Kuusi vuosikymmentä sitten Kuu oli kylmän sodan kuuma kohde. Kiihko hellitti Yhdysvaltain onnistuttua miehitetyissä lennoissa ja Neuvostoliiton annettua periksi. Kuututkimus ei suinkaan loppunut, mutta suurta julkisuutta sille ei ole enää liiennyt.

Nyt Kuu kiinnostaa jälleen. Aalto-yliopiston avaruustekniikan ja kaukokartoituksen apulaisprofessorin Jaan Praksin mukaan syynä on kurkottelu uuteen tuntemattomaan, Marsiin.

– Jos aiomme oikeasti lähteä jossakin vaiheessa Marsiin, on ihan pakko saada ensin aika paljon kokemusta Kuusta, Praks sanoo.

Avaruus on enenevässä määrin myös taloudellisesti ja poliittisesti tärkeä – taas, mutta uusista syistä. Rahasummat, joita valtiot ovat laittaneet riippumattomiin navigointijärjestelmiin, ovat aivan häkellyttäviä, Praks sanoo.

Yhdysvalloilla on GPS-järjestelmä, Euroopalla Galileo, Kiinalla BeiDou, Venäjällä Glonass, ja Intia rakentaa omaansa.

– Se, että järjestelmää tuplataan näin paljon, on merkki sen tärkeydestä. Yhdelläkään isolla kansalla ei ole varaa jättää tätä sektoria jonkun toisen hallittavaksi.

Kuukin on yksi paikoista, joissa avaruuden teknologiakisaa käydään.

Käsiaseita Kuuhun

1960-luvulla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto halusivat kiihkeästi päihittää toisensa ja iskeä ensimmäisenä lippunsa Kuun kamaraan.

– Yhdysvaltalaiset kehittivät jopa käsiaseita Kuuhun siltä varalta, että venäläiset ovat siellä ensin, kertoo Jaan Praks.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan voitto ei tullut halvalla.

– Nasan budjetissa oli 60-luvulla iso punainen kyttyrä. Kuuohjelma taisi viedä peräti neljä prosenttia Yhdysvaltain kansantaloudesta.

Neuvostoliitto kiisti olleensa tosissaan

Neuvostoliittokin yritti tosissaan, mutta yritykset kaatuivat siihen, ettei kuurakettia saatu valmiiksi. Sen suunnittelija Sergei Koroljov kuoli ennen kuin raketti oli testausvaiheessa. Moottoreita ei saatu toimimaan luotettavasti yhdessä ja testausyritykset epäonnistuivat.

– Raketti räjähti totaalisesti, lähtöalusta tuhoutui ja paljon ihmishenkiä menetettiin, Praks kertoo.

1970-luvulla ohjelma lopetettiin kaikessa hiljaisuudessa.

– Venäläiset sanoivat, etteivät olleet koskaan halunneetkaan mennä Kuuhun. Vasta kylmän sodan päätyttyä tuli julki, kuinka paljon resursseja rakettiprojektiin oli pantu.

Käytiin ja nähtiin

Kun kisa oli käyty, Kuuhun lentäminen lakkasi kiinnostamasta myös Yhdysvaltoja.

– Niinhän se menee. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tutkimusmatkailijoilla oli kova hinku etelä- ja pohjoisnavalle. Retkikunnat kilpailivat keskenään, lehdistö seurasi ja oli mielettömiä tarinoita, sanoo Jaan Praks.

Sinne päästiin ja tultiin takaisin, eikä siellä hirveästi asuta. Käytiin ja nähtiin, Praks tuumii.

Hän arvelee sellaisen olevan ihmisen luonteessa. Tuntemattomiin paikkoihin pitää päästä, mutta ei sinne tarvitse asettua. 1970-luvun teknologialla Kuussa asuminen ei olisi ollut mitenkään mahdollistakaan, eikä se nytkään ole pikkujuttu.

Apollon tietotaito on unohtunut

Vaikka Kuu on paljon lähempänä kuin Mars, miehitettyjä lentoja ei Kuuhunkaan voi tehdä tuosta vain. Koko järjestelmä pitää puskea pystyyn aika alkutekijöistä, Jaan Praks sanoo.

Yhdysvaltain Apollo-kuuohjelma jäi niin perusteellisesti historiaan, että sen antama tietotaito on menetetty.

– Tällä hetkellä ei ole rakettia, jolla pääsisi porukalla Kuuhun. Ei ole laskeutujaa. Miten rakennetaan elämän ylläpitojärjestelmä Kuun pinnalle? Miten kauan siellä voidaan olla yhtäjaksoisesti?

Kuukisan kärjessä on nyt Kiina, Praks arvioi.

– Kiina laskeutui hiljattain Kuun pinnalle sellaisella laskeutujalla, jolla periaatteessa voitaisiin tehdä jopa miehitettyjä lentoja.

Miehitetty lento on iso riski

Kuussa on tehty enemmän tutkimusta kuin millään muulla taivaankappaleella. Paljon tiedetään, mutta kysymyksiä riittää silti.

Millainen magneettikenttä Kuulla on? Miten plasmakentät liikkuvat pinnan lähellä, koska ilmakehää ei ole?

Kaikki tämä on tutkittavissa robottiluotaimilla ja -laskeutujilla; Kuuhun ole mitään syytä lähettää ihmisiä sitä varten, Praks korostaa.

Miehitettynä lennon hinta kymmen- tai jopa satakertaistuu, ja epäonnistuminen on rahoitukselle paljon pahempi riski kuin miehittämättömissä missioissa.

– Jos jotakin menee pieleen ja pari miehistöä menehtyy, niin se voisi olla koko ohjelman loppu. Miljardeja ei tulisi enää mistään.

Sata pientä satelliittia samaan rakettiin

Nasa lopetti huiman kalliin avaruussukkulaohjelmansa seitsemän vuotta sitten silläkin uhalla, ettei Yhdysvallat enää kyennyt miehitettyihin avaruuslentoihin. Sen sijaan ryhdyttiin yhteistyöhön yksityisen sektorin kanssa.

– Yksityisyritykset onnistuivat kehittämään rakettiteknologiaa aikataulussa, johon ei uskonut kukaan. Teknologian miniatyrisoinnin myötä on lähtenyt liikkeelle myös satelliittien pieneneminen, kertoo Jaan Praks.

Pieninä satelliitit eivät enää ole vain suurvaltojen asia, vaan niitä on mahdollista rakentaa muuallakin. Ala aukesi myös Suomelle.

– Satelliitit ovat nyt niin pieniä, että yhtäkkiä niitä voi pakata sata kappaletta yhteen rakettiin. Se on pudottanut hintoja todella paljon. Nykyään tällaiset Suomenkin kokoiset maat rakentavat omia avaruusohjelmia ja niiden toteuttaminen on oikeasti mahdollista.

Jos Suomella on rahaa tehdä esimerkiksi hävittäjäkauppaa, niin tarpeen tullen on mahdollisuus rakentaa oma avaruusjärjestelmä, olkoon se kommunikaatiosatelliitteja, kartoitusta tai jotakin muuta, Praks sanoo.

Toistaiseksi avaruuteen on lähetetty viisi suomalaista satelliittia. Aalto-yliopiston kolmen satelliitin lisäksi tositoimiin ovat päässeet Aallon opiskelijoiden perustamien Iceye- ja Reaktor Space Lab -yritysten X1 ja Hello World. Aalto-2 on jo vaiennut.

Kaupallisten yritysten nopeus yllätti

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto laukaisivat avaruuteen 200 satelliittia vuodessa. Nyt määrä lähenee 500:tä, ja ennusteissa puhutaan jopa 800:sta.

– On yrityksiä, joiden suunnittelemissa konstellaatioissa on tuhansia satelliitteja, jopa kymmenen tuhatta. Se on täysin uutta. Samoin se, että satelliitteja tekevät kaupalliset yritykset, Praks kertoo.

Hän ottaa esimerkiksi sanfranciscolaisen startup-yrityksen Planetin. Se alkoi vajaat kymmenen vuotta sitten tehdä autotallissa pikkuruisia satelliitteja.

Tällä hetkellä Planet operoi maailman suurinta satelliittikonstellaatiota. Siinä on lähes 200 kuvaussatelliittia, jotka pystyvät tuottamaan mistä tahansa maapallon pisteestä kuvan melkein joka kolmas tai neljäs tunti.

– Se, että kolmen opiskelijan perustama startup-yritys voi päästä muutamassa vuodessa näin pitkälle ja saada rahoitusta satoja miljoonia, on aivan uusi asia.

Suomessa Espoossa Iceye-startup rakentaa konstellaatiota, jossa on melkein 20 satelliittia. Muutaman vuoden ikäinen yritys, joka syntyi silkasta opiskelijaprojektista, on kerännyt kymmenien miljoonien eurojen rahoituksen.

– Sehän on taloutta parhaimmillaan!

Pienillä on joukkovoimaa

Kehitys on nopeinta juuri pienissä, maitopurkin kokoisissa satelliiteissa, joita voidaan pakata satamäärin yhteen rakettiin. Uusia avauksia tulee valtavasti, Praks kertoo.

Yksi kuvaussatelliitti saa samasta paikasta kuvan joka toinen viikko, mutta isossa joukossa on voimaa.

– Yksittäinen kuva on ihan hyvä, jos halutaan katsoa missä on levää tai missä kasvaa metsää. Sellainen ei muutu kovin nopeasti. Mutta jos halutaan katsoa vaikkapa missä on liikenneruuhkia tai miten kontit siirtyvät satamassa, niin yksittäisestä satelliitista ei ole mitään hyötyä.

Satojen satelliittien konstellaatioilla sen sijaan kertyy päivittyvää tietoa ruuhkista, satamista ja esimerkiksi pohjoisten vesien jäätilanteesta.

Yksi tutkakuva päivässä ei riitä kertomaan jäiden liikkeistä. Joka kolmas tunti otettu kuva sen sijaan riittää hyvinkin, ja varustamot ovat valmiita maksamaan siitä, Praks sanoo.

Kuvamassojen seulomiseen tarvitaan tekoälyä

Seuraava alue, jolle satelliitit ovat tulossa rytinällä mukaan, on tietoliikenne, Jaan Praks kertoo.

– Ne alkavat toimittaa esimerkiksi internetiä laivoihin ja lentokoneisiin. Paljon puhutaan myös esineiden internetistä, jossa tavaroilla on pienet ip-osoitteet ja kaikki voivat katsoa, että missäs ne silmälasit tai kännykkä ovatkaan. Pienetkin laitteet voivat lähettää signaalin satelliitin kiertoradalle asti.

Ensin pitää tosin saada kunnolla verkkoon ne laivat ja lentokoneet.

– Lentokoneitahan on hävinnyt hiljattainkin niin, että kukaan ei tiedä, mihin suuntaan ne menivät. Tulevaisuudessa, jopa jo lähitulevaisuudessa, isot infrajärjestelmät ovat koko ajan verkossa.

Silloin tiedetään koko ajan, missä kone tai alus on, onko jotakin mennyt vialle, millaista huoltoa tarvitaan seuraavassa satamassa tai kentällä, Praks luettelee.

Kadonneiden koneiden etsinnöissä on seulottu satelliittikuvia alueilta, joille koneen matkan on arveltu voineen päättyä. Vastaisuudessa kuvia on niin huimia määriä, että ihmisten on mahdoton katsoa kaikki läpi. Siihenkin on ratkaisu, kertoo Praks.

– Avuksi tulee tekoäly. Algoritmi oppii, miltä lentokone näyttää. Pystymme pyytämään tietokonetta näyttämään kaikki lentokoneet, ja sitten se näyttää ne pinnalta tai pohjasta tai lentokentältä, tai missä se sattuvatkaan olemaan.

Pienille satelliiteille riittää pieni raketti

Satelliitti tarvitsee kyydin päästäkseen avaruuteen. Usein ei auta kuin odotella, kuten Suomen itsenäisyyden juhlavuodeksi tarkoitetun Suomi 100 -satelliitin. Se pääsi matkaan vasta tämän kuun alussa, koska raketin laukaisu viivästyi monta kertaa.

Rakettia Suomella ei ole, eli kyydit on vastakin ostettava. Hinnat kuitenkin laskevat rajusti, kunhan kymmenien tonnien kuormaan pystyvien suurten rakettien rinnalle tulee pieniä vaihtoehtoja, arvioi Jaan Praks.

– Kun satelliitit ovat pienentyneet, voidaan hyvinkin tehdä raketteja, jotka vievät ylös vain sata tai kaksi sataa kiloa. Yksityinen sektori on täyttämässä tätäkin tyhjiötä rakentamalla kilpaa erityyppisiä raketteja.

Suomi on kaihtanut rakettiteknologiaa

Myös Ruotsissa ja Norjassa kehitellään omaa rakettikapasiteettia. Naapurimaistamme saatetaan Jaan Praksin mukaan laukaista jo viiden vuoden kuluttua raketteja, jotka vievät satelliitteja avaruuteen.

– Suomi on historiallisista syistä panostanut rakettiteknologiaan hyvin vähän – tai yrittänyt olla panostamatta kokonaan, koska se on periaatteessa ohjusteknologiaa.

Ruotsilla ja Norjalla on paljon satelliitteja. Siksi ne tarvitsevat myös paljon maa-asemia, joiden antennit ottavat tiedot vastaan eri puolilla maapalloa.

– Suomessa sellaista ei ole koskaan tehty, vaikka asemamme pohjoisena maana olisi aika hyvä. Jotenkin sitä on hissuteltu, mutta nyt siihenkin on tulossa muutoksia.

Suomeen on syntynyt yrityksiä, joissa mietitään myös rakettiteknologiaa. Se on vielä pientä eikä ehkä riitä satelliittien ampumiseen avaruuteen, mutta liippaa kuitenkin läheltä, Praks kertoo.

Avaruusalalle sattumalta

Suomalaistunut virolainen Jaan Praks kertoo päätyneensä avaruustutkimuksen pariin sattumalta. Hän ei seisonut pikkupoikana tähtitornissa yötaivasta katselemassa.

– No en. Tulin Aallon avaruustekniikan laboratorioon tekemään väitöskirjaa tutkakaukokartoituksesta. Sitten tulikin sellainen tilanne, että tarvittiin avaruustekniikan opettajaa. Meillä ei muita ollut kuin minä.

Ala on ollut niin nopeasti kasvava ja mukaansa tempaava, että siltä on vaikea päästä pois, Praks sanoo.

– Mielestäni ihmiskunta tarvitsee avaruutta ja avaruustekniikkaa, jotta se pystyisi tällä ihmismassalla ylipäätään selviytymään Maan pinnalla. Sille ei ole vaihtoehtoa.

Marsista matkakohde, Maa yhä koti

Tänä vuonna kuollut brittiläinen kosmologi Stephen Hawking arvioi, että ihmiskunnan ainoa pelastus on lähteä maapallolta jo lähivuosisatoina. Praks toivoo, ettei pakkoa tule.

– Jos meidän on pakko lähteä, niin meidän mahdollisuutemme ovat tosi ohuet. Olemme symbioottisessa suhteessa tämän planeetan kanssa ja olemme kehittyneet juuri näihin olosuhteisiin.

Praks uskoo silti, että ihminen pystyy ennen pitkää matkustelemaan kauempanakin kuin Marsissa, joka avaruuden mittakaavassa on Maan naapurikorttelissa.

Hän arvelee myös, että elämä muuttaa Maasta muualle – ei kuitenkaan välttämättä ihminen. Matkalainen saattaakin olla bakteeri.

– Ehkä me olemme jo kylväneet joitakin juttuja Marsin pinnalle. Alkuaikoina luotaimia desinfioitiin tosi huonosti.

Lue myös:

Ylen Tiedeykkönen extra: Ihminen haluaa levittäytyä avaruuteen

Valtiovarainministeriö asetti joulukuun loppupuolella parlamentaarisen työryhmän arvioimaan Suomen itsenäisyyden juhlarahastoa eli Sitraa.

Työryhmän on määrä laatia ehdotuksensa mahdollisista muutoksista Sitran tehtäviin, rooliin ja hallintoon maaliskuun loppuun mennessä. Ryhmässä on edustus kaikista eduskuntapuolueista, ja sitä johtaa kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.)

Hän kertoo itse olleensa "primus motor" ryhmän asettamisen taustalla. Aiemmin vastaavaa, parlamentaarista arviota ei Sitrasta ole tehty.

– Taustalla on sekä Sitran hallintoon liittyviä muutostarpeita että tarve käydä keskustelua 50-vuotiaan rahaston tehtävästä, tarkoituksesta ja resursseista, Vanhanen sanoo.

Sitran toiminnasta tehdään parhaillaan myös ulkopuolista kokonaisarviota, jonka on määrä valmistua ensi vuoden alkupuolella.

– On hyvä, että ulkopuolinen arvioija käy läpi Sitran toimintaa esimerkiksi sidosryhmien näkökulmasta ja omistaja eli eduskunta katsoo, mitä he haluavat rahastolta. Näin saamme mahdollisimman kattavan arvion käyttöömme, sanoo Sitran yliasiamies Mikko Kosonen.

Tiukempaa poliittista ohjausta?

Vuonna 1967 perustettu Sitra on kehittynyt vuosikymmenien varrella pääomasijoittajasta tulevaisuutta luotaavaksi "muutosagentiksi" ja ajatuspajaksi.

Samalla se on tehnyt yhteiskunnallisia avauksia, joista ei ole kuulunut pelkkää kiitosta.

Yliasiamies Kososen mukaan Sitra on saanut kritiikkiä esimerkiksi "liiasta vihreydestään" sekä osallistumisestaan terveydenhoidon valinnanvapautta koskeviin hankkeisiin.

– Pari vuotta sitten saimme kritiikkiä ay-väeltä ja SDP:ltä, kun otimme kantaa työmarkkinoiden joustavuuden puolesta, Kosonen kertoo.

Myös Yle uutisoi vuonna 2016 palkansaajajärjestöjen ja Sitran kiristyneistä väleistä. Ay-liike koki rahaston politikoivan ja ajavan erityisesti työnantajien asemaa.

Tuolloin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pohti, että Sitran poliittista ohjausta tulisi mahdollisesti vahvistaa.

Parlamentaarisessa työryhmässä pohditaankin muun muassa sitä, tulisiko Sitralle luoda oma hallintoneuvosto. Nyt rahaston hallintoneuvostona toimii ikään kuin sivutoimisesti Suomen Pankin pankkivaltuusto, jolla on paljon muitakin asioita käsiteltävänään.

– Mitä laajapohjaisempaa ja syvällisempää keskustelua hallintoneuvostossa käydään, sen paremmin voidaan ehkäistä jälkikäteinen keskustelu, Kosonen pohtii.

"Sitra ei ole ollut kertaakaan arvioinnin kohteena"

Sitran toiminta pyörii rahaston reilun 800 miljoonan euron pääoman vuosituotoilla. Niiden taso on noin 30 miljoonaa euroa. Sitrassa työskentelee vajaa 200 henkilöä, ja sen budjetista noin puolet menee henkilöstökuluihin.

Todennäköisesti myös Sitran pääomaa suhteessa rahaston tehtäviin pohditaan parlamentaarisessa työryhmässä.

Erityisesti SDP:n riveistä on esitetty kuluneen vaalikauden aikana, että Sitran pääomaa voisi supistaa nykyisestä. Puolue on esittänyt jokaisessa varjobudjetissaan rahaston pääoman puolittamista.

Työryhmässä SDP:tä edustava Eero Heinäluoma kiistää, että varjobudjettiesitysten taustalla olisi tyytymättömyys Sitran työhön.

– Yhteiskunta on muuttunut ja valtion laitoksia on arvioitu, mutta Sitra ei ole ollut vastaavan arvioinnin kohteena kertaakaan. Nyt on hyvä hetki tehdä arvio siitä, mikä on Sitran rooli tänään ja tulevaisuudessa, Heinäluoma sanoo.

Samaa mieltä on ryhmässä istuva Elina Lepomäki (kok.)

– On hyväkin tehdä tällainen selvitys vaalikauden lopulla, jotta asioita voidaan ottaa tarvittaessa huomioon hallitusneuvotteluissa.

"Pienempikin tase riittäisi"

Sitraa pääomitettiin 1990-luvun alussa Nokian osakkeilla, joiden suotuisa kurssikehitys paisutti rahaston monikymmenkertaiseksi.

Eero Heinäluoman mielestä nykyisenkaltaista Sitraa voisi pyörittää pienemmälläkin pääomalla.

– Ajatuspajatoimintaan ja seminaarien järjestämiseen riittää pienempikin tase kuin 800 miljoonaa euroa, hän sanoo.

– Jos valtio on sijoittanut johonkin rahaa, niin meidän tulee arvioida, mihin sijoitettuna se tuottaa parhaan hyödyn suomalaisille.

Myös kokoomuksen Lepomäki kertoo pitävänsä hyvänä sitä, että Sitran pääoman suuruutta arvioidaan suhteessa sen vaikuttavuuteen.

– Onko Sitran mittava pääoma juuri tässä kokoluokassa tarpeen? hän pohtii.

Sitran Mikko Kososella on selvä näkemys: jos pääomaa höylättäisiin, Sitra typistyisi vain ajatuspajaksi.

– Tällä hetkellä emme ole perinteinen think tank vaan think and do tank. Teemme töitä kädet savessa, rakennamme yhteiskunnallista infrastruktuuria ja pyöritämme kokeiluhankkeita. Se vie rahaa.

"Sitran on voitava toimia itsenäisesti"

Ryhmää johtavan Matti Vanhasen puolueen, keskustan riveistä ei ole Sitra-kritiikkiä juuri kuultu.

Vanhasen mielestä on ainoastaan hyvä, että Sitralla on vahva pääoma, joka tuo sille itsenäisyyttä.

– Sitran tulee olla tulevaisuustalo, joka voi itsenäisesti, riippumatta kulloisestakin hallituksesta käynnistää sellaisia hankkeita, joita se pitää Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeinä, hän sanoo.

Vanhanen pitää kuitenkin niin ikään tärkeänä, että rahaston roolista käydään vakavaa, parlamentaarista keskustelua.

– Ettei olisi vain "vaalikeskustelua".

Myös yliasiamies Kosonen odottaa, että ryhmän työn jälkeen turha "poliittinen peli" Sitran ympärillä loppuisi.

– On hyvä tehdä kokonaisvaltainen arviointi siitä, millaista Sitraa halutaan. Toivon, että tämän jälkeen meillä olisi vähän aikaa taas työrauha.

Lue lisää:

Sitran Mikko Kosonen puolustaa Sitran 840 miljoonan rahakirstua

Ay-vaikuttajat: Sitra politikoi ja ajaa yritysten ja työnantajien asiaa

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kritiikistä: Otamme vakavasti, työnäytekokeilu karkasi käsistä raakileena

Venäjä on lennättänyt 30 äärijärjestö Isisin jäsenen lasta pois Irakista Venäjälle. Lasten vanhemmat ovat joko kuolleet taisteluissa tai he ovat vangittuina, joten lapset on siirretty asumaan Venäjälle.

Venäjän valtion kone lennätti sunnuntaina Bagdadin kansainväliseltä lentokentältä lapset Moskovaan. Uutistoimisto AP kertoo, että nuorimmat koneeseen nousseista lapsista olivat vain 3–4-vuotiaita. Kukaan ryhmään kuuluvista lapsista ei ollut ehtinyt teini-ikään.

Venäjän viranomaisten mukaan ensimmäiseen siirrettyyn ryhmään kuului 16 tyttöä ja 14 poikaa, jotka ovat iältään 3–15-vuotiaita, kertoo saksalainen Deutsche Welle. Suurin osa heistä on kotoisin entisistä Neuvostoliiton valtioista, kuten Tadžikistanista ja Tšetšenialta, mutta myös Venäjältä.

Venäjän lapsiasiavaltuutetun Anna Kuznetsovan mukaan lasten äidit ovat vankilassa Bagdadissa. Irakin oikeusministeriön mukaan lasten isät olivat Isisin jäseniä, mutta heidät on tapettu Irakin taisteluissa.

Kuznetsova tapasi Irakin pääministerin Adel Abdul-Mahdin ja kiitti Irakin viranomaisia heidän ymmärryksestään ja yhteistyöstään siirron järjestämisessä.

Venäjän Irakin-lähettilään mukaan lapset ovat Venäjän kansalaisia. Hänen ilmoitti, että lisää lapsia on tarkoitus siirtää Irakista Venäjälle vielä myöhempänä ajankohtana.

Siirrossa oli mukana Kuznetsovan ja Maksimovin lisäksi myös venäläisiä lääkäreitä, psykologeja ja pelastustyöntekijöitä. Lapset ovat saapuneet Venäjälle sunnuntai-iltana.

Isis-taistelijoiden lasten, vaimojen ja leskien tilanne on hankala

Kuolleiden Isis-taistelijoiden perheenjäsenten kohtalo on vielä osin avoin. Viranomaiset estivät toimittajia tapaamasta lapsia, eivätkä antaneet tarkempia tietoja heistä. Uutistoimisto AP:n mukaan on epäselvää, kuka huolehtii lapsista Venäjällä.

Irakissa ja Syyriassa voi olla jopa tuhansia lapsia, jotka ovat kuolleiden Isis-taistelijoiden jälkeläisiä. Ulkomaat ovat olleet haluttomia ottamaan vastaan terroristiryhmään kuuluneita tai heidän vaimoja, leskiä tai lapsia. Irakissa ja Syyriassa heidät ohjataan leireille ja vankiloihin.

Venäjä aikoo ottaa venäläistaustaiset lapset vastaan, sillä Venäjän mukaan on vaarallista jättää heidät kasvamaan radikalisoituneeseen ympäristöön, josta he voisivat tulla väkivaltaisin aikomuksin kotimaahansa.

Venäjän lapsiasiantoimisto on tunnistanut ainakin 123 venäläislasta Irakissa, jotka tarvitsevat uudelleensijoittamista. Lisäksi Lähi-idässa on ainakin lähes 700 muuta venäläislasta eri puolilla aluetta. Heidän vanhempansa ovat menneet Lähi-itään ja myös heillä on Venäjän mukaan mahdollisuus palata Venäjälle.

Noin 5 000 venäläistä uskotaan liittyneen Isisin taistelijoihin vuosikymmenen aikana ennen äärijärjestön murentumisen alkamista vuonna 2016.

Lue myös:

Kalifaatin romahdus asettaa Euroopan uuden haasteen eteen, sanoo asiantuntija: Mitä tehdä Isis-taistelijoiden palaaville perheille?

Syyriassa pidätettynä olevat ranskalaiset jihadistivaimot haastoivat kotimaansa oikeuteen: "Ranska ei saa jättää meitä tänne"

Raportti: 5 600 Isisin vierastaistelijaa palannut kotimaihinsa – Lapsitaistelijoiden hoitoon tarvitaan uudenlaisia keinoja

Seitsemänvuotiaan pojan murhasta epäilty mies vangittiin tänään perjantaina Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä. Henkirikos tapahtui Helsingin Arabianrannassa jouluaattona.

Kokosimme yhteen, mitä tapauksesta tiedetään tällä hetkellä.

Näin ilta Arabianrannassa eteni

Murhasta epäillään 36-vuotiasta miestä, joka on uhrin eno. Hän oli vieraana uhrin perheen luona Arabianrannassa. Epäillyn oma osoite on Väestörekisterikeskuksen mukaan Espoossa.

Tutkinnanjohtaja Kirsi Kanthin mukaan aattoilta oli alkanut rauhallisesti. Asunnossa oli ollut kaksi perheen aikuista ja uhrin lisäksi toinen alaikäinen lapsi.

Henkirikokseen johtaneet tapahtumat olivat saaneet alkunsa yllättäen.

Teko oli keskeytynyt kertaalleen, ja uhrille oli yritetty hankkia apua. Asiasta oli tullut ilmoitus hätäkeskukseen, ja paikalle oli tilattu ambulanssi.

Epäilty oli kuitenkin saanut uhrin uudelleen haltuunsa ja lukkiutunut tämän kanssa kahdestaan asuntoon. Tässä vaiheessa muut olivat jääneet oven ulkopuolelle. Poliisi ei ole vahvistanut, oliko paikalla esimerkiksi uhrin vanhempia.

Epäilty ei kohdistanut väkivaltaa muihin paikalla olleisiin.

Kanthin mukaan epäilty oli käyttänyt teräasetta ja "tappamisen tarkoitus on ollut ilmeinen".

Poliisi on kertonut tutkivansa tekoa murhana tekotavan takia.

– Rikosnimikkeen perusteena on erityisen raaka ja julma tekotapa ja se, että rikoksen kohteena on ollut puolustuskyvytön lapsi, tutkinnanjohtaja perusteli aiemmin tällä viikolla.

Motiivi?

Poliisi ei ole kommentoinut teon mahdollista motiivia eikä esimerkiksi tutkinnanjohtaja Kanth ottanut asiaan kantaa perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa.

Epäilty oli kuitenkin kuulustelussa vedonnut "harhoihin".

– Epäiltyä on päästy kuulemaan esitutkinnassa kerran ja hän on kertonut harhoistaan, jotka ovat toimineet vaikuttimena tekoon ryhtymisessä, Kanth kertoi.

Epäillyn rikostausta: 4 pahoinpitelyä, näpistelyä ja rattijuopumuksia

Murhasta epäillyllä miehellä on rikostaustaa. Ensimmäinen tuomio on tullut vuonna 2001, jolloin mies on ollut 19-vuotias. Tämän jälkeen mies on saanut useita tuomioita niin Helsingin kuin Espoon käräjäoikeudesta.

Vuonna 2001 mies tuomittiin kätkemisrikkomuksesta. Tuomio tuli siitä, että mies oli ottanut anastetun matkapuhelimen haltuunsa. Toinen omaisuusrikos on vuodelta 2006. Tuolloin mies sai päiväsakkoja näpistettyään MP3-soittimen tavaratalosta.

Vuonna 2003 mies syyllistyi kahteen pahoinpitelyyn Helsingissä. Tilanteessa kahden seurueen välille oli syntynyt sanaharkkaa.

Lopulta mies tuomittiin pahoinpitelyistä, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja rattijuopumuksesta. Mies sai ehdollisen vankeusrangaistuksen, minkä lisäksi hän joutui maksamaan korvauksia pahoinpitelyn uhrille.

Seuraavan kerran mies tuomittiin päiväsakkoihin pahoinpitelystä ja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta kaksi vuotta myöhemmin. Kolmen miehen joukko oli kaatanut pahoinpideltävän maahan ja potkinut tätä, kunnes vartijat olivat tulleet tilanteeseen väliin.

Seuraava pahoinpitelytuomio on vuodelta 2007. Tuolloin tilanne alkoi sanaharkasta baari-illan jälkeen. Mies tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Lisäksi Espoon käräjäoikeus on tuominnut miehen neljästä törkeästä rattijuopumuksesta. Tuomioista viimeisin on vuodelta 2015.

Mitä seuraavaksi?

Vangitsemisoikeudenkäynti järjestettiin perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa. Poliisin pyynnöstä asia käsiteltiin salaisena. Tutkinnanjohtaja Kirsi Kanth perusteli ratkaisua esitutkinnan ja uhrin perheen henkilöllisyyden turvaamisella.

Poliisin mukaan perheen kuuleminen on yhä kesken. Asianomaisten kuulemisen lisäksi esitutkinta jatkuu teknisellä tutkinnalla.

Kanth kertoi perjantaina, että epäilty on myöntänyt henkirikoksen.

Syytteen nostamisesta päätetään 6. maaliskuuta mennessä.

Uhrin perheelle on järjestetty kriisiapua. Poliisi kertoo, että perheeseen kuuluvien lasten kouluihin ollaan yhteydessä, jotta kouluissa voidaan tukea lapsia ja antaa kriisiapua niin ikään.

Tapaus on järkyttänyt Arabianrannan asukkaita, ja jo joulupäivänä kaupunginosassa järjestettiin hiljainen hetki.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava neuvoo vanhempia käsittelemään järkytyksen ja ahdistuksen tunteet muiden aikuisten kanssa. Lapsille niitä ei olisi syytä näyttää.

– Aikuinen voi sanoa lapselle olevansa järkyttynyt ja surullinen, mutta vanhemman on tärkeää pysyä rauhallisena, Rautava sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Hänen mukaansa on tärkeää, että lapsi tuntee olevansa turvassa. Lapselle kannattaakin korostaa, että tapaus on erittäin harvinainen.

Aiheesta aiemmin:

Arabianrannan murhasta epäilty on 7-vuotiaan uhrin eno – poliisi ei kommentoi motiivia, kuulusteluissa mies vedonnut harhoihin (28.12.2018)

Koulupojan murhasta epäillyllä rikostaustaa: 4 pahoinpitelyä, näpistelyä ja rattijuopumuksia (27.12.2018)

Poliisi yhä vaitonainen koulupojan surmasta Helsingissä – vangitsemisoikeudenkäynti todennäköisesti perjantaina (26.12.2018)

Alakouluikäisen pojan epäilty murha järkyttää Helsingin Arabianrannassa – "Tässäkö tämä meidän pieni lintukoto nyt sitten on?" (25.12.2018)

Mäntsälässä autotiellä liikkuneet hevoset ovat löytyneet ja myös niiden omistaja on tavoitettu, Itä-Uudenmaan poliisi kertoo Twitterissä.

Aiemmin aamulla Mäntsälässä tapahtui liikenneonnettomuus, jossa auto törmäsi tiellä liikkuneisiin hevosiin. Yksi hevonen kuoli törmäyksessä ja neljä muuta hevosta pakeni paikalta. Myös yksi autossa ollut ihminen loukkaantui.

Onnettomuus sattui poliisin mukaan Eteläisellä pikatiellä eli tiellä numero 140 Hakkarin kohdalla. Hätäkeskus sai ilmoituksen turmasta hieman ennen aamuseitsemää.

Liikennevirasto varoitti seitsemän jälkeen eläimistä Lahdentiellä. Poliisi kertoi karkuteillä olleiden eläinten löytymisestä puoli yhdeksän jälkeen.

Kymmenen vuoden ajan Anna Heinämaa oli kirjoittamatta, ja tuli koko ajan surullisemmaksi.

Ihmisen pitää saada tehdä sitä, missä hän on hyvä ja mitä kohtaan tuntee intohimoa, muuten hän on onneton.

Ikänsä tarinoita kertonut, alun perin romaaneja ja kuunnelmia kirjoittanut Heinämaa lopetti kirjoittamisen, koska halusi olla lapselleen läsnä. Kun kirjoittaessa luo kokonaisen maailman, sen ihmiset, kysymyksenasettelut ja moraalin, on siitä maailmasta vaikea irrottautua arkeen.

– Se voisi olla pienelle lapselle traumaattinen kokemus, että äidillä on lasittunut katse, ja hän on poissa tavalla, jota voisi verrata alkoholistiäitiin. Ajattelin, että tarvitsen porvarillisen ammatin siksi ajaksi, kun poikani on pieni; sellaisen, joka ei vedä samalla tavalla taiteellisiin syövereihin.

Heinämaa työskenteli äitinsä taidekaupassa Helsingin Annankadulla kymmenen vuoden ajan. Sitten hän palasi kertomaan tarinoita, nyt elokuvina. Venäjänkielen maisteri Heinämaa valmistui 50-vuotiaana myös elokuvakäsikirjoittamisen maisteriksi.

– Ajattelin, että hyviä tarinoita on niin vähän valkokankaalla, että niille on sosiaalinen tilaus. Elokuvakerronnan kieliopin osaaminen on edelleen Suomessa lapsenkengissään.

Nyt, kahden elokuvatuotannon jälkeen, Heinämaa on sitä mieltä, että ei tiennyt mihin ryhtyi. Sosiaalista tilausta hyville tarinoille on kyllä, mutta tuotantoyhtiöt eivät halua maksaa niistä. Käsikirjoittajan aseman puolustamisesta on tullut hänen missionsa.

– Kun tekstin kehittämisestä säästetään, joutuvat näyttelijät pahimmillaan improvisoimaan kuvauspaikoilla. Usein tarinan puutteita paikkaillaan leikkaushuoneissa. Kaikkein halvin paikka tehdä korjauksia on kuitenkin paperi.

Oma elämä, omat kokemukset, oma tarina

Heinämaan kokemukset kymmenen vuoden kirjoittamattomuudesta poikivat kaksi käsikirjoitusta. Molemmista Klaus Härö on ohjannut elokuvat.

Miekkailija (2015) kertoo nuoresta miehestä, joka joutuu jättämään lupaavat urheiluopintonsa pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Hän päätyy 1950-luvun Haapsaluun opettajaksi.

Heinämaa on miekkailija itsekin, ja asunut Moskovassa neuvostoaikana. Tarinan kannalta keskeisempää oli kuitenkin oma kokemus siitä, miltä tuntuu, kun ei saa tehdä sitä, mitä rakastaa.

Tarinankertoja aina lähtökohtaisesti sijoittaa omat traumansa, tunteensa ja ihmissuhteensa kertomuksiinsa, ja yrittää ratkaista kysymyksiä, joita ei ole omassa elämässään onnistunut ratkaisemaan, kirjailija summaa.

– Miekkailijan päähenkilössä kiinnosti asia, joka on urheilijalle ja taiteilijalle hyvin samanlainen; se, minkä takia elät. Mitä tapahtuu, kun se yhtäkkiä viedään sinulta?

Tammikuussa ensi-iltaan on tulossa Tuntematon mestari. Se sijoittuu hyvin samanlaiseen pieneen taidekauppaan, jollaisessa Heinämaa työskenteli.

Elokuvassa iäkäs taidekauppias toivoo tekevänsä vielä ennen eläkkeelle jäämistään sen yhden, elämää suuremman kaupan.

– Hän on hyvin samanlainen herrasmies, joita tapasin taidekauppaa pitäessäni. He unelmoivat koko ikänsä siitä, että he löytävät jostain kirpputorilta tai pölyisen osto- ja myyntiliikkeen nurkasta teoksen, jonka arvoa kukaan muu ei ole tajunnut.

Rakkaus lajiin ei maksa laskuja

Miekkailija kisasi Golden Globessa parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa, se pääsi Oscareiden shortlistalle, ja voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon.

Tuntematon mestari sai maailmanensi-iltansa arvostetuilla Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa. Elokuva sai kanadalaislehdissä erinomaiset arvostelut.

Heinämaan näytöt ovat aloittelevaksi elokuvakäsikirjoittajaksi melkoiset. Niiden perusteella voisi kuvitella, että tuotantoyhtiöiden ovet ovat selällään.

– Eivät kuitenkaan ole. Voisi luulla, että menet vain myymään kehittämäsi loistavan tarinan, mutta se ei toimi niin. Jos olisin ohjaaja samoilla ansioilla, en usko, että minulla olisi vaikeuksia löytää rahoittajia ja tuottajia.

Eläminen maksaa, ja se vaatii pahimmassa tapauksessa oman kodin myymistä.

Heinämaa on kirjoittanut asuntonsa turvin jo brittiyliopiston lopputyöksi valmistuneen Miekkailijan. Kirjoitusrauhan takaamiseksi hän otti asuntoaan vastaan 20 000 euroa lainaa.

Tuntematonta mestaria hän kirjoitti Suomen Kulttuurirahaston apurahalla.

– Halusin kirjoittaa Miekkailijan valmiiksi, koska jos tuotantoyhtiöön menee idean kanssa, on täysin korvattavissa. Jos minulla on hyvä tarina, niin neuvotteluasemat ovat huomattavasti paremmat. Ei se silti riitä. Mekanismit, joilla ratkaistaan, mikä menee tuotantoon eivät edellytä hyvää käsikirjoitusta.

Uusi raskaus voi alkaa vasta kun edellinen päättyy

Kun kirjoittaja ei pysty elämään käsikirjoittamisella, joutuu tekemään useampia projekteja yhtä aikaa.

– Sitten valitetaan, että ei tämä ole nyt tarpeeksi hyvää. Nykyisellä rakenteella on vaikea saada parempaa aikaiseksi. Jos halutaan parempia tarinoita valkokankaalle, pitää olla rahaa ja aikaa niiden kirjoittamiseen.

Heinämaata suututtaa se, että käsikirjoittajan työtä verrataan esimerkiksi ohjaamiseen. Usein sanotaan, että myös tuottajilla ja ohjaajilla on monta kattilaa tulilla samaan aikaan, mutta unohdetaan, että työnkuvat ovat täysin erilaisia.

Ohjaajan työ on hyvin intensiivistä kuvausvaiheessa, mutta se vaihe ei ole läheskään yhtä pitkä, kuin käsikirjoituksen luominen, Heinämaa huomauttaa. Hyvän käsikirjoituksen tekeminen on vähintään vuoden mittainen työ.

– Kenelle olisi tullut mieleen sanoa vaikkapa Väinö Linnalle, että voisit kirjoittaa samaan aikaan Tuntemattoman sotilaan ja Pohjantähden? Käsikirjoitus on kuin lapsi. Kun olet synnyttänyt sen, voit mahdollisesti sen jälkeen alkaa tehdä seuraavaa, mutta toista raskautta ei voi aloittaa, ennen kuin edellinen on ohi.

Heinämaa arvelee, että häntä pidetään vaikeana ihmisenä, koska hän ei suostu tekemään työtään ilmaiseksi, ja vaatii äänekkäästi parannuksia käsikirjoittajien asemaan.

– Minulle on sanottu, että tämä on taiteellinen itsemurha, mutta olen jo yli 50-vuotias. Minulla ei ole aikaa istua cocktail-lasi kädessä. Olen haudassa ennen kuin olen verkostoitunut, ja millä sitä verkostoituu, jos ei ole rahaa edes lähteä kotoa? Puhun tästä asiasta vaikka maailman tappiin, vaikka minua miten vihattaisiin.

"Sinfoniakin on säveltäjän, ei kapellimestarin"

Miekkailijan ilmestymisen aikaan Heinämaa otti avoimesti yhteen elokuvan tuotantoyhtiön kanssa.

Heinämaasta oli loukkaavaa, että Miekkailijaa markkinoitiin Klaus Härön elokuvana. Hänen mielestään annettiin ymmärtää, että elokuvan tarina, henkilöt ja maailma olisivat ohjaajan luomia.

Kirjailija painottaa, että elokuvassa oikeastaan ainoa alkuperäistaideteos on käsikirjoitus. Muu on sen tulkintaa, siirtämistä toiseen taidemuotoon.

– Käsikirjoituksen valmistuttua muut tekevät tulkintoja, vaikeita, suuria ja taiteellisia. Alkuperäisen ongelmanratkaisun tekee kuitenkin käsikirjoittaja, ja mitä paremmin hän sen tekee, sitä todennäköisemmin elokuva koskettaa.

Monet elokuva-alalla ovat eri mieltä Heinämaan kanssa. Hänelle on toistuvasti huomautettu, että elokuva vaatii suuren ihmisjoukon taiteellisen panoksen, eikä käsikirjoitusta siksi voida pitää itsenäisenä taideteoksena.

– Samalla logiikalla sinfoniat eivät olisi säveltäjänsä sinfonioita, vaan kapellimestarin. Tsehovin Kirsikkapuisto on Tsehovin Kirsikkapuisto riippumatta siitä, kuka sen ohjaa. Kun perustelen näin, minulle rähjätään siitä, että vertaan itseäni Tsehoviin, mikä ei tietenkään ole homman pointti.

Miekkailijan yhteydessä riitaa tuli käsikirjoituspalkkiosta, mutta ennen kaikkea työn tunnustamisesta, nimen mainitsemisesta, arvostuksesta ja kutsuista palkintogaaloihin.

– Tässä on takaisinkytkentä: jos käsikirjoittajilla ei ole arvostusta ja näkyvyyttä, ei saa rahaa, eikä voi tehdä työtä. Jos ei saa näkyvyyttä, ei saa valtaa. On koko ajan kahvinpoimijan asemassa.

Televisiossa on toisin

Kiistoista huolimatta Tuntemattoman mestarin tuottaa sama yhtiö, joka rahoitti Miekkailijan.

– Onhan siinä jännitteensä. Ohjaaja kuitenkin halusi tehdä yhdessä heidän kanssaan, heillä on erilainen suhde. Vallalla on sellainen kulttuuri, että ohjaaja ja tuottaja ovat ne suuret elementit, joiden varassa show pyörii.

Heinämaan mielestä on älyllisesti laiskaa vedota siihen, että myös suuressa maailmassa elokuvat myydään tähtiohjaajien nimellä. Hän vertaa argumenttia siihen, että vaadittaisiin äitiyspakkauksista luopumista siksi, että ei niitä ole muuallakaan. Hänen mielestään Pohjoismaiden pitäisi olla edelläkävijöitä tasa-arvossa monessa eri merkityksessä.

Sitä paitsi esimerkiksi televisiossa asiat ovat toisin. Ainakin Isossa-Britanniassa.

– Kun katsoo vaikkapa Downton Abbeyta, lukee alkuteksteissä written and created by Julian Fellowes. Televisiosarjoissa harvoin kukaan edes miettii, kuka jaksot on ohjannut.

"Systeemi pitää kirjoittajat nöyrinä"

Kaikki valittavat rahan vähyyttä. Siksi Heinämaa ei kuvittele, että tuotantoyhtiöt hyvää hyvyyttään alkaisivat jyvittää budjeteista suurempia siivuja tekstien kehittelyyn.

Hänen mielestään koko elokuvan tukijärjestelmä pitäisi remontoida.

Yksittäinen elokuva voi saada kehittämistukea 250 000 euroon asti. Tuotantoyhtiöt eivät kuitenkaan halua niin suurta summaa kehittämiseen, sillä se on pois mahdollisesta myöhemmin myönnettävästä tuotantotuesta.

Kehittämistukea pitkille näytelmäelokuville haetaan tavallisesti 30 000 euroa kerrallaan. Tästä tuottaja saa suurimman osan, ja käsikirjoittaja noin kolmanneksen. Se ei ole paljoa vuoden elinkustannuksiin.

Neljästä tai viidestä kehiteltävästä käsikirjoituksesta yksi menee tuotantoon, ja muut kuolevat omaan mahdottomuuteensa, selittää Heinämaa.

– Käsikirjoittaja on siinä vaiheessa tehnyt vuoden työtä, joka ei johda mihinkään. Meitä harvestoidaan ja se pitää kirjoittajat nöyrinä.

Onnekkaimmat voivat saada elokuvasäätiöltä käsikirjoitusapurahaa. Se on Heinämaan mielestä pikemmin tärkeä laatuleima, kuin rahaa, jonka turvin oikeasti voisi elättää itsensä.

– Ne ovat pieniä summia, mutta signaali siitä, että ovi tuotantoon on raollaan.

Jos käsikirjoitus päätyy tuotantoon, saattaa sen tekijälle irrota lisää rahaa. Tuotannon myötä lisääntyy myös työn määrä ja kesto, kun tekstiä hiotaan ohjaajan ja tuottajan kanssa.

– Silloin voi saada esimerkiksi 40 000 euron palkkion, joka vastaa 25 000 euron palkkaa kahden vuoden työstä. Jos on onnea, saa jonkun apurahan joka viides vuosi.

Tilanne muuttuisi käsikirjoittajien kannalta kohtuullisemmaksi, jos elokuvasäätiön kehittämistuesta tietty prosenttiosuus korvamerkittäisiin tekstuaaliseen kehittämiseen.

"Maailmalle kannattaa mennä myymään vasta kun tuote on hyvä"

Ennen käsikirjoitusta ei voi palkata näyttelijöitä, tai etsiä kuvauspaikkoja. Ainoa, mitä tuotantoyhtiö elokuvan eteen voi tehdä, on laatia rahoitussuunnitelmia, ja juosta maailmalla etsimässä rahaa ja yhteistyökumppaneita, paukauttaa Heinämaa.

– Sekin on aika vaikeaa ilman tarinaa. Kannattaisi mieluummin maksaa kirjoittajalle siitä, että hän tekee niin hyvän tuotteen, että sitä kannattaa esitellä. On järjetöntä käydä tarjoamassa pelkkiä ideoita ja tekstinraakileita.

Heinämaa haluaisi kehittämistuesta tuntuvan siivun myös siihen, että käsikirjoituksia sparraamaan voitaisiin palkata script doctoreita, käsikirjoituskonsultteja.

Tuntemattoman mestarin yhteydessä Heinämaa vaati saada toisen silmäparin tuekseen. Hän kävi tekstiä läpi Jimmy Karlssonin kanssa kahdesti. Karoliina Lindgren kävi tekstin läpi kerran.

– Esimerkiksi Tanskassa käsikirjoittajalla on yleensä konsultti koko prosessin ajan. Jokainen teksti tarvitsee ulkoiset silmät. Nyt me käsikirjoittajat teemme tätä työtä ilmaiseksi toinen toisillemme. Miksi ihmeessä meidän pitää, kun samaan aikaan esimerkiksi tuottajien festivaalivierailut rahoitetaan Elokuvasäätiön rahoilla, eli yhteisestä kassasta?

Kansainvälistymishuumassa unohtuu Heinämaan mielestä se, että ensin pitää olla jotain kaupattavaa.

– Meillä hoetaan mantrana, että pitää kansainvälistyä. Se on helpompaa, jos on jotain, jolle maailmalla on kysyntää, eli hyviä tarinoita.

Tekstit verkkoon

Tukijärjestelmän uudistamisen lisäksi Heinämaa laittaisi kaikki tuotantoon päätyneet käsikirjoitukset verkkoon nähtäville. Se hyödyttäisi sekä käsikirjoittajia, että alan opiskelijoita.

Nyt käsikirjoituksia voi tonkia Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, jossa ne ovat pahvilaatikoissa muun paperisälän seassa, kuvailee Heinämaa.

– Laatikoissa on kirjekuoria, joissa on kaikki jämät, joita tuotannoista on jäänyt. Siellä on käsikirjoitusten seassa sähköposteja, joissa kysellään, lähdetäänkö kaljalle.

Kirjoittamaan oppii lukemalla. Heinämaa itse lukee usein menestyselokuvien käsikirjoituksia simplyscripts-sivustolta. Sieltä löytyvät muun muassa Kummisetä ja Pretty Woman.

– Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ei pidä käsikirjoitusten laittamista verkkoon tärkeänä, sillä ne eivät ole heidän mukaansa itsenäisiä taideteoksia. Tuotantoyhtiöt ja Elokuvasäätiö taas vastustavat, koska pelkäävät ideavarkaita. Anteeksi vain, mutta miten voi varastaa jo tehdyn elokuvan idean?

Käsikirjoitukset ovat jo valmiiksi sähköisessä muodossa, joten Heinämaan mielestä julkaisukynnys ei voi olla teknisesti kohtuuttoman korkea.

– Ehkä niitä ei vain haluta näytille sen takia, että paljastuisi, millaisille raakileille on annettu rahaa.

"Vanha nainen pääosassa ei vetoa rahoittajiin"

Kirjoittaminen joka tapauksessa jatkuu, koska kirjoittavan ihmisen pitää saada kirjoittaa.

Anna Heinämaa on tehnyt yhdessä näyttelijä-käsikirjoittaja Vera Kiiskisen kanssa elokuvakäsikirjoituksen Harjoituksia Rainen kanssa. Se kertoo eläkkeelle jäävästä toimintaterapeutista, joka ei osaakaan olla jouten.

Nainen päätyy aivoinfarktin kokeneen omahyväisen näyttelijän yksityiseksi toimintaterapeutiksi. Alfauros haluaa päästä takaisin siihen kuntoon, että voi esittää yksinäisyyteen tuomitun Cyrano de Bergeracin roolin.

Tarinat limittyvät käsikirjoituksessa. Heinämaa kuvailee tyylilajia Sideways-elokuvan kaltaiseksi.

– Idea ja uskomattoman hieno tarina on alun perin Veran. Tulin ensin mukaan script doctorina, sitten toisena käsikirjoittajana. Käsikirjoitus on valmis, mutta ketään ei kiinnosta tuottaa elokuvaa, jonka pääosassa on vanha nainen. Emme kuitenkaan aio luovuttaa.

Heinämaa-Kiiskinen työparilla on käynnissä jo seuraava hanke. Kuusiosaisen, naissurmia käsittelevän televisiosarjan kirjoittamisen mahdollistaa Koneen säätiön apuraha.

– Koko ajan joutuu lukemaan, miten taas joku nainen on tapettu, mutta mitä on tehnyt audiovisuaalinen ala? Meillä on tarinoita, joissa käsitellään perheväkivaltaa, mutta kuka niissä on väkivaltainen? Kaivossa äiti tappaa lapsensa ja Koti-ikävässä äiti raiskaa teini-ikäisen poikansa. Mustissa leskissä naiset ovat väkivaltaisia.

Sarja ei ole trendikästä nordic noiria, eikä salapoliisijuttu.

Heinämaan mukaan tarkoitus on tutkia psykologiaa; sitä, mikä saa naisen päätymään yhteen väkivaltaisen miehen kanssa ja jäämään suhteeseen kunnes on liian myöhäistä.

– Ei ole vielä rahoittajaa, eikä tuottajaa ilmestynyt. Tämä on kuulemma jo nähty.

Poliisi kertoo ottaneensa kiinni miehen, jonka epäillään varastaneen 150 000 euroa Veikkaukselta.

Vuonna 1999 syntynyt mies otettiin kiinni lauantai-iltana Tallinnassa.

Poliisi tiedotti varkaudesta perjantaina. Miehen kuva julkaistiin ja yleisöltä pyydettiin havaintoja hänen olinpaikastaan.

Valvontakamerojen tallenteissa näkyy, kuinka epäilty ottaa yrityksen kassakaapista rahat itselleen ja poistuu sen jälkeen tiloista reppu selässään ja muovikassi kädessään, sanoi tutkinnanjohtaja rikoskomisario Simo Kauppinen perjantaina.

Epäilty oli kertonut esimiehelleen sairastuneensa kesken työvuoronsa ja joutunut lähtemään sen vuoksi työpaikaltaan. Iltapäivällä paikalle tullut sijainen oli huomannut rahojen hävinneen kassakaapista. Tämä tapahtui lauantaina 22. joulukuuta.

Poliisi ei ole kertonut yrityksen nimeä julkisuuteen, mutta Veikkauksesta vahvistettiin STT:lle perjantaina, että kyseessä on Veikkaus.

Epäillyn tiedettiin matkustaneen tekopäivänä Tallinnaan. Hänet etsintäkuulutettiin.

Lue myös:

Työntekijän epäillään varastaneen Veikkauksen varoja 150 000 euron arvosta Vantaalla – Mies otti rahat kassakaapista ja lähti

4-vuotias poika jäi eilen lauantaina isovanhempansa kuljettaman traktorin alle Kurikan Jalasjärvellä, Etelä-Pohjanmaan poliisi tiedottaa.

Poika loukkaantui onnettomuudessa vakavasti. Hänet toimitettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Alustavien tietojen mukaan lapsi oli kahden muun lapsen kanssa traktorin takaosaan asennetun lavan päällä. Sieltä hän oli pudonnut maahan traktorin kääntyessä ja jäänyt osittain traktorin yliajamaksi.

Tarkempaa tietoa vammojen vakavuudesta ei toistaiseksi ole tiedossa.

Poliisin mukaan tapahtumapaikalle on järjestetty kriisiapua.

Kun Britannian pääministeriltä Harold Macmillanilta kysyttiin kylmän sodan vuosina, mitä hän pelkäsi eniten, vastauksen väitetään tulleen empimättä.

– Tapahtumia, veikkoseni, tapahtumia.

Yllättäviä merkittäviä tapahtumia – eli uutisia – ei näe kukaan ennakkoon. Joskus kuitenkin tiedetään, mistä suunnasta niitä kannattaa odottaa.

Ylen ulkomaantoimitus listasi viisi asiaa, joita seurata vuonna 2019.

1. Jatkuuko oikeistopopulismin voittokulku eurovaaleissa?

EU on tiukan paikan edessä toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Britannian EU-eron myötä koko eurooppalainen projekti on koetuksella. Enää yhdentyminen ei ole ainoa suunta. Myös integraation pysäyttäminen ja unionin säätelyn asteittainen purkaminen ovat vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä kansallismieliset ja EU-kriittiset puolueet ovat jakautuneet europarlamentissa neljään eri ryhmään. Mikäli nämä poliittiset ryhmät löytävät vaalien jälkeen yhteisen sävelen ja nousevat parlamentissa vaa'ankielen asemaan, Euroopassa helisee. Todennäköistä tämä ei ole, mutta mahdollista.

Oikeistopopulismin voittokulkua on siivittänyt maahanmuuton vastustaminen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Esimerkiksi Japanissa, Kanadassa ja Etelä-Koreassa vastaavat liikkeet eivät ole juuri saaneet jalansijaa, koska maat suhtautuvat verrattain tiukasti maahanmuuttoon.

Yhdysvalloissa lupaus rajalle pystytettävästä muurista tasoitti Donald Trumpin tietä Valkoiseen taloon. Toukokuussa nähdään, riittääkö lupaus EU:n paremmasta rajavalvonnasta houkuttelemaan äänestäjiä vaaliuurnille myös eurovaaleissa.

2. Suurvallat ottavat mittaa toisistaan

Kuluvan vuosisadan merkittävimmät poliittiset kysymykset ratkaistaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Jos yhteisymmärrystä suurvaltojen välillä ei löydy, ilmastonmuutos jää ratkaisematta. Jos välit menevät kokonaan poikki, edessä voi pahimmillaan olla sota ilman voittajia.

Yhdysvaltojen odottava asenne Kiinaa kohtaan on osoittautunut liian optimistiseksi. Kapitalismin tehdessä taikojaan maan odotettiin demokratisoituvan kuin itsestään. Toisin kävi. Kiina on presidentti Xi Jinpingin kaudella kiristänyt entisestään otettaan kansalaisistaan ja koventanut ulkopolitiikkaansa.

Nyt Pekingin pyrkimykset lisätä omaa turvallisuuttaan tulkitaan Washingtonissa aggressioksi. Kiinalaiset epäilevät yhtä paljon amerikkalaisten motiiveja. Ehkä historioitsijat tulkitsevat joskus tulevaisuudessa, että elämme jo nyt uutta kylmän sodan aikaa.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pääsivät yhteisymmärrykseen kylmän sodan reunaehdoista vuonna 1962 Kuuban ohjuskriisissä. Vuonna 2019 Pohjois-Korea ja Etelä-Kiinan meri tarjoavat suurvalloille mahdollisuuden jälleen uuteen oppituntiin.

3. Puolet maailman ihmisistä pääsee verkkoon – jakamaan tietonsa mainostajille

"Puolet maailman ihmisistä on nyt verkossa". Tällainen otsikko tullaan näkemään ensi vuonna, kun YK:n arvion mukaan yli 50 prosenttia maapallon ihmistä pääsee käyttämään internetiä.

Kyseessä on merkittävä digitalisaation virstanpylväs. Se jättää varjoonsa, että teknologisesti maapallolla vallitsee taantuma.

Materiaalit, kulkuvälineet ja tuotantotavat eivät ole juuri muuttuneet sitten 1970-luvun. Digitaalinen vallankumous on helpottanut viestintää ja tiedonhakua, mutta ihmisten fyysinen ympäristö on pysynyt pitkälti samana. Ei ole keksitty uusia kodinkoneita, ei lentäviä autoja.

Jos ensimmäisessä teollisessa vallankumouksessa lihastyö korvattiin koneellisella liikkeellä, digitaalisessa vallankumouksessa korvataan ajan myötä osa ajatustyöstä. Vielä ei kuitenkaan olla tässä pisteessä, ja esimerkiksi luovuus on ihmisen valtti.

Tekoäly tarvitsee oppiakseen suuria määriä dataa. Vuonna 2019 jatkuvasti somettavat, bloggaavat ja päivityksistä tykkäävät käyttäjät tuottavat tätä raaka-ainetta ennätysmäärin. Tekoälykisassa suuret käyttäjämäärät antavat etua Facebookin ja Googlen kaltaisille kehittäjille. Ovatko nämä yritykset sitten jo liian suuria?

Jos tiedosta todella tulee uusi öljy, vertailu mustan kullan historiaan on paikallaan. Yhdysvalloissa aikansa johtava öljy-yhtiö Standard oil hajotettiin vuonna 1911, koska sen aseman katsottiin haittaavan kilpailua. Tästä vanhasta oikeuden päätöksestä puhutaan nyt Atlantin molemmin puolin.

Yksi ratkaisu olisi, että tietyn kokoluokan yritykset joutuisivat automaattisesti luovuttamaan osan keräämistään tiedoista kilpailijoilleen. Tällaista säätelyä on nyt esitetty tutkijoiden piirissä. Sieltä on kuitenkin pitkä matka käytännön toteuttamiseen.

EU:n lokakuussa väistyvä kilpailukomissaari Margrethe Vestager jättää isot saappaat seuraajalleen. Ehkä EU ottaa ensimmäisen askeleen datamonopolien purkamisessa?

4. Jatkuuko Me Too?

2018 oli naisten oikeuksien vuosi. Me Too -liike toi seksuaalisen häirinnän julkisuuteen ennennäkemättömällä laajuudella. Hollywoodista näkyvyyttä saanut liike rantautui myös Pohjoismaihin. Lukuisat kulttuurielämän vaikuttajat joutuivat viime vuonna vastaamaan syytöksiin seksuaalisesta ahdistelusta, myös Suomessa.

Nyt Me Toon lakipiste näyttää kuitenkin tulleen vastaan. Onko Me too mennyt liian pitkälle, kyseltiin useissa kolumneissa ja tviiteissä pitkin vuotta. Presidentti Trump heitti bensaa liekkeihin luonnehtimalla aikaa pelottavaksi nuorille miehelle.

Jotain vihiä tuulten kääntymisestä voi saada YouGov-sivuston tekemästä mielipidemittauksesta. Sen mukaan yhä useampi amerikkalainen pitää vääriä ahdistelusyytteitä suurempana ongelmana kuin ilmoittamatta jäänyttä ahdistelua. Näin ajattelevien ihmisten määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana.

Väistämätöntä on myös kyllästyminen. Jokainen medianäkyvyydellä elävä kampanja alkaa jossain vaiheessa yksinkertaisesti väsyttää ihmisiä. Ilman uusia syytteitä ja syytettyjä, myös Me Toon liike pysähtyy.

Vuonna 2019 tasa-arvoon riittää kuitenkin edelleen matkaa. Ensi vuosi näyttää, onko ajoneuvoa vaihdettava vai vieläkö Me Too jaksaa kuljettaa.

5. Maailmantalous kasvaa – kauppasota huolestuttaa

Vuonna 2019 maailmantalous jatkaa kasvuaan. Britannialaisen talouslehden The Economistin 81 maata kattavassa arviossa bkt:n ennustetaan laskevan ainoastaan Iranissa ja Venezuelassa.

Vahvinta kasvu on edellisvuosien tapaan Aasiassa. Alueen veturina toimii totutusti Kiina, jonka bkt:n odotetaan kasvavan 6,2 prosenttia. Myös Intian bkt:n ennustetaan nousevan ensi vuonna peräti 7,6 prosentilla.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa talouden kasvu on maltillisempaa. Tämä ei yllätä, sillä noususuhdanne on jatkunut jo pitkään.

Vuosi 2018 oli unelmavuosi etenkin Yhdysvaltain taloudelle. Työttömyys laski maassa ennätysalhaalle ja 500 suurimman pörssiyrityksen voitot kasvoivat neljänneksellä edellisvuoteen nähden.

Maailmantalouden yläpuolelle on kuitenkin kerääntynyt myrskypilviä ja pörssikurssit sahaavat nyt hermostuneesti. Sijoittajat pelkäävät Kiinan ja Yhdysvaltain laajamittaista kauppasotaa, jolla olisi toteutuessaan arvaamattomia vaikutuksia kummankin maan taloudelle.

Kuvaavaa on, että 44 prosenttia Yhdysvaltain suurimmista yrityksistä on keskustellut tullien vaikutuksista suursijoittajien kanssa.

Yhdysvalloissa myös poliittiset riskit huolestuttavat sijoittajia. Vuoden 2008 finanssikriisi ja pankkien pelastuspaketit ovat yhä tuoreessa muistissa amerikkalaisten äänestäjien keskuudessa. Pääomien kasaantuminen jatkuu yhä, ja talouskasvusta huolimatta keskiluokan suhteellinen asema ei ole muuttunut ruusuisemmaksi Donald Trumpin valtakaudella.

Jos nämä paineet kääntävät julkisen keskustelun kohti vaurauden uudelleenjakoa, demokraatit voivat ensi vuonna kallistua entistä vasemmistolaisempiin ehdokkaisiin. Talouseliitille hyvinvointivaltiota ihaileva Bernie Sanders Valkoisessa talossa on vähintään yhtä suuri riski kuin kauppasota Kiinan kanssa.

Reijo Harju, 52, hioo santapaperilla leppäpuista lankkua. Hän aloitti työn koneella, mutta viimeistely tehdään käsin.

Lankku on saanut kauniin pehmeän muodon, joka on tuttu legendaarisesta Fender Stratocaster -sähkökitaramallista. Leppälankusta on tullut kitaran runko.

Kyseessä on jo miehen toinen itse työstämä soitin. Se ensimmäinenkin oli samaa mallia ja sen tunnistaa itse tehdyksi Fender-tyylisestä logosta, joka nyt on saanut muodon Fredflinstone.

– Fredflintstone juontaa lempinimestäni Retu, ja se tuntui hauskalta idealta kitaran nimeksi. Se erottuu muista, Harju sanoo.

Kitara on hieno jo esineenä, sen muoto ja sitten se ääni, mikä siitä lähtee. Reijo Harju

Juuri Stratocaster-mallisella kitaralla brittiläinen Shadows-yhtye aloitti rautalankavillityksen. Sitä Harju ei tosin vielä ollut näkemässä, mutta sähköisen soittimen kolahdus tuli myöhemmin.

– Hausjärvellä Oitin kylän palokunnantalolla oli perjantain disco. Bändi tuli naapurikaupungista Riihimäeltä. Se taisi olla nimeltään Hic-Cup Shakers, ja soolokitaristilla oli valkoinen Fender Stratocaster. Se jäi mieleen lähtemättömästi, Harju muistelee.

Tuolloin hän oli teini-ikäinen diinari bootseissa ja pillifarkuissa kiharat otsallaan. Ensimmäinen oma rockabillybändi oli nimeltään The Shoestrings. Merkkikitaran sijaan töyhtöpään oli silloin tyydyttävä halvempaan soittimeen.

– Fender oli työläisperheen vekaralle liian kallis.

Harjun toinen innoitus kitaraan alkoi, kun Esa Pulliaisen Agents aloitti rautalangan renessanssin 1980-luvulla. Harjun tie vei moneenkin paikalliseen yhtyeeseen.

Nyt soittaminen on katkolla, koska Harju opiskelee Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Ikatassa.

Kitaran rakentamiseen on monta syytä

Kitaran rakentaminen on haave, joka pitää kerran elämässä toteuttaa, ajatteli Harju, ja päätti pyrkiä Ikaalisiin soitinrakennusta opiskelemaan.

Pääsykoetta varten hän valmisti yhden kitaran osista kokoamalla. Pääsykokeen haastatteluosuus sujui rennolla otteella.

Oli aika päästä tosi toimeen.

– Kitara on hieno jo esineenä, sen muoto ja sitten se ääni, mikä siitä lähtee, Harju hehkuttaa.

Kitaran tekeminen ei sovellu hätähousulle, koska jokaisen osan on istuttava millin sadasosalleen paikalleen. Sähkökitaraan pitää osata myös asentaa sen vaatima tekniikka mikrofoneineen.

– Tämä on mitä parhainta vastapainoa stressaavalle edustajan työlle. Toki tässäkin joutuu koville, ainakin tottumattomat sormet kun hioo puuta, Harju kertoo.

Ikaalisissa Harjun päivät venyvät, sillä hän tulee verstaalle myös iltaisin. Silloin hän harjoittelun vuoksi huoltaa vanhoja kitaroitaan tai saattaa parannella jotain halpaa kitaramallia.

– Jos puu on hyvää, sellaisestakin saa kelpo soittimen.

Soitinrakennuksen suosio kasvaa

Ikaalisten soitinrakennuskoulu aloitti 1980-luvulla. Moni sieltä valmistunut on jatkanut soitinten tekoa ammatikseen.

Alan pienet yritteliäät pajat kilpailevat kansainvälisten tehtaitten kanssa laadulla. Kun Fenderin tai Gibsonin sarjatuotannon tulokset eivät tyydytä, saattaa soittoniekka hankkia käsin tehdyn, yksilöllisen soittopelin.

Suomalaiset kitarat ovat päätyneet monien supertähtien soitinvalikoimaan.

– Jokaisessa kaupungissa taitaa olla soitinrakennuksen harrastuspiiri tai linja kansalaisopistossa. Se on hyvällä mallilla, kertoo Tero Siromaa Ikasta. Hän on soitinrakennuksen opettaja.

Siromaa on itsekin koulun kasvatteja ja on rakentanut uransa aikana noin 30 kitaraa.

Raaka-aineet entistä lähempää

Suomessa on yli sata soitinrakentamiseen perustuvaa yritystä. Muovipohjainen materiaali lisääntyy 3D-tulostuksen myötä, mutta puu on yhä halutuin materiaali.

Ulkomaisen jalopuun sijaan etsitään raaka-aineita nyt lähempää.

– Ulkomaisen jalopuun kauppa on mennyt sellaiseen tilanteeseen, että huonon laadun lisäksi sen hinta on pompsahtanut ylös. On luonnollista etsiä vaihtoehtoja kotimaasta, Siromaa sanoo.

– Esimerkiksi Belgian soitinrakennuskoulujen kanssa on vuosien ajan tutkittu mahdollisuuksia käyttää ei-eksoottisia puulajeja. Tulokset ovat olleet hyviä. Kyllä niitä löytyy, hän vakuuttaa.

Viime vuosina on perustettu soitinrakentamista varten pieniä ”tehtaita”, joissa on monta osakasta. Koneet ostetaan yhdessä ja osakkaitten erilaista osaamista voidaan hyödyntää kätevästi.

– Pajatyyppinen yritystoiminta kasvaa kuin pullataikina, Siromaa sanoo.

Lumoava ja helppo soitin

Palataan pajalle, jossa hyvinkääläinen Reijo Harju hioo lankkuaan, josta tulee joskus kitara.

– Kitarat ovat yksilöitä. Niillä on sielu, jos sen saa vain kaivettua esille ja soimaan, Harju huokaa työnsä äärellä.

Harjun mukaan melkein joka kodista löytyy jonkinlainen kitara.

– Kitaraan on helppo tarttua, sitä on helppo oppia soittamaan ja sitä on helppo kuljettaa mukana.

Kitaran rakentaminen ei Harjun kohdalla jää kahteen sähkökitaraan.

– Joululoman jälkeen alan tehdä akustista kitaraa, se on seuraava tavoite. Siinä on enemmän haastetta kuin lankkukitaran teossa: tarkkuutta vaativia työvaiheita, liimaamista ja rimoittamista.

Lue myös:

Hevirummun soundi syntyy suomalaisesta puusta – Pekka Helasen pienestä hämäläispajasta lähtee maailmalle huippuluokan rumpuja

Eilen lauantaina Oulun pohjoispuolella sattuneessa henkilöauton ja kuorma-auton törmäyksessä saikin surmansa kolme ihmistä, poliisi tiedottaa.

Poliisi kertoi aiemmin, että kuolleita oli vain kaksi, mutta kolmas vainaja löytyi, kun onnettomuudessa pahoin vaurioitunut henkilöauto saatiin täysin purettua.

Etupenkeillä matkustaneet henkilöt todettiin kuolleiksi paikan päällä. Poliisin alustavan arvion mukaan myös pahoin murskautuneesta ajoneuvosta myöhemmin löytynyt kolmas vainaja oli kuollut välittömästi törmäyksen voimasta.

Kuolleet olivat 1980-luvulla syntyneet mies ja nainen sekä kouluikäinen lapsi. He olivat Venäjän kansalaisia.

Poliisin mukaan vainajat on alustavasti tunnistettu ja onnettomuudesta on tiedotettu Venäjän viranomaisia.

Onnettomuus tapahtui Haukiväylän ja Kiiminkijoen sillan välillä. Etelän suunnasta tullut henkilöauto oli poliisin mukaan törmännyt kylki edellä vastaan tulleen kuorma-auton keulaan. Hälytyskeskus sai tiedon tapahtuneesta noin kello kolmelta iltapäivällä.

Poliisi ei tiedä, miksi auto suistui kaistaltaan. Tien pinta onnettomuuspaikalla oli sohjoinen ja liukas, mutta henkilöautossa oli hyväkuntoiset talvirenkaat, poliisi kertoo tiedotteessaan.

Kuorma-auton kuljettaja ei saanut onnettomuudessa vakavia fyysisiä vammoja.

Tie onnettomuuspaikalla oli poikki. Raivaustyöt onnettomuuspaikalla saatiin päätökseen illan aikana ja liikenne kulkee jälleen normaalisti.

Lue myös:

Nelostiellä henkilöauton ja kuorma-auton törmäyksessä kuoli kaksi

Suomi on mennyt eteenpäin. Edistys ei kuitenkaan ole tapahtunut hetkessä.

Tilastojen mukaan itsemurhat ovat vuosikymmenien saatossa vähentyneet ja lapsikuolleisuus painunut olemattomiin.

Mutta on tänä vuonna tapahtunut myös nopeita käänteitä. Yle kysyi kolmelta talouden ja sosiaalipolitiikan asiantuntijalta, missä Suomi edistyi tänä vuonna.

Aktian pääekonomisti Heidi Schauman, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen ja sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo saivat päivän aikaa miettiä kysymystä: mikä Suomessa muuttui paremmaksi 2018.

Kaikki nostivat esille yhden suuren asian: entistä useampi suomalalainen käy töissä.

1. Yli 100 000 ihmistä on saanut töitä

Paras uutinen tuli tuomaanpäivänä 21. joulukuuta. Hallituksen tavoittelema 72 prosentin työllisyysaste toteutui. Jopa riehumista välttelevä pääministeri Juha Sipilä ilmoitti, että on aika tuuletella omassa autotallissa.

Suomi on alkanut viimein muistuttaa muita Pohjoismaita. Pohjoismaissa työllisyysaste nousi 75 prosenttiin jo pari vuotta sitten.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen on ilahtunut siitä, miten monia muutos koskettaa.

– Työtä ovat saaneet sekä vanhimmat että nuorimmat. Talouskasvu koskettaa maan joka kolkkaa, kaikkia maakuntia, Pylkkänen sanoo.

Olipa syy työpaikkojen lisääntymiseen sitten maailmantalouden nousu tai hallituksen ponnistelu työllisyyden nostamiseksi, numerot puhuvat puolestaan.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pitää työllisten määrän nousua vuoden onnistumisena numero yksi.

– Kerrankin on hallitus saavuttanut työllisyystavoitteensa. Se on ollut ties kuinka monen hallitukselle tavoite, mutta vasta nyt se on toteutunut. Todella hienoa!

Muutos ei tapahtunut hetkessä. Aktian pääekonomisti Heidi Schauman muistuttaa, että työpaikat alkoivat lisääntyä jo pari vuotta sitten.

– Meillä on on 150 000 työpaikkaa enemmän kuin vuoden 2016 alussa. Tämä näkyy tavallisten ihmisten arjessa ja kuluttamisessa. Ihmisten usko tulevaisuuteen on parantunut, Schaumann sanoo.

2. Pienimmät äitiyspäivärahat ja sairauspäivärahat nousevat

Seuraavalla hallituksella on edessään sosiaaliturvauudistus. Jo tänä vuonna uudistusta pohjustettiin nostamalla pienintä sairauspäivärahaa sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja.

Muutos koskee Suomessa 50 000 ihmistä. Korotus on 80 euroa kuukaudessa.

Tämä iloinen uutinen jäi pienelle huomiolle.

Pienimmät etuudet nousevat nousevat vuoden 2019 alusta samalle tasolle kuin työmarkkinatuki. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pitää uudistusta vuoden toiseksi parhaana uutisena.

– Se tarkoittaa, että ei tarvita enää lisää rahaa siihen, että pienten lasten vanhemmat ja työttömät saadaan samalle tulotasolle kuin työttömät, professori Heikki Hiilamo sanoo.

3. Suurin osa suomalaisista hoiti raha-asiansa hyvin

Pikavippien korkojen suitsiminen ja velkaantuminen saivat paljon palstatilaa. Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että 90 prosenttia suomalaisista hoitaa raha-asiansa ja maksaa velkansa ajallaan.

Säästämisestä on tullut taas suosittua. Se ilahduttaa Aktian pääekonomistia Heidi Schaumania.

– On tietysti talouden kannalta kaksipiippuinen juttu, pitäisikö kuluttaa vai säästää. Mutta suomalaisista on tullut parempia säästämään. Sijoittaminen on tavallista ja kansalaiset pohtivat erilaisia vaihtoehtoja, Schauman sanoo.

Tämä ei tietenkään poista sitä, että Suomessa on yhä noin 400 000 ihmistä, jotka eivät pärjää.

4. Somessa riehumiselle ja vihapuheelle ryhdyttiin hakemaan rajoja

Vuonna 2018 moni alkoi vähentää sosiaalisen median käyttöään. Facebook, Twitter ja erilaiset keskustelupalstat olivat muuttuneet väittelytantereiksi. Tietoturvakin alkoi huolestuttaa.

Vuonna 2018 herättiin siihen, että tilanteeseen on tultava muutos.

– Metoo oli hyvä esimerkki siitä, että otetaan keskusteluun vaikeita yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka eivät ratkea lainsäädännöllä, professori Hiilamo sanoo.

– Vihapuhe, ilkeily ja pahantahtoisuus on alettu ottaa ottaa vakavasti.

Hiilamo kiittelee muutoksesta suuria mediataloja. Julkisuudessa on alettu avoimesti pohtia, miten keskusteluraivosta päästäisiin eroon.

Myös teknologiasta on ollut apua. Yle on avannut nettijuttujaan taas kommentonnille. Keskustelua moderoi eli siivoaa tekoäly. Se jaksaa tehdä töitä yötä päivää eikä tarvitse kahdeksan tunnin yöunia.

Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtaja Elina Pylkkänen uskoo, että ihmiset ovat kykeneviä oppimaan. Myös somessa.

– Kun keskusteluihin tulee lisää faktoja, ihmiset oppivat ymmärtämään, että ne voivat ollakin parempia kuin se oma kaikkein paras mielipide, Pylkkänen sanoo.

5. Kansakunta heräsi ilmastonmuutokseen

Yle kertoi joulun alla, että kahdeksan eduskuntaryhmän puheenjohtajat olivat päässet yksimielisyyteen Suomen ilmastotavoitteista. Päästöjä leikataan 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä

Keinot tavoitteeseen pääsemiseksi jäivät auki.

Aktian pääekonomisti Heidi Schauman uskoo, että muutos alkaa pienistä asioista. Esimerkiksi siitä, että joululahjaksi voi ostaa hieronnan tai jonkun muun palvelun tavaran sijaan.

Myös Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtaja Elina Pylkkänen tuntee muutoksen tuulet.

– Uusi sukupolvi oppii kuluttamaan ja he kuluttavat ihan omalla tavallaan. Vanhempien ihmisten on vaikea oppia uusia kulutustottumuksia ja tapoja. Mutta tulevaisuudessa me ostamme varmasti enemmän palveluja ja vähemmän tavaraa.

Lihansyönnin vähentäminen ja lentämisen vaihtaminen junamatkailuun eivät kuitenkaan riitä. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo odottelee lakimuutoksia.

– Vasta lakeja säätämällä muutos muuttuu yhteiseksi toiminnaksi. Tässä on kyse isosta ja vakavasta asiasta. Pitää ottaa etupainotteisesti askeleita, jotta pahimmilta katastrofeilta vältyttäisiin.

Juttua korjattu kello 15.50: Heidi Schauman on Aktian, ei Nordean pääekonomisti.

Mikä asia sinun mielestäsi parani Suomessa vuonna 2018? Kerro näkemyksesi keskustelussa artikkelin alla!

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin surullisenkuuluisan tietoturvakohun jälkeen viranomaisten rekistereihin kohdistuu erityinen mielenkiinto.

Tulorekisteri, kansallinen sähköinen tietokanta, otetaan käyttöön vuodenvaihteessa. Ensi vaiheessa rekisteriin kerätään suomalaisten palkkatiedot.

Vuoden päästä tietokanta täydentyy eläke- ja etuustiedoilla.

Tästä jutusta voit lukea, mitä rekisterin käyttöönotto tarkoittaa tavallisen kansalaisen kannalta.

Massiiviseen rekisteriin pääsevät käsiksi useat viranomaiset, ensi vaiheessa esimerkiksi Verohallinto, Kela ja työeläkelaitokset.

Tulorekisterissä on aluksi noin 2,8 miljoonan palkansaajan tulotiedot, ja eläkkeiden sekä etuuksien tultua mukaan luku laajentuu noin 4,6 miljoonaan ihmiseen.

Kuulostaa hurjalta.

Tulorekisterin ylläpidosta vastaava Verohallinto vakuuttaa, että tulorekisterin tietoturva on kunnossa.

– Tietoturvaan on panostettu paljon, ja se on huomioitu hankkeen jokaisessa vaiheessa. Se on tärkeä asia aina, kun tällaisia sähköisiä palveluja avataan, onhan kyse nimenomaan henkilötiedoista, sanoo Verohallinnon kehitys- ja tietohallintojohtaja Jarkko Levasma.

Hän huomauttaa, ettei kyse ole sinänsä poikkeuksellisesta asiasta, sillä verottaja ylläpitää myös muita järjestelmiä, joissa suojellaan tärkeitä tietoja.

Kelastakin rauhoitellaan mahdollisia huolia.

– Kela käsittelee hallussaan olevien muiden rekisterinpitäjien tietoja samojen tietosuojaperiaatteiden mukaisesti kuin omia rekisteritietojaan, sanoo etuuspalvelun lakiyksikön päällikkö Mia Helle.

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll huomauttaa, että suuriin rekistereihin liittyy aina riskejä, jotka on tiedostettava.

– Mittavat tietokannat ovat useiden pahantahtoisten toimijoiden mielenkiinnon kohteena. Motiivina ei välttämättä ole ainoastaan tietojen varastaminen tai hyväksikäyttäminen vaan tämänkaltaisten tietojen manipulointi on yksi riski, josta kansainvälisesti puhutaan yhtä enemmän.

Viranomaisille ei tule uusia oikeuksia

Vuoden päästä tulorekisteriä käyttävien joukko laajenee huomattavasti. Mukaan tulevat muun muassa työttömyyskassat, vahinkovakuutusyhtiöt ja kunnat.

Suuri joukko.

Verohallinnon tietohallintojohtaja Jarkko Levasma huomauttaa, ettei tulorekisteri tuo viranomaisille uusia oikeuksia saada tietoja. Jokainen viranomainen saa vain ne tiedot, joihin sillä on lain mukaan oikeus.

– Tulorekisterin tietojen käyttäminen on hyvin tarkkaan rajoitettua. Viranomaiset saavat käyttöönsä vain ne tiedot, joita ovat saaneet ennenkin, Levasma täsmentää.

Kelan Mia Helle huomauttaa, että tähänkin asti Kela on saanut kansalaisten tulotiedot verottajalta ja tämän lisäksi asiakkaan on itse pitänyt toimittaa Kelaan palkkatodistuksia.

– Eli oikeastaan vain Kelan tiedonsaantitapa muuttuu ja ajantasaistuu, hän kuvaa.

Yksityishenkilöiden verotiedot ovat Suomessa julkisia, ja ne saa tavallinenkin ihminen halutessaan. Yhtä kaikki, tulorekisterissä tiedot ovat yksityiskohtaisempia ja siihen kerätään yhteen monenlaisia tietoja.

Jarkko Levasma myöntääkin, että Trafi-kohu on lisännyt painetta siihen, että kaiken on mentävä hyvin.

– Varmaan yleisesti painetta on tämä Trafi-kohu lisännyt. Mutta mitään varsinaisia muutoksia ei meidän suunnitelmiimme ja järjestelmään ole tullut tapauksen takia, hän sanoo.

Kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll arvioi Trafi-tapauksen osoittaneen, miten merkittävässä roolissa tietosuoja- ja tietoturva-asiat ovat tämän päivän digitalisoituneessa yhteiskunnassa.

– Kyse on osaltaan myös viranomaisten luottamuksen ylläpitämisestä, sillä kansalaisten yksityisyyden suojaaminen on yksi viranomaisten keskeisistä velvollisuuksista, hän jatkaa.

Limnéllin mukaan yleisesti viranomaiset suhtautuvat Suomessa vakavasti tietosuojaan ja -turvaan liittyviin asioihin.

– Mutta jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön vaatimukset tietoturvaan ja tietosuojan osalta ajoittain hieman epäselvät pelisäännöt vaikeuttavat viranomaisten toimintaa, hän pohtii.

Trafi-tapauksen hän arvioi lisäävän yleistä tarkkuutta ja huolellisuutta siihen, mitä tietoja julkistetaan eri palveluissa ja keillä on pääsy mihinkin tietoihin.

Virkailija ei saa katsoa tietoja uteliaisuuttaan

Kaikki virkailijat eivät pääse katsomaan mitä tahansa tietoja tulorekisteristä. Tiedonsaantioikeutta rajataan organisaation ja työtehtävän mukaan, ja yksittäinen virkailija voi nähdä vain omiin työtehtäviinsä kuuluvat tiedot.

Tietoja ei siis ole lupa hakea pelkästä uteliaisuudesta tai kiusatakseen vaikkapa ikävää naapuria.

– Etuusasioita käsitteleville toimihenkilöille myönnetään käyttövaltuudet vain niihin tietojärjestelmiin ja rekistereihin, jotka ovat asiakkaan etuusasioiden ratkaisemiseksi tarpeen. Kyse on ihan totutusta toimintatavasta Kelassa, sanoo etuuspalvelujen lakiyksikön päällikkö Mia Helle.

Jotkut saattavat muistaa, kuinka esimerkiksi poliisit katselivat hiihtäjä Mika Myllylän tietoja poliisirekistereistä tämän kuoleman jälkeen.

Miten siis valvotaan sitä, ettei tulorekisterissä tapahdu väärinkäytöksiä.

– Kaikki kerääntyy lokitiedostoon, josta voidaan myöhemmin tarkistaa, mitä asioita on katsottu ja tehty ja ovatko ne liittyneet työtehtäviin. Niitä käydään säännöllisesti läpi ja pyritään etsimään poikkeamia, Levasma tähdentää.

Myös Kelan Helle huomauttaa, että jokaisesta etuusratkaisusta ja rekisteritiedon käytöstä jää merkintä Kelan tietokantoihin.

– Eli jälkikäteen pääsee tarkistamaan, kuka on esimerkiksi katsellut tulorekisterin tietoja, hän jatkaa.

Sekä verottajan että Kelan mukaan tietojen asiaton katselu on harvinaista.

– Kyllä se aika poikkeuksellista on, että virkailija kävisi katsomassa ilman syytä tietoja. Meillä on tosi tiukat koulutukset ja ihmiset hyvin tietoisia siitä, mitä meidän järjestelmissämme saa tehdä, Levasma sanoo.

Tulorekisteristä näkee vain omat tietonsa

Trafin tapauksessa kyse on sinänsä eri asiasta: siitä, millaista tietoa voidaan avoimesti jakaa yksityisyydensuojan näkökulmasta.

Tulorekisterissä on kyse viranomaisten ja tiettyjen muiden käyttäjien keskinäisestä rekisteristä, josta tavallinen kansalainen voi katsoa vain omat tietonsa.

Työkaverin henkilötunnuksella ei tietoja pääse katsomaan, sillä järjestelmiin kirjaudutaan esimerkiksi pankkitunnuksilla.

Myös tietojen ilmoittajat, siis esimerkiksi työnantajat, pääsevät katsomaan vain itse antamiaan tietoja.

Tulorekisterin tietoihin sovelletaan niin sanottua korotettua tietoturvatasoa.

– Se on tarkoitettu pääosin sellaiselle tiedolle, jossa on yksityistahojen tärkeitä tietoja ja paljon yhdessä sekä yhdistettynä muuhun tietoon, Levasma kertoo.

Lisää aiheesta:

Tulorekisteri aloittaa vuodenvaihteessa – näin se vaikuttaa palkkojen ja etuisuuksien saajiin

Kela haluaisi purkaa tietosuojaa ja lisätä tiedonvaihtoa asiakkaista eri viranomaisten välillä

Mikä ihmeen tulorekisteri? Yritysten pitää ottaa uusi järjestelmä käyttöön jo vuodenvaihteessa – vain osa on siihen valmis

Tietosuojavaltuutettu: Isoilta järjestelmähankkeilta puuttuu ohjaus – "Meillä on tässä maassa kova usko erilaisiin rekistereihin"

Professori synkkänä – Trafi-sotku seurausta ennätyksellisen sekavasta lainsäädännöstä: "Suomi epäonnistunut aivan täysin"

Usein kysyttyjä kysymyksiä tulorekisterin tietoturvasta Verohallinnon sivuilla

Lapsiperhe rakentaa omakotitaloa 10 000 euron budjetilla – seinät muurataan oljesta ja savesta, jääkaappia ja sähköhellaa ei tule

Unelma on perisuomalainen: itse rakennettu omakotitalo järven rannalla. Liperin maaseudulle Pohjois-Karjalaan nousee savesta ja oljista tehty pyöreä ekotalo, joka muistuttaa ulkonäöltään valtavaa afrikkalaista savimajaa.

Ullakolla asui koditon, sydänkohtaus kirjattiin pöytäkirjaan ja aulassa nuori nainen ampui itsensä – Eduskuntatalo on täynnä tarinoita, joita harvat tuntevat

Joulukuinen täysisunto vuonna 1968 sai yllättävän käänteen, kun keskustan kansanedustaja Olavi Lahtela sai puhujanpöntössä sydänkohtauksen kesken puheenvuoronsa. Kohtaus kirjattiin myös täysistunnon pöytäkirjaan. Arkadianmäellä sijaitseva Eduskuntatalo kätkee sisäänsä värikkään ja tuntemattoman historian.

Koskimäen 7-henkinen perhe päätyi asumaan konttiin: "Ennen ilmalämpöpumppua täällä oli 14–16 astetta eli aika rapsakka keli"

Sininen aaltopeltinen konttirivi nököttää käytöstä poistetun kansakoulun pihamaalla Nurmossa. Ovelle johtavat pakkauslavoista tehdyt rappuset. Anna Koskimäen perhe päätyi reilu kuukausi sitten asumaan konttiin. Saunaa ei ole ja joskus katosta vuotaa vettä, mutta sisälle on loihdittu kompakti koti.

80-luvulla syntyneet rahoittavat hyvinvointiyhteiskuntaa nyt enemmän kuin mikään muu ryhmä – katso tästä, kuulutko saajien vai maksajien ryhmään

Moni suomalainen saa enemmän palveluja kuin maksaa veroja. Mutta kuinka paljon eri ryhmät saavat vastinetta maksamilleen veroille? Tilastokeskus laski sen Ylen pyynnöstä.

Kun vuosi vaihtuu, britit joutuvat maksamaan junalipuistaan taas roimasti enemmän – Vuosia yksityistämisen jälkeen Britannian raideliikenne on yhä yhtä kaaosta

Kun Britannia yksityisti raideliikenteensä, piti avoimen kilpailun taata paremmat palvelut. Junaliikenteen ongelmat ovat Britanniassa kestouutisaihe. Koska myöhästymiset ja perutut vuorot ovat tavallisia etenkin tietyillä reiteillä, on ärtymys puhjennut välillä mielenosoituksiksi asti.

Marika Hölttä on vihdoin tänä talvena ostanut kotiinsa ilmankostuttimen. Viime aikoina huoneilma on ollut niin kuivaa, että laulaja on pitänyt laitetta päällä koko ajan.

Hölttä asuu omakotitalossa miehensä Pasi Heiniluodon kanssa. Koti on itse rakennettu.

Ilmankostuttimen hankinnasta keskusteltiin pitkään rakennusmestarina työskentelevän miehen kanssa. Se oli tosin vain pikkuruinen osa Höltän valmistautumisesta Lappeenrannan laulukilpailuihin. Työ alkoi jo vuosi sitten. Nyt kalkkiviivoilla tärkeintä on ottaa rennosti.

– Muitakin kilpailuihin osallistuvia laulajia tulee meille uudenvuoden aatoksi. Juomme vichyä ja lepäämme, kertoo Hölttä nauraen.

Osa laulajista on todella tarkkoja valmistautuessaan kilpailuun. Marika Hölttä kertoo itse olevansa asian suhteen rennompi. Joitakin ehdottomuuksia kuitenkin on: alkoholia ei nautita yhtään tippaa ainakaan viikkoon, eikä saunan kuumuudessa käydä turvottamassa äänihuulia.

Finaalimekkoa ei ole vielä valittu

27-vuotias Marika Hölttä aikoo laulaa kilpailuohjelman läpi vielä kerran haastattelupäivänä torstaina 27.12. Sen jälkeen ääni saa levätä loppuviikon.

Lepoa on luvassa muutenkin. Lappeenrantalaislaulaja on käynyt ennen kilpailua rentouttamassa rintakehän, kaularangan ja pään alueen lihaksia voice massage -hieronnassa.

– Edessä on rankka viikko. Nyt vaan lepoa ja unta. Kaikki on tehty, summaa Marika Hölttä.

Höltällä on kodin alakerrassa suuri työhuone, jossa säilytetään myös kaikki esiintymisasut. Valtaosa mekoista on näyttäviä pitkiä iltapukuja. Finaalimekkoa ei vielä ole valittu, mutta tulevien kilpailujen alkuerämekoksi on valikoitunut vastikään hänellä Italiassa käytössä ollut kirkkaan sininen esiintymismekko.

– Suomi-neito on hyvä, perustelee laulaja.

"Marika jostain Lappeenrannasta"

Marika Hölttä on kotoisin Kuusankoskelta. Hän opiskelee klassista laulua ja musiikkiteatteria Sibelius-Akatemiassa. Hän laulaa oopperaa, konsertteja, liedejä ja kevyttä musiikkia bändin kanssa. Hän myös opettaa laulua, pianon soittoa ja musiikin teoriaa.

– Olen vähän semmoinen, etten sovi mihinkään boksiin. Se on ihan okei, sanoo Hölttä.

Klassinen laulu on leipätyö, mutta ansiot koostuvat monista erilaisista töistä. Monipuolinen artisti haluaa myös muuttaa stereotypioita.

– En halua vain seisoa paikoillaan pianonmutkassa. Haluan, että ihmiset saavat elämyksiä ja kokevat asioita minun kanssani.

Kevyemmän musiikin laulamisesta bändin kanssa on ollut äänelle vain hyötyä.

– Mitä tulee tähän monipuolisuuteen äänessäni, niin se tarkoittaa koloratuurisopraanoilla sitä, että jos äänihuulet pystyvät venymään paljon, niin nämä laulajat pääsevät tosi korkealle ja tosi matalalle. Kevyt musiikki on tuonut minulle ääneen hyvää keskialaa ja matalaa, mitä harvemmin on korkeilla sopraanoilla.

Kilpaileminen hyödyttää laulajia Höltän mukaan monella tapaa. Ensinnäkin se antaa näkyvyyttä alan sisällä ja auttaa saamaan rooleja. Kilpailuihin valmistautuminen myös kehittää laulajan tekniikkaa, esiintymistä ja henkisiä valmiuksia.

– Eihän minuakaan kukaan tuntisi, ellen kilpailisi. Olisin vain Marika jostain Lappeenrannasta, nauraa artisti.

Suorana Yle Areenassa

Joka kolmas vuosi järjestettävissä Lappeenrannan valtakunnallisissa laulukilpailuissa on omat sarjansa sekä nais- että mieslaulajille. Vuoden 2019 kilpailuihin ovat voineet osallistua vuonna 1986 tai sen jälkeen syntyneet naiset, ja vuonna 1984 tai sen jälkeen syntyneet miehet. Kilpailu on avoin vain Suomen kansalaisille.

Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen alkuerät alkavat tiistaina 1.1.2019 Välierät ovat vuorossa torstaina 3.1.2019 ja finaali loppiaisena 6.1.2019 Lokakuun lopulla järjestetyssä ennakkokilpailussa kilpailuun hyväksyttiin 29 osanottajaa, joista naisia on 20 ja miehiä 9.

Yle välittää Lappeenrannan laulukilpailut välieristä loppukilpailuun ja palkintojenjakoon suorina lähetyksinä Yle Areenassa sekä koostein ja suorin lähetyksin Yle Radio 1:ssä. Katso lähetysajat täältä.

Venäjän presidentti Vladimir Putin viihdytti katsojia lauantai-iltana Punaisella torilla järjestetyssä jääkiekkopelissä Moskovassa.

Paikalle oli kerääntynyt runsaasti katsojia ja tiedustusvälineiden edustajia.

66-vuotias Putin teki näytösottelussa peräti viisi maalia kirvoittaen joukkueensa 14-10-voitoon. Videolta tosin voi havaita, että Venäjän johtaja sai hääräillä melko vapaasti vastustajan maalin liepeillä. Ajoittain jopa vaikuttaa siltä, että vastustajan maali imaisisi itseensä Putinin pyörittelemiä kiekkoja.

Uskomattomien suoritustensa välissä Putin kääriytyi vihreään vilttiin ja seurasi peliä katsomosta.

Presidentillä oli kaukalossa kovaa seuraa, muun muassa entiset NHL-tähdet Pavel Bure ja Vjatsheslav Fetisov. Lisäksi taitojaan jäällä esitteli puolustusministeri Sergei Shoigu. Myös Venäjän liike-elämän johtoa nähtiin jäällä.

Joulun ajan aloittavaa Punaisen torin iltaottelua on järjestetty vuodesta 2011 lähtien.

Tulorekisteri tulee käyttöön vuoden vaihtuessa. Kaikkien palkanmaksajien on ilmoitettava tiedot maksetuista palkoista rekisteriin. Tämä koskee myös kotitalouksia, jotka ovat palkanneet siivoojan tai lastenhoitajan työsuhteeseen.

Vuonna 2020 rekisteriin lisätään myös tiedot maksetuista eläkkeistä ja etuuksista.

Kuinka tulorekisteri vaikuttaa tavalliseen palkansaajaan?

Se tuo uuden tavan nähdä kootusti omat palkkatulonsa. Suurin hyöty tästä on, jos palkanmaksajia on useita tai työpaikka vaihtuu vuoden aikana, sillä tulorekisteri näyttää yhdessä paikassa tiedot eri maksajilta tulleista palkoista. Näin on helpompi pysyä ajan tasalla palkkojen kertymisestä.

Palkansaajan on jatkossakin pidettävä itse huolta siitä, että veroprosentti on sopivan suuruinen.

Palkansaajia voi tulorekisteriä enemmän koskettaa verottajan muutos verokortteihin, kun jatkossa verokortissa on vain yksi tuloraja koko vuoden palkoille, ja sivutulon verokortti poistuu. Verokortissa ei ole enää palkkakauden tulorajoja, vaan yksi tuloraja koko vuodelle. Jos vuosituloraja ylittyy, työnantaja perii veron lisäprosentin mukaan.

Miten muutos vaikuttaa Kelan maksamien etuisuuksien saajiin?

Esimerkiksi työttömyysetuuksien saajat ovat voineet odottaa tulorekisteriä, sillä sen myötä Kela saa palkkatiedot suoraan, eikä niitä tarvitse toimittaa erikseen. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahdu heti vuoden vaihtuessa, vaan ainakin alkuvuonna Kela pyytää palkkatositteet entiseen tapaan.

– Tässä vaiheessa viestimme asiakkaille on, että toimitaan ihan kuten ennenkin. Kun tulorekisterin tietoja pystytään varmasti hyödyntämään, tiedotamme siitä, sanoo asiakkuusjohtaja Elise Kivimäki Kelasta.

Kivimäen mukaan Kela ei voi olla heti alkuun varma siitä, onko tulorekisterin tarjoama tieto riittävää ja oikeaa. Siksi tositteet pyydetään aluksi entiseen tapaan.

Aikanaan tulorekisteri hyödyttää opintotuen saajia, varsinkin alle 18-vuotiaita, sillä vanhempien tulot näkyvät Kelalle rekisteristä.

Työttömyyskassoille tulorekisterin tiedot tulevat vasta vuoden 2020 alussa, joten niihinkin tiedot on toimitettava entiseen tapaan. Asiasta on tiedottanut muun muassa JHL:n työttömyyskassa.

Kuinka toimia, jos yksityishenkilönä maksaa palkkaa esimerkiksi siivoojalle?

Vaikkapa siivoustyötä ostavalle kotitaloudelle muutos riippuu siitä, mitä kautta palkan on maksanut. Esimerkiksi valtion ylläpitämässä palkka.fi-palvelussa voi valita tietojen siirtymisen automaattisesti tulorekisteriin. Muissa maksupalveluissa on selvitettävä, miten tieto maksetusta palkasta siirtyy tulorekisteriin.

Kela on koonnut sivuilleen tietoa, kuinka toimia jos on palkannut lastenhoitaja, ja palkanmaksuun saa yksityisen hoidon tukea. Verottajan sivuilla on ohjeita työtä teettäville ja palveluita ostaville kotitalouksille.

Suurimmat vaikutukset palkkojen maksajille

Työnantajien on vuoden alusta alkaen toimitettava tiedot tulorekisteriin viiden päivän sisällä maksupäivästä.

Yrityksiltä muutos on voinut vaatia palkanmaksujärjestelmien päivitystä. Toisaalta muutoksen jälkeen palkkatietoja ei tarvitse ilmoittaa niin moneen paikkaan kuin aiemmin.

Yle kertoi marraskuun alussa, että osalla yrityksistä tulorekisterin vaatimuksiin valmistautuminen oli vielä kesken.

Tulorekisterin sivuille on koottu laaja paketti kysymyksiä ja vastauksia eri tilanteista, joita palkanmaksajilla voi tulorekisterin kanssa olla.

Lue myös

Uusi tulorekisteri kerää miljoonien suomalaisten tietoja yhteen paikkaan – Verottaja rauhoittelee: Tietojen käyttäminen tarkkaan rajattua

Opiskelija, huomaa tämä: Kela ei enää automaattisesti vähennä opintorahasta ennakonpidätystä tammikuusta lähtien

Verohallinnon verkkopalvelu uudistui – veroilmoituksen tekeminen netissä on nyt helpompaa, mutta paperilla vaikeampaa

Myös eheän, idyllisen perheen lapsi voi olla yksinäinen perheessään, paljastaa hiljattain tarkastettu tamperelainen väitöstutkimus.

Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten neuropsykiatrian yksikön sosiaalityöntekijä Outi Kauko halusi tutkia perheestä kumpuavaa lasten yksinäisyyttä, sillä aihetta ei ole Suomessa juuri tutkittu. Aiemmat lasten yksinäisyyden tutkimukset ovat pureutuneet ennemminkin kavereiden puutteesta johtuvaan yksinäisyyteen.

Kauko työskenteli aiemmin koulukuraattorina ja huomasi työssään, että lapsia koskettaa myös yksinäisyys suhteessa vanhempiinsa.

Hän tutki väitöskirjassaan muun muassa vanhempiensa eron kokeneiden 12–15-vuotiaiden kirjoituskilpailuun lähettämiä kirjoituksia. Niissä lapset osasivat sanallistaa sen, millaisia tunteita perhe-elämän muutos synnytti.

Lapset kuvasivat, että he seurasivat elämäänsä kuin sivusta, irti kaikista muista. Outi Kauko

– Aiemmin on ajateltu, että tietenkin lapsi on osa eheää perhettä. Huomasin, että näin se ei automaattisesti olekaan. Lapsi voi kokea kuulumattomuuden tunnetta, että hän ei vain kuulu perheeseensä, Kauko kertoo.

Etenkin vanhempien eron keskellä lapset ja nuoret kuvasivat kuulumattomuuden tunnetta tarkasti. Kaukon yllätti se, että kuulumattomuuden tunne saattoi herätä jo ennen itse eroa.

– Eräskin lapsi kuvasi, että on äidin elämä ja isän elämä ja minä sitten jossain siinä välissä. Näissä eron tilanteissa molemmat vanhemmat saattavat unohtaa olla läsnä lapselle ja kuulla häntä riitojen ja päätösten keskellä, Kauko sanoo.

Tutkimuksessaan Kauko huomasi, että kuulumattomuuden tunne ja yksinäisyys olivat pitkäkestoisia ja tunnetasoltaan syviä ja vakavia. Erosta heräävä yksinäisyys voi usein olla sen kaltaista, ettei lapsella itsellään ole keinoja ratkaista sitä.

Kun vanhemmilla on oma kriisinsä, kumpikaan ei välttämättä jaksa tai muista miettiä, miten lapsi kriisiin suhtautuu.

– Lapsi saattaa itse yrittää sovitella vanhempiensa ristiriitoja ja näin saada kuuluvuuden tunnetta takaisin.

– Lapsi voi huomata, että vanhempi on kyllä läsnä, mutta ei läsnäoleva. Yksinäisyys suhteessa vanhempiin laajeni monilla myös kaveripiiriin. Lapset kuvasivat, että he seurasivat elämäänsä kuin sivusta, irti kaikista muista, Kauko lisää.

Eroperheiden lapset osaavat sanallistaa yksinäisyyttä

Väitöksen tulosten mukaan suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on kuitenkin omat tapansa sietää ja ratkaista vaikeita yksinäisyyden tunteita. Osa eroperheiden lapsista etsi vertaistukea, toiset turvautuivat lemmikkiensä seuraan.

Etenkin ajan kuluminen helpotti tilannetta.

– Eron jälkeen lapsi etsii paikkaansa. Jos isä tai äiti vielä luo uutta perhettä ja lapsi saa uusia perheenjäseniä, vie aikansa löytää oma tila.

Lapsen yksinäisyyttä voi olla vaikea tunnistaa ja tavoittaa. Vaikka lapsi tahtoisi vetäytyä yksinoloon, se ei vielä tarkoita, että hän karttelisi sosiaalisia suhteita kuulumattomuuden tunteen vuoksi.

– En itse kysynyt tutkimuksessa, kokivatko lapset olonsa yksinäisiksi, vaan mitä yksinäisyys on ja he osasivat itse kuvailla sitä. Ehkä vanhemman kannattaa kysyä, millaisena lapsi yksinolon kokee. Jos vastaus on, että epämieluisena, sitten kannattaa jo tehdä johtopäätöksiä, Kauko miettii.

Turvapaikanhakijalapset kaipaavat läheisiä aikuisia

Kauko tutki väitöksessään myös yksin Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kokemaa yksinäisyyttä.

Aihetta on Suomessa aiemmin tutkittu vain vähän, jos lainkaan.

Kaukon haastattelemat lapset olivat saapuneet Suomeen sotien runtelemista maista. Lapset olivat kadottaneet läheisensä eivätkä välttämättä tienneet, missä heidän vanhempansa olivat, tai elivätkö he enää lainkaan.

Vanhempien ja etenkin äidin kaipuu nousi tutkimuksessa esiin jopa aikuisuutta lähenevillä nuorukaisilla.

– Näiden lasten yksinäisyys oli syvää, koskettavaa ja aika pohjatonta. Lapset elävät tilanteessa, jossa he kaipaavat äitejään ja samalla tietävät, että eivät ehkä enää koskaan tapaa heitä.

He pyrkivät peittelemään jopa toisiltaan vanhempiensa kaipuun. Outi Kauko

Kaukon mukaan suomalainen vastaanottojärjestelmä ei pysty täyttämään lasten kaipaamien aikuisten tarvetta. Lapsilla on esimerkiksi virallisia edustajia, jotka valvovat lasten etua, mutta eivät ole lapsen arjessa mukana.

– Osa lapsista kuvasi, miten päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta vastaava perheryhmäkodin työntekijä saattoi tuntua kuin äidiltä. Ongelmana oli, että työntekijät tekevät töitä vuoroissa ja vaihtuvat.

Turvapaikanhakijalapsilla korostui tapa selviytyä yksinäisyydestä puhumattomuuden avulla. Vaikka perheryhmäkodissa asuisi ikätovereita, jotka ovat kokeneet Suomeen saapumisen yksin, pakenemisen kokemuksista ja kaipuusta vaietaan.

– He pyrkivät peittelemään jopa toisiltaan vanhempiensa kaipuun. Puhumattomuudesta rakennettiin selviytymismekanismi, jolla vaikeiden tunteiden kanssa koetettiin pärjätä.

Ei aikaa hyvästeille

Monet Kaukon haastattelemista turvapaikanhakijalapsista ovat joutuneet muuttamaan myös Suomen sisällä lukuisia kertoja.

Lapsi on saatettu ensin sijoittaa Suomeen tulon vaiheessa yhteen asuinyksikköön ja sitten eri ryhmäkodeista asumaan kunnan perheryhmäkotiin.

Kun lapsi joutuu eroon vanhemmistaan ja saapuu aseellisen konfliktin keskeltä vieraaseen maahan, jatkuva muuttaminen ei tue kuuluvuuden tunteen kehittymistä.

Lapset ovat tilanteessa, jossa huominen saattaa tarkoittaa jälleen uutta asuinpaikkaa. Outi Kauko

Suomalaisessa lastensuojelulaissa lapsen jatkuvaa, uutta sijoittamista pyritään välttämään ja syystäkin, mutta tämä ei koske turvapaikanhakijalapsia, sanoo sosiaalityöntekijä Kauko.

Asuinpaikan muutos merkitsee usein myös oman edustajan vaihdosta.

– Nämä lapset ovat tilanteessa, jossa huominen saattaa tarkoittaa jälleen uutta asuinpaikkaa. Usein lähdöt tapahtuvat niin nopeasti, että he eivät ehdi hyvästelemään uusia sosiaalisia kontaktejaan, ystäviään ja tuttuja työntekijöitä, Kauko toteaa.

Tokaluokkalaisen kaverin kaipuu

Kaukon väitöstutkimuksen kolmantena aineistona olivat suomalaisten tokaluokkalaisten haastattelut.

– Jo tokaluokkalaiset pystyivät tekemään eron yksinolon ja yksinäisyyden välille ja se on merkittävää, Kauko toteaa.

Kauko keskittyi tokaluokkalaisten haastatteluissa koulun jälkeisiin iltapäiviin, hetkiin, jotka tokaluokkalaiset viettivät yksin.

Moni kertoi, että lemmikki toi seuraa ja helpotti oloa. Outi Kauko

– Tokaluokkalaisilla yksinäisyys oli muita aineistoja arkipäiväisempää, hetkittäistä ja ohimenevää. He kaipaisivat ennen muuta ikätovereidensa seuraa, eivätkä niinkään vanhempiaan.

Tokaluokkalaisilla yksinäisyyttä herätti myös koulupäivän jälkeisten iltapäivien tylsyys. Kun vanhemmat eivät olleet paikalla ja kaverit eivät päässeet kylään, oli itse keksittävä ratkaisuja.

– Moni kertoi, että lemmikki toi seuraa ja helpotti oloa. He oppivat pärjäämään yksinäisyyden tunteen kanssa ja keksimään itse siihen ratkaisuja, Kauko kuvaa.

Länsimainen kauneusihanne on jokseenkin karvaton. Vain tukkaa pitää olla tuuheasti. Naiset ajelevat kainaloitaan ja poistavat muutenkin ihokarvojaan, miehet ajavat partaansa. Karvoja on liikaa tai ainakin ne ovat väärässä paikassa.

Tieteen näkökulmasta ongelma on käänteinen. Mikä teki ihmisestä valtaosin karvattoman, kun lähimmillä sukulaisillamme on turkki?

Syyn täytyi olla hyvin pätevä, sillä turkki on monella tavoin erinomainen asia. Karvat suojelevat ja eristävät ihoa, ja useille lajeille turkki on myös turvallisuustekijä, joka auttaa värillään sulautumaan ympäristöön.

"Kukaan ei voi olettaa, että alaston iho on ihmiselle etu; siksi karvojen katoaminen ei voinut olla luonnonvalintaa", sanoi evoluutiotutkija Charles Darwin.

Esihistoriaa nykykylppärissä

Kun karvat kuitenkin katosivat, alastomuuden on täytynyt ihmisen esihistoriassa olla erityinen vetovoimatekijä.

Darwin ja sittemmin monet muutkin tutkijat ovat arvelleet, että paljaasta ihosta tuli parittelukumppaneita houkutellut signaali. Se oli osoitus terveydestä eli siitä, ettei yksilössä kuhissut loisia.

Niinkin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä tästä on tehty, että tuo muinainen syy panee naiset ajelemaan karvojaan vielä tänäkin päivänä. Miehille karvoitus on kulttuurisesti hyväksyttyä.

Vaikka seksuaalinen vetovoima olisi yleistänyt karvattomuutta, se ei selitä, miksi ihminen alkujaan ryhtyi karistamaan karvojaan.

Loiset saattoivat olla yksi syy. Paljaalla iholla niille ei ole piilopaikkoja. Tällaisiakin hypoteeseja varsinaisista syistä on esitetty:

• Hikoilu pitkillä, kuumilla metsästysretkillä helpottui ilman turkkia.
• Kommunikaatio sai sujuvuutta, kun kasvojen ilmeet eivät peittyneet karvojen alle.
• Työkalujen käyttö oli näppärämpää paljailla kuin karvaisilla sormilla.

Yhtä aikoinaan hyvin suosittua hypoteesia valtaosa tutkijoista ei pidä enää järkevänä.

Sen mukaan savanneilla eläneiden esivanhempiemme karvat katosivat ja ruumiiseen tuli rasvaa, koska he joutuivat sateettomina kausina siirtymään vesien ääreen ja kahlaamaan ruokansa perässä. Vedessä rasva on parempi lämpöeriste kuin karvat.

Hiukset jäivät hellehatuksi

Kun esivanhempamme laskeutuivat puista ja alkoivat vähitellen kulkea yhä enemmän kahdella jalalla ja pystyasennossa, siitä saattoi alkaa myös karvattomuutemme kehitys. Hikihypoteesille on löydetty pohjaa monissa tutkimuksissa.

Kahdella jalalla kävellyt ja sittemmin juossut ihmisen pystyi jallittamaan riistaa avoimella savannilla, mutta siellä hänen aivojaan uhkasi liiallinen kuumeneminen. Karvaisuus hankaloitti ravinnon hankkimista, koska keskipäivä oli pakko viettää puiden varjossa, kuten sukulaisemme bonobot ja simpanssit yhä tekevät.

Kuumuus helpottuu hikoilemalla. Ihmiselle kehittyi miljoonia hikirauhasia. Mikään sukulaislaji ei pärjää meille hikoilun määrässä.

Hikoileminen on helpompaa, kun karvat eivät ole pidättelemässä sitä. Päässä karvoilla kuitenkin on käyttöä hellehattuna. Pystyasennossa kulkevalle Auringon porotus kohdistuu ennen muuta päähän.

Geenit ja täit todistavat samaa

Utahin yliopiston geenitutkimuksen mukaan karvojen katoamisesta näyttää olevan ainakin 1,2 miljoonaa vuotta, sillä jo tuohon aikaan ihmisellä oli MC1R-geenin variantti, joka tummentaa ihoa.

Karvojen suojassa iho sai kaikessa rauhassa olla vaaleanpunainen, mutta paljaana se oli altis Auringon liialliselle paahteelle. Evoluutiolla oli hyvä syy edistää MC1R-variantin nopeaa yleistymistä.

Samoihin aikoihin tapahtui jotakin paljastavaa myös ihmisen täille, kertoi puolestaan Floridan luonnonhistoriallisen museon tutkimus. Utahin tutkimuksen tavoin se on viime vuosikymmeneltä.

Päätäi ja häpykarvoissa viihtyvä sukulainen lähtivät eri teille 1,18 miljoonaa vuotta sitten. Ilmeisesti niiden välistä olivat kadonneet karvat, joissa tallustelemalla täi oli aiemmin voinut vaihtaa paikkaa.

Proteiini estää karvatuppien synnyn

Jonkin verran karvoja ihmisessäkin sentään on. Päässä ne kasvavat pitkiksi hiuksiksi, ja partakin voi venyä, mutta muualla karvoitus jää lyhyiksi iho- tai häpykarvoiksi. Toisaalta kämmenissä ja jalkapohjissa ei ole karvan karvaa. Näidenkin erojen syyt ovat vaivanneet tutkijoita.

Kämmenten ja jalkapohjien paljauteen on löytynyt molekyyli- ja geneettisen tason vihje yhdysvaltalaisen Pennsylvanian yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Selittävä tekijä on DKK2-inhibiittoriproteiini.

Useimmilla nisäkkäillä on ihmisten tavoin karvattomat jalkapohjat. Muutamat lajit kuitenkin ovat poikkeuksia, muun muassa kaniinit. Tutkijat huomasivat, että niillä on jalkapohjissa DKK2:ta vain vähän, toisin kuin vertailulajilla, hiirillä.

Tutkijat päättelivät, että juuri tuo proteiini katkaisee karvankasvua säätelevän signaalipolun sikiövaiheessa ja estää karvatuppien muodostumisen. Karvatuppi ympäröi ihossa karvan juurta ja on ratkaisevan tärkeä karvankasvulle.

Lisänäyttöä saatiin hiiristä, joilla ei geenimutaation takia muodostu DKK2:ta. Niillä on karvoja myös jalkapohjissa.

Vielä riittää tutkittavaa

DKK2 ei riitä koko selitykseksi karvakasvun mekanismille, sillä mutaatiogeenisten hiirien jalkapohjissa ei kasva samanlaista turkkia kuin muussa ruumiissa. Karvat ovat lyhyempiä, ohuempia ja harvemmassa kuin muualla. Jokin vielä tuntematonkin tekijä kasvua siis pidättelee.

Vaikka mekanismin selvittäminen vaatiikin lisätyötä, jo näillä tuloksilla voi olla merkitystä tutkittaessa kaljuutta ja ihmisten muita karvankasvuun ja ihoon liittyviä ongelmia, sanoo tutkimusta johtanut dermatologian professori Sarah Millar.

Apua saattaa hänen mukaansa löytyä myös haavojen parantumisen vaikeuksiin.

Tutkimus on luettavissa pdf-muodossa Cell Reports -lehdestä.

Vuodenvaihdetta vietetään tänä vuonna myrskyisessä säässä. Voimakas tuuli puhaltaa uudenvuoden aattona länsirannikolla ja se voi vaikuttaa Pohjanmaalla myös rakettien ampumiseen, kerrotaan Pohjanmaan pelastuslaitokselta.

Länsirannikolla tuuli voi yltyä maanantai-iltana ennusteen mukaan jopa myrskylukemiin Pohjanmaalla. Pohjanmaan merialueelle odotetaan uudenvuoden aattoiltana tuulta yli 20 metriä sekunnissa.

Myös Varsinais-Suomessa on maanantai-iltana luvassa voimakkaan tuulen lisäksi vettä, räntää ja lumisadetta. Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen pelastuslaitokset seuraavat tilannetta tarkasti ja mahdollisista varoituksista päätetään huomenna maanantaina aamupäivällä.

Rakettien kanssa varottava

Kovassa tuulessa on rakettien kanssa syytä olla erityisen varovainen, sillä raketit voivat lähteä odottamattomaan suuntaan.

Pohjanmaan ja Varsinais-Suomessa pelastuslaitokset tiedottavat mahdollisista myrskyn aiheuttamista varoituksista maanantaina aamupäivällä. Jos sääolot pahenevat, voidaan rakettien käyttörajoituksia miettiä, kerrotaan pelastuslaitoksista.

Pohjanmaalla myrskyhuipun odotetaan alkavan kello kahdeksan aikaan. Ilotulitteiden virallinen käyttöaika alkaa maanantaina kello 18.

– Nyt seuraamme aktiivisesti, miten tuulet kehittyvät ja teemme huomenna tarkempia päätöksiä vaikuttaako sää ilotulituksiin tai muuten uudenvuoden vastaanottoon, sanoo päivystävä palomestari Riikka Oravainen Pohjanmaan pelastuslaitokselta.

Kuluttajille ei ole säädetty virallista ilotulilitusten tuulirajaa, mutta ammattilaisille sellainen on. Ilotulitustaiteen edistämisyhdistyksen mukaan ammattilaisnäytöksessä ilotulitusta ei pidetä turvallisena, jos tuulen nopeus ylittää 14 metriä sekunnissa.

Kovaa tuulta ja lumipyryä lähipäivinä koko maassa

Kovaa tuulta ja lumisadetta on luvassa uudenvuoden päivästä lähtien koko maahan. Kovimmat myrskypäivät ovat tiistaina ja keskiviikkona, jolloin tuuli voi olla maa-alueilla vaarallisen voimakasta, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Keski-Suomessa ja Kainuussa lunta voi sataa jopa 20–30 senttimetriä. Etelä-Suomessa sateet tulevat vetenä. Vuodenvaihteen sää on varsin lauha. Lämpötila vaihtelee pohjoisen -5 asteesta etelän ja rannikkoalueen nollalukemiin.