Suomessa etsitään yhä kiivaammin ratkaisuja kasvihuonepäästöjen nopeaan vähentämiseen. Yhtenä mahdollisuutena siihen olisi teholtaan 20–30 megawatin pienydinvoimala, joka tuottaisi pelkästään kaukolämpöä.

Tällaista kehitetään parhaillaan Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa.

– Lämmittäminen tuottaa Suomessa paljon enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin sähköntuotanto. Tämän vuoksi kehitämme juuri lämpöä tuottavaa reaktoria. Sen avulla voidaan tehokkaasti vähentää Suomen kasvihuonepäästöjä, ydinvoimatekniikan mallintamisen professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Lappeenrannassa kehitettävällä kaukolämpöreaktorilla voitaisiin tuottaa suomalaisen keskisuuren kaupungin koko kaukolämmön tarve.

Osa pienreaktoribuumia

Lappeenrannassa kehitettävässä pienydinreaktorissa on kysymys niin sanotusta pienestä modulaarisesta ydinvoimalasta. Tällaisten SMR-voimaloiden suunnittelu on kovassa vauhdissa maailmalla.

Länsimaista erityisesti Yhdysvallat on alan kärjessä. Alalla katsotaan, että pienet voimalat vastaavat kahteen suureen kysymykseen ydinvoimarakentamisessa, nimittäin taloudellisuuteen ja turvallisuuteen.

Taloudellisuus saavutettaisiin sarjatuotannolla. Ydinvoimalat rakennettaisiin lähes valmiiksi tehtaassa ja tuotaisiin koottavaksi rakennuspaikalle.

Turvallisuus tulisi reaktorin pienestä koosta ja passiivisista turvajärjestelmistä, jotka toimivat ilman ulkopuolisia virtalähteitä esimerkiksi painovoiman avulla.

Professori Juhani Hyvärisen mukaan Lappeenrannassa suunnitteilla olevassa kaukolämpöreaktorissa nämä ominaisuudet vielä korostuisivat, koska ilman sähköntuotantoa laitos voidaan tehdä yksinkertaisemmaksi.

Laitos olisi käytännössä ydinvoimalla toimiva vedenkeitin.

– Lämmöntuotannossa pärjätään paljon pienemmillä paineilla ja lämpötiloilla, kuin mitä sähköntuotannossa tarvitaan. Näin voimme suunnitella reaktorin paljon yksinkertaisemmaksi ja suuremmilla turvallisuusmarginaaleilla, Hyvärinen korostaa.

Yksinkertaisempi rakenne tuo myös kustannussäästöjä ja mahdollistaa suomalaisen teollisuuden mahdollisimman suuren mukaantulon reaktoreiden rakentamiseen.

– Näen, että Suomessa voitaisiin tehdä kaikki tai ainakin melkein kaikki tärkeät osat, Hyvärinen sanoo.

Suunnittelu alkuvaiheessa

Kaukolämpöreaktorin kehittäminen on Lappeenrannassa vasta alkuvaiheessa. Hankkeelle ei ole haettu vielä edes rahoitusta.

– Olemme halunneet ensin varmistaa, että tietyt ideat, joihin tämä perustuu, ovat teoriassa toteutuskelpoisia. Nyt alamme olla siinä vaiheessa, että voimme esitellä tätä ja hakea teknologian kehitysrahoitusta, professori Juhani Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen uskoo, että teknologian kehittely ei kuitenkaan kestä kovin kauan.

– Tässä on lopulta kyse aika yksinkertaisesta teknologiasta. Voimme käyttää paljon osia, joita on jo tehty tai suunniteltu suurempiin reaktoreihin. Uskon, että reaktorimalli voisi valmistua 5–6 vuodessa.

Suomi eturintamassa

Lappeenrannan sijaitseva ydinvoimatekniikan mallinnuksen laboratorio on Suomessa eturivissä tutkimassa SMR-teknologiaa. Lappeenrantaan on juuri valmistunut koelaitteisto, jolla voidaan testata eri SMR-mallien järjestelmiä.

– Voimme tehdä kokeita, joilla voidaan riippumattomasti varmentaa, että valmistajien antamat tiedot pitävät paikkaansa. Näin voimme varmistaa, että kaikki osapuolet ovat ymmärtäneet asiat samalla tavalla ja oikein, professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Laboratorio on tarjonnut samanalaisia isompia ydinreaktoreita koskevia tutkimuksia jo 1970-luvulta lähtien. Hyvärisen mukaan uutta mallinnuslaitteistoa voidaan käyttää myös oman kaukolämpöreaktorin kehittämisessä.

– Voimme hyvin käyttää tätä laitteistoa myös oman reaktorimme turvallisuusominaisuuksien testaamiseen, Hyvärinen sanoo.

Teollisuus selvittää kannattavuutta

Energiateollisuudessa selvitetään jo pienten modulaaristen reaktoreiden kilpailukykyä kaukolämmöntuotannossa.

– Meillä on äskettäin julkaistu diplomityö, jossa vertailtiin kaukolämmön eri energialähteitä. Pienet ydinreaktorit olivat siinä varsin kilpailukyinen teknologia, energiayhtiö Fortumin ydinvoimatutkimuksen ja tuotekehityksen päällikkö Eero Vesaoja kertoo.

Fortum seuraa tarkasti nopeasti kehittyvää, pienten modulaaristen ydinvoimaloiden eli SMR-reaktoreiden markkinaa. SMR-teknologiaa kehittävät useat yhtiöt erityisesti Yhdysvalloissa, jossa ensimmäinen malli saa näillä näkymin viranomaisten hyväksynnän ensi vuonna.

Fortum ei ole ainoa yhtiö Suomessa, joka on kiinnostunut SMR-teknologiasta. Suomessa on käynnistynyt teollisuuden ja tutkimustahojen yhteinen EcoSMR-hanke, jossa selvitetään mahdollista ekosysteemia SMR-reaktoreille.

– Suunnitteilla on tutkimushanke, jossa selvitetään esimerkiksi SMR-teknologian taloudellisuutta, lisensiointia ja bisnesmalleja. Tämän lisäksi yrityksillä on omia projekteja EcoSMR-hankkeen puitteissa, Fortumin ydinvoimatutkimuksen ja tuotekehittelyn päällikkö Eero Vesaoja kertoo.

Suomi pyrkii edistämään SMR-teknologiaa myös Euroopan unionin tasolla. VTT koordinoi EU:n ELSMOR-projektia, jossa kehitetään SMR-reaktoreiden lisensiointijärjestelmää Euroopan unioniin.

Kunnissa kiinnostusta

Kunnat etsivät Suomessa nyt kiihkeästi ratkaisuja kasvihuonepäästöjensä vähentämiseen. Kivihiilestä luopuminen on jo selvää, mutta jopa puupohjaisten polttoaineiden käyttäminen voi olla ongelmallista tulevaisuudessa, koska puun polttamisessa ilmaan päästetyn hiilidioksidin sitoutuminen takisin metsään kestää liian kauan.

Pienydinvoimat nähdään mahdollisuutena vähentää nopeasti hiilidioksidipäästöjä. Alaa tarkkaillaan esimerkiksi Helsingin seudulle energiaa tuottavassa Helen Oy:ssä.

– Seuraamme kiinnostuneena tätä markkinaa, sanoo Helen Oy:n asiantuntija Heidi Harle.

Helsinki on tehnyt päätöksen luopua kivihiilestä vuonna 2029 ja hiilineutraalisuuden saavuttamisesta vuonna 2035. SMR-reaktoreiden markkinoille tulo saattaa myöhästyä tästä aikataulusta.

– Aikataulu näyttää haastavalta ainakin vuoden 2029 suhteen. Pidemmälle tulevaisuuteen sijoittuvana ratkaisuna tämä voi olla mahdollinen, Harle sanoo.

Poliittinen käännös

Pienten ydinvoimaloiden rakentaminen asutuskeskusten lähelle on suuri poliittinen kysymys, joka herättänee jakolinjoja jopa puolueiden sisälle. Ydinvoimaa on pitkään vastustettu erityisesti ympäristöliikkeessä ja vihreissä.

Nopeita ratkaisuja vaativa ilmastokriisi on kuitenkin muuttamassa asenteita myös ympäristöliikkeessä. Suomeen on jopa perustettu ydinvoimaan myönteisesti suhtautuva ympäristöliike Ekomodernistit ry.

– Näemme ydinvoiman yhtenä erinomaisena keinona hillitä ilmastonmuutosta ja rakentaa puhdasta energiantuotantoa. Totta kai jokainen hanke pitää kuitenkin arvioida erikseen, Ekomodernistit yhdistyksen perustajajäsenen Rauli Partanen kertoo.

Lue myös

Leikkaavatko pienydinreaktorit Suomen kaukolämmön päästöt murto-osaan jo 2020-luvulla? – "Kaupallistaminen kahden vuoden päässä"

Uskonnollisen ääriliikkeen piirteitä saanut ilmastokeskustelu on vääntänyt mutkalle monta herkkää sielua.

Näkyvissä on luonnonpalvontaa ja karismaattisia lapsisaarnaajia, vihreän komentotalouden villejä unelmia ja talouskasvun vastaista agitaatiota ja propagandaa.

Vallankumousromantikot eivät ratkaise tätäkään ongelmaa. Energiatuotannon, teollisuuden ja kulutushyödykkeiden uudistaminen päästöttömään suuntaan jää älykkään talouskasvun ja teknologisen kehityksen varaan.

Hurmoksellisen ilmastoaktivismin perimmäisenä syynä ei olekaan vastuuntunto, vaan ilmastonmuutoksen aiheuttama pelkotila.

Pelon vallassa myyttiseksi selviytymiskeinoksi otetaan keskiaikainen maailmankuva, jossa koskematon luonto nähdään pyhänä samalla kun profetoidaan syntisen ihmisen aiheuttamaa maailmanloppua.

Kumpikin oletus on täysin turha.

Luonnon ilmiöillähän ei ole tekijää, eikä luonto synnytä arvoja saati moraalia.

Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Useimmille meistä sateenkaari on enemmän kuin kaunis, mutta van Gogh rakastui marraskuiseen kyntömaahan, jossa ensilumen vaippa sulaa liejuksi.

Aistit valtaavan luonnon vastaansanomaton ihmeellisyys erehdyttää mielen antamaan kohteilleen itseisarvon, jota ei ole siinä mikä on annettua.

Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut.

Luonto sinänsä on tuskin muuta kuin lumoavaa aineiden vaihduntaa.

Voin surutta syödä suloisen peuran, mutta Osmo Rauhalan teokset jätän rauhaan, koska hän on maalannut niihin kauneuden ja totuuden itseisarvoa.

Toisille tällainen ihmiskeskeinen arvokäsitys voi olla raskasta kantaa, mutta Jumalan kuoleman jälkeiseen ihmislajin vastuuseen heränneille se on mielekkään elämän lähtökohta.

Eettisen ihmisyyden ehtona on vapautta tavoittelevan kulttuurievoluution voitto olemassaolon taistelua käyvästä luonnonevoluutiosta, sillä maailmassa ei ole muita päämäärän asettajia kuin ihminen. Me tavoittelemme paitsi hyötyä myös puhtaita itseisarvoja kuten kauneutta, totuutta ja hyvyyttä.

Luonnonpalvonta sopii alkuperäiskansoille, mutta tieteellisen maailmankuvan jalostama korkeakulttuuri kohoaa aistilumouksen yläpuolelle. Darwinin ja evoluutiotutkimuksen jälkeen on kiistatonta, että luonto vain sopeutuu muuttuviin olosuhteisiin eikä sen seasta voi löytää tavoitteitaan vapaasti harkitsevaa henkeä.

Kun ruska hivelee silmää, tiedän, että sopeutuvassa biomassassa ei ole mitään pyhää.

Viimeisten vuosisatojen aikana olemme edistyneet tieteellisen tiedon korvatessa uskonnollista ilmoitusta.

Pyhitetyt tekstit ja Luoja-keskeinen maailmankuva ovat silti jääneet käsikassaraksi niille jotka eivät hyväksy yksilöllistä itsemääräämisoikeutta ja luonnon käyttämistä ihmisen tarpeisiin täysin vapaasti.

Tässä kohtaa dogmaattiset jumaluskovaiset ja biouskovaiset kulkevat samaa harhapolkua.

Valistuneen ihmisyyden kannalta on yhtä hullua pyhittää ekosysteemejä kuin demonisoida seksuaalisia vähemmistöjä.

Muitakin menneiden käsitystapojen aineksia on jäänyt riesaksemme, vaikka maailman ja ihmisen selityksessä uskon asiat ovat muuttuneet tiedon asioiksi.

Esimerkiksi me tiedämme, että Luoja ei luonut maailmaa, elämää eikä ihmistä. Silti koko liberaali yhteiskuntamuoto ja ihmisoikeuksien julistus nojaavat uskomukseen, että jokaiselle ihmiselle on lajiolemuksessa annettu järki, vapaus ja omatunto.

Koska vapaa tieteellinen tutkimus ihmislajista kumoaa tämän uskomuksen, läntinen ihmisyys on uuden edessä. Mukavuudenhalumme vuoksi me välttelemme karua totuutta, jossa ihmisluonnon synnyinlahjoiksi uskotut kyvyt paljastuvatkin vaikeasti saavutettaviksi kulttuuri-ihmisen taidoiksi.

Ennemmin tai myöhemmin läntisen ihmisen on hyväksyttävä, että mahdollisuuksien on tultava vaatimuksiksi. Vain siten voimme vahvistaa itsenäisten ja vapaiden yksilöiden yhteiskuntaa.

Vastaavasti myös kuva luonnosta muuttuu. Ei ole mitään Luojan luomaa koskematonta luontoa jota tulisi nöyränä arvostaa. On vain erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja.

Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten niitä vaaliva ihminen. Me voimme pitää aarnimetsää arvokkaana, mutta se on vain mielipide, ei tosiasia.

Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että luonnonolosuhteet ovat jo alkaneet asettaa rajoja ihmispopulaation kasvulle.

Kun väki vähenee, pidot paranee.

Nyt uhkaavaksi koettu ilmastonmuutos sopeutumishaasteineen saattaakin paljastua onnekkaaksi tekijäksi, joka pysäyttää ja kääntää laskuun väestönkasvun.

Mikään ei silti horjuta homo sapiensin asemaa luonnon voittoisana valtiaana. Tästä voisin lyödä vaikka vetoa Pentti Linkolan kanssa, mutta se veto olisi niin pitkä, että elinajan odotteeni vuoksi joudun heittämään ennusteeni ilmaan.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Kolumnista voi keskustella 21.10. klo 16.00 asti.

Lue myös

Kati Kelolan kolumni: Puolet maapallosta pitäisi poistaa ihmisen käytöstä, esittää tutkija – missä viipyy keskustelu oikeudestamme luontoon?

Janne Saarikiven kolumni: Kulutusboikottien sijaan ilmastokysymyksen voi ratkaista vanhaa työväenliikettä muistuttava kansainvälinen liike

Pekka Juntin kolumni: Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunberg jaksaa

Veikkaus käyttää sisäisesti liikevaihdostaan lukua, joka poikkeaa julkisuuteen kerrotusta.

Julkisesti Veikkaus kertoo liikevaihdon olevan noin kolme miljardia. Ylen MOT kertoo selvityksessään, että Veikkauksen todellinen liikevaihto on 13 miljardia.

Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski vahvistaa tiedon MOT:lle.

– Emme me sitä piilota. Kuten nytkin, olemme kertoneet koko uuden yhtiön olemassaoloajan erilaisissa tilaisuuksissa meidän esittelykalvoissamme, mikä on totaaliliikevaihtomme. Se on meillä sisäisesti käytössä ja aivan avoimesti kerromme, että yhtiön liikevaihto on tänä vuonna 13 tai 12,8 miljardia.

Asia johtuu siitä, että Veikkaus raportoi henkilökohtaisen arvonnan peliautomaatti- ja pöytäpeleissä liikevaihdon maksetuilla voitoilla vähennettynä. Ilman tätä vähennystä peliautomaattien osuus olisi noin 11 miljardia.

– Se on yleinen käytäntö toimialalla. Noudatamme rahapelialan normaalia käytäntöä, eli ei se ole siinä mielessä mitenkään poikkeavaa, Olli Sarekoski sanoo.

MOT:n selvityksen mukaan pelikatteen ja liikevaihdon sekoittaminen ei ole alan käytäntö ainakaan Pohjoismaissa.

MOT kertoo, kuinka Veikkaus käyttää raha-automaattipelien 840 miljoonan euron pelikatetta liikevaihtona muiden pelien liikevaihdon rinnalla.

Ville Juutilainen ja Magnus Berglund, Yle

13 miljardin Veikkaus – yhtiö myöntää MOT:lle automaattipelien todellisen liikevaihdon

MOT: Veikkauksen sinivalkoinen satu

MOT paljastaa: Veikkaus jakaa miljoonia ulkomaisille peliyhtiöille – poliisi ei saa vaatimiaan tietoja yhtiön suunnitelmista

Kilpailuviranomainen: Veikkauksen tuotot valtion budjettiin ja peliautomaatit pois näkyviltä

“Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”, sanoo suomalainen sananlasku.

Käytännössä nimi ratkaisee paljon. Esimerkiksi Abdirashid Mohamedin on Aino Hämäläistä vaikeampi saada Suomessa työpaikka, vaikka Abdirashid ja Aino olisivat täsmälleen yhtä päteviä.

Tähän johtopäätökseen päätyy Koneen säätiön rahoittama tutkimus, jossa selvitettiin Suomen työmarkkinoilla piilevää syrjintää.

– Tätä tapahtuu Suomessa hyvin perustasolla, matalapalkkaisissa töissä. Jos on tarjolla työntekijä, jolla on suomenkielinen nimi, todennäköisesti hänet palkataan, sanoo Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad.

Väitteen tukena on perusteellinen käytännön koe. Vuosina 2016–2017 Ahmad lähetti 5 000 työhakemusta, suomalaisilla ja ulkomaalaisilla nimillä. Tutkijan tarkoitus oli selvittää, vaikuttaako nimi siihen kenet kutsutaan työhaastatteluun.

Nyt Ahmad analysoi tuloksia. Ne ovat hätkähdyttäviä.

Työmarkkinoilla on hierarkia, ja se on karua luettavaa ei-eurooppalaisille

Ahmad loi tutkimustaan varten viisi työnhakijaryhmää, jotka edustivat viittä etnistä taustaa: suomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen.

Sitten tutkija lähetti jokaisesta ryhmästä työhakemuksen tuhanteen avoimeen työpaikkaan te-toimiston sivujen kautta. Alat olivat ravintolatyö ja pitopalvelu, vähittäiskauppa, toimistotyö, siivoustyö ja asiakaspalvelu.

Kuvitellut työnhakijat olivat tasavahvoja: Sama koulutus, saman verran työkokemusta. Kaikki olivat käyneet koulunsa Suomessa mikä vihjasi, että he olivat joko syntyneet Suomessa, tai muuttaneet Suomeen alle kouluikäisenä. Kaikki puhuivat erinomaista suomea. Puolet hakijoista oli naisia ja puolet miehiä.

"Olen oma-aloitteinen, huolellinen ja minulla on tiimityöskentelytaitoa, rehtiä ja reipasta asennetta työtä kohtaan. Minulla on sujuva suomen- ja englanninkielentaito. Äidinkieleni on Somali. Toivoisin, että saisin mahdollisuuden tulla työhaastatteluun ja näyttää mihin oikeasti pystyn. Ystävällisin terveisin, Abdirashid Mohamed”. Ote tutkimuksessa lähetetystä työhakemuksesta.

Tutustu esimerkkihakemuksiin täältä.

Jos työnhaussa ratkaisisi vain hakijan pätevyys, jokaisella ryhmällä olisi kuulunut olla yhtä hyvät mahdollisuudet tulla kutsutuksi työhaastatteluun.

Erot olivat kuitenkin suuret.

Suomalaisnimiset työnhakijat saivat haastattelukutsuja ylivoimaisesti eniten: tuhat työhakemusta poiki 390 haastattelukutsua.

Irakilaisten saldo oli 134. Somalialaisten vain 99.

– Mahdollisesti ei-eurooppalaisista maista tulevat nähdään työpaikkojen viejinä tai yhteiskunnan taakkana, kun länsimaista tulevat nähdään kulttuuria rikastuttavina kosmopoliitteina. Ei siten yllätä, että juuri somalialaiset ja irakilaiset näyttäytyivät vähiten haluttuina työnhakijoina, Ahmad pohtii.

Ahmadin tutkimustulos on vertaisarvioitu ja julkaistu alan tiedejulkaisussa. Hän on siis joutunut arvioimaan huolellisesti tutkimustulosta selittäviä syitä.

Työsektori, jolta työpaikkaa haettiin: ei merkittävää vaikutusta. Työpaikan maantieteellinen sijainti: ei merkittävää vaikutusta. Työnantajan sukupuoli: ei merkittävää vaikutusta. Hakemuksen lähetysaika: ei merkittävää vaikutusta.

Hakijan nimi ja äidinkieli: erittäin suuri vaikutus.

– Se millä on väliä, on hakijan nimi. Kyse ei siis ole vain maahanmuuttajien omasta tuntemuksesta.

Myös sukupuoli vaikutti työnhakijan menestykseen. Naiset menestyivät miehiä paremmin kaikissa hakijaryhmissä. Suomalaisnaisten 500 työhakemusta poikivat peräti 221 haastattelukutsua. Somalialaisten miesten vastaava luku oli vaivaiset 34.

– Ehkä naisia pidetään Suomessa enemmän sääntöjä noudattavina työntekijöinä? Tai ehkä maahanmuuttajamiehet nähdään naisia suurempana uhkana, Ahmad arvioi.

Haetut työpaikat olivat ravintolatyöntekijän ja siivoojan kaltaisia matalapalkkaisia töitä, joita Suomessa tekee nimenomaan suuri määrä maahanmuuttajia.

Tutkijan mukaan seikka ei ole ristiriidassa tutkimustuloksen kanssa. Pikemminkin se osoittaa, miten vähäinen into kantasuomalaisilla on näihin töihin, Ahmad sanoo.

– Jos kantasuomalaisia työntekijöitä on tarjolla, muita aletaan syrjiä. Työvoimapula onkin maahanmuuttajan paras ystävä.

Entä olisiko tulos erilainen, jos vastaava koe tehtäisiin korkeakoulutusta vaativille aloille?

– Vaikea sanoa, ennen kuin asia on tutkittu. Mutta voidaan kysyä, miksi nämä työsektorit olisivat immuuneja työsyrjinnälle?

Tutkimustulos ei järkytä asiaan perehtyneitä. Se on linjassa muiden Suomessa ja muissa Euroopan maissa tehtyjen kokeiden kanssa.

Myös Suomessa tehdyt kansalaiskyselyt tukevat tulosta.

Esimerkiksi taloustutkimuksen tuoreen kyselyn mukaan 28 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, että kahdesta tasavahvasta ehdokkaasta pitäisi palkata syntyperäinen vaaleaihoinen suomalainen tummaihoisen sijaan. 2015 tehdyn kyselyn mukaan 15 prosenttia suomalaisista on enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että “mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun”. Näin ajattelivat etenkin perussuomalaisten äänestäjät.

Ahmad oli silti hieman yllättynyt erojen suuruudesta.

– En odottanut hakijan taustan olevan näin merkittävä tekijä. Kuvittelin, että asiat olisivat 20 vuoden aikana parantuneet. Eivät ole.

Ennen kuin Ahmad alkoi tutkia työsyrjintää Suomessa, hän törmäsi siihen itse.

Tutkijan kiinnostus lähti omista työnhakuongelmista: "Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen"

20 vuotta sitten Ahmad oli juuri Pakistanista Suomeen muuttanut opiskelija. Hän oli nuori, idealistinen ja rahanpuutteessa.

Maahanmuuttaja kuvitteli osa-aikatyön löytämisen olevan “ihmisoikeuksilla ja suvaitsevaisuudella ylpeilevässä pohjoismaassa” pikkujuttu. Hän totesi pian olleensa väärässä.

– Kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Se oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin, mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen.

Ahmad ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Etenkin ne joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolella pitävät syrjintää tosiasiana. Arabiankielisistä yli puolet ajattelee, että heitä syrjitään työmarkkinoilla. Somalinkielisistä 89 prosenttia. Romanien kokemukset syrjinnästä ovat kyselyiden perusteella vielä yleisempiä kuin ulkomaalaistaustaisilla.

Valtaväestön keskuudessa väitteet syrjinnästä saatetaan kuitenkin kuitata yksittäistapauksina. Tai sitten syy vieritetään hakijalle itselleen.

– Voidaan aina väittää, että he eivät osaa kieltä tai eivät tunne paikallisia sääntöjä ja tapoja.

Siksi Ahmad rajasi kaltaisensa maahanmuuttajat pois tutkimuksesta. Hän keskittyi heidän Suomessa syntyneisiin tai täällä kasvaneisiin lapsiinsa, joita ei voi syyttää kielitaidon tai tapatuntemuksen puutteesta.

Siis niihin, joiden pitäisi olla "kantasuomalaisten" kanssa samalla viivalla.

– On aika ajatella tämän ryhmän tulevaisuutta. He ovat nuoria, he ovat juuri astumassa työmarkkinoille ja heitä on paljon.

“Maahanmuuttajien lapset eivät tule hyväksymään esteitä joihin heidän vanhempansa ovat törmänneet”

Etninen syrjintä Suomessa ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta se koskettaa nopeasti kasvavaa suomalaisten joukkoa.

Maahanmuutto Suomeen alkoi kasvaa voimakkaasti 90-luvulla. Seurauksena ulkomaalaistaustaisten määrä on kymmenkertaistunut 30 vuodessa.

Maahanmuuttajien Suomessa syntyneiden lasten keski-ikä on nyt 11 vuotta ja merkittävä osa aikuistuu parhaillaan. Puolet heistä on aasialaistaustaisia tai afrikkalaistaustaisia.

Toisin sanoen Suomi on ensimmäistä kertaa astumassa tilanteeseen, jossa suuri joukko ei-valkoihoisia tai vieraskielisen nimisiä suomalaisia on astumassa työmarkkinoille.

Ahmad on huolissaan heidän tulevaisuudestaan.

– On hyvin surullista, jos heidän taustansa muodostuu ongelmaksi. Heidän esteekseen tulee “kotimaa” jossa he eivät ole välttämättä ikinä käyneetkään.

Jos nuori kokee taustansa ongelmaksi, hänen intonsa panostaa koulutukseen voi laskea, Ahmad sanoo. Vaikka näin ei kävisikään, toistuva epäonnistuminen työnhaussa ajaa aloille joissa on pulaa työvoimasta.

Se johtaa siihen, että maahanmuuttajien lapset päätyvät samoille matalapalkkaisille aloille kuin vanhempansa. Ahmad on todennut ilmiön tutkimuksissaan ja näkee sen myös käytännössä: pakistanilaistaustaisessa ystäväpiirissään.

– Uudet tyypit päätyvät niille aloille, joissa heidän sosiaalinen verkostonsa on. Kuten ravintoloihin, vaikka he kykenisivät muuhunkin. Siitä kierteestä on vaikea päästä eroon.

Korkeakoulutetut maahanmuuttajat saattavat tyytyä osaansa ravintolatyöntekijöinä. Heidän lapsensa kuitenkin odottavat elämältään jotain muuta, Ahmad muistuttaa.

– Maahanmuuttajien lapset eivät tule hyväksymään esteitä joihin heidän vanhempansa ovat törmänneet. Jos heitä kuitenkin toistuvasti muistutetaan siitä, että heidän taustansa on ongelma, heistä tulee katkeria ja turhautuneita.

Jos nuori alkaa pitää yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisena, se voi johtaa siihen että nuori alkaa hylkiä sitä.

– Ei ole tervettä, jos yksilö ei koe olevansa osa yhteiskuntaa eikä halua olla osa sitä. Siksi työsyrjintä voi johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen.

Anononyymi rekrytointi – pikaratkaisu ongelmaan?

Ahmad toivoo tutkimustuloksen avaavan suomalaisten silmiä syrjinnästä. Valtaväestön edustajan on vaikea nähdä ongelman mittakaavaa, koska hän ei törmää ongelmaan itse.

– Pitää kokea henkilökohtaisesti miltä tuntuu kun tuntee, ettei selvästikään ole tervetullut. Muuten sitä on vaikea ymmärtää. Etuoikeus voi sumentaa käsityksemme todellisuudesta.

Ahmad toivoo myös yhteiskunnallista keskustelua mahdollisista ratkaisuista. Suomessa on jo tehty paljon hyvää työtä syrjinnän ehkäisyksi, tutkija muistuttaa.

Esimerkiksi anonyymin rekrytoinnin kokeilut ovat yleistyneet. Siinä työnhakijoiden nimet ja mahdollisesti myös iät ja sukupuoli on peitetty hakupapereista, jotta ne eivät vaikuttaisi rekrytointiin. Kokeiluja ovat tehneet esimerkiksi Espoon, Helsingin, Vaasan ja Vantaan kaupungit, S-ryhmä sekä oikeusministeriö.

Anonyymi rekrytointi ehkä tasoittaa työnhakijoiden mahdollisuuksia päästä haastatteluun, mutta työpaikkaa se ei kenellekään varmista.

Se on pikemminkin ensiapua ongelmaan, eikä lääke ongelman juurisyyhyn: syrjiviin asenteisiin.

– Punjabin kielessä on sanonta: Jos vieraalle on tilaa sydämessäsi, sitä on helppo tehdä myös kotiisi.

Jutussa esiintyvät nuoret ovat kaikki syntyneet Suomessa.

Aihetta koskeva keskustelu suljettiin maanantaina klo 12.

Aikuisten liikkumisen suositus uudistuu. Siinä korostuu nyt kaiken liikkumisen tärkeys.

Suosituksessa luovutaan siitä, että liikuntahetken pitäisi kestää vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin ajateltiin pitkään, mutta UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin mukaan tällaiselle vähimmäismäärälle ei ole perusteita. Jokainen askel kannattaa.

– Kaikki liikunta on kotiinpäin, kestääpä se sitten minuutin tai kymmenen minuuttia, Tommi Vasankari sanoo.

UKK-instituutin tekemässä uudessa valtakunnallisessa suosituksessa on aiemmasta poiketen mukana myös kevyt liikuskelu. Sillä tarkoitetaan liikkumista, jota kertyy vaikkapa kotitöistä, kauppareissuista tai muusta arkisesta toiminnasta.

– Kaikki meistä eivät syystä tai toisesta, esimerkiksi terveyssyistä, pääse rasittavamman liikkeen tasolle. Sen vuoksi tuodaan esiin se, että ihan terveysnäyttöjen ja faktojen pohjalta kevyelläkin liikkeellä on terveysvaikutuksia, Tommi Vasankari sanoo.

Tältä uusi liikkumisen suositus näyttää:

Työikäisten aikuisten uudessa liikkumisen suosituksessa pohjana on riittävä uni, joka palauttaa päivän aikana kertyneestä rasituksesta.

Mukaan on otettu myös paikallaanolon tauottaminen. Moni aikuinen viettää hyvin paljon aikaa istumalla työpöydän ääressä, kotisohvalla tai autossa, ja tätä pitäisi saada vähäisemmäksi. Tarkkoja ohjeita paikallaanolon tauottamiseen ei suosituksessa kuitenkaan anneta. Ohjeena on taukojen pitäminen "aina kun voi".

– Peppu saisi irrota penkistä jopa useamman kerran tunnissa, Tommi Vasankari sanoo.

Tauot aktivoivat lihaksia ja vähentävät kehon kuormittumista.

Kevyen liikuskelun määrän osalta ohjeistus on tässä vaiheessa "mahdollisimman usein". Vielä tarvitaan lisää tutkimustietoa siitä, millä tuntimäärällä kevyt liikunta, vaikkapa kotiaskareiden tekeminen, johtaisi samoihin terveysvaikutuksiin kuin kunnolla hengästyttävä liikunta. On kuitenkin selvää näyttöä siitä, että kevytkin liikunta kannattaa. Varsinkin ne, jotka liikkuvat vain vähän, saavat kevyestäkin liikuskelusta terveyshyötyjä.

– Alkaen mielialan paranemisesta vaikkapa sokeri- ja rasva-arvojen parantumiseen, verenpaineen laskuun ja kansansairauksiin. Ihan koko eliniän pituuteen, Tommi Vasankari luettelee.

Niille, joille hikisempi liikunta on mahdollista, ohjeistus on sama kuin aiemminkin:

• Reipasta liikuntaa olisi hyvä kertyä joka viikko vähintään kahden ja puolen tunnin verran. Liikunta määritellään reippaaksi, kun se hengästyttää, mutta sen aikana pystyy juttelemaan.

• Jos liikunta on niin rasittavaa, että puhuminen on hengästymisen vuoksi vaikeaa, riittää vähempikin liikuntamäärä. Rasittavan liikunnan kohdalla jo tunti ja viisitoista minuuttia viikossa riittää.

• Tämän lisäksi ainakin kaksi kertaa viikossa olisi hyvä harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa, joiden treenaaminen jää monilta vähäiseksi. Näitä kehittävät vaikkapa raskaat pihatyöt, kuntosaliharjoittelu, pallopelit tai ryhmäliikunta.

Vapaa-ajalla liikutaan, mutta työnteko pysäyttää paikalleen

UKK-insituutin uusi liikkumisen suositus korvaa vanhan liikuntapiirakan, jota on käytetty ohjeistuksena kymmenen vuotta. Uusi suositus pohjautuu tutkimustietoon ja amerikkalaiseen, vuonna 2018 päivitettyyn suositukseen. Amerikkalaisohjeistuksessakin painottuu vahvasti se, että jo vähäisestäkin liikunnasta saa terveyshyötyjä.

Nyt julkaistu suositus on tarkoitettu 18–64-vuotiaille, mutta jatkossa muillekin väestöryhmille on tarkoitus tehdä uusia ohjeistuksia.

Suomalaisten työikäisten liikkuminen on Tommi Vasankarin mukaan muuttunut pitkällä aikavälillä. Vapaa-ajalla suomalaiset liikkuvat hänen mukaansa hieman aiempaa enemmän, mutta töissä ja töihin mennessä entistä vähemmän.

– Jos kaikki lasketaan yhteen vähän kuin pankkisaldo, todennäköisesti liikkuminen on hieman vähentynyt. Mutta me voimme nyt tällä suosituksellakin lähteä suuntaamaan sitä toiseen suuntaan, Tommi Vasankari sanoo.

Katso myös:

Testaa, mikä liikunta sopii sinulle parhaiten – paini, sauvakävely vai jokin ihan muu?

Ulkokuntosalit ovat osa eurooppalaista trendiä, jossa Suomikin haluaa olla mukana –"Voi käydä vaikka farkut jalassa tekemässä muutaman liikkeen"

Muotoilija Sissi Ehnströmin upea punainen hiuspehko hohtaa auringossa. Ei ihme, että ne keräävät huomiota ohuthiuksisten ihmisten maassa, jossa yleisin oma hiusväri on sävyä maantie.

– Saan kommentteja varsinkin sitten, kun ne alkavat kasvaa ja pidentyä, Sissi Ehnström sanoo huvittuneesti. –Kun hiukseni villiintyvät ja alkavat elää omaa elämäänsä, ihmiset haluavat koskea ja hypistellä. Kuulen kaikenlaista. Ihana väri, ihanan paksut hiukset, hyvin ei-tyypilliset suomalaiset hiukset.

Hyvin epätyypilliset maailmassa, itse asiassa.

Harvinainen ilmiö ihmiskunnassa

Yleisesti on arveltu, että maailman väestöstä vain yhdestä kahteen prosenttia olisi luonnostaan punatukkaisia. Eniten punahiuksisia on Skotlannissa ja Irlannissa, uusien tietojen mukaan tosin Wales on ohittanut tässä Irlannin.

Punahiuksisuus on yleistä myös suomensukuisten udmurttien keskuudessa. Suomalaisista vain murto-osalla on punaiset hiukset.

Punahiuksisuutta on löytynyt myös Australian pohjoispuolella sijaitsevalta Papua-Uudelta-Guinealta. Miksi, on tutkijoille vielä arvoitus.

Sissi Ehnströmillä on se kaikkein harvinaisin värikombinaatio maailmassa: punaiset hiukset ja siniset silmät.

Geeni piilottelee

– Isän äidillä oli punaiset hiukset, samoin äitini isoisällä.

Jotta ihmisen hiukset olisivat punaiset, pitää hänen periä sitä aiheuttava geenimuunnos kummaltakin vanhemmaltaan. Punatukkaisuutta aiheuttavat MC1R-geenin tietyt muunnelmat.

Punatukkaisuus on niin sanottu väistyvä ominaisuus, se voi kulkea suvussa piilossa sukupolvien ajan.

Ensimmäinen punatukka eli noin 100 000 vuotta sitten. Emme tiedä oliko hän mies vai nainen. Jokainen, joka kantaa jotain punahiuksisuuden aiheuttavaa geenivarianttia on hänen suora jälkeläisensä.

Siis myös Sissi.

Magiaa ja vainoa

Punaiset hiukset ovat aina herättäneet huomiota. Historian kulussa se on useimmiten ollut kielteistä.

Keskiajalla varoiteltiin ottamasta punahiuksista ystäväksi tai neuvonantajaksi. Heihin kun ei voinut luottaa.

Punahiuksisten miesten eritteillä uskottiin olevan maagisia ominaisuuksia. Punatukkaisten poikien virtsaa käytettiin kirkkojen lasimaalauksiin tarvittavien maalien valmistuksessa.

Taiteessa Juudas, noidat ja Maria Madgaleena on yleensä esitetty punatukkaisina. 1600-luvulla noitavainojen aikaan jo pelkkä punatukkaisuus oli merkki noituudesta.

Fyysisiä erityispiirteitä

–Aurinko ei ole ystäväni, koska ihoni on tyypillinen punapään iho; vaalea ja herkkä ja helposti palava, sanoo Sissi. –Kestän aurinkoa tosi huonosti.

Punahiuksisuutta ja siihen liittyvää kalpeaihoisuutta on erityisen paljon Euroopan pohjoisosissa, missä auringonvalo on kortilla.

Onkin arveltu, että punatukkaisuuden yleistyminen pohjoisessa voisi johtua siitä, että se tehostaa auringon säteilyn aiheuttamaa D-vitamiinin tuotantoa iholla.

Punapäät siis saavat muita nopeammin D-vitamiininsa oloissa, joissa auringonvalo on harvinaista herkkua.

Muitakin fyysisiä erityispiirteitä punahiuksisilla ihmisillä on.

Heidän kipukynnyksensä on todettu olevan matalampi kuin muiden. Kivunlievityksessä ja nukutuksessa punapäät tarvitsevatkin vahvemman annostuksen kuin muut.

Punahiuksisten riski sairastua Parkinsoniin tautiin on lähes kaksi kertaa suurempi kuin esimerkiksi mustahiuksisten. Punatukkaisilla naisilla todennäköisyys sairastua endometrioosiin on muita 30% suurempi.

Riskit ovat pelkkiä todennäköisyyksiä, eikä Sissi Ehnström niistä huolimatta osaa kuvitella itseään blondina tai ruskeatukkaisena.

– Punaiset hiukset ovat tosi vahva osa omaa persoonaa, hän sanoo.

Runsas viikko sitten Keilaniemen metroasemalla koettiin aamuliikenteessä järkyttävä tapahtuma, kun ihminen jäi metrojunan alle ja loukkaantui vakavasti.

Tilanne oli ahdistava myös monelle matkustajalle, sillä juna jarrutti äkillisesti ja jäi osittain tunneliin.

– Siinä vaiheessa emme enää päässeet ulos, kun virta katkaistiin. Ovet olivat kiinni ja valot sammuivat, kertoo kyydissä ollut HSL:n lipuntarkastaja Eija Kaislama.

Samassa junassa ollut matkustaja kiitteli myöhemmin sosiaalisessa mediassa Kaislaman esimerkillistä toimintaa. Matkustajan mukaan tilanteessa oli monta muuttujaa: Vartija juoksi asemalaiturilla ja pysähtyi huutelemaan kakkosvaunun alle. Metrossa kuulutettiin “henkilövahingosta ja pelastuslaitoksen odottelusta.”

Tarkastajat havaitsivat ihmisten järkytyksen ja ryhtyivät ohjaamaan tilannetta.

– Pyysimme heitä siirtymään ensimmäiseen vaunuun, ettei tarvitse nähdä sitä, kun vartija katsoo lampulla junan alle. Monet siirtyivät ja kiittivät siitä, ettei tarvitse katsoa, Kaislama kertoo myöhemmin.

“Isä, minua pelottaa”

Ensimmäiseen vaunuun siirtyivät myös koulumatkalla olleet alakouluikäiset sisarukset: tyttö ja häntä nuorempi poika. Tyttö kertoi puhelimessa isälleen olevansa peloissaan, jolloin Kaislama meni lohduttamaan heitä.

– Poika kysyi “mitä tarkoittaa allejäänti”. Mietin, etten voi alkaa sitä kertomaan. Pyysin odottamaan pienen hetken. Juttelin heidän isänsä kanssa [puhelimessa] tilanteesta sivummalla.

– Onneksi isällä oli heti mahdollisuus tulla hakemaan lapset asemalta, huokaisee Kaislama.

Ilmoitus evakuoinnin aloittamisesta tuli jo puhelun aikana, ja Kaislama pysyi lasten kanssa isän saapumiseen asti.

– Ajattelin mielessäni, että on hyvä, että lapset saavat käsitellä asiaa isänsä kanssa.

Tilanteet harvinaisia

Kaislaman esimiehenä HSL:ssä toimiva Jaana Juvonen toteaa, että kyseessä on oppikirjaesimerkki siitä, miten tilanteessa pitää toimia. Hänen mukaansa vastaavaa tapahtuu onneksi harvoin.

– Voi olla, ettei tällaista tilannetta ole tullut vastaan 20 vuoden tarkastajan uran aikana. Mutta aina kun liikenteen seassa kuljetaan, niin ympärillä on olemassa riski, Juvonen kertoo.

Kuusi viikkoa kestävällä lipuntarkastajakurssilla myös koulutetaan toimimaan erilaisissa onnettomuus- ja häiriötilanteissa.

– Asiakaspalvelukoulutuksessa käydään läpi ihmisten kanssa toimimista. Näissä yhteyksissä tulee esille, kuinka esimerkiksi lapset näihin asioihin reagoivat.

Epätavalliset tilanteet käydään vielä uudelleen läpi työntekijöiden kanssa.

– Kaikkien tilanteiden jälkeen on myös purkupalaverit, Juvonen sanoo.

Lipuntarkastaja Kaislama kertoo itse pitävänsä asiakaspalvelutyöstä ja pyrkivänsä hoitamaan tehtävänsä hyvin kaikissa tilanteissa.

– Työ itsessään on mukavaa. Minulle on itsestään selvää, että lapsista ja vanhuksista täytyy huolehtia.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten alueella jo yli 57 000 asiakasta eli hieman vajaat puolet maakunnan asukkaista on liittynyt sähköisten asiointipalveluiden käyttäjiksi. Työikäisistä 25–65-vuotiaista jo peräti 70 prosenttia on rekisteröitynyt palveluun.

– Saamme kuukausittain yli kolme tuhatta ajanvarausta netin kautta, laskee Eksoten kehityspäällikkö Katja Rääpysjärvi.

Yt-neuvotteluja käyvälle Eksotelle se tarkoittaa kahden henkilötyövuoden säästöä.

– Itse varaan netistä ajan työterveyteen. Siellä on myös chattipalvelu lääkärille, mistä pystyy saamaan pikaisesti neuvoa, kertoo lappeenrantalainen Katja.

Sähköisten asiointipalveluiden käyttäjistä enemmistö eli 58 prosenttia on naisia.

Ajanvarauksen ohella palvelusta katsotaan usein laboratoriotuloksia. Säännöllistä hoitoa vaativat potilaat voivat lähettää palvelun kautta viestejä hoitajille.

Turhat päivystyskäynnit vähenevät itsearvioinnin avulla

Kasvava suosio on oman hoidon ja palvelutarpeen arviointiin kehitetyllä Omaolo-palvelulla. Se voi ohjata potilaan päivystykseen, varata ajan lääkärille tai hoitajalle sekä antaa hoito-ohjeita kotiin.

Samalla turhia päivystyskäyntejä on voitu vähentää, jos arvion perusteella potilas ei vielä tarvitse lääkärin hoitoa. Esimerkiksi perusflunssan hoitoon riittää yleensä vuodelepo kotona. Mikäli potilaan tila vaatii välitöntä hoitoa, tiedot siirtyvät päivystykseen.

– Monet ovat selvittäneet esimerkiksi Googlen avulla omia oireita, mutta nyt palvelun kautta saa asiantuntijalääkäreiden validoimaa tietoa, jatkaa Rääpysjärvi.

Etävastaanotolle kotoa

Eksote hakee yt-neuvotteluissa säästöjä, ja yksi keino on lisätä kotiin vietäviä palveluita. Monet psykiatriaan ja fysioterapiaan liittyvät konsultaatiotapaamiset voi pian hoitaa etävastaanotolla kotoa vaikkapa tabletilla tai tietokoneella.

– Asiakkaalta säästyy aikaa, kun ei tarvitse lähteä keskussairaalaan matkojen päästä. Hoitohenkilökunnalta säästyy aikaa, kun ei tarvitse matkustaa, laskee Rääpysjärvi.

Etävastaanottoa on jo testattu fysioterapian neuvontapalveluissa. Palveluita käyttävät myös ikäihmiset.

– Yllättäen lähes 80-vuotias rouva varasi ajan konsultaatioon. Henkilökunta epäili aluksi, että onkohan kyseessä virhe, mutta kuva ja ääni toimivat hyvin, eikä potilaan tarvinnut tulla taksilla kaupunkiin, sanoo Rääpysjärvi.

Puhelinpalvelussa aikaa vaativiin varauksiin

Etelä-Karjalan keskussairaalan yhteydessä toimii Eksoten puhelinpalvelu, jossa ajanvarauspuheluihin vastaa 12 henkilöä. Ruuhka-aikoina maanantaista keskiviikkoon sinne tulee jopa tuhat puhelua päivässä. Netin kautta tapahtuva varaaminen vähentää jonotusaikaa.

– Jos perustapauksia hoidetaan enemmän netissä, se antaa meille enemmän aikaa keskittyä vaativampiin ajanvarauksiin, sanoo tiimivastaava Kati Kataikko.

Yhä useampi lapsi kasvaa perheessä ilman useita sisaruksia.

Suomalaisen naisen oletetaan tällä hetkellä synnyttävän keskimäärin 1,35 lasta. Silti Suomessa on viime vuoden tietojen mukaan kaikista EU-maista eniten perheitä, joissa on vähintään neljä lasta. Viime vuonna myös lapsettomien perheiden määrä kasvoi.

– Tähän asti joka toinen suomalainen on kasvanut perheessä, jossa on ollut monta sisarusta. Nyt se näyttäisi vähentyvän. Kolmelapsisten perheiden määrä vähenee, ja yksilapsisten määrä lisääntyy hieman, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch.

Tässä jutussa puhuvat kahden erilaisen perheen nuoret; Aale Puranen, jolla on kuusi sisarusta ja Iida Rasimus, joka on perheensä ainut lapsi. Miten he kokevat erikokoiset perheet, ja onko perhekoko vaikuttanut siihen, millaisia he ovat nyt?

Muhun panostetaan rahallisesti. Monet on kateellisia, että oon ainut lapsi, ja joskus luullaan, että olen lellitty. Musta on kuitenkin tullut pihi. En osta vaatteita, koska ne on kalliita. Iida Rasimus, 15, ainut lapsi

Ainut lapsi pärjää, mutta joukossa tuki kertaantuu

Perheeseen ensimmäiseksi syntyvällä lapselle on monia etuja, jotka korostuvat, jos esikoinen jää ainoaksi, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen Anna Rotkirch.

Mä saan ääneni kuuluviin, ja varmaan saan asioitakin helpommin, koska mua kuunnellaan. Mä voin vaikuttaa perheen asioihin; mihin mennään syömään tai lomamatkalle. Mä olin tosi tottelevainen lapsi. Olisin varmasti erilainen, jos mulla olisi sisaruksia. Iida Rasimus

Ainut lapsi pärjää hyvin suurilta osin siksi, että hän saa vanhempien jakamattoman huomion ja ajan. Varsinkin Aasian maissa on tutkittu, että ainoat lapset menestyvät hyvin esimerkiksi koulutuksen ja tulokehityksen vertailussa, kertoo Rotkirch.

– Jos perheessä on kaksi lasta, se ei juurikaan muuta asiaa. Jos lapsia on kolme tai enemmän, resurssit jakautuvat.

Ainoan lapsen pärjäämiseen voi vaikuttaa myös se, että sisarusten välille syntyy erityisesti lapsuudessa paljon kilpailua. Aikuisuudessa taas kitkaa saattaa aiheuttaa esimerkiksi perinnönjako, sanoo Rotkirch.

Sisarukset koetaan kuitenkin monilapsisissa perheissä tärkeiksi, ja ne tuovat voimavaroja.

Mulla on viisi siskoa. Musta tuntuu, että sillä on ollut vaikutusta siihen, että nyt suurin osa mun kavereista on tyttöjä. Mä uskon, että isossa perheessä voi saada tasaisesti huomiota. Aale Puranen, 6 sisarusta

– On näyttöä, että sisarukset lisäävät sosiaalisia taitoja ja esimerkiksi kielellisessä kehityksessä isommista sisaruksista voi olla hyötyä – he ovat aikaa ja huomiota antava lisätaho.

Aikuisiällä sisaruksista saattaa tulla yhä tärkeämpiä. Silloin pahin kilpailu on takana, ja sisaruksilta saa tukea elämän suuriinkin kriiseihin, sanoo Rotkirch.

– Avioero, työttömyys tai vakava sairaus saattavat olla tilanteita, jossa tarvitsee paljon tukea. Hyvin usein sitä saa vanhemmilta tai sisaruksilta. Ainokaisilla ystävät nousevat usein siihen tilalle.

On ollut hyödyllistä, että on joutunut kaikesta keskustelemaan perheessä ja perustelemaankin asioita. En jaksa riidellä enää nykyään, vaan välttelen niitä tilanteita. Tiedän kyllä, miten toisen saa suuttumaan. Aale Puranen

Kun sisaruksia on vähemmän, palveluita tarvitaan enemmän

Vuodesta 2010 lähtien niin sanottu hedelmällisyysluku on laskenut aina tämän vuoden lukuihin saakka. Syntyvyyden laskuun on etsitty ja spekuloitu syitä. Niistä voit lukea lisää vaikka täältä.

Väestöntutkimuslaitoksesta arvioidaan, että tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän palveluita paikkaamaan yhteisöllisyyttä, joka ennen on saatu sukulaisten kautta.

– Ystävien merkitys on suuri nuoremmalla iällä, sen jälkeen vahvistuu sukulaisten merkitys. Me tarvitsemme paljon palveluita, jotka kompensoivat sitä, että ihmisillä on vähemmän lapsia, sisaruksia ja serkkuja, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen Rotkirch.

Isossa perheessä ei jää yksin – siinä on hyvät ja huonot puolensa. Mä en saa tehtyä läksyjä kotona, kun ei ole hiljaista. Oon joutunut jakamaan huoneen toisen kanssa ja tekemään kompromisseja esimerkiksi nukkumaanmenoajoista. Aale Puranen, 18.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Liisa Partio toivoo syntyvyyskeskusteluun malttia. Nuorten aikuisten kannalta keskustelu ei aina tunnu kovin kohtuulliselta, hän sanoo.

– Minä symppaan kauheasti nuoria. Heille tulevaisuus, esimerkiksi työ ja toimeentulo, näyttää paljon epävarmemmalta kuin nykyisille keski-ikäisille aikanaan.

Nuoret seuraavat keskustelua ja tietävät, millaisia haasteita tulevaisuudessa on vastassa. Syntyvyyden laskun taittaminen on vain yksi niistä murheista, joita nuoret joutuvat ratkaisemaan.

– On surullista, että osa nuorista on jo asennoitunut niin, että eläkettä ei ole tulossa.

Mä olen hyvin luova löytämään rahaa kaikialta, kun sitä ei ole saanut kovin paljon. On pitänyt keksiä bisneksiä, mistä saa rahaa. Mulla on ollut oma yritys, olen myynyt puun taimia ja legoja. Aale Puranen

Tulevaisuus huolettaa

Syntyvyyden pienenemisessä on muutama seikka, jotka vaikuttavat erityisesti lasten ja nuorten elämään, sanoo Liisa Partio Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Jos on pieni ikäluokka, saattaa lapsi olla kylän ainoa lapsi tulevaisuudessa. Se ei välttämättä ole tuleville lapsille ja nuorille mukavaa, jos ei ole oman ikäisiä kavereita. Toisaalta harvat lapset voivat saada aikuisilta enemmän huomiota.

Varsinkin lapsena mulla on ollut yksinäinen olo. Oon aina ollut tosi paljon yksin kotona. Pienempänä äänet meidän talossa pelotti. Pari vuotta sitten sain Onni-kissan. Nyt jos kuuluu ääniä, voin ajatella, että Onni se siellä vaan liikkuu. Iida Rasimus

Tilastokeskuksen tuoreen ennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä laskee selvästi. Arvion mukaan alle 15-vuotiaita olisi vuonna 2040 olisi 688 000, mikä on 178 000 vähemmän kuin 2015 ennusteessa.

Partion mukaan on myös olemassa uhka siitä, ettei yhteiskunnassa käsitellä näiden pienten ikäluokkien – siis tämän hetkisten nuorten – asioita yhtä paljon kuin esimerkiksi työikäisten ja ikäihmisten asioita, sillä heitä on määrällisesti enemmän. Toisaalta saattaa olla myös niin, että pienen ikäluokan myötä nuorten asioihin kiinnitetään enemmän huomiota.

Pienempänä toivoin sisaruksia, lähinnä leikkikavereita. Nyt olen tyytyväinen, että oon ainut lapsi. Mä nautin yksinolosta. Oon aina ollut paljon mun vanhempien kanssa, päässyt mukaan juttuihin ja mulle on kerrottu paljon juttuja. Iida Rasimus

Syntyvyys on laskenut myös muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa, mutta ei yhtä jyrkästi kuin meillä Suomessa.

Syitä on Partion mukaan paljon. Ensihätään lääkkeeksi nuorille pitäisi pystyä lupaamaan ainakin jonkinlainen varmuus tulevaisuudesta, hän sanoo.

– Tärkeintä olisi, että näille nuorille voitaisiin edes jollakin tavalla luvata yhteiskunnan puolesta, että ketään ei jätetä yksin selviämään. Siihen pitäisi minun mielestäni panostaa.

Meidän perheessä on luettu paljon. Isosiskot luki Harry Pottereita ja mulle tuli tyhmä olo, kun en tajunnut. Mullekin laitettiin 7-vuotiaana eka Harry Potter käteen ja lukasin ne kaikki. Se on vaikuttanut siihen, että mulla on tosi laaja sanavarasto. Aale Puranen

Jutussa haastateltu Iida Rasimus oli tet-jaksolla Ylellä Lahden toimituksessa.

Thaimaan kuningas on vienyt Sineenat Wongvajirapakdilta kuninkaallisen rakastajattaren tittelin ja sotilasarvon, kertoo BBC.

Heinäkuussa Wongvajirapakdista, 34, tuli Thaimaan kuninkaan virallinen jalkavaimo. Tapaus oli historiallinen, mutta nyt Sineenatista on tullut taas tavallinen nainen.

BBC tviittasi Sineenatin arvonalennuksesta:

Kuningas Rama X, 67, poisti Sineenatilta maanantaina sekä kaikki arvonimet että sotilasarvon, hovi tiedotti uutistoimisto Reutersin mukaan. Tiedotteen mukaan Sineenat on rikkonut hovin käytöstapoja ja ollut epäkunnioittava kuninkaalle.

Sineenatin kerrotaan halunneen kuningattaren asemaan.

Kuningas avioitui neljännen vaimonsa Suthidan, 41, kanssa kanssa vain kaksi kuukautta ennen Sinenaatin nimitystä kuninkaan viralliseksi rakastajattareksi.

Kuningatar Suthida on entinen lentoemäntä ja kuninkaan henkivartijatiimin päällikkö. Hän on kuninkaan pitkäaikainen puoliso ja hänet on nähty kuninkaan rinnalla julkisuudessa jo vuosia.

Lue myös:

Thaimaan kuningas meni naimisiin henkivartijansa kanssa

Suomalaisten lentomatkoista aiheutuu asukaslukuun suhteutettuna toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä, arvioi kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä selvittävä järjestö.

The International Council on Clean Transportation -järjestön mukaan selvästi eniten hiilidioksidipäästöjä asukaslukuun suhteutettuna aiheutuu singaporelaisten lentomatkoista.

Suomalaisten ulkomaanlennoista aiheutuvat päästöt ovat samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa henkilöautoilusta aiheutuvat päästöt.

Suomalaisten jälkeen kolmantena vertailussa ovat islantilaiset, neljäntenä australialaiset ja viidentenä britit. Pitkien etäisyyksien Australiassa kotimaanlentojen osuus on suurempi kun muissa kärkipään maissa.

Matkustajalentoja koskevassa vertailussa oli huomioitu lennot, jotka lähtivät ja saapuivat kustakin maasta. Eli esimerkiksi Suomesta muualle lähteneet ja sieltä Suomeen palanneet matkustajat laskettiin, mutta ei Aasiasta Suomen kautta Eurooppaan matkustaneita.

Maailmanpankin turismia koskevan datan avulla vertailusta pyrittiin poistamaan turistivirtojen aiheuttamat vääristymät. Ylilentoja siinä ei huomioitu.

Singaporelaisten lentämisestä aiheutuneet hiilidioksidipäätöt olivat viime vuonna keskimäärin 1,2 tonnia ja suomalaisten ja islantilaisten noin tonnin.

Määrällisesti eniten hiilidioksidipäästöjä aiheutuu amerikkalaisten, kiinalaisten, brittien, japanilaisten ja saksalaisten lentomatkoista.

Jos vertailussa ovat mukana ulkomaalaiset turistit, koituu ICCT:n mukaan eniten päästöjä Dominikaaniseen tasavaltaan, Kroatiaan ja Portugaliin suuntautuvista lennoista.

Lisää aiheesta:

Suomalaisten lentämisen päästöistä näkyy vain murto-osa – lentokoneet saastuttavat jo saman verran kuin autot

Turun Varissuolla kotihoitaja Raija Riikoselle pysäköintipaikan löytäminen on haaste, joka toistuu joka päivä moneen kertaan.

– Vie hirveästi aikaa työajasta, kun kävellään kaukaa perille. Se on asiakkailta pois.

Ongelma tunnetaan etenkin suuremmissa kaupungeissa, joissa on pulaa parkkipaikoista. Myös esimerkiksi lähiöissä taloyhtiöt ovat tarkkoja pihapysäköinnin suhteen. Pienen tuntuinen asia on suuri kotihoitajille ja heidän asiakkailleen.

Liikenneministeri Sanna Marin (sd.) on esitellyt uuden tieliikennelain, johon on määritelty kotihoidon työntekijöitä koskevat erityiset pysäköintisäännöt. Kotihoitajille esitetään erikoislupaa, jonka avulla pysäköinti on helpompaa.

Mallia on haettu esimerkiksi vammaisten kuljetuspalveluja koskevasta luvasta. Sen avulla ajoneuvon voi pysäköidä maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta, ja alueelle, jossa pysäköinti on liikennemerkein kielletty, sekä aikarajoituksesta välittämättä.

Joulukuussa vuonna 2007 eduskunnassa esitettiin tieliikennelakiin kotihoidon pysäköintiä helpottavaa muutosta. Maria Guzeninan (sd.) aloitteen allekirjoitti 12 vuotta sitten yhteensä 112 kansanedustajaa. Arkisen pulman hoitamista on sen jälkeen vauhditettu uudella lakialoitteella ja kirjallisilla kysymyksillä.

Parkkipaikkajahdissa tuhlaantuu paljon aikaa

Pysäköintiongelmat tiivistyvät kotihoitajilla erityisesti iltavuoroissa, kun taloyhtiöiden usein vähäiset vieraspaikat ovat täynnä.

– Ne ovat iltaisin tosi varattuja, kun ihmisillä on vieraita käymässä. Auton joutuu jättämään hyvinkin kauas, sanoo kotihoitaja Raija Riikonen.

Lyhyimmillään kotikäyntiin kuluu kymmenisen minuuttia. Kyse on silloin esimerkiksi lääkkeen tai silmätippojen antamisesta muuten omatoimiselle asiakkaalle. Pysäköintipaikan etsimiseen voi tuhlaantua enemmän aikaa kuin avun antamiseen.

Turun vanhuspalveluiden Lausteen kotihoidon palveluesimies Liisa Karlsson laskee, että joka päivä menee tunteja hukkaan pysäköintiongelman takia.

Otetaan esimerkiksi aamuvuoro, jossa aamuvuorolaisia on kolmetoista.

– Jos laskee, että parkkipaikan etsimiseen menee jokaiselta vaikka kymmenen minuuttia ylimääräistä, se on jo 130 minuuttia hukkaan heitettyä aikaa.

Siis yli kaksi tuntia päivässä. Vuodessa tämä tarkoittaa jo yli kolmen kuukauden työajan tuhlausta yhdessä vuorossa ja vain yhdellä alueella.

Rikkoja vastaa seuraamuksista

Kotihoitaja voi laskuttaa pysäköintimittariin laittamansa pysäköintirahat kaupungilta, mutta jos hoitajat rikkovat lakia ja saavat sakot pysäköintivirheestä, he maksavat sen itse.

Väärin pihalle pysäköity auto aiheuttaa esimerkiksi Lausteella 80 euron sakon. Siinäpä se työntekijän päiväpalkka meneekin.

– Ei ole kiva, että hoitajat joutuvat sakkoja maksamaan sen takia, että he yrittävät päästä asiakkaan luokse nopeasti, Liisa Karlsson pahoittelee.

– Odotuksena on, että lakiin tulisi luvat ja saataisiin asiakkaille aikaa.

Remonttireiskoilla helpompaa kuin kotihoitajilla?

Turussakin kotihoitajat ovat itse rustanneet lappuja, joissa lukee millä asialla autolla ollaan liikkeellä. Lapun teho jää täysin pysäköinninvalvonnan harkintaan, koska eihän sillä ole mitään lainvoimaa.

– Toivoisin, että saataisiin semmoinen laillinen lupalappu, että voidaan pysäköidä mahdollisimman lähelle taloa – ei tietenkään pelastusteiden tukoksi, Raija Riikonen sanoo.

Lähes kuka tahansa remonttia tekevä voi jättää pakettiautonsa vaikka kerrostalon ovelle, kun omatekoisessa lapussa lukee huoltotyö.

Kotihoitaja Raija Riikosella on kokemus, ettei kotihoitajia kohdella samalla tavalla. Kotihoitajan autossa olevan kotihoito-lapun viereen isketään Riikosen mielestä herkemmin pysäköintisakko.

– Se tuntuu tosi väärältä, kun ajattelee, että meidän työaika pitäisi ymmärtää tärkeäksi. Puhutaan paljon siitäkin, miten kovalla sykkeellä tätä pitäisi tehdä.

Polkupyörä on siitä kätevä kapine, ettei sen pysäköinnistä sakoteta. Raija Riikoselle se on hyvä vaihtoehto kesällä.

– Sitten kun alkaa syksy ja sateet – saati talvi ja pakkaset, niin kyllä se aika kylmä peli on. Kun olet suihkussa käynyt ja pyöräilet hikisenä, ei se flunssa sitten kauhean kaukana ole.

Tieliikennelain uudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2020 kesäkuun alusta.

Lisää aiheesta:

Työaika haaskaantuu pysäköintipaikan etsintään: ”Vanhuksen hoitoa ei voi jättää kesken, vaikka sakot uhkaavat”

Vanhusten hoitoon tulossa iso remontti: Kymsote vahvistaa kotihoitoa ja aikoo sulkea 6 hoivakotia

Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen Suomessa vuosituhannen taitteessa olleesta asfalttikartellista. Kyse oli tällä kertaa siitä, pitääkö Skanska Asfaltin, NCC Industryn ja Asfaltmixin maksaa korvauksia Vantaan kaupungille. Nämä kolme yhtiötä olivat hankkineet yrityskaupoilla asfalttikartelliin osallistuneiden, jo kuopattujen yhtiöiden liiketoimintaa.

KKO pyysi ratkaisuohjetta Euroopan unionin tuomioistuimelta ja päätti, että yrityskaupan jälkeen tytäryhtiön liiketoiminnan mukana emoyhtiöille siirtyi myös korvausvastuu vahingoista. KKO palautti asian tällä evästyksellä hovioikeuden ratkaistavaksi.

Kartelli toimi hovioikeuden päätöksen mukaan vuodesta 1994 paikallisesti ja ainakin vuodesta 1997 valtakunnallisesti maaliskuuhun 2002 saakka. Kartellissa yhtiöt sopivat markkinoiden jakamisesta ja hinnoista. Tämä johti siihen, että tietöitä tilanneet valtio ja lukuiset kunnat maksoivat yhtiöille ylihintaa urakoista.

Lue lisää:

Lemminkäinen hakee valituslupaa asfalttikartellin korvauksista

Osa kunnista jää nuolemaan näppejään – hovioikeus alensi asfalttikartellin vahingonkorvauksia

KKV esittää kartellien kriminalisointia – Emeritusprofessori: Se on kuin petos, josta ei joudu henkilökohtaiseen vastuuseen

Tamperelainen Johannes Blom, 24, on musiikkimies henkeen ja vereen. Hän kuuntelee rankempaa rockia, punkia, progea ja poppia sekä soittaa kitaraa huumoripainotteisissa punk-projekteissa.

Blom pyrkii käymään keikoilla kerran kuussa ja kesällä parilla festarilla. Edellisen kerran hän kävi nauttimassa elävästä musiikista kotipaikkakunnalla Lempäälässä loppukesästä pidettävässä Puntala-rockissa.

Tampereella tuttuja paikkoja ovat Pakkahuone ja Klubi sekä vaihtoehtoisemmat klubit Vastavirta ja Maanalainen.

Vuosien varrella Blom on huomannut, että rockklubeilla käyvä yleisö on vanhentunut.

– 24-vuotiaana olen kokenut itsensä poikkeuksellisen nuoreksi. Räp-keikoilla on taas kokenut itsensä vanhaksi. Jotenkin tuntuu, että keikoilla käyminen on vähän ikääntyvän väen viihdettä. Toki siihen vaikuttaa taloudellinen tilanne, koska vanhemmalla ikäpolvella sattuu olemaan enemmän rahaa, koska käydään töissä.

Blomin huomio pitää paikkansa, sillä vielä parikymmentä vuotta sitten keikoilla kävijöiden keski-ikä oli 23–25 vuotta. Nykyisin se on 30 ikävuoden paikkeilla.

Blomin mukaan keikoilla käydään myös entistä harkitummin. Viihdetarjontaa on nykyisin niin paljon, että maksulliselle keikalle lähteminen vaatii intohimoisempaa suhtautumista musiikkiin.

– Tällä hetkellä pinnalla olevia pop- tai räp-artisteja saatetaan mennä katsomaan satunnaisemmin. Rockmusiikki on viime vuosina jäänyt valtavirran ulkopuolella, jolloin satunnaisia kuulijoita tulee vähän vähemmän.

Viime aikoina perinteisiä rock-klubeja on suljettu Tampereella ja Turussa. Useampi keikkapaikka on myös sulkemassa Helsingissä. Blom pitää kehitystä huolestuttavana.

– Jos joku keikkapaikka viedään pois ja vastaavaa ei saada tilalle, se vaikuttaa siihen, minkälaisia ulkomaisia bändejä tänne saadaan esiintymään. Kaikki eivät voi esiintyä jäähallissa tai lentokentällä.

Keikkaklubeja häviää, vaikka elävän musiikin suosio kasvaa

Keikoilla käynti nousi keskusteluun toissa viikolla, kun keikkapaikka The Circus kertoi lopettavansa toimintansa ensi kesänä. Kampissa sijaitsevan rock-luolan yläpuolelle rakennetaan uudet toimistotilat, mikä vaatii mittavia muutostöitä keikkapaikan äänieristykseen. Näitä ei tulla tekemään.

Ennen Circuksen lopetuspäätöstä tiedossa oli jo kahden muun ison keikkapaikan katoaminen Helsingistä. Hietalahdessa sijaitsevan Nosturin tilalle nousee uusia asuntoja ja keskustassa sijaitseva Virgin Oil sulautuu hotelliksi.

Circuksen, Virgin Oilin ja Nosturin mukana Helsingistä katoaa merkittävä osa noin tuhat kuulijaa vetävistä keikkapaikoista. Ensi kesän jälkeen yli tuhannen kuulijan keikkapaikoista on jäljellä enää Kulttuuritalo, eikä sekään ole kaikista klubimaisin ympäristö. Kulttuuritalon kanssa soihtua jää kannattelemaan 700 kuulijaa vetävä Tavastia, 50-vuotias rock-pyhättö.

Tavastian keulahahmo ja pitkänlinja musiikkivaikuttaja Juhani Merimaa pitää kehitystä erittäin valitettavana, mutta samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että viimeaikaiset rock-klubien katoamiset eivät ole merkki elävän musiikin suosion laskusta.

– Elävän musiikin kysyntä on lisääntynyt koko maailmassa ja musiikkibisneksen painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin elävään musiikkiin. Konsertit, keikkapaikat ja festarit ovat kaikki lisääntyneet, Merimaa sanoo.

– Spotify-aikakaudella ihmiset kuuntelevat enemmän musiikkia kuin mikään aiempi sukupolvi. Olisi kummallista, jos ihmiset eivät kävisi keikoilla samaan aikaan, kun musiikin kulutus on suurimmillaan.

Elävän musiikin arvostuksen sijaan keikkapaikkojen katoaminen liittyy kaupunkiarkkitehtuuriin. Perinteisesti keikkapaikat ovat syntyneet tiloihin, joilla ei ole juuri sillä hetkellä muuta käyttöä. Tällaiset tilat ovat nykyään kortilla Helsingin keskustassa.

Ja heti kun tilasta on mahdollisuus saada irti suurempi tuotto, klubille tulee lähtö.

– Kaksi keikkaa viikossa ei generoi sellaista liikevaihtoa, joka kannattaisi keskustassa, Merimaa toteaa.

Tavastialla on noin 250 keikkaa vuodessa, mutta esimerkiksi Virgin Oilissa keikat painottuivat pääsääntöisesti ainoastaan viikonlopuille.

Klubikeikat katoavat kantakaupungista

Keikkapaikkojen katoaminen kaupunkien keskustoista on globaali trendi, joka toistuu niin Tukholmassa, Lontoossa kuin New Yorkissa. Nyt tämä kehitys on saapunut Helsingin ytimeen.

– Mutta keikkapaikkoja kyllä tulee lisää. Mihin ja milloin, sitä en tiedä, Merimaa sanoo.

Merimaa uskoo, että kysyntä kyllä luo tarjontaa. Suunnitelmia uusista keikkapaikoista on jo tehty, ainakin paperille. Vaihtoehdoiksi on kaavailtu niin Vallilaa kuin Suvilahtea. Töölöön suunnitteilla oleva IFK:n Helsinki Garden -hanke sisältää myös konsertteja, mutta niiden klubimaisuudesta ei ole tietoa.

Katse on kohdistunut myös kantakaupungin ulkopuolelle. Helsingissä ei ole yhtään kantakaupungin ulkopuolella toimivaa isompaa rock-klubia. Tällaista on pohdittu esimerkiksi Herttoniemeen. Nosturia pyörittävä Elmu sai treenitilat viereiseltä Roihupellon teollisuusalueelta.

Merimaan mielestä keikkapaikat pitäisi ottaa huomioon kaavoituksessa, jotta ne eivät olisi jatkuvasti uhattuina milloin markkinavoimien, milloin naapuriin muuttaneiden uusien asukkaiden toimesta.

– Kaikki arvostavat elävää kaupunkikulttuuria, mutta eivät halua sitä omalle takapihalleen. Kun ihmiset maksavat ison hinnan asunnostaan, he kokevat, että heillä on jonkinlainen oikeus puuttua myös ympäristöön, Merimaa pohtii.

Nuoret aktiivisiksi kuluttajiksi

Suomen elävän musiikin klubeilla on huomattu tämän vuosikymmenen aikana, että nuorten osuus keikkayleisöstä on ollut laskussa. Kyse ei ole siitä, etteikö musiikki enää kiinnostaisi nuoria, vaan kulutustottumukset ovat muuttuneet. Nuori yleisö suosii festivaaleja ja suurkonsertteja.

– Nuorilla kaverit ovat tärkeässä roolissa. Ei mennä pelkästään musiikin takia vaan se on yhteinen kokemus, sanoo Suomen musiikkitapahtumien verkoston LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Salla Vallius.

Yhdistys onkin käynnistänyt kaksivuotisen hankkeen, joka selvittää kuinka nuori sukupolvi saataisiin elävän populaarimusiikin pariin. Hanke toteutetaan yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Taideyliopisto Sibelius-Akatemian, Nuorten Akatemian sekä ruotsinkielisen lapsiin ja nuoriin keskittyvän DUNK-yhdistyksen kanssa.

Valliuksen mukaan huolena on, että nykyinen musiikin kuluttaminen ja streamauspalveluiden top-lista-ajattelu ohjaa ylikansalliseen musiikinkuluttamiseen ja suurtähteyteen.

– Musiikin kuluttaminen ohjautuu massojen ja klikkausmäärien mukaisesti. Kuinka tässä käy marginaalisemman musiikin sekä keskisuurten ja pienten artistien konserttitoiminnan?

Nyt toteutettavalla hankkeella nuoret pyritään saamaan aktiivisiksi toimijoiksi elävän musiikin kuluttamisessa.

– Tällä hetkellä nuoret ovat päätyneet passiiviseen kuluttajarooliin. Nuoret pitäisi saada itse osallisiksi tuottamaan kulttuuria. Silloin se aktivoi olemaan osa kokemusta. Tehdään nuorten kanssa ja nuoret tekevät itse itselleen.

Vuonna 1921 valmistunutta Joutsenon kirkkoa koristavat muotoilija Paavo Tynellin (1890–1973) suunnittelemat arvovalaisimet. Ne hankittiin kirkkoon, kun siihen tehtiin peruskorjaus vuonna 1965.

Kaikkiaan Paavo Tynell suunnitteli Joutsenon kirkkoon 14 valaisinta.

Pari vuotta sitten Joutsenon kirkko sai uudet kirkkourut. Kun uusia alettiin laittaa paikoilleen, ei urkujen edessä ollut 30-sakarainen Tynellin valaisin enää mahtunutkaan entiselle paikalleen.

– Se roudattiin tuonne alakerran varastoon ja sinne se jäi, kertoo Joutsenon seurakunnan hautausmaan työnjohtaja Kimmo Petrell.

Siinä vaiheessa kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla erityisen arvokas esine. Valaisin jäi varastoon, kun sille ei kirkossakaan enää uuttaa paikkaa löytynyt.

– Sitten joku huomasi, että näitä Tynellin valaisimia on myyty aika kovaan hintaan. Pohdittiin, että mahtaisikohan tämäkin olla arvokas, sanoo Petrell.

Arvostettu muotoilija

Paavo Tynell suunnitteli lukuisia erilaisia pöytä-, katto- ja koristevalaisimia. Niitä on useissa julkisissa tiloissa ja lisäksi muun muassa vanhoissa elokuvateattereissa.

Yhdessä arkkitehti Johan Sirénin kanssa hän oli muun muassa suunnittelemassa eduskuntatalon valaisimia.

Paavo Tynell oli nuoruudessaan peltiseppänä ja opiskeli taideteollisuuskeskuskoulussa, josta myöhemmin tuli taideteollinen korkeakoulu. Hän oli mukana perustamassa taidetakomo Taitoa ja toimi sen pääsuunnittelijana.

Tynell oli aikanaan yksi Suomen työllistetyimpiä julkisten tilojen valaisinmuotoilijoita.

Vasta viime vuosina Tynellin valaisimet ovat nousseet suureen arvoon.

Paikataan seurakunnan taloutta

Lappeenrannan seurakuntayhtymän talousjohtaja Kari Virtanen on toiveikas. Hänen mukaansa hintaodotukset Joutsenon kirkon valaisimesta ovat korkealla.

Viime keväänä Joutsenon seurakuntaneuvosto päätti, että valaisin voidaan myydä.

– Jos 40 000 euroa saadaan, niin se olisi kyllä tosi kova juttu, sanoo Virtanen.

Rahat on luvattu käyttää Lappeenrannan seurakuntayhtymään kuuluvalle Joutsenon seurakunnalle, joka viime aikoina on paininut taloudellisten ongelmien parissa.

– Se on alun perin Joutsenoon hankittu, niin kyllä ne rahat Joutsenoon kuuluvat, sanoo Virtanen.

Hintapyyntö 40 000 euroa

Joutsenon kirkon Paavo Tynell -valaisimessa on 13 sakaraa. Leveyttä sillä on reilu metri.

Tamperelaisessa huutokaupassa valaisimen lähtöhinta on 40 000 euroa. Lopullista hintaa on huutokauppakamarin mukaan vaikea arvioida.

– Se on poikkeuksellinen valaisin, koska se on hyvin epätavallinen Paavo Tynellin tuotannossa. Se on italialaishenkinen ja erityisen moderni, kertoo Ilkka Takala Annmaris-huutokauppakamarista.

Takalan mukaan Tynellin tuotanto on nyt erityisen haluttua. Ei pelkästään Suomessa, vaan koko maailmassa.

– Tällä hetkellä on muodissa korkealuokkainen käsityö. Paavo Tynellin valaisimet ovat yhdistelmä käsityötä ja konetyötä. Se tekee niistä persoonallisia.

Huutokaupassa Tynellin valaisinsarjoista on maksettu jopa yli miljoona euroa. Hiljattain tamperelainen taloyhtiö möi kuusi Tynellin valaisinta ja sai niistä 312 000 euroa.

Ilkka Takala kertoo, että Tynellin valaisimet ovat hyvin ainutlaatuisia, sillä hän pyrki suunnittelemaan joka tilaan tietynlaiset valaisimet.

13 valaisinta jää

Vaikka Joutsenon kirkossa olevat valaisimet ovat huippuarvokkaita, eivät ne aina ole olleet kaikkien mieleen. Kattokruunut ovat jakaneet mielipiteitä.

– Toiset tykkää, ja toisten mielestä ne ovat kamalia, kertoo Joutsenon seurakunnan hautausmaan työnjohtaja Kimmo Petrell.

Kirkossa on edelleen 13 Paavo Tynellin suunnittelemaa valaisinta. Materiaaliltaan ne ovat messinkiä. Valaisimen keskiosasta lähtee pitkiä sakaroita, joiden päässä lamput ovat.

Kirkkoon jääneistä valaisimista yhdeksän on pienehköjä, joissa on vain 10 lappua.

Suurin sen sijaan on kirkon keskellä oleva ovaalin muotoinen ja 2,5 metriä leveä valaisin. Siinä lamppuja on peräti 144.

– Se on lampunvaihtajan painajainen.

Petrell joutuu ottamaan pitkät A-tikkaat ja kiipeämään korkeuksiin. Sakaroita pitää vähän levittää ja yrittää päästä käsiksi ylimpinä oleviin lappuihin.

– Sitten se valaisin rupeaa heilumaan, ja sitten alkaa pyörryttämään, naurahtaa Petrell.

Kaatopaikalta huutokauppaan

Tampereen huutokaupassa on Joutsenon kirkon valaisimen lisäksi myynnissä myös entisen Lauritsalan kauppalantalon valtuustosalin valaisimia. Ne on tehty sinne aikoinaan mittatilaustyönä.

Ilkka Takala Annmaris-huutokauppakamarista kertoo, että niitä myy yksityishenkilö, joka on aikoinaan korjannut ne talteen roskalavalta.

Myynnissä on kolme valaisinta, joiden jokaisen lähtöhinta on 8 000 euroa.

Viimeaikaisten uutisten mukaan mielenterveyden häiriöt ovat suomalaisnuorten merkittävin terveysongelma. Niistä yleisimpiä ovat masennus, ahdistuneisuus ja itsetuhoiset ajatukset.

Myös tovi sitten julkaistussa Turun yliopiston tiedeuutisessa todettiin nuorten erikoissairaanhoidossa annettujen masennusdiagnoosien määrän olevan kasvussa.

Uutinen perustuu lastenpsykiatrian alalla tehtyyn valtakunnalliseen tutkimukseen. Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkija Svetlana Filatova kuitenkin muistuttaa, että tulokset eivät välttämättä kerro masennuksen lisääntymisestä.

Sen sijaan tulokset kertovat Filatovan mukaan siitä, että yhteiskunnan asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat muuttuneet sallivimmiksi.

Se on myönteinen asia, sillä yhä useampi masentunut hakee apua varhain.

Etenkin kaltaiseni yli-ikäiset millenniaalit tuntuvat tietävän kuinka paljon työ, opiskelu, harrastukset tai some kuormittavat – ja miten kaikkea tätä pitäisi sijoitella elämään oikein.

Kun puhe mielenterveysongelmista lisääntyy, se tekee meistä kaikista psykologeja.

Me tiedämme lopulta hyvin vähän yksittäisten mielenterveysongelmien taustoista, saati niiden syntymekanismeista. Silti jokaisella on mielipide nuorison ahdistuksesta ja naapurin työuupumuksesta.

Joidenkin näkemysten mukaan nuoriso on velttoa pullamössöä. Toisten mukaan ahdistuspuhe on kuin liima, joka tarttuu ihmisestä toiseen. Kolmas selitys on kympintyttömäinen kulttuuri, joka pakottaa erityisesti nuoria naisia ylisuorittamaan elämän kaikilla osa-alueilla.

Tällainen omiin unelmiinsa tukehtuva hahmo seikkailee myös toimittaja-kriitikko Oskari Onnisen Long Playn millenniaalien ahdistusta käsittelevässä jutussa. Tekstissä tulee esiin monia näkökulmia, mutta jutun punainen lanka on se, että nuorten pahoinvointi on Yhdysvalloista Suomeen saapunut julkinen identiteettipeli.

Myös jutun kirjoittamista koskevassa Sivuäänessä Onninen toteaa, että asiantuntijahaastattelut vahvistivat hänen mielikuviaan millenniaalien pahoinvoinnista: kyseessä on ensi sijassa modernin maailman yltäkylläisyydestä ja mahdollisuuksien paljoudesta kumpuava oire.

Jutussa pohditaan myös tilastoja, joiden mukaan olosuhteet suomalaisessa yhteiskunnassa eivät ole huonontuneet. Tilastollisesta näkökulmasta taas tehdään tulkinta siitä, että millenniaalit itse kehittelevät ongelmiaan etsimällä omaan elämäntilanteeseen sopivia diagnooseja.

Näkökulma ei ole poikkeuksellinen, ja olen törmännyt siihen yllättävän usein. Yksi syy lienee se, että vaikeasti tulkittavien ilmiöiden kasvaessa viimeinen totuus haetaan usein tilastoista.

Mutta voiko mielenterveysongelmien arkipäivää tulkita numeroilla?

Sallivan mielenterveyspuheen ajatus ei ole se, että muut arvioivat toisten saamien diagnoosien oikeutuksia.

Kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu tunteiden liiallisesta medikalisoinnista sekä mielenterveysongelmien hyödyntämisestä itsen ja tuotteiden markkinointiin on tärkeää.

Ikävä kyllä myös kriittinen keskustelu saattaa siirtyä moittivalla sävyllä yksilöön, vaikka sen tarkoitus on keskittyä rakenteisiin.

Keskustellessamme muiden ihmisten uupumuksesta olemme kaikki asiantuntijoita. Etenkin kaltaiseni yli-ikäiset millenniaalit tuntuvat tietävän kuinka paljon työ, opiskelu, harrastukset tai some kuormittavat – ja miten kaikkea tätä pitäisi sijoitella elämään oikein.

Lisäksi me vertaamme muita – myös itseämme nuorempia ihmisiä – omaan itseemme. Me oletamme, että kaikki elämät ovat samanlaisia ja niitä voi peilata toisiinsa.

Tästä näkökulmasta määrittelemme sen, kenellä on oikeus ahdistua, väsyä tai voida huonosti.

Sallivan mielenterveyspuheen ajatus ei ole se, että muut arvioivat toisten saamien diagnoosien oikeutuksia. Sen tarkoitus on kannustaa ihmisiä rohkeasti tarkastelemaan omia voimavarojaan.

Lopulta on vaikea arvioida, milloin kuormittavaan elämäntilanteeseen liittyvä stressi on vakava riskitekijä. Siksi yksilön kokemus siitä, että stressi ylittää hänen sopeutumiskykynsä, on otettava vakavasti.

Joidenkin elämän varrelle myös sattuu enemmän raskaita asioita kuin toisten. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vakavan toimintakyvyn lamauttavan mielenterveysongelman puhkeaminen vaatii usean tekijän summautumisen.

Tästä näkökulmasta lienee parempi ymmärtää kuin kyseenalaistaa ahdistunutta ihmistä.

Puhe millenniaalien itsekeskeisyydestä tai tahallisesta ylisuorittamisesta luo vääristyneen mielikuvan siitä, että mielenterveys on valinta. Ikään kuin mielenterveysongelmat voisi välttää, jos elämää ei ota niin vakavasti.

Ahdistuspuheen kyseenalaistaminen voi kertoa myös siitä, että se käy joidenkin hyvinvoivien hermoille.

Uupuneet opiskelijat, masentuneet pätkätyöläiset ja putoamista pelkäävät ylisuorittajat nimittäin pilaavat visiot ja hyvän tunnelman.

Millenniaalit eivät voi väsyä, sillä heillä on yhteiskunnallinen tehtävä: heidän on määrä rakastaa pätkätöitä ja projekteja. Heidän tulee myös pitää sopivassa määrin itsen markkinoinnista, itsen mittaamisesta, kilpailemisesta, säästämisestä ja uusista haasteista.

Tärkeintä on se, että epävarmuudessa eläminen näyttää vaivattomalta.

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.

Aiheesta voi keskustella 22.10 klo 16.00 asti.

Lue myös:

Mona Mannevuon kolumni: Kun työuupumus on normaali olotila – maaninen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Ahdistus on aikamme sitkein trendi, ja nyt sillä mainostetaan kaikkea sihijuomista pakastepihveihin

Tuija Siltamäki: Parjattujen millenniaalien työmarkkinoilla kytee turhautuminen, josta työnantajien kannattaisi pikkuhiljaa kiinnostua

Laura Hallamaan kolumni: Mummojen ja pappojen leipä oli pieninä palasina, ja niin näyttää käyvän myös y-sukupolvelle

Tiia Sjöblad oli järkyttynyt, kun hän avasi vuokranantajansa Hoasin lähettämän kirjeen: 5 100 euron lasku, maksuaikaa kolme viikkoa.

– Taisin hieman itkeäkin. Se oli valtava summa. Kysyin itseltäni: mistä saan rahat kasaan?

Sjöblad asui Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön (Hoas) asunnossa sulhasensa Fredrik Sjöbladin kanssa. Pariskunta oli aiheuttanut pienen vesivahingon vuorka-asuntonsa keittiöön. Kun lattia oli avattu, sieltä oli löytynyt vanha kosteusvaurio. Hoas tiesi vanhasta vahingosta, sillä siitä oli raportoitu jo vuonna 2013 – vuosi ennen kuin Sjöbladit muuttivat asuntoon. Nyt Hoas siis vaati, että pariskunta maksaisi myös vanhasta vesivahingosta koituvat korjauskustannukset.

– Siinä vaiheessa alkoi suututtaa. Hoas yritti periä meiltä yli viisi tuhatta euroa vanhasta vahingosta, josta he tiesivät jo ennen kuin muutimme asuntoon, Tiia Sjöblad kertoo.

Svenska Ylen selvityksestä käy ilmi, että Sjöbladit eivät ole ainoat Hoasin lähettämistä vahingonkorvaus- ja siivouslaskuista valittaneet asukkaat. Hoasilla on yli 9 700 vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulla, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana 33 entistä vuokralaista on valittanut opiskelija-asuntosäätiön toiminnasta Kuluttajariitalautakuntaan.

Vain pieni osa kaikista vuokrakiistoista päätyy Kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn.

– Suurimmalla osalla opiskelijoista ei ole energiaa tai he eivät edes tiedä, että sellainen mahdollisuus on olemassa, Kuluttajariitalautakunnassa istunut asianajaja Marina Furuhjelm sanoo.

Viranomaiset hylkäävät Hoasin vaatimukset

Suurin osa Hoasiin kohdistuneista valituksista liittyy siivous- ja vahingonkorvauskuluihin. Summat ovat sadoista euroista tuhansiin. Kirjallisisissa lausunnoissaan Kuluttajariitalautakunta on suhtautunut skeptisesti Hoasin vaatimuksiin, sillä Hoasilta on puuttunut kuvallinen todistusaineisto väitetyistä vaurioista tai likatahroista.

Yhdeksässä tapauksessa 16:ssa lautakunta on joko pienentänyt Hoasin vaatimaa summaa tai evännyt vahingonkorvausvaatimuksen kokonaan. Niissä tapauksissa, jossa korvauslasku on todettu perättömäksi, Hoas on joutunut maksamaan vuokravakuuksia vuokralaisille takaisin korkojen kera.

4 000 euron lasku saunan uusimisesta

Dina Belfer oli muuttanut Hoasin perheasunnosta pois jo useita kuukausia sitten, kun hän sai postissa opiskelija-asuntoyhtiöltä 4 000 euron laskun. Lasku koski asunnon saunaa, johon Hoas oli uusinut kaikki puiset osat. 18 vuotta vanhaa saunaa ei ollut koskaan aiemmin korjattu ja nyt Belferiä vaadittiin maksamaan koko urakka.

– Olen yksinhuoltaja ja menin täysin paniikkiin laskusta. Olin käyttänyt saunaa vain muutaman kerran, Belfer kertoo.

Belfer valitti laskusta Kuluttajariitalautakuntaan, joka katsoi, että saunan korjausvaatimukset olivat kohtuuttomat, sillä opiskelija-asuntoyhtiö ei ollut huomioinut vanhan saunan ikää.

Lopulta Belferin maksettavaksi jäi yhteensä 1 800 euroa vaurioista, joita ei voinut laittaa normaalin kulumisen piikkiin. Ne koostuivat muun muassa Belferin kahden kissan aiheuttamista jäljistä. Vaikka lemmikit olivat asunnossa sallittuja, niiden aiheuttamat mahdolliset vahingot vuokralainen joutuu yleensä korvaamaan.

Vahingot pienenivät neljännesosaan alkuperäisestä

Tiia ja Fredrik Sjöblad valittivat yli viiden tuhannen euron keittiölaskustaan.

– Olemme käyneet varmaankin 20 sivun verran sähköpostikeskustelua Hoasin kanssa, Fredrik Sjöbland sanoo.

Monta kuukautta kestäneen kädenväännön jälkeen, vuokranantaja lopulta suostui pienentämään vaaditut korvaukset neljäsosaan alkuperäisestä. Todisteet vanhasta kosteusvahingosta puhuivat puolestaan. Myös Kuluttajariitalautakunta katsoi, että 1 300 euroa oli kohtuullinen korvausvaatimus vesivahingosta, jonka pariskunta oli keittiöön aiheuttanut.

"Inhimillisiä virheitä"

Hoas ei halunnut kommentoida Svenska Ylelle yksittäistapauksia. Opiskelija-asuntosäätiön mukaan kyse on inhimillisistä virheistä.

– Teemme virheitä silloin tällöin. Pyrimme siihen, että kaikkiin valituksiin suhtaudutaan samalla tavalla. Toki se tarkoittaa myös sitä, että kohtelemme heitä suurena massana, Hoasin kiinteistöjohtaja Kim Lindholm sanoo.

Lindholmin mukaan kulumista on erityisen paljon juuri opiskelija-asunnoissa. Muuttoja Hoasin asuntoihin ja niistä pois on vuodessa yhteensä 10 000. Vuokralaisia on 19 000.

Kiinteistöjohtaja huomauttaa, että Hoasin tiukka linja tahroista ja vaurioista on yksi syy siihen, että vuokrat voivat olla niin alhaiset. Säätiö ei osallistu samalla tavalla vuokrakohteen ylläpitokustannuksiin kuin muut vuokranantajat. Hoasin vuokrat ovat noin 35 prosenttia halvemmat kuin yksityisillä markkinoilla.

– Emme lähetä perusteettomia laskuja. Mutta joskus virheitä sattuu, Lindholm sanoo.

Vuokralaiset heikommassa asemassa kuin vuokranantaja

Liisausasioihin erikoistunut asianajaja Marina Furuhjelmin uskoo, että vuokranantajien vaatimat perättömät ja ilman selvityksiä tehdyt vahingonkorvausvaatimukset ovat yleisiä. Virheelliset korvausvaatimukset huomataan vasta sitten, kun vuokralainen tekee valituksen.

– Tätä tietoa Hoas ei saa selville ennen kuin vuokralainen kirjoittaa takaisin. Vasta sitten Hoas alkaa selvittämään, onko vaatimus aiheellinen vai ei, Furuhjelm sanoo.

Vaikka laki asuinhuoneiston vuokrauksesta on vuokralaisen puolella, valtasuhteet vuokramarkkinoilla ovat todellisuudessa päinvastaiset.

– Vuokralaisen asema on selkeästi heikompi. Suurella vuokranantajalla on yleensä omat asianajat, jotka tietävät tarkalleen, mitä he tekevät, Furuhjelm sanoo.

Eräs Hoasin entinen vuokralainen sai puolestaan 130 euron siivouslaskun muutettuan pois Hoasin asunnosta. Kun hän teki asiasta valituksen Kuluttajariitalautakuntaan, Hoas vastasi välittömästi peruvansa korvausvaatimuksensa prosessiekonomisista syistä ja lisäsi, että väitetylle lialle ei ollut näyttöä.

Miksi Hoas veti vahingonkorvausvaatimuksensa takaisin?

– Oma työmme maksaa ja kaikkiin yksittäistapauksiin ei kannata työllistää Kuluttajariitalautakuntaa. Kokonaisarvionnin jälkeen päädyimme siihen, että tätä tapausta ei kannata jatkaa, Hoasin kiinteistöjohtaja Kim Lindholm vastaa.

Reklamointi on työlästä

Asianajaja Marina Furuhjelmin mukaan on huolestuttavaa, että isot vuokrantantajat, kuten Hoas, laiminlyö vuokralaisia saavuttaakseen suurempia taloudellisia tavoitteita.

– Vuokranantaja yrittää selvästi vähentää omia kustannuksiaan ja laittaa niistä niin paljon kuin mahdollista vuokralaisen piikkiin. Lopulta kyse on bisneksestä ja taustalla on aina raha, Furuhjelm sanoo.

Tiia ja Fredrik Sjöblad ovat pettyneitä siihen, miten Hoas kohteli heitä. Jos pariskunta ei olisi pitänyt pintaansa, he olisivat joutuneet maksamaan noin 4 000 euroa enemmän kuin mitä he valituksen jälkeen maksoivat.

– Se oli stressaavaa, että on sellaisen summan velkaa jollekin taholle. Miten väittää vastaan, jos et ole syyllinen? Se vei paljon aikaa energiaa, Tiia Sjöblad sanoo.

Lue alkuperäinen artikkeli Svenska Ylen sivuilta:

Skadestånd på tusentals euro – för skador som hyresgästen inte orsakat: "Jag blev helt panikslagen"

Katso alkuperäinen haastattelu Spotlight-ohjelmassa Yle Areenassa:

Hitachin merenrantapuisto on syksyisin turistilaumoja houkutteleva vetonaula. Kooltaan 350 hehtaaria käsittävä puisto räjähtää väriloistoosna etenkin lokakuussa, kun kesäsypressit eli kesäsuolukat saavat ruskavärinsä.

Kesäsypressi on yksivuotinen koristekasvi, jolla ei itseasiassa ole mitään tekemistä havupuihin kuuluvan sypressin kanssa. Hitachin puistoon istutetaan joka vuosi yli 30 000 kappaletta.

Kumpuilevia kesäsypressiniittyjä Tyynenmeren rannalla puhkovat kävelypolut, jotka lokakuussa täyttyvät niittyjä ihailevista turisteista.

Puisto sijaitsee Tokion pohjoispuolella parin tunnin junamatkan päässä. Insta-ystävälliset niityt vetävät selfienottajia ja valokuvaajia kaikkialta Japanista syksyisin vierailulle.

Aikoinaan kesäsypressiä on käytetty hyötykasvina luutien valmistuksessa.

Puiston toinen sesonkikausi on keväisin, jolloin puistossa kukkii 4,5 miljoonaa sinisievikkiä. Nimestäkin voi päätellä, että silloin niityt loistavat sinisinä.

Korjattu juttuun klo 14.42 kasvin heimo.

Savonlinnassa on katse tiukasti tulevaisuudessa. Kaupunki on toipumassa opettajankoulutuslaitoksen lähdön aiheuttamasta iskusta. Ensi syksynä Savonlinnassa aloittaa kolme uutta koulutusalaa, jotka ovat herättäneet suurta kiinnostusta jo nyt.

Savonlinnasta valmistuu jatkossa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) kouluttamia kouluhyvinvointiin suuntautuneita sosionomeja, liikunnanohjaajia ja turvallisuusalan asiantuntijoita. Vuotuisia aloituspaikkoja on kaikkiaan 150.

Uudet koulutusalat ovat osa hallitukselta kuukausi sitten saatua tukipakettia. Alat valittiin tarkasti muun muassa niiden harvinaisuuden perusteella.

Esimerkiksi kouluhyvinvointiin suuntautuvaa sosionomikoulutusta ei ole tarjolla missään muussa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa. Koulutuksesta valmistuneet ovat päteviä työskentelemään muun muassa koulukuraattoreina.

Sosiaalialan yliopettaja Johanna Hirvonen iloitsee uuden sosionomikoulutuksen herättämästä kiinnostuksesta.

– Olen jo näin alkuvaiheessa saanut yhteydenottoja eri puolilta Suomea. Tämä on päänavaus erikoistuvaan koulutukseen, jossa voi suuntautua nimenomaan kouluhyvinvointiin.

Hyvät puitteet liikunnanohjaajakoulutukselle

Uusista koulutusaloista päätettäessä painotettiin myös niiden vetovoimaisuutta. Savonlinna sai 70 aloituspaikkaa himoittuun liikunnanohjaajakoulutukseen. Tällä hetkellä liikunnanohjaajaksi voi opiskella neljässä ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä, Kajaanissa, Vierumäellä ja Helsingissä.

Savonlinna soveltuu kuntoutus- ja terveysalan koulutusjohtajan Outi Pyöriän mielestä hyvin liikunnanohjaajakoulutuksen uusimmaksi järjestäjäksi.

– Täällä korostuu luontoliikunta. Meillä on myös Tanhuvaaran urheiluopisto, jossa on hyvät puitteet urheilulle. Lisäksi meillä on pieneen kaupunkiin nähden paljon menestyksekkäitä urheiluseuroja, jotka ovat kovasti kaivanneet lisäpotkua.

Koulukuraattoreille ja turvallisuusosaajille on kysyntää

Savonlinnassa aloittaa ensi syksynä 40 kouluhyvinvointiin suuntautuvaa sosionomiopiskelijaa. Johanna Hirvonen tietää, että koulukuraattoreiden tarve kasvaa tulevaisuudessa.

– Hallitusohjelmaan on kirjattu oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistaminen. Myös mahdollisesti toteutuva oppivelvollisuuden laajentaminen perusopetuksesta toiselle asteelle lisää tarvetta oppilashuollon palveluihin.

Sosiaalialan lisäksi myös turvallisuusalalla on pulaa koulutetusta työvoimasta. Turvallisuusalan tradenomikoulutuksesta voi valmistua esimiestyöhön ja työllistyä esimerkiksi turvallisuuspäälliköksi, riskienhallinnan suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviin tai turvallisuusalan kouluttajaksi.

Tällä hetkellä turvallisuusalan tradenomiksi voi opiskella vain eteläsuomalaisessa Laureassa. Ensi syksynä Savonlinnassa alkavaan koulutukseen on 40 aloituspaikkaa.

Aloituspaikkojen täyttyminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvää. Esimerkiksi vuosi sitten syksyllä Savonlinnassa alkaneeseen teollisen puurakentamisen insinöörikoulutukseen kaivataan lisää opiskelijoita.

Uusien koulutusalojen uskotaan kuitenkin houkuttelevan hakijoita. Johanna Hirvonen suhtautuu luottavaisesti ensi kevään yhteishakuun. Myös Outi Pyöriä uskoo uusien koulutusalojen kiinnostavuuteen. Savonlinnan kampuksen ilmapiiriä Pyöriä kuvailee ystävälliseksi.

– Opiskelijat viihtyvät yhteisöllisellä kampuksella. Se on tärkeä voimavara.

Tilajärjestelyjä ja uusia työpaikkoja

Savonlinnassa laaditaan parhaillaan uusien koulutusalojen opetussuunnitelmia. Sitten huomio kiinnittyy tiloihin.

– Tullessani tänne meitä oli tuhat, tällä hetkellä meitä on täällä kuutisensataa. Kyllä täällä tilaa on, mutta toki joudumme miettimään tilajärjestelyjä, Outi Pyöriä sanoo.

Uusien koulutusalojen myötä avautuu myös uusia työpaikkoja opettajille.

Johanna Hirvonen nostaa esiin myös työharjoittelupaikkojen merkityksen. Uusi sosionomikoulutus on saanut myönteistä vastakaikua Savonlinnalta: kaupunki tarjoaa koulujaan harjoittelupaikoiksi opiskelijoille.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kustannusarvio Savonlinnan yksikön uusille koulutusaloille on noin kymmenen miljoonaa euroa. Xamk sopii koulutusten rahoituksesta erikseen opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

Lue myös:

Savonlinnalle oma tukipaketti Rinteen hallitukselta – "Olen erittäin tyytyväinen hallitusohjelmaan”

Aluetutkija ymmärtää kolhittua Savonlinnaa: "OKL:n lähtö on valtava ulkoinen sokki"

Savonlinnan toiveille kylmää kättä riihestä – “Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”

Opetusministeriö on vaatinut korkeakouluja tuottamaan lähivuosina keskimäärin vajaat 67 000 tutkintoa vuodessa.

Korkeakoulujen tiistaina julkistetuista esityksistä kertyisi yhteensä yli 71 000 tutkintoa vuodessa eli liki 4 500 opetusministeriön alustavaa ehdotusta enemmän.

Korkeakoulut kuitenkin katsovat, että tavoitteet tutkintomäärien lisäämiseksi ja koulutuksen laadun säilyttämiseksi eivät tule toteutumaan ilman pitkäjänteistä lisärahoitusta.

Hallituksen tähän mennessä tekemillä rahoituspäätöksillä on korkeakoulujen mukaan vain paikattu aiempia leikkauksia.

Yliopistot ovat valmiita lisäämämään opiskelupaikkoja etenkin tietojenkäsittelyyn, tietoliikenteeseen ja teknillisille aloille.

Vuosina 2021–2014 yliopistot esittävät tutkintotavoitteiden nostamista näillä aloilla ylemmässä yliopistotutkinnossa eli maisteritutkinnoissa 36 prosentilla verrattuna viime vuosien keskimääräiseen valmistuneiden määrään.

Luonnontieteissä, maa- ja metsätaloustieteissä, liiketaloudessa ja hallinto- ja oikeustieteissä maisteritutkintojen tutkintotavoitteita esitetään nostettavaksi 22-26 prosentilla.

Yliopistojen vuoden 2030 tavoitteissa huima kasvu

Vuonna 2030 yliopistojen tavoitteet maisteritutkinnoissa ylittäisivät nykyisten valmistuneiden määrän tietojenkäsittelyn, tietoliikenteen ja tekniikan aloilla liki 85 prosentilla.

Liiketaloudessa ja hallinto- ja oikeustieteissä, luonnontieteissä ja maa- ja metsätaloustieteissä tutkintotavoitteiden kasvu olisi noin 50 prosenttia.

Viime vuosina ylempiä yliopistotutkintoja eli kandidaatin tutkintoja on valmistunut keskimäärin hieman yli 15 000 vuodessa. Yliopistojen ehdotusten perusteella määrä olisi lähivuosina liki 18 400 ja vuonna 2030 jo vajaat 22 000.

Alempia korkeakoulututkintoja valmistuisi lähivuosina runsaat 17 000 ja tohtorintutkintoja vajaat 2 000.

Ammattikorkeakouluissa lisäyksiä samoille aloille

Ammattikorkeakouluissakin tutkintotavoitteita esitetään kasvatettavaksi suhteellisesti eniten tietojenkäsittelyssä, tietoliikenteessä, luonnontieteissä ja tekniikan aloilla sekä maatalous- ja metsätieteissä.

Lähivuosina ammattikorkeakoulututkintojen määrää voitaisiin näillä aloilla lisätä esitysten perusteella 26 prosenttia ja vuonna 2030 jo 48 prosenttia.

Humanistisilla ja lääketieteellisillä aloilla sekä terveys-, hyvinvointi- ja palvelualoilla tutkintojen määrää voitaisiin kasvattaa vuoteen 2030 mennessä kolmanneksella.

AMK-tutkintojen määrä olisi lähivuosina keskimäärin yli 27 000 ja vuonna 2030 hieman yli 31 000.

Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä voitaisiin esitysten mukaan kaksinkertaistaa vuoteen 2030 mennessä noin 5 900 tutkintoon.

Esimerkiksi suurimmasta ammattikorkeakoulusta Metropoliasta valmistuisi tällöin tuhat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta vuodessa.

Täältä voit katsoa, minkä alojen tutkintoihin eri yliopistot ja ammattikorkeakoulut esittävät lisäyksiä.

Koosteet tutkintomääristä ja opetusministeriön ja korkeakoulujen tavoitteista löytyvät opetusministeriön nettisivuilta.

Opetusministeriö: Tavoitteiden oltava realistisia

Korkeakoulut sopivat vuosien 2021–2024 tutkintotavoitteiden määristä opetusministeriön kanssa ensi kevääseen mennessä.

Opetusministeriön mukaan tutkintotavoitteet sovitaan mahdollisimman realistisesti tiedossa olevan rahoituksen puitteissa. Korkeakoulujen rahoitus on jatkossa aiempaa enemmän sidoksissa niiden tuottamien tutkintojen määriin.

Lähivuosien tutkintotavotteiden kasvu vaatii sitä, että korkeakouluissa jo opiskelevien valmistumista on tehostettava. Uusien aloituspaikkojen lisääminen näkyy tutkintotavoitteissa pidemmällä tähtäimellä.

Korkeakoulut päättävät aloituspaikoista itsenäisesti, mutta ottavat huomioon opetusministeriön linjaukset.

Nuorten koulutuksen tasoa halutaan nostaa

Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2030 puolella 25–35-vuotiaista olisi korkeakoulututkinto. Uusista syntyvistä työpaikoista 75 prosenttia on sellaisia, että niissä tarvitaan korkeakoulututkintoa.

Viime vuosien korkeakoulututkinnoista 61 prosenttia on suoritettu ammattikorkeakouluissa ja 39 prosenttia yliopistoissa.

Työvoiman tarpeen arvioinneissa on päädytty siihen, että jatkossa yliopistotutkintojen osuuden tulisi nousta 45 prosenttiin.

Ennakkoarvioiden mukaan erityisesti tekniikan alan tutkintoja tarvitaan lisää.

Lue myös:

Opettajankoulutuksen menettänyt Savonlinna iloitsee uusista koulutusaloista – harvinaiset alat tuovat kaupunkiin satoja uusia opiskelijoita

Kaakkois-Suomen kauppakamarit vetoavat ministeriin opiskelupaikkojen lisäämisestä – taustalla alueen osaajapula

Ministeri Hanna Kosonen pitää yliopiston tutkintomäärien nostoa mahdollisena, mutta suoraa lupausta ei tule

Korkeakoulutettuja tarvitaan tulevaisuudessa lisää, lähihoitajistakin tulee kova pula – Mihin koulutusrahat pitäisi käyttää?

Korkeakouluja piiskataan tuottamaan yhä enemmän tutkintoja – uusi rahoitusmalli keppinä kahden vuoden kuluttua