Vuonna 2015 syntyneistä lapsista 94 prosenttia on saanut muun muassa tuhkarokolta suojaavan MPR-rokotteen. Asia käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tuoreesta rokotekattavuuskatsauksesta.
– Alustavien tietojen mukaan näyttää siltä, että vuonna 2016 syntyneissä rokotuskattavuus on vielä parempi, THL:n erityisasiantuntija Mia Kontio sanoo.
THL on julkaissut myös kuntakohtaiset tiedot MPR-rokotteen kattavuudesta. Voit tarkistaa oman kuntasi rokotekattavuuden jutun lopusta löytyvästä koneesta.
Kone näyttää myös vuonna 2015 syntyneiden määrän. Määrällä on väliä, sillä matalan syntyvyyden kunnissa rokotuskattavuuteen voi vaikuttaa merkittävästi jo se, että muutama lapsijää rokottamatta tai näiden rokotustiedot jäävät siirtymättä rokotusrekisteriin.
Kuntien rokotustiedot puuttuvat myös tietosuojasyistä, jos syntyneiden määrä on alle 15. Kattavuustietoja ei julkaista myöskään niistä kunnista, joista ei ole saatu riittävästi tietoja.
Luoto erottuu tilastoista
Kun puheenaiheeksi otetaan rokotevastaisuus, nousee oitis mieleen Pohjanmaan maakunta ja siellä sijaitseva Luodon kunta.
Asiantuntijoiden mukaan oli vain ajan kysymys, milloin rokotevastaisena tunnetulla Pohjanmaan alueella ilmaantuu vastaavaa. MPR-rokotteen kattavuus on Luodon kunnassa vain 75,5 prosenttia, kun sen pitäisi olla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan 95 prosenttia laumasuojan aikaansaamiseksi.
Puskuria etelässä, idässä ja pohjoisessa
Erityisasiantuntija Mia Kontion mukaan suurta huolta tuhkarokkotaudin leviämisestä muihin maakuntiin Pohjanmaalla ei ole.
– Ennustaa en voi, mutta jos katsoo rokotekattavuuksia ympäröivissä maakunnissa, on välissä aika hyvää puskuria.
Kaikissa neljässä naapurimaakunnassa rokotekattavuus ylittää THL:n tuoreimpien tilastojen mukaan THL:n määrittelemän rajan.
– Yksittäisiä tapauksia toki voi esiintyä, kun ei esimerkiksi tiedetä, oliko hengellisessä tilaisuudessa muualta tulleita, Kontio kertoo viitaten altistumisriskiin lestadiolaisten rukoushuoneella.
MPR-rokotteen ansiosta tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkotapaukset ovat hävinneet Suomesta lähes kokonaan.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Tartunnan saanut lapsi oli vieraillut muun muassa Risöhällin rukoushuoneella, jossa kokoontuu lestadiolaisen herätysliikkeen ruotsinkielinen sisaryhdistys.
"Puskurivyöhykkeen" toisella puolen Pohjois-Pohjanmaalla rokotekattavuus laskee hieman. Siellä 93,5 prosenttia vuonna 2015 syntyneistä on saanut MPR-rokotteen. Alueelta löytyy kuitenkin kuntia, joissa numeroiden valossa rokotuskattavuus on alhainen.
"Voin sanoa, ettei se mikään helppo tauti ollut"
Mitä jos kunta jää reilusti alle THL:n määrittelemän hyvän rokotekattavuusrajan? Otetaan Luodon lisäksi esimerkki Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevasta Lumijoen kunnasta. Siellä MPR-rokotekattavuus on 89,2 prosenttia
Erityisasiantuntija Mia Kontion mukaan THL:ssä ei olla näistä verrattain alhaisista luvuista kovin huolissaan.
– Lumijoella syntyy määrällisesti vähän lapsia. Näin ollen rokottamattomista lapsista ei tule suurta joukkoa.
Vaikka rokotuskattavuusluvut eivät saa Kontiota vielä hätkähtämään, itse rokotevastaisuus saa Kontion huolestumaan. Hänen mukaan rokotevastaisten keskustelusta puuttuu suhteellisuuden taju.
– Ymmärtävätköhän lapsensa rokottamatta jättävät vanhemmat, kuinka suuret erot rokotteen ja tautiin liittyvien riskien välillä on, Kontio kysyy.
Kontion muistuttaa, että rokotteiden mahdollisista haitoista aiheutuvat seuraukset ovat häviävän pieniä verrattuna sairastetun taudin aiheuttamiin seurauksiin.
Kontio muistuttaa, että perheissä ei aina välttämättä edes tiedetä rokottamattomien lapsien mahdollisista immuunipuutoksista. Tällöin tuhkarokkoon sairastumisella voi olla todella vakavat seuraukset.
– Itse sairastin tuhkarokon aikuisiällä, koska 70-luvun lapsena en ollut rokotetta saanut. Voin sanoa, ettei se mikään helppo tauti ollut.
BBC kertoi jo alkuviikosta norjalaisesta valokuvaajasta, joka oli ikuistanut valkoisen poron ja lisännyt kuvan tästä Instagramiin. Tuloksena oli viraalihitti.
Jatkojuttuunsa brittimedia oli saanut kuvia myös Suomesta. Erityisesti Britanniassa on hullaannuttu kuvasta, jossa valkoinen poro näyttäisi nauravan. Nyt tämä Visit Finlandin kuva leviää sosiaalisessa mediassa kovaa vauhtia.
Mutta kuinka paljon valkoisia poroja jolkottelee Lapin tuntureilla? Ovatko ne todella harvinaisuuksia?
– Sataa poroa kohden puhtaanvalkoisia on tuskin yhtäkään, arvelee Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpula.
Jos poroja on muutama sata, niin silloin joukkoon yleensä mahtuu jo jokunen valkoinenkin yksilö.
Kumpulan mukaan niin sanotut tilkkuporot, eli kirjavat porot, ovat sen sijaan yleisempiä. Niitä on poroista useampi prosentti.
Valkoiset porot ovat useimmiten naaraita: valkoinen hirvas on vielä suurempi harvinaisuus, Kumpula sanoo.
Yle.fi:n lukija Taina Ylitalo kuvasi valkoisen poron Pallaksen maisemissa vuonna 2015.Taina Ylitalo, Enontekiö
Moni erehtyy luulemaan valkoista eläintä albiinoksi, mutta näin ei yleensä ole.
– Valkoiset porot eivät ole välttämättä albiinoja, vaan värimuunnoksia. Jos poro on albiino, sen silmät, kynnet ja iho ovat vaaleanpunaisia. Niitä on kuitenkin paljon paljon harvemmin kuin valkoisia poroja, Kumpula sanoo.
Valkoinen poro on laiska
Matkailun näkökulmasta valkoinen poro lienee takuuvarma vetonaula. Erikoisuus viehättää, kuten brittimedian uutisointikin osoittaa.
Aiemmin valkoisten porojen suosiota on saattanut syödä yksi tietty ominaisuus. Valkoinen poro on nimittäin laiska.
– Sanotaan, että ne ovat rauhallisempia ja unisempia. Jostain syystä esimerkiksi vasat voivat vaipua syvempään uneen, Kumpula kertoo.
Valkoiset porot eivät ole niin säikkyjä ja arkoja kuin muut lajitoverit, jolloin niiden tarkkaavaisuus ympäristössä ei ole samaa luokkaa.
Uneliaisuus ei olekaan hyvä piirre ainakaan silloin, jos ajoporoa tarvittaisiin.
Erityinen luonteenpiirre yhdistettynä valkoiseen väriin voi olla myös vaarallinen.
– Valkoinen vasa erottuu hyvin tunturissa tai muilla avoimilla mailla kesällä. Tämä ja myös rauhallinen käyttäytyminen voivat altistaa joutumista petojen saaliiksi.
Mutta kuten aina, yksilöissä on paljon eroja. Kumpulan mukaan muihin värimuunnoksiin ei kuitenkaan liity vastaavanlaisia, tunnistettavia luonteenpiirteitä.
Jo toinen teinityttö on joutunut tuntemattoman veitsellä aseistautuneen hyökkääjän uhriksi Salossa Varsinais-Suomessa.
Poliisin mukaan lenkillä ollutta 15-vuotiasta tyttöä pahoinpideltiin teräaseella Salon Alhaisissa perjantaina illalla koin kello 16.30. Tyttö oli hyökkäyksen sattuessa yksin liikkeellä.
Uhri on toimitettu sairaalaan, mutta hänellä ei ole hengenvaaraa.
Noin kuukausi sitten 16-vuotiasta tyttöä pahoinpideltiin pururadalla nyrkein ja teräaseella Salon Isohärjänmäessä. Poliisi pyytää yleisöltä vihjeitä tapausten selvittämiseksi.
Ensimmäisestä tapauksesta tiedetään, että rikoksesta epäilty olisi noin 180 senttimetriä pitkä vatsakas mies. Perjantaisen teon tekijästä ei ole vielä saatu tuntomerkkejä uhrin tilasta johtuen.
Poliisi kaipaa vihjeitä sähköpostiosoitteeseen vihjeet.lounais-suomi@poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 0295 447088.
Kommentointi on suljettu kommentointiohjeen rikkomisen takia.
Kuusisen kalakaupan ovet avattiin Kotkassa seitsemän vuotta sitten. Lauantaina ne sulkeutuvat viimeisen kerran.
Ammattikalastaja Antero Halonen kertoo, että lopettamispäätös on kypsynyt pitkällisen pohdinnan tuloksena. Talvikalastus on vaikeutunut jäättömyyden ja käsiin ryöpsähtäneen hyljeongelman takia, mutta iso rooli on ollut myös Kotkan kaupungin asettamilla kalastusrajoituksilla.
– En ole saanut talvikalastukselle sellaisia kalastusmahdollisuuksia, että voisin jatkaa. Solmu ei ole purkautunut, vaan mennyt siihen suuntaan, että minulla ei ole vaihtoehtoja, Halonen sanoo.
Esitys on katastrofaalinen. Antero Halonen
Solmulla Halonen tarkoittaa suunnitelmaa, joka toteutuessaan rajoittaisi rysä- ja verkkokalastusta entisestään Kotkan kaupungin vesillä eli käytännössä Kotkansaaren ympärillä.
– Esitys on katastrofaalinen. Se tarkoittaisi näillä alueilla täydellistä ammattikalastuskieltoa.
Halonen kertoo jatkavansa kalastusta kesäaikaan, koska silloin pääsee helpommin viemään pyydyksiä aavalle merelle. Hän sanoo kuitenkin olevansa väsynyt oman elinkeinotoimintansa ja vapakalastajien väliseen vastakkainasetteluun.
Totaalikieltoa ei ole tulossa
Kalastajaryhmät ovat kiistelleet jo pitkään vaelluskalojen tulevaisuudesta Kymijoessa. Vapakalastajat ovat pitäneet asiaa laajasti esillä myös sosiaalisessa mediassa esimerkiksi Facebookin Kalastajat-ryhmässä, jossa on lähes 35 000 jäsentä.
Ehdotuksen Kotkan uusista kalastusrajoituksista on laatinut seudun kehitysyhtiön Cursorin projektipäällikkö Kari Taimisto. Ne ovat osa laajempaa toimenpidesuunnitelmaa, jolla pyritään kehittämään jokialueen kalastusta ja kalakantaa.
Talvikalastukseen rajoituksilla ei olisi vaikutusta. Kari Taimisto
Asiaa käsitellään ensi viikolla Varsinais-Suomen ely-keskuksen järjestämässä Kymijoki-seminaarissa.
– Kymijoen kalakanta voi todella heikosti, ja ilman kaloja ei ole kalastajia. Tehokkain tapa saada kalaa nousemaan jokeen on rajoittaa merialueen kalastusta. Myös jokialueella on tehtävä rajoituksia, jotta jokeen nousseet kalat pääsevät lisääntymään, Taimisto toteaa.
Aleksi Taponen / Yle
Taimisto kuitenkin toppuuttelee Halosen puheita ammattikalastuksen kieltämisestä. Hänen esityksensä mukaan verkko- ja rysäpyyntirajoitukset koskisivat ainoastaan lohen ja taimenen nousuaikaa. Ne olisivat siis voimassa kesäkuun alusta syyskuun loppuun.
– Muina aikoina kalastus olisi mahdollista kuten ennenkin. Talvikalastukseen rajoituksilla ei olisi vaikutusta. Ei myöskään ole tietoa, eteneekö tämä minun ajatukseni edes koskaan Kotkan kaupungin käsittelyyn.
Pyyntirajoitukset harvinaisia
Etelä-Suomen merikalastajain liitto tuntee Antero Halosen tapauksen hyvin. Liiton mukaan kalastuslupien rajoittaminen kuntien tai kaupunkien toimesta on hyvin harvinaista.
– Aktiivisia rajoitustoimia ei ole etelärannikolla tehty. Espoossa tosin ei ole kalastuslupia, mutta ei ole ammattikalastajiakaan. Kyllähän se kaventaa elintilaa, jos rajoituksia Kotkassa lisätään, toteaa liiton toiminnanjohtaja Teemu Tast.
Eräs ammattikalastaja Inkoossa saatiin lopettamaan somessa tapahtuvan solvaamisen avulla. Teemu Tast
Ammattikalastajien joukko on etelässä harva. Heitä on enää noin 30. Tastin mukaan ammattikalastusvastaista ilmapiiriä on kuitenkin ollut havaittavissa muuallakin kuin Kotkassa.
– Joitakin kalastajia on otettu hampaisiin. Muutama vuosi sitten eräs ammattikalastaja Inkoossa saatiin lopettamaan somessa tapahtuvan solvaamisen kautta. Hän oli vuokrannut Nokialta kalavesiä. Esiintyi painostusta, minkä vuosi Nokia ei uusinut vuokrasopimuksia.
"Tarkoitushakuista"
Tastin mukaan ammattikalastuksesta saa sosiaalisen median keskusteluissa vääristyneen kuvan. Hän nostaa esiin myös hyljekeskustelun.
– On ajan ilmiö, että hylkeitä on paljon. Kun ne tulevat pyydyksiin sisälle, voi käydä niin etteivät ne ehdi ajoissa ulos. Ajatellaan, että se on kalastajien syy.
Antero Halosen mielestä ainakin Kotkan kalastuskeskustelussa kyse on tarkoitushakuisesta politisoinnista.
– Luonnonsuojelullisesti lohen palautus Kymijokeen on tietysti kaikkien toiveissa, ja satsaus siihen kalaportaiden osalta on hyvä asia. Minulle asian ydin on kuitenkin siinä, onko kuluttajalla oikeus saada ravinnokseen kalaruokaa lähivesistä vai onko se oikeus jollakin kalastajaryhmällä, Halonen toteaa.
Lauantaina sulkeutuvalle Kuusisen kalakaupalle ehti muodostua seitsemässä vuodessa vakiintunut asiakaskunta. Jatkossa kala ohjautuu myyntiin Helsingin marketteihin ja tukkuihin.
1) Talouskasvu on hidasta ja työttömyys pysyy korkeana
Ranskalaisten ostovoima on noussut viime vuosina, mutta hitaasti. Se ei ole yhäkään palannut vuoden 2008 talouskriisiä edeltäneelle tasolle. Jaettavaa on vähän, sillä Ranskan talous kasvaa odotettua hitaammin, julkinen talous on pahasti alijäämäinen ja työttömyys pysyttelee sitkeästi yli yhdeksässä prosentissa.
Presidentti Emmanuel Macron on pyrkinyt joustavoittamaan Ranskan taloutta ja työmarkkinoita, mutta uudistusten vaikutukset ovat toistaiseksi vaatimattomia. Uudistaminen ei ole Ranskassa koskaan helppoa, ja nopeiden tulosten uupuminen on koetellut Macronin uskottavuutta.
Yoan Valat / EPA
2) Presidentti on keskittänyt verohelpotuksia hyväosaisille
Kansalaisten tyytymättömyys henkilöityy vahvasti presidentti Emmanuel Macroniin. Macronia syytetään itsevaltaiseksi ja ylimieliseksi ”rikkaiden presidentiksi”.
Tuo mielikuva ei ole vailla pohjaa, sillä Macron on tosiaan keskittänyt joustoja ja verohelpotuksia valmiiksi hyväosaisille. Presidentti on perustellut politiikkansa sillä, että on koko Ranskan edun mukaista houkutella maahan lisää pääomaa ja sijoittajia.
Erityisen paljon kritiikkiä on herättänyt varakkaiden solidaarisuusveron (impôt de solidarité sur la fortune) poistaminen.
3) Macronin viestintä on ollut kömpelöä
Mielikuvaa rikkaiden presidentistä eivät ole tasoittaneet myöskään Macronin puheet. Monilahjakas mutta kärsimätön presidentti ei jaksa aina perustella ratkaisujaan julkisuudessa.
Macron on myös syyllistynyt hölmöihin möläytyksiin: hän on esimerkiksi puhunut ranskalaisista ”laiskimuksista” ja kutsunut teurastamon työntekijöitä ”lukutaidottomiksi”. Asiaa ei ole auttanut presidentin nuori ja poliittisesti kokematon lähipiiri, joka ei ole kyennyt paikkailemaan näitä virheitä.
Alain Jocard / AFP
4) Alueellinen epätasa-arvo ja keskiluokan epävarmuus lisääntyvät
Ranska on iso maa, jota kehitys ei ole kohdellut tasa-arvoisesti. Maaseudulla on paljon pieniä kyliä ja kaupunkeja, joiden palveluita on karsittu viime vuosina. Julkiset liikenneyhteydet ovat usein olemattomat eikä ilman autoa pärjää.
Keltaliiviliikkeessä on toisaalta mukana myös keskikokoisten kaupunkien keskiluokkaisia asukkaita, jotka pelkäävät menettävänsä turvatun asemansa ja suhtautuvat tulevaisuuteen pessimistisesti. Nämä ranskalaiset kokevat, etteivät poliitikot kuuntele tai ymmärrä heidän huoliaan.
5) Poliittisiin päättäjiin ja instituutioihin ei luoteta
Ranskalaisten epäluottamus poliittisia päättäjiä kohtaan on suurta. Vuoden 2017 vaaleissa kyllästyminen kanavoitui nuoren ja poliittisesti kokemattoman Macronin valintaan presidentiksi. Samalla entiset suuret puolueet kuihtuivat hajanaisiksi pikkuliikkeiksi.
Presidentti Macron ei ole kuitenkaan onnistunut täyttämään häneen kohdistuneita suuria odotuksia. Kun poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat heikentyneet, ei kansalaisten pettymykselle löydy perinteistä purkautumiskanavaa. Keltaliiviliike on nostanut pintaan pitkään kyteneen turhautumisen.
Yoan Valat / EPA
6) Ranskalaiset ovat vallankumouskansaa
Ranskassa kadun valta on suuri. Katu on politiikan keskeinen näyttämö ja mielenosoitukset tärkeä poliittisen painostuksen väline.
Keltaliivisten mielenosoittajien määrä ei ole lopulta valtavan suuri, mutta väkivaltaisiksi yltyneet mellakat ovat pakottaneet Ranskan hallituksen myönnytyksiin. Hajanaisella keltaliiviliikkeellä on valtaa, koska sillä on kansan enemmistön tuki takanaan. Yli 70 prosenttia ranskalaisista kannattaa protestoijien vaatimuksia.
Vallankumousperinne elää Ranskassa yhä vahvana ja kansalaiset tukevat mielellään mielenosoittajien vaatimuksia.
Kiina varoitti lauantaina Kanadaa vakavista seuraamuksista, jos maa ei välittömästi vapauta kiinalaisen teknologiayhtiö Huawein talousjohtajaa Meng Wanzhouta.
Kanadan viranomaiset pidättivät Wanzhoun 1. joulukuuta Yhdysvaltojen pyynnöstä.
Mengiä uhkaa luovutus Yhdysvaltoihin, jonka mukaan tämä yritti piilotella Huawein yhteyksiä Skycom-yhtiöön, joka pyrki käymään kauppaa Iranin kanssa Yhdysvaltain asettamista talouspakotteista huolimatta.
Meng on Huawein perustajan tytär. Jos Meng Wanzhou luovutetaan Yhdysvaltoihin, niin hän voi joutua oikeuteen syytettynä salaliitosta lukuisten rahoituslaitosten huijaamiseksi.
Jos Meng todettaisiin syylliseksi amerikkalaisessa oikeusistuimessa, niin hän voisi saada jopa kymmenien vuosien vankeustuomion.
Kanadalainen oikeusistuin lykkäsi Mengin luovutusasian käsittelyn ensi maanantaille.
– Kiina kehottaa voimakkaasti Kanadaa välittömästi vapauttamaan pidätetyn henkilön ja suojelemaan hänen laillisia oikeuksiaan. Muuten Kanadan täytyy hyväksyä täysi vastuu aiheuttamistaan vakavista seuraamuksista, Kiinan ulkoministeriö sanoi tiedotteessaan.
Ministeriö ei tarkentanut, millaisia seuraamuksia se tarkoitti.
Tuusulan käräjäoikeus on vanginnut ulkomaalaismiehen, joka kävi linja-autonkuljettajan kimppuun keskiviikon vastaisena yönä Uuraisilla Keski-Suomessa, kertoo keskusrikospoliisi Twitterissä.
Miestä epäillään liikennetuhotyön yrityksestä.
Perjantaina vangittiin myös toinen mies, joka kävi linja-autonkuljettajan kimppuun Loimaalla tiistaina.
Keskusrikospoliisin mukaan epäillyt eivät tiettävästi tunne toisiaan. Epäiltyjen motiiveista ei ole vielä selvyyttä. Kummankaan teon taustalla ei epäillä olevan terroristista tarkoitusta.
Poliisi oli yrittänyt puhuttaa lauantaina iltapäivällä tyttöä perjantaina tapahtuneesta epäillystä pahoinpitelystä Salossa.
Rikosylikomisario Jari Riiali Lounais-Suomen poliisilaitokselta kertoo, ettei tyttö kuitenkaan ollut vielä siinä kunnossa, että puhuttaminen olisi onnistunut.
– Menee varmasti ensi viikkoon. Eli mitään lisätietoja tai yksityiskohtia meillä ei tapaukseen liittyen edelleenkään ole, Riiali sanoi iltapäivällä.
Riialin mukaan lähestulkoon minkäänlaisia fyysisiä vammoja ei tyttö ole saanut, mutta henkinen järkytys on sitä luokkaa, ettei keskustelu ole onnistunut.
Tytön lähipiiriä on Riialin mukaan myös kuultu, mutta sen avullakaan ei ole ilmennyt mitään tutkintaa edesauttavaa.
– Silminnäkijähavaintoja ei myöskään ole, joten esimerkiksi minkäänlaisten tuntomerkkien avulla asiaa ei voida viedä eteenpäin, Riaali toteaa.
STT:n tietojen mukaan tyttö oli päässyt sairaalasta kotiin lauantai-iltapäivästä.
Tämänhetkisten tietojen mukaan tyttö oli perjantai-iltana ulkoilemassa yksin Salon Alhaisissa, kun häntä pahoinpideltiin teräaseella. Välikohtaus sattui noin kello 16.30.
Noin kuukausi sitten Salossa tapahtui samankaltainen tapaus, kun 16-vuotiasta tyttöä pahoinpideltiin nyrkein ja teräaseella Isohärjänmäessä. Tyttö oli ulkoilemassa pururadalla. Teosta etsitään noin 30-vuotiasta, 180 senttimetrin pituista vatsakasta miestä.
Poliisi: Liian aikaista vetää johtopäätöksiä tapausten yhteydestä
Riiali huomauttaa, ettei poliisi voi vielä tässä vaiheessa vahvistaa tapahtumien kulkua. Lisäksi hän kertoo, että on liian aikaista vetää johtopäätös perjantaisen tapahtuman ja kuukauden takaisen vastaavan välikohtauksen yhteyksistä.
– Toki se mahdollista on, mutta ensin pitäisi selvittää tarkemmin mitä tosiasiassa eilen tapahtui.
Poliisi pyytää yleisöltä vihjeitä tapausten selvittämiseksi. Vihjeet voi lähettää sähköpostiosoitteeseen vihjeet.lounais-suomi@poliisi.fi tai soittamalla numeroon 0295 447088.
Rikosylikomisario Riiali rauhoittelee kansalaisia ja muistuttaa, ettei tapahtumia pidä lähteä suurentelemaan.
– Kun tiedot ovat niin minimaalisia, niin en lähtisi tätä kauheasti suurentelemaan. Toki aina valppaana kannattaa olla. Varsinkin jos yksin pimeällä kävelee.
Perussuomalaiset kutsuu muut oppositiopuolueet valmistelemaan välikysymystä Suomen turvallisuustilanteesta. Välikysymyksellä mitataan hallituksen luottamus eduskunnassa.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri suomii Juha Sipilän (kesk.) hallitusta turvapaikkapolitiikan hoitamisesta. Hänen mukaansa hallituksen kyvyttömyys on vaarantanut yhteiskuntarauhan.
– Turun terrorismitapauksen jälkeen hallitus lupasi tiukentaa turvapaikan hakijoiden säilöönottoa ja turvata kansalaisia. Mitään konkreettista ei tapahtunut, Meri sanoo tiedotteessa.
– Koska hallitus ei ole ryhtynyt riittäviin ja pikaisiin sekä konkreettisiin toimenpiteisiin maahanmuuton kaikkein pahimpien lieveilmiöiden torjunnassa ja kielteisen turvapaikan saaneiden säilöönotossa sekä vakavien rikosten tehneiden pikaisessa karkottamisessa, esitämme epäluottamuslausetta hallitukselle.
SDP ei lähde mukaan, muut eivät vielä kommentoi
Välikysymyksen tekemiseen tarvitaan vähintään 20 kansanedustajaa. Koska perussuomalaisten ryhmässä on 17 kansanedustajaa, tarvitsee puolue tukea muilta oppositioryhmiltä.
Perussuomalaisten lisäksi oppositiossa istuvat SDP, vihreät, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja RKP.
Suurimman oppositiopuolueen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmankertoi kuitenkin Twitterissä, etteivät demarit aio tukea tätä välikysymystä.
– Jokainen perussuomalainen kansanedustaja on omin käsin henkilökohtaisesti hyväksynyt Sipilän hallituksen maahanmuutolinjan. Onko aikomus mitata oma luottamus? PS uskottavuus välikysymykselle tästä teemasta on nolla, Lindtman piikitteli.
Hän viittasi twiitillään siihen, että Sipilän hallitusohjelman maahanmuuttolinjaukset on hyväksytty vuonna 2015, kun perussuomalaiset vielä oli hallituspuolue.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen puolestaan kertoivat STT:lle, ettei perussuomalaisista ole lähestytty heitä välikysymyksen tiimoilta. Näin ollen he eivät halunneet kommentoida välikysymystä.
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman kertoi STT:lle, etteivät he ole tietoisia siitä, että mikään oppositioryhmä olisi tekemässä välikysymystä.
Juttuun lisätty Antti Lindtmanin kommentti klo 16:02 sekä tietoja vihreiden, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien kannoista klo 16:10.
Poliisi on käyttänyt kyynelkaasua ja vesitykkejä "keltaliivien" mielenosoituksessa Pariisissa. Mielenosoittajat heittelevät käsisoihtuja ja sytyttelevät tulipaloja yhdellä Pariisin pääostosalueista.
Protestoijat ja mellakkapoliisi ovat ottaneet yhteen myös lähellä Palais Garnierin oopperataloa. Mielenosoittajt muun muassa kaatoivat puita ja sytyttivät ne tuleen.
Poliisi käytti kyynelkaasua, kun protestoijat olivat matkalla kohti presidentin palatsia. Mielenosoittajat vaativat presidentti Emmanuel Macronia eroamaan tehtävästään.
Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan ainakin 30 ihmistä on loukkaantunut. Heistä kolme on poliiseja.
Mielenosoittajat ja poliisi ovat ottaneet yhteen myös Ranskan eteläosassa sijaitsevassa Marseillen kaupungissa.
Yli 700 ihmistä pidätetty
Varasisäministeri Laurent Nunezin mukaan arviolta 31 000 ihmistä on osallistunut mielenosoituksiin eri puolilla Ranskaa.
Ministeri kertoo, että poliisi on tähän mennessä pidättänyt eri paikkakunnilla yhteensä yli 700 ihmistä. Uutislähteiden mukaan pidätettyjen mielenosoittajien hallusta on löydetty muun muassa vasaroita, ritsoja ja kiviä.
Pariisissa järjestystä valvoo 8 000 poliisia ja kymmenkunta panssariautoa. Koko maassa järjestystä valvoo 89 000 poliisia.
Kauppoja, museoita ja useita metroasemia on suljettu levottomuuksien vuoksi. Esimerkiksi Pariisin tunnetuimmat matkailukohteet, Eiffelin torni ja Louvren taidemuseo, ovat tänään kiinni. Myös jalkapallo-otteluita ja konsertteja on peruttu.
Pariisissa asuva Ylen toimittaja Annastiina Heikkilä kertoo, että hän ei muista nähneensä Pariisin keskustaa näin suljettuna varsinkaan joulukuisena lauantaina.
– Ammattimellakoitsijat pyrkivät poliisin kanssa yhteenottoihin. Mutta toistaiseksi se ei ole eskaloitunut läheskään sellaisiksi väkivaltaisuuksiksi kuin mitä viime lauantaina nähtiin, Heikkilä sanoo.
Hän arvioi, että viranomaisten tekemät ennakkovarotoimet ovat tuottaneet tulosta. Esimerkiksi tarkistamattomia autoja ja henkilöitä ei ole päästetty Pariisin keskustan alueelle.
Hallituksen tekemät myönnytykset eivät riitä keltaliiveille
Ranskalaiset ”keltaliivit” osoittavat mieltään jo neljättä viikkoa. Polttoaineen hinta on ollut yksi merkittävä syy protesteihin, ja mielenosoittajat ovat vaatineet veronkorotusten perumista. Korotusten oli määrä tulla voimaan tammikuussa.
Hallitus ilmoitti jäädyttävänsä polttoaineverojen korotukset, mutta se ei ole tyrehdyttänyt protesteja.
Heikkilä kertoo, että hänen jututtamansa mielenosoittajat vaativat suurempaa progressiota verotukseen sekä enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
– He sanoivat, että hallituksen kuluneella viikolla tekemät myönnytykset, eli polttoaineen hinnan korotusten lykkääminen, ei riitä yhtään mihinkään. Kaikki aikovat jatkaa protestejaan. He vaativat Macronilta näkyvää ulostuloa.
Suomen Pariisin suurlähetystö kehottaa välttämään väkijoukkoja ja mielenosoituksia sekä noudattamaan yleistä varovaisuutta.
Protestit levisivät Belgiaan
Myös Belgian pääkaupungissa Brysselissä on pidätetty noin 100 ihmistä, jotka ovat osoittaneet mieltään "keltaliivien" hengessä. He vaativat Belgian pääministerin Charles Michelin ja Ranskan Macronin eroa.
Belgian poliisi on käyttänyt kyynelkaasua ja vesitykkejä kiviä heittelevien mielenosoittajien taltuttamiseksi lähellä maan parlamenttirakennusta.
Brysselin poliisin mukaan alueelle on kokoontunut noin 400 mielenosoittajaa.
Helsinkiläinen Timo Jousimo, 35, elää kolmen aikuisen polyamorisessa suhteessa. Suhdemuodossa, joka on monelle sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselle vieras tuttavuus. Polyamorisessa suhteessa on enemmän kuin kaksi osapuolta – yhteisesti sovitusti.
Jousimon tapauksessa polyamorisuus tarkoittaa naista ja kahta miestä, jotka asuvat yhdessä ja ovat kaikki vanhempia pikkulapselle. Lapsiarki rullaa hyvin. Päiväkodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä Jousimolla on pelkkää myönteistä sanottavaa.
– Asiasta ei ole tehty siellä minkäänlaista numeroa. Mehän näymme päiväkodin arjessa tosi vahvasti, kun haemme ja viemme lasta. Osallistumme myös varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluihin ja vanhempainiltoihin vaihtelevilla komboilla, kertoo Jousimo.
Jousimo on kuitenkin kuullut muilta monisuhteisilta, että polyamoria voi olla sote-ammattilaisille uusi ja erikoinen juttu. Tätä näkemystä vahvistaa juuri Helsingin yliopistolle valmistunut sosiaalipsykologian oppiaineeseen kuuluva pro gradu Oikeus näkyä, kuulua ja olla olemassa – diskurssianalyyttinen näkökulma monisuhteisten palvelukohtaamistarinoihin. Sen on tehnyt seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja, sosionomi ja sosiaalipsykologi Nita-Helena Taivaloja.
Tarkasteltuja palveluita ovat sosiaali- ja terveysalan palvelut, terapiapalvelut, varhaiskasvatus ja opetustoimi. Tarinoita kertyi yhteensä yli 40. Graduun haastatellut 13 monisuhteista kertovat kohtaamisongelmista muun muassa lääkäreiden, hoitajien, terapeuttien ja neuvolatyöntekijöiden kanssa.
– Haastateltavat kokevat, että palveluissa monisuhteisuuteen liittyy edelleen varautuneisuutta. Tarinoissa korostuu palveluiden normatiivisuus ja työntekijöiden osaamattomuus monisuhteisuuteen liittyvissä kysymyksissä, Taivaloja sanoo.
Poissulkevia lomakkeita, mainoksia ja seinäjulisteita
Haastateltavat olivat kohdanneet paitsi varautunutta ja ihmettelevää asennoitumista, myös kiinnittäneet huomiota esimerkiksi oppaisiin ja lomakkeisiin, joissa monisuhteisia ihmisiä ei otettu huomioon. Terveydenhuollon seinäjulisteissa ja mainoksissa näkyi tavallisimmin heteropariskunta.
Gradussa tulee esiin suoranaisia pelkoja leimaantumisesta. Päiväkodissa tiedon polyamorisesta suhteesta pelätään johtavan pahimmillaan lastensuojeluilmoitukseen tai muuten työntekijöiden asennoitumisen muuttumiseen perhettä ja lapsia kohtaan.
Timo Jousimolla on päiväkotiasiakkuudesta pelkästään asiallisia kokemuksia.
– Lapsellamme on vakaa ja turvallinen tilanne. Päiväkodista ei ole esitetty epäileviä näkemyksiä, emmekä ole kohdanneet edes vaivaantuneisuutta.
Timo Jousimo vastikään muuttanut Helsinkiin Tampereelta.Thomas Hagström / Yle
Lasten- ja äitiysneuvolassa polyamorinen perhe saattaa päätyä siihen, että neuvolassa asioi vain osa perheestä, eikä suhdemuodosta kerrota lainkaan. Näin ollen polyamorisuus voi jäädä neuvolatyöntekijältä kokonaan hämärän peittoon.
Yle kysyi monisuhteisten ihmisten kohtaamisesta Lahdessa. Asia vaikuttaa olevan uusi, vaikka monisuhteisia on ollut aina. Kyseessä ei siis ole mikään muotivirtaus.
– Kollegani kanssa keskusteltuani ja useammasta neuvolasta asiaa kyseltyämme, voimme vastata, että meillä ei ole kokemusta monisuhteisista perheistä neuvolapalveluissa. Saattaa toki olla, että perhe ei tuo asiaa esille neuvolassa, miettii neuvolapalveluiden esimies Marja Koivisto.
Lahdessa ei ole koulutettu henkilöstöä erityisesti polyamorisiin asiakkaisiin. Asia on kuitenkin tullut Koiviston mukaan esille muun muassa valtakunnallisissa koulutuksissa. Kaikenlaisia asiakkaita halutaan kuitenkin palvella hyvin.
– Kohtaamme neuvolatyössä paljon erilaisia perheitä ja kohtelemme heitä kaikkia samalla tavoin kunnioittavasti, perhetilanteesta riippumatta, vakuuttaa Koivisto.
Tuomitsematta jättäminen koetaan jo myönteisenä
Graduun haastatellut olivat kuulleet muilta monisuhteisilta negatiivisia kokemuksia, mitkä osaltaan vaikuttivat omiin ajatuksiin ja johtivat pahimmillaan itsesensuuriin. Omasta monisuhteisuudesta ei kerrottu sote-ammattilaisille kielteisen reaktion pelossa.
Positiivisiakin palvelukokemuksia oli.
– Niissä oli kuitenkin silmiinpistävää se, että myönteiseen kokemukseen riitti pelkkä tuomitsemisen poissaolo, kertoo Nita-Helena Taivaloja.
Seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntijajärjestössä tunnistetaan sote-ammattilaisten tiedon lisäämisen tarve. Sexpo antaa ammatillista täydennyskoulutusta seksuaalineuvonnan, seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliterapian aloilla. Lisäksi järjestetään seminaareja ja tilauskoulutuksia.
Sexpon pidemmissä koulutuksissa on noin sata koulutettavaa vuodessa. He työskentelevät eri puolilta Suomea sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
– Pidämme kaikissa koulutuksissamme esillä suhteiden moninaisuutta. Kokemuksemme on, että koulutettavat ovat motivoituneita oppimaan monisuhteisuudesta. On selvää, että ennakkoluulojen ja väärien tietojen oikominen hyödyttää sekä työntekijöitä että heidän asiakkaitaan. Kun tietää paremmin, osaa auttaa paremmin, toteaa Sexpon kliininen seksologi (NACS) sekä viestintäpäällikkö Tiina Vilponen.
Oikomista riittää, sillä monisuhteisuuteen liitetään stereotypioita. Vilposen mukaan monisuhteisuus ajatellaan helposti seksuaalipainotteisesti ja pettämisenä. Polyamorisen suhteen ei myöskään uskota kestävän samalla tavoin kuin perinteisen monogamisen parisuhteen.
Meillä ei ole kokemusta monisuhteisista perheistä neuvolapalveluissa. Marja Koivisto
Monisuhteisia on Suomessa arviolta muutamia tuhansia, arvioidaan polyamoristen ihmisten etujärjestöstä. Polyamoria – Monisuhteisuus ry on laatinut sote-alan ammattilaisille oppaan, jossa kerrotaan perusasioita polyamoriasta ja opastetaan kohtaamaan asia ammattimaisesti.
Juhlapuheissa ammattimainen kohtelu kuuluu kaikille. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa perhesuhteiden perusteella, kerrotaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta.
– Juridista tulkintaa tästä ei tietääkseni vielä ole monisuhteisuuden osalta. Syrjintää epäilevä voi ottaa yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun, niin arvioimme asiaa tapauskohtaisesti, neuvoo ylitarkastaja Aija Salo.
Latvian parlamentti on viimein päättänyt julkaista KGB:n arkistoja, joiden julkaisemisesta on väitelty jo 27 vuotta.
Kun Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991, pieni osa Neuvostoliiton salaisen poliisin arkistoista jäi itsenäisen Latvian viranomaisten haltuun. Niissä listataan tuhansia ihmistä, jotka raportoivat KGB:lle tietoja Latviassa. Näiden KGB:n tietolähteiden nimet on määrä julkaista joulukuun aikana.
Asiakirjojen salaaminen on lietsonut spekulaatioita siitä, keitä KGB-kontaktien listalla on. 2000-luvulla Latvian parlamentti päätti kolme kertaa julkaista materiaalin, mutta silloinen presidentti Vaira Vike-Freiberga kieltäytyi joka kerta hyväksymästä lakia.
Aineiston salaamista puoltaa se, että julkaiseminen voi leimata myös syyttömiä KGB:n kätyreiksi.
Kortisto ei kerro, mitä siinä mainitut ihmiset ovat tehneet. Mukana on todennäköisesti informanttien lisäksi myös muita ihmisiä, joille KGB on avannut oman tiedoston.
Latvialainen Astrids Freimanis tuntee tarinan molemmat puolet — sekä informanttien vaikean aseman että sen, miten ilmiannot tuhosivat ihmisten elämän. Hän on poliittisen vainon uhreja edustavan LPRA-yhdistyksen varapuheenjohtaja, jonka perhe lähetettiin Siperiaan vuoden 1949 suurkyydityksissä.
— Minun koko perheeni lähetettiin Siperiaan, jossa vietin seitsemän ja puoli vuotta.
KGB:n entisen Riian-päämajan seinässä on teksti, joka avaa rakennuksen historiaa: ”Neuvostomiehityksen aikana valtion turvallisuuselin KGB piti vankina, kidutti, tappoi ja nöyryytti uhrejaan tässä rakennuksessa.”Markus Kuokkanen / Yle
Informantiksi vai Siperiaan
Fraimanis oli 14-vuotias, kun hänen perhettään tultiin hakemaan.
— Perhe pidätettiin kello viisi aamulla. Pakkaamiseen annettiin viisitoista minuuttia. Latviasta lähti 35 junaa kohti Siperiaa, Freimanis sanoo.
Freimanisin perheelle osoitettiin asuinpaikka Omskin seudulla. Siellä karkotettujen liikkumista valvottiin tarkasti ja olot olivat kovat.
— Perillä kaikki, lapsista vanhuksiin, tekivät työtä auringonnoususta auringonlaskuun. Jos teit työtä, sait päivittäisen ruoka-annoksen: 200 grammaa leipää, Freimanis kertoo.
— Ensimmäisen talvena rakensimme suurta maatilaa. Sen talven aikana 30 prosenttia lapsista ja vanhuksista kuoli nälkään.
Hän selittää, että Moskovasta lähetettiin kiintiöt sille, montako karkotettavaa Latviasta pitää löytää.
— KGB etsi ihmisiä, jotka sanoisivat minun perheestäni, että me olemme nationalistiporvareita tai rikollisia. Jos ihmiset kieltäytyivät antamasta tekaistua ilmiantoa, he saattoivat joutua itse Siperiaan. Junassa, matkalla Siperiaan, mukana oli tällaisia ihmisiä, jotka olivat kieltäytyneet tekemästä ilmiantoa.
Freimaniksen mukaan uhkausten lisäksi KGB rekrytoi ihmisiä myös lupaamalla etuja, esimerkiksi asunnon virallisten jonojen ohi.
Tämä salkku, josta löytyi KGB:n jälkeensä jättämiä arkistoja, on nyt Latvian miehitysmuseon hallussa.Aivars Reinhlods / Latvian miehitysmuseo
Uhrien yhdistys vastusti julkaisua
Astrids Freimanis pitää KGB-kontaktien nimien julkaisua virheenä.
Hänen mukaansa monet niin sanotut informantit antoivat KGB:lle tarkoituksella vääriä tietoja. Koska moni heistä on jo kuollut, sanoo Freimanis, että nimen julkaisusta voi tulla syyttömiin omaisiin kohdistuva rangaistus.
— Nimien julkaisu voi johtaa noitavainoihin. Maanpetos on niin kova leima.
Spekulaatiot siitä, keitä KGB-kontaktien listalla on, ovat jatkuneet jo 27 vuotta. Kansanedustaja Ritvars Jansons näkee, että Latvialle on parasta julkaista KGB-asiakirjat. Jansons istuu kuvassa Kansallinen allianssi -puolueen tiloissa Latvian parlamentissa.Markus Kuokkanen / Yle
Julkaisua ajanut Kansallinen allianssi -puolueen kansanedustaja Ritvars Jansons toppuuttelee pelkoja julkaisun vaikutuksista. Jansons sanoo, että julkaisun jälkeen ihmisillä on mahdollisuus kertoa oma tarinansa ja selittää, miksi heidän nimensä on KGB:n kortistossa.
Hän huomauttaa, ettei nimien julkaiseminen ole johtanut muissakaan Itä-Euroopan maissa vainoon tai itsemurha-aaltoon.
Poliittisen vainon uhrien yhdistyksen sisällä on Freimaniksen mukaan nimien julkaisemisesta eri näkemyksiä. Yhdistys on kuitenkin ottanut sen kannan, että vain niiden informanttien nimet pitäisi julkistaa, joiden syyllisyydestä on todisteet.
Freimanis sanoo, että Latvian ratkaisu muistuttaa häntä Stalinin ajan nurinkurisista käytännöistä, joissa todistustaakka jää syytetylle.
— Olen vakuuttunut, että mukana on myös syyttömiä.
Kuuntele myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma: Miksi Suomi ei vieläkään julkaise Tiitisen listaa?
– Maahanmuutto, myös pakolaispolitiikassa, jossa muutetaan perheittäin, on huomattavasti turvallisempaa. Siksi perheitä pitäisi aina yhdistää, Halonen totesi.
Halosen mukaan oman perheen valvonta toimii usein paremmin kuin poliisin. Näin on myös suomalaisten kohdalla, hän sanoo.
Halonen kuitenkin korostaa, että Oulun seksuaalirikostapauksissa ei ole mitään puolustettavaa: kyseiset teot ovat kiellettyjä kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa.
– Se on YK:n ihmisoikeussopimuksen vastaista ja kaikki maat ovat allekirjoittaneet sen.
Halonen pitää mahdollisena sitä, että Suomi ottaisi tiukemman kannan natsitunnusten kieltämiseen.
– Mielestäni sisäministeri Mykkänen sanoi hyvin, että yksittäisten tunnusten kieltäminen hankalaa. Toisaalta olisimme eurooppalaisessa valtavirrassa, jos ottaisimme tiukemman kannan tähän, Halonen pohti.
Halosesta tuntui pahalta, että hakaristiliput heiluivat Suomen juhlapäivänä.
– Jos ihmiset eivät tunne historiaa, se on aina vaarallista. Historia kertoo, miten tietystä menettelytavasta on tullut tulosta.
Tarja HalonenTiina Jutila / Yle
Halosen mukaan tällaisilla asioilla ei pitäisi leikkiä. Hän ei tyrmää täysin sitä, että tiettyjä tunnuksia voitaisiin kieltää lailla.
– Olen keltaisilla valoilla siinä, että voisi katsoa, auttaisiko se asioiden selvittämiseen. Toisaalta eihän kiellot auta: arvot pitää sisäistää, sillä lainsäädännöllä ei voida kovin voimakkaasti ohjata ihmisiä hyvään.
Halosen on vaikea ymmärtää, miksi natsi-ideologia on millään tavoin voimissaan tämän päivän Suomessa.
– Miten kukaan ihminen voi ihannoida väkivaltaa? hän kysyy.
Halosen mukaan ajatus siitä, että jollain olisi oikeus hävittää tietty kansanryhmä, on hyvin kaukana nyky-yhteiskunnasta.
Presidenttiuransa jälkeen Tarja Halonen on vaikuttanut lukuisissa eri luottamustoimissa Suomessa ja maailmalla.
Halonen toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuosina 2000–2012. Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen valtionpäämies.
Tarkennus: Kai Mykkänen on sisäministeri, ei oikeusministeri, kuten Halonen erehdyksessä sanoi haastattelussa.
Ovi käy tiuhaan ylimääräisessä rokotuspisteessä, joka perustettiin Pedersöreen tuhkarokkotapauksen tultua ilmi naapurikunnassa Luodossa.
Tartuntavaara on säikäyttänyt monet lapsiperheet, myös sellaiset joissa rokotuksia kannatetaan. On pieniä vauvoja, joita ei ole vielä rokotettu ja toisaalta alle kuusivuotiaita, joilta puuttuu tehosterokote. Sitä monet ovat nyt tulleet hakemaan etuajassa.
Tiina Leppänen ajoi tänne Pietarsaaresta, koska halusi nelivuotiaalle lapselleen Hiljalle tehosterokotteen.
– Ei uskallettu jäädä odottamaan, jos jotain tulisi.
Tytär Hilja on keskonen ja siksi altis saamaan infektioita.
Ei ollut yllätys, että tuhkarokkotapaus todettiin juuri 5 000 asukkaan Luodossa. Täällä vain 75 prosenttia pienimmistä lapsista on rokotettu, kun luku on muualla Suomessa yleisesti yli 90. Tässä jutussa on selvitetty, mikä rokotekattavuus eri puolilla Suomea on.
Jari Kovalainen / Yle
Seudulla vaikuttaa tunnettu rokotekriitikko Linda Karlström. Joitakin vuosia sitten hän ryhtyi kirjoittamaan paikallisten lehtien yleisönosastoilla rokotekriittisiä tekstejä. Hän on myös luennoinut aiheesta Suomessa ja Ruotsissa.
Rokottamattomien vanhemmat pelkäävät
– Olemme olleet tosi huolissamme. Meidän mielestämme tuhkarokkorokotuksen pitäisi olla pakollinen rokotusohjelmassa. En ymmärrä, miten joku voi olla rokottamatta lapsiaan, Tiina Leppänen ihmettelee.
Myös Johanna Nummensalon 4-vuotias Pyry ja Anna Hautalan 5-vuotias Venho saivat tehosterokotteet jo nyt.Jari Kovalainen / Yle
Samaa kysymystä pohtivat Kolpin terveysasemalla myös pietarsaarelaiset äidit Anna Hautala ja Johanna Nummensalo.
– On se aika tyhmää, että vanhemmat voivat tehdä sellaisen päätöksen. Se on kuitenkin aika iso. Vanhempien tehtävä on myös suojella lasta, Hautala sanoo.
– Jos ei ole terveydellistä syytä, ettei pysty ottamaan, pitäisi antaa pakolliset rokotteet, että suojataan muitakin, Nummensalo miettii.
Kahdeksan kuukauden ikäinen luotolainen Willy Sundelin olisi normaalisti rokotettu vasta yksivuotiaana. Tuhkarokkotapauksen vuoksi on nyt annettu rokotteita jo kuuden kuukauden ikäisille.
– Herättäähän se pelkoa ja huolta, kun perheessä on rokottamaton vauva. Emme uskalla mennä hetkeen mihinkään isompaan tilaisuuteen tartuntavaaran takia, äiti Julia Sundelin sanoo.
Julia Sundelin ja Willy-poika.Jari Kovalainen / Yle
Sundelinin mukaan suurin osa hänen tuttavapiirissään rokotuttaa lapsensa. Hänelle on syntynyt käsitys, että rokottamatta jättävät ilmeisesti pelkäävät sivuvaikutuksia.
– Ja ehkä ajatellaan, että sairastamisella ei ole niin vakavia seurauksia; on sairastettu ennenkin.
Lestadiolaisten mukaan kriittisiä on muissakin
Tuhkarokkotartunnan saanut lapsi on lestadiolaisesta perheestä. Hän vieraili ennen taudin toteamista Luodossa sijaitsevassa Risöhällin rukoushuoneessa. Paikalla oli muitakin rokottamattomia, jotka altistuivat tartunnalle.
Mutta liittyykö rokottamattomuus lestadiolaisuuteen? Rukoushuoneen johto kommentoi Ylelle vain lyhyesti tekstiviestillä, että tuhkarokkokeskustelu ei kosketa erityisesti lestadiolaisia, ja rokotuksiin epäilevästi suhtautuvia on yhtä hyvin muissakin kuntalaisissa.
Vastaava terveydenhoitaja Katarina Palo asuu itsekin Luodossa.Jari Kovalainen / Yle
Lastenneuvoloista vastaava terveydenhoitaja Katarina Palo on kiertänyt viime päivinä kiireesti jopa kodeissa rokottamassa.
Palo kiistää ehdottomasti, että rokottamattomuus liittyisi lestadiolaisuuteen.
– Lestadiolaisuudessa ei opeteta sellaista, ettei pitäisi rokottaa. Yhtä hyvin tämän prosessin olisi voinut saada aikaan ei-lestadiolainen perhe, koska rokottamattomissa on muitakin kuin lestadiolaisia, Palo sanoo.
Palon mukaan rokotusvastaisuus levisi aluksi rokotekriitikko Linda Karlströmin blogitekstien kautta, sitten tuttujen välityksellä – ja vahvistui ryhmäpaineesta.
– Osa ei ehkä olisi halunnut jättää rokottamatta, mutta kun lähipiirissä oli vahvoja mielipiteitä, ei uskaltanut ottaa rokotusta, Palo pohtii.
Lähipiirin mielipide vaikuttaa
Luotolaista äitiä Heidi Ahlötä ahdistaa, kun hän tällä hetkellä ei tiedä, missä voi törmätä rokottamattomiin. Ahlöllä on neljä lasta, joista nuorinta ei ole vielä rokotettu. Vauva on vasta kolmen kuukauden ikäinen.
– Vaikka haluaisi elää normaalisti, se tulee joka puolelta.
Heidi Ahlö, Noel ja Lowa-vauva.Jari Kovalainen / Yle
– Esimerkiksi 3-vuotias Noel on avoimessa puistossa joka keskiviikko. Sielläkin voi olla joku rokottamaton lapsi. Meillä on kaksi kouluikäistä, enkä voi olla varma myöskään heidän kavereistaan.
Vauvan kanssa on hänen mielestään parempi olla nyt kotona. Neuvola-ajan hän kaiken varalta perui.
Ahlö pitää itseään onnekkaana, ettei ole ajautunut rokotuskriittisten henkilöiden vaikutuspiiriin. Kenties hän olisi itsekin ryhtynyt ajattelemaan eri tavalla.
– Joku vahva henkilö on sitä mieltä, ettei rokotteita kannata ottaa ja sitten se on levinnyt. On sääli, että joku on uskonut, että tämä olisi parasta lapsille.
Hän luottaa rokotteisiin, mutta ei halua tuomita toisin päättäneitä.
– En ole kulkenut heidän kengissään. Se voisin yhtä hyvin olla minä tai joku läheinen ystävä, joka olisi sitä mieltä.
Osa vaikutteista tullut Ruotsista
Rokotuksia vastustava Linda Karlström ei ole viime aikoina antanut haastatteluja. Eikä hänestä kuulu mitään, kun pyydämme kommenttia hänen ylläpitämänsä nettisivun kautta.
Pietarsaaren sairaalan johtava lääkäri Pia-Maria Sjöström kertoo, että rokotusvastaisuuden syitä on mietitty täällä todella paljon. Osa vaikutteista on tullut Ruotsista. Esimerkiksi se, että tavoitellaan mahdollisimman luonnonmukaista elämää.
– Yritetään hankkia kaikki vasta-aineet normaalilla tavalla, sairastamalla, eikä uskota että tuhkarokko voi olla hyvin vaarallinen tauti, Sjöström sanoo.
Pietarsaaren sairaalan johtava lääkäri Pia-Maria Sjöström kuvailee viime päiviä hässäkäksi: on tavoiteltu tartunnalle altistuneita ja järjestetty ylimääräisiä rokotuksia.Jari Kovalainen / Yle
Viime keväästä lähtien Pietarsaaren sosiaali- ja terveysvirasto on yrittänyt viestiä rokottamisen puolesta myös sosiaalisessa mediassa – siellä missä rokotusten vastustajatkin keskustelevat suljetuissa ryhmissään.
Siksi päätettiin myös kokeilla, millainen vaikutus olisi pedersöreläisen Eklundin perheestä julkaistulla videolla. Perheen tarinan kautta virasto vetoaa tunteikkaasti rokottamisen puolesta.
Video julkaistiin sattumalta vain muutama päivä ennen Luodon tartuntaa.
– Nyt tulee olemaan mahdotonta sanoa, että kaikki viime viikon rokotukset johtuvat tästä videosta, Sjöström vahvistaa.
Jo 500 ihmistä on saatu rokotettua kuluneen runsaan viikon aikana.
Sikainfluenssarokote loi huonon maineen
Eklundin perheen viisivuotias Ludvig kärsii harvinaisesta INCL-aineenvaihduntasairaudesta. Tauti rappeuttaa vähitellen keskushermoston toiminnan. Samaan sairauteen on kuollut jo kaksi perheen lasta, sillä keskimääräinen elinikä on vain kymmenisen vuotta.
Viveka, Verner ja Mika Eklund, jolla on sylissään Ludvig-poika.Jari Kovalainen / Yle
Ludvig on erittäin altis tarttuville taudeille, mutta häntä ei voi rokottaa.
– Olemme nimenomaan pelänneet, että näin kävisi. Meidän täytyy nyt olla kotona Ludvigin kanssa, emmekä voi mennä ihmisten ilmoille, äiti Viveka Eklund sanoo.
Hän pelkää, ettei Ludvig selviäisi hengissä, jos tämä saisi tuhkarokkotartunnan.
– Voi olla, että ihmiset sekoittavat tämän nopeasti kehitettyyn sikainfluenssarokotteeseen. Perusrokote on kuitenkin aivan eri asia.
He halusivat esiintyä sosiaali- ja terveysviraston videolla, koska he arvelivat, että konkreettinen tapaus saisi ihmiset ymmärtämään rokottamisen tärkeyden.
– Jos joku muuttaa mieltään videon ansiosta ja antaa rokotuksen, olemme iloisia.
Kittilässä Levin lähellä lumilinnan rakennustyömaalla osa linnan katosta sortui kolmen ihmisen päälle tänä aamuna, Lapin poliisi kertoo.
Yksi sortuman alle jääneistä jäi lumimassojen alle puristuksiin, mutta hänen ympärilleen jäi ilmatasku.
– Yhtä lumilinnatyömaan muottia purettaessa linnan katto oli romahtanut alas, koska tykkilumi ei ollut ehtinyt kovettua riittävästi. Kolme henkilöä oli ollut alla, ja heistä kaksi pääsi itse pois. Yksi jäi lumen alle puoleksi tunniksi, ja hänet on kuljetettu Lapin keskussairaalaan hoitoon. Hänelle ei tietojeni mukaan onneksi tullut vakavia vammoja, kertoo rikoskomisario Miska Sillanpää, joka toimii tapauksen tutkinnanjohtajana.
Pelastuslaitos ja työmaan henkilökunta saivat pelastettua lumen alle jääneen ihmisen kaivinkoneen avulla.
– Poliisi omalta osaltaan tutkii, mitä on tapahtunut. Selvitämme, onko tapahtunut työturvallisuusrikosta, Sillanpää kertoo.
Onnettomuus tapahtui lumihotellin rakennustyömaalla noin 10 kilometrin päässä Leviltä.
Korjaus 8.12.2018 kello 14.06: Toisin kuin uutisessa aiemmin sanottiin, lumilinna ei sijaitse Levillä.
Jos tutustuu Suomen viime vuosikymmenien raaimpiin rikosjuttuihin, yhdistää niitä usein yksi nimi: Kari Eriksson.
Hän on oululainen rikosoikeuteen erikoistunut asianajaja, joka on hoitanut urallaan yli sata henkirikosjuttua. Useissa tapauksissa hän on toiminut syytetyn asianajajana.
Kun Erikssonilta kysyy, miksi hän ottaa tämän tyyppisiä juttuja hoidettavakseen, vastaus on yksinkertainen.
– Koska se on työtäni ja osaan työni.
Syitä on kuitenkin paljon muitakin, mutta mennään niihin hieman myöhemmin.
Vuonna 1993 Eriksson oli juuri avannut oman asianajotoimistonsa. Samana vuonna sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä (Aamulehti) kuristi kuoliaaksi 42-vuotiaan naisen. Sitä ennen hän oli tappanut äitinsä ja 12-vuotiaan tytön.
Penttilä oli Erikssonin asianajotoimiston toinen asiakas. Eriksson on edustanut Penttilää siitä lähtien.
– Minulla on paljon asiakkaita, joihin asiakassuhde on ollut pitkä. Pidän sitä merkkinä siitä, että olen onnistunut tehtävässäni ja ainakin asiakkaan arvion mukaan tehnyt parhaani. Penttilän ensimmäinen juttu on jäänyt hyvin mieleeni. Tein siihen paljon omaa selvitys- ja tutkintatyötä.
"Kun menin oikeustieteelliseen, niin loppui se keljuilu"
Eriksson ajattelee, että hänen lapsuudellaan ja perheellään on suuri vaikutus siihen, miksi hän päätyi asianajajan ammattiin. Ja etenkin siihen, miten hän tekee työtään.
Hän on lähtöisin Martinniemestä, pienestä kylästä Oulun liepeiltä. Eriksson on nuorin neljästä lapsesta, syntynyt vuonna 1964.
Hänen äitinsä Aila Eriksson teki raskasta työtä ahtaajana satamassa ja oli yksinhuoltaja siitä lähtien, kun Eriksson täytti 10 vuotta. Isä Bror Eriksson oli merimies, eikä poika isän pitkien matkojen vuoksi ollut kovin paljon tämän kanssa tekemisissä.
Erikssonin äiti oli hyvin voimakastahtoinen ihminen.
Kun huonosti menneen yläasteen jälkeen Eriksson meinasi jättää menemättä lukioon, ei äiti antanut periksi. Eikä silloin, kun Kurtinhaudan rantametsä meinattiin rakentaa täyteen hienostoasuntoja. Silloin äiti käynnisti kansanliikkeen ja keräsi yli tuhat nimeä sisältävän adressin metsän suojelemiseksi.
– Äiti voitti taistelun ja metsä säilyi. Ja minä menin lukioon.
Kumpi heistä loppujen lopuksi oli sitten se paha? Kari Eriksson
Erikssonin koti oli varsin köyhä. Äidin työ keskittyi kesäkauteen, eikä tuolloinen yhteiskunta sisältänyt nykyisenkaltaisia tukijärjestelmiä, kuten toimeentulotukea. Eriksson toteaa, ettei äiti olisi sellaista ottanut vastaankaan. Ylpeyttä, kun riitti tässäkin suhteessa.
Vaikka perhe oli köyhä, ei heiltä uupunut henkistä rikkautta. Hänen äitinsä piti lukemisesta ja kirjallisuudesta, joten kotona oli aina paljon kirjoja.
Erikssonkin piti lapsena lukemisesta, siitä huolimatta koulu takkusi. Kysymys ei niinkään ollut arvosanoista, vaan vaikeuksista opettajien kanssa. Auktoriteettien kunnioittaminen ja mieliksi olo ei häneltä tahtonut onnistua.
Ongelmat johtivat yläasteen viimeisellä luokalla koulusta erottamiseen. Erikssonin isoveli, joka on tunnettu kirjailija Joni Skiftesvik, sai hänet puhuttua takaisin kouluun. Veljeksillä on eri sukunimet, koska heillä on eri isät.
Kun Eriksson meni lukioon, yritettiin häntä jopa hieman kiusata sen vuoksi. Kun eihän työläisen lapsi mene mihinkään herrojen kouluun.
– Kun menin oikeustieteelliseen, niin loppui se keljuilu.
Miten pahaa voi puolustaa?
Eriksson kertoo asioista mielenkiintoisesti. Hän ei viljele puheissaan lakikieltä tai monimutkaisia termejä, vaan vastaa kysymyksiin mielellään vertauskuvin ja erilaisten esimerkkien kautta.
Jos palataan kysymykseen, miksi hän ottaa asiakkaikseen ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, alkaa Eriksson puhumaan lääkäreistä.
– Luulen, että lääkäri, joka tekee vaikeita leikkauksia, kokee työnsä osin sen vaativuuden vuoksi mielenkiintoiseksi. Jos hän hoitaisi vain nuhapotilaita, hän tuskin olisi uraansa kovin tyytyväinen.
Sama pätee hänen mielestään myös oikeustieteeseen.
Eriksson tekee töitä noin 60-70 tuntia viikossa ja edustaa asiakkaita ympäri Suomen.Juha Virranniemi / Yle
Moni on kysynyt Erikssonilta, miten hän voi puolustaa ihmisiä, jotka ovat niin pahoja.
Pahuus on käsite, jota ei ole helppo määritellä.
– Usein lyhyen uutisen perusteella on helppoa kauhistella jonkun toimintaa. Kun asiasta tietää enemmän, ei ratkaisu olekaan niin helppo.
Hän kertoo taas esimerkin.
Parikymmentä vuotta sitten oli tapaus, jossa nainen tappoi aviomiehensä ampumalla tätä haulikolla. Eriksson kertoo, että pariskunta oli ollut aviossa parikymmentä vuotta, mies oli hyvin mustasukkainen, ei päästänyt vaimoa mielellään minnekään ja pahoinpiteli häntä. Tätä kesti vuosia.
Nainen oli kova Tapani Kansa -fani ja hän kuuli, että Kansa oli tulossa esiintymään läheiselle tanssilavalle. Naisen aviomies kysyi, aikooko tämä mennä katsomaan keikkaa. Vaimo oli ihmeissään ja samalla innoissaan, miehen käytöskin muuttui pariksi viikoksi täysin.
Eriksson kertoo, että kun keikkapäivä tuli ja nainen oli lähdössä tanssilavalle, mies tulikin ulko-oven eteen ja kysyi, luuliko nainen oikeasti pääsevänsä lähtemään ja nauroi päälle.
Naisen päässä sumeni. Hän otti haulikon, joka oli asetettu seinällä olevien hirvensarvien päälle ja ampui.
– Kumpi heistä loppujen lopuksi oli sitten se paha? Mies, joka oli lain puitteissa kiusannut vaimoaan vuosia ja yritti lopuksi viedä tältä viimeisenkin toivon, vai nainen, joka kiusattuna toimi selvästi lain vastaisella tavalla.
Syytetyn pään sisässä
Psykologia on Erikssonille yksi tärkeimmistä työkaluista. Kun hän tapaa ensimmäistä kertaa rikoksesta syytetyn, ei hän välttämättä puhu tapahtuneesta rikoksesta, vaan yrittää tutustua ihmiseen. Herättää luottamuksellisen suhteen. Päästä ihmisen pään sisään.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tapahtumien yksityiskohtia käydään läpi kerta toisensa jälkeen. Sivussa tulee selvitetyksi ihmisen elämään liittyvät asiat, joilla usein on merkitystä myös itse jutun hoitamisen kannalta.
– Asian avaaminen ja sen läpikäyminen ei ole helppoa sille, joka on sen itse kokenut. Usein myös rikoksentekijä on järkyttynyt. Teko on voinut tapahtua hetken mielijohteesta ja lopputulos ei ole ollutkaan toivottu.
Vaikeneminen on joskus raskasta, mutta työn luonne huomioiden se on välttämätöntä. Kari Eriksson
Rikosjutun hoitaminen on eräänlainen prosessi, jossa asia lähtee liikkeelle ensimmäisestä tapaamisesta ja huipentuu oikeudenkäyntiin.
– Kun tapaan syytetyn ensimmäisen kerran, yritän kuunnella ja kertoa yleisistä asioista. En ala kauhistelemaan asioita. Kun pääsen lähelle ihmistä ja juttuun kiinni juurta jaksaen, on se todella mielenkiintoista.
Usein ihminen ei Erikssonin mukaan pysty heti muistamaan rikokseen liittyviä tapahtumia – ainakaan kaikkia merkityksellisiä. Sen vuoksi hän yrittääkin tavata asiakasta mahdollisimman useasti ja käydä asiaa läpi vähitellen.
– Pyrin siihen, että oikeudenkäyntivaiheessa päämieheni pystyy kertomaan myös ikävistä asioista, jottei mikään merkityksellinen jäisi kertomatta jännittämisen tai ahdistuksen vuoksi.
Väkivaltaan ei turru
Muutama vuosi sitten perheenisä poltti kotitalonsa (Mtv-uutiset), jossa oli sisällä hänen kaksi pientä lastaan. Lapset kuolivat.
Eriksson toimi isän puolustusasianajajana ja niin kuin aina, pyrki pääsemään päämiehensä pään sisään.
Oikeudenkäynnin jälkeen Eriksson lähti lomalle. Hän ei saanut nukuttua ja heräili joka yö. Jutun traagisuus tuli uniin.
Asianajajan työssä kuulee paljon salaisuuksia. Asioita, jotka liittyvät oikeusjuttuun tai pelkästään asiakkaaseen. Se, mitä asiakas Erikssonille kertoo, jää aina vain hänen tietoonsa.
– Asianajajilla ei ole työnohjausta, kuten monissa muissa raskaissa ammateissa. Minä en puhu perheelleni, työnohjaajalle tai ylipäätään kenellekään työhöni liittyvistä asioista. Vaikeneminen on joskus raskasta, mutta työn luonne huomioiden se on välttämätöntä.
Työn voisi tehdä myös toisella tapaa. Paneutua vähemmän, lukea esitutkintapöytäkirjat ja keskustella hieman syytetyn kanssa. Se ei ole Erikssonille vaihtoehto.
– Asianajajan työhön pitäisi liittyä moraali. Että ei mene sieltä, mistä aita on matalin vaan puolustaa niitä, jotka eniten apua tarvitsevat.
Eriksson on saanut välillä kovaakin kritiikkiä työstään. Välillä hänestä tuntuu, että ihmiset ajattelevat hänen olevan yhtä kuin syytetty.Paulus Markkula / Yle
Vaikka Eriksson on ollut mukana useissa jutuissa, joihin on liittynyt väkivaltaa ja raakuutta, ei hän ole turtunut niille. Ihmisten kokema tuska koskettaa. Joskus hyvin voimakkaastikin.
– Yritän varoa ja joskus jopa pelkään, että myötätunto tai ihmisen suru vaikuttaisi minuun tai työhöni. Omasta mielestäni näin ei ole käynyt. Käytökseeni ja tapaani hoitaa juttuja se kyllä on vaikuttanut.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ikävänkin asian voi hoitaa tyylikkäästi ja tärkeät kysymykset esittää asiallisesti. Ilkeilyllä ei Erikssonin mielestä saavuta mitään hyvää.
Vastapainona työssä kohdatuille rankoille asioille tuovat hevoset ja raviurheilu. Eriksson on toiminut Suomen Hippoksen varapuheenjohtajana, Hippoksen valtuuskunnan jäsenenä ja tälläkin hetkellä Oulun raviradan puheenjohtajana. Kotitallissa on tällä hetkellä kaksi hevosta.
– Hevoset ovat vilpittömiä ja palkitsevat hyvän hoidon. Hevonen ei katso ihonväriä eikä asemaa. Hyviä ominaisuuksia myös meille ihmisille.
Puolustaminen ei tarkoita tekojen hyväksymistä
Eriksson on saanut osakseen paljon kritiikkiä työnsä vuoksi. Välillä hänestä on tuntunut siltä, että ihmiset ajattelevat, että hän on yhtä kuin henkilö, jota hän edustaa.
Esimerkiksi silloin, kun hän puolusti oululaismiestä, joka oli käyttänyt tytärtään hyväksi vuosia (Mtv-uutiset) ja tytär synnytti isälleen lapsen.
Eriksson ymmärtää hyvin, miksi teko kuohutti suurta yleisöä, mutta silti hän sääli päämiestään.
– Se, että puolustan asiakasta, ei tarkoita, että hyväksyisin hänen tekonsa. Sääli tai myötätunto ei myöskään ole merkki teon hyväksymisestä. Viime kädessä minä vastaan työstäni asiakkaalleni, en suurelle yleisölle.
Pahan tunnusmerkit eivät näy ihmisestä päälle päin Kari Eriksson
Raa'at henki- ja väkivaltarikokset ovat usein sellaisia, jotka järkyttävät asianomaisten lisäksi myös muita ihmisiä. Eriksson ymmärtää täysin, että tekijän puolustaminen tuntuu pahalta ja ehkä jopa siltä, että tehdystä rikoksesta yritettäisiin tehdä hyväksyttävää.
Näin asia ei tietenkään ole. Eriksson korostaa, että oikeusjärjestelmä on rakennettu sen varaan, että kaikilla on oikeus puolustukseen.
– Toisella puolella on aina poliisi ja syyttäjä. Järjestelmä on vahva, eikä syytetyllä ole mahdollisuutta saada oikeutta ilman asianmukaista puolustusta.
Hän ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että avustaa ihmistä, jonka väitetään tehneen jonkun hirveän teon.
– Siitä voisin tuntea huonoa omaatuntoa, jos tiedän että olisin voinut tehdä jotain enemmän, mutta en tehnyt. Asianajajan tehtävä ei ole olla päämiehensä tuomari. Jos niin tekee, on se iso virhe.
Paha ei kadu
Yleensä ihmiset, jotka ovat tehneet raakoja henkirikoksia, ovat hyvin järkyttyneitä silloin, kun Eriksson menee tapaamaan heitä ensimmäisen kerran.
Poikkeuksiakin on. Eriksson on tavannut uransa aikana myös puhtaasti pahoja ihmisiä. Niitä, jotka eivät ole järkyttyneitä siitä, että he ovat tehneet pahaa toiselle. Niitä, joilta puuttuu myötätunto.
– Olen kohdannut sellaisia todella pahoja ihmisiä arvioni mukaan alle kymmenen. En tietenkään ole mikään psykologi, mutta kokemukseni perusteella jotkut vain ovat pahoja.
– Pahan tunnusmerkit eivät näy ihmisestä päälle päin. Musta ja paha elää ihmisen sisällä. Tuntemani pahat ihmiset ovat yleensä olleet älykkäitä ja narsistisia. Heiltä puuttuu normaali tunnepohja ja heidän mielestään kaikki muut ovat väärässä.
Kun Eriksson kohtaa tällaisen ihmisen, miettii hän aluksi, voiko avustaa tällaista ihmisistä. Sekä sitä, voiko tunteet vaikuttaa hänen työhönsä.
– Jos vähänkään mietin, että en voi tehdä parastani, en ota juttua vastaan.
Rikokset raaistuvat, tekijät nuorentuvat
On olemassa myös toisenlaista pahuutta. Eriksson kutsuu sitä opituksi pahuudeksi. Tai moraalittomuudeksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut kotoaan tietyn tavan toimia ja ajatella.
Hän kertoo asiakkaastaan. Nuoresta miehestä, jota syytettiin taposta ja kahdesta muusta vakavasta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta rikoksesta.
Asiakkaan molemmat vanhemmat olivat olleet vankilassa useita kertoja vakavista rikoksista. Toisella oli jopa tilillään henkirikos.
– Uskon, että asiakkaani koki tekemänsä väkivallan oikeutetuksi. Vallitsevat yhteiskunnan normit eivät tuntuneet yhtä hyväksyttäviltä kuin kotona annettu opetus siitä, miten väärään tulee suhtautua. Poliisi ja tuomioistuin eivät tuo turvaa, omat konstit ovat parempia.
Näin ajattelee Erikssonin mukaan moni muukin nykynuori. Väkivaltarikokset, niiden laatu ja tekijät ovat muuttuneet. Rikokset ovat hänen mukaansa aiempaa raaempia ja tekijät yhä nuorempia.
– Uhrin kotiin meneminen ja pahoinpitelyn muuttuminen kidutukseksi, ei ole enää epätavallista, vaan paremminkin vallitseva käytäntö.
Kun Eriksson aloitti rikosasianajajan työn, menettely ja moraali olivat kentällä erilaista.
Erikssonin mukaan rikosmaailma on muuttunut monella tapaa hänen uransa aikana. "Entisten sääntöjen sijasta sääntönä on säännöttömyys", hän toteaa.Juha Virranniemi / Yle
Ennen nuoren asiakkaan kaverit toivat toimistolle tupakkaa ja rahaa vietäväksi kaverilleen, joka oli pidätettynä. Nyt kun nuori pidätetään, on tavallista, että hänen asuntonsa käydään tyhjentämässä kaikesta arvokkaasta ja jossakin vaiheessa siirrytään vaatimaan rahaa pidätetyn läheisiltä.
– Entisten sääntöjen sijasta sääntönä on säännöttömyys. Ehkä tässä on yksi syy siihen, miksi turvaa haetaan erilaisista järjestöistä ja ryhmistä.
Ryöstöjen loppumiseen ei Erikssonin mukaan auta rangaistusten koventaminen, koska niitä tekevät ihmiset ovat riippuvaisia huumausaineista tai lääkkeistä. Apteekkiryöstöjen suuri määrä Oulussa kertoo hänen mielestään siitä, että tarve päihdehoidolle on todella suuri.
– Kun apua, hoitoa tai viime kädessä lääkkeitä ei ole tarjolla, hätäapu hankitaan rikollisin keinoin.
Ongelmat olisivat Erikssonin mielestä ratkaistavissa, jos halua siihen löytyisi.
– Sivistyneen valtion ja Oulun, joka on vähintäänkin pohjoisen Suomen keskus, mittari voisi olla se, kuinka hyvin se huolehtii heikoimmista. Heikkoja ovat myös ne, jotka ovat huume- tai päihdekoukussa.
Kiitos on tärkeämpää kuin raha
60–70 tuntia viikossa. Niin paljon Eriksson tekee töitä keskimäärin joka viikko. Hänestä se ei tunnu paljolta. Eikä työ välillä tunnu työltä laisinkaan, ennemminkin ajanvietteeltä.
– Ei tätä työtä varmasti voisi tehdä, jos se olisi jotenkin vastenmielistä. Se on vähän sama asia, jos olisi pappina eikä uskoisi jumalaan.
Työt eivät unohdu täysin edes silloin, kun hän lomailee. Yleensä kolmannen päivän jälkeen hän kaivaa pöytäkirjat matkalaukustaan ja alkaa lueskelemaan niitä.
Vaikka työ on mukavaa, ei Eriksson luonnollisestikaan tee työtään ilmaiseksi. Asianajajan liksat eivät myöskään ole huonoimmasta päästä. Mitä raha hänelle merkitsee?
– Sain tänään kiitokseksi asiakkaalta täytekakun. Minua liikuttaa paljon enemmän sen tapaiset asiat kuin raha.
Suomessa rikosasioita hoitavat asianajajat eivät Erikssonin mukaan asianajajien palkkatilastojen kärjessä, kuten ehkä muualla maailmassa.
– Rikosasianajan työ on kutsumustyötä. Sen verran olen pärjännyt myös rahallisesti, että minun ei tarvitse tehdä juttujen suhteen valintaa rahan, vaan sen mukaan, mikä minua kiinnostaa.
Yksi Erikssonin edustamista asiakkaista painoi hänelle paidan vankilassa.Juha Virranniemi / Yle
Moraali. Se on Erikssonin mielestä yksi tärkeimmistä asioista asianajajan työssä.
Hänelle se tarkoittaa eritoten vastuuta asiakasta kohtaan. Sekä sitä, että tekee parhaansa jutun laadusta riippumatta. Pieni juttu asianajajalle voi olla asiakkaalle elämänkysymys.
– Jos hyvämaineinen ihminen joutuisi aiheettomasti syytetyksi näpistämisestä, olisi se luultavasti hänen elämänsä suurimpia juttuja, vaikka siitä saa vain 10 päiväsakkoa. Minun ystäväni sanoi kerran, että ei ole olemassa pieniä ja isoja juttuja, on vain olemassa pieniä ja suuria asianajajia.
Eriksson viittaa usein äitiinsä ja hänen sanontoihinsa. Yksi hänen tärkeimmistä elämänohjeistaan on ollut, että aina pitää tehdä kovasti töitä ja ketään ei saa nöyryyttää eikä halveerata. Hän pitää äitinsä ohjetta tähänastisen elämänsä parhaana.
Erikssonista on mukava ajatella, että jos hänen äitinsä vielä eläisi, olisi hän luultavasti melko tyytyväinen poikaansa.
– Olen opiskellut vaikka alkutaival oli vaikeaa. Minulla on hyvä ammatti ja minua ihan arvostetaankin. Olen hyvin tyytyväinen tähän nykytilanteeseen, toivon että saisin sen pidettyä. Ja että pysyisin terveenä ja kaikki menisi hyvin.
Autovalmistajatkin haluavat osansa uusista keinoista, joista toivotaan helpotusta kasvavien kaupunkien liikenteen ruuhkaisuuteen. Mielenkiintoa on esimerkiksi jaettujen kyytien kehittämiseen.
Volkswagen kehittää MOIA-nimistä palveluaan, joka sijoittuisi taksin ja joukkoliikenteen välimaastoon. Siinä kyyti tilataan älypuhelimen sovelluksella sopivalle noutopaikalle, ja auto vie matkustajan toivottuun määränpäähän. Kyydissä voi olla muitakin matkustajia, joilla on samansuuntainen reitti.
MOIA toimii aluksi Saksan Hannoverissa. MOIA Finlandin toimitusjohtaja Teemu Sihvolan mukaan siellä on jo todettu jaettujen kyytien toimivan ja yhdistelyä on saatu aikaan. Automäärä ei kuitenkaan ole vielä riittävä skaalaetujen saamiseen, eli tuotannon kustannusten pienenemiseen toiminnan laajuuden avulla.
– On tullut paljon oppia, miten valitaan parhaat paikat pysäkeille niin palvelun toimintaa kuin asiakkaita ajatellen, Sihvola kertoo.
Moia
Oppia tarvitaan myös vaikkapa kysynnän hallintaan, sillä kutsuttavien autojen paikat eivät loputtomasti riitä. Kustannusten vuoksi taas tyhjillään olevia autojakaan ei pitäisi liikkeellä olla. Sihvola korostaa, että perinteinen joukkoliikenne on tärkeä yhteistyökumppani.
– Jos matkalle on tarjolla vaihdoton julkisen liikenteen yhteys, se on ekologisin ja usein nopeinkin vaihtoehto. Mutta jos matkaan tulee vaikka kaksi vaihtoa, voi tarjoamamme tyyppinen palvelu olla se puuttuva pala, jolloin kuluttaja on valmis maksamaan hieman enemmän ja pääsemään perille ilman vaihtoja, Sihvola sanoo.
Voilswagenilla on palvelun kehityksessä mukana suomalaista osaamista. MOIA Finlandin tausta on pääkaupunkiseudulla toimineessa Kutsuplus-palvelussa, joka päättyi vuoden 2015 lopussa. HSL arvioi tuolloin, että Kutsuplussan Suomessa kehitetty ohjelmisto on yksi maailman pisimmälle viedyistä matkojenyhdistelyohjelmistoista.
Kutsupalvelut usein huonosti kannattavia
Erilaisten jaettujen kuljetusten taival on ollut paikoin vaivalloinen. Taannoinen Kutsuplus keräsi kiittäviä käyttäjiä, mutta tuotti tappiota HSL:lle. Kaupungit sulkivatkin palvelun rahoituksen vuonna 2015.
HSL
VTT:n tutkija Juho Kostiainen kuvailee erilaisten kutsupalveluiden lisääntyneen ympäri maailmaa, vaikka välillä niitä myös lopetetaan. Palveluiden saaminen kannattavaksi on ollut usein vaikeaa.
– Helppous ja edullisuus eivät käyttäjälle riitä, vaan palvelun pitää olla luotettavasti saatavilla. Palvelut vaativat investointeja ja alussa toiminta on tappiollista. Samalla olisi kasvettava, jotta käyttäjät todella palvelun löytävät. Esimerkiksi Uber ei ole päässyt lähellekään voitollista toimintaa, Kostiainen toteaa.
Uber kertoi Reutersin mukaan tehneensä syyskuuhun päättyvällä vuosineljänneksellä yli 900 miljoonaa euroa tappiota. Liikevaihto ylsi samana aikana 2,6 miljardiin euroon.
Liikkumisessa pitäydytään paljon tutuissa rutiineissa, ja harva haluaa aamulla alkaa pohtia, mitkä ovatkaan liikkumiseni vaihtoehdot tänään. Uusien palveluiden lanseeraaminen on hidasta.
Volkswagenilla haussa uutta liiketoimintaa
Sihvola kertoo Volkswagenin MOIAn taustalla olevan kova tavoite: vuoteen 2025 mennessä palvelun pitäisi saada maailman kaupunkien kaduilta vähenemään kaikkiaan miljoona henkilöautoa.
Autovalmistajan tavoite saada autoja pois kaduilta kuulostaa firman bisnestä ajatellen järjettömältä. Sihvola kertoo kuitenkin Volkswagenin valmistautuvan näin tulevaisuuteen.
– Tulevaisuudessa mennään liikennepalveluiden suuntaan, mutta liikkumistarve ei tule poistumaan, vaan nämä palvelut pitää tuottaa jollakin. Siihen tarvitaan autoja ja ajoneuvoja, ja näissä palveluissa ne ovat usein käytössä vuorokauden ympäri.
Yksityisautoa taas ei käytetä kovin tehokkaasti, vaan sen hyötykäytössä olevaksi ajaksi arvioidaan keskimäärin noin tunti päivästä.
– Jos yksityisautoja on vähemmän, saadaan tilaa palveluita tuottaville autoille, joten ajatusketju on tältä osin aivan looginen, Sihvola toteaa.
Ainakin alkuun MOIA vastaa koko kuljetusketjusta: niin tilauspalvelusta, kuljettajista kuin autoistakin. Sihvolan mukaan tämä erottaakin sen monesta muusta alan toimijasta.
– Haluamme, että käyttökokemus on yhtenäinen, ja toisaalta haluamme oppia kaikista osista. Välttämättä näin ei toimita jatkossa aina kaikkialla, mutta on tärkeää ymmärtää näitä eri osia, niiden vaikutuksia ja haasteita, Sihvola miettii.
Useita palveluita kokeilussa Suomessa
Joukkoliikenteen ja taksin välimaastoon osuvat palvelut hakevat muotoaan erilaisissa kokeiluissa. Yksi kokeiluista on tulossa lähiaikoina Esposeen. HSL ja yhdysvaltalainen ViaVan kokeilevat yhdessä uudenlaista kutsuttavaa kyydinjakopalvelua Espoon alueella, HSL kertoi marraskuussa.
Sitran kokeiluissa Etelä-Savossa, Itä-Uudellamaalla ja Pirkanmaalla selvitetään, voisiko kunnan tukemaan sote-kyytiin myydä paikkoja itse maksaville matkustajille tai voisiko julkisia, eri autoilla toteutettavia asiointikyytejä yhdistää yhdellä autolla toteutettavaksi. Yle kertoi kokeilun käynnistymisestä Loviisassa heinäkuussa.
Liikkumisen järjestäminen maakunnissa kohtaa yhä enemmän kustannushaasteita.Matti Hämäläinen / Yle
VTT:n Kostiaisen mukaan erilaisista jaetuista kyydeistä ja kulkumuotojen yhdistelystä toivotaan parannusta harvaan asuttujen alueiden kulkuyhteyksiin, kun joukkoliikenne ei kannata alueilla, joissa ihmisiä ei juuri ole.
– Jos mitään liikkumispalveluita ei ole, ei ole muita vaihtoehtoja kuin oma auto. Jos näillä uusilla palveluilla saadaan parannettua vaihtoehtoja ja samalla vielä alennettua liikenteen järjestäjän tai matkustajien kustannuksia, ovathan ne silloin järkeviä, Kostiainen pohtii.
Kostiainen sanoo, että uusia palveluita kokeilleet suhtautuvat niihin usein positiivisesti.
– Toisaalta kokeilijat eivät ehkä muutenkaan ole skeptisellä asenteella liikkeellä.
Lontoossa järjestetään tänään kampanjoita ja mielenilmauksia ennen tiistain ratkaisevaa brexit-äänestystä. Liikkeellä ovat ainakin kovan brexitin kannattajat sekä omassa tapahtumassaan uutta kansanäänestystä vaativat aktiivit.
"Brexit tarkoittaa exitiä" -otsakkeella kulkeva mielenilmaus järjestetään Lontoon keskustassa. Mukana on muun muassa Ukip-puolueen johtaja Gerard Batten.
– Tämä on demokraattinen ja rauhanomainen mielenosoitus, joka ilmaisee lähtöä ajavien voimakkaita tuntoja huolimatta anti-brexit-propagandasta, jolle olemme altistuneet lähes kaksi ja puoli vuotta, tapahtuman Facebook-sivuilla kerrotaan.
Ukip-puolueesta aiemmin viikolla eronnutNigel Farage on varoittanut, että mielenilmaus muutama päivä ennen ratkaisevaa äänestystä voi poikia väkivaltaa, mikä antaisi brexitin vastustajille aihetta arvosteluun, kertoi EUObserver.
Entinen puoluejohtaja on perustellut eroaan sillä, että puolueella on päähänpinttymä islamista eikä se enää karta ääriainesta.
Brittiläinen the Sunday Times -lehti toisaalta kertoi varhain aamulla Suomen aikaa, että pääministeri Theresa May olisi lykkäämässä tiistain parlamenttiäänestystä brexitistä.
Lehden mukaan May sen sijaan suuntaisi ensi viikolla Brysseliin vaatimaan parempaa brexit-sopimusta.
Sunday Times perustaa tietonsa ministeri- ja avustajalähteisiin, jotka odottavat Mayn ilmoittavan sunnuntaina aikana äänetyksen lykkäämisestä.
Britannian parlamentin alahuoneen on siis määrä äänestää tiistaina erosopimuksesta, jonka Euroopan unioni ja Britannia ovat neuvotelleet.
Sopimuksen hylkäämistä pidetään todennäköisenä, koska sopimusta vastustetaan niin konservatiivien sisällä kuin Pohjois-Irlannin unionistipuolueessakin (DUP).
Sunnuntaina koolla ovat myös uutta kansanäänestystä vaativat People's vote -aktiivit.
– Lukuisat itsenäiset arviot ovat osoittaneet, että tämä sopimus ajaa meidät heikompaan asemaan vaurioittaen taloutta ja tekemällä meistä köyhempiä, tapahtuman sivuilla vedotaan.
Kampanja muistuttaa, että jopa Britannian hallituksen oma ennuste osoittaa maan aseman heikentyvän verrattuna EU-jäsenyyden jatkamiseen nykyisillä ehdoilla.
Britannian valtiovarainministeriö julkaisi aiemmin arvion, jonka mukaan maan talous supistuu 15 vuoden kuluessa noin neljä prosenttia EU-eron seurauksena.
– Tästä syystä me vaadimme mahdollisuutta sanoa viimeisen sanan brexit-sopimuksesta, aktiivit vaativat.
Puheentunnistus ja tekoäly mullistavat ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen, ja silloin kännykkä jää taskuun, väittää Suomessa vieraillut Amazonin teknologiajohtaja Werner Vogels. Meillä Amazon on kuitenkin usein otsikoissa aivan muista syistä. Kaupan alalla odotetaan pelonsekaisin tuntein, milloin yhdysvaltalainen verkkokaupan markkinajohtaja avaa logistiikkakeskuksensa Pohjoismaihin.
Antti Haanpää / Yle
Valoa pimeyteen
Helsingin Kruununhaassa sijaitseva 90-vuotias kerrostalo on puettu komeaan juhlavalaistukseen ja herättää paljon huomiota pimeydessä. – Valoa kaivataan, kun kaikki valo tuntuu imeytyvän jonnekin täällä Helsingissä. Paljon ollaan saatu palautetta ihmisiltä, varsinkin pimeän marraskuun aikana, jolloin tuli viestejä, puheluita ja talostamme otettuja valokuvia melko runsaasti, taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Sanna-Katri Rautava. Rautava kannustaa muitakin taloyhtiöitä lähtemään mukaan valotalkoisiin.
Aleksejeva kuoli lauantai-iltana moskovalaisessa sairaalassa.
Ljudmila Mihailovna Aleksejeva syntyi 1927 Krimin niemimaalla Jevpatorijassa. Aleksejeva valmistui Moskovan valtionyliopiston MGU:n historian tiedekunnasta vuonna 1950.
Stalinin kuoleman jälkeen Aleksejevan asunnosta Moskovassa tuli moskovalaisen intelligentsian, älymystön, tapaamispaikka ja maanalaisten kiellettyjen kirjoitusten, samizdatin, säilytys- ja jakelupaikka.
Kirjailijoiden Andrei Sinjavskin ja Juli Danielin tuomitseminen vankileirille "neuvostovastaisesta toiminnasta" vuonna 1966 oli yksi tekijä, joka ajoi Aleksejevaa aktivismiin.
Vuodesta 1968 hän oli useasti kuulustelujen ja kotietsintöjen kohteena.
Aleksejeva osallistui Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia käsittelevän kronikan kirjoittamiseen, ja hän oli Moskovan Helsinki-ryhmän perustajajäseniä vuonna 1976.
Ryhmä vaati vuonna 1975 Helsingissä pidetyn Ety-kokouksen loppuasiakirjan toteuttamista Neuvostoliitossa.
Etykin loppuasiakirjan niin sanottu kolmas kori velvoitti allekirjoittajamaita kunnioittamaan ihmisoikeuksia kuten ajattelun- ja uskonnonvapautta.
Kun ihmisoikeusaktivistien pidätykset kärjistyivät vuonna 1977, Aleksejeva joutui muuttamaan Yhdysvaltoihin. Hän palasi sieltä Venäjälle vuonna 1993 ja jatkoi työtään ihmisoikeuksien puolesta. Aleksejeva toimi toimintansa uudelleen aloittaneen Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajana.
Vielä tammikuussa 2010 Ljudmila Aleksejeva pidätettiin mielenosoituksesta Moskovassa. Hän oli tuolloin 82-vuotias.Sergei Chirikov / EPA
Vielä 2000-luvulla Aleksejeva muun muassa osallistui säännöllisesti Moskovassa Triumfalnaja-aukiolla kuukauden 31. päivänä pidettäviin mielenilmauksiin, joissa vaadittiin vallanpitäjiä kunnioittamaan Venäjn perustuslain 31. pykälän takaamaa kokoontumisen vapautta.
Vuonna 2010 Aleksejeva pidättiin Moskovassa uudenvuoden aattona pidetystä luvattomasta mielenosoituksesta.
Joulukuussa 2017 Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi Aleksejevalle valtionpalkinnon työstä ihmisoikeuksien eteen.
Aleksejevan Moskovan Helsinki-ryhmä oli ensimmäisiä järjestöjä, jotka saivat ulkomaisen agentin leiman ulkomailta saamansa rahoituksen takia.
Aleksejeva korosti vastustavansa Krimin miehitystä. Hänen mielestään se häpäisi Venäjän.
– Hyvän naapurin pitää auttaa naapuriaan vaikeuksien yli eikä käyttää niitä hyväkseen murkinoidakseen tämän laskuun, Aleksejeva kirjoitti Eho Moskvy -radioaseman nettisivuilla syyskuussa 2014.
