Verotuksen asiantuntijat eivät lämpene sosiaalidemokraattien linjaukselle ympäristölle ja ilmastolle vähemmän haitallisten tuotteiden alemmasta arvonlisäverosta.

Demareiden puheenjohtaja Antti Rinne kertasi Ylen puheenjohtajatentissä (kohta 43:18 - 44:07) puolueen vaaliohjelmaa kestävän kehityksen arvonlisäverosta, koska linjaus oli jäänyt Rinteen aiempien puheiden takia epäselväksi:

“Muun muassa kiertotalouspalveluihin ja kestävän kehityksen tuotteisiin tulee soveltaa kevyempiä verokantoja. Nythän meillä on ruoan arvonlisävero 14. Kun kevyempiä verokantoja sovelletaan puhtaaseen ruokaan, se tarkoittaa alempaa verokantaa. Tämä on meidän malli, mitä nyt viedään eteenpäin, selvityksen kautta."

Aiemmin Ylen suuressa vaalikeskustelussa Rinne mainitsi korotetun veron kohteeksi brasilialaisen häränfileen. Kun liha- ja maitoveropuheista nousi kohu, Rinne täsmensi SDP:n tarkoittavan ympäristöystävällisten tuotteiden alempaa verotusta:

"Ainakaan tämä ei tule koskemaan liha- tai maitoveroa. SDP ei sellaisia veroja halua. Me halutaan, että kestävän kehityksen näkökulmasta alennetaan niiden tuotteiden verotusta, jotka ovat ilmaston kannalta järkeviä ja positiivisia.”

Kysyimme verotuksen asiantuntijoilta, onko "puhtaan ruoan" alempi arvolisävero mahdollista toteuttaa. Näistä syistä he eivät innostu ajatuksesta.

1. EU-lainsäädäntö rajoittaa samanlaisten elintarvikkeiden verottamista eri tavoin.

Helsingin yliopiston vero-oikeuden professori Marjaana Helminen:

– EU:n arvonlisäverodirektiivi säätelee tarkkaan sen, millaisia verokantoja saa olla ja millä edellytyksillä. Siellä ei voi olla samankaltaisille tuotteille erilaista alv-kantaa.

Valtiovarainministeriön arvonlisäveroyksikön päällikkö, hallitusneuvos Tommi Parkkola:

– Ei ole mahdollista toteuttaa tällä hetkellä. Meitä sitovassa EU:n arvonlisäverodirektiivissä on luettelo hyödykkeistä, joihin alennettua verokantaa voidaan soveltaa. Tämän yhteislainsäädännön takia alennetut verokannat eivät ole nyt mahdollisia.

– Teoriassa voidaan ajatella, että kun elintarvikkeet ovat jo nyt alennettujen veronkantojen luettelossa, eri tuotteisiin voitaisiin soveltaa toiseen kymmenen ja toiseen 14 prosentin alv-veroa. EU-tuomioistuimen käytäntö kuitenkin sanoo, että toisiaan korvaaviin tuotteisiin ei voida soveltaa eri verokohtelua.

Suomessa tuotteiden ja palveluiden yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia. Alennettu arvonlisävero, 14 prosenttia on esimerkiksi elintarvikkeilla sekä ravintola- ja ateriapalveluilla. Vieläkin alemmin verotetaan esimerkiksi kirjoja, lääkkeitä ja taksipalveluja, niihin lisätään kymmenen prosentin arvonlisävero. Nollaverokannasta löytyy muun muassa yleishyödyllisten yhteisöjen jäsenlehtien ja mainosten myynti.

2. Eri tuotteet on hankala määritellä laissa ja tuotteiden hiilijalanjäljen laskeminen on vaikeaa.

Hallitusneuvos Tommi Parkkola:

– Täytyisi löytää objektiivinen peruste eri tuotteiden erotteluun. Tämä on käytännössä erittäin vaikeaa. Millainen ruoka on joko terveyssyistä tai ilmastoperustein parempi kuin toinen? Kuka sen määrittelee, ja onko se määriteltävissä niin yksiselitteisesti, että se kestää EU:n kilpailulainsäädännön vaatimukset? Kilpaileva yritys, joka tuottaa toisenlaisia hyödykkeitä, voisi riitauttaa luokittelun oikeudessa.

Professori Marjaana Helminen:

– Aina on hyvä selvittää, mutta en lähtisi ollenkaan toteuttamaan. Meillähän on kokemuksia esimerkiksi sokeri- ja makeisverosta. Tällainen on lainsäädäntöteknisesti erittäin ongelmallinen sen takia, että aina kun on hyvin samankaltaisia tuotteita, kuten elintarvikkeita, se rajanveto on aina keinotekoista ja hankalaa. Mikä kuuluu lain piiriin, mikä ei kuulu? Kuulostaa, ettei ole kauhean toteuttamiskelpoinen.

3. Ympäristöystävällisen ruoan alv-ale ei ohjaisi kulutusta haluttuun suuntaan.

Professori Helminen:

– Hankalaksi menee. Päämäärä on hyvä, mutta se ei välttämättä toimi, kuten on toivottu. Ohjausvaikutus jäisi todennäköisesti heikoksi tai se aiheuttaa helposti ohjausvaikutuksia, joita ei oltu toivottu.

Hallitusneuvos Parkkola:

– Selvityksissä on todettu, ettei ohjaava vaikutus olisi tehokas. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa on myös kyseenalaistettu alennetun arvonlisäveron taloudellinen tehokkuus. Ekonomistipiireissä on lähdetty siitä, että tehokkain ja paras verojärjestelmä on sellainen, missä alennettuja verokantoja on mahdollisimman vähän, ja tämä ohjausvaikutus toteutetaan muilla keinoin. Tämä on luonnollisesti poliittinen valinta.

– Arvolisävero on valtionverotuksen näkökulmasta rahakone, jolla valtiolle pyritään hankkimaan tuloja mahdollisimman neutraalisti, tehokkaasti ja pienin kustannuksin. Sen järjestelmän luonteeseen sopii huonosti tällaiset ohjaavat tehtävät. Sitä varten on olemassa muita parempia keinoja.

Tällainen keino voisi olla valmistevero. Valtion kassan kerryttämisen lisäksi valmisteverolla voi olla myös muun muassa terveys- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita eli sillä pyritään ohjaamaan suomalaisten kulutusta haluttuun suuntaan.

– Sielläkin on omia ongelmia luokittelussa ja vaikutusten arvioinnissa eli sekään ei ole ihan yksinkertainen asia.

Esimerkiksi makeisveron kanssa kävi niin, että valmistajat muokkasivat tuotteitaan vastaamaan lainsäädäntöä. Kun makeisvero kohdistui karkkeihin ja jäätelöön, makeisteollisuus muunsi suositut suklaapatukat kekseiksi, koska niistä ei tarvinnut maksaa makeisveroa.

Valmisteverosta valitettiin EU-komissiolle, koska sen katsottiin olevan kiellettyä valtiontukea. Hallitus perui veron vuonna 2017.

Lue lisää:

Lihansyönti sai keskustelun tunteikkaaksi – puheenjohtajat eivät tehneet irtiottoja: Lue analyysi suuresta vaalikeskustelusta

SDP:n Antti Rinne myönsi Ylen vaalitentissä, ettei hän tiedä puolueensa vaaliohjelman lopullista hintalappua – lue liveanalyysi täältä

Kierrätys ei aina toimi maalaisjärjellä. Vaikka toisin voisi luulla, kaupoissa myytävät biohajoavat muovipussit eivät sovi biojätteen kierrättämiseen kaikkialla Suomessa.

Esimerkiksi Kainuussa vuodenvaihteen jälkeen uusitun lajitteluohjeen mukaan biojätteet suositellaan pakkaamaan paperipussiin.

– Sitten voi käyttää kaupoista saatavaa muovista ja läpinäkyvää vihannespussia tai taitella sanomalehdestä oman pussin, kertoo Kainuun jäteyhtiö Ekokympin käyttöpäällikkö Esa Kumpulainen.

Biojätteen pakkausohjeissa on alue- ja kuntakohtaisia eroja. Kainuun lisäksi biohajoavan pussin käyttö on kielletty esimerkiksi Hämeenlinnan ja Hyvinkään ympäristöissä toimivan jäteyhtiö Kiertokapulan ohjeistuksessa.Toisin on HSY:n toiminta-alueella Helsingissä, jossa biojätepussi soveltuu biojätteeksi.

Muun muassa Keski-Pohjanmaalla toimiva Ekorosk ohjeistaa, että biojätteet voi pakata kotona muovipussiin. Kuitenkaan biojätettä ei saa pakata kaupan hevi-osastolta saataviin läpinäkyviin muovipusseihin, toisin kuin Kainuussa. Ekoroskin alueella ruoantähteiden kääreeksi kelpaavat myös kartonkipakkaukset eli vaikkapa muropaketit.

Alueiden erot johtuvat jätteen jatkokäsittelystä. Biojätteestä voidaan tuottaa polttoaineena käytettävää biokaasua tai se voidaan kompostoida mullaksi.

Biohajoava pussi sopii kompostointiin, muttei biokaasun valmistukseen.

– Biohajoava pussi on venyvää materiaalia ja se saattaa jäädä kiinni murskaimeen. Biojätteen käsittelyn kannalta toimivin ratkaisu on laittaa biojäte keräysastiaan ilman pussia tai käyttää paperipussia tai perinteistä muovikassia, kertoo Gasumin myynti- ja avainasiakaspäällikkö Tommi Lehtosaari.

Rekkaralli saastuttaa

Kainuussa biohajoavan pussin käyttöä ei suositella, koska biojätteet menevät jatkokäsittelyyn Gasumin Oulun biokaasulaitokselle.

Urakoitsijat keräävät biojätteet talouksien jäteastioista, jonka jälkeen ne kuljetetaan Kajaaniin Majasaaren jätekeskukseen. Jätekeskuksessa biojätteet kerätään kontteihin, jotka ajetaan kaksi kertaa viikossa Ouluun. Vuosittain biojätettä viedään Gasumin biokaasulaitokselle 4 000 tonnia eli 100 kuorma-autollista.

Rekkarallilla on pieni vaikutus hiilijalanjälkeen, sillä yksi kuorma-auto kuluttaa dieseliä edestakaisella matkalla Kajaanin ja Oulun välillä noin 100 litraa. Hiilijalanjälkeä voisi pienentää omalla biojätelaitoksella, mutta siihen ei ole edellytyksiä.

– Nykyiset jätemäärät eivät vielä siihen riitä, sanoo Ekokympin käyttöpäällikkö Esa Kumpulainen.

Kumpulaisen mukaan kainuulaisilla ei ole juuri ollut kysymyksiä uudistuneista ohjeista. Tämä voi johtua siitä, että ihmiset toimivat edelleen vanhan ohjeen mukaan tai sitten muutosohjeet ovat olleet selkeitä.

Myös alueen urakoitsijat, jotka jätteitä keräävät, ovat saaneet ohjeita biojäteastioiden pusseista. Niissä ei tarvitse käyttää biohajoavaa jätepussia, vaan perinteistä mustaa jätesäkkiä.

Kuluttajat saavat varmuuden alueensa jätteiden pakkaustavoista oman jätekeskuksen verkkosivulta tai kotiin jaettavasta ohjeistuksesta.

Miten sinä pakkaat biojätteesi? Voit keskustella aiheesta jutun keskusteluosiossa kello 22.00 saakka.

Muusikko Kari Peitsamon viimeaikaiset mielipiteet saivat hämeenlinnalaisen Ämyrockin järjestäjät tiputtamaan hänet ensi kesän esiintyjälistalta.

Kari Peitsamo on viime viikkojen ja kuukausien aikana muun muassa kertonut, miten ”Uuden Seelannin iskut ovat suora seuraus pakotetusta monikulttuurillisuudesta".

Festivaalin järjestäjiin kuuluva Mikko Hansson kertoo, että Ämyn organisaatiossa keskusteltiin pitkään artistin tulevaisuudesta jo aiempien mielipiteiden vuoksi. Viimeaikainen twiittailu rajat kiinni -kommentteineen oli liikaa.

Festivaali perustelee tiedotteessaan, että "Ämyrock on julistautunut syrjinnästä vapaaksi alueeksi, johon ovat tervetulleita kaikki. Tähän julistautumiseen kuuluu myös vastuu syrjinnän vastustamisesta ja siihen puuttumisesta. Siksipä koemme, että yksittäisen artistin rajaaminen pois tapahtumasta on parempi vaihtoehto, kuin hiljaa hyväksyä miljoonien ihmisten syrjiminen", kerrotaan Ämyn tiedotteessa tapahtuman verkkosivuilla.

Hansson korostaa, että Ämyrock on eettiseltä arvomaailmaltaan täysin rasismista vapaa ja erittäinen suvaitsevainen. Peitsamon tiputtaminen esiintyjälistalta oli kuitenkin vaikeaa, koska artisti on ollut vakiesiintyjä ja Ämyrockin kantava voima.

– Oikeastaan päätös tehtiin välittömästi, kun asiasta kuultiin. Tällainen toiminta ei kuulu Ämyrockin esiintyjille. Ämy on kuitenkin ollut aina aatteellinen juhla ja Kari Peitsamon lausunnot eivät edusta millään tavoin Ämyn ideologiaa.

Ämyrock on aatteellinen festivaali

Hanssonin mukaan Ämyrock on varautunut negatiivisiin kommentteihin sosiaalisessa mediassa ja on jo niitä havainnutkin.

– Suurin osa yleisöstä on kuitenkin sen kannalla, että tämä on oikea ratkaisu. Tämä on kantava linja, mitä Ämy on myös jatkossa. Jos tällaisia mielipiteitä julkisesti laukoo, täytyy meidän yhdistyksenä ja festivaalin järjestäjänä reagoida ja kantaa vastuu: yhden tiputtaminen on parempi vaihtoehto kuin hiljaa hyväksyä miljoonien ihmisten syrjiminen.

Hanssonin mukaan Ämyrock kiittää Peitsamoa menneistä vuosista. Peitsamo on jo ehtinyt toivottaa twiitissään Ämylle hyvää jatkoa.

Twitterissä Peitsamo kertoo intoilleensa ensi kesänä 45 vuotta täyttävästä Ämystä omalta kohdaltaan liian aikaisin: "Tänä vuonna en itse sinne esiintymään pääsekään. Mutta on se silti yhä aivan mahtava festari, kesän kohokohta!"

Peitsamo on esiintynyt vuodesta 1979 lähes joka vuosi Hämeenlinnan kesäperinteisiin kuuluvassa Ämyrockissa. Ensi kesän 45-vuotisjuhlafestivaaleilla esiintyvät muun muassa Paleface, Samae Koskisen Korvalääke, Pää kiinni ja Nykyaika.

Peitsamon pudottamisesta listalta kertoi ensimmäisenä Rumba.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo linjasi, mihin puolue käyttäisi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-uudistuksen valmisteluun varattuja rahoja. Puolue laittaisi rahat hoitojonojen purkamiseen terveyskeskuksissa, jos se on seuraavassa hallituksessa.

–Ehdotan sitä, että kun olemme nyt varanneet tämän kaatuneen sote-uudistuksen valmisteluun merkittävän rahasumman, tuleva hallitus tekisi ensitöikseen lisäbudjetin edistämään sitä, että kuntapohjalta pystyttäisiin ratkaisemaan jonoja ja saataisiin lisäalueita aikaiseksi, Orpo sanoi Ylen tentissä.

Keskustan ja kokoomuksen vetämä hallitus varasi satoja miljoonia euroja sote-uudistuksen toteuttamiseen. Näistä noin 200 miljoonaa euroa on kulutettu sote-malliin, joka ei toteudu.

Orpon sanoma on linjassa puolueen uuden sote-mallin kanssa, sillä siinä pääsemistä hoitoon pyritään vauhdittamaan nykyistä kireämmällä hoitotakuulla. Samalla puolue uskoo kuntien vapaaehtoisuuteen "leveämpien hartioiden" muodostamisessa.

Samalla Orpo tuli sanoneeksi, että varat käytettäisiin ensi hallituskaudella kokoomuksen sote-mallin valmisteluun.

Orpon suoriutumista Ylen vaalitentissä analysoivat politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta, retoriikan asiantuntija Antti Mustakallio ja Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.

Mikä oli tentin kohokohta?

Antti Mustakallio: Uskon että hoitajakeskustelu oli monista katsojista kiinnostavinta. Kuinka Orpo selviää siitä? Orpo joutui vakuuttamaan pariinkin otteeseen, että asia kyllä hoidetaan: "minä lupaan!" Orpo haluaa kuunnella sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijalausuntoja, mutta joistakin äänestäjistä tämä saattaa kuulostaa jarruttelulta tärkeässä asiassa.

Johanna Vuorelma: Tentin kohokohtaa voi arvioida monella eri tavalla. Kokoomuksen kannalta kohokohta oli, kun Orpo onnistui haastamaan toimittajaa hallituskauden onnistumisista: kokoomuksen äänestäjät ovat tyytyväisimpiä puolueen hallituskauteen, joka onnistui hänen mukaansa niin talous-, työllisyys- kuin veropolitiikassa. Toinen kohokohta äänestäjän kannalta oli, että Orpo ei pystynyt uskottavalla tavalla perustelemaan, miten kokoomuksen uusi vapaaehtoisuuteen perustuva sotemalli onnistuisi tällä kertaa. Kolmas symbolinen kohokohta sijoittui tentin loppuun, kun Orpo kertoi kokoomuslaisten sieluista löytyvästä sivistyksestä – se saattoi puhutella niitä äänestäjiä, joille ajatus kokoomuksesta sivistyspuolueena on tärkeä.

Mikä oli tentin outo hetki?

Antti Mustakallio: Sote-keskustelu ei periaatteessa ollut millään tavalla outo. Mutta tulin ajatelleeksi, että koska asia on niin häsmäinen kuin se on, keskustelun seuraaminen vaatii kyllä jonkinmoista perehtymistä itse asiaan. Kun juuri on näytetty toimittaja kyselemästä ihmisiltä, kuka Petteri Orpo on ja jotkut haastateltavat kertovat, etteivät lainkaan seuraa politiikkaa, voi hyvinkin olla, että monimutkainen soteosuus jäi monelle kuulijalle aika "oudoksi".

Johanna Vuorelma: Outo hetki oli, ettei kokoomuksen kanta sitovaan hoitajamitoitukseen ole edelleenkään selvä, vaikka Orpo on saanut tulkita ja selittää sitä jo viikkojen ajan. Sitovaan mitoitukseen liittyvä kanta on selvästi hyvin keskeinen puolueelle, koska se on valmis puolustamaan sitä ainoana puolueena koko kentällä, mutta jos se on niin tärkeä periaate, luulisi sille löytyvän uskottavat perustelut.

Toistuiko Orpolla jokin ydinsanoma?

Antti Mustakallio: Orpon taustalla ollut sanoma oli se, että kokoomus on tehnyt hallituksessa politiikkaa, jolla työllisyys on saatu nousuun ja monet hyvät uudistukset alulle. Hän halusi kautta linjan luoda itsestään ja puolueestaan kuvaa vastuunkantajina, jotka eivät hötkyile esimerkiksi pistämällä veronalennuksia suoraan vanhustenhuoltoon vaan ajattelevat kokonaisuutta ja työn lisäämisen kautta haluvat nostaa verokertymää. Samaa kokonaisajattelua oli keskustelussa ruoan hinnasta: ei erillisiä ruokaveroja ja mahdolliset hinnannousut liittyvät siihen, miten tuotantoon liittyvät "ilmastoverot" nostavat hintaa.

Johanna Vuorelma: Tentin ydinsanoma oli enemmän retorinen keino: Orpo perustelee kantojaan usein uskopuheella. "Minä uskon..." Poliittisessa puheessa uskoon vetoaminen on kyseenalaista, koska politiikka ei ole uskon asia vaan siihen voidaan vaikuttaa päätöksenteolla. Pitkäaikaisena hallituspuolueena kokoomuksella on ollut merkittävä valta-asema, jonka ei pitäisi roikkua uskon varassa. Uskopuhe antaakin usein kuvan, että vastuuta päätöksistä siirretään muualle.

Kenelle sanoma oli suunnattu?

Antti Mustakallio: Kokoomuksen on nyt tärkeää saada omat rivinsä suoriksi. Epäröivät äänestäjät halutaan saada takaisin. Toisaalta puolueen aktiiveille ja vaalikampanjaa tekeville on erittäin tärkeää saada nähdä Orpolta suoraselkäistä johtajuutta. Uskon että puhe ja tentti innostava kokoomuksen omia porukoita. Sen sijaan en ole varma onnistuiko Orpo vakuuttamaan epäröivät tärkeässä hoitajamitoituskysymyksessä.

Johanna Vuorelma: Kokoomuksen kohdalla kysymys sanoman suuntautumisesta on mielenkiintoinen. Esimerkiksi hallituksen soteuudistuksen kohdalla politiikan edustuksellisuudesta oli usein vaikea saada selvää: kenen intressejä valinnanvapaus olisi ensisijaisesti palvellut? Tässä viitattiin usein "pörriäisten" intresseihin ja sote-markkinoiden avaamiseen. Samankaltaista edustuksellisuuden hämärtymistä näkyi tässä tentissä erityisesti hoitajamitoituksen kohdalla: kokoomus ei halua sitoutua 0,7 hoitajan mitoitukseen, mutta miksi tämä on niin keskeinen periaate kokoomukselle? Onko viesti suunnattu ensisijaisesti hoiva-alan yrityksille, joille sitova hoitajamitoitus on tärkeä kustannuskysymys?

Meniköhän se ihan näin? Tuliko tentissä esiin jokin erikoinen väite?

Antti Mustakallio: Pieni lapsus tulikin ilmi jo itse tentissä. Orpo oli tulkinnut, että Kuntaliiton hallitus olisi ottanut kantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntapohjaisen järjestämisen puolesta, mikä tulisi lähelle kokoomuksen näkemyksiä. Toimittaja kuitenkin huomautti, että Kuntaliiton Sirpa Paatero ja Tapani Tölli ovat nyt korjanneet, etteivät he ota kantaa minkään mallin puolesta. Tämä hetki sai Orpon pieneksi hetkeksi hämmennyksiin.

Johanna Vuorelma: Orpo vetosi tutkimukseen puolustaessaan kokoomuksen linjausta metsähakkuiden lisäämisestä: "Tämä ei ole politiikkaa." Tämä oli harhaanjohtava kohta tentissä ensinnäkin siksi, että tutkimukseen perustuvat arviot kestävästä hakkuumäärästä vaihtelevat, siitä ei löydy tieteellistä konsensusta. Se oli harhaanjohtava myös siksi, että vaikka linjauksen taustalla olisi tutkimusta, se on silti poliittinen linjaus.

Huomasitko tämän? Oliko tentissä jotakin isoa tai pientä, joka saattoi mennä monelta ohi?

Antti Mustakallio: Ennen tenttiä Orpo kertoi olleensa vähän flunssassa, mutta siitä ei näkynyt nyt jälkeäkään. Orpo ei ollut missään määrin alavireinen.

Johanna Vuorelma: Yksi vertaileva huomio: toimittajat tenttasivat Orpoa todella tiukasti ja samaan tapaan kuin Sipilää, mutta siinä missä Sipilä selvästi hermostui haastamisesta, Orpo pysyi rauhallisena ja itsevarmana. Tämä kertonee jotain siitä, että he reagoivat paineen alla jossain määrin eri tavoilla – erilaisia johtajatyyppejä ainakin julkisen esiintymisen perusteella.

Puheenjohtaja Petteri Orpo sai pitää myös valmistellun puheen. Miten puhe onnistui? Mikä jäi mieleen?

Antti Mustakallio: Mielestäni Orpon puhe onnistui oikein hyvin siihen nähden, että sen taustalla on varmasti ollut joltisestikin paineita. Orpon olemus oli vapautunut ja puhe soljui eteenpäin määrätietoisella mutta rauhallisella tempolla. Äänenpainoja oli opeteltu. Puheeseen oli nähty vaivaa. Tämäkin puhe alkoi tarinalla - ja ihan luontevasti. Siitä päästiinkin pian ilmastoaiheeseen. Puheen teemoista olisi voinut karsia ehkä jonkun pois, mutta oli mielestäni järkevää, että Orpo otti hoitaja-asian alleviivatusti esille. Se oli kuitenkin asia, johon häneltä odotettiin näkemystä. En tosin tiedä, saiko hän lopulta vakuutettua epäilevät Tuomaat. Lopun Suomi-hehkutus varmastikin vetosi moniin katsojiin. Orpon johtajuutta ja viestintätaitoja on viime aikoina kyseenalaistettu, mutta tämä puhe varmastikin lujitti kokoomuksen uskoa johtajaansa.

Johanna Vuorelma: Orpon puhe oli taattua kokoomuslaista arvomaailmaa, jossa korostui vapausihanne: ihmiset pitää jättää rauhaan. Teknisesti se oli yksi näiden puheenjohtajapuheiden onnistuneimpia: selkeä, rauhallinen ja muutaman teeman ympärille rakennettu. Tuttuun tapaan puhe lähti liikkeelle tarinalla, tällä kertaa tarinan keskiössä oli Orpon 15-vuotias tytär. Jokainen puheenjohtaja on omaksunut tarinankerronnan osaksi puhetta – joissain se toimii paremmin kuin toisissa. Tässä puheessa Orpon omakohtainen tarina toimi ihan luontevasti. Luottamus nousi esiin tälläkin kertaa. Käykö peräti niin, että jokainen puheenjohtaja mainitsee luottamuksen tärkeyden puheessaan? Teemana se ei luonnollisesti enää toimi erottautumisen keinona.

Jokainen puheenjohtaja ja puolue saa oman päivänsä

Puheenjohtajien vaalitenttipäivät arvottiin joulukuussa suorassa Aamu-tv:n lähetyksessä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Tentit jatkuvat aina torstaihin saakka ja taas ensi viikon maanantaina.

Keskiviikko 27.3. Li Andersson, vasemmistoliitto
Torstai 28.3. Jussi Halla-aho, perussuomalaiset
Maanantai 1.4. Sampo Terho, siniset

Antti Rinteen (sd.), Pekka Haaviston (vihr.), Juha Sipilän (kesk.), Anna-Maja Henrikssonin (rkp) ja Sari Essayahin (kd.) tentit on nähtävissä Yle Areenassa.

Lue lisää:

Petteri Orpo sai desimaalista kolhun vanhustenhoidon kriisissä – Tällainen puolue on kokoomus, jolle kelpaa vain vaalien ykköspaikka

Erillainen pääministeritentti: Petteri Orpo nauraa Mr. Beanille, haluaisi kysyä Barack Obamalta, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu – video

Ylen vaalikone(siirryt toiseen palveluun)

Yle Areenan vaalisivu

Itämeri kimmeltää nyt paikoitellen erityisen kirkkaana. Ennen leväkauden alkua näkyvyys ulkosaaristossa kohti pohjaa on parhaimmillaan jopa viisi metriä.

Saimme havaintoja Örön saarelta, joka on Kemiönsaaren kunnassa sijaitseva linnakesaari Itämeren syleilyssä.

Örön saarella asuva Jarmo Vehkakoski on seurannut vuosia meren liikehdintää ja sen elämää myös pinnan alla. Viikonlopun kevätaurinko loi valollaan niin upean näyn, että Vehkakoski halusi jakaa Ylelle näkemänsä.

– Nyt merivesi näytti olevan poikkeuksellisen kirkasta. Tuntuu kivalta ja mukavalta.

Vehkakosken ottamissa kuvissa paljastuu meren mutaa ja kevätauringon kultaisilla juovilla raidoittamia kiviä. Vehkakoski on erityisen mielissään siitä, miten terveeltä Itämeri näyttää. Ainakin päältäpäin katsottuna.

Kirkas merivesi on kevään ja syksyn iloja

Kirkkaana hohtava merivesi kevätaikaan ei ole mitenkään poikkeuksellista. Jarmo Vehkakoski on ihaillut kirkkaita vesiä myös myöhäissyksyllä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Seppo Knuuttila vahvistaa Vehkakosken havainnot.

– Itämerellä, eteläisillä rannikkovesillämme vesi voi olla näin kirkasta melko tyypillisesti myöhäissyksystä varhaiskevääseen.

Aivan rannikon tuntumassa kirkkaus riippuu eniten sateisuudesta, joka heijastuu jokien virtaamiin. Maalta kulkeutuu tulvavesien mukana lähinnä pelloilta peräisin olevaa, hienojakoista maa-ainesta.

Jokivesien samentava vaikutus ei ulotu ulkosaaristoon asti, mutta rannikolla tätä on jo havaittavissa.

Leväkausi alkaa parin viikon sisällä

Kirkkaana hohtavaa merivettä ei päästä ihailemaan enää viikkoa tai pari pidempään. Yksi suurista tekijöistä on leväkausi.

Suomen ympäristökeskus seuraa kauppalaivoille asennetuilla automaattisilla mittalaitteilla levien määrää Itämerellä. Vielä viime viikolla määrä oli alhainen pohjoisella Itämerellä, mutta jonkinlaista kasvua oli jo havaittavissa, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila.

Knuuttila tutki Jarmo Vehkakosken Örön rannalta ottamia kuvia.

– Kuva Öröstä osoittaa, että pii- ja panssarisiimalevien muodostama kasviplanktonin kevätkukinta ei ole vielä alkanut Saaristomerellä.

Kevätkukinnan huippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuun puolivälin tienoille. Pii- ja panssarisiimalevien kevätkukinta on määrällisesti Itämeren suurin leväkukinta.

Tänä talvena meri ei jäätynyt Örön saarella lainkaan. Meriveden pinnalla on ollut korkeintaan ohut, maitolasimainen jäämatto. Luntakin Vehkakoski muistelee olleen vain viidestä seitsemään senttiä.

– Vaikeaa sanoa, paljonko tulee laskeumavettä mantereelta.

Hetki ennen talven tuloa, myöhäissyksyllä, Vehkakoski pääsee vielä iloitsemaan kirkkaista vesistä.

– Sitten tuleekin niin pimeää, marraskuun rännät ja muut, ettei paljon pohjaa näy.

Kirkas vesi ei tarkoita, että vesi on puhdasta

Kirkkaus sinällään ei kuitenkaan paljasta mitään veden todellisesta puhtaudesta. Se selviää vain laboratorioanalyyseissa.

Veden kirkkaudesta ei voi esimerkiksi päätellä levien kasvulle tärkeiden liukoisten fosfori- ja typpiyhdisteiden määrää.

Varsinkin kesällä vesien kirkkaus riippuu ennen kaikkea sinilevien määrästä. Erityisesti keväällä, mutta joskus myös alkusyksystä vesiä samentaa pii- ja panssarilevien kukinta. Nämä levät aiheuttavat veden rusehtavan sävyn.

– Joinain vuosina myös sinilevien kukintaa on havaittu vielä myöhään syksyllä, jopa jäidentuloon saakka. Näin kävi viime syksynä Suomenlahdella, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.

Euroopan parlamentti hyväksyi uuden tekijänoikeusdirektiivin, joka tulee voimaan jäsenmaissa noin parin vuoden kuluttua. Selvitimme kahden asiantuntijan avulla, mikä muuttuu ja millä tavalla.

Asiantuntijoina kysymyksiin vastaavat Medialiiton elinkeinopoliittinen asiantuntija Satu Kangas. Medialiitto on yksityisen media-alan ja graafisen teollisuuden työnantajien kattojärjestö. Toinen asiantuntijamme on tekijänoikeuslakimies Herkko Hietanen.

1. Ketkä tuntevat uuden lainsäädännön nahoissaan?

Kangas: Sen tuntevat positiivisella tavalla erilaiset tekijänoikeuksien haltijat, joiden oikeusasema paranee. Toisaalta se vaikuttaa isojen teknojättien toimintaan, kuten Googlen ja Facebookin, jotka hyödyntävät ja jakavat erilaisia tekijänoikeussuojattuja sisältöjä ihmisille.

Teknojätit ovat tähän asti jakaneet erilaisia sisältöjä sopimatta niistä esimerkiksi lehden kustantajien tai mediayhtiöiden kanssa. Kun direktiivi Suomessakin tulee voimaan, Googlen ja Facebookin pitää sopia oikeudenhaltijoiden kanssa sisällöistä, joita he palvelussaan jakavat.

Hietanen: Nettiä ja palveluntarjoajia koskevaa lainsäädäntöä on ollut olemassa 20 vuotta. Siinä on katsottu, että palveluntarjoajat eivät ole vastuussa palvelun käyttäjien tuottamasta sisällöstä. Nyt EU on tekemässä tähän merkittävän muutoksen. Palvelun tarjoajista tulee vastuunkantajia myös käyttäjien tekijänoikeusloukkauksista.

Direktiivi koskee kaikkia verkkopalvelun tarjoajia, joissa käyttäjät voivat jakaa tekijänoikeuden suojaamaa sisältöä.

Käyttäjämääriltään suurimpia ovat isot teknologiajätit, mutta direktiivi koskee yhtä lailla kaikkia alustapalvelujen tarjoajia, kuten sosiaalista mediaa.

Vähittäiskauppa ja avoimen lähdekoodin palveluntarjoajat on rajattu pois. Esimerkiksi GitHub jää uuden lainsäädännön ulkopuolelle.

2. Katoaako sisältöjä vaikka YouTubesta ja Instagramista, jos isot teknologiayhtiöt ryhtyvät tiukemmiksi portinvartijoiksi?

Kangas: Ne ovat jo portinvartijoita, koska ne päättävät algoritmeillaan, mitä sisältöjä ja missä järjestyksessä ihmiset näkevät. Ei ole iso muutos nykyiseen.

Hietanen: Palvelujen tarjoajien on pakko tarkastella omia prosessejaan, koska tietyissä tapauksissa vastuu saattaa syntyä, kun palveluntarjoajat joutuvat käyttämään suodattimia, jotka ovat alan hyvän tavan mukaisia. Ne joutuvat myös toimimaan nopeasti, jos ne saavat tekijänoikeuden haltijalta ilmoituksen loukkaavasta tiedosta.

Isot palveluntarjoajat eivät ole aikaisemmin olleet vastuussa, jos teknisistä suodattimista on vuotanut jotain tietoa läpi. Jatkossa todistustaakka on alustantarjoajalla, että alan hyvän tavan mukaisia teknisiä suodattimia on käytetty, jotta laitonta materiaalia ei pääse verkkoon.

Jatkossa alustapalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyö tulee olemaan myös paljon tiiviimpää kuin nykyisin.

3. Mitä tapahtuu tavallisten netinkäyttäjien meemeille? Estyvätkö ne?

Kangas: Hyväksytty direktiivi nimenomaan sallii meemit (netti-ilmiöt), parodiat, sitaatit ja vastaavat. Direktiivin tarkoitus on sallia tämäntyyppinen ilmaisu ihmisille.

Hietanen: Komissio ja parlamentti ovat reagoineet julkiseen keskusteluun, sillä direktiivitekstissä sanotaan, että direktiivi ei saisi vaikuttaa esimerkiksi parodian käyttämiseen jäsenvaltioissa.

Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot pitävät huolen siitä, että edelleenkin parodioita, kuten meemejä, saa tehdä. Aikaisemmin Suomessa ei ole ollut parodialle suojaa, mutta tämän myötä voi käydä niin, että parodia saa vahvemman suojan myös Suomessa.

Filtterit eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä parodiaa, joten jatkossa voi tulla enemmän tapauksia, joissa riidellään näistä filttereiden tekemistä päätöksistä.

4. Löytyvätkö uutiset googlaamalla niin kuin ennenkin?

Kangas: Näin uskon, sillä kustantajilla on ainakin iso halu lisensioida sisältöjä eri palvelutarjoajille. En näe, miksi ei löytyisi.

Hietanen: Todennäköisesti eivät samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Lehtikustantajat saavat uusia oikeuksia niin, että muutamaa sanaa pidemmät katkelmat saavat oikeussuojan. Jos isot teknojätit eivät saa kustantajilta lupaa näiden jakamiseen, eli jos yhtiöt eivät niistä maksa, niiden on estettävä uutiskatkelmien jakaminen. Muutoin ne joutuvat niistä vastuuseen.

Lähinnä direktiivi vaikuttaa siihen, miten ihmiset jakavat uutisia sosiaalisessa mediassa. Tämä saattaa myös tuottaa kiinnostavia uusia palveluita. Kaupallisella medialla on paljon klikkiotsikointia, jotka ovat ajaneet lukijoita klikkaamaan otsikoita auki. Jatkossa näille tulee oikeussuoja, ja niitä ei saa jakaa ilman kustantajan lupaa.

Linkkien jakaminen on edelleen sallittua, ja niihin kehitetään jakoalustoilla ehkä napakampia ja kuvaavampia otsikoita. Saattaa olla, että otetaan käyttöön synonyymeja, jolloin oikeuksia ei loukata

5. Kuinka tarkkaan alustantarjoajan vastuu on määritelty ja onko se riittävän tarkka?

Kangas: Jää nähtäväksi, miten tätä aika monimutkaista direktiiviä sovelletaan, mutta alustan omistajan vastuu kasvaa aiemmasta selkeästi. Heidän tulee sopia sisältöjen käytöstä ja vähintäänkin tehdä hyviä pyrkimyksiä sisältöjen lisensioimiseksi. Ajatus on, että eri osapuolet, koska aikaa on ennen direktiivin voimaan saattamista, keskustelevat keskenään ja pyrkivät saamaan aikaan sellaiset järkevät käytännöt, että kaikki ovat voittajia.

Kangas korostaa olevansa erittäin iloinen siitä, että kaikkien sisällöntuottajien asema paranee, ja he pääsevät sopimaan sisällöistään, eivätkä ne enää ole ilmaista riistaa. Teosten oikeudenhaltijat voivat olla lehtikustantajia, journalisteja, taiteilijoita ja muusikkoja.

Hietanen:

Lehtiartikkeleiden osalta direktiivissä puhutaan linkkien tekemisessä muutamasta sanasta, jotka artikkelista saa lainata. Oikeus sitten päättää, mikä on sallittua ja mikä ei. Kansallisella lainsäätäjällä on tässä jonkin verran liikkumavaraa.

Hietanen huomauttaa, että Suomessa lainsäädäntöä joudutaan muuttamaan uuden direktiivin myötä. Esimerkiksi tekijänoikeuslakia joudutaan muuttamaan sekä poistamaan nykylainsäädännöstä verkkopalvelujen tarjoajan vastuunvapaus. Lisäksi parodioita koskeva poikkeus joudutaan säätämään kansallisella lailla.

Alaikäisten avioliitoille tulee kohta stoppi. Vaikka lain mukaan avioliittoon ei saa mennä alle 18-vuotias, voi oikeusministeriö vielä toukokuun loppuun asti antaa poikkeusluvan erityisistä syistä alaikäiselle.

Poikkeuslupaa varten ministeriö on kuullut alaikäisen hakijan huoltajaa. Jos hakija on ollut alle 16-vuotias ja huoltaja on vastustanut liittoa, on ministeriö hankkinut lausunnon lastensuojeluviranomaiselta.

Poikkeusluvan tarvetta on oikeusministeriön mukaan yleisimmin perusteltu uskonnollisella vakaumuksella. Yhtenä hakijajoukkona ovat olleet vuosikymmenten saatossa lestadiolaiset. Alle 17-vuotiaalla myönnetyt luvat ovat kuitenkin olleet harvinaisia. Niiden perusteena on ollut raskaus.

Yleisesti ottaen me suomalaiset olemme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän serkkuja. Markus Perola

Viime vuosina alaikäisyyteen liittyviä poikkeuslupahakemuksia on tullut ministeriöön 10–30 vuosittain. Vuonna 2017 hakemuksia saapui 11, joiden perusteella myönnettiin seitsemän lupaa. Valtaosa viime vuosina luvan saaneista alaikäisistä hakijoista on ollut 17-vuotiaita tyttöjä.

Tämä poikkeuslupamenettely tulee kuitenkin tiensä päähän 1. kesäkuuta 2019 lähtien. Silloin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettely kumotaan. Jatkossa siis vain 18 vuotta täyttäneet voivat solmia avioliiton.

Alaikäisten mahdollisuudesta solmia avioliitto on viime vuosina luovuttu muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) perustelee poikkeuslupakäytännön poistamista lapsen edulla.

– On lapsen edun mukaista, että lapsi voi vasta täysi-ikäisenä puhtaasta omasta tahdostaan solmia avioliiton. Poikkeusluvista luopumalla annamme myös kansainvälisen signaalin, että emme hyväksy alaikäisten avioliittoa, Häkkänen totesi ministeriön lokakuisessa tiedotteessa.

Serkukset saavat mennä naimisiin vapaasti

Lähisukulaisen kanssa naimisiin ei saa mennä. Isä, äiti ja sisarukset ovat lain mukaan kiellettyjä kumppaneita.

"Kukaan ei saa mennä naimisiin isänsä, äitinsä, näiden vanhempien tai muun suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa eikä lapsensa, lapsenlapsensa tai muun suoraan etenevässä polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Sisarukset ja puolisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon." (Avioliittolaki 234/192)

Sukulaisuussuhde voi olla liian läheinen avioliitolle, oli sukulaisuussuhde sitten biologinen tai adoptioon perustuva.

Vaikka laissa kielletään myös avioliittoon meneminen veljen tai sisaren jälkeläisen kanssa, oikeusministeriö voi antaa tähän luvan erityisistä syistä. Jos poikkeuslupa heltiää, puoliso voi siis olla täti, setä tai eno. Nämä liitot ovat ministeriön mukaan hyvin harvinaisia. Käytössä olevien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että 2000-luvulla on ollut kaksi hakemusta ja näihin on myönnetty lupa avioliittolain 2 luvun 9 § perusteella.

– Kummassakaan tapauksessa minulla ei ole tarkempia tietoja siitä, onko kyse ollut biologisesta sukulaisuudesta, sanoo hallitussihteeri Johanna Nyberg.

Serkukset saavat mennä naimisiin vapaasti. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon tällaisia avioliittoja on solmittu.

– Todennäköistä on, että serkuksia on naimisissa keskenään. Mutta koska tällainen ei ole este avioliitolle, ei sitä sen kummemmin tilastoidakaan, kertoo henkikirjoittaja Marjo Valkonen Uudenmaan maistraatista.

Maistraattien ja seurakuntien toteuttamassa avioliiton esteiden tutkinnassa tulee eteen tilanteita, joissa avioliittoon aikoo ihminen, jolla on aiempi avioliitto yhä voimassa. Silloin ei naimisiin voi mennä.

– Asiakirja-aineistoa tarvitaan esteiden tutkimiseksi, jos avioliitoon aikovan siviilisääty ei ilmene väestötietojärjestelmästä. Kysymys on tällöin käytännössä aina ulkomaalaisesta, joka ei asu Suomessa, jatkaa Valkonen.

Jos toisena osapuolena on ulkomaalainen, avioliiton esteiden tutkinta on tavallista hitaampaa, sillä lähtömaasta pitää tilata asiakirjoja.

Avioliiton esteiden syistä ei kerätä Suomessa systemaattisesti tietoa.

– Ei ole mitään oikeusperustetta kerätä tällaista tietoa, sanoo Kirkkohallituksen rekisterijohtaja Sanna Heickell.

Genetiikkatutkija, jonka ukki ja mummi ovat serkuksia

Usein ajatellaan, että vanhempien välinen sukulaisuus tarkoittaa automaattisesti geneettisiä häiriöitä jälkeläisillä. Näin yksioikoisesti eivät asiat tutkijan mukaan mene. Jos niin sanotut ensimmäiset serkukset jakavat perimänsä, se on melko turvallista jälkeläisten kannalta.

– Jaettu perimä laimenee nopeasti puoliintuen jokaisella askeleella. Esimerkiksi sisarukset jakavat puolet perimästään, mutta serkukset enää keskimäärin kahdeksasosan. Tämä laskee nopeasti sairastumisriskiä jälkeläisillä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tutkimusprofessorina työskentelevä Markus Perola.

Genetiikka on pitkälti sattumankauppaa. Perola tosin muistuttaa, että jos molemmat vanhemmat jakavat saman geenin saman virheellisen muodon, lapsen mahdollisuus saada peittyvästi periytyvä sairaus on normaalia suurempi. Esimerkkinä näistä harvinaisista taudeista voi tutkijan mukaan käyttää suomalaisen tautiperinnön sairauksia, joista useimmat saavat aikaan lapselle vakavan kehitysvamman ja ovat perheelle omanlaisensa tragedia.

– Tämä ilmiö on varmastikin aikanaan esi-isiemme yhteisöissä jo havaittu. Onneksi tällaiset mutaatiot ja sairaudet ovat erittäin harvinaisia, joten läheistenkin sukulaisten lapset useimmiten syntyvät täysin normaaleina.

Markus Perola on erikoistunut kansantautien perimään, genetiikkaan sekä kansantauteihin. Hän on itse esimerkki ihmisestä, jonka isovanhemmat olivat serkuksia.

– Vaikka isovanhempani ovat olleet serkuksia, tässä minä olen. Tosin ystäväni on vitsaillut, että asian kyllä huomaa. Yleisesti ottaen me suomalaiset olemme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän serkkuja.

Maailman Luonnon Säätiö WWF:n tiistaina julkaisema ruokasuositus ilmastomuutoksen torjumiseksi on luettu tarkkaan Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:ssa.

WWF:n suosituksessa on kuusi kohtaa.

WWF:n ruokasuositukseen tutustunut MTK:n asiantuntija Marjukka Manninen sanoo, että kanamunien vähäisyys suosituksessa pääsi yllättämään.

– Kananmunahan on ihan mahtava muna. Se on pienessä paketissa ihmiselle helposti imeytyvä ja tosi ravintorikas. Vaikea on löytää sellaista tuotetta, mikä olisi niin ravintorikas kuin kanamuna on.

Manninen toivoisi, että syömisen rajoittamisen sijaan, ihmiset katsoisivat paremmin ruokahävikin perään. Siihen voi MTK:n mukaan jokainen valinnoillaan helposti vaikuttaa.

– Kananmuna on siinäkin mielessä mahtava tuote, että se säilyy tosi pitkään ja vielä huoneenlämmössä. Se on hyvä vararuoka kotona, eikä se heti vanhene.

Asiantuntijat eivät osaa kertoa tarkkaa syytä, miksi WWF:n suosituksessa kananmunia on niin vähän.

Kananmunan hiilijalanjäljestä ei MTK:llakaan ole tarkkaa tietoa. Marjukka Manninen lupaa, että munantuottajat ottavat asian kuitenkin vakavasti.

– Parhaillaankin on menossa tutkimuksia siipikarjalihan osalta. Toivotaan, että saadaan myös kananmuna siihen mukaan, jotta saataisiin tietoa, mikä on suomalaisen siipikarjalihan ja sen kanamunan hiilijalanjälki.

WWF:n ruokasuosituksen perustelu, että broilerit syövät tyypillisesti soijaa, ja Suomessa soija syödään pääosin broilerin ja kananmunan muodossa, ei sekään kelpaa MTK:lle.

– Jos katsotaan munivan kanan rehukoostumusta, niin eniten se sisältää kotimaista viljaa. WWF:n ruokasuositus perustuu ilmeisesti globaaliin tutkimukseen. Rehustuksessa on isoja eroja kananmunan tuotannossa maailmanlaajuisesti. Suomessa kanojen rehu pohjautuu kotimaiseen viljaan.

VRN: Ilmasto otetaan huomioon uusissa ravintosuosituksissa

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastien Hielm toteaa, että WWF on suosituksineen ”hyvällä asialla”.

– Yleensä kestävä kehitys ja ravitsemus kulkevat ihan käsi kädessä. Voi olla, että WWF:n suositukset johtuvat WWF:n painotuksista ja ovat turhan kireät. Mutta lähtökohtaisesti jos mietitään, mikä on hyväksi planeetalle, on se hyväksi myös ihmiselle.

VRN on Suomessa taho, joka laatii kansalaisille tieteelliseen näyttöön perustuvat viralliset ravitsemussuositukset. Myös Hielm suosittelee punaisen lihan vähentämistä, mutta broilerin, munien ja maidon kohdalla VRN ei ole WWF:n tiukalla linjalla.

– Ravitsemuksellisesti ei ole perusteltua, että siihen suuntaan pitäisi mennä, mutta toisaalta, ei niistä välttämättä haittaakaan ole.

Uusien virallisten ravintosuositusten laatiminen on juuri alkanut. Työ kestää kuitenkin pitkään, sillä tuoreita pohjoismaisia suosituksia saadaan vasta vuonna 2022. Ja siitä kestää yleensä vuodesta kahteen ennen kuin myös Suomen kansalliset suositukset saadaan päivitettyä.

VRN:n puheenjohtaja Hielm tietää, että 6-8 vuoden välein tehtävien päivitysten painotukset muuttuvat joka kerta.

– Tällä kerralla varmaan tullaan katsomaan sitä ruuan kestävyyttä vielä tiukemmin.

Tulevissa ravintosuosituksissa VRN tutustuu myös EAT-Lancet komission tutkimustietoon. WWF:n tiistaina julkaisemat ruokasuositukset perustuvat juuri EAT-Lancetiin.

– Se on hyvä meta-analyysi, jossa asioita on katsottu monelta kantilta ja nimenomaan planeetan kantokyvyn kautta. Ympäristönsuojelun vinkkelistä se on varsin painava julkaisu. On kaikki syy ottaa se tosissaan.

VRN:n puheenjohtaja muistuttaa, että jos lihaa haluaa syödä, niin kalan ja kanan syönti on hyötysuhteeltaan huomattavasti tehokkaampaa kuin naudan- ja sianlihan syönti. Pienempinä eläiminä ne tarvitsevat vähemmän tilaakin.

Lue myös:

WWF:n uusi ruokasuositus: Korkeintaan kuusi kananmunaa kuukaudessa, punaista lihaa kerran viikossa ja lasi maitoa päivässä

British Airwaysin lennon BA3271 matkustajia odotti yllätys, kun koneen kapteeni kuulutti: "Tervetuloa Edinburghiin".

Lontoosta lähteneen lennon määränpää oli nimittäin saksalainen Düsseldorf.

Saksalainen WDL Aviation, jolle lento lennettiin charter-sopimuksella, oli vahingossa toimittanut lennonjohdolle Lontoossa väärän lentosuunnitelman.

Koneen henkilökunta uskoi näin määränpään olen Edinburgh. Tämä oli jokseenkin ristiriidassa koneen matkustajien tietojen kanssa, sillä he olivat ostaneet lipun Düsseldorfiin ja uskoivat viimeiseen saakka saapuvansa sinne.

Lontoon Cityn lentokenttä, josta lento lähti, pahoitteli asiaa Twitterissä.

– Niin miellyttävä kuin Edinburgh onkin tähän aikaan vuodesta, olemme pahoillamme, että matkustajat WDL Aviationin lennolla BA3172 Düsseldorfiin, laskeutui ensin Skotlannin pääkaupunkiin, se kirjoitti.

Lento saapui lopulta Düsseldorfiin kolme tuntia myöhässä, kun siihen oli tankattu lisää polttonainetta Edinburghissa.

Suomalaisen Satu Kähkösen pesti on vähintään yhtä huikea kuin työhuoneesta avautuva näkymä miljoonakaupunki Kiovan yli.

Maailmanpankin maajohtajana Kähkönen on Ukrainan myrskyisän murroksen keskellä yksi maan tärkeimmistä vaikuttajista.

Kähkösen päätyö on korruption kitkeminen, joten työsarkaa riittää. Ukrainassa valtaa kulisseissa käyttävät suurliikemiehet, niin kutsutut oligarkit, joilla on yhteyksiä likipitäen kaikkialle poliitikoista oikeuslaitokseen.

– Oligarkit ovat edelleen vaikutusvaltaisia, mutta heidän valtansa on pikkuisen murentunut viimeisen viiden vuoden aikana. Korruptiokin on vähentynyt, Kähkönen toteaa.

Korruption kitkemisen lisäksi Kähkösen tehtäviin kuuluu talousuudistusten ajaminen.

Maailmanpankki tukee ja lainoittaa Ukrainan uudistushankkeita miljardeilla euroilla. Siksi Kähköstä kuunnellaan vallan korkeimmissa sfääreissä presidentinlinnassa ja hallituskabineteissa.

Tavalliseen työpäivään saattaa kuulua esimerkiksi maatalousministerin tapaaminen ja tiukan palautteen antaminen siitä, etteivät udistukset edisty toivotussa tahdissa.

Työtä tehdään Kähkösen mukaan ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Ei siis ihme, että epäusko ottaa toisinaan vallan. Kun niin käy, Kähkönen tuijottaa työhuoneensa ikkunasta Kiovan läpi kulkevaa Dnepr-jokea.

– Työ on raskasta, Kähkönen myöntää.

– Mutta palkitsevaa, koska näemme työmme tuloksia, hän jatkaa.

Kovat panokset Ukrainassa

Viisi vuotta sitten Kiovan keskustaan Maidanin aukiolle linnoittautuneet mielenosoittajat ajoivat korruptoituneen presidentin Viktor Janukovitšin maanpakoon Venäjälle. Mielenosoittajat vaativat uudistuksia: oikeusvaltiota, loppua korruptiolle ja EU-jäsenyyttä. He halusivat panna pisteen Venäjän vaikutusvallalle Ukrainassa.

Vastatoimet eivät antaneet odottaa itseään. Venäjä valtasi Krimin niemimaan ja ryhtyi lietsomaan sotaa Itä-Ukrainan Donbasissa. Pian Venäjältä valui miehiä ja aseita rajan yli, ja Itä-Ukrainassa oli käynnissä sota.

Tapahtumat ajoivat Ukrainan syvään talouskriisiin.

Monet tärkeät kaivokset jäivät miehitetyille alueille ja Venäjän kauppa tyrehtyi. Bruttokansantuote romahti järkyttävät 16 prosenttia.

Juuri tuota vuosien 2014-2015 romahdusta Kähkönenkin nyt paikkaa.

Hänen mukaansa Ukrainassa on vaikeasta tilanteesta huolimatta onnistuttu kuluneessa viidessä vuodessa tekemään enemmän uudistuksia kuin edeltävänä kahtena vuosikymmenenä yhteensä.

Yksi isoimmista onnistumisista on pankkisektorin perkaaminen, josta kertoessaan Kähkönen innostuu.

Presidentti Janukovitšin aikana Ukrainassa suoritetussa maailmanluokan huijauksessa ukrainalaispankkien omistajat varastivat asiakkaidensa talletuksia kymmenien miljardien eurojen edestä.

Valvonnan puuttuessa rahat onnistuttiin vaivihkaa siirtämään Kyproksen kaltaisiin veroparatiiseihin ja asiakkaat jäivät nuolemaan näppejään.

– Näin mittavaa pankkisektorin väärinkäyttöä emme ole kohdanneet missään päin maailmaa, Kähkönen kertoo.

Pankkialaa on vakautettu paitsi lisäämällä valvontaa, myös sulkemalla puolet pankeista.

Janukovitšin ryöväystaloudesta tultu pitkä matka

Pankkiala on oiva esimerkki korruption laajuudesta ennen Maidania.

Presidentti Janukovitšin lähipiiriä kutsuttiin “perheeksi”, mafiatyylisen toiminnan vuoksi. “Perheen” arvioidaan anastaneen ainakin 40 miljardia euroa valtion varoja.

Maidanin vallankumouksen myötä niistä ajoista on menty eteenpäin.

Valuuttakurssi- ja eläkeuudistukset ovat kannustavia esimerkkejä, mutta eivät riittäviä. Kähkösen mukaan neuvostoaikaisia rakenteita on edelleen liikaa.

– Suurin haaste on hidas talouskasvu. Vaikeasta talouskriisistä on noustu kasvu-uralle, mutta kasvu on liian hidasta, vain 2-3 prosentin luokkaa.

Siksi kotitalouksien tulotaso on edelleen hyvin matala. Ukrainalaisista neljännes elää köyhyydessä.

Ilman uudistuksien jatkamista Ukrainan kasvunäkymät ovatkin Kähkösen mielestä masentavat.

– Maailmanpankki sai juuri valmiiksi kasvuraportin, joka osoittaa, että Ukrainalta menee ainakin viisikymmentä vuotta Puolan nykyisen tulotason saavuttamiseen. Vuonna 1991 maat olivat samalla tasolla, mutta Puola uudistui nopeasti, Ukraina ei.

Maaliskuun lopussa järjestettävät presidentinvaalit ovat Kähkösen mukaan vedenjakaja.

– Tämä on erittäin tärkeä hetki. Seuraava presidentti ratkaisee, mihin talouspolitiikka Ukrainassa etenee. Onko seuraava presidentti valmis taistelemaan korruption kitkemiseksi, jatkamaan Ukrainan integroimista muuhun maailmaan ja tekemään vaikeita rakenneuudistuksia, Kähkönen luettelee.

Presidentinvaalien tulos ratkeaa huhtikuussa. Nykyistä, Maidanin vallankumouksen jälkeen presidentiksi valittua Petro Porošenkoa on kritisoitu korruption vastaisten toimien hitaudesta. Porošenkon kovimmat haastajat ovat tv-koomikko Volydymyr Zelenskyi ja entinen pääministeri Julija Tymošenko.

"Käyn Suomessa kahdesti vuodessa"

Satu Kähkösen vaikutusvalta Ukrainassa tulee selväksi, mutta miten suomalainen päätyy johtamaan finanssilaitosta maailmanpolitiikan polttopisteeseen?

– Sattumalta ja kovan työn tuloksena.

Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistunut Kähkönen sai Fullbright -stipendin Yhdysvaltoihin. Väiteltyään kansantaloustieteen tohtoriksi Pennsylvanian yliopistosta, hän jäi maahan akateemiselle uralle.

Siinä sivussa Kähkönen konsultoi Maailmanpankkia, joka värväsi osaajan. Siitä on vierähtänyt lähes kaksi vuosikymmentä.

– Heti ensimmäisenä päivänä tiesin, että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. En ole katsonut taakseni.

Aasia, Afrikka ja Itä-Eurooppa ovat tulleet tutuiksi. Ainoa manner, jossa Kähkönen ei ole työskennellyt on Etelä-Amerikka.

– Ammatillisesti yhteydet Suomeen ovat heikot, mutta veljeni ja äitini asuvat siellä. Käyn Suomessa kaksi kertaa vuodessa.

Kähkönen kertoo lukevansa suomalaista kirjallisuutta ja pyrkivänsä seuraamaan entisen kotimaansa uutisia.

– Suomalaisen aviomieheni kanssa puhumme suomea. Myös lukeminen on tärkeää kielen ylläpitämiseksi.

Yksi osoitus Kähkösen osaamisesta oli pesti Maailmanpankin makrotaloustoiminnan johtajana. Kähkösen mielestä on ollut palkitsevaa toimia naisena miehisen finanssimaailman huipulla.

Hänen lähtökohtansa on selvä: sukupuoli ei saa vaikuttaa työhön, keskeistä on osaaminen.

– Naisilla ja tytöillä on oltava esikuvia. Siksi on tärkeää, että naisia on johtotehtävissä finanssipuolella. Esimerkiksi täällä Ukrainassa en ole kohdannut ongelmia sen suhteen.

Oligarkit vastustavat korruptiouudistuksia

Suorapuheinen Kähkönen myöntää, että Ukraina on edelleen oligarkkivetoinen talous - Ukrainan yritysten kokonaisvaroista noin neljännes on oligarkkien hallinnassa. Maailmanpankissa ilmiötä kuvataan termillä Crony capitalism, jonka voisi kääntää Hyvä veli -taloudeksi.

– Täällä on pieni klikki liikemiehiä, joilla on suhteettoman suuri vaikutus talouspolitiikan päätöksiin. Heillä on omat tuomarit ja parlamenttiedustajat.

Kähkösen mukaan tällä on hyvin negatiivinen vaikutus talouden kehitykseen ja kasvuun.

Viime vuosina silmukka oligarkkien ympärillä on kuitenkin kiristynyt. Siinä Satu Kähkösellä on ollut merkittävä rooli.

– Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto painostavat yhdessä Ukrainan hallitusta uudistuksiin. Viimeisen neljän vuoden aikana Ukraina on saanut aikaiseksi korruption vastaisen lainsäädännön ja alkanut toimeenpanna sitä.

Ukrainassa on perustettu myös korruption vastainen syyttäjänvirasto sekä omaisuusilmoitusjärjestelmä virkamiehille ja poliitikoille. Tänä keväänä tämä järjestelmä viedään päätökseen, kun perustetaan korruption vastainen tuomioistuin.

– Erityisen tuomioistuimen luominen on hyvin poikkeuksellista, mutta Ukrainan tapauksessa katsotaan sen olevan ainoa vaihtoehto korruption kitkemiseksi.

Maailmanpankki arvioi, että oligarkkien vallan vähentäminen ja lisääntynyt kilpailu piristäisi Ukrainan talouden kasvuvauhtia jopa parilla prosentilla vuodessa.

Mustan mullan luvattu maa.

Oligarkkien valtaa on kaikkialla - maataloudessakin.

Oligarkit käyttävät hyväkseen suljettua maataloutta, jossa maanomistajat saavat vain viljellä peltojaan itse tai vuokrata niitä muille. Myyminen ei ole sallittua. Kähkösen mukaan oligarkit vuokraavat maatalousmaata polkuhintaan.

– Keskimääräinen vuokra hehtaarista maatalousmaasta on Ukrainassa 37 dollaria, kun naapurimaassa joutuu maksamaan vähintään 200-300 dollaria.

Yksi syy heikkoon tuottavuuteen on, että oligarkit tyytyvät tuottamaan matalan tuottavuuden helppoja lajikkeita, kuten vehnää. Ukrainassa hehtaari tuottaa 413 dollaria, kun Ranskassa tuotto on 2500 dollaria hehtaarilta.

Heikkoa tuottavuutta olisi helppo kasvattaa. Ukrainalla on viljelykelpoista maata kaksi kertaa enemmän kuin Ranskassa. Lisäksi Ukrainan maaperä on poikkeuksellisen viljavaa, maapallon mustasta mullasta kolmannes on siunaantunut tänne.

Siksi maatalousmarkkinoiden avaaminen on Satu Kähkösen mukaan yksi Ukrainan tärkeimmistä uudistustarpeista.

– Arvioimme, että se nostaisi koko talouden kasvuvauhtia puolellatoista prosentilla vuodessa. Se on huomattava kasvu, Maailmanpankin Ukrainan maajohtaja toteaa.

Ukrainan tilanteesta ja presidentinvaaleista voi keskustella Yle-tunnuksin klo 20 asti.

Vesterinen yhtyeineen on jo kymmenen vuotta vanha bändi, joka julkaisi maaliskuun alussa kuudennen levynsä. Silti vain laulaja Tero Vesterinen on toistaiseksi ainoa, jolle bändi on päätyö.

Ehkä juuri se tekee bändistä sen, mikä se on: kaveriporukka, jolla on aidosti hauskaa keskenään – ja joka nauttii yhdessä soittamisesta. Bändi tunnetaankin erityisesti keikkojen hyvästä tunnelmasta.

Tero Vesterinen itse kokee olevansa lavalla onnellinen.

– Meininki lähtee heti ekasta biisistä, eikä tarvitse jännittää, miten tämä menee. Voi vain nauttia musiikista. Ja kun näkee yleisön, joka on yhtä hurmioituneessa tilassa, sekin auttaa. Tulee aika maaginen tunnelma, kuvaili Vesterinen Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Ajan hengen vastainen menestys

Maagista tunnelmaa on ollut tarjolla, sillä bändi lähti maaliskuun alussa kiertueelle, joka kestää toukokuun loppuun saakka. Kiertue on yhtyeen tähän saakka isoin.

Suosio on kasvanut pikkuhiljaa.

– Tuntuu hienolta, että menestys on nimenomaan tullut keikkailulla ja pitkään jatkuneella puurtamisella, mikä ei ole enää niin yleistä tässä ajassa. Kyllä se nostaa itsellä kylmiä väreitä, että voi olla mukana tuollaisessa bändissä.

Maagisesta keikkatunnelmasta arkeen siirtyminen on tosin keski-ikäiselle perheenisälle välillä karua.

– Just viime maanantaina lähdimme ajamaan aamukahdeksalta Vaasasta kotiin. Ajoin koko matkan ja menin suoraan neljältä hakemaan muksuja koulusta ja päiväkodista. Oli aika brutaali siirtymä.

Keski-ikäiset olivat valmiita uudistumaan

Vaikka Vesterinen yhtyeineen onkin vanhan liiton bändi, kaipasivat he uudelle levylleen uudistumista. Siinä auttoi tuottaja Jonas Olsson, ensimmäinen ulkopuolinen tuottaja yhtyeen historiassa.

Aluksi ulkopuolisen kommentit aiheuttivat bändin jäsenissä vastustusta, mutta kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

– Kaikki onnistui yli odotusten. Jonas on valtavan taitava siinä mitä hän tekee. Meillä on hyvin suora tapa puhua toisillemme bändissä ja ilmeisesti myös Jonaksella, koska hän ilmoitti heti suoraan, että mikä lähtee pois ja mikä jää.

Vili Vesterisen perintö kantaa

Tero Vesterisellä on vahva verenperintö musiikkiin ja keikoille. Hänen isoisänsä oli legendaarinen harmonikkataiteilija Vili Vesterinen.

Vaikka Vesterinen ei koskaan ehtinyt tavata vaariaan, tämän perintö on merkityksellinen.

– Tuntuu hienolta, että on tuommoinen vaari, että omassa geeniperimässä kulkee musiikin voima. Kyllä sen aika ajoin itsessäänkin tunnistaa sellaisen kohtalaisen suuren palon musiikin tekemiseen.

Usein kun Vesterinen miettii vaaria nimenomaan tien päällä.

– Kun ajelee samoja teitä, joita vaarikin on kulkenut Dallapén ja muiden kanssa, niin on hienoa jatkaa sitä musiikillista perintöä.

Katso Tero Vesterisen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa Yle Areenasta.

Pohjanmaan käräjäoikeus on määrännyt Marttyyrikirkon ystävät -yhdistyksen sekä sen perustajan, kokkolalaisen rovasti Johan Candelinin omaisuutta takavarikkoon lähes 2,6 miljoonan euron arvosta.

Kokkolalaista kristillistä yhdistystä epäillään rahankeräysrikoksesta.

Takavarikko on voimassa toistaiseksi. Käräjäoikeuden on peruttava varojen hukkaamiskielto, jos syytettä ei nosteta neljässä kuukaudessa. Päätöksestä voi valittaa hovioikeuteen.

Yhdistyksen perustajaa, Johan Candelinia epäillään törkeästä veropetoksesta. Hän kiistää epäilyt.

Candelin on myös käräjäoikeudelle lähettämässään vastineessa pyytänyt, että omaisuuden turvaamistoimien ulkopuolelle jätettäisiin kaksi yhdistyksen pankkitiliä. Yhdistyksen toiminnan jatkaminen käy muuten vaikeaksi, perustelee Candelin.

Poliisin epäilee, että Marttyyrikirkon ystävät -yhdistys on syyllistynyt rahankeräysrikokseen 2014–2019 välisenä aikana. Esitutkinta on kesken, ja oikeus on määrännyt asiaan liittyvät asiakirjat salassa pidettäviksi toistaiseksi.

Yhdistys tukee nettisivujensa mukaan vainottuja kristittyjä rahallisesti.

Vuonna 1982 perustetun yhdistyksen toimintaa pyöritetään keräysvaroilla.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Österbottens Tidning.

Uutista muutettu 27.3.2019 klo 17.20: Muutettu lause Hän (Candelin) kiistää syytteet muotoon Hän kiistää epäilyt. Asia on vasta poliisin esitutkinnassa.

Britannian ero EU:sta ei ollut näköpiirissä 13 vuotta sitten, kun ruotsalainen Kristina Larsson pääsi töihin Euroopan lääkevirastoon Lontoossa. Larsson rakensi Britannian pääkaupunkiin elämän, johon kuului puoliso, kaksi tytärtä, talo, ystävät ja "fantastiset" naapurit.

Sitten tuli juhannus 2016 ja EU-kansanäänestys, jossa 52 prosenttia briteistä äänesti EU-eron puolesta.

– Se oli meille shokki ja surullista, Larsson sanoo lääkeviraston väliaikaisten toimitilojen aulassa.

Tilat sijaitsevat Amsterdamin Sluiterdijkin aseman lähellä, mihin virasto on muuttanut pari viikkoa aiemmin Lontoon Canary Wharfilta. Isojen toimistotalojen hallitsema ympäristö on kolkko ja tuulinen.

Larsson perheineen muutti Alankomaihin alkuvuodesta. Hän ja sadat muut lääkeviraston työntekijät olivat ensimmäiset maahanmuuttajat, jotka brexit heitti Britanniasta takaisin mantereelle.

Viraston pysyviä toimitiloja rakennetaan muutaman kilometrin päähän Amsterdamin kehätien varrelle. Toimistotalon on määrä valmistua marraskuussa, mihin on vaikea uskoa, sillä rakennuksesta on pystyssä vasta hissikuilut ja osa alempien kerrosten tukirakenteista.

Päätös muutosta on lopullinen

Kävi brexitissä miten kävi, virasto jää joka tapauksessa Amsterdamiin.

– Sitä päätöstä ei voida perua, sanoo lääkeviraston belgialainen apulaispääjohtaja Noël Wathion.

Hänen työmatkansa pituuteen muutto ei juuri vaikuttanut, sillä reissutyöläinen on tähänkin saakka viettänyt kaikki viikonloppunsa kotona Belgian Hasseltissa.

Kaikille muutto ei silti käy. Wathionin mukaan lääkevirasto menettää muuton takia noin neljäsosan 900 työntekijästään.

Kun paikkaa valittiin, virasto varoitti että muutto voi vaarantaa potilasturvallisuutta ja johtaa jopa kuolemiin. Toistaiseksi ongelmat on kuitenkin Wathionin mukaan vältetty.

Jotta Euroopan lääkehuolto ei muuton ja työntekijöiden hupenemisen takia vaarantuisi, virasto on joutunut viime ajat keskittymään vain ydintehtäväänsä eli lääkkeiden myyntilupien myöntämiseen EU-alueella.

Virasto toimii verkostoperiaatteella. Lääkkeiden arviointityö tehdään jäsenmaiden omissa laitoksissa, ja päätökset tehdään keskitetysti lääkevirastossa. Arviointityöstä noin viidesosa on tähän saakka tehty Iso-Britanniassa. Tälle työlle on jouduttu etsimään uudet tekijät, sillä töitä ei voida jakaa unionin ulkopuoliseen maahan.

Isompi vaikutus voi olla sillä, että Britanniassa valmistettujen lääkkeiden myyntiluvat eivät brexitin jälkeen enää ole automaattisesti voimassa EU-alueella. Wathionin mukaan tämä voi johtaa lääkkeiden toimitusvaikeuksiin mantereella.

– Brexitistä riippumatta lääkkeiden saatavuus on iso kysymys EU:ssa. Brexit kasvattaa riskiä, mutta pyrimme vähentämään sitä niin paljon kuin mahdollista, Wathion sanoo

Hän ei halua nimetä lääkkeitä joista voi apteekeissa tulla pulaa. Uhanalaisten lääkkeiden määrää on jo onnistuttu vähentämään noin 700 nimikkeestä alle 30:een.

EU:n mahdolliset lääkeongelmat ovat kuitenkin pientä verrattuna siihen, mihin Britannia joutuu varautumaan eron yhteydessä, sillä kaksi kolmasosaa maassa käytetyistä lääkkeistä on tuontitavaraa muualta EU:sta. Britannian hallitus on vuokrannut laivoja, joita on tarkoitus käyttää lääkekuljetusten varmistamiseen mantereelta saarivaltioon.

Britannia joutuu myös kehittämään uuden ratkaisun myyntilupien myöntämiseen sellaisille lääkkeille, joiden valvonta on tähän asti kuulunut EMA:lle. EU:n ulkopuolisena maana se ei voi enää jatkaa viraston jäsenenä.

– Sen voi tehdä monella eri tavalla. Luotan siihen, että he valitsevat oikean tavan, Wathion sanoo diplomaattisesti.

EU-eron jälkeen Britannian lääkehuolto on yksinomaan Britannian oma asia. Euroopan lääkevirasto keskittyy EU:n jäljellejäävien 27 jäsenmaan asioihin.

Lapsien viihtyminen tärkeää

Harvinaislääkkeistä vastaavaa osastoa johtava Kristina Larsson asuu perheineen Hilversumissa, puolen tunnin junamatkan päässä viraston väliaikaisista toimitiloista.

Alkushokin jälkeen perheen elämä on asettunut uusiin uomiinsa. Lapset aloittivat kansainvälisessä koulussa tammikuun alussa.

– Se on vanhempien kannalta yksi isoista asioista. Jos lapset viihtyvät, itsekin viihtyy, Larsson sanoo.

Larssonin perheen muuttokohde selvisi arvalla marraskuussa 2017. Viraston uudeksi sijoituspaikaksi halusi päästä yli 20 eurooppalaista kaupunkia. Lääkevirastolle piti löytää uusi koti, koska EU-virasto ei voi sijaita EU:n ulkopuolella.

Helsinki jäi surullisenkuuluisassa äänestyksessä viimeisten joukkoon. Amsterdam jakoi ykkössijan Milanon kanssa, ja viraston työntekijöiden kohtalon ratkaiseva päätös tehtiin nostamalla arpalippu kulhosta.

Oma lukunsa on viraston tyhjilleen jäänyt rakennus Lontoon Canary Wharfilla.

EU oli ennen brexit-äänestystä solminut isosta toimistotalosta vuokrasopimuksen vuoteen 2039 saakka. Lontoolainen oikeusistuin määräsi viime kuussa, että virasto ei voi brexitin nojalla irtautua yhteensä puolen miljardin punnan vuokrasopimuksesta.

Vuokranmaksu jatkuu, vaikka Britannia eroaa ja työntekijät ovat lähteneet Amsterdamiin. Väliaikaisen pääkonttorin lounasruokalassa ei ole aistittavissa katkeruutta.

– En sanoisi, että olemme uhreja. Brexitistä päätettiin, muutto tapahtui. Olisimme voineet myös yrittää olla muuttamatta tänne. Olemme tehneet valinnan, sanoo ranskalainen Franck Diafouka, joka työskentelee viraston sisäisessä tarkastuksessa.

Kristina Larsson kaipaa Lontoosta ystäviä, naapureita ja monikulttuurisen suurkaupungin säpinää. Mutta hänkään ei koe olevansa Britannian EU-eron uhri.

– Minusta tämä tuntuu uudelta seikkailulta, että saan muuttaa tänne ja ollakin Alankomaissa, Larsson sanoo.

Lue myös:

Brittikalastajat ottaisivat vaikka sopimuksettoman EU-eron, mutta pelkäävät koko brexitin peruuntuvan: "En usko enää, että se tapahtuu"

Brittiparlamentti äänestää brexit-vaihtoehdoista keskiviikkona

Junaliikennettä operoiva VR-Yhtymä varoittaa liikenteellisestä pullonkaulasta pääkaupunkiseudulle, jos Helsingin ja Tallinnan välillle suunniteltu junatunneli rakennetaan ilman, että Etelä-Suomen keskeiset ratayhteydet laitetaan ensin kuntoon.

– Silloin Helsingistä ja Etelä-Suomesta tehdään pullonkaula. Jos matkustajia tulee paljon Tallinnasta tai lähtee Helsingistä Tallinnaan, tarvitaan vaihtoyhteydet, sanoo VR-Yhtymän toimitusjohtaja Rolf Jansson.

Janssonin mukaan Helsingin sisäiset järjestelyt pitää pistää ensin kuntoon, muun muassa keskustan alle suunniteltu lähijunien kaupunkirata Pisara-rata. Lisäksi pitää saada nopeat yhteydet muihin kasvukeskuksiin.

– Siinä näkisin etenkin pääradan (Helsingistä Tampereen suuntaan) hyvin tärkeänä.

– Tavaraliikenteelle taas tarvitaan siirtokuormausterminaali. Jos lähdetään tunnelia rakentamaan eri raideleveydelle (kuin Suomessa on käytössä), niin tavarat pitää siirtokuormata toisiin vaunuihin, kun lähdetään kohti Eurooppaa.

Sata nopeusrajoitusta

VR suhtautuu tunnelihankkeeseeen sinänsä myönteisesti, mutta ensisijaisesti junayhtiö perää ratoihin remonttirahaa kotimaan junaongelmien vuoksi.

Täsmällisyys on tökkinyt ja ajonopeuksia on paikoin pitänyt laskea radan kehnon kunnon vuoksi. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen välillä on tänä talvena ollut toistuvia myöhästymisiä.

– Matkustajaliikenteessä meillä on noin sata nopeusrajoitusta ympäri rataverkostoa tänä päivänä. Jos niitä poistetaan (ratakunnostusten tuloksena), saamme nopeampia ja täsmällisempiä junia, Jansson huomauttaa.

– Tavaraliikenteen näkökulmasta meidän pitäisi investoida akselipainoon, rakentaa ratoja, jotka kestävät suurempia kuormia, muun muassa Kouvola - Hamina - Kotka.

Janssonin mukaan ratoja pitäisi myös sähköistää lisää, muun muassa välit Iisalmi - Ylivieska ja Hyvinkää - Hanko. Se kasvattaisi tavaraliikenteen kilpailukykyä.

Kuuden miljardin remontti

VR:n laskelmien mukaan keskeiset tarpeet edellyttävät noin kuuden miljardin euron investointeja kunnostuksiin ja lisäraiteisiin.

Rahat tulisivat pitkälti valtion pussista, mutta eivät kuitenkaan siirtyisi VR:n käyttöön, vaan Väylävirastolle, joka vastaa ratojen kunnosta ja kunnostamisesta. VR vain liikennöi radoilla.

Vireillä on myös valtio-omisteisen osakeyhtiön perustaminen suurten raideinvestointien edistämiseksi.

– Kokonaissummasta nimenomaan päärata ja lentorata ja Pisara syövät suurimman osan kustannuksista. Nykyradan parannuksissa puhutaan vain sadoista miljoonista euroista, Jansson huomauttaa.

Hintalappu 10-kertaistunut

Varsinaisen Helsinki-Tallinna -tunnelin rakennuskustannuksiksi on tuoreimmissa arvioissa lyöty 13-20 miljardin hintalappu.

Se on huimasti enemmän kuin vuonna 1994, jolloin tunnelihanke oli ensimmäisiä kertoja vakavasti esillä. Silloin tunnelin hinnaksi ynnättiin kahdeksan miljardia markkaa, nykyrahassa 1,9 miljardia euroa.

Hinta on siis lähes kymmenkertaistunut 25 vuodessa. Inflaatio on tänä aikana ryöminyt keskimäärin muutaman prosentin vuosivauhtia ja käväissyt nollan pinnassakin.

Kytkettävä Rail Balticaan

Junatunnelin vikkelimmät puuhamiehet ovat väläytelleet liikennöinnin aloittamista Tallinnaan jopa viiden vuoden päästä. Tällöin pitäisi kotimaan ratatyötkin käynnistää pikaisesti. Toisaalla puhutaan 15 vuoden rakennusurakasta ja liikennöinnin aloittamisesta tunnelissa 2040. Tunnelijuna sujahtaisi Helsingistä Tallinnaan noin puolessa tunnissa.

Hyvässä lykyssä VR:ltäkin kysytään aikanaan kiinnostusta ryhtyä ajamaan junia Helsingistä meren ali Tallinnaan.

– Olemme ehdottomasti kiinnostuneita uusista mahdollisuuksista ja lähdetään mukaan kilpailemaan, Jansson vakuuttaa

– Meidän näkökulmastamme on tärkeää, että Tallinnan tunneli kytketään Rail Balticaan, jotta saadaan esimerkiksi tavaraliikenteelle suora kanava Puolaan, Saksaan ja Etelä-Eurooppaan.

Rail Baltica on noin 900 kilometriä pitkä ratahanke Tallinnasta Varsovaan ja matkustajajunien huippunopeus olisi 240 km/h.

Ratayhtiön aikataulun mukaan Rail Baltica on valmis 2026. Lopullinen rakentamispäätös on kuitenkin vielä tekemättä Helsinki-Tallinna -tunnelin tapaan.

Lue myös:

Suomalaisjohto ryhtyi vetämään Rail Baltican miljardien ratahanketta – rakennustyöt voivat alkaa vuoden lopulla

Junalla Tallinnasta Berliiniin jo vuonna 2026? Suomen mahdollinen osakkuus nosti Rail Baltica -rautatieprojektin Virossa taas otsikoihin

Jos Helsinki–Tallinna-tunneli toteutuu, Suomesta tulee osa Kiinan arktista silkkitietä – Peter Vesterbacka toivoo rahoitusta myös länsimaista

Ruotsin kansallisteatterissa Dramatenissa ja sen ympärillä kuohuu jälleen, kun uusi dokumentti paljastaa teatterissa työskentelevän miehen pahoinpidelleen ruotsalaisten rakastamaa laulajaa ja näyttelijää, Josefin Nilssonia 1990-luvulla.

Dramaten on ollut kohun keskellä ennenkin: syksyllä 2017 kymmenet naiset kertoivat joutuneensa kohdelluksi epäasiallisesti.

Josefin Nilsson kuoli vuonna 2016 kipulääkkeiden yliannostukseen. Hän olisi täyttänyt 50 vuotta tänä vuonna.

Nilsson lauloi Ainbusk-nimessä yhtyeessä, jolle myös Abba-yhtyeen Benny Andersson ja Björn Ulvaeus kirjoittivat kappaleita.

Josefin Nilsson joutui parisuhdeväkivallan kohteeksi 1990-luvulla. Mies sai 1990-luvun lopulla teoistaan tuomion.

Tuore Ruotsin televisio SVT:n dokumentti Josefin Nilsson — Älska mig för den jag är paljastaa, että pahoinpitelijä työskentelee tällä hetkellä Kungliga Dramatiska Teaternissa eli Dramatenissa.

Dokumentti aiheuttanut voimakkaita reaktioita

Dokumenttia on katsottu SVT Play-palvelussa satoja tuhansia kertoja, ja se on aiheuttanut voimakkaita reaktioita muun muassa sosiaalisessa mediassa. Tuhannet ihmiset ovat ilmoittaneet boikotoivansa Dramatenia.

Myös järkyttyneet näyttelijät ovat avanneet suunsa tapauksen tultua ilmi.

Esimerkiksi Moa Gammel kirjoittaa Dagens Nyheter -lehden kotisivuilla menettäneensä halunsa näytellä, koska väärinkäytösten vastaisilla somekampanjoilla ei hänen mukaansa ole ollut mitään vaikutusta.

– Miespuoliset kollegamme ovat vaienneet täysin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Moa Gammelin arvostelu kohdistuu johtajiin, ohjaajiin ja tuotantoyhtiöihin, jotka “antavat tilaa rikoksentekijöille”.

Dramatenin johto tuli julkisuuteen

Myös Dramatenin johtoa on myös ehditty arvostella vaikenemisesta dokumentin esittämisen jälkeen. Taiteellinen johtaja Eirik Stubø tuli vihdoin julkisuuteen keskiviikkoaamuna, kun hän antoi haastattelun Ruotsin Radion P1-kanavan kulttuuriuutisille.

Stubø perusteli haastattelussa päätöstä perua näytöksiä, joissa Nilssonin entinen poikaystävä on mukana.

– Kyse on työntekijöiden huomioimisesta. Se tuntui aivan oikealta ratkaisulta. Tilanne pakotti tähän ratkaisuun. On vaikeaa näytellä, kun huomio kiinnittyy muihin asioihin kuin itse näytelmään.

Täsmennetty juttua klo 14.44: Teatterin työntekijä muutettu muotoon näyttelijä.

Viime viikon maanantaina Sotkamon Tipasojalla tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja Arto Suokas ajoi partansa, ja Suomen ensimmäinen hopeakaivos aloitti tuotantonsa.

– Play off -parta lähti, kun tuotanto alkoi, Suokas myhäilee.

Täydessä tuotannossa kaivos on viimeistään toukokuussa. Kaivoksen suunniteltu tuotanto on noin 45 000 kiloa hopeaa vuodessa. Sotkamon malmista saadaan talteen myös lyijyä, sinkkiä ja kultaa.

– Kulta on meille myös tärkeä tuote. Jos kaivoksen tuotannon arvosta 60–70 prosenttia tulee hopeasta, kullasta tulee parikymmentä prosenttia, Suokas sanoo.

Sulattotoiminta tai metallitehtaat eivät pyöri pelkästään kotimaisen tuotannon varassa. Pekka Suomela

Hopea on monilla Suomen kaivoksilla yleinen sivutuote, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Suomen kaivoksista saadaan hopeaa noin 12 000–13 000 kiloa vuodessa. Sotkamon hopeakaivos voi jopa kolminkertaistaa kotimaisen hopean tuotannon.

– Kaivos tuo uudentyyppistä toimintaa kaivospalettiimme. Suomen kallioperä tarjoaa erilaisia taloudellisia mahdollisuuksia sekä uutta liiketoimintaa ja osaamista, Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela sanoo.

Suomessa toimivat metallinsulatuslaitokset, sulatot, tuottavat hopeaa noin 85 000 kiloa vuodessa. Suurta lukua selittää se, että sulattoihin tuodaan hyvin paljon kaivostuotteita ympäri maailmaa.

– Jalostuskapasiteetti on suuri. Sulattotoiminta tai metallitehtaat eivät pyöri pelkästään kotimaisen tuotannon varassa, Suomela sanoo.

Kaivoksen avaaminen vei 40 vuotta, miksi?

Sotkamon hopeakaivoksen avajaisia vietetään tänään keskiviikkona. Hopeaesiintymän löytymisestä on ennättänyt kulua lähes 40 vuotta.

Ensimmäisen kaivosvaltauksen teki Kajaani Oy, joka rakensi kaivokseen vinotunnelin yhteistyössä Outokumpu Oy:n kanssa. Hopean hinta kuitenkin laski, joten tunnelin annettiin täyttyä vedellä, ja kaivos sai jäädä odottamaan parempia aikoja.

Vuonna 2006 perustettu Silver Resources, nykyisen yhtiön edeltäjä, hankki kaivosoikeudet, rupesi tekemään selvitystöitä ja hankkimaan rahoitusta. Vuonna 2010 vinotunneli pumpattiin jo tyhjäksi vedestä.

– Asiat olivat jo hyvällä mallilla, mutta sitten tapahtui Talvivaaran kipsisakka-allasonnettomuus, ja rahoitus hävisi kuin yhdessä yössä, Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja Arto Suokas kertoo.

Rahoituksen keräämistä kuitenkin jatkettiin. Neuvotteluja käytiin tiiviisti, ja vuoden 2018 maaliskuussa rahoituspaketti oli kasassa. Mukana on paljon suomalaisia sijoittajia (Sotkamo Silver Oy). Saman vuoden alussa rikastamon työmaalla lyötiin kuokka ensimmäisen kerran maahan, ja nyt kaivos alkaa olla pikkusilauksia vaille valmiina.

Vuodet ja vastoinkäymiset eivät syöneet pitkän linjan kaivosammattilaisen uskoa siihen, että kaivos vielä nousee Sotkamon Tipasojalle.

– Uskoa, tahtoa ja tekemistä löytyy aina. Eihän 10 tai 20 vuotta ole geologisessa ajanlaskussa yhtään mitään, Suokas vinoilee.

Hopeakaivoksen tuotantoajaksi on arvioitu 6–7 vuotta nykyisillä malmivaroilla. Niitä on inventoitu maanpinnasta 450 metrin syvyyteen. Suokas uskoo, että ensimmäiset seitsemän vuotta ovat kuitenkin vasta alku kaivoksen tulevaisuudelle.

– Esiintymä jatkuu syvyyssuunnassa jopa puolitoista kilometriä. Meillä on valtauksia ja varauksia myös Taivaljärven viherkivivyöhykkeellä, eli peruskalliosta löytyy sinkkiä, kultaa ja hopeaa. Molemmat vaativat vielä lisää tutkimuksia, mutta uskomme, että niissä on potentiaalia, Suokas sanoo.

Hopeakaivoksen tämän hetken suurin taloudellinen riski on hopean hinta. Nyt se on noin 15,50 Yhdysvaltain dollaria per unssi, kun hopeakaivoksen tavoitehinta on 15–17 dollaria.

– Ainahan hinta saisi olla korkeampi, mutta myös tällä pärjätään, Suokas sanoo.

Eihän 10 tai 20 vuotta ole geologisessa ajanlaskussa yhtään mitään. Arto Suokas

Mihin Sotkamosta louhittu hopea päätyy? Käytännössä vaikka takaisin Kainuuseen. Hopeaa käytetään muun muassa elektroniikassa, autoissa, aurinkopaneeleissa, lääketieteessä, koruissa ja sijoituskohteena.

– Hopealla on erinomaisia ominaisuuksia. Se on metalleista paras lämmön- ja sähkönjohde ja sitä käytetään yhä enemmän esimerkiksi aurinkokennoissa, Suokas kertoo.

Hopea, lyijy ja sinkki ovat kaikki akkumetalleja, joiden kysynnän odotetaan lähivuosina lähtevän kasvuun sähköautojen yleistyessä.

– Puhumme yleensä koboltista, nikkelistä tai litiumista, mutta yhtä lailla kaikessa sähköistymisessä sekä energian siirtämisessä ja varastoinnissa hopealla on kysyntää ja tarvetta, jatkaa Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela.

Tuleeko rekkaralli, entä miten käy ympäristön?

Sotkamon kaivokselta hopea viedään kumipyörien päällä konteissa kohti sulattamoja. Malmirikasteita syntyy noin 6 000 tonnia vuodessa.

Suurin osa hopeasta on lyijy–hopearikasteessa, jota kuljetetaan noin 700 kilometrin päähän Bolidenin Rönnskärin sulatolle Ruotsiin. Toinen tuote on sinkkirikaste, jota viedään maakuljetuksina noin 300 kilometrin päähän Bolidenin Kokkolan jalostamoon.

Rekkaralli on maltillisempi kuin esimerkiksi Kevitsan kaivoksella Sodankylässä, mistä lähtee toistakymmentä rekkaa vuorokaudessa. Sotkamossa rekkakuormia lähtee keskimäärin 150 vuodessa, eli kolme viikossa.

– Täällä Kissaniementiellä on edelleen tukkirekkoja enemmän kuin meidän rekkoja, Sotkamo Silver Oy:n toimitusjohtaja Arto Suokas sanoo.

Hopeakaivoksella louhitaan malmia sekä maan alla että avolouhoksessa. Käsiteltävät kivimäärät ovat Suokkaan mukaan pieniä. Kaivoksella louhitaan malmia tänä vuonna noin puoli miljoonaa tonnia. Uudessa ympäristöluvassa määrä kasvaisi yli miljoonaan tonniin.

Ennen metallien talteenottoa malmi murskataan kolmesti, jonka jälkeen nyrkinkokoiset kivet jauhatetaan kahdesti. Vaahdotusprosessiin mennessään malmilietteessä olevat kivirakeet ovat hyvin hienoja, kooltaan noin 0,05 millimetriä. Vaahdotusprosessi ei ole uusi keksintö, se on ollut käytössä jo lähes sata vuotta.

– Käytämme kemikaaleja, jotka aktivoivat kivirakeen pinnassa olevan metallin kiinnittymään malmilietteeseen puhallettuihin pieniin ilmakupliin. Metallipitoista vaahtoa putsataan edelleen ennen kuin se menee rikastamolle, Suokas selittää.

Nyt näen vedenpuhdistamon oman konttorini ikkunasta. Arto Suokas

Samaa tekniikkaa käytetään valtaosassa Suomen kaivoksista. Esimerkiksi naapurissa olevaan monimetallikaivos Terrafameen verrattuna hopeakaivoksella ei ole bioliuotuskasoja, eikä prosessissa käytetä happoja. Prosessissa käytetään kemikaaleja, mutta vähäisiä määriä.

– Eniten käytämme kalkkia, jolla nostamme lietteen pH-arvon emäksisen puolelle, yli seitsemään. Malmi ei sisällä kovin paljon rikkiä, ja vaahdotamme loppurikit pois, eli rikastushiekka-altaalle menevä hiekka on hyvin puhdasta, Suokas sanoo.

Kaivoksella on pyritty minimoimaan ympäristöriskit. Esimerkiksi oma vedenpuhdistamo otetaan käyttöön viikon parin sisällä.

– Itse asiassa se oli yksi ensimmäisistä päätöksistä, minkä tein, kun tulin tähän hommaan reilut puolitoista vuotta sitten. Nyt näen vedenpuhdistamon oman konttorini ikkunasta, Suokas kertoo.

Täydessä toiminnassa ollessaan Sotkamon hopeakaivos työllistää 70–80 ihmistä. Suoraan kaivoksen palveluksessa on nelisenkymmentä työntekijää. Esimerkiksi louhinnasta, kiven kuljetuksesta ja malmin esimurskauksesta vastaa urakoitsija, ja myös laboratoriossa on palveluntarjoaja.

Kaivos on kiinnostanut työhakijoita, mutta kaikki kaivoksen omat työntekijät on jo värvätty.

– Meillä oli sama ongelma kuin kaikilla Suomen kaivoksilla ja teollisuudessa yleensä, eli sähköautomaatio-osaajista oli pulaa. Heidän värväämisensä oli vaikeinta, Suokas kertoo.

Mitä olet mieltä Suomen ensimmäisestä hopeakaivoksesta? Mitä haluaisit tietää lisää Suomen kaivoksista? Jätä kommentti jutun keskusteluosioon, joka on auki kello 22.00 saakka.

Kuntavaalien tulos on selvillä ja helsinkiläisen yökerhon lavalla hymyilee helpottunut puoluejohtaja.

– Olen niin onnellinen, kiitollinen ja ylpeä, Li Andersson julistaa vaalivalvojaisissa juhlivalle vasemmistoväelle.

Juhlaan on harvinainen syy. Vasemmistoliitto on viimein saanut vaalivoiton.

Vasemmistoliitto hakee uutta nousua

Turkulainen Andersson valittiin johtamaan vasemmistoliittoa vuonna 2016 kovin odotuksin.

Nuoren ensimmäisen kauden kansanedustajan ei tarvinnut tehdä enempää eikä vähempää kuin johtaa puolueensa vaalivoittoon 90-luvulta jatkuneen tappioputken jälkeen.

Odotuksiin vastattiin. Kuntavaaleissa 2017 vasemmistoliitto kasvatti kannatustaan.

Edellisen kerran näin oli kuntavaaleissa tapahtunut vuonna 1992, kun SKDL:n seuraajaksi perustettu vasemmistoliitto sai edeltäjäänsä paremman tuloksen. Silloin Li Andersson oli viisivuotias.

Nyt vaalivoitto pitäisi saada myös eduskuntavaaleissa, joissa puolue kasvatti paikkamääräänsä viimeksi vuonna 1995.

Kannatusmittausten mukaan vasemmistoliitolla on siihen hyvät mahdollisuudet.

Li Andersson on keskiviikko-iltana haastateltavana Ylen puheenjohtajatentissä. Voit katsoa tentin suorana Yle Areenassa tai TV1:ssä klo 21.00.

Viime vaaleissa vasemmistoliitto kompastui velkakeskusteluun

Edelliset eduskuntavaalit menivät vasemmistoliitolta penkin alle.

Talouskeskusteluun keskittyneissä vaaleissa vasemmistoliitto erottautui vetämällä omaa velkaelvytykseen pohjautuvaa linjaansa, kun muut puolueet esittelivät leikkauslistoja.

Äänestäjiä linja ei vakuuttanut. Puolue kärsi historiansa pahimman vaalitappion. Se oli kirvelevä, mutta tappioihin puolue oli jo tottunut.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vasemmistolaiset aatteet ylipäätään ovat jääneet markkinatalouden jalkoihin ja menettäneet aiempaa painoarvoaan. Keskustelu vasemmiston kriisistä on ikiliikkuja, joka on käynnistynyt uudestaan jokaisen vaaleissa otetun pohjakosketuksen jälkeen.

Liikkuvia äänestäjiä ovat karkottaneet vasemmistoliittoon yhdistetyt tunkkaiset mielikuvat Neuvostoliittoon haikailevista taistolaisista. Vasemmistolaista politiikkaa toivovat taas ovat raivostuneet niistä kompromisseista, joita puolue on tehnyt hallitusvuosinaan 1990-luvun Lipposen ensimmäisestä hallituksesta lähtien.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen muodostetussa Kataisen monipuoluehallituksessa vasemmistoliitto istui yhdessä kokoomuksen kanssa. Kokoomusvetoiseen hallitukseen menemistä vastusti esimerkiksi vasemmistonuorten silloinen puheenjohtaja Li Andersson.

Näkemyserot muiden puolueiden kanssa johtivat lopulta siihen, että vasemmistoliitto marssi ulos hallituksesta kolmen vuoden yhteistyön jälkeen. Viimeinen pisara oli perusturvaa heikentävä säästöpaketti, jota puolue ei ollut valmis hyväksymään.

Hallituksen jättäminen ei seuraavissa vaaleissa auttanut. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kutistui kahteentoista edustajaan.

Kahdessa vuosikymmenessä eduskuntaryhmä on miltei puolittunut. Vielä vuonna 1995 edustajia oli 22.

Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus

Häviämään tottuneessa puolueessa on nyt virinnyt uusi toivo. Vasemmistoliitto aikoo muuttaa hiljalleen sukupuuttoon kuolevan työväenliikkeen hautajaissaattueen punavihreiden nuorten riemumarssiksi.

Puolue on nuorentunut ja vihertynyt. Sen noin 11 000 jäsenen joukosta puolet on liittynyt puolueeseen vuoden 2011 vaalien jälkeen. Vasemmistoliiton mukaan jäsenmäärää kasvattavat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset.

Perinteisten eriarvoisuuteen ja työntekijöiden asemaan liittyvien teemojen lisäksi puolue on alkanut puhua myös ilmastonmuutoksen torjunnasta ja feminismistä. Anderssonin valinta puolueen keulakuvaksi voimisti kuvaa vihervasemmistolaisesta linjasta.

Nuorten kasvava kiinnostus puoluetta kohtaan näkyy myös Ylen Taloustutkimuksella teettämän viimeisimmän kannatusmittauksen tausta-aineistosta. Puolueen kannattajista yli 30 prosenttia on alle 35-vuotiaita, kun taas esimerkiksi SDP:llä nuorten kannattajien osuus on vain hieman yli 13 prosenttia.

Erimielisyydet vanhojen ay-taustaisten duunarijäsenten ja uuden punavihreän sukupolven välillä eivät ole oppositiokaudella juuri näkyneet. Eri kannattajaryhmien toiveiden kanssa tasapainoilu muuttuu kuitenkin astetta vaikeammaksi, mikäli puolue nousee hallitukseen.

Silloin Andersson joutuu todelliseen tulikokeeseen.

Vasemmistoliitto on ollut puoluejohtajan painajainen

Vasemmistoliitto on aina ollut vaikea puolue johtaa. Puheenjohtajien ilona on ollut puolueen sisältä noussut ärhäkkä oppositio, jolla on historialliset juuret vasemmistoliittoa edeltäneiden vasemmistopuolueiden katkerassa keskinäisessä riitelyssä.

Vuonna 2006 puoluetta johtanut Suvi-Anne Siimes erosi tehtävästään kesken kauden riitaannuttuaan niin sanottujen entisten taistolaisten kanssa. Vuonna 2011 taas Kataisen hallitukseen menemistä vastustaneet kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erosivat vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ja muodostivat oman ryhmänsä.

Mikäli vasemmistoliitto vaalien jälkeen osallistuu hallitusneuvotteluihin, kysymys hallitukseen menemisestä tulee olemaan puolueelle vaikea.

Vasemmistoliitto toivoo SDP:n ja vihreiden varaan rakentuvaa punavihreää hallitusta, mutta kannatuskyselyiden perusteella hallituspohja kaipaisi vahvistukseksi joko keskustaa tai kokoomusta.

Kokoomus samassa hallituksessa on vasemmistoliitolle myrkkyä, mutta myöskään Juha Sipilän johtama keskusta ei herätä puolueessa lämpimiä tunteita. Keskustan katsotaan kallistuneen liikaa oikealle.

Vasemmistoliitto aikoo ratkaista vaikean hallituskysymyksen poikkeuksellisella tavalla. Hallitusneuvotteluiden tuloksen selvittyä puolue järjestää äänestyksen, jossa kaikki puolueen jäsenet voivat äänestää neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Äänestyksen lopputulosta on vaikea ennakoida, mutta jäsenistön hyväksymä neuvottelutulos riisuisi aseita puolueen sisällä muuten helposti heräävältä vastarinnalta.

Vasemmistoliitto on valmistautunut hallitusneuvotteluihin julkistamalla listan kärkitavoitteista ja kynnyskysymyksistä. Hallitukseen osallistumisen ehtona on muun muassa työttömyysturvan aktiivimallin purkaminen ja perusturvan heikennyksistä pidättäytyminen.

Vaaliohjelmassaan puolue lupaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamista ja yksinhuoltajien lapsilisän korottamista. Lupaukset rahoitettaisiin kiristämällä suurituloisimpien verotusta ja esimerkiksi ympäristölle haitallisia tukia karsimalla.

Vasemmistoliiton kannatusta on kirittänyt porvarihallituksen politiikka

Vasemmistoliitto on puolueena uusiutunut, mutta myötätuulta vaaleihin on antanut myös Sipilän hallitus. Porvarihallituksen aikana erot vasemmiston ja oikeiston välillä ovat tulleet jälleen näkyviksi.

Vaalikauden aikana säästöpäätöksistä ovat kärsineet erityisesti pienituloisimmat, ja vasemmistoliiton kannattajien joukossa pienituloisten osuus on suurempi kuin muilla puolueilla.

Taloustutkimuksen Ylelle tekemän viimeisimmän kannatusmittauksen tausta-aineiston mukaan puolueen kannattajista noin 30 prosenttia tienaa bruttona alle 25 000 euroa vuodessa, kun taas esimerkiksi kokoomuksella pienituloisimpia on kannattajista vain alle 10 prosenttia.

Ammattiaseman mukaan tarkasteltuna suurin kannattajaryhmä koostuu suorittavaa työtä tekevistä työntekijöistä. Viime vuosina myös erilaisissa asiantuntijatehtävissä työskentelevien toimihenkilöiden osuus vasemmistoliiton kannattajissa on kuitenkin kasvanut.

Puolueessa kehitystä tulkitaan niin, että perinteinen duunarikenttä ja korkeakoulutetut asiantuntijat painivat yhä enemmän samojen ongelmien parissa. Työn murros ja esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen koskevat sekä kaupan kassaa että tutkijaa.

Vasemmistoliitto ja vihreät samoilla linjoilla

Työelämän turvattomuudesta huolestuneille vasemmistoliitto tarjoaa ratkaisuksi anteliasta perustuloa. Puolueen perustulomallissa jokaiselle maksettaisiin 800 euroa kuukaudessa. Toisessa perustuloa kannattavassa puolueessa, vihreissä, perustuloa maksettaisiin 600 euroa kuukaudessa.

Sosiaaliturvan uudistaminen on seuraavan hallituksen työlistalla, mutta puhdasta perustuloa ajavat puolueet ovat vähemmistössä. Edes vasemmistoliiton toivomassa punavihreässä hallituksessa perustulo tuskin etenisi, sillä SDP haraa vastaan.

Vasemmistoliitto ja vihreät kamppailevat keskenään osin samoista arvoliberaaleista äänestäjistä. Perustulon lisäksi vasemmistoliitto on vihreiden kanssa samoilla linjoilla ilmastopolitiikassa. Ylen ilmastokyselyssä molemmat puolueet erottuvat vaatimalla muita puolueita kunnianhimoisempia ilmastotoimia.

Ylen kyselyssä maahanmuuttopolitiikasta eroja tulee puolueiden suhtautumisessa Euroopan ulkopuolelta tulevan työvoiman tarveharkintaan. Tarveharkinnalla tarkoitetaan sitä, että EU:n ulkopuolelta tuleville työnhakijoille myönnetään oleskelulupa vain, jos tehtävään ei ole saatavilla työvoimaa omasta takaa.

Vasemmistoliiton mielestä tarveharkinnasta ei tulisi luopua, kun taas vihreät olisi tähän valmis.

Kysymys tarveharkinnasta jakaa rivejä myös vasemmistoliiton sisällä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula oli ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteessa, joka vaati tarveharkinnasta luopumista. Puolueen ay-siivelle tämä ei käy.

Puoluettaan suositumpi puheenjohtaja

Tulevissa vaaleissa vasemmistoliiton valttikorttina on erittäin suosittu puheenjohtaja. Väittelyissä hyvin pärjäävä 31-vuotias Li Andersson nousee kärkeen kyselyissä, joissa kartoitetaan mielipiteitä puoluejohtajien onnistumisesta.

Suosio ei ole kuitenkaan heijastunut suoraan puolueen kannatukseen, joka on pysynyt samalla 8–9 prosentin tasolla koko vaalikauden ajan. Sekin riittäisi silti vaalivoittoon, kun vertailukohtana on edellisten vaalien 7,1 prosentin tulos.

Puolueen listoilla kansanedustajan paikkoja kärkkyy sekoitus perinteisempiä ay-taustaisia duunarikentän ehdokkaita ja nuoremman polven punavihreitä.

Paikastaan luopuu kaksi pitkän linjan vasemmistoliiton kansanedustajaa, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toiminut Annika Lapintie Varsinais-Suomen vaalipiiristä sekä Kari Uotila Uudeltamaalta.

64-vuotiaan Uotilan tilalle saattaa nousta vielä kokeneempi vasemmistokonkari, kun samasta vaalipiiristä eduskuntaan pyrkii 72-vuotias entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen.

Puolue houkuttelee myös kulttuuriväkeä listoilleen. Esimerkiksi Helsingin vaalipiirissä ehdolla ovat räppäri Heikki Kuula ja filosofi Tuomas Nevanlinna.

Politiikan ulkopuolelta tunnetuilla ehdokkailla puolueet pyrkivät tavoittelemaan myös sellaisia äänestäjiä, jotka eivät muuten äänestäisi puoluetta. Vasemmistoliiton ydinkannattajat äänestävät puoluetta uskollisesti, mutta vuosien mittaan tämä joukko on käynyt pieneksi.

Tulevissa vaaleissa vasemmistoliiton kohtalonkysymys on se, onnistuuko punavihreän muodonmuutoksen kokenut puolue houkuttelemaan taakseen myös niitä äänestäjiä, joille vasemmistolaisuus ei ole keskeinen osa identiteettiä.

* Juttua päivitetty 27.3 klo 10.19 Täsmennetty, että vuoden 1992 vaalivoitto on viimeisin kuntavaaleissa saatu voitto. Lisätty tieto, että eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton viimeisin vaalivoitto on vuodelta 1995.

Lue myös:

Erilainen pääministeritentti: Miksi Li Andersson nauroi smoothiebaarille, mitä hän katuu elämässään eniten? video

Etsi ehdokkaasi Ylen vaalikoneessa!(siirryt toiseen palveluun)

Lue, katso ja kuuntele Ylen parhaat vaalijutut

Lue täältä kaikki Ylen puolueanalyysit

Puolueissa usko perinteeseen on vahva.

Puolueiden katumainoksetkin tekevät taas tehtävänsä – ne muistuttavat äänestäjää, että vaalit ovat ovella, jos tieto muuten olisi päässyt lipsahtamaan ohi.

Moni puolue näyttää edelleen uskovan, että julisteiden liimailussa on järkeä, eikä koko budjettia kannata polttaa someen ja verkkomainontaan.

Yle kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta tiedot niiden vaalimainosbudjeteista ja siitä mihin viestikanavaan rahat käytetetään. Kyselyn perusteella digi-panostukset ovat kasvussa, mutta perinteisen lehti-, tv- ja katumainonan osuus ei ole romahtanut.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Vaalibudjetit vaihtelevat sinisten muutamista kymppitonneista keskustan, kokoomuksen ja SDP:n puoleentoista miljoonaan euroon.

Osa puolueista pitää rahan käyttämistään niin herkkänä kysymyksenä, että kertoo siitä vain suurpiirteisesti.

Tässä jutussa puhutaan puolueen vaalibudjetista, jonka lisäksi tulee vielä ehdokkaiden ja tukiyhdistysten oma rahankäyttö.

Keskusta uskoo televisioon

Kyselyn perusteella suurin vaalimainosbudjetti on keskustalla.

Kuten monella muullakin puolueella keskustan tämän vuoden vaalimainosbudjettia jaetaan sekä eduskunta- että eurovaalien kesken. Lisäksi puolueessa oli varauduttu maakuntavaaleihin.

Kolmiin vaaleihin oli varattu 1,6 miljoonaa, mutta koska maakuntavaaleja ei ole tulossa, puolueen kokonaisbudjetti laskee "jonkin verran".

– Budjetin pääpaino säilyy edelleenkin eduskuntavaaleissa, sanoo viestintäpäällikkö Laura Ruohola.

Ruoholan mukaan suurin yksittäinen panostus on televisioon, mutta "satsaus onlineen ja someen on huomattavan iso sekin". Tämän tarkemmin panostuksia ei yksilöidä.

SDP tekee niin kuin ennenkin

SDP:ssä uskotaan edellisten vaalien linjaan.

– Eduskuntavaalibudjetti on saman kokoinen kuin vuoden vuoden 2015 vaaleissa ja kohdentuu pitkälti samalla tavalla, sanoo SDP:n viestintäpäällikkö Iida Vallin.

Vallinin mukaan verkkomainontaan ja someen kuluu molempiin 100 000 euroa. Loput mainosbudjetista jakaantuu tasaisesti mainontaan kadunvarsilla, lehdissä ja tv:ssä. Paikallisesti on jonkin verran radiomainontaa.

Yhteensä rahaa vaaleihin on varauduttu käyttämään noin 1,5 miljoonaa euroa.

Kokoomus ei paljasta: "Strategista tietoa"

Kokoomuksen viestintäpäällikkö Kirsi Hölttä pitää markkinontitietoa herkkänä strategisena tietona.

– Emme erittele budjetin jakautumista julkisuuteen, hän kuittaa.

Kokoomuksen vaalibudjetti on noussut rapsakasti. Nyt rahaa on varattu 1,5 miljoonaa euroa, kun Höltän mukaan edellisissä eduskuntavaaleissa selvittiin noin miljoonalla eurolla.

– Painopiste on vähän siirtynyt perinteisistä medioista digimainontaan, Hölttä kuitenkin valottaa.

Vasemmistoliitto luottaa kadunvarsiin

Vasemmistoliitto näyttää ainoana puolueena vahvistavan kadunvarsimainonnan osuutta. Puoluesihteeri Joonas Leppäsen mukaan 700 000 euron budjetista noin 100 000 käytetää ulkomainontaan. Myös kohdennettavaa verkkomainontaa lisätään vuoden 2015 vaaleihin verrattuna.

Vasemmistoliitto kertoo käyttävänsä lehtimainontaan 50 000 euroa, kun taas some- ja radiomainontaan on varattu kaksinkertainen summa.

RKP liikkeellä paperilehden voimin

RKP on pitänyt budjettinsa edellisten eduskuntavaalien lukemissa, noin 700 000 eurossa.

Verkko- ja some-mainonnan osuutta on kasvatettu, mutta silti paperilehden asema on vankka: Lähes kolmasosa kaikesta vaalirahasta menee lehtimainontaan. Verkkomainontaan, someen ja ulkomainontaan menee kuhunkin noin 20 000 euroa.

Vihreiden vaalibudjetti nousussa

Vihreiden vaalibudjetti on 600 000 euroa, mutta sisältää jonkin verran yhteisiä kuluja eurovaalien kanssa. Edellisissä eduskuntavaaleissa budjetti oli 450 000 euroa. Vasemmistoliiton tavoin Vihreät luottavat katumainontaan, johon käytetään 90 000 euroa.

Elokuvasalien valkokankaille vaaliviestiä viedään 30 000 eurolla. Lehti- ja tv-mainontaa ei ole lainkaan.

Perussuomalaiset radioaalloilla

Perussuomalaisten runsaan puolen miljoonan euron mainosbudjetista huomattava osa, 200 000 euroa käytetään radioon.

– TV-mainonnan osuus on pienentynyt, mutta sen sijaan radiomainonnan puolelle on pistetty enemmän panoksia. Kokonaisbudjetti on suunnilleen sama kuin 2015 vaaleissa, sanoo puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo.

Puolue ei eritellyt perussuomalaisten kohua herättäneen videon osuutta mainoskuluista.

Kristilliset säästää ulkomainonnasta

Kristillisdemokraatit lähtee vaalikentille edellisvaaleja pienemmällä mainosbudjetilla – nyt käytetään 450 000 euroa, kun neljä vuotta sitten summa oli yli 600 000 euroa. Painotus on tv:ssä ja radiossa. Säästö on löydetty ulko- ja lehtimainonnan vähentämisestä.

Liike Nyt ei ole puolue, eikä siksi saa puoluetukeakaan. Vaalibudjetti on kuitenkin 400 000 euroa ja se jaetaan puoliksi digitaalisen ja perinteisen median kesken.

Siniset säästöliekillä

Myöskään Sininen tulevaisuus ei saa puoluetukea ja osaltaan sen takia puolue on liikkeellä vain 50 000 euron vaalimainoskassalla. Se jaetaan kadunvarsi- ja verkkomainontaan.

Korjaus klo 18.15 perinteistä mediaa koskeva grafiikka korjattu, koska aiemmassa oli väärin SDP:n mainontaan käyttämä osuus. Otsikkoa muutettu ja tekstistä tarkennettu tietoa SDP:n radiomainonnasta. Klo 20.50 tarkennettu että Keskustan budjetti pienee "jonkin verran" maakuntavaalien jäätyä pois.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ehdottaa, että Suomessa säädettäisiin uusi ihmiskauppaa koskeva laki.

– Voisi olla järkevää harkita sosiaali- ja terveysministeriön johdolla, että lainsäädäntöä uudistettaisiin niin, että olisi olemassa erillislaki ihmiskaupasta, sisäministeri toteaa Ylen haastattelussa.

Ihmiskaupan uhrien asema Suomessa nousi keskusteluun, kun Yle ja muut mediat kertoivat nigerialaisen Itohan Okundayen tapauksesta. Suomi on päättänyt käännyttää Okundayen Italiaan, jossa hän oli aiemmin joutunut pakkoprostituutioon.

Arvostelua herätti myös Okundayen Suomessa syntyneen lapsen asema. Häntä oltiin käännyttämässä äitinsä kanssa.

Mykkänen otti helmikuun lopussa vastaan aktivisti Lotta Laaksosen keräämän adressin, jossa vaadittiin Okundayen käännytyksen perumista.

Sisäministeri pyysi tämän jälkeen Maahanmuuttovirastoa varmistamaan, että tapauksessa on toimittu asianmukaisesti.

Käännytystä ei ole tähän mennessä tehty.

Ylen tietojen mukaan Okundaye on saanut tällä viikolla kutsun Maahanmuuttovirastoon uuteen haastatteluun.

Kyseessä on toinen kerta, kun Okundayea puhutetaan kasvokkain viiden Suomessa vietetyn vuoden aikana.

Päätösten yhdenmukaisuus varmistetaan

Ulkomaalaislain mukaan ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää oleskelulupa, jos hänen tapauksestaan on Suomessa käynnissä esitutkinta tai hän on "erityisen haavoittuvassa asemassa".

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa on esitetty huolta, että kynnys myöntää oleskelulupa ihmiskaupan uhrille on liian korkea. Edellytystä uhrin erityisen haavoittuvasta asemasta on sovellettu valtuutetun mukaan epäjohdonmukaisesti.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ihmiskaupasta raportoiva viranomainen Suomessa.

Sisäministeri Mykkänen on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa laatimaan sisäisen ohjeistuksen siitä, miten ihmiskauppalainsäädäntöä sovelletaan.

– Näin varmistetaan, että päätökset ovat yhdenmukaisia, Mykkänen sanoo.

Mykkäsen pyytämän ohjeistuksen tavoite on, että Maahanmuuttovirastolla olisi selkeämmät kriteerit sille, miten erityisen haavoittuvaa asemaa tulkitaan ja minkätyyppinen oleskelulupa pitäisi milloinkin myöntää.

Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut auttamaan kaikkia Suomessa oleskelevia ihmiskaupan uhreja. Sopimukset eivät kuitenkaan velvoita Suomea myöntämään oleskelulupaa kaikille ihmiskaupan uhreille.

Lisää aiheesta:

Pakkoprostituution uhri Itohan Okundaye joutuu lapsensa kanssa takaisin Italiaan – ihmiskaupan valvoja kyseenalaistaa Suomen viranomaisten palautuspäätökset

Yle ihmiskaupan alkulähteillä Nigeriassa: Madame lupasi unelmatöitä Euroopasta ja Rejoice uskoi, mutta todellisuus oli seksityötä Italian kaduilla

Suomen käännyttämä Grace asuisi kadulla Afrikan ihmiskaupan keskuksessa ilman pohjalaisia hyväntekijöitään – "Pelkään kuollakseni entisiä parittajiani"

Myös suomalaisia lapsia ja nuoria joutuu ihmiskaupan uhreiksi – "Emme ole heränneet tähän asiaan"

"Tapan sun äitis, jos et tottele!" – Ihmiskauppa on tämän päivän orjuutta ja sitä on myös Suomessa

Katsottavissa Yle Areenassa: Ulkolinja: Naiskaupan ytimessä

Presidentti Sauli Niinistö vaatii yhdessä puoluejohtajien kanssa, että vaalirauha on turvattava. Uhkailu tai väkivalta sanoissa tai teoissa eivät presidentin mielestä kuulu suomalaiselle vaalikentälle, Niinistö kirjoittaa presidentin kanslian verkkosivuilla julkaistussa blogissaan.

STT:n tietojen mukaan presidentti oli asiassa aloitteellinen. Niinistö sanoo keskustelleensa jo syksyllä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa siitä, miten tulevissa eduskuntavaaleissa vältettäisiin paitsi ulkopuolinen vaikuttaminen myös vaalitunnelman ylikuumeneminen.

Niinistö kertoo nyt jatkaneensa samaa keskustelua kaikkien puheenjohtajien kanssa viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.

Hänen mukaansa kaikki jakavat yhteisen käsityksen siitä, että vaalirauha on turvattava. Niinistön mukaan puheenjohtajilla ei ole havaintoja ulkopuolisista vaikuttamispyrkimyksistä, joten hän toivoo vastuullista vaikuttamista omin voimin.

Lue myös:

Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan"

Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa

Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla – Soini: Kiitän turvamiehiä hyvästä työstä