Sonkajärvellä järjestettyjen eukonkannon MM-kilpailujen voittajaksi selvisi jälleen liettualainen pariskunta Vytautas Kirkliauskas ja Neringa Kirkliauskiene. Maailmanmestaruus tuli avioparille jo toistamiseen putkeen.

– Tunnelma täällä on fantastinen. Satoi tai paistoi ihmiset tulevat tänne taputtamaan ja huutamaan nimeäsi, viidettä kertaa Sonkajärvellä eukkoaan kantanut Vytautas Kirkliauskas kertoo.

Voiton salaisuus piili kovan harjoittelun lisäksi rakkaudessa.

– Rakastan vaimoani ja hänen vuokseen haluan voittaa. Nämä kaksi voittomitalia menevät lapsillemme. Ensi vuodesta emme vielä tiedä. Joko tavoittelemme kolmatta voittoa tai hankimme kolmannen lapsen. Päätämme siitä myöhemmin.

Toinen sija meni edellisvuoden tapaan kauniaislaiselle Taisto Miettiselle. Tänä vuonna hänen parinaan oli Katja Kovanen. Miettinen hävisi mestaruuden liettualaisille vain 0,1 sekunnilla – aivan kuten viime vuonnakin.

– Hän on ilmiömäinen urheilija. Luulin, että häviämme hänelle tänään. Mutta onneksi voitimme, Kirkliauskas toteaa.

– Urheilumiehelle tämä on pienoinen pettymys. Ensimmäisellä esteellä melkein kaaduin pehmeään alastuloon. Jalka hieman petti, ja siinä valui varmaankin sekunnin verran aikaa hukkaan, kuusinkertainen maailmanmestari ja 23. kertaa Sonkajärvelle kisaamaan saapunut Miettinen kertoo.

Kilpailut järjestettiin Sonkajärvellä nyt 24. kerran.

Elokuussa eukkoja kannetaan Kiinassa

Maailmalla eukonkanto kiinnostaa siinä määrin, että nytkin Suomeen saapui kisoja seuraamaan useita kansainvälisiä uutis- ja kuvatoimistoja. Osallistujia oli saapunut Sonkajärvelle 12 eri maasta.

Kisat laajenevat tänä vuonna Kiinaan, jossa järjestetään ensi kuussa ensimmäiset eukonkannon ennakkokilpailut. Ennakkokisoja on järjestetty aiemmin myös Yhdysvalloissa, Australiassa, Puolassa ja Englannissa. Ennakkokilpailujen voittajat pääsevät ensi vuonna kisamatkalle Sonkajärvelle Suomeen.

Äijänkärräyksen MM-kisat teki paluun Imatralle

Imatralla miteltiin tänään puolestaan äijänkärräyksen maailmanmestaruudesta. Kilpailuun osallistui yli kymmenen joukkuetta. Äijänkärräyksessä kisailtiin myös hauskimmasta asusta ja parhaasta asenteesta.

Viimeksi äijänkärräyksen MM-kisat käytiin Imatralla 10 vuotta sitten.

Siirtolaisia Välimereltä pelastanut alus on saapunut Italian Lampedusan saarelle viranomaisten kiellosta huolimatta. Kyseessä on jo toinen Italiaan tullut siirtolaisalus viikon aikana.

Poliisit olivat satamassa vastassa Italian lipun alla purjehtivaa Alex-alusta. Mediterranea-järjestön aluksella on yli 40 siirtolaista.

Malta oli tarjoutunut ottamaan aluksen vastaan, mutta Mediterranean mukaan matka sinne olisi ollut liian pitkä.

Kovaa siirtolaislinjaa ajava Italian sisäministeri Matteo Salvini on kieltänyt yksityisten pelastusaluksien pääsyn Italian satamiin.

Italian viranomaiset pidättivät edellisen ilman lupaa satamaan tulleen pelastusaluksen kapteenin Carola Racketen viikko sitten. Hänet päästettiin myöhemmin vapaaksi.

Lisää aiheesta:

Siirtolaisia pelastaneen aluksen kapteeni vapautettiin – Italian sisäministeri paheksui päätöstä

Suomi yrittää saada EU-puheenjohtajakaudellaan kytkettyä yhteen unionin periaatteiden noudattamisen ja rahanjaon.

Riippumattomat tuomioistuimet, vapaa media ja opposition mahdollisuus toimia ovat Euroopan yhteiskuntien ydintä. Nämä periaatteet ovat kuitenkin uhattuina tai kyseenalaistettuina monessa itäisen Keski-Euroopan unionimaassa.

EU-komissio on esittänyt, että budjettivarojen jako olisi ehdollinen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiselle. Parlamentti on jo hyväksynyt oman kantansa, että oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta tulisi rangaistavaa.

Suomi yrittää puheenjohtajakaudellaan leipoa yhteen EU:n monivuotisen budjettikehyksen ja oikeusvaltion.

– Monivuotiseen rahoituskehykseen tullaan rakentamaan mekanismi, jotta maa joka jatkossa rikkoisi perusarvoja, ei voisi yhdellä kädellä rikkoa ja toisella ammentaa ammentaa EU-varoja, eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) sanoo.

Hankalaksi yrityksen tekee se, että rahoituskehys on hyväksyttävä yksimielisesti. Todennäköisesti ainakin Puola, Romania ja Unkari ovat tätä vastaan – ne vastustivat oikeusvaltioasetusta myös parlamentissa.

Ehdollisuus ei mene heittämällä läpi

Suomi luottaa siihen, että poliittisesta kokonaisuudesta saadaan rakennettua sellainen, ettei maille jää muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kehys, johon ehdollisuus on sisällytetty.

– Nettomaksajamaat on selkeästi ilmaisseet, että heille on aivan keskeistä saada tämä oikeusvaltiomekanismi rakennettua rahoituskehykseen ja saajat sen tietävät. Kokonaisuus tulee olemaan tasapuolinen, jotta jokainen voi olla tyytyväinen.

Brexitin takia nettomaksajat – kuten Suomi – joutuvat todennäköisesti panemaan EU-budjettiin nykyistä enemmän rahaa. Ylen tietojen mukaan Suomi kaavailee esimerkiksi, että nettomaksajat virittävät oikeusvaltioehdon ja omat maksunsa kiinni toisiinsa. Jos ei tule ehtoa, ei tule lisärahaa, jolloin paljon EU-tukia nauttivat maat menettäisivät. Itäisen Keski-Euroopan maat saavat suhteellisesti paljon varoja EU-budjetista.

Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on unionin kohtalon kysymys, parlamentissa lain pääneuvottelijana toiminut kokoomusmeppi Petri Sarvamaa (EPP) toteaa.

– Koko Euroopan unioni on rakennettu näille periaatteille. Jos näistä livetään, koko unionin perusta on vaarassa, Sarvamaa sanoo.

Parlamentissa asetus on jäänyt odottamaan sitä, että jäsenmaat saavat oman kantansa sovittua ja pääsevät neuvottelemaan lain lopullisesta muodosta parlamentin kanssa.

– Meillä parlamentin puolella tälle on selvä enemmistö. Puola, Romania ja Unkari vastustavat varmaan edelleen tiukasti. Uskon ja toivon, että Suomi tuo tämän neuvottelupöytään. Jos se ei pysty, niin viimeistään vuoden päästä Saksa sitten, Sarvamaa arvelee.

Suomi tarttuu sekä Puolan että Unkarin ongelmaan

Unioni on aloittanut Puolan ja Unkarin kanssa menettelyn, jolla se taivuttaa maita noudattamaan sääntöjä ja korjaamaan toimintaansa viime kädessä rangaistuksen uhalla. Suomi aikoo tarttua saman tien molempien maiden tilanteeseen.

Tuore eurooppaministeri Tytti Tuppurainen nostaa molempien maiden tilanteen esiin neuvostojen kokouksissa, joita Suomi puheenjohtamaana vetää.

Puola on muuttanut tuomareiden eläkeikää niin, että hallitus on saanut nimitetty tuomioistuimiin haluamiaan henkilöitä. Juhannuksena EU-tuomioistuin ratkaisi, että Puola on rikkonut unionin sääntöjä.

– Kysymys on oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, sen kyvystä ja uskottavuudesta. EU-tuomioistuimen ratkaisu osoittaa, että nämä kysymykset eivät ole pelkästään kansallisen päätöksenteon piirissä, vaan ne koskettavat myös unionin yhteistä lainsäädäntöä ja perussopimuksia, Tuppurainen sanoo.

Suomi ottaa Puolan asian esiin heinäkuun puolivälissä, ensimmäisessä mahdollisessa kokouksessa.

Unkarin kanssa EU on tähän asti viivytellyt. Euroopan unionin parlamentti vaati viime syksynä, että unioni puuttuu siihen, mitä Unkarissa tapahtuu. Edelliset puheenjohtajat eivät ottaneet asiaa esiin. Suomi aikoo kutsua Unkarin kuultavaksi oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta syyskuussa.

– Unkarin kohdalla on monia huolenaiheita. Muun muassa lehdistön ja sananvapauden tilaa, kansalaisyhteiskunnan tilaa, opposition toimintamahdollisuuksia, tiedeyhteisön toimintamahdollisuuksia.

Tuppurainen tapaa unkarilaisen kollegansa alkavalla viikolla Helsingissä ja aikoo keskustella myös oikeusvaltion tilanteesta.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on valinnut uusia maailmanperintökohteita. Listalta löytyy viisi uutta kulttuuri- ja luontokohdetta. Yksi näistä on muinaisessa Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa sijaitseva Babylon. Tuhansia vuosia vanha kaupunki on nykyään osin raunioina. Aikoinaan kaupunkia ja sen riippuvia puutarhoja pidettiin yhtenä antiikin seitsemästä ihmeestä.

Diktaattori Saddam Husseinin aikaiset rakennushankkeet vaurioittivat Babylonia, ja sittemmin alue kärsi myös Yhdysvaltain ja Puolan miehitysjoukkojen sinne perustamasta tukikohdasta.

Eteläisellä Intian valtamerellä sijaitsevat Ranskan eteläiset ja subantarktiset saaret, kuten Crozetsaaret ja Kerguelen-saaret huomioitiin rikkaan merieläimistön takia. Unescon mukaan tämä lähes seitsemän miljoonaa neliökilometriä kattava alue pitää sisällään noin 60 saarta, jotka ovat koti muun muassa valtaosalle maailman kuningaspingviineistä.

Vatnajökullin kansallispuisto Islannissa huomioitiin erityisesti omalaatuisen, vulkaanisen luonnon takia. Unescon mukaan Islannin suurin jäätikkö Vatnajökull ja siinä sijaitsevat tulivuoret ovat yhdessä muodostaneet maiseman, jollaista ei löydy muualta.

Brasiliassa Atlantin valtameren ja Serra da Bocainan vuorijonon väliin sijoittuva Paraty on yksi parhaiten säilyneistä rannikkokaupungeista. Sen kupeesta löytyy myös hyvin suojeltuja metsäalueita.

Unescon mukaan alueelta löytyy historiallisen kaupungin ohella myös lukuisia uhanalaiseksi luokiteltuja eläinlajeja kuten jaguaareja ja sekä harvinaisia hämähäkkiapinoita.

Näiden lisäksi myös Länsi-Afrikassa sijaitsevan Burkinan Fason muinaisia metallien valmistus- ja jalostuspaikkoja eri provinsseissa. Niihin lukeutuu muun muassa 15 sulatusuunia ja muita rakennelmia, kaivantoja sekä asumuspaikkojen jäänteitä.

Tunnettuja suomalaisia maailmanperintökohteita ovat muun muassa Suomenlinna ja Vanha Rauma.

Unescon maailmanperintökokous on tänä vuonna koolla Azerbaidžanissa Bakussa. Kokous jatkuu ensi viikolle.

Pohjois-Makedoniassa sijaitseva Ohridjärvi ja sen ympäristö ovat olleet maailmanperintökohteiden listalla jo vuodesta 1979. Nyt Unescon maailmanperintökokous lisäsi kohteeseen Albaniassa Linin niemimaalta Pohjois-Makedonian rajalle kulkevan rantaviivan.

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin poika Archie Harrison on kastettu Windsorin linnassa piilossa julkisuudelta. Linnan muurien ulkopuolelle oli kokoontunut paljon uteliasta kansaa ja median edustajia, mutta kastejuhlaa ei päässyt seuraamaan televisiosta.

Sussexin herttuapari kuitenkin julkaisi kuvia kastejuhlasta Instagramissa.

Jopa kuninkaallisen perheen nuorimman jäsenen kummien nimet on salattu suurelta yleisöltä. Sussexin herttuaparia on arvosteltu Britanniassa siitä, ettei kansa päässyt näkemään kastejuhlaa. Arvostelijat ovat muun muassa muistuttaneet herttuaparin saamista verorahoista.

Vaikka kastejuhlaa vietettiin perheen ja ystävien parissa, suoritti kasteen Englannin anglikaanisen kirkon päämies, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby.

Kuningatar Elisabet ei osallistunut kastejuhlaan.

Kahden kuukauden ikäinen Archie sonnustautui kastejuhlassa samaan kastemekkoon, jota ovat käyttäneet myös prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen lapset prinssi George, prinsessa Charlotte ja prinssi Louis.

Lisää aiheesta:

Britannian kuningashuoneen nuorin kastetaan lauantaina – viisi syytä, miksi Archie-vauva on merkittävä pieni mies

Se on Archie! Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin vauva nimettiin

Floridalaisessa ostoskeskuksessa on sattunut tuhoisa kaasuräjähdys. Räjähdys on aiheuttanut suurta tuhoa Etelä-Floridan Plantationin kaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa.

Useat ihmiset ovat loukkaantuneet, kertoo kaupungin palolaitos Twitterissä.

Paikallisen televisiokanavan WPLG:n mukaan loukkaantuneita on ainakin 20.

Miami Herald -lehden mukaan räjähdys oli niin voimakas, että se tärisytti rakennuksia myös lähialueella.

Sosiaalisessa mediassa on julkaistu videoita ihmisten evakuoinnista kaasuräjähdyksen jälkeen.

Näyttelijä, juontaja ja Yle Areenassa tubettava Thelma Siberg, 27, käy avopuolisonsa kanssa kerran viikossa ruokakaupassa. Silloin pari maksaa laskun puoliksi.

Muuten kaupassakäynti hoidetaan vuorotellen. Thelma arvioi maksavansa ruokaostoksista hieman suuremman osan kuin puolisonsa.

Vuokran, sähkön, vakuutuksen ja välttämättömät hankinnat, kuten pesukoneen, pari maksaa puoliksi. Helsinkiläispari on asunut pari vuotta yhdessä.

– Mutta jos haluan ostaa kotiin vaikka sisustusjuttuja omaksi ilokseni, niin kyllä minä ne itse maksan.

Thelma ei koe olevansa poikaystävänsä elättäjä, vaikka tienaakin työssäkäyvänä enemmän kuin Aalto-yliopistossa opiskeleva poikaystävänsä.

– Aika tasan kulut menevät, mutta ihan tietoisesti haluan maksaa enemmän.

Vaatteet ja puhelinlaskut kummatkin maksavat itse. Siitä, miten yhteiset kulut jaetaan, ei ole hänen mukaansa erityisesti sovittu.

– Se on mennyt luonnostaan näin. Ei minulla ole yhtään sellainen fiilis, että hän olisi minulle mitään velkaa.

Useimmat parit ovat samassa tilanteessa: toinen tienaa enemmän.

Jokaisella pitää olla omaa rahaa

Jos yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi, pienempituloisen kaikki rahat saattavat mennä niiden hoitamiseen.

Se ei ole hyvä ratkaisu, sanoo kulutustutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijas.

– Jokaisella pitäisi olla edes jonkin verran rahaa, jonka käytöstä ei ole kenellekään tilivelvollinen.

Se on itsemääräämisoikeuden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää, Raijas sanoo.

Tapoja jakaa kuluja on useita. Tärkeintä on, että parisuhteen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, Raijas sanoo.

Syötä tulot ja menot laskuriin ja katso, miten yhteiset kulut voi jakaa

Yhteisiä kuluja ovat asumismenojen, kuten vuokran tai vastikkeen ja asuntolainan lisäksi useimmiten sähkö, vesi, vakuutukset, ruoka ja hygieniatarvikkeet sekä yhteisessä käytössä olevat kodinkoneet, kalusteet ja muut kodin tavarat sekä mahdollisen auton kulut.

Lapsiperheessä yhteisiä menoja ovat lisäksi lasten vaatteet, harrastusmaksut ja puhelinlaskut.

Yhteisten kulujen jälkeen jäävillä rahoilla moni maksaa esimerkiksi vaatteita, harrastuksia, kampaajakäyntejä ja puhelimen kuluja.

Kohtuulliset lapsiperheen asumismenot olivat viime vuonna Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan noin 850 euroa ja muut arkimenot noin 1 400 euroa kuukaudessa.

Yksin asuvan alle 45-vuotiaan kohtuulliset asumismenot olivat 570 euroa ja muut menot noin 580 euroa kuukaudessa. Luvut ovat koko maan keskiarvoja. Pääkaupunkiseudulla asumismenot ovat muuta maata kalliimmat.

Yhteinen tili edellyttää luottamusta

Sipoolaisella Roosa Kelarannalla, 21, ja hänen avopuolisollaan on lähes eurolleen samat tulot.

Molemmat työskentelevät siivoojina. Heillä on yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät palkastaan saman verran rahaa.

Yhteistililtä maksetaan lähes kaikki elämisen kulut: asuminen, ruoka, auto, koiran kulut ja vaatteet.

– En muista, milloin olisin omaa korttia käyttänyt, Roosa naurahtaa.

Riitoja rahasta ei hänen mukaansa ole tullut. Pari puhuu kaikesta rahaan liittyvästä suoraan.

– Molemmat luottavat siihen, että toinen käyttää rahaa järkevästi.

Roosa ja hänen poikaystävänsä saattavat päättää, että tässä kuussa molemmat laittavat 500 euroa säästöön, ja lopuilla rahoilla yritetään pärjätä.

– Jos huomataan, että palkkaan on vielä viisi päivää ja yhteistilillä on enää vähän rahaa, niin silloin ei tankata auton tankkia täyteen, koska pitää saada vielä ruokaakin.

Omalle tilille jäävä summa menee molemmilla melkein kokonaan säästöön. Neljä vuotta yhdessä olleen parin säästötavoitteetkin ovat yhteisiä: matkustelu kerran-pari vuodessa, opiskelu ja oma asunto.

– Olemme puhuneet, että jos toinen menee opiskelemaan ja toinen jää töihin, niin toinen auttaa taloudellisesti. Yritämme silti pitää kulut alhaisina niin, että opintotuella ja osa-aikatöillä pärjäisi.

Kysy, paljonko puoliso saa palkkaa

Tyypillistä on, etteivät pariskunnat sovi kulujen jakamisesta kovin tarkasti. Moni ajattelee, että rahasta puhuminen on ikävää tai materialistista.

Puolison palkkaa pitäisi kuitenkin uskaltaa kysyä suoraan.

– Se on tarpeen tietää siinä vaiheessa, kun perustetaan yhteinen talous, dosentti Anu Raijas sanoo.

Puhumattomuus onkin hänen mukaansa suomalaisten parien taloudenhoidon suurin ongelma.

– Ajaudutaan vain hoitamaan asiat jollain tietyllä tavalla. Jos taloudellinen tilanne muuttuu, ei tehdä mitään päivitystä, vaikka toisen tulot putoaisivat rankasti.

Epäselvät raha-asiat aiheuttavat ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. Se, että kaikki sujuisi suhteessa itsestään hyvin, on Raijaksen mukaan kuvitelmaa.

– Ei pidä arkailla tai häpeillä sitä, että ottaa rahan puheeksi. Pitkällä aikavälillä se hyödyttää molempia ja parisuhdetta, hän rohkaisee.

Sekä tuloista että menoista pitää puhua todella selkeästi ja pohdittava, mitkä kulut ovat yhteisiä ja miten ne jaetaan.

Luonteva hetki puhua rahasta on ennen yhteenmuuttoa, mutta pidempäänkin yhdessä olleet joutuvat pohtimaan talouttaan uudestaan aika ajoin, Raijas sanoo.

Uusi työpaikka, työttömyys, opiskelu, vanhempainvapaa ja muutto ovat tilanteita, joissa kannattaa laskea uudelleen sekä yhteiset kulut että tulot ja miettiä, miten ne jaetaan.

"Aluksi tuntui oudolta, että mies maksoi kuluista suuremman osan"

Tamperelainen Henna Räsänen, 26, on asunut avopuolisonsa kanssa yhdessä kahden vuoden ajan. Aluksi hän oli työtön, nyt opiskelija.

Kesän Henna työskentelee yliopistolla tutkimusavustajana. Kesätöissäkin hänen tulonsa ovat pienemmät kuin kokopäivätyössä olevalla puolisolla.

Rahasta puhuminen ei ole Hennan mukaan koskaan ollut ongelma. Suhteen alussa hän halusi, että kaikki maksettiin puoliksi.

– Koin tärkeäksi, että minulla on tiedossa kaikki tulot ja menot.

Ensimmäisen kesän ajan he täyttivät excel-taulukkoa, joka laski, miten ja mihin rahaa kuluu. Kirjanpito auttoi Hennaa luottamaan puolisonsa rahankäyttöön.

Hennan aloitettua opinnot Tampereen yliopistossa hänen tulonsa putosivat jyrkästi. Aluksi hän rahoitti opiskeluaan säästöillä.

Noin vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Henna ehdotti, että yhteisten kulujen maksaminen jaettaisiin uudestaan niin, että työssäkäyvä puoliso maksaisi niistä enemmän.

– Hän suostui siihen ilomielin. Koen, että se on ihan reilua, vaikka aluksi se tuntuikin erikoiselta.

Nyt Henna maksaa kolmanneksen vuokrasta ja lähes puolet ruuasta sekä kotivakuutuksen. Auton kulut hoitaa mies. Asunnon hankintaa varten he säästävät ASP-tilille yhtä suuret summat.

Ylimääräisistä yhteisistä menoista, kuten ravintolassa syömisestä, puoliso maksaa enemmän kuin Henna.

Omista rahoistaan hän maksaa vaatteet, puhelinkulut ja harrastukset. Isompien hankintojen maksamisesta päätetään tilanteen mukaan. Joskus avopuoliso osallistuu myös Hennan menoihin.

– Nyt tarvitsen esimerkiksi uuden pyörän, ja maksamme sen puoliksi. Olemme ajatelleet, että se on sijoitus yhteiseen harrastukseemme.

"Suurituloisempi ei voi ajatella, että palkka on vain hänen"

Tavallisinta on jakaa kaikki yhteiset kulut puoliksi. Vaikka 50/50-jakoon on helppo ajautua ilman tietoista päätöstä, tämäkin jakotapa pitää olla molempien hyväksymä, varsinkin jos tulot ovat hyvin erilaiset, dosentti Anu Raijas sanoo.

Joskus yhteisten menojen määrittely on vaikeaa.

– Yhteisiä ovat ne asiat, jotka tuovat hyötyä ja hyvinvointia molemmille puolisoille samalla tavalla, Raijas ehdottaa.

Jos toisella on esimerkiksi kallis erityisruokavalio, ruokakulut voi olla järkevää pitää erillään, hän vinkkaa.

Erityisesti lapsiperheissä voi käydä helposti niin, ettei vähemmän tienaavalle jää ollenkaan omaa rahaa, vaikka kulut jaettaisiinkin suhteessa tuloihin.

Silloin parempituloinen ei voi ajatella, että hänen ansaitsemansa rahat ovat vain hänen, Raijas sanoo.

– Suurempituloisen on hyväksyttävä, että hän ottaa silloin enemmän vastuuta perheen taloudesta.

Usein äiti ostaa lapsille vaatteita ja ruokaa, ja perheen isä huolehtii esimerkiksi eletroniikan hankinnasta.

– TV voi olla kalliimpi, mutta edullisempia lastenvaatteita ostetaan useammin, jolloin niistä voikin tulla suurempi menoerä.

Uusperheissä puolestaan on tavallista, että vanhemmat maksavat omien lastensa menot itse.

"Kun tulot olivat pienemmät, molemmille jätettiin 100 euroa omaa rahaa"

Vöyrillä asuva Susanna Kotanen, 26, on juuri palannut äitiyslomalta lähihoitajan työhönsä palvelutaloon. Töiden ja kolmen pienen lapsen vanhemmuuden ohessa hän opiskelee tradenomiksi.

Susannan puoliso on parhaillaan hoitovapaalla osa-aikaisesta työstään. Yhteiseen viiteen vuoteen on mahtunut useita vanhempainvapaita, opintoja ja työttömyyttäkin.

Perheen raha-asiat hoidetaan juttelemalla avoimesti ja suunnittelemalla tarkasti, Susanna kertoo.

He asuvat Susannan omistamassa talossa, jonka lainapääoman lyhennykset Susanna maksaa.

Molemmat laittavat tuloistaan 60 prosenttia yhteiselle tilille, josta maksetaan asuntolainan korot, ruoka, sähkö, vesi, jätemaksut, autojen kulut ja lasten menot.

Erikseen pari on budjetoinut rahaa "hupitilille", josta maksetaan uimahalli- ja elokuvakäynnit sekä herkut.

– Omilla rahoilla maksetaan sellaiset menot, jotka eivät mitenkään liity perheeseen, kuten kampaamokäynnit ja kavereiden kanssa syömässä käynti tai auton laitto.

Yhteiset menot on mitoitettu niin, että molempien tuloista 60 prosenttia riittää, Susanna kertoo.

– Silloin kun meillä oli pienemmät tulot, jätimme molemmille saman verran omaa rahaa, 100 euroa kuussa.

Vaikka talous on ollut välillä tiukemmalla, kaikesta on selvitty ennakoimalla ja puhumalla avoimesti.

– Ennen riitti, että tulot kattoivat menot, mutta nyt olen alkanut säästää puskuria.

Matkahaaveet paljastavat tuloerot

Toisin kuin tämän jutun haastateltavat, suomalaiset pariskunnat eivät keskimäärin ole miettineet raha-asioitaan kovin tarkasti.

Vaikka puolisot saisivat tasattua tuloerojaan jakamalla yhteiset kulut reilusti, rahan käyttö vapaa-ajalla voi korostaa tuloeroja.

Enemmän tienaava puoliso voi esimerkiksi haluta lähteä yhdessä matkalle, johon toisella ei ole varaa.

Tässäkin puhuminen auttaa, dosentti Anu Raijas sanoo.

– Voi miettiä, olisiko jotain yhteistä halvempaa tekemistä, tai voisiko enemmän tienaava maksaa osan puolisonsa matkasta.

Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan. Dosentti Anu Raijas

Vähemmän tienaavan ei tarvitse tuntea huonommuutta, vaan hänen kannattaa puhua suoraan, hän rohkaisee.

Moni miettii, miten asumismenot kannattaa jakaa, jos asunto on vain pariskunnan toisen osapuolen nimissä.

Se onkin hankala kysymys, dosentti Anu Raijas vastaa.

– Jos asunnosta on lainaa, jota omistaja lyhentää, asuntoon muuttava puoliso voisi maksaa asunnon vastikkeen, Raijas ehdottaa.

– Mutta jos tapahtuu jotain, silloin asuntoa omistamaton on puilla paljailla: hänellä ei ole oikeutta jäädä asuntoon, vaikka hän on tavallaan maksanut vuokraa. Eikä hän saa korvausta, vaikka olisi remontoinut asuntoa, Raijas pohtii.

Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan.

Lue lisää:

”Mies kulki Bossin puvussa, minä ja lapset kirpparivaatteissa”– tunnista taloudellisen väkivallan merkit

Tutkimus: Tämän verran maksaa eläminen Suomessa – vertaa taulukoissa omia kulujasi

Testaa Ylen sijoituslaskurilla, miten sinun kannattaisi säästää – bloggaaja Natalia Salmela kokeili: "Tsiisus, täytyy alkaa säästää heti"

19-vuotias Jenni Torkki muutti toukokuussa ensimmäiseen omaan kotiin – Jos pohdit itse muuttoa, lue tästä 5 käytännön vinkkiä, miten päästä alkuun

Halvimmat kaksiot 500 euroa, kalleimmat maksavat tuplasti – Ylen vuokrakone kertoo, kuinka paljon vuokra on himoitsemallasi asuinalueella

Suomalaistutkijan mukaan Kaliforniassa viime päivinä sattuneiden maanjäristysten jälkeen uuden, vielä suuremman järistyksen syntymistä ei voida sulkea pois.

Yhdysvalloissa Kalifornian eteläisessä osassa sattui perjantaina iltakahdeksalta paikallista aikaa voimakkain maanjäristys kahteen vuosikymmeneen. Järistys oli magnitudiltaan 7,1, ja edellinen, torstaina samalla alueella sattunut järistys magnitudiltaan 6,4.

– Viimeisimmän järistyksen keskipiste oli erämaassa, mutta molemmat maanjäristykset ovat tuntuneet Las Vegasissa ja Los Angelesissa, arvioi yliopistotutkija Päivi Mäntyniemi Seismologian insitituutista Helsingin yliopistosta.

Mäntyniemi sanoo, että uuden suuremman maanjäristyksen syntymistä ei voida sulkea pois. Hän mainitsee vuoden 1906, jolloin magnitudiltaan lähes 8 suuruinen järistys ravisteli San Franciscon kaupunkia. Järistyksen seurauksena menehtyi yli 3 000 henkeä.

– Tämän jälkeen on ennakoitu, että uusi suuri järistys tapahtuisi ennen 2000-luvun puoliväliä. Nyt on herännyt kysymyksiä siitä, kasvattaako tämä kahden maanjäristyksen sarja todennäköisyyttä uusille.

Mistä on kyse: Maa järisi jälleen Kaliforniassa ja uusia jälkijäristyksiä voi olla luvassa – kyseessä voimakkain järistys alueella vuosikymmeniin

Yhdysvaltojen geologian tutkimuskeskus USGS:n mukaan on olemassa viiden prosentin mahdollisuus, että viimeisintä järistystä seuraa vielä voimakkaampi järistys.

Uusimman järistyksen ei ole raportoitu aiheuttaneen vakavia henkilövahinkoja. Viime päivinä Kaliforniassa tapahtuneet maanjäristykset ovat olleet alueen suurimmat viimeiseen 20 vuoteen.

Mäntyniemi kertoo, että suuren järistyksen todennäköisyydestä voidaan esittää nyt vain arvioita.

– Tietysti tällaisesta kahden järistyksen sarjasta voidaan ajatella, että maaperään kertynyt jännitys pääsee purkautumaan tasaisemmin kuin kertarysäyksenä suuressa järistyksessä, hän arvioi.

Tikkakoskella sijaitseva Jyväskylän varuskunta on Kasper Kontolle mieluinen palveluspaikka. Ilmasotakoulussa aloittaa hänen lisäkseen noin 350–400 uutta alokasta.

– Asun Jyväskylässä ja Ilmasotakoulun kautta voin päästä lähemmäs ilmailua, josta olen kiinnostunut.

Ilmailu on kiinnostanut Konttoa lapsesta asti. Kiinnostus heräsi, kun Konton perhe teki lomillaan matkoja lentokoneella.

– Haluaisin itsekin lentää joskus matkustajakonetta. Armeijan jälkeen aionkin hakea opiskelemaan liikennelentäjäksi Porin ilmailuopistoon.

Kontolla on jo kokemusta ilmailualan opinnoista. Hän opiskeli Jyväskylän lyseon lukion ilmailulinjalla. Ilmailuun liittyviä opintoja käytiin usein varsinaisten lukiotuntien jälkeen, joten koulupäivät venyivät monesti kahdeksaan asti illalla. Kontto muutti opintojen alkaessa asumaan omilleen Jyväskylään.

– Olihan se vähän rankkaa ajoittain, kun piti jaksaa aina siivota, tiskata ja tehdä ruokaa itse. Aika nopeasti sen oppi ja aikuistui siinä samalla.

Palveluksen fyysisyys mietityttää

Kasper Kontolle oli alusta asti selvää, että hän haluaa suorittaa asepalveluksen. Konton suunnitelmissa on olla armeijassa vuoden verran. Hän odottaa armeija-aikaa innolla.

– Isä ja kaverit ovat kertoneet armeija-ajoistaan. Kyllä siellä on suhteellisen rankkaa ja joutuu koetukselle, mutta hauskaa siellä tulee olemaan, sen olen ainakin kuullut.

Kontto ei ole valmistautunut armeijaan sen erikoisemmin kuin pitämällä yllä peruskuntoa. Hän ei ole ehtinyt juurikaan miettiä, mitä pakkaa armeijaan mukaan.

– Eniten armeijaan lähtemisessä mietityttää palveluksen haastavuus niin fyysisesti kuin henkisesti, koska monesti kuulee huhuja armeijan haastavuudesta. Onhan se ihan erilaista kuin normaali arki, joten pohdin, miten nopeasti tiukkaan tahtiin ja kuriin tottuu.

Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Maarit Ahon mukaan armeijaan ei varsinaisesti tarvitse ottaa mukaan mitään varusteita.

– Palvelukseen tulevat varusmiehet varustetaan kokonaisuudessaan joukko-osastoissa. Omia ylimääräisiä vaatteita ei suositella otettavaksi, koska niiden säilyttäminen tuvissa on hankalaa eikä niitä voi palveluksessa pitää.

Joistakin tavaroista voi olla hyötyä, mutta ilmakin pärjää.

– Naisilla hiusten täytyy pysyä siististi kiinni, joten siltä osin pinnit saattavat joillekin olla niin sanotusti pakollisia.

Palvelukseen tulevilla on harvoin mukanaan sellaista, jota jouduttaisiin takavarikoimaan.

– Kieltolistalla ovat aseet, alkoholi ja muut päihteet. Mikäli aseita tai huumausaineita havaittaisiin turvatarkastuksen yhteydessä, asian tutkisi poliisi.

Vapaa-ajalla frisbeegolfia

Vapaa-ajallaan Kasper Kontto tykkää liikkua. Hän on harrastanut frisbeegolfia kolmisen vuotta ja muutakin urheilua, kuten kuntosalilla käyntiä, tulee harrastettua lähes päivittäin.

– Kiinnostuin frisbeegolfista vanhempieni kautta.

Kontto arvelee, että vanhemmat ovat haikein mielin, mutta ylpeinä, kun poika lähtee armeijaan. Pari vuotta nuorempi pikkusisko tuskin edes huomaa Konton armeijan aloitusta, koska sisko asuu jo omillaan pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan tyttöystävä varmasti huomaa.

– Olemme olleet kolmisen vuotta etäsuhteessa, tyttöystäväni asuu Lappeenrannassa. Armeija-ajasta saattaa tulla raskasta, mutta antaa elämän viedä.

Kontto ei osaa vielä sanoa, kuinka usein hän vierailee Lappeenrannassa armeijan alettua. Ajokortti häneltä löytyy, mutta ei omaa autoa.

Kymmenet tuhannet ihmiset useissa Euroopan maissa ovat marssineet tänään lauantaina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pride-marsseilla.

Suurimmat ihmismäärät keräsivät Lontoossa ja Madridissa järjestetyt marssit. Lontoossa kaduilla oli arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä ja Madridissa suunnilleen yhtä paljon. Varsinaisia pride-marssijoita oli Lontoossa BBC:n mukaan yli 30 000.

Suuria pride-marsseja järjestettiin lauantaina myös ainakin Sveitsin Genevessä, Portugalin Portossa ja Unkarin Budapestissa.

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta pride-marssit synnyttäneestä Stonewallin mellakasta.

Kansallispukuja kaikkialla!

Pitkin viikkoa Tallinnan kaduilla on näkynyt miehiä mustissa lierihatuissa ja naisia raidallisissa hameissa.

Tänään kansallispukuisten ihmisten määrä katukuvassa näytti tuhatkertaistuvan, kun Tallinnan laulujuhlat alkoivat.

Tanssijuhlia vietettiin jo torstaina ja perjantaina.

Yli 47 000 -henkinen kuorojen ja kansantanssijoiden kulkue käveli tänään päivällä kaupungin halki Tallinnan laulukentälle. Kulkueessa oli mukana laulajia ja tanssijoita kaikkialta Virosta ja myös ulkomailta.

Kulkueen mukana kulki laulujuhlien tuli, joka on kiertänyt kuukauden ajan ympäri Viroa.

Perillä laulukentällä tuli sytytettiin laululavan torniin ja Viron presidentti Kersti Kaljulaid piti puheen. Sitten juhlien avajaiskonsertti alkoi.

"En jättäisi juhlia väliin mistään hinnasta"

Kymmeniä tuhansia ihmisiä oli tullut Talinnan keskustaan katsomaan kulkuetta.

Marika ja Aivar Noormets olivat matkustaneet Tallinnaan kahdeksan lapsenlapsensa kanssa Järvamaan maakunnasta saakka.

Koko joukko oli pukeutunut Järvamaan kansallispukuihin.

– Ompelimme itse nämä puvut. Ompelutalkoot kestivät viime yöhön saakka, Marika Noormets kertoo.

Laulujuhlat yhdistävät hänen mielestään virolaisia enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma.

– Virolaiset viihtyvät yleensä omissa oloissaan, mutta laulujuhlilla juhlimme kaikki yhdessä, hän sanoo.

Myös Suomessa asuva Eveli Tuomi kertoi osallistuvansa Tallinnan laulujuhlille joka kerta.

– Esiinnyin juhlilla aikoinaan lapsena. Vaikken ole enää vuosiin ollut esiintymässä, en jättäisi juhlia väliin mistään hinnasta. Järjestin kesälomani niin, että pääsin tänne yleisöksi, Tuomi sanoo.

"Juhlat ovat virolaisen kulttuurin ydin"

Sekä laulu- että tanssijuhlilla on tänä vuonna juhlavuosi: laulujuhlat täyttää 150 vuotta ja 85-vuotiaat tanssijuhlat järjestetään nyt 20. kertaa.

Kulkuetta moottoripyöränsä selästä katsova Evi Katetskaja sanoo juhlien olevan tärkeä osa virolaista identiteettiä. Pieni kansa ei ole voinut voittaa ketään tankeilla ja aseilla, mutta laulun voimalla on noustu vastustamaan miehitystä ja tavoittelemaan itsenäisyyttä.

– Neuvostoaikana laulujuhlat aiheuttivat virolaisissa ristiriitaisia tunteita. Juhlat olivat osa virolaisten omaa kulttuuria, mutta isänmaallisten laulujen sijaan siellä piti laulaa neuvostolauluja, hän kertoo.

Laulujuhlien yhteydessä keskustellaan vuodesta toiseen samasta kysymyksestä: pitäisikö juhlien ohjelmistoon ottaa myös venäjänkielisiä lauluja? Lähes kolmasosa virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää, mutta toistaiseksi laulujuhlien ohjelmisto on täysin vironkielinen.

Juhlakulkuetta seuraava Miia Vahtra voisi kuvitella, että yksi tai kaksi venäjänkielistä laulua sopisi ohjelmistoon, mutta ei sen enempää.

– Juhlat ovat virolaisen kulttuurin ydin. Juhlimme siellä nimenomaan omaa kieltämme. Venäjänkieliset ovat tervetulleita mukaan laulamaan, hän sanoo.

"Sunnuntaina itketään yhdessä yleisön kanssa"

Tanssi- ja laulujuhlat ovat Viron ylivoimaisesti suurin yleisötapahtuma. Tanssijuhlien näytökset Kalevin stadionilla myytiin loppuun jo alkuvuodesta. Laulujuhlien lauantain ja sunnuntain konsertteihin on myyty yhteensä jo lähes 70 000 lippua.

Juhlat televisioidaan ja lähetys on yksi Viron yleisradion vuoden katsotuimmista.

Tänä vuonna juhlia voi seurata myös suurilta valkokankailta, joita on pystytetty eri puolille Viroa.

Laulujuhlat huipentuu sunnuntai-illan päätöskonserttiin, jossa perinteisesti monikymmentuhatpäinen yleisö laulaa kuorojen mukana.

– Lauantain konsertissa esitämme vaativampaa ohjelmistoa, sunnuntain konsertti on enemmän yhteislaulua ja itkemistä yhdessä yleisön kanssa, tarttolaisessa Kolm Lindu -kamarikuorossa laulava Kairi Kaldoja sanoo.

Hänestä juhlissa on parasta yhteisöllisyys.

– Tänä viikonloppuna koko Viro laulaa.

Kansanedustaja Pia Kauman (kok.) mielestä Isisin hallussa olleilta alueilta palaavat pitäisi saattaa oikeuden eteen.

Kauma on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.

Hän puhui aiheesta poliittisen komitean kokouksessa lauantai-iltana, kun komitea keskusteli konfliktialueilta palaaviin vierastaistelijoihin liittyvistä haasteista.

Kauma uskoo, että Syyriaan lähteneet ja sittemmin al-Holin pakolaisleirille päätyneet naiset tiesivät, minne lähtivät.

– Emme tiedä, ovatko Isis-vaimot syyllistyneet itse rikoksiin tai myötävaikuttaneet niihin. Mutta se, mikä tiedetään varmasti on, että he tiesivät tai heidän olisi pitänyt tietää, mihin lähtivät miehiään seuratessaan, Kauma sanoo tiedotteessa.

Tuomioistuimen perustaminen esillä jo aiemmin

Kauma väläyttää myös kansainvälisen tuomioistuimen perustamista. Samaa ovat ehdottaneet useat muutkin suomalaiset ja ulkomaalaiset poliitikot.

Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta on keskusteltu esimerkiksi EU:n sisäministerikokouksessa kesäkuussa. Kokouksen yhteydessä Ruotsin sisäministeri Mikael Damberg kertoi toimittajille, että EU-maiden joukossa on vahvaa poliittista tahtoa viedä asiaa eteenpäin.

Tuomioistuinta koskevat yksityiskohdat olivat hänen mukaansa vielä auki ja keskustelu jatkumassa. Tuomioistuimen perustamista ja näytön hankkimista mahdollisista rikoksista on yleisesti pidetty hankalana.

Kauman mukaan vähimmäisvaatimuksena alueilta paluulle olisi velvollisuus yhteistyöhön viranomaisten kanssa, jotta suunnitteilla olevat terrori-iskut voidaan estää ja aiempia selvittää.

– Kumman oikeudet ovat tärkeämmät, niidenkö, jotka vapaaehtoisesti jättivät kotimaansa ja lähtivät tukemaan islamilaista valtiota? Vai tavallisten kansalaisten oikeus turvallisuuteen, jonka leireiltä palaavat mahdolliset terroristit voivat vaarantaa? Kauma kysyy.

Lue aiheesta lisää:

Analyysi: Isis-leirin suomalaislapset ovat ensisijaisesti poliittinen ongelma, johon on tarjolla kaksi epäsuosittua ratkaisua

Isis-leirin suomalaisnaiset haluavat kotiin, omaiset maksaisivat matkan, miksi edes lapsia ei haeta? Rinne: "Emme voi vain mennä leirille ja viedä ihmisiä pois"

Suomen viranomaiset ovat keskustelleet kurdien kanssa Isis-leirin suomalaisista: "Sisäministeriössä oli paljon kysyttävää"

Melinda Sakkaran esikoinen kuoli kohtuun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syynä oli sairaalan hoitovirhe, kun Sakkaran kipuja ei otettu todesta. Sakkaralle maksettiin myös korvaukset potilasvahingosta.

Toinen lapsi, poikavauva, huostaanotettiin noin kuukauden ikäisenä.

– Minua ei kuultu päätöksenteossa lainkaan. Lapsi sijoitettiin uskonnolliseen perheeseen, vaikka vastustin sitä. Lisäksi yhteydenpitoani poikaan rajoitettiin laittomasti, Sakkara kertoo.

Kun Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan, hän päätti paeta maasta.

– Minua kohdellaan menneisyyteni perusteella. Ei ole näyttöä, että se muuttuu, Sakkara sanoo.

Olen töpeksinyt aiemmin, mutta viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Melinda Sakkara

Huostaanottopäätös antaa 32-vuotiaasta Sakkarasta karun kuvan. Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.

– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.

Yhteistyön ongelmat

Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.

– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta on se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon.

Tämä juttu kertoo siitä, miksi perheiden ja lastensuojelun yhteistyössä on ongelmia eri puolilla maata ja kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii ratkaisemaan niitä uudistamalla lastensuojelun toimintaa kunnissa. Lisäksi kolme äitiä kertoo, mihin välien tulehtuminen voi äärimmillään johtaa.

Jutussa esiintyvien äitien tarinat on vahvistettu useista asiakirjoista kuten huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, sähköpostikirjeenvaihdoista, kanteluista, rikostutkintapöytäkirjoista ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten lausunnoista.

Jutussa ei oteta kantaa siihen, onko tapauksissa toimittu oikein vai väärin.

Ristiriitaisia lausuntoja

Sakkaran esikoinen kuoli hänen kohtuunsa vuonna 2015 Salossa. Tultuaan toisen kerran raskaaksi hän erosi nopeasti lapsen isästä ja muutti Ouluun.

Syntymättömästä lapsesta tehtiin Sakkaran sairaushistorian vuoksi useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, ja siksi lasta uhkasi huostaanotto heti syntymänsä jälkeen.

Sakkara hakeutui omasta tahdostaan loppuraskauden aikana psykiatriseen hoitoon.

– Epäilin, että vointini heikkenee, koska pelkäsin hoitohenkilökunnan tekevän taas virheen ja tällekin lapselle kävisi huonosti. Pelkäsin myös, että lapsi otetaan minulta pois.

Sakkara halusi tietää tarkkaan perustelut kaikille hoitotoimille ja suhtautui niihin kriittisesti. Kätilön ja synnytysvalmentajan kirjaamien lausuntojen mukaan Sakkaran käytös ja reaktiot loppuraskauden aikana ovat normaaleja huomioiden hänen kokemansa kohtukuolema.

Huostaanottopäätöksessä lukee, että Sakkaralla on ollut sairaalassa aikeita vahingoittaa itseään ja lastaan. Sakkaran mukaan asia on kirjattu paperiin eri tavoin kuin hän on sanonut.

– Sinä päivänä kun lapsen piti syntyä kuulin, että minut erotettaisiin vauvastani hänen synnyttyään. Sanoin, että jos lapseni viedään minulta ilman syytä, on lapsen parempi kuolla kohtuun kuten esikoiseni. Olisin todella tehnyt abortin, jos minulle olisi kerrottu, etten saa olla äiti.

Sakkara joutui pakkohoitoon.

Lapsi syntyi Oulussa, ja pakkohoitopäätös purettiin juuri ennen synnytystä. Sakkara joutui sairaalasta päästyään lapsen kanssa ensikotiin, josta lapsi huostaanotettiin alle kuukauden ikäisenä.

Papereissa lukee, että lapsen tulevaisuutta punnitaan uudestaan, kun äidin vanhemmuus on vakaampi. Oulun kaupunki ei kommentoi yksittäistapausta, mutta sen mukaan huostaanoton jatkumisen tarvetta arvioidaan aina vähintään vuosittain.

– Huostaanotto voidaan purkaa, ellei sijoitukseen ole enää tarvetta, perheen tilanne on korjaantunut ja huostaanoton purku on lapsen edun mukainen, toteaa palvelupäällikkö Marja Salo.

Melinda Sakkara ihmettelee, miksei näin ole hänen kohdallaan tapahtunut. Hän on lähettänyt valituksia ja kanteluja jatkuvasti kaupungin, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden suuntaan.

– Minulla on viime vuodelta kaksi lääkärinlausuntoa, joiden mukaan olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsestani. Tätä ei ole otettu lainkaan huomioon, Sakkara sanoo.

Yle on nähnyt lääkärinlausunnot. Yksityislääkärin antamassa lausunnossa todetaan, ettei Sakkaralla ole useiden mielenterveyden tilaa mittaavien testien perusteella mitään psyykkisiä ongelmia. Lausunnossa myös todetaan, ettei hänellä ole alkoholiriippuvuutta.

– Lääkäri oli mukana lastensuojelun palaverissa, mutta sielläkään hänen mielipiteillään ei ollut mitään arvoa. Minulle sanottiin, ettei yksityislääkärin mielipiteitä tarvitse huomioida, Sakkara toteaa.

Hän on julkaissut asiakirjoja omassa Facebookissaan julkisesti ja kertonut tilanteestaan myös YouTubessa, koska kokee, ettei ole saanut oikeutta.

Henkisesti kypsä äidiksi

Oulun mielenterveyspalveluissa toimiva lääkäri puolestaan tapasi Sakkaran kolme kertaa, kun Sakkara halusi häneltä lausunnon lastensuojelua varten. Lausunnossa todetaan, ettei tapaamisten aikana tullut esiin merkkejä mielenterveyshäiriöstä tai seikkoja, jotka heikentäisivät voimavaroja toimia vanhempana.

Lausunnon mukaan kolmen tapaamisen perusteella on kuitenkin vaikea arvioida vanhemmuutta ja kykyä toimia tasapainoisena vanhempana. Myös kaupungin lakimiehen lausunnossa todetaan, ettei kykyä toimia vanhempana lähtökohtaisesti voida arvioida kolmen käynnin perusteella eikä tapaamalla äiti yksin ilman lasta.

– On vaikea käydä lapsen kanssa lääkärissä, kun lapsi on huostaanotettu. Jos viranomaisten mielestä on tällainen on vaatimus, sosiaaliviranomaisten olisi kuulunut järjestää lapsi mukaan käynneille, Sakkara sanoo.

Sakkaraa raskauden aikana tukeneen kätilön lausunnossa todetaan, että hän on valmistautunut normaalilla tavalla lapsen syntymään, hankkinut kotiinsa kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet ja henkisesti kypsä äidiksi.

Sakkaran mukaan hänelle ei tehty lastensuojelussa palvelutarpeen arviota, vaikka myös vanhemmille tulisi tehdä asiakassuunnitelma. Tässä on Oulussa puutteita.

– Tätä on nyt työntekijöille teroitettu, että erillinen suunnitelma tulee tehdä ja ohjata vanhempia tarvittaviin palveluihin, kertoo palvelupäällikkö Marja Salo.

Sakkaralta Oulu on vaatinut sitoutumista psyykkiseen tukeen sosiaaliviranomaisten osoittamalta taholta. Hänellä oli kuitenkin hoitosuhde yksityislääkäriin, joka toimi hänen traumaterapeuttinaan.

– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt suostua heidän valitsemansa lääkärin hoitoon.

Erimielisyyksiä palaverien tallentamisesta

Oulun lastensuojelu ei kommentoi sitä, miksi Sakkaran hyvää terveydentilaa puoltavat lausunnot on sivuutettu päätöksenteossa.

– Yleisellä tasolla sanon, että lääkärinlausunnot huomioidaan huostaanoton arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne julkisen tai yksityislääkärin laatimia, sanoo Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhteistyö perheiden kanssa toimii Oulussa pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Lastensuojelussa voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien kasvatuksellisten tai muiden näkemyksien välillä on ristiriitaa, Heikkinen kertoo.

Melinda Sakkara on avoimesti tallentanut keskustelujaan viranomaisten kanssa. Niistä käy ilmi, että viranomaiset ovat vahvasti vastustaneet tallentamista. Se on yksi syy, joka on tuonut säröjä yhteistyöhön.

Voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien näkemyksien välillä on ristiriitaa. Arja Heikkinen

Oulun kaupungin sosiaaliasiamies on kirjoittanut lausunnon, jonka mukaan keskustelujen tallentaminen ei ole merkki yhteistyökyvyttömyydestä vaan halusta vaatia perustelut viranomaisten toimille. Asiakkaalla on myös oikeus tallentaa tai videoida keskustelut.

Viime syksynä Ouluun perustettiin uusi lastensuojelutarpeen selvitystiimi, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä.

– Tiimi on moniammatillinen, ja siinä työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Olemme saaneet toiminnasta hyvää asiakaspalautetta, kertoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Samoihin aikoihin Melinda Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan ja teki kaikessa hiljaisuudessa valmisteluja tulevaisuutensa varalle. Hän aikoi lähteä Suomesta salaa.

– Yksi lapsistani on kuollut hoitovirheen seurauksena ja toinen on minulta varastettu. Päätin, että tätä lasta en anna Suomen viranomaisten viedä.

Vanhempia ei kuulla

Tuen järjestäminen huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhemmille on kuntien lakisääteinen tehtävä. Voikukkia-nimellä kulkevia vanhempien vertaistukiryhmiä ylläpitävä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n mukaan kunnat eivät sitä juurikaan tee.

– Huostaanotto on vanhemmille kriisi ja jättää aikamoisen trauman, mutta he jäävät usein todella yksin. Vanhempia pitäisi myös kuulla ja tukea jo paljon aikaisemmin kuin siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo pitkällä, sanoo Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen.

Vanhemmat valittavat Lehtisen mukaan eniten siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Papereissa tuijotetaan helposti päihde- tai mielenterveystaustaa sen sijaan, että keskityttäisiin nykytilaan. Lehtisen mukaan kohtaamattomuudessa voi olla kyse sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, joskus jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä.

Katkeroitumista on. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun. Pauliina Lehtinen

Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa luottamusta on vaikea rakentaa. Lehtisen korviin ulkomaille pakeneminen kuulostaa ääriratkaisulta, mutta ei mahdottomalta.

– Katkeroitumista on jonkin verran. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun tai varmistellaan johonkin suuntaan. Joskus voi olla niinkin, että perheelle on tapahtunut vääriä asioita ja tehty vääriä ratkaisuja.

"Sanotaan, että hoida itsesi kuntoon"

Lapsen huostaanoton aiheuttaman kriisin käsitteleminen on vanhemmille hankalaa. Jos päihdeongelmainen äiti tai isä kokee, että häneltä on viety lapsi, hän voi Lehtisen mukaan alkaa lääkitä itseään päihteillä sen sijaan, että pääsisi käsittelemään kriisiä..

– Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat jätetään niin yksin sen sijaan, että järjestelmällisesti tehtäisiin töitä hänen kanssaan. Laki lähtee siitä, että sijoittaminen on väliaikaista, mutta käytännössä rakenteet eivät useinkaan tue sitä.

Lehtinen muistuttaa, että perheiden tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

– Nämä ulkomaille paenneiden tarinat ovat todella ääritilanteita. Onneksi positiivisiakin tarinoita on, ja sitten on paljon niitä jotka ovat jotain siltä väliltä.

Lastensuojelua tutkivan ja kehittävän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn laatu vaihtelee kunnissa paljon.

– On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Jossakin osataan kohdata perheet paremmin ja toisaalla ei niin hyvin. Haluan korostaa, ettei syyttävää sormea saisi osoittaa yksittäisiin työntekijöihin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius THL:stä.

On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Päivi Petrelius

Suurin ongelma on Petreliuksen mukaan organisaatioiden luomissa kohtuuttomissa työolosuhteissa. Hän muistuttaa, että jo yhden perheen tilanne voi olla hyvin vaativa, jos äidillä ja isällä on päihdeongelma tai lapsella käytöshäiriöitä.

– Jos miettii, että tällaisia tilanteita voi olla 40 tai vaikka 80, niin millä ajalla työntekijä asettuu kuulemaan asiakasta kunnolla? Sosiaalityössä on myös tosi iso vaihtuvuus. Perheen asioita voi hoitaa monta ihmistä, joita perhe ei välttämättä ole koskaan tavannut.

Perheille enemmän sananvaltaa

Useissa maakunnissa on viime vuonna testattu uutta toimintamallia, jossa perheet pääsevät aktiivisesti mukaan lastaan koskevaan päätöksentekoon. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että käytäntöä on päätetty laajentaa, ja sitä istutetaan parhaillaan kuntiin ympäri Suomea.

Malli on peräisin Lontoon Hackneysta, jossa se on ollut käytössä pidempään.

Lain mukaan lapselle on nimettävä vastaava sosiaalityöntekijä. Nyt ideana on luoda tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Siten perheen tilanteeseen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ei ala alusta, jos joku tiimistä vaihtuu, Petrelius toteaa.

Tavoitteena on, että tiimi kokoontuisi kerran viikossa. Päivi Petrelius puhuu perheterapeuttisesta työotteesta, jonka seurauksena yksittäinen työntekijä ei tee enää ratkaisuja yksin.

– Ei lähdetä suoraan tarjoamaan nopeita ratkaisuja vaan analysoidaan vaikeaa tilannetta syvemmin. Ratkaisuehdotuksia ideoidessa kuullaan myös vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsia, Petrelius sanoo.

Melinda Sakkara ei ole ainoa lastensuojelua ulkomaille paennut äiti.

Parainen-Kypros

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. Tanya Khotenko

Khotenkolla on samankaltaisia kokemuksia lastensuojelun toimista kuin Sakkaralla.

– Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. En ole myöskään saanut lastensuojelusta mitään lapsiani koskevia papereita itselleni, vaikka pyysin niitä jo puoli vuotta sitten.

Paraisten koko lastensuojelun sosiaalityöntekijät irtisanoutuivat keväällä 2018. Syinä olivat alimiehitys, liiallinen työmäärä ja huono johtaminen. Khotenko puolestaan pakkasi tavaransa ja muutti lapsineen Kyprokselle.

Syyttäjä päätti maaliskuussa jättää syytteen nostamatta, koska näyttöä lasten pahoinpitelyistä ei ollut. Useista kuulustelluista kukaan ei ollut nähnyt Khotenkon kohtelevan lapsiaan fyysisesti kaltoin.

Paluu Suomeen, kun lapsi täytti 18

Hanna (nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi) vietti poikansa kanssa yhdeksän vuotta Kreikassa. Sitä ennen poikaa uhkasi huostaanotto. Hanna myöntää, että aluksi lastensuojelulla oli syytä olla pojasta huolissaan.

– Olin muuttanut lapseni kanssa Kreikasta Suomeen ja elin kreikkalaisittain. Lapsi oli mukanani baarissa. Kerran jätin hänet yksin kotiin ja lähdin baariin, hän kertoo.

Ensin poika joutui perhetukikotiin. Hannan mielestä lastensuojelu teki hänelle alkoholiongelman, jota ei ollut.

– Kävin tuolloin töissä ja opiskelin samaan aikaan, joten en tiedä missä välissä olisin voinut niin paljon alkoholia käyttää. Mitään tukea en yksinhuoltajana lastensuojelusta saanut, vaikka minulla oli monta rautaa tulessa.

Kun pojalle ryhdyttiin valmistelemaan huostaanottoa, Hanna päätti lähteä takaisin Kreikkaan Korfulle, jossa pojan isä asui. Hanna laitettiin kansainväliseen hakuun Interpolin kautta. Hän kertoo olleensa syytettynä lapsikaappauksesta.

– Kreikka päätti, ettei luovuta meitä. Huostaanottoasia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitimme jutun. Suomesta soitettiin, että huostaanottovaatimus on haudattu.

Alunperin Hannan piti palata poikansa kanssa päätöksen jälkeen Suomeen, mutta he päättivätkin jäädä Korfulle. He muuttivat takaisin Suomeen vasta viime syksynä pojan opintojen takia. Poika on nyt 18-vuotias.

Maanpako on uusi ilmiö

Hannaa puolusti oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen, joka on seurannut lastensuojelutyötä Suomessa yli 20 vuoden ajan. Hän kertoo, että maanpakoon lähteminen ja siihen rinnastuva muuttaminen kotimaassa on melko uusi, 2000-luvun ilmiö.

– Ihmiset soittavat ja kysyvät, missä kunnassa olisi lapsen kannalta turvallista asua. Jotkut pohtivat, ratkeaisiko oma asia lähtemällä maasta. Kysymys on vaikea, koska lastensuojelun laatu vaihtelee eri kunnissa, Ikonen toteaa.

Perustuslaki takaa liikkumisvapauden, ellei lapsi ole kiireellisesti sijoitettu. Jos huostaanottoprosessi on kesken, lähteminen maasta on laitonta ja lastensuojelu tulee perässä.

– Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Eräs lähti itse hakemaan ja eräässä tapauksessa paikallinen sosiaalityöntekijä järjestettiin tarkistamaan lapsen tilanne, Ikonen sanoo.

Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Leeni Ikonen

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoituspaikan valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Ikosen mukaan kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka lakia noudatetaan.

– En ole havainnut, että näitä huomioitaisiin ja vanhempien mielipidettä kyseltäisiin. Tietyt ongelmakunnat ja sosiaalityöntekijät ovat tulleet tutuiksi. Jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen perhe, pahimmillaan lapselta hävitetään uskonto, kulttuuri ja kieli.

Suurin ongelma on Ikosen mielestä on kuitenkin se, että huostaanotot käsitellään väärässä paikassa. Hänen mielestään oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeuksissa.

– Jos käräjäoikeus käsittelee on hometaloriitaa, selvitetään tarkkaan jutun tosiseikat, arvioidaan näyttö ja se, mikä on lausunnon antajan kompetenssi. Hallinto-oikeudessa pidetään viranomaisen toimittamaa aineistoa lähtökohtaisesti totena ja oikeana. Lausuntoa, jonka perhe hankkii esimerkiksi yksityiseltä puolelta, ei yleensä huomioida.

Vuonna 2005 myös oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositteli, että huostaanottoasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Näin ei tapahtunut. Oikeusministeriön mukaan siirtoa ei ole myöskään suunnitteilla, koska kyse on julkisoikeudellisista ja siten hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvista asioista.

– Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, tulisiko huostaanottoasiat ratkaista moniammatillisessa toimielimessä, jonka ratkaisusta voisi valittaa hallinto-oikeuteen, kertoo erityisasiantuntija Piritta Koivukoski oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osastolta.

En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin. Melinda Sakkara

Hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin viime vuonna yli tuhat sosiaaliviranomaisten alulle panemaa huostaanottoasiaa. Noin kahdessa kolmesta tehtiin huostaanottopäätös. Vain 2,5 prosentissa tapauksista huostaanottohakemus hylättiin. Loput olivat valituksia, siirtämisiä tai juttuja, jotka jätettiin tutkimatta.

Oikeusministeriö ei ota kantaa hallinto-oikeuksien menettelyyn tai käsittelyn oikeudenmukaisuuteen huostaanottoasioissa, koska sillä ei ole toimivaltaa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan.

– Jos joku katsoo, että viranomainen on menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti tai laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia, hän voi tehdä kirjallisen kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, sanoo Koivukoski.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta kerrotaan, ettei sille ole tullut kanteluja liittyen hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Sen mukaan hallinto-oikeuksissa järjestetään myös melko usein esimerkiksi suullisia käsittelyjä, joissa kuullaan perheitä.

Koulutusta uuteen malliin

THL kouluttaa parhaillaan tiimejä uuteen lastensuojelumalliin. Lastensuojelun kehittämispäällikön Päivi Petreliuksen mukaan uuden mallin istuttaminen kuntiin on pitkäjänteistä ja tukea vaativaa työtä.

– Onnistuminen riippuu paljon siitä, saammeko uudelta hallitukselta tukea tämäntyyppisen uudistuksen jatkamiselle.

Oulussa on saatu hyviä kokemuksia uudesta palvelutarpeen selvitystiimistä ja perheterapiakoulutuksesta. Lastensuojeluun on saatu kahden viime vuoden aikana toistakymmentä uutta virkaa.

– Uudet virat ovat pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöitä. Heille jää enemmän aikaa suunnitelmalliselle työlle ja asiakkaille, sosiaalijohtaja Arja Heikkinen sanoo.

Kun Melinda Sakkara päätti lähteä Suomesta, hän muutti ensin Oulusta takaisin Saloon vanhempiensa tyhjillään olleeseen asuntoon. Sitten hän matkusti Kreetalle.

Perille päästyään Sakkara kirjoitti ystäväkseen luulemalleen henkilölle luottamuksellisen viestin. Viestissä hän kirjoittaa, että jos hänen huostaanotetun lapsensa on jäätävä Suomeen, olisi lapselle inhimillisempää kuolla kuin joutua elämään sellaisen maan lastensuojeluviranomaisten päätösten varassa.

– Tämä on ollut kantani koko ajan. Lapsen on parempi olla syntymättä maahan, jossa hänet ryöstetään vanhemmiltaan eikä hän saa tuntea juuriaan, Sakkara sanoo.

Suomessa hänen lähtönsä huomattiin, kun Salon lastensuojeluun tehtiin Sakkarasta useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia. Niiden sisältö oli sama kuin aiemminkin: Sakkara olisi uhannut tappaa lapsensa. Lastensuojelu pyysi virka-apua poliisilta, joka on tavoitellut Sakkaraa kuulusteltavaksi.

– Taas minua pidettiin vaarallisena menneisyyteni perusteella. Koin sen kiusantekona, Sakkara toteaa.

Ei osoitetta Suomessa

Salon sosiaalipalveluiden johtaja Eeva Purhonen kiistää, että Salossa reagoitaisiin muita painavammin lastensuojeluilmoituksiin, jossa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveystausta.

– Otamme selvää lapsen tilanteesta ja keskustelemme ilmoituksen kohteen kanssa. Jos tiedämme lapsen olevan vakavassa vaarassa, toimenpiteet määräytyvät sen mukaan. Tavoitteena on löytää sopivat tukimuodot perheelle ja turvata lapsen kasvu ja kehitys, Purhonen toteaa.

Melinda Sakkara matkusti Kreetalta Sveitsiin, jossa synnytti tyttärensä. Hän pyysi siellä apua Sveitsin poliisilta järjestääkseen tyttärelleen passin. Sittemmin he ovat vaihtaneet maisemaa.

Sakkaran tytär on nyt noin puolivuotias. Viime viikolla hän sai Kaakkois-Suomen maistraatista vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole enää osoitetta Suomessa.

Sakkara ei aio palata.

– En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Jutussa esiintyvien äitien tarinoiden paikkansapitävyys on vahvistettu huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, rikostutkintapöytäkirjoista, ammattilaisten antamista lausunnoista ja potilasvahingon korvauspäätöksestä liittyen Melinda Sakkaran kokemaan kohtukuolemaan. Lähteenä on käytetty myös Tanya Khotenkon pahoinpitelyä koskevaa syyttämättäjättämispäätöstä ja Sakkaran tallentamia keskusteluja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Norjan rikoshistorian laajinta lapsipornotapausta tutkivan poliisin mukaan epäillyt norjalaiset pedofiiliringin jäsenet ovat käyttäneet keskinäisessä viestinnässään symboleja, joiden avulla he ovat tunnistaneet toisensa.

Norjalaisella ringillä on poliisin mukaan yhteys kansainvälisiin BoyLovers-pedofiilipiireihin, ja käytetyt symbolit ovat samoja, joita pedofiilit käyttävät kansainvälisesti.

Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n listaus kyseisistä symboleista tuli julki jo vuosia sitten Wikileaks-vuotosivuston julkaisemista vuodetuista asiakirjoista. Nyt Norjan poliisi kertoo tutkinnassaan olevien epäiltyjen hyödyntäneen näitä samoja symboleja.

BoyLover-spiraalikolmio symboloi seksistä alaikäisten poikien kanssa kiinnostunutta. Pikkulapsen piirrokselta näyttävä spiraalikolmio symboloi puolestaan vielä nuoremmista pojista kiinnostunutta.

Kyseisiä symboleja on kaiverrettu esimerkiksi sormuksiin tai kiinnitetty kaula- ja rannekoruihin. Säännöllisen muotoista spiraalikolmiota esittäviä koruja on ollut myös Norjassa paljastuneen ryhmän jäsenillä.

Verkkorikollisuuteen keskittyvää tutkintaryhmää Oslon poliisissa johtava Fredy Salazar kertoo Norjan yleisradioyhtiön NRK:n haastattelussa, että poliisin takavarikoimassa kuva- ja videomateriaalissa näkyy myös lapsia, joilla on kyseisellä symbolilla varustettuja koruja.

Salazarin mukaan näiden lasten joukossa on myös norjalaisia lapsia.

Kynttilöitä alastomien lapsipatsaiden edessä

Norjan pedofiilirinkiä tutkivien poliisien mukaan tutkinnassa on myös paljastunut, että pedofiiliringin jäsenet ovat vierailleet Norjan suosituimpiin turistikohteisiin kuuluvassa Oslon Vigelandin patsaspuistossa ja suorittaneet siellä tietyn rituaalin.

Takavarikoidussa materiaalissa on kuva, jossa Frognerparkenissa sijaitsevassa veistospuistossa olevan alastonta lasta esittävän patsaan edessä on kynttilä. Poliisin mukaan tämä on kansainvälisistä pedofiilipiireistä tunnettu ilmiö.

Pedofiilit viettävät kansainvälistä BoyLove-päivää sytyttämällä kynttilöitä alastomia lapsia esittävien patsaiden eteen. Päivää vietetään poliisin mukaan kaksi kertaa vuodessa, kesäpäivänseisauksen ja talvipäivänseisauksen aikoihin.

Poliisin mukaan norjalainen pedofiilijoukkio ehti toimia kahden vuosikymmenen ajan täysin piilossa ennen paljastumistaan vahingossa kuullun keskustelun seurauksena. Rikosvyyhti alkoi purkautua, kun eräs äiti kuuli vahingossa kahden hyväksikäytetyn lapsen keskustelun, kertoi Norjan yleisradioyhtiö NRK alkuviikosta.

Hyväksikäytöstä aloitettu rikostutkinta johti huomattavasti laajemman rikosvyyhdin purkautumiseen, kun poliisi löysi kotietsinnöissä miljoonia alaikäisten poikien seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäviä kuva- ja videotiedostoja.

Ringin jäsenet, joista monet ovat IT-alan ammattilaisia, olivat rakentaneet valtavan data-määrän käsittelemiseksi omat laitteistot ja salanneet materiaalin niin vahvasti, ettei poliisi vuosien tutkinnan jälkeenkään ole kyennyt avaamaan kuin osan siitä.

Maatalouden tilanne Suomessa kiteytyy kolmeen kirjaimeen: SPV.

Tuo kirjainyhdistelmä tulee myös loimaalaisen karjatilallisen Janne Mäkeläisen suusta, kun haastattelu on tuskin ehtinyt alkaa.

– Vuonna 2014 tehtiin tällä tilalla SPV, hän sanoo.

SPV tarkoittaa sukupolvenvaihdosta. Niiden onnistuminen ratkaisee suomalaisen ruoantuotannon kohtalon.

Ja viime vuosina tunnelin päässä on ollut valoa.

Vuonna 2014 Suomen maatiloilla marssi esiin eräänlainen "kultainen sukupolvi". Peräti 1 100 uutta viljelijää sai nuorten viljelijöiden aloitustukea, jolla helpotetaan sukupolvenvaihdoksia. Tavallisesti tuen saajia on muutamia satoja vuodessa.

Rysäys johtui siitä, että tilan luovuttajien luopumistukea oltiin puolestaan heikentämässä.

Myös Mäkeläinen kuuluu tähän vuoden 2014 aloittajien kultaiseen sukupolveen.

Investoinnit ovat nyt isoja, Mäkeläisten liikevaihto jopa nelinkertaistuu

Nyt vuoden 2014 kultainen sukupolvi on tullut investointi-ikään.

Siksi Mäkeläisten tilallakin on iso kaivutyömaa, jossa kolme kauhakuormaajaa työstää pohjaa peräti kahdelle uudelle tuotantohallille.

Niihin tulee 200 vasikan juottamo ja 400 lehmän kasvatushalli. Yhteensä nautojen ja sonnien määrä kasvaa runsaasta 200:sta yli 800:aan – ja olosuhteet paranevat, tuottajat vakuuttavat.

Rakennusala on 3 500 neliömetriä, eli uudet hallit ovat puolikkaan jalkapallokentän kokoiset.

Kun yli miljoonan euron investointi on ensi vuonna valmis ja toiminnassa, tilan liikevaihto nelinkertaistuu kertarysäyksellä.

– Tila ei nykyisellään ole kannattava, niin jotain on pakko tehdä. Ja ellei tee tässä iässä, niin sitten ei milloinkaan. Ei sitä enää viisikymppisenä jaksaisi alkaa tällaiseen urakkaan, Mäkeläinen sanoo.

34-vuotias Mäkeläinen ja 26-vuotias avovaimo Kirsi Reijonen vakuuttavat motivaatiotaan. He ovat uravalintansa tehneet: suvun tilaa jatketaan, ja se vaatii rohkeutta isoon laajennukseen.

– Pienempää ei oikein kannata lähteä tekemään. Tämä on se kokoluokka, jossa täytyy olla, jotta rahaa kiertää tarpeeksi, ja siitä jää myös jotain jäljelle, Janne Mäkeläinen sanoo.

Kirsi Reijosen kotitilalle ei ole pitkä matka.

– Siellä on 600 sikaa, mutta ei sellaista enää kannattaisi rakentaa. Nyt tehdään ainakin 1 500-paikkaisia sikaloita, hän sanoo.

Länsi vie, itä vikisee

Kuudenkymmenen kilometrin päässä Turusta sijaitseva Loimaa on Suomen ydinmaaseutua.

Samalla se on maatalouden voittajien puolella, kun Suomi jakautuu yhä enemmän kahtia.

Länsi-Suomessa investoidaan maatalouteen huomattavasti voimakkaammin kuin Itä-Suomessa.

Tahti on Länsi-Suomessa nyt niin kova, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa 32 tukikelpoista hakemusta on pitänyt tänä vuonna jättää rahoittamatta, koska rahat eivät riitä. Näin ei ole aiemmin käynyt.

– Oli paljon hakemuksia ja pikkasen liian vähän rahaa. Mutta varmaan meidän viljelijöillä on myös usko siihen, että nyt on oikea hetki investoida ja laajentaa tuotantoa, sanoo MTK:n (Maataloustuottajien keskusliitto) Varsinais-Suomen toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki.

Lännessä on positiivinen kierre. Investoinnit ruokkivat toisiaan, ja avustuksiakin on painotettu länteen.

– Asiat vain tapaavat aika usein tässä maailmassa keskittyä. Optimisti sanoo, että täällä lännessä nähdään että tulevaisuus on hyvä, ja pessimisti sanoo, ettei täällä pärjää ellei investoi, Myllymäki jatkaa.

Idässä taas on jopa pelottavan hiljaista. Ilman maitotiloistaan tunnettua Pohjois-Savoa luvut olisivat vieläkin rumemmat.

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg ottaa esiin jonkinlaisten erityistukien mahdollisuuden. Idän kierre pitäisi saada jollain ilveellä katkaistua.

– Meillä on aina ollut tavoitteena, että tuotanto jatkuisi koko maassa. Nyt ei välttämättä riitä, että politiikka on kaikille sama. Täytyy miettiä, tarvitaanko Itä-Suomeen uusia kannustimia, jotka saisivat tekemään investointeja, Åberg sanoo.

Asiaan joudutaan Åbergin mukaan ottamaan lähivuosina kantaa. Yksi mahdollinen tapa olisi porrastaa tukia niin, että ne olisivat hiukan isommat alueilla, joilla tulee vähemmän investointihakemuksia.

Menossa on ennätysvuosi

Idän ja lännen ongelmat ovat erilaiset.

Suomessa on tänä vuonna hyväksytty ennätysmäärä yli miljoonan euron investointeja. Sikatiloja, karjatiloja, kasvihuoneita.

– Isoja EU-osarahoitteisia hankkeita on tänä vuonna erikoisen paljon. Viime vuonna tukea myönnettiin kymmenelle yli miljoonan euron hankkeelle, ja nyt tänä vuonna on jo saman verran kasassa, Ruokaviraston erityisasiantuntija Aulis Kuusela sanoo.

Niiden painopiste on lännessä. Myös Mäkeläinen kertoo miettineensä, miksi idässä ei investoida. Hän ymmärtää kollegoita.

– Vaikka sulla olisi siellä kuinka hyvät edellytykset tehdä liiketoimintaa, peltojen ja rakennusten vakuusarvot ovat pieniä. Ne eivät välttämättä riitä, jos haluaa tehdä ison investoinnin.

Mäkeläinen ja Reijonen ovat asettaneet omat panoksensa pelilaudalle. Laajennus takaa toiminnan jatkuvuuden noin 10–15 vuodeksi.

– Mutta kilpailu on kovaa. Vaikka nämä uudet hallit saisi ilmaiseksi, kannattavuus ei ole varmaa.

Viimestään 2030-luvulla mahdollisen jatkajan on pohdittava seuraava askel. Poliitikkojen 2020-luvun päätöksistä ei tiedä vielä kukaan, eikä siitä mihin ilmastonmuutoksen torjunta muuttaa maataloutta.

Huimaako 34-vuotiasta isäntää?

– Ei oikeestaan huimaa, Janne Mäkeläinen hymähtää ja pitää pienen tauon.

– Raha on rahaa ja elämä on elämää. Rahaa se vaan on, mitä tähän laitetaan, ja elämä jatkuu joka tapauksessa.

Tarja Helasen hiukset liehuvat vapaana, kun hän kaasuttaa Sambian savannilla vuonna 1998. Kehitysyhteistyön hommissa palaa aina sätkä.

Muutama vuosi aikaisemmin hän on osallistunut eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille vihreän liikkeen edustajana. Ryhmäkuvassa Helasella on yllään musta pusero ja nahkahousut. Hän pistää silmään, sillä muut naiset ovat pukeutuneet mekkoihin, miehet solmio kaulassa.

Nykynuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja heillä on vahvoja arvoja, halu vaikuttaa. Helasen nuoruuteen kuuluivat Suomen ensimmäiset kasvisruokapaikat, luomuviljely, mielenosoitukset, kommuuniasuminen ja musiikki. Mutta ennen kaikkea hän halusi tehdä hyvää, auttaa ihmisiä pääsemään kiinni elämästä, työllistymään. Hän on maahanmuuttajien kaveri, pätkätöiden ammattilainen.

Paljain jaloin häihin

Hämeenlinnan kirkkopuistossa ja lähiseudun baareissa liikkui 1970-luvun taitteessa monenmoista porukkaa. Pääosassa olivat hipit, kaikki joivat, polttelivat mitä sattui. Musiikki oli tärkeää. Joukossa pyöri myös Tarja Helanen. Hän oli pukeutunut äidin kukkapöytäliinasta tehtyyn pontsoon ja ihaili suunnattomasti hippejä.

– Itse en juonut tuolloin vielä mitään. Mottoni oli High on life itself eli juovuin pelkästä elämästä. Olin viaton. Sota-ajan traumat ja pelot olivat kotona läsnä. Itsellä oli syyllinen olo, mutta olin raitis ja kiltti.

Matka Koljalan kylästä Janakkalasta vihreitä jalanjälkiä pitkin Afrikkaan on ollut pitkä. Hänellä oli hinku päästää irti. Kun hän oli 12-vuotias, Afrikka nytkähti lähemmäksi. Äiti oli antanut rahaa uusiin kenkiin. Nigeriassa oli menossa ns. Biafran sota ja uutiset olivat täynnä kärsivien lasten kuvia, kuten nykyään esimerkiksi syyrialaisten tai sudanilaisten.

– Laitoin kaikki rahat Biafra-keräykseen. Menin paljain jaloin siskoni häihin. Ne olivat hippijalat. Oli vahva olo, että jotain pitää tehdä.

Vapautta ja tupakkaa

Vapauden ensimmäisiä askelia oli helppo ottaa myös liftaamalla. Helanen liftasi salaa ympäri Suomea koulukaverinsa kanssa. Mentiin muka mökille, koska siellä ei ollut puhelinta: kotiin saattoi soittaa, mistä päin Suomea tahansa.

– Ehkä äiti silti tiesi puuhamme.

Liftaaminen laajeni ja jatkui poikaystävän kanssa Euroopassa. Asuminen oli kuin alkuaikojen Airbnb:tä: mennään nukkumaan liftaustuttujen sohvalle ja vastavuoroisesti majoitetaan vieraita kotimaassa.

Pidempi reissu Saksaan opetti Helasen tupruttelemaan. Suomessa polttelu vaihtui tupakkaan, hän kääri omat sätkänsä ja alkoi polttaa ketjussa.

– Kun palasin Suomeen ja Hämeenlinnaan reissuilta, ahtauden tunne oli musertava. Eurooppa oli ollut jotain ihan muuta.

Liisa vihreässä ihmemaassa

Pääkaupunkiseudun uudet tuulet, kuten radikaalit talonvaltaukset tai ensimmäiset kasvisravintolat, virtasivat Hämeenlinnaan nopeasti.

Tarja Helasen puheissa vilisevät purku-uhan alla olevat talot, halpa vuokra houkutteli perässä myös kaverit. Hän osallistui ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin, rauhanmarsseihin, viljeli biodynaamisesti miehensä kanssa ja eli vuohitaloudessa. Hän keräsi samanhenkisten kavereiden kanssa kaupungin ensimmäiset sanomalehdet. Kierrätyksestä ei puhunut vielä kukaan paitsi oma porukka.

– Kansalaisjärjestötoiminta oli luonnollista, se ei vienyt voimavaroja ja kolme lastani kulki kaikessa aina mukana. Elämämme oli kaikkea muuta kuin pysähtynyttä.

Ensiksi Helanen oli paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri. Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirja oli vaikuttanut lapsena ja hän uskoo, että juuri tämä lukukokemus teki hänestä luonnonsuojelijan.

Vuonna 1983 oli eduskuntavaalit, jossa vihreä liike oli ensimmäistä kertaa mukana.

Hämeenlinnalaisesta aktiivista Tarja Helasesta tuli vihreiden ensimmäisen eduskuntaryhmän ryhmäsihteerin sijainen sekä projektisihteeri. Pekka Haavisto oli työkaverina liikkeen lehdessä Vihreän langan toimituskunnassa ja myöhemmin eri projekteissa.

Helasta puskettiin eteenpäin. Kun kansanedustajat Ville Komsi ja Kalle Könkkölä eivät halunneet mennä toista kertaa eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille, sinne lähetettiin Helanen. Kurssin päätyttyä jokainen sai persoonaansa sopivan lahjan ja Sixten Korkman ojensi hänelle Liisa Ihmemaassa -kirjan.

– Olin tuolloin 30-vuotias ja talouspolitiikassa minulla oli vielä paljon opittavaa.

Helanen joutui myös legendaaristen Leif Salmenin ja Pekka Oksalan vaalitenttiin. Mutta lopulta työnteon vauhti oli luja.

– En pystynyt enää.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Helanen sai vihreiden listalla eniten ääniä Hämeen vaalipiirissä. Ne eivät ihan riittäneet vihreiden eduskuntapaikkaan. Kristilliset olivat tehneet vaaliliiton ja riihimäkeläinen Päivi Räsänen nappasi paikan ääntenlaskennan viime metreillä.

Pettymys vaaleista meni ohi, kuvitelmat olivat karisseet kiireisen työn mukana. Hän oli jopa helpottunut, sillä halua poliittiseen kilpajuoksuun vaaleista vaaleihin ei ollut.

– Kyynärpäiden käyttö oli minusta vastenmielistä.

Öisin voi lentää alasti

On vuosi 1998, aurinko laskee Sambian savannilla länteen ja värjää taivaan hehkuvaksi. Kuuma hiekka höyryää ja tuoksuu metallilta, maaperän kuparilta.

Tarja Helanen kiihdyttää nelivetoista avolava-Toyotaansa. Auringonlaskun aikaan olisi pitänyt olla jo kotona, mutta matka provinssin laitamille 500 kilometrin päähän on kestänyt tavallista pidempään.

Suomessa hän joutui ajamaan hajoamispisteessä olevalla autolla. Tätä autoa hän rakastaa. Kaikki tehot ovat tarpeen sadekaudella. Adiemuksen musiikki soi stereoista. Ja vielä paljon myöhemminkin, kun Helanen kuulee musiikin, hän haistaa savannin.

Sambiassa on paikallinen uskomus, että ihmiset voivat lentää vanhasta paristosta tehdyllä vekottimella alasti ja öisin.

– She’s a pilot, lentäjä, sanoi työkaveri, koska hän kulki niin nopeasti paikasta toiseen

Tarja Helasen tehtäviin KEPAn kehitysvammaisten työllisyysprojektissa kuului mm. palkata viiteen provinssiin koordinaattorit. Hän oli ainoa valkoinen, erilainen eli “Muzungu”.

Sambia oli köyhä ja 20 prosenttia aikuisista sairasti HIV:iä. Köyhyyden ja sairauksien runtelemassa maassa ennakkoluulot olivat valtavat.

Helaselle kehitysyhteistyö on maailmanparantamista. Ja kun puhutaan järjestöjen välisestä toiminnasta, heijastusvaikutukset voivat olla hänen mukaansa merkittävät.

Sambiassa kehitysvammaisia pidettiin tarpeettomina ja turhina. Ammattikoulutuksen ja töihin pääsyn kautta kanafarmilla työskentelevä kehitysvammainen saattoi kuitenkin olla ainoa, joka toi leivän perheeseen.

– Se oli todella iso asia. Hän oli aidsiin kuolleiden vanhempien orpojen elättäjä.

Grande maman rakkaudet

Rakastumiset ja ihastumiset ovat ohjanneet Tarja Helasen elämää. Vahvasti rakastuminen on heitellyt eteenpäin.

– Tarja on kyllä meistä ainoa, joka on yhä säilyttänyt ajatusmaailmansa, sanoo Timo Laakso, nykyinen elämänkumppani.

Laakso on tuntenut Tarjan jo 17-vuotiaasta, kaverina; hän oli myös 1974 perustamassa legendaarista Ämyä, Hämeenlinnan kaupunginpuiston pitkäikäisintä ilmaiskonserttia kaupungin omille autotallibändeille. Rakkaus syttyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Helasen elämässä on ollut kolme aviomiestä ja eroa. Ensimmäinen mies liittyi nuoruuteen. Esikoinen Panu syntyi 1978. Seuraavan miehen kanssa syntyivät Kuura 1980 ja Touko 1982.

Avioero on kuitenkin ollut Helaselle aina epäonnistumista.

– Kun 1995 tuli jälleen ero, kadehdin niitä, jotka pääsivät avioliitoissa kriisiensä yli. Meillä niitä oli ollut liikaa.

Tarja Helasella on kuitenkin ollut selviämiskeino: uuteen työhaasteeseen tarttuminen, esimerkiksi lähteminen Afrikkaan. Kaipuu toteuttaa unelmia, itseänsä. Helanen on monta kertaa, miettinyt, että ilman toista eroaan hän ei olisi koskaan lähtenyt Afrikkaan oppimaan ja kasvamaan.

– Ei ole tunne, että olisi jäänyt elämä elämättä. Olen elänyt. Olen uskaltanut lähteä.

Suomeen hän palasi ensimmäiseltä Afrikan-reissultaan toukokuussa 2001. Helasen mukana tuli myös kongolainen aviomies sekä hänen neljä lastaan, kolmen heistä äiti oli kuollut. Nuorimmainen oli sydänsairas ja Suomessa hänellä olisi mahdollisuus päästä leikkaukseen.

– Monikulttuurisen perheen kannattaisi aina muuttaa kolmanteen maahan, jossa molemmille olisi uutta opittavaa. Eromme oli minulle jälleen todella kipeä paikka.

Kaikki Helasen mukana tulleet kongolais-sambialaislapset ovat jääneet Suomeen ja heillä on työpaikka. Vanhin on 34 vuotta ja nuorin 21. Miehensä kanssa hän on yhä väleissä. Helasella on paljon lapsenlapsia.

Maahanmuuttajien olkapää

Liberian, Irlannin ja Barcelonan kautta Tarja Helanen palasi lopulta takaisin Suomeen 2010. Taustansa takia hän ajautui työskentelemään muiden kulttuurien kanssa.

Työt olivat osallistamishankkeita, kotoutumiskoulutuksia, maahanmuuttajien työllistämisprojekteja, te-toimiston tilaaman maahanmuuttajien työvalmennusta ja suomen kielen kerhoja. Kun yksi työ loppui, hän siirtyi toiseen. Hän kehitteli nopeita työllistymismahdollisuuksia.

– Parhaita ovat viestit, joissa maahanmuuttaja kertoo olevansa yhä siinä työpaikassa, minkä me alussa löysimme.

Helasen mukaan tilanne on muuttunut Suomessa. Aiemmin häntä kiukutti, kun työnantajat pelkäsivät, että maahanmuuttajan suomen kieli ei ole täydellistä.

– Sitä vaadittiin joka työssä. Nyt voi päästä hommiin, vaikka olisi vieraskielinen nimi.

Helasen kasvoille syttyy valo, hän oli saanut puhelun: lääkäriksi valmistunut maahanmuuttaja oli saanut amanuenssin paikan.

– Saan näitä viestejä koko ajan: olen saanut suomen kansalaisuuden, olen saanut ammatin. Ihanin viesti on, että olen saanut perheeni Suomeen.

Tarja Helanen kertoo tarinan, jossa äiti ja lapset olivat tulleet kiintiöpakolaisena Suomeen ja luulleet, että isä oli kuollut. Yhdeksän vuoden päästä, hän löytyi yhtäkkiä kolmannesta maasta: isä oli luullut, että perheensä oli tapettu. Nyt he asuvat yhdessä täällä. Helasta suututtaa eniten, että Suomessa ei ole satsattu perheiden yhdistämiseen.

Vuosi sitten hippityttö jäi eläkkeelle ja sai tietää sairastavansa keuhkosyöpää. Sytostaattihoito söi hiukset ja kevät meni jännittäessä tehoaako kasvaimeen. Tuhannet käärityt sätkät, tupakan karhentama ääni muistuttavat, että olisi pitänyt tehdä toisin.

– Se todella harmittaa, että aloitin polttamisen Saksassa. Ja vaikka yritin kovasti päästä tupakasta eroon, kun lapset olivat pieniä, en onnistunut. Olen tietoisesti pilannut keuhkoni ja sitä kadun.

Viimeisenä sytostaattipäivänä neste valuu vielä kerran suoneen. Päiväsairaalan naapurivuoteessa keskustellaan maahanmuuttajista. Kun päivittely kiihtyy. Helasen on pakko keskeyttää.

– Olen nähnyt, miten nopeasti he oppivat suomen kielen, saavat ammatin ja pääsevät töihin. Kuulin, että naisten puhe oli opittua. Se ei pohjautunut tietoon tai kokemukseen.

Hän sanoi, että olen sinisilmäinen

Moni on piikitellyt vuosien mittaan, että Tarja Helanen on liian herkkäuskoinen.

– En koe, että minua on käytetty hyväksi. Varsinkin tämän kongolaisen perheen tuominen Suomeen oli monelle kova pala.

Helanen on kirjoittanut siitä runon: hän sanoi, että olen sinisilmäinen ja herkkäuskoinen, minä uskoin.

Auttamisen halun takana on kotikasvatus, lähimmäisen rakkaus.

– Minulla on suuri sydän. Toki nuorena kuljin virran mukana, mutta olen jatkanut siitä omien tietojeni ja kokemusten pohjalta. Uskon edelleen, että voin muuttaa maailmaa.

Tarja Helanen sai toukokuun lopulla tietää, että uusi sytostaattihoito on tehonnut ja hän on saanut muutaman vuoden lisäaikaa. Hiukset ovat alkaneet kasvaa. Hän haaveilee, että käy tuhannet Afrikka-valokuvat läpi ja kutsuu vielä vihreän liikkeen vanhat tutut koolle.

Mieleen nousee Mika Waltarin runo Sininen yö, joka alkaa hetkestä juuri ennen pikajunan lähtöä.

– Että minua odottaa aurinko ja meri siellä, missä en ole, aina siellä, missä en ole. Näissä fiiliksissä olen usein ollut.

Viranomaisten viimeisin yritys rajoittaa sähkötupakan käyttöä on jäänyt toistaiseksi tehottomaksi.

Vuoden 2017 alussa voimaan tullut laki kielsi esimerkiksi mentholin, vaniljan tai hedelmän makuisten makutiivisteiden myymisen sähkösavukkeella höyrystettäväksi. Muutoksella haluttiin vähentää sähkötupakan houkuttelevuutta lapsille ja nuorille. Toisaalta höyrytettyjä makunesteitä pidetään mahdollisesti haitallisena terveydelle, ja lisätutkimuksia tehdään koko ajan.

Kaksi ja puoli vuotta lain voimaantulon jälkeen makunesteitä on saatavilla käytännössä yhtä laajasti kuin ennenkin. Niitä saa sähkösavukeliikkeistä ja suomenkielisistä verkkokaupoista, mutta periaatteessa myös marketeista ja kioskeista.

Makunesteissä ei ole nikotiinia, vaan ne ovat elintarvikkeita, joita voi halutessaan käyttää vaikkapa leivontaan. Tämän vuoksi edes viranomaiset eivät ole aina varmoja siitä, miten myyntikieltoa tulisi tulkita.

Tuorein esimerkki tästä on oikeusjuttu, jossa kotkalainen sähkösavukekauppias valitti saamastaan myyntikiellostaan hallinto-oikeuteen.

Sama tuote oli yhdelle kaupalle laiton, toiselle laillinen

Ylen tietojen mukaan makunesteiden myyntikielloista on käynnissä peräti yhdeksän juttua hallinto-oikeuksissa ympäri maan. Tiettävästi ensimmäisenä ratkaistiin Itä-Suomen hallinto-oikeuden juttu Kotkan Puff-myymälän tapauksesta.

Kotkassa kaupunki uhkasi Puffin paikallista franchise-yrittäjää 10 000 euron uhkasakolla, ellei tämä poistaisi makunesteitä myynnistä. Yrittäjä valitti oikeuteen ja vetosi muun muassa siihen, että samoja makunesteitä on ollut myynnissä ruokakaupoissa. Niissä tuotteiden myyntiin ei ole puututtu.

Yrittäjä toi valituksensa tueksi jopa kauppakuitin supermarketista, josta oli ostettu samalla kertaa tunnetun sähkötupakkafirman valmistamia makuaineita, nikotiininesteitä ja sähkösavuke. Lisäksi hän puolustautui sillä, että hänen liikkeessään oli myynnissä myös limonadia ja maustekastikkeita.

Nämäkään keinot eivät auttaneet, sillä oikeus ratkaisi asian Kotkan kaupungin eduksi. Oikeuden tulkinnan mukaan savukekaupassa makunesteitä myytiin höyrystettäväksi, mutta ruokakaupassa samat tuotteet oli tarkoitettu elintarvikkeiksi.

Sama kuin jos Alkoa kiellettäisiin myymästä limonadia, koska joku käyttää sitä alkoholin kanssa. Panu Koivumäki

Oikeuden päätös syntyi äänin 2-1. Eri mieltä ollut tuomari olisi kumonnut myyntikiellon muun muassa sen vuoksi, että tuoteselosteissa ja markkinoinnissa makunesteitä ei suositeltu höyrystettäviksi. Käytännössä se on kuitenkin niiden käyttötarkoitus.

Päätös tuli toukokuussa, mutta makunesteet ovat kaupan hyllyssä edelleen. Yrittäjä on hakenut valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, ja kaupunki on jäänyt odottamaan lainvoimaista päätöstä.

– Myyntikielto perustuu epäselvään laintulkintaan. Se on myös syrjivä, koska sähkösavukeliikkeet olisivat Suomessa ainoita liikkeitä, joissa makunesteitä ei saisi myydä, perustelee sähkösavukekauppiaita edustava Panu Koivumäki.

Koivumäki omistaa Puff-ketjun ja on hoitanut myös valitusta oikeudessa ketjun puolesta. Hänen mukaansa makunesteiden myynti tuo kaupoille 5–10 prosenttia niiden kokonaismyynnistä. Oikeusjutussa onkin kyse enemmän periaatteesta kuin rahasta.

– Tämä on sama kuin jos Alkoa kiellettäisiin myymästä limonadia, koska joku käyttää sitä alkoholin kanssa.

"Myyntikielto oli erinomaisen fiksu päätös"

Oikeuskäsittelyn venyminen tarkoittaa sitä, että sähkösavukekauppiaat voivat toistaiseksi jatkaa makunesteiden myymistä. Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Eeva Ollila on tähän pettynyt.

– Makunesteiden myyntikielto oli minusta erinomaisen fiksu päätös. On hankalaa, että sen toteuttaminen kestää näin älyttömän kauan. Näin pitkään jatkunut epäselvyys normalisoi käytännön, joka ei ole lain hengen mukainen.

Hänen mukaansa makunesteiden kielto ei ole mitään viranomaisten kiusantekoa kauppiaita kohtaan, vaan sille on montakin kansanterveydellistä perustetta.

– Nikotiini on haitallista ja aiheuttaa riippuvuutta, maut ja hajut houkuttelevat nuoria tutkitusti ja makunesteiden terveysvaikutuksista tiedetään hirveän vähän. Olemassa oleva vähäinen tutkimustieto kertoo maku- ja hajuaineiden haitoista etenkin keuhkoille.

Makunesteet eivät ainakaan aluksi katoa mihinkään, vaikka niiden myynti kielletään savukekauppiailta. Niiden kauppa siirtyy Suomessa yhä enemmän nettiin. Periaatteessa niitä saa ostaa myös ruokakaupassa tai kioskissa, kunhan niitä myydään elintarvikkeina.

– Periaatteessa näin, mutta valvonnassa kertynyt kokemus osoittaa, että tuotemerkit yleensä poikkeavat. Kirjaimellisesti samoihin tuotteisiin en ole törmännyt, sanoo Valviran ylitarkastaja Isabella Lencioni.

Ainakin SOK vahvistaa ylitarkastajan tulkinnan: heillä myynnissä on ainoastaan mauton ja nikotiinin makuinen makuneste. Ne ovat laillisia, sillä tupakkalaki puuttuu ainoastaan sähkösavukenesteisiin, joissa on "tunnusomainen maku". Myös oikeusjutussa esillä ollut menthol-makunestettä myynyt elintarvikeliike on Ylen tietojen mukaan vetänyt tuotteet myynnistä.

Suurempi kysymys on verkkokauppa. Nopea Google-haku löytää seitsemän suomenkielistä sivustoa, joilla makunesteitä myydään. Yleensä niissä annetaan selvästi ymmärtää, että tuotteet on tarkoitettu sähkösavukkeisiin – mitä Suomen uusi tupakkalaki ei siis hyväksy.

– Kivijalkamyymälöiden valvominen on tietenkin vain ensimmäinen askel. Kyllä verkkokauppoihinkin puututaan prioriteetin mukaisessa järjestyksessä ja valvonnan voimavarojen mukaan, jos se on lain puitteissa mahdollista, Valviran Lencioni jatkaa.

Leikki ei voi jatkua loputtomiin

Loputtomiin viranomaisten ja tupakkakauppiaiden kissa ja hiiri -leikki ei voi jatkua. Suomen laissa on vahvistettu tavoite, jonka mukaan nikotiinipitoisten tuotteiden käyttö lopetetaan kokonaan vuoteen 2030 mennessä.

Sähkösavukekauppiaiden puolesta puhuva Panu Koivumäki ei pyrkimystä ymmärrä, ainakaan sähkötupakan osalta. Oululaisesta yrittäjästä tuli sähkösavukekauppias, kun oli itse päässyt eroon tupakasta sähkötupakan avulla. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös tutkimuksissa.

– Mitä huonompi sähkösavukkeiden saatavuus on, sitä suurempi osa käyttäjistä siirtyy mahdollisesti polttamaan tavallisia savukkeita, hän varoittaa.

Koivumäki perustaa arvionsa siihen, "mitä myymälässä päivittäin näkee". Lencionin mukaan ilmiöstä ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä.

Suomen tupakkalait pohjautuvat EU:n tupakkatuotedirektiiviin. Makunesteitä koskeva kysymys on kuitenkin jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi, minkä vuoksi asia on ratkaistu eri maissa eri tavoin.

Syöpäyhdistyksen Eeva Ollilan mukaan sähkösavukkeiden myynnin rajoituksia harkitaan Suomen lisäksi myös muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Intiassa. Yhdysvaltojen San Francisco on ilmoittanut ensimmäisenä kaupunkina aikovansa kieltää sähkötupakoiden valmistamisen ja myynnin.

Lue myös:

• Sähkötupakasta tutkittua tietoa: lisää sydäntautien riskiä
• Sähkötupakan höyryjä on päästelty Suomessa kymmenisen vuotta, mutta tietoa tuotteesta on yhä vähän
• Sähkötupakasta apu lopettamiseen? Kansainvälistä huomiota saanut tutkimus selvittää asiaa

VISIO Festival pakkasi tänä viikonloppuna tuoretta koti- ja ulkomaista DJ-ja klubikulttuuria festivaalin muotoon Helsingissä. Tapahtumassa esiintyivät muun muassa Legowelt ja Paula Temple, ja sitä on ollut kuratoimassa äskettäin Ibizalla esiintynyt DJ-tuottaja Katerina, jolla riittää tällä hetkellä kysyntää Suomen ulkopuolella.

– Esiintymistarjouksia ulkomaille tulee todella paljon ja tämä kesä tuo tullessaan aika paljon reissaamista, Katerina toteaa.

Hän oli äskettäin esiintymässä Ibizan Circoloco-tapahtumassa, joka sujui kaikin puolin hyvin.

– Ibizalla minulle iski ennen keikkaa maailmanlopun migreeni ja menin lavalle tärisevin käsin. Vastaanotto oli kuitenkin sen verran lämmin ja kaikki pelasi niin hienosti, että keikasta muodostui nautittava kokonaisuus.

Piakkoin Katerina esiintyy myös Latvian Festivāls Komētassa, Puolan Garbicz Festivalilla sekä Helsingin Flowssa. Hän on myös vetänyt omaa radio-ohjelmaa ja levyttänyt kansainväliselle, Berliinissä majapaikkaansa pitävälle Cómeme-merkille.

– Olen tehnyt hirveän paljon töitä urani eteen jo useamman vuoden ajan. Luulen, että koska minulla on ollut muutama julkaisu, joista ihmiset ovat pitäneet ja jotka ovat saaneet huomiota kansainvälisestikin, se on syy, miksi minua pyydetään yhä enemmän keikoille, Katerina pohtii.

Ilman omaa musiikkia DJ:n on nykyisin vaikea erottua massasta.

– Suurimmalla osalla menestyvistä DJ:stä on musiikillinen ura, eli he ovat samalla myös muusikkoja ja musiikintekijöitä. Oma juttuni tulee vahvimmin esille juuri musiikissani: siinä on paljon tunnetta ja välillä myös melankoliaa, jossa on kuitenkin mukana toiveikkuutta, Katerina toteaa.

Undergroundia ei ole enää olemassa

Myös Katerinan kanssa yhteistyötä tekevä ja VISIO Festivalilla samalla lavalla esiintynyt DJ-tuottaja Sansibar saa yhä useammin esiintymiskutsuja ulkomaille. Hän on esiintynyt tänä vuonna muun muassa Sveitsissä, Saksassa, Venäjällä ja Ruotsissa.

– Ehkä se kertoo, että teen joitakin asioita oikein. Kaikkihan näin sanovat, mutta pyrin erottautumaan muista soittamalla musiikkia, josta pidän itsekin. Soitan aika paljon omaa musiikkiani sekä myös biisejä, joita kaverini minulle lähettävät, Sansibar sanoo.

Sansibarin suuriin idoleihin kuuluvat Iggy Popin lisäksi Legowelt sekä Mika Vainio.

– Kuuntelen todella paljon hyvin erilaista musiikkia, ja yksi suosikkini on detroitilainen DJ Stingray.

Sansibarin mukaansa DJ- ja klubikulttuurissa näkyy tällä hetkellä etenkin undergroundin käsitteen liudentuminen.

– Tuntuu siltä, ettei niin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa ole enää olemassa undergroundia – että internetin myötä kaikki on nyt kaikkien ulottuvilla. Olen huomannut, että kun Helsingissä tapahtuu jotakin, niin tuo sama asia toteutuu myös jossakin toisessa paikassa, ja näin on etenkin DJ-kentällä. Aika näyttää, onko tämä sitten hyvä vai huono asia.

Progressiivista body musicia

VISIO-festivaalin konsepti syntyi pari vuotta sitten, kun Shpat Qeremi ja Tony Joakim saivat idean yhdistää klubikulttuuria ja festivaalia. Molemmat olivat aiemmin olleet järjestämässä underground-tapahtumia ja klubi-iltoja. VISIO Festivalilla underground näkyy ja kuuluu raskaampana ja tummempisävyisempänä tanssimusiikkina, kuten esimerkiksi DJ-tuottaja Xinloin kohdalla.

– Kyse on progressiivisesta body musicista. Tätä tekee vähän niin kuin itselleen: tykkään tanssia polyrytmien tahtiin ja pidän tuollaisesta todella vellovasta rytmistä. Kehoni on mukana tiettyjen rytmipisteiden välisessä liikkeessä, Xinloi toteaa.

Xinloi on mukana myös ennakkoluulottomia ja kokeellisia soundeja tuottavassa World Mood Programme -kollektiivissa, jossa vaikuttavat Pekka Airaxin, Agamwe, YSI sekä Bendagram.

Xinloi itse pitää muun muassa brittiläisestä teknoartisti Regisistä.

– Esikuvani kylläkin vaihtuvat päivittäin. Isäni on muusikko, ja hänellä on aina ollut todella iso levykokoelma. Sieltä olen sitten imenyt itseeni muun muassa Depeche Modea ja New Orderia. Joskus saatan innostua myös maailmanmusiikista.

Lontoo, Berliini – ja Helsinki

Xinloin mukaan klubikulttuurin tila Suomessa on tällä hetkellä todella hyvä.

– Voi sanoa, että Helsingissä esiintyvät samat nimet kuin Lontoossa ja Berliinissäkin ja isot kotimaiset klubit tarjoavat myös nuorille mahdollisuuden järjestää tapahtumia.

Katerinan mielestä Suomessa tapahtuu tällä hetkellä välillä vähän liikaakin.

– Yleisö on jo saanut niin paljon: joka viikonloppu on tapahtumia, joissa esiintyy ulkomaisia DJ-tähtiä. Se ei oikein tunnu enää miltään. Mutta ainakin täällä tapahtuu ja paljon, ja se on ihan hienoa.

Jatkuvasti uusia aluevaltauksia tekevällä Katerinalla on myös selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen.

– Viiden vuoden kuluttua haluan olla entistä parempi musiikin tuottaja, se on suurin tavoitteeni – tästä hetkestä loppuelämääni asti se on se kaikkein isoin juttu. Soitan jatkossakin mielelläni DJ-keikkoja, jos puitteet ja muut asiat ovat kohdallaan, mutta en ihan mitä tahansa keikkoja haluaisi tehdä. Se kuuluu myös tavoitteisiini.

Naisten vaihdevuosien aiheuttamien oireiden hoitoon käytetään aiempaa vähemmän hormoneja.

Muutoksen taustalla ovat esimerkiksi hormonihoitoihin liittyvät riskit, Helsingin yliopistosairaalan Naistenklinikalta kerrotaan.

– Pitkään on ajateltu, että mitä suuremmat annokset, sitä suurempi riski, mutta yhtä lailla muutosta selittää se, että monilla naisilla oireet helpottuvat yhtä hyvin myös matalammilla annoksilla, Naistenklinikan osastonylilääkäri Tomi Mikkola toteaa.

Vaihdevuosioireiden tehokkain hoitomuoto on nimenomaan hormonihoito eli estrogeeni tai estrogeeni-progestiini. Samaisten naissukuhormonien tuoton loppuminen aiheuttaa naisille vaihdevuodet.

– Suomessa kyseisten hormonilääkkeiden myynti on hiljalleen laskenut, vaikkakin niiden kulutus on edelleen Suomessa korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Elina Hemminki kertoo.

Hemmingin mukaan tiedot hormonilääkkeiden vaikutuksista eri sairauksiin ovat yhä puutteellisia ja saattavat riippua niin lääkkeestä, annostuksesta, aloituksen ajankohdasta kuin käytön kestostakin. Tiedetään kuitenkin, että erityisesti estrogeeni-progestiini-yhdistelmävalmisteisiin liittyy rintasyövän riski. Hormonilääkkeitä tulisikin aina käyttää vain oireiden hoitoon eikä tarpeettoman pitkään.

Rintasyöpäriski askarruttaa

Naistenklinikan Mikkola kertoo, että naiset murehtivat hormonihoidoissa useimmiten juuri rintasyöpäriskiä. Mikkolan mukaan riskiä voisi kuitenkin suhteuttaa niin, että esimerkiksi ylipaino on vähintään yhtä suuri riski kuin hormonihoito.

Mahdolliset edut ja riskit tulisikin Mikkolan mukaan aina arvioida asiantuntevan gynekologin kanssa. Jos suvussa on ollut rintasyöpää, on riski heti merkittävästi suurempi.

Jos vaihdevuosien hormonihoito aloitetaan oireiden hoitoon terveelle naiselle ennen kuudenkymmenen vuoden ikää, se pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, osteoporoosiin ja paksusuolen syöpään.

– Ikääntyminen ja vaihdevuodet itsessään nostavat riskiä näihin sairauksiin, ja niitä voi itse pyrkiä ennaltaehkäisemään huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista, Mikkola kertoo.

Geelit ja laastarit pidettyjä

Suun kautta otettava tablettihoito on hormonihoidoista yhä selvästi suosituin, mutta hormonilaastarit ja erityisesti geelit ovat lisänneet suosiotaan viimeisten 5-10 vuoden aikana. Tärkein syy liittyy Mikkolan mukaan siihen, että laskimotukosriski on ihon kautta annosteltavissa lääkkeissä merkittävästi pillerihoitoa matalampi.

Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polo kertoo, että Suomeen tuli tänä vuonna uusi tablettimuotoinen yhdistelmävalmiste, jossa on estrogeenin lisäksi batsedoksifeenia keltarauhashormonin eli progestiinin tilalla. Batsedoksifeeni ei ole hormonaalinen lääke.

– Batsedoksifeeni saattaa olla keltarauhashormonia turvallisempi ja vähentää yhdistelmähoidon riskejä, Polo sanoo.

Tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla

Osa naisista ei tunnista itsellään minkäänlaisia vaihdevuosioireita, osa kokee lieviä oireita, kun taas osalla oireet hallitsevat ja häiritsevät kaikkea olemista. Kuinka suuri joukko naisia mihinkin ryhmään kuuluu, riippuu siitä, miten asiasta kysytään ja mikä määritellään haittaavaksi oireeksi, THL:n Hemminki kertoo.

Professori Päivi Polon mukaan vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta alkamisajankohta voi vaihdella suurestikin. Tyypillisesti vaihdevuodet alkavat 45-55 vuoden iässä.

Jos vaihdevuodet alkavat ennen neljänkymmenen vuoden ikää, puhutaan ennenaikaisista vaihdevuosista. Ennenaikaisten vaihdevuosien hoitoon suositellaan lähes poikkeuksetta hormonihoitoa, mistä syystä nuoremmat naiset saavat siitä Kela-korvauksen 50 ikävuoteen asti.

Polon mukaan perintötekijät vaikuttavat vaihdevuosien alkamisajankohtaan jonkin verran, eli jos esimerkiksi äidillä vaihdevuodet ovat alkaneet aikaisin, kasvaa todennäköisyys samaan myös tyttärillä. Elämäntavoista tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla.

– Kyseessä on monipuolinen myrkky myös munasarjoille, Polo sanoo.

Uni heikentyy

Tyypillisimpiä vaihdevuosioireita ovat Polon mukaan kuumat aallot ja univaikeudet. Kuumiin aaltoihin voi liittyä hikisenä heräily useita kertoja yössä. Jotkut naiset eivät herää hikoiluvaiheessa, vaan vasta hikoilua seuraavaan paleluun.

– Tällöin unioireita ei pahimmassa tapauksessa osata yhdistää kuumiin aaltoihin, jolloin ongelma tulkitaan mahdollisesti lääkärissäkin elimelliseksi uniongelmaksi, johon määrätään unilääkettä. Vaihdevuosioireena myös uniongelmien ensisijainen hoito on kuitenkin hormonihoito.

Polon mukaan tyypillinen vaihdevuosioire on myös limakalvojen kuivuus. Joillekin vaihdevuodet tuovat mukanaan mielialaoireita, kuten masentuneisuutta, ahdistusta, aloitekyvyttömyyttä sekä burn out -oloa. Vaihdevuosioireita voivat olla myös nivel- ja lihaskivut tai muistiongelmat, vaikkakin muistiongelmat ovat usein seurausta uniongelmista.