Studiossa istuu kummitus. Juice Leskisen maksa on hiljattain sanonut poks däng däng ja vienyt taiteilijan sairaalaan sisätautiosastolle. Siellä hänestä on imaistu ylimääräiset nesteet pois ja paino on pudonnut 25 kiloa.

– Mussa ei ollu läskiä niin paljon, että sais voileipäkeksin piiloon, Leskinen sanoo.

Rööki palaa, tuhkakuppina on maitotonkka. Leskinen vitsailee alkoholismistaan ja kuolemastaan.

– Olitko sä koko ajan pikkusen kaasussa? ohjelman isäntä Neil Hardwick kysyy.

– Enhän mä ollu normaali saatana, ellen mä ollu pikkusen kaasussa!

Yleisö mylvii.

Esityksen jälkeen Irwin vaahtoaa studiossa siitä, miten "niin sanotut mutakuonot" saavat heti "luukun, kun ne tulevat rajan yli".

Kun Leskisen kuolema on käsitelty, lavalle nousee toinen sinivalkoisten tuntojen tulkki.

Suosionsa huipulla oleva Irwin Goodman esittää rakastetun hittikappaleensa Mutakuono ja lakupelle. Vexi Salmen sanoittama kappale pilkkaa suomalaisten muukalaiskammoa, mutta Irwin ei sitä tajua. Esityksen jälkeen hän vaahtoaa studiossa siitä, miten "niin sanotut mutakuonot" saavat heti "luukun, kun ne tulevat rajan yli".

– Kiva nähdä sua selvin päin, Juice tokaisee.

– Mistä sä tiedät että se on selvin päin? Hardwick kysyy.

– Eikun minä olen.

Irwin ei tosiaankaan ole, ei ainakaan kauan. Jostain ilmestyy ryyppy, ja Irwin riemastuu. Keltaiset hampaat välkähtävät risuviiksien takaa.

– Nyt rupes paranemaan tämä homma!

Enää ei tulisi kuuloonkaan, että nuorison esikuvat esiintyisivät parhaaseen tai mihinkään katseluaikaan tuhannen tuubassa.

Pari vuotta ohjelman esittämisen jälkeen Irwin kuoli, vain 47-vuotiaana. Sydänkohtaus iski keikkareissulla vuonna 1991.

Juice pääsi hieman pidemmälle. Hän kuoli 56-vuotiaana vuonna 2006 kieltäydyttyään vaikean diabeteksensa vaatimista hoidoista.

Viina maistui molemmille loppuun asti.

Niistä ajoista on tultu kauas. Enää ei tulisi kuuloonkaan, että nuorison esikuvat esiintyisivät parhaaseen tai mihinkään katseluaikaan tuhannen tuubassa.

Suomen eturivin artistit käyvät päin vastoin entistä puhtoisemmiksi. Taiteilijoilta odotetaan entistä ihanteellisempaa käyttäytymistä ja vastuun kantamista. He mainostavat rahkaa ja kapselikahveja ja huoltavat kehoaan kuin huippu-urheilijat. Pressikuvissa ei tupakoida, instassa ei ryypätä.

Se on linjassa yleisen yhteiskunnallisen muutoksen kanssa, sillä tupakointia ja ryyppäämistä koskevat asenteet ovat kiristyneet. Nuoriso raitistuu, eikä dokaamista enää ihannoida.

Samaan aikaan suomalaiset suhtautuvat laittomiin päihteisiin entistä vapaamielisemmin.Joka neljäs suomalainen on ainakin kokeillut kannabista, ja entistä harvempi pitää sen käyttöä haitallisena. Suomalaisten huumeidenkäyttö on yleistynyt, eikä huumeita enää pelätä kuin 90-luvun alussa.

(Pidemmän jutun suomalaisten asenteiden muutoksista voit lukea täältä.)

Artisteihin vapaamielisyys ei kuitenkaan ulotu. Sen ovat saaneet huomata esimerkiksi Mikael Gabriel, Reino Nordin ja Jari Sillanpää.

Mitä koko sotkusta ajattelee suomiräpin tulevaisuudeksi nimitetty Ibe?

Suomiräpin tulevaisuus paistattelee päivää Helsingin Kalliossa. Ibe eli 20-vuotias Ilmari Kärki istuu Skorpioni-levy-yhtiön uuden toimiston sohvalla ja korkkaa energiajuoman. Aamupäivällä hän on käynyt tyttöystävänsä kanssa kahvilassa syömässä.

Kärki on lyhyessä ajassa noussut yhdeksi kotimaisen rapin kiinnostavimmista muusikoista.

Uuden Ibelius-albumin kappaleista puolet nousivat ilmestyessään Spotifyn top 50 -listalle, Hesarikin antoi sille neljä tähteä. Julkkareita juhlittiin lähes loppuunmyydyllä Tavastialla, Emma-gaalassa Ibe oli ehdolla vuoden tulokkaaksi. Titteli meni Vestalle, mutta Kärki on Ibeliuksen vastaanottoon tyytyväinen.

– Nyt on tavallaan tää jälkikäsittelyvaihe. On näitä haastatteluja, oma brändi kasvaa ja sen kautta tulee lisää mahdollisuuksia. Koitan päästä tekee uutta musaa heti ku tulee inspist.

Tähän mennessä inspistä on piisannut.

Ensimmäiset biisit syntyivät yläasteen alussa. Biitit hän latasi netistä äänitykseen riitti "joku huntin mikki". Esikoisteos Reissumies anthem päätyi vain yhden kaverin kuultavaksi, mutta vähitellen hän alkoi myös julkaista musiikkia.

Skorpioni-levy-yhtiön kanssa he kohtasivat vuonna 2016. Siitä lähtien artisti ja levy-yhtiö ovat kasvaneet yhdessä.

– On niin paljon omaa pelissä, se tuntuu hyvältä ja oikeelta.

Kärjelle itsensä brändääminen ja markkinoiminen on "sikaluontevaa".

Emma-gaalan myötä Kärki tajusi olevansa ihan oikeasti suosittu. Samalla hän ymmärsi, että hänellä ja hänen brändillään on nyt entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Suomessa taiteilijoilla ei ole ollut tapana puhua itsensä brändäämisestä ja markkinoinnista, mutta Kärjelle se on "sikaluontevaa".

– Niinku mä pelaisin jotain pelii, josta mä tykkään ihan sikapaljon.

Kärki "kelaa" brändiään paljon, muttei kovin tosissaan. Brändi tarkoittaa hänelle yksinkertaisesti sitä, mitä ihmisten tavoitettavissa on netin välityksellä.

– Kun laittaa Googleen, Instaan, Facebookiin tai YouTubeen "Ibe" niin se, mitä sieltä alta löytyy, on mun brändi.

1980-luvulla artisteja kiinnosti brändin sijaan brandy. Mutta mikä tässä ajassa on niin erilaista, että artistit ovat muuttuneet sopertavista juopoista itseään brändääviksi yrittäjiksi? Se kiinnostaa tutkijoitakin.

Tampereen yliopiston tutkija Aki Luoto löytää muutoksen taustalta kolme syytä. Ne ovat:

1. Yhteiskunnan pirstaloituminen - Muusikoiden lisäksi nuorten huomiosta eli rahoista kilpailevat myös vloggaajien ja bloggaajien kaltaiset influensserit sekä peliteollisuus.
2. Musiikkibisneksen muuttuminen - "Kukaan" ei enää osta levyjä, joten artistin on kerättävä toimeentulonsa entistä useammista lähteistä, kuten yhteistöistä eli mainoksista yritysten kanssa.
3. Sosiaalinen media - Artisti tietää, että kuka tahansa saattaa milloin tahansa ottaa hänestä kuvan tai videon, joka voi sosiaalisen median kautta levitä minne tahansa kohtalokkain seurauksin.

1980-luvulla tällaisia murheita ei ollut. Valtakunnassa oli kaksi tv- ja kaksi radiokanavaa, eikä kilpailua juuri ollut. Vinyylit ja kasetit kävivät kaupaksi. Kukaan ei pöyristynyt, jos taiteilija toikkaroi humalassa, päin vastoin. Sitä pikemminkin odotettiin heiltä.

Luodon mukaan nuorisoidolin elämä oli 80-luvulla huomattavasti nykyistä kosteampaa. Känni ja paheellisuus ikään kuin kuuluivat toimenkuvaan, ja usein sitä vielä mediassa korostettiin.

Tapana oli, että poliitikkoa haastateltiin eduskunnassa, muusikkoa rööki huulessa baarissa, Luoto sanoo. Poikkeuksen teki Dingo, joka nousi 80-luvulla niin suosituksi, että yhtye kiikutettiin tapaamaan kansanedustajia.

Herkkä sielu vaatii rankat huvit.

Muusikoiden ja päihteiden välillä on Suomessa vallinnut pyhä ja kostea liitto. Dosentti Marko Ahon mukaan rappioalkoholismi on kuulunut suomalaisen miesartistin sankarikuvaan.

Herkkä sielu vaatii rankat huvit, ja niinpä esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen ja Olavi Virran rajua ryypiskelyä katsottiin ja katsotaan läpi sormien. Naisiin ja laittomiin päihteisiin vapaamielisyys ei ulottunut.

Alkoholistiksi tiedettyä Laila Kinnusta paheksuttiin aikoinaan voimakkaasti. 80-luvulla Yle hyllytti Sielun Veljistä suunnitteilla olleen dokumentin, kun yhtyettä syytettiin hasiksen hallussapidosta.

Reaktio tuntuu nykyään ylimitoitetulta. Kysehän oli vain hasiksesta, ei esimerkiksi heroiinista. Tuohon aikaan huumeet olivat kuitenkin suomalaisille varsin tuntemattomia. Nykyään puolet suomalaisista pitää kannabiksen kokeilemisen riskejä vähäisinä.

Julkisuudessa se ei kuitenkaan näy.

Jos yritys haluaa tehdä yhteistyötä, se on rahaa myös levy-yhtiölle. Ilmari Kärki

Marraskuussa 2017 poliisi pysäytti Mikael Gabrielin. Räppärin hallusta ja verestä löytyi kannabista, sitten pistettiin hösseliksi.

Artisti julkaisi Facebookissa vuolaan anteeksipyynnön, jossa hän pahoitteli käytöstään, kiitti poliisia yhteistyöstä ja pyysi anteeksi kaikilta sidosryhmiltään keikkamyyjistä ja taustatiimeistä alkaen.

Ilmari Kärjestä se oli outo juttu.

– Mikael Gabriel kuitenkin räppää sen biiseis kolmen gramman tuuteist. Ehkä sitä pelotti, että hanat menee kii.

"Hanat" ovat niitä Kärjen mainitsemia kaupallisia yhteistyökuvioita.

Sanni keittelee kapselikahvia ja seikkailee kehnoissa Aku Ankka -tarinoissa (Aku Ankkaa kustantava Sanoma ja Sannin tähdittämää Vain elämää esittävä Nelonen ovat samaa konsernia). Cheek mainostaa Finnairia, Robin ja Vesta Huawein älypuhelimia. JVG:n Takajeejee-kappaleen musiikkivideolla pyörivät Elisan "hintasaarnaajat". Jenni Vartiainen etsii Bonaquan kanssa "positiivisesti päättyneitä tarinoita" ja niin edelleen.

– Jos yritys haluaa tehdä yhteistyötä, se on rahaa myös levy-yhtiölle. Silloin levy-yhtiön mielestä on järkevää panostaa siihen artistiin, ja artisti kasvaa isommaksi, Kärki sanoo.

Niin kauan kuin mä en mainosta mitään ja pystyn kasvattamaan brändiä vain omal tekemisel, se puskee mua eteenpäin. Ilmari Kärki

Artistien kannattaa olla julkisuudessa mahdollisimman tylsiä, koska neutraali imago tekee artistista houkuttelevamman yhteistyökumppanin. Kärki ei usko, että yritykset varsinaisesti sanelevat artistien tekemisiä, mutta diileihin voi liittyä kirjoittamattomia sääntöjä ja oletuksia.

Ibelläkin on yhteistyökuvioita vireillä, mutta keulakuvapojaksi hän ei halua ryhtyä. Eräs kotimainen yritys haluaisi ostaa hänen yhden kappaleensa käyttöönsä, Helsingin Seudun Liikenne (HSL) puolestaan lupasi 39N-bussilinjasta riimitelleelle Ibelle ilmaiset matkat kesään asti.

– Niin kauan kuin mä en mainosta mitään ja pystyn kasvattamaan brändiä vain omal tekemisel, se puskee mua eteenpäin. En voi chillata yhtä kuukautta sen takii, et oon saanu Huaweilt viis tonnii.

Artisteilta vaaditaan puhtoisuutta usein siksi, että he ovat lasten ja nuorten esikuvia. Pelätään, että paheellinen elämä ajaa nuoret huumehelvettiin. Huolta aiheuttaa sekin, että lapset kuuntelevat ikäisilleen sopimatonta musiikkia.

Samanlaisia huolia esitettiin myös 80-luvulla, mutta miksei Juice lopettanut tupakointia tai Irwin ryyppäämistä? Tai miksei Dingon kuuntelu turmellut kaikkia nykynuorten vanhempia?

Luoto sanoo, että 80-luvulla päihteiden käytöllä nimenomaan tavoiteltiin paheksuntaa. Paheellinen imago vahvisti artistin asemaa. Haters gonna hate.

Nykyään voimakas paheksunta voi rahavirtojen hiipumisen lisäksi merkitä kovia kolauksia urakehitykselle. Kohut iskevät nopeasti ja kovaa. Sannin Vahinko-kappaleen musiikkivideo ehti olla esillä vain päivän, kunnes Helsingin Sanomien toimittajalle tuli "epämiellyttävä olo" siitä, että videolla lapset laulavat oletettavasti seksistä. Video poistettiin, ja kaikilta pyydettiin anteeksi.

Miksi artistit sitten pyrkivät asemaan, jossa yleisö ja etenkin yleisön vanhemmat seuraavat heidän jokaista liikettään? Miksi aikuinen taiteilija alkaa pelätä somemyrskyjä ja luopuu vapaaehtoisesti ilmaisunvapaudestaan?

Koska asettumalla roolimalliksi voi tehdä itsensä tarpeelliseksi, Luoto sanoo.

Kärki ja hänen brändinsä suhtautuvat esikuvana olemiseen varauksella. Hänestä olisi mukavaa kannustaa ihmisiä toteuttamaan itseään ja tavoittelemaan unelmiaan. Päihteitä ja muita elämäntapoja koskevat valinnat jokaisen on kuitenkin tehtävä itse. Ibenkin kappaleissa vilahtelevat dänkkispliffit ja kokaiiniviivat.

– Mä toivon, että mul ei oo mitään lammasfanei, jotka ajattelee, et mitä tahansa mä teen, niin se on vitun hyvä juttu.

Kärki kertoo polttaneensa lukioaikoina paljon pilveä ja kokeilleensa "joitain lääkkeitä". Hän lopetti käytön, kun polttelu alkoi kotiseudulla saada hauskanpidon sijaan päihdeongelman piirteitä. Hän kertoi asiasta vanhemmilleen ja huomasi huumeidenkäytön satuttavan heitä. Sen jälkeen hän on pysytellyt laillisissa päihteissä. Känni pari kertaa kuussa, tupakkaa ja nuuskaa silloin tällöin. Juhlia hän osaa selvin päinkin.

Ennen keikkoja hän ei juo. Esiintyminen on työsuoritus.

– Mut en mä kyl voi väittää, etten ois joskus saanu päihteistä inspiraatioo.

Ei täs mitään räppilaiffia eletä, tää on duunin tekemistä. Ilmari Kärki

Luoto uskoo, että tulevaisuudessa suhtautuminen päihteisiin määrittelee nuorisoidoleita entistä voimakkaammin. Yhdet alkavat nykyistä enemmän korostaa puhtoisuuttaan, toiset paheellisuuttaan.

– Kun yhteiskunta muuttuu, myös paheellisuuden rajat muuttuvat, Luoto sanoo.

80-luvulla yhtenäiskulttuurin Suomea oli helppo shokeerata. Mitä liberaalimmiksi suomalaisten päihdeasenteet muuttuvat, sitä vähemmän puistatusta poppareidenkin pajauttelu aiheuttaa.

Ilmari Kärjen tulevaisuus on vielä avoinna.

Kärki kirjoitti ylioppilaaksi viime jouluna. Opiskelu kiinnostaa, mutta ala on vielä mietinnässä. Aalto-yliopiston luovat alat kiinnostavat, samoin äidinkieli ja kirjallisuus. Ulkomaillekin voisi lähteä, mutta ensin on aika luoda uraa Suomessa.

– Ei täs mitään räppilaiffia eletä, tää on duunin tekemistä. Semmosen duunin, josta tykkää tosi paljon.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Piispan kirjaa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Anton Vanha-Majamaan Kannabiskirjaa (Kosmos 2018), THL:n selvityksiä suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista vuosilta 1992–2014 (2016) ja vuonna 2018 (2019) sekä Poliisiammattikorkeakoulun ennakointitutkimusta Huumeet Suomessa 2020 (2012).

Lue myös:

Jo joka neljäs suomalainen on käyttänyt huumeita – Näin päihdeasenteet ovat vuosien varrella muuttuneet

Vihreä aalto etenee maailmalla, mutta milloin kannabis laillistetaan Suomessa? Näin vastaavat puolueet

Britannia ei enää käytännössä pysty eroamaan Euroopan unionista sovittuna päivänä, eli 29. maaliskuuta, sanoi maan valtiovarainministeri Philip Hammond yleisradioyhtiö BBC:lle.

Hammondin mukaan Britannia tarvitsee joka tapauksessa lyhyen jatkoajan, jotta tarvittava lainsäädäntö saadaan hyväksyttyä.

Britannian parlamentin on määrä äänestää ensi viikon aikana pääministeri Theresa Mayn neuvottelemasta erosopimuksesta. Kyseessä on jo kolmas äänestys. Kaksi aiempaa ovat kaatuneet parlamentissa selvin luvuin.

Maassa käydään nyt ankaraa viime hetken poliittista kädenvääntöä, jossa sopimukselle yritetään saada riittävä tuki. Hammondin mukaan äänestys perutaan, jos ei ole ilmeistä, että riittävä tuki on varmistettu. Tällöin Britannia olisi päätymässä EU-eroon ilman erosopimusta, mikä pelätään johtavan hallinnolliseen kaaokseen.

Hammond arvioi haastattelussa, että huomattava määrä kansanedustajia on kääntynyt sopimuksen kannalle, sillä "kaikki vaihtoehdot olisivat heille niin epämiellyttäviä, että he ovat alkaneet pitää pääministerin ehdotusta parhaana tapana hoitaa brexit".

Ministeri ei kuitenkaan uskonut, että sopimuksella olisi vielä parlamentin enemmistön tukea.

EU:n huippukokous, jossa lykkäystä voitaisiin käsitellä, pidetään torstaina.

Viime torstaina parlamentti hyväksyi esityksen, että Britannia pyytää EU-mailta EU-eronsa lykkäämistä ainakin kesäkuulle. Lykkäys edellyttää, että briteillä on jokin järkevä syy ja suunnitelma lykkäämiselle.

Pääministeri May on kirjoittanut Sunday Telegraph -lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän pyytää isänmaan edun nimissä kansanedustajia tukemaan esitystään.

Työväenpuoluella omat neuvottelut

Britannian oppositiossa oleva työväenpuolue hakee samaan aikaan omaa ratkaisuaan. Puheenjohtaja Jeremy Corbyn on kutsunut kaikki puolueet neuvotteluihin, joissa yritetään löytää työväenpuolueen oman esityksen pohjalta kompromissiratkaisu.

Corbyn on joutunut taiteilemaan puolueensa eri linjausten välillä. Osa puolueaktiiveista kannattaa EU-eroa, osa vastustaa. Puolueessa on myös kannatusta uudelle brexit-kansanäänestykselle.

Työväenpuolue vastustaa Mayn esitystä. Corbynin uusi linjaus on, että jos Mayn esitys saa parlamentin enemmistön tuen, Mayn sopimuksen mukainen eropäätös olisi alistettava kansanäänestykseen.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Kuka Britanniaa oikein johtaa? Valtataistelu vaarantaa jo tulevaisuuden

Analyysi: Jatkoajan hakeminen ei riitä – sopimukseton ero uhkaa Britanniaa ellei brexit-suosta päästä ylös

Parikymppinen Denis Purhonen on jo useamman vuoden etsinyt elämälleen suuntaa. Hän kertoo etsivänsä aktiivisesti töitä – aiemmin niitä on myös ollut, mutta juuri nyt ei.

Opinnot eivät peruskoulun jälkeen ole edenneet. Heti yhdeksännen luokan jälkeen oli vaikeaa eikä mikään vaihtoehto tuntunut hyvältä ja Purhonen jäi kotiin. Hieman myöhemmin aloitetut sähköalan opinnot jäivät kesken.

– Siitäkin on melkein kolme vuotta. Nyt mä olen kuitenkin päättänyt, että haluan toimia itseni eteen. Haluan tehdä töitä niin kuin normaalit ihmiset ja olla normaalissa rytmissä.

Denis Purhonen on tullut ensimmäistä kertaa nuorten neuvontapisteeseen Ohjaamoon, joita on viime vuosina perustettu eri puolille Suomea. Täältä hän etsii apua nyt oman asunnon löytämiseen.

Purhonen vaikuttaa tulevaisuuden suhteen toiveikkaalta, vaikka onkin nyt yksi niistä kymmenistä tuhansista työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, joiden auttamiseen ja tukemiseen on viime vuosina yritetty kuumeisesti keksiä keinoja.

– Mä haluan päästä itsenäistymään. Etsin nyt ohjausta ja vinkkejä siihen, miten pääsen eteenpäin.

Kuukausi sitten saatiin ilahduttavia uutisia: ilman työtä ja koulutuspaikkaa olevien nuorten määrä on alkanut kutistua. Nuorten työllisyys on parantunut suotuisan talouskasvun ansiosta.

Myös Ohjaamon kaltaisten yhden luukun palvelujen uskotaan auttaneen monia nuoria oman suunnan löytämisessä.

Mutta edelleen Suomessa arvioidaan olevan noin 60 000 alle 30-vuotiasta syrjäytynyttä. Ja se on liikaa.

Erityistä huolta herättävät ne, joilla on vain peruskoulupohja. Tällä hetkellä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että peruskoulu ei riitä nykyisille työmarkkinoille vaan kaikkien pitäisi suorittaa ainakin toisen asteen tutkinto.

Mutta pitäisikö sen olla myös nuoren velvollisuus, siis pakollista?

Oppivelvollisuuden laajentaminen noussee hallitusohjelmaan

Ylen vaalikoneessa kysyttiin, pitäisikö oppivelvollisuuden yltää lukioihin ja ammattioppilaitoksiin.

Kaikista vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista 65 prosenttia on täysin tai jokseenkin sitä mieltä, että pitäisi. Eri mieltä oli 34 prosenttia.

Sosiaalidemokraateista, vasemmistoliitosta ja vihreistä lähes kaikki jatkaisivat oppivelvollisuutta – ja siis myös koulutuksen maksuttomuutta – toisen asteen opintoihin. Tätä mieltä on selvä enemmistö myös keskustan ehdokkaista.

Puolueena keskusta on kyllä puhunut oppivelvollisuuden takarajan nostamisesta 18 vuoteen, mutta korostanut keskustelussa jatko-opintovalmiuksien saavuttamista eikä niinkään toisen asteen tutkinnon suorittamista kokonaan.

Kielteisellä kannalla selvimmin ovat perussuomalaisten ja kokoomuksen ehdokkaat.

Kuntaliiton opetus ja kulttuuriasioista vastaava johtaja Terhi Päivärinta pitää tulosta odotettuna. Julkinen keskustelu ja joidenkin puolueiden vaaliohjelmatkin ovat antaneet jo selvät viitteet, että jollain tavalla koulutuspolun pituuteen tullaan lähivuosina puuttumaan.

Laajaa kannatusta tuntuu nyt olevan erityisesti esiopetuksen laajentamisella ja varhaiskasvatuksen merkityksen korostamisella syrjäytymisen ehkäisyssä. Sen mahdolliset vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta vuosien päästä.

Päivärinta arveleekin, että myös oppivelvollisuuden pidentäminen yli peruskoulun tulee neuvottelupöydälle.

– Hallitusohjelmaan se varmaan nousee, mutta on eri asia, missä muodossa. Eli sanotaanko, että pidennetään, vai aiotaanko selvittää asiaa.

Kuntaliitto ei lämpene oppivelvollisuuden laajentamiselle kummassakaan päässä opinpolkua, koska se tarkoittaa lisäkustannuksia. Kun koulutus olisi velvoittavaa, pitäisi esimerkiksi oppimateriaalien ja työvälineiden olla kaikkien saatavilla maksuttomasti.

– Se toisi mukanaan opiskelijalle myös esimerkiksi kuljetuksiin ja majoitukseen liittyviä etuuksia, Päivärinta sanoo.

Kuntaliitto on tehnyt karkean laskelman oppivelvollisuuden pidentämisen kustannuksista. Laskelman mukaan se maksaisi jopa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Laskelma on tehty olettaen, että oppivelvollisuus jatkuisi toisen asteen suorittamisen loppuun saakka eli 19-vuotiaaksi. Osassa esillä olleista malleista oppivelvollisuus päättyisi aiemmin, jo täysi-ikäistyessä.

Päivärinnan mielestä rahat pitäisi kohdistaa täsmätoimina niihin nuoriin, jotka tukea tarvitsevat – ei kaikille.

Hän myös muistuttaa paljon puhutusta ongelmasta, ettei kaikilla peruskoulun päättävillä ole riittäviä taitoja jatko-opintoihin. Rahan laittaminen oppivelvollisuuden pidentämiseen ei hänen mukaansa paranna perusopetuksen ongelmia.

– Toivon, että mietitään tarkkaan, mikä on se asia, joka halutaan korjata ja mietitään, että mikä toimenpide siihen parhaiten purisi. Suurin osa ikäluokasta menee kuitenkin tämän koulutussysteemin läpi ihan normaalisti, Päivärinta sanoo.

Taloustieteilijä panisi kasvatuksen asiantuntijat selvittämään asiaa

Talouspolitiikan arviointineuvosto puolestaan julkaisi viime vuonna raportin siitä, pitäisikö oppivelvollisuusikä nostaa Suomessa 18 ikävuoteen.

Sen perusteella oppivelvollisuuden pidentäminen lisäisi toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää, josta taas olisi selvää hyötyä niin myöhempään työllistymiseen kuin tuloihinkin. Jopa niin paljon, että oppivelvollisuusiän nosto voisi maksaa itsensä takaisin esimerkiksi verotuloina.

Raportin yksi kirjoittaja, taloustieteen professori Roope Uusitalo kannattaakin oppivelvollisuusiän nostamista parilla vuodella. Silti hän on hieman yllättynyt, että Ylen vaalikoneessa kannatus oppivelvollisuuden pidentämiselle on nyt näinkin suurta.

Varsinkin kun kysymyksessä puhuttiin vain lukioista ja ammattikouluista eikä lainkaan esimerkiksi oppisopimuskoulutuksesta, valmentavasta ammatillisesta koulutuksesta tai kymppiluokista. Käytänto kun sallii oppivelvollisuuden suorittamisen toisella asteella paljon monimuotoisemminkin.

– Riippuu tietysti vaalituloksesta ja mitkä puolueet ovat hallitusneuvotteluissa, mutta varmaan se nousee hallitusneuvotteluissa esiin. Hienointa olisi, että seuraavaksi päätettäisiin, että olkaa ekonomistit nyt hiljaa ja pantaisiin nuorisotyön ja kasvatuksen asiantuntijat miettimään, mikä on paras muoto toteuttamiseen, Uusitalo sanoo.

Pakollinen toinen aste jakaa mielipiteet Helsingin Ohjaamossa

Ammattiopintonsa keskeyttänyt Denis Purhonen on sitä mieltä, että oppivelvollisuuden jatkuminen peruskoulun jälkeisiin opintoihin olisi ollut hänelle hyväksi.

– Mun mielestä sen pitäisi olla pakollista. Kun oppivelvollisuus loppui, niin minäkin ajattelin, että tästä on nyt vaan helppo jäädä pois. Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin olisin käynyt ammattiopinnot läpi, jos se olisi ollut pakollista.

Parikymppinen Sara Hietala puolestaan ei kannata oppivelvollisuuden pidentämistä. Hän keskeytti aikanaan lukion ja meni työpajaan. Sen jälkeen hän vielä palasi lukioon ja on nyt ylioppilas.

Näiden vuosien aikana löytyi oma intohimo eli taide. Nyt Hietala on työkokeilussa Mediakylpylän videoryhmässä.

– Jos sinut kahlitaan pakollisuuteen, se saattaa estää kasvamista ja oman tien löytämistä. Oman kokemukseni pohjalta tiedän, että on tärkeää löytää oma tiensä ja saada oma rauha ja tuki. Tässä iässä vielä hakee itseään.

Miten monipuolinen supernainen Minna Canth olikaan! Hänen syntymästään on kulunut 175 vuotta ja Minnan kunniaksi järjestetään lukuisia tilaisuuksia ja juhlia.

Mitä sinä hänestä muistat? Muistatko yhtään teosta nimeltä? Miten iso lapsikatras hänellä oli? Entä minkä asioiden puolesta Minna oli valmis palopuheisiin, vaikka sai muiden vihat niskaansa?

Näitä voit pohtia vastatessasi Minna-kysymyksiin.

Jos tuntuu liian vaikealta, arvaa ja kokeile onneasi.

Tietovisan kysymykset ja vastaukset on tarkistanut tutkija, tietokirjailija Minna Maijala.

Tarvitseeko meidän tietää, kuka oli Minna Canth tai mitä hän teki? Onko hänen tekemisillään mitään merkitystä? Osallistu keskusteluun jutun alapuolella. Kommentointi on auki klo 22 saakka.

Lisää Minna Canthista:

Minna Canth oli aikansa radikaali ja päähänpotkittujen puolustaja – nyt hänen värikkäästä elämästään tehdään esityksiä enemmän kuin koskaan.

Minna Canthista se alkoi – 175 vuotta sitten syntynyt kirjailija ja vaikuttaja oli kuin luonnonvoima

Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä 19.3.

Virallisesti hirmumyrskyn jäljiltä kuolleita on kirjattu 84.

Mosambikin presidentti Filipe Nyusi kertoi kuitenkin maanantaina, että lennettyään tuhoalueen yllä uhrien määrä näyttää olevan moninkertainen, jopa yli tuhat.

Jopa 100 000 ihmistä on lisäksi hengenvaarassa. Punaisen ristin mukaan 90 prosenttia 500 000 asukkaan Beiran kaupungista on vahingoittunut tai tuhoutunut.

Kyseessä voi siis olla pahin myrsky maassa kahteenkymmeneen vuoteen.

Idai-sykloni iski Beiraan viime viikolla siirtyen sisämaahan. Se toi mukanaan rankkasateita ja kovia tuulia myös Zimbabween ja Malawiin.

Todelliset tuhot alkavat paljastua vasta nyt, sillä maantiet ovat paikoin olleet tulvan vallassa. Edelleenkään kaikille myrskytuhoalueille ei ole mahdollista päästä.

YK ja Punainen risti auttavat pelastustöissä mm. toimittamalla ruokaa ja lääkkeitä.

Lue lisää:

Suomalainen avustustyöntekijä Mosambikissa: Myrsky vahingoittanut lähes kaikkia suurkaupungin taloja

Mosambikissa ja Zimbabwessa riehuneessa hirmumyrskyssä kuollut yli 120 ihmistä

Trooppinen hirmumyrsky Idai iskemässä Mosambikiin, pahin myräkkä vuosikausiin uhkaa kymmeniä tuhansia ihmisiä

Meyer Turun telakalla rakenteilla olevan Costa Smeralda -risteilijän työntekijät evakuoitiin maanantaina loppuiltapäivästä syttyneen tulipalon seurauksena.

Tuli syttyi laivan 15. kannella keulassa, kun varastotavara syttyi palamaan hitsaamisen takia, telakka kertoi.

Pelastuslaitos ja telakan palokunta saivat palon nopeasti sammutettua. Palon aineelliset vahingot jäivät vähäisiksi, mutta kaksi telakan palokunnan jäsentä sai lieviä vammoja. Palosta tuli alkuvaiheessa runsaasti savua.

Costa Smeralda laskettiin vesille muutama päivä sitten. Palon materiaalivahingot jäivät telakan mukaan niin pieniksi, että ne eivät vaikuta laivan valmistumiseen.

Lue lisää:

337 metrinen Costa Smeralda laskettiin vesille – suurin Turusta lähtenyt alus kymmeneen vuoteen

Ylen ensimmäisessä puheenjohtajatentisssä RKP:n Anna-Maja Henriksson. Henriksson vaati vahvasti suurempia pakolaiskiintiöitä ja oikeusturvaa turvapaikanhakijoille.

Seuraavana tenttitävänä on tiistaina KD:n Sari Essayah. Keskiviikkona vuorossa on keskustan Juha Sipilä.

Vaalitenttiä analysoivat politiikan tutkija Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio sekä Ylen Heikki Valkama. Miten meni? Analysoijat summaavat tässä artikkelissa tentin kulun ja yllätykset. Alla on luettavissa myös tentin live-analyysi.

Mikä oli tentin kohokohta? Missä kohdassa tentti sähköistyi?

Johanna Vuorelma: Henriksson oli vahvimmillaan, kun puhuttiin RKP:n liberaalimmasta maahanmuuttopolitiikasta. Kokonaisuudessaan tentistä jäi kuitenkin aika hajanainen kuva puolueen kärkiteemoista. Edelleen keskeisin kysymys äänestäjän näkökulmasta on, mitä muuta puolue tarjoaa äänestäjälle kuin kaksikielisen Suomen intressien ajamista.

Antti Mustakallio: Hieman yllättäen esille noussut hopeavesiasia sai selvästi Henrikssonin hermostumaan. Se on ymmärrettävää. Hopeavesi on myrkky, mutta mitä ilmeisemmin hopeaveden käytön puolesta ovat puhuneet tahot, jotka ovat RKP:n äänestäjiä. Monissa isoissa kysymyksissä tuntui siltä, että puolue ei halua ottaa johtajuutta ja vetovastuuta monissa kysymyksissä. Monissa asioissa katsotaan, miten asiat menevät ja sitten keskustellaan. Maahanmuuttoasiasta tuli selkeitä linjauksia.

Mikä oli outo hetki?

Antti Mustakallio: Hopeavesi- ja nuuskakeskustelut tulivat hieman päivänpoliittisten otsikkokysymysten ulkopuolelta ja siitä seurasi hieman hämmentävää selittelyä.

Johanna Vuorelma: Henrikssonin haparointi kysymyksessä kaksikielisestä koulusta herätti hämmennystä. Pyrkikö hän harhauttamaan esittämällä epätietoista vai ei ollut aidosti perillä puolueen linjasta liittyen kielipolitiikkaan kouluissa? Vai ei ehkä ymmärtänyt mihin toimittaja viittasi?

Toistuiko jokin ydinsanoma?

Antti Mustakallio: Ollaan liberaaleja sillanrakentajia.

Johanna Vuorelma: RKP:n kohdalla ydinsanoma liittyy luonnollisesti ruotsin kielen asemaan Suomessa – se kiinnittyy moniin eri politiikkakysymyksiin.

Kenelle sanoma tai kritiikki oli suunnattu?

Johanna Vuorelma: Yllättäen RKP asemoitui hallituksen kritisoijana, vaikka vaalikaudella kritiikki on ollut varsin hiljaista. Nyt vaalien alla puolue selvästi pyrkii hyötymään oppositioasemasta, mikä on sinänsä uudenlainen tilanne niin pitkän hallitusvastuun jälkeen.

Antti Mustakallio: Tutkija Jenni Karimäki sanoi hyvin, että kielikysymyksistä riisuttuna liberaali mutta samalla riittävää sosiaaliturvaa ajava puolue yrittää kohdistaa sanansa hirmuiselle joukolle ihmisiä, joilla on varmasti monta muutakin puoluetta tarjolla. Siksi odottelin vähän terävämpiä linjauksia, joilla olisi voitu kalastella täsmällisesti jonkun profiilin äänestäjiä (perinteisten kannattajien lisäksi). Tuntuu kuitenkin siltä, että puolueen brändääminen liberaaliksi puolueeksi on se, jolla yritetään saada irtonaisia ääniä.

Meniköhän se ihan näin? Tuliko puheeksi jokin erikoinen tai totuudenvastainen väite?

Johanna Vuorelma: Yksi erikoinen väite liittyi Henrikssonin kantaan hopeavedestä. Se on todettu terveydelle vaaralliseksi, mutta hän kierteli tätä ja siirsi vastuun käyttäjälle. Linjaisiko hän näin myös muiden vaarallisten aineiden kohdalla?

Antti Mustakallio: Itse jäin ihmettelemään puhetta kaksikielisistä kouluista. Minun on vaikea uskoa, että Henriksson olisi tietoisesti näytellyt tietämätöntä. Siksi jäänkin ihmettelemään sitä, miten puheenjohtaja ei voi tuntea asioita, joita puolue on kuitenkin vastustanut. Ehkäpä tätä vielä jossain vaiheessa setvitään.

Miten tentattava esiintyi?

Johanna Vuorelma: Alussa Apunen peräänkuulutti vahvoja kantoja – niitä Henriksson ei juurikaan esittänyt vaan esiintyi sovittelevana ja kompromissihakuisena. Rauhallinen ja joustava linja. Puhutteleeko äänestäjiä?

Antti Mustakallio: Henrikssonin esitys oli rutinoitunutta, varmaa ammattipoliitikon esiintymistä. Hän tuntee oman puolueensa linjaukset ja osaa ne riittävällä selkeydellä tuoda myös esille. Puheessa oli omaelämäkerrallisia jaksoja, jotka tuovat - kuin itsestään - lämpöä niin puheeseen kuin puheenjohtajan hahmoonkin. Erityisesti mieleen jäi maininta siitä, että Henrikssonin vanhemmat kuolivat, kun hän itse oli vielä hyvin nuori. Henrikssonin esiintymisestä on helppo uskoa, että hänen johtamansa puolue olisi sovitteleva ja varsin joustavakin.

Puheenjohtaja Anna-Maya Henriksson sai pitää myös valmistellun puheen. Miten puhe onnistui? Mikä jäi mieleen?

Antti Mustakallio: Puhe oli mielestäni varsin hyvin läpiajateltu kokonaisuus, jossa kuitenkin oli sen verran monta teemaa, että kaikki asiat eivät jääneet mieleen. Lisäksi puheessa oli jonkun verran esitelmämäisen luettelon piirrettä siinä, että aiheesta toiseen siirryttäessä oli aika selkeitä saumakohtia (esim. vanhustenhoidosta ilmastonmuutokseen). Niin kuin poliitikkoja on opastettu Henrikssonkin otti mukaan havainnollistavia kertomuksia ja olipa hänellä mukana vielä havaintoväline - kirje! Nämä arvatenkin lisäsivät puheen kiinnostavuutta monien korvissa. Monet ihmiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä ja ihmiskohtaloista kuin asioista (poliitiikkateemoista). Henriksson käytti puheessaan muistiinpanoja, joka yhtäältä on ihan ok, mutta toisaalta erityistä vaivannäköä osoittaisi se, että muistiinpanojakaan ei tarvittaisi. Niinpä en osaa pitää Henrikssonin puhetta erityisen häikäisevänä tai mieleenjäävänä, mutta selkeästi ilmaistu ja puhuttu se kyllä oli.

Johanna Vuorelma: Henriksson tai hänen puheensa kirjoittajat ovat selvästi kuunnelleet oppeja siitä, miten hyvässä puheessa pitää olla omakohtainen tarina. Tällä kertaa se jäi kuitenkin aika pinnalliseksi johdatteluksi vaaliteemoihin. Sisällön suhteen teemat olivat pikemminkin vasemmalla kuin oikealla, mikä osoittaa hyvin sen, miten vaikea puoluetta on asemoida poliittiselle kartalle. Henrikssonin puhe oli varsin tyypillinen suomalaisen poliitikon puhe: siinä listattiin muutamia teemoja, mutta ilman vahvaa paatosta. Puhe ei herättänyt äänestäjässä yhteiskunnallista intohimoa tai saanut ohjattua poliittista keskustelua ydinteeman äärelle. Ydinkannattajajoukolle se oli varmaan kuitenkin tasainen vahva suoritus – tosin ruotsiksi oli vain yllättävän pieni osuus.

Jokainen puheenjohtaja ja puolue saa oman päivänsä seuraavan kahden viikon aikana

Puheenjohtajien vaalitenttipäivät arvottiin joulukuussa suorassa Aamu-tv:n lähetyksessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Tentit jatkuvat huomisesta aina torstaihin saakka ja taas ensi viikon maanantaina.

Tiistai 19.3. Sari Essaiyah, Kristillidemokraatit
Keskiviikko 20.3. Juha Sipilä, Keskusta
Torstai 21.3. Pekka Haavisto, Vihreät

Maanantai 25.3. Antti Rinne, SDP
Tiistai 26.3. Petteri Orpo, Kokoomus
Keskiviikko 27.3. Li Andersson, Vasemmistoliitto
Torstai 28.3. Jussi Halla-aho, Perussuomalaiset
Maanantai 1.4. Sampo Terho, Siniset

Lue myös:

Etsi ehdokkaasi Ylen Vaalikoneessa!(siirryt toiseen palveluun)

Lue, katso ja kuuntele Ylen parhaat vaalijutut

Erilainen pääministeritentti: Mitä kadut eniten, milloin nauroit kunnolla? Näin Anna-Maja Henriksson vastasi – video

Eduskunta hyväksyi tänään lopullisesti kansanedustajien sopeutumiseläkkeiden lakkauttamisen.

Järjestelmä korvataan kokonaan kansanedustajien sopeutumisrahalla, jota voi saada enintään kolmen vuoden ajan. Sopeutumisrahan suuruus on vähintään 2 100 euroa kuussa.

Sopeutumiseläkkeitä on kritisoitu erityisesti siitä, että niissä on huomioitu kansanedustajan ansiotulot, mutta ei pääomatuloja. Lisäksi eläkettä on voinut saada aina vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka.

Lue myös:

Sopeutumiseläkkeen lakkautuksen mukana yllätys: yli 15 vuoden takaisille ministereille kaavaillaan lisäeläkettä

Stora Enson Oulun tehtaan väki marssii ulos tiistaiaamuna kello 6 vastatoimena tänään ilmoitetuille yhtiön aikeille lopettaa hienopaperin tuotanto kaupungissa.

Työnseisaus on kahden vuorokauden pituinen. Töihin jää tulematta yli 600 työntekijää Stora Ensolta ja sen kunnossapitoyhtiö Eforalta.

Stora Enso ilmoitti tänään, että se suunnittelee sulkevansa hienopaperikoneen Oulussa ja vähentävänsä 400 työpaikkaa. Oulun tehdas on tarkoitus muuttaa hienopaperitehtaasta kartonkitehtaaksi.

Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan Oulussa saadaan käyttöön normaalit ELY-keskuksen ja TE-toimiston tarjoamat muutosturvan keinot. Hänen mukaansa muutosturvatoimet voidaan aloittaa välittömästi yt-neuvotteluiden alkaessa, ja Pohjois-Pohjanmaan TE-toimisto on hyvin tilanteen tasalla.

Lindstömin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö selvittää lisäksi Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) mahdollisuudet tukea Stora Ensolta irtisanottavien uudelleentyöllistymistä.

– Työ- ja elinkeinoministeriö ottaa kaikki rakennemuutokset äärimmäisen vakavasti ja hyödyntää koko palvelurepertuaarinsa tilanteen helpottamiseksi, Lindström toteaa tiedotteessa.

Lue myös:

Analyysi: Suomen suurimman paperitehtaan jättimuutos ja yt-neuvottelut kertovat kaiken metsäteollisuuden nykymenosta

Stora Enso suunnittelee sulkevansa paperikoneen Oulussa ja vähentävänsä 400 työpaikkaa – työntekijöille isku tuli "puun takaa"

Nuorin heistä oli 3-vuotias.

Osa heistä oli syntynyt Uudessa-Seelannissa, osa paennut vainoa tai sotaa eri puolilta maailmaa. Heidän synnyinmaitaan olivat muun muassa Pakistan, Intia, Arabiemiraatit, Somalia, Bangladesh. Heidän joukossaan oli lentokoneiden huoltoinsinööri, ravintoloitsija ja lukion opiskelija.

He kaikki kuolivat perjantaina kahteen moskeijaan tehdyissä terrori-iskuissa. Yhteensä heitä on 50.

Isä Khalid ja poika Hamza: Äiti puhui poikansa kanssa puhelimessa juuri, kun ampuja iski

Viime perjantaina kengittäjä Khalid Mustafa vei poikansa Hamzan ja Zaedin al-Noorin moskeijaan Christchurchin Deans Avenuella.

Mustafan perhe oli paennut Syyrian sotaa. He ehtivät viettää pakolaisleirillä Jordaniassa kuusi vuotta. Vihdoin viime kesänä perhe sai kuulla pääsevänsä Uuteen-Seelantiin.

Hamza, 16, oli aloittanut opinnot Cashmeren lukiossa ja alkanut totutella elämään uudessa kotimaassa.

– Erinomainen ratsastaja, oli ratsastanut kilpailuissa aiemmissa kotimaissaan. Hän halusi olla eläinlääkäri, mikä kuvasti hänen rakkauttaan eläimiin, Cashmeren lukion rehtori Mark Wilson kuvaili opiskelijaansa New Zealand Heraldin videolla.

– Vaikka hän ei ehtinyt olla täällä kauan, hän oli nopeasti saanut uusia ystäviä, Wilson kertoi.

Perjantaina isä Khalid ja Hamza kuolivat terroristin luoteihin. Zaed, 13, loukkaantui vakavasti.

Stuff-verkkojulkaisun mukaan perheen äiti Salwa Mustafa puhui puhelimessa Hamzan kanssa juuri, kun häntä ammuttiin. Poika ehti soittaa äidilleen ammuskelun alettua.

– Hän sanoi: "Äiti, joku tuli moskeijaan ja hän ampuu meitä". Hän juoksi veljensä kanssa, jota oli ammuttu jalkaan.

– Sen jälkeen kuulin laukauksia, hän kiljui. Sen jälkeen en enää kuullut häntä, äiti kommentoi Stuffille.

Äiti yritti puhua pojalleen 22 minuuttia ennen kuin joku otti puhelimen ja kertoi äidille, että poika taitaa olla kuollut.

Zaed leikattiin ja hän on hoidettavana sairaalassa.

Salwa kertoi Radio Uuden-Seelannin haastattelussa, mitä heille kerrottiin Uudesta-Seelannista, kun perhe oli hyväksytty maahan heinäkuussa 2018.

– Se on maailman turvallisin valtio, upein maa jonne mennä...aloitatte siellä upean elämän. Mutta ei se ollut.

Mucaad Ibrahim: Iskun nuorin uhri oli vain 3-vuotias

Mucaad Ibrahim oli al-Noorin moskeijassa veljensä ja isänsä kanssa, kun ammuskelu alkoi. Hän joutui kaaoksessa heistä erilleen.

Mucaad oli syntynyt Christchurchissa. Kuten monista muista lapsista, hänestäkin oli hauska leikkiä tablet-tietokoneella.

Mucaad on iskun tiettävästi nuorin uhri.

Haji Daoud Nabi: Pakeni Afganistanista 40 vuotta sitten, auttoi muita pakolaisia

Haji Daoud Nabi, 71, oli muuttanut Uuteen-Seelantiin vuonna 1979, pakoon Neuvostoliiton ja Afganistanin sotaa. Nabi oli ammatiltaan insinööri, nykyisin eläkkeellä.

Uudessa kotimaassaan hän johti afganistanilaisten yhdistystä ja yritti auttaa muita pakolaisia.

– Hän sai heidän tuntemaan olonsa kotoisaksi, Nabin 43-vuotias poika Omar kertoi Al-Jazeeran puhelinhaastattelussa.

Hän muisteli isänsä puhuneen yhtenäisyyden merkityksestä vain pari päivää ennen kuolemaansa.

– Isäni sanoi, kuinka tärkeää on levittää rakkautta ja yhtenäisyyttä toistemme keskuuteen ja suojella jokaista yhteisön jäsentä.

Nabin toinen poika Yama Nabi saapui perjantain rukoushetkeen myöhässä. Silloin poliisit olivat jo ehtineet paikalle, Yama Nabi kuvaili Sydney Morning Heraldille.

Ulkona Yama Nabi kuuli ystävältään, että isä Haji oli pelastanut ystävän hengen. Se sai hänet uskomaan, että isä on hengissä.

Kun tietoa ei ollut saatavilla, Yama Nabi päätyi katsomaan terroristin kuvaamaa videota iskusta. Videolta hänelle selvisi, että yksi uhreista oli isä.

Ansi Alibava: 25-vuotias opiskelija muutti Intiasta Uuteen-Seelantiin

Ansi Alibava, 25, oli mennyt naimisiin Abdul Nazerin kanssa vuonna 2017. He muuttivat yhdessä Intiasta Christchurchiin, jotta Alibava voisi suorittaa maatalousalan maisterin tutkinnon Lincolnin yliopistossa.

Tavoitteena oli löytää valmistumisen jälkeen työpaikka Uudesta-Seelannista. Alibava oli saanut tutkintonsa valmiiksi kolme viikkoa aiemmin.

Puoliso Abdul Nazer työskenteli supermarketissa. Hän kertoi perjantain tapahtumista uutiskanava CNN:n haastattelussa.

Nazer istui al-Noorin moskeijassa vasemmalla puolella, Alibava muiden naisten kanssa oikealla puolella, kun ammuskelu alkoi. Nazer sattui olemaan lähellä hätäuloskäyntiä. Hän pääsi pakoon jonkun hajotettua oven lasin.

Nazer juoksi soittamaan apua ja palasi moskeijalle. Hän löysi vaimonsa makaamasta kadulta, kasvot alaspäin . Poliisi komensi aviomiehen muualle. Vaimon kuolema vahvistettiin vasta lauantaina illalla.

Nyt Nazer haluaa lähettää vaimonsa haudattavaksi kotiseuduille Intian Keralaan.

Lue myös:

Ghassan Alaraji menetti ystävänsä, Rob Classworthin usko murskattiin – Yle tapasi joukkomurhan järkyttämiä uusiseelantilaisia

Christchurchissa asuvat suomalaiset kuvaavat tunnelmaa: Kuin Suomessa ensimmäisen kouluampumisen jälkeen

Filippiineillä rantaan huuhtoutuneen kuolleen valaan vatsasta on löytynyt 40 kiloa muovipusseja, tutkijat kertovat.

Davaon kaupungin läheltä löytyneen hanhennokkavalaan ruhon poimi talteen maaliskuun puolivälissä D'Bone Collector Museum.

Museo kertoi Facebookissa, että eläimen vatsasta löytyi eniten muovia, mitä he ovat koskaan nähneet valaassa. Otus oli niellyt muun muassa 16 riisisäkkiä sekä lukuisia ostoskasseja.

– Tämä on kuvottavaa. Hallituksen pitää ryhtyä toimiin niitä vastaan, jotka pitävät vesiväyliä ja meriä roskiksina, museo kirjoitti Facebookissa.

Uutiskanava CNN:n mukaan valas oli kuollut muovin aiheuttamaan nestehukkaan ja nälkiintymiseen.

Science-tiedelehdessä vuonna 2015 julkaistun raportin mukaan 60 prosenttia mereen päätyvästä muovijätteestä oli lähtöisin Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Sri Lankasta.

Lue myös:

Filippiinien rannat tukehtuvat muoviin – Maa syytää jätettä mereen kolmanneksi eniten maailmassa

Tyypin 1 diabetes on Suomessa maailman yleisintä. Sen syntymekanismi on ollut pitkään arvoitus. Jo pitkään siihen on yhdistetty enterovirustulehdukset. Tuore Jutta Laihon väitöstutkimus tarjoaa siitä lisävahvistusta.

Enteroviruksia esiintyy maailmanlaajuisesti, ja ne ovat yleisimpiä ihmisille infektioita aiheuttavista viruksista.

Suomessa enteroviruksia todetaan vähemmän kuin monissa muissa maissa. Tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että tämän vuoksi suomalaislapset ovat erityisen alttiita enterovirusten mahdollisille diabetesvaikutuksille. Tämä selittäisi sen, miksi tyypin 1 diabetes on Suomessa poikkeuksellisen yleinen.

Valtaosa enterovirusten aiheuttamista infektioista on oireettomia tai hyvin vähäoireisia. Lapsilla on tavallinen esimerkiksi enterorokko.

Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa, että enteroviruksia löytyy useista diabeetikoiden kudoksista useammin kuin terveiltä verrokeilta. Tulokset vahvistavat käsitystä enterovirusinfektioiden merkityksestä taudin synnyssä.

Kaksi vuotta sitten tamperelaisryhmän tutkimuksessa osoitettiin, että enterovirusinfektiot ovat noin kolme kertaa yleisempiä suomalaislapsilla, jotka olivat vasta-aineiden perusteella sairastumassa diabetekseen. Yhteys koski infektioita, jotka olivat tapahtuneet yli vuosi ennen vasta-aineiden toteamista.

Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa haiman insuliinia tuottavat beetasolut tuhoutuvat, minkä takia sairastunut ei pärjää ilman insuliinia.

Tyypin 1 diabetekseen ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa tai sairaudelta ehkäisevää hoitoa. Suomessa tautia sairastavia on noin 50 000. Määrä on kasvanut nopeasti teollisuusmaissa.

Tyypin 1 diabetestä hoidetaan insuliinilla ja jatkuvalla verensokerin seurannalla. Hoito on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina.

Enterovirusta löytyi useista kudoksista

Tyypin 1 diabeteksen synnyn määrittelee tutkijoiden mukaan geneettinen alttius, mutta lisäksi tarvitaan ympäristötekijöitä.

Enteroviruksen proteiinia löytyi väitöstutkimuksessa tyypin 1 diabeetikoiden haimasta ja ohutsuolesta tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin verrokeilta. Myös pernassa ja haiman imusolmukkeissa havaittiin viruksen proteiinia.

Lisäksi viruksen genomia löytyi näistä kudosnäytteistä. Viruksen määrä oli pieni, mikä viittaa jatkuvaan matala-asteiseen infektioon. Immuunivaste oli aktivoitunut haimanäytteissä, joista löydettiin enterovirusta ja tämä virusvaste oli voimakkaampi diabeetikoilla kuin verrokeilla.

– Jatkotutkimuksissa on tärkeää selvittää, heijastaako enterovirusten ja diabeteksen välinen yhteys näiden virusten roolia taudin synnyssä. Jos tämänkaltainen syy-yhteys varmistuu, se avaa mahdollisuuden tyypin 1 diabeteksen ehkäisemiseen rokotteella tai viruslääkkeillä, sanoo Jutta Laiho.

Laihon väitöskirja tarkistetaan Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa 29. maaliskuuta.

Suomessa on jo pitkään kehitetty rokotetta diabetestä vastaan. Rokote perustuu juuri tietoon enteroviruksista.

Rokote ei paranna sairastuneita, vaan voi ehkäistä sairautta.

Lue lisää:

Tutkimus: Enterovirusinfektiot mahdollisesti nuoruustyypin diabeteksen taustalla

Rokotetaanko diabetesta vastaan jo reilun vuosikymmenen kuluttua? Yhteyttä enterovirukseen etsitään

Diabeetikot kyllästyivät odottamaan ja rakensivat omat keinohaimansa – Valviraa huolettaa, kuka ottaa vastuun

Mittari, puhelin ja pumppu – keinohaima voi vapauttaa diabeetikon jo kymmenessä vuodessa

"Onko kenelläkään kiinnostusta lakialalle?" - kysyi opettaja lukion juridiikan kurssilla. Vaikka asianajajan työ ei ollut Sabina Saramon lapsuuden haaveammatti, heräsi Saramon kiinnostus.

– Ajattelin, että tämä voisi olla mielenkiintoista.

Kurssi oli innostanut Saramoa niin paljon, että hän päätyi hakemaan Helsingin yliopiston Vaasan toimipisteen oikeustieteelliseen. Sisään kouluun hän pääsi ensiyrittämällä.

Määrätietoisesti kohti asianajajan työtä

Saramo on edennyt urallaan hyvin määrätietoisesti. Opinnot hän suoritti 5,5 vuodessa, vaikka kävi välillä Keniassa vapaaehtoistöissä. Oikeustieteen maisteriksi hän valmistui toukokuussa 2014.

Saramo auskultoi, eli suoritti harjoittelujakson Pohjanmaan käräjäoikeudessa ja huhtikuussa 2016 hänet nimitettiin varatuomariksi.

Saramo on ehtinyt myös viettämään muutaman kuukauden Pohjois-Thaimaassa, missä hän työskenteli vähemmistökysymysten parissa Myanmarin rauhanprosessissa.

Asianajajaksi Saramo hyväksyttiin vuodenvaihteessa.

Asianajajan nimikkeeseen vaaditaan ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi muun muassa neljän vuoden kokemus lakimiestehtävistä. Tämän vuoksi alle 30-vuotiaat asianajajat ovat harvinaisia.

– Itse olen syntynyt niin myöhään, että kuulun joukkoon. Vain alle yksi prosentti on alle 30-vuotiaita, 29-vuotias Saramo kertoo.

Miesvaltainen ala – ainakin toistaiseksi

Suomen Asianajajaliiton jäsenistä 68 prosenttia on miehiä. Liiton varapuheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharjun mukaan tyypillinen jäsen on keski-ikäinen mies, mutta alueellisia eroja esiintyy.

– Kehäkolmosen ulkopuolisessa Suomessa asianajajista yli kolmannes on 60 vuotta täyttäneitä. Nuoria on enemmän suuremmissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä keski-ikäinen mies on edelleen se tyypillinen asianajaja.

Tilanne on hiljalleen kuitenkin muuttumassa, sillä esimerkiksi Saramon opiskeluaikana hänen ryhmässään oli enemmän naisia kuin miehiä. Myös liiton uusista jäsenistä viime vuonna 61 prosenttia oli naisia.

Asianajajaliitossa on kuitenkin huomattu, että valmistumisen jälkeen naiset häviävät alalta. Liittoon on perustettu työryhmä selvittämään, että mihin.

– Nuoria naisia tulee alalle, mutta elämän ruuhkavuosien vaiheessa näkyy myös siirtyvän muihin tehtäviin. Selvitetämme, onko tässä toimialaan, työsuhteisiin ja työaikoihin liittyviä puolia, jotka mahdollisesti vaikuttavat tilanteeseen vai onko kyse liiton ulkopuolisista asioista, Räihä-Mäntyharju kertoo.

Saramo on itsekin pohtinut asiaa.

– Ehkä työtahti voi olla yksi syy, Saramo arvelee.

Tuloksia selvityksestä on odotettavissa vuoden loppupuolella.

Ennakkoluuloja vähän

Vielä hyvin miesvaltaisella alalla voisi olettaa, että naiset kokevat työnsä aliarviointia. Asianajajaliiton mukaan tätä esiintyy, mutta kysymys on enemmänkin yksittäistapauksista.

– Alalle tulevilla nuorilla tietotaso ja osaaminen ovat todella hyvät, mutta yksittäistapauksia on, kuten varmasti monilla muillakin aloilla, Räihä-Mäntyharju kertoo.

Myöskään Saramo ei ole kokenut aliarviointia.

– Ennakkoluuloja on varmasti olemassa, mutta en ole kohdannut niitä. Se, että olen nainen ei vaikuta työntekooni millään lailla, Saramo toteaa.

Vaasalaiset naisasianajajat ovat verkostoituneet yliopiston kautta. Justus-ainejärjestön Ladies’

Leaguessa on tällä hetkellä enemmistö opiskelijoita, mutta myös valmistuneet ovat tervetulleita.

Tavoitteena osakkaaksi

Vaasan ydinkeskustassa sijaitsevan Asianajotoimisto Näsman & Båskin kokoustilassa on meneillään kahvitauko. Vaikka kahvin äärellä saatetaan keskustella työasioista, on tällä kertaa puheenaiheena illan Vaasan Sportin ottelu ja se, pääseekö joukkue pudotuspeleihin.

Vuonna 1998 perustettu Näsman & Båsk työllistää yhdeksän henkeä. Saramo kertoo viihtyvänsä hyvin, sillä työ on hyvin monipuolista. Yritys auttaa muun muassa rikos- ja siviiliasioissa, perhe- ja perintöoikeudessa, asunto- ja kiinteistökaupoissa, työoikeudessa, konkursseissa ja yrityssaneerauksissa.

– Alalla saa olla paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja auttaa heitä. Yleensä ihmisillä on jokin ongelma, kun he tulevat meidän luokse, Saramo kertoo.

Tulevaisuudessa Saramo toivoo työskentelevänsä työoikeuden parissa.

– Kyllä osakas olisi ihan kiva jossakin vaiheessa olla.

UTRECHT Kanaleneilandin kaupunginosa on maanantai-iltapäivänä kuin poikkeustilassa.

Helikopteri pyörii yläpuolella, pääkadut on suljettu liikenteeltä, kadunkulmassa päivystää kymmenittäin toimittajia eri maista. Tienristeyksessä seisoo raitiovaunu, jonka sisällä 37-vuotiaan Turkissa syntyneen miehen epäillään aamupäivällä ampuneen kolme ihmistä.

Raitiovaunun sisällä poliisin tekniset tutkijat ottavat valokuvia ja keräävät todistusaineistoa.

Epäillyn koti on parin korttelin päässä Trumanlaan-kadulla. Talon edustalla seisoskelee poliiseja raskaissa varusteissa. Poliisit saattavat naapureita yksittäin koteihinsa.

Paikalliset asukkaat ihmettelevät tilannetta. Epäillyn ampujan naapurikorttelissa asuva teinipoika kertoo tuntevansa etsityn miehen ulkonäöltä. Poika on nähnyt miehen viettämässä aikaa alueen puistoissa.

- En olisi uskonut, että tällaista tapahtuisi tällä alueella, poika sanoo.

Hän ei halua esiintyä omalla nimellään tai kuvallaan. Hän on viettänyt päivän kaupungilla, koska koulut pistettiin aamupäivän surmatekojen jälkeen kiinni. Viranomaiset pitivät mahdollisena, että tekijän motiivi oli terrorismi.

Motiivi puhuttaa myös Kanaleneilandissa. Poika uskoo terrorismiteoriaan.

- Hän ampui viattomia ihmisiä, poika sanoo.

Turkkilaisen uutistoimisto Anadolun tietojen mukaan ensimmäinen uhreista oli ampujan sukulainen.

Lähistöllä asuva mies arvioi, että kyse oli jonkinlaisesta perheriidasta. Hänkään ei halua esiintyä nimellään.

Mies ihmettelee, miksi terrori-iskun tekijä valitsisi kohteekseen raitiovaunun laitakaupungilla keskustan sijaan.

Hänen mukaansa alueella asuu paljon maahanmuuttajia, mutta viime vuosina Kanaleneilandin matalia kerrostaloja on remontoitu ja paikalle on muuttanut myös kantahollantilaisia.

Yliopistotutkijat kehittävät puuta, jota on käytännössä mahdoton saada syttymään. Tavoitteena on käsitellä puuta niin, että sille saataisiin rakennusmateriaalien vaativin paloluokitus A tai B. Sellaisia ovat tällä hetkellä muun muassa vuorivilla tai lasi.

Palamattomalle puulle on paljon käyttökohteita. Sitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän vaikkapa julkisten tilojen pintamateriaalina.

– Voimme parantaa palonkestoa, ja tälle ominaisuudelle on puukerrosrakentamisessa kova tarve, sanoo professori Timo Kärki Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.

Palamaton puu osa isompaa tutkimusta, jota tekevät yhdessä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto ja Pietarin polyteknillinen yliopisto. Tutkijat kehittävät nanorakenteiden avulla tutuista rakennusmateriaaleista aiempaa kestävämpiä ja kevyempiä tuotteita.

– Perustana on nanohiili, josta valmistettua pintakäsittelyainetta sivellään esimerkiksi puuhun, sanoo professori Timo Kärki.

Nanopinnoite pohjautuu venäläisen fyysikon Zores Alfjorovin ja tutkijoiden löytämästä nanorakenteesta, joka muistuttaa munkkirinkilää. Yleensä nanorakenteet ovat pitkulaisia ja putkimaisia – tai jalkapallon muotoisia.

Erikoinen rinkilämäinen rakenne tuo ainutlaatuisia lisäominaisuuksia esimerkiksi betoniin.

Siltojen rakenteet uusiksi

Pietarin polyteknillisen yliopiston testeissä betonia on pystytty nanorakenteiden avulla keventämään jopa 40 prosenttia. Tällöin erityistä nanomateriaalia on sekoitettu suoraan betoniin.

– Betonin lujuusominaisuudet ovat silti paremmat, jolloin siltojen rakenteet voivat olla kevyemmät, kertoo professori Timo Kärki.

Uudesta Cln-sementistä on tehty muun muassa Kimrin kaupungissa Volga-joen ylittävä silta.

Samalla tutkijat havaitsivat, että nanohiilen ansiosta betoni jatkoi kiteytymistään vielä puolen vuoden ajan valamisen jälkeen, jolloin se vahvistui lisää.

– Tutkimme nyt, voiko näin tapahtua myös puurakenteille, sanoo Timo Kärki.

Kevyitä kävelysiltoja Pietarin lähelle

Nanohiiltä on mahdollista hyödyntää myös komposiittimateriaaleissa, jotka on saatu aikaiseksi sekoittamalla kahta tai useampaa ainesosaa keskenään. Tällöin nanomateriaali sekoitetaan suoraan puukuitumassaan.

– Syntyy nykyisiä puukomposiitteja kevyempiä, mutta vahvempia tuotteita, jotka kestävät myös pakkasta ja hometta aiempaa paremmin.

Tuotetta testataan ensi kesänä Pietarin lähellä sijaitsevassa Vepsskyn luonnonpuistossa, jonne rakennetaan puukomposiitista uusi jalankulkusilta. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, onko uudenlainen puukomposiitti myös pitkäikäisempi kuin nykyiset komposiittimateriaalit.

Yksi vaihtoehto puun käsittelemiseksi on myös pinnoite, joka laminoidaan puurakenteeseen tai johonkin muuhun rakenteeseen.

Millimetrin miljoonasosan kokoiset nanomateriaalit läpäisevät helposti esimerkiksi ihon. Siksi niiden käyttöön sisältyy myös riskejä.

– Sellaisenaan ei ole mahdollista käyttää nanohiiltä, vaan näiden pitää olla aina seosmateriaalina jonkun aineen kanssa. Vain siten niistä saadaan käyttöturvallisia, muistuttaa professori Kärki.

Nanohiilen poikkeuksellinen rakenne tuo lujuuden

Nanohiilen valmistusprosessi on patentoitu, mutta Pietarin ja Lappeenrannnan–Lahden teknilliset yliopistot kehittävät sille kaupallista käyttöä ja markkinoita EU-alueella.

– Teemme tuotehyväksyntään liittyviä mittauksia puupuoleen liittyvissä hankkeissa. Vastaavia on venäläinen kumppani tehnyt betonin osalta, sanoo professori Timo Kärki.

Nanorakenteen löytäjä fyysikko Zores Alfjorov tunnettiin elinaikanaan paremmin työstään nykyisen informaatioteknologian kehittäjänä. Siitä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2000.

Alfjorov ehti käydä luennoimassa työstään Lappeenrannassa järjestetyssä EU-Venäjä-innovaatiofoorumissa vuonna 2012. Alfjorov menehtyi 88-vuotiaana Pietarissa maaliskuussa 2019.

Somalitaustainen kätilö ja terveydenhoitaja Batulo Essak on puhunut jo parikymmentä vuotta tyttöjen silpomisperinteen lakkauttamisen puolesta.

Ihmisoikeusliiton mukaan perinnettä harjoitetaan monissa Afrikan maissa ja joillakin Lähi-idän ja Aasian alueilla, mutta muuttoliikkeen myötä aihe on tullut ajankohtaiseksi myös Suomessa ja muissa länsimaissa.

– Äitejä, joiden kulttuurissa silpominen koskettaa lähes jokaista naista, tulee jatkuvasti uusia. Siksi myös Suomessa syntyvät vauvat ovat vaarassa joutua silpomisen uhreiksi ja asiaa ei voida edelleenkään ohittaa, Essak sanoo.

– Kulttuuri tai uskonto eivät vahingoitu, vaikka asiasta puhutaan. Terveydenhuoltoalan ammattilaisen velvollisuus on tunnistaa ja toimia silloin, kun hänen asiakkaansa on tuleva äiti, joka on itse tai jonka suku on silpomisperinnettä harjoittavasta maasta.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislakialoite ylitti viime kesänä 50 000 allekirjoituksen rajan ja menee eduskunnan käsittelyyn seuraavalla vaalikaudella. Marraskuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL arvioi, että Suomessa on jopa 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silpomisperinteen uhriksi.

THL julkaisi helmikuussa silpomisen estämiseen tähtäävän toimintaohjelman, Essak toivoo tästä olevan apua. Hän kokee suomalaisten terveydenhuoltoalan ammattilaisten olevan usein liian varovaisia tai arkoja ottamaan asiaa esiin.

Kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksessa pitäisi Essakin mukaan kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten asia kohdataan.

– Se, että äitiyskortissa on nyt mahdollista ruksata kohta, josta käy ilmi onko synnyttäjälle tehty ympärileikkaus, ei riitä, ellei se johda toimenpiteisiin ja keskusteluun tulevan äidin kanssa.

Essak korostaa tilanteita, joissa lapsen isäkin on läsnä.

Rohkeasti puhuvia kokemusasiantuntijoita pitäisi olla enemmän. Asiat täytyy ottaa esiin siellä, missä ihmiset kuuntelevat tarkasti, kuten uskonnollisissa tilaisuuksissa. Batulo Essak, kätilö

– Synnytyssairaalassa hoitajan on helppo ottaa asia puheeksi vaikkapa samalla, kun hän opettaa tuoreille vanhemmille vaipanvaihtoa.

– Lastenlääkäri taas voi vauvan kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä todeta, että kun “teillä on näin kaunis ja virheetön tyttö, älkää koskeko ja muuttako hänessä mitään”. Vanhemmille jäävät tässä tilanteessa lääkärin sanat hyvin mieleen, koska tilanne on iloinen ja positiivinen, Essak pohtii.

“Silpomisasia pidettävä esillä myös päiväkoti- ja kouluiässä”

Mahdollista silvotuksi joutumisen uhkaa ei saisi Batulo Essakin mukaan unohtaa myöskään lastenneuvolakäynneillä tai silloin, kun tyttö on jo päiväkodissa tai koulussa. Silpomista tapahtuu. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan silpomista tapahtuu vauvaiästä noin 15 ikävuoteen. Somaliassa 95 prosenttia silpomisista tapahtuu tytön olessa 4 – 11–vuotias.

– Yhteistyön terveydenhuollossa pitäisi jatkua läpi lapsen eri elämänvaiheiden, ilman että ketju katkeaa, kuten nyt vaikuttaa tapahtuvan.

Erityistä huomiota asiaan on kiinnitettävä kesälomien alkaessa, jos vähääkään on epäilystä, että lapsi on lähdössä pitkälle ulkomaan matkalle ja perhe ei ole selvästi ilmaissut vastustavansa silpomista. Yleensä silpominen tapahtuu lähtömaassa, Essak painottaa.

Hän muistuttaa, että samalla kun koulussa keskustellaan kaikkien lasten kanssa siitä, miten “sinun kehosi kuuluu vain sinulle eikä kenelläkään ole oikeutta sitä vahingoittaa”, voidaan silpomisasiakin ottaa esille, ikätasosta riippuen millä tavoin.

– Jos perhe ärsyyntyy siitä, että heille mainitaan asiasta turhan usein, sanoisin ettei kannata ärsyyntyä. Terveydenhoitaja, lääkäri tai opettaja tekee vain sen, mikä on hänen on velvollisuutensa, Essak huomauttaa.

Valistustyöhön tarvittaisiin lisää rahaa

Batulo Essak kertoo, että monessa Euroopan maassa on jo samankaltainen toimintaohjelma, kuin minkä THL helmikuussa julkaisi, mutta myös rahaa sen toteuttamiseksi.

– Ohjelman lisäksi järjestöt, jotka kouluttavat ja tekevät valistustyötä, tarvitsevat taloudellista tukea. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa sitä on ja siellä myös silpomistapaukset ovat tulleet paremmin ilmi. Suomessahan yhtäkään tapausta ei ole tuomittu, vaikka silpominen rikoslaissa katsotaan vakavaksi pahoinpitelyksi, hän tähdentää.

Vuoden pakolaisnaiseksikin valittu, lapsuudessaan itsekin silvotuksi joutunut, Essak on kiertänyt eri puolilla Suomea kertomassa kokemusasiantuntijana siitä, mitä kaikkea silvotuksi joutuminen naisen elämässä ja erityisesti synnytyksen yhteydessä merkitsee.

– Kokemusasiantuntijoita, jotka puhuvat riittävä rohkeasti, pitäisi olla enemmän. Asiat täytyy ottaa esiin siellä, missä ihmiset kuuntelevat tarkasti. Näitä ovat esimerkiksi uskonnolliset tilaisuudet.

– Jokainen uskonnollinen johtaja, jonka olen tavannut, vastustaa tyttöjen silpomista. Kouluttajia tarvitaan kannustamaan heitä ja muita auktoriteettiasemassa yhteisössä olevia pitämään asiaa esillä jatkuvasti.

Essak kertoo valistustyössään tavanneensa uskonnollisia johtajia, jotka eivät edes tiedä, että traditiota harjoitetaan heidän alkuperämaassaan.

– Monissa maissa tavat ovat paikallisia, eikä juuri tämän henkilön kotikylässä traditiota ole harjoitettu, Essak sanoo.

Essak kertoo itse käyttäneensä hyvin konkreettista tapaa estää silpomiset Somaliaan jääneissä sukulaisperheissä.

– Avustin sukulaisia hiukan taloudellisesti lasten koulutuksessa, mutta samalla tein selväksi, että jos yksikin tyttö silvotaan, rahahanat menevät kiinni. Tämä kyllä toimi, yhteenkään ei koskettu, Essak kertoo.

Ylilääkäri: Avausleikkauksesta keskustellaan aina tulevan äidin kanssa

Hyvinkään sairaalassa gynekologian ylilääkärinä työskentelevä Maija Jakobsson on Essakin kanssa samaa mieltä siitä, että silpomisuhka on hyvä ottaa puheeksi molempien vanhempien kanssa, kun perhe on kotiutumassa vastasyntyneen tyttövauvansa kanssa sairaalasta.

–Tämä on se kohta, jossa kotiuttavan lääkärin on tärkeätä korostaa, että tyttölapsi on täydellinen sellaisenaan ja samalla painottaa, että Suomessa lasten ympärileikkaukset on kielletty, THL:n silpomisen vastaista toimintaohjelmaa luomassa ollut Jakobsson sanoo.

Jakobssonin mukaan asiasta voi keskustella jo äitiysneuvola- tai äitiyspoliklinikkakäynneilläkin, joilla tulevan lapsen isä on myös usein mukana.

Naisten silpomimista on harjoitettu lähinnä patriarkaalisissa yhteiskunnissa, joissa miesten mielipiteet ja käsitykset ovat tärkeitä. Siksi on asian puheeksi otto tärkeätä myös miesten kanssa.

Silpominen on rikos ja lain mukaan lapsi, jota silpominen uhkaa voidaan jopa huostaanottaa ennaltaehkäisevänä toimena. Maija Jakobsson, ylilääkäri

Äitiyskorttiin on vuodesta 2016 lähtien merkitty tieto äidille tehdystä ympärileikkauksesta. Tieto siirretään myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n syntymärekisteriin.

– Mikäli sukuelimiä on silvottu, tuleva äiti lähetetään yleensä äitiyspoliklinikalle keskustelemaan asiasta ja pohditaan yhdessä, tarvitaanko avausleikkausta sekä sitä, milloin äiti haluaa sen tehtäväksi, ennen synnytystä vai sen yhteydessä, Jakobsson kertoo.

Usein tilanne on hänen mukaansa se, ettei äiti itsekään tiedä tarkoin, minkä tyyppinen ympärileikkaus hänelle on tehty.

– Ympärileikkauksia on karkeasti luokiteltuna neljää tyyppiä. Kaikki niistä eivät vaadi avausleikkausta, mutta osassa se on välttämätön, jotta vauva saadaan turvallisesti maailmaan.

Silpominen saattaa siis olla viilto klitoriksessa tai ulkosynnyttimien osittainen tai kokonaan poisto. Väestöliiton mukaan faraonisessa, eli radikaaleimmassa toimenpiteessä tytön ulkoiset sukuelimet poistetaan ja typistetyt häpyhuulet ommellaan yhteen lukuun ottamatta pientä aukkoa virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi.

Avausleikkaus on Jakobssonin mukaan teknisesti melko pieni toimenpide. Uudelleen ompelua Suomessa ei hänen mukaansa koskaan tehdä.

"Silpomisuhasta puhumisen välttäminen on vääränlaista kulttuurin kunnioitusta"

Ylilääkäri Maija Jakobsson painottaa, että kun asia otetaan vanhempien kanssa puheeksi, on hyvä ensin tunnustella, millä tavoin perheessä asiaan suhtaudutaan. Vaikka äiti olisikin ympärileikattu, mielipiteet asiasta ovat saattaneet muuttua.

Lääkäri on itse nähnyt työssään positiivista muutosta. Hänen mukaansa esimerkiksi perheissä, joiden lähtömaassa jopa 90 prosenttia tytöistä silvotaan, perheet ovat omaksuneet melko nopeasti uuden kotimaansa arvot ja asenteet. Asenteet muuttuvat myös miehillä.

Kuitenkin terveydenhuollon henkilöstö saattaa kokea silpomisasian esiin ottamisen edelleen vaikeana.

– Se on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta. Silpominen on rikos ja lain mukaan lapsi, jota silpominen uhkaa voidaan jopa huostaanottaa ennaltaehkäisevänä toimena, sanoo Jakobsson.

– Kun perusteellinen keskustelu asiasta on käyty, on tärkeää, että se tulee sairauskertomukseen kirjatuksi. Mikäli asia otetaan uudelleen ja uudelleen esiin, perhe, jolla silpomisiin on kielteinen kanta, saattaa kokea sen epäasiallisena.

Jakobsson toivoo, että THL:n netistä löytyvä toimintaohjelma ohjeineen olisi tuttu jo kaikissa terveydenhuoltopiireissä.

Ohjeita kaivataan siihen, miten ohjataan jo silvotuksi epäilty eteenpäin

Maija Jakobssonin mukaan yksi vaikeimmin ratkaistavia asioita Suomessa on se, millä tavoin tyttö, jonka epäillään jo joutuneen silvotuksi, saadaan tutkittua.

– Siihen mihin tyttö hakeutuu, kuka tutkii ja mikä toimintaketju on kokonaisuudessaan, pitäisi luoda selkeät ja alueelliset ohjeet.

Hyvinkäälaissairaalaan tullaan avausleikkauksiin myös oma-aloitteisesti.

– Meillä on tyttöjä käynyt ympärileikkauksen avausleikkauksissa ja kun kyselen tietävätkö vanhemmat asiasta, tyttö useimmiten toteaa, että äiti on iloinen tytön päätöksestä, Jakobsson sanoo.

"Informaatio kohdennettava riskimaista tuleviin"

Jakobsson uskoo, että isoäidit ja muut iäkkäät sukulaiset lähtömaissa saattavat olla niitä, jotka ovat vahvimmin tradition säilyttämisen kannalla.

– Informaatio pitäisi kohdentaa juuri niihin perheisiin, jotka tulevat riskimaista, Suomessa somaliperheiden ohella siis myös kurdeihin ja Etiopiasta tai Eritreasta tulleisiin.

Jakobssonin toive on, että niissä kulttuureissa, joissa traditio liittyy aikuistumisriittiin, tietoisuuden lisääntyminen johtaisi silpomisen korvaamiseen jollakin muulla riitillä, johon ei liity lapsen vahingoittamista.

– Traditioon liittyy eri puolilla maailmaa monenlaisia uskomuksia. Naisten ja miesten kouluttaminen on suuressa roolissa ennaltaehkäisyn kannalta.

Naisen elämässä asia liittyy ilman muuta vahvasti naisten itsemääräämisoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin ylipäänsä, Jakobsson painottaa.

Batulo Essak muistuttaa, että niissä maissa, joissa avausleikkauksia ei tehdä, vauvan henki on vaarassa ja äidille voi synnytyksessä tulla paha, peräsuoleen asti ulottuva repeämä.

– Repeämän vuoksi ulosteen pidätyskyky katoaa. Tämä haittaa ja traumatisoi naisen loppuelämää.

– Tämän kohtalon kokenut äiti saattaa joutua hylätyksi ja kotoaan ulosheitetyksi, sillä perusteella, että haisee. Vahvoja naisia maailmalla siis tarvitaan vahingollisten perinteiden muuttamiseksi, Essak sanoo.

Aiheesta aiemmin:

Suomessa asuu jopa 3 000 tyttöä, jotka ovat vaarassa joutua silvotuiksi – ympärileikatut usein Somaliasta ja kurdialueilta

Yksikään tyttö ei saa lähteä Suomesta silvottavaksi, painottaa asiantuntija – "Riskiarvio pitää perustaa vain lapsen hyvinvointiin"

HAMK Smart -tutkimusyksikön tiloissa työskentelee parikymmentä ihmistä. Työyhteisössä on erilaisia tietojenkäsittelijöitä, insinöörejä ja sovelluskehittäjiä. Käytännössä siis koodaajia: heitä, jotka revitään työmarkkinoilla käsistä ja jotka saavat tulevaisuudessa määrittää itse oman palkkansa.

Koodaajan työssä yhdistyvät luovuus, looginen päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot. Moni alalla oleva on harrastanut tietokoneita lapsesta saakka, ja matemaattinen kieli on tuttua. Aivojen kuormituksen tunnistaminen voi olla haasteellista.

– Jos projektin deadline häämöttää, niin paineet alkavat kyllä kasautua. Loppuvaiheessa asiakas voi esittää toiveita, ja minun tehtäväni on annetussa aikataulussa ratkaista asia annetuilla työkaluilla, kertoo sovelluskehittäjä Jerry Lehtisyrjä HAMK Smartista.

Deadline on juuri ollut takana, kun tiimi toteutti yhteistyössä kaupungin kanssa Hämeenlinna taskussa -mobiilisovelluksen, josta voi tarkistaa esimerkiksi bussiaikataulut tai asioida kirjastossa.

Kuormitetut aivot eivät saa levätä

Yhteen työpäivään voi mahtua satoja keskeytyksiä. Aivojen kannalta asiaa voi kuvata vaikka niin, että työssä otetaan kaksi askelta eteenpäin – ja yksi taakse. Keskeytyksen jälkeen ajatus pitää kasata ajatukset uudelleen – kunnes työ keskeytyy taas.

Työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen on huolissaan aivojen kuormituksen kasvamisesta. Jos pää käy koko ajan täysillä kierroksilla, eivät aivot ja keho ehdi palautua.

– Muisti alkaa pätkiä, keskittyminen herpaantua ja isompiin tehtäviin tarttuminen hankaloitua, sanoo Ava Numminen-Päiväläinen.

Aivot voivat mennä "maitohapoille". Työntekijästä tulee ärtyisä, eivätkä liikunta ja harrastukset enää kiinnosta. Univaikeudet ovat tavallisia, hän toteaa.

Uniongelmat ovat mielen ja kehon antamia hälytysmerkkejä liian pitkään jatkuneesta ylikuormituksesta.

– Jos kuormitus jatkuu, vaarana on hallinnan tunteen menettäminen, mielialan lasku ja pahimmillaan jopa masennus, hän toteaa.

Kenen vastuulla aivokuormitus on?

Työt ovat muuttuneet yhä enemmän tietojen käsittelyksi. Siksi työhyvinvointi liittyy kiinteästi siihen, paljonko aivoergonomiasta tiedetään ja miten sitä arjessa sovelletaan, sanoo työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen.

– Aivoergonomiasta puhutaan yleisesti jo paljon. Toki edelleen on fyysisiä töitä, mutta toisaalta miltei kaikilla on joku älylaite kädessään. On tärkeä tiedostaa, miten liikakäyttö vaarantaa esimerkiksi unta, hän toteaa.

Tutkimuspäällikkö Joni Kukkamäki HAMK Smartista sanoo aivojen ergonomian olevan sekä työntekijän että työnantajan vastuulla.

– Työnantaja voi siirtää deadlinea tai antaa projektiin apukäsiä, jos siltä näyttää. Jos työntekijä alkaa tehdä yhtäjaksoisesti tuntikausia työtä ilman taukoja, niin kyllä siitä pitää huomauttaa, hän toteaa.

Sovelluskehittäjä Jerry Lehtisyrjä on oppinut vuosien varrella vetämään rajan työn ja vapaa-ajan välille. Jos työstää vaikeaa ongelmaa, voi asia jäädä kotonakin vaivaamaan.

– Suljen työpuhelimen ja läppärin kun menen kotiin. Jos huomaan ajattelevani töitä, pyrin lempeästi siirtämään omat ajatukset niistä pois, sanoo Lehtisyrjä.

Avokonttoriin yhteiset säännöt

Aivoergonomisesti ystävällisessä työpaikassa töiden keskeytys minimoidaan. Työssä ei joudu usein tekemään samaan aikaan useita eri tehtäviä.

Työntekijää kuormittavat puheensorina, taustalla soiva radio tai televisio ja visuaaliset ärsykkeet. Tietokone sylkee jatkuvasti postia, muistutuksia ja huomautuksia.

– Avotoimiston hälyisyys on todella salakavala aika- ja energiasyöppö. Siellä työskentelevien on syytä tehdä toimivat pelisäännöt työtilan rauhoittamiseksi, sanoo työterveyspsykologi Ava Numminen-Päiväläinen.

Kun kuormitukseen tulee tauko, sydämen syke laskee ja aivot saavat viestin, että nyt on aika huilata hetki Ava Numminen-Päiväläinen

Multitaskauksen sijaan pitäisi opetella palautumistaitoja. Jo työpäivän aikana on opittava palautumaan.

– Säännölliset venyttelytauot, happihypyt ja pienet hetket pois työn äärestä ylläpitävät aivojen vireystilaa. Kun kuormitukseen tulee tauko, sydämen syke laskee ja aivot saavat viestin, että nyt on aika huilata hetki, hän neuvoo.

Lauantai 9. maaliskuuta 2019. Kuusamojärven rannassa 12- ja 16-vuotiaat australialaisteinit Monty ja Ziggy de Nicolai sitovat ensimmäistä kertaa elämässään maastohiihtosukset jalkaansa.

Sunnuntai 10. maaliskuuta 2019. Australialaisveljekset starttaavat Kuusamosta kohti Torniota hiihtäen. Hiihtomatkaa on edessä 440 kilometriä.

– Kyllä me toteutamme tämän, uhosi Ziggy lumipyryssä.

Lauantai 16. maaliskuuta 2019 Torniossa australialaisnuorukaiset päättävät urakkansa. Koko matkaa he eivät hiihtäneet, vaan keskimäärin kymmenen kilometriä päivässä. Rajalta Rajalle -hiihtoon osallistuneet yli 200 hiihtäjää sivakoivat päivittäin keskimäärin 30–60 kilometrin etappeja.

– Ensi vuonna uudestaan tänne, toteaa urakan jälkeen 12-vuotias Monty.

– Minä en valitettavasti ensi vuonna pääse tapahtumaan, koska opiskelut estävät paluun Suomeen, harmittelee puolestaan veljeksistä vanhempi Ziggy.

– Pitänee ostaa pojille Australiassa rullasukset, että pääsevät harjoittelemaan hiihtoa, naurahtaa poikien suomalainen äiti Tiina de Nicolai.

Tiina de Nicolain mukaan hiihtotapahtuma sujui ongelmitta. Hiihtoa auttoi Tiina de Nicolain mukaan se, että hän ja pojat hiihtivät kokeneiden hiihtäjien ryhmässä.

– Ryhmäläiset auttoivat monin tavoin etenemistämme. Saimme matkan varrella paljon oppia hiihtämisestä, Tiina de Nicolai toteaa.

Australialaispojat yhdistivät hiihtoretken hyväntekeväisyyskampanjaansa. Monty ja Ziggy keräsivät hiihtotapahtumassa varoja brisbanelaiskirkon kautta paikallisille vähävaraisille ihmisille.

Noin vuosi sitten Sotkamossa mieshenkilön juhliminen tuli kalliiksi. Humalainen herra päätti mennä yön tunteina peseytymään. Lämmin suihku loi niin hyvän tunnelman, että mies istahti suihkuavan veden alle ja nukahti siihen.

Kaikki olisi päättynyt hyvin, ellei mies olisi tukkinut lattiakaivoa ja aiheuttanut siten vesivahinkoa. Edessä oli iso remontti.

– Tällaisia tapauksia sattuu silloin tällöin. Vesivahinkoja tapahtuu myös silloin, kun lattiakaivoja tai hajulukkoja ei ole putsattu, kertoo OP-Kiinteistökeskus Kainuun isännöitsijä Jouni Kauranen.

Hajulukkojen ja lattiakaivojen puhdistaminen ovat kodin huoltotöitä, jotka talon asukkaan on täytynyt hoitaa. Taloyhtiöissä on määritelty, kuuluvatko asumiseen liittyvät tehtävät tai huoltotoimet asukkaalle vai taloyhtiölle. Vastuunjakotaulukot otettiin käyttöön taloyhtiöissä viimeistään heinäkuussa 2010, jolloin tuli voimaan uusi asunto-osakeyhtiölaki.

Taloyhtiöt jakavat vastuunjakotaulukot koteihin, joten asukkaiden tiedossa pitäisi olla, kenelle taloyhtiössä eri tehtävät kuuluvat.

– On silti vaikeaa sanoa, miten ne on sisäistetty, kertoo isännöitsijä Kauranen.

Vastuunjako monille epäselvä

Alkuvuodesta Kiinteistöliitto muutti tulkintaansa (Helsingin sanomat) hajulukkojen puhdistamista, joka aikaisemmin oli asukkaan tehtävä. Laki erottelee huoltotöiden vastuut epämääräisesti, joten Kiinteistöliitto ja Isännöintiliitto ovat tehneet tulkinnan laista vastuunjakotaulukon muodossa.

– Paljon on käyty keskustelua, onko hajulukko kiinteä osa rakennusta, jolloin sen huoltovastuu on taloyhtiöllä. Nyt tuli uusi täsmennys ja jatkossa se kuuluu taloyhtiön vastuulle, sanoo Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen.

Kiinteistöliiton tulkinta ei kuitenkaan velvoita taloyhtiöitä. Jokainen taloyhtiö saa itse päättää, ottaako vastuunjakotaulukon käyttöönsä.

Hajulukkojen puhdistaminen on ollut yksi ikävimmistä kotitöistä, mutta käytännössä kyseessä ei ole iso muutos.

– Jos viemärissä on ongelmia, yleensä soitetaan huoltoyhtiöön, joka korjaa ongelman. Näin on ollut ennen ja on myös jatkossa, sanoo isännöitsijä Jouni Kauranen.

Toinen vastuunjakotaulukkoon tehty täsmennys koskee ilmanvaihtosuodattimien vaihtoa, joka on myös siirtynyt taloyhtiön vastuulle. Monessa taloyhtiössä ilmanvaihto tapahtuu koneellisesti ja puhtaat suodattimet edesauttavat laitteiston toimimista moitteettomasti.

– Vastuun muuttaminen on perusteltua, sillä suodattimen merkitys on koko taloyhtiön kannalta tärkeä, kertoo Pynnönen.

Pynnösen mukaan asunto-osakeyhtiöiden omistajat ja asukkaat ovat kiinnostuneita kodin huoltotöiden vastuunjaosta. Aiheesta soitetaan Kiinteistöliittoon usein.

– Paljon kaivataan neuvoja yksittäisiin tapauksiin ja halutaan varmistaa, kenellä on vastuu, kun joku asia on asunnossa rikki, kertoo Pynnönen.

Lisää aiheesta:

Tiedä, kuka korjaa ja mitä taloyhtiössä - et ylläty vahigon sattuessa.

Juttua täydennetty 18.3 kello 15:20: Juttuun on tarkennettu, ettei Kiinteistöliiton tulkinta velvoita taloyhtiöitä. Myös otsikkoon päivitetty, että hajulukon puhdistaminen voi kuulua jatkossa taloyhtiölle.

WASHINGTON/NEW YORK Yhdysvallat on tutustuttanut minut paikkaan, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan: täisalonkiin.

Epämiellyttävä tutustuminen täihin ja niiden ympärille kehitettyyn bisnekseen alkoi, kun järkytyksekseni löysin lastemme päästä täitä. Niistä oli varoitettu esikoisen koulusta kuukautta aiemmin. Tähän asti olimme selvinneet ilman tartuntaa.

Apteekissa täishampoovaihtoehtoja oli tarjolla useita. Niiden edessä noviisikuluttaja joutui ensin raapimaan päätään – eikä vain täidiagnoosin aiheuttaman psykosomaattisen kutinan vuoksi. On vaikea tietää, mikä aine tappaisi täit parhaiten.

Täilöytö iljetti niin paljon, että koko hyllyn tyhjentäminen tuntui sekin varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Valitsimme ilmeisesti väärän aineen. Ensimmäisen shampoopesun jälkeen esikoisen päästä löytyi vielä seuraavina päivinä eläviä täi-iljetyksiä.

Samaan aikaan olimme puhdistaneet kotimme sängyt sekä pesseet tai myrkyttäneet kaiken mahdollisen pehmoleluista patjoihin.

Lapsemme luokkakaverin perhe oli kokenut saman täitaiston vuotta aiemmin. He neuvoivat meitä ottamaan suoraan kovat keinot käyttöön eli käymään lääkärillä. Lääkäri kuulemma voisi määrätä tehokkaammat, reseptillä saatavat tropit täiden listimiseen.

Muuten riskinä olisi, että täitartunnan nujertamiseen menisi jopa kuukausia, kuten tässä tuttavaperheessä oli käynyt. Sain kuulla, että täistä on kehittynyt jo perustäishampoille vastustuskykyisiä kantoja, niin kutsuttuja supertäitä.

Veimme jälkikasvun lääkäriin ja saimme reseptit hieman hammastahnaa muistuttavalle voidemaiselle aineelle.

Lääkäri kertoi, että Yhdysvaltain lastenlääkärit ovat tehneet paljon vaikuttamistyötä, jotta suhtautuminen täihin muuttuisi Yhdysvalloissa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten Yhdysvalloissa oli tapana lähettää lapsi koulusta kotiin täihavainnon jälkeen. Yhdysvaltain lastenlääkärien liitto ohjeisti kuitenkin vuonna 2010 kouluja lopettamaan käytännön.

Lääkärien viesti oli, että lapsen eristäminen ei ole tarpeen, koska täit eivät hypi päästä toiseen. Ne kiipeävät hiuksia pitkin ja tarttuvat lasten päiden ollessa kosketuksissa. USA:n tautiviraston mukaan täit voivat tarttua myös pipojen ja kampojen välityksellä, mutta se on harvinaista.

Lääkärimme mukaan moni Yhdysvalloissa kuvittelee yhä täiden kielivän epäsiisteydestä, vaikka tosiasiassa ne suosivat puhtaita hiuksia. Erityisesti täiden mieleen on liukas hiuslaatu. Yhdysvaltain tautiviraston CDC:n mukaan afrikkalais-amerikkalaiset saavat vähemmän täitartuntoja kuin muut.

Kaikeksi onneksi täit eivät levitä tauteja, lääkäri muistutti. Hän toivotti rauhallista mieltä ja antoi alennuskupongit kirjoittamiensa reseptilääkkeiden ostamiseen.

Kupongista huolimatta yksi tuubi maksoi tähtitieteelliset 200 dollaria. Hämmästellessäni korkeaa hintaa farmaseutti kertoi aineen maksavan ilman kuponkia yli 400 dollaria. Hinta voi selittyä sillä, että lääke on melko uusi ja hiljattain tullut markkinoille.

Päivittelin ääneen, miten yhdysvaltalaiset sietävät näin kalliita lääkehintoja. Farmaseutti sanoi ihmettelevänsä samaa itsekin. Yhdysvalloissa ei tunneta suomalaisen Kela-korvausjärjestelmän kaltaisia tukia. Jos sairausvakuutus ei korvaa lääkettä, se on maksettava kokonaan itse.

Tautivirasto CDC arvioi, että 3–11-vuotiaista lapsista Yhdysvalloissa 6–12 miljoonaa saa vuosittain täitartunnan. Jos ajattelee, että jokaisen hätääntynyt vanhempi ostaa parikymmentä dollaria maksavan käsikauppatäishampoon ja osa lääkärin määräämän parinsadan dollarin tuubin, alkaa hahmottua, kuinka mittavaa bisnestä täiden hävittäminen Yhdysvalloissa on.

Olennainen osa täitaistoa on myös hiusten kampaaminen metallisella täikammalla shampoopesun jälkeen täiden munien poistamiseksi. Siinä riittää urakkaa. Kampaamista on tehtävä parin viikon ajan vähintään joka toinen päivä hoidon jälkeen.

Kampasin itse tyttäreni pitkiä ja paksuja hiuksia yhden viikonlopun aikana yli kymmenen tuntia. Kampausurakkaa somessa päiviteltyäni tuttavani kertoi, että Yhdysvalloissa on tarjolla erityisiä täidenpoiston ammattilaisia. Heidän tehtävänään on kammata täitä ja niiden munia kotikäynneillä tai täisalongeissa.

Yhdysvaltalaiset vaikuttavat olevan suomalaisia halukkaampia maksamaan mitä erilaisimmista palvelusta. Halpaa hupia ammattilaisen tekemä täinpoisto ei ole. Ensimmäisestä tunnista saa pulittaa jopa 200 dollaria.

Työmatkalla New Yorkissa menin tutustumaan tällaiseen paikkaan. Se oli nimennyt itsensä vapaasti suomennettuna Täidenlistijäksi. Yli 20 toimintavuoden aikana yhtiö oli avannut useita toimipisteitä New Yorkiin, ja se mainosti itseään täiden hävittämisen pioneeriksi.

Päätin kokeilla palvelua, ja salongissa minut istutettiin punaiseen kampaajantuoliin. Täidenpoistaja Cecilia tutki päätäni ja totesi siellä olevan parikymmentä munaa. Järkytystäni hieman lievitti, että hänellä oli tarjota heti ratkaisu niiden poistamiseen.

Cecilia esitteli Air alléksi nimetyn laitteen. Se muistuttaa imuria, jossa on hiustenkuivaajan suutin. Masiina töhöttää suuttimen läpi kuumaa ilmaa hiuksiin niin, että munat kuivuvat ja kuolevat.

Hoito tappaa kuulemma yli 99 prosenttia munista.

Otin suositellun puolen tunnin hoidon. Munien kuumentaminen hengiltä oli helpottavaa.

Hoito maksoi lähes 200 dollaria. Minusta se oli kuitenkin halpa hinta mielenrauhasta.

Cecilia myi minulle vielä täiden kiinnittymistä estävän suihkeen. Täitä karkottaviksi mainostetut hiuslenkit jätin hyllyyn.