Virtuaalivaluutta OneCoiniin ympäri maailmaa sijoittaneet ovat menettämässä rahansa.

OneCoinin perustaja on kadonnut ja yhtiön johtajia vastaan nostettu rikossyytteitä Yhdysvalloissa. Oikeudessa yksi OneCoinin johtajista on jo myöntänyt virtuaalivaluutan olevan huijausta ja allekirjoittanut tunnustuksen.

Virtuaalivaluuttaan lähti mukaan myös kymmeniätuhansia suomalaisia. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset ovat kaikkein innokkaimpien OneCoiniin sijoittaneiden maiden kärkisijoilla.

Pelkästään kahden ensimmäisen vuoden aikana lähes 25 000 suomalaista sijoitti OneCoiniin.

Tiedot suomalaisten tekemistä sijoituksista käyvät ilmi OneCoinin sisäisistä dokumenteista, jotka luotettava lähde on luovuttanut MOT:n käyttöön.

OneCoin: Valuutta ei ole huijaus

MOT:n haltuunsa saamat dokumentit osoittavat, että suomalaiset ovat sijoittaneet loppuvuoden 2014 ja loppuvuoden 2016 välisenä aikana OneCoiniin noin 40 miljoonaa euroa.

Suomalaisten virtuaalivaluuttaan sijoittama summa on suurella todennäköisyydellä tätä suurempi, sillä OneCoin jatkoi kasvuaan Suomessa vielä vuoden 2016 jälkeen.

MOT pyysi haastattelua kymmeniltä suomalaisilta, jotka ovat sijoittaneet OneCoiniin. Sijoittaneiden joukossa on tavallisia työntekijöitä, pienyrittäjiä ja eläkeläisiä.

Kukaan heistä ei kuitenkaan halunnut puhua OneCoinista julkisesti. Yksi syy tähän on pelko. OneCoin on kieltänyt median kanssa puhumisen. Sijoittajia on myös uhkailtu virtuaalivaluuttojen menettämisellä, jos he kommentoivat yhtiön toimintaa julkisuudessa.

Myöskään Onecoin-yhtiön edustajat eivät halunneet antaa MOT:lle haastattelua. OneCoin kiisti sähköpostitse käytännössä kaikki sitä kohtaan esitetyt kriittiset väitteet. Yhtiö kiisti jyrkästi, että sen toimintaa liittyisi mitään kyseenalaista.

MOT:n haltuunsa saamien asiakirjojen ja BBC:n tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että OneCoin voi paljastua lopulta yhdeksi maailmanhistorian suurimmista huijauksista.

Suomalaiset innokkaita OneCoin-sijoittajia

OneCoiniin on sijoitettu vähintään miljardeja

OneCoiniin maailmanlaajuisesti sijoitetun rahasumman määrästä ei ole ollut tarkkaa tietoja.

MOT:n hallussa olevien asiakirjojen mukaan voi kuitenkin sanoa, että virtuaalivaluuttaan on varmuudella sijoitettu maailmanlaajuisesti vähintään 3,4 miljardia euroa. Tämä summa on yhtiön liikevaihto sen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana.

Useat lähteet osoittavat, että virtuaalivaluutan avulla on kerätty selvästi tätä enemmän rahaa.

Kaksi lähdettä on sanonut Britannian yleisradioyhtiölle BBC:lle, että heidän tietojensa mukaan OneCoiniin on sijoitettu yli 15 milljardia euroa.

Myös MOT:lle puhunut OneCoinin entinen sisäpiiriläinen kertoi, että hänen arvionsa mukaan OneCoinin liikevaihto oli vuositasolla kolmesta neljään miljardia euroa.

”Ihmiset tottuivat käsittämättömiin tileihin”

Suomalaiset ovat olleet mukana myös tienaamassa OneCoinista jättimäisiä summia. Yksi heistä on Kari Wahlroos.

Wahlroos on kokenut verkostomarkkinoija. Juuri sellaisia OneCoin tarvitsi maailmanvalloitukseensa.

Wahlroos työskenteli yhtiössä nimeltä OneLife. Se myi koulutuspaketteja ja hankki uusia jäseniä verkostoon. Wahlroosin tehtävä oli kouluttaa verkoston johtajia ja opettaa verkostomarkkinointia.

Wahlroos kertoo, että toiminta vaikutti hänestä alkuun liian hyvältä ollakseen totta.

– Sitten lakkasin välittämästä ja totesin vain, että olen täällä sitä varten, että vien tätä verkostoa eteenpäin. Kävin yli 80 maassa. Tilaisuuksiin osallistui 1,3 miljoonaa ihmistä.

Uusien jäsenten hankkimisesta maksettiin palkkioita. Osa tästä palkkiosta tuli euroina tai muina oikeina valuuttoina, osa oikeutena hankkia OneCoin-virtuaalivaluuttaa.

Rahat OneCoiniin ja verkostoa markkinoivaan OneLife-yhtiöön tulivat kuitenkin virallisesti koulutuspakettien myynnistä.

Ihmiset tottuivat käsittämättömiin tileihin. Kari Wahlroos

Wahlroosille verkoston rakentaminen takasi valtavat tulot. MOT:n saamien OneCoinin sisäisten asiakirjojen mukaan Wahlroosille luvattiin prosentti kaikesta Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen maiden myynnistä joka kuukausi.

Tämä on tarkoittanut Wahlroosille miljoonien eurojen vuosituloja.

– Ihmiset tottuivat käsittämättömiin tileihin. Meitä oli 50 johtajaa yhdessä kokouksessa. Minä sanoin, että “ymmärrättekö te herrat, että tässä huoneessa jokainen teistä tienaa kuukaudessa enemmän kuin parhaat verkostomarkkinoijat vuodessa”.

Wahlroosin mukaan moni teki valtavia rahaa verkostolla.

– Käsittämättömiä määriä. Minun parhaat kaverit, joiden kanssa tein töitä, tienasivat kahta miljoonaa kuukaudessa.

OneCoiniin on sijoittanut yli kolme miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Wahlroosin mukaan OneCoin tuotti paljon enemmän rahaa kuin tähän asti on tiedetty.

– Ne luvut olivat käsittämättömiä, ihan tähtitieteellisiä. Käsitykseni mukaan liikevaihtoa tehtiin kolme tai neljä miljardia vuodessa.

Wahlroos jätti OneCoinin vuonna 2017.

MOT:n tiedostojen mukaan myös toinen suomalainen OneCoin-johtaja on ansainnut miljoonia euroja vuodessa työstään verkostossa. MOT ei tavoittanut ulkomailla asuvaa miestä.

Johtaja myönsi OneCoinin huijaukseksi

OneCoinin perustaja, bulgarialainen Ruja Ignatova on ollut kateissa lokakuusta 2017 lähtien.

Ignatova on oikeustieteen tohtori, joka on opiskellut arvostetussa brittiläisessä Oxfordin yliopistossa. Ennen OneCoinin perustamista hän työskenteli muun muassa maailman tunnetuimpiin kuuluvassa konsulttiyhtiössä McKinseyssä.

Ignatovan tavanneet ihmiset luonnehtivat häntä hyvin karismaattiseksi, älykkääksi ja vakuuttavaksi esiintyjäksi. Hän puhuu sujuvasti äidinkielensä bulgarian lisäksi ainakin saksaa ja englantia.

Ruja Iganatovan kadottua OneCoinia alkoi johtaa tämän veli Konstantin Ignatov. Totuus OneCoinista alkoi paljastua, kun Konstantin Ignatov pidätettiin maaliskuussa 2019 Los Angelesin lentokentällä.

New Yorkin syyttäjänvirasto ja FBI olivat tutkineet OneCoinia jo vuodesta 2016 alkaen. Heidän mukaansa OneCoin on suuri kansainvälinen pyramidihuijaus.

Yhdysvalloissa tutkinta alkoi sen jälkeen, kun viranomaiset alkoivat selvittää epäiltyjä satojen miljoonien eurojen rahanpesua. Varat olivat peräsin OneCoinista.

Konstantin Ignatov myönsi marraskuun toisella viikolla oikeuden istunnossa OneCoinin olleen huijaus. Hän on edelleen tutkintavankeudessa.

Rikostutkinnan pääepäilty on kadoksissa oleva Ruja Ignatova.

OneCoinin edustajat eivät halunneet kommentoida Yhdysvalloissa nostettuja syytteitä, koska niiden käsittely on edelleen kesken.

Asiantuntija: Pirullisen ovela huijaus

Tietokirjailija ja IT-asiantuntija Petteri Järvinen on varoittanut OneCoiniin sijoittamisesta jo viiden vuoden ajan.

Hän oli yksi ensimmäisiä OneCoin-kriitikoita. Järvinen on käsitellyt virtuaalivaluutan toimintaa kymmenissä blogikirjoituksissaan ja useissa medioissa julkaistuissa haastatteluissaan.

Virtuaalivaluutat hyvin tuntevan Järvisen mukaan nyt voidaan jo kiistattomasti sanoa, että OneCoin on huijaus.

Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, miksi niin moni lähti mukaan virtuaalivaluutan toimintaan.

– OneCoin on tehty pirullisen ovelasti. Siinä on esimerkiksi hyödynnetty Bitcoinia, jonka arvo on noussut. Toinen vielä nerokkaampi oivallus oli se, että OneCoin tehtiin verkostomarkkinointina. Henkilöt värväsivät uusia jäseniä, heille maksettiin bonuksia ja rahat kanavoitiin alkuperäisille huijareille pääkonttoriin.

– Tällä tavalla jokaisesta uhrista, joka oli osallistunut tähän verkkoon, tuli tavallaan myös rikoksen tekijä, Järvinen sanoo.

OneCoin jatkaa edelleen toimintaansa, mutta sen painopiste on enemmän Afrikan ja Aasian maissa Euroopan sijaan.

– Afrikassa ihmiset ovat laittaneet elinikäisiä säästöjään OneCoiniin. Tämä on surullista. Länsimaissa ihmiset ovat jo jollain tavalla tottuneet nettihuijauksiin, mutta Aasiassa ja Afrikassa tämä on vielä uutta.

– Myös suomalaiset aktiivihenkilöt ovat kiertäneet ympäri Aasiaa ja Afrikkaa houkuttelemassa ihmisiä sijoittamaan viimeiset säästönsä. Se on härskiä. Kauheaa toimintaa, todella surullista, Järvinen sanoo.

Katso MOT: OneCoin – Jättihuijauksen suomalaisuhrit

Yhdysvallat ilmoitti tänään muuttavansa kantaansa Länsirannalla sijaitseviin Israelin siirtokuntiin. Ulkoministeri Mike Pompeon mukaan siirtokuntia ei enää pidetä kansainvälisen lain vastaisina.

Yhdysvallat on muun kansainvälisen yhteisön tavoin pitänyt Israelin palestiinalaisalueille rakentamia siirtokuntia lain vastaisina.

Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun mukaan päätös "oikaisee historiallisen vääryyden". Jordanian ulkoministeri Ayman Safadi puolestaan varoitti päätöksellä olevan "vaarallisia seurauksia". Palestiinalaisviranomaiset puolestaan kuvailivat päätöstä vastuuttomaksi.

EU:n linja asiassa ei ole muuttunut. Vain viikko sitten EU:n tuomioistuin päätti, että EU:n alueella myytävissä tuotteissa pitää olla merkattu, mikäli ne on valmistetttu Israelin siirtokunnissa. Tämä siksi, että kuluttajat voisivat tehdä eettisiä päätöksiä.

Yli 420 000 Israelin juutalaisen arvoidaan asuvan Länsirannan siirtokunnissa.

Venäjä kertoo kotiuttaneensa vuoden 2018 joulukuusta alkaen 122 Irakissa vangittuina ollutta venäläislasta.

Lapset olivat vangittuina, koska heidän vanhempiaan syytetään Isis-terroristijärjestöön kuulumisesta.

Viimeinen kotiutuslento toi 32 lasta Bagdadista Moskovaan maanantaina. Lapset olivat 1–9 -vuotiaita.

Venäjän Irakin-suurlähettilään Maxim Maximovin mukaan lapset oli tuotu Bagdadiin eri puolilla Irakia sijaitsevista vankiloista yhdessä äitiensä kanssa.

– Bagdadissa ei ole enää venäläisiä lapsia, hän sanoi TASS-uutistoimiston haastattelussa.

Arvioiden mukaan lähes 4 500 venäläistä lähti sotimaan terroristijärjestö Isisin riveihin. Venäjä oli ensimmäinen maa, joka alkoi järjestää vangittuina olevien kansalaistensa kuljetuksia kotiin Irakista ja Syyriasta.

– Venäjän ihmisoikeustilanne on ongelmallinen, mutta se on tehnyt paljon, enemmän kuin länsimaat, palautusten suhteen, Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön Tanya Lakshina sanoi Moscow Times -sanomalehden haastattelussa helmikuussa.

Kesäkuussa Venäjä arvioi, että Irakissa ja Syyriassa oli 1 400 Isis-taistelijoiden lasta.

Lue myös:

Video: Isisin riveistä palannut Zalina kiertää Venäjän kouluissa varoittamassa jihadismin vaaroista – "Se on tapa osoittaa katumusta"

Analyysi: Isis-leirin suomalaislapset ovat ensisijaisesti poliittinen ongelma, johon on tarjolla kaksi epäsuosittua ratkaisua

Ikkunasta avautuu pala Pärnujokea. Sirkka Linder, 70, istuu nojatuolissa ja imaisee lasista piippua. Silmät sulkeutuvat, ja kasvoille leviää levollinen ilme.

– Vaikka olen käyttänyt kannabista jo vajaat 50 vuotta, se tuntuu aina yhtä ihanalta, Linder sanoo samalla kun savu leijailee ulos huulien raosta.

Sirkka Linder on eläköitynyt äidinkielen opettaja ja filosofian maisteri. Hän on myös kannabiksen viihdekäyttäjä.

Kun Sirkka parikymppisenä kokeili kannabista ensimmäisiä kertoja, hän ajatteli olevansa paratiisissa.

Siitä alkaen kannabis on ollut osa Sirkan elämää, mutta joskus käyttökertojen välillä on ollut pidempiä taukoja.

Nykyään hän käyttää pilveä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa.

– Olen samanlainen viihdekäyttäjä, kuin suurin osa suomalaisista on alkoholin viihdekäyttäjiä. Työaikana en olisi voinut kuvitella meneväni töihin pilvessä. Käytän kannabista silloin, kun on aika juhlia, Sirkka sanoo.

Kun Sirkka on kannabiksen vaikutuksen alaisena, musiikki kuulostaa selkeämmältä ja värit kirkastuvat. Toisen ihmisen kosketus tuntuu iholla aistikkaammalta. Asiat alkavat vaikuttaa hauskoilta, ja tekee mieli nauraa hyväntahtoisesti.

Ympäröivä maailma muuttuu muutaman tunnin ajaksi miellyttävämmäksi paikaksi. Vaikka ei maailma tietenkään muutu miksikään, vain Sirkan kokemus siitä.

Kannabiksen keskeinen psykoaktiivinen aine on tetrahydrokannabinolia eli THC. THC vaikuttaa ihmisen keskushermostoon pääosin lamauttavasti. Monet käyttäjät kokevat päihtymisvaiheessa psyykkiset tuntemukset ja oireet Sirkan tavoin miellyttäväksi.

– En ajattele, että olen kiehtovampi ihminen pilvessä, mutta itselläni on silloin mukavampi olla. Koen elämän kauniimpana ja nautittavampana, Linder sanoo.

Kannabiksen säännöllinen käyttö harvinaista

Joka neljäs suomalainen on joskus kokeillut kannabista. Määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1992.

Sirkka ei ole ikänsä puolesta tavanomaisin käyttäjä, sillä kannabis on arkipäiväistynyt etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Asiantuntijan mukaan päihdekokeilut liittyvät usein tiettyyn elämänvaiheeseen.

– Vaikka ei olisi itse kokeillut, niin todennäköisesti tuntee jonkun, joka on kokeillut. Kannabis ei ole enää niin vieras ja pelottava asia, sanoo koulutussuunnittelija Karin Rantala Ehkäisevä Päihdetyö Ehyt ry:stä.

Arkipäiväistymiseen on Rantalan mukaan todennäköisesti osaltaan vaikuttanut populaarikulttuuri. Mielikuvat kannabiksesta muuttuvat, kun pilven polttelua kuuluu ja näkyy enemmän varsinkin amerikkalaisissa tv-sarjoissa, elokuvissa ja musiikissa.

Suomessa kannabiksen käyttö on lähinnä kokeilua.

– Kannabista koitetaan yleensä kerran tai pari tai käytetään satunnaisesti, eikä siihen tule mukaan mitään muita huumeita. Säännöllinen ja runsas käyttö on todella paljon harvinaisempaa, Rantala sanoo.

Rantala välttää termiä “kannabiksen käyttäjä”, sillä hän pitää käyttäjä-sanaa ongelmallisena ja leimaavana.

– On outoa, että ihminen määritellään päihteiden käytön kautta. Itse puhun ihmisestä, joka on käyttänyt päihteitä tai kokeillut päihteitä. Valtaosa Suomen aikuisväestöstä on kuitenkin käyttänyt jotain päihdettä, Rantala sanoo.

"Pilvessä oleminen on paljon kokonaisvaltaisempi kokemus kuin humalassa oleminen." Sirkka Linder

Sirkan tuttavapiirissä harva käyttää kannabista. Tavallisesti illanvietoissa ystävien kanssa muut saattavat ottaa viiniä, kun Sirkka nauttii kannabista.

Sirkka käyttää itsekin alkoholia kohtuullisesti, mutta ei koe sen vaikuttavan häneen mitenkään erityisesti.

– On tietenkin olemassa sellainen hetkellinen nousuhumalan tila, jolloin olen ehkä hieman hilpeämpi kuin tavallisesti. Pilvessä oleminen on kuitenkin paljon miellyttävämpi ja kokonaisvaltaisempi kokemus kuin humalassa oleminen.

Nuorilla suurempi riski haitoille

Kannabiksen käyttö, hallussapito, ostaminen ja myyminen on Suomessa kiellettyä. Näin päätettiin eduskunnan suuressa valiokunnassa 1972. Äänet kannabiksen kriminalisoimisen puolesta ja vastaan menivät tuolloin tasan ja arpa ratkaisi, että kannabis on laiton päihde.

Nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, keskustelu kannabiksen dekriminalisoimisesta käy kuumana. Dekriminalisointi tarkoittaisi, että kannabiksen käyttö, pienten määrien hallussapito ja muutaman kasvin kasvattaminen omaan käyttöön sallittaisiin, eikä niistä tulisi rangaistusta.

Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta keräsi lokakuussa 2019 tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja se etenee eduskuntaan. Pääministeri Antti Rinne on ehtinyt jo linjata, ettei hallitus etene asiassa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo Ylelle, että tärkeintä ei olisi luopua kannabiksen käytön rangaistavuudesta, vaan tehdä tehokkaampaa päihdepolitiikkaa. Hän on huolissaan etenkin nuorten huumeiden käytöstä ja siitä, että kannabis voisi johtaa kovempiin huumeisiin.

– Tätä näkökulmaa ei saisi tässä keskustelussa unohtaa missään nimessä. Lisäksi huumeiden käyttö näyttäisi siirtyvän yhä nuorempiin ikäluokkiin, eikä ainoastaan suurissa kaupungeissa. Minua huolestuttaa se, miten saisimme tämän trendin kääntymään, Henriksson sanoo.

Ehyt ry:n Karin Rantalan mukaan nuoret ja nuoret aikuiset ovat suurimmassa riskissä kannabiksen käytöstä aiheutuville haitoille. Tiedetään, että kannabiksen säännöllinen ja runsas käyttö vaikuttaa esimerkiksi kognitiivisiin kykyihin ja muistiin.

Sekin tiedetään, että kannabista säännöllisesti käyttävistä noin 10 prosentille kehittyy riippuvuus. Rantala muistuttaa, että käytöstä voi tulla ongelmia jo paljon ennen kuin on kyse riippuvuudesta.

– Minkään päihteen käyttö ei ole täysin riskitöntä. Joillekin voi tulla vakava haitta jo yhdestä kannabiskokeilusta. Toiset taas voivat käyttää kannabista satunnaisesti ilman, että siitä tulee mitään havaittavia haittoja. Toisaalta niitä haittoja voi olla myös itse todella vaikea havaita, Rantala sanoo.

"Nykyisessä järjestelmässä pyritään siihen, että alaikäisille käytön seuraamukset ovat lievempiä." Karin Rantala, Ehyt ry

– Mitä säännöllisempää ja runsaampaa käyttö on ja mitä nuorempi käyttäjä on kyseessä, sitä suurempi riski on myös haitoille.

Rantala sanoo, että nykytietämyksen ja tilastojen valossa porttiteoria ei päde.

– Porttiteoria ei pidä paikkaansa. Eli ei se toimi niin, että käytät kannabista ja sitten siirryt automaattisesti koviin huumeisiin, Rantala sanoo.

Sen sijaan päihdeongelmien syntyä selittää osaltaan yhteiskunnan eriarvoistuminen, jonka myötä ongelmat ja haasteet kasaantuvat ihmiselle, jotka kärsivät jo valmiiksi huono-osaisuudesta.

– Nuorten ongelmien taustalla on monia syitä. Köyhyys lisääntyy, ja terveyserot kasvavat. Tällöin on myös helpompi ajautua jo nuorena erilaisten päihteiden pariin, Rantala sanoo.

Rangaistavuus voi nostaa kynnystä hakeutua hoitoon

Rantalan mukaan nykyisellä järjestelmällä, eli kannabiksen käytön rangaistavuudella, voi olla syrjäyttävä vaikutus. Rangaistuksen myötä ihmiset saattavat ajautua entistä enemmän yhteiskunnan reunalle, josta on vaikea osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin.

– Käyttörikoksesta kiinni jäämisellä on aina joitakin seurauksia. Pitää ainakin maksaa sakko. Sillä voi olla myös vaikutusta opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksiin, mutta näistä vaikutuksista meillä ei loppupeleissä ole selkeää tietoa. Se, että rangaistavuus poistetaan, voi laskea kynnystä hakeutua hoitoon, Rantala sanoo.

Rantalan mukaan on vaikea suoraan ennustaa, vaikuttaisiko rangaistavuuden poistaminen kannabiksen käytön yleisyyteen Suomessa. Nuorten kannabiskokeilut eivät ole lisääntyneet USA:n osavaltioissa, joissa kannabis on laillistettu.

Sen sijaan käyttö on yleistynyt laillistamisen myötä vanhempien ihmisten keskuudessa.

Vaikka kannabis dekriminalisoitaisiin, se olisi silti alaikäisille laitonta, mutta ei enää rangaistavaa.

– Nykyisessäkin järjestelmässä pyritään siihen, että alaikäisille käytön seuraamukset ovat lievempiä, Rantala sanoo.

Poliittisessa tavoiteohjelmassaan Vihreät puoltavat kannabiksen ja muiden laittomien päihteiden rangaistavuuden poistamista. Myös maailman terveysjärjestö WHO ja Suomen THL suosittavat huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopumista.

Rantala on sitä mieltä, että jos rangaistavuuden mahdollista syrjäyttävää vaikutusta halutaan vähentää, olisi inhimillisempää, että se koskisi kaikkia, jotka käyttävät huumeita.

– Veikkaan, että syrjäyttävä vaikutus on suurempi ihmisillä, jotka käyttävät niin sanottuja kovempia huumeita, Rantala sanoo.

Arkisista haitoista pitää puhua

Kun Sirkka Linder aloitti kannabiksen käytön 1970-luvun alussa, hän ei tiennyt muuta metodia kuin polttaminen. Nykyään Sirkka käyttää kannabista mieluiten syömällä.

– Syödessä kannabiksen vaikutus tulee viiveen kanssa ja kestää kauemmin. Se on paljon pehmeämpi, Sirkka sanoo.

Koska kannabista syödessä vaikutus alkaa hitaammin, tällöin on paljon vaikeampi arvioida, kuinka paljon annos päihdyttää, Ehkäisevä Päihdetyö Ehyt ry:n asiantuntija Rantala sanoo.

– Varsinkin kokemattomalle käyttäjälle syömällä nautitusta kannabiksesta voi tulla epämiellyttäviä seurauksia, esimerkiksi yllättävän intensiivinen päihtymystila, Rantala sanoo.

Suomessa moni kannabiksen polttaja sekoittaa kannabiksen sekaan tupakkaa. Nikotiinin ja THC:n yhteisvaikutuksesta ei vielä tiedetä paljoa.

– Jos haluaa vähentää polttamisen haittoja, yksi mahdollisuus on jättää tupakka pois, Rantala sanoo.

Kun kannabisvoi porisee Sirkan keittiön liedellä, on aikaa jutella käyttöön liittyvistä riskeistä. Niistä Sirkalla ei tosin ole juuri omakohtaista sanottavaa.

Muutaman kerran hänelle on käynyt niin, että liian suuri polttamalla nautittu kannabisannos on saanut hänet fyysisesti huonovointiseksi ja oksentamaan.

– Se käyttökerta on sitten mennyt hukkaan. Muita negatiivisia sivuvaikutuksia en ole kokenut, Sirkka sanoo.

"Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että minun kohdallani kannabiksen käyttö ei johda vahvempiin aineisiin." Sirkka Linder

Kannabispsykoosi ja skitsofrenia ovat moneen kertaan toisteltuja riskejä. Rantalan mukaan kannabiksen käyttö voi altistaa skitsofrenialle, jos siihen on perinnöllinen alttius. Sen puhkeaminen on kuitenkin harvinainen haitta.

Käytöstä aiheutuvista arkisista haitoista olisi tärkeä puhua enemmän.

– Päihtymystila lisää onnettomuusriskiä. Kannabiksen käytöllä voi olla vaikutusta nuoren elämänhallintaan, opiskeluun, työssäkäyntiin. Haitta voi olla sekin, että nuori jää kiinni käytöstä ja tulee riitaa vanhempien kanssa, Rantala sanoo.

Virossa kevytkannabis on laillista

Kannabis on vuosien ajan tuonut lisämaustetta Sirkan elämään, mutta pilvessä oleminen ei ole milloinkaan näytellyt pääosaa. Hän korostaa moneen kertaan olevansa tavallinen ihminen, joka on hoitanut kaikki kansalaisvelvollisuutensa kunnialla.

Sirkalla ei myöskään ole koskaan ollut tarvetta kokeilla kovempia huumeita.

– Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että minun kohdallani kannabiksen käyttö ei johda vahvempiin aineisiin. Eikä ole johtanut.

Harkittu ja hallittu, vapaa-ajalla tapahtuva kannabiksen käyttö ei ole häirinnyt Sirkan täyspitkää työuraa saati opiskelua. Hän opiskeli aikoinaan kaksi korkeakoulututkintoa Ruotsissa vieraalla kielellä, työn ohessa.

Nykyään Sirkka asuu Viron Pärnussa. Virossa Sirkka voi laillisesti ostaa ja käyttää kevytkannabistuotteita. Kevytkannabiksella tarkoitetaan hamppukasvin kukintoa, joka sisältää vain pienen määrän päihdyttävää THC:tä. Tuotteet saavat kuitenkin sisältää runsaammin CBD:tä, jolla on rentouttava ja rauhoittava vaikutus.

Sirkka aikoo jatkossakin käyttää silloin tällöin kannabista ja nauttia sen tuomasta ihanasta olotilasta.

– Ehkä on olemassa onnellisia ihmisiä tai valaistuksen kokeneita ihmisiä, ja heillä on koko ajan tällainen olo, ilman mitään aineita, Sirkka sanoo.

Korjaus: 18.11.2019 Kello 11.43.

Korjattau lause: "Vihreiden eduskuntaryhmä kannattaa kannabiksen ja muiden laittomien päihteiden dekriminalisointia" muotoon "Poliittisessa tavoiteohjelmassaan Vihreät puoltavat kannabiksen ja muiden laittomien päihteiden rangaistavuuden poistamista."

Perjantai-dokkari: 50 vuotta pilvessä nyt katsottavissa Areenassa.

Lue myös:

Tutkimus: Puolet nuorista ei usko, että kannabiksen kokeilussa on riskejä

Kannabiksen käyttörikoksen seuraukset kovenevat – merkintä rikoksesta säilyy poliisilla entistä pidempään

Lääkettä vai huumetta? Testaa, mikä on asenteesi kannabikseen!

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala kertoo jättäneensä sovintoesityksen Postia yli viikon kiusanneen lakon lopettamiseksi.

Piekkala toivoo osapuolilta vastauksia esitykseensä tänään tiistaina kello 11 mennessä.

Tässä vaiheessa osapuolet eivät kerro esityksen sisällöstä. Lisätietoja esityksestä kerrotaan vasta osapuolten vastausten jälkeen.

Neuvotteluja käytiin valtakunnansovittelijan toimistolla melkein koko maanantai. Osapuolet istuivat neuvottelupöytään jo puolilta päivin.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, miten tukilakkojen käy.

Lue lisää:

Yle seurasi postilakkoa – valtakunnansovittelija elätteli toiveita sovintoesityksen jättämisestä, tukilakot uhkaavat liikennettä maalla, merellä ja ilmassa

Koulujen joulujuhlia siirretään nyt pois kirkoista ympäri Suomea, erityisesti pienillä paikkakunnilla. Isoilla paikkakunnilla kirkkojen käytöstä juhlapaikkoina on luovuttu jo aiemmin.

Kaikki koulut eivät kuitenkaan siirtoon pysty – usein tilanpuutteen vuoksi.

Tämä selvisi Ylen kyselystä, joka oli suunnattu kaikkien suurimpien kaupunkien ja yli kahdenkymmenen pienemmän kunnan opetuksen järjestäville viranomaisillle ympäri Suomen.

Kirkkojuhlien perumisen syynä on apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen ratkaisu, jonka mukaan kaikille koulun oppilaille tarkoitettua yhteistä joulujuhlaa ei voi järjestää kirkossa, koska se loukkaa koululaisten uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta.

RatkaisussaanPölönen otti kantaa kouvolalaisen Naukion koulun käytäntöön, jossa syyslukukausi on päättynyt joulukirkkoon. Tilaisuudessa oli laulettu muun muassa virsiä ja pappi oli esiintynyt.

Keskustelu koskee kaikille yhteisiä joulujuhlia. Niiden lisäksi monet koulut järjestävät perinteisen joulukirkon ja sille vaihtoehtoisen tilaisuuden.

Monessa suuremmassa kaupungissa apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu ei aiheuta muutoksia. Esimerkiksi Vantaalla, Helsingissä ja Oulussa juhlat järjestetään koulun tiloissa tai muussa uskonnollisesti neutraalissa paikassa. Tällainen tila on esimerkiksi kauppakeskus, jossa yksi oululainen peruskoulu pitää joulujuhlansa.

Tampereella joulujuhlien järjestämisestä kirkossa luovuttiin jo noin kolme vuotta sitten, kertoo kasvatus- ja opetuspäällikkö Tuija Viitasaari.

– Meillä on paljon oppilaita eri kulttuureista. Siksi lukukauden päättävän juhlan pitää olla mielestäni kaikille yhteinen. Tilanne voi olla erilainen pienemmissä kunnissa, hän sanoo.

Pienemmissä kunnissa juhlatilat ovat kortilla

Kyselyn perusteella näin vaikuttaisi olevan, sillä joulujuhlia siirretään pois kirkoista erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Kannus ja Kaustinen. Opetushallituksesta arvioitiin jo aiemmin, että joulujuhlia järjestetään kirkoissa arviolta kymmenissä kouluissa Suomessa. (Ilkka)

Myös hieman suuremmissa kunnissa juhlapaikka on menossa vaihtoon. Tällainen kaupunki on esimerkiksi Rauma, jonka noin 700 oppilaan lukion joulujuhla on aiemmin järjestetty kirkossa.

Sivistystoimen johtaja Soile Stranderin mukaan tähän tulee nyt muutos. Uutta juhlapaikkaa ei ole kuitenkaan vielä tiedossa.

– Lukio on viettänyt suuren oppilasmäärän vuoksi joulujuhlia kirkossa sekä järjestänyt samanaikaisesti vaihtoehtoisen tilaisuuden niille, jotka eivät halua osallistua kirkkojuhliin, hän sanoo.

Runsaan 11 000 asukkaan Lieksassa Pohjois-Karjalassa on samanlainen tilanne. Kahden koulun yhteiset joulujuhlat siirretään kirkosta koululle tai seurojentalolle, kertoo aluerehtori Timo Vattulainen.

– Tarkoitus oli järjestää koulujen yhteinen joulujuhla Lieksan kirkossa, jonne olisi mahtuneet oppilaat, vanhemmat, isovanhemmat ja asiasta kiinnostuneet yhdellä kertaa.

Uskonnoton vaihtoehto olisi Vattulaisen mukaan järjestetty koululle. Hän kertoo olevansa pöyristynyt apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta.

– Kansakuntana meillä on jäljellä hyvin vähän perinteitä ja näyttää siltä, että lopuistakin ollaan luopumassa. Suvaitsevaisuus niin omia perinteitä kuin muiden kansakuntien perinteitä kohtaan on kulttuurisen ymmärryksen kehittymisen kannalta avainasemassa. Uskonnollisuus taikka jopa uskonnon harjoittaminen ei ole joulujuhlien pääasia.

Opetushallitus aikoo täsmentää ohjeistustaan

Ylen kyselyssä moni kunta korosti noudattavansa Opetushallituksen ohjeistusta juhlien järjestämisessä. Viimeisin ohjeistus on kuitenkin viime tammikuulta.

Kirkkoihin tai muihin tiloihin ohjeessa ei myöskään oteta suoraan kantaa.

Opetusneuvos Kati Mikkolan mukaan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu tuo juuri tähän kysymykseen vahvemman tulkinnan. Opetushallitus on jo aiemmin ohjeistanut, ettei koulun yhteisten juhlien järjestämistä kirkossa pidetä suositeltavana, mutta päätös- ja harkintavalta on ollut kouluilla.

– Tämä aiheuttaa Opetushallituksen ohjeistuksen osalta mietintää. Seuraamme nyt tarkasti tätä oikeudellista keskustelua, jota asian tiimoilta käydään, hän sanoo.

Mikkolan mukaan Opetushallitus täsmentää ohjeitaan vuodenvaihteen aikaan.

Myös muiden juhlien osalta apulaisoikeusasiamiehen lausunto herättää kysymyksiä. Kyselyn perusteella ainakin yhdessä lukiossa lakkiaiset aiotaan järjestää jatkossa kirkossa.

Kaikki eivät voi siirtää juhlia kirkosta

Mikkelissä koulujen juhlat ovat pääsääntöisesti pidetty koulujen tiloissa. Poikkeuksena on Anttolan yhtenäiskoulu, joka on ollut homeongelman takia sijoitettuna parakkeihin runsaan viiden vuoden ajan.

Kirkko on ainoa tila, johon kaikki 150 oppilasta perheineen mahtuvat, ja koulu aikoo järjestää myös joulukuussa Jäähyväiset parakeille -juhlan kirkossa, kertoo rehtori Sirpa Rossi.

– Kirkossa järjestetyissä kevät- tai joulujuhlissa hengellisiä osuuksia ei ole enemmän kuin olisi ollut koulun tiloissa. Joulukuvaelma on järjestetty perinteisesti ja Enkeli taivaan on laulettu, hän sanoo.

Rossin mukaan vanhemmilta ei ole tullut asiasta negatiivista palautetta, ja seurakunta on suhtautunut hyvin tilaisuuksien railakkaampaan sisältöön ja joulujuhlaan sisältyvään tonttuiluun.

Opetusneuvos Mikkola suosittelee nyt käyttämään paikallista harkintaa, jos muita sopivia tiloja kuin kirkko ei ole koulun käytettävissä juhlaa varten.

– Sitten asiaa kannattaa miettiä uudestaan, kun Opetushallitus on pohtinut omia ohjeitaan ensin, hän sanoo.

Mikkolan mukaan ratkaisua kannattaa kouluissa miettiä käytännöllisyyden kannalta etenkin, jos juhlajärjestelyt ovat jo pitkällä.

– Huomioiden kuitenkin nykyiset ohjeistukset juhlien järjestämisestä, hän lisää.

Seinäjoella ei muutoksia linjaan

Seinäjoella kouluja ei aiota ohjeistaa toimimaan eri tavoin kuin aiempina jouluina.

Kaupungin koulut ovat joinakin vuosina käyttäneet joulujuhliin kirkkotilaa.

Perusopetusjohtaja Jari Jaskarin mukaan tänä syksynä kouluja aiotaan kuitenkin tiedottaa, että joulujuhla on kaikille yhteinen, ja juhlissa noudatetaan perustuslakivaliokunnan kannanoton näkökulmia.

– Sen mukaisesti Enkeli taivaan tai jouluevankeliumi eivät tee vielä tilaisuudesta uskonnollista, vaan ne ovat osa suomalaista kulttuuriperinnettä. Ymmärrän hyvin, että kirkkotila saattaa loukata jonkun tunteita, vaikka järjestettävä tilaisuus ei olisi sisällöltään uskonnollinen, tai on elementeiltään noudattanut perustuslakivaliokunnan linjauksia.

Jaskarin mukaan joulujuhlakäytäntöjä arvioidaan Seinäjoella rauhassa tulevaisuudessa. Hän lisää, että henkilökunta kokee paineita juhlien järjestämisestä niin, etteivät ne loukkaa ketään.

– Toivon, ettei tämä johda siihen, että joulujuhlien määrä vähenee, Jaskari sanoo.

Myös juhlan sisältö ratkaisee

Opetusneuvos Mikkola muistuttaa, että tilojen lisäksi oleellista on juhlien sisältö. Sen on sovittava kaikilla uskonnollisesta katsomuksesta riippumatta.

Kyselyn perusteella tämän on hyvin tiedossa, sillä useampi vastaaja viittaa Opetushallituksen ohjeistukseen sisällön suhteen. Ohjeissa todetaan esimerkiksi, että yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena.

Ilomantsin Pogostan koulun rehtori Rauni Kolehmainen kertoo, että joulujuhlapaikan lisäksi kaikkien eri uskonnollisten katsomusten huomioiminen luo paineita opettajille.

– Paineita on tietenkin myös tonttujen osalta. Samoin mainitaanko syntymäpäiviä ja niin edelleen.

Kolehmaisen mukaan Ilomantsissa on onnistuttu kuitenkin luovimaan tilanteen suhteen. Oppilaille ja huoltajille tiedotetaan tulevista tilaisuuksista jo lukuvuoden alussa.

Onko sinusta kirkko oikea paikka koululaisten joulujuhlille? Asiasta voi keskustella kello 22:aan asti.

Lue lisää:

Ensin luultiin, että Orpo ja Kulmuni käsittivät joulujuhlalinjauksen väärin, mutta he tarkoittivatkin mitä twiittasivat – myös yo-lakit pitää voida jakaa kirkossa

Kirkot halutaan säilyttää koulujuhlien yhtenä vaihtoehtona – keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset toivovat linjan kirkastusta

Kulttuuriperintöä vai uskonnon harjoittamista? Koulut vetävät joulujuhlat uusiksi pikaisella aikataululla, sillä niitä ei saa järjestää kirkossa

Vanhemmat ovat oppineet vaatimaan uskonnottomia joulujuhlia – koulujen juhlissa nähdään Jeesus-lapsen sijaan metsäneläimiä ja tonttu-ukkoja

Little Manhattan, lukee uutuuttaan kiiltelevän kauppakeskuksen kerrosopasteessa. Ei olla New Yorkissa, eikä tämä ole Australiakaan, vaikka yksi viitta neuvoo Down Under -kerrokseen.

Helsinkiläinen kauppakeskus ei suinkaan ole Suomen ainoa paikka, jossa englanti on maistunut nimeäjien suussa paremmalta kuin äidinkieli. Liikkeiden nimissä englanti jyrää yhä enemmän, mutta Itä-Suomen yliopistokin päätti jo kauan sitten olla ensi sijassa UEF, University of Eastern Finland.

Kun työpaikkaruokalassa muiden suomenkielisten seassa lappaa suuhunsa peruslounastaan Eat and Relax -kyltin alla, kehotusta voi pitää joko hellyttävän hupsuna kansainvälisyyden tavoitteluna tai ärsyttävänä pyrkimyksenä trendikkyyteen, kuten kauppakeskuksen Pikku Manhattaniakin.

Mutta piileekö tässä englantiin hurmaantumisessa oikea vaara suomen kielelle?

Käyttämättömän kieli taantuu. Taantunut kieli heittää lopulta henkensä. Latina, aikansa maailmankieli, kuoli Rooman valtakunnan hajottua. Se ei enää ole kenenkään äidinkieli, mikä määrittelee sen kuolleeksi.

Tällä hetkellä puhuttuja kieliä on 6 000 – 7 000. Luku on epätarkka, koska kielen ja murteen välille on usein vaikea vetää rajaa. Euroopassa puhutaan noin 250:tä kieltä.

Kun marraskuu on ohi, maailmassa on jälleen kaksi kieltä vähemmän kuin kuun alussa. Tutkijat arvioivat, että tämän vuosisadan lopussa puolet nykykielistä on kuollut. Parilla tuhannella on jo nyt alle tuhat puhujaa.

Tämän jutun pontimena olivat suuren päivälehden otsikko muutama viikko sitten ja sitä pian seuranneet radion musiikkiohjelman juontajan lausahdus ja iltapäivälehden pikku-uutinen.

"Australialainen retkeilijä selvisi ryömimällä kaksi päivää katkenneen jalan kanssa", otsikoi päivälehti. Juontaja kertoi laulajasta, joka on "raskaana toisen lapsensa kanssa", ja iltapäivälehden mukaan muuan näyttelijä oli "ottanut avioeron vaimonsa kanssa".

Kolme englannin kieliopin mukaista kanssa-sanaa tiedotusvälineissä parissa viikossa! Onko se esimerkki siitä, että kielioppi – kielen selkäranka – ritisee jo, kauhistelee kielipuristi.

Joko piankin puhutaan kuin se kanadansuomalainen, joka lumisateessa jäi "kaaran kanssa raiveille stak"?

Esimerkki on Kotuksen taannoisesta kieli-ikkunasta. Fingelska vaatinee suomennosta: raivei = driveway = pihatie, stak = stuck = kiinni.

Puhekielisyys voi johtaa kirjoittajaa harhaan

Kotuksen erityisasiantuntija Riitta Korhonen vastaa kanssa-huoleen evijärveläisellä sananparrella: "Komea katsoo kukkuran takaa, sanoi akka, kun ison mahansa kanssa rämpi."

"Katkenneen jalan kanssa ryömimisellä" voisi ehkä olla tällaista murretaustaa, Korhonen arvelee.

"Lapsen kanssa raskaana olemisen" hän veikkaa toimittajan tahattomaksi kömmähdykseksi, mutta "jonkun kanssa eroaminen" on yleistynyt juuri englannin vuoksi. Kotuksellekin on lähetetty siitä jonkin verran havaintoja.

Vanhan kirjasuomen sanakirjan päätoimittaja Pirkko Kuutti Kotuksesta on murteiden vaikutuksesta samoilla linjoilla. Kanssa-sanaa on puhutussa kielessä käytetty viittaamassa esimerkiksi johonkin kokonaisuuteen kuuluviin osiin.

Kuutti poimii esimerkiksi hänelle jo lapsuudesta tutun sanonnan: "Tässä sitä nyt ollaan puhtaan kaulan kans.”

Hän vinkkaa lukemaan Suomen murteiden sanakirjan kanssa-artikkelin. Sen esimerkkejä ovat muun muassa tukkaansa nolostelevan lausahdus Hinnerjoelta – "tässä olem pörröpään kans" – ja kommenttipyyntö Somerolta – "Mimmatelt mää nyssit näytän tään uuren hammeen kanssa?"

– Noissa mediassa olleissa tapauksissa näkisin, että kyseessä on puhekielisen ilmauksen käyttäminen ilman, että on tultu ajatelleeksi mahdollista harhaanjohtavuutta ja jopa koomisuutta, Kuutti sanoo.

Globalisaatio nosti englannin valtakieleksi

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on listannut kielet samalla tavoin kuin seurataan eläinlajien elinvoimaisuutta: turvassa, haavoittuva, vaarantunut, vakavasti vaarantunut, kriittisesti vaarantunut, kuollut.

Vaikka suomea on meillä tapana kutsua pieneksi kieleksi, se kuuluu tukevasti turvassa olevien kielten kategoriaan. Sitä ei myöskään ole koskaan tarkoituksella nyhdetty suomalaisten suusta, kuten kansallisvaltiokehitys ja suurvaltapolitiikka ovat tehneet monille kielille.

Suomessa tapahtui päinvastoin: suomen kielen kehittämiseen panostettiin toden teolla, ja viimeistään kansallisvaltioaate sai myös ruotsinkielisen sivistyneistön hankkimaan suomen taitoa.

Mutta nyt, kun kieltenkin markkinoilla jyllää globalisaatio, suomi ei kalskahdakaan kaikille niin komealta kuin globalisaation valtakieli englanti. Sen ylivalta alkoi kasvaa toisen maailmansodan jälkeen ja herätti huolta jo vuosikymmeniä sitten.

Esim. kaupan alalla on selvästi havaittavissa, että englanti on muotia, se ”myy”. Savukerasioissa, kivennäisvesipulloissa, paitapakkauksissa saattaa olla koko teksti pelkästään englanninkielinen, vaikka tuote on suomalaisen tehtaan Suomessa myytäväksi valmistama. Kielitoimiston johtaja Matti Sadeniemi Virittäjä-lehdessä vuonna 1963

Kieli voi joutua syöksykierteeseen, jos käyttäjät kokevat, ettei sillä ole yhteiskunnassa sosiaalista tai taloudellista painoarvoa, jonka takia kieltä kannattaisi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Niin on käynyt myös Suomessa, ei suomelle mutta saamen kielille.

Miljoonien puhujien suomi ei tietenkään noin vain vaihdu kaikilla tai kaikkialla englantiin, mutta kieliväki kantaa kasvavaa huolta suomen väheksynnästä yhdessä arvokkaimmista käytöistään, tieteen kielenä.

Tieteen suomi ei ole itsestäänselvyys eikä edes kovin vanha asia. Helsingin yliopistossa suomea alettiin käyttää tosissaan 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.

Jos maailma muuttuu mutta kieli ei kehity, se lakkaa ennen pitkää taipumasta uusien ja vaikeiden asioiden ilmaisemiseen. Siitä tulee köökkikieli. Tämä huoli on ollut Suomeakin vakavampi puheenaihe naapurissamme Virossa.

Sanoja on kautta aikain kulkeutunut kielestä toiseen, myös suomeen. Uusille asioille on tarvittu uusia sanoja, lainat on koettu hienoiksi tai hauskoiksi tai niillä on haluttu erottua omaksi porukaksi.

Jotkin lainasanat ovat juurtuneet suomeen, toiset ovat käväisseet kääntymässä. Englannin vaikutuksista voi lukea lisää Kielikello-lehdestä, Riitta Korhosen artikkelista Steppi nextille levelille – englanti suomessa.

Sanat ovat yhä liukkaammin liikkuvaa tavaraa, mutta vielä niitä kotoutetaan suomeen tutuilla tavoin. I-kirjain lopussa tekee lainasanasta traktorin tai banaanin. Mutta miten on sen kieliopin laita, kysyy englannin kielen mullistavaa vaikutusta pelkäävä puristi.

Korhosella on lohdutus: kieli ei siedä mitä hyvänsä vierasta rakennepiirrettä. Lainautuvat rakennepiirteet ovat yleensä sellaisia, että niillä on kielessä jonkinlaista omaakin pohjaa, hän sanoo.

– Kieli ei oikein ota vastaan semmoista, mitä se ei kestä, mikä ei siis sovi siihen. Englannin lainojakin on suomen kielessä pakko taivuttaa, samoin englanninkielisiä nimiä.

Englannin lainoja voisi kyllä mukauttaa paljon enemmänkin, hän myöntää. Nyt kirjoitus- ja ääntöasun ristiriita on usein ilmeinen.

"Moni haluaa taas suomalaisia termejä"

Jokin kömpelön tuntuinen ja epäselväkin rakenne saattaa levitä, jos se tuntuu napakalta, esimerkiksi liittyen-ilmaus – "ohjeet liittyen opettajien lahjoihin". Yksi tällainen rakenne saattaa sitten antaa kimmoketta toiselle samantapaiselle myös ilman varsinaisia vieraita vaikutteita, Korhonen sanoo.

Muutokset kielessä ovat vähän niin kuin lumipallo, joka lähtee vierimään lumisen vuoren rinnettä alas ja saattaa matkan varrella sysätä liikkeelle toisia lumipalloja, Korhonen vertaa. Yksittäisen pallon reittiä ja vaikutuksia ei voi ennustaa.

– Kielessä yksi pieni vieras vaikute saattaa synnyttää monenlaisia muitakin muutoksia tai jäädä hetkelliseksi. Alkuvaiheessa muutos joka tapauksessa aiheuttaa jonkin verran hämmennystä.

Reaktioista kertovat Kotuksen yleiskielitalkoisiin lähetetyt havainnot, joissa on ihmetelty englannista tulleita lainoja.

Korhosta ilahduttaa, että aivan viime aikoina moni on tiedustellut Kotuksen neuvonnasta suomenkielisiä vastineita eri alojen termeille.

– Tässä oli nimittäin pitkään semmoinen ajanjakso, että englannin sanoista kysyttiin lähinnä vain ”Miten x taipuu suomeksi?” Monestikaan emme voi esittää yhtä suomenkielistä vastinetta, mutta yhteistyössä kysyjän kanssa joukon ehdotuksia ainakin.

"Johannekselta sinä kastettiin"

Suomen kieliopissa näkyi muiden kielten vaikutusta jo kauan ennen englantia, kertoo Pirkko Kuutti.

Latina vaikutti sekä suoraan että ruotsin kautta. Ruotsi vaikutti muutenkin, ja vaikutusta oli myös erikielisillä raamatunkäännöksillä.

Kun 1600-luvulla laadittiin suomen ensimmäisiä kielioppiopuksia, ne oli suunnattu koulusivistystä saaneille muunkielisille. Pohjaksi otettiin latinan kielioppi.

Muita kielioppeja ei ollut, ja ne, joille suomea oli tarkoitus opettaa, osasivat latinaa, Kuutti selittää.

– Se oli yleiseurooppalainen juttu. Kielioppi oli latinan kielioppi, ja muita kieliä alettiin opettaa sen pohjalta.

Latinan vaikutus toi kirjasuomeen muun muassa passiivilauseita, jollaisten rakenteet olivat ja ovat puhekielelle vieraita: "Johanneselda sine Castettin - - Colmaiste perkelelde kiusattin." Lainaus on Mikael Agricolan Rucouskirjasta vuodelta 1544.

Tuo "Johannekselta sinä kastettiin - - kolmasti Perkeleeltä kiusattiin" sanottaisiin nykyään tietysti näin: "Johannes kastoi sinut - - Perkele kiusasi [sinua] kolmasti".

Suomen kielen oppiminen oli tarpeellista erityisesti ruotsinkielisille, mutta oli täällä muitakin, joille suomen osaaminen oli hyödyllistä, kuten ulkomaisia kauppiaita.

– Hengellisten tekstien lisäksi haluttiin suomeksi lait, jotta emämaasta Ruotsista tulleet osaisivat toimia täällä ja ymmärtäisivät täkäläistä kieltä, mutta varmasti myös siksi, että täkäläiset ymmärtäisivät, mitä heidän kanssaan oltiin tekemässä, sanoo Pirkko Kuutti.

1500-luvun puolella suomi ja ruotsi olivat Suomessa suhteellisen tasavartaisia, mutta ruotsi sai pikku hiljaa yliotteen ja kirjallistui suomea laajemmin. Ruotsin vallan aikana oli myös ajatuksia, että Suomi pitäisi ruotsinkielistää, mutta ne jäivät marginaaliin, Kuutti sanoo.

Suomen lähimmän sukukielen viron asema oli toisenlainen. Maaorjien kieli ei varmaankaan ollut baltiansaksalaisille kartanonherroille tai kauppiaille oppimisen arvoinen.

Nykyvirossa se näkyy monina saksalaisvaikutteina, jotka saattavat hämmentää suomalaista. Virolainen ei esimerkiksi ole Suomeen tullessaan yleensä "laivalla", vaan "laivan päällä".

Suomen käyttöala kapenee

Kun suomea alettiin kirjoittaa, tekstit olivat pääasiassa käännöksiä. Mukana tuli vieraiden kielten lauserakenteita ja ilmaisuja. Aika pian niitä kuitenkin alettiin karsia ja tilalle haettiin omakielisiä tapoja ilmaista asioita, Pirkko Kuutti kertoo.

– 1800-luvulla se oli jo hyvin tietoista kielen kehittelyä. Itämurteetkin tulivat mukaan. Tuota aikaa on kutsuttu murteiden taisteluksi. Kiistojen, kompromissien, uudenlaisen kieliyhteisön muodostumisen kautta syntyi ja luotiin suomenkielistä kansaa palveleva kirjakieli.”

1900-luvun alussa kiistelyssä oli hyvinkin kiivasta purismia. Mikä tämän päivän suomessa herättäisi purismin vanhan kirjasuomen tutkijassa? Minkä hän kuvittelisi olevan liikaa?

– Ei minun tarvitse kuvitella. Minusta on tullut ylikriittinen. Aina kun kuulen englannista napatun sanan, alan miettiä, miten se sanottaisiin suomeksi.

Kuuttia huvittaa, mutta pian hän vakavoituu taas.

– Minua vähän masentaa tämän hetken tilanne. En halua sanoa, että kieli rappeutuu, mutta näen kyllä, että suomen kielen käyttöala kapenee vaikkapa liike-elämässä ja monissa työyhteisöissä.

Englanti kuulostaa ihmisistä asialliselta ja hienolta, ja suomenkieliset sanat rupeavat kuulostamaan kotikutoisilta, Kuutti huokaa.

Mainonnan, markkinoinnin ja ehkä joskus tiedotusvälineidenkin kielessä kielioppi kärsinee myös siksi, että puhekielisyydellä tavoitellaan rennon kaverillista vaikutelmaa. Etenkin kyytiä näyttäisi saaneen possessiivisuffiksi, omistusliite.

Kielen elinvoima ei pysy itsestään

Toinen esimerkki virosta: Virolainen ei näe mitään hassua siinä, että antaessaan vaikkapa autonsa toiselle, hän sanoo antavansa sen tämän käteen. Käsi-sanasta on tullut saksan vaikutuksesta postpositio, se ei enää tarkoita ruumiinosaa.

Näin ei kai sentään suomelle voisi tapahtua?

– En pidä sitä ollenkaan mahdottomana, yllättää Pirkko Kuutti.

Englantia vastaan hänelle ei ole mitään, hän korostaa. Se on hieno kieli, hän sanoo, mutta kielenkäytön jakautuminen masentaa häntä.

Maailma, jossa on jäljellä vain yksi kieli (luultavasti englanti), olisi teoriassa mahdollinen 500 vuodessa. Se olisi älyllisyydelle mittaamattoman suuri katastrofi. Brittiläinen lingvistikko David Crystal, yksi maailman arvostetuimmista englannin kielen tutkijoista

Vaikka välillä masentaakin, Kuutti aikoo vastakin puhua kirjakielen puolesta. On yhteiskunnalle tärkeää, että meillä on yhteinen kieli ja voimme asioida laajasti omalla kielellä niin viranomaisten kanssa kuin muutenkin, hän sanoo.

– Asiat sujuvat paremmin, jos kieli on sellaista, että jaamme ymmärryksen siitä, mistä on puhe.

Kirjakieli on myös työllä hankittua kansallisomaisuutta, josta suomalaisten ei kannata ajattelemattomuuttaan luopua.

Kirjakieli ei ole tullut lahjana taivaasta, Kuutti vahvistaa. Se ei ole myöskään muuttumaton monoliitti, vaan muuttuu ja elää, hän lisää.

– Pienistä puroista lähdettiin ja tehtiin iso työ. Nyt kun tämä kieli meillä on, sitä ehkä pidetään itsestäänselvyytenä eikä nähdä, että sen säilyttäminen elinvoimaisena vaatii edelleen työtä.

Yöimetystä tunnin, parin välein. Päivisin pää tuntuu sumuiselta. Elina Rantamoijanen palaa muistikuvissaan muutaman vuoden taakse, esikoisensa Hilman vauva-aikaan. Vertaistuki auttoi jaksamaan univelkaa.

– Minulla oli naapurissa ihana ystävä, jonka luokse saatoin mennä suoraan kellarin kautta vauva kainalossa. Niin niitä päiviä jotenkin jaksoi, Elina Rantamoijanen kertoo helsinkiläisen perhekahvilan vilskeessä.

Suomalaistutkimuksessa lähes 40 prosenttia vanhemmista koki, että heidän lapsellaan on ollut uniongelmia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Yleisintä oli juuri yöheräily.

Pikkulasten unesta on nyt saatu uutta tietoa laajassa Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa. Aivan pienten lasten unen tunteminen on tärkeää siksi, että hyvää unta voitaisiin paremmin edistää.

– Monet erilaiset tekijät, ympäristötekijät ja perheiden arkiset tavat ja tottumukset vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen uni-valverytmi muodostuu. Uniongelmiin voidaan siis myös vaikuttaa, tutkimuspäällikkö Juulia Paavonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.

Huomio unirytmiin jo kolmekuisesta lähtien

Uuden tutkimustiedon mukaan vauvan uni-valverytmin kehittyminen on erityisen tärkeää. Unirytmin kehityksen viivästyminen on yhteydessä siihen, että lapsella on enemmän myös nukahtamisen pulmia ja yövalvomista.

Käytännössä unirytmin kehittyminen tarkoittaa sitä, että unirytmi muuttuu säännölliseksi ja päiväunen määrä vähenee.

Tutkija ja HUS:in lastenpsykiatrian erikoislääkäri Juulia Paavonen ajatteleekin, että vauvan unirytmiin kannattaa kiinnittää huomiota jo hyvin varhain. Perheiden pitäisi hänen mielestään saada nykyistä aiemmin tukea lasten nukkumiseen.

– Jo ihan pienet lapset, kolmen kuukauden iästä alkaen, hyötyisivät unirytmin kehitystä hyvällä tavalla tukevista käytännöistä, hän sanoo.

Hyvä yöuni jo aivan pienenä, kolmen kuukauden iässä, ennakoi hyvää unen laatua ja hyvinvointia myöhemminkin. Tutkimukseen osallistuneilla, vauvoina öisin hyvin nukkuneilla lapsilla oli muita vähemmän erilaisia tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita vielä 2- ja 5-vuotiaina.

Yöheräily helpottaa toisen ja kolmannen ikävuoden välillä

Pienten lasten unirytmin kehitys ja unen laatu vaihtelevat hyvin paljon. Se tulee nopeasti esiin myös jutustellessa helsinkiläiseen perhekahvilaan tulleiden pikkulasten vanhempien kanssa. Monessa perheessä heräillään öisin. Ne, joilla nukutaan pidempiä pätkiä, osaavat arvostaa untaan.

Yleensä vuorokausirytmi alkaa vakiintua 3–6 kuukauden paikkeilla. Nukahtamisvaikeudet alkavat yleensä helpottaa noin puolen vuoden ikäisenä. Yöheräilyt sen sijaan ovat yleisiä pitkään.

– Yöheräilyt vähenevät selvästi vasta toisen ja kolmannen ikävuoden välillä, Juulia Paavonen sanoo.

Riittävästi valoa varsinkin aamuisin

Unirytmin kehittymistä voivat edistää aivan arkisetkin keinot, esimerkiksi selkeät iltarutiinit ja päiväunien ajoittaminen. Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa myös valaistus nousi esiin merkittävänä pikkulasten unipulmiin vaikuttavana tekijänä.

Riittävä valaistus päiväsaikaan, erityisesti aamuisin, on tärkeää lapsen unirytmin kehityksen kannalta. Suomen olosuhteissa, pimeän talven ja valoisan kesän vaihdellessa, valon määrä on kuitenkin erityinen haaste.

Valoon liittynee myös se, että loppuvuodesta syntyneillä pikkulapsilla on muita ikäisiään enemmän uniongelmia.

– Jos valoa tulee päivän aikana liian vähän tai sitä tulee illalla liikaa keinovalojen kautta, se voi häiritä unirytmin kehitystä ja aiheuttaa univaikeuksia, Juulia Paavonen sanoo.

Nukahtamisen tapa voi rikkoa yötä

Nukahtamiseen liittyvissä pulmissa taustalla on puolestaan usein hankalaksi muodostuva uniassosiaatio, mikä on monissa öisin heräilevissä perheissä tuttua. Lapsi tarvitsee aina havahtuessaan vanhemman apua ja jotakin tiettyä toimintaa, vaikkapa maidon syömistä tai tutin.

Maidon saamiseen yhdistyi myös Elina Rantamoijasen esikoisen, Hilman, nukahtaminen. Vaikka neuvolan uniohjaajakin kävi kotona auttamassa, yöheräily ja öinen imetys jatkuivat puoleentoista ikävuoteen asti.

– Hilma sai maidolla itsensä takaisin uneen. Uskon, että siihen ja läheisyyden tankkaukseen se öiden rikkonaisuus liittyikin, Elina Rantamoijanen kertoo.

Myös kuopuksen, Saiman, imettäminen on Elina Rantamoijaselle tärkeää, mutta maidon yhdistäminen nukahtamisen hetkeen on nyt onnistuttu välttämään. Saima nukahtaa illalla silittelyyn tai taputteluun eikä aina tarvita niitäkään.

Siskokset ovat temperamentiltaan erilaisia, ja pikkusisko on päiväunillaankin tottunut ympäröiviin ääniin. Toisena lapsena joutuu myös välillä odottamaan.

– Ehkä hän on päässyt paremmin jatkamaan unta, kun en ole itse heti ollut siinä tarkistamassa, Elina Rantamoijanen pohtii.

Apina heittää voltteja – huomaako lapsi?

Pienten lasten unipulmat väsyttävät vanhempia lukuisissa perheissä. Mutta onko kovin katkonaisella tai vähäiseksi jäävällä unella vaikutusta lapsen kehitykseen?

Kahteen ikävuoteen mennessä päättelytaidoissa, kielellisessä ja motorisessa kehityksessä ei suomalaistutkimuksessa havaittu eroja vähän ja paljon heräilevien lasten välillä.

Tarkkaavuuden taitoihin runsas yöheräily näyttää kuitenkin olevan yhteydessä.

Lapset jaettiin kahdeksan kuukauden iässä hyvin nukkuviin ja niin sanottuihin heräilijöihin, jotka heräsivät öisin vähintään kolme kertaa. Erot näkyivät selkeimmin, kun samat lapset olivat kaksivuotiaita.

Erot tulivat esiin kaikkein tarkimmissa tietokonetehtävissä. Lapsen katseen suuntaa tarkkailemalla selvitettiin, oppiko hän ennakoimaan, mihin voltteja heittävä apina ilmestyy.

– On mahdollista, että jos nukkuminen jää huonommaksi, toiminnot eivät pääse kehittymään samalla tavalla kuin niillä, jotka nukkuvat paremmin, väitöskirjaa Tampereen yliopistossa tekevä Tiina Mäkelä sanoo.

Aiemmista aikuisille ja vanhemmille lapsille tehdyistä tutkimuksista tiedetään, että juuri tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen taidot ovat niitä, jotka kärsivät heikosta unesta.

Tukea neuvolasta, jos heräily on tiuhaa

Milloin lapsen uniongelmat sitten ovat sitä mittaluokkaa, että niihin kannattaa hakea ulkopuolista apua?

Jos lapsi puolen vuoden iän jälkeen heräilee öisin yli kolme tai neljä kertaa, on Juulia Paavosen mielestä viimeistään syytä tarttua asiaan.

– Viimeistään silloin kannattaa ilman muuta kiinnittää huomiota siihen, mitkä tekijät juuri omassa perheessä voisivat vaikuttaa yöheräilyyn, Juulia Paavonen sanoo.

Elina Rantamoijanen olisi varsinkin esikoisensa vauva-aikana toivonut enemmän tietoa sekä käytännön kokemuksia muilta vanhemmilta, kaikessa kun oli uuden äärellä. Kahden lapsen äitinä konsteja ja kokemusta on pikku hiljaa kertynyt. Häntä itseään on auttanut myös rennompi asenne.

– Ehkä osaan ottaa nukkumiseen liittyvät asiat rennommin. Että kyllä tämä tästä menee, Elina Rantamoijanen sanoo.

Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa on mukana noin 1 700 perhettä Tampereen seudulta. Tutkimukseen osallistuvat lapset ovat syntyneet vuosina 2011–2013. Lasten nukkumista on tutkittu useana vuonna, jo muutaman kuukauden iästä lähtien. Osaa tutkimustuloksista ei vielä ole julkaistu tieteellisissä artikkeleissa.

Lue myös:

Lastenhoito on äidin pesti usein myös öisin, koska isä nukkuu – joillekin perheille se sopii, jotkut se repii hajalle

Jos äiti viivyttää nukkumaanmenoaan, vauvakin valvoo – samalla lisääntyvät nukahtamisvaikeudet ja öiset heräilyt

Tutkimus: Jos vauva nukkuu huonosti, kasvaa keskittymisvaikeuksien ja ylipainon riski varhaislapsuudessa

Asiantuntija neuvoo: Näin saat vauvan nukkumaan – ja pysymään unessa

Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivut: MLL: Lapsen uni

Lasten suuri lelukirja tipahtaa lapsiperheen postilaatikkoon joka syksy lähes kellon tarkkuudella. Vastasyntyneen vanhemmat saavat iloiset onnentoivotukset ja näytekappaleen vaippavalmistajalta heti kotiuduttuaan.

Miten lelu- ja vaippakauppiaat osaavat lähettää mainoksensa oikeisiin osoitteisiin?

Ne – ja monet muut suoramarkkinoijat – saavat tietonsa väestötietojärjestelmästä, jota ylläpitää valtiovarainministeriön valvonnassa toimiva Väestörekisterikeskus (VRK) ja maistraatit.

Väestörekisterikeskuksella on huima määrä tietoja jokaisesta suomalaisesta ja Suomessa vakituisesti asuvasta ulkomaalaisesta. Väestötietojärjestelmästä löytyvät perustiedot kuten nimi, syntymäaika ja kotikunta. Mutta sen lisäksi rekisteriin on kirjattu tiedot muun muassa lapsista ja siviilisäädystä.

Tiedot kiinnostavat firmoja niin paljon, että ne ovat valmiita maksamaan niistä vuosittain miljoonia euroja.

Könttiä ja yksittäisiä hakuja

Väestörekisterikeskus luovuttaa tietoja sekä julkishallinnolle – esimerkiksi viranomaisille ja tutkijoille – että yksityisille yrityksille.

VRK myy henkilötietoja vuosittain noin 12 miljoonan euron arvosta. Tästä noin 11 miljoonaa tulee liiketaloudellisista palveluista eli yrityksiltä ja loput julkiselta puolelta, jolle iso osa palveluista on maksuttomia.

– Yksityissektorilta saadut tulot ovat kasvaneet tasaisesti viime vuosina, kertoo Väestörekisterikeskuksen tietopalvelupäällikkö Päivi Pösö.

Tämä malli on nyt Suomeen valittu. Päivi Pösö

Väestörekisterikeskus myy henkilötietoja pääasiassa kahdella tavalla: massaluovutuksina ja yksittäisinä tiedusteluina.

Massaluovutuksessa yritys tai viranomainen tilaa kerralla suuren köntän ihmisten yhteystietoja, joiden avulla he pitävät asiakastietorekisterinsä ajan tasalla tai tekevät kohdennettua markkinointia.

– Yritys voi esimerkiksi haluta lähettää jääkiekkoaiheisen mainoksen 30-vuotiaille tamperelaismiehille.

Yritys maksaa näistä tiedoista Väestörekisterikeskukselle 11 senttiä per henkilötieto. Välikätenä toimiva tekninen operaattori ottaa lisäksi oman hinnastonsa mukaisen siivun. Valtion ja kuntien viranomaisille tietojen päivittämiset ovat pääosin maksuttomia.

Yksittäisessä tiedustelussa Väestörekisterikeskus antaa esimerkiksi autokauppiaalle luvassa määritellyn pääsyn tietokantaansa, josta hän tarkistaa asiakkaansa tiedot rahoitussopimusta laadittaessa. Autokauppias maksaa jokaisesta tekemästään hausta. Hinta määräytyy sen mukaan, miten laajoja tietoja haku sisältää.

Perustietojen kuten nimen, osoitteen ja elossaolon kysely maksaa yksityiselle 27 senttiä. Julkishallinnon viranomaiset kuten valtion virastot ja kunnat saavat tiedot maksutta.

– Näiden yksittäisten kyselyjen osuus on kasvanut viime vuosina, Pösö sanoo.

Tuottoisaa kauppatavaraa

Kun Väestörekisterikeskus alkoi 1960-luvun lopulla kerätä ja ylläpitää suomalaisten henkilötietoja, oli ajatus alusta asti, että valtava tietovaranto palvelee myös elinkeinoelämää.

– Tavoitteena oli, että koko yhteiskunta hyötyy, Päivi Pösö sanoo.

Nykyinen väestötietorekisteri on Pösön mielestä toimiva ja auttaa tavallisen kansalaisen arkea.

– Ennen vanhaan esimerkiksi muutossa piti ilmoittaa uusi osoite moneen paikkaan. Osa voi kokea sen helpottavana, että ilmoittaminen hoituu palveluna automaattisesti.

Mutta miksi tiedoista peritään maksuja? VRK:n henkilötietokaupan sallii sitä erikseen valvomaan säädetty laki (siirryt toiseen palveluun).

Väestörekisterikeskuksesta haettujen tietojen maksullisuus perustuu valtion maksuperustelakiin sekä Väestörekisterikeskuksen maksuasetukseen ja omaan hinnastoon. Tuloilla varmistetaan väestötietojen käsittely ja saatavuus, Pösö sanoo.

– On selvää, että toiminnan ylläpitäminen aiheuttaa kustannuksia.

Lain mukaan tietoturvallisuuden edellyttämät tietojärjestelmien sekä niihin liittyvien laitteistojen ja ohjelmistojen hankinta, väestötietojärjestelmän tietojen ylläpito ja muut kustannukset maksetaan valtion varoista.

Hinnan pitäisi olla enintään irtiottokustannuksiin perustuva. Heli Koski

Tilinpäätöstietojen perusteella henkilötietojen myynti on Väestörekisterikeskukselle kannattavaa toimintaa: viime vuonna VRK teki liiketaloudellisilla tietopalvelutuotteilla voittoa noin 9 miljoonaa euroa. Suurin osa tästä kertyy yksittäisistä kyselyistä.

– Toki voidaan pohtia, mitä pitäisi kattaa yhteisistä verovaroista. Lainsäätäjä on kuitenkin valinnut Suomeen mallin, jossa valtio perii korvauksen väestötietojen hyödyntämisestä liiketoiminnassa, Päivi Pösö sanoo.

Julkisin varoin kerätyt ja ylläpidetyt tietovarannot ovat julkishyödykkeitä, sanoo tutkimusjohtaja Heli Koski Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta. Kosken mielestä kansalaisilta kerätyn tiedon pitäisi olla mahdollisimman vapaasti kaikkien yhteiskunnan tahojen käytettävissä.

– Tietojen pitäisi olla maksuttomia tai niistä tulisi periä enintään irtiottokulut. Väestörekisterikeskuksen osalta tilanne on ongelmallinen, koska se on nettobudjetoitu virasto, joka kattaa merkittävän osan kustannuksistaan palvelutuloilla.

Koski muistuttaa, että vuonna 2011 hallituksen yksi kärkihankkeista oli julkisten tietojen avaaminen laajasti yhteiskunnan eri tahojen käyttöön. Ajatuksena oli, että data synnyttäisi uutta bisnestä. Kosken mukaan onkin viitettä siitä, että julkisten tietojen avaaminen lisää tietoperusteisten tuotteiden markkinoiden kokoa ja kasvua.

– Käytännössä se tarkoittaa myös lisää verotuloja.

Voivatko tiedot päätyä vääriin käsiin?

Väestörekisterikeskus ei luovuta henkilötietoja firmoille sellaisenaan, vaan ne lähetetään firmalle välikäden, niin sanotun tulostustalon kautta. Ostaja ei saa rekisteriä itselleen.

– Tällä pyrimme estämään, että tietoja ei hyödynnetä useampaan kertaan tai käytetä muihin tarkoituksiin, Päivi Pösö sanoo.

Pöson mukaan tietoja ei myöskään luovuteta aivan kenelle tahansa.

– Ensimmäinen vaatimus on, että firman pitää osoittaa, että tiedot ovat sille aidosti tarpeellisia. Yrityksen toiminnan pitää olla laillista Suomessa ja yrityksen tietosuojan kunnossa.

Kuinka kansalainen voi olla varma, että hänen tietojaan käytetä väärin tai etteivät ne päädy vääriin käsiin?

Heli Kosken mukaan ongelmia ei pitäisi tulla, jos yritykset noudattavat EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Jokainen eurooppalainen ja suomalainen yritys on velvoitettu informoimaan asiakkaitaan siitä, mitä tarkoitusta varten se kerää ja käsittelee asiakkaan henkilötietoja.

– Jos yritys aikoo käyttää henkilötietoja muihin tarkoituksiin kuin niihin, mihin on alun perin kerännyt henkilötietoja, tästä on myös kerrottava asiakkaalle.

Kosken mukaan Suomessa oli tullut syyskuuhun 2019 mennessä vireille noin 4800 tietoturvaloukkaustapausta. Sakkoja tietoturva-asetuksen noudattamatta jättämisestä Suomessa ei ole vielä annettu, mutta muualla Euroopassa kylläkin.

– Näyttäisi siltä, että käytännössä tietosuoja-asetuksen noudattamiseen liittyy vielä ongelmia.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mielestä nykyinen väestötietojärjestelmä on toimiva, mutta ei täydellinen. Aarnion mielestä keskeinen ongelma on, että kansalaiset tunne järjestelmää riittävän hyvin.

– Ihmiset eivät tiedä, mihin heidän tietojaan luovutetaan ja miten niiden luovuttamisen voi kieltää.

Aarnion mielestä väestötietojärjestelmää voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin. Kansalaisen tietoihin voitaisiin esimerkiksi lisätä maininta puhelinmyyntikiellosta, jolloin kieltoa ei tarvitsisi tehdä monessa eri paikassa.

Nykyisin kielto on käytävä tekemässä erikseen niin sanottuun Robinson-rekisteriin, joka on Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton ylläpitämä puhelinmyynnin kieltolista.

Yksittäisten kansalaisten vireille panemia asioita tulee tietosuovaltuutetun toimistoon noin 10 jokaista työpäivää kohti. Tyypillisiä ovat tapaukset, joissa suomalainen on asioinut ulkomaalaisen verkkokaupan kanssa tai päin vastoin.

– Suomalainen on ostanut jotain ulkomaalaisesta verkkokaupasta ja haluaa tietää, mitä tietoja hänestä on tallennettu verkkokaupan asiakasrekisteriin, Aarnio kuvailee.

Iso ja osin hämärä bisnes

Suomalaisten henkilödatalla käydään kauppaa muutenkin kuin Väestörekisterikeskuksen kautta.

Henkilötietokaupassa liikkuvat suuret summat, mutta tarkkaa tietoa bisneksen koosta Suomessa ei ole, Etlan Heli koski sanoo.

– Yritysten henkilötiedoilla käymän kaupan määrä on aika musta laatikko. Tilastotiedot puuttuvat, eikä henkilödatan markkinoiden koosta ei ole tämän takia saatavilla suoria euromääräisiä mittareita.

Koski muistuttaa, että yritysten ei tarvitse ilmoittaa henkilötiedoilla käydyn kaupan määrää, ja Tilastokeskuksen lakisääteisissä kyselyissä ei kysytä yritysten henkilödatan myynnistä saamista tuloista.

Jotain osviittaa bisneksen koosta maailmanlaajuisesti saa kansainvälisten teknologiajättien mainostuloista: Googlen mainostulot olivat vuonna 2018 noin 96 miljardia ja Facebookin noin 55 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Tiesitkö, että henkilötietosi ovat kauppatavaraa? Mitä ajatuksia se herättää? Voit keskustella aiheesta kello 18.00 asti.

Digitreenien peruskurssi – taitoja uteliaille

Selvitys antaa karun kuvan tietosuojauudistuksesta – Annatko sinäkin riskillä ja summassa suostumuksen tietojesi käyttöön?

Joudutko sinäkin klikkailemaan netissä "hyväksy"-nappia kyllästymiseen asti? Asiaan voi tulla kohta muutos

Muun muassa poliisin käyttämät virkamerkit loukkaavat eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan kansalliskielten yhdenvertaisuutta.

Uudet poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja pelastusviranomaisten henkilökunnan virkamerkit ja henkilökortit otettiin käyttöön viime vuoden lopulla. Korteissa viranomaisen ja kortin nimi ovat ruotsiksi huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla kuin suomeksi.

Esimerkiksi poliisin virkamerkissä lukee isolla "poliisi" ja huomattavasti pienemmällä "polis" ja "police". Oikeusasiamiehen mukaan tällöin korteissa toinen kotimainen kieli käytännössä rinnastuu vieraaseen kieleen eli englantiin.

Poliisin vanhassa virkamerkissä virkanimike luki ylälaidassa yhtä suurin kirjaimin sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Uusissa virkamerkeissä "poliisi" lukee huomattavasti suuremmin kirjaimin kuin ruotsiksi tai englanniksi. Kaikkiaan poliisin vanhoissa virkamerkeissä jokainen näistä luki suurin kirjaimin kortin ylälaidassa. Aiemmissa poliisin korteissa suomea ja ruotsia kohdeltiin tällöin yhdenvertaisesti.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen huomauttaa, että kansalliskielten yhdenvertainen kohtelu on turvattu perustuslaissa ja kielilaissa. Kielilain perusteluissa korostetaan sitä, että vähemmistökieltä ei saa syrjiä esimerkiksi siten, että sillä laadittu teksti on selvästi pienempää kuin enemmistökielinen teksti, oikeusasiamiehen tiedotteessa kerrotaan.

Oikeusasiamies on pyytänyt sisäministeriötä, valtiovarainministeriötä ja Väestörekisterikeskusta ilmoittamaan vuoden loppuun mennessä, millaisiin toimenpiteisiin ne päätöksen seurauksena ryhtyvät. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Poliisin sivuilla lukee, että vanhoja virkamerkkejä on käytössä vielä viiden vuoden ajan.

Poliisin virkamerkki on noussut esiin aiemminkin tänä vuonna, kun poliisin ammattiliittopuolelta on ehdotettu lakimuutosta merkkeihin, tosin toisesta syystä. Suomen Poliisijärjestöjen liitto SPJL:stä on alkuvuodesta ehdotettu lakimuutosta, jonka tarkoituksena olisi luopua poliisin nimitunnistepakosta eli kunkin poliisin oman nimen näkymisestä virkapuvussa ja virkamerkissä. Syynä on vihapuheen ja uhkausten yleistyminen. Tilalle on ehdotettu numerolaattaa.

Lue lisää:

Poliisi esittää lakimuutosta kiusaamisen ja uhkailun estämiseksi: Poliisin nimi pois virkapuvusta ja virkamerkistä

Tulipalo tuhosi viiden huoneiston asuintalon toisen päädyn tiistai-iltana Kankaanpäässä Satakunnassa. Tuli pääsi irti Rauhankadulla rintamamiestalossa, jossa on laajennusosa.

Palo ei aiheuttanut henkilövahinkoja, vaikka päivystävän palomestarin mukaan talossa oli paikalla asukkaita tulen syttyessä.

Pelastuslaitos onnistui rajaaman palon niin, että rakennuksen toisen päädyn asunnot jäivät lähes ehjiksi. Niihin ei kuitenkaan voida palomestarin mukaan muuttaa heti takaisin.

Vaarana oli myös tulen leviäminen lähellä oleviin naapuritaloihin, mutta se saatiin estetyksi.

Tulen syttymissyy ei ollut selvillä tiistaina illalla.

Hätäkeskus sai palohälytyksen Rauhankadulle noin kello 20.40. Palo luokiteltiin suureksi.

Tulipaloa sammutti noin 15 pelastuslaitoksen yksikköä.

Entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja Atik Ismail katsoi perjantaina Suomen peliä Liechtensteinia vastaan jooga-asennossa kotonaan.

Lopputulokseen eli voittoon tuossa pelissä hän uskoi jo etukäteen, mutta arvokisapaikka sinänsä oli upea yllätys.

– On tehty hyvää juniorityötä. Täytyy nostaa Pertti Alajalle hattua. Hän palkkasi entisiä ammattilaispelaajia tekemään töitä nuorten poikien ja tyttöjen kanssa. Niiden keillä on halu sinne huipulle.

Ismail luettelee myös isoja jalkapallonimiä menneiltä vuosilta aina Kaj Pahlmanista, Arto Tolsasta ja Aulis Rytkösestä myöhemmin merkittävää jalkapallouraa tehneisiin Sami Hyypiään ja Jari Litmaseen.

Ismailin mielestä nämä avasivat työllään suomalaiselle jalkapalloilulle mahdollisuuden kansainväliseen menestykseen, vaikka arvokisapaikka heidän aikanaan jäikin saavuttamatta.

Mutta on yksi asia, jota Ismail ei oikein tämän hetkisessä jalkapallointoilussa sulata: se on Suomen jalkapallomaajoukkueen lempinimi.

– Ai että mä inhoon näitä eläimellisiä lempinimiä kuten Huuhkajat, Helmarit ja Sudet!

Parempi nimitys Ismailin mielestä olisi reilusti vaan poikien, tyttöjen, naisten tai miesten maajoukkue.

Mies myöntää olevansa tässä asiassa "vanhan liiton miehiä", ja lempinimetkin ovat tainneet tulla jäädäkseen.

– Olkoon lempinimet. Pääasia, että päästiin kisoihin, Ismail myhäilee lopulta.

Melkein kolmekymmentä vuotta raittiina

Ismail pelasi aikanaan 26 maajoukkuepeliä ja oli 1970-luvun lopulla mukana, kun EM-kisapaikkakin oli lähellä.

Kansainvälistä uraa hän kävi kokeilemassa Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa, mutta ura ei edennyt muun muassa päihdeongelman takia. Myös koti-ikävä vaivasi maailmalla.

1990-luvun alussa korkki meni kiinni ja Ismail on ollut raittiina lähes 30 vuotta.

Ismail kertoo, että pohjalle piti mennä ennen kuin hän hakeutui hoitoon. Muiden julkisuuden henkilöiden kertomat kokemukset hoitoon hakeutumisesta motivoivat.

Ismail kertoo olleensa aluksi neljä kuukautta Harjamäen sairaalan psykiatrisessa hoidossa.

– Siellä oli hirveen hyvät hoitsut. Ne kuunteli ja rauhoitti. Sieltä se lähti se startti. Myös vertaistuki on tärkeää.

Vertaistuen ryhmässä Ismail kertoo käyvänsä edelleen. Hän on itsekin tehnyt päihdetyötä parikymmentä vuotta.

– Mä olen hirveän onnellinen, jos nuori ihminen tarttuu jo parikymppisenä siihen [apuun]. Ei ala syyllistää muita eikä valehtele. Mun näkemyksen mukaan tämä on välittäjäaineen sairaus, johon on saavutettavissa toipuminen, Ismail toteaa.

Katso koko Puoli seitsemän -lähetys tästä:

Pohjoismaiset puolustusministerit antoivat tänään täystyrmäyksen Ranskan presidentin Emmanuel Macronin rajulle Nato -kritiikille. Ministerit olivat koolla Tukholmassa.

Macron sanoi The Economist -lehden haastattelussa, että Nato on aivokuollut eikä Eurooppa voi enää luottaa siihen, että Yhdysvallat puolustaisi liittolaisiaan.

Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen sanoi, että hän on täysin eri mieltä Macronin kanssa.

– Nato on maailman menestynein puolustusliittouma. Se on myös suuri organisaatio, jossa on omat haasteensa, mutta ei niistä voi puhua tuohon tapaan.

Tanskan puolustusministeri Trine Bramsen ei myöskään yhtynyt Macronin kritiikkiin.

– Mielestäni vahvaa Natoa tarvitaan aikana, kun on paljon hajaannusta.

– Olen Macronin kanssa kuitenkin samaa mieltä siitä, että Euroopan tulee ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Se on yksi syy, miksi pohjoismaista puolustusyhteistyötä tarvitaan.

– Olemme ennenkin nähneet sisäisiä kiistoja Natossa. Ne täytyy vaan käsitellä eikä niihin pidä juuttua, Bramsen sanoi.

Virolla ei varasuunnitelmaa

Samaa mieltä oli myös Baltian ja Pohjoismaiden kokoukseen tullut Viron puolustusministeri Jüri Luik.

– Macron halusi ehkä saada vähän eloa haastatteluun, naurahti Luik.

– Meillä ei ole mitään syytä miettiä, että Ranska epäilisi Naton tulevaisuutta.

Puolustusministeri sanoi, että Virolla ei ole olemassa varasuunnitelmaa puolustukselleen.

– Suhde Yhdysvaltoihin on meille ratkaiseva. Olkaamme rehellisiä – ei pohjoismaisella tai eurooppalaisella puolustusyhteistyöllä estetä Venäjää. Siihen tarvitaan Yhdysvaltoja, Luik sanoi.

Tänään Viron sisäministeri Mart Helme kertoi Virossa vierailleille suomalaisille politiikan toimittajille, että Viro tekee b-suunnitelmaa Naton kriisin takia. Sisäministeri ja puolustusministeri puhuvat siis asiasta eri tavalla.

– No, vastaus vaihtelee sen mukaan, keneltä sitä kysyy, Luik vastasi.

Suojattu yhteys Pohjoismaille

Pohjoismaiden puolustusministerit keskustelivat myös lähialueen turvallisuustilanteesta.

–Tilanne on jännitteisempi kuin 10 vuotta sitten. Mutta juuri tällä hetkellä ei ole mitään akuuttia, kuvasi puolustusministeri Antti Kaikkonen Pohjoismaiden yhteistä tilannekuvaa.

Pohjoismaiset puolustusministerit päättivät tänään tiistaina Tukholmassa yhteisestä tavasta vaihtaa tietoa kriisitilanteissa.

Suojattua kuva- ja ääniyhteyttä voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa gps-yhteyksiä häiritään. Sitä voidaan käyttää turvallisuuspoliittisessa kriisissä, mutta myös luonnonkatastrofissa.

Tällainen tilanne olisi voinut olla Ruotsin metsäpalojen aikaan kesällä 2018.

Tämänpäiväiset päätökset ovat osa yhteistyön syventämistä, josta sovittiin viime syksynä. Viime marraskuussa puolustusministerit ja Islannin ulkoministeri linjasivat, millaista puolustusyhteistyön tulee olla vuoteen 2025 mennessä.

Ruotsi lupaa lain Suomen auttamisesta kriisissä

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventämisestä ministeri Kaikkonen lupasi uutisia “kun lumi on maassa”.

– No ei minulla vielä päivämäärää siihen ole. Tuossa kun saadaan lumi maahan, niin eiköhän sitten ole kerrottavaa. Heti kerrotaan, kun on kerrottavaa.

Suomessa ihmetystä on herättänyt se, että Ruotsi ei ole vieläkään säätänyt lakia, joka mahdollistaa sotilaallisen avun antamisen kriisitilanteessa Suomelle.

Suomi on säätänyt vastaavan lain, jolla se pystyy auttamaan Ruotsia, vuonna 2017.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan lainsäädäntötyötä tehdään kovaa vauhtia.

– Voin luvata, että laki säädetään. Teemme työtä hyvin intensiivisesti sen eteen.

– Heti, kun työ on valmis, viemme sen eteenpäin. En usko, että varsinaisessa prosessissa tulee mitään ongelmia, mutta valmista täytyy ensin tulla.

Lisää aiheesta:

Yle Ruotsin merisotaharjoituksessa: "Tulevaisuudesta emme toki tiedä, mutta varustaudumme puolustamaan itseämme"

Ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset saattavat maksaa maailmantaloudelle 7,9 biljoonaa dollaria vuoteen 2050 mennessä, kertoo keskiviikkona julkaistu tutkimus.

Taloustutkimukseen erikoistunut tutkimusyritys EIU tarkasteli sitä, millainen vaikutus lämpötilojen nousulla olisi maailman 82 suurimpaan talouteen. Vuosisadan puoliväliin mennessä ilmastonmuutos rokottaisi maailman bruttokansantuotetta kolmella prosentilla.

Kehitysmaat kärsivät pahemmin kuin kehittyneet taloudet. Afrikan bkt kärsisi 4,7 prosentin verran, kun Yhdysvaltojen talous kutistuisi 1,1 prosentilla ilmastonmuutoksen takia.

Ilmastonmuutoksen suoriin vaikutuksiin kuuluvat esimerkiksi kuivuus, tulvat ja satojen menetykset.

Lue myös:

Ilmastonmuutos ja taudit uhkaavat maailman kahviviljelmiä – Ratkaisu voi löytyä Etiopian villeistä kahvimetsistä(15.11.)

Ilmastonmuutos uhkaa tunturisammalia(15.11.)

Tuore raportti: Ilmastonmuutos on elinikäinen terveysriski maailman lapsille(14.11.)

Samastuin tähän nuoreen naiseen kilpailun alusta asti. Hän oli selkeän ylipainoinen, herkästi punasteleva, ymmärtääkseni kohtuullisen varattomasta perheestä.

Paistoi pitkälle, että tavalla tai toisella hän oli alun alkaenkin saanut huonommat kortit kuin moni muu kilpatovereistaan.

MasterChef on kilpailu, jossa tehdään ruokaa. Ohjelma alkoi BBC:llä parikymmentä vuotta sitten. Samalla formaatilla on tehty tv-ohjelmaa ympäri maailman, myös Suomessa.

Julkkiksille ja lapsillekin on omat MasterChef-mittelönsä, mutta minä pidän eniten versiosta, jossa tavalliset kotikokit mittelevät paremmuudestaan. Nimenomaan aussiversio on suosikkini.

Kiperien kokkaustehtävien jälkeen kilpailijat yksi toisensa jälkeen putoavat kisasta. Voittaja saa ison tukun rahaa, auton ja tietysti paljon julkisuutta. Monista voittajista ja kärkipään kilpailijoista on tullut kuuluisia kokkeja ja ravintoloitsijoita.

Tuo nuori naiseni, Abbey Rose, pärjäsi alussa hyvin. Hän oli yksi MasterChef Australia -kisan ennakkosuosikeista, kun hän alkoi silmin nähden murentua. Yksinkertaisimmatkaan hommat eivät tahtoneet onnistua.

Kaikki alkoi epäonnisesta hummuksesta, jonka kanssa Abbey vatuloi punakkana ja itkuisena. Muutkin maustamiset menivät pieleen. Vaikka merenelävien piti olla Abbeyn vahvinta alaa, jätti hän mustekalan raa’aksi.

Abbey putosi kisasta.

Mitä ihmettä tapahtui?

Minä tiedän.

Abbeyn kaatoivat ne puuttuvat 25 prosenttia itseluottamuksesta. Juuri ne samat, joista minäkin tiedän niin paljon.

Abbey oli selkeästi luokkaretkellä, matkalla ylempään yhteiskuntaluokkaan. Pois australialaisesta lähiöstä kohti kuuluisuutta ja juhlittua uraa tv-kokkina.

Kilpailussa vieraillut kokkijumalatar Nigella Lawson suorastaan ylisti Abbeyn tekemiä ruokia. Australian kokkikisaa tuomaroi sympaattinen kolmikko, joka alkoi kutsua häntä makujen kuningattareksi.

Abbey tuntui onnistuvan kaikessa. Hän loi makupaletteja, joita tuomarit nautiskelivat silmät ummessa.

Näin Abbeyssa niin paljon tuttua. Kun onnistumisten putki alkoi, paukutteli hän henkseleitään. Abbey oli hetkittäin ärsyttävän itsevarma, haastatteluissa itserakkaan ja kaikkitietävän kuuloinen.

Kunnes ei enää ollut.

Veikkaan, ettei minuakaan kovin moni sanoisi epävarmaksi ihmiseksi. Mutta se puuttuvan neljänneksen syndrooma on kovin tuttu minullekin. Psykiatria tai lääketiede ei tätä nimeämääni syndroomaa tunne. Minulle, Abbeylle ja kaikille kohtalotovereillemme se on valitettavan tuttu.

Abbeyn itseluottamus toimi kahdella ääripään asennolla, on ja off. Abbey tuskin oli maanis-depressiivinen, mutta hänen itsetuntonsa oli. Hänen MasterChef-koitoksensa muistutti epäonnista keinuleikkiä. Vauhtia piisasi ja se tuntui riittävän taivaisiin saakka. Varomaton horjahdus ja lisää vauhtia vaatinut kiikkuja itkee polvet ruvella leikkikentällä.

Minunkin itseluottamukseni ja taistelutahtoni taisi olla suurimmillaan aluksi. Lukion jälkeen pääsin yliopistoon. Valmistumisen jälkeen menin toimittajan työhön: radioon ja televisioon.

Näin jälkeenpäin ajateltuna se aika oli kovaa punnerrusta hampaat irvessä.

Parempiosaisten perheiden lapsille tämä kaikki olisi ehkä ollut itsestäänselvää. Minä pelkään vieläkin, että paljastun ja joku huomaa, että oikea paikkani olisikin tehtaan liukuhihnalla.

Kuljen edelleen heikoilla jäillä, koska en oikein tiedä, minne kuulun.

Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä vakuuttuneempi hän oli siitä, että elämässä oli ratkaisevaa, minkälaisessa ruokapöydässä oli lapsena istunut. Se oli hänen teoriansa numero yksi. Sen jälkeen tuli pitkä väli tyhjää ja sitten voitiin alkaa keskustalla jostain muusta.

Näin kirjoitin monta vuotta sitten esikoisromaanissani Ei millään pahalla. Monien esikoisromaanien tapaan se oli selkeä avainromaani, jossa purin oman lapsuuteni osattomuuksia.

Olin suuren työläisperheen pahnanpohjimmainen. Siinä pöydässä oli todellakin herttaisen yhdentekevää, otetaanko vai annetaanko vasemmalta tai muistettiinko kattaa leipälautaset. Ateriointi oli niukkaa ja nopeaa. Ruskea kastike kulkee vieläkin perässäni kuin raskas laahus.

Luulen, että Abbey olisi tajunnut, mitä yritin kirjassa sanoa. Sen, että edelleenkin jokin erottaa köyhien perheiden lapset parempiosaisista kavereistaan.

Ero on läpinäkyvä, mutta selvästi olemassa oleva. Se on kuin radon, hajuton ja näkymätön, mutta vaarallinen kaasu.

Ratkaisevimmat erot vähäosaisten ja parempiosaisten lasten välillä eivät ole materiassa: kenkien, kännyköiden ja huppareiden merkeissä ja hintalapuissa.

Uskaltaisin väittää, että kohtalokkaimmat, pitempikestoiset erot näkyvät erona nimenomaan itseluottamuksen määrässä.

En väitä, että kaikki hyvin toimeentulevien perheiden lapset puhkuvat itseluottamusta. Väitän, että heillä usein on paremmat rakennuspalikat itsetunnon rakentamiseen.

Tutkijat puhuvat ylisukupolvisuudesta. Ylisukupolvisella huono-osaisuudella tarkoitetaan vanhempien hyvinvoinnin ongelmien siirtymistä tai jatkumista heidän lapsilleen. Siitä on paljon tieteellistä tutkimusta.

Sosioekonomisten, psykososiaalisten, biologisten ja geneettisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ketju. Se voi ilmetä heikkoina voimavaroina elämän eri alueilla.

Myös itseluottamus on voimavara. Se syntyy niin monesta pienestä, merkityksettömänkin tuntuisesta asiasta ja taidosta, jotka opitaan jo lapsuuskodissa. Minä en vieläkään oikein osaa käyttää leipälautasta. Lautasliinojenkin kanssa tahtoo tehdä tiukkaa.

On paljon asioita ja taitoja, joita olen vajaa tai jotka olen myöhemmin joutunut opettelemaan.

Minun luokkaretkeni huipentuma oli kymmenen vuoden mittainen pesti diplomaatin puolisona, jolloin järjestin edustusillallisia. Ja hyvin järjestinkin, kaikesta huolimatta. Mutta miettiä piti aina.

Olen äreän sotaveteraanin ja masentuneen suurperheen äidin yhdeksäs lapsi, jolla oli ruskeat kunnan monot, isoveljeltä perityt. Nyt se ei kuulosta suurelta asialta, mutta silloin vääränväriset monot täyttivät koko pukuhuoneen, värjäsivät ladun edessäni ja perässäni ruskeaksi.

Luuseri. Silloin ei vielä käytetty koko sanaa, mutta jos olisi käytetty, olisi se kuvannut minua varsinkin niillä talvisilla liikuntatunneilla. Valkoiset monot olivat merkki jostain. Parempien perheiden tyttärillä oli vitivalkoiset monot. Huonompien perheiden tyttärillä ruskeat.

En tiedä mitkä olisivat nykyajan lapsien kunnan monot, mutta niitä on. Viimeisimmät tilastot kertovat, että Suomessa on 150 000 köyhää lasta. Vuonna 2012 luku oli 123 000. Huonompaa suuntaan siis ollaan menossa.

Kunnan monoja piilotellaan jaloissa edelleen. Ja pahoin pelkään, että niitä muistellaan vielä kymmenienkin vuosien päästä.

Köyhyydellä kun on outo taipumus aiheuttaa kokijoissaan häpeää.

Olemme niin pitkään luulleet, että jokainen on oman onnensa seppä. Ajatusta ovat toitottaneet varsinkin ne, jotka yleensä ovat oman mammonansa perineet. Mutta ehkä noin yksinkertaisen älyttömyyden uskominen vaatiikin varsin rikkumatonta itseluottamusta?

100 prosenttisella itseluottamuksella voi usein korvata neljänneksen puuttuvasta osaamisesta tai luovuudesta. Mutta jos se viimeinen 25 prosenttia itseluottamuksesta on jostain syystä jäänyt puuttumaan, mikään määrä taitoa tai luovuutta ei taida olla kylliksi kun edessä on kova paikka.

Niin se Abbey vain valitettavasti on. Sen olen minäkin, vaneritehtaan apulämmittäjän tytär niin monessa käänteessä saanut tuta.

Mutta Abbey, minun silmissäni sinä voitit kokkikisan. Minä puolestani en vieläkään omista valkoisia monoja. Pistän hanttiin. En halua, että ne loppumattomiin määrittävät minua. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin. Mutta on tyytyminenkin taito. Ja jos jotain, niin sen olen tässä ylisukupolvisuuden ketjussa saanut oppia.

Regina Rask on Puoli seitsemän-ohjelman toimittaja, joka ei osaa syödä artisokkaa eikä hummeria.

Tänään 19. marraskuuta vietetään kansainvälistä miestenpäivää.

Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.

Nykymuodossaan vuonna 1999 alkanutta miestenpäivää vietetään joissakin valtioissa ympäri maailman, mutta tarkkaa lukua ei ole. Virallisesta kansallisesta miestenpäivästä on kuitenkin ollut puhetta jo 1960-luvulta.

Suomessa päivää ei ole sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kalenteriin eikä sitä näin ollen juurikaan huomioida.

Yliopiston almanakkatoimiston johtajan Minna Saarelma-Paukkalan mukaan asiaa kysellään aina silloin tällöin, koska Suomessa vietetään myös kansainvälistä naistenpäivää.

– Yleisesti katsotaan, että kalenteriin otettavilla merkkipäivillä tulee olla tarpeeksi vakiintunut ja pitkäaikainen vietto Suomessa niin, että mukana on suuri kansanjoukko. Tässä päivät eroavat, Saarelma-Paukkala kertoo.

– Nyt näyttää siltä, että miestenpäivä on selvästi nousemassa. Saattaa vielä käydä niin, että sekin lisätään kalenteriin.

Saarelma-Paukkala vertaa asiaa äitienpäivän ja isänpäivän viettoon. Ensin vietettiin vain äitienpäivää, mutta isänpäivä tuli myöhemmin. Tänä vuonna isänpäivä on virallinen liputuspäivä ensimmäistä kertaa.

– Yhteiskunta on tasa-arvoistumassa. Naiset ja miehet ovat näissäkin asioissa tulossa samalle viivalle, Saarelma-Paukkala sanoo.

Kansainvälistä miestenpäivää ei mainita myöskään YK:n tapahtumakalenterissa, josta kansainvälinen naistenpäivä löytyy.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään maaliskuun 8. päivä. Tänään vietetään YK:n kalenterin mukaan maailman liikenneonnettomuuksien uhrien muistamisen päivää ja maailman vessapäivää.

Nykyinen juhlapäivä syntyi trinidadtobagolaisen tutkijan Jerome Teelucksinghin päätöksestä, joka halusi isänpäivän lisäksi päivän, jona juhlistettaisiin myös poikia sekä miehiä, jotka eivät ole isiä. 19. marraskuuta oli hänen isänsä syntymäpäivä. Trinidad & Tobago oli myös ensimmäinen maa, jossa päivää juhlistettiin virallisesti 20 vuotta sitten.

Pitäisikö kansainvälinen miestenpäivä lisätä Suomessa kalenteriin? Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue lisää:

Venäjällä miehillä on oma juhlapäivänsä

Yksi ihminen on kuollut tiistaina illalla sattuneen välikohtauksen seurauksena Helsingin Pitäjänmäessä. Poliisin mukaan neljä ihmistä on otettu kiinni tapahtumiin liittyen.

Tapahtumapaikalla oli illalla useita partioita.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää tässä vaiheessa.

Pitäisikö miesvaikuttajien kieltäytyä osallistumasta keskustelutilaisuuksiin, joihin ei ole kutsuttu ensimmäistäkään naista?

Tätä mieltä on ainakin joukko professoreita, jotka ovat ilmoittaneet Twitterissä, etteivät enää osallistu pelkästään miehistä koostuviin paneeleihin.

Omasta kieltäytymisestään twiittasi maanantaina Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen johtaja Tapio Määttä.

Määttä kertoo mietiskelleensä asiaa yli yön ja tulleensa lopulta selvään päätökseen siitä, ettei osallistu puhujana tai panelistina tilaisuuksiin, joissa on vain miesesiintyjiä.

Hän kiittää virikkeestä Slushin toimitusjohtajaa Andreas Saarta sekä teknologiavaikuttaja Taneli Tikkaa, jotka ovat aiemmin ilmaisseet kieltäytyvänsä miespaneeleista.

Määtän twiittiä seuranneessa keskustelussa ainakin professorit Panu Minkkinen ja Jaakko Husa ovat sitoutuneet samaan.

Jo keväällä oikeustieteen professori Pauli Rautiainen antoi vastaavan vakuutuksen. Tuoreessa twiitissä hän sanoo linjauksensa pitäneen toistaiseksi varsin hyvin. Pari kertaa on lipsunut, hän myöntää.

Värikästä keskustelua Twitterissä

Määtän ilmoitusta on seurannut värikäs keskustelu Twitterissä. Tarjolla on sekä kiitosta että arvostelua.

Esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula toteaa, että "eipä tällaisista ilmoituksista haittaakaan ole". Hän lisää huomanneensa olevansa usein paneeleissa ainoa asiantuntijaroolissa oleva naisoletettu. Jos muita naisia on, he toimivat juontajina tai soittavat tauolla pianoa, hän lisää.

SDP:n Hussein al-Taee twiittaa jo kutsuttaessa ilmoittavansa, että paneelin olisi hyvä olla tasa-arvoinen. Kutsuja saa kuitenkin hänen mielestään itse päättää lopullisesta kokoonpanosta.

Mervi Hongisto puolestaan kysyy, halutaanko paras mahdollinen, eri näkökulmia esille tuova paneeli, vai parhaaksi katsotuista yksilöistä koostuva paneeli. Ne eivät usein ole sama asia, hän korostaa.

Jaakko Husa: Tervehenkinen lähtökohta

Helsingin yliopiston oikeus ja globalisaatio -professuurin haltija Jaakko Husa on yksi niistä, jotka Määtän twiitin jälkeen innostuivat antamaan samansisältöisen lupauksen.

Ylen tavoittaman Husan mukaan kyse ei välttämättä ole erityisen tiukasta ohjelmajulistuksesta, vaan tervehenkinen lähtökohta ja lupaus toimia sen puolesta, että paneeleihin kokoontuisi pikkuisen nykyistä monipuolisempaa porukkaa.

Husan mukaan asinatuntijuus on sekin järkevä kriteeri keskustelijoita valittaessa, mutta balanssia kannattaa aina hakea.

– Tuntuu, että monissa kysymyksissä löytyy sekä mies- että naisasiantuntijoita. En tiedä, onko edes paljon kysymyksiä, joissa olisi vain mies- tai naisasiantuntijoita, hän sanoo.

Husa arvelee, että kysymys on usein viitseliäisyydestä. Kun järjestää paneelia tai kutsuu puhujia, on helpompi kutsua tuttua väkeä.

– Taustalla ei ole välttämättä pahantahtoista tai tietoista suunnittelua.

Määtän ilmoitukseen yhtyneet haluavat pitää omalta osaltaan huolta siitä, että puhujat ja paneelit ovat vähän monipuolisempia, uskoo Husa.

Määtän twiitistä uutisoi ensimmäisenä Talouselämä.

Suomenruotsalainen toimittaja-kirjailija Leif Salmén on kuollut, omainen kertoo Svenska Ylelle.

Salmén syntyi Helsingissä 1952 ja oli kuollessaan 67-vuotias.

Hän työskenteli Yleisradiossa toimittajana 1970 ja 1980 -luvuilla ja tuli tunnetuksi poliitikkojen erittäin kriittisistä ja tiukoista haastatteluista.

Leif Salménin silloinen esimies, TV 1:n johtaja ja myöhemmin Ylen pääjohtaja Arne Wessberg kertoo Salménin antaneen paljon journalismille.

– Toimittajat alkoivat ottaa työnsä vakavasti. He eivät enää olleet pelkkiä päättäjien mielipiteiden kertojia. Se oli tervetullutta, Wessberg kertoo Svenska Ylen haastattelussa.

Wessbergin mukaan Salmén piti tehtävänään varmistaa, että vallassa olevia valvotaan niin, että suuri yleisö voisi muodostaa käsityksen yhteiskunnasta.

Tätä vapauttaan Salmén käytti, mutta vastuullisesti.

– Joskus se oli ongelmallista, ei Salménille, vaan hänen haastateltavilleen.

Salménin haastattelujen tiukkuus taas perustui oivalluksiin ja osaamiseen – siihen, että hän kuunteli haastateltaviaan ja osasi nopeasti esittää loogisia jatkokysymyksiä.

– Hän ei antanut periksi ennen kuin sai vastauksen, Wessberg jatkaa.

Moninkertaisesti palkittu kirjailija

Leif Salmén kirjoitti myös runoja, novelleja ja esseitä. Viimeinen teos, esseekokoelma Itämainen huone (Det orientaliska rummet) julkaistiin 2017.

Salmén on palkittu muun muassa Topelius-palkinnolla, Tollanderin palkinnolla ja Eino Leino -palkinnolla.

1970-luvulla hän oli aktiivinen toimija Suomen kommunistisessa puolueessa.

Korjaus kello 17.35: Salménin toiminta kommunistisessa puolueessa. Salmen erosi kommunistisen puolueen luottamustoimista 1976. Jutussa luki, että hän olisi ollut aktiivi vielä 1980-luvulla.

Lue ja katso lisää:

Tentaattorina Leif Salmén (Elävä arkisto)

Leif Salmén: Grymtningar om flyktingar, homon och docenter räcker för att räknas som seriös debattör (Svenska Yle)

Leif Salmén: Jag spelade en roll (Svenska Yle)

Saksalainen autonvalmistaja Porsche pyrkii Yhdysvaltain markkinoille haastamaan sähköautojen myyntiä dominoivaa Teslaa, kertoo uutistoimisto AFP.

Porschen Pohjois-Amerikan päällikkö Klaus Zellmer kertoi Los Angelesin Auto Show'ssa tiistaina, että vuoteen 2025 mennessä yli puolet Porschen valmistuvista autoista tulee olemaan sähköisiä.

– Tulevaisuus on sähköinen. Vuonna 2025 Porsche on jo ohittanut käännekohdan ja yli puolet vuosittaisesta volyymista tulee olemaan joko hybridiautoja tai täysin akkukäyttöisiä, Zellner linjasi.

Hän kuitenkin lisäsi, että polttomoottoritkaan eivät ole täysin kuolleet viitaten Porschen suosittuihin 911-urheiluautoihin.

Volkswagenin tytäryhtiö Porsche julkisti täysin sähköisen urheiluauton Taycanin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa. Taycan kiihtyy nollasta sataan vain kolmessa sekunnissa ja luksusmallin odotetaan nousevan Teslan kilpailijaksi.

Vuonna 2021 Porschen on määrä julkistaa myös täysin sähköinen versio katumaasturista Macanista, jolla se aikoo haastaa Teslan Y-mallin.

Tesla avasi lokakuussa jättimäisen tehtaansa Shanghaissa testikäyttöön ja on lähtenyt haastamaan Porschea sen suurimmalla yksittäisellä markkina-alueella, eli Kiinassa.

Zellmerin mukaan sähköautojen myynnin kasvua Kiinassa hidastaa latauspisteiden puute suurkaupungeissa, joissa kymmenet miljoonat ihmiset asuvat ja työskentelevät pilvenpiirtäjissä.

Lue myös:

Tesla avaa Euroopan-tehtaansa Berliiniin – Vaasa ei ollut kärkiehdokkaiden joukossa(13.11.)