Yksinjäämisen pelossa ihmiset takertuvat toisiinsa ja hullaantuvat ensimmäisestä vastaantulijasta, joka osoittaa olevansa kiinnostunut.
Intohimo ja rakastumisen tunne vievät mennessään.
Kukapa ei haluaisi olla hyväksytty ja ihailtu. Huomiosta voi huumaantua. Se koukuttaa.
Kaikki voi päättyä hyvin.
Tai sitten ei: ihmissuhteesta tulee iso sotku. Hämähäkinverkko, joka liimautuu ihoon. Koukku, jossa rimpuilee ja kärsii, mutta irtikään ei pääse.
"Oli pakko, vaikka yöllä, ajaa taksilla hänen luokseen. En päässyt millään järkisyillä irti tästä suhteesta." AHH 41 v.
Koukuttavista ihmissuhteista osa tuo hyvää mieltä ja onnea. Toisista tulee vankila ja kärsimysten tie, josta ei ole ulospääsyä.
Yhteistä molemmille on, ettei niitä pysty itse hallitsemaan. Suhde pitää otteessaan, eikä muulle löydy aikaa ja tilaa.
Näin kertoo Susanna Ruuhilahti, jonka kirja Koukuttavat suhteet ilmestyi toukokuussa.
Suomalaisnaiset ja -miehet ovat kertoneet hänelle kokemuksiaan ihmissuhteista, joissa kummankin elämänlaatu kärsii ja suhde estää elämästä täyttä elämää.
"Kumppani hakkasi, löi, petti toisen kanssa eikä antanut minun olla ystävieni kanssa ollenkaan. Aina piti olla vain hänen kanssaan." Nimimerkki Dolphinlover 22 v.
– Jos parisuhde lähtee valtavalla vauhdilla eteenpäin, eikä maailmaan mahdu mitään muuta, kannattaa hetkeksi pysähtyä. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos toinen ottaa suhteessa vallan ja päättää kaikesta.
Normaalia ei myöskään ole ylimitoitettu mustasukkaisuus tai tarve pitää yhteyttä 24/7 ja kontrolloida toisen muita ihmissuhteita.
Samanlainen kuvio voi toistua myös vanhemman ja lapsen sekä kahden ystävän välillä.
Ystävyydestä ei kehdata irtisanoutua
Ystävyydestä voi tulla taakka, joka ei anna mitään, mutta imee omat energiavarastot tyhjiin. Jos toisella on aina kuuntelijan ja tsemppaajan rooli, suhde on vinoutunut ja ystävyydestä puuttuu vastavuoroisuus.
Susanna Ruuhilahti muistuttaa, että ystävät voivat kuunnella toistensa huolia, mutta pelastajaksi ei tarvitse ryhtyä.
– Pelastaja kuuntelee uhrin tunkion äärellä, hoivaa, huoltaa, höösää, auttaa ja ymmärtää. Toinen ei kysy koskaan, mitä kuuluu.
– Pelastaja ei saa mitään takaisin ja se alkaa kuormittaa.
Aito kommunikaatio jää syntymättä, mutta silti pelastaja jatkaa roolissaan. Hän ei kehtaa sanoa ystävyyttä irti, koska "niin pitkään on jo tunnettu ja kuljettu yhtä matkaa".
"En voinut päästää irti, kun pelkäsin, mitä toiselle käy." Nimimerkki Enkeli, alle 18 v.
Ruuhilahden mielestä pitäisi pohtia, mitä tarvetta ystävyys palvelee ja miksi en uskalla laittaa poikki kahden aikuisen suhdetta.
– Usein pelätään, että toiselle tulee paha mieli ja ystävälle ei jää ketään.

Äiti tai isä voi olla koukuttavassa suhteessa lapseensa, jos hän käytöksellään jarruttaa aikuisen lapsensa itsenäistymistä. Ylenpalttinen huolehtiminen ja hoivaaminen jatkuvat, vaikkei niille olisi enää tarvetta.
– Vanhempi ikään kuin haluaa pelastaa lapsensa.
Päihdeperheissä roolit voivat vaihtua. Lapsi toimii vanhempiensa huoltajana ja hoivaajana, koska he eivät pärjäisi ilman tukea ja apua.
Lapsi oppii olemaan aina toista ihmistä varten, eikä uskalla jättää vanhempiaan oman onnensa nojaan.
Pelko estää pakenemasta surkeastakin suhteesta
Herkästi syyllistyviä ja itseään arvottomina pitäviä ihmisiä on helppo hallita.
Susanna Ruuhilahti haastaa miettimään, onko lapsena oppinut sellaisen mallin, että toisen ihmisen mielihyvä on tärkeämpi kuin omamme tai emme ole opetelleet tulemaan kuulluiksi.
Jos toinen ihminen on aina keskipiste, on vaikeaa tuoda omia tarpeita esille. Samalla valintamme eivät ole omiamme. Teemme kuten ystävä tai puoliso tekisi.
– Pitemmän päälle oma hyvinvointimme kärsii. Elämänilon ja energian tilalle hiipii väsymys, synkkyys ja tyhjyys. Meistä tulee marttyyreitä tai katkeroidumme.

Ruuhilahden mielestä koukuttavista suhteista, jotka kuluttavat meidät loppuun ja estävät elämästä, on irrottauduttava.
Helppoa se ei ole. Etenkään jos kyse on parisuhteesta, jota pitävät koossa yhteinen asunto, lapset tai raha.
– Uuden elämän aloittaminen täysin tyhjästä on pelottavaa ja voimia vievää. Itsestä pitää löytyä aikamoinen uhmavoima.
Vielä päätöksen tehtyämmekin iskevät epäilykset, muistot ja toisen ihmisen ikävä. Ruuhilahti lisää listaan myös häpeän ja syyllisyyden: Mitä kaikkea minä suostuinkaan kestämään? Miksi en kuunnellut muiden neuvoja ja lähtenyt ajoissa?
Toinen lupaa muuttua ja sinä uskot
Toinen osapuoli saattaa vaikeuttaa lähtöyritystä. Hän pahoittelee, pyytää anteeksi ja lupaa muuttuvansa.
– On tyypillistä, että lähdemme suhteesta, mutta sitten taas palaamme, koska haluamme uskoa muutokseen.
Ehkä pelkäämme, että emme löydäkään rinnallemme ketään tai emme edes ansaitse parempaa.
"Ajattelin, että elämäni olisi ankeaa ilman häntä, mutta siedin lopulta aivan liikaa kaikkea." Nimimerkki Auringonlasku 26v.
Ruuhilahti on työssään useita kertoja huomannut, että muutos vaatii aikaa, eikä kukaan lähde ihmissuhteestaan helposti.
Silloin toimitaan voimavarojen äärirajoilla.
Silmät avautuvat näkemään vaaranmerkit vasta jälkeenpäin. Alussa olemme sokeita.
– Koska jokainen toivoo ihmissuhteittensa tuovan onnea, hyvää mieltä, läheisyyttä ja turvaa, haluamme uskoa, että jutusta tulee jotain.
Helsinkiläinen Susanna Ruuhilahti on kätilö, seksuaaliterveyden asiantuntija ja logoterapeutti. Hän on toiminut yli kaksikymmentä vuotta asiakastyössä erityisesti traumatisoituneiden potilaiden kanssa ja kirjoittanut useita teoksia ja artikkeleita.
Jutun sitaatit ovat kirjasta Koukuttavat suhteet.