Puhdistettu jätevesi on Lappeenrannassa virrannut vuosikymmeniä Rakkolanjokeen. Sieltä vesi jatkaa Haapajärveen ja laskee Viipurinlahteen Venäjälle.

Nyt käsillä on sen aikakauden loppu, kun Vaasan hallinto-oikeus kumosi Hyväristönmäen uuden vedenpuhdistuslaitoksen ympäristöluvan. Puhdistettua jätevettä ei saa jatkossa johtaa Rakkolanjokeen. Päätös on hämmästyttänyt Lappeenrannassa, sillä muita vaihtoehtoja on vähän.

Vanha Toikansuon jätevedenpuhdistamo on tiensä päässä, mutta sai armonaikaa vuoteen 2025 uuden ympäristöluvan myötä. Myös siellä puhdistetut vedet johdetaan Rakkolanjokeen.

— Purkuvesistön vaihtoehdoksi jää tämän päätöksen johdosta Saimaa, toteaa Lappeenrannan Energian toimitusjohtaja Reijo Kolehmainen.

Kaupunki ei vielä ole päättänyt, aikooko se hakea valituslupaa oikeuden päätökselle. Tällä hetkellä Saimaa vaikuttaa todennäköiseltä vaihtoehdolta purkuvesille, mutta mitään varmuutta asiaan ei vielä ole.

Vaihtoehtona Saimaa ei ole herättänyt ihastusta.

Jätevettä johdetaan jo Saimaaseen

Toikansuon jätevedenpuhdistamo on rakennettu vuonna 1975. Vaikka puhdistustulos on aikanaan ollut hyvä, ei se enää vastaa nykyisiä vaatimuksia. Lappeenrannan kaupungin mukaan uuden vedenpuhdistamon rakentaminen on välttämätöntä. Ennen uuden puhdistamon avajaisia joudutaan vanhaakin saneeraamaan, jotta sen kanssa pärjätään tulevat vuodet.

Hanke on kuitenkin ollut vastatuulessa. Hallinto-oikeus hylkäsi uuden puhdistamon asemakaavan Hyväristönmäellä. Seuraavaksi kaatui ympäristölupa Vaasan hallinto-oikeudessa. Valituksia on tullut sekä uuden puhdistamon sijainnista että jätevesien purkupaikoista.

Viimeisimpänä vastustuslistalle on noussut purkuvesien johtaminen Saimaaseen. Verkossa kerätään jo nimiä adressiin, jolla tätä vaihtoehtoa vastustetaan.

— Vaadimme, että kansallisaarteemme Saimaa ei saa olla Lappeenrannan kaupungin jätevesien purkupaikka, adressissa perustellaan.

Koskematon Saimaa ei ole nytkään. Puhdistettuja jätevesiä sinne johtavat metsäteollisuus ja kaupungeista muun muassa Kuopio, Mikkeli ja Savonlinna.

— Metsäteollisuuden osalta se näkyy muun muassa värimuutoksina ja rehevöitymisenä. Yhdyskuntavesien ravinnetaso saadaan aika pieneksi ja vaikutus jää todella vähäiseksi, jos vesimäärä on suuri siinä ympärillä. Mielikuva on ehkä ikävämpi kuin mitä se todellisuudessa tulee olemaan, Lappeenrannan seudun ympäristötoimen ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen sanoo.

Vedenlaatu selkävesillä erinomainen

Saimaasta puhuttaessa on muistettava, että kyse on Suomen suurimmasta järvestä. Saimaan pinta-ala on noin 4 400 neliökilometriä. Ei siis ole olemassa yhtä totuutta. Alueellista vaihtelua tapahtuu.

Hyvä uutinen on, että Saimaan vedenlaatu ei ole kriisitilassa. Yleisesti selkävesillä vedenlaatu on hyvä. Ravinnepitoisuudet ovat varsin pienet ja vesi on kirkasta.

— Kun liikutaan selkävesiltä poispäin, vedenlaatu voi muuttua kunkin alueen erikoisominaisuuksien mukaan riippuen lähivaluma-alueesta ja siitä, onko pistekuormitusta ja miten vesi pääsee vaihtumaan, kuvailee limnologi Mikael Kraft Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimuksesta.

Pistekuormitus tarkoittaa juuri niitä paikkoja, joihin johdetaan jätevettä jostain muualta. Jos Lappeenranta lisää oman kuormansa Saimaaseen, voi sillä olla paikallisia vaikutuksia.

— Selkävesien pitoisuuksiin sillä tuskin on hirveän suurta vaikutusta. Se riippuu laimentumisolosuhteista, eli siitä minne purkupaikka tullaan sijoittamaan. Purkuputkien lähettyvillä voi olla rehevöitymisvaikutuksia, paikasta riippuen, Kraft sanoo.

Lappeenrannan tapauksessa purkupaikka saattaa olla Pappilansalmen ja Joutsenon välisellä alueella Kraft arvioi, että Pappilansalmessa laimentumisolosuhteet ovat heikommat kuin Joutsenossa.

— Jos purkuvesi laimenee pieneen vesimäärään, rehevöitymisvaikutus on suurempi kuin jos se suht nopeasti pääsee selkävesien tilavuuksiin laimenemaan.

Jätevesi on puhdistuu

Toikansuon jätevedenpuhdistamolla käsitellään jätevedet Lappeenrannan, Lemin ja Taipalsaaren alueilta. Jätevettä puhdistetaan lähes kuusi miljoonaa kuutiota vuodessa.

— Jätevesi sisältää partikkeleita, vessapaperia ja muitakin kiinteitä asioita. Puhdistaessa ne, ravinteet ja taudinaiheuttajat, mikromuovit ja lääkeaineet poistetaan, ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen kuvailee

Puhdistustaso voi vaihdella puhdistamosta riippuen, Räsänen muistuttaa. Toikansuon vanhan puhdistamo ei esimerkiksi ei poista kaikkia taudinauheuttajia, koska hygienisointia ei ole.

Jätevedessä voi lisäksi olla mukana esimerkiksi raskasmetalleja, torjunta-aineita, ja palonestoaineita. Jäteveden laadun merkittävimmät ilmaisijat ovat sen sisältämä ravinteiden määrä. Toikansuon puhdistamo poistaa happea kuluttavan orgaanisen aineen ja fosforin yli 94-prosenttisesti ja typen noin 60-prosenttisesti. Tulevaisuudessa rakennettava uusi vedenpuhdistamo nostaisi lukuja jonkin verran.

— Esimerkiksi rehevöitymisen minimiravinteena pidetyn fosforin osalta vesistökuormitus nykyisellä puhdistamolla on alle 10 kiloa vuorokaudessa ja uudella puhdistamolla päästäisiin alle 2 kiloon vuorokaudessa. Jätevedet hygienisoitaisiin aiempaa tehokkaammalla menetelmällä myös ympäri vuoden, kertoo Lappeenrannan Lämpövoiman vesi- ja ympäristöpäällikkö Riitta Moisio.

Uuden jätevedenpuhdistamon vastaavaa teknologiaa olisi mahdollista soveltaa myös vanhoihin puhdistamoihin mittavilla saneerauksilla. Teknisesti se olisi kuitenkin hyvin vaikea toteuttaa, joten uuden puhdistamon rakentamista pidetään parempana vaihtoehtona.

Saimaaseen saaminenkin urakka

Jos vesi tulevaisuudessa johdetaan Saimaaseen, on sekin oma projektinsa. Ensimmäiseksi on tiedettävä, missä vedenpuhdistamo tulee olemaan. Jos Hyväristönmäki ei toteudu, voi paikkoja olla Toikansuolla, nykyisen puhdistamon vieressä tai Kukkuroinmäellä.

Suunnitelmia on kuitenkin tehty niin, että purkuvesi kulkisi Rakkolanjokeen. Saimaaseen johtaminen vaatisi uusien putkien rakentamista läpi Lappeenrannan.

— Siirtoviemärin ja siihen liittyvien pumppaamoiden ja laitteiden yksityiskohtaisempi suunnittelu ja asennustyöt olisivat kaikkineen useampivuotinen hanke, Moisio kertoo.

Se vaatii lisää suunnittelua ja maastotutkimuksia. Väylä pyritään sijoittamaan tiestön tai aukeiden reuna-alueille. Haasteena on tilan löytäminen rakennetuilla alueilla mahdollisesti useammille rinnakkaisille putkille.

Jos Vaasan hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, se tarkoittaa Rakkolanjoelle erilaista tulevaisuutta. Vaikka jäteveden johtaminen jokeen lopetettaisiin, joen tilanne ei automaattisesti parane. Jätevesien poisjääminen vaikuttaa positiivisesti, mutta virtauksen väheneminen voi jopa pahentaa tilannetta.

— Samalla poistuu suuri määrä vettä, 15 000 kuutiota vuorokaudessa, jolloin virtaama vähenee ja vesistön vedenlaatu uhkaa heiketä, ympäristöjohtaja Räsänen kertoo.

Kraft sanoo samaa. Rehevöityneet vesistöt voisivat kaivata myös elvyttäviä toimenpiteitä. Sellaisiin ryhdyttiinkin vuonna 2013, kun Haapajärveä kuivatettiin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kovin onnistunut.

— Se ei ollut kovin hyvä ajankohta, kun toiminta ei muuttunut sen jälkeen, Kraft sanoo.

Suomen puhtainta jätevettä

Saimaasta vesi virtaa Vuokseen, jossa vedenlaatu on varsin hyvä. Ympäristövaikutusten arviointiraportin näkemys on, että jätevesien laskeminen Vuokseen olisi ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Kraft on samaa mieltä.

— Mielestäni olisi järkevämpää, jos jätevedet johdettaisiin suoraan Vuokseen, jossa virtausta on enemmän.

Myös tämä vaihtoehto on torpattu, tällä kertaa Venäjän toimesta. Rajakaupunki Svetogorski ottaa raakavetensä Vuoksesta ja jätevesien purkupaikka Vuoksessa olisi liian lähellä vedenoton suojavyöhykettä.

Kraft sanoo, että yleisesti vesistön tilaa voidaan parantaa ajan tasalla olevalla puhdistustekniikalla, joka tuo parempia tuloksia. Siihen vaatimukseen uusi vedenpuhdistamo vastaa, sillä suunnitelman pohjana on käytetty Rakkolanjoen vesimääriä.

Saimaalla on siis vielä huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä jätevesien kanssa.

— Uuden puhdistamon vesi on lähtökohtaisesti Suomen puhtainta puhdistettua jätevettä. Sellaista ei Suomessa ole vielä rakennettu eikä toteutettu. Siinä olisi myös hygienisointi eli taudinaiheuttajia ei pitäisi päästä vesistöön, ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen toteaa.

Alle 15-vuotias tyttö on kuollut hukkumisesta saamiinsa vammoihin. Tyttö oli kahden muun tytön kanssa torstaina illalla Punkalaitumen keskustassa uimarannalla. Hän painui veden alle.

Onnettomuus sattui Emman lammella torstaina illalla ennen kahdeksaa.

Tyttö saatiin ylös vedestä ja hänet elvytettiin ja vietiin lääkärihelikopterilla Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Hän menehtyi sairaalassa hukkumisesta saamiinsa vammoihin.

Poliisi ei epäile asiassa rikosta, vaan jatkaa tutkintaa kuolemansyyntutkintana.

Omistajat eivät luopuneet missään vaiheessa toivosta. He uskoivat, että perheen silmäterä, kaksivuotias Ruusik-kissa selviytyi Porin Keskuskartanon tulipalosta.

Suuren kerrostalon katto oli ilmiliekeissä runsas kolme viikkoa sitten. Talon ylimmät kerrokset kärsivät vahinkoja ja koko talo suljettiin.

Asukkaat ovat päässeet paljon jälkeen käymään talossa pikaisesti kaksi kertaa. Ensimmäinen käynti järjestettiin viime viikolla. Silloin asukkailla oli puoli tuntia aikaa hakea henkilökohtaisia tavaroitaan. Ruusikin omistajat elättelivät toiveita, että saisivat kissan silloin mukaansa.

Kissaa ei kuitenkaan näkynyt missään. Mutta elonmerkkejä oli.

– Omistajat olivat jättäneet Ruusikille ruokaa. Se oli syönyt ja hiekkalaatikko oli täynnä jätöksiä. Niitä oli myös muualla asunnossa, sillä eihän kissa niin likaista laatikkoa enää käytä, omistajapariskunnan ystävä Anita Salmi kertoo.

Salmi puhuu omistajapariskunnan valtuuttamana. Hän on ollut yhteyshenkilönä kissan etsinnöissä muun muassa Facebookin karkulaiset-sivustolla.

Kissa sähisi kirjahyllyn päällä

Tällä viikolla Keskuskartanon asukkaat pääsivät koteihinsa toista kertaa. Anita Salmi kertoo, että sydänvaivoista kärsinyt emäntä päätti sinnikkäästi kiivetä raput ylös kuudenteen kerrokseen, jotta näkisi rakkaan perheenjäsenensä.

– Kissa on vanhalle parille todella rakas, oikea perheenjäsen. Talon hissit eivät ole käytössä, joten Ruusikin pelastusurakka ei ollut omistajille helppo. Sitä ei tässä tilanteessa mietitty, sillä omistajat olisivat tehneet kaikkensa kissan eteen, Salmi kertoo.

Salmi oli käynnillä mukana. Muut pakkasivat tavaroita ja kissan omistava rouva keskittyi juttelemaan ääneen. Hän houkutteli ja houkutteli, mutta Ruusik ei meinannut millään tulla esiin. Sitten yhtäkkiä se olikin kirjahyllyn päällä.

– Ruusik sähisi pelokkaana, mutta uteliaisuus voitti. Se tiesi, että läheiset ovat ympärillä, Salmi iloitsee.

Oliko jumissa makuuhuoneessa?

Anita Salmi arvelee, että Ruusik oli jäänyt makuuhuoneeseen jumiin palopäivänä. Pelastuslaitoksen väki kävi silloin tarkastamassa, että asunnoissa ei ollut ketään. Ovet olivat sammutustöiden aikana välillä auki.

Siksi moni arveli, että Ruusik olisi juossut rappukäytävää pitkin karkuun ja päätynyt joko vieraaseen asuntoon tai ulos talosta.

– Isäntäväki oli vakuuttunut, että Ruusik oli lymyillyt koko ajan makuuhuoneessa peiton alla. Pelastuslaitos oli sulkenut jossain vaiheessa makuuhuoneen oven. Kun se myöhemmin avattiin, alkoi ruokakuppi tyhjentyä, Anita Salmi kertoo.

Vain Ruusik tietää, miksi se ei näyttänyt itsestään viiksikarvaakaan kolmeen viikkoon. Omistajat ovat kuitenkin ikionnellisia siitä, että se vihdoin uskaltautui esille.

– Nyt se lymyilee uudessa kodissa ja kerää luottamusta. Tämä oli sillekin varmasti kova koettelemus.

Viime keväisen kohun ja puolueiden lupausten jälkeen hallitus ei voinut olla esittämättä parannuksia vanhojen ihmisten hoivaan ja hoitoon.

Eikä yhtään liian aikaisin, sanoo pitkän linjan vanhustutkija, professori Marja Vaarama. Hänen mukaansa hallitus toisensa jälkeen on leikannut vanhoilta ihmisiltä ja palvelut on päästetty rapautumaan.

Professori Vaarama sanoo, että Rinteen hallituksen päätökset ovat käännekohta 1990-luvun lamasta lähteneelle politiikalle. Hänen mukaansa nyt on otettu ensimmäiset merkittävät askeleet toiseen suuntaan. Pitkään rapautunutta ei voi korjata kerralla, mutta jostain pitää aloittaa, hän muistuttaa.

Uuden hallituksen tahtotila herättää toiveita. Mutta realiteetit ovat kovat.

Myös gerontologian professori Marja Jylhä sanoo, että hallitusohjelmassa on paljon vanhojen ihmisten kannalta tärkeitä ja hyviä asioita. Sen periaatteet ja suunta on ikääntyvän yhteiskunnan kannalta oikea.

Hänen mukaansa hallitusohjelman ongelma on se, että siitä ei käy selvästi ilmi, miten tavoitteet turvallisesta ja tarpeen mukaisesta hoidosta toteutuvat. Kotihoidon parantamisesta puhutaan vain yleisluonteisesti ja ympärivuorokautisen hoidon lisäämisestä ei lainkaan.

Hallitusohjelma on lupausten luettelo

Hallitus lupaa sekä ylätason suunnitelmia että konkreettisempia toimenpiteitä.

Tässä muutama ylätason ehdotus:

1. Laaditaan ikäohjelma yhteistyössä eri ministeriöiden, kuntien, kolmannen sektorin ja muiden tahojen kanssa.

2. Muistisairauksien ennaltaehkäisy nostetaan muiden kansansairauksien rinnalle.

3. Ikäihmisten ravitsemus otetaan kehittämisen ja valvonnan osaksi.

Tässä konkreettisempia ehdotuksia:

4. Perustetaan vanhusasiavaltuutetun tehtävä ja toimisto.

5. Vanhuspalvelulaki päivitetään.

6. Säädetään hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta (0,7) ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Henkilöstömäärän lisäys toteutetaan asteittain. Käynnistetään kehittämisohjelma, jolla rahoitetaan polkua kohti uskottavaa ja vanhusten riittävän hoivan turvaavaa mitoitusta.

7. Ympärivuorokautisen hoivan rinnalla vahvistetaan kotihoidon resursseja ja laatua.

8. Kehitetään omaishoitoa.

Miten hyvät aikeet muuttuvat käytännöksi?

Lista sisältää kovin erilaisia asioita. Listan alkupään toimenpiteet ovat sinällään tärkeitä, mutta varsin yleisluonteisia.

Hallitusohjelma pakottaa kysymään, milloin ikäohjelma, joka on pitkän aikavälin varautumista vanhenevaan Suomeen, muuttuu arjen toimenpiteiksi?

Sama koskee muistisairauksien ennaltaehkäisyä ja ikäihmisten ravitsemuksen kehittämistä. Juhlapuheet tai hyväntahtoinen edistäminen eivät riitä. Milloin ja koska niistä tulee tavoitteellista ja organisoitua toimintaa, jonka vaikuttavuutta mitataan?

Vanhusasiavaltuutettu tulee vihdoin

Yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä esitti vanhusasiamiestä jo vuonna 2006. Sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään selvityksessä hän kirjoitti, että “vanhusten turvallisuuden ja hyvän vanhustenhoidon edistäminen edellyttää vanhusasiamiehen toimiston perustamista maahamme”.

Jos mitään ei tapahdu – tai liian vähän – kuka enää uskoo, että poliitikot välittävät vanhoista ihmisistä ja heidän asioidensa parantamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan, että vanhusasiavaltuutettu voisi olla virassa 2021. Silloin Kivelän ehdotuksesta olisi kulunut jo 15 vuotta.

Aika pitkä aika.

Hallituoshjelmassa rahaa vanhusasiavaltuutetun tehtävään ja toimistoon on varattu puoli miljoonaa vuodessa.

Hoitajamitoituksen nosto ei toteudu kaikissa hoivakodeissa tällä hallituskaudella

Viime keväisen kohun ja puolueiden lupausten jälkeen 0,7 hoitajamitoitus oli pakko kirjata hallitusohjelmaan. Kyse on politiikan uskottavuudesta.

Hoitajamitoituksella tarkoitetaan sitä, kuinka monta hoitajaa yhtä hoidettavaa kohden on.

Pitkään rapautunutta ei voi korjata kerralla, mutta jostain pitää aloittaa. Professori Marja Vaarama.

Hoitajamitoituksen nosto on helpommin sanottu kuin tehty. Kyse on sekä hoitajapulasta että rahasta.

THL:n laskelmien mukaan mitoituksen nostamiseen tarvittaisiin lisää rahaa vajaat 200 miljoonaa vuodessa. Mutta hallitusohjelma lupaa, että hallituskauden päättyessä mitoituksen nostamiseen on käytössä 70 miljoonaa vuodessa. Sen lisäksi aikaisempina vuosina on käytössä jonkin verran kehittämisrahaa.

Rahaakin suurempi ongelma ovat hoitajat. Mitään lähi- tai sairaanhoitajapankkia ei ole. Kotihoidosta hoitajia ei voi ottaa. Ympärivuorokautisen hoidon lisäksi myös kotihoito kärsii hoitajapulasta. Tämän tietää myös hallitus.

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tällä hallituskaudella ei päästää koko maassa 0,7:n mitoitukseen.

Hoitajamitoituksesta säädetään laki ehkä vuonna 2020. Lain valmistelun yhteydessä pitäisi varmistaa myös se, millä aikataululla ja millä rahoilla Rinteen hallitusta seuraava hallitus huolehtii siitä, että hoitajamitoitus täyttyy yhdenvertaisesti koko maassa. Herää epäilys, onnistuuko kaikki tämä?

Omaishoito on ikuisuusprojekti, jota saadaan odotella

Kelan nykyisen pääjohtajan Elli Aaltosen omaishoidon selvitysraportti julkaistiin vuonna 2004. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman puheenjohtaja. Kehittämisohjelmastakin on jo viisi vuotta.

Vaikka parannuksia omaishoitajien asemaan on tehty, vapaapäiviä on esimerkiksi lisätty, kokonaisuudistus antaa odottaa itseään. Edelleenkin omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa.

Jo tällä hetkellä liian moni vanha ihminen pelkää yksin kotona huonolla ruualla, koska muuta asumispaikkaa ei ole.

Hallitusohjelma ei näytä lupaavan muutoksia tähän. Kokonaisuudistusta ei taida syntyä tälläkään hallituskaudella.

Jos vanhusasiavaltuutetun aikaansaamiseen tarvitaan 15 vuotta, omaishoitoon ei riitä sekään.

Hallituskauden päättyessä kotihoidon vahvistamiseen ja omaishoidon kehittämiseen on käytössä lisärahaa 45 miljoona euroa vuodessa ja sen lisäksi aikaisempina vuosina kehittämisrahaa.

Ympärivuorokautista hoitoa pitäisi saada lisää – ymmärretäänkö ongelman suuruus?

Hallitus ei ohjelmassaan nosta missään esiin ympärivuorokautisen hoidon lisäämistä. Professori Marja Jylhä sanoo, että tämä on todellinen ongelma.

Hänen mukaansa vanhojen ihmisen perusoikeuksia ei voi taata, jos ei tunnusteta sitä tosiasiaa, että ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta pitää parantaa.

Hyvin sairaiden ihmisten määrä kasvaa ja yhä enemmän on heitä, jotka eivät voi asua yksin edes kotihoidon turvin.

Professori Jylhä varoittaa siitä, että jos on tarkoituksena säilyttää hoidon saatavuus edes nykyisellään, tarvitaan muutamia tuhansia uusia hoitopaikkoja vuodessa. Jos taas hoitopaikkoja ei lisätä ollenkaan, hoivakurjuus kasvaa katastrofaalisesti.

Poliitikoilla on viimeinen hetki osoittaa, että vanhoista välitetään

Edellisen hallituksen perintönä istuu jo työryhmä, joka pohtii, miten väestön ikääntymisen ongelmia ratkaistaan.

Sen tehtävä on miettiä, mistä asioista pitää säätää laki ja mitkä asiat pitää kirjata laatusuosituksiin. Myös vanhuspalvelulain päivittäminen on sen tehtävä. Aikaa työryhmällä on vuoden 2019 loppuun.

Ryhmä on paljon vartijana ajatellen sitä, mitä jatkossa tapahtuu.

Mahdollista on myös, että uusi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) haluaa tehdä muutoksia ryhmän toimeksiantoon ja jäseniin.

Vanhojen ihmisen perusoikeuksia ei voi taata, jos ei tunnusteta sitä tosiasiaa, että ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta pitää parantaa. Gerontologian professori Marja Jylhä.

Uuden hallituksen tahtotila herättää toiveita. Mutta realiteetit ovat kovat.

Jo tällä hetkellä liian moni vanha ihminen pelkää yksin kotona huonolla ruualla, koska muuta asumispaikkaa ei ole.

Lisäksi parinkymmenen vuoden päästä 85-vuotiaita ja sitä vanhempia on kaksinkertainen määrä vuoteen 2017 verrattuna. Käytännössä se tarkoittaa, että joka vuosi meillä on useampi tuhat yli 85-vuotiasta enemmän. Eivätkä näiden ihmisten viimeiset elinvuodet ole hyväkuntoisempia kuin nyt.

Vanhojen ihmisten palvelut on päästetty monella tavalla rapautumaan. Mikään puolue ei voi vetäytyä vastuusta.

Hallitusohjelman lupaus on suuri ja erittäin kannatettava. Siellä sanotaan: “Palautetaan luottamus vanhuspalveluiden laatuun, oikea-aikaisuuteen ja saatavuuteen”.

Jos mitään ei tapahdu – tai liian vähän – kuka enää uskoo, että poliitikot välittävät vanhoista ihmisistä ja heidän asioidensa parantamisesta.

Jutusta voi keskustella tänään perjantaina klo 22:een.

Lue myös:

Analyysi: Vanhukset pääsivät kerrankin Säätytalon pöytiin – hoitajamitoitus noussee, eihän kotona asuva mummo unohdu?

Analyysi: Hallitusohjelma lupaa hoitoonpääsyn viikossa – voiko se olla totta?

Analyysi: Rinteen sote-pakasta pullahti voitto keskustalle, demarit näyttivät yksityisille firmoille kaapin paikan

Muutama päivä sitten päätin kurkata lähihistoriaan. Aloin kahlata edellisen, Juha Sipilän (kesk.) johtaman hallituksen alkutaipaleen päätöksiä.

Ensin käteen tarttui hallitusohjelma, sitten syksyn 2015 budjettipäätökset. Valtiovarainministeriön kooste tiesi kertoa, että ensitöikseen Sipilän hallitus oli laskenut hyvätuloisia koskevan solidaarisuusveron alarajaa 90 000 eurosta reiluun 72 000 euroon.

Törmäsin myös Helsingin Sanomien uutisen syksyltä 2017. Lehti kertoi, että ”hallitus aikoo puolittaa liikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä”.

Lisää veroja, kunnianhimoisempia päästötavoitteita. Juha Sipilän hallituksen kynästä, mutta kuulostaapa... Antti Rinteen (sd.) hallitukselta?

Mediassa ja mielissämme syntyy kuva uudesta hallituksesta jo ennen kuin se tekee yhtäkään päätöstä.

Mediassa ja mielissämme syntyy kuva uudesta hallituksesta jo ennen kuin se tekee yhtäkään päätöstä.

Juha Sipilä tuli politiikkaan yrityselämästä ja sanoi laittavansa Suomen kuntoon – kovillakin keinoilla, jos tarpeen. Hän puhui velaksi elämisestä ja siitä, miten sen olisi loputtava. Ja toisaalta siitä, miten verotus ei saisi kiristyä.

Antti Rinteellä on toisenlaiset prioriteetit. Hän on toiminut ammattiliiton pomona ja kantanut huolta eläkkeiden pienuudesta. Ja siitä, miten verotusta voisi kehittää huomioimaan kestävän kehityksen tavoitteet.

Kun tunnemme nämä politiikan hahmot, on meidän helppo piruillessamme nähdä Sipilällä kädessään köyhiä kurittava keppi ja Rinteellä puhelin, jolla hän tilaa pikavipin valtion laskuun ja soittaa sitten virkamiehille sanellakseen päästörajoitteita.

Mutta nämä ovat ainoastaan poliittisen keskustelun tuoksinnassa syntyneitä mielikuvia. Ne eivät todista vielä mitään.

Hallitusohjelmat ovat maltillisia papereita, joista löytyy kuorrutteen alta yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.

Uuden hallituksen ohjelma on eräänlainen tiekartta. Siihen kirjataan se, mitä halutaan ja ne raamit, joissa haluttu voidaan saavuttaa.

Aina tavoitteisiin ei päästä. Neuvottelupöydässä jokin voi vaikuttaa helpommalta kuin lopulta onkaan. Ja vientivetoinen, kauppasodista herkästi siipiinsä saava avotaloutemme voi kahden vuoden päästä kokea myllerryksiä, joita emme vielä tänään voi ennustaa.

Ohjelmissa kyllä näkyy poliittinen väri ja erilaiset tavat viestiä. Siinä missä Sipilän hallituksen ohjelma oli kompakti, päälauseiden voimalla Suomen taloutta korjaava vihkonen, maalaa Rinteen hallituksen ohjelma inhimillisemmällä pensselillä ja pidemmin, pienoisromaanin mitalla.

Joku pitää ensimmäistä linjaa mukavan skarppina, toinen kylmänä. Kolmas pitää jälkimmäistä taas ihmisläheisenä, mutta neljäs haihatteluna.

Kun ohjelmia katsoo, ne ovat täynnä ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä. Mutta yksikään niistä ei muuta Suomea Pohjois-Koreaksi, Venezuelaksi, Norjaksi, Ruotsiksi tai ylipäänsä miksikään toiseksi maaksi. Yksikään niistä ei edes myllerrä koko budjettiamme tai tapaamme tehdä politiikkaa uusiksi.

Ne ovat maltillisia papereita, joista löytyy kuorrutteen alta yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.

Muodostamme mielikuvamme juuri viestinnän perusteella, emme niinkään politiikan eli konkreettisten toimien.

En väitä, etteikö politiikalla olisi väliä.

Tuntuu kuitenkin siltä, että keskustelun tuoksinnassa kuuntelemme liian herkästi sekä hallituksen omaa että kulloisenkin opposition viestintää ja muodostamme mielikuvamme juuri viestinnän perusteella, emme niinkään politiikan eli konkreettisten toimien.

Jos unohdamme nämä viestit ja katsomme ohjelmien kirjauksia, ne kertovat enemmän siitä, että jotain kokeillaan tai selvitetään. Laitetaan niin kutsutusti prosessiin.

Monista toiveista päätetään konkreettisesti vasta esimerkiksi syksyn budjettiriihien yhteydessä. Toivottavasti keskustelu käy samalla kiihkeydellä, kun on päätöksenteon hetki.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.

Aiheesta voi keskustella 7.6. klo 16.00 asti.

Korkein oikeus korotti Janakkalassa vuonna 2011 tapahtuneen ympäristörikoksen tuomiota. Janakkalalainen maanrakennusyrittäjä sai seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta hiekkakuopan ympäristön turmelemisesta. Käräjäoikeuden antama tuomio oli kolme kuukautta ehdollista.

Valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetettäväksi tuomittu määrä korotettiin 270 900 euroksi.

Yrittäjä vapautettiin hänelle tuomitusta menettämisseuraamuksesta eli omaisuuden menettämisestä valtiolle.

Muilta osin osin hovioikeuden tuomio säilyi muuttumattomana. Yrittäjän vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta korkeimmassa oikeudessa hylättiin.

Pohjavedelle pilaantumisvaara

Rikokset tehtiin Janakkalassa vuosien 1999–2011 aikana maa- ja kiviainesjätteen kierrätyskeskuksella ja vuosina 2006–2011 sorakuopalla.

Sorakuopalla oli otettu soraa yli luvan salliman määrän ja kuoppaa oli täytetty maa-ainesjätteellä, joka on aiheuttanut roskaantumista ja pohjaveden pilaantumisvaaran. Kaatopaikkana käytetty sorakuoppa sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella Janakkalassa.

Sorakuopalta poistettiin vahvasti pilaantuneita maita 1 300 tonnia ja lievästi pilaantuneita 2 700 tonnia. Yritys on kunnostanut alueet.

Lue lisää:

Janakkalan ympäristörikoksen oikeuskäsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa

Epäillystä ympäristörikoksesta kovat syytteet – miljoonien rikoshyötyä vaaditaan valtiolle

Ainakin 25 ihmistä on loukkaantunut räjähdyksessä eteläisen Ruotsin Linköpingissä. Perjantaiaamuna Linköpingin keskustassa sattunut räjähdys on aiheuttanut suuria vaurioita ainakin kahdessa kerrostalossa. Esimerkiksi useat parvekkeet ovat osin tuhoutuneet.

Suuri määrä ikkunoita on särkynyt lähialueilla. Toistaiseksi ei tiedetä, mikä räjähdyksen aiheutti. Vaurioituneet rakennukset eivät ole kaasuverkossa. Ruotsin television SVT:n haastatteleman poliisin tiedottajan Björn Öbergin mukaan on vielä liian aikaista spekuloida räjähdyksen syytä.

Vielä ei ole varmuutta edes siitä, tapahtuiko räjähdys ulkona vai sisätiloissa.

Paikalle lähetettiin parikymmentä ambulanssia. Ilmeisesti loukkaantuneiden vammat ovat lieviä. Sairaala on kuitenkin asetettu katastrofivalmiuteen.

"Se jyrisi kuin ukkonen"

– Tunsin paineaallon ja ikkunaruudut menivät rikki, kuvailee Regina Järvikari Expressen-lehdessä.

Aftonbladetin haastattelema Pontus Johansson kertoo puolestaan olleensa räjähdyksen sattuessa suihkussa.

– Koko talo tärisi. Se jyrisi kuin ukkonen, Johansson kuvailee.

– Kuulin hemmetinmoisen räjähdyksen ja näin peruutuspeilistä kuinka savupilvi nousi ilmaan, kuvailee autossa tapahtumahetkellä istunut Johan Jansson SVT:n uutisille.

Poliisi tiedottaa eristäneensä useita kortteleita Linköpingin keskustassa.

Katolisen kirkon päämies paavi Franciscus on hyväksynyt muutoksen italiankieliseen Isä meidän -rukoukseen. Tulevaisuudessa katolisen kirkon käyttämässä muotoilussa ei enää todeta "Äläkä saata meitä kiusaukseen", sillä paavin mielestä tämä on ollut harhaanjohtavaa, uutisoi The Guardian -lehti.

Paavi Franciscus totesi jo vuonna 2017, että vanha muotoilu syyllistää Jumalaa ihmisten synneistä.

– Se ei ole hyvä käännös, sillä se puhuu Jumalasta, joka johdattaa syntiin. Minä olen se, joka lankeaa. Ei Jumala työnnä minua kiusaukseen nähdäkseen minun lankeavan, paavi sanoi kaksi vuotta sitten Italian tv:ssä.

– Isä ei tee niin. Hän auttaa nousemaan. Saatana johdattaa meitä kiusaukseen. Se on hänen erikoisalaansa, paavi jatkoi.

Rukouksen uusi, Jumalaa syyllistämätön muotoilu on "Äläkä anna meidän langeta kiusaukseen". Se sisältyy katolisen kirkkokäsikirjan Messale Romanon seuraavaan painokseen. Muutos koskee italiankielistä rukousta. Vanhaa muotoilua käytetään edelleen monissa muissa kielissä, eikä esimerkiksi Englannin katolisella kirkolla ole aikeita muuttaa muotoilua, kertoo The Guardian.

Irmeli Laajanen, 80, silittää miehensä Heikki Laajasen poskea. Ollaan hoivakodissa Espoonlahdessa.

Irmeli Laajanen on kävellyt tänne muutaman minuutin matkan kotoaan. Useimmiten hän käy täällä kahdesti päivässä.

Heikki Laajanen sai hoivapaikan reilu vuosi sitten. Ennen sitä Irmeli hoiti miestään kotona tämän sairastuttua. Lopullisen käänteen teki influenssa, johon molemmat pariskunnasta sairastuivat.

Vaikka Heikki Laajasen influenssaa hoidettiin sairaalassa, hänen kuntonsa heikkeni. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkossa miestä hoidetaan hoivakodissa.

Aika oli Irmeli Laajaselle raskasta. Sairauskertomuksen saaminen oli hankalaa, ja tutkimuksiin oli vaikea päästä. Laajaset saivat kuitenkin apua ja tukea hoivakotiin siirtymiseen Espoon kaupungin sosiaalityöntekijältä ja seniorineuvonta Nestorista.

Miehensä lähiomaisena Irmeli Laajanen kiittelee, että heidän toiveitaan kuunneltiin ja lopulta hoivapaikka löytyi sieltä, mistä sitä toivottiin. Yhteinen koti myytiin, ja Laajanen muutti vielä lähemmäksi hoivakotia asumaan, jotta voisi osallistua miehensä arkeen enemmän.

– Tässä sitä on menty päivä kerrallaan, Irmeli Laajanen sanoo.

Hän työntää miestään pyörätuolissa ja pyyhkii välillä suunpieliä. Miehen puhekyky on mennyt, mutta hän tuntee vaimonsa ja liikuttuu tavatessa.

Laajasilla oli onnea, kun he sattuivat saamaan hoivapaikan läheltä kotia. Aina näin ei kuitenkaan ole, ja siihen Espoo haluaa nyt muutosta.

Parempaa laatua

Espoo on muuttamassa vanhuspalvelujen kilpailutusmallia vuodenvaihteessa.

Jatkossa kunta ei sitoudu yhteistyöhön vain tiettyjen palveluntuottajien kanssa, vaan kaupunki ostaa palveluja niiltä hoivakodeilta, jotka täyttävät laatukriteerit ja tarjoavat sitä kaupungin määrittelemään hintaan.

Perinteisessä kilpailutuksessa palveluntuottajat ovat tehneet tarjouksen kaupungille ja hinta on ollut se määrittelevä tekijä.

Espoo on päättänyt asiakkaan puolesta kilpailutuksen jälkeen, mistä hoivapalveluja voi saada.

Uudessa mallissa asiakkaan valinnanvapaus lisääntyy ja hän saa itse päättää, mihin menee asumaan. Käytännössä päätöksen tekee hoivaa tarvitsevan omainen.

Espoon vanhustenpalvelujen johtajan Matti Lyytikäisen mukaan kaupunki hakee uudella mallilla hoivaan ennen kaikkea lisää laatua.

– Näkemyksemme mukaan tämä malli tuottaa parempaa laatua ja sitä kautta asiakas hyötyy.

Espoo uskoo, että asukkaat äänestävät omilla jaloillaan, mikä aiheuttaa sen, että asukkaat haluavat sinne, missä on laadukasta hoitoa. Valinnanvapauteen kuuluu mallissa myös vaihtamisen mahdollisuus.

Vanhusten hoivapalvelut ovat olleet julkisessa keskustelussa tänä vuonna, kun erityisesti suurissa hoivajäteissä vanhuksia ei ole hoidettu kuten pitää, niissä on paljastunut haamuhoitajia ja henkilökuntaa on ollut liian vähän.

• Lue lisää: Ylen selvitys: Hoivajätti Attendolla ongelmia ympäri Suomea – hoivakodeissa aliravittuja, ulkoilua harvoin ja likaisissa vaipoissa nukkumaan

Yhteiskuntapolitiikan professori ja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger arvioi, että hyvää hoivaa voi toivoa, mutta takeita laadun paranemisesta malli ei tuo.

– Tämä on tosiaan aika rohkea tai jopa uhkarohkea kokeilu sen takia, että meillä on varsin vähän Suomesta tai kansainvälisestikään tietoa siitä, mikä muuttuu, kun palveluita organisoidaan tällä tavoin, Kröger sanoo.

Espoon suunnittelema malli on ainutlaatuinen: vain Päijät-Hämeessa on otettu käyttöön vuodenvaihteessa lähes vastaava malli, josta ei ole vielä saatavilla erityisiä tuloksia.

Myönteisenä merkkinä Kröger pitää sitä, että Espoo ei tavoittele uudella mallilla kustannussäästöjä.

Päinvastoin, kustannukset jopa nousevat jonkin verran. Se on Espoon mukaan tarkoituksellista.

Luotettavan tiedon ongelma

Espoo luottaa siihen, että omaiset ovat kiinnostuneita ja halukkaita selvittämään, missä on tarjolla kaupungin parasta hoivaa. Se suunnittelee julkaisevansa valvontaraportteja, asiakastyytyväisyystietoja ja laatutietoja.

Luotettavan ja ymmärrettävän tiedon tuottaminen on vaikeaa, sen myöntää myös Espoo.

– Varmaan sitä pitää harjoitella ja kuunnella asiakkaita herkällä korvalla, Lyytikäinen sanoo.

Professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta on sitä mieltä, että avoimuus ja esimerkiksi epäkohtien esille tuominen on tärkeää. Tosin hänen mukaansa pelkästään kirjallisiin raportteihin ei voi luottaa, ne kun antavat vain yhden kuvan todellisuudesta.

– On myös niin, että osalla omaisista tulee olemaan hankaluuksia internetissä olevien dokumenttien kanssa ja kymmenien palveluntuottajien materiaalien läpikäyminen tulee olemaan vaativaa monelle.

Espoo toivoo valvonnan kevenevän

Espoo uskoo, että valinnanvapauden myötä se voi keskittyä valvonnan sijaan yhteistyöhön ja palveluohjaukseen.

Kaupunki on kokenut valvonnan raskaana, ja uuden mallin toivotaan tuovan siihen muutoksen. Poistuvatko valvontakäynnit vai miten se helpottuu?

– Ei se niitä poista, vaan uskomme, että järjestelmä pakottaa hoivakodit tuottamaan tiettyä laatua, jotta ne saavat sinne asiakkaita ja asukkaita, Matti Lyytikäinen toteaa.

Espoo on muun muassa sakottanut ostopalveluitaan vanhusten huonosta hoivasta vuosien aikana, mutta hoivan laatua ei ole saatu nostettua vaaditulle tasolle kaikissa hoivalaitoksissa.

Valinnanvapaudessa omat haasteensa

Espoo luottaa siis valinnanvapauteen ja siihen, että jos hoivakodista ei saa hyvää hoivaa, asukkaat vaihtuvat.

Vaihtaminen ei kuitenkaan ole iäkkäille aivan mitätön asia.

– Jos ajatellaan muistisairaita, niin kaikki ympäristövaihdokset ovat hyvin vaivalloisia ja joskus jopa haitallisia prosesseja, Kröger huomauttaa.

Valinnanvapauden hankaluudesta on tuloksia myös kansainvälisistä tutkimuksista. Niiden mukaan valinnanvapausmallit sopivat erityisesti hyvin koulutetuille ihmisille, joilla on paljon tietoa sosiaali- ja terveysjärjestelmästä.

Espoon malli herättää kysymyksen myös omaisen vastuusta. Toki kaupunki aikoo huolehtia siitä, että kuntalaisten käytössä on tarpeeksi palvelunohjaajia. He auttavat päätöksenteossa ja tekevät päätöksiä esimerkiksi silloin, kun asiakkaalla ei ole omaisia.

Teppo Krögerin mukaan malli kuitenkin käytännössä sysää vastuuta omaisille.

Espoon Matti Lyytikäisen mukaan omainen on se, joka osaa parhaiten arvioida, millainen hoivakoti omalle läheiselle on paras vaihtoehto, kun asukas ei siihen enää itse pysty.

Muiden omaisten kokemuksilla on merkitystä

Irmeli Laajanen on tyytyväinen, kun hoivapaikka löytyi nopeammin kuin monilla muilla. Perhe uskoo, että paikan nopeaan saantiin vaikutti loppujen lopuksi se, että Heikki Laajanen pääsi jonoon sairaalan kautta.

Kun Irmeli Laajanen kuulee Espoon suunnitelmista muuttaa hoivakotien kilpailutusta, hän pitää valinnanvapautta lähtökohtaisesti hyvänä asiana.

– Jos kuulee muilta omaisilta mielipiteitä eri paikoista, niin onhan se mukava, Laajanen sanoo.

Hän korostaa tärkeintä olevan, että hoiva on hyvää ja hoitajat eivät vaihdu jatkuvasti.

Lue myös:

Analyysi: Hoitajamitoitus ei toteudu tällä hallituskaudella – rahoista puuttuu puolet ja niin puuttuu hoitajiakin

Puolueiden kannatuksessa on tapahtunut eduskuntavaalien jälkeen vain pieniä muutoksia.

Ylen uudessa kyselyssä suurin liikahdus on Juha Sipilän luotsaaman keskustan kannatuksessa, jonka useita kuukausia jatkunut laskusuunta jatkuu. Suurin nousija on Jussi Halla-ahon perussuomalaiset.

Vaalitappiostaan huolimatta Antti Rinteen (sd.) johtamaan hallitukseen lähtenyt keskusta sai mittauksessa 12,4 prosentin kannatuksen. Miinusta kuukauden takaiseen mittaukseen kertyy 0,9 prosenttiyksikköä.

Keskusta vajoaa vihreiden taakse viidenneksi suosituimmaksi puolueeksi.

Oppositioon jäänyt perussuomalaiset on nyt tukevasti Suomen suosituin puolue. Sen kannatus nousi 0,7 prosenttiyksiköllä 19,5 prosenttiin. Etumatka muihin on jo yli kaksi prosenttiyksikköä.

– Uudet perussuomalaisten kannattajat tulivat tälläkin kertaa pääosin nukkuvista, eli niistä jotka eivät äänestäneet vaaleissa. Mutta jos muita puolueita ajatellaan, niin lähinnä keskusta on se, jolta perussuomalaiset vie kannattajia, kertoo Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen.

Mittauksen aineisto on kerätty SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n välisten hallitusneuvottelujen aikana. Viimeiset haastattelut on tehty kuluvan viikon tiistaina.

Hallitusohjelman julkistuksen mahdollinen vaikutus puolueiden kannatukseen ei tuloksiin siis vielä vaikuta.

Uusi hallituspohja nauttii tämän mittauksen mukaan yhteensä 56 prosentin kannatusta.

SDP ja kokoomus alamäessä, vihreät parantaa juoksua

Toiseksi suosituin puolue on SDP, jonka kannatus jatkaa loivassa alamäessä. Pääministeripuolueen kannatus aleni tässä mittauksessa 17,4 prosenttiin.

Kolmanneksi suosituin on Petteri Orpon johtama kokoomus. Oppositioon jääminen ei näytä kokoomusta kannatusmielessä hyödyttävän, vaan on todennäköisemmin puolueen tukijoille pettymys.

Kokoomuksen kannatus notkahti aavistuksen kuukauden takaisesta ja oli tässä mittauksessa 16,7 prosenttia.

Vaalivoittojensa kautta hallitukseen noussut vihreät paransi kannatustaan 0,6 prosenttiyksikköä. Ulkoministeri Pekka Haaviston luotsaama puolue on 13,9 prosentin kannatuksella neljänneksi suosituin puolue.

Ville Niinistön menestyksekäs eurovaalikampanja näkyy erityisen vahvana kannatuspiikkinä Turussa, Taloustutkimuksen Jari Pajunen toteaa.

Vasemmistoliiton suosiota rooli hallitusneuvotteluissa ei näytä vahvistaneen. Puolueelle mitattiin nyt alle 8 prosentin kannatus ensimmäistä kertaa sitten viime kesän.

Hallitukseen nouseva RKP sen sijaan nostaa kannatustaan puoli prosenttiyksikköä. RKP:tä äänestäisi nyt 4,5 prosenttia vastaajista.

Kristillisdemokraattien kannatuslukema säilyi lähes ennallaan ja oli 3,6 prosenttia. Yhden kansanedustajan Liike Nyt sai mittauksessa 1,7 prosentin kannatuksen.

Kolme neljästä ilmoitti puoluekantansa – vaalit vaikuttavat

Kuten jo kuukausi sitten, myös tällä kertaa tavallista suurempi osuus - yli 76 prosenttia - kyselyyn osallistuneista ilmoitti puoluekantansa. Tavallisesti osuus on kuudenkymmenen prosentin tuntumassa.

Halukkuus ottaa kantaa puolueeseen, jota äänestäisi, nousee vaalien yhteydessä.

Eduskuntavaalit käytiin huhtikuussa ja europarlamenttivaalit toukokuus lopussa keskellä mittausjaksoa.

Suuri osa ihmisistä on vastikään tehnyt valintansa uurnilla ja politiikan valtapelit ovat muutenkin valtaisan mediahuomion kohteena.

Tästä linkistä pääset katsomaan puolueiden pidemmän ajan kannatuskehityksen. Eduskuntavaaleihin saakka taulukosta löytyy myös arvio paikkojen jakautumisesta. Arvioon on käytetty kannatuslukuja edellisen kuuden kuukauden ajalta.

Vermilionin pikkukaupungissa Kanadassa paikallismuseo yritti useiden vuosien ajan saada kaikin mahdollisin keinoin auki vanhaa kellarissa virunutta kassakaappia. Kaappi oli ollut suljettuna 1970-luvun lopusta lähtien.

Lähes tuhat kiloa painavaa kaappia ovat yrittäneet avata lukkoseppä toisensa jälkeen – tuloksetta.

Museo oli ottanut yhteyttä myös kaapin entiseen omistajaan, mutta tämä ei tiennyt kaapin avauskoodia. Edes kassakaapin valmistaja ei osannut auttaa kaapin avaamisessa.

Vuosien varrella museon vierailijat kokeilivat eri avauskoodeja, mutta kukaan ei osunut oikeaan. Tai ei ennen viime kuuta, jolloin lähes mahdoton kävikin mahdolliseksi.

Kanadalainen Stephen Mills asteli perheensä kanssa museoon ja kuuli mystisestä kassakaapista. Kaappi oli alunperin kuulunut Brunswick Hotellille, joka aloitti toimintansa 1900-luvun alussa. Hotelli lahjoitti kassakaapin museolle 90-luvulla.

Stephen Mills kertoo pistäneensä korvansa kiinni kaappiin, kuten, ”kuten elokuvissakin on tapana tehdä”. Hän valitsi vaadittavan kolmen luvun yhdistelmän nollan ja 60:n välistä. Millsin valinta oli tässä järjestyksessä: 20, 40 ja 60. Kuului klik ja kaikkien yllätykseksi lukko napsahti auki.

Millsin lapset repesivät riemuun isän onnistumisesta.

– Lapseni huusivat: "Me purimme koodin, me purimme koodin!", kertoo Mills.

– Se oli pelkkä arvaus. Olin täysin yllättynyt ja tuumasin, että tänä iltana ostan lottokupongin.

Kaapin sisältö osoittautui pieneksi pettymykseksi. Sieltä löytyi 40 vuoden takainen tarjoilijan tilausvihko sekä palkkalista.

Samaisena iltana Mills meni kuin menikin ostamaan lottokupongin. Kupongilla napsahti kahden dollarin kahvirahat.

Lisää aiheesta:

Many experts tried to open a safe locked for 40 years. A tourist's lucky guess cracked the code on his first try

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö saapuu puolisonsa Jenni Haukion ja Aaro-pojan kanssa kesävirka-asunnolle Kultarantaan lauantaina.

Naantalin kaupunki järjestää presidenttiparille perinteisen tervetulovastaanoton venesatamassa lauantai-iltana noin kello 18.30. Presidentti Niinistö ja rouva Haukio tapaavat myös yleisöä.

Yle näyttää presidenttiparin Naantaliin saapumisen suorana Areenassa. Lähetys alkaa klo 18.25.

Edessä kiireinen kesä

Presidentti työskentelee kesän Kultarannassa. Työlistalla ovat kesäkuun puolivälissä järjestettävät Kultaranta-keskustelut ja heinäkuun alussa alkava Suomen EU-puheenjohtajuus. Molemmat tuonevat arvovieraita myös Kultarantaan.

Kultaranta-keskusteluiden teemana tänä vuonna on Maailma murroksessa – mihin menee Eurooppa, miten pärjää Suomi? Tilaisuuteen on kutsuttu noin sata asiantuntijaa ja vaikuttajaa. Päävieraana on Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier.

Kerromme lisää illalla tilaisuuden kuluessa.

Lue lisää:

Presidentti Niinistö perheineen saapui Kultarantaan – Rouva Haukio Aaro-pojastaan: Hän viihtyy täällä varmasti

Yle seurasi – Ilmastonmuutos puhutti Kultarannassa, poliitikoilta penättiin rohkeampia ratkaisuja

Hätäkeskuspäivystäjät vastaanottavat monenlaisia puheluja. Monet niistä sujuvat hyvin, mutta eivät kaikki. Vuonna 2018 hätäkeskuksissa käsiteltiin noin 2,7 miljoonaa puhelua, joista yli 600 000 oli turhia.

Jokaisen on hyvä testata, kuinka hyvin itse osaa hätäpuhelun periaatteet. Testin laadinnassa on käytetty lähteenä Hätäkeskuslaitoksen ohjeita.

Lue lisää:

Hätäkeskuspuhelussa jokainen kysymys on tarkkaan harkittu – vastaa niihin rauhallisesti ja luota päivystäjään

Maahanmuuttovirasto (Migri) kritisoi kesäkuun alussa voimaanastunutta ulkomaalaislain muutosta mutkikkaaksi ja hankalasti tulkittavaksi. Asiasta uutisoi Lännen Media.

Migrin mukaan muutos on ollut sen verran vaikeaselkoinen, että virasto jakoi asiasta virheellistä tietoa työnantajille ja turvapaikanhakijoille. Migri on sittemmin poistanut verkkosivuiltaan vanhat tiedotteet ja julkaissut korjaustiedotteen.

Lakimuutos muutti turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta.

– Aikaisemmissa tiedotteissa annettiin ymmärtää, että tämä koskisi taannehtivasti henkilöitä, joilla on ollut työnteko-oikeus aikaisemmin, ja oikeus olisi päättynyt tähän, mutta näin ei ole, Migrin oikeuspalveluluiden tulosalueen johtaja Jaakko Reinikainen kertoo.

Lain tulkinta aiheutti paljon keskustelua viraston sisällä. Migri päätyi vaihtamaan tulkintaansa keskusteltuaan muun muassa sisäministeriön kanssa.

Elämme edelleen kertakäyttökulttuurissa, jossa uusi juhlavaate saatetaan ostaa joka juhlaan erikseen. Vaikka ympäristövastuullisuus on päivän sana, Yle kertoi helmikuussa yllättävän tilastotiedon, kuinka ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla.

Vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi kyseenalaistaa, miksi juhlavaatteen täytyisi olla kertakäyttöinen. Nurmi on tunnettu muun muassa Vihreät vaatteet -blogistaan.

– Onhan jopa Linnan juhlissa käytetty samaa asua useampaan kertaan.

Nurmen mukaan tietoisuus vaateteollisuuden ongelmista on kuitenkin levinnyt ilahduttavan paljon viime vuosina. Hän toivoo muutoksen olevan myös pysyvä, eikä jäävän vain hetkelliseksi trendiksi.

Monen pää menee pyörälle vaatteen vastuullisuutta pohtiessa. Nurmen mukaan on tärkeää pohtia vaatteen koko elinkaarta: aina materiaalin ekologisuudesta tuotannon eettisyyteen sekä käytön pitkäikäisyydestä kierrätykseen.

Vaatteen vastuulliseen valmistamiseen liittyviä seikkoja ovat esimerkiksi veden ja energian käyttömäärä valmistuksessa, eläinoikeudet, valmistusmaa ja työntekijöiden ihmisoikeudet.

Kaikkea tätähän ei tietenkään vaatteen pesuohjelapussa lue.

– Vaatteen alkuperän selvittäminen on tällä hetkellä kuluttajalle aivan liian vaikeaa.

Nurmi arvelee myös, että jos vaatemerkki olisi vastuullinen, luulisi sen mainostavan sitä ylpeästi.

– Näin ei kuitenkaan ole. Tiedot ovat jopa monien yleisesti vastuulliseksi miellettyjen yritysten kohdalla puutteellisia tai ympäripyöreitä. Toivoisin selkeitä faktoja esimerkiksi työntekijöiden palkoista ja työoloista.

Vastuuttoman halpaa

Monella kuluttajalla on yllättävän suuri kynnys hankkia vastuullinen vaate.

– Kuluttajat pohtivat, miksi vastuullinen on niin kallista, vaikka sehän on ihan vääristynyt ajatustapa. Meidän pitäisi sen sijaan miettiä, miksi vastuuton on niin halpaa, asiantuntija Anniina Nurmi pohtii.

Monien ketjuliikkeiden edullinen hintataso voi kätkeä taakseen ikäviä asioita, kuten haitallisia ympäristövaikutuksia ja ihmisten huonoja oloja. Toki hinta on myös haastava mittari vastuullisuudelle: hintaa voi helposti nostaa suosittu brändi, joka ei vielä takaa vastuullisuutta.

Tärkeintä lienee kuitenkin ostopäätöstä tehtäessä miettiä tuotteen koko elinkaarta. Nurmi itse valmistautuisi juhlaan oman jo olemassaolevan vaatekokoelmansa turvin, eikä lähtisi ostamaan uutta, jollei se varmasti tulisi tarpeeseen. Hän suosittelee myös vaatteen vuokrausta tai lainausta, jos vaatetta ei usko tarvitsevansa enää juhlan jälkeen.

Vaatteen ostaminen käytettynä pidentää elinkaarta tuntuvasti.

Kimaltava haalari lakkiaisiin

Yrittäjä Saida Korkka pyörittää Lahdessa Saidan verhoomo & Vintage -yritystä, joka myy käytettyjä vintage-aarteita.

Korkan mukaan erityisesti tänä keväänä nuori sukupolvi on saapunut liikkeeseen etsimään lakkiaisasuja. Nuoret ovat muutenkin ilahduttavasti löytäneet vintagen. Vanhemmatkin asiakkaat käyvät liikkeessä nostalgisoimassa.

Tänä keväänä lakkiaisasuksi on päätynyt esimerkiksi vanha hääpuku ja 1970-luvun kimaltava haalari. Materiaalia on maailmassa jo valmiiksi niin paljon, että aina ei ole Korkan mielestä tarpeen ostaa uutta. Ennen vaatteet myös tehtiin kestämään. Korkka esittelee yli 50 vuotta vanhoja vaatteita, jotka näyttävät edelleen lähes käyttämättömiltä.

– Nykyinen vaateteollisuus on jäätävää. Niin kestämätöntä, että sen pitäisi olla laitonta, Korkka puuskahtaa.

Kirpputoreillakin kannattaa tehdä ostoksia harkiten. Saida Korkka

Korkka sanoo vintage-juhlavaatteiden hinnan vaihtelevan 20–120 euron välillä. Se ei kuulostaa paljoa enemmältä kuin ketjuliikkeidenkään juhlavaatteet. Silti hänkin tunnistaa ilmiön, jossa ketjuliikkeiden vaatteiden halpoihin hintoihin ollaan totuttu, eikä laatuun satsaaminen ole itsestäänselvyys.

Korkka lähtisi metsästämään juhlavaatetta ensimmäiseksi käytettynä, jos sitä ei omasta vaatekaapista löytyisi. Korkan mukaan kirpputoreillakin näkyy kuitenkin kertakäyttökulttuurin vaikutukset. Uutta vaatetta virtaa kirpputoreille ovista ja ikkunoista, kun edellinen omistaja on hetken jälkeen kyllästynyt niihin.

– Kirpputoreillakin kannattaa tehdä ostoksia harkiten. Myönnän kyllä, että itse ostan käytettynä vaatteita kevyemmin perustein kuin uutena ostaisin, paljastaa yrittäjä Saida Korkka.

Lue myös:

Ranska kieltää myymättömien tuotteiden hävittämisen

Vaatteita voi nyt koota itse aitoon IKEA-tyyliin: kotimainen muotisuunnittelu tarjoaa uusia ideoita, jotka kiinnostavat Kiinassa saakka

Jos sijoitat vintageen, panosta laatuun ja tunnettuihin suunnittelijoihin – se, mistä esineestä tulee keräilyklassikko, voi silti joskus yllättää

Muotioikeusjuristi Heidi Härkönen: Muoti on muutakin kuin bling blingiä – se on myös raakaa riistoa

Onko Turun kauppatori tänä kesänä karumpi kuin koskaan? Ainakin torin paikalla on melkein koko torin kokoinen kuoppa, jonka on tarkoitus muuttua maanalaiseksi parkkihalliksi seuraavien vuosien aikana.

Torin ja koko muun Turun ydinkeskustan vetovoimasta myllerryksen keskellä ollaan monta mieltä. Ainakin jääkiekon maailmanmestaruus osoitti, että Turun kauppatori on edelleen se tori, johon paikalliset tulevat, jos poika voitetaan.

Tavanomaisempanakin päivänä torilla käy kuhina jättiremontista huolimatta. Kuten aina ennenkin osa ihmisistä kävelee torin läpi matkalla muualle, mutta lämmin sää houkuttelee ihmisiä myös jäämään: olemaan, ostelemaan tai torikaffettelemaan.

Rukoilua reunalla

Turun toriparkkia on suunniteltu ja valmisteltu vuosia. Huolia rakentamisen vaikutuksista on kuultu pitkin matkaa. Kauppatorin laidalla oleva Turun ortodoksinen seurakunta esimerkiksi on kysynyt, mitä pohjavesiolosuhteiden muutos voisi aiheuttaa Pyhän Aleksandran kirkolle.

Katutasolla huomattiin keväällä 2019 maanpainumia. Turun kaupungin tilaaman selvityksen mukaan Eerikinkadulla maa oli paikoin painunut työmaata kohti jopa 20 senttimetriä. Heräsi huoli jopa ortodoksisen kirkon vajoamisesta. Huhumylly jauhoi ja kaivutyöt keskeytettiin.

– Kävimme tarkastamassa kirkon uudelleen huhujen vuoksi. Siellä on kaikki kunnossa, vakuutti kauppatorihankkeen projektijohtaja Janne Laine huhtikuussa.

Tori on edelleen olemassa

Muutos on Turun kauppatorilla tosiasia, mutta se ei ole este torikäynneille – ainakaan vaki- tai turkulaisittain vakkarikävijöillä.

– Täällä on mukava istua. Tori on kompakti ja tähän on nyt helppo tulla kävelykadulta. Moni ihmettelee, missä täällä on muka kahvila, mutta täällähän on kolme kahvilaa!

Vanhat toriasiakkaat eivät ole hylänneet toria, sanovat Terhi Norio ja Marja Kiviluoto. He moikkaavat ohikulkevaa tuttuaan.

Torin tutut sisäänvetotuotteet

Ei yksi kuoppa koko kesää vie, mutta työmaan vaikutuksesta kauppaiden myynteihin on kuultu monta arviota.

Torin läpi on mahdollista kävellä kesäisen kukkaloiston läpi.

Ensimmäiset kotimaiset mansikat ovat tulleet myyntiin ja se vetää ihmisiä puoleensa remontista huolimatta.

– Mansikka, pensasmustikka ja kirsikka käyvät kaupaksi, sanoo Mervi Aalto.

Turun tori voi olla vähän paketissa, mutta kaikkea elämää se ei estä. Moni löytää kesän sorakuopankin reunalta – vaikka sitten laatikosta.

Näillä näkymin ainakin kesä 2020 vietetään edelleen väliaikaisella torilla. Työn etenemisestä ja aikataulusta voi lukea uuden kauppatorin sivuilta.

Lue lisää:

Maa painunut Turun toriparkkityömaalla jopa 20 senttimetriä – "Huolta aiheuttaa, miten kiinteistömme kestävät rakennustyöt"

Jännittävin live-striimi hetkeen? Kamera kuvaa Turun toriparkkityömaata 24/7

Entinen kansanedustaja Kari Kulmala on valittu sinisten puheenjohtajaksi, puolue kertoo Twitterissä. Kulmala seuraa tehtävässä Sampo Terhoa, joka ei tavoitellut jatkokautta puheenjohtajana. Puheenjohtajaehdokkaina olivat myös entinen kansanedustaja Ari Jalonen ja Timo Kiviaho.

Rääkkyläläinen Kulmala oli eduskunnassa viime kaudella Savo-Karjalan vaalipiirin edustajana. Hän on siviiliammatiltaan poliisi.

Siniset jäi eduskuntavaaleissa ilman kansanedustajia.

Lue lisää:

Sampo Terho jättämässä valtakunnanpolitiikan – ei pyri jatkokaudelle sinisten puheenjohtajaksi

Kiinan kuuluisassa ylioppilastehtaassa voi saada kepistä, mutta moni haluaa lapsensa juuri sinne

Maotanchangin lukion yli 20 000 opiskelijaa tähtäävät armottomaan loppukokeeseen, joka määrää tänäkin vuonna miljoonien kohtalon. Lue Jenny Matikaisen artikkelista, miksi moni kiinalaisvahempi haluaa lapsensa juuri sinne.

USA ja Meksiko sopuun siirtolaisista

Yhdysvallat ja Meksiko ovat päässeet yhteisymmärrykseen maahanmuutosta. Tämän johdosta Yhdysvallat peruu uhkauksensa, jonka mukaan maanantaista alkaen Meksikon tuotteille olisi asetettu viiden prosentin tuontitullit. Meksiko puolestaan asettaa rajoilleen kansalliskaartinsa joukkoja hillitsemään etelämpää Keski-Amerikasta suuntautuvaa muuttoliikettä.

Mies saa yhä tallustaa jalkakäytävällä ilman paitaa, mutta muotiguru määräisi paidan päälle

Poliisin näkökulmasta sukupuolella on väliä, kun kysymys on yläosattomuudesta julkisella paikalla. Miehen nännit ovat ok, naiselle voisi napsahtaa jopa sakko. Muotiguru Sami Sykkö on paidan tai muun yläosan kannalla sukupuolesta riippumatta.

Naantali toivottaa Kultarannan isäntäparin kesänviettoon

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö saapuu puolisonsa Jenni Haukion ja Aaro-pojan kanssa kesävirka-asunnolle Kultarantaan lauantaina. Presidentti Niinistö ja rouva Haukio tapaavat myös yleisöä. Yle näyttää presidenttiparin saapumisen suorana Areenassa alkaen kello 18.25.

Ukkosrintama laajenee

Lauantaina ukkoskuurot yleistyvät entisestään, voimakkaimmat ukkoskuurot painottuvat maan länsiosasta Koillismaalle yltävälle alueelle. Ylen meteorologin mukaan sade- ja ukkoskuurot ovat melko hidasliikkeisiä joten paikoin vettä voi sataa runsaasti. Ukkospuuskista ja runsaista sademääristä on varoituksia suuressa osassa Suomea.

Lue lisää säästä täältä.

Ranteen paksuiset lehtipuiden rungot puristavat keskellä metsää makaavan vanhan linja-auton ruostuneita kylkiä. Se on selvästi raahautunut päätepysäkilleen jo vuosikymmeniä sitten. Sen tuloreittikin on jo kasvanut täyteen puita.

Seisomme korkealla kalliolla aivan Suomen itärajan vieressä. Paikalta avautuvat komeat näkymät. Venäjän puolelle on matkaa vain noin 50 metriä.

Kallion laella paljaalla kivellä näyttäisi luikertelevan käärme, mutta lähempää katsottuna se paljastuukin vain käärmeen näköiseksi kuvioksi harmaassa kivessä. Näky on kuitenkin hämmästyttävän todentuntuinen.

Imatran Kiurulan kalliossa oleva käärmekuvio on yksi kolmesta käärmekuviosta Imatran ja Lappeenrannan seudulla Etelä-Karjalassa. Myös Taipalsaarella ja Joutsenossa on samankaltaiset käärmekuviot kallioissa. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä vaikuttavan näköisiä kuin Imatran käärmekuvio.

Näyttää ihmisen tekemältä

Imatran kivisessä matelijassa tuntuu näkyvän jopa taiteilijan kädenjälki.

– Mielestäni tämä on selvästi ihmisen tekemä. Ihan tuntuu kuin tätä olisi hiottu jollain, Etelä-Karjalan arkeologian harrastajien Jatuli-yhdistyksen jäsen Jukka Hietanen sanoo silittäessään kuvion selkää.

Hietasen mielestä käärmekuvio on selkeästi ihmisen tekemä.

– Kuvio ja myös sitä ympäröivä kivi ovat samaa peruskalliota. Tämä ei ole muodostunut esimerkiksi jostain koholle jääneestä kvartsijuonteesta, Hietanen kuvailee.

Rajamiesten tiedossa

Itärajaa valvovat rajamiehet ovat tienneet Imatran käärmekuviosta jo pitkään. Tavallisen ihmisen on kuitenkin vaikea päästä kuviota katsomaan, koska paikka sijaitsee rajavyöhykkeellä, jonne pääsee vain rajavyöhykeluvalla.

Arkeologian harrastaja Jukka Hietanen sai tietää käärmekuviosta vasta noin neljä vuotta sitten eläkkeelle jääneeltä rajamiesystävältään. Miehet päättivät etsiä yhdessä salaperäisen kuvion kalliolta.

Sitä oli kuitenkin vaikea löytää, koska kuvion päälle ehtinyt jo kertyä sammalta.

– Kyllä siinä paljon töitä tehtiin, mutta lopulta se löytyi tämän valtavan alueen keskeltä. Mielestäni aika hieno löytö, sanoo Jukka Hietanen.

Tutkimuksia tehty

Asiantuntijatkin ovat tutkineet Imatran käärmekuviota. Imatran museosta kerrotaan, että kuviota on tutkittu ainakin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa.

– Tuolloin tutkimuksissa päädyttiin siihen, että käärmekuvio on luonnon muovaama, museoamanuenssi Kalle Pakarinen Imatran museosta kertoo.

Etelä-Karjalan museon eläkkeellä oleva amanuenssi Jukka Luoto on tutkinut Imatran käärmekuviota 2000-luvun alussa. Myös hän katsoo kuviolla olevan luontainen selitys.

– Ihminen ei ole sitä kaivertanut. Kuvio on muodostunut pääkivilajista poikkeavan kivilajin tekemästä juonteesta pääkivilajiin silloin, kun kivi on ollut sulaa, Luoto selittää.

Arkeologi näkee ihmisen käden jäljen

Käärmekuvioon paikan päällä tutustunut turkulainen arkeologi Tapani Rostedt katsoo sen sijaan, että kuvio on selvästi ihmisen tekemä. Tosin hänkin uskoo, että myös luonnolla on ollut osansa kuvion synnyssä.

– Siinä on luultavasti ollut kalliossa luontainen halkeama tai juova, josta muinainen taiteilija on saanut inspiraation. Hän on muokannut juovaa niin, että siitä on tullut selkeämmin käärmeen näköinen, Rostedt sanoo.

– Vaikuttaa siltä, että sitä on ensin tikattu jollain piikillä, jolloin käärmeen muoto on saatu siihen voimistuneena ja lopuksi kiveä on myös hiottu. Siitä on saatu hyvin realistisen näköinen tarhakäärmen kuvio kallioon.

Tapani Rostedt huomauttaa, että hän ei ole yksin näkemyksensä kanssa.

– Näytin kuvaa tästä käärmekuviosta kollegalleni, ja hän oli myös sitä mieltä, että kuvio on ihmisen tekemä.

Norppa kallioseinämässä

Arkeologi Tapani Rostedin mielestä käsitystä siitä, että käärmekuvion on tehnyt ihminen, tukee myös se, että hieman alempana kallioseinämässä näkyy muitakin eläinhahmoja. Kalliossa näyttäisi erottuvan norpan ja norpan poikasen eli kuutin hahmot.

– Ne kuviot ovat muodostuneet selkeästi toisesta kivilajista. Näyttää kuitenkin siltä, että ihminen on vahvistanut niiden ääriviivoja saaden ne näyttämään vielä enemmän eläinhahmoilta, Rostedt sanoo.

Ajoitus vaikeaa

Tapani Rostedt on tehnyt arkeologisia kaivauksia Imatran käärmekuvion lähellä Joutsenon Kuurmanpohjassa, josta on löydetty Suomen tähän mennessä varhaisimman vakituisen asuinpaikan jäänteitä. Paikalla on tutkimuksien mukaan asuttu jo noin 10 700 vuotta sitten. Tuon ajan ihmiset pystyivät työstämään kiveä. Kaivauspakalta on löytynyt kivikautisten ihmisten piikivestä ja kvartsista tekemiä esineitä.

Rostedtin mukaan Imatran käärmekuvion sijaintipaikan korkeuden perusteella kuvio voisi olla jopa tuolta ajalta. Vesi oli tuolloin korkeammalla kuin nykyään, mutta käärmekuvion kallio oli kuitenkin veden yläpuolella.

Rosted ei itse kuitenkaan usko, että kuvio on tehty näin kauan sitten.

– Luulisin, että se on historialliselta ajalta eli viimeisen tuhannen vuoden ajalta, Rostedt sanoo.

Historialliseen aikaan viittaa myös se, että Imatran käärmekuvio vaikuttaa olevan katkottu neljään osaan. Kansanperinteestä on säilynyt tietoja tällaisesta maagisesta rituaalista.

– Käärme pilkottiin neljään osaan, ja ne osat haudattiin talon nurkkien alle tuomaan onnea ja menestystä, Tapani Rostedt kertoo.

Käytännössä käärmekuvion tekoajankohdan määrittäminen on hyvin vaikeaa, kuten myös sen todistaminen ihmisen tekemäksi. Tarvittaisiin joitakin ihmisen jättämiä jäänteitä kuvion läheltä, joiden perusteella ajoitus voitaisiin tehdä.

Käärmekuvion ympärillä ei ole kuitenkaan ole mitään muuta kuin puhdasta kalliota.

– Joitain todisteita voitaisiin löytää arkeologisissa kaivauksissa kalliojyrkänteen alta, Tapani Rostedt huomauttaa.

Käärme näkyy kalliomaalauksissa

Suomesta on löydetty paljon kivikautisia kalliomaalauksia, joissa näkyy erilaisia eläinkuviota. Kalliomaalauksissa on myös käärmeiksi tulkittuja kuvia.

– Kalliomaalauksissa on siksak-viivoja, jotka voidaan tulkita käärmeiksi, kalliomaalauksia tutkinut Pekka Kivikäs kertoo.

Mielenkiintoinen käärmeaihe kalliomaalauksissa on esimerkiksi käärmeen kanssa esiintyvä koukkupolvinen ihmishahmo. Tällainen kalliomaalaus löytyy Imatran läheltä Äitsaaresta Kolmiköytisienvuorelta.

Eläinaiheisia kalliopiirroksia eli kalliokaiverruksia ei Suomesta sen sijaan ole löytynyt. Lähimmät ovat Venäjän Karjalassa Äänisellä ja Pohjois-Norjassa. Olisikin aikamoinen sensaatio, jos Suomesta löydettäisiin kivikautinen kalliokaiverrus.

Sukeltajat ovat tehneet odottamattomia löytöjä itäisellä Suomenlahdella.

Merivartioston sukeltajat löysivät viime viikolla kolme hylkyä Kotkan Tiutisen itäpuolelta. Museoviraston ja Merivartioston yhteisen sukellusleirin hylkylöydöistä kaksi on sellaisia, joiden paikoista tutkijoilla ei ollut aiempaa tietoa.Hylyt löytyivät viistokaikuluotaimen ja sukellusrobotin avulla.

Kolmas puinen hylky havaittiin vanhan St. Nikolai -aluksen ympäristöstä.

Museovirasto arvioi alusten todennäköisesti uponneen Ruotsinsalmen taisteluissa vuosien 1788 ja 1790 välillä.

Suomen merimuseon projektitutkija Marcus Lepolan mukaan löydetyt hylyt parantavat kuvaa Ruotsinsalmen ensimmäisen taistelun yksityiskohdista.

– Taistelun vaiheista on paljon ristiriitaista tietoa, mutta hylyt selventävät nykykäsitystä, Lepola toteaa.

Kyljessä kirveellä iskettyjä reikiä

Ensimmäinen löytö oli 38 metriä pitkä alus, jonka tutkijat olettavat olevan fregatti.

Alun perin projektitutkija Marcus Lepola lähetti sukeltajat etsimään 1700-luvulla itäisellä Suomenlahdella liikkunutta alusta.

– Lähetin sukeltajat etsimään kaleeria, joka lähteiden mukaan oli uponnut näille tienoille. Sen sijaan löytyi yllättäen ruotsalaisten upottama fregatti, Lepola sanoo.

Tuon ajan kaleeria pidetään hitaana puualuksena, joka liikkui sekä soutamalla että purjehtimalla. Isoimmissa saattoi olla yli sata miehistön jäsentä.

Historialähteiden mukaan fregatti upotettiin väyläesteeksi Ruotsin armeijan luutnantti Nils Bruncronan käskystä. Lähteiden mukaan upotus tapahtui Ruotsinsalmen ensimmäisen meritaistelun aattona vuonna 1789. Sukelluskameran ottamista kuvissa näkyvät aluksen kyljessä olevat kirveellä isketyt reiät sekä kivillä täytetty runko.

Ruotsinsalmeen sekä kapeikkoihin upotettiin taisteluissa esteeksi ainakin kuusi alusta, joista vain tämä yksi on enää paikoillaan ja koossa. Muut on rikottu ja ruopattu pois.

Uutta tietoa St. Nikolaista

Toinen uusi löytö oli 20-metrinen puualus. Arkistolähteet mainitsevat, että Ruotsinsalmen ensimmäisessä taistelussa hylyn sijaintipaikan läheisyyteen olisi uponnut venäläinen alus. Tutkijat arvelevat, että kyseessä on nyt löytynyt hylky.

Näiden uusien löytöjen lisäksi merivartiosto tutki pahasti hajonneen venäläisen fregatin St. Nikolain hylyn ympäristöä. Tunnetun hylyn vierestä löytyi noin 15 metriä pitkä puurakenne, joka nyt varmentui erilliseksi alukseksi. Aiemmin puuaineksen on epäilty olevan peräisin St. Nikolain hylystä.

Hylkyjen löytöaluetta pidetään historiarikkaana. Kotkan edustalta on paikannettu jo aikaisemmin toistakymmentä Ruotsinsalmen meritaisteluiden aikaista hylkyä. Suomen merimuseon mukaan niiden arvoa ei ole täysin ymmärretty.

– Alue on koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen meriarkeologinen kohde. Se on tosi suuri ja hylkyjä on paljon. Näin vanhoja ja laajoja taistelualueita, joissa olisi näin paljon hylkyjä jäljellä, ei ole muualla, arvioi merimuseon johtaja Tiina Mertanen Ylelle viime vuonna.

Vielä osin tuntematon aarre

Ruotsinsalmen meritaistelut käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1789 ja 1790 osana kuningas Kustaa III:n sotaa. Jälkimmäinen tunnetaan Pohjoismaiden suurimpana meritaisteluna. Arviot miesten ja alusten määrästä vaihtelevat, mutta sotaan osallistui todennäköisesti noin 30 000 miestä ja satoja aluksia.

Tuhannet venäläiset menettivät taistelussa henkensä.

Merimuseo on arvioinut aiemmin, että joukko meriarkeologeja ja sotahistorian tutkijoita tuntee Ruotsinsalmen hylyt ja niiden historiallisen arvon hyvin. Tapahtumista on ilmestynyt viime vuosina myös uusia tutkimuksia. Kansalaisten keskuuteen tieto ei ole sukeltajia lukuun ottamatta kovin laajasti levinnyt, vaikka hylkyjä on tutkittu ahkerasti etenkin 1960–1980-luvuilla.

Kotkan edustalla on vielä lukuisia löytämättömiä hylkyjä. Merenalaisten aarteiden lisäksi Tiutisen saarella on jäljellä Ruotsinsalmen taistelujen jälkeen rakennettujen linnoitusten raunioita.

– Täällä asutaan historian keskellä, merimuseon tutkija Marcus Lepola sanoo.

Meriarkeologit tekevät Kotkan edustan uusiin hylkyihin tutkimussukelluksia juhannusviikolla.