Päivällä noin kello 13.30 AndyPyro on ollut livenä puolen tunnin ajan. Nimimerkin takana on Anssi Huovinen, joka on juuri aloittanut työpäivänsä, eli käynnistänyt suoran lähetyksen omasta huoneestaan tietokoneen ääressä.

Paikan päällä Utajärvellä Huovinen siemailee vielä aamukahviaan ja pelaa samalla World of Warcraft -peliä. Ruudun toisella puolella sadat ihmiset katsovat, kun Huovinen pelaa ja selostaa arkipäiväisistä asioista sekä vastailee katsojien tervehdyksiin ja hyvän huomenen toivotuksiin.

29-vuotias Huovinen kertoo, että viime yönä työpäivä venyi aamuneljään saakka. Hänelle hyvin tyypilliseen tapaan. Huovinen on ammatikseen Twitch-striimaaja ja voi siten määritellä itse omat työaikansa.

– Jos tällaisesta työstä olisin tiennyt kuusitoistavuotiaana, olisin varmasti ollut valmis antamaan vaikka oikean käteni, että saisin tehdä sitä ammatikseni, Huovinen naurahtaa.

Tuon haaveen Huovinen toteutti vuonna 2017, kun hän lopetti päivätyönsä myyjänä ja alkoi keskittyä pelkästään striimaamiseen. Koulutukseltaan hän on kokki, mutta alan töissä Huovinen ei ole ollut päivääkään.

– Striimaamisesta alkoi tulla sen verran rahaa, että myyntityöstä saadut tulot jäivät jalkoihin. Sama oli sitten hakata sitä rautaa täysillä ja jättää päivätyöt pois.

Rikokset vaihtuivat tietokonepeleihin

Tie tähän pisteeseen on kuitenkin ollut kivinen. Huovisella on takanaan vaikea lapsuus ja rankka, eri puolilla Suomea laitoksissa vietetty nuoruus.

Kun Huovinen oli vielä pieni, hänen isänsä jätti perheen. Jo lapsuudessa Huovinen teki ensimmäiset rötöksensä. Nuoruuteen liittyi niin asuntomurtoja kuin autovarkauksiakin sekä lukuisia pienempiä rikoksia. Hän ajautui laitoskierteeseen.

Seitsemäntoistavuotiaana elämä järkkyi, kun auto-onnettomuudessa kuolivat samanaikaisesti Huovisen hyvä ystävä ja tyttökaveri.

Lopulta levoton nuori lähetettiin Muhokselle Pohjolakotiin ja edelleen Utajärvelle. Huovinen uskoo, että juuri ympäristön vaihtuminen kaupunkien vilskeestä oli keskeinen tekijä hölmöilyn loppumisessa.

– Sain kavereita, joita se sekoilu ei kiinnostanut lainkaan. Heidän avullaan opin pitämään hauskaa ihan tavallisilla asioilla, kuten urheillen ja tietokonepelejä pelaten.

Twitchistä haetaan oikotietä onneen

Tietokonepelien pelaaminen osoittautuikin hyväksi harrastukseksi, sillä nykyään Huovinen pelaa ammattilaistasolla PlayerUnknown’s battlegrounds -peliä, eli Pubgia.

Huovinen kuitenkin mieltää itsensä enemmän striimaajaksi kuin ammattipelaajaksi. Striimaamisesta hän saa pääsääntöiset tulonsa.

Hän on striimannut Twitch-suoratoistopalvelussa viisi vuotta. Kaikki alkoi siitä, kun hänen videopeleistä tuttu kaverinsa kertoi omasta striimaamisestaan.

– Se juttu kiinnosti heti niin paljon, että piti päästä itsekin kokeilemaan, Huovinen kertoo.

Nykyisin parhaimmillaan jopa tuhansia samanaikaisia katsojia viihdyttävä Twitch-tähti sanoo, että juuri uteliaisuus vei hänen kanavaansa ja uraansa striimaajana eteenpäin.

– Twitch oli silloin vielä aika pieni alusta. Ei minulla ollut hajuakaan, että voisin sillä joskus saada leivän pöytään. Nykyään moni lähtee sen kautta hakemaan rahaa ja kuuluisuutta, mutta itse teen tätä edelleen siksi, että nautin siitä.

Lähetyksiä niin saunasta kuin tien päältä

Viime aikoina IRL-striimit ovat kasvattaneet suosiotaan Twitchissä. IRL tulee sanoista in real life, eli vapaasti suomennettuna oikean elämän striimaamista.

Nämä striimit näyttävät kaikkea pelaamisen ulkopuolelta. Striimaaja voi napata kameran mukaansa ulkomaanmatkalle, illanviettoon tai vain jutella katsojiensa kanssa tietokoneen ääressä.

Anssi Huovisen IRL-striimit ovat olleet erityisen suosittuja. Hän on muun muassa striimannut lähes ympärivuorokautisesti reissun, jolla hän kiersi Suomea. Todellinen menestys oli reissu Japaniin, jota seurasi parhaimmillaan jopa kuusi tuhatta katselijaa. Tavallisemmin Huovisen IRL-striimit keräävät noin 2 000 reaaliaikaista katsojaa.

Paljon katsojia ovat keränneet myös suorat lähetykset saunasta, utajärveläisestä baarista ja kaupungissa vietetyistä railakkaista illoista krapula-aamuineen. Etenkin sauna-striimit ovat herättäneet kiinnostusta ja hämmästelyä ulkomaalaisten katsojien keskuudessa.

– On siinä varmasti ihmettelemistä ja eksotiikkaa, kun suomalainen äijä istuu 110-asteisessa saunassa, heittää vettä kiukaalle ja sanoo vielä nauttivansa siitä, Huovinen naureskelee.

Huovisen katsojat nappaavat striimeistä erityisen hauskat pätkät talteen. Suosituimpien videoiden joukosta löytyy vaikuttavien pelisuoritusten lisäksi huvittavia kohtaamisia ulkomailla, hervottomia naurukohtauksia milloin mistäkin syystä sekä lennokkaita hyppyjä lumihankeen ihon vielä höyrytessä saunan jäljiltä.

Suomen Elektronisen Urhelun Liiton puheenjohtaja Joonas Kapiainen kertoo, että Twitchiin syntyi hiljalleen kysyntää arkiselle sisällölle ja kevyelle juttelulle. Lopulta ilmiöstä kehkeyty Twitchiin oma kategoria. IRL-striimit ovat tulleet perinteisten pelistriimien rinnalle.

Hänen mukaansa Twitchin erikoisuus ja hyvä puoli on siinä, että katsoja voi osallistua lähetykseen kommentoimalla.

Huovinen ei halua esittää lähetyksissään mitään tai vetää roolia. Jos häntä ärsyttää jokin, se näkyy myös striimissä. Toisinaan Huovinen väittelee jopa kärkkäästi keskustelijoidensa eli chatin kanssa.

– Olen suorana monta tuntia putkeen, joten olisi raskasta yrittää esittää siinä jotain. Katsojatkin pääsevät lähemmäs minua ja persoonaani, kun en peittele tunteitani, hän selventää.

Tasapaino katosi

Kun Huovinen teki vielä myyntityötä, oli tasapainoilu työn ja striimaamisen välillä hankalaa. Oikeastaan mitään tasapainoa ei ollut, vaan Huovinen striimasi vapaa-aikansa ja unet jäivät vähiin.

– Mä vaan vedin. Se homma vei mukanaan.

Kanavan kasvu oli Huovisen mukaan hidasta. Alkuun hän kertoo tehneensä lähetyksiä parille katsojalle. Viikon kuluttua katsojia saattoi olla viidestä kymmeneen. Luvut kasvoivat tasaisesti.

– Iso tekijä oli aktiivisuuteni. Striimasin koko ajan, joka päivä. Ihmiset näkivät, että olin onlinessa ja tulivat katsomaan, kuka siellä oikein koko ajan on paikalla.

Striimien kautta ihmiset oppivat tuntemaan Huovisen ja hän avasi itseään ja tarinaansa katsojille. Muutamista katsojista hänen kanavansa on kasvanut räjähdysmäisesti.

Huovisen OfficialAndyPyro-kanavalla on Twitchissä yli 220 000 seuraajaa. Seuraajista noin tuhat maksaa kuukaudessa viisi euroa siitä, että he tilaavat Huovisen kanavaa. Twitch ottaa summasta pienen osan.

Tilaajamäärä on ollut suurempikin ja vaihtelee Huovisen mukaan paljon riippuen siitä, millaista sisältöä hän tekee. Parhaimmillaan maksavia tilaajia on ollut yli neljätuhatta. Yleensä se pyörii tuhannen ja kahden tuhannen välillä.

Kapiainen kertoo, että tilaamalla kanavan katsoja saa muun muassa uniikkeja emojeita keskusteluun, voi osallistua keskusteluun myös silloin, jos striimaaja rajoittaa sen vain tilaajilleen ja toisinaan striimaajat myös pelaavat pelejä tilaajiensa kanssa.

– Perimmäinen tarkoitus tilaamisella on kuitenkin tukea sisällöntuottajaa, hän tarkentaa.

Huovinen paljastaa, että tilaaja- seuraajamäärien tietoiseen kasvattamiseen on omanlaisensa sisältö. Enää hän ei jaksa jatkuvasti vahdata, kuinka suuria luvut tarkalleen ovat.

– Minulla on vankka seuraajakunta, joten ei haittaa, vaikka välillä pelaan pelejä, jotka ei niin suurta yleisöä kiinnosta. Aina ei tarvitse vain miellyttää katsojia. Välillä pitää tehdä tasan sitä, mitä itse haluaa.

Kuka tahansa voi aloittaa, mutta harvasta tulee ammattilainen

Suomi-Twitchin yksi kärkinimistä haluaa menestyä työssään ja olla koko ajan isompi tekijä, eikä yritä peitellä sitä. Hän kuitenkin lisää, ettei ota mitään itsestäänselvyytenä.

– Usein istun striimin jälkeen terassilla tupakkaa polttaen ja mietin, moneltako huomenna työt aloittaisin. Siinä hetkessä tajuaa, kuinka onnekas onkaan.

Huovisen laskeskelee, että jo parisataa maksavaa tilaajaa riittää ainakin opiskelijalla itsensä elättämiseen. Pari hänen ystäväänsä tekevät sisältöä muutamalle sadalle tilaajalle ja katsojalle ja saavat sillä maksettua pakolliset menonsa

– Kuka tahansa voi tehdä tätä hommaa, mutta katsojat sen määrittävät, kuka saa striimaamisesta ammatin. Se vaatii joko pelitaitoja tai mielenkiintoista ja iskevää persoonaa. Tavallaan se on yhden henkilön tv-show.

Joonas Kapiainen selittää striimaamisen suosiota vertaamalla sitä reality-televisioon. Hänen mukaan striimaajista ja tubettajista on tullut esikuvia etenkin nuorille.

– Ihmisiä kiinnostaa, mitä toiset ihmiset tekevät. Twitchissä seurataan erityisesti henkilöitä, jotka ovat joko todella hyviä pelaamaan tiettyä peliä tai ovat viihdyttäviä persoonia, Kapiainen selventää.

Tilaajien, mainostulojen ja sponsorisopimusten lisäksi striimaajalle voi kertyä tuloja katsojien lahjoituksista. Lahjoittamalla rahaa he voivat vielä vahvemmin osallistua lähetykseen, koska lahjoituksen yhteydessä on mahdollista kirjoittaa viesti, jonka automaattinen tekstinlukija sanelee ääneen.

– Se voi toisinaan ajaa kiusallisiinkin tilanteisiin, kun bluetooth-kaiuttimesta raikaa katsojan viesti julkisella paikalla, Huovinen virnistää.

Suosion kasvu vaihtoi myös kielen

Huovisen suosio kasvoi jokin aika sitten siihen pisteeseen, että hän vaihtoi kielen suomesta englantiin.

– Jos olet hyvä tekemään vaikka muffinsseja, niin turha niitä on jäädä vain omalle kylälle myymään. Jos tässä ammatissa haluaa laajentaa Suomen ulkopuolelle, niin pitää tehdä englanniksi, Huovinen muotoilee.

Ihmiset ovat kyselleet Huoviselta, ärsyttääkö häntä, kun fanit tulevat kadulla kyselemään yhteiskuvia ja juttelemaan. Hän näkee asian itse kuitenkin vain positiivisena. Huoviselle se kertoo siitä, että hän on tehnyt omassa jutussaan jotain oikein.

Toisinaan sisällön luominen voi mennä hieman ylikin. Huovinen on kerran saanut seitsemän päivän pannan Twitchiin. Häntä oli jo pari vuotta aiemmin varoitettu sääntöjen rikkomisesta, kun Huovinen löi striimissään päänsä läpi kitarasta.

– Tiedän, miten temppu tehdään itseä satuttamatta, mutta ymmärrän, että rangaistus tuli, kun aiemminkin oli jo varoitettu. Otin sen loman kannalta. Viikko teki todella hyvää ja jaksoi painaa taas uudella energialla.

Muuten Huovinen ei kertomansa mukaan juuri lomaile. Striimi tulee mukana aina missä ikinä hän meneekin. Hän ei näe syytä olla laittamatta lähetystä päälle, koska viettää vapaa-aikaansa samalla tavalla kuin striimatessaan.

Huovisella on kotonaan kaksi pientä tytärtä. Hän ei kuitenkaan näe, että aikaa vievän työn ja perhearjen yhdistäminen olisi haasteellista.

– Silloin kun esikoinen syntyi, oli hieman raskaampaa. Saan tehdä töitä kotona, eivätkä lapset ehkä ymmärrä sitä, että isi tekee töitä, eikä vain istu koneella ja pelaa pelejä.

Huovisen tyttäret vilahtavatkin usein lähetyksessä. Lapsista vanhempi myös toisinaan pelaa Huovisen kanssa hänen vanhalla tietokoneellaan. Hieman outoa Huovisen mielestä on se, että tyttären koulukaverit tunnistavat hänet Twitchistä. Hän pitää omana kohdeyleisönään nuoria aikuisia.

– Sille en tietenkään mitään voi, että myös lapset katsovat lähetyksiäni. Olen laittanut kanavalleni ilmoituksen, joka kertoo, että sisältöni on tarkoitettu aikuisille, enempää en voi asiaan vaikuttaa.

Huovisen mielestä vastuu siitä, mitä sisältöä lapset sosiaalisessa mediassa kuluttavat on aikuisilla.

Nuorimpia ihmisiä Huovisen striimeistä karsinee se, että ne sijottuivat usein yömyöhälle. Ainakin ne kaikkein vauhdikkaimmat hetket. Työpäivät venyvätkin usein jopa kaksitoistatuntisiksi.

Hän silti arvostaa työnsä vapautta ja helppoutta. Tosin välillä striimaaminen käy henkisesti raskaaksi, jos pohtii liikaa sisältöä ja katsojien viihdyttämistä tai murehtii alan pysyvyyttä.

– Tie tähän pisteeseen on ollut ajoittain rankka, mutta nyt se palkitsee. Tämä on lopulta aika helppoa hommaa, kunhan ei ota asioita liian vakavasti. Minulle sopii paremmin, ettei aamulla tarvitse ajaa työpaikalle, vaan voin keittää kahvit ja istahtaa tietokoneelle.

Kiinnostaako sinua seurata IRL-striimejä? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Jusa Tunturin työtä on pelata ja jutella mukavia netissä – pelistriimit ovat miljardibisnes, ja niiden suosio kasvaa hengästyttävää vauhtia

Junalipun voi saada huomattavasti halvemmalla, jos sen ostaa VR:n hiljattain julkaisemasta uudesta puhelinsovelluksesta.

Esimerkiksi Helsinki–Turku-matka lauantaina iltapäivällä maksaa uudessa sovelluksessa 8,90, kun VR:n verkkosivuilla ja vanhassa VR Mobiili -sovelluksessa hinta on 17 euroa.

Pidemmillä matkoilla hintaero on vielä suurempi. Helsingistä Ouluun lauantaina klo 16 aikaan lähtevän junamatkan hinta on uudessa sovelluksessa 29 euroa ja verkkokaupassa ja vanhassa sovelluksessa 57 euroa. Hintaeroksi tulee siis 28 euroa.

Kaksi järjestelmää, kaksi hintaa

Hintaero johtuu VR:n suuresta järjestelmäuudistuksesta, jossa on meneillään siirtymävaihe, sanoo viestintäpäällikkö Janna Viisterä.

Käytössä ovat yhtä aikaa sekä vanha että uusi lipunmyyntijärjestelmä ja eri myyntikanavat toimivat eri järjestelmissä.

Jokaiseen junavuoroon on myynnissä rajattu määrä edullisempia säästölippuja, ja jos ne on myyty loppuun toisesta järjestelmästä, hinta on siellä korkeampi, Viisterä selittää.

Uudessa järjestelmässä, josta esimerkkien halvemmat hinnat ovat, toimii uusi puhelinsovellus, jonka nimi on puhelimesta riippuen joko VR Matkalla tai pelkkä VR, sekä uudet lippuautomaatit, joita on asennettu kesäkuun alusta alkaen eri puolille Suomea. Myös konduktöörien myyntilaitteet on uusittu.

Vanhan järjestelmän kautta junalippuja myyvät puolestaan vr.fi-verkkosivut, vanhat lippuautomaatit sekä vanhempi, mutta edelleen toimiva VR Mobiili -puhelinsovellus sekä puhelinmyynti.

Kyse ei ole markkinointitempusta, jonka avulla VR houkuttelisi matkustajia lataamaan uuden sovelluksen, Viisterä vakuuttaa.

Vanhakin voi olla halvempi

Edullisinta kesäreissua etsivän ei kuitenkaan kannata tuudittautua pelkästään uuden mobiilisovelluksen tietoihin.

Toinen lauantai-iltapäivän lähtö Helsingistä Ouluun maksaa verkkokaupassa ja vanhassa sovelluksessa 49 euroa, kun uuden sovelluksen kautta ostettu lippu maksaa 56 euroa.

Itsepalvelu kannattaa silti, sillä puhelu puhelinmyyntiin maksaa lähes kaksi euroa normaalin puhelumaksun lisäksi ja konduktööri myy junasta vain normaalihintaisia lippuja, joihin lisätään vielä palvelumaksu, joka on noin kolmesta kuuteen euroa.

Paikkavalinta tulossa

Uuden puhelinsovelluksen huono puoli on se, ettei siinä pääse vielä valitsemaan paikkaa, toisin kuin esimerkiksi vanhassa sovelluksessa ja verkkosivuilla.

Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvan tai lemmikin tai lastenvaunujen kanssa matkustavan ei siis välttämättä kannata uutta sovellusta vielä käyttää.

Uutta sovellusta päivitetään Viisterän mukaan koko ajan, ja kesän aikana siihen tulee mahdollisuus valita istumapaikka vaunukartalta. Syksyllä aukeavat myös VR:n uudet verkkosivut.

Kun uusi järjestelmä toimii hyvin ja sillä on tarpeeksi käyttäjiä, vanhasta luovutaan, Viisterä kertoo. Tarkkaa aikataulua tälle ei vielä hänen mukaansa ole.

VR:n lippujen hintaeroista kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa eletään ennätyskesää, sillä Pokka pitää –näytelmän esitykset ovat olleet jatkuvasti loppuunmyytyjä. Tietynlaista elämänsä kesää elää myös esityksessä mukana oleva näyttelijä Petteri Pennilä, joka ponnahti alkuvuonna suosioon M/S Romantic –sarjan Matiaksena.

Ennen sarjaa Pennilä oli suurelle yleisölle melko tuntematon näyttelijä, vaikka kokemusta riittää.

– En ole mielestäni puskista kuitenkaan tullut. Olen tehnyt teatteria yli 30 vuotta, Pennilä sanoo.

M/S Romantic -sarjan tekijät osasivat odottaa hyvää vastaanottoa, mutta suosion laajuus tuli kaikille yllätyksenä. Sarjan kipeä ja vaikea huumori upposi suomalaisiin.

– Ei sellaista vastaanottoa voi ennakoida. Sarjan tunnistettavuus löi läpi, sillä Ruotsin laivalla halutaan irti normaalista, mutta todellisuus on aika lattea seuraavana päivänä.

Täysillä omaan nolouteen

Petteri Pennilä keräsi ylistystä roolisuorituksestaan M/S Romanticin yksinäisenä Matiaksena, joka päätyy risteilyillan päätteeksi juomaan itsensä erittäin huonoon kuntoon. Moni on tunnistanut joko itsensä tai tuttavansa roolista.

– Kyllä joka risteilyltä löytyy näitä Matiaksia, jotka ovat yksin nurkassa aivan tukkihumalassa. Odotukset risteilystä eivät ole ihan kohdanneet todellisuutta, Pennilä sanoo.

Humalaisen esittäminen ei ole hänen mukaansa muita rooleja vaikeampaa, jos vain menee täysillä omaan nolouteensa. Pennilä oli kuitenkin ajatellut tehdä roolinsa eri tavalla kuin miten lopulta päätyi sen tekemään.

– Ensimmäisissä kuvauksissa tuli selväksi, että rooli pitää vetää paljon hitaammin ja humalaisemmin. Totesin, että jaaha, nyt ollaan tässä tilassa! Oli kuitenkin helppo luottaa ohjaajaan ja antaa mennä.

Ei mikään Suomen Marlon Brando

Vaikka Petteri Pennilä seilasi suuren yleisön tietoisuuteen M/S Romanticin myötä, suhtautuu mies itse vaatimattomasti saamaansa huomioon. Porissa Pennilä saa kävellä melko rauhassa. Toki muutama ihminen on pyytänyt päästä Pennilän kanssa valokuvaan viimeisen kuukauden aikana.

– Yleensä ihmiset tulevat kertomaan, että vedit hyvin Matiaksen roolin. Joskus kehut ovat menneet ylitsevuotaviksi. Telkkarissa näyttelevät koetaan vanhoiksi tutuiksi, kun tullaan ihmisten olohuoneisiin, Petteri Pennilä sanoo.

Vaatimattomuudesta huolimatta Pennilä kokee suosion hyvänä asiana varsinkin työtilanteen takia. Kehuviin kommentteihin hän suhtautuu maltillisesti.

– Ainakin tulee mieleen, että ai niin tämä tyyppi! Rasitteeksi suosio voisi muuttua, jos siitä sellaisen tekisi omalla ajattelulla. En kuitenkaan lähde hirveästi ajattelemaan, että olisin nyt Suomen Marlon Brando.

Iso pettymys. Kun ylioppilastutkintotodistus on pokattu keväällä 2013 ja mieleisen opiskelupaikan ovet pysyvät vuonna 2019 edelleen suljettuina, juhlatunnelma on kaukana.

– Kyllä harmittaa. Mutta pitää löytää taas joku ratkaisu D. Eli A B ja C on käytetty, niin mitä seuraavaksi, sanoo vantaalainen Tim Backhaus.

Backhaus on opiskellut lukion jälkeen kansainvälistä oikeutta Virossa ja yhteiskuntatieteitä ja eurooppaoikeutta Alankomaissa. Hänen mukaansa ulkomaille oli huomattavasti helpompi päästä opiskelemaan kuin Suomeen, mutta opinnoissa eteneminen ei tuntunut yhtä sujuvalta.

Backhaus palasi takaisin kotimaahan, teki töitä ja haki opiskelemaan. Hän pyrki Tampereen yliopiston ja Lapin yliopiston politiikan tutkimukseen, mutta jäi viimeksi mainitussa varasijalle 12.

Varasijalla paikka on lähellä, mutta kaukana

Backhaus ei ole yksin, sillä kevään yhteishaussa yli 100 000 hakijaa jäi ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Osalla heistä on jo paikka jossain muussa tutkinnossa.

Sellainen hakija on esimerkiksi turkulainen Mette Sassi, joka kirjoitti ylioppilaaksi samana keväänä kuin Backhaus.

Sassi oli lukiossa hyvä kielissä ja päätti jatkaa niiden parissa myös yliopistossa. Sivuaineena opiskeltu oikeustiede alkoi kuitenkin motivoida enemmän, joten hän tarttui keväällä pääsykoeurakkaan.

Turun yliopistosta irtosi varasija.

– Ärsyttäähän se aika paljon. Kun hain kielitieteisiin ensimmäisen kerran, jäin 0,36 pisteen päähän. Se oli ärsyttävän pienestä kiinni, mutta hain uudelleen. Oikeustiedekin jää nyt varmaan pienistä pisteistä kiinni, Sassi toteaa.

Sassin tavoiteltavana oli ensikertalaiskiintiön vuoksi vain neljäsosa oikeustieteellisen aloituspaikoista. Loput menivät niille, joilla ei ennestään ole kotimaiseen korkeakoulututkintoon tähtäävää opiskelupaikkaa tai jo suoritettua korkeakoulututkintoa.

Kiilaako ensikertalainen parempien hakijoiden ohi?

Ensikertalaisuus ei häviä, jos hakija on suorittanut tutkinnon ulkomailla tai ottanut paikan vastaan ulkomaisesta korkeakoulusta. Virossa ja Alankomaissa siipiään kokeillut Backhaus saa siis edelleen hakea ensikertalaisena.

Pääsykokeita kohtaan hänellä ei silti ole lämpimiä ajatuksia.

– Minusta opiskelijavalinta on ulkomailla vähän reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa kuin Suomessa. Siellä voi näyttää motivaatiokirjeellä sitä osaamista ja kokemusta, mitä on saavuttanut koulun lisäksi.

Ensikertalaiskiintiöt ovat olleet käytössä syksystä 2016. Niiden vaikutuksia on tilastoitu vuosina 2016 ja 2017.

Molempina hakukertoina noin 270 ensikertalaista on hyväksytty opiskelemaan ei-ensikertalaisten ohi. Yhteensä hyväksyttyjä on vuosittain noin 48 000.

Korkeakoulut saavat itse päättää siitä, kuinka suuri kiintiö opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille. Kiintiön tarkoituksena on parantaa nuorten mahdollisuuksia saavuttaa toisen asteen jälkeen opiskelupaikka korkeakoulusta.

– Jos kaikki 100 000 tänä keväänä ilman opiskelupaikkaa jäänyttä olisivat ensikertalaisia, olisi todella surullista, että he eivät saa ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa, opiskelijavalintauudistuksen projektipäälikkö Ulla Sarajärvi sanoo.

Sarajärvi on vetäjänä yliopistojen valtakunnallisessa opiskelijavalintahankkeessa. Kuten hänen työtehtävästään voi päätellä, suurimmat uudistukset ovat vasta edessä.

Suuri muutos hakijoille ja korkeakouluille

Ensi kevään yhteishaussa hakijoita on vastassa uudenlainen valintamenettely. Korkeakoulujen pitäisi täyttää vähintään puolet opiskelupaikoistaan hakijoiden todistusten perusteella, ilman pääsykokeita.

Aiemmin todistusvalintaa on käytetty eniten luonnontieteissä, sittemmin menettely on tullut kauppatieteiden ja tänä vuonna oikeustieteiden opiskelijavalintaan.

Menettelyn laajeneminen muillekin aloille on Sarajärven mukaan Suomen mittakaavassa suuri muutos.

– Koulutusaloille muutos on iso, koska heille tulee sitten eri kriteerein valittuja opiskelijoita kuin mihin he ovat aiemmin tottuneet.

Yliopistoissa todistusvalinnan kriteerinä on ylioppilastutkinto, ammattikorkeakouluissa joko ylioppilastutkinto tai ammatillinen perustutkinto. Niiden arvosanoja korkeakoulut pisteyttävät itse valitsemillaan painotuksilla.

Voit katsoa eri yliopistoalojen pisteytystapoja esimerkiksi tästä jutusta tai opintopolun sivuilta.

Todistuksesta ja valintakokeesta muodostuviin yhteispisteisiin perustuva valintatapa poistuu ensi keväänä kokonaan.

Pääsykokeita kuitenkin järjestetään myös jatkossa, ja ne ovat väylä opiskelupaikkaan heille, joilta vaadittava tutkinto puuttuu tai sen arvosanat eivät riitä auttamaan opiskelupaikan saamisessa.

Ammattikorkeakoulut ottavat syksyllä käyttöön yhteisen valintakokeen, ja myös yliopistojen aloille tulee pikkuhiljaa lisää yhteisvalintaa.

Sarajärvi kertoo, että ainakin psykologiassa, biotieteissä ja maantieteessä yhteisvalintaan siirtyminen tapahtuu lähivuosina.

Aivan kaikille aloille uudistus ei leviä: taide-, kulttuuri- ja liikunta-aloilla ja Diakonia-ammattikorkeakoulun tulkkikoulutuksissa opiskelijavalinnat tehdään vanhaan malliin.

Lukio ei kutsu enää

Valintauudistus heijastuu siihen, miten hanakasti lukioissa tavoitellaan menestystä ylioppilaskirjoituksissa. Jotkut lukiolaiset hankkivat jopa maksullista lisäopetusta, jotta todistuksessa komeilisi rivi yhteishaun kannalta mahdollisimman hyödyllisiä arvosanoja.

Tilanne on eri niille, joilla kirjoituksista on pidempi aika. Backhaus ja Sassi eivät kumpikaan voisi kuvitella, että palaisivat lukioon korottamaan todistusarvosanojaan.

– Sähköinen ylioppilaskoejärjestelmä vaikeuttaa yllättävän paljon sitä, kuinka arvosanoja voi lähteä korottamaan. Se olisi vaikeampaa nyt kuin vaikka pari vuotta sitten, Backhaus sanoo.

Heidän opiskeluaikanaan lukiossa ei ollut liikkeellä tietoa tulevista uudistuksista.

– Kirjoitin todella kielipainotteisesti. Jos olisin tiennyt, olisin ehkä valinnut muita aineita, jotta vaikka todistusvalinnalla pääsyyn olisi ollut mahdollisuuksia, Sassi toteaa.

Sekä Sassi että Backhaus suunnittelevat käyvänsä haluamiaan opintoja avoimessa yliopistossa.

Kun kursseja suorittaa tarpeeksi, niiden avulla voi hakeutua opiskelijaksi ilman valintakoetta. Avointen opintojen suorittamisella ei myöskään menetä ensikertalaisen statusta yhteishaussa.

Opiskelu avoimessa yliopistossa on kuitenkin maksullista, ja esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun pyrkiminen edellyttää vähintään 60 opintopistettä avoimen yliopiston opintoja.

Yksi opintopiste voi maksaa enintään 15 euroa, joten yhteensä opiskelupaikkaan johtavan väylän hinta saattaa saavuttaa 900 euroa.

Sarajärvi muistuttaa, että avoimessa yliopistossa ei ole pakko tähdätä opiskelupaikkaan, vaan kursseja voi käydä saadakseen käsitystä itselleen mieluisasta alasta. Suoritetuista kursseista saa joka tapauksessa opiskelijarekisteriotteen.

Juttua varten on haastateltu myös opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Katri Tervosta.

Kun Maria Tuominen, 40, alkoi tehdä kaverinsa kanssa livevideoita Facebookin Naistenhuone-ryhmään, hän huomasi ikävän ilmiön.

Se oli jo arjesta tuttua, mutta nyt ennakkoluulot tulivat vasten kasvoja myös sosiaalisessa mediassa.

– Monet ihmiset olettivat, että kaikki romanit varastavat eivätkä käy töissä. Ajattelin, että ei voi olla totta. On vuosi 2019, eivätkä ihmiset tiedä tai tunne, miten romanit elävät suomalaisina Suomessa.

Tuomisen äiti on romani ja isä valtaväestön edustaja. Lisäksi hän on naimisissa romanin kanssa, joten kulttuuri on hänelle tuttu. Siksi hän päätti alkaa rikkoa ennakkoluuloja romaneista sosiaalisessa mediassa.

Keväällä Tuominen perusti Facebookiin Maria Live -ryhmän ja alkoi kertoa livevideoilla avoimesti romanien elämästä sekä vastata ihmisten kysymyksiin. Hän huomasi nopeasti, että samat, rasistiset kysymykset toistuvat.

– Minulta kysytään paljon sitä, onko romanihameen alla koukkuja ja taskuja, joihin voi hamstrata tavaraa kaupassa. Ei ole. Varastaminen ei muutenkaan kuulu romanikulttuuriin.

Toistuvat kysymykset turhauttavat välillä, mutta Tuominen pyrkii hälventämään ennakkoluuloja vastaamalla niihin sinnikkäästi.

– Tämä vaatii pitkäpinnaisuutta. Joidenkin kysymysten kohdalla sitä miettii, että tätäkö mieltä ihmiset todella ovat romaneista.

Maria Live -ryhmä on kerännyt lähes 5000 seuraajaa. Tuominen on huomannut, että romanikulttuuriin liittyviä väärinkäsityksiä on paljon. Hän haluaa korjata väärinkäsityksiä ja korostaa sitä, etteivät kaikki romanit elä samalla tavalla.

Kokosimme alle Tuomisen vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita häneltä kysytään.

Miten romanivaatteita käytetään?

Romaninaisilla on päällään röijy ja musta samettihame, kengät kukin valitsee käyttötarpeensa mukaan. Vaatteet tehdään itse tai ne teetetään. Jokainen valitsee haluamansa kankaan ja pitsit röijyynsä itse. Samettihame painaa 4–7 kiloa ja maksaa noin 300–800 euroa.

Naisella on usein vähintään kolme hametta: arkihame kotikäyttöön, vähän parempi hame arkisempiin menoihin ja usein juhlahame juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Romanimiehellä on asuna suorat housut, paita, kravatti, tummat usein lakeriset kengät. Lapset pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin kuin pääväestönkin lapset.

Alle 18-vuotiaalla teini-ikäisellä tytöllä on käytössä pikkuhame. Paitana on peittävä normaali pusero. Romanityttö alkaa käyttää romanihametta ja röijyä vaihtelevasti. Toivottavaa on, että aikaisintaan 18-vuotiaana.

Jos romanit ottavat yhteen muiden kanssa, miksi käytetään aina puukkoa tai asetta?

Tämä on täysin urbaanilegenda. Mitkään aseet eivät ole leimallisesti romaneille ominaisia. Jotkut käyttävät aseita, mutta valtaosa ei. Myös nyrkkitappelut ovat yhtä yleisiä kuin muissakin väestöissä.

Meidän perheessä emme ainakaan pidä puukkoa, veistä tai muuta asetta vaatteidemme alla.

Seuraavatko vartijat liikkumistanne kaupoissa?

Ikävän usein romaniasuinen profiloidaan varkaaksi. Etenkin vierailla paikkakunnilla vartijat kulkevat perässä ja seuraavat.

Kerran eräs asiakas oli nähnyt, että olin muka varastanut. Kesken ostosten maksamisen minut vietiin takahuoneeseen. Mitään ei tietenkään löytynyt, koska en ollut varastanut mitään. Se oli todella nöyryyttävää. Ihan lapseni takia tuli paha mieli, koska hän ihmetteli, että mihin äiti lähti kesken kaiken.

Pienessä kotikaupungissa meidät yleensä tunnetaan niin hyvin, ettei seuraamista juurikaan ole.

Miksi romanit eivät tee töitä ja opiskele?

Tämä on yleinen harhaluulo. Valtaosa romaneista opiskelee nykypäivänä ammatin ja käy töissä. Romanien työllistymisessä on usein haasteita ennakkoluuloista johtuen.

Romanit kouluttautuvat kaikenlaisiin ammatteihin, kuten lääkäreiksi, rekkakuskeiksi, asianajajiksi, koulunkäynninavustajiksi, eri alojen maistereiksi, kokeiksi ja niin edelleen.

Romanilääkäriin tai asianajajaan törmää harvemmin, koska romaneita on vähemmän. Yhä useampi romani käy korkeakoulun.

Moni romaninainen on opiskellut esimerkiksi lähihoitajaksi. Romanimiehiä on kaikenlaisissa ammateissa, mutta nyt monilla tuntuu olevan kiinnostusta kuljetusalaan.

Tekevätkö romanimiehet kotitöitä?

Romanikulttuuriin kuuluu siisteys sekä kodin ja perheen arvostaminen. Perinteisesti romaninaiset ovat ylpeitä kodinhoidosta, laittavat ruokaa ja siivoavat, mutta toki romanimiehetkin tekevät näitä töitä. Se riippuu henkilöstä. On myös romanitaustaisia mieskokkeja.

Romanimiehiä on myös yksineläviä ja yksinhuoltajia, joten on selvää, että hoitavat myös niin sanottuja naisten töitä.

Saavatko romanit avioitua valtaväestön kanssa?

Kyllä. Osa kuvittelee, että tämä ei olisi hyväksyttävää ja että oma suku ei hyväksyisi naimisiinmenoa valtaväestön kanssa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Valtaväestön edustajan ja romanin häissä on vieraita molemmin puolin sukua. Muut romanit kuin hääparin ikäluokka eivät osallistu häihin.

Romanit pukeutuvat romaniasuun. Yleensä kutsussa on esitetty pukukoodi, mutta jos näin ei ole, vieraat saavat pukeutua niin kuin haluavat. Emme yleensä puutu muiden vieraiden pukeutumiseen.

Millaisia ovat romanisäännöt?

Ei ole olemassa romanisääntöjä. On vain romaneille tyypillisiä tapoja, kuten vanhempien kunnioittaminen, teitittely ja kohteliaisuus vanhempia kohtaan sekä puhtaus- ja siisteyskäsitys. Romanit teitittelevät yleisesti itseään yli kymmenen vuotta vanhempia kohteliaisuudesta.

Osa tavoista alkaa myös jäädä pois. Tänä päivänä romanit tekevät paljon sellaisia töitä, joissa romaniasu ei ole sallittu. Esimerkiksi lähihoitajina työskentelevät voivat nykyään olla työasuissaan, mikä ei ennen ollut hyväksyttävää romanikulttuurissa. Töihin, joissa vaadittiin työasua, ei välttämättä hakeuduttu ennen.

Määrääkö vanhin romani muiden sukunsa romaneiden tekemiset?

Meillä ei ole olemassa sellaista suvun vanhinta, joka määräisi, mitä muu suku saa tehdä. Kunnioitamme vanhoja ihmisiä ja heidän mielipiteitään.

Romanikulttuurissa on asioita, joita ei ole kohteliasta puhua vanhempien romanien aikana, vaikka saman ikäluokan romanit voivatkin puhua näistä asioista keskenään. Näihin kuuluvat esimerkiksi intiimeistä ja hyvin yksityiset asiat. Tätä valtaväestö kuvittelee usein salamyhkäisyydeksi, vaikka kyseessä on kulttuurista juontuva tapa toimia.

Mistä ennakkoluulot johtuvat?

Varmaan siitä, kun meitä on vähemmän, niin asioita yleistetään koskemaan kaikkia romaneita. Vähemmistöä kohtaan on helppo yleistää.

Osa ennakkoluuloista voivat juontaa myös romanien kiertolaiselämään, joka loppui kymmeniä vuosia sitten. Nykyään on selvä asia, että romanit opettavat lapsilleen, että koulut pitää käydä, ammatti pitää lukea ja töihin on mentävä.

Vanhoja perinteitä on toki edelleen, mutta pikku hiljaa ehkä sulaudumme paremmin massaan.

On romaneita, jotka elävät romaniarkea ja heitä, jotka elävät valtaväestön tapaan. Valinta on vapaa. Muilta romaneilta olen saanut palautetta, että hyvä kun joku on lähtenyt tekemään tällaista avointa tiedonvälitystä.

Romaneihin kohdistuva syrjintä elää sitkeästi

Suomessa on arviolta 10 000 romania ja heistä lähes 70 prosenttia kokee syrjintää arjessaan. Naisiin kohdistuu hieman enemmän syrjintää kuin miehiin.

Rasismia historiallisesti näkökulmasta tutkineen Miika Tervosen mukaan romanivastaisuus on suomalaisen rasismin kovaa ydintä.

– Se puhetapa ja ajattelutapa, joka romaneihin liittyy, ei vaikuta juuri muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siinä missä muihin vähemmistöihin liittyvät keskustelut ovat menneet monin tavoin eteenpäin, romanivastaisuus elää sitkeästi ja on myös huonosti tunnistettu rasismin muoto.

Suomen Romaniyhdistyksen projektipäällikkö Päivi Majaniemi uskoo, että osallistuminen ja osallistaminen ovat ainoita keinoja päästä iänikuisista ennakkoluuloista lopullisesti eroon.

– Romanijärjestöjen keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi romaneiden työllistyminen ja korkeakoulutus, millä pyrimme edistämään yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista yhteen hiileen puhaltamista.

Oulun Romanit ry:n puheenjohtaja Angelica Hagert kannustaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ennakkoluulojen hälventämiseksi.

– Uskon, että useamman kohdalla mielipide romaneista muuttuu positiiviseksi, kun meihin tutustuu. Valtaväestön tulisi rohkeasti uskaltaa ottaa romaneita töihin katsomatta kansallispukuun tai nimeen. Ennakkoluulot eivät pääse murtumaan, jos työllistymisessä ei anneta mahdollisuutta.

Tuomisen vastaukset on käynyt läpi myös Suomen Romaniyhdistys ry.

Aiheesta lisää:

Laura Hagert ei saanut työtä millään – vaihtoi sukunimensä, firmat vastasivat heti sähköposteihin

Romanit kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista Yle Kioskin videolla: “Kaikki romanit varastavat”

Iran vaati perjantaina Britanniaa heti vapauttamaan haltuun ottamansa öljytankkerin.

Britannia pysäytti tankkerin torstaina Gibraltarilla, koska epäili sen olevan viemässä raakaöljyä Iranista Syyriaan. Syyria on EU:n asettamassa öljyn kauppasaarrossa.

Iranin johto on sitä mieltä, että Britannia toimi Yhdysvaltain puolesta. Yhdysvaltojen presidentin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton kiittelekin vuolaasti Britanniaa tankkerin pysäyttämisestä.

Iran uhkaa nyt Britanniaa vastatoimilla.

– Jos Britannia ei vapauta tankkeriamme, viranomaisemme ovat velvollisia ryhtymään vastavuoroisiin toimiin ja ottamaan haltuunsa brittiläisen öljytankkerin, sanoi Iranin kansalliskaartin komentaja Mohsen Rezaei Twitterissä.

Iranilainen, Panaman lipun alla seilaava Grace 1 -supertankkeri pysäytettiin noin neljä kilometrin päässä Gibraltarista. Gibraltarin oikeusministeri ilmoitti perjantaina, että laivaa voidaan pitää vielä kaksi viikkoa Gibraltarilla.

Miljardien puiden istuttaminen ympäri maailman on merkittävin ja helpoin tapa torjua ilmastonmuutosta.

Näin toteavat tutkijat tiedelehti Sciencessa julkaistussa artikkelissa. Siinä lasketaan ensimmäistä kertaa kuinka monta puuta voitaisiin istuttaa nykyisten metsien ulkopuolelle kajoamatta silti ruuantuotantoalueille tai kaupunkeihin. Laidunmaat laskettiin mukaan, koska tutkijoiden mukaan muutamat puut eivät haittaisi lampaita ja lehmiä.

Tällä tavalla saataisiin tutkijoiden mukaan maapallolle 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria lisää metsäpinta-alaa, eli yli 500 miljardia puuta. Ne imisivät noin 200 gigatonnia ilmakehään laskettua hiilidioksidia kasvettuaan täysikasvuisiksi. Tämä muutos metsien määrään leikkaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista talteen.

Luulin, että metsitys olisi top 10:ssä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoissa, mutta se onkin ylivoimaisesti tehokkaampi kuin kaikki muut ilmastonmuutoksen torjuntakeinot. Tom Crowther, Sveitsin ETH Zürich -yliopiston professsori

Tuoreessa analyysissa löydettiin 1,7 miljardia hehtaaria puutonta maata, josta 1,2 miljardilla hehtaarilla puun taimet kasvaisivat luonnostaan. Ala vastaa noin 11 prosenttia maapallon maapinta-alasta ja on yhteensä noin Yhdysvaltojen ja Kiinan kokoinen.

Tämän uuden määrällisen tutkimuksen mukaan metsänviljely ei olisi vain yksi keino torjua ilmastonmuutosta, vaan paras kaikista.

– Se mikä räjäyttää tajuntani, on mittakaava. Luulin, että metsitys olisi top 10:ssä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoissa, mutta se onkin ylivoimaisesti tehokkaampi kuin kaikki muut ilmastonmuutoksen torjuntakeinot, sanoo The Guardianille Sveitsin ETH Zürich -yliopiston professsori Tom Crowther, joka johti tutkimusta.

Hän korostaa, että on silti erittäin tärkeää saada nykyinen päästökehitys kääntymään kohti nollapäästöjä. Puilla, jos sellaisia alettaisiin ehdotetussa mittakaavassa istuttamaan, kestäisi kuitenkin 50–100 vuotta saavuttaa täysi päästöjensitomispotentiaalinsa.

– Vihdoin meillä on virallinen arvio siitä, kuinka paljon maata voimme ja meidän pitäisi metsittää. Tämä on valtavan tärkeä suunnitelma hallituksille ja yrityksille, sanoo The Guardianille puolestaan YK:n ilmastokokousten entinen johtaja Christiana Figueres.

Puita on alettu jo istuttaa

Tutkimus perustuu 80 000 korkearesoluutioiseen Google Earth -sateliittikuvaan. Keinoäly yhdisti kuvat kymmeneen tärkeään maaperää, pinnanmuotoja ja ilmastoa kuvaavaan muuttujaan. Näiden avulla laadittiin maailmanlaajuinen kartta siitä, missä puut voisivat kasvaa.

Crowther Labin nettisivuilla voi katsoa yksittäisiä paikkoja, joihin puita voisi istuttaa ja mitkä puulajit ovat kotoperäisiä lajeja alueella.

Tutkimus ei ota kantaa siihen, kuinka maailmanlaajuinen puidenistutuskampanja rahoitettaisiin tai tehtäisiin.

Professori Crowtherin mukaan halvimmillaan puuntaimia istutetaan 30 Yhdysvaltojen sentin kappalehintaan. Tällä hinnalla triljoona puuta saataisiin istutettua 300 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Hänen mukaansa taloudellinen kannustin maanomistajille puiden istuttamiseen mailleen on ainoa keino, jolla puita ja metsiä saataisiin lisättyä.

Puita voi istuttaa kaikkialle maapallolla. Suurimman vaikutuksen saa kuitenkin aikaan tropiikissa, mutta Crowtherin mukaan jokainen voi osallistua. Pinta-alaltaan maailman kuudella suurimmalla valtiolla, Venäjällä, Kanadalla, Kiinalla, Yhdysvalloilla, Brasilialla ja Australialla, on käytössään puolet koko maapallon potentiaalisesta puidenlisäyskapasiteetista.

Puidenistutusaloitteita on jo nähtykin, esimerkiksi 48 valtion Bonn Challenge, jonka tavoitteena on palauttaa 350 miljoonaa hehtaaria metsää vuoteen 2030 mennessä.

Myös Suomessa kesäkuussa pidetty maailman koululaisten ilmastokokous päätti istuttaa 100 miljoonaa puuta ympäri maailman torjumaan ilmastonmuutosta.

4H-nuoretkin istuttavat puun taimia. Tavoitteena on palauttaa 10 000 hehtaaria metsää Suomeen vuoteen 2030 mennessä. Syksyllä myös yksityishenkilöt voivat ostaa puuntaimia ilmaston hyväksi.

Antero Vartian perustaman Compensate-säätiön perusajatus on, että kun ihmiset kompensoivat päästöjään, rahat ohjataan lyhentämättömänä metsityshankkeisiin, jotka sitovat kuluttajien aiheuttamat päästöt.

Lue myös:

Uusi tutkimus osoittaa metsätalouden ilmastovaikutukset arvioitua suuremmiksi – Professori: "Käytämme luonnonresurssia vähän hullulla tavalla"

Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen ilmastolaskurilla, mitkä teot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on päästöihin

Kuvittele formulakisat.

Nopeutta satoja kilometrejä tunnissa. Valot ja värit vilahtavat ohi silmänräpäyksessä ennen kuin katsetta ehtii tarkentaa. Yleisö huutaa, selostaja huutaa, moottorit huutavat. Kierros, toinen, kolmas. Uudelleen.

Sitten kuvittele, että formulakisat ajettaisiin omassa päässäsi.

Joka päivä. Vuorokauden ympäri.

Siltä Piia Haavikosta, 27, on tuntunut yli puolet elämästään. Koko murrosiän ja varhaisen aikuisuuden Haavikkoa hoidettiin masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Ne molemmat helpottivat ajoittain, mutta päänsisäiset formulakisat pysyivät.

Vuosi sitten Haavikko sai vielä yhden diagnoosin. Se mullisti hänen elämänsä.

Lääketieteessä häiriö tunnetaan nimellä Attention-Deficit Hyperactivity Disorder, tutummin adhd.

Kymmeniä tuhansia jää diagnosoimatta

Ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriö eli adhd tunnetaan lasten ja etenkin poikien häiriönä.

Se tunnistetaan usein jo kouluterveydenhuollossa, kun vilkas tai impulsiivinen käytös alkaa haitata koulunkäyntiä. Tyypillinen mielikuva adhd-lapsesta on seinille hyppivä ylivilkas poika, joka ei pysty keskittymään mihinkään.

Yhtä lailla adhd:sta voi kuitenkin kärsiä hiljainen ja vetäytyvä tyttö, jonka keskittymisvaikeudet eivät näy ulospäin. Hän ei häiritse tai riehu koulussa, mutta ei pysty keskittymään eikä opi muiden tahdissa.

Tyttöjen oireet jäävät usein tunnistamatta. Heistä kasvaa adhd-aikuisia, joilla ei ole diagnoosia. Suomessa heitä on arvioitu olevan kymmeniä tuhansia. Viime joulukuuhun asti Piia Haavikko oli yksi heistä.

“Tällaistako on normaaleilla ihmisillä”

En olekaan tyhmä tai laiska.

Se oli ensimmäinen ajatus, kun Piia Haavikko sai epäilyn adhd-diagnoosista. Oli joulukuu 2018.

Jonkin aikaa sitten kahdella Haavikon lähipiiriin kuuluvalla oli diagnosoitu adhd. Heistä toinen oli aikuinen, joka oli päätynyt tutkimuksiin alun perin lapsensa diagnoosin kautta. Lähipiirin kokemukset ja elämän vaikeudet olivat kuulostaneet oudon tutuilta.

Niin tutuilta, että Haavikko oli päätynyt lukemaan lisää adhd:sta ja sen osittaisesta periytyvyydestä. Sitä kautta hän uskalsi pyytää pääsyä tutkimuksiin.

– Kaikki vain alkoi käydä järkeen. Elämässäni on ollut monia sellaisia ongelmia, joita pelkkä masennus ei selitä. Silloinkin, kun en ollut masentunut, en saanut asioita tehtyä ja arjen pyörittäminen oli vaikeaa.

80 prosentilla adhd-aikuisista on myös jokin toinen neuropsykologinen häiriö, niin myös Haavikolla. Hänellä epäillään autismikirjon häiriöihin kuuluvan asperger-oireyhtymän piirteitä, mutta lisätutkimukset ovat vielä kesken.

Haavikon adhd:ta hoidetaan lääkityksellä. Kun Haavikko ensimmäistä kertaa otti lääkkeen, hänen elämänsä mullistui: Aamuisin Haavikko nousi ylös. Päivällä hän opiskeli tai teki kotitöitä. Illalla häntä väsytti ja hän meni nukkumaan.

Mullistavaa? Adhd-diagnoosin saaneelle kyllä.

– Ajattelin, että tällaistako elämä on normaaleilla ihmisillä. Päähän tulee yksi ajatus, ja voi ajatella sen yhden asian loppuun ilman, että samaan aikaan tulee sata muuta ajatusta. Tuntui, että siihen asti olisin pelannut elämää jollain huijauskoodilla.

Kun kaikki jää kesken

Ilman lääkitystä Haavikon pää käy jatkuvasti ylikierroksilla. Kaikki jää kesken, mikään ei onnistu.

Haavikko kertoo esimerkin arjestaan ajalta ennen lääkitystä: Kun hän meni nukkumaan, hän saattoi ottaa mukaansa makuuhuoneeseen puhelimen ja vesipullon. Ja sen yhden kirjan. Sitten hän muisti vielä neljännen ja viidennen asian. Lopulta käsissä oli niin paljon tavaraa, että jotain putosi varmasti.

– Yritin ottaa käsiini monta asiaa, vaikka tiedostin, että jotain putoaa. En pystynyt ajattelemaan, että palaan hakemaan niitä yksi kerrallaan. Lääkkeen kanssa olen oppinut tunnistamaan, että tämänkin asian voi tehdä pilkotusti.

Ilman lääkitystä myös sellaiset asiat, joista ei saa välitöntä palkintoa tai mielihyvää, jäävät tekemättä.

– Jos terveellä ihmisellä kaatuu vaikka vettä lattialle, hän todennäköisesti kuivaa sen heti pois. Minä saatan olla vaan, että jahas, ja jättää sen siihen. Päänsisäinen kaaos siirtyy pään ulkopuolellekin.

Alidiagnosoinnille on kaksi syytä

Nykykäsityksen mukaan adhd:n syntyyn vaikuttavat sekä perinnöllinen alttius että ympäristötekijät. Sellaisia ovat esimerkiksi synnytyksenaikaiset tapahtumat ja kasvuympäristö.

Dosentti, neuropsykologian erikoispsykologi Maarit Virta on lähes koko uransa työskennellyt adhd:n parissa. Hän painottaa, että vaikka kasvuympäristöllä on merkitystä, adhd ei silti johdu kasvatuksesta.

– Koska adhd on perinnöllistä, lapsella on hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin yksi vanhempi, jolla on adhd tai mielenterveyden häiriöitä. Silloin vanhemman mahdollisuudet toimia onnistuneesti kasvatustilanteessa ovat rajallisemmat, mikä voi vaikuttaa lapsen adhd:n oirekuvaan, Virta sanoo.

Piia Haavikon tapaan monet adhd-tytöt ehtivät kasvaa adhd-aikuisiksi ennen kuin oikea diagnoosi löytyy. Virta löytää tyttöjen alidiagnosoinnille kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että koska adhd:ta pidettiin pitkään poikien häiriönä, myös oirekriteerit on luotu pojille.

– Vaikka poikien ja tyttöjen oireet ovat pitkälti samanlaisia, ne painottuvat eri tavalla. Siksi diagnostisten kriteerien avulla ei saada kiinni kaikkien tyttöjen oireilua. Osan kyllä, mutta ei kaikkien.

Maarit Virta painottaa, että yksiselitteistä jakoa hiljaisiin adhd-tyttöihin ja vilkkaisiin adhd-poikiin ei voi tehdä. Pääsääntöisesti oireet ovat samanlaisia, mutta tytöillä ja naisilla ylivilkkausoireita esiintyy vähemmän kuin pojilla ja miehillä.

Toinen syy alidiagnosoinnille on, että oirekuva voi muuttua matkalla lapsuudesta aikuisuuteen. Lievä adhd ei välttämättä aiheuta haittaa vielä kouluiässä. Ongelmia nousee esiin, kun itsenäisen työn vaatimukset kasvavat ja omasta elämästä täytyy huolehtia itse.

– Selvät tapaukset oireilevat jo lapsuudessa, mutta lievemmissä tapauksessa oireet alkavat haitata elämää vasta esimerkiksi lukiossa. Siellä pitää jo ottaa enemmän vastuuta. Ongelmia ei välttämättä tunnisteta aikaisin, Virta sanoo.

Hoitamattomina ongelmat kasaantuvat

Adhd-aikuiset kuvailevat usein ylivilkkautensa muuttuneen sisäiseksi levottomuudeksi.

Myös impulsiivisuus saattaa muuttaa muotoaan: jos lapsena on suutuspäissään heittänyt lelun seinään, aikuisena saattaakin käyttää rahaa holtittomasti tai lopettaa työpaikassa yllättäen.

Maarit Virran mukaan oikean diagnoosin viivästymisen suurin haitta on, että ongelmat alkavat kasaantua, kun apua ei saa ajoissa. Ikävät kokemukset elämässä tai itsensä hyväksymisen vaikeudet voivat johtaa esimerkiksi masennuksen kehittymiseen.

Joidenkin adhd:sta kärsivien kohdalla katsotaan, että masennus tai muut diagnoosit johtuvat hoitamattomasta adhd:sta.

Toisaalta tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä ja adhd:hen liittyvät rinnakkaisongelmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Syy-seuraussuhteita ei voida suoraan vetää.

Diagnoosi toi selityksen

Kun Piia Haavikko nyt katsoo elämäänsä taaksepäin, hän uskoo adhd:n selittävän monta kipeää asiaa.

Esimerkiksi sen, miksi hän aloitti peruskoulun jälkeen kaksi kertaa lukion ja kaksi kertaa kansanopiston, mutta opinnot jäivät aina kesken. Tai sen, miksi hän ajautui epäterveisiin parisuhteisiin, joissa hänen huonoa itsetuntoaan käytettiin hyväksi.

Adhd tekee arjen pyörittämisestä vaikeaa, mikä johtaa jatkuviin epäonnistumisen kokemuksiin ja alisuoriutumiseen.

Haavikko itse ajattelee, että hänen kohdallaan alisuoriutuminen on lietsonut huonoa itsetuntoa. Se on puolestaan aiheuttanut ahdistusta, masennusta ja ongelmia koulussa ja ihmissuhteissa. Valmis noidankehä.

– Aina tuntui, että olen muita huonompi enkä saa asioita tehtyä. Olin koulussa aivan keskinkertainen, mutta jos halusin olla jossain asiassa tosi hyvä, keskittyminen ei vain riittänyt. Sekin ahdisti.

Adhd ilmenee tyypillisesti muun muassa aloittamisen tai loppuun saattamisen vaikeutena, häiriöherkkyytenä ja tunteiden säätelyn ongelmina. Monilla on oppimisvaikeuksia ja ongelmia ihmissuhteissa. Adhd-naisilla riskit sairastua syömishäiriöön tai joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ovat korkeampia kuin terveillä.

Kaikilla on adhd-piirteitä

Jokainen tunnistaa elämässään hetkiä, jolloin ei jaksaisi tiskata tai tehdä veroilmoitusta, tai jolloin keskittyminen tuntuu vaikealta. Jokainen on joskus kokenut, ettei osaa tai opi.

Maarit Virran mukaan adhd-piirteitä onkin kaikilla ihmisillä. Impulsiivisuus tai vilkkaus eivät itsessään ole ongelma, jos niistä ei aiheudu haittaa tavallisessa elämässä.

– Kaikki me tunnistamme ajoittain ongelmia keskittymisessä tai asioiden aloittamisessa. Adhd-diagnosoiduilla niitä ongelmia vain on huomattavasti enemmän ja ne ovat huomattavasti vahvempia kuin meillä, joilla ei ole adhd:ta, Virta sanoo.

Koettu haitta on keskeinen käsite adhd:n diagnosoimisessa. Tytöillä ja naisilla varsinaisia adhd:n ydinpiirteitä eli impulsiivisuutta ja ylivilkkautta esiintyy vähemmän kuin miehillä. Sen sijaan heidän oireilunsa kääntyy sisäänpäin masennukseksi ja ahdistuneisuudeksi. Naisten adhd:sta kokema haitta on suurempi kuin miesten.

– On vaikea löytää selkeää syytä sille, miksi näin on. Ehkä se on kasvatusta ja tytöille asetettuja korkeampia tavoitteita, mutta nämä ovat kaikki spekulaatiota, Maarit Virta sanoo.

Adhd-ajatukset näkyivät taiteessa

Yhdessä asiassa Piia Haavikko on aina kokenut olevansa hyvä.

Kuvataide ja maalaaminen ovat hänelle asioita, joihin hän pystyy uppoutumaan tunneiksi. Sekin on tyypillistä adhd-ihmisille. Siinä missä joihinkin asioihin keskittyminen on mahdotonta, toisiin voi taas keskittyä tuntikausiksi ja unohtaa ajan kulumisen kokonaan.

Haavikko on aina käsitellyt tunteitaan ja ajatuksiaan taiteen kautta. 20-vuotiaana hän muutti Skotlantiin opiskelemaan taidetta ja pelianimaatiota. Kaukaa jälkeenpäin on helppo olla viisas, mutta Haavikon mukaan adhd näkyi hänen taiteessaan jo vuosia sitten.

– Kun katson vanhoja luonnoslehtiöitä, näen niissä on paljon yhtäläisyyksiä töihin, joita maalaan nyt. Niissä kuvissa pää räjähtää tai pään ympärillä on paljon kuvioita. Nyt ymmärrän, mistä ne ajatukset ovat tulleet.

Adhd:n oireiden ilmeneminen ja oireiden voimakkuus ovat hyvin yksilöllisiä, ja siksi myös hoidontarve arvioidaan aina yksilöllisesti. Käypä hoito -suosituksen mukaisesti adhd:ta hoidetaan lääkityksellä ja erilaisilla psykososiaalisilla hoitomuodoilla. Sellaisia ovat esimerkiksi erilaiset psykoterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja ryhmäkuntoutukset.

Jollekin riittää pelkkä lääkitys, toiselle pelkkä psykoterapia, ja joku voi tarvita yhdistelmää kummastakin.

Haavikon oireita hoidetaan tällä hetkellä lääkityksellä, mutta hän haluaisi myös toimintaterapiaan, jossa yhdessä asiantuntijan kanssa etsitään arkea helpottavia toimintatapoja.

Ei mitään, mistä parantua

Adhd:n piirteet voivat joko lieventyä tai vahvistua matkalla lapsuudesta aikuisuuteen.

Oireiden pysyvyydestä on vaihtelevia tutkimustuloksia. Pysyvyys vaihtelee 4 ja 70 prosentin välillä. Käytännössä vähintään puolella aikuisista, joilla adhd on todettu lapsena, on haittaavia oireita vielä aikuisuudessa.

Maarit Virta ei mielellään puhu adhd:sta parantumisesta, vaan haittojen lievittämisestä ja omien piirteiden kanssa toimeen tulemisesta.

– Adhd ei ole sairaus, vaan synnynnäinen kehityksellinen häiriö. Jos henkilö esimerkiksi lääkkeiden avulla pystyy opiskelemaan tai työskentelemään, onko hän silloin parantunut? Mitä tapahtuu, jos hän lopettaa lääkityksen? Hoidon tavoitteena on, etteivät oireet aiheuta kohtuutonta haittaa elämässä.

Piia Haavikko on samaa mieltä. Hänellä ei ole mitään, mistä parantua. Se, minkä hän ennen koki heikkoudeksi tai viaksi, on nyt saanut selityksen ja muuttunut piirteeksi muiden joukossa.

– En ajattele enää itsestäni yhtä huonosti kuin ennen. Minussa ei ole vikaa, vaan minussa on tällainen ominaisuus, joka voi johtaa hyviin tilanteisiin tai huonoihin tilanteisiin. Olen armollisempi itselleni.

Aloittamisen vaikeus, mahdottomuus saattaa mitään loppuun. Parvi vihaisia ampiaisia päässä, elämä huijauskoodilla – ennen Piia Haavikolla oli kymmeniä erilaisia vertauskuvia kertomaan elämästään adhd:n kanssa.

Ennen Haavikko ei haaveillut mistään, koska hän ei pystynyt keskittymään mihinkään. Tänään hän haaveilee opintojensa loppuun saattamisesta ja työpaikasta pelialalla.

Lopputyökin on jo aloitettu. Sen aiheena on Raising awareness on adulthood adhd – kasvava tietoisuus aikuisten adhd:sta.

Nyt hän tietää, että lopputyö valmistuu.

Mikkelissä on tapahtunut rekan ja henkilöauton välinen nokkakolari Viitostiellä, kertoo poliisi. Poliisin suorittamassa tutkimuksessa selvisi , että henkilöauto oli ajanut Viitostietä (Kuopiontie) Mikkelistä pohjoisen suuntaan ja rekka ajoi vastakkaisesta suunnasta.

Henkilöauto romuttui törmäyksen seurauksena. Henkilöauton kuljettaja kuoli törmäyksessä.

Viitostie on suljettu onnettomuuden vuoksi ja liikenne ohjataan tapahtumapaikan ohi Rahulantien kautta. Poliisi arvioi iltayhdentoista maissa perjantai-iltana, että kolari tulee vaikuttamaan Viitostien liikenteeseen useita tunteja. Tapahtumapaikka on noin seitsemän kilometriä Mikkelistä pohjoiseen.

Hätäkeskus sai ilmoituksen kolarista noin kello 22.30 perjantai-iltana.

Twitterissä piikiteltiin perjantaina Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin itsenäisyyspäivän puheen osuutta, jossa presidentti kertasi Yhdysvaltojen syntyhistoriaa.

Teleprompterista eli lukulaitteesta puhettaan lukenut Trump ylisti armeijan suorituksia vapaussodassa vuosina 1775–1783 ja sisällissodassa 1861–1863.

– Armeijamme hallitsi ilmaa, mursi puolustusmuurit ja valloitti lentokenttiä, lausui presidentti mahtipontisessa puheessaan.

Pulmallista Trumpin puheessa on se, ettei lentokoneita tai -kenttiä ollut olemassakaan kyseisinä historian ajanjaksoina.

Maailman ensimmäisen lentokoneen keksijöinä nimittäin pidetään Wrightin veljeksiä, joiden ensimmäinen kone nousi yläilmoihin vuonna 1903.

Trump kommentoi kömmähdystään perjantaina sanomalla, että lukulaitteessa oli ongelmia sateen takia.

– Se meni kaput, Trump kommentoi.

Twitterissa asiatunniste #RevolutionaryWarAirportStories eli vapaussodan lentokenttätarinat nousi nopeasti päivän suosituimpien joukkoon:

– Kansallisarkisto on löytänyt uusia kuvia itsenäisyyssodasta, sivalsi yksi tviittaja:

Toinen irvileuka puolestaan pohti, että jo kauan kauan sitten Colonial Airways -yhtiön lennot olivat aina myöhässä ihan vaan siksi, ettei lentokoneita ollut olemassakaan.

– Löimme Britannian, koska heidän piti lentää Atlantan kautta, arveli eräs vitsailija.

Eräs Twitter-käyttäjä raapusti kuvitteellisen sotilaan lähettämän kirjeen kotiin:

– Odota minua, rakkaimpani. Jet Bluen taistelu on pian ohitse. Palaan luoksesi kiiruusti Atlantan kautta Deltan lennolla.

Öljyntuottajamaiden järjestön Opecin pääsihteeri Mohammed Barkindo on suivaantunut ilmastoaktivisteille. Hänen mukaansa maapallolla on meneillään massiivinen öljynvastaisen mielipiteen muokkaus, kertoo Guardian.

– Ihmisille uskotellaan, että öljy on ilmastonmuutoksen syy, Barkindo totesi Wienissä Opecin kokouksen jälkeen tiistaina.

Hän myös syytti ilmastoaktivisteja epätieteellisistä väitteistä ja kutsui kampanjaa ehkä suurimmaksi uhaksi öljyteollisuuden etenemiselle.

Ruotsalainen Greta Thunberg ja muut ilmastoaktivistit pitivät Barkindon puheita kunnianosoituksena.

Thunberg kiitteli Barkindoa Twitterissä.

– Kiitos! Tämä on suurin kohteliaisuus tähän mennessä, Thunberg kirjoitti.

Thunberg tunnetaan koululaisten kansainvälisen ilmastolakkoliikkeen perustajana.

Britanniassa koululaisten ilmastolakkoja johtava Holly Gillibrand puolestaan tviittasi Barkindon kommenttien osoittavan, että ilmastokampanjalla on vaikutusta.

– Me emme lopeta. Jatkamme heidän suurimpana uhkanaan olemista niin kauan, että fossiiliset polttoaineet pysyvät maan sisällä, hän jatkoi.

Väki vähenee monissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa, mutta autojen määrä niissä kasvaa. Ainoastaan muutamissa suurimmissa kaupungeissa autojen määrä on väkilukuun suhteutettuna kääntynyt laskuun.

Henkilöautokanta on koko Suomessa kasvanut 2010-luvulla väestön määrää nopeammin. Liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä kasvoi vuosien 2011 ja 2018 välillä lähes 170 000:lla, kun väestö kasvoi vastaavana aikana noin vajaalla 120 000:lla.

Asia käy ilmi Tilastokeskuksen tiedoista. STT tarkasteli liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrää kaikissa yli 20 000 asukkaan kaupungeissa ja kunnissa vuosina 2011 ja 2018. Henkilöautojen määrää verrattiin kuntien väkilukuun vastaavina vuosina.

Liikennekäytössä on tällä hetkellä yli 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joista sähkö- ja hybridiautoja on pieni murto-osa eli reilut 15 000.

Samaan aikaan, kun autojen määrä kasvaa, pyrkii pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus vähintään puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) mukaan autojen lukumäärän lisäksi tulisi myös tarkastella autojen päästöjä ja autoilla ajettua määrää.

– Tavoite on saada liikenne päästöttömäksi, ei poistaa liikennettä, sanoo ministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikön johtaja Päivi Antikainen.

– Mutta jos nyt mietitään liikenteen ilmastotavoitteita, on selvää, että lisätoimia tarvitaan, hän jatkaa.

Autovanhukset vaihdettava vähäpäästöisiin

Suomalainen ajoi viime vuonna keskimäärin 12 vuotta vanhalla autolla ja liikenteen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin 157 grammaa kilometriä kohden. Päästölukema on laskemaan päin, mutta vielä kaukana 50 gramman kilometripäästöistä, joka EU:ssa katsotaan puhtaaksi henkilöautoksi.

LVM:n Antikaisen mukaan on tärkeä saada autokantaa uudistettua. Tavoitetta edistävät EU:n autonvalmistajille asettamat päästölinjaukset, jotka ohjaavat vähäpäästöisempien autojen valmistukseen. Lisäksi sähköautojen hintojen ennakoidaan Antikaisen mukaan putoavan lähitulevaisuudessa polttomoottoriautojen hintaluokkaan.

– Olemme siirtymässä kohti vähäpäästöisempää liikennettä. Lähinnä haaste on, että missä aikataulussa se tulee tapahtumaan.

Vähäpäästöinen liikenne ei kuitenkaan toteudu ilman keppiä. Liikenteen verotus on havaittu tehokkaimmaksi keinoksi ohjata liikenteen päästöjä.

– Liikenteen ilmastopolitiikassa on lähdetty "saastuttaja maksaa" -periaatteesta. Toisaalta siirtymä pitää tehdä sosiaalisesti kestävällä tavalla. Yleinen näkemys kuitenkin on, että pidemmällä aikavälillä meidän pitää päästä fossiilisista polttoaineista eroon, se on selvä, Antikainen sanoo.

"Autoa tarvitaan käytännön arjessa"

Useissa muuttotappiokunnissa henkilöautojen määrä on nurinkurisesti lisääntynyt väestön harventuessa. Kymenlaaksossa runsaan 80 000 asukkaan Kouvolassa väkiluku on 2010-luvulla vähentynyt yli neljällä tuhannella, mutta samaan aikaan henkilöautoja on tullut tuhat lisää.

Yleiskaavapäällikkö Marko Luukkonen Kouvolan kaupungilta uskoo, että autojen lisääntymiseen on osaltaan vaikuttanut vuonna 2009 tapahtunut kuntaliitos. Hiljalleen julkiset palvelut, kaupat ja harrastukset ovat siirtyneet taajamista suurempiin kuntakeskuksiin.

– Palveluverkon heikkeneminen ja autoilun lisääntymistarve on itseään ruokkiva kierre. Kotikulmien sijaan palvelut hankitaan automatkan aikana jostakin muualta. Oman kylän palvelu kituu entisestään, Luukkonen kertoo sähköpostitse.

Lisäksi julkinen liikenne on Luukkosen mukaan kattavuudeltaan rajoittunutta ja maaseudulta se on poistunut liki kokonaan. Ilman vahvaa julkista tukea kilpailukykyistä joukkoliikennettä ei pystytä järjestämään, eikä siihen tähän mennessä ole ollut riittävästi tahtoa tai resursseja.

– Edellä luetellut seikat käytännössä pakottavat auton hankkimiseen, jos Kouvolassa haluaa asua ja selvitä jouhevasti käytännön arjesta, Luukkonen sanoo.

Kouvolan tapaan myös esimerkiksi Salon ja Kotkan väkiluku on vähentynyt tuhansilla viimeisen kahdeksan vuoden aikana, mutta henkilöautojen määrä on sitkeästi kasvanut.

Joukkoliikenne korvaa oman auton

Auton omistus on hieman vähentynyt suhteessa väkilukuun ainoastaan kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Espoossa ja Tampereella. Turussa autojen määrä ei ole kasvanut.

Vähiten autoja omistetaan Helsingissä, jossa auto löytyy vain joka kolmannelta. Liikennetutkija Katja Moilanen Helsingin kaupungilta sanoo, että auton omistamiseen vaikuttavat monet asiat, muun muassa joukkoliikenteen tarjonta ja kaupunkisuunnittelu.

– Jos tarkastellaan koko Suomen mittakaavassa, niin Helsingissä on hyvin kilpailukykyinen joukkoliikenne sekä hyvät kävely- ja pyöräilyolosuhteet. Välimatkat ovat kohtuullisen lyhyitä.

Moilasen mukaan esimerkiksi Länsimetro ja kaupunkipyörät saattavat edelleen vähentää henkilöautojen käyttötarvetta pääkaupunkiseudulla. Vaikka vain kolmannes Helsingin reilusta 600 000 ihmisestä omistaa auton, on Helsingissä edelleen eniten autoja Suomessa eli yli 200 000.

Liikenteen päästöjä pitäisi saada leikattua noin 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, jolloin Helsingin on määrä olla hiilineutraali.

– Meidän täytyy pystyä kasvattamaan kestäviä kulkutapoja, Moilanen sanoo.

Australialaisopiskelija Alek Sigley pidätettiin vakoilemisen takia, kertoi Pohjois-Korean hallinnon äänitorvena toimiva uutistoimisto KCNA lauantaina. Noin kaksi viikkoa sitten kadonneen Sigleyn vapautumisesta kerrottiin torstaina. Sigley matkasi Japaniin.

KCNA:n mukaan Sigley myönsi vakoilleensa Pohjois-Koreaa keräämällä maan sisäistä tietoa ja jakamalla sitä muille. KCNA kertoo Sigleyn toistuvasti pyytäneen anteeksiantoa Pohjois-Korealta, koska oli loukannut maan suvereniteettia.

KCNA:n mukaan Sigley pidätettiin kesäkuun 25. päivä, koska hän oli edistänyt Pohjois-Korean vastaista propagandaa verkossa. Sigleyn väitetään jakaneen tietoja muun muassa Pohjois-Koreaan keskittyvälle asiantuntijajulkaisulle NK Newsille.

– Sigley on useaan otteeseen välittänyt Pjongjangissa opiskelijana keräämäänsä tietoa, kuten kuvia ja analyyseja, Korean demokraattisen kansantasavallan vastaisille julkaisuille, KCNA:n lausunnossa sanotaan.

"Hallitus on osoittanut humanitaarista pitkämielisyyttä"

– Korean demokraattisen kansantasavallan hallitus on osoittanut humanitaarista pitkämielisyyttä ja karkottanut hänet maasta heinäkuun 4. päivä.

29-vuotias Sigley opiskeli Pjongjangissa korealaista kirjallisuutta ja pyöritti turistikierroksia järjestävää yritystä. Sujuvasti koreaa puhuva Sigley oli yksi harvoista Pjongjangissa asuvista länsimaalaisista.

Sigley meni viime vuonna naimisiin Pjongjangissa japanilaisen naisen kanssa. Hän on kirjoittanut blogia ja useita artikkeleita arjesta Pohjois-Koreassa, muttei ole maininnut kiistanalaisia poliittisia teemoja.

Lisää aiheesta:

Pohjois-Koreassa kadonnut australialaisopiskelija vapaana ja turvassa

UUTISJUTTUJA:

Makaisitko sinä kaksi kuukautta sängyssä 16 000 eurolla?

Se onnistui! Mustasta aukosta saatiin ensimmäinen kuva

Kolumbuksen pojan 2000-sivuinen kirjaharvinaisuus paljastui tanskalaisen arkiston kätköistä

Outoja reikiä Linnunradan tähtivirrassa

Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimmaan eläintautipandemian Suomeen

Hurja teoria: Alkuräjähdys synnytti myös antimateriasta koostuvan antiuniversumin

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista uhanalainen

Osa Raamatusta on käännösvirheitä ja kulttuurisia tulkintoja

Evoluutiossa hiipunut luu on tehnyt paluun yhä useamman polveen

Makaisitko sinä kaksi kuukautta sängyssä 16 000 eurolla?

Suuri asteroidi "hipoo" Maata

Suomen suurin tiedepalkinto professori Heli Jantuselle

EDELLISIÄ TIEDEVISOJA:

Tiesitkö tämän? Kesänviettäjän perinteinen tiedevisa

Oletko nippelitietäjä? Testaa se tiedevisalla

Kesän kuuma tiedevisa

Seuraatko tiedeuutisia? Tämä visa testaa tarkkuutesi

Ylen tiedevisa – oletko perillä tiedemaailman tapahtumista?

"Nuku vähemmän, lue enemmän."

Etelä-Koreassa kyseistä mantraa toistellaan lukion kolmantena vuonna suoritettavan suuren kokeen alla miltei taukoamatta.

Kyse on paikallisten opetusviranomaisten hyväksymästä CSAT-testistä, jonka perusteella suuri osa opiskelijoista valitaan korkeakouluihin.

Maassa suosittuun opinahjoon pääsee itsekurilla ja vähillä yöunilla.

Kiivas kilpailu parhaista opiskelupaikoista alkaa jo ala-asteella. Koepäivänä eteläkorealaisissa lukioissa taistellaan elämästä ja kuolemasta, ainakin noin akateemisessa mielessä.

– Ajattelin tuolloin, että huonot koetulokset päättävät elämäni, kertoo nyt 32-vuotias Jeehee Park.

Koe mittaa opiskelijan yleissivistystä ja kyvykkyyttä jatkopintoihin. Etelä-Koreassa tärkeimmät kirjoitettavat aineet ovat muun muassa englanti ja matematiikka.

Park on kuitenkin yksi esimerkki niistä opiskelijoista, jotka eivät halunneet maansa kolmeen tähtiyliopistoon. Silti hän opiskeli aamuseitsemästä yön pikkutunneille asti lukion toiselta luokalta lähtien.

– Korealaisessa yhteiskunnassa elää voimakas uskomus siitä, että yhdet kokeet ratkaisevat ihmisen loppuelämän kulun. Kuitenkin kaikki opiskelijat ovat yksilöitä, eivätkä kaikki eteläkorealaiset nuoret opiskele kuin koneet, Park sanoo.

Yhdeksän tuntia kestävää koetta ei jaotella monen päivän osiin kuten Suomessa. Parkin mukaan CSAT-testin voi uusia kerran vuodessa.

Etelä-Koreassa korkeakouluun on mahdollista päästä myös muun muassa haastatteluin, mutta suuri osa nuorista osallistuu lukion kolmannen vuoden suureen kokeeseen.

Jotain samoja piirteitä testiasetelmissa kuitenkin on: Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen tullessa voimaan vuonna 2020 lukion ylioppilaskokeiden tuloksille lasketaan enemmän painoarvoa myös meillä kotimaassa.

Suomessa lukiolaisten uupumuksen on pelätty lisääntyvän opiskelijavalinnan muutoksen myötä. Maailmalla tutkinnon arvosanoilla valitseminen on kuitenkin kohtuullisen yleistä.

Koska tulevaisuuteen on mahdotonta kurkistaa, selvitimme, miltä lukion viimeisen vuoden suuri koe näyttää Etelä-Koreassa.

Myös virkavalta kuljettaa myöhästyneitä

Vuosittain marraskuussa järjestettävä lukion viimeisen vuoden koe määrittää eteläkorealaisen yhteiskunnan sykkeen hetkellisesti täysin. Lentokoneita määrätään muuttamaan reittiään ja julkisen liikenteen vuoroja lisätään.

Koetta pidetään maassa niin tärkeänä, että jopa virkavalta kuljettaa myöhästyneitä opiskelijoita koepaikoille.

Vuonna 2013 Suomeen muuttaneen Jeehee Parkin mielestä suomalaisten ja eteläkorealaisten opiskelijoiden eroavaisuudet liittyvät vapaampaan elämiseen.

– Etelä-Koreassa opitaan muistamaan asioita ulkoa. Suomessa nuorille annetaan tilaa ajatella ja tehdä omia päätöksiä. Mielestäni Suomessakin opiskelijoiden välillä on kuitenkin jonkinlaista kilpailua, Park sanoo.

Kilpailu opiskelijoiden kesken on kovaa

Soulin kansallisessa yliopistossa opiskeleva Gun Ahn, 22, vaikuttaa silminnähden tyytyväiseltä, kun opinahjon korkea taso mainitaan. Etelä-Koreassa kolmea parasta korkeakoulua nimitetään Sky-yliopistoiksi.

Nimitys tulee suosittujen yliopistojen alkukirjaimista: Soulin kansallinen yliopisto, Korea-yliopisto ja Yonsein yliopisto.

Tällä hetkellä Oulussa vaihto-opintojaan suorittava Ahn on alunperin kotoisin Gangwonin maakunnassa sijaitsevasta pienestä Chuncheonin kaupungista.

Ahn nimittää itseään nörtiksi puhuessaan opiskeluinnokkuudestaan.

Etelä-Koreassa koulutus ja innokkuus siihen katsotaan hyväksi piirteeksi ja menestys lukion viimeisen vuoden kokeessa taas elinehdoksi.

– Lukioaikoina heräsin kouluun yleensä kuudelta. Saavuin kotiin keskiyöllä, minkä jälkeen vielä jotkut koulukaverini opiskelivat lisää, Ahn sanoo.

Hän kuitenkin ymmärtää opiskelijatovereitaan, koska kilpailu opiskelijoiden kesken on kovaa.

Ahn kertoo, että vähäiset yöunet, sosiaalinen paine sekä kilpailu ovat johtaneet useina vuosina nuorten itsemurhiin.

Etelä-Koreassa sosiaalinen paine onnistua opinnoissa ei ulotu vain kokeisiin valmistautuviin nuoriin, vaan myös vanhempaan ikäpolveen.

Perhe saattaa painostaa nuorta opiskelemaan jotain tiettyä alaa, koska haluavat lapsensa työllistyvän arvostettuihin työpaikkoihin.

Sekä Ahn että Park kuitenkin sanovat, etteivät vanhempien toiveet vaikuttaneet heidän alavalintaansa. Vaikka korkeakouluun pääsy oli rankka koettelemus, perhe seisoi molempien tukena.

"Suomalaiset opiskelijat ovat onnellisempia"

Tampereen yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleella Woojung Parkilla, 29, on selvä mielipide Suomen ja Etelä-Korean välisen koulusjärjestelmän eroista.

– Suomalaisen opetuksen laadusta puhutaan maassamme paljon. Mielestäni tasomme on sen suhteen sama, mutta suomalaiset opiskelijat ovat onnellisempia.

Vaikka tulevaisuudessa ylioppilastodistuksen arvosanat määräävät korkeakouluun pääsystä Suomessa yhä enemmän, valintakokeista ja haastatteluista ei luovuta.

Korkeakoulujen tulisi kuitenkin ensi vuonna täyttää vähintään puolet opiskelupaikoistaan hakijoiden todistusten perusteella, ilman pääsykokeita.

Suomessa opettajana työskennellyt Park kehuu suomalaista opetusjärjestelmää. Kuitenkin ylioppilastodistuksen arvosanojen korostuminen tulevaisuudessa mietityttää.

– Etelä-Koreassa opiskelijat valitsevat alansa yleensä sen perusteella, miten hyvin ovat siitä lukiossa suoriutuneet. Näin ollen suomalaisetkin nuoret saattavat alkaa tuntea painetta panostaa niihin aineisiin, joissa ovat akateemisesti hyviä, mutta eivät niistä kiinnostuneita.

Juttua varten on hyödynnetty Itä-Aasian asiantuntija Teppo Turkin materiaaleja. Turkki toimii asiantuntijana muun muassa Koreaa, Japania ja Taiwania koskevissa kysymyksissä.

Lue lisää:

Kiinan kuuluisassa ylioppilastehtaassa voi saada kepistä, mutta moni haluaa lapsensa juuri sinne – Li Ding käy koulua 17 tuntia päivässä

Lukio kaukana takana, haave opiskelupaikasta edessä – valintauudistuksen väliinputoajia vanhojen arvosanojen korottaminen ei houkuta

Paineet ajavat uupuneita ylioppilaita ajattelemattomiin tekoihin: "Yksi ei edes tiennyt, mitä oli hakenut opiskelemaan"

Suunnitteletko hakevasi yliopistoon? Katso, millä aloilla hyödyt matematiikasta ja mihin et pääse ilman sitä

Yhdysvaltalainen rap-artisti Travis Scott on perunut sunnuntain esiintymisensä Ruisrockissa, festivaali kertoo tiedotteessa. Festivaalin pääesiintyjiin kuuluvan Scottin tilalla esiintyy hiphop-trio Migos.

Ruisrockin mukaan peruminen johtuu logistisista syistä.

Scott on aiemmin perunut Suomen-esiintymisensä myös Blockfest-festivaaleilla viime vuonna sekä vuonna 2016.

– Käyttämättömästä sunnuntain päivälipusta on mahdollista saada rahansa takaisin, Ruisrock kertoo.

Raine Färm ei arvannut, mitä tuleman pitää, kun hän muutama vuosi sitten kohtasi nykyisen vaimonsa Päivi Färmin.

– En tosiaan arvannut. Monta kertaa onkin tullut ajateltua, että voi hittolainen - tällaista tuli, nauraa Raine Färm ja tarttuu taas lapion varteen.

Färmit alkoivat rakentaa viisi vuotta sitten yhteistä puutarhaa.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Päivi muutti Rainen kanssa saman katon alle. Tai kuten he itse asian ilmaisevat - kaksi pölhöä kohtasi toisensa.

– Onhan se hienoa tehdä kahdestaan näitä hommia. Oli minulla jo aikaisemmin halua ja intoa ja vähän yritystäkin tehdä puutarhaa, mutta ei siitä yksin tullut oikein mitään. Sitten vasta alkoi tapahtua, kun löytyi rinnalle toinen pölhö, Päivi.

Tontilla ei ollut kiven kiveä

Raine Färmin talon ympärillä Ilmajoella Koskenkorvalla oli vielä viisi vuotta sitten laaja tasainen nurmikenttä. Eteläpohjalaiselle pellolle perustetussa pihassa ei ollut kiven kiveä.

Viidessä vuodessa on tapahtunut ihmeitä.

– Tänne on kuskattu yli sata tonnia luonnonkiviä ja saman verran mursketta. Kuorikatetta on tuotu 15 kuutiota joka vuosi.

Lähes kaikki kivet on siirrelty paikoilleen käsipelillä. Raine Färm vakuuttaa, että kaikki tekniikat, joilla kivet saa liikkumaan, on taatusti otettu käyttöön.

Päivi Färm hymyilee vieressä. Kivet olivat hänen ideansa.

– Kivet ovat ajattomia ja ikuisia. Niitä voi katsella silloinkin kun kukat eivät kuki.

Kivistä on myös hyötyä. Ne keräävät keväällä lämpöä ja niiden ansiosta kasvu lähtee aikaisin liikkeelle. Färmit kertovat, että heidän puutarhassaan varhaisimmat kasvit työntyvät esiin jo lumen keskeltä.

Kivikkokasveja ja vanhoja perennoja

Paitsi kivien myös kasvien määrä ja kirjo yllättää Färmien puutarhassa. Kivipoluilla kulkiessa eteen tulee koko ajan uutta ihasteltavaa: monissa väreissä hehkuvia kivikkokasveja, vanhoja perinteisiä lapsuuden muistoja herättäviä perennoja, hyötykasveja ja myös luonnonkukkia. Nekin saavat kukkia.

– Kissankelloja, harakankelloja, kissankäpälää... Ne saavat levitä tänne, eihän niitä luonnossa enää kohta ole, toteaa Päivi Färm.

Päivänkakkarat ovat puutarhassa paraatipaikalla, ne kuuluvat Päivi Färmin suosikkikukkiin ja ovat mukavia siksikin, että houkuttelevat luokseen perhosia.

Varsinaista kasvimaata Färmit eivät ole puutarhaansa halunneet. Sen hoitaminen ei houkuttele, mutta marjapensaita ja hedelmäpuita puutarhaan on istutettu jonkin verran.

Färmien puutarhafilosofia lähtee siitä, että mikään ei ole "niin nökönuukaa" eikä millimetrinmittaa tai vatupassia tarvita. Työtä puutarhassa on paljon, mutta Färmeille se on myös rentoutumisen paikka.

Luovasti ja leppoisasti

Puutarhureina Päivi ja Raine Färm ovat itseoppineita. Puutarhakirjat eivät ole heidän käsissään kuluneet, oppia on haettu tekemisen ja kokemuksen kautta.

Jos joku kasvi ei heidän puutarhassaan menesty, siitä ei oteta stressiä.

Pariskunta viittaa kuitenkin usein puheissaan Päivi Färmin äitiin, "kävelevään puutarhatietokirjaan", jolta on saatu apua monissa tilanteissa.

– Rainella on aika pölhö anoppi. Ne kun pääsevät yhteen, niin hulluja ideoita syntyy, nauraa Päivi Färm.

6000 neliön tontista on tähän mennessä rakennettu puutarhaksi 4000 neliön verran. Tilaa uusille ideoille on. Kivialueita ei ole tarkoitus enää kovin paljon laajentaa. Pariskunnan kaksi koiraa saavat pitää temmellyskenttänä vähän nurmikkoakin.

Tekemistä riittää tulevaisuudessa niin paljon kuin on intoa. Vaikka Färmien puutarha on vanhimmilta osiltaan vasta viisivuotias, on esimerkiksi polkuja jouduttu jo siirtämään, kun kasvit ovat vallanneet itselleen tilaa.

– Ei puutarha tule koskaan valmiiksi, sanoo Päivi Färm ja vaikuttaa vilpittömän tyytyväiseltä.

Tontin perällä odottaa metsikkö. Se on hiljakseen muuttumassa "lumotuksi metsäksi".

– Siellä on jo sinivuokkoja, valkovuokkoja ja keltavuokkoja. Luonnonkukat sinne saavat levitä, mutta lupiinit ja horsmat saavat kyytiä, selvittää Päivi Färm. Hän näkee jo lumotussa metsässään kaikenlaista, keijukaisia ja puumajoja.

– Työt on aloitettu, mutta se on pitkä projekti. Täällä eivät rajat tule äkkiä vastaan.

Orava vei pellavat

Färmien puutarhaa ei ole tehty isolla rahalla. Kasveja on siirretty muista puutarhoista ja puutarhan monissa rakennelmissa on hyödynnetty kierrätystavaraa.

Puutarhasta löytyy kaksikin saunaa, useita terasseja ja tulisijoja. Grillaamista varten on oma paikkansa, samoin lätynpaistolle. Penkkejä ja keinuja on sijoitettu polkujen varrelle pysähtymispaikoiksi.

– Kun vaan muistaisi itsekin välillä istahtaa, hymyilee Päivi Färm.

Keskellä puutarhaa on houkutteleva lasimaja. Se on tehty lähes kokonaan kierrätysmateriaalista.

– Vanhaa latoa siihen on purettu. Vain ruuvit on taidettu ostaa, kehaisee Raine Färm.

Lasimajan seinien raot oli tilkitty pellavalla, mutta puutarhassa asustava orava on vienyt pellavat parempaan käyttöön. Ei haittaa, sanovat Färmit.

– Nyt oravilla on lämmin pesä jossakin.

Portti auki yleisölle

Alkukesä on puutarhaharrastajilla aina kiireistä aikaa.

– Varsinkin kun rakennetaan uutta, silloin puutarhassa menee työpäivän jälkeen useitakin tunteja. Melkein toinen työvuoro tulee tehtyä täällä.

Päivi ja Raine Färmin alkukesään erityistä vipinää tuo se, että he osallistuvat nyt jo neljättä kertaa Avoimet puutarhat -päivään.

Eri puolilla maata useat sadat yksityispuutarhat avaavat porttinsa yleisölle sunnuntaina. Puutarhaliiton teemapäivä järjestetään jo kahdeksatta kertaa, ja se on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Viime kesänä yli 500 puutarhakohteessa oli vierailijoita yhteensä 70 000.

Färmit sanovat, että osallistumisesta Avoimet puutarhat -päivään on heille tullut jo perinne, josta on vaikea luopua.

– Tänä vuonna oltiin vähän kahden vaiheilla, mutta yleisön pyynnöstä ja lievästä painostuksesta päätettiin taas osallistua.

Färmit arvelevat, että ehkä kesä ei enää oikein tuntuisikaan kesältä ilman puutarhapäivää ja puutarhaihmisten tapaamista. Viime kesänä Färmien puutarhaan kävi muutaman tunnin aikana tutustumassa 500 ihmistä.

– Onhan se melkoinen rutistus laittaa puutarha esittelykuntoon, mutta toisaalta se on suureksi osaksi sitä samaa työtä, mitä muutenkin tehdään alkukesän aikana.

– Emmekä me moiti tätä työtä. Päinvastoin. Mitä muuta sitä lomalla tekisi, sanovat Färmit ja jatkavat viime kesänä tehdyn lummelammikon ympäristön viimeistelyä.

Pariskunnan haaveena oli saada lammikkoon oma sammakko ja lumme kukkimaan edes muutaman kukan verran.

Nyt parikymmentä lumpeenkukkaa on jo nupullaan ja lammikossa lymyää kivien suojassa pienen pieniä sammakonpoikasia.

Britannian hallituksen Skotlanti-ministeri varoittaa, että sopimuksettoman brexitin toteuttaminen voi johtaa Britannian hajoamiseen. Skotlanti-ministeri David Mundell sanoi Observerin mukaan, että Skotlannin aluehallinnon itsenäisyysmielinen pääministeri Nicola Sturgeon ottaisi kovan brexitin ilolla vastaan, koska se lisäisi skottien itsenäisyyshaluja.

Britannian pääministeriksi vahvoilla oleva Boris Johnson on ilmaissut olevansa valmis viemään Britannian ulos EU:sta ilman sopimusta.

Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden vuoden 2014 kansanäänestyksessä, mutta olivat EU:ssa pysymisen kannalla vuoden 2016 brexit-äänestyksessä.

Lue myös:

Boris Johnsonin etumatka Britannian pääministerikisassa piteni – puolueväki vierastaa vastaehdokkaan EU-myönteistä taustaa

Suomen kalastusmuseon akvaarioissa Asikkalan Päijännetalolla uiskentelee järvikaloja, pohjasoran keskeltä kurkistaa rapu, mutta yksi asukkaista on poissa.

Väiski-ankerias pääsi odotetulle merimatkalle kesän alussa ankeriasporukan mukana.

Ankeriaat lisääntyvät vain Sargassomerellä. Vaisto ajaa myös istutetun ankeriaan lähtemään kutumatkalle Pohjois-Atlantin syvyyksiin.

Syytä, miksi juuri sinne, ei tiedetä. Matkaa Vesijärvestä kutupaikoille on noin 6000 kilometriä.

Ankerias masentui ja paastosi

Kun kutuikään päässyt Väiski ei päässyt lisääntymismatkalle, se masentui silmin nähden ja lakkasi syömästä.

Kun masennuksen syy selvisi, lähtöä alettiin valmistella. Paaston alkamisesta h-hetkeen kesti vuoden verran.

Ankeriaat eivät pääse omin voimin voimaloiden ohi meren rantaan, vaan ne kuljetetaan merimatkan alkuun.

Lähtöajankohdaksi suunniteltiin alun perin syksyä, mutta kuivan kesän vuoksi vedet olivat matalalla, eikä ankeriaita saatu tarpeeksi kokoon joukkokuljetusta varten.

– Ankeriaalla on onneksi paksu rasvakerros, jonka turvin se pysyy paastoamaan käsittämättömiä aikoja, kertoo Väiskin hoitajana 15 vuoden ajan toiminut Merja Palokangas-Viitanen.

Vesijärven istukas vuosimallia 1978?

Väiski ennätti kasvaa kalastusmuseon 15 vuoden aikana liki metrin mittaiseksi ja parin kilon painoiseksi.

Väiski on nimestään huolimatta naaraspuolinen ankerias. Sukupuoli selvisi myöhemmin, mutta nimeä ei enää vaihdettu.

Väiskin arvioitu ikä on 40 vuotta ja sen arvellaan olevan Vesijärveen vuonna 1978 tuotuja istukkaita.

Päijännetalolle se päätyi kalamiesten matkassa.

En tänne tullessani ikimaailmassa osannut kuvitella, että minulla olisi joskus ankerias työkaverina ja vieläpä näin pitkään. Merja Palokangas-Viitanen

Merja Palokangas-Viitanen oli Väiskin ykköshoitaja 15 vuoden ajan, myös virka-ajan ulkopuolella.

– En olisi ikimaailmassa osannut kuvitella, että jonain päivänä työkaverina olisi ankerias ja näin pitkään. Kyllä Väiski minun ääneni selvästi tunnisti, kun sen nimeä huutelin aamuisin töihin tullessa.

Väiski ennätti myös järjestää ykköshoitajalleen monta yllätystä.

– Se oli akvaarion kunkku – tai tässä tapauksessa kuningatar – jota lelliteltiin, rapsuteltiin ja syötettiin silakoita omalla ruokintaraudalla.

Väiski oli kiinnostunut ihmisistä ja tuntui nauttivan huomiosta – toisin kuin edeltäjänsä, joka mieluiten kaivautui hiekan sisään ja pysytteli piilossa.

Hyvää matkaa porukassa

Merja Palokangas-Viitanen iloitsee siitä, että ansiokkaasti akvaariovirkaansa hoitanut ankerias on vihdoin päässyt meritaipaleelle.

– Mutta täytytyy myöntää, että kyllä siinä itku tuli lähtöhetkellä.

Väiski laitettiin matkaan isomman joukon mukana. Ankeriaat kuljetettiin hapettimella varustetussa sammiossa meren lähelle Ahvenkoskelle. Siellä ne päästettiin vapaiksi ja matkaan.

Tällä hetkellä Väiski on toivon mukaan jossakin merivirtojen kyydissä, matkalla kohti Sargassomerta. Matka kestää noin puolen vuoden ajan.

Muille samaan aikaan lähteneille ankeriaille laitettiin niskaan tunnistelappu, joiden perusteella on mahdollista saada tietoa niiden selviytymisestä ja siitä, kuinka pitkälle ne pääsevät. Väiskille lippua ei laitettu.

– Haluamme siten uskoa, että se pääsee perille ja ankeriaan tarinalla on onnellinen loppu. Väiski oli persoonallinen lemmikki, mutta myös erikoistapaus lajinsa vertauskuvana ja sanansaattajana sille, että harvinainen laji säilyy ja sitä voidaan auttaa edelleen.

Kuuntele Väiskin tarina Yle Areenasta.

Lue myös:

Kalastusmuseon akvaariossa asuvan Väiski-ankeriaan masennuksen syy selvisi: veri vetää Sargassomerelle kutemaan

Ankeriaan kutumatka pitenee vuosi vuodelta

Sukeltajat ja akvaarionomistajat sen jo tiesivät – kalat ovat luultua fiksumpia

Venäjällä on haudattu maanantaina sattuneessa sukellusveneonnettomuudessa kuolleet 14 sotilasta. Hautajaiset pidettiin Pietarissa Serafimovskojen hautausmaalla, joka oli eristetty medialta.

Toimittajia ja kuvaajia ei päästetty hautajaisiin, sillä paikalla oli salaisissa tehtävissä toimivia sotilaita, joiden henkilöllisyys haluttiin salata. Eristys purettiin vasta hautajaisten jälkeen. Paikalla oli tuolloin vielä kuolleiden omaisia.

Sotilaat haudattiin sukellusvene Kurskin turmassa vuonna 2000 kuolleiden sotilaiden muistomerkin lähelle. 118 sotilasta kuoli Kurskin upottua Barentsinmereen.

Maanantain onnettomuus sattui Barentsinmerellä ydinkäyttöisessä sukellusveneessä. 14 laivaston upseeria kuoli tulipalon aiheuttamiin myrkyllisiin kaasuihin.

Venäjän viranomaiset ovat olleet onnettomuudesta hyvin vaitonaisia ja vedonneet valtionsalaisuuksiin.

Lisää aiheesta:

Venäjän puolustusministeri: Ydinsukellusveneen palo alkoi aluksen akkuosastolta

Venäjä vaitonainen sukellusveneturmasta – puolustusministerin mukaan osa miehistöstä onnistui pelastautumaan

14 kuoli sukellusveneonnettomuudessa Venäjällä – aluksessa oli ydinreaktori