Vanha viisaus kuuluu, että opiskelijat saapuvat kyllä paikalle, jos tapahtumassa tarjotaan ilmaista ruokaa.
Tämän tietävät myös Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kolmatta vuotta opiskelevat Tuuli Rämö ja Erika Kuosa.
He kärräävät luentosalin edustalle vegaanista texmex-salaattia ja valtavia nachokulhoja. Hetken päästä täällä Naistenklinikan Seth Wichmann -salissa on alkamassa Lääketieteenkandidaattiseuran hyvinvointitiimin ja opiskelijajärjestö FIMSIC:n järjestämä mielenterveysilta.
Vuodenaika huomioon ottaen myös joulutorttuja on paistettu urakalla.
– Monella on takana pitkä koulupäivä, joten on pakkokin tarjota jotain syötävää, Rämö kertoo.
– Hei täytyy muuten laittaa kahvi tippumaan! hän huikkaa vielä keittiöön.
Toive tilaisuudesta, jossa voisi keskustella opinnoissa jaksamisesta, uupumuksesta ja arjen hallinnasta, lähti opiskelijoilta itseltään. Ensimmäinen mielenterveysilta järjestettiin vuosi sitten marraskuussa, silloin aiheena oli itsemurhat.
Puhujiksi pyydettiin tällä kertaa psykiatrian professori Erkki Isometsä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ylilääkäri Helena Liira Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Husista.
Illan asialistalla on muun muassa uupumusta ja ohjeita lääkärin työhyvinvointiin. Opiskelijat ovat saaneet lähettää kysymyksiään ennakkoon.
Rämö ja Kuosa kertovat, että teemaillalle on tarvetta: lääkäriopinnot ovat tahdiltaan tiiviitä ja kursseja leimaa läsnäolopakko, joten moni tekee parhaansa oman jaksamisensa ehdoilla. Keinoja jaksamiseen ja arjenhallintaan ei koulutuksessa kuitenkaan juuri tarjota.
– Toivottavasti tämä ilta herättäisi opiskelijat ajattelemaan, että mitenköhän se opiskelukaveri voi. Että pitääpä kysyä, mitä hänelle kuuluu, Rämö sanoo.
Enemmän kuin joka kymmenes opiskelija kokee, ettei saa opinnoilleen tukea
Myös Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on alettu kysyä opiskelijoiden kuulumisia.
Tiedekunnan varadekaani, psykiatrian professori Tiina Paunio kertoo, että huoli opiskelijoiden jaksamisesta heräsi pari vuotta sitten.
– Valtakunnallisten opiskelijakyselyiden tuloksista kävi ilmi, että Helsingin lääketieteellisessä ollaan hieman kuormittuneempia kuin muualla. Samoihin aikoihin muutamat opiskelijat tulivat juttelemaan tästä aiheesta. Halusin lähteä selvittämään tätä.
Tiedekunnassa toteutettiin keväällä 2017 "Opiskelu ja hyvinvointi" -pilottitutkimus, joka uusittiin laajempana tämän vuoden keväällä. Sähköinen kysely lähetettiin huhtikuussa kaikille lääketieteellisen tiedekunnan yli 1 600 opiskelijalle. Heistä reilu puolet vastasi.
Paunio kertoo, että edelleen kesken olevassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että on paljon hyvinvoivia opiskelijoita, mutta yli puolet lääketieteellisen opiskelijoista kokee paljon tai melko paljon stressiä.
– Neljä viidestä kuitenkin kokee opinnot merkityksellisiksi ja motivoiviksi, mikä on hyvä asia. Kaksi kolmesta on sitä mieltä, että heillä ei juuri ole sananvaltaa opintoihinsa. Näinhän se on. Lääketieteellisessä on kovin strukturoitu opintosysteemi, vaikka uusi opetussuunnitelma sisältää myös valinnaisia opintoja, Paunio kertoo.
Huolestuttavinta vastauksissa on varadekaanin mielestä se, että useampi kuin joka kymmenes opiskelija kokee, ettei saa tukea opintoihinsa.
Neljä viidestä kokee kuuluvansa yhteisöön, mutta lääketieteellisen käytävillä kulkee huolestuttavan suuri joukko sellaisia opiskelijoita, jotka kokevat jääneensä vaille tukea ja yhteenkuuluvuutta.
– Luvut ovat isompia kuin olisin etukäteen ajatellut. Opinnot ovat kiinteitä, ollaan tietyissä ryhmissä ja samassa rytmissä, mutta silti sosiaalista eristymistä tapahtuu. Olisi tärkeää tavoittaa juuri nämä opiskelijat.
Paunio kertoo, että hyvinvointitutkimuksen toteuttaminen ja sen tuloksista kertominen on jo itsessään opiskelun kuormitusta kartoittava ja siihen puuttuva toimenpide. Opiskelijoiden jaksamista ei ole selvitetty Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa näin laajasti koskaan aiemmin.
Opiskelijoiden ääni kuuluviin myös johtoryhmiin
Tutkimuksen lisäksi tiedekunta on järjestänyt valinnaisia stressinsäätelykursseja ja lisännyt opintopsykologiresurssia. Tänä syksynä kokeilussa on ollut myös Cambridgen yliopiston kanssa yhteistyössä toteutettava uusi ryhmämuotoinen menetelmä, jonka tavoitteena on opettaa tietoisuustaitojen kautta stressinsäätelyn ja -käsittelyn työkaluja tuleville terveydenhuollon ammattilaisille.
Opettajilla on tätä nykyä myös paremmat edellytykset käyttää opintojen seurantajärjestelmää ja puuttua liian vähäisiin kurssisuorituksiin.
– Tiedekunnassa on nyt keskitytty erityisesti siihen, miten opiskelijat voivat ja mitkä asiat heitä opinnoissa kuormittavat. Olemme keskustelleet tutkimuksen tuloksista opettajien ja opiskelijoiden aamukahveilla ja muissa tilaisuuksissa. Heidän ajatuksensa ja palautteensa on tässä tärkeää, Paunio kertoo.
Varadekaani on kiertänyt myös eri koulutusohjelmien johtoryhmissä puhumassa tutkimuksen tuloksista, sillä ne ovat ensisijainen paikka, missä opintoihin voi vaikuttaa.
Päätöksiä ei tehdä nykyään pelkästään johtoryhmien pöydissä, sillä johtoryhmien rinnalla toimivat nykyään myös opiskelijavetoiset hyvinvointityöryhmät, joissa ideoidaan tapoja muuttaa tutkintoa vähemmän kuormittavampaan suuntaan.
Vastuu ja paineet kasvavat lääkäriopinnoissa samassa tahdissa
Tie lääkärin valkotakkiin kulkee niin, että kolmannen vuoden jälkeen opiskelija saa alkaa tehdä harjoitteluita.
Neljä vuotta opiskeltuaan tulevalla lääkärillä on lupa toimia erikoissairaanhoidon toimintayksikössä tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viidennen vuoden jälkeen opiskelijoilla on mahdollisuus toimia "kesäkandina" lääkärin tehtävissä myös päivystysvastuussa.
Mielenterveysiltaan saapuneet toisen vuosikurssin opiskelijat Antti Lehtonen ja Altti Laakso naureskelevat, että tapahtuman kutsussa mainostettu ruokatarjoilu houkutteli heidät paikalle.
Samaan hengenvetoon he kuitenkin korostavat illan aiheen tärkeyttä, sillä vastuu ja paineet kasvavat opinnoissa koko ajan. Samalla pitäisi osata pitää huoli omasta jaksamisestaan.
"Lääkärinkoulutuksessa ei harjoitella tarpeeksi sitä, miten olla lämmin lääkäri." Altti Laakso, lääketieteen opiskelija
– Hyvinvointi ja mielenterveysongelmat ovat sellainen asia, jota koulutuksen myötä käsitellään aika vähän niin potilaan näkökulmasta kuin lääkärinkin kannalta, Lehtonen sanoo.
– Tuntuu siltä, että jos lääkäri puhuu omista mielenterveysongelmistaan, se on edelleen tabu. Ajatellaan, että lääkärin pitää olla parantaja eikä parannettava, Laakso komppaa.
Lehtonen ja Laakso kertovat, että vaikka opintotahti on kiivas, opiskelun kenties stressaavin vaihe, kolmannella vuosikurssilla alkava klinikkatyöskentely, on heillä vielä edessä päin.
Moni pitää kliinisistä opinnoista eli käytännön potilastyöstä, mutta se myös kuormittaa opiskelijoiden hyvinvointikyselyn tulosten mukaan voimakkaammin kuin luento- tai seminaarityyppinen opiskelu. On jännittävää ja stressaavaa olla vastuullisessa työssä, kun ei vielä ole juurikaan kokemusta ja tietotaito on pinnallista.
Pitäisi kuitenkin olla asiantunteva ja empaattinen. Sellainen lääkäri, joka kohtaa näyttöpäätteen sijaan potilaan ja kaikki tämän huolet.
– Sitä ei tarpeeksi koulutuksessa harjoitellakaan, miten olla lämmin lääkäri, Laakso huikkaa ennen kuin katoaa pahvilautasensa kanssa luentosaliin.
Pelkkä bilettäminen ei riitä toipumiseen opinnoista
Marraskuun viimeisenä maanantaina luentosalista paikkansa on löytänyt myös neljännen ja viidennen opiskeluvuotensa välissä pientä taukoa pitävä Veera Timonen.
– Kuulin paljon hyvää viime vuonna järjestetystä mielenterveysillasta, joten halusin ehdottomasti tulla nyt paikalle. Mielestäni on hienoa, että opiskelijat järjestävät toisilleen tapahtumia. Silloin sisältö tulee kohderyhmältä itseltään eikä ylemmältä tasolta, jossa ei enää ehkä muisteta, millaista tämä opiskelu oikeasti on, Timonen sanoo.
Lääketieteenkandidaattiseuran hyvinvointitiimi ja FIMSIC eli Suomen medisiinariliiton ulkoasiainvaliokunta ovat järjestäneet yhdessä ja erikseen ennenkin erilaisia lääketieteen opiskeluun ja lääkärin työhön liittyviä teemailtoja.
Tänään mielenterveysillan puikoissa häärivät Tuuli Rämö ja Erika Kuosa kertovat, että tapahtumien tarkoituksena on syventää aiheita, jotka jäävät varsinaisessa lääkärikoulutuksessa pintaraapaisun tasolle.
– Moni meistä haluaa olla tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä lääkäri, joten vapaa-aikaakin halutaan käyttää oppimiseen, Rämö kertoo.
Teemailloissa on käsitelty tämän vuoden aikana muun muassa seksuaalisuuden monimuotoisuuden kohtaamista lääkärintyössä ja kehitysyhteistyötä lääkärin sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Naisten illaksi nimetyssä tapahtumassa lääkärin ammattia pohdittiin nimenomaan naislääkärin vinkkelistä.
– Opinnoissa pääsee kuulemaan aika vähän konkreettisia tarinoita ja jakamaan mahdollisia epäonnistumisia. Siksikin on hyvä, että on löytynyt tällainen yhteisö, jossa voidaan järjestää tapahtumia ja pyytää puhujia syventämään erilaisia aiheita, hyvinvointiimin aktiivi Kuosa kertoo.
Hyvinvointitiimi syntyi Lääketieteenkandidaattiseuran 2016 vietetyn hyvinvoinnin teemavuoden myötä. Sitä ennen ainejärjestön tarjoama palauttava toiminta tarkoitti lähinnä bileissä tapahtuvaa nollausta.
Yhteiskunta muuttuu, myös lääkärinkoulutuksen on pakko
Moni opiskelija kaipaisi tiedekunnalta nykyistä enemmän tukea opinnoissa jaksamiseen ja lääkäriksi kasvamiseen. Tätä mieltä on myös tuumaustaukoa pitävä Veera Timonen.
– On turha sanoa meille, että päntätkää ja opetelkaa nämä ulkoa. Kyllä me tiedämme, että meidän pitää päntätä. Ei kai kukaan olisi tähän kouluun päässytkään, jos ei sitä osaisi. Kannattaisi keskittyä valmistamaan meitä työelämään.
Yksi ratkaisu tähän voisi olla esimerkiksi Turun yliopiston lääkärikoulutuksessa käytössä oleva mentorointiohjelma. Samanlaista systeemiä, jossa opiskelijat saisivat tuekseen nimetyn ammattilaisen, on lähdetty toteuttamaan myös Helsingin yliopiston lääkärikoulutuksen uusimmilla vuosikursseilla.
"Lääkärin kuusivuotisessa peruskoulutuksessa on valtavasti omaksuttavaa ja opittavaa. Jos jotain lisää, jotain on otettava pois. Yhteiskunta ympärillä muuttuu, joten kyllä koulutuksenkin pitää." Tiina Paunio, varadekaani, Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
Silloin työelämään liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi virheiden tekemisestä parantumattomasti kuolevan kohtaamiseen, olisi mahdollista käsitellä jo opintojen alkuvaiheessa.
– Lääkärin kuusivuotisessa peruskoulutuksessa on valtavasti omaksuttavaa ja opittavaa. Jos jotain lisää, jotain on otettava pois. Yhteiskunta ympärillä muuttuu, joten kyllä koulutuksenkin pitää, professori Tiina Paunio sanoo.
Varadekaanin mukaan toinen opintosuunnitelmaan liittyvä muutos, joka voisi osaltaan tukea opiskelijoiden hyvinvointia, olisi psykologian opetuksen ottaminen osaksi lääkärin perusopintoja.
– Psykologian puuttuminen on selkeä aukkokohta. Toivottavasti se saadaan mukaan seuraavaan curriculumiin. Tämä on jatkuvaa reflektointia, miten maailma ja lääketiede muuttuvat, Paunio kertoo.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun opiskelijat itse ovat muutoksen eturintamassa.
Tällä kertaa se tapahtuu nachoja rouskuttaen.
Juttuun on haastateltu taustaksi myös Helsingin yliopistossa viidettä vuotta lääketiedettä opiskelevaa Eeva Leivoa, joka perusti Lääketieteenkandidaattiseuran hyvinvointitiimin vuonna 2016.
