Tuottaja Moritz Polterin mukaan Ivalossa riittää koukkuja maailmanmarkkinoille.

Pääosia esittävät Iina Kuustonen, Pihla Viitala ja Maximilian Brückner. Tarina on kansainvälinen ja suomalaisittain hurja: ensin etsitään sarjamurhaajaa, sitten tappava virus uhkaa levitä maailmalle. Ivalon seudulla liikkuu sekä viranomaisia että salamyhkäisiä tahoja eri puolilta maailmaa.

– Meitä kiinnosti nimenomaan suomalaisuus, sanoo Moritz Polter.

Hän on kansainvälisen sarjatuotannon asiantuntija. Saksalaisfirma Bavarian tuottaja on aiemmin työskennellyt Ranskan ja samalla koko Euroopan suurimpiin elokuva- ja sarjatuottajiin kuuluvalla Studiocanalilla.

– Suurin syy siihen, että päädyimme mukaan, on ohjaaja Hannu Salonen, Polter kertoo.

Suomalainen Salonen opiskeli Saksassa ja jäi sinne työskentelemään. Hänestä tuli arvostettu televisiodekkarien tekijä. Polter oli aiemmin tehnyt Salosen kanssa sarjaa Crossing Lines.

– Hannun ohjaukset ovat olleet Saksassa todella suosittuja. Uskon hänen näkevän, mikä Suomeen sijoittuvassa tarinassa ja Lappi-estetiikassa toimii myös Saksassa.

Myyvä konsepti

Kymmenosaisen Ivalon budjetti 6,5 miljoonaa euroa on melkein yhtä paljon kuin Tuntematon sotilas -elokuvan. Kuvauspäiviä oli yli sata, mikä on neljä kertaa sen verran kuin keskiverrolla suomalaiselokuvalla.

Suomalainen päätuottaja on Yellow Film, Suomen suurin televisio- ja elokuva-alan tuotantoyhtiö. He kehittivät konseptin, johon Bavaria lähti mukaan.

– On murhatutkimus, joka tekee sarjasta kansainvälisesti kiinnostavan. Dekkarit kiinnostavat kaikkialla. Virus puolestaan tekee tarinasta uniikin, Polter kuvailee.

– Naispäähenkilön tarinaan liittyvät perhe ja rakkaus: voi käydä niin, että tapaa jonkun erityisen, mutta ajoitus on väärä. Taustalla on myös Lapin talvinen maisema, joka on voimakas ja eksoottinen.

Tuottaja korostaa, ettei Ivalosta haluttu tehdä monikansallista sarjaa niin, että eri maiden osuuksia sisällössä olisi laskelmoitu.

– Studiocanalilla opin, että kansainvälisissäkin sarjoissa tärkeintä on autenttisuus. Jos yhdistellään osasia eri maista, rahoitus voi olla helpompi koota, mutta itse teoksen toimivuus on toinen asia.

– Palasten pitää toimia yhdessä luontevasti. Jos juttu ei tunnu aidolta, se tuskin vetää puoleensa.

Sisältöbuumi näkyy

Käynnissä on sisältöbuumiksi kutsuttu sarjojen uusi kultakausi. Sen seurauksena suomalaistuotannoillekin on imua maailmalla. Budjettien noustessa laatuun voi satsata enemmän.

Polter sanoo, etteivät sarjat ole keskimäärin ehkä parempia kuin ennen, mutta valinnanvaraa on merkittävästi enemmän. Uudet esitysalustat tekevät pienempien yleisöjen jutuista kaupallisesti kannattavia, kun yleisö sekä rahoitus voidaan kerätä helpommin eri maista.

– Tiivistettynä ero on maksutavoissa. Jos ihmiset pitävät jostain, he voivat maksaa juuri sen tyyppisestä sisällöstä striimauspalveluissa ja -vuokraamoissa. Jos taas tehdään sarjaa todella suurelle yleisölle, se rahoitetaan mainoksilla, kuten ennenkin.

Polter ottaa esimerkiksi kauhu- ja fantasiasarjat, kuten Stranger Thingsin.

– En tykkää kauhusta, mutta niille, jotka pitävät, tarjontaa löytyy, jos he vain haluavat maksaa. Sama koskee myös niitä fiksuimpia komediasarjoja, jotka eivät välttämättä tavoittele suurinta valtavirtayleisöä.

Ivalo nähdään ensi vuonna Ylellä. Sarja on nyt katsottavissa päärahoittaja Elisa Viihteen suoratoistopalvelussa.

Das Boot on katsottavissa Yle Areenassa.

STT / Kalle Kinnunen

Mustin hetki oli vuosi sitten, lokakuussa 2017.

– Olin niin uuvuksissa, että nukuin vuorokaudet ympäri, muistelee entinen peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) aikaa, jolloin hän kävi niin lähellä burnoutia kuin vain voi.

Diagnoosia ei tullut, mutta mies kaatui curling-radalla ja mursi olkapäänsä. Lääkäri määräsi viisi viikkoa sairauslomaa, joista Rehula piti yhden. Todellisuudessa olkapää oli tekosyy.

Työuupumuksessa henkiset voimavarat ehtyvät vähitellen. Juuri näin kävi Rehulalle.

Kiinnostus työhön katosi. Mies teki vain välttämättömimmän ja senkin viiveellä. Laskut kasaantuivat. Lähipiiri näki, että mies oli siipeensä saanut.

– Hymy katosi ja huumori hävisi. En enää välittänyt ulkonäöstäni. Ryhti lysähti, en käynyt kolmeen kuukauteen parturissa, hän kertoo.

Rehula oli peruspalveluministeri yhteensä 25 kuukautta vuosina 2015–2017. Kausi jaettiin sovitusti kahtia Rehulan ja Annika Saarikon (kesk.) kesken.

Rehulalla oli tehtävä: saada sote eli sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudistus tuutattua ulos omalla kaudellaan, jotta seuraaja voisi keskittyä perheministerin tehtäviin.

Toisin kävi. Oma pettymys oli valtava, kun hommat jäivät kesken eikä sote valmistunut.

– Mussa oli vika, rupesin syyttämään itseäni. Mulla oli tehtävä, jota en pystynyt hoitamaan loppuun, hän sanoo nyt.

Kun kapulaa vaihdettiin Saarikon kanssa 10. heinäkuuta 2017, Rehula yritti jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samoihin aikoihin oli Suomi–Areena ja entisellä ministerillä oli siellä kolme tilaisuutta. Uudella niitä oli 19.

Sen jälkeen hän lähti mökille, itsekseen. Jälkikäteen ajateltuna se oli huono idea.

Kone ei pysähtynyt, eikä väsymys poistunut. Rehula putosi kuoppaan, jossa hänelle omien sanojensa mukaan jäi jet lag päälle. Uupumuksessa se on tavallista.

Vaimo: "Onpa mukava, että nähdään edes tv:ssä"

Maailma on muuttunut siitä, kun Juha Rehula ensi kerran valittiin kansanedustajaksi 22 vuotta sitten. Hollolainen Rehula on ollut ministerinä kaksi kertaa.

Ensimmäisellä ministerikaudella riitti, että aamulla alkaneeseen kohuun reagoitiin illalla. Nyt kaikki pitää tehdä kahdessa tunnissa.

– Muuten juna on jo mennyt, Rehula sanoo.

Hänen ensimmäinen pestinsä oli vuosina 2010–11 sosiaali- ja terveysministerinä Vanhasen–Kiviniemen hallituksessa, toinen peruspalveluministerinä 2015–17 nykyisessä hallituksessa.

Eduskunnan vastaava työterveyslääkäri Anita Pienimäki on Rehulan kanssa samaa mieltä työn hektisyyden lisääntymisestä. Aivot kuormittuvat. Tulee infoähky. Sosiaalinen media ja päivittämisen pakko rassaavat nykyedustajaa.

Ei ehditä palautua, kun on oltava koko ajan jostakin jotakin mieltä.

Rehula jätti jälkimmäisen ministerinpestinsä aikana lehtien lukemisen ja television katselun. Se oli tapa suojautua. Kirjoja ei ehtinyt lukea, mutta työpapereita piti selata yömyöhään sängyssä.

Ministerin kalenteri oli armoton: tilaisuuksia saattoi olla jopa seitsemän päivässä. Ruokatuntia ei ehtinyt pitää, vessatauot oli minimoitava. Kaikki halusivat oman hetkensä ministeriltä.

Juha Rehula väsyi siihen, ettei hänellä ollut aikaa ajatella. Ei edes Audin takapenkillä, koska häntä vietiin aina lentokentälle tai oltiin hakemassa sieltä. Vaimo, Johanna Rehula, tokaisi kerran puhelimessa, että onpa mukava, että nähdään edes telkkarissa.

– Se oli sellaista aikaa, että raastettiin ja revittiin, joka suuntaan.

Ennen Rehulaa uupumuksestaan politiikan huipulla ovat kertoneet vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto ja työministeri Jari Lindström (sin.).

Molemmat ovat puhuneet riittämättömyyden tunteistaan. Aalto myös siitä, miten hän tunsi puristuvansa työn, somen ja edustamisen paineissa.

Työterveyslääkäri Anita Pienimäen mukaan etenkin ministerien työtahti on miltei kohtuuton.

– Minuuttiaikataulu tulee annettuna. Pahinta on se, että on oltava aina valmis yllätyksiin ja siihen, että joku tulee ja keskeyttää oman tekemisen rytmin, hän sanoo.

Haave sotettomasta pääsiäisestä

Yksi sote-uudistuksen pahimmista hetkistä nähtiin marraskuussa 2015, kun hallitus oli vähällä hajota. Yön tunteina tehtiin poliittiset lehmänkaupat: keskusta sai 18 maakuntaa ja kokoomus valinnanvapauden.

Neuvottelujen jälkeen Rehulan päänsisäinen kasetti hajosi. Hän räjähti perheelleen mitättömästä asiasta. Nyt hän näkee, että se oli oire jostain muusta.

– Saattoi mennä pari viikkoa kahden tunnin yöunilla. Tulin kolmen aikoihin kämpille ja viideltä olin jo keittämässä aamukahvia. Päässä raksutti koko ajan.

Rehula kertoo tekevänsä työnsä koko vartalollaan. Täysillä. Ministeriaikoinaan hän oli kuin ravihevonen, kulki laput silmillään. Suomalaisista miehistä kaksi sadasta ja naisista kolme sairastuu vakavaan työuupumukseen. Lievempiä oireita on joka viidennellä työssäkäyvällä.

Uupumukseen johtavat usein juuri ne syyt, joita Rehula on luetellut, muun muassa se, ettei ole aikaa palautua.

Keväällä 2016 oli taas yksi sellainen hetki. Rehula haaveili sotettomasta pääsiäisestä. Toisin kävi, sote pilasi pyhät. Sillä kertaa väännettiin valinnanvapauteen liittyvästä yhtiöittämisestä.

– Huomasin olevani vain nappula pelissä, jota muut ohjailivat. Peli ei ollut politiikkojen näpeissä, vaan sitä johtivat muun muassa markkinavoimat.

Sairaalat vaihtuivat raviratoihin

Toipuminen alkaa, kun ihminen ymmärtää, että asioiden on muututtava. Sen jälkeen hallinnan tunne voi vähitellen palautua.

Miten on käynyt Rehulalle?

– Ministerinä oli joka aamu joku tulipalo sammutettavana, iso tai pieni. Nyt olen kuin eri maailmassa. Ei ole sellaista vastuuta.

Vaikka kansanedustaja on ministeriin verrattuna varsin vapaa, on Rehulan toipuminen edelleen kesken. Lähipiirin mukaan pilke silmäkulmaan on silti jo palannut.

– Onneksi on ollut ihmisiä, jotka ovat kysyneet, mitä minulle oikeasti kuuluu. Puhuminen on ollut tapa päästä eteenpäin – vaikka olenkin hidas hämäläinen, hän nauraa.

Ministeriaikanaan Rehula suhasi Suomen ympäri kolmeen kertaan. Silloin tutuksi tulivat kunnantalot ja sairaalat. Hän on myös keskustan varapuheenjohtaja.

Vaimo on tottunut siihen, että kun puoliso politikoi, hän hoitaa arjen.

Keväällä 2018 Rehula sai uuden mahdollisuuden kiertää Suomea työkseen, kun hänestä tuli Hippos ry:n eli raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja.

Raveissa käyminen on myös tapa irrottautua työstä. Siellä Rehula rentoutuu, kuten on tehnyt jo vuodesta 1992. Silloin hän meni ensimmäisiin raveihinsa ja jäi heti koukkuun. Nyt hän on osaomistajana kahdessa ravihevosessa.

Lähtisitkö uudelleen ministeriauton takapenkille?

Keskustan kannatus on laskenut viime vuosina. Mutta entä jos puolueen kannatus olisi sellainen, että Rehulalle tulisi vaalien jälkeen se kuuluisa soitto? Soitto, jota jokainen kansanedustaja salaa odottaa ja jossa tarjotaan ministerin pestiä. Mitä hän vastaisi?

– Vastaisin kyllä. Siitäkin huolimatta, että voimani ovat kerran ehtyneet.

Huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa Rehula on ehdolla Hämeen vaalipiiristä kahdeksatta kertaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan soten olisi pitänyt olla jo silloin voimassa.

Raviratojen lisäksi hän aikoo mennä päivystämään markettien eteen. Siellä joku saattaa kysäistä, miksei sote valmistunut ajallaan.

– Tunnustan, että olisi pitänyt toimia toisin, olla tiukempi ja pitää kiinni määräajoista, vastaa Rehula.

Juttua varten on haastateltu useita ihmisiä Rehulan lähipiiristä, mm. perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikkoa.

Katso myös:

Analyysi: "Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat" - siinäkö sotenkin kohtalo?

Touko Aalto ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kärkipoliitikko, joka uupui – "On johtajia, jotka ovat piiputtaneet niin tappiin, etteivät muista puolisonsa nimeä"

Ajatuspaja Toivo: Keskustan tilanne näyttää vaikealta – "Puolue ottaa todella pahasti takkiinsa eduskuntavaaleissa"

Pohjoismaiset BR ja Toys 'R' Us -leluliikkeet omistava tanskalainen Top-Toy ilmoitti eilen konkurssistaan. Tänään on käynyt kova keskustelu siitä, mitä käy asiakkaiden joululahjaksi ostamille lahjakorteille.

Yhtiö kertoi eilen, että joululahjaksi saatuja viallisia tai tarpeettomia leluja voi vaihtaa vuoden loppuun asti, eli vain muutaman päivän ajan. Ongelma on kuitenkin ollut se, että yhtiön kaikki liikkeet eivät ole olleet auki.

BR-leluilla on Suomessa 25 liikettä ja Toys 'R'r Us -ketjulla kahdeksan liikettä. Näistä vuoden loppuun asti auki ovat enää vain muutamat: BR-liikkeistä kolme: Helsingin Forumin, Vantaan Jumbon ja Hämeenlinnan liikkeet. Toys 'R' Us -liikkeistä auki ovat vielä viisi myymälää: Vantaa, Ideapark, Oulu-Idea, Mylly ja Jyväskylä.

Asiakkaat raivostuivat ja yritys perääntyi

Monet leluliikkeiden asiakkaat raivostuivat, kun joululahjaksi hankitut lahjakortit eivät kelvanneet liikkeissä maksuvälineenä. Nyt yritys on perääntynyt ja luvannut, että lahjakorteista saa hyvityksen tililleen tai niillä voi maksaa auki olevissa liikkeissä.

Hyvitykselle on kuitenkin tiettyjä ehtoja. Lahjakortista saa hyvityksen ja sillä voi maksaa liikkeessä vain silloin, jos sen on hankkinut 30. marraskuuta jälkeen. Tämä edellyttää, että ostajalla lahjakortin lisäksi myös kuitti sen ostosta tallella. Sekä BR-Lelut että Toys 'R' Us ovat antaneet ohjeita asiasta Facebook-sivuillaan.

Ellei lahjakorttia halua käyttää liikkeessä, hyvityksen saamiseksi tilille tulee lähettää sähköpostia osoitteeseen toptoy@gorrissenfederspiel.com. Viestissä on oltava mukana oma nimi, tilinumero ja kuva lahjakortista kortin numeroineen. Lisäksi mukana on oltava kuva ostokuitista, josta käy ilmi ostopäivä.

Liikkeissä ei tietoja nettikaupan tilanteesta

Yle soitteli lauantaina päivällä useampaan BR-lelujen ja Toys 'R' Us:n auki olevaan myymälään. BR-lelujen Helsingin Forumin toimipisteestä kerrottiin, että ennen konkurssia tehdyt tilaukset saapuvat asiakkaille normaalisti.

Konkurssin jälkeen tehtyjen tilausten kohtalosta ei kuitenkaan liikkeessä tiedetä, sillä nettikaupan kautta tehtyjä tilauksia ei pystytä tarkastelemaan liikkeissä. Tieto konkurssista tuli perjantaina iltapäivällä Helsingin Forumin BR-myymälään ja tunnelmat ovat olleet apeat.

– Asiakkaat ovat kysyneet tänään eniten lahjakorteista ja niiden käytöstä, josta saimme juuri uutta tietoa. Ei tämä kivaa ole kenellekään meille, BR-lelujen Forumin liikkeestä kerrotaan.

Facebook-sivuilla vihaista palautetta

Molempin leluliikkeiden Facebook-sivuilla on runsaasti vihaista palautetta asiakkailta, jotka tuskailevat konkurssin takia hävittyjen rahojen perään. Ihmiset ovat kyselleet paljolti lahjakorttien käytöstä ja pohtineet hyvitysten saamiseen liittyviä yksityiskohtia.

Viesteissä kerrotaan myös lasten kokemasta pettymyksestä, kun on selvinnyt, että lahjaksi saatua lahjakorttia ei voikaan käyttää. Monien mielestä hyvitys ei auta, kun joulutunnelma on jo pilalla pettymyksen takia.

Facebook-keskusteluista tulee myös ilmi, että koska lelulahjakortit on saatu lahjaksi, sen lahjan saajalla ei usein ole kuittia, eikä välttämättä ostajakaan ole sitä säilyttänyt. Lapset ovat saaneet lahjakortteja myös joulupuukeräyksen kautta, jolloin lahjan antajakaan ei välttämättä ole tiedossa.

Mikäli yritys tekee konkurssin, usein asiakas menettää rahansa

Monelle voi tulla yllätyksenä se, että konkurssipesällä ei ole velvoitetta korvata asiakkaille konkurssin takia menettämiään tuotteita tai rahaa. On täysin mahdollista, että asiakkaat eivät saa rahojaan takaisin, jos konkurssipesän velat ovat suuremmat kuin sillä on varoja.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla kerrotaan, että rahojen takaisin saaminen on kiinni siitä, miten on ostoksensa maksanut. Rahat voi saada takaisin esimerkiksi silloin, jos on maksanut luottokortilla.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan konkurssipesällä on oikeus kieltäytyä vastaanottamasta lahjakortteja, jotka on ostettu ennen konkurssin alkamista.

– Lahjakortin omistajan kannattaa kuitenkin ilmoittaa kirjallisesti pesänhoitajalle saatavansa, jotta ne otettaisiin huomioon konkurssipesän varojen jaossa, Kuluttajaviraston verkkosivuilla todetaan.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajaneuvontaan voi olla yhteydessä, jos miettii omien tilaustensa tai saataviensa kohtaloa.

Lue lisää:

Yllätyskonkurssiin mennyt lelujätti joutui pyörremyrskyn keskelle: hyvittää sittenkin joulukuussa ostetut lahjakortit

BR ja Toys 'R' Us -leluliikkeiden tanskalaisomistaja konkurssiin – syynä heikko joulumyynti

Kun vuosi vaihtuu, Suomessa paukkuu. Kaupungeissa eniten, mutta myös maaseudulla jysähtelevät ja räiskyvät tähtipommit, kipinöitä suihkuavat padat ja muut ilotulitteet.

Tämän räiskeen vastustajilta on nyt onnistunut se, mikä jäi alkuvuonna vajaaksi. Tuolloin kansalaisaloitteeseen ei kertynyt läheskään eduskuntakäsittelyyn vaadittua allekirjoittajamäärää. Nyt 50 000 allekirjoittajan määrä on ylittynyt.

Rajat räiskeelle -aloitteen tehneet järjestäjät haluavat, että nykyisen kahdeksan tunnin vapaan paukutteluajan sijasta ilotulituksista tulisi ammattilaisten lyhyitä näytöksiä.

Aloitteen tehneiden 14 järjestön joukossa on niin ihmisten kuin eläinten hyvinvointiin ja turvallisuuteen erikoistuneita järjestöjä, Kennelliitosta lääkäriliittoon.

"Torjuttu vahinko on parempi kuin korvattu"

Ilotulitus on nimensä mukaisesti katselijoilleen iloinen juttu.

Moni koira, kissa ja hevonen kuitenkin joutuu tunteja jatkuvasta paukkeesta pakokauhun valtaan. Yli 500 ihmistä on tällä vuosituhannella saanut silmävamman ilotulitteesta. Jokaisena uutenavuonna syttyy kymmeniä tulipaloja.

Kun eduskunta ryhtyy puntaroimaan aloitetta, yhdessä vaakakupissa on myös raha. Finanssiala-yhdistyksessä ilotulitteiden haitat ja vahingot tunnetaan vakuutuksista maksettujen korvausten perusteella.

Finanssialan edunvalvontajärjestö kannattaa Rajat räiskeelle -aloitetta, koska yhdistyksen työhypoteesi kuuluu, että torjuttu vahinko on parempi kuin korvattu vahinko.

Järjestössään turvallisuudesta ja vahingontorjunnasta vastaavan johtajan Risto Karhusen mukaan ilotulitukset olisivat pelkästään ammattilaisten käsissä tietysti huomattavasti turvallisempia kuin nykyisellään. Asia on kuitenkin ristiriitainen, hän sanoo.

– Monet myös näkevät tällaisen ylimääräisenä holhoamisena. Tämä on hyvin tunteita herättävä aloite puolesta ja vastaan. Monenlaisia vaikutuksia voi tulla sitäkin kautta, Karhunen sanoo.

Lain valvominen olisi vaikeaa, ja on aina mahdollista, että ilotulitteille syntyisivät harmaat tai pimeät eli turvattomat markkinat, Karhunen ennustaa.

– Kun jokin asia kielletään, tyhjiö on kyllä aina jollakin tavalla täyttynyt.

Ruotsi tiukentaa sääntöjään

Karhunen ottaa esimerkiksi Tanskan ja Hollannin, joissa kansalaisten omia ilotulituksia on rajoitettu. Ilotulitteiden salakuljetuksesta on tullut mittavaa, niitä säilytetään turvattomasti ja ylimääräiset vahingot ovat lisääntyneet, hän kertoo.

Pohjoismaissa Norjan rajoitusten esimerkistä vakuuttunut Ruotsi on tiukentamassa edelleen omia sääntöjään. Norja kielsi jo kymmenen vuotta sitten useita ilotulitetyyppejä. Pieniä ilotulitteita saa sielläkin yhä ostaa.

Ruotsin turvallisuusvirasto toivoo, että Ruotsin onnettomuustilastot kaunistuvat Norjan tavoin. Virastosta myönnetään kuitenkin nettikaupan lisääntyneen maista, joissa ilotulitteiden myyntiä ei rajoiteta.

Lue myös:

Ilotulitteiden kuluttajakäytön kieltämistä ajava kansalaisaloite eduskuntaan: 50 000 nimeä tuli täyteen

Ilotulitteista tuli vuodenvaihteen kuuma peruna – osa kunnista toivoo lasershowsta ilotulitusten korvaajaa

Vuosi 2019 tuo ison pinon erilaisia muutoksia lakeihin. Tämä näkyy verotuksessa. Lue jutustamme, keneltä otetaan ja kenelle annetaan suuremmalla kauhalla, ja tarjotaanko keppiä vai porkkanaa.

Yksi merkittävä ryhmä, jolle tarjoillaan kepin sijasta nyt myös porkkanaa, on työttömät. Työttömien mahdollisuuksia opiskella lisätään. 25 vuotta täyttäneet työttömät voivat halutessaan opiskella enintään kuusi kuukautta kestäviä opintoja työttömyysetuutta menettämättä.

Ehtona on, että opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa. Ero nykyiseen mahdollisuuteen opiskella työttömyysetuudella tuettuna on, että TE-toimisto ei enää arvioi sitä, onko työnhakijalla koulutustarvetta vai ei.

Työttömät saavat jatkossa opiskella

Ehtona on, että opinnot antavat ammatillisia valmiuksia tai tukevat yritystoimintaa. Ero nykyiseen mahdollisuuteen opiskella työttömyysetuudella tuettuna on, että TE-toimisto ei enää arvioi sitä, onko työnhakijalla koulutustarvetta vai ei.

Työttömällä säilyy kuitenkin opintojen aikana työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä velvollisuus hakea ja olla valmis vastaanottamaan kokoaikatyötä sekä osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin, jos niitä hänelle tarjotaan. Opiskelua ei pidetä pätevänä syynä kieltäytyä tarjotusta työstä tai palvelusta.

Opiskelu myös hyväksytään yhdeksi osaksi työttömyysturvan niin sanotun aktiivimallin aktivointikeinoja. Työtön voi jatkossa tietyin edellytyksin osoittaa opiskelemalla aktiivisuutta ja välttää työttömyyskorvauksen määrän leikkaamisen.

Lukioon tai ammattilliseen koulutukseen saa ensi elokuusta lähtien tukea oppimateriaalien hankintaan. Alle 20-vuotiaan opiskelijan tuki on vajaat 50 euroa kuukaudessa. Lisäksi lukiokoulutuksen lukuvuoden tukiaika pitenee kuukaudella.

Vanhempien tulojen vaikutuksesta opintorahan perusmäärään ja asumislisään luovutaan, kun opiskelija on alle 18-vuotias ja asuu muualla kuin vanhempiensa luona. Lisäksi apurahoja ei enää oteta huomioon tulona opintotuessa.

Tulorekisteri käyttöön, suuret veronpalautukset pois, asunnoille sähköinen rekisteri

Tulorekisteri otetaan käyttöön heti vuodenvaihteessa. Rekisteri antaa reaaliaikaisen kokonaiskuvan kansalaisten palkka- ja etuustiedoista. Palkkatiedot tulevat rekisteriin vuoden alusta, mutta eläke- ja etuustiedot vasta vuoden 2020 alusta. Tiedot rekisteriin ilmoittaa työnantaja.

Tulorekisterin takia verotuksen tarkkuus paranee, joten aiemmin joillekin tutut suuret veronpalautukset tai mätkyt jäävät historiaan. Veronpalautukset eivät myöskään tule enää kaikille samaan aikaan joulukuussa, vaan jatkossa ne maksetaan elokuun ja joulukuun välillä.

Verottajan lisäksi Kela, työllisyysrahasto, työeläkevakuuttajat ja Eläketurvakeskus käyttävät tulorekisterin tietoja. Palkkatietoja tarvitaan muun muassa etuuspäätösten perusteeksi. Kansalaiset pääsevät myös itse katsomaan omia tulotietojaan. Palveluun tunnistaudutaan pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai varmennekortilla.

Arviolta yli kahden miljoonan asunto-osakkeenomistajan tiedot siirtyvät ensi vuoden aikana uuteen sähköiseen rekisteriin. Muutos tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikista paperisista osakekirjoista luovutaan.

Uudesta rekisteristä löytyvät osakehuoneiston, kuten kerrostaloasunnon perustietojen lisäksi omistukset ja mahdolliset panttaukset. Kaikki uudet perustettavat asuntoyhtiöt siirtyvät suoraan sähköiseen järjestelmään, sen sijaan muiden tietojen siirto järjestelmään tehdään keväästä alkaen vaiheittain.

Tupakka, alkoholi ja sokeriset limsat kallistuvat

Kaikki alkoholijuomat kallistuvat vuoden vaihteessa. Veronkorotus tehdään juomien alkoholipitoisuuden mukaan. Veronkorotus on noin 2,5 prosenttia, ja sen arvioidaan nostavan juomien kauppahintoja keskimäärin prosentin nykyisestä. Viinin osalta veronkorotus on muita suurempi. Valtio saa noin 30 miljoonaa euroa muutoksesta, jossa esimerkiksi viinipullo maksaa kymmenkunta senttiä enemmän ja Koskenkorva parikymmentä senttiä enemmän.

Myös limujen ja muiden virvoitusjuomien valmistevero nousee. Korotus kuitenkin painotetaan sokeripitoisiin juomiin. Jos juomassa on yli 0,5 prosenttia sokeria litrassa, korotus on esimerkiksi viisi prosenttia. 1,5 litran limupullon hinta nousee noin kymmenkunta senttiä.

Tupakkatuotteiden verotus kiristyy. Osa korotuksista tehtiin jo kuluvan vuoden aikana, ja tupakkaveron korotusta jatketaan. Muutosten jälkeen tavallisen noin kahdeksan euron askin hinnasta veroa on 52 prosenttia. Sikareiden verotus on kevyempää.

Autovero alenee

Uuden auton autovero alenee. Vero lasketaan auton hiilidioksidipäästön ja auton arvon perusteella. Eniten laskee keskipäästöisten ja suuripäästöisten autojen verotus, joiden verotusta ennätettiin korottaa jo syksyllä.

Vuodenvaihde tuo muutoksen myös toiseen autojen veroon eli ajoneuvoveroon. Sitä kevennetään eniten vähäpäästöisten autojen osalta. Keskimäärin noin 20 euron muutos näkyy autoverolipuilla jo ensi vuonna, mutta sitä sovelletaan vasta seuraavana vuonna. Ajoneuvovero alenee 50 miljoonalla eurolla.

Takuueläkkeeseen korotus, lääkekorvausten omavastuu alenee

Takuueläkkeen määrä nousee 784,52 euroon kuukaudessa. Korotus on siten runsaat yhdeksän euroa.

Lääkekorvausten vuosiomavastuu eli lääkekatto alenee noin 30 eurolla 572 euroon. Lääkekustannusten omavastuilla on vuosittain katto. Kun se täyttyy, asiakas maksaa vain 2,50 euron omavastuun lääkettä kohti.

Adoptiovanhemman vanhempainrahakautta pidennettään 233 arkipäivään lapsen hoitoonottamisesta lähtien. Vanhempainrahaoikeus tulee kaikille lapsen perheen ulkopuolelta adoptoiville vanhemmille.

Myös lapsesta yksin huolehtivan äidin vanhempainpäivärahaoikeutta pidennetään siten, että se vastaa kahden vanhemman perheen yhteenlaskettua vanhempainrahakautta. Lisäksi isyysrahaa myönnetään monikkoperheiden isille pidennettynä.

Verotus kevenee pienituloisilla, energian hinta nousee

Palkkatyön verotus kevenee ensi vuonna lähinnä pienituloisilla, kun hallitus keventää työn verotusta 130 miljoonalla eurolla. Palkansaajien verotuksen arvellaan pyvyvän kuitenkin yleisesti lähes ennallaan.

Sen sijaan kunnallisvero nousee lähes viidessäkymmenessä kunnassa ensi vuodeksi, myös kiinteistöveron korotus lisää kuntalaisten menoja yli 30 kunnassa. Keskituloinen palkansaaja maksaa kunallisveroa ensi vuonna noin 7 500 euroa.

Vuoden vaihteessa kallistuu myös energian hinta. Energiaverotus kiristetään arviolta noin 40 miljoonalla eurolla ja sillä pyritään ajamaan kivihiiltä pois markkinoilta. Veronkiristys nostaa fossiilisilla polttoaineilla lämpiävien omakotitalojen energialaskua arviolta reilulla kympillä vuodessa.

Nuohouspalvelut saa jatkossa kilpailuttaa, kevytautot sallitaan

Talojen nuohouspalveluiden hoitaminen muuttuu vuoden aikana. Pelastuslaitokset eivät vastaa enää nuohouspalveluiden järjestämisestä alueellaan, vaan rakennuksen omistaja tilaa itse jatkossa määräajoin nuohoojan paikalle. Vakituiset asunnot on nuohottava vuoden välein, vapaa-ajan asunnot kolmen vuoden välein.

Ensi vuoden marraskuusta lähtien teillä sallitaan niin sanotut kevytautot. Kevytautot ovat henkilöautoja, mutta niiden nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa. Kevytautoa pidetään turvallisempana vaihtoehtona nuorison mopoautoille. Kevytautot eivät eroa ulkoisesti normaalista henkilöautosta, mutta kevytauton taakse on kiinnitettynä varoituskolmio.

Lasten nimiämisen käytäntöihin laaja remontti

Vanhemmat voivat antaa lapselleen jatkossa kolmen sijasta neljä etunimeä. Etunimen ei tarvitse vastata kotimaista nimikäytäntöä, vaan se voi olla myös muusta nimikulttuurista peräisin. Vaatimuksena kuitenkin on, että nimi on vakiintuneesti Suomessa käytössä.

Samalla kun etunimikäytäntö höllenee, myös sukunimiyhdistelmien valinnanvapautta lisätään. Jatkossa lapselle voi antaa vanhempien sukunimiyhdistelmän. Vanhempien kansallisuudet tuovat hyväksyttävyyteen lisää vaihtoehtoja. Myös avoliitossa asuvat saavat ottaa käyttöönsä yhteisen sukunimen.

Ja mainittakoon vielä lopuksi, että Suomen virastokartalle tulee vuodenvaihteessa kolme uutta nimeä: Liikenne- ja viestintävirasto, Väylävirasto ja Ruokavirasto.

Onko nimi enne myös Suomessa? Etunimi voi avata ovia tai sulkea niitä

Kun lapselle nykyisin aletaan miettiä nimeä, kenttä on varsin vapaa. Monissa maissa tutkimukset osoittavat, että etunimi voi vaikuttaa elämään yllättävän paljon. Anglosaksiset maat eivät ole ainoita, joissa etunimen ja ihmisen yhteiskunnallisen arvostuksen yhteys on havaittu tutkimuksissa. Vastaavaa on todettu muun muassa Ranskassa ja Saksassa.

Lähihoitajaopiskelijoiden karu yllätys: yhden ja saman suihkulähteen tuijottelua viisi kertaa kuukauden aikana – kehnosta ammattiopetuksesta tehtyjä kanteluja ei välttämättä edes tutkita

Lahdessa lähihoitajaopiskelijat ihmettelevät opettajien tuplabuukkauksia ja useita retkiä suihkulähteelle. Opetuksen tasoon tyytymättömällä opiskelijalla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseen.

Pohdin eettisiä asioita: onko oikein tehdä isätön lapsi tähän maailmaan?

Lasten hankkiminen – ja hankkimatta jättäminen – ovat olleet mediassa esillä paljon kuluneina vuosina. Milloin on kaipailtu synnytystalkoita, milloin kerrottu iäkkäistä ensisynnyttäjistä ja milloin syntyvyyden laskusta Suomessa. Tässä jutussa kerromme tarinan Katja Puhakasta, joka päätti hankkia lapsen yksin keinöhedelmöityksellä.

Espanjansuomalaiset avasivat päiväkirjansa tunti tunnilta: Videot ja kuvat paljastavat, miltä näyttää karavaanareiden, sapattivapaan viettäjien ja perheiden arki

Espanjan Aurinkorannikolla asuva suomalainen saa vastata usein kysymykseen: miten te siellä vietätte arkenne? Costa del Solin suomalaiset avasivat päiväkirjansa ja kertovat, miten päivät kuluvat auringon alla.

Ilmasto muuttuu, lajeja katoaa ja muovijätevuoret kasvavat – Onko meillä vielä toivoa, Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman?

Ilmastonmuutoksen epäilijöiden vastarinta on nyt suurimmillaan, mutta se väistyy ensi vuosikymmenen puolivälissä, uskoo Luonnontieteellisen museon johtaja.

Indonesiassa viikko sitten tuhoisan tsunamin aiheuttaneen tulivuoren romahduksen laajuus alkaa hiljalleen paljastua.

Indonesialaiset tieteilijät arvioivat satelliittien tutkakuvien perusteella, että Anak Krakatau menetti purkauksessa ja romahduksessa peräti kolme neljäosaa massastaan.

Indonesian tulivuoritutkimuskeskuksen PVMBG:n laskelmien mukaan vuori menetti jopa 150–180 miljoonaa kuutiometriä. Se on enää 40–70 miljoonan kuutiometrin kokoinen.

Kraaterin huippu on 110 metrin korkeudessa, kun se ennen romahdusta oli 338 metrin korkuinen.

Suuri osa tästä massasta on voinut romahtaa mereen yhdellä kertaa, mikä aiheutti voimakkaan tsunamin.

Pilvisen ja huonon sään, jatkuvien purkausten ja tuhkapilven takia tutkijat ovat joutuneet turvautumaan lähinnä satelliittien tutkakuviin.

Tsunami iski 22. joulukuuta Sumatran ja Jaavan rannikolle. Yli 420 ihmistä kuoli ja 40 000 menetti kotinsa.

Tulivuori Anak Krakatau sijaitsee Sundasalmessa Jaavan ja Sumatran välissä.

Sen nimi merkitsee Krakataun lasta, sillä tulivuori on syntynyt suuremmasta Krakatau-tulivuoresta. Krakataun purkaus 1883 on yksi historian tuhoisimmista purkauksista.

Aiheesta aiemmin:

Viekö seuraava tsunami tämän lajin kokonaan sukupuuttoon – Anak Krakatau voi koitua jaavansarvikuonon kohtaloksi 28.12.

Indonesia nosti varoitustasoa uuden tulivuorenpurkauksen varalta – katso videolta, miltä tsunamialueella näyttää nyt 27.12.

Indonesian tsunami: Pelastustyöntekijät yrittävät päästä syrjäisiin kyliin, joissa tiedetään olevan lukuisia uhreja 26.12.

Aiheesta muualla:

BBC: Anak Krakatau: Indonesian volcano's dramatic collapse 29.12.

The Guardian: Volcano three-quarters blown away by Indonesia tsunami eruption 29.12.

Yhdysvalloissa sadan vuoden aikana toistuvasti ehdotettu laki on hyväksytty senaatissa. Laki tekee lynkkaamisesta liittovaltion laissa kielletyn rikoksen, josta voi saadan murhasyytteen oheen erillisen syytteen ja elinkautisen vankeustuomion.

Kongressi oli tätä ennen torpannut noin 200 yritystä lynkkauksen kieltäväksi laiksi. Ensimmäisen kerran sellaista esitettiin kongressissa vuonna 1918. Vuonna 2005 senaatti hyväksyi anteeksipyynnön lynkkauksien uhreille, mutta varsinainen laki sai odottaa vielä yli vuosikymmenen.

Kalifornian ja New Jerseyn demokraattisenaattorit Kamala Harris ja Cory Booker sekä Etelä-Carolinan republikaanisenaattori Tim Scott tekivät viime kesänä asiasta jälleen yhden lakialoitteen. Tällä kertaa onnisti, ja puoluerajat ylittyivät uudelleen, kun senaatti hyväksyi lain yksimielisesti.

Orjuuden poistaminen herätti vihaa

Lynkkaaminen on väkijoukon oman käden oikeutta, jossa joku tapetaan ilman oikeudenkäyntiä. Tuoreessa laissa lynkkaus määritellään viharikokseksi.

– Tänään olemme tunnustaneet tämän tahran maamme historiassa. Lynkkaukset olivat kauheita väkivallantekoja, joihin ihmisiä yllytti rasismi, Booker sanoi lausunnossaan lain läpäistyä senaatin äänestyksen.

Lynkkauksia tehtiin jo orjuuden aikana, mutta ne yleistyivät sisällissodan jälkeen, kun orjuudesta vapautuneet mustat alkoivat ottaa uusia asemia liike-elämässä ja virkamiehinä.

Poliittisesti ja ammattiliikkeissä aktiivisten mustien lisäksi valkoiset väkijoukot kävivät mustien kimppuun jopa vain siksi, että heidän käytöstään pidettiin ylimielisenä. Usein toistunut tekosyy oli valheellinen väite, että musta mies oli raiskannut valkoisen naisen.

Valtaosa lynkkauksista tehtiin etelävaltioissa. Vuosina 1877–1950 siellä lynkattiin lähes 4 100 mustaa, kertoo etnisten ryhmien tasa-arvoa ajavan Equal Justice Initiative -järjestön viimevuotinen raportti. Syyllisistä 99 prosenttia jäi rankaisematta.

Laki ei tänäkään päivänä ole pelkästään historiallisen vääryyden tunnustamista. Yhdysvaltain tiedotusvälineet ovat viimekin vuosina kertoneet, miten valkoiset koulutoverit ovat uhkailleet mustia pujottamalla heidän kaulaansa hirttoköyden.

Silmukalle solmittuja köysiä on löydetty useista muistakin paikoista, muun muassa afrikkalais-amerikkalaisen historian ja kulttuurin museosta, sen rotuerottelusta kertovalta osastolta viime vuonna.

– Hirttosilmukka on pitkään symboloinut halveksittavaa pelkuruutta ja mädännäisyyttä, äärimmäistä väkivaltaa mustia kohtaan. Tapaus on kipeä muistutus siitä, millaisia haasteita he joutuvat edelleen kohtaamaan, kommentoi museon johtaja Lonnie Buch köyden löytymistä.

Lue myös:

Yhdysvalloissa lynkattiin yli 4 400 rotuerottelun vuosina – nyt heidän nimensä on ikuistettu satoihin riippuviin metallipaasiin Alabamassa

Monessa perheessä on petytty, kun jouluksi hankitut lahjakortit eivät ole kelvanneetkaan BR-lelut ja Toys ’R’ Us -leluliikkeissä maksuvälineenä.

Liikkeiden emoyhtiö, tanskalainen Top Toys ilmoitti konkurssista heti joulunpyhien jälkeen.

Lahjakorttien arvottomuuden aiheuttaman pettymyksen myötä Top Toys on päättänyt hyvittää 30. marraskuuta jälkeen ostetut lahjakortit. Päätös ei kuitenkaan yhtiön mukaan koske sitä aiemmin hankittuja lahjakortteja.

Kortteja ei voi lunastaa liikkeissä, vaan se täytyy tehdä yhtiön verkkosivujen kautta. Ohjeet tulevat sivustolle myöhemmin, kertoo Yle Svenskan tavoittama Top Toys -yhtiön mediayhdyshenkilö Lars Bo Kirk.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan konkurssipesällä on oikeus kieltäytyä vastaanottamasta lahjakortteja, jotka on ostettu ennen konkurssin alkamista.

– Lahjakortin omistajan kannattaa kuitenkin ilmoittaa kirjallisesti pesänhoitajalle saatavansa, jotta ne otettaisiin huomioon konkurssipesän varojen jaossa, Kuluttajaviraston verkkosivuilla todetaan.

Kirk sanoo Top Toys -yhtiön tilanteen olleen kaaottinen konkurssin jälkeen ja lahjakorttilinjauksen väärinkäsitys.

– Voin vain pahoitella väärinkäsitystä, toteaa Kirk.

Asiakkaille kerrottiin vielä lauantaiaamuna, että konkurssipesän omaisuutta hoitaa tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja, joka on kieltänyt lahjakorttien vastaanottamisen. Lahjakortin omistajia kehotettiin ilmoittamaan kirjallisesti pesänhoitajalle saatavistaan, jotta ne huomioitaisiin konkurssipesän varojen jaossa.

Top Toys on muuttanut linjaansa myös muissa Pohjoismaissa, kertoo ruotsalainen Aftonbladet.

Joululahjaksi saatuja viallisia tai tarpeettomia leluja voi vaihtaa vuoden loppuun asti niissä ketjujen liikkeissä, joita pidetään yhä auki.

Lue lisää:

Leksaksjätten backar: Presentkort köpta i december kan lösas in mot pengar

Fick du presentkort till BR-lelut eller Toys 'R' Us i julklapp? Korten är nu värdelösa vid leksaksaffärens kassa

BR ja Toys 'R' Us -leluliikkeiden tanskalaisomistaja konkurssiin – syynä heikko joulumyynti

Sonkajärven Toivakon kylän väkimäärä kasvoi viime elokuussa kuudella hengellä, kun Eeva ja Benjamin Johansson muuttivat Porvoosta neljän lapsensa kanssa Eevan kotitilalle.

Tilanpitoa jatkaa usein isäntäparin oma lapsi. Poikkeuksellista on kuitenkin se, että perillinen palaa tilalle hankittuaan ensin itselleen ammatin, perheen ja työskenneltyään vuosia kokonaan toisella alalla, kuten Eeva Johansson.

Esimerkiksi MTK Pohjois-Savon aluepäällikkö Sirpa Lintunen ei ole törmännyt vastaavaan koskaan aikaisemmin.

MTK Pohjois-Savo on etsinyt tämän syksyn aikana uusia keinoja, miten tiloille saataisiin uusia nuoria tekijöitä. Se tiedetään, että halukkuutta on. Haasteena on saada eläköitymässä olevat tilalliset kertomaan tilanteestaan. Suomessa ei ole ollut tapana myydä tilaa ulkopuoliselle. Maatila on saattanut olla suvussa pitkän ajan. Esimerkiksi eläköitymässä oleva yrittäjä saattaa kokea, että hän ei voi katkaista sukupolvien ketjua.

– Lypsytilallisella saattaa olla hyväkuntoinen navetta, jossa joku voisi jatkaa työtä, kun vaan tietäisi tästä mahdollisuudesta, Sirpa Lintunen kertoo.

Maatalousalalle kouluttautuu koko ajan tilattomia osaajia. Johanssonien tapauksessa tilanpitoa jatketaan kuitenkin suvun mailla.

Satavuotiaalla Ansulan maatilalla on menossa siirtymävaihe, jonka aikana tilan kolmas sukupolvi eli Eevan vanhemmat opettavat neljännen sukupolven tilanpitäjiksi. Isäntä Pertti Hujanen on jo eläkkeellä. Emäntä Leila Hujanen jää eläkkeelle parin vuoden kuluttua.

Tyttären perheen päätös muuttaa Etelä-Suomesta takaisin Savoon tuli yllätyksenä.

– En olisi ikinä arvannut, että Eeva palaa kotipaikalle takaisin, sanoo Leila Hujanen.

Talon neljästä tyttärestä juuri Eeva muutti kauimmaksi lähtiessään opiskelemaan farmaseutiksi Helsinkiin heti ylioppilaaksi tulon jälkeen. Johanssonit tiedostavat tehneensä päinvastoin kuin moni muu. Kaupunkiin keskittyminen on nykypäivää, ei maalle muutto.

– Tehtiin kyllä ihan väärin, Eeva Johansson naurahtaa.

Muuton myötä suomenruotsi vaihtui savon murteeseen

Mikään hyppy tuntemattomaan perheen muutto ei ole. Johanssonit ovat vierailleet aina ahkerasti Sonkajärven mummolassa.

Ruotsinkielinen Benjamin on pärjännyt savolaisten kanssa, vaikka välissä on kielimuuri.

– Välillä on vähän vaikea ymmärtää, mitä puhutaan, kun sanoja viännetään ja kiännetään, Benjamin sanoo.

Benjamin Johansson on huomannut, että sonkajärveläiset käyttävät aika paljon ruotsinkielestä versioituja sanoja, kuten hantuuki (käsipyyhe) ja nestuuki (nenäliina). Huumorintaju on kuitenkin aina välillä koetuksella.

– Benjamin ei ymmärrä savolaista kieroa huumorintajua, Eeva naurahtaa.

Kielimuurista huolimatta mies on parhaimmillaan asiakaspalvelussa ihmisten parissa. Tilan tuotteita myydään Reko-ryhmän kautta. Eeva on ottanut haltuun markkinointia. Tila on tällä hetkellä hänelle myös opintojen työssäoppimispaikka. Työnsarkaa riittää myös perheen arjessa neljän lapsen kanssa.

Kuuntele, mitä Eeva ja Benjamin Johansson kertoivat elämänmuutoksestaan Itä-Suomen lauantailähetyksessä: "Työpaikoista pidetään vielä kiinni, mutta asunto on jo myynnissä"

Nykyaikana ei ole niin paljon rohkeutta, että uskaltaisi irtisanoutua. Eeva Johansson

Johanssoneilla oli ensin ajatuksena muuttaa Sonkajärvelle vuoden koeajaksi, mutta jo reilun kahden kuukauden jälkeen päätös on alkanut tuntua lopulliselta.

Eeva Johansson on farmaseutti. Benjamin on puolestaan sähköasentaja. Maallemuuton myötä vaihtuu ainakin Eevan ammatti. Hän aloitti maatalousalan opinnot Ylä-Savon ammattiopistossa syksyllä ja on vuoden ajan opintovapaalla. Benjamin on vanhempainvapaalla puolivuotiaan Devinin kanssa. Huhtikuussa on jäljellä vielä isäkuukausi sen jälkeen hän voi aloittaa hoitovapaan. Eeva ja Benjamin eivät ole kuitenkaan vielä irtisanoneet itseään Etelä-Suomessa olevista työpaikoistaan.

– Nykyaikana ei ole niin paljon rohkeutta, että uskaltaisi irtisanoutua, Eeva tunnustaa.

"Minulla on tämä ihana perhe, haluan sen kanssa aikaa"

Johanssonin perheen olosuhteet vaihtuivat porvoolaisesta maaseudusta savolaiseen syrjäseutuun. Porvoossa he asuivat 15 kilometrin päässä keskustasta, mutta siihen verrattuna Toivakko on kaukana kaikesta.

Suurin syy muuttoon ei ollut kuitenkaan hiljaisuus, vaan aika. Porvoossa lapset olivat pitkiä aikoja hoidossa ja illat olivat kiireisiä ja väsyneitä.

– Minulla on tämä ihana perhe ja minusta alkoi tuntua sille, että haluaisin viettää sen kanssa enemmän aikaa, Eeva Johansson sanoo.

– On kiva olla lasten kanssa ja tehdä vaikka maatilan hommia yhdessä, sanoo puolestaan Benjamin.

Tyytyväisenä Eeva Johansson on huomannut kuinka omat lapsuusmuistot käyvät toteen uudelleen. Kun hän tuli aikoinaan koulusta kotiin, äiti oli leipomassa leipää ja televisiossa pyöri kotimainen mustavalkoinen elokuva. Sama jatkuu edelleen. Telkkarissa pyörivat samat elokuvat ja äiti leipoo kotona samaa leipää kuin lapsuudessa.

Päätöstä toki kypsyteltiin ensin oma aikansa. Sen jälkeen päätettiin vuoden koeajasta. Vanhemmat pohtivat paljon, miten muutto tulee vaikuttamaan lasten elämään.

Koululaiset Erica, Tommy ja esikoululainen Amanda ovat kuitenkin löytäneet paikkansa Sonkajärvellä. Tommy viihtyy samassa koulussa serkkujen kanssa ja harjoittelee savon murteella puhumista. Erica ja Amanda ovat löytäneet ikäistään seuraa. Kuopus, puolivuotias Devin, ei ole muutoksesta moksiskaan.

Takaraivossa on huoli, mutta kaikkea ei ole laitettu yhden kortin varaan

Luomutilalla tuotetaan kasviksia ja viljellään nurmea, rehuviljaa ja ruista. Sen lisäksi tilalla on kanala. Hujaset olivat jo ehtineet lopettaa kanalan pidon keväällä, mutta Eeva ja Benjamin päättivät palauttaa kananmunatuotannon. Uudet kanat tulivat lokakuussa ja nyt tuttu kotkotus kuuluu jälleen pihapiirissä.

Me oltiin semmoinen perhe, että käytiin aina kylässä ja kaikki kävi meillä kylässä. Benjamin Johansson

Tässä vaiheessa siirtymää Eevan ja Benjaminin suurimmat huolet liittyvät tilanpitoon ja sen tuomiin haasteisiin. Takaraivossa painaa huoli maatalouden kannattavuudesta ja sen myötä huoli toimeentulosta, omasta jaksamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Tulevaisuus on myös sään ja tukipolitiikan armoilla.

Kaikkea ei ole kuitenkaan laskettu yhden kortin varaan. Mietinnässä on muita tulonlähteitä, joita tila voisi antaa. Sen lisäksi kummallakin on mahdollisuus käydä tilan ulkopuolella töissä.

– Hienoa olisi, jos pystyisi saamaan elannon tilalta sellaisella työtaakalla että vapaa-aikaakin jäisi, Eeva summaa.

Pariskunta tiedostaa, että sukulaiset ja ystävät olisivat mielissään, jos he palaisivat takaisin Porvooseen. Kanssakäyminen Benjaminin suomenruotsalaisen suvun kanssa oli tiivistä. Moni on sanonut tulevansa käymään Sonkajärvellä, mutta aika näyttää kuinka käy.

– Me oltiin semmoinen perhe, että käytiin aina kylässä ja kaikki kävi meillä kylässä, Benjamin kuvailee.

– Meillä on täällä iso talo, kyllä tänne mahtuu, Eeva toteaa hymyillen.

Pertti ja Leila Hujanen toivovat, että uudet tilalliset jaksavat. Kevät ja kesä ovat raskasta aikaa luomuviljelijälle. Vanhemmat ovat kuitenkin vielä niin hyvässä kunnossa, että heistä on apua ja tukea uudelle polvelle vielä vuosiksi eteenpäin.

Muutettu klo 29.12. klo 12.15 luomukanala kanalaksi.

Historiantutkija kertoo tunteneensa itsensä tänä vuonna keikkamuusikoksi tai matkasaarnaajaksi.

Tampereen yliopiston Suomen historian dosentti Marko Tikka on kiertänyt lukuisissa tilaisuuksissa puhumassa Suomen sisällissodasta.

Kuulijoita on ollut niin paljon, että ihmisten kiinnostus on yllättänyt tutkijankin.

– Kinnostus historiaa kohtaan on ollut valtaisaa. Minulla on ollut välillä omituinen olo: Oikeastiko tämä kiinnostaa ihmisiä näin paljon?

Vuoden 1918 tapahtumia on muistettu sadoissa tapahtumissa eri puolilla maata.

Muistovuosi on jättänyt jälkensä sekä tieteeseen että taiteeseen. Vuoden aikana aiheesta on järjestetty juhlia, seminaareja, luentoja sekä julkaistu kirjoja ja nähty teatteriesityksiä.

Marko Tikalle pienoinen yllätys on ollut sekin, miten hyvin ihmiset tuntevat Suomen historiaa. Hän on eri tilaisuuksissa huomannut, että halu selvittää oman suvun menneisyyttä on entisestäänkin lisääntynyt.

– Vaikeatkin tapahtumat ovat osa historiaamme ja kyllä muistovuodella on ollut myös ymmärtävä ja meitä lähentävä merkitys.

Muistovuosi korosti sovintoa ja eheyttä

Suomen sisällissota oli yhteiskunnallisten ritiriitojen, ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen synnyttämä konflikti.

Sota alkoi tammikuun lopulla punaisten vallankumouksella Helsingissä sekä halituksen joukoiksi julistettujen suojeluskuntien operaatiolla venäläisiä varuskuntia vastaan Pohjanmaalla ja Karjalassa.

Sisällissota kesti toukokuun alkuun ja vaati kaikkiaan noin 37 000 ihmisen hengen.

– Ottaen huomioon, miten valtava tragedia sota ja sen jälkeiset tapahtumat olivat nuorelle Suomelle, on syytä huomioida, että kaari kohti sovintoa ja menestyvää yhteiskuntaa on todella poikkeuksellinen, valtiosihteeri Paula Lehtomäki muistuttaa.

Lehtomäki on toiminut Muistovuosi 1918:n puheenjohtajana.

Hänen mielestä suomalaiset ovat saaneet hankkeen aikana laajalti tietoa sodasta sekä sen jälkeisestä ajasta vankileireineen. Vuosi on osoittanut, että vaikeitakin asioista on pystytty tarkastelemaan yhdessä.

"Kunnioitettiin sodan eri puolilla toimineita uhreja." Paula Lehtomäki

– Koko tässä vuodessa oli sellainen henki, ettei haettu syyllisiä tai vastakkainasetelmaa, vaan kunnioitettiin sodan eri puolilla toimineita uhreja.

Vuoden aikana esille on tuotu yhteiskunnallisen eheyden merkitystä.

– Toivottavasti se, että olemme voineet entistä enemmän yhdessä muistaa molempien osapuolten tapahtumia ja uhrauksia, vie meitä entistä vahvempina ja yhtenäisempinä eteenpäin, Paula Lehtomäki jatkaa.

Luokkajaosta "mouhotaan" lähinnä somessa

Historiantutkija Marko Tikan mukaan enää sisällissodasta puhuttaessa ydinkysymys ei liity siihen, kenen joukoissa seisot, punaisten vai valkoisten.

– Mielestäni tänä vuonna näkyi ihan selvästi, että sisällissodan historia on tullut yleiseksi historiaksi. Kuuntelijan ei enää tarvitse ottaa kantaa, kummalla puolella olen, jos menen kuuntelemaan luentoa sisällissodan historiasta tai katsomaan näytelmää.

Tikka on huomannut, että luokkajaosta mellastetaan lähinnä sosiaalisessa mediassa.

– Mouhoaminen ja värin tunnustaminen ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan. Somessa halutaan tuoda esille oma poliittisesti sitoutunut kanta.

Marko Tikan vuonna 2004 ilmestynyt väitöskirja Kenttäoikeudet käsitteli sisällissodan valkoista ja punaista terroria. Lisäksi häneltä on ilmestynyt aihetta käsitteleviä tietokirjoja.

"On hienoa, että sotaa on voitu käsitellä laajasta ja vapaasti." Marko Tikka

Historiantutkijan mielestä sisällissota on ollut niin iso asia suomalaiselle yhteiskunnalle, että se on ansainnut kaiken vuoden aikana saamansa huomion ja juhlallisuudet.

– On hienoa, että sotaa on voitu käsitellä laajasti ja vapaasti.

Marko Tikan mielestä tärkeintä on muistaminen. Ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa.

– Meidän ei vieläkään tarvitse olla samaa mieltä, meidän ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtääkään. Tärkeää on, että muistamme historian. Se on tärkeä asia myös tämän päivän Euroopassa.

Lue myös: Rauhantutkija muistuttaa, miten nopeasti Suomi toipui sisällissodasta: "Se on aika suuri ihme"

Suomen sisällisodan teloittajat poseeraavat ruumiiden äärellä - Julma maa -dokumentin kuvat näyttävät sodan raa'an todellisuuden

Keskustelu on suljettu Ylen kommentointiohjeen rikkomisen vuoksi.

New York järjestää vuosi toisensa perään kenties maailman ikonisimpiin kuuluvat uudenvuoden juhlallisuudet Times Squarella.

Usein kaupungin viranomaiset laskevat, että jopa kaksi miljoona ihmistä kokoontuu laskemaan vuoden viimeiset sekunnit loppuun One Times Square -rakennuksen katolta laskeutuvan Waterford Crystal -pallon tahdissa.

Mutta mahtuuko Times Squarella todellakin kaksi miljoonaa ihmistä?

– Ei missään tapauksessa, sanoo professori G. Keith Still, joka on erikoistunut suuria väkijoukkoja keräävien tapahtumien turvallisuuteen ja riskianalyyseihin.

Still sanoo, että Times Squaren kuuluisan kristallipallon laskeutumista seuraavien ihmisten lukumäärä on lähempänä sataatuhatta.

Jo helppo laskutapa paljastaa, ettei Times Squarelle mahdu lähellekään miljoonaa ihmistä, kertoo professori Still.

Times Squaren mittaaminen kartalla ja muutamat laskelmat osoittavat, että aukiolle mahtuisi 51 000 juhlijaa, jos kolme ihmistä laitettaisiin neliömetrille. 86 000 ihmisen määrään päästäisiin, jossa neliömetrille ahtautuisi viisi henkilöä. Seitsemän ihmisen pitäisi puolestaan juhlia neliömetrin kokoisella kaistaleella, jotta Times Squaren väkijoukkomäärissä yllettäisiin 120 000:een.

Tällaista ihmismäärän pakkautumista aukiolle professori Still pitää epätodennäköisenä.

"Kaupungin intresseissä liioitella väkimääriä"

Tästä huolimatta kaupungin viranomaiset ja tapahtumajärjestäjät arvioivat vuosi toisensa jälkeen väkijoukkojen määrät Times Squarella 1-2 miljoonan kokoisiksi.

The Times Square Alliance, joka vastaa Waterford Crystal -pallon laskeutumisesta, kertoo saavansa arviot väkimääristä New Yorkin poliisilta.

New Yorkin yliopiston professori Charles Seife kertoo, että liioiteltujen väkimääräarvioiden markkinoiminen on kaupungin intresseissä. Hänen mukaansa se auttaa ”lujittamaan mielikuvaa, jonka mukaan New York on universumin keskus.”

Seifen mukaan ihmisten määrän arvioiminen Times Squaren uudenvuoden juhlinnassa on ylipäätänsä kinkkistä: Lasketaanko osallistujaksi vain pallon näkevät vai myös ne juhlijat, jotka ovat pakkautuneet Manhattanin baareihin?

Arviot Times Squaren uudenvuoden juhlijoiden määristä ovat nousseet vuosien mittaan. Vuonna 1998 New Yorkin poliisi ennusti, että aukiolla juhli suurin piirtein 500 000 ihmistä. Millennium-juhliin valmistautunut New Yorkin pormestari Rudolph Giuliani puolestaan ennusti vuonna 1999, että Times Squarella oli saapumassa kaksi miljoonaa juhlijaa.

Hannoverin lentokenttä Saksassa suljettiin iltapäivällä, kun mies yritti ajaa autollaan lentokoneiden liikennöintialueelle.

Poliisi pysäytti auton nopeasti ja pidätti miehen. Poliisi uskoo miehen toimineen yksin. Vaikka miehen motiivit eivät ole vielä selvillä, ei teko viittaa poliisin mukaan terrorismiin.

Selkkauksen vuoksi kaikki lentoliikenne on keskeytettiin Hannoverin kentällä. Lentoliikenne käynnistyi jälleen kahdeksan aikaan illalla paikallista aikaa.

Hannoveriin saapuvat lennot on ohjattiin muille lentokentille Saksassa.

Vanhemmat pojat naljailivat seitsemäsluokkalaiselle Eemeli Ranta-Panulalle painosta, jotkut nimittelivät läskiksi. Samantyyppisiä anonyymejä kommentteja oli tullut myös kuviin, joita hän oli julkaissut somessa.

– Nyt ne samat tyypit kommentoivat, että "respect". Jotkut ovat sanoneet niin ihan kasvotustenkin. Onhan se ihan kivaa, Eemeli hymyilee.

Hän painoi rippikesänä vielä 125 kiloa. Sen jälkeen paino on pudonnut yli 40 kiloa puolessatoista vuodessa.

Ulkonäköpaineet ajoivat laihduttamaan

Eemeli Ranta-Panula kertoo olleensa luokkatovereitaan isompi jo alakoulussa, mutta ei se vielä silloin haitannut.

Yläkouluiässä kouluterveydenhoitaja patisti liikkumaan ja Eemeli sai myös lähetteen keskussairaalaan tarkempaa painontarkkailua varten.

Painon kontrollointi ja tapaamiset lääkärin tai hoitajien kanssa vähän ahdistivat, mutta eivät isommin hetkauttaneet.

– Painoihan se mielessä, mutta sanoisin, että ei se siellä käyminen paljon auttanut. Kyllä se loppupeleissä oli itsestä kiinni, Eemeli pohtii.

Hän tiesi, että painoa oli liikaa, mutta ei saanut tehtyä asialle mitään. Eikä hän edelleenkään osaa tarkasti sanoa, mikä oli se hetki, milloin hän lopulta päätti alkaa laihduttaa.

Syy, joka hänet siihen ajoi, on kuitenkin selvä.

Sopivankokoisten vaatteiden löytyminen oli vaikeaa. Mutta eniten vaikuttivat kuitenkin ulkonäköpaineet. Paineita tuli kaverien ja somen kautta. Siihen vaikutti myös se, mitä hän näki peilistä.

– En ole ikinä tykännyt naamastani, kun se on ollut niin pyöreä. On se nyt vieläkin vähän, mutta ei niin paha kuin ennen, Eemeli virnistää.

Eikä kiellä, etteikö mielessä olisi käynyt sekin, että hoikempana olisi helpompaa tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Nuoren ylipaino on herkkä aihe

Nuori voidaan ohjata lastentautien poliklinikalle, jos ylipaino on voimakasta, sokeri- tai maksa-arvoissa on poikkeavuutta tai tilanteeseen ei saada otetta.

Poliklinikalla nuori tapaa hoitajan ja lääkärin lisäksi ravitsemusterapeutin ja tarvittaessa myös fysioterapeutin ja psykologin, riippuen valmiudesta ja tilanteen vakavuudesta.

Lasten endokrinologi Anne-Maarit Suomi tapaa työssään Seinäjoen keskussairaalassa paino-ongelmaisia nuoria. Hän muistuttaa, että paino on kaikille henkilökohtainen asia ja nuoren kohdalla usein erityisen herkkä.

– Pyrin painottamaan, että painosta ei puhuta sen takia, että meidän kaikkien pitäisi olla samannäköisiä ja samanmallisia, kun eihän me olla, eikä meidän tarvitse olla. Mutta siitä puhutaan jaksamisen, terveyden ja hyvinvoinnin takia, ettei liikapaino hankaloittaisi arkea nyt, eikä aiheuttaisi ongelmia ja sairauksia liian varhain tai ollenkaan.

Hän sanoo, että tämän näkökulman avaaminen usein vapauttaa keskustelua.

Vaikka keskustelujen ei ole tarkoitus syyllistää ketään, ovat syyllisyydentunteet tavallisia.

– Asiasta keskustellaan faktojen perusteella eli mitä muun muassa verikokeet ja painonkehitys kertovat. Mutta kun kartoitetaan syömisrytmiä, liikkumista, unirytmiä ja ruutuaikaa, niin tuleehan sieltä esiin niitä asioita, mistä nuori tai vanhempi syyllistyy.

– Ja onhan niiden asioiden tunnistaminen tärkeää, että voi alkaa tehdä muutoksia.

Painonpudotus voi vaikuttaa murrosikään

Anne-Maarit Suomi muistuttaa, että kasvuikäinen hoikistuu automaattisesti, kun painon lisääntyminen saadaan pysähtymään. Mutta jos liikapainoa on paljon tai kasvu on jo päättynyt, myös painon väheneminen on tarpeen.

Jos hoikistuminen etenee vauhdilla, pitää olla tarkkana, ettei pihistä väärästä paikasta.

– Maltti on tärkeää ja pitää tarkoin miettiä, että ravitsemus on oikea. Jos lopettaa sipsien ja karkkien syömisen ja alkaa liikkua, siinä ei ole mitään pahaa, mutta vaje ei saisi tulla tavallisesta ruuasta, missä ovat tärkeät ravintoaineet.

Suomen mukaan ravitsemusterapeutin olisi hyvä olla mukana, kun nuori alkaa pudottaa painoaan. Ammattilainen osaa arvioida ravintoaineiden saannin.

– Helposti käy niin, että jää vajausta tärkeistä proteiineista, vitamiineista ja hivenaineista. Ja jos painonpudotuksen tekee liian rajusti, murrosikään kuuluva kehitys voi hidastua tai häiriintyä.

Pienemmät annokset ja vähemmän herkkuja

Eemeli Ranta-Panula ei googlaillut ohjeita eikä pyytänyt apua painonpudotukseen. Hän vain aloitti tekemällä arkeen pieniä muutoksia.

Ensimmäinen oli kuntopyörällä polkeminen.

– Puolen vuoden kohdalla lisäsin liikuntaa, kun paino oli pudonnut jo jonkin verran. Nykyään käyn kävellen lenkillä melkein joka päivä, 3-10 kilometriä per päivä, ja jos en pääse, niin poljen kuntopyörällä ainakin 20 kilometriä.

Hän myös jätti sipsit, vähensi limsan juomista ja makeisten syömistä. Söi aterioita vähemmän ja pienensi annoksia.

– Olihan mun aluksi nälkä, mutta siihen oli vaan totuttava. Ensimmäinen puoli vuotta oli varmaan vaikeinta.

Suurin muutos oli nimenomaan ruuan määrässä. Eemeli arvioi ruoka-annostensa olleen ennen jopa kolminkertaisia nykyisiin verrattuna.

– Nykyään syön koulussa kunnolla. Joskus kotona välipalan ja alkuillasta syön vielä pienen lämpimän aterian. Illalla en oikeastaan enää syö. Ennen söin päivässä ehkä kolmekin isoa lämmintä ruokaa ja aika paljon välipaloja pitkin päivää.

Tulokset ja tuki kannustavat

Eemeli Ranta-Panula kertoo, että paino putosi aluksi yllättävänkin nopeasti, jopa pari kiloa viikossa. Kun elimistö tottui, niin vauhti tasaantui.

Hän sanoo, että kun paino laski nopeasti, ja tulokset alkoivat näkyä, se kannusti tekemään töitä ja kestämään näläntunnetta.

Annoskoot täytyy pitää kurissa ja herkkujen syöminen rajoittaa viikonloppuihin, mutta mistään ei ole tarvinnut kokonaan luopua. Joskus voi edelleen käydä pizzalla tai pikaruualla kavereiden kanssa.

Herkuttelu saattaa näkyä vaa’alla pari päivää, mutta, kun normaalirytmiin pääsee, paino alkaa taas pudota.

Vuosi sitten Eemeli Ranta-Panula liittyi painonhallintaryhmään Facebookissa.

– Siellä tsempataan ja sieltä saa hyviä vinkkejä, hän kiittää.

Sieltä saadut vinkit ovat auttaneet mm. tarkkailemaan hiilihydraattien määrää ja valitsemaan karkkipusseista sen vähäkalorisimman.

Lopullinen tavoite häämöttää

Eemeli Ranta-Panulan tavoite on muuttunut painon pudotessa. Aluksi tavoite oli päästä alle sataan kiloon, sitten alle 90 kiloon. Koska paino on jo alle senkin, häämöttää lopullinen tavoite, 75 kiloa, vajaan 10 kilon päässä.

– Yritän sitten jatkossa pitää painon alle 80 kilossa. Se on omasta mielestäni ihan hyvä. Sitten ajattelin alkaa kiinteyttää itseäni salilla.

Hän aikoo jatkossakin pitää ruokavalion terveellisenä ja syödä herkkuja kohtuudella.

Vaikka kaikki kehut ja kannustus ovat tuntuneet hyvältä, on kavereilta saatu palaute ollut tärkeää.

– Kaverit ovat sanoneet, että kunnioittavat saavutustani ja että kannattaa olla ylpeä tästä.

Painonpudotus tarvitsee tasapainoiset olosuhteet

Ylipainon pudottamisen hyödyt ovat kiistattomat. Selän sekä alaraajojen kuormitus vähenee ja rasvamaksan, kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja esimerkiksi uniapnean kehittyminen estyvät tai siirtyvät myöhempään ikään.

Usein nuorten kohonneet sokeri- ja rasva-arvot normalisoituvat jo pienenkin hoikistumisen myötä.

Anne-Maarit Suomi toistaa, että tärkeimmät asiat painonhallinnassa ovat normaali ruokarytmi, viisi ateriaa, hyvä yöuni ja riittävä liikkuminen. Aterioiden tulee sisältää normaalin lautasmallin mukaista ruokaa, jossa kaikki ravintoaineet turvattu.

Hän muistuttaa, että oma motivaatio tarvitaan, jotta toivottua arjen rytmitystä saa toteutettua, mutta nuoren kohdalla myös vanhempien tuki on tärkeää. He voivat auttaa mm. ruokarytmistä kiinni pitämisessä ja kannustaa suotuisiin valintoihin.

Itselleen pitää myös olla armollinen: aina ei kykene tekemään painonhallinnan kannalta tarpeellisia arjen muutoksia tai ylläpitämään niitä.

– Joskus elämässä vaan on niin paljon kuormitusta, ettei siihen pysty. Näihin muihin asioihin on myös tärkeää saada tarvittavaa tukea, jotta ihmisellä on voimavaroja tehdä sellaisia muutoksia, joita painonhallinnassa tarvitaan.

Yhdysvaltalaiskomentajat suunnittelevat jättävänsä aseensa kurditaistelijoiden YPG-joukoille Syyriassa, kertoo neljä erillistä yhdysvaltalaista viranomaislähdettä.

Kyseessä on toistaiseksi komentajien suositus ja aiheesta on tarkoitus vielä keskustella puolustusministeriö Pentagonissa. Lopullisen päätöksen asiasta tekee presidentti Donald Trump.

Yhdysvaltalaislähteiden mukaan kurdien lisäksi myös amerikkalaiskomentajat ovat pitäneet Trumpin yllätyspäätöstä vetää Yhdysvaltain joukot Syyriasta petoksena kurdeja kohtaan.

Tämän vuoksi amerikkalaiskomentajat ovat suositelleet, että kurditaistelijoiden YPG-joukoille jätettäisiin panssarintorjuntaohjuksia, panssaroituja ajoneuvoja ja kranaatinheittimiä.

Yhdysvaltain Nato-liittolaiselle Turkille Trumpin salamapäätös vetäytymisestä on ollut mieluinen, sillä nyt maa voi vapaammin kohdistaa iskuja kurdijoukkoja vastaan. Kurdisotilailla on ollut merkittävä rooli Isisin vastaisessa taistelussa, mutta Turkin hallinto pitää heitä terroristeina.

Turkki ärsyttääkin, mikäli Yhdysvallat päättää jättää aseitaan kurdeille. Maa pelkää kurditaistelijoiden käyttävän niitä Turkkia vastaan.

Turkki ja Venäjä: Jaamme samat päämäärät Syyriassa

Turkki ja Venäjä neuvottelivat lauantaina Moskovassa nopeasti muuttuneesta Syyrian tilanteesta.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kertoi, että Venäjä ja Turkki sopivat siitä, miten maat jatkavat uudessa tilanteessa yhteistoimintaa Syyrian maaoperaatioissa.

Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu puolestaan kertoi, että Turkin ja Venäjän yhteisenä päämääränä on saada tyhjennettyä Syyria kaikista terroristiryhmistä.

Moskovassa käytyihin neuvotteluihin osallistuvat maiden ulko- ja puolustusministerit.

Venäjän on määrä isännöidä vuoden 2019 alkuvaiheessa huippukokousta, jossa Venäjä, Turkki ja Iran käsittelevät Syyrian konfliktia.

Aiheesta lisää:

Yhdysvaltain hylkäämät kurdit saavat tukea yllättäen Syyrian armeijalta

Turkki vakuuttaa etenevänsä Syyrian kurdialueille

Kurdit jäämässä Turkin ja Syyrian armeijojen puristukseen, Isis-terroristit joudutaan ehkä jättämään rauhaan

Oulussa Nelostien liikenne suljettiin iltapäivällä onnettomuuden vuoksi Haukiputaan liittymän pohjoispuolella. Onnettomuus tapahtui Haukiväylän ja Kiiminkijoen sillan välillä.

Nelostie oli lauantaina tuntien ajan suljettu liikenteeltä, ja paikalle oli järjestetty kiertotie molempiin suuntiin. Iltakymmenen jälkeen Liikennevirasto tiedotti tilanteen olevan ohi.

Oulun poliisin mukaan kyseessä oli henkilöauton ja kuorma-auton välinen yhteentörmäys. Etelän suunnasta tullut henkilöauto oli poliisin mukaan törmännyt kylki edellä vastaan tulleen kuorma-auton keulaan, kertoo poliisi tiedotteessa.

Kaksi henkilöautossa ollutta kuoli onnettomuudessa. Kuorma-auton kuljettaja selvisi tapahtuneesta vammoitta, kerrotaan Oulun poliisista.

Tieolosuhteista tai onnettomuuden syystä poliisilla ei ole vielä tietoa. Hälytyskeskus sai tiedon tapahtuneesta noin kello 15.

Liikenneviraston arvion mukaan raivaustyöt turmapaikalla kestävät kolmesta kuuteen tuntia.

Unelma on perisuomalainen: itse rakennettu omakotitalo järven rannalla. Toteutustapakin on kuin Täällä pohjantähden alla -romaanista: mies raivaa torpan paikan umpimetsään omin käsin ja rakentaa perheelleen kodin itseään säästämättä.

Mutta tässä tarinassa lopputulos yllättää: Liperin maaseudulle Pohjois-Karjalaan nousee savesta ja oljista tehty pyöreä ekotalo, joka muistuttaa ulkonäöltään valtavaa afrikkalaista savimajaa. Siellä nelihenkinen lapsiperhe aikoo elää omavaraista elämää vailla jääkaappia, pyykkikonetta, keskuslämmitystä tai vesivessaa.

Näky metsän keskeltä aukeavalla tontilla pysäyttää. Pystyssä on kahdeksan metriä korkea pyöreän talon kehikko. Yhdeksän tanakkaa pystyhirttä kannattelee kattorakenteita. Ylhäällä omatekoisilla rakennustelineillä tasapainoilee rakenteilla olevan talon isäntä Mick Walsh ja kiinnittää kattopeltiä paikalleen.

Talvi puskee päälle. Työ on pakko keskeyttää sydäntalven kylmimmiksi kuukausiksi, ja katto jää kesken. Katon rakentaminen jatkuu keväällä, sen jälkeen on seinien vuoro. Muuttamaan perhe pääsee kahden vuoden kuluttua. Ehkä.

Savimajasta saattaa tulla muumitalo

Hämmästyttävintä Mick Walshin ja Marja Houtbeckersin taloprojektissa on sen budjetti: ekotalo metsän keskelle nousee noin kymppitonnilla. Kun mukaan lasketaan tontin hinta ja tien rakentamisen kustannukset, tulee kokonaisbudjetiksi noin 30 000 euroa. Summassa ei tosin ole mukana hintaa työlle. Mick Walsh on ammatiltaan kirvesmies ja hän haluaa tehdä rakennuksella kaiken omin käsin. Siis aivan kaiken, lähtien kehikon hirsien kuorimisesta käsipelillä.

– Rakennamme halvalla, sillä emme halua ottaa asuntolainaa. Jos meillä olisi lainaa, molempien aikuisten pitäisi käydä kodin ulkopuolella kokopäivätöissä, ja emme halua sellaista elämää, sanoo Marja Houtbeckers.

Perhe rakentaa säästöjen turvin, ja Houtbeckers ja Walsh käyvät palkkatöissä satunnaisesti.

Millaisen talon kymppitonnilla voi rakentaa? Mick Walsh ja Marja Houtbeckers haluavat rakentaa talonsa mahdollisimman pitkälti luonnonmateriaaleista. Hirsikehikko seisoo yhdeksän luonnonkiven päällä. Eristeeksi talon pohjaan ja kattoon tulee selluvillaa. Seinät eristetään puolen metrin olkikerroksella, jonka päälle ulko- ja sisäpuolelle tehdään savirappaus.

Melkein kaikki mahdollinen rakennusmateriaali on kierrätettyä, esimerkiksi kattopelti, ovet ja ikkunat.

– Olemme saaneet joensuulaisilta rakennustyömailta jätteeksi menevää lautatavaraa. Oikeastaan vain naulat ja muu pientavara sekä leivinuunin pohjan lekaharkot on ostettu uutena, Marja Houtbeckers sanoo.

Kun talo aikanaan valmistuu, se muistuttaa todennäköisesti jättimäistä afrikkalaista pyöreää savimajaa.

– Tai jos maalaamme katon punaiseksi ja ulkoseinät siniseksi, asumme muumitalossa, Marja Houtbeckers lisää.

Tuleeko pyykkikonetta ikävä?

Talosta tulee erikoinen, mutta ei siellä elettäväksi suunniteltu arki kuulosta sekään aivan tavalliselta. Walsh ja Houtbeckers haluavat elää mahdollisimman ekologisesti ja omavaraisesti. Unelmissa on, ettei taloa tarvitse liittää sähköverkkoon, vaan sähkö omiin tarpeisiin tuotetaan aurinkoenergialla ja pienen tuulimyllyn avulla.

Silloin sähköä riittää lähinnä tietokoneen ja kännykän lataamiseen, valaistukseen ja auton lämmitykseen talvisin, pariskunta arvioi. Perheeseen kuuluvat myös nyt 2- ja 4-vuotiaat lapset Luna ja Leo. Suunnitteilla on lapsiperhe-elämä vailla juuri mitään nykyajan mukavuuksia.

– Meille ei tule jääkaappia, pakastinta, pyykkikonetta tai sähköhellaa. Oikeastaan juuri mitään ei tule, Marja Houtbeckers nauraa.

Tällä hetkellä perhe asuu vuokralla vanhassa puutalossa rakennustyömaan lähellä.

– Ruuat laitamme puuhellalla jo nyt, mutta pyykkikonetta saattaa tulla ikävä. Tosin sitten meillä ei ole enää vaippaikäisiä, Marja Houtbeckers pohtii.

Tarkoitus on tulla toimeen pienillä tuloilla myös sen jälkeen, kun talo on valmis. Pyykkääminen ja tiskaaminen käsin tai ruuanlaitto puuhellalla on työlästä, mutta Marja Houtbeckersin mielestä mielekästä puuhaa. Suomalais–irlantilainen pariskunta rakentaa itselleen elämää, jossa aikaa jää muuhunkin kuin palkkatyöhön. Lapset he haluavat hoitaa kouluikään asti kotona.

Kompostikäymälä korvaa vesivessan

Tavallisesti talon rakentamisessa kalleimpia ovat ammattilaisen tekemät sähkö- ja putkityöt. Niistäkin Walsh ja Houtbeckers aikovat selvitä halvalla. Talon sisälle tulee kompostikäymälä. Vesi saadaan omasta pihakaivosta. Voi olla, että se joudutaan kantamaan sisälle käsin.

– Toivoimme kaivoa ylärinteeseen, jolloin veden olisi voinut pumpata taloon käsikäyttöisellä pumpulla. Maaperä oli kuitenkin liian kivinen, ja kaivo piti rakentaa alarinteen puolelle, Marja Houtbeckers sanoo.

Talosta johdetaan ulos vain harmaat jätevedet eli tiski- ja pesuvedet, mutta ei ulosteperäisiä vesiä. Jätevesiä varten pihalle on rakennettu kymmenen neliön kokoinen imeytyskenttä esimerkiksi sorasta. Se suodattaa ja puhdistaa jäteveden maaperässä.

Peseytymistilat tulevat pihasaunaan. Pyöreän talon keskelle pystytetään suuri käytetty vuolukiviuuni. Talo lämpiää pelkästään puulla.

Minikokoinen talo kiertää rakennusmääräyksiä

Walsh ja Houtbeckers kutsuvat taloaan ekotaloksi. Ekorakentaminen on häilyvä termi. Se voi tarkoittaa yhtä lailla talon energiatehokkuutta kuin rakentamista luonnonmateriaaleista. Joka tapauksessa ekorakentamisen tavoitteena on mahdollisimman pieni ympäristörasitus. Useimmiten ekotalolla tarkoitetaan taloa, jossa on tavallista parempi lämmöneristys, energiatehokkaat lämmitysratkaisut ja keskimääräistä pienempi sähkön- ja vedenkulutus.

Ekologisina valintoina voi ajatella myös kierrätetyn rakennusmateriaalin käyttöä. Toisaalta rakennusmääräykset rajoittavat esimerkiksi kierrätettyjen ikkunoiden ja ovien käyttöä, jos niiden lämmöneristävyys ei ole riittävä.

Marja Houtbeckersin ja Mick Walshin taloon tulee ratkaisuja, jotka eivät täytä nykyisiä, yli 50 neliömetrin kokoisten talojen rakennusmääräyksiä. Talon asuinpinta-ala on alle 50 neliötä, sillä tällöin määräykset ovat löyhemmät. Esimerkiksi talon lämmittäminen pelkästään puulla ei olisi isommassa talossa salittua, mutta liperiläisperheen minitalossa se on mahdollista.

– Rakennusvalvoja on suhtautunut suunnitelmiimme kiinnostuneen positiivisesti, Mick Walsh sanoo.

Itse hän on saanut vastata monta kertaa kysymykseen, miksi käyttää elämästään monta vuotta rakennusprojektiin, joka on hankala ja vie kaiken ajan. Kyse on unelmasta ja sen toteuttamisesta. Kirvesmiehelle oman talon rakentaminen on pitkäaikainen haave. Eikä minkä tahansa talon, vaan todellisen hartiapankkitalon, jossa jokaisen ratkaisun saa miettiä itse.

Unelma oli mielessä silloin, kun Walsh vajaat pari vuotta sitten seisoi juuri hankitulla metsätontilla, alkoi kaataa puita ja kuoria tukkeja. Sama unelma on mielessä nyt, kun Walsh puhaltelee lämmintä ilmaa pakkasviiman kylmettämiin sormiinsa talon kattotöissä.

– Yksi haave on paanukatto. Se on kuitenkin niin hidas rakentaa, että tyydymme nyt aluksi peltiin, Walsh sanoo.

Nosturi rikkoisi tee se itse -idean

On monen sattuman summa, että irlantilainen kirvesmies rakentaa savitaloa Pohjois-Karjalan maaseudulle. Walsh ja Houtbeckers tapasivat aikoinaan Irlannissa ja miettivät pitkään, mihin alkaisivat elämäänsä rakentaa. Lopulta asiasta päätettiin heittää kolikkoa. Kolikko valitsi Irlannin.

– Sitten tulimme käymään Suomessa ja alkoikin tuntua siltä, että meidän täytyy asettua tänne minun kotiseudulleni, Marja Houtbeckers kertoo.

Hän on kasvanut maatilalla vain kivenheiton päässä talotyömaasta.

Aluksi pariskunta etsi vanhaa maalaistaloa Pohjois-Karjalasta. Unelmapaikkaa ei löytynyt, sillä vaatimukset olivat korkealla: talon piti sijaita omassa rauhassa, tien päässä, keskellä metsää ja lähellä järveä.

Vähitellen myös Marja Houtbeckers lämpeni miehensä unelmalle kokonaan itse rakennetusta talosta. Sopiva tontti löytyi läheltä Houtbeckersin vanhempien tilaa, ja maan omistaja suostui kauppoihin.

Talon hirsikehikon puut on saatu omalta tontilta. Pariskunta ei kuitenkaan halunnut rakentaa perinteistä hirsitaloa, sillä järeiden seinähirsien käsitteleminen ja nostaminen olisi ollut fyysisesti hyvin raskasta. Nosturin ja koneiden käyttäminen taas olisi rikkonut ajatuksen tee se itse -talosta. Seinämateriaaleiksi valittiin olki ja savi, koska ne ovat ekologisia ja yhtä aikaa hengittäviä ja eristäviä.

Tähän mennessä ulkopuolisten ammattilaisten apua tontilla on tarvittu vain silloin, kun kaivinkoneyrittäjä kävi rakentamassa tien- ja tontinpohjan.

Täysin ilman apua pariskunnan ei ole kuitenkaan tarvinnut rakentaa. Työmaalla on ollut apuna talkoolaisia eri puolilta Eurooppaa kolmen eri järjestön kautta. Jotkut ovat viipyneet useamman kuukauden, toiset jokusen viikon. Walsh on samalla opettanut hanslankareille käsin rakentamisen taitoja.

– Vaikka kyllä meidän Leo on taitavampi naulaaja kuin monet talkoolaisista, Marja Houtbeckers huomauttaa.

Pariskunta haluaa opettaa lapsilleen, että asioita voi tehdä itse. Kesällä lapset ovat mukana tontilla. Viime kesänä Marja ja lapset aloittivat kasvimaan rakentamisen ja tekivät polttopuut useamman vuoden tarpeiksi.

Pyöreä on vaikea muoto

Konkreettinen rakentaminen on vain pieni osa taloprojektia. Paljon enemmän aikaa kuluu suunnitteluun, kierrätysmateriaalien hankkimiseen ja erilaisten ratkaisujen pohdintaan. Ekorakentamisesta kiinnostuneiden verkosto netissä on vilkas ja vinkkejä jaetaan ahkerasti.

Mick Walsh on esimerkiksi joutunut ratkomaan monta ongelmaa, joita talon pyöreä muoto aiheuttaa. Perinteisen neliskanttisen talon rakentaminen olisi ollut helpompaa.

– Pyöreä muoto kuitenkin viehätti meitä ja samat neliöt tuntuvat siinä tilavammilta. Se tuntuu luonnolliselta ratkaisulta, vaikka rakennusvaihe on vaikeampi, Marja Houtbeckers sanoo.

Pariskunta myöntää, että työlään unelman toteuttaminen on hetkittäin kaduttanutkin. Rakentamisen hidas tahti sen sijaan ei tullut yllätyksenä. Oikeastaan se on tarjonnut mahdollisuuden uuden elämänasenteen opetteluun.

– Ennen elin elämääni keskittyen tavoitteisiin ja tuloksiin. Talon rakentaminen on opettanut keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja nauttimaan matkasta, Mick Walsh sanoo.

25–34-vuotiaat naiset tekevät Suomessa yhteensä noin 4 000 aborttia joka vuosi. Yle kertoi vasta, että määrä on pysynyt ennallaan vuosikymmeniä, kun kaikissa muissa ikäryhmissä raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosi vuodelta vähemmän.

Väestöliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden mukaan syitä siihen, miksi aikuiset ja usein perheelliset naiset päätyvät aborttiin, ei oikeastaan tiedetä.

Tässä artikkelissa viisi abortin tehnyttä naista kertoo päätökseen johtaneista asioista ja elämäntilanteistaan.

Naiset esiintyvät jutussa muutetuilla nimillä aihepiirin arkaluonteisuuden takia. He kokevat, etteivät voi puhua raskaudenkeskeytyksestä vapaasti, koska ilmapiiri on tuomitseva.

"En ole ensimmäisenä puhumassa kokemuksestani, koska pelkään sitä, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Koen syyllisyyttä abortin tekemisestä. Kun joku sanoo, että abortti ei ole mikään ehkäisykeino, turhaudun. He eivät ymmärrä, mistä puhuvat", kertoo Pinja, yksi haastatelluista.

Osalle Ylen haastattelemista naisista päätös abortista oli selkeä.

Leilalle se oli kaikkea muuta.

Leila, teki abortin 32-vuotiaana. Raskaus oli vahinko. Leila kokee, että hänet painostettiin keskeyttämään raskaus.

"Aloitin 1,5 vuotta sitten suhteen miehen kanssa, joka oli naimisissa mutta väliaikaisesti erossa vaimostaan. Olimme aiemmin olleet miehen kanssa ystäviä. Suhteemme aikana mies palasi takaisin yhteen vaimonsa kanssa yhteisten lasten vuoksi.

Käytin ehkäisyrengasta, mutta se petti. Soitin useita puheluita, ennen kuin sain tietää, minne minun pitäisi mennä. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Olisin tarvinnut ensin keskusteluapua.

Kerroin miehelle raskaudesta vasta varattuani ajan. Hän halusi välttämättä abortin. Mies vetosi siihen, että hänen perheensä kärsii, jos raskaus etenee. Minulle oli shokki, että päätös oli hänelle niin helppo.

Menimme vastaanotolle miehen kanssa. Itkin ihan hirveästi. Ultrassa lääkäri sanoi, että sikiölllä on kaikki hyvin. Tilanne oli brutaali.

Sanoin, etten ole varma, haluanko abortin. Hoitaja ehdotti, että odottaisin vielä viikon. Silloin mies kysyi, miksi aikaa pitää siirtää: “Mehän sovittiin, että tämä tehdään. Me ei haluta vauvaa”.

Hoitaja siirsi ajan vain iltapäivälle, että sain edes vähän aikaa miettiä. Lähtiessäni olin tosi helpottunut, mutta mies alkoi huutaa: "Miksi sä et tehnyt sitä? Otin töistä vapaata ihan turhaan."

Menin iltapäivällä takaisin vastaanotolle. Itkin taas. Olisin halunnut jonkun sanovan, etten ole siinä kunnossa, että voin tehdä päätöksen. Hoitaja antoi pillerin ja vesilasin. Hän kehotti juomaan kaiken veden.

Myöhemmin otin tyhjennyspillerit klinikalla. Kätilö oli tuskastunut, kun tarvitsin verenvuodon takia apua vessassa käymiseen. Kello oli neljä ja hänen olisi pitänyt päästä kotiin. Onneksi olin sairaalassa, koska kotona olisin vuotanut kuiviin. Menetin niin paljon verta, että pyörryin. Lopulta minulle tehtiin kaavinta.

Tämä tapahtui viime huhtikuussa. Olen voinut sen jälkeen aika huonosti. Heinäkuussa otin yhteyttä sosiaali- ja perhetyöhön. Olen ennestään kahden lapsen yksinhuoltaja, joten he tarjosivat lastenhoitoapua kaksi kertaa viikossa.

Vasta kun viilsin itseäni, pääsin psykiatrille. Pitää satuttaa itseään, että ihmiset kuulevat, että voit huonosti. Koin, että minut ja sikiö uhrattiin miehen lasten ja vaimon mielenrauhan takia. Mies pakeni vastuuta. Minun mokani oli, että annoin painostuksen upota."

THL:n mukaan valtaosa esimerkiksi viime vuonna abortin tehneistä naisista perusteli ratkaisuaan sosiaalisilla syillä. Tarkemmat tapahtumat jäivät kuitenkin vaille valotusta.

Ylen aiemmin haastattelema psykologi ja psykoterapeutti Viveka Kauranen arvelee, että yksi syy aborttiin päätymiseen voivat olla ruuhkavuodet. Perheissä saattaa jo olla pieniä lapsia, eivätkä voimavarat välttämättä riitä uuteen tulokkaaseen.

Näin kävi raskaudenkeskeytykseen päätyneelle Mirjamille.

Mirjami, teki abortin 24-vuotiaana. Ehkäisy petti. Perheessä oli myös melko vasta syntynyt vauva ja isompi lapsi.

"Minulla oli nelivuotias lapsi ja puolivuotias vauva, kun tulin raskaaksi. Se oli surullinen hetki, kun raskaustesti näytti positiivista. Raskaus oli edennyt kuudennelle viikolle, kun pääsin lääkärille ehkäisyneuvolan kautta. Ehkäisykeinona käytimme kondomia. Emme arvanneet, että näin kävisi.

Otin keskeytyspillerin sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain kotiin. Verenvuoto oli voimakasta, enkä uskaltanut lähteä vessasta. Se oli todella inhottavaa, mutta ajattelin, että niin sen kuuluukin olla. Pari päivää myöhemmin alkoi tulla pahanhajuista, veristä vuotoa ja vatsa oli kipeä. Minulla oli kohtutulehdus, jonka vuoksi jouduin sairaalaan kaavintaan.

Menin sairaalaan heti aamulla. Odotushuoneessa ei ollut mitään, mikä olisi vienyt ajatukset pois abortista. Yksi hoitaja huolehti minusta äidillisesti. Hän ehti kuskata minut leikkaussaliin. Matkalla hänen käsilaukkunsa roikkui pyörätuolin kahvassa, koska vuoro oli päättynyt ja hän oli lähdössä kotiin.

Heräämössä vastassa oli hoitaja, joka tiuski minulle. Hän katsoi minua ylimielisesti ja ilkeästi. Kun hoitaja mittasi verenpaineeni, hän ei varsinaisesti riuhtonut, mutta fyysinen ote oli erilainen kuin muiden kohdalla. Hoitaja sanoi minulle, että saan lähteä kotiin, vaikka minulla oli huono olo ja olin vasta herännyt nukutuksesta. Kohtelu oli niin inhottavaa, että lähdin mieheni kanssa kotiin.

Minulle tarjottiin keskusteluapua, mutta halusin puhua vain mieheni kanssa. Iltaisin, kun olimme saaneet molemmat lapset nukkumaan, purskahdin itkuun. Mies piti minua sylissään.

Puoli vuotta abortin jälkeen tulin taas raskaaksi. Tällä kertaa se oli ihan oma moka. Ehkäisy oli unohtunut. Otin jälkiehkäisyn. Ajattelin, että apua, jos nyt taas tulen raskaaksi. En pystyisi toiseen aborttiin. Aloin siitä huolimatta odottaa kolmatta lastani. Vihasin raskautta ja vihasin vauvaa sisälläni. Mies oli onnellinen. Hän kai koki, että hänen pitää rakastaa vauvaa kahden edestä.

Se on ainoa synnytys, jossa olen itkenyt. Rakastuin poikaan heti kun näin hänet. Ajattelen, että ilman edellisen raskauden keskeytystä meillä ei olisi häntä.

Asia on edelleen meille molemmille raskas, etenkin miehelleni. Abortti ajoittui ystävänpäivään, joten aina silloin muistelemme sitä. Tämä oli minun ja mieheni ratkaisu."

Joskus myös ongelmat mielenterveyden kanssa voivat johtaa siihen, että lapsen saaminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Sanna päätyi raskaudenkeskeytykseen, koska ei voinut henkisesti hyvin.

Sanna, teki abortin 30-vuotiaana. Sannalla oli mielenterveysongelmia ja ennestään kaksi pientä lasta.

"Menin vuositarkastukseen gynekologille ja siellä selvisi, että olen raskaana. Olin vasta lopettamassa imetystä ja kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset. Raskaus oli niin pitkällä, että lääkäri antoi minulle viikon aikaa päättää, mitä teen.

Mieheni reaktio oli, että hankkiudu eroon siitä. Hän ei ollut kahden lapsemme kohdalla käynyt kertaakaan kanssani neuvolassa eikä tullut mukaan synnytyksiin. Sanoin, että jos päädymme aborttiin, hän tulee joka käynnille mukaan. Ja hän tuli.

Puhuin asiasta monen ihmisen kanssa: mieheni, äitini, perhetyöntekijän ja mielenterveyshoitajan. Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eniten pelkäsin oman jaksamiseni vuoksi.

Kerroin uudelle mielenterveyshoitajalleni halustani tehdä abortti. Hoitaja sanoi: "Voimme aina tehdä sinusta lastensuojeluilmoituksen, jos et jaksakaan. Selittelet vain asiaa itsellesi". Minulle jäi sellainen mielikuva, että hänen mielestään abortti ei ollut vaihtoehto.

Sain perhetyöntekijän avulla yhteyden entiseen hoitajaani. Ratkaisevaa oman päätökseni kannalta oli se, kun hän sanoi, ettei voi ammatillisesta näkökulmasta katsoen suositella raskauden jatkamista. Sen avulla pystyin myöntämään itselleni, etten jaksa.

En voinut olla katsomatta sikiötä. Jälkikäteen olin pahoillani siitä, että kukaan ei varoittanut siitä. Onneksi olin sairaalassa ja sain puhua ammattilaisten kanssa. En tiedä, miten olisin käsitellyt asiaa kotona. Oli lohdullista saada tietää, että sikiö tuhkattiin ja tuhka ripoteltiin muistolehtoon.

Syvin tuntemukseni abortin jälkeen oli helpotus. Olin surullinen, mutta koskaan en ole päätöstäni katunut. Se oli oikea ratkaisu minun ja perheeni kannalta. Nyt minulla on kummallekin lapselle kainalo, jonne he voivat ryömiä. Voin antaa heille enemmän."

Väestöliiton mukaan yksi keino vähentää raskaudenkeskeytyksiä voisi olla se, että 25–34-vuotiaille annettaisiin nykyistä tehokkaammin ehkäisyneuvontaa.

Mutta entäpä ilmainen ehkäisy, voisiko siitä olla ratkaisuksi?

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen kertoo, että jotkut kunnat Suomessa tarjoavatkin maksutonta ehkäisyä myös 25–34-vuotiaille tai iästä riippumatta synnytyksen tai abortin jälkeen. Halonen ottaa esimerkiksi Helsingin, joka tarjoaa kaiken ikäisille naisille ensimmäisen kierukan maksutta.

Eri asia on, voiko ilmaisella ehkäisyllä vaikuttaa suoraan noin kolmekymppisten naisten aborttien määrään.

Nuorempien raskaudenkeskeytyksiin maksuttomalla ehkäisyllä on ollut selvä vaikutus esimerkiksi Vantaalla. Siellä etenkin alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytykset vähenivät selvästi sen jälkeen, kun kaupunki ryhtyi tarjoamaan ilmaista ehkäisyä.

THL:n tutkimusprofessorin Mika Gisslerin mukaan maksutonta ehkäisyä tarjottiin Vantaalla myös 25–44-vuotiaille, mutta heidän kohdallaan abortit eivät kuitenkaan vähentyneet merkittävästi.

Gissler uskoo, ettei ilmaisen ehkäisyn tarjoaminen 25–34-vuotiaille olisi välttämättä muutenkaan poliittisten päättäjien mieleen.

– Voisin kuvitella poliitikkojen ajattelevan, että ilmainen ehkäisy lykkäisi naisten lapsenhankintaa edelleen ja vähentäisi syntyneiden lasten määrää.

Ylen haastattelema Suvi tuli raskaaksi aloitettuaan juuri opinnot ja uuden parisuhteen. Hän ei käyttänyt ehkäisyä, koska raskaaksi tuleminen oli aiemmin ollut vaikeaa.

Suvi, teki abortin 27-vuotiaana. Ehkäisy puuttui, ja Suvilla oli kaksi alle kouluikäistä lasta.

"Olin eronnut lasteni isästä vuotta aiemmin. Olimme muuttaneet lasten kanssa toiselle paikkakunnalle, ja olin juuri aloittanut opiskelemaan uutta alaa. Esikoisen kohdalla olin ollut avoliitossa pari kolme vuotta ilman ehkäisyä ennen kuin lapsi sai alkunsa. Sama juttu toisen kohdalla.

Uudessa suhteessa tulin kuitenkin alle vuoden seurustelun jälkeen raskaaksi. Huomasin sen jo ennen kuin kuukautiset jäivät pois, koska voin pahoin ja turposin.

Puhuin asiasta miehen kanssa. Hän sanoi, että päätös on minun. Hänen mukaansa kyse on minun elämästäni ja minun kropastani. Jos en olisi voinut tehdä aborttia, se olisi vaikuttanut mielenterveyteeni. En olisi halunnut olla enää kotiäiti. Raskaus olisi vaikuttanut opintoihini. Adoptio ei olisi ollut vaihtoehto.

Raskaus keskeytettiin lääkkeillä sairaalassa. Se ei ollut kovin kivuliasta, enkä vuotanut paljon. Koetin katsoa, tulisiko ulos mitään ihmistä muistuttavaa, mutta ei. Raskaus oli niin alussa, että se ei olisi ollut mahdollista.

Aloitin hormonaalisen ehkäisyn heti abortin jälkeen. Minulle laitettiin ehkäisykapseli käsivarteen. Olisihan se pitänyt hoitaa etukäteen. Ajattelin silloin niin yksinkertaisesti, että en tule raskaaksi helpolla."

Ylen haastattelemista naisista valtaosalla oli kuitenkin jokin ehkäisymenetelmä käytössä.

Vaikka 40-vuotias Pinja ei kuulukaan noin kolmekymppisten naisten ikäryhmään, hänen tarinansa osoittaa, että edes äärimmäiset keinot raskauden ehkäisemiseksi eivät aina tuota tulosta.

Pinja, teki abortin 40-vuotiaana. Raskaus sai alkunsa sterilisaatiosta huolimatta.

"Minulle tehtiin sterilisaatio laittamalla klipsit munajohtimiin syksyllä 2017. Joulukuun alussa hakeuduin lääkäriin vatsakipujen takia. Selvisi, että olen seitsemännellä viikolla raskaana. Lääkäri oli hyvin ystävällinen, selitti toimenpiteen kulun ja antoi lähetteen sairaalaan.

Minulla oli aika aborttiin jouluaatonaattona. Olimme puolison kanssa samaa mieltä siitä, että abortti on oikea ratkaisu. Voimavaramme eivät olisi riittäneet, koska perheessämme oli kolme päiväkoti-ikäistä lasta. Olimme tehneet jo sterilisaation yhteydessä päätöksen siitä, että lapsilukumme on täynnä. Monet itkut tuli silti itkettyä. Mietin karrikoidusti, että tapan tulevan lapseni.

Sairaalassa tarjottiin keskusteluapua. Minulle annettiin keskeytyspilleri sairaalassa. Tyhjennyspillerit sain mukaan kotiin. Sairaalasta vielä varmistettiin, etten ole yksin, kun otan ne. Kivut eivät olleet valtavia, mutta verta tuli paljon ryöpsähdyksinä. En haluaisi kokea sitä uudestaan.

Kävin henkisesti läpi aikamoista myllerrystä, koska olin yrittänyt tehdä kaiken sen eteen, ettei näin kävisi. Jaloissa pyöri koko ajan kolme pientä lasta, joten arki koitti aika nopeasti.

Keskusteluapua tarjottiin jälleen parin viikon päästä verikokeissa, joissa katsottiin, että raskaus on varmasti keskeytynyt. En tarvinnut ulkopuolista apua, mutta oli tärkeää, että sitä tarjottiin. Olisi tärkeää, että myös miehille tarjottaisiin apua. Se on miehelle äärimmäisen vaikea tilanne etenkin silloin, jos hän haluaisi pitää lapsen.

Huhtikuussa 2018 kävin uudestaan sterilisaatiossa. Silloin selvisi, että toinen klipsi oli irronnut. Kyseinen munajohdin oli kuitenkin myös poikki. Lääkäri ei tiennyt, miten raskaaksi tuleminen on kohdallani ollut edes mahdollista. Tällä kertaa munajohtimet poistettiin kokonaan."

Miten ja miksi tämä juttu tehtiin?

Etsimme pääosin eri sosiaalisen median kanavia ja henkilökohtaisia kontakteja käyttäen naisia, jotka ovat tehneet abortin yli 24-vuotiaana. Haastattelimme kaikki, jotka olivat meihin yhteydessä, mutta vain osa tarinoista otettiin mukaan tähän juttuun.

Osa naisista ei halunnut tarinaansa julkisuuteen edes salanimellä. Osa puolestaan oli tehnyt abortin niin nuorena, etteivät he kuuluneet siihen ryhmään, jonka pyrimme tavoittamaan. Kaikki naiset eivät ole kertoneet kokemuksestaan edes lähipiirilleen.

Haastattelemiemme naisten mukaan abortti on edelleen tabu. Useimpien kokemuksen mukaan raskaudenkeskeytyksestä puhuminen aiheuttaa helposti niin voimakkaita vastareaktioita, etteivät he halua puhua siitä omalla nimellään julkisesti. Moni halusi kuitenkin kertoa omasta aborttikokemuksestaan, jotta etenkin hoitohenkilökunta ymmärtäisi, miten herkästä asiasta on kyse.

Artikkelin tarkoituksena on antaa ääni abortin tehneille naisille sekä valottaa ainakin osittain sitä, miksi aikuinen ja mahdollisesti jo perheellinen nainen päätyy keskeyttämään raskautensa.

Artikkelin kommentointi on päättänyt. Voit lukea alta artikkelin toimittajien vastauksia lukijoiden kysymyksiin.

“Jos ihmistä ei olisi, ei olisi ihmisen aiheuttamia päästöjä.”

“Elämme keskellä massiivista sukupuuttoaaltoa, joka hävittää lajeja paljon nopeammin kuin niitä ennätetään löytää.”

“Missä on pääministeri Juha Sipilän ilmastokriisiaiheinen tv-puhe?”

Tällaisia näkemyksiä esittivät Ylen kolumnistit ilmastonmuutoksesta. Kolumnistit halusivat nostaa ilmastoteeman esille jo paljon ennen kuin hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkisti syksyllä raporttinsa. Sen johtopäätökset olivat murskaavia. Ilmastonmuutos on vain kiihtynyt huolimatta yrityksistä puuttua siihen.

Kolumnistien ilmastohuoli ei ole yllätys. Ilmastosta on puhuttu juuri nyt enemmän kuin koskaan, vaikka itse asia on ollut esillä jo vuosikausia. Ylekin on valinnut ilmastonmuutoksen yhdeksi erityisaiheeksi kevään eduskuntavaalitenttejä varten.

Mistä sitten kirjoitettiin? Kaksi kysymystä nousi kolumneissa toistuvasti esiin: Kenen vastuulla on ilmastonmuutoksen torjuminen ja toisaalta, mitä ilmastonmuutos oikeasti tekee ympäristölle?

Jukka Relander: “Ei ole mitään järkeä, että pöydät notkuvat yhteiskunnallisesti tuettua viiden euron tehopossua joka päivä”

Tietokirjailija Jukka Relander lupasi muuttaa omia ruokailutottumuksiaan, koska ei voi katsoa 20 vuoden kuluttua lapsiaan silmiin ja yrittää perusteella, miksi emme tehneet mitään? Arkinen lihansyönti kuuluu pahimpien päästölähteiden listalle.

“Lihansyönti on poikkeus, ei sääntö. Sellainen se voisi olla myös omassa arjessamme. Samalla lihansyönnin aiheuttamat päästöt putoaisivat viidenneksen. Näin minä aion tehdä.”

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohti voisiko ihmisten käyttäytymisen muuttamiseen tehota samat keinot kuin tupakoinnin vähentymisessä aikanaan. Fossiilisten polttoaineiden kuluttaminen on nyt yhtä luonteva osa elämää kuin tupakointi aiemmin.

“Tupakkaesimerkki osoittaa, että 50 vuodessa arki voi muuttua todella paljon tavoiteltuun suuntaan. Olennaista on, että päätöksenteko perustuu punnittuun näyttöön ja kriittiseen suhtautumiseen niitä tahoja kohtaan, jotka ovat vaarassa hävitä eniten ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.”

Roope Mokka: “Syytä siis aikamme poliitikkoja”

Ihmisten käyttäytyminen muuttuu hitaasti. Tulevaisuudentutkija Roope Mokka sysäsi vastuuta yksilöiden lisäksi myös poliitikkojen suuntaan. Mokan mukaan poliitikkojen pitäisi tehdä vaadittava muutos helpommaksi ihmisille. Tarvitaan siis lainsäädäntöä ja verotusta, kansallisia viestintäkampanjoita, terveellisen ruoan lisäämistä, viestintää ja esimerkkejä. Mokan mielestä näyttää siltä kuin ihmisen pitäisi yksin jaksaa muuttaa elämäänsä vaikeammaksi.

“Syytä siis aikamme poliitikkoja. He eivät halua tai osaa johtaa. Poliitikot eivät osaa sanoa: teen muutoksen sinulle helpommaksi, mutta samalla vaadin sinulta muutosta. Voitaisiinko siis viimeinkin siirtyä sen pohtimisesta, mitä pitäisi tehdä siihen, miten muutos tehdään?”

Toimittaja Reetta Räty ja tietokirjailija Joona-Hermanni Mäkinen pohtivat molemmat poliitikkojen vastuuta johtaa tätä suurta muutosta, jossa ihmisten elintapojen muuttuminen on välttämätöntä. Kumpikaan ei löytänyt poliitikkojen puheista tai päätöksistä suurtakaan apua. Reetta Räty lyttäsi hallituksen budjettiriihen annin.

“Ilmastokysymykset ovat toki esillä budjetissa, aina ne ovat. Mutta kun listataan Kesärannan kolme tärkeintä puheenaihetta, ilmastokysymystä ei edes mainita! On ymmärrettävää, että työttömyys ja muut talousklassikot ovat budjettiriihen kärkiaiheita. Mutta samaan aikaan on täysin käsittämätöntä, että ilmasto ei ole. Sen sijaan yksityisautoilun kuluja alennetaan, lentoverosta ei edes puhuta. Aivot sulavat, kun tätä ajattelee.”

Joona-Hermanni Mäkinen on samoilla linjoilla. “Sipilän hallituksen ilmastosuunnitelma on kelvoton. Metsien lisähakkuut aiheuttavat hiilinielujen merkittävän pienentymisen, mikä puolestaan lisää kasvihuonekaasuja ilmakehässä. Tämä tekee tyhjäksi muuten saavutetut päästövähennykset."

Mäkinen vaatii voimakkaan poliittisen paineen nostamista, jota ei ole aiemmin nähty, koska päättäjät ja liike-elämä eivät kuitenkaan tee tarpeellisia päätöksiä ilman painetta.

Pekka Juntti epäili, että vaikka ilmasto voikin saada kevään eduskuntavaaleissa vähän enemmän ääniä, talouskasvupuolueet voittavat, koska suomalaiset uskovat edelleen talouskasvuun.

“Olemme kasvunarkomaaneja. Talouskasvu on kuin heroiini, hetken autuus ja sitten pitäisi saada lisää. Moni urakoi itsensä uuvuksiin työssä, jonka suurin saavutus on maapallon pilaaminen. Kun tulee ansaittu loma, lennämme lepäämään niin kauas kuin kerosiinia riittää”.

Kari Enqvist: ”Mutta ihminen on olemassa ja meitä on liikaa”

Helsingin yliopiston kosmologi Kari Enqvist mietti ilmastoa lentoveron kautta. Enqvist surkutteli, että ihmisillä on vaikeaa suhteuttaa asioita toisiinsa.

“Jos lentoveron seurauksena lentäminen romahtaisi kaikkialla maapallolla kymmenellä prosentilla, olisimme eliminoineet 0,3 prosenttia ihmiskunnan päästöistä. Jäljellä olisi enää 99,7 prosenttia.”

Enqvistin mielestä pitäisi pohtia paljon enemmän varsinaista ongelmaa eli sitä, että meitä on yksinkertaisesti liikaa. Enqvist ehdotti lapsihaittaveroa kolmannen lapsen jälkeen, jotta syntyvyys saataisiin kuriin.

“Jos ihminen todella aikoo säilyä tällä pallolla, meidän on katsottava kauas. Vuoden 2080 sijasta meidän tulisi pohtia vuotta 3080. Tai vuotta 5080. Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti, meidän on puhuttava muustakin kuin muovipusseista ja nyhtökaurasta.”

Jussi Viitala: “Ellei sukupuuttoaaltoa pysäytetä, se voi aiheuttaa valtavan kriisin koko ihmiskunnalle”

Politiikan lisäksi kolumnisteja kiinnostivat luonnossa tapahtuneet todennettavissa tapahtuneet rajut muutokset.

Eläköitynyt biologi Jussi Viitala murehti massiivista sukupuuttoaaltoa.

“Ellei sukupuuttoaaltoa pysäytetä, se voi aiheuttaa valtavan kriisin ihmiskunnalle. Luultavasti sen jälkeen eletään autiossa rikkaruoho- ja tuhoeläinmaailmassa, kunnes evoluutio miljoonissa vuosissa luo uuden laajemman elämän kirjon.

Tutkija ja tietokirjailija Mia Rönkä on itse käynyt Huippuvuorilla katsomassa mitä ilmastonmuutos käytännössä tarkoittaa.

“Ilmastonmuutoksen mannekiineiksi ovat nousseet muun muassa Kongsbreen- ja Kronebreen-jäätiköt, jotka ovat vetäytyneet vuoden 1948 jälkeen yli neljä kilometriä.”

Matkallaan Rönkä näki helpotuksekseen hyväkuntoisia jääkarhuja, mutta tiedetään, että kantavilla naarailla on vaikeuksia saavuttaa perinteisiä pesimäalueitaan jään sulaessa, mikä johtaa jääkarhujen ja ihmisten kohtaamisten yleistymiseen. Röngän mukaan jääkarhulle käy näissä kohtaamisissa huonommin kuin ihmiselle.

Lue lisää:

Jukka Relanderin kolumni: Kaiken lihan pitäisi olla rituaaliteurastettua

Heikki Hiilamon kolumni: Ilmastopolitiikan muutoksessa esimerkkiä voi ottaa tupakasta

Roope Mokan kolumni: Sivustakatsojien ilmastokatastrofi

Reetta Rädyn kolumni: Missä viipyy pääministerin tv-puhe aiheesta ilmastokriisi?

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Pekka Juntin kolumni: Kirje vuoteen 2100 – joko kuuset ovat kuolleet?

Kari Enqvistin kolumni: Matkustusverolla ei ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta miten olisi lapsihaittavero?

Jussi Viitalan kolumni: Lajien sukupuuttoaallolle stoppi, tai siirrymme rikkaruoho- ja tuhoeläinmaailmaan

Mia Röngän kolumni: Pohjoinen perintömme sulaa käsiimme