Lumisade on aiheuttanut liikennekaaosta osissa Saksaa ja Itävaltaa.

Viranomaiset ovat sulkeneet teitä ja rautateitä lumivyöryvaaran vuoksi, ja lentokentillä on peruttu lentoja sään takia.

Süddeutsche Zeitungin mukaan Etelä-Baijeriin odotetaan satavan jopa metrin verran uutta lunta.

Maanantaihin mennessä alavillekin maille voi sataa jopa puoli metriä lunta, ja metrin verran sitä voi tulla Chiemgaun ja Berchtesgadenin Alpeille.

Münchenin lentokentällä ainakin 120 lentoa peruttiin ja ainakin 140 viivästyy.

Itävallan rautatieyhtiö ÖBB ilmoitti, että useita junayhteyksiä on peruttu lumivyöryn vaaran takia. Pääkaupungin Wienin länsipuolella tärkeä moottoritieyhteys meni poikki lumen takia.

Itävallassa Sankt Johann am Tauernin kylä evakuoitiin Steiermarkin osavaltiossa, koska viranomaiset pelkäsivät kovien tuulten laukaisevan suuren lumivyöryn. Samaisessa osavaltiossa Sölktalin kylässä noin 600 asukasta ja turistia joutui saarroksiin, kun lumentulo tukki tiet.

Keski-Euroopan mäkiviikon Bischofshofenin kilpailun harjoitukset ja karsinta jouduttiin lauantaina perumaan kovan lumisateen takia.

Aiheesta muualla:

ORF: Staus, Straßensperren und Flugausfälle 5.1.2019

ARD, Tagesschau: Unfälle, Staus, Flugausfälle 5.1.2019

Süddeutsche Zeitung: Südbayern rechnet mit bis zu einem Meter Neuschnee 5.1.2019

Brasilian hallitus on lähettänyt sotilaspoliiseja rauhoittamaan levottomuuksia pohjoisessa Cearán osavaltiossa.

Rikollisjengit ovat hyökkäilleet Cearán pääkaupungissa Fortalezassa ja muissa kaupungeissa lukuisia kauppoja, bensiiniasemia, pankkeja ja busseja vastaan.

Taustalla epäillään olevan osavaltion vankiloiden sääntöjen tiukennukset.

Jengejä ärsyttää, että matkapuhelimien signaalit estetään vankiloissa ja vankeja ei enää jaotella vankilaosastoille jengien mukaisesti. Kahden jengin kerrotaan sopineen keskinäisestä aselevosta, jotta ne voivat keskittyä taisteluun viranomaisia vastaan.

Vuoden alusta presidenttinä aloittanut jyrkän linjan oikeistolainen Jair Bolsonaro on luvannut saada Brasiliaa vaivaavan rikollisuuden kuriin, ja tämä on ensimmäinen testi hänen hallitukselleen.

Bolsonaro on luvannut, että poliiseille annetaan hyvin vapaat kädet käyttää tappavaa voimaa ja aselakeja höllätään, jotta kansalaiset voivat aseistautua rikollisia vastaan.

Oikeusministeri Sérgio Moro määräsi 300 sotapoliisia Cearán osavaltioon.

Moro toimi aiemmin tuomarina ja johti operaatio Autopesun nimellä tunnettua korruptiotutkintaa. Korruptiotutkinta vei vankilaan myös Brasilian entisen presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan, joka olisi muuten pyrkinyt presidentiksi Bolsonaron vastaehdokkaana.

Brasiliassa istuu kolmanneksi eniten ihmisiä vankiloissa Kiinan ja Yhdysvaltain jälkeen. Vuonna 2016 vankeja oli noin 730 000. Jengiväkivalta on yleistä täpötäysissä vankiloissa, kun huumekaupan hallinnasta kilpailevat ryhmittymät selvittelevät välejään.

Aiheesta aiemmin:

Oikeistolainen Jair Bolsonaro aloitti Brasilian presidenttinä – "Vannon vahvistavani Brasilian demokratiaa" 1.1.2019

Kiistelty oikeistojohtaja Jair Bolsonaro astuu valtaan Brasiliassa 1.1.2019

Suomalaisasiantuntija: Brasiliassa osa äärioikeistopresidentin uhosta saattaa jäädä kampanja-aikaan – Talouden paineet voivat hillitä Bolsonaroa 29.10.2018

Väkivaltaan lopen kyllästyneet brasilialaiset lähtevät nyt äärioikeiston presidenttiehdokkaan kelkkaan – "Naapuriani ammuttiin käteen, koska ryöstäjälle ei halpa kännykkä kelvannut" 27.10.2018

Ainakin 21 kuoli vankilapaon yrityksessä Brasiliassa – Ulkopuolella olleet asemiehet yrittivät räjäyttää vankilan muurin 11.4.2018

Mikä valotaiteessa villitsee suomalaisia? Tokiolaisen teamLabin valoteokset synnyttivät Lasipalatsin Amos Rexin avajaisnäyttelyyn neljän tunnin jonot. Lux Helsinki -valotaidetapahtumaan osallistuu vuosittain noin puoli miljoonaa katsojaa.

Valotaiteen käyttövoima on arvatenkin pimeys, sitä kun meillä on liiankin kanssa. Hieman samoin kuin sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas, pimeyden keskellä valotaide voi olla todella kohottava ja toivoa tuova kokemus.

Ja nyt sitä on taas tarjolla verkkokalvojen täydeltä.

Viisipäiväinen valotaidefestivaali Lux Helsinki alkoi lauantaina Helsingin keskustassa illan pimettyä. Tämänvuotinen Lux Helsinki on järjestyksessään jo kymmenes.

Tapahtuma keskittyy Helsingin keskustaan Kansalaistorilta Töölöön. Reilut pari kilometriä pitkän reitin varrella on 12 kohdetta, ja kaikkiaan koko festivaalissa on esillä liki 30 valotaideteosta. Tämänvuotinen tapahtuma laajenee myös Kaapelitehtaalle ja Espoon Hanasaareen.

Teoksissa käytetään valoa ja videota monipuolisilla ja mielikuvituksellisilla tavoilla, joissa valon leikin, liikkeen ja kertoman liikkeelle paneva voima voi olla katsoja itse, painovoima tai vaikka mekaanisesta rasituksesta hohtava panssarisiimalevä. Kantaa teokset ottavat ihmisoikeuksiin, ilmastonmuutokseen ja vaikka tekoälyyn.

Seuraavaksi muutama festivaalin ohjelmasta tehty poiminta teoksista (numero viittaa reitin numeroituihin teoksiin):

1. Mikko Kunnarin The End of the Digital New Age on abstrakti videoteos, joka pohtii tekoälyjen olemassaoloa ja elämää yhteiskunnassa. Teos ottaa harvapikselisen mainosnäytön haltuunsa ja käyttää sitä eri tavalla sytyttelemällä ledipikseleitä yksitellen. Sanomatalon mainosnäyttö muuttuu kritiikiksi kaupungeissa olevalle roskavalolle.

5. Immanuel Paxin videotaideteos TRESPASSING onkritiikkiä sille, kuinka turvallisuuden nimissä ollaan valmiita rajoittamaan sanan- ja mielipiteenvapauden kaltaisia ihmisoikeuksia aidoin ja muurein. Teoksessa projektori heijastaa Finlandia-talon seinään minimalistista videokuvaa, jossa metalliaidan palaset muuttuvat pois lentäviksi linnuiksi.

9. Zach Liebermanin Reflection Studies -installaatio antaa mahdollisuuden luoda itse taidetta valoilla ja varjoilla. Kävijä saa päästää luovuutensa valloilleen suurella valopöydällä, josta liike ja kuviot siirtyvät seinälle heijastettavaan projisointiin. Jokainen tekee teoksesta oman näköisensä.

10. Ivo Schoofsin Large Pendulum Wave koostuu viidestätoista eri mittaisesta heilurista. Kun teoksen heilurit päästetään irti yhtä aikaa ja jokainen niistä liikkuu eri tahtiin omaa liikerataansa, syntyy alituisesti muuttuva valon liike.

12. Ghiju Díaz de Léonin Shelter Seekers -teoksen inspiraationa ovat uhanalaiset monarkkiperhoset, joiden vaellus Pohjois-Amerikan ja Meksikon välillä on vaarantunut. Kansallismuseon julkisivu esitetään teoksessa paikkana, josta perhoset löytävät suojan.

15. Kaapelitehtaalla Fern Orchestra -kollektiiviin (Markus Heino, Vespa Laine ja Conny Sjöqvist) Breath on biovaloteos, jossa panssarisiimalevä (Alexandrium ostenfeldii) aiheuttaa bioluminesenssin ilmiön, kun siihen kohdistuu mekaaninen rasitus. Levä ei ole silmälle näkyvä, mutta sen valoilmiö on. Mikrolevät tuottavat puolet maapallon hapesta.

Ahvenanmaalla keskiviikkoisen Aapeli-myrskyn raivaustyöt jatkuvat kuumeisesti. Lauantaina puoliltapäivin viitisentuhatta taloutta oli yhä ilman sähköä.

Ylen toimittaja Lassi Lähteenmäki kertoo, että monet maaseudun asukkaat ovat muuttaneet Maarianhaminan hotelleihin, kun koti on sähköttömyyden takia kylmennyt ja myös vedentulo on katkennut.

Viranomaiset eivät vielä tiedä, kuinka paljon asukkaita on jäänyt mottiin kaatuneen puun katkaiseman kulkuväylän taakse maaseudulla.

Syrjäseuduilla sähköjen palautumista voidaan joutua odottamaan parikin viikkoa. Myös puhelinyhteydet pätkivät maaseudulla edelleen.

Manner-Suomesta on matkannut saarelle sähköyhtiöiden työntekijöitä auttamaan raivaustöissä.

– Samalla laivalla tuli apuvoimia 5–6 pakettiautoa. Ruotsista on myös pyydetty apua, Lähteenmäki kertoo.

Puita kaatui vuoden hakkuumäärän verran

Maarianhaminan ulkopuolella, Jomalan kunnassa näkymä on hurja. Uudehkolla asuinalueella suurin osa puista on kaatunut.

– Muutamia koivuja on jäänyt pystyyn, männyt ja kuuset ovat enimmäkseen kaatuneet juurineen. Osa puista on katkennut keskeltä. Vieressä on ihan uusi omakotitalo, jonka katon päälle kaatui myrskyssä neljä isoa puuta. Katon harjatiilet ovat menneet rikki ja remonttia pitää järjestellä, Lähteenmäki kuvailee.

Jomalassa on sentään saatu sähköt takaisin.

Paikallinen Carita Gullans kertoo, että myrsky on ollut ihmisille järkytys, mutta katse on jo tulevassa.

– Nyt sitten siivoamaan kaikki ja miettimään, mitä tehdään kaikesta tästä puusta. Meidän tontilla otettiin puun juuretkin esille ja katsotaan, mitä kivaa siitä voisi tehdä.

Myrsky kaatoi saarelta puita arviolta yhden vuoden hakkuumäärän verran, kertoo Lähteenmäki. Tuuli myös lennätti kattoja monista kesämökeistä.

Yöksi työpaikalle, jos koti on kylmä

Myrskyn vuoksi ihmisiä on majoitettu muun muassa jäähalleihin ja muihin julkisiin tiloihin.

Maakuntahallituksessa työstentelevä Ulla-Liisa Latvala kertoo, että myös työnantaja on tarjonnut yöpaikkaa tarvitseville.

– Eilen tuli ilmoitus, että ne kenellä on oma huone, saavat jäädä yöksi jos haluavat. Myös suihku- ja saunatilat on järjestetty.

Myrskyn raivaustöissä vierähtää helposti parikin viikkoa.

– Kun lasketaan vakuutusjärjestelyt ja remontit, niin varmaan menee vuosi ennen kuin Ahvenmaa elää taas normaalia elämää, Lähteenmäki arvioi.

Hankalin maasto vielä raivattavana

Sähköyhtiö Ålands elandelslagin toimitusjohtajan David Karlssonin mukaan metsien sähkölinjoilla on vielä kaikkein haastavin maasto jäljellä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköttömien talouksien määrä vähenee hitaasti.

Työn jouduttamiseksi sähköammattilaiset tekevät metsissä pitkää, noin 12-tuntista päivää.

Aapeli-myrsky oli historiallisen kova. Kökarin Bogskärissä 10 minuutin keskiarvo tuulen nopeudesta oli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 32,5 m/s. Tämä on suurin merellä mitattu keskituulen nopeus Suomessa.

5.1. klo 19.55: Keskustelu on päättynyt asiattomien kommenttien vuoksi.

Lue myös:

Myrskyn aiheuttamien sähkövaurioiden korjaus voi kestää Ahvenanmaalla useamman viikon – video näyttää laajoja tuhoja pääsaarella (4.1.)

Ennätysmyrsky Aapelin tuhoja korjataan Ahvenanmaalla – vanhuksia on evakuoitu kodeistaan, ihmiset lämmittelivät yöllä kaupassa (3.1.)

Yle seurasi: Aapeli-myrsky iski Suomeen (2.1.)

– Kyllähän tässä kaiken kivan pilaajan viitan saa harteilleen, toteaa Ani Kellomäki hymyillen juodessaan kahvia helsinkiläisessä kahvilassa.

Viiniäkin olisi lounasaikaan ollut tarjolla, ja parin tunnin päästä myös Happy Hour -tarjouksena kaksi lasia kuohuviiniä pikkurahalla. Toimittaja ja tietokirjailija Kellomäki väittääkin, että alkoholi on salakavalasti luikerrellut liian suureksi osaksi arkipäiväämme.

Kellomäki haastaa tipattoman tammikuun kunniaksi miettimään, olemmeko unohtaneet, miten elää ottamatta alkoholia.

– Halusin tarkastella, miten vaikeaa on tehdä itsenäisiä juomapäätöksiä ympäristössä, joka mainonnan, kansanperinteen ja some-päivitysten kautta tarjoaa hyvin kosteaa kuvaa tavoiteltavasta elämäntyylistä.

Syntyi kirja Tiedostavan siemailun taito. Se on kannanotto alkoholin käytön arkipäiväistymistä vastaan. Kirja herättelee huomaamaan, miten paljon arjessa on tilanteita, joissa alkoholi on läsnä, vaikka sitä ei erityisesti haluaisikaan.

On helppo ajatella olevansa turvassa, jos pysyttelee kimaltavammissa juomissa tai artesaanioluissa. Ani Kellomäki, tietokirjailija

Kirja ei tuomitse eikä yritä pakkoraitistaa ketään. Kellomäki ajattelee, että alkoholi voi olla onnellisen hetken mukava asia, mutta se ei saisi muodostua asiaksi, jota ilman ei voi olla onnellinen. Hän myös toivoo alkoholille takaisin sen erityisen aseman juhlahetkien nautintoaineena.

– Jos joka ilta puolihuolimattomasti valuttaa hanapakkauksesta punkkua ja siemaisee sen kiireessä, kun lapset piti nukuttaa ja oli vähän rankka päivä ja pomokin ärsytti, niin siitä tulee helposti arkinen tapa.

Alkoholista on tullut hyvän elämän symboli

Alkoholiin liittyy mielikuva vapaudesta. Riittää, että on matkalla jonnekin junassa, laivassa tai lentokoneessa, niin kello kahdeksan skumppa muuttuu ihanaksi ja luvalliseksi luksukseksi.

Elimistölle se on kuitenkin aivan samanlaista myrkkyä kuin marraskuussa kotona yksin juotu viinaryyppy.

– Ei kai kukaan ajattele, että olisi jotenkin hohdokasta juoda kotona maanantai-aamuna shamppanjaa aamumunakkaan kanssa, Kellomäki haastaa miettimään.

Ajatus arkiaamun tissuttelusta tuntuu kaukaiselta, mutta muuten yleinen mielikuva alkoholista on muuttunut varsin myönteiseksi. Ajattelemme, että elämä on hienoa, kun hotelliaamiaisella saa shamppanjaa tai työpaikalla arvotaan jokaviikkoinen perjantaipullo. Alkoholi liittyy tiukasti sosiaaliseen elämään.

– Juoma hakeutuu luoksesi joka tilanteessa. Alkoholi on läsnä kaikkialla: leffateattereissa, lätkämatseissa ja jopa joogatunneilla, Kellomäki luettelee.

Laadukkaat juomat eivät suojele ongelmakäytöltä

Runsas tarjonta ja myönteiset mielikuvat alkoholista ruokkivat alkoholin käyttöä. Ani Kellomäki arvioi, että varsin moni mielestään hyvää elämää elävä käyttää kuin huomaamattaan liikaa alkoholia. Lisäksi meillä on vääristynyt kuva alkoholisteista.

– Meillä on selkeä kuva siitä, minkälaisia ongelmajuojat ovat ja mitä he juovat. On helppo ajatella olevansa turvassa, jos pysyttelee kimaltavammissa juomissa tai artesaanioluissa.

Mielestäni on härskiä, että alkoholi kaappaa meidän tunnekielemme. Kesähäissä otetussa kuvassa ei enää olekaan morsian vaan kaksi skumppalasia. Ani Kellomäki, tietokirjailija

Uusimman selvityksen mukaan alkoholi alkaa aiheuttaa haittoja jo riskirajoja vähäisemmällä käytöllä. Keväällä lääketieteellisessä The Lancet-lehdessä julkaistun selvityksen mukaan viikkoraja on noin kahdeksan alkoholiannosta viikossa. Suomessa korkean riskin rajana pidetään naisilla 12–16 ja miehillä 23–24 alkoholiannosta viikossa (lääkärilehti Duodecimin artikkeli aiheesta).

Kosteaakin kosteampi sosiaalinen media

Myönteinen alkoholiviesti tulee vastaan paitsi varsinaisina mainoksina myös sosiaalisen median päivityksinä. Vuoden 2018 hellekesä näyttäytyi varsin monella kovin kosteana: terassikuvissa vilisivät oranssit trendidrinkit ja huurteiset pienpanimo-oluet.

– Minun mielestäni on härskiä, että alkoholi kaappaa meidän tunnekielemme. Kesähäissä otetussa kuvassa ei enää olekaan morsian vaan kaksi skumppalasia. Mökkiviikonlopun kuvissa näkyy kyllä laituri, mutta silläkin nököttää jotain juomaa.

Ani Kellomäki haastaa miettimään, miltä kuvat näyttäisivät valokuvakirjaksi koottuna. Olisiko drinkkikuva toisensa jälkeen herättänyt kuvien katsojassa huolen alkavasta alkoholiongelmasta?

Kellomäki antaa alkavan vuoden kunniaksi pari vinkkiä, joiden avulla omaa alkoholinkäyttöään voi tutkiskella. Ensimmäiseksi katse kannattaa suunnata juuri sosiaaliseen mediaan.

– Kannattaa seurata, kuinka usein juomishassuttelumeemit tai -kuvat tulevat vastaan somessa. Voi päättää, ettei peukuta niitä eikä ainakaan itse jaa sellaisia. On nimittäin tutkittu, että pelkkä kuvien näkeminen voi laukaista halun juoda.

Toiseksi voi miettiä, milloin on viimeksi tavannut ystäviään täysin ilman alkoholin läsnäoloa. Ehkä töiden jälkeen voisikin lähteä kävelylle eikä lasilliselle, tai lätkämatsissa voisi makkaran kyytipojaksi ottaa alkoholittoman oluen tai limun. Silloin alkoholikin palaisi takaisin juhlajuomaksi juhlahetkiin.

Huolestuttaako oma alkoholinkäyttösi? Testaa juomatapasi Päihdelinkin testillä.

Aiheesta lisää: Ani Kellomäen podcast alkoholista.

E-kirjapalvelujen eli e- ja äänikirjojen suosio kasvaa kirjastoissa. Se näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa on Suomen suurin e-kirjakokoelma.

Helmetin eli Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhteisen kirjastoverkon e-kirjapalvelujen lainat kasvoivat viime vuonna hieman yli neljänneksen edellisvuodesta.

Äänikirjoissa kasvu oli huikea. Niitä lainattiin hieman yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2017.

E-kirjapalvelut kasvattavat suosiotaan kirjastoissa, mutta suomalaiset ovat niiden suhteen eriarvoisessa asemassa.

Suomessa on yhteensä yli 30 erilaista e-kirjakokoelmaa, joista voi lainata vain paikallisesti, mutta tilanne halutaan korjata.

Kotimaisten kirjastojen e-palveluja kehittävässä Yleisten kirjastojen konsortiossa suunnitellaan valtakunnallista e-kirjastoa, joka olisi kaikkien suomalaisten käytössä.

– Nykyinen tilanne on hyvin epätasa-arvoinen. Ihmiset eivät pääse samoihin nimikkeisiin kiinni, konsortion puheenjohtaja Virva Nousiainen-Hiiri sanoo.

Epätasa-arvoinen kansa

Kirjastojen ja kirjastoverkkojen e-kirjakokoelmia on kartutettu Suomessa tähän asti samalla tavoin kuin perinteistä kirjakokoelmaa.

Se on johtanut siihen, että e-kirjojen ja äänikirjojen lisenssit eli käyttöoikeudet on rajattu vain tiettyihin kirjastoihin.

Se on ristiriidassa e-kirjapalvelujen käytön kanssa. E-kirjoja luetaan ja äänikirjoja kuunnellaan paikasta riippumatta.

– Siksi Suomessa pitäisi olla yksi kokoelma, josta kuka tahansa mistä päin tahansa Suomea voi lainata, Nousiainen-Hiiri toteaa.

Kansalaisten epätasa-arvo näkyy kokoelmien koossa. Pääkaupunkiseudulla voi lainata viidestä tuhannesta nimikkeestä, kun toisaalla e-kirjojen määrä voi olla kymmenen kertaa pienempi.

Helmet-kirjastoverkon jälkeen seuraavaksi suurimmat e-kirjakokoelmat ovat Varsinais-Suomessa (Vaski-kirjastot) sekä Päijät-Hämeessä (Lastu-kirjastot).

“Tarkoitus ei ole syödä kirjailijoiden elinkeinoa”

Valtakunnallinen e-kirjasto on vielä suunnitelma, jolta puuttuu rahoitus. Yleisten kirjastojen konsortion puheenjohtaja Virva Nousiainen-Hiiri vaikuttaa kuitenkin toiveikkaalta.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kirjastoa päästään pilotoimaan tänä vuonna, ja itse e-kirjasto voisi olla valmis ensi vuoden puolella.

Ensin pitää ratkaista e- ja äänikirjojen lisensseihin liittyvät ongelmat. Moni on ihmetellyt, miksi kirjastoilla on rajallinen määrä sähkö- ja äänikirjoja.

– Se johtuu määrärahojen puutteesta. Jokainen lisenssi maksaa lähes saman verran kuin perinteinen kirja, eli noin 25 euroa, Nousiainen-Hiiri selventää.

Hän toivoo, että uuden valtakunnallisen e-kirjaston kehittämiseen saadaan myös kirjailijat, kustantajat ja kirjailijaliitot mukaan.

– Voisimme lähteä kehittämään yhdessä näitä lisenssejä ja toimintatapoja. Kirjastojen tarkoituksena ei ole missään nimessä syödä kirjailijoiden elinkeinoa tai kirjakaupan myyntiä, Nousiainen-Hiiri sanoo.

Kirjastot eivät saa kaikkia kotimaisia e-kirjoja

Kirjastojen e-kirjakokoelmista ei saa kaikkien kotimaisten kirjailijoiden teoksia, vaikka ne tulevat vastaan kaupallisissa e-kirjapalveluissa.

Esimerkiksi Helmetistä on turha etsiä vaikka Tuomas Kyrön tai Ilkka Remeksen romaaneja.

Kotimaisesta kirjallisuudesta noin kolmannes julkaistaan e-kirjoina, ja niitä kirjastoille päätyy vain noin kolme neljännestä.

Suomessa kustantajat päättävät pitkälti siitä, missä ne jakavat julkaisemiaan teoksia. Neljännes kotimaisista e-kirjoista päätyy jonnekin muualle kuin kirjastoon.

– Olisi hienoa, jos kaikki kirjailijat ottaisivat hieman vastuuta siitä, että heidän kirjansa olisivat e-kirjoina kirjastossa, Nousiainen-Hiiri toteaa.

E- ja äänikirjoja luetaan ja kuunnellaan monenlaisista sovelluksista, ja on ehkä yllättävää, että kirjastolaitos pärjää tunnettuudessa niin hyvin kaupallisille e-kirjapalvelujen tarjoajille.

Yleisten kirjastojen konsortion tilaaman kuluttajatutkimuksen (TNS-Kantar, 2017) mukaan kaksi tunnetuinta e-kirjapalvelubrändiä olivat kirjaston e-kirjapalvelut sekä Elisa Kirja.

Esimerkiksi Helsingissä e- ja äänikirjoja ostetaan noin 250 000 eurolla, eli alle kymmenyksellä koko kirjabudjetista.

– Toivon, että se olisi kymmenen prosenttia, Nousiainen-Hiiri sanoo.

Verkosta puuttuu suosittelumekanismi

Yleisten kirjastojen konsortion puheenjohtaja Nousiainen-Hiiri uskoo, että e-kirjojen ja etenkin äänikirjojen nousu jatkuu lähitulevaisuudessa.

Hänen mukaansa vielä on vaikea sanoa, ohittavatko tietokirjat jatkossa kaunokirjallisuuden.

Kirjojen lyhyt elinkaari surettaa kirjastoalan ammattilaista.

Jos kirja menee kirjakaupassa vanhaksi viimeistään vuodessa, kirjastossa sen elinkaari ei ole paljon pidempi.

Siellä mielenkiinto kirjaa kohtaan katoaa parin vuoden jälkeen.

Iso osa ihmisistä seuraa verkosta, mitkä kirjat trendaavat, ja juoksevat niiden perään. Se näkyy kirjastoissa valtavana kysyntäpiikkinä, hankintapyyntöinä ja pitkinä jonotusaikoina.

Nyt esimerkiksi Michelle Obaman Minun tarinani äänikirjaa tai e-kirjaa joutuu jonottamaan Helmetissä pisimmillään jopa puoli vuotta.

Kyse on lopulta vain kirjallisuuden pinnasta, jota raapaistaan.

Nousiainen-Hiiri toivoo, että kirja-alalle kehitettäisiin algoritmeihin perustuva suosittelumekanismi, joka ohjaisi kirjan ystävät verkossa myös muiden kuin juuri nyt trendaavien teosten pariin.

– Minusta se on suomalaisen kirjallisuuden elinehto. Saisimme sillä kirjallisen kulttuurimme uuteen nousuun, Nousiainen-Hiiri maalailee.

Japanissa on huutokaupattu uhanalainen sinievätonnikala miljoonahintaan.

Japanilaisen sushiketjun johtaja Kiyoshi Kimura maksoi 278-kiloisesta vonkaleesta liki 334 miljoonaa jeniä eli 2,7 miljoonaa euroa.

Japani kuluttaa suuren osan maailman sinievätonnikalasaaliista. Sinievätonnikalaa on kutsuttu harvinaisuutensa vuoksi myös "mustaksi timantiksi", ja se kuuluu Japanissa arvostetuimpiin sushin raaka-aineisiin.

– Tämä on parasta tonnikalaa, herkullista ja todella tuoretta. Hinta oli kalliimpi kuin etukäteen arvelin, Kimura sanoi.

Kala pyydettiin Japanin pohjoisosassa sijaitsevan Aomorin alueen rannikolla.

Myös aiempi ennätys oli Kimuran nimissä: vuonna 2013 hän maksoi huutokaupassa sinievätonnikalasta yli 1,25 miljoonaa euroa.

Myöhemmin päivällä sushikokit paloittelivat jättikalan ja tarjoilivat sitä Kimuran pääravintolan edustalla sadoille sushifaneille.

– Olen käynyt täällä joka vuosi syömässä uudenvuoden sushia. Tämä tonnikala on maukkaampaa kuin koskaan, 71-vuotias kotiäiti Reiko Yamada sanoi.

Huutokauppa käytiin Tokion uudella Toyosun kalatorilla, joka korvasi viime vuoden lopulla maineikkaan, vuodesta 1935 toimineen Tsukijin kalatorin.

Aamuviiden jälkeen alkava tonnikalahuutokauppa on suosittu nähtävyys, jossa asioivat niin Michelin-ravintoloiden kokit kuin päivittäistavarakaupat.

Lue myös:

Meret voivat pahoin – ylikalastus uhkaa maailman kalakantoja

Suomi valmistautuu tekemään kaikkien aikojen suurimman puolustustarvikediilinsä, kun se päättää reilun parin vuoden päästä 64 uuden hävittäjän hankinnasta.

Maanpuolustuksen kannalta edessä on ratkaiseva päätös, sillä ilmavoimien merkitys kasvaa jatkuvasti. Ilma-aseen merkitys valkeni viimeistään vuoden 1991 Persianlahden sodassa, kun liittouman ilmavoimat tekivät tarkkoja iskuja jo ensimmäisten minuuttien ja tuntien aikana.

Irak lamautettiin strategisilla iskuilla, joissa häivehävittäjillä oli suuri merkitys.

Ei siis ihme, että hävittäjäkauppa otetaan Suomessa tosissaan. Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden professori, eversti evp. ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Martti Lehto siteeraa Tuleva sota -kirjassa yhdysvaltalaista everstiä John Wardenia:

”Yksikään ilmaylivoimaa hallussaan pitävä valtio ei ole hävinnyt sotaa, ja sotilaallista voittoa on poikkeuksetta edeltänyt ilmaylivoiman saavuttaminen”.

Tämä tarkoittaa sitä, että pienellä maalla – kuten Suomella – ei ole varaa virheinvestointiin.

Tiedon määrä ylittää ihmisen kyvyt

Hävittäjänhankinnasta vastaava puolustusministeriö on linjannut, että Suomi ei osta hävittäjää vaan järjestelmän.

Tästä jutusta voit lukea tarkempaa vertailua Suomeen ehdolla olevista hävittäjämalleista. Tämän jutun lopussa esitellään puolestaan hävittäjäkauppojen tämänhetkistä tilannetta Euroopassa.

Hiukan oikoen järjestelmällä tarkoitetaan sitä, että hävittäjien pitää pystyä jakamaan tietoa vihollisesta keskenään ja samalla välittämään sitä maa- ja merivoimille.

Lisäksi niiden täytyy pystyä häiritsemään vihollisen tutkia, tuhoamaan maahan tunkeutuvat viholliskoneet ja ohjukset sekä kyettävä iskemään syvälle vihollisen selustaan.

Toisin sanoen koneen nopeus ei enää ole yksistään ratkaiseva, vaan se nopeus, millä tietoa käsitellään ja analysoidaan. Martti Lehdon mukaan tällöin kyse on koko systeemin nopeudesta.

Käytännössä tietoa tulee kuitenkin hävittäjän ohjaajalle niin paljon ja niin nopeasti, että tämä ei joka tilanteessa siitä yksin selviä. Hänelle tarvitaan avustaja vaikka viime kädessä päätöksen tekeekin ihminen.

Avustaja voisi olla eräänlainen J.A.R.V.I.S., siis supersankari Iron Manin persoonallinen tekoäly, kuten Martti Lehto asian kuvaa.

– Tekoäly kykenee nopeasti analysoimaan ja kertomaan ohjaajalle, miltä homma näyttää. Siitä tulee aktiivinen avustaja ja tuki kuskille.

Lehto lienee oikeassa, sillä tekoälystä tulee vääjäämättä osa tulevaisuuden sotakalustoa. Samalla tavalla, kun tekoäly on voittanut ihmisen shakissa ja muissa peleissä vuodesta 1996 alkaen, se voittaa lopulta ihmisen oikeassa sodassakin.

Tekoäly ei pelkästään analysoi uutta tietoa vaan vertaa sitä aiemmin kerättyyn tiedustelutietoon ja erottelee olennaisen epäolennaisesta.

Taannoisessa esitelmässään Air Power Conference 2018:ssa lokakuussa Martti Lehto esitteli simulaatiota, jossa kokenut taistelulentäjä, eversti Gene Lee kilpaili ALPHA-nimistä tekoälyä vastaan ilmataisteluissa. Vaatimattomaan tietokoneeseen asennettu tekoälyohjelma voitti Leen joka ikisessä yhteenotossa.

Eri kysymys onkin sitten se, miten käy, kun tekoäly ottaa mittaa toisesta tekoälystä. Venäjä on jo ilmoittanut kehittävänsä tekoälyyn perustuvaa ohjusta, joka osaa itse valita maalinsa. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on vastaavia hankkeita.

Muutenkin uusien koneiden ohjaaminen ilman softan, siis tietokoneohjelmien, apua olisi mahdotonta. Kun vuonna 1970 tietokoneohjelmat hoitivat amerikkalaisen F-111 hävittäjän toiminnoista 20 prosenttia, vastaava luku kolmekymmentä vuotta myöhemmin F-22 koneessa oli jo 80 prosenttia.

Tekoäly ja digitaalinen osaaminen näkyy kaiken kaikkiaan hävittäjäkaupassa, kuten myös Merivoimien Laivue 2020 -hankkeessa. Alla oleva grafiikka kuvaa, mihin kaikkeen uuden hävittäjän vähintään täytyy kyetä.

Maanpuolustus tarvitsee tekoälyä

Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat määritelleet, että hävittäjähankkeessa asetetaan vaatimuksia suoralle ja epäsuoralle teolliselle yhteistyölle myyjämaan kanssa. Teollisen yhteistyön arvo on vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta.

Epäsuora teollinen yhteistyö ei välttämättä liity suoraan hankittaviin järjestelmiin, mutta yhteistyön täytyy olla maanpuolustuksen kannalta tärkeää.

Painopistealueiden kärjessä ovat, kuinka ollakaan, kyberosaaminen ja tekoäly.

Myös puolustushankintojen ulkopuolella viritellään hävittäjähankinnan kylkiäisenä kaupallista yhteistyötä. EK:n ja Business Finlandin tavoitteena on edistää innovaatioiden vientiä ja investointeja Suomeen.

Tämänkin listan kärjessä ovat tekoäly ja muun muassa meriteollisuuteen liittyvät autonomiset järjestelmät. Ensimmäinen markkinointimatka tehdään tammikuussa Yhdysvaltoihin.

Mitä sitten tekoäly on maanpuolustuksessa? Määrittely on hankalaa, mutta viime kädessä se liittyy tiedon käsittelyyn, sanoo puolustusministeriön tutkimusjohtaja, professori Pekka Appelqvist. Aivan kuten siviilipuolella, myös puolustuksessa pyritään tietotekniikan avulla verkostoihin.

– Kaikki mahdolliset taistelukentän sensorit ja muut datalähteet keräävät tietoa ja niistä jalostetaan tilannekuvaa.

Tekoäly ei tunge kaikkialle sotavälineisiin vaan keskimäärin aseet ovat varsin perinteistä teknologiaa. Vain pieni osa aseistuksesta on niin korkeaa osaamista, että siviipuolella sitä ei ole vielä saavutettu.

– Ilman muuta hävittäjät edustavat terävintä kärkeä.

Toinen puoli tekoälystä on lisääntyvä koneautomaatio. Aseista tulee yhä omatoimisempia, mikä ei Appelqvistin mukaan tarkoita ihmisen jäämistä sivurooliin, sillä tekoäly ratkoo ihmisen sille antamia tehtäviä.

– Ihminen on merkittävässä roolissa mutta esimerkiksi nopeuteen liittyvissä tehtävissä kone ikään kuin ehdottelee ratkaisumalleja ja niiden pohjalta ihminen päättää asioita.

Enää ei turvata pelkästään omaa ilmatilaa

Vielä yhdeksänkymmentäluvulla ajateltiin, että hävittäjien tehtävä on pystyä pitämään oman maan ilmatila hallussa. Sittemmin ajattelu on muuttunut.

Nyt hävittäjän täytyy pystyä vaikuttamaan pitkälle vihollismaahan strategisten kohteiden tuhoamiseksi. Tätä varten Suomeenkin on hankittu lähes 400 kilometrin päähän kantavia JASSM-risteilyohjuksia. Lehto pitää Yhdysvaltojen myöntämää myyntilupaa merkittävänä, sillä ohjusta ei ole myyty edes kaikkiin Nato-maihin.

JASSM-risteilyohjuksia tai muitakaan nyt käytössä olevia aseita ei välttämättä saa asentaa kaikkiin Suomeen ehdolla oleviin hävittäjiin, mikä voi Lehdon mukaan painaa koneen valinnassa.

Hävittäjien toimintakykyyn vaikuttavat merkittävästi myös niiden häiveominaisuudet ja mahdollisuudet ilmatankkaukseen. Näiden avulla voidaan nopeasti siirtää sodan painopistettä paikasta toiseen.

Viidennen sukupolven amerikkalainen F-35 Lightning on häiveominaisuuksiltaan paras. Häivettä on lisätty piilottamalla aseistusta koneen rungon sisään.

Lehto pitää häivettä hyvänä ominaisuutena, koska sen avulla kone voi tunkeutua vihollisen alueelle, mutta sen toimivuus tulevaisuudessa on epävarmaa.

– Ei se mikään hopealuoti ole, sillä tulevaisuudessa kehitään uusia matalan taajuuden tutkia ja sensoreita.

Lehto arvioi, että lähes jokainen merkittävä kohde pinnalla ja pinnan alla voidaan havaita, sillä kaikesta jää jonkinlainen jälki.

Ilmatankkaus on niin ikään välttämätön ominaisuus. Joidenkin hävittäjien tankkaaminen onnistuu toisesta hävittäjästä eli ilmaan ei tarvita suurta ilmatankkauskonetta.

Yksi vaihtoehto toimintasäteen kasvattamiseksi on häiritä vihollisen tiedustelua ja tutkia. Kaikissa koneissa ominaisuus on sisään rakennettuna tai se hoidetaan erillisellä koneella, kuten tekee amerikkalaisen Boeingin Growler.

Growler on elektroniseen sodankäyntiin ja tutkahäirintään erikoistunut aseistettu hävittäjä. Sitä ei ole vielä myyty Eurooppaan, mutta myyntilupa saattaa tulla Suomeen ja Saksaan, mahdollisesti myös Puolaan, sanoo Boeingin myyntijohtaja Bryan Crutchfield.

– Growler pystyy häiritsemään vihollisen tutkia kaikilla taajuuksilla, Chrutchfield sanoo.

Crutchfield ei ota kantaa siihen, kuinka monta Growleria Suomi tarvitsisi mutta jos esimerkkiä haetaan Yhdysvaltain laivaston tukialuslennostosta, määrä voisi olla mitä tahansa 7–16 väliltä.

Tietoja ei vaihdeta, mutta naapuriin voi vilkuilla

Lähivuosina Euroopan maista uusia hävittäjiä tilaavat tai ovat jo tilanneet ainakin Saksa, Sveitsi, Puola, Espanja, Turkki, Tanska, Norja, Slovakia, Serbia, Bulgaria, Belgia, Kroatia, Hollanti, Britannia. Osa näistä maista tekee päätöksensä samoihin aikoihin Suomen kanssa.

Muualla maailmassa kauppoja pohtivat Kanada, Intia, Singapore sekä monet Persianlahden maat. Japani on jo päättänyt ostaa yli 140 kappaletta F-35 -hävittäjiä

Kysyntää ja myyntimiehiä siis riittää, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajan Lauri Purasen mukaan maat eivät saa vaihtaa tarjouskilpailuissa saatuja tietoja keskenään.

Useimmissa maissa ehdolla ovat samat hävittäjät kuin Suomessa. Viimeaikaisten kauppojen menestyjä on ollut amerikkalainen Locheed Martinin F-35 Lightning. Pentti Perttulan syksyllä julkaistussa kirjassa Paras hävittäjä Suomella todetaan, että kaikissa ehdokkaissa on paremmat sensorit kuin nykyisessä Hornetissa, ja jokaisessa koneessa on tehokas AESA-tutka.

Euroopan osalta myyntitilastoja kannattaa tarkastella hieman tarkemmin.

Onko F-35 ottanut Euroopassa paalupaikan?

F-35 on amerikkalaisen Lockheed Martinin uusi viidennen sukupolven häivehävittäjä.

Konetta on tilattu 13 maahan, joista 9 on ollut mukana kehitysohjelmassa alusta pitäen. Alustavia tai sitovia tilauksia on noin 3 000. Euroopan maista F-35:n ovat päätyneet kokonaan tai osaksi ilmavoimia Belgia, Norja, Tanska, Britannia, Italia, Hollanti ja Turkki. Turkin osalta tilanne on kuitenkin toistaiseksi epäselvä.

Monet koneen valinneista maista ovat korvanneet sillä Locheed Martinin F-16 hävittäjän eli nämä maat pysyvät saman valmistajan asiakkaina.

F-35 on ehdolla myös ainakin Singaporeen, Saksaan, Puolaan, Espanjaan ja Kanadaan.

Koneen myyntiä Euroopassa saattaa jarruttaa Saksan ja Ranskan suunnitelma kehittää sille kilpaileva viidennen sukupolven hävittäjä. Myös Espanja aikoo osallistua hankkeeseen.

Super Hornet olisi jatkoa nykyiselle Hornetille

Super Hornet on Suomen kannalta mahdollinen ennen kaikkea siksi, että nykyinen Hornet F/A-18 C/D -kalusto tulee samalta valmistajalta, Boeingilta.

Suomessa on runsaasti kokemusta Hornetien huollosta. Pian kokemusta alkaa karttua toisenkin amerikkalaisehdokkaan eli F-35:n huollosta, sillä Patria ja norjalainen Kongsberg ovat ostaneet hiljattain Norjassa koneiden moottoreiden huollosta vastaavaan AIM Norwayn.

Super Hornet on joukon myydyin kone, mutta samalla se on koneista vanhin.

Toistaiseksi Super Hornetia ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on runsaasti. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvaltain ja Australian laivastoissa.

Miksi kone ei sitten myy Euroopassa, Bryan Crutchfield?

Selitys on yksinkertaisesti se, että F-35:n päätyneet maat ovat siirtyneet siihen saman valmistajan F-16 koneesta, Crutchfield sanoo.

Gripen E lujittaisi Suomen ja Ruotsin yhteistyötä

Ruotsalaista Gripen E:tä on myyty Ruotsin ilmavoimille 60 kappaletta ja 36 Brasilian ilmavoimille. Brasiliassa Gripenin kovimmat kilpailijat olivat amerikkalainen Super Hornet ja ranskalainen Rafale.

Euroopan maista sitä harkitsevat ainakin Suomi, Itävalta ja Sveitsi. Itävallassa on arvosteltu nykyistä Eurofighter-kalustoa kiskurihinnoista, ja edullisemmaksi arvioitu Gripen on saanut maassa kannatusta.

Gripen oli ehdolla myös Slovakiaan, mutta maa valitsi heinäkuussa amerikkalaisen Lockheed Martinin F-16 -koneen. Belgiassa puolestaan päädyttiin lokakuussa F-35:n, samoin kuin aiemmin Norjassa ja Tanskassa. Kaikki ovat Nato-maita ja kaikki korvaavat F-35:llä saman valmistajan F-16 koneita.

Bulgaria saattaa ostaa Gripenin C/D -mallia.

Toistaiseksi vasta kaksi Gripen E -konetta on tehnyt koelentoja. Ensimmäinen lensi kesäkuussa 2017 ja toinen tämän vuoden marraskuussa.

Gripeniin voidaan asentaa tarkka ja kaukovaikuttamiseen soveltuva Meteor-ohjus.

Eurofighter Typhoon on myydyin Euroopassa

Yhteiseurooppalaista Eurofighteria on myyty tai tilauksessa yli 600 kappaletta eri puolilla maailmaa. Euroopassa se on edelleen joukon yleisin kone, jota käyttävät Britannia, Saksa, Espanja, Italia ja Itävalta. Joulukuussa Qatar ilmoitti ostavansa 24 Typhoonia.

Eurofighterin kohdalla Suomessa joudutaan pohtimaan, kuinka pitkälle sen käyttöikä riittää, varsinkin jos Britannia aloittaa uuden koneen eli Tempestin kehittämisen. On myös huhuttu, että Britannia ja Ruotsi aloittaisivat uuden koneen suunnittelun yhdessä jo lähivuosikymmeninä.

Typhoonilla on toki monia teknisiä etuja nopeudesta ja ketteryydestä alkaen, eikä vähin ansio ole siihen asennettava Meteor-ohjus. Sitä pidetään yhtenä markkinoiden parhaimpana ja tarkimpana keskipitkän kantaman ohjuksena.

Tosin Meteorin asentaminen onnistuu yhtä lailla Gripeniin ja Rafaleen.

Rafale on Ranskan ilmavoimien selkäranka

Ranskalaista Rafalea pidetään Suomessa epätodennäköisimpänä vaihtoehtona, vaikka koneella on paljon etuja ja paljon käyttäjiä. Rafaleen päätyneet maat ovat Ranskaa lukuunottamatta Euroopan ulkopuolella. Ranskalla itsellään on 140 konetta.

Rafalen myynti Ranskan ulkopuolelle lähti vauhtiin vasta muutama vuosi sitten. Konetta on myyty Intiaan, Egyptiin ja Qatariin.

Suomen nykyisen Hornetin Amraam-ohjus ei ole näillä näkymin integroitavissa Rafaleen, toisin kuin kaikkiin muihin ehdokkaisiin.

TAMOKDALEN Tänään Tamokdalenin kylässä on hiljaista. Vielä eilen perjantaina kylän äänimaiseman täyttivät helikopterit, jotka etsivät keskiviikkona kadonnutta nelihenkistä hiihtoryhmää.

Enää helikoptereita ei edes näy.

On Tamokdalenissa tosin hiljaisempaa muutenkin.

Koska etsintöjä Blåbærfjelletin tunturin rinteellä jatketaan näillä näkymin aikaisintaan maanantaina, lähtivät etsintäjoukot kotiin. Valmiutta jatkaa etsintöjä pidetään kuitenkin yllä siltä varalta, että sää muuttuisi yllättäen paremmaksi.

Viides hälytti apua

Kolmen suomalaismiehen ja yhden ruotsalaisen naisen hiihtämässä ollut ryhmä katosi keskiviikkoiltapäivänä. Joukon viiden jäsen hälytti apua sen jälkeen, kun hän ei enää tavoittanut nelikkoa kännykällä.

Lumivyöryn yhteydessä kadonneen nelikön tavoitteena oli päästä Blåbærfjelletin huipulle, 1 440 metrin korkeuteen.

Eilinen tiedotustilaisuus toi suru-uutisille lopullisen sinetin.

Pohjois-Norjassa sijaitsevan Tromssan poliisipäällikkö Astrid Nilsen kertoi, ettei keskiviikkona kadonnutta hiihtoryhmää enää etsittäisi pelastusoperaation nimellä. Koska katoamisesta oli perjantai-iltapäivänä kulunut jo 38 tuntia, oli kadonneiden löytyminen elossa lääketieteellinen mahdottomuus.

Muutama tunti myöhemmin poliisi kertoi, että iltaa kohti huonoksi muuttunut sää ja lumivyöryjen vaara olivat keskeyttäneet kuolleiksi oletettujen etsinnät kokonaan.

Lumivyöryvaara estää lentämisen

Tänään lauantaina Tamokdalenissa sataa hiljalleen lunta ja sää on tyyni. Myös eilen oli tyyntä ja iltapäivällä satoi vain kerran.

Norjan yleisradioyhtiö NRK kertoi poliisin poistaneen lauantaiaamuna kiellon lentää Tamokdalenin laakson yli, mutta lumivyöryvaaran vuoksi Blåbærfjelletin rinteiden lähistöllä lentäminen on yhä kielletty.

Sää on täällä etenkin tammikuussa arvaamaton ja lumivyöryjen vaara todellinen. Sää muuttui nopeasti myös aiemmin tällä viikolla.

Perjantain tiedotustilaisuudessa puhuneen Pohjois-Norjan yliopistollisen sairaalan ylilääkärin Mads Gilbertin mukaan talviaikaan Tromssan läänissä vuorilla kuolleiden lukumäärä on liikenteessä kuolleita suurempi. Sää ei kuitenkaan yksin selitä onnettomuuksia.

Koska turisteja saapuu alueelle koko ajan enemmän, on myös vuoristossa kadonneiden määrä noussut kuluneen vuosikymmenen mittaan tasaisesti.

Ja vuoria täällä tosiaan on! Tamokdalenissa ajaessa tie kulkee kirjaimellisesti vuorenhuippujen välissä. Koska päivä on tällä hetkellä lyhyt, ei vuoristomaisemaa ehdi ihailla päiväsaikaan kovin monen tunnin ajan.

Se, että pimeä laskeutuu aikaisin iltapäivällä, ei kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi etsintöihin. Poliisin mukaan kaikuluotaimet ja lumivyörylähettimien signaalit toimivat pimeässäkin.

Myös lumivyöryistä kadonneita etsimään tottuneet koirapartiot pärjäävät hyvin pelkkien taskulamppujen valossa.

Inhimillisessä tragediassa työskentelemisen täytyy kuitenkin olla rankkaa, etenkin pimeässä.

Teksti: Gustaf Antell, Svenska Yle

Käännös: Kirsti Karttunen, Yle

Lue myös:

Helikoptrarna har tystnat över Blåbärsfjället

Pohjois-Norjassa alkoivat uudet helikopterietsinnät kadonneiden suomalaisten löytämiseksi – katso Tromssan poliisin tiedotustilaisuus klo 15

Etsintähelikopterit joutuivat taas keskeyttämään Norjassa kadonneiden etsinnät – omaisia saapunut Tromssaan

Vaikea sää estää Norjan vuoristoon kadonneiden etsinnän

Kolmen suomalaisen laskijan kohtalonhetki Norjassa – NRK: kadonneita ei päästä etsimään tänään

Kolme suomalaista kateissa Norjan tunturialueella Tromssassa – pelätään jääneen lumivyöryn alle

Yli laidan Tukholman-laivalta joutuneen ihmisen etsinnät on lopetettu tuloksettomina, kertoo Länsi-Suomen merivartiosto. Tapauksen tutkinta on siirtynyt poliisille. Tapaus sattui hieman ennen kello 18:aa ja etsinnät lopetettiin kello 20:n aikaan.

Tapahtumapaikka oli Nauvon pohjoispuolella laivaväylällä.

Paikalle hälytettiin useita yksiköitä, ja etsinnät jatkuivat kaksi tuntia. Paikalla etsinnöissä oli muun muassa Rajavartiolaitoksen valvontalentokone, meripelastuksen helikopteri ja Nauvon merivartioaseman partiovene, Länsi-Suomen merivartiosto kertoi.

Tallink Siljan liikennöimä Baltic Princess oli matkalla Tukholmasta Turkuun ja olisi saapunut perille 19.15. Laiva oli pysähtyneenä etsintöjen vuoksi mutta pääsi sittemmin liikkeelle, kertoi Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd.

Pysähdyksen vuoksi laiva saapui Turkuun tunnin aikataulusta myöhässä, kello 20.15. Samoin Tukholmaan lähtevä laiva myöhästyy aikataulustaan arviolta tunnin.

Myös Turkuun samaan aikaan matkannut Viking Linen laiva Viking Grace pysähtyi, mutta pääsi jatkamaan matkaa, kun merivartiosto sai rajoitettua etsintäaluetta suppeammaksi.

Merivartioston mukaan ihmisen putoamisalue saatiin rajattua laivalta saatujen tietojen perusteella hyvin suppeaksi, eikä ihmistä köytynyt siltä alueelta meren pinnasta.

Nöjdin mukaan yli laidan joutumisessa ei ole havaintojen mukaan kyse vahingosta.

– Henkilö on hypännyt, viestintäjohtaja Nöjd sanoo.

Pakohuonepelien turvajärjestelyt otetaan Suomessa vakavasti, arvioivat STT:lle puhuneet pakohuoneyrittäjät ja asiantuntijat.

Helsinki Escape Roomin omistaja Yvonne Karsten sanoo STT:lle, että Suomessa turvallisuus on eri tasolla kuin esimerkiksi Itä-Euroopassa.

– Olemme tavanneet suomalaisten pakohuoneomistajien kanssa ja olen saanut käsityksen, että turvallisuus on tärkeä asia kaikille toimijoille.

Suomessa palo- ja pelastusturvallisuus hoidetaan pakohuonepeleissä melko hyvin, arvioi myös Suomen Pelastusalan (SPEK) koulutuspäällikkö Ira Pasi.

– Pääsääntöisesti Suomen tapahtumajärjestäjät ymmärtävät turvajärjestelyiden tärkeyden.

Karstenin mukaan esimerkiksi Helsinki Escape Roomissa on aina käytössä hätänappi, jota painamalla pääsee pois heti. Valvoja myös valvoo peliä kameran kautta.

– Ja hätänappia painamalla huoneesta pitää päästä pois, vaikka valvoja pyörtyisi tai saisi sairauskohtauksen.

Puolassa viisi teini-ikäistä tyttöä kuoli pakohuonepelissä sattuneessa tulipalossa perjantai-iltana. Palossa loukkaantui lisäksi 25-vuotias mies, joka sai vakavia palovammoja.

Tulipalo syttyi pakohuoneessa Koszalinin kaupungissa Pohjois-Puolassa. Palon syttymissyystä ei vielä ole tietoa. Ei ole myöskään tiedossa, miksi tytöt eivät päässeet pois huoneesta.

Karstenin tiedossa ei ole, että pakohuoneissa olisi aiemmin tapahtunut kuolemantapauksia. Hän kuitenkin kehottaa ulkomailla pelaamista suunnittelevia kysymään etukäteen turvajärjestelyistä.

– Jos matkustaa vaikka Itä-Euroopassa, kannattaa muistaa, että laatu on eri kuin Suomessa. Voi kysyä esimerkiksi, onko huoneessa hätänappi- tai avain.

Pieleen voi mennä useampi asia

Suomen pakohuoneisiin ei ole mitään erillisiä lisäsäännöksiä, vaan vaatimukset ovat samat kuin muissa tiloissa, joissa oleskellaan ja asutaan.

– Kun näistä (pakohuonepeleistä) ei ole mitään varsinaisesti säädetty, tulee olla todella tarkka. Hätäpoistumisteiden tulee olla erittäin helposti merkittyjä ja opastettuja, sanoo SPEKin turvallisuusasiantuntija Jari Pouta.

Poudan mielestä tärkeä kysymys Puolan tapauksessa on, mikä tulipalon on aiheuttanut. Kyse voi olla esimerkiksi sähkölaiteviasta.

Spekin koulutuspäällikkö Pasi kommentoi yleisellä tasolla, että suuronnettomuuksissa pieleen menee monesti useampi eri asia.

– Esimerkiksi Venäjällä sattuneessa tuhoisassa Kemerovon kauppakeskuspalossa takaovi oli lukossa, henkilökunta ei osannut toimia eikä palojärjestelmäkään toiminut.

– Kiwa Inspectan tarkastaja on nostanut esille, että vastaavat tulipalot voivat olla Suomessakin mahdollisia. Onnettomuudet voivat johtua tietämättömyydestä tai huoltojärjestelyiden puutteesta. Silmiä ei kannata ummistaa.

Kiwa Inspecta on tarkastus-, testaus-, sertifiointi-, konsultointi- ja palvelualan yritys.

Juttua korjattu kello 18.55: Korjattu SPEKin koulutuspäällikön viimeistä suoraa sitaattia: kyseessä on Kiwa Inspectan tarkastaja, ei Tukesin. Haastateltava korjasi lausumaansa jutun julkaisun jälkeen. Täydennetty loppuun lause siitä, mitä Kiwa Inspecta tekee.

Lue myös: Pakohuoneessa tulipalo – viisi teini-ikäistä kuollut

Microsoft on kuluttajariitalautakunnan mukaan vastuussa vahingoista, joita aiheutui kuluttajalle Windows 10 -käyttöjärjestelmän latautumisesta luvatta tietokoneelle.

Lautakunta suosittaa, että Microsoft maksaa miehelle korvauksia runsaat 1 100 euroa miehen vaatiman 3 000 euron sijasta. Yritykset yleensä noudattavat lautakunnan päätöksiä.

Windows 10 -käyttöjärjestelmä alkoi latautua miehen kannettavalle tietokoneelle yllättäen, kesken koneen käytön maaliskuussa 2016. Asennukselle ei pyydetty lupaa.

Miehen mukaan hän ei ollut Windows 8 -käyttäjäehdoissa antanut Microsoftille oikeutta asentaa koneelleen täysin uutta käyttöjärjestelmää.

Asennuksen jälkeen miehen alle kaksi vuotta vanha tietokone antoi virheilmoituksen, jonka mukaan laite tulisi korjata.

Mies kertoi, että otti yhteyttä viiteentoista Microsoftin asiakastukihenkilöön, mutta ongelmia ei saatu ratkaistua. Miehen mukaan hänellä meni paljon aikaa tiedostojen palauttamiseen ja rahaa varaosiin ja huoltokuluihin.

Mies käytti kannettavaa konetta toisella paikkakunnalla olevan kiinteistönsä kameravalvontaan. Koneella olleet valvontaohjelmat eivät enää toimineet.

Lautakunta: Microsoft teki virheen

Mies vaati Microsoftilta "pakkoasennuksen" vuoksi aiheutuneista kuluista 3 000 euron korvauksia.

Microsoft katsoi, että mies oli saanut tarvittavaa apua maksuttomasta asiakastuesta. Microsoftin mukaan sillä ei ole vastuuta miehen itse käyttöön ottamista valvontaohjelmista.

Microsoft ei kuitenkaan kiistänyt sitä, että uusi käyttöjärjestelmä olisi voinut latautua koneelle ilman lupaa.

Kuluttajariitalautakunta katsoo, että kuluttajan ostamaan Windows-lisenssiin kuuluvat päivitykset ovat kuluttajansuojalain mukaisia palveluksia. Elinkeinonharjoittajan on kyettävä todistamaan, että palvelus on suoritettu virheettömästi.

Lautakunnan mukaan on selvää, ettei Microsoftilla ollut sopimukseen perustuvaa oikeutta asentaa uusi käyttöjärjestelmä kysymättä lupaa.

Palvelusta ei lautakunnan mielestä suoritettu kuluttajansuojalain vaatimalla tavalla ammattitaitoisesti ja huolellisesti ja tilaajan edut huomioon ottaen. Siinä oli virhe, ja Microsoftille syntyi lautakunnan mukaan korvausvastuu aiheutuneista vahingoista.

Lautakunta toteaa, että Microsoft ei kiistänyt virheen ja siitä aiheutuneiden vahinkojen yhteyttä.

Microsoft: Miehen vaatimukset kohtuuttomia

Microsoft piti miehen korvausvaatimusta kohtuuttomana. Summaan sisältyi muun muassa 2 300 euron työaikakulut oman ajan käyttämisestä.

Lautakunta arvioi, että miehelle koitui virheen vuoksi välittömiä varaosa- ja huoltokuluja noin tuhat euroa ja matkakuluja sata euroa, jotka Microsoftin pitää korvata.

Miehen mielestä Microsoftin tulisi maksaa hänelle myös uudet valvontakamerat, ellei Microsoft saa nykyisiä toimimaan uudessa käyttöjärjestelmässä.

Lautakunta ei kuitenkaan suosita hyvitystä, sillä mies ei ollut esittänyt selvitystä kameroiden hankkimisesta.

Lautakunnan mielestä mies ei liioin esittänyt tarvittavaa selvitystä vaatimistaan työaikakuluista.

Lue myös:

Kuluttajavirasto: Microsoftin olisi pitänyt tiedottaa Windows-päivityksistä seikkaperäisesti

Mitä tapahtuu, jos en päivitä uutta Windowsia? Yhdeksän kysymystä Microsoftin tuoreesta käyttöjärjestelmästä

Tietokoneen huoltajalta eivät työt lopu: Uudet ohjelmat saavat vanhan koneen sakkaamaan

Suuret lumihiutaleet tanssahtelevat hiljalleen putoillen saunan portaille. Punaisen, puisen saunan piipusta tupruttelee valkeaa savua. Pienikokoinen nainen, harmaa pipo syvälle korvien yli vedettynä, kiskoo perässään pihan poikki maitokärryjä, joissa on iso lastillinen polttopuita.

Viima tunkee puseron alle - talvi teroittaa kynsiään. Puulämmitteinen talo ja sauna nielevät täyden kärryllisen puita päivittäin, kovilla pakkasilla vielä paljon enemmän.

Jyväskyläläinen Ambrosia Valoriihi, 53, muutti metsän keskelle järven rantaan viime maaliskuussa. Hänen erikoiselle nimelleen on syynsä: se selviää hieman myöhemmin.

Pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevan pienen maatilan lähin kauppa ja isompi maantie ovat 20 kilometrin päässä. Valoriihellä on auto käytössä ja hän käy kyläkaupassa kerran kahdessa viikossa.

Oma talo luonnon keskellä on ollut aina Valoriihen haaveissa.

– Kun olin lapsi, vierailimme kesäisin isän serkkujen maatilalla heinänteossa. Olen aina halunnut asua maalla, jo silloin kun nyt kolmekymppiset lapseni olivat pieniä.

Kahden lapsen äiti on koulutukseltaan sosionomi ja toimi aikoinaan muun muassa nuorisopsykiatrialla. Altistuttuaan huonolle sisäilmalle hän kouluttautui hierojaksi, mutta kaikilla työpaikoilla törmäsi samaan ongelmaan: sisäilmaltaan puhtaita työtiloja ei tahtonut löytyä. Hän oli vuosia työttömänä.

Valoriihi kärsi pitkään sisäilman aiheuttamasta päänsäryistä ja kuumeilusta.

– Terveyden takia minä tänne muutin. Tärkein asia oli, että halusin hengittävään hirsitaloon ja puhtaaseen luontoon asumaan.

Monen vuoden etsintöjen jälkeen Valoriihen haave toteutui. Netissä tuli vastaan 11 vuotta asuttamattomana ollut talovanhus piharakennuksineen juuri siltä seudulta, josta hän oli uutta kotiaan etsinytkin. Ja johon hänen rahansa riittivät.

– Kun tulin tätä paikkaa katsomaan, odotin, että vastassa on taas jokin hirveä pommi. Mutta sitten olikin tupa, ranta ja maakellari, ajattelin, että ehkä tämä on nyt minun paikkani.

Korjaustarpeita vuonna 1951 rakennetussa puutalossa toki riittää. Talon hirret saattavat hyvin olla lähes 200 vuotta vanhoja, koska 1800-luvulla samoilla sijoilla on kukoistanut saha ja sata vuotta myöhemmin mylly.

Ennen talon kunnostusta osa alimmista hirsistä oli lahoja, savupiippu rapistunut, monet ikkunoista rikki, eikä leivinuunikaan ollut enää käyttökunnossa.

Uudisraivaaja tai pikemminkin uusioraivaaja

Sorkkarauta, vasara ja petkele nojaavat ajan tummentamaa hirsiseinää vasten tuvassa. Ne olivat ensimmäiset työkalut, joilla Ambrosia Valoriihi tarttui suururakkaansa, tilan peruskunnostamiseen.

Työsarkaa tilalla on riittänyt, mutta ei Valoriihi koskaan ole työtä vieroksunut.

Alimmat huonokuntoiset hirret on nyt vaihdettu uusiin ja tuvassa on hyvä ja raikas ilma. Tuli leimuaa uudelleen muuratussa, vaaleatiilisessä leivinuunissa ja puuhellalla porisee hirvikeitto.

Valoriihi häärii tuvassa ja keittiönurkkauksessa villasukat jalassa.

– Villasukat ovat sisällä tarpeen, koska tuvassa on pakkasilla vähän vilpoista. Tekee mieli mennä leivinuunin ääreen lämmittelemään, kun ikkunoista käy pieni veto.

Tilalle tulee sähkö, mutta Valoriihi käyttää sitä hyvin säästeliäästi. Taloa pitävät lämpimänä leivinuuni, puuhella ja kaksi pönttöuunia. Valoriihi on vaihtanut rikkonaisten ikkunoiden paikalle uudet, kertaalleen kierrätetyt ikkunat. Hyvin hiotut ja valkoiseksi maalatut ikkunat näyttävät lähes uusilta, mutta vaativat vielä lisää tilkitsemistä.

– Kun teen jotakin, teen sen hyvin ja perusteellisesti. Se tuo minulle rauhaa. Mieli lepää kädenjäljessä. Olen aina arvostanut arjen työtä.

Valoriihi sytyttelee pitkiä kynttilöitä, ne tuovat tupaan valoa paremmin kuin matalat kynttilät. Katossa roikkuu pari valaisinta, mutta niistä ovat töpselit irti seinästä. Valoriihi ei niin välitä sähkölampuista.

Ilman sähköä ja muita nykyajan mukavuuksia eläminen vaatii aikaa ja voimia.

Taloon ei tule vesijohtovettä, joten käytössä on ainoastaan ulkohuussi ja juomavesi on kannettava kaivosta. Saunan pesuveden Valoriihi saa nostettua tonttia halkovasta purosta.

Saunaan Valoriihi kantaa kerrallaan kuudesta kahdeksaan sangollista vettä ja kaivosta hän nostaa kerralla yleensä 30 litraa vettä, mutta se riittää useammaksi päiväksi.

Valoriihi katselee tuvan ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Lahden pohjukka on jääriitteessä. Vajaa vuosi sitten näkymän peitti vielä tiheä risukko, jonka on käynyt raivaamassa 85-vuotias metsuri. Hän ja talkootuttavat ovat olleet yksin asuvalle naiselle suureksi avuksi.

– Olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta. Yritän löytää myös itselleni käytettyä naisten moottorisahaa, sille olisi täällä paljon käyttöä.

Kirves kyllä pysyy sisukkaan naisen kädessä. Talven polttopuissa oli iso työ, mutta hän sai siihen apua. Toisella puolella tonttia asuvien naapureiden neuvot ja apu ovat olleet muutenkin monesti tarpeen.

Auttavaisten naapureiden ansiosta Valoriihi tietää nyt myös miten leivinuunia lämmitetään, milloin tuliset kekäleet tulee kaapia pois uunista.

Naapureita Valoriihen sisukkuus hämmästyttää ja he kutsuvat häntä uudisraivaajaksi. Itse hän tuntee olevansa ehkä ennemminkin uusioraivaaja, koska vaalii vanhaa ja suosii uusiokäyttöä.

Kierrätystä ja vanhan kunnostusta

Lumisade on lakannut. Kolmen hehtaarin tontti on kääriytynyt puhtaan valkeaan, hentoon lumipeittoon. Valoriihi pistää vuorelliset mustat, kumisaappaat jalkoihinsa ja lähtee lisäämään puita saunaan.

Pihan toisella puolella on vanha, harmaa tiilinavetta ja sen päädyssä puinen hevostalli. Tallissa ei ole ollut eläimiä vuosikymmeniin, mutta sisällä tuoksuu yhä tallilta: heinän, kauran ja hevosen tuoksu on pinttynyt puisiin lattialankkuihin.

Tallin perällä on huussi. Huussin alusenkin Valoriihi puhdisti viime kesänä omin käsin perusteellisesti, kuten saunan takaa löytyneen tunkion. Yksitellen hän tonki vuosia vanhat jätteet ylös montusta ja eritteli ne kaikki omiin pinoihinsa.

– Hylätyn hetekan ja muun metalliromun laitoin omaan kasaansa. Muoviroskat ja kaikki muut jätteet, kuten vanhat vaipat omiinsa. Kaiken käyttökelpoisen tavaran otin talteen.

Lumiset, korkeat kuuset seisovat ylväinä kuin juhlapukuihinsa sonnustautuneina saunan nurkalla.

Valoriihi haaveili aluksi aivan umpimetsään muuttamisesta, mutta tuli toisiin ajatuksiin, koska ei halunnut raiskata koskematonta luontoa. Sen sijaan hän päätyi korjaamaan ja puhdistamaan vanhaa asumusta.

Valoriihen mielestä on tärkeää puhdistaa vuosikymmenten roskat ympäriltä maasta siltä osin kuin hän siihen kykenee. Hän pyrkii aina kierrättämään ja erittelemään kaikki pienistä metalliniiteistä lähtien.

Luonnon säästämisen lisäksi vanhan uudistaminen auttaa häntä venyttämään penniä.

Rahan kanssa Valoriihi onkin saanut olla tarkkana. Ulkopuolisen työvoiman käyttö on ollut kallista ja budjetti on jo käytetty. Mutta Valoriihi on hyvä keksimään vanhalle tavaralle uusiokäyttöä ja tulee vähällä toimeen.

Valoriihi asettelee ruokapöydälle tunkiolta pelastamansa posliinilautaset. Eripariset lautaskoristeet sopivat hyvin talon henkeen. Lautasille hän annostelee hirvisoppaa, johon makua tuovat luomukasvikset.

Tuvassa leivinuunin tuoma lämpö tuntuu turvalliselle.

Vastatuulien vahvistama

Kaikkea mitä Valoriihi ei kunnostustöissä ole osannut tehdä, hän on opetellut. Häntä on neuvonut kauempana asuva yli 80-vuotias naapuri, joka on tehnyt hänelle myös työkaluja. Valoriihi on esimerkiksi nykyisin mestari irrottamaan nauloja, sen hän oppi, kun purki niitä tuhansia lattiasta.

Valoriihi on muutenkin sitkeää tekoa.

Hän on kahdesti taltuttanut rintasyövän, vaikka toisella kerralla syöpä oli päässyt jo imusolmukkeisiin leviämään. Nyt hän on ollut syövästä kohta viisi vuotta terveenä.

Reilu viisi vuotta on kulunut myös siitä, kun hänen puolisonsa menehtyi syöpään. Timon menetettyään Heini karisti entisestä elämästään kaiken vanhaa nimeä myöten. Uusi nimi, Ambrosia, kuvastaa jumalten ruokaa.

Valoriihi uskoo mahdollisimman luonnonmukaisen ruoan edistävän terveyttä ja sitä hän saa puhtaasta luonnosta.

Valoriihi poistatti toisen syövän jälkeen molemmat rintansa. Hän hoitaa nykyisin itseään syömällä terveellisesti ja lepäämällä riittävästi. Hän pyrkii käyttämään paljon lähiruokaa ja luomua yrtteineen.

Hän jopa jauhaa käsikäyttöisellä myllyllä viljan ja leipoo itse leipänsä. Tosin nyt tilan peruskunnostaminen ahmaisee niin paljon aikaa päivästä, ettei sitä leipomiselle ole liiemmin liiennyt.

Valoriihin iloitsee, että oma maapaikka antaa nyt mahdollisuuden lähiruoan luonnonmukaiseen kasvattamiseen.

– Tuonne rantaan johtavaan rinteeseen aion ensi kesänä kaivaa oman kasvi- ja mansikkamaan. Sinne istutan myös Siperian karhunvadelma- ja mustaherukkapensaan.

Yksin asuva, kaupungista muuttanut nainen on herättänyt kyläläisissä hieman ihmetystä. Yksinäisyyttä Valoriihi ei kuitenkaan ole kummasteluista huolimatta tuntenut, eikä päätöstään korpeen muuttamisesta katunut. Hänellä saattaa vierähtää helposti yli viikkokin, ettei hän tapaa ketään, mutta se ei häntä hetkauta.

– Onhan pihalla pikkulinnut, joita voin seurata. Ja sitten minulla on kaktus, joka aloitti kukkimisen aina jouluisin heti Timon kuoleman jälkeen. Se on elävä ja siitä on minulle seuraa, viihdyn yksin.

Valoriihen aikuinen poika asuu Saksassa. Poikaansa hän pitää yhteyttä netin kautta aina, kun käy aikuisen tyttärensä luona Jyväskylässä. Nettiyhteyttä ei hänen kotonaan ole, eikä televisiota. Mutta radiota hän toisinaan kuuntelee ja seuraa sitä kautta uutisia.

– Vielä kun kertoisivat radiossa kymmenen päivän sääennusteen, niin olisi hyvä! Sellaista ohjelmaa ei valitettavasti kukaan ole toistaiseksi keksinyt.

Ei ikävä kaupungin hyörinää

Valoriihi herää yleensä aamuisin ilman herätyskelloa, jos ei ole mitään menoa ja harvoin on. Aamupuuron hän keittää hiljalleen puuhellalla, samoin kuin teevedenkin.

Päivät kuluvat pihahommissa, talon kunnostamisessa ja muissa kotiaskareissa. Esimerkiksi tiskaaminen on oma projektinsa. Hän pesee astiat aina saunaa lämmittäessä, koska silloin saa helpoiten lämmintä vettä.

– Olen oppinut huolehtimaan, etteivät likaiset astiat jää kauaksi aikaa lojumaan saunalle, muuten hiiret riemastuvat niistä, pistävät bileet pystyyn. Ja saippua kannattaa muuten säilyttää rasiassa, koska se on hiirten suurta herkkua, nauraa Valoriihi.

Pikkupyykin Valoriihi pesee nyrkkipyykillä ja isommat vaatteet hän kuskaa pestäväksi kahden tunnin ajomatkan päähän Jyväskylään tyttärensä pesukoneessa.

Entisestä elämästä ja mukavuuksista Valoriihi ei kaipaa muuta kuin ehkä sisävessaa.

– Olisi kiva, jos saisin tänne lähemmäksi sisätiloja kuivakäymälän, ei tarvitsisi talvipakkasilla lähteä ulos. Ja jonkun vesipisteen myös.

Ja toki hän ikävöi kaupungista perhettään ja erityisesti kahta lastenlastaan. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat tytöt käyvät tosinaan mummon luona kylässä. Viimeksi he kävivät joulun alla. Mutta muuten Valoriihi nauttii hiljaisuudesta, vapaudesta ja kiireettömyydestä.

– Kaupungissa ihmisillä on aina niin kiire, he eivät ehdi pysähtyä. Täällä ihmiset pysähtyvät ja juttelevat ihan asiaa, eivätkä vaan, että oliko jossain juhlissa ollut hauskaa.

Hiljaisuutta ja pimeyttä

Keltarintaiset talintintit pyrähtelevät ikkunan alla pensaassa. Iloinen sirkutus kuuluu sisälle asti – niiden laulua ei peitä liikenteen jylinä.

Ambrosia Valoriihi kertoo voivansa hyvin luonnon helmassa, hänestä hiljaisuus on ihanaa. Hän valitsi asuinpaikan mahdollisimman kaukaa kaikista voimalinjoista ja mastoista, hän tuntee silloin päänsä pelaavan paremmin.

– Toivoisin, että Suomeen jätettäisiin edes pieni alue, jossa ei olisi mitään sähkö- tai tietoliikenneverkkoja. Vaikka semmoinen nukkumapaikkarakennus, missä ihmiset voisivat käydä kokeilemassa miltä tuntuu, jos ei ole mitään sähköistä ympärillä.

Näppäinkännykkä Valoriiheltä löytyy, mutta hän käyttää sitä säännöstellen. Ystäviä hänellä käy toisinaan kylässä ja hän keskustelee ihmisten kanssaan enemmin juuri kasvotusten kuin puhelimessa.

Ilta hiipii hissukseen ja heittää pimeyden hupun ylle.

Valoriiheä ei pimeys pelota, hän oikeastaan rakastaa sitä. Hän nukkuu paljon paremmin, kun on pimeää. Ja nauttii säihkyvistä tähtitaivaista.

– Eihän täällä mitään pelättävää ole. On ainoastaan luonnon eläimiä, kuten jäniksiä ja kauriita ja eivät ne mitään pahaa tee. Kaupungissa on paljon enemmän pelättävää.

Ja mitä hän oikeastaan edes pelkäisi, kun on kuoleman kanssa niin sujut kaiken kokemansa jälkeen.

Valoriihi kohentaa leivinuunin hehkuvia kekäleitä. Kun hän ei näe tehdä enää ulkohommia, hän siirtyy aina iltapäivisin puuhastelemaan sisälle. Tekemistä piisaa sielläkin, muuttolaatikot odottavat tyhjentämistä, keittiöön pitäisi saada tiskialtaat asennettua ja kaapit laitettua. Uusi vesiputki on jo ruostuneen tilalle vaihdettu.

Ensi kesälle, valoisalle ajalle Valoriihellä on myös vielä paljon suunnitelmia.

Rantaan hän haluaisi rakentaa laiturin ja kodan. Ja risukasat pitäisi saada siivottua. Kaivon päältä puuttuu katos, mutta muuten Valoriihi on jo kuusi puoli metriä syvän kuilun omin käsin puhdistanut ja vaihtanut pohjalle uudet hiekat.

Onni piilee pienissä asioissa

Ambrosia Valoriiheä harmittaa, etteivät pienituloiset saa tukea kotona teetettyihin remontteihin. Vähätuloisilla ei ole riittävästi verotettavaa tuloa, jotta he voisivat hyödyntää kotitalousvähennystä.

Valoriihi tulee muuten toimeen pienen työkyvyttömyyseläkkeensä turvin. Hän sai viime kesänä eläkepäätöksen masennuksen vuoksi käytyään kolme vuotta terapiassa. Hän uskoo masennuksen johtuneen hänen huonosta terveydentilastaan.

Nyt hän on tyytyväinen, kun saa taas nukuttua hyvin ja tuntee koko ajan voimiensa palautuvan.

Valoriihi haaveilee vielä kuntoutuvansa niin hyvin, että jonain päivänä pystyisi tekemään jälleen töitä. Hän haluaisi auttaa muita ihmisiä parantumaan, esimerkiksi hieronnalla.

Mutta nyt Valoriihi elää oman näköistä elämäänsä päivän kerrallaan, nauttien luonnosta ja terveydestä.

Hänen lempihetkensä päivästä on istahtaa aherruksen lomassa lampaantaljalla pehmustettuun keinutuoliin leivinuuniin eteen. Siinä hän katselee vuoroin vastarannan jylhää kalliomaisemaa ja tulenliekkien leiskuntaa uunissa.

– Tuli rauhoittaa minua. Ja ei minua nyt enää mikään muu huolestuta kuin se, että miten tarkenen tuvassa 30 asteen pakkasessa.

Valoriihen mieltä painaa myös se, että jos lähistölle kaavailtu tuulivoimalahanke nytkähtää eteenpäin. Hän on pistänyt kaikki kerrostalokaksionsa myynnistä saamansa rahat ja säästönsä kiinni tilaan ja sen korjaamiseen. Hänestä olisi iso sääli ja suru joutua luopumaan siitä.

Hän pelkää tuulivoiman tuottamia sähkömagneettisia kenttiä ja maakaapelin tuomia haittoja sekä aliäänitaajuutta.

– Pelottaa, että minulle tulee uudelleen jatkuva stressitila kehoon, mikä on juuri helpottamassa. Ja miten tuo kaikki vaikuttaisi myös luontoon ja eläimiin, niin kuin Lapissa ollaan huolestuneita tuulivoiman vaikutuksista poroihin.

– Sain oman rannan ja näkymäksi kalliot vastarannalle. Kuulen pihalla puron solinan. Minun sielu lepää täällä. Ihmisen pitää saada nähdä taivaanranta. On iso siunaus, että pääsin tänne.

Valoriihi pakkaa saunakamppeitaan. Hän kertoo pitävänsä talvesta, mutta haaveilevansa pääsevänsä ensi kesänä heittämään lahjaksi saamansa katiskan järveen ja paistamaan ahvenia pannulla puuhellalla.

Yksi puhelinsoitto voi muuttaa paljon. Siitä on omakohtaista kokemusta ainakin Toni Tannerilla.

Tuoreena kasvihuoneyrittäjänä hän oli kehittänyt minikurkun viljelyä ja onnistunut sopimaan, että tuotanto menee kokonaisuudessaan toiselle Suomen suurista kaupan keskusliikkeistä. Hintakin oli varsin tyydyttävä.

Nuori yrittäjä oli saanut hyvän alun.

Mutta eräänä päivänä puhelin soi.

Keskusliikkeen tukun ostaja ilmoitti, että nyt ei tarvitakaan minikurkkuja. Tanner kuvitteli hetken, että kyse olisi vain päivän tai parin tuotannosta.

Tyrmäävä totuus kirkastui kuitenkin pian: yhdellä puhelulla keskusliike ilmoitti minikurkkujen ostamisen päättyvän lopullisesti siihen.

Kasvihuoneyritys oli ollut täysin riippuvainen tästä yhdestä, joskin suuresta asiakkaasta. Irtisanomisaika oli aikanaan jäänyt kirjaamatta
sopimukseen.

Pulssin tasaannuttua Tanner soitti siihen toisen keskusliikkeen tukkuun. Onnenpotku yrittäjälle – uusi sopimus syntyi sillä soitolla.

Nyt Tannerin yritys Hortiherttua ei ole enää yhden asiakkaan varassa, sillä yhtiö myy kaiken tuotantonsa ilman välikäsiä suoraan kauppoihin. Asiakkaita on kolmekymmentä. Myös tuotekirjo on laajentunut yrtteihin ja salaatteihin.

Uusi “torivahti”

Suomalaisen ruokaketjun ydinongelmana on toimijoiden erilaiset mittasuhteet. Kuten Hortiherttua tapaus osoittaa, jossain tilanteessa yksittäinen yrittäjä voi joutua neuvottelemaan sopimuksia suoraan kaupan miljardijättien kanssa.

Mutta pian ruokaketju saa ruokavaltuutetusta uuden erotuomarin.

Maatalousministeri Jari Lepän (kesk.) ajama virka on perustettu vuoden vaihteessa. Hänen mukaansa paikka laitetaan hakuun tammikuun alun aikana ja täytetään helmikuussa.

Ruokavaltuutetun tai virallisemmin elintarvikemarkkinavaltuutetun keskeiseksi tehtäväksi tulee valvoa elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja hyviä liiketapoja.

Lepän mukaan tilanne ruokaketjussa on pahasti epätasapainoinen. Hän nostaa esiin kaupan aseman.

– Kauppa on erittäin vahva toimija. Tämän epätasapainon takia epäterveet tavat toimia ovat tulleet kuvaan mukaan ja tällä halutaan sitä suitsia.

Ennen joulua julkaistun tutkimuksen mukaan ruokaketjussa kaupan osuus hinnoista on pienentynyt ja teollisuuden kasvanut. Luonnonvarakeskuksen ja Pellervon taloustutkimuksen selvitys ei kuitenkaan Lepän mukaan kerro koko totuutta pitkän ajan kehityksestä.

– Selvitys oli kohtuullisen suppea, eikä kerro koko alan toiminnasta. Suuntaus on mennyt siihen suuntaan, että koko ajan rahavirta menee muualle kuin viljelijöiden puolelle, Leppä kommentoi.

Ministeri: Pirkka- ja Rainbow-kiristystä

Leppä kertoo saaneensa lukuisia yhteydenottoja epäterveistä kauppatavoista. Hän ottaa esimerkin räikeästä tapauksesta: Uuden merkkituotteen kehittänyttä yritystä voidaan kiristää kaupan omilla Pirkka- ja Rainbow-merkeillä.

– Kun kauppa haluaa teettää jostakin merkkituotteesta (vastaavan) oman tuotteensa ja jos elintarviketoimija ei tee tällaista kaupan omaa merkkiä, niin hyllyssä ei ole merkkituotettakaan.

Lepän mukaan näin ei toimita suinkaan aina, mutta “esimerkkejä on paljon”.

Kaupan etujärjestössä ministerin kuvaamaa tilannetta ei tunnisteta.

– Emme ole törmänneet tällaiseen ilmiöön. Ei kuulosta tutulta, sanoo Päivittäistavarakauppa ry:n (Pty) toimitusjohtaja Kari Luoto.

Turha, ellei haitallinen

Kaupan etujärjestössä uskotaan, että ruokavaltuutetun viran perustaminen ei muuta alalla juuri mitään, sillä kauppatapojen sanotaan olevan kunnossa.

Sen sijaan uutta sääntelyä pidetään jopa haitallisena. Uusi elintarvikemarkkinalaki, jossa valtuutetun virasta säädetään, määrää myös että tuottajan on tehtävä kirjallisesti kaikki sopimuksensa teollisuuden ja kaupan kanssa.

Luoto sanoo että byrokratian takia kaikki tuottajat eivät halua kirjallisia sopimuksia. Hänen mukaansa niiden tekemän pakollisiksi saattaa vaikeuttaa pienten tuottajien asemaa, vaikka tavoitteena on juuri heidän asemansa vahvistaminen.

– Viime vuosina on lisätty erittäin hyvin pienten lähiruokatoimittajien osuutta kaupan valikoimassa. Nyt pelkäämme että tämä suhde tulee kangistumaan entisestään byrokratian takia.

Itsesääntelyä vai huomautuksia?

Pty:n mukaan paras tapa ratkoa elintarvikeketjun kauppatapaongelmia, on tuoda kiistat alan oman itsesääntelyelimen eli elintarvikeketjun kauppatapalautakunnan käsittelyyn.

Uusi laki velvoittaa ruokavaltuutetun yhteistyöhön lautakunnan kanssa ja pyytämään siltä lausuntoa ennen omia päätöksiään.

Valtuutettu voi ratkoa kiistoja neuvottelemalla ja tarvittaessa antaa suosituksia, huomautuksia tai julkisia varoituksia. Viime kädessä hän voi tapauksia myös markkinaoikeuteen.

Uutta on sekin että valtuutettu saa halutessaan nähdä tuottajien, teollisuuden ja kaupan väliset sopimukset kauppaehtoineen ja hintoineen.

– Me tiedämme tuottaja- ja kuluttajahinnan, emme sitä, mitä tässä ketjussa tapahtuu. Siksi keskustelu on ollut juupas-eipäs-väittelyä, Leppä sanoo.

Lain mukaan valtuutetun on ennen suosituksen antamista pyydettävä lausuntoa elintarvikeketjun itsesääntelyelimeltä.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu tulee toimimaan osana uutta Ruokavirastoa. Valtuutetun toimistossa olisi hänen lisäkseen kaksi esittelijää. Budjetissa uuden tehtävän kustannuksiksi arvioidaan puoli miljoonaa euroa.

Vaihtelevat odotukset: haitta, koko maan etu, valtakunnan sovittelija

Ministeri Lepän mukaan kaupan pelko lisääntyvästä byrokratiasta on turhaa. Ministeri vakuuttaa, että valtuutettu ei vaadi selvityksiä tai sopimuksia nähtäväkseen, jos kaikki on kunnossa.

– Jos itsesääntely ei ala toimia, niin viranomainen puuttuu peliin ja tämä on se kohta, jossa byrokratia tulee kuvaan. Ei muutoin.

Lepän mukaan uusi virka luo alalle luottamusta. Se puolestaan vahvistaa kasvun edellytyksiä ja parantaa jopa vientiä.

– Siitä hyötyisi koko yhteiskuntaa ja se toisi kasvua kaikille, Leppä hehkuttaa.

Kasvihuoneessa Karjalohjalla Toni Tanner toivoo, että ruokavaltuutetusta tulisi “alan oma valtakunnansovittelija” tai "torivahti" joka valvoisi, että koko maassa kaikilla olisi samat pelisäännöt ja että osapuolet tulkitsevat sopimuksia samalla tavalla.

Tanner on Kauppapuutarhaliiton vihannesjaoston puheenjohtaja ja seuraa siten alan kehitystä laajasti omien kasvihuoneidensa ulkopuolellakin.

Hänen mukaansa tilanne ruokaketjussa ei ole mitenkään hälyttävä, mutta 20 vuoden aikana vaatimukset ovat koventuneet.

– Tuottajalle on ostajia entistä vähemmän ja se saattaa tuoda sanelupolitiikkaa kauppaehtoihin.

6.1.2019 klo 13.10 Lisätty Lepän kommentti PTT:n ja Luken tutkimukseen.

Koulupoikana hän kokeili salaa tyttöjen luistimia, nyt hän kiertää kisoissa ravistelemassa vanhoillisia luistelupiirejä – Näin siilinjärveläisestä isännästä tuli jääballerina

Minna-Maaria Lax on taitoluistelun outolintu. Mekkoon pukeutuva luistelutaidoton maatalon isäntä on ihastuttanut, vihastuttanut ja siinä samalla muuttanut asenteita.

Montako mummonmarkkaa on yksi euro? Nyt on tilaisuutesi päteä – vastaa euron 20-vuotisvisaan!

Vuoden vaihtuminen merkitsi myös euron 20-vuotispäivää. Mutta muistatko sinä vielä mummonmarkan ja ecun? Entä kenellä on kolikossaan kuva pöllöstä? Testaa euro-osaamisesi.

Maailmanloppu tulee varmasti, mutta miten? Tuoko tuhon ilmastonmuutos, laavapurkaus vai salaperäinen musta joutsen?

Tutkimusten mukaan ihmiskunnan uhkana ovat erilaiset luonnonkatastrofit, mutta maailmanlopun voi aiheuttaa myös ihminen itse. Viimeistään se tapahtuu sitten, kun aurinko nielaisee maan. Tutkijat kertovat, miten maailmanloppu voi tapahtua.

Jäikö juomaputki päälle lomalla? Alkoholista kieltäytyminen on tehty lähes mahdottomaksi, sanoo tissutteluun kyllästynyt kirjailija

Myös artesaanioluilla tai kalliilla viineillä voi juoda itsensä ongelmakäyttäjäksi. Mielikuva hyvästä elämästä on nykyään hyvin kostea.

Kolme suomalaista kertoo, miltä tuntuu tehdä katoavaa työtä – "Jos työtä ei tarvita, niin ei siitä voi pahoillaan olla"

Digitalisaatio, tekoäly, automaatio ja robotit tehostavat suomalaista yhteiskuntaa rajusti. Moni työ on katoamassa kokonaan. Kysyimme postinkantajalta, sihteeriltä ja entiseltä prosessityöntekijältä, miten heidän työnsä on mullistunut.

Aja bussilla maailman pisimmän merisillan yli: Hongkongin ja Manner-Kiinan solmii nyt yhteen jättisilta, jonka puolessa välissä Facebook lakkaa toimimasta

Zhuhaista Hongkongin erityishallintoalueelle johtava siltarakennelma on mykistävä näky. Sillä on pituutta kaikkinensa 55 kilometriä, pääsiltakin on melkein 23 kilometriä. Lokakuussa avattu siltakompleksi vetää turisteja runsaasti.

Hongkongin asukkaat ovat puolestaan ärsyyntyneitä siltabyrokratiaan ja kalliiseen ylitysmaksuun. Yksityisautoilla ei sillalle ole asiaa ja bussilla ylitys on paikallisille kallis, kahdeksisen euroa.

Vaikka kansainvälinen lelujätti meni konkurssiin, suomalaisten suosimien peltomarkettien ja halpahallien hyllyt notkuvat leluja. Leluja voi ostaa vaikka ruokaostosten lomassa.

Yle kertoi joulukuussa, kuinka BR ja Toys 'R' Us -leluliikkeiden tanskalaisomistaja konkurssiin. Lopullisena naulana arkkuun oli emoyhtiö Top Toyn mukaan heikko joulumyynti. Helsingin Sanomien mukaan lapset lopettavat leluilla leikkimisen yhä nuorempana. Kauppalehti on kirjoittanut pienten lelukauppojen olevan tiukoilla.

Markettien ja nettikauppojen lisäksi suomalaisia palvelee arviolta kymmenkunta pientä leluliikettä, jotka pyrkivät pysymään pinnalla omintakeisuudella ja henkilökohtaisella palvelulla.

Vierailimme niistä kahdessa. Mitä ne tarjoavat asiakkailleen?

Tutkimusmatka sadun maailmaan

Kaleidoskooppeja, puisia pikkuhuonekaluja, minihaitareita. Leluja Ranskasta, Tanskasta ja Saksasta. Omatekoisia käsinukkeja ja langan päässä sätkiviä marionetteja. Näitä ei marketista löydy.

Marjan Kammari on tuttu monelle paljasjalkaiselle stadilaiselle. Vuonna 1988 Helsingissä Hakaniemen hallissa aloittanut leluliike toimii nykyisin Lahdessa. Myymälä tarjoaa katsojalleen visuaalista ilotulitusta – aivan kuin matkustaisit satukirjan maailmaan.

Satuhahmoa itsekin muistuttava yrittäjä Marja Manninen on tyytyväinen joulumyyntiin. Hän ei vain myy leluja, vaan ompelee nukkeja myymälässään. Se tuo kotoisan tunnelman asiakkaalle.

– Ennen käytin ompelemiseen illat ja viikonloput, mutta nyt kaikki tapahtuu puodin aukioloaikana.

Mannisen nuket ovat lähinnä eläinhahmoja. Niitä hän on valmistanut pikkupotilaiden iloksi Helsingin Lastenklinikalle ja Auroran lastenpsykiatriselle osastolle.

– Nuket ovat tuoneet lohtua, kun lapset ovat joutuneet ikäviin operaatioihin.

Lisäksi eläinhahmoja on päätynyt päiväkoteihin ja alakouluihin eri puolille Suomea. Lastentarhanopettajat ovat kertoneet lelukauppiaalle, että käsinukke vetoaa lapseen.

– Ne toimivat kuulemma jopa eräänlaisina terapialeluina. Eräs ujo poika oli saanut rohkeutta, kun lastentarhanopettaja oli esitellyt kurkkaavaa hiirtä.

Kurkkaavalla hiirellä Manninen tarkoittaa pehmohiirtä, joka nousee pienestä ämpäristä, kun sitä nostetaan esiin kepin avulla. Lastentarhanopettaja oli kertonut nuken avulla pojalle tarinaa hiiren ujoudesta.

Muovileluja lahtelainen pikkuliike ei myy ollenkaan. Heinolassa toimiva myymälä on tässä suhteessa tyystin erilainen.

Vanhempienkin mieltymykset vaikuttavat ostopäätökseen

Heinolalaisen lelukaupan nimikin jo kertoo, että täältä löytyy muovileluja: Heinolan Talous-muovi ja lelu. Myymälä saa ensikertalaisen haukkomaan henkeään, sillä Terho Endénin lelukauppa suorastaan tulvii ihmeteltävää.

Lego-tuotteita on monta kymmentä hyllymetriä. Leikkiautoja on satoja, samoin nukkeja. Lautapelejä löytyy kymmenittäin klassikoista kauden uutuuksiin. Endén muistaa jokaisen tuotteen ulkoa, sillä hän myynyt leluja yli 30 vuotta.

– Asiakkaat arvostavat merkkituotteita ja sitä, että täällä on oma sortimentti. Täältä löytää sellaisia leluja, joita marketeissa ei myydä.

Lelukaupan konkarin mukaan klassikkolelujen suosio perustuu siihen, että vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat leikkineet niillä. Siksi he ostavat mielellään jälkipolville tuttuja tuotteita, kuten Legoja, Fortuna-pelejä ja Schleichin muovifiguureja.

– Lautapelit ovat myös suosittuja. Uutuudetkin myyvät, kuten joka vuosi valittava Vuoden peli. Mutta eivät ne pärjää sellaisille klassikoille kuin Afrikan tähti, Kimble ja Monopoli.

Konkurssi ei tullut yllätyksenä, eikä nettikauppa pelota

Moni kuluttaja yllättyi kuullessaan kansainvälisen Top Toy -leluyrityksen konkurssista. Yrittäjä Terho Endénille uutinen ei tullut yllätyksenä.

– Mielestäni heillä oli väärä tuotevalikoima. Siellä ei ollut riitävästi merkkituotteita. Minä en olisi ottanut puoliakaan heidän tuotteistaan omaan liikkeeseeni.

Sitten lelukauppias kertoo hurjan väitteen. Endén oli käynyt tutustumassa ketjun liikkeeseen sen jälkeen, kun oli omien sanojensa mukaan paljastanut "vakoojan" liikkeestään.

– Tänne tuli nainen, joka kierteli joka nurkan ja otti valokuvia ilman lupaa. Kiljaisin, että tiedätte varmaan: täällä ei saa kuvata. Hän tuli sitten juttelemaan ja kertoi olevansa itsekin lelukauppias. Liike ei kuitenkaan ollut hänen omansa, vaan kuului tähän ketjuun.

Monella alalla pelätään nettikaupan vievän asiakkaat ja syövän katteet, mutta Endén uskoo kivijalkakaupan vetovoimaan, kun puhutaan leluista.

– Moni vakioasiakas on sanonut, ettei osta netistä. He haluavat nähdä sen tavaran livenä.

Kännykkä lyhentää leikki-ikää

Lelukaupan pahin kilpailija on Terho Endénin mukaan kännykkä, joka katkaisee lasten leikki-iän aiempaa varhemmin.

– Moni lapsi saa kännykän mennessään kouluun. Se korvaa samalla monta leikkikalua. Ennen lapset leikkivät yli kymmenen vuoden ikään.

Tämä näkyy ja kuuluu esimerkiksi vanhempien kommenteista. Monet ovat huolissaan lapsen kehityksestä ja haluavat ostaa leluja, jotka esimerkiksi opettavat keskittymään.

– Vanhemmat ostavat esimerkiksi Legoja, koska muistavat, kuinka itse keskittyivät niiden rakentamiseen. Samasta syystä ostetaan vaikkapa pienoismalleja, että lapset tekisivät jotain muutakin, kuin puuhaisivat kännykän kanssa.

Lue myös:

Konkurssiin mennyt lelujätti avasi sittenkin osan liikkeistään – Suomessa avoinna 10 myymälää

Lelukauppa elää Suomessa vain joulusesongin ansiosta – palkittu lelukauppias: "Meillä on kaksi kuukautta aikaa tehdä tulos, loppuvuosi on tappiollista"

BR ja Toys 'R' Us -leluliikkeiden tanskalaisomistaja konkurssiin – syynä heikko joulumyynti

"Muovimoska"lelut ärsyttävät vanhempia, mutta silti joulun ostetuimmat lahjat ovat juuri sellaisia – neljä vinkkiä siihen, miten voit hallita lasten lelumäärää ekologisesti

Lelumuseon perustanut rakastaa nukkekotejaan: "63-vuotiaana mietin, tuleekohan minusta koskaan aikuista"

Kreikassa kolme ihmistä on kuollut kylmän sään ja lumimyräkän aiheuttamissa huonoissa kelioloissa.

Pelastusviranomaiset löysivät lauantaina 66-vuotiaan naisen kuolleena hänen katolleen pyörineestä autostaan joenuoman läheltä Kerateasta, noin 45 kilometriä Ateenan kaakkoispuolella. Tulvavedet olivat ilmeisesti pyyhkäisseet auton mukaansa.

Sunnuntaina pelastusviranomaiset löysivät menehtyneinä autossa mukana olleet kaksi miestä, jotka olivat olleet kateissa torstaista asti. Sääolot olivat alueella huonot heidän katoamispäivänään.

Kreikan keski- ja pohjoisosissa lämpötilat ovat pysytelleet alle nollan jo lähes viikon. Pohjois-Kreikassa on kylmimmillään mitattu 12,5 astetta pakkasta. Samalla raskas lumentulo on sulkenut teitä.

Kymmeniä autoilijoita jäänyt jumiin

Pelastusviranomaiset ovat auttaneet viime päivinä kymmeniä autoilijoita, jotka ovat jääneet lumentulon vuoksi ajoneuvoineen jumiin.

Myös lauttaliikenne on seisonut myrskytuulien vuoksi ja lennot ovat myöhästelleet tai niitä on jouduttu ohjaamaan toisille kentille.

Kreikan pelastusviranomaiset ovat kehottaneet kuntia varautumaan maanantaina Kreikkaan saapuvaan uuteen kylmään rintamaan.

Lumisade on aiheuttanut liikennekaaosta myös Keski-Euroopassa.

Itävallassa Keski-Euroopan mäkiviikon Bischofshofenin kilpailun harjoitukset ja karsinta jouduttiin perumaan lauantaina kovan lumisateen takia. Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n mukaan harjoitukset ja karsinta on määrä pitää sunnuntaina ennen varsinaista kilpailua.

Lue myös:

Raskas lumentulo sekoittaa liikennettä Saksassa ja Itävallassa – Baijerin vuoristoseuduille voi sataa jopa metri lunta

Amerikkalaisdiplomaatteja Kuubassa kiusanneet äänet saattavat olla erään sirkkalajin siritystä, kertoo brittilehti The Guardian.

Yhdysvallat on syyttänyt Kuubaa salaperäisistä äänihyökkäyksistä, jotka ovat aiheuttaneet Kuubassa työskennelleille diplomaateille muun muassa päänsärkyä, pahoinvointia, kuulovaikeuksia ja huimausta.

Asiaa selvitelleet amerikkalaiset ja brittiläiset tutkijat ovat päätyneet sirkkateorian kannalle analysoituaan ääninauhaa, jonka amerikkalaiset ovat nauhoittaneet.

– Nauhoitus on varmasti lajista, joka kuuluu samaan sirkkaryhmään, aistibiologian professori Fernando Montealegre-Zapata Lincolnin yliopistosta.

Sirkan siritys ja amerikkalaisten tekemä nauhoitus ovat hyvin samanlaisia, mutta ne eivät kuitenkaan täysin vastanneet toisiaan. Tämä voi selittyä erilaisilla nauhoitusolosuhteilla.

Etelä-Amerikassa kasvaneella Montealegre-Zapatalla on omaa kokemusta sirkkojen aiheuttamasta häiriöstä. Hän kertoo lehdelle pitäneensä niitä lapsena huoneessaan. Eräänä yönä hän heräsi läpitunkevaan, terävään ääneen. Syylliseksi paljastui naaraita kutsunut koirassirkka. Se sai huoneesta häädön, mutta Montealegre-Zapata kuuli vielä senkin jälkeen, kuinka koiras siritti naaraille.

– En yhtään ihmettele, että kutsu häiritsee ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet hyönteisten ääniin, professori sanoo.

Tapaus on aiheuttanut erimielisyyttä USA:n ja Kuuban välille

Tapauksesta aiheutui diplomaattinen selkkaus Yhdysvaltojen ja Kuuban välille. Yhdysvaltalaiset epäilivät lähetystöhenkilökuntansa joutuneen akustisen aseen kohteeksi. Kuuba on kiistänyt väitteet.

Yhdysvallat puolitti Havannan lähetystönsä työntekijämäärän toissa vuonna diplomaattien terveysongelmien vuoksi.

Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat arvelleet, että sen Havannan-lähetystön henkilökuntaa vastaan on hyökätty salaa jonkinlaisella äänilaitteella, joka lähettää ääniaaltoja taajuuksilla, joita ihminen ei pysty kuulemaan.

Syyskuussa New York Times kertoi, että lähetystön työntekijöiden raportoimat oudot oireet saattoivat olla peräisin mikroaaltoaseesta. Muita aiemmin esitettyjä teorioita oireille ovat olleet myös tulehdukset ja ahdistuneisuus.

Häiriöitä aiheuttavan äänen alkuperän paljastuminen ei välttämättä tarkoita, että hyökkäyksiä ei tapahtunut, Guardian kirjoittaa. Se kuitenkin heittää epäilyksen siitä, ovatko äänet olleet syynä lähetystön henkilökunnan sairastumiselle.

Lue myös:

Kuuba: Yhdysvaltain diplomaattien sairauden syy on edelleen mysteeri

Mystiset äänet eivät jätä amerikkalaisdiplomaatteja rauhaan – USA määräsi oireilevia konsulaattivirkailijoita kotiin Kiinasta

Oudot oireet piinaavat – Kanada vetää diplomaattiensa perheet Kuubasta

Trump syyttää Kuubaa mystisistä hyökkäyksistä – asiantuntijat epäilevät massahysteriaa

Yhdysvallat häätää 15 Kuuban diplomaattia mystisten hyökkäysten seurauksena

AP: Yhdysvallat varoittaa Kuubaan matkustavia turisteja ja vetää pois suurlähetystönsä työntekijöitä

Yhdysvallat pohtii Kuuban-lähetystönsä sulkemista

USA karkotti kaksi kuubalaista diplomaattia – taustalla väitteet oudoista äänihyökkäyksistä Havannassa

ZHUHAI/HONGKONG Olen ylpeä kiinalainen mies, sanoo herra Huang. Silti hän ei halua kertoa etunimeään. Vain sen, ettei ole täältäpäin. Tänne Zhuhaihin Huang on tullut katsomaan siltaa.

Katsottavaa siinä riittääkin. Etelä-Kiinan Zhuhaista lähtee maailman pisin merisiltayhteys kohti Hongkongin erityishallintoaluetta.

Itse asiassa sillalla on kaksi haaraa, joista toinen alkaa vajaan kymmenen kilometrin päästä Macaon kasinotaivaasta. Tai miten sen nyt kukin haluaa nähdä, mutta täältä lännestä päin katsottuna Hongkong on se, minne tie päättyy.

Uusi meren yli kulkeva tie yhdistää Kiinan mantereeseen sen kaksi taloudellisesti merkittävää erityishallintoaluetta. Sekä Hongkong että Macao kuuluvat Kiinalle, mutta niillä on korkea autonomia. Molemmilla on muun muassa oma lainsäädäntönsä ja oma valuuttansa. Kiina hoitaa lähinnä vain ulkopolitiikan ja puolustuksen.

Kolmen kaupungin välille lokakuussa avattua siltaa ei ole suotta kutsuttu jättiläiseksi: Yhteensä rakennelmaa on kaikkine osuuksineen 55 kilometriä. Ehkä kuvaavinta on se, että terästä on hitsattu yhteen 60 Eiffel-tornin verran.

Siltaa varten on myös rakennettu kokonaisia uusia saaria, ja kahden sellaisen välillä tie sukeltaa meren alle tunneliin. Tunneli tarvittiin, koska silta halkoo vilkkaan merireitin: myös laivojen on päästävä kulkemaan.

Rakennelman pisin yksittäinen silta on 22,9 kilometriä pitkä. Se vastaa lähes kolmea Ruotsin ja Tanskan välillä kulkevaa Juutinrauman siltaa ja yli kahdeksaa San Franciscon Golden Gatea.

Suomen pisin silta, Vaasan lähellä sijaitseva Raippaluodon silta, jää lilliputtisarjaan. Se on vain hieman yli kilometrin mittainen.

Zhuhain sataman upouudesta bussiterminaalista koko komeutta ei kuitenkaan näe.

Mutta Huangia se ei haittaa.

Hän ei ole edes lähdössä Hongkongiin, vaan tyytyy poseeraamaan vaimonsa kanssa vuorotellen suuren terminaalirakennuksen edessä. Kuvista näkee, että täällä on käyty. Siinä seinässähän se lukee: Hongkong–Zhuhai–Macao -silta, Zhuhain terminaali.

Siltaa rakennettiin kaikkiaan yhdeksän vuotta. Niiden aikana ehti tapahtua paljon paitsi onnettomuusalttiilla siltatyömaalla, myös Hongkongin poliittisessa ilmapiirissä.

Kun työt aloitettiin vuonna 2008, elettiin Kiinan ja Hongkongin kuherrusaikaa. Tuolloin hongkongilaisten asenteet emämaata kohtaan olivat lämpimimmillään, sanoo politiikan tutkija ja kommentaattori Kai Chi Leung.

– Kun sillan rakentamisesta päätettiin, ehdotusta kannatettiin Hongkongin lainsäädäntöneuvostossa laajasti, Leung selittää Hongkongin kiinalaisen yliopiston kampuksella.

Mutta samalla, kun silta on kohonnut merestä, Kiinan vaikutusvalta Hongkongin johtoon on lisääntynyt. Vaalien vapautta on rajoitettu, ja ihmisiä on kadonnut mystisesti.

Vuonna 2014 kansa lähti kaduille vastustamaan vaalilain muutosta ja palasi lopulta kotiin ilman tulosta. Tuolloin nähdyt, niin sanotut Sateenvarjo-mielenosoitukset olivat Hongkongin historian suurimmat.

Myös siltatyömaalla on ollut rauhatonta: kymmenen ihmistä on kuollut työtapaturmissa ja rahaa on kulunut paljon odotettua enemmän. Siltayhteys maksoi lopulta yhteensä 17 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: Länsimetron ensimmäinen vaihe maksoi 1,2 miljardia euroa.

Kaiken tämän seurauksena hongkongilaisten mielipide Manner-Kiinaa kohtaan on muuttunut. Vain muutama prosentti nuorista hongkongilaisista kokee itsensä kiinalaiseksi.

Kaikki on nyt toisin, sanoo tutkija Leung.

– Ne jotka aikoinaan äänestivät sillan puolesta, saavat niskaansa todella paljon kritiikkiä, Leung sanoo.

Eikä politiikka ole ainoa syy, mikseivät hongkongilaiset pidä sillasta. Lisäksi heitä ärsyttää.

Ymmärtääksemme miksi, pitää tehdä matka Zhuhousta Hongkongiin.

Päästäkseeen Zhuhoun terminaalista eteenpäin tarvitsee passin tai henkilökortin, ja jos on kiinalainen, myös viisumin. Hongkong on osa Kiinaa, mutta sinne matkustamista rajoitetaan.

Se ei ole hillinnyt matkailua: Sillan avaamisen jälkeisinä parina viikkona Hongkongiin ja Macaoon myönnettiin 1,78 miljoonaa viisumia. Se oli neljännes enemmän kuin vuotta aiemmin.

Bussiaseman lähtöaula onkin ilmiselvästi rakennettu massoille.

Aidat ovat valmiina järjestelemään jonoja ja henkilöpapereiden tarkistuspisteitä on rivissä useita. Tänään on kuitenkin hiljaista. Ehkä siksi, että Hongkongin kerrottiin jo kieltäneen päivämatkat sillan yli, koska niille tulvi liikaa ihmisiä.

Tällä hetkellä siltaa pitkin saa matkustaa ainoastaan bussilla. Yksityisautoja tai takseja ei sinne päästetä. Lisäksi sillalla liikkuu kuljetuksia.

Lippu yhteen suuntaan maksaa noin kahdeksan euroa eli Zhuhaissa 50 juania ja Hongkongissa 65 Hongkongin dollaria. Sillalla on vain yksi kotimaa, mutta kolme valuuttaa.

Eivätkä erikoisuudet lopu tähän.

Kolmen vartin ajomatka on kuin simulaatio Kiinan ja Hongkongin väliseen “yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteeseen.

Kaikilla busseilla on kahdet rekisterikilvet. Osa kuskeista ajaa autoa sen oikealta, osa vasemmalta puolella. Vaikka silta ei ylitä valtion rajaa, Zhuhaista lähtiessä on turha yrittää nettiin hongkongilaisella sim-kortilla ellei halua maksaa verkkovierailusta. Mutta sillalla ajosäännöt ovat Kiinan: tiellä ajetaan oikeaa laitaa.

Matkalla ikkunasta näkyy lähinnä merta. Välillä siltajättiläinen kaareutuu näköpiiriin vaalean harmaana valtatienä. Sillan yli kulkevat reittibussit suhaavat ees taas noin viiden minuutin välein. Lisäksi vastaan tulee matkanjärjestäjien omia linja-autoja.

Silti tiellä on aavemaisen hiljaista.

Jossain hieman sillan keskellä olevan tunnelin jälkeen Facebook alkaa jälleen toimia. Ollaan taas Hongkongissa.

Miksi Manner-Kiinan ja Hongkongin välille sitten tarvittiin uusi tieyhteys? Siitä on olemassa paljon erilaisia mielipiteitä.

Kiinan johdon mukaan silta on tärkeä alueen talouskasvun kannalta. Kiina haaveilee kehittävänsä Helmijoen suistosta, eli niin sanotusta Greater Bay -alueesta oman Piilaaksonsa, kilpailijan San Franciscon teknologiakeskittymälle.

Suisto on yksi Kiinan talouskasvun tiheimmin sykkivistä sydämistä. Siellä asuu 68 miljoonaa ihmistä, eli asukkaita on yhden Ranskan verran.

Alue nielee 11 suurkaupunkia, sellaisia kuten Shenzhen, Guangzhou, Dongguan, Huizhou ja Foshan. Viimeiset ovat ulkomaalaisille vieraampia ja Kiinan mittapuulla keskikokoisia, mutta niissä asuu kussakin miljoonia ihmisiä.

Suistoaluella sijaitsevat myös erityishallintoalueet Hongkong ja Macao, jotka ovat olleet osa Kiinan kansantasavaltaa viimeiset parikymmentä vuotta. Britit palauttivat Hongkongin Kiinalle vuonna 1997, Macaon Kiina sai takaisin Portugalilta kaksi vuotta myöhemmin.

Macao on turistien suosima uhkapelikaupunki, ja sinne on tähän saakka päässyt vain lautalla. Hongkongiin on kulkenut tie muita siltayhteyksiä pitkin.

Mutta tämä silta on parempi ja nopeampi, sanoo Kiina.

– Silta tulee entisestään kehittämään Hongkongin ja Macaon etuja, Kiinan varapääministeri Han Zheng sanoi sillan avajaisissa lokakuussa.

Monet Hongkongin itsemääräämisoikeutta puolustavat poliitikot ja tutkijat ovat eri mieltä. Heidän mielestään silta ei aja erityishallintoalueiden etua, vaan on Kiinan tapa solmia Hongkong yhä tiukemmin osaksi Manner-Kiinaa.

– Se on poliittisesti latautunut megaprojekti, jota ei olisi tarvittu, sanoi hongkongilaispoliitikko Eddie Chu, kun silta avattiin.

Yhden ihmisryhmän mieleen silta kuitenkin on.

Tervetuloa ostostaivaseen! Tai helvettiin, riippuen siitä keneltä kysyy.

Hongkongin rajamuodollisuuksien jälkeen moni turisti suuntaa suoraan ostoksille. Yksi heistä on zhuhailainen nuori nainen Guan Shasha.

– Olen todella innoissani. Hongkong on maailmankuulu ostosparatiisi.

Guan on käynyt Hongkongissa ennenkin ja iloitsee siitä, että silta tekee matkailusta entistä nopeampaa. Tosin joidenkin laskelmien mukaan silta lyhentää matkaa vain puoli tuntia. Itse ajomatka kestää vajaat 45 minuuttia, mutta matka-aika vaihtelee sen mukaan, miten terminaaleissa on ruuhkaa.

Mutta oli kyseessä vaikutus tai lumevaikutus, se näyttää toimivan.

Kymmenen minuutin ajomatkan päässä siltaterminaalista Tung Chungin kaupunginosassa sijaitseva ostoskeskus sihisee mantereelta tulleita turisteja. Vaatemerkkien outlet-myymälöissä meno on kuin ikuisissa alennusmyynnin avajaisissa.

Hongkongissa monet asiat ovat halvempia kuin mantereella. Kiinalaiset hamstraavat paitsi merkkivaatteita, myös muun muassa äidinmaidonkorviketta ja shampoota. Moni uskoo, että tuotteet ovat täällä paitsi edullisempia, myös luotettavampia.

Kauppiaat lienevät mielissään, mutta vieressä asuvaa Owen Shunia meno tuppaa ärsyttämään.

– Turistit syövät eväitään ulkona ja jättävät roskat jälkeensä. Tungoksessa on vaikea päästä bussipysäkille, Shun sanoo.

Joskus mannerkiinalaisten ja paikallisten välille tulee riitaakin, hän kertoo.

Marraskuun lopussa, noin kuukausi sillan avaamisen jälkeentungchungilaisten ärtymys noteerattiin, ja Guangdongin maakunnan viranomaiset kielsivät päivämatkat sillan yli. Kielto kesti kuitenkin lopulta vain yhden viikonlopun.

Tutkija Leung selittää, että myös arkisen ärtymyksen taustalla on lopulta usein suurempi tunne epäreiluudesta.

– Monet hongkongilaiset eivät luota Kiinaan ja Kiinan viranomaisiin. Sen vuoksi mannerkiinalaisista turistimassoista on tullut heidän vihansa kohde, Leung sanoo.

Poikkeuksiakin on. Myös kotimatkalla oleva May Choi on huomannut sillan tuoneen lisää turisteja alueelle. Hinnatkin ovat nousseet, Choi sanoo, mutta hän haluaa olla ymmärtäväinen.

– Meitäkin kohtaan ollaan suvaitsevaisia, kun matkustamme ulkomaille. Turistit eivät ole minulle ongelma, Choi sanoo.

Tung Chungin ostoskeskuksessa kiinalaiskaverukset ovat kasanneet nurkkaan viisi kassillista farkkuja. Vieressä nuori nainen istuu matkalaukkunsa päällä saadakseen sen suljetuksi.

Pian tavarat nostetaan linja-autoon, joka matkustaa hiljaisen sillan yli takaisin mantereelle. Sitä ennen bussijonossa mannerkiinalaiset saavat vielä muistutuksen siitä, että toistaiseksi sillan tässä päässä pätevät paitsi eri hinnat, myös eri säännöt.

Pieni, violettiin pukeutunut rouva kiertää jonon laitaa kyltti käsissään.

– Erotkaa kommunistisesta puolueesta! Erotkaa Nuorista pioneereista! Liao Limei kailottaa.

Moni jonossa kääntää katseensa pois. Osa ryhtyy ärtyneenä teräväsanaiseen kiistelyyn.

Liaoa se ei oikeastaan haittaa. Hän viettää päivänsä täällä, koska hänen mielestään Kiinan kommunistinen puolue on kaiken pahan alku ja juuri. Kiinassa tätä ei kerrota, joten Liao kokee turisteille puhumisen olevan hänen tehtävänsä.

– Vaikka he eivät sano mitään, tunnen kuinka heidän sydämensä nyökkäävät, Liao uskoo.

Kuulijoiden kasvot kuitenkin pysyvät totisina.

Silta nivoo jo yhteen Helmijoen suiston suurkaupungit, mutta se on yhä raja, joka erottaa kaksi erilaista poliittista todellisuutta. Mantereella aktivisteja ei näy eikä soraääniä kuulu, mutta Hongkongissa uskalletaan yhä arvostella maan johtoa.

Kiina on luvannut, että Hongkongin erityisasema tulee säilymään ainakin vuoteen 2047 saakka.

Mitä sen jälkeen tapahtuu – tai tapahtuuko jotain jo sitä ennen? Se on kysymys, jota sillan tässä päässä on vaikea lakata miettimästä.

Lue myös:

Maailman pisin merisilta avataan Kiinassa – rakennustyöt kestivät Länsimetron ajan, terästä käytettiin 60 Eiffeltornin verran

Omakotilainansa loppuun maksaneet ovat voineet viime aikoina yllättyä, kun lainan vakuutena mahdollisesti olleita kiinteistön panttikirjoja ei enää löydykään paperisina pankin holvista.

Syy on se, että kiinteistöjen panttikirjoja on alettu vaihtaa sähköiseen muotoon. Maanmittauslaitos aloitti panttikirjojen sähköistämisoperaation kesällä 2017.

Valtaosa pankkien hallussa olleista panttikirjoista on jo ehditty vaihtaa sähköisiksi.

– Tähän mennessä sähköiseen rekisteriin on siirretty noin 2,7 miljoonaa panttikirjaa. Käytännössä ne kaikki ovat olleet säilössä pankkien holveissa lainojen vakuutena, johtaja Janne Murtoniemi Maanmittauslaitoksesta kertoo.

Paperisia panttikirjoja on vieläkin pankkien hallussa, mutta Murtoniemi arvelee loppujenkin lainojen vakuutena olevien panttikirjojen vaihtuvan pankkien toimesta sähköiseen muotoon alkuvuoden aikana.

Missä luuraavat loput panttikirjat?

Tilanne on hivenen mutkikkaampi sellaisten panttikirjojen osalta, jotka yhä lymyilevät paperisina esimerkiksi kuntien kassakaapeissa tai vain yksityisten kansalaisten piironkien laatikoissa.

Näitä panttikirjoja arvioidaan olevan vielä noin 700 000 kappaletta.

Ne muutetaan sähköisiksi, jos niitä aiotaan käyttää uuden lainan vakuutena. Paperinen panttikirja vaihdetaan tällöin automaattisesti sähköiseksi.

Paperisten panttikirjojen vaihto sähköiseen muotoon onnistuu haluttaessa myös omatoimisesti tekemällä siitä hakemus Maanmittauslaitokseen ja toimittamalla paperiset panttikirjat johonkin Maamittauslaitoksen konttoriin. Muutos maksaa 19 euroa.

Onko pakko sähköistää?

Paperiset panttikirjat voidaan myös kuolettaa, jos niille ei ole enää tarvetta. Tämä toimenpide on maksuton.

– Muutimme kuolettamisen maksuttomaksi tämän vuoden alussa, koska toivomme näin vauhdittavamme sähköiseen rekisteriin siirtymistä myös niiden panttikirjojen osalta, joita ei käytetä lainojen vakuutena, Janne Murtoniemi kertoo.

Siinä tapauksessa, että panttikirjoja ei löydy, niiden kuolettamista on haettava käräjäoikeudelta. Tällöin maksu on jo satoja euroja ja koko prosessi kestää vähintään puoli vuotta.

Pankin vain asiakkaan etu?

Maanmittauslaitos perustelee sähköistä rekisteriä sillä, että se on turvallinen ja sujuvoittaa huomattavasti talokaupan byrokratiaa, kun panttikirjoja ei enää tarvitse kiikutella pankista toiseen.

Sähköisessä muodossa panttikirjat siirtyvät saman tien myyjältä ostajalle. Aikaa, vaivaa ja rahaa säästyy.

Rekisterissä saajana eli panttikirjojen haltijana on taho, jonka hallussa panttikirjat ovat olleet viimeksi.

Jos panttikirjoilla on taattu lainaa, saaja on yleensä lainan myöntänyt pankki, vaikka laina olisikin jo maksettu pois.

– Jos velka on jo maksettu eikä asiakas ota uutta luottoa samaa panttikirjaa vastaan, voidaan sähköinen panttikirja siirtää kiinteistön omistajan nimiin. Edellisen saajan eli pankin on tehtävä tätä koskeva hakemus. Pankit veloittavat siitä maksun palveluhinnastonsa mukaisesti, Finanssialan lakimies Antti Laitila kertoo.

Panttikirjojen siirtely saajalta toiselle ei siten ole välttämättä järkevää, jos panttikirjoja on tarkoitus käyttää vakuutena haettaessa uutta lainaa samasta pankista.

– Asiakkaan kannalta voi olla kätevämpää, että panttikirjojen saajana pysyy asiointipankki. Näin uuden luoton hakeminen ja sen takaaminen panttikirjoilla käy ilman vähintäkään viivettä, Murtoniemi sanoo.

Maanmittauslaitoksen rekisteristä pystyy katsomaan tiettyyn kiinteistöön liittyvät kiinnitykset ja panttikirjojen saajan. Tietopyynnöt ovat maksullisia.

Entä asunto-osakeyhtiöt?

Sähköisen rekisterin rakentamisessa otetaan seuraava iso askel, kun asunto-osakkeiden tiedot muutetaan sähköiseen muotoon ja liitetään osakehuoneistorekisteriin (Asrek).

Uudet perustettavat asunto-osakeyhtiöt liitetään sähköiseen rekisteriin jo nyt, mutta olemassa olevien yhtiöiden siirtäminen alkaa toukokuussa.

Sähköisellä osakehuoneistorekisterillä halutaan nopeuttaa ja yksinkertaistaa asuntokauppaa ja osakekirjojen panttausta lainojen vakuudeksi samaan tapaan kuin kiinteistöjenkin kohdalla.