Helsingin käräjäoikeuden tuomari istuu tänään syytetyn penkille Helsingin hovioikeudessa. Syyttäjä vaatii hänelle tuomiota tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta Axl Smithin salakatselujutun vuoksi.

Tuomarin epäillään toimittaneen huolimattomuuttaan tiedotusvälineille tuomiosta kappaleen, johon sisältyi salattuja asianosaisten nimiä. Yhteensä seitsemän Smithin uhria on jutussa asianomistajina.

Smith tuomittiin seksikumppaniensa salakuvaamisesta ja tallenteiden esittelystä useille ihmisille. Käräjäoikeus toimitti tuomion helmikuussa 2017 pyynnöstä useisiin uutistoimituksiin.

Viittä asianomistajaa edustava oikeustieteen maisteri Markus Talvio kertoo, että hän tulee esittämään sekä rangaistus- että korvausvaatimuksen käräjätuomarille. Hän ei kuitenkaan vielä kommentoi vaatimusten sisältöä.

Alun perin Talvio pyysi poliisia tutkimaan myös, onko tuomiossa paljastuneita uhrien henkilötietoja käytetty lainvastaisesti mediassa tai paljastettu eteenpäin toimituksista. Poliisi ja Talvio kuitenkin päätyivät rajaamaan selvityksen pois tutkinnasta. Syynä oli se, että selvittäminen olisi Talvion mukaan ollut työlästä. Näin ollen oikeutta käydään vain tuomarin toiminnasta.

Syyteharkinta tehtiin Oikeuskanslerinvirastossa, mutta jutun syyttämisen hoitaa valtionsyyttäjä Mikko Männikkö. Koska syytetty on käräjäoikeuden tuomari, juttua käsitellään ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeudessa.

Hovioikeus tuomitsi marraskuussa 2017 Smithin käräjäoikeuden tavoin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Smith tuomittiin 30 salakatselusta, neljästä kunnianloukkauksesta sekä kahdesta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Uhreja oli yhteensä 29.

Tänään käsiteltävän tuomarin virkarikosjutun julkisuudesta päätetään aamulla istunnon aluksi.

Yhdysvalloissa Texasin osavaltiossa sijaitsevan Houstonin kaupungin puhelinpalvelu sai maanantaina erikoisen soiton.

Soittaja kertoi, että hän on löytänyt hylätystä talosta tiikerin, kertovat The New York Times ja The Washington Post -lehdet.

Nainen oli mennyt luvatta hylättyyn taloon polttamaan kannabista. Talon autotallissa hän havaitsi häkissä olevan tiikerin.

Houstonin poliisi ja eläinsuojeluviranomaiset saapuivat talolle ja tapasivat siellä ilmoituksen tehneen naisen.

The New York Timesin mukaan viranomaiset kuulivat ja haistoivat tiikerin, mutta eivät voineet astua rakennukseen ilman lupaa. Kun viranomaiset saivat kotietsintäluvan, he pääsivät hakemaan tiikerin pois rakennuksesta.

Viranomaiset rauhoittivat ison kissan ja toimittivat sen aluksi Houstonin eläinsuojan hoiviin. Siellä se sijoitettiin väliaikaisesti hevosen karsinaan.

Ystävällinen otus

Houstonin eläinsuojaa valvovan viraston tiedottaja Lara Cottingham kertoi The Washington Postille, että tiikeri oli liian pienessä häkissä. Se oli kuitenkin ystävällinen ja hyvin syönyt, koska joku oli käynyt ruokkimassa sitä.

Cottinghamin mukaan kyseessä oli harvinainen tapaus, mutta ei ensimmäinen kerta, kun Houstonin viranomaiset ovat pelastaneet tiikerin.

– Valitettavasti jotkut ajattelevat, että on siistiä pitää tiikeriä tai muita eksoottisia eläimiä lemmikkinä. Usein käy niin, että pienestä, pehmoisesta kisusta kasvaa todella suuri, kallis ja mahdollisesti vaarallinen otus, Cottingham sanoi The Washington Postille.

– Siten näitä eläimiä hylätään tai jätetään todella huonoihin olosuhteisiin, hän jatkoi.

Houstonin kaupunki jakoi viestipalvelu Twitterissä kuvan pelastetusta kissapedosta.

Tiikeri sai uuden kodin

Eläintenhoitojärjestö The Humane Society of the United States tiedotti tiistaina, että tiikeri sai uuden kodin Cleveland Amory Black Beauty Ranch -farmilta Murchisonista.

Kyseisellä tilalla asuu yli 800 eläintä. Niiden joukossa on kaksi muuta tiikeriä, joista toinen on pelastettu tiikerinkasvattajalta ja toinen on entinen lemmikki.

The Washington Postin mukaan Texasin osavaltio sallii tiikerin omistamisen erikoisluvalla. Houstonin kaupungissa tiikerin pitäminen sen sijaan on laitonta.

Houstonin viranomaiset yrittävät nyt selvittää, kuka hylätyn tiikerin omistaa.

Kittilän kunta pitää erotetun kunnanjohtajan Anna Mäkelän vaatimia vahingonkorvauksia liian suurina. Mäkelä vaatii Kittilän kunnalta 20 000 euron vahingonkorvauksia työsyrjinnästä Lapin käräjäoikeudessa.

Kunta on valmis korvaamaan enintään 500 euroa. Kunta vetoaa vahinkorvauslain säännöksiin, jossa on mainittu esimerkiksi työsyrjintärikoksista tuomittaessa vahingonkorvauksen määräksi 500-1500 euroa.

Lisäksi Mäkelä vaatii kuntaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa, mutta tähän kunta vastaa, ettei voi olla vastuussa niistä koska ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä.

Kittilän kunnanhallitus antoi vastauksensa Mäkelän korvausvaatimuksista Lapin käräjäoikeudelle tiistaina.

Mäkelän irtisanomiseen liittyvä oikeudenkäynti jatkuu vielä keskiviikkona Lapin käräjäoikeudessa Rovaniemellä syytettyjen kuntapäättäjien loppulausunnoilla. Käräjäoikeuden ratkaisua odotetaan myöhemmin keväällä.

Tänä keväänä moni sellainen ikätoveri, julkkiskin, jonka on ajatellut kuuluvan niin sanotusti kalustoon, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Se on hieno sanonta, ajasta ikuisuuteen. Täällä me näet olemme, ajassa, tässä päivässä ja toivottavasti huomisessa, mutta ikuisuudella ei ole rajoja.

Syöpään kuollut kirjailija Henning Mankell kirjoitti pelkäävänsä kuolemassa juurikin ikuisuutta. Elämä oli lyhyt, mutta ikuisuus niin pitkä – tai ei edes sitä.

Ikuisuus oli aina.

Arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

Kun ihminen kuolee, me muistelemme häntä elävänä, emmekä ajattele hänen kuolemaansa. Emme ajattele häntä kuolleena, vaan katselemme hänestä otettuja valokuvia, jossa hän ei ole ikuisuudessa, vaan ajassa täällä meidän kanssamme.

Kuolemaa sen sijaan haluaa ajatella hyvin harva.

Eräiden filosofien mielestä se onkin viisasta, mutta itse mietin, arvostaisimmeko elämää ja toisiamme enemmän, jos puhuisimme kuolemasta edes hieman enemmän.

Nyt kuolema on siivottu pois ja siirretty sermin taa niin, ettei kenenkään tarvitse nähdä tai kuulla siitä. Tähänkin kirjoitukseen olisi pitänyt kai laittaa ”trigger warning”, ettei kukaan vain ahdistu. Mutta entä jos ihminen ahdistuu juuri siksi, ettei kuolemasta puhuta? Että se on kauempana kuin koskaan ihmiskunnan historiassa?

Kun oma läheiseni kuoli, järkytys oli käsittämätön – yhtä suuri kuin varsinainen suru. En ollut koskaan aiemmin varsinaisesti ajatellut, että läheiseni – saati sitten minä – joskus aivan oikeasti kuolee.

Lehtijutuissa kuolema näyttäytyy pikku-uutisina, jossa joku menehtyy nokkakolarissa tai järjettömässä onnettomuudessa, kuten putoamalla siiloon tai puristumalla trukkikuorman väliin, tai sitten maailman toisella puolen luonnonkatastrofissa tai sisällissodassa. Julkkikset menehtyvät ja sitten heitä muistellaan jättiliittein ja erikoisnumeroin. Valokuvissa näkyy korkeintaan muunväristen ihmisten ruumiita pommin tuhoamissa raunioissa. Muutoin kuolleen kuvaamista pidetään häväistyksenä, vaikka vielä isovanhempien kuva-albumista saattaa löytää pieniä mustavalkoisia valokuvia, joissa koko saattoväki tuijottaa avonaiseen arkkuun.

Kuolleen kasvoja siksi on harva nähnyt, niistä on vain fiktiivisiä toisintoja, jotka ovat peräisin elokuvastudioiden maskeeraajilta ja kirjojen kuvailuista. Kuolleen kasvoihin on sen sijaan harva koskaan katsonut ja harva edes haluaa.

Ja miksi?

Tietysti siksi, että pelkäämme omaa kuolemaamme.

Uskon, että juuri alitajuinen kuolemanpelko luuraa monen sellaisen asian taustalla, joka on nytkin pielessä yhteiskunnassamme.

Yksi niistä on järjetön nuoruuden palvonta, jonka toinen puoli on tietenkin ikäsyrjintä eli ageismi. Vimman vallassa kaikki ikäiseni yrittävät pysyä ”nuorekkaina”, ostelevat antiage-voiteita ja HIIT-jumppaavat kuin viimeistä päivää.

Toinen on vanhusten hylkääminen yksinäisyyteen ja heidän huono hoivansa. Tätä mieltä on myös emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä. Hänenkin mielestään vanhusten kohtelu kertoo nimenomaan työikäisen väestön omasta vanhenemisen ja kuoleman pelosta.

Ei siis ihme, että aktiivisuuden vaatimukset koskevat jo vanhuuttakin – kaikkien tulisi olla ikiliikkujia à la Aira Samulin, golfata Miamissa, yksinpurjehtia ja hiihtää Lapponian kaikki kolme täysmatkaa kahdeksankymppisenä. Myös kuolemassa on ihanteensa – se pitäisi tehdä mahdollisimman sisäsiististi, pitäisi kaatua suorilta, kuolla ns. saappaat jalassa. Kaikkein parasta olisi, että kaatuisi suoraan arkkuun, jonka kansi napsahtaisi saman tien kiinni.

Koska kuoleminen ei tapahdu näin mallikkaasti, se on siirretty mahdollisimman näkymättömiin ammattilaisten hoidettavaksi. Nykyaikana kuolleeseen ei tarvitse koskea, se koettaisiin kammottavaksi, jopa likaiseksi.

Uumoilen, että juuri tämän vuoksi moni myös haluaa oman ruumiinsa tai läheisensä tuhkattavan. Kuvitelma maatumisesta on nimittäin aivan liian hirveä. Miten moista voisi ajatella maailmassa, jossa kaikki pyörii hygienian, jatkuvien uutuuksien ja uudistumisen sekä ikuisen kauneuden ehdoilla? Se on todellakin mahdotonta.

Mutta kuten Juice Leskinen aikoinaan lauloi: elämä on kuolemista. Joka päivä solumme vanhenevat, popsimme miten paljon antioksidantteja tahansa. Meidän kehomme palavat yksinkertaisesti pikkuhiljaa poroksi.

Millä tavoin pystyisimme siis hyväksymään rajallisuutemme?

Vai pitäisikö meidän tosiaan elää niin kuin kaikki jatkuisi loputtomiin?

Asta Leppä

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kestävyysurheilun harrastaja. Hän kirjoittaa paraikaa kolmatta kirjaansa, jonka aiheena on vastakkainasettelun ilmapiiri.

Kuolemasta voi keskustella 13.2. klo 16.00 asti.

Porin torille syttyi tiistaina illalla kynttilämeri toissayönä sairauskohtaukseen kuolleen Olli Lindholmin muistoksi. Paikalle oli kerääntynyt satoja suru-uutisen pysäyttämiä porilaisia. Moni oli pukeutunut Ässä-vaatteisiin, sillä Lindholm tunnettiin intohimoisena Ässä-fanina.

Tunnelma Lindholmin syntymäkaupungissa oli lähes harras, mutta monen mieleen nousi jo paljon iloisia muistoja ja hienoja kokemuksia Yö-yhtyeen keikoista.

– Olen koko nuoruuteni kuunnellut Ollin musiikkia. Olemme myös tavanneet keikalla. Minulle oli tärkeätä tulla tänne keikalle, kertoo kyyneleitään pyyhkivä nainen.

Hänen ystävättärensä sanoo, että Olli kosketti kaikkia. Porin torillekin oli saapunut paljon eri-ikäisiä ihmisiä.

– Ehkä yllättävintä tässä on se, että täällä on torilla on paljon teini-ikäisiä. 14-16-vuotiaat tytöt ja pojat ovat tulleet tänne itsekseen kynttilä mukanaan.

Uutinen Lindholmin kuolemasta tuli porilaisille täytenä yllätyksenä ja sitä oli vaikea käsittää.

– Ensimmäinen ajatus oli, että tämä ei ole totta. Ei niin hyvässä kunnossa oleva mies voi kuolla, kertoo porilaismies.

Torilla kajahti useampaan otteeseen myös yhteislaulu, kun Lindholmin ja Yön fanit lauloivat yhtyeen lauluja.

– Ollin kanssa oltiin tuttuja pitkään. Minä olin fiftari ja hän punkkari, mietti Rakkaus on lumivalkoinen -kappaletta torilla laulanut mies.

10:08 Korjattu päivä: tapahtuma oli tiistai-iltana eikä keskiviikkona.

Lue lisää:

The Voice of Finlandin nauhoitetu jaksot esitetään normaalisti – mukana kunnianosoitus Olli Lindholmille

Jussi Hakulinen: "Olli Lindholm tunnisti hyvän biisin ja laittoi kappaleeseen kaikkensa"

Olli Lindholmin kuolema pysäytti vakiokuntosalilla, Tampereella ja Porissa: "Melkein kuin olisi tuttu mennyt"

Suvi Teräsniska luhistui keittiön lattialle kuultuaan oppi-isänsä Olli Lindholmin kuolemasta: "Ikävä on pohjaton"

Kaikki 16 vuotta täyttäneet turvapaikanhakijat saavat perehdytyksen suomalaiseen yhteiskuntaan. Perehdytykset muodostuvat samoista tietopaketeista kaikissa vastaanottokeskuksissa.

Käytännössä perehdytys tarkoittaa omaehtoisesti tutustuttavia tietopaketteja ja luentoja. Niissä on oma pakettinsa suomalaiselle seksuaalikäyttäytymiselle ja tasa-arvolle.

– Kysymyshän on arvoista, toisen kunnioittamista, toisen henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Ei näitä asioita rakenneta ihmiselle puolentoista tunnin kurssilla, sanoo Jyväskylän Salmirannan vastaanottokeskuksen johtaja Henrik Mujunen.

– Joku luennoi, ja välissä on tulkki. Syntyy kysymyksiä. Niihin ei ehditä vastamaan, koska aikaa on rajallisesti. Kuulijat ovat tulleet kaaoksen keskeltä uuteen maahan, ja heidän elämänsä on kaaoksessa edelleen. Siitä voi päätellä, kuinka paljon menee päähän, sanoo kokemusasiantuntija Däman Said.

Turvapaikanhakijoiden osuus seksuaalirikoksista on selvästi suurempi kuin heidän osuutensa kaikista rikoksista. Viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla kaikissa rikoksissa epäillyistä oli turvapaikanhakijoita alle 0,4 prosenttia. Seksuaalirikoksissa turvapaikanhakijoiden osuus oli kymmenkertainen, neljä prosenttia.

Tilastotietoa on yritetty selittää muun muassa sillä, että turvapaikanhakijoita tulee erityisesti maista ja kulttuureista, jossa naisen asema on aivan toisenlainen kuin Suomessa.

Vastaavasta teosta joku kuolisi heidän kotimaassaan. Henrik Mujunen

Eivätkö turvapaikanhakijat siis tiedä, että raiskata ei saa?

– Varmasti tietävät, se on päivänselvää. Jos puhutaan esimerkiksi lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, meidän asiakkaamme sanovat, että vastaavasta teosta joku kuolisi heidän kotimaassaan, sanoo Mujunen.

Iranilaissyntyinen Said on tuli Suomeen vuonna 1991. Hän ja hänen perheensä pakenivat Iranista vallankumouksen jälkeisessä kaaoksessa, ja päätyivät lopulta Muurameen.

Nykyään Said auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Käytännössä se tarkoittaa juttelemista – muun muassa tasa-arvosta ja seksistä.

– Se voi olla vaikka oluella käyntiä, tapahtua sählykerhon yhteydessä tai sattumalta törmätessä. Missä tahansa, sanoo Said.

Tietämättömyyden tai kehnon henkilökohtaisen tilanteensa taakse ei kukaan voi mennä piiloon, mutta suomalainen tasa-arvo ja naisen asema voivat olla toisenlaisesta kulttuurista tuleville outoja ja hankalasti ymmärrettäviä.

– Tullaan paikoista, joissa naisena oleminen ylipäätään on esineellistetympää. Mutta uskontokysymys se ei ole, enemmänkin kansantauti, toteaa Said.

Selitykseksi ei käykään se, ettei tiennyt.

– Suomeen tulevilla on velvollisuus omaksua tämän yhteiskunnan säännöt, ja esimerkiksi raiskausrikokset ovat lähtökohtaisesti tuomittavia kaikkialla, sanoo Mujunen.

Hän voi ajautua tunteeseen, että millään ei ole enää mitään väliä. Däman Said

Mutta mikä saa aikaan erityisesti joidenkin nuorten maahanmuuttajamiesten jopa seksuaalirikoksiin yltävän käytöksen? Däman Said on sitä mieltä, että taustalla on samanlaisia syitä, jotka vaikuttavat kenen tahansa rikollisen käytökseen. Sellaisia syitä kuin eriarvoisuuden kokemus ja syrjäytyminen.

– Ihmisellä saattaa olla kokemus, että häntä ei ole kuultu eikä häntä ole hyväksytty yhteiskuntaan. Siinä hän voi ajautua tunteeseen, että millään ei ole enää mitään väliä, Said sanoo.

Oleskeluluvan saaminen voi Saidin mukaan kääntyä myös itseään vastaan, ikään kuin syrjäytymisen kokemuksen pelikuvana.

– Juuri on pitänyt pelätä ja käyttäytyä priimahyvin, että hyväksytään. Sitten tulee se virallinen hyväksyntä, mittari heilahtaakin toiseen reunaan eivätkä reseptorit enää anna rajoittavaa signaalia.

Vastaanottokeskuksen johtaja Henrik Mujunen taas ei halua lähteä selittämään seksuaalirikoksia. Hän hakee ratkaisuja, ja hänen mukaansa sellainen olisi laaja yhteiskunnallinen keskustelu, jossa ovat mukana kaikki.

– Nämä ovat ilmiöitä, joita emme pääse karkuun emmekä voi peitellä. Ne pitää kohdata, hän sanoo.

Däman Said tuo esiin sen, että osa suomalaisista on pikaisesti valmiina kun jotain tapahtuu, mutta ei ennen sitä.

– Missä he ovat silloin, kun pitäisi pohtia mitä tämä tyyppi tarvitsee syrjäytymisensä estämiseen? Missä he ovat silloin, kun pitäisi tehdä töitä näiden ihmisten eteen? hän kysyy.

Kotouttamisesta on Suomessa säädetty lailla (Finlex). Lain piiriin kuuluvat kaikki maahanmuuttajat, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Yksi poikkeuksista ovat turvapaikanhakijat, he siirtyvät lain piiriin vasta saatuaan oleskeluluvan. Turvapaikkahakemuksen käsittely kestää Maahanmuuttoviraston laskurin mukaan tällä hetkellä noin puoli vuotta.

Lue myös:

Mistä syystä joku raiskaa lapsen? Voiko ihminen syyllistyä hyväksikäyttöön vain kulttuuritaustan takia? Psykologit pohtivat, miksi jotkut päätyvät hirveisiin tekoihin

Pakkanen hellitti, lumisade taukosi ja aurinko tuli esiin. Moni asukas pääkaupunkiseudulla huokasi tiistaina helpotuksesta ja irrotti vihdoin pakonomaisen otteen lumikolasta. Ilo oli paikoin kuitenkin lyhyt, sillä sulavat lumimassat toivat eteen uuden vitsauksen.

Espoon Karhuniityntiellä ikkunoista ihailtiin yllättäen laineiden liplatusta, kun kotikatu täyttyi vedestä.

– Vettä on tiellä parin kolmensadan metrin matkalla. Aikuinen kyllä pääsee kahlaamalla, mutta mieheni haki eilen ystävältään lainaksi kanootin, jotta saamme lapset jotenkin kuivin jaloin kotiin, tien varrella asuva Anniina Vuopala kertoo.

Veden korkeus hipoo Vuopalan mukaan nilkkoja, mutta nousee hetkittäin jopa polvenkorkeudelle saakka.

–Aikuisella polveen yltävistä saappaista jää kuivaksi sellainen viitisen senttiä, kun siinä kahlaa. Syvyys yllättää jonkun verran ja muutama auto on siitä jouduttu jo hinaamaan pois, sanoo Vuopala.

Sulamisvesi ei pääse pois, kun ojat ja viemärit ovat jäässä

Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mukaan sulavat lumet aiheuttavat tällä hetkellä ongelmia ympäri pääkaupunkiseutua. Sulamisvesi ei pääse sadevesikaivoihin lumen ja jään takia vaan kertyy isoiksi lammikoiksi.

Asukkaiden ilmoituksia lammikoista on tullut jopa niin paljon, että vedenjakelun vikapäivystysnumero on ollut vaarassa ruuhkautua.

Suomen ympäristökeskuksen johtavan hydrologin Bertel Vehviläisen mukaan paikallisia hulevesitulvia tulee tähän aikaan vuodesta helposti, kun lämpötila vaihtelee paljon.

– Tämmöinen sahaava sää, että pakastaa ja sulaa vuoronperään, on omiaan pitkittämään tällaista ongelmaa. Tilanne helpottaa kuitenkin nopeasti, jos viemärit ja ojat saadaan auki, sanoo Vehviläinen.

Paikallisten hulevesitulvien kannalta merkitsevää on siis se, saadaanko viemärit ja ojat imemään sulamisvesiä tarpeeksi nopeasti.

Ennuste lupaa lisää lauhaa

Loppuviikolle luvataan lauhaa säätä, mikä nopeuttaa lumien sulamista edelleen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, etelässä lämpötila voi kohota jopa useita asteita plussan puolelle.

Mitään laajoja kevättulvia ei Vehviläisen mukaan ole kuitenkaan vielä näkyvissä, vaikka isoissa joissa veden pinta on noussut paikoin jopa puoli metriä.

Espoon Karhuniityntiellä asukkaat ovat auttaneet toisiaan ja kanootin lisäksi ihmisiä on kuljetettu lammikon yli viime päivinä muun muassa mönkijällä. Talojen nurkkia vesi ei vielä tavoita, mutta roskakatoksen ja vesirajan välillä on enää vain senttejä.

Länsiväylän mukaan Espoon kaupunki yrittää nyt kiireellä saada tietä auki. Paikalla on tiistaina ollut kaivuri sekä kaksi paineautoa.

– Jos sää tästä vielä lauhtuu, niin pitää pitää peukut pystyssä, että kaupunki saa vedet pois tieltä, naurahtaa Vuopala.

VR aikoo lopettaa lippujen myynnin käteisellä rahalla junissaan syyskuussa. VR:n mukaan käteisellä maksetaan junissa jo niin harvoin, ettei myynti jatkossa kata käteisen käsittelykustannuksia. Yli 99 prosenttia suomalaisista maksaa joko ennakkoon tai junassa kortilla.

Uudet myyntilaitteet tulevat kaukojuniin tänä vuonna. Samalla VR on uusimassa verkkokauppansa, mobiilisovelluksensa sekä automaattinsa. Uudella laitteellaan konduktööri voisi rahastaa vain korttiasiakkaita.

– Pyrimme tekemään siirtymästä mahdollisimman joustavan. Pitkä siirtymäaika tarjoaa mahdollisuuden totuttautua muiden kanavien ja maksuvälineiden käyttöön, sanoo matkustajaliikenteen johtaja Maisa Romanainen tiedotteessa.

VR lopetti lähijunissa lipunmyynnin kokonaan jo kesällä 2017.

Visa Electron ei nyt yleensä toimi – kohta yleensä toimii

Aiemmin VR ei ole suositellut junassa maksukorttina Visa Electronia. Etenkin alaikäiset ja nuoret aikuiset käyttävät Electron-korttia, jota pankit myöntävät nuorimmillaan 10-vuotiaille. Pääsääntöisesti se ei ole toiminut konduktöörien tämänhetkisillä laitteilla. Uusissa laitteissa Visa Electron toimii, suurimmaksi osaksi.

– Silti rataverkolla on kohtia, joissa puhelinyhteys ei riitä. Emme voi luvata, että ihan kaikissa kohdissa Visa Electron toimii, sanoo VR:n viestintäpäällikkö Janna Viisterä Ylelle.

Kortti eroaa muista siinä, että se varmentaa aina maksuhetkellä, ettei pankkitili mene miinukselle.

Uusissa laitteissa junan henkilökunnalla on myös kattavammin tietoa matkan etenemisestä.

Lue myös:

Ruotsissa käteisen käymättömyys voi olla jo normaalia – Helsingissä kahvilaketjun testi käteisettömyydestä oli asiakkaille liikaa

Suomalaiset pitävät kiinni käteisestä, vaikka ruotsalaiset siitä luopuvat

Suuri kuntosaliketju lopettaa käteisen käytön Suomessa – seuraavatko muut yritykset perässä?

Kello on 3.21, kun säpsähdät hereille.

Vilkaiset puhelinta, korjaat asentoa, vedät peittoa tiukemmin päälle. Pidät silmiäsi kiinni ja yrität rentoutua, mutta uni ei vain tule.

Ajatukset sen sijaan tulevat, ja ne rynnistävät suoraan päälle.

Vielä päivällä varsin vähäpätöisiltä tuntuneista asioista paisuu pimeässä makuuhuoneessa yhtäkkiä ongelmia, jotka ottavat suorastaan mörkömäiset mittasuhteet.

Kuulostaako tutulta? Jos vastasit kyllä, et ole yksin.

Noin 3000 ihmistä – nuorin 15 ja vanhin noin 80 – avautui Ylelle omista yöllisistä murheistaan verkkosivuillamme julkaistun kyselylomakkeen kautta.

Ja niitä murheita on paljon.

Luisuuko elämä alamäkeen?

"Raha, työasiat ja ihmissuhteet. Usein huolelle on vaikea antaa sanoja. Se vain tuntuu voimakkaana ja painavana asiana, josta ei pääse eroon, vaikka kuinka toivoisi."

Näin yöllisistä ajatuksistaan kirjoittaa 20-vuotias nainen, yksi yömurehtijoista. Samalla hän tulee tiivistäneeksi ne huolenaiheet, jotka meille tulleissa vastauksissa nousivat yleisimmin esille.

40-vuotias koulussa työskentelevä nainen kertoo esimerkiksi huolehtivansa öisin väleistään oppilaisiin ja kollegoihin, 50 vuoden ikäistä miesvastaajaa mietityttää, onko hän tehnyt töissä jonkin virheen.

Yksinhuoltajaäiti murehtii työpaikan säilymistä ja talouttaan, kun uraa tekevä perheenisä on harmissaan riittämättömästä ajasta lastensa kanssa.

"Mieleen tuli kaikenlaisia ajatuksia epäonnistumisesta, työttömyydestä ja elämän alamäkeen luisumisesta. Tuli olo, että nyt tällä sekunnilla pitäisi oikeastaan nousta ylös ja tehdä kaikki valmiiksi", kirjoittaa puolestaan 29-vuotias mies, joka on saanut itsensä öisin kierroksille loputtomalta tuntuneen gradutyönsä takia.

16-vuotias muunsukupuolinen taas kertoo kantavansa huolta siitä, onko hän ollut seurustelusuhteessaan tarpeeksi hyvä kumppani.

Ja ikään kuin omat henkilökohtaiset murheet eivät riittäisi, osa vastaajista paljastaa kantavansa huolta myös koko ihmiskunnan tilasta. Ilmastonmuutoksesta, sodista, nälänhädästä, maailmanpolitiikasta ja elämän yleisestä epäoikeudenmukaisuudesta.

"Miksi minusta tulee öisin ylidramaattinen marttyyri?" ihmettelee 32-vuotias naisvastaaja.

Annetaan asiantuntijan kertoa.

Perfektionismi ruokkii yöllisiä pelkoja

Työterveyslaitokselta kysymykseen vastaa uniasiantuntija ja psykologi Mikael Sallinen.

Hänen mukaansa ilmiö johtuu siitä, että aivojen tunteiden säätely heikentyy väsyneenä. Erilaiset stressinaiheet siis pulpahtavat helpommin pintaan, kun ihminen ei ole ihan terävimmillään.

– Yöllä ympärillä ei ole myöskään virikkeitä, jotka ohjaisivat ajatuksia pois näistä ongelmista, kuten päivällä tapahtuu, Sallinen selventää.

Kyseiselle ilmiölle on oma nimensäkin: ruminaatio. Se tarkoittaa märehtimistä.

Myös tietyt luonteenpiirteet saattavat ruokkia öisiä kauhuskenaarioita.

– On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että perfektionismi, neuroottisuus ja ylitunnollisuus liittyvät tällaiseen oirehtimiseen, psykologi sanoo.

Eli ihminen, joka pyrkii tekemään kaikki asiat täydellisesti, saattaa kantaa muita useammin huolta pienistäkin arkisista asioista.

Ylen joukkoistukseen vastannut 37-vuotias mies kertoi miettivänsä yöllä muun muassa autojen toimintaa ja polttopuiden riittävyyttä, 29-vuotias nainen kukkien kastelemista.

"Kaikkea pitäisi ehtiä tekemään enemmän ja paremmin, ja samanaikaisesti pitäisi ehtiä nauttimaan elämästä. Minulla on kaikkea, mitä olen halunnut, ja kaiken järjen mukaan minun tulisi olla iloinen ja huoleton. Silti jatkuva ahdistus ja riittämättömyyden tunne vaivaavat", summaa tuntojaan 39-vuotias mies.

Voiko tästä kaikesta päätellä, että suomalaisten yöt kuluvat murehtien?

Varmaa vastausta asiaan ei ole, sillä ilmiön yleisyyttä ei ole tarkemmin tutkittu.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori ja unitutkija Timo Partonen kuitenkin arvioi, että varsin moni suomalainen murehtii asioita öisin ainakin satunnaisesti.

Jotakin voi kertoa sekin, että työikäisten tilapäinen unettomuusoireilu on THL:n ja Työterveyslaitoksen yhteisten tutkimusten mukaan yleistynyt 2000- ja 2010-lukujen aikana.

Samaan aikaan entistä harvempi kokee nukkuvansa riittävästi.

Tämä käy ilmi muun muassa väestötason terveyttä kuvaavissa Terveys 2011- ja Fin Terveys 2017 -tutkimuksissa.

Niistä selvisi esimerkiksi, että noin kuudessa vuodessa liian vähän nukkuvien yli 30-vuotiaiden määrä on lisääntynyt.

Vuonna 2011 naisista 20 prosenttia kertoi nukkuvansa omasta mielestään liian vähän, kun jatkotutkimuksessa heitä oli jo 25 prosenttia. Puolestaan miehistä 16 prosenttia koki aiemmin nukkuvansa riittämättömästi, kun vuonna 2017 määrä oli noussut 22 prosenttiin.

Unihäiriöpotilaita hoitava dosentti Henri Tuomilehto pitää suuntausta huolestuttavana. Tuomilehto luonnehtisi uneen liittyviä ongelmia jo kansansairaudeksi.

– Tämä ongelma koskee myös muita kuin suomalaisia. Ihmiset ympäri maapalloa nukkuvat tällä hetkellä vähemmän ja huonommin kuin koskaan ennen.

Ylelle yöllisiä murheitaan jakaneista enemmistö kertoi, että asioiden vatvominen häiritsee heidän yöuniaan vähintään joskus.

"Loppuuko tämä murehtiminen koskaan?" kysyy 63-vuotias nainen.

Joitakin apukonsteja voi ainakin kokeilla.

Ylen haastattelemien uniasiantuntijoiden mukaan yksi tapa laittaa yöllinen ahdistus ruotuun on nousta sängystä pois.

THL:n Timo Partonen sanoo, että jos uni ei heräämisen jälkeen tule takaisin esimerkiksi noin vartissa, kannattaa siirtyä toiseen huoneeseen ja olla tekemättä mitään, jolloin tylsyys houkuttelee unen takaisin.

– Sänkyyn ei kannata mennä pyörimään, ennen kuin oikeasti tuntee olonsa taas uneliaaksi.

Toinen keino päästä irti yöllä asioiden vatvomisesta on pitää niin sanottu “huolihetki”, eli käsitellä aktiivisesti omaa mieltä painavia asioita päivällä joko yksin tai jonkun kanssa jutellen.

– Aivoja siis ikään kuin komennetaan siihen, että ikävät asiat käsitellään muualla ja sänky on vain nukkumista varten, Uniliiton uniterapeutti Susan Pihl kuvailee.

Mikäli ajatukset siitä huolimatta vyöryvät niskaan yöllä ja kehon jännitys jatkuu, voi Pihlin mukaan kokeilla auttaisiko esimerkiksi eri lihasryhmien jännittäminen ja rentouttaminen vuorollaan keventämään epämiellyttävää oloa.

– Yksi usein käytetty konsti on myös laittaa kädet rinnan päälle ja miettiä hengittävänsä oman sydämen kautta. Sekin rauhoittaa sykettä tehokkaasti, hän vinkkaa.

Jos omat tai muilta lainatut konstit eivät kuitenkaan tehoa, ja öinen murehtiminen alkaa rassata omia hermoja pahemmin, saattaa olla aika hakea ulkopuolista apua.

Sitä on pähkäillyt esimerkiksi parisuhteestaan ja rahatilanteestaan huolta kantava 23-vuotias mies.

"Milloin minun kannattaa harkita lääkitystä tai ammattilaisen apua", hän haluaa tietää.

Työterveyslaitoksen psykologi Mikael Sallinen pitäisi rajana sitä, jos asioiden vatvominen jatkuu useita öitä viikossa noin kuukauden ajan.

– Silloin voisi olla hyvä käydä juttelemassa tilanteesta esimerkiksi työterveyshuollossa.

Lue myös:

Älä anna huolille liikaa jalansijaa – lue vinkit murehtimisen lopettamiseksi

Selätä unettomuus asiantuntijoiden vinkeillä, mutta muista: "Minkään yksittäisen kikan kokeileminen ei todennäköisesti auta"

Jokainen uusi tuttavuus sitä kysyy.

Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula joutuu vastaamaan usein uteluihin uravalinnastaan. Markula 23, erikoistuu opinnoissaan kätilöksi.

– Tuntuu, että kaikki muut kokevat sen tärkeäksi. En ole saanut kielteisiä kommentteja, vaan yleensä todetaan, että voi se mieskin olla ihan hyvä kätilö, Markula kertoo.

Kätilön töitä tehdään ammattitaidolla, ei sukupuolella. Siksi Markulan mielestä sukupuolella ei ole merkitystä. Hänestä hoitoala on tuntunut aina mielekkäältä, koska sen ydinajatus on ihmisten auttaminen, tukeminen ja hyvän tekeminen käytännössä.

– Täällä myös työskennellään isojen kysymysten, kuten elämän ja kuoleman kanssa. Kätilön työssä ollaan vielä elämän alkuhetkillä, joten elämä ja kuolema ovat erityisesti läsnä työssä, Markula toteaa.

Vaikka ”mieskätilökeskustelun” käyminen ja ammatinvalinnan perustelu aina uudestaan välillä turhauttaa, hän ymmärtää ihmisten uteliaisuutta.

Markula tulee olemaan harvinaisuus ammatissaan: nykyisin runsaasta kahdesta tuhannesta kätilöstä noin viisi on miehiä.

– Suomessa äitiys on ajateltu naisten asiaksi. Siinä mielessä pidän ihan luonnollisena ihmettelevää reaktiota, Markula sanoo. Hän on parhaillaan harjoittelussa Peijaksen sairaalan kirurgisella osastolla.

Markula pitää hyvänä sitä, että häneltä kysytään asiasta ja siitä käydään keskustelua, koska sitä kautta asenteet voivat ehkä muuttua.

Nainen putkiasentajana ihmetyttää vielä, insinöörinä ei

LVI-insinööriksi opiskeleva Anna Äijö ei ole juuri kohdannut Markulan tavoin ihmettelyä. Äijö, 28, on harjoittelussa Skanskan Kivenlahden metrotyömaalla, ja siellä hänet on otettu hyvin vastaan.

Äijön mukaan hänen sukupuolensa herätti hämmennystä vain silloin, kun hän oli opintoihin liittyvässä ”haalariharjoittelussa” putkiasentajana viime kesänä.

Putkiasentajista vain pari prosenttia on naisia. Insinööriopiskelijoista sen sijaan jo viidennes on nykyään naisia.

Naisten osuus tekniikan eri opintoaloilla vaihtelee. Esimerkiksi rakentamisen ja rakennussuunnittelun koulutuksessa naisia on vain kymmenisen prosenttia. Äijön opiskelemassa talotekniikassa naisia on tavallisesti vielä vähemmän.

– Noin 15 prosenttia vuosiluokallani aloittaneista oli naisia, mutta se oli poikkeuksellisen paljon meidän alalle. Muilla vuosiluokilla on ollut selkeästi vähemmän. Rakennustekniikan puolella naisia on hieman enemmän kuin talotekniikassa. Kyllä heitä meillekin kaivattaisiin lisää, Äijö sanoo.

Äijö kertoo valinneensa LVI-insinöörin opinnot järkipohjalta sen jälkeen kun oli jäänyt työttömäksi verhoilijan ammatista. Äijö halusi tällä kertaa ammatin, joka paitsi kiinnostaa myös työllistää varmasti. Näillä reunaehdoilla hän löysi talotekniikan.

Äijö mietti ensin LVI-suunnittelijan uraa, mutta innostui rakentamisesta Skanskan harjoitteluohjelmassa.

– Tuntuu, että saan samaan aikaan yhdistää matemaattista lahjakkuutta, käsillä tekemisen ymmärrystä ja vielä ympäristöön ja ihmisiin vaikuttamista. Tämä on hyvä paketti, Äijö kertoo.

Jako naisten ja miesten töihin elää edelleen vahvana kun Suomi siirtyy 2020-luvulle. Juuri mikään ei ole muuttunut 1980-luvusta.

Suomessa on suku­puolten mukaan voimakkaasti eriytyneet koulutus­alat ja tätä kautta työ­markkinat. Jako miesten ja naisten töihin on säilynyt vuosikymmenten aikana ja jopa vahvistunut entisestään tietyillä aloilla.

– Kyllähän se vähän herättää hämmennystä, kun on kasvanut Suomessa ja kuullut koko ajan, että kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? pohtii tutkija Inkeri Tanhua tasa-arvoa edistävästä SEGLI-hankkeesta.

Nuoret valitsevat opintonsa yhä kuten vanhempansa

Nuorilla olisi kaikki mahdollisuudet valita toisin.

Silti nuoret valitsevat peruskoulun ja lukion jälkeen ammattinsa usein samalla tavoin sukupuolittuneesti kuin vanhempansa ja isovanhempansa.

Kolmenkymmen vuoden aikana tapahtunutta muutosta voi kuvailla vähäiseksi, erityisesti kun ajattelee, että Suomi on yksi sukupuolten tasa-arvon mallimaista.

Tutkija Inkeri Tanhuan mukaan yksi syy tähän on se, että nuoret eivät tee valintoja tyhjiössä, vaan heitä ympäröi yhteiskunta, jossa ammatit ovat sukupuolittuneita. Eikä Suomi ole muutenkaan kovin sukupuolineutraali. Vielä peruskoulussa lapset kaveeraavat ja harrastavat pääosin saman sukupuolen kanssa.

Valtteri Markula ja Anna Äijön kertovat, että he tekivät uravalintansa oman kiinnostuksensa mukaan, eikä sukupuoli ollut merkittävä tekijä.

Markula harkitsi lukion jälkeen hallintotieteiden opiskelua yliopistossa, mutta hän halusi ensin itselleen konkreettisen ammatin, jossa tehdään ihmisten kanssa töitä.

Hän järkeili, että hallintotieteitä pystyy opiskelemaan vielä myöhemminkin, niistä kun voi olla hyötyä terveydenhuollossakin. Sairaanhoitajan opinnoissa toisena erikoistumisvaihtoehtona oli miesvaltainen ensihoito.

Äijö muistelee, että hän oli kiinnostunut lukiossa monesta asiasta, eikä oikein osannut päättää mihin suuntaisi. Hän opiskeli hetken matematiikkaa yliopistolla ennen verhoilijan opintoja, koska halusi nuorena pitkään matematiikan opettajaksi.

Nuorten koulutusvalintoja tutkinut Inkeri Tanhua kertoo, että nuoret perustelevat valintaansa useimmiten juuri kiinnostuksella, mutta valinnat tehdään pitkälti mielikuvien varassa.

Hän sanoo nuorten tietoja eri ammateista ja työelämästä ohuiksi. Peruskoulun tai lukion päättävät eivät tiedä, mitä kyseisessä ammatissa tai koulutuksessa tehdään ja millaisia taitoja siellä vaaditaan.

Jos ei ole tietoa, valitaan tuttuuden mukaan.

Nuorten toiveammatteja selvittänyt Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä kertoo, että Nuorisobarometrin vastauksissa näkyivät tutut perinteiset ammatit, kuten sairaanhoitaja, opettaja tai insinööri. Sellaiset, joita nuoret kohtaavat lähipiirissään tai koulussa, ja joissa näkyy vahva jako naisten ja miesten välillä.

– Ajatellaan, että ne ovat ihmisten vapaita valintoja, mutta ovatko ne, jos valintoja ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tiedetään myös, että eri ammatit ovat tytöille ja pojille tutumpia. Pystyvätkö yksilöt tekemään valintoja täysin vapaasti, kun ympäröivä maailma on vahvasti segregoitunut? Keski-Petäjä kysyy.

Mitä monipuolisempi joukko tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Talotekniikan opiskelija Anna Äijö

Tyttöjen ja poikien ainevalinnat eriytyvät jo yläkoulussa, mikä vaikuttaa myöhemmin koulutusvaihtoehtoihin. Tytöt valitsevat enemmän kieliä ja taideaineita, pojat taas matematiikkaa ja tekniikan alan oppiaineita.

Tanhuan mukaan nuoret miettivät opintoja sen mukaan, missä ovat olleet hyviä koulussa. Usein vielä keskitytään vain siihen aineeseen, missä on ollut omasta mielestään paras.

Äidinkielessä hyviä numeroita saanut nuori suuntaa opiskelemaan äidinkielenopettajaksi, vaikka hän olisi ollut erinomainen myös matematiikassa ja voisi valita ammattinsa useista vaihtoehdoista.

Nuorilla vaikuttaa myös ryhmäpaine. Oman tien kulkemista joutuu perustelemaan kavereille ja muille läheisille. Varsinkin pojilla vaikuttaa se, millainen työ on heistä sopivaa miehelle sekä se, mitä he uskovat muiden kokevan heille sopivaksi.

– Pitäisi pyrkiä laajentamaan kuvaa siitä, mitä poika tai mies voi tehdä. Kaverit tai aikuiset lähipiiristä kummeksuu nyt enemmän pojan valintaa naisvaltaiselle alalle kuin tytön valintaa miesenemmistöiselle alalle, Tanhua toteaa.

Samaa sanoo myös sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula. Se, että miehiä ei ole saatu houkuteltua nykyistä enemmän hoiva-alalle, kertoo siitä, että poikien ja miesten rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen kapeampia kuin tyttöjen ja naisten.

– Iso, perinteinen suomalainen mieskuva on vielä aika vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on perinteisesti ajateltu enemmän naisten jutuksi ja miehille sitten toisenlaisia juttuja, Markula sanoo.

Inkeri Tanhua kertoo, että he kysyivät SEGLI-hankkeessa kolmikymppisiltä aikuisilta, mitä neuvoja nämä antaisivat 18-vuotiaalle itselleen. Kaikki olisivat punninneet uravalintaansa paljon laajemmin.

– He eivät olisi miettineet vain sitä, mikä kouluaine on kiinnostava, vaan myös, mistä kaikesta voin kiinnostua, mitkä eri työt ovat kiinnostavia, millaiset työorganisaatiot ovat kivoja ja mitä se työn tekeminen käytännössä on, Tanhua luettelee.

Kevään Yhteishaku alkaa helmikuun puolivälissä, joten moni peruskoulun päättävä nuori miettii parhaillaan uravalintojaan.

Tekniset miehet ja hoivaavat naiset – roolit ovat tiukassa

Erityisesti opiskelijamäärältään suurimmat koulutusalat ja ammatit ovat hyvin sukupuolittuneita, ja tämä on pääsyy vähäiseen muutokseen.

Tilastokeskuksen mukaan 90 prosenttia terveys- ja hyvinvointi­alojen koulutuksen sekä kasvatus­tieteiden koulutuksen suorittaneista on nyt naisia. Miehet taas muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan (ICT) alalla.

Tietyissä ammateissa jako on erityisen jyrkkä. Jos mieskätilöitä on kourallinen, niin myös terveydenhoitajista, lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista vain muutama prosentti on miehiä. Vastaava pieni osuus asentajista ja korjaajista on naisia.

Keskimääräiset luvut eivät kerro koko totuutta. Koulutusalojen sisällä eri opintosuunnissa voi olla suurta vaihtelua sukupuolen mukaan.

Vaikka viidennes tekniikan alojen opiskelijoista on naisia, on heitä tekstiilitekniikan opiskelijoista 90 prosenttia. Naisten osuutta tekniikassa nostaa myös se, että he ovat hakeutuneet joukolla uusien alojen, kuten ympäristöteknologian opintoihin.

Sama tilanne näkyy terveys- ja hyvinvointialalla: vaikka alan opiskelijoista lähes viidennes on miehiä, on heitä vanhus- ja vammaistyössä vain kuusi prosenttia.

Tällä hetkellä vain joka kymmenes suomalaisista palkan­saajista työskentelee niin sanotuilla tasa-aloilla, joilla on tasa­puolisemmin naisia ja miehiä. Tilastokeskus määrittelee “tasa-arvoiseksi” alan, jossa naisten ja miesten osuus vaihtelee 40 ja 60 prosentin välillä.

Naiset vallanneet perinteisiä miesten ammatteja, toisinpäin ei

Miesten ja naisten alat jakautuvat myös koulutusasteen mukaan.

Ammatillisessa koulutuksessa eriytyminen on voimakasta. Suuret koulutusalat, kuten naisvaltainen terveys- ja hyvin­vointiala sekä miehinen tekniikan ala, ovat pääosin toiseen asteen opintoja. Näillä aloilla ei ole juuri tapahtunut muutosta viimeisten vuosikymmenien aikana.

Eriytyminen on tasoittunut pääosin korkeakoulutuksen puolella.

Tällä hetkellä alle viidennes suomalaisista opiskelee alaa, joilla on tasaisemmin miehiä ja naisia. ”Tasa-arvoisin” ala oli luonnontieteet, jossa puolet opiskelijoista oli naisia ja puolet miehiä vuonna 2016.

Muita sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoisia koulutusaloja olivat kauppa, hallinto ja oikeustieteet, maa- ja metsätalous sekä palvelu­t. Näillä aloilla naisten osuus on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä ja siksi eriytyminen on lieventynyt.

Palvelualoilla taas miehet ovat innostuneet hotelli- ja ravintola-alan koulutuksesta. Miesten suorittamien tutkintojen osuus kasvoi vuosien 1987–2017 välillä kuudenneksella.

Myös yksittäisten ammattien kohdalla sukupuolierot ovat tasaantuneet. Tämä johtuu pääosin naisten koulutustason noususta.

Esimerkiksi toimittajissa, tilastotieteilijöissä, markkinoinnin ja myynnin sekä sijoitus- ja rahoitusalan asiantuntijoissa on aiempaa tasaisemmin molempia sukupuolia. Toissa vuonna naiset suorittivat jo yli 60 prosenttia kaupan, hallinnon ja oikeus­tieteiden tutkinnoista. Myös yli puolet lääketiedettä opiskelevista oli naisia.

Tietyt perinteiset miesten ammatit naisistuvat tulevaisuudessa entisestään. Lääke- ja oikeustiede ovat esimerkkejä akateemisista aloista, jotka ovat pikkuhiljaa muuttuneet niin, että naisia on alalla enemmän kuin miehiä.

Koulutuksen eriytymistä tutkineen Miina Keski-Petäjän mukaan naisten on ollut helpompi siirtyä perinteisiin miesten ammatteihin, mutta toisinpäin liike on ollut vähäisempää. Joillakin aloilla on myös otettu takapakkia.

– ICT-alan kehitys on ollut huolestuttavaa. Tällä hetkellä noin 15 prosenttia opiskelijoista on naisia, kun vielä 80-luvulla naisia oli yli kolmannes, Keski-Petäjä kertoo.

Tämä johtuu osin tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen muutoksesta. Suoritettujen tutkintojen määrä on kaksin­kertaistunut 30 vuodessa, ja alan koulutus painottuu nykyisin korkeakoulututkintoihin. ATK-ohjelmoijista on tullut it-insinöörejä.

Tasa-arvoinen yhteiskunta korreloi jyrkän jaon kanssa

Suomalaiset naiset ovat käyneet töissä kodin ulkopuolella pitkään ja naisten työllisyysaste on kansainvälistä kärkeä.

Suomen kehittyminen maatalousvaltaisesta maasta hyvinvointivaltioksi näkyy koulutuksen ja ammattien voimakkaassa eriytymisessä. Kun suomalaista hyvinvointivaltioita rakennettiin 1960–70-luvuilla, naiset työllistyivät joukoilla suuren julkisen sektorin hoiva- ja kasvatusaloille.

Tätä kautta hyvinvointivaltion rakenteet ovat vahvistaneet ammattien ja alojen segregaatiota. Jos 30 vuodessa ei ole tapahtunut juuri muutosta, herää kysymys, onko rakenteissa jotain pielessä?

Suomi ei paini asian kanssa yksin. Myös muissa Pohjoismaissa koulutus ja ammatit eriytyvät voimakkaasti sukupuolen mukaan. Siis juuri niissä maissa, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmällä.

OECD:n tilastojen mukaan naiset suorittivat 2000-luvulla kaikissa Pohjoismaissa selvän enemmistön terveys- ja hyvinvointialojen tutkinnoista, ja vähemmistön tekniikan alan tutkinnoista.

Ovatko ne ihmisten vapaita valintoja, jos niitä ohjaavat sukupuoliroolit tai stereotypiat? Tilastokeskuksen Miina Keski-Petäjä

Kun verrataan korkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten osuutta Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa selviää, että Suomessa segregaatio on Pohjoismaiden jyrkintä.

Islannissa ja Ruotsissa näkyy myönteistä kehitystä, kun vertaillaan vuosituhannen alun ja vuoden 2016 lukuja. Islannissa naisten osuus tekniikan alan tutkinnon suorittaneissa nousi runsaassa viidessätoista vuodessa 12 prosentti­yksikköä, Ruotsissa taas naisten osuus kasvoi samassa ajassa seitsemän prosentti­yksikköä.

Pienet opiskelijamäärät vääristävät Islannin hienoa lukua, mutta Ruotsin kehitystä voi hyvin verrata Suomeen. Meillä naisten osuus on kasvanut puolet pidemmässä ajassa vain neljä prosenttiyksikköä.

Tutkijat Gijsbert Stoet ja David Geary yhdistivät World Economic Forumin julkaiseman sukupuolten tasa-arvoa mittaavan tasa-arvoindeksin (GGGI) kyseisen maan naisten osuuteen luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista.

Lopputulos kertoo ”Pohjoismaisesta ristiriidasta”: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän naiset näyttävät hakeutuvan sukupuolensa mukaisille koulutusaloille.

Tasa-arvoindeksin kärjestä löytyvistä Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa naisten osuus luonnontieteiden ja tekniikan tutkinnon suorittaneista on muita maita pienempi. Asteikon häntäpäässä ovat esimerkiksi Algeria, Turkki ja Tunisia, joissa naisten asema on heikompi. Silti näissä maissa jo runsas kolmannes luonnontieteiden ja tekniikan alan valmistuneista on naisia.

Hyvän sosiaaliturvan maissa naiset voivat valita vapaammin opintoalansa mielenkiintonsa mukaan, eikä heidän tarvitse painottaa valinnoissaan ensisijaisesti toimeentuloa.

Toinen eroja selittävä tekijä on juuri hyvinvointivaltiokehitys ja naisten työllisyysaste. Pohjoismaissa paljon naisia työllistävä julkinen puoli vastaa hoivasta, kun taas monissa maissa naiset tekevät saman työn kotona.

Pohjoismaisten naisten työllisyysaste on korkea, meillä ei ole monissa maissa vallalla olevaa ”kotirouvakulttuuria”. Naiset tekevät Pohjoismaissa myös vähemmän osa-aikatöitä muihin Euroopan maihin verrattuna.

Voimakas eriytyminen ylläpitää epätasa-arvoa

Miksi koulutuksen ja ammattien vahva sukupuolittuneisuus on ylipäätään ongelma? Eikö jokainen saa valita vapaasti alaansa oman mielenkiintonsa mukaan?

Toki, mutta vahva eriytyminen johtaa siihen, että poliittinen ja taloudellinen valta sekä tulot jakautuvat yhteiskunnassa epätasa-arvoisesti naisten ja miesten kesken.

Se, että miehiä on naisia enemmän yhteiskunnan johtopaikoilla näkyy siinä, kuka käyttää valtaa.

Naisvaltaisilla aloilla on nykyisin miesvaltaisia aloja heikommat palkat ja neuvotteluvoima. Sukupuolten tuloerot taas vaikuttavat lopulta eläkkeiden tasoon. Sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroa ylläpitää vielä se, ettei eriytymisessä ole tapahtunut suuria muutoksia vuosikymmeniin.

Tutkijoiden mukaan työmarkkinat olisivat joustavammat, jos ne eivät olisi näin vahvasti sukupuolittuneet. Yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla tapahtuvat rakenteelliset muutokset iskevät eri tavoin naisiin ja miehiin.

– Jos julkiselta sektorilta leikataan, se vaikuttaa enemmän naisten asemaan. Toimialarakenteen muutokset, jos esimerkiksi vanhoilta teollisuuden aloilta lähtee työpaikkoja, heikentävät miesten asemaa, Miina Keski-Petäjä sanoo.

Suomessa kaikki voivat tehdä kaikkia töitä. Jos näin tosiaan on, miksi näin ei sitten tapahdu? SEGLI-hankkeen Inkeri Tanhua

Naisten ja miesten jakautuminen eri aloille ei myöskään edistä työ­paikkojen moni­muotoisuutta. Miksi olisi tärkeää, että työmailla tai sairaaloissa olisi nykyistä tasaisemmin naisia ja miehiä töissä?

Anna Äijön mielestä työnantajat saisivat parhaat kyvyt käyttöönsä sukupuoleen katsomatta.

– Mitä monipuolisempi joukko on tekemässä, sitä enemmän tulee näkökulmia asioihin ja sitä parempi lopputulos. Eikä se koske pelkästään miehiä ja naisia, vaan myös kansallisuuksia. Kannattaa olla monipuolinen väki, Äijö sanoo.

Valtteri Markula korostaa ensisijaisesti hoitotyössä vaadittavia tietoja ja taitoja.

– Sukupuolella näen sen arvon, että jos meillä on työyhteisö, jossa on ihmisiä erilaisista taustoista, pystymme kohtaamaan myös erilaisia potilaita, Markula pohtii.

Nykyään puhutaan paljon työelämän murroksesta, digitalisaation mukaan tuomasta muutoksesta ammatteihin ja algoritmien kasvavasta vallasta. Jos nykytilanne ei muutu, miten tämä näkyy työelämässä parinkymmenen vuoden päästä?

Ainakin tekniselle ja matemaattiselle osaamiselle on yhä enemmän käyttöä, kun teknologia ohjaa yhä enemmän ihan arkisia toimintoja.

Kenelläkään ei ole kristallipalloa, josta voisi vilkaista, miten automatisaatio, algoritmit ja tekoäly lopulta vaikuttavat ammatteihin, mutta todennäköisesti digiosaaminen tulee osaksi monenlaisia työtehtäviä.

Yksi valtavan digimullistuksen kokeva ala on naisvaltainen sosiaali- ja terveydenhuolto.

Tästä syystä yksi kehitys huolestuttaa Keski-Petäjää.

– Melkein yhdeksän kymmenestä tällä hetkellä valmistuvista ICT-osaajista on miehiä. Toivon, että tässä tapahtuisi jotain tasoittumista. Jos ajattelee kuinka paljon digitalisaatio ohjaa meidän yhteiskuntaa tulevaisuudessa, on varmasti toivottavaa, että se olisi kaikkien sukupuolten käsissä, hän toteaa.

Kyse on siis siitä, kenellä on tulevaisuuden työelämässä neuvotteluvoimaa ja kenellä ei.

Aikuiset, kertokaa työstänne, älkää ohjatko tiettyihin rooleihin

On selvää, että sukupuolen mukainen töiden eriytyminen ei vähene itsestään.

Jotain olisi tehtävä, mutta mitään ihmelääkettä tai vippaskonstia ei ole.

Asennekasvatusta ja eriytymisen purkua pitää tehdä joka päivä kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa sekä työpaikoilla.

– Olisi muutettava ajattelua, että sukupuoli pätevöittää paremmin johonkin tehtävään. Ei ajateltaisi, että miehet olisivat luontaisesti taitavampia tekniikan alan töissä ja naiset hoiva-alalla, Tilastokeskuksen yliaktuaari Miina Keski-Petäjä sanoo.

Hän nostaa avaintekijäksi sukupuolisensitiivisen kasvatuksen. Asioita pitäisi käsitellä jo varhaisessa vaiheessa lasten kanssa. Miten aikuiset esimerkiksi puhuvat eri ammattien sopivuudesta sukupuolille tai millaista kuvastoa eri ammateista, esimerkiksi sairaanhoitajista, insinööreistä tai johtajista löytyy kirjoista.

– Meidän aikuisten pitäisi tarkastella kriittisesti sitä, miten me joskus ohjaamme lasta ja nuorta hienovaraisesti ja alitajuntaisesti tiettyihin sukupuolirooleihin. Antaisimme heidän valita ihan vapaasti, Keski-Petäjä toteaa.

Peruskoulun yläasteella ja lukiossa tarvittaisiin myös enemmän resursseja oppilaiden opinto-ohjaukseen.

– Mutta en laittaisi pelkästään kouluille sitä palloa. Myös kaikki aikuiset, jotka ovat nuoren elämässä voisivat kertoa enemmän omista töistään: mitä hyvää, mitä huonoa työssäni on, millaisia taitoja siihen tarvitaan, SEGLI-hankkeen tutkija Inkeri Tanhua kehottaa.

Perinteinen suomalainen mieskuva on vielä vahvasti valloillaan. Hoivaaminen ja pehmeät arvot on ajateltu enemmän naisten jutuksi. Sairaanhoitajaopiskelija Valtteri Markula

Tutkijoiden mukaan koulun ja työelämän yhteistyötä pitäisi lisätä nykyisestä jo peruskoulun aikana, jotta nuoret saisivat realistisemman käsityksen siitä, mitä työpaikoilla tehdään.

Teknologiateollisuus on jo tarttunut toimeen, koska tulevaisuuden osaajia koulutetaan nyt. Syy on varsin raadollinen: koko ajan paheneva työvoimapula.

Teknologia-alan työantajajärjestöllä on ohjelma, jossa koululaiset pääsevät korkeakouluihin ja yrityksiin kuulemaan ja kokeilemaan itse, mitä alalla voi tehdä. Lisää naisia taas yritetään houkutella jo alalla työskentelevillä esikuvilla naisverkoston kautta.

Yrityksiä neuvotaan myös miettimään työnantajamielikuvaansa ja monimuotoisuus- eli diversiteettiohjelmaansa.

– Näkyykö heidän kuvissaan molempia sukupuolia, miten he kannustavat naisia ja miehiä töissä, millaiset etenemismahdollisuudet heillä on urallaan, ja millainen työhyvinvointi, imago ja kulttuuri yrityksistä välittyy, teknologia-alan etujärjestön asiantuntija Piia Simpanen sanoo.

Oleellista on siis lopulta se, miten nuori mies tai nainen otetaan vastaan opinnoissa ja työpaikalla, ja onko heillä tasapuoliset uramahdollisuudet.

Myös positiivisia roolimalleja, sellaisia kuten kätilöksi valmistuva Valtteri Markula ja LVI-insinööriksi valmistuva Anna Äijö, tarvittaisiin lisää.

Nuoret tarvitsevat hoksautusta, että he voivat valita muutakin kuin sen perinteisen polun.

Lue lisää: Yhdeksäsluokkalaiset ovat tienhaarassa – tulevaisuuden ura pitäisi päättää lähiviikkoina

Opot auttavat tulevaisuuden tubettajia ja kalankasvattajia: "On parempi kysyä, mitä haluat tehdä seuraavaksi, kuin mikä sinusta tulee isona"

Tilastokeskuksen koulutustilastojen luokittelu Miina Keski-Petäjä ja Mika Witting.

Voit keskustella aiheesta alla Yle tunnuksella. Millä perusteella valitsit opintosi tai ammattisi? Millaisilla keinoilla koulutuksen ja ammattien jyrkkään sukupuolen mukaiseen jakoon saataisiin muutosta?

Eduskunnan johto on päättänyt ottaa aikalisän tiedustelulakien käsittelyssä.

Sekä sotilas- että siviilitiedustelulakiesitysten piti olla tänään lakien sisällön kannalta ratkaisevassa ensimmäisessä käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa, mutta ne on nyt päätetty vetää pois tämän päivän asialistalta.

Eduskunnan tiedotteen mukaan ongelmat liittyvät hallintovaliokunnan siviilitiedustelulaista tekemään mietintöön, joka on poistettu tämän päivän asialistalta.

Puolustusvaliokunnan sotilastiedustelulaista tekemä mietintö poistetaan listalta asiayhteyden vuoksi, sillä molemmat tiedustelulait on tarkoitus hyväksyä samassa aikataulussa.

Tiedustelulakien tilanne oli esillä eilen eduskunnan puhemiesneuvostossa, joka oli pyytänyt eduskunnan kanslian virkamiesarviota lakien jatkokäsittelystä.

Viranomaiset ovat pitkään halunneet uusia tiedustelulakeja, jotta poliisilla olisi nykyistä vahvempia keinoja puuttua vakaviin rikoksiin. Samalla puolustusvoimat ovat halunneet pelisäännöt maiden rajat ylittävälle tiedustelulle.

Eerola: Otetaan muuutaman päivän aikalisä

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerola (ps.) kertoo, että valiokunta päätti aamupäivällä pyytää puhemiesneuvostoa ottamaan siviilitiedustelulain pois eduskunnan tämän päivän esityslistalta.

– Julkisuudessa sekä mediassa että sosiaalisessa mediassa oli esitetty epäilyjä, että onko hallintovaliokunnan mietinnössä otettu huomioon kaikki perustuslakivaliokunnan tekemät huomiot. Eerola perusteli päätöstä.

Eerola hämmästelee, että perustuslakiasiantuntijat ovat moittineet mietintöä twiiteissään. Eerolan mielestä olisi ollut parempi tapa, jos asiantuntijat olisivat olleet suoraan yhteydessä esimerkiksi eduskunnan puhemieheen.

Eerolan mukaan hallintovaliokunnan mielestä kaikki oli otettu huomioon, mutta julkisen keskustelun vuoksi valiokunta päätti ottaa muutaman päivän aikalisän, jotta asia tulisi selväksi myös muille kansanedustajille.

Eerola pitää mahdollisena, että hallintovaliokunta kysyy vielä perustuslakivaliokunnan näkemystä hallintovaliokunnan mietinnöstä. Hallintovaliokunta kokoontuu käsittelemään asiaa huomenna aamupäivällä.

Eerola toivoo, että tiedustelulait voitaisiin tuoda täysistunnon käsittelyyn ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona.

Poikkeuksellinen käsittelyn pysäyttäminen

On poikkeuksellista, että lakiesitys vedetään pois, kun asia on edennyt eduskunnan ensimmäiseen käsittelyyn.

– No onhan tämä aikamoista. Ja käytännössä tarkoittaa sitä, että hallintovaliokunta ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota perusoikeuksiin ja niihin huomautuksiin, mitä perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan oli antanut, tulkitsee oppositiopuolue vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Perustuslakiasiantuntijat ovat moittineet, että tiedustelulakien viimeistelyssä ei ole huomiotu riittävästi perustuslakivaliokunnan muutosvaatimuksia.

Oppositiolähteistä pohditaan Ylelle, olisiko esimerkiksi oikeuskansleri Tuomas Pöystin haastattelu tämän päivän Helsingin Sanomissa vaikuttanut aikalisän ottoon.

Pöysti muun muassa ottaisi suojelupoliisin tehtävät ja valtaoikeudet tarkasteluun 2-3 vuoden päästä. Hänen mukaansa Supon valtaoikeudet kasvaisivat poikkeuksellisen isoiksi.

Hallintovaliokunta sai mietinnön valmiiksi viime viikolla

Hallintovaliokunta sai viikko sitten valmiiksi siviilitiedustelulakia koskevan mietinnön. Tuolloin SDP ja vasemmistoliitto jättivät mietintöön vastalauseensa.

Vastalause koski sitä, että viranomaisten ei tarvitse ilmoittaa erityisryhmille, kuten toimittajille, papeille, asianajajille tai lääkäreille jos näiden tietoja joutuu vahingossa tietoliikennetiedustelun kohteeksi.

Tuolloin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerola kommentoi, että siviilitiedustelua koskeva mietintö saatiin kuitenkin valmiiksi ”yllättävän kivuttomasti”.

Perustuslakivaliokunta oli vaatinut tiedustelulakiesityksiin useita yksilön suojaa vahvistavia rajoituksia, jotka valiokunnan oli otettava huomioon.

Tiedustelulakien uudistuksessa laajennetaan viranomaisten tiedusteluvaltuuksia ja tiukennetaan tiedustelun valvontaa.

Sote voi viivästyä

Tiedustelulakien aikalisä on mielenkiintoinen useasta syystä. Ylen saamien arvioiden mukaan tiedustelulait voivat palautua takaisin perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että valiokunta käsittelee tällä hetkellä sote-uudistusta. Eri arvioiden mukaan sote-uudistuksen käsittely venyy ensi viikkoon.

Tämä puolestaan voisi tarkoittaa sitä, että sote-lakien tarkastelu viivästyy tiedustelulakien käsittelyn ajaksi. Eri arviot vaihtelevat siitä, kuinka kauan perustuslakivaliokunta joutuisi käsittelemään tiedustelulakeja.

Puhemies Paula Risikko (kok.) kertoo medialle asiasta lisää kello 14.05 ja Yle näyttää tilaisuuden suorana verkossa.

Kerromme asiasta pian lisää.

Lisää aiheesta:

Siviilitiedustelulait etenevät eduskunnassa – vastalause toimittajien ja pappien asemasta

Kiduttamalla saatu tieto ja toimittajien lähdesuoja esillä – oppositio jätti useita vastalauseita tiedustelulaeista

Mihin suuntaan maailma on mielestäsi menossa? Länsimainen keskiluokka on joskus määritelty niin, että se on se joukko kansasta, jolla on lähtökohtaisesti positiivinen tulevaisuususko. Heillä on alitajuinen tunne siitä, että tulevaisuudessa kaikki on vähän paremmin – tai ei ainakaan huonommin.

Tämä on saatu Suomessakin koskemaan isoa joukkoa ihmisiä. Niin sanottu vakaa ja moderni aika 1950-1980-luvuilla oli huikea trippi. Professori Anu Kantola on kuvannut sitä niin, että silloin ”joukkorahoitettiin suomalaisen keskiluokan synty”. Yhtenäiskulttuuri mahdollisti solidaarisuuden eli verot, varsinkin kun ne selvästi hyödyttivät lähes kaikkia. Koko ajan todella meni paremmin.

Nyt on toisin. Tulotason kautta mitattuna keskiluokka on jopa Helsingin kokoisella piskuisella mittausalueella alkanut pienentyä. Väitän, että tulevaisuususkon kautta määriteltynä keskiluokka on pienentynyt paljon enemmän kuin ymmärretään. Yksi syy on se, että kukaan ei tarjoa meille miellyttävää näkymää tulevaisuudesta. Siksi olemme pelokkaita ja siksi olemme eripuraisia. Suuret suomalaiset puolueet visioivat tietysti oikeudenmukaisuudesta ja ihanasta Suomesta, mutta millaisena se kaiken puheen alla näyttäytyy? Tuhon tieltä.

Oikeisto tarjoilee tuhoa, jonka aiheuttaa muun muassa valtion velka. Sen lupaus on siis maailma, jossa on niukalti valtionvelkaa. Mikä tulevaisuudenkuva se on? How hot is that?

Maailma mullistuu ympärillä ja työmarkkinat helisevät, mutta oikeistolle tulevaisuuden maailma on se, jossa viinaa saa ostaa yötä myöten. Vasemmisto taas kertoo, että hyvinvointivaltio on jo nyt tuhottu ja se tuhoutuu koko ajan entisestään, mutta he pystyvät hidastamaan vääjämätöntä loppua. Vähän niin kuin vihreät ja ympäristö. Heille on jäänyt tehtävä kertoa, että loppu todellakin on tulossa.

Sisimmässään jopa oikeistoäänestäjä alkaa ymmärtää, että kasvun aika on monella tapaa ohi.

Demareiden ja oikeiston yhteinen lupaus on ollut, että jos mennään tämän mallin kapitalismilla, kerätään siinä samalla veroja ja me kaikki olemme sosialidemokraattisen joustavia kasvun koneiston osasia, joten manna tihkuu sinullekin. Nyt on kuitenkin selvää, että sitä tihkuu globaalilla tasolla koko ajan vähemmän. Työntekijöiden osuus yhdessä tehdystä vauraudesta on esimerkiksi Amerikassa jäänyt 1970-luvun tasolle. Rikkaat todella rikastuvat emmekä ehdi odottaa, että alkaisiko tihkuminen joskus uudestaan.

Sisimmässään jopa oikeistoäänestäjä alkaa ymmärtää, että kasvun aika on monella tapaa ohi. Samalla on kaikessa hiljaisuudessa alettu lopettaa puhetta irtikytkennästä: se oli bisnestä tekevien vihreä utopia, jossa päästöt saadaan laskemaan mutta kasvu jatkaa kasvuaan. Niin ei käykään.

On siis selvää, että kaikki vähintäänkin muuttuu. Mutta silti nämä liikkeet eivät tarjoa uusia mielikuvia siitä, miten työt, ajatukset, pääomat, räsymatot ja keksinnöt tulevaisuudessa järjestetään niin, että kaikki on paremmin. Sen sijaan ne kiihdyttävät vanhoja lupauksiaan: Kerätään vielä vähemmän veroja! Kerätään vielä enemmän veroja! Ne ovat jääneet jumiin miettimään, miten selviämme murroksesta, mutta ne eivät uskalla kuvitella sen jälkeistä maailmaa.

Digitalisaation pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluu muun muassa se, että rahavirrat karkaavat verotuksen ulkopuolelle.

Keskiluokan pää-äänenkannattajien tulevaisuudenkuvassa on toki muitakin näkymiä kuin valtiontalous. Niissä näkymissä ihmiset kouluttautuvat koko työuran ajan uudelleen, kaikki ovat yrittäjiä, maaseudulla tehdään hubeissa keinolihaa ja jengi on ylipäätään todella resilienttiä eli suomeksi joustavaa. Tämä mielikuva voi houkutella Sitran ovella kolkuttavaa korkeakouluopiskelijaa, mutta voin kertoa, että he eivät ole kansankunnan koko kuva. Jo nyt ”jakamistalous” näyttäytyy nälkäpalkalla ruokaa jakavalle Wolt-kuskille käsitteellisenä päänaukomisena.

Tosiasiassa digitalisaation pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluu muun muassa se, että rahavirrat karkaavat verotuksen ulkopuolelle. Teknologinen ja kulttuurinen kehitys jakavat valtaa uudelleen tavalla, joka ei vaikuta ollenkaan reilulta.

Mutta on yksi liike, joka todella tarjoaa miellyttävän tulevaisuuden ja selkeät keinot siihen. Se on konservatiivinen liike, joka Suomessa näyttäytyy esimerkiksi perussuomalaisen puolueen nousuna. He maalaavat kuvan tulevaisuudesta, joka ei monesta kuulosta ollenkaan pahalta. Kuva on kirkas ja selkeä, ongelmille on syyt ja ratkaisut eikä ketään kohti osoiteta loputonta vaatimusta muutokselle.

Perussuomalaisen sinisessä tulevaisuudessa ei ole sosiaalisten roolien moninaisuutta. Siellä teknologinen kehitys on suljettu Suomen rajojen ulkopuolle (paitsi niiltä osin kuin se hyödyttää meitä). Siellä rajat päästävät läpi vain hyvät ja työteliäät ihmiset ja voimme keskittyä auttamaan heitä, jotka vaikuttavat sopivalla tavalla suomalaisilta. Tämä kaikki vaatii jonkin verran rakennushommia rajoilla ja tasa-arvopuheiden määrätietoista vaientamista, mutta ei sen kummempaa.

Tietysti ulkopuoliselle saattaa näyttää hankalalta se, miten menneet kulttuuriset uskomukset saadaan palautettua laajojen ihmisjoukkojen mieliin. Mutta on siinä ennenkin onnistuttu. Se ei ole vaatinut muuta kuin sen, että joku on tarjonnut työtä, ratkaisukeinoja ja näkymän siitä, että oma valtakunta on kerran vielä sellainen kuin ennen – it gets better.

Tällaisten tulevaisuuskuvien tarjoaminen ei ole – mainittakoon tässä – minkään puolueen, liikkeen tai ihmisen yksinoikeus.

Riku Siivonen

Kirjoittaja on toimittaja ja käsikirjoittaja.

Aiheesta voi keskustella 13.2. klo 16.00 asti.

Seitsemän eri puolueiden valtuutettua on tehnyt Orivedellä valtuustoaloitteen, joka on saanut Setan kimpaantumaan. Valtuustoaloite on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa.

– Olisi syytä muistuttaa valtuutettuja tasa-arvolaista, Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen sanoo Pirkanmaan Setan sivuilla.

Seitsemän valtuutetun aloitteen nimi on "Aloite terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa".

Valtuustoaloitteen mukaan Orivedellä pitää tehdä linjaus, että sukupuolia on kaksi.

– Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Tämä perustavaa laatua oleva totuus on unohtumassa nyky-yhteiskunnan myllerryksessä, sanotaan kohua herättäneessä aloitteessa.

Aloitteessa vaaditaan, että Orivesi pyytää selvityksen kouluissa ja päiväkodeissa käytettävästä opetusmateriaalista, joka liittyy sukupuoliin.

Valtuutetut pyytävät viranhaltijoilta selvitystä siitä, mitä tarkoittavat "sukupuolisuuden vähentäminen" ja "sukupuolten moninaisuus" ja käytetäänkö näitä termejä opetuksessa.

– Jos selvityksissä tulee ilmi, että lapsille opetetaan edelleen tieteellisesti kiistanalaisia käsitteitä, kuten "sukupuoli on kokemus" tai "sukupuolia on enemmän kuin kaksi", tulee tuollainen opetus viipymättä lopettaa tai siitä on annettava selkeä tiedote vanhemmille, aloitteessa sanotaan.

Taustalla tyttö- ja poikapalkintojen poistaminen

Valtuutettujen mukaan tällaisesta opetuksesta pitäisi saada kieltäytyä kuten uskonnonopetuksesta.

Aloitteen allekirjoittajina ovat Sami Kymäläinen (ps.), Pekka Tuhkanen (kesk.), Kirsi Mäkinen (kd.), Jussi Viljanen (kok.), Henry Ingraeus (kok.), Kimmo Vihusaari (kok.) ja Sebastian Toukola (kok.)

Valtuustoaloite tuli Oriveden kaupungin mukaan kokouksen aikana, eikä siksi näy esityslistassa. Kaupunki twiittasi aloitteen sisällön Twitterissä maanantaina.

Valtuutettuja on aloitteen mukaan kiusannut esimerkiksi tyttö- ja poikaurheilijan palkinnon poistaminen Orivedellä.

– Kuntalaisilta saadun palautteen perusteella on syytä epäillä, että myös kouluissa on ainakin ajoittain kerrottu lapsille ja nuorille sukupuolineutraalisuutta ja kokemukseen perustuvaa sukupuolisuutta tukevia väitteitä, aloitteessa sanotaan.

Seta syyttää transfobiasta

Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen (vas.) sanoo, että tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista. Minkkinen kommentoi asiaa Pirkanmaan Setan sivuilla ja Twitterissä.

– Ei siis enää riitä, että ei syrjitä, vaan kuntia velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta. Valtuutettujen ideologiat eivät mene lain yläpuolelle, Minkkinen sanoo.

Sukupuolen moninaisuuden kieltäminen on haitallista erityisesti lapsille ja nuorille, Minkkinen sanoo. Minkkisen mukaan kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia kertoi sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn.

– Sateenkaarinuorilla eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on kohonnut itsemurhariski. Aikuisten ja etenkin kuntapäättäjien tehtävä on taata lapsille ja nuorille sellaiset kasvuolosuhteet, että he voivat olla turvallisesti sellaisia kuin ovat. Siihen ei kuulu aloitteen kaltainen transfobinen sukupuolen moninaisuuden kieltäminen.

Minkkisen mukaan yhdenvertaisuuden lisääntyminen ei ole keneltäkään pois.

– Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen ei tarkoita, etteikö olisi tyttöjä ja poikia. Päinvastoin siinä huomioidaan, että tyttöjen ja poikien lisäksi on monia muita sukupuoli-identiteettejä, Minkkinen sanoo.

Opetushallitus kommentoi

Oriveden kaupunki kommentoi aloitetta lyhyesti verkkosivuillaan. Tiedotteen mukaan valtuutetuilla on aloitekokous ja kaupunginhallitus päättää aloitteen jatkovalmisteluista.

– Orivedellä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintaa ohjaavat tasa-arvolaki, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lainsäädäntö sekä varhaiskasvatussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Lisäksi kasvatuksessa ja opetuksessa noudatetaan Opetushallituksen ohjeistuksia sukupuolten tasa-arvon edistämisestä, kaupunki sanoo.

Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan, millaista sukupuolitietoinen opetus on.

– Kyllä sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen, Opetushallituksen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yksikön päällikkö Ulla Laine sanoo.

Tällöin noudatetaan Laineen mukaan tasa-arvolakia, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen lainsäädäntöä sekä varhaiskasvatussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita.

Lisätty kello 12.22 Opetushallituksen kommentit.

Suomessa keskimääräinen lumensyvyys on laajalti pienentynyt vuosina 1961–2014, kertoo Ilmatieteen laitos. Lisäksi pysyvä lumikausi alkaa myöhemmin ja päättyy aikaisemmin.

Vuotuiset suurimmat lumensyvyydet pienenivät tutkimusaikana etelä- ja länsiosissa ja paikoin myös maan keskivaiheilla laajalti keskimäärin 2–4 senttiä vuosikymmenessä. Pohjois-Suomessa lumen maksimisyvyys ei muuttunut tilastollisesti merkittävästi.

Lounais-Suomessa lumensyvyys oli tutkimusaikana enimmillään tyypillisesti 20–40 senttiä, Lapissa monin paikoin yli metrin.

– Vuotuinen maksimilumensyvyys saavutettiin yleensä maaliskuun aikana, maan lounaisosassa ja länsirannikolla jo helmi-maaliskuun vaihteessa, kertoo tutkija Anna Luomaranta Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa.

Pysyvä lumipeite saapui vuosina 1961–2014 lounaisimmassa Suomessa ja etelärannikolla keskimäärin vasta 22. joulukuuta jälkeen, Pohjois-Suomessa ennen lokakuun 22. päivää. Pysyvä lumikausi päättyi lounaisrannikolla maaliskuun loppuun mennessä ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun 20. päivän jälkeen.

Etelä-Suomessa kokonaissademäärän huomattiin kasvaneen tammi- ja helmikuussa, ei kuitenkaan lumen vaan vesi- ja räntäsateiden karttumisen takia.

– Vesi- ja räntäsateiden lisääntyminen ja lämpötilojen nousu tammi- ja helmikuussa selittävät sitä, miksi lumensyvyys on pienentynyt talvikuukausina. Kevätkuukausina lumipeitteen oheneminen liittyi lähinnä lämpötilan nousuun, Luomaranta tarkentaa.

Pohjois-Suomessa talven lumisateet lisääntyivät, mutta lumensyvyydet eivät silti kasvaneet. Talvella myös vesi- ja räntäsateet kasvoivat pohjoisessa, jolloin lumisateiden osuus kokonaissademäärästä pysyi pääosin ennallaan ja helmikuussa pieneni. Vesi- ja räntäsateiden lisääntyminen todennäköisesti kumosi kasvaneiden lumisateiden vaikutuksen lumensyvyyteen.

Loppilaiset mäyräkoirat Elsa, Aada ja Helmi ottavat vieraat vastaan riemulla ja suurin odotuksin. Voi vain kuvitella, millaista on meno silloin, kun Viivi Skogberg alkaa viritellä ylleen metsästyskamppeitaan. Parketti rapisee, kun kolmikko vetää riemuympyrää pitkin olohuonetta. Kuvaajan liikuskelu koirien keskellä keskeytyy haukkumiseen. Ollaanko tässä nyt lähdössä johonkin?

– Koirien ehdoton suosikkipaikka on takan edessä. Kun takassa on tuli, kaikki menevät riviin lämmittelemään ja aika mielikuvituksellisia asentoja ne saavat aikaiseksi, kertoo Viivi Skogberg.

Skogberg on harrastanut metsästystä perheensä kanssa nuoresta saakka. Ensimmäinen oma koira on nyt kuusivuotias Aada, ja myöhemmin joukon jatkoksi syntynyt Helmi.

– Metsästyskoira on ystävä ja paras metsästyskaveri. Metsässä liikkuminen on yhteistä ajanviettoa, joka palkitsee paljon muullakin tavoilla kuin pelkällä saaliilla, kuvaa Viivi Skogberg.

Aada ja Helmi ovat lähteneet Viivin kanssa luontoon jo muutaman kuukauden ikäisenä. Nykyisin Viivi harrastaa koirien kanssa ajokokeita ja metsästystä.

– Myös metsästyskoiran kouluttaminen on aloitettava pennusta pitäen. Ajokokeissa onnistuminen ja onnistuneet metsäpäivät koirien kanssa ovat olleet parhaimpia yhteisiä hetkiä, kertoo Viivi Skogberg Etelä-Lopen Eränkävijöistä.

Koira on aito ja rehellinen

Sanna Aalto on niin ikään harrastanut metsästystä pitkään. Kolmen lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa käydään pääsääntöisesti metsästämässä kanalintuja. Ensimmäisen oman koiran Sanna hankki parikymmentä vuotta sitten.

Sanna sanoo, että parasta koirissa on niiden aitous ja rehellisyys.

– Ihmisten kanssa on välillä paljon hankalampaa. Helpommalla pääsee, kun lähtee omien koirien kanssa metsään, hän pohtii.

Koiran tehtävät metsästyksessä vaihtelevat rodun mukaan. Koira on metsästäjälle tärkeä työkalu. Siitä kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

– Ihmiset ovat erilaisia, mutta kyllä työkoira on perheenjäsen siinä missä muutkin. Jos on ollut rankka päivä metsässä, niin ei se ole kivaa, että koira heitetään konttiin asenteella "koeta pärjätä", Sanna pohtii.

Koira vetää naisen mukaan metsästykseen

Naisten määrä metsästyksessä on kasvanut hitaasti mutta määrätietoisesti kymmenen viime vuoden aikana. Viime vuonna metsästäjätutkinnon suoritti lähes 1 800 naista. Vielä viisi vuotta sitten naisia oli neljäsataa vähemmän.

Yhä useammin oma koira tuo naisen mukaan metsästyksen pariin. Naisten osuus kaikista metsästäjistä on kahdeksan prosenttia, mutta uusista metsästäjistä jo noin joka neljäs on nainen, kertoo riistasuunnittelija Jouni Tolvanen Suomen riistakeskuksesta.

Metsästysseurat ovat heränneet vaihtelevasti naisten tuloon metsälle. Naisille suunnattuja metsästystapahtumia on järjestetty ainakin parikymmentä vuotta.

– Metsästyksen lisäksi naisten määrä on kasvanut esimerkiksi metsästysseurojen puheenjohtajina, kertoo Jouni Tolvanen.

Viivi Skogberg sanoo, että ainakin Etelä-Lopen Eränkävijöissä vastaanotto oli asiallinen.

– Ei ole kukaan tytötellyt. Samoja metsästäjiä ollaan kaikki, hän toteaa.

Kerro omista kokemuksistasi koiran kanssa metsällä! Näin ystävänpäivänä olisi myös hienoa kuulla, millaista on metsästäjän ja hänen koiransa ystävyys ja yhteistyö parhaimmillaan. Luo Yle Tunnus ja osallistu keskusteluun!

Osa kunnista ylibuukkaa lasten päiväkotiryhmiä niin, että ne ylittävät lain sallimat rajat.

Ongelma tunnistetaan niin Lastentarhanopettajaliitossa, Julkisten- ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) kuin myös Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa (avi).

Aiemmin esille ovat nousseet yksityisten päiväkotien ryhmäkoot ja mitoitus, mutta liian suuria lapsiryhmiä on myös kuntien päiväkodeissa. Lain mukaan ryhmässä saa olla korkeintaan 24 lasta kolmea koulutettua kasvatusvastuullista aikuista kohden.

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen toteaa, että lähtökohtaisesti kuntapuolella mitoitusten pitäisi olla kunnossa, mutta ongelmia syntyy kun ryhmissä on sekä koko- että osa-aikaisia päiväkotilapsia. Tällöin ryhmäkokoa on hankala hallita arjessa.

– Tuntiperusteinen laskutus on sellainen, ettei kaikkien läsnäoloa pysty ennakoimaan. Osa-aikaiset lapset voivat tulla ja mennä siellä kokopäiväryhmien sisällä. Väkisin ryhmät ovat isompia, mitä laki sallii, Pakanen kertoo.

Osa-aikaista päivähoitoa tarvitsevia lapsia on erityisesti kunnissa, jossa subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajattu 20 tuntiin viikossa perheillä, joissa huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä.

Tiedossa jopa yli 30 lapsen ryhmiä

Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtajan Anitta Pakasen mielestä kunnat käyttävät suunnitellusti hyväkseen päiväkotilasten osa-aikaisuutta ryhmien ylibuukkaamiseen.

Lastentarhanopettajanliitossa tiedetään jopa yli 30 lapsen ryhmistä. Liiton mukaan tuolloin ei edes voi olettaa, että päiväkotiryhmän mitoitus ei joskus ylittyisi lain vastaisesti.

Yhteen hoitopaikkaan voidaan siis periaatteessa ottaa kaksi osa-aikaista lasta, jotka jakavat paikan. Lapset eivät kuitenkaan saisi olla samaan aikaan hoidossa jakaessaan yhden päivähoitopaikan.

– Kun hoitoajat vaihtelevat, niin lapset ovat väkisin yhtä aikaa läsnä, vaikka eivät saisi olla. Saatetaan vedota siihen, että kyseessä on tilapäinen ylitys, mutta kun se on suunniteltua ylitystä, niin se ei ole lainmukaista, Pakanen summaa.

Varhaiskasvatuslaki sallii tilapäisen ylityksen suhdeluvusta, mutta tilapäinen ylitys ei saisi kestää edes kokonaista hoitopäivää.

JHL:n luottamusmiehen mukaan liittoon on tullut esimerkiksi Helsingistä ilmoituksia ryhmistä, joissa tilapäisyys on saattanut jatkua jopa monta päivää.

Lisäksi luottamusmies kertoo tilanteista, joissa etukäteen tiedossa ollutta työntekijän poissaoloa ei sijaisteta, koska halutaan halutaan nähdä, onko kyseisenä päivänä lapsia pois.

– Jos työntekijän lomapäivä on perjantai, niin esimies ei tilaa sijaista ennakkoon, koska hän ajattelee, että lapsia voi olla poissa sen verran ettei ylitystä tapahdu. Vetkutetaan sijaisen tilaamista niin pitkään, ettei sitä välttämättä enää saada, JHL:n varapääluottamusmies Jaana Kesänen sanoo.

Helsingissä tilanne on lähtökohtaisesti kuitenkin parempi kuin monessa muussa kunnassa, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kolmea kasvatusvastuullista aikuista kohden päiväkotiryhmässä saa olla vain 21 lasta lain salliman 24 lapsen sijaan.

Kuntaliitto: Ei tarkoituksenmukaista ylitäyttämistä

Kuntaliiton varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Jarkko Laitinen ei tunnista sitä, että kunnat yrittäisivät tarkoitushakuisesti ylitäyttää ryhmiä.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kyseessä ei ole ylibuukkaus, vaan tavallinen järjestelykysymys.Laitinen toteaa, että ryhmässä voi olla paperilla 26 lasta, mutta samaan aikaan paikalla saa olla vain 24 lasta. Laitisen mukaan tästä pidetään huolta määrittelemällä lasten hoitoajat hoitosopimukseen.

Tilapäisiä järjestelyitä voi toki tulla.

– Ja jos niin on, että kaikki lapset ovat yhtä aikaa paikalla, niin se voi johtua vanhempien yllättävästä työvuorojen muutoksesta tai muusta vastaavasta yllättävästä tilanteesta, Laitinen sanoo.

Viime kädessä kuntien toimintaa valvovat aluehallintovirastot. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska toteaa, että ongelmia esiintyy erityisesti kunnissa, joissa ei ole varauduttu esimerkiksi kunnan lapsimäärän kasvuun.

Tällöin palvelut alkavat laahata perässä.

– Tulee ehkä paine tehdä ylisuuria ryhmiä. Tulkitaan varhaiskasvatuslakia ja –asetusta niin, että ryhmistä tulee liian suuria ja samaa paikkaa käyttää useampi lapsi, vaikka se ei ihan täysin lain kirjainta noudata, Keski-Rauska sanoo.

Kerro meille kokemuksistasi

Millaisia kokemuksia sinulla on kaupunkien ja kuntien järjestämästä päivähoidosta? Ovatko ryhmäkoot sopivia vai onko ryhmissä lapsia yli lain salliman määrän? Työskenteletkö ehkä itse päiväkodissa?

Voit kertoa kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Jätä meille yhteystietosi, jos sinuun saa olla yhteydessä haastattelua varten.

Kommentteja saatetaan käyttää myöhemmissä jutuissamme.

Lue myös:

Super: Haamuhoitajia on myös lasten päivähoidossa – "Lapsilla on siellä paljon suojelusenkeleitä"

Kun lapsi karkasi helsinkiläispäiväkodista, työntekijöitä oli tarpeeksi vain paperilla – Uutta lakia nuijitaan läpi, vaikka asiantuntijat epäilevät lasten turvallisuuden vaarantuvan

Epäiletkö, että lapsesi päiväkodissa on liian vähän aikuisia ja ryhmät suurempia kuin laki sallii? Katso 5 ohjetta, miten toimia

Helsinkiläinen lastentarhanopettaja ei laittaisi lastaan päiväkotiin, jossa työskentelee: "Pitää hymyillä, vaikka päivästä on tulossa kaaos"

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlaan ja Elinkeinoelämän valtuuskunta Evaan on valittu uudet johtajat. Tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtajaksi on nimitetty Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju ja ajatuspaja Evan johtoon Talouselämä-lehden päätoimittaja Emilia Kullas.

Kangasharju on aiemmin toiminut muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtajana, tutkimusprofessorina ja tutkimusjohtajana. Kangasharju on työskennellyt myös Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tutkijana sekä vierailevana professorina yhdysvaltalaisessa Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT).

Etlasta siirtyi sivuun Vesa Vihriälä, joka johti laitosta vuodesta 2012 lähtien. Etla tekee soveltavaa taloustieteellistä tutkimusta.

Uusi Evan johtaja Kullas puolestaan on toiminut muun muassa Talouselämä-lehden toimituspäällikkönä ja Sijoituselämä-osiosta vastaavana uutispäällikkönä. Hän on myös kirjoittanut kaksi erityisesti naisille suunnattua kirjaa sijoittamisesta ja vaurastumisesta. Evan johtaja oli aiemmin Matti Apunen, joka ennen Evaa toimi Aamulehden päätoimittajana.

Nordealle uusi pääekonomisti Tuuli Koivu

Nordean uudeksi pääekonomistiksi Suomessa on nimitetty Tuuli Koivu. Koivu aloittaa tehtävässä Aki Kangasharjun siirtyessä Etlan toimitusjohtajaksi.

Kauppatieteiden tohtori Koivu aloitti Nordeassa ekonomistina vuonna 2016. Hän on perehtynyt erityisesti euroalueen rahapolitiikkaan ja talouskehitykseen. Lisäksi hän on pitkään seurannut Kiinan talouskehitystä sekä keskittynyt kansainvälisen kaupan kysymyksiin.

Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen odottaa, että toimistoon tipahtaisi työhakemuksia kahteen avoinna olevaan pelastusalan virkaan. Hakuaika näihin umpeutuu lähipäivinä.

– Meillä on ylipalomiehen virka auki 11 000 asukkaan paikkakunnalla, ei yhtään hakemusta. Meillä on valmiussuunnittelijan paikka kolmatta kertaa auki ja vain yksi hakemus.

Haapasen mainitsema 11 000 asukkaan kunta on Nivala. Jokilaaksojen pelastuslaitos toimii 17 kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa, mutta tilanne on ihan sama muuallakin.

Käytännössä sellaisiin palomiehen virkoihin ei ole tulijoita, jotka ovat pienellä paikkakunnalla ja joissa tehdään vuorokausityörytmin sijaan päivätöitä. Tyypillistä näillä pelastusasemilla on, että niissä ei ole ympärivuorokautista työvuoroa. Virkaan valittava palomies saattaa olla jopa asemapaikan ainoa ammattipalomies.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Markus Viitaniemi tietää, että tilanne uhkaa lähivuosina laajeta myös sellaisille pienempien paikkakuntien asemille, joissa on toistaiseksi työvuoro minuutin lähtövalmiudessa yötä päivää.

– Ollaan todennäköisesti jossain vaiheessa sen edessä, ettei saada työvuoroihin palomies-ensihoitajia. Tällä hetkellä on vielä saatu, mutta hakijamäärät ovat olleet aika maltillisia.

Mutta on käynyt niinkin kuin esimerkiksi Leppävirralla. Siellä avoimeen palomiehen virkaan oli useita hakijoita, mutta lopulta kaikki hakijat vetivät paperit pois. Pohjois-Savon pelastuslaitos yrittää laittaa viran toukokuussa uudelleen auki.

Pois päivätöistä heti kun mahdollista

Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula mukaan rekrytointiongelmat eivät johdu paikkakunnan pienuudesta vaan työaikajärjestelmästä.

SPAL on teettänyt päivätyötä tekevistä palomiehistä selvityksen. Tarkasti ei tiedetä, montako palomiestä päivätöitä tekee, mutta arvio on ”muutamia satoja”.

Päivätöissä olevilla palomiehellä on usein päivystysvelvoitteita myös virka-ajan ulkopuolella, eikä sellainen Nikulan mukaan palomiehiä houkuttele. He haluaisivat tehdä työtä vuorokausirytmillä 24 tuntia kerrallaan ja olla muut päivät vapailla.

– 92 prosenttia meidän jäsenistä kokee työaikajärjestelmän tärkeäksi. Sen arvoa ei pidä väheksyä, että he kokevat pystyvänsä palautumaan ja yhteensovittamaan työelämän ja vapaa-ajan.

Nikula kertoo, että myös ”päiväpalomiehet” kokivat SPAL:in selvityksen mukaan työnsä merkittäväksi, mutta päivystäminen koettiin kohtuuttomaksi taakaksi.

– Jokainen sanoi, että heti kun heille tulee mahdollisuus, he lähtevät pois tästä järjestelmästä.

Pelastusjohtaja Jarmo Haapanen on jo joutunut antamaan periksi, koska ammattikoulutettuja työntekijöitä ei saa. Jokilaaksojen pelastuslaitoksella viime vuosina muutettu palomiehen auki olevia virkoja kalustonhoitajan viroiksi. Sillä tavoin on mahdollista saada edes joku päivätöihin.

– Tämä on pahentunut koko ajan. Tämä 24-tunnin työajan glooria on noussut liian suureen arvoon.

Pienen paikkakunnan mahdollisesti ainoa ammattipalomies on yleensä virkaansa suurempi viranomainen, sillä työtehtäviin kuuluu muun muassa sopimuspalokuntalaisten kouluttaminen.

Pelastustoiminta on harvaan asutuilla alueilla vapaaehtoisten varassa, jolloin palomiehen täyttämättä jääneellä viralla voi olla suuri merkitys sopimuspalokuntalaisten osaamistasoon.

Kilpajuoksu palomiehistä käydään nyt laitoksien välillä

Sisäministeriön pelastusosaston ohjaus- ja kehittämisjohtaja Taito Vainio sanoo, että palomiesten koulutusta on uudistettava sellaiseksi, että myös pienemmille paikkakunnille löytyy päivätöitä tekemään haluavia ammattilaisia.

– Vuorotyö on se mitä miehistö haluaa, ja haluaa pitää kiinni siitä keinolla millä hyvänsä. Siihen pitää miettiä esimerkiksi palkkaratkaisuja, ettei ansiotaso hirveästi laskisi, jos vuorotyöstä siirtyy päivätöihin.

Se tiedetään myös, että nuorempia palomiehiä yksinäinen työ pienellä asemalla ei samalla tavalla kiinnosta kuin paikkakunnalla, jossa on enemmän hälytyksiä. Sisäministeriön Taito Vainio muistuttaa, että tilanteen ratkaisemiseksi pitää nyt ottaa käyttöön luovia keinoja.

– Sillä jatkossa ongelma tulee vain pahenemaan. Nämä ovat juuri niitä strategisia asioita, joista toimialalla pitää keskustella.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Markus Viitaniemi sanoo, että henkilöstön riittävyys pienemmillä paloasemilla on heillä tunnistettu yhdeksi suurimmista riskeistä. Yksi ratkaiseva tekijä voi olla myös työaika. Sitä aiotaan nyt tarkastella, jotta henkilöstöä saadaan riittävästi ja nykyiset pysymään rivissä.

Mutta Viitaniemi uskoo, että työntekijöistä voisi kilpailla myös henkilöstön viihtyvyyttä lisäämällä. Nuoremmille se voi olla jopa suurempi vetovoimatekijä kuin palkkaus. Pelastusalalla se edustaa uutta ajattelua.

– Siinä meillä on yksi kilpailuvaltti. Toki, jos muut pelastuslaitokset hoitavat sen myös hyvin, niin silloin se ei toimi, Viitaniemi sanoo.

Jokilaaksojen pelastuslaitoksella pitää lähes ihmeitä tapahtua, jotta Nivalan ylipalomiehen virkaan saapuisi vielä hakemuksia. Ylipalomies tarkoittaa oikeastaan vuosien työkokemusta omaavaa palomiestä, mutta vaikeassa rekrytointitilanteessa saattaa pelastusjohtajalla olla pelivaraa.

– Periaatteessa, jos on vasta pelastusopistosta valmistunut, niin on kelpoinen hakija, pelastusjohtaja Jarmo Haapanen vinkkaa.

Lue myös: Asiantuntijat uudistaisivat palomiesten valintatestausta – kömpelöt ja päättelykyvyltään heikommat karsiutuisivat alalta

Oulun seksuaalirikoksista epäiltyjä miehiä epäillään tapauksesta riippuen useista eri rikoksista.

Miehiä epäillään tapauksesta riippuen muun muassa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Osaa heistä epäillään myös törkeästä raiskauksesta, pahoinpitelystä, seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta henkilöltä ja lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin.

Ensimmäinen syyte tapauksista nostettiin eilen keskiviikkona.

Mutta mitä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa? Yle aukaisi muun muassa nämä lakitermit yhdessä käräjätuomari, mediatuomari ja Oulun rikososaston johtaja Janika Kasken ja vanhemman rikoskonstaapeli Milla Kynkäänniemen kanssa. Lisäksi Kynkäänniemi on myös työskennellyt kahdeksan vuotta lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten tutkinnassa.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Lainsäädännön mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on esimerkiksi lapsen koskettelemista vaatteiden päältä tai alta. Se voi olla myös lapsen pakottamista katsomaan seksuaalista sisältöä. Myös väkisin suuteleminen voidaan katsoa lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jos siinä tapahtuu ihokontakti.

– Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä kyse on yleensä jostain muusta kuin sukupuoliyhteydestä, mutta kuitenkin seksuaalisesta teosta, Janika Kaski kertoo.

Laki määrittelee sukupuoliyhteyden niin, että se on sukuelimellä tehtävää sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Sukupuoliyhteys voi olla myös toisen sukupuolielimen väkisin ottamista omaan kehoon.

Joissain tapauksissa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä voi tapahtua myös sukupuoliyhteys, mutta tekoa ei kokonaisuutena arvosteltaessa pidetä törkeänä.

– Esimerkiksi jos sukupuoliyhteydessä olleet henkilöt ovat suhteellisen samanikäisiä, mutta heidän iässään on sen verran eroa, että katsotaan kyseessä olevan rikos, Kaski sanoo.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä saa vähintään neljä kuukautta vankeutta, ja enintään siitä voidaan tuomita neljä vuotta vankeutta.

Lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö

Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rikosnimike täyttyy, mikäli on sukupuoliyhteydessä alle 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa. Teko voi olla kuitenkin törkeä, vaikka sukupuoliyhteyttä ei olisi tapahtunut.

Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön kriteerit voivat täyttyä myös, jos teko aiheuttaa uhrille hänen iän tai kehitystasonsa vuoksi erityistä vahinkoa tai jos teko tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla.

– Teko on nöyryyttävä esimerkiksi silloin, jos tekijöitä on useampia tai jos tapaukseen liittyy kuvaamista, Milla Kynkäänniemi kertoo.

Rikos voi olla törkeä myös silloin, jos teon tekee lapselle sellainen henkilö, johon lapsi luottaa tai josta lapsi on riippuvainen. Kyse voi olla esimerkiksi lähisukulaisesta tai vaikkapa valmentajasta.

Lisäksi törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö edellyttää sitä, että se on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytöstä voidaan tuomita vähintään vuosi vankeutta ja enintään kymmenen vuotta.

Suomessa on valmisteilla lakimuutos, jolla sukupuoliyhteys nuoren lapsen kanssa säädetään rangaistavaksi raiskausrikoksena. Nykyään sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa rangaistaan vain lapsen törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä. Myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia on tarkoitus ankaroittaa.

Milla Kynkäänniemi on sitä mieltä, että kun lapseen kohdistuu törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä, pitäisi puhua automaattisesti raiskauksesta. Silloin oikeuden ei tarvitsisi arvioida sitä, onko lapsi ymmärtänyt, mitä on tapahtunut tai onko hän ollut esimerkiksi alisteisessa asemassa.

– Kun puhutaan pienestä lapsesta, ei hän välttämättä ymmärrä, mitä tapahtuu. Sitten oletetaan, että hänen pitäisi kertoa jälkeen päin siitä, miten hän on kokenut tapahtuneet asiat. Mielestäni se on liikaa vaadittu.

Raiskaus

Raiskauksessa toinen ihminen pakotetaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sen uhkaamisella.

Raiskauksesta voidaan tuomita myös, mikäli ihminen on sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, joka on tiedottomassa tilassa, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan vuoksi eikä näin ollen pysty puolustamaan itseään tai ilmaisemaan omaa tahtoaan.

– Kun puhutaan raiskauksesta, se ei pelkästään tarkoita niin sanotusti perinteistä sukupuoliyhteyttä. Raiskaus voi olla myös muunlaista tunkeutumista toisen kehoon, esimerkiksi jos työntää vasten toisen tahtoa vaikkapa sormen sisään, se on raiskausta, Kynkäänniemi kertoo.

Raiskauksesta tuomitaan vähintään vuosi vankeutta ja enintään kuusi vuotta.

Helmikuun alussa asetetaan työryhmä raiskauslainsäädännön uudistamiseksi. Työryhmän tehtävä on säätää lakeja niin, että sukupuoliyhteys vastoin toisen tahtoa ja suostumusta on tulevaisuudessa rangaistavaa.

Törkeä raiskaus

Kuten raiskauksessa myös törkeässä raiskauksessa käytetään väkivaltaa tai uhataan väkivallalla.

Raiskaus muuttuu kuitenkin törkeäksi, jos raiskauksessa aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus, hengenvaarallinen tila tai siinä aiheutetaan tuntuvaa henkistä kärsimystä. Milla Kynkäänniemen mukaan henkinen väkivalta on aina haastavaa näyttää toteen.

– Henkistä väkivaltaa voisi olla vaikkapa nöyryyttäminen, jos uhri esimerkiksi sidotaan käsistä ja pidetään alastomana. Toinen esimerkki voisi olla sellainen, jossa uhri joutuu tekemään jotakin nöyryyttävää tai uhrin läheistä uhataan väkivallalla.

Raiskaus on törkeä myös silloin, jos rikoksen tekevät useat henkilöt tai rikos tehdään erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai raiskauksessa käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä tai muuten uhataan vakavalla väkivallalla.

– Törkeä raiskaus voi olla esimerkiksi rajuimmillaan sellainen teko, jossa on mukana useampia henkilöitä, uhataan teräaseella tai muulla hengenvaarallisella välineellä ja teko esimerkiksi kuvataan, Kynkäänniemi kertoo.

Viime kädessä syyttäjä määrittelee rikosnimikkeen, yleensä poliisin tutkinnanjohtajan kanssa keskusteltuaan. Lopulta käräjäoikeus katsoo, onko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Törkeästä raiskauksesta tuomitaan vähintään kaksi vuotta ja enintään 10 vuotta vankeutta.

Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin

Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tarkoittaa sitä, että tekijä ehdottaa lapselle tapaamista tai muuta seksuaalista kanssakäymistä, jonka tarkoituksena on kohdistaa lapseen seksuaalista tai törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä tai ostaa häneltä seksuaalipalveluja.

Milla Kynkääniemen mukaan kyseinen rikosnimike on hyvin harvoin käytetty, sillä yleensä tällaiset tapaukset kirjataan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksenä.

Kynkäänniemi vertaa lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin paljon esillä olleeseen groomingiin, mikä tosin usein kirjataan seksuaalisen hyväksikäytön yrityksenä. Groomingissa aikuinen pyrkii luomaan luottamussuhteen, joka mahdollistaa lapsen hyväksikäytön myöhemmässä vaiheessa.

Kynkäänniemi ei pidä lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin -rikosnimikettä kovin onnistuneena.

– Rikosnimikkeen on ehkä ajateltu olevan seksuaalisen houkuttelun lievä muoto. Käytännössä kuitenkin seksuaalisen hyväksikäytön yritys täyttyy useimmiten. Esimerkiksi jos tekijä lähettää seksuaalisia viestejä tai kuvan omasta alapäästään, se todennäköisesti kirjataan lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi tai sen yritykseksi.

Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisin tarkoituksiin voidaan antaa sakkoja tai tuomita enintään vuosi vankeutta.

Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta henkilöltä

Seksuaalipalvelujen ostamisella nuorelta henkilöltä tarkoitetaan jonkinlaista korvausta, jonka antamalla tai lupaamalla nuori saadaan houkuteltua sukupuoliyhteyteen tai muunkaltaiseen seksuaaliseen tekoon.

Kyseiseen rikokseen ei syyllisty, mikäli tekijä päättää antaa nuorelle vasta jälkikäteen korvauksen. Tässä tapauksessa korvauksesta ei ole ollut mainintaa tai edes ajatusta ennen tekoa.

Korvauksen antaminen tai lupaaminen itsessään ei vielä täytä rikoksen tunnusmerkkejä, vaan edellytyksenä on myös, että alaikäinen on ryhtynyt seksuaaliseen tekoon. Rikoksen yritys on kuitenkin rangaistavaa.

Milla Kynkäänniemen mukaan joissain tapauksissa rikoksen näyttäminen toteen on hankalaa. Vaikeaa voi olla näyttää toteen se, onko esimerkiksi raha vaihtanut omistajaa. Houkuttimena voidaan käyttää myös jotain muuta kuin rahaa, esimerkiksi matkan kustantamista tau opintosuorituksen hyväksymistä.

Myös tämä rikosnimike on harvoin käytetty.

– Voi olla, että niitä on enemmän, muttei tapauksia tule ilmi.

Milla Kynkäänniemen mukaan seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta henkilöltä -rikosnimike ei kuitenkaan aina tule tutkinnassa esiin, jos esimerkiksi uhri tai epäilty ei kerro asiasta.

Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta henkilöltä voidaan antaa sakkoja tai tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta. Myös teon yritys on rangaistava.

Pahoinpitelyt

Pahoinpitelyjä on olemassa lievää pahoinpitelyä, pahoinpitelyä ja törkeää pahoinpitelyä. Milla Kynkäänniemen mukaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on paljon.

– Lievää pahoinpitelyä eli tällaista kuritusväkivaltaa on ja se elää yhä. Tähän voidaan laskea esimerkiksi tukistaminen ja luunappien antaminen.

Niin sanottu tavallinen pahoinpitely lapsen kohdalla voi olla esimerkiksi sellainen, jossa lasta lyödään kämmenellä

– Pahoinpitelyjä, joista lapselle tulee selkeitä näkyviä vammoja, esimerkiksi mustelmia, on niitäkin valitettavan paljon.

Puolestaan tyypillinen törkeä pahoinpitely on sellainen, jossa käytetään teräasetta. Lapsen kohdalla törkeä pahoinpitely on sellaista, jossa käytetään esimerkiksi vyötä, remmiä tai teräasetta. Vyön ja remmin käyttäminen eivät kuitenkaan laissa rinnastu teräaseeseen, eivätkä suoraan johda siihen, että tekoa voitaisiin pitää törkeänä pahoinpitelynä.

– Nämä ovat tapauksia, jossa lasta halutaan nöyryyttää, Kynkäänniemi sanoo.

Maksimirangaistukset eivät todellakaan ole nyt käytössä. Milla Kynkäänniemi

Vauvoihin ja taaperoihin kohdistuvia törkeitä väkivallan tekoja ovat esimerkiksi lapsen ravistelu ja hänen raajojensa vääntely.

Pahoinpitely voi olla törkeä myös, jos siinä aiheutetaan vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila tai, jos rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla. Lisäksi teon pitää olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Janika Kasken mukaan lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta tuomitaan usein pahoinpitelynä. Tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti: mitä on tapahtunut, kuinka monta kertaa ja missä olosuhteissa.

Lievästä pahoinpitelystä rangaistuksena on sakkoja. Myös pahoinpitelystä voidaan antaa sakkoja tai tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta. Puolestaan törkeästä pahoinpitelystä tuomiona on vähintään vuosi vankeutta ja enintään 10 vuotta.

– Karkeasti voi sanoa, että jos sama teko kohdistettuna lapseen ja aikuiseen, siitä seuraa tekijälle ankarampi rangaistus, jos teko kohdistuu lapseen, Kaski sanoo.

Rangaistukset

Janika Kasken mukaan sekä seksuaalirikoksissa että kaikissa rikoksissa maksimirangaistukseen syyllisen tuomitseminen on suhteellisen harvinaista.

Samaa mieltä on myös Milla Kynkäänniemi. Hänen mukaansa esimerkiksi seksuaalirikoksien maksimituomiot ovat hyvinkin korkeita, mutta rangaistusasteikkoa ei käytetä kovinkaan laajasti. Kynkäänniemi ajattelee, että esimerkiksi 10 vuotta on pitkä tuomio.

– Mutta jos emme pääse siihen, että maksimeja käytetään, niin varsinkin suuri yleisö kokee, että rikoksista ei saa mitään tuomioita. Maksimirangaistukset eivät todellakaan ole nyt käytössä.

Hän arvelee, että oikeuskäytäntö muuttuu, jos syyttäjät hakevat kovempia tuomioita. Muutos on kuitenkin hyvin hidasta.

Jos rikoksia on useampia, niistä tuomitaan yhteinen rangaistus. Se muodostuu rikoslain mukaan siten, että rikoksesta, josta tulisi tuomittavaksi ankarin vankeusrangaistus, otetaan niin sanottu pohjarangaistus. Yhteisen rangaistuksen muodostuksessa tarkastellaan myös sitä, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

– Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että noin kolmasosa toisten tekojen rangaistuksista lisätään pohjarangaistukseen ja sitä kautta muodostuu lopullinen rangaistus, Oulun rikososaston johtaja, käräjätuomari ja mediatuomari Janika Kaski kertoo.

Lue myös:

Mistä syystä joku raiskaa lapsen? Voiko ihminen syyllistyä hyväksikäyttöön vain kulttuuritaustan takia? Psykologit pohtivat, miksi jotkut päätyvät hirveisiin tekoihin

"Herättää jo kysymyksiä siitä, mistä nyt on kysymys" – Kertaamme, mitä tiedämme Oulun seksuaalirikosepäilyistä

Tuhat tutkintaa, joista ei kerrota – Ylen selvitys kokoaa tietoa seksuaalirikosepäilyistä eri puolilta Suomea ja valottaa, mikä tekee Oulun tapauksesta “ilmiön”

Vuosaaressa toimivan Puistopolun peruskoulun vanhemmat saivat viime viikolla huolestuttavan viestin. Kodin ja koulun välisen viestipalvelu Wilman kautta koululta kerrottiin, että osa oppilaista rikkoo jatkuvasti koulun yhteisiä sääntöjä satuttamalla tai haukkumalla muita oppilaita.

Vanhemmat sai varpailleen erityisesti tämä viestin lause: "Koulumme yhteisenä huolena on, että me koulun aikuiset emme ole onnistuneet takaamaan fyysistä koskemattomuutta kaikilla oppilaille."

Ylelle lähetetyssä Wilma-viestissä todetaan myös: "On tyypillistä, että epäsosiaalisesti käyttäytyvät oppilaat hakeutuvat toistensa seuraan. Nämä ryhmissä liikkuvat oppilaat aiheuttavat turvattomuutta ja ovat vaikeasti hallittavia."

Puistopolun peruskoulun rehtori Pertti Tossavainen, mistä viestissä on kysymys?

– Mitään sellaista hätää ei ole, eikä lasten turvallisuus ole ollut uhattuna. Tämä oli viesti huoltajille siitä, miten tärkeää on, että noudatetaan koulun ja yhteiskunnan sääntöjä sekä aikuisten ohjeita, sanoo Tossavainen.

Viestissäkin asiaa pohjustetaan totemalla, että koulun tavoitteena on pyrkiä takaamaan jokaiselle tasapuolinen mahdollisuus hyvinvointiin ja turvallisuuteen.

– Toki viestin sisältö saattoi herättää monenlaisia ajatuksia. Se on kuitenkin hyvä tärkeää, että niitä ajatuksia herää, koska sitä kautta syntyy dialogia huoltajien ja lasten välillä sekä kodin ja koulun välillä, sanoo Tossavainen.

Apulaispormestari: "Vanhempien huoli näyttäisi olevan aiheeton"

Viesti herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa sekä poiki yhteydenottoja koululle ja Helsingin kaupungille. Myös Suomen vanhempainliiton alueyhdistys Helvary ry sai huolestuneita yhteydenottoja vanhemmilta.

Viestin rankka muotoilu sai kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarisen nostamaan luurin korvalleen ja selvittämään, mistä on kysymys.

– Viestinä se oli aika erikoisesti muotoiltu ja herätti valtavan paljon kysymyksiä, joten ymmärrän hyvin vanhempien huolen. Sen perusteella, mitä minä olen asiaa selvittänyt, niin vanhempien suurempi huoli näyttäisi kuitenkin olevan aiheeton, sanoo Pakarinen.

Viesti ei ollut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla kirjoitettu Liisa Pohjalainen

Myös koulutuksen ja kasvatuksen toimialajohtaja Liisa Pohjalainen on selvittänyt Puistopolun peruskoulun tilannetta viestin nähtyään. Hänen mukaan kysymys oli ennalta ehkäisevästä toiminnasta ja huonosti muotoillusta kirjoituksesta.

– Minulla ei ole tietoa, että koulussa olisi tapahtunut mitään. Kiusaamiseen on kuitenkin nollatoleranssi ja koululla on velvollisuus tiedottaa tilanteesta, sanoo Pohjalainen.

Yksittäisen Wilma-viestin nostattamasta huomion määrästä kertoo sekin, että asiasta keskusteltiin Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan tiistaisessa kokouksessa.

– Viesti oli tavoittanut lautakunnan jäseniä ja kokouksessa selvennettiin, mistä oli kyse, toteaa Pakarinen.

Rehtori: ”Kun 600 alakoulun oppilasta on yhtä aikaa pihalla, siinä tapahtuu välillä kaikennäköistä”

Puistopolun peruskoulu syntyi, kun Mustakiven ala-asteen koulu, Vuosaaren ala-asteen koulu ja Tehtaanpuiston yläasteen koulu yhdistyivät elokuussa 2017. Rehtorin mukaan koulussa on yhteensä yli 900 oppilasta ja koulu toimii kahdessa eri rakennuksessa.

Vanhemmat ovat yhteydenotoissaan nostaneet esiin huolen siitä, vaikuttaako koulun koko siihen, ettei oppilaiden turvallisuutta pystytä valvomaan. Osa koki Wilma-viestin hätähuutona tilanteessa, jossa koulun resurssit eivät yksinkertaisesti riitä turvallisuuden takaamiseen.

Vanhempien saamissa viesteissä kerrotaan muun muassa, että välituntivalvojia on ohjeistettu ottamaan valokuvia ryhmistä, jotka eivät noudata koulun sääntöjä tai kunnioita aikuisten puuttumista. Kuvia perustellaan sillä, etteivät valvojat voi mitenkään tietää kaikkia oppilaita nimeltä.

– Kun esimerkiksi vähän yli 600 alakoulun oppilasta on yhtä aikaa pihalla, niin kyllä siinä tapahtuu välillä kaikennäköistä, rehtori myöntää.

– Ristiriitatilanteita esiintyy varmasti kaikissa kouluissa ja niihin tietenkin puututaan. Tilanne on meillä mennyt nyt jo parempaan suuntaan, Tossavainen kuitenkin jatkaa.

Lasten välisiä kähinöitä näyttää nyt olevan vähemmän kuin aikaisemmin Pertti Tossavainen

Wilma-viestissään koulu ilmoitti kutsuvansa joitakin 3–6-luokkien oppilaita huoltajineen koulun ja poliisiin yhteisesti järjestämään Ennalta estävään iltaan. Rehtorin mukaan vanhempainilta onnistui hyvin ja koulu on saanut myös kiitosta siitä, että häiriökäyttäytymiseen puututtiin.

– Lasten välisiä kähinöitä näyttää nyt olevan vähemmän kuin aikaisemmin. Torstaina itse asiassa lähtee viesti huoltajille, jossa kiitetään hyvästä yhteistyöstä ja kerrotaan, että tilanne on olennaisesti parantunut, sanoo Tossavainen.

Entä viestin muotoilu, herättikö teksti koulun näkökulmasta turhaan huolta?

– Hyvin positiivista on että huoltajia kiinnostaa, mitä koulussa tapahtuu ja sillä tavalla viesti saavutti tarkoituksensa. Se tietysti aina miten viestitään, on taitolaji, jossa välillä onnistutaan paremmin ja joskus vähän huonommin, Tossavainen toteaa.