CHRISTCHURCH Christchurchin sunnuntai venyi päivän mittaiseksi hiljaiseksi hetkeksi. Kaupunkilaiset kävelivät kuin hautajaisissa pitkin vehreän Hagley-puiston polkuja ja laskivat kukkakimppuja kadun varsiin moskeijoiden läheisyyteen.

Moni kyynelehti. Jokainen näytti avuttoman järkyttyneeltä.

– Tunnen surua, murhetta ja pelkoa. Olen peloissani uhrien perheiden ja yhteisömme puolesta, Di Jenkinson sanoi itkuisella äänellä, mieheensä nojaten.

Rob Classworth tiivisti monen ajatukset siitä, kuinka jotain ennenkuulumatonta oli nyt tapahtunut.

– Täällä on vahva yhteishenki. Oli varmaan lapsellista uskoa, että tällaista ei tapahtuisi koskaan. Se usko on nyt murskattu, Classworth sanoi.

Viime perjantain tragedia on ravistellut Christchurchin rauhaa yhtä paljon kuin kahdeksan vuoden takainen maanjäristys, joka raunioitti 400 000 asukkaan kaupungin rakennuksia.

Nyt rauniona on turvallisuuden tunne. Australialainen äärioikeistolainen tappaja Brenton Tarrant avasi perjantaina tulen kesken rukoushetken ensin yhdessä moskeijassa, sitten toisessa.

Hänellä oli mukanaan laillisesti hankittuja puoliautomaattiaseita. Surmansa sai 50 ihmistä.

"Maahanmuuttajat aina toivotettu tervetulleiksi"

Monet Christchurchin kaupunkilaiset kieltäytyvät yhä uskomasta, että uusiseelantilaiset pystyisivät tähän. Kysyn heiltä, pelkäävätkö he äärioikeistolaisia ja maahanmuuttovastaisia ryhmiä, jotka olisivat voineet tukea Tarrantia. Moni kiistää, että tällaista ongelmaa olisi.

– Surmaaja ei ole Christchurchista eikä Uudesta-Seelannista, Classworth muistuttaa.

Parikymppinen somalitaustainen Abraham Musa vahvistaa, että Christchurchissä ei törmää rasisteihin. Hän on asunut kaupungissa koko elämänsä.

– En ole koskaan joutunut kohtaamaan rasisteja, hän sanoo.

Ghassan Alaraji on saapunut Aucklandin kaupungista tukemaan läheisiään. Hän näyttää ystävänsä Atta Elayyanin kuvaa. 33-vuotias Elayyani oli Uuden-Seelannin futsal-maajoukkueen maalivahti, pidetty liikemies, isä ja aviomies.

Tarrant ampui Elayyanin, kun tämä yritti pysäyttää ampujan.

– Ihmiset täällä ovat aina toivottaneet maahanmuuttajat tervetulleiksi. Uskon, että Uuden-Seelannin hallitus ryhtyy toimiin. Hallitus voi tiukentaa aselakeja, lisätä aseenkantolupien tarkastuksia tai eristää ääriryhmiä niin, että niiden sananvapautta rajoitetaan, Alaraji miettii.

"Ahdistus on ollut päällimmäisin tunne"

Uskontoryhmien yhteiseloa edistävän Interfaith-järjestön edustajat ovat puhuneet Christchurchin yhteisöjen kanssa koko viikonlopun.

– Ahdistus on ollut päällimmäisin tunne. Itkimme kirkossa. Christchurch on pieni yhteisö. Tunnemme kaikki toisemme, metodistikirkon pappi Andrew Donaldson huokaisi muistoalueen luona.

Donaldson sanoo, että Uudessa-Seelannissakin on äärioikeistoryhmiä. Hän kehottaa valppauteen niitä vastaan.

Christchurch on päättänyt parantaa haavansa yhteishengellä. Kaupunginjohtaja Lianne Dalziel pysähtyy pohtimaan maan historian pahinta joukkomurhaa saapuessaan kaupungin sairaalasta, jossa hän on ollut tapaamassa haavoittuneita. 12 uhria on yhä kriittisessä tilassa.

– En halua antaa ääntä raukkamaiselle hyökkääjälle, joka iski haavoittuvaa yhteisöä vastaan kesken jumalanpalveluksen. Haluan, että yhteisömme kuulee myötätunnon ja yhteisön tuen äänen, Lianne Dalziel sanoo.

"Teidän olisi pitänyt olla turvassa täällä"

Nuori poninhäntäpäinen teinityttö kirjoittaa viestiä 14-vuotiaalle Sayyad Milnelle kasvitieteellisen puutarhan edustan kukkameren reunalla. "En koskaan oppinut tuntemaan sinua kunnolla, mutta muistan sinut", kirjoittaa tyttö ja asettaa viestin kukkien keskelle.

Kaupunkilaiset toistavat samaa, mitä pääministeri Jacinda Arderninkin on viestinyt:isku ei edusta Uutta-Seelantia.

Kukkien lomaan jättämissään suruviesteissä kaupunkilaiset tuomitsevat verityön. Niissä lukee "Uuden-Seelannin kulttuuri on rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta, ei väkivaltaa tai vihaa."

Toisessa viestissä sanotaan: "Tämä on teidän kotinne. Teidän olisi pitänyt olla turvassa täällä."

Christchurchissä monet etniset ja uskonnolliset ryhmät elävät yhdessä, rinta rinnan. Eri ryhmät eivät ole eristäytyneet ghettoihin.

Manifestissaan valkoista ylivaltaa ihannoiva tappaja listasi aatteelliset idolinsa ja syitä maahanmuuttajia kohtaan tuntemaansa vihaan. Tarrantin julma manifesti on ilmaantunut internetin viharyhmien alustoille. Isot sosiaalisen median yritykset ovat luvanneet poistaa sen.

Ardern on luvannut tiukentaa maan aselakeja ja kieltää puoliautomaattiaseet. Sellaisilla Tarrant tulitti kaupunkilaisia.

Tarrantin oikeudenkäynti jatkuu huhtikuussa. Hän on jo saanut syytteen murhasta.

Moskeijat tehostavat turvatoimiaan

Islamilaisen Al-madinah-koulun apulaisrehtori ja traumaterapeutti Amjad Ali saapui Aucklandista auttamaan perheenjäseniään menettäneitä omaisia.

– Omaiset ovat surun vallassa. Suurin huoli heillä on rakkaittensa hautaaminen nopeasti, Amjad Ali sanoo.

Valtio on luvannut järjestää 50 surmansa saaneen hautajaiset lähipäivinä islamilaisen tavan mukaisesti.

Amjad Alin mukaan moskeijat aikovat parantaa turvallisuuttaan lisäämällä uloskäyntien määrää ja järjestämällä vartijoita rukoushetkien ajaksi.

Usko turvallisuuteen on järkkynyt. Pääministeri Ardern on luvannut muslimeille myös poliisivartioita moskeijoihin.

Christchurchin puistomaisessa keskustassa isä katselee suruviestejä ja rutistaa lapsiaan kuin hakien heistä uskoa siihen, että maailmassa riittää yhä hyvyyttä.

Uusi-Seelanti on hieman kuin Suomi. Se on väeltään pieni, luonnoltaan kaunis, moderni ja vauras yhteisö, jossa ylpeyden aihe on, että mitään suurta ei tapahdu.

– Tästä selviytyminen kestää vielä pitkään. Jokaisella on syvät haavat. Olimme vasta toipumassa kahdeksan vuoden takaisesta maanjäristyksestä. Christchurchin väki on sitkeää, mutta tarvitsemme nyt turvallisuudentunnetta, sanoo hinduyhteisön johtaja Surinder Tandon.

Poliisi etsii Kokkolassa nuorta tyttöä töytäissyttä autoilijaa.

Valkoista uudehkoa Audi-katumaasturia ajanut kuljettaja oli viime maanantaina osunut polkupyörällä liikkuneeseen tyttöön Torikadun ja Kulmakadun risteyksessä kello 13.15.

Pohjanmaan poliisilaitokselta kerrotaan, että tyttö oli alle 15-vuotias. Hänen mahdollisista vammoistaan ei ole kerrottu.

Tyttö lensi konepellin päälle pyörän kanssa ja siitä maahan. Autoilija poistui onnettomuuspaikalta.

Silminnäkijöitä sekä autoa kuljettanutta pyydetään ilmoittautumaan Kokkolan poliisille numeroon 0295415883.

Palestiinalainen hyökkääjä on puukottanut yhden israelilaisen sotilaan kuoliaaksi Israelin miehittämällä Länsirannalla.

Väkivaltaisuudet saivat alkunsa kun palestiinalaismies puukotti israelilaissotilasta lähellä Arielin juutalaissiirtokuntaa Nablusin kaupungin lounaispuolella. Mies vei samalla sotilaan kiväärin ja pakeni paikalta.

Sitten hän ampui kohti useita ohimeneviä autoja ja haavoitti yhtä sotilasta ampumalla. Hän ryösti auton ja haavoitti pakomatkansa aikana ampumalla vielä yhtä siirtokuntalaista.

Lopuksi hän ajoi läheiseen Burqinin palestiinalaiskylään. Mies on edelleen karkuteillä ja hänen löytämisekseen on meneillään laaja etsintäoperaatio.

Hamas ylistää iskua

Pääministeri ja puolustusministerinkin tehtäviä hoitava Benjamin Netanjahu sanoo, että sotilaat löytävät henkilöt, jotka ovat hyökkäyksen takana.

– Heidät tuodaan oikeuden eteen aivan samalla tavalla kuin aiemmissakin tapauksissa, Netanjahu sanoi.

Gazaa hallitseva ääri-islamilainen Hamas-järjestö on puolestaan ylistänyt Länsirannan iskijää. Hamasin mukaan teko on suoraa seurausta "Israelin miehityksen aiheuttamista rikoksista" .

Sen kummemmin Hamas kuin muutkaan palestiinalaiset äärijärjestöt eivät ole ilmoittautuneet iskun tekijäksi.

Myöskään israelilaisissa kommenteissa ei ole arvioitu, minkä ryhmän jäsen tekijä oli. Pääministeri Netanjahu puhuu omassa lausunnossaan useista tekijöistä.

Rauhattomat viikot vaalien alla

Israelin armeijan ja palestiinalaisten välillä on ollut kuluneen kahden viikon aikana useita yhteenottoja.

Viime viikolla Israelin armeijan sotilaat ampuivat kaksi palestiinalaista kahdessa eri yhteenotossa Länsirannalla.

Tämän viikon torstaina Gazasta ammuttiin kaksi rakettia kohti Tel Avivia. Raketit iskeytyivät asumattomalle seudulle, eivätkä aiheuttaneet vahinkoa.

Uutistoimistotietojen mukaan raketit laukaistiin vahingossa. Myös Israelin armeijan tulkinnan mukaan laukaisu tapahtui huoltotöiden yhteydessä.

Israelin armeija vastasi raketti-iskuun ilmaiskulla noin sataan eri kohteeseen Gazassa.

Rauhaton kausi Israelin ja palestiinalaisten välillä tulee herkkään aikaan, sillä Israel valmistautuu parhaillaan reilun kolmen viikon päästä pidettäviin parlamenttivaaleihin.

Ilmassa on lämpöä, kun elokuvaohjaaja Joonas Berghäll, 41, puhuu uuden dokumenttielokuvansa miehistä. Hän on yksi heistä, sillä maaliskuun lopussa ensi-iltaan tuleva elokuva Miehiä ja poikia kertoo myös Berghällistä.

Hän istuu syvällä toimistonsa tuolissa Helsingin Malmilla ja luo ympärilleen turvallisen tunnelman. Ehkä juuri se on saanut monet suomalaiset miehet itkemään kameralle Berghällin edessä.

Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Miesten vuoro (2010) nosti kotimaisen dokumenttielokuvan puheenaiheeksi ja veti väkeä elokuvateattereihin. Asiasta innostui myös Finnkino, joka alkoi näyttää yhä enemmän kotimaisia dokumenttielokuvia ohjelmistossaan.

Pikkuhiljaa ilmiö laantui, mutta ihmiset muistavat edelleen Berghällin Miesten vuoron tekijänä, vaikka Suomen ensi-illasta on aikaa yhdeksän vuotta.

– Miesten vuoro muutti elämäni hyvässä ja pahassa, ohjaaja toteaa.

Terveys pettää

Berghällin uusi elokuva Miehiä ja poikia käsittelee rankkoja aiheita. Esiin nousevat työuupumus, huoltajuuskiistat, alkoholismi, yksinäisyys ja kuolema.

Yllättäen ohjaaja kertoo, että hän voi itse todella huonosti. Se ei johdu vain siitä, että Berghäll on kuunnellut kymmeniä tunteja miesten synkkiä tarinoita elokuvaansa varten.

Hän on tehnyt töitä 15 vuotta terveytensä kustannuksella, ja se käy elokuvassa ilmi Berghällin puheenvuoroissa.

– Viimeisillään tässä on vedetty, Berghäll selventää.

Hän kertoo tehneensä viime vuonna enemmän töitä kuin koskaan. Ylityötunteja kertyi noin 1200, eikä siinä ole mitään hauskaa. Berghäll työskenteli tuottajana Katja Gauriloffin elokuvassa Baby Jane ja ohjasi sen lisäksi omaa dokumenttielokuvaansa.

Suurin osa palkansaajista tekee Tilastokeskuksen mukaan Suomessa töitä 35–40 tuntia viikossa eli noin 140–180 tuntia kuukaudessa.

Berghäll työskenteli siihen nähden noin puolitoista kertaa enemmän.

Ohjaaja haaveilee pitkästä lomasta, mutta pienen Oktober-nimisen tuotantoyhtiön veturina ajatus tuntuu kaukaiselta.

Kaikki on kiinni siitä, miten Miehiä ja poikia menestyy elokuvateatterissa. Miesten vuoro oli hitti. Se veti teattereihin lähes 50 000 katsojaa, ja Berghällin uusi elokuva sivuaa samoja teemoja.

Työuupumuksen kanssa painiva Berghäll muutti hiljan pääkaupunkiseudulta takaisin pohjoiseen, josta hän on kotoisin. Maisemanvaihdoksella Berghäll yrittää kohentaa terveyttään.

Joen rannalla Tervolassa sijaitsevalla mökillä ohjaaja tekee pihatöitä, hakkaa halkoja ja saunoo. Uniapneasta kärsivä Berghäll kertoo nukkuvansa pohjoisessa paremmin kuin pääkapunkiseudulla. Työpäivät päättyvät mökillä kello 18 ja alkavat aamukymmeneltä.

Ohjaajan hyvinvoinnin kohenemisen on huomannut myös Berghällin Miehiä ja poikia -elokuvan tuottaja Satu Majava, josta Berghäll puhuu kuin personal traineristaan.

– Työtunnit tippuivat pohjoiseen muuton jälkeen kuukaudessa 280:stä 170:een, Berghäll iloitsee.

Berghäll ei silti voi hyvin. Hänen toinen ohjaustyönsä Äidin toive (2015) vei elokuvantekijän kuvausmatkoille ympäri maailmaa.

– Otin tuliaisia joka maasta, ohjaaja summaa.

Hän viittaa erilaisiin bakteereihin ja loiseläimiin, jotka jylläävät Berghällin kehossa.

Dokumenttielokuvassa lääkäri on lukenut ohjaajalle madonluvut, sillä hänestä on löydetty loinen, jota epäillään tappavaksi. Se syö ensin sisäelimet, sitten aivot ja keskushermoston. Lontoolainen trooppisen sairaalan johtaja vapauttaa Berghällin kuolemantuomiosta.

Loinen on tappavan “isoveljen” “pikkusisko”, joka kuolee muutamassa vuodessa itsestään.

Kuolemanvaara saa Berghällin pohtimaan sairaalan parvekkeella, mitä hän haluaa elämällään tehdä.

“Kaikki johtuu ilkeydestä”

Berghälliä markkinoidaan Miehiä ja poikia -elokuvan saatesanoissa miesten puolestapuhujaksi, ja sitä hän totta vie on.

Elokuvassa nousevat esiin huoltajuuskiistat, joissa isät jäävät Berghällin kokemuksen mukaan yksin nuolemaan haavojaan, kun lasten huoltajuus määrätään erossa äidille.

Ohjaaja kertoo haastatelleensa aiheesta kymmeniä suomalaisia miehiä, joiden jäljille hän pääsi useiden miesjärjestöjen, kuten Isät lasten asialla -yhdistyksen kautta.

Elokuvasta saa kuvan, että isät jäävät yksin tunteidensa kanssa, kun lasten tapaamisesta on tullut monissa huoltajuuskiistoissa lähes mahdotonta.

Berghäll uskoo, että tilanne johtuu miesten entisten puolisoiden ilkeydestä.

– Siinä ei ole mistään muusta kyse, ohjaaja paukauttaa.

Berghäll lähestyi haastateltaviaan yli 40 kysymyksen patteristolla ja moni murtui jo toisen kysymyksen jälkeen. Ensin haastateltavilta kysyttiin nimi ja ikä.

Elokuvaan päätyi ohjaajan mukaan vain murto-osa siitä itkusta, jota hän todisti.

Erään miehen kohdalla Berghäll kysyi, miten haastateltava voi kaiken sen jälkeen, mitä tämä oli kertonut lohduttomalta kuulostavasta huoltajuuskiistastaan.

– Mies murtui täysin ja sanoi, ettei kukaan ole kysynyt häneltä sellaista 12 vuoteen, Berghäll sanoo.

Hän puhuu oikeusmurhista ja kuvottavista tarinoista, joilla hän viittaa huoltajuuskiistoista haastattelemiensa miesten kertomuksiin.

Berghäll ihmettelee, miten miehet voidaan nyky-Suomessa ohittaa niin yksiselitteisesti huoltajuuskiistoissa, joissa hänen mukaansa kuunnellaan vain äitejä.

Osa miehistä otti häneen yhteyttä kertoakseen tarinansa, mutta elokuvaan he eivät halunneet mukaan. Itkusta ei ollut tulla tapaamisissa loppua.

– He tarvitsivat jonkun, jolle purkaa pahaa oloa, Berghäll sanoo.

Ohjaajalla itsellään ei ole lapsia ja elokuvassa hän etsii puolisoa. Berghäll kertoo kärsineensä pitkään yksinäisyydestä.

Itku tuli, kun puhelin meni kiinni

Alun perin Berghäll yritti myydä dokumenttielokuvansa idean rahoittajille ilman valmiita tarinoita, mutta nämä eivät lämmenneet ajatukselle.

– Dokkarin tekijänä en voi etukäteen tietää, mitä miehet puhuvat, kun kamera käy, ohjaaja sanoo.

Hän päätti kirjoittaa rahoittajille tarinoita omasta elämästään, mutta ei ajatellut, että ne päätyisivät elokuvaan. Toisin kävi.

Kaksi kolmesta rahoittajasta oli sitä mieltä, että ne kannattaisi laittaa siihen.

Toimistollaan Berghäll palaa uransa alkuaikoihin ja kertoo tarinan lomamatkastaan, jonka piti katkaista ylityökierre.

Appivanhemmat kustansivat Berghällin ja tämän puolison Kreetalle lepolomalle, mutta Berghäll karkasi tämän tästä rannalta hotellihuoneeseen soittamaan työhön liittyviä puheluita, vaikka puolison kanssa oli sovittu, ettei niin tehdä.

Vasta Ylen silloinen dokumenttielokuvien sisäänostaja sai Berghällin järkiinsä. Nyt jo eläkkeellä oleva Iikka Vehkalahti totesi, ettei hän tilaa Berghälliltä enää ikinä yhtään mitään, ellei tämä pane puhelinta loman ajaksi pois päältä. Berghäll uskoi.

Kun puoliso tuli hotellihuoneeseen tarkistamaan tilannetta, häntä odotti erikoinen näky.

– Pidin puhelinta kädessä ja itkin. Näytin, että se on pois päältä, Berghäll muistelee.

Elokuvassa Berghäll saa kohtalotoverin pelialalla työskennelleestä vastaavasta tuottajasta. Mies kertoo, miten hän paloi loppuun yli 60 henkisen tiimin vetäjänä, koska projektin onnistuminen oli hänen kontollaan.

Pahimmillaan tuottaja varasi itselleen firman neuvotteluhuoneen, jonne hän vetäytyi yksin itkemään.

Berghällin puhe kääntyy välillä äitiin, joka työskenteli Kemissä lääkärinä. Berghäll uskoi, että äiti olisi ollut tyytyväinen edes yhteen poikansa elokuvista, jos Berghäll olisi tehnyt aina vain enemmän töitä niiden eteen.

– Kun tein Äidin toive -elokuvan, äitini oli aivan innoissaan. Hän kyseli, miten se on otettu vastaan Unicefilla, Berghäll sanoo.

Ohjaaja uskoo, että äiti olisi toivonut näkevänsä poikansa avustustyöntekijänä pakolaisleirillä tai virkamiehenä Unicefissa. Berghällin äiti kuoli kolme vuotta sitten.

Berghäll kertoo, että Äidin toive lanseerataan huhtikuun alussa miljardille ihmiselle video on demand -palvelujen kautta. Yhteistyökumppani on Unicef, ja maita on mukana yli 20.

– Äiti saa olla vihdoin ylpeä minusta, Berghäll sanoo.

Äiti pelasti

Miesten vuoro nousi hitiksi elokuvateattereissa samaan aikaan, kun Berghällin tuotantoyhtiö oli konkurssin partaalla.

Berghäll ja elokuvan toinen ohjaaja Mika Hotakainen tajusivat maaliskuussa 2010, että yhtiö kaatuu muutamassa viikossa, ellei se saa jostain rahoitusta.

Berghäll on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuvatuottajaksi ja excel-taulukot luistavat häneltä. Maaliskuun kohdalla taulukossa luki “ripa”.

Se viittasi tulossa oleviin Tampereen lyhytelokuvajuhliin, ja 10 000 euron Risto Jarva -palkintoon, joka oli siellä jaossa.

Ohjaajat tajusivat, että vain se voisi pelastaa heidät konkurssilta.

– Tiesin, että minulta menee koti alta, jos palkintoa ei tule, Berghäll toteaa.

Ohjaajan asunto oli tuotantoyhtiön lainojen vakuutena, eikä pankista saanut enää lisää lainaa.

Konkurssin uhka väistyi, kun Berghäll ja Hotakainen pokkasivat kymppitonnin elokuvallaan ja rästissä olevat laskut saatiin maksettua.

Miesten vuoro piti kaksikon kiireisenä, vaikka tuotantoyhtiön talous oli kuralla. Palkintoja alkoi sataa kansainvälisiltä elokuvafestivaaaleilta siihen tahtiin, että ohjaajat kävivät vastaanottamassa niitä vuoroissa.

Yllättäen äidiltä tuli puhelu.

Tämä oli seurannut poikansa menestystä mediassa ja tullut siihen tulokseen, että pian alkaisi selkäänpuukotus.

Oli aika varoittaa poikaa.

– Äiti totesi puhelimessa, että Suomi on sellainen. Kun menestyt, tulee puukkoa, Berghäll sanoo.

Äiti toivoi, että poika valmistautuu pahimpaan tai muuten Joonakselle voi käydä huonosti.

Miesten vuoron menestyksen jälkeen Berghäll sai kuulla, ettei hän osaa tuottaa tai ohjata. Asialla oli Berghällin mukaan hänen yläpuolellaan olevia elokuva-alan ihmisiä. Tilanne johtui todennäköisesti alan sisäisistä jännitteistä.

Synkät ajatukset alkoivat painaa mieltä, ja Berghäll vaipui epätoivoon. Iskuja tuli hänen mukaansa monelta suunnalta.

– Tilanne ajautui sellaiseen pisteeseen, että etsin yhtenä aamuna netistä asetta, jolla olisin ampunut itseni, Berghäll muistelee.

Äidin sanat muistuivat hädän hetkellä ja Berghäll muutti mielensä.

Äiti oli oikeassa.

Ethiopian Airlinesin lennosta 302 on tullut uutta tietoa. Viime sunnuntaina pudonnut Boeing 737 Max 8 -lentokone putosi pian nousun jälkeen.

Nimettömänä pysyvä lähde kertoi Reutersille, että koneella oli lentoonlähdön jälkeen epätavallisen suuri nopeus, ennen kuin lentäjät ilmoittivat ongelmista lennonjohdolle.

Kahden kilometrin korkeudessa lentäjät pyysivät lupaa nousta neljään kilometriin. Pian he pyysivätkin palata takaisin lentokentälle.

– Kapteeni sanoi, että hänellä oli ongelmia lennonohjauksessa, minkä takia hän halusi nousta heti lähdön jälkeen normaalia korkeammalle, lähde sanoi.

Ongelmasta tai syistä ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa. Kone katosi tutkasta ollessaan hieman yli kolmen kilometrin korkeudessa.

Mustat laatikot tutkittavana

Keskiviikkona Ranskan ilmailuonnettomuusviranomainen kertoi, että koneen mustat laatikot saapuvat heille tutkittavaksi.

Ethiopian Airlines kertoi aiemmin keskiviikkona, ettei Etiopialla ole tarvittavia laitteita, joilla se pystyisi analysoimaan onnettomuuskoneen viimeiset hetket tallentaneita mustia laatikoita.

Laitteisiin tallentuvat koneen lentotiedot sekä ohjaamossa käydyt keskustelut. Nämä tiedot auttavat selvittämään koneen tuhoutumisen syytä.

Tällä hetkellä Boeing 737 Max 8 -lentokoneilla on kielletty lennot koko Euroopassa sekä sittemmin myös Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa.

Peräti 4 000 tatuointiväreissä käytettävää kemikaalia on menossa ensi vuonna pannaan, koska niissä piilee terveysriskejä

Kemikaalien kieltämistä ehdottaa Helsingissä toimiva Euroopan kemikaalivirasto. Suomen tatuointialan nokkamies, lahtelainen tatuointitaiteilija Tony Raita pitää asiaa hyvänä.

Kiinalaisten jättimaatuska tuijottaa ilmeettömänä aroa Venäjän rajalla – Idän suurvaltojen epäsuhtaisessa ystävyydessä Kiina määrää tahdin

Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen kävi rajakaupunki Manzhoulissa, jossa venäläisiin suhtaudutaan lämpimästi. Mutta uhkaako Kiinan ja Venäjän lähentyminen läntistä maailmanjärjestystä?

Brexitin vastustajat kampanjoivat yhä kuumeisesti, vaikka aika on loppumassa – Asiantuntija ei usko, että Britannian EU-ero enää peruuntuu

Oxfordin yliopiston tutkijan Matthew Donoghuen mukaan brexit-kampanjan aikainen muukalaisvihamielinen retoriikka synnytti vaarallisia yhteenottoja ja lietsoi yhteiskunnallista epäsopua. Donoghue uskoo, että tilanne tulehtuu uudestaan, jos Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta.

Bussiin vyöryneet paperirullat murskasivat monta nuorta elämää – 15 vuotta sitten arki muuttui perheissä ja liikenteessä peruuttamattomasti

Konginkankaalla 23 ihmistä kuoli ja 14 loukkaantui Suomen tieliikennehistorian synkimmässä onnettomuudessa, kun rekka ja linja-auto törmäsivät jäisellä tiellä.

Kahden pojan äiti: "Eihän me kelloteta lukemista tai ruokailuakaan, miksi sitten pelaamista" – otimme selvää, miten pelaamiseen suhtaudutaan nykyperheissä

Asiantuntijoiden neuvot pelikasvatuksesta voivat tuntua ristiriitaisilta. On aika kuulla kuinka asia on ratkaistu perheiden arjessa.

Uutisia lyhyesti. Suomalaisten päihteiden käyttöä koskevat asenteet muuttuvat.

Huumeet ovat tulleet suomalaisille entistä tutummaksi. Joka neljäs suomalainen on joskus kokeillut kannabista. Määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1992.

Yleistymisen myötä asenteet ovat lieventyneet. Jo 42 prosenttia suomalaisista ajattelee, ettei kannabiksen käyttämisestä pitäisi rangaista. Poliitikot eivät kuitenkaan suhtaudu depenalisointiin yhtä myönteisesti.

Sitten uutisia pidemmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumeisiin liittyviä asenteita vuodesta 1992 asti. Viimeisin tutkimus julkaistiin helmikuun lopussa, ja sen voi lukea täältä.

Tutkimuksissa on kartoitettu päihteiden käyttöä kuntodopingista gammaan ja lakkaan, mutta muutoksen suuret linjat ovat seuraavat:

Useimmiten käyttö jää yhteen tai muutamaan käyttökertaan – tai menneisyyteen.

Huumeiden kokeilu ja käyttö yleistyy Suomessa

Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Erityisesti 25–34-vuotiaiden huumeidenkäyttö yleistyy. Y-sukupolvesta jopa 45 prosenttia on joskus elämänsä aikana käyttänyt jotain laitonta huumetta.

Se ei tietenkään tarkoita, että puolet milleniaaleista nappaisi juhlimaan lähtiessään nappeja tai tarjoaisi jatkoilla vierailleen viivat. Useimmiten käyttö jää yhteen tai muutamaan käyttökertaan – tai menneisyyteen.

Viime vuoden aikana huumeita on käyttänyt 8 prosenttia väestöstä, viimen kuukauden aikana vain 3 prosenttia. Luvut ovat kuitenkin nousseet tämän vuosikymmenen aikana, ja samansuuntaisia päätelmiä on tehty esimerkiksi jätevesitutkimuksista. Niiden perusteella on esimerkiksi huomattu, että kokaiinin käyttö on viime vuosina lisääntynyt Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa.

Huumeiden käyttö yleistyi 1990-luvun puolivälin jälkeen niin paljon, että tutkijat alkoivat puhua toisesta huumeaallosta. Hieman yksinkertaistaen: ensimmäinen aalto toi 1960-luvulla Suomeen kannabiksen, 30 vuotta myöhemmin tulivat klubikulttuuri, ekstaasi ja muuntohuumeet.

Nyt näyttää siltä, että kyseessä on aallon sijaan pysyvä muutos suomalaisten päihdekäyttäytymisessä.

Huumeiden käytön lisääntyminen merkitsee käytännössä kannabiksen käytön lisääntymistä.

Suomalaisten suosikki on kannabis

Huumeiden käytön lisääntyminen merkitsee käytännössä kannabiksen käytön lisääntymistä. Vuonna 1992 vain kuusi prosenttia väestöstä oli joskus elämässään kokeillut kannabista. Vuonna 2018 vastaava määrä oli 24 prosenttia.

Toisella sijalla ovat lääkkeet. Niiden käyttö on pysynyt kuuden prosentin tietämillä pitkin 2000-lukua. Sen sijaan stimulanttien (ekstaasi, amfetamiini, kokaiini, metamfetamiini) käyttö on nousussa. Väestötasolla niiden kokeileminen on kuitenkin harvinaista, alle viiden prosentin luokkaa.

Mutta: Todellisuudessa "kovien huumeiden" käyttäminen lienee jonkin verran yleisempää. Tutkimukset eivät välttämättä tavoita ongelmakäyttäjiä.

2000-luvulla kotikasvatuksen yleistyminen on lisännyt kannabiksen saatavuutta.

Depenalisoinnin suosio kasvaa

1990-luvun alussa kannabis oli Suomessa huomattavasti nykyistä harvinaisempaa. 2000-luvulla kotikasvatuksen yleistyminen on lisännyt kannabiksen saatavuutta. Samalla sitä on alettu pitää entistä normaalimpana ja hyväksyttävämpänä.

Yli 40 prosenttia 15–69-vuotiaista ajattelee, ettei kannabiksen käyttämisestä pitäisi rangaista. Kannasbiskasvien kasvattamisen sallisi 25 prosenttia. Lähes kolme neljäsosaa sallisi lääkekannabiksen, ja 18 prosenttia ajattelee, että pajautuksia pitäisi saada hankkia mihin tarkoitukseen tahansa. Vain lääkekäyttöön kannabiksen laillistaisi 54 prosenttia suomalaisista.

Kaikkien huumeiden depenalisointia kannattaa 20 prosenttia suomalaisista.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Piispan kirjaa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Anton Vanha-Majamaan Kannabiskirjaa (Kosmos 2018), THL:n selvityksiä suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista vuosilta 1992–2014 (2016) ja vuonna 2018 (2019) sekä Poliisiammattikorkeakoulun ennakointitutkimusta Huumeet Suomessa 2020 (2012).

Lue myös:

Juice ja Irwin joivat itsensä hengiltä, Y-sukupolven idolit ovat brändiään vaalivia yrittäjiä – Ibelle brändääminen on "sikaluontevaa"

Vihreä aalto etenee maailmalla, mutta milloin kannabis laillistetaan Suomessa? Näin vastaavat puolueet

Moneen kertaan haukuttu ja kritiikin jälkeen lievennetty haja-asutusalueiden jätevesisääntely on jälleen kerran tapetilla, ties monettako kertaa 2000-luvulla.

Tällä kertaa on asialla kesämökkiläisten etujärjestö Vapaa-ajan asukkaiden liitto, joka vaatii jätevesiremonttien siirtymäajalle vuoden jatkoaikaa tämän vuoden lokakuusta. Se edellyttää muutosta pari vuotta voimassa olleeseen lakiin.

– Määräpäivä 31.10.2019 on osoittautunut riittämättömäksi. Tällöin kaikkien rantakiinteistöjen täytyy täyttää lain vaatimat jätevesien puhdistusvaatimukset. Tämä ns. perustason puhdistusvaatimus koskee edelleen yli 100 000 vapaa-ajan asuntoa, joten Suomesta ei löydy tarpeeksi suunnittelijoita, urakoitsijoita tai materiaalia korjata kaikki nämä kiinteistöt tulevan kesän aikana, huomauttaa Vapaa-ajan asukkaiden liiton uusi puheenjohtaja Tapio Tervo.

– Lisäksi on suuri pelko, että jos hyvin moni kiinteistö haluaa tehdä muutoksen samaan aikaan, alan hintakilpailu loppuu välittömästi, Tervo täydentää.

Käytännössä se voi tarkoittaaa urakkahintojen nousua. Tervon mukaan olemassa olevan jätevesijärjestelmän uudistaminen tai korvaaminen maksaa järjestelmästä riippuen 5 000–10 000 euroa.

– Korjaukset merkitsevät vapaa-ajan asuntojen omistajille yllättäviä, yhteensä jopa satojen miljoonien eurojen investointeja 31.10.2019 mennessä, Vapaa-ajan asukkaiden liitto ynnää.

– Siksi Vapaa-ajan asukkaiden liitto ehdottaa, että määräaikaa siirretään 12 kuukaudella 31.10.2020 saakka.

Laki sorsii iäkkäitä

Kesämökkiläiset haluavat korjausta myös iäkkäiden huvilanomistajien kohteluun jätevesiremontteihin velvoittamisessa. Lain mukaan viranomaiset voivat lieventää jätevesiremonttien vaatimuksia 1943 tai aiemmin syntyneiltä, mutta se koskee vain vakituisesti asuvia. Tervon mukaan ikälievennys tulisi ulottaa koskemaan myös vapaa-ajan asukkaita.

– Säädös syrjii iäkkäitä vapaa-ajan asukkaita, joilla ei ole mahdollisuutta vastaaviin poikkeuksiin, Vapaa-ajan asukkaiden liitto huomauttaa.

– Vapaa-ajan asuntojen omistajat ovat keskimäärin varsin iäkkäitä, joten lain tarkoittamia iäkkäiden omistamia kiinteistöjä on paljon. Vapaa-ajan asuntoja käytetään keskimäärin noin 80 vuorokautta vuodessa, joten jätevesien määrä on vain noin 20 prosenttia pysyvien asuntojen jätevesistä, Tervo huomauttaa.

Muutosehdotus ministeriöön

Vapaa-ajan asukkaiden liitto lähettää alkuviikosta muutosehdotuksensa ympäristöministeriölle. Mahdolliset pykäläviilaukset siirtyvät vaalien jälkeisen hallituksen harkittavaksi.

Alkuperäinen hajajätevesiasetus tuli voimaan 2004, mutta sen määräyksiä pidettiin kohtuuttomina. Niinpä pykäliä kohtuullistettiin 2011. Silti moni jäi sitkeästi odottamaan lisälievennyksiä, vaikka siirtymäaikoja pidennettiin. Nykyinen säädösversio astui voimaan kaksi vuotta sitten 3.4.2017.

Kello 12.11. Lisätty faktalaatikko juttuun.

Kymmenettuhannet syrjäkylien jätevesiremontit myöhästyvät – siirtymäaikaa jäljellä enää reilu vuosi

Kiistelty jätevesisääntely astuu voimaan tänään – alkaako taas purnausralli?

Ympäristöministerien iisakinkirkko, jätevesisääntely tuli maaliin – Lehtomäki kovimmassa kiirastulessa

Kun omaa jäte- ja kemikaalikuormaa haluaa karsia, keittiö on hyvä paikka aloittaa. Tapasimme kaksi henkilöä, jotka ovat tehneet kodissaan luontoa kunnioittavia valintoja.

Tässä jutussa opiskelija Saara Väkevä, 23, ja yrittäjä Virpi Virolainen, 59, jakavat täsmävinkkinsä siihen, miten luonnonmukaista elämäntapaa voi vaalia omassa keittiössään.

Saara korvaa kelmun pellavaliinalla ja ompelee hedelmäpussit pitsiverhosta

Ilmastoahdistus on kurkkua kuristava tunne siitä, että pitäisi tehdä jotain omille elintavoilleen. Että voisi itse elää mahdollisimman ekologisesti ja kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Näin 23-vuotias lääketieteen opiskelija Saara Väkevä luonnehtii tunnetta, joka on vaivannut häntä lapsuudesta asti.

– Reilu kolme vuotta sitten ryhdyin vegaaniksi. Ajattelin, että se on isoin teko, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ympäristön hyväksi, Väkevä perustelee.

Pikkuhiljaa kuopiolainen Väkevä siirtyi luonnonmukaiseen ajatteluun myös kodinhoidossaan. Nyt hän jakaa tee se itse -vinkkinsä.

Pesuaineet Marseille-saippuasta. Väkevä aloitti ostamalla loppuneen ikkunanpesuaineen tilalle luonnonmukaista pesuainetta. Sitten hän keksi, että pesuainetta voi valmistaa itsekin.

Nykyään Väkevä ostaa Marseille-saippuaa ja raastaa sitä raastinraudalla. Sitten hän liottaa saippuan veteen. Perinteinen Marseille-saippua sisältää vain oliiviöljyä ja soodaa. Se on vegaanista, biohajavaa ja sopii monenlaiseen puhdistukseen (Anna).

Tuorekelmusta mehiläisvahakääreisiin. Ekologisessa keittiössä jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Siksi Väkevä on korvannut tuorekelmun pellavaliinalla, jonka pintaan hän silittää silitysraudalla mehiläisvahaa.

Mehiläisvahan avulla liinan voi kääriä tiukaksi paketiksi ruoan ympärille. Siihen voi kääriä eväsleivän tai liinalla voi peittää salaattikulhon. Kääre ei sovellu raa'an lihan säilytykseen. Ohjeet mehiläisvahaliinan valmistukseen voit lukea tästä.

Kestohedelmäpussit. Vanhat pitsiverhot saivat uuden elämän, kun Väkevä ommella surautti niistä kestohedelmäpusseja. Somat pussit syntyivät kaapin perukoilta löytyneistä verhoista.

Pussit kulkevat helposti mukana kauppareissuilla, eivätkä paina hedelmävaa'allakaan juuri mitään.

Kestotalouspaperi. Tiesitkö, että vanha lakana taipuu uudelleen käytettäväksi talouspaperiksi?

Kestorätit. Väkevä opiskelee lääketiedettä. Luennoilla hän virkkaa kestorättejä, jotka peseytyvät pesukoneessa. Osan bambu- ja puuvillalangoista Väkevä ostaa käytettynä.

Bambu on materiaalina antibakteerinen. Kuluttaja saa kuitenkin olla tarkkana. Meillä markkinoitu bambukuitu on usein tekokuitua, jonka valmistuksessa on käytetty myrkkyjä.

Niin tai näin, virkatut rätit kestävät käyttöä. Myös virkkausta luennoilla seuranneet opiskelijakaverit ovat innostuneet harrastuksesta.

Mutta auttaako askartelu ilmastoahdistukseen? Väkevän mukaan kyllä, vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii isompiakin toimenpiteitä.

– Joku voi pitää tätä turhana viherpiiperryksenä, mutta minä haluan ajatella, että pienillä teoillakin on merkitystä. Kun innostan lähipiiriäni ja annan lahjaksi näitä juttuja, levitän samalla positiivista asennetta ja iloa, Väkevä summaa.

Virpi tekee konetiskitabletit itse – näin helppoa se on

Ympäristöahdistus ei ole kuitenkaan vain 1990- ja 2000-lukujen lasten ominaispiirre. Teini-ikäinen Virpi Virolainen haastoi vanhempiaan jo 70-luvulla pohtimaan kodin luonnonmukaisuutta.

Nyt Virolainen on liki kuusikymppinen vegaani, joka pyrkii ostamaan ruoat ilman pakkauksia ja viljelee myös talviaikaan esimerkiksi tattarin, auringonkukan ja parsakaalin versoja.

Ehdoton hänkään ei ole. Jos kaupassa ei ole myynnissä kurkkua ilman muoveja, niin sitten ei ole. Jos rahatilanne on tiukka eikä salli ekologisen pesuaineen ostamista, niin sitten on ostettava budjettiin parhaiten sopiva.

Vastikään Virolainen muutti asuntoon, jossa on astianpesukone. Silloin häntä alkoivat huolestuttaa astianpesutablettien sisältämät myrkyt ja kemikaalit. Ratkaisu oli löydettävä.

Virolainen pitää kursseja luonnonmukaisten pesuaineiden valmistamisesta. Nyt hän näyttää, miten myrkyttömät konetiskitabletit voi valmistaa itse. Ohjeen hän on lainannut Meilläkotona.fi:stä.

Tablettien tekeminen kestää noin 15 minuuttia, ja ne ovat valmiita käytettäviksi noin kahdessa päivässä.

Tarvitset:

• 3 dl ruokasoodaa
• 1 dl Epsom-suolaa
• 1,5 dl sitruunahappoa
• 1 pienen sitruunan mehu
• 30-40 tippaa eteeristä öljyä
• kaksi kulhoa, siivilä, sekoituslasta, jääpalamuotteja kumihanskat halutessasi

1. Yhdistä kuivat aineet (ruokasooda, epsom-suola, sitruunahappo) yhdessä kulhossa ja sekoita.

2. Purista sitruunan mehu toiseen kulhoon. Et välttämättä tarvitse erillistä sitruunapuristinta, sillä homma onnistuu myös lusikalla.

3. Laske mehu siivilän läpi. Hedelmäliha jää siivilään, ja voit käyttää sen vaikkapa ruoanlaitossa.

4. Lisää mehun joukkoon eteeristä öljyä halutessasi. Öljy antaa tableteille tuoksun.

5. Yhdistä neste kuiviin aineisiin tippa tai pieni loraus kerrallaan. Älä kiirehdi. Sekoita koko ajan hyvin.

6. Muovaa seosta käsin. Varmista, että ainesosat ovat sekoittuneet toisiinsa.

7. Painele seos jääpalamuotteihin. Anna konetiskitabletin tekeytyä kaksi päivää.

8. Irrottele valmiit palat veitsen avulla ja jääpalamuottia kopsutellen. Laita palat purnukkaan. Konetiskitabletit ovat nyt valmiita käytettäviksi.

Tuntuuko liian monimutkaiselta? Nappaa tästä 10 helppoa vinkkiä

Ovatko Väkevän ja Virolaisen tekemät ratkaisut liian isoja harppauksia omassa keittiössäsi? Jos ovat, haasta itsesi ajattelemaan ainakin näitä:

• Suosi suomalaista ja paikallista. Mieti, mistä tuote ja tarvikkeet ovat kotoisin? Lähellä tuotettu on ekologisempi vaihtoehto kuin maailman ääristä Suomeen rahdattu tavara. Tämä pätee myös pesuaineisiin.
• Jos pesuaineiden tekeminen itse ei innosta, hae kaupan hyllyltä ympäristömerkkiä. Yleisimpiin ympäristömerkkeihin voit tutustua tästä. Voit myös vaihtaa konetiskitabletit jauheeseen.
• Osta pesuaineet tiivisteenä ja tee käyttövalmiit pesuaineet pulloon, jota voi käyttää uudelleen – näin vältät jätekuormaa!
• Käytä kestäviä ja pestäviä luuttuja.
• Heitä pois rikkinäiset, naarmuuntuneet muoviastiat. Rikkinäisistä muoviastioista voi irrota muoveja elimistööön. Lämmitä mikrossa vain sellaisia muoviastioita, joita voi lämmittää mikrossa.
• Säilö lasi- ja metalliastioissa. Esimerkiksi smoothie kulkee töihin vanhassa kastikepurkissa.

• Peitä lautasella jääkaapissa säilytettäviä ruokia. Näin vältyt alumiini- ja muoviroskalta.
• Ota käyttöön isoäidin siivousvinkit (Martat). Etikka poistaa kalkkia, sooda rasvaa. Vain vähän tukossa oleva viemäri saattaa avautua näiden kahden yhdistelmällä: ensin soodaa, sitten etikkaa päälle.
• Muista, ettei koko keittiötä kannata laittaa kerralla uusiksi. Käytä vanhat pesuaineet loppuun. Jos sinulla on jo valmiiksi kaappi täynnä muoviastioita, käytä niitä.
• Tee jatkossa hankinnat tarkkaan harkiten: tarvitsenko tätä? Voinko korvata tämän jollain jo omistamallani esineellä? Pienikin askel on ekoteko.

Vinkit on koottu yhdessä Savon Marttojen Heta Nykäsen kanssa.

Millaisia ekotekoja sinä olet tehnyt kodissasi? Keskustele aiheesta! Voit luoda oman nimimerkin täällä. Keskustelu on auki kello 22 asti.

Poliisi pysäytti sunnuntaina aamuyöllä vaarallisen hurjastelijan ampumalla auton renkaaseen Pyhtäällä.

Epäilty, noin 40-vuotias mies, ajoi moottoritietä vastaantulevien kaistalla suurella ylinopeudella. Vastaantulleet kuljettajat joutuivat piittaamattoman ajon vuoksi niin suureen vaaraan, että miestä epäillään muun muassa useista tapon yrityksistä.

Noin 15 kilometriä väärällä kaistalla

Useat tielläliikkujat olivat ilmoittaneet ennen aamuneljää 7-tiellä vastaantulevien kaistalla kovaa ajavasta Volkswagen Golfista. Ensimmäiset havainnot autosta tehtiin Kotkan itäosissa Otsolan liittymässä.

Kuljettaja ajoi moottoritietä suurella ylinopeudella kohti länttä, Helsingin suuntaan.

Lähistöllä ollut poliisipartio aloitti takaa-ajon heti ensimmäisten ilmoitusten saavuttua, ja saavutti hurjastelijan 15 kilometriä myöhemmin Siltakylän liittymän kohdilla Pyhtäällä.

– Kun poliisi saavutti kuljettajan, tämä hiljensi nopeutta ja pysähtyi moottoritien laitaan. Mutta kun poliisi jalkautui autostaan, mies lähti uudestaan liikkeelle. Tällöin partio ampui yhden laukauksen auton renkaaseen, rikoskomisario Petri Korpisammal Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta kertoo.

Laukauksen jälkeenkin mies yritti kaasuttaa pakoon tyhjentyneellä renkaalla. Partio kuitenkin kiilasi miehen auton, ja sai tämän otettua kiinni ilman vastarintaa.

Koko tapahtumasarja ensimmäisistä ilmoituksista kiinniottoon kesti noin kaksikymmentä minuuttia.

Ainakin 5–7 tapon yritystä

Alkometri näytti 1,8 promillea ja huumepikatesti kertoi amfetamiinin käytöstä.

Miehen epäillään syyllistyneen useisiin tapon yrityksiin, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, törkeään rattijuopumukseen ja huumausaineen käyttörikokseen.

– Kaikki tapon yritykset koskevat vastaantulleita sivullisia, jotka ovat joutuneet vaaraan eli väistämään epäiltyä. Näitä on tiedossa tällä hetkellä 5–7 kappaletta. Tie ei ole ollut hirveän vilkas tuohon aikaan yöstä, rikoskomisario Korpisammal sanoo.

Miehen ajotavan holtittomuuden yksityiskohtia poliisi ei tässä vaiheessa paljasta. Poliisilla ei myöskään ollut mieheen näköyhteyttä ennen kuin vasta takaa-ajon päätteeksi.

Poliisin aseenkäyttö selvitetään aina jälkikäteen valtakunnansyyttäjänvirastossa.

Poliisi pyytää edelleen havaintoja etenkin vaaraan joutuneilta. Havaintoja voi lähettää sähköpostiosoitteeseen rikostorjunta.kymenlaakso@poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 0504479574.

Lue myös:

Kymmenisen luotia vuodessa – poliisi ampuu Suomessa harvoin

Etiopiassa 10. maaliskuuta tuhoutuneen Boeing 737 MAX-8 -koneen mustien laatikoiden tutkiminen on päässyt käyntiin.

Alustavat tutkimukset osoittavat, että Ethiopian Airlinesin koneen turmassa oli "selviä yhtäläisyyksiä" lokakuussa tapahtuneen indonesialaisen Lion Air -koneen turman kanssa, kertoi Etiopian liikenneministeri Dagmawit Moges.

Molemmat koneet tuhoutuivat pian nousunsa jälkeen. Koneiden lentokorkeus on vaihdellut rajusti, mikä ilmentää, että lentäjät ovat kamppailleet saadakseen koneen hallintaansa.

Turman on arveltu johtuneen viallisista sensoreista ja lentokorkeutta säätelevän tietokoneohjelman virheistä.

Ministerin mukaan Etiopian hallitus julkaisee selvityksen mustien laatikoiden sisältämistä tiedoista kuukauden kuluessa.

Molempien lennontallennuslaitteiden keräämät tiedot on saatu talteen lähes kokonaan, ministeri kertoi.

Turmien seurauksena lukuisat maat ja lentoyhtiöt ovat asettaneet Boeing 737 MAX-8 -tyyppiset koneet lentokieltoon.

Boeing-yhtiö painottaa, että Yhdysvaltain ilmailuviranomaiset olivat hyväksyneet konetyypin hallintalaitteet.

Lue lisää:

Uutta tietoa Etiopian lentoturmasta – koneella poikkeuksellisen suuri nopeus nousun jälkeen

Etiopian lentoturmassa kuoli 157 ihmistä – Turmakoneen kapteeni oli kokenut lentäjä, pyysi lupaa kääntyä takaisin

Autoilijoiden on syytä varautua tänään ja huomenna huonoon ajokeliin suuressa osassa maata.

Ylen meteorologi Matti Huutonen kertoo, että Skandinavian yllä on parhaillaan hyvin voimakas matalapaine, joka on matkalla Suomeen päin ja saavuttaa lounaisrannikon iltapäivän aikana.

– Illalla sadealue leviää jo etelään ja länteen, keli muuttuu huonoksi tai jopa erittäin huonoksi, Huutonen sanoo.

Sateet tulevat etelässä joko vetenä tai räntänä, pohjoisessa räntänä tai lumena. Määrällisesti kovimmat sateet tulevat huomenna pohjoisessa.

– Keski-Lapissa ajokeli voi olla seuraavan vuorokauden aikana erittäin huono.

Vielä tänään päivällä ajokeli on normaali isossa osassa maata Pohjois-Pohjanmaata ja eteläistä Lappia lukuun ottamatta.

Ilmatieteen laitos on antanut illalle varoituksen vaarallisesta ajokelistä koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Vaarallisinta ajokeli on Hämeestä Pohjanmaan rannikolle ulottuvalla vyöhykkeellä ja huomenna aina Hämeestä Etelä-Lappiin saakka.

Lämpötilat ovat tänään ja huomenna lähes koko maassa plussan puolella. Poutaisessa ja selkeässä Pohjois-Lapissa mittari näyttää muutamaa pakkasastetta.

Useille merialueille on annettu kovan tuulen varoitus. Ahvenanmerellä ja Selkämeren eteläosissa tuuli saattaa kivuta 17 metriin sekunnissa. Myös Suomenlahti, Pohjois-Itämeri, Saaristomeri ja Selkämeren pohjoisosa saavat tuta kovan tuulen tuiverruksen, joka voi yltää 15 metriin sekunnissa.

Tiistaina on enää vähäisiä hajanaisia sateita. Keskiviikkona sää selkenee ja kylmenee hieman.

Muumi-teemapuistoon kuuluu Muumitalon ja muiden rakennusten lisäksi immersiivinen ja interaktiivinen teatteri, live-esityksiä, erilaisia ravintoloita ja kylpylä. Puistosta löytyy myös 400 metrin pituinen vaijeriliuku ja siellä sijaitsee maailman suurin muumi-oheistuotteita myyvä kauppa.

Teemapuistossa on myös mahdollista nauttia suomalaisittain valmistettua kahvia sekä ruoka-annoksia ja siellä sijaitsee muumien historiasta ja Tove Janssonin elämästä kertova Kokemus-museo.

Muumi-teemapuisto sijaitsee Hannossa Saitaman prefektuurissa, joka luontonsa puolesta muistuttaa Suomea. Etäisyyttä Tokion keskustaan on noin 20 kilometriä. Teemapuisto on osa Metsä-kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tarjota japanilaisille maistiaisia skandinaavisesta elämäntavasta ja kulttuurista.

Metsän toinen puoli, Metsä Village avautui jo viime syksynä.

Puiston avajaisissa lauantaina oli paikalla myös Moomin Characters Oy Ltd:n taiteellinen johtaja Sophia Jansson, joka piti avajaispuheen.

– Voimme oppia muumeilta monia asioita, Jansson totesi.

Muumi-teemapuiston ennustetaan houkuttelevan miljoona kävijää vuodessa. Aikuisten kertalippu puistoon maksaa 1500 jeniä eli noin 12 euroa, kun taas lastenlippu kustantaa 1000 jeniä eli kahdeksan euroa.

Muumeista tuli Japanissa äärimmäisen suosittuja hahmoja 1970-luvun taitteessa tehdyn Mūmin-animaatiosarjan myötä. Mūminin suosio oli pohjana Japanissa 1990-luvulla tehdylle Muumilaakson tarinoita -sarjalle.

Tammelalaisen Riihivalkaman koulun viidesluokkalaiset purkautuvat linja-autosta Saaren kansanpuiston parkkipaikalla. Hakkapeliittapäälliköksi pukeutunut luontoalan yrittäjä Joni Hernberg komentaa koululaiset riviin.

– Tällä päivämäärällä kuningas on antanut käskyn värvätä lisää ratsumiehiä eli hakkapeliittasotilaita kuninkaallisiin joukkoihin, ilmoittaa kypäräpäinen Hernberg.

Tehtävänannon jälkeen lapset ryhtyvät laittamaan lumikenkiä jalkaansa ja osa saa ahkion vedettäväkseen. Eräopasopiskelijat lähtevät johdattamaan joukkoa kohti metsää. Edessä on kokonainen koulupäivä ulkona Tammelan Saaren kansanpuistossa.

Luonto lisää liikettä -hanke vie viidesluokkalaiset luontoon

Metsässä koluavat vitosluokkalaiset ovat Metsähallituksen, Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin ja Forssan seutukuntien Luonto lisää liikettä -hankkeen koehenkilöitä.

Kahden tammelalaiskoulun lisäksi myös ryhmät Helsingistä sekä Tampereelta ovat kokeilleet viime keväästä lähtien erilaisia luontoaktiviteetteja Lounais-Hämeessä.

Ulkoilma on niin raitista ja puhdasta, että tässä tulee aina hyvä mieli. Lempi Lintukorpi

Tällä kertaa lapset lumikenkäilevät, veistävät jätkänkynttilöitä, tekevät lumirakennelmia ja pelailevat. Tuuli käy navakasti järven selältä, mutta nuotion äärellä lämmittelijöitä ei kuitenkaan ole ruuhkaksi asti.

– Minua ei tämä tuuli haittaa, se on vain pukeutumiskysymys. Ulkoilma on niin raitista ja puhdasta, että tässä tulee aina hyvä mieli, sanoo Lempi Lintukorpi posket punaisina, pipo syvällä päässään.

Lapsillakin on kiire

Luonto lisää liikettä -hankkeen tuloksista ilmestyy kevään aikana tutkimus. Hankkeen tutkijan, liikuntatieteiden tohtorin Elina Hasasen mukaan tähän mennessä saaduista palautteista nousee esiin se seikka, että kiire painaa nykyään jo kouluikäisiä lapsia ja varhaisnuoria.

– Moni sanoo, että liikkuisin luonnossa enemmän, jos olisi aikaa, sanoo Hasanen.

Samaa sanovat tammelalaiskoululaiset. Iltaisin ei oikein ehdi ulkoilemaan. Joku mainitsee silloin tällöin hiihtelevänsä kodin lähellä itse tehdyillä laduilla ja toinen käy ratsastamassa.

– Joskus arkena on kiire. Kavereitten kanssa en yleensä mene arkipäivisin ulos, viikonloppuisin on enemmän aikaa, sanoo nuotion äärellä kuumaa mehua hörppivä Aino Jussila.

Moni sanoo, että liikkuisin luonnossa enemmän, jos olisi aikaa. Elina Hasanen

Tuomas Virolainen kertoo toisinaan leikkivänsä koiransa kanssa ulkona koulun jälkeen.

– Heitän sille lumipalloja ja sitten se käy hakemassa ne ja syö ne, naureskelee Tuomas.

Lisää poluilla juoksemista

Hasanen päättelee koululaisten vastauksista, että luonnossa liikkumista ei nykyisin koeta tärkeäksi osaksi arkea. Kaikki muut arkiset toimet menevät ulkoilun edelle.

Samaan pulmaan on kiinnitetty huomiota tuoreessa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -raportissa. Sen mukaan liikkuminen yleensä ei ole koululaisille enää niin merkityksellistä kuin aikaisemmin.

– Näille varhaisnuorille näytetään nyt, että täältä voi saada iloa. Sitten on helpompi mennä luontoon omalla ajallakin, pohtii Hasanen.

Viidesluokkalaisten vastauksista selviää, että melkein kaikki toivoisivat ehtivänsä liikkua luonnossa nykyistä enemmän.

– Siellä luetellaan ihan perusjuttuja, kuten poluilla juoksemista ja kävelyä. Normaaleja juttuja, mitä olisi ihan helppo tehdä, mutta jotka sitten helposti arjessa jäävät vain väliin, kertoo Hasanen.

Mitä lapset edellä, sitä aikuiset perässä

Projektipäällikkö Päivi Pälvimäki Metsähallituksesta kertoo, että meneillään olevassa hankkeessa etsitään luontopalveluita ja -liikkumistapoja, jotka kiinnostavat nimenomaan lapsia. Lasten myötä myös perheen aikuiset voisivat innostua entistä enemmän luontoliikunnasta.

– Tavoite on innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja saada aikuiset, vanhemmat ja opettajat myös mukaan näkemään sen merkitys, sanoo Pälvimäki.

Luontoliikunnalla on hyvä tulevaisuus edessä. Päivi Pälvimäki

Pälvimäki sanoo, ettei ole enää niin huolissaan lasten liikkumisesta kuin hän aikaisemmin on ollut, sillä koululaiset lähtevät nopeasti mukaan kokeilemaan uusia liikuntamuotoja. Pälvimäki uskoo myös, että luontoliikuntaan liitettävien mobiilisovellusten myötä into luonnossa liikkumiseen leviää uusille ryhmille.

– Luontoliikunnalla on hyvä tulevaisuus edessä.

Tutkija Elina Hasanen muistuttaa luontoliikunnan hyvinvointivaikutuksista ja siitä, että luonnossa liikkuminen ei useinkaan vaadi erityistaitoja.

– Se on suomalaiselle aikuisväestöllekin tärkeä tapa liikkua. Myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole päässeet harrastamaan, joilla ei ehkä ole liikuntataitoja tai on toiminnan rajoitteita.

Yhdessä kavereiden kanssa on kivaa

Helmi Henriksson Riihivalkaman koulun viidenneltä luokalta tietää heti, miksi koulupäivä metsässä on erityisen mukava:

– No, ei tarvi tehdä kouluaineita! Ja muutenkin on kivaa olla koko päivä luonnossa kavereitten kaa. Sitä tulee harvoin tehtyä muuten kuin yksin. Tosi harva lapsi on enää ulkona, ne on vaan niinku kännyköillä ja tv:n ääressä.

Elina Hasanen kertoo, että luonnollisesti toiset aktiviteetit innostavat enemmän kuin toiset, mutta yhdessä luokkakaverien kanssa ulkoileminen on siitä huolimatta aina hauskaa.

– Kun näitä lapsia seuraa tässä, niin heille on hyvin tärkeää, että ollaan yhdessä täällä. Ulkona liikkuminen tuo kaverisuhteisiinkin jotakin uutta, pohtii tutkija.

Tähän mennessä pilottijaksot ovat osoittautuneet menestykseksi.

Heillä on into lähteä uuteen seikkailuun. Päivi Pälvimäki

– Kun on flunssia ja tauteja liikkeellä, koululaisia harmittaa, jos eivät pääse osallistumaan. He odottavat näitä päiviä ja heillä on into lähteä uuteen seikkailuun, tietää Pälvimäki.

Yhdelle päivän osallistujista, Lempi Lintukorvelle, päivän viimeinen ohjelmanumero on erityinen. Lempi aikoo pulahtaa avantoon ensimmäisen kerran elämässään.

– Siitä tulee huikea kokemus! hän arvelee.

Kaksi ihmistä loukkaantui vakavasti törmättyään autolla työkoneen öljysäiliöön aivan Helsinki-Vantaan lentokentän portilla.

Onnettomuus tapahtui Teknikontiellä hieman ennen puoltapäivää sunnuntaina. Tie päättyy umpikujaan ja lentokentän porttiin, jolla seisoo työkoneita. Auto oli iskeytynyt työkoneen irtonaiseen öljysäiliöön.

Törmäyksen voimasta auto oli kääntynyt katolleen. Pelastuslaitos irrotti kulkuneuvoon puristuneet miehen ja naisen. Heidät kuljetettiin sairaalahoitoon.

Alueen nopeusrajoitus on 40 kilometriä tunnissa. Päivystävä palomestari Tommi Luhtaniemi arvioi, että auton nopeuden on täytynyt tilanteessa olla tämän yli.

Häly täyttää toimiston, deadlinet jyskyttävät takaraivossa, kännykkä piippaa työpöydällä ja tietokoneen näytölle pomppaa viestejä.

Työpaikalla tapahtuvat jatkuvat keskeytykset ja monen asian yhtä aikaa tekeminen ovat haitallisia aivoille.

Helsingin yliopiston professori Minna Huotilaisen mukaan ihminen tekee silloin enemmän virheitä ja vähemmän hyviä päätöksiä.

– Se on kuormittavaa aivoille eikä se kuormittavuus johda mihinkään, vaan aikaansaaminen vähenee. Saamme silloin myös vähemmän ideoita.

Pitkään kestänyt jatkuva suorittaminen, tehtävästä toiseen pomppiminen ja levon laiminlyönti voivat johtaa myös aivojen ADT-tilaan, eräänlaiseen keskittymishäiriöön.

Huotilaisen mukaan yhä useampi ihminen kärsii siitä.

– Mieli alkaa odottaa niitä keskeytyksiä ja jopa itse tuottaa niitä. Vaikka ihminen sitten pääsisikin hetkeksi työskentelemään rauhalliseen tilaan, niin sielläkin hänen mielensä hyppii asiasta pois, eikä hän pysty keskittymään.

Huotilainen kuvailee ADT:tä aivojen pysyväksi palohälytykseksi, jossa aivot käyvät ylikierroksilla.

– Tästä puhutaan tosi paljon. Ihmiset ovat huolissaan omasta keskittymiskyvystään, tarkkaavaisuudestaan ja muistinsa pätkimisestä. Meneillään on aika monta muutosta, jotka saavat sitä aikaan.

1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell määritteli ADT:llä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, jättäneet taukoja pitämättä, tehneet monta asiaa yhtä aikaa ja nukkuneet huonosti.

Nauraminen buuttaa aivot

Aivojen jatkuva hälytystila ADT voi kestää jopa viikkokausia, ja se saa aivot toiminaan puoliteholla. Pahimmillaan aivojen liiallinen kuormittaminen voi johtaa myös työuupumukseen ja muihin vakaviin sairauksiin.

Riittävä palautuminen suojaa aivoja liialliselta kuormitukselta.

Vaikka työ olisikin hyvin kuormittavaa, niin palautumisella voidaan sitä kompensoida. Kaikista tärkeintä palautumisen kannalta ovat riittävä lepo, uni ja ravinto, mutta myös nauraminen on erittäin tehokas keino palauttaa aivoja.

– Nauraminen on hyvin kokonaisvaltainen koko kehon ilmiö, joka syntyy positiivisesta yllätyksestä. Kehossa käynnistyy reaktio, joka voi auttaa ikäänkuin nollaamaan mielen, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen Jyväskylän yliopistosta.

Nauru kiinnostaa aivotutkijoita ja sitä on alettu tutkia tarkemmin. Professori Minna Huotilainen vahvistaa nauramisen tehokkuuden.

– Kun mitataan ihmisen kehon fysiologisia signaaleita nauramisen aikana, niin se on yksi nopeimmista fysiologiaa muokkaavista asioista. Saadaan aikaan hyvin nopea pikapalautuminen, kun ihmistä alkaa naurattaa.

Tauko tekee terää

Työpäivän aikana olisi aivotutkijoiden mukaan ehdottomasti ehdittävä pitämään lounastauko ja pari muuta lepohetkeä.

– Tauot voivat olla hyvinkin virkistäviä ja elvyttäviä. Jos vaikka kahvihuoneesta kuuluu naurunremakkaa, niin silloin voi kuvitella, että siellä on hyvin palauttava tauko meneillään. Kahdeksan tuntia putkeen pelkästään koneella istumista kuulostaa raskaalta.

Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan aivoille nimenomaan siirtymät ovat kuormittavia. Mutta jos keskeytys tapahtuukin omasta tahdosta, se voi olla hyvä asia.

– Muutos voi olla hyödyllinen, jos se on omassa kontrollissa. Esimerkiksi jos tuntuu, että pähkäilee jonkun asian kanssa pitkään, eikä pääse siinä eteenpäin, niin pieni tauko voi auttaa löytämään ratkaisun.

Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa. Minna Huotilainen

Professori Minna Huotilainen kritisoi erilaisten tehtävien lisääntymistä työelämässä. Tehostamisen nimissä sama henkilö saattaa nykyisin olla vastuussa hyvin erityyppisistä töistä.

Monella työpaikalla on esimerkiksi assistentteja vähennetty ja työntekijät joutuvat itse tekemään monia uusia asioita ja opettelemaan sen vuoksi erilaisia järjestelmiä.

Huotilaisen mukaan tehostaminen ei välttämättä ole johtanut tehokkuuden lisääntymiseen.

– Jos joutuu matkalaskun tekemään vain kerran vuodessa, niin joka kerta pitää sen tekeminen opetella alusta asti. Olisi tehokkaampaa, jos sen tekisi joku muu, ettei se vaatisi joka kerta uudelleen perehtymistä ja uudelleen muistelemista.

Aivojen kuormittavuutta lisäävät myös uudet digilaitteet, joiden käyttö pitää opetella. Jos laitteita ei osata kunnolla käyttää, niin myös ne keskeyttävät työtä jatkuvasti.

On siis monia syitä, joiden takia on ajauduttu ongelmiin keskittymiskyvyn kanssa.

Vapaa-ajalla vastapainoa työlle

Moni miettii pitäisikö työpäivän jälkeen vielä opetella uutta kieltä tai täyttää ristisanatehtäviä. Aivotutkijoiden mukaan vapaa-ajalla tulisi hakea mieleistä vastapainoa työlle.

Esimerkiksi yksin puurtavan olisi hyvä lähteä tapaamaan vaikkapa ystäviään kahvilaan.

– Jos työssään esimerkiksi on tekemisissä paljon ihmisten kanssa ja sellaiset aivoverkostot, jotka liittyvät sosiaaliseen vuorovaikutukseen ovat käytössä, niin silloin saattaa tarvita palautumiseen eri asioita kuin päivän yksin tutkijan kammiossa kirjoittanut, sanoo Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen.

Aivojen kautta voidaan tuottaa mieltä rentouttavia asioita tunnetasolla. Esimerkiksi kulttuurin eri osa-alueet, konsertit, teatterit ja kaikki muu, mikä saa mielen irrottautumaan rutiinista, ovat aivojen kannalta tervetullutta tekemistä.

– Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että vapaa-aikana olisi joitain mielekkäitä, kiinnostavia asioita, joita kovasti odottaa. Sellaisia harrastuksia tai sosiaalista toimintaa, mikä innostaa ihmistä, lisää professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Liikunnasta lepoa aivoille

Urheilu on myös yksi hyvä keino palautua, mutta sen määrää ja tehoa tulisi kuitenkin harkita. Liikuntaakin voi suorittaa tavalla, joka ei palauta.

– Jos urheilee veren maku suussa ja sellaisella tunteella, että on pakko tehdä, niin suosittelisin kokeilemaan vähän kevyempiä lajeja. Voisi mennä vaikka kokeilemaan pilatesta tai ulkoiluttamaan koiraa tunnin mittaiselle lenkille, sanoo Huotilainen.

Aivot, kehot ja mieli ovat Aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviaisen mukaan ikään kuin saman asian eri puolia, jotka voivat kaikki kuormittaa.

– Mielen kautta voi tulla uuvuttavia tekijöitä, mutta yhtä lailla myös kehoa voi käyttää liikaa. Esimerkiksi huippu-urheilijoilla ylikunto on tila, jossa on tehty likaa töitä kehon kanssa, muistuttaa Parviainen.

Ihmisissä on myös hyvin yksilöllisiä eroja siinä, miten he kestävät erilaisia häiriötekijöitä. Parviaisen ryhmässä on tarkasteltu tätä tuoreessa tutkimuksessa (The National Center for Biotechnology Information).

– Herkästi kehollista tietoa aistivat ovat useammin varautuneempia kuin he, jotka eivät havaitse autonomisen hermoston välittämää tietoa niin tarkasti. Ihminen ehkä siis ikään kuin suojelee omaa koneistoaan liialliselta kuormitukselta.

Vapaalla ajatukset harhailemaan

Ihminen sietää huonosti yksitoikkoisuutta. On tutkittu, että ihminen ottaa mieluummin lieviä sähköiskuja kuin kestää tylsyyttä. Pitkäveteisyys on kuitenkin luonnollista ja toivottavaa aivoille.

Jos mennään ajassa taaksepäin, niin vielä 1950-luvulla ihmisillä oli valtava määrä tavallista tylsää hommaa, esimerkiksi käsin pyykin pesua tai koulumatkan kävelemistä. Tällainen yksinkertainen tekeminen, jossa keho työskentelee jonkun verran, ja ajattelu on vapaana eikä mielelle kohdisteta mitään olisi hyväksi aivoille.

– Jos emme ole minkään viihteen, kysymysten tai somefiidin kohteena ja aivot ovat täysin vapaat yhdistelemään kaikenlaisia erikoisia asioita toisiinsa, niin se on myös hyvin ratkaisukeskeinen tila, kertoo professori Minna Huotilainen.

Jos me opetetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta. Minna Huotilainen

Vaikka ihmisestä tuntuisi, ettei hän erityisemmin ajattele mitään, niin juuri silloin aivoissa tapahtuu paljon. Yhtäkkiä esimerkiksi saunaa lämmittäessä saattaakin mieleen pulpahtaa ratkaisu johonkin asiaan, jota on aiemmin yrittänyt kovasti ratkaista työpaikalla.

Palauttavassa tylsyydessä kehon tehdessä jotain aivan muuta, aivot työskentelevät ilman tietoista ponnistelua. Tänä päivänä sellainen tekeminen voi olla esimerkiksi tiskikoneen täyttämistä tai vaikkapa imurointia.

Moni yrittää välttää tylsiä hommia.

– Jos opetamme itsemme siihen, ettei koskaan ole tylsää, niin se alkaakin tuntua vaikeammalta. Ja tässä ei ole ainoastaan kysymys ihmisen omista tavoista ja tahdosta vaan myös tästä ajasta. Nykyisin valtava määrä suuria yrityksiä kilpailee ihmisten huomiosta, sanoo Huotilainen.

Mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon. Tiina Parviainen

Esimerkiksi sosiaaliselle medialle, suoratoistopalveluita tarjoaville yrityksille sekä uutisia tuottaville yrityksille on tärkeää saada kaapattua ihmisten tarkkaavaisuus. Kun yritykset kilpailevat ajastamme, niin samalla ne opettavat mieltämme levottomaksi. Ajatukset hyppivät asiasta toiseen, ja aivot ovat koko ajan etsimässä jotain uutta.

Helsingin yliopiston professori Minna Huotilainen neuvoo opettelemaan tylsyyden sietämistä.

– Olisi hyvä tehdä pieniä tylsyysharjoituksia. Esimerkiksi työmatkalla bussissa ei otakaan sitä puhelinta esiin, vaan katsoo samannäköisenä toistuvaa lumimaisemaa ikkunasta.

Myös Jyväskylän yliopiston Aivokeskuksen johtaja Tiina Parviainen kehottaa kiireisen työpäivän jälkeen olemaan hyvällä omalla tunnolla jouten. Hän kutsuu tällaista olemista luppoajaksi, jossa päästään irti suorittamisesta.

– Usein ikään kuin suoritamme myös palautumista. Monelle saattaa tulla huono omatunto, kun hän ei lähdekään työpäivän jälkeen lenkille tai harrasta kulttuuria. Mutta ihan yhtä lailla mitään tekemättömyys palvelee palautumista, jossa pääsee vapaaseen assosiaatioon.

Syyskuun 11. päivän iltana vuonna 2001 Hannu Willman istui televisiomeikit naamassa Ylen uutisstudion lämpiössä odottamassa vuoroaan. Menossa oli erikoislähetys New Yorkin World Trade Centerin pilvenpiirtäjiin ja Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennukseen Pentagoniin kohdistuneista terrori-iskuista.

Lopulta erikoislähetys tuli niin täyteen, että New Yorkin palolaitoksen toimintaa ehkä parhaiten tuohon aikaan tuntenut suomalainen ei mahtunutkaan lähetykseen.

Tapaamme Willmanin 18 vuotta myöhemmin tämän kotona Vihdin Nummelassa. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen entinen vuoromestari on jo eläkkeellä. Willmanin talossa ensimmäisenä silmään pistää käytävän seinän paraatipaikalla roikkuva New Yorkin palolaitoksen kypärä.

Kypärän Willman osti itse palomiesvarusteita myyvästä liikkeestä. Se oli ennen WTC-iskuja New Yorkissa vielä mahdollista.

– Kypärä myytiin ilman laattaa. Se on nahkakypärä, jossa sisäkuori on lasikuitua. Tämä on painava ja kauhea pitää päässä.

Vuonna 1998 Willman ja työkaveri Raimo Rasijeff tutustuivat Yhdysvalloissa palomestari Raymond Downeyhin. Keväällä 2001 Willman tapasi kongressimatkalla Downeyn uudelleen ja sopi työvierailusta New Yorkin legendaarisella palolaitoksella.

Erikoisoperaatioita New Yorkin palolaitoksella johtanut Downey hoiti suomalaiselle mahdollisuuden toimia tarkkailijana erikoispalomestarin yksikön kyydissä. Willman sai tutustua Rescue Company -erikoispalomiehiin ja heidän hyvin erikoisiin keikkoihinsa.

Ray Downey antoi Willmanille kypärälaatan, jossa luki SOC eli Special Operations Command. Sellaista ei kovin monella ole.

Saman vuoden syyskuun 11. päivänä Willman oli juuri lopettelemassa henkilöstöturvallisuuskoulutusta, kun puhelin soi.

– Vaimo soitti, että New Yorkissa on tapahtunut tosi hirveitä, tule kotiin. Vaimo alkoi itkeä, että varmasti on sun kavereita mennyt. Kyllä se oli kova paikka silloin.

Myöhemmin illalla Ylen studion lämpiössä vuoroaan odotellut Willman ei vielä tiennyt, että kaikkiaan 343 palomiestä oli kuollut. Heidän joukossaan oli myös Ray Downey.

– Ray olisi oikeastaan 2001 ollut jo eläkkeellä, mutta hän halusi nähdä sen päivän, kun hän ja hänen molemmat poikansa olisivat päällystövirassa. Molemmat pojat jäivät henkiin ja toinen pojista sai sitten Rayn palomestarin vakanssin.

Kypäriä vaihdossa ja kovalla rahalla

Hannu Willman aloitti palomiehenä 1976. Varsinainen kypärien kerääminen alkoi kuitenkin vasta paljon myöhemmin.

Kokoelman ensimmäinen kypärä oli Chicagon kypärä. Tuttu mies oli Finnairilla töissä. Hän toi, kun Willman pyysi. Se tapahtui 70-luvun lopulla.

– Rahalla ostettu, naapurille maksettu, Willman muistelee.

Vuonna 1987 Willman oli palomestarikurssin kanssa Los Angelesissa.

– Sain kapteenin kypärän. Lähetin sitten vaihdossa suomalaisen kypärän. Siitä se keräily lähti.

Ja nyt kypäräpeli on jatkunut yli 30 vuotta. Osa kypäristä on ostettu rahalla, joskus taas suomalaista kypärää on tarjottu vaihdossa.

Osa kypärälöydöistä on todellisia helmiä. Niistä on maksettu myös todella isoja summia. Tuhansia euroja on mennyt, keräilijä tunnustaa.

Mutta on Willman myös saanut työvierailla hienoilla paloasemilla.

– Saint Paulissa Minnesotassa olin kuusi viikkoa. Siellä sain olla kaikessa mukana. Olen saanut tehdä töitä myös Hampurin Barmbekin asemalla ja Chigacon Flying Squad -yksikössäkin olin mukana keikoilla. Ja siellä New Yorkissa olin palomestarin kyydissä.

Willmanin kodin seinällä roikkuu London Fire Brigaden Sohon aseman korkkikypärä vuoden 1989 messumatkalta. Lontoosta tuli mukaan muutakin kuin kypärä. Tallella on myös lontoolaisten lahjoittamat sarkatakki ja housut.

– Ja ne housut on muovihousut, Willman ihmettelee.

Willmanilla ei ole matkoiltaan tuotuna pelkästään kypäriä. Hiha- ja muita kangasmerkkejä on ainakin 450. Voi niitä olla myös 600. Mies on jo seonnut laskuista.

Hihamerkkien vaihto yhdistää maailman palomiehiä kaikkialla, kypäriä kerää harvempi.

– Kun menee asemalle ja sanoo I´m a firefighter from Finland, ovet aukeavat ja saa jopa majoituspaikan.

Vuosien aikana Willman on vieraillut monessa paikassa, ainoastaan Afrikassa ja Oseaniassa hän ei ole vielä käynyt. Mutta ehtiihän sitä eläkkeelläkin.

Ihmishenkiä pelastavia ja vaarantavia kypäriä

Eläkkeelle Hannu Willman jäi joulukuussa 2017. Ennen Espooseen vuoromestariksi päätymistään hän toimi 17 vuotta palomestarina. Kaikenlaista on tullut nähtyä kypärä päässä.

Yksi omista työkypäristä näyttää erityisen kärsineeltä. Savusukellusten raju kuumuus ja noki ovat muuttaneet alun perin kirkkaan loistevärisen kypärän oudon väriseksi.

Tämä 80-luvun kypärä Kirkkonummelta on pelastanut silloisen paloesimies Willmanin hengen.

– Kypärään tuli vekki, kun talon sammutustöiden yhteydessä tuli sisäkatto alas. Öljykamina oli syttynyt palamaan. Kuumuus oli niin kova, että välipohjarakenne tuli päälle. Siinä tulipalossa kuolikin yksi ihminen.

Willmanin kokoelmassa on useita omia kypäriä. Yli 40 vuotta kestäneen uran aikana kypärämuoti ehti muuttua moneen kertaan.

Tieto ja suhtautuminen turvallisuuteen ovat myös muuttuneet vuosien aikana valtavasti.

Vielä pari vuosikymmentä sitten palomiehet laitettiin talonpolttoharjoituksissa välillä niin koville, että kypärät alkoivat sulaa. Tänä päivänä sellaisesta joutuisi vastuuseen.

Suhtautuminen turvallisuuteen on ollut myös kulttuurisidonnaista.

Willmanilta löytyy venäläinen kypärä, jollainen palomiehillä on ollut päässä vielä 70-luvulla. Se on kuparista.

– Kun puhutaan kypärän sähköjohtavuudesta, niin tällä kypärällä saa kyllä nuhan lähtemään pois, Willman heittää palomieshuumorilla.

144 kypärän kokoelmassa on vain muutama replika. Sellainen on myös tammikuussa lahjaksi saatu puolalainen palokunnan paraatikypärä. Nyt etsinnässä olisi samanlainen, mutta alkuperäisenä.

Vanhin kaikista kypäristä on ennen löytymistään ehtinyt toimia myös hiirien pesänä. Sen iästä ei kuitenkaan ole mitään tietoa. Todennäköisesti se on vanhempi kuin vuodelta 1886, koska Willmanilla on juuri sen ikäinen metallikypärä. Tämä kypärä on nahkaa.

– Tämä on ollut jossakin WPK:ssa Espoon alueella. Nahkakypäriä käytettiin ennen peltikypäriä.

Hannu Willmanilla on pian edessään vaikea ja haikea päätös. Willmanien omakotitaloon Nummelassa kypäriä ei enää mahdu. Harrastuksen rajat alkavat tulla vastaan. Halukkaita kypäränperijöitä omasta perheestä ei ole vielä ilmoittautunut.

Tilan loppumisen vuoksi 25 kypärää on ollut viimeiset viisi vuotta lainassa Palopäällystöliiton toimiston seinällä Helsingissä.

– Kuopion palomuseosta on myös vokoteltu. Mutta etsin niille nyt paikka jostakin lähempää täältä, missä itse olen töitä tehnyt.

Ja töitä Willman on enimmäkseen tehnyt läntisellä Uudellamaalla. Hän oli aikoinaan Nummelan ensimmäinen vakinainen palomies.

Hyvälle kypärälle Willman tuskin pystyy sanomaan jatkossakaan ei. Kotona asiaan suhtaudutaan huumorilla. Makuuhuoneessa kypäriä ei vielä ole.

Työntekijällä on pian oikeus neljän viikon palkalliseen lomaan, vaikka hän joutuisi esimerkiksi pitkälle sairauslomalle tai lääkinnälliseen kuntoutukseen. Neljän viikon loman turvaa huhtikuussa voimaan tuleva vuosilomalain uudistus. Uudistuksessa myös pidennetään aikaa, jonka kuluessa työntekijä voi pitää työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosilomansa.

– Uudistukset ovat pääosin hyviä työntekijöille, sanoo johtaja Katarina Murto toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta.

Samaa sanoo Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

Muutokset ovat lähtöisin EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Tuomioistuin linjasi, että myös pitkään sairauslomalla ja lääkinnällisessä kuntoutuksessa olevalle työntekijälle pitää saada vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma.

Nykylainsäädännön mukaan Suomessa vuosilomaa kertyy sairausajalta vain 75 päivältä. Uudistuksessa vuosilomalakiin on lisätty säännökset työntekijän oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin. Oikeus lisävapaapäiviin loppuu vasta, kun poissaolo on jatkunut yhtäjaksoisesti yli vuoden.

Lisävapaapäivä ei kerrytä uutta lomaa

Lisävapaapäiviltä työntekijällä on oikeus saada säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus.

– Korvauksen täytyy vastata vuosiloma-ajan palkkaa. Rahallisesti sitä ei juurikaan näe, onko kyseessä lisävapaapäivä vai vuosilomapäivä, mutta uutta lomaa lisävapaapäivä ei kerrytä, SAK:n Lehto sanoo.

Tätä SAK pitää uudistuksen yhtenä puutteena ja katsoo, ettei lisävapaapäiväjärjestelmä vastaa EU:n työaikadirektiiviä eikä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Lomarahan kertyminen puolestaan riippuu työehtosopimuksesta.

Vaikka uudistus takaa direktiivin 24 vuosilomapäivää, Lehto katsoo, että uudistus myös murentaa Suomen vuosilomalakia ja asettaa sairastuneet tältä osin heikompaan asemaan.

– Suomessa lähdetään siitä, että työntekijä saa viisi viikkoa lomaa, kun hän on ollut yli vuoden töissä. Uudistus murentaa tätä, kun taataan vain neljä viikkoa, Lehto sanoo.

STTK antaa huutia lain terminologisesta sekavuudesta. Murron mukaan myös STTK olisi toivonut, että lisävapaapäivät olisi nimetty vuosilomapäiviksi.

Murto sanoo, että vuosilomalakia joudutaan todennäköisesti uudistamaan vielä jatkossakin.

Työnantajapuoli ei näe uudistusta yhtä tervetulleena kuin palkansaajat. Elinkeinoelämän keskusliitto EK katsoo, ettei uudistusta olisi pitänyt tehdä lainkaan.

– EU-tuomioistuimen ratkaisut eivät kohdistuneet Suomeen. Vuosilomalakimme ja vuosilomaetuuksiemme taso on mielestämme korkeampi kuin mitä työaikadirektiivin mukainen neljän viikon vuosilomavähimmäistaso on, perustelee lakiasianjohtaja Markus Äimälä EK:sta.

Äimälän mukaan uudistus tuo muun muassa lisäkustannuksia työnantajalle.

Putoan mustaan tuskaan, en voi hengittää. Sydän hakkaa, en pysty olemaan. Kipu on tappanut elämän sisälläni. Se hyökkää jokaikinen yö päälle. Voimia taistella ei enää ole. Antakaa minun mennä.

49-vuotias Arja Sihvonen on kirjoittanut kirjeen monta kertaa. Sitten hän on ottanut lääkkeet.

Itsemurhakierre jatkui 13 vuotta, koska pahaa oloa ei hoidettu oikein. Usein Sihvonen lähetettiin päivystyksestä bussilla kotiinsa.

Suuri osa kerran yrittäneistä yrittää uudestaan, koska ei saa tarvitsemaansa apua. Elämän ja kuoleman tienhaarassa valinta on silloin helppo. Itsemurhien määrä on kuitenkin kääntynyt viime vuosina kasvuun. Syytä ei tiedetä.

Itsemurhayrityksestä hengissä selvinneet ovat varsin merkittävä potilasryhmä, sillä yrityksiä tapahtuu kymmenen kertaa enemmän kuin itsemurhia.

Tässä jutussa kerrotaan itsemurhaa yrittäneiden puutteellisesta hoidosta ja siitä, kuinka itsemurhavaarassa olevien potilaiden hoitoa ollaan uudistamassa Suomessa. Eräs uusi menetelmä on tuonut avun jo sadoille itsemurhaa harkinneille.

Lue kolmen naisen tarinat siitä, kuinka he lopulta valitsivat elämän.

Konkurssi, köyhyys ja oman lapsen ongelmat mursivat Eija Lambergin – kun mies jätti, hän päätti kuolla

Kun avasin silmäni, vieressäni oli maha.

Oli pimeää. Jonkun vatsakumpu oli ensimmäinen asia, jonka näin ja tiedostin. Ajatukseni olivat hattaraa. Mietin, onko taivaassa tällaista.

– Huomenta Eija. Tiedätkö, missä olet?

Sänkyni vieressä seisovan ihmishahmon ääni puhkaisi pehmeän maailmani. Oli kuulemma juhannuspäivän jälkeinen yö, ja minut oli tuotu edellisenä päivänä Meilahden sairaalaan. Tilanne oli ollut vakava.

Tahmeaan tajuntaani hiipi outo tunne nenässä. Siitä lähti letku johonkin. Rinnastakin lähti letku. Ranteet oli kahlittu lepositeillä kiinni sänkyyn. Vasta paljon, paljon myöhemmin ajatukseni ehtivät jalkoihin asti. Jalatkin oli sidottu sänkyyn kiinni.

Kului tunteja ennen kuin sain kysyttyä, miksi minut on sidottu. Sanoivat, että olin niin kova rimpuilemaan.

Vain kaksi vuorokautta aikaisemmin olin ollut maailman onnellisin nainen.

Aloin miettiä pilleripurkkia, joka minulla oli keittiökaapissa. Eija Lamberg

Edessä oli elämäni juhannus miesystäväni kanssa. Olimme jo kerran eronneet, mutta palanneet yhteen. Olin hirvittävän rakastunut ja odotukseni olivat korkealla.

Hän tuli luokseni Helsingin Vuosaareen juhannusaattona. Ostimme jääkaapin täyteen ruokaa, grillasimme ja lähdimme sen jälkeen saareen. Kilistimme juomia ja juhlimme meitä. Päivä oli upea.

Kotimatkalla vanhat ongelmat nousivat pintaan ja räjähtivät riidaksi. Mies ei astunut kanssani metroon. Helsingin rautatieasemalla, puolilta öin, hän sanoi, ettei halua nähdä minua enää koskaan.

Itkin koko matkan kotiin. Kotona jääkaapista minua tuijottivat yhdessä ostetut makkarat, lihat, salaatit. Kontrasti oli valtava. Avasin oluen.

Puhelimeni kilahti. Sisaruksiltani tuli viestejä, kuinka heidän perheensä olivat kokoontuneet yhteen. Kuinka ihanaa oli viettää juhannusta yhdessä. Minä olin ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin.

Aamuyön tunteina yksinäisyys väritti ajatukseni tummiksi, hiljaisuus kuorrutti ne mustiksi. Aloin miettiä pilleripurkkia, joka minulla oli keittiökaapissa.

En ymmärtänyt, että juhannusyöhön tiivistyi vuosien helvetti.

Minulla on viisi lasta. Olin eronnut nuorimpien lasteni isästä 10 vuotta sitten. Ero oli todella raastava ja ositus kesti vuosia. Vanhemmat lapset olivat muuttaneet jo pois kotoa, mutta nuorin tyttäreni alkoi oireilla ja joutui koulukiusatuksi.

Tyttö sai tappouhkauksia, joiden vuoksi hän ei uskaltanut neljään kuukauteen mennä ovesta ulos. En saanut tyttärelleni apua. Ongelmat eivät olleet kuulemma tarpeeksi vaikeita.

Vaateliikkeeni meni konkurssiin. Jouduin ulosottoon ja seisoin 11-vuotiaan tyttäreni kanssa leipäjonossa. Se oli hirveän nöyryyttävää.

Ajattelin, että kohta ei satu enää. Eija Lamberg

En saanut nukuttua. Minulla todettiin masennus. Sain purkin pillereitä ja 45 minuutin keskustelun psykiatrian polilla kerran kuukaudessa. Ei se ollut mitään hoitoa. Tapaamisissa revittiin haavat auki, mutta ne piti nuolla yksin. Masentunut ei siihen pysty. Tuli vain rumia arpia.

Kun tyttäreni muutti omilleen, tapasin miesystäväni ja muutimme hänen kanssaan nopeasti yhteen. Ero tuli yhtä nopeasti. Miehen lapset asuivat vielä kotona, ja uusperheen yhteensovittaminen oli vaikeaa.

Avoliiton jälkeen muutin taloon, jossa oli putkiremontti. Talossa piikattiin ja porattiin kuukausien ajan aamusta iltaan. Äänet repivät hermojani, enkä pystynyt nukkumaan. Samoihin aikoihin isäni kuoli. En itkenyt.

Muutin taas. Uuden kotini naapurit pitivät jatkuvia bileitä. En nukkunut vieläkään.

Kaikki lapseni olivat lentäneet pesästä, olin 36 äitivuoden jälkeen äkkiä aivan yksin. Eläkepäätös siihen päälle sai minut tuntemaan itseni täysin virattomaksi hylkiöksi. Kun suhde juhannusyönä loppui, olin aivan totaalisen lopussa. Miksi eläisin, kun kukaan ei tarvinnut minua?

Kävelin koko yön ympäri kämppää oudon pakokauhun vallassa. Pilleripurkki kaapissa alkoi kutsua minua luokseen. Kun aamu valkeni, laitoin ex-miesystävälleni viestejä. Kerroin, että nämä ajatukset pelottavat minua. Pyysin apua. En saanut vastausta.

Kaikki oli äkkiä aivan selvää. Minun piti kuolla, jotta kipu loppuisi.

Juhannuspäivänä kello 12 istuin keittiön pöydän ääreen ja aloin kirjoittaa jäähyväiskirjettä. Minulla oli tyyni ja rauhallinen olo. Pyysin lapsia iloitsemaan puolestani – siitä, että pääsen viimeinkin pois. Nyt tiedän, että se oli aivan järjetön ajatus.

“En ole enää mitään eikä mikään voi minua enää satuttaa. Toivon, että sydämiinne jää jotakin siitä mitä olin. Ainakin rakkauteni.”

Voit kuunnella alla olevalta videolta, kun luen koko kirjeen ja kerron, miltä ajatuksia kirje herättää minussa nyt.

Jätin kirjeen keittiön pöydälle. Avasin kaapin oven ja pilleripurkin. Otin ensin yhden kourallisen pillereitä, sitten toisen. Kulautin ne oluella alas. Menin sohvalle ja ajattelin, että kohta ei satu enää.

En muista, kumpi soitti – minä tyttärelleni vai hän minulle. Tytär tajusi heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Minä sanoin, ettei ambulanssia tarvitse soittaa. Kaikki oli hyvin.

Noin vuorokausi myöhemmin heräsin sumuiseen maailmaani Meilahden sairaalan päivystysosastolla. Sängyt oli erotettu verhoilla. Kuulin niiden läpi muiden potilaiden vaivat ja sosiaaliturvatunnukset. Se oli hirveän kiusallista.

En katunut itsemurhayritystä lainkaan. Eija Lamberg

Päivystävä psykiatri tuli luokseni ja kysyi, miltä minusta tuntuu. Tilanne oli korni. Siinä muiden potilaiden kuullen olisi pitänyt avautua. Haluanko psykiatriseen sairaalaan osastohoitoon? En halunnut. Yrittäisinkö uudestaan itsemurhaa, jos pääsisin kotiin? En osannut vastata. Sain silti reseptin mielialalääkkeisiin, jotka pitäisi hakea kotimatkalla.

Lääkärin lähdettyä hoitaja tuli hoputtamaan, että pitää mennä odotussalin käytävälle odottamaan hakijoita. Että hei hei.

En katunut itsemurhayritystä lainkaan. Ajattelin salaa, ettei kuolemani olisi ollut iso vahinko.

Nyt tiesin kuitenkin, että lapsille ja läheisille se olisi sitä ollut. En olisi pärjännyt kotona ilman heitä. He taluttivat minua kuin mummoa, sillä olin lääkkeistä aivan zombi.

Sain ajan psykiatrian polille muutaman päivän päähän. Siellä lähinnä tarkistettiin lääkitys. Käynnit jatkuivat pari kuukautta, koska minulle piti saada diagnoosi. Apu jäi pinnalliseksi.

Ystävien ja lasten avulla elämänhaluni alkoi palata. Ilmoitin psykiatrian polilla, etten halua enää lääkkeitä. Jouduin kaiken maailman keskusteluihin, joissa minua motivoitiin jatkamaan lääkitystä. Olin sinnikäs, ja lopulta toiveeni hyväksyttiin.

Itsemurhaa yrittäneiden jälkihoito on yhteiskunnan puolelta olematonta. Mielestäni ihmiset jätetään heitteille. Ei pitäisi olla niin, että masentunut työnnetään sairaalasta lääkepurkin kanssa kotiin yksin. Miten selviää ihminen, jolla ei ole ketään?

Sairaalasta neuvottiin ottamaan yhteyttä Suomen mielenterveysseuraan. Sitä kautta olen vihdoin ymmärtänyt, että itsemurhayritykseeni purkautui valtava kuorma käsittelemättömiä asioita.

Siksi ajatusteni logiikka vääristyi juhannuksena aivan kiemuraan.

Itsetuhon hetki on hyvin lyhyt

Aivot jumiutuvat ja ajavat itsensä alas. Et muista edes lapsiasi, koska sillä hetkellä he lakkaavat olemasta sinulle. Rakkaat ihmiset vain katoavat.

Se voi kestää vain kaksi sekuntia tai kaksi tuntia. Itsetuhoisen hetken voima on valtava. Nyt vuoden ajan toimineen itsemurhien ehkäisykeskuksen tehtävä on eliminoida se.

– On tärkeää oppia tunnistamaan itsetuhoinen tila ja pysäyttämään toiminta ennen kuin satuttaa itseään, kertoo itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen Suomen mielenterveysseurasta.

Itsemurhavaaran arviointi ei ole aina helppoa. Yhden itsemurhayritys voi olla täysin ennakoimaton, kun taas joku toinen on jatkuvasti vähän itsetuhoinen.

– Yksittäiset lääkärit voivat arvioida tapauksia eri tavoin, ja kaikki potilaat eivät halua psykiatrista konsultaatiota itsemurhayrityksen jälkeen. Hoitoon ei voi lähettää vastoin tahtoa, jos tahdosta riippumattoman hoidon edellytykset eivät täyty, sanoo HYKS psykiatrian linjajohtaja, ylilääkäri Pekka Jylhä.

Seuraavana päivänä hän ehkä jo katuu. Pekka Jylhä

Usein potilaalla ei Jylhän mukaan edes ole ollut halua kuolla. Hän on vain halunnut ahdistuksen pois.

– Seuraavana päivänä hän ehkä jo katuu. Jos silloin ei enää ole selvää kuoleman tarkoitusta, ei osastohoito välttämättä auta.

Toisaalta mieli saattaa myös muuttua sen jälkeen, kun potilas on päässyt kotiin. Terveydenhuollon puolelta myönnetään, että itsemurhien ehkäisyssä ja jälkihoidossa on ongelmia ympäri maata.

Itsemurhaan päädytään hyvin erilaisista, henkilökohtaisista syistä. Siksi ei ole olemassa yhtä kirkasta tapaa, jolla se voitaisiin estää.

Viime vuosina on kuitenkin löytynyt eräs sveitsiläinen menetelmä, jota mielenterveysseura on tutkinut yhdessä Helsingin kaupungin ja yliopistollisen sairaalan kanssa. Itsemurhaa yrittäneitä potilaita on ohjattu Helsingin alueen päivystyksistä tai psykiatrisista sairaaloista mielenterveysseuraan, joka on hoitanut varsinaisen työn.

Asiakkaita on ollut tähän mennessä noin tuhat. Alustavat tulokset ovat niin hyvät, että menetelmä on herättänyt kiinnostusta julkisessa terveydenhuollossa ympäri maata.

Vasta sen avulla katkesi Arja Sihvosen 13 vuoden itsemurhayritysten kierre.

Arja Sihvonen yritti itsemurhaa lukuisia kertoja – hänet pelasti puhelinluettelosta löytynyt Marja

En muista, montako kertaa olen yrittänyt itsemurhaa.

Sairaalan harmaanruskea hahmo on minulle tuttu, kun astun portista sisään ja kuljen ohi tuttujen puiden. Olen kävellyt tällä pihalla paljon. Tänään kävelen sen poikki osastolle vetämään ryhmää, joka koostuu kotiutuvista potilaista.

Olin ennen yksi heistä. Toivoton tapaus.

Kun astun potilaiden eteen, minusta tuntuu käsittämättömältä olla tässä. Nyt voin antaa omien kokemusteni pohjalta muille toivoa.

2000-luvun alussa sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani. Työterveyslääkäri diagnosoi työhöntulotarkastuksessa minulla masennuksen ja kirjoitti minut sairauslomalle.

Ojensin paperin hänelle takaisin.

Minulla ei ollut miestä eikä lapsia. Olin yksinäinen, vetäytyvä ihminen. En kertonut pahasta olostani kenellekään. Raamatussa sanotaan, ettei saa tappaa. Pohdin, että koskeeko se myös itsemurhaa. Sitten löysin puhelinluettelosta Marjan.

Näppäilin hänelle pitkän viestin, joka alkoi näin: jos tekee itsemurhan, niin pääseekö taivaaseen? Arja Sihvonen

Oli laskiaistiistai, kun avasin puhelinluettelon ja aloin etsiä vastauksia. Kriteerejä oli kolme: numeron piti kuulua papille, hänen piti olla nainen ja hänellä piti olla kännykkä – en halunnut puhua vaan lähettää tekstiviestin.

Pappi, nainen ja kännykkä oli tuohon aikaan harvinainen yhtälö, koska naispappeja ei vielä kovin paljon ollut ja puhelinluettelo koostui lähinnä lankanumeroista. Sormeni pysähtyi sivulle, jolla luki Marja Heltelä. Näppäilin hänelle pitkän viestin, joka alkoi näin: Jos tekee itsemurhan, niin pääseekö taivaaseen?

Marja oli juhlissa, mutta vastasi minulle heti. Puhelimeni näyttöön ilmestyi viesti. Hän vastasi kysymyksiini ja toivoi, että voisimme tavata. En suostunut heti.

Tapasin Marjan Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Marja oli ensimmäinen, jolle pystyin puhumaan pahasta olostani. Eräänä iltana kipu vyöryi silti päälle niin isolla voimalla, että halusin lopettaa sen. Otin yliannostuksen mielialalääkkeitä.

Heräsin Malmin sairaalan päivystyksestä. En ollut kiitollinen tai helpottunut siitä, että olin hengissä.

Kaava toistui aina samana. Vielä päivällä en välttämättä tiennyt, että yrittäisin illalla itsemurhaa. Sitten nukkumaanmenon aikaan minusta tuntui, etten pysty olemaan, en halua nähdä enää seuraavaa hetkeä. Kun se olo vyöryi päälleni, olin täysin avuton. Päätin vain lopettaa tuskan.

En kirjoittanut jäähyväiskirjettä joka kerta. Kaikki – kolme tai neljä – ovat minulla edelleen tallessa.

Marja on pelastanut minut monta kertaa. Näin minulle on kerrottu, en muista siitä itse mitään. Välillä päädyin psykiatriselle osastolle, mutta usein minut lähetettiin päivystyksestä kotiin. Minulle määrättiin jatkuvasti unilääkkeitä ja rauhoittavia. Oli helppo ottaa niitä liikaa.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minua pidettiin kroonikkona. Kierrettäni ei kukaan yrittänyt katkaista. Itsemurhayrityksestä ei edes saanut puhua. Siellä haluttiin vain saada ihminen jotenkin tolpilleen ja sanoa heipat. Avohoidossa psykiatrian poliklinikalla käynnit olivat lähinnä kuukausitsekkauksia, että olenko hengissä. Siellä oltiin sitä mieltä, ettei menneistä kannata puhua.

Joskus osastolla sain hoitajan, jonka kanssa pystyin juttelemaan. Se oli kuitenkin tuurista kiinni. Usein tuntui, että sairaala oli pelkkä säilö – paikka, jonka tehtävänä oli estää minua yrittämästä itsemurhaa uudelleen. Eihän se mitään estänyt, siirsi vain eteenpäin.

Vuonna 2013 jouduin rikoksen uhriksi. Minut raiskattiin. Yllättäen sain sitä kautta vihdoin avun, joka katkaisi kierteeni.

Kun astun potilaiden eteen, tiedän tarkalleen, miltä heistä tuntuu. Arja Sihvonen

Tein rikosilmoituksen, mutta se ei johtanut mihinkään. Päädyin jälleen yrittämään itsemurhaa. Tällä kertaa minut lähetettiin päivystyksestä osastolle. Minusta tuntui, että kaikki olivat jo luovuttaneet. Myös minä.

Sairaalasta neuvottiin ottamaan yhteyttä itsemurhien ehkäisykeskukseen. Päätin kokeilla, ei kai siitä haittaakaan olisi.

Se kannatti. Ensimmäistä kertaa pääsin käymään ammattilaisen kanssa läpi syitä, jotka olivat johtaneet itsemurhayrityksiin. Pääsin raiskauksen vuoksi vihdoin myös yksilöterapiaan. Se oli minulle tosi tärkeää, koska ryhmässä en saanut suutani auki.

Samoihin aikoihin löysin hevoset. Hevosten kanssa minulla oli ensimmäistä kertaa todella hyvä olo. Nautin niiden läheisyydestä ja aloin käydä ratsastamassa. Saan voimia myös Visu-koirastani. Koen, etten tällä hetkellä enää tarvitse lääkitystä.

Aloitin Auroran sairaalassa kokemusasiantuntijana tammikuussa. Käyn siellä kerran viikossa. Kun astun potilaiden eteen, tiedän tarkalleen, miltä heistä tuntuu. Samalla tiedän, ettei minusta tunnu siltä enää.

Ilman puhelinluettelosta löytämääni Marjaa en olisi hengissä. Hänestä on tullut minulle ystävä.

Taiteltava turvakortti mahtuu lompakkoon

Mutta miksi lääkkeillä itsemurhaa yrittänyt potilas lähetetään kotiin lääkereseptin kera? Miten avun saaminen voi kestää 13 vuotta?

Ylilääkäri Pekka Jylhän mukaan lääkkeiden kanssa itsemurhaa yrittäneen potilaan kohdalla arvioidaan tarkkaan, kuinka paljon hänelle voidaan kirjoittaa lääkkeitä.

– Joissakin tilanteissa ei anneta reseptiä mukaan heti itsemurhayrityksen jälkeen tai kirjoitetaan se hyvin pienelle määrälle. Tarvittaessa voidaan antaa pieni määrä lääkettä ja vasta myöhemmin, jonkin ajan kulua ennen kuin kirjoitetaan resepti.

Jylhä myöntää, ettei itsemurhayritystä ja siihen johtaneita tapahtumia ole välttämättä käyty kovin tarkkaan läpi akuuttihoidon jälkeen. Jatkossa on toisin.

Yleensä tarinat ovat alkaneet vuosia sitten. Marena Kukkonen

Suomen ensimmäisen itsemurhien ehkäisykeskuksen toiminta loppui 1970-luvulla, koska sen nimeä ei saanut kirjoittaa puhelinluetteloon. Itsemurha oli silloin niin iso tabu.

Sveitsiläinen Linity nojaa aivan vastakkaisiin periaatteisiin. Kun itsemurhavaarassa oleva henkilö tapaa kriisityöntekijän, hän saa kertoa koko tarinansa videokameralle. Sen jälkeen tarinaa käydään läpi niin kauan kuin asiakas haluaa.

– Yleensä tarinat ovat alkaneet vuosia sitten. Kyse ei ole koskaan pelkästään itsetuhoisesta hetkestä vaan pitkän ajan kuluessa kasautuneista asioista, kertoo itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.

Tapaamiset järjestetään nopeasti itsemurhayrityksen jälkeen. Niitä on viikon välein yhteensä kolme tai neljä. Niiden aikana opetetaan asiakasta estämään uusi itsemurhayritys ja katkaisemaan itsetuhoinen hetki omin keinoin. Siinä isossa roolissa on oma turvakortti.

Kokoon taiteltava turvakortti on henkilökohtainen ja mahtuu lompakkoon.

Arja Sihvosen kortissa lukee, että nouse ylös. Vie Visu-koira lenkille. Kirjoita ajatuksiasi paperille. Jos nämä eivät auta, soita omalle yhteyshenkilöllesi tai kriisinumeroon. Sihvosella on toisinaan yhä itsemurha-ajatuksia, mutta ne eivät enää etene toiminnaksi.

Samaa palautetta on tullut itsemurhien ehkäisykeskukselle. Linity-ohjelmaan kuuluu, että tapaamisten jälkeen asiakkaaseen pidetään yhteyttä kirjeitse kahden vuoden ajan.

– Moni on kokenut tulleensa kuulluksi ensimmäistä kertaa, kun itsemurhayrityksen kohdalle on pysähdytty kunnolla. He ovat myös ymmärtäneet, miksi ovat päätyneet yrittämään itsemurhaa.

Niin kävi ainakin esimiestehtävissä työskentelevälle naiselle,joka ehti yrittää itsemurhaa kolmesti.

30-vuotias Niina pyysi, ettei saisi enää lääkkeitä kotiin – sai parhaan avun jääpusseista

Hyvin harva ystävistäni tietää, että olen yrittänyt tappaa itseni. Olen käynyt koko ajan töissä, menestyin esimiestehtävissä, ihmissuhteeni pysyivät kasassa. Paha olo ei näkynyt. Olin taitava pitämään kulisseja pystyssä.

Kotona minun piti suunnitella monta tuntia lähtöä ruokakauppaan. Pelkäsin, että törmään johonkin tuttuun. Sitten yksi kollegani huomasi, että jokin oli vialla. Ei tässä ole mitään hätää, vähän vain väsyttää, vastasin. En ollut nukkunut kahdeksaan viikkoon.

Menin lääkäriin. Minulla diagnosoitiin vaikea-asteinen masennus. Sen taustalla oli käsittelemättömiä asioita lapsuudesta. Olin silloin kihloissa, ja se kaikki peilautui myös parisuhteeseeni. Kun parisuhde meni huonosti, oma olo paheni vielä lisää. Lisäksi häpesin masennustani.

Kaikki itsemurhayritykseni tapahtuivat puolen vuoden sisällä.

Melkoinen tilannetaju lääkärillä, kun potilas on yrittänyt tappaa itsensä. "Niina"

Ne olivat impulsiivisia, en suunnitellut niitä etukäteen. Jäähyväiskirjeet kirjoitin, mutta muuten en muista niitä edeltäneistä tapahtumista oikein mitään.

Puolisoni löysi minut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kävin todella lähellä kuolemaa. Jouduin lääkkeiden yliannostuksen vuoksi Meilahteen teho-osastolle. Siitä minut passitettiin suoraan pakkohoitolähetteellä tarkkailuun Auroran sairaalaan.

Toisella kertaa sain päivystyksestä mukaani 200 pillerin lääkereseptin. Sen jälkeen minut laitettiin nopeasti päivystyksestä kotiin, kuten myös viimeisellä kerralla talvella 2018. Minusta se oli hyvin erikoista.

Silloin olin viiltänyt lääkkeiden yliannostuksen lisäksi ranteeni ja nilkkani auki.

Heräsin verilammikosta. Säikähdin hemmetisti, että mitä oikein on tapahtunut. Onnistuin soittamaan itselleni ambulanssin.

Olin sairaalassa 12 tuntia. Kun heräsin, minut oli kiire saada ulos. Odoteltiin vain lääkäriä tikkaamaan nilkkani ja ranteeni. Mielestäni en ollut siinä kunnossa, että olisin voinut mennä yksin mihinkään.

Haavalääkäri kysyi, sopiiko kandin tulla katsomaan toimenpidettä. Hämmennyin ja mietin, että toki, tulkaa nyt kaikki katsomaan. Melkoinen tilannetaju lääkärillä, kun potilas on yrittänyt tappaa itsensä. Kandi jopa tikkasi lopulta toisen nilkkani. Olin kuin joku harjoituskappale.

Minulta kysyttiin, voiko joku tulla hakemaan minut. Soitin samalle kollegalle, joka oli passittanut minut ensimmäistä kertaa lääkäriin. Pyysin, ettei minulle enää annettaisi lääkkeitä kotiin.

Ihmiset vaihtuvat koko ajan. "Niina"

Viimeisestä kerrasta jäi aika erikoinen fiilis. Ei ole mikään pikkujuttu, jos ihminen yrittää tappaa itsensä. Onko sopivaa laittaa hänet tunnin päästä heräämisestä pihalle?

Minulla oli toki hoitosuhde psykiatrian polille. Masennuksen hoito julkisella puolella perustuu lääkkeisiin. Joillakin ne varmasti toimivat, mutta oikean lääkityksen löytäminen on melkoista seulomista. Minua lääkkeet eivät auttaneet ollenkaan.

Lisäksi ihmiset vaihtuvat koko ajan. Parin kuukauden sisään näin ehkä viittä eri psykiatria enkä edes muista, kuinka monta psykologia. Jouduin selittämään samat asiat aina uudestaan ties kuinka monelle ihmiselle.

Viimeisen itsemurhayrityksen jälkeen minut ohjattiin mielenterveysseuran puoleen. Heillä oli kuulemma erilainen menetelmä itsemurhaa yrittäneiden hoitoon. Oli herättävä kokemus, kun asiaa käsiteltiin niin eri tavalla.

Hoito mullistumassa, Linity mukana

Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta kaipaa parempaa yhteistyötä sosiaalityön, terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon välille. Näin luukulta toiselle juokseminen ja samojen asioiden kertaaminen vähenisi.

– Palvelut ovat nyt jäykkiä eivätkä vastaa ihmisten tarpeisiin siten kuin pitäisi. Hoitojärjestelmän pitäisi olla vähän ketterämpi ja reagoida aikaisemmin. Toiminnan pitäisi olla saumatonta, Pirkola sanoo.

Hän vetää parhaillaan työryhmää, joka laatii itsemurhayritysten jälkihoitoon uutta Käypä hoito -suositusta. Siihen on tulossa muun muassa erilaisia mittareita, joiden avulla voidaan mitata potilaan itsetuhoisuutta. Lisäksi tekeillä on kansallinen mielenterveysstrategia, johon liittyy myös itsemurhienehkäisyohjelma.

– Itsemurhakuolleisuuden ehkäisemisen tueksi etsitään parhaillaan tutkimusnäyttöä. Meillä on jo instrumentteja sekä kyselymenetelmiä, joilla itsetuhoisuutta voidaan selvittää.

Linity-menetelmä ei ole vielä laajemmassa käytössä julkisella sektorilla, koska sen tehosta ei ole vielä tarpeeksi tutkimusnäyttöä. Pirkola sanoo, että se noteerataan silti Käypä hoito -suosituksessa jollain tavalla.

– Vaikka vahvaa suositusta sen käytöstä ei vielä pystytä antamaan, se voi olla erinomainen väline osana hyvää kliinistä itsemurhien ehkäisytyötä.

Ainakin pääkaupunkiseudulla suunnitelmat ovat jo pitkällä.

– Pyrimme järjestämään itsemurhayrityksen jälkeen ainakin yhden tapaamisen, jossa laaditaan potilaalle turvakortin tapainen turvasuunnitelma. Tavoite on, että hän pystyy sen avulla tunnistamaan ja hallitsemaan tilanteita, jotka saattavat laukaista itsetuhoista käytöstä, sanoo ylilääkäri Pekka Jylhä.

Olen tajunnut, ettei tarvitse ylisuorittaa ja olla yli-ihminen. "Niina"

Myös Niinan tarinalla on Linityn ansiosta onnellinen loppu.

Aloin ymmärtää itseäni paremmin ja osasin jopa antaa masennukseen liittyviä asioita itselleni anteeksi. Vaikeimpiin hetkiin ja paniikkikohtauksiin sain suurimman avun turvakortista, joka neuvoo ottamaan silloin pakastimesta jääpussin. Kun nostan sen käsiini, ajatus siirtyy väkisin kylmään, pois ahdistavista ajatuksista. 15 minuutissa helpottaa.

Olen myös kirjoittanut paljon ajatuksiani paperille. Paniikkikohtauksia ei ole ollut enää pitkään aikaan. Olen tajunnut, ettei tarvitse ylisuorittaa ja olla yli-ihminen.

On ihan ok, jos joskus on paha olla.

Jos ennustukset olisivat käyneet toteen, Suomessa pössyteltäisiin pian pilveä viranomaisten luvalla.

Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2012 tekemässä ennakointitutkimuksessa lähes kolmannes asiantuntijavastaajista piti todennäköisenä, että kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luovutaan vuoteen 2020 mennessä.

Huumeet Suomessa 2020 -tutkimukseen vastanneet arvioivat, että kannabiksen käyttö ja kotikasvatus saattavat seuraavien kahdeksan vuoden aikana lisääntyä niin paljon, että rangaistuskäytäntöjä on lievennettävä.

Pieleen meni.

Suurissa kaupungeissa toki on jo alueita, joilla käytännössä saa pajautella vailla huolta virkavallan väliintulosta, mutta virallisesti huumeet ovat Suomessa edelleen hyvin laittomia.

Mutta kuinka kauan?

2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta.

Vihreä aalto on edennyt hoiperteleva askel kerrallaan. 2000-luvulla maa ja osavaltio toisensa jälkeen on joko laillistanut kannabiksen tai luopunut sen rangaistavuudesta.

Yhdysvalloissa pajauttelu on sallittu yhdeksässä osavaltiossa ja maan pääkaupungissa. Maailman maista laillistajien joukkoon ovat viimeisimpinä liittyneet Kanada ja Norja.

Keskustelua käydään meilläkin, sillä kannabiksen käyttö yleistyy tasaista tahtia. Lähes neljäsosa suomalaisista on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Ero entiseen on melkoinen. Vuonna 1992 vain kuusi prosenttia suomalaisista oli kokeillut kannabista.

Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, pian yli puolet väestöstä kannattaa depenalisaatiota.

Samaan aikaan nuorten päihdeasenteet liberalisoituvat. Kannabiskokeilujen riskejä pidetään vähäisinä, ja moni pitää viikoittaistakin käyttöä harmittomampana kuin ryyppäämistä.

Kannabis ei ole harmiton huume, mutta monien tutkijoiden mukaan sen haittoja on liioiteltu. Porttiteorialle ei oikein ole päteviä perusteita, ja kysymys "koukkuun" jäämisestäkin on monimutkaisempi kuin usein annetaan ymmärtää.

Viime vuosina myös viranomaisten asenteet ovat muuttuneet.

Syksyllä 2017 THL julkaisi kymmenen kohdan ohjeistuksen kannabiksen haittojen vähentämiseen. Ensimmäinen ohje on tietenkin "älä käytä", mutta sen lisäksi THL antaa konkreettisia vinkkejä ja esimerkiksi kehottaa suosimaan polttamisen sijaan muita käyttötapoja, kuten vaporisaattoreita ja syötäviä tuotteita.

Seuraavana vuonna THL:n tutkijat Tuukka Tammi ja Pekka Hakkarainen ehdottivat, että huumeiden käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin. Depenalisaation kannalla on myös esimerkiksi Youth Against Drugs -kansalaisjärjestö.

Tällä hetkellä 42 prosenttia suomalaisista ajattelee, ettei kannabiksen käyttämisestä pitäisi rangaista. Jos kehitys jatkuu samansuuntaisena, pian yli puolet väestöstä kannattaa depenalisaatiota. Sillä on ennen pitkää seurauksia myös politiikalle.

Joten: Milloin kannabis laillistetaan Suomessa? Päästäänkö jo ensi vaalikaudella pajauttelemaan?

Nykyisistä eduskuntapuolueista mikään ei kannata kannabiksen dekriminalisointia.

Lyhyt vastaus: ei päästä. Nykyisistä eduskuntapuolueista mikään ei kannata kannabiksen dekriminalisointia. Depenalisointiakin kannattaa vain vihreät, mutta siniset on valmis selvittämään sen "yhteiskunnallisia vaikutuksia".

Toisaalta kokoomuksesta kommentoidaan, että pelkästään omaan käyttöön tulevien vähäisten huumausainemäärien hankkiminen ja käyttäminen on jo käytännössä depenalisoitu, sillä käyttörikoksista ei juuri jaeta tuomioita.

"Haluamme kuitenkin pitää kiinni kriminalisoinneista, joiden tarkoituksena on omalta osaltaan ennaltaehkäistä huumausaineiden käytöstä aiheutuvia ongelmia", kirjoittaa puoluesihteeri Janne Pesonen.

On poistettava tilanteet, joissa apua ongelmaansa hakeva käyttäjä ei rangaistusten pelossa uskaltaisi hakeutua palveluiden tai hoidon piiriin. Tuula Lampinen, sdp

Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit suhtautuvat kannabikseen yksiselitteisen kielteisesti.

"Huumausaineiden käyttö, hallussapito, valmistaminen ja kauppaaminen on säädetty rangaistavaksi, ja kannatamme tätä jatkossakin", kirjoittaa perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra.

Kristillisdemokraatit puolestaan pitää hyvänä Suomen nykyistä huumepolitiikkaa, jossa rangaistusten lisäksi panostetaan "ennaltaehkäisyyn ja valistukseen", kertoo puolueen pääsihteeri Markus Kalmi.

Myöskään SDP ei näe "suurta tarvetta" muutoksille huumelaeissa, mutta se painottaa linjassaan haittojen vähentämistä. Siinä voivat SDP:n mukaan auttaa esimerkiksi neulanvaihtopisteiden tai valvottujen pistotilojen tarjoaminen.

"On poistettava tilanteet, joissa apua ongelmaansa hakeva käyttäjä ei rangaistusten pelossa uskaltaisi hakeutua palveluiden tai hoidon piiriin", kirjoittaa SDP:n poliittinen koordinaattori Tuula Lampinen.

Viime kesänä Pirkanmaan keskustanuoret vaati kannabiksen laillistamista.

Perussuomalaiset, keskusta ja siniset nojaa osittain huumekannassaan porttiteoriaan. Sen todenmukaisuus on kiistanalainen.

"Kannabiksen käyttö mahdollistaa vaarallisempien huumeiden käytön", kirjoittaa sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen.

Perussuomalaisten Purran mukaan kannabiksesta on helppo "siirtyä eteenpäin", eikä "pössyttely" muutenkaan tee hyvää. Lääkekannabikseen perussuomalaiset kertoo suhtautuvansa hieman myönteisemmin, mutta:

"Depenalisointi on myös periaatteellisesti väärin, koska jos jokin on kiellettyä, se ei voi samaan aikaan olla sallittua."

Toisenlaisia vaatimuksiakin on esitetty. Viime kesänä Pirkanmaan keskustanuoret vaati kannabiksen laillistamista, mutta emopuolue tyrmäsi aloitteen.

"Kannabiksen käyttö aiheuttaa riippuvuutta ja sen käytön arvioidaan madaltavan kynnystä muiden huumeiden käyttöön", keskustan puoluekokous vastasi tuolloin. Kanta on pysynyt samana.

On seurattava muiden maiden politiikkaa ja tehtävä yleisesti haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa. Pilvi Uuttu

Vasemmistoliitto on eduskuntapuolueista ainoa, jolla ei ole kantaa asiaan.

"On seurattava muiden maiden politiikkaa ja tehtävä yleisesti haittoja vähentävää päihdepolitiikkaa", vastaa vasemmiston toimistosihteeri Pilvi Uuttu.

Rkp ei vastannut Ylen kyselyyn.

Jutun lähteinä on käytetty Mikko Piispan kirjaa Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Anton Vanha-Majamaan Kannabiskirjaa (Kosmos 2018), THL:n selvityksiä suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista vuosilta 1992–2014 (2016) ja vuonna 2018 (2019) sekä Poliisiammattikorkeakoulun ennakointitutkimusta Huumeet Suomessa 2020 (2012).

Lue myös:

Juice ja Irwin joivat itsensä hengiltä, Y-sukupolven idolit ovat brändiään vaalivia yrittäjiä – Ibelle brändääminen on "sikaluontevaa"

Jo joka neljäs suomalainen on käyttänyt huumeita – Näin päihdeasenteet ovat vuosien varrella muuttuneet