Merivartiosto pelasti kalastusreissulla verkkoon takertuneen miehen Keski-Pohjanmaalla Kokkolan saaristossa lauantaina.
Meripelastuskeskus sai ilmoituksen kadonneesta veneilijästä puolen päivän jälkeen. Mies oli lähtenyt laskemaan verkkoja moottoriveneellä, eikä palannut takaisin.
Kokkolan merivartioaseman venepartio löysi miehen vedellä täyttyneestä veneestä ja kalastusverkkoon takertuneena.
Mies kärsi hypotermiasta, kun hänet löydettiin. Hänet vietiin sairaalahoitoon.
Turun entisen keskusvankilan entiset vangit ja vanginvartijat kertovat kokemuksistaan “kiven sisältä” uudessa radiodokumenttisarjassa Tositarinoita Kakolasta. Siinä todellisten henkilöiden tarinat on dramatisoitu ääninäyttelijöille.
Kahdeksanosaisessa podcast-sarjassa käy ilmi, mitä kaikkea vangit olivat valmiita tekemään päästäkseen pakoon Suomen pahamaineisimpana pidetystä vankilasta.
Osa pakoa suunnitelleista talon asukeista vahingoitti itseään päästäkseen ambulanssiin ja talosta pois, jolloin pakenemiseen oli paremmat mahdollisuudet.
Vanginvartija Ari Uusitalo kertoo sarjaa koskevassa tiedotteessa, että vangit nielivät partakoneenteriä, jotka oli kääritty maalarinteippiin. Sen seurauksena oli mahdollisuus päästä röntgeniin, koska vatsaan oli joutunut teriä.
Myös salakuljetus kukoisti ja vangit keksivät mitä erikoisempia tapoja siihen. Huumeita yritettiin tuoda Kakolaan muun muassa kitaralaukussa.
Sarjassa kuullaan tarina, jossa vanki pakotettiin uhkailemalla salakuljettamaan huumeita peräsuolessa.
Kakolassa harrastettiin myös miesten välistä seksiä, vaikka sitä yritettiin salailla. Vartija saattoi Uusitalon mukaan yllättää vangit rakastelemasta keskenään. Ilmiö oli tiedotteen mukaan luultua yleisempi.
Tositarinoita Kakolasta -podcast-sarjan soundtrackin on säveltänyt Arttu Silvast. Sarjan julkaisee äänikirjapalvelu Storytel, ja sen on tuottanut Suomen Podcastmedia.
Lisätty 14.10. klo 14.07 podcast-sarjan tuotantoyhtiön nimi.
Filippiinien poliisijohtaja on eronnut vain kuukausi ennen eläkepäiviään huumeskandaalin takia.
Kenraali Oscar Albayalden on epäilty suojelleen alaisiaan syytteiltä ja erottamiselta, kun hän toimi aiemmin Pampangan provinssin poliisipäällikkönä.
Tapaus liittyy suureen metamfetamiinitakavarikkoon vuonna 2013 Pampangassa.
Kolmentoista poliisin syytettiin myyneen takavarikoituja huumeita eteenpäin. Epäilyksiä herätti, että poliisit olivat ostaneet kalliita katumaastureita pian ratsian jälkeen.
Poliisien epäiltiin myös päästäneen lahjuksia vastaan vapaaksi kiinalaisen huumekauppiaan ja pidättäneen toisen ulkomaalaisen tämän tilalle.
Senaatin kuulemisessa entinen poliisi kertoi Albayalden suojelleen epäiltyjä poliiseja syytteiltä ja erottamiselta. Toinen entinen poliisi sanoi poliisipäällikön saaneen osuuden huumeiden myyntituloista.
Albayalde on kiistänyt syytökset. Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte ei ole kommentoinut tapausta.
Tuhansia ihmisiä on kuollut verisessä huumeiden vastaisessa sodassa, joka on Duterten politiikan kulmakiviä.
Poliisi sanoo tappaneensa yli 6 700 epäiltyä huumekauppiasta, kun nämä vastustivat pidätystä. Lisäksi tuhansia ihmisiä on murhattu hämärissä oloissa. Duterten huumesota on kohdistunut pääosin kaupunkien köyhään väestöön.
Ruotsin keskuspankin jakama taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi jaettiin maanantaina Tukholmassa.
Nobel-komitean mukaan palkinto annettiin tänä vuonna tutkimustyöstä maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseksi. Palkittujen tutkijoiden kokeellisella tutkimustyöllä on ollut vaikutusta myös poliittiseen päätöksentekoon.
– Palkinto tuli siitä, että heidän tutkimuksensa auttaa tunnistamaan köyhyyden syitä, raati perusteli.
Tutkijat ovat myös selvittäneet eri vaihtoehtojen kustannustehokkuutta maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämisessä.
– Vain kahdessa vuosikymmenessä heidän uusi kokeilupohjainen lähestymistapansa on muuttanut kehitystaloutta, joka on nyt kukoistava tutkimusalue, perusteluissa sanotaan.
Palkitut ovat tutkineet köyhyyttä nimenomaan käytännöllisistä lähtökohdista.
– Esimerkiksi monet lapset eivät opi tai oppivat hyvin vähän koulussa. Miksi eivät opi? Mikä vaikutus on esimerkiksi tekstikirjoilla tai opettajien läsnäololla?
46-vuotias Esther Duflo on kaikkien aikojen nuorin talous-Nobelin voittaja ja vasta toinen nainen. Taloustieteen Nobel on nyt myönnetty 84 tieteilijälle.
Suorassa puhelinhaastattelussa palkinnonjakotilaisuuteen Duflo sanoi toivovansa, että hänen palkintonsa rohkaisee naistutkijoita työssään ja auttaa heitä saamaan ansaitsemansa arvostuksen mieskollegoiltaan.
Hän piti rohkaisevana myös sitä, että nuoria tutkijoita palkitaan.
Abhijit Banerjee on Duflon puoliso. He työskentelevät professoreina Bostonissa MIT:ssa. Michael Kremer on professori Harvardin yliopistossa. Kolmikko on tehnyt paljon tutkimustyötä yhdessä.
Tunnustusta kutsutaan yleensä taloustieteen Nobeliksi, vaikka Nobel ei testamentissaan määrännyt palkintoa annettavaksi taloustieteessä. Ruotsin keskuspankki alkoi jakaa palkintoa vuonna 1969 eli se on nuorempaa perua kuin fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan palkinnot.
Uutistoimisto AFP:n mukaan palkinnon saajien profiili on ollut hyvin samankaltainen viime vuosikymmeninä: kolme neljästä palkitusta on ollut 55-vuotias, valkoihoinen amerikkalainen mies.
Viime vuonna palkinto meni Yhdysvaltoihin ilmastonmuutoksen ja talouden vuorovaikutuksen tutkijoille.
Esimerkiksi Bloombergin analyysin mukaan talouden Nobel on tähän asti usein jaettu teoreetikoille, jotka tutkivat talouden syvärakenteita, rajaavat kysymyksiä ja tuovat oivalluksia, mutta eivät tarjoa konkreettisia ratkaisuja.
Bengt Holmström sai palkinnon vuonna 2016 ensimmäisenä suomalaisena yhdessä brittiläisen Oliver Hartin kanssa sopimusteorian kehittämisestä.
Palkinnon arvo on yhdeksän miljoonaa Ruotsin kruunua eli runsaat 800 000 euroa. Banerjee, Duflo ja Kremer jakavat sen keskenään.
Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa luettiin maanantaina syytteet Turun ammattikorkeakoulun työntekijälle, joka syyttäjän mukaan teki vuosien ajan haamukatsastuksia maahantuotuihin autoihin.
Syytteet liittyvät autojen katsastuksiin, joita koulussa tehtiin osana ajoneuvo- ja insinööriopintoja. Syyttäjän mukaan ammattikorkeakoulussa vastuuasemassa ollut mies ei edes nähnyt kaikkia autoja, jotka väitti katsastaneensa. Esitutkinnassa mies syyttäjän mukaan myönsi tehneensä tällaisen "haamukatsastuksen" noin 150 autoon.
Syyttäjän mukaan toiminta jatkui vuodesta 2011 vuoteen 2018. Turun ammattikorkeakoulu on jo aiemmin myöntänyt, että maahantuontikatsastuksia oli tehty lakien vastaisesti. Sittemmin koulu lopetti katsastustoiminnan.
Juttu sai alkunsa, kun Iltalehti kertoi keväällä 2018, että maahantuotuja autoja oli merkitty AMK:ssa katsastetuiksi, vaikka ne eivät olleet siellä käyneet.
Miestä syytetään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä rekisterimerkintärikoksesta, joka liittyy miehen tekemiin katsastusilmoituksiin.
Syyttäjän mukaan virka-aseman väärinkäyttämistä on pidettävä törkeänä, koska rikollinen toiminta jatkui pitkään ja sillä tavoiteltiin huomattavan suurta hyötyä. Syyttäjä laskee, että kaksi autoja maahantuonutta yritystä sai yhteensä liki 16 000 euron hyödyn miehen toiminnasta.
Mies kiistää syytteet. Oikeudelle toimittamassaan ennakkovastauksessa hän myöntää hoitaneensa osan katsastuksista vain papereiden ja valokuvien perusteella. Hän kuitenkin kiistää, että hänen teoistaan olisi koitunut taloudellista hyötyä yrityksille.
– (Syytetty) on ammattikorkeakoulun työntekijänä yksinomaan pyrkinyt edistämään katsastustoimintaa ja ainoa taloudellisesti hyötynyt taho on ollut ammattikorkeakoulu, vastauksessa sanotaan.
Miehen vastauksen mukaan toiminta ei myöskään ollut haitallista tai vahingollista tai johtanut vaarallisessa kunnossa olevien ajoneuvojen käyttöön tieliikenteessä.
– Käytännössä kyse on ollut uudehkoista käytetyistä ajoneuvoista, joiden osalta muulle kuin niiden identifioinnillle ei ole ollut tarvetta eikä laki ole muuta edellyttänyt eli kyse ei ole ollut määräaikaiskatsastuksen tarpeessa olevista ajoneuvoista, vastauksessa todetaan.
Syyttäjä vaatii miehelle ehdollista vankeusrangaistusta sekä sakkoja.
Lue lisää:
Monissa uusissa autoissa käytetään niin sanottuja päiväajovaloja. Automatiikka toimii niin, että mikäli auton anturin mukaan on tarpeeksi valoisaa, vain huomiovalot syttyvät. Anturi saattaa kuitenkin tulkita valoisuuden riittäväksi, vaikka on esimerkiksi sumuista tai näkyvyys muutoin heikko. Kuljettajan tulisi tällöin kytkeä varsinaiset ajovalot päälle.
Liikenneturvan kyselyssä 68 prosenttia suomalaisista kertoi kohdanneensa pimeällä ilman ajovaloja ajavan autoilijan viimeisen vuoden aikana. Samassa kyselyssä joka kolmas autoilija kertoi joutuneensa liikenteessä vaaratilanteeseen, kun toinen tielläliikkuja on ajanut autolla ilman ajovaloja.
Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen kertoo, että tietyt mallivuosien 2011–2014 autot ovat erityisen ongelmallisia.
– Tuolloin asetus oli jonkun aikaa hieman erilainen ja noita autoja näkyykin liikenteessä perä pimeänä. Joissakin malleissa takavalot eivät pala ollenkaan huomiovalojen kanssa.
Perä pimeänä liikkuvat autot eivät ole uusi ongelma. Ylekin on julkaissut aihetta käsitteleviä nettijuttuja joka syksy usean vuoden ajan.
Liikenneturvan Heiskasen mukaan ongelma on kiusallinen.
– Mekin olemme yrittäneet valistaa autoilijoita valojen käytössä vuosikaudet. Kyselyn tulokset todistavat, että emme rutise turhasta, vaan vaaratilanteet maamme teillä ovat arkipäivää.
Liikenneturvan kaksi eri kyselyä toteutettiin viime vuoden joulukuussa ja tämän vuoden touko-kesäkuussa. Molemmissa kyselyissä vastaajia oli runsas tuhat ja heistä autoilijoita oli lähes 80 prosenttia.
Lue myös
Autojen tekniikka eurooppalaistuu, mutta ajossa noudatetaan yhä Suomen sääntöjä
Jokasyksyinen valitus takavaloista – Autoa on turha haukkua, jos valot eivät sateessa pala
Oletko takavalot pimeänä kulkeva peräänajopommi?
Auton takavalot pidettävä päällä hämärässä: ”Ei mitään järkeä ajaa huomiovaloilla”
Osaatko käyttää uuden autosi valoja oikein? Automyyjä kertoo, mitä sinun pitäisi tietää
Espanjan korkein oikeus on antanut kovat tuomiot Katalonian itsenäistymishankkeen johtajille.
Entinen Katalonian varapresidentti Oriol Junqueras sai 13 vuoden vankeustuomion. Muut kahdeksan johtajaa saivat 9–13 vuoden vankeustuomiot. Kaikki tuomiot tulivat kansankiihotuksesta ja julkisten varojen väärinkäytöstä.
Muut kolme johtajaa todettiin syyllisiksi kansalaistottelemattomuuteen ja he eivät saaneet vankeustuomiota.
Itsenäistymisestä järjestettiin kaksi vuotta sitten kansanäänestys, jonka jälkeen Katalonia julistautui itsenäiseksi. Espanja katsoi äänestyksen laittomaksi ja otti Katalonian suoraan hallintaansa.
Kaikki syytetyt kiistävät syyllisyytensä.
Katalonian itsenäisyyttä ajavat ovat suunnitelleet järjestävänsä suuren mielenosoituksen, jos katalonialaisjohtajille ei anneta vapauttavaa tuomiota. Alueelle on lähetetty muualta Espanjasta lisää poliiseja.
Katalonian aluehallinto tavoittelee Kataloniasta edelleen itsenäistä tasavaltaa. Kaksi suurinta puoluetta ovat kuitenkin erimielisiä siitä, miten tavoite voitaisiin saavuttaa.
Britannian hallituksen prioriteettina on erota Euroopan unionista 31. lokakuuta, kuningatar Elisabet II sanoi puheessaan parlamentille.
Parlamentti palasi tänään maanantaina lyhyeltä tauoltaan, ja kuningatar esitteli hallituksen tulevan vuoden suunnitelmat seremoniallisessa puheessaan. Kuningattaren puhe on hallituksen kirjoittama.
– Hallitukseni aikoo tehdä työtä luodakseen vapaaseen kauppaan ja ystävällismieliseen yhteistyöhön perustuvan kumppanuuden EU:n kanssa, kuningatar sanoi.
Puheen mukaan hallitus aikoo säätää maahanmuuttolain, joka päättää EU:n sisäisen vapaan liikkuvuuden. Sen tilalle suunnitteilla on pisteytykseen perustuva maahanmuuttojärjestelmä, jossa eurooppalaisia ja kaikkia muita kohdellaan samalla tavoin.
EU-kansalaisilla, jotka ovat rakentaneet elämänsä Britanniaan, on kuitenkin oikeus jäädä, kuningatar Elisabet II sanoi.
Linjapuheessa mainittiin myös muun muassa rikosten torjuntaan ja terveydenhuoltoon liittyviä suunnitelmia.
Arvostelijoiden mukaan pääministeri Boris Johnsonin suunnitelmilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, koska konservatiivihallitus on menettänyt parlamenttienemmistönsä ja edessä ovat pian uudet vaalit.
Esimerkiksi ITV-kanavan politiikan toimituksen päällikkö Robert Peston arvioi, että kyseessä oli ennemmin Johnsonin vaalikampanjan avaus kuin perinteinen hallituksen ohjelman esittely.
– Ei oikeastaan kuningattaren puhe, enemmän Boris Johnsonin lista joulupukille, Peston kirjoitti Twitterissä.
Britannian pitäisi erota Euroopan unionista tämän kuun lopussa. Parlamentti on määrännyt Johnsonin hakemaan jatkoaikaa tammikuun 31. päivään saakka, ellei hänen hallituksensa saa aikaan sopimusta EU:n kanssa ensi lauantaihin mennessä. Johnson on kieltäytynyt noudattamasta parlamentin päätöstä.
Samaan aikaan meneillään ovat Britannian ja EU:n kiireiset neuvottelut, joissa yritetään sorvata uutta erosopimusta, joka kelpaisi sekä Britannian parlamentille että EU:lle. EU-johtajat kokoontuvat torstaina ja perjantaina huippukokoukseen.
– Paljon työtä on vielä tehtävänä, EU:n neuvottelija Michel Barnier sanoi sunnuntaina.
Keskeinen kysymys on koko ajan ollut Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajaliikenne.
– Sopimus on mahdollinen ja se on mahdollinen tässä kuussa. Se saattaa jopa olla mahdollinen tällä viikolla, mutta emme ole siellä vielä, Irlannin ulkoministeri Simon Coveney sanoi saapuessaan EU:n ulkoministerikokoukseen Luxemburgiin.
Boris Johnson on luvannut saattaa EU-eron maaliin, ja epäonnistuminen tässä tavoitteessa haittaisi hänen mahdollisuuksiaan parlamenttivaaleissa, jotka saattavat olla edessä jo lähikuukausina.
Aiheesta aiemmin:
Brexit-sopimuksessa on vielä tehtävänä paljon töitä, sanovat sekä EU:n että Britannian edustajat 14.10.2019
Eurooppa-kirje: Britannia matkalla imperiumista banaanimonarkiaksi11.10.2019
Aiheesta muualla:
Independent: Boris Johnson news - live: EU issues Brexit warning to PM, as Queen's Speech set to outline government's domestic agenda 14.10.2019
The Guardian: Five key moments in a make-or-break week for Brexit deal 14.10.2019
BBC: Queen's Speech 2019: What can we expect? 13.10.2109
BBC: Brexit talks continue in Brussels ahead of crunch summit 14.10.2019
Seinäjokelainen Teemu Kunto asuu 46 neliön kaksiossa. Toisin kuin suurin osa ihmisistä, Kunto tietää täsmälleen montako tavaraa hänellä on.
– 598 tavaraa, Kunto laskee.
Teemu Kunto on minimalisti. Tavaroiden karsiminen tuli ajankohtaiseksi muuton ja avioeron myötä.
– Tuli mahdollisuus siihen, että karsin kaiken turhan pois elämästä.
Minimalismi oli Kunnolle tuttu ajatus jo vuosien takaa, vaikka hän alkoi toteuttaa sitä vasta vajaa kolme vuotta sitten. Kolmen lapsen lapsiperheessä tavaraa riitti.
– Kun lattialla oli legoja, joiden päälle astuin, aloin haaveilla, että en omistaisi mitään turhaa.
Kunnon keittiössä on kuusi matalaa lautasta, kuusi syvää lautasta, kuusi haarukkaa, veistä – ja niin edelleen.
Yksin hän pärjäisi yhdellä kutakin, mutta osan aikaa isän luona asuvien lasten takia kaikkea pitää olla useampia.
– Käytännön sujuvuuden kannalta tämä on helpompaa. Mutta ei minulla ole esimerkiksi kahta vispilää, sillä en ole koskaan kahta tarvinnut yhtäaikaa, Teemu Kunto sanoo.
Kunto korostaakin arjen sujuvuutta kaikessa omistamisessaan. Myös tavaroiden laatu on tärkeää. Esimerkiksi nyt, kun Kunto lasten toiveesta hankki leivänpaahtimen, hän halusi, että se sekä on hänen "näköisensä" että tarvittaessa korjattavissa.
– Jos se menee rikki, sitä ei heitetä roskiin, vaan korjataan.
Yliopistonlehtori Veera Kinnunen Lapin yliopistosta on tutkinut ihmisten tavarasuhdetta. Hän peräänkuuluttaa sitä, että ihmiset tiedostaisivat, miten ja mitä kuluttavat.
– Pääasia on tilannekohtainen pohdinta. Se, että kohtaa ja tiedostaa tavarat, joita omistaa, ja kunnioittaa sitä, mitä itsellä on.
Kuluttamiseen ja esimerkiksi jätteisiin liittyvä keskustelu on ollut viime vuosina vilkasta. Se on muokannut myös ihmisten suhtautumista tavaroihin ja omistamiseen.
Kinnusen mukaan käynnissä on kuluttamiseen ja materiaan liittyvä muutos, johon vaikuttavat paitsi asenneilmasto myös esimerkiksi lainsäädäntö.
– Esimerkiksi muovinkeräys on saanut ihmiset tajuamaan muovin määrän. Huomataan, että puolet jätteestä on muovia. Siten asiasta tietoiseksi tuleminen muokkaa myös käytäntöjä ja asenteita.
Kinnusen mukaan keskimääräiseen suomalaiseen hyvinvoivaan elämään tarvittava tavaramäärä on melkoinen. Esimerkiksi jotkut harrastukset edellyttävät jo useammanlaisia varusteita; tarvitaan lenkkikengät asvaltille, maastoon, kesä- ja talvikelille.
Tavarasuhteeseen vaikuttavat myös ainakin asuinpaikka, sosioekonominen asema ja ikä.
Tulevaisuuden ennakointi on vaikeaa, ehkä varmuuden vuoksi säästäminen on joskus taas tarpeen. Veera Kinnunen
Vanhemmat ihmiset ovat säästäneet tavaroita "varmuuden vuoksi". Nuorilla kaikkea on ollut yltäkylläisesti, eikä Kinnusen mukaan tarvetta turvata taloudellista selustaansa. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan tiedä.
– Tulevaisuuden ennakointi on vaikeaa, ehkä varmuuden vuoksi säästäminen on joskus taas tarpeen, Kinnunen toteaa.
Nuorten kulutuskriittisyys on kuitenkin kasvussa ja Kinnunen arvelee parikymppisten tiedostavan vanhempiaan paremmin, millaista tavaraa heidän ympärilleen kertyy.
– Se on hyvä ilmiö. On jännä nähdä, mitä tapahtuu, jos he perustavat perheitä, mikä kuitenkin on yksi elämää muuttavista murroskohdista.
Asuintilat ovat nykyään pienemmät kuin ennen, kun tavaroita saatiin talletettua vaikka navetan vintille. Nyt eletään pienemmissä neliöissä, mutta ne täytetään, ei aina niin kovin laadukkaalla tavaralla.
Teemu Kunnon kotona yläkaapit ovat tyhjiä. Myös keittiössä on kuusi tyhjää hyllyä. Silti Kunto sanoo, että kaikki olennainen löytyy.
Kun Kunto laski kotinsa tavarat tänä syksynä, oli tavaroiden määrä lisääntynyt 26:lla parin vuoden takaisesta.
Vaikka tilaa olisi, Kunto harkitsee jokaista hankintaa. Uutta ostetaan, jos vanhalla ei enää pärjää. Seuraavaksi pitäisi uusia paistinpannu.
– On tärkeää, että tavaran määrä on hallittavissa. Silloin siitä pystyy pitämään huolta, eikä ne katoile kaappeihin tai kasaannu jonnekin itsekseen, Veera Kinnunen miettii.
Kinnunen muistuttaa myös, että minimalismi sinällään ei aina tarkoita sitä, että henkilö ei kuluttaisi. Jos esimerkiksi seuraa sisustuksessa uusimpia trendejä, voi olla että ostaa ja kuluttaa, vaikka vastaavasti luopuisikin vanhasta tavarastaan myymällä tai kierrättämällä.
– Tulee tietynlainen harhainen käsitys siitä, paljonko materiaa virtaa talosi läpi.
Teemu Kunnon 598 tavaran luettelo löytyy hänen blogisivultaan. Hän päivitti luettelon, koska kertoo ihmisten silloin tällöin kyselevän, mitä omistaa.
Tavaroiden joukosta ei löydy sänkyä, eikä esimerkiksi televisiota. Vaatteita on sen verran, kuin Kunto kokee tarvitsevansa.
Kirjoja Kunto omistaa kolme, mutta onneksi kirjastosta saa lainata luettavaa.
Ylimääräistä, mistä luopua, minimalisti ei enää juuri keksi.
– Elämän sujuvuuden kannalta minulla alkaa nyt olla aikalailla minimimäärä kaikkea. Ei ole enää paljon sellaista, mistä voisin luopua.
Pitäisi lenkittää koira. Viedä roskat. Piipahtaa kaupassa tai käydä juoksulenkillä. Aikaa menisi noin tunti, ehkä allekin, mutta vanhempi on lapsen kanssa kahdestaan kotona.
Lastensuojelun Keskusliitolla ei ole tarkkoja suosituksia sille, minkä ikäisen lapsen voi jättää tällaisissa tilanteissa yksin.
Liiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen pohtii asiaa äitinä ja asiantuntijana. Hänen mukaansa alle kouluikäistä lasta ei voi jättää yksin.
– Lapsi ei osaa toimia hätätilanteessa oikein. Vaikka erilaisia tilanteita olisi käyty lapsen kanssa yhdessä läpi, voi lapsen toimintakyky jäädä odottamattomassa tilanteessa hätääntymisen alle, Pitkänen kertoo.
Pitkänen muistuttaa, että lapsissa on paljon yksilöllisiä eroja. Toinen 7-vuotias voi pärjätä illalla tunnin helposti yksin, toinen saattaa pelätä yksinoloa vielä 11-vuotiaanakin. Juuri lapsen pelko on asia, johon tulee kiinnittää huomiota.
– Pelko on lapsen kehityksen kannalta haitallista ja vanhemman vastuulla on huolehtia, että lapsen ei tarvitse pelätä, Pitkänen sanoo.
Psykologi ja lastenpsykoterapeutti Saara Saulio ei mielellään anna yksinololle ikärajoituksia, sillä lapsissa on paljon yksilöllisiä eroja. Hän pitää Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkäsen suositusta sopivana.
Iän lisäksi merkitystä on myös yksin olemisen ajalla. On eri asia olla poissa muutama minuutti ja viedä roskat, kuin käydä tunnin lenkillä.
– Pitää olla aika hyvä syy, jos jättää alle kouluikäisen pidemmäksi aikaa yksin kotiin, Saulio sanoo.
Saulio lähestyy yksinoloa lapsen taitojen kautta. Lapsen pitää kestää erillään oloa vanhemmastaan, esimerkiksi jäädä luontevasti leikkimään ystävän luo tai toiseen huoneeseen. Lapsen pitää pystyä säätelemään omaa toimintaansa, eli pitää yhdessä sovitut säännöt mielessä ja toimia ohjeiden mukaan.
Vanhemman pitää tuntea oma lapsi niin hyvin, että hän näkee myös lapsen omien toiveiden läpi.
– 5-vuotias saattaa kertoa, että haluaa asua yksin tai lähteä pitkälle matkalle kahdestaan ystävänsä kanssa. On vanhemman realiteettia ymmärtää, että se on haave ja mahdollista vasta paljon myöhemmin, Saulio sanoo.
Alle kouluikäinenkin osaa sanoa miltä yksinoleminen tuntuu, mutta ei välttämättä osaa arvioida, voiko hän olla yksin. Sen arviointi on aikuisen tehtävä.
– Kaikki lapset eivät tunnista tai osaa kertoa, että pelottaa. Lapsi saattaa yrittää olla pärjäävämpi kuin oikeasti on, Saulio sanoo.
Jos lapsi tuntuu pelkäävän yksinoloa, täytyy vanhemman koettaa saada kiinni pelon mittakaavasta. Asia selviää juttelemalla ja kyselemällä. Mitä lapsi pelkää? Löytyisikö siihen ratkaisua? Lapsen tunteista tulisi olla kiinnostunut, eikä niitä saa vähätellä.
Koulun aloittavien lasten kanssa harjoitellaan usein koulumatkan kulkemista, mutta ihan samaan tapaan tulisi opetella myös yksinolemisen taitoa, jos koululainen sitä esimerkiksi iltapäivisin tarvitsee.
– Suosittelen ennakoivaa harjoittelua, sellaista että se on tarkkaan yhdessä sovittua, Saara Saulio kertoo.
Hänen mukaansa yksin olemista voi harjoitella ensin lyhyitä pätkiä, vaikka puoli tuntia kerrallaan. Lapsi valmistellaan tilanteeseen hyvin, siten että lapsi tietää, missä vanhempi poissaollessaan käy. On tärkeää, että lapsi tietää, milloin vanhempi palaa.
Ja kun vanhempi tulee kotiin, tulisi lapsen yksinolosta kysyä ja keskustella.
– Ollaan kiinnostuneita, että miltä lapsesta tuntui ja että millaisia ajatuksia yksinollessa heräsi.
Lue myös:
Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin? Näin vastaavat vanhemmat ja lastenpsykiatri – video
Hei kaikille, olen Selma, ja olen monin tavoin etuoikeutettu ihminen. Olen syntynyt sukuun, jossa ihmisillä on hyvä koulutus, paljon sosiaalista pääomaa ja jonkin verran taloudellistakin. Nyt minäkin olen samanlainen. Olen valkoihoinen länsimaalainen, cissukupuolinen hetero. Fyysisesti olen kohtalaisen terve ja hyväkuntoinen.
Ajattelen mielelläni olevani ihminen, joka käyttää etuoikeutettua asemaansa yhteiseksi hyväksi taistelussa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle tärkeä arvo, joka määrittää pitkälti tekemisiäni.
Silloin kun taistelen epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ongelma on mielellään muualla kuin minussa.
Paremmasta asemasta hyötymistä ja siitä nauttimista on hyvin vaikeaa itse havaita: se vain on, olen syntynyt siihen, enkä tiedä muusta. Minä vain elän hyvän ihmisen elämääni, ja kaikki on ihanan oikeamielistä. Silloin kun taistelen epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ongelma on mielellään muualla kuin minussa.
Siksi olikin kovin kurjaa esimerkiksi silloin, kun kollegani kysyi minulta, ihanko oikeasti aion tehdä taas yhden elokuvan, jossa ei ole ainoatakaan tummaihoista ihmistä. Tuli halju ja vaikea olo. Tarina ei käsitellyt etnisyyttä, enkä siksi ollut tullut ajatelleeksi ihonväriä näyttelijöitä valitessani. Tunnustin, etten oikein tiennyt mitkä roolit voisin antaa tummaihoisille ihmisille. Kuvassa kaikki on ladattu merkityksin. Pelkäsin, että tarinaan olisi tullut sellaisia sävyjä ja väitteitä, joita en halunnut siellä olevan.
Kollegani sanoi, ettei sillä ole merkitystä, miten paha mieli minulle tuli, tai kuinka vaikeaa juuri minulle on ajatella tarinaa ihmisyydestä uusin ihonvärein. Tärkeää on vain se, että kuvat muuttuvat.
Sekin oli raskas sunnuntai-ilta, kun lähettelin viestejä muunsukupuoliselle tutulleni ja kyselin häneltä mielipidettä eräästä ideastani. Samalla tenttasin häneltä ohjeita siihen, miten tekstini olisi erilaisia sukupuoli-identiteettejä paremmin huomioivaa. Tuttuni ei oikein lähtenyt mukaan ajatustenvaihtoon. Lopulta hän pyysi, että tekisin tutkimukseni jonkun toisen kanssa, tai vaikka ihan vain netissä. Hän sanoi, että on itkenyt koko päivän siksi, että hänen elämänsä on juuri nyt niin täynnä väkivallan uhkaa ja ulossulkemista.
Hiljentykäämme hetkeksi etuoikeutetun ihmisen taakkani äärelle. On raskasta syntyä sellaiseksi, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuulua sortajiin. On kurjaa, kun kaikista hyvistä pyrkimyksistäni huolimatta vähemmistön edustajat ovat surullisia ja vihaisia ja aina vain niin ärsyttävän sorrettuja.
Paitsi että eipä hiljennytäkään. Sillä kollegani on oikeassa. Saan olla harmissani, totta kai – on viheliäistä kun ymmärtää tehneensä virheen – mutta keskustelun fokus ei voi olla minun tunteissani.
Minun ja kaltaisteni on yksinkertaisesti hyväksyttävä tämä tilanne, jossa meidän tehtävämme on kuunnella ja raivata tilaa. Se tarkoittaa ihan konkreettisesti hiljaa olemista ja siirtymistä pois keskeltä. Palstat, ruudut ja organisaatioiden tärkeät tuolit on annettava useammin ihmisille, jotka ovat nyt marginaalissa ja joita marginalisoidaan.
Samalla tavalla meidän on asetettava keskiöön sellaisten asioiden ja ilmiöiden tarpeet, jotka eivät osaa puhua, ja joilla ei ole someprofiilia, kuten meret, metsät ja hyönteiset.
Ihmiskunnan historiaa voisi kuvata taisteluna siitä, kenellä ja millä on oikeus ja tilaa olla oma, erityinen ja ainutlaatuinen yksilönsä. Nyt olemme kohdassa, jossa tätä tilaa on ajateltava uusiksi.
Meidän, joilla on tällä hetkellä paljon tilaa olla erityisiä, on voitava luottaa siihen, että olemme edelleen olemassa, vaikka emme olisi koko ajan äänessä – ja vaikka maailma ei määrittyisi aina meidän kauttamme.
Selma Vilhunen
Kirjoittaja on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Aiheesta voi keskustella 14.10. klo 16.00 asti.
Maryan Abdulkarimin kolumni: Somali
Roope Lipastin kolumni: Myös meitä setämiehiä pitää ymmärtää
Moni koululainen opiskelee vatsa kurnien. Tuoreen THL:n kouluterveyskyselyn mukaan 8.-9. luokkalaista yli kolmannes ei syö koululounasta päivittäin. Kouluruokailusta pois jäävien osuus on kasvanut kahden vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna.
Reilut viisi prosenttia samanikäisistä ei käy kertaakaan viikon aikana syömässä kouluruokalassa.
Joukko hämeenlinnalaisia koululaisia kerää parhaillaan adressia maistuvamman kouluruoan puolesta.
Yksi adressin alullepanijoista on Hämeenlinnan yhteiskoulun viidesluokkalainen Sofia Kynsilehto. Koululaiset päättivät alkaa kerätä nimiä, suivaannuttuaan liian pehmeäksi keitettyyn rakettispagettiin.
Kynsilehto tietää myös, että ei ole järkevää, jos verovaroilla maksettua kouluruokaa joutuu jätteeksi.
– Toinen syy on ilmastonmuutos, ruuan heittäminen roskikseen ei ole nyt kauhean ekologista, jatkaa Kynsilehto.
Viidesluokkalaiset itse ratkaisisivat kouluruokapulmat kysymällä entistä enemmän koululaisten itsensä mielipiteitä.
– Voitaisiin kysyä ihan kunnolla oppilailta, että mistä ne tykkää ja mistä ne ei tykkää, neuvoo Jaakko Jokinen.
Koululaiset luettelevat ruokia, joista uskovat suurimman osan koululaisista pitävän. Listalle nousevat tuiki tavalliset suosikit: lihapullat ja muusi, hernekeitto ja puuro. Maksalaatikko ja lohilasagne mainitaan myös, tosin ne jakavat mielipiteitä.
Hämeenlinnassa kouluruoan valmistaa Palmia, joka tekee eteläisessä Suomessa ruokaa kaikkiaan 26 000: lle koululaiselle. Koululaisten mainitsemat suosikit ovat yrityksen väelle tuttuja.
– Hämeenlinnassa viisi suosituinta ovat lihamakaronilaatikko, pinaattiletut, puurot, jauhelihakastike ja kalapuikot, kertoo palvelualuepäällikkö Eija Tonteri Palmiasta.
Tonterin mukaan kielteinen palaute tulee usein kasvisruuasta. Tilanne on hankala, sillä useissa kunnissa on viime aikoina tehty päätös kasvisruuan lisäämisestä koulujen ruokalistoille. Niinikään toisen asteen tuoreissa ruokailusuosituksissa on lisätty kasvisruokien määrää.
Puuro ja pinaattiletut ovat kasvisruokia ja niistä koululaiset pitävät. Miksei puuroa voida tarjota lapsille vaikka kerran viikossa?
– Sitä on vähän rajoitettu, koska se lasketaan kasvisruuaksi. Joidenkin mielestä puuro ei ole riittävän täyttävä ruoka, aikuisten mielestä varsinkin. Lapset kyllä puurosta tykkäävät, jatkaa Tonteri.
Uudet kasvisruokakokeilut eivät saa kolmelta viidesluokkalaiseltakaan peukunnostoja.
– Täällä on laitettu sellaisiakin ruokia, mistä lapset ei oikeasti tykkää. Yhtään, sanoo Sofia Kynsilehto.
– Esimerkiksi kikhernepapupata, nyökkää Ilta Kiemunki vierellä.
– Niin, eihän kukaan syö sitä. Ei kukaan, jatkaa Kynsilehto.
Hämeenlinnan yhteiskoulussa työskentelevä terveydenhoitaja Pia Kenig kertoo, että ravitsemus on terveystarkastuksen yksi tärkeä teema ja kouluruokailusta keskustellaan koululaisen kanssa aina terveystarkastuksessa.
– Suurin osa nuorista osallistuu kouluruokailuun, mutta se vaihtelee paljon, minkä verran siellä syödään ja mitä lautaselle eksyy, sanoo Kenig.
Kenig työskentelee tällä hetkellä yläkouluikäisten kanssa ja tietää erityisesti murrosikäisten ruokailutottumuksista.
– Yleisin syy siihen, että kouluruoka on jäänyt välistä on se, että se ei maistu. Tai, jos kaverit eivät ole menneet syömään niin sitten ei tule itsekään menneeksi, kertoo Kenig.
Kenig muistuttaa, että kouluruoka auttaa jaksamaan koulupäivän, mutta siitä saa puhtia koulupäivän jälkeenkin harrastuksiin ja vapaa-aikaan.
– Energia auttaa keskittymään oppitunneilla, sanoo Kenig.
Ruokalaan tulleet viidesluokkalaiset sanovat, että jos ruoka ei maistu, lautaselle tulee otettua vain ihan pieni annos ja silloin nälkä iskee uudestaan äkkiä.
– Minulle ainakin tulee pää kauhean kipeäksi, jos en ole syönyt tarpeeksi, kertoo Ilta Kiemunki.
Vuoden mittaan Palmiassa tehdään useita kouluruokakyselyitä ja tälläkin hetkellä on meneillään yksi. Käytössä on myös mobiilisovellus, jonka kautta voi antaa palautetta, lukea ruokalistoja ja tietoja ruoka-aineista sekä valmistuksesta. Kouluruoka-appin on ladannut tähän mennessä noin 17 000 käyttäjää.
Viidesluokkalainen Ilta Kiemunki ei kuitenkaan innostu mobiilisovelluksesta.
– Siihen täytyy laittaa joku ihmeen koodi ja täytyy ladata sovelluskin. On aika monimutkaista, sanoo Kiemunki.
Palvelualuepäällikkö Tonteri ja operatiivinen johtaja Kujala sanovat olevansa tyytyväisiä koululaisten aktiivisuuteen.
– Käsittelemme kaikki palautteet, keskustelemme niistä ja ruokalistaa muodostetaan sen mukaan, sanoo Eija Tonteri.
– Ja sitten tietysti koko ajan seuraamme, jos joissakin ruokalajeissa menekki on pienempää. Se on meille selkeä viesti, että ruoka ei ole pidettyä, kertoo operatiivinen johtaja Jaana Kujala.
Kujala ja Tonteri mainitsevat, että vähän aikaa sitten kasvisruoka, jossa on papuja päätettiin poistaa ruokalistalta.
– Onko se juuri kikhernepata, jota lapset moittivat?
– Saattaa olla, sanovat naiset varovasti.
Vauvakato-sana pompahti otsikoihin pari viikkoa sitten, kun Tilastokeskus julkisti tuoreen väestöennusteensa. Taivastelua riitti, vaikka syntyvyyden lasku on ollut nähtävissä jo pitkään.
Turun yliopistossa on käynnistymässä NEFER-hanke, jossa tutkitaan, mistä pohjoismainen voimakas syntyvyyden lasku johtuu ja millaista eriarvoisuutta muuttuvaan perheenmuodostukseen liittyy.
Hanketta johtaa akatemiatutkija Marika Jalovaara. Hän on tutkinut sosiaalisen eriarvoisuuden ja perhedynamiikan yhteyksiä 1990-luvun puolivälistä asti.
Syntyvyyden vajoaminen on Jalovaaran mukaan Pohjoismaissa hätkähdyttävintä juuri Suomessa. Sitä tuskin voi selittää pelkästään lastensaannin lykkääntymisellä vanhemmalle iälle.
Marika Jalovaaran tutkimukset paljastavat, että lapsettomaksi jääminen on lisääntynyt Suomessa erityisesti vähemmän koulutettujen naisten osalta. Vähemmän koulutetuilla hän tarkoittaa enintään perus- tai keskiasteen suorittaneita.
Onko siis syytä unohtaa ajatus, että korkeakoulutetuilta uraihmisiltä jäävät lapset tekemättä?
Aiemmin lapsettomaksi jääminen olikin yleisintä korkeakoulutetuilla naisilla, mutta Jalovaara kertoo, että korkeakoulutettujen naisten lapsettomuus ei ole lisääntynyt lainkaan.
– Näyttää siltä, että Pohjoismaissa korkeakoulutetut sovittavat varsin onnistuneesti yhteen työuran ja lapsensaannin. Lapsettomaksi jääminen on lisääntynyt ainoastaan vähemmän koulutettujen naisten kohdalla, Marika Jalovaara sanoo.
Suomi johtaa lapsettomuustilastoja selvästi Pohjoismaissa. Nelikymppisistä miehistä peräti kolmannes on lapsettomia ja naisistakin yli viidennes. Muissa Pohjoismaissa osuus on naisilla jäänyt 12–14 prosenttiin.
Kehityksessä on huolestuttavaa sosiaalinen eriarvoisuus: perheen perustamisen esteet kasautuvat vähemmän koulutetuille. Miksi?
Akatemiatutkija Marika Jalovaara nostaa työllisyyden avainasemaan.
– Työttömyys on kompastuskivi perheenmuodostuksen kaikissa vaiheissa. Yhteenmuutossa, avioitumisessa, liittojen kestävyydessä ja lapsensaannissa.
Pohjoismaissa on ansiokkaasti tuettu työn ja perheen yhteensovittamista. Siinä mielessä Pohjoismaat on Jalovaaran mielestä edelleen paratiisi. Mutta asialla on toinenkin puoli.
– Luonnollisesti tuki työn ja perheen yhteensovittamiselle auttaa lähinnä niitä, joilla on jotain yhteensovitettavaa. Ei niinkään niitä, joilta työ ja puoliso puuttuvat.
Jalovaaran mielestä eriarvoisuuteen purevat koulutus- ja työllisyyspolitiikka.
– Perheettömyys on yleisintä niillä, joilla on heikoimmat mahdollisuudet muovata elämänkulkuaan mieluisekseen.
Jos lapsettomuuden taustalla on puolison puuttuminen, lapsiperheiden taloudellinen tuki ei riitä avuksi. Akatemiatutkija Marika Jalovaara ei silti väheksy yhteiskunnan mahdollisuutta auttaa.
– Usein ajatellaan, että parisuhteet kuuluvat yksityiselämän piiriin. Mutta kyllä riskimalleissa näkyy, että esimerkiksi pitkään työttömänä olleiden miesten todennäköisyys muuttaa yhteen puolison kanssa, avioitua ja saada lapsia on aika pieni.
Perheen perustamisessa ei siis ole kyse pelkästään sattumasta ja romantiikasta, vaan myös tulevaisuudennäkymistä. Siihen vaikuttaa oleellisesti sekä oma että puolison tai puolisoehdokkaan työllisyys.
Vähemmän koulutettujen perheen perustamista on Marika Jalovaaran mielestä tärkeää tukea muistakin syistä kuin vain alenevan syntyvyyden vuoksi.
– Useimmissa tapauksissa perhe suojaa ihmistä ja tuottaa hyvinvointia.
Lue lisää:
Tutkija syntyvyydestä: Viime kädessä hyvin henkilökohtaisia päätöksiä
Moni nainen joutuu kärsimään hankalasta kutinasta kauan, koska diagnoosi viivästyy. Tämä selviää lääketieteen lisensiaatin Eriika Mansikan väitöskirjasta.
Eriika Mansikka tutki väitöskirjassaan 45 vuoden tarkastelujakson aikana Pirkanmaalla diagnosoituja ihokeliakiapotilaita. Potilailla todettiin pitkä diagnostinen viive ja yllättäen viiveen todettiin liittyvän useammin naissukupuoleen.
Lääketieteen lisensiaatti Eriika Mansikan iho- ja sukupuolitautiopin alaan kuuluva väitöskirja Diagnostic delay, small bowel villous atrophy, and gluten challenge in dermatitis herpetiformistarkastetaan Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 25. lokakuuta.
Keliakiaa on kahta muotoa, suolistokeliakiaa ja ihokeliakiaa. Ihokeliakia ilmenee suoliston ulkopuolella ja aiheuttaa voimakkaasti kutisevan ja rakkuloivan ihosairauden.
Suomessa on noin 4 500 ihokeliakiapotilasta ja sairaus on meillä yleisempi kuin muualla maailmassa. Kuten suolistokeliakiassa, myös suurimmalla osalla ihokeliakiapotilaista todetaan diagnoosivaiheessa suolistossa keliakiatyyppinen vaurio.
Ihokeliakian pääoireet ovat kutina ja 2–6 millimetrin läpimittaiset kirkkaat nesterakkulat kyynärpäissä, polvissa, pakaroissa, hartioissa ja hiuspohjassa, Terveyskirjastossa kerrotaan.
Suolistokeliakiaa on 1–2 tapausta sataa asukasta kohti. Ihokeliakia on joka kuudennella keliakiaa sairastavalla.
Ihokeliakia diagnosoidaan sairaalassa otettavan ihokoepalan avulla. Sairauden hoitona on elinikäinen tiukka gluteeniton ruokavalio.
– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas poistaa ruokavaliostaan kokonaan vehnän, ohran ja rukiin, Mansikka tiivistää.
Ruokavalion noudattaminen voi olla Mansikan mukaan sosiaalisesti kuormittavaa ja hankalaa etenkin kodin ulkopuolella ja ulkomailla matkustaessa.
Aiempien tutkimusten perusteella myös suolistokeliakian diagnoosisen saaminen kestää. Eriika Mansikka selvitti nyt ensimmäistä kertaa, että ihokeliakian diagnostinen viive Suomessa on hyvin pitkä.
– Viive on nykyisin neljäsosalla potilaista yli kaksi vuotta. Tämä on kohtuuttoman pitkä aika potilaalle, jolla on hankala kutiseva iho-oire, Mansikka sanoo.
Diagnoosin saaminen kestää erityisesti naisilla. Tämä oli tutkijan mielestä yllättävää. Varmoja syitä tähän ei tiedetä, mutta tutkijoilla on arvailuja.
– Oletus on, ettei naisia uskota vastaanotolla, kun he kertovat erilaisista oireista.
Kutiseva iho voi myös sekoittua muihin diagnooseihin.
Tutkijan mukaan asiaa pitää selvittää enemmän.
– Positiivista oli se, että diagnostinen viive on kuitenkin lyhentynyt tarkastelujakson aikana, eli olemme menossa parempaan suuntaan.
Nykyisessä kansallisessa Keliakian Käypä Hoito -suosituksessa on Mansikan mukaan selkeä kannanotto, ettei ihokeliakiapotilailla vaadita diagnoosiin vatsan tähystystutkimusta. Tämä saattaa olla helpotus monille potilaille.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, olisiko sairaudesta mahdollista parantua ilman iho- ja suolisto-oireiden palaamista.
Yhteensä 19 dieettihoidolla hyvässä hoitotasapainossa olevaa ihokeliakiapotilasta osallistui gluteenialtistustutkimukseen. Iho-oireet ilmaantuivat tai suolivaurio palasi 18 potilaalla.
Tämä osoitti, että tiukka gluteeniton ruokavalio on ainoa toistaiseksi tunnettu hoito sairaudessa. Ruokavalion kanssa pitää olla tarkka.
– Yksi potilas jatkaa tutkimuksessa edelleen ja tulevaisuuden seuranta osoittaa, olisiko parantuminen kenties mahdollista, Mansikka sanoo.
Facebookin Vauvojen vessahätäviestintä -ryhmässä keskustelu käy kuumana: mistä lähteä liikkeelle vessatuksessa ihan pienen vauvan kanssa?
Keskustelijoita on kourallinen, sillä vauvojen vessahätäviestintä ei ole Suomessa mikään suuri ilmiö. Facebookryhmässä jäseniä on reilu tuhat.
Yksi heistä on Anne Kinnunen, jonka kaikki kolme lasta ovat käyneet vessassa vauvasta saakka. Perheen uusin tulokas, viisiviikkoinen Emilia, on jo rutinoitunut vessassa kävijä.
– Kuulin asiasta ensimmäistä kertaa esikoisen raskausaikana. Mieleen jäi se, että samalla tavalla kuin eläinmaailmassa eläimet eivät halua liata omaa pesäänsä, vauva odottaa että pääsee tarpeilleen. Vauva todellakin osaa pidättää sekä pissaa että kakkaa, vakuuttaa Kinnunen.
Vessahätäviestinnässä on ennen kaikkea kyse vuorovaikutuksesta lapsen ja aikuisen välillä.
Samoin kuin vanhempi oppii erottamaan milloin vauvalla on nälkä tai väsymys, myös viestit vessahädästä on mahdollista oppia.
– Oikeastaan vauva viestii kaikkein eniten juuri vessahätäänsä, Kinnunen kertoo.
Kinnusen kaikki kolme lasta ovat kukin viestineet vessahädästä hieman eri tavoin.
– Esikoisemme esimerkiksi itki herkästi vessahätäänsä, mutta Emilian kohdalla huomaan merkit ähinästä ja levottomuudesta. Kyllä hän ilmeilläkin viestii, mutta niitä ei ole niin helppo huomata arjen pyörityksessä.
Pieni vauva saattaa pissata jopa viiden minuutin välein, joten vaikka vauvan viestejä kuuntelisi kuinka tarkasti, pissa saattaa joskus lurahtaa vaippaan. Tämä ei kuitenkaan Kinnusen mukaan pilaa vessahätäviestinnän ideaa.
– Tavoitteena ei ole päästä kokonaan eroon vaipoista, vaan tarjota lapselle mahdollisuus tehdä tarpeensa muualle kuin vaippaan.
Emilia-vauva on jo yökuiva. Hän herää pari kertaa yössä, ja Kinnusen mukaan aina vessahätäänsä.
– Meillä ei öisiä pissavahinkoja tule ollenkaan. Vauva ei pissaa unissaan, vaan vasta lavuaarille päästyään.
Kinnusilla vaippoja kuluu vähemmän kuin keskiverrossa vauvaperheessä, ja se säästää sekä luontoa että rahaa.
– Mitä tiheämmin jaksaa pissattaa, sitä vähemmän vaippoja menee. Sama vaippa laitetaan takaisin, jos siinä ei ole pissaa.
Kätilö Maiju Stark on työssään törmännyt vessahätäviestintään ajoittain.
– Tämähän ei ole mikään uusi asia, jo Arvo Ylppö on aikoinaan puhunut lasten vessattamisesta. Silti se näkyy hyvin marginaalisena ilmiönä pikkulapsiperheissä, kertoo Stark.
Starkin mukaan vessahätäviestinnästä ei voi olla lapselle mitään haittaa.
– Vessahätäviestintä perustuu lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen. Näkemykseni mukaan kaikki, mikä lisää vuorovaikutuksen kehittymistä, on hyväksi.
Stark kuitenkin korostaa, että vessahätäviestinnästä ei kannata stressata. Vuorovaikutus kehittyy myönteisesti vain, jos toiminta on vanhemmalle mukavaa ja omaa vanhemmutta tukevaa.
– Kenenkään ei pidä kokea syyllisyyttä, jos ei halua tai jaksa toteuttaa vessahätäviestintää.
Entäpä se Facebookissa esitetty kysymys, kuinka vessahätäviestinnässä kannattaa lähteä liikkeelle?
Suomalaisessa ryhmässä vinkataan aloittamaan "koiranpentutekniikalla", jossa kaiken jälkeen mennään pissalle.
Tärkeimpänä neuvona kommentoijat pitävät kuitenkin rentoa otetta ja omaan vaistoon luottamista.
Samoilla linjoilla on myös Kinnunen.
– Vauvan viesteistä oppii nopeasti, milloin vauvan täytyy päästä vessaan.
Lisää aiheesta:
Ilman vaippaa (Voima)
Vauvojen vessahätäviestinnällä vaipattomuus tutuksi heti alusta
Luonto ja kukkaro kiittävät vaipatonta vauvaa (Maailman kuvalehti)
Roosa tietää, kun hänen vauvallaan on vessahätä (Iltalehti)
Elimination communication: Can infants actually be potty trained? (Englanniksi)
Katso Puoli seiskan juttu vessatuksesta tästä:
32-vuotias Kati on työuupunut jo kolme kertaa.
Lukion jälkeen Kati yritti kerätä CV-merkintöjä ja tienata rahaa tekemällä muutamia kuukausia neljää työtä samanaikaisesti. 21-vuotiaana Kati koki ensimmäiset burnoutin oireet, ja hänellä todettiin alkava vatsahaava.
27-vuotiaana hän päätyi tuottamaan elokuvaa, jota tehtiin tiukalla aikataululla vapaaehtoisvoimin. Projektin jälkeen kesti yli puoli vuotta, ennen kuin Kati pystyi ajattelemaan töihin palaamista.
Tehdessäni tätä haastattelua kesällä 2019 Kati on poissa työelämästä. Vuosi sitten lokakuussa hän oli jäänyt sairaslomalle edelliseltä työpaikaltaan eikä koskaan palannut.
Katin tarina on ikävä kyllä yhä tavallisempi kolmekymppisen tarina. Verkkojulkaisu Buzzfeed julisti jo milleniaalit burnout-sukupolveksi. Milleniaaleilla tarkoitetaan useimmiten 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyttä sukupolvea.
Työuupumus ei enää hätkäytä, vaikka sen pitäisi, sanoo työelämätutkija, kauppatieteiden apulaisprofessori Charlotta Niemistö.
– Tietointensiivisessä työssä, jossa työ liikkuu ihmisen mukana myös kotiin, on hyvin tavallista, että jos et itse ole uupunut niin vähintään tunnet jonkun joka on. Ollaan vaan että aijaa, nyt se tyyppi jäi saikulle. Se ei enää pysäytä, Niemistö kuvailee.
"Voidaan jopa ajatella, että minä en ole nyt antanut itsestäni tarpeeksi, kun en ole vielä kokenut työuupumusta." Charlotta Niemistö
Työuupumuksen normalisoitumisella on hyvät ja huonot puolensa. Ulostulot mediassa ovat vähentäneet työuupumuksen stigmaa. Kun työuupumuksesta on helpompi puhua, siihen on helpompi saada apua. Lisäksi se on avannut isomman yhteiskunnallisen keskustelun, jossa voidaan pohtia ratkaisuja.
Toisaalta jotkut työorientoituneet milleniaalit ovat tehneet työuupumuksesta uran merkkipaalun.
– Voidaan jopa ajatella, että minä en ole nyt antanut itsestäni tarpeeksi, kun en ole vielä kokenut työuupumusta, Niemistö sanoo.
– Ei voi sanoa, että työuupumus on normaali vaihe työuraa, mutta se on yhä enemmän niin, että sinä voit kokea sen jossain vaiheessa, valmistaudu siihen.
Niemistö kertoo yhdestä tutkimuksensa vastaajasta, kolmekymppisestä naisesta, joka oli töistään aivan hajalla. Silti nainen uskoi, että tärkeintä oli vaan viedä iso projekti loppuun. Sitten voisi jäädä pitkälle lomalle.
– Hän sanoi, että ei häntä hirveästi pelota: hän oli käynyt sen läpi ennenkin. Silloin hän oli pari kuukautta pois, otti vähän sairaslomaa ja piti perään pidemmän kesäloman.
– Jos sen on käynyt läpi kerran, seuraavalla kerralla reaktio voi tulla nopeammin kuin aikaisemmin. Stressinsietokyky ottaa kolhun aina, kun uupuminen pääsee liian pitkälle, Niemistö sanoo.
"Me emme tiedä, kuinka paljon on sellaista työpahoinvointia, joka ei koskaan kirjaudu mihinkään tilastoihin." Charlotta Niemistö
Suomessa mielenterveyshäiriöt nousivat viime vuonna ensimmäistä kertaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia yleisemmäksi syyksi saada sairaspäivärahaa. Joka päivä Kela maksoi 4,6 miljoonaa euroa sairaspäivärahaa mielenterveydenhäiriön perusteella.
Joka neljäs kokee työuupumuksen oireita. Usein vakavasti työuupuneet saavat masennusdiagnoosin, jotta olisivat oikeutettuja sairaspäivärahaan.
Suomessa milleniaalien työuupumusta ei ole tutkittu erikseen. Amerikkalaistutkimuksessa kävi ilmi, että milleniaaleilla sekä stressin että työtuntien määrä olivat työikäisistä kaikkein korkeimmissa luvuissa, Niemistö kertoo.
– Emmekä me tiedä, kuinka paljon on myös sellaista työpahoinvointia, joka ei koskaan kirjaudu mihinkään tilastoihin, hän huomauttaa.
Kati aloitti vuoden alusta 2018 määräaikaisena viestintäasiantuntijana melko isossa organisaatiossa. Työ sisälsi yhteisön viestinnän ja sosiaalisen median koordinointia ja kehittämistä, verkkosivujen ylläpitoa, isoja vuosittaisia graafisen suunnittelun projekteja ja tapahtumatuotantoa.
Katilla oli isot odotukset työpaikasta. Se oli oman alan – kulttuurituottamisen ja kuva-artesaanin – työtä, joka yhdisteli Katin kummankin ammatin osaamisalueita. Haaveissa oli pidempiaikainen työpaikka, sillä työtehtävä todennäköisesti ennen pitkää vakinaistettaisiin.
Työpöydällä oli jo Katin aloittaessa projekteja, jotka olivat myöhässä aikataulusta. Perehdytys oli jäänyt tulevien vuosittaisten projektien osalta lähes olemattomaksi.
Työnkuva oli laaja, liian laaja. Päivittäin piti sammuttaa tulipaloja, joita oli mahdoton ennustaa. Työtehtäviä oli vaikeaa delegoida, sillä talossa ei ollut toista samoja töitä osaavaa tyyppiä.
"Siitä syntyy ahdistusta, kun tuntee, että ei pysty antamaan parastaan, koska koko ajan joutuu suorittamaan hirveällä tahdilla." Kati
Kati alkoi kärsiä jatkuvasta väsymyksestä, ahdistuksesta, kovista vatsakivuista, aurallisesta migreenistä ja muistiongelmista, joille ei löytynyt selitystä työterveyslääkärin vastaanotolla. Työpäivien jälkeen hän meni usein suoraan petiin.
Kati myöntää olevansa perfektionisti ja suorittajaluonne, mutta ylitöitä hän ei juuri tehnyt. Kyse ei ollut työnarkomaaniudesta, vaan hallinnan tunteen menetyksestä.
– Se on osaksi ammattiylpeyttäkin, että koittaa parhaansa mukaan hoitaa asiat, vaikka on kamala kiire. Siitä taas syntyy ahdistusta, kun tuntee, että ei pysty antamaan parastaan, koska koko ajan joutuu suorittamaan hirveällä tahdilla, Kati sanoo.
– Kiireen takia suoritetuista työtehtävistä ei taas ehtinyt ollenkaan nauttimaan. Saavutuksista ei saanut tyydytystä, hän jatkaa.
Katille ongelmallisinta oli esimiehen heikko ymmärrys hänen tilanteestaan. Kati oli ottanut useaan kertaan puheeksi, että työtehtäviä oli liikaa.
– Olin ehdottanut, että joitakin työtehtäviäni delegoitaisiin. Esimies sanoi joka kerta, että kyllähän se on aiemminkin näin toiminut.
– Ihminen, joka ei ole koskaan tehnyt jotakin työtä, ei voi tietää, kuinka monta liikkuvaa osaa yhden kokonaisuuden sisällä on. Esimies ei ymmärtänyt, kuinka paljon töitä minulla oli.
Henkilöstöpalaverissa Kati ehdotti voimakkaasti kuormittaneen projektin jälkeen uudestaan työtehtävien delegointia. Vastaus oli identtinen: Hyvinhän se on mennyt tähänkin asti.
Yhtäkkiä kyyneleet alkoivat valua Katin silmistä.
– Tuli ylitsevuotava tunne, että te ette nyt ymmärrä sitä kuormitusta, joka minulla on.
2018 lokakuussa Kati jäi lopulta pitkälle sairaslomalle. Sairaslomapapereissa luki masennus ja somaattinen oireyhtymä.
Työuupumus ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Siitä kuitenkin oli kyse: Katin henkilökohtaisessa elämässä kaikki oli jotakuinkin hyvin. Hän ei ollut masentunut, vaan musertunut työkuorman alle.
"Vanhempien on helppo huudella, että ei me vaan silloin ennen vanhaan uuvuttu, kun milleniaalien luottamus työelämään on ollut murentunut alusta lähtien." Charlotta Niemistö
Kun Kati soitti esimiehelle ja kertoi sairaslomastaan, pomon oli vaikeaa hyväksyä sitä, että Katin sairasloma johtui työuupumuksesta.
– Esimies sanoi, että sinä olet masentunut ja siksi uupunut. Uskon, että esimies ei vain ollut valmis tekemään työpaikalla muutoksia, jotka olisivat keventäneet monen muunkin työkuormaa, Kati miettii.
Milleniaalit ovat kasvaneet epävarmuuden maailmaan, jossa yt-neuvottelut voivat pärähtää päälle koska tahansa, Niemistö sanoo. Vaikka vakituisia työpaikkoja ei ole sen vähempää kuin aiemmin, vakituinenkaan työ ei enää tunnu yhtä pysyvältä kuin ennen.
– Milleniaalit eivät voi katsoa peruutuspeiliin ja nähdä, että työelämä on joskus ollut myös toisenlaista. Vanhempien on helppo huudella, että ei me vaan silloin ennen vanhaan uuvuttu, kun milleniaalien luottamus työelämään on ollut murentunut alusta lähtien, Niemistö toteaa.
Kati vältteli pitkään työterveysneuvottelua. Hän oli määräaikaisessa työsuhteessa, joka päättyisi vuodenvaihteessa. Hänen pelkonaan oli, ettei häntä palkattaisi sen jälkeen enää uudelleen.
Katilla sentään oli kanttia jäädä sairaslomalle ja kertoa uupumuksestaan töissä. Niemistön tutkimuksissa on käynyt ilmi, että työuupumus ei ehkä olekaan organisaatioissa niin näkyvä ilmiö kuin kuvitellaan.
Milleniaaleille on tutkimusvastausten perusteella tyypillistä hoidattaa työuupumuksensa mahdollisuuksien mukaan yksityisellä ja vaihtaa uupuessaan työpaikkaa tai koko alaa.
– Nyt ihmiset vain lähtevät, kun raja tulee vastaan, mutta siellä on seuraava jo tulossa, joka joutuu käymään saman läpi. Se ei ratkaise ongelmia.
"Kun olin kertonut, että mielestäni perehdytys jäi liian lyhyeksi, minulla oli liikaa työtehtäviä ja toivonut, että osa niistä delegoitaisiin, esimies keskeytti minut. Hänen mielestään en ollut suoriutunut työtehtävistäni." Kati
Lopulta, oltuaan jo pidempään sairaslomalla, Katin työterveysneuvottelu järjestettiin. Paikalla olivat esimies ja työterveyslääkäri.
– Kun olin kertonut, että mielestäni perehdytys jäi liian lyhyeksi, minulla oli liikaa työtehtäviä ja toivonut, että osa niistä delegoitaisiin, esimies keskeytti minut, Kati kertoo.
Esimies sanoi, että oli huomannut alusta alkaen, että Katilla oli vaikeuksia työtehtäviin tarttumisessa.
– Hänen mielestään en ollut suoriutunut työtehtävistäni. Olin koko ajan tehnyt projekteja valmiiksi ja saanut työkavereilta pelkästään hyvää palautetta. Tämä oli ensimmäisen kerta, kun hän sanoi minulle, etten hänen mielestään ole suoriutunut, Kati sanoo.
– Oli sellainen tunne, kuin minua olisi lyöty kasvoihin.
Jos työtehtävistä ei suoriudu, se on peruste irtisanomiselle. Katilla oli pitkä sairasloma takana, ja vuodenvaihteessa samaan pestiin oli avautumassa haku vakituiseen työsuhteeseen.
– Vaadin, että työterveysneuvottelun muistioon kirjataan myös se, että omasta mielestäni olen suoriutunut työtehtävistäni koko ajan. Kyse ei ole siitä, etten olisi tehnyt työtehtäviä joita minulle annettiin, vaan siitä, että minulla ei riitä aika kaikkeen.
– Koko tilanne tuntui epäreilulta, koska omasta mielestäni olin antanut työlle enemmän kuin sata prosenttia, Kati kertoo.
"Sitä ei oteta kovin vakavasti jos joku uupuu, koska uusia ja nälkäisiä tulijoita on ovella jonossa." Charlotta Niemistö
Lopulta Kati ei kuitenkaan hakenut avautunutta vakinaista työtä. Hän ei halunnut palata työhön, joka teki hänet sairaaksi.
Niemistö uskoo, että monilla esimiehillä ei vain ole tarpeeksi tietämystä työuupumuksesta, jotta uupunut työntekijä osattaisiin kohdata oikein.
– Työntekijä ei ole sen huonompi työntekijä, vaikka hän olisi uupunut. Jos esimieheltä tulee huonoa asennetta, se on anteeksiantamatonta, Niemistö sanoo.
Niemistö ehdottaa työpaikoille kuormituksen mittariksi yksinkertaista mallia: ihmisten pitäisi olla yhtä työkykyisiä organisaatiosta lähtiessään kuin he olivat sinne tullessaan.
Ongelmana on, että työnantaja ei enää ajattele työntekijän koko työuraa kuten ennen.
– Sitä ei oteta kovin vakavasti jos joku uupuu, koska uusia ja nälkäisiä tulijoita on ovella jonossa.
Vaikka työuupumuskeskustelu on normalisoitunut, suurin osa keskustelusta käydään edelleen vain yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Organisaatioissa työuupumus on vieläkin outo peikko, vaikka siellä olisi tehtävissä paljonkin, Niemistö sanoo.
– Organisaatioissa pitäisi ylläpitää dialogia työn kuormituksesta, määrästä, liian tiukoista aikatauluista ja liian pienistä resursseista.
Ensimmäinen työpaikka muovaa työntekijää erityisen paljon, sanoo Niemistö. Ensimmäisessä työssä ei osata kyseenalaistaa organisaatiokulttuuria.
– Nuorten pitää aina näyttää kyntensä ja osoittaa kykynsä. Jos organisaatiossa ajatellaan, että “vahvat pärjäävät”, ei yksilö pysty vetämään rajoja koska hän tuntee koko ajan syyllisyyttä siitä, ettei muka tee riittävästi.
Kun nuori kasvaa kovaan työkulttuuriin, hänen on vaikeaa ymmärtää, kun ystävä tai perhe huomauttaa liian suuresta työmäärästä.
– Nuori voi ajatella, että vain kollegat todella ymmärtävät häntä. Silloin kupla vahvistuu entisestään, ja tehdään yhä enemmän töitä, Niemistö sanoo.
"Jos organisaatiossa jauhetaan koko ajan intohimotyö-läppää, niin uskaltaako sitä sanoa, että haluaisi tehdä iltaisin jotain muuta kuin töitä?" Charlotta Niemistö
Esimiehillä on suuri vastuu työkulttuurin pitämisessä terveenä. Oma esimerkki on äärettömän tärkeää.
– Jos pomo tahtoo tehdä työtään kello 2 yöllä, niin mikä minä olen tätä johtajaa kieltämään sitä tekemästä. Mutta älä nyt hyvänen aika lähetä sähköposteja alaisillesi tuolloin. Jotkut todella heräävät yöllä, kun puhelin kilahtaa, koska he haluavat näyttää pomolle, että he tekevät paljon töitä, Niemistö kärjistää ja jatkaa:
– Intohimotyö on hieno asia, joka voi pitää motivoituneena, mutta kun siitä puhutaan kritiikittömästi, sillä on lieveilmiöitä. Jos organisaatiossa jauhetaan koko ajan intohimotyö-läppää, niin uskaltaako sitä sanoa, että haluaisi tehdä iltaisin jotain muuta kuin töitä?
Nyt kun milleniaalit ovat hiljalleen siirtymässä myös johtaviin asemiin, heillä olisi mahdollisuus tehdä terveempiä työyhteisöjä.
Niemistö suhtautuu pessimistisesti siihen, että milleniaalit pystyisivät tähän.
– Ne, jotka jäävät organisaatioihin, sitoutuvat tekemään hirveää työtahtia, laittamaan uran etusijalle ja jättämään paljon muita asioita elämästään pois, jotta pääsevät eteenpäin urallaan. Kun näistä yksilöistä tulee johtajia, miksi he ajattelisivat toisin? Luulen, että työkulttuuri kovenee vielä entisestään ennen kuin sille todella tapahtuu jotain.
Kati oli sairaslomalla lokakuusta elokuun loppuun. Toipuminen sujui alkuun takkuisesti.
Ylikierroksilla käynyt Kati yritti suorittaa myös toipumisensa, mikä jarrutti todellisen toipumisen alkamista. Tunteet vaihtelivat syyllisyydestä häpeään, ja itsetunto kävi nollissa.
Toukokuussa Kati alkoi kouluttautua uudelle alalle, käsityömestariksi. Hän päätti kokeilla uutta alkua, sillä ajatus paluusta vanhaan ahdisti.
Heinäkuussa Katista tuntui, ettei edelleenkään ollut sataprosenttisesti palautunut uupumuksesta.
Sitten tuli puhelu, joka sai Katin harkitsemaan paluuta töihin.
– Minua pyydettiin hakemaan paikkaa uudessa e-urheilu-hankkeessa. Olen ollut pitkään mukana pelialan harrastustoiminnassa. Se on minulle intohimo, sillä olen harrastanut kilpapelaamista pidemmän aikaa, Kati kertoo.
– Se on näitä vanhan oman alan töitä, mutta… koska siihen yhdistyy minun intohimoni, uskon, että siihen työhön on helpompi palata.
Eniten Katia jännittää töihin paluussa, jos tunne siitä palaa, ettei oma sata prosenttia riitä työnantajalle.
– Uskon, että se on enimmäkseen omassa päässä. Se pelko ei perustu mihinkään konkretiaan. Tiedän nyt, että se mitä tapahtui, ei ollut minun syytäni, Kati sanoo.
"Jos joskus uupuisin niin, etten pystyisi palaamaan enää ollenkaan töihin, se olisi hirveä tunne. Olisi vaikeaa rakentaa elämää ilman mitään toiveita uudesta työstä." Kati
Syyskuussa 2019 Kati aloitti uudessa työssään. Juuri nyt hänen tavoitteenaan on saada työarki rullaamaan ja saada lähivuosina vakityö.
– Jos joskus uupuisin niin, etten pystyisi palaamaan enää ollenkaan töihin, se olisi hirveä tunne. Se olisi todella pysäyttävää. Olisi vaikeaa rakentaa elämää ilman mitään toiveita uudesta työstä, Kati miettii.
– Toivottavasti sellaista tilannetta ei koskaan tule.
Perjantai-dokkari: Viimeinen burnout nyt katsottavissa Areenassa.
Työuupumukselle tulossa kansalliset raja-arvot
A-Talk: Mitä tehdä, kun töissä uhkaa uupumus?
Järvensivu, Nikkanen, Syrjä: Työelämän sukupolvet ja muutoksissa pärjäämisen strategiat
Tässä maanantain päätapahtumat Turkin hyökkäyksessä Syyriaan
Syyrian armeija on siirtänyt joukkojaan kurdien tueksi maan koillisosiin, kertoo Syyrian valtion tietotoimisto. Sen mukaan joukkoja on siirtynyt Tal Tamrin kaupunkiin, joka sijaitsee vain 20 kilometrin päässä Turkin rajasta.
Syyria kertoo lisäksi sen armeijan ottaneen haltuun Tabqan kaupungin ja sitä ympäröivät kylät Raqqan kaupungin lähellä.
Tarkoituksena on vastata Turkin hyökkäykseen kurdeja vastaan.
Kurdit ilmoittavat sunnuntaina sopineensa Syyrian hallituksen kanssa, että Syyria lähettää joukkojaan Turkin vastaisen rajan tuntumaan.
Syyrian hallinto ja kurdijohtoiset SDF-joukot ovat käyneet neuvotteluja Venäjän tukikohdassa Syyriassa, sanoo kurdiedustaja uutistoimisto Reutersin tietojen mukaan.
Syyrian sotaa seuraava järjestö Syrian Observatory for Human Rights puolestaan kertoo, että Syyrian hallituksen joukkoja on sijoitettu myös pohjoissyyrialaiseen Ain Issan kaupunkiin.
Kaupungissa sijaitsee leiri, jossa on pidetty Isis-taistelijoiden perheenjäseniä. Kurdit kertoivat 800 ihmisen paenneen leiriltä Turkin aloitettua operaationsa.
Aiemmin sunnuntaina Yhdysvallat ilmoitti suunnitelmista siirtää tuhat sotilasta pois Pohjois-Syyriasta.
Asiasta kertoi Yhdysvaltain puolustusministeri Mark Esper uutiskanava CBS:n haastattelussa. Tuolloin Esper kertoi, että vetäytymisen syynä ovat Turkin suunnitelmat hyökätä pidemmälle Syyriaan, mitä aiemmin luultiin.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ilmoittanut pitävänsä hätäkokouksen liittyen Pohjois-Syyrian tilanteeseen.
Macron vaatii Turkkia lopettamaan hyökkäyksensä kurdeja vastaan Pohjois-Syyriassa. Macronin mukaan Turkin operaatio uhkaa luoda kestämättömän humanitaarisen tilanteen ja auttaa äärijärjestö Isisiä voimistumaan uudelleen.
Macronin mukaan hän ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ovat yhtä mieltä siitä, että hyökkäyksen on loputtava. Macron ja Merkel keskustelivat tilanteesta tänään illalla Pariisissa.
Merkel kertoi keskustelleensa tilanteesta Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kanssa sunnuntaina.
Puhelu oli kestänyt tunnin, mutta ei näyttänyt tuottaneen tulosta. Erdoğanin mukaan mikään länsimaiden pakoteuhkaus tai asevientikielto ei saa Turkkia pysäyttämään hyökkäystään.
Italian pääministeri Giuseppe Conte ilmoitti sunnuntaina ajavansa koko EU:n kattavaa asevientikieltoa Turkkiin. Italia on yksi suurimmista aseviejistä Turkkiin. Tähän mennessä Suomi, Ranska, Saksa, Hollanti ja Norja ovat jäädyttäneet aseviennin Turkkiin.
EU:n ulkoministerit tapaavat tänään maanantaina Luxemburgissa ulkoasiainneuvoston kokouksessa.
Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan päivän tärkein keskustelu käydään aseidenvientikiellosta. Uutiset siitä, että Syyria on laittamassa liikkeelle omia sotavoimiaan, ovat Haaviston mukaan huolestuttavia siviilien kannalta.
Ranska aikoo turvata Koillis-Syyriassa olevia sotilaitaan ja siviilihenkilökuntaansa Yhdysvaltain joukkojen vetäytyessä pois alueelta.
Maa on ollut yksi Yhdysvaltain johtaman liittouman kumppaneista taistelussa äärijärjestö Isisiä vastaan.
Ranskan presidentinkanslia tiedotti asiasta varhain tänään puolustusministeriön hätäkokouksen jälkeen, kertoo uutissivusto al-Jazeera.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron vaati eilen Turkkia lopettamaan hyökkäyksensä kurdeja vastaan Pohjois-Syyriassa.
Presidentti Erdoğan on kommentoinut Turkin toimia Syyriassa.
Hänen ei usko Syyrian hallituksen joukkojen saapumisen Koillis-Syyriaan aiheuttavan ongelmia, sillä Erdoğanin mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin "lähestymistapa on ollut positiivinen".
Hän myös kehui USA:n päätöstä vetää joukkonsa alueelta ja sanoi pitävänsä sitä positiivisena askeleena.
Lue myös:
Amerikkalaislähteet WP:lle: Turkin tykistötulitus kohti USA:n tukikohtaa oli tahallista
