Saksalainen pankkijätti Deutsche Bank ilmoitti sunnuntaina aloittavansa toimintansa laajamittaisen uudelleenjärjestelyn, jonka myötä työt pankissa loppuvat 18 000 työntekijältä vuoteen 2022 mennessä. Tämä tarkoittaa viidennestä yhtiön työntekijöistä.
Työvoimaleikkauksilla Deutsche Bank pyrkii vähentämään vuosittaisia kustannuksiaan kuudella miljardilla eurolla. Pankin palvelukseen jää 74 000 työntekijää. Pankki yrittää myös nostaa kannattavuuttaan supistamalla investointipankkitoimintaansa rajusti.
Pankin toimitusjohtaja Christian Sewing luonnehti uutta ohjelmaa Deutsche Bankin uudelleenkäynnistykseksi.
- Tämä on merkittävin muutos Deutsche Bankissa vuosikymmeniin, Sewing sanoi tiedotteessa.
Sewing uskoo, että Deutsche Bank pystyy jälleen kerryttämään osakkeenomistajille pitkäaikaista luotettavaa tuottoa, jonka myötä pankin maine korjautuu.
Saksalaispankki on paininut kannattavuusongelmien kanssa, jotka juontavat finanssikriisiin saakka. Viime vuonna pankki ilmoitti karsivansa 7 000 työpaikkaa.
Deutsche Bank ja toinen suuri saksalainen liikepankki Commerzbank neuvottelivat yhdistymisestä aiemmin tänä vuonna. Neuvotteluissa kuitenkin todettiin huhtikuussa, että yhdistymisen riskit ja kustannukset olisivat suuremmat kuin fuusiosta saatava hyöty.
Mainetahroja riittää kiillotettavaksi
Kannattavuusongelmien lisäksi pankin maine on tahriintunut muun muassa Panaman papereita seuranneessa selvityksessä. Viranomaisepäilyjen mukaan Deutsche Bank auttoi asiakkaitaan perustamaan firmoja veroparatiiseihin, ja niiden kautta on pesty rikollisesta toiminnasta saatuja rahoja.
Deutsche Bankin yhteyksiä Danske Bankin rahanpesuepäilyihin on niin ikään selvitetty.
Saksalaispankki on myös takavuosina saanut tuntuvia sakkoja pankkivalvontansa pettämisestä. Vuonna 2017 Yhdysvaltain ja Britannian viranomaiset määräsivät Deutsche Bankille noin 590 miljoonan euron sakot epäillystä rahanpesusta Venäjällä.
Vuonna 2016 Yhdysvallat asetti Deutsche Bankille noin 12,2 miljardin euron sakot pankin roolista subprime-asuntolainakriisissä, joka aloitti vuoden 2008-2009 finanssikriisin.
Kun tieto sakoista tuli, pankin asiakkaat vetivät rahojaan pois pankista. Ennätyksellisen suuret sakot olisivat voineet tietää pankin loppua, mutta pankki sai neuvoteltua niiden pienentämisestä. Lopulta Deutsche Bank joutui maksamaan noin 4,76 miljardin euron sakot.
Britannian Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Kim Darroch arvosteli kärkkäästi presidentti Donald Trumpia diplomaattiviesteissä. Viesteistä uutisoi Daily Mail, jolle ne vuodettiin.
Darroch kuvaili ulkoministeriölle lähettämissään viesteissä Trumpia taitamattomaksi, epävarmaksi ja epäpäteväksi. Hän myös varoitti Britannian hallitusta, että Trumpin ura saattaa päättyä häpeällisissä merkeissä.
Britannian ulkoministeriöstä sanottiin CNN:lle, että vaikka suurlähettiläiden näkemykset eivät edusta Britannian hallituksen näkemyksiä, heidän odotetaan olevan rehellisiä arvioidessaan kohdemaansa politiikkaa.
Iranin sunnuntainen ilmoitus, että se alkaa rikastaa uraania viiden prosentin vahvuuteen on varoituslaukaus kansainväliselle yhteisölle, arvioi Washingtonista neuvonantaja Olli Heinonen, Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n entinen varajohtaja.
Heinonen toimii nykyisin Foundation for Defense of Democracies -ajatushautoman neuvonantajana.
– Iran haluaa nähdä, kuinka kansainvälinen yhteisö tähän vastaa eli suostuvatko ne pakotteiden poistoon. Vastaus tuskin on Iranin toiveiden mukainen.
Heinonen arvioikin, että Iranin seuraava looginen askel ei ole enää rikastusasteen nostaminen vaan lisäsentrifugien asentaminen.
– Iranilla on Natanzissa käytössä 5 000 sentrifugia ja varastoissaan 12 000 lisää, kaikkine lisälaitteineen ja käyttövalmiina.
Sentrifugeja yhdistelemällä Iranilla on mahdollisuus rikastaa uraania yhteen ydinaseeseen vuodessa ja lyhimmillään se saa aseuraanin käyttöön neljässä kuukaudessa, muistuttaa Heinonen.
Tätä kansainvälinen yhteisö pelkää ja tämä oli se syy, miksi Iranin kanssa tehtiin ydinsopimus vuonna 2015.
Olli Heinonen pitää myönteisena Iranin atomienergiajärjestön johtaja Behrouz Kamalvandin sunnuntaista lausuntoa, jonka mukaan Iranilla ei ole teknisiä tarpeita lähteä tuottamaan 20%:sti rikastettua uraania Teheranin tutkimusreaktoriin .
Jos rikastusaste nousisi tätä korkeammalle, niin siihen olisi löydettävä aivan eri perustelut.
Lähiviikkoina monta neuvottelumahdollisuutta
Neuvonantaja Olli Heinonen luettelee kolme kokousta, joissa Iranin ydinlaitoskiistasta päästään keskustelemaan.
Ensimmäisenä on jo tulevana keskiviikkona Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n hallintoneuvoston kokous, jossa Iran-kysymys on ainoana asiana listalla. Sieltä Heinonen ei odota ihmeitä.
Suuremmat odotukset Heinosella on viikon päähän maanantaihin, heinäkuun 15:.nteen.
Tämä kolmas yritys voisi olla ns. Joint Comissionin kokous ulkoministeritasolla, arvioi Heinonen.
Komissio valvoo Iranin ydinsopimusta. Siihen kuuluvat Saksa, Ranska, Englanti, Iran, Venäjä ja Kiina. EU on puheenjohtaja ilman äänestysoikeutta.
'Ei olla sotaputkessa'
Olli Heinonen ei usko, että ydinohjelmakiistassa oltaisiin putkessa, joka johtaa sotaan. Tätä ei mikään osapuoli halua.
– Asioita on katsottava eteenpäin eikä taaksepäin.
Presidentti Donald Trump haluaa neuvotella, mutta sopimukseen olisi Yhdysvaltojen mielestä saatava ydinohjelman lisäksi Iranin asekaupat Lähi-idän alueella ja sen tuki eri ryhmille.
Eurooppa puolestaan haluaa pitää ydinohjelmasopimuksen omana pakettinaan.
Nämä ehdot olisi saatava sovitetuiksi yhteen ja se on vaikeaa, sanoo Heinonen.
Hän muistuttaa myös tulevista vaaleista. Trump voi jatkaa Yhdysvalloissa tai sitten ei.
– Kuka hyvänsä Yhdysvalloissa voittaa, hän tuskin voi palata Iranin ydinsopimukseen entisin ehdoin.
Vaalit ovat tulossa myös Iraniin, vuonna 2021.
– On mahdotonta, että Iranin tuleva presidentti kannattaisi ajatusta, että maa luopuisi ydinohjelmastaan.
Hasan Rouhanin toimikaudet presidenttinä tulevat täyteen seuraaviin vaaleihin mennessä.
Tummanruskea tamma Pähkel tuli ratsastuskoululle reilu kymmenen vuotta sitten. Se oli osaava kelpo hevonen, hieman persoonaton.
Minulle oli oikeastaan se ja sama, mitä hevosta ratsastin. Menetin muutamien vuosien sisällä tyttäreni sekä vanhempani. Elämäni oli siinä määrin haasteellista omaishoitajana saattohoitojen, hautajaisten ja perunkirjoitusten keskellä, että ratsastukselta en hakenut lisähaastetta. Ratsastustunti oli oma aikani, jolloin en ajatellut eläviä enkä kuolleita.
On ottanut aikansa rakentaa uusi identiteetti kuolleen lapsen vanhempana mutta tavallisena, järjellisenä, toimintakykyisenä ihmisenä.
Elämäni raskain tehtävä on ollut luovuttaa tyttäreni Tekla kuolemalle. On ottanut aikansa rakentaa uusi identiteetti kuolleen lapsen vanhempana mutta tavallisena, järjellisenä, toimintakykyisenä ihmisenä. Muistan erityisesti hetken, kun havahduin siihen, että ratsastuksessani oli ongelmia. Suorastaan innostuin – minulla voi siis olla elämässäni vielä ratkottavana muitakin ongelmia kuin lapseni kuolema.
Tyttäreni kuoleman jälkeen en hakenut apua tai tukea koska olin lohdun ulottumattomissa. Yksikään ihminen ei olisi voinut auttaa. Hevoset auttoivat.
Vaikka usein raahauduin ratsastustunnille kuolemanväsyneenä, hevosta hoitaessa ja sen selässä piristyin, tunsin olevani elossa vahvemmin kuin koskaan. Hevonen ei luokitellut minua lapsensa menettäneeksi eikä miksikään muuksikaan. Se otti minut vastaan luontevasti, juuri sellaisena kuin olin. Hevoset auttoivat minua elämässä eteenpäin syvästä pysähdyksen tilasta, johon lapseni elämän päättyminen minut suisti.
Pähkelistä tuli terapiahevoseni ja vuosien saatossa kiinnyin siihen yhä enemmän.
Pähkel oli tallin kenties luotettavin ja turvallisin hevonen, ei säikkynyt, ei koheltanut vaan hoiti tehtävänsä takuuvarmasti. Se oli muille hevosille ja ihmisille ystävällinen ja rauhallinen, ei potkinut eikä purrut. Se oli perusterve hevonen, joka ei sairastellut.
Pähkelistä tuli terapiahevoseni ja vuosien saatossa kiinnyin siihen yhä enemmän. Oli jo itsestään selvää, että ratsastin sillä joka kerta. Jossain vaiheessa kiintymys muuttui rakkaudeksi. Minulla oli hyvin erityinen suhde juuri tähän ainutlaatuiseen tammaan. Uskalsin sen kanssa tehdä asioita, joita en kenties muuten olisi uskaltanut ja opin uusia asioita kuten esteiden hyppäämistä. Pähkelin sielun löysin maastossa, metsässä. Metsäpolun vehreys, tuoksut, hiljaisuus, hevosen lämpö, kavion kopse, hevosen kanssa yhdessä jaettu kokemus, ilo ja nautinto – siinä onnen avaimet. Meillä piti olla vielä vuosia edessä.
Pähkel loukkasi yllättäen jalkansa ja sain tiedon, että se joudutaan lopettamaan. Jos haluan nähdä hevosen vielä elossa, minun olisi tultava vielä samana iltana tallille. Ehdin hyvästelemään rakkaan hevosen. Syötin sille porkkanoita ja leipää, harjasin ja halasin sitä. Se oli juuri niin rakas kuin aina. Ja kohta se olisi poissa ainiaaksi. Se oli vielä täynnä elämänvoimaa, vahva, kiiltävä ja kaunis. Se oli hoidettu kipulääkkeillä mutta ei varannut enää takajalalleen. Kohta sillä olisi kaikki hyvin, kivut poissa.
Kuolema järkyttää, kun se tulee onnettomuutena, ennen aikaisena, kun odotettavissa olisi vielä ollut vuosia. Kuoleman siemen on kuitenkin kylvetty jokaiseen elolliseen. Kuoleminen on normaalia, elämän luonnollinen päätepiste. Ihmisyyteen on kylvetty myös kaipuu tuonpuoleiseen. Ajattelen, että myös hevosen sielu on kuolematon ja kohtaan oman kuolemani jälkeen kaikki ne, joita olen rakastanut.
Suruni ratsastuskoulun Pähkelistä on hevosenkokoinen. En ole ainoa surija, tallin luottohevosta jäävät kaipaamaan Hyvinkään ratsastuskeskuksen omistajat ja työntekijät sekä lukuisat tuntiratsastajat, joille kaikille juuri tämä hevonen tarjosi ainutlaatuista ystävyyttään ja suurisieluisuuttaan. Se oli tavallinen tuntiratsu ja sellaisena hyvin erityinen. Se asuu nyt sydämessäni ja jokaisessa hevosessa, jonka kohtaan, on pala Pähkeliä.
Ihmisen elämään mahtuu onneksi monta rakasta eläintä. Niiden menetystä on lupa surra.
Elämän tarkoitus ja merkityksellisyys on syntymässä, rakkaudessa ja kuolemassa. Tallin pihalla kirmaa keväällä syntynyt varsa, täynnä elämää. Elämä jatkuu, vaikka yksi on joukosta poissa.
On uskallettava kohdata ja kiintyä, vaikka tiedämme että kaikki päättyy aikanaan. Ihmisen elämään mahtuu onneksi monta rakasta eläintä. Niiden menetystä on lupa surra. Yhteiskunta, joka hyväksyy surun ja kuoleman väistämättömän läsnäolon, hyväksyy myös ilon ja elämän kaikessa rikkaudessaan.
Se mikä minua ajaa elämässä, se mitä haen elämältä, on ystävyys yli lajirajojen. Pähkel tarjosi mahdollisuuden ainutlaatuiseen ystävyyteen, iloon ja sielujen kohtaamiseen.
Saksan valmiiksi eripurainen hallitus on saanut uuden aiheen erimielisyyteen, kun Yhdysvallat pyysi sunnuntaina Saksaa lähettämään maajoukkoja Syyriaan sieltä poistuvien amerikkalaisjoukkojen tilalle.
Pyynnön esitti Yhdysvaltojen Syyrian-erityisedustaja James JeffreyDie Welt-lehdessä.
Saksan sosiaalidemokraatit tyrmäävät ajatuksen sotilaiden lähettämisestä Syyriaan. Sen sijaan puolue on valmis muunlaiseen apuun.
Päähallituspuolue kristillisdemokraatit vaikuttaa kuitenkin olevan valmis harkitsemaan Yhdysvaltain pyyntöä, uutisoi Die Welt. Puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtajan Johann Wadephulin mukaan pyyntöä ei pidä torjua refleksinomaisesti.
– Alueella ratkaistaan meidän turvallisuutemme, ei amerikkalaisten, hän huomauttaa.
SPD:n lisäksi myös liberaalipuolue, vihreät ja vasemmistopuolue Linke vaativat liittokansleri Angela Merkeliä torjumaan Yhdysvaltain pyynnön.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteet enteilevät koko Suomeen keskimääräistä kehnompaa mustikkasatoa. Espoon keskuspuiston liepeillä marjastajaa ilahduttaa kuitenkin sinisenä pilkahteleva varvikko. Paras mustikkakausi alkanee heinäkuun puolen välin tienoilla, mutta täältä sankon saa täyteen jo nyt.
– Mustikassa on paljon polyfenoleja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Se on hyvä silmille ja niin hyvänmakuinen, marjaneuvoja Julia Stenberg luettelee mustikan erinomaisuutta.
Espoon keskuspuiston liepeiltä mustikkaa löytyy paikoin jo runsaasti.Thomas Hagström / YLE
Vaikka ennusteet niukasta mustikkasadosta pitäisivät paikkansa, huonoinakin marjavuosina Suomessa kypsyy 20 ämpärillistä eli 100 kilogrammaa luonnonmarjoja jokaista suomalaista kohden. Puolukkasadosta odotetaan tänä vuonna keskivertoa parempaa. Suomessa kasvaa yhteensä 37 syötävää luonnonmarjalajia, joista 20 sopii erityisen hyvin ravinnoksi.
– Tosi marjastaja saa sankonsa aina täyteen riippumatta siitä, minkälaista satoa ennustan. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että mustikkaa tulisi hieman vähemmän kuin keskimäärin, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Täydet sangot ovat vain isomman työn takana, Luken erikoistutkija Rainer Peltola muistuttaa.
Peltolan mukaan syynä huonoon mustikkasatoon lienee se, että viime kesän kuivien ja helteisten säiden vuoksi mustikan kukka-aihioita muodostui syksyllä vähemmän kuin yleensä.
– Viime vuoteen verrattuna mustikkasato on kuitenkin todennäköisesti hieman parempi, sillä viimevuotinen sato oli surkea. Mutta jos katsoo havaintometsiemme kukkien ja raakileiden lukumääriä, niin pitkäaikaiseen keskivertoon nähden ne ovat alhaisemmat.
Marjojen kypsyminen näyttäisi tapahtuvan pitkäaikaisen tarkkailujakson keskikohdassa. Viime vuonna marjat putkahtivat keskimääräistä varhaisemmassa vaiheessa ja sitä edeltävänä vuonna lähes kaikki marjat kypsyivät jälkijunassa kylmyyden takia.
Puolukkasato kypsyy vasta loppukesästä ja alkusyksystä. Kukka- ja raakilehavainnot lupailevat keskimääräistä parempaa puolukkakautta.Thomas Hagström / YLE
– Sen sijaan tattihavainnot ovat pikkuisen aikaisessa. Niillä paikoilla, joilta niitä on löytynyt, on siis satanut tarpeeksi ja ollut riittävän kosteaa.
Hyödynnä myös muut siniset marjat, kuten juolukka ja variksenmarja
Stenberg kehottaa hyödyntämään mustikan lisäksi myös muita sinisiä metsän aarteita; esimerkiksi juolukassa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa.
– Juolukkaa voi kerätä myös mustikan sekaan. Se sopii hyvin esimerkiksi puuron päälle ja smoothieen, Stenberg sanoo.
Vaikka Suomessa juolukka on hyvin marginaalinen marja kaupallisesti, Peltolan mukaan Venäjällä se on jopa kovemmassa arvostuksessa kuin mustikka. Juolukan vuosittaisista kukka- ja raakilehavainnoista Lukella ei ole seurantaa. Juolukat kypsyvät myöhemmin kuin mustikka.
Juolukan erottaa mustikasta puisesta varresta ja siniharmaista, hieman munanmuotoisista marjoista. Juolukka viihtyy kosteammassa kasvuympäristössä kuin mustikka.Pauliina Toivanen
– Juolukka viihtyy kosteammilla alueilla kuin mustikka ja voisi spekuloida, että viime kesän kuivuus puraisi erityisen pahasti juuri näihin kasvupaikkoihin, Peltola aprikoi.
Sen sijaan variksenmarjaa eivät edes helteet hetkauta. Suomessa variksenmarjan alalajeja on kaksi. Eteläisessä Suomessa kasvava laji on heikommin hyödynnettävissä niukan satonsa ja pienemmän kokonsa vuoksi. Sen sijaan pohjoisen variksenmarjasato on vuodesta toiseen mehukas. Variksenmarjaa kutsutaan pohjoisessa kaarnikaksi.
– Variksenmarja on myös siinä mielessä ainutlaatuinen luonnonmarja, että se on tuulipölytteinen. Näin ollen variksenmarjan pölytystulos on aina jonkun verran parempi kuin hyönteispölytteisten marjojen, kuten puolukan ja mustikan. Variksenmarja on aivan erinomainen mehumarja, jonka hyödyntäminen on sen potentiaaliin nähden harmillisen vähäistä, Peltola toteaa.
Variksenmarjan lehdet ovat neulasmaisia ja marjat mustia ja kiiltäviä.Pauliina Toivanen
Mustikan peittävyys vähentynyt, syynä avohakkuut
Peltolan mukaan vuosikymmenien saatossa erityisesti mustikan peittävyys on Suomessa vähentynyt. Muutoksen taustalla ovat metsänhoidon entistä väkevämmät muodot.
– Se, missä määrin se näkyy marjasadossa, on toinen kysymys. Eihän siinä ole mikään muu syynä kuin muutokset metsänhoidossa. Kun käytetään tasaikäiskasvatusta, joka päättyy avohakkuuseen ja voimakkaisiin maanmuokkauksiin, niin siinä kestää jokunen kymmenen vuotta ennen kuin mustikan kasvusto tulee siihen takaisin.
Metsänhoidon trendeistä huolimatta suomalaisten marjastusinnostus ei ole hiipumassa. Luonnonvarakeskus ja sen edeltäjä Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet kymmenen vuoden välein kyselyitä siitä, miten suomalaiset hyödyntävät luontoa ja luonnon antimia. Seuraavan kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan ensi vuonna.
– Vuoden 2000–2010 kyselytutkimus osoitti, että suomalaisten marjastusinnostus ei ole vähenemässä. Puheet siitä, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja tai että 15–24-vuotiaat nuoret eivät niitä poimisi, eivät pidä paikkaansa. Sellainen muutos on kuitenkin tapahtunut, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja myyntiin vaan omiin pakastimiinsa.
Vaikka innostusta riittää, luonnonmarjoista kerätään talteen vain murto-osa. Suosittujen puolukan ja mustikan sadosta poimitaan vuosittain kolmesta kymmeneen prosenttia.
Vain muutama ihminen istuskelee nurmikentillä sunnuntaina alkuiltapäivästä, mutta lisää väkeä lappaa sisään metallinpaljastimien ja turvatarkastuksen läpi.
Pietarin keskustassa sijaitsevan Uuden Hollannin saaren kuukausittaiset musiikki- ja ruokafestivaalit ovat juuri alkaneet.
Telttakatoksen alta kantautuva dj-musiikki kutsuu tutustumaan ruokakojuihin. Nuoret aikuiset nappaavat mukaan vietnamilaisittain käristettyjä ankeriaita ja meksikolaisia kasvistacoja. Tarjolla on tietenkin myös avokadoleipiä ja pienpanimo-olutta.
Hiekanvärisiin univormuihin pukeutuneet vartijat tarkkailevat, ettei viikonlopunviettoon tule häiriöitä. Tiiliseinän juurella päivystävät siivoojat nappaavat ruoantähteet nopeasti pois puiston ruokapöydiltä.
Musiikki ja grilliruoan käry johdattavat ruokakojuille kanavan rannalla.Nikolai Gontar
Angelina Ivanova istuu hiukan syrjemmällä ruokakojuista lepotuolissa ja lukee kokeisiin. 18-vuotias opiskelija viihtyy saarella hyvin.
– Kesällä hölkkään tänne joka aamu joogaan. Se on ihan mahtavaa.
Ivanovan mukaan Pietarissa ovat harvassa paikat, joissa voi viettää aikaa ilman, että joku tulee häiritsemään. Myös Uuden Hollannin palvelut ovat hyviä.
– Täällä on wifi ja saa hyvää kahvia. On festareita, monipuolisia näyttelyitä ja tapahtumia, Ivanova sanoo.
Uusi Hollanti ei ole mikä tahansa pietarilainen puisto. Se on täällä kummajainen, pikkuinen pala Suomenlinnaa ja Flow-festivaalia, autoton henkireikä yhdessä Euroopan ruuhkaisimmista kaupungeista.
Tämän kaiken on kustantanut venäläinen miljardööri, joka on käyttänyt investointiin rahoja, joita hän ei välttämättä koskaan saa takaisin.
Pietarilaiset jazzmuusikot soittavat Pullotalon sisäpihalla kahdesti kuussa.Nikolai Gontar
Ruokakojujen vieressä kohoaa pyöreä punatiilinen rakennus, joka on muotonsa mukaan nimetty Pullotaloksi. 1830-luvulla rakennetun entisen vankilan sellit on restauroitu huolellisesti vastaamaan nykyajan kaupunkilaisten tarpeita.
Uusi Hollanti on kanavien ympäröimä keinotekoinen saari, jonka Pietari Suuren palkkaamat hollantilaiset loivat rakentaessaan keisarin uutta Itämeren laivastoa 1700-luvun alussa. Saaren nimi viittaa sen hollantilaistyylisiin kanaviin ja rakennuksiin.
Sittemmin Venäjän laivasto käytti aluetta varastona ja vankilana. 1800-luvun lopussa saarelle rakennettiin laboratorio ja valtava vesitankki, jossa testattiin uusien sotalaivamallien ominaisuuksia.
Vielä kymmenen vuotta sitten Pullotalo oli surullinen näky. Uuden Hollannin rakennukset rapistuivat hiljalleen neuvostovallan viimeisinä vuosikymmeninä, vaikka kunnostustöitä suunniteltiin 1970-luvulta alkaen.
Tiedonhankinta: Simo Ortamo / Yle
Grafiikka: Tanja Ylitalo / YleTiedonhankinta: Simo Ortamo / Yle
Grafiikka: Tanja Ylitalo / Yle
Nyt talon ensimmäisen kerroksen kaarevan käytävän varrelta löytää trendiruokaa tarjoavia ravintoloita. Toisesta kerroksesta voi ostaa aurinkolaseja, sarjakuvia ja lastenvaatteita ja kolmannessa on brasilialaistyylinen kauneushoitola, tanssikoulu ja spinning-kuntopyöräsali.
Rahaa kunnostamiseen alkoi löytyä vuonna 2010, kun Venäjän rikkaimpiin kuuluva Roman Abramovitš voitti kilpailutuksen saaren omistuksesta. Abramovitš on öljykaupoilla ja kaivosteollisuudella rikastunut miljardööri, joka tunnetaan muun muassa jalkapalloseura Chelsean omistajana.
Seuraavana vuonna Uusi Hollanti avattiin ensimmäistä kertaa yleisölle lähes 300 vuoteen.
Viestintäosaston Pavel Birger (oikealla) ja Maria Jevdokina esittelevät saarta Ylelle.Nikolai Gontar
Uuden Hollannin viestintäosaston Pavel Birger kertoo, että Pietarin asukkaat haluttiin ottaa mukaan suunnitteluun alusta alkaen. Kun rakennusten restaurointi alkoi, saaren keskelle tuotiin muutama merikontti, joissa kokeiltiin erilaisia palveluja.
– Yhdessä kontissa oli esimerkiksi galleria, toisessa matkamuistoja ja kolmannessa kahvila, Birger kertoo.
Samalla kävijöiltä kerättiin tietoa siitä, mitä he haluaisivat alueelta.
– Kävi ilmi, että pietarilaiset todella halusivat puiston. Etenkin tässä osassa kaupunkia on hyvin vähän vihreää, Birger kertoo.
Niinpä saarelle raivattiin laajat nurmikentät, tuotiin penkkejä ja istutettiin yli sata puuta. Ympärivuotiseen käyttöön saari avautui vuonna 2016.
Projektia johti ja johtaa yhä Roman Abramovitšin entinen puoliso Daria Žukova. Öljykaupoilla rikastuneen Aleksandr Žukovin tytär ja taidevaikuttaja pyörittää myös Moskovan Garage-nykytaidemuseota, jonka hän perusti yhdessä Abramovitšin kanssa vuonna 2008.
Nykyään he omistavat yhdessä Uutta Hollantia pyörittävän säätiön. Rahoitus tulee Abramovitšin Millhouse-sijoitusyhtiöltä.
– He eivät osallistu päivittäiseen toimintaan mutta pääomistajina seuraavat ja valvovat, mitä täällä tapahtuu, Birger selittää omistajien roolia.
Ansaintalogiikka on kuitenkin epäselvä. Ei ole varmaa, voivatko joogastudiot, ravintolat tai edes toimistot koskaan tuottaa niin paljon vuokratuloja, että Abramovitš saisi rahansa takaisin.
Daria Žukova ja Roman Abramovitš hallitsevat yhdessä Uuden Hollannin toimintaa johtavaa säätiötä. Kuva Italiasta vuodelta 2009.AOP
Pullotalon takaa kantautuu kirkaisuja ja huutoja. Pihan reunalla kohoaa valtava laivan muotoinen kiipeilyteline, jonka puisissa rakenteissa leikkii iso joukko lapsia. Vanhemmat seurailevat leikkejä sivummalla.
Yksi heistä on tehdaspäällikkö Maksim Korotkih, joka kertoo asuvansa kaupungin ulkopuolella, omien sanojensa mukaan keskellä metsää. Hänkin on hyvin tyytyväinen Uuteen Hollantiin.
– Onhan Pietarissa paljon paikkoja, joihin voi mennä lasten kanssa, mutta ihan tällaisia ei oikein ole muita, Korotkih sanoo.
Korotkih on tuonut tyttärensä Uuteen Hollantiin askartelukerhoon, jossa opitaan samalla kieliä. Hän arvostaa etenkin sitä, että monet palvelut ovat täällä ilmaisia.
Maksim Korotkih on tullut viettämään sunnuntaita Uuteen Hollantiin kahden lapsensa kanssa. Sylissä Juri.Nikolai Gontar
Aivan valmis pietarilaisten uusi kaupunkikeidas ei ole. Kiipeilytelineen takana kohoavat työmaa-aidat, joiden takaa kantautuu työkoneiden ääntä. Kolmeen suurimpaan varastorakennukseen on tulossa gallerioita, kauppoja, elokuvasali ja toimistoja. Valmista pitäisi olla vuonna 2025.
Vanhojen rakennusten restaurointi on paitsi hidasta, myös kallista. Abramovitšin yhtiö investoi saareen yhteensä 12 miljardia ruplaa eli yli 160 miljoonaa euroa.
Viestintäosaston Pavel Birger ei halua puhua raha-asioista mutta korostaa, että Uusi Hollanti on kaupallinen projekti.
– Haluamme toki tuottaa voittoa tulevaisuudessa, mutta se ei tarkoita, että olisimme kapitalisteja ja ajattelisimme vain rahaa, hän sanoo.
Birgerin mukaan saaren epäkaupallinen osuus on hyväksi bisnekselle. Puisto ja ilmaiset tapahtumat houkuttelevat paikalle maksavia asiakkaita.
Hän ohjaa tiedustelemaan raha-asioista tarkemmin Roman Abramovitšin sijoitusyhtiö Millhouselta. Sen edustaja John Mann vahvistaa sähköpostitse, ettei projekti ole vielä kannattava, mutta sitä tavoitellaan.
Pullotalon huolella restauroidut käytävät johdattavat muun muassa sarjakuvakauppaan ja lastenvaateliikkeeseen.Nikolai Gontar
Projekti ei ole taloudellisesti järkevä, sanoo sosiologi Oleg Patšenkov Pietarin Eurooppalaisesta yliopistosta. Hän on perehtynyt etenkin Venäjän ja Pietarin urbaaniin ympäristöön ja kaupunkien kehittämiseen.
Patšenkovin mukaan on mahdollista, että juoksevat kulut saataisiin joskus katettua. Hän ei silti usko, että Abramovitš saisi koskaan takaisin restaurointiin uponneita miljooniaan.
Patšenkovin mukaan valtio on käytännössä pakottanut Abramovitšin kaupungin hyväntekijäksi.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja pääministeri Dmitri Medvedev ovat molemmat Pietarista. Heille ja kaupungin hallinnolle on on tärkeää, että kaupungin historialliset rakennukset palautetaan entiseen loistoonsa.
Kaupungilta ei löytynyt rahaa Uuden Hollannin restaurointiin, mutta Abramovitšilla sitä oli.
– Hänelle tehtiin tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä. Hän joutui pelastamaan alueen ja investoimaan siihen rahaa, Patšenkov arvioi.
Venäjällä oligarkit ovat ymmärtäneet jo vuosia sitten, että hallinnon pyyntöihin on suostuttava. He muistavat hyvin, kuinka miljardööri Mihail Hodorkovski menetti omaisuutensa ja virui vuosikausia vankilassa uhmattuaan Putinia ja tuettuaan oppositiota 2000-luvun alussa.
Nurmikenttien ja leikkipaikkojen ohella Uusi Hollanti tarjoaa pietarilaisille luentoja, tapahtumia ja taidetta. Saaren uusin rakennus on puinen paviljonki, jossa antropologit, arkkitehdit ja taiteentutkijat pohtivat kesän aikana muun muassa Pietarin monikielistä todellisuutta, rationalistista arkkitehtuuria ja katutaiteen paikkaa museoissa.
Nurmikentän reunalla on konserttilava, jolla esiintyvät tänä kesänä muun muassa ranskalainen laulaja Charlotte Gainsbourg ja jazz-virtuoosi Kamasi Washington.
– Gainsbourghan oli Flow'ssakin viime vuonna, tiedottaja Maria Jevdokimova toteaa ohimennen esitellessään aluetta.
Samoin Washington yhtyeineen esiintyi siellä viime kesänä.
Laiturille rakennetun hiekkarannan takana kohoavaa varastorakennus, joka on yhä restauroitavana.Nikolai Gontar
Saarella on myös jatkuvasti pienempiä ja suurempia taidenäyttelyitä. Saaren keskellä on pieni neliönmuotoinen allas, jonka pinnan valtaavat tänä kesänä 130 jättimäistä ja keinotekoista lumpeenlehteä.
Altaan laiturin päälle on rakennettu pieni hiekkaranta. Ympärillä on aidat, sillä allas on yhteydessä saarta ympäröivin kanaviin eikä vesi ole riittävän puhdasta uimiseen.
Marina Bedovaja ja Vladislava Rezanova istuskelevat penkillä altaan reunoilla.
He eivät ole Uuden Hollannin vakioasiakkaita, mutta vierailevat saarella kaksi kertaa vuodessa: talvella he käyvät luistelemassa ja kesällä nauttivat auringosta.
Marina Bedovajan (vasemmalla) ja Vladislava Rezanovan mielestä Uusi Hollanti on tehnyt Pietarista paremman paikan asua.Nikolai Gontar
Rezanova pitää etenkin siitä, että alue on rauhoitettu autoliikenteeltä.
– Keskustassa on todella vaikeaa kulkea lastenrattaiden kanssa, on tosi paljon liikennevaloja, autoja ja moottoripyöriä. Rezanova sanoo.
Bedovajan mielestä projektia johtava taidevaikuttaja Daria Žukova on onnistunut hyvin suunnitelmissaan.
– Kokonaisuus tuntuu olevan sellaisen ihmisen kädestä, joka on ollut Euroopassa ja ymmärtää, mitä kaupunkielämään vaaditaan, hän sanoo.
Sosiologi Oleg Patšenkovin mukaan ei ole ihme, että kaikenlaiset pietarilaiset ovat ottaneet Uuden Hollannin niin hyvin vastaan.
Sen kaltaista kaupunkiympäristöä ei yksinkertaisesti ollut Venäjällä aiemmin.
– Se oli kuin pommi, eikä vain Pietarin kannalta.
Uusi Hollanti on inspiroinut lukuisia jäljittelijöitä niin Pietarissa kuin muuallakin. Samalla se houkuttelee etenkin venäläisiä turisteja, joilla ei ole mahdollisuutta nauttia samanlaisesta ympäristöstä kotikaupungissaan.
Patšenkovin mukaan onkin paradoksi, että Venäjällä yksityiset ja kaupalliset tahot rakentavat julkista kiinnostavampaa kaupunkiympäristöä.
– Kaupunginhallinnon luomat kaupunkiympäristöt ovat hirvittäviä. Ne eivät ole kenenkään mielestä kiinnostavia, Patšenkov sanoo.
Kaupungit eivät tutkijan mukaan ota suunnittelussaan huomioon asukkaiden mielipiteitä tai ideoita. Koska poliitikkoja ei valita Venäjällä rehellisissä vaaleissa, he ovat käytännössä vastuussa vain valtion johdolle, eivät kansalaisille.
Patšenkovin mukaan julkisen kaupunkitilan tympeää tunnelmaa vahvistaa neuvostoajoilta periytynyt valvontakulttuuri. Poliisit vahtivat, ettei esimerkiksi puistoissa juoda olutta, grillata tai kokoonnuta suurilla porukoilla.
Uuden Hollannin keskellä on vesiallas, jonka vieressä kohoaa laivan muotoinen kiipeilyteline.Nikolai Gontar
Patšenkov muistuttaa kuitenkin, että vaikka Uuteen Hollantiin voi tulla viettämään aikaa ilman pääsymaksua, se ei ole julkista tilaa sanan varsinaisessa mielessä. Vartijat ja metallinpaljastimet pitävät huolta, että saarelle pääsevät vain maanomistajan hyväksymät ihmiset.
Viime vuosina myös julkinen valta on yrittänyt panostaa paljon kaupunkien viihtyvyyteen. Ajatuksena on ollut muun muassa pysäyttää nuorten asiantuntijoiden muutto ulkomaille.
Esimerkiksi Moskovaan onkin raivattu lukuisia uusia puistoja, ja vanhatkin on kunnostettu isolla rahalla viihtyisämmiksi. Muualla tulokset ovat olleet vaatimattomampia.
Tyttärensä askartelukouluun tuonut Maksim Korotkih, kuten muutkin saarella aikaansa viettävät, eivät pidä yksityisellä rahalla tehtyä aluetta ongelmallisena.
– Se on aika samantekevää, mutta on hyvä, että rahaa investoidaan sellaiseen suuntaan, että siitä on iloa ihmisille, Korotkih sanoo.
Samaa tuumii englanninopettajan virasta eläkkeelle jäänyt Tamara Borisovna, joka vahtii leikkilaivan uumenissa kiipeilevää lapsenlastaan Iljaa. Borisovna pitää lopputulosta tärkeämpänä kuin sitä, kuka alueen omistaa.
– Jos ihmiset voivat sen ansiosta viettää täällä aikaa, niin saahan sitä rakentaa, hän pohtii.
Tamaran mielestä on selvää, että Uuden Hollannin kaltaiset paikat tekevät Pietarista paremman paikan.Nikolai Gontar
Indonesian edustalla mitattiin sunnuntaina voimakas 6,9 magnitudin maanjäristys. Yhdysvaltain geologiavirasto havaitsi maanjäristyksen 24 kilometrin syvyydessä Molukkienmerellä, Sulawesin saaren ja Molukien saariryhmän välissä.
Indonesian viranomaiset antoivat tsunamivaroituksen järistysaluetta ympäröiville rannikkoalueille. Uutistoimisto AFP:n mukaan varoitus peruttiin myöhemmin.
Tämänhetkisten tietojen mukaan kuolonuhreilta ja aineellisilta vahingoilta olisi vältytty. Järistys ja sitä seurannut tsunamivaroitus kuitenkin aiheutti pakokauhua esimerkiksi Ternaten kaupungissa Molukien saariryhmällä.
Yhdysvaltain geologiavirasto oli aiemmin varoittanut, että huonosti rakennetut tai suunnitellut rakennukset voisivat saada mittavia vahinkoja.
Indonesia on erittäin järistysherkkää aluetta, mikä johtuu sen sijainnista kahden mannerlaatan yhtymäkohdassa. Esimerkiksi vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamin aiheuttaneen 9,1 magnitudin maanjäristyksen keskus oli Sumatran rannikolla. Tsunami tappoi noin 220 000 ihmistä.
Viime vuonna Palun kaupungin lähettyville Sulawesin saarella iskenyt 7,5 magnitudin maanjäristys ja sen aiheuttama tsunami johtivat yli 2 200 kuolemaan. Noin tuhat ihmistä julistettiin myös kadonneeksi.
Kaikki tietävät kirkossa riehuneen riot grrrl -ilmiön Pussy Riotin. Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta löytyy kuitenkin runsaasti omaperäisiä alakulttuureja, joille on vaikea löytää vastineita läntisestä Euroopasta, kuten nihilistit, narodnikit, dekabristit ja stiljagat.
– 1800- ja 1900-luvuilla Venäjällä oli alakulttuureja sekä nuorisoliikkeitä, jotka olivat hyvin erilaisia kuin muualla Euroopassa, ja samoin oli Neuvostoliiton totalitaristisen järjestemän aikana. Mutta nyt tilanne on muuttunut, koska elämme universaalissa informaatioyhteiskunnassa, eikä internetillä ainakaan toistaiseksi ole ollut rajoituksia. Etenkin nuorisokulttuurien kohdalla kaikki on tällä hetkellä hyvin kosmopoliittista – myös Venäjällä, Artemi Troitski toteaa Yle Uutisille.
Pitkän uran muun muassa toimittajana ja venäläisen rockin puolestapuhujana sekä mielipidevaikuttajana ja polittiisena aktivistina luoneen Troitskin uudessa Vastarintaa Venäjällä -teoksessa luodaan katsaus venäläiseen kulttuurihistoriaan, mutta hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Äänessä ovat tällä kertaa vastakulttuurien edustajat, jotka ovat kapinoineet etenkin perivenäläistä elämänmenoa ja yhteiskunnassa vallitsevia normeja vastaan.
Artemi Troitski Jussi Mankkinen / Yle
Vallankumouksellista vastakulttuuria
Jo 1700-luvun lopulla Venäjältä alkoi löytyä muotitietoisia, miespuolisia dandyja, jotka ripottelivat kasvoilleen puuteria ja poskipunaa ja pukeutuivat keikarimaisesti. Kyse oli paitsi länsimaisten muotivirtausten seuraamisesta, myös kaipuusta individualismiin. Vuonna 1835 ilmestyneessä Nevski Prospekt -novellissaan Nikolai Gogol viittasi dandyihin tähän tyylin: "seitsemännellä ihmetystä herättävä kaulaliina, kahdeksannella viikset jotka saattavat katsojan kummastuksen valtaan."
Dandyista onkin sitten jo iso loikka dekabristeihin, jotka janosivat toimintaa ja vallankumousta. Nuorista upseereista ja aatelisista koostunut edistyksellinen joukkio oli huomannut, että kehitys Venäjällä oli jälkijunassa läntiseen Europpaan verrattuna, joten he ryhtyivät kapinaan vuonna 1825. Kapina epäonnistui, mutta Venäjän tuleville sukupolville dekabristit jättivät perinnöksi runollisia ihanteita ja korkealentoisia moraalisäännöksiä.
– Venäläisiä vastakulttuureja ajatellessa pidän etenkin dekabristeistä. He olivat yleviä ja hienoja ihmisiä, jotka halusivat maastaan vapaan, Artemi Troitski toteaa.
Vähemmän runollisuutta löytyy nihilisteistä, jotka ilmestyivät venäläiseen kulttuurikenttään 1860-luvulla. Toisin kuin esimerkiksi dandyjen kohdalla, nihilismiin kuului vaatimaton, tummasävyinen pukeutuminen ja kurinalainen elämä, jossa orasti myös hitunen feminististä ajatusmaailmaa. Tämä näkyi muun muassa nihilistien välisinä paperiavioliittoina, jotka toivat naisille vapautta, mutta takasivat myös yhteiskunnallisen aseman. Kaunotaiteita nihilistit pitivät hyödyttöminä ja elistisinä. Nihilismiin liittyi myös poliittinen toiminta pommiattentaatteineen ja salamurhineen, mikä heikensi liikkeen mainetta.
Venäläisen futurismin isäksi kutsuttu David Burljuk. Hän oli mukana kirjoittamassa Korvapuusti yleiselle maulle -manifestia. Kirjan kuvitusta.Vastarintaa Venäjällä -kirja
Klassikot yli laidan
1800-luvun loppuvuodet ja 1900-luvun alkupuoli olivat Venäjällä kiihkeää aikaa. Fin de sièclen mystiikkaan kallistuva ilmapiiri, poliittinen kuohunta, kaksi vallankumousta ja tsaarinvallan päättyminen synnyttivät ennennäkemättömän luovuuden aallon, joka tuotti runsaasti erilaisia kokeellisia taideliikkeitä.
Futuristit herättivät Venäjällä huomiota etenkin vuonna 1912 julkaistulla, Korvapuusti yleiselle maulle -manifestillaan, jossa pistettiin koko venäläinen kulttuuriperintö uuteen uskoon. Futuristien mielestä menneisyys oli tukahduttava asia ja Puškin, Dostojevski, Tolstoi ja muut klassikot tulisi heittää yli laidan Nykyajan Höyrylaivasta.
– Pilvenpiirtäjien korkeudesta me luomme katseemme heidän mitättömyteensä! futuristit julistivat.
1900-luvun alkupuolen venäläisten vastakulttuurien omituisuuksiin kuuluivat myös rohkeita lauluja esittäneet katulapset, joita oli ilmestynyt kaupunkien kaduille sotien ja vallankumouksien jälkimainingeissa. 1920-luvulla Vladimir Leninin ja sittemmin Josif Stalinin johtamat bolševikit olivat jo tukevasti vallankahvassa, ja puolueeksi kasvanut ryhmittymä pyrki kontrolloimaan etenkin nuorten ajatusmaailmaa muun muassa Komsomol-nuorisojärjestön kautta. Katulapsiin tämä ei kuitenkaan tehonnut.
– Katulapset olivat tuolloisen Venäjän ehdotonta paarialuokkaa. Heillä ei ollut kotia, he eivät käyneet kouluja eikä heitä ollut olemassa virallisessa maailmassa, joten heitä vastaan oli myös hyvin vaikea taistella. Katulapsilla ei ollut mitään menetettävää, joten he olivat hyvin rohkeita, Artemi Troitski kertoo.
Katulapset – joista suurin osa oli poikia – kerjäsivät, tekivät henkensä pitimiksi pikkurikoksia ja esittivät julkisissa tiloissa muutamien kolikkojen toivossa muun muassa poliittisista johtajista kertovia pilkkalauluja.
– Hei kalinka, kalinka, tehdään selvää Stalinista, pannaan ruutia sen sieraimeen, kuului eräänkin laulun värssy.
Pilapiirros stiljaga-pariskunnasta Krokodil-julkaisussa vuonna 1959. Kirjan kuvitusta. Sputnik
Kun rock'n'roll saapui Neuvostoliittoon
1940-luvun lopulla sodasta toipuvassa Neuvostoliitossa syntyi kokonaan uudenlainen nuorisoliike, jonka edustajia ryhdyttiin kutsumaan stiljaga-nimellä. Tanssimisesta pitäneet stilljagat erottuivat tavallisen harmaista neuvostokansalaisista värikkäällä ja muotitietoisella pukeutumisellaan, johon haettiin mallia muun muassa aikakauden amerikkalaisista elokuvista. Yksi merkittävä inspiraationlähde oli Glenn Millerin tähdittämä Swingin tahdissa -elokuva (1941), joka esitettiin vuosia myöhemmin Moskovassa.
Vaikka stilljagoilla ei ollut taustallaan mitään varsinaista ideologiaa, neuvostoyhteiskunta pisti heitä toisinaan ruotuun ankarallakin kädellä. Esimerkiksi 1950-luvun alussa kaupunkien kaduilla partioineet Komsomol-aktiivit kävivät käsiksi katukuvasta liikaa erottuneisiin tyyliniekkoihin ja saksivat heidän hiuksiaan vaatimattomampaan ja hyväksyttävämpään kuosiin.
1960-luvulla Neuvostoliittoon rantautui The Beatlesin mukana myös rock-musiikki, joka Artemi Troitskin mukaan edesauttoi neuvostojärjestemän hidasta, mutta varmaa luhistumista.
– The Beatles, pitkät hiukset ja rock-musiikki muuttivat kymmenien miljoonien neuvostonuorten asennetta: he alkoivat omistautua länsimaiselle kulttuurille ja hylkäsivät samalla dogmat, jotka liittyivät kommunistiseen ideologiaan. Samalla syntyi venäläisten rock- ja pop-bändien uusi aalto, joka ei enää julistanut Komsomol-yhtyeiden tapaan neuvostopropagandaa, vaan joka teki lauluja seksistä, huumeista ja rock'n'rollista. Tällainen oli tietenkin neuvostovastaisuutta ja se oli kuin päätös kommunistiselle valtiolle, jolla ei ollut enää tulevaisuutta.
Neuvostojohto huomasi vähitellen rock-musiikin vaarallisuuden, ja otti muutaman sallivamman jakson jälkeen käyttöönsä kovat keinot ja sensuurin.
– Aiemmin kommunistinen järjestelmä ei ollut kiinnostunut paikallisista underground-liikkeistä, koska se piti niitä pieninä ja vaarattomina. 1970-luvun lopulla tilanne muuttui ja kaikki mahdollinen, kuten konsertit ja festivaalit, kiellettiin. Venäläisistä ja länsimaisista muusikoista tehtiin pitkiä mustia listoja, ja esimerkiksi Moskovassa ei ollut ainuttakaan julkista rock-konserttia helmikuun 1984 ja kesäkuun 1985 välillä.
Venäläisestä populaarimusiikista on löytynyt myös uusromanttista visuaalisuutta. 1980-luvulla uransa aloittaneen Bravo-yhtyeen Žanna Aguzarova. Kirjan kuvitusta. Aleksei Kan
Äärimmäinen sensuuri synnytti vastareaktion ja synnytti aivan uudenlaisen underground-liikkeen. Konsertteja sekä taidenäyttelyistä ryhdyttiin järjestämään yksityisasunnoissa ja alettin puhua kotikonserteista eli kvartirnikeistä, jotka eivät ole harvinaisia nyky-Venäjälläkään. Vastakulttuurin tuhoaminen ei siis onnistunut.
Artemi Troitski itse pitää sensuurin jälkeistä aikaa eli 1980-luvun puolivälissä alkanutta perestroikaa koko Venäjän nykyhistorian parhaimpiin kuuluvana kautena.
– Olen hyvin nostalginen ja sentimentaalinen perestroika-vuosien suhteen. Se oli harvinainen aikakausi maassani, koska asiat olivat muuttumassa parempaan, eivät huonompaan suuntaan. Sensuuria ei ollut oikeastaan ollenkaan, ei ollut mitään etukäteen saneltua ideologiaa ja kaikilla oli vapaus kokeilla ja tehdä mitä halusi. Toisaalta taas kapitalismi ei vielä ollut saapunut, joten markkinoiden ja rahan määräysvalta puuttuivat. Luulen, että kyse oli samanlaisesta ajanjaksosta kuin 1920-luvun alku, jolloin kokeellisuus ja avantgarde olivat voimissaan.
Neuvostoajan luurankolevy. Rock- ja populaarimusiikkiin kohdistuva sensuuri synnytti Neuvostoliitossa ainutlaatuisen ilmiön, jossa sairaaloiden roskiksista löydetyille röngenkuville kaiverrettiin musiikkia. Kirjan kuvitusta. The X-Ray Audio Project
Venäjän uusi ideologinen agenda
Artemi Troitski luonnehtii myös 2000-luvun alkua taiteilijoiden ja kulttuurin kannalta melko mukavaksi ajanjaksoksi, jolloin luovuuden nimissä saatettiin tehdä hyvinkin radikaaleja kokeiluja.
– Tuolloin taiteilijoiden ja viranomaisten kesken oli jonkinlainen salainen sopimus: saat tehdä mitä haluat, mutta on pieniä salaisia huoneita, joihin ei saa mennä. Tämä koski tietenkin politiikkaa, korruptiota sekä Putiniin yksityiselämää. Tuolloin syntyi muun muassa t.A.T.u., joka oli LGBT-pedofiilinen yhtye ja muutakin melko vallankumouksellista, Troitski kertoo.
Troitskin mukaan kulttuurinen tilanne Venäjällä muuttui rajusti vuosien 2011-2012 mielenosoitusten jälkeen.
– Viranomaiset ryhtyivät kontrolloimaan nettiä ja kulttuurielämää. Ennen vuotta 2014 Venäjällä ei ollut ideologista agendaa, mutta sellainen syntyi Krimin valloituksen ja Ukrainan asioihin puuttumisen jälkeen. Tällä hetkellä kyse on ultrakonservatiivisuudeta, ortodoksisesta patrioottisuudesta ja perinteisistä arvoista, eli jyrkkä ei homoille ja muulle vastaavalle. Lisäksi Venäjälle on tullut uusia lakeja, jotka ovat ehdottoman typeriä.
Troitskin mielestä hallituksen pyrkimyksenä on tällä hetkellä luoda jonkinlainen kulttuurinen linjaus kuten Nevostoliiton aikoina, jolloin vaikutusvaltainen kulttuuriministeri ja erilaiset kirjailija- ja muusikkoliitot sanelivat, mikä on taiteessa ja kulttuurissa hyvää, mikä huonoa.
– Asioita ei tosin ole vielä viety vastaavalle kontrollin tasolle. Olen itse kirjoittanut ikäviä asioita Putinista ja Venäjän aggressioista Ukrainassa. Jos viranomaiset haluaisivat, he voisivat nostaa minua vastaan ison oikeusjutun ja pistää minut vankilaan, mutta he eivät tee sitä, koska kokevat, etten ole tarpeeksi vaarallinen. Tai ehkä minulla on huipulla suojelijoita, joilla on minusta sentimentaalisia muistoja rock'n'roll-vuosilta.
Viime aikoina on uutisoitu Venäjän pyrkimyksistä rakentaa oma ja riippumaton, muusta maailmasta erillään oleva internet, ja tähänkin löytyy Troitskin mukaan looginen syy.
– Venäjän viranomaiset ovat ymmärtäneet, että suuri osa nuorista ei enää katso televisiota, joka on Putinin propagandan pääväline. Nuoret menevät nettiin ja Youtubeen mikä on vaarallista, koska Youtuben idealla ei ole mitään tekemistä Venäjän virallisen agendan kanssa. Viranomaiset kokevat häviävänsä informaatiopelin, ja siksi he yrittävät epätoivoisesti kontrolloida nettiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tällainen eristäminen tule onnistumaan. Se tulee hyvin kalliiksi, eikä Venäjän taloudellinen tilanne ole mikään täydellinen. Lisäksi tämä vaatii monimutkaista teknologiaa, eikä edes Kiina ole pystynyt luomaan kokonaisvaltaista nettikontrollia.
Viime vuosina venäläinen vastakulttuuri on kulminoitunut muun muassa Pussy Riot -ryhmässä. Kuvassa Pussy Riotin ydinjäseniin kuuluva Maria Aljohina. Jussi Mankkinen / Yle
Ensimmäisenä barrikadeille
Tällä hetkellä Troitski asuu perheensä kanssa Tallinnassa. Asuinpaikan vaihtoon on monta syytä, kuten edellä mainitut Putinin hallinnon koveneminen, Krimin valtaus sekä maan yleinen mielentila, jota kutsuu sotilaallis-patrioottinen hysteriaksi.
– Meillä on kaksi lasta ja yhtäkkiä huomasimme, että heihin yritetään vaikuttaa koulussa ja jopa lastentarhassa. Pieni tyttäremme ryhtyi eräänä päivänä puhumaan fasisteista, jotka haluavat valloittaa Venäjän ja vihollisista, joita vastaan meidän on taisteltava. Kysyimme, että mistä olet saanut tuollaista päähäsi ja hän vastasi, että opettajat tarhassa ovat sanoneet näin.
Troitskin pojan luokka taas oli pistetty kirjallisuustunnin sijaan teatteriin katsomaan Stalingradin taistelusta kertovaa elokuvaa.
– Emme voineet enää mitenkään estää sitä, että lapsiamme aivopestään Putinin propagandalla. Tämä oli meille pääasiallinen syy muuttaa pois Venäjältä.
Toinen syy oli se, ettei professorinakin työskennelleelle Troitskille enää löytynyt Venäjältä töitä.
– Käytännössä minut ajettiin vähitellen pois kaikkialta: luennoistani esimerkiksi sanottiin, että ne eivät ole tarpeeksi korrekteja ja että niitä pitäisi ryhtyä sensuroimaan. Sitten sain kutsun Helsingin ja Tallinnan yliopistoihin, ja päätimme lähteä. Tällä hetkellä olen Venäjän kansalainen, joka työskentelee ulkomailla.
Kotimaansa tulevaisuutta Troitski ei tällä hetkellä näe kovin valoisana.
– Olen asian suhteen pessimistinen. Mutta jos Venäjällä alkaa vallankumous, olen ensimmäisenä barrikadeilla – riippumatta siitä, kuinka vanha tuolloin olen. Venäjä on kotimaani, jota rakastan ja jonka kulttuuria ihailen. Mutta maan hallitusta ja vallanpitäjiä vihaan, Artemi Troitski paukauttaa.
Norjan länsirannikolla sijaitsevan Mannen-vuoren juurella asuvat ihmiset ovat jälleen joutuneet lähtemään evakkoon, sillä vuorenseinämän pelätään romahtavan. Evakkomatka on jo toinen viikon aikana, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.
Ensimmäisen kerran tänä kesänä asukkaat joutuivat poistumaan kodeistaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Jo vuosittaisiksi muuttuneita evakuointeja ei ole koskaan aiemmin jouduttu tekemään näin varhaisessa vaiheessa.
Evakkoon lähteminen on käynyt asukkaille valitettavan tutuksi, sillä syksyn 2014 jälkeen he ovat joutuneet poistumaan kodeistaan jo 13 kertaa.
1 294 metriä korkea Mannen-vuori on ollut tarkassa valvonnassa vuodesta 2009 lähtien, sillä sulavan lumen pelätään voivan romahduttaa valtavat maamassat asutuksen päälle.
– Pelkäämme, että tästä tulee kiireinen kesä ja syksy, sanoo vuoren juurella asuva Gunn Walstad Sogge NRK:lle.
Kreikan hallitus vaihtuu ennenaikaisten parlamenttivaalien tuloksena. Kun äänistä oli laskettu lähes 75 prosenttia, oli vasemmistolaisen hallituspuolue Syrizan ääniosuus 31,6 prosenttia ja opposition konservatiivisen Uusi demokratia -puolueen 39,7 prosenttia.
Kreikan vaalijärjestelmä takaa voittajalle 50 lisäpaikkaa, joten Uusi demokratia on saamassa 300-paikkaiseen parlamenttiin ehdottoman enemmistön, 158 paikkaa. Syrizan paikkamäärä on 86.
Pääministeri Aléxis Tsípras soitti seuraavaksi pääministeriksi nousevalle Kyriakos Mitsotakisille ja onnitteli tätä vaalivoitosta. Myöhemmin Tsípras tunnusti tappionsa myös julkisesti ja sanoi kunnioittavansa kansan tahtoa.
– Tuodaksemme Kreikan sinne missä se on tänään, jouduimme tekemään vaikeita päätöksiä, joilla on raskas poliittinen hinta, Tsípras sanoi tiukkaan talouskuuriin viitaten.
Syrizaa edustava valtiovarainministeri Efkleídis Tsakalótos sanoo puolueensa aliarvioineen opposition.
Ateenalaisella äänestyspaikalla koirakin pääsi vaaliuurnalle.Orestis Panagiotou / EPA
Mielipidetiedustelut povasivat ennen vaaleja juuri tällaista tulosta.
Uusi demokratia voitti myös toukokuun europarlamenttivaalit.
Heinäkuun ensimmäinen viikko oli paikoin mittaushistorian sateisin. Lappeenrannassa vettä oli tullut sunnuntaiaamuun mennessä jo lähes 85 millimetriä, mikä on enemmän kuin keskimäärin koko heinäkuussa yhteensä.
Yle
Vettä on satanut runsaasti myös esimerkiksi Helsingissä, Porvoossa ja Kuusamossa. Sadekuurot ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja ja pitkäkestoisia. Monin paikoin on satanut myös isokokoisia rakeita.
– Yhdessä isossa kuurossa sataa helposti 30 millimetriä kerralla, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.
Ensi viikolla sateet hellittävät maanantain jälkeen, mutta sää jatkuu edelleen viileänä. Jäämereltä työntyvä ilmavirta pitää huolen siitä, että helteitä ei ole tiedossa lähipäivinäkään.
Meteorologin mukaan tilanne on hyvin epämääräinen ja sään ennustaminen on hankalaa.
– Tämä on outo tilanne, koska kaikki ilmamassat ja sateet saapuvat idästä, Kotakorpi sanoo.
Suomalaiset ovat yllytyshullua kansaa. Joka kesä joku kävelee, ajaa pyörällä tai erilaisilla kulkuvälineillä läpi Suomen. Syitä tempauksiin on useita, mutta moni tekee sen myös itsensä takia. Enontekiön kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen ja riihimäkeläinen yrittäjä Kauko Pöllänen päättivät vain ajella legendaarisella Tunturi-mopolla halki Suomen, Hangosta Nuorgamiin.
Mopoja korjailtiin matkan varrella muutamaan otteeseen.Jari Rantapelkonen
Erilaiseen kesälomareissuun oli varattu aikaa reilu viikko. Miehet eivät uskoneet, että mopolla ajaminen olisi niin mukavaa. Mottona oli ketjut kireinä, mutta pipo löysällä.
– Täytyy kyllä myöntää, että vuoden 1978 mopon ajoasentoa piti koko ajan korjata. Tuntuihan se sekä ylä- että alapäässä, Jari Rantapelkonen nauraa.
Takarenkaan laakeri hajosi
Kokemus suomalaisista oli hyväntuulinen ja kannustava. Myös auttamishalua löytyi, kun tuli hätä. Tunturi-mopoja joutui korjaamaan ja säätämään useita kertoja. Loppumatkasta, 10 kilometriä ennen Inaria toisen takapyörän laakeri pamahti rikki.
Kun sade yltyi, matkaajat levittivät pressun mopojen päälle. Siellä pressun alla samalla korjailtiin toista mopoa.Jari Rantapelkonen
Paikalliset ihmiset tulivat kyläkaupan pihalla apuun.
– Kysyimme että olisiko jollakulla Pappa-Tunturia tai edes sen raatoa. Heti joku tiesi kaverin, kenellä on.
Kauko Pöllänen ahtautui lapsiperheen auton kyytiin moponeen ja lähti hakemaan rengasta. He olisivat ostaneet mopon raadon.
– En minä sitä myy, kaveri sanoi. Lainatkaa ja palauttakaa rengas sitten, kun pääsette Nuorgamiin. Ei me edes nähty sitä, joka lainasi takarenkaan. Hän kysyi puhelimessa, että osaatteko itse ottaa renkaan irti, että mopo odottaa siellä pihalla.
Suurin yllätys Jari Rantapelkoselle ja Kauko Pölläselle oli se, miten suomalaisten hymy tarttuu. Oulussa paikallinen lehti Kaleva teki heistä jutun ja sen jälkeen he saivat nostella kättä pohjoisen teillä koko ajan.
Koneet hyytyi lopussa
– Tällaiset tempaukset tuntuvat myös yhdistävän suomalaisia tsemppailuun. Autoista näytettiin etelästä saakka peukkua ja hauista ja tultiin taputtelemaan selkään. Ehkä ihmiset ajatteli, että noihan on hullumpia kuin me, Jari Rantapelkonen sanoo.
Idean "pikku moporeissulle" keksi Kauko Pöllänen. Ja Rantapelkonen sanoo yllytyshulluna suostuneensa jo ennen kuin tiesi edes, mistä kyse. Hän arvelee, että ehkä Suomen pimeä talvi saa kesällä tempaisemaan kunnolla.
Pysähdyspaikoilla tavattiin aina mukavia ja hymyileviä ihmisiä, usein tuttujakin. Inarin Nesteellä vasemmalta Kauko Pöllänen, Ristenrauna Magga,
Jari Rantapelkonen ja Toni K. Laine.Jari Rantapelkonen
Rantapelkonen ja Pöllänen ajoivat 25 km/h keskivauhtia ja bensaa kului 4,5-5 litraa sadalla kilometrillä. Koko matka, 1 600 kilometriä, otti kuitenkin lopulta mopoille tosi koville; molemmat joutuvat nyt etelässä suoraan pajalle.
– Onneksi päästiin perille. Onhan tämä Suomi kuitenkin kiva maa, kun kaikki palvelut löytyvät mopomatkan päästä.
Saksassa on törmätty tänä kesänä kuivan ja kuuman sään aiheuttamaan toukkaongelmaan. Tammikulkurinirkon toukat ovat levinneet paikoin räjähdysmäisesti ja aiheuttaneet ihmisille terveysongelmia myrkyllisillä poltinkarvoillaan, kertoo Der Spiegel.
Poltinkarvoissa on muurahaishappoa ja thaumetopoeiini-proteiinia, mikä voi aiheuttaa iho-oireita, hengitysvaikeuksia, astmakohtauksia ja vakavimmissa tapauksissa jopa hengenvaaran. Saksassa poltinkarvoja on poistettu muun muassa useiden ihmisten silmistä.
Toukat elävät suurina joukkoina ja rakentavat puihin toukkapesiä verhoamalla oksat ja rungot seittiin. Toukat pysyvät yhdessä koko kehityksensä ajan ja voivat liikkua suurina ryhminä muodostaen jopa kymmenen metrin pituisia jonoja. Tuuli kuljettaa myrkyllisiä poltinkarvoja toukkien nahanluonnin jälkeen.
Toukat elävät suurina joukkoina.AOP
Puisto suljettiin kolmeksi viikoksi
Saksassa on toukkaongelman vuoksi suljettu puistoja ja jopa moottoriteitä, jotta viranomaiset ovat voineet puhdistaa alueet. Esimerkiksi Hampurin lähellä A1-tie suljettiin toukokuussa kolmeksi yöksi ja Dortmundissa puisto kolmeksi viikoksi, uutisoi Der Spiegel.
Saksassa toukkia on havaittu kaikissa osavaltioissa, mutta pahin ongelma on Berliinissä, Brandenburgissa, Saksi-Anhaltissa, Baden-Württembergissä, Nordrhein-Westfalenissa ja Baijerissa.
Leudot keväät ja kuumat ja kuivat kesät ovat yhdistelmä, joka saa tammikulkurinirkon toukat kukoistamaan. Samanlaisiin toukkaongelmiin on törmätty muuallakin Euroopassa, muun muassa viime vuonna Britanniassa. The Guardian-lehden mukaan Belgian Louvainissa palokunta joutui puhdistamaan rock-konsertin järjestämisalueen toukkaongelman vuoksi.
Viinapannu lorisee entisen kyläkaupan lihahuoneessa Suodenniemellä Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla. Juhani Väisänen ja Ismo Halminen vahtivat silmä tarkkana pannun lämpötilaa ja tuotteen ominaispainoa.
Itse kehitellyn hunajaviinan, Huntikan, alkoholipitoisuus huitelee 80 prosentissa.
– Tässä tippuu sydänviina, jossa on prosentit kohdillaan ja maku on sitä, mitä haetaan, sanoo tislaamomestarina häärivä Väisänen, eläkkeellä oleva lääkäri.
Tuori Distilling Company on tällä hetkellä todennäköisesti Suomen pienin tislaamo. Viinantekolupa on ollut plakkarissa viime vuoden lokakuusta ja valmista tavaraa on tiputeltu muutaman sadan litran verran.
Tuorin tislaamo Suodenniemellä on yksi Suomen pienimmistä viinatehtaista.Heli Mansikka / Yle
Maalaismiesten ammattitaidolla ja huumorilla
Idea omasta viinatehtaasta mainittiin ensimmäistä kertaa Väisäsen ja maanviljelijä Mikko Tuorin puheissa aikuisten partioreissulla Skotlannissa.
– Katseltiin Mikon kanssa viskitislaamoa ja todettiin, että tuohan on ihan tehtävissä oleva homma normaalilla maalaismiehen ammattitaidolla. Siitä se sitten lähti.
Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon. Juhani Väisänen
Idean taakse kerättiin 10 hengen veljeskunta, jossa kaikki osaavat eri asioita. Osakkaiden ikähaarukka ulottuu kolmikymppisistä eläkeläisiin.
– Tällaisella kylällä ihmiset kyllä tunnetaan, tiedetään, kuka mitäkin on. Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon, Väisänen selittää.
Kaikki osakkaat ovat sitoutuneet paiskimaan hommia myös tuotannossa. Yksi mukaan pyydetyistä oli Ismo Halminen.
– Pari sekuntia mietin ja sanoin, että totta kai! Olen täysin eri alalta, mutta nyt olen esimerkiksi loistava tiskaaja. 80 prosenttia hommasta on tiskausta, entinen armeijan sotilaslentäjä sanoo.
Tislaamobuumi tulee panimoryntäyksen vanavedessä
Tuorin tislaamo on hyvä esimerkki viime aikoina Suomeen perustetuista lukuisista pienistä viinatehtaista.
Suomessa on kaikkiaan reilut 80 yritystä, joilla on lupa tehdä kirkasta viinaa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira arvioi, että niin sanottuja pientislaamoita on 10–20.
– Vaikka kyse on luvanvaraisesta toiminnasta, tarkkaa lukua on vaikea antaa, sillä osa tislausluvan saaneista ostaa raaka-aineensa joko ulkomailta tai muilta tislaamoilta ja keskittyy viinan maustamiseen, Valviran ylitarkastaja Markku Keskimäki kertoo.
.
Tislaamo on saanut markkinoille tähän mennessä kaksi tuotetta. Gini syntyi ensimmäisenä, koska sen valmistus on nopeinta. Hunajaviina tehdään hunajamelassista, jota pitää ensin käydä useita viikkoja.Heli Mansikka / Yle
Lupaprosessi on tiukka, mutta ei ylivoimainen, arvioi Tuorin tislaamon paperihommat hoitanut Väisänen.
– Laajuutta kuvaa se, että menimme vuodenvaihteessa 2017–18 kaupparekisteriin, jonka jälkeen pystyimme anomaan lupia ja tekemään toimintasuunnitelmaa ja omavalvontasuunnitelmaa, laatimaan pohjapiirustuksia ja hakemaan rakennuslupia. Valmistusluvan lisäksi on haettava myös tukkumyyntilupaa, ostolupaa ja verottoman varaston lupaa, Väisänen luettelee.
Kun tilat oli tarkastettu ja lupanippu kasassa, elettiin jo lokakuuta.
– Prosessista jäi kuitenkin hyvä mieli. Esimerkiksi aina kun Valviraan soitti, sieltä ystävällisesti vastattiin, neuvottiin ja opastettiin, Väisänen kiittelee.
Pientislaamo saa valita omat Alkonsa
Vuonna 2018 tislausluvan sai kahdeksan yritystä. Alko on tehnyt pientuottajien pääsyn hyllyilleen mahdollisimman helpoksi.
– Pientuottajat voivat vapaasti määritellä kymmenen myymälää ja verkkokaupan toimituskanavakseen, jos tuotantomäärä ei mahdollista valtakunnallista saatavuutta, sanoo Alkon Category Manager Marjo Pelkonen.
Alkon valikoimissa pientuottajien valmistamien ginien myynti kasvoi vuonna 2017 kahdeksan prosenttia.
– Kasvussa yhdistyvät sekä kansainvälinen ja Suomessakin näkyvä ginitrendi sekä käsityöläisyyden arvostus. Väkevissä juomissa näkyy vahvasti myös viskien harrastaminen, Pelkonen sanoo.
Lämpötilaa ja alkoholipitoisuutta seurataan tarkasti koko tislausprosessin ajan. Tuorin tislaamon viinapannu on kiertänyt jo useammassa viinatehtaassa. Suodennimelle se päätyi tamperelaisen Plevnan ja Lammin sahdin kautta. Kyläläisten hitsaustaitoja on käytetty pannun modernisointiin. Heli Mansikka / Yle
Oppi viinan tekemiseen kurssilta
Ihan kylmiltään suodenniemeläiset eivät ole lähteneet viinaa polttelemaan.
Toimintasuunnitelmaan oli kirjattu, että tietotaito hankitaan jostain EU:n alueelta. Ajatus oli, että koulutus löytyy jostain Ranskasta tai Italiasta, mutta lopulta kolmen miehen delegaatio lähetettiin kurssille naapurimaakuntaan Hämeeseen.
– Kävi nopeasti ilmi, että laadukkain koulutus ja ennen kaikkea hinta-laatusuhde on kohdallansa Suomessa. Päädyttiin sitten Pekka Uusilähteenmäen ja Esa Pesosen kanssa Parolan taakse Lepaalle, Väisänen nauraa.
Kolmikko kävi ensin tislauskurssit ja Väisänen juuttui koulunpenkille suorittamaan vielä viinintuotannon ammattitutkinnon.
Osaamista on siirretty oppipojille eli muille osakkaille.
Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan. Ismo Halminen
Ismo Halminen on perehtynyt käytettynä ostetun ja osakkaiden modernisoiman viinapannun saloihin.
– Tietotaitoa on karttunut pikku hiljaa. Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan, Halminen sanoo.
Tuorin tislaamossa uskotaan, että laatu lähtee raaka-aineista. Osaamistakin tarvitaan, sillä tislauksessa on hiukan enemmän liikkuvia osia kuin moni kuvittelee.
Viinanteon prosessiin kuuluu, että välillä tuotosta maistetaan. Juhani Väisänen uskoo, että viinantekijänä hänellä on hyötyä entisestä ammatistaan. Esimerkiksi puhtaus ja steriiliys, joita tarvitaan, ovat menneet lääkärin hommassa selkäytimeen. Heli Mansikka / Yle
– Jos mäski menee pilalle, ei siitä tule hyvää viinaakaan enää. Mutta vaikka mäski olisi hyvää, kyllähän sen voi keittämällä pilata, kun jakaa sen väärin, Väisänen sanoo.
– Viinan tekeminen on osattu vuosisadat ja prosessi on periaatteessa yksinkertainen, mutta kun yrittää saada jotain todella hyvää aikaiseksi, vaatii käsityötä saada resepti kohdalleen.
Gini syntyy nopeasti, hunajaviina vaatii aikaa
Erityisesti suomalaisten pikkutislaamojen ginit ovat niittäneet mainetta maailmalla. Myös suodenniemeläiset aloittivat katajanmarjaviinasta, mutta suurin intohimo kohdistuu itse kehiteltyyn tuotteeseen, hunajaviinaan.
Ginin valmistus on noin viikon prosessi. Pirtu ostetaan valmiina, maustetaan, tislataan ja laimennetaan myyntikuntoon. Hunajaviinaan tarvittava mäski käy useita viikkoja, jonka jälkeen se tislataan. Heli Mansikka / Yle
Huntikan teossa tarvitaan myös käymistä, ja siksi mukana on Pekka Uusilähteenmäki, joka on harjoitellut sahdintekoa viitisenkymmentä vuotta. Hän on pärjännyt juomallansa myös lukuisissa suomenmestaruuskisoissa.
Tislaamossa Uusilähteenmäki on saanut ratkaistavakseen kovan haasteen: miten saada hunaja käymään. Se ei nimittäin ole ihan helppo juttu, sillä hunaja sisältää muun muassa glukonihappoa, joka estää useimpien bakteerien lisääntymisen ja toimii hunajan säilöntäaineena.
Pekka Uusilähteenmäki on kylillä tunnettu sahtimestari. Hänen osaamistaan tarvitaan hunajamäskin käyttämiseen.Heli Mansikka / Yle
Nyt hunajamelassi jo käy, mutta täydellisyyteen pyrkivä sahtimestari ei ole tyytyväinen.
– Haasteita piisaa. Vielä jää liikaa sokeria ja käymistä pitäisi saada nopeutettua. Sahti kävi kolmessa, neljässä päivässä ja tämä tuntuu nyt käyvän kuukausitolkulla. Mutta tämä on nyt vasta alkua, Uusilähteenmäki sanoo.
Tislaamo aikoo erottua käsityöläisyydellä
Suodenniemeläisten tislaamo haluaa erottua käsityöllä ja paikallisuudella. Yhtiön nimeksi valittiin Tuori Distilling, koska Tuori on yksi Suodenniemen vanhimmista kantatiloista.
– Raaka-aineet hankitaan lähiseudulta ja työtä tehdään suurella tunteella,Väisänen sanoo ja toivoo, että myös asiakkaat antaisivat palautetta ja osaisivat vaatia.
Tuori Distilling Company toimii entisen Itälinnan kaupan tiloissa Sastamalan Suodenniemellä.Heli Mansikka / Yle
Suuria voittoja osakkaat eivät havittele, vaikka työtä tehdään tavoitteellisesti.
– Eihän tämä vielä mikään "pisnes" ole. Tämä on startup-yritys, pari vuotta tämä syö rahaa. Kuluja on jonkin verran jo pystytty kattamaan. Mutta kyllä tässä tavoitteena oikeasti on, että tästä joku saisi työpaikan kylällä.
Monen työttömyysturvaa niukentava, Sipilän hallituksen aktiivimallin leikkuri on parhaillaan matkalla kuopattavaksi.
Aktiivimallista vastaava ministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) kertoo, että leikkurin romutustyö on jo käynnistetty sosiaali- ja terveysministeriössä.
– Aktiivimalli ja aktiivimallin leikkuri on erittäin epäoikeudenmukainen. Kenenkään aktiivisuutta työllistyä ei voi tällä lailla mitata.
Pekonen vakuuttaa myös, että hallituksella ei ole ketunhäntä kainalossa ja että tilalle tuotaisiin uusi leikkuri.
– Ei ole suunniteltu leikkureita tilalle. Katsomme, että kepin sijaan tarvitaan tehokkaita työllistymiskeinoja.
Ärinää purkamisesta hallituskumppaneiden kesken
Koko historiansa ajan kiistelty aktiivimalli on ehtinyt nostattaa myös hallituksen sisällä ainakin pienen myräkän.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ovat ehtineet ärähtää työministeriTimo Harakalle (sd.), joka sanoi taannoin, että työttömyysturvan aktiivimalli voidaan purkaa heti paikalla.
Edellisen, keskustavetoisen hallituksen hankkeen purkaminen ei liene keskustalle aivan helppo juttu.
Valtiovarainministeri Lintilä kiiruhti muistuttamaan, että hallitusohjelmassa lukee: "Puretaan aktiivimallin leikkurit ja velvoitteet, kun työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimista on sovittu."
Tämä tarkoittaa keskustan mukaan sitä, että ennen kuin purkamisurakkaan ryhdytään, on odotettava lokakuuhun, jolloin aktiivimallin vaikutusarvio valmistuu.
Keskustalähteen mukaan kyse voisi olla vaikutuksista, jotka koskisivat 5 000–12 000 ihmisen työllisyyttä.
Myös keskustan ryhmyri Antti Kurvinen ärähti Harakalle Uuden Suomen haastattelussa sooloilusta ja vaati noudattamaan hallitusohjelmaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen kuitenkin kiistää tyystin ristivedon hallituksessa.
– Ei tämä hallituksessa mitenkään hierrä. Voin ihan puhtaalla omallatunnolla sanoa, että aktiivimallin purkamisesta ei ole hallituksessa epäselvyyttä.
Yrittäjät vaativat myös keppiä työttömälle
Laskevien kannatuskäyrien kanssa viime aikoina kipuillut keskusta saattaa tuntea painetta niskassaan Suomen Yrittäjien viime aikojen vaatimuksesta.
Suomen yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismasen mukaan työtön tarvitsee sekä keppiä että porkkanaa. Mårten Lampén / Yle
Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen sanoo, että kun aktiivimallia puretaan, työttömille ei voi tarjoilla pelkkää porkkanaa eli työllistämispalveluja.
– Keppiä ei saa jättää kokonaan käyttämättä. Sopiva yhdistelmä keppiä ja porkkanaa. Olen Lintilän kanssa samaa mieltä, että työttömien aktivoinnista ei voi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Aktiivimalli on ollut voimassa vasta niin vähän aikaa, ettemme tiedä johtopäätöksiä.
Kuismanen varoittelee siirtymisestä ideologisesti laidalta toiselle. Kun häneltä kysyy, ovatko Suomen Yrittäjät sitä mieltä, että työttömän korvauksen leikkaaminen lisää ihmisten työllistämistä, kuuluu kaksijakoinen vastaus:
– Emme ole sitä, mieltä, että se yksinään lisää työllisyyttä, mutta rahallisen panoksen suuruus on osa kokonaispakettia, johon kuuluvat parannetut työvoimapalvelut.
"Ihmisten pahoinvointi lisääntyi merkittävästi"
Viime vaalikaudella perustuslakivaliokunnasta kuultiin aktiivimallista kriittistä ääntä muun muassa siinä, että työttömän mahdollisuudet työnsaantiin ja aktiivimallin ehtojen täyttämiseen ovat kovin epätasa-arvoiset eri puolilla Suomea.
Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi kertoo, että aktiivimalli on köyhdyttänyt pienituloisia entisestään. Niko Mannonen / Yle
Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi muistuttaa, että varsinaista asiantuntijaa eli työtöntä itseään olisi kuunneltava.
– Olisi pitänyt kuunnella niitä yli 140 000 ihmistä, jotka allekirjoittavat aktiivimallia vastustavan adressin.
Hirsjärvi muistuttaa myös huolellisesta lainvalmistelusta.
– Aktiivimalli olisi pitänyt lakkauttaa heti, kun kävi ilmi, että ihmisten pahoinvointi lisääntyi merkittävissä määrin. Meille tuli heti vuonna 2018 viestiä siitä, että ihmisten pahoinvointi lisääntyi merkittävästi. Ihmiset putosivat toimeentulotuelle ja diakoniatyön asiakkaiksi. Työttömien Keskusjärjeston Terveydeksi -hanke kertoi vakavan viestin siitä, että ihmisten hyvinvointi heikkeni.
Myös TE-keskusten toiminnan heikkeneminen vaikeutti työttömien elämää.
– Lähetän nyt terveiset ihmisille, jotka ovat hyvin toimeentulevia ja jotka vaativat aktiivimallin voimassa pysyttämistä. Tutustukaa ihmeessä selvityksiin, jotka kertovat ongelmista, jotka aktiivimalli ihmisille on aiheuttanut!
Seitsemän Ferrari-merkkisen auton letka ajoi tänään huomattavaa ylinopeutta Nelostiellä, kertoo Sisä-Suomen poliisi. Asiasta kertoi ensin Iltalehti.
Autot ajoivat 80:n nopeusrajoitusalueella 147 kilometriä tunnissa, poliisi kertoo STT:lle. Poliisin mukaan kuljettajat saivat sakkolaput liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Autot olivat ohitelleet muita ohituskaistalla, Sisä-Suomen poliisin tilannekeskuksesta kerrotaan STT:lle. Kaikki ylinopeutta ajaneet Ferrarit saatiin poliisin mukaan pysäytettyä. Poliisin mukaan autot olivat ulkomaan rekisterissä, joten kuljettajatkin olivat todennäköisesti ulkomaalaisia.
Keskisuomalaisen mukaan kuljettajat odottivat jonossa poliisiauton ulkopuolella puoli viiden aikaan Äänekoskella niin sanotussa Honkolan risteyksessä. Ferrarikuljettajia kaahasi ja ohitteli vaarallisesti muita autoilijoita Tikkakosken kohdalla Keskisuomalaisen mukaan jo perjantaina.
Lehden mukaan Ferrarit kävivät viikonloppuna Rovaniemen Ferrari-tapahtumassa, josta kertoo puolestaan Lapin Kansa. Tänään autot olivat matkalla etelään.
Maailma ei toimi niin kuin EU-parlamentti ennen vaaleja kuvitteli. Jos toimisi, Euroopan unionin komissiota johtaisi pian baijerilainen maltillinen konservatiivi Manfred Weber.
Jäsenmaat kävivät kymmenien tuntien painin, jossa kärkiehdokasmenettely painettiin rapaan ja komission johtoon esitetään toista saksalaista konservatiivia, Ursula von der Leyeniä.
Johdettiinko äänestäjiä harhaan? Vai äänestikö ylipäätään joku jotakuta kärkiehdokkaan takia?
– On tämä ongelmallista. Itsekin olin kommentoimassa kärkiehdokkaiden keskustelua Ylellä, yliopistotutkija Timo Miettinen sanoo.
Kenen työnjälki nimityspaketissa näkyy ja onko kärkiehdokasmenettely lopullisesti ohi? Kysyimme tätä kolmelta EU-tutkijalta, Juhana Aunesluomalta ja Timo Miettiseltä Helsingin yliopistosta ja Teija Tiilikaiselta Ulkopoliittisesta instituutista.
Juhana Aunesluoma: Kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi
Oletko huomannut vaalien todellisen voittajan? Saksa otti upean vaikuttamisen paikan! Angela Merkel luottaa Leyeniin ja Leyen häneen. Komission johtaja tulee nyt suoraan Saksan vallankäytön sisäpiiristä, maalailee Juhana Aunesluoma, Eurooppa-tutkimuksen tutkimusjohtaja Helsingin yliopistosta.
Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen on nousemassa EU-komission puheenjohtajaksi.Patrick Seeger / EPA
– Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi, Aunesluoma sanoo.
Aunesluoma näkee, että nimityspaketissa ei ollut kyse vain yhden ihmisen – kuten Ranskan presidentin Emmanuel Macronin – suhmuroinnista, vaan syy on rakenteissa.
Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi. Juhana Aunesluoma
Kärkiehdokasmenettely oli nimittäin rakennettu oloihin, joita ei enää ole. Kun ajatus syntyi 2000-luvun alussa, Eurooppa oli eri kuin nyt. Euroopan maat ovat ryhmittyneet toisin, Brexitiä odotetaan, Visegrad-maat haluavat toisennäköistä Eurooppaa kuin muut, ja parlamentin puoluejako on sirpaloitunut.
Aunesluoma väittää, että uusi dynamiikka on olennaisesti mutkikkaampi kuin entinen ja siksi kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi. Vahvaa vaalivoittajaa ei enää erotu, eikä parlamenttiin synny kunnon enemmistöä.
Tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma arvioi, ettei kukaan halua enää pilata uraansa ryhtymällä kärkiehdokkaaksi. HY
Kärkiehdokkaiden nimittäminen, johon europarlamenttiryhmät vaalien alla ryhtyivät, ei ole mikään virallinen systeemi.
– Lissabonin sopimus edellyttää, että parlamenttivaalien tulos pitää ottaa huomioon komission valinnassa. Menettely on vain tulkinta siitä.
Europarlamenttivaalien lopputulos näkyy tämänkertaisessa nimityspaketissa mutta jäsenvaltioiden kautta. Ja myös niin, että kärkiehdokasmenettely lensi näyttävästi roskikseen, Aunesluoma sanoo.
– Lopputulos ei ole ihan surkea. Keskeiset valtakeskukset ovat integroituneet, kun Saksa ja Ranska vaikuttivat lopputulokseen. EPP:n Victor Orban ei halunnut Weberiä. Samoin Visegrad-maat tulivat kuulluiksi, kun EU-komission varapuheenjohtajasta Frans Timmermansista ei tullut presidenttiä. Meillä on nyt kuitenkin konsensus.
Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa. Juhana Aunesluoma
Eurooppa on pyrkinyt toisaalta luomaan parlamentarismia EU-parlamentin ja komission välille, toisaalta jäsenmaat ovat käyttäneet valtaa. Nyt mentiin taas valtioiden väliseen neuvotteluun. Aunesluoman mielestä olisi päätettävää, mitä halutaan.
– Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa.
Aunesluoman mielestä kärkiehdokasmenettely kohtaa loppunsa myös käytännönläheisistä syistä. Kukaan varteenotettava nimi tuskin enää ryhtyy kärkiehdokkaaksi. Kiitoksena kampanjatyöstä EPP:n Manfred Weberin poliittinen ura on aika tavalla pilalla.
– Kuka hullu haluaisi enää lähteä, siinä tekee itsestään pellen.
Timo Miettinen: EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio
Kyllä, lopputulos on looginen. Nimittäin siitä näkökulmasta, miten EU on toiminut talouskriisin jälkeen. Jäsenmaat käyttävät enenevässä määrin valtaa, ja parlamentti jää sivuosaan lakeja säätämään. Näin arvioi yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
– Taustalla on parlamentin sirpaloituminen: kaksi suurinta ryhmää ei enää pysty sopimaan asioita kahden kesken, joten joudutaan vaikeampiin järjestelyihin.
Voi hyvin olla, että kärkiehdokasmenettelyn olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä. Timo Miettinen
Enemmistöä eivät muodosta vain kokoomusryhmä ja sosiaalidemokraatit, vaan mukaan tarvitaan myös liberaaliryhmiä. Siksi nimityspaketti jouduttiin kasaamaan laajemmista aineksista. Ja kasaajana näyttää olevan Ranskan presidentti Emmanuel Macron.
Miettinen arvioi, että Macronin tavoitteet paketti täyttää täysin: Ranskalainen pankinjohtaja Christine Lagarde ei aja talouskuria vaan elvyttävämpää politiikkaa. Komission puheenjohtaja on saksalainen EPP:stä mutta puolustuspolitiikassa Ranskan takuunainen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on liberaali kuten Macron.
– Merkel oli sovitteleva ja äänesti tyhjää.
Yliopistotutkija Timo Miettinen pitää jäsenmaiden vallan kasvua syynä kärkiehdokkaiden sivuuttamiselle.Yle
Parlamentti ei esitä komission nimittämisessä kuin sivuroolia. Tehtävä kuuluu neuvostolle, ja parlamentin työ on hyväksyä esitys. Ehkä kärkiehdokasmenettelyn tarina oli tässä.
– Voi hyvin olla, että sen olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä.
Jotenkin johtajat pitää silti nimittää. Miettinen ajattelee, että EU alkaa ehkä mieltää itsensä enemmän tavalliseksi kansainväliseksi organisaatioksi. Parlamentin tehtävä on valmistella lainsäädäntöä.
– EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio.
Teija Tiilikainen: Hyvä että siellä vihdoin on naisia
On kokonainen kimppu tekijöitä, jotka pysäyttivät kärkiehdokkaiden etenemisen: ainakin Macron, Merkel ja parlamentin EPP-ryhmä. Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
Ranskan Macron ilmaisi selkeästi haluavansa johtopaikoille kaksi naista. Hän käytti valtaa koko nimityspaketissa, sillä hänen oma puolueryhmänsä liberaalit ei kärkiehdokasmenettelyllä olisi yltänyt tärkeimmille paikoille.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen epäilee Saksan ja Ranskan halunneen pitää vallan jäsenmailla. Jarno Kuusinen / AOP
Merkel taas epäili menettelyä jo viisi vuotta sitten ja siksi Eurooppa-neuvoston papereihin tuli merkintä, että menettelyyn palataan.
EPP-ryhmä puolestaan ilmoitti, että jos Weber ei nouse komission johtoon, sinne ei nouse kukaan kärkiehdokkaista.
Saksa ja Ranska ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa. Teija Tiilikainen
Jos Weber olisi valittu, systeemi olisi sillä sinetöity. Nyt kärkiehdokasmenettely veti vesiperän - mikä ei tarkoita vielä mitään, arvioi Tiilikainen.
- Mikä estää puolueita asettamasta jälleen kärkiehdokkaita? Ehdokkaita löytynee, koska se tuo eurooppalaista näkyvyyttä.
Tiilikainen näkee nimityspaketin lopputuloksessa paluun juurille. Johtajuutta tarvitaan nyt, kun arvoja kyseenalaistetaan, britit ovat lähdössä ja maahanmuuttopolitiikasta ei millään saada sovittua.
– Nyt siellä on saksalainen ja ranskalainen. Se symboloi, että alkuperäiset jäsenmaat asemoituvat ja näyttävät suuntaa. Ne ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa, Tiilikainen tiivistää.
Mutta ensimmäisenä asiana kuitenkin: on hyvä, että siellä vihdoin on naisia, Tiilikainen sanoo.
Rap-artisti Travis Scottin tuuraajaksi eilen kiinnitetyn hiphop-trio Migosin esiintyminen peruuntui. Bändin tekninen henkilökunta ehti jo saapua Ruissaloon aamulla, mutta solistit Quavo, Offset ja Takeoff jäivät jumiin Frankfurtin lentokentälle lentokoneen teknisten ongelmien vuoksi.
Esiintymisen oli tarkoitus alkaa kello 22.30. Festivaaliorganisaatio valmistautui pidentämään festivaalin aukioloaikaa, jotta bändi olisi myöhästyessäänkin ehtinyt lavalle. Korvaava lentokone löydettiin kello 21.15, mutta koneelle ei ehditty löytää lentäjää ja Migosin konsertti jouduttiin perumaan.
Ruisrock sai lauantaina tiedon Travis Scottin konsertin peruuntumisesta. Syyksi artisti ilmoitti logistiikkaongelmat. Migosin keikan peruuntumisen myötä Rusirock jäi ilman pääesiintyjää sunnuntaina.
