Lentokoneen siivin Kanariansaarilta Suomeen lentänyt kalliokyyhky ei pääsekään takaisin etelän lämpöön. Ensin Juan Carlokseksi ja sittemmin Messiksi nimetyn kyyhkyn uusi koti on Oulun kupeessa Haukiputaalla.

Rankasta lentomatkasta nelisen viikkoa kotihoidossa toipunut lintu voi hyvin. Seuraavaksi edessä on kuitenkin totuttelu uuteen ympäristöön, kun linnun omistaja ei kaivannutkaan kyyhkyä takaisin Kanariansaarille.

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen järjesteli linnun palauttamista Kanarialle.

– Kyllähän se pettymys oli, kun kuulin, että omistaja ei ole kiinnostunut kyyhkystään. Mutta lopulta tämä on kaikin puolin parempi ratkaisu, Auvinen arvioi.

Messin uudessa kotilakassa 26 kyyhkykaveria

Noin vuoden ikäisen linnun uusi omistaja on haukiputaalainen viestikyyhkyharrastaja Mehmet Cevirel, joka toivottaa tulokkaan tervetulleeksi uuteen kotiinsa.

Cevirel ottaa Messin käteensä ja tarkastaa sen sukupuolen. Hän päättelee sukupuolen vetämällä kyyhkystä nokasta.

– Tämä on tyttö. Pojat pistää hanttiin ja pyristelevät, tytöt eivät välitä, Cevirel arvioi.

Cevirel päätti antaa linnun nimeksi Messi, joka on nopea kaveri kuten kyyhkykin. Olihan lintu sentään jonkin aikaa luultavasti maailman nopein kyyhky tullessaan lentokoneella Suomeen. Vaikka sukupuoli varmistui, ei Messin nimi enää muutu.

– Jos linnuista tykkää, niin niillä on nimet.

Mies päästää Messin kyyhkyslakan ovelta lentoon, ja se pyrähtää suoraan uusien ystäviensä viereen.

– Tervetuloa Messi, Cevirel naurahtaa.

Mehmet Cevirel aloitti kyyhkysharrastuksen jo teini-iässä Turkissa.

– 14–15-vuotiaana aloitin, mutta isä ei tykännyt. Hän käski lopettamaan, mutta harrastus jäi sydämeen.

Nyt hänellä on Oulun Haukiputaalla kyyhkysilleen oma kotilakka, jossa oli jo entuudestaan 26 viestikyyhkyä. Cevirelin mukaan Oulun seudulla on hänen lisäkseen muutama muu harrastaja. Suomessa on kaikkiaan parikymmentä viestikyyhkyharrastajaa.

Kyyhky selvisi kylmästä lomalennosta

Kanarialla rengastettu kyyhky saapui Suomeen lentokoneen laskutelinetilassa maaliskuun puolenvälin jälkeen.

Kylmettyneen kyyhkyn löysivät Oulun lentokentän työntekijät, joilta lintu siirtyi Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kotihoitoon.

Heikossa kunnossa ollut lintu virkosi nopeasti. Kovia kokeneen kyyhkyn ensimmäiset eväät olivat vesi, keitetty kananmuna ja vedessä liotettu leipä.

30 vuotta lintuja harrastanut ja tutkinut Ari-Pekka Auvinen kertoo, että viestikyyhky siirtyy nyt täydessä kunnossa uudelle omistajalleen.

– Lintu oli virkeä ja valpas ja ulkoisestikin kyyhkystä näki, että se on niin hyvässä kunnossa kuin vain voi olla.

Mutta miten tulokaskyyhkyn uskaltaa laskea ensimmäisen kerran lentoon, kun sen sisäiseen navigaattoriin kodiksi on ohjelmoitu Gran Canaria?

Auvisen mukaan tässä ei pitäisi olla ongelmia. Hän arvioi, että viime vuonna syntynyt lintu kotiutuu hyvin Haukiputaalle.

– Kokeneempi kyyhky voisi lentoon päästessään ottaa suunnan kohti Kanariansaaria, mutta nuori lintu kiintyy nopeasti lakkaansa ja hahmottaa uuden ympäristönsä ensimmäisillä lennoillaan.

Espanjan maataloushallinto kiinnostui kyyhkystä

Vaikka omistaja ei kyyhkyään takaisin halunnutkaan, niin lintu vaikuttaa kiinnostavan Espanjassa.

Ari-Pekka Auvisen mukaan heidän Kanarian yhteyshenkilönsä on kertonut paikallisen maataloushallinnon kiinnostuneen karkurikyyhkyn kohtalosta.

– Ilmeisesti Espanjassa ihmetellään, että miten tällaista vaivaista pulua kohdellaan näin hyvin. Ensin halutaan palauttaa takaisin, ja kun se ei onnistu, niin sitten järjestetään uusi koti.

Auvinen aikoo lähipäivinä lähettää maatalousviranomaiselle kuvia kyyhkystä ja sen uudesta kodista.

Auvisen mukaan nuorta lintua ei olisi laskettu yksin lentoon kohti Kanariansaaria, vaan lomalentoyhtiö oli jo lupautunut lennättämään linnun kustannuksitta takaisin kotiin.

– Tällä kertaa toki lämpimässä ja painestetussa tilassa, Auvinen naurahtaa.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Kalliokyyhky matkasi Teneriffalta Ouluun lentokoneen laskutelineessä ja selvisi siitä hengissä, nyt mietitään jo paluuta kotiin

Rakentamisessa käytettävät uudet biomateriaalit saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia. Asiantuntijoiden mukaan niistä valmistettujen tuotteiden mikrobiologisen puhtauden kontrollointi on hankalaa.

– Mukaan tulee muuttujia, joita ei välttämättä hallita. Raaka-aineeseen voi sisältyä epäpuhtauksia tai ennalta-arvaamattomia ominaisuuksia kuten epämiellyttäviä hajuja, sanoo ympäristölaboratorioverkosto Eurofinsin erityisasiantuntija Mikko Saari.

Esimerkiksi muovimattoihin on kehitetty viime vuosina biopohjaisia valmistusaineita, joiden toimivuudesta rakennukseen asennettuna ei ole käytännön tietoa. Saari epäilee, että bio- ja luonnonmateriaalien käyttäminen rakentamisessa voi olla tietyissä tilanteissa jopa terveysriski.

Puhutaan, että teollinen on pahaa ja luomu hyvää. Terveyden kannalta näin ei välttämättä ole. Mikko Saari

Viime vuosina on uutisoitu sisäilmaongelmista, joita on ilmennyt melko uusissa rakennuksissa. Esimerkiksi Haminassa sijaitseva, pari vuotta vanha päiväkoti on parhaillaan remontissa. Myös 3-vuotiaassa koulussa Kotkassa tutkitaan mahdollista sisäilmaongelmaa, vaikka koulu rakennettiin sääsuojassa ja sisäilmariskejä välttäen.

Saaren mielestä hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävä, vähemmän ympäristöä kuormittavien rakennusmateriaalien valitseminen saattaa olla sisäilman kannalta väärä tapa.

– Puhutaan, että teollinen on pahaa ja luomu hyvää. Terveyden kannalta näin ei välttämättä ole. Kemian teollisuuden tuotteet ovat tasalaatuisia ja tuotettu hallituissa olosuhteissa.

Puulla isot päästöt

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan myös luonnonaineissa itsessään voi olla paljon sisäilmaan haihtuvia yhdisteitä.

– Jos käytetään turvetta, olkea tai muuta luonnosta peräisin olevaa, niissä on todennäköisemmin luonnosta peräisin olevia mikrobeja kuten homeita, hiivoja, bakteereja ja sieniä kuin tehdasvalmisteisissa materiaaleissa, sanoo THL:n ympäristöyksikön päällikkö Anne Hyvärinen.

Yksi esimerkki niistä on puu, jolla on terveen rakennusmateriaalin imago. Hiilen sitomisen kannalta puurakentaminen on tervetullutta, mutta talojen sisäilman kannalta ehkä ei.

– Puulla on isot päästöt. Suurimpia ovat terpeenit eli “tärpätti”. Yleinen mielikuva on kuitenkin, että puu ja muut luonnonmateriaalit eivät voi aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Olisi tavattoman tärkeää selvittää, mitä rakennusmateriaalit aiheuttavat terveydelle. Se on musta aukko. Hannu Kiviranta

Kyseessä on havupuista irtoava, männylle tuoksuva alfapineeni-niminen yhdiste. Se on tärpätin pääraaka-aine. Osa ihmisistä ei kestä hajua, toiset taas rakastavat sitä.

– Ne, jotka eivät hajua kestä, voivat saada hankalia limakalvo-oireita. Havupuiden pihkasta irtoaa myös luonnonhartseja, joiden hapot voivat aiheuttaa kosketusärsytystä iholle. Jotkut ovat herkistyneet niille, sanoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta THL:n terveysturvallisuusosastolta.

Maaleissa yhä myrkkyjä

Jos rakennusmateriaali on saanut M1-luokituksen, sen katsotaan olevan vähäpäästöinen ja sisäilman kannalta ongelmaton. Erityisasiantuntija Mikko Saaren mielestä vaatimukset ovat osin liian kevyet ja M1-luokiteltu tuotekin vaatii toimivan ilmanvaihdon.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi liuotinmaalien korvaaminen vesiohenteisilla ohjaa ajattelua harhaan.

– Ajatellaan, että kaikki on nyt kunnossa. Todellisuudessa maaleista irtoaa edelleen yhdisteitä sisäilmaan, vaikka ne eivät haise. Haihtumista tapahtuu liuottimiin verrattuna pienemmässä määrin, mutta pidemmän aikaa.

THL:n mukaan liuotinmaalien vakavista haitoista eli hermostovaikutuksista ja limakalvovaikutuksista on päästy eroon siirtymällä vesiohenteisten maalien käyttöön, mutta nyt maaleja joudutaan suojaamaan mikrobikasvustoilta.

Liuotinmaaleja käytettäessä liuotin itsessään tuhoaa mikrobeja, koska niiden solurakenne ei kestä. Vesiohenteiset maalit sisältävät kevyempiä liuottimia, jotka eivät ole mikrobeille niin haitallisia.

– Ne toimivat joissain tapauksissa jopa mikrobien ravintona. Siksi mikrobikasvua täytyy kontrolloida ja niihin joudutaan lisäämään jotain muuta mikrobeja tuhoavaa ainetta. Muuten maalit olisivat homeessa jo kaupasta ostaessa, sanoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta.

Formaldehydiä vapauttavat aineet tuhoavat maaleista mikrobeja. Niistä saattaa päästä ilmaan formaldehydiä, joka on ärsyttävä yhdiste. Kivirannan mukaan myös isotiatsolinolit voivat aiheuttaa terveyshaittoja.

– Maaliroiskeilta pitää suojautua hyvin. Terveyshaitan suuruus riippuu maalattavasta pinta-alasta. Isotiatsolinolit ovat sangen vähän haihtuvia eli pysyvät kiinni maalissa tai maalatuilla pinnoilla.

Entä jos muovimatto menee rikki?

Erityisasiantuntija Mikko Saaren mukaan M1-luokituksen kriteerit voisivat olla tiukemmat myös muovimattojen osalta. Osassa muovimattoja M1-luokitus perustuu tiiviiseen pintaan, vaikka pinnan alla saattaa olla haitallisia aineita.

– Jos pinta rikkoutuu ja ilmaan pääsee epäpuhtauksia, tilanne ei ole välttämättä enää sama kuin silloin kun luokitus on annettu ja päästöt mitattu, Saari toteaa.

Rakennusmateriaalien päästöluokitukset tekee Rakennustietosäätiö. Testaukseen on käytössä useita menetelmiä. Esimerkiksi hajutestauksessa käytetään erityisesti sitä varten suunniteltua kammiota.

– Kouluttamattomat panelistit käyvät haistamassa tuoksua. He päättelevät hajun perusteella, olisiko se hyväksyttävissä rakennusmateriaalille tietyllä asteikolla. Mielestäni kriteerit ovat jo aika tiukat, kertoo luokituspäällikkö Laura Sariola Rakennustietosäätiöstä.

Pohjalla ovat yhteiset EU-standardit, joista ei sovi poiketa. Laura Sariola

Tuotteet testataan vain myyntikuntoisina. Niitä ei vanhenneta eikä tutkita, miten kuluminen vaikuttaa päästöihin.

– M1-luokituksen saanut materiaali on vähäpäästöinen siinä vaiheessa, kun se asennetaan. Pohjalla ovat yhteiset EU-standardit, joista ei sovi poiketa, Sariola toteaa.

Standardeihin voi kuitenkin ehdottaa muutoksia.

Tutkimuksille kova tarve

Vihreiden ja teollisten materiaalien herkkyyttä homehtua on jonkin verran tutkittu. THL:llä on tiedossaan neljä selvitystä, joista yhdessä materiaali kasteltiin kokonaan ja havaittiin, että vihreissä kipsilevyissä dominoi erilainen mikrobilajisto. Kolmessa muussa selvityksessä ei havaittu merkittävää eroa.

Ongelma on, ettei terveysvaikutuksista ole juurikaan tutkimustietoa. Lisäksi uusien ja nykyisten materiaalien pitkäaikaiskäyttäytymisestä sisätiloissa tiedetään vain vähän. Kivirannan mukaan on käytännössä mahdotonta valmistaa materiaaleja niin, ettei ilmassa olisi mitään kemiallista yhdistettä.

– Olisi kuitenkin tavattoman tärkeää selvittää, mitä nykyiset ja uudet rakennusmateriaalit aiheuttavat terveydelle. Se on musta aukko.

Rakennusta pitäisi Kivirannan mukaan tarkastella kokonaisvaltaisesti: miten se on rakennettu, onko rakentamisessa tehty virheitä, pääseekö jostain kosteutta sisään.

– Lisäksi pitäisi tutkia, toimiiko rakennuksen tekniikka eli onko se suunniteltu oikein ja käytetäänkö sitä oikein. Tässä olisi iso tulevaisuuden tutkimusaihe.

Tuoreessa talossa on eniten päästöjä. Kiviranta muistuttaa, että vastavalmistunutta taloa pitäisi “uunittaa” eli lämmittää ja tuulettaa aktiivisesti pari viikkoa. Se haihduttaisi ja työntäisi helposti irtoavat päästöt ulos.

– En tiedä, kuinka paljon tätä tehdään. Tuuletus siirtää samalla pois kosteutta, joka saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka. Muistathan, että asiattomat kommentit poistetaan.

Sisu-kissa ottaa suuhunsa vanhan villasukan. Se on Sisun vauva. Kissa kuljeskelee ympäri asuntoa sukan kanssa ja laskee sen lopuksi maahan. Sitten alkaa laulu.

– Villasukan sisällä on rapiseva kissanlelu. Kun Sisu leikattiin, se alkoi hoitaa sitä kuin vauvaa. Pitkä laulu alkaa aina, kun Sisu laskee villasukan suustaan. En tiedä, mikä se juttu on, kertoo Sisun omistaja Mari Peippo.

Sisun laulua on katsottu ja kuunneltu Facebookissa jo 55 000 kertaa. Mainittakoon, että Sisu on nimestään huolimatta tyttökissa. Oikea sukupuoli selvisi eläinlääkärikäynnillä sen jälkeen, kun Peippo oli pelastanut sen kadulta. Siksi Sisu sai toiseksi nimekseen Sisutar.

Sisu sai oman Facebook-sivun pari vuotta sitten.

– Kun Sisu tuli minulle, aloin jakaa sen kuulumisia omaan Facebookiini ja kissaryhmiin. Tuli ihan hirveästi pyyntöjä, että perusta Sisulle oma sivu.

Sivu lähti elämään omaa elämäänsä. Ensin Sisu sai joitakin kymmeniä seuraajia. Äkkiä heitä oli sata, sitten tuhat. Suosio oli Peipolle yllätys. Se on ollut niin kovaa, että monet ovat halunneet tulla Sisun kotiin katsomaan sitä.

– Heitä oli kymmeniä. Yksi kävi Helsingistä asti. Vedin siihen sitten jossain vaiheessa rajan, kun tulijoita olisi ollut ihan jatkuvasti.

Murtunut katse vei sydämen

Peippo kirjoittaa päivityksiä kissan näkökulmasta. Sivulla esiintyy Sisun lisäksi myös Peipon toinen kissa Viivi. Eivät tosin omasta tahdostaan.

– Ne eivät ole sydänystäviä. On aika yleistä, ettei kaksi tyttökissaa tule toimeen keskenään. Viivi oli tottunut olemaan talon kuningatar, ja Sisu tuli niin yllättäen.

Sisu tuli haminalaisen Peipon elämään talvella 2016. Silloin hän näki kaupasta tullessaan, kuinka pieni takkuinen karvapallo vilahti pihalla seisseen kontin alle. Peippo ei voinut unohtaa pikkukissan murtunutta katsetta. Hän polki monena päivänä pyörällä ympäri Haminaa etsimässä sitä.

Lopulta kissa saatiin loukutettua. Kova pakkanen oli kuitenkin tehnyt tuhojaan. Sisun häntä ja toinen korvalehti menivät kuolioon. Korvalehti putosi, ja hännästä piti leikata puolet pois.

Sisulla oli pitkään terveysongelmia, mutta ne on nyt selätetty. Se viettää tätä nykyä varsin tavallista kissanelämää. Aivan tavallinen kissa se ei kuitenkaan ole.

Murisee kuin koira

Mari Peippo pukee Sisulle joka päivä valjaat ja lähtee sen kanssa ulos. Yleensä kissat ovat valjaissa melko rauhallisia ja haistelevat ympäristöä. Mutta ei Sisu.

– Se vetää minua tuolla pitkin metsiä. Ihan kuin olisi lenkillä koiran kanssa. Sisu myös murisee, jos kuuluu epäilyttäviä ääniä tai askelia.

Sisu on myös hyvin energinen ja mukana kaikessa, mitä Peippo kotona tekee. Se haluaa myös paljon huomiota ja ottaa sen hyvällä tai pahalla.

– Se on tosi mustasukkainen minusta, vaikka yritän antaa molemmille huomiota tasapuolisesti. Se voi olla peruja jostain pentuajoilta, kun se ei hellyyttä saanut.

Päivitysten tekeminen Facebookiin ei ole aina helppoa, mutta onneksi Sisu on hyvin ilmeikäs kissa. Yhdessä kuvassa Sisu seisoo pihalla leijonanharja päässään. Näyttää siltä, kuin se kuvittelisi oikeasti olevansa leijona.

Mari Peippo törmäsi leijonahattuun etsiessään nettikaupasta itselleen kissa-aiheisia vaatteita. Hattu oli kissoille tarkoitettu ja hän ajatteli, että se näyttäisi hauskalta Sisun päässä.

Kun hattu tuli postissa, Peippo yritti ensin laittaa hattua Sisulle sisätiloissa.

– Neiti pyyhkäisi tassulla oitis sen pois. Vein Sisun takapihalle, koska siellä on aina jotain mielenkiintoista tiirattavaa. Sisu suostui pitämään hattua ehkä kymmenen sekuntia, että sain otettua kuvan, Peippo kertoo.

Kuva keräsi nopeasti satoja reaktioita.

Sisu perusti eduskuntavaalien alla Facebookissa myös oman puolueen, jonka ainoa ehdokas se oli. Mäy-puolue ajaa luonnollisesti kissojen etuja.

Sisu ja Viivi saavat myös fyysistä fanipostia. Sisulle sitä tulee enemmän. Ihmiset lähettävät ruokaa, herkkuja ja lahjakortteja eläinkauppoihin.

– Jouluna ja Sisun syntymäpäivinä tulee kortteja. Yllätyslahjoja tulee pitkin vuotta, Mari Peippo kertoo.

Talvella Sisu valitteli Facebook-sivullaan kovia pakkasia. Yksi ihailijoista ompeli sille tassuihin töppöset.

Maailmallakin ihastellaan

Kovimmat fanit ovat eläkeikäisiä naisia, joilla on omiakin kissoja. Sivuprofiilin mukaan muutkin seuraajat ovat aikuisia, sekä naisia että miehiä.

– Seuraajia on myös pitkin Eurooppaa ja jopa Afrikassa. He eivät varmaan edes ymmärrä, mitä kirjoitan.

Sosiaalisessa mediasta on paljon lemmikeille perustettuja tilejä kuten Twitteristä esiintyvät Seppo-koira ja Topi The Dog. Facebookista löytyy myös Martti The Hanhi.

Tilit keräävät tuhansia seuraajia, vaikka sisältö on yksinkertaista: loikoilua, syömistä, ihmiselämän ihmettelyä pilke silmäkulmassa. Mediatutkija Paula Haara Tampereen yliopistosta uskoo, että se juuri on suosion takana.

– Se vastaa samaan tarpeeseen kuin kissavideo-ilmiö. Ihmisen perspektiivistä sisältö ei ole kovin kiinnostavaa eikä varmaan edes ylittäisi julkaisukynnystä, mutta lemmikkitileillä tyhjänpäiväisyys on se pihvi, Haara toteaa.

Vaikuttamispyrkimyksiä

Seuraajat ovat aktiivisia reagoimaan kuviin tai videoihin ja jakamaan niitä. Siksi osa lemmikkitilien ylläpitäjistä yrittää myös vaikuttaa eläimen kautta. Taustalla voi olla ammatillisia, kaupallisia tai ideologisia tavoitteita. Haara on kiinnittänyt huomiota siihen, että poliitikot esittelevät välillä lemmikkejään julkisuudessa.

– Petteri Orpon Pessi-koiralla on ollut oma Facebook-tili, mikä on aika kiinnostavaa. Ihmisiä voi aktivoida ja saada sitoutumaan lemmikin kautta. Kaupallisuus olisi aika päälleliimattua. Itse uskon, että ihmiset arvostavat nimenomaan arkisuutta ja aitoutta.

Orpon Pessi-koiran tili katosi Facebookista vaalien jälkeen.

Järkeään tai arvostelukykyään ihmiset eivät ole menettäneet, vaan todennäköisesti he hakevat eläimistä kevennystä kovien uutisten keskelle ja vastapainoa sosiaalisen median kärkkäälle keskustelukulttuurille. Erilaisen mielipiteen ilmaiseva ihminen teilataan somessa helposti, mutta eläin saa olla hassu ja höhlä ja tyhmäkin.

– On kiinnostavaa, kuinka ihmiset puhuvat eläimelle suoraan. Kielenkäyttö on vähän höpsähtävää ja kommentit hirveän positiivisia ja empaattisia.

Sisällön tuottaminen koiran tai kissan nimissä voi tarjota mielekkäitä haasteita omalle luovuudelle ja teknisille taidoille. Mari Peippo on saanut paljon kiitosta Sisun Facebook-sivusta. Häntä on pyydetty jopa kirjoittamaan Sisusta kirja.

– Käyn itsekin muiden lemmikkien sivuilla, koska ne tuovat tauon päivään ja piristystä elämään. Olen niin henkeen ja vereen kissaihminen, että kaikki kissat ovat ihania.

"Viestitulva on valtava, ja se on ahdistanut minua jo pidemmän aikaa. Kuitenkin tuntuu epäkohteliaalta olla vastaamatta, mutta aina ei vain yksinkertaisesti jaksa. Olen todella väsynyt WhatsAppissa käytävään keskusteluun, sillä sitä on ympäri kellon ja odotetaan, että osallistun, vaikka en todellakaan aina haluaisi. "

Näin luonnehtii 23-vuotias nimimerkki Informaatioähkyssä, joka kertoo kuuluvansa useisiin ryhmäkeskusteluihin niin koulussa kuin perhepiirissä.

Viimeviikkoisessa verkkojoukkoistuksessa kysyimme, millaisiin pikaviestittelyryhmiin lukijamme kuuluvat ja miten he hallitsevat ryhmäkeskustelujensa viestitulvaa. Saimme 190 vastausta. Vastaajat ovat 15–76-vuotiaita.

Jatkuvasti kilkattavat ryhmäkeskustelut stressaavat isoa joukkoa. Paras lääke viestiähkyyn on lukijoidemme mukaan hiljentää keskustelut. Tässä jutussa lainattuja vastauksia on tiivistetty.

Jopa tuhansia viestejä päivittäin

Pikaviestittelyryhmiä luodaan niin työelämän, opiskelujen kuin ihmissuhteiden tarpeisiin. Joillakin viestien määrä pysyy maltillisena, mutta yllättävän monen puhelin kilahtaa tai välähtää viestin merkiksi jopa satoja ja tuhansia kertoja päivässä:

"Minulla on useita kymmeniä kansainvälisiä ryhmiä Hangoutsissa ja Telegrammissa. Viestejä tulee keskimäärin 4000 päivässä." CTHU, 41

"Viestejä tulee 300-500. Jätän niitä lukematta ja vain selailen." ketsuppikuppi, 18

Nimimerkki Lemmings, 36, kertoo, että viestejä tulee vähintään viiden minuutin välein.

– Apua, kuulostaa aika hurjalta, sanoo Jyväskylän yliopiston viestinnän professori Anu Sivunen.

Sivunen tutkii tavoitettavuutta erityisesti työelämässä. Hän vertaa ryhmäviestittelyä hälyisään kahvilaan tai torinkulmaan, jossa ihminen yrittää käydä montaa keskustelua yhtäaikaa.

– Hyvä kysymys on, miten ihmisten huomio jakautuu viesti-ilmoitusten keskellä. Näytölle tulevat ilmoitukset keskeyttävät usein myös kasvokkain tapahtuvan vuorovakutuksen, Sivunen muistuttaa.

"Pää kiehuu yli" viestisotkun keskellä

Ei siis ole ihme, että monen mielestä pikaviestittely häiritsee esimerkiksi työntekoa ja koulutehtäviin keskittymistä. Moni on jo pohtinut viestittelyn rajoittamista:

"Hirveän rasittavia, ahdistavia ja aina läsnäolevia nämä ryhmät. Helpompaa olisi ilman." Viestit ahdistaa, 39

"Tiedän, että päässäni kiehuisi yli, ellen todella tarkkaan harkitsisi kaiken mahdollisen some-sisällön osalta, haluanko nähdä tätä ja jos haluan, niin milloin." Taipale, 32

Ei kukaan normaali ihminen pidä ilmoituksia päällä missään ryhmäkeskustelussa. Elkkus, 20

Pikaviestittelyryhmiä luodaan matalalla kynnyksellä hyvin erilaisiin tarpeisiin. Näin lukijat kertovat meille ryhmistä, joihin he kuuluvat:

"Lasten harrastusryhmät, mm. jääkiekko, jääkiekon peliryhmä, jääkiekon kirppis, jääkiekon kuljetus, VPK, työn teatteri, työn jumpparyhmä, perheryhmä, pari eri sukuryhmää, äiti-sisko-ryhmä, äiti-sisko-täti-ryhmä, lapsuuden kaverit, äiti-ryhmä. Lisäksi monia tapauskohtaisia: synttäri-, rippijuhla-, mökkiretkiryhmät, joissa suunnitellaan tapahtumaa, lahjoja ym." jonnar, 48

"Naapurin kissa kyläilee meillä. Kissaa varten on perustettu keskusteluryhmä." Kissanystävä, 36

"Asun kommuunissa, ja meilläkin on käytössä kaksi eri Telegram-ryhmää: yleinen, johon usein vierailevat kaveritkin saavat liittyä ja Vakavien Asioiden Kanava esim. siivousvuoroista tai raha-asioista sopimista varten." Hilla, 29

Sivusen mukaan eri ryhmien normit vaikuttavat siihen, miten mielekkäänä viestittely koetaan.

– Esimerkiksi se, miten nopeasti pitää vastata, voi lisätä stressiä tietotulvasta. Toisaalta stressin kokemus vähenee, jos viestittely on vain taustalla oleva asia. Sen avulla saa tietoa toisista, mutta viesteihin ei ole pakko vastata, Sivunen sanoo.

Sivusen mukaan ryhmissä roikkumisen taustalla voi olla myös niin kutsuttu FOMO-ilmiö. Lyhenne viittaa englannin kielen sanoihin fear of missing out ja tarkoittaa pelkoa siitä, että jää jostain paitsi.

Apua, kuulostaa aika hurjalta. professori Anu Sivunen

Osa kuitenkin tekee rohkean ratkaisun ja jättäytyy ryhmistä pois:

"Lopetin vuodenvaihteessa kaikkiin ryhmiin kuulumisen, koska koin stressaavana sen, että puhelimen sovelluskuvakkeessa oli jatkuvasti uusien viestien ilmoituksia, vaikka äänet olivat pois. Lisäksi koin stressaavana, että viesteihin olisi odotettiin reagointia. Tämä teki hankalaksi sen, että ryhmiä ei olisi seurannut koko aikaa. Sanoin vaan kylmästi yksi päivä kaikille, että poistin kaikki ryhmät, turha loukkaantua. Sukulaisryhmissä oli silti pientä loukkaantumista." Nainen 39

"Kyllästyin siihen jatkuvaan piippaamiseen ja siihen, että kun tavataan oikeasti, niin ei olekaan mitään kuulumisia kerrottavana. Kaikki on viestitelty reaaliajassa. Hylkäsin älypuhelimen ja ostin sellaisen johon voi lähettää vain sms-viestejä. " epä-älypuhelimen omistaja, 31

Älypuhelinsukupolvi puolestaan pitää viestitulvaa normaalina asiana, joka on tätä aikaa ja johon on tarjolla helppo ratkaisu:

"En tiedä ketään ikäistäni, joka ei olisi mykistänyt ryhmiä. Välillä turhauttaa, kun vanhemmat ihmiset vauhkoavat tällaisista asioista. Jopa huvittaa, että tästä piti tehdä artikkeli, koska ei kukaan normaali ihminen pidä ilmoituksia päällä missään ryhmäkeskustelussa." Elkkus, 20

Työn ja vapaa-ajan raja häilyy

Moni vastaaja kertoi, että viestittelyissä harvoin on mitään niin tärkeää, että niitä pitäisi aktiivisesti seurata. Pikaviestittelyryhmiä luodaan kuitenkin myös työn ja luottamustoimien ympärille, jolloin oletuksena on, että osallistujat seuraavat keskustelua.

Muutama vastaaja piti pikaviestittelyryhmiä hyvinä keinoina pysyä kärryillä työasioista. Iso enemmistö kuitenkin korosti, että jatkuva tavoitettavuus on ahdistavaa.

"Turhia viestejä tulee joka päivä kymmenittäin. Viestejä ei kehtaa jättää lukematta, kun sitäkin jotkut kyttäävät. Kerran viikossa jollain on jotain tähdellistä asiaa. Tavoitettavuudesta on tullut riesa, ei etu." äkäinen setämies, 44

Professori Anu Sivunen kuvaa ilmiötä autonomian paradoksina. Nykypäivän tietointensiivisessä työssä meillä ihmisillä on mahdollisuus itse suunnitella ja tehdä työtämme niin kuin haluamme, mutta sen myötä me joudumme olemaan tavoitettavissa jatkuvasti.

– Se on ikään kuin autonomian hinta. Itse asiassa ihmiset ovat todella liimautuneita puhelimeen, koska eivät ole tekemisissä kasvokkain. Samaa voi ajatella vapaa-ajan suhteista. Teknologia mahdollistaa yhteydenpidon, kun ei muutoin ole mahdollista olla tekemisissä. On tärkeää olla jatkuvasti saavutettavissa, Sivunen luonnehtii.

Aina työpaikan pikaviestittelyryhmissä ei pitäydytä työasioissa:

"Olen ainoa, joka ei kuulu firman aluekonttorin Whatsapp-ryhmään. Ei kiinnosta illanviettojen ja kännisekoilujen raportointi. " epsome, ikää sopivasti

Naapurin kissa kyläilee meillä. Kissaa varten on perustettu keskusteluryhmä. Kissanystävä, 36

Sivunen pitää tärkeänä, että erityisesti työpaikan viestittelyryhmissä sovitaan selkeistä säännöistä. Tärkeää on miettiä esimerkiksi, milloin viestejä saa lähettää, mistä aihepiireistä ja miten nopeasti niihin pitää reagoida.

Aina säännöt eivät ole selkeitä. Näin nimimerkki Tapani, 26, pohdiskelee työpaikkojen pikaviestittelyä:

"Siitä on vähän ristiriitaisia tunteita, että miten hyvin ihmiset ymmärtävät vapaa-ajan arvokkuuden. Siitä ei onneksi tule juuri koskaan sanomista, jos jättää työviesteihin vastaamisen seuraavaan työpäivään, mutta välillä taas pomoporras lähettelee tärkeitä viestejä selkeästi työajan ulkopuolella. Tämä on huono juttu kahdesta syystä: jotain tärkeää voi hukkua viestien massaan, jos sitä ei heti lue. Toinen syy on se, että mielestäni johtajien tulisi omilla viestittelyn ajankohdillaan ohjata toimintaa siihen suuntaan, että töitä tehdään työajalla ja vapaa on vapaata. Samaten se, että pomoportaan suusta usein kaikkien kuullen tulee kehuja siitä, että joku yksittäinen työntekijä niin hienosti hoitaa asiakkaiden tarpeita kellon ympäri nopealla reagoinnillaan. Mielestäni tämä on erittäin väärä sanoma, luo muillekin sellaista oloa, että on oltava jatkuvassa päivystysvalmiudessa." Tapani, 26

Aseta omat rajasi: lukijoiden 10 vinkkiä

Vain harva vastaaja kertoo, että ryhmissä on sovittu suoranaisia pelisääntöjä. Jos sääntöjä on sovittu, ykkösnyrkkisääntö on "ei spämmiä".

19-vuotias nimimerkki Matti kertoo vastaanottavansa tavallisena päivänä jopa tuhat viestiä erilaisista luottamustoimi-, harrastus- ja opintoryhmistä. Ryhmissä on sovittu joitakin yhteisiä sääntöjä:

"Virallisissa ryhmissä voidaan esimerkiksi sopia, milloin viestejä voidaan lähettää. Eräässä hallituksessa vaihdoimme jopa sovellusta Slackiin, jotta tärkeät viestit olisi löydettävissä helpommin ja jotta öisin ei tulisi ilmoituksia uusista viesteistä. "

Osa vastaajista kirjoittaa, että säännöille olisi kyllä tarvetta. Osa taas korostaa, että vastuu on jokaisella itsellään:

"Miksi sääntöjä pitäisi sopia ryhmän kesken?! Olen aikuinen ihminen, ja vastaan itse somenkäytöstäni sen sijaan, että odotan muiden huolehtivan, koska voivat lähettää minulle viestejä." Somemummo, 37

"Mielestäni ei ole oikein, että jonkun teknisen kyvyttömyyden takia toiset joutuvat pohtimaan omaa viestintäänsä. Nykypäivänä oman saavutettavuutensa hallinta on tehty niin helposti, että on oma syy jos herää öisin viesteihin tai kännykkä värisee jatkuvasti." N, 24

Vastaajilla on kuitenkin hyviä vinkkejä siihen, miten omaa viestiähkyä voi välttää. Kokosimme niistä vinkkilistan:

1. Poista viesti-ilmoitukset käytöstä. Näin puhelin ei vilku ja kilkata jatkuvasti.
2. Aseta puhelimeen yöajaksi automaattinen Älä häiritse -tila, jolloin viestit eivät tule läpi. Voit myös asettaa puhelimen lentotilaan.
3. Poista viestittelysovellukset aloitusnäytöltä ja vie ne puhelimeesi pidemmän polun taakse. Näin et päädy selailemaan viestejä puolivahingossa.
4. Aseta omat rajasi. Älä vastaa viesteihin iltayhdeksän jälkeen. Älä lue vapaa-ajan viestejä työpäivän aikana. Älä lue työviestejä vapaa-ajalla.
5. Tee selväksi myös muille ryhmän jäsenille, ettet ole tavoitettavissa jatkuvasti. Kerro, miten sinut voi tavoittaa hätätilanteessa.
6. Keskustele ryhmässä, voisitteko siirtää työhön ja luottamustoimiin liittyvät keskustelut pois niistä sovelluksista, jotka ovat käytössäsi myös vapaa-ajalla (esimerkiksi WhatsAppista Slackiin). Sopikaa, miten usein luottamustoimiin ja työhön liittyvät viestit pitää katsoa.
7. Jos ryhmä on alun perin perustettu tärkeään tarkoitukseen, sopikaa, ettei ryhmään saa spämmätä mitään turhaa. Tärkeä tieto hukkuu helposti hymiöiden, meemien, linkkien ja ääniviestien keskelle.
8. Jos tärkeässä ryhmässä viestitellään monesta tärkeästä asiasta, hajauttakaa ryhmä pienempiin ryhmiin, jotka pitäytyvät tiukasti aiheessa.
9. Käyttäkää pingaus-toimintoa. Sen avulla voit osoittaa isossakin keskustelussa yksittäisen viestin tietylle henkilöllle.
10. Jätä ne ryhmät, joihin et halua kuulua. Kerro ryhmässä, miksi et halua ryhmässä ja miten sinut tarvittaessa tavoittaa.

Hussein al-Taeen kirjoitusten mukaan Yhdysvallat ja Israel toimivat yhteistyössä äärijärjestö Isisin kanssa

Kansanedustajaksi valitun Hussein al-Taeen (sd.) kirjoitukset Facebookissa eroavat selkeästi linjasta, jolla hän on julkisuudessa viimeisimmän lähes viiden vuoden ajan kommentoinut terrorismia ja Lähi-idän tilannetta. Hän oli jo aloittanut konfliktinratkaisujärjestö CMI:n työntekijänä syksyllä 2014, kun eräässä Facebook-ryhmässä oli keskustelua Ruotsin aikeesta tunnustaa Palestiinan valtio.

– Nyt siis alkaa lähtölaskenta siitä, miten Ruotsiin vaihdetaan hallitus + alkaa Tukholmassa tai Malmössä todennäköisesti räjähtelemään. Mossad ei antaisi tätä Ruotsille anteeksi, koskaan, al-Taee kirjoittaa viitaten Israelin tiedustelupalvelun toimintaan.

Tämä ja monet muut päivitykset olivat yhä torstaina nähtävillä Facebook-ryhmässä Uutisryhmä: Gazan sota - Lähi-idän tilanne - uutisseuranta. Ryhmän ylläpitäjiin kuuluu Janus Putkonen, joka vuonna 2014 toimi Verkkomedia.org-julkaisun päätoimittajana. Ryhmän kuvauksessa kerrotaan nyt, että "Täältä leviävät uutislinkit, keskustelut ja vinkit Verkkomedia.org uutispalvelulle". Myös al-Taee toimi aiemmin ryhmän ylläpitäjänä.

Vantaalainen al-Taee valittiin eduskuntaan SDP:n listalta Uudeltamaalta, jossa vaalien ensikertalainen sai yli 4 000 ääntä. Hän mainosti kampanjassaan olevansa konfliktinratkaisun ammattilainen ja käyvänsä jatkuvasti asiantuntijana kuultavana eduskunnassa ja ministeriöissä.

Al-Taee ei kiistä yhä löytyviä kommentteja

Paljolti politiikan aiheisiin keskittynyt Verkkomedia.org-sivusto kuvasi itseään lännen valtamedian haastajaksi. Artikkeleissaan sivusto piti esillä esimerkiksi Venäjä-myönteisiä ja rokotekriittisiä kantoja, mutta Israelin ja Yhdysvaltojen toimintaa sivusto kritisoi jatkuvasti. Myös al-Taeen suosimassa Facebook-ryhmässä on nähtävissä selkeät jakolinjat. Yhdysvaltojen, Israelin ja äärijärjestö Isisin katsotaan olevan Lähi-idän väkivaltaisuuksien takana ja jopa yhteistyössä keskenään, kun taas Iran, Venäjä ja palestiinalaiset ovat hyvien puolella.

Myös al-Taeen kirjoituksissa vihjaillaan Israelin ja Yhdysvaltojen kouluttaneen Isis-terroristeja. Syyskuussa 2014 ryhmässä harmiteltiin Isisin johtajan Abu Bakr al-Baghdadin selviytymistä Yhdysvaltojen iskusta.

– ...Sitäpaitsi Lähi-Idän terrorismista on vastuussa radikalismi ja lännen aseistus ja koulutus. Ei ne omia poikiaan tapa, ellei käytä ensin loppuun, al-Taee kirjoitti vastauksessaan.

Hän myös jakoi syyskuussa 2014 jutun, jonka mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad koulutti sotilaallisesti al-Baghdadia vuoden ajan. Lisäksi al-Taee vertaa toistuvasti Israelin ja Isisin toimintaa. Kirjoitusvirheet ovat alkuperäisissä päivityksissä.

– ...Enkä itse näe suurta eroa Israelin valtion ja ISIkSen välillä, toinen on valloittajana paljon nuorempi. Molemmissa tapauksessa alueelle on hyökännyt joukko miehiä lännen tukemina valtaamaan alkuperäisväestöltä "heille historiallisesti kuulumia alueita" ja ovat rakentaneet "valtion", jota nyt yrittävät puolustaa. Kumpikin rekrytoi nuoria miehiä ja naisia ympärimaailmaa asiansa edistämiseksi. ISkSen riveissä on yhtä monta kansallisuutta kuin Israelia perustettaessa, al-Taee kirjoitti lokakuun lopulla 2014 Facebook-ryhmässä Moderni Lähi-itä.

Nyt Al-Taee haluaa pyytää anteeksi. Hän ei kiistä avoimista Facebook-ryhmistä yhä löytyvien kommenttien aitoutta.

– Haluan pyytää anteeksi sitä, että olen rinnastanut Israelin ja Isisin, koska se kommentti on yksiselitteisesti typerä eikä millään tavalla edusta omaa ajatteluani tai arvomaailmaani, al-Taee sanoo STT:lle.

Keskustelua Janus Putkosen kanssa

Al-Taee kommentoi ryhmässä toistuvasti Janus Putkosen ryhmään linkkaamia Verkkomedian kirjoituksia. Al-Taee ei epäile lähteen luotettavuutta vaan joko kommentoi Putkosen jakamia kirjoituksia tai tykkää niistä.

– En ole ihan varma, tiedänkö nytkään, kuka Janus Putkonen on, mutta en allekirjoita hänen ajatuksiaan. Koen hänen ajattelumaailmansa hyvin ongelmallisena ja vastenmielisenä. Kun henkilökohtaisesti aloin näkemään Venäjä-mielistä ajattelua, niin en lähtenyt sellaiseen mukaan ja poistuin näistä ryhmistä, al-Taee sanoi STT:lle torstaina.

Putkonen joutui maaliskuussa Ukrainan pakotelistalle. Hän oli toiminut Venäjän tukemien vallanpitäjien hyväksymänä vaalitarkkailijana vaaleissa, jotka järjestettiin marraskuussa niin kutsutuissa kansantasavalloissa Itä-Ukrainassa. Hän on myös toiminut siellä lehdistökeskuksen päällikkönä.

CMI: Kyse yksityisajattelusta

Irakista pakolaisena Suomeen tullut al-Taee aloitti työskentelyn suomalaisessa konfliktinratkaisujärjestössä Crisis Management Initiativessä syyskuussa 2014. Vuonna 2015 hän nousi suomalaismedioiden vakiokommentaattoriksi, joka analysoi Isisin hirmuhallintoa Irakissa ja Syyriassa sekä äärijärjestön Euroopassa tekemiä iskuja. Lisäksi hän arvioi Irakista Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden tilannetta. CMI ei halunnut torstaina antaa al-Taeen kirjoituksista haastattelua STT:lle.

– Kyse on Hussein al-Taeen yksityisajattelusta, eivätkä kommentit edusta CMI:n kantoja, CMI:n viestinnästä vastattiin torstaina sähköpostilla.

Al-Taee sanoo, että kirjoituksia ei ole ikinä käyty CMI:n kanssa läpi. Hän kuitenkin korostaa, että suojelupoliisi tekee jokaiselle CMI:n työntekijälle laajan turvallisuusselvityksen ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Näiden avoimissa ryhmissä olevien al-Taeen kirjoitusten lisäksi STT on syksyn ja talven aikana pyrkinyt selvittämään saamiaan ja myöhemmin verkossa levinneiden jyrkkää kieltä vähemmistöistä sisältävien kuvakaappausten todenmukaisuutta, mutta ei ole pystynyt niitä todentamaan. Kuvakaappaukset on väitetysti otettu vuonna 2015.

STT kysyi näiden kuvakaappausten aitoudesta Al-Taeelta ensimmäisen kerran marraskuussa. Hän kutsui tuolloin asiaa "mustamaalausyritykseksi". CMI oli tuolloin STT:hen yhteydessä ja kiisti kuvakaappausten aitouden. STT on kevään aikana ollut muutamiin kuvakaappauksissa kirjoittaviin henkilöihin yhteydessä, ja myös he ovat sanoneet kuvakaappausten olevan väärennettyjä.

– En näitäkään kaikkia lähde kuitenkaan kiistämään, kun en voi olla varma. Nuorempana olin turhautunut ja kiukkuinen. Minun tapani poistaa pahaa oloani oli lähteä rakentamaan rauhaa, al-Taee sanoo nyt STT:lle.

STT tavoitteli torstaina al-Taeeta kommentoimaan avoimista Facebook-ryhmistä löytyviä kirjoituksia. STT lähetti myös al-Taeen pyynnöstä tällä viikolla otetut kuvakaappaukset hänelle nähtäväksi. Yhteydenoton jälkeen hän kirjoitti Facebookiin, että hän tunnistaa osan kirjoituksista omikseen, mutta sanoi myös, ettei tunnista kaikkia vanhempia päivityksiä omikseen. Hän myös täsmensi STT:lle, että ei pysty muistamaan kaikkia vanhoja Facebook-päivityksiään, joten hän ei pysty varmasti sanomaan jyrkkää kieltä vähemmistöistä sisältävien kuvakaappausten aitoudesta.

Al-Taee sanoo, että hän ei ole keskustellut vanhoista kirjoituksistaan SDP:n kanssa.

Rökäletappio eduskuntavaaleissa leikkaa keskustan puoluetukea miljoonilla

Keskustan historiallisen huono tulos eduskuntavaaleissa pakottaa puolueen kovalle kulukuurille. Keskusta menetti vaaleissa 18 kansanedustajapaikkaa, joten puolueelle maksettava puoluetuki vähenee yli 2,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Vaalien voittajat SDP, vihreät ja vasemmistoliitto puolestaan kasvattavat tukipottiaan roimasti.

Siirtotyöläiset puurtavat Qatarin stadion-rakennustyömailla

Qataria on arvosteltu vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoja rakentavien siirtotyöntekijöiden huonosta kohtelusta. Nyt he kertovat Ylelle arjestaan harvinaisessa haastattelussa. Olosuhteet ovat karut, kuumuus piinaa, lääkäriin on vaikea päästä – ja koti-ikäväkin vaivaa.

Neljä tarinaa työssäkäyvien luottokorttikierteestä

Myös työssäkäyvillä voi olla vaikea päästä luottokorttilaskuista pysyvästi eroon, vaikka niitä lyhentäisikin. Tuskaa lisää luottokorttien lisäksi erilaiset osamaksut, luottolimiitit ja kulutusluotot. Pahimmillaan laskut voivat johtaa velkaantumiseen ja luottotietojen menetykseen. Yle kertoo neljän vaikeuksissa painivan ihmisen tarinan.

Sää viilenee aavistuksen

Perjantai on hieman edellisiä päiviä viileämpi. Pilvisyys lisääntyy, kun lännestä lähestyy säärintama. Etelässä lämpötila on 15 asteen molemmin puolin ja pohjoisessa lämpötila kohoaa päivällä parhaimmillaan 10 asteeseeen. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Monta tietä pyhäksi

Vihdoinkin se tapahtui: Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi on yksimielisesti hyväksynyt Suomen ortodoksisen kirkon aloitteen skeemaigumeni Johanneksen ja Johannes Karhapään liittämisestä pyhien joukkoon nimillä Pyhittäjä Johannes Valamolainen ja Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen.

Pyhä vastaa läntisen katolisen kirkon käsitettä pyhimys ja tiet nimitykseen ovat pitkiä ja joskus kiemuraisia.

Viime vaiheessa ortodoksisen kirkon piispainkokous asetti jo huhtikuussa 2014 työryhmän selvittämään, löytyykö Suomessa eläneiden joukosta pyhiä.

Piispainkokous myös vahvisti myöhemmin samana vuonna myös perusteet, joilla pyhiä etsittiin.

”Hän on saanut aikaan suuren positiivisen muutoksen, jota voidaan kutsua ihmeeksi. Henkilö tekee yleisesti ihmeteltävää hyvää. Henkilö luo lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla pysyvästi hyvää. Pyhä on kärsinyt marttyyrikuoleman tai osoittanut kestävyyttä ankarassa vainossa.”

Pyhien etsintä saatiin päätökseen helmikuussa 2016.

Sadan vuoden ajalta löytyi kahdeksan mahdollista henkilöä, joista päädyttiin kahteen.

Katolisen kirkon vaatimusten eli marttyyrikuoleman ja ihmeiden tekemisen lisäksi itäisen kirkon pyhyyden kriteereihin kuului muutakin, myös se, että ”henkilön muisto on säilynyt kristittyjen piirissä, muodostunut pysyväksi ja kunnioitusta herättäväksi. Kirkko pitää saavutuksia esimerkillisinä ja pyhää niiden vuoksi esirukoilijana”.

– Molemmat pyhät ovat olleet Suomessa ja myös muualla hyvin kunnioitettuja ja jääneet ihmisten mieliin. Jumala nostaa näin joskus pyhiä ihmisiä esille tällä tavalla, sanoo Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei.

Tätä kuvaa hyvin se, että vaikka molemmat Johannekset eivät ole tähän mennessä olleet virallisesti pyhien joukossa, on skeemaigumeni Johanneksen puolesta toimitettu muistopalveluksia jo kuusikymmentä vuotta ja Johannes Karhapään puolesta sata vuotta.

Vaikka nimitys tehtiin jo marraskuussa, virallisesti heidät liitetään pyhien joukkoon eli kanonisoidaan jumalanpalveluksissa touko- kesäkuun vaihteessa.

Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen

Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen eli Ivan Vasilinpoika Karhapää syntyi heinäkuun 13. päivänä vuonna 1884 Joensuun ja Ilomantsin välillä sijaitsevassa Sonkajanrannassa.

Johannes omaksui jo nuorena syvän ortodoksisen vakaumuksen ja hänestä kasvoi aikalaiskuvausten mukaan lempeä ja hyväntahtoinen, mutta määrätietoinen ja komeasta ulkomuodostaan tunnettu nuori mies, joka oli kaiken lisäksi myös hyvä puhuja.

Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Suomen suuriruhtinaskunnassa elettiin tuolloin kiihkeää murroskautta. Ortodoksien asema oli hankala, sillä kirkon usko liitettiin usein venäläisuhkaan.

Johannes oli kotipaikkakunnallaan Ilomantsissa merkittävä sivistystyön edistäjä, jonka toiminta herätti "ryssänuskon" levittäjänä vihaa suomalaisissa nationalisteissa. Sisällissodan alla Johannesta alettiin nimitellä yhä kiivaammin sekä tsaarivallan kätyriksi ja nuuskijaksi että bolsevikiksi.

Sekavissa olosuhteissa pidätetty Johannes kuljetettiin vuoden 1918 huhtikuun taitteessa muiden vangittujen kanssa Joensuun Siilaisten kaupunginosaan, jossa heidät teloitettiin.

Surmattavat komennettiin riviin ja viisi teloittajaa ampuivat yhteislaukauksen.

Perimätiedon mukaan Johannes ei saanut surmaansa heti, minkä vuoksi ammuttiin uusi yhteislaukaus.

Tämän jälkeen ammuttiin luultavasti varmistuslaukaus lähietäisyydeltä.

Johannes oli kuollessaan 33-vuotias.

Herjapuheet ja kirjoitukset Johannesta vastaan jatkuivat vielä teloituksen jälkeenkin. Johanneksen hautaan kohdistui ilkivaltaa ja hautakivi heitettiin kahdesti järveen. Lopulta kivi valettiin sementtijalustaan.

Pyhittäjä Johannes Valamolainen

Ivan Aleksejevitš Aleksejev, josta myöhemmin tuli skeemaigumeni Johannes, syntyi Tverin läänissä 14. helmikuuta vuonna 1873 pienessä Gubka-nimisessä kylässä.

Ivan-pojan kotitalo sijaitsi kylän toisten talojen rintamassa päätyikkunat tilavalle keskusaukiolle päin. Gubka oli pieni venäläinen kylä, aivan tavallinen, elämältään ja hengeltään samankaltainen lukemattomien pienten venäläisten kylien joukossa.

Valamon luostari puolestaan eli 1900-luvun alussa ulkoisen suuruuden aikaa. Luostarin asukkaiden väkiluku munkkeineen, noviiseineen ja harrastajineen nousi peräti tuhanteen neljäänsataan. Tähän suureen perheeseen liittyi myös Ivan Aleksejev.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous ja Suomen valtion itsenäistyminen sulkivat rajan itään, ja samalla loppuivat kaikki yhteydet Venäjän kirkkoon. Valamon luostari jäi yksin kamppailemaan saarelleen, mutta toisin kuin Venäjän luostareita sitä ei suljettu eikä vainottu.

Isä Johannes määrättiin muutamaksi vuodeksi luostarin johtajaksi Petsamoon, josta hän palasi Vanhaan Valamoon, jonka veljeskunta vietiin talvisodan pommitusten tieltä evakkoon. Koti löytyi lopulta Heinävedeltä, uudesta Valamosta.

Vaikka Uusi Valamo oli vain häivähdys menetetystä luostarista, mieltyi isä Johannes paikkaan, sen luonnonkauneuteen ja rauhaan.

Erityisen merkittävä asema skeemaigumenilla oli Suomen ja Venäjän valtakunnan välille kumpaankin suuntaan muuttaneiden ihmisten keskuudessa, koska varsinkin Venäjän vallankumouksen jälkeen nämä ihmiset jäivät kielellisesti ja kulttuurillisesti omaksi, syrjäytetyksi ryhmäkseen Suomessa, ja isä Johannes itse oli myös osa heitä. Tämän väestön jälkeläiset muodostavat tänään osan Suomen ortodokseista.

Lopulta skeemaigumeni Johannes varttui merkittäväksi ja Suomen kirkossa aivan poikkeukselliseksi ohjaajavanhukseksi, jonka luo tultiin kaukaakin kuulemaan lohdutuksen sanoja ja neuvoja elämään.

Isä Johanneksen lohdutuskirjeet julkaistiin jo hänen elinaikanaan. Sittemmin hänen kirjekokoelmansa on käännetty useille kielille ja Valamon vanhuksesta on tullut suuresti kunnioitettu, jopa käsite.

Hänen rippilapsiaan oli muun muassa kirjailija Tito Colliander. Hänen poikansa, isä Sergius Colliander, tapasi Johanneksen lapsuudessaan monesti.

– Hän oli ensimmäinen ihminen, joka otti minulta vastaan synnintunnustuksen kun olin seitsemän vuotias, kertoo isä Sergius.

– Hänellä oli isot kädet ja ruumiilliseen työhön tottuneen jäntevä olemus. Hän oli turvallinen ja kohteli minua aina lempeästi.

– Minun mielessäni ei koskaan ole ollut epäilystä, etteikö hän kuulu laskettavaksi pyhien joukkoon. Sillä, että se tapahtuu vasta nyt, ei ikuisuus-perspektiivin kannalta ole mitään merkitystä.

Skeemaigumeni Johannes kuoli Uuden Valamon luostarissa 84 vuoden ikäisenä 1958 elettyään luostarielämää lähes 60 vuotta.

Pyhäinjäännökset ja haudastanosto

Pyhittäjä Johanneksen kanonisointi tapahtuu Valamon kirkossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Tähän liittyvät juhlalliset jumalanpalvelukset ja monet rituaalit.

Sitä ennen luostarissa odotetaan aluehallintovirastolta lupaa tulevan pyhän haudan avaamiseksi. Tarkoitus on nostaa haudasta reliikit eli pyhäinjäännökset.

– Tämä on ensimmäinen avaaminen ja nostaminen Suomen tasavallan aikana ja meille hyvin merkityksellinen, sanoo arkkimandriitta Sergei.

– Sieltä löytyy todennäköisesti jotain luita, jotka puhdistetaan valkoviinin ja veden sekoituksella ja sitten vielä huuhdotaan huolella ruusuvedellä ja vedellä. Valkoviiniä käytetään siksi, että luut eivät tummuisi. Sitten luut kuivataan ja asetellaan tekeillä olevaan puiseen ja koristeltuun reliikkiarkkuun.

– Jos luita ei löytyisi, niin meillä on myös Pyhittäjän käyttämiä munkin vaatteita, jotka ovat niin sanottuja kosketus-reliikkejä ja myös pyhiä ja meille arvokkaita.

Pyhittäjä Johannes Valamolaisesta on myös tekeillä ikoni, jonka prototyyppiä maalaa parhaillaan Kuopion ja Karjalan piispa, metropoliitta Arseni.

Valamon luostariin on myös tulossa muistohuone.

Rukoiltavasta rukoilijaksi

Suomen ortodoksinen kirkko on ollut autonominen jo 1900-luvun alusta. Uudet, pitkään odotetut omat pyhät ovat kirkolle osoitus, että oma yhteisö on elävä ja toimiva.

Nimitykset ovat myös kunnianosoitus koko Suomelle uskotokunnasta riippumatta.

– Pyhä henki vaikuttaa myös pyhien esimerkkien kautta, toteaa arkkimandriitta Sergei.

Kun pyhäksi julistaminen eli kanonisointi on virallisesti suoritettu, uusien pyhien nimet liitetään kirkossa luettaviin jumalanpalvelusteksteihin.

Siihen asti heidän puolestaan rukoillaan, sen jälkeen he ortodoksisen uskon mukaan muuttuvat taivaallisiksi esirukoilijoiksi ja heitä voi pyytää rukoilemaan meidän puolestamme.

Sanan kaiku kuuluu silloin kirkkorakennuksia kauemmaksi.

Pohjanmaalla Vöyrin kunnassa kuoli torstai-iltana suuren sikalarakennuksen palossa arviolta yli 1200 sikaa.

Pelastetuksi arvioitiin saadun noin 250 sikaa. Sikalarakennus oli kooltaan 3900 neliötä.

Päivystävän palomestarin Sakari Innasen mukaan palo on saatu sammutettua ja raivaustyöt ovat käynnissä.

– Ensimmäisen sammutusyksikön tullessa paikalle, oli rakennuksesta jo puolet ilmiliekeissä.

Vaasan hätäkeskus oli saanut ilmoituksen palosta ohikulkijalta puoli yhdeksän aikaan illalla ja sammutustyöt kestivät kaksi tuntia.

Päivystävä palomestari arvioi, että sikalapalon taloudelliset vahingot ovat mittavat.

Palon syttymissyystä ei ole tietoa. Palo uhkasi levitä muihin rakennuksiin, mutta leviäminen saatiin estettyä. Sikalan vieressä on asuinrakennus ja konehalli.

Päivystävän palomestarin Sakari Innasen mukaan syttymisyyn tutkinta aloitetaan perjantaina aamulla.

Yhdysvalloissa julkaistiin torstaina lyhennetty versio erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan loppuraportista.

Tästä raportissa on kyse:

• Mueller selvitti muun muassa sitä, vehkeilikö presidentti Donald Trump Venäjän kanssa voittaakseen vuoden 2016 vaalit. Lisäksi selvitettiin, yrittikö Trump estää oikeuden toimintaa, kun hän erotti FBI:n johtajan James Comeyn vuonna 2017.
• Mueller sai tutkintansa päätökseen viime kuussa, ja oikeusministeri William Barr julkaisi tuolloin hänen loppuraportistaan muutaman sivun tiivistelmän.
• Tiivistelmässä todettiin, ettei Muellerin tutkinta löytänyt todisteita presidentti Trumpin vehkeilystä venäläisten kanssa. Barrin mukaan Mueller ei sen sijaan ottanut kantaa siihen, oliko Trump syyllistynyt oikeuden estämiseen.

01.25 Presidentti Donald Trump kirjoittaa Twitterissä, että hänellä olisi ollut oikeus erottaa kaikki, myös erikoissyyttäjä Robert Mueller, jos hän olisi halunnut. Trump kuitenkin kertoo päättäneensä toisin.

01.05 Uutistoimisto Reuters kertoo, että joillekin kongressin jäsenille annetaan mahdollisuus tutustua Muellerin raportin julkisuudelta salassa pidettyyn versioon ensi viikolla. AP:n mukaan kyseessä on vähemmän karsittu versio. Oikeusministeriö tarjoaa mahdollisuuden tutustua tuohon raporttiin puolueiden johtohahmoille sekä oikeus- ja tiedustelukomiteoille. Tässä versiossa tulee olemaan salaiseksi luokiteltua tietoa sekä materiaalia, joka sisältää yksityishenkilöitä, joita ei ole syytetty mistään. Versio tulee olemaan luettavana turvahuoneissa oikeusministeriössä ja kongressissa.

22:20 Uutiskanava CNN listannut seitsemän avainkohtaa Muellerin Venäjä-raportista:

1. Trumpin kampanjaväki toivoi saavansa apua Venäjältä, mutta ei syyllistynyt salaliittoon.
2. Trump pyysi raportin mukaan vaalikampanjansa aikana toistuvasti alaisiaan etsimään käsiinsä Hillary Clintonin kadonneet sähköpostit. Asian on muun muassa vahvistanut Trumpin entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Flynn.
3. Raportti ei sisällä lopullista johtopäätöstä siitä, syyllistyikö Trump oikeudenkäytön estämiseen Venäjä-tutkinnassa.
4. Trumpin yritykset vaikuttaa tutkintaan epäonnistuivat pääosin siksi, että hänen alaisensa kieltäytyivät tottelemasta tämän käskyjä.
5. Raportin mukaan Trump oli kauhuissaan kuullessaan erikoissyyttäjän nimittämisestä: "Hyvä jumala. Tämä on kauheaa. Tämä on presidenttikauteni loppu. Olen kusessa."
6. Muellerin mukaan kongressi voi edelleen todeta Trumpin syylliseksi oikeudenkäytön estämiseen.
7. Mueller päätti, että on todisteita siitä, että Donald Trump Jr rikkoi kampanjalakeja tavatessaan venäläisiä Trump Towerissa. Ei voida kuitenkaan todistaa, että hän oliis rikkonut lakeja tahallisesti.

21:18 Mueller raportissaan: Trump ei onnistunut häiritsemään oikeutta, koska hänen alaisensa kieltäytyivät noudattamasta hänen määräyksiään.

21:11 Edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi katsoo Muellerin raportin viittaavan siihen, että presidentti Trump pyrki estämään oikeudenkäytön Venäjä-tutkinnassa.

Pelosin mukaan oikeusministeri William Barrin esittämä tulkinta asiasta eroaa Robert Muellerin raportin tekemästä johtopäätöksestä.

Mitä seuraavaksi: Raportista vaaliase, nouseeko virkarikossyyte sittenkin esiin?

20:26 Uutistoimisto Reuters listaa mahdollisia tulevia askelmia ja raportin vaikutuksia. Seuraavat presidentinvaalit ovat jo ensi vuonna, ja Reuters arvioi, että Trump saattaa yrittää hyödyntää raporttia kampanjassaan. Se voisi innoittaa hänen tukijoitaan.

Muita tutkimuksiakin on meneillään. New Yorkissa liittovaltion syyttäjät tutkivat Trumpin liiketoimia. Tämä tutkimus on Muellerista riippumaton.

Reuters pohtii myös, voiko virkarikossyyte nousta sittenkin esiin. Muellerin raportissa on yksityiskohtia, jotka saattavat muuttaa demokraattien mielen. Kovin todennäköiseltä syyte ei silti näytä.

Lisää keskustelua varmaan syntyy myös raportin mustatuista kohdista. Edustajainhuoneen lakivaliokunta saattaa lakiteitse vaatia koko raporttia nähtäväkseen. Epäselvää on, suostuisiko oikeusministeriö.

Todistuksia tulossa. Oikeusministeri Barrin on määrä todistaa lakivaliokunnalle toukokuun 2. päivä. Muellerin mahdollinen todistus on Barrin jälkeen.

Lisää raportteja. Republikaanivoittoisen senaatin tiedusteluvaliokunnan samaista Venäjän vaalivaikuttamista koskeva raportti on vielä julkaisematta. Sitä odotellaan myöhemmin tänä vuonna.

(Ja vielä toimituksesta väliterveisiä: vaihdamme täällä vuoroa, tämän seurannan puikkoihin hyppää nyt ulkomaantoimittaja Inka Haukka. Minna kiittää seurasta!)

Kirjeenvaihtajan arvio: Trumpille erävoitto, äänestäjillä myös muita mietteitä

19:53 Tässä vähän lisää ensianalyysiä kirjeenvaihtajaltamme Mika Hentuselta Washingtonista: "Trump otti erävoiton tässä, koska raportin keskeinen kysymys oli se, oliko hän salaliitossa venäläisten kanssa vai ei ja siitä Mueller ei 448-sivuisessa raportissa löydä viitteitä. Hän jättää avoimeksi sen, onko kongressi eri mieltä.

Muellerin raportti poikii uusia tutkmuksia, mutta kuinka vakavia ne Trumpin kannalta on, on epäselvää. Demokraattien edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi sanoi jo useita viikkoja sitten, ettei hänen mielestään Trumpia kannata lähteä viemään valtakunnanoikeuteen. Vaalit ovat jo vuoden kuluttua.

Huomionarvoisaa on myös se, että tavallisen kansan keskuudessa Muellerin raportilla ei näytä olevan ratkaisevaa merkitystä suuntaan tai toiseen. Monmouth-yliopiston mittauksessa Trumpin kannatus oli laskenut 40 prosenttiin, mutta syynä oli tämän viikon veroilmoitusten jättöpäivä Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset ovat silloin aina tyytymättömiä – kuitenkin se kertoo myös siitä, että äänestäjillä on muita mietteitä. "

Mikalta muuten lisää kommentteja myös puoli ysin uutisissa TV1:ssä, jos olet television tai Areenan äärellä.

Raportin tietoja: "Olen kusessa", kommentoi Trump kuullessaan erikoissyyttäjästä

19:25 Raportin mukaan Trump oli kauhuissaan kuullessaan erikoissyyttäjän nimittämisestä. Raportti siteeraa (s. 290) muistiinpanoja Trumpin reaktiosta näin: "Hyvä jumala. Tämä on kauheaa. Tämä on presidenttikauteni loppu. Olen kusessa."

Trump suuttuu syyttäjästä kertoneelle oikeusministeri Jeff Sessionsille ja kyselee, miten Sessions on voinut antaa tämän tapahtua. Trump sanoo, ettei tutkinta kestää vuosia ja hän ei saa mitään aikaiseksi. "Tämä on pahinta, mitä minulle on tapahtunut."

19:08 Sivuhuomiona täältä toimituksesta: raportissa on varsin paljon mustattuja kohtia, jopa kokonaisia sivuja. Wall Street Journal visualisoi asian hyvin konkreettisesti:

19:02 Reuters:Ei ole löydetty dokumenttitodisteita siitä, että Trump olisi tiennyt tapaamisesta venäläisten kanssa Trump Towerissa.

18:59 Reuters: Raportin mukaan tutkinta ei pysty sitovasti päättelemään, että rikollista toimintaa ei tapahtunut.

18:47 Reuters: Kesäkuussa 2017 Trump käski Valkoisen talon juristia Don McGahnia sanomaan virkaatekevälle oikeusministerille, että Muellerilla on eturistiriitoja ja hänet pitää siirtää sivuun.

18:43 Reuters: Kun silloinen oikeusministeri Jeff Sessions kertoi Trumpille, että erikoissyyttäjä nimitetään, Trump sanoi: "Tämä on presidenttikauteni loppu".

18:40 Reuters:Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen puhui toistuvasti Trumpin asianajajan kanssa ennen kuin valehteli kongressille.

18:38 Reutersilta: Raportin mukaan Trump pyysi toistuvasti Valkoisen talon asianajajaa Don McGahnia puuttumaan oikeusministeriön tutkintaan sen jälkeen, kun FBI:n entinen johtaja Comey toimitti Trumpin kampanjaa koskevan tutkinnan kongressille.

18:35 Kommentteja myös Trumpin pojasta: Mueller päätti, että on todisteita siitä, että Donald Trump Jr rikkoi kampanjalakeja, mutta ei uskonut, että tapauksesta saa tuomion.

18:22 Raportti on siis julki. Reutersin mukaan Mueller sanoo, että oli merkittäviä todisteita siitä, että Trump irtisanoi Comeyn, koska hän oli "haluton julkisesta sanomaan, että presidentti ei ollut henkilökohtaisesti tutkinnan kohteena." Lisäksi raportin mukaan Trump tarkoitti antaa Manafortin ymmärtää, että tämä voisi saada armahduksen.

Ensireaktiot: Demokraatit vaativat Muelleria todistamaan

18:20 Trump kommentoi asiaa lyhyesti sotaveteraanien tilaisuudessa Valkoisessa talossa: "Tällaista ei pitäisi tapahtua yhdellekään presidentille toiste", siteeraa uutistoimisto AP.

18:16 Raportti on nyt julki yleisölle. Jos haluat lukea kaikki 448 sivua, löydät raportin täältä.

18:05 Trumpin ryvettynyt ex-asianajaja Michael Cohen tarjoutuu valottamaan poistettuja kohtia, raportoi Newsweek. Cohen tviittaa asiasta Twitterissä: "Pian olen valmis puhumaan amerikkalaisille uudelleen...kertomaan kaiken...ja kertomaan sen itse!"

17:41 Edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi jatkaa kritiikkiään.

Hän kommentoi Twitterissä, että Barr on vahvistanut Trumpin hallinnon "ällistyttävää" ja puolueellista yritystä vaikuttaa yleisön ajatuksiin Muellerin raportista. Täydennyksenä vielä myönnettiin, että Trumpin hallinto sai vilkaista raporttia ennalta, Pelosi moittii ja vaatii taas hänkin Muelleria todistamaan kongressissa.

15:17 Muelleria kaivataan nyt todistamaan kongressin lakivaliokuntaan.

17:14 Jos ennustajiksi ryhdytään, keskustelua varmaankin herättää Barrin tulkinta oikeuden estämisestä ja kommentti siitä, että Trump oli tutkinnasta turhautunut ja vihainen. Muellerin raportissa on kymmenen tapausta, jotka liittyvät kysymykseen oikeuden estämisestä. Mueller siis ei tehnyt suoraa päätelmää siitä, yrittikö Trump estää oikeuden toimintaa. Barr kertoi hänen ja ja apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin käyneen yhdessä tapaukset läpi.

17:03 Presidentti Donald Trump kommentoi heti, tietysti Twitterissä: "Ei vehkeilyä. Ei estämistä. Vihaajille ja radikaaleille vasemmistodemokraateille: Peli ohi."

Barrin tiedotustilaisuus

16:58. Tiedotustilaisuus päättyy. Nyt raportti siis toimitetaan kongressille ja sitten julkisuuteen kaikille.

16:56 Tässä Mikalta Washingtonista ensikommentit: "Oikeusministeri William Barr antoi tiedotustilaisuudessaan käytännössä täydellisen vapautuksen presidentti Donald Trumpille ja hänen kampanjalleen. Barrin mukaan Robert Muellerin ryhmän raportista voi vetää johtopäätöksen, että Trump ei vehkeillyt tai rakentanut salaliittoa venäläisten kanssa, ei yrittänyt estää oikeutta ja teki yhteistyötä Muellerin tutkijoiden kanssa. Seuraavaksi odotetaan demokraattien vastausta. He eivät ole olleet tyytyväisiä tapaan, jolla Barr asiaa on hoitanut, vaan olisivat halunneet nähdä raportin ensin itse. "

16: 51 Barr vakuuttaa, että kukaan oikeusministeriön ulkopuolelta ei ollut mukana päättämässä, mitä raportista salataan

16:46 Todisteita ei ole, että Trump olisi syyllistynyt oikeuden toiminnan estämiseen, sanoo Barr. On paljon todisteita, että presidentti oli turhautunut tutkintaan. Silti Valkoinen talo teki täyttä yhteistyötä tutkinnan kanssa, Barr sanoo.

16:42 Todisteita yhdenkään amerikkalaisen koordinaatiosta tai salaliitosta Venäjän hallinnon kanssa ei ole.

16:38 Alkajaiseksi Barr kommentoi raporttia toteamalla aiemman: todisteita vaalivehkeilystä Venäjän kanssa ei löytynyt. Venäjä pyrki vaikuttamaan vaaleihin.

16:34 Julkistustilaisuus alkaa.

Tässä katsaus ennakkoasetelmiin: Demokraatteja ärsyttää Barrin tapa, Trump tviittaa "presidentillistä häirintää"

16:23 Näin asiaan reagoi presidentti heti aamusta (sikäläistä aikaa)

16:20 Barrin valitsema ajankohta ja julkistustapa sai etukäteen paljon kritiikkiä. Amerikkalaiset – mukaan lukien kongressi – viettävät pääsiäisvapaita. Lisäksi Barr siis pitää tiedotustilaisuuden ennen kuin kukaan muu on ehtinyt lukea raporttia.

Tavasta hermostui esimerkiksi edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi Twitterissä.

16:18 Aloitetaan aikatauluilla. Ensin, kello 16:30 Suomen aikaa alkaen luvassa on siis oikeusministeri William Barrin tiedotustilaisuus asiasta. Barr on toiminut virassaan vasta helmikuusta, joten hän melkeinpä putosi suoraan tapahtumien keskiöön. Kun tiedotustilaisuus on ohi, raportti toimitetaan noin kello 18–19 välissä kongressille CD-levyillä. Tämän jälkeen se on saatavilla myös internetistä, kertoo uutistoimisto AP.

Uutistoimisto Reuters kasasi viisi kohtaa, joita kannattaa seurata. Voit lukea koko jutun tästä.

16:15 Iltapäivää, aloittelemme täällä erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-raportin julkistuksen seurantaa. Täällä Pasilassa tätä seurantaa kasaa ulkomaantoimittaja Minna Kurki. Washingtonissa tiedotustilaisuutta ja reaktioita seuraa kirjeenvaihtajamme Mika Hentunen.

Yhdysvalloissa julkaistiin torstaina lyhennetty versio erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkinnan kiistellystä loppuraportista. Demokraatit pitävät presidentti Donald Trumpia koskevia löydöksiä raportissa vakavina, mutta he ovat yhä erimielisiä mahdollisten virkasyytteiden ajamisesta.

Kokosimme pääkohdat raportin jälkipuinnista.

Mitä uutta julkaisu paljasti?

Maaliskuussa valmistunut raportti keskittyi presidentti Trumpin vuoden 2016 presidentinvaalikampanjaan ja sen Venäjä-kytköksiin. Lisäksi raportti selvitti, oliko presidentti yrittänyt estää oikeuden toteutumista ja tutkintaa.

Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr oli jo aiemmin toimittanut julkisuuteen oman tulkintansa ja tiivistelmänsä raportin annista, mutta demokraatit olivat syyttäneet Barria raportin päätelmien kaunistelusta.

Nyt muokattuna julkaistu raportti arvioi, että Trumpin kampanjaväki toivoi saavansa vetoapua Venäjältä mutta ei syyllistynyt salaliittoon. Trump itse pyysi toistuvasti kampanjan aikana alaisiaan etsimään käsiinsä hänen vastaehdokkaansa, demokraattien Hillary Clintonin kadonneet sähköpostit.

Raportin mukaan Trumpin yritykset vaikuttaa Venäjä-tutkintaan epäonnistuivat lähinnä siksi, että hänen alaisensa kieltäytyivät tottelemasta Trumpin käskyjä.

Raportti ei tee lopullista johtopäätöstä siitä, syyllistyikö Trump oikeudenkäytön estämiseen Venäjä-tutkinnassa vai ei. Mueller listaa raportissa kymmenen tapausta, joissa Trump pyrki estämään oikeuden toteutumista.

Hän ei löytänyt riittävästi näyttöä Trumpin syyttämiseksi oikeuden estämisestä, mutta hän ei myöskään vapauttanut tätä epäilyistä. Mueller huomauttaa, että kongressi voi edelleen todeta Trumpin syylliseksi oikeudenkäytön estämiseen.

Raportin värikkäimpiin kohtiin kuuluu kuvaus, jossa kerrotaan Trumpin reaktiosta hänen saadessaan tietää erikoissyyttäjän nimittämisestä.

– Hyvä jumala. Tämä on kauheaa. Tämä on presidenttikauteni loppu. Olen kusessa, Trump oli sanonut.

Trumpin huoli vaikuttaa raportin mukaan liittyneen siihen, että pitkäkestoinen tutkinta todennäköisesti veisi tilaa julkisuudessa ja haittaisi siten hänen muuta politiikkaansa.

Miten presidentti Trump reagoi?

Presidentti Trump kommentoi raportin julkistusta uhmakkaasti Twitterissä.

– Ei vehkeilyä. Ei estämistä. Vihaajille ja radikaaleille vasemmistodemokraateille: Peli ohi, Trump tviittasi.

– Olisin voinut erottaa kaikki, myös Muellerin, Trump julisti.

Miten Trumpin vastustajat reagoivat raporttiin?

Demokraattien mielestä tutkinnan löydökset ovat paljon vakavampia kuin mitä alunperin on luultu.

Kongressin demokraattijohtajien Nancy Pelosin ja Chuck Schumerin mukaan raportti antaa "häiritsevän kuvan presidentistä, joka on punonut petoksen, valheiden ja epäsopivan käytöksen verkkoa ja toiminut kuin laki ei koskisi häntä".

Trumpin hallinto yritti ennakolta vaikuttaa puolueellisesti yleisön näkemyksiin Muellerin raportista, edustajainhuoneen puheenjohtaja Pelosi arvosteli.

Pelosi syytti suoraan oikeusministeri Barria. Barrin julkisuuteen aiemmin toimittaman lyhyen tiivistelmän mukaan presidentti ei ollut syyllistynyt oikeuden estämiseen, vaikka näin suoraviivaista päätelmää Mueller itse ei tee.

Demokraatit haluavat kuulla Muellerilta itseltään, miksi hän ei täysin vapauttanut Trumpia epäilyistä oikeuden estämisestä.

Demokraatit ovat epäilleet Valkoista taloa lähellä olevan Barrin tulkintoja ja vaatineet toistuvasti koko raporttia nähtäväkseen tai julki.

Miksi raporttia ei ole vieläkään saatu julkaistua kokonaisuudessaan?

Oikeusministeri Barr ei ole ollut halukas julkaisemaan raporttia sellaisenaan suurelle yleisölle, koska raportissa on salassapidettävää tietoa. Raportista julkaistiin nyt karsittu versio.

Esimerkiksi yhdysvaltalaislehti New York Times on kuvannut jutussaan, mitä kaikkea karsitusta versiosta on siistitty.

Eräät kongressin jäsenet, kuten puolueiden johtohahmot ja kongressin oikeus- ja tiedustelukomiteat, saavat tutustua Muellerin raportin julkisuudelta salassa pidettyyn versioon ensi viikolla.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Pallo on nyt kongressilla.

Suhtautuminen eri jatkotoimiin, kuten virkarikossyytteiden ajamiseen presidenttiä vastaan, jakaa demokraatteja. Asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä virkarikossyytteitä todennäköisinä.

Demokraattien vasen siipi on ollut virkarikossyytteiden kannalla. Demokraattijohtaja Pelosi on kuitenkin toistuvasti torjunut virkasyytteiden ajamisen, jos perusteet niille eivät ole riittävän raskauttavia.

Demokraattien johtohahmo kongressissa Steny Hoyer kertoi uutiskanava CNN:lle, ettei valtakunnanoikeusprosessi juuri nyt kannata.

– Vaalit järjestetään puolentoista vuoden päästä. Amerikan kansa antaa oman arvionsa, hän sanoi.

Yhdysvaltain seuraavat presidentinvaalit järjestetään ensi vuonna. Myös Trump saattaa pyrkiä hyödyntämään raporttia omassa kampanjassaan.

Oikeusministeri Barrin on määrä todistaa lakivaliokunnalle toukokuun alussa. Demokraatit haluvat myös Muellerin todistamaan Barrin jälkeen.

Yhdysvalloissa on vireillä myös muita Trumpin toimiin liittyviä tutkintoja. New Yorkissa liittovaltion syyttäjät perkaavat Trumpin liiketoimia.

Lue myös:

Trump: "Olisin voinut erottaa kaikki, myös Muellerin" – Yle seurasi raportin julkistamista

Muellerin raportti julkaistaan – kiinnitä huomio näihin viiteen kohtaan

Valitettavasti hyvin monilla on kokemusta pahoinpitelystä.

Jos sinulla ei ole, kuvittele seuraavanlainen tilanne.

Kävelet myöhään illalla kotisi lähellä. Yhtäkkiä joku hyökkää puskan takaa ja kaataa sinut maahan.

Ehdit ajatella kuolevasi, kun hän hakkaa ja potkii sinua. Ohikulkija puuttuu tilanteeseen. Käyt lääkärissä, vammasi ovat hoidettavissa.

Tuon päivän jälkeen vilkuilet ympärillesi aina kun kuljet hämärässä. Usein päivälläkin.

Öisin katselet painajaisia. Vihaat pahoinpitelijääsi enemmän kuin mitään muuta.

Sitten eräänä päivänä soittaa poliisi.

Hän kysyy, haluaisitko nähdä sen hirviön? Sovitella hänen kanssaan pahoinpitelyä?

Poliisi ja syyttäjä voivat ehdottaa sovitteluun mitä tahansa rikosepäilyä, jonka katsotaan olevan sellainen, jota sovittelussa voitaisiin käsitellä.

Rikosten ja riita-asioiden sovittelu on ollut mahdollista Suomessa vuodesta 2006 lähtien.

Sovittelun järjestämisestä vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sen tuorein tilasto kertoo, että toissa vuonna sovitteluun päätyi noin 15 000 rikosasiaa.

Puolet jutuista oli väkivaltajuttuja. Niiden lisäksi rikoksen tekijä ja uhri sovittelivat uhkauksia, anastuksia, vahingontekoja, kotirauhan rikkomisia ja kunnianloukkauksia.

Sovitteluun päätyvien rikosjuttujen määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Sovittelu on esitutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin ohessa käytävä erillinen prosessi, jossa osapuolet voivat kohdata toisensa.

Rikoksen uhri tai epäilty voivat itse niin sanotuissa asianomistajarikoksissa viedä rikosjutun sovitteluun.

Poliisi ja syyttäjä voivat ehdottaa sovitteluun mitä tahansa rikosepäilyä, jonka katsotaan olevan sellainen, jota sovittelussa voitaisiin käsitellä.

Väkivaltatapausten vieminen sovitteluun ei ole aina hyvä vaihtoehto uhrin kannalta.

THL:n tekemästä selvityksestä käy ilmi, että tekijä voi selvitä ilman rangaistusta vakavastakin väkivallasta. Erityisesti ongelmana on pidetty lähisuhdeväkivaltatapausten viemistä sovitteluun. Toisaalta sovittelun onnistuessa molemmat osapuolet voivat saada apua.

Lähtökohta sovittelussa on aina se, että rikoksesta epäilty myöntää tekonsa.

Sovittelun aluksi selvitetään, onko osapuolilla edellytyksiä sovitteluun. Jos näin on, sen jälkeen uhri ja rikokseen syyllistynyt istuvat kahden sovittelijan kanssa samaan pöytään.

Jos uhri luopuu sovittelussa rangaistusvaatimuksistaan, poliisi voi lopettaa tutkinnan. Syyttäjä voi luopua syytteestä tai vaatia syytetylle oikeudessa lievempää rangaistusta, jos tämä on osallistunut sovitteluun.

Sovittelussa voidaan myös sopia vahingonkorvauksista, jonka jälkeen itse rikos käsitellään tuomioistuimessa.

Sovittelu ei automaattisesti tarkoita sitä, että rikoksen tehnyt selviäisi vähäisemmällä rangaistuksella, jos hän on tavannut uhrinsa.

Miksi pahoinpitelyn uhri haluaa kohdata hirviönsä? Entä miksi pahoinpitelijä haluaa kohdata uhrinsa?

Mikä saa uhrin kohtaamaan henkilön, joka on tehnyt hänelle pahaa?

Miksi esimerkiksi pahoinpitelyn uhri haluaa kohdata hirviönsä? Entä miksi pahoinpitelijä haluaa kohdata uhrinsa?

– Jos syntyy hyvä kohtaaminen, molemmat osapuolet voivat kertoa oman näkökulmansa asioihin. Ja tämä lisää ymmärrystä tapahtuneeseen, kertoo THL:n erityisasiantuntija Mari Kaltemaa-Uurtamo.

Nähdäänkö sovittelupöydän ympärillä aitoa katumusta? Pyydetäänkö ja annetaanko anteeksi?

– Kyllä sitä tapahtuu. Yksi iso motivaatiotekijä näihin kohtaamisiin se, että uhrilla on tarve tavata väärintekijä. Toisaalta syyllisyys on voimakas tunne, johon halutaan saada helpotusta. Usein uhrille riittää anteeksipyytäminen ja aito katumus, Kaltemaa-Uurtamo sanoo.

Varmaa on, että elämä tuo pian uuden mahdollisuuden, jossa puolisolta tai työkaverilta on mahdollisuus pyytää anteeksi.

Sovittelun taitoja kaivattaisiin kipeästi muuallakin kuin rikosten sovittelupöydissä. Liian monessa kodissa ja työpaikalla sovittelutaidot ovat unohtuneet.

On helppoa sanoa sorry, kun ruuhkabussissa törmää vieressä seisovaan. Mutta kun pitäisi ihan oikeasti pyytää anteeksi, se onkin usein äärettömän vaikeaa. Eikä se anteeksiantaminenkaan aina ihan helppoa ole.

Kun seuraavan kerran tekee tiukkaa tehdä sovintoa lähimmäisen kanssa, ei lannistuta. Varmaa on, että elämä tuo pian uuden mahdollisuuden, jossa puolisolta tai työkaverilta on mahdollisuus pyytää anteeksi.

Tai antaa hänelle anteeksi.

Joskus on yritettävä antaa anteeksi, vaikka kukaan ei tajuaisi edes pyytää. Joissakin tapauksissa hyvin vakavien rikosten uhriksi joutuneet ovat kertoneet, että he eivät selviä elämästään, jos he eivät kykene koskaan antamaan anteeksi.

Anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella on valtavan suuri voima.

Tehdäänkö näin pääsiäisen kunniaksi lupaus?

Yritetään ihan oikeasti kohdella toisiamme hyvin. Ja sitten kun epäonnistumme, me tiedämme, mitä tehdä.

Anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella on valtavan suuri voima.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja. Hän ei ole aviomiehensä mielestä kaikissa tilanteissa maailman paras anteeksipyytäjä, mutta kehitystäkin on onneksi tapahtunut.

– Tämä on antanut mahdollisuuden niillekin lapsille, joiden vanhemmat eivät pääse kuljettamaan lapsia harrastuksiin, tai jotka ovat etäällä kaikista harrastuksista. Tämä on mahdollistanut kaikille lapsille tasapuolisesti liikuntaharrastuksen, mikä on lapsille tärkeää, rovaniemeläinen isä Ossi Saniola kertoo

Valtakunnallisesti toimiva Wau ry on järjestänyt lasten liikuntakerhoja lähellä lapsia, mahdollisuuksien mukaan koulujen liikuntasaleissa tai ulkoliikuntapaikoilla. Kerhoja on järjestetty iltapäivien lisäksi myös aamuisin. Tämä on ollut Saniolan mukaan hyvä.

– Monesti on niin, että lapsi jää yksin kotiin odottamaan koulun alkua. Tämä on paljon parempi, kun saa olla täällä ohjatussa, ammattimaisesti vedetyssä kivassa harrastuksessa, Saniola sanoo.

Rahoittaja lopetti tukemisen

Kiirastorstaina nämä ilmaiset liikuntakerhot loppuivat tuhansilta lapsilta eri puolella Suomea WAU ry:n konkurssin vuoksi. Toiminta loppui, koska useampi merkittävä rahoittaja lopetti yhdistyksen tukemisen kesken rahoituskauden.

Uusia rahoituslähteitä ei löydetty joten WAU ry jätti konkurssihakemuksen huhtikuun alussa.

Yhdistys on vuosien aikana järjestänyt liikuntakerhoja lapsille ja nuorille yli 40 paikkakunnalla eri puolella Suomea.

– WAU ajetaan koko valtakunnassa alas. Sen vuoksi noin 10 000 lapselta lähtee viikottainen ilmainen harrastus alta pois, Tuomas Kosunen kertoo.

Rovaniemellä mukana 500 lasta

Rovaniemen Koskenkylän koulun liikuntasaliin on kerääntynyt keskiviikkoisin koulun oppilaita pelaamaan erilaisia pallopelejä. Ilmassa oli tällä viikolla pientä haikeutta, koska lapsilla oli viimeinen Wau ry:n järjestämä liikuntakerho.

Rovaniemellä kuuden ohjaajan voimin järjestettyihin kerhoihin on osallistunut noin 500 lasta viikottain.

– Meillä on ollut täällä kerhoja 32 viikkotuntia, eli 32 kertaa olemme käyneet eri kouluilla pitkin Rovaniemeä liikuttamassa lapsia. Osa kerhoista on aamuisin, osa iltapäivisin ja osa kerhoista on järjestetty keskellä päivää, kertoo Wau ry:n liikuntakoordinaattori Tuomas Kosunen.

Kosunen ehti omien laskujensa mukaan toimia WAU ry:ssä kahdeksan vuotta, kahdeksan kuukautta ja 18 päivää.

Ilmainen lämppäri ennen koulupäivää

Koskenkylän koulua käyvä Saga Saniola on käynyt nimenomaan WAU:n aamukerhoissa aktiivisesti.

– Mä tykkään kun täällä saa liikkua paljon. Siinä menee aamu kivasti, Saga Saniola kertoo.

Koulukaveri Ville Laurila on kerhoista samaa mieltä.

- Ne ovat tosi kivoja ja sitten siellä saa periaatteessa ilmaisen aamulämppärin, Laurila sanoo.

Kaisamari Hintikasta tuli pääsiäisihminen jo nuorena. Häntä kosketti juhlan äärimmäisyys. Pimeys ja valo.

Nykyisin Hintikan perinteisiin kuuluvat pitkäperjantain kalakeitto ja pääsiäislammas. Tänä vuonna hän saarnaa piispana pääsiäisyön messussa Espoon keskiaikaisessa kivikirkossa.

Kun Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon piispaksi, hän sai johdettavakseen yhden Suomen maallistuneimmista hiippakunnista. Siihen kuuluu 19 seurakuntaa Hangosta Mäntsälään.

Espoolaisista kirkkoon kuuluu 58 prosenttia ja vauvoista alle puolet kastetaan.

Hintikan lapsuudessa 1970-luvulla oli toisin.

Silloin kirkkoon kuului 95 prosenttia suomalaisista, myös Hintikan perhe. Espoon piispa ei ole lähtöisin pappissuvusta tai kristillisestä kodista.

Hänet tutustuttivat Jeesukseen Hyvä paimen -tarrat, joita jaettiin Käpylän seurakunnan päiväkerhossa. Pian hän osasi ulkoa kristillisen lastenlaulun "Pikkulintu riemuissaan lauleleepi oksallaan".

Uskon siemen kylvettiin tulevan piispan sydämeen sen ajan yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jossa äitiysloma kesti pari kuukautta.

Silloin lapsia kasvatettiin muun muassa seurakuntien päiväkerhoissa. Eikä Hyvä Paimen -tarroissa ja kristillisissä lastenlauluissa ollut mitään ihmeellistä.

Nyt on toisin.

Tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa kaksi vuotta sitten, ja naispappeus sukupolvi sitten. Silti kirkko ei vihi homo- ja lesbopareja ja naispappeuden vastustajia löytyy edelleen.

Onko vanhoillisuus yksi syy siihen, ettei hengellisyyttä etsivä moderni nainen koe kirkkoa omakseen – edes pääsiäisenä?

Sitä on kysyttävä piispalta.

Enkelit pop – ehtoollisleipä ei

Kaisamari Hintikka avautui taivasta kohti vähitellen: ensin lapsena ja lopulta 15-vuotiaana rippikoululaisena. Hän ei ole koskaan “tullut uskoon” ja muistuttaa siinä nykyisiä nuoria naisia.

Heistä aniharva on nimittäin kokenut elämässään uskonnollisen käännekohdan. Silti puolet 25–34-vuotiaista naisista on kiinnostunut pyhistä ja yliluonnollisista asioista ja pitää itseään hengellisenä, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen helmikuussa julkaisema kyselytutkimus.

Mummoihinsa verrattuna 1980-luvulla ja 1990-alussa syntyneet ovat etääntyneet perinteisestä kristinuskosta. Nämä niin sanonut milleniaalit ovat kasvaneet yksilökeskeisyyteen.

Heitä kiinnostavat itämaiset uskonnot, henkiparannus ja mindfullness. Uskonto on heille kuin valintamyymälä.

Kysyimme asiasta kauppakeskuksessa ostoksilla olevilta nuorilta naisilta. Esimerkiksi kolmekymppinen Marjaana sanoo etsivänsä joogasta omaa aikaa ja rauhaa.

Kristinuskolla on yli 2000 vuoden historia hiljaisuuden viljelystä. Jeesus kehotti ihmisiä menemään autioon paikkaan ja levähtämään vähän. Silti Marjaanakin on eronnut kirkosta.

Piispan mielestä instituution olisi syytä katsoa peiliin.

– Hiljaisuuden liike ja retriitit ovat juuri sitä, mitä ihmiset hakevat, mutta silti niitä ei löydetä kirkosta. Hukkuvatko ne tapahtumien massaan? hän kysyy.

Hintikan mukaan kirkko voi tarjota etsivälle polun, jolla kohdataan Jumala. Samalla voi löytää itsensä.

Raamatussa olisi paljon tartuntapintaa myös yliluonnollisista asioista kiinnostuneille, hän muistuttaa. Esimerkiksi kertomus, jossa enkeli ilmestyy Neitsyt Marialle.

– Miksi kirkko lyö oven kiinni heiltä, jotka uskovat enkeleihin ja sanoo, että väärin uskottu?

"Homohäillä on kiire"

1980-luvun alussa Hintikka oli aktiivinen seurakuntanuori. Tuleva piispa haaveili teologian opinnoista, vaikka isä sanoi, ettei tyttärestä ole papiksi. Siihen aikaan homot pysyivät kaapissa.

Nyt tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa kaksi vuotta. Kun laki tuli voimaan, Kirkon tutkimuskeskus kysyi suomalaisilta, pitäisikö kirkon alkaa vihkiä homo- ja lesbopareja.

Nuorista naisista neljä viidestä vastasi kyllä.

Kauppakeskuksessa päiväkoti-ikäisen poikansa kanssa liikkuva Leena sanoo, että kirkon pitäisi tulla lähemmäs ihmistä.

Myös Hintikan mielestä homohäillä on kiire. Ihmisten takia.

– Kaikessa kirkon ei pidä juosta maailman mukana, mutta tämä asia on saatava ratkaistua mahdollisimman pian.

Asia on kirkolle vaikea: homopareja vihkinyt pappi sai vuonna 2017 tuomiokapitulilta vakavat moitteet, koska hänen katsottiin toimineen vastoin pappislupaustaan.

Hintikan mielestä yksittäisillä papeilla pitäisi olla oikeus kieltäytyä toimituksesta, mutta päätös tasa-arvoisista kirkkohäistä kaikille kihlapareille olisi uskallettava tehdä.

– Se olisi irtipäästämistä sellaisista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä uskomuksista, joihin on saatu uutta tietoa perinteiseen raamatuntulkintaan verrattuna.

Tasa-arvon takatalvi

Suomen ensimmäiset naispapit vihittiin virkoihinsa kevättalvella 1988. Kaisamari Hintikka oli silloin toisen vuoden teologian opiskelija ja unelmoi lähetystyöstä Afrikassa.

Siitä on kulunut 31 vuotta.

Kauppakeskuksessa jututtamamme parikymppisen Annikan mukaan on päivänselvää, että naiset ja miehet ovat samalla viivalla työelämässä. Tasa-arvon pitäisi olla selviö myös kirkossa.

Silti naispapit ovat edelleen joillekuille punainen vaate.

Otetaan esimerkki. Viime vuoden Arkkipiispan vaalissa naispappeutta vastustava Ville Auvinen sai 13 prosenttia äänistä.

Ja toinen. Kolmisenkymmentä kirkolliskokousedustajaa vetosi loppuvuodesta 2018 piispoihin, että kirkoissa voitaisiin järjestää erillisiä naispapittomia messuja.

Hintikka tekee selväksi, että se ei käy hänen hiippakunnassaan.

– Sosiaalisessa mediassa naispappeuden vastustajat rummuttavat näkemyksiään. Siksi voi näyttää, että ilmiö on lisääntynyt. Minusta se on harha.

Mutta onko se?

Vastikään julkaistun “Taantuvan tasa-arvon kirkko” - kirjan mukaan teologisissa tiedekunnissa opiskelevista nuorista miehistä joka neljäs vastustaa naispappeutta. Vastustajista puolet ei suostuisi tekemään töitä naisen kanssa.

Tieto on peräisin vuonna 2013 julkaistusta “Teologiksi kasvamassa” - kyselytutkimuksesta. Sen tekijä, nykyinen Itä-Suomen yliopiston professori Kati Tervo-Niemelä sanoo, että sellaisten opiskelijoiden määrä, jotka ajattelevat, että vain mies voi toimia pappina, ei ole noista ajoista vähentynyt.

Myös Espoon piispa tunnistaa ilmiön. Hänen mielestään takertuminen perinteisiin on selviytymiskeino. Se kumpuaa samasta lähteestä kuin nuorten naisten kaipuu hengellisyyteen.

Tai samasta, josta sai alkunsa brexit ja Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.

– On ilmastonmuutos, tekoäly, kansallisvaltioiden murros. Jotkut hakevat turvaa mustavalkoisesta ajattelusta: olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Ihmisyys hukkuu Välimereen

51-vuotiaan Kaisamari Hintikan edellinen työpaikka oli Genevessä. Hän oli lähes kymmenen vuotta korkeassa virassa muun muassa Luterilaisessa Maailmanliitossa.

Sinä aikana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jätti vapaaehtoisesti yli puoli miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan monissa eurooppalaisissa kirkoissa pyyhki konservatismin aalto.

Esimerkiksi Puolassa katolinen kirkko tukee nationalistista puoluetta. Myös Unkarissa EU:n perusarvot ovat koetuksella. Hintikan mielestä kirkkojen pitäisi uskaltaa puuttua kehitykseen.

– Pimeän kansallisajattelun maita ei saisi jättää yksin. Muuten ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen voi muuttua uudeksi normaaliksi.

Piispan mukaan vastuu siitä, että Välimereen hukkuu ihmisiä, kuuluu kaikille. Myös keskustelussa hoitajamitoituksesta ja lattialla makaavista vanhuksista on kyse samasta asiasta. Ihmisarvosta.

– Meistä on tullut sokeita joidenkin ihmisten ihmisyydelle. Onko se ollut vähittäinen prosessi vai tarkoituksellinen valinta? hän kysyy ja puhaltaa kynttilän sammuksiin Espoon keskiaikaisen Tuomiokirkon rujon krusifiksin alla.

Pitkäperjantaina liekki ei lepata. Silloin on kirkkovuoden mustin päivä. Mutta pääsiäisyönä valo voittaa.

Juttua varten on haastateltu tutkija Kimmo Ketolaa Kirkon tutkimuskeskuksesta, tohtori Anni Tsokkista, joka on toimittanut kirjan Taantuvan tasa-arvon kirkko ja käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelää Itä-Suomen yliopistosta.

Perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa nähtiin torstaina erikoinen välikohtaus, kun viestintävastaava Matti Putkonen keskeytti puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vastaamisen toimittajan kysymykseen, eikä vastausta koskaan saatu.

Helsingin Sanomien toimittaja Jarno Hartikainen kysyi Halla-aholta kommenttia hänen vanhoista blogiteksteistään, joiden takia Halla-aho on tuomittu sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Hartikainen kysyi Halla-aholta, ovatko blogitekstit nuoren vihaisen miehen kärkkäitä kommentteja, jotka eivät edusta hänen ajatteluaan, vai seisooko hän edelleen tekstinsä takana. Toimittaja perusteli kysymystään aiheen ajankohtaisuudella: koska "vanhat blogitekstit "tuntuvat hiertävän neuvotteluja".

Halla-ahon vanhat blogitekstit nosti esille aiemmin sunnuntaina hallitustunnustelija Antti Rinne (sd.) osoituksena hänen ja Halla-ahon "ihmisyyteen liittyvistä näkemyseroista". Rinne palasi Halla-ahon teksteihin uudestaan maanantaina MTV:n haastattelussa pitäen niitä osoituksena arvoeroista.

Tiedotustilaisuudessa Halla-aho aloitti vastaamaan toimittajan kysymykseen, että "on aika vaikeaa ottaa kokoelma kontekstistaan..." viitaten tekstien kontekstista irroittamiseen. Toimittaja Hartikainen keskeytti Halla-ahon ja sanoi, että voi antaa yhden sitaatin esimerkiksi, johon Halla-aho voisi vastata.

Tässä vaiheessa tilanne kärjistyi totaalisesti.

– Ei, ei, ei, Halla-aho sanoi ääntään korottaen ja kehotti Putkosta viemään toimittajalta mikrofonin pois.

Putkonen tuli tilanteeseen väliin ja vaati toimittajalta mikrofonia pois.

– Pistetään poikki sitten. Sä annat nyt kysymyksen, Halla-aho vastaa ja annat mikrofonin tähän eteen pois, Putkonen sanoi.

– Sä noudatat nyt sääntöjä täällä. Me ei käsitellä näitä asioita tässä, Halla-aho sanoi.

Tilanne jatkui niin, että kysymykseen ei saatu ollenkaan vastausta ja tiedotustilaisuus jatkui seuraavilla kysymyksillä.

Voit keskustella artikkelista 18.4 kello 22.00 asti.

Keskustan historiallisen huono tulos eduskuntavaaleissa pakottaa puolueen kovalle kulukuurille.

Koska murskatappio vei keskustalta 18 kansanedustajan paikkaa, tarkoittaa se sitä, että puolueen saama puoluetuki vähenee runsaalla 2,6 miljoonalla eurolla vuodessa.

Puoluetuki jaetaan eduskuntapuolueiden kansanedustajapaikkojen perusteella.

Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen sanoo, että puolueen täytyy nyt miettiä, miten se organisoi menonsa, kun tulot putoavat.

– Kyllä tämä meille sopeuttamisia tarkoittaa ja totta kai se on ikävä tunne.

Pirkkalainen ei osaa vielä sanoa, joutuuko keskusta esimerkiksi vähentämään työntekijöitä puoluetoimistosta tai piirijärjestöistä.

– Meillä puolue-elimet tekevät lopulta sen päätöksen, että millä tavalla talousarviota muutetaan ja mistä sopeutus tehdään, hän kertoo.

Pirkkalainen arvioi kuitenkin, että muun muassa vuoden 2021 kuntavaalien ja neljän vuoden päästä järjestettävien eduskuntavaalien rahoittaminen tulee olemaan puolueelle aiempaa vaikeampaa. Pian järjestettävät eurovaalit puolue pystyy vielä rahoittamaan vanhan puoluetukipotin rahoilla.

Valtava puoluetukien menetys ja siitä seuraava vyönkiristys ei silti tarkoita keskustan talouden romahtamista. Pirkkalainen muistuttaa, että puolueen talous on jo ennalta kunnossa.

– Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen puolue oli taloudeltaan huonommassa kunnossa ja velkaakin oli. Juha Sipilän puheenjohtajuuskauden aikana puolueen talous laitettiin taas kuntoon, että siinä mielessä tilanne on parempi kuin ennen hänen puheenjohtajuuttaan.

Vasemmistopuolueille jättilisäys

Vaalivoittaja SDP:n saama puoluetuki luonnollisesti nousee.

SDP:n kuuden paikan voitto ja 40 edustajanpaikkaa tietävät lähes 900 000:ta euroa lisää rahaa puolueen kassaan vuodessa. Täten SDP saa puoluetukea jatkossa noin kuusi miljoonaa euroa vuodessa.

SDP:n tilanne on nyt täysin toisenlainen kuin vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin puoleen kokema kipeä vaalitappio pakotti demarit säästöihin. Säästöjen seurauksena puolue joutui muun muassa vähentämään puoluelehtensä ilmestymistiheyttä.

Toisenlainen tilanne on nyt myös vasemmistoliitolla, joka niin ikään joutui sopeuttamaan toimintaansa viime eduskuntavaaleissa saadun tappion jälkeen.

Neljä lisäpaikkaa saaneen vasemmistoliiton puoluetuki kasvaa lähes 600 000 eurolla vuodessa lähes 2,4 miljoonaan euroon.

Vihreät: Rahat "maailman muuttamiseen"

Vaaleissa paikkamääräänsä viidellä lisännyt vihreät hyötyy myös voitostaan rahallisesti. Vihreillä puoluetuki nousee vuositasolla runsaalla 740 000 eurolla lähes kolmeen miljoonaan euroon.

Vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen kuvailee lisärahoitusta tärkeäksi, koska vihreillä ei ole taustalla suuria yksittäisiä rahoittajia kuten säätiöitä. Vihreät on joutunut perinteisesti turvautumaan puoluetuen lisäksi vain yksittäisten ihmisten lahjoituksiin.

Miettinen sanoo, että vihreissä ei ole vielä tehty päätöksiä siitä, miten tuleva resurssilisäys aiotaan käyttää. Asiaa mietitään hänen mukaansa seuraavien kuukausien aikana.

– Sen voin kuitenkin tässä vaiheessa sanoa, että kaikki raha tullaan käyttämään lyhentämättömänä maailman muuttamiseen, eli siihen suuntaan, mitä meidän äänestäjät ovat toivoneet, Miettinen muotoilee.

Kolmannen jytkynsä vaaleissa ottanut perussuomalaiset kasvattaa jo aiemmin muhkeaksi muodostunutta tukipottiaan, mutta vain hieman. Puolueen saama yksi lisäpaikka tarkoittaa puolueelle jatkossa yli 5,7 miljoonaa euroa vuodessa.

Kokoomuksenkin yksi lisäpaikka takaa puolueelle jatkossa mukavat runsaat 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Tähän juttuun lasketut puoluetuen vähenemiset ja lisäykset perustuvat valtion viimeisimpään vahvistettuun talousarvioon, jossa asiasta on päätetty. Viime kädessä uusi hallitus päättää, minkä suuruiset tuet puolueet vastedes saavat.

Viimeisimmän vahvistetun talousarvion mukaan valtioneuvosto myöntää lähes 30 miljoonaa euroa vuodessa puoluetukea puolueille. Tuki on 148 175 euroa kansanedustajaa kohden.

Tuesta puolet on varsinaista puoluetukea ja lopulla tuetaan puolueiden tiedotustoimintaa ja viestintää. Puoluetukea on myönnetty vuodesta 1967 lähtien.

Voit keskustella aiheesta kello 20 saakka.

Lue myös:

SDP voitti perussuomalaiset hiuksenhienolla erolla – suurimman puolueen asema on nyt heikompi kuin koskaan itsenäisyyden aikana

DOHA Kuinka monta ihmistä täällä asuu?

Suihku lorisee, jostain peremmällä olevasta huoneesta kuuluu vauvan itkua.

– Kolme perhettä ja pari sinkkua, vastaa yksi asukkaista.

Tarkkaa määrää kukaan ei halua sanoa. Ilmeisesti vaihtuvuutta on.

Arviolta 80 neliön asunto on Qatarin pääkaupungissa Dohassa työskentelevien filippiiniläisten siirtotyöntekijöiden koti.

Huonekalut näyttävät vanhoilta, ja keittiö kaipaisi remonttia. Hyllyllä mönkii banaanikärpäsiä. Makuuhuoneessa sänkyjen väliin on saatu ahdettua vain kymmenen sentin rako.

Mutta asunnossa on kodin tuntu, ja se sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta.

Täällä ystäviensä kotona seitsemän siirtotyöntekijää Filippiineiltä, Intiasta ja Nepalista suostuu kertomaan arjestaan.

Se on tärkeää siksi, että Qatarissa asuvien siirtotyöntekijöiden oikeuksien loukkaukset ja huonot työolot ovat olleet uutisaihe siitä lähtien, kun Qatarille myönnettiin jalkapallon MM-kisat.

Haastattelun ehdot ovat tarkat. Kukaan ei saa nähdä, että asuntoon tuodaan kamera.

Siksi kuvaaja on purkanut kameran osiin ja jakanut sen kolmeen eri laukkuun.

Ketään paikallaolijaa ei saa missään nimessä tunnistaa, eikä kukaan puhu omalla nimellään. Sitä miten haastattelu ylipäätään sovittiin, ei voi kertoa tässä jutussa.

Siirtotyöntekijät ovat Qatarissa monella tavoin haavoittuvassa asemassa. Poikkipuolinen lausunto voisi johtaa työpaikan menetykseen ja oleskeluluvan päättymiseen.

Lehdistönvapausindeksissä sijalla 128 oleva Qatar sietää julkista arvostelua huonosti.

Toisaalta ilman Aasiasta ja Afrikasta tulevia siirtotyöntekijöitä Arabian niemimaalla sijaitseva piskuinen Qatarin valtio ei pyörisi.

Ja aivan varmaa on, että täällä vuonna 2022 järjestettävistä MM-kisoista ei ilman heitä tulisi mitään.

Tälläkin hetkellä noin 30 000 siirtotyöntekijää painaa töitä täyttääkseen Qatarin lupauksen seitsemästä upeasta jalkapallostadionista.

Sadattuhannet muut rakentavat metroa, uusivat teitä ja, no, kaikkea. Kisojen alkuun tähtäävien rakennushankkeiden budjetti on 200 miljardia dollaria.

Takatakataka-ääni kaikuu Dohassa ympäri vuorokauden. Seitsemäntenä yönä siihen ei enää herää.

Siirtotyöläisten yhteisasunnon nojatuolissa istuu filippiiniläinen Ben.

Hän on ollut rakentamassa kolmea Qatariin nousevaa jalkapallostadionia. Hän on työskennellyt täällä jo 12 vuotta ja kohonnut esimiesasemaan.

Koska nelikymppinen Ben on ollut maassa pitkään ja puhuu melko hyvää englantia, hän on paremmassa asemassa kuin moni Bangladeshin tai Nepalin maaseudulta ummikkona tuleva nuori mies. Silti ongelmat ovat osittain samoja.

– Raskainta työ täällä on kesällä, kun lämpöä on 50–52 astetta, Ben sanoo.

Kuuman kauden aikana siirtotyöntekijöiden on vaikea päästä lääkäriin.

Jos esimerkiksi nestehukka, auringonpistos tai vain väsyneenä saatu kolhu pakottaa yrittämään terveyskeskukseen, siellä voi joutua jonottamaan tuntikausia. Samoin lääkkeitä joutuu odottamaan, eikä niitä aina Benin mukaan saa lainkaan.

Periaatteessa terveydenhoito on Qatarissa ilmaista, mutta siirtotyöntekijöitä se ei aina koske.

– Jotkut urakoitsijat korvaavat vain hyvin tarkasti määriteltyjen sairauksien hoidon. Se että hoito pitäisikin maksaa itse, tulee usein työntekijälle yllätyksenä, Ben sanoo.

Qatarissa viisi vuotta ollut intialainen rakennustyöntekijä Jim on samaa mieltä.

– Sääntömuutoksia ja lakiuudistuksia on, mutta meille alihankintaketjun päähän asti ne tulevat hitaasti, hyvin hitaasti. Tiedät kyllä, miten tämä menee, hän sanoo.

Muut nyökyttelevät varovasti.

Siirtotyöntekijöitä on 2,6 miljoonan asukkaan Qatarissa kaikkiaan käsittämättömät 1,6 miljoonaa.

Heistä noin puolet on kotiapulaisia, jotka yleensä asuvat perheissä.

Seuraavaksi eniten on rakennusmiehiä ja erilaisia huoltotöitä tekeviä ihmisiä. Heidän asemansa nousi esiin viimeistään sen jälkeen kun Qatarille myönnettiin jalkapallon vuoden 2022 MM-kisat vuonna 2010.

Niihin aikoihin oli tavallista, että työnantaja otti haltuunsa työntekijän passin. Maasta poistumiseen tarvittiin työnantajan lupa. Työnantaja saattoi kiristää työntekijöitä velalla, joka syntyi “rekrytointimaksusta”.

Monet työ- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet väärinkäytöksistä pitkin 2010-lukua. Koska Qatar inhoaa kielteistä mediahuomiota, siirtotyöntekijöistä on tullut maalle arka kysymys.

Leppoisana perjantaina tunnelma on filippiiniläisasunnossa kuin missä tahansa ulkomaalaisyhteisön yhteislounaalla.

Tänään ei pueta kypäriä, haalaria tai muutakaan virka-asua. Sen sijaan syödään yhdessä, käydään markkinoilla ja ehkä istuskellaan rannassa.

Useimmat paikallaolijoista työskentelevät rakennuksilla, yksi nainen on töissä ison hotellin vastaanotossa ja yksi työskentelee itse emiirin, Qatarin hallitsijan palatsissa.

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että työolot ovat Qatarissa parantuneet viime vuosina.

Monella työmaalla on alettu soveltaa esimerkiksi sääntöä, jonka mukaan kesän 50-asteisten helteiden aikana ei työskennellä kello 11:n ja 15:n välillä. Juomataukojen määrää on lisätty kuumana aikana.

Työntekijöille on määrätty minimipalkka, noin 180 euroa kuussa.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Qatarin-johtaja Houtan Hamanyonpourm kertoo Dohan toimistossaan, että työnantaja ei enää saa ottaa työntekijältä passia eikä maasta poistumiseen tarvita työnantajan lupaa, ainakaan teoriassa. Työsuhteen saa päättää ennen sopimuskauden loppua, ainakin lain mukaan.

Ongelma on, että muutokset koskevat lähinnä vain rakennusalaa.

– Esimerkiksi kotiapulaisiin mitkään uudistukset eivät vaikuta pätevän. Enkä usko, että näin käy tulevaisuudessakaan, Ben sanoo.

Työntekijöiden tilannetta hankaloittavat monimutkaiset alihankintaketjut. Kuten kaikkialla, Qatarissakin isot rakennusurakat on jaettu firmoille, jotka puolestaan jakavat niitä omille alihankkijoilleen.

Jimin ja Benin mielestä pahimpia ovat intialaiset tai ylipäätään aasialaiset firmat. Heidän mielestään näitä työmaita myös valvotaan heikoiten. Myös ILO:n Hamanyonpourmin mukaan työmaiden valvonta on yksi isoimmista ongelmista.

Työntekijöiden mielestä parasta on, jos pääsee työskentelemään suoraan MM-kisaorganisaatiolle. Silloin puitteet ovat yleensä pilkulleen kunnossa.

– Ehkä 40 prosenttia firmoista noudattaa taukoihin, palkkoihin ja muihin työntekijöiden oikeuksiin liittyviä sääntöjä, Ben sanoo.

– 60 prosenttia ei noudata.

Ben on filippiiniläiskommuunissa vain kylässä. Hänen oma kotinsa on toisessa yksityisasunnossa. Ben tienaa nykyään yli 2 000 euroa kuussa. Sillä asuu jo omassa asunnossa.

– Mutta hinnat ovat nousseet täällä Dohassa niin paljon, että siirtotyöntekijän on vaikea vuokrata asuntoa itse. Ennen paikasta tällaisessa huoneessa riitti tuhat realia (250 euroa). Nyt siitä joutuu maksamaan 2 500 (620 euroa), Ben sanoo.

Eikä asuntoa välttämättä saa vuokrattua, vaikka rahaa olisi.

Qatarissa siirtotyöntekijöitä kerätään erillisille leireille pääkaupungin ulkopuolelle. Intiasta, Nepalista, Filippiineiltä, Ghanasta, Senegalista ja muista maista tulleet miehet kootaan pienoiskaupunkeihin, joissa heille tarjotaan sänky, ruoka, kuljetukset ja vaihteleva määrä virikkeitä. Näin asuu merkittävä osa miespuolisista siirtotyöntekijöistä.

Moderneilla leireillä on fiinit kuntosalit, parturit, pingishuoneet ja elokuvateatterit. Asukkaita yhdellä leirillä voi olla jopa satatuhatta.

Järjestelmä on tehokas.

Samalla alihankkijalla työskentelevät ihmiset asuvat samoissa rakennuksissa ja nukkuvat samoissa huoneissa. Bussi hakee ihmiset töihin ja tuo vuoron loputtua takaisin.

Pidempään Qatarissa olleiden mielestä ongelma on kuitenkin vapauden puute.

Siirtotyöntekijät saavat toki halutessaan poistua leiriltä, mutta koska niiden on lain mukaan sijaittava Dohan ulkopuolella, matkat ovat pitkiä. Ja 10–12 tunnin työvuoron jälkeen ei välttämättä jaksa lähteä mihinkään. Elämä rajoittuu silloin leirin ja työpaikan väliin.

Toisaalta jos työnantaja maksaa asumisen ja ruuan ainakin pari kertaa päivässä, palkasta jää enemmän kotiin lähetettäväksi.

Rahan lähettäminen on lähes kaikille siirtotyöntekijöille syy tulla Qatarin kuumalle aavikolle rakentamaan jättimäisiä stadioneita, ostoskeskuksia ja pilvenpiirtäjiä.

Rakennustyöntekijä Jim on kotoisin köyhästä maaseutukylästä Pohjois-Intiasta. Hän sanoo tukevansa rahallisesti 70–80:tä ihmistä kotipuolessaan. Hän kertoo maksavansa 26 lapsen koulunkäynnin. Lisäksi hän on ostanut kylään sen ensimmäisen ambulanssin.

Filippiiniläinen Ben lähettää palkastaan 60 prosenttia kotiin joka kuukausi. Se menee vanhemmille ja hänen kahden sisarensa perheille.

– Joka päivä tunnen yksinäisyyttä, koska olen niin kaukana. Soitan vanhemmilleni joka aamu ennen töihin lähtöä ja taas illalla viimeiseksi ennen kuin menen nukkumaan.

– Itken, mutta mitä minä voin?

Yksinäisyys ja koti-ikävä. Ne valvottavat siirtotyöntekijöitä öisin.

Ne ovat myös syy siihen, että Ben on tänäkin perjantaina tässä kommuunissa. Viikon ainoaa vapaapäivää olisi kurjaa viettää yksin.

Tänään laitetaan yhdessä filippiiniläistä ruokaa. Keittiöön päästessään Ben hymyilee enemmän kuin kertaakaan omasta arjestaan jutellessaan.

Ben on nähnyt perhettään viimeksi vuonna 2016.

Hän ei kuitenkaan halua käydä kotona useammin, vaikka periaatteessa se olisi mahdollista. Syitä on kaksi. Ensiksi lähteminen perheen luota on aina vaikeaa ja se pahentaa ikävää. Toiseksi, matkustaminen on kallista.

– Mieluummin lähetän rahaa kuin tuhlaan lentolippuun.

Lusailin stadion näyttää aavikolle heitetyltä jättiammeelta. Takatatakatakataka. Jo tutuksi tullut ääniraita kaikuu täälläkin.

Tämä on Qatarin jalkapallon MM-kisojen kruununjalokivi, isoin projekti. Tällä 80 000 hengen stadionilla pelataan MM-kisojen finaali 18. joulukuuta 2022. Kaikkea muuta kuin sattumaa on, että talvinen finaalipäivä on myös Qatarin kansallispäivä.

Lusailin stadion on myös yksi filippiiniläisen Benin työpaikoista.

Kisoihin on aikaa yli kolme vuotta, mutta stadionin sisällä nostetaan jo penkkirivejä paikoilleen. Pelaajien sisääntulotunnelin aukko on jo hahmollaan, samoin sen vieressä oleva VIP-katsomo.

– Tavoite on, että kaikki stadionit ovat valmiit kaksi vuotta etukäteen, ja me olemme sen mukaisessa aikataulussa, sanoo projektipäällikkö Tamim Al Abed.

Täällä tehdään töitä kymmenen tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Nyt on lopputalvi, joten lämpöä on Suomen keskikesän verran, noin 25 astetta. Työntekijöille riittää yksi tunnin mittainen tauko.

Heitä on juuri nyt noin 5 000. Lähinnä Intiasta, Bangladeshista ja Nepalista.

– Sairaaloita, pilvenpiirtäjiä ja kauppakeskuksia rakennetaan maailmalla joka päivä. Ei tämä ole rakennusurakkana mitään poikkeuksellista, sanoo Al Abed.

Se on puhdasta vähättelyä. Harvaa rakennusta kerääntyy tuijottamaan kuukauden ajaksi pari miljardia ihmistä. MM-stadionissa on kyse parlamenttitaloon verrattavasta kansallisesta maamerkistä.

– Rakentamisessa vuorottelevat jatkuvasti innostus, jännitys ja vastuun painava taakka, Al Abed myöntää.

– En ole yhdessäkään työssä ollut niin stressaantunut kuin tässä.

Al Abed on syntynyt Qatarissa ja kertoo lapsena käyneensä katsomassa jalkapalloa Dohan ainoalla stadionilla, jossa ei ollut edes istuimia.

Hän arvelee, että stadionin arkkitehtuuri jää historiaan, mutta insinöörin vaakakupissa painavat muut asiat.

– Tärkeintä on, että ihmiset löytävät helposti istumapaikkansa, vessat ja ruokapaikat. Toivon, että he muistavat nähneensä pelin omalta paikaltaan erinomaisesti. Ja että kukaan ei liiskaannu seinää vasten tai rusennu ihmisten väliin.

Käytännöllisyys ohittaa kansallistunteen. Näin Qatarissa käy harvoin.

Kun keskustelee tulevista jalkapallon MM-kisoista ihmisten kanssa torilla tai vessajonossa, huomaa nopeasti, että mitkään ylisanat eivät tunnu olevan paikallisille tarpeeksi.

Qatarissa kaikki kisoihin liittyvä on jo nyt niin loppuun asti harkittua, että tuntuu kuin paikallisten ajatuksetkin olisi ennakkoon käsikirjoitettu.

– Nämä kisat ovat emiirin antama lahja meille!

– Olen niin ylpeä, niin ylpeä, että en pysty edes sanomaan kuinka ylpeä!

– Minä rakastan Qataria, rakastan!

Innostuneita lausuntoja kuulee niin valkoisiin kaapuihin pukeutuneilta qatarilaismiehiltä, vakituisesti maassa asuvilta ei-kansalaisilta kuin siirtotyöntekijöiltä.

Tämä on tärkeää, sillä nämä kolme ihmisryhmää elävät Qatarissa erilaisissa todellisuuksissa. Jos jossain voi puhua kolmen kerroksen väestä, niin täällä.

2,6 miljoonan asukkaan maassa on vain noin 300–400 000 varsinaista Qatarin kansalaista. Loput ovat maassa vakituisesti asuvia, mutta eivät kansalaisia, ja siirtotyöntekijöitä.

Johtotehtävissä on etuoikeutettu kansalaisten joukko. Ruumiillinen työ on 1,6 miljoonalle siirtotyöntekijälle.

Kansalaisuutta ei saa, vaikka syntyisi Qatarissa, jos sukujuuret ovat muualla. Nainen voi saada kansalaisuuden menemällä qatarilaismiehen kanssa naimisiin. Toinen tapa on menestyä urheilussa tai tieteessä.

Qatarin kansalaiset saavat ilmaisen koulutuksen. Pelkät oleskeluluvan haltijat maksavat pulpetista samassa luokassa. Vaikka olisi asunut maassa koko ikänsä, oleskelulupa on uusittava joka vuosi.

Kukaan ei maksa kaasulla rikastuneessa maassa tuloveroa – Itse asiassa ainoastaan alkoholia ja muita terveydelle haitallisia tuotteita verotetaan.

.

Qatar on tehnyt valtavasti sekä imagotyötä että konkreettisia uudistuksia yhteiskunnan alimman kerroksen eli siirtotyöntekijöiden tilanteen parantamiseksi.

Suuri kysymys on, ovatko muutokset työntekijöiden oikeuksiin todellisia vai onko niiden avulla tarkoitus vain kiillottaa pintaa. Molempia vastauksia kuulee.

Siirtotyöntekijöiden tilanteen nosti uutisvirtaan vuonna 2013 ilmestynyt ay-liike ITUC:in raportti, jonka mukaan stadiontyömailla oli kuollut jopa 1 200 työntekijää. Muun muassa yleisradioyhtiö BBC:n ja Washington Postin tutkivat toimittajat ovat sittemmin kyseenalaistaneet luvut.

Qatarin MM-kisajärjestelyistä vastava organisaatio on taistellut ympäri maailmaa levinnyttä raporttia vastaan väsymykseen saakka.

Kisaorganisaation tilat sijaitsevat lasiseinäisen pilvenpiirtäjän yläkerroksissa. Siellä istuu myös yksi Qatarin alkuperäisen kisahakemuksen laatijoista, Mahmoud Qutub.

– Olin ihan täydelllisessä sokissa, hän kuvaa mielialaansa sinä päivänä, kun kisat myönnettiin Qatarille.

– Mutta seuraavana päivänä olin jo toimistolla töissä.

Qutub on järjestäjien puolelta se, joka on erikoistunut nimenomaan työntekijöiden oikeuksiin.

– Tuo luku [1 200 työssä kuollutta] on ja on alusta lähtien ollut virheellinen, hän sanoo,

Hänestä tutkimusmetodologian virheiden selittäminen kuuluu raportin julkaisseelle ITUC:lle.

– Periaatteessa kyse kuitenkin on ennusteesta, eli ajatuksesta siitä kuinka moni ihminen ylipäätään voisi kuolla niiden vuosien aikana, kun kisoihin valmistaudutaan, Qutub sanoo.

Mahmoud Qutubin mukaan kisatyömailla on tähän mennessä kuollut kolme siirtotyöntekijää. Kaikkien kuolemat liittyvät sydänvikoihin. 22 siirtotyöntekijää on kuollut muusta kuin töihin liittyvästä syystä.

– Yksikin kuolema on liikaa. Olemme erikseen päättäneet, että haluamme olla mahdollisimman avoimia kaikissa työntekijöiden kuolemiin liittyvissä kysymyksissä, Qutub sanoo.

Silti harva pitää myöskään kisajärjestäjien ilmoittamaa kuolleiden määrää lopullisena totuutena.

Tässä pilvenpiirtäjässä ollaan kuitenkin sitä mieltä, että kansainväliselle yhteisölle on ollut helpompaa nostaa Qatar kuin Kiina, Venäjä tai Brasilia tikunnokkaan ihmisoikeusrikkomuksista.

Väite ei ole ihan tuulesta temmattu.

Arvokisojen rakennustyömaita jo kymmenen vuotta arvioinut Rakennusliiton asiantuntija Kyösti Suokas huomauttaa, että esimerkiksi Venäjä pääsi suhteellisen pienellä arvostelulla Sotšin olympialaisista ja jalkapallon MM-kisoista.

Venäjän tiedetään käyttäneen rakennustyömailla muun muassa pohjoiskorealaisia siirtotyöntekijöitä, eikä se juuri suostunut raportoimaan heidän oloistaan.

– Venäjällä oli rakennustelineitä, joille en olisi missään nimessä noussut, Suokas sanoo.

Hänen Qatarissa näkemällään stadiontyömaalla turvajärjestelyt sen sijaan olivat kunnossa. Silti on mahdotonta sanoa, onko tilanne kaikilla työmailla sama.

.

Qatarin naapurimaa ja nykyinen ykkösvihollinen Saudi-Arabia on pyrkinyt käyttämään hyväkseen herkkää siirtotyöntekijäkysymystä.

Saudi-Arabia on eristänyt Qataria taloudellisesti ja diplomaattisesti jo lähes kahden vuoden ajan.

Qatarin hallinnossa pelätään, että työntekijöiden joukkoon soluttautuu vakoojia, jotka pyrkivät vahingoittamaan Qataria Saudi-Arabian laskuun.

Siirtotyöntekijöitä on väkilukuun suhteutettuna niin pajon, että siirtotyöntekijöiden mellakat olisivat vaikeita taltuttaa.

Tarkasti kontrolloitujen siirtotyöntekijöiden epäileminen vakoilusta kuulostaa dekkarikirjallisuudelta. Tänä keväänä ulkomailta yritettiin kuitenkin masinoida työntekijöiden mielenilmausta väärennetyn kutsukirjeen avulla.

Tavoitteena oli kerätä ihmisjoukko Qatarin työministeriön eteen, jotta siitä saataisiin valokuvia maailmalle. Jäljet johtavat Saudi-Arabiaan.

Qatarissa kaksi jalkapallon MM-kisoihin ja siirtotyöntekijöihin liittyvää kysymystä nousevat jatkuvasti esiin. Aiotaanko työlakiin tehtyjä muutoksia soveltaa myös MM-kisojen jälkeen ja laajennetaanko ne lupausten mukaisesti koskemaan kaikkia siirtotyöntekijöitä? Ja mitä siirtotyöntekijöille tapahtuu, kun kisat ovat ohi?

Filippiiniläinen Ben suunnittelee olevansa Qatarissa vielä suunnilleen kisoihin asti. Sen jälkeen hänellä pitäisi olla riittävästi säästöjä jonkinlaisen yrityksen perustamiseen Filippiineillä. Hänellä on myös neuvo Qatariin lähtöä harkitseville työntekijöille.

– Pari, kolme vuotta on ihan ok. Mutta älkää jääkö 12 vuodeksi kuten minä tein. Se on liikaa.

Benillä on myös viesti kaikille, jotka tulevat ihailemaan hänen rakentamiaan stadioneita paikan päältä tai televisiosta.

– MM-kisoilla on kaksi puolta. Toisaalta Qatarin valtiolle ne ovat hieno juttu. Mutta siirtotyöntekijöiden näkökulmasta kaikki ei ole ok. Moni ei tiedä yhtään, minne menee tämän jälkeen. Jo nyt osa rakennuspiikeistä on ohitettu, ja ihmisiä istuu täällä ilman työtä ja ilman rahaa lähteä.

Juttua varten on haastateltu myös Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Wolfgang Mühlbergeria.

Keskustele: Urheilun suurtapahtumia rakentavat siirtotyöläiset kaikkialla maailmassa, usein puutteellisissa oloissa. Unohtuuko se, kun arvokisat käynnistyvät? Kommenttipalsta sulkeutuu klo 18.

Lue myös:

Kunnianhimoinen emiiri ja veljeily Iranin kanssa – neljä syytä Qatarin ja arabimaiden kiistaan

Tutkija Qatarin eristämisestä: Saudi-Arabia yrittää painostaa Qataria omalle linjalleen

Tutkijat ylistävät maajoukkuepaidasta kieltäytyneen Huuhkaja-hyökkääjän poikkeuksellisen rohkeaa päätöstä – jalkapallopomon puheet Qatarin-matkan syistä eivät vakuuttaneet

Palloliiton puheenjohtaja pitää hassuna Riku Riskin kieltäytymistä Qatarin-matkalta: ”Boikotointi ei ole tehokas keino"

Tikkurila lopetti viisi vuotta sitten Valtti Non-Slip puuöljyn valmistuksen. Ulkoportaisiin tai terassilaudoille tarkoitettu puuöljy sisälsi karhennusainetta, joka vähensi puun pinnan liukkautta.

Tuote oli hyvä, mutta kuluttajat levittivät sitä paksusti kuin maalia. Se tahmasi jalkapohjiin ja ensimmäisen talven jälkeen öljy hilseili irti. Asiakkaat kävivät kuumana, vaikka vika oli levittäjässä.

Puuöljyjen valmistajat tietävät, että kevätaurinko tekee ihmisistä malttamattomia. Käyttöohjeita ei muisteta lukea. Samat virheet tehdään vuodesta toiseen, ja ne periytyvät usein sukupolvelta toiselle.

Puuöljyn levittämisessä vähemmän on kuitenkin enemmän. Se koskee niin ulkokalusteita kuin painekyllästettyjä terassilautojakin. Puuöljyn pitää imeytyä, eikä muodostaa puun pintaan kalvoa.

Ensin puhdistetaan ja se saattaa riittää

Suomessakin trendinä on, että yhä useampi kuluttaja haluaa kovapuusta kuten tiikistä, tammesta, saarnista, eukalyptuksesta tai setristä valmistettuja ulkokalusteita.

Kovapuulaadut ovat yleensä sen verran öljyisiä omasta takaa, että ne eivät välttämättä tarvitse muuta kausihuoltoa kuin putsausta harjaamalla tai pyyhkimällä.

Kuluttajat eivät kuitenkaan usein tiedä, mitä puuta kalusteet ovat. Nyrkkisääntönä on, että jos pöytä tai tuoli tuntuu kevyeltä, niin sitten se ei ole kovapuuta.

Tiiviiden kovapuulaatujen solukkoon vettä ei pääse tunkeutumaan samalla tavalla kuin pehmeisiin puulaatuihin. Ne eivät ole yhtä herkkiä säärasitukselle kuin mänty, kuusi tai pyökki.

Kovapuulaatujen säännöllinen öljyäminen aloitetaan vasta siinä vaiheessa, kun öljy alkaa imeytyä puuhun. Ja siinä voi mennä monta vuotta.

– On hyvä testi kokeilla vesitipalla. Jos se vesi imeytyy puuhun, niin kyllä se öljykin sitten imeytyy sinne, sanoo Tikkurilan tekninen asiantuntija Marianne Anttila.

Hyvä esimerkki on lehtikuusi. Sitä ei välttämättä tarvitse öljytä ollenkaan. Siihen ei edes imeydy öljyä kuin vasta muutaman kauden jälkeen.

Painepesurilla pestään vain naapurin kalusteet

Ennen öljyämistä ulkokalusteet puhdistetaan. Luonnonystävä voi käyttää vaikkapa luonnonsaippuaa. Se sisältää kasviperäisiä öljyjä, jotka puhdistavat puun pinnan, mutta edesauttavat puun luontaisen öljyn säilymistä. Puuvillarätti on parempi puhdistaja kuin öljyä imevä mikrokuituliina.

Hyvä puhdistaminen kannattaa, sillä puukalusteiden vihollinen on mustapilkkuhome. Vaarallista mustapilkkuhome ei ole. Ikävältä se kuitenkin näyttää.

– Juuri siihen likaan tulee helposti hometta, sanoo puu- ja terassiöljyjä valmistavan Uula Colorin liiketoimintajohtaja Sari Uunila.

Siksi puhdistus olisi hyvä muistaa ja jaksaa tehdä myös syksyllä ennen kalusteiden talvisäilytystä. Myös terassipesuaineita on olemassa. Ne pehmentävät puussa olevaa vanhaa öljyä, jolloin uuden puuöljyn pitäisi imeytyä paremmin.

Vaikka terassin pesussa painepesuri on nopea käyttää, ei puisia puutarhakalusteita pitäisi mennä korkeapaineella pesemään. Raju suihkutus nukkaa pinnan. Vanha vitsi onkin, että painepesurilla pestään vain naapurin kalusteet.

Nopeudesta ei ole muutenkaan hyötyä, mikäli kalusteet on pesun jälkeen tarkoitus öljytä. Samana päivänä ei voi sekä pestä että öljytä. Puun on ensin kuivuttava kunnolla.

– Tarvitaan pari kolme aurinkoista ja kuivaa päivää. Muuten se öljy jää siihen pintaan ja tekee kalvoa. Ihmiset eivät malta odottaa, Tikkurilan Marianne Anttila tietää.

Jos öljyttävien kalusteiden pinta on päässyt kärsimään, voi pintaa ensin kevyesti hioa koneella puolikarkealla hiomapaperilla. Kalusteet kannattaa pestä kertaalleen jo ennen hiontaa, niin ei hio likaa mukana.

Osta iso purkki ja kaada pienempään

Puuöljypurkista löytyy valmistajan merkintä aineen riittoisuudesta.

Valmistaja saa määritellä puuöljyn riittoisuuden itsenäisesti. Mitään yhteistä standardia ei ole, joten eri tuotteita keskenään verratessa kuluttajan on luotettava valmistajan ilmoitukseen ”käytännön” riittoisuudesta. Se kannattaa huomioida, että puuöljyä imeytyy vähemmän hyväkuntoiselle kuin kuluneemmalle puupinnalle.

Puuöljyissä on isoja hintaeroja. Moni hintavertailija tekee salapoliisityötä selvittäessään tuotteiden laatueroja. Netistä löytyvistä tarkemmista tuoteselosteista saatetaan esimerkiksi verrata, kuinka korkea eri tuotteiden kuiva-ainepitoisuus on.

Mutta puuöljyn kohdalla korkeampi kuiva-ainepitoisuus ei kuitenkaan suoraan kerro, että tuote olisi öljyisempi ja sen vuoksi parempi kuin pienemmän kuiva-ainepitoisuuden tuote.

Vertailua vaikeuttaa, että valmistajat eivät yleensä paljasta, mistä ainesosista puuöljy on valmistettu. Puuöljyn hinnasta suurin osa muodostuu käytetyistä sideaineista ja niiden laadusta. Liika öljyisyys voi jopa heikentää tuotteen käyttöominaisuuksia.

Teknos Groupin tuotepäällikkö Sini Puonti ilmoittaa, että puuöljy on yleisnimitys kaikille öljymäisille puupinnoitteille, ja ne voivat sisältää eri määrän erilaisia öljyjä ja muita raaka-aineita.

– Tyypillisesti puuöljyissä käytetään mänty- ja pellavaöljyä. Tarkkaa puuöljyn koostumusta voi selvittää tuotteen valmistajalta. Usein reseptejä kuitenkin käsitellään liikesalaisuuksina eikä niitä luovuteta yrityksen ulkopuolelle.

On valmistaja kuka tahansa, hyvä rahansäästövinkki on ostaa mahdollisimman iso öljypurkki.

Esimerkiksi yhdeksän litran purkin litrahinta on yleensä aina pieniä purkkeja edullisempi. Kun kausi on ohi, kannattaa ylijäämäöljy siirtää pienempään astiaan. Öljy säilyy hyvänä pitkään, kun täydessä purkissa ei ole ylimääräistä happitilaa.

Vesi- ja öljyohenteisia puuöljyjä voi käyttää ristiin

Saksassa ympäristö- ja hintatietoisia kuluttajia neuvotaan käyttämään erikoisöljyjen sijaan huomattavasti halvempaa pellavaöljyä.

Suomessa lisäaineettoman pellavaöljyn käyttöä puutarhakalusteiden hoitoon ei kuitenkaan suositella. Pellavaöljy lisää ulkokäytössä puun pinnan homehtumista.

– Puuöljy vaatii aina homeenestollisia aineita ja ne ovat yleensä kalliita, Uulan Sari Uunila mainitsee.

Puuöljyä myydään sekä vesi- että liuotinohenteisena. Molemmilla on omat vannoutuneet käyttäjänsä.

Vesiohenteista pidetään ympäristölle parempana tuotteena. Esimerkiksi laitureihin suositellaan vesiohenteista puuöljyä. Vesiohenteinen on sikäli erikoinen tuote, että luontaisestihan öljy ja vesi eivät liukene toisiinsa. Siksi sekaan tarvitaan saippuamaisia lisäaineita.

Vesiohenteista puuöljyä saa nyt myös biopohjaisina. Tyypillistä bioöljyille on, että öljy levitetään ohuesti vain kertaalleen. Se kannattaa huomioida purkkien hintoja vertailtaessa.

Nykyisin puuöljyn levittämiseen suositellaan siveltimen sijaan sientä. Sienellä öljyn saa painettua paremmin puuhun kiinni. Sekin säästää öljyä ja ympäristöä.

Vesiohenteinen puuöljy vaatii enemmän taitoa ja sillä tulee helpommin läikikäs pinta, tietää Tikkurilan tekninen asiantuntija Marianne Anttila.

– Liuotinohenteinen puuöljy antaa enemmän aikaa työstää, vesiohenteinen kuivuu nopeammin.

Mutta tuotteita voi käyttää ristiin. Jos on viime keväänä käyttänyt liuotinohenteista puuöljyä, ei mikään estä vaihtamasta nyt vesiohenteiseen – tai toisin päin.

Vain sävytetty öljy suojaa puuta auringolta

Suomessa painekyllästetty puu on edelleen suosituin terassien ja portaiden rakenteissa. Tuore painekyllästetty lauta on kuitenkin märkä. Sen kuivumista pitää jaksaa odottaa mielellään seuraavaan kevääseen ennen ensimmäistä öljyämistä. Kevät ja alkukesä ovat parasta öljyämisaikaa, sillä ilmankosteus on silloin matalimmillaan.

Lämpökäsitelty puu voidaan öljytä heti uutena. Ilman käsittelyä sen väri haalistuu nopeasti. Yleensä yksi ja sama puuöljy käy kaikille puulaaduille.

Ulkokalusteet kannattaa suojata auringolta sävytetyllä puuöljyllä. Ainakin ensimmäisellä käsittelykerralla puuöljyssä olisi oltava mukana väriä.

– Se pigmentti suojaa auringolta. Kirkkaasta öljystä se UV-säteily menee läpi, Tikkurilan Anttila sanoo.

Puuöljyn pitäisi siis päästä tunkeutumaan puun sisälle, eikä jättää kalvoa. Valmistajat tietävät, että suomalaiset ovat vuodesta toiseen kalusteiden ”ylihoitajia”. Öljyä levitetään liikaa ja yleensä vielä liian usein.

Valmistajien asiantuntijat saavat puhelimessa jatkuvasti kuulla, kuinka asiakkaat kuvailevat, että he ”maalaavat” puuöljyllä. Moni levittää sävytettyä puuöljyä aivan liikaa tummempaa ja tasaisempaa värisävyä toivoessaan.

Imeytymätön puuöljy pitää pyyhkiä puun pinnasta pois. Se on kalliin puuöljyn tuhlausta.

Ja vielä yksi tyypillinen virhe.

Kevätauringon innostamat suomalaiset levittävät puuöljyä usein auringonpaisteessa. Öljyn sideaineet haihtuvat auringossa liian nopeasti, jolloin lopputulos kärsii. Haihtuvien yhdisteiden hengittäminenkään ei ole terveellistä.

Vastaöljyttyjen kalusteiden on järkevää antaa kuivua varjossa muutamia tunteja. Sen jälkeen pinnan voi halutessaan kiillottaa liinalla.

Vantaan Koivuhaassa asuvan Elli Kinkun arki on alkanut samalla tavalla jo kuusitoista vuotta.

Kello herättää tavallisesti seitsemään mennessä. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin televisiossa alkaa hengellinen ohjelma, kuten Kinkku itse sitä kuvailee.

Ohjelma kestää puolisen tuntia, ja siinä kuullaan jokin Raamatun ajatus.

Työt alkavat kahdeksalta. Kinkun mukaan yksi hänen elämäntilanteensa monista hyvistä puolista on se, että hän työskentelee samassa osoitteessa kuin asuukin: Jehovan todistajien Suomen-päämajassa eli -haaratoimistossa.

Jehovan todistajiin kuuluu Suomessa alle parikymmentätuhatta jäsentä. Uskonnollinen liike tunnetaan etenkin ovelta ovelle -saarnaamisestaan.

Sitä Elli Kinkkukin tekee vapaa-ajallaan. Mutta nyt hän on työssä: siivoaa erästä rakennuskompleksin ensimmäisen kerroksen vierashuoneista.

Kinkun tehtävänä on varmistaa, että vieras voi vain tulla huoneeseen matkalaukku kädessään ja olla kuin kotonaan.

Kinkku itse on 34-vuotias ja asunut tässä osoitteessa puolisonsa kanssa melkein puolet elämästään. Lapsia pariskunnalla ei ole.

Jos olisi, heidän olisi muutettava täältä pois.

Kuin pieni kylä, metalliaidan takana

Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistossa asuvaa ja työskentelevää, tällä hetkellä noin 150 hengen yhteisöä kutsutaan liikkeen keskuudessa Betel-perheeksi.

Haaratoimisto sijaitsee vantaalaisen teollisuusalueen laitamilla. Pihapiiriä ympäröi metalliaita. Ulkona oleva uima-allas on näin keväällä tyhjillään. Säiden lämmettyä siinä poreilee suihkulähde.

Jehovan todistajat nimittävät punatiilistä rakennuskompleksia Beteliksi eli "Jumalan huoneeksi". Ulkopuolisille jaettavassa lehtisessä nimeä perustellaan sillä, että kaikki, jotka täällä asuvat ja työskentelevät, ovat vihkiytyneet Jumalalle ja tukevat koko ajallaan "Valtakunnan saarnaamista".

Haaratoimistossa muun muassa käännetään liikkeen julkaisuja englannista suomeksi. Kaikki toiminta rahoitetaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla, eivätkä työntekijät saa työstään palkkaa.

Helsingin Sanomat vieraili tässä paikassa kaksi vuotta sitten ja kuvaili aluetta kuin pieneksi kyläksi: Asukkailla on käytössään esimerkiksi oma pesula, parturi-kampaamo, terveydenhuolto sekä autokorjaamo. Sähkö- ja putkimiehiä on omasta takaa, niin myös kokkeja ja Elli Kinkun kaltaisia siivoojia.

Täältä löytyvät jopa tenniskenttä ja kuntosali.

Nyt Jehovan todistajien tiedottaja Jukka Palonen ei päästä tutustumaan vapaa-ajan tiloihin tarkemmin. Rakennuskompleksissa on alkamassa peruskorjaus, minkä takia tutustuminen ei ole mahdollista.

Järvenpäähän nousee pian kristillinen kortteli

Jehovan todistajien Suomen-haaratoimisto on yksi esimerkki siitä, millaista uskonnollisen asuinyhteisön arki voi Suomessa olla.

Maassa olevista uskonnollisista asuinyhteisöistä se on tiettävästi suurin. Muut yhteisöt ovat aiheeseen erikoistuneen Kirkon tutkimuskeskuksen koordinaattorin Jussi Sohlbergin mukaan enimmillään noin 40 asukkaan suuruisia, enemmistö tätä pienempiä.

Kaiken kaikkiaan uskonnollisissa yhteisöissä asuu Suomessa muutama sata ihmistä, Sohlberg laskee.

Määrä on kuitenkin kasvamassa reilun vuoden kuluttua: pääkaupunkiseudun kylkeen Järvenpäähän on nimittäin nousemassa kokonainen kristillinen kortteli.

Hanketta ajavan Kristillisen vanhusten asumisyhdistyksen Laihon sihteeri Hanna-Leena Forsman kertoo, että kortteliin tulee seitsemän asuintaloa ja niihin 51 asuntoa. Asukkaita yhteisöön on tulossa yhteensä noin sata.

Rakennustyöt alkavat ensi kesänä, ja valmista pitäisi olla vuoden päästä.

Jussi Sohlberg ja Siirtolaisuusinstituutin johtaja, uskontotieteen dosentti Tuomas Martikainen pitävät Järvenpään hanketta ainutlaatuisena – esimerkiksi Jehovan todistajien haaratoimistosta kortteli poikkeaa ainakin sillä, että siitä ei ole tulossa yhden tietyn liikkeen yhteisöä ja asukkaat ovat vapaita työskentelemään missä ja millä alalla haluavat.

Forsmanin mukaan tulevia asukkaita yhdistää se, että he pitävät kristillisiä arvoja tärkeinä ja haluavat olla mukana yhteisöllisessä toiminnassa.

– Tämä on paikallisesti syntynyt, eri seurakunnista ja suunnista tulevien ihmisten yhteinen unelma, hän avaa.

"Tällaista aluetta tarvitaan enemmän kuin koskaan"

Suomessa olevilla uskonnollisilla asuinyhteisöillä on tavallisesti takanaan vuosikymmenten historia. Esimerkiksi Jehovan todistajien nykyinen rakennuskompleksi on valmistunut Vantaalle jo 1960-luvulla.

Tilastojen mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu vuosi vuodelta vähemmän ihmisiä. Tammikuussa uutisoitiin, että kirkkoon kuuluvia on enää alle 70 prosenttia kansasta.

Mihin kristillistä korttelia tarvitaan – onko sille tänä päivänä todellista tarvetta?

Tarvetta on enemmän kuin koskaan, huudahtaa Järvenpään hankkeen taustatahoihin kuuluva Marja-Leena Pellikka Laiho-yhdistyksestä.

Asuinalueelle on muuttamassa muun muassa tukea tarvitsevia vanhuksia, ja siksi Pellikka viittaa vastauksessaan viime kuukausina käytyyn keskusteluun vanhustenhoidon tasosta ja monissa palvelukodeissa ilmenneistä ongelmista.

– Olemme nähneet viime aikoina suuressa mittakaavassa, miten asuinalueet ja palvelukodit, jotka ovat rakentuneet taloudellisille arvoille, eivät tyydytä ihmisen arvoja ja tarpeita riittävästi. Hengellisiä arvoja ja tällaisia alueita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Vantaalla Jehovan todistajien haaratoimisto on tiedottaja Jukka Palosen mukaan haluttu paikka. Tulijoita olisi paljon, ja yleensä yhteisöön pääsee asumaan ja työskentelemään vain pyydettäessä.

Uskonnolliseen asuinyhteisöön hakeutuminen voi kertoa paitsi vahvasta vakaumuksesta myös yhteisöllisyyden kaipuusta, arvioi Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.

– Perusjuonteena ovat usein yhteisöllisyys ja yksinkertaisen elämäntavan ideaali. Kaiken kaikkiaan aatteelliseen vakaumukseen pohjautuva yhteisasuminen on Suomessa kuitenkin harvinainen, jopa vastakulttuurinen elämäntapa.

Uskonnollisen yhteisön keskuudessa asuminen merkitsee myös sen sääntöihin sitoutumista. Vantaan Koivuhaassa ohjenuorana ovat Raamatun periaatteet.

Jehovan todistajien yhteisössä lapset ovat kiellettyjä

Tiedottaja Jukka Palonen esittelee Vantaalla Jehovan todistajien haaratoimiston toimitiloja. Huoneissa työskennellään kolmen hengen pienryhmissä. Työn alla on esimerkiksi Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien käännöksiä.

Palonen on pukeutunut pikkutakkiin, suoriin housuihin ja mustaan kauluspaitaan. Palosen mukaan pukeutuminen ilmentää sitä, että paikka on hänelle hyvin rakas. Toisaalta kyse on myös pukeutumiskoodista.

– Arvostamme sitä, mitä saamme tehdä täällä. Se näkyy ulkoisessa olemuksessa.

Jehovan todistajat pyrkivät elämään Raamatun periaatteita noudattaen, Palonen sanoo. Betel-perheessä se tarkoittaa, että asukkaat kunnioittavat toisiaan ja ovat toisilleen rehellisiä ja ystävällisiä.

Lapsia täällä ei asu.

– Lapset ovat ihania. Me rakastamme lapsia. Mutta on totta, että täällä lapsia ei ole. Sen takia, että sitten joutuisimme menemään aika paljon lasten ehdoilla. Se aiheuttaisi paljon käytännön ongelmia. Lastenhoitoa olisi hankala järjestää tällaisessa yhteisössä, joka on tiivis ja jossa kaikilla on tiukka aikataulu.

Jos lapsia haluaa hankkia, on siirryttävä asumaan muualle perheensä kanssa.

Jotkut ovat niin tehneetkin, Palonen huomauttaa – "siirtyneet niin sanottuun normaaliin elämään".

Myös Elli Kinkku tiedostaa tämän mahdollisuuden.

– Olemme täällä niin kauan kuin perhetilanteemme on tällainen. Jos meille tulee lapsi, menemme muualle. Olemme iloisia siellä ja palvelemme Jehovaa.

Kristillisessä korttelissa ei kytätä eikä valvota naapureita

Järvenpään kristillisessä korttelissa varsinaisia käyttäytymissääntöjä ei ole etukäteen määritelty.

– Asukkaat pääsevät mukaan rakentamaan näitä ajatuksia. Siitä syntyy sellainen asukkaiden näköinen kortteli, Hanna-Leena Forsman sanoo.

Saako esimerkiksi sinkku tuoda kotiinsa yövieraan?

– Se on asukkaan oma asia, Forsman vastaa.

Tulevassa yhteisössä ei hänen mukaansa kytätä tai valvota naapureita.

– Kristillisyydessä on perimmiltään kyse aivan toisenlaisista asioista kuin toinen toistensa kyttäämisestä.

Järvenpääläiskorttelista ei ole muodostumassa varsinaista uutta uskonnollista yhteisöä, vaan pikemminkin samankaltaisesti ajattelevien ihmisten naapurusto.

Lienee syytä myös todeta, että vaikka uskonyhteisö voi ehkä ravita yhteisöllisyyden kaipuuta, voi sillä olla huonotkin puolensa: Uskontojen uhrien tuki UUT muistuttaa, että hengellistä väkivaltaa voi esiintyä missä tahansa uskonnollisessa yhteisössä.

Elli Kinkku lähetti hakemuksen – ja on sillä uralla edelleen

Elli Kinkku päätyi Jehovan todistajien haaratoimistoon asumaan melkein kuin sattumalta.

Koulut käytyään hän mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Hän lähetti haaratoimistoon hakemuksen – ja sattui pääsemään sinne töihin.

– Sillä uralla olen edelleen.

Päivät kuluvat pitkälti kodinhoidon, siivouksen, sänkyjen petaamisen, kaikenlaisten arjen askareiden parissa. Mutta Kinkku ei valita.

– On ihanaa, kun saa tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samat arvot. Olemme kaikki toistemme kanssa hyvin läheisiä ystäviä. Kyllä tämä työyhteisö on varmasti lämpimimmästä päästä mitä olla voi.

Kinkun, kuten muidenkin haaratoimistolla työskentelevien, työpäivä päättyy viideltä. Sen jälkeen hän tekee kotitöitä omassa kodissaan: laittaa ruokaa, pyykkää ja siivoaa, niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Iltaisin hän saattaa osallistua Jehovan todistajien saarnaamistyöhön.

Aamulla kello soi aikaisin ja herättää kuulemaan Raamatun sanaa.

Maksan luottokorttilaskuista minimin. Ei ole järkeä maksaa enempää, koska rahat eivät riitä. Olen kovasti yrittänyt päästä luottokorttilaskuista eroon. Olen esimerkiksi pistänyt luottokortteja poikki.

Näin kertoo helsinkiläinen Riia Ahola, 43. Hän sanoo eläneensä niin sanotussa luottokorttikierteessä 20 vuotta työssäkäynnistä huolimatta.

Takuusäätiön kehittämispäällikkö Minna Markkasen mukaan myös työssäkäyvillä voi olla vaikea päästä luottokorttilaskuista pysyvästi eroon, vaikka niitä lyhentäisikin. Usein mukana on luottokorttien lisäksi myös erilaisia osamaksuja, luottolimiittejä ja kulutusluottoja.

Pahimmillaan laskut voivat johtaa velkaantumiseen ja luottotietojen menetykseen. Yle kertoi aikaisemmin, että velkakierteeseen joutuminen ei ole ainoastaan pienituloisten ongelma.

Tuoreiden ulosottotilastojen valossa naisten velkaongelmat ovat lisääntyneet miehiä enemmän.

Markkasen mukaan maksu- ja velkaongelmissa suuremmassa riskissä ovat kuitenkin miehet. He ovat enemmistönä maksuhäiriötilastoissa kaikissa ikäluokissa ja myös ulosotossa on enemmän miehiä kuin naisia.

– Naiset ottavat varhaisemmassa vaiheessa yhteyttä kuin miehet. Miehillä tilanne ehtii mennä jo pahemmaksi ennen kuin apua tyypillisesti haetaan.

Tässä jutussa kerrotaan neljän työssäkäyvän kokemukset luottokorttilaskuista. Juttua varten etsittiin myös miehiä haastateltaviksi, mutta työssäkäyvistä ainoastaan naiset ottivat yhteyttä. Kolmen haastateltavan nimet on muutettu heidän omasta pyynnöstään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Riia Ahola, 43: Välillä tulee epätoivoinen olo

Olen neljän lapsen äiti. Olin pitkään yksinhuoltaja ja nyt olen parisuhteessa.

Olen elänyt luottokorttikierteessä 20 vuotta. Työskentelen palvelusihteerinä ja tällä hetkellä minulla jää palkasta käteen noin 2 100 euroa. Palkka on sen verran pieni, että joudun käyttämään luottokorttia.

Arjessani rahat riittävät tilipäivän jälkeen 2-3 viikkoa, kunnes luottokorttilasku alkaa taas kasvamaan.

Kun minulla tulee lisäkuluja, kuten vakuutusmaksu, hammaslääkäri, lääkekuluja tai lapsen toppahaalarin ostaminen, silloin luottokorttia joutuu käyttämään enemmän. Keskimäärin lasku kasvaa kuukausittain 100-300 euroa.

Sorruin nuorempana maksamaan luottokorteilla ja otin myös joustoluottoa kymmenisen vuotta takaperin, että pystyin antamaan lapsilleni sen, mitä he tarvitsevat esimerkiksi vaatehankinnoissa ja harrastuksissa. Silloin olin töissä vaateliikkeessä ja palkkani oli huonompi.

Tällä hetkellä minulla on yksi luottokortti täynnä ja siinä luottoraja on 1 500 euroa. Toisella luottokortilla raja on 1 000 euroa. Näiden kahden luottokortin lisäksi minulla on joustoluotto, missä on 3 000 euroa lainaa. Lisäksi minulla on luottokortteja, joiden käytön olen lopettanut. Toisessa lasku on 700 euroa ja toisessa 1 200 euroa.

Ympärilläni on ystäviä samassa tilanteessa ja tämä on aiheuttanut monia keskusteluja vuosien varrella. Riia Ahola

Tämä puurtaminen ja työssäkäyminen, koulut, päiväkodit ja kaikki. Minusta on epäreilua, että työssäkäyvällä ihmisellä ei rahat riitä. Välillä tulee epätoivoinen olo. En pysty tekemään mitään ylimääräistä. Kun käyn kaupassa, kaikki ostokset ovat tarkkaan harkittuja.

Ympärilläni on ystäviä samassa tilanteessa ja tämä on aiheuttanut monia keskusteluja vuosien varrella. Laskimme jo kymmenen vuotta sitten, että jos jäisi kolmetuhatta euroa käteen, sillä voisi elää kerryttämättä lisää luottoja ilman tukia.

Jos saisin luottokorttilaskut yhdistettyä, voisin lyhentää yhtä könttäsummaa. Haluaisin yhdistää nämä laskut ensi jouluun mennessä. Onneksi luottotietoni ovat kunnossa.

Takuusäätiö: Mitä useampi luottokortti, sitä haastavampi tilanne

Takuusäätiön Minna Markkasen mukaan luottokorttilaskuista täytyy huolestua silloin, jos on käytössä useita luottokortteja, jonne kertyy velkaa. Tänä päivänä luoton saanti on helppoa, eikä välttämättä vaadi maksukykyä.

– Se lähtee siitä, että on yksi kortti tapissa ja sitten ei pystytä sitä maksamaan. On hirveän loogista ottaa uusi kortti. Sitten onkin tilanteessa, että laskut kasvavat.

Ninan, 34, tarina: Lyhennys pienin mahdollinen

Olen 34-vuotias matalapalkkaisella alalla työskentelevä nainen. Työelämässä olen ollut vuodesta 2005. Palkasta minulla jää käteen noin 1 500 euroa.

Käytän luottokorttia lähinnä matkoihin. Kymmenisen vuotta sitten hankin luottokortin yhtä isompaa hankintaa varten. Kortti on sen jälkeen ollut melkein aina tapissa. Vaikka olen välillä maksanut isomman lyhennyksen, niin raha ei riitä elämiseen ja minun on yleensä käytettävä korttia kuun lopussa.

Laskun suuruus on ollut 1 200 euroa ja lyhennys on ollut pitkään pienin mahdollinen. Oli pakko ottaa myös toinen luottokortti ja tarkoitus oli maksaa lasku kokonaisuudessaan pois. On ollut kuitenkin pakko käyttää tätäkin korttia elämiseen, kuten ruokaan ja muihin yllättäviin kuluihin.

Minua ärsyttää, etten ole päässyt luottolaskusta eroon. Tilanne ei ole ollut täysin hallinnassa. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota kulutukseeni ja karsinut kaiken ylimääräisen pois. Säästän myös puskurirahastoa. Kesällä minun on tarkoitus maksaa ainakin toinen luottokorttilasku pois.

Matalapalkka-alalla luottokorttikierre on yleisempää

Takuusäätiön Minna Markkasen mukaan erityisesti matalapalkka-aloilla on tyypillistä, että luottokorttilaskut kasvavat. Yksi näistä on hoiva-ala. Sen sijaan logistiikka-alalla työskentelevät miehet ovat riskiryhmässä velkaantua luottokorttilaskuista.

Markkasen mukaan erilaisilla luotoilla kuluttaminen on yleistynyt. Etenkin silloin, kun tulee yllättäviä menoja, luottokorttien käyttö voi riistäytyä käsistä.

Moni haluaa esimerkiksi hyödyntää alennuksia, mutta maksaa ostoksiaan luotolla. Silloin tulee pettäneeksi itseään.

Myös pienistä toistuvista maksuista kertyy helposti vuositasolla isompia summia, joita ei välttämättä itse edes huomaa.

Kaisan, 32, tarina: Yrittäjyys heikensi taloudellista tilannettani

Olen 32-vuotias nainen ja valmistunut ammattikorkeakoulusta. Olen tehnyt viimeiset kaksi vuotta töitä toiminimellä. Koen, että yrittäjyys on heikentänyt taloudellista tilannettani.

Asumiskustannuksia minulla ei ole, mutta lyhennän auto- ja opintolainaa.

Tämän vuoden alussa hankkimassani luottokortissa on 5 000 euron "laina", josta pystyn nostamaan tililleni rahaa laskujen maksua varten. Kallis hevosharrastus vie suuren osan rahoista. Tiedän, mihin raha menee, mutta tarvitsen maksuaikaa.

Joskus maksan ruokaostokset, matkat ja hotellit luottokortilla. Myös esimerkiksi Netflix toimii sen kautta. Nyt nostan rahaa luottokortiltani, sillä edellinen palkka ei riittänyt isojen laskujen jälkeen muuhun ja esimerkiksi verottajan kanssa sovitut maksut täytyy hoitaa aikataulussa.

Minulla on aurinkoinen näkymä tulevaisuuteen, koska tiedän, että minulla tulee olemaan töitä. Kaisa

Olen pitänyt aina itseäni järkevänä rahankäyttäjänä, mutta säästämisessä olen huono. Jos minulla jää ylimääräistä rahaa, olen maksanut luottolaskua pois enemmän kuin minimilyhennyksen.

Minulla on varallisuutta metsätilasta, joten taka-ajatuksena on katkaista luottokorttien "tapissa oleminen" siihen hetkeen, kun saan myyntituotot. Tämä päivä koittaa ensi kuussa.

Minulla on aurinkoinen näkymä tulevaisuuteen, koska tiedän, että minulla tulee olemaan töitä. Enemmän minua ahdistaisi, jos olisi sadantuhannen laina pankista. Uskon pääseväni eroon 5 000 euron luottokorttilaskusta. Asun maalla ja pyrin omavaraisuuteen. En myöskään tuhlaa vaatteisiin. Jos tulee hankala tilanne, voin myydä tavaraa.

Elinan, 42, tarina: Säästöt hupenivat miehen ollessa työtön

Työskentelen IT-alan yrityksessä asiakaspalvelupäällikkönä. Olen kahden lapsen 42-vuotias äiti ja naimisissa.

Käytän luottokorttia perustarpeisiin, kuten ruokaan ja bensaan ja toisinaan myös juna- tai bussilippuihin. Jos satun löytämään jonkun hyvän tarjouksen tuotteesta, jota meillä tarvitaan oikeasti, saatan myös turvautua luottokorttiin ja hyödyntää tarjouksen. Mitään turhaa en hanki.

Luottorajan olen onnistunut pitämään 1 000 eurossa, vaikka olenkin vakavasti joutunut pohtimaan rajan nostamista. Aluksi luottokortti oli meille vain hätävara, jos esimerkiksi pesukone hajosi. Nyt tilanne on mennyt toisenlaiseksi.

Asumme omakotitalossa, jossa on omat kulunsa. Taloudessamme asuu myös koira, joka saattaa aiheuttaa välillä yllättäviä kuluja. Isomman lapsen harrastus puhumattakaan teini-ikäiseen kohdistuvista muista kustannuksista tai ruokaan menevästä rahasta kuluttaa myös talouttamme. Meillä oli säästöjä, mutta ne hupenivat miehen ollessa työtön.

Emme osaa oikein sanoa, miksi laskusta on vaikea päästä eroon. Elina

Laskut maksetaan aina ensin ja sitten katsotaan, mihin loput rahat riittävät. Laitan käyttötililtä sivuun aina kuun alussa erääntyvän asuntolainaerän ja joitakin satasia. Rahat eivät riitä, kun samalle kuukaudelle osuu iso pino laskuja ja yllätyskuluerä.

Vaikka ollaan mieheni kanssa töissä ihan hyvillä, kohtuullisilla palkoilla, emme osaa oikein sanoa, miksi laskusta on vaikea päästä eroon.

En salaile asiaa, mutta en myöskään lähde kertomaan siitä kaikille. Tulee hieman sellainen olo, etten osaa hoitaa raha-asioitani tarpeeksi hyvin, vaan elän yli varojeni.

Takuusäätiö: Tee tietoisia päätöksiä kulutuksesta

Takuusäätiön Minna Markkanen sanoo, että omien menojen tiedostaminen on kaiken A ja O, kun haluaa päästä luottokorttiveloista eroon.

Hän kehottaa tekemään tavoitteellisen lyhennyssuunnitelman. Kulujen seuraaminen ja kirjaaminen auttavat. Samalla pienenkin vararahaston säästäminen on tärkeää. Voi laittaa esimerkiksi kympin kuussa erilliselle säästötilille.

On myös hyvä pysähtyä miettimään, mitä kuluttaminen ja rahankäyttö itselle merkitsee.

– Hakeeko esimerkiksi hetkellistä iloa ja nautintoa shoppailulla. Taustalla voi oikeasti olla esimerkiksi yksinäisyyttä, mitä peitetään kuluttamisella.

Luo Yle Tunnus ja ota kantaa aiheeseen alla. Keskustelu on auki iltakahdeksaan asti.

Lue myös:

Nyt velkaantuvat naiset – ulosottovelallisten määrä jatkaa kasvuaan

"Velkamme menivät kulissien ylläpitämiseen" – 4 tarinaa siitä, miten työssäkäyvä ajautuu häijyyn velkakierteeseen

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Sofia Holmberg, 34, on yrittänyt säästää vuosia onnistumatta: "Nettikirppikset ovat täynnä lastenvaatteita" – lue asiantuntijan viisi säästövinkkiä

Pääsiäinen on johdettu verbistä "päästä". Pääsiäinen on merkinnyt paaston ajan päättymistä eli paastosta pääsemistä sekä synnistä pääsemisestä. Hiljainen viikko -nimitys on tullut paitsi hiljentymisestä, ehkä myös siitä, että katolisena aikana kirkonkelloja ei piinaviikolla soitettu lainkaan.

Jokaisella viikonpäivällä ennen pääsiäistä on ollut omanlainen merkityksensä ja vanha kansa kutsui niitä omilla nimillään. Nimet ovat saaneet alkunsa vuoden kiertoon, pakanallisiin uskomuksiin tai Raamatun kertomuksiin liittyvistä tavoista.

Palmusunnuntai – uudet myllynkivet paikoilleen ja virpomaan onnea

Palmusunnuntai aloittaa pääsiäisviikon. Nimitys tulee Raamatun kertomuksesta, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ratsastavan Jeesuksen eteen laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Täällä pohjoisessa palmut on korvattu pajunoksilla.

Pajunvarsilla on loitsittu ja siunattu perheenjäseniä, sukulaisia ja naapureita. Oksat oli säilytettävä oven, ikkunan tai ikonin päällä vuoden ajan. Palkaksi on ollut tapana antaa heti tai viikon päästä pääsiäissununtaina muna, makeisia, rahaa tai pääsiäisateria.

Palmusunnuntaiyönä on ollut tapana laittaa uudet myllynkivet paikoillleen. Auringon on uskottu tuovan hyvän ohra- ja papuvuoden.

Malkamaanantai – Kuinka et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

Malkamaanantaina on muisteltu kärsivää Kristusta, sitä kuinka syytöntä on syytetty.

Malka tulee Raamatusta: "Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?" Malka -sanalla viitataan tässä ihmisen omaan vikaan tai puutteeseen, jota tämä ei huomaa, mutta syyttää toista.

Malka on olkikaton päällä kattomateriaalin painona käytetty halkaistu kuusiseiväs.

Malkaa on käytetty myös vertauskuvallisesti ilmaisussa "Jeesusta malkattiin" eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistai – hyvää onnea tuottavia sytykkeitä

Tikkutiistaina vuoltiin sytykkeitä. Pääsiäisviikon tiistaina vuoltujen sytyketikkujen uskottiin tuovan erityisen hyvää onnea.

Kellokeskiviikko – karja pääsi kirmaamaan kello kaulassa

Kellokeskiviikkona lehmille laitettiin kellot kaulaan. Karja päästettiin siis ensimmäistä kertaa ulos kirmaamaan – kello kaulassa.

Kiirastorstai – kiira peloteltiin pois räminällä

Kiirastorstaita vietetään ripittäytymisen päivänä: silloin muistetaan ehtoollisen asettamista, Jeesuksen viimeistä ateriaa, käydään ehtoollisella ja ripittäytymässä. Kiirastorstaina myös puhdistauduttiin, sillä tuona päivänä Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Kiira tulee ruotsin kielen sanasta "skära", puhdistaa.

Kansankertomuksissa kiira oli pihapiirissä vaikuttava paha, epäonnea tuova olento, joka karkotettiin pois kiertämällä talo ja pellot kelkassa kolisevan romun ja savuavan terva-astian kanssa.

Kiiran karkottaminen näkyy vieläkin perinteenä polttaa pääsiäiskokkoja. Nykyään nämä "kiirankarkotuskokot" roihuavat hiljaisen viikon lauantaina.

Pitkäperjantai – päivä jona saatettiin tehdä onnea tuottava para

Pitkäperjantai tulee ruotsin "långfredag"-sanasta. "Pitkää" ilmaisevaa sanaa pääsiäisviikon perjantaista käytetään vain Pohjoismaissa. Pitkäperjantaista on käyetty myös nimityksiä "hyvä perjantai" ja "suuri perjantai".

Pitkäperjantaina on muisteltu Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kärsimystä Golgatalla.

Pitkäperjantaina ei ole sytytetty tulta, joten on syöty vain kylmää ruokaa, kuten leipää ja mämmiä. Kyläily, kampaaminen ja laulaminen on ollut kiellettyä. Räteistä ja värttinätikuista on voitu tehdä onnea tuova para eli haltija tai apuolento. Pitkäperjantaina valmistettiin myös kalanpyydyksiä.

Tuulisen sään on uskottu ennustavan tuulista kesää.

Lankalauantai – lauantaina värjättiin lankoja ja poltettin kokkoja

Pääsiäislauantaina oli tapana keittää ja värjätä talvella kehrätyt langat.

Lankalauantai oli vanhan kansan uskomusten mukaan vuoden huonomaineisin ilta, jolloin Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään. Silloin pahat voimat eli noidat ja trullit olivat liikkeellä: niiden tarkoitus oli pilata karjaonni. "Trulli" tulee ruotsin "troll" eli peikko-sanasta.

Trullien uskottiin lypsävän maitoa ja leikkelevän karvoja lehmistä, lampaista ja joskus hevosistakin. Trulleiksi saattoivat pukeutua yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka sitten tekivät tihutöitään kateudesta naapureille.

Lankalauantaina poltettiin kokkoja, sillä elävän tulen ja kitkeräntuoksuisen savun uskottiin pitävän pahat henget loitolla. Kokonpoltolla haluttiin turvata myös seuraavan satovuoden kasvu ja karjan anti.

Sukkasunnuntai – hedelmällisyyttä juhlittiin paljain jaloin

Sukkasunnuntailla on saatettu tarkoittaa joko pääsiäisviikon ensimmäistä sunnuntaita tai viimeistä sunnuntaita. Sukkasunnuntai voi tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa, sukkasillaan tai sitten se on voinut liittyä pääsiäissunnuntain riehakkaaseen ilonpitoon, jolloin sukatkin lentävät jalasta.

Paasto on päättynyt pääsiäissunnuntaina. Silloin on herätty varhain, jos on menty ollenkaan nukkumaan. Sukkasunnuntaina on pukeuduttu uusiin vaatteiisiin ja menty avojaloin ulos yhdessä tanssivan, nousevan auringon kanssa. Kirkkaan päivän uskottiin enteilevän hyviä tuloja seuraavalle vuodelle.

Ennen vanhaan uskottiin, että silmät oli pestävä ennen variksen raakkumista, jotta ei päivetytä kesällä. Sukkasunnuntaina syötiin pääsiäismunia, kisailtiin eri tavoin, hypeltiin ja keinuttiin.

Kananmunat ovat symboloineet hedelmällisyyttä ja uuden syntymistä: pääsiäisenä on juhlittu paitsi Kristuksen ylösnousemusta, myös sitä, että elämä voittaa kuoleman myös luonnossa.