Hesarin Nyt-liite lähetti feminismiin kriittisesti suhtautuvan toimittaja Ivan Puopolon hiljattain feministiseen tapahtumaan tekemään aiheesta reportaasin.

MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmaa juontavan Puopolon kirjoitus oli järkyttävää luettavaa. Eräs nainen yritti vaikeuttaa Puopoloa haastattelemasta osallistujia - tila ei ollut naisen mielestä “turvallinen” Ivanin osallistumisen vuoksi, ja nainen kertoi olevansa “täysin triggeröitynyt” Puopolon twiiteistä. Yhdessä workshopissa vetäjä pyysi, että miesten pitäisi olla hiljaa. Hän toisti sen monta kertaa: “Jos olet miesetuoikeutettu, sinun täytyy istua hiljaa ja kuunnella.”

Jos olet mies ja joudut väittelyyn naisen kanssa, syyllistyt helposti “manspleinaukseen” eli miesselittämiseen.

Viime viikonloppuna seurasin Twitterissä pitkää ja polveilevaa ketjua, jossa pari miestä keskusteli kiihkeän feministinaisen kanssa. Miehet yrittivät tarjota naiselle dataa siitä, että miehet ja naiset ovat todellakin erilaisia - nainen päätyi lopulta syyttämään muita “mansplainauksesta”. Nykyään taajaan toistuva termi, jota kuulee varsinkin radikaalifeministien suusta. Jos olet mies ja joudut väittelyyn naisen kanssa, syyllistyt helposti “manspleinaukseen” eli miesselittämiseen.

Yhdysvalloissa puhutaan opetustavasta, jota kutsutaan nimellä “progressive stack”. Viime vuonna Pennsylvanian yliopistossa opettanut nainen kertoi twitterissä antavansa aina ensimmäisenä vastausvuoron luokan mustille naisoppilaille. Muut värilliset oppilaat pääsevät vastaamaan seuraavaksi. Sitten valkoiset naiset. Ja vasta viimeisenä valkoiset miehet.

Naisen twiitti herätti huomiota ja vastustusta, mutta hän ei suinkaan ole ainoa, joka käyttää kyseenalaista metodia. Saint Maryn yliopiston professori Jody Haiven on todennut, että naisten pitää antaa puhua ennen miehiä kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa - ja kertonut harjoittavansa tätä omilla tunneillaan.

Metodia harjoittavat opettajat uskovat, että he tätä kautta pystyvät antamaan äänen marginalisoiduille ryhmille, joilla on muuten hankaluuksia päästä ääneen.

Moderni intersektionaalinen feminismi ei nähdäkseni ole niinkään tasa-arvoon vaan uhriasemaan perustuva ideologia. Sen tyypillinen edustaja ei niinkään paasaa twitterissä tiettyjen patriarkaattisten maiden naisten tasa-arvo-ongelmista tai humanitaarisista kriiseistä vaan manspreadingistä, mansplainingistä ja toksisesta maskuliinisuudesta. Hän vainuaa seksismiä joka puolella ja sedättelee miehiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Toksinen maskuliinisuus on tämän hetken muotisana, jota uusfeministi hokee alati.

Kun Suomi viettää miestenpäivää, jopa tasa-arvovaltuutettu ilmoittaa Twitterissä, että miestenpäivän tarkoitus on muun muassa purkaa toksista maskuliinisuutta. Millainen miestenpäivätoivotus tuo nyt on? Miksi jopa miestenpäivänä pitää puhua syyllistävästi toksisesta maskuliinisuudesta, kun voisi ihan hyvin vain toivottaa hyvää miestenpäivää ilman negatiivista pohjavirettä.

Kun muusikko-filosofi Alexander Bard haluaa mennä yliopistoon puhumaan miesten tasa-arvosta, Åbo Akademi antaa periksi painostukselle ja peruu koko tilaisuuden järjestämisen tiloissaan. Tämä on vastoin kaikkea, mitä yliopiston pitäisi edustaa: avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen vaalimista ja kriittistä ajattelua.

Kun Kauko Röyhkä sanoo, että miehet eivät saa sanoa enää juuri mitään, hänet nauretaan hiljaiseksi. Häntä sedätellään, vähätellään ja hänelle irvaillaan.

Miksi miehen pitäisi olla hiljaa tai väistyä, kun minä puhun?

Missä vaiheessa sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta on tullut tällaista sotaa? Miksi miehen pitäisi olla hiljaa tai väistyä, kun minä puhun? Minä olen naisena täysin tasa-arvoinen keskustelemaan miesten kanssa. (Toki voin olettaa hyviä käytöstapoja: kun kirjoitan näistä asioista, saan runsaasti vihapalautetta - usein juuri feministiksi itseään kutsuvilta miehiltä.)

Intersektionaalinen feministi näyttää sitovan yksilön identiteetin ryhmään, jota tämä edustaa: valkoisiin, rodullistettuihin, miehiin, naisiin, homoihin, heteroihin - ja soveltaa erilaisia moraalisääntöjä noihin ryhmiin. Tämä on äärimmäisen vaarallista: on väärin tarkastella ihmisiä ryhmän jäsenenä, johon hän ei ole itse päättänyt liittyä - esimerkiksi ihonvärin tai seksuaalisuuden perusteella. Vielä vaarallisemmaksi touhu menee, kun ihmisiä aletaan moraalisesti arvioida ryhmien perusteella. Historia on täynnä varoittavia esimerkkejä.

Tällainen ajattelu luo lisää niitä rakenteita, joita se väittää purkavansa: se luokittelee ihmisiä sekundääristen ominaisuuksien kuten ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.

Näyttää siltä, että osa aatteen kannattajista tekee ihan samaa, josta he syyttävät muita: he tekevät stereotyyppejä, demonisoivat, häpäisevät ja yrittävät hiljentää ihmisiä. Ideologia hajottaa ennemmin kuin yhdistää.

Miksi mies olisi etuoikeutettu vain siksi, että hän on mies? Entäpä siltojen alla elävä pitkäaikaistyötön? Mene kertomaan hänelle hänen etuoikeuksistaan.

Tällainen on ihan yhtä väärin kuin ajatus siitä, että nainen olisi väärässä pelkästään sukupuolensa takia.

Sanna Ukkola

Kirjoittaja on Ylen toimittaja ja Sannikka & Ukkolan juontaja, joka tykkää makaroonilaatikosta ja maailman katselemisesta vähän vinosti.

Sannikka & Ukkola tänään klo 20.00 Yle TV1 ja Yle Areena. Keskustelussa kysytään Susanna Koskelta, ovatko Linnan juhlat turhaa pröystäilyä. Oulun raiskausepäilyistä keskustelemassa sisäministeri Kai Mykkänen.

llmavoimille sattui itsenäisyyspäivänä poikkeuksellinen virhe. Hornet-osaston ylilento Mikkelin valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin harhautui kurssistaan. Ilmavoimien mukaan syynä oli osaston johtajan inhimillinen virhe.

Hornet-parven johtaja oli vahingossa siirtänyt koordinaattipistettä sivuun lennon kohteesta, jolloin koneet lensivät sivuun tarkoitetulta lentolinjalta. Koneen laitteet olivat Ilmavoimien mukaan kunnossa, ja lennon valmistelu oli tehty huolellisesti.

Matalalta paistanut aurinko häiritsi näkyvyyttä eikä osaston johtaja ollut nähnyt kohdealuetta. Muutoin ulkoisilla tekijöillä ei ollut vaikutusta tapahtuneeseen, Ilmavoimien tiedotteessa kerrotaan.

Itsenäisyyspäivän paraatin juontaja Ahti Kaario yllättyi, että Hornetien ylilento näkyi niin vähän aikaa.

– Odotin, että ylilento olisi näkynyt kauemmin tv-kuvissa. Yleensä ylilennot ovat näkyneet hyvin selvästi ja pidemmän aikaa, koska ne tehdään ohimarssin päältä, sanoo Kaario.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallisen paraatin ohimarssia Mikkelissä pääset katsomaan tästä.

Suomen itsenäisyyspäivä sujui torstai-iltapäivänä perinteisissä merkeissä. Eliitti valmistautui Linnan juhliin, kansa kokoontui televisioiden ääreen, ja uusnatsit valmistautuivat marssimaan pääkaupungin kaduilla.

Puoli neljän maissa totuttuun ohjelmaan tuli pieni poikkeus, kun uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) nokkamiehet avasivat rullalla olleet hakaristilippunsa.

Suomen puoluejohto järkyttyi teosta niin, että yltyi twiittaamaan juhlahumun keskeltä.

Mediassa sinkoilevien viestien sisältö kuului: "Hakaristiliput eivät kuulu Suomeen, eivätkä varsinkaan itsenäisyyspäivään".

Uusnatsien toimintaa pidempään seuranneiden mieleen juolahti kenties hämmentynyt kysymys: Miksi hakaristilippu järkytti?

Tai siis, miksi vasta nyt?

Ei ole ollut salaisuus, että Suomessa marssii tänäkin itsenäisyyspäivänä myös uusnatseja. PVL kuvailee itseään rotuoppia kannattavaksi radikaaliksi kansallissosialistiseksi järjestöksi, jonka tavoitteena on korvata Suomi ja muut Pohjoismaat kansallissosialistisella "pohjoismaisella valtakunnalla". Heidän toiminnastaan on kirjoitettu mediassa satoja artikkeleita. Itsenäisyyspäivää ennen he marssivat Helsingissä viimeksi lokakuussa.

Tähän mennessä poliisi on turvannut uusnatsien kulkueet ja antanut heidän myös kantaa symboliaan, eli Tyr-riimua vihreällä pohjalla. Perusteena se, että järjestön lakkauttamista koskeva oikeusprosessi on kesken.

Mutta itsenäisyyspäivänä poliisin kärsivällisyys loppui, kun uusnatsi päätti vilauttaa tuoreemman logon sijaan sitä vanhaa ja tunnetumpaa. Arvioituaan tilannetta hetken aikaa, poliisi päätti lopulta riistää liput painimalla. Poliisi perusteli toimintaansa sillä, että "hakaristilippuun liittyy vahva rasistinen ja syrjivä viesti", ja niiden heiluttelu olisi voinut vaarantaa yleistä turvallisuutta.

Poliisi on aivan oikeassa. Rasismi ja ihmisryhmien syrjiminen on kansallissosialistisen ideologian ytimessä. Ja hakaristilipun heiluttelu kaikista paikoista juuri Helsingin Kalliossa on provosointia jos mikä.

Uusnatsi on uusnatsi kuitenkin ilman hakaristilippuakin, ja kansallissosialismin julkinen kannattaminen on jo itsessään rasistinen ja syrjivä viesti. PVL:n luonne ei ollut mysteeri ainakaan kaduilla ja ikkunoistaan buuaaville kalliolaisille, vaikka hakaristiliput olikin marssijoilta jo viety.

Hakaristilipun poliisilta, poliitikoilta ja medialta saama huomio osoittaakin, kuinka painavia tietyt symbolit ovat sanoihin verrattuna.

Natsien hakaristilippu symboloi holokaustia, toista maailmansotaa, Adolf Hitleriä, miljoonien juutalaisten kansanmurhaa. Symbolin musertava painoarvo on iskostettu suomalaisten mieliin jo lapsuudessa. Natsien hakaristilippu symboloi ihmisessä piilevää pahuutta.

PVL:n lippu sen sijaan symboloi Hitlerin fanijoukkoa, joka on valmis väkivaltaan, mutta ei ole toistaiseksi päässyt sitä laajamittaisesti harjoittamaan. Suurelle osalle suomalaisista PVL:n lippu ei todennäköisesti edelleenkään tarkoita yhtään mitään.

On mahdollista, että joidenkin silmät avautuivat torstai-iltana, kun uusnatsit osoittivat olevansa – uusnatseja. Siis vanhaa kansallissosialismia uusissa vaatteissa.

Kansan suhtautuminen PVL:ään voikin muuttua episodin myötä astetta nuivemmaksi. Sama pätee Soldiers of Odineihin ja muihin äärioikeistolaisiin ryhmiin, jotka itsenäisyyspäivänä marssivat natsien kannoilla saman hakaristilipun alla.

Nyt poliisi epäilee hakaristilippujen heiluttajien syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Natsisymbolit eivät ole Saksan tapaan Suomen laissa kiellettyjä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei niiden julkisesta käytöstä tietyissä yhteyksissä voisi saada tuomiota.

Jos oikeus toteaa hakaristilippujen heiluttajien syyllistyneen rikokseen, jäljelle jää kysymys:

Voidaanko myös PVL:n tunnuksen julkinen esittely todeta samalla perusteella laittomaksi? Sen ja natsien hakaristin taustalla on lopulta sama ideologia.

Päivitetty 7.12. klo 14.20: Muokattu otsikon sanamuotoa.

7.12. klo 16.21: Keskustelu suljettu toistuvan kommentointiohjeen rikkomisen takia.

Sisäministeri Kai Mykkänen hakaristilippujen heiluttamisesta: "On tarkka paikka, mitä tunnuksia sananvapaudesta irrotetaan"

Poliisihallitus laati tuoreen ohjeistuksen poliiseille itsenäisyyspäivän mielenosoituksiin – “Onko natsitervehdyksen tekeminen soveliasta tässä yhteiskunnassa?”

Hakaristiliput liehuivat ja ne poistettiin, poliisi aloittaa tutkinnan epäillystä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Yle seurasi itsenäisyyspäivän tapahtumia hetki hetkeltä

Ylen selvitys: Usealla natsijärjestö PVL:n ja Soldiers of Odinin jäsenistä on rikostausta

Yle selvitti: Uusnatsit valmistautuvat järjestönsä lakkauttamiseen kulisseissa – puoluesuunnitelmia, hyväntekeväisyyttä ja yhteistyötä odinien kanssa

Ylen selvitys paljastaa: Jopa kahdella kolmesta natsijärjestö PVL:n ja Soldiers of Odinin näkyvimmistä suomalaisjäsenistä on rikostaustaa

Kaduillamme marssii itsenäisyyspäivänä myös natseja – määränpäänä väkivaltainen vallankumous

Kaikki oli valmiina. Satutaiteilija Petronella Grahnin luomaan Pomenia-satumaailmaan perustuva mobiilipeli oheistuotteineen oli määrä julkaista tänä syksynä.

Grahn oli käyttänyt mobiilipelin, siihen liittyvän satukirjan sekä lautapelin luomiseen kaksi vuotta. Grahnin yritys Pomenia on noussut tänä vuonna jo kahdesti ykköseksi tuotteiden näkyvyyttä mittaavassa Suomen startup-rankingissa.

Sitten hän sai elokuussa puhelun, joka mullisti kaiken.

– Minua pyydettiin suunnittelemaan Pomenia-seikkailupuisto Itä-Suomeen, Grahn kertoo.

Sana oli kiirinyt, eikä pelkästään Suomessa. Tulevaisuudessa Grahnin vuosikymmeniä kehittelemään satumaailmaan perustuvan seikkailupuiston voisi löytää myös esimerkiksi risteilyaluksilta tai jopa Kiinasta. Grahn on esimerkiksi solminut edustussopimuksen laivayhtiöille palveluita myyvän suomalaisen YardMaten kanssa.

– Ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen olemme tiimini kanssa oivaltaneet, että miksi myisimme Pomenian vain yhteen paikkaan, kun voimme myydä 3D-mobiilipelin ja koko konseptin lisenssinä eri puolille maailmaa, Grahn sanoo.

2D-mobiilipeli, satukirja ja lautapeli on nyt siirretty julkaistavaksi myöhemmin ensi vuonna. Ensin yritetään valloittaa maailma.

Kiinaan

Grahnilla on verkot vesillä myös Kiinan ja koko Aasian markkinoiden suuntaan.

Konsulttiyritys China Tekway on ollut avaamassa kahta jouluaiheista teemapuistoa Kiinaan. Niihin se on muun muassa rekrytoinut joulupukkeja.

Yrityksen varatoimitusjohtaja Timo Kiviaho kertoo käyvänsä alustavia neuvotteluja Pomenia-aiheisten seikkailupuistojen avaamisesta Kiinaan kolmen eri kaupungin kanssa.

– Vuosien varrella meiltä on kyselty, että löytyykö Suomesta muuta kuin muumit. Lasten tuotteiden markkinat ovat Kiinassa suuret ja uusia brändejä ja tuotteita etsitään jatkuvasti, Kiviaho sanoo.

Kiviahon mukaan Kiinassa vetoaa opetuksellisuus. Hän visioi Pomenia-aiheista seikkailupuistoa, joka yhdistäisi fyysistä liikuntaa ja ongelmanratkaisua vaativia tehtäviä, joita lapset ja aikuiset voisivat tehdä yhdessä.

– Uskon tähän vahvasti. Pomenialla on hyvin monipuolinen brändi mobiilipeleistä muihin tuotteisiin. Se on visuaalisesti hieno, ja voisi olla myös muotibrändi, Kiviaho sanoo.

Kiviaho oli syksyllä ehdokkaana Pyhtään kunnanjohtajaksi. Tuolloin Grahn sai tilaisuuden kertoa Kiviaholle satumaailmastaan.

Pomenia on unien satumaailma, jonka hahmoja ja tarinaa Grahn on piirtänyt ja kirjoittanut jo 20 vuotta. Sen perustana ovat olleet Grahnin omille lapsilleen kertomat iltasadut. Grahnilla on kuusi lasta.

Täyskäännös

Syksyn ajan Grahn tiimeineen on miettinyt sitä, millainen mobiilipeliin pohjautuva digitaalinen Pomenia-seikkailupuisto voisi olla.

Teemapuistoa varten on syntymässä nyt myös toinen mobiilipeli, joka hyödyntää 3D-grafiikkaa ja lisättyä todellisuutta eli AR:ää (augmented reality).

– Suunnanmuutos keväällä lukkoon lyötyihin suunnitelmiin 2D-mobiilipelin ja oheistuotteiden julkaisusta on lähes täydellinen. Aikaisemmin olin ajatellut seikkailupuistoista, että ehkä sitten joskus. Tällainen tilaisuus tulee kuitenkin vain kerran elämässä, Grahn kertoo.

Pomenian hahmot ovat seikkailleet jo aiemmin lastenvaatteissa ja kankaissa. Pomenia on myynyt lisenssioikeudet piirtämiinsä kuoseihin esimerkiksi jyväskyläläiselle Ommelliselle.

Iso kakku

Grahn itse on projektinsa kasvot ja taiteellinen johtaja. Lisäksi hän on etsinyt ympärilleen pelinkehittäjät, konseptikehittäjät ja sijoittajat.

– Tämä on iso kakku ja vaatii jotain sellaista, mitä suomalaiset eivät ole hirveän hyvin osanneet eli yhteistyötä. Meillä on kaikilla omat yritykset, mutta olemme yhdessä päättäneet tehdä tämän ja keskinäiset sopimukset sitovat meitä, Grahn sanoo.

Grahn tähtää samanlaiseen asemaan kuin esimerkiksi Tove Jansson, jonka luomaa Muumien maailmaa skaalataan yhä erilaisiksi tuotteiksi ja kokonaisuuksiksi. Hän löytää omasta tilanteestaan jopa etuja Janssoniin nähden.

– Minä luon vielä uutta, teen ja elän kehittämääni maailmaa. Se on eri asia kuin se, että minua ei enää olisi. Pomenia on alkuperäinen ja voin vielä vaikuttaa siihen, mitä esimerkiksi johonkin digitaaliseen seikkailupuistoon tulee. Satuni arvomaailma on minulle tärkeä, Grahn sanoo.

Harvinainen yhdistelmä

Mobiililaitteilla pelattavia kolmiulotteisia 3D-pelejä, joissa pelaaja voi esimerkiksi kiertää esineitä, on tehty Suomessakin jo toistakymmentä vuotta.

AR-pelit ovat 3D-pelejä tuoreempi ilmiö, mutta ensimmäiset niistäkin on tehty jo noin kymmenen vuotta sitten. Suomessa tehdyistä AR-peleistä tunnetuimpia on Next Gamesin Walking Dead.

– Lapsille tai perheille suunnattu 3D- ja AR-mobiilipeli on sitten jo aika harvinainen. Ei tule Suomesta tuolla kombinaatiolla yhtään julkaistua peliä mieleen, suomalaisen pelialan kattojärjestön Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen sanoo.

Lapsille suunnattuja pelejäkin tehdään paljon, mutta kaikkien viihdepelien joukossa lapset ovat varsin pieni kohderyhmä.

Aarteenmetsästystä

Grahnin mukaan hänen Pomenia-maailmasta tulossa oleva 3D- ja AR-peli hyödyntää lisättyä todellisuutta esimerkiksi Pokemon Go -mobiilipelin tapaan. Pomenian maailma avautuu älylaitteen ruudun läpi katsottuna.

– Se on satumainen aarteenmetsästyspeli. Ehkä vaikkapa Teo-peikko kutsuu pelissä etsimään keijuja. Ehkä silität pöydällä edessäsi näkyvää lohikäärmettä. Valitset hahmon ja seikkailet pelissä taikaolentona, sinulla on peikon kädet, ehkä häntäkin. Peliin voi myös luoda itse sisältöä, Grahn kertoo.

Pokemon Gosta tuli iso ilmiö pari vuotta sitten. AR-peleille ominaista on, että se on sidottu paikkaan, jossa käyttäjä kulloinkin on. Lisäksi älypuhelimen kameran kautta pelin esineet ja olennot, kuten pokemonit näyttävät olevan osa todellista maailmaa.

Esimerkiksi risteilyaluksella peliareenana voi Grahnin mukaan olla koko laiva tai vaihtoehtoisesti tietty, rajattu tila.

Tavoitteet ovat korkealla.

– Emme halua, että pelimme saa sata lataajaa. Kyllä me miljoonista lataajista lähdetään, Grahn sanoo.

Grahn kiinnostui pelialasta muutamia vuosia sitten. Sen jälkeen hän on opiskellut graafista suunnittelua ja kiertänyt pelialan tapahtumissa. Viime vuonna hän kävi tapaamassa toistakymmentä alan ammattilaista. Kaikki olivat miehiä.

– Se oli tosi pysäyttävää. Ensin mietin, että olenko väärässä paikassa. Sitten tajusin olevani juuri oikeassa paikassa, koska täällä ei ole vielä muita naisia.

Yksi uusi mobiilipeli joka minuutti

Seikkailupuiston pohjana toimivan Pomenia-pelin suunnittelutyö on vasta alkamassa. Grahn arvioi, että suunnitteluun kuluu lähes vuoden verran aikaa.

Grahnin luomat hahmot ja heidän maailmansa kääntyvät peliksi yhdessä Kyy Games -pelifirman kanssa. Digitaalisen aarteenmetsästyspelin tekeminen maksaa noin 250 000 euroa. Grahnin mukaan osa pelin rahoituksesta on jo olemassa.

– Näytepeli tai demo on valmis maalis-huhtikuussa. Sen jälkeen voimme lähteä sitä täysillä markkinoimaan. Peli on täysin valmis ensi syksynä, jolloin ensimmäiset seikkailupuistot voidaan ottaa käyttöön.

Muut oheistuotteet, kuten satukirja ja lautapeli julkaistaan keväällä.

Kamppailu oman mobiilipelin saamisesta kuluttajien tietoon ja pelattavaksi on kuitenkin kovaa. Älylaitteilla pelattavia mobiilipelejä julkaistaan yksi uusi joka minuutti.

Linnan juhlien yleisön suosikkipuvuksi on katsojien äänestyksessä valittu laulaja Anna Puun punaisen kankaan ja metallisen osan yhdistelmäasu.

Puu sai Yle.fi-sovelluksen nettiäänestyksessä 9 567 ääntä, toiseksi tullut kansanedustaja Jaana Pelkosen asu 8 748 ja kolmanneksi tulleen rouva Jenni Haukion asu 7 289.

Yhteensä ääniä antoi yli 25 000 ihmistä. Luku ei täsmää pukujen saamien äänien kanssa, koska katsoja pystyi äänestämään vaikka kaikkia pukuja, mutta vain kerran yhtä pukua.

– Silti tuo luku kertoo, että hirveän moni äänestäneistä on äänestänyt Anna Puuta, kertoo Yle.fi-sovelluksen tuoteomistaja Sami Mattila.

Tekniset ongelmat haittasivat äänestystä

Tekniset ongelmat vaivasivat pukuäänestystä illan aikana. Äänestysjärjestelmä alkoi hidastella äänestäjien määrän kasvaessa. Tällöin osalta katsojista katosi äänestysmahdollisuus sovelluksesta kokonaan.

– Se oli juuri sen H-hetken ajan, Sami Mattila harmittelee ongelmia.

.

– Kirjautuneen käytön määrä oli isompi kuin äänestäneiden määrä. Tämä on merkki siitä, että kaikki eivät päässeet äänestämään.

Samaa kuvaa Mattilan saama palaute ongelmista. Niissä katsojat kertovat juuri siitä, etteivät he päässeet äänestämään.

Harmistunutta palautetta ongelmista tuli Mattilan mukaan illan aikana paljon.

– Kiinnostusta äänestykseen on ollut runsaasti ja se on tietysti kannaltamme iloinen asia.

Lue lisää:

Ketkä säväyttivät ja ketkä mokasivat? Näin muotiasiantuntijat analysoivat Linnan juhlien pukuja

Helsingin Sanomat: "Yksi illan kuninkaista, lukijoiden suosikki", Seiska: "Illan tyylikkäin vieras?", Iltasanomat: "Nuori ja tyylikäs mies"...

Harva nuorisovaltuutettu on päässyt yhden illan aikana median tietoisuuteen kuin vaasalainen 20-vuotias Antonio Teca. Erityisesti Tecan takki ja selässä ollut leijona saivat paljon tilaa lehtien sivuilla. Aivan tämän kaltaista mediahuomiota ja julkisuutta hän ei osannut odottaa.

– Itse asiassa odotin paljon enemmän negatiivista julkisuutta. Valmistauduin siihen, että saan kuraa, että mua vedetään maan pinnalle, Teca kertoo.

Teca epäröi käyttämäänsä pukua. Jopa niin paljon, että mukaan Helsinkiin lähti myös toinen neutraalimpi asukokonaisuus.

– Jos minulle olisi tullut vähänkään epävarma olo ennen juhlia, niin sitten olisin ottanut toisen.

Leijonaan inspiraatiota juurista, hiuksista ja Suomesta

Teca myöntää, että hän haluaa erottua joukosta. Linnan juhlissa nähdyn takin erikoisuutena olivat kultaisten nappien lisäksi suuri leijona selässä. Vaikka Teca on asunut pienestä pitäen Suomessa, halusi hän kunnioittaa afrikkalaisia alkujuuriaan.

– Ja meidän lipussahan on leijona. Se leijona edustaa siis minua hyvin, Teca selittää.

Inspiraatiota leijonaan hän sai myös rastahiuksistaan.

– Aina kun ne ovat auki, niin se näyttää ihan leijonan harjalta. Pari viikkoa tuli sitten idea kokonaisuuteen.

Puvun on suunnitellut vaasalainen Mirka Pihlajamäki. Selän leijonan maalasi vaasalainen Ida Österholm.

"Meitä nuoria pidetään, että me ei oteta mitään tosissaan"

Teca kertoo nauttineensa Linnan juhlien tunnelmasta paljon. Hän keskusteli monen vieraan kanssa, kuten esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Jani Toivolan kanssa.

– Kysyin neuvoja, kun he ovat olleet hyvin paljon julkisuudessa. Halusin tietää, että millaista se on ja miten he ottavat juorut vastaan ja miten se vaikuttaa elämään. Huomasin, että niiden poliittinen elämä ei liity mitenkään niiden henkilökohtaiseen elämään. Ne pitää rooleja yllä, Teca kertoo.

Kysymyksistä ja saaduista vinkeistä voi päätellä, että Teca aikoo hyödyntää saamansa julkisuuden.

– Kyllä, tottakai. Yritän antaa meistä nuorista hyvän kuvan. Meitä nuoria pidetään, että me ei oteta mitään tosissaan. Yritän parhaani mukaan pitää nuorten kuvaa hyvänä.

Tecalla on hyvät mahdollisuudet tuoda nuorta energiaa esille. Hän puhuu useita kieliä, on muusikko ja VPS:n 19-vuotiaiden edustusjoukkueen hyökkääjä, joka valmentaa myös tyttöjä jalkapallossa. Politiikkaan hän ei kuitenkaan pyri.

– En koe itseäni poliitikkona. Enemmän haluan jakaa sitä mun positiivista energiaa muille, mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Tällä hetkellä koen itseni nuorena vaikuttajana, joka haluaa antaa ystävilleen positiivisuutta ja iloa arkeen.

Booli maineensa arvoista

Tungos ja kuumuus eivät ole vain median luomaa kuvaa, vaan Linnan juhlissa todellakin oli täyttä.

– Sai laahata jalkoja. Ei voinut kävellä normaalisti, koska muuten olisi astunut vahingossa jonkun naisen puvun päälle. Se olisi ollut aika paha. Onneksi en astunut kenenkään, Teca naurahtaa.

Myös toimittajan kysymys boolista aiheuttaa naurua.

– Se on totta mitä ihmiset ovat sanoneet. Se on aika legendaarista. Sitä pystyy hyvin juomaan ja maistui oikein hyvältä.

Mikä sitten oli juhlien kohokohta?

– Se oli se, kun presidentti tunnisti minut. Olen vieläkin yllättynyt siitä. Kiitin häntä kutsusta ja kerroin, että on suuri kunnia olla täällä. Hän toivotti minulle kaikkea hyvää ja kertoi, että meillä menee hyvin Vaasassa. Myös rouva Haukio sanoi, että jatkakaa samaan malliin.

Lisää aiheesta: Ketkä säväyttivät ja ketkä mokasivat? Näin muotiasiantuntijat analysoivat Linnan juhlien pukuja

Presidenttiparin vierailu Vaasassa: robottiteknologiaa, nuorten tapaamisia ja sinfoniakonsertti – katso video

Linnan juhlien pukuetiketti on juhlapuku. Muotitoimittajan ja kirjailija Mirva Saukkolan mukaan tämä tarkoittaa miehillä frakkia tai tummaa pukua ja naisilla pitkää iltapukua.

Linnassa nähtiin eilen itsenäisyyspäivänä upeita juhlapukuja, mutta joukossa oli myös selkeitä etikettivirheitä.

Saukkola analysoi yhdessä Aalto-yliopiston muotitaiteen professorin Pirjo Hirvosen kanssa Linnan juhlien vaikuttavimmat asut Ylen aamu-tv:ssä.

Jenni Haukio

Presidentin puoliso

Mirva Saukkola: Jenni Haukion koivukuidusta tehty puku oli mielenkiintoinen. Puvun linja oli aika futuristinen ja moderni. Selkeästi rouva Haukio halusi katsoa eteenpäin tulevaan. Useinhan hänen puvuissaan on ollut suorastaan historiallisia viitteitä, mutta tällä kertaa oltiin ihan eri linjoilla.

Pirjo Hirvonen: Olen samaa mieltä, että hän katsoi tulevaisuuteen. Tässä tuli myös rouva Haukiosta uudenlainen piirre esiin: sellainen hyvin valovoimainen, avoin ja nuorta, uutta näkemystä kannustava. Puku myös heijasteli Suomen tulevaisuutta: kun tätä Ioncell-kuitua lähdetään viemään pidemmälle, siitä saadaan koko maalle paljon isompi juttu, joka vahvistaa meidän talous- ja elinkeinorakennetta.

Anna Puu

Laulaja

Mirva Saukkola: Tämä Teemu Muurimäen suunnittelema asu oli hyvin mielenkiintoinen. Se sopi hyvin viihdetaitelijalle. Samalla tavalla kuin rouva Haukion asussa näen tässäkin futurismia. Tämä on aika eteenpäin katsova. Anna Puun meikki, hiukset ja koko kokonaisuus oli hyvin hallitusti hyvin moderni. Tämä metallihaarniska oli mielenkiintoinen. Mietin, että mihinköhän se liittyi, hänhän on ollut tänä syksynä paljon esillä rintasyöpätutkimusta tukevan Roosa nauha -kampanjan kasvona.

Pirjo Hirvonen: Tässä on isoja pintoja ja rohkeaa materiaalin yhdistämistä. Anna Puuhan ei ole kovin kookas, joten tällainen vahva väri ja voimakas, selkeä olemus nostaa ja kantaa henkilöä enemmän. Sinänsä erittäin hyvin onnistunut.

Krista Paasi

Sankarisukeltaja Mikko Paasin puoliso

Mirva Saukkola: Pidin kovasti Krista Paasin asusta. Se oli Mirkka Metsolan suunnittelema ja siinä oli kotimaiset Lovian korvakorut. Mielestäni se oli erittäin eheä kokonaisuus. Myös herra oli hyvin tyylikkäänä. Krista Paasin asussa erityisen kiinnostavaa oli myöskin se, että se oli aika peittävä. Linnassa tällä kertaa yksi iso trendi oli, että enää ei hirveästi paljasteltu, vaan aika paljon kaulukset kohosivat ylös. Muodissa yleensäkin näkyy tällä hetkellä se, että muoti ei ole enää niin paljastavaa. Ehkä viime vuonna roihahtanut metoo- keskustelu on vaikuttanut tähän: naisten pukeutuminen on enemmän naisia itseään varten eikä siinä haluta tuoda paljasta pintaa esille.

Pirjo Hirvonen: Olen samaa mieltä. Olen huomannut nuorten keskuudessa, että he arvostavat ja näkevät nyt juhlapukeutumisen aika umpinaisena. Eli pientä pääntietä ja pitkää hihaa. Mielestäni se on hirveän hieno ilmiö, koska vaikuttaa, että tämä avonaisajattelu on muutamien viime vuosien aikana ryöpsähtänyt liian pitkälle. Se ei välttämättä tähän juhlatilaisuuteen ole aina sopinut.

Anna Björkroos

Nya Åland -lehden päätoimittaja

Mirva Saukkola: Tähän oli käytetty sanomalehtiä. Kierrätysteema on selkeästi esillä ja asu on kekseliäs ja hauska. Mutta minua mietitytti lähinnä se, kuinka monta kulutusta ja käyttöä tämä asu kestää, kun ajattelee sellaisia teemoja kuin ympäristö, kestävä kehitys ja kestävä kulutus. Kun tehdään laadukas ja upea asu, sen pitäisi palvella aika monta kertaa.

Pirjo Hirvonen: Kyllä täytyy sanoa, että jotkut asut ja puvut oli sellaisia, että ehkä niiden foorumi on joku muu kuin tämä tilaisuus. Niin oli tämänkin asun kohdalla.

Alexandra Escat ja Jasper Pääkkönen

Malli ja näyttelijä

Mirva Saukkola: Erittäin kaunis pari. Hehän ovat varmasti Suomen median lemmikkipari tällä hetkellä. Tämä Mert Otsamon suunnittelema todella linjakas, kaunis, metallinhohtoinen puku oli todella elegantti Alexandralla. Metallinhohto oli muuten yksi väriteema, joka kohosi näitten tiettyjen vahvojen värien kanssa. Jasper Pääkkönenhän on varsin hurmaava tässä Turon kotimaisessa smokissa, mutta ihan etiketin mukainen se ei ollut. Minun huomiotani kiinnitti tänä vuonna se, että varsinkin miesten pukeutumisessa haluttiin venyttää etiketin rajoja kuin resoria. Smokkijuhlahan on ihan erilainen juhla kuin Linnan juhlat. Tässä oli otettu vähän uudenlaisia vapauksia.

Pirjo Hirvonen: Kyllä tilaisuuden järjestäjän tahtoa tai näkemystä tai ylipäätään tilaisuuden luonnetta pitää kunnioittaa. Jos miehellä täytyy olla frakki ja naisella täyspitkä, maahan asti ulottuva puku, niin kyllä siinä silti jää vielä paljon vaihtoehtoja, joilla asusta voi tehdä yksilöllisen ja oman näköisen ja ehkä ottaa jollain lailla kantaakin.

Susanna Koski

Kansanedustaja

Mirva Saukkola: Tämä Marita Huurinaisen suunnittelema kullansävyinen puku on erittäin kauniisti laskeutuva. Erityisesti tv-ruudussa, kun se oli liikkeessä, näki että se korosti hyvin kauniisti kantajansa kulkua. Mutta täytyy sanoa, että en ihan hahmottanut tätä vehnälyhdettä hänen päässään. Minusta tuntui, että tässä asussa oli niin kovasti yksityiskohtia ja tapahtumia: oli itse puvun leikkaus, hyvin näyttävät jalokivikorut ja sitten vielä tämä lyhde. Oli silmille niin paljon yksityiskohtia, ettei oikein tiennyt, mihin olisi katsonut. En tähän hiuskoristeeseen ollut itse henkilökohtaisesti ihastunut. Tuli vähän sellainen olo, että oli melkein lintulaudallinen lyhdettä pistetty hiuksiin.

Pirjo Hirvonen: Tämä on varmaan sitä ympäristöteemaa. Mutta kyllähän korun pitäisi istua kokonaisuuteen ja pitäisi olla tietty ajatus, miksi se on kohottamassa pukua. Tämä oli aika ristiriitainen veto tähän pukuun. Puku itsessään oli kyllä kaunis ja henkilö viehättävän näköinen.

Tytti Tuppurainen

Kansanedustaja

Mirva Saukkola: Tämä oli mielestäni todella kaunis puku. Tämä oli vähän jumalatar-henkinen tai ehkä siinä oli vähän 1920- ja 30-lukujen charmia. Siinä oli myös valtavan kaunis takaosa, joka paljasti hänen selkänsä. Se oli muotitaiteilija Sinikka Nikanderin suunnittelema puku. Minusta tämä värivalinta auringonkeltainen oli näin kaamosaikaan hyvin persoonallinen ja kaunis. Oli otettu rohkea väri, mutta se oli silti etiketin mukainen. Se toi tähän pukuun sellaista muuntuvaisuutta, jolla voi ilmaista itseään.

Pirjo Hirvonen: Oli viehättävä nähdä, että oli tällaisia yksivärisiä ja selkeitä vahvoja värejä. Tässä oli tiettyä raikkautta. Havaitsin uutena tämän, että kaikki ei ole sellaista pientä syheröä ja täysin kimaltelevaa.

Marjo Niemi

Kirjailija

Mirva Saukkola: Tässä on mustaa, mutta tässä on myös väriä. Tämä oli hyvin persoonallinen valinta – ehkä huomiohakuinen. Tässä kyllä katse kiinnittyi tähän olkapään värikkääseen koristeeseen.

Jaana Pelkonen

Kansanedustaja

Mirva Saukkola: Miten ihana väri jälleen kerran. Jaana Pelkonenhan kuuluu aina näihin Linnan kuvattuihin kaunottariin. Minä pidin tässä hänen asussaan nimenomaan tästä väristä, selkeälinjaisuudesta ja siitä että yksityiskohtia ei ollut paljoa. Hänellä oli todella näyttävät korvakorut, mutta muuten ei ollut mitään pikku piiperryksiä ja söherryksiä pistetty muualle. Varmaan Linnan konkarikävijänä kansanedustaja alkaa myös itse hahmottaa, mikä näyttää hyvältä kuvissa ja televisiossa.

Lue myös:

Katsojat ovat puhuneet: Anna Puun puku oli Linnan juhlissa yleisön suosikki

Linnan juhlia seurattiin ennätyksellisen paljon netissä – televisiossa tavoitettiin yhteensä 3,2 miljoonaa ihmistä

Linnan juhlista poistettu Eemeli Mäkinen kertoo Ylelle sopineensa itsenäisyyspäivän tapahtumat kansanedustaja Touko Aallon (vihr.) kanssa.

– Olen tänäänkin jutellut Toukon kanssa. Meillä ei ole mitään ongelmia. Se on ainoa asia, mitä minä tässä vaiheessa kommentoin, Mäkinen kertoi Ylelle perjantaina.

Iltalehti kertoo Mäkisen käyneen juhlissa Touko Aallon kimppuun. Aalto vahvistaa tapauksen lehdelle, mutta ei halunnut kertoa yksityiskohdista enempää. Myös Helsingin Sanomien mukaan Aalto olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi Linnan juhlissa.

Välikohtauksen nähnyt vihreiden kansanedustaja Emma Kari vahvistaa tapahtuman ja kertoo Helsingin Sanomille, että Aaltoa tönäistiin voimakkaasti rintakehään. Hän oli puolisonsa kanssa mennyt tapahtumaan väliin.

Mäkinen kertoo, että asia olisi nyt sovittu. Lisäksi hän huomautti, että "uutiskynnys Suomessa on aika matala". Enempää hän ei lyhyessä puhelussa valottanut tilannetta tai sen seurauksia.

Eemeli Mäkinen on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) EU-asioista vastaavan erityisavustajan Riikka Pakarisen (ent. Manner) puoliso. Pakarinen on toiminut aiemmin muun muassa europarlamentaarikkona. Hän siirtyy vuodenvaihteessa Panimoliiton toimitusjohtajaksi.

7. joulukuuta kello 2018: Keskustelu suljettu toistuvan henkilöön menevän kommentoinnin ja kommentointiohjeen rikkomisen takia.

Brasiliassa pieleen mennyt pankkiryöstöyritys päättyi perjantaina verilöylyyn, jossa kuoli ainakin 12 ihmistä.

Uutistoimistojen mukaan kuolleista viisi tai kuusi on pankkiryöstäjien ottamia panttivankeja. Heistä kaksi on lapsia. Loput kuolleista ovat poliisin luoteihin kuolleita pankkiryöstäjiä.

Pankkiryöstäjät olivat sulkeneet Koillis-Brasiliassa Cearán osavaltiossa Milagresissa pääkadun aikeenaan räjäyttää kaksi pankkiautomaattia. The Guardianin mukaan aseistautuneet ryöstäjät sieppasivat auton, jossa oli viisi saman perheen jäsentä.

Joidenkin viranomaistietojen mukaan ryöstäjät surmasivat panttivankinsa poliisin saapuessa paikalle. Tietoja ei ole vahvistettu.

Kaupungin pormestari Lielson Macedo Landim kertoi paikallisille tiedotusvälineille, että panttivangit kuolivat rikollisten, ei poliisin luoteihin. Poliisi ei ole vahvistanut pormestarin tietoja.

Kaksi ryöstäjää pidätettiin ja useiden kerrotaan paenneen paikalta. Kaupunki kehotti pian tulitaistelun jälkeen asukkaita pysymään sisätiloissa.

Vastaavanlaisia ryöstöjä, joissa rikolliset ovat räjäyttäneet pankkiautomaatteja, on tehty hiljattain samalla alueella.

– Iita on viimeisen päälle hieno tamma.

18-vuotias isokokoinen tamma on nykyään lähinnä lemmikkinä. Mutta sillä voi olla vielä paljon hyviä vuosia edessä, tietää omistaja, Matti Pakarinen. Hevonen voi elää helposti kolmekymppiseksikin, jos sitä pidetään hyvin.

– Hevosen hyvät eläkepäivät ovat sellaiset, että sitä ei vain lihoteta aitauksessa, vaan sillä on mielekästä tekemistä. Hevonen tykkää työnteosta, Pakarinen sanoo.

Mutta kun Pakariselle tulee aika luopua pitkäaikaisesta toveristaan, hän on päättänyt ratkaista sen toisin kuin useimmat hevosenomistajat. Hän haluaa lopettaa Iitan itse. Näin suonenjokelainen hevosmies on tehnyt siitä asti, kun omisti ensimmäisen hevosensa.

– Jos hevonen kärsii, on paras kaverin teko pistää se pois. Minkään elukan kärsimistä en siedä.

"Uskon, että meidän tytöt ymmärtää"

Hevosesta luopuminen on vaikea paikka kenelle tahansa. Tämän tietää hyvin myös Arja Hälinen, joka pitää Kuopiossa ratsastuskeskusta.

– Varsinkin harrastepuolella hevoset ovat kavereita. On selvä, että siitä aiheutuu surua, hän sanoo.

Yleensä ratsastuskoulussa yritetään löytää hevoselle hyvä eläkepaikka – sellainen, josta sitä ei enää anneta eteenpäin eikä pakoteta liian raskaaseen käyttöön. Aina joskus hevonen on kuitenkin lopetettava ratsu-uran päätteeksi.

– Jos hevonen on niin sairas, että se kärsii olemassaolosta, eikö se ole silloin oikein? Uskon, että meidän tytöt ymmärtää, että sairasta hevosta ei voi pitää hengissä, Hälinen sanoo.

"Parasta on, että hevonen ei itse aavista mitään"

Kuka tahansa ei voi lopettaa eläintä, vaan sitä säätelee muun muassa eläinsuojelulaki. Eläimen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot tehtävään. Työ on tehtävä mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti.

Useimmat vievät hevosen lopetettavaksi esimerkiksi hevosklinikalle tai kutsuvat eläinlääkärin paikalle. Suonenjokelainen Matti Pakarinen ei ole kuitenkaan halunnut antaa hevosiaan vieraan lopetettavaksi.

– Olen ottanut sen periaatteen, että minkä kaverikseni kasvatan, viimeinen palvelus on lopettaa se.

Yleensä hän päättää jo edellisenä päivänä kellonajan, jolloin teko on tehtävä. On hyvä, jos päivä on kaunis.

– Kun päättää, että iltapäivällä siihen ja siihen aikaan, se tulee samalla itsellekin selväksi. Mutta paras on, että hevonen ei itse aavista mitään.

Siinä työssä pitää olla tarkka. Huonosti tehtynä hevoselle voi aiheutua tarpeetonta kärsimystä. Ensin Pakarinen tainnuttaa hevosen pulttipistoolilla ja sen jälkeen laskee veret.

Kuulostaa kovalta. Mutta jos luulee, että Pakarinen suoriutuu tehtävästä tunteettomana, on väärässä.

– Aina tulee vähän tippa silmään..., hän aloittaa.

Ja sitten tulee tippa silmään.

– Ei minusta kovista ole tullut milloinkaan, mies naurahtaa hetken päästä.

"On synti, että pistetään hyvää ruokaa maan alle"

Kun hevonen on lopetettu, sen voi viedä tuhkaamoon tai teurasjätteen käsittelylaitokseen Honkajoelle. Hevosen voi myös haudata esimerkiksi kotitilalleen, kunhan se ei ole pohjavesialuetta.

Vain harva hevonen teurastetaan ruoaksi. Osasyy tähän on se, että eläimen elinaikanaan saama lääkitys rajoittaa sen käyttöä elintarvikkeena.

– Niistä pitäisi olla niin pitkältä ajalta lääkintätieto, että ei lähdetä sen kanssa leikkimään. Ne menee monttuun ja sillä hyvä, Savisaaren ratsastuskeskuksen yrittäjä Arja Hälinen sanoo.

Kyse ei ole pelkästään siitä, etteikö Suomessa syötäisi hevosenlihaa. Sitä tuotiin Hippoksen mukaan viime vuonna maahan puolitoista miljoonaa kiloa. Sen sijaan kotimaassa vain pieni osa hevosista teurastetaan elintarvikkeeksi. Ratsutilallisen mielestä yksi syy on se, että teurastamot ovat kaukana.

– On kohtuutonta laittaa älykästä eläintä karjankuljetusvaunuun. Teurastamon pitäisi olla lähellä ja helposti tavoitettavissa, että voisi vaikka itse viedä, Hälinen sanoo.

Pakarinen noudattaa myös tässä omaa luonnonläheistä periaatettaan, joka muissa eläinystävissä saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Hänen tilallaan hevoset päätyvät yleensä teuraaksi – ja sitä kautta perheen ja perheen koirien ruoaksi.

– Hevonen on parhaiten ruokittu ja treenattu eläin. Jos joku asia on minusta synti, niin se, että pistetään hyvää, käyttökelpoista ruokaa maan alle, hän sanoo.

– Olen tämmöinen vähän vihreä näissä asioissa.

Traaginen tulipalo oli lopettaa hevosmiehen uran alkuunsa

Suonenjokelaisen hevosmiehen "vihreys" on peruja isovanhemmiltaan, jotka pitivät hevosia. Hän muistaa istuneensa jo viiden vanhana reessä tukkipinon päällä viemässä uittopuita jäälle 1960-luvun lopulla.

Mutta kun hän oli 11-vuotias, perheeseen sattui tragedia, joka oli vähällä lopettaa uran hevosmiehenä alkuunsa.

Tuolloin savupiipusta leijaillut kipinä laskeutui pärekatolle ja sytytti sen palamaan. Perheen isoisän sydän petti, kun hän yritti kantaa vettä katolle. Kotieläimet pelastuivat, mutta navetta kalustoineen tuhoutui. Hevosesta päätettiin luopua.

– Meillä oli jo pellit varattu katon uusimista varten, Pakarinen muistelee.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Pakarinen osti tilan äidiltään ja viljeli aluksi mansikkaa. Vuosien varrella hän hankki lisää hevosia ja nyt hänellä on niitä kymmenen.

"Ei kai siitä kukaan tykkää"

"Suomenhevonen, tämän maan arvokkain palvelija", lukee Pakarisen aitassa. Myös hänen tärkein elinkeinonsa liittyy nykyään hevosiin.

– Teen juurakoista mittatilauslänkiä ympäri Suomen.

Lisäksi hän pitää valjastus- ja metsäajokursseja ja järjestää hevosajeluita. Viime viikolla hän ajoi hevosellaan hautajaisissa ja pikkujouluissa, jouluna ajoa on tulossa enemmänkin.

Aina joskus eteen tulee se vaikea tehtävä. Pakarinen sanoo auttaneensa hirvimiehiäkin sairaan hevosen lopettamisessa. Tämä kertoo hänestä siitä, miten suuri kynnys suuren kauniin eläimen lopettamiselle on.

– Ihmiset eivät uskalla itse lopettaa ja mielellään lopettaisivat kotona.

Mutta vaikka tehtävä on raskas, Pakarinen on tuntenut sen velvollisuudekseen ja kunnia-asiakseen.

– Ei kai siitä kukaan tykkää.

Voiko joulupakettiin kääriä käytettyä tavaraa? Kyllä voi ja kannattaakin, ainakin jos kysytään asiaa joensuulaisilta kirpputoriasiakkailta. Käytetty lahja säästää rahaa ja on ekologinen valinta, ajattelevat monet. Aivan kaikkea ei kuitenkaan haluta antaa tai saada käytettynä. Esimerkiksi käytettyjen vaatteiden antaminen lahjaksi jakaa mielipiteet.

Anna Sotikov on etsimässä kirpputorilta kookasta koria, johon voisi pakata ruokalahjan. Hänen mielestään esimerkiksi käytetyt astiat, kirjat tai kohtuullisen uudet elokuvat sopivat hyvin lahjoiksi myös käytettyinä.

– Juuri nähtiin yhdellä kirpputorilla kovakantinen ja uutta vastaava Aku Ankka -sarjakuvakirja, joka oli myynnissä kahdella eurolla. Mielestäni aika hyvä diili, Sotikov sanoo.

Raja kulkee petivaatteissa ja kosmetiikassa. Niitä Sotikov ei ostaisi kirpputorilta lahjaksi.

Käytettyjen vaatteiden antamisessa lahjaksi pitää Sotikovin mielestä olla tarkkana. Mutta jos kunto on priima, voisi Sotikov ostaa kirpputorilta jopa joulun suosikkilahjan, yöpuvun.

– Jos yöpaita on siisti ja tahraton, niin voisin ostaakin vaikka lahjaksi, Anna Sotikov sanoo.

Joensuulaiset kirpputoriasiakkaat ovat yksimielisiä siitä, että lasten leluja voi hyvin ostaa pukinkonttiin kirpputorilta. Jotkut tuotteet ovat jopa halutumpia käytettyinä kuin uusina. Joensuulainen Silja Reijonen, 10, toivoo joululahjaksi Littlest Pet Shop -eläinhahmoja, mutta ne eivät missään nimessä saa olla uusia..

– Kaupoissa uutena myytävät ovat erilaisia kuin vanhat, ja niistä esimerkiksi päät irtoavat helposti. Löysimme juuri minulle kolme uutta Petsiä kirpparilta. Samanlaisia ei saa mistään, Reijonen sanoo.

Tervo ja Päätalo kiinnostavat

Joulun alla kirpputorilla käyvät erityisesti kaupaksi esimerkiksi joulukoristeet, talviurheiluvälineet, kodin käyttötavarat ja villasukat, kertoo Joensuun Valintakirppiksen yrittäjä Janne Ripatti. Kysyntää on myös uusille tuotteille, joissa on tavallisen kaupan hintalaput vielä paikoillaan.

– Myyjien määrässä joulukuu on vuoden hiljaisin kuukausi. Heitä saisi olla enemmän, sillä asiakkaitakin on liikkeellä, Ripatti sanoo.

Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen kirpputorille on laitettu erityisesti esille tavaraa, jonka arvellaan liikkuvan joulunaikaan. Myynnissä on esimerkiksi hyväkuntoisia kirjoja, jotka on saatu lahjoituksena. Parhaiten käyvät kaupaksi tunnettujen kirjailijoiden romaanit, nyt hyllystä löytyy esimerkiksi Jari Tervoa ja Kalle Päätaloa.

Käytetty puhelin tyylikkäässä pakkauksessa

Puhelimet ja viihde-elektroniikka ovat suosituimpien lahjojen listoilla vuodesta toiseen. Moni haluaa ostaa ne uutena, mutta myös käytettyjen kännyköiden kauppa kiihtyy joulun alla.

– Myynnissä on selvä piikki jouluna. Puhelimia ostetaan lahjaksi, sanoo asiakaspalvelupäällikkö Anton Eloranta käytettyjä iPhone-puhelimia myyvästä Swappie-liikkeestä.

Käydäkseen kaupaksi käytetyn puhelimen täytyy kuitenkin näyttää uudelta pakkausta myöten. Sen vuoksi Swappie pakkaa myymänsä puhelimet erityiseen laatikkoon, joka muistuttaa iPhonen alkuperäistä laatikkoa. Käytetty puhelin on palautettu tehdasasetuksille ja sille saa vuoden takuun. Lisäksi mukaan tulee uusi laturi.

– Pyrimme kokemukseen, joka on samanlainen kuin ostaisi uuden puhelimen, Eloranta sanoo.

Millaisen käytetyn lahjan sinä haluaisit antaa tai saada? Voit osallistua keskuteluun Yle-tunnuksilla.

Kemiläisen Kajosmäen perheen keittiön pöydällä on esillä kokoelma kirjeitä eri aikakausilta. Vanhimmat, hentoiselle kirjepaperille kirjoitetut ja kiiltokuvin somistetut kirjeet on päivätty vuonna 1949.

– Nämä on ihan niitä ensimmäisiä. Olin noin kymmenvuotias, kun aloitimme Birgitan kanssa kirjeenvaihdon, Berit Kajosmäki kertoo.

Kajosmäki kokee käsinkirjoitetun kirjeen olevan vähän kuin ystävän vierailu.

– Kun postilaatikossa on kirje Ruotsista, se on aina mielenkiintoinen ja hauska hetki. Se on myös tunteikas hetki, nainen sanoo ääni sortuen.

Kirje tai kortti on jo lähes luksusta

Henkilökohtaisempi, postimerkillä lähetettävä posti on vuosittain enää alle viisi prosenttia kaikesta kulkevasta postista. Postissa kuluttajakirjeiden tiimissä tuotepäällikkönä toimiva Johanna Rouhe näkeekin, että määrien vähennyttyä viestien merkitys on noussut.

– Kirjeen tai kortin saaminen on nykyisin oikeastaan arjen yläpuolella. Kyllähän ihminen kaikenlaisesta muistamisesta ilahtuu, mutta harvoin jotain tekstiviestiä päiväkausia muistelee kuten postissa tullutta kirjettä tai korttia, Johanna Rouhe arvelee.

– Ja kun toinen lukee lähettäjän omalla käsialalla kirjoitettua viestiä, voi tuntua kuin tämä tulisi henkilökohtaisesti käymään, Rouhe pohtii.

Joulukortit esille vaikka sinitarralla

Vuosittain postimerkillä lähetettävään viiteen prosenttiin mahtuvat myös sesonkitervehdykset, kuten joulukortit. Joulukortit ovatkin Johanna Rouheen mukaan edelleen suomalaisten rakkain traditio.

– Monissa kodeissa kortit asetetaan joulun ajaksi näkyville, jotta kaikki näkevät kuinka kivoja tervehdyksiä on saatu. Meilläkin laitetaan kortit sinitarralla oveen, Rouhe tunnustaa nauraen.

Kun toinen lukee lähettäjän omalla käsialalla kirjoitettua viestiä, voi tuntua kuin tämä tulisi henkilökohtaisesti käymään. Johanna Rouhe

Joulukorttien lisäksi pääsiäis- ja ystävänpäiväkortit kulkevat edelleen postin kautta. Myös matkoilta laitetaan edelleen käsinkirjoitettuja viestejä, vaikka jonkin verran sosiaalisen median kuvagalleriat ovat korvanneet pahvista todistetta tehdystä reissusta.

– Näiden lisäksi myös sellaiset muuten vaan lähetetyt päivän piristykset ovat oma ryhmänsä. Jostain kortista on voinut tulla läheinen ihminen mieleen tai on muuten vain haluttu yllättää joku, Rouhe sanoo.

Viesteillä syntyi ystävyys

Yhteisen tuttavan kautta lähes 70 vuotta sitten löytyneestä kirjeenvaihtokaverista on tullut Berit Kajosmäelle tärkeä osa elämää. Berit ja Birgitta ovat vuosien aikana muutaman kerran tavanneetkin.

Kirjeenvaihtoa on käyty ruotsiksi. Kajosmäki kertoo, ettei hän olisi kymmenkesäisenä pystynyt aloittamaan kirjeenvaihtoa ruotsin kielellä ilman suomenruotsalaisen äitinsä apua. Kirjoittamalla kirjeitä kielitaito on pikkuhiljaa vaihvistunut ja sanavarasto on kasvanut.

Vaikka ajatuksia on vaihdettu Beritille vähemmän tutulla kielellä, hän on kyennyt kirjoittamaan myös syvemmistä tunnoistaan.

– Toki aina kirjeen alussa kerrotaan esimerkiksi minkälainen sää on, mutta sitten on puhuttu myös perheistä. On kirjoitettu lapsista ja sittemmin lastenlapsista. Koen olleeni myös tukena, kun Birgitille tuli avioero, Berit sanoo.

Jatkamme kirjoittelua hamaan iäisyyteen. Niin kauan kuin osaamme vähääkään kirjoittaa. Berit Kajosmäki

Kajosmäki kertoo, että hänen ollessaan tyttölyseossa oli suorastaan muotia harrastaa kirjeenvaihtoa ulkomaille. Erityisen hienoa oli kirjoitella ulkomailla asuvan pojan kanssa.

– Siinä iässä oli niin mahtavaa, kun sai pojilta kirjeitä, Kajosmäki muistelee hymyillen.

Vaikka naisella on vuosien varrella ollut muitakin kirjeenvaihtokavereita, yhteys Ruotsissa asuvaan ikätoveriin on säilynyt.

– Välillä kirjeenvaihto oli tosi tiivistä, kuten vanhimpien kirjeiden päivämääristäkin näkee, mutta nykyisin olemme Birgitan kanssa yhteydessä pari-kolme kertaa vuodessa.

Kirjeiden lisäksi välillä kirjoitetaan myös kortteja.

– Jos ei vähään aikaan ole kuulunut mitään, niin sitä rupeaa ikään kuin höristelemään, että mikähän nyt on. Sitten pitää laittaa vaikka kortti menemään.

– Jatkamme kirjoittelua hamaan iäisyyteen. Niin kauan kuin osaamme vähääkään kirjoittaa, Berit Kajosmäki naurahtaa.

Poliisi tutkii Oulusta kolmea seksuaalirikostapausta, joissa kaikissa epäillyn teon uhri on alle 15-vuotias tyttö. Kaikissa kolmessa tapauksessa epäillyt tekijät ovat tulleet Suomeen kiintiöpakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Tutkinnassa on tällä hetkellä kymmenen epäiltyä, jotka edustavat eri kansalaisuuksia.

Tapaus on järkyttänyt koko Suomea ja Oulussa asuva irakilainen Al-Shiblawi Amer Salih halusi myös tuoda muiden turvapaikanhakijoiden äänen kuuluviin.

Al-Shiblawi Amer Salih saapui Suomeen noin kolme ja puoli vuotta sitten turvapaikanhakijana. Hän kokee surua, häpeää ja syyllisyyttä Oulun tapahtumista, vaikkei hän ole itse mitään tehnyt.

– Aina kun turvapaikanhakija tekee jotain pahaa, tuntuu, etten voi katsoa muita ihmisiä silmiin. Mietin, että mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ehkä joku ajattelee, että minä olen syyllinen.

Toisten ihmisten kuunteleminen auttaa ymmärtämään

Al-Shiblawi toimi Irakissa asuessaan vankilan sosiaalityöntekijänä, ja Suomessa hän kouluttautui hoitoalalle. Hän kokee, että on aika antaa takaisin, kun häntä on kohdeltu niin hyvin.

– Kun kouluni loppui, en halunnut vain istua kotona ja odottaa, että Kela maksaa minulle. Halusin päästä tekemään töitä ja pääsinkin työkokeiluun palvelukotiin, jossa voin auttaa ihmisiä, jotka sitä tarvitsevat.

Al-Shiblawi uskoo, että kaikki turvapaikanhakijat tuntevat myötätuntoa uhreja ja omaisia kohtaan ja lupaa, että he haluavat auttaa kaikilla mahdollisilla keinoilla.

– Meidän pitää myös kuunnella muiden ihmisten tunteita ja kertoa, miltä tämä meistä tuntuu. Emme me kaikki ole pahoja ja tiedän, että suomalaiset fiksuina ihmisinä huomaavat sen.

Lähes neljän vuoden aikana Al-Shiblawi on nähnyt, että suomalaiset ovat alkaneet luottamaan turvapaikanhakijoihin, mutta se tuo mukanaan epätoivoa, kun luottamus taas rikotaan.

– Ehkä meidän turvapaikanhakijoiden pitää nyt pysyä hieman etäällä ja kertoa muille, miltä tämä meistä tuntuu. Emme me tätä tapausta hyväksy.

Apua on annettava takaisin

Hän muistuttaa että ainoa tapa parantaa tilannetta on osoittaa kiitollisuutta ja antaa apua takaisin, kun vain on mahdollista.

– Näen usein, että muut pukevat hienot vaatteet ja laittavat hienoa parfyymiä ennen kuin he lähtevät kaupungille. Suomalaiset eivät välitä noista asioista, ole oma itsesi ja muista että teot määrittävät ihmisen, ei hienot vaatteet.

Kun Al-Shiblawilta kysyy suhtautuvatko turvapaikanhakijat tai maahanmuuttajat eri tavalla Oulun tapahtumiin, tulee jämäkkä vastaus.

– Ei tietenkään. Kaikissa maissa, kulttuureissa ja uskonnoissa raiskaus, varsinkin alaikäisiin, on kiellettyä ja hirveää. En voi ymmärtää, miten tekijät voivat hyväksyä tekonsa.

Keskustelu suljettu toistuvan kommentointiohjeen rikkomisen takia.

Kuusi ihmistä on kuollut ja kymmeniä on loukkaantunut väenryntäyksessä yökerhossa Italiassa, kertoo BBC. Kaksitoista ihmistä on loukkaantunut vakavasti, kertoo uutistoimisto AFP.

Italialaisen Corriere della Sera -lehden mukaan kuolleiden joukossa on kaksi alaikäistä poikaa, kolme alaikäistä tyttöä ja yhden tytön äiti.

Lähellä Anconaa, Corinaldossa, sijaitsevassa yökerhossa syntyi paniikki ilmeisesti kaasusumutteen vuoksi. Pelastusviranomaiset ovat kertoneet Twitterissä, että syynä paniikkiin saattoi olla pistävän hajuisen aineen levittäminen.

Ensitietojen mukaan väkijoukko juoksi paniikissa kolmelle hätäuloskäynnille, joista yksi johti pienelle sillalle ja pysäköintialueelle. Kaide rikkoutui, minkä takia kymmeniä putosi ja heidän allensa jääneet rusentuivat kuoliaaksi.

Onnettomuus sattui perjantain ja lauantain välisenä yönä, noin kello yksi paikallista aikaa.

– Olimme tanssimassa, ja odotimme konsertin alkamista, kun haistoimme tämän pistävän hajun, kertoi 16-vuotias poika, jota oltiin viemässä sairaalaan.

– Juoksimme yhdelle hätäuloskäynneistä, mutta se oli suljettu. Järjestysmiehet käskivät meidät takaisin.

Lanterna Azzurra -yökerhossa oli tapahtumahetkellä tuhatkunta ihmisiä. Ravintolassa oli meneillään italialaisen rap-muusikon Sfera Ebbastan konsertti.

Loukkaantuneet on kuljetettu Senigallian ja Anconan sairaaloihin.

Viranomaiset selvittävät, kuinka monta ihmistä kerhossa oli sisällä. Rajoitusten mukaan tilassa saisi olla hieman yli 870 ihmistä kerrallaan.

Huuto on eläimellinen. Se ohittaa kuulijan aivot ja menee suoraan vatsanpohjaan. Ääni tulee nuoresta naisesta, joka makaa pienen tanssisalin lattialla vatsallaan jalat koukussa vartalon molemmin puolin.

Tanssinopettajaa naurattaa. Hän istuu naisen lantion päällä. Vaikka opettaja on pikkiriikkinen, hänen painonsa tuottaa tuskaa.

Vieressä makaa sinitukkainen Wang Lila poski lattiaa vasten. Seuraavaksi on hänen vuoronsa.

– Tanssitunti on kauhea. En ole notkea, ja venyttely sattuu, Wang sanoo myöhemmin.

Oikeastaan lienee parempi kutsua häntä etunimellä Lila, koska sillä hänet Kiinassa tunnetaan. Se, miksi hänet tunnetaan, ei liity tanssiin vaan laulamiseen.

Lila on zhubo eli livestriimaaja. Hänen työnsä on viihdyttää ihmisiä laulamalla heille netissä. Työstään hän kertoo Ylen minidokumentissa.

Pientä olohuonetta hallitsee tietokonepöytä, jolle on viritetty näyttö, kamera ja mikrofoni. Pöydän ympärillä on studiovaloja ja sen takana lavasteena kuviollinen verho ja ilmapalloja.

Täältä kotoaan Pekingin itäosista Lila tekee suoria lähetyksiä, zhiboja. Häntä voisi kutsua tubettajaksi, mutta Kiinassa YouTuben käyttö on estetty.

Lilan estradi on YY, yksi Kiinan suurimmista striimaussivustoista. Tällä hetkellä hänellä on siellä yli 60 000 seuraajaa.

– Vain 60 000, koska olen vielä uusi, Lila sanoo.

Hän huomauttaa, että Weibossa, Kiinan Twitterissä, hänellä on yli 280 000 seuraajaa.

Seuraajamäärän lisäksi Lilalla on jotain, mitä kellä tahansa somettajalla ei ole: työsopimus YY:n kanssa.

YY:n sivuilla on kymmeniä tuhansia striimaajia, mutta vain kourallinen heistä on "artisteja", joiden uraa YY edistää.

Livestriimaus on Kiinassa todella suosittua. Yhteensä erilaisilla palveluilla on laskettu olevan satoja miljoonia käyttäjiä. Striimauspalveluja on erilaisia, mutta periaatteessa kaikki toimivat kuin mitkä tahansa muutkin sosiaalisen median palvelut: kuka tahansa voi perustaa tilin ja tehdä lähetyksiä.

Kiinassa sosiaalisen median tähdeksi ei nousta Instagramissa tai YouTubessa. Kaikki meille tutut palvelut, YouTuben lisäksi myös Facebook, Whatsapp ja Twitter ovat Kiinassa kiellettyjä. Mutta kotimaisia vaihtoehtoja riittää.

Ja niin myös striimaajia. Joku juttelee, joku laulaa, joku kokkaa, joku ylensyö.

Heidän joukostaan somefirmat tuottavat tähtiä suunnitelmallisesti. Ne ottavat suosituimmat striimaajat talliinsa ja alkavat koulia heistä ammattilaisia. Joskus ne pyytävät lahjakkaita ihmisiä suoraan listoilleen.

Näin kävi Lilalle.

Kuten elokuvissa, hänet löydettiin baarista. YY:n edustaja näki, kun Lila lauloi lavalla ja pyysi häntä ammattilaiseksi nettiin.

– Ajattelin, että jos otan työn, minun ei tarvitse matkustella ympäriinsä, saan hyvää palkkaa ja monet kuulevat ääneni. Se ei olisi niin rankkaa kuin keikkailu, Lila sanoo.

On aika ottaa päivän ensimmäinen liveyhteys faneihin. Lila avaa tietokoneen, ja ruudulle ilmestyy värikäs näkymä täynnä erilaisia ikkunoita. Keskellä on Lilan kameran lähettämä kuvastriimi. Sen ympärillä kuhisee viestejä, mainoksia ja emojeja.

Lila alkaa laulaa. Kappale kertoo epätoivoisesta rakkaudesta. Oikeanpuoleiseen ikkunaan alkaa nousta kommentteja.

– Hyvä hyvä.

– Laula joku sun oma biisi.

– 666.

– 666666666.

"666" tarkoittaa Kiinan chattikielessä kutakuinkin "mahtavaa". Mitä enemmän kuutosia, sen hienompaa.

– En voi enää kätkeä sitä, tahdon kuulla, rakastitko minua koskaan, Lila laulaa.

Taustalla Lilan koira kuuntelee laulua häkissään.

YY:n toimisto sijaitsee hylätyn näköisessä harmaassa rakennuksessa vilkkaan tien laidalla. Toisessa kerroksessa hiljainen aula muuttuu huoneeksi täynnä nuoria, jotka tuijottavat tietokoneilta livestriimejä. He ovat täällä töissä valvomassa lähetyksiä ja markkinoimassa YY:n tähtiä.

Taempana aukeaa käytävä, jonka varrella on numeroituja lasikoppeja. Niissä striimaajat vetävät lähetyksiään. Myös Lila striimaa kotistudionsa lisäksi usein täältä.

Yksi huone on katosta lattiaan vaaleanpunaista shakkiruutua. Huoneen keskellä on kaksi jättimäistä pinkkiä karvanoppaa. Toinen huone on merensininen ja sisustettu valkoisin, ihmisen kokoisin merileväpatsain. Kolmannessa on sohvan täydeltä pehmoleluja.

Striimaus on Kiinassa iso bisnes. Vuonna 2016 alan arvoksi laskettiin 4,5 miljardia euroa. Firmat ottavat osansa ansioista, mutta työssä voi silti tienata mukavasti.

– Ansaitsen noin 50 000 juania kuukaudessa. Se ei ole huippupalkka, mutta kutakuinkin keskiverto firmassamme, Lila sanoo.

Summa vastaa yli 6 000 euroa, mikä on Pekingin mittapuulla erinomainen kuukausipalkka.

Striimaajien ansaintalogiikkaan liittyy paljon sääntöjä. Lila puhuu "lordeista", "kuninkaista" ja "vartijoista", joiden osallistumisesta lähetykseen voi saada lisää tuloja. Tosifanit voivat ostaa itselleen haluamansa tittelin.

Suurin osa palkasta tulee kuitenkin fanien virtuaalilahjoista. Jotkut fanit tuhlaavat suosikkeihinsa tuhansia euroja. Lilalla on kolme superfania, jotka seuraavat häntä lähes koko ajan. Hän ei ole koskaan tavannut heitä kasvotusten.

Lilan mukaan kilpailu zhubojen eli striimaajien välillä käy joskus rumaksi, mutta saman firman tähdet myös tukevat toisiaan.

He voivat vierailla toistensa lähetyksissä niin, että fiidissä näkyy yhtä aikaa molempien kameran kuva. Tänään Lilan mentori, hieman nenäkkäältä vaikuttava mieskoomikko ilmestyy Lilan striimiin nälvimään.

– Pyysin hänet mentorikseni, koska kaipaan apua siinä, miten faneille jutellaan. En koskaan tiedä, mitä sanoa, Lila selittää.

Hän sanoo pyrkivänsä voittamaan ainoastaan itsensä. Tavoite on saada joka viikko yhä enemmän faneja ja lahjoja. Kerran hän teki lähetystä 20 tuntia putkeen zhubojen välisessä striimauskilpailussa.

Se oli rankkaa, Lila sanoo.

– Söin samalla kun striimasin, ja juoksin välilllä vessaan niin nopeasti kuin pystyin. Lopulta en jaksanut enää laulaa, nojasin vain mikrofoniin ja puhuin jotain. Oli pakko jatkaa.

Tänäänkin on kilpailu. Lila menee siniseen merilevähuoneeseen ja käynnistää lähetyksen.

– Älkää huoliko, täällä olen, hän vastaa näytölleen ilmestyvään kysymykseen.

Katso myös:

Mua seurataan -minidokumenttisarja Yle Areenassa

Lue myös:

Sukupuolen muuttaminen onnistuu omalla ilmoituksella Argentiinassa – Katso minidokumentti: 17-vuotias Aaron Armeya kertoo somessa elämästään ja neuvoo, miten tilataan rintoja litistävä toppi

Sometähtenä maailmalla – uusi dokumenttisarja seuraa viiden nuoren vaikuttajan elämää päivän ajan

Kanadassa pidätettyä kiinalaisyhtiö Huawein talousjohtajaa uhkaa Yhdysvalloissa jopa 30 vuoden vankeustuomio.

Meng Wanzhou, joka on Huawein perustajan tytär, pidätettiin Yhdysvaltain pyynnöstä Kanadassa viime viikon lauantaina. Hän oli perjantaina oikeudessa Vancouverissa.

Huawein epäillään rikkoneen Yhdysvaltojen talouspakotteita Irania vastaan. Mengiä syytetään salaliitosta lukuisten rahoituslaitosten huijaamiseksi.

Kanadan hallituksen lakimiehen mukaan Meng kiersi Iranin talouspakotteita Huawein tytäryhtiön Skycomin avulla vuosina 2009-2014. Lakimiehen mukaan Meng oli harhaanjohtanut useita yhdysvaltalaispankkiireita ilmoittamalla heille henkilökohtaisesti, ettei Huawein ja SkyComin välillä ollut minkäänlaista suoraa yhteyttä. Todellisuudessa kyse on yhdestä ja samasta yhtiöstä, totesi lakimies, joka vaati, ettei Mengiä päästetä vapaaksi takuita vastaan.

Oikeusistunnon on määrä jatkua maanantaina.

Yhdysvallat on pyytänyt, että Kanada luovuttaa Mengin Yhdysvaltoihin. Kiina puolestaan on vaatinut Mengin vapauttamista.

– Kanada ja Yhdysvallat eivät ole antaneet mitään todisteita siitä, että kummankaan maan lakia olisi rikottu, Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Geng Shuang sanoi.

Mengin pidättäminen osuu samaan ajankohtaan, kun Kiina ja Yhdysvallat ovat ilmoittaneet välirauhasta kauppasodassaan. Mengin pidätyksestä huolimatta sekä Kiina että Yhdysvallat ovat ilmoittaneet, että osapuolten väliset kauppaneuvottelut jatkuvat yhä.

Aiheesta lisää:

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan pelätään yltyvän kiinalaisen teknologiajätin Huawein johtajan pidätyksen vuoksi –yhdysvaltalaisyhtiöt pelkäävät kostotoimia

Kiinalaisen teknologiayhtiön Huawein talousjohtaja Meng Wanzhou pidätettiin Yhdysvaltojen pyynnöstä Vancouverissa – Yhdysvallat pitää kiinalaisen Huawein laitteita turvallisuusuhkana

Aiheesta muualla:

Huawei executive faces fraud charges over Iran, court hears

TIANJIN Kirjaston ovella on yllättävä este.

– Sinun pitää vaihtaa kengät, vartija sanoo.

Käy selväksi, että Tianjinin Binhai-kirjasto ei ole mikä tahansa kansalaistori, jonne kuka vaan saa kävellä millaisissa jalkineissa huvittaa.

Kantapäästä avoimet kengät päästävät vartijan mukaan liian kovaa ääntä portaikossa. Ovella on kyllä kyltti säännöistä, mutta se toteaa ainoastaan, että kirjastokävijän pitää pukeutua asiallisesti eikä korkokengillä saa kiivetä portaita.

Jostain löytyy sopivat urheilukengät, ja lupa astua sisään heltiää.

Sisään on päässyt myös kiinalainen turistiryhmä, jolle opas on jo ulkopuolella kertonut vierailukohteesta.

Hän lienee kerrannut ainakin seuraava asiat: Pekingistä tunnin junamatkan päässä sijaiseva Tianjinin Binhai-kirjasto avattiin viime vuoden lokakuussa. Se on osa suurempaa kulttuurikeskusta, joka sijaitsee 15 miljoonan asukkaan kaupungin upouudella asuinalueella. Kirjaston on suunnitellut hollantilainen Winy Maas, yksi arkkitehtitoimisto MVRDV:n perustajista.

Turvatarkastuksen jälkeen joukko keski-ikäisiä kamerakauloja hajaantuu ihailemaan kirjaston kuuluisaksi tullutta pääaulaa.

Kun Binhai avattiin, sitä kehuttiin maailman kauneimmaksi kirjastoksi.

Kokovalkoinen tila näyttää siltä kuin jättimäinen pallo olisi työntänyt lattiasta kattoon ulottuvat kirjadyynit tieltään. Aaltoilevat kirjahyllyt jatkuvat nauhamaisina tilan päästä päähän, ja niitä pitkin pääsee kapuamaan kirjaston toiseen kerrokseen. Valo tulvii sisään suuresta silmän muotoisesta ikkunasta.

Portaikon oviaukoista aukeaa päästy eri osastoille. Alhaalla on lastenosasto, oma alue vanhuksille sekä selkokirjoja. Toiseen kerrokseen ollaan avaamassa kahvilaa.

Hehkutusta riitti: “Kirjojen ystävän unelma” ja “maailman paras kirjasto”, kommenteissa sanottiin.

Keskellä lattiaa nököttävän pallon sisällekin pääsee; siellä on multimediateatteri, jota ulkopuoliset voivat vuokrata.

Kirjaston avaamisen jälkeen kävi ilmi, että juuri tällaista arkkitehtuuria sosiaalinen media rakastaa. Kiinan some täyttyi kirjaston kuvista – ja kirjasto kävijöistä.

Hehkutusta riitti: “Kirjojen ystävän unelma” ja “maailman paras kirjasto”, kommenteissa sanottiin.

Suosittu nettisivusto kertoi, että Kiina avaa kirjaston, jossa on yli miljoona kirjaa.

Pian se joutui kuitenkin perumaan puheensa. Kuvat eivät kertoneetkaan koko totuuta.

Kaukaa otetuissa valokuvissa näyttää, että kirjaston aula on täynnä kirjoja lattiasta kattoon. Mutta tämä ei aivan pitänyt paikkaansa. Hyllyt ovat itse asiassa tyhjiä: niillä ei ole kirjoja, vaan kuvia kirjoista.

Arkiaamupäivänä kirjastossa ei ole ruuhkaa mutta kameroita saa silti väistellä.

Vanhempi rouva kuvaa ystäviään, isä lastaan, nuoret vuorotellen itseään ja toisiaan. Yliopisto-opiskelija Qu Ying venyttää kättään, jotta kaikki neljä kaverusta mahtuisivat samaan kuvaan.

– Olin kuullut, että kirjasto on kaunis. Tulimme ottamaan selfieitä, Qu kertoo.

Nuoret istuvat hyllyllä, jonka takaseinän reikälevyyn on printattu kuva kirjarivistöstä. Samat niteet toistuvat tasaisin väliajoin. Alex Ferguson, espanjan kielioppi, terveystietoa, useita kansia, joiden pienestä tekstistä ei saa selvää. Ja taas Alex Ferguson, joka pistää kuvan kirjarivistä selkeimmin silmään.

Kiinassa on paljon määräyksiä ja sääntöjä. Niitä pitää totella. Liu Xiufeng, kirjaston apulaisjohtaja

Arkkitehdin alkuperäinen idea oli, että hyllyille pantaisiin myös oikeita kirjoja. Hetken aikaa näin tehtiinkin, mutta kirjat piti poistaa, kertoo kirjaston apulaisjohtaja Liu Xiufeng.

– Parin ensimmäisen kuukauden ajan hyllyllä saattoi istua ja napata vierestään kirjan. Se oli mukavaa. Mutta Kiinassa on paljon määräyksiä ja sääntöjä. Niitä pitää totella, Liu selittää.

Nyt kaikki niteet on siirretty takahuoneisiin ja kirjaston ylempiin kerroksiin.

Kirjaston arkkitehdin Winy Maasin alkuperäinen idea oli, että kirjastossa voisi kävellä kirjojen päällä.

Nyt Ylen Venetsiassa tapaama Maas haluaa ajatella, että vastoinkäymisen voi kääntää uudeksi merkitykseksi. Tyhjyys on kutsu hankkia lisää kirjoja, Maas sanoo.

– Tyhjät hyllyt osoittavat, että tila pitäisi täyttää kirjoilla. On poliittisesti kiinnostavaa nähdä, miten tämä kehittyy. Auttaako kirjaston tuoma huomio siihen, että kirjoja tulisi lisää, Maas maalaa.

Hän kuitenkin välttää sanomasta kirjastoa poliittiseksi kannanotoksi Kiinan harjoittamaa sensuuria kohtaan.

– Tämän suhteen pitää olla varovainen. En halua osoitella, eikä se ole loukkaus. Se saattaa jopa auttaa.

Huomiota kirjasto ainakin on saanut. Haastattelua jo tottuneesti antavan apulaisjohtaja Liun mukaan kansainvälinen pöhinä yllätti kirjaston henkilökunnan.

– Ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana täällä on käynyt yli kaksi miljoonaa ihmistä, hän kertoo. Viikonloppuisin on kiireisintä.

En muista, mitä viimeksi luin. En oikein enää lue huvin vuoksi. Wang Xinyu

Kirjojakin on entistä enemmän: ei miljoona, mutta jo lähes 600 000. Vertailun vuoksi, Pasilan kirjaston kokoelma on noin kolmannes tästä.

Lukemista on kuitenkin lainannut vain joka kymmenes kävijä. Moni tulee katselemaan ja kuvaamaan.

Myös Ning Jianchun on kirjastossa ihailemassa rakennusta. Hän kertoo, ettei juuri lainaa kirjoja, vaan mieluummin ostaa niitä.

– Kiinalaiset lukevat koko ajan vähemmän. Kaikki lukevat vain pätkiä netistä. Se ei ole hyvä asia, Ning pohtii.

Wang Xinyu on tullut kirjastoon muutaman sadan kilometrin päästä Shandongista luokkansa kanssa. Hän opiskelee maisema-arkkitehtuuria, joten vierailukohde valikoitui esteettisin perustein.

– En muista, mitä viimeksi luin. En oikein enää lue huvin vuoksi, Wang sanoo.

Tilastojen mukaan kiinalaiset lukevat vielä kansainvälisesti verrattuna paljon, keskimäärin kahdeksan tuntia viikossa. Elektroniset kirjat ovat kuitenkin vallanneet vauhdilla markkinoita painetuilta niteiltä.

Myös Tianjinin kirjaston takahuoneista löytyy perinteisempiä kirjaston käyttäjiä: opiskelijoita, vanhuksia ja tauon tarpeessa nukkumaan tulleita työikäisiä. Lastenosastolla on yksi perhe lukemassa kirjaa.

Kiinassa kirjastojen haasteet ovat samat kuin Suomessa. Niistä yritetään luoda uudenlaisia kansalaistiloja, jotka vastaisivat ihmisten muuttuviin tarpeisiin. Apulaisjohtaja Liun käsityksen mukaan lukeminen on muuttunut, mutta ihmiset ovat tauon jälkeen palaamassa kirjastoihin.

– Kirjaston luoma ilmapiiri on ihmisille tärkeä, Liu väittää.

Kansalaistensa valvontaa jatkuvasti lisäävä Kiina sensuroi maassa tarjoilla olevaa kirjavalikoimaa.

Tiajinissa se näyttäisi pitävän paikkaansa.

Aulassa on enää pari riviä kirjoja alaovien vieressä, mutta ihmiset ovat ottaneet tilan omakseen. Puhelimen näprääminen sopii ympäristöön luontevasti. Somettaessa ei haittaa, että kirjat on viety turvaan ja että osa hyllyistä on jouduttu aitaamaan punaisella kulunestonauhalla.

Ilmeisesti juuri puhelinten vuoksi varotoimet ovat olleet paikallaan.

Myös uutistoimisto AFP oli kohdannut kirjastossa huolestuneen vartijan, joka kertoi, että moni liukastuu ja kompuroi portaissa. Vartijan mukaan kerran eräs vanha rouva kaatui ja löi päänsä pahasti.

– Se oli veristä, vartija varoitti.

Kiinassa on totuttu ajattelemaan, että kirjallisuus on vaarallista aivan toisella tavalla. Kansalaistensa valvontaa jatkuvasti lisäävä Kiina sensuroi maassa tarjoilla olevaa kirjavalikoimaa.

Helmikuussa sensuuriviranomaiset estivät jopa George Orwelin Vuonna 1984 -klassikon mainitsemisen nettikeskusteluissa. Kirjassa diktaattori, Isoveli, näkee kansalaisten kaikki liikkeet.

Liun mukaan kirjasto voi hankkia mitä tahansa kirjoja, jotka on julkaistu Kiinan virallisia kanavia pitkin.

Vieraskielisiä teoksia kirjastossa on tällä hetkellä 3 000. Suomea niiden joukosta ei löydy.

Mutta entä suomalaisten kirjoittamaa käännöskirjallisuutta? Liu ei osaa sanoa.

Koneella hakusana “Suomi” antaa vain yhden oppikirjan ja tieteellisen julkaisun. Kymmenestä Suomen käännetyimmästä kirjailijasta lopulta yksi tärppää.

Kirjan pitäisi sijaita kirjaston viidennessä eli ylimmässä kerroksessa. Siellä vau-arkkitehtuuri vaihtuu tavanomaisiin lukusaleihin. E-oppimisalue vaikuttaa tavalliselta tietokonehuoneelta.

Tyhjään lehtisaliin mentäessä omat laukut pitää sinetöidä kangaskassiin. Virkailija lähtee avuksi etsimään.

– Valitettavasti se on siirretty varastoon, hän lopulta toteaa käytyään hyllyä läpi.

Harmi sinänsä, Tove Janssonin muumit olisivat sopineet oivasti kokovalkoiseen mielikuvituskirjastoon.

Lisää aiheesta:

Miltä näyttää uusi keskustakirjasto Oodi? Lähde virtuaalikierrokselle!

Kohti tulevaisuuden kirjastoa – Katso Yle Areenasta, millaista kirjastoa tarvitaan tulevaisuuden maailmassa.

Suomalaisten opettajien henkilökohtainen vastuu luokkatyössä korostuu hyvin vahvasti kansainvälisessä vertailussa.

Suomalaiset opettajat ovat tunnollisia ja ajattelevat helposti, että jokaisen oppilaan pitää saada tietty määrä huomiota, kertoo Koulutuksen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Matti Taajamo.

Opettajien jaksamiseen vaikuttavana tekijänä Taajamo pitää myös sitä, että suomalaiset opettajat eivät saa positiivista palautetta työstään.

– Jos opettajat saavat palautetta, se useimmiten liittyy ongelmatilanteisiin oppilaiden tai heidän vanhempiensa kanssa, jolloin palaute on luonteeltaan pelkästään kielteistä.

Taajamo kertoo, että tästä huolimatta 57 prosenttia suomalaisista opettajista uskoo, että heidän työtään arvostetaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi Ruotsissa tähän uskoo vain viisi prosenttia opettajista.

Työstressiä keskimääräistä enemmän

Opettajilla on työstressiä selvästi enemmän kuin suomalaisessa työelämässä keskimäärin. Vuoden 2017 työolobarometri osoittaa, että 59 prosenttia opettajista kokee, että työtä on liikaa erittäin tai melko usein. Vielä vuonna 2015 luku oli 33 prosenttia, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:stä kerrotaan.

Kyselyyn vastasi 1 127 OAJ:hin kuuluvaa opettajaa ja esimiestä marraskuussa 2017. Myös opettajien työn ilo on laskenut selvästi vuodesta 2013.

– 67 prosenttia opettajista on kuitenkin edelleen enimmäkseen innostuneita työstään, ja innostuneisuus ylittää yhä niukasti työelämän keskiarvon, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio kertoo.

Vaikka tuoretta tietoa opettajien alanvaihdoksista ei ole, Länsikallion mukaan tiedossa on, että monet opettajat sitä vähintään harkitsevat.

Vuonna 2004 alaa vaihtoi kymmenen prosenttia luokanopettajista ja 20 prosenttia aineenopettajista.

Ryhmät liian monimuotoisia

Länsikallion mukaan opettajan työ on muuttunut liian kuormittavaksi erilaisten muutosten ja leikkausten myötä.

Länsikallio kertoo, että esimerkiksi perusopetuksessa opetusryhmät ovat liian monimuotoisia eikä erityisopettajia ole riittävästi erityisen ja tehostetun tuen antamiseen.

– Myös perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on aiheuttanut ylikuormitusta, kun muutoksia on viety arkeen liian nopeasti.

Mitä ihmettä kouluissa tapahtuu? Väkivaltaa ja psyykkistä oireilua yhä nuoremmilla oppilailla

Ase- ja siviilipalveluksesta on ollut nyt jonkin aikaa mahdollista kieltäytyä vakaumuksen vuoksi – ilman rangaistusta.

Helsingin hovioikeus hylkäsi perjantaina kolme kihlakunnansyyttäjä Maren Salvesénin tekemää jatkokäsittelyhakemusta, joissa vaadittiin siviilipalveluksesta kieltäytyneitä henkilöitä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai valvontarangaistukseen.

Syyttäjä oli vaatinut syyskuussa henkilöitä tuomittaviksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei se Helsingin hovioikeuden helmikuussa tekemän päätöksen mukaisesti voinut asettaa syytettyjen vakaumusta eriarvoiseen asemaan Jehovan todistajien vakaumukseen nähden.

Jehovan todistajien ei ole vakaumuksensa vuoksi tarvinnut suorittaa ase- tai siviilipalvelusta vuoden 1985 jälkeen.

Hovioikeuden päätökset eivät sido käräjäoikeuksia, eikä hovioikeuden tuomio ollut myöskään lainvoimainen vielä ratkaisuhetkellä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, ettei se voinut sivuuttaa hovioikeuden näkemystä asiassa.

Hovioikeuden perjantaiseen ratkaisuun vaikutti todennäköisesti myös se, että syyskuun jälkeen myös korkein oikeus ehti päättää, ettei se myönnä valituslupaa hovioikeuden helmikuisesta päätöksestä. Näin ollen hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi.

Jehovan todistajien erivapautta puidaan valiokunnissa

Aseistakieltäytyjää hovioikeudessa puolustanut erityisasiantuntija Robin Harms yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta pitää päätöksiä odotettuina.

– Varsinainen päätös siitä, että oikeustila on yhdenvertaisuusperiaatteiden vastainen, tehtiin jo helmikuussa. Tämä on vain jatkumoa sille, Harms sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, ettei varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyjää voi tällä hetkellä rangaista, jos hänellä on samankaltainen vakaumus kuin Jehovan todistajilla.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tekemissä päätöksissä syytetyn oma ilmoitus pasifistisesta vakaumuksesta riitti vakaumuksen todistamiseen.

Normaali rangaistus totaalikieltäytymisestä eli sekä varusmies- että siviilipalveluksesta kieltäytymisestä olisi enintään 173 vuorokauden ehdoton vankeusrangaistus.

Suomen hallitus on jo tehnyt esityksen, jonka tarkoituksena on kumota niin kutsuttu Jehovan todistajien erivapaus. Lakiesitys on tällä hetkellä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä.

Harms arvioi, etteivät oikeusistuimet voi ratkaista syytteitä toisin ennen kuin laki muuttuu.

– Suomen hallituksen olisi pitänyt ryhtyä huomattavasti aikaisemmin toimenpiteisiin tämän syrjivän lainsädäännön kumoamiseksi ja oikeustilan muuttamiseksi, hän sanoo.

Siviilipalveluksesta kieltäytyneitä vapautettu yli kymmenen

Suoraan varusmiespalveluksesta kieltäytyvät tuomitaan rikosnimikkeellä "asevelvollisuudesta kieltäytyminen". Siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä kieltäytyvät tuomitaan "siviilipalveluksesta kieltäytymisestä".

Siviilipalveluskeskus tekee jokaisesta siviilipalveluksesta kieltäytyneestä rikosilmoituksen Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle, ja näistä nostetut syytteet käsitellään Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

– Hovioikeuden helmikuisen päätöksen jälkeen käräjäoikeus on vapauttanut syytteistä toistakymmentä kieltäytyjää. Syyttäjä on valittanut kaikista hovioikeuteen, ja yksi näistä on saanut valitusluvan, kertoo siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen.

– Korkeimman oikeuden päätös (olla käsittelemättä asiaa) sitoo myös hovioikeutta, joten varmaankaan uusia valituslupia ei tule.

Reijonen pitää nykyistä epäselvää tilannetta valitettavana. Kinkkisen siitä tekee erityisesti se, ettei lainsäädäntöä ole suunniteltu tällaisia tapauksia varten.

Siviilipalveluslain 79. pykälä esimerkiksi määrää, että jos "siviilipalvelusvelvollista, jota vastaan on tehty rikosilmoitus siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai siviilipalvelusrikoksesta, ei syytetä kyseisistä rikoksista tai häntä ei tuomita niistä vankeusrangaistukseen, siviilipalveluskeskuksen on määrättävä hänet uudelleen palvelukseen".

– Tämä muodostaa oravanpyörän, Reijonen huomauttaa.

Siviilipalveluskeskuksen tulisi periaatteessa määrätä uudelleen palvelukseen ne, joita ei tuomita vankeusrangaistukseen. Käytännössä samasta rikoksesta – tässä tapauksessa palveluksesta kieltäytymisestä – ei voi syyttää tai tuomita Suomessa lain mukaan kuin kerran.

– Jos siis kutsuisimme henkilön uudelleen palvelukseen, hän kieltäytyisi ja tekisimme taas rikosilmoituksen, homma pystähtyisi viimeistään syyttäjään.

"Kerrassaan erikoinen tilanne"

Yle ei tavoittanut kihlakunnansyyttäjää lomaltaan kommentoimaan, miten se aikoo toimia jatkossa vastaavanlaisissa tapauksissa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe kertoo, ettei valtakunnansyyttäjä voi antaa syyttäjille ohjeita siitä, miten yksittäiset tapaukset tulisi ratkaista.

Rappe muistuttaa, että lainsäädännön osalta pelisäännöt ovat selvät: syytetty tuomitaan rikoksen tekohetken lain mukaan, paitsi jos tuomitsemishetken laki on lievempi.

Nyt oikeusistuimet saavatkin pohtia, onko tämän vuoden aikana muotoutuneella oikeuskäytännöllä sama vaikutus kuin tällä niin kutsutulla lievemmän lain periaatteella.

– Eli katsottaisiinko nyt tehtyä, mutta mahdollisesti myöhemmin tuomittavaa rikosta siten, että otettaisiin huomioon tekohetken oikeuskäytäntö? Se tuntuisi oikeudenmukaiselta. Muuten voisi syntyä tilanne, että jos nykytilanteessa kaksi henkilöä kieltäytyy palveluksesta ja toinen tuomitaan nyt ja toinen myöhemmin, olisi tuomio erilainen.

– Tämä on kerrassaan aika erikoinen tilanne, Raappe sanoo.

Lisää aiheesta:

KKO:lta ei valituslupaa kohutussa siviilipalvelusjutussa – hovi päätti, että tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on syrjivää kohtelua

Hallitus esittää Jehovan todistajien vapautusta ase- tai siviilipalveluksesta lakkautettavaksi

Hovioikeus: Jehovan todistajien vapautus asepalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä – Professori toivoo, että linjaus johtaisi lakimuutoksiin

Ohjelmistoyhtiö Adobe on julkaissut kriittisen päivityksen Flash Player -sovellukselle. Ohjelmistopäivitys koskee Windows-, macOS-, Linux- ja Chrome OS -käyttöjärjestelmiä.

Asiasta kertoi Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskus eilen itsenäisyyspäivänä ja aiheesta uutisoi muun muassa Ilta-Sanomat tänään.

Viestintäviraston mukaan sovelluksessa olevia haavoittuvuuksia on hyväksikäytetty kohdistetuissa hyökkäyksissä Microsoft Office-dokumenttiin sijoitetun haitallisen Flash-objektin avulla.

– Haavoittuvuutta onnistuneesti hyödyntämällä hyökkääjä voi ottaa kohdejärjestelmän hallintaansa, Viestintävirasto kertoo.

Virasto kehottaa tietokoneenkäyttäjiä päivittämään sovelluksen uusimpaan versioon. Käytössä olevan Flash-version voi tarkistaa Adoben nettisivuilta.

Adobe Flash Player on ohjelma, jota käytetään nettisivujen sisällön rikastamiseen, muun muassa animaatioiden ja elokuvien esittämiseen.

Flash-tekniikkaan on liittynyt runsaasti tietoturvaongelmia, joten se on pyritty korvaamaan viime vuosina HTML5-tekniikalla. Viimeksi Adobe korjasi ohjelmassa olevan haavoittuvuuden marraskuussa.