Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort valehteli tarkoituksellisesti syyttäjille, liittovaltion tuomari Amy Berman Jackson linjasi keskiviikkona uutistoimisto Reutersin mukaan.
–Manafort antoi useita vääriä lausuntoja FBI:lle, erikoissyyttäjän toimistolle ja valamiehille asioissa, jotka olivat olennaisia tutkinnan kannalta, Jackson kirjoitti keskiviikkona CNN:n mukaan.
Jacksonin mukaan Manafort valehteli syyttäjille tietoisesti kolmessa eri asiassa.
Valehtelun myötä Manafort rikkoi erikoissyyttäjä Robert Muellerin kanssa tehtyä sopimusta. Muellerin toimisto tutkii Trumpin presidentinvaalikampanjan Venäjä-yhteyksiä.
Uutistoimisto AP:n mukaan tuomari Jacksonin linjaus vaikuttaa voimakkaasti Manafortin mahdollisuuksiin saada alennettu tuomio. Jackson sanoi päättävänsä valehtelun vaikutuksesta tuomion antamisen yhteydessä ensi kuussa. Ilmi tullut valehtelu kuitenkin vapauttaa CNN:n mukaan Muellerin toimiston sopimuksen velvoitteista, kuten tuomion lyhentämisen pyytämisestä vastapalveluksena yhteistyölle.
Manafortin asianajajien mukaan hän ei ole missään vaiheessa valehdellut tarkoituksellisesti syyttäjille.
Pitkä lista syytteitä
Manafort tuomittiin syyskuussa salaliitosta Yhdysvaltoja vastaan sekä oikeuskäsittelyn estämisestä Lisäksi Manafort myönsi syyllisyytensä viiteen rikokseen: rahanpesuun, veropetokseen, ulkomaalaisten pankkitilien salaamiseen, liittovaltion lobaamislain rikkomiseen ja oikeustutkinnassa valehteluun.
Hän sai aiemmin viime vuonna tuomion viidestä verorikoksesta ja kolmesta pankkipetoksesta. Lisäksi häntä odotti Virginian osavaltiossa kymmenen muuta syytettä.
Manafort teki Muellerin kanssa sopimuksen, jossa joitain häntä vastaan nostettuja syytteitä hylätään sillä ehdolla, että Manafort myöntää syyllisyytensä.
Juttua korjattu kello 9.55: Tuomarin mukaan Manafort valehteli syyttäjille tietoisesti kolmessa asiassa, ei yhdessä, kuten jutussa aiemmin luki.
EU:ssa on päästy sopuun tekijänoikeussääntöjen uudistamisesta. Uudistuksen tarkoitus on parantaa oikeuksien haltijoiden mahdollisuuksia saada korvausta internetiin ladattujen teostensa käytöstä.
Sopimus syntyi Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa tänään keskiviikkoiltana. Syntynyt ratkaisu pitää sisällään kaksi pykälää, joita internetin vapaudesta huolestuneet aktiivit ovat kritisoineet.
Direktiivin 13. artiklan mukaan internetin alustapalvelujen on varmistettava, että niiden käyttäjät eivät lataa verkkoon sellaista materiaalia joihin heillä ei ole oikeuksia. Kriitikoiden mukaan tämä käytännössä pakottaa palvelut suodattamaan käyttäjiensä niihin lataamaa materiaalia.
Linkkiveroksi parjattu artikla 11 puolestaan rajoittaa sitä, millaisia otteita uutismateriaalista saa julkaista verkossa ilman tekijän lupaa. Ratkaisun mukaan yksittäisiä sanoja tai erittäin lyhyitä otteita pidempien tekstien julkaisu vaatii lisenssin.
Molempiin artikloihin tehtiin viime neuvotteluissa viilauksia. Esimerkiksi sisällön suodattamiselle laadittiin poikkeus pienille verkkosivustoille.
Tekijänoikeuskysymys on asettanut vastakkain Googlen kaltaisten internetjättien ja toisaalta tekijöiden sekä esimerkiksi kustannusyhtiöiden edut. Google on kampanjoinut voimakkaasti uudistuksia vastaan. Kustantajat ja tekijänoikeusjärjestöt ovat taas kannattaneet niitä.
Euroopan komissio kehui, että ratkaisu tuo tekijänoikeussäännöt digiaikaan. Nykyiset säännöt ovat vuodelta 2001, jolloin sosiaalista mediaa tai Youtubea ei ollut vielä keksitty.
– Neuvottelut olivat vaikeat, mutta tärkeintä on että pääsimme lopulta reiluun ja tasapainoiseen tulokseen, sanoi digiasioista vastaava komissaari Andrus Ansip tiedotteen mukaan.
Komission mukaan ratkaisu selkeyttää tilannetta kaikille osapuolille ja takaa ilmaisunvapauden.
Uudistusta vastustaneiden Euroopan parlamentin vihreiden mielestä pykälät muuttuivat huonompaan suuntaan.
– Sopimus on uhka yhtä lailla pienkustantajille, tekijöille ja internetin käyttäjille. Se uhkaa jättää internetin teknologia- ja mediajättien armoille, sanoi vihreiden ryhmään kuuluva Saksan piraattipuolueen euroedustaja Julia Reda.
Vihreiden ja muiden vastustajien oljenkorsi on, että sopimus vaatii vielä parlamentin täysistunnon ja jäsenmaiden lopullisen hyväksynnän. Parlamentti on tosin jo aiemmin hyväksynyt esityksen, joka oli varsin lähellä lopullista neuvottelutulosta.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkula on hoitanut jo pitkään unihäiriöitä. Hänen potilaansa puhuvat vähän väliä suden hetkistä. Jos ei nyt sillä nimellä, niin samasta ilmiöstä kuitenkin. Aamuöinen valvominen ja murehtiminen on yleistä.
Suden hetki on hyvä ilmaus. Onhan susi ollut aina pelätty peto, joka saalistaa hämärässä tai pimeässä. Muinaisesta, nuotiolla nuokkuvasta metsästäjästä on suden hetkellä tuntunut varmasti vähintään yhtä epämiellyttävältä kuin valvovasta nykyihmisestä sängyssä.
Mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän sitkeästi valvoo, vaikka kellonaika olisi mitä otollisin nukkumiselle?
Aamuyöstä ruumiinlämpö on alimmillaan ja reaktioaika pisimmillään. Vuorokausirytmimme aiheuttaa sen, että elintoimintomme ovat silloin heikoimmillaan ja ihminen haavoittuvimmillaan.
– Jos valvoo suden hetken aikaan, ei pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Mieli on alamaissa ja palelee. Kaiken kaikkiaan olo on kurja, kuvailee Markkula.
Juha Markkula työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa apulaisylilääkärinä.
Ahdistus selättää väsymyksen
Kuulostaa ristiriitaiselta. Samaan aikaan, kun ihmiseltä on veto pois, voivatkin olla meneillään tuskaisimmat taistelut unettomuuden kanssa.
– On totta, että todennäköisyys nukahtaa on suurimmillaan juuri suden hetken aikaan, kun ruumiinlämpö on alimmillaan. Mutta vireystilaamme säätelee toinenkin tekijä kuin biologinen kello. Moni ehtii ennen suden hetkeä nukkua sen verran, että niin sanottua unihiekkaa on jo ehtinyt poistua.
Asia ilmenee hyvin vaikkapa yötyöläisillä tai nuorilla, jotka pelaavat tietokonepelejään pitkälle yöhön. Jos mikään ahdistava asia ei valvota, tarve nukahtaa on suurimmillaan juuri aamuyöstä.
Ahdistus kuitenkin voittaa luontaisen väsymyksen, jos murehdimme asioita juuri silloin, kun elimistömme suorituskyky on kaikkein kehnoimmillaan.
Jos ennen suden hetkeä on saanut vähänkään nukutuksi, sillä pärjää jo aika pitkälle. Psykiatri Juha Markkula
Ahdistus on ihmiselle vähän sama kuin sudet metsästäjille. Eivät metsämiehetkään nukahtaneet, jos sudet ulvoivat pusikossa, vaikka kuinka olisi ollut yön uuvuttavin hetki. Samalla tavalla mieltä painava asiaa pitää nykyihmistä hereillä, vaikka kehon lämpötila olisikin matalalla.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkula on hoitanut pitkään unihäiriöitä.Päivi Leppänen / Yle
Murheiden mittakaava karkailee
Psykiatri Juha Markkula puhuu mielellään unihiekasta. Se on leikkimielinen ilmaisu kaikille niille tekijöille, jotka välittävät elimistölle signaalia, että nyt on rehkitty riittävästi, nyt olisi aika levätä.
– Jos ennen suden hetkeä on saanut vähänkään nukutuksi, sillä pärjää jo aika pitkälle. Elimistö on saanut suuren osan välttämättömistä toimistaan hoidettua.
Rahahuoli, parisuhdeongelma, työstressi tai mikä tahansa murhe voi tuntua suden hetkenä täysin – jopa absurdin – ylipääsemättömältä. Ylen verkkokyselyyn vastanneet suomalaiset kertoivat murehtivansa öisin muun muassa töitä, ilmastonmuutosta ja jopa kukkien kastelua.
Kun samaa asiaa tarkastelee päivän valossa, siihen voi löytää ratkaisuja. Mikä tämän selittää?
– Päivällä aivokuoremme on kirkkaasti hereillä, pystymme rationaalisesti ajattelemaan asioita ja käyttämään kaikkea oppimaamme hyödyksi. Aamuyöstä taas sisäinen kellomme on ohjelmoinut elintoiminnot hiipumaan, emmekä pysty käyttämään kapasiteettiamme kunnolla.
Kun olo on kurja, ei ole helppoa rauhoitella itseään. Huoli saa vallan.
Tiina Jutila / Yle
Rentoutuminenkin elvyttää
Lehdistä ja verkkosivustoilta on kyllästymiseen asti saatu lukea listauksia, jotka lupaavat rauhaisan yöunen. Harva kokee löytäneensä vinkkilistoista ratkaisua, vaikka ohjeet sinänsä olisivatkin asiallisia:
1. Vältä illalla kahvia ja alkoholia
2. Viilennä ja pimennä makuuhuone
3. Hanki hyvä tyyny
4. Älä käytä älylaitteita sängyssä
5. Elä säännöllistä elämää
6. Harrasta liikuntaa... ja niin edelleen.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkulan lohdullinen viesti on, että vaikka ei saisikaan unta, jo rentoutuminenkin elvyttää voimia.
– On paljon erilaisia tapoja tahdonalaisesti edesauttaa rentoutumista. Siis pitää hälytyssysteemiämme hiljaisena.
On todettu, että esimerkiksi kroonisesta unettomuudesta kärsivien elimistö kaikesta huolimatta kestää univajetta.
Jännitä ja päästä rennoksi
Näin mindfulnessin luvattuna aikana ei liene vaikeaa löytää rentoutusharjoituksia.
– Jotkut ovat löytäneet avun kuuntelemalla rentoutusäänitteitä, mutta niissäkin on ongelmansa. Jotkut ärsyyntyvät ohjaajan äänestä, toiset taustamusiikista, sanoo psykiatri Juha Markkula.
Jokainen tietää myös perusmallin: ensi rentoutetaan vasen jalka, sitten oikea, vuorotellen yläraajat, niska, hartiat… Näin kuuluu progressiivisen rentoutumisen ohje kirjasta Hyvää yötä – apua univaikeuksiin:
Purista vasen kätesi lujaan nyrkkiin, jännitä viisi sekuntia, keskity tuntemaan käden jännitteisyys. Anna sitten käden rentoutua niin hyvin kuin voit. Keskity tuntemaan rentous. Tunne, kuinka käsi lepää painavana alustallaan. Tee sama uudestaan, tunnista jännittyneisyys ja sitten rentous, painavuus. Tunnustele, tuntuuko lämpö leviävän rentoutuneeseen käteen.
Vaikeimpia ovat harjoitukset, joissa kehotetaan olemaan ajattelematta mitään. Monelta se ei onnistu.
– Minusta on kohtuuton vaatimus, että yks kaks oppisi tyhjentämään mielensä ja rentouttamaan kaikki lihaksensa. Jotkut opettelevat sitä vuosikymmenet itämaitten luostareissa.
Olen perin harvoin tavannut ihmistä, joka pystyisi kovin monta sekuntia olemaan ajattelematta mitään, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Psykiatri Juha Markkula
Usein kuulee sanottavan, että kun yrittää rentoutua, tulevat heti kaikki murheet mieleen. Juha Markkula vakuuttaa, että tuntemus on normaali.
– Olen perin harvoin tavannut ihmistä, joka pystyisi kovin monta sekuntia olemaan ajattelematta mitään, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Jos mieli on tyhjä, jotain sinne tulee.
Olennaisempaa olisikin oppia suhtautumaan ajatuksiinsa armollisesti ja lempeästi. Mindfulnessissa on kyse juuri siitä. Ohjataan ajatukset havainnoimaan, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Esimerkiksi keskitytään seuraamaan hengitystä.
– Kyse ei ole siitä, että mielen pitäisi olla puhdas, valkoinen taulu. Enemmänkin siitä, miten mieleensä suhtautuu.
Valppaana kuin mangusti
Mieti, miten luontodokumentissa mangusti tai metsäkauris jännittää korvan takana olevat lihaksensa, kun se vaistoaa vaaran, kohottaa päätään ja höristää korviaan. Stressin ja niskalihasten välillä näyttäisi vallitsevan yhteys.
Samoin käy murheisen, valvovan ihmisen: niska ja hartiat jännittyvät.
– On vaikea olla rentoutunut, jos kaikki lihakset ovat jännitystilassa. Ja päinvastoin: jos onnistuu rentouttamaan lihaksensa, silloin mielenkin rentous on helpompi saavuttaa, toteaa Juha Markkula.
Tiedetään, että mitä enemmän rentoutumista harjoittelee, sen helpommaksi se käy. Hyvinkin yksinkertaisten rentoutusharjoitusten tekeminen päivittäin auttaa saamaan yhä nopeammin kiinni rentouden tilasta.
– Rentoutumista häiritseviä asioita kannattaa käsitellä päiväsaikaan, jolloin ongelmanratkaisukyky on parhaimmillaan. Ratkaisujen etsintää ei kannata jättää yöksi.
Nukkua ei voi väkisin. Sen sijaan rentoutumista voi harjoitella ja oppia. Sen Markkula tietää hyvin psykiatrian erikoislääkärinä ja unihäiriöitä hoitaneena lääkärinä.
– Usein unenhoito alkaa siitä, että teen potilaan kanssa sopimuksen: lopetetaan nukkumisen yrittäminen. Keskitytään hyvän olon ja rentoutumisen etsiskelyyn.
Jutun lähteenä on käytetty Juha Markkulan haastattelun lisäksi Soili Kajasteen ja Juha Markkulan kirjaa Hyvää yötä – Apua univaikeuksiin (2015).
Tammikuussa kokkolalaiset lukiolaiset olivat katsomassa elokuvaa, jonka olivat itse pyytäneet nähdä. Elokuva kertoi nuoruudesta, epävarmuudesta ja rakastumisesta, kuten nuorisoa käsittelevät draamat usein. Tällä kertaa näytös herätti poliittisen myrskyn. Yksi kansanedustaja tivasi opetusministeriltä, mitä opetuksellisia tavoitteita eroottisten elokuvien näyttäminen ajaa, toinen elokuvaa näkemättä vaati nuorten identiteetin kehittymiselle kasvurauhaa. Molempien ulostulojen syynä oli se, että katsotun rakkaustarinan molemmat osapuolet olivat miehiä.
Opettajan näkökulmasta vaikuttaa, että suomalaiset koululaiset ovat joutuneet vanhoillisten poliitikkojen hampaisiin.
Helmikuussa seitsemän oriveteläistä kaupunginvaltuutettuateki valtuustoaloitteen ‘terveiden sukupuoliroolien tukemisesta’ koulussa. Aloitteen mukaan koko kaupungin henkilöstön tulee muistaa, että sukupuolia on kaksi, kaupungissa käytettävästä opetusmateriaalista tulee antaa selvitys ja viranhaltijoilta vaatia selkoa siitä, mitä he tarkoittavat kaupungin tasa-arvosuunnitelman mainitsemalla sukupuolittuneisuuden vähentämisellä.
Opettajan näkökulmasta vaikuttaa, että suomalaiset koululaiset ovat joutuneet vanhoillisten poliitikkojen hampaisiin. Maailma muuttuu nopeasti, eivätkä vanhemmat välttämättä ymmärrä, että aika on eri kuin silloin, kun porukalla katsottiin televisiosta Dallasta. Moni aiemmin kuoliaaksi vaiettu kansanosa on yhtäkkiä tullut esiin, ja ennen niin mukavasti ääneti olleet ovat alkaneet puhua omista kokemuksistaan – jopa oikeuksistaan.
Vaikka sekä lainsäädäntö vaatii koulutuksen järjestämisessä yhdenvertaisuutta ja peruskoulun opetussuunnitelmassa määrittelemässä koulutuksen arvopohjassa kaksi ensimmäistä mainittua ovat ihmisoikeudet ja tasa-arvo, olisi poliitikkojen mielestä toisilla oltava ripauksen verran enemmän tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kuin toisilla. Määräysten mukaan koulun kuuluu kehittää oppilaan käsitystä omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudestaan, mutta sellaiseen eivät nämä poliitikot suostu, mikäli se identiteetti ei ole sellainen, minkä he hyväksyvät. Vaikka seksuaalivähemmistöihin liittyvä kehotuskieltopykälä kumottiin jo vuonna 1999, sille näemmä löytyy vielä kannattajia.
Eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ole ainoita, joiden olemassaoloa kouluissa tahdotaan rajoittaa. Yhden puolueen puheenjohtaja pohtii vieraskielisille lapsille kiintiöitä kouluun, ja toinen ryhmittymä on pitänyt rasistista mielenosoitusta koulun ulkopuolella.
Eivätkö nämä aikuiset tule ikinä ajatelleeksi, millaista on kuulua siihen ryhmään, ketä heidän puheensa koskee?
Kun me puhumme koulun vähemmistöistä, palaamme aina uudelleen heidän huomioimisensa sijaan vain sanallistamaan sitä, miltä aikuisista erilaisten ihmisten olemassaolo tuntuu. Eivätkö nämä aikuiset tule ikinä ajatelleeksi, millaista on kuulua siihen ryhmään, ketä heidän puheensa koskee? Millaista on olla koulun penkillä istuva transnuori, homo, lesbo, maahanmuuttaja, jolle oikein korkeammalta taholta tahdotaan sanoa, ettet kelpaa? Että sinussa on jotakin vikaa, ja sinun kuuluisi siirtyä jonnekin pois. Vähintään ainakin vaieta olemassaolostasi.
Mitä se kaupunginvaltuutetuille kuuluu, mihin sukupuoleen yksittäinen koululainen kokee kuuluvansa? Kun poliitikot vaativat kasvurauhaa, he oikeasti vaativat sitä, ettei asioista saisi puhua eikä tietoa jakaa. Sellaisen toiminnan seuraukset ovat jo nähtävissä tilastoista, sillä vähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhaluvut ovat jo valmiiksi muita korkeammat. Syrjinnän sijaan nuorelta pitäisi kysyä, miten menee, ja oikeasti kuunnella se vastaus.
Eivät transnuoret mitenkään mystisesti muutu, vaikka oriveteläiset valtuutetut miten panttaisivat heiltä tietoa.
Ei yhteenkään kokkolalaiseen homonuoreen syty paloa eri sukupuoleen, vaikka kansanedustajan mielestä se olisi ainoa hyväksyttävä vaihtoehto. Eivät transnuoret mitenkään mystisesti muutu, vaikka oriveteläiset valtuutetut miten panttaisivat heiltä tietoa.
Eikä tarvitsekaan muuttua. Ei kenenkään kuuluisi elää nuoruuttaan piilossa, vaan jokaisella nuorella pitää olla sama oikeus elää nuoren elämää: ihastua eka kertaa, kenties saada ensisuudelma ja kokea olevansa maailman rakastetuin ihminen omana itsenään.
Yhdessäkään koululaisessa ei ole mitään vikaa ja jokainen opiskelija on aivan täydellinen juuri sellaisena kuin on. Heidän ei tarvitse hyväksyttää poliitikoilla elämäänsä. Heidän ei missään nimessä kuulu kadota, eikä ikinä hävetä, ei vaihtaa koulua toisten mieliksi, vaan kasvaa ihan omaksi itsekseen. Siinä meidän aikuisten täytyy heitä tukea, ei vastustaa. Siihen meidän kuuluu antaa sitä kasvurauhaa – ihmiseksi kasvamiseen.
Tommi Kinnunen
Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.
Abiturientit lähtevät tänään torstaina perinteisille penkkariajeluilleen useimmilla Suomen lukiopaikkakunnilla. Esimerkiksi Helsingissä ja Kuopiossa kuorma-autot lähtevät liikkeelle kello 13 ja Oulussa 13.30.
Tänä vuonna metsästämme penkinpainajaisten parasta lakanaa, plakaattia tai banderollia. Voit lähettää kuvan klikkaamalla alla olevaa nappia. Valitsemme kuvista lupaavimmat – ja sen jälkeen te saatte valita niistä kaikkein parhaan!
Järvenpäässä on aikuisella todettu tuhkarokko. Tapaus varmistui eilen.
– Eilen on saatu näytteistä tulokset ja varmistettu tuhkarokkotapaus, joka koskee aikuista henkilöä. Taustalla on ulkomaanmatka, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän terveyspalveluiden ja sairaanhoidon avopalveluiden päällikkö Susanna Pitkänen kertoo.
Pitkänen ei osaa kertoa, missä päin tuhkarokkoon sairastunut henkilö on ollut matkalla. Sairastunut on saanut hoitoa ja on tällä hetkellä kotihoidossa.
Pitkänen kertoo, että sairastunut kuuluu ikäluokkaan, jota ei ole rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Suomessa kansalliset tuhkarokkorokotukset on aloitettu vuonna 1975.
– Tätä vanhempien henkilöiden oletetaan sairastaneen tuhkarokko luonnollisesti ja saaneen vastuskyvyn sitä kautta. Eli meillä on edelleen Suomessa joukko 60– ja 70–luvuilla syntyneitä, jotka eivät ole saaneet MPR-tuhkarokkorokotteita eivätkä sairastaneet tuhkarokkoa, Pitkänen sanoo.
Pitkäsen mukaan sairastuneen kanssa lähikontaktissa olleiden henkilöiden kartoitukset ja kontaktoinnit on saatu tehtyä lähes loppuun.
Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä Keusote tekee asiassa yhteistyötä HUS infektiotautien vastaavien kanssa.
Ylen saaman tiedon mukaan tuhkarokolle ovat voineet altistua esimerkiksi ne henkilöt, jotka ovat olleet sunnuntai-iltana koiranäyttelyharjoituksissa JAU Areenalla.
Talven aikana useita tapauksia ympäri Suomea
Viime aikoina on tullut ilmi useita tuhkarokkotartuntoja. Alkuvuodesta tuhkarokkoa todettiin aikuisella potilaalla Espoossa. Kotkalaisessa päiväkodissa taas tuli tammikuun lopulla ilmi rokottamattoman lapsen saama tuharokkotartunta.
Joulun alla puolestaan luotolaislapsen tuhkarokkotartunta aiheutti mittavia varautumistoimia, sillä altistuneita oli runsaasti ja alueella on paikoittain matala rokotekattavuus. Tampereella joulukuussa yksi henkilö sairastui tuhkarokkoon, ja ehti THL:n tämän hetken tietojen mukaan tartuttaa viisi muuta henkilöä.
Tuhkarokko on poikkeuksellisen tarttuva, huoneilmassa leviävä sairaus. Ensioireita ovat korkea kuume ja hengitystieoireet.
Jos oireita ilmenee, on syytä ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen.
Keväällä 2017 Imatralla hehkutettiin yrittäjä Arto Koivuharjun ideoimaa betonielementtitulostinta, ja povattiin laitteelle kansainvälistä läpimurtoa.
Tulostimen läpimurtoon uskoivat myös sen tuotekehittelyn pääyhteistyökumppanit ABB Robotics ja Lujabetoni.
Rahoitusta saatiin Tekesiltä ja Kyösti ja Kari Kakkonenkin ryhtyivät Fimatecin osakkaiksi.
Tarkoituksena oli aloittaa tulostimen sarjavalmistus.
Sen koommin tulostimen maailmanvalloituksesta ei ole kuulunut mitään.
–Betonielementtihomma on jäissä, mutta Fimatec voi hyvin, sanoo Koivuharju.
Hän kertoo, ettei ainuttakaan tulostinta ole myyty eikä sellaista ole teollisuuskäytössä. Syynä on tulostuksessa käytettävä betonimassa, josta ei yrityksistä huolimatta saatu riittävän tasalaatuista. Tulostinta olisi myös pitänyt päästä testaamaan oikeassa elementtitehtaassa.
–Kehitämme parhaillaan toisessa projektissa uudenlaista materiaalia teollisuuden sivuainevirroista. Siinä saattaa olla ainesta myös ekologisemman betonin raaka-aineeksi, kertoo Koivuharju.
"Laitteesta ei vielä ollut teollisuustuotantoon"
Lujabetonin elementtiyksikön tuotantojohtaja Petteri Kiviranta kävi viime talvena Imatralla paikan päällä tutustumassa Fimatecin elementtitulostimen toimintaan.
–Siinä vaiheessa laitteesta ei vielä ollut teollisuustuotantoon. Uusi teknologia kiinnostaa ilman muuta, sanoo Kiviranta.
Fimatecin 3D-tulostimen ideana on valmistaa samalla kertaa rakennuselementin ulkokuoret, lisätä niiden väliin eriste sekä asentaa raudoitus ja sähkökalusteet valumassan sisään.
Rakennuselementtitulostin on kuusi metriä korkea ja 5,5 metriä leveä.
Laboratorio-olosuhteissa keskivertokokoa oleva elementtiseinä valmistuu reilussa 40 minuutissa, kun vastaavanlaisen elementin valmistus kestää perinteisellä tavalla yhden työpäivän.
Fimatec Oy:n hiljaiselosta kertoi ensin Etelä-Saimaa.
Tiedottaja ja toimittaja Virve Rissanen jutteli maanantaina taas kerran kavereidensa kanssa, miksi ihmisten on niin vaikea tutustua toisiinsa.
Moni ystävä oli sinkku, eikä tuntunut löytävän kumppania yrityksestä huolimatta.
– On niin paljon hyviä tyyppejä ja suututtaa, jos omat kaverit ovat tapailleet vääränlaisia tyyppejä. Tulee olo, miksi nämä hyvät tyypit eivät kohtaisi.
Rissasella on laaja ystäväpiiri. Aikaisemmin hän oli auttanut ihmisiä löytämään ystäviä ja asuntoja.
– Yhdistelin sosiaalisen median kautta, jos joku etsii asuntoa ja jollain on asunto tarjolla. Tänä syksynä kaverini muutti Hongkongiin asumaan, toinen ystävä asui siellä jo valmiiksi. Yhdistin heidät ja sain kuvan, kun he olivat hengailleet yhdessä. Tällaisesta tulee hyvä mieli, kun saa hyvät ihmiset tapaamaan toisensa.
Sitten Rissanen keksi, että hänhän voisi yhdistää ihmisiä myös deittailumielessä. Hän päivitti Facebookiin tekstin:
– Sinkkunainen! Sinkkumies! Ilmoittaudu mulle. Tunnen sikana kivoja tyyppejä ja tuli sellainen olo, että haluaisin auttaa niitä löytämään toisiaan.
Viestin vastaanotto oli yllätys.
Tinder on ulkonäkökeskeinen
31-vuotiaan Virve Rissasen ystäväpiirissä moni oli tuskastunut Tinderiin. Sen ansiosta on ehkä helpompi tavata nykyään kumppaniehdokkaita, mutta moni ei tunne saavan, mitä haluaa.
– Tinder on niin ulkonäkökeskeinen ja antaa tietynlaisen kuvan ihmisestä. Ihmiset huomaavat, että valikoivat väärin perustein ihmisiä.
Myös ihmismäärästä voi tulla ahdistus.
– Ei se sovi kaikille, että pitää valita 200 ihmisestä, jotka tulevat vastaan. Ihmisen mieli ei toimi niin. Silloin ei anna yhdellekään mahdollisuutta oikeasti tutustua.
Ongelma on yleinen, sillä Suomessa yli miljoona ihmistä asuu yksin.
Kymmenet treffit
Virve Rissanen laittoi viestin Facebookiin hetken päähänpistosta. Suosio yllätti hänet täysin. Postilaatikko alkoi täyttyä viesteistä.
Kahdessa päivässä Rissaseen on ottanut yhteyttä 34 tuttavaa.
– Kymmenet potentiaaliset treffit ovat jo tulossa, hän sanoo.
Virve Rissasen albumi
Naisia on enemmän, joten miehet ja naiset voivat tapailla useampia, jos joku ei natsaa.
Virve Rissanen sai viestejä jopa vanhoilta koulukavereilta, joihin hän ei ole pitänyt yhteyttä.
– Määrä yllätti. Ja se, että ihmiset uskalsivat kertoa. Vaatii hullua rohkeutta ja luottamusta minuun.
Määrä kertoo Virve Rissasen mukaan myös siitä, että tarve tutustua on valtava.
– Tai sitten ihmiset ovat ennakkoluulottomia ja ovat kokeilleet muita väyliä, hän pohtii.
Suosio yllätti
Koska kaikki alkoi yhdestä ideasta, Rissanen ei ollut ehtinyt miettiä käytännön asioita.
– Yhtäkkiä postilaatikko alkoi täyttyä. Miten me nyt nähdään, onko meillä jokin tietty paikka, ihmiset kysyivät. En ollut ajatellut, miten ihmiset tunnistavat toisensa. Sanoin, että laittakaa vaikka jokin kreisi asuste päälle, hän naurahtaa.
– Tästä on vain kaksi päivää aikaa ja päivätyötkin ovat olemassa. En ole brändännyt asiaa, hän lisää.
Koska suosio oli yllättävän suurta, sanottakoon myös tämä: Rissanen ei ala järjestää treffejä muille kuin omille kavereilleen.
Toiset Rissasen tuttavista halusivat ottaa itse yhteyttä mahdolliseen treffikumppaniin. Jotkut halusivat tavata sokkona.
– Olen lähinnä kysynyt, onko ehdottomia rajauksia. Etsitkö miehiä, naisia vai sekä että tai jos on arvomaailmajuttuja. Minulla on jonkin verran ystäviä kristillisistä piireistä. Siellä jotkut haluavat, että kumppanilla on kristillinen arvomaailma.
Virve Rissanen ei ala välittää sen enempää tietoa kavereistaan.
– Idea on, että ihmiset tapaavat ja sitten katsovat. Luottoni on, että kaverini ovat kivoja ihmisiä. Mutta minulla on yli tuhat Facebook-kaveria. En ole kuulustellut jokaista heistä.
Treffejä jo tällä viikolla
Osa Virve Rissasen yhteen saattamista ihmisistä tapaa jo tällä viikolla.
– Pelkään vähän sitä, että toivottavasti ihmiset eivät odota liikaa. Etteivät he odota, että minulla on jokaiselle täydellinen "match", osuma.
Rissanen uskoo, että on pienempi paine tavata, kun kokeiluun on ilmoittautunut peräti 34 ihmistä.
– Joku kommentoi, että hän on mukana arvonnassa. Uskon, että tässä koostuu vähemmän painetta yhdelle parille tai henkilölle kuin perinteisissä yhdelle henkilölle järjestetyissä sokkotreffeissä.
Tommi Parkkinen / Yle
Osa ilmoittautuneista ei ole Tinderissä ja haluaa nyt kokeilla uudentyyppistä keinoa tutustua.
Koska Tinderistä on tullut valtavirtaa, kavereiden kautta tutustuminen ei ehkä ole niin yleistä kuin ennen nettideittailua. Rissanen toivoisi, että se yleistyisi.
– Olisi ihana, jos muutkin alkaisivat tehdä tällaista, miksi tätä voisi sanoa, vaikka kevytparitusta.
"Sekin olisi voitto"
Virve Rissanen ei ole itse ollut sokkotreffeillä. Hänellä on Tinderistäkin ihan hyviä kokemuksia.
– Minulla ei ole totaalisia kauhujuttuja. Olen ollut aika valikoiva. Sellaiseen kyllästyy kuitenkin nopeasti, että selittää uudelle ihmiselle samat lätinät. Onhan se puuduttavaa puuhaa.
Rissanen ei ole parisuhteessa ja voisi itsekin lähteä treffeille, jos joku kaveri järjestäisi vastaava.
– Kyllä minä voisin lähteä. Jossain määrin tässä on parempi todennäköisyys viihtyä kuin Tinder-treffeillä. Täysin säkästähän se on kiinni joka tapauksessa. Jos joku on katsonut, että voisin viihtyä jonkun kanssa, se on todennäköisempää kuin jos itse on valinnut Tinderistä pelkän ulkonäön perusteella.
On vain yksi mutta.
Virve Rissanen on töissä Suomen Lähetysseuran tiedottajana Afrikassa, Tansaniassa. Hän on vain käymässä Suomessa.
– Joku kysyi, syötkö itse kuormasta. Sanoin, että jos joku on muuttamassa perässäni Tansaniaan, voin syödä kuormasta, mutta muuten se ei ollut tässä se juttu.
Mikä se juttu on?
– Olisi ihanaa, jos edes yhdellä olisi kivaa ja he näkisivät uudestaan. Sekin olisi voitto. Jos on halunnut pysyvää parisuhdetta ja saa sen tätä kautta, se olisi kyllä mahtavaa. Tansaniasta käsin on voi jännittää, mitä pareilleni Suomessa kuuluu, Rissanen sanoo.
Ihmiset ylittävät itsensä jo, kun uskaltavat tavata toisiaan.
– En ala kysellä perään. Saavat kertoa jos haluavat, mutta en halua alkaa tiedustella, miten se nyt sitten meni. Nämä ovat kuitenkin herkkiä asioita.
Useiden kaupunkien kaduilla sataa tänään karkkia, kun lukiourakkansa lopputaipaleella olevat abiturientit hyvästelevät koulun penkit. Yle seuraa torstaina penkinpainajaisia eli penkkareita suorana Helsingissä ja Joensuussa.
Lähetystä voi seurata tästä artikkelista ja Yle Areenasta kello 12:45 alkaen.
Penkkarit siivittävät abiturientit lukulomalle, joka päättyy ylioppilaskirjoituksiin. Perinteisesti abiturienttejä kierrättävät kuorma-autot verhotaan vitsikkäillä iskulauseilla ja autoista heitellään karkkeja katsojille.
Ylioppilaskirjoitusten uudistumisen jälkeen lukioissa ei ole enää selvää lukuloman alkamispäivää, vaan penkkareita voidaan juhlia eri aikoihin. Esimerkiksi Jyväskylän lukioissa karkit heiteltiin viikkoa normaalia aikaisemmin.
Pelkästään Helsingin kulkueessa ajaa torstaina 100 kuorma-autoa ja kyydissä on noin 4 000 lukiolaista.
Yle Abitreenit kerää kuvia Suomen parhaista penkkariasuista! Tägää kuvasi Instagramissa #abitreenit ja jaamme hauskimmat asut. Abitreenit tarjoaa runsaasti vinkkejä opiskeluun, harjoitustehtäviä, vanhoja yo-kokeita sekä Suomen viralliset suorat yo-koelähetykset. Katso lisää yle.fi/abitreenit.
Tänä vuonna metsästämme myös penkinpainajaisten parasta lakanaa, plakaattia tai banderollia. Voit lähettää kuvan täältä. Valitsemme kuvista lupaavimmat – ja sen jälkeen lukijat saavat valita niistä kaikkein parhaan!
14.2.2018 klo 11:13 juttua täydennetty kahdella viimeisellä kappaleella.
Seitsemän naista syyttää muusikko Ryan Adamsia hyväksikäytöstä. Asiasta kertoi keskiviikkona sanomalehti The New York Times.
Naiset kertoivat lehdelle, että 44-vuotias Adams tarjoutui auttamaan heitä heidän musiikkiurillaan. Naisten mukaan Adams alkoi lähennellä heitä seksuaalisesti.
20-vuotias muusikkonainen kertoi, että Adams kävi hänen kanssaan sopimattomia keskusteluja, kun hän oli 15–16-vuotias. Naisen mukaan Adams myös paljasti sukuelimensä hänelle videopuhelun välityksellä.
Adamsin asianajaja Andrew Brettler kiisti naisen syytökset.
– Herra Adams yksiselitteisesti kiistää, että hän olisi ikinä ottanut osaa sopimattomaan seksuaaliseen viestintään netissä sellaisen henkilön kanssa, jonka hän tiesi olevan alaikäinen, Brettler sanoi.
Adamsin ex-vaimo, laulaja-näyttelijä Mandy Moore sanoi, että Adams harjoitti henkistä väkivaltaa häntä kohtaan koko heidän avioliittonsa ajan. Pariskunnan avioero astui voimaan vuonna 2016.
– Musiikki oli hallintakeino hänelle, Moore sanoi The New York Timesille.
Laulajan mielestä artikkelin faktoissa vikaa
Lehden artikkelin julkaisun jälkeen Adams otti kantaa asiaan viestipalvelu Twitterissä.
– En ole täydellinen mies ja olen tehnyt monia virheitä. Pyydän syvästi ja varauksettomasti anteeksi kaikilta, joita olen koskaan tahattomasti loukannut, Adams kirjoitti.
Adams jatkoi toisessa tviitissä, että artikkelin maalama kuva on hänen mielestään järkyttävän epätarkka. Hänen mukaansa juttu sisältää yksityiskohtia, jotka ovat liioiteltuja tai täysin vääriä.
– En koskaan olisi epäsopivassa vuorovaikutuksessa sellaisen henkilön kanssa, jonka uskon olevan alaikäinen.
Adams aloitti musiikkiuransa Whiskeytown-bändissä. Hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Heartbreaker vuonna 2000. Hän on ollut ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi seitsemän kertaa.
Tuottajana ja lauluntekijänä Adams on työskennellyt monien musiikkitähtien kuten Willie Nelsonin ja Norah Jonesin kanssa.
Kesällä 2017 viisi saamelaista henkilöä päätti tarkoituksella rikkoa lakia Tenon vesistössä, tehdä itsestään rikosilmoituksen ja pyrkiä käräjäoikeuteen muuttaakseen kalastussäännöksiä. Heidän mielestään Ylä-Lapin uudet kalastussäännökset uhkaavat jokisaamelaista kulttuuria Tenojokilaaksossa.
Vuonna 2016 voimaan tullut uusi kalastuslaki vei paikallisilta ilmaisen kalastusluvan Ylä-Lapissa. Toukokuussa 2017 voimaan tullut Tenon kalastussopimus lyhensi kalastuskautta ja rajoitti kalastusta Tenojoen vesistössä.
Tenon uuden kalastussopimuksen pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta. Eniten uudet pyyntirajoitukset iskevät kuitenkin saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. Matkailupyyntiä rajoitettiin vain noin 40 prosenttia.
"Olemme valmiita jatkamaan kansainvälisiin tuomioistuimiin"
Nyt neljä heistä on syytteessä luvattomasta pyynnistä kalastettuaan ilman vapakalastuslupaa Vetsijoessa, muun muassa Vetsijoen osakaskunnan puheenjohtaja Anne Nuorgam ja entinen puheenjohtaja Heidi Eriksen. Lisäksi yhtä ihmistä syytetään kalastusrikkomuksesta hänen laskettuaan lohiverkon Utsjoen yläjuoksulle ilman asianmukaista lupaa.
Luvattomien kalastajien tavoitteena on palauttaa saamelaisille kuuluvat kalastusoikeudet. He sanovat olevansa valmiita käymään läpi kaikki Suomen oikeusistuimet ja jatkamaan asian käsittelyä jopa kansanvälisissä tuomioistuimissa.
– Tämä laiton kalastus on tietoinen valinta. Tavoitteenamme on muuttaa Metsähallituksen tulkintaa kalastuslaista siten, että nautintaa harjoittavan osakkaan annetaan kalastaa vapaasti valtion vesialueilla kuten ennenkin, sanoi Ánne Nuorgam Ylen haastattelussa kesälllä 2017.
– Meillä on ylimuistoinen nautintaoikeus kalastaa koko Vetsijoen alueella, niin kutsutut valtion vesialueet mukaan lukien. Täällä ovat kalastaneet meidän esi-isämme kenenkään estämättä tai häiritsemättä niin kauan, ettei kukaan sitä edes muista. Mekin olemme täällä kalastaneet vielä viime vuonna täysin kalastuslain mukaisesti, totesi Heidi Eriksen Ylelle kesällä 2017.
Korjattu 14.2.2019 kello 8:38 Lakia rikottiin Tenon vesistössä, ei Tenojoella. Veitsijoki korjattu Vetsijoeksi.
Tässä soten 11 kohtalokasta käännettä ja yhä erikoisemmalta näyttävä loppuratkaisu.
1. Kokoomus ja keskusta tekevät kuuluisan lehmänkauppansa marraskuussa 2015: hallituskriisi sinetöi maakuntien lukumäärän ja valinnanvapauden toisiinsa
Marraskuussa 2015 kokoomus ja keskusta tekevät kuuluisan sopimuksensa, jossa keskusta saa 18 maakuntaa ja kokoomus valinnanvapauden.
Maakuntien suuri määrä on vastoin sitä, mitä esimerkiksi silloinen Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaTuomas Pöysti työryhmineen elokuussa 2015 ehdottaa, eli 9–12 aluetta.
Tuomas Pöystin johdolla tehdyn raportin julkistamisesta kuluu vain muutama viikko, kun hänestä tulee sote-uudistuksen valmistelun projektijohtaja. Eikä nimittämisestä kulu kuin pari kuukautta, kun maakuntien määräksi tulee kahdeksantoista.
Kokoomus saa vastineeksi lupauksen valinnanvapaudesta hyväksyessään maakuntien lukumäärän. Sitä ei ole ennen poliittista päätöstä virkavalmisteltu. Professori Mats Brommelsintyöryhmä nimitetään vasta joulukuussa 2015 selvittämään valinnanvapautta.
Näillä päätöksillä hallitus pyörtää oman toukokuisen hallitusohjelmansa. Sen mukaan sotessa olisi pitänyt edetä kuvan esittämässä järjestyksessä.
Yle Uutisgrafiikka
Hallitusohjelman pyörtäminen tulee osoittautumaan soten ratkaisevaksi käänteeksi. Sillä tulee olemaan merkittävät seuraukset soten etenemisvauhdille.
2. Uudistusta ei valmistella parlamentaarisesti – oppositio on sotajalalla
Hallitus on alusta asti ajatellut voivansa tehdä uudistuksen nopeasti, eikä usko sen parlamentaarisella valmistelulla onnistuvan.
Se kuitenkin takaisi esitykselle opposition tuen, mikä on usein edellytys näin suurten hankkeiden onnistumiselle. Nyt ei tiedetä, onnistuuko soten tekeminen edes hallitukselta.
Monet ovatkin alkaneet loppumetreillä puhua parlamentaarisen valmistelun puolesta.
3. Huhtikuussa 2016 hallitus kertoo uudesta yhtiöittämislinjauksestaan, joka myöhemmin puretaan
Huhtikuussa 2016 hallitus kertoo uudesta linjauksestaan: markkinoilla toimivat sote-palvelut täytyy yhtiöittää. Päätös tehdään jälleen ilman kunnollista virkavalmistelua.
Yhtiöittämisvaatimuksesta joudutaan kuitenkin luopumaan perustuslakivaliokunnan kesäkuussa 2017 antaman lausunnon jälkeen. Niinpä uudesta hallituksen syksyllä 2017 laatimasta valinnanvapauslakiluonnoksesta se poistetaan.
4. Valittu monituottajamalli sysää sosiaalipalvelut pois sote-keskuksesta maakunnan liikelaitokseen – palvelujen yhteensovittamisesta tulee vaikeaa
Hallituksen valitsemassa monituottajamallissa myös yritykset voivat tuottaa sosiaali- ja terveyskeskuspalveluja. Perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan kuitenkin antaa yritykselle vain, jos sille on erityiset perusteet.
Kesän 2017 perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen hallitus ratkaisee tämän niin, että sote-keskuksista ei voi lähtökohtaisesti saada sosiaalipalveluja. Siellä voi olla vain sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa.
Tämä puolestaan vaikeuttaa yhden uudistuksen keskeisen tavoiteen eli yhtenäisten hoitoketjujen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivan yhteensovittamisen toteutumista.
5.Hallituksen yritys tuoda asiakasseteli erikoissairaanhoitoon jää yritykseksi
Hallituksen syksyllä 2017 valmistelema uusi valinnanvapauslakiluonnos sisältää yrityksen laajentaa asiakasseteli erikoissairaanhoitoon.
Uusi lakiluonnos on lausuntokierroksella joulukuun 2017 puoliväliin asti. Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoyhteenvedon mukaan pääosa lausunnonantajista katsoo, että ehdotettu asiakasseteli on sisällöltään ja laajuudeltaan liian laaja. Sen katsotaan uhkaavan palveluverkon toimivuutta erityisesti erikoissairaanhoidossa ja päivystyksessä.
Myös erikoissairaanhoidon edustajat vastustavat laajennusta kiivaasti.
Joulukuussa 2017 hallitus päättää luopua velvoitteesta käyttää asiakasseteliä erikoissairaanhoidossa
6. Uudistusta vaivaa jatkuva kiire ja liian kireä toteuttamisaikataulu
Soten toteuttamisaikataulut ovat vuodesta toiseen epärealistisia.
Taulukosta näkyy, miten sekä vastuun siirto kunnilta maakunnille että maakuntavaalien ajankohta siirtyvät myöhemmäksi vuodesta toiseen.
Samoin sote-keskusten, hammashoitoloiden, asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin aiottua käyttöönottoa myöhennetään toistuvasti.
Yle Uutisgrafiikka
7. Sotesta tulee liian suuri elefantti yhdellä kertaa syötäväksi – varoituksia ei uskota
Vasta vuosien jälkeen moni on havahtunut siihen kuinka suurta uudistusta ollaan tekemässä, vaikka varoituksia on kuultu vuodesta toiseen.
Professorit ovat sanoneet, että ennen koko markkinoiden avaamista pitää ymmärtää, miten eri osapuolet markkinoilla käyttäytyvät. He ovat huomauttaneet, että uusi malli pitäisi välttämättä ottaa ensin käyttöön esimerkiksi yhdessä maakunnassa, jotta markkinoiden pelisäännöt saadaan järkeväksi.
8. Sote-valiokunnan työ on valtava ja riitaisa: perustuslaillisia kysymyksiä jää ratkaisematta
Perustuslakivaliokunta antaa lausuntonsa 1.6.2018. Se velvoittaa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa tekemään tarvittavat muutokset.
Perustuslakivaliokunta myös edellyttää, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnokset on vielä lähetettävä tarkastettavaksi valiokuntaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan työmäärä on valtava ja työskentely poliittisesti vaikeaa. Valiokunnassa väännetään esimerkiksi Vaasan sairaalasta ja itketään käytävillä. Oppositio syyttää hallituspuolueita “härskistä” politikoinnista ja hallitus oppositiota viivyttelystä.
Sote-valiokunta saa mietintöluonnoksensa valmiiksi 7.11.2018. Lopputuloksessa kuuluu hallituspuolueiden ääni: esimerkkinä vaikkapa kysymys notifikaatiosta eli siitä, pitääkö valinnanvapauslaista tehdä valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle.
Mietintöluonnoksen notifiointia käsittelevän osion alkuosa myötäilee asiantuntijoiden näkemyksiä ja siinä tunnistetaan notifiointiin liittyviä huolia. Sen sijaan valiokunnan johtopäätökset mukailevat hallituksen kantaa: notifikaatiota ei ole tarpeen tehdä.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoa on odotettu maanantaista asti, koska viime viikolla valiokunta tiedotti, että “perustuslakivaliokunta pitää maanantaina 11.2. ylimääräisen kokouksen klo 12 alkaen. Valiokunnan tavoitteena on saada valmiiksi lausuntonsa sote- ja maakuntauudistuksesta. Mahdollisesta asian valmistumisesta ilmoitetaan maanantain aikana.“
Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että valiokunnan pitkäaikaiset parlamentaarikot, puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) ja varapuheenjohtaja Tapani Tölli (kesk.) olisivat kenties olleet valmiit hyväksymään valiokuntaneuvosten kriittisen lausuntoluonnoksen?
Olisiko se ollut myös huolen ilmaisu siitä, että valiokunnan työ voi olla vaarassa politisoitua? Voiko käydä niin, että sote-uudistuksen käsittely vahingoittaa perustuslakivaliokunnan arvoa ja asemaa: yksimielistä lausuntoa ei saada synnytettyä vaan lopputulos on hallituspuolueiden äänellä synnytetty paperi, jossa on eriävä tai eriäviä mielipiteitä?
10. Pelataanko perustuslakivaliokunnassa poliittista peliä? Jarruttaako osa kokoomuksesta tai oppositiosta? Sotkeutuvatko asiat entisestään?
Lausunnon viivästyminen on synnyttänyt monenlaista spekulaatiota kokoomuksen tahtotilasta.
Virallisesti kokoomus vakuuttaa yhä täyttä tukea uudistukselle, mutta toisenlaisetkin huhut lisääntyvät.
Onko puolue sittenkin päättänyt, että se ei halua Suomeen uutta hallinnon tasoa eli maakuntia, joilla on niin moninaisia tehtäviä?
Vai voisiko kokoomus pelätä, että heidän ajamansa valinnanvapauden toteutuminen jää liian kauaksi tulevaisuuteen tai peräti romuttuu vuosien kuluessa?
Entä jos valinnanvapauslain pykälä 90 on vaarassa kadota perustuslakivaliokunnan käsittelyssä? Siis juuri se kohta, joka mahdollistaa sote-keskusten aiemman aloituksen. Riittääkö kokoomukselle se, että sote-keskukset aloittaisivat vasta 2023, juuri ennen seuraavia eduskuntavaaleja?
Miten kokoomuksen innostukseen vaikuttaa viime viikkojen vanhuspalvelukeskustelu? Puolueessa joku voi miettiä, alkavatko äänestäjät vieroksua yritysten kasvavaa roolia sote-palveluissa ja pitäisikö tästä syystä ottaa askelia taaksepäin.
Kokoomuksen kantaan voi myös vaikuttaa se, jos yritysten näkökulmasta vanhuspalvelut eivät enää näyttäydykään niin hyvänä bisneksenä. Maakuntien kilpailuosaaminen voi olla parempaa ja toiminnassa voi myös ryvettyä pahasti, kuten viime viikot ovat osoittaneet.
Ei edes sote-uudistuksella saisi murtaa keskeisimpiä oikeusvaltion turvan takeita. Nyt ei pitäisi tehdä sellaista, mitä on vaikea korjata myöhemmin.
Tai jos kyseessä onkin keskustan ja kokoomuksen keskinäinen vääntö ehkä jostain laajemmasta kokonaisuudesta?
Vai ovatko hallituspuolueitten rivit suorassa? Jarruttaako käsittelyä osa oppositiosta?
Mitä perustuslakivaliokunnassa tapahtuu? Ovatko asiat menossa entistä pahempaan sotkuun?
11. Loppuuko sote-uudistukselta aika?
Päivien kuluessa aikataulu alkaa näyttää yhä vaikeammalta. Paitsi jos perustuslakivaliokunta lausunnon julkistaessaan kertoo myös, miten mahdolliset korjaukset on tehtävä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitäisi saada mietintönsä valmiiksi helmi-maaliskuun vaihteessa, jotta asia ehditään käsitellä suuressa salissa ennen maaliskuun puoliväliä, jolloin eduskunta jää vaalivapaalle.
Tosin keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainenkertoi tiistaina omana kantanaan, että eduskunnan tulisi tarpeen vaatiessa jatkaa kevään istuntokautta, jotta sote-lait saataisiin eduskunnan saliin äänestettäväksi.
12. Kuinkas sitten käykään?
Sote-uudistusta on tehty toistakymmentä vuotta. Alku voidaan sijoittaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen 2006.
Hallituksen paineet saada uudistus tehtyä ovat kovat.
Valiokunnan työn pitkittyminen voi johtaa siihen, että vähitellen osa valiokunnasta on yhä valmiimpi synnyttämään lausunnon äänestämällä. Yksimielisyyttä ei enää ehkä tavoitella.
Tämä ei ole ollut perustuslakivaliokunnan normaali toimintatapa, vaikka se on normaali käytäntö useimmissa muissa eduskunnan valiokunnissa.
Perustuslakivaliokunnan ei pitäisi olla politiikan teon paikka. Sen lausuntojen pitää ankkuroitua sekä perustuslakiasiantuntijoiden lausuntoihin että valiokunnan aiempiin kannanottoihin.
Tästä ei pitäisi poiketa sen enempää opposition kuin hallituksen. Ei edes sote-uudistuksella saisi murtaa keskeisimpiä oikeusvaltion turvan takeita. Nyt ei pitäisi tehdä sellaista, mitä on vaikea korjata myöhemmin.
Lisäksi jokaisen on hyvä muistaa se, että vaikka sote-lait läpäisisivät eduskunnan, se mitä seuraavina vuosina tapahtuu riippuu merkittävästi myös eduskuntavaalien lopputuloksesta.
Menneeseen ja nykyhetkeen pätee: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Nuoret hakevat nyt ahkerasti ikäpoikkeuslupia päästäkseen auton rattiin jo 17-vuotiaana. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on myöntänyt heinäkuun muutoksen jälkeen 1 700 ikäpoikkeuslupaa b-ajokorteille.
Virastossa on hakemuksia tällä hetkellä jonossa 2 000. Ruuhkan vuoksi odotusaika on venynyt kesän muutamasta viikosta yli kahteen kuukauteen.
Siilinjärveläinen Venla Kuosmanen, 17, on yksi ikäpoikkeuslupaa odottavista. Hän jätti hakemuksensa Traficomiin pari kuukautta sitten joulukuussa. Autokoulun aloittanut Kuosmanen toivoisi jo päätöstä, koska 18 vuotta tulee mittariin lokakuussa 2019.
Harrastukseen on matkaa parikymmentä kilometriä ja kouluun vähän enemmmän.
– Joudun kulkemaan paljon vanhempieni kyydillä. Se on hankalaa erityisesti silloin, jos minulla alkaa koulu myöhemmin ja vanhemmat menevät töihin aikaisemmin. Bussiyhteydet ovat huonot. Mopolla pääsen bussipysäkille kyllä kesäkelillä, mutta en talvisin, kertoo Kuosmanen.
Traficomiin on tullut hakemuksia ympäri Suomen niin haja-asutusalueilta kuin kaupungeista. Kuitenkin syrjäseudut korostuvat hakemuksissa – tavallisimmin nuori toivoo ikäpoikkeuslupaa, jotta pääsisi autolla harrastuksiin ja opintoihin.
– Hakemuksia tulee meille Traficomiin enemmän sisään päivässä kuin ehditään käsitellä. Ongelma on se, että hakemuksista 2/3 vaatii lisäselvityksiä. Jokainen hakemus on hyvin yksilöllinen ja vaatii siksi yksilöllistä käsittelyä, sanoo erityisasiantuntija Henna Antila.
Enää ei vaadita erittäin painavia syitä
Syynä hakijoiden innokkuuteen on ikäpoikkeuslupaan oikeuttavien perusteiden höllennys 1. heinäkuuta 2018. Aiemmin lupa myönnettiin vain erittäin painavista syistä mutta nyt erityisistä syistä.
Erityisiä syitä ovat esimerkiksi työhön, työharjoitteluun, kouluun tai harrastukseen pääsemistä hankaloittavat asiat. Näitä voivat olla esimerkiksi puuttuvat joukkoliikenneyhteydet tai harvoista yhteyksistä johtuvat pitkät matka-ajat.
– Kriteerit voivat täyttyä, jos matka kestää vähintään tunnin per suunta tai julkisen liikenteen odotusajat ovat yli tunnin useimpina päivinä viikossa, tarkentaa erityisasiantuntija Henna Antila.
Lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa huomioon ennalta arvaamattomat muutokset samassa taloudessa asuvan perheen tilanteessa, kuten sairastumis- tai kuolemantapauksessa. Samoin perheen toimeentulon turvaaminen tai välttämättömien asioiden hoitamiseen liittyvät kuljettamistarpeet saattavat vaikuttaa myöntämiseen.
Venla Kuosmanen harmittelee huonoja bussiyhteyksiä kotiseudullaan.Joonas Nieminen / Yle
Liikenneturva toivoo Traficomilta huolellisuutta
Vielä vuonna 2016 Liikenneturvasta otettiin tiukasti kantaa, että 16-vuotias on liian nuori auton rattiin. Silloin muistuteltiin, kuinka maissa, joissa autolla ajaminen on ollut mahdollista jo 15–16-vuotiaana, voi nuorten kuljettajien riski keski-ikäisiin verrattuna olla yli kymmenenkertainen suhteessa liikennesuoritteeseen.
Nyt sanat asetellaan huolellisesti, sillä uudistunutta lainsäädäntöä ei haluta suoraan arvostella. Lainsäädännölliset uudistukset kuitenkin vaikuttavat tulevaisuuden liikenteeseen: yhä nuoremmat autoilevat, ajo-opetuksen teoriaopetus on vähentynyt ja ajo-opetuslupa heltiää aiempaa helpommin.
– Toivottavasti liikenneturvallisuus ei huonone. Ikäpoikkeuslupien käsittelyssä täytyy luottaa siihen, että Traficom tekee työnsä huolellisesti, toteaa Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoristo.
Inssiajo testaa todellisen ajokyvyn
Yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa ovat 15–24-vuotiaat nuoret. Nuoria on väestöstä vain noin 12 prosenttia, mutta joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut on nuori. Nuorten miesten riski kuolla liikenteessä henkilöauton kuljettajana on muita ikäryhmiä suurempi, kerrotaan Liikenneturvasta.
Poliisissa ei nähdä nuorten miesten aiheuttamia liikenneonnettomuuksia näin yksioikoisesti.
– Asiat eivät ole mustavalkoisia. Jos ajetaan paljon, silloin myös onnettomuuksia sattuu enemmän. Nuori mies saattaa autoilla enemmän kuin ruokakaupassa kerran viikossa käyvä mummo, huomauttaa Hämeen poliisin liikennesektorin johtaja, ylikomisario Jouni Takala.
Myös Takala toivoo Traficomilta tarkkuutta ikäpoikkeuslupahakemusten käsittelyyn.
– Toivottavasti tässä muutosvaiheessa ei tehdä liian liberaaleja päätöksiä, vaan päätökset toteutetaan tasapuolisesti ja tarkasti. Onneksi todellista ajokykyä testataan ajokokeessa, joka on kestoltaan aiempaa pidempi.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi keskiviikkona, että Meksikon vastaiselle rajalle rakennettavasta muurista tulee paikoitellen hankalammin kiivettävä kuin Mount Everestistä.
Trump esitti väitteensä sheriffien ja poliisipäällikköjen kokouksessa pitämässään puheessa.
– Hoidamme homman. Muuri on erittäin tulossa. Se tapahtuu, kun puhumme, Trump sanoi The Washington Post -lehden mukaan.
– Se on suuri muuri. Se on vahva muuri. Se on muuri, jonka läpi ihmiset eivät pääse helposti. He voisivat kiivetä helpommin Mount Everestille, hän jatkoi.
Meksikon rajalle rakennettavista esteistä korkeimpien on suunniteltu nousevan runsaan yhdeksän metrin korkuisiksi. Maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huippu sijaitsee runsaat 8 840 metriä merenpinnan yläpuolella.
Yhdysvaltojen senaatin ja edustajainhuoneen odotetaan äänestävän tänään torstaina rajaturvallisuutta käsittelevästä lakialoitteesta.
Aloite myöntäisi uusien rajaesteiden rakentamiseen 1,37 miljardia dollaria. Trump haluaa reilut viisi miljardia dollaria muurin rakentamiseen.
Jos senaatti ja edustajainhuone hyväksyvät esityksen, niin Trump voisi allekirjoittaa sen laiksi ennen perjantain takarajaa. Trump ei ole toistaiseksi kertonut, hyväksyykö hän lakiesityksen.
Jos lakialoite ei mene läpi, niin Yhdysvaltojen hallintoa uhkaa uusi osittainen sulkeminen. Trump kertoi toimittajille, että hän ei halua uutta sulkua.
Attendon osake on pudonnut Tukholman pörssissä noin 13 prosenttia heti kaupankäynnin alettua. Yhtiön viimeisen vuosineljänneksen tulos viime vuodelta oli selvästi edellisvuotta pienmpi. Vuoden alusta Attendon osake on menettänyt arvostaan jo neljänneksen.
Tulostiedotteessaan yhtiön johto kävi laajasti läpi Suomen toiminnoissa havaittuja puutteita ja kertoi ottavansa vakavasti viranomaisten moitteet sekä Alavuden Pelimanni-hoivakodin sulkemisen.
Attendo-konsernin toimitusjohtaja Martin Tivéus sanoi tiedotteessa kuitenkin, että yhtiöllä on ollut kokoonsa nähden vähemmän moitittavia tapauksia kuin alalla kokonaisuudessaan. Hän korosti yhtiön pitävän kiinni arvoistaan yksilöllisen ja korkealaatuisen hoivan tarjoajana.
– Olen vakuuttunut, että pidämme asemamme hoivakotien markkinajohtajana ja kasvatamme samalla yhtiön arvoa omistajilleen, Tivéus sanoi tiedotteessa.
Hoivayhtiöden laiminlyönneistä noussut keskustelu koko järjestelmän eettisyydestä on vaikuttanut myös sijoittajien kiinnostuksen alaa kohtaan. Viime tiistaina S-Pankki ja FIM ilmoittivat laittaneensa Attendon osakkeet ostokieltoon rahastoissaan.
Elokuvaohjaaja Aki Kaurimäki luopuu taiteen akateemikon arvonimestä. Hän kertoo tiedotteessaan, että päätös on protesti hallituksen harjoittamaa metsä- ja kaivospolitiikkaa vastaan.
Tasavallan presidentille lähettämässään kirjeessä Kaurismäki kirjoittaa metsäpolitiikasta kärkevästi:
"Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle, joka toteutuessaan pienentää metsien hiilinielut kuudesosaan nykyisestä."
"Ainoana perusteena tälle on se, että selluloosan, joka on puutavaran alin mahdollinen jalostustaso, hinta on Kaukoidän maiden kasvavan pehmopaperin kysynnän vuoksi korkealla."
Myös harjoitettu kaivospolitiikka saa Kaurismäeltä täyslaidallisen.
Hän kritisoi sitä, että hallitus ei uudista kaivoslakia, joka Kaurismäen sanoin "sallii minkä tahansa ulkomaisen kaivosjätin tehdä valtauksen mihin tahansa Suomen maaperällä ja luvan saatuaan hyödyntää kaivamiaan malmeja ja mineraaleja ilman minkäänlaista verotusta Suomen valtion taholta ja sen tehtyään halutessaan käytännössä jättää pilatun maiseman ja saastuneet järvet veronmaksajien hoidettavaksi."
Taiteen akateemikko on korkea-arvoinen arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää ansioituneelle taiteentekijälle. Kaurismäki sai arvonimen vuuonna 2008.
Taiteen akateemikkoja voi olla kerralla yksitoista ja määrä oli tätä ennen täynnä. Kaurismäen luopuminen vapauttaa siis yhden akateemikkopaikan taiteen kentällä.
Protesti ei ole Kaurismäen ensimmäinen. Hän on ottanut aiemminkin kantaa palkintojensa tai arvonimiensä kautta.
Kaurismäki muun muassa kieltäytyi vuosituhannen alussa Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtorin arvosta, koska arvonimi annettiin myös tuolloin turkiksia myyneen Marimekon toimitusjohtajalle Kirsti Paakkaselle
Hän boikotoi myös New Yorkin elokuvafestivaaleja tukeakseen iranilaisohjaajaa, joka ei ollut saanut viisumia festivaaleille päästäkseen.
Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Oscariksi vuonna 2002, mutta ohjaaja kieltäytyi osallistumasta gaalaan vastalauseena Yhdysvaltain käymälle Irakin sodalle. Seuraava elokuva Laitakaupungin valot oli puolestaan valittu Suomen Oscar-ehdokkaaksi vuonna 2006, mutta vastalauseena Yhdysvaltain silloiselle politiikalle Kaurismäki ilmoitti ettei halua olla ehdolla.
Neljän pojan äiti Jonna-Emilia Mikkonen sai jokin aika sitten ystävältään puhelun, joka sai hänet järkyttymään.
– Ystäväni alle 10-vuotias poika oli rikkonut kaverinsa kanssa säästöpossun ja mennyt ostamaan rahoilla kaupasta Googlen Play-lahjakortin. Poika oli lahjoittanut rahat jollekin pelitubettajalle, Mikkonen kertoo.
Kävi ilmi, että poika oli jo aiemmin laittanut pieniä muutaman euron lahjoituksia kyseiselle tubettajalle. “Palkkioksi” poika sai nimensä hetkeksi ruutuun.
Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, on pakko auttaa. Jonna-Emilia Mikkonen
Mikkoselle asia oli uusi, ja hän kirjoitti tapauksesta blogiinsa Poikien äidit -verkkosivustolle. Hän jakoi tekstinsä myös Facebookissa ja löysi paljon kohtalotovereita.
– Eräs äiti kirjoitti, kuinka joku tubettaja oli kertonut olevansa masentunut ja tarvitsevansa rahaa. Lapsi oli ollut sitä mieltä, että tubettajalla on hätä, tätä on pakko auttaa. He osaavat taitavasti vedota lasten tunteisiin, Mikkonen sanoo.
Huoli on todellinen, sillä suuri osa pelejä striimaavien tubettajien yleisöistä on alaikäisiä.
"Donaa mulle"
Pelitubettajat puhuvat “donauksista”. Kun Google-hakuun kirjoittaa “donaaminen pelissä”, esiin pomppaa pitkä lista pelitubettajia. Donaaminen tarkoittaa pelin sisäisten elementtien tai rahan lahjoittamista toisen käyttöön. Osa pelistriimaajista ilmoittaa ottavansa vastaan tai jopa pyytää suoraan "donaamaan" rahaa. Suuri osa heistä on alaikäisiä itsekin, mutta joukossa on myös aikuisia.
Jonna-Emilia Mikkonen uskoo, että donaus-käsite on monille vanhemmille epäselvä.
– En ole itse aiemmin kiinnittänyt ilmiöön huomiota, koska olen mieltänyt donaamisen juuri virtuaalirahan tai joidenkin pelimerkkien tai -pisteiden siirtämiseksi toiselle, Mikkonen toteaa.
Play-lahjakortteja myydään ruokakaupoissa ja kioskeissa.Satu Krautsuk / Yle
Lasten kannalta ongelmallisia ovat etenkin kaupasta ostettavat fyysiset Play-lahjakortit, sillä lahjakortin voi ostaa vanhempien tietämättä. Netissä tapahtuviin ostoksiin lapsi tarvitsee vanhempansa luottokorttitiedot, joten vanhemmalle menee ostoksesta viesti. Lahjakortteja myydään esimerkiksi ruokakaupoissa ja R-kioskeilla.
Lahjakortin takana olevan ohjeistuksen mukaan käyttäjän oletetaan oston yhteydessä tietävän, että kortti voi kadota ja sitä voidaan käyttää väärin. Ohjeistuksessa on mainittu myös 13 vuoden ikäraja, mutta käytännössä lahjakortteja sekä myydään että annetaan lahjaksi myös pienemmille lapsille.
Arvon siirtäminen tubettajan pelitilille onnistuu, kun lapsi raaputtaa lahjakortin koodin esiin ja antaa sen tubettajalle. Summan voi käyttää Play-kaupassa, mutta rahat voi periaatteessa saada myös “ulos” pelitililtä, jos koodin myy eteenpäin jollekin kolmannelle.
Laitonta vai ei?
Sosiaalisen median juridiikkaan ja markkinointiin erikoistunut asianajaja Emilia Lasanen tunnistaa ilmiön. Hän sanoo, että nuoret tubettajat tuntevat sosiaalista mediaa koskevan lainsäädännön hyvin huonosti.
– Kyse voi olla puhtaasti tietämättömyydestä, Lasanen toteaa.
Lain mukaan vastikkeettoman rahan keräämiseen yleisöön vetoamalla tarvitaan pääsääntöisesti rahankeräyslupa, joka on haettava viranomaiselta. On myös poikkeustilanteita, joissa lupaa ei vaadita. Niissä ihmisjoukon, jolta apua pyydetään, tulee olla kuitenkin pieni.
– Silloin kyse on esimerkiksi naapuriavusta. Youtubessa vedotaan kuitenkin laajaan yleisöön, jonka vastaanottajajoukko ei oo millään lailla rajattu. Silloin tarvitaan mielestäni rahankeräyslupa, Lasanen toteaa.
On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Emilia Lasanen
Lasasen mukaan tubettaja ei voi saada rahankeräyslupaa, jos hänen tarkoituksenaan on kerätä rahaa itselleen. Sen sijaan esimerkiksi yhdistykselle tai säätiölle lupa on mahdollista myöntää. Silloinkin rahaa pitää kerätä yleishyödylliseen tarkoitukseen. Aivan yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole.
– Julkisuudessa on esitetty sellaisiakin väitteitä, että pelistriimauksessa järjestäjän roolin voisi rinnastaa kerjäyksellä elannon hankkimiseen. Tämä on kuitenkin erittäin epävarma tulkinta eikä varmaa ratkaisulinjaa asiasta tällä hetkellä ole.
Rahaa lahjoittava lapsi saa hetkeksi nimensä ruutuun.Ruutukaappaus Youtubesta
Tubettajille voi antaa myös viiden euron kuukausilahjoituksia. Silloin katsoja saa lisäpalveluja kuten emojeita ja sisältöä, joka näkyy vain maksaville katsojille. Hiukan tulkinnanvaraa rahanpyynnöissä jättääkin se, onko kyseessä rahankeräys vai kaupankäynti.
Rahaa lahjoittava lapsi saa yleensä vastineeksi nimensä ja lahjoitetun summan ruutuun. Jotkut lapset maksavat tubettajille myös päästäkseen pelaamaan heidän kanssaan.
– Siinä ostetaan tavallaan julkisuutta. On erittäin vaikeaa ajatella, että nimen mainitseminen olisi vastike. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tulkintalinjausta.
Peliala tuomitsee rahankerjuun lapsilta
Jonna-Emilia Mikkonen on hyvin huolissaan siitä, että lapset ovat tubettajille helppo kohde.
– Lapset fanittavat heitä. He haluavat miellyttää tubettajia ja olla yhteydessä heihin.
Lahjakorttien käytön valvonta voikin olla vanhemmille hankalaa.
– Omatkin lapseni ovat saaneet kaupan Play-lahjakortteja lahjaksi enkä ole seurannut, mihin he ne käyttävät. Olen olettanut, että he ostavat rahoilla jonkin pelin. En tiedä, ostavatko he jonkin pelin sisällä jotain. Periaatteessa hekin ovat voineet antaa rahaa tubettajille.
Pelifirmat tekevät markkinoinnissaan yhteistyötä tubettajien kanssa. Pelialan kattojärjestön Neogamesin mukaan ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun donaamisella vedotaan lapsiin. Neogamesin arvion mukaan ilmiö on olemassa, mutta se ei ole kovin laaja.
– Pelifirmat eivät halua käyttää markkinoinnissaan tubettajaa, joka kerjää rahaa lapsilta, linjaa Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen.
Kuluttajansuojalain mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta ja hyväuskoisuutta. Asianajaja Emilia Lasanen muistuttaa, että lasten taloudellista päätösvaltaa on myös laissa rajoitettu. Lapset saavat kuitenkin tehdä esimerkiksi pieniä ostoksia.
– Voidaan miettiä, menevätkö parin euron lahjoitukset sen piiriin. Jonkun tubettajan kuukausimaksulliseen ohjelmaan osallistuminen vaatinee kuitenkin jo huoltajan suostumuksen, Lasanen pohtii.
Lahjakortin arvo siirtyy raaputettavan koodin avulla Play-tilin saldoon.Satu Krautsuk / Yle
Moni vanhempi hyväksyy
Jotkut äidit kertovat Facebook-ryhmissä, että omalla lapsella on lupa antaa tubettajille pieniä summia rahaa. Osa blogitekstiin tulleista palautteista on yllättänyt Jonna-Emilia Mikkosen.
– Osa kirjoitti pilkkaavaan sävyyn, että etkö seuraa lastesi sosiaalisen median käyttöä. Ikävää, jos vanhempia aletaan syyllistää. Ei kukaan voi koko ajan istua vieressä vahtimassa, mitä lapsi tekee.
Mikkonen on neuvonut omia lapsiaan käyttämään rahansa ennemmin itse kuin lahjoittamaan niitä toiselle. Hän kuitenkin tietää, ettei aikuisen sana välttämättä mene perille.
– Ystävälläni on taistelu yhä menossa lapsensa kanssa. Poika ei ymmärrä, miksei voisi antaa rahaa tubettajalle.
Talvinen työpäivä oli vasta alussa, kun kännykkäni piippasi viestin merkiksi. Viesti oli tärkeältä ihmiseltä, jonka kanssa olimme viime aikoina kokeneet hyviä yhteenkuuluvuuden hetkiä ja jakaneet hyvin henkilökohtaisia asioita.
”Hei,” teksti alkoi viattomasti. Jokin siinä kuitenkin kylmäsi minua. Ei ollut hänen tapaistaan laittaa viestejä työpäivän aikana.
”Olen pohtinut tätä meidän Facebook-kaveruuttamme ja tullut siihen tulokseen, että se ei ole meille toimivin tapa olla yhteydessä,” viesti jatkui. Sen lukeminen lukeminen tuntui pahalta.
Viesti oli kuin isku suoraan palleaan. Tulkitsin tekstin siten, että minut jätetään. Siivotaan pois kavereiden joukosta. Heitetään kylmästi pellolle.
Aivoni alkoivat heti etsiä syitä viestin lähettäjän mielenmuutokseen. Olimmehan jokin aika sitten yhdessä hyväksyneet FB-kaveruuden. Mikä on saanut hänet muuttamaan mielensä? Onko jotain tapahtunut?
Minua häiritsi ajatus siitä, että muut tietävät hänestä jotain mitä minä en. Ikään kuin en olisi yhtä arvokas kuin he.
Etsin syitä nimenomaan itsestäni. Olinko tehnyt tehnyt jotain väärää, loukannut häntä sanoillani, vaatinut liikaa? Olinko ollut jotenkin vääränlainen? Minkälainen minun sitten pitäisi olla, jotta kelpaisin?
Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunteet velloivat sisälläni vahvoina. Tapahtuman pienuuteen ja merkitykseen verrattuna aivan liian vahvoina. Niin vahvoina, että niitä oli pakko pysähtyä tarkemmin miettimään.
Minun oli kohdattava yksi ihmisen syvimmistä peloista: hylätyksi tulemisen pelko. Me synnymme tähän maailmaan avuttomina vauvoina, jotka eivät pysy hengissä ilman huolenpitoa. Vauvalle hylätyksi tuleminen merkitsee varmaa kuolemaa.
Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin syvällä meissä, että tulkitsemme sitä vasten ihmissuhteitamme myös aikuisina. Siksi pienikin selän kääntäminen voi kaiken ikäisistä tuntua pahalta.
Hyväksytyksi tulemisen tarve ei rajoitu vain omiin vanhempiin ja parisuhteeseen. Psykologi Sanna Aulankoski sanoo Helsingin Sanomissa(HS 16.12.2018), että myös ystävyyssuhteissa pelätään aika paljon torjutuksi tulemista. Taustalla voi olla esimerkiksi ajatus, että on vaivaksi toiselle, ja että toinen väsyy siihen.
Unohda sekä omat että toisen odotukset suhteesta. Tärkeintä on miettiä, mitä suhde itsessään tarvitsee, jos se tuntuu jännittyneeltä.
Torjumisen pelko voi estää hankalien asioiden ottamista puheeksi ystävän kanssa. Kuitenkin kaikissa merkittävissä ihmissuhteissa on myös erimielisyyksiä, väärinymmärryksiä ja epätasapainoa. Niistä vaikeneminen voi lopulta pilata koko ystävyyssuhteen.
Mielipahan uhallakin hiertävät asiat kannattaa selvittää. Psykologi Hanne-Leona Luomajoki sanoo Anna-lehdessä (5.12.2018), ettei hän ole nähnyt yhtään ihmissuhdetta, joka olisi mennyt eteenpäin ilman, että mieliä olisi joskus pahoitettu.
Katkokset ovat ystävyyssuhteiden kehityskohtia. Tietysti sellainen voi katkaista ystävyyden myös lopullisesti. Toisaalta vaikeasta hetkestä yli pääseminen voi entisestään lujittaa ystävyyssuhdetta, koska luottamus toiseen kasvaa. ”Sellainen ystävyys on kullanarvoinen”, Luomajoki kuvaa lehtihaastattelussa.
Hylkäämiseksi tulkitsemaani viestiä miettiessäni jouduin myös tarkentamaan, mitkä olivat omat odotukseni juuri tästä ihmissuhteesta. Mehän tapaamme kasvokkain ja meillä on silloin hauskaa yhdessä. Onko liikaa vaatia, että jaamme kaikki kuulumiset myös somemaailmassa?
Ystävyys on lahja, ei velvollisuus. Se on täysin vapaaehtoista.
Psykologi Hanne-Leona Luomajoki kehottaa tällaisessa tilanteessa unohtamaan sekä omat että toisen odotukset suhteesta. Tärkeintä olisi miettiä, mitä suhde itsessään tarvitsee, jos se tuntuu jännittyneeltä. Luomajoki muistuttaa, että suhde on se ystävyyden kolmas osapuoli, jossa yhdistyvät sekä minun että sinun tarpeesi.
Ystävyyssuhteessakin on oikeus vetää omat rajansa. Ystävyys on lahja, ei velvollisuus. Se on täysin vapaaehtoista, ja sen kaikilla osapuolilla on oikeus ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan.
Mitä siis minun ja minut FB-kavereistaan siivonneen ihmisen suhde tarvitsi? Päädyin pohdinnoissani siihen, että se tarvitsi selkeyttä, yksityisen ja julkisen rajojen piirtämistä uudelleen. Se tarvitsi yhteydenpidon siivoamista kaikesta turhasta. Se tarvitsi juuri meidän suhteemme ytimen kirkastamista.
Se tarvitsi virtuaaliyhteydenpidon sijaan keskittymistä tapaamisiin kasvokkain. Sitä, että tavatessamme kysymme oikeasti mitä toiselle kuuluu, emmekä oleta tietävämme, koska olemme tankanneet silmät ja korvat täyteen arkipäivän sattumuksia eri somekanavista.
Minua ei ole koskaan jätetty yhtä kauniisti.
Kaiken psykologisen itsetutkiskelun ja itsesäälissä vellomisen keskellä kännykkäni piippasi uudestaan. Hän jatkoi, antoi selityksen.
”Mitään ei ole tapahtunut eikä mikään ole muuttunut. Vain arvioni eri viestintäkanavien järkevyydestä. Näkemisiin IRL, oikeassa elämässä!”
Tunsin helpotusta. Kyse ei ollutkaan hylkäämisestä. Minä en ollut mokannut. Ainoa virheeni oli alkaa tulkita viestiä oman hylätyksitulemisen pelkoni kautta sen sijaan, että olisin kysynyt häneltä suoraan.
Nostan hattua hänelle, joka oli meistä rohkeampi ja otti asian reilusti puheeksi sen sijaan, että olisi vain blokannut minut virtuaalikavereistaan. Lopputuloksena ystävyytemme kirkastui ja syntyi juuri meille sopiva tapa kohdata.
Minua ei ole koskaan jätetty yhtä kauniisti.
Paula Tiessalo
Kirjoittaja on Yle uutisissa työskentelevä terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, jonka intohimona on yrittää ymmärtää ihmisiä.
Ystävyydestä voi keskustella ystävänpäivänä 14.2. klo 16.00 asti.
Työministeri Jari Lindström (sin.) oli saattaa Suomen välimiesoikeuteen oikeusministeriaikanaan laittamalla nimensä paperiin, jonka sisältöä hän ei täysin käsittänyt.
Vastapuolena Suomen valtiolla olisi ollut niin sanottujen Kouri-kauppojen bulvaanina toiminut liikemies Peter Fryckman. Lindström antoi Fryckmanille huhtikuun lopulla 2017 viralliseen muotoon kirjoitetun suostumuksen, että Kouri-kauppojen veroseuraamuksia koskevat erimielisyydet voidaan ratkaista välimiesoikeudessa.
Liikemies Fryckman toimi Kansallis-Osake-Pankin välikätenä Suomen Yhdyspankin nurkanvaltauksessa 1980-luvun lopulla. Hänen määräysvallassaan olevat yhtiöt nettosivat euroissakin laskettuna miljoonia.
Fryckman sai tuomion talousrikoksista, ja hänelle mätkäistiin roppakaupalla veroja tekemästään myyntivoitosta. Fryckmanin mukaan veroja perittiin liikaa ja perusteettomasti.
Oikeus- ja työministerinä toiminut Jari Lindström antoi liikemies Peter Fryckmanille luvan Kouri-kauppojen veroseuraamuksien käsittelyyn Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa huhtikuussa 2017. Tuomioistuimen pääsihteerin tekemässä päätöksessä viitataan ministerin suostumukseen. Vesa Moilanen / Lehtikuva
Lindströmin antaman suostumuksen mukaan välitystuomioistuin olisi saanut luvan käsitellä Fryckmanin tuomioita sekä niihin liittyviä verotus- ja perintätoimia. Fryckmanin avustajana asiassa toimivan, talousrikoksista niin ikään tuomitun oikeustieteen tohtori Kari Uotin mukaan Fryckman olisi vaatinut valtiolta oikeudessa kymmeniä miljoonia euroja.
Välitystuomioistuimessa ratkotaan tavallisesti valtioiden välisiä kiistoja, mutta se voi ottaa käsiteltäväkseen myös yksityishenkilöiden ja valtioiden välisiä riitoja. Tällöin hakija tarvitsee kuitenkin valtion suostumuksen päästäkseen välimiesmenettelyyn.
Peter FryckmanHeikki Saukkomaa / Lehtikuva
"Minulle tuli heikko hetki, että menköön"
Lindström kertoo STT:lle tehneensä suostumuksen antamisessa virheen ja pitää erehdystään ikävänä ja turhana. Osaansa kuviossa näytteli Lindströmin mukaan perussuomalaisten viestintävastaava Matti Putkonen. He olivat vielä tuohon aikaan samassa puolueessa.
– Erityisavustajaani painostettiin puoluetoimistolta erittäin paljon tässä asiassa. Aika usein Putkonen tästä puhui, että asialle voisi tehdä jotain. Kun painostus kohdistui avustajaani, niin minulle tuli heikko hetki, että menköön. Tosiaan se oli kyllä virhearviointi, Lindström sanoo STT:lle.
Ministeri kertoo huonon kuntonsa vaikuttaneen päätöksentekokykyyn. Kahta ministerinsalkkua hoitanut Lindström oli vain reilua kuukautta aiemmin noin viikon kestävällä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Hän ehti toimia oikeus- ja työministerinä noin kaksi vuotta. Työtaakkaa kevennettiin toukokuussa 2017, josta alkaen Lindström on ollut työministeri.
– Jos olisin ollut nykyisessä tilanteessa, olisin arvioinut tilanteen eri tavalla. Varmaan kymmenen minuuttia siitä, kun olin sen allekirjoittanut, tulin katumapäälle. Ihan varmasti sillä jatkuvalla kuormalla ja paineella oli tekemistä oman arviointikyvyn kanssa.
Putkonen tuntee Fryckmanin pitkältä ajalta ja kertoo käyneensä keskustelua asiasta Lindströmin kanssa. Hän sanoo STT:lle, että kysyi aina välillä Lindströmin erityisavustajalta, miten asia etenee. Putkosen mukaan kyse ei ollut Fryckmanin toimeksiannosta, vaan hän luotti Fryckmanin tapausta arvioineisiin asiantuntijoihin ja piti tapauksen mittaamista oikeudessa tärkeänä.
– En koe, että mitenkään olisin painostanut häntä. En varsinaista keissiä tuntenut paremmin, koska siinä oli korkeita veroasiantuntijoita. Tässähän oli kyse verottajan toimesta Fryckmanin yritykseen. Lähdin perustelemaan, että olisi hyvä että katsottaisiin, mikä oli tämä homma, Putkonen sanoo.
Putkonen ja Lindström ovat nykyään eri leireissä. Putkonen on perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas ja Lindström kuuluu perussuomalaisista kesäkuussa 2017 irtaantuneeseen siniseen tulevaisuuteen.
Ulkoministeriö sai suostumuksen peruutettua
Ulkoministeriössä tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ministerin suostumus saatiin peruutettua. Lopulta välitystuomioistuimen pääsihteeri päätti reilut puolitoista vuotta Lindströmin allekirjoittaman suostumuksen jälkeen viime joulun alla, ettei oikeus käsittele juttua.
Myös Lindström itse osallistui talkoisiin, jotta Suomi välttäisi oikeusprosessin. Hän lähetti välitystuomioistuimen pääsihteerille viime marraskuussa kirjeen, jossa kertoo yrittäneensä monta kertaa perua antamaansa suostumusta ja vakuuttelee, ettei kyse ole virallisesta suostumuksesta. STT sai kirjeen ulkoministeriöstä pyydettyään kaikki juttua koskevat paperit.
– Allekirjoitukseni siihen saatiin viekkaudella, se oli puoleltani erhe ja kaduin sitä pian allekirjoittamisen jälkeen, kirjeessä lukee.
Heinäkuussa 2017 Lindströmillä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Hän puolusti STT:lle ja Iltalehdelle antamissaan kommenteissa suostumusta sillä, että piti asiaa poikkeuksellisena. Tuolloin hän kertoi pitävänsä hyvänä sitä, että asia saadaan ratkottua EU-tasolla.
Lindström kertoo, että sanoi lehdistölle näin, vaikka oli jo tajunnut virheensä. Syynä oli se, että hänen piti perustella toimintaansa itsellensäkin, ja tämä oli "selitys joka jäi päälle".
– Mutta kun ymmärsin, että tässä on paljon isommasta asiasta kysymys, niin tulin katumapäälle, Lindström sanoo nyt.
Tuomioistuimelle lähetettyyn vetoomuskirjeeseen on liitetty myös Lindströmin Fryckmanille huhtikuussa 2018 lähettämä sähköposti, jossa hän vetoaa Fryckmaniin, ettei tämä käyttäisi suostumusta.
– Vetoan, ettei aikanaan allekirjoittamaani kirjettä Haagin vetoomustuomioistuimeen käytettäisi mihinkään. Se oli oman kokemattomuuteni syytä, Lindström kirjoittaa Fryckmanille sähköpostissa.
Kirjeessään hän perustelee, että ei edes olisi voinut tällaista suostumusta antaa, sillä asiaa ei ollut ratkaistu lain edellyttämässä esittelymenettelyssä. Tätä mieltä oltiin myös ulkoministeriössä.
"Asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla"
Fryckmanin kanssa yritti neuvotella myös Lindströmin silloinen erityisavustaja Leena Riekkola, joka toimitti alun perin ministerin kirjallisen suostumuksen Fryckmanille. Fryckman ehdotti Riekkolan Lindströmille lähettämän sähköpostin mukaan, että asian voisi hoitaa siistimmin maksamalla Fryckmanille häneltä viety omaisuus takaisin.
Lindström ei koe, että tämä olisi ollut kiristystä. Hän toteaa, ettei hänellä tietenkään voinut olla valtuuksia mitään maksuja hyväksyä.
– Kiristys on ehkä aika vahva sana, mutta pidin sitä kyllä aika epämiellyttävänä kaiken kaikkiaan, Lindström sanoo.
Ministerin suostumus poiki oikeusministeriölle myös muita vastaavia tapauksia, joissa valtiota vaadittiin suostumaan välimiesmenettelyyn. Oikeusministeriö epäsi pyynnöt.
Yksi hakijoista valitti oikeuskanslerille ministeriön toiminnasta vedoten Fryckmanille annettuun suostumukseen. Hän näki, että hänen olisi yhdenvertaisen kohtelun vuoksi saatava pyytämänsä suostumus.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti kuitenkin totesi, että Lindström ei antanut suostumustaan säädetyssä esittelymenettelyssä ja päätyi ministeriön kannalle.
Eurooppalainen lentokonevalmistaja Airbus ilmoitti torstaina, että se lopettaa A380 -matkustajalentokoneiden valmistamisen.
Airbus kertoi tiedotteessaan, että viimeinen A380 toimitetaan asiakkaalle vuonna 2021.
A380 on maailman suurin matkustajakone. Se tunnetaan myös lempinimellä superjumbo. Koneeseen mahtuu yli 500 ihmistä. Ensimmäiset superjumbot aloittivat lennot vuonna 2008.
Kaksikerroksinen A380 suunniteltiin Boeingin legendaarisen 747 -matkustajakoneen haastajaksi.
Superjumbon suosio ei kuitenkaan vastannut odotuksia, koska lentoyhtiöt halusivat ostaa mieluummin pienempiä ja ketterämpiä matkustajakoneita.
Uutistoimisto AP:n mukaan A380 on niin suuri, että lentoasemat ovat joutuneet rakentamaan uusia kiitoratoja ja muokkaamaan terminaalejaan konetta varten.
Emirates alkoi suosia pienempiä koneita
Dubailainen lentoyhtiö Emirates on ollut Airbusin suurin A380-asiakas. Airbusin mukaan superjumbojen valmistus lopetetaan, koska Emirates on vähentänyt A380-koneiden tilauksia.
Emirates on korvannut superjumboja tilaamalla Airbusin pienempiä A350 ja A330neo -matkustajakoneita.
Airbus kertoi, että konetyypin valmistuksen loppuminen voi vaikuttaa 3 000–3 500 työpaikkaan. Yhtiö aloittaa keskustelut asiasta ammattiliittojen kanssa tulevina viikkoina.
Airbus julkaisi torstaina myös viime vuoden tuloksensa. Yhtiö teki voittoa 3,1 miljardia euroa. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 29 prosenttia.
Aiheesta voi keskustella torstaina 14. helmikuuta 2019 kello 13 asti.
