– Kulttuurien välinen liikkuvuus oli suurta viikinkiajalla myös Suomessa, sanoo arkeologi ja seppä Mikko Moilanen. –Meiltä löytyneet yli 400 miekkaa kertovat, että Suomessa on jo tuolloin ollut poikkeuksellisen vaurasta väestöä.
Moilanen teki tohtorinväitöskirjansa Suomesta löytyneiden viikinkiaikaisten miekkojen säilämerkinnöistä. Väitöskirjan pohjalta häneltä on ilmestynyt myös kirja Viikinkimiekat Suomessa, ensimmäinen suomenkielinen aihetta kattavasti käsittelevä teos.
Moilanen on myös tehnyt vanhojen miekkojen ennallistuksia niin museoille kuin yksityisillekin.
Uudet miekkalöydöt haastavat käsityksen Suomesta viikinkiajan takapajulana. Meiltä on löytynyt enemmän viikinkiajan (800 jaa. - 1050 jaa.) miekkoja kuin esimerkiksi Tanskasta tai Islannista.
Clik here to view.

Suomessa on miekkalöytöjä niin Skandinaviasta, idästä kuin myös Manner-Euroopasta, silloisilta frankkilaisalueilta.
– Kauppaa on käyty puolin ja toisin, kommentoi Moilanen.
Mitä meiltä löydettyihin miekkoihin tulee, joukossa on laatutavaraa, mutta myös kopioita hyväksi tunnetuista tuotemerkeistä.
Piraattituotteet liikkuivat vilkkaasti jo yli tuhat vuotta sitten.
ULFBERHT, haluttu ja kadehdittu statustuote
Jos viikinkiaikaisen miekan säilässä luki ULFBERHT, oli se yleensä merkki hyvästä laadusta. Materiaalit ja valmistustekniikat olivat parempia, miekka sulavampi käsitellä kuin aikansa muut miekat.
Miekka ei ollut vain ase, se oli merkki vauraudesta ja arvovallasta. Ei siis ihme, että yhdelle jos toiselle tuli kiusaus pyytää omaa kyläseppäänsä valmistamaan säiläkirjoitusmiekan, johon upotettiin ja ahjohitsattiin hieman ylimääräistä hohtoa.
Clik here to view.

ULFBERHT-merkityt miekat ovatkin niitä yleisimpiä Suomen ja koko Euroopan mittakaavassa.
Kaikki eivät mitenkään voineet olla aitoja.
– Ongelmana on se, että kirjoitusmuoto näyttää vaihdelleen, Moilanen sanoo. – Joten mistä voimme varmuudella tietää, mikä on ihan se alkuperäinen?
Onko mitään arviota siitä, kuinka moni Suomesta löydetyistä miekoista on kopioita?
– Löydöt ovat usein sen verran huonossa kunnossa eivätkä kaikki säilämerkit ovat säilyneet, joten sitä on hyvin vaikea sanoa, pahoittelee Mikko Moilanen. –Mutta voidaan arvioida, että Suomesta on löytynyt ainakin kolme miekkaa, joiden teksti on jäljitelmä ULFBERHT-tekstistä.
Miekat löytyivät Vesilahdelta (+VLEHRAHLDH+) Yläneeltä (+VLEHRAHLDH+) ja Hämeenlinnasta. Hämeenlinnan miekansäilässä oli Amen-sanan lisäksi sekalaisia kirjaimia.
Asialla ovat luultavimmin olleet lukutaidottomat sepät.
Frankkien laatutuote
Uusimman tutkimuksen mukaan ULFBERHT-miekat ilmaantuivat markkinoille heti viikinkiajan alussa, 800 jaa. Tutkimuksissa on päädytty siihen, että niitä valmistettiin alun perin jossain frankkien valtakunnan alueella.
Kielitieteilijät ovat pyöritelleet nimeä ja tulleet siihen tulokseen, että miekat valmistettiin frankkien valtakunnan länsiosissa eli jossain nykyisten Ranskan, Espanjan ja Saksan alueilla.
Keskiaikaiset miekanvalmistuskeskukset sijaitsivat Reininjoen varrella Solingenissa ja Tonavan lähellä Passaussa.
Ehkä jossain niillä main valmistettiin myös viikinkiajan ykkösmiekat.
On myös arveltu, että alkuperäiset ULFBERHT-miekat olisi valmistettu idäntietä pitkin Eurooppaan kulkeutuneesta ns. upokasteräksestä, joka oli verratonta materiaalia miekkoihin.
– Teoria on saanut paljon julkisuutta, vaikka on mielestäni ainakin osin kiistanalainen, sanoo Moilanen.
Kuka oli Ulfberht?
Aluksi arveltiin, että Ulfberht olisi ollut yksittäinen, erityisen taitava aseseppä.
– Mutta kun nimellä merkittyjä miekkoja löytyi yli 200 vuoden ajalta, niin päädyttiin siihen että kyseessä on pakko olla jonkinlainen paja, sanoo Moilanen. – Se on jatkanut toimintaansa perustajansa nimellä.
Clik here to view.

Kuuluisan miekkasepän tai miekkapajan voisi olettaa eksyneen myös kirjallisiin lähteisiin. Näin ei kuitenkaan ole. Yhdessäkään tuon ajan lähteessä ei esiinny nimeä sellaisenaan.
– On myös ehdotettu, että nimeen liittyneiden ristikuvioiden vuoksi ULFBERHT olisi jollain tapaa liittynyt kirkolliseen organisaatioon.
Näin seppä tai paja olisi saanut kilpailuetua muihin aseseppiin verrattuna.
– Kyseessä ei ehkä ole ollut henkilön nimi vaan jotain muuta, Moilanen sanoo.
Kirjoitusmuodon ja variaatioiden hän epäilee kielivän, että ULFBERHT-sanalla tarkoitettiinkin tietynlaatuista miekanterää.
Suomesta löytynyt yllättävän monta ULFBERHT-miekkaa
Euroopasta tunnetaan noin 170 ULFBERHT-miekkaa, niistä 44 Norjasta. Toiseksi eniten näitä miekkoja tunnetaan Suomesta, 31.
Eli tulemme kakkosena heti viikinkimaa Norjan jälkeen? Mitä ihmettä?
– Ehkä muiden maiden tutkimustilanne on miekkojen suhteen vielä toistaiseksi puutteellinen, sanoo Moilanen. Ja Suomella on ollut vilkkaita kontakteja joka suuntaan.
Suomalaiset, karjalaiset ja ahvenanmaalaiset osallistuivat viikinkien idänkauppaan myymällä turkiksia. Kotimaahan tuotiin muun muassa aseita ja hopeaa.
Ja ellei aina aitoja merkkimiekkoja, niin ainakin tietoa niistä. Kyläseppä valjastettiin töihin ja kohta kädessä komeili ULFBERHT-miekka. Tai +VLFBERTHT+. Tai +VLFBER+T.
Tai jotain sinne päin.
Joku saattoi tehdä kopion vielä kopiostakin. Usein säilätekstin upotti täysin lukutaidoton seppä. Miekoissa saattoi lukea pelkkää siansaksaa.
Yksikään Suomesta toistaiseksi löydetyistä ULFBERHT-säilistä ei ole identtinen toisen kanssa. Eniten niitä on löydetty Pirkanmaalta, enemmän kuin vaikka Varsinais-Suomesta tai Satakunnasta.
Ajallisesti suurin osa Suomen ULFBERHT-miekoista on 900-luvulta.
Samaan aikaan syntyi ykkösmiekoille nuorempi kilpailija.
INGELRII ilmestyy miekkamarkkinoille
ULFBERHTin tavoin INGELRII on tulkittu sepän tai pajan nimeksi. Tätäkin nimeä on pidetty frankkilaisena, mutta lähimmät vastaavuudet löytyvät itse asiassa Englannista, kuningas Ethelredin (978 jaa. -1016 jaa.) ajoilta.
– Hänen aikanaan rahojen valmistukseen liittyi nimi Ingelri, sanoo Moilanen. Myöhemmästä ajankohdasta kertoo myös se, että joskus miekansäilään kirjoitettiin nimen yhteyteen ME FECIT eli ”teki minut.”
Myös INGELRII-miekat olivat niin hyviä, että niitä kopioitiin.
Clik here to view.

Suomen löydöt ajoittuvat 900-luvun puolivälistä 1000-luvun puoliväliin. Meiltä on löydetty viisi INGELRII-säilää. Pudasjärven löytöä lukuun ottamatta kaikki ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilta.
– Pudasjärven löytö on poikkeuksellinen pohjoisuutensa takia.
ULFBERHTin ja INGELRIIn lisäksi miekkojen teriin kirjailtiin symbolisia kuvioita. Viikinkiajan jälkeen ristiretkiajalla miekkoihin ilmaantui kristinuskoon liittyviä lausahduksia ja uusien miekantekijöiden nimiä.
Suomesta niitä on – tulkinnoista riippuen – löydetty muutamia kymmeniä. In nomine domini -lausahdus on yleisin ja siitä on lukuisia versioita varmaankin tekijän lukutaidosta riippuen.
Ristiretkiajan jälkeen säiläkirjoitukset alkoivat menettää merkitystään.
– Suomesta on löydetty runsaasti miekanteriä, joiden merkit eivät merkitse mitään, sanoo Moilanen. Eivät kirjaimia eivätkä mitään tunnettuja symboleja tai geometrisia ornamentteja. Nämä miekat on saatettu valmistaa frankkilaisalueiden ulkopuolella, esimerkiksi Skandinaviassa. Ja kuka tietää, ehkä myös Suomessa.
Clik here to view.

Kansallismuseossa järjestetään Miekkojen päivä lauantaina 16.2. klo 12-17.
Päivän aikana kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja niin miekkojen valmistamisesta kuin niiden käytöstä viikinkiajan Suomessa. Tapahtuma tarjoaa myös harvinaisen tilaisuuden tutustua Suomen maaperästä löytyneisiin miekkoihin Kansallismuseon kokoelmien kätköistä.