Maksuttomuus näyttää lisänneen viisivuotiaiden osallistumista päivähoitoon. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan viisivuotiaiden määrä varhaiskasvatuksessa on kokeilukunnissa noussut 5,4 prosenttiyksikköä. Vertailukunnissa kasvu oli 2,9 prosenttiyksikköä.

Viisivuotiaat ovat saaneet ilmaista varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa 19 kunnassa viime syksystä lähtien.

Maksuttoman varhaiskasvatuksen suosio on päässyt paikoin jopa yllättämään. Esimerkiksi Kotkan päiväkoteihin se on tuonut kymmeniä lapsia. Nyt varhaiskasvatukseen osallistuu yli 400 viisivuotiasta eli noin 95 prosenttia ikäluokasta. Kasvua on tullut noin kymmenen prosenttiyksikköä.

– Ihmettelimme, että pääsimme näin hyvään lopputulokseen. Lähetimme perheille kirjeet, joissa toivotimme lapset tervetulleiksi. Tiedotimme maksuttomuudesta myös neuvoloiden kautta, kertoo Kotkan kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Raili Liukkonen.

Kaupunki houkutteli päiväkoteihin esimerkiksi vieraskielisten perheiden lapsia. Liukkonen toivoi jo kokeilun alussa, että vieraskieliset lapset tulisivat päiväkotiin tai perhepäivähoitoon viimeistään viisivuotiaina, jotta he pääsisivät säännöllisesti oppimaan kieltä.

– Se on sosiaalisten valmiuksien kannalta tärkeää. Vasta esiopetukseen tulevien kohdalla vuosi käy liian lyhyeksi oppia tietynlaisia oppimisen edellytyksiä ja taitoja.

Lisää tuloksia kesällä

Koulutuksen arviointikeskuksen mukaan kokeilun ensimmäiset tulokset näyttävät siltä, että maksuttomuudella voidaan saavuttaa kokeilulle asetettuja tavoitteita ainakin viisivuotiaiden osallistumisasteen osalta.

– Huomionarvoista on kuitenkin se, että kokeiluun hakeutuneiden kuntien joukko on valikoitunut. Osallistumisaste oli kokeilukunnissa jo lähtökohtaisesti korkeampi ja voidaan olettaa, että kokeiluun on lähtenyt mukaan varhaiskasvatuspalveluiden kehittämisestä kiinnostuneita kuntia, toteavat arviointiasiantuntija Anna Siippainen ja arviointineuvos Laura Repo Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tiedotteessa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus julkaisee kaikki tulokset kesän ja alkusyksyn aikana. Silloin tarkastellaan osallistumisasteen lisäksi muun muassa vanhempien lastenhoitoratkaisujen perusteluja sekä viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen järjestämiseen ja pedagogiikkaan liittyviä seikkoja.

Kokeilu laajenee

Maksuttoman varhaiskasvatuksen aloittaa elokuussa 12 uutta kuntaa. Samalla kokeilun piirissä olleista kunnista vetäytyy pois neljä kuntaa.

Kaikki kokeiluun määräajassa hakeneet kunnat hyväksyttiin mukaan seuraavalle kaudelle. Silloin lähes 18 600 viisivuotiasta pääsee maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Määrä vastaa noin kolmasosaa kaikista viisivuotiaista.

Viisivuotiaiden maksuttoman 20 viikkotunnin varhaiskasvatuksen kokeilu alkoi viime elokuussa 19 kunnassa. Kokeilun piirissä on nyt ollut noin 12 400 viisivuotiaista lasta.

Valtio korvaa kunnille ensi syksystä lähtien 40 prosenttia menetetyistä päivähoitomaksuista, mikä on kaksinkertainen määrä nykyiseen kokeilukauteen verrattuna.

Kokeilussa kehitetään viisivuotiaiden varhaiskasvatusta ja kokeillaan uusia malleja, jotta esiopetus voitaisiin laajentaa kaksivuotiseksi ja aloitettaisiin jo viisivuotiaana.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on itsenäinen koulutuksen arviointiviranomainen, joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä.

Eletään loskaista ja pimeää marraskuun loppua, mutta tunnelma pohjoispohjalaisella kultakaivoksella on paikallisen median raportoinnin perusteella suorastaan säkenöivä (Raahen Seutu).

Käsillä on odotettu hetki: kaivoksen omistava kanadalainen Nordic Gold valaa ensimmäisen kultaharkkonsa Raahen Mattilanperällä. Sitä ei ole tapahtunut alueella aikoihin, sillä kultakaivos on ollut vuodesta 2014 lähtien seisahduksissa sen edellisen omistajan ajauduttua syviin talousvaikeuksiin.

Kultaharkon valamistilaisuudessa kanadalaisfirma iloitsee uutta alkua ja uskoo vankasti tulevaan.

Kuluu reilut pari kuukautta, kun horisonttiin alkaa kuitenkin ajelehtia tummia pilviä.

Nordic Gold julkaisee helmikuussa tiedotteen, jossa kerrotaan, että yhtiö on ajautunut ongelmiin sekä rahojensa että toimintansa kanssa.

Mitä ihmettä tapahtui?

Kritiikkiä kaivosurakoitsijalle

Kysymme asiaa Nordic Goldin toimitusjohtajalta Michael Hepworthilta. Hän on sanoissaan niukka.

– Antaisin mielelläni haastattelun, mutta koska olemme pörssiyhtiö, emme voi tällä hetkellä kertoa julkisuuteen muuta kuin tiedotteessamme lukee, Hepworth muotoilee sähköpostin välityksellä.

Tiedotteesta ei paljoa irtoa.

Siinä kerrotaan pääpiirteittäin, että kanadalaisyhtiö on ollut rahavajeessa alusta alkaen.

Nordic Gold on yrittänyt saada lisää rahaa toimintaansa nykyiseltä rahoittajaltaan ja lainanantajaltaan, mutta tiedotteen perusteella siinä ei ole onnistuttu. Yhtiön mukaan tämä johtuu osittain kaivoksen toiminnan ongelmista, ja niistä Nordic Gold syyttää kaivosurakoitsijaa.

– Kaivosurakoitsija on toistuvasti alisuoriutunut omassa tehtävässään toimittaa meille käsittelyyn sovittuja määriä malmia. Se on johtanut ongelmiin tuotannon kanssa, Michael Hepworth kirjoittaa Ylelle.

Tämän tarkemmin Hepworth ei suostu tilannetta avaamaan eikä yhtiö myöskään kerro kaivosurakoitsijan nimeä tiedotteessa tai sitä erikseen kysyttäessä.

Maanrakennusyhtiö Tallqvist kuitenkin tunnistaa, että kritiikki kohdistuu heihin, sillä se vastaa kaivosalueella juuri poraustöistä, lastauksesta ja malmin kuljettamisesta eteenpäin käsittelyyn.

Nordic Goldin arvostelua kokkolalaisfirma ei purematta niele.

Maksut myöhässä?

Puhelimella ulkomailta tavoitettu Ab Tallqvist Oy:n toimitusjohtaja Mikael Tallqvist huokaisee heti kättelyssä syvään. Hänellä on Nordic Goldin kanssa hyvin eri käsitys siitä, miksi kultakaivoksen tuotanto on alkanut yskiä heti kättelyssä.

– Väite siitä, että ongelmat johtuisivat meidän alisuoriutumisestamme, on virheellinen, Tallqvist puuskahtaa.

Kokkolalaisen yhtiön mukaan heidän ja Nordic Goldin toiminta kaivoksella on niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa, että ongelmista ei voida syyttää vain yhtä osapuolta.

Eniten työt Raahen kaivosalueella ovat kuitenkin takunneet kaivosyhtiön oman toiminnan takia, Mikael Tallqvist arvioi.

Hän sanoo, että Nordic Gold on esimerkiksi muuttanut kesken kaiken louhintasuunnitelmiaan, mikä on hidastanut koko toimintaa.

Kanadalaisyhtiö ei Tallqvistin mukaan tehnyt myöskään valmistelutöitä Raahessa riittävällä tarkkuudella ennen tuotannon aloittamista, mikä on aiheuttanut sen, että kaivosalueella on liikaa vettä. Se on puolestaan häirinnyt maanrakennusyhtiön poraustöitä.

Mikael Tallqvist sanoo, ettei haluaisi lähteä syyttelyyn tai riitelyyn, mutta ei voi myöskään ottaa arvostelua niskoilleen.

Hänen mukaansa Tallqvist-yhtiö on lisäksi yrittänyt joustaa Nordic Goldin suuntaan raha-asioissa. Toimitusjohtaja sanoo, että kanadalaisfirma ei ole pystynyt hoitamaan heille maksuja sovitusti aikoihin, mutta tarkkoja saamatta olevia summia hän ei halua kertoa.

– Määrä on joka tapauksessa merkittävä, Mikael Tallqvist toteaa.

Pyysimme Nordic Goldin johtoa kommentoimaan vielä erikseen Tallqvistin mainitsemia asioita. He kuitenkin kieltäytyivät vedoten siihen, etteivät ole vielä kertoneet yksityiskohtia tilanteestaan omille sijoittajilleen.

Paikallisissa lehdissä on viime aikoina uutisoitu, että Nordic Gold on aloittamassa tilanteensa takia alle 50 henkilöä koskevat yt-neuvottelut. Asiaan on esimerkiksi sanomalehti Kalevan mukaan ollut hyvin vaikea saada vahvistusta Nordic Goldilta.

Yhtiö ei suostunut kommentoimaan yt-neuvotteluita myöskään Ylelle helmikuussa tai myöhemminkään tätä juttua tehdessä.

Kultakaivoksen alkutaipaleella kuoppia myös viimeksi

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Raahessa sijaitseva kultakaivos joutuu ongelmiin heti alkumetreillä.

Kaivos avattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2011, ja silloin se ajautui muutamassa kuukaudessa vaikeuksiin jätevesiensä kanssa. Silloinen ruotsalaisomistaja joutui hakemaan lupaa johtaa vesiä lähiluontoon, mutta siihen ei lopulta turvauduttu.

Tällä kertaa ympäristöasiat on kultakaivosta valvovan Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan hoidettu hyvin. Elystä kommentoitiin Ylelle viime syksynä, että Nordic Goldin toiminta vaikuttaa määrätietoiselta ja ammattitaitoiselta.

Elyn ylitarkastaja kävi katsomassa kaivoksen tilannetta paikan päällä tällä viikolla, eikä ympäristöongelmia havaittu.

Käytännössä kannattavuuden ratkaisevat lopulta tonnimäärät. Juhani Ojala

Tilanne Raahessa on kuitenkin valitettava, kommentoi kaivosteollisuutta edustavan Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela. Hänelle Nordic Goldin ongelmat tulivat ainakin osittain yllätyksenä.

Suomelan mukaan ei kuitenkaan ole tavatonta, että näin käy, kun projektit ovat vasta alussa: jos tuotanto ei lähde viivytyksettä käyntiin ja ala tuottaa suunnitellusti rahaa, voi tulla ongelmia.

Pekka Suomelalla riittää kuitenkin uskoa Raahen kultakaivosprojektiin.

– Minulla on sinänsä usko yhtiön toimivaan johtoon. He ovat ammattilaisia ja yrittävät löytää nykytilanteeseen ratkaisua, Suomela lausuu.

Mutta auttaako se, jos Raahen kallioperästä ei irtoa kultaa riittävästi?

Matala kultapitoisuus aiheuttaa ongelmia

Raahen kaivos on toiminut koko historiansa ajan varsin alhaisella kultapitoisuudella. Nordic Goldin mukaan kullan keskipitoisuus on viime kuukausina ollut Raahessa hieman yli gramman tonnissa.

Kanadalaisyhtiön edeltäjä ruotsalainen Nordic Mines -yhtiökään ei parempaan keskipitoisuuteen yltänyt toimintansa aikana. Kultapitoisuudesta aiheutuvia ongelmia ennakoitiin jo kaivoksen avajaisissa vuonna 2012 (Tekniikka&Talous).

Gramman pitoisuus ei sinällään ole ongelma, sillä viisi maailman suurinta kullantuottajaa toimii hieman yli gramman keskiarvopitoisuudella (Bloomberg).

Maailman suurimmilla yhtiöillä toimintaympäristöt ja kaivostoiminnan laajuus vain ovat aivan erilaiset kuin Raahessa, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen erikoisasiantuntija Juhani Ojala.

– Suurilla materiaalimäärillä ja toimivalla tuotantoprosessilla kaivos voi olla hyvinkin kannattava, vaikka kultapitoisuus olisikin gramman paikkeilla, Ojala arvioi.

Korkea pitoisuus helpottaa kaivoksen toimintaa, mutta tulosta se ei ratkaise. Kannattavuuteen vaikuttavat muun muassa arvoaineen maailmanmarkkinahinta, esiintymän sijainti, malmin määrä ja hyödynnettävyys, louhimiskustannukset ja energian hinta.

– Käytännössä kannattavuuden ratkaisevat lopulta tonnimäärät, jotka kaivos pystyy käsittelemään, Juhani Ojala summaa.

Ojala siirtyi haastattelun aikoihin, helmi-maaliskuun vaihteessa, GTK:sta kanadalaisen Aurion Resources -yhtiön Kittilän kultahankkeen johtavaksi geologiksi.

Raahe ei pärjää kaivosvertailussa

Vaikka pelkkä kultapitoisuus ei tee kaivoksesta kannattavaa, Raahen kultapitoisuutta on mielenkiintoista verrata muihin Suomessa toimiviin kultakaivoksiin.

Suomen kultakaivokset toimivat huomattavasti Raahen kaivosta korkeammilla keskiarvopitoisuuksilla.

Euroopan suurimmassa kultakaivoksessa Kittilässä keskiarvopitoisuus on ollut yli neljä grammaa tonnissa. Orivedellä operoidaan runsaan viiden gramman kultapitoisuudella ja Huittisissa noin kolmen gramman pitoisuudella. Valkeakoskella louhinta on aloitettu tänä talvena noin neljän gramman pitoisuusarviolla.

Ilomantsin Pampalon kaivoksen pitoisuus on ollut kolmen gramman paikkeilla. Pampalon toiminta keskeytettiin viime syksynä, koska kullan maailmanmarkkinahinta ei tukenut isoa investointia.

Kultakaivosyhtiö Nordic Goldin johto kertoo luottavansa siihen, että kaivos Raahessa saadaan vielä toimimaan tuottavasti.

Yhtiön rahoitusongelmiin ei kuitenkaan ole toistaiseksi pystytty esittämään ratkaisua.

Marraskuun lopusta maaliskuuhun Raahessa on tuotettu kultaa yhtiön tiedotteen perusteella noin parisataa kiloa.

Lopullisena tavoitteena Nordic Goldilla on päästä jopa noin 2000 kultakilon vuosituotantoon.

Vielä siihen on matkaa.

Sairauslomalta viime viikolla palannut Antti Rinne (sd.) sai avata tänään eduskunnan kyselytunnin.

Mikäli eduskunta ei pidennä istuntokauttaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen vuoksi, oli tämä kyselytunti vaalikauden toiseksi viimeinen. Paikalla oli koko hallitus pääministeri Juha Sipilää (kesk.) lukuun ottamatta.

Rinne kritisoi puheenvuorossaan sitä, että hoitohenkilökunnan asema jää hallituksen sote- ja maakuntauudistuksessa vaille riittävää huomiota.

– Julkinen terveydenhoito ja erikoissairaanhoitaja on maailman parasta, sen voin todeta omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä, Rinne ylisti.

Kysymykseen vastanneen valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan sosiaali- ja terveyspalveluita on pyritty korjaamaan jo kolmen hallituskauden ajan.

Orpo alleviivasi hyvän johtamisen merkitystä hoitohenkilökunnan työoloissa.

– Tätä työtä on jatkettava. Tiedämme, että uudistamisessa, joka luo pohjan hyvälle sote-palvelutuotannolle, on isoja haasteita, hän sanoi ja viittasi eduskunnan käsittelyssä olevaan uudistukseen.

– Varmasti lähipäivinä, ehkä huomenna, meillä on tarkeampaa tietoa.

Soini: Rasistista ja sortavaa kielenkäyttöä

SDP:lle Orpon vastaukset eivät kuitenkaan riittäneet, vaan puolueen rivistä vaadittiin tarkempia vastauksia.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) kritisoi hallitusta siitä, että se on muun muassa ulkoministeri Timo Soinin (sin.) suulla ehdottanut filippiiniläisen työvoiman tuomista Suomeen.

Tästä Soini kimpaantui.

– En ymmärrä, miksi filippiiniläisistä puhutaan "orjatyönä" ja "karjalaumana". Tämä on rasistista, sortavaa ja häpeällistä kielenkäyttöä, hän sanoi.

Soinin mukaan filippiiniläisten työehdot olisivat tietysti samat kuin suomalaisilla, eivätkä he olisi halpatyövoimaa.

Mitä tehdään Isis-taistelijoille?

Viime viikkoina mediassa olleet jutut kotimaihinsa palaavista Isis-taistelijoista puhuttivat myös eduskuntaa.

Päivi Räsänen (kd.) kysyi, miten lainsäädäntöä saadaan kohdilleen, jotta paluu esimerkiksi Suomeen voidaan estää.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan asiaan on tartuttu hyvissä ajoin.

– Suojelupoliisin johdolla on valvottu jokainen varhainen palaaja, hän sanoi

Eduskunta käsittelee tällä viikolla lakiesityksen, jonka mukaan kansalaisuus voitaisiin poistaa kaksoiskansalaiselta, mikäli tämä syyllistyy terroritekoon Suomessa. Mykkänen kertoi, että tämän laajentamista myös ulkomailla tapahtuviin terroritekoihin pohditaan.

– Ruotsin perustuslaki estää tämän, Tanskassa taas on toisin.

Perussuomalaisten riveistä kritisoitiin myös hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa sekä maahanmuuton kustannuksia.

– Miksi te, hyvä hallitus, leikkaatte kestävyysvajeen nimissä suomalaisilta, mutta ette haittamaahanmuutosta? Juho Eerola kysyi.

Sekä sisäministeri Mykkänen että ulkoministeri Soini totesivat moneen otteeseen, että hallituksen maahanmuuttopolitiikka on myös perussuomalaisten siunaamaa.

– Mistään puolue-elimien päätöksistä tai eduskuntaryhmän pöytäkirjasta ei löydy yhtään poikkeavaa toimenpidettä, jossa olette olleet mukana. Nyt jäljestä päin huutelette siitä, mitä olette itse olleet tekemässä, Soini sanoi.

Soinin puheenvuoro nostatti meteliä salissa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Leena Meri ei jakanut näkemystä.

– Muistan hyvin, kuinka meiltä oltiin ryhmässä erottamassa ihmisiä, jotka toivat esille maahanmuuttokriittisiä näkökohtia. Jos joku puhuu käsienpesusta, kannatan peiliinkatsomista.

Lue lisää:

Antti Rinne demareiden vankasta ykköspaikasta kannatusmittauksessa: "Toivottavasti ihmiset myös äänestävät näin"

Ylen kannatusmittaus: SDP repäisi hurjan eron kokoomukseen – perussuomalaisille Halla-ahon kauden ennätyslukemat

Orpo myöntää soten vaikeudet – Alanko-Kahiluoto: Kuin olisi koonnut Ikean tuolin väärin

Analyysi: Sote-näytelmän viimeiset kummallisuudet – ohittiko röyhkeys perustuslain noudattamisen?

Mikkelissä sijaitsevan Saksalan päiväkodin työntekijät hämmästyivät maanantaiaamuna, kun näkivät kummallisen eläimen nukkuvan terassilla. Paikalle soitettiin villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki ottamaan eläin kiinni.

Eläimen nähtyään Lautamäki tunnisti sen siniketuksi. Sinikettu on jalostettu naalista turkiseläimeksi, eikä niitä elä luonnossa.

Eläin oli väsynyt vaikka yritti tapella, kun huomasi joutuneensa haaviin. Sinikettu myös puri auttajaansa.

Nyt sinikettu on Lautamäen ulkohäkissä. Kukaan ei ole ilmoittautunut eläimen omistajaksi.

Lautamäki arvioi, että eläin on karannut turkistarhasta. Siniketun tupsahtaminen keskelle kerrostaloaluetta on merkillistä, sillä Lautamäen mukaan lähimpään turkistarhaan on löytöpaikalta kilometrien matka. Lisäksi päiväkodin piha on aidattu.

Myös Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen ihmettelee tapausta, sillä lähimmät liiton jäsentilat ovat vähintään 150 kilometrin päässä Mikkelistä.

– Nyt on mystinen juttu.

Nissisen mukaan kasvattajat selvittivät asiaa, eikä löytökettu ole liiton kasvattajilta karannut. Yksi vaihtoehto Nissisen mielestä on, että sinikettu on karannut liittoon kuulumattomalta kasvattajalta, kun eläintä on kuljetettu. Hänestä se ei ole vastuullista toimintaa.

– Se, että eläin pääsee karkuun kuljetuksen yhteydessä jossain kaupungin keskustassa, on suoraan sanoen tunarointia. Jotain huseeraajia tässä on taustalla.

Nissinen kertoo, että turkiselämiä karkaa harvoin: joinain vuosina ei ollenkaan, ja joskus muutama vuoden aikana.

Siniketulle löytyi ehkä jo uusi koti

Jarmo Lautamäki ehti säikähtää, että siniketusta tulee kallis vieras, sillä se pisti poskeensa päivän aikana kilon paistilihaa. Onneksi Lautamäki huomasi pian, että eläimelle kelpaa myös edullisempi eines. Sinikettu syö nyt hyvällä ruokahalulla koiranmakkaraa.

Lautamäki kertoo siniketun syövän melkein kädestä, vaikka onkin vielä varovainen.

Eläin katselee mielellään häkistä näkyviä harakoita ja variksia. Otuksen turkki on niin paksu, että se nauttii pakkasesta. Se jopa hakeutuu nukkumaan lumihankeen, johon käy kylmä tuuli.

Karkulainen saa kodin todennäköisesti Kiteen eläinpuistosta. Lautamäki ei aio antaa eläintä takaisin turkistarhalle.

– Turkista tästä ketusta ei tule. Se pääsi yhdestä helvetistä pois ja toivottavasti elää hyvän loppuelämän.

Lautamäki on valmis vaikka maksamaan siniketun hinnan tarhalle, jos omistaja tulee vaatimaan eläintä itselleen.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissisen mukaan sinikettujen nahkahinta huutokaupoissa on ollut viime vuosina 60-70 euroa, mutta jos eläin kuuluu hyvään sukupuuhun, voi sen hinta olla paljon korkeampi.

Lautamäki on saanut työstään kiitosta, mutta myös kummastelua ja moitteita. Yle kertoi viime vuonna, kuinka hän on saanut jopa tappouhkauksia hoidettuaan supikoiria.

7.3.2019 kello 13:07 Uutiseen lisätty alaotsikko.

Keskustelu on auki kello 22:00 saakka.

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Siilin takia autolla pari sataa kilometriä – villieläinten hoitaja kuskaa ja lääkitsee supikoirat ja mehiläishaukat ilmaiseksi

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aloittanut oikeudenkäynnin Italiaa vastaan niin kutsutussa Terra dei Fuochi -tapauksessa.

Napolin Camorra-mafia on haudannut vuosien varrella Napolin lähiseudulla sijaitsevalle alueelle kymmeniä miljoonia tonneja teollisuusjätteitä. Joukossa on runsaasti erittäin myrkyllisiä jätteitä, kuten teollisuuskemikaaleja, asbestia ja lyijyä.

Toiminta on laitonta, mutta se on saanut jatkua paikallisten poliitikkojen ja viranomaisten siunauksella.

Myrkkydumppauksen seurauksena lapsia ja nuoria on sairastunut nopeasti eteneviin syöpiin ja maaperä saastunut pahoin Terra dei Fuochin eli Tulen maan alueella.

Oikeudenkäynnissä on asianomistajina italialaisia kansalaisia ja yhdistyksiä. He syyttävät Italian valtiota siitä, että se ei ryhtynyt toimiin riskien vähentämiseksi, vaikka viranomaiset olivat tietoisia ongelmista.

Asiasta kertovat italiankieliset mediat, kuten Sveitsin italiankielinen yleisradio.

Lisää aiheesta:

9-vuotias Antonio kuoli outoon syöpään – Myrkkyjätteet ovat Italian mafialle valtava bisnes, eikä valtio juuri puutu siihen

Pari viikkoa sitten kiinalaisen teknologiayhtiön Huawein varjoissa pysytellyt perustaja ja toimitusjohtaja Ren Zhengfei päätti astua esiin. Oli kulunut kaksi ja puoli kuukautta siitä, kun hänen tyttärensä Meng Wanzhou oli pidätetty Kanadassa.

Joulukuun alusta saakka Huawei oli ollut otsikoissa harva se päivä. Renin vuonna 1987 Etelä-Kiinassa perustamasta teknologiafirmasta oli tullut maailmanpolitiikan kiehuva keskus, mutta hän itse oli pysynyt hiljaa.

Matkapuhelimia ja tietoliikennelaitteita valmistavaa Huaweita on toistuvasti syytetty eri puolilla maailmaa siitä, että se vakoilee Kiinan piikkiin. Yhtä toistuvasti Huawei on kieltänyt syytökset.

Lopulta Ren antoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle haastattelun. Sen pääviesti ei ollut yllättävä. Se kuului seuraavasti: "Yhdysvallat ei voi murskata meitä."

– Jos valot sammuvat lännestä, itä loistaa edelleen. Jos pohjoinen pimenee, on yhä etelä. Amerikka ei edusta koko maailmaa. Se edustaa vain yhtä osaa siitä, Ren runoili.

Tänään Huawei päätti kuitenkin turvautua keinoon, joka on Yhdysvaltojenkin edustaman maailman ytimessä: mahdollisuuteen hakea oikeutta riippumattoman oikeusjärjestelmän kautta.

Huawei ilmoitti torstaiaamulla haastavansa Yhdysvallat oikeuteen. Huawein mukaan Yhdysvallat on toiminut perustuslakinsa vastaisesti, kun se on kieltänyt virastoja ostamasta Huawein tuotteita tai palveluita.

BBC:n haastattelussa myös Ren kiisti Huaweihin kohdistuneet syytökset. Hän piti ajatusta valtiolle vakoilusta vastenmielisenä.

– Jos sellaista tapahtuu, suljen koko firman, Ren sanoi.

Huawei on pyrkinyt kaikin keinoin vakuuttamaan, että sen ja Kiinan valtion välillä ei käydä mitään lehmänkauppoja.

Se haluaa, että sitä kohdellaan maailmalla kuin mitä tahansa muutakin alansa firmaa. Se haluaa, että sen tuotteet myyvät. Se haluaa reilua kilpailua ja uskoo, että sitä syrjitään, koska se on parempi kuin muut.

Moni asiantuntija on sanonut, ettei vedenpitäviä todisteita Huaweita vastaan ole löytynyt. Yhtiö ei ole jäänyt kiinni vakoilusta. Yhtenä perusteena on käytetty sitä, että vakoilu Kiinan piikkiin olisi Huaweille liian suuri riski.

Ongelma on kuitenkin siinä, että vaikka haluaisikin uskoa Huaweita, Kiinaan on paljon vaikeampi luottaa.

Samaa mieltä on suojelupoliisi. Se on varoittanut suomalaisia yrityksiä yhteistyöstä kiinalaisten yritysten kanssa.

Helsingin Sanomille helmikuussa lähettämässään lausunnossa suojelupoliisi ei ottanut kantaa suoraa Huaweihin, mutta muistutti, että kaikilla kiinalaisyhtiöillä on yleensä vahvat siteet Kiinan valtiovaltaan ja virkakoneistoon.

Kiinan johto on viime vuosina kiristänyt otettaan yhteiskunnasta ja se valvoo herkeämättä jopa yksittäisiä ihmisiä. Onkin vaikea uskoa, että yksi sen suurimmista ja kansainvälisesti tunnetuimmista yrityksistä saisi toimia oman halunsa mukaan.

Se ei tietenkään vielä tarkoita, että Huawei vakoilisi Kiinan piikkiin. Mutta kun on kyse jostain näin suuresta, pelkkä epäily on monelle tarpeeksi suuri syy tehdä päätös.

"Entä jos?" on ikävä unikaveri.

Toimitusjohtaja Ren sanoi BBC:n haastattelussa jotain hyvin kuvaavaa – ja täysin odotettua. Hän kertoi, että Kiinan kommunistisen puolueen komitea on läsnä Huawein rakenteissa. Näin tosin pitää lain mukaan ollakin kaikissa Kiinassa toimivissa yhtiöissä, kotimaisissa ja ulkomaisissa, Ren sanoi.

Se oli tarkoitettu perusteluksi.

Mutta samalla se on myös juuri se asia, minkä vuoksi moni mieluummin epäilee kuin uskoo. Asia on kaikkien tiedossa, mutta se ei tarkoita, että se olisi merkityksetön.

Jossitellaan vielä hetki. Vaikka pitäisi paikkaansa, että Ren haluaisi johtaa modernia yhtiötä vailla poliittista agendaa, on Kiinan nykypolitiikan valossa vaikea löytää syytä, miksi hän saisi siihen luvan.

Huawei on iso osa sitä, mitä Kiina haluaa tulevaisuudessa olla: ei muiden tuotantolaitos tai taantuva entinen talousihme. Kiinan tavoite on innovoida ja johtaa.

Kiista Huaweista koskee Kiinan minäkuvaa ja tulevaisuudensuunnitelmia, ja siksi se on Kiinalle niin tärkeä.

Jos asiaa katsoo Huawein kannalta, olisi parempi, ettei Kiina puolustaisi käynnissä olevassa taistelussa lippulaivaansa liian patrioottisin sanankääntein.

Kiinan ulkoministeriön edustaja Lu Kang vastasikin tänään Pekingissä toimittajien kysymyksiin käyttäen lännestä lainattua perustetta.

– Kiinan mielestä on täysin oikeutettua ja ymmärrettävää, että yhtiö yrittää hakea itselleen oikeutta oikeusjärjestelmän kautta, Lu sanoi.

Huawein onneksi tätä kiistaa ei käydä Kiinassa.

Internetissä leviää Yleisradion nettiuutiselta näyttävä artikkeli, joka kehuu uutta, käyttäjilleen tuottoisaa sijoituspalvelua. Kyseessä on huijaus: juttu ei ole Ylen kirjoittama.

Väärennetty uutinen sijaitsee sivustolla, joka näyttää erehdyttävästi Ylen sivuilta. Osoitekentästä käy kuitenkin ilmi, että ollaan jossain aivan muualla kuin yle.fi:ssä.

Itse artikkeli väittää, että Leijonan luola -tv-ohjelmassa olisi kehuttu tätä huijareiden kehittämää "bitcoin-kaupankäyntialustaa". Ei ole kehuttu.

Ja Yleltä näyttäväksi väärennetyn sivuston kaikki linkit johtavat kryptovaluuttakauppiaiden omalle sivulle.

Miten huijaus uhkaa kuluttajaa?

Kyberturvallisuuskeskuksen tietojen mukaan suurin haitta valeuutisista bitcoin-sivulle päätymisessä on se, jos kuluttaja antautuu siellä kaupankäyntiin.

– Pyydetään alkusijoitusta, esimerkiksi 100 euroa. Niistä rahoista ei ihminen enää ikinä kuule, tuotoista puhumattakaan. Näkemyksemme mukaan kyseessä on puhtaasti huijaus, tietoturva-asiantuntija Perttu Halonen sanoo.

Kyberturvallisuuskeskus ei pidä mahdottomana, että bitcoin-sivu levittäisi myös haittaohjelmia, sillä sen taustalla on rikollista toimintaa.

Ylen tietoturvapäällikön Kim Johanssonin mukaan valeuutisilla markkinoitu palvelu tunnetaan maailmalla Bitcoin-Code-nimisenä vedätyksenä. Väärennetylle Yle-sivulle vieviä, uutisjutuilta näyttäviä mainoksia on levitetty ainakin Facebookissa, Googlessa ja YouTubessa.

Bitcoin-Code rantautui Suomeen ilmeisesti viime vuonna. Samanlaisia valeuutisia on nähty ainakin MTV:n ja Iltalehden jutuiksi kehystettyinä, eikä nyt leviävä Leijonan luola -juttu ole ensimmäinen mukamas yleläinen ylistys kryptovaluutalle kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Miten väärennetyn uutisen tässä tapauksessa tunnistaa?

No, ainakin siitä osoiterivistä.

Ja Yleisradio ei mainosta mitään tuotetta. Nyt brändiä on käytetty tarkoituksena erehdyttää.

– Kyllä Ylen ohjelmissa näkyy erilaisia tuotteita, mutta kukaan ei kehota niitä ostamaan. Yle markkinoi omia sisältöjään, mutta nyt leviävissä väärennetyissä jutuissa myydään jonkun muun palvelua, tietoturvapäällikkö Kim Johansson kuvailee.

Uutisia jäljittelevät jutut ovat kohdennetun sähköisen mainonnan muoto, jossa käytetään luvattomasti hyväksi mediatalojen tuttuja brändejä ja niiden luotettavaa mainetta.

Harhaanjohtaminen on halpaa. Yksi saa pienen maksun valesivun koodaamisesta, toinen saa korvauksen jutun suomentamisesta. Ja jos parikin bitcoin-sivustolle päätyneistä kuluttajista alkaa sijoittaa rahojaan, huijarit voivat alkaa ansaita.

Bitcoin-Code-sivuston kohdanneille suomalaisille on Kyberturvallisuuskeskuksen Perttu Halosella terveisiä.

– Se, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole yleensä totta.

Lue myös:

Mikä on valeuutinen? Näin tunnistat verkon ansat (Yle Uutisluokka)

Suomalaisia huijataan verkossa: Pornokiristystä ja uskomattomia sijoitustarjouksia

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on tehnyt kantelun aluehallintovirastoon kotihoidon asiakkaan palokuolemasta.

Etelä-Saimaa kertoo menehtyneen naisen olleen täysin sokea ja lähes kuuro sekä muutenkin toimintakyvyltään rajoittunut.

Uhrin omaiset kertoivat Etelä-Saimaalle, että palo sai alkunsa mikroaaltouunista. 96-vuotias oli laittanut mikroon vääränlaisen astian, joka oli syttynyt tuleen. Tuli tarttui sokeaan naiseen, kun hän otti palavan astian mikrosta.

Imatralla 96-vuotias nainen menehtyi viime viikon maanantaina rivitaloasunnon tulipalossa saamiinsa vammoihin.

Omaiset olivat hakeneet yksin asuvalle naiselle hoitopaikkaa useita kertoja Eksotelta, mutta sitä ei oltu myönnetty.

Näkemykset eroavat, siksi kantelu

Terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula kertoo, että Eksoten näkemykset eroavat omaisten näkemyksestä. Eksote on pyytänyt aluehallintovirastoa selvittämään, onko sosiaali- ja terveyspiiri toiminut oikein.

Joutseno-lehden mukaan hallintojohtaja Keijo Siiskonen arvioi Eksoten toiminnan olleen lain- ja asianmukaista. Eksoten hallitus keskusteli asiasta ja kotihoidon tilanteesta yleisesti.

Tällä hetkellä tapausta tutkii aluehallintovirasto ja apulaisoikeusasiamies. Lisäksi pelastuslaitos tekee omaa palokuolemaselvitystä.

Eksoten kantelusta aluehallintovirastoon kertoi ensimmäisenä Joutseno-lehti.

Antti Rinteen johtama SDP on entistä tiukemmin kiinni pääministerin paikassa, kun vaaleihin on reilu kuukausi aikaa, kertoo Ylen uusi puoluekannatusmittaus.

Demareiden kannatus nousi edellisestä mittauksesta 1,2 prosenttiyksikköä ja on 21,3 prosenttia.

Samalla hallituksen suuret porvaripuolueet jatkoivat kannatussukellustaan.

Kokoomuksen kannatus on mittauksessa 16,2 prosenttia. Se on puolueen heikoin noteeraus neljään vuoteen ja alhaisin lukema Petteri Orpon puheenjohtajakaudella. Kuukauden takaiseen mittaukseen verrattuna kokoomus menetti reilun prosenttiyksikön kannattajistaan.

Juha Sipilän keskustan saama 14,1 prosenttia on alhaisin Taloustutkimuksen puolueelle mittaama kannatus sitten marraskuun 2011. Kuukauden takaiseen mittaukseen verrattuna keskusta menetti nyt 1,5 prosenttiyksikköä kannatuksestaan.

SDP:n kannatusetumatka toisena tulevaan kokoomukseen on tässä mittauksessa jo 5,1 prosenttiyksikköä.

Perussuomalaiset kirii vaalien kynnyksellä

Mittauksen suurin nousija on perussuomalaiset, joka on parantanut juoksuaan koko alkuvuoden. Kannatus nousi jälleen yli prosenttiyksikön 13,3:een prosenttiin.

Tämä on suurin puolueelle mitattu kannatus Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella.

– Perussuomalaisia aikaisemmin äänestäneet, jotka välillä ovat olleet epäilevällä kannalla, palailevat nyt perussuomalaisten tukijoiksi, toteaa kyselyn tehneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja.

Ennen tätä talvea perussuomalaiset on mitellyt suosion suuruudessa tasaisimmin vasemmistoliiton kanssa, mutta nyt se lähestyy neljänneksi suosituimman puoleen, vihreiden kannatuslukemia.

Pekka Haaviston johtama vihreät menetti mittauksessa lähes prosenttiyksikön kannatuksestaan, joka on nyt 13,7 prosenttia. Vasemmistoliiton suosio parantui hivenen 8,9:ään prosenttiin.

Pienimmistä eduskuntapuolueista RKP petrasi tässä helmikuun ja maaliskuun alkupäivien aikana tehdyssä mittauksessa 0,7 prosenttiyksikköä 4,7:ään prosenttiin. Kristillisdemokraattien kannatus on 3,5 prosenttia.

Perussuomalaisista toissa kesänä irtautunut Sininen tulevaisuus ei näytä löytävän merkittävästi uutta kannattajakuntaa vaaleihin mennessä. Sinisiä ilmoitti tukevansa tällä kertaa 1,8 prosenttia kyselyn vastaajista.

Kokoomuskin vuotaa perussuomalaisiin – keskusta joka suuntaan

Liikkuvia äänestäjiä on liikkeellä runsaasti vaalipäivään asti, eikä mikään ole vielä varmaa.

Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja kertoo kyselyn tausta-aineistojen perusteella, että vahvimmin noussut perussuomalaiset on saanut uusia kannattajia sekä katsomosta että muilta puolueilta.

– Kokoomus ja keskusta vuotavat entistä selkeämmin perussuomalaisiin.

Eniten kokoomus on kuitenkin menettänyt kannattajiaan vihreille. Keskustan vene taas vuotaa vähän joka puolelle, Turja sanoo.

– Vihreille, perussuomalaisille, kokoomukselle ja SDP:lle. Liikkuvat äänestäjät ovat nyt se keskustan haaste.

SDP:n kannatuskehityksessä kiinnostava ilmiö on paitsi sen korkea taso koko mittausjaksolla, myös alkuvuoden sairauslomalla olleen Antti Rinteen paluun vaikutus.

Rinne korvasi viime perjantaina sijaisenaan toimineen Sanna Marinin SDP:n johdossa. Viimeiset tutkimushaastattelut Ylen mittaukseen tehtiin kuluvan viikon maanantaina ja tiistaina.

– Tämä on selkeästi heikoin viikko SDP:lle tällä mittausjaksolla, Taloustutkimuksen Turja toteaa.

SDP ja vihreät kahmisivat eniten lisäpaikkoja

Taloustutkimus on vaalivuoden alusta lähtien laskenut Ylelle kannatusmittausten mukaisen eduskuntapaikkojen määrän muutoksen nykyiseen edustajamäärään verrattuna.

Muutoksia tarkastellessa pitää huomata, että ne on laskettu kuuden kuukauden mittaustulosten keskiarvon mukaan.

Niinpä esimerkiksi kokoomus saisi edelleen neljä lisäpaikkaa (yhteensä 41 edustajaa), vaikka sen kannatusosuus on uusimmassa mittauksessa selvästi edellisiä vaaleja alhaisempi.

Eniten lisäpaikkoja ottaisivat laskelman mukaan SDP ja vihreät. Demareille tulisi 49 eduskuntapaikkaa, joka on 15 paikkaa enemmän kuin puolueen nykyinen edustajamäärä. Vihreät saisivat 26 paikkaa, joka on 11 enemmän kuin nykyinen paikkaluku.

Keskustan paikkamäärä eduskunnassa romahtaisi 49:stä 36:een.

Perussuomalaisten paikkaluku tippuisi kannatusmittausten mukaan 17 paikan verran 21:een, koska puolueesta on edellisten vaalien jälkeen irronnut suuri joukko edustajia sinisiin.

Lue lisää:

Miten eduskunnan paikat jakautuisivat? Katso Ylen uudistuneesta puoluekannatusmittauksesta

Analyysi: Hallituspuolueet kuilun partaalla – syöksykierteen katkaiseminen vaatii täydellistä onnistumista vaalikentillä

Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo myöntää, että sote- ja maakuntauudistus on tällä hetkellä vaikeuksissa.

– Kaikki varmasti näkevät, että sote on erittäin isoissa haasteissa. Täytyy antaa valiokuntien tehdä maltilla arviointi perustuslaillisista ja sisällöllisistä kysymyksistä. Sen jälkeen katsotaan, mikä on mahdollista, hän sanoi eduskunnassa torstaina ennen kokoomuksen ryhmäkokousta.

Orpo uskoo soten kohtalon ratkeavan lähipäivinä.

– Haluan katsoa, että kun 3,5 vuotta on tehty töitä tämän uudistuksen eteen ja kun tämä iso paketti on eduskuntaan saatu, ettei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Tehdään huolellinen harkinta.

Sote-uudistusta yritetään puskea hiki hatussa eteenpäin, vaikka aikataulu on äärimmäisen tiukka.

Puhemiesneuvosto antoi ensin torstaina ymmärtää, ettei päätöstä istuntokauden jatkamisesta ole tehty vaan keskustelu asiasta jatkuu perjantaina.

Myöhemmin puhemiesneuvosto tiedotti, että istuntokautta pidennetään ainakin siten, että maanantaina 18. maaliskuuta on täysistunto. Myös tiistaille 19. maaliskuuta on tehty istuntovaraus.

Istuntokausi päättyisi normaalisti ensi viikon perjantaina 15. maaliskuuta.

Puhemiesneuvosto lisäsi jatkavansa perjantaina keskustelua sote- ja maakuntauudistuksen mahdollisista vaikutuksista istuntoaikatauluun.

Ylen tietojen mukaan sote-valiokunnan mietintöä odotetaan aikaisintaan 16. maaliskuuta.

Puhemies Paula Risikko (kok.) on aiemmin sanonut, että mikäli sote- ja maakuntauudistus halutaan maaliin, on päivänselvää, että istuntokautta on jatkettava.

Sote-valiokunta kokousti aamusta lähtien

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli torstaina aamuvarhaisesta lähtien perustuslaki- ja EU-oikeusoppineita sote- ja maakuntauudistuksen ongelmakohdista eli perustuslakivaliokunnan esiin nostamista korjausvaatimuksista.

– Vaikeaa on, huokaisi keskustalainen Pekka Puska sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksen jälkeen.

Valiokunnan oppositiojäsenen, vihreiden Outi Alanko-Kahiluodon mukaan perustuslailliset ongelmat sotessa ovat merkittäviä.

– Niin kuin olisi koonnut Ikean tuolin väärin ja väittäisi, että tästä tulee vielä Billnäs. Ei siitä tule. Se voi rösähtää, jos sille istuu, hän kuvaili.

Alanko-Kahiluoto on valmis toteamaan, että valmista ei tule tällä vaalikaudella.

– Ei minun mielestäni näillä valtiopäivillä. Pitäisi jatkaa niin pitkästi valtiopäiviä, että en usko, että se on enää lain puitteissa mahdollista.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi tällä viikolla hallitukselta sen antamaan sote-vastineeseen täydennyksen.

Täydennys ei Alanko-Kahiluodon mukaan vastaa riittävästi perustuslaillisiin kysymyksiin.

– Sote-valiokunta ei voi tehdä sitä työtä, joka kuuluu hallitukselle.

Kiuru: Ei tule valmiiksi yhdessä yössä

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) toisti, että työtä on vielä jäljellä.

– Eipä tule varmasti viime päivien jälkeen kenellekään yllätyksenä, että olisihan valtioneuvoston vastineessa ja vastineen täydennyksessä paremminkin voitu onnistua.

Kiurun mukaan sote-valiokunta käy perjantaina läpi asiantuntijatiedon valossa jokaisen ongelmakohdan, jotta saataisiin selvyys, voidaanko perustuslaillisuudesta saada varmuus.

– Selvää on, että ei tämä nyt tässä yhdessä yössä tule valmiiksi, Kiuru sanoi.

– Pallo on hallituksella, jotta tämä työ voi jatkua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, keskustan Hannakaisa Heikkinen sanoi, että työ jatkuu.

– Maakunnissa nähdään asia paljon ongelmattomampana. Heillä on ratkaisut ja nykyinen lainsäädäntö antaa heille monissa asioissa suuntaviivat.

Kokoomuksen Sari Sarkomaa melkeinpä loukkaantui, kun häneltä kysyttiin, onko kyse enää pelkästään teatterista.

– Ei tämä ole teatteria, tämä on vakavaa kansanedustajan työtä. Tosi iso uudistus ja yritetään etsiä ratkaisuja.

Juttua muokattu 7.3.2019 kello 17.36: Lisätty puhemiesneuvoston uusimmat tiedot istuntokaudesta.

Lisää aiheesta:

Yle seurasi eduskunnan kyselytuntia: SDP kysyi hoitohenkilökunnan työolosuhteista, Soini syytti kommentteja "rasistisiksi"

Analyysi: Sote-näytelmän viimeiset kummallisuudet – ohittiko röyhkeys perustuslain noudattamisen?

Hallituksen malli ei vieläkään kelpaa oikeusoppineille – Vaativat lisätakuita, että hoitoa saa kaikissa tilanteissa

Sote-valiokunta järjestää jättikuulemiset – vielä 21 asiantuntijaa kutsutaan eduskuntaan

Viimeistään tämän viikon maanantaina kaikille on alkanut valjeta, että sote-paketti tarvitsee korjauksia. Mistään “hienosäädöstä” ei ole kysymys. Tästä kirjoitin jo reilu viikko sitten.

Jos luulit, ettei sotevääntö voi enää kummallisemmaksi mennä, niin väärin luultu. Poliittinen vääntö ja eduskuntatyö saavat yhä erikoisempia piirteitä.

1. Eikö olekaan itsestään selvää, että Suomessa hallitus ja eduskunta noudattavat perustuslakia?

Ei luulisi, että Suomessa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ja valiokuntaneuvoksen täytyy kirjoittaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan taustamuistiossa, että:

“Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslaista johtuvista syistä tehtävä mietintöihin sisältyviin lakiehdotuksiin kaikki ne muutokset, joita perustuslakivaliokunnan ponsiosassa on eritelty.”

Siis, mitä? Eikö itsestään selvää ole se, että Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.

2. Asemoiko hallitus hetkittäin itsensä perustuslakivaliokunnan haastajaksi tai vastaväittäjäksi?

Hallituksen vastinetta lukiessa tulee hetkittäin vaikutelma, että hallitus asemoi itsensä perustuslakivaliokunnan haastajaksi tai vastaväittäjäksi.

Tässä on yksi konkreettinen esimerkki, mutta muitakin on.

Perustuslakivaliokunnan mielestä se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lisäsi rahoituslakiin prosentti- ja maakuntamäärät, kiristi maakuntien rahoitusta. Hallitus kiisti vastineessaan tämän tulkinnan.

Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen huomauttikin, että perustuslakivaliokunnan tulkinta, että prosentti- ja maakuntamäärät merkitsevät kiristystä hallituksen alun perin esittämään rahoitusmalliin, ei ole mielipidekysymys. Hänen mukaansa se on perustuslakivaliokunnan sitova valtiosääntöoikeudellinen kannanotto.

Hallitus ei voi asettua perustuslain yläpuolelle, koska Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.

Poliittisen päätöksenteon olisi pitänyt pystyä parempaan. Hallituspuolueiden poliitikot eivät voi ulkoistaa vaikeiden päätösten tekemistä perustuslakivaliokunnalle.

Toinen kysymys on se, onko perustuslakivaliokunta oikea paikka kovin monenlaisten soten ongelmien ratkaisemiseen. Ongelmiin olisi pitänyt aiemmin löytää ratkaisut, eikä “kokeilla kepillä jäätä”.

Poliittisen päätöksenteon olisi pitänyt pystyä parempaan. Hallituspuolueiden poliitikot eivät voi ulkoistaa vaikeiden päätösten tekemistä perustuslakivaliokunnalle.

Onko perustuslakivaliokunnan haastamisessakin kyse siitä, että poliitikot eivät hoida yhteistä hyvää, vaan omien intressiryhmiensä etua melkein hinnalla millä hyvänsä?

3. Asiantuntijakuulemisia veivattiin tavalla, joka ei ole kunniaksi eduskunnalle

Asiantuntijakuulemisten tärkeys nousi esiin heti pari viikkoa sitten perjantaina, kun perustuslakivaliokunta jätti lausuntonsa.

Siitä huolimatta lausunnon jälkeinen viikko oli melkoista sekamelskaa.

Heti maanantaina sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Pekka Puska (kesk.) ehätti kertomaan, että jo aika monta sataa asiantuntijaa on kuunneltu, ja nyt pitää vain vetää johtopäätökset.

Onko perustuslakivaliokunnan haastamisessakin kyse siitä, että poliitikot eivät hoida yhteistä hyvää, vaan omien intressiryhmiensä etua melkein hinnalla millä hyvänsä?

Paria päivää myöhemmin keskiviikkona näyteltiin varsinainen farssi, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) johdolla valiokunta päätti, ettei se käytä enää uusia asiantuntijakuulemisia työstäessään lakiesitystä hallituksen vastineiden pohjalta.

Äänestys tapahtui kokouksen lopussa 12 minuutin aikana, jolloin valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) oli poissa osallistuakseen puhemiesneuvoston kokoukseen.

Temppu oli sikäli hämmästyttävä, että vaikka puheenjohtaja Kiuru olisi ollut paikalla, äänestyksen tulos olisi silti ollut sama.

Seuraus tästä tempusta oli se, että puhemies Paula Risikko (kok.) joutui ojentamaan valiokunnan varapuheenjohtaja Heikkistä. Äänestysjupakasta puhemiesneuvoston pöytäkirjassa todetaan, että

“Puhemies totesi, ettei tapahtunut, jossa varapuheenjohtaja vei kiistanalaisen asian äänestykseen, ollut menettelytavaltaan valiokunnissa noudatettavien periaatteiden mukainen.”

Ikiliikkujasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että korjauksia ei ole tehty kunnolla silloin, kun olisi pitänyt.

Tämän viikon tiistaina oltiinkin sitten jo tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti, että se kuulee kuitenkin laajaa asiantuntijajoukkoa sote- ja maakuntauudistuksen perustuslakikysymyksistä. Kutsu kuulemisiin lähti 21 asiantuntijalle.

Asiantuntija-kuulemisten olisi pitänyt olla itsestään selviä perustuslakivaliokunnan muutosvaatimusten jälkeen.

Poliittinen peli ja junttaus ajoivat kuitenkin ammatillisuuden edelle ja seurauksena oli taas yksi uusi lisä sote-näytelmän kummallisuuksiin.

Ja yksi uusi särö ihmisten luottamukseen.

Tämä kaikki veivaaminen kulutti myös kallista sote-aikaa, jota eduskunnalla on todella vähän.

4. Sote-uudistuksen parasta ennen päiväys on ohitettu jo monta kertaa – eikä valmista ole tullut

Sote-uudistukselle on ollut tyypillistä se, että aina on kiire johonkin päivämäärään.

Sote-paketin olisi pitänyt valmistua jo kesällä 2017 ja monesti vuonna 2018.

Koska toistuvasti on ollut kiire saada lait jonnekin: eduskunnan käsittelyyn, valiokuntien käsittelyyn tai hyväksytyksi, tarpeellisia muutoksia on jäänyt tekemättä.

Ei siis ihme, jos lain eteneminen on viime vuosina näyttänyt tältä: eduskunta-perustuslakivaliokunta-hallitus-eduskunta-perustuslakivaliokunta-sosiaali- ja terveysvaliokunta-perustuslakivaliokunta-sosiaali- ja terveysvaliokunta ja mitä vielä tapahtuukaan.

Ikiliikkujasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että korjauksia ei ole tehty kunnolla silloin, kun olisi pitänyt. Mukaan on myös toistuvasti tullut uusia elementtejä, jotka ovat mutkistaneet käsittelyä.

Hallitus ei voi asettua perustuslain yläpuolelle, koska Suomessa noudatetaan perustuslain ylimmän tulkitsijan eli perustuslakivaliokunnan vaatimuksia.

Kiirehtiminen johonkin ennalta asetettuun päivämäärään on näkynyt myös hallituksen vastineissa.

Sote-valiokunnan piti nimenomaan korjata perustuslakivaliokunnan viime kesäkuussa esiin nostamat puutteet. Se teki työtään hallituksen vastineen pohjalta, joka julkaistiin vain pari viikkoa perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen.

Olisiko lopputulos ollut toisenlainen, jos vastine olisi ollut huolellisemmin laadittu. Jälkikäteen katsottuna aikaa olisi ollut: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnokset valmistuivat vasta viisi kuukautta myöhemmin marraskuussa 2018. Mutta silloin kesäkuussakin oli kiire hyväksyä lait.

Asiantuntija-kuulemisten olisi pitänyt olla itsestään selviä perustuslakivaliokunnan muutosvaatimusten jälkeen.

Sama kiire toistui taas. Ei kulunut kuin kolme päivää perustuslakivaliokunnan lausunnosta, kun hallitus näyttävästi kertoi, miten valiokunnan muutosvaatimukset pitäisi korjata.

Ja samalla hallituksen ratkaisuja alettiin kyseenalaistaa. Epäselvyys ratkaisujen perustuslaillisuudesta heräsi heti.

Kuin huipennuksena viime tiistaina julkistettiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) ja valiokuntaneuvos Matti Marttusen taustamuistio, jossa kehotettiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kuulemisiin.

Sitten saatiin hallituksen vastineen täydennys.

5. Suomi ei enää ole kykenevä suuriin uudistuksiin?

Monet Suomessa epäilevät, että Suomessa ei enää pystytä tekemään isoja uudistuksia.

Sote-uudistusta pidetään tästä pelottavana esimerkkinä.

Jos luulit, ettei sotevääntö voi enää kummallisemmaksi mennä, niin väärin luultu. Poliittinen vääntö ja eduskuntatyö saavat yhä erikoisempia piirteitä.

Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Seuraavan hallituskauden mahdollista jättihanketta eli sosiaaliturva-uudistusta on jo valmisteltu toisella tavalla.

Alusta asti on kuunneltu puolueitten, etujärjestöjen ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Työssä on hyödynnetty tietoa ja tutkimusta. On ymmärretty, että uudistuksia täytyy tehdä vaiheittain ja paloina.

Eri osapuolet ovat voineet keskustella ilman päätöksenteon painetta. Laajempi keskustelu on auttanut eri osapuolia katsomaan asiaa koko yhteiskunnan näkökulmasta, ei vain oman intressiryhmän näkökulmasta.

Toivoa siis on. Ehkä Suomessa, kaikesta huolimatta, kyetään katsomaan pitkälle eteenpäin yli hallituskausien ja uudistamaan yhteiskuntaa.

Sote-rukasta huolimatta.

Hannakaisa Heikkinen korjattu varapuheenjohtajaksi klo 9.53.

Lue myös:

Hallituksen malli ei vieläkään kelpaa oikeusoppineille – Vaativat lisätakuita, että hoitoa saa kaikissa tilanteissa

Oikeusoppinut soten rahoituksesta: Hallitus on muuttanut perustuslakivaliokunnan sitovan kannanoton mielipidekysymykseksi

Perustuslakimuistio vaatii parempaa sote-esitystä – sote-valiokunnan jäsen: "Veretseisauttavaa tekstiä!"

Liperissä kuorma-auton ja henkilöauton törmäyksessä vakavasti loukkaantunut nainen on menehtynyt sairaalassa.

Pohjois-Karjalan rajavartioston varusmiestä epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä palvelurikoksesta.

Poliisin mukaan varusmiehen kuljettama maastokuorma-auto ajoi STOP-merkin takaa risteykseen ja törmäsi tiellä ajaneeseen henkilöautoon. Onnettomuus sattui keskiviikkoaamuna Polvijärventien ja Mertalammentien risteyksessä.

Kuulusteluissa varusmies on kertonut huomanneensa risteystä lähestyessään Polvijärventietä ajaneet kaksi henkilöautoa ja jarruttaneensa. Ensimmäisenä tiellä ajanut auto oli ehtinyt ajaa kuorma-auton ohi, mutta toinen törmäsi suoraan kuorma-auton keulaan.

Poliisi pyytää ensimmäisen henkilöauton kuljettajaa ottamaan yhteyttä poliisiin. Myös muut silminnäkijät voivat kertoa havainnoistaan poliisille.

Tapahtumahetkellä kuorma-autossa oli kuljettajan lisäksi 14 varusmiestä Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppaniasta. Varusmiehet välttyivät onnettomuudessa vakavilta vammoilta.

Rajavartiosto kertoo, että onnettomuudessa olleille varusmiehille on järjestetty kriisiapua ja heidän palvelustaan on muokattu yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Tyypillinen urheilusta vammautunut nuori, joka saapuu fysioterapautti, osteopaatti Tiina Lehmuskosken vastaanotolle, on 12–15 vuotias, jolla on ollut kipua selässä tai polvessa useita viikkoja. Osa on tapaturmaisia vammoja.

Rasitusvamma syntyy, jos treeniä on liian paljon suhteessa lepoon. Treeniä voidaan tehdä myös väärällä tavalla ja tekniikka saattaa olla väärä. Lehmuskosken luo on tullut vääränlaisen harjoittelun rikkomia lapsia aina 6-vuoden ikäisestä alkaen.

Lehmuskoski sanoi Radio Suomen Päivä -ohjelmassa, että vanhemmat ovat viime kädessä vastuussa siitä, mitä tehdään ja mikä on sopivaa lapselle. Valmentajallakin on suuri rooli, koska valmentaja päättää, mitä treenissä tehdään.

– Vanhempi näkee kotona, jaksetaanko herätä aamulla ja jaksetaanko lähteä treeneihin. Urheilussa vanhempi on vastuussa siitä, miten lapsi harrastaa urheilua. Vanhemman täytyy olla tietoinen, mitä treeneissä tehdään, Tiina Lehmuskoski korostaa.

Hänen mukaansa on tyypillistä, että vanhempi haluaa lapsen jatkavan treenaamista.

– On superihania vanhempia, jotka tuovat lapsen vastaanotolle, koska he haluavat varmistaa, että tekeehän urheilu lapselle varmasti hyvää. On myös paljon tapauksia, että vanhemmilta tulee kovaa prässäystä eikä lapsen anneta lopettaa.

Lehmuskosken mukaan vastaanottotilanteessa lapsen kanssa voi tulla esiin, että fyysisen vaivan takana on vahva henkinen painostaminen. Se vaikuttaa lapseen esimerkiksi siten, että selkä tai vatsa on koko ajan kipeä.

Lehmuskoski kertoo, että ammattilaisena hänen on keskusteltava asiasta vanhemman kanssa, vaikka ei haluakaan arvostella vanhemmuutta. Toisinaan keskustelun tuloksena vanhempi alkaa miettiä, onko hän prässännyt lasta liikaa, vaikka ei ole ollut tarkoitus.

– Joskus vanhempi on sitä mieltä, että kyllä lapsen täytyy harjoitella. Silloin täytyy perustella asiaa terveyden näkökulmasta ja esitellä rankkojakin esimerkkejä, mihin liika harjoittelu voi johtaa.

Fysioterapeutti joutuu joskus perustelemaan myös lapselle, miksi kannattaa välillä levätä. Myös vanhemmat saattavat pyytää ammattilaisen apua, jos lapsi ei usko heidän neuvojaan.

Urheilevien lasten vanhempien toiveesta Tiina Lehmuskoski kirjoitti kirjan Urheileva lapsi – vastuullinen vanhempi.

Eduskunta on päättänyt tehostaa sekä eduskuntarakennusten että eduskunnan ympäristön turvatoimia. Taustalla on keskiviikkoinen ilmastomielenosoitus, jossa mielenosoittajat kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin.

Eduskunnan turvallisuusjohtajan Jukka Savolan mukaan mielenosoittajien toiminta oli ammattimaista ja ennalta suunniteltua.

– Kolmessa minuutissa 57 mielenosoittajaa auttoi kumppaneitaan kiipeämään eduskuntatalon pylväisiin ja sen jälkeen he veivät kiipeämisessä käytetyt tikapuut pois paikalta, Savola kuvasi tapahtumia.

Savolan mukaan mitään vastaavaa ei ole eduskuntatalon edessä aiemmin tapahtunut.

– Jotain pyhää on rikottu, Savola sanoi.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) tuomitsi mielenosoittajien toiminnan.

– Eduskunnan pylväisiin ei kiivetä, Risikko totesi.

Risikon mukaan eduskunnalla on nollatoleranssi häirinnälle, ja keskiviikkona raja ylittyi, kun eduskunnan pylväisiin kiivettiin.

– Tähän asti mielenosoitukset ovat olleet hyvin rauhallisia. Pitäisin hyvin surullisena, jos eduskunnan ympärille jouduttaisiin rakentamaan aidat. En pidä sitä ollenkaan hyvänä tällaisessa demokraattisessa, avoimessa yhteiskunnassa, Risikko linjasi.

Eduskunnan turvallisuustyöryhmä jatkaa eduskunnan turvallisuuden kehittämistä. Uusia turvatoimia on luvassa ensi kesän aikana.

Lisää aiheesta:

Ilmastomielenosoittajat kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin – poliisi otti kiinni kahdeksan ihmistä

On kirkas päivä kevättalvella 2019. Hanki on niin korkeaa, että siinä tarpoessa lunta menee saappaanreunasta sukkiin asti.

Edessä on ovi, ja sitä on pakko lähestyä. Postiluukussa lukee: “Pasanen.”

Ovikelloa soittaessa sen ääni kajahtaa vaimeasti asunnossa. Ikkunasta näkyy liikettä, ja ovi avataan viiveellä.

Tauno Pasasen, 85, kasvot ovat tunnistettavat vanhoista lehtiartikkeleista. Vuodet ovat kylläkin vierineet.

Ovenpielessä käy viima ja sukat uhkaavat kastua lumisissa saappaissa, mutta kysymyksiä olisi. Montakin. Ne kaikki sakkaantuvat päässä yhdeksi möykyksi, kun miestä kättelee.

Kysymykset joutuvat kuitenkin odottamaan.

Pasasen asunnossa soi radio. Sieltä kuuluu kovaäänistä hanurimusiikkia.

Radio soi Pasasen kotona myös toisena kirkkaana talvipäivänä, maaliskuun seitsemäntenä 50 vuotta sitten Pihtiputaalla. Tuo yksityiskohta on kirjattu erikseen keskusrikospoliisin tutkintapöytäkirjaan.

Sävelradio oli jäänyt soimaan, kun Pasanen ampui pihalleen neljä poliisia.

Miksi... Miksi?

Vanhat lehtileikkeet kertovat sanojen kaikuneen pienviljelijä ja sekatyömies Tauno Pasasen sellissä, kun hänen vaimonsa pääsi tapaamaan miestään surmateon jälkeen.

Kysymys on toistunut pitkin Pihtipudasta mustana perjantaina 1969.

Miten kukaan olisi voinut ennakoida, että Pihtiputaasta, ja vielä täysin tuntemattomasta Korppisten sivukylästä tulisi kuuluisa Suomen vakavimpien poliisisurmien näyttämönä?

Miksi?

Pihtiputaalla vietetään maalaiselämää

Pihtipudas. Jo nimi kuulostaa siltä, että se voisi olla keksityn pikkukylän nimi komediassa.

1960-luvun Pihtipudas oli kylien rypäs, jonka asukkaat tunsivat toisensa lapsuudesta saakka. Maito haettiin tonkassa kaupasta, vettä sai kaivosta, leipä tehtiin itse.

Kylillä ei voinut heittää kiveäkään osumatta johonkin Pasaseen. Sukunimi oli yleinen. Oli traktorinkuljettaja Pasanen, kotiapulais-Pasanen, toinen traktorinkuljettaja Pasanen – ja tietysti pientilallinen Tauno ja hänen vaimonsa Liisa Pasanen, jotka asuivat sivukylässä Korppisissa, Tienhaaran tilalla.

Maantien varrella oli Tyynelän talo, ja edelleen sen ohi mennessä sijaitsi Onnela.

Niiden rauha rikkoontuisi peruuttamattomasti.

Vuonna 1965 maisemiin saapui karstulalainen nuorempi konstaapeli, jonka nimi löytyy surmanluotien tutkintapöytäkirjasta yhtenä todistajista. Hän on nyt 82-vuotias Erkki Reini. Poliisi, joka oli Pihtiputaalla töissä vielä vuosi ennen kauhutapahtumia – ja jonka tilalle palkattu virkaveli ammuttiin.

Totta kai Reini miettii tapahtumia yhä.

Piskuisella Pihtiputaalla ei ollut paljoa, mutta oli kirkko ja poliisiasema, pientiloja, lehmiä ja osuuskauppa – ja noin 7000 kyläläistä.

– Siellä oli hyvin miellyttävä vastaanotto, Reini muistelee.

Sinisilmäinen, pitkänhuiskea konstaapeli tunnistettiin varmasti nopeasti Pihtiputaan ulkopuolelta tulleeksi. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä: kylä otti omakseen.

– Ihmiset olivat hyvin aitoja. Minulle jäi mielikuva, ettei kellään Pihtiputaalla ollut ennakkoluuloja tulijoita kohtaan.

Kyläläiset keittävät pontikkaa Helsinkiin saakka

Reinin työkumppaneita olivat konstaapelit Väinö Viinikainen, Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Turpeinen. Kolmen viimeisen nimet on sittemmin kaiverrettu muistokiveen Pihtiputaan kirkon edustalla.

Konstaapelien tehtäviin kuului puuttua lähinnä pieniin varkauksiin sekä liikenneonnettomuuksiin ja kotihälytyksiin.

– Mutta yleensä ne selvitettiin puhumalla. Se oli lähtökohtamme, Reini kertoo.

Kyläläiset keittivät pontikkaa ahkerasti. Sitä välitettiin Reinin tietojen mukaan Helsinkiin asti. Poliisi kävi joskus särkemässä laittomia pontikankeittovälineitä metsissä, mutta kuulustelut osoittautuivat pulmalliseksi.

– Jos jostakusta meni kysymään jotain kielteistä, kukaan ei tiennyt mitään. Tai ei halunnut puhua, vaikka tiesi, Reini toteaa.

Minulle jäi mielikuva, ettei kellään Pihtiputaalla ollut ennakkoluuloja tulijoita kohtaan. Erkki Reini

Hän tulkitsi, että kyseessä ei ollut vihamielisyys poliisia kohtaan, vaan kyläläisten tapa puhaltaa yhteen hiileen.

Jos joku kyläläisistä aiheutti häiriötä, hän lähti konstaapelien matkaan. Niin teki Tauno Pasanenkin erään kerran, kun konstaapelit Reini ja Turpeinen kävivät noutamassa hänet kotoaan rettelöinnin takia, kaksi vuotta ennen surmanluoteja. Silloin Pasanen oli riehunut juopuneena oman kotinsa saunassa, ja Pasasen Liisa-vaimo oli soittanut virkavallan hätiin.

Tuota tilannetta Reini joutui muistelemaan myöhemmin poliisikuulusteluissa.

Surmien tutkintapöytäkirjasta selviää, että kylillä huhuttiin yleisesti Pasasen poliisia kohtaan tuntemasta kaunasta, ja miehen kerrottiin uhkailleen erityisesti konstaapeli Turpeista. Turpeisen vaimo kertoi myöhemmin poliisille, että hänen miehensä oli pohtinut, milloin joutuu lähtemään Pasasen tilalle viimeisen kerran.

Erään todistajan mukaan Pasanen oli sanonut saunavälikohtauksen jälkeen naapurilleen: “Eivät toista kertaa hakkaa.” Hänen mielestään poliisit olivat tehneet hänelle saunassa väkivaltaa.

Mutta aamuun mennessä Pasanen oli rauhoittunut. Poliisille hän väitti myöhemmin, ettei kukaan osapuolista kantanut kaunaa tapauksen jälkeen.

Vuonna 1968 Reini sai kutsun Karstulan poliisivoimiin. Tilalle palkattiin konstaapeli Mauno Poikkimäki. Reini oli kotona, kun vuoden päästä, maaliskuisena pakkaspäivänä radiosta kantautui murskaavia uutisia.

Pihtiputaan rauha oli peruuttamattomasti revitty rikki.

Musta perjantai koittaa

Maaliskuun toinen viikko alkoi Pasasen tilalla huuruisena.

Lunta oli kirotusti.

34-vuotiaan Tauno Pasasen niskassa painoivat mökkivelka, työttömyyskortisto, niukkuus. Neljä lasta piti hoitaa ja lehmille saada heinää.

Keskusrikospoliisin tutkintapöytäkirjan mukaan syyte pontikan laittomasta valmistuksesta tuli alkuviikosta. Pasanen oli valmistellut alkoholia jo pari viikkoa sitten kahden muun kyläläisen kanssa.

Pontikkaämpäri aukesi maanantaina.

Tiistaina Pasanen kävi kirkonkylässä ja nappasi siellä valtion viinaa. Sen jälkeen jatkui pontikalla tissuttelu joka ikinen päivä.

Torstaiyönä ei Pasasilla nukuttu. Yksi tilan kolmesta lehmästä osoitti merkkejä siitä, että se oli aloittamassa poikimisen.

"Kuka mies olisi valvonut lehmän poikimisen tähden koko yön navetassa. Tauno valvoi", Pasasen äiti Martta Pasanen kertoi Helsingin Sanomille muutama päivä myöhemmin.

Pontikkaa kului.

Perjantaiaamu valkeni.

Perjantaina aamupäivällä Pasasen vaimo Liisa oli laittamassa ruokaa ja vanhin poika oli talossa. Kolme muuta lasta olivat naapurissa ja sukuloimassa. Oli hiihtolomaviikko.

Pasanen palasi naapurista, jossa oli ollut irrottamassa lumeen juuttunutta traktorinrekeä.

Riita syttyi jostain – Liisan myöhemmän kertomuksen mukaan perheen pojan heitettyä lapasensa uunille.

Tauno Pasanen kimmastui ja nousi pöydästä.

Liisa ja poika pakenivat talosta. Pasanen otti tuvan seinältä kiväärinsä ja etsi käsiinsä patruunat. Hän ampui eteisen lattiaan ja toisen kerran pihalla ilmaan tarkoituksenaan pelotella perheenjäseniään, jotka olivat jo sadan metrin päässä viipottamassa pitkin tietä.

Sitten Tauno Pasanen lähti perheensä perään.

Tutkintapöytäkirjan mukaan Liisa Pasanen pakeni poikansa kanssa Tyynelän taloon, lähistöllä olevan maanviljelijän ja tämän vaimon luo. Hän kielsi ketään soittamasta poliisia. Liisa tiesi vanhastaan, että miehensä rauhoittuisi, kun saisi olla yksin. Äiti ja poika menivät Tyynelän talon uunin taakse piiloon.

Tauno Pasanen kävi ovella, mutta kun häntä ei päästetty sisään, hän palasi kotiinsa.

Pontikkaa kului jälleen.

Vanha tuttu kävi Pasasen kodin ovella. Pasanen pyysi, ettei poliiseja hälytettäisi paikalle, mutta hänen kädessään olevasta kivääristä ei puhuttu.

Tyynelän talon emäntä oli kuitenkin sillä välin soittanut poliisit. Liisa kertasi tapahtumat neljälle konstaapelille ja kehotti heitä varomaan aseistautunutta miestään.

Tutkintapöytäkirjassa Liisa kertoi poliisien vastanneen naurahtaen: Kyllä he tällaisella joukolla pärjäävät.

Puolen tunnin kuluttua tuttunsa lähdöstä Tauno Pasanen katsoi ulos ikkunastaan. Useita miehiä oli tulossa pihapolkua pitkin talolle päin. He olivat peräkkäin jonossa ja lähekkäin toisiaan.

Pasanen näki heti, että miehet olivat Pihtiputaan poliiseja. Konstaapeli Onni Saastamoisella oli päässään poliisin virkalakki, mutta muutoin poliisit olivat siviiliasuissaan.

Pasanen latasi kiväärinsä.

"Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois"

Pasanen survaisi kiväärinpiippunsa eteisen ikkunalasin läpi.

Ensin hän ampui kymmenien metrien päästä 33-vuotiaan Pentti Turpeisen, joka kaatui Veikko Riihimäen kanssa polulle kuin saman laukauksen lävistämänä. 37-vuotias Onni Saastamoinen hyppäsi polulta sivuun.

Seuraavaksi hän ampui 53-vuotiaan Riihimäen. Myöhemmin lääkärinlausunnossa selvisi, että Turpeinen ja Riihimäki kuolivat heti.

31-vuotias Mauno Poikkimäki pyrki ampumista pakoon ryömimällä lumessa yksinäisen kuusen taakse. Pasanen siirtyi eteisestä kamariin ja ampui Poikkimäkeä.

Pasanen latasi aseensa uudelleen ja käveli pihalle. Siellä hän ampui uudestaan Poikkimäkeä ja Saastamoista. Myöhemmin hän kertoi poliiseille, että Saastamoinen oli laukauksen kajahtaessa ähkäissyt. Pasanen oli tähdännyt tätä rintakehään.

Sekään ei riittänyt. Pasanen kävi jälleen ampumassa puun juurella olevaa Poikkimäkeä lähietäisyydeltä päälakeen.

Sitten Pasanen kävi katsomassa maassa makaavia miehiä.

Hän kertoi myöhemmin kuulusteluissa tunnistaneensa silloin kasvoilta juuri ampumansa Turpeisen ja Saastamoisen. Saastamoisen kanssa hän oli hiihtänyt lapsena kilpaa. Turpeisen kanssa hän oli joutunut asioimaan aikaisemminkin pontikankeiton takia ja riehuttuaan kotisaunassaan.

Kiväärinsä Pasanen iski konstaapeli Turpeisen viereen hankeen ja asetti panoslippaan tämän hartioille. Sitten Pasanen eteni Tyynelän taloon.

Poliisit eivät olleet ampuneet laukaustakaan.

Tyynelän isäntä kertoo tutkintapöytäkirjassa havahtuneensa keskipäivällä ammuskelun ääniin. Pian Pasanen saapui tuvan ovelle, joka avattiin hänelle.

Pasanen totesi isännälle:

– Kuule, meillä ei ole ollut mitään vihaa.

– Ei ole ollut, vastasi Tyynelän isäntä.

Silloin Pasanen sanoi:

– Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois, siellä on neljä poliisia syrjällään.

Kylä menee sekaisin

Nimismies Reijo Heikkinen soitti Tyynelän isännälle takaisin kaksi kertaa. Hän ei ollut uskoa tämän ilmoitusta tapahtuneesta.

Viranomaisia odotellessaan Pasanen istui rauhallisena ja tekoaan katuvana Tyynelän tuvassa. Maanviljelijän pojan todistuksen mukaan Pasanen oli itkenyt jatkuvasti. Kiväärin hän kertoi jättäneensä konstaapeli Turpeisen viereen ja lisäsi talon isännälle: "Siinä on pyssy jos tarvitset."

Sairaankuljetusauto kurvasi paikalle, ja sen nuori kuljettaja kävi tutkimassa maassa makaavat kylän konstaapelit. Kaikki neljä poliisia todettiin kuolleiksi. Heidät kuljetettiin hangelta pois hevosvaunuilla.

Lopulta paikalle saapui vanhempi konstaapeli Väinö Viinikainen.

Hän oli Pihtiputaan ainoa elossa oleva poliisi.

– Nyt kyytiin!

Nuorempi konstaapeli Heikki Häyrinen oli viettämässä vapaapäivää Jyväskylässä, kun törmäsi partiokaveriinsa, joka huudahti poliisiautosta. Häyrinen napattiin partion mukaan, ja pian hän oli matkalla Pihtiputaalle.

Matkan varrella poliisiradiosta kerrottiin, että surmaaja oli otettu kiinni ja viety Pihtiputaan poliisiasemalle.

Pelko hiipi nuoren konstaapelin mieleen. Mistä hän olisi voinut ennustaa, että vapaapäivä katkeaisi Suomen verisimpiin poliisisurmiin?

Partio ajoi suoraan Pihtiputaan poliisiasemalle. Kylässä oli täysi tivoli päällä.

Poliisiaseman pihassa oli autoja, väkeä, kuvaajia. Partion noustessa autosta ja edetessä asemalle he huomasivat, että paikalle ehtineet virkaveljet olivat lukinneet oven.

– Tilanne siellä oli aika kireä, muistelee nyt 75-vuotias Häyrinen kotonaan Konnevedellä.

Häyrinen päätyi viettämään paikkakunnalla noin kuukauden päivät komennuksella. Surmattujen poliisien tilalle tarvittiin miehiä.

Koko Suomi kuulee Pihtiputaasta

Keskusrikospoliisin tutkijaryhmä saapui Pihtiputaalle. Näky Pasasen tilalla oli järkyttävä: lumessa oli neljä kuoppaa, joihin oli valunut valtavasti verta.

Poliisit kävivät kuulustelemassa vielä tokkuraista ja jonkin verran juopunutta Pasasta sellissä. Surmatöistä ei ollut ehtinyt kulua kuin pari tuntia.

Tutkintapöytäkirjan kirjoittaneen komisario Arto Hokkasen kysyessä Pasaselta, hänkö oli tappanut ihmisiä, Pasanen vastasi kierrellen: "Niin kait ne minua syyttää."

Kuulusteluissa Pasanen kiisti, että hänellä olisi ensimmäisen laukauksen ampuessaan ollut tarkoitus tappaa ketään. Kertomansa mukaan hän ei aluksi tähdännyt tarkoin eikä ketään erityisesti. Hän oli olettanut poliisit ikkunastaan nähtyään, että he olivat tulossa tappamaan hänet.

Miksi hän jatkoi ampumistaan?

Poliisien lesket kysyivät surmaajalta samaa poliisiaseman sellissä. Paikalla ollut Apu-lehden reportteri kirjoitti tuolloin Pasasen miettineen asiaa itsekin.

Miten hän saattoi tehdä sellaisen teon?

Sitä Pasanen ei osannut selittää.

Uutinen surmatöistä tavoitti koko valtakunnan. Poliisien vaimojen taloihin sateli suruvalitteluja. Presidentti Urho Kekkonen lähetti osanottonsa.

Neljä naista oli jäänyt leskeksi, kahdeksan alaikäistä lasta menetti isänsä.

Tapahtuman syytä alettiin kuumeisesti kartoittaa.

Tutkintapöytäkirjassa eräs Pasasen tuttavista kertoi, että miehen ammuntataidot olivat hämmästyttävät. Kerran Pasanen oli ampunut lentoon lähteneen sorsan noin sadan metrin päästä kiväärillään.

Useita todistajia kuultiin, ja Pasasesta piirtyi yksimielinen kuvaus. Selvin päin mitä parhain mies, perheelleen hyvä ja avulias – humalassa ennalta-arvaamaton ja aggressiivinen.

Pasasen humalatila oli lääkärien mukaan ollut tekohetkellä keskivahva, 1,21 promillea. Tosin hän oli karaistunut alkoholin käyttäjä: poliiseille Pasanen oli kertonut ottaneensa viinaa kymmenenvuotiaasta saakka (Ilta-Sanomat). Helsingin Sanomat uutisoi surmien jälkeen Pasasen saaneen aikanaan potkut Kymi-yhtiöltä juopottelun takia.

Kuulusteluissa Pasanen kertoi, että oli ennen kohtaamista poliisien kanssa harkinnut itsensä surmaamista. Syynä olivat toistuvat huolet viinan kanssa.

Huhut kaunoista jatkuivat. Pari vuotta ennen poliisisurmia sattunut välikohtaus Pasasen ja konstaapelien välillä kotisaunassa nostettiin esiin. Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Erkki Reinin ja Pentti Turpeisen hakiessa miestä saunasta riehumasta oli jompikumpi lyönyt Pasasta nyrkillä laittaessaan tätä rautoihin.

Reini kertoo, ettei väite pidä paikkaansa. Pasanen harasi vastaan saunan ovella, mutta käveli lopulta itse saunalta pukeutumaan.

– Me emme lyöneet, eikä lyönyt Pasanen, Reini muistaa yhä.

Pasasen mielentilatutkimus valmistui vuosi surmien jälkeen. Vuoden 1996 Ilta-Sanomat raportoi tutkimuksen löytäneen Pasasesta “primitiivisenä ilmiönä voimistuvan paranoidisen vihamielisyyden." Sen mukaan poliisit olivat Pasaselle vihollisia, vastapuolen joukkoa.

Mutta Pasanen kiisti kaunan kerta toisensa jälkeen surmien jälkeisissä kuulusteluissa.

Vielä silloinkin, kun asia nostettiin esiin 40 vuotta tapahtumien jälkeen (Alibi), Pasanen kielsi poliisivihan. Siitä ei saatu syytä teolle.

Tauno Pasanen tuomittiin Pihtiputaan välikäräjillä elinkautiseen kuritushuoneeseen sekä maksamaan lukuisia korvauksia. Tapauksesta kertovassa kirjallisuudessa hänen kerrotaan katuneen tekojaan syvästi niin oikeudenkäynnissä kuin vankeudessa, ja hän kertoi myöhemmin Alibin haastattelussa sovittavansa tekojaan loppuelämänsä.

Pihtiputaan poliisisurmien jälkinäytös oli kuitenkin vasta alkamassa, kun Pasaselle luettiin tuomiota.

Tauno Pasanen saa armahduksen

Viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä.

Sanat ovat elokuvan Kahdeksan surmanluotia _-_motto (Elonet).

Kun Pihtiputaasta tuli surujen kylä keskellä kirkasta päivää, oli elokuvaohjaaja Mikko Niskanen vierailulla lähipitäjässä. Entisen elokuvaprojektinsa takia kriisiytynyt Niskanen kuvaili surmauutista kuin sähköiskuksi itselleen. "Tajusin, että tässä oli taustalla kokonainen ongelmakenttä, sen maasto oli minulle tuttu", Niskanen oli todennut (Elonet).

Hän halusi kuvata tapahtumat elokuvaksi – eikä voinut aavistaa, miten valtava vaikutus sillä olisi Pihtiputaan surmien puinnissa.

Paikkakuntalaiset ja poliisit suhtautuivat filmin tekemiseen varsin varauksellisesti. Niskanen oli kuitenkin päättänyt, ettei kuvaisi elokuvassaan poliiseja yksilöinä. Konstaapeleista tehtiin kasvoton ja nimetön virkavallan käsite, jota vastaan elokuvan päähenkilö, Pasi, taistelee.

Niskasen tulkinnassa köyhä pienviljelijäperhe pyristelee jatkuvassa ahdingossa, ja viinankeitosta tulee yhteiskunnallinen protesti, erityisesti poliiseja kohtaan (KAVI). Päähenkilö Pasi on sosiaalisesti ja taloudellisesti jatkuvassa epätoivon loukussa. Pasi ampuu neljä poliisia pihalleen, ja Niskanen käytti elokuvassaan aitoa materiaalia Saastamoisen, Riihimäen, Poikkimäen ja Turpeisen hautajaisista. Myös tapauksen tutkintapöytäkirja oli Niskasen hallussa.

Elokuva sekoittui todellisuuteen.

Pasanen oli saanut ymmärrystä osakseen lehtien keskustelupalstoilla jo ennen elokuvaa olosuhteidensa takia. Julkinen myötätunto tuntui vain kasvavan elokuvan myötä.

"Filmin nähtyään tuskin kukaan ajattelee Pasasta murhamiehenä, vaan pikemminkin kärsivänä ihmisenä", muotoiltiin Apu-lehden elokuvakatsauksessa 1981. Seuraavana vuonna lehti kutsui Pasasen tekoa mielipuoliseksi teoksi, mutta myös yhteiskunnalliseksi protestiksi.

Kahdeksan surmanluotia oli käännekohta, jonka jälkeen tappajan kuva muuttui "pahan ruumiillistumasta rikkinäiseksi ihmiseksi", olosuhteiden uhriksi, arvioi puolestaan sosiologi Matti Virtanen Mikko Niskasen töistä kertovassa kirjassa.

Myötätuntoa herui presidentiltäkin. Vuonna 1982 Apu kertoi Urho Kekkosen kirjoittaneen Pasaselle yksityisen kirjeen tapahtumien jälkeen.

Hän oli kertonut ymmärtäneensä Pasasen kovaa elämänkohtaloa.

Kahdeksan surmanluotia näytettiin Tauno Pasaselle Turun vankimielisairaalassa huhtikuussa 1971, kaksi vuotta surmien jälkeen.

Niskaselle Pasanen oli sanonut elokuvasta: "Tää on niin totta, että minua välillä naurattaa ja itkettää. Näin se ol elämä siellä. Se ol niin tarkkaan kuvattu tuo minun elämänkohtalon, että se on ku suoraan minun sielustan revästy." Elokuvasta kertovassa kirjassa tosin todetaan, että Pasanen myöhemmin kritisoi yksityiskohtien ristiriitaisuutta Kahdeksan surmanluodin ja oman elämänsä välillä.

"Olen allekirjoittanut armahdusanomuksen tekemällä elokuvan", sanoi Mikko Niskanen lehdistölle vuosia myöhemmin, kun elokuvaa näytettiin taas televisiossa (Ilta-Sanomat). Armahdusanomuksia tehtailivat muutkin: Pasasen perhe, vankitoverit, ja Pasanen itse.

Vuonna 1982 silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto armahti Tauno Pasasen.

Pihtiputaan poliisisurmaaja oli vapaa.

Paluu kysymyksiin

Vanhojen lehtitietojen mukaan Pasanen eli hiljaiseloa pitkään vapautuksensa jälkeen. Pihtiputaan tilan oli Liisa jo myynyt, ja talo purettiin myöhemmin.

Vuosien varrella Pasanen erosi Liisasta, mutta kaksikko pysyi tiiviissä väleissä. Pasanen sai Liisasta usein myös seuraa jatkuvalle juomiselleen.

14 vuotta vapautumisensa jälkeen, vuonna 1996, Ilta-Sanomissa uutisoitiin Pasasen hälyttäneen kotiinsa poliisin.

Hän oli kuristanut Liisan hengiltä 2,4 promillen humalassa molempien ryyppyputken jälkeen ja riidan tuloksena. Itse kuristamista Pasanen ei muistanut ja kiisti tappaneensa Liisan tahallaan. Pasanen sai tuomion taposta, ja vapautui 2000-luvun alussa (Ilta-Sanomat).

Tapausta käsittelevässä kirjassa todetaan Pasasen myöntäneen, että humalapäissään hän saattoi olla aggressiivinen ja kiihtyä helposti.

"Ja silloin menee vintti pimeäksi."

Mustasta perjantaista on kulunut viisikymmentä vuotta. Pihtiputaalla pidetään jälleen muistotilaisuus. Lesket ovat iäkkäitä, lapset aikuisia. Hautausmaalla on vastikään kunnostettu muistomerkki, jossa on neljä nimeä.

Miksi?

On palattava 85-vuotiaan Tauno Pasasen ovenpieleen. Hän on kärsinyt tuomionsa ja sovittanut tekonsa, mutta kysymys on edelleen vastaamatta. Sitä on esitetty vuosikymmenten aikana lukemattomia kertoja.

Olivatko surmat pitkän tapahtumaketjun räjähdyspiste, jossa maaseudun olosuhteet, työttömyys ja niukkuus, näyttelivät pääosaa?

Vai oliko kaikki sittenkin pontikkaperkeleen tulosta, jolloin viina vei viimeiset rippeetkin toivosta tulevaisuuteen?

Saammeko Suomea repineelle tapahtumalle lopullisia vastauksia?

Pasanen päästää kotinsa kynnyksen yli ja istahtaa tuolilleen.

Mutta haastattelua ei voida tehdä.

Tauno Pasanen kertoo luvanneensa lapsilleen, ettei enää puhu julkisuudessa tapahtumista. Ei nyt, ei huomenna, ei koskaan. Ei vaikka moni on pyytänyt.

Pihtiputaan uhriluku on korkea.

Ovi pitää sulkea.

Katso elokuva Kahdeksan surmanluotia Yle Areenassa.

Verijäljet ja ruumishuone olivat leskelle tarjottu kriisiapu – 33-vuotias Riitta Turpeinen jäi lasten kanssa yksin. Lue juttu tästä.

Juttu, joka tulee julki myöhemmin tänään: Konepistooli ei suojannut Pihtiputaan surmilta – Poliisi voi yhä yllättyä hälytystehtävissä: "Kotiinsa linnoittautunut on kuin villieläin". Lue juttu tästä.

Jutussa on käytetty lähteinä Pihtiputaan poliisisurmien tutkintapöytäkirjaa, artikkeleita vuoden 1969 Helsingin Sanomista ja Apu-lehdestä, artikkeleita vuoden 1981 sekä vuoden 1982 Apu-lehdestä, artikkeleita vuoden 1996 ja 2017 Ilta-Sanomista, artikkelia vuoden 2009 Alibista, Hannes Markkulan kirjaa Suomalainen murha 1953-1990 sekä Sakari Toiviaisen kirjaa Tuska ja Hurmio – Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa.

Kuorma-auton kuljettajaa vastaan nostetaan sittenkin syytteet kolmen varusmiehen kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta Raaseporissa vuonna 2017. Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä oli aiemmin päättänyt, ettei tapauksesta nosteta syytteitä, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi nyt aikaisemman päätöksen.

Onnettomuus sattui Raaseporissa lokakuussa 2017, kun VR:n kiskobussi ja Puolustusvoimien kuorma-auto törmäsivät toisiinsa Skogbyn vartioimattomassa tasoristeyksessä. Onnettomuudessa kuoli kolme Dragsvikin varuskunnan varusmiestä ja yksi junan matkustaja sekä loukkaantui useita.

Varusmiehiä kuljettaneen kuorma-auton kuljettajaa vastaan nostetaan syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kolmesta kuolemantuottamuksesta ja palvelusrikoksesta.

– Tasoristeystä ylitettäessä kuljettajalta edellytetään suurempaa varovaisuutta kuin tieliikenteessä yleensä. Kuljettajalla oli ollut mahdollisuus ja hänen olisi myös pitänyt toimia varovaisemmin, valtakunnansyyttäjänvirasto kertoo tiedotteessa.

Päätöksen mukaan todennäköisin syin voidaan epäillä, että kuljettaja on rikkonut sekä tieliikennelakia että Puolustusvoimien liikenneturvallisuusmääräystä, ja näin aiheuttanut kolmen ihmisen kuoleman.

Vielä ei tiedetä, milloin tapausta käsitellään oikeudessa.

"Kuljettajan olisi ollut lähes mahdotonta nähdä junaa"

Onnettomuustutkintakeskus katsoi kesäkuussa 2018, että tasoristeys on hyvin vaarallinen ja kuorma-auton kuljettajan olisi ollut lähes mahdotonta nähdä takaviistosta lähestyvää junaa.

Raaseporin tapauksen jälkeen Onnettomuustutkintakeskus katsoi raportissaan, että Suomen tasoristeysturvallisuus on huonolla tolalla. Sen seurauksena Liikennevirasto päätti poistaa käytöstä 15 tasoristeystä, mukaan lukien Skogbyn tasoristeys.

Lue myös:

Raaseporin tasoristeysonnettomuudesta ei syytettä kuorma-autoa kuljettaneelle varusmiehelle

Vuosi Raaseporin tasoristeysonnettomuuden jälkeen – uusi "hätänumero" ja neljä muuta asiaa, joihin Raaseporin tasoristeysonnettomuus vaikuttaa

Riitta Turpeinen muistaa, kun puhelin soi.

Oli maaliskuinen perjantaipäivä 1969, lasten hiihtolomaviikko. Mies, nuorempi konstaapeli Pentti Turpeinen, oli lähtenyt työasioissa seuraamaan erään pontikkajupakan edistymistä käräjillä.

45 minuuttia miehen lähdön jälkeen vaimo vastasi puheluun.

– Meidän ukot on kaikki tapettu, sanoi soittaja, vanhemman konstaapeli Väinö Viinikaisen Reetta-vaimo. Perhetuttu.

– Älä nyt höpötä, huudahti Turpeinen ja sulki puhelun.

Hän istahti lattialle. Kauhu valtasi nuoren perheenäidin mielen ja kehon.

Oliko se totta?

Turpeinen soitti kiireesti nimismiehen kansliaan. Ensin hänen aneleviin kysymyksiinsä ei suostuttu edes vastaamaan, mutta lopulta kanslisti soitti takaisin.

– Kyllä se on totta, kuului vastaus.

Hän laski luurin, käveli ulko-ovelle ja huusi pihalla leikkiville lapsille:

Meidän isä on kuollut!

Hopeahiuksisen Riitta Turpeisen ääni murtuu. Leski on nyt lähes 83-vuotias, mutta muistaa kaiken. Neljä lasta huusi hänelle viisikymmentä vuotta sitten pihalta: Ei isä voi olla kuollut! Hän lähti äsken kotoa!

– Hän lähti viimeisen kerran, Turpeinen sanoo kotonaan Pihtiputaalla.

Leski nostaa käden kasvojensa eteen. Sormien takaa valuu kyyneleitä.

Koti täyttyy kukista

Turpeisen seinällä olevassa valokuvassa on mustiin pukeutunut nuori nainen ja neljä mustiin pukeutunutta lasta. Perhe Turpeinen ilman isää.

Tapahtumien jälkeisistä ajoista on muistoja, joita ei kukaan toivoisi.

Vanhoista, mustavalkokuvista ei sitä voi päätellä, mutta Riitta Turpeisella on kirkkaat, harmaansiniset silmät.

Niihin on raastavaa nostattaa lisää kyyneleitä.

Turpeinen kutsuu surmapäivää mustaksi perjantaiksi. Silloin Pihtiputaan kukkakauppiailla riitti asiakkaita. Turpeisen koti täyttyi surukimpuista niin, että niitä piti lopulta viedä saaveissa hangelle. Kaikki halusivat muistaa nuorta leskeksi jäänyttä äitiä, joka jäi yksin.

– Vähärahaisena ihmisenä olin katkera, kun ihmiset toivat kukkia. Miksi he eivät tuoneet rahaa? Turpeinen sanoo.

Yhtäkkiä lesken täytyi pystyä paitsi elättämään perheensä, myös maksamaan perheen uusi talo. Se oli hankittu vasta muutamia kuukausia ennen miehen kuolemaa. Kaikki kaatui yhtenä painajaismaisena päivänä naisen harteille.

– Sitä päivää on eletty nyt 50 vuotta, Riitta Turpeinen sanoo.

Pentti ja Riitta Turpeinen ehtivät olla naimisissa 12 vuotta. Mies oli töissä, rouva pitkälti kotona lasten kanssa. Tuohon aikaan poliisit ja heidän vaimonsa olivat keskenään ystäviä, ja iltoja istuttiin yhdessä. Kaikki olivat kuin yhtä perhettä.

Se kaikki loppui surmiin.

Pentti Turpeisen toimialueeseen kuului muutamakin syrjäisempi kylä, mukaanluettuna Korppinen, jossa Pasaset asuivat. Turpeisen lapset kutsuivat niitä alueita yhteisnimellä Pimeäperä.

Pontikka virtasi kylillä, ja sen sai poliisin vaimona kokea myös Riitta Turpeinen.

– Jos poliisi pysäytti pontikankeittäjät tiellä, he yrittivät ajaa päälle, Turpeinen kertoo vakavana.

Mutta vakava ilme keventyy hetkeksi, ja surun keskeltä pilkahtaa Turpeisen kujeileva luonne.

Turpeinen kertoo, miten kerran ajatteli maistaa pontikkaa itse - ihan vain tietääkseen, mistä kaikki kohkasivat. Litkua oli takavarikoituna kotona, joten Turpeinen otti kupin ja korkkasi astian ajatellen, ettei mies sitä kuule.

Mutta Pentti kuuli. Riitta Turpeinen kiroaa kevyesti, kun muistelee tapahtumaa selvästi huvittuneena.

Pentti tarttui Riitan käteen ja kaatoi pontikan takaisin. Poliisin vaimo ei toista kertaa aineeseen sotkeutunut.

Pontikan takia yksi Pihtiputaan poliisien mieliharmeista oli Tauno Pasanen: mies, jonka kanssa Turpeinen oli joutunut ottamaan mittaa aiemminkin hakiessaan tätä kotisaunastaan. Riitta Turpeinen muistaa nähneensä Pentin kravatin katkenneena ja kaula hiertyneenä tapauksen jälkeen.

Pentti Turpeinen sai usein kotiinsa puhelimitse pyynnön tulla Pasasille rauhoittamaan tilannetta. Se johtui siitä, että Riitta-vaimo ja Tauno Pasasen Liisa-vaimo olivat olleet rippikoulukavereita. Luottamus oli säilynyt vuosien jälkeen.

Mutta kerran Pentti sanoi vaimolleen, ettei tiennyt, milloin lähtee viimeisen kerran Pasasen tiluksille.

Riitta Turpeinen muisti asian, kun häntä kuultiin tutkintapöytäkirjaan.

Turpeisen painajainen

Perjantaita edeltävänä yönä Riitta Turpeinen heräsi. Pentti oli pyörinyt sängyssä niin kovasti, että vaimokin havahtui. Mies oli hiestä märkä ja tuskissaan.

Lopulta Pentti nousi ja istahti sängyn päähän miettimään.

– Kysyin, mikä hänen on. Hän vastasi: “En minä sinulle sitä kerro”, Riitta Turpeinen sanoo.

Pentti oli vain sanonut, että Tauno Pasanen on kuvioissa, ja vaimolle tulisi kova suru.

– "Sinä tästä eniten kärsit. Muuta en kerro sinulle." Ja hän kävi uudestaan nukkumaan, Turpeinen toteaa.

Seuraava aamu alkoi kuin muutkin. Pentti oli pyytänyt Riittaa keittämään ruoan sillä aikaa, kun mies olisi käymässä käräjillä. Oli huikannut heipat ovella ja lähtenyt.

Sitten tuli puhelinsoitto, ja Riitta Turpeisen elämä särkyi.

Lesken muistissa on aukkoja noilta päiviltä. Lääkäri oli määrännyt terveyssisaren antamaan rauhoittavan piikin, jotta nuori äiti saataisiin edes jotenkin tolpilleen.

Mielikuvien palaset palautuvat mieleen ja kirveltävät silmiä.

Turpeista järkytettiin vielä lisää.

Pihtiputaan kirkkoherra tuli noutamaan perhettä ja johdatti heidät Pasasen tilalle. Leski ei vieläkään ymmärrä, miksi niin tehtiin.

Hangessa oli neljä jälkeä. Verta oli valtavasti. Yksi Turpeisen lapsista yritti lapioida jälkiä piiloon, mutta ne eivät peittyneet.

Turpeinen ei muista, milloin heidät haettiin sairaalaan - samana iltana vai seuraavana. Mutta sen hän muistaa, että neljän poliisin ruumiit oli pesty, puhdistettu ja pantu arkkuun. Ne olivat peräkkäin lattialla.

– Poikani sanoi: "Minä tahdon nähdä isin!" Turpeinen kertoo ääni särkyen.

Kaikkien poliisien kasvot olivat murskaantuneet. Turpeinen ei voinut katsoa niitä.

Ylihoitaja ymmärsi sentään puhua lapset ympäri, ettei arkun kantta avattaisi, mutta poika näki isänsä silti.

Siinä oli Riitta Turpeisen ja hänen perheensä saama kriisiapu.

Pasasella on leskelle asiaa

Seuraavina päivinä tulivat sukulaiset, lehtimiehet ja viranomaiset. "Hullunmylly", kuten Turpeinen ilmaisee. Kaikki viralliset tilaisuudet pidettiin hänen kotonaan, sillä neljän lapsen kanssa leski ei olisi päässyt mihinkään.

Presidentti Urho Kekkosen osanotto, tuttavien värssyt ja kortit ovat kaikki Turpeisen aitassa tallessa kymmenen kilon kahvilaatikossa.

Hautajaispäivä koitti. Vanhassa lehtivalokuvassa näkyy surun musertama nuori Riitta Turpeinen nousemassa poliisiautosta hautausmaalle. Turpeinen ei muista kuvan ottamista.

Kirkossa poliisien leskille annettiin kullekin keltainen kukkakimppu käteen. Ne oli tarkoitus heittää arkkujen päälle myöhemmin, mutta kukaan ei ollut muistanut kertoa asiasta naisille.

Koko siunaustilaisuuden ajan Turpeinen pystyi ajattelemaan vain kädessään olevia kukkia, joiden tarkoitusta ei ymmärtänyt.

– Keltainen kukkakimppu, voi Herranjumala! Ajattelin, että kuka meitä onnittelee? Turpeinen henkäisee pyyhkien silmiään.

Pentin yöllinen levottomuus ei koskaan selvinnyt Riitta Turpeiselle. Hän päätteli, että uni oli varmasti koskenut Tauno Pasasta.

Surmatyön oikeudenkäynti koitti. Turpeinen oli paikalla seuraamassa kaikkea ja ihmetteli, miten Tauno Pasasen kaltainen solakka ja komea mies oli pystynyt tekemään niin hirvittävän teon.

Yhtäkkiä poliisi kutsui Turpeisen mukaansa. Tauno Pasasella oli tälle asiaa.

"Istu siihen", oli kahlehdittu Pasanen ehtinyt sanoa, kunnes edesmenneen Pentin sisko tuli keskeyttämään.

– Hän sanoi: Riitta, lähde pois, mitä sinä täällä istut, Turpeinen kertoo.

Sen verran hän sai Pasasesta irti, ettei tämä ollut omien sanojensa mukaan erityisesti vihannut Penttiä. Turpeinen tulkitsi asian niin, että Pasanen oli kaikille poliiseille yhtä vihainen.

Se, mitä muuta asiaa Pasasella oli, jäi ikuisesti kesken.

"Miksi minä?"

Hautajaisten jälkeen Turpeinen pukeutui mustiin vuoden päivät. Pentin kuva ja muistoalbumit pysyivät pöydällä. Miehen sukulaiset olivat uskonnollisia, ja Turpeinen halusi olla heille mieliksi.

Leski kävi lastenhoitajan työhön tarvittavat kurssit ja pestautui kunnalle töihin. Työelämää kesti kymmenen vuotta, kunnes Turpeinen sairastui eikä jaksanut enää. Eläke myönnettiin, kun hän oli viisissäkymmenissä.

Vuosikymmenien ajan surmapäivä risteili mielessä. Kivääri oli ollut lumessa juuri oman miehen vieressä. Kerta toisensa jälkeen Turpeinen kysyi: Miksi minä?

– Kun lasten kasvaessa nuoriksi alkoi tulla vaikeuksia, sanoin monena aamuna: miksi Pentti lähti ja jätti minut? Turpeinen huudahtaa ja pyyhkii poskiaan.

Pihtiputaalaiset olivat aina olleet keskenään tuttuja, mutta surmien jälkeen Turpeinen ei enää uskaltanut lähteä talostaan ulos. Kaikki tuijottivat ja arvostelivat tapahtunutta.

Siltä Turpeisesta ainakin tuntui. Jotkut tulivat juttelemaankin ja sanoivat, että surmatapahtuma oli poliisien oma syy - mitäs menivät tiluksille. Osa syytti Penttiä, koska tällä oli ollut konepistooli mukana.

Mutta Korppisen kylä oli kuulunut Pentti Turpeisen piirin, ja hänen oli pakko mennä partion etummaisena.

Konepistooli löydettiin hänen ruumiinsa vierestä varmistamattomana. Mutta sitä ei oltu ladattu, eikä sillä ammuttu.

Kahdeksan surmanluodin katkeruus

Riitta Turpeinen on selvinnyt surusta. Ehkä oli pakkokin. Silti hän ei aivan osaa kertoa, miten se tapahtui.

Yhtenä apuna oli, että lähimpien ystävien kanssa sai keskustella ja purkaa asioita. Erityisesti Pentin koulukaverit ja tämän opettaja olivat Turpeiselle läheisiä. Muutoin lesken tukena oli ristiä kätensä rukoukseen.

Pasasia hän ei nähnyt enää koskaan; ei edes vanhaa rippikoulukaveriaan Liisaa. Tämä oli muuttanut perheineen Hankasalmelle pian tapahtumien jälkeen, ja tila Pihtiputaalla myytiin.

– Sen koommin en kuullut mitään Liisasta. Paitsi mitä lehdet kirjoittivat siitä, millainen hänen lähtönsä oli, Turpeinen sanoo ja hiljenee.

Hän sai Pentin kuoleman jälkeen kunniamerkin miehensä muistoksi. Leskille kuului myös poliisineläke ja joitakin korvauksia, mutta lisänä ollut perhe-eläke otettiin Turpeiselta pois ja kunta pyysi siitä maksamansa rahat takaisin.

Joku leskistä oli valittanut siitä, että toinen sai toista enemmän rahaa.

Tragedia oli viilentänyt vanhat ystävyyssuhteet.

Turpeinen oli pitkään katkera siitä, että joutui maksamaan talon yksin. Perheellä oli niukkoja aikoja: kun lapset kävivät koulussa, ei rahaa busseihin ja juniin ollut.

Turpeisen tytär liftasi silloin tällöin koulumatkan Jyväskylästä Pihtiputaalle. Kerran kotiin tultuaan tytär oli todennut: "Perhana, minä satuin Mikko Niskasen autoon!".

Kahdeksan surmanluotia oli ollut jo julkisuudessa.

Riitta Turpeisen ilme muuttuu.

– Voisin hirttää Mikko Niskasen, hän sanoo.

– Miten kiehuu sisällä, kun teki elokuvasta tuollaisen paskan.

Turpeinen katsoo, että elokuvassa puhuttiin surmaajan puolesta, ei virkavallan. Sekin risoo, että elokuvaohjaaja ei koskaan käynyt jututtamassa Turpeisen perhettä tapahtumista.

Turpeinen katsoi Kahdeksan surmanluotia televisiosta tasan kerran, yksin eräänä perjantai-iltana, kun lapset olivat jo muuttaneet kotoa pois. Kaunahan siitä jäi sydämeen.

– Enkä sen jälkeen ole katsonut.

Muistotilaisuus, jossa ajatellaan leskiäkin

Vuonna 1982 presidentti Mauno Koivisto armahti Tauno Pasasen. Kun tieto kantautui Riitta Turpeiselle, Koivisto menetti maineensa lesken silmissä kokonaan.

– Hän ei ollut enää minun presidenttini, Turpeinen sanoo.

Hän ei ole tähän päivään saakka saanut lopullista syytä surmille. Leski ajattelee, että tapahtuma oli kohtalon sanelemaa.

– Se olisi voinut tapahtua milloin vain ja vaikka kuinka paljon aikaisemminkin, kun tilanne oli mikä oli, Turpeinen sanoo.

Hän tarkoittaa niitä lukuisia pontikkatehtaita, joita poliisit kylillä hävittivät. Turpeinen päätti aikanaan, ettei itse kajoa aineeseen koskaan – sen tähden, mitä tapahtui "pojille", kuten hän edesmenneitä poliiseja välillä kutsuu.

Pasasen poliisikaunaan hän kuitenkin uskoo vakaasti.

– En yhtään epäile sitä. Se on fakta, Turpeinen toteaa tiukasti.

Leski ei pääse hautausmaalle enää niin usein kuin ennen. Terveys ei anna periksi. Vuodet ovat haalistaneet ajatuksia mustasta perjantaista mielestä. Kevät tuo tapahtumat jälleen ajatuksiin, mutta Turpeisella on onneksi muutakin mietittävää.

– Sukuumme on syntynyt niin paljon pieniä ihmisiä! Eivät tapahtumat ole enää päivittäin mielessä, hän sanoo.

Kyläläisetkin ovat unohtaneet. Turpeisten ja Pasasten lasten ikätoverit ovat kasvaneet ja muuttaneet pois. Nykyään, kun leski puhuu tapahtumista, saattaa keskustelukumppani kertoa, ettei muista koko asiaa. Moni ikätoverikin on jo kuollut.

Mutta eivät kaikki unohda. Sunnuntaina pidetään muistotilaisuus surmansa saaneille Pihtiputaan poliiseille. Poliisihallitus on ollut järjestämässä sitä.

Tällä kertaa Turpeisen ei tarvitse pelätä, että hänelle ojennetaan kukkakimppu kertomatta miksi. Tuttu suntio on lupaillut tilaisuuteen leskille pientä yllätystä. Se ilahduttaa leskeä kovin.

– Kun kuulin siitä, ajattelin: Ai! Ovatko he ajatelleet meidänkin sydäntämme?

"Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois" – 50 vuotta sitten Tauno Pasanen ampui neljä poliisia. Lue juttu tästä.

Katso elokuva Kahdeksan surmanluotia Yle Areenassa.

Juttu tulee julki myöhemmin tänään: Konepistooli ei suojannut Pihtiputaan surmilta – Poliisi voi yhä yllättyä hälytystehtävissä: "Kotiinsa linnoittautunut on kuin villieläin". Lue juttu tästä.

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut stylisti Teuvo Lomanin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuoden ja 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä lisäksi 90 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Lisäksi Loman joutuu maksamaan uhrille korvauksia 10 000 euroa.

Käräjäoikeuden mukaan 13-vuotiaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on tapahtunut vuonna 1999. Asia käsiteltiin oikeudessa juuri ennen syyteoikeuden vanhentumista.

Oikeuden päätös on asian arkaluonteisuuden vuoksi suurimmaksi osaksi salainen.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Lue lisää lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista:

Lasten saalistajat

Ylen toimittaja Jessikka Aro sai tammikuun lopulla Yhdysvaltain ulkoministeriöstä tiedon, että hänelle myönnetään maaliskuun alussa International Women of Courage -palkinto.

Palkinto myönnetään vuosittain rohkeille naiselle maailmassa esimerkiksi naisten oikeuksien edistämisestä tai muusta hyvästä teosta.

Helmikuun lopulla Arolle ilmoitettiin, ettei palkintoa tulekaan.

– En ole tähän päivään mennessä saanut kirjallisia perusteluja, Aro ihmettelee.

Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti kertoo, että syynä olisivat Aron kriittiset sosiaalisen median postaukset presidentti Donald Trumpista.

Siitä ei ole viitteitä, että käsky palkinnon perumisesta olisi tullut presidentiltä itseltään tai ulkoministeri Mike Pompeolta. Foreign Policy on haastatellut Yhdysvaltain ulkoministeriössä olevia lähteitä, joiden mukaan alemman tason virkamiehet olisivat päättäneet evätä palkinnon.

Virkamiehet olisivat lehden mukaan ajatelleet, ettei näytä hyvältä, että palkinto myönnetään suorasanaiselle Trump-kriitikolle.

– Sanattomaksi tämä vetää. Olin sokissa ja järkyttynyt palkinnon perumisesta, Aro sanoo.

Aro hämmästelee päätöstä etenkin siksi, että sosiaalisen median aktivismi oli tärkeä kriteeri palkinnon myöntämisessä.

Ehti perua työkeikkoja palkintomatkan tieltä

Jessikka Aro on Venäjään ja informaatiosotaan erikoistunut toimittaja. Hän on tullut tunnetuksi Venäjän trollitehtaita koskevasta uutisoinnistaan. Sen takia hän on joutunut myös venäläisten ja kansainvälisten valeuutisten, vihakampanjoiden ja suoranaisen uhkailun kohteeksi.

Aro oli jo perunut työkeikkojaan lähestyvän Yhdysvaltain-matkan tieltä ja oli tekemässä viisumijärjestelyjä. Hänen oli tarkoitus päästä itselleen räätälöidylle kolmen viikon palkintomatkalle tapaamaan esimerkiksi naistoimittajien järjestön edustajia.

– Kun tietää Venäjä-tutkinnat ja että presidentti Trump on kohteena, tämä on hänen esikunnalleen ehkä herkkä aihe, Jessikka Aro pohtii.

Aro toteaa olevansa kaikesta huolimatta iloinen ja kiitollinen siitä, että palkinto oli päätetty alun perin myöntää hänelle.

– On kuitenkin voittajaolo. Palkinto oli alun perin myönnetty ansioista, Aro sanoo.

International Women of Courage -palkintoa on jaettu vuodesta 2007 lähtien. Palkinnonsaajia on vuosittain useita, ja he ovat olleet pääasiassa kehittyvistä maista kotoisin olevia naisia.

Moni on nähnyt tunturipöllön vain Harry Potter -elokuvassa. Utsjokelaisen poromiehen Mika Länsmanin näköpiiriin tämä silmiä hivelevän kaunis ja valkoinen näky ilmestyi tällä viikolla.

– Olin tunturissa ajamassa porotokkamme luo. Huomasin, että moottorikelkkani vasemmalta puolelta ohitse lensi jotain, kertoo Länsman.

– Se lensi aika läheltä, 15–20 metrin päästä ja laskeutui suurin piirtein sadan metrin päähän. Se oli tunturipöllö ja olin niin iloinen, kun näin sen, hehkuttaa Länsman.

Poromiehenä Länsman liikkuu paljon maastossa eri vuodenaikoina. Silti tämä oli vasta toinen kerta, kun Länsman näki tunturipöllön.

– Ensimmäisen kerran näin sen 15 vuotta sitten. Olin ajamassa autolla tuiskussa tunturin yli kotiin. Sitten huomasin, kun valkoinen lintu lensi autoni edessä.

– Mietin, että mitä lokki tekee talvella keskellä tunturia. Hetken päästä tajusin, että sehän oli tunturipöllö, naurahtaa Länsman.

Tunturipöllöä voi lumitilannekin uhata – ”Vaikka iso lintu onkin, ei se kinoksen läpi sukella”

Metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila on parhaillaan tarkastamassa toisen lintulajin pesintäreviirejä. Ollilan mukaan yksittäisiä tunturipöllöjä havaitaan silloin tällöin, mutta mitenkään runsaasti niitä ei ole.

Tunturipöllö on merkitty Suomen uhanalaisten eläinten Punaiseen kirjaan CR-merkinnällä, joka kertoo lajin olevan äärimmäisen uhanalainen.

– Huippusopulivuosina Suomessa on pesinyt 1–10 paria. Tunturipöllö pysyy CR-luokassa, koska sitä ei ole vielä todettu hävinneeksi Suomessa.

– Tunturipöllön kannat ovat pienentyneet maailmanlaajuisesti. IUCN eli maailman luonnonsuojelujärjestö muutti sen luokitusta selkeästi vaarantuneeksi. Tunturipöllöjä on maailmassa paljon vähemmän kuin 15 vuotta sitten, kertoo Ollila.

On vaikeaa osoittaa syytä tunturipöllöjen kannan pienentymiselle. Yksi syy voi olla ilmastonmuutos.

– Ihminen ei suoranaisesti ole tunturipöllölle uhka. Yhtenä asiana tulee mieleen ravintotekijät, että onko muualla maailmassa myyrät ja sopulit vähentyneet. Niitähän tunturipöllö pääsääntöisesti syö.

– Keväällä taas lumiolosuhteet voivat olla sellaisia, ettei se pysty saalistamaan. Vaikka lintu onkin iso, niin eihän se hangen läpi pysty sukeltamaan, pohtii Ollilla.

Pelkää, ettei enää kolmatta kertaa tapaa tunturipöllöä

Toivo ei ole vielä hiipunut tunturipöllön tulevaisuuden suhteen. Viime syksynä havaittiin merkkejä siitä, että sopulien ja myyrien määrä oli lisääntymässä. Ne maistuvat tunturipöllölle parhaiten.

– Talven osalta en osaa vielä sanoa, mitä myyräkannoille on tapahtunut. Toukokuussa, kun lumet sulaa, osaan kertoa enemmän. Periaatteessa on mahdollista, että tunturipöllöjä tavataan taas.

Menneellä viikolla myös Länsi-Lapista kuultiin huojentavia uutisia.

– Enontekiöllä oli päästy näkemään tunturipöllö ihan vierestä, iloitsee Ollila.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät ensimmäisenä arktisilla alueilla. Siksi myös arktisten lajien tulevaisuus huolettaa. Mika Länsman pohtiikin, tapaako hän enää kolmatta kertaa tunturipöllöä Utsjoen tuntureilla.

– Minua huolestuttavat kaikki ne uhanalaiset lajit, jotka ovat katoamisuhan alla, sanoo Länsman.