Oppositiopuolue RKP:n puheenjohtaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Anna-Maja Henriksson ei usko että soteuudistusta saadaan maaliin enää tällä vaalikaudella.

TV1:n Ykkösaamussa vieraillut Henriksson arvioi että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta loppuu yksinkertaisesti aika kesken, kun se ryhtyy käsittelemään perustuslakivaliokunnan vaatimia muutoksia esitykseen.

–Tässä on vielä sen verran suuria ongelmia, vaikka ongelmat ovatkin vähentyneet viime kesästä.

– Kolmessa viikossa pitäisi käsitellä näin iso paketti, 20 kohtaa jotka esityksessä ovat yhä perustuslain vastaisia. Tässä on sosiaali- ja terveysvaliokunnalla melkein mahdoton tehtävä edessä, arvioi Henriksson.

Henriksson: Maakuntien rahoitus turvattava, jotta turvataan palvelut

Perustuslakivaliokunta esittää perjantaina antamassa lausunnossaan jälleen useita muutoksia ja tarkennuksia sote-uudistukseen. Valiokunnan mukaan tulevien maakuntien rahoitus on järjestettävä niin, että sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan, vaikka maakunnan talous kriisiytyisi. Tämä on Henrikssonin mukaan vaikea haaste.

– Maakunnille ei nyt oikeastaan jää mitään muuta mahdollisuutta kuin korottaa asiakasmaksuja tai vähentää palveluja, jos valtion rahoitus ei riitä. Viime kädessä edessä on se että tullaan valtiovarainministeriöön ja pyydetään lisää rahaa, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

RKP:n kanta on, että maakunnille pitäisi antaa verotusoikeus, jolloin niillä olisi työkaluja rahoituksen turvaamineen.

"Sote ei tuo säästöjä"

Hallitus haluaisi, että pitkällä tähtäimellä sote-uudistuksella pystyttäisiin hillitsemään sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla. Henriksson ei usko että hallituksen malli tuo säästöjä. Säästöjen tavoittelu voi jopa vaarantaa palvelut, sanoo Henriksson.

– Tästä on eduskunnan valtiovarainvaliokunta antanut erittäin kriittisen lausunnon. Valiokunta nosti esille että tämä (säästötavoite) tietää todella tiukkaa maakunnille. Se tarkoittaa myös siitä, että ei ehkä ole varmuutta siitä että pystytään takaamaan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Eli tässä on se ruuvi, jota koko ajan kiristetään. Sote-palveluiden rahoituksen tulisi kuitenkin aina olla sellainen, että kansalainen voi luottaa siihen että palvelut aina toimii, muistuttaa Henriksson.

"Hallituksen ei pitäisi lähteä heikoille jäille ilman notifikaatiota"

Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi uudelleen tuleeko soten valinnanvapauslaista tehdä ennakkoilmoitus EU:lle. Jos järjestelmän laillisuutta ei voida varmistaa, pitää valiokunnan mukaan valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykätä.

Henrikssonin mukaan hallituksella on kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä ilmoitus EU-komissiolle, tai lykätä valinnanvapauden voimaantuloa kunnes on varmistettu, että lainsäädäntö ei ole ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

– Minä toivon että hallitus valitsisi nyt sen tien, joka on se kaikkein turvallisin ja varmistaisi asian etukäteen. Heikoille jäille ei pitäisi lähteä silmät auki, sanoo Henriksson.

Syynä siihen miksi hallitus ei ole halunnut notifikaatiota tehdä voi Henrikssonin mukaan olla se, että pelätään sen vievän liikaa aikaa, tai jopa kaatavan uudistuksen.

– Toivon että syy ei ole se että hallitus on huolissaan siitä että saisi väärän vastauksen. Silloinhan koko valinnanvapausmalli tulisi muokata uudelleen, sanoo Henriksson.

Henriksson: Aika kerta kaikkiaan loppuu kesken

Perustuslakivaliokunta myös linkittää lausunnossaan yhteen kahden suuren sote-lakipaketin käsittelyn. Jos maakuntien muita tehtäviä koskevaa lakipakettia ei ehditä eduskunnassa käsitellä, tulee valiokunnan mukaan korjata mm. maakuntien rahoitusta koskeva laki.

– Nythän maakuntien rahoitus on laskettu sen mukaan, että niille siirtyvät sote-palveluiden lisäksi nämä muut tehtävät, pelastustoimi, kasvupalvelut ja muut. Totta kai rahoitus tulee laskea uudelleen, jos näin ei käy.

– Nämä kaikki ovat suuria asioita, jotka tulee ratkaista hyvin lyhyessä ajassa. Tämän takia olen aika lailla vakuuttunut, että aika kerta kaikkiaan loppuu. Tästä ei tule valmista, arvioi Henriksson Ykkösaamussa.

Keskimäärin 2 000 suomalaista loukkaa itsensä laskettelurinteessä vuosittain. Rinnetapaturmat ovat vähentyneet kuitenkin viime vuosina. Suomessa sattui vuosi sitten talvella noin yksi rinnetapaturma tuhatta hiihtopäivää kohden.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen tilastojen mukaan noin kolme neljästä tapaturmasta sattui rinnekeskusten merkityillä rinteillä. Useimmiten (85 prosenttia) onnettomuuden aiheutti laskettelija itse eli kaatui rinteessä.

Laskettelurinteissä työskentelevien ammattilaisten mukaan rinnetapaturmilta voidaan helposti välttyä, jos rinteeseen mennään oikein opein.

Esitimme muutamia väittämiä, joita rinneammattilaiset kommentoivat.

1. Minä kyllä hallitsen tämän lajin

– Kautta historian suomalaisilla on ollut sellainen asenne, että he ajattelevat hallitsevansa laskettelun opettelematta sitä sen kummemmin, sanoo Rukan Hiihtokoulun johtaja Maaria Pieviläinen.

Pieviläinen muistuttaa, että suomalaiset ovat olosuhteiden vuoksi oppineet lumiliikkujiksi, minkä vuoksi rinteeseen meno ei pelota.

Rukan Ski Patrolin rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen muistuttaa asenteen merkityksestä rinteeseen lähdettäessä.

– Ihan sama mitä lähdet tekemään, asenne ratkaisee. Kun rinteeseen lähdetään pitämään hauskaa oma taitotaso tietäen, silloin kaikilla on hauskaa.

2. Kypärää ei tarvita

Rinneturvallisuusvastaava Teemu Torvinen sanoo, että kypärää käyttävät nykyisin jo lähes kaikki laskettelijat.

– Kypärän lisäksi varusteiden pitää olla kunnossa niin, että sukset on säädetty oikein ja että ne ovat oikean kokoiset. Monojen kannattaa olla sopivat. Näin saadaan rinteeseen lajimukavuutta mukaan.

Hiihtokoulun johtaja Pieviläinen muistuttaa, että esimerkiksi lasten vuokravälineisiin kuuluu automaattisesti kypärä.

– Aikuisia suosittelen vuokraamaan tai ostamaan kypärän. Kypärä on turvavarusteista tärkein rinteessä.

– Kannattaa muistaa muun muassa puhdistaa monot lumesta ennen kuin ne lukitaan suksiin, Pieviläinen sanoo.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen mukaan kypärää käyttää rinteessä nykyisin yli 90 prosenttia laskettelijoista.

3. Hiihtokouluun ei kannata mennä

– Suomalaiset oppivat nopeammin laskettelun, kuin ulkomaalaiset, mutta kyllä hiihtokoulussa kannattaa silti käydä. Koulussa oppii hallitsemaan nopeammin vauhtia ja kurveja rinteessä, Pieviläinen toteaa.

Hiihtokouluun menemällä laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Kun menet hiihtokouluun, laskettelua ei tarvitse opetella kantapään kautta.

– Suomalaiset ovat alkaneet löytää hiihtokoulut viime vuosina hyvin, mutta oppia voisimme ottaa esimerkiksi briteiltä. Rukalla vierailee nykyisin brittiperheitä, jotka ovat aloittaneet lasketteluharrastuksen hiihtokoulusta ja ovat nyt jo jopa kymmenettä vuotta laskettelemassa, Torvinen kertoo.

4. Rinnemerkeistä ei tarvitse välittää

Torvisen mukaan turvallisinta on lasketella hoidetulla rinnealueella. Rinteiden reunat on merkitty sinisillä, punaisilla ja mustilla pujottelukepeillä.

– Keppien väreillä merkitään rinteen vaikeustaso niin, että sininen on helpoin ja musta vaikein rinne. Rinne kannattaa valita oman taitotason mukaan.

– Rinteiden ulkopuolellekin voi mennä, mutta onneksi laskettelijat käyttäytyvät sielläkin nykyisin pääasiassa järkevästi, Torvinen sanoo.

89-vuotias Hannu Mäkinen muutti kaksi vuotta sitten kotoaan Imatralta pieneen yksityiseen hoivakotiin. Kovista reumakivuista kärsineen leskimiehen yksinäinen arki oli lääkehuuruista ja onnetonta.

Vaimon kuoleman jälkeen Mäkinen oli pärjännyt useamman vuoden kotona lapsenlapsensa avustamana. Sitten kivut pahenivat, opiaattipohjaista lääkitystä piti lisätä ja lapsenlapsi muutti toiselle paikkakunnalle.

– Olin sekaisin. Nukuin suurimman osan aikaa enkä syönyt juuri mitään. Olin jokseenkin heitteillä, Mäkinen kuvaa viimeisiä aikojaan Imatralla vuoden 2016 lopussa.

– Minulle tuotiin ruoka päivittäin, mutta en jaksanut syödä sitä. Laihduin muutamassa kuukaudessa toistakymmentä kiloa.

Kuolemaa odotellessa

Mäkinen kertoo olleensa kyllä järjissään jopa pahimpina aikoina, mutta pää oli ajatuksista aikalailla tyhjä.

– Ajattelin, että tämä on menoa. Odotin lähtöä, Mäkinen muistelee hoivakodin huoneessa istuskellessaan.

Huteran vanhuksen poika ehdotti koejaksoa yksityisen yrittäjän ylläpitämässä hoivakodissa.

Poika oli tutustunut pienessä Rautjärven kunnassa sijaitsevaan hoivakotiin jo vuonna 2009, kun koulukäytöstä poistunutta rakennusta remontoitiin uuden yrityksen käyttöön. Mäkisen poikakin oli käynyt muutamissa talkoissa.

Isä-Mäkiselle koejakso Silamuskodiksi nimetyssä yrityksessä oli käänteentekevä.

Täyskäännös elämään päin

– Tulin tänne illalla. Seuraavana päivänä ymmärsin, että elämäni on muuttunut. Voi sanoa, että tein täyskäännöksen elämään päin, Mäkinen kuvailee.

Mäkinen kehuu saavansa hoivakodissa parasta mahdollista hoitoa. Hänen mukaansa yrityksessä työskentelevät hoitajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja inhimillisiä. Kokin valmistama ruoka on hyvää ja monipuolista.

Hannu Mäkinen on tehostetun palveluasumisen Silamuskodissa itsemaksavana asukkaana. Hän kertoo maksavansa vajaan 4000 euron kuukausimaksun eläkkeestään sekä säästöillä, joita elämän varrella on kertynyt "lompsan pohjalle".

– Koen, että tämä on ainoa vaihtoehto. Sellainen vaihtoehto, että en mielelläni tästä luovu.

Loppuelämän ratkaisu

Julkisen terveydenhuollon kriteerit tehostetun palveluasumisen paikkoihin ovat tiukat. Hannu Mäkinen ei täytä kriteereitä mutta Silamuskodin asukkaissa on myös Etelä-Karjalan sote-piirin asiakkaita.

Silamuskodin kuudestatoista hoivapaikasta yksitoista on varattu vanhuksille. Useimmat asukkaista ovat muistisairaita. Yhtä vanhuspaikkaa pidetään valmiina lyhytaikaista tarvetta varten.

Vanhusten lisäksi Silamuskodissa on paikat viidelle kehitysvammaiselle asukkaalle. Aluehallintavirastoon ei ole tehty Silamuskotiin liittyviä valituksia.

Hannu Mäkiselle paikka Silamuskodissa on loppuelämän ratkaisu.

– Olen tänne tullut ja tänne haluan jäädä, Mäkinen vastaa kysymykseen elämän loppumiseen liittyvistä ajatuksistaan.

Pienen hoivakodin arvot

Rautjärven Silamuskodin kaltaisia vanhusten tehostettua palveluasumista tarjoavia pieniä yrittäjävetoisia hoivakoteja ei ole enää monta. Kun yrittäjä Eeva Siitonen kumppaneineen perusti Silamuskodin vuonna 2010, lähikunnissa oli yhteensä kahdeksan vastaavanlaista paikkaa.

Nyt Etelä-Karjalan sote-piirin alueella mihinkään ketjuun kuulumattomia yrittäjävetoisia hoivakoteja on jäljellä kolme. Osa pienistä yrityksistä on viime vuosina siirtynyt hoiva-alan sijoitusyhtiöiden omistukseen. Silamuskodin yrittäjä Eeva Siitonenkin kertoo saaneensa ostotarjouksen Esperi Carelta.

Kauppoja ei syntynyt.

– Ennemmin kaadumme saappaat jalassa, kuin myydään jollekin isommalle, jolla on arvot jossakin muussa kuin ihmisyydessä, Eeva Siitonen perustelee.

Arvo on sana, joka vilahtelee Siitosen puheessa usein. Hänen mukaansa yrityksessä työtä tehdään arvot edellä ja arvovalinnasta on kyse esimerkiksi silloin, kun talon asukkaan saattohoidosta aiheutuu tavallista enemmän työvoimakustannuksia.

Paljon perusteita itsenäisenä pysymiselle

Itsenäisenä pysymiselle on muitakin perusteita kuin hoitotyön laatu. Siitosen yrityksellä on muutaman tuhannen asukkaan Rautjärvellä huomattava työllistävä vaikutus.

– Suurimmat työllistäjät ovat kunta ja tehdas, mutta me tulemme heti niiden jälkeen, Siitonen laskee.

Silamuskodissa on neljätoista vakituista työntekijää. Sen lisäksi paikka tarjoaa tilapäisesti työtä noin viidelle sijaiselle.

Kotikunnan asiat ovat Siitoselle tärkeitä. Hänestä tuntuu hienolta, kun pystyy synnyttämään ja ylläpitämään työpaikkoja vähenevien asukkaiden paikkakunnalla. Sekin tuntuu tärkeältä, että voi keskittää hoivakodin ostokset oman pitäjän ruokakauppaan.

Erikoisuutena Eeva Siitonen mainitsee vielä, että hoivakoti ostaa säännöllisesti järvikalaa muutamalta lähiseudun kalastajalta.

Arvojen ja kotiseutuhengen lisäksi Silamuskodin liiketoiminnan myynnin hoiva-alan sijoitusyhtiöille estää myös raha. Koulukäytöstä poistuneeseen vanhaan rakennukseen oli kymmenen vuotta sitten tehtävä noin puolen miljoonan euron remontti, ennen kuin sinne saattoi perustaa hoivakodin.

– Arvelen, että hoivajätti viihtyisi tässä vuokralaisena vain hetken, jos edes sitä. Sen jälkeen meillä olisi käsissämme arvorakennus ilman liiketoimintaa, Siitonen avaa maaseutuyrittäjän huolta.

Keskustelu aiheesta on auki artikkelin lopussa tänään kello 22 saakka.

Kirjoitan analyysia sotesta ja perustuslakivaliokunnan lausunnosta viidettä kertaa. Niin, sote on ollut viisi kertaa perustuslakivaliokunnan arvioitavana.

Ensimmäisestä kirjoituksesta on kulunut miltei neljä vuotta. Tilanne oli silloin kovin samankaltainen: iso uudistus ja vaalit tulossa muutaman kuukauden päästä.

Edellisen kerran perustuslakivaliokunta lausui valinnanvapauslaista viime kesäkuussa. Silloin se edellytti, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnokset pitää tuoda vielä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.

Nyt perustuslakivaliokunta on sen tehnyt ja esittää yhä useita muutoksia sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksiin. Lausunto sisältää parikymmentä vaatimusta, joita on muutettava ennen kuin sote-lakeja voidaan säätää.

Perustuslakivaliokunnan vaatimukset ovat osin vaativia. Ne edellyttävät huolellista juridista analysointia ja mahdollisesti muutoksia valittuihin ratkaisuihin

Maakuntien rahoitusta joudutaan muuttamaan

Yksi keskeinen asia on yhä rahoitus. Poliittisesti sen ratkaiseminen voi olla hankalampaa kokoomukselle kuin keskustalle.

Monet asiantuntijat ovat pitkään epäilleet maakuntien rahoituksen riittävyyttä. Sote-uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardilla eurolla vuoden 2030 loppuun mennessä.

Aiemmassa lausunnossaan kesäkuussa 2018 perustuslakivaliokunta edellytti, että maakuntien rahoitus on turvattava, jotta ihmisten palvelut ja perusoikeudet eivät vaarannu.

Marraskuisessa sote-valiokunnan mietintöluonnoksessa rahoitusta muutettiin niin, että valtion olisi korotettava kaikkien maakuntien kokonaisrahoitusta, jos rahoituksen taso olisi riittämätön useammassa kuin seitsemässä maakunnassa tai jos vaikeuksissa olevien maakuntien asukasmäärä on yhteensä enemmän kuin 40 prosenttia koko maan asukasmäärästä.

Tämä rahoitus jäisi pysyväksi kaikille maakunnille.

Lisäksi yksittäisellä maakunnalla olisi oikeus saada lisärahoitusta, jos rahoituksen taso vaarantaisi maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä rahoitus olisi tilapäistä.

Nyt perustuslakivaliokunta sanoo, että laissa on turvattava ehdotettua paremmin maakuntien rahoitus siten, että mahdollisuus rahoituksen korottamiseen turvaa asianmukaisesti riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen

Perustuslakivaliokunnan esittämiin asioihin tulisi suhtautua kaikella vakavuudella. Laiskan läksyä tuli jo kolmannen kerran tällä hallituskaudella.

Uudistuksen toteutuessa maakuntien rahoitustilannetta pahentaa myös se, että kunnilta maakunnille siirrettävä rahasumma on vuosien varrella pienentynyt. Vuonna 2016 alivaltiosihteerin luku oli noin 17,7 miljardia. Nyt sote-valiokunnan mietinnössä sanotaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdennettavan valtion rahoituksen olevan noin 17,3 miljardia.

Kunnat ovat pienentäneet sosiaali- ja terveydenhuollon budjettejaan samalla kun uudistuksen toteutuminen on viivästynyt. Kuntien näkökulmasta on ollut järkevää minimoida rahamäärää, joka siirretään niiltä maakunnille.

Valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle yhä tarkastelussa

Perustuslakivaliokunta puttuu jälleen myös paljo tunteita herättäneeseen notifikaatioon. Siis kysymykseen siitä, pitääkö valinnanvapauslaista tehdä valtiontukia koskeva ennakkoilmoitus EU:lle.

Hallitus ei ole pitänyt notifikaatiota tarpeellisena. Se ei esittänyt ennakkoilmoitusta EU:lle tehtäväksi keväällä 2017, jolloin hallitus antoi ensimmäisen valinnanvapausesityksen, eikä keväällä 2018, jolloin eduskunta sai hallituksen toisen valinnanvapauslakiesityksen.

Perustuslakivaliokunta muistutti hallitusta jo 2017 lakiehdotusten erityisen tarkasta EU-oikeudellisesta arviosta.

Samankaltaisen viestin perustuslakivaliokunta antoi kesäkuussa 2018. Se sanoi, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarkkaan selvitettävä, voidaanko ehdotettua valinnanvapausjärjestelmää pitää sisällöltään notifiointia edellyttävänä.

Pelkästään lausunnon vaatimusten juridinen analysointi vie aikaa. Onnistuuko se ja vastineen kirjoittaminen näin lyhyessä ajassa, jotta lopputulos on harkittu ja kestävä?

Hallitus pitäytyi aikaisemmassa näkemyksessään ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lopputulema oli, ettei notifikaatiota tarvitse tehdä.

Nyt perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on arvioitava vielä notifiointia ja sen merkitystä uudelleen. Mikäli se ei pysty varmistamaan järjestelmän laillisuutta EU-oikeuden näkökulmasta, on valinnanvapauslain soveltamisen aloittamista lykättävä.

Kahden lain kytkennät pois, jos toinen jää säätämättä

Perustuslakivaliokunta linkittää maakunta- ja sotepaketin toiseen isoon maakuntalakipakettin. Tällä toisella lakipaketilla määritellään maakuntien hoitoon tulevat muut kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät. Lisäksi siinä säädetään tulevasta uudesta monialaisesta valvontaviranomaisesta.

Mikäli tämä jälkimmäinen lakipaketti ei ehdi eduskunnasta läpi, tulee näiden lakien väliset viittaukset ja kytkökset poistaa ja muun muassa korjata rahoitusta koskeva laki.

Iso kysymys on, pystytäänkö muutokset tekemään muutamassa viikossa.

Perustuslakivaliokunnan muita muutosvaatimuksia

Valiokunta vaatii myös asiakassuunnitelman sääntelyn täsmentämistä, jälleen kerran.

Lisäksi on muutettava esimerkiksi kunnille maksettavia korvauksia ja tietosuojaa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Seuraavaksi hallitus antaa vastineensa perustuslakivaliokunnan lausuntoon arviolta tiistaina ja keskiviikkona.

Pelkästään lausunnon vaatimusten juridinen analysointi vie aikaa. Onnistuuko se ja vastineen kirjoittaminen näin lyhyessä ajassa, jotta lopputulos on harkittu ja kestävä?

Osa valiokunnan esiin nostamista asioista ovat helpompia korjata, mutta joukossa on myös kohtia, jotka vaativat paitsi ongelmanratkaisukykyä myös poliittista tahtoa.

Onko aikaa liian vähän?

Tulevat päivät myös näyttävät sen, missä ajassa sosiaali- ja terveysvaliokunta kykenee laatimaan mietintönsä. Onko sote-valiokunnalla riittävästi aikaa kuunnella asiantuntijoita ja läpivalaista tehtyä ratkaisua nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta? Nyt mietintöjen tekemiseen näyttäisi olevan aikaa reilu viikko.

Puhemiesneuvosto arvioi lähiaikoina, lykätäänkö eduskunnan vaalitaukoa. Sen olisi tarkoitus alkaa 15. maaliskuuta.

Eduskunnan arvovallalle ei ole hyvä, jos sote joutuu viime metreillä samanlaisen asiantuntijakritiikin kohteeksi kuin tiedustelulait joutuivat.

Sotea on vuosikaudet leimannut kiire. Niin tässäkin vaiheessa. Perustuslakivaliokunnan esittämiin asioihin tulisi suhtautua kaikella vakavuudella. Laiskan läksyä tuli jo kolmannen kerran tällä hallituskaudella.

Miten ponsia voi jälleen olla näin paljon? Syntyykö tällä aikataululla sellaisia kestäviä ratkaisuja, jotka oikeasti täyttävät tällä kertaa perustuslakivaliokunnan vaatimukset?

Eduskunnan arvovallalle ei ole hyvä, jos sote joutuu viime metreillä samanlaisen asiantuntijakritiikin kohteeksi kuin tiedustelulait joutuivat.

Lisäksi hyvä on muistaa se, että vaikka sote-lait läpäisisivät eduskunnan, se mitä seuraavina kuukausina ja vuosina tapahtuu, riippuu merkittävästi myös huhtikuisten eduskuntavaalien lopputuloksesta.

Lue myös:

Perustuslakivaliokunta esittää lausunnossaan useita muutoksia sote-uudistukseen – “Tässä on kyllä työtä”

Analyysi: Sote-matkan 11 käännettä ja tulos – vai ulos? Onko perustuslakivaliokuntakin vaarassa tahraantua politikoinnista?

EU-professorit tylyinä: Ei valinnanvapautta ilman komission ennakkoarviota

Yhä jatkuva sote-saaga – tässä lyhyesti soten käänteet viime hallituskausilta

Katolisen kirkon kardinaali myöntää, että pedofiliaan syyllistyneisiin pappeihin liittyvää materiaalia on tuhottu.

Saksalainen kardinaali Reinhard Marx kommentoi asiaa Vatikaanissa meneillään olevassa piispojen kokouksessa.

Yli sata piispaa keskustelee neljän päivän ajan muun muassa siitä, miten hyväksikäyttötapaukset saataisiin esiin ja syylliset papit vastuuseen teoistaan. Sunnuntaihin jatkuva kokous on ensimmäinen laatuaan.

– Asiakirjoja, jotka olisivat voineet dokumentoida näitä hirvittäviä tekoja ja nimetä vastuulliset, on tuhottu tai niitä ei ole koskaan laadittukaan, Marx sanoi kokouksessa pitämässään puheessa.

Tekijöiden kuriin saattamisen sijaan uhreja on hänen mukaansa pyritty suitsimaan ja hiljentämään.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pedofiliasta epäiltyjä pappeja on saatettu siirtää toisiin seurakuntiin, kun piispat ovat pyrkineet varjelemaan kirkon mainetta.

Paavi Franciscus lupasi kokouksen alkajaisiksi konkreettisia toimia seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi katolisesta kirkosta.

Pihoilla liikkunut ilves on lopetettu Joensuussa. Ilveksestä oli tehty useita havaintoja asuintalojen pihoilla torstaina ja perjantaina Joensuun Hammaslahdessa.

Poliisi määräsi ilveksen karkotettavaksi ja lopetettavaksi. Riistanhoitoyhdistys ampui sen perjantaina iltapäivällä 13:n aikaan.

Ruumis tutkitaan Oulussa Ruokavirastossa. Tutkimalla saadan selvyyttä siihen, onko ilves uskaltautunut pihoihin helpon saaliin perässä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa nälkiintymistään.

Lähtökohtaisesti ilves on rauhoitettu eläin metsästyslaissa koko maan alueella ja kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Koko Suomen ilveskanta on viime vuosina pienentynyt ja on arviolta alle 400 yksilöä. Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2017 kolmisenkymmentä pentuetta.

Ilves on ihmiselle vaaraton ja sen tekemät vahingot kotieläimille ovat vaatimattomia aina poronhoitoaluetta etelämpänä, linjaa maa- ja metsätalousministeriö.

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija: "15-vuotias saa ladatun aseen käteensä"

Kevytautot tulevat liikenteeseen 1. marraskuuta. Kevytautoa voi kuljettaa 15-vuotias henkilö, jolla on mopoautokortti. Liikenneopettajat ovat huolissaan, sillä kevytautolaki ei edellytä 15-vuotiaalle kuljettajalle pakollista ajo-opetusta.

Konserttiyleisölle oppositiojohtaja oli rokkistara – Venezuela vastasi panemalla rajan kiinni

Venezuelan ja Kolumbian rajalla nähtiin perjantaina paikallista aikaa erikoinen propagandan kaksintaistelu, kun Venezuelan istuva presidentti Nicolas Maduro ja oppositiojohtaja Juan Guaido järjestivät samaan aikaan kaksi kilpailevaa tukikonserttia parin sadan metrin päässä toisistaan.

Presidentti nousi lavalle kotimaassa ja kilpailija Guaido Kolumbian puolella rajaa, hänelle asetettua matkustuskieltoa uhmaten. Vain tunteja myöhemmin hallitus sulki Kolumbian vastaista rajaa Ticharassa ja sanoi syyksi maan turvallisuuden.

Yhä useampi hoitaja on rättiväsynyt, kun kolmivuorotyö vie ison osan ajasta

Työajan tehokkaampaa käyttöä sekä työhyvinvoinnin parantamista, sanoo sairaalan johto. Jaksamista vähentävä ja elämää vaikeuttava ongelmakimppu, sanovat puolestaan hoitajat. Kyseessä on Pohjois-Karjalan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan Siun soten uusi tapa suunnitella työajat hoitajilleen. Sen sisäänajo aloitettiin viime syksynä noin 3 000:lle vuorotyötä tekevälle hoitajalle. Mutta nyt suunnittelusta on roihahtanut riita työntekijöiden ja työnantajan välille.

Väitös: Järven jäällä liikkumisesta tuli epävarmempaa eteläisessä Suomessa

Järvien ja muiden vesistöjen jääpeitteisen ajan muutokset ovat voimistuneet viime vuosina. Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan jääpeitekausi on lyhentynyt selvästi sekä talven alusta että lopusta.

Jäillä liikkujan kannalta ilmaston lämpeneminen on tuonut mukanaan myös sen, että jään kantavuutta on entistä vaikeampi arvioida rannalta. Myös lumipeite vaikeuttaa kantavuuden arviointia.

Perustuslakivaliokunta puuttui moneen kertaan esiin nostamiinsa ongelmiin

Erikoistoimittaja Tiina Merikanto huomauttaa analyysissaan perustuslakivaliokunnan nostaneen esiin samoja ongelmia kuin aiemmin.

Näistä keskeisiä ovat maakuntien rahoituksen riittävyys ja ennakkoilmoitus EU:lle. Hänen mukaansa perustuslakivaliokunnan esittämiin asioihin tulisi viimeinkin suhtautua suurella vakavuudella.

Äärimmäisen liukas yö, sää lauhtuu koko maassa

Yön ajokeli oli etelässä vaarallisimmillaan koko talvena, ja rekat liukastelivat pahimmillaan toisiinsa kolaroiden.

Jäätävät sateet väistyvät päivällä itään ja sää selkenee lähes koko maassa. Lauantapäivä on siis aurinkoinen ja lämmin.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Pirkanmaalla Juupajoella on mitattu päivällä 9,4 astetta lämmintä ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Aiemmin päivällä Satakunnassa Karviassa lämpötila kohosi iltapäivällä 9,3 asteeseen.

Lauantaina on ollut Länsi-Suomessa kymmenellä paikkakunnalla vähintään 8 astetta lämmintä, sanoo Hellinen. Jo aiemmin päivällä Länsi-Lapin Pellossa lämpömittari kohosi 8,5 asteeseen.

Hellinen ei usko, että lämpötila kohoaa tänään enää Juupajoen lukemia korkeammaksi.

Hänen mukaansa tämän vuoden aiemmat ennätyslukemat mitattiin Raumalla 15. helmikuuta, jolloin lämpötila kohosi 8,4 asteeseen.

Lue myös:

Talvilomalla Euroopassa? Sääkartalla on nyt hauskat kahdet kasvot – Kreikassa yleisesti kylmempää kuin Lapissa

Kirjailija Yang Hengjun ei välittänyt ystäviensä varoituksista. Hän pakkasi laukkunsa ja nousi vaimonsa ja tyttärensä kanssa koneeseen New Yorkissa.

Lento Etelä-Kiinan Guangzhouhun laskeutui 19. tammikuuta. Yangin oli tarkoitus jatkaa matkaansa Shanghaihin, mutta sinne hän ei koskaan päässyt.

Yangia tultiin hakemaan, kun hän jonotti lentokentällä maahantuloselvitykseen perheensä kanssa. Agentteja oli kymmenkunta, kertoi silminnäkijä Sydney Morning Herald -lehdelle.

Hetkeen kukaan ei ollut varma, minne Yang oli viety.

Neljän päivän päästä Australian hallitus vahvisti, että Kiinan viranomaiset olivat pidättäneet 53-vuotiaan kirjailijan. Ystävät olivat olleet oikeassa. Toisin kun Yang oli heille vakuuttanut, hän oli ollut Kiinan viranomaisten listalla.

Kiinassa syntynyt Yang on ollut Australian kansalainen 2000-luvun alusta asti. Nykyisin hän asuu New Yorkissa, missä hän toimii Columbian yliopiston tutkijana.

Aiemmin Kiinan ulkoministeriössä työskennellyt Yang on tunnettu Kiinan johdon arvostelija ja demokratian puolustaja. Tosin viime aikoina hän on ollut sanoissaan varovaisempi, arvioi sanomalehti The New York Times.

Ehkä siksi Yang uskoi, että hän olisi Kiinassa turvassa.

Näyttelijä katosi somesta, valokuvaaja Xinjiangista

Yangin tarinasta voi toistaa lukemattomia versioita.

Kiinan viranomaiset ovat pidättäneet maan johtoa arvostelleita ennenkin, mutta trendi on vahvistunut presidentti Xi Jinpingin valtakaudella. Toimet ovat kohdistuneet sekä ulkomaalaisiin että ulkomaille muuttaneisiin ja Kiinassa asuviin kiinalaisiin.

Viime vuonna Kiinassa katosivat muun muassa kuuluisa näyttelijä Fan Bingbing ja Interpolin kiinalainen johtaja Meng Hongwei. Molemmat ovat Kiinan kansalaisia.

Fan ilmestyi kuukausien jälkeen takaisin sosiaaliseen mediaan pyytämään anteeksi veropetoksiaan ja kehumaan Kiina ja sitä johtavaa kommunistista puoluetta.

Meng taas löytyi kiinalaisviranomaisten huostasta Pekingistä. Häntä syytetään rikoksesta ja lahjusten ottamisesta.

Moni tapaus on yhä hämärän peitossa. Valokuvaaja Lu Guangin, 57,syytteitä ei ole vieläkään kerrottu julkisesti. Hän katosi Kiinan kaakkoisosissa Xinjiangin maakunnassa marraskuun alussa.

Lu kuvasi vuosikymmenten ajan Kiinan massiivisia ympäristötuhoja. Hän voitti kolme kertaa maailman suurimman ja arvostetuimman lehtikuvakatselmuksen, World Press Photo -kilpailun.

Lokakuun lopussa Lu matkusti Xinjiangiin, jonne hänet oli kutsuttu vieraaksi useisiin valokuvatapahtumiin.

Marraskuun 3. päivän jälkeen Lusta ei ole kuulunut mitään. Hänen vaimonsa Xu Xiaoli sai myöhemmin kuulla, että turvallisuusviranomaiset olivat pidättäneet hänen miehensä Kashgarissa.

Xinjiang on Kiinan valvotuin alue siellä asuvan uiguuri-vähemmistön vuoksi. Toimittajien työtä maakunnassa valvotaan herkeämättä. Xun mukaan hänen miehellään ei ollut aikeita kuvata Xinjiangissa mitään arkaluontoista.

Tapaus oli silti varsin perinteinen. Lun valokuvat eivät piirrä Kiinasta mairittelevaa kuvaa.

Kiinan kommunistinen puolue haluaa kertoa Kiinasta vain hyvää ja se siivoaa usein vastustajat ja kriitikot vähin äänin talteen.

Meng pidätettiin, kanadalaisia katosi

Loppuvuodesta teknologiayhtiö Huawein tapaus muistutti jälleen, että Kiina käyttää pidätyksiä myös ulkopolitiikan välineenä.

Kanadalaisia alkoi kadota Kiinassa, sen jälkeen kun Huawein talousjohtaja Meng Wanzhou pidätettiin Vancouverissa Yhdysvaltain pyynnöstä.

Ensimmäisenä katosivat entinen kanadalaisdiplomaatti Michael Kovrig ja Kiinassa asunut konsultti Michael Spavor, joka järjesti matkoja Pohjois-Koreaan.

Joulukuun puolivälissä Kiina vahvisti pidättäneensä miehet, koska heidän katsottiin uhanneen Kiinan kansallista turvallisuutta. Juuri tämä syytös on kuultu usein, kun Kiina on pidättänyt ulkomaalaisia.

Kiina ei ole myöntänyt, että pidätykset olisivat vastatoimi Meng Wanzhoun pidätykselle, mutta ajallisesti yhteys on ilmeinen. Kiina oli uhannut Kanadaa vakavilla seurauksilla, jos Mengiä ei vapautettaisi.

Tammikuussa Kanada vahvisti, että yhteensä 13 sen kansalaista on pidätetty Kiinassa Mengin jälkeen. Kymmenen heistä on vapautettu. Kovrig ja Spavor ovat tiettävästi yhä pidätettyinä. Kiinan syyttäjänviranomaisen mukaan he ovat “rikkoneet lakia epäilyksettä”.

Kiinan ja Kanadan välit ovat olleet Huawein tapauksen vuoksi kireät. Pidätysten lisäksi Kiina on tuominnut yhden maassa jo aiemmin vankeusrangaistusta istuneen kanadalaisen kuolemaan.

Kanada on kuitenkin varonut syyttämästä Kiinaa siitä, että se olisi käyttänyt pidätyksiä kostotoimenpiteenä.

Sen sijaan maan pääministeri Justin Trudeau on muun muassa ollut asiasta yhteydessä tasavallan presidenttiin Sauli Niinistöön. Niinistö tapasi presidentti Xin Pekingissä tammikuun puolivälissä.

Pakkokeinoja ja aresteja

Lentokentältä kadonnut kirjailija Yang on tällä hetkellä "arestissa", oletettavasti Pekingissä. Myös hänen tapauksensa on kytketty Huaweihin.

Australia päätti viime vuonna, ettei Huawei voi osallistua maan 5G-verkon rakentamiseen turvallisuuteen liittyvien huolten takia. Huawein epäillään auttavan Kiinaa vakoilemaan ulkovaltoja.

Kiina on sanonut soveltaneensa Yangiin pakkokeinoja, koska häntä epäillään kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta. Hän ei ole saanut tavata lakimiestä tai perhettään.

Kiina käyttää usein pidätyksistä vastaavia kiertoilmaisuja. Juuri kansallisen turvallisuuden vaarantaminen on sekin yleinen syyte ulkomaalaisia vastaan. Kovrigin ja Spavorin syytökset ovat samat. Hekin ovat tällä hetkellä "pakkotoimenpiteiden kohteena".

Kiinan viranomaisilla on maan lain mukaan mahdollisuus pidättää ihmisiä ja asettaa heidät niin kutsuttuun "tarkkailuun määrätyssä sijainnissa".

Se tarkoittaa kutakuinkin sitä, että pidätyskeskusten sijaan ihmisiä pidetään esimerkiksi asunnoissa tai huoneissa, joita valvotaan. Lain nojalla ihmisiä voidaan pitää puoli vuotta pidätettynä ilman syytä. Useimmat eivät saa tavata lakimiehiä tai perhettään.

Systeemi on salamyhkäinen ja epämääräinen. Ihmisoikeusjärjestöt pitävät sitä ihmisoikeuksien vastaisena, ja YK:n asiantuntijat ovat vaatineet Kiinaa luopumaan menettelystä.

Ruotsalainen valetunnustus

Poikkeavaa on, että Kovrigin ja Sparovin tapaukset on pidetty Kiinassa julkisesti esillä.

Washington Posti -lehden haastatteleman Kiinan oikeusjärjestelmää tutkivan professori Julian Kun mukaan se on merkki siitä, että Kiina aikoisi käsitellä tapaukset oikeusjärjestelmänsä puitteissa.

– Pahinta on, jos joutuu sen ulkopuolelle. Järjestelmän sisälläkään ei ole hyvä, mutta pahinta on olla sen ulkopuolella, Ku sanoo.

Länsimaisen oikeustajun mukaista käsittelyä lienee silti turha odottaa.

Kun ruotsalainen ihmisoikeusaktivisti Peter Dahlin pidätettiin kolme vuotta sitten Pekingissä kotiovellaan, hänet vietiin silmät sidottuna tuntemattomaan paikkaan.

Pari viikkoa myöhemmin hänet marssitettiin Kiinan valtiontelevision lähetykseen tunnustamaan, että hän oli rikkonut Kiinan lakia.

Televisiossa Dahlin pyysi anteeksi, että oli loukannut Kiinan kansan tunteita ja sanoi, että häntä on kohdeltu hyvin. Myöhemmin Dahlin on kertonut, mitä oikeasti tapahtui.

Dahlinin mukaan tunnustus oli valetta. Hänelle oli kirjoitettu sanat suuhun ja tunnustus nauhoitettiin, kun hän oli vankeudessa.

Kanadalaisen Star-sanomalehden haastattelussa tammikuussa Dahlin kertoi, että häntä pidettiin pehmustetussa huoneessa, jota vartioi kaksi miestä. Hän sanoo kuulleensa, kuinka hänen työtovereitaan pahoinpideltiin yläkerrassa.

Haastattelussa Dahlin sanoi pelkäävänsä, että Kovrig joutuu kokemaan jotain samanlaista.

– On normaalia, että he estävät nukkumasta ja syömästä. Ulkomaalaisille he eivät kuitenkaan yleensä ole yhtä ankaria kuin kiinalaisille, Dahlin sanoi.

Hän sanoi kuulleensa, että kanadalaisdiplomaatti Michael Kovrig vietiin samalla tavalla kuin hänet, yhtäkkiä kotoaan yönselkään.

Voikin vain arvailla, mistä, miten ja milloin Kovrig ja muut kadonneet lopulta tulevat esiin.

Illan Perjantaissa on aiheena sukupuolitietoinen kasvatus. Vieraina nähdään suositut vanhemmuusbloggaajat Laura Satamo ja Samuel Jyrinki sekä lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

Aihe on jo saanut aikaan runsasta keskustelua puolesta ja vastaan sosiaalisessa mediassa. Perjantai kysyi seuraajiltaan Instagramissa, haluaisivatko he lastensa kasvavan sukupuolisensitiivisessä päiväkodissa. Vain rahtusen yli puolet reilusta 300 vastaajasta, 52 prosenttia, vastasi kyllä.

Tämä on sikälikin kiinnostava lopputulos, sillä Opetushallitus on jo linjannut, että kaikilta oppilaitoksilta vaaditaan sukupuolitietoista opetusta ja ohjausta. Toisin sanottuna kaikissa oppilaitoksissa Suomessa, myös päiväkodeissa, pitäisi jo saada sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Vaatimus kuuluu osaksi Opetushallituksen tasa-arvotavoitteita.

Sukupuolitietoisen opetuksen tavoitteena on muun muassa vähentää työelämän sukupuoli-segregaatiota, eli työmarkkinoiden jakoa naisten ja miesten aloihin. Päiväkoti-ikäiset lapset ovat tutkimusten mukaan herkässä iässä omaksumaan sukupuolistereotyyppejä, jotka puolestaan usein johtavat segregaatioon.

Kriitikot sekoittavat usein sukupuolitietoisen kasvatuksen sukupuolineutraaliin kasvatukseen.

Lastenpsykiatrian professori Jari Sinkkonen on yksi tunnetuimpia sukupuolineutraalin kasvatuksen vastustajia.

– Ajatus sukupuolineutraaliudesta pyrkii kieltämään [sukupuolten] erot ja lisäämään sillä tavalla tasa-arvoa, mutta sehän ei onnistu. Kyseessä on holhoava, aikuislähtöinen ideologia, joka ei millään tavalla edistä lasten kasvua ja hyvää kehitystä, Sinkkonen totesi Pressiklubille marraskuussa 2017.

"Totuuden muuntelu voi haitata lapsen kehitystä"

Illan Perjantai-dokkari Poika nimeltä Railey puolestaan on kuvattu Ruotsissa Tukholmassa. Dokkarin päähenkilö Railey Hector, 6, on sukupuolineutraalin Egalia-päiväkodin kasvatti.

Sukupuolineutraalissa päiväkodissa on menty askel sukupuolitietoista kasvatusta pidemmälle: Lapsia ei kutsuta tytöiksi tai pojiksi vaan kavereiksi, ja äidin ja isän sijaan käytetään sanaa vanhempi.

Sukupuolineutraalin ja sukupuolitietoisen kasvatuksen keskeinen ero on, että sukupuolineutraaliudessa ei oteta sukupuolten eroja huomioon lainkaan. Sukupuolitietoinen kasvatus ei kiellä lapsen sukupuolta.

Sukupuolitietoisessa kasvatuksessa olennaista on nähdä jokainen lapsi yksilönä eikä sukupuolensa edustajana ja tiedostaa, kuinka sukupuolinormit määrittävät sen millainen toiminta on odotettua ja sallittua eri sukupuolille.

– Sukupuolitietoisella kasvatuksella ei saada vahinkoa aikaan, mutta totuuden muuntelu voi haitata lapsen kehitystä, siis jos häivytetään se, että on olemassa tyttöjä ja poikia, sanoo Perjantain vieraaksi saapuva lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

"Tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia"

Herkkä mies -blogista tunnetulla Samuel Jyringillä on vaimonsa kanssa neljä lasta. He kasvattavat lapsiaan sukupuolitietoisesti.

– Yksi pojistani on ”naismielinen poika.” Näin hänelle oli koulussa toinen oppilas sanonut. Syy oli ollut hänen pitkissä hiuksissaan. Kotona poika kertoi asian, nauroi hauskalle ja mainiolle nimitykselle ja antoi asian olla. Hän ei ymmärtänyt, miten hiukset liittyvät mitenkään sukupuoleen, Jyrinki kirjoittaa blogissaan.

– Isänä olen siitä onnellinen, sillä itse olen kasvanut ilmapiiriin, jossa pitkiä hiuksia oli vain tytöillä ja sivareilla. Toki miehellä halveksittuja piirteitä oli paljon muitakin. Esimerkiksi kaikkinainen feminiinisyys, arkuus, liiallinen ulkonäön huolittelu ja väärät kiinnostuksen kohteet. Tuossa ympäristössä on ollut helppo kokea olevansa vääränlainen sukupuolensa edustaja, Jyrinki jatkaa.

Jyringin kanssa keskustelemaan saapuu Mamma rimpuilee -blogia kirjoittava Laura Satamo. Hän uskoo myös sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen.

– Tytöt saa olla tyttöjä, pojat poikia, ja just niin sterotyyppisiä ilmentymiä sukupuolistaan kuin haluavat olla, jos haluavat. Mutta kenenkään ei ole pakko olla, eikä niihin tulisi tiedostamatta tai tiedostaen väkisin ketään ohjata, Satamo kirjoittaa.

Perjantai: Miten sukupuoli vaikuttaa kasvatukseen? tänään perjantaina klo 21.05 suorana Yle TV1:llä ja Areenassa. Lähetyksen tallenne löytyy Areenasta lähetyksen jälkeen:

Tutkijat ovat päässeet ensi kertaa molekyylitasolla sen juurille, miten bakteerista tulee antibiooteille vastustuskykyinen superbakteeri. Kanadalaisen McMasterin yliopiston tutkimus voi antaa tärkeän aseen taistelussa antibioottien tehon heikentymistä vastaan.

Ainakin 700 000 ihmistä vuodessa kuolee tulehdussairauksiin, joihin antibiootit ovat lakanneet tehoamasta. Jos teho heikkenee lasketusti, vuodessa kuolevien määrän arvioidaan vuonna 2050 olevan kymmenen miljoonaa eli enemmän kuin syövillä ja liikenneonnettomuuksilla yhteensä.

McMasterin yliopiston tutkimuksessa keskityttiin polymyksiini-B:hen eli PmB:hen, jolla hoidetaan niin aivokalvontulehduksia kuin arkisempia virtsatie- ja silmätulehduksia.

Tutkimukseen valittiin juuri PmB, koska sitä on pidetty viimeisenä rikkumattomana puolustuslinjana, kun mikään muu antibiootti ei enää tepsi. Vuonna 2016 kiinalaiset tutkijat kuitenkin löysivät geenin, jonka vuoksi bakteeri voi tulla vastustuskykyiseksi myös polymyksiineille.

McMasterin tutkijat halusivat selvittää, mitä tarkalleen tapahtuu, kun tuo bakteeri estää antibioottia toimimasta. He onnistuivat katsomaan syvälle bakteerin solukalvoon yhdistämällä useita materiaalitutkimusten menetelmiä.

Menetelmien erottelukyky on niin tarkka, että kuvissa näkyvät yksittäiset molekyylit. Niillä on kokoa noin sadastuhannesosa ihmishiuksen paksuudesta.

Antibiootin hyökkäys kilpistyy jäykkään solukalvoon

Antibiootti tappaa bakteerin tekemällä reikiä sen solukalvoon, mutta miksi lääkkeen hyökkäys ei aina onnistu? Siihen ei ole ollut yksimielistä vastausta.

– Kun antibiootti toimii kuten pitää, fysiikan peruslait pätevät. Lääkkeen positiivinen lataus saa sen hakeutumaan negatiivisesti latautuneen bakteerin luokse. Bakteerin solukalvo puolestaan pyrkii torjumaan lääkkeen, selittää tutkija Andree Khondker.

Tutkijat havaitsivat, että vastustuskykyisen eli resistentin bakteerin solukalvo oli tavallista jäykempi ja lataus heikompi. Bakteeri siis veti lääkettä luokseen tavallista vähemmän, ja bakteerin kalvon läpi oli vaikeampi tunkeutua. Ihan kuin leikkaisi yhtäältä hyytelöä ja toisaalta kiveä, Khondker vertaa.

– Meillä nyt on perusmalli, joka pätee moniin bakteereihin ja antibiootteihin, ja ymmärrämme paljon paremmin, miten bakteerien vastustuskykyä voidaan ennustaa ja yrittää estää, sanoo tutkimusta johtanut professori Maikel Rheinstädter.

Kanadalaistutkimus on luettavissa Nature Communications Biology -julkaisusta. Microbiome-lehdessä puolestaan on ilmestynyt saksalais-tanskalais-brasilialainen tutkimus, jossa bakteerien vastustuskyvyn syitä etsittiin kalojen avulla.

Tutkittu laji oli eteläamerikkalainen pacu, joka on myös kalankasvattamoissa yleinen. Pacuille annettiin runsaan kuukauden ajan ravinnon seassa antibioottia, florfenikolia, ja seurattiin sen vaikutuksia suoliston bakteeriston geeneihin.

– Kuten odotimmekin, antibiootti lisäsi sille vastustuskykyisiä geenejä. Mutta se yllätti, miten monilla menetelmillä nuo geenit levisivät suoliston bakteereissa, sanoo päätutkija Johan Sebastian Sáenz Medina müncheniläisestä ympäristöterveyden tutkimuslaitoksesta Helmholz Zentrumista.

Bakteerit jakavat toisilleen vastustuskykyä

Tähän saakka on oletettu, että pääsyyllinen antibioottiresistenssin yleistymiseen ovat plasmidit, joissa antibioottien vastustuskykyyn vaikuttavat geenit sijaitsevat.

Plasmidit ovat varsinaiseen kromosomiin kuulumatonta DNA:ta, joka pystyy kahdentumaan itsenäisesti ja siirtymään helpohkosti bakteerista toiseen.

Tuoreiden tulosten mukaan bakteerit jakavat toisilleen vastustuskykyä myös loisvirusten ja hyppivien DNA-jaksojen eli transposonien välityksellä. Virukset ovat faageja, joita muualla, Suomessakin, tutkitaan nimenomaan tulehdusten hillitsijöinä, sillä ne tappavat bakteereja.

Resistenssin siirtyminen niin laajasti ilman plasmidien osallisuutta on todellakin hämmästyttāvää, sanoo professori Michael Schloter.

Hänen mukaansa malleja resistenssin yleistymisvauhdista on muutettava näiden tulosten takia. Hän suosittelee samalla, että kalankasvattamot harkitsevat tarkkaan, kannattaako niissä käyttää antibiootteja.

Ihminen on pilaamassa hyvän aseen

Bakteerit käyvät samaa eloonjäämistaistelua kuin me maapallon muutkin eliöt. Kun ihmiset keksivät uuden lääkkeen, bakteerit tekevät parhaansa päihittääkseen sen ja selvitäkseen hengissä.

Antibiootit olivat alkujaan mahtiase, mutta ihmiset ovat heikentäneet sitä liiallisella ja holtittomalla käytöllä. Jos jokin antibiootti tai sen annos on väärä, bakteerit eivät kuole, vaan saavat päinvastoin vihiä lääkkeen ominaisuuksia ja pystyvät mutatoitumaan niitä sietäviksi.

Kun tätä tapahtuu paljon, ollaan tilanteessa, josta Maailman terveysjärjestö WHO nyt vakavasti varoittaa. WHO arvioi antibioottiresistenssin yhdeksi suurimmista uhkista terveydelle, ruokaturvallisuudelle ja kehitykselle kaikkialla maailmassa.

Ilman nopeita muutoksia olemme matkalla aikaan, jossa tavalliset tartuntataudit ja pienet vammat voivat taas tappaa kuten ennen antibioottien keksimistä, WHO varoittaa.

Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella tieto turhien antibioottikuurien aiheuttamasta suuresta terveysuhasta ei ota mennäkseen perille.

Yksityisten sairausvakuutuksien kattamille yhdysvaltalaisille vuonna 2016 kirjoitetuista antibioottiresepteistä ainakin neljännes oli täysin tarpeettomia ja vain alla kymmenesosa kiistatta tarpeellisia, osoittaa Michiganin yliopiston tutkimus.

Yksi kuudesta aikuisesta ja yksi kymmenestä lapsesta söi vuoden aikana vähintään yhden tarpeettoman antibioottikuurin, British Medical Journal -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Kesällä 1975 Jari Laakson, nuoren turkulaispojan, maailma mullistui. Supisuomalaisen kesämökin pihaan Säkylän Pyhäjärven rannalla kurvasi saksalaispariskunta, jonka auton katolla oli kanootin pohjan näköisiä pitkulaisia kapistuksia.

Pariskunta oli eksynyt ja kyseli ajo-ohjeita leirintäalueelle. Pikaisen neuvottelun jälkeen mökinomistajat ja saksalaisturistit sopivat, että toistaiseksi leirintäalueen virkaa saisi toimittaa mökinpiha. Visiitti venähti kahdeksi viikoksi ja seuraavana kesänä vierailijat tulivat uudestaan. Enää ei edes etsiskelty leirintäaluetta.

Kummajaiset auton katolla paljastuivat purjelaudoiksi. 1970-luvun puolivälissä surffaus oli uusinta uutta myös Saksassa. Laakson enot innostuivat laudoista ja ottivat niistä muotit. Talven aikana syntyi puinen, lasikuidulla päällystetty ehta surffilauta, joka sytytti nuoreen mieheen kipinän.

– Se lauta oli ihan hirveä kapistus ja painoi varmaan 30 kiloa. Sillä mä treenasin koko kesän aamusta iltaan.

Purjelautailu villitsi suomalaisia 1980-luvulla

Suomi hurahti 1980-luvulla purjelautailuun. Surffikisoja järjestettiin melkein joka kolkassa maata ja osallistujia oli tuhansia. Jari Laakso perusti kavereineen Säkylän Pyhäjärvelle oman kerhon, Pyhäjärven Windsurfin Clubin. Kerho järjesti surffikilpailuja kesäisin ja yhtenä talvena jopa jääsurffauksen MM-kilpailut.

– Lautojen tilalle asennettiin kelkat. Porukkaa tuli Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista asti. Kaikilla oli hiton hauskaa, vaikka Sieravuoden lomakylän majoitusmökit olivat kylmiä ja muutenkin olosuhteet mitä oli.

Purjelautailu Suomessa oli mukava harrastus, mutta pian Laakso alkoi kiinnostua surffaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Turun Akateemisessa Kirjakaupassa pääsi lukemaan kalifornialaista lainelautailijoiden kulttilehteä, Surfer Magazinea.

– Purjelautailuahan nimitettiin Suomessa varsinkin 80-luvulla surffaamiseksi. Tosiasiassahan surffilaudassa ei ole purjetta. Termit menevät aikalailla suloisesti sekaisin.

Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’. Jari Laakso

Lopullisesti Laakson silmät avasi kalifornialaisten surffaajien elämästä kertova elokuva Villit vuodet – Big Wednesday. Kaliforniaan oli päästävä hinnalla millä hyvänsä ja teinipoika rustasi vaihto-oppilashakemuksen. Kaavakkeeseen Laakso kirjoitti olevansa lupaava surffari, joka on valittu myös Suomen maajoukkueeseen.

– Taisin vähän liioitella, jossain junioritouhuissa olin ollut mukana. Ja vaikkei se Suomen surffimaajoukkue valtava valintavaltti tainnut ollakaan, aukenivat portit ensiyrittämällä Jenkkilään, naureskelee Laakso.

Elokuussa 1984 syksy teki tuloaan Turkuun, puiden lehden kellastuivat ja illat pimenivät. Toiveikas turkulainen lukiolaispoika pakkasi kassinsa ja suuntasi kohti valoa – eteläiseen Kaliforniaan, Huntington Beach -nimiseen merenrantakaupunkiin. Lentokentällä vastassa ollut isäntä yritti kovin kysellä ujolta 17-vuotiaalta tämän vointia elämän ensimmäinen lentomatkan jälkeen.

– Hoin vaan sille, että ’I am seventeen’. En ymmärrä, miten pärjäsin sen vuoden ihan järkyttävän huonolla englannilla.

Laakso asui kolmen kilometrin päässä upealta, loputtomalta vaikuttavalta hiekkarannalta ja pyöräili päivittäin nauttimaan Tyynenmeren upeista aalloista. Naapurissa asui toinen surffaripoika, joka lainaisi lautaansa ja perehdytti Laakson lajin hienouksiin.

Laakso sain valkolakin ja perusti firman Suomeen

Turussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Jari Laakso sai töitä Turun lentokentältä huolintahommista. Yliopistovuoden aikana oli syntynyt kontakteja kalifornialaisiin surffifirmoihin ja pian lentokentän takahuoneen faksi alkoikin laulaa lautatilauksia. Surffaripoika perusti lainelautoja ja muita alan tarvikkeita maahantuovan yrityksen.

Yrityksen kulta-aikaa oli vuosituhannen vaihde, jolloin surffimerkit olivat haluttuja ja alan kauppa vielä maahantuojien käsissä. Yhtenä vuonna Laakson firma myi lähinnä Anttiloiden kautta 60 000 Dakine-merkkistä reppua.

– Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput. Nythän kaikilla pitää Fjällrävenin reput, vaikka ne onkin hankalia käyttää. Teinien muotijutut ovat ihan henkimaailman hommia.

Helsingissä tuli vastaan kuuden tytön ryhmä ja viidellä oli meidän reput. Jari Laakso

Laakson maahantuontibisnes on kutistunut suurten urheiluketjujättien, kuten XXL:n ja Stadiumin puristuksessa. Suurempaa osaa yrityksen liikevaihdosta näytteleekin tänä päivänä lomakeskuksen pyörittäminen Satakunnan Eurassa.

Viitisentoista vuotta sitten Laakso osti itselleen vuosikaudet tyhjillään olleen leirintäalueen, Sieravuoren Lomakylän. Paikka on sama, jonka mökeissä venäläiset ja amerikkalaiset surffikisaturistit hytisivät vuosikymmenet aiemmin. Nyt leirintäalueen kupeessa komeilee täysimittainen vesiurheilukeskus, josta saa opastusta ja voi vuokrata välineitä eri lajeihin.

Vaikkei lainelautabisneksellä Suomessa olekaan päässyt rikastumaan, tekisi Laakso kaiken uudestaan. Hän on saanut tavata vesiurheilulajien huippuja eri puolilla maailmaa ja kutsunut monia heistä myös kilpailemaan Suomeen.

– Eihän tässä monen mielestä mitään järkeä ole, fiksumpaa olisi myydä suksia tai jääkiekkomailoja. Eikä Suomi ole Kaliforniaksi muuttunut, vaikka kuinka olen T-paitoja myynyt, naurahtaa Laakso.

Kaksi surffariunelmaa

Jari Laakso tähyää lumiselle merenjäälle Turun Ruissalossa. Kainalossa on kuvausta varten mukaan otettu lainelauta. Olosuhteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin surffaukselle otolliset.

Vesiurheiluyrittäjä tuntee monia samanhenkisiä suomalaisia, jotka ovat muuttaneet asumaan Kaliforniaan tai Havaijille. Laakso kokee, että hänen paikkansa on Suomessa. Perheen 16-vuotias tytär on lähdössä vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan ja isä vitsailee lähtevänsä mukaan.

– En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari. Sapattivuodeksi voisin Havaijille lähteä, mutta tulisin sen jälkeen takaisin.

En minä täältä minnekään lähde, olen tämmöinen hullu suomalainen surffari. Jari Laakso

Laakso on aina unelmoinut pääsevänsä kahteen surffimaailman keskukseen: Kaliforniaan ja Havaijille. Manner-Yhdysvaltoihin hän pääsi jo teinipoikana, mutta toinen ikiunelmista toteutui vasta 15 vuotta sitten. Sen jälkeen Laakso perheineen viettikin Havaijilla kymmenen joulua peräkkäin.

– Havaiji on vesiurheilun mekka. Siellä ihmiset ovat vuosisatoja eläneet merestä ja hengittäneet sitä. Monet ihmiset siellä ovat syntyneet surffaamaan.

Laakso kertoo, ettei ole suurten aaltojen mies. Hän tietää, että joka vuosi kymmenet uhkarohkeat surffarit menehtyvät jouduttuaan suuren aallon jälkeiseen ”pesukoneeseen”, myllerrykseen, josta on mahdotonta päästä pois. Silti aaltojen energia on jotain, joka kiehtoo suomalaista surffaria suunnattomasti.

Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista. Jari Laakso

– Kun makaan laudalla ja aalto ottaa minut mukaani, on siinä jotain lähes yliluonnollista. Niin kiinni luontoon ja sen voimaan ei pääse missään muualla, siinä tuntee olevansa yhtä veden kanssa. Pian vesi kuitenkin päästää otteestaan ja on pakko löytää taas uusi aalto.

Euroopan sääkartta koostuu tällä haavaa erikoisesti kylmästä ja lämpimästä puoliskosta. Länsi-Euroopasta talviloman kaupunkikohteensa keksineet saavat nauttia ajankohtaan nähden tavallista suuremmista pluslukemista, kun taas idän Prahaan tai Budapestiin lentäneet pitelevät pakkasia.

Esimerkiksi tästä Mainen yliopiston Ilmastonmuutosinstituutin kartasta näkee yhdellä silmäyksellä Euroopan, jonka vasen eli länsipuoli on ajankohdan keskiarvoihin nähden punaisena helottava ja itäpuoli hyisen sininen.

– Välimeren itäosista Baltiaan asti on tavanomaista kylmempää, toteaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

– Fennoskandiassa on kuitenkin suurin poikkeama. Niin lämmin päivä on täällä tiedossa.

Poimintoina Lontoossa lämpölukema on +11, Madridissa +12 ja Marseillessa +14 astetta. Prahassa mittari näyttää -1, Vilnassa -2 ja Kiovassa -3 astetta.

Esimerkiksi Kreikassa on tällä haavaa yleisesti kylmempää kuin Suomen Lapissa. Videolla leppeää lumisadetta Samothrakin saarella, -2 astetta:

Samaan aikaan Ivalossa loimottaa aurinko keväisessä +3 asteen poutapäivässä.

Lue myös:

Juupajoki on Suomen lämpimin paikka – lämpötila kohosi 9,4 asteeseen ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Jäätävä sade muutti tiet erittäin liukkaiksi suuressa osassa maata perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ajokeli oli erittäin huono Suomen länsi-, keski, pohjois- ja eteläosissa, kertoo liikenteenohjauksesta vastaava TMF.

Tamperelainen Pasi Raukko lähti ajamaan Helsingistä Tampereelle ennen puoltayötä. Hänen mukaansa tiet olivat peilikirkkaat jäästä ja vaarallisen liukkaat.

Raukon mukaan ajokeli huononi mitä lähemmäksi Tamperetta hän pääsi: hän näki useita rekkoja, jotka olivat jääneet jumiin ylämäkiin.

– Minulla on vähän huonot talvirenkaat, joten piti ajaa viittäkymppiä loppumatka, sanoo Raukko.

TMF:n arvion mukaan ajokeli olisi parantunut lauantaiaamuun mennessä sään lämmettyä ja sateiden siirryttyä itään ja kaakkoon.

Hälytysajoneuvotkin ovat ajaneet muutaman kilometrin tuntinopeutta keikoille. Olli Suominen

Varsinais-Suomessa useat rekat olivat pelastuslaitoksen mukaan pulassa peilijäillä.

– Täällä on ollut pääkallokeliäkin pahempi keli. On tullut alijäähtynyttä vettä pakkasen puolella. Tiet ovat olleet siinä kunnossa, että hälytysajoneuvotkin ovat ajaneet muutaman kilometrin tuntinopeutta keikoille, sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta päivystävä palomestari Olli Suominen.

"Talven huonoin ajokeli"

TMF:n liikennepäivystäjä Timo Rimmi kuvaili perjantain ja lauantain välisen yön ajokeliä erittäin haastavaksi.

– Tänä talvena ei ole ollut yhtä huonoa ajokeliä kuin tänä yönä. Teillä saattaa olla parin sentin jääkerros, Rimmi sanoi.

Rimmin mukaan pääväylät olivat peilijäätiköllä Kokkola-Turku-akselilla ja siitä itään. Onnettomuuksien sumaa ei ole ainakaan vielä tullut TMF:n tietoon.

– Jos mahdollista, kannattaa jättää auto parkkiin tänä yönä, kunnes kunnossapito saa tiet suolattua, sanoi Rimmi.

Ilmatieteen laitos varoittaa jalankulkijoita liukkaista teistä Länsi-Suomessa.

Kaksi rekkaa kolaroi Laitilassa

Varsinais-Suomessa kaksi rekkaa osui toisiinsa ja liukasteli osittain ojaan valtatie 8:lla.

Toinen rekoista oli jäänyt paikalleen loivassa, mutta liukkaassa ylämäessä, kun takaa tullut rekka liukui jarruttamisesta huolimatta sen perään. Autot säilyivät törmäyksessä ehjinä.

Apuun rientäneet pelastuslaitoksen yksiköt olivat itse joutua ongelmiin ajokelin vuoksi.

– Liukkaudesta kertoo jotain se, että pakettiauton kokoluokkaa oleva neliveto päivystysautomme lähti neljänkympin tuntivauhdissa sivuluisuun, kertoo päivystävä palomestari Marko Virolainen.

Salossa puolestaan on jäänyt yöllä rekka poikittain jumiin 1-tiellä. Paikalla oli vielä aamukuuden aikaan liikenteenohjaus. Autoja käännytettiin moottoritiellä kääntymään ympäri ja jatkamaan matkaa vanhaa 110-tietä.

Airbnb on jo tuttu palvelu suuremmissa kaupungeissa, mutta nyt se näkyy myös matkailukeskuksissa.

Ero kaupunkien keskustoihin on kuitenkin se, että matkailukeskuksissa Airbnb on majoituspalveluja tarjoavalle yrittäjälle samanlainen markkinointiväylä kuin Booking.com ja muut vastaavat palvelut.

Eniten siitä hyötyvät kauempana sijaitsevat kohteet.

Yksi niistä on Kuopion Tahkon kupeessa sijaitseva Wanha koulu Tahkovuori. Kyseessä on vantaalaisen pariskunnan pyörittämä Airbnb-kohde. Kumpikin yrittäjistä on lähtöisin Kuopiosta.

Jani Vihervuori osti Reittiön vanhan kansakoulun itselleen vuonna 2006. Vihervuori näki paikassa potentiaalia, vaikka rakennuksen kunto ei ollut hyvä. Viimeisen 13 vuoden aikana vanhaa koulua on peruskorjattu asumiskelpoiseksi ja lämmitysjärjestelmä on vaihdettu pellettiin. Seuraavaksi uusitaan julkisivu.

Kun Vihervuoren vaimo Kristiina kävi paikalla ensimmäisen kerran, hän ymmärsi heti, miksi Jani ihastui paikkaan.

– Nähdessäni koulun sanoin, että vau. Onpas tämä hieno.

Nyt nelilapsisen uusperheen arki jakautuu Vantaalle ja Kuopion Nilsiään. Jani käy Wanhalla koululla vähintään joka toinen viikko. Kristiina pääsee paikalle kahden lapsensa kanssa harvemmin. Pariskunta pyörittää tahoillaan myös verkkokauppaa ja markkinointiyritystä. Wanha koulu on yhteinen projekti.

Airbnb ei ymmärrä kallista Suomen talvea

Viimeisen puolen vuoden aikana Wanhalla koululla on majoittunut 10–15 vierasta kuukaudessa. Lähes puolet heistä on löytänyt paikan Airbnb:n kautta.

Järjestelmän algoritmi tuo näkyvyyttä uusille majoittajille ja niille, jotka ovat saaneet kävijöiltä hyviä arvosteluja. Sen lisäksi Airbnb ottaa huomioon majoituksen hinnan.

Vihervuoret ovat siirtyneet pitkäaikaisesta vuokraustoiminnasta pikkuhiljaa Airbnb-majoittamiseen. Kannustimena on ollut myös suuren rakennuksen kustannuksien kattaminen.

– Mielessä kävi, että jostain ne ylläpitokulut on saatava.

Aikaisemmin kaikissa asunnoissa asui vuokralaisia. Nyt kahdessa asunnossa on edelleen vuokralaiset.

Ainoa Airbnb:n huono puoli on tähän mennessä ollut se, ettei se ymmärrä Suomen kylmää talvea ja lämmityskustannuksia. Siksi majoittajat nostavat itse hintoja korkeammalle kuin mitä Airbnb määrittelee automaattisesti.

Wanhan koulun sesonki on sama kuin muuallakin: kotimaan talvilomaviikot ja sen jälkeen alkava venäläisten hiihtoloma. Vieraita on enemmän myös jouluna ja uutenavuotena. Ulkomailta tulee eniten matkailijoita Saksasta, Hollannista, Virosta ja Venäjältä. Kesäsesonki on hiljaisempi, kuten muuallakin Tahkolla.

"Live like a local vetoaa"

Vuokramökkejä välittävän Lomarenkaan markkinointipäällikkö Pekka Huttunen arvioi, että Airbnb on lohkaissut vuokramökkimyynnistä muutaman prosentin palan.

Matkailuala kuitenkin kasvaa edelleen ja Airbnb:n tulo Suomen markkinoille on kasvattanut koko majoitusalan näkyvyyttä.

Suomalaiset käyttävät yleensä Airbnb-palvelua lähtiessään ulkomaille, mutta Huttunen uskoo, että Airbnb on tullut jäädäkseen ja muuttuu ihmisten mielikuvissa perinteiseksi.

– Palvelun imago on kuitenkin edelleen se, että Airbnb:n kautta on tarjolla vain ihmisten koteja, Huttunen jatkaa.

Se ei välttämättä pidä enää paikkansa, koska tarjolla on yhä enemmän kohteita, joiden omistajat ovat alan yrittäjiä.

Ylläksen toimitusjohtaja Janne-Juhani Haarma on huomannut, että noin 25 kilometrin säteellä hiihtokeskuksesta Airbnb:n kautta vuokrataan myös huonokuntoisempia asuntoja ja kiinteistöjä.

– Niissä "live like a local" (elä kuin paikalliset) vetoaa, Haarma sanoo..

Haarma kertoo, että aina löytyy asiakkaita, jotka haluavat Lapissa kunnon korpeen.

Paikat pysyvät kunnossa, kun lähimpään baariin on yhdeksän kilometriä

Talvilomasesongin aikaan vieraat ovat suurelta osin lapsiperheitä. Vuokrakohteet ovat siistissä kunnossa perheiden jäljiltä. Tämän ovat huomanneet myös Wanhan koulun Vihervuoret. Jani ja Kristiina siivoavat vieraiden jäljet itse.

Siisteyteen vaikuttanee myös se, että lähimpään baariin on matkaa yhdeksän kilometriä. Vain pari kertaa yöpyjät ovat laittaneet ranttaliksi, mutta siitäkin selvittiin perusteellisemmalla siivouksella.

Wanhan koulun pyörittäminen sopii uusperheen elämäntyyliin. Pariskunta ja perheen lapset liikkuvat paljon. Vihervuoret auttavat järjestämään koululla myös jooga- ja budoleirejä yhdessä eri vetäjien kanssa.

Vanhalla kansakoululla on tilaa temmeltää silloinkin, kun vieraille tarkoitetut huoneistot ovat täynnä. Maksimissaan tiloissa pystyy majoittamaan 40 henkilöä.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suosio on laskenut valtakunnallisesti niin alas, että hänen uudelleenvalintansa näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä. Asia ilmenee Gallup-yhtiön tekemästä kyselystä, josta uutisoi Trumpiin kriittisesti suhtautuva uutiskanava CNN.

Kyselyn mukaan Trumpin toiminnan hyväksyy enemmistö, eli vähintään 50 prosenttia vastaajista vain 17:ssa osavaltiossa. Lähes 30:ssä osavaltiossa enemmistö ei hyväksy hänen toimiaan.

Trumpin ongelma on myös, että häneen suopeasti suhtautuvat osavaltiot ovat väkimäärältään pieniä, eli niillä on vain vähän valitsijamiehiä.

Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä ehdokas tulee valittua presidentiksi, jos hän saa vähintään 270 valitsijamiestä. Trumpin toiminnan hyväksyvillä osavaltioilla on yhteensä vain 102 valitsijamiestä.

Voittaakseen vaalit Trumpin olisi kyselyn mukaan voitettava yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikki osavaltiot, joissa hänen toimintansa hyväksyy tällä hetkellä vain 40–49 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Ehdokkaan saama hyväksyntä ei ratkaise vaaleja, CNN huomauttaa. Trump voitti edelliset vaalit, vaikka tuolloin vain 38 prosenttia äänestäjistä hyväksyi hänen toimintansa.

Huomattavan paljon riippuu vastaehdokkaasta. Vuoden 2016 vaaleissa vastassa oli demokraattien Hillary Clinton, joka oli hyvin epäsuosittu.

Viikko sitten julkaistiin Emerson Collegen kysely, jonka mukaan jokainen mukana olleista kahdeksasta demokraattiehdokkaasta oli Trumpia suositumpi.

Tosin ainoa demokraatti, jonka suosioero Trumpiin verrattuna oli kyselyn virhemarginaalia suurempi, oli Joe Biden. Muiden kannatus oli vain hieman Trumpia edellä.

Pyöräliitto on tällä viikolla tehnyt Euroopan komissiolle kantelun marraskuussa voimaan tulevasta kevytautolaista.

– En tiedä, voidaanko sitä estää. Se on toinen juttu. Me näemme asian sen verran vakavana, että halutaan katsoa viimeinenkin kortti, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.

Ylen haastattelemat autoliikenteen asiantuntijat arvostelevat voimakkaasti, miten vähällä opetuksella 15-vuotiaat saavat ajettavakseen 1 500 kilon ajoneuvot.

Kevytauton maksiminopeus on 60 kilometriä tunnissa ja ajo-oikeuden saa ilman B-korttia. Tutkintovaatimus on sama kuin mopoautossa, joka kulkee enintään 45 kilometriä tunnissa.

Pyöräilyväki vastustaa kevytautolakia jo parista heille tärkeästä syystä. Ensinnäkin se vaarantaa kevyen liikenteen kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden.

– Me tiedetään, miten mopoautoja viritetään, kritisoi Koistinen.

Toisekseen lakimuutos lisää autoliikennettä ja on ilmastotavoitteidenkin vastainen, Pyöräliitto sanoo.

Laissa kuin traktori

EU-kantelun perusteena on kuitenkin se, että lakiuudistus yrittää Pyöräliiton mukaan kiertää köykäisesti B-ajokorttiluokan ikärajan ja kuljettajaopetuksen.

Kevytauto on Suomessa luokiteltu T-ajoneuvoihin, jotka EU-laissa ovat käytännössä traktoreita. T-ajoneuvon kuljettaja on laissa vähintään 15-vuotias.

EU-lain määritelmässä T-ajoneuvot ovat tarkoitettuja maa- ja metsätalouskäyttöön. Pyöräliitto huomauttaa ristiriidasta, kun kevytautojen käyttötarkoitus on lähtökohtaisesti matkustajien ja tavaroiden kuljettaminen. Siksi Pyöräliiton mukaan kevytauto kuuluu EU-laissa moottoriajoneuvoihin. Siellä taas kevytauto ei olisi myöskään sellainen mopedi, jota EU:n mukaan saisi kuljettaa AM-ajokortilla eli 15-vuotiaana, kuten mopoautoa.

Euroopan komissio on jo aiemmin huomauttanut Suomea saman lain luonnosvaiheessa. Komissio puuttui juurikin siihen, että uusi suomalainen ajokorttiluokka olisi EU-lain vastainen. Pyöräliiton mukaan lakiin sen jälkeen tehdyt viilaukset eivät edelleenkään tee kevytautosta traktoria eikä mopoautoa.

Huomautuksen jälkeen olisi mahdollista, että EU nostaisi Suomea vastaan rikkomuskanteen, jos laki ei ole linjassa unionin säädösten kanssa.

Lue myös:

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen" Aamulehti: Valvooko poliisi mopoautojen virittelyä?

Työajan tehokkaampaa käyttöä sekä työhyvinvoinnin parantamista, sanoo sairaalan johto. Jaksamista vähentävä ja elämää vaikeuttava ongelmakimppu, sanovat puolestaan hoitajat.

Kyseessä on Pohjois-Karjalan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan Siun soten uusi tapa suunnitella työajat hoitajilleen. Sen sisäänajo aloitettiin viime syksynä noin 3000:lle vuorotyötä tekevälle hoitajalle. Mutta nyt suunnittelusta on roihahtanut riita työntekijöiden ja työnantajan välille.

Riita on yksi esimerkki hoitoalan ongelmista. Hoitotyön kuormittavuudesta on uutisoitu aiemminkin (Helsingin Sanomat). Myös siitä, että hoitajat vaihtavat alaa paremman palkan ja parempien työolojen toivossa (Tehy), on keskusteltu.

Hoitajien mielestä suurin ongelma uudessa suunnittelussa on se, että omiin työvuoroihin ei voi vaikuttaa yhtä paljon kuin ennen. Se vaikeuttaa työn ja muun elämän yhteensovittamista kuormittavaa kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla. Myös vapaa-ajan suunnitteleminen on vaikeaa, koska työvuoroja ei pysty suunnittelemaan ennakkoon.

– Ero on kuin yöllä ja päivällä, tiivistää sairaanhoitaja Kirsi Nousiainen, 47, kokemuksensa uudesta ja vanhasta mallista.

– Työn tekemisen ilo on kadonnut, ja minun ja monen työkaverin jaksaminen on koetuksella.

Kolme toivetta kolmessa viikossa

Vanhassa, yhteisölliseksi tai autonomiseksi kutsutussa työvuorosuunnittelussa osaston työntekijät suunnittelivat yhdessä esimiesten kanssa omat työvuoronsa siten, että riittävä määrä osaamista ja tekijöitä oli aina paikalla. Hoitaja pystyi vaikuttamaan esimerkiksi siihen, tekeekö hän töitään aamu- vai iltapainotteisesti.

Uusi toimintalähtöinen suunnittelu puolestaan sallii vain kolme toivetta kolmen viikon työvuorolistassa. Toiveet toteutuvat tai sitten eivät. Jos hoitaja haluaa yhden viikonlopun vapaaksi, ei sijaa muille toiveille juuri ole.

– Toiveet eivät toteudu käytännössä kovin usein. Esimerkiksi työkaverini ei päässyt hammaslääkäriin hyvistä perusteluista huolimatta, Kirsi Nousiainen kertoo.

Uudessa suunnittelussa työvuorot tekee keskitetysti suunnittelija yhdessä esimiesten kanssa. Suunnittelijalla voi olla useiden kymmenien hoitajien vuorot työpöydällään. Tarkoituksena on, että työvuorot kohdistetaan entistä tarkemmin siten, että oikea määrä hoitajia on oikealla osastolla oikeaan aikaan.

Ajatuksena on suunnitella työvuorot potilaiden hoidon tarve edellä, sanoo Siun Soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsen. Hän myöntää, että muutos on iso ja vaikea

– Tämä kääntää sosiaali- ja terveydenhoidon suunnittelun päälaelleen. Näemme tietojärjestelmistä aiempaa tarkemmin, milloin meillä on eniten potilaita.

Näihin potilashuippuihin ei Bjerregård Madsenin mukaan ole varaa palkata lisää työntekijöitä. Sen sijaan kohdistamalla työvuoroja tarkemmin, saadaan olemassa olevia työntekijöitä hyödynnettyä tehokkaammin.

– Toinen syy uudistukselle on se, että vanha systeemi tuotti kuormittuneisuutta hoitajille.

Tämä näkyi työhyvinvointikyselyissä. Bjerregård Madsen kertoo ymmärtävänsä henkilöstön ikävät kokemukset.

– Mutta emme pärjää toimimalla samoin kuin ennen. Se on fakta.

Hän painottaa, että muilla aloilla, kuten teollisuudessa tai poliiseilla, toimintalähtöinen suunnittelu on jo arkipäivää.

Jaksaminen ja palautuminen vaakalaudalla

Uusi työvuorosuunnittelu on aiheuttanut kohtuuttomia työputkia. Työvuorolistojen vaihtuessa uuteen saattaa päättyvä jakso loppua viiteen työpäivään ja uusi jatkua usealla työpäivällä. Samoin iltavuorosta siirtyminen suoraa aamuvuoroon on lisääntynyt ei-toivottu ilmiö. Lisäksi yksittäiset vapaapäivät pitkien työputkien välissä ovat lisääntyneet, eli kahta vapaapäivää on hankala saada perätysten. Se vaikeuttaa työstä palautumista.

– Väsymys näkyy jo. Minulle ovat toiset hoitajat soittaneet yöllä hätääntyneenä iltavuoron jälkeen, että onko lääkkeet muistettu antaa. Varmistellaan asioita, sairaanhoitaja Nousiainen sanoo.

Hän kertoo myös, että hoitajien jaksamisongelmiin on reagoitu johdon puolelta pelottelulla. On väläytelty jopa työpaikan vaihtamista tai töiden lopettamista vaihtoehtona.

Tehyn Siun Soten ammattiosaston puheenjohtaja Vilja Laurila-Rontti kertoo, että palautetta tuli varsinkin viime syksynä paljon. Nyt palautteen määrä on vähentynyt, mutta se on edelleen varsin negatiivista. Työvuorosuunnitteluun ei olla tyytyväisiä.

– Ainut positiivinen palaute uudesta suunnittelusta on se, että se on kaikille tasapuolinen. Palautetta on tullut myös, että kaikilla on nyt yhtä huonot työvuorot, hän sanoo.

Lisäksi hän painottaa, että hoitajat ja esimiehet osasivat jo aiemmin suunnitella vuoronsa toiminnan perustella. Ongelmien alkusyy on Laurila-Rontin mukaan se, että hoitajia ja esimiehiä ei kuunneltu, kun uutta työvuoromallia kehitettiin.

– Suunnittelu olisi saatu paremmin ajettua sisään. Nyt sitä viedään väkisin läpi.

Saamansa palautteen takia Laurila-Rontti on huolissaan hoitajien jaksamisesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajat tai vanhemmat, joista molemmat käyvät vuorotöissä. Laurila-Rontin mukaan hoitajia harmittaa myös se, että harrastuksiin sitoutuminen on lähes mahdotonta, koska toiveiden läpimenosta ei ole varmuutta.

– Mitä jos lapsi sairastuu, tai tulee ero? Voidaanko näitä asioita huomioida uudessa järjestelmässä? Ennen työaikoja pystyttiin inhimillistämään tällaisissa tilanteissa, Laurila-Rontti sanoo.

Hoitajia liikutellaan, riittääkö osaaminen?

Uudistuneen työvuorosuunnittelun myötä hoitajia liikutellaan entistä enemmän osastolta toiselle. Samalla keikkatyöntekijöiden käyttö vähenee. Tässäkin on omat ongelmansa, kertoo Tehyn pääluottamusmies Mika Kipinä.

– Tavoitteena on, että jokaisella hoitajalla olisi kolme eri yksikköä, missä he voivat työskennellä. Keskussairaalan yksiköt vaativat laajaa osaamista, joten epäilen, että yksikään työntekijä ei hallitse kolmea osa-aluetta todella hyvin. Apuna voi sitten tietysti olla.

Henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen puolestaan kertoo, että hoitajien mielivaltaisesta liikuttelusta kulkee huhuja ja pelkoja. Tätä uudistus ei hänen mukaansa tarkoita. Sen sijaan ajatuksena on suunnitella mahdolliset tuuraukset ja resurssien tasaamiset etukäteen suunnitteluvaiheessa.

– Vakituiset hoitajat ovat tähänkin asti tuuranneet toisiaan, koska työntekijäresurssimme ovat epätasaiset.

Tekoäly avuksi suunnitteluun

Sekä sairaanhoitaja Nousiainen että Tehyn Laurila-Rontti toivovat, että jatkossa työvuorojen suunnittelussa voitaisiin yhdistää vanhan ja uuden mallin hyviä puolia. Työntekijöillä olisi enemmän sanavaltaa työvuoroihinsa, mutta vuoroja kohdistettaisiin kuitenkin entistä enemmän toiminnan perusteella.

– Pitäisi olla enemmän ymmärrystä, millaista tämä työ on, Nousiainen sanoo.

Vanhan ja uuden mallin yhdistäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, toteaa henkilöstöjohtaja Bjerregård Madsen. Suunnitelmissa on kuitenkin tekoälyn käyttäminen apuna työvuorojen suunnittelussa tulevaisuudessa.

Sairaanhoitaja Nousiainen toivoisi lisäksi, että työntekijät uskaltaisivat nostaa ongelmia esiin enemmän. Hän painottaa, että muutosta ei tapahdu, ellei asioista puhuta ääneen.

– Resursseja tämä uudistus ei ole kuitenkaan lisännyt pätkääkään. Päinvastoin. Minusta tuntuu, että meillä on entistä vähemmän tekijöitä.

Miten vuorotyö ja muu elämä sovitetaan parhaiten yhteen? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan 23.2. kello 22.

Kevytautot aloittavat kurvailun suomalaisilla maanteillä 1. marraskuuta tänä vuonna. Näillä T-ajoneuvoluokkaan kuuluvilla kevytautoilla tarkoitetaan henkilöautoja, jonka nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa.

Liikenne- ja viestintäministeriöstä kerrotaan, että kevytautojen tavoitteena on tarjota nuorille uusi, turvallisempi liikkumisen muoto.

– Lainvalmisteluvaiheessa tehtiin liikenneturvallisuusvaikutusten arviointi. Silloin arvioitiin niin, että turvallisuusvaikutukset olisivat positiiviset, sanoo liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still.

Liikenneopettajat ovat asiasta aivan päinvastaista mieltä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa.

Kevytauton ohjaimiin 15-vuotias pääsee suorittamalla mopoautokortin vaatiman tutkinnon. Mopoautokorttitutkinnossa kuljettajaopetusta on neljä teoriatuntia, ja tutkintovaatimuksena on hyväksytyt suoritukset teoria- ja ajokokeesta.

Ajo-opetuksen puute huolestuttaa

Tammikuussa julkaistussa lakiuudistuksessa ei edellytetä, että kevytauton kuljettajalle pitäisi antaa lain määräämää ajo-opetusta. Tämä huolestuttaa liikennealan ammattilaisia.

Kotkalainen liikenneopettaja Niina Ukkonen sanoo, että 15-vuotiaalla jo pelkästään kävellen ja pyöräillen liikkumalla kertynyt kokemus liikenteestä on vähäistä, koska ikää on vasta niin vähän.

– Ei voida olettaa, että osattaisiin huomioida ennakoitavissa olevat vaaratilanteet. Esimerkkinä risteysalueella lumipenkan takana suojatiellä vuoroaan odottava lapsi. Reilua 50 kilometriä tunnissa liikkuva henkilöauto pysähtyy todella eri tavalla kuin mopo.

Ukkonen huomauttaa, että kevytautosta puhuttaessa kyse on ajoneuvosta, jonka omamassa on 1 500 kiloa. Ulkomuodoltaan se muistuttaa tavallista henkilöautoa.

– Kyseessä ei ole enää mikään kevyt auto. Tässä leikitään erityisesti suojattomien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden hengellä.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kertoo, että 15-vuotiaan riskinhallintakyky liikenteessä on heikompaa kuin 18-vuotiaan kuljettajan. Hatakka mainitsee myös nuoren kuljettajan impulssikontrollista eli oman tilan hallinnasta.

– Tarkoittaa sitä, että kuljettaja voi helposti lähteä hölmöilemään, kun joku ehdottaa. Se voi johtaa harkitsemattomiin tekoihin ja turhiin riskinottoihin.

Liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Aino Still kertoo, että ajo-opetuksen vapaaehtoisuus otettiin esille jo lainvalmistelussa. Hän kertoo, että tutkinnon vastaanottaja valvoo ajoneuvon hallintaa ja ajotaitoa ajokokeessa.

– Ajokorttia ei voi saada, jos tutkinnosta ei pääse läpi. Läpi pääsemiseksi pitää osata ajaa liikenteessä. Ajotaitoa mitataan tutkinnon ajokokeessa.

Ajokoe on lyhyt lenkki

Kotkalainen liikenneopettaja Olli Mäkelä pitää ajokoetta yksistään puutteellisena testaamaan nuoren ajotaitoa.

– Ajokokeessa suoritetaan lenkki liikenteessä. Se ei anna kokonaiskuvaa osaamisesta. Toivottavasti tämä ei vaadi useaa onnettomuutta, ennen kuin tähän puututaan. Oikeastaan tämä on aika hirveä juttu, sanoo Mäkelä.

Kevytautoa pääsee ajamaan jo ennestään hankitulla mopoautokortilla. Myöhemmin ajokorttiasetukseen on tarkoitus tehdä tarkennuksia muun muassa siitä, että mopoautokortin ajokoe on mahdollista suorittaa myös kevytautolla.

Liikenneopettaja Niina Ukkonen toivoo, että kevytautoista keskusteltaisiin nuoren kotona.

– Tärkeintä olisi, että vanhemmat ymmärtäisivät, että 15-vuotias saa tässä kuvaannollisesti ladatun aseen käteensä ilman kokemusta ja pakollista ajo-opetusta. Sillä saa tuolla liikenteessä todella pahaa jälkeä aikaan.

Kevytautojen vauhtia haluttaisiin hillitä

Kevytautoja koskevan lain valmisteluvaiheessa liikennevaliokunta määritteli kevytautojen suurimmaksi nopeudeksi 60 kilometriä tunnissa 45 kilometrin tuntivauhdin sijaan.

Tämä oli liikennepsykologi Mika Hatakan mukaan huono ratkaisu.

– 60 kilometrin tuntivauhdissa tuhovoima nousee moninkertaiseksi verrattuna 40 kilometrin tuntivauhtiin.

Liikennevaliokunta perusteli 60 kilometrin tuntinopeutta sillä, että mopoautoja suurempi nopeus lisää liikenteen sujuvuutta ja vähentää ohitustarpeita.

Liikennepsykologi Mika Hatakka kuitenkin muistuttaa, että mopoautot eivät ole suunnattomia ruuhkia aiheuttaneet.

– Mopoautoista ole ollut mitään isompaa haittaa. Pelätään, että kevytautojen perään ajetaan, jos ne kulkevat niin hiljaa, mutta eihän mopoautojenkaan perään erityisesti ajeta.

Hatakka kertoo, että mopoautojen tyypillinen onnettomuus on risteys- tai suistumisonnettomuus, mutta mopoautojen aiheuttamia vaaratilanteita on liioiteltu.

– Mopoauto ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Mopoautoja on ollut sellainen 10 000 kappaletta rekisterissä ja vakavat ongelmat ovat olleet vähissä.

"Vähän mietityttää"

Nuoret muistuttavat, että kaikkia ei suorilta käsin pidä teilata vastuuttomiksi kuljettajiksi. 17-vuotias autoasentajaopiskelija Pekko Lampinen kertoo, että on selvinnyt liikenteessä hyvin.

– Paljon riippuu henkilöstä. Itse olen pärjännyt hyvin mopolla liikenteessä. Kevytauto on tietenkin ihan eri asia kuin mopo, vaikka liikennesäännöt ovatkin samat, Lampinen sanoo.

17-vuotias Elli Toronen suorittaa parhaillaan tavallisen henkilöauton, B-kortin, ajokoulutusta.

– Vähän mietityttää, että osaavatko 15-vuotiaat ajaa henkilöautoa. Itse en varmaan sen ikäisenä olisi uskaltanut ajaa, Toronen kertoo.

Kevytautojen ympärillä leijuu vielä useampi kysymys

Liikenneopettaja Niina Ukkosen mielestä kevytautojen käyttöönoton ajankohta 1. marraskuuta on kummallinen.

– Kevytautojen liikennekelpoisuus alkaa keskellä pimeintä aikaa marraskuussa. Jokainen autolla liikkuva tietää, kuinka vaikeaa havainnointi liikenteessä on siihen aikaan vuodesta.

Ukkosen mukaan esimerkiksi pysäköintiä ei ole ajateltu loppuun asti.

– Yläasteiden ja lukioiden pihoilla tullaan heräämään pysäköintiongelmaan, kun mopot ja mopoautot vaihtuvat henkilöautojen kokoisiin kevytautoihin.

Lue myös:

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Juttu on julkaistu Norjan yleisradion NRK:n sivuilla 27. tammikuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

– Olimme perinteisiä vanhempia. Emme halunneet, että Mats valvoisi kaiket yöt, Mats Steenin isä Robert Steen sanoo.

On elokuun 23. päivä vuonna 2018. Robert istuu työpaikkansa lähellä olevassa kahvilassa Oslon keskustassa ja kertoo pojastaan. Puhuminen sattuu, mutta tekee samalla hyvää, hän sanoo.

– Jälkikäteen ajatellen meidän olisi pitänyt kiinnostua enemmän Matsin pelaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Emme kuitenkaan osanneet, ja siksi se maailma jäi meille oudoksi.

Tuntemattomat ystävät saapuivat hautajaisiin

Neljä vuotta sitten Robert seisoi poikansa arkun äärellä oslolaisella hautausmaalla ja piti muistopuhetta.

Sinisillä tuoleilla Robertin sanoja kuuntelevien perheenjäsenten ja Matsin hyvin tuntemien sairaalan työntekijöiden joukossa istui ihmisiä, joita perhe ei tuntenut. Vain Robert-isä oli tavannut heidät. Kerran, hautajaisia edeltävänä iltana.

Koska Mats oli viimeisten vuosiensa aikana tuskin poistunut perheen talon kellariasunnosta, tuntui oudolta, että hänen hautajaisiinsa tuli tuntemattomia ihmisiä.

Vielä oudompaa oli, ettei edes valkoisessa arkussa makaava Mats ollut koskaan tavannut näitä ihmisiä.

Mutta he eivät tunteneetkaan Matsia Matsina. He tunsivat hänet Ibelininä: ylhäissyntyisenä miehenä, viettelijänä ja etsivänä.

Nyt he olivat tulleet läheltä ja kaukaa suremaan menettämäänsä ystävää.

Myöhemmin yksi heistä puhuisi ja kertoisi, että nyt, juuri tällä hetkellä, ihmiset sytyttivät kynttilöitä Matsille joka puolella Eurooppaa ja muistivat häntä rakkaudella.

Elämän rajallisuus

Se oli kirjoitettu tähtiin, se oli koodattu hänen dna:hansa.

Mats, joka 4-vuotispäivänään kuljeksi kruunu päässään, joutuisi muutaman vuoden kuluessa vihattuun pyörätuoliin eikä nousisi siitä enää koskaan.

Robert ja Trude Steen saivat tietää Matsin sairaudesta toukokuussa 1993, kaksi kuukautta ennen pojan nelivuotispäivää.

Pienessä toimistossa Uddevålin sairaalan suuressa tiilirakennuksessa heille kerrottiin syy siihen, miksi heidän poikansa kaatuili, putoili keinusta ja satutti jatkuvasti itseään. Miksi hän ei halunnut kiivetä päiväkodin liukumäen portaita ylös, vaikka hän rakasti liukumäessä laskemista. Miksi hän nousi seisomaan kuin vanha mies, ottaen tukea polvistaan. Miksi hän ei juossut kilpaa muiden lasten kanssa.

Lääkärit kertoivat Robertille ja Trudelle, että Mats sairasti Duchennen lihasdystrofiaa; harvinaista sairautta, joka aiheuttaa pojilla etenevää lihasheikkoutta.

Matsin geeneissä esiintyi virheellinen koodi, joka estäisi hänen lihastensa normaalin kehittymisen.

Lopulta se tuhoaisi lihakset kokonaan.

– Sinä iltana laitoimme Matsin nukkumaan ja soitimme lääkärille, Robert kertoo.

– Meille oli luvattu, että voisimme soittaa milloin vain, jos meillä olisi kysyttävää.

Robert puhui lääkärin kanssa puhelimessa ja Trude istui hänen vieressään. Puolen tunnin keskustelun jälkeen Robert onnistui mielestään löytämään hieman valoa pimeyteen.

– Kysyin, että eihän hän tähän sentään kuole. Lääkäri oli toisessa päässä hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että kokemuksen mukaan harva potilas elää yli 20-vuotiaaksi.

Robert pitää tauon ennen kuin jatkaa.

– Nyt Mats eli 25-vuotiaaksi.

Kun Robert ja Trude yrittivät ymmärtää, mitä lääkärin sanat merkitsivät, tulevaisuuden käsite sai oslolaisessa kodissa uuden merkityksen.

Tulevia vuosia ei enää voinut odottaa toiveikkaana, vaan niistä tuli uhka.

Mats ei eläisi tavallista elämää. Hän ei harrastaisi urheilua eikä tapailisi tyttöjä. Hän ei näkisi maailmaa eikä pystyisi olemaan hyödyksi yhteiskunnalle.

Hän kuolisi nuorena. Hän ei saisi elää oikeaa ja kokonaista elämää.

Näin Robert ja Trude ajattelivat koko sen ajan, kun Mats eli: Mats vietäisiin heiltä, eikä hän pystyisi jättämään jälkeään tähän maailmaan.

Robert ja Trude olivat erehtyneet pahan kerran.

Uusi persoona ykkösistä ja nollista

Jos dna:han piirretty kartta määrittää, kuka meistä tulee jo ennen syntymäämme, millainen mahdollisuus meillä on valita, kuka haluamme olla?

Mats kykeni siihen. Hän loi itselleen uuden elämän.

Vuosituhannen vaihteessa Matsin perhe muutti rivitaloasunnostaan Østensjøstä esteettömään asuntoon Langhusissa Akerhusissa.

Vaikka 11-vuotias Mats sai koulussa luvan pelata Gameboyta välitunnilla, edes Super Mario ei karkottanut tunnetta siitä, että hän oli ulkopuolinen, erilainen.

Mats istui pyörätuolissa, ja avustaja seurasi häntä kaikkialle.

Kun luokkakaverit pelasivat jalkapalloa ja juoksivat ympäriinsä, Matsin vanhemmat pohtivat mitä poika pystyisi harrastamaan.

Lopulta syntyi ajatus. Voisivatko tietokonepelit kiinnostaa Matsia? Isä Robert antoi pojalle perheen koneen salasanan, ja silloin 11-vuotiaalle avautui kokonaan uusi maailma.

– Kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana Mats pelasi 15 000–20 000 tuntia, Robert sanoi muistopuheessaan hautajaisissa.

– Se vastaa enemmän kuin kymmenen vuoden kokopäivätyötä.

Mutta kitkatonta pelimaailmaan uppoutuminen ei ollut.

Robert kertoo:

– Kun yöhoitaja saapui kello kymmeneltä illalla, Matsin piti olla jo sängyssä. Yöhoitajan työhön kuului ainoastaan Matsin unen valvominen, eivät nukkumisvalmistelut.

Mats esitti vastalauseita, tietysti, mutta suostui vastahakoisesti menemään sänkyyn aikaisin.

Matsista oli tullut pelaaja, eivätkä pelaajat mene nukkumaan iltakymmeneltä.

Oranssi tukka, lihaksikkaat käsivarret, notkea vartalo. Sellainen oli Matsin pääasiallinen pelihahmo Lordi Ibelin Redmoore.

IIbelininä tai toisena hahmonaan Jerome Walkerina Mats vietti tuhannet tunnit elämästään

Hän itse kirjoitti virtuaalihahmoistaan näin:

”Jerome ja Ibelin ovat oman minuuteni jatkeita. Ne edustavat eri puolia minussa.”

Niiden kautta Mats pystyi olemaan tärkeä osa muiden ihmisten elämää.

Mats pelasi alkuun monia erilaisia pelejä, mutta sitten hän alkoi yhä useimmin käydä Azerothissa, planeetalla World of Warcraft -pelissä.

Se on myyttinen fantasiamaailma maanosineen ja maineen, merineen ja metsineen. Siellä on valtavia vuoria, järviä ja lampia. Kallioita, tasankoja, kyliä ja kaupunkeja. Mats vietti enimmäkseen aikaa paikassa nimeltä Eastern Kingdoms.

Nettipelaaja oppii tuntemaan pelin maailman pala palalta, aivan samoin kuin ihminen oppii tuntemaan fyysisen maailmankin.

Molemmissa maailmoissa on erilaisia paikkoja, joihin voi suunnitella menevänsä. Molemmissa on tuttuja sekä tuntemattomampia seutuja ja kaupunkeja. Niissä on alueita, joita sietää varoa, kaupunginosia, joissa viihtyy parhaiten sekä paikallisia baareja, joissa voi tavata kavereita.

Sellainen maailma on. Sellainen Azeroth on.

Siellä Mats löysi laumansa. Hyvien ystävien laajan joukon. Mutta sitä ei voinut mitenkään tietää, jos ei itse ollut matkannut Azerothiin.

Näemmekö vai kuvittelemmeko näkevämme?

Seuraavan kerran Robert Steen, Oslon kaupungin rahoitusneuvos, kertoo pojastaan marraskuisena perjantai-iltapäivä.

Toimistossaan Oslon kaupungintalolla Robert kuvailee, miten hän näki Matsin elämän:

– Kävelin Matsin kellariasunnon ohi päiväsaikaan, ja verhot olivat kiinni. Muistan sen surun todella hyvin. "Uh", ajattelin, ”Hän ei ole vieläkään aloittanut päiväänsä.”

– Olin surullinen siitä, että hänen maailmansa oli niin rajallinen.

Mutta pelimaailmaan vihkiytymätön isä ei nähnyt kaikkea.

– Luulimme, että peleissä oli kyse pelkästään pelaamisesta. Että siinä oli kaikki.Luulimme, että pelaajat vain kamppailivat siitä, kuka voittaa, Robert sanoo.

Lisäksi pelaamiseen liittyivät riidat vuorokausirytmistä.

– Emme tajunneet, miten tärkeää Matsille oli saada olla netissä iltamyöhään ja öisin. Ihmisethän eivät pelaa aamuisin tai päivisin. Silloin suurin osa on koulussa tai töissä.

– Ymmärsimme sen vasta Matsin kuoltua. Halusimme viimeiseen asti, että hän menisi nukkumaan yhdeltätoista kuten "normaalit" ihmiset, Robert kertoo.

Kaikki alkoi hattuvarkaudesta Goldshiressä

Hollannin Bredasta kotoisin oleva 28-vuotias Lisette Roovers oli Matsin läheisempiä pelaajaystäviä. Hän osallistui myös Matsin hautajaisiin.

Nyt hän istuu Matsin toisen peliystävän, 40-vuotiaan Kai Simon Fredriksenin,sohvalla Oslossa ja muistelee Matsia.

– Tunsin hänet vuosien ajan. Matsin kuolema oli sokki, ja se jätti syvän jäljen.

Lisette oli vain 15-vuotias tavatessaan itseään vuotta vanhemman Matsin. Tai oikeammin: Lisetten pelihahmo Rumour tapasi Matsin pelihahmon Ibelinin.

Tapasimme Goldshiressa, Lisette kertoo.

– Nykyään Goldshire on ankeampi paikka, mutta tuolloin se oli mukava kylä, jossa saattoi törmätä uusiin ja kiinnostaviin hahmoihin. Etsin hahmoja, joiden kanssa voisin pelata, ja löysin joukon istumassa nuotion äärellä. Siellä oli myös hahmo, jonka opin myöhemmin tuntemaan nimellä Ibelin.

– Toimin ihan mielijohteesta – tai siis Rumour toimi. Hyppäsin pensaasta ja varastin hatun Ibelinin päästä. Seisoin siinä ja katsoin Ibeliniä hetken ennen kuin lähdin juoksemaan poispäin hatun kanssa, Lisette muistelee hymyillen.

Mats kirjoitti tästä ensitapaamisesta kirjoituksen blogiinsa. Sen otsikko oli ”Love”.

– Tässä toisessa maailmassa tyttö ei näe pyörätuolia eikä muutakaan erilaista. Hän näkee sieluni, sydämeni ja persoonallisuuteni, jotka olen voinut asettaa vahvaan ja komeaan kehoon. Virtuaalimaailmassa on se hyvä puoli, että jokainen hahmo on hyvännäköinen.

– Mats oli hyvä ystäväni. Ajoittain hän oli hyvinkin läheinen, Lisette kertoo.

– Kirjoitimme toisillemme kaikesta, mutta sairaudestaan Mats ei kertonut. Luulin, että hänen elämänsä oli samanlaista kun minunkin. Me molemmat esimerkiksi inhosimme koulua.

Yhdestä asiasta Mats ja Lisette olivat kuitenkin eri mieltä.

– Mats vihasi lunta. Minä puolestaan rakastan sitä. En vain ymmärtänyt, että hän vihasi lunta siksi, että hän istui pyörätuolissa. En tiennyt pyörätuolista mitään.

Toiset viihtyvät kaupungilla, toiset Elwynnin metsässä

Lisette vietti mielellään aikaa pelimaailmassa. Kun hänen siskonsa lähti iltaisin ulos ystäviensä kanssa, hän jäi kotiin pelaamaan. Vaikka Lisette viihtyi, vanhemmat huolestuivat.

Heidän mielestään pelaaminen häiritsi koulunkäyntiä ja kaverisuhteita.

Lopulta pelit alkoivat johtaa jatkuviin riitoihin. Vanhemmat päättivät rajoittaa Lisetten pelaamista.

– Oli vaikeaa olla ilman pelaamista ja yhteyttä pelimaailman, Lisette kertoo.

Mats ei kuitenkaan hylännyt ystäväänsä. Hän kirjoitti Lisettelle sähköpostia ja tekstiviestejä. Niin Lisette tiesi, että häntä ajatellaan ja kaivataan.

– Mats kirjoitti jopa vakavan kirjeen vanhemmilleni. Hän yritti saada heidät ymmärtämään, miten tärkeää pelaaminen minulle oli, Lisette kertoo.

– Mats kirjoitti vanhemmilleni, että hän on huolissaan minusta.

Kirje on Lisettellä vieläkin tallessa.

Mitä todellinen ystävyys on?

Matsin isä Robert sanoo, että vanhemmat tiesivät Lisettestä.

– Mats kertoi näistä pelihahmoista, mutta emme oikein osanneet kiinnostua niistä. Hän kertoi aika paljon tästä Rumour-hahmosta.

– Rumour, eli siis Lisette, lähetti Matsille syntymäpäivälahjojakin. Meistä se oli liikuttavaa, ja kiusasimme Matsia siitä. Silloin Mats punastui oikein kunnolla.

– Pidimme Lisetteä Matsin ystävänä. Lahjat olivat ystävyydestä kouraantuntuva todiste, Robert kertoo.

– Muita hänen pelikavereitaan emme osanneet pitää ystävinä. He olivat vain pelihahmoja.

Robert miettii hetken.

– Käsityksemme ystävyydestä oli hyvin perinteinen. Emme osanneet pitää oikeina ystävinä niitä, jotka näyttivät olevan olemassa vain digitodellisuudessa.

Kun oma porukka löytyy

World of Warcraftia voi pelata joko yksin tai liittoutumalla yhteen muiden pelaajien kanssa. Mats kuului Starlight-nimiseen liittoumaan, eli kiltaan, jossa oli noin 30 jäsentä.

Matsin isä kertoo, ettei Starlightin jäseneksi päässyt noin vain. Uuden jäsenen piti saada suositus vanhalta jäseneltä sekä läpäistä 1–2 kuukauden koeaika.

Starlight on ollut olemassa yli 12 vuotta ja se toimii edelleen. 12 vuotta on pitkä aika sellaisen ryhmän olemassaololle. Se on noin puolet Matsin eliniästä.

Robertin mukaan juuri Starlight-killan pitkäikäisyys on erityislaatuista.

– Se on myös yksi syy siihen, miksi jäsenten välinen ystävyys on niin syvää.

Starlight-kiltaa johtaa 40-vuotias Kai Simon Fredriksen, eli Nomine.

Kilta pitää joka vuosi Matsin kuolinpäivän tienoilla Ibelinin kunniaksi tilaisuuden, jossa jäsenet muistavat toveriaan. Ensimmäisen kerran muistohetki pidettiin Matsin kuoleman jälkeisenä sunnuntaina ja sen jälkeen se on järjestetty joka vuosi.

Viime vuoden muistohetkeä varten Kai Simon kirjoitti:

”Muistamme nyt yhdessä Lord Ibelin Redmoorea ja keskitymme juoksemiseen ja uimiseen.”

– Ibelin oli juoksija, Kai Simon selittää.

– Juokseminen oli hänelle tärkeää, ja hän halusi jakaa elämyksen juoksemalla muiden kanssa.

Puhuuko Kai Simon nyt Matsista vai hänen pelihahmostaan? Se tuskin on tärkeää, sillä fyysinen ihminen ja virtuaalinen hahmo alkoivat ehkä lopulta sulautua toisiinsa.

Pyörätuolilla Azerothissa

Kesällä 2013 Mats oli 24-vuotias. Hän oli elänyt jo neljä vuotta kauemmin kuin lääkärit olivat ennustaneet.

Steenin perhe oli lomamatkalla Mallorcalla, mutta Mats ei voinut poistua kellariasunnostaan.

Sinä kesänä Mats alkoi kirjoittaa blogia, jonka nimi oli Musings of life. Ajatuksia elämästä. Mats kirjoitti siihen yhden blogauksen elämästään Azerothissa. Sen otsikko oli My escape.

”Pelimaailmassa sairauteni ei merkitse mitään. Voin vapautua kahleistani ja päättää itse, kuka haluan olla. Silloin tunnen itseni normaaliksi.”

Mats antoi bloginsa luettavaksi Starlight-killan jäsenille, yksi kerrallaan. Niin pelikaverit saivat tietää Matsin sairaudesta.

Lisette kertoo, että teksti oli hänelle valtava yllätys.

– Minulle tuli huono omatunto siitä, että olin silloin tällöin kiusannut Matsia pelissä enkä ollut aina osannut olla hienotunteinen.

– Mietin, pitääkö minun alkaa käyttäytyä eri tavalla Matsia kohtaan. Päätin kuitenkin, että kohtelen häntä aivan samoin kuin ennenkin. Sitä Mats itsekin toivoi blogikirjoituksessaan.”

– Hänhän oli sama ihminen sairaudestaan huolimatta, Lisette lisää.

"Upea alusta ihmisten tapaamiselle"

Stralightissa hän on kova mutta rento Chit, Starlight-killan jäsen. Reaalimaailmassa hän on 65-vuotias Anne Hamill Englannin Salisburystä; työpsykologi ja intohimoinen pelaaja.

Annen mielestä on kiehtovaa, että Starlight toimii yhteisönä niille, jotka usein joutuvat "todellisen maailman" ulkopuolelle.

– Roolipeleissä kohtaamme vailla ennakkoluuloja. Siksi nekin, jotka tuntevat itsensä erilaisiksi, voivat kokea Starlightin turvalliseksi.

– Nettipelit ovat upea alusta ihmisten tapaamiselle ja ystävyyssuhteiden solmimiselle. Ne antavat mahdollisuuden tutustua toisen persoonaan ilman fyysiseen maailman kuuluvia stereotypioita, Anne sanoo.

– Vasta kun olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin, jaamme sellaisia tietoja kuin ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja ihonväri – jos se tuntuu hyvältä.

Hän lisää:

– Mielestäni Matsilla oli teknologian näkökulmasta onnea, kun hän eli meidän aikaamme. Jos hän olisi syntynyt 15 vuotta aiemmin, hän ei olisi löytänyt Starlightin kaltaista yhteisöä.

Synkkä aavistus

Noin puoli vuotta ennen kuolemaansa Mats ei kirjautunut World of Warcraftiin kymmeneen päivään. Muut pelaajat ihmettelivät, missä hän oli.

– Kymmenen päivää oli todella pitkä aika. Koska Mats oli aina paikalla, jos joku halusi pelata tai tarvitsi jonkun, jonka kanssa jutella, Anne sanoo.

Kun Mats palasi peliin, muut pelaajat saivat tietää hänen olleen sairaalassa.

Anne päätti lopulta kertoa Matsille sen, mitä hän ajatteli koko ajan.

– Kirjoitin hänelle: "Rakas Mats. Sinun täytyy huolehtia, että joku voi ottaa meihin yhteyttä, jos sinulle tapahtuu jotakin. Meidän pitää saada tieto siitä, jos et itse pysty kertomaan", Anne kertoo.

Anne siis pyysi, että Mats antaisi jollekin salasanansa peliin tai ainakin miettisi, miten muuten Starlightin jäsenet voisivat saada tietää, jos jotain vakavaa sattuisi.

Anne kirjoitti Matsille: "Olet meille tärkeä."

Mats vastasi: "Sanot noin vain siksi, että olet saanut tietää, että istun pyörätuolissa."

– Vastasin: "Ei Mats. Olet tärkeä ryhmälle. Olet mahtava kuuntelija. Pidät mielialamme korkealla."

Mats ei vastannut heti.

– Mutta ymmärsin, että hän sisäisti sen, Anne sanoo.

Silloin Matsin elämästä oli enää puoli vuotta jäljellä.

He tulivat liian myöhään

Mats kuoli äkillisesti 18. marraskuuta 2014.

Hänet oli viety sairaalan teho-osastolle, ja perhe oli jo pelännyt pahinta. Mutta lääkärit uskoivat, että vaikein vaihe oli ohi ja sanoivat, että hän pääsisi pian kotiin.

– Sitten meidät kutsuttiin kiireellisesti Ahusin sairaalaan. Hän makasi neljännessä kerroksessa käytävän kauimmaisessa päädyssä. Jokainen sekunti oli kallis. Käytävä oli niin pitkä, Robert sanoo.

He eivät ehtineet. Matsin vereen oli kertynyt niin paljon hiilidioksidia, että hän menehtyi.

Kuvassa jonka Robert otti pojastaan tämän kuolinvuoteella, näkyy kalpea nuori mies, jolla on tummat, taipuisat hiukset. Hänellä on hienopiirteiset silmät, jalo nenä ja suu, jonka ympärillä näkyy merkkejä hengitysmaskista. Näyttää siltä kuin hän nukkuisi.

Lisette piirsi tämän kuvan vuosia sitten.

Ibelin pitelee Rumouria sylissään, kaulaliina peittää nenän ja suun.

– Se tuli postissa, Robert kertoo.

– Nyt se on seinällämme kotona.

"En ollut koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa"

Päivää Matsin kuoleman jälkeen Robert istui Langhusin talossa, keskellä minikaaosta, kuten hän sitä kutsuu.

– Kotona oli sellaista kuin kotona on, kun joku on vähän aikaa sitten kuollut: Ovikello soi, kukkalähetyksiä saapuu, naapurit tulevat käymään. Me itkimme.

Kaiken keskellä Robert mietti myös, keiden kaikkien pitäisi saada tietää tapahtuneesta. Hän ajatteli ihmisiä, joiden kanssa Mats oli pelannut ja mietti, kuinka ihmeessä hän saisi heihin yhteyden.

– Ennen Matsin kuolemaa en koskaan ajatellut, että tarvitsisin hänen salasanansa.

Mutta nyt hän tarvitsi.

– Silloin muistin hänen bloginsa, Robert kertoo.

Mats oli antanut isälleen bloginsa salasanan, jotta tämä voisi tarkistaa lukijatilastot ja seurata, kuinka moni oli käynyt lukemassa sitä.

Anne "Chit" Hamill antaa neuvon kaikille vanhemmille:

– Et tiedä, ketkä ovat lapsesi elämässä tärkeitä, jos et tunne hänen nettiystäviään. Sovi lapsesi kanssa, kuinka saat yhteyden hänen ystäviinsä netissä, jos jotakin tapahtuisi. Muutoin monet voivat joutua elämään epätietoisuudessa, jos heidän ystävänsä ei enää kirjaudukaan nettiin.

Matkan loppu

Perjantai-ilta laskeutuu Oslon kaupungintalon ylle. Poliitikot ja virkamiehet toivottavat toisilleen hyvät viikonloput ja lähtevät kohti kotejaan. Tähdet loistavat yönmustalla taivaalla Robert Steenin toimiston ikkunan takana.

Matsin kuoleman jälkeisenä iltana Robert istui kotisohvallaan ja kirjoitti poikansa blogiin ilmoituksen tämän kuolemasta.

Se on Matsin blogin viimeinen kirjoitus. Otsikko kuuluu: The journey has come to an end, matka on päättynyt.

Robert kirjoitti siihen Matsin elämästä. Tekstin loppuun Robert lisäsi perheen sähköpostiosoitteen.

– Itkin kirjoittaessani sitä. Sitten klikkasin julkaisupainiketta. En tiennyt, ottaako kukaan yhteyttä.

Robert antaa hengityksensä tasaantua ja jatkaa:

– Ensimmäinen sähköposti saapui parin tunnin kuluttua. Se oli sydämellinen osanotto Starlight-killan pelaajilta. Se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että luin sen ääneen.

”It is with heavy heart I write this post for a man I never met, but knew so well.” [Kirjoitan raskain sydämin miehelle, jota en koskaan tavannut mutta jonka tunsin niin hyvin.]

Robertin mielestä se oli ihmeellistä.

– Että saimme näin yhteyden Matsin ystäviin, ja että he kirjoittivat niin kauniisti. Se oli...

”He transcended his physical boundaries and enriched the lives of people all over the world.” [Hän ylitti fyysiset rajoitteensa ja rikastutti monien ihmisten elämää ympäri maailmaa.]

– Minä halusin ennen kaikkea ilmoittaa poikani poismenosta. Ja sitten näitä tarinoita alkoi tulla.

”Mats’ passing has hit me very hard. I can’t put into words how much I’ll miss him.” [Matsin poismeno on koskettanut minua kovasti. En voi sanoin kuvata, miten kaipaan häntä. ]

Robert jatkaa raskaalla äänellä:

– Viesteistä alkoi muodostua kokonainen yhteisö. Se oli kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa eikä meillä ollut siitä mitään tietoa. Sähköposteja saapui päivä toisensa jälkeen. Ne kertoivat, millainen merkitys Matsilla oli muille ihmisille.

”I don’t believe that one single person is the heart of Starlight. But if one was, it would have been him.” [En usko, että kukaan yksittäinen ihminen on Starlightin sydän. Mutta jos olisi, se olisi ollut Mats]

Suruviestit toivat digitaalisen todellisuuden lähemmäksi fyysistä maailmaa, Robert sanoo.

Perheelle avautui uusi maailma

Kun Starlight sai tietää Matsin kuolemasta, sen jäsenet keräsivät rahaa yhteiseen pottiin. Näin nekin, joilla ei muuten olisi ollut varaa, pääsisivät Matsin hautajaisiin Osloon Norjaan.

Matsin perhe sai tietää keräyksestä. Tunnereaktio oli raju.

– Me itkimme ja itkimme – itkimme valtavasta ilosta, kun saimme tietää, millaisen elämän Mats todella oli elänyt. Hänellä oli aitoja ystäviä, tyttöystäviä, ihmisiä, jotka välittivät niin paljon, että halusivat lentää muista maista hänen hautajaisiinsa, vaikkeivät olleet koskaan tavanneet häntä. Se oli mahtavaa.

Hautajaisiin tuli Lisette Alankomaista, Anne Englannista, Janina Suomesta, Rikke Tanskasta, Kai Simon Høybråtenista Oslosta.

Hautajaisia edeltävänä iltana Robert söi illallista pelaajien kanssa ja sai tietää entistä enemmän siitä, kuka Mats oli ollut nettiyhteisössään.

– Matsin kuoleman jälkeisinä päivinä sekä hautajaisia edeltävänä iltana minulle avautui jotakin aivan uutta.

Anne kertoo pelitovereiden kuulleen, että hautajaisten yhteydessä näytettäisiin Matsista kertova video.

– Juttelimme siitä, olisiko oikein, että katsoisimme videon, koska Mats oli aina salannut fyysisen minänsä meiltä. Mutta menimme katsomaan sen ja näimme hänet sellaisena kuin hän oli todellisuudessa. Video ei vaikuttanut käsitykseemme hänestä, mutta se teki vaikutuksen.

Saattajat

Hautajaiset alkoivat kello 14.30 marraskuun 28. päivänä 2014 Vestren hautausmaan Uudessa kappelissa. Starlightin jäsenten puolesta pitämässään puheessa killan johtaja Kai Simon "Nomine" Fredriksen sanoi näin:

”Samaan aikaan, kun me olemme kokoontunut tänne tänään, Matsille sytytetään kynttilä luokkahuoneessa Alankomaissa. Puhelinkeskuksessa Irlannissa palaa kynttilä, kirjastossa Ruotsissa on sytytetty kynttilä, häntä muistetaan pienessä kampaamossa Suomessa, kunnantoimistossa Tanskassa, monessa paikassa Englannissa. Kaikkialla Euroopassa muistamme Matsia, meitä on paljon enemmän kuin paikalla olijoita täällä.

"Tapasin Matsin maailmassa, jossa sillä kuka olet tai miltä näytät näppäimistön takaisessa todellisuudessa, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, kuka olet valinnut olla ja miten käyttäydyit muita kohtaan. Merkitystä on sillä mitä sinulla on täällä (hän painaa kätensä ohimolleen) ja täällä (hän painaa kätensä sydämelleen)."

Kun Matsin arkku kannettiin kappelista, Lisette toimi yhtenä kuudesta kantajasta. Se oli ensimmäinen kerta, Kun hän oli fyysisesti Matsin lähellä.

– Yritin olla ajattelematta, miten kevyeltä arkku tuntui. Olin oppinut tuntemaan Matsin Ibelin Redmooren hahmon kautta. Ibelin oli iso ja vahva. Arkussa makaava ihminen ei puolestaan painanut juuri mitään.

Lisetten mukaan Mats jätti jälkeensä vahvan perinnön. Hän teki eläessään syvän vaikutuksen moneen ihmiseen.

Miten voi tulla ihmiseksi, jolla on väliä?

Mitä tarkoittaa olla ihminen maailmassa – ja miten tullaan juuri tietyksi ihmiseksi?

Blogissaan Mats kirjoitti tietokoneen ruudusta, jonka äärellä hän istui puolet elämästään.

It’s not a screen, it’s a gateway to wherever your heart desires.

[Ei se ole ruutu, se on portti kaikkeen, mitä kaipaat.]

Teksti: Vicky Schaubert, suomennos: Yle