Norsunluuta, Syyrian passeja, ukrainalaisia käsikranaatteja ja miljardien eurojen arvosta pestävää rahaa. Kaikkea tätä löytyy internetin alamaailman markkinatoreilta.

Kyberspesialisti Mikko S. Niemelä tutkii darknetin rikollista toimintaa YK:n huume- ja rikosviraston UNODC:n projektissa. Kenttänä ovat Kaakkois-Aasian maat.

– Yllätyin siitä, miten laaja kirjo rikollisuutta darknetistä löytyi: kiellettyjen eläinosien kuten norsunluun kaupasta huumeisiin. Erittäin paljon on erilaisia rahanpesuoperaatioita, Niemelä kertoo puhelimitse asuinmaastaan Singaporesta.

Darknet on internetin pimeä puoli, jossa rikolliset toimivat. Darknetiin mennään muun muassa Tor-selaimella. Selain kierrättää tietoliikenteen niin monen pisteen kautta, että sen alkuperää on lähes mahdotonta jäljittää.

Niemelä muistuttaa, että Tor-selain on hyvä työkalu niille, jotka haluavat olla tarkkoja yksityisyydestään. Oman identiteetin salaaminen verkossa tai Tor-selaimen käyttö ei itsessään ole rikollista, mutta ne mahdollistavat laittoman toiminnan.

Mikko Niemelä on tutkinut darknetiä jo vuosia. Hänen Silverskin Information Security Oy -yrityksensä perusti Suomeen kyberhyökkäyslaboratorion, joka auttaa yrityksiä suojautumaan verkkohyökkäyksiltä.

Puolustusalan Patria-konserni osti osan yhtiöstä kolme vuotta sitten ja Niemelä lähti Singaporeen.

Singaporen yliopistossa hän kehitti tutkimusalustan, jonka avulla Interpol sekä Singaporen ja Hongkongin poliisit ovat löytäneet todistusaineistoa ja pidättäneet jo noin sata rikollista viime vuosina.

Niemelän kehittämä alusta tähtää siihen, että rikolliset eivät pääse piiloon viranomaisilta edes verkon pimeimpiin syvyyksiin.

Nyt YK:n huume- ja rikosvirasto UNOCD tutkii Niemelän menetelmän avulla, miten laajaa järjestäytynyt rikollisuus on verkossa ja miten tekijät saadaan kiinni.

– Kiinnostuin darknetin tutkimisesta, koska sieltä pystyy näkemään etukäteen, onko kyberhyökkäyksen valmistelu käynnissä. Sieltä voi myös löytää tietoa siitä, onko hyökkäys jo tehty, Niemelä kertoo.

Tarjolla käsikranaatteja ja Syyrian passeja

Singaporen valtio on sijoittanut yli kolme miljoonaa dollaria Niemelän Cyber Intelligence House -yritykseen, joka on tutkinut hämärähommia darknetissä jo kuuden vuoden ajan.

Darknetissä näkyvät rikollisuuden ja talouden globaalit trendit.

– Joka kuukausi tulee hämmentäviä tapauksia. Ukrainassa käsikranaatit olivat alennuksessa, 12 kappaletta 500 dollarilla. Syyrian passit ovat kallistuneet tuhansiin dollareihin. Norsunluun hinnasta huomaa, että salametsästys on vaikeutumassa, Niemelä kertoo.

YK-operaatiossa kymmenen asiantuntijan tiimi tekee yhteistyötä Kaakkois-Aasian talousyhteisön ASEANin maiden viranomaisten kanssa. Projektissa selvitetään kyberrikollisuuden määrää ja viranomaisten valmiuksia. Kansainvälinen tutkimusryhmä vierailee kohdemaissa, haastattelee oikeuslaitoksen ja poliisin edustajia ja valmentaa viranomaisia toimimaan verkossa.

– Rikollisuutta ilmenee maissa, joissa internet toimii hyvin ja teknologiaa on enemmän. Toisaalta rikollisia houkuttelevat maat, joissa ei ole ollut paljon viranomaisvalvontaa tai yhteenkään tapaukseen ei ole koskaan puututtu, Niemelä kertoo.

Kaakkois-Aasiassa löytyy maita, joissa pätee molemmat tekijät. Maat ovat tehneet nopean digiloikan, mutta viranomaisresurssit eivät ole pysyneet tahdissa.

Projekti vie Mikko Niemelän kymmeneen Kaakkois-Aasian maahan. Hän ei voi kertoa yksittäisten valtioiden tilanteesta ennen kuin tulokset julkaistaan ensi vuonna. Mutta yhdistäviä tekijöitä löytyy.

– Darknetin rikollisjärjestöt ovat tyypillisesti samoja, jotka olivat olemassa jo ennen darknetin syntymää. Ne ovat vain siirtyneet digitaaliseen muotoon. Darknet on tarjonnut niille salaisuuden verhon, Niemelä kertoo.

Rahanpesu ja kryptovaluuuta darknetin trendejä

Darknetissä löytyy markkinapaikkoja samalla lailla kuin tavallisessa internetissä. Myytävät tuotteet ja palvelut ovat vain laittomia.

Toreilla näkyy rikollisuuden koko toimintaketju. Rikolliset myyvät esimerkiksi haittaohjelmia tai järjestävät kuljetuksia laittomalle tavaralle tai järjestävät lahjakortteja ja pankkiyhteyksiä rahanpesua varten.

– Jotkut rikolliset ostavat esimerkiksi listan kohteita, jonne voi hyökätä. He ostavat toiselta rikollisjoukolta palvelun haittaohjelmista, joilla voi kiristää rahaa. Kolmas porukka hoitaa rahanpesun. Nämä ovat aika spesialistiryhmiä, Mikko Niemelä kertoo.

Darknetissä Niemelä on nähnyt miljardien dollarien arvosta rahanpesua. Aasiassa pankit ottavat vastaan kryptovaluuttaa, mutta niiden täytyy todistaa viranomaisille, että rahalla on laillinen alkuperä. Niemelä on auttanut pankkeja selvittämään juuri tätä.

– Kryptovaluutan avulla rikollisen pystyy jäljittämään kohtuullisen helposti. Rikolliset jäävät kiinni, kun he unohtavat jossain vaiheessa piilottaa identiteettinsä. Huono puoli on, että toiminta on nopeaa. Miljoonien dollareiden siirtämisessä toiselle puolen maailmaa ei kulu välttämättä monta minuuttia, hän arvioi.

Niemelän mukaan markkinapaikkojen määrä kasvaa jatkuvasti. Kun yksi jää kiinni ja suljetaan, tilalle syntyy jo parikymmentä uutta. Rikollisten nappaaminen verkon syvyydestä on hankalaa.

– Darknetissä tieto on saatavilla vain lyhyen ajan. Tietovuodon keskimääräinen elinikä on seitsemän minuuttia. Markkinapaikalla tietoa on kauemmin saatavilla. Isoin haaste on se, että pitää olla paikalla kun jotain tapahtuu. Muuten se on pian ohi, Niemelä kertoo.

Lue lisää:

18-vuotiaan epäillään pyörittäneen laajaa huumekauppaa Tor-verkossa – "TeknoJeesus" myi huumeita ympäri Suomen Lappia myöten

Poliisi sai kiinni tuhansia Subutex-tabletteja Tor-verkossa myyneet

Puolustusvoimien ex-työntekijälle syytteitä törkeistä rikoksista – anasti patruunoita ja räjähteitä, myi Tor-verkon kautta

Stora Enso suunnittelee vähentävänsä enimmillään 135 henkilöä Paper-divisioonasta maailmanlaajuisesti.

Suunnitellut vähennykset vaikuttaisivat ensisijaisesti kaupallisiin toimintoihin sekä tukitoimintoihin, muun muassa asiakaspalvelukeskuksen työntekijöihin. Keskuksen työntekijät vastaavat esimerkiksi Venäjän ja Pohjoismaiden paperitilauksista ja toimitusketjuista ainoina Suomessa.

Suunnitelmat koskevat toimihenkilöiden osaston luottamusmies Sanna Puhakan mukaan alle kolmeakymmentä työtekijää Oulussa, loppuja yli sataa muiden eri Euroopan maissa.

– Työntekijöiden keskuudessa on osattu odottaa vähennyssuunnitelmia. Minulla ei ole tarkkaa tietoa yt-neuvotteluiden ajankohdasta, mutta ne alkanevat lokakuussa.

Yhtiön mukaan vähennyssuunnitelmat liittyvät organisaatiomuutoksiin, jotka puolestaan johtuvat Oulun tehtaan muuntamisesta kraflaineria eli pakkausmateriaalia tuottavaksi tehtaaksi. Nyt vähennyssuunnitelmien piirissä olevien työtekijöiden työt jatkuvat Paper-divisioonan viestintäjohtaja Liisa Nyyssösen mukaan ensi vuoden loppuun saakka.

Stora Enso vähensi rajusti väkeään Oulun tehtaalta toukokuussa.

Korjaus 21.10. kello 13.20: Muokattu otsikosta ja tekstistä pois virheellinen tieto, jonka mukaan vähennykset koskisivat yksinomaan Oulun tehdasta.

Lue lisää: Stora Enson yt-pommi on Oululle pahin isku sitten Nokian – potkut saaville voisi löytyä uusi työ, mutta ei ehkä 58 000 euron vuosipalkalla

Analyysi: Suomen suurimman paperitehtaan jättimuutos ja yt-neuvottelut kertovat kaiken metsäteollisuuden nykymenosta

Mikä muuttuu, kun Suomen suurin paperitehdas siirtyy hienopaperista pahviin? Selkein muutos on tulonsiirto paperityöläisiltä metsänomistajille

Oksat rasahtelevat kenkien alla. Ulkohousujen kahina ja sateen ropina luovat oman konserttinsa.

Suomusjärveläinen Tiina Lietzén ei sitä kuitenkaan kuule. Hänen korvissaan on toisenlainen maailma. Metsurikypärän kuulokkeissa soi Yle Radio Suomi.

Radiossa parasta on, että pysyy kärryillä maailman tapahtumista.

– Metsä on omanlaisensa, hiljainen ja mieleinen ympäristö, mutta jos sitä kuuntelisi monta tuntia päivässä, niin tylsäksihän se kävisi. Radio on ikkuna maailmaan.

Lietzén työskentelee paljon yksin metsässä ja puutarhassa. Välillä kaverina pauhaa saha, mutta useimmiten radio ja sen tutut äänet.

Volume-nappulaan Lietzén tarttuu aina tietyissä tilanteissa.

– Silloin radio soi mahdollisimman lujaa, kun tulee CMX:n Ruoste tai Hurriganesin I will stay. Minulle ne ovat isoja hetkiä elämässä. Rakastan niitä lauluja.

Kappaleiden aikana ei pauhaa saha, vaan ulkona hääräävä nainen.

Radio menee kiinni vain yhdestä syystä

Radio täyttää tänä vuonna Suomessa 100 vuotta, kun radiolaki eli laki "langatonta sähköttämistä ja puhelemista varten" säädettiin vuonna 1919. Suomalaiset kuuntelevat radiota keskimäärin 2 tuntia 41 minuuttia päivässä. Viimeisin Kansallinen Radiotutkimus tehtiin kesällä.

Tiina Lietzén kuuntelee äänilaatikkoa paljon keskivertoa enemmän, sillä hänen korvissaan radio soi noin 11,5 tuntia päivässä.

Rutiini on päivittäin sama. Radio aukeaa puoli seitsemältä aamulla, kun YleX:n Viki ja Köpi herättelevät uuteen päivään. Sen jälkeen kanava vaihtuu Radio Suomeen ja pysyy siinä iltaan saakka.

Radiohiljaisuutta ei päiviin useimmiten mahdu, mutta on yksi asia, mikä saa Lietzénin sammuttamaan radion.

– Silloin radio menee kiinni, kun Varsinais-Suomen liiton edunvalvontapäällikö puhuu pitkään tunnin junasta. Intressimme ovat niin kaukana toisistaan.

Radio menee superkuuntelijan tunteisiin monin tavoin. Pitkään ei radiota malta pitää kiinni.

– Meillä on kolme matkaradiota viritetty kaapeleiden avulla pitkin pihaa. Yksi on kasvihuoneessa, toinen kasvimaalla ja yksi on marjapensaiden välissä.

Virta kytketään siihen radioon, jota lähimpänä työskennellään.

– Radiokypärän joutuu uusimaan parin vuoden välein. Ne eivät kestä käytössäni kuin sen ajan, Lietzén kertoo.

Radio liittyy vahvasti Lietzénin lapsuuteen, jolloin hän muistaa radion olleen usein päällä. Isä oli tarkka siitä, että tuvan radiosta ei vaihdettu kanavaa.

– Ihan ensimmäiset muistot ovat Lauantain toivotuista, joita kuunnellessa isä hyräili mukana Rakastan elämää -laulua. Lapsella oli turvallinen olo.

Murrosikäisenä Ylen tarjonta oli Lietzénin mielestä melko vähäistä ja lisää kuultavaa piti hakea iltaisin särisevästä Radio Luxembourgista.

– Lauantain Nuorten sävellahjan aikaan meillä oli aina sauna. Saunalla ei ollut sähköä, joten sinne kannettiin patteriradio. Siellä soi Lautanen Guatemalan verta, kunnes isä käski sulkea toosan.

Sykähdyttävin radiohetki

Kaikkein sykähdyttävimmäksi radiohetkeksi Tiina Lietzén kertoo YleX-kanavalla toimineen Aino Töllisen viimeisen lähetyksen. Sittemmin Yle Radio Suomen vastaavaksi tuottajaksi siirtynyt Töllinen toimi YleX:llä juontajana vuosina 2008–14.

Tölliselle soitettiin Kaija Koon Tinakenkätyttö viimeisessä lähetyksessä ja se pysäytti Tiina Lietzénin kesken metsänhoidon.

– Sammutin sahan, pudotin hanskat alas, istuin kannon päälle ja itkin. Itkin Ainon lähtöä ja Tinakenkätyttöä.

Aino Töllinen herkistyy kuullessaan, miten radiohetki vuosien takaa on koskettanut kuuntelija-Lietzéniä.

– Voi apua, mikä ihana muisto! Tällaisesta kuuleminen sai ihan palan nousemaan kurkkuun ja silmäkulman kostumaan. On ihan mieletöntä, että radio herättää kuulijoissa tällaisia tunteita ja jättää ihmisiin tällaisia muistijälkiä.

Töllinen toki muistaa hetken elävästi itsekin.

– Olin jäämässä äitiyslomalle ja senkin takia oli tunteet varmaan pinnassa, mutta yhtä itkeskelyähän se oli.

Lietzénin metsässä on toki itketty muutaman muunkin juontajan lähtöä. Onneksi tilalle tulee uusia, jotka osaavat myös koskettaa kuuntelijaa.

– Kun lopettaa juontohommat, ei jätä vain työkavereita ja työyhteisöä, vaan jättää ne kuulijat, ne joiden kanssa yhdessä on parhaimmillaan kuljettu monta vuotta. Ne ihmiset, joiden kanssa, joille ja joiden takia sitä hommaa tehdään, Töllinen toteaa.

Radiolähetysten taustajoukoissa nykyään työskentelevä Töllinen toivoo, että kaikki jotka saavat juontotyötä radiossa tehdä, muistaisivat, miten etuoikeutettua ja hienoa hommaa se on.

Ilman radiota olisi tyhjä olo

Radiovastaanottimia on ripoteltu pitkin pihaa ja metsurikypärässä on radio kuulokkeissa. Mitä tapahtuisi ja miltä tuntuisi, jos radio hiljenisi pidemmäksi aikaa?

Tiina Lietzén vakavoituu ja sanoo, että hänellä olisi tyhjä olo.

– Kerran jouduin ajamaan Viitasaarelle autossa, jossa ei ollut radiota. Ratkaisin ongelman laittamalla metsurikypäräni päähän ja ajoin sitten se päässä.

Iso oranssi kypärä herätti huomiota, mutta Lietzéniä se ei hetkauttanut.

– Sain hölmistyneitä katseita, mutta radion kuuntelu on niin paljon tärkeämpää, kuin se, että jos näyttää vähän hölmöltä. Radiota pitää päästä kuuntelemaan!

Lue tämäkin:

Aikamerkki! Radio täyttää Suomessa 100 vuotta ja kuuluu yhä kaikille – kerro oma muistosi

Pahoinvointi ja uupumus valtaavat jälleen. Videohaastattelu televisiolähetystä varten on ollut selvästi liian rankka Linda Sorriukselle.

Puhe sammaltuu ja sanoja ei löydy. Huimaakin.

Sorrius vaipuu olohuoneen sohvalle pitkäkseen.

Tämä on Linda Sorriuksen, 25, arkea. Pienikin ponnistus, kuten vaatteiden pukeminen, voi olla liikaa ja viedä hänet sängynpohjalle.

Osa potilaista makaa sängyn pohjalla

Linda Sorrius sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää. Taudista käytetään myös nimeä ME/CFS - tai jompaa kumpaa kirjainyhdistelmää.

Sorriuksella on Suomessa arviolta yli 10 000 kohtalotoveria. Arvio on peräisin infektiolääkäri Jukka Lumion artikkelista.

Linda Sorriuksen ja muiden potilaiden väsymys on jotain ihan muuta kuin tavanomainen kaikkien joskus kokema väsymys. Vaatimatonkin henkinen tai fyysinen rasitus voi uuvuttaa täysin. Rankimmin oireilevat eivät kykene jopa vuosiin muuhun kuin makaamaan pimeässä huoneessa.

Hyvin yleisesti potilaat kokevat jäävänsä ilman hoitoa ja tukea.

Tautia on pidetty psyykkisenä

Viisi tunnettua erikoislääkäriä vahvistaa puhelimitse potilaiden kohtelun olevan huonolla tolalla. Heidän mukaansa kaikki lääkärit eivät edes tunnista tautia.

Potilasjärjestöjen mukaan potilaiden diagnosointi, hoito ja yhteiskunnan taloudellinen tuki on jäänyt Suomessa retuperälle.

Unilääkärinä tunnettu Markku Partinen on yksi kroonisesta väsymysoireyhtymää hoitavista lääkäreistä. Hän pitää potilaiden tilannetta Suomessa huonona.

– Suomessa on paljon tietämättömyyttä tästä taudista, neurologi ja unilääketieteen asiantuntija Markku Partinen sanoo.

Partisen kokemuksen mukaan lääkärikunta uskoo aivan liian usein, että oireilulle ei voi tehdä mitään. Partinen arvioi, että lääkäreillä on usein taipumusta pitää oireita ainoastaan psyykkisinä ja oikeana hoitona psykoterapiaa.

Potilasjärjestöt ovat asiasta melkeinpä raivoissaan. He korostavat taudin fyysisyyttä.

Infektiolääkäri Jukka Lumio on kirjoittanut äskettäin artikkelin taudista suurelle yleisölle tarkoitettuun Terveyskirjasto-nettipalveluun. Myös Lumio korostaa taudin olevan fyysinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä.

Kaikki asiaan perehtyneet lääkärit eivät tätä allekirjoita.

Yhdeksän vuoden piina

Linda Sorrius sairastui tautiin 17-vuotiaana.

Voimat katosivat lihaksista arvaamattomissa tilanteissa. Sorrius saattoi yhtäkkiä valahtaa tuolilta lattialle kuin räsynukke.

Sängyltä nouseminen muuttui vaaralliseksi. Sorrius otti ehkä pari askelta ja kaatui.

Äiti, Eila Aurelius, havahtui tyttären huutoon. Ryntäsi avuksi, mutta ei ehtinyt aina estää kaatumista.

Ennen sairastumista, yläkouluiässä Linda Sorriuksen varpaiden nivelet tulehtuivat usein. Jo ala-asteella kirjoittaminen aiheutti kipua ranteissa.

Lastenlääkäri arveli, että Sorriusta vaivaa lastenreuma ja hän määräsi lääkkeet. Ne eivät sopineet Sorriukselle.

Siitä alkoivat oireet. Lihasten voimattomuuden lisäksi alkoivat vapinat, kivut, pahoinvointi ja ajattelun vaikeudet.

Jouluna, hieman ennen 17-vuotispäiväänsä, Linda Sorrius matkusti isänsä luokse Espanjaan. Kosteat ja koleat olosuhteet olivat liikaa heikentyneelle elimistölle. Sorrius sai elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen.

Antibioottihoito paransi tulehduksen, mutta ei vointia.

Oireet pahenivat. Äidin oli haettava tytär tuon tuostakin kotiin kesken koulupäivän. Kukaan ei tiennyt, mikä teini-ikäistä Sorriusta vaivasi.

Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, kaikki oireet ovat yhä olemassa.

Hoitona lisääntyvää rasitusta

Väsymysoireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. Oireita lievittäviä ja potilaan vointia kohentavia hoitoja on tarjolla.

Siihen loppuukin yksimielisyys potilaiden hoidosta.

Julkinen terveydenhuolto tarjoaa potilaille tällä hetkellä pääasiassa kahta hoitoa. Potilaita koetetaan auttaa lisäämällä vähä vähältä liikuntaa ja psyykkistä rasitusta. Psyykkinen rasitus tarkoittaa muistin ja ajattelun treenaamista.

Hoidon taustalla on se käsitys, että elimistö ja aivot ovat jostain vielä tuntemattomasta syystä ruvenneet toimimaan väärin.

Potilasjärjestön edustajat, Tuulia Tiihonen ja Samuli Tani, pitävät edellä kerrottua hoitoa tehottomana ja haitallisena.

Potilaiden tyypillisin oire on juuri se, että rasitus aiheuttaa pahoinvointia ja uupumusta.

– Jos potilas voi huonommin hoidon takia, miksi lääkärit eivät usko sitä, varapuheenjohtaja Tuulia Tiihonen Suomen lääketieteellisestä ME/CFS -yhdistyksestä ihmettelee.

Lääkärit erimielisiä hoidoista

Neuropsykiatri Risto Vataja puolustaa vähä vähältä lisättävää fyysistä ja psyykkistä rasitusta hoitomuotona. Vatajan oma kokemus on se, että hoito parantaa potilaiden vointia.

– Se on oikeastaan kuntoutuksellista hoitoa, jonka tavoite on pitää toimintakykyä yllä, lääkäri Vataja selventää.

Risto Vataja työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:ssa.

Lääkäri Vataja huomauttaa, että tauti ei ole aivan toivoton. Osa potilaista paranee takaisin työkuntoon.

Lääkäreiden joukossa tunnetuin toisinajattelija on keuhko- ja unilääkäri Olli Polo. Tampereella vaikuttava Polo on hoitanut satoja potilaita kokeellisilla menetelmillä ja ymmärtää taudin suomalaisesta valtavirrasta poikkeavalla tavalla.

– Norjalaiset tutkijat pitävät tätä elimistön eräänlaisena energiapulana, Polo selittää puhelimitse.

Polon mukaan potilaiden elimistö kykenee tuottamaan energiaa niin vähän, että sitä riittää elossa pysymisen kannalta vain välttämättömimpiin toimintoihin. Lääkärin mielestä potilaan energiatuotannon häiriötä on hoidettava ensin.

– Jos potilaan energiantuotannon häiriöitä ei hoideta, hänen rasittaminen voi romahduttaa hänen toimintakykynsä pitkäksi aikaa, Polo kertoo näkemyksensä.

Lääkäri Polo on hoitanut potilaita muun muassa tahdosta riippumattomaan sympaattiseen hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, ravintoliuoksilla ja happihoidoilla. Seurauksena tästä lääkäreiden toimintaa valvova Valvira on vienyt häneltä oikeuden pitää yksityisvastaanottoaan. Päätös on vuodelta 2017.

Osa Polon entisistä potilaista hakee hoitoja nyt ulkomailta tai ainakin harkitsee asiaa.

Linda Sorrius sinnittelee ilman hoitoja

Linda Sorriuksen hoito on tällä hetkellä olematonta.

Sorriusta on tutkittu runsain mitoin julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa. Näin on useiden kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien kohdalla.

Sorriuksen äiti, Eila Aurelius, ottaa esille kaksi mappia. Ne ovat täynnä tyttären sairaskertomuksia.

Diagnoosi on vuodelta 2013. Sen on kirjoittanut lääkäri Olli Polo yksityisvastaanotollaan.

Polo on suositellut potilaalle happihoitoa yliopistollisessa keskussairaalassa. Sairaalan ylilääkäri taas on allekirjoittanut kirjeen, jossa sairaala kieltäytyy antamasta kyseistä hoitoa. Perusteena on, että hoidon tehosta ei ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä.

Linda Sorrius puolestaan on kieltäytynyt julkisen sairaalan tarjoamasta fyysistä ja psyykkistä rasitusta lisäävästä hoidosta. Sorrius kokee, että sairaalan lääkäri on ymmärtänyt hänen sairautensa väärin.

– He näkevät, että minulla on jokin mielenterveydellinen ongelma, joka estää minua liikkumasta, Sorrius sanoo.

Linda Sorrius suorastaan pelkää tarjotun hoidon seurauksia.

– Minulla on ravinto- ja hivenainepuutoksia. Jos rupeaisin rasittamaan itseäni lisää, joutuisin hautaan.

Erimieliset laativat yhteisen paperin

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien tilanne vaikuttaa sekasortoiselta.

Suomessa ei ole olemassa kansallista ohjeistusta oireilevien hoidosta tai diagnoosin teosta. Ei, vaikka potilaita on arviolta enemmän kuin esimerkiksi keskushermostosairaus MS-tautia potevia.

Potilaat ja lääkärit ovat nyt kuitenkin toiveikkaita. Tilanne on ehkä parantumassa.

Eduskunta on herännyt potilaiden huonoon tilanteeseen. Se myönsi lisätalousarviossaan vuoden 2018 lopulla 200 000 euroa rahaa, jolla maahan on luotava suositukset potilaiden hoidosta.

Lääkäriseura Duodecim on koonnut asiantuntijaryhmän, joka ryhtyy syyskuussa työhön. Valmista pitäisi tulla vuonna 2020.

Ristiriitaiset käsitykset pitäisi sovittaa yhdeksi yhteiseksi suositukseksi. Suositteleeko lääkäriseura fyysisen ja psyykkisen rasituksen lisäämiseen perustuvaa terapiaa vai myös kokeellisia hoitoja?

Tavallisesti lääkäriseura laatii sairauteen Käypä hoito -suosituksia. Ne pohjautuvat tieteelliseen tietoon ja näyttöön hoitojen tehosta.

Tällä kertaa sellaisia suosituksia ei voi tehdä. Tutkittua tietoa ei ole tarpeeksi Duodecimin mukaan.

Pompottelu saattaa loppua

Tauti on mysteeri vielä monin tavoin. Sen synnystä esimerkiksi on erilaisia teorioita, mutta ei lopullisia tieteellisiä totuuksia.

Usein potilaat ovat sairastaneet jonkin infektion ennen väsymysoireyhtymän puhkeamista. Osa lääkäreistä pitää mahdollisena myös, että psyykkiset syyt, kuten traumaattinen kokemus tai stressi, voivat laukaista oireyhtymän.

Näkemyserot tässäkin asiassa on sovitettava yhteen Duodecimin Hyvä käytäntö -suosituksen tekijöiden kesken.

Suositusten on tarkoitus lopettaa esimerkiksi potilaiden pompottelu erikoislääkäriltä toiselle. Se on tällä hetkellä hyvin yleistä.

Äiti auttaa sohvalta ylös

Linda Sorriuksen elämä on yhtä taistelua oireiden kanssa. Sen näkee hänen luonaan vietetyn kahden kuvauspäivän aikana.

Sorrius lepää olohuoneen sohvalla videohaastattelun jälkeen. Vasen jalka vapisee hameen alla.

Pian nuori nainen yrittää nousta ylös sohvalta. Mitään ei tapahdu. Jalat eivät suostu toimimaan.

Äiti, Eila Aurenius, syöksähtää saman tien paikalle.

Aikuinen tytär ei selviä päivääkään ilman äitinsä apua.

Ajattelu puuroutuu helposti

Seuraavalla viikolla Eila Aurelius kertoo tyttärensä voinnin olevan vielä heikompaa kuin kuvauspäivinä. Äiti pysyttelee lähellä, koska tytär on kaatumaisillaan kaiken aikaa.

– En tiedä, johtuuko se kaatuilu lihasjännityksen katoamisesta vai mistä, Laurelius sanoo puhelimessa.

Ensimmäisenä kuvauspäivänämme Linda Sorrius aloitti kesäloman jälkeiset opintonsa. Pahoinvointi, syömisen vaikeus, uupumus ja lihasten toimimattomuus viivyttivät lähtemistä tunnin toisensa perään.

Vaivoin aamiaiseksi syöty omena oli tulla ulos jatkuvasti. Koulutarvikkeet oli etsittävä konttaamalla. Äidin oli autettava kaiken aikaa.

Välillä Sorrius joutui antamaan periksi. Hänen oli mentävä takaisin sänkyyn.

Sorrius on opiskellut puolitoista vuotta sisustussuunnittelua Salon ammattioppilaitoksessa.

– Edistyn tosi hitaasti, Sorrius sanoi.

Useat potilaat kuvaavat elävänsä kuin sumussa ajattelukyvyn huonontumisen takia. Toisinaan Sorrius ei pysty työstämään vastausta edes kysymykseen, otatko vettä vai mehua.

Kuvauspäivänä kouluun lähtö onnistui vasta neljän tunnin yrittämisen jälkeen. Sitten kengät olivat jalassa, vaatteet päällä ja tukka kauniisti.

Äiti vei Sorriuksen kilometrin päähän kouluun autollaan.

Moni sairastaa ilman diagnoosia

Todennäköisesti moni kroonista väsymysoireyhtymää sairastava elää ilman diagnoosia. Näin arvioi ainakin potilasjärjestö Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys.

Lääkäri Markku Partinen tuntee ongelman. Hänelle on ohjautunut kroonista väsymysoireyhtymää sairastavia potilaita, joita joku toinen lääkäri ei ole pitänyt lainkaan sairaina.

Osa saa väärän diagnoosin

Osa Partisen potilaista taas on saanut väsymysoireyhtymä -diagnoosin turhaan. Partinen kertoo puhelimitse, että vain joka viides kyseisellä diagnoosilla klinikalle tulevista potilaista sairastaa todellisuudessa kroonista väsymysoireyhtymää.

Muilta löytyy jokin muu syy valtavaan pitkäkestoiseen väsymykseen. Heitä voi vaivata esimerkiksi jokin hoitamaton tulehdus, borrelioosi, diabetes tai jopa uniapnea.

Äiti toimii omaishoitajana tuetta

Linda Sorriuksen diagnoosin on tehnyt asiaa hyvin tunteva lääkäri.

Silti Sorrius sanoo, että hän ei tee diagnoosilla mitään. Esimerkiksi Kansaneläkelaitos Kela ei maksa tällä hetkellä Sorriukselle sairauspäivärahaa kroonisen väsymysoireyhtymän perusteella.

Vaikka Sorrius on täysin riippuvainen äitinsä antamasta avusta, äiti ei saa omaishoitajalle kuuluvaa avustusta.

Eila Aurelius on joutunut muuttamaan tyttären opiskelukaupunkiin tämän avuksi. Hän pystyy tekemään töitään yrittäjänä enää satunnaisesti.

Kelan tilastot kertovat, että siltä on haettu sairauspäivärahaa CFS-diagnoosilla 40 kertaa tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Vain puolet hakijoista on saanut korvauksen.

Kelasta vakuutetaan, että kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien hakemuksia käsitellään samoilla kriteereillä kuin muitakin hakemuksia.

Potilaat tarvitsevat erikoisyksikön

Suomessa ovat puuttunut nimenomaan tähän tautiin erikoistuneet julkisen puolen hoitopaikat. Sellainen voisi ainakin estää potilaiden pompottelun klinikalta toiselle.

Nyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on perustamassa omaa yksikköä.

Helsinkiin on avattu elokuussa niin sanottu toiminnallisten häiriöiden hoitoon erikoistunut paikka. Samaan yksikköön ohjautuvat myös esimerkiksi sähköyliherkkyydestä ja fibromyalgiasta kärsivät potilaat.

Suunnitelma huolestuttaa potilasjärjestöaktiiveja Tuulia Tiihosta ja Samuli Tania.

He pelkäävät, että kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat potilaat ikään kuin hukkuvat muiden potilaiden joukkoon.

– Ensisijainen pelkomme on, että ME/CFS:ää ei diagnosoitaisi ja kategorisoitaisi omalle koodilleen, Tiihonen ja Tani kirjoittavat sähköpostissa.

Tiihonen ja Tani ovat huolissaan siitä, että oireenmukaista ja kokeellista hoitoa ei ole tarjolla.

Neuropsykiatri Risto Vataja on johtanut HUS:n uuden klinikan perustamista. Hän vakuuttaa, että jokaista potilasta hoidetaan yksilöllisesti oireiden mukaan. Myös kroonista väsymysoireyhtymää potevia potilaita.

– Tiedämme, että potilailla on runsaasti somaattisia todellisia oireita, joista he kärsivät todella, Vataja sanoo.

Molemmat järjestöaktiivit kärsivät itse kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Heidän kuntonsa sallii tällä hetkellä kuitenkin järjestötyön.

Tuulia Tiihonen kertoo olevansa hyvässä asemassa verrattuna moniin muihin potilaisiin. Hänen perheensä pystyy kustantamaan hoitoja yksityisessä terveydenhoidossa ja jopa ulkomailla. Samuli Tania sukulaiset tukevat muutoin.

Äidin ja tyttären unettomat yöt

Linda Sorrius ja Eila Aurelius ovat tällä hetkellä erityisen väsyneitä, molemmat.

Sorrius nukkuu yönsä lämpimällä säällä tavallistakin huonommin. Säryt ja lihaskouristukset pitävät hereillä. Jossain vaiheessa hän ei enää siedä oireita ja pyytää seinän takana nukkuvaa äitiään apuun.

Äiti herää nukuttuaan vain pari tuntia. Hän hieroo tytärtään tunnin, antaa särkylääkettä. Sen jälkeen uni ei tule heti silmään hänelläkään.

Aamulla kaikki alkaa alusta. Linda Sorrius koettaa päästä taas kouluun.

Katso Linda Sorriuksen videohaastattelu A-studiossa 20.8. TV1 kello 21:00.

Studiossa keskustellaan kroonisesta väsysmysoiretyhtymästä kärsivien ihmisten tilanteesta. Vieraina ovat potilasjärjestön varapuheenjohtaja Tuulia Tiihonen ja infektiolääkäri Jukka Lumio.

Espanjaan kuuluvan Katalonian itsenäisyysliikkeen johtajille langetut kovat, jopa yli 10 vuoden tuomiot ovat saaneet Barcelonan sekaisin.

Mielenosoitukset ovat estäneet lentoja ja johtaneet keskustassa väkivaltaisuuksiin. Viime perjantaina protestit huipeituivat marsseihin ja laajoihin lakkoihin.

Tässä voit kysyä tilanteesta Barcelonassa asuvalta Ylen toimittaja Maija Salmelta, joka on raportoinut myös uusimmasta mielenosoitusaallosta. Viime viikolla Maija Salmi joutui itse keskelle kahakkaa, jossa kivet lentelivät ilmassa.

Perjantaina nähdystä massamielenosoituksesta huolimatta ei Katalonian itsenäisyyden tavoittelijoilla ole kaikkien kannatusta. Erään kyselyn mukaan sekä itsenäisyyden että Espanjan osana pysymisen takana on runsaat 40 prosenttia katalonialaisista.

Mutta kuinka mielenosoitusliike lakkoineen vaikuttaa alueen poliittiseen ilmastoon? Entä mihin asemaan tilanne saattaa Espanjan kovan linjan politiikan?

Nyt Barcelonassa siivotaan mellakoiden jälkiä. Maija Salmen analyysin katalaanijohtajien tuomioista voit lukea tästä.

Mielenosoituksiin ja mellakoihin johtaneen oikeusprosessin alusta kertova, Ylen Ulkolinjan toimittajan Pertti Pesosen viime vuonna tehdyn dokumentin "Espanjalaisen kosto" voit katsoa tästä.

Kommenttiosasto on nyt suljettu, kuten ennallta ilmoitettiin. Vastausten julkaisu jatkuu edelleen.

"Kyse on halusta tehdä pesäeroa"

1. kysymys: – Onko itsenäisyyttä vaativilla konkreettisia, yksilöityjä, vaateita vai onko tavoitteena yksinkertainen "haluamme itsenäisyyden"?

Maija Salmi: – Myös itsenäisyyttä haluavien katalaanien joukossa on erilaisia kantoja siihen, miten itsenäisyys tulisi saavuttaa. Kaikki eivät myöskään kannata itsenäisyyttä täysin varauksetta. Sanoisin, että kyse on ennen kaikkea halusta tehdä pesäeroa Espanjan hallintoon. Itsenäisyyttä suurempi kannatus on sitovalla itsenäisyysäänestyksellä.

2. kysymys: – Kuka hyötyy koko ajan pahenevasta vastakkainasettelusta?

Maija Salmi: – Hyvä kysymys. Protestien väkivallasta ei hyödy kumpikaan osapuoli. Toki on selvää, että kun kansan katse on kohdistunut Katalonian kriisiin ja levottomuuksiin, esimerkiksi korruptio ja poliitikkojen suhmurointi saa vähemmän palstatilaa.

– Katalonian kriisistä ja vastakkainasettelusta on hyötynyt myös äärioikeistolaiseksi luokiteltu Vox-puolue, joka on viimeisimpien mielipidemittauksissa nostanut kannatustaan. Se voi nousta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi marraskuun vaaleissa.

Separatistipuolueet ovat riitaisia

3. kysymys: – Missä kunnossa Katalonian paikallishallinto on? Miten paikalliset suhtautuvat siihen?

Maija Salmi: – Paikallishallinto on retuperällä. Itsenäistymistaistelu vaikuttaa päätöksentekoon, ja esimerkiksi budjettia ei ole vieläkään hyväksytty. Lisäksi separatistipuolueilla on pahoja, keskinäisiä erimielisyyksiä muun muassa siitä, miten itsenäisyys tulisi saavuttaa.

Monet paikallisista ovat kyllästyneitä ja huolissaan tilanteesta. Näin myös itsenäisyyttä kannattavat katalaanit.

4. kysymys: – Miten Katalaanien johtaja Quim Torra linjautuu poliittisesti? Pitääkö paikkansa, että Torra on esitettänyt rasistisia ja ulkomaalaisvihamielisiä lausuntoja?

Maija Salmi: – Quim Torra on radikaali separatisti, joka ehdotti viime viikolla uutta kansanäänestystä itsenäisyydestä, vaikka ehdotus ei kerännyt kannatusta. Hänellä on muutenkin hieman sooloilijan maine.

– Torra on lisäksi esittänyt lausuntoja, joita voidaan pitää vihamielisinä ehkä jopa rasistisina espanjalaisia kohtaan. Myöhemmin hän on tosin pehmittänyt sanomisiaan, ja todennut pitävänsä Katalonian ulkopuolisia espanjalaisia "veljeskansana".

Työttömyyttä ja näköalattomuutta

5. kysymys: – Nyt mellakoitsijat näyttävät olevan pääasiassa nuoria. Johtuuko tyytymättömyys poliittisista syistä vai onko esimerkiksi työttömyys taustalla?

Maija Salmi: – Varmasti nuorten osuuteen vaikuttaa myös jonkinlainen näköalattomuus. Koko Espanjassa esimerkiksi nuorisotyöttömyys on suurin ongelma, ja yhteiskunnan ongelmat toki ruokkivat kaikenlaista anarkiaa etenkin, kun taustalla on tyytymättömyys poliittiseen tilanteeseen.

Vauras Katalonia haluaa omilleen

6. kysymys: – Mihin perustuu Katalonian itsehallinto? Joutuuko Katalonia silti maksamaan valtiolle rahaa eli toimiiko tämä alue muun maan rahoittajana?

Espanjassa on lukuisia itsehallintoalueita, ja niillä kaikilla on oma kulttuurinsa ja ominaispiirteensä. Katalonian tilanne on siinä mielessä erilainen, koska se on selkeästi vauraampi kuin muut. Itsenäisyysliikkeen mielestä vauras Katalonian maakunta rahoittaa veroillaan Madridin kautta liikaa Espanjan köyhempiä alueita.

– Itsenäistymistä kannattavien mukaan Katalonia on oma valtionsa, jolla on oma kulttuuri ja historia.

Vaali vastoin perustuslakia

7. kysymys: – Onko jokin syy siihen miksi Espanjalle tuntuu olevan niin vaikeata sallia alueidensa itsenäistymistä tai edes autonomian laajentamista? Onko kyse imperialistisesta ajatusmallista, rahasta vai siitä, että Kataloniaan on jo asutettu runsaasti ei-katalaaneja?

Maija Salmi: – Syitä on monia, mutta itsenäisyysäänestyksen järjestäminen on vastoin Espanjan perustuslakia eikä lakia ole haluttu muuttaa.

– Jo vuonna 2014 Kataloniassa järjestettiin symbolinen kansanäänestys. Tuolloin neljä viidestä äänesti itsenäisyyden puolesta, mutta äänestysaktiivisuus oli matala eikä äänestyksellä tosiaan ollut kuin symbolinen merkitys.

"Kovat tuomiot ovat varoitus"

8. kysymys: – Tuomiot ovat suhteellisen kovat. Johtuuko tämä siitä että Katalonialla on aiemmin ollut kähinää emämaan kanssa - onko se jopa yrittänyt itsenäistyä aiemminkin?

Maija Salmi: – Itsenäisyysmieliset pitävät tuomioita poliittisina juurikin siksi, että heidän mielestään kovat tuomiot ovat varoitus siitä, mitä itsenäistymispyrkimyksistä seuraa.

– On totta, että ne ovat rangaistusasteikon yläpäässä niistä rikoksista, joista itsenäisyysjohtajat tuomittiin. Lisäksi suuri osa tuomituista oli lähes kaksi vuotta tutkintavankeudessa ennen kuin tuomiot tulivat.

9. kysymys: Voisiko Katalonian itsenäisyys johtaa sen eroon myös Natosta ja EU:sta, mitä vasemmistolainen CUP-puolue tavoittelee? Voisiko katalonialainen nationalismi levitä esimerkiksi Ranskan katalaaninkielisille alueille?

Maija Salmi: – Tuntuu siltä, että harva edes poliitikoista on tosissaan varautunut siihen, että Katalonia itsenäistyisi Espanjasta. Jos Katalonia kuitenkin irtaantuisi Espanjasta, ei se tietenkään olisi automaattisesti enää myöskään EU:ssa tai Natossa.

– CUP-puolue ajaa aktiivisesti Katalonian itsenäisyyttä. Se on ollut myös yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kannalla. Kun Torra viime viikolla ehdotti uuden itsenäisyysäänestyksen järjestämistä, CUP kuitenkin vastusti sitä. Puolueen mukaan Katalonia ei voi julistautua yksipuolisesti itsenäiseksi ainakaan Torran johdolla. CUP kuvaa itseään antikapitalistiseksi puolueeksi ja se vastustaa myös EU:ta ja Natoa.

– Itsenäisyysliike perustuu nykyisellään mielestäni ylipäätään enemmän tunteelle kuin järjelle. On vaikea sanoa, mitkä seuraukset muualla Euroopassa todella olisivat, jos Katalonia itsenäistyisi, mutta tuskin se ainakaan hidastaisi separatistista liikehdintää muualla Euroopassa.

Espanjan oikeisto hyötyy

10. kysymys: – Espanjassa on parlamenttivaalit marraskuussa. Nyt näyttää siltä että Barcelonan mellakat satavat suoraan äärioikeiston laariin. Viime kyselyissä Vox on jo Espanjan kolmanneksi suurin puolue. Onko Madridin hallitus tilanteen tasalla? Miten se voisi rauhoittaa mielialoja ja hillitä Voxin kasvua?

Maija Salmi: – Barcelonan mellakat satavat äärioikeistolaisen Voxin lisäksi myös oikeistolaisen PP:n laariin. Virkaatekevän pääministerin Pedro Sanchezin sosialisteilla oli mahdollisuus muodostaa koalitiohallitus vasemmistolaisen Podemos-puolueen kanssa, mutta Sanchez totesi, että " ei olisi kyennyt nukkumaan kunnolla, jos hän olisi ottanut Podemosin hallitukseen". Tuloksena uudet vaalit ja oikeiston nousu.

– Sánchez tuskin tajusi vielä tuolloin, että tilanne muuttuisi näin radikaalisti kuin se gallupien mukaan on muuttunut. Nyt on liian myöhäistä painaa jarrua. Uskon, että Barcelonan mellakoiden rajuus tuli myös poliitikoille yllätyksenä. Espanjalaiset ovat kyllästyneitä jo vuosia jatkuneeseen Katalonian kriisiin ja oikeisto tarjoaa rajumpia keinoja sen ratkaisemiseksi kuin Sánchez tai vasemmisto on tarjonnut.

– On kuitenkin täysin mahdollista, että Voxin kannatus vielä laskee, jos ja kun tilanne Barcelonassa rauhoittuu. Oikeistopuolue PP sen sijaan kasvattaa varmasti kannatustaan marraskuun vaaleissa.

Viron poliisi ei ole toistaiseksi käynnistänyt tutkintaa Silja Europa -laivalta menehtyneinä löydettyjen kahden nuoren suomalaisen kuolemasta. Viron poliisi katsoo, että 25-vuotiaan naisen ja 21-vuotiaan miehen kuolemat eivät olleet epäilyttäviä.

– Tällä erää ei ole käynnissä tapausten poliisitutkintaa, koska emme pidä näitä kuolemia epäilyttävinä, Viron poliisin edustaja Leana Loide ilmoitti STT:lle sähköpostitse.

Loiden mukaan kummankin vainajan tarkka kuolinsyy selvitetään ruumiinavauksessa. Loide toteaa, että kummankaan vainajan ruumiista ei löydetty ulkoisen väkivallan merkkejä.

Viron poliisi ei ainakaan toistaiseksi usko, että kuolemat liittyisivät toisiinsa.

"Kuolemat laivoilla harvinaisia"

Silja Europan omistaa varustamo Tallink Silja. Varustamon viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoi STT:lle maanantaina sähköpostitse, että myös yhtiön käsitys on edelleen se, että varhain sunnuntaina laivalta löydettyjen vainajien kuolemat olivat kaksi erillistä tapausta.

Nöjdin mukaan Tallink Silja selvittää omalta osaltaan, mitä ja miten kaksikolle oli laivalla tapahtunut.

– Käymme näitä tapauksia läpi ja sitä, onko jotain, missä voidaan meidän puolelta parantaa tai muuttaa toimintaa. Mutta ne käydään meillä sisäisesti, keskustellaan nyt tulevina viikkoina.

Silja Europan liikennöintiin viikonlopun tragedia ei Nöjdin mukaan vaikuta.

Tallink Siljan viestintäjohtaja lisää, että kuolemantapaukset laivalla ovat harvinaisia.

– Yleensä on kyse iäkkäämmästä matkustajasta, joka menehtyy sairauskohtaukseen. Yleensä näissä tapauksissa matkustaja on jo kotona ollessaan tuntenut huonoa oloa ja saanut sitten sairauskohtauksen. Näitä sattuu joitakin vuodessa. Meillä on lähes kymmenen miljoonaa matkustajaa vuosittain, niin ovathan nämä siinä suhteessa harvinaisia.

Aiheesta aiemmin:

Tallink Siljan risteilyalukselta löytyi kahden suomalaisen ruumiit

Brexitiä kauhistellessa on ehkä vaikea muistaa, että muutama vuosi sitten Suomessakin yltyi keskustelu euroerosta.

Lehdissä julkaistiin ekonomistihaastatteluja, joissa nämä arvioivat jäsenyyden haittoja ja hyötyjä. Suomen mahdollisella euroerolla oli nimikin, fixit.

Entinen talouskomissaari Olli Rehn muistaa termin hyvin.

– Jotkin ministeritason harkitsemattomat lausunnot kesän 2012 aikana antoivat vaikutelman, että Suomenkin euroero oli aivan mahdollinen, mitä se ei koskaan ollut, Rehn kirjoittaa.

Rehnin maanantaina julkaistu teos Kuilun partaalla kertoo vuosikymmenen alun eurokriisin vaiheista.

Keihin ministereihin Rehn kirjassaan viittaa? Ainakin tuolloinen valtiovarainministeri, nyt EU-komissaariksi ehdolla oleva Jutta Urpilainen oli kertonut haastatteluissa, että Suomi puolustaa euroa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Urpilaisen mukaan Suomessa oli tehty laskelmia myös sen varalta, että valuuttaliitto hajoaa.

Kansainvälisessä mediassa julkituloja tulkittiin mutkia oikoen ja esitettiin, että myös Suomen euroero olisi mahdollinen.

Rehn siteeraa Roubini Global Economics -analyytikkayhtiön katsausta: "Suomen eurojäsenyyden tulevaisuus näyttää yhä epävarmemmalta – – Suomalaisessa mediassa on viime aikoina kritisoitu eurojäsenyyttä huomattavasti. Kun suuren yleisön käsitys muuttuu, muuttuvat poliitikkojenkin näkemykset."

Rehnin mielestä Roubinin raportissa unohdettiin mainita, että Suomessa eurojäsenyydellä oli vahva kahden kolmasosan kannatus kriisinkin aikana.

– Tällainen jossittelu aiheutti paljon hämminkiä, epävarmuutta ja vahingollista Suomen euroeroa koskevaa spekulointia, Rehn sanoo.

Talouskomissaari joutui selittelemään lausuntoja. New Yorkissa pitämänsä illallispuheen jälkeen hän joutui vastaamaan "kahden markkinavoimien nuorekkaan edustajan" tivauksiin: Mitä luulette, eroaako Suomi eurosta jo varhain tänä syksynä vai tapahtuuko se vasta myöhemmin, kuten ensi vuonna?

Komissaari ratkoi eurokriisiä "mahdottomassa kolmiossa"

Maanantaina julkaistu yli 400-sivuinen teos kuvaa euron pelastamista tarkasti: salaisia tapaamisia, sähköposteja, tekstiviestejä, turhautumisia, kompromissien sovitteluja, valtiovarainministerien opettamista.

Rehn oli talous- ja raha-asioista vastaava komissaari vuosina 2010–2014 – eli juuri eurokriisin pahimmat vuodet.

Hän oli läsnä lähes kaikkialla, missä kriisiä ratkottiin: ideoimassa tulevien vakausrahastojen toimintaa, järjestämässä kriisipalavereja ja taivuttelemassa poliittisia päättäjiä. EU järjesti velkakriisin vuoksi liki 20 huippukokousta parin vuoden kuluessa.

Rehn joutui tasapainoilemaan kolmen vahvan tahon välissä eurokriisin vuosina. Yksi oli Saksan liittohallitus Berliinissä, toinen Euroopan keskuspankki EKP Frankfurtissa ja kolmas Kansainvälinen valuuttarahasto IMF Washingtonissa.

Rehn alkoikin kutsua tätä ”mahdottomaksi kolmioksi”. Komissio toimi kuviossa välittäjänä ja etsi yhteisiä nimittäjiä.

Kuvaavaa on, että Rehn piti EKP:n neuvoston kuukausittaisia kokouksia Frankfurtissa ”mentaalisina lomapäivinään”.

– En yleensä ota ammatillisia paineita henkilökohtaisesti, mutta etenkin vuosina 2010–2013 elämäni oli yhtä vakuuttelua.

Rehnin tehtävä oli esittää perusteluja joko Brysselissä tai muissa EU:n pääkaupungeissa ja suostutella talouspolitiikasta vastaavia kollegoita ryhtymään rakenneuudistuksiin, tasapainottamaan julkista taloutta tai tukemaan pelastuspaketteja.

Siksi ”mentaalinen lomapäivä” tuli välillä tarpeeseen – Euroopan keskuspankissa talouskomissaari sai olla kuunteluoppilaana eikä joutunut olemaan pääroolissa.

Talouskriisi oli instituutioiden kriisi

Koska euroalue oli syntyessään keskeneräinen valuutta-alue ja perustui pitkälti luottamukseen, eurokriisin hoidossa ongelmana oli Rehnin mielestä väärä marssijärjestys.

Kun jäsenmaat pyrkivät minimoimaan poliittisia riskejä kotimaissaan, euroalueen taloudellinen tulevaisuus ei kiinnostanut. Viivyttely vaikeissa kysymyksissä ei siis johtunut niinkään yksittäisistä päättäjistä kuin päätöksentekoprosessin jäykkyyksistä.

– Euroalueen kriisi ei ollut enää pitkään ollut pohjimmiltaan talouskriisi vaan poliittinen kriisi.

Toinen syy väärään marssijärjestykseen oli se, että yksimielisyyden vaatimus vaikeutti päätöksentekoa. Puheet ”Brysselin määräysvallasta” eivät Rehnin näkemyksen mukaan vastaa lainkaan päätöksenteon todellisuutta.

– EU:n ongelma ei ollut liika voima vaan liika heikkous. Kynnyskysymyksiä oli liikaa, mikä tappoi kompromisseja.

Sumpliko Kreikka Saksan kanssa?

Kirja on kiinnostava kuvaus tapahtumista ja henkilöistä päätösten takana, mutta suuria uutisia siinä ei ole. Mielenkiintoisimmat kommentit jäävät nimettömiksi.

Esimerkiksi Kreikan kriisin alkuvaiheessa Rehn kertoo järkyttyneensä "erään entisen valtiovarainministerin" tunnustuksesta:

– Me kai kaikki Ecofinin pöydän ääressä kyllä varmasti tiesimme, ettei Kreikka täyttänyt Emu-kriteerejä, mutta päätimme silti yksimielisesti hyväksyä sen jäseneksi, ministeri totesi Rehnin mukaan.

Kriisitukipaketteja laadittiin lopulta viidelle maalle, Kreikan lisäksi Espanjalle, Irlannille, Kyprokselle ja Portugalille. Kaikkia niitä yhdisti se, että avunpyyntö tuli myöhään. Tuolloin EU:ssa ei ollut järjestelmää, jossa jäsenmaiden talouksia voitiin seurata yhtä tarkasti kuin nykyisin.

Vaikka kaikki tiesivät esimerkiksi Kreikan ongelmien syvyyden, ensimmäistä tukipyyntöä saatiin odottaa pitkään. Rehn epäileekin, että Kreikka sopi avunpyyntönsä ajankohdasta Saksan kanssa vuonna 2010.

Hänen mukaansa tuntui, että "kreikkalaiset ja saksalaiset ovat sopineet keskenään selkämme takana, etteivät he esitä pyyntöä ennen toukokuun 10. päivää". Tuolloin pidettiin Saksan seuraavat, Nordrhein-Westfalenin aluevaalit.

– Jos olin väärässä, kuten ehkä olinkin, pyydän anteeksi molemmilta osapuolilta. Oli kuitenkin aina parempi olla jopa ylihuolehtivainen kuin tulla jymäytetyksi, Rehn kirjoittaa.

Hansa-ryhmä = "ei, ei ja vielä kerran ei"

Rehn kertoo kirjassaan myös kummastelevansa Suomen kovaa intoa osallistua uuteen Hansa-liittoon, kahdeksan maan epäviralliseen ryhmittymään.

Ryhmässä ovat olleet mukana Hollanti, Irlanti, Baltian maat ja Pohjoismaat. Hansa on ottanut useasti kantaa suunnittelilla oleviin euroalueen uudistuksiin.¨

Lue lisää: Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan.

– Kaikki kunniallisia maita ja hyvähän kumppaneita on olla, mutta kun Hansa-liitto on kannanotoillaan leimautunut pitkälti ”ei, ei, ja vielä kerran ei” -ryhmäksi etenkin euroalueen uudistamisessa, en näe, että yhtyminen automaattisesti sen kantoihin ajaisi Euroopan saati Suomen asiaa, Rehn kirjoittaa.

– Eikö olisi parempi olla avoin yhteistyölle muidenkin jäsenmaiden suuntaan ja pyrkiä aktiiviseksi sillanrakentajaksi yhteisten, realististen eurooppalaisten ratkaisujen löytämiseksi?

Rehn arvioi Hansa-ryhmää myös kirjansa julkistamistilaisuudessa maanantaina. Hänen mielestään EU:n rooli korostuu, kun Yhdysvallat on ottanut etäisyyttä moninkeskeiseen kansainväliseen järjestelmään ja Britannia on eroamassa EU:sta.

Sääntöperusteinen kansainvälinen järjestelmä on Rehnin mielestä parempi kuin "geopoliittinen viidakon laki". Siksi Hansa-ryhmän jarrutus talous- ja rahaliiton uudistuksissa voi olla epäviisasta.

– EU:lla on entistä isompi vastuu siitä, että moninkeskeinen järjestelmä toimii, se on pienen maan etu. On tärkeää, että euroluetta kyetään uudistamaan niin, että euroalue on iskukykyisempi talous ja sen kansainvälinen asema vahvistuu, Rehn sanoi.

– Eurooppaa ei rakenneta kuppikunnilla tai ryhmittymillä.

Toista kesää Vaasassa Eteläisen kaupunginselän natura-alueella laiduntaneet lehmät ovat olleet toistuvasti karkuteillä. Ne ovat aiheuttaneet vaaraa liikenteessä sekä vahinkoa muun muassa ruotsinkielisen ammatti-instituutin (Yrkesakademin i Österbotten) viljapelloilla.

Nautojen omistajalla on sopimus maisemanhoidollisesta laiduntamisesta Metsähallituksen kanssa. Metsähallituksessa toivottiin, että ensimmäisen laiduntamiskesän ongelmista olisi otettu opiksi, mutta niin ei ole käynyt. Ongelmat ovat jatkuneet toisenakin kesänä.

– Lehmät ovat tehneet hyvää työtä maisemanhoitajina, mutta eihän tämä ole kaiken kaikkiaan mennyt niin kuin odotettiin, sanoo suojelubiologi Carina Järvinen Metsähallituksesta.

Järvisen mukaan talven aikana täytyy pohtia, onko ruovikkorannalla edellytyksiä jatkaa laiduntamista. Järvisen mukaan pitäisi olla täysin mahdollista tehdä aidat, joiden sisällä naudatkin pysyvät. Ainakin muualla siinä on onnistuttu.

– Harmittaa luonnon puolesta, toteaa Järvinen. Laiduntamisen tarkoitus on edistää alueen luonnon monimuotoisuutta.

"Kaikki kukat menivät"

Ongelmat maisemanhoitolehmien kanssa alkoivat jo kesällä 2018. Eläimet eivät pitkään viihtyneet aitauksessaan vaan lähtivät etsimään ruokaa muualta.

Syötävää löytyi muun muassa läheiseltä huvila-alueelta.

– Kaikki kukat menivät ja nurmikolta keräsin kottikärryllisen lantaa, muistelee lehmien vierailua omalla tontillaan Tuija Peltoniemi.

Peltoniemi kertoo, että naapurustossa lehmille maistuivat myös esimerkiksi omenapuut.

Tänä kesänä laiduntamista jatkettiin siinä toivossa, että eläimet pysyvät aitojen sisällä. Toisin kävi. Lehmät ovat jatkaneet karkailuaan ja kookkaina eläiminä aiheuttaneet huolta ja pelkoa ympäristössä.

Natura-alueella liikkuu paljon ulkoilijoita, joista monet ovat tehneet tuttavuutta lehmien kanssa. Niiden retkistä on raportoitu pitkin kesää sosiaalisessa mediassa. Ruokaa etsiviä eläimiä on bongattu teillä, pihoilla ja jopa moottoritien vieressä ABC:n kiertoliittymässä.

Paitsi liikenteelle lehmät ovat aiheuttaneet vaaraa myös ratsastajille, joiden maastoreiteille lehmät ovat osuneet.

Havaintoja lehmistä on tehty useita vielä laidunkauden jälkeen viime viikolla.

"Kyllä tämä nyt oli tässä"

Eteläisen kaupunginselän alueella laiduntava karja on Aberdeen Angus -rotua. Täysikasvuinen Angus-lehmä painaa 650-700 kiloa.

Lehmien omistaja Kristian Wester Mustasaaresta kertoo, että maastoon jäi kolme vasikkaa. Villiintyneiden vasikoiden kiinni ottaminen on osoittautunut Westerin mukaan mahdottomaksi tehtäväksi. Siksi vasikoista kaksi lopetettiin viime perjantaina.

Kateissa on vielä yksi vasikka, jota odottaa sama kohtalo.

– Kyllä tämä nyt oli tässä, sanoo Wester.

Westerin mukaan ongelmat aiheutuvat siitä, että vasikat eivät kunnioita sähkölankoja vaan katkovat niitä jatkuvasti ja lähtevät seikkailemaan. Emolehmät seuraavat sitten perässä.

Wester ei aio jatkaa lehmiensä pitämistä natura-alueella. Toiminta on johtanut riitoihin, eläinsuojelutoimenpiteisiin ja ainakin yhteen rikosilmoitukseen.

Eläinsuojeluilmoitus

Vaasanseudun eläinsuojeluyhdistys on tehnyt maisemanhoitolehmistä eläinsuojeluilmoituksen. Yhdistys on huolissaan erityisesti siitä, että osa eläimistä jätettiin heitteille laidunkauden jälkeen.

– Vapaana kulkeminen karkuteillä ja pakkasöiset metsät eivät ole eläinsuojelulain- ja asetusten mukaista naudanpitoa, huomautetaan eläinsuojeluilmoituksessa.

Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Maija Raatikainen kertoo, että yhteydenottoja heitteillä olevista eläimistä on tullut jatkuvasti.

Vapaana liikkuvista lehmistä on tehty myös rikosilmoitus. Sen tutkinta on kesken, kerrotaan Pohjanmaan poliisilaitokselta.

Maaperän hiilensitovuutta tutkiva ja edistävä Carbon Action -hanke on kerännyt kesän ja syksyn aikana syviä maanäytteitä maatiloilta ympäri Suomea.

Pirkanmaalta hankkeessa on mukana kymmenkunta tilaa, joista kolmelta on kairattu maanäytteitä metrin syyvyyteen asti. Monet aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet maan pintakerrosten tutkimiseen noin 10-30 sentin syvyyteen asti.

– Hiilivarastokysymyksessä tämä metrin kerros on noussut hyvin tärkeäksi, koska siellä syvemmissä kerroksissa voi olla hiiltä yllättävänkin paljon, kertoo dosentti Jussi Heinonsalo Helsingin yliopistosta.

– Maaperän hiilivaraston suuruutta arvioivat mallit, kuten Suomessa paljon käytetty Yasso-malli, laskee hiilivaraston määrän olettaen maakerroksen paksuuden olevan yhden metrin. Uudet mittaukset siis auttavat myös mallintajia mallien kehittämisessä

Heinonsalo edustaa hankkeessa yliopiston lisäksi Ilmatieteen laitosta, joka koordinoi Carbon Action -tutkimusta.

Maatiloilta otettavat syväkairatut näytteet kertovat siitä, miten paljon maaperässä on hiiltä tutkimuksen lähtötilanteessa.

Seuraavan kerran vastaava tutkimus on tarkoitus tehdä viiden vuoden kuluttua.

Carbon Action -hankkeen tavoitteena on kääntää hiilen kulkusuunta niin, että vapautumisen sijaan hiiltä saataisiin varastoitumaan maaperään.

Lue myös:

Juupajokinen viljelijä muutti karjatilansa ilmastonmuutosta vastaan taistelevaksi hiilinieluksi

Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Kilpailu- ja kuluttajavirasto laittaisi Veikkauksen tuotot suoraan valtion budjettiin.

Viraston pääjohtajan Kirsi Leivon mukaan rahojen laittaminen valtion budjettiin olisi yksinkertainen keino katkaista Veikkauksen kytkös edunsaajiin, eli järjestöihin ja hankkeisiin, joita rahoitetaan Veikkauksen tuotoilla.

– Jos ne rahat menisivät valtion budjettiin, se olisi edunsaajienkin kannalta selkeä ratkaisu, Leivo sanoo Ylen MOT:n haastattelussa.

Tällä hetkellä Veikkaus tilittää rahapelitoiminnan tuotot kolmelle ministeriölle, joista ne jaetaan eteenpäin edunsaajille. Jos tuotot menisivät suoraan valtion budjettiin, tukea tarvitsevien rahat eivät olisi peräisin nimenomaisesti rahapeleistä, eivätkä edunsaajat olisi sidoksissa Veikkaukseen.

Veikkaus viittaa markkinoinnissaan yli miljardin vuosittaisiin veikkausvoittovaroihin, jotka jaetaan tuhansiin avustuskohteisiin.

Automaatit pois näkyvistä, valvontaa tehostettava

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee parhaillaan selvitystä Veikkauksen toiminnasta. Virasto muun muassa tutkii, miten Veikkaus käytännössä pyrkii vähentämään rahapelihaittoja.

Leivo haluaisi esimerkiksi hajasijoitetut rahapeliautomaatit pois näkyviltä.

– On hyvin poikkeuksellista, että ne on sijoiteltu näin vapaasti näkyville. Minun mielestäni ilman muuta sermin taakse, ja voitaisiin vakavasti harkita, että ne siirrettäisiin Pelaamoihin.

Leivo muistuttaa siitä, että rahapelimonopoli edellyttää, että Veikkaus ottaa rahapeliongelmat vakavasti. Hän kehottaa valtion omistajaohjausta puuttumaan tilanteeseen.

– Valtion omistajaohjauksella ja muilla sääntelykeinoilla saadaan Veikkaus toimimaan sillä tavalla, että rahapeliongelmat otetaan vakavasti. Veikkauksen sääntely on hajautettu lukuisille toimijoille. Olisi järkevää, että olisi yksi valvoja, jolla olisi riittävät tiedonsaantioikeudet ja riittävät sanktio-oikeudet, Leivo sanoo.

Ylen MOT-toimitus kertoi eilen Veikkauksen pelihankinnoista, ja kuinka sen valvojilla on vaikeuksia saada tietoja yhtiön toiminnasta. Veikkaus kertoi syyskuussa, kuinka se aikoo parantaa toimintaansa. Suurimmat esitetyt muutokset koskivat peliautomaatteja ja markkinointia.

Ville Juutilainen ja Magnus Berglund, Yle

Harjavallassa perjantaina puukon kanssa riehunutta teinityttöä epäillään nyt murhan yrityksestä ja törkeästä ryöstöstä. Poliisin mukaan tutkimuksissa on selvinnyt, että 16-vuotiaan tytön tekoon liittyy suunnitelmallisuutta. Ykstyisasunnossa tapahtuneen puukotuksen uhri oli 52-vuotias nainen.

Poliisi on viikonlopun aikana päässyt kuulustelemaan tapahtuneeseen liittyviä henkilöitä sekä tekemään teknistä tutkintaa tapahtumapaikalla ja lähiympäristössä.–

Uhri edelleen sairaalassa

Uhri on saanut syntyneisiin vammoihin tarvittavaa hoitoa. Toisin kuin poliisi aiemmin kertoi, uhri on edelleen sairaalahoidossa. Hänellä ei ole hengenvaaraa.

Epäillyn osalta asia on käsittelyssä terveydenhuoltoviranomaisilla ja salassapitosäännöksistä johtuen poliisi ei voi siihen liittyen tiedottaa enempää.

Tällä hetkellä poliisi ei epäile, että tekoihin liittyisi muita henkilöitä.

Tapaus aiheutti viime viikon perjantaina ison poliisioperaation, kun epäilty liikkui teon jälkeen Harjavallan keskustassa ennen kiinnijäämistään.

13:35 poliisi kertoo, että aiemmasta tiedosta poiketen uhri on yhä sairaalassa.

Britannian parlamentti keskustelee ja mahdollisesti äänestää jo maanantaina erosopimuksesta. Parlamentin istunto alkaa 16.30 Suomen aikaa, brexitiä aletaan käsitellä kello 17.30. Pääkuvaa klikkaamalla voit katsoa suoraa lähetystä.

Pääministeri Boris Johnson haluaa, että parlamentin alahuone äänestää tänään tuesta hänen erosopimukselleen. On kuitenkin epäselvää, salliiko parlamentin puhemies John Bercow äänestystä, kertoi Guardian maanantaina.

Johnsonin tiedottajan mukaan äänestystä ei pidetä maanantaina, jos edustajat yrittävät saada muutoksia aikaan esitettyyn sopimukseen. Johnsonin mukaan näin tapahtui lauantaina, ja hän toivoo pelkkää kyllä- tai ei-äänestystä maanantaina.

BBC:n kertoi maanantaina Johnson uskovan, että hänellä on nyt riittävästi tukea saadakseen erosopimuksensa läpi.

Lauantaina kerrottiiin, että äänestys oli määrä pitää tiistaina.

Lue vielä, mitä tiedetään voimasuhteiden jakautumisesta brittiparlamentissa.

Oikeus ei tehnyt päätöstä kirjeestä

Jos parlamentti kannattaisi Johnsonin erosopimusta, pääministeri voisi mahdollisesti perua kirjeensä, jossa hän anoi EU:lta lisäaikaa EU-erolle.

Oikeus päätti maanantaina, että se ei tee vielä päätöstä siitä, onko Johnson rikkonut lakia lähettäessään jatkoaikaan liittyvän kirjeen sekä toisen jatkoaikaa arvostelleen kirjeen EU:lle. Hänen on väitetty rikkoneen lakia, sillä hän ei pelkästään anonut jatkoaikaa erolle EU:lta.

Skotlantilainen oikeusistuin ei määrännyt uutta käsittelyaikaa, kertoi BBC.

EU ei ole vielä vastannut pyyntöön. Esimerksiksi saksalaisministeri Peter Altmaier sanoi maanantaina saksalaiselle radiokanavalle uskovansa EU:n vastaukseen menevän useita päiviä.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas kertoi myös maanantaina Saksan olevan valmis lyhyeen ja tekniseen lisäajan myöntämiseen.

Myös Euroopan komissio on kertonut pohtivansa jatkoajan antamista Britannialle, kertoi Guardian.

EU-parlamentin brexit-työryhmä kokoontuu niin ikään tänään.

Lue Ylen tekemä kuvitteellinen whatsup-keskustelu siitä, miten Boris Johnson, kuningatar, Trump ja kumppanit vääntäisivät brexitistä.

Britannian EU-eropäivä on virallisesti tämän kuun viimeinen päivä.

Lue myös:

Britannian parlamentti kokoontuu jälleen setvimään brexit-sotkua – "Saamme parlamentin tuen sopimukselle"

Boris Johnson lähetti brexitin lykkäyskirjeen EU:lle ilman allekirjoitusta – ja toisen, jolla perui ensimmäisen

Luottamuspula toi uusia mutkia brexit-neuvotteluihin – asiantuntija listaa kolme tilanteeseen johtanutta syytä

Eurooppa-kirje: Toimittajan tyhjä olo – Entä jos Britannian ero toteutuu?

Brexit-myllytys ajanut monet lopettamaan uutisten seuraamisen – Sky News perusti brexit-vapaan kanavan, Daily Star väänsi seurannan vitsiksi

Brexitin taustalla vuosikymmenten Eurooppa-inho: Jo 40 vuotta sitten Britannian pääministeri ilmoitti haluavansa rahansa takaisin

Tori.fi-verkkosivustolla on tänä syksynä liikkunut huijareita, jotka esittävät ostotilanteessa myyjälle väärennetyn kuitin tai tiliotteen, Helsingin poliisi varoittaa.

Väärennetyt kuitit tai tiliotteet on tehty käyttämällä verkkopankkien demosivustoja, joissa manipulointi onnistuu.

Poliisi kuvailee tyypillistä huijaustapausta seuraavanlaisesti:

Huijariostaja ottaa yhteyttä henkilöihin, jotka myyvät esimerkiksi puhelimia tai tietokoneita. Hän tarjoutuu ostamaan tuotteen ja sopii myyjän kanssa tapaamisen. Seuraavaksi huijari lähettää myyjälle etukäteen kuvan kuitista tai näyttää myyntitilanteessa puhelimestaan tiliotteen.

Maksun saajaksi on laitettu demosivustoa käyttämällä myyjän nimi, ja ainakin yhdessä tapauksessa myyjä on saanut itse kirjoittaa omat tilitietonsa "ostajan verkkopankkiin". Raha ei ikinä vaihda omistajaa, myyjä vain luulee niin.

– Huijauksia on tehtailtu ainakin S-pankin ja Ålandsbankenin harjoitussivuilla. Tiliotteessa näkyy epäuskottavia nimiä kuten Maija Meikäläinen, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Hannu Kortelainen.

Poliisi kehottaa myyjiä olemaan tarkkana maksujen kanssa ja tarkistamaan aina omasta verkkopankista tai paperisesta tiliotteesta, että rahat ovat saapuneet perille.

Myös kuittien ja tiliotteiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Erityistä huomiota suositellaan kiinnittämään päivämääriin ja henkilöiden sekä yritysten nimiin.

Henkilöauton kuljettaja kuoli rajussa ulosajossa Tuusulan keskustassa. Kuljettaja menehtyi pelastuslaitoksen mukaan välittömästi auton pudottua noin kuusi metriä Tuusulanväylältä kaiteen yli kevyenliikenteen väylälle.

– Auto oli suistunut ulos tieltä ja ajautunut kaiteen päälle ja tämän jälkeen tippunut katolleen alla olevalle kevyenliikenteenväylälle. Autossa ollut kuljettaja menehtyi todennäköisesti välittömästi, päivystävä palomestari Ari Koivu Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta kertoo.

Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

Ainakin kolme kroonista väsymysoireyhtymää eli ME/CFS:ää sairastavaa nuorta on lähiaikoina otettu kiireellisesti sijoitukseen. Lisäksi yhden sairastuneen kohdalla sijoitusta pois kotoa pohditaan. Tampereella järjestetään mielenilmaus maanantaina asian takia.

Asiasta kertoo potilasyhdistys Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry.

Tuorein tapaus on Pirkanmaalta, missä 15-vuotiaasta Sannista tehtiin perjantaina kiireellinen sijoituspäätös. Äiti Satu kertoo, että lastensuojelupäätös pakotti perjantaina illalla tyttären Tampereen yliopistolliseen sairaalaan viikonlopun yli tutkimus- ja osastoseurantaan. Äidin mukaan tyttären vointi on huonontunut sairaalassa.

Perheelle on kerrottu, että tytär siirretään maanantaina sairaalasta lastenkotiin.

Yle käyttää äidistä ja tyttärestä etunimiä heidän suojelemisekseen.

– Olemme kuulleet päätöksen vain suullisesti. Syy on lapsen terveyden vaarantaminen kokeellisilla hoidoilla. Lastensuojeluilmoitus minun pitää kuulemma pyytää itse kirjaamosta kaupungilta, Satu sanoo.

Suomessa ei ole kansallista suositusta hoitoon

Äidin mukaan syynä lastensuojeluilmoitukseen ovat perheen yksityiseltä hakemat hoidot kroonista väsymysoireyhtymää eli ME/CFS:ää varten.

Toisin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei ole kansallista suositusta tämän taudin hoidosta ja sen järjestelyistä.

Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.

Sanni on saanut äidin mukaan apua esimerkiksi hengitettävästä hapesta, keittosuolanesteytyksestä ja pieniannoksisesta naltreksoni ldn-lääkkeestä, jolle on äidin mukaan sairaalan hyväksyntä. Tytär saa lääkettä sairaalassa, mutta äidin mukaan muuta apua ei.

– Lisähappeakaan ei saa antaa, vaikka sängyn vieressä on laite, josta sitä saisi. Olemme pyytäneet edes sitä monta kertaa, mutta siitä on lääkärin kielto, Satu sanoo.

Tampereen yliopistollinen sairaala ei kerro yksittäistapauksesta. Lastentautien ylilääkäri Marja-Leena Lähdeaho sanoo yleisellä tasolla, että lastensuojeluilmoitus on velvollisuus tehdä, jos herää huoli lapsen asioista.

Mielenilmaus Tampereella

Vertaistukiryhmä järjesti maanantaina kahdelta iltapäivällä mielenilmauksen Tampereen yliopistollisen sairaalan edessä tapauksen vuoksi.

Mielenilmausta järjesti Elina Vuorenmaa, jonka kaksi lapsista sairastaa samaa sairautta. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että julkinen sairaanhoito ei tarjoa apua ja kun perheet hakevat sitä yksityiseltä, lastensuojelu voi puuttua asiaan.

Vertaistukiryhmässä tehdyn kyselyn mukaan perheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset ovat varsin tavallisia.

– Tilanne perheiden ja yliopistosairaaloiden välillä on jatkunut ristiriitaisena jo vuosia. Ja nyt se on entisestään vain kärjistynyt. Nämä potilaat eivät saa mitään auttavaa tai parantavaa hoitoa julkisella. Vakavasti sairaiden on vaikea hakea apua mistään muualtakaan esimerkiksi taloudellisten syiden vuoksi.

Sannin tapauksessa nuorelle on annettu esimerkiksi hengitettävää happea ja keittosuolaliuosta.

– Kuka tahansa heikossa kunnossa oleva saa keittosuolaliuosta, Vuorenmaa kyseenalaistaa.

Lääke ldn on kokeellista hoitoa, mutta sitä on käytetty myös Suomessa. Vuorenmaan mukaan nuorten aseman tekee huonoksi se, että aikuispotilaita saatetaan hoitaa julkisella puolella samoilla keinoilla, mistä nuorille on tullut lastensuojeluilmoituksia.

– Tilanne pelottaa kyllä, jos mitään hoitoa ei ole tarjolla julkisessa terveydenhuollossa ja sitä täytyy hakea muualta. Jos hakee, sitten rangaistaan lasta. Tämä sotii järkeäni vastaan.

Elina Vuorenmaa on käyttänyt toisen lapsensa hoitoihin noin 60 000 euroa. Hänen lapsensa on saanut apua kokeellisista hoidoista. Parhaillaan apua haetaan nuoremmalle lapselle ulkomailta.

Ei ensimmäinen tapaus

Potilasyhdistys Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry kertoo, ettei Sannin tapaus ole ensimmäinen. Toiminnanjohtaja Samuli Tanin mukaan tiedossa on ainakin kolme tapausta alkukesän jälkeen.

Iltalehti kertoi viikonloppuna Petteristä, joka sijoitettiin vastoin äitinsä tahtoa. 15-vuotias ME/CFS:ää sairastava nuori sijoitettiin muun muassa sen takia, että useista tutkimuksista huolimatta kaikkeen oireiluun ei ole löytynyt selkeää syytä. Perhe oli jättänyt Iltalehden mukaan tutkimusjakson kesken lapsen väsymyksen takia.

Samuli Tanin mukaan ristiriita johtuu siitä, että ME/CFS tulkitaan toiminnalliseksi häiriöksi, jota voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapialla. Psykoterapia voi viedä Tanin mukaan voimia nuorelta, joka on ennestään jo hyvin uupunut.

Kun nuori kokee, ettei siitä ole hyötyä ja perhe haluaa keskeyttää hoidon, tämä tulkitaan Tanin mukaan lapsen hyvinvoinnin estämiseksi.

Avun saaminen vaihtelee

Koska sairauden hoito ei ole Suomessa vakiintunut, avun saaminen vaihtelee hyvin paljon.

– Toiset lääkärit pystyvät asiallisesti kuuntelemaan ja hoitamaan, toisille pelkkä sana ME/CFS johtaa ongelmiin. Mitä sairaampi olet, sitä huonommaksi kohtelu tuntuu muuttuvan. Osa vuodepotilaista ei saa edes diagnoosia tai jätetään oireet hoitamatta, Samuli Tani sanoo.

Sairauteen ei ole olemassa hyväksyttyjä hoitoja eikä yhtenäistä kansainvälistä linjaa hoitamiseen. Tani ihmettelee, miksi Suomessa ei anneta tehdä hoitokokeiluja.

– Jos sairauteen ei ole hyväksyttyä hoitoa, miksi lääkäri ei voisi antaa kokeellista hoitoa? Suomessa on mahdoton kokeilla uusia hoitoja, kun siitä saa heti leiman tai lääkärinoikeuksia jopa rajoitetaan, vaikka potilaat saavat hoidoista apua.

Infektiolääkäri: Tautiin ei mitään tieteellisesti todistettua lääkehoitoa

Infektiolääkäri Jukka Lumio kertoo kuulleensa tapauksesta, mutta ei tiedä ratkaisun taustoista.

– Ilman tarkempia tietoja asiaan ei voi ottaa kantaa.

Lumion mukaan happihoidoista ja suolaliuoksesta on tieteellisiä raportteja, mutta niiden raporttien mukaan hoidon tehosta ei ole todisteita.

Happipitoisuuden ja suolaliuosannosten pitää olla turvallisia, ettei hapesta tule ongelmia keuhkoille ja keittoliuoksesta verenkierrolle, infektiolääkäri sanoo.

Lumion mukaan ME/CFS tunnetaan lääketieteellisesti jo varsin hyvin. Esimerkiksi tiedetään, että se on vaikea pitkäaikainen fyysinen sairaus. Sairauden tekee ainutlaatuiseksi se, että fyysinen tai psyykkinen ponnistelu esimerkiksi kuntoutumistarkoituksissa aiheuttaa usein päiviä kestävän oireiden pahenemisen. Tämän takia hyvää tahtova ponnistelu voi olla Lumion mukaan joskus potilaalle haitaksi.

Toinen ongelma on infektiolääkärin mukaan se, että tautiin ei ole mitään tieteellisesti tehoavaksi todistettua lääkehoitoa.

– Lääkkeellistä hoitoa joudutaan kokeilemaan sillä periaatteella, että mahdollinen hyöty olisi odotettuja haittoja suurempi. Tästä rajanvedosta on Suomessakin ollut näkemyseroja potilaiden, heidän omaistensa ja lääkärikunnan välillä.

Tieteellisellä Lääkäriseura Duodecimilla on parhaillaan parikymmenhenkinen asiantuntijaryhmä miettimässä tämän taudin hoidon järjestelyitä Suomessa.

– Tämä niin sanottu hyvä käytäntö -ohjeistus on tarkoitus saada valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä. Siinä on keskusteltu myös sairastuneiden oikeuksista, ja siitä varmaan tulee suositukseenkin, Lumio kertoo.

"Tämä on ihan kauhea järkytys"

Sanni on ollut sairaalassa viikonlopun tarkoissa testeissä, mutta haittavaikutuksia hoidoista ei ole äidin mukaan löytynyt. Sairaalassa lapsen vointi on äidin mukaan huonontunut.

– Sanni sanoi toistuvasti, että haluaa kotiin. Huonovointisuus, aivosumun paheneminen, oksettava olo, ajoittain päänsärkyä, käsien tärinää nivelkipuja. Muistin heikkeneminen entisestään, hän luettelee.

Sanni on saanut julkiselta diagnoosin vuonna 2017. Hän ei ole pystynyt käymään koulua vuosiin.

– Tämä on ihan kauhea järkytys. Olen yrittäjä, mutta en perjantaiaamun lastensuojelusoiton jälkeen ole voinut tehdä töitä.

Lue lisää:

Linda Sorrius elää uupumuksen ja pahoinvoinnin vallassa – Hän kärsii väsymysoireyhtymästä, jota lääkäreiden on vaikea tunnistaa

Maaliskuun alussa 2008 Suomen rikoshistorian suurin petosvyyhti WinCapita pysähtyi kuin seinään. Poliisi aloitti rikostutkinnan, sillä klubia epäiltiin pyramidihuijauksesta.

Viidessä vuodessa WinCapita, aiemmin GiiClub ja WinClub, oli onnistunut keräämään arviolta 10 000–12 000 jäsentä.

Sijoituskerhona itseään mainostanut WinCapita väitti käyvänsä tuottoisaa valuuttakauppaa. Jäseneksi pääsi vain entisen jäsenen suosituksella.

Todellisuudessa Wincapita oli pyramidihuijaus, jonka tulot tulivat ainoastaan uusien jäsenten tekemistä sijoituksista ja vanhojen jäsenten lisäsijoituksista.

WinCapitan päähahmo oli Hannu Kailajärvi. Hänet tuomittiin törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta viiden vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Rikostuomioita jaettiin lopulta lukumääräisesti vähän, kymmenkunta, mutta yhteensä 626 kerhon jäsentä tuomittiin maksamaan rikoshyötynä valtiolle yhteensä lähes 64 miljoonaa euroa. Vuosien kuluessa Oikeusrekisterikeskus on onnistunut perimään niistä takaisin 33,6 miljoonaa euroa.

Osa saa kaikki menettämänsä rahat takaisin

Huijatuksi tulleet ja rahansa menettäneet voivat hakea rahojaan takaisin Oikeusrekisterikeskukselta. Hakemuksia on tullut 1 431. Niiden yhteissumma on reilut 29 miljoonaa euroa.

Oikeusrekisterikeskus on aiemmin kertonut, että korvauspäätökset tehtäisiin joulukuussa. Viimeisimmän tiedon mukaan päätöksiä on luvassa maaliskuussa 2020.

Korvaushakemusten rahasummat vaihtelevat suuresti. Pienimmät summat ovat muutamia tuhansia euroja, suurimmat satoja tuhansia euroja.

Oikeusrekisterikeskus tutkii jokaisen hakemuksen oikeellisuuden. Korvauksen saamisen lähtökohta on, että hakijalla on esittää vahingonkorvaustuomio tai tuomioistuimen vahvistama sovinto, jonka perusteella hakijalla on oikeus saada vahingonkorvausta rikoksen tekijältä.

– Jokainen tapaus ja hakemuksen perusteet käydään erillisenä läpi, ja päätökset korvausten maksamisesta tehdään samalla kertaa, Oikeusrekisterikeskuksen rikoshyötyasiantuntija Jaakko Haaparanta sanoo.

Kun rikoshyötynä peritty summa on vahingonkorvausten yhteissummaa suurempi, voi hakija saada koko hakemansa korvauksen itselleen.

Tutkittavia rahansiirtoja sekä jutun esitutkinta- ja oikeudenkäyntiasiointikirjasivuja on kymmeniä tuhansia. Rahaa liikkui pankkitilien ja ulkomaisen moneybookers-tilien lisäksi paljon myös käteisenä.

– Joudumme käymään kaikki rahansiirrot läpi ennen korvauspäätösten tekemistä. Se vie aikaa, Jaakko Haaparanta sanoo.

Rikoshyötyjen perintä jatkuu edelleen ja summa karttuu koko ajan. Ulosottoviranomaiset tilittävät perittyjä rikoshyötyjä Oikeusrekisterikeskukselle.

– Rahaa tulee ulosottojen myötä koko ajan, mutta tahti on hidastunut, Haaparanta kertoo.

Rikosoikeuden professori: Poikkeuksellinen kokonaisuus

WinCapitaa on kuvailtu Suomen rikoshistorian suurimmaksi petokseksi ja myös maan kaikkien aikojen suurimmaksi rikosjutuksi.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo, että WinCapita on monellakin tavalla poikkeuksellinen rikosvyyhti.

– Mukana oli suuri joukko ihmisiä, siinä tavoiteltiin ja saatiin suurta taloudellista hyötyä ja toisaalta aiheutettiin merkittävää taloudellista vahinkoa, hän listaa.

Myös rikoskokonaisuuden uhrijoukko on poikkeuksellinen. Klubiin haksahti mukaan yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia ihmisiä, lähes kaikista ammattikunnista.

– Yleensä ajatellaan, että nettihuijausten ja siihen verrattavien rikosten kohteeksi joutuu ihmisiä, joilla ei ole tietoa, jotka ovat hölmöjä.

Rikoshistoriaan juttu jää myös Hannu Kailajärven viiden vuoden vankeustuomion vuoksi.

– En muista, että koskaan aiemmin olisi varallisuusrikoksesta annettu enimmäisrangaistusta.

Tavanomaisesta petosrikoksesta WinCapita poikkeaa myös siinä, että huijatuista rahoista iso osa onnistuttiin perimään valtiolle.

– Jos jotain pitää kehua niin viranomaisten toimintaa. Poliisi, syyttäjä ja tuomioistuinlaitos saivat kaiken oleellisen tutkittua ja tuomiot tulivat kohtuuajassa. Tapaus osoittaa, että isotkin jutut saadaan tutkittua, kun niihin osoitetaan resursseja.

Tällainen oli WinCapita

– Klubin tilille kertyi sijoituksia hieman yli 100 miljoonaa euroa.

– Jäseniä hankittiin kaveripiiristä suoraan sekä järjestämällä värväystilaisuuksia eri huoltoasemien ja ravintoloiden kokoustiloissa

– Jäsen sai liittymisen yhteydessä pääsyn nettisivuille, jossa pystyi seuraamaan oman sijoituksensa kehittymistä.

– Kailajärvi palautti rahaa kotiutuspyyntöjen perusteella. Eniten rahaa tienasivat klubin aikaisessa vaiheessa liittyneet jäsenet.

– Oikeus arvioi, että noin 2 000 jäsentä sai klubilta 57 miljoonaa euroa enemmän kuin oli siihen sijoittanut

Sukellusalus laskeutuu Atlantin valtamerellä yhä alemmas meren syvyyksiin. Aluksen miehistö seuraa jännittyneenä mittareita. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain koneen laitteet pitävät pientä suhinaa.

Kolmehenkinen miehistö tuijottaa vuoroin syvyysmittaria ja vuoroin ikkunasta ulos. Viimeiset metrit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Lopulta Mir I tömähtää meren pohjaan.

Syvyysmittari näyttää 6170 metriä. Valtaisa mutapilvi nousee meren pohjasta. Näkyvyys on olematon.

Aluksen pilotti Pekka Laakso katsoo ikkunasta ulos ja odottaa mutapilven laskeutumista. Tehtävän ääripää on suoritettu ja aluksen on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso ryhtyy keventämään alusta nousua varten pumppaamalla vettä pois painolastitankeista. Se ei onnistu. Invertteri, laite joka muuttaa sähkön tasavirran vaihtovirraksi, ei käynnisty. Alus on kiinni valtameren pohjassa.

– Olemme kiinni mudassa, sanoo Pekka Laakso englanniksi muille sukelluspallossa oleville.

Hän kuulee, kuinka neuvostoliittolaisen kollegan hengitys muuttuu raskaaksi.

Sukellusalus "valtamerien tutkimukseen"

Neuvostoliiton tiedeakatemia tilasi Rauma-Repolalta syvänmerensukellukseen soveltuvan sukellusaluksen 1980-luvulla. Tehtävänä oli rakentaa laite, jolla pääsisi yli 6000 metrin syvyyteen. Tilaajan mukaan alusta käytettäisiin valtamerien tieteelliseen tutkimukseen.

Maailmalla oli jo sukellusaluksia, joilla pystyi sukeltamaan syvälle, mutta Neuvostoliitolta sellainen puuttui.

Rauma-Repola perusti Tampereen Lokomolle Oceanics-nimisen osaston projektia varten. Siellä alus myös rakennettiin.

Muut vastaavat alukset maailmalla oli tehty titaanista, mutta Lokomon tehtaalla sukellusalus suunniteltiin tehtäväksi teräksestä. Teräksen uskottiin kestävän paremmin valtavan paineen meren syvyyksissä.

Kovissa paikoissa

Tänään 77-vuotias Pekka Laakso istuu kotonaan Lappeenrannassa keittiön pöydän ääressä. Pöydällä on iso kasa erilaisia asiapapereita, dokumentteja ja esitteitä Mir I ja Mir II -aluksiin liittyen. Valokuvat ovat muistitikulla ja tietokoneessa.

Yli 30 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat vielä terävästi muistissa.

– Nämä asiat nousevat aina tasaisin väliajoin pintaan. Kaikki dokumentit ovat hyvässä tallessa, kertoo Laakso.

.

Pekka Laakso oli tehnyt työuran ilmavoimien hävittäjälentäjänä. 44-vuotiaana, eläkepäivien kynnyksellä, hänen olisi ollut mahdollista jatkaa vielä muutama vuosi toimistotehtävissä.

Laakson entinen esimies ilmavoimista, Eero Urpo, oli palkattu jo aiemmin Rauma-Repolan sukellusalusprojektiin. Urpon tehtävänä oli hankkia sopivat pilotit testaamaan sukellusalus meren syvyyksissä.

– Rauma-Repolalle tuli yllätyksenä se, että Neuvostoliiton tiedeakatemia halusi valmistajan myös koesukeltavan aluksen ennen luovutusta.

Urpo otti yhteyttä entiseen työkaveriinsa Laaksoon ja tarjosi koesukeltajan pestiä hänelle.

– Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, kun näin erikoinen ja mielenkiintoinen tehtävä tarjottiin.

Tiimissä oli mukana muutama muukin ilmavoimien pilotti, mutta Pekka Laaksosta tuli pääpilotti. Hävittäjälentäjät olivat työssään tottuneet kiperiin ja yllättäviinkin tilanteisiin, joissa piti nopeasti pystyä päätöksentekoon. Siksi heidän uskottiin sopivan hyvin myös sukellusaluksen ohjaimiin.

– Arveltiin, että hävittäjälentäjät kestävät hyvin suljettuja paikkoja. Onhan hävittäjälentäjän koppikin suljettu tila, kertoo Laakso.

Aluksen jokainen nappi piti opetella

Pekka Laakso liittyi tiimiin keväällä 1985 reilu pari vuotta ennen alusten valmistumista. Hänen tehtävänään oli koesukeltaa Mir I ja Mir II -alukset yli 6000 metrin syvyyteen, ja siihen piti valmistautua hyvin. Neuvostoliiton puolelta projektissa oli mukana alusta asti kokenut valtamerisukeltaja, tohtori Anatoli Sagalevich eli "Tolja".

– Aluksi Rauma-Repola suunnitteli, että koesukeltajat liittyisivät tiimiin mukaan vasta, kun alus olisi valmis. Minä halusin tehtävään mukaan heti, kun minut olit valittu ryhmään.

Laakso halusi oppia sukellusaluksen jokaisen napin ja perehtyä perinpohjaisesti laitteiden toimintaan. Hävittäjälentäjänä hän oli tottunut siihen, että piti varautua kaikkeen mahdolliseen. Aluksen täydellinen tunteminen toi varmuutta.

Sukellusaluksista Laaksolla ei ollut kokemusta, joten hänen oli opeteltava kaikki painelaitteiden koulutuksesta lähtien. Sukeltajaryhmä vieraili kahdesti Ranskan Marseillessa ammattisukeltajien koulutusinstituutissa. Harjoitusjaksot Marseillessa kestivät neljä viikkoa kerrallaan.

– Ensimmäisellä kerralla opeteltiin sukeltamaan yksinkertaisilla laitteilla. Niillä harjoiteltiin suunnistusta sekä aluksen käyttöä ja huoltoa. Toisella vierailukerralla harjoiteltiin ranskalaisten Sienna-sukellusveneellä ja käytiin jo kahden kilometrin syvyydessä.

Tampereen Lokomon tehtaalle oli lisäksi rakennettu seitsemän metriä syvä allas, jossa laitteita pystyi testaamaan.

Neuvostoliitto tilasi alun perin valtameren tutkimukseen vain yhden aluksen. Lopulta niitä piti rakentaa kaksi. Toinen alus tarvittiin mahdollisia hätätilanteita varten auttamaan pelastustöissä.

Salainen tehtävä

Laakson ei tarvinnut allekirjoittaa varsinaista salassapitosopimusta. Eero Urpo ilmoitti heti alkuun, että kyse on luottamuksellisesta tehtävästä.

Entisessä työssään hävittäjälentäjänä Laakso oli tottunut siihen, että tehtävistä ei paljon huudella.

– Mielestäni oli ihme, että tehtävä pysyi salassa, sillä parhaimmillaan sukellusalusprojektissa oli mukana lähes 200 ihmistä Tampereen Lokomon tehtaalla.

Julkisuuteen ja medialle ei alkuun kerrottu mitään. Rauma-Repolan johto kävi kuitenkin keskustelemassa asiasta Yhdysvaltojen suurlähetystössä, ennen kuin projektista tehtiin sopimus Neuvostoliiton kanssa.

– Yhdysvallat ja erityisesti keskustiedustelupalvelu CIA olivat hyvinkin tietoisia, mitä Suomessa rakennettiin, sanoo Laakso.

Rauma-Repolan pääjohtajaksi vuonna 1987 noussut Tauno Matomäki on kertonut asiasta jälkeenpäin. Matomäen mukaan Yhdysvallat ei uskonut, että Suomi pystyisi rakentamaan teräksestä syvänmerensukellusaluksen, ja antoi luvan yhteistyöhön.

Suurin pelko oli, että Neuvostoliitto ei suinkaan käyttäisi alusta pelkästään syvänmeren tutkimiseen vaan tiedustelutoimintaan.

– Yhdysvallat pelkäsi, että neuvostoliittolaiset kuuntelisivat merenpohjassa kulkevan kaapelin kautta menevää viestiliikennettä ja käyttäisivät alusta myös sukellusveneiden tunnistamiseen, kertoo Pekka Laakso.

Tiedustelukoneita taivaalla

Tampereen Lokomon tehtaalta sukellusalukset Mir I ja Mir II siirrettiin Mäntyluodon satamaan Poriin. Marraskuun 11. päivänä vuonna 1987 alkoi reilun parin viikon mittainen laivamatka kohti Atlantilla sijaitsevaa testialuetta, niin sanottua Kap Verden allasta.

Tukialuksena toimi tutkimuslaiva R/V Akademik Mstislav Keldysh. Pitkän merimatkan aikana tutkimuslaivan miehistön jäsenillä oli vielä kädet täynnä viimeistelytöitä. Laitteita säädettiin ja tehtiin viime hetken asennuksia.

Kaksi viikkoa myöhemmin tutkimusalus saapui Gran Canarian edustalle. Loput ryhmän jäsenistä, jotka olivat saapuneet lentäen Las Palmasin kentälle, otettiin mukaan.

Laiva pysähtyi myös Afrikan rannikon edustalla, koska tarkoitus oli testata vielä Mir I ja Mir II -aluksia matalammissa syvyyksissä. Laakso kertoo, että koko matkan ajan eri maiden tiedustelukoneet lensivät aika ajoin tutkimuslaivan yläpuolella.

– Ainakin sukellusalusten etsintään ja torjuntaan tarkoitettu Yhdysvaltojen tiedustelukone lensi hyvinkin matalalla tutkimuslaivan yllä.

Kolmen hengen matka syvyyksiin

Joulukuun 13. päivänä vuonna 1987 Kap Verden altaalla lähellä päiväntasaajaa aurinko porotti ja meri oli rauhallinen.

Anatoli Sagalevichin ja pääpilotti Pekka Laakson lisäksi testisukellukselle lähti professori Igor Mikhaltsev. Professori oli ollut mukana myös matkan aikana tehdyissä matalammissa testisukelluksissa, mutta Mikhaltsevin mukaantulo vaativaan koesukellukseen hieman yllätti Laakson.

– Mikhaltsev oli tuolloin jo varsin iäkäs, mutta toki kokenut sukeltaja. Ilmeisesti hän halusi olla mukana, koska sukellusalustilaus oli ollut hänen ideansa. Hän oli ollut myös alusten suunnittelussa alusta alkaen.

Sukeltajien asut oli tarkkaan mietitty. Kaikkeen varautunut Laakso oli huolissaan mahdollisesta tulipalosta aluksen sisällä, joten sukeltajille tilattiin paloturvalliset haalarit.

– Tulipalo aluksen sisällä olisi ollut pahinta, mitä olisi voinut tapahtua koesukelluksen aikana.

Haalarin sisälle puettiin vielä villapaita. Lisäksi jalkoihin laitettiin voimistelutossut, koska ne olivat mukavat jalassa. Evääksi pakattiin voileivät ja termospulloon teetä. Tukialukseen oli tarkoitus pitää yhteyttä erikoispuhelimella. Laakson pilottikaveri olisi laivan kannella hoitamassa yhteyksiä.

Miehistö oli valmis lähtöön.

Jumissa

Auringonvalo katoaa näkyvistä varsin nopeasti sukelluksen alkamisesta.

Aluksen lähestyessä merenpohjaa osa laitteista menee pois päältä. Kaikuluotain ja ääneen perustuva tutka eivät toimi. Se ei kuitenkaan huolestuta miehistöä. Mir I lähestyy pohjaa vajoamisnopeudella.

Pohjakosketus tulee hiukan yllättäen.

Kaikki sujuu kuin pitääkin. Mir I -sukellusalus on yli 6000 metrin syvyydessä Atlantin pohjassa. Tehtävän päätepiste on saavutettu, ja miehistön on tarkoitus lähteä takaisin ylös.

Laakso alkaa pumpata vettä pois painolastitankeista keventääkseen alusta nousua varten. Hän huomaa, että se ei onnistu. Sähkön tasavirran vaihtovirraksi muuttava invertteri ei lähde käyntiin. Laakso yrittää irrottaa alusta, mutta se ei liikahdakaan.

Sukellusalus on juuttunut pohjaliejuun.

Laakso tietää, että maailmalla on sattunut vastaavia tapauksia, joissa miehistön on käynyt huonosti. Hän ei anna sen hämätä.

Kuolemanpelko ei edes käy mielessä. Hän oli hävittäjälentäjänä tottunut ratkomaan nopeasti vaikeitakin tilanteita. Tunteilulle ei ole silloin sijaa.

Anatoli Sagalevich huokailee Laakson takana, mutta ei sano mitään.

Laakso miettii, mitä tehdä. Hän tietää, että nyt pitää saada potkurit päälle ja alusta on kevennettävä lisää. Tarvittaessa voitaisiin irrottaa ja pudottaa 500 kiloa painava akku. Se maksaisi kuitenkin miljoona markkaa.

Laakso starttaa kerran, toisen, kolmannen kerran, eikä saa invertteriä päälle. Kuudennella kerralla se vihdoin onnistuu.

Potkureiden avulla pystytään liikkumaan mudassa eteen- ja taaksepäin. Lisäksi aluksen sivupotkureilla voidaan keinuttaa alusta sivusuunnassa. Myös hydraulipumput alkavat toimia.

Nyt Laakso on varma, että tästä selvitään.

Hän pumppaa painolastitankeista lisää vettä pois. Muu miehistö seuraa hiljaa Laakson työskentelyä.

Reilun 20 minuutin uurastuksen jälkeen alus irtoaa meren pohjasta ja aloittaa matkan takaisin meren pintaan.

Miljoonan markan arvoinen akku säästyy.

"Menimme ehkä liian lujaa"

Kaikkiaan Mir I -testisukellus kesti yli puoli vuorokautta, koska alusta testattiin matkan varrella monin tavoin. Koe oli ongelmista huolimatta onnistunut.

– Paluumatkan aikana syötiin eväät ja juotiin teetä. Tunnelma sukelluspallossa oli kevyt, muistaa Pekka Laakso.

Hapen riittävyydestä Laakso ei ollut huolissaan missään vaiheessa. Sukellusalus oli suunniteltu siten, että siinä riitti happea kolmelle ihmiselle kolmeksi vuorokaudeksi.

Laakso arvelee, että hänen varsin vähäinen sukelluskokemuksensa aiheutti aluksen jumiutumisen meren syvyyksiin.

– Me menimme ehkä liian lujaa. Olisi pitänyt hiljentää vauhtia aikaisemmin.

Aamulla edessä uusi sukellus

Pinnalla muu miehistö otti sukellusporukan riemukkaasti vastaan. Pekka Laakso meni kuitenkin pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Mir II, jolla tehtiin samanlainen matka. Tuolloin ei jääty kiinni meren pohjaan.

Suomessa rakennetut teräksestä valmistetut sukellusalukset kestivät valtameren syvyyksien valtavan paineen. Koesukellukset onnistuivat, ja Mir I ja Mir II luovutettiin Neuvostoliitolle yhteensä 200 miljoonan markan hintaan.

Suomesta olisi voinut kehittyä syvänmeren sukellukseen rakennettavien alusten johtava rakentaja maailmassa. Tietoa, taitoa ja kykyä oli nyt todistetusti.

Yhdysvallat kuitenkin painosti Rauma-Repolaa lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen. Monien vaiheiden jälkeen osana suurvaltapolitiikkaa Rauma-Repola lopetti hyvin alkaneen sukellusveneprojektinsa, ja Tampereen Lokomon Oceanics-osasto ajettiin alas kaikessa hiljaisuudessa.

Suomesta olisi voinut tulla sukellusvenerakentamisen huippumaa.

Ennemmin taivas kuin meri

Pekka Laakso on mielenkiinnosta seurannut internetin kautta Mir-sukellusalusten kohtaloa. Laakson mukaan Mir I on nykyään museossa Kaliningradissa.

Elokuvaohjaaja James Cameron on myös käyttänyt Mir-sukellusalusta Titanic-elokuvateon yhteydessä.

Pekka Laakso on saanut tarkkailla maapalloa hävittäjälentäjän ohjaimista 15 kilometrin korkeudesta ja vastaavasti katsoa maapalloa kuuden kilometrin syvyydestä. Hänen ei tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, kumpi on vaikuttavampi kokemus.

– Kyllä se, että pilvisenä, harmaana ja sateisena päivänä saa nousta pilvien yläpuolelle ja nähdä auringon, on aina yhtä kaunista ja upeaa.

Jutun lähteenä on käytetty myös Arttu Käyhkön kirjaa Mir - suomalainen sukellusalus (2019).

Asuntorakentamisen buumi on tuonut uuden ilmiön Suomeen: nuoret aikuiset, pienituloiset, vuokra-asujat ja eläkeläiset pakkautuvat tietyille alueille ja siitä voi seurata sosiaalisia ongelmia.

Taustalla on se, että pieniä asuntoja – eli yksiöitä ja kaksioita – on rakennettu hurjaa vauhtia isoihin kaupunkeihin. Pienten asuntojen osuus on noussut suureksi erityisesti uusilla asuinalueilla, ja se vääristää asukkaiden ikäjakaumaa: ahtaissa neliöissä asuvat toisaalta nuoret ja opiskelijat, mutta myös eläkeläiset.

Tämä selviää kuuden suuren kaupungin tilaamasta tutkimuksesta, jonka toteutti Pellervon taloustutkimus PTT. Siinä tarkasteltiin pienten asuntojen määrän nousun vaikutusta asuinalueisiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Pelkona on, että pienten asuntojen asuinalueista tulee läpikulkualueita, joissa asutaan vain hetken ja vaihtuvuus on suurta. Näin toteaa asumisen asiantuntija Mikko Autio Oulun kaupungilta.

– Kun vaihtuvuus on suurta, asukas ei kiinny alueeseen. Yhteisöllisyys kärsii eikä synny alueidentiteettiä, sanoo Autio.

Sosiaalisia ongelmia ei ole tässä vaiheessa huomattu, mutta aika näyttää tuleeko niitä myöhemmin. Olisi mielenkiintoista toistaa tämä tutkimus 5-10 vuoden päästä. Mikko Autio, asumisen asiantuntija, Oulun kaupunki

Nuorten ja eläkeläisten pakkautuminen tietyille asuinalueille voi olla ongelma, sillä yleensä kaupunkien tavoitteena on saada alueelle mahdollisimman monipuolinen kattaus eri-ikäisiä ja eritaustaisia asukkaita.

Aution mukaan oma riskitekijänsä on myös se, että uudet pienet asunnot ovat usein sijoittajien omistuksessa. Siksi niissä asutaan pääosin vuokralla. Taloyhtiössä päätäntävalta voi olla sijoittajilla, jolloin yksityiset asunnonomistajat ovat altavastaajina päätöksenteossa.

Huolena on myös se, onko asuntokanta tarpeeksi monipuolinen tulevaisuudessa. Aution mukaan nyt on jo nähtävissä, että yhä useampi lapsiperhe hakeutuu asumaan keskustan tuntumaan ja kerrostaloihin. Nykyinen asuntokanta ei kuitenkaan vastaa tätä tarvetta.

Tutkimuksen mukaan yksiöiden osuus on kasvanut voimakkaimmin Oulussa, Turussa ja Tampereella. Samalla asuntojen koko on laskenut.

Rakennettujen yksiöiden määrä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa:

Oulu ottaa jo korjausliikkeitä

Onko Suomessa syytä huoleen? PTT:n tutkimuksen mukaan ei ainakaan vielä. Pienten asuntojen keskittyminen ei ole johtanut eriytymis- tai viihtyvyysongelmiin.

– Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia, sanoo PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Tutkimuksessa haastateltiin isännöitsijöitä, jotka näkivät tässä vaiheessa riskit pieninä. Mahdollisina ongelmina pidettiin vaikutuksia omaan työmäärään, kiinteistöjen kustannuksiin ja asukasvaihtuvuuteen. Isännöitsijät pitivät riskejä pieninä, koska uudet pienet asunnot ovat hyvällä sijainnilla ja hyvien palveluiden äärellä.

Esimerkiksi Oulussa pienet asunnot ovat keskittyneet Toppilansalmen ja Limingantullin uusille kerrostaloalueille. Oulussa ei ole havaittu ongelmia, mutta kaupunki on ryhtynyt toimiin.

– Sosiaalisia ongelmia ei ole tässä vaiheessa huomattu, mutta aika näyttää tuleeko niitä myöhemmin. Olisi mielenkiintoista toistaa tämä tutkimus 5–10 vuoden päästä, sanoo Autio.

Oulun kaupunki on reagoinut tilanteeseen tiukentamalla maankäytön sopimusten ja tontinluovutuksen ehtoja: Enää ei voi rakentaa pelkästään pieniä asuntoja, vaan joukossa pitää myös olla isompia asuntoja. Ne houkuttelevat alueille perheitä.

Toisaalta markkinat korjaavat tilanteen ennen pitkää. Asuntorakentamisen buumi alkaa taittua eikä asuntosijoittaminenkaan ole enää niin houkuttelevaa.

– Markkinat hoitavat asiat osittain, mutta kaupungin säätelyä silti tarvitaan, sanoo Autio.

Chileläinen Misael Rojas valmistui toukokuussa taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta. Niin kuin moni muukin vastavalmistunut, myös 26-vuotias Rojas etsii töitä. Hänelle se on kuitenkin erilaista kuin suomalaisille ainakin kahdesta syystä.

Ensinnäkin, tilastojen valossa korkeakoulutetut ulkomaalaistaustaiset työllistyvät heikommin kuin suomalaistaustaiset. Esimerkiksi Uudellamaalla työllisyysaste on ulkomaalaistaustaisilla korkeakoulutetuilla 64 prosenttia ja suomalaistaustaisilla 88 prosenttia.

Toiseksi, Rojasin pitää löytää töitä vuodessa. Silloin hänen oleskelulupansa työnhaun perusteella vanhenee. Jos töitä ei ole, hän joutuu lähtemään Suomesta.

– Viihdyn Suomessa paremmin kuin Chilessä ja haluaisin jäädä. Mutta työpaikan saaminen on osoittautunut hankalaksi, Rojas kertoo.

Työpaikoilla edellytetään suomen kielen taitoa

Rojas aloitti töiden etsimisen jo ennen valmistumistaan. Hän on päässyt yhteen haastatteluun, mutta ei tullut valituksi.

Työnhakua hankaloittaa se, että monilla työpaikoilla vaaditaan suomen kielen taitoa – usein silloinkin, kun työtehtävistä suoriutuminen ei Rojasin mielestä vaatisi sitä. Rojas pystyy selviytymään suomeksi arjen asiointitilanteista, mutta hän ei puhu sujuvaa suomea.

Rojasin mukaan ei ole tavatonta, että työpaikkailmoitus on englanniksi, mutta myöhemmin selviää, että tehtävään halutaan palkata suomenkielinen henkilö. Kielitaitovaatimusta ei välttämättä ole mainittu lainkaan ilmoituksessa.

– Kerran eräs ystäväni soitti tällaiseen paikkaan ja kysyi, miksi ilmoitus oli englanniksi. Yrityksestä vastattiin, että he haluavat testata, että hakijat ymmärtävät englantia. Eli se oli tapa seuloa hakijoita, Rojas kertoo.

Suomi on edelleen suosituin työskentelykieli pääkaupunkiseudun yrityksissä, mutta myös englannin kielen käyttö on yleistä, selviää Helsingin seudun kauppakamarin jäsenilleen teettämästä kyselystä.

94 prosenttia yrityksistä ilmoitti pääasialliseksi työkielekseen suomen, kun englannin ilmoitti 55 prosenttia. Seuraavana tuli ruotsi 18 prosentilla. Yritykset saivat kyselyssä valita useamman kuin yhden kielen.

Helsingin seudun kauppakamarin projektipäällikön Satu Salosen mukaan työkieli ja työntekijöiden kielitaitovaatimukset vaihtelevat aloittain. ICT-alalle työllistyy paljon suomea puhumattomia, kun taas kaupan alalla vaaditaan useammin sujuvaa suomea. Yritysten asenteissa olisi silti työtä tehtävänä.

– Kynnys palkata yritykseen ensimmäinen ihminen, joka ei puhu suomea, voi olla korkea. Kauhulla ajatellaan, että jos työpaikalle tulee yksi, joka ei puhu suomea, että koko organisaation kieli on vaihdettava, Salonen kärjistää.

Osaajia halutaan ulkomailta

Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että Suomi tarvitsee 20 000 työperäistä maahanmuuttajaa vuodessa. Pääkaupunkiseudun yrityksistä lähes viidennes kokee työvoiman saatavuuden pahimmaksi työllistämisen esteeksi. Osaavan työvoiman saatavuus voi vaikuttaa yritysten kasvuun ja sitä kautta myös Suomen talouden kehitykseen.

Samaan aikaan Suomessa jo olevat kansainväliset osaajat, kuten Rojas, eivät ole onnistuneet työllistymään. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuonna 2016 kansainvälisistä opiskelijoista 42 prosenttia oli työllisiä vuosi valmistumisensa jälkeen. Moni oli muuttanut pois Suomesta.

Uudenmaan ely-keskuksen tutkija Timo Aulanko kertoo, että tyypillisimmät työllistymisen esteet ovat juuri kielitaidon sekä ammatillisten verkostojen puute ja ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnistaminen ja tunnustaminen.

Samaa mieltä on Helsingin seudun kauppakamarin Salonen.

– Jos puuttuu kontaktit ja tietämys siitä, mistä työpaikat löytyvät, niin vaikeaahan se on. Aika moni paikka ei ole julkisessa haussa, vaan tieto niistä kulkee verkostoissa, Salonen sanoo.

Uuden suomalaistutkimuksen mukaan suomalainen nimi on valtava etu töitä haettaessa. Tutkimuksessa lähetettiin 5 000 tekaistua työhakemusta suomalaisilla ja ulkomaalaisilla nimillä. Suomalaisilla nimillä varustetut hakemukset poikivat työhaastattelukutsuja moninkertaisesti muihin nähden.

• Lue lisää: Suomalainen nimi on valtava etu Suomen työmarkkinoilla – tutkija lähetti tuhansia työhakemuksia eri nimillä ja tulokset hätkähdyttävät

Lukuvuosimaksut hidastavat työllistymistä?

Misael Rojasin mielestä myös lukuvuosimaksut hidastavat Suomeen opiskelemaan tulleiden työllistymistä valmistumisen jälkeen.

Yliopistot ovat perineet lukuvuosimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta vuodesta 2017 lähtien. Rojasin tutkinto maksoi 30 000 euroa, josta hän maksoi itse puolet. Loput kattoi Aalto-yliopiston myöntämä stipendi.

Lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden täytyy valmistua aikataulussa, sillä muutoin maksettavaa tulee lisää. Käytännössä se tarkoittaa, ettei opintojen ohella ole juuri aikaa työnteolle, joka auttaisi verkostoitumaan ja saamaan jalkaa oven väliin suomalaiseen työelämään.

Rojas kertoo, että monet hänen EU-maista tulevat opiskelukaverinsa ovat lykänneet valmistumista, jotta he voivat hakea opiskelijana työharjoittelupaikkoja.

– Yksi chileläinen ystäväni aloitti opinnot silloin, kun opiskelu oli kaikille ilmaista, ja hän pystyi myös venyttämään valmistumistaan. Hän pääsi erääseen firmaan harjoitteluun ja on nyt työskennellyt siellä kahdeksan vuotta, Rojas kertoo.

Kun töitä ei löydy Suomesta ja opintovelat painavat niskassa, monet Rojasin tuntemat opiskelijat ovat palanneet kotimaahansa.

– Ja sitten aina valitetaan, että EU-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat eivät jää Suomeen valmistumisen jälkeen, Rojas huokaa.

Jokapoika-paitoja ja aikataulussa pysyvät ratikat

Misael Rojasille Suomesta on tullut koti. Hän pitää siitä, että asiat toimivat ja ratikat tulevat pysäkille aikataulun osoittamalla kellonlyömällä. Hän on myös löytänyt Suomesta hyvän ystäväpiirin, jossa tuetaan ja autetaan toisia.

– Ensimmäisen lukukauden aikana aloin ajatella, että ehkä jään tänne. Se oli keskellä talvea, joten minun todella täytyy pitää tästä maasta, Rojas nauraa.

Ehkä kotiutumisesta Suomeen kertoo myös se, että Rojas etsii kirpputoreilta ja kerää Marimekon jokapoika-paitoja eri värisinä.

Tänään päälle on valikoitunut mustavalkoraitainen.

Lue myös:

Juliana Tobon lumoutui näkemästään, ja niin miljoonakaupunki vaihtui pieneen Suomeen – hänessä kiteytyy väestönkasvu juuri nyt

EK haluaa kovapalkkaisille asiantuntijoille työluvan viikossa, työministeri Harakka pitää kuukauttakin hankalana – mikä prosessissa kestää?

Chilen presidentin Sebastian Piñera mukaan maa on ajautumassa sotaan. Mellakoissa ja mielenosoituksissa on tähän mennessä kuollut seitsemän ihmistä ja liki 1 500 on pidätetty. Chilessä ei ole ollut näin levotonta vuosikymmeniin.

– Olemme sodassa leppymätöntä ja voimakasta vihollista vastaan, joka ei kunnioita mitään eikä ketään ja on valmis väkivaltaan ja rikoksiin vailla rajoja, Piñera sanoi toimittajille armeijan komentajan Javier Iturriagan kanssa pitämänsä hätäkokouksen jälkeen.

Maan pääkaupunkiin Santiagoon ja yhdeksään muuhun maakuntaan on julistettu poikkeustila. Sotilaat on nyt komennettu kadulle ensimmäisen kerran sitten Augusto Pinochetin vuosien 1973-1990 diktatuurin.

Mellakat Chilessä alkoivat loppuviikosta mielenosoituksina julkisen liikenteen hinnankorotuksia vastaan. Mielenosoitukset kuitenkin äityivät paikoin väkivaltaisiksi mellakoiksi.

Mielenosoittajien tyytymättömyyden taustalla on huoli maan talouskehityksestä ja toimeentulosta. Vaikka Chile on Etelä-Amerikan vaurain maa, elinkustannukset ovat nousseet ja esimerkiksi eläkkeet ovat surkeita.

– Nämä tapahtumat ovat todella surullisia, mutta ihmiset ovat vihaisia, koska heitä ei ole kuunneltu, kiteytti Antonia, 26, Santiagon keskustassa.

Barcelonassa leveää leipäänsä tienaava chileläinen ammattilaisjalkapalloilija Arturo Vidal otti hänkin kantaa kotimaansa tapahtumiin.

– Rukoilen, että rakas Chileni parantuu, Vidal kirjoitti.