Entinen pääministeri, nykyinen yrittäjä ja konsultti Paavo Lipponen (sdp.) arvioi politiikan teon muuttuneen aikaisempaa raadollisemmaksi ja raskaammaksi. Lipponen vieraili TV1:n Ykkösaamussa lauantaina.

Lipponen arvioi, ettei itse selviäisi nykypolitiikassa “päivääkään”, koska poliitikkojen odotetaan muun muassa olevan lähes ympärivuorokautisesti tavoitettavissa sosiaalisen median kautta. Myös kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa on koventunut, arvioi Lipponen.

Politiikkaan entinen pääministeri kertoo osallistuvansa enää lähinnä tukemalla ja kannustamalla nuoria eduskuntavaali- ja eurovaaliehdokkaita.

"Erkkikään ei ota selvää, mitä Brexitissä tapahtuu"

Lipponen arvioi Ykkösaamussa EU:n olevan kovien paineiden alla Britannian eropäätöksen venymisen ja suurvaltasuhteiden muutoksen vuoksi.

Brittiparlamentti äänesti tällä viikolla toistamiseen pääministeri Theresa Mayn erosopimusta vastaan, mutta päätti myös, että ilman sopimusta Britannia ei voi unionista lähteä. Ensi viikolla EU:lta odotetaan vastauksia siihen, ovatko jäsenmaat valmiita antamaan Britannialle jatkoaikaa Brexitin valmisteluun.

Askelmerkit sekavaan tilanteeseen voivat tulla vain briteiltä itseltään, arvioi Lipponen.

– Erkkikään ei oikein ota selvää siitä, että mihin nyt ollaan menossa. Theresa May on aika lailla härkäpäisesti ajanut sitä linjaa, että päätöksen tulee olla konservatiivien päätös. Ytimessä on kuitenkin se, että sieltä sen pitää päätöksen tulla, ei EU voi Britannialle kertoa mitä sen rauhaan kuuluu.

"Yhdysvallat ei ole enää sama liittolainen"

Suomi valmistautuu parhaillaan heinäkuussa alkavaan EU-puheenjohtajuuskauteen, johon Lipposen mukaan tuovat paineita viimeaikaiset suurvaltasuhteiden muutokset. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on mm. syyttänyt Saksaa siitä että se on tekemässä itsensä riippuvaiseksi venäläisestä kaasusta Nordstream 2 -kaasuputken rakentamisen vuoksi.

– Viimeistään Münchenin turvallisuuskokouksen pitäisi herättää myös meillä Suomessa ymmärtämään, että aikakausi on todella vaihtunut. Yhdysvallat ei ole enää samanlainen liittolainen. Sieltä käsin käytetään eräänlaista komentokieltä Eurooppaan päin, arvioi Lipponen.

Kun myös sekä Kiina että Venäjä pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa, uhkaa EU:ta suurvaltojen puristuksessa “nurkkaan jääminen”, sanoo Lipponen.

– Suomen EU-puheenjohtajuus tulee tähän saumaan. Meidän pitää ottaa erilainen ote ja lähteä siitä, että unionia vahvistetaan joka suhteessa. Meidän pitää olla tekemässä niitä ratkaisuja.

Lipposen mukaan Suomi tekeekin virheen, kun se on mennyt Hansa-ryhmään seitsemän muun pienen maan kanssa. Vaikka tarkoituksena on ajaa yhteisiä talousetuja, Suomi tekee Lipposen mukaan itselleen karhunpalveluksen aiheuttamalla turhaa närää muissa EU-maissa ja nostattamalla turhia blokkijakoja.

"Suomessa liikaa Venäjä-vastaisuutta"

Suhtautumisessa Venäjään on Suomessa Lipposen mukaan havaittavissa sekä kriittisiä äänenpainoja, että suoranaista Venäjä-vastaisuutta.

– Mehän olemme Venäjä-kriittiisiä sen johdosta, mitä Venäjä teki Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Sanktioissa olemme mukana, mutta sellainen asenteellinen Venäjä-vastaisuus, se ei ole viisasta ja sitä on nyt vähän turhan paljon esillä, sanoo Lipponen.

Entisen pääministerin mukaan Venäjä-vastaisuutta esiintyy erityisesti mediassa.

– Pitää olla rauhallinen ja luja samaan aikaan. Me olemme pärjänneet tällä aikamoiset vuosikymmenet. Pitää myös ymmärtää sitä Venäjän sisäistä tilannetta, hän muistutti Ykkösaamussa.

Itä-Uudenmaan poliisin partio on ratsaamassa raskasta liikennettä kolmostien levähdyspaikalla.

Rekka toisensa jälkeen napataan tarkastukseen, ja kaksi poliisia kerrallaan syynää kuljettajan ja ajoneuvon. Yleiskunto, renkaat, kuorma ja sen kiinnitys, paperit, ajopiirturi.

Toiminta näyttää hallitulta, rutinoituneelta ja tehokkaalta. Useimpien ajoneuvojen tarkastamiseen riittää varttitunti, ja kuskit ovat taas tien päällä. Mutta ryhmää johtava ylikonstaapeli Jukka Kallio ei ole täysin tyytyväinen.

– Ei tarvitse kuin katsoa tuohon viereen moottoritielle, minkä verran kalustoa menee joka suuntaan, niin tajuaa että tämä valvonta on pisara meressä.

Valvonta notkahti, kun suositus oli täytetty

Konginkankaan vuoden 2004 tuhoisan liikenneturman jälkeen raskaan liikenteen valvonta lisääntyi muutaman vuoden ajan selvästi.

Mutta kun Onnettomuustutkintakeskus kirjasi vuonna 2009 niin sanotun "Konginkangas-suosituksen" valvonnan lisäämisestä toteutuneeksi, valvonta väheni vain muutamassa vuodessa lähelle lähtötasoa.

Ja samalla kun valvonta on vähentynyt, raskas liikenne on talouskasvun siivittämänä lisääntynyt.

– Poliisin resurssien kokonaisvahvuus on laskenut viime vuosina noin 600 poliisilla. On selvää, että se näkyy myös liikennevalvonnan ja raskaan liikenteen valvonnan kokonaismäärässä, sanoo poliisitarkastaja Kari Onninen Poliisihallituksesta.

Vaikka raskaan liikenteen valvonnan osuus kaikesta liikennevalvonnasta on pysynyt viime vuodet suunnilleen samana, käytännön valvontatunnit ovat vähentyneet yli 50:stä henkilötyövuodesta selvästi.

Tänä vuonna valvonta putoaa jo vuoden 2005 tasolle, arviolta 40–43 henkilötyövuoteen. Tämä johtuu muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden poliisitehtävistä, joita joudutaan priorisoimaan poliisilaitoksilla valvonnan edelle.

SKAL: Lupauksia ei ole pidetty

Lisää valvontaa vaativat käytännössä kaikki, myös kuljetusala itse.

Alan etujärjestönä toimivan Suomen kuljetus ja logistiikka ry:n eli SKAL:n mukaan lupaukset on petetty.

– Kun Liikkuva poliisi lakkautettiin, luvattiin, etteivät valvonnan määrä ja laatu raskaan liikenteen osalta heikkene. Toisin on käynyt. Valvonta on ollut selvästi heikompaa. Siitä voi tietysti syyttää heikkoja resursseja, mutta lupauksia ei ole pidetty, SKAL:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen sanoo.

Liikkuvan poliisin lakkauttaminen (vuoden 2014 alusta) närästää yhä. Liikkuva poliisi oli valtakunnallinen yksikkö, johon oli keskitetty raskaan liikenteen valvonnan kaltaiset erikoisalat.

Kun valvonta ja osaaminen hajautettiin poliisilaitoksiin, osa kenttäväestä kokee, että oma erityisala on jäänyt yleistehtävien ja järjestyksenvalvonnan jalkoihin. Rekkojen valvominen on teknistä ulkotyötä, joka ei houkuta riittävän monia.

– Eipä tulijoita juuri ole. Kyllä tämä suhtkoht haastavaa työtä on, sanoo 20 vuotta raskaan liikenteen valvonnassa ollut ylikonstaapeli Kallio.

Poliisihallitus on reagoinut resurssien vähenemiseen pyrkimällä kohdentamaan valvontaa, ikään kuin tekemään täsmäiskuja.

– Että päästäisiin kiinni niin sanotusti epäkurantteihin ajoneuvoihin vaikka heti rajanylityspaikoilla. Ennen kuin ne pääsevät sisämaahan ja häviävät tänne, Poliisihallituksen Onninen sanoo.

Eri puolilla Suomea sijaitseville partioille pyritään myös järjestämään riittävästi koulutusta ja yhteistyötä.

Raskaan liikenteen valvontaa ei voi automatisoida kameravalvonnaksi, Onninen muistuttaa. Tarvitaan kuormat, kuskit ja piirturit syynäävää kenttäväkeä. Hän ei silti usko, että Liikkuvan poliisin lakkauttaminen on välttämättä pahentanut tilannetta, vaan määrärahat olisivat vähentyneet joka tapauksessa.

Onnettomuustilastoissa ei näy piikkejä, mutta rikkeitä riittää

Tärkein kysymys on, miten riskialttiita yhdistelmiä Suomen maanteillä sitten oikein suhaa?

Onnettomuustilastoista ei erotu piikkejä, vaikka liikennemäärät ovat kasvussa. Raskaan liikenteen turmien kuolleiden ja loukkaantuneiden määrässä ei näy kasvua. Kuolleiden määrä on pysynyt viime vuodet suunnilleen samalla tasolla, ja loukkaantuneiden määrä on vähentynyt.

Monien mielikuvissa leväperäisyys liittyy erityisesti ulkomaisiin kuskeihin ja firmoihin, mutta Poliisihallituksen Onnisen mukaan tämä on vanhentunut ajatus.

– Ulkomainen kalusto on selkeästi parantunut vuosien aikana. Joskus jopa voisi väittää, että kotimainen kalusto alkaa olla huonommassa kunnossa, hän sanoo.

Mutta rikkeitä riittää. Ajopiirtureita manipuloidaan lepoaikasäädösten rikkomiseksi, ja päästöjärjestelmän kiertäminen on ylikonstaapeli Kallion mukaan suorastaan muoti-ilmiö. Lisäksi tien päältä bongataan isojakin ylikuormia.

– Esimerkiksi sidonnat ovat parantuneet, jos ajatellaan Konginkankaan jälkeistä aikaa. Mutta ajo- ja lepoaikapuutteet ovat ihan kuin ennenkin, ja tuntuu että ylikuormat ovat mennneet massauudistusten mukana vain hurjemmiksi, Kallio sanoo.

Lisävaloa asiaan luvassa jo viikon päästä

Rikkeiden riskinä on se, että ne voivat pahimmillaan johtaa isoihin onnettomuuksiin.

– Eilen pysäytettiin partiokaverin kanssa kuusi ajoneuvoa, ja viisi sai huomautuksen. Takapuolituntuma on, että sakkojen määrä on vähentynyt, mutta huomautuksia annetaan todella paljon, Kallio sanoo.

Poliisit ja kuljetusala odottavat nyt kieli pitkällä Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia, joka on määrä julkistaa maaliskuun lopulla. Raportissa ruoditaan poliisin liikennevalvonnan tavoitteita ja toteutumista, resursseja ja niiden käyttöä.

Sen odotetaan tuovan lisävaloa keskustelun pohjaksi.

Lue myös:

Onnettomuus, joka ei unohdu – Ylen erikoisartikkeli Konginkankaan onnettomuudesta 15 vuotta sitten

Konginkankaan onnettomuus järkytti liikenteen ammattilaisia, mutta rekkoja se ei hidastanut – nyt osa hiljentää vauhtia vapaaehtoisesti

Toimittajalta: Onnettomuus murskasi unelmat ja teki sen uhreista eläviä muistomerkkejä

Neljän huoneiston pientalo on palanut pahoin Helsingissä Malmin Pihatiellä.

– Talosta löytyi yksi menehtynyt, keski-ikäinen mies. Kuolonuhrin lisäksi kukaan ei loukkaantut palossa, kertoo päivystävä palomestari Jari Lempinen Helsingin pelastuslaitokselta.

Lempisen mukaan sitä, mistä palo sai alkunsa ei toistaiseksi tiedetä, poliisi tutkii syttymissyytä.

Pientalon ikkunoista oli tullut runsaasti savua. Pelastuslaitos kertoo sen yksikköjen tehneen sammutushyökkäyksen rakennuksen sisälle.

Pelastuslaitos kehotti lähellä asuvia pysätyttämään koneellisen ilmastoinnin ja pitämään ikkunat suljettuina savuhaitan vuoksi.

Pelastuslaitos oli löytänyt palon lähteen nopeasti ja palo saatiin sammutettua. Savuisia tiloja tarkastettaessa rakennuksen sisältä oli löytynyt palokaasuihin menehtynyt asukas.

Noin puolitoista tuntia palon syttymisestä palokohteessa oli menossa tulipalon jälkiraivaus, rakenteisiin levinneiden palopesäkkeiden raivaaminen ja sammuttaminen.

Palomestari Lempisen mukaan jälkisammutustöissä menee useampia tunteja, koska rakenteita joudutaan purkamaan.

Lempinen sanoo, että ainakin toistaiseksi koko rakennus on asuinkelvoton. Hän epäilee, että talo on rakennettu 70-80–luvulla.

Pelastustuslaitos sai hälytyksen palosta noin kello 13 lauantai-iltapäivänä.

Maltalla kuohuu sosiaalisessa mediassa, kun Facebookissa julkaistulla videolla näkyy erään asunnon parvekkeella käyskentelevä puuma.

Fguran kaupungissa sijaitseva parveke on kehystetty häkillä, joten puumalla ei ole periaatteessa pakomahdollisuutta. Kyseenalaista kuitenkin on, kuuluuko iso kissapeto maltalaiselle parvekkeelle.

Saarella ilmestyvän Times of Malta -lehden mukaan maan ympäristöministeriö on tietoinen parvekkeella majailevasta puumasta. Ministeriöstä kerrottiin lehdelle, että puuma on rekisteröity asianmukaisesti ja eläimen olosuhteet täyttävät vaadittavat säädökset.

Vuoteen 2014 asti Maltalla ei ollut laillisia määrityksiä siitä, mikä on vaarallinen eläin. Asukkaat saivat tuoda minkä tahansa eläimen maahan, kunhan se oli dokumentoitu oikein, läpäissyt eläinlääkärin tarkistuksen ja omasi muutaman muun tarvittavan dokumentin, joskus jopa passin, Times of Malta kertoo.

Toinen paikallinen lehti Malta Independent kertoo, että puuma on asunut kerrostaloasunnon parvekkeella jo pari vuotta. Independentin mukaan puuma on luokiteltu lopulta vuonna 2016 voimaan tulleessa laissa vaaralliseksi eläimeksi. Lain mukaan tällaiset eläimet kuuluvat ainoastaan eläintarhaan, mutta toisaalta voidaan pitää yksityisessä omistuksessa, jos asetuksissa säädettyjä määräyksiä noudatetaan.

Parvekkeella oleskelu siis täyttää nämä vaatimukset.

Independentin haastatteleman naapurin mukaan puuma ei ole päästellyt mitään tuskaisia ääniä, mutta aamuisin auringonnousun aikaan rääkäisee kimakan ja terävän äänen, joka ei naapurin mukaan kuitenkaan johdu eläimen ahdingosta.

Puuman rääkäisy saattaa kuitenkin herättää naapuruston ja ainakin naapuruston koirat. Tämä taas laittaa koirat haukkumaan, mikä johtaa yleiseen hälinään, Independent kertoo.

Naapuri ei ole nähnyt puuman omistajan vievän puumaansa kävelylle tai muutenkaan lähestyvän tätä.

Yle uutiset kertoi vuonna 2015 puuman itäisen alalajin kuolleen sukupuuttoon. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan normaali puuma on kuitenkin elinvoimainen laji. Sitä esiintyy Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa.

Puuma voi kasvaa jopa 120 kiloiseksi ja säkäkorkeudeltaan metrin korkuiseksi. Puuma on lihansyöjä ja saalistaja.

Presidentti Emmanuel Macronia vastustavat mielenosoitukset ovat jälleen muuttuneet väkivaltaisiksi Pariisissa.

Mielenosoittajien joukot ovat heitelleet poliiseja katukivillä ja tuhonneet luksusmyymälöiden liiketiloja Pariisin pääkaudulla Champs-Élysées'llä. Mellakat ovat keskittyneet Riemukaaren ympäristöön.

Vaarallisin tilanne syntyi päivällä, kun mielenosoittajat sytyttivät tuleen pankkikonttorin, joka sijaitsi asuintalon alakerrassa. Talon asukkaat joutuivat pakenemaan liekkejä henkensä kaupalla. 11 ihmistä sai palossa lieviä vammoja.

Mielenosoittajat ovat myös tuhonneet esimerkiksi Hugo Bossin ja Lacosten muotiliikkeitä. Mallinukkeja on heitelty ikkunasta kadulle. Poliitikkojen ja kuuluisuuksien suosima ravintoka Fouquet's on tuhottu ja sytytetty palamaan.

Toimittajat ovat myös panneet merkille, kuinka mielenosoittajat ovat hymyilleet valokuvissa, joita on otettu poltettujen lehtikioskien edessä.

Mellakat hiipuneet joulukuusta

Pariisiin on koottu lisää poliisivoimia. Sisäministeri Christophe Castaner on ottanut tiukan linjan vandalismiin. Hän on määrännyt poliisin puuttumaan mielenosoittajien "kohtuuttomaan väkivaltaan suurimmalla ankaruudella".

– Tästä ei saa olla epäselvyyttä: he [mielenosoittajat] hakevat väkivaltaa ja ovat täällä levittämässä kaaosta.

Yli 80 mielenosoittajaa on pidätetty. Poliisi on myös yrittänyt rajoittaa mellakoijien toimia vesitykeillä ja kyynelkaasulla.

Sisäministerin arvion mukaan mielenosoittajia on noin 7 000 – 8 000. Heistä noin 1 500 on väkivaltaista joukkoa, jollai sisäministerin mukaan ole "muuta aikomusta kuin rikkoa paikkoja".

Macronia vastustavat niinsanotut keltaliivit ovat järjestäneet mielenosoituksiaan joka viikonloppu jo joulukuusta lähtien.

Macron julisti alkuvuodesta kaksi kuukautta kestävän kansallisen dialogin, joka on nyt päättynyt. Mielenosoittajien mielestä keskustelua kävivät vain Macronin tukijat, yhteiskunnan yläluokka ja liike-elämä.

Mielenosoittajien joukot ovat kevään aikana vähitellen kutistuneet. Nyt he yrittävät saada toimintaan uutta puhtia.

Mielenosoitukset alkoivat viime vuonna polttoaineen hinnankorotuksista. Macron on pyrkinyt tulemaan mielenosoittajien vaatimuksia vastaan tarjoamalla kymmenen miljardin euron tukipakettia pienipalkkaisimmille työntekijöille ja eläkeläisille.

Irlannin kansallispyhimyksen Pyhän Patrickin juhla on juniorikokkina tutuksi tulleelle Ida O’Mahoneylle tärkeä päivä, jota hän juhlii tänä vuonna uusissa ympyröissä.

Vihreältä saarelta 8-vuotiaana Suomeen muuttanut O’Mahoney on nimittäin päätynyt Skotlantiin.

St. Patrick’s Dayn vietto menee Skotlannissakin pitkän kaavan kautta, ja siihen on syytä varautua syömällä tukevasti alle.

Ida O’Mahoney aikoo sunnuntaina aloittaa päivän perinteisellä Full Irish Breakfastilla. Hänen vinkeillään irlantilaistunnelmaan pääsee kukonlaulun aikaan koti-Suomessakin, mutta palataan aamiaisasioihin tuonnempana.

Johtajaoppiin Ylämaille tutun tuntuisiin maisemiin

Voittaessaan Suomen ensimmäisen Junior MasterChef -kilpailun tuolloin 12-vuotias Ida O’Mahoney asui Naantalin Merimaskussa. Televisiokeittiön jälkeisiin seitsemään vuoteen mahtuu nopeita käänteitä.

– Yläasteen jälkeen 2015 muutimme perheen kanssa Helsinkiin. Menin Kallion ilmaisutaidon lukioon, se oli ihan parasta aikaa. Sen jälkeen lähdin suoraan Skotlantiin, Dundeen yliopistoon opiskelemaan johtajuutta.

Nyt 19-vuotias Ida O’Mahoney ei vielä tarkkaan tiedä, mille alalle lopulta suuntautuu, mutta kauppatieteisiin pohjaavat johtamisopinnot antavat hyvää ponnistuslautaa eri suuntiin.

Pian ohi oleva ensimmäinen lukuvuosi Dundeessa on ollut hieno kokemus.

– Oppitunnit loppuvat kolmen viikon kuluttua. Aika on mennyt aivan sormia napsauttamalla, ja olen rakastanut joka sekuntia. Mahtavia ihmisiä ympärillä ja uusia kokemuksia, sanoo O’Mahoney.

Sopeutuminen Skotlannin jylhiin vuoristomaisemiin on ollut helppoa, sillä Ida oli 8-vuotias perheen muuttaessa Irlannista, Claren kreivikunnasta Suomeen. Viime elokuussa Skotlantiin asettuessa isä oli muuttoapuna.

– Tuli tunne, että onpa kaikki tutun oloista. Kaupunki tuntuu jotenkin tutulta ja ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä. Irlannissa on sama ystävällisyys ja positiivisuus, kadulla kuka tahansa voi tulla juttelemaan, kuvailee O’Mahoney.

Dundeessa on iso porukka irlantilaisia, täällä on tapana juhlia oikein kunnolla. Ida O'Mahoney

Kotiutumista Skotlantiin ovat auttaneet myös kampuksella kaikuvat tutut aksentit. Dundeen yliopistossa on runsaasti opiskelijoita etenkin Pohjois-Irlannista.

Viime aikojen puheenaiheena heidän kanssaan on luonnollisesti ollut sekava brexit-vyyhti. Brittien euroeron vaikutukset kansainvälisten opiskelijoiden elämään ovat hämärän peitossa monen muun asian tavoin.

Ida O’Mahoney kertoo seuranneensa Ylen brexit-uutisointia kuluneen viikon parlamenttiäänestyksistä.

– Se on ollut aika monimutkainen juttu. Ei olla ihan tarkalleen kärryillä, että mitä nyt tapahtuu, mutta ei sitä kauhean moni muukaan osaa sanoa. Pidän vaan sormet ristissä, että kaikki menee hyvin. Kyllä meillä on ihan luotto siihen, että meistä opiskelijoista pidetään huolta.

Soudusta rakas harrastus

Vielä Suomessa asuessaan Ida O’Mahoney ei olisi arvannut, että soutu voisi olla hänen juttunsa.

Niin vain Brittein saarten yliopistomaailmaan olennaisesti kuuluva laji on uinut tärkeäksi osaksi opiskelijaelämää. Hän on kiertänyt soutujoukkueen kanssa kisailemassa ympäri Skotlantia, aina Aberdeenista Ylämaiden Invernessiin.

– Soutu on ehdottomasti ollut yksi isoimpia juttuja täällä. Joukkue on aivan mahtava, siitä on tullut toinen perheeni. On saanut kuntoilla, en tiedä olenko koskaan ollut näin kovassa kunnossa!

Soutujoukkueen seurassa sujahti myös skottien suuri juhlapäivä, tammikuun lopun Burns Night. Robert Burnsin runojen ohella illanistujaisissa nautittiin perinteistä paikallisherkkua, haggisia.

Lampaan vatsalaukun epämääräiset sisälmykset eivät saaneet Ida O’Mahoneyn sisuskaluja kääntymään ympäri.

– Kyllä sitä vähän peloteltiin, että et tule tykkäämään, mutta se oli oikein hyvää. Ei sitä huomaa, mitä kaikkea siellä on sisällä, kun se on sellaista mössöä. Ehkä vähän ällöttävän kuuloista kylläkin.

Pyhä Patrickia juhlitaan pitkän kaavan kautta Skotlannissakin

Nyt käsillä oleva Irlannin suojeluspyhimys Pyhän Patrickin päivä antaa aihetta juhlaan ympäri maailmaa – muutenkin kuin kosteissa merkeissä.

Monet maailman monumenteista Colosseumista Empire State Buildingiin saavat vihreän valokylvyn tänäkin vuonna. Niagaran putous kuohuu vihersävyissä valojen avulla, mutta Chicagoa halkova joki on todella värjätty räikeän vihreäksi jo vuodesta 1962.

Suomessa muun muassa Oulun teatteri ja Tampereen Näsinneula ovat takavuosina vihertyneet. Tänä vuonna Oulussa juhlittiin etukenossa soittamalla irlantilaisia säveliä vihreäksi valaistussa avannossa.

Skotlannissakaan naapurisaaren juhla ei jää huomiotta, etenkään kun pyhimys oli tiettävästi Skotlannin Kilpatrickista kotoisin. Saattoi hän toki olla etelämpää Brittein saarilta, ellei peräti Ranskasta lähtöisin.

Ida O’Mahoney odottaa innoissaan sunnuntaista juhlintaa soutuporukan kanssa.

– Varsinkin kun Dundeessa on iso porukka irlantilaisia, täällä on tapana juhlia oikein kunnolla. Musiikkia on koko päivän yliopiston alueella. Kaikki pukeutuvat vihreään, se on sellainen hauska ilon juhla.

Paistinpannulta pontta päivään

Pyhän Patrickin päivä alkaa soututreenien ohella ravitsevalla aamupalalla. Irlantilainen aamiainen on sen verran tanakkaa tavaraa, että energiaa riittää pitkänkin päivän pyrintöihin.

– Tulee syötyä irkkuaamiainen silloin sun tällöin, vaikka se on sen verran täyttävä, ettei sitä kauhean usein jaksa. Eikä se terveellisemmästä päästä ole, nauraa Ida O’Mahoney.

Emme kysy terveysviisaiden tuomiota, vaan lapamme lautaselle perunaa, pekonia, papuja tomaattikastikkeessa, kahta laatua makkaraa, herkkusieniä, paistetun tomaatin – ja tietenkin sopivasti paistetun kananmunan.

– Oikein juokseva, keltuainen valuu ihanasti kun leikkaa, makustelee O’Mahoney.

Peruna on irlantilaisille rakas raaka-aine. Saaren väkiluku kutistui kolmella miljoonalla perunaruton aiheuttaman nälänhädän aikaan 1800-luvun puolivälissä. Synkkä aikakausi nousee edelleen helposti puheisiin paikallisten kanssa, sillä kuolemaa kylvänyt vitsaus käynnisti myös suuren siirtolaisuusaallon.

Aamiaisella peruna tarjoillaan joko paistettuna tai röstiperunatyyppisenä hash browns -brikettinä.

Rapean paistopinnan saa myös pekoni, joka poikkeaa suomalaisesta perussiivusta. Usein siinä on kylkiviipaleen ohella fileetä mukana.

– Pekoni on irlantilaisessa aamiaisessa paksumpi, se on rasher. Se on tosi paksu ja tosi suolainen, mutta todella hyvä. Ja siinä on ympärillä rasvaa, joka antaa tosi hyvin makua siihen.

Siinä se paistuu aika itsekseen. Ida O'Mahoney

Pekonin kyljessä on black and white pudding paksuina kiekkoina tai kapoisina makkaroina. Toisinaan lautaselta löytyy sekä että.

– Mustamakkara käy ehdottomasti black puddingin korvikkeeksi. Kun olemme kotona tehneet tätä aamiaista, siinä on juuri mustamakkara ja sillä valkoinen makkara kaverina. Oikeastaan black pudding on aika sama asia, samaa makumaailmaa, vinkkaa O’Mahoney.

Paistokäsittelyn saa myös tomaatti. Sen kanssa kannattaa varoa, sillä tunnetusti tomaatin mehevän sisuksen lämpötila nousee Auringon pintaa kuumemmaksi vieden mukanaan kielen lisäksi kitalaen.

– Tomaatti on lempparini, kun se vähän rikkoo sitä rasvaisuutta, sanoo Ida O’Mahoney.

Tomaattikastikkeessa kylpevät pavut kuumennetaan suoraan purkista, ja rapeat paahtoleipäviipaleet kuuluvat luonnollisesti kokonaisuuteen. Kyytipojaksi kahvia tai teetä, ehkä mehuakin valinnan mukaan.

Lukuisista raaka-aineista huolimatta resepti ei ole kovin monimutkainen eikä valmistumisaikakaan venähdä vartista ainakaan paljoa.

– Kaikki vaan paistetaan, siitä käytetään usein termiä fry up. Pannulle vaan kaikki, vähän voita ja makkaroista irtoaa lisää rasvaa. Siinä se paistuu aika itsekseen, kannustaa Ida O’Mahoney kokeilemaan Pyhän Patrickin päivän kunniaksi.

Lue lisää:

Juniorikokit valtaavat keittiöt yhä nuorempina

Lisätietoa Pyhän Patrickin elämästä Suomi-Irlanti-seuran sivuilta

Oulun keskustassa sijaitsevan kauppakeskus Valkean evakuointi on päättynyt, kertoo kauppakeskuksen johtaja Anu Junnikkala-Aho Ylelle. Viranomaiset antoivat asiakkaille luvan palata kauppakeskukseen lauantaina noin kello 16.

Oulun pelastuslaitoksen mukaan kauppakeskuksessa tapahtui iltapäivällä kaasuonnettomuus. Valkean ravintoloiden nestekaasukeskuksessa oli tehty huoltoa ja venttiilit olivat pelastuslaitoksen mukaan jääneet ilmeisesti vuotamaan, mikä aiheutti nestekaasun hajua kauppakeskuksessa.

Kauppakeskus päätettiin tyhjentää asiakkaista. Junnikkala-Ahon mukaan ihmiset joutuivat odottamaan ulkona noin puoli tuntia.

Pelastuslaitos sai hälytyksen tehtävästä kello 14.38. Sen mukaan tiedossa ei ole, että onnettomuus olisi aiheuttanut minkäänlaisia henkilövahinkoja.

Oulun poliisin johtokeskuksen mukaan Valkeassa on paikalla useita pelastuslaitoksen ja ensihoidon yksiköitä.

Asiasta kertoi ensimmäiseksi Ilta-Sanomat.

Oululaisen sanomalehti Kalevan mukaan sama kauppakeskus jouduttiin tyhjentämään asiakkaista myös tiistaina. Tuolloin syynä oli automaattihälytys.

Junnikkala-Aho kertoo Ylelle, että tiistain ja lauantain tapaukset eivät liity toisiinsa.

Talouden ikuinen ydinkysymys sen paljastaa: politiikka on tekemässä paluuta politiikkaan.

Pitääkö talous laittaa kuntoon kasvattamalla tuloja vai pienentämällä menoja?

Valtion ja kuntien talouden tasapainottamisessa porvaripuolueet uskovat nyt leikkauksiin entistäkin enemmän – vasemmisto ja vihreät entistäkin vähemmän.

Näkemyserot tulevat esiin selvinä, kun katsotaan ehdokkaiden kantoja Ylen vaalikoneen talousosion väitteeseen numero yksi: "Kun valtion menoja ja tuloja tasapainotetaan, se on tehtävä mieluummin menoja karsimalla kuin veroja kiristämällä."

Edellisten eduskuntavaalien kynnyksellä neljä vuotta sitten Vaalikoneessa oli väite, jossa sanottiin, että "taloutta on tasapainotettava ensisijaisesti leikkaamalla menoja". Siihen eri puolueiden ehdokkaat vastasivat suhteellisen yhdenmukaisesti.

Laaja yksimielisyys vallitsi siitä, että leikkaamisen ei pidä olla ensisijainen vaihtoehto talouden tasapainottamisessa. Viisiportaisella asteikolla liikuttiin puolessa välissä. Vasemmistoliiton ehdokkaat olivat havaittavimmin leikkauksia vastaan.

Taantuma palasi sanavarastoon

Nyt kahtiajako on vahvistunut. Hallitus- ja porvaripuolueiden ehdokkaat pitävät kulujen leikkaamista entistä parempana tasapainotuskeinona, kun taas vasemmisto ja vihreät pitävät niitä entistä huonompana.

Politiikan tutkijan tulkinta on selvä: poliittinen kenttä jakautuu selvästi vasemmistoon ja oikeistoon.

– Oikeistossa hallituksen leikkauspolitiikaan suhtaudutan niin, että se on ollut oikeutettua ja sitä pitää jatkaa, sanoo Tampereen yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma.

– Vasemmistossa näkyy reaktio, että on menty liian pitkälle ja pitäisi miettiä, onko verojen kiristäminen tapa, jolla politiikkaa tehdään.

Monissa muissa kysymyksissä näkemykset hakeutuvat kohti poliittisen kentän keskustaa, mutta ei taloudessa. Ero vasemmiston ja oikeiston välillä voimistuu.

EKP tekohengittää taas

Taloustutkija epäilee, että äänestäjille on muodostunut liian ruusuinen kuva Suomen taloustilanteesta. Taloudessa on "viime vuosina ollut hyvä fiilis", mutta vauhti hyytyy nopeasti.

– En vielä veikkaa taantumaa, mutta ei tässä paljon tarvita että uusi hallitus tekee ohjelmansa taantuman merkeissä, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

Euroopan keskuspankki on joutunut taas aloittamaan hoipertelevan talouden tukemisen lisäämällä luotonantoa. Kotimaassakin on julistettu, että nousukausi on ohi.

Juha Sipilän(kesk.) hallitus aloitti vuonna 2015 keskellä talouskriisiä, mutta pääsi nopeasti nauttimaan maailmantalouden vetoavusta.

Tuleva hallitus saa päinvastoin aloittaa kohentuneessa tilanteessa, mutta sen pitää varautua alamäkeen ja ehkä jopa taantumaan.

Helmikuussa myös valtiovarainministeriö palautti mieleen sanan taantuma. Takana on mukava talouskasvun putki, mutta silti velat eivät ole sulaneet.

– Julkinen talous on huomattavasti heikommassa tilanteessa kohtaamaan seuraavan taantuman kuin ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Vuonna 2008 julkisen velan suhde BKT:hen oli alle 33 prosenttia, kun se nyt on lähes 60 prosenttia, kirjoitetaan ministeriön "virkamiespuheenvuorossa".

Vaaliehdokkaat ovat siis taipuvaisia leikkaamaan valtion menoja, mutta miten se pitäisi tehdä?

– On hyvin poliittinen kysymys, mistä leikataan, Kangasharju sanoo varovaisesti.

– Sote-menot ovat isoin menoerä – sieltä pitää löytyä säästömekanismeja.

Leikkauskohteita etsittäessä myös sosiaaliturvan miljardit osuvat väistämättä näkökenttään. Mutta Kangasharju epäilee, onnistuuko suuri sotu-uudistus ensi vaalikaudella, kun sote-remonttissakin on vielä nurkka jos toinenkin rempallaan.

Kiinteistövero kiikarissa

Entä mitkä ovat keinot tasapainottaa julkista taloutta kasvattamalla veroja?

– Siellä ei ole mahdollisuuksia. Suomessa on jo huippukireä verotus, Kangasharju kuittaa.

– Tiedämme, että jos verotusta kiristetään edelleen, verojen huonot puolet korostuvat.

Hänen mukaansa tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät talouskasvua ja tuottavat verotuloja kasvun kautta.

Valtiovarainministeriössä varoitetaan, että veronkorotukset heijastuvat työnteon ja yritystoiminnan kannustavuuteen. Mutta raportissa on myös vinkki, jos veroja varoittelusta huolimatta halutaan kasvattaa.

– Vähiten haitallista olisi kohdistaa veronkorotukset kuluttamisen ja kiinteistöjen verotukseen. Verotuloja voidaan myös lisätä karsimalla tehottomia verotukia.

Täältä löydät lisää vaaleihin liittyviä monipuolista sisältöä.

Onko mielestäsi valtion taloudenpidossa parempi painottaa menojen leikkaamista vai tulojen kasvattamista? Tarvitaanko taas niin sanotun kriisitietoisuuden kohentamista? Keskustelu on auki klo 22 saakka.

Suomi on torjunut Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n alaisuudessa toimivan rajavartiolaitoksen apulaispäällikön amiraali Gennadi Medvedevin lisäämisen EU:n pakotelistalle. Asiasta kertoo yhdysvaltalainen Radio Free Europe/Radio Liberty (RFE/RL).

RFE/RL kertoo useiden nimettömien lähteiden kertoneen, että alun perin Medvedev piti lisätä pakotelistalle.

Medvedev on RFE/RL:n saamien tietojen mukaan ollut mukana Venäjän ja Suomen välisessä rajayhteistyössä ja osallistui viime vuonna rannikkovartiostojen arktiseen foorumiin Suomessa.

Suomen EU-edustusto ei RFE/RL:n mukaan kommentoinut asiaa.

Suomessa asiasta kirjoittaa Verkkouutiset.

RFE/RL:n toimintaa rahoittaa Yhdysvaltain kongressi.

STT on kysynyt asiasta ulkoministeri Timo Soinilta. Soini ei tekstiviestissään myönnä eikä kiistä asiaa. Hän ei muutenkaan kommentoinut RFE/RL:n uutista.

Pakotteet seurausta Kertshinsalmen tapahtumista

Eilen perjantaina EU asetti pakotteita useille Venäjän kansalaisille. Pakotteet asetettiin Kertshinsalmessa marraskuussa sattuneen selkkauksen takia.

Venäjän joukot valtasivat aseita käyttäen kolme ukrainalaista alusta ja pidättivät yli 20 merimiestä Kertshinsalmessa marraskuussa. Salmi on Mustanmeren ja Asovanmeren välissä kulkeva kapea vesiväylä.

Venäjä on väittänyt, että ukrainalaiset alukset olivat Venäjän aluevesillä. Kertshinsalmen toisella rannalla olevan Krimin niemimaan liittämistä Venäjään ei kuitenkaan ole tunnustettu kansainvälisesti, joten merioikeudellisesti kyseessä on kansainvälinen salmi.

EU on jo asettanut pakotteita yhteensä 164 venäläiselle ja ukrainalaiselle johtuen Krimin valtauksesta vuonna 2014.

Australialaissenaattori Fraser Anning, joka on syyttänyt Uuden-Seelannin perjantaisista moskeijaiskuista maan maahanmuutto-ohjelmaa, sai kesken tv-haastattelun kananmunan päähänsä. Välikohtaus tapahtui lauantaina Melbournessa.

Tv-kameroille tallentui Anningin lyönti 17-vuotiaan kananmunanheittäjän kasvoihin sekä heidän välisensä hetken kestänyt käsirysy, ennen kuin läsnäolijat, mahdollisesti turvamiehet, ehtivät väliin.

Poliisi kertoo pidättäneensä pojan, mutta vapauttaneensa hänet jonkin ajan kuluttua ilman takuita odottamaan lisäkuulusteluja.

Anning on vaatinut maahanmuuttoon "lopullista ratkaisua" ja haikaillut paluuta vuosikymmenten takaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, joka suosi eurooppalaisia kristittyjä.

Lähde: AP, STT

JERUSALEM / HELSINKI Puola sai viime vuonna aikaan kansainvälisen kohun säätämällä erikoisen holokaustilain. Laki kielsi vankeusrangaistuksen uhalla sanomasta, että myös puolalaisia osallistui juutalaisten murhaamiseen toisessa maailmansodassa.

Todellisuudessa puolalaisia oli mukana. Motiivi ei välttämättä ollut natsien rotuoppien mukainen ideologia, vaan myös halu saada haltuunsa juutalaisten omaisuutta, sanoo Suomen juutalaisluovutuksia tutkinut kirjailija Elina Sana.

Puola taipui lieventämään lakia, mutta se ei ole suinkaan yksin holokaustin historian vääristelyssä, sanoo natsien sotarikoksia selvittävä Efraim Zuroff Jerusalemin Simon Wiesenthal -keskuksesta.

Natsirikollisia jäljittävän Zuroffin mukaan monet maat ovat haluttomia käynnistämään tutkimuksia siitä, osallistuivatko niiden kansalaiset holokaustiin.

– Se vaihtelee maasta toiseen. Toiset ottavat asian vakavasti, toiset kaunistelevat, hän sanoo.

Kaikkein vastahakoisimpina Zuroff pitää Ukrainaa ja Baltian maita, läntisessä Euroopassa Itävaltaa.

"Holokaustin vääristely torjuttava"

Zuroff on kehunut muun muassa Suomea SS-vapaaehtoisiin liittyvien selvitysten tekemisestä. Hän kiittää myös ainakin Yhdysvaltoja, nyky-Saksaa ja jossain määrin Serbiaa siitä, että ne ottavat vakavasti natsien rikosten selvittämisen.

Hän huomauttaa, että vaikka natsit olivat holokaustin suunnittelijoita, toimeenpanoon osallistui myös runsaasti natsien vallan alla olleiden maiden kansalaisia.

On tärkeää varmistaa, etteivät maat vääristele holokaustin historiaa kiistämällä sitä, Zuroff arvioi.

Miksi se on niin vaikeaa?

Zuroff uskoo, että maiden haluttomuutta olla myöntämättä osuuttaan holokaustiin selittää pyrkimys välttyä häpeältä, kuluilta ja huonolta julkisuudelta, joita tällaisiin oikeudenkäynteihin liittyy.

Yksittäisen maan kansalaisten paljastuminen natsirikollisiksi saattaisi myös pilata kansakunnan narratiivia, tarinaa siitä, millainen kansakunnan historia on.

Hyvä esimerkki on Tanska. Vuosien ajan päätarina oli, että tanskalaiset pelastivat juutalaisia. Tanskalaiset lähettivät 7 500 maan 8 000 juutalaisesta Ruotsiin turvaan veneillä.

– Mutta Tanska myös luovutti juutalaisia pakolaisia Gestapolle ja tuhansia tanskalaisia liittyi vapaaehtoisina SS:n aseelliseen siipeen Waffen-SS:ään, Zuroff kertoo.

Toisin kuin Suomi, Tanska on ollut hänen mukaansa haluton tekemään virallista selvitystä asiasta.

Zuroff toteaa, että juutalaisten pelastaminen Tanskasta oli fantastista ja suurempi kuva maan sodanaikaisesta historiasta on hyvä. Silti myös tarinan toinen puoli tulee tietää.

Liettuassa puolestaan narratiivi on, että liettualaiset eivät ole vastuussa vaan saksalaiset ja itävaltalaiset, jotka tulivat maahan ja tappoivat valtaosan juutalaisista, Zuroff sanoo

– Liettualaiset eivät voi kiistää, että holokausti tapahtui. Se tapahtui heidän takapihallaan. Liettuassa on 227 holokaustin joukkohautaa. He osallistuivat hyvin paljon.

Ranskalta kesti Zuroffin mukaan 50 vuotta myöntää, että he olivat jossain määrin vastuussa natsien kanssa yhteistyötä tehneestä Vichyn nukkehallituksesta.

"Zuroff pilasi juhlat"

Zuroffin liettualaisella ystävällä, toimittaja-kirjailija Ruta Vanagaitella on tosin hieman toisenlainen selitys sille, miksi liettualaiset ovat olleet vastahakoisia, kun Zuroff on pyytänyt selvittämään liettualaisten osuutta holokaustiin.

Vanagaite oli kuvannut Zuroffille, kuinka liettualaiset olivat kommunismin romahdettua ekstaasissa itsenäisyydestään. Samoihin aikoihin Zuroff tuli ja syytti heitä osallisuudesta natsien rikoksiin.

– Pilasit juhlat. Mitä odotat meidän kertovan sinulle? Vanagaite oli huomauttanut.

Vanagaite kertoo myös, että Liettuassa on säälitty ikääntyneitä miehiä, joita Zuroff on yrittänyt saada oikeuteen vuosikymmenten takaisista rikoksista. Nuorimmatkin epäillyt ovat yli 90-vuotiaita.

Zuroff puolestaan katsoo, ettei syyllisyyttä vähennä se, että ihminen on vanha.

"Ei haluta puhua siitä, minkä tutkijat jo tietävät"

Kaikissa Baltian maissa on kyllä ollut holokaustirikosten selvittämiskomitea. Virossa komiteaa johti suomenjuutalainen diplomaatti ja ministeri Max Jakobson. Elina Sanan mukaan Virossa komitea teki hyvää työtä.

Virossa ei pelkästään tuhottu omia juutalaisia, vaan natsi-Saksa toi sinne tapettavaksi juutalaisia muualta Euroopasta. Tappamiseen osallistui paikallisia poliiseja.

Mutta Virossakin aiheesta puhuminen on vaikeaa. Virolaisten osuutta holokaustiin selvittänyt tutkija Anton Weiss-Wendt on kertonut saaneensa valtavasti vihapuhetta päälleen siitä, että hän on ylipäätään sanonut myös virolaisten osallistuneen juutalaisten tuhoamiseen.

– Tämä kertoo siitä, ettei siellä kansakuntana olla ehkä vieläkään valmiita kertomaan kaikkea, minkä tutkijat jo tietävät, Sana toteaa.

Hänen mukaansa Suomen osa oli helpompi, koska Suomea ei miehitetty. Virolaisten poliisien oli sen sijaan varmaankin osittain pakko tehdä, mitä saksalaismiehittäjät vaativat.

Mutta Suomessakaan kaikki eivät ilahdu selvityksistä. Sana on saanut oman osansa vihapuheesta. Aikanaan jopa hänen puhetilaisuuksiinsa palkattiin turvamiehiä.

Mutta miksi vanhoja asioita pitäisi penkoa?

Historian vääryyksien tunnustaminen on tärkeää uhrien ja heidän läheistensä kannalta. Sillä on merkitystä myös vääryyksiin syyllistyneen maan kannalta.

Zuroff kertoo sanoneensa Baltian maille, että niiden on selvitettävä historiansa tätä puolta itsensä, ei hänen takiaan.

– Jos ei myönnä historiaansa, se on moraalisen saastumisen muoto, hän katsoo.

Myös Vanagaite pitää vääryyksien tunnustamista tärkeänä tulevaisuuden kannalta. Hän kertoo nähneensä kirjansa julkaisemisen jälkeen paljon antisemitismiä.

– Se tarkoittaa, että joissain olosuhteissa sama voisi tapahtua uudestaan. Meidän täytyy ymmärtää, että tämä on yhä läsnä meissä, Vanagaite toteaa.

"Salailu muokkaa kansakuntaa"

Elina Sana uskoo, että mitä avoimemmin yhteiskunta on käsitellyt menneisyyden ongelmia, sitä avoimempi se voi olla nykyisten ongelmien suhteen. Esimerkkeinä hän mainitsee Viron ja Saksan.

Virossa on hyvin vähän pakolaisia ja Viro on ollut pakolaisten suhteen viime aikoinakin hyvin torjuva.

– Onko tämä liitettävissä siihen, että Virolla on ollut omat vaikeutensa tutkia sekä toisen maailmansodan aikaiset että neuvostovallan ajan tapahtumat, jolloin kaikki oppivat varomaan puheitaan ja tekojaan? Sana pohtii.

Sana uskoo, että epäluulo ja asioiden selvittämättä jättäminen muokkaavat kansakunnan tapaa olla ja sen luonnetta.

Hän uskoo myös, että vaikeus, jolla Virossa suhtaudutaan juutalaisvainoihin osallistumiseen näkyy jossain määrin siinä, miten nykyisin maassa halutaan torjua toisennäköisiä, muualtatulevia ihmisiä.

Saksa on puolestaan Sanan mielestä ollut hieno esimerkki siitä, miten menneisyyden tilinteko näkyy nykyajassa.

Kun suuri määrä turvapaikanhakijoita tuli vuosikymmenen puolivälissä Eurooppaan, liittokansleri Angela Merkel oli varsinkin aluksi sitä mieltä, että pakolaiset täytyy ottaa vastaan, koska saksalaiset ovat itse tehneet niin paljon pahaa historiassa.

– Mielestäni poliittinen halu avata ovet johtuu siitä, että saksalaiset ovat tehneet valtavasti työtä oman menneisyytensä selvittämisessä, Sana sanoo.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää-ohjelma tästä aiheesta.

Itä-Saksan nuoret pääsivät helpommalla

Brittitutkija Mary Fulbrook pitää äärimmäisen tärkeänä ymmärtää, mitä tapahtui ja miten asiat saattoivat tapahtua. Syyllisyys on ymmärrettävä paljon laajemmin kuin vain oikeudellisessa mielessä.

– Jos emme ymmärrä tätä, emme voi ymmärtää vastaavia tilanteita toisissa paikoissa ja toisena aikana.

Länsi-Saksassa tapahtui hänen mielestään se virhe, että entiset natsit otettiin mukaan yhteiskuntaan ja kiistettiin syyllisyyden laajuus. Tämä johti siihen, että seuraavassa sukupolvessa kaikki tunsivat syyllisyyttä.

Itäsaksalaiset puolestaan kasvatettiin uskomaan myyttiin, että he elivät fasisminvastaisessa maassa, joka oli viaton ja jonka puna-armeija oli vapauttanut.

Siksi kansallinen perintö ei piinaa itäsaksalaisia nuoria yhtä paljon kuin länsisaksalaisia, hän uskoo.

– Siksi mielestäni tulos oli jossain suhteessa parempi Itä-Saksassa, vaikkakin keinot olivat huonompia. Molemmissa osissa olisi pitänyt olla täsmällisempi tilinteko menneisyyden suhteen.

"Haavojen avaaminen voi jakaa yhteiskuntaa"

Menneisyyden selvitystyö jakaa myös israelilaisia. Nuoremman polven israelilainen, holokaustin historiaa opettava Amos Raban ei katso, että on juutalaisten asia vaatia muita maita tutkimaan holokaustihistoriaansa.

Haavojen avaaminen on hänestä kunkin maan sisäinen asia.

– En katso olevani moraalinen mittapuu siksi, että olen itse holokaustista selvinneiden lapsenlapsi, Raban sanoo.

Rabanilta riittää ymmärrystä myös niille Itä-Euroopan maille, jotka eivät ole valmiita tutkimaan osuuttaan julmuuksiin.

– Voin ymmärtää, miksi Puola, Unkari ja Liettua sanovat, että historioitsijat yrittävät avata haavoja, jotka hajottavat yhteiskuntaa, joka on jo jakaantunut muista syistä. Joskus täytyy olla riittävän vahva avatakseen näitä haavoja.

Onko Suomessa vielä tutkittavaa?

Elina Sanan mukaan Suomessakin on vielä tutkittavia asioita. Osa niistä liittyy hänen omiin tutkimuksiinsa Suomen Saksalle luovuttamista juutalaispakolaisista ja sotavangeista.

Hän toivoisi jonkun tutkivan esimerkiksi, mitä tapahtui yhden luovutetun, varakkaan latvianjuutalaisen liikemiehen Elias Kopelowskyn omaisuudelle, kun Suomen valtiollinen poliisi luovutti hänet Saksalle.

Toinen selvitettävä asia olisi, kuinka monta Saksalle luovutetuista neuvostosotavangeista todella oli juutalaisia.

Sana toteaa, että Suomen osuus hirmuteoissa on kaiken kaikkiaan ollut aika vähäinen.

– Siinä mielessä meillä ei ole mitään pelättävää, että ne selvitetään.

Suomi voi asioita tutkimalla myös toimia esimerkkinä maille, joiden historia on paljon vaikeampi. Esimerkiksi Puolalle, jossa populistinen hallitus kieltää sanomasta, että puolalaiset osallistuivat juutalaisten tuhoamiseen.

Sana toteaa, että osallisuuden selvittäminen on tuskallista mutta tärkeää. Entistä tärkeämpää se on Euroopan nykyisen tilanteen vuoksi.

– Niin antisemitistiset kuin muunlaiset rasistiset ilmaisut ovat tulleet puolihyväksytyiksi tavoiksi puhua toisista ihmisistä.

Sana arvioi, että pakolaiskriisi on tuonut uudelleen esiin väittelyt siitä, onko maailmassa väestönosia, jotka eivät sovi tänne, joukkoomme.

– Ei puhuta arjalaisittain, mutta kyllä ne sävyt ovat aika tuttuja. On hurjaa nähdä, että on noussut sellaisia sukupolvia, jotka joko eivät halua tietää tai eivät tiedä, mitä aika lähellä meidän menneisyydessämme on tapahtunut, Sana sanoo.

Lue myös:

"Katuvaa natsia en ole koskaan kohdannut" – Natseja 40 vuotta metsästänyt Efraim Zuroff ei aio lopettaa työtään koskaan

Puolustusministeri Niinistöltä haukut SS-miesten tekoja kaivelleelle selvitykselle – "Heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita"

Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS) on muuttanut käytäntöjään kahden lääkärin saamien rikossyytteiden takia. Asiasta ovat kertoneet useat mediat kuten Savon Sanomat, Lääkärilehti ja MTV. Syytteiden mukaan erikoistuva lääkäri määräsi alle vuoden ikäiselle lapselle kymmenkertaisen annoksen solunsalpaajalääkettä. Lapsi vammautui vaikeasti.

Jutussa on syytettynä myös toinen erikoistuva lääkäri, joka syytteen mukaan laiminlöi velvollisuutensa tarkistaa, että lapsen lääkehoito oli määrätty oikein. Syyttäjä on vaatinut kummallekin lääkärille sakkorangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä vammantuottamuksesta.

Tapauksessa erikoistuvan lääkärin tekemä lääkemääräys oli mennyt toisen erikoistuvan lääkärin kautta apteekin farmaseutille, eikä kukaan näistä kolmesta ollut huomannut virhettä.

Virhe tapahtui kesäkuussa 2015. Ratkaisua asiassa ei ole vielä annettu, mutta nykyään lääkemääräyksen voi KYS:issä tarkistaa vain erikoislääkäri. Myös apteekkeja on vaadittu laskemaan määrättyjen lääkkeiden määrät tahollaan virheiden välttämiseksi.

– On vaikea ymmärtää jälkikäteen, miten se (virheellinen lääkemääräys) on päässyt menemään läpi. Siinä oli silloinkin määräävän lääkärin lisäksi kaksi tarkastuspistettä. Nyt ohjeistuksia on tarkennettu, KYS:n lastentautien osaamiskeskusjohtaja, ylilääkäri Pekka Riikonen kertoo MTV:lle.

Eduskunnan pääsihteeri tyrmää epäilyt, että eilinen kansalaisaloitteen äänestystulos olisi johtunut viallisista laitteista. Eduskunta hylkäsi täysistunnossaan Vaasan sairaalan laajan päivystyksen äänin 92–91. Vihreiden kansanedustaja Emma Kari oli rekisteröitynyt poissa olevaksi, vaikka olisi äänestänyt kansalaisaloitteen puolesta.

– Eduskunnan äänestysjärjestelmä on toiminut koko viime viikon moitteettomasti, kirjoittaa eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola tiedotteessa.

– Edustaja Kari jätti todennäköisesti painamatta äänestyspainiketta ja rekisteröityi poissaolevaksi.

Pääsihteeri Paavolan mukaan äänestysjärjestelmä on rakennettu siten, että painikevika ilmenisi useamman kuin yhden edustajan kohdalla. Eilisen muut äänestykset rekisteröityivät Emma Karilla normaalisti, mikä tukisi sitä, että painikkeet toimivat.

Kari itse kommentoi äänestyksen jälkeen, että laitteissa on ollut "häikkää", mutta että hänen olisi pitänyt olla tarkempi.

Jos Karin ääni olisi laskettu aloitteen puolesta, olisi harvinaisessa tasatilanteessa päädytty uusintaan lippuäänestyksellä. Jos äänet olisivat olleet senkin jälkeen tasan, ratkaisu olisi arvottu.

Emma Kari oli osallisena myös edellisellä kerralla, kun kansanedustajilla oli epäselvyyttä äänestysnapin painamisen kanssa. Ulkoministeri Timo Soinin (sin.) luottamusäänestyksessä Kari oli yksi poissaoleviksi merkityistä kansanedustajista viime syyskuussa, vaikka oli läsnä. Myös Sanna Marin (sd.) valitti, ettei hänen ääntään laskettu, ja Juhana Vartiainen (kok.) tunnusti painaneensa väärää nappia.

Lue myös:

Vaasa ei saa laajaa päivystystä – kansalaisaloite kaatui yhdellä äänellä, Emma Karin äänestyksessä epäselvyyksiä

Italian viranomaiset ovat aloittaneet murhatutkimuksen entisen valokuvamallin Imane Fadilin kuolemasta.

Fadil oli tullut Italiassa tunnetuksi siitä, että hän oli yksi todistajista, jotka oikeudessa kertoivat entisen pääministeri Silvio Berlusconin kuuluisista "bunga-bunga-juhlista". Berlusconi tuomittiin oikeudessa seksin ostamisesta alaikäiseltä prostituoidulta, joskin tuomio kumottiin myöhemmin.

Fadil kuoli maaliskuun 1. päivänä Milanon Humanitas-sairaalassa, jonne hänet oli tuotu runsas kuukausi aikaisemmin selittämättömien vatsakipujen takia.

Sairaala ei ollut saanut selville, mistä hänen kipunsa olivat johtuneet, joten hänestä otetut näytteet oli lähetetty erikoislaboratorioon Paviaan.

Tulokset tulivat vasta viisi päivää Fadilin kuoleman jälkeen. Niistä ilmeni, että 33-vuotiaan Fadilin elimistössä oli ollut erilaisia radioaktiivisia aineita, joita ei ole julkisesti saatavilla.

Fadil oli kertonut ystävilleen ja lakimiehelleen pelkäävänsä, että hänet myrkytetään.

Hän oli parhaillaan kirjoittamassa kirjaa Berlusconin juhlista ja kokemuksistaan siihen liittyneessä oikeudenkäynnissä. Viranomaiset ovat saaneet haltuunsa kopion kirjan käsikirjoituksesta.

82-vuotiasta Berlusconia vastaan on käynnissä oikedenkäynti, jossa häntä syytetään todistajien lahjomisesta antamaan juhlista väärän todistuksen. Lisäksi viranomaiset selvittävät useassa Italian kaupungissa, onko Berlusconi lahjonut ihmisiä pysymään vaiti juhliensa tapahtumista.

Muusikko, Yö-yhtyeen keulakuva Olli Lindholm on haudattu lauantaina.

Kansansuosikki haudattiin lehden mukaan sukuhautaan Pomarkussa Satakunnassa.

Lindholm kuoli 12. helmikuuta sairauskohtaukseen. Hän olisi täyttänyt ensi tiistaina 55 vuotta.

Hautajaisista ensin uutisoineen Seiska-lehden mukaan kirkossa esitettiin Lindholmin tekemää musiikkia.

Olli Lindholm syntyi ja kasvoi Porissa. Hän vietti varhaisia lapsuusvuosiaan myös Pomarkussa. Viime vuosikymmenet hän asui Tampereella.

Lue myös:

Olli Lindholmin muistoksi paloi Porissa tuhansia kynttilöitä – museo keräsi osan talteen jälkipolville

Laulaja Olli Lindholm on kuollut viime yönä – "Olli kertoi, että on huolissaan terveydestään"

Ville Hono oli ajamassa poikansa kanssa Kotkan Lankilan suunnasta keskustaan päin myöhään perjantaina, kun näki jotain outoa.

– Ajoin Langinkosken sillalla ja katsoin, että sillan vierestä nousee jotain tielle. Ensin luulin sitä ketuksi. Kun pääsin lähemmäksi huomasin, että se on liian iso ketuksi eikä liiku kuin koira, Hono kertoo.

Se oli kiinnostunut autosta ja tuijotti meitä suoraan silmiin. Ville Hono

Hän hiljensi vauhtia ja alkoi epäillä, että kyseessä on susi.

– Se ei väistänyt ollenkaan. Kun auto oli pysähtynyt, se siirtyi noin metrin päähän auton sivuun. Se oli kiinnostunut autosta ja tuijotti meitä suoraan silmiin.

Pyöri mäessä

Hono soitti hätäkeskukseen ja pyysi poikaansa ottamaan eläimestä kuvia. Vain yksi kuva onnistui, koska puhelimen kamera ei pysynyt auton lähellä pyörineen suden perässä.

– Se pyöri siinä mäessä varmaan viisi minuuttia, melkein koko sen ajan kun puhuin puhelimessa. Olihan se aika kuumottava tilanne.

Kun susi vihdoin lähti jolkottamaan mäkeä ylöspäin, miehet uskaltautuivat ulos autosta katsomaan, mihin suuntaan se meni. Poliisi ehti paikalle vasta, kun susi oli kadonnut paikalta.

– Mäestä se lähti Keisarillisen kalastusmajan yläpuolelta Korelan suuntaan. Poliisit kertoivat, että susi oli nähty vähän aiemmin Ruonalassa. Se oli mennyt siellä jonkun naisen ohi.

On mahdollista, että kyseessä on sama yksilö. Satu Aurala

Alueella toimiva Kymin-Karhulan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Satu Aurala vahvistaa, että jälkien ja valokuvan perusteella kyseessä oli susi.

– Jälkien perusteella se liikkui yksin ja jatkoi matkaansa itään päin. Se on ilmeisesti mennyt Langinkoskelta seiskatien yli Karhulan suuntaan. Se on tullut ehkä jäitä pitkin Pyhtäältä, koska myös Munapirtistä tuli joku havainto, Aurala sanoo.

Suden kuvaa on jaettu runsaasti Facebookissa. Iltapäivällä keskusteluun ilmestyi kuvakaappaus, jonka perusteella susi on jatkanut matkaansa kohti Haminaa. Kuvassa susi juoksee tien varressa.

– On mahdollista, että kyseessä on sama yksilö. Ainakin suunta on oikea. Sudet voivat kulkea pitkiä matkoja ja käyttävät liikkuessaan paljon teitä, sanoo Satu Aurala.

Ei käyttäytynyt uhkaavasti

Suden havaintopaikkojen lähistöllä on runsaasti asutusta ja myös päiväkoteja sekä kouluja.

– Ei niitä kovin usein asutuksen keskellä näy, sanoo Aurala.

Satu Auralalla ei ole tiedossaan, että susi olisi käyttäytynyt uhkaavasti.

– En usko, että tämä yksilö olisi häiriintynyt tai sitä pitäisi pelätä. Terve yksilö välttää ihmistä eikä tule lähelle.

Edellinen tapaus samalta seudulta on neljän vuoden takaa, kun poliisi etsi sutta Kyminlinnan alueella. Sudesta tehtiin useita havaintoja, sillä se pyöri päiväsaikaan muun muassa erään koulun lähistöllä.

Tuolloin eläintä on jäljittämässä poliisipartioita sekä kaksi petoyhdyshenkilöä. Poliisi pyysi ihmisiä välttämään liikkumista alueella.

Paksun pilviverhon välistä pilkahtelee välillä kevätaurinko, joka saa taivaalta hiljalleen putoilevat lumikiteet välkkymään ja kimaltelemaan. Tiheästä metsästä kuuluu vaimeaa mäntyjen huminaa ja vitivalkoinen lumi narskuu askelten alla.

Pienen kävelymatkan jälkeen edessä avautuu komea näky, joka voisi olla lähtöisin jostakin steampunk-sarjakuvasta: kolmenkymmenenviiden metrin korkeuteen kurottava metallinen torni, joka jättää puiden latvukset kauas alapuolelleen.

Tuonne pitäisi kiivetä.

Millimetrin miljoonasosan kokoisia tutkimuskohteita

Juupajoen perukoilla sijaitsevalla, Helsingin yliopiston omistamalla Hyytiälän metsäasemalla tehdään usean eri tieteenalan tutkimusta, kuten suoekologiaa ja ekosysteemien toimintaa. Keskellä valtion metsiä sijaitseva kompeksi käsittää muun muassa instituuttirakennuksen, asuntolan ja säätutkan.

Hyytiälässä sijaitsee myös SMEAR II -tutkimusasema, joka kerää tietoa ilmakehästä ja aerosolihiukkasista. Kiikkerän metallitornin huojuvalle ylätasanteelle on rakennettu laboratoriomainen mittalaitetila, jossa hurisee hiukkaslaskureiden ja aerosolimittauslaitteiden dataa suoltava armada.

Aerosoli on kaasumaisten ainehiukkasten seosta. Pieniä aerosolihiukkasia syntyy sekä luonnon että ihmisen toiminnan tuloksena, ja niiden merkitys esimerkiksi ilmastonmuutoksessa on havaittu vasta viime aikoina.

– Pystymme mittaamaan täällä aerosolit noin yhden nanometrin koosta lähtien aina huomattavan suuriin partikkeleihin asti. Tässä on myös massaspektrometri, jolla saadaan selville kemiallinen koostumus ja täällä voidaan mitata myös muutamia hapettavia kaasuja, tutkijatohtori Juho Aalto luettelee.

Aalto osoittaa näyttöruutua, jossa näkyy vihreistä, sinisistä, keltaisista ja punaisista palikoista muodostunut pitkänomainen suorakulmio.

– Tuossa näkyy negatiivisten ja positiivisten ionien sekä negatiivisten ja positiivisten partikkelien määriä. Siitä voi nähdä, kuinka ne ovat ajan kuluessa kehittyneet.

Tutkittavien asioiden mittasuhteista kertoo, että nanometri on millimetrin miljoonasosa.

– Aerosolit lähtevät kasvamaan tavallisesti keväisin ja syksyisin keskipäivän aikoihin. Kasvu ja jatkuu iltaan ja yöhön asti, jolloin muodostuu yhä suurempia hiukkasia. Tässä on kyse luontaisen hiukkasmuodostumisen tutkimisesta, Aalto kiteyttää.

Kairos² jakaa tietoa ilmakehän prosesseista

Fysiikan ilmiöiden tutkimiseen keskittyvältä metsäasemalta löytyy myös taiteilijaresidenssi, jossa työskentelee parhaillaan kuvataiteilija Josefina Nelimarkka.

Hyytiälän metsäasema on Nelimarkalle luontainen ja looginen residenssipaikka, koska hänen taiteensa polttovoimana ovat viime vuosien ajan olleet ilmakehän prosesseihin liittyvän tieteellisen tutkimuksen lisäksi uusin teknologia.

Lontoossa ja Helsingissä vuorovälein asuvalla Nelimarkalla oli viime vuonna Helsingin HAMissa laaja Kairos καιρός - näyttely, jonka teemat kietoutuivat ilmakehän, ilmastonmuutoksen ja niihin liittyvän tutkimuksen ympärille. Tähän viittaa jo näyttelyn nimi: sana kairos on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa sekä säätä, ajoitusta että suotuisaa hetkeä.

– Minulle taiteilijana on tärkeää olla mahdollisimman lähellä uusia tutkimustuloksia, joita ilmastonmuutoksesta ja ilmaston prosesseista saadaan. Haluan jakaa niitä taiteeni kautta eteenpäin yleisöille, Nelimarkka kertoo.

Äskettäin Nelimarkka toteutti Kairos²-applikaation, joka antaa reaaliaikaista tietoa ilman aerosolihiukkasten määrästä lisätyn todellisuuden eli AR:n avulla. Kairos² lukee dataa, jota se saa suoraan Hyytiälän SMEAR II -tutkimusaseman kolmesta eri mittauslaitteesta.

– Reaaliaikaisen datateknologian avulla voimme vihdoinkin tuoda datan takaisin meille kokemuksena. Esimerkiksi Kairos²-sovelluksessa pystymme kommunikoimaan ilmakehän kanssa reaaliajassa, Nelimarkka kertoo.

Kun Kairos²-sovellusta kohdistaa vaikkapa taivasta kohden, mobiilin näyttöruudulle alkaa ilmestyä erivärisiä, aerosolihiukkasten määrästä kertovia, jatkuvasti muuttuvia pallukoita. Kun aerosoleja syntyy lisää, sovellukseen ilmestyy air now -teksti. Slow now -teksti taas indikoi aerosolimäärien vähenemistä. Kairos² tekee näkymätöntä nakyväksi ja linkittyy samalla suurempiin, globaaleihin haasteisiin.

Aerosolihiukkaset muodostavat pilviä

Mutta miksi juuri aerosolihiukkaset? Hyytiälässä vaikuttaa myös aerosoli- ja ympäristötieteen professori, akateemikko Markku Kulmala, joka on johtanut Suomen Akatemian 250:sta tutkijasta koostuvaa ilmakehätieteen huippuyksikköä vuodesta 2001 lähtien. Ryhmä tutkii, kuinka ihmisen toiminta ja luonnon prosessit vaikuttavat ilmastoon, ja se on kehittänyt myös uusia mittauslaitteita, joita on käytetty muun muassa juuri Hyytiälässä.

– Haluamme ymmärtää kokonaisvaltaisesti, mitä ilmakehässä oikein tapahtuu, millaisia ovat maanpinnan ja ilmakehän vuorovaikutukset ja miten ne muuttuvat. Kun nämä prosessit hahmotetaan paremmin, pystymme vastaamaan maapallon isoihin haasteisiin, kuten muuttuvaan ilmastoon, ilmanlaadun parantamiseen sekä veden kiertokulkuun, Kulmala toteaa.

Veden kiertokululla on merkitystä ravinnonsaantiin, ja juuri tässä kohdassa kuvaan hiipivät mukaan aerosolihiukkaset, jotka edesauttavat pilvien muodostumista. Kun metsä toimii sekä hiilinieluna että aerosolihiukkasten lähteenä, hidastaa tämä kokonaisuus myös ilmastonmuutosta.

– Yksi merkittävä tutkimustuloksemme kertoo, että yhteyttämisen lisäksi metsät tuottavat myös pienhiukkasia. Ja mitä enemmän ilmassa on luonnollisia aerosolihiukkasia, sitä enemmän syntyy pilviä ja näin ollen myös järkevässä mittakaavassa sadetta.
Jos meillä on siis riittävän iso metsä, se tekee itse omat pilvensä ja omat sateensa, jolloin voimme ajatella, että sopivalla biodiversiteetillä varustettu alue on terveellisempää paitsi koko eliökunnalle, myös ihmiselle. Näin taataan veden kiertokulun häiriintymättömyys sekä ruoan riittävyys – tai ainakin ne paranevat, Kulmala kertoo.

Tieteen ja taiteen samankaltaiset prosessit

Markku Kulmalan ja Josefina Nelimarkan yhteistyö lähti pyörähti käyntiin reilu vuosi sitten.

–En tiedä, miten ja miksi Josefina keksi minulle soittaa, mutta jos joku on kiinnostunut tutkimustyöstämme ja jos minulla on vähääkään aikaa, yritän keskustella ja vastata kysymyksiin. Josefinan kysymykset olivat kuitenkin sellaisia, etten osannut niitä puhelimessa selittää, Markku Kulmala muistelee.

Kulmala ei ole koskaan arkaillut tieteellisen tutkimuksen monialaisuutta, joten ei ole ihme, että Hyytiälän metsäasemalla on taiteilijaresidenssi.

– Jos haluamme ratkaista ilmastoon liittyviä haasteita ja ongelmia, tarvitsemme siihen luonnontieteiden lisäksi kaikki mahdolliset keinot.
Luova prosessi on myös mielestäni tieteessä ja taiteessa melko samanlainen – tässä on mahdollista oppia toinen toisiltamme ja löytää uusia tapoja ilmaista tärkeitä asioita.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta Kulmala pitää Nelimarkan Definitely Vortex -teosta, joka kuvaa ilmahiukkasten liikettä ja virtausta.

– Yläilmakehästä löytyy pyörteitä, joissa syntyy merkittävä osa pienhiukkasista, joita me täällä Hyytiälässä havainnoimme. Se miten Josefina nämä pyörteet näki ja millainen kuva niistä hänen luovan toimintansa tuloksena syntyi, on ajatuksena ihan samanlainen kuin meilläkin. Mielestäni Definitely Vortex on erinomainen näyttö siitä, kuinka taiteen keinoin saadaan havainnollistettua sitä, mitä todennäköisesti ilmakehässä tapahtuu, Markku Kulmala hehkuttaa.

Mutta jos ajatellaan vaikkapa Kairos²-sovellusta, joka tarjoaa jatkuvalla syötöllä dataa ilmakehän prosesseista, voisiko jopa ajatella, että tällaisessa tapauksessa tieto voisi lisätä tuskaa?

– Minun mielestäni tämänkaltainen tieto tuo tähän aiheeseen enemmän uusia näkökulmia kuin pelkästään tuskaa, Josefina Nelimarkka summaa.

Oletko koskaan miettinyt, miltä maatuskan sisällä näyttää?

Tyhmä kysymys. Siellä on tietenkin toinen, pienempi maatuska.

Paitsi Manzhoulissa, aivan Kiinan ja Venäjän rajalla. Kun astuu kiinalaiskaupungin suurimman maatuskan sisälle, päätyy luksushotellin aulaan. Sen korkeuksiin kohoava katto vaihtaa väriä muutamien sekuntien välein. Psykedeelistä ja överiä, ehkä, mutta mieleenpainuvaa.

Ja se juuri on tarkoitus. Asukasluvultaan Tampereen kokoinen, eli Kiinan mittapuulla pikkuinen Manzhouli haluaa tarjota muutakin nähtävää kuin kuuluisat ruohoarot, jonne turistit tulevat ratsastamaan ja asumaan jurtissa.

– Tänne tulee matkailijoita kaikkialta Kiinasta. Turisteja käy lähinnä kesällä, kertoo manzhoulilainen taksikuski ja turismiyrittäjä Guo Maoxin.

Kevättalven taitteessa turistikohteissa on aavemaisen hiljaista. Maatuskahotellin vieressä kohoaa räikeän sinisiä ja punaisia linnamaisia rakennuksia, joiden sipulikupolit kimaltavat talviauringossa. Sisällä on pimeää ja julkisivujen takana näkyy yhä nostokurkia.

Hotellin toisella puolella on kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, Maatuska-aukio. Se on huvipuiston tapainen alue, joka on tietenkin täynnä erikokoisia ja -näköisiä maatuskoja. Jokaiseen on maalattu kuuluisat kasvot. Löytyypä joukosta jopa Jean Sibelius.

Mutta ihmisiä ei näy missään. Koko Manzhoulin uudempi laita on kuin omituinen Venäjä-teemainen Disneyland, josta on vaikea sanoa, onko se autioitunut vai keskeneräinen.

Mutta kesällä kaikki on toisin, Guo sanoo.

Guo suuntaa turkoosin taksinsa aukiolta kohti Venäjän rajaa. Sinne on vain muutama kilometri matkaa. Perillä odottaa jälleen hiljainen lipputiski, josta kuitenkin vain kiinalaiset saavat ostaa ylihinnoitellun pääsylipun raja-alueelle.

Muiden on tyydyttävä kurkkimaan aidan raosta näkyviä ratakiskoja ja niiden yli kaareutuvaa Kiinan jykevää betonista rajaporttia.

Vähän matkan päässä siintävä Venäjän puoleinen rajapyykki mahtuisi kiinalaisen portin alle.

Raja on oivallinen vertauskuva idän kahden suurvaltion suhteille. Ystävyys voi hyvin, yhteistyökin tuntuu sujuvan ainakin kaupankäynnissä, mutta Kiina on isompi, voimakkaampi ja se joka sanelee tahdin.

– Suhde on valtavan epätasapainoinen. Kiina on vahvempi osapuoli ja suunnannäyttäjä, ja yhteistyö kestää niin kauan kuin se palvelee Kiinan tavoitteita, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen puhelimessa.

Tiilikainen johti työryhmää, joka julkaisi loppuvuodesta raportin Kiinan ja Venäjän suhteista. Sen tilasi valtioneuvoston kanslia.

Raportin mukaan Kiinan ja Venäjän suhteet ovat lämmenneet sekä energiapolitiikassa että sotilaallisesti. Maailmanpolitiikkaa tarkkailevat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan. Kiina ja Venäjä ovat läheisempiä kuin koskaan.

Samankaltainen mielikuva on rajalle sattuneella kiinalaisturistilla. Rajan edessä poseeraava An Lundong kertoo palvelleensa Kiinan armeijassa lähellä rajaa.

– Kiina ja Venäjä ovat hyviä ystäviä. Täydennämme toisiamme. Kiinalla on vahva talous, Venäjällä vahva armeija, An analysoi.

Entäpä erot?

– Ihonväri ainakin, An keksii.

– Ja ruokavalio. Muita eroavaisuuksia ei ole. Mielestäni kaikki on hyvin.

Näin haluavat vakuuttaa myös Kiina ja Venäjä. Itsevaltaiset valtiojohtajat, presidentit Xi Jinping ja Vladimir Putin, ovat tavanneet viime aikoina tiuhaan. He ovat kokkaileet blinejä ja nuudeleita televisiossa. Lehdet ovat jo innostuneet puhuneet miesromanssista.

Yksi syy kuherteluun on se, että molemmilla on ristiriitoja kolmannen merkittävän maailmanpoliittisen pelaajan, Yhdysvaltain, kanssa. Juuri yhteinen vastavoima lähentää Kiinaa ja Venäjää.

– Kiinan ja Venäjän yhteinen intressi tuntuu olevan muodostaa jonkinlainen vastapooli Yhdysvalloille ja kammeta Yhdysvaltain johtamaa kansainvälistä järjestystä uuteen muottiin, Tiilikainen kuvaa.

Kaksi itäistä yhdessä länttä vastaan ei kuulosta aivan uudelta idealta. Mutta edes kylmän sodan syvimpinä vuosina, jolloin kommunismi ja kapitalismi olivat selkeästi vastakkain, Kiina ja Neuvostoliitto eivät aina kulkeneet käsi kädessä.

Hypätään hetkeksi historiassa taaksepäin, kommunistisen Kiinan alkuvuosiin.

Rajalla pääsee sopivasti tutkimaan veturia, jonka sanotaan 70 vuotta sitten kuljettaneen Kiinan sisällissodan voittaneen puhemies Mao Zedongin Moskovaan tapaamaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriä Josif Stalinia.

Tuolloin kaksi kommunistimaata solmivat ikuisen ystävyyden, ja Neuvostoliitosta tuli Kiinalle kuin isoveli. Mutta toveruus päättyi nopeasti ideologiseen välirikkoon. Se konkretisoitui myös sotatantereilla, muun muassa Kambodžassa. Neuvostoliitto tuki maan miehittänyttä Vietnamia, ja Kiina puolestaan oli Kambodžaa hallinneiden punakhmerien liittolainen.

Osittain tuon 1950-luvun loppupuolella alkaneen välirikon seurauksena Kiina solmi diplomaattisuhteet Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1979 ja otti talousuudistuksilleen mallia lännestä.

Neuvostoliiton heikettyä ja lopulta hajottua maiden yhteistyö alkoi vähitellen lisääntyä, mutta Kiinan ja Venäjän välit ovat lämmenneet kunnolla uudelleen vasta Putinin valtakaudella.

Syynä on osin se, että lännen hyljeksimä Venäjä on tarvinnut Kiinaa. Maiden tarpeet myös ovat kohdanneet luontevasti: Krimin valtauksen jälkeen Venäjä ei ole saanut öljyään enää kaupaksi länteen. Kiina taas on ollut riippuvainen tuontienergiasta. Yhteistyössä on ollut vain voittajia.

Tilanne on kuitenkin nyt päinvastainen kuin silloin, kun Mao teki junamatkaa Moskovaan.

Kiina on kasvanut Venäjää suuremmaksi.

Guo ajaa taksinsa Manzhoulin laidalla kohoavalle kukkulalle, jonka päältä näkee kauas puuttomille aroille. Turisteja varten takakontista löytyy kiikarit. Valtioiden rajaa on silti vaikea erottaa, mutta Guo selittää:

Siinä missä kaupunki loppuu, näkyy vielä moottoritie. Se on yhä Kiinaa. Kun katsoo siitä hieman eteenpäin, ei näy enää muuta kuin aroa. Se on Venäjä.

Suhteen epätasapaino on täälläkin läsnä. Manzhouli on vilkas ja moderni kaupunki, jonka uusia asuinalueita halkovat kolmekaistaiset ajotiet. Venäjän puolella horisontista nousee vain kukkuloita.

Rajan ylittävällä rautatiellä on hiljaista, vaikka Kiinan tilastojen mukaan suurin osa Kiinan ja Venäjän välisestä raiderahdista kulkee rajan yli juuri täällä Manzhoulissa. Vuonna 2017 se tarkoitti 3–4 junaa päivittäin. Kiinan mukaan junien määrä on siitä vielä kasvanut.

Trans-Siperian kuuluisa junarata myötäilee Kiinan ja Venäjän rajaa aina Vladivostokiin saakka. Juuri siellä presidentit Xi ja Putin viimeksi tapasivat ja julistivat maiden suurta ystävyyttä.

Guo laittaa kiikarit takaisin ja kaivaa takakontista yllättäen ilotulitteen. Hän asettaa sen autioituneen kirkkoa muistuttavan rakennuksen portaille ja ottaa taskustaan sytyttimen.

Ilotulitteen paukahtava ääni kaikuu varmasti rajan toiselle puolelle saakka. Tämä taitaa olla kuskin tapa jäädä turistien mieleen.

Guo on käynyt silloin tällöin Venäjällä, jopa seurustellutkin erään venäläisen naisen kanssa. Kielimuuri nousi lopulta suhteen tielle.

– Vaimoni ei ehkä halua, että puhut tästä enempää, Guo nauraa.

Kiinan ja Venäjän yhteistyössä on muitakin ongelmia kuin kieli.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion tutkimuksen mukaan kumppanuus harvoin toimii käytännössä yhtä hyvin kuin johtajien juhlapuheissa.

Kiinalaiset toivovat yleensä paljon enemmän kuin mihin venäläiset ovat valmiita, Kallio toteaa lokakuussa julkaistussa tutkimuspaperissaan. Siksi edes rajamaakunnissa, kuten Heilongjiangissa, Venäjää ei nähdä samalla tavalla tärkeänä kumppanina kuin vaikka itäisessä Suomessa.

Tähän on toinenkin syy.

Heilongjiangin vajaan 40 miljoonan asukkaan sisämarkkinoihin verrattuna Venäjän Kaukoidän kuuden miljoonan asukkaan markkinat eivät ole erityisen vetovoimaiset, Kallio vertaa. Sisä-Mongolian maakunta, jossa Manzhouli sijaitsee, peittoaa sekin Venäjän Kaukoidän helposti 25 miljoonalla asukkaallaan.

Guo pysäyttää taksin toisen valtavan aukion laitaan. Kevätaurinko sulattaa sitä koristavia jääveistoksia.

Paikalliset virkamiehet valittelevat, että juuri nyt on rumin mahdollinen aika vierailla Manzhoulissa.

Täällä on juhlittu kiinalaisen uudenvuoden aikaan, mutta nyt odotellaan kesää: suuri kauppahalli on kiinni. Sen seinässä lukee “Kiinan ja Venäjän yhteinen kauppavyöhyke”.

Vyöhykkeen apulaisjohtaja Chen Guoming kertoo, että kauppavyöhyke sai alkunsa jo 1990-luvulla ystävyyden merkiksi. Tähänkään päivään mennessä Venäjän puolelle ei ole syntynyt vastaavaa, vaikka sopimuksessa puhuttiin vastavuoroisesta vyöhykkeestä.

Jyrki Kallion tutkimuksen mukaan monet kiinalaiset yritykset eivät enää pidä rajayhteistyötä Venäjän kanssa kannattavana. Liian monet kesken jääneet hankkeet muistuttavat, että venäläisten puolella niiden toimeenpano usein viivästyy tai peruuntuu.

Yksi esimerkki on silta, joka on ollut rakenteilla Heihen ja Blagoveštšenskin välille Amurjoen yli. Päätös sillasta tehtiin vuonna 1995. Kiinan puolella rakennustyöt ovat olleet käynnissä, mutta Venäjän puolella on edelleen hiljaista, raportoi aikakauslehti The Diplomat marraskuussa.

Vaikka Kiinan ja Venäjän yhteisponnistukset eivät aina onnistuisi, moni paikallinen saa elantonsa rajan yli tehtävästä kaupasta.

Manzhoulissa viranomaisten hallinnoiman kauppapaikan vieressä on pienempi halli, jossa sekä kiinalaiset että venäläiset myyvät päivittäistavaroita. Täällä ollaan tosiystäviä, vannoo kauppias Tu Ya.

– Luotamme toisiimme paljon. Annan usein rahaa venäläisille myyjille jo ennen kuin saan tavaraa, Tu sanoo.

Hänellä on myynnissä sekalainen lajitelma päivittäistavaroita: ulkomaalaisia viinoja ja viinejä, venäläistä leipää, suklaata, tupakkaa ja kosmetiikkaa. Puhdistusaineita, makeisia, kauraryynejä. Venäläisille asiakkaille on puolestaan tarjolla kiinalaisia elintarvikkeita.

Maailmantalouden tuulet ovat puhaltaneet myös pienen kauppahallin käytävillä. Aiemmin vain kiinalaiset myivät tuotteita venäläisille, mutta kun Venäjän talous taantui, kauppa ei enää käynyt aiempaan tahtiin.

– Silloin venäläisetkin saivat luvan myydä täällä tuotteitaan, selittää naapurikaupan Wang Guoming.

Nykyisin bussit kiertävät joka aamu rajan takana keräämässä venäläisiä matkustajia. Heistä kukin voi tuoda rajan yli verottomasti reilut parikymmentä kiloa tavaraa. Tavarat myydään kiinalaisille kauppialle, kuten Tulle ja Wangille. He taas myyvät ne eteenpäin kiinalaisille asiakkaille.

Kiinan virallisten tilastojen mukaan kauppa Venäjän rajan yli on viime vuosina vilkastunut. Viime vuoden tullitiedot kertovat, että kauppa kasvoi noin 30 prosenttia.

Osa asiantuntijoista on lukenut sen seuraukseksi Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasodasta.

Teija Tiilikainen kuitenkin varoo vetämästä mutkia suoriksi. Tilastot paljastavat, että kasvuun vaikutti erityisesti lisääntynyt tuonti Venäjältä Kiinaan. Kyse ei siis ole siitä, että Kiina olisi Yhdysvaltain tullimaksujen jälkeen saanut kasapäin tuotteitaan kaupaksi Venäjälle.

– Kauppasodalla on ehkä enemmän poliittista kuin taloudellista merkitystä. Venäjän taloudellinen potentiaali on kuitenkin niin pieni verrattuna Kiinaan tai Yhdysvaltoihin, Tiilikainen sanoo.

Kiinan talous on mittaustavasta riippuen noin kahdeksan kertaa, Yhdysvaltain jopa kymmenen kertaa suurempi kuin Venäjän. Kiinan näkökulmasta lisääntynyt Venäjän kauppa ei siis millään riitä paikkaamaan Yhdysvaltain jättämää aukkoa.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Kiina-politiikka on silti vaikuttanut siihen, että Kiina ja Venäjä ovat kääntyneet toisiaan kohti. Jopa siinä määrin, että yhdysvaltalainen ajatushautomo National Bureau of Asian Research julkaisi marraskuussa tutkimuksen siitä, miten Yhdysvaltain pitäisi tähän vastata. Kuinka huolissaan pitäisi olla? tutkimuksessa kysyttiin.

Tutkimuksen johtaja Robert Sutter on kuvannut tilannetta Yhdysvaltojen kannalta varsin synkäksi.

Kiinan ja Venäjän välisestä kanssakäymisestä onkin helppo poimia vaaran merkkejä.

Jo yksin Putinin ja Xin läheiseltä vaikuttava suhde on saanut monet hermoilemaan. Kesällä Kiina osallistui Venäjän viime vuosien suurimpaan sotaharjoitukseen Vostokiin. Lisäksi on kasvava kauppa: Kiinasta on tullut Venäjän suurin yksittäinen kauppakumppani.

Teija Tiilikainen näkee tilanteen huomattavasti vähemmän dramaattisena kuin yhdysvaltalaistutkijat. Hänen mukaansa Kiina ja Venäjä eivät ole muodostamassa kiinteää liittolaisuutta yksinkertaisesti siksi, että se ei ole Kiinan tapaista, eikä sen etujen mukaista.

Manzhoulilaisten mielestä suurin ero Kiinan ja Venäjän välillä on ihmisten ulkonäkö ja se mitä missäkin syödään. Niin, ja Venäjällä on kylmempi.

Ulkopolitiikan asiantuntijoiden mukaan merkityksellisintä on se, että Kiina etsii vakautta, Venäjästä taas ei koskaan tiedä. Se ottaa riskejä, joista Kiina ei välttämättä pidä. Toisaalta Putin varmasti tarkkailee Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa Keski-Aasiassa.

Ystävyys ei siis ole särötön. Se on herkkä rakennelma, joka kestää niin kauan kuin se kannattaa.

Tiilikainen viittaa esimerkiksi maiden käyttäytymiseen kansainvälisissä kriiseissä tai konflikteissa. Kiina ja Venäjä eivät ole tukeneet toisiaan YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksissä.

– Kiina ei halua leimautua Venäjän liittolaiseksi niissä kysymyksissä, joissa on kansainvälisesti kaikkein eniten jakavia tekijöitä. Kiina tarvitsee vakaita markkinoita ja tukijoita lännessä, jotta se saa talouspotentiaalinsa käyttöön, Tiilikainen sanoo.

Ehkä Manzhoulia voi käyttää vielä kerran esimerkkinä. Kaupunki on rakennettu keskelle tyhjyyttä, ja silti siellä on kaikki, mitä asukkaat voivat tarvita. Jopa pieni pala Venäjää, mutta Kiinan ehdoilla. Manzhouli on yksi osoitus Kiinan tarpeesta olla riippumaton muista.

Puuttumattomuus muiden valtioiden asioihin on Kiinan ulkopolitiikan johtotähti. Se haluaa olla itse oman kohtalonsa herra, eikä se hanki varsinaisia liittolaisia, kuten vaikkapa Yhdysvallat.Tämä asettaa rajat myös Venäjä-kumppanuudelle.

Idästä ei siis ole nousemassa mitään kahden suuren johtajan yhteistä rintamaa, arvioi Tiilikainen kysyttäessä.

Mutta Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa hän kehottaa pitämään silmällä. Se nouseeko Venäjä Kiinan kainalossa, on Kiinasta kiinni.

Suomen ulkoministeriö julkaisi sunnuntaina lausunnon, jossa se tuomitsee Venäjän toimet Krimillä ja vaatii Venäjän vangitsemien ukrainalaisten vapauttamista.

Suomi ei tunnusta Krimiä osaksi Venäjää. Ulkoministeriön lausunnossa todetaan myös, että Kertšinsalmen ylittävä silta rikkoo Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Venäjä rakensi sillan viime vuoden toukokuussa, mikä kiristi entisestään Venäjän ja lännen välejä.

Maanantaina tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Venäjä liitti Krimin virallisesti osaksi Venäjän federaatiota miehitettyään niemimaan. Lisäksi Venäjä käy parhaillaan sotaa Itä-Ukrainassa.

Länsimaat ovat tuominneet Krimin liittämisen Venäjään kansainvälisen oikeuden vastaisena. Venäjä rikkoi YK:n peruskirjan 2 artiklan kieltoa toisen valtion uhkaamisesta voimankäytöllä, kun Venäjän duuma antoi keväällä 2014 presidentti Vladimir Putinille valtuutuksen uhata Ukrainaa voimatoimilla.

Myös EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini on julkaissut lausunnon, jossa hän vakuuttaa EU:n olevan sitoutunut Ukrainan alueelliseen koskemattomuuteen.

Suomi ja EU vaativat Venäjää vapauttamaan 24 vangittua merimiestä, jotka Venäjä otti laittomasti kiinni marraskuussa Kertšinsalmessa Asovanmerellä.

Lisää aiheesta:

Yle Ukrainan Mariupolissa: Kaupunki jatkaa elämäänsä poikkeustilasta huolimatta – "Tämä on meille jo tuttua"

Kirjeenvaihtajan analyysi: Merellinen konflikti palvelee epäsuosittuja presidenttejä, mutta Venäjälläkään ei ole varaa isoon yhteentörmäykseen

Perjantaiaamupäivä Porin Isomäen jäähallissa on hiljainen.

Liigan runkosarja on päättynyt edellisenä päivänä ja samalla sarjan jumbosijalle jäänyt Porin Ässät aloitti kesälomansa.

– Hiljaista todella on. Normaalisti täällä pyörii sellaiset kolmekymmentä äijää, kertoo Ässien huoltaja Kimmo Korhonen.

Ollaan syvällä jäähallin uumenissa, huoltajien tiloissa. Yhdestä kulmasta löytyy pari kalliin näköistä konetta, joilla teroitetaan luistimia. Seinille on kiinnitetty lehtileikkeitä Ässien menestyksestä. Tyttökalenteri killuu toisella seinällä.

Viereisessä huoneessa nuori mies pesee pyykkiä. Hän on Toni Korhonen, Kimmon poika.

– Tämä oli toinen kausi, kun Toni oli huoltajan hommissa mukana, isä-Korhonen kertoo.

Korhonen, Korhonen, Korhonen

Kimmo ja Toni eivät ole ainoita sukunsa miehiä, jotka ovat työskennelleet Porin Ässissä huoltajina. Kimmon isä Jukka Korhonen teki samoja hommia jo 1970-luvulla.

– Olin itse ensin A-junioreissa huoltajana, ja siirryin edustusjoukkueen hommiin samoihin aikoihin, kun isäni lopetti, Kimmo Korhonen kertaa.

Hän on ollut Ässissä mukana vuodesta 1990.

– Vielä siihen aikaan huoltajan töitä tehtiin päivätyön ohella, kuten isänikin teki. 2000-luvun alkupuolella homma alkoi ammattimaistumaan. Minut palkattiin kokopäiväiseksi huoltajaksi Ässiin vuonna 2005.

Huoltaja on kuin bändin roudari

Jääkiekkojoukkueen huoltajalla ei ole vain yhtä tai kahta tehtävää. He huolehtivat siitä, että pelivälineet ovat kunnossa, aitioista löytyy juomaa ja pelaajilla on puhtaita vaatteita ja pyyhkeitä. Muun muassa. JYPin huoltaja Pekka Vesamaa on todennut, että huoltaja on vähän kuin roudari.

– Kyllähän se vähän niin on. Pelireissuilla pelaajat itse pitävät huolen siitä, että omat luistimet ja mailat ovat mukana, vähän kuin kitaristi pitää huolta kitarastaan. Muusta huolehdimme sitten me, Kimmo Korhonen sanoo.

Etenkin vieraspelireissut venyvät pitkiksi. Huoltaja on vieraalla paikkakunnalla paikalla ennen joukkuetta ja on kotona usein vasta aamun pikkutunneilla.

– Onneksi treenipäivät tasapainottavat pitkiä pelipäiviä.

Ihmisten tuntija

Porin Ässien kausi päättyi torstaina, kun joukkue pelasi viimeisen runkosarjan ottelunsa Helsingissä IFK:ta vastaan. Kausi oli sanalla sanoen surkea ja sählinkiä nähtiin myös toimiston puolella, valmentajasotkujen ja loppukaudesta isojen pelaajakauppojen muodossa. Millaisena tämä kaikki on näyttäytynyt huoltajille?

– Eniten painetta on tullut ulkopuolelta. Kaupungillakin kun ihmiset tunnistavat, niin kaikenlaista kommenttia ja kysymystä on tullut. Hallilla sitä yrittää katsoa eteenpäin, eikä jää miettimään mennyttä, Kimmo Korhonen pohtii.

Jokainen pelaaja, valmentaja ja henkilökuntaan kuuluva on omanlaisensa persoona. Huoltajana oppii helposti sen, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

– Tämä on sellainen työ, että oppii ainakin tuntemaan, miten kenenkin kanssa kommunikoi. Jonkun kanssa voi heittää enemmänkin vitsiä, kun joku toinen ei ole niin puhelias. Hyvä ihmistuntemus auttaa, sanoo Toni Korhonen.

Kokiksi vai jääkiekkojoukkueen huoltajaksi?

Toni Korhonen on 17-vuotias ja opiskelee tällä hetkellä kokiksi. Opiskeluiden ohessa hän on isänsä opissa jäähallilla.

– Toni käy ensin koulun loppuun ja sitten armeijaan. Sen jälkeen katsotaan, viekö tie kokiksi vai tänne jäähallille, selittää Kimmo Korhonen.

Toni nyökyttelee isä-Korhosen suunnitelmille hyväksyvästi. Mitä enemmän hän on huoltajan hommia tehnyt, sen enemmän se on alkanut tuntua myös mahdolliselta tulevaisuuden ammatilta.

– Tässä pääsee tekemään niin paljon kaikkea erilaista.

Sekä Toni että Kimmo Korhonen ovat oppineet huoltajan töistä omalta isältään. Molemmat ovat jo pieninä poikina kulkeneet mukana hallilla.

– Huoltajaksi ei opiskella, se työ opitaan. Oma isäni opetti minulle luistinten teroituksen salat ja sen ajattelin seuraavaksi opettaa Tonille.