Tänään sunnuntaina on talvipäivänseisaus. Se tarkoittaa sitä, että Aurinko paistaa suoraan Kauriin kääntöpiirille ja pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt äärimmilleen poispäin Auringosta.

Talvipäivänseisauksena päivä on lyhimmillään. Esimerkiksi Helsingissä päivän pituus on 5 tuntia 40 minuuttia. Jyväskylän korkeudella päivän mitaksi jää 5 tuntia 4 minuuttia. Utsjoella aurinkoa ei sen sijaan nähdä lainkaan, sillä pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse.

Sää on sunnuntaina pilvinen ja sateinen.

– Talvipäivänseisauksesta on tulossa tänä vuonna ehkä vuoden synkin päivä, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

– Suomessa on kuitenkin nyt laajalti lunta, joten ei ole välttämättä ihan niin ankeaa.

Talvipäivänseisauksesta eteenpäin päivä alkaa hiljalleen pidentyä, kun pohjoinen pallonpuolisko alkaa kääntyä Aurinkoa kohti.

– Viikon päästä päivä on pidentynyt jo noin 5 minuuttia, Kotakorpi sanoo.

Kevätpäiväntasauksena 20. maaliskuuta päivä ja yö ovat suunnilleen samanpituisia. Päivän piteneminen jatkuu aina kesäpäivänseisaukseen asti, jolloin on vuoden pisin päivä.

Alla olevasta grafiikasta voit katsoa, miten valo raivaa tilaa pimeydeltä talvipäivänseisauksesta kevätpäiväntasaukseen.

Korjattu: Vuonna 2020 kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta, ei 21. maaliskuuta.

Hallituksen erityisavustajien määrä on noussut, vaikka Suomen EU-puheenjohtajuus päättyy vuodenvaihteessa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Talouselämä.

Kun edellisen hallituksen avustajien suurta määrää kritisoitiin, silloinen pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi, että määrää tarkastellaan puheenjohtajuuden päätyttyä.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa erityisavustajia on tällä hetkellä 69, kertoo hallitusneuvos Kari Peltonen valtioneuvoston kansliasta.

Rinteen hallituksessa oli hänen mukaansa viime vaiheissa 64 erityisavustajaa. Sen sijaan valtiosihteereitä on tällä hetkellä Marinin hallituksessa 13, kun edellisessä hallituksessa heitä oli 15.

– Varsinkin erityisavustajien luku elää ajan myötä, mutta valtion talousarvion mukaan heitä voi olla enintään 70, Peltonen viestitti STT:lle.

Pääministeri Rinteellä avustajia oli kuusi, Marinilla heitä on seitsemän. Marinin mukaan jo aiemmin on todettu, että avustajien määrää tarkastellaan hallituskauden edetessä, ja tilanne on sama nytkin.

– Tällä hetkellä avustajien määrä on tämä, mutta se ei tarkoita sitä, että se tulisi koko hallituskauden olemaan tällainen. Me elämme aika poikkeuksellista tilannetta hallituskriisin jälkeen. Minulle on tärkeää, että saan nyt kattavan käsityksen kaikista niistä keskeisistä asioista, jotka hallitusohjelman toteutumisen kannalta ovat tärkeitä, Marin perusteli STT:lle.

Hän sanoo olevansa iloinen siitä, että hänen ympärillään on osaavia, hyviä ihmisiä.

Lue myös:

Mitä tekee ministerin avustaja? Yhdessä Suomen vähiten arvostetussa ammatissa turvataan ministerin poliittinen selusta

Robert Sundman: Mitä jää kysymättä, kun ilmassa leijuu pelkkää paheksuntaa puoluetukea ja poliittisten avustajien määrää kohtaan?

Karenssi tähän mennessä kahdelle

Rinteen valtiosihteeri Raimo Luoma ei jatkanut tehtävässä Marinin hallituksessa. Peltosen mukaan hänelle asetettiin neljän kuukauden karenssi ennen kuin hän voi siirtyä uusiin tehtäviin.

– Katsottiin, että pääministerin valtiosihteerinä hänellä on tietoa, josta syystä karenssi on perusteltua asettaa, Peltonen perustelee.

Luoman kuukausipalkka oli valtioneuvoston kanslian mukaan noin 12 780 euroa, joten hänen saamansa karenssikorvaus on päälle 50 000 euroa.

Luoman tilalle nimitettiin Mikko Koskinen, ja SDP:n ministeriryhmän sihteeri Matti Hirvola vaihtui Henrik Haapajärveen, joka toimi aiemmin Marinin erityisavustajana liikenne- ja viestintäministeriössä. Molemmilla on ay-tausta, Koskisella muun muassa SAK:ssa ja Haapajärvellä toimihenkilöiden ammattiliitto Prossa.

Ensimmäinen erityisavustaja, jolle karenssikorvaus on myönnetty, on entisen kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) erityisavustaja Paavali Kukkonen. Hän kertoi siirtyvänsä Elinkeinoelämän keskusliiton riveihin syksyllä ennen Paateron eroa. Hänenkin karenssinsa on neljä kuukautta.

– Katsottiin, että hän oli voinut saada omistajaohjausasioita hoitaessaan tietoja, joita voisi mahdollisesti käyttää hyväksi uuden työnantajan palveluksessa. Hänelle määrätyn karenssin jälkeen tiedot eivät enää olisi ajankohtaisia, eikä hyötyä voisi saada, Peltonen luonnehtii.

Kukkosen korvaus on noin 23 000 euroa.

Mahdollisia karensseja ei voi ennustaa

Rinteen hallitus kohdensi ministereiden ja heidän valtiosihteeriensä ja avustajiensa palkkaukseen 11,5 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Summa on noin viisi miljoonaa euroa enemmän kuin tälle vuodelle oli kohdistettu.

– Lähtökohta on, että se riittää. Valtiosihteerien ja erityisavustajien siirtymisiä ei voi kuitenkaan ennustaa, eikä mahdollisia karensseja ja niistä aiheutuvia kustannuksia, Peltonen arvioi.

Virkamieslakiin perustuvan karenssisopimuksen mukainen määräaikainen siirtymisrajoitus tulee voimaan, jos viranomainen arvioi, että virkamiehellä on hänen siirtyessään valtionhallinnosta muuhun tehtävään mahdollisuus käyttää hyödyksi karenssisopimuksen suojaamaa tietoa.

Karenssi on maksimissaan kuusi kuukautta.

Juttua muokattu 22.12.2019 klo 11.48: Lisätty tieto, että Marinin hallituksen avustajamääristä kertoi ensimmäisenä Talouselämä.

Korjaus 22.12.2019 klo 12.19: Jutun otsikossa mainittiin aiemmin, että ex-alivaltiosihteeri saisi valtiolta karenssikorvausta. Korvausta maksetaan ex-valtiosihteerille.

LONTOO Äänekäs lorina alkoi kesken verovälttelyä koskevan keskustelun. Alahuoneen istuntosalin lehdistölehterille virtasi jostain vettä.

Konservatiivien kansanedustaja Justine Greening vain vilkaisi ylös ja jatkoi puhettaan.

– Haluan päättää kommenttini vuotava katto taustalla, Greening nauratti kollegojaan.

Myös seuraavana vuorossa ollut edustaja sai pitää puheensa lorinan jatkuessa, ennen kuin varapuhemies keskeytti istunnon korjaustöiden ajaksi. Pian tiedotettiin iloinen uutinen: vuotanut vesi ei ollut peräisin viemäristä. Vuoto korjattiin, humoristisia pikku-uutisia kirjoitettiin ja seuraavana istuntopäivänä keskustelua jatkettiin.

Huhtikuun alussa sattunut tapaus kuvaa hyvin, millaisessa kunnossa Britannian parlamenttitalo on – ja miten sen rapistumiseen suhtaudutaan.

Parlamenttitalo eli Westminsterin palatsi on Unescon maailmanperintökohde, jonka vanhimmat osat ovat peräisin keskiajalta.

Remonttitarpeita kartoittaneessa raportissa arvioitiin vuonna 2012, että jos parlamenttitaloa ei olisi suojeltu, omistajia todennäköisesti neuvottaisiin purkamaan rakennus ja rakentamaan tilalle uusi.

Vuonna 2016 valmistuneessa raportissa sävy on vielä asteen epätoivoisempi. Siinä kuvataan, että parlamenttitalon kunnossapito on kuin yrittäisi täyttää sormustimella kylpyammetta, jossa ei ole viemäritulppaa.

Robert Stewart laskeutuu portaita parlamentin kellariin ja osoittaa matalalla kiemurtelevaa putkea:

– Varo päätäsi!

Kellarissa lämpö lehahtaa vastaan. Putkissa lorisee ja kurisee. Parlamentin perusparannushankkeen pääinsinööri Stewart harppoo edellä ja mutisee nopeaa skottimurretta mennessään. Hänellä on mielessään muutama paikka, jotka vierailijan pitäisi nähdä.

Käytävän mutkassa hän kaivaa taskulampun ja osoittaa sillä ylöspäin katossa olevaan aukkoon. Tässä!

Ahtaassa onkalossa kulkee putkia, kimpuittain johtoja ja niiden takana lisää putkia ja johtoja niin pitkälle kuin taskulampun valonsäde pystyy näyttämään.

Stewartin mukaan katon yläpuolella oleva tila on runsaan metrin korkuinen.

– Se on täynnä eri sukupolvien talotekniikkaa. Kun parlamentti ensi kerran avattiin, sitä lämmitettiin hiilillä ja valaistiin kynttilöillä. Kaasuvalot, sähköt ja höyrylämmitys on kaikki lisätty sen jälkeen, hän sanoo.

Kun jotain uutta on keksitty, uusi putki tai johto on lisätty vanhojen päälle. Vanhimmat ja hauraimmat ovat ylimmäisinä, ja niihin on vaikeinta päästä käsiksi, jos jotain menee rikki.

Stewart selittää, että rakennuksessa on kaksi perusongelmaa:

– Talotekniikka on monin paikoin vanhaa, ja olemme käyttäneet kaiken tilan. Olemme luoneet tilanteen, jonka voi oikeastaan ratkaista vain purkamalla kaiken pois ja aloittamalla uudestaan alusta.

Perusparannus on silti yhä suunnitteluasteella. Aloitusvuosi on livennyt koko ajan eteenpäin, ja nyt tavoitteena on, että töihin päästäisiin 2020-luvun puolivälissä.

Parlamenttitaloa on edellisen kerran remontoitu perusteellisesti toisen maailmansodan jälkeen, ja osa talotekniikasta on sitäkin vanhempaa. Esimerkiksi viemärijätettä pumppaava järjestelmä on ollut jatkuvassa käytössä vuodesta 1888.

Joitakin kunnostustöitä ei ole voitu tehdä sen takia, että istuntosalien täytyy aina olla käytettävissä kahden vuorokauden varoitusajalla siltä varalta, että parlamentti kutsutaan koolle kesken istuntotauon.

Stewart sanoo, että parlamenttitalon ongelmat ovat oikeastaan hyvin harvinaisia sen ikäiselle rakennukselle. Asiaa selittää se, että rakennus oli valmistuessaan poikkeuksellisen uudenaikainen. Siihen rakennettiin kokeellinen ilmanvaihtojärjestelmä: ylhäältä alas kulkevia ja kerrosten välisiä vaakatasoisia kuiluja, joiden kautta ilman oli tarkoitus kiertää.

Ilmanvaihtojärjestelmää ei koskaan saatu toimimaan. Myöhemmin kuitenkin hoksattiin, että kuiluihin oli kätevää sijoittaa kaikenlaisia putkia ynnä muuta tarpeistoa. Stewartin esittelemä onkalo kellarin katossa johtaa yhteen näistä kuiluista, jotka on nyt tungettu aivan täyteen.

Jos kuiluja ei olisi ollut, talotekniikan sijoittaminen olisi pitänyt ratkaista jotenkin muuten jo paljon aiemmin. Nyt ongelmat on voitu piilottaa seinien väliin, missä niihin on myös vaikea päästä käsiksi.

Kuilut ovat hankalia myös toisesta syystä. Niiden takia rakennuksen palo-osastointi on puutteellinen. Jos jossakin kuilussa syttyisi tulipalo, se voisi levitä nopeasti eri kerrosten välillä.

Parlamenttitalo täyttää nykyiset paloturvallisuusvaatimukset vain siten, että kuiluihin ja kellareihin on lisätty uusi sprinkleriputki, ja palovahdit kiertävät rakennuksessa yötä päivää.

Stewart lohduttaa, että tulipaloja sattuu parlamentissa todella harvoin.

Vuoden 2012 raportista selviää, että 2008–2012 paloja havaittiin yhteensä 40.

– Vuodot ovat melko yleisiä, mutta niitä pyritään korjaamaan nopeasti. Tuokin tuossa takanasi on varmaan jo saatu korjattua tämän vuoden loppuun mennessä, Stewart sanoo ja viittaa kellarikäytävän lattialla näkyvään pieneen lätäkköön.

Jatketaan eteenpäin. Stewart valitsee epäröimättä reitin käytävien risteyskohdassa ja kertoo kohta, että olemme parlamenttitalon keskusaulan, Central Lobbyn alapuolella.

Central Lobby rakennettiin paikaksi, jossa kansanedustajat voivat tavata äänestäjiään, ja yhä edelleen kansalaisilla on mahdollisuus vain tupsahtaa paikalle ja kysyä tiskillä edustajaansa.

Kellarin keskusaulaa käytetään lähinnä sellaisten tarvikkeiden varastoimiseen, jotka eivät ahtaampiin käytäviin mahdu. Suuria johtokeloja lojuu yläkertaa kannattelevien pylväiden juurella.

Parlamenttitalon perusteellisen remontin on arvioitu maksavan nelisen miljardia puntaa.

Hinta selittää osittain, miksi päätöksenteko remontista on pitkittynyt. Poliitikoille on kiusallista myöntää miljardeja oman työpaikkansa korjaamiseen.

Mutta jokainen vitkutteluvuosi nostaa loppulaskua noin sadalla miljoonalla.

Parlamentti hyväksyi lopulta viime kesänä lain, jonka mukaan sekä ylä- että alahuone muuttavat parlamenttitalosta remontin ajaksi pois, jotta se saadaan tehtyä nopeammin ja siksi halvemmalla.

Moni kuitenkin uskoo, että remontin budjetille käy joka tapauksessa kuten isojen rakennushankkeiden budjeteille on tapana käydä, ja lopullinen hinta nousee huomattavasti neljästä miljardista.

Täydellinen putki- ja sähköremontti on suurin työ. Rahaa palaa myös esimerkiksi siihen, että vaihdetaan neljä tuhatta ikkunaa, jotka eivät enää oikein pidä lämpöä sisällä tai vettä ulkona.

Lisäksi korjauksia hankaloittaa asbesti, jota on käytetty yleisesti menneiden vuosikymmenten korjaustöissä. Sen poistaminen on työlästä ja kallista.

Parlamenttitalon kuuluisa kellotorni ja sen kello Big Ben ovat rakennustelineiden peitossa jo nyt, koska niiden remonttia ei voitu enää lykätä. Samoin vuotavan katon korjaaminen on jo aloitettu.

Pääinsinööri Robert Stewart vaikuttaa kärsimättömältä ryhtymään toimeen myös kellarissa, mutta ennen kuin remontti voi alkaa, parlamentin täytyy vielä hyväksyä lopullinen suunnitelma ja budjetti. Ja sekä ylähuoneen että alahuoneen väistötilojen pitää olla valmiina.

Iso remontti olisi harvinainen mahdollisuus uudistaa parlamentin tiloja ja käytäntöjä.

Mitä jos alahuoneen istuntosalin istumajärjestys muutettaisiin puolikaareksi, eivätkä hallitus ja oppositio enää istuisi vastakkain? Tai jos jokainen edustaja saisi nimikkopaikan? Alahuoneessa on 650 edustajaa, mutta salissa vain 450 istumapaikkaa.

Viimeksi asia tuli pohdittavaksi toisen maailmansodan aikana, kun alahuoneen istuntosali oli tuhoutunut pommituksissa.

Silloinen pääministeri Winston Churchill halusi painokkaasti, että salista rakennetaan juuri samanlainen kuin se oli ennen sotaa, kertoo parlamentin historioitsija ja arkistonhoitaja Mark Collins.

Churchill argumentoi, että istuntosalin muodon muuttaminen muuttaisi myös brittiläistä demokratiaa, jonka ytimenä hän piti kaksipuoluejärjestelmää.

Salin suurentamista Churchill vastusti, koska se olisi hänen mukaansa laimentanut alahuoneen keskusteluja.

– Suurina hetkinä siellä tulee olla tungoksen ja kiireen tuntu, hän sanoi puheessaan parlamentille.

Näyttää todennäköiseltä, että istuntosalia ei uudisteta nytkään. Myös väliaikaisesta salista julkaistuissa havainnekuvissa vihreät penkit on sommiteltu toisiaan vasten.

Keskustelu parlamentin rapistumisesta sai uutta vauhtia viime keväänä, kun Pariisin kuuluisa katedraali Notre-Dame vahingoittui pahasti tulipalossa. Kuvat liekehtivästä tornista taisivat tehdä suuremman vaikutuksen empiviin poliitikkoihin kuin mikään raportti, minkä insinöörit voisivat laatia.

Tosin parlamentin omastakin historiasta löytyisi vertailukohta. Parlamenttitalo tuhoutui suuressa tulipalossa vuonna 1834 lähes täysin, historioitsija Collins kertoo.

Silloinkin tiedettiin ennakolta, että tulipalon riski oli suuri.

– Rakennukset olivat liian lähellä toisiaan, ne oli tehty osaksi puusta, ja jotkin paikat olivat lähinnä kuin kasa polttopuuta, Collins sanoo.

Vain muutamia keskiajalla rakennettuja osia saatiin pelastettua tulipalolta, tärkeimpänä vuonna 1099 valmistunut Westminster Hall, jonka upean tammikaton alla Britannian parlamentaarinen demokratia on syntynyt. Se on Collinsin lempipaikka parlamenttitalossa.

Insinööri Robert Stewart on hyvin perillä siitä, että juuri remonttitöiden aikana tulipalon riski on suurin. Tämäkin muistetaan Notre-Damesta: kirkkoa oltiin korjaamassa, kun sen katto syttyi.

– Windsorin linna on toinen esimerkki, sielläkin syttyi tulipalo remontin aikana. Olemme täysin tietoisia tilanteesta, ja kun parlamentaarikot muuttavat rakennuksesta ulos, jatkamme kaikkia samoja paloturvallisuustoimia, jotka ovat käynnissä nyt, Stewart sanoo.

Hän käyttää sanaa "kun" mutta ei ota kantaa siihen, milloin muutto tapahtuu.

Stewart sanoo, että häntä epäilyttää, ymmärretäänkö parlamentissa todella vieläkään, miten kova kiire korjauksilla olisi.

– Aika kuluu vilahtaen, ja kansanedustajat elävät eri kellon mukaan kuin hajoava tekniikka.

Vastaanottovirkailija Kuopion Terveystalon aulassa itkee hysteerisesti.

– Miksi sinä itket, Jyri Lipponen kysyy virkailijalta.

– Koska sinä olet niin pelottava, virkailija vastaa.

Mitä ihmettä, Jyri Lipponen ajattelee ja katsoo ympärilleen. Hän huomaa, että aulatilaa ollaan tyhjentämässä ihmisistä. Syynä on Lipposen arvaamaton käytös. Mies itse ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Hänet valtaa kauhu. On lokakuun viimeinen perjantai vuonna 2011. Lipponen, Levykauppa Äxän toimitusjohtaja, on sairastunut psykoosiin.

Jyri Lipposesta, 43, voisi kirjoittaa yrittäjän perinteisen selviytymistarinan. Kertomuksen siitä, miten hullu työnteko oli viedä hengen, mutta sairastuminen opetti uudelleen elämän tärkeysjärjestyksen.

Mutta sellainen tarina ei olisi totta. Ei tolkuton työnteko ollut Lipposelle ongelma. Se oli vain oire. Taudin syy oli jossain ihan muualla. Todelliset ongelmat alkoivat, kun Lipponen uuvutti itsensä työllä niin, että se piti ottaa häneltä pois.

"Pippeli" ei kelvannut Hesarin mainokseen

Levykauppa Äx on tehnyt sen, minkä ei pitäisi olla mahdollista. Jyri Lipponen pyörittää kannattavaa bisnestä alalla, joka on jo moneen kertaan julistettu kuolleeksi. Äxä on selvinnyt levykauppojen pudotuspelissä voittajana. Vilkkaan nettikaupan ja kahdeksan kivijalkamyymälän ansiosta se on nyt yhtä suuri kuin alan muut erikoisliikkeet yhteensä.

Erityisen kiinnostavaa on, että Äxällä alkoi mennä hyvin samaan aikaan, kun fyysisten äänitteiden kaupan syöksykierre kiihtyi.

Tänäkin jouluna Äxän myymistä paketeista paljastuu tuotteita, jotka musiikin suoratoiston aikakaudella tuntuvat retrojäänteiltä. Mutta Äxässä retro myy, ja se on pitkälti Jyri Lipposen kummallisten aivoitusten ansiota.

Levykauppa Äx tunnetaan kahdesta asiasta: tinkimättömästä musiikkialan asiantuntemuksesta ja perseilystä. Resepti on ollut sama liikkeen koko yli 20-vuotisen historian ajan.

Yrityksen alkutaipaleella 1990-luvun lopulla Äxä laajensi Kuopiosta Ouluun ja herätti siellä pahennusta sloganilla “Nasta lautaan, mummot hautaan”. 2010-luvun taitteessa yritys tuli tunnetuksi koko sivun mainoksista Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

Toimitusjohtaja Lipponen väänsi Hesarin kanssa mainosten sisällöstä harva se viikko. Esimerkiksi sanat “pökälemestari”, “pippeli” ja “kusi” poistettiin mainoksista, mutta Äxän maine kasvoi, kun se julkaisi sensuroimattomat versiot omilla nettisivuillaan. Tunnetuin mainoslause “Sinä olet kakkapylly” toi voiton mainosalan arvostetussa Vuoden huiput -kilpailussa vuonna 2009.

Isopäinen merkonomi seikkailee mielisairaalassa

Äxän markkinointi on pyörinyt aina alapään asioissa. Vauhdikkaissa tarinoissa Facebookissa keskushenkilönä häärii usein toimitusjohtaja itse. Hänellä tuntuu olevan milloin minkäkinlaista kutinaa nivusalueella.

Esimerkiksi tänä syksynä levykauppa mainosti black fridayta kahden kuvan kollaasilla: toisessa uroskoira rellotti jalat levällään ja toisessa kuvassa röhnötti Jyri Lipponen samassa asennossa lyhyissä kalsareissaan. Strategiset paikat oli peitetty tähtikuviolla.

Lipponen korostaa, ettei Äxän markkinointia osteta ulkopuoliselta mainostoimistolta. Se on tehty alusta alkaen nyrkkipajameiningillä yrityksen sisällä. Kakkapylly-mainoslause ei ole peräisin Lipposen omasta päästä, mutta muuten toimitusjohtajan päätä hyödynnetään mainonnassa paljon. Pää on nimittäin poikkeuksellisen suuri.

– Kyllä, se on aivan hervottoman kokoinen, Jyri Lipponen vahvistaa ja hörppää kahvia kotitalonsa alakertaan sisustetussa työhuoneessa Kuopiossa.

Äxän markkinoinnissa “Lippos-Jyrin” suurimmat avut ovat jättiläismäinen pää ja puliveivaamalla suoritettu merkonomin tutkinto.

Tarinoissa ei kaihdeta edes toimitusjohtajan mielisairaalakokemuksia. Esimerkiksi sitä, miten läheisetkään työtoverit eivät tienneet Lipposen sairastumisesta syksyllä 2011. He vain ihmettelivät, mihin pomo on kadonnut. Samaan aikaan Lipponen kasaili itseään Julkulan psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.

Lipponen ymmärtää hyvän tarinan arvon. Lukemattomia kertoja hän on kerrannut, kuinka päätti veljensä Jarin kanssa perustaa levykaupan Kuopioon vuonna 1997. Pankilla ei riittänyt uskoa parikymppisiin yrittäjiin, joista toinen haisi kiljulta ja toinen yrtiltä, mutta veljesten “jäätävän kattavalle” levykokoelmalle oli kysyntää.

Kertomuksessa kuuluu mainita, kuinka Lipponen itki pakatessaan levyjään myyntiin, mutta kuinka onnelliseksi hän tuli, kun näki tyytyväiset asiakkaat.

Levykauppa Äx on edelleen Jyri ja Jari Lipposen yhteinen yritys. Välillä sillat ovat meinanneet palaa, mutta nykyisin veljesten suhteet ovat hyvät. Se perustuu Jyri Lipposen mukaan siihen, että he asuvat eri kaupungeissa, Jyri Kuopiossa ja Jari Oulussa.

– Kyllä Jari on meistä se hipimpi ja minä enemmän kasvuyrittäjä. Arvostan hänen ammattitaitoaan, ja jos johon kuhun tässä maailmassa luotan, niin veljeen. En ole Jaria juuri kehunut, mutta hänhän on todellinen vinyylirunkkari, Jyri Lipponen sanoo.

Arvonimi ei viittaa seksikaupan asusteisiin, vaan siihen, että Jari Lipposen tehtävänä on kiertää levymessuja maailmalla ja kantaa sieltä isoissa matkalaukuissa vinyylilevyjä kaltaisilleen alan tosikeräilijöille.

Juha Tapio myy myös vinyylinä

Veljesparin isopäinen merkonomi hoitaa yrityksen numeropuolen. Hän tietää, että levymyynnin tulevaisuus on vinyylissä. Äxän myynnistä vinyylien osuus on tällä hetkellä 60 prosenttia. Ne käyvät kaupaksi sekä uutena että käytettynä.

Teoston selvityksen mukaan Suomessa on noin 100 000 fyysisten äänitteiden aktiivista ostajaa. Joukkoa yhdistää suuri intohimo musiikin kuunteluun, ja monet heistä käyttävät levyihin jopa tuhansia euroja vuodessa.

Mutta Jyri Lipponen on huomannut, että vinyylit kiinnostavat yllättäen myös kotimaisten huippuartistien tavallisia faneja. Pari vuotta sitten hän keksi ehdottaa levy-yhtiölle vinyylipainosta Juha Tapion levystä ja sai siihen yksinoikeuden. Viime vuosina esimerkiksi Vestan ja Paperi-T:n vinyylialbumit on myyty nopeasti loppuun.

Kotimaiset vinyylipainokset ovat usein vain muutamia satoja kappaleita, mutta monia niistä myy yksinoikeudella Levykauppa Äx. Se on mahdollista siksi, että Lipponen aina tullut hyvin juttuun sekä artistien että levy-yhtiöiden kanssa. Hän ei usko ylimielisyyteen.

Suomen levybisnestä pyöritetään metsästä

Muutaman kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitsee Neulamäen Natura-alue. Täällä kuusten latvat kohoavat korkealle. Kolmen luontopolun varrelta löytyy komeita kallioita, saniaislehtoja ja siirtolohkareita.

Nastakengät rahisevat, kun Jyri Lipponen kiipeää rinnettä ylös. Ei uskoisi, että Neulamäen metsä on yksi suomalaisen musiikkibisneksen pääkallonpaikoista.

Lipponen pitää usein bisnespalaverit puhelimen välityksellä metsästä, koska siellä hän viihtyy. Menestys musiikkialalla perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin. Ne ovat Lipposella niin vahvat, ettei Neulamäen metsästä tarvitse poistua levy-yhtiöiden markkinointijuhliin.

Artisteista Lipponen puhuu korostetun nöyrästi. Tuttuja piisaa, mutta hän varoo visusti namedroppailua.

–Minä olen tällainen pölynimurikauppias. Ei minulla olisi mitään virkaa ilman artisteja ja heidän biisejään.

Alan markkinajohtajan asema ei ole syntynyt tyhjästä. Kun levykauppa Äx avasi liikkeitä eri puolille Suomea, Jyri Lipponen suhasi autolla ympäri maata ja nukkui usein ankeissa luukuissa. Vauhti oli kova. Sitä ei hidastanut edes esikoistytär Alman syntymä vuonna 2009. Lipponen painoi töitä 14–15 tuntia päivässä. Jokainen tietää, mitä siitä seuraa.

– Nykyisin yrittäjien ylipitkien työtuntien glorifiointi ja kaiken maailman paskapuheet aamuyön voittajatunneista ottavat päähän. Voi kun osaisinkin nukkua pidempään kuin aamuviiteen, hän sanoo.

Päivän tehtävä: laske pilkkijät jäällä

Neulamäen Natura-alueen laitamilla lammen rannassa seisoo 1960-luvulla rakennettu omakotitalo. Sen suuret ikkunat avautuvat lammelle päin. Jyri Lipponen on katsellut tuttua maisemaa 6-vuotiaasta lähtien. Hän omistaa nyt lapsuudenkotinsa ja on rakentanut sen alakertaan toimiston, ettei metsän katveesta tarvitsisi poistua kovin usein.

Syksyisin uhkarohkeat pilkkijät ilmestyvät lammen jäälle heti kun mahdollista ja pysyvät siellä siihen asti, kun jää jo repeilee keväällä lautoiksi. Talvella 2012 ainoa asia, jonka Jyri Lipponen jaksoi päivässä tehdä, oli laskea, kuinka monta pilkkijää näkyy jäällä.

Edeltävän kesän lopussa hän oli huomannut, että jokainen sähköposti tuntui valtavalta taakalta. Kun puhelin soi, Lipponen jätti vastaamatta. Lopulta hän hakeutui lääkäriin ja päätyi sairauslomalle loppuunpalamisen vuoksi.

Omalla ja läheisten päätöksellä Lipponen jättäytyi syrjään yrityksestä. Hän ohjasi sähköpostit muualle ja vaihtoi jopa kännykkäliittymän.

– Se ei ollut helppoa. Aluksi kävin monta kertaa päivässä katsomassa, olisiko joku meili sittenkin tullut sähköpostiini, Lipponen kertoo.

Aluksi sairauslomalla Lipposesta tuntui, että voimat olivat palaamassa. Mutta sitten hän törmäsi vastoinkäymiseen toisensa jälkeen. Lokakuun lopussa tuli romahdus.

Lipponen koki jääneensä maailmaan totaalisen yksin. Sitä hänen päänsä ei kestänyt.

– Olin rakentanut minäkuvani sille pohjalle, että pidän huolta kaikesta. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut mitään tai ketään, josta huolehtia. Koin, ettei minulla ollut enää minkäänlaista merkitystä. Silloin Lippos-Jyrin kaksoistornit romahtivat.

Lääkkeet puurouttivat puheen

Terveystalon aulasta ensihoitajat toimittivat sekavan Lipposen ambulanssilla Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Siellä lepositeissä maatessaan Lipponen näki harhoja: viikatemies heilui sängyn päässä ja ilmastointikanavasta tuprusi myrkyllistä kaasua. Mitä ihmettä nyt tapahtuu, Lipponen ajatteli.

Pahin vaihe kesti reilun vuorokauden. Lipponen lääkittiin tukevasti, ja hän nukkui 14 tuntia putkeen. Sen jälkeen harhat katosivat.

Julkulan psykiatrisessa sairaalassa Lipponen toipui kotikuntoon muutamassa viikossa.

Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Eräs lääkäri avohoidon puolella määräsi Lipposelle useita antipsykootteja ja unilääkkeet päälle. Lääkecocktail oli niin vahva, että se tappoi kaikki tunteet ja toimintakyvyn.

– Olen sitä mieltä, että minut lääkittiin pois tästä maailmasta, Lipponen sanoo nyt.

– En laske elämäksi sitä, mihin tilaan hevosenannokset antipsykootteja minut veivät.

Päivät Lipponen vain seisoi talossaan ikkunan ääressä ja toljotti lammelle. Päässä ei liikkunut yhtään ajatusta. Hänelle, kulinaristille, ei maistunut ruoka ja kahvikin maistui pahalta.

Kun 3-vuotias Alma-tytär tuli käymään, Lipponen luki hänelle sohvalla lastenkirjaa, vaikka lääkkeet puurouttivat puheen. Alma oli hänen ainoa elämänlankansa.

Lipponen pitää henkensä pelastajana ystäväänsä, joka tuppautui puoliväkisin kylään. Ystävällä oli kokemusta mielenterveyden hoidosta, ja hän kauhisteli lääkemääriä. Kun lääkitys ajettiin alas, Lipponen palasi tähän maailmaan.

– Yhtenä aamuna katsoin kevätauringossa lammelle, jossa jää ja rannat kimaltelivat. Huomasin, että suuni kääntyi hymyyn. Se tuntui aluksi oudolta.

Sen jälkeen Lipponen katsoi sängyssä nukkuvaa tytärtään ja alkoi itkeä. Tunteet olivat palanneet. Kun hän keitti aamukahvin, se tuoksui ensimmäistä kertaa kuukausiin.

Kevään 2012 jälkeen Lipponen ei ole tarvinnut vahvoja psyykelääkkeitä. Hän kertoo kärsineensä lääkityksen sivuoireista vielä yli vuoden niiden lopettamisen jälkeen.

120 litraa korvasieniä huvin vuoksi

Sairasvuoden jälkeen seuraavana syksynä Lipponen palasi takaisin töihin Levykauppa Äxään, aluksi markkinointitehtäviin. Liike oli vaikeuksissa. Pari vuotta myöhemmin Lipponen nousi uudelleen toimitusjohtajaksi ja joutui ensitöikseen irtisanomaan kolmanneksen itse palkkaamistaan työkavereista.

Mutta miksi ihmeessä Lipponen palasi kituvan kauppansa johtajaksi? Eikö olisi ollut helpompaa tehdä jotakin muuta?

Ehkä olisikin, mutta Lipposta ajoi eteenpäin kaksi isoa asiaa: rakkaus ja velvollisuus. Hänen mielestään Äxä oli pelastettava keinolla millä hyvänsä, eikä sitä olisi voinut tehdä kukaan muu.

Viime vuosina Lipponen on selvitellyt päätään terapiassa. Sitä hän suosittelee kaikille, myös omille työntekijöilleen niin innokkaasti, että on joskus soittanut alaisensa puolesta työterveyteen ja vaatinut tälle ponnekkaasti terapiaa, jos asia ei ole meinannut muuten järjestyä.

– Uskon vilpittömästi, että minulla on pomona ymmärrystä ihmismielen kummallisuuksille. Sen verran niitä on tullut itse harrastettua. Työntekijöiltä olen saanut siitä kiitosta.

Jyri Lipponen on ristiriitaisella tavalla koulupudokas ja kympin tyttö samassa persoonassa. Merkonomi inhoaa kaikenlaista opetettavana istumista. Niin palavasti, että taannoin hänellä oli vaikeuksia osallistua 1-vuotiaan kuopuksensa Elsan neuvolakäynnille, jossa käytiin läpi hampaidenhoidon perusteita.

Toisaalta aivan viime vuosiin saakka Lipponen on ollut paatunut suorittaja. Hän on kasvanut vastuuseen jo lapsena, eikä pelkästään hyvällä tavalla.

– Jos olen yrittänyt höllätä, on tuntunut, että mitä virkaa minullakaan on, tällaisella turhalla jätkällä.

Tyytyväisyys onnistumisista on ollut katoavaista. Yhtenä kesänä Lipponen sai jälleen kerran taisteltua yrityksensä konkurssin partaalta sopimalla maksujärjestelyistä ja panttaamalla talonsa lainojen vakuudeksi.

Tiukan puristuksen jälkeen hyvä olo kesti noin tunnin. Sen jälkeen Lipponen ajatteli: no niin, mitä seuraavaksi?

Viime keväänä Jyri Lipponen keräsi 120 litraa korvasieniä. Vähempikin olisi riittänyt hänelle ja vaimolle, mutta kun Lipposen mopo alkaa keulia, tulosta syntyy yli oman tarpeen. Samalla draivilla hän hoitaa myös Levykauppa Äxän asioita. Erona entiseen on vain se, että työlle on varattu kahdeksan tuntia päivästä.

Terapian myötä tarve mikromanagerointiin yrityksessä on vähentynyt. Levykauppojen päälliköt saavat pyörittää liikkeitä omaan tyyliinsä ja tilata valikoimiin aivan mitä haluavat.

– Kunhan myös myyvät ne levyt, Lipponen lisää.

"Yläkerran tytöt" ovat kaikki kaikessa

Lipponen käy nykyisin liikkeissään vain harvoin. Levykauppa Äxällä on nyt myös oikea organisaatio, eikä toimitusjohtaja yritä enää huseerata itse joka tontilla. Tänä vuonna liike tekee historiansa parhaan tuloksen.

Kun niin käy, voi olla, että Lipponen on jopa päivän ajan tyytyväinen saavutuksiinsa. Juuri nyt tärkeämmältä tuntuu kuitenkin talven tulon ihmettely 1-vuotiaan Elsan, 10-vuotiaan Alman ja elokuussa vihityn Eliisa-vaimon kanssa.

Lipponen tapasi vaimonsa kolme vuotta sitten lokakuun viimeisenä perjantaina.

– Psykoosiin vaipumisen vuosipäivä oli minulle kuuden vuoden ajan vuoden raskain päivä. Nyt se on ollut viimeiset vuodet ilon ja onnen päivä.

Iltapäivisin Lipponen nousee alakerran työhuoneesta yläkertaan “tyttöjensä” luo.

Talon kylpyhuoneessa on pyyhkeelle nimikoitu kyltti, jossa lukee Äxän iskusana “kakkapylly”. Se ei ole Levykauppa Äxän, vaan 1-vuotiaan Elsan pyyhe.

Kengät pois!

Laura Meriläisen suomalaisuus näkyy glasgow’laisessa kerrostalohuoneistossa heti eteisessä. Paikalliset tallustavat kengin pitkin kokolattiamattoja. Se saa kokkolalaisen näkemään punaista.

Skotlantilaiset ystävät muistavat jo, että kengät pitää riisua eteisessä. Meriläinen yrittää pehmentää komentoaan vitsailemalla:

– Tää on tätä skandinaavista tiukkapipoisuutta… Mutta ne kengät pois, kiitos.

Suomalais-italialainen pieni perhe on solahtanut kulttuurieroista huolimatta helposti Glasgow’n kansainväliseen ilmapiiriin.

– Skotlantilaiset ovat valtavan lämpimiä, hauskoja ja toiset huomioon ottavia ihmisiä!

Viestintäalan ammattilainen Meriläinen on vielä kotona vuoden ikäisen Matteo-pojan kanssa. Antropologi-puoliso Diego Malara on ollut vuoden töissä luennoitsijana Glasgow’n yliopistossa. Etiopiassa tavannut pariskunta on pitänyt yhtä parisen vuotta.

Asumisoikeus-status taskussa

Jokaisesta uutislähetyksestä tulviva brexit ei jaksa enää kaiken vatvomisen ja vääntämisen jälkeen joka päivä kiinnostaa Meriläistä ja Malaraa.

He uskovat, että brittien tuore parlamenttivaalien äänestystulos tulee näkymään päätöksenteossa, ja vaikuttamaan kaikkien Britanniassa asuvien elämään, myös heidän.

Konservatiivien voitto antoi johtajalleen Boris Johnsonille valtakirjan Euroopan Unionista eroamisen läpivientiin, ja brexit on toteutumassa tammikuun lopussa.

– Kaikki täällä ovat kyllästyneitä brexitiin. Ihmiset odottavat nyt, että tämä sirkus saataisiin tavalla tai toisella päätökseen.

Meriläinen ja Malara ovat joutuneet muiden EU-kansalaisten tavoin hakemaan asumisoikeus-statusta.

Maassa pysyvästi asuvien EU-kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä on haettava statusta EU Settlement Scheme -rekisteröintijärjestelmän kautta, jotta voivat asua edelleen Britanniassa.

Meriläiselle viiden vuoden lupa irtosi kolmen kuukauden odottelulla, Malara sai omansa viikossa.

– Olimme onnekkaita, että kaikki sujui näin nopeasti. Jotkut ovat joutuneet odottamaan todella kauan.

Vuonna 2017 Britanniassa asui noin 3,8 miljoonaa muun EU-maan kansalaista. Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan suomalaisia asukkaita maassa oli vuonna 2018 noin 25 000.

Lapsirakas kansa

Matteo parahtaa itkemään. Äiti lohduttelee poikaa suomeksi, isä italiaksi. Pienestä miehenalusta on kasvamassa vähintään kolmikielinen maailmankansalainen.

– Hän ei ole britti, vaikka Britannia on kotimaamme. Hänestä kasvatetaan suomalais-italialainen.

Meriläinen synnytti poikansa Suomessa, ja äidin juuret näkyvät vahvasti myös lapsen arjessa: Matteo nukkuu päiväunia ulkona ja hänet kerrospuetaan kunnolla sään mukaan. Kumpikin asia hämmästyttää paikallisia.

Suomalainen on yhtä äimistynyt skottien tavasta antaa lasten kulkea shortseissa tai lyhythihaisessa paidassa ylämaan jäätävässä viimassa.Varsinkin, kun vanhemmilla itsellään saattaa olla yllään kaulahuivi, pipo ja kevyttoppatakki.

Lapset ovat Meriläisen mielestä usein alipuettuja.

– Jotkut vanhemmat antavat jälkikasvulleen vallan päättää. Jos lapsi sanoo, ettei halua takkia, vanhemmat toteavat, että juokse sitten t-paita päällä.

Skotlantilaisten lapsirakkaus puolestaan on tehnyt Meriläiseen vaikutuksen. Lapset ovat tervetulleita joka paikkaan ja heidät huomioidaan. Matteoa ihastellaan ja hänelle jutellaan niin bussissa kuin kaduilla.

Päivähoito kallista

EU-perheen elämäntilanne on piakkoin vaihtumassa. Meriläisellä on edessään työnhaku ja Matteolla päiväkoti.

Glasgow’ssa on huutava pula alle 3-vuotiaiden kunnallisista hoitopaikoista, ja moni laittaakin lapsensa yksityiseen päiväkotiin.

Meriläinen haluaisi Matteon kunnalliseen hoitoon, koska tilat on rakennettu päiväkotia varten. Yksityiset hoitopaikat sijaitsevat yleensä Glasgow’n historiallisten rakennusten hämärissä kellarikerroksissa, ja ulkoilutilana on “postimerkin kokoinen pläntti”.

Kokkolalaisen päiväkodin pihalla temmeltänyt äiti toivoisi lapsensa voivan leikkä ja juosta sellaisen päiväkodin pihalla, jossa on tilaa.

Skotlantilaisäidit palaavat töihin yleensä, kun lapsi on 10-12 kuukauden ikäinen.

– Tuet ovat heikot, joten varakkaiden on helpompi jäädä kotiin kuin pienituloisten. Tilanne on kuitenkin kaksipiippuinen, koska päivähoitomaksut ovat erittäin korkeat, noin tuhat puntaa eli lähes 1200 euroa kuukaudessa.

Skotlantilaista pitää tulkita

Suomalais-italialainen perhe on onnistunut saamaan paikallisia ystäviä. Se ei ole itsestäänselvyys, koska Meriläisen mukaan skotit ovat mukavia ja kohteliaita, mutta syvempi tutustuminen on hankalaa.

Suoran suomalaisen on usein vaikea tulkita, mitä sanat oikeasti tarkoittavat. Meriläinen on oppinut, että jos skotlantilainen sanoo iloisena: Tulkaa meille pian syömään, suomalaisen on turha odottaa, että illalliskutsu kolahtaisi postiin.

– Se on vain yleistä kohteliaisuutta. Britit eivät välttämättä sano, mitä tarkoittavat. Siihen vain pitää oppia, Meriläinen nauraa.

Tärkeintä on tietysti edes saada selvää, mitä toinen sanoo. Sekään ei ole ollenkaan varmaa Skotlannissa.

Meriläinen arvelee ymmärtävänsä skottipuheesta ensi kuulemalla ehkä puolet. Joskus vähemmänkin.

– Riippuu puhujan yhteiskunnallisesta statuksesta. Mitä korkeammin koulutettu, sen kirjakielisempää puhe on ja helpompaa ulkomaalaiselle ymmärtää.

Jokapäiväisessä arjessa huomaa, että Iso-Britannia on luokkayhteiskunta. Häneltä ei ole koskaan kysytty, mihin luokkaan suomalainen tulokas kuuluu, mutta arvelee brittiläisessä hierarkiassa sijoittuvansa jonnekin kohtaa keskiluokkaa.

Utelu olisi noloa. Britanniassa ei kysytä toisen yhteiskuntaluokkaa. Se ymmärretään signaaleista eli esimerkiksi puhetavasta, olemuksesta ja käytöksestä.

Turhauttava byrokratia

Jos skotlantilaisen putkimiehen tai taksikuskin puheenparsi on välillä haastavaa, vielä työläämpää on Meriläisen mukaan ymmärtää brittiläistä byrokratiaa.

– Terveydenhuollossa on joitakin todella vanhanaikaisia tapoja.

Meriläinen kertoo esimerkin. Hän halusi lähetteen fysioterapeutille. Sen saadakseen oli mentävä pyytämään terveysaseman vastaanotosta paperilomake, täytettävä se käsin, postitettava lähimpään sairaalaan ja odotettava, että posti toisi joskus vastauksen.

Sähköiseen asiointiin tottuneelle järjestelmä tuntuu hitaalta ja vaivalloiselta.

– Suomessa myös kaikki omat asiat löytyvät helposti Oma kanta -järjestelmästä. Täällä täytyy paperilomakkeella anoa erikseen lupa saada katsoa omia tietojaan.

Kulttuurien erilaisuudesta huolimatta Meriläinen ja Malara viihtyvät Skotlannissa paikallisten kanssa loistavasti. He aikovat jäädä Britanniaan myös EU-eron toteutumisen jälkeen.

Meriläinen on toiveikas. Hän ei usko, että ero heikentäisi dramaattisesti maassa asuvien EU-kansalaisten elämää.

– En usko, että meidät potkittaisiin täältä pois. Skotlannissa päättäjien viesti on selkeä: EU-kansalaiset ovat ehdottomasti osa tätä yhteiskuntaa eli halutaan, että jäämme.

Laura Meriläinen uskoo, että itsenäisyydestä tulee uusi kansanäänestys. Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon tuntuu jo asiaa ajavan.

Vuoden 2014 äänestyksessä tilanne meni täpäräksi. 45 prosenttia äänestäjistä halusi Skotlannin itsenäistymistä, 55 prosenttia oli vastaan.

Laura Meriläinen kertoo, että moni pitkään Britanniassa asuva suomalainen on herännyt miettimään kansalaisuuden hakemista.

– Osa on harmitellut, ettei ole jo ajat sitten tehnyt sitä. Myös mieheni on pohtinut ensi kerran asiaa tänä syksynä.

Vaikka suomalainen hakisi Iso-Britannian kansalaisuutta, hän ei menetä omaansa, koska Suomen kansallisuuslaki sallii kaksois- ja monikansallisuuden.

Lyhytsanaisuus pöyristyttää

Meriläisen glasgow’laisessa kerrostaloasunnossa kohtaavat joka päivä suomalainen ja italialainen temperamentti.

– Mieheni nauraa minun olevan eteläeurooppalaisin pohjoismaalainen, jonka hän on koskaan tavannut.

Sillä Malara viittaa kumppaninsa tapaan puhua yhtä vilkkaasti ja kovalla äänellä kuin italialaiset.

Miehen synnyinmaa näkyy varsinkin perheen keittiössä. Anoppi lähettää parin kuukauden välein pahvilaatikollisen oliiveja, oliiviiöljyä ja monia muita isoisän puutarhan antimia Etelä-Italiasta.

– Mieheni on pääkokkimme. Hän tekee hyvistä aineksista hyvää ruokaa. Skotlantilainen ruoka on yleensä pubiruuan tyyppistä uppopaistettua ja rasvaista.

Puolisoiden kulttuuriero näkyy sukurakkaudessa. Kun suomalaiselle riittää kerran viikossa soitto kotimaahan, italialainen on suureen sukuunsa yhteydessä monta kertaa viikon mittaan.

Joulu 2019 vietetään isoisän luona Italiassa. Sinne kokoonnutaan suurella porukalla nauttimaan yhdessäolosta.

Meriläisen sukuterveiset menevät tänä jouluna Aasiaan ja Suomeen. Kaksi sisarta perheineen on lomareissulla jouluna, ja äiti ja yksi sisarista Suomessa.

Joulutoivotuksia lähtee todennäköisesti myös skotlantilaisille ystäville. Niissä Meriläisen on terästäydyttävä, ettei kirjoita WhatsAppissa suomalaisen lakonisesti vain hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

Se olisi ennenkuulumattoman töksähtävää ja töykeää, ja juuri siksi pahin käyttäytymisrike toista kohtaan.

– Ensin pitää laittaa alkuun, että toivottavasti viikkosi on mennyt hyvin, ja mitä kuuluu ja sitten vasta päästä asiaan, nauraa Meriläinen.

Lue myös:

Sturgeon: Skotlanti harkitsee "kaikkia järkeviä vaihtoehtoja", jos Britannian hallitus yrittää estää itsenäisyysäänestyksen

Britannian vaalit: Konservatiivit suurvoittoon, ero EU:sta toteumassa tammikuun lopussa – Lue 100 ja 300 sanan tiivistelmä

Venäjällä Karjalankannaksella avattiin marraskuun lopussa uudistettu valtatie A-121 Pietarista kohti Karjalan tasavaltaa ja Laatokan luoteisrantoja.

Pietarilaisille avautuu näin erinomainen kulkuyhteys myös Suomen rajalle Parikkalaan, jonne on tarkoitus avata uusi kansainvälinen rajanylityspaikka vuonna 2024. Nykyään Parikkalan rajanylityspaikan kautta kulkee vain suomalais-venäläistä rekkarahtiliikennettä.

Uudesta rajanylityspaikasta voi uudistetun valtatien ansiosta samalla tulla kova kilpailija etelämpänä sijaitseville Vaalimaan, Lappeenrannan Nuijamaan ja Imatran kansainvälisille rajanylityspaikoille.

Uudistetun hyvän tien myötä Parikkalaan pääsee Pietarista lähes yhtä nopeasti kuin etelämpänä sijaitseville rajanylityspaikoille. Tulijoita todennäköisesti riittää, sillä yksistään Pietarissa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä.

Pietarista Karjalan tasavaltaan kulkeva tie on rakennettu osittain täysin uusiksi ja osittain peruskorjattu. Se kulkee Pietarista Karjalankannaksen pohjoisosaa pitkin Käkisalmen ja Lahdenpohjan kautta Sortavalaan.

Kävimme koeajamassa väylän, joka alkaa Pietarin kehätieltä nelikaistaisena.

Laskettelua, kylpylä ja moottoriurheilua

Heti Pietarista lähdettäessä huomaa, että Venäjä kehittää nyt teiden lisäksi voimakkaasti myös turismia Suomen lähialueilla.

Noin 50 kilometrin päässä Pietarista Raudussa eli Sosnovossa on Igoran talviurheilukeskus, jossa on laskettelun lisäksi hotelli, kylpylä, jäähalli ja vuokramökkejä. Sen viereen on valmistumassa suuri moottoriurheilukeskus Igora Drive, jossa on tarkoitus pitää ensimmäinen kansainvälinen kisa jo keväälllä.

Nelikaistatie jatkuu 80 kilometriä aina Vuokselle saakka Kiviniemen kohdalle.

Vuoksen kosket Kiviniemessä houkuttelevat etenkin kesällä tiellä kulkevia pysähtymään. Paikalla on ravintoloita, ja koskeen liityviä harrastusmahdollisuuksia kajakkien vuokraamisesta kalastukseen.

Käkisalmen linna matkan varrella

Vuoksi tuo Venäjälle tuttua vettä, sillä tämä virtaisa joki alkaa Suomen puolelta Saimaalta. Imatran kaupungin halkova joki laskee Venäjälle ja aina Laatokalle saakka.

Vuoksen jälkeen tie jatkuu kaksikaistaisena kohti Karjalan tasavaltaa. Joitakin vuosia sitten tämäkin tie oli vielä huonossa kunnossa. Nyt se on kunnoltaan erinomainen.

Ainoa hidaste matkalla on, että tie kulkee Käkisalmen keskustan lävitse. Aivan tien varrella on esimerkiksi historiallinen Käkisalmen linna, jota matkalainen voi käydä katsomassa.

Linna on aikojen saatossa vaihtanut omistajia monta kertaa. Se on ollut eri aikoina karjalaisten, Novgorodin, Ruotsin, Moskovan suuriruhtinaskunnan, Venäjän imperiumin, Suomen suuriruhtinaskunnan, Suomen, Neuvostoliiton ja Venäjän federaation hallussa.

Uudistettu tie on poikinut jo erilaista yritystoimintaa tien varteen. Ennen Karjalan tasavallan ja Leningradin alueen rajaa tien laidalla on esimerkiksi kohde, joka näyttää jonkinlaiselta Gulag-keskitysleiriteemapuistolta.

Savoon odotetaan jo itäturisteja

Uudistettu tie lupaa hyvää Parikkalaan ja Etelä-Savoon, jonne odotetaan suuria turistivirtoja Venäjältä, kun Parikkalan rajanylityspaikka avautuu kansainväliselle liikenteelle vuonna 2024.

Suomen hallitus teki periaatepäätöksen rajanylityspaikan avaamisesta vasta tänä syksynä.

Keskeisessä asemassa rajanylityspaikan menestykselle on juuri se, miten Pietarista pääsee Suomen rajalle Parikkalaan. Uuden tien myötä tilanne näyttää hyvältä.

Laatokan Karjalaa kehitetetään

Venäjä on muutenkin kehittämässä turismia Luoteis-Laatokalla. Alueelle perustettiin esimerkiksi kaksi vuotta sitten uusi jättimäinen Laatokan luotojen kansallispuisto, joka käsittää käytännössä koko Luoteis-Laatokan rannikon.

Alue vetää jo nyt pietarilaisturisteja.

– Halusimme tulla tutustumaan alueen nähtävyyksiin nyt, kun tänne on helppo saapua hyvää tietä pitkin, pietarilainen Elena Akkerman kertoo.

Neljän henkilön ryhmä on tutustumassa sotamuseoon Lahdenpohjan lähellä Suomen armeijan entisessä luolatukikohdassa.

Rajan avaaminen tuo Laatokan uudella tavalla myös suomalaisten ulottuville. Suomalainen matkailija voi tehdä kiertoajelun esimerkiksi niin, että lähtee matkaan Nuijamaan rajanylityspaikalta ja tulee takaisin Parikkalan kautta. Tosin vasta sitten, kun rajanylityspaikka parikkalaan virallisesti avataan.

Entistä kotitaloaan Lahdenpohjaan katsomaan tullut 80-vuotias kouvolalainen Jorma Eskelinen on tyytyväinen päätöksestä avata uusi rajanylityspaikka Parikkalaan.

– Parikkalan kautta tänne Lahdenpohjaan on vain 35 kilometrin matka. Nyt joudun kiertämään toista sataa kilometriä Värtsilän rajanylityspaikan ja Sortavalan kautta, Jorma Eskelinen kertoo.

Vielä rajanylitys Parikkalassa ei onnistu. Venäläiset ovat kuitenkin jo rakentaneet rajanylityspaikalle hyvän tien.

– Ei, tämä ei ole helppoa. Luulen, että tarvitsen hieman enemmän harjoittelua, kiinalainen opiskelija Peiqing Lin nauraa tasapainotellessaan suksien päällä Paljakan lumisilla hiihtoladuilla.

Lin on saapunut Suomeen ystäviensä kanssa viikon lomalle. Puolangan Paljakkaan he tulivat, koska haluavat nauttia lumesta. Lin odottaa lomalta hiihtämisen lisäksi pilkkimistä sekä suomalaista savusaunaa avantouinteineen.

– Parasta täällä on lumi, joka on todella puhdasta ja kaunista. Pidän myös lumisista puista. Otan niistä paljon valokuvia, joista maalaan kotiin palattuani tauluja, Lin kertoo.

Puolangan Paljakka sijaitsee keskellä Kainuuta, noin 2 600 asukkaan kunnassa. Paljakan matkailukeskus on pieni, joten monet suomalaisetkaan eivät tiedä siitä.

Parina viime vuonna Paljakkaa on markkinoitu kiinalaisille turisteille. Viime talvena Paljakassa kävi reilut 200 kiinalaista turistia, kun tänä vuonna matkailijoita on 500, eli yli tuplasti enemmän.

Toisena vaihtoehtona kiinalaisturisteille oli Lappi. Vaikka Paljakassa revontulien näkyminen on epävarmaa, se ei ole haitannut matkailukeskuksen kasvua.

– Keskustelu kiinalaisen matkanjärjestäjän kanssa lähti liikkeelle siitä, onko meillä revontulia. Niitä en voi myyntitilanteessa luvata, eivätkä ne ensimmäisenä vuonna osuneet kohdalle, mutta se ei ollut ratkaisevaa, sanoo Paljakan kansainvälisestä myynnistä ja markkinoinnista vastaava Leena Penttinen.

Lumiurheilun suosio nousussa Kiinassa

Suosituista talvikohteista Suomi on noussut kiinalaisten keskuudessa nopeiten kasvavaksi alueeksi, kun tarkastellaan matkavarauksia seuraaviksi kolmeksi kuukaudeksi. Matkailunedistämiskeskus Visit Finlandin mukaan Suomeen saapuu joulu–helmikuun aikana lähes 140 000 kiinalaista turistia, mikä on 16 prosenttia enemmän kuin viime talvena samaan aikaan.

Kasvun taustalla on muun muassa uudet lentoreitit. Kiinalaiset Juneyao- ja Sichuan Airlines -lentoyhtiöt ovat aloittaneet kesä–syyskuussa lennot Helsinkiin. Finnair aloitti puolestaan marraskuussa uudet lennot Helsingistä Pekingiin.

Toisaalta lumiurheilu on yhä suositumpaa kiinalaisten keskuudessa, sillä vuoden 2022 talviolympialaiset järjestetään Pekingissä. Siihen mennessä Kiinassa on maan hallituksen mukaan 300 miljoonaa kiinalaista "talviurheilun harrastajaa".

Puolangan Paljakassa kiinalaisturistit saavat ensi pienen opin lumilajeihin ennen kuin lähtevät itse kokeilemaan. Esimerkiksi hiihdossa välineet ovat lyhyet ja ennen ladulle lähtöä opetellaan yhdessä kaatumista ja sukset jalassa ylös nousemista.

– Hyvin ottavat opit vastaan. Lämpö nousee touhutessa ja hauskaa on, sanoo kiinalaisten oppaana toimiva puolankalainen Mika Klimenko.

Klimenko opastaa matkailijat myös lumikenkäilemään ja moottorikelkkailemaan, mutta vasta illan pimetessä.

– Lumikenkäily on kiinalaisista käsittämätöntä, koska etenemme lumisessa maastossa otsalamppujen kanssa. He ovat aivan ihastuneita. Myös porotilalla käynti on elämys, koska siellä on toistasataa poroa, joita he pääsevät ruokkimaan

Pienuus on matkailukeskukselle etu

Talven ensimmäinen kiinalaisryhmä saapui Puolangalle joulukuun puolivälissä, ja viimeinen ryhmä lähtee takaisin loppiaisena. Turistit tulevat kahdeksana ryhmänä, koska tällä hetkellä kaikki eivät mahdu kerralla pieneen matkailukeskukseen.

– Haasteena on vuodepaikkojen riittävyys ja siihen puutumme seuraavaksi, jotta voimme saada tänne vielä isompia ryhmiä, sanoo hotellia ja laskettelurinteitä Paljakassa pyörittävän North Finlandia Travels Oy:n toimitusjohtaja Mika Puuronen.

Toisaalta pienuus on myös Paljakan etu. Kaikki palvelut kuten ravintolat, kauppa, laskettelurinteet ja majoitustilat ovat matkailukeskuksen ytimessä.

– Ulkomaiset asiakkaat tulevat lentämällä, joten heillä ei ole autoa, jolla voisi liikkua kuten isossa paikassa. Se, että olemme pieni ja olemme keskellä luontoa, on itse asiassa meidän ehdoton ykkösvaltti, Penttinen kertoo.

Kiinalaisturistien loma huipentuu joulupukin tapaamiseen, sillä jokainen ryhmä matkustaa lomansa viimeisenä päivänä Rovaniemelle. Yli 230 kilometrin matka ei ole turisteille ongelma, koska he tietävät, että joulupukki asuu kaukana.

– Ehkä tulen muutaman vuoden päästä tänne uudestaan. Matkustan yhdessä poikaystäväni kanssa ja otan myös perheeni mukaan, sanoo opiskelija Peiqing Lin.

Keskustelu on auki kello 22:een saakka.

S-pankin maksukortteja vaivannut häiriö on saatu korjattua, kertoo S-pankin viestintä päällikkö Aleksi Moisio.

S-pankin maksukorteissa oli maanantaina iltapäivästä valtakunnallisia häiriöitä. Osa korteilla tehtävistä suorituksista onnistui häiriön aikana, mutta osa jäi matkalle.

Maksukorttien häiriöstä kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Venäjän ja Krimin niemimaan välillä kulkee nyt junia Pietarista ja Moskovasta.

Kertshinsalmen ylittävän sillan junaraiteet avattiin virallisesti maanantaina. Presidentti Vladimir Putin matkusti ensimmäisessä junassa. Liikenneyhteyksillä Venäjä liittää niemimaan entistä tiukemmin itseensä, sillä ennen sillan valmistumista Venäjältä pääsi Krimille ainoastaan meri- tai lentoteitse.

Maantiesilta avattiin toista vuotta sitten

Rautatie kulkee salmen yli maantiesillan vierellä. Autoliikennesilta Mustanmeren ja Azovanmeren välillä avattiin toukokuussa 2018.

Silta on Euroopan pisin, sillä on mittaa 19 kilometriä.

Silta maksoi lähes neljä miljardia euroa. Tarkoituksena on lisätä rahtikuljetusten määrää ja houkutella Krimille matkailijoita.

EU ja Yhdysvallat julistivat Krimin valtauksen vuoksi Venäjälle pakotteita. Venäjän valtausoperaation perusteena oli niemimaalla asuvien antama tuki yhdistämishankkeelle.

Ukraina on valtauksen vastatoimena estänyt tavarakuljetukset Krimin alueen läpi. Myös Mustanmeren lauttayhteydet ovat haastavia vaihtuvien ja myrskyisien sääolojen vuoksi.

Metsä Groupiin kuuluva Metsä Tissue on sopinut lautasliinaliiketoimintansa myynnistä saksalaiselle Keeper Groupille.

Kauppa sisältää läntisessä Saksassa sijaitsevan Stotzheimin tehtaan. Tehtaan noin 200 työntekijää siirtyvät suunnitelman mukaan uuden omistajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Kauppaan sisältyvät myös Fasana- ja Mondial -tuotemerkit.

– Lautasliinaliiketoiminta ei ole viime aikoina saavuttanut kannattavuustavoitteita, eivätkä lautasliinat kuulu enää ydintuotteisiimme, sanoo Metsä Tissuen toimitusjohtaja Esa Kaikkonen tiedotteessa.

Kaikkosen mukaan kauppa mahdollistaa Metsä Tissuen keskittymisen ydinliiketoimintaansa eli pehmo- ja tiivispapereiden tuotantoon lähellä asiakkaita.

Metsä Tissue ei kerro kauppahintaa tiedotteessa. Yhtiön mukaan kauppa pienentää sen liikevoittoa noin 20 miljoonalla eurolla.

Kaupan toteutuminen vaatii vielä kilpailuviranomaisen hyväksynnän Saksassa. Kaupan ennakoidaan toteutuvan ensi vuoden alkuneljänneksellä.

Lähellä Kölniä sijaitseva Stotzheimin tehdas perustettiin vuonna 1919 eli sata vuotta sitten. Lautasliinojen valmistus tehtaalla alkoi vuonna 1928. Tehdas tuli osaksi Metsä Tissueta vuonna 1998.

Metsä Tissue valmistaa Suomessa Mäntän tehtaallaan muun muassa wc- ja talouspaperia.

Päivitetty ja korjattu 13.11: Stotzheimin tehtaan työntekijämäärä on noin 200 eikä 260 kuten alun perin kerrottiin.

Presidentti Sauli Niinistö on hylännyt kaikki rikoksesta tuomittujen armahdusanomukset tänä vuonna, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Lehden mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta ainakin vuosikymmeniin, kun presidentti ei armahda kalenterivuoden aikaan ketään.

Niinistö on käyttänyt armahdusoikeuttaan vähemmän kuin aikaisemmat presidentit. Tänä vuonna hän antoi kielteisen päätöksen viidellekymmenelle hakijalle.

Presidentti korostaa, että armahdusharkinnassa ei arvioida uudelleen itse rikosta tai rangaistusta.

– Olen käyttänyt armahdusoikeutta tilanteissa, joissa joko rikoksesta tuomitun henkilön tai hänen perheensä olosuhteissa on tapahtunut erityisen merkittävä muutos, presidentti sanoo lehdelle.

Helsingin Sanomien mukaan myöskään korkein oikeus ei olisi armahtanut yhtäkään tämän vuoden hakijoista. Korkein oikeus antaa lausunnon presidentin päätöksen pohjaksi.

Venäjän viranomaiset ilmoittavat varautuvansa ääritilanteeseen, jossa maa joutuisi maailmanlaajuisen verkon ulkopuolelle ja eristyksiin muusta maailmasta.

Viranomaisten mukaan koe ei vaikuta internetin toimintaan. Venäjällä oman verkon suojaamista pidetään tärkeänä Yhdysvaltain "aggressiivisen kyberuhan varalta".

Arvostelijoiden mukaan valvonta saattaa lisätä maan eristämistä ja lisätä verkon sensuuria.

Kiistely laki, jolla voidaan katkaista verkkoyhteys kansainvälisiltä palvelimilta tuli voimaan marraskuussa. Maan viestintäministeriö on kiistänyt syytökset Venäjän eristämisestä.

Järjestelmästä Venäjän "palomuuri"?

Viestintäministeriön mukaan tänään maanantaina järjestettävällä harjoituksella pyritään takaamaan intenetin turvallisuutta.

Presidentti Vladimir Putin allekirjoitti lain toukokuussa. Se mahdollistaa viranomaisille keskitetyn internetin valvonnan ja velvoittaa palveluntarjoajat hyväksymään valvontalaitteiston asennuksen.

Presidentti Putin vakuutti vuosittaisessa lehdistötilaisuudessaan, että internetiä ei olla sulkemassa.

Uuden käytännön on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2021.

Suurimmat yritykset ovat ryhtyneet asentamaan Deep Packet Inspection (DPI)-laitteistoa. Valvontaa harjoittaa Roskomnadzor.

Kiinassa pääsyä ulkomaisille verkkosivustoille valvotaan Suuri palomuuri -järjestelmän avulla.

Hoitoalan johtajien pitää murtaa pelon kulttuuri ja kuunnella alaisia, jos hoitajien joukkopako halutaan välttää. Näin sanovat Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja johtamisen asiantuntija Pekka Järvinen.

Yle kertoi maanantaiaamuna hoitoalaa uhkaavasta kokeneiden sairaanhoitajien joukkopaosta. Juttu perustui kymmenen eri puolilla Suomea työskentelevän hoitajan haastatteluun.

Tyytymättömyyden yhdeksi syyksi mainittiin huono johtaminen.

Johdon pidettävä huolta, että työntekijät uskaltavat puhua

Organisaatiopsykologi Pekka Järvisen mukaan julkiset organisaatiot ovat aina olleet hyvin hierarkkisia. Työyhteisöt ovat suuria ja ylin johto on kaukana työntekijöistä.

Yksisuuntainen ylhäältä alas johtaminen vähenee keskustelukulttuuria parantamalla. Johdon pitää varmistaa, että tieto tavoittaa kaikki työntekijät ja että kaikkiin työntekijöiden kysymyksiin vastataan.

Jos työntekijöiden aloitteisiin ei reagoida, on vaarana, että työntekijät passivoituvat ja kyynistyvät.

– Lähiesimiehetkään eivät aina ole perillä, mitä erilaisten muutosten taustalla on. Jos he eivät pysty perustelemaan päätöksiä työntekijöille, ollaan suurissa vaikeuksissa, Järvinen sanoo.

Tiedon pitää kulkea myös työntekijöiltä johtajille. Johdon pitää huolehtia, että työntekijät uskaltavat puhua mahdollisista ongelmista ylöspäin.

– Ylempänä pitää ymmärtää, miltä se arki näyttää, Järvinen sanoo.

Henkilöstön pitää pystyä luottamaan siihen, että ongelmien esiin nostamisesta ei koidu itselle ongelmia.

– Meillä elää pelon kulttuuri aika vahvana. Johdon pitää sanoa, että he haluavat kritiikkiä ja ratkaisuehdotuksia, Järvinen sanoo.

Tehyn listassa on kolme muutosta, joilla hoitajapako pysäytetään

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoo, että hoitajien tyytymättömyys työoloihin ja halukkuus vaihtaa alaa ovat tulleet valitettavan tutuiksi.

1. Enemmän aikaa ja turvaa työhön

Rytkösen mukaan hoitajien resurssit eivät enää riitä kaikkien tehtävien kunnolliseen hoitamiseen. Taustalla on jatkuva säästäminen.

Jatkuva vaatimusten kiristäminen tekee työstä raskasta ja kuormittavaa. Työ muuttuu mahdottomaksi, kun eettinen omatunto joutuu liian tiukille.

– Omaa työtään ei enää saa tehdä hyvin, Rytkönen sanoo.

Myös hoitoalaan liittyvä lisääntynyt väkivalta ja siihen liittyvä turvattomuus heikentävät työoloja.

2. Kilpailukykyinen palkka

Sairaanhoitajaliiton mukaan hoitajien peruspalkka on ilman lisiä keskimäärin 2 445 euroa kuukaudessa. Palkka on pienempi kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa, vaikka vertailussa huomioidaan elinkustannukset.

Millariikka Rytkösen mukaan hoitajat ovat alkaneet huomata, että saman rahan saa helpommalla muualta. Hoitajat työllistyvät hänen mukaansa todella hyvin muille aloille.

– Jos asiaa ajatellaan eurojen kautta, maksaa sairaanhoitajan kouluttaminen yhteiskunnalle 35 000 euroa. Tähänkö meillä on varaa? Rytkönen kysyy.

Tehyn tavoitteena on kevään palkkaneuvotteluissa, että hoitajat saavat 1,8 prosenttiyksikköä muita aloja korkeammat korotukset 10 vuoden ajan, jotta naisvaltainen ala saisi kurottua umpeen eron miesvaltaisten alojen palkkoihin.

3. Hoitajien kuunteleminen ja parempi johtaminen

Sairaanhoitajat ovat tuoneet ongelmia esille jo vuosia, mutta Rytkösen mukaan se on tuntunut lähinnä "tuuleen huutamiselta".

– Olen esittänyt tämän kysymyksen kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jaloselle, että etkö sinä ole yhtään huolissasi, mistä saat jatkossa työntekijät? Rytkönen sanoo.

Millariikka Rytkönen muistuttaa, että potilasturvallisuus on työnantajan vastuulla.

– Meistä jokainen voi miettiä, haluaako mennä hoidettavaksi uupuneelle ammattilaiselle.

Aiheesta aiemmin:

Hoitoalalla kytee kokeneiden sairaanhoitajien joukkopako, yksi syy huono johtaminen: "Te menetitte hyvän hoitajan, minä en menettänyt mitään"

Pitkään jatkunut vääntö Puolustusvoimien harjoitustoiminnan luvittamisesta Lohtajan Vattajalla on saanut sinetin. Puolustusvoimat joutuu hakemaan ympäristölupaa raskasaseammunnoille.

Raskasaseammunnoista saattaa aiheutua melua, joka ylittää suositusarvot. Vasta lupakäsittelyn yhteydessä kuitenkin arvioidaan, onko toiminnasta aiheutuva rasitus kohtuutonta ja pitääkö sen vaikutuksia rajoittaa lupamääräyksillä.

Sen sijaan Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen siitä, että Puolustusvoimat tarvitsisi ympäristöluvan, joka kattaa raskasaseammuntojen lisäksi myös muun ampumatoiminnan sekä helikopteri- ja maalennokkitoiminnan.

Ratkaisu noudattaa Ely-keskuksen päätöstä kolmen vuoden takaa. Kokkolan kaupunki valitti Elyn päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ottikin tiukemman linjan ja edellytti puolustusvoimilta koko ampumatoiminnan kattavaa lupaa.

Puolustusvoimat valitti asiassa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka nyt siis sallii toiminnan kevyemmän luvittamisen.

Vattajan harjoitusalue on ollut Puolustusvoimien käytössä vuodesta 1952. Ympäristölupa on tähän asti ollut polttonesteiden jakeluasemalle ja kuorma-autojen ja muun kaluston varikkoalueelle, mutta ammuntoja ei ole tarvinut aiemmin luvittaa.

On erittäin hyvä, että nyt luvitetaan suurinta melua aiheuttava toiminta ja saadaan sille jonkinlaiset reunaehdot. Ympäristösihteeri Juhani Hannila

Kokkolan kaupunki toivoi, että toimintaa Vattajalla olisi tarkasteltu kokonaisuutena, joten siksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli pettymys. Ympäristösihteeri Juhani Hannila pitää raskasaseammuntojen ympäristölupavaatimusta kuitenkin hyvänä asiana.

– On erittäin hyvä, että nyt luvitetaan suurinta melua aiheuttava toiminta ja saadaan sille jonkinlaiset reunaehdot.

Puolustusvoimat harjoittelee Lohtajan Vattajalla Kokkolan pohjoispuolella säännöllisesti. Raskailla aseilla on viime vuosina ammuttu keskimäärin 30 päivänä vuodessa.

Ampuma-alueella sijaitsee Suomen laajin ja edustavin hietikkoisten luontotyyppien muodostama Natura-alue. Maakuntakaavassa se on merkitty puolustusvoimien käytössä olevaksi erityisalueeksi.

Puolustusvoimille alue on tärkeä, sillä se on ainoa alue, jossa voi harjoitella kolmen puolustushaaran yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa. Se on myös maan ainoa alue, jossa voidaan ampua kaikilla käytössä olevilla ilmatorjunnan asejärjestelmillä.

Hallinto-oikeus: Puolustusvoimien toiminta Vattajalla vaatii nykyistä laajemmat ympäristöluvat – Kokkola ilahtui päätöksestä

"Ampumamelu ei ole kohtuutonta" – myös puolustusvoimat valittaa Vattajan ympäristöluvasta

Päätös Vattajan ympäristöluvan tarpeesta saa kritiikkiä – "ohueksi jäi"

"Kovapanosammunta ei ole tavanomaista melua" – Vattajalle ennakkotapaus Santahaminasta

Valtakunnansovittelijan yritys ratkaista teollisuuden palkkakiista herättää arvostelua palkansaajapuolella.

Sekä palkansaajia edustava Teollisuusliitto että työnantajajärjestö Teknologiateollisuus hylkäsivät perjantaina valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan sovintoesityksen.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà pitää sovintoesitystä erikoisena.

– Sovittelijan ehdotus on siinä mielessä tiukka, että siinä lähdetään supistamaan ostovoimaa tällaisessa taloudellisessa tilanteessa. Vähän ihmettelin sitä kyllä, Lainà sanoo.

Lainà sanoo, että jo inflaatio söisi sovittelijan tarjouksen, mutta työnantajaleirissä näkemys on toinen.

Valtakunnansovittelija esitti vientiteollisuuteen ensi vuodelle 1,2–1,3 prosentin korotusta. Vuodelle 2021 esitys oli 1,6 prosenttia, josta osa jaettaisiin yritys- tai työpaikkakohtaisesti.

Valtiovarainministeriö ennustaa, että inflaatio nousee 1,3 prosenttia vuonna 2020 ja 1,6 prosenttia vuonna 2021.

– Sen tiedon varassa mikä meillä tulevaisuudesta on, sovintoesitys olisi turvannut ja vahvistanut palkansaajien ostovoimaa, sanoo Teknologiateollisuuden pääekonomisti Petteri Rautaporras.

Hänen mukaansa eri arviot tulevien vuosien inflaatiosta vaihtelevat prosentin ja puolentoista välillä. Rautaporras sanoo, että ostovoiman vahvistuminen on vielä selvempää, kun otetaan huomioon niin sanotut palkkaliukumat eli korotukset, joita yritykset antavat työntekijöilleen sopimuskorotusten lisäksi.

Rautaporras tulkitsee, että palkansaajille tulisi myös kolme palkallista lisävapaapäivää, koska niin sanotuista kiky-päivistä luopuminen lyhentäisi työaikaa.

Viime vaalikauden kilpailukykysopimukseen kuulunut työajan pidennys ilman korvausta on tulehduttanut syksyn työehtosopimusneuvotteluja.

Miten käy talouskasvulle? Näkemykset aivan erilaiset

Patrizio Lainà painottaa, että palkankorotukset vaikuttavat olennaisesti Suomen tulevien vuosien talouskasvuun. Hän kummeksuu, että sovintoesityksessä tarjotut palkankorotukset jäisivät matalammaksi kuin valtiovarainministeriön ennakoimat korotukset, joiden varaan ministeriö on perustanut arviotaan Suomen talouskasvusta.

Sovittelija esitti vientiteollisuuteen kahdelle vuodelle yhteensä noin 2,8 prosentin korotuksia. Ministeriön ennuste sen sijaan nojaa Lainàn mukaan 2,3 % ja 2,1 % sopimuskorotuksiin ensi ja seuraavana vuotena.

– Jos sopimuskorotuksissa jäädään tuon alle, myös kulutuskysyntä, joka kannattelee talouskasvua seuraavina vuosina, jää todennäköisesti ennustettua alemmaksi, Lainà sanoo.

Petteri Rautaportaan mukaan talouskasvun kannalta kulutuskysyntää keskeisempi on kustannuskilpailukyky eli palkankorotusten pysyminen tärkeimpiä kilpailijamaita matalampana.

– Mitä vahvempi kilpailukyky on, sitä paremmat kasvun ja työllisyyden kehityksen edellytykset ovat, hän sanoo.

Rautaporras jatkaa, että vientiteollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavat paitsi teollisuuden omat palkankorotukset, myös kustannuskehitys kotimarkkinoilla.

Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton neuvotteluissa ei ole kyse vain teollisuuden palkoista, sillä palkkaneuvottelujen avausratkaisun odotetaan näyttävän suuntaa, millaiset palkankorotukset pari miljoonaa suomalaista saavat.

– On tärkeää, että koko kansantaloudessa ansiokehitys tukee kilpailukykyä, Rautaporras vaatii.

STTK:n Lainà epäilee, että kustannuskilpailukyvyn parantaminen ostovoimaa supistamalla ei nykyisessä taloustilanteessa parantaisi työllisyyttä vaan voisi jopa heikentää sitä.

STTK:n Lainà: Kilpailukyky kestäisi suuremmat korotukset

Palkansaaja- ja työnantajaleirin ekonomisteilla on myös aivan eri näkemykset siitä, millaiset palkankorotukset pitäisivät teollisuuden palkat kilpailukykyisinä tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna.

Patrizio Lainà sanoo, että Suomen kilpailukyky pysyisi ennallaan, vaikka sopimuskorotukset olisivat kahden vuoden aikana neljän prosentin luokkaa eli selvästi suuremmat kuin mitä sovittelija esitti.

Hänen mukaansa noin neljän prosentin sopimuskorotukset pitäisivät ansiokehityksen samantasoisena kuin Suomen tärkeimmissä kilpailijamaissa.

Petteri Rautaportaan mukaan hylätty sovintoesitys olisi nostanut palkkoja niin paljon, että viime vuosien kilpailukyvyn koheneminen olisi alkanut olla uhattuna.

– Siten vaikutukset työllisyyteen voivat hyvinkin olla jo tässä vaiheessa negatiivisia. Kun talouden näkymät ovat utuisia, ja Suomessa on kohtalaisen jäykät työmarkkinat, kustannuskilpailukyvyn merkitys nousee näissä oloissa arvoon arvaamattomaan tulevina vuosina.

"Palkansaajien osuus kansantulosta jo valmiiksi ennätysalhainen"

STTK:n Lainàn mukaan sovintoesitys olisi pienentänyt myös palkansaajien osuutta kansantulosta, koska palkankorotukset eivät olisi vastanneet inflaatiota ja tuottavuutta. Se tarkoittaa, että pääomatulojen osuus kasvaisi.

– Palkansaajien osuus kansantulosta on pienentynyt aika paljon viime vuosina. Olemme jo ennätysalhaisissa lukemissa, Lainà sanoo.

Mitä palkkakierroksen avaussopimuksen lykkääntyminen tarkoittaa?

Lainà ennakoi, että venyminen lisää työtaistelujen todennäköisyyttä.

Toinen asia on, että työntekijät joutuvat odottamaan palkankorotuksiaan. Mitä enemmän palkankorotukset viivästyvät, sitä tärkeämmäksi kysymys niiden takautuvasta maksamisesta muuttuu neuvotteluissa, mikä lisää osaltaan painetta, Lainà sanoo.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Vääntö suomalaisten palkankorotuksista lykkääntynee ensi vuoteen – Uudet, laajemmat työtaistelut voivat uhata

Syksyn palkkaneuvottelujen avainkysymys: Kuka avaa kiky-tuntien umpisolmun?

Tässä 5 syytä, miksi pitäisi kiinnostua kuumasta työmarkkinasyksystä – Pian selviää, jatkuvatko kiky-tunnit ikuisesti

Poliisi tutkii Skinnarilassa sijaitsevassa entisessä ravintolassa perjantai-iltana järjestettyjä juhlia, joissa lukuisia alaikäisiä nuoria oli vahvassa humalassa.

Poliisi sai kovaäänisistä juhlista ilmoituksen myöhään perjantai-iltana.

Poliisi otti nuorilta haltuunsa alkoholia. Lisäksi yhdeltä alaikäiseltä löytyi vähäinen määrä marihuanaa. Hän myös käyttäytyi erittäin aggressiivisesti poliisia kohtaan ja vastusti turvallisuustarkastusta.

Kaksi alkoholin vaikutuksen alaisena olleista alaikäisistä nuorista toimitettiin kotiin ja tapahtumasta ilmoitettiin myös sosiaalipäivystykseen.

Viikonloppu työllisti Etelä-Karjalan poliisia muutenkin ajankohtaa normaalia enemmän.

Poliisi selvitteli esimerkiksi pahoipitelyjä, rattijuopumuksia ja liikenteen vaarantamisia.

Millaiset koristeet on unelmajoulupiparissa?

– Suklaata. Paljon suklaata. Ja tota kastiketta, sanoo kolmasluokkalainen Juho Aimonen.

Vierustoveri oikaisee, että se, mihin suklaarakeet kiinnitetään, ei ole kastiketta vaan sokerimassaa.

Jokaiseen pipariin kirjaillaan jonkun koulutoverin nimi. Pipari ei ole mikään totuttu tähti, possu tai tonttu, vaan kalan muotoinen – kuinkas muuten, kun saaristokoulussa ollaan.

– Piparissa pitää olla kuorrutusta, eri värejä ja joulumieltä, toteaa toinen kolmasluokkalainen, Kaapo Antila.

Joulu tulkoon tekemällä. Näin oli päätetty naantalilaisessa Velkuan pienessä yhtenäiskoulussa, jossa on kaikki asteet, esikoulusta yhdeksänteen luokkaan. Matkaa Velkualle on Turusta lossimatkan kanssa noin 45 kilometriä.

Lukukauden viime metreillä vietettiin saaristotaitopäivää, jolloin työpajoissa harjoiteltiin kädentaitoja ja tutustuttiin jouluperinteisiin. Oli piparipajaa, havukranssipajaa sekä kaislakoriste- ja himmelipajaa. Perinneteemapäivän ylle levisi keittiöstä kansainväliset tuoksut, sillä siellä valmistettiin irakilaisherkkuja ja brasilialaisia juustopalleroita, Pão de Queijo'ja.

Velkuan yli satavuotias koulurakennus oli saanut juhlasaliinsa viimeisen kerran joulukuusen. Ensi vuonna aletaan rakentaa uutta koulua, ja tämä joulu jää Palvan koulunakin tunnetun rakennuksen viimeiseksi.

Opettajat kuin äitejä ja isiä

Velkuan koulu sai perinneteemapäiväänsä vieraita Brasiliasta, 20 miljoonan asukkaan Sao Paulosta. Japanilaistaustainen Saori Matsubara sai lapsineen tutustua saaristokouluun, joka on jotain aivan muuta kuin mihin 11-vuotias Stephanie ja 14-vuotias Patrick ovat tottuneet.

Velkuan koulussa on 60 oppilasta yhdistelmäluokissa. Matsubarojen omassa koulussa on 1 500 oppilasta.

Ihmekös, jos Velkuan koulu hämmästytti kodinomaisuudellaan.

– Tämä koulu on hyvin kotoisa, kuin perhe. Opettajat ovat kuin äitejä ja isiä, lapset kuin sisaruksia, sanoo Saori Matsubara.

Hän kertoi olleensa väärässä, kun oletti, että suomalaiset ovat hiljaisia ja ujoja. Hänhän tapasi ainoastaan puheliaita ja ystävällisiä.

– Eurooppalaiset ihmiset eivät ole niin amigo kuin brasilialaiset ovat. Mutta nyt kyllä tuntuu, että suomalaisetkin ovat ihan amigo (ystävä, kaveri), nauraa Matsubara.

Velkuan koulun johtaja Päivi Soukka toivoo, että heidän koulustaan välittyisi vieraille kokemus yhteisöllisyydestä ja siitä, että eri-ikäiset lapset tekevät asioita yhdessä.

– Toivon, että he näkevät, mitä iloa voi olla siitä, että on pieni koulu.

Kylmyys puhutti enemmän kuin pimeys

Velkualaisia koululaisia harmittaa, että he eivät voi tarjota brasilialaisvierailleen valkeaa joulua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pimeys ei ole vieraille mitenkään vaikea pala. Sen sijaan kylmyys nousee puheeksi monta kertaa.

– Brasiliassa on nyt kesä, lämmintä 30 astetta. Täällä on vain kolme. Ja tämäkin on suomalaisten mielestä lämmintä talvea, Saori Matsubara hämmästelee.

Seitsemäsluokkalainen Elise Aura on pyörittänyt sanomalehdestä joulukranssin pohjan, johon on kiinnitetty kuusenoksia. Sitoessaan seppeleeseen punaista silkkinauhaa ja katajasta sahattua puukoristetta, hän tunnustaa, että joulu on hänen lempijuhlansa.

– Suomalaisesta joulusta voisin kertoa brasilialaisvieraille ainakin saunomisen ja jouluruokailun.

Elisen hihasta pilkottaa värikäs nauha, jollaisen brasilialaiset sitoivat kaikkien oppilaiden ranteeseen.

– Jokaisen solmun aikana sain toivoa jotain. Sitten kun nauha joskus irtoaa itsestään, se tarkoittaa, että toiveeni on lähellä toteutumista.

Kajaanin käräjäoikeus on tuominnut yhden miehen palvelusrikoksesta.

Kainuun prikaatissa palvellut liperiläinen mies julkaisi viime vuonna Youtubessa videon, joka rikkoi palvelukseen kuuluvia velvollisuuksia sekä sotilaallista järjestystä koskevia ohjesääntöjä.

Videolla eri henkilöt ovat muun muassa esitelleet sukupuolielimiään, esiintyneet epäsotilaallisissa asuissa ja käyttäneet päihteitä sotilasalueella.

Mies oli koostanut videon pääasiassa aliupseerikurssin aikana kerätyistä kuvista ja videoista, joita oli otettu miesten tuvissa sotilasalueella Kajaanissa.

Tuomion mukaan mies on videoita tehdessään ja sitä jakaessaan muun muassa esittänyt siveetöntä materiaalia kasarmialueella ja tehnyt palvelusaikana tallenteita ilman yksikön päällikön lupaa.

Kainuun prikaatin tiedottaja Satu Hujanen kertoo, että Puolustusvoimilla on some-ohjeet varusmiehille ja reserviläisille. Hujasen mukaan varusmiehet ovat tietoisia siitä, että somessa törttöilystä seuraa esitutkinta

– Yleensä ohjeita noudatetaan. Välillä on näitä yksittäisiä hölmöilyjä porukalla.

Videon tehnyt ja sitä levittänyt mies tuomittiin palvelusrikoksesta 15 päiväsakkoon, josta mies joutuu maksamaan 90 euroa. Sen lisäksi hänen täytyy maksaa 80 euroa rikosuhrimaksua valtiolle. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Asiasta kertoi ensin Savon Sanomat.

Lue myös:

Armeijan harjoituksista vuotaa liikaa tietoja sosiaaliseen mediaan – Puolustusvoimat näreissään: "Emme todellakaan halua, että huudellaan, että täällä ollaan"

Brittien päivämatkat Rovaniemelle nostivat Lapin aikoinaan matkailun maailmankartalle, mutta nyt tuon poikkeuksellisen matkailutuotteen arvioidaan olevan tulossa tiensä päähän. Syy on ilmeinen.

– On vastuuton konsepti lennättää ihmisiä päiväksi minnekään päin maailmaa, toteaa Maria Hakkarainen Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Aika on ajanut päivämatkojen ohi, arvelee myös matkailustrategian projektipäällikkö Kristian Sievers Lapin liitosta.

– Kaikilla tuotteilla on elinkaarensa. Tällä hetkellä asiakkaat, yritykset ja me matkailumaakuntana olemme huolissamme ilmastosta. Painopiste on kasvattaa viipymää ja siihen tällaiset päivämatkat sopivat huonosti.

Sievers veikkaakin, että kymmenen vuoden kuluttua Lappiin ei enää päivämatkoja tehdä.

– Pyrimme löytämään keinoja, että ihmiset viipyisivät pidempään, jolloin se lentojen rasitus olisi pienempi.

Lapin matkailuyrittäjät ovat jo pitkään markkinoineet pidempiä lomia, osin tietysti myös siksi että ne jättävät Lappiin enemmän rahaa.

Kaikki alkoi Concorde-lennoista

Päivämatkalaisten määrän tiedetään vähentyneen huippuvuosista tuntuvasti, mutta tarkkoja lukuja on vain matkanjärjestäjillä. Matkajätti TUI toi vuonna 2018 noin 5 000 päivämatkalaista Lappiin, mutta vuosituhannen alun tietoja yhtiöstä ei saa. Toinen päivämatkoja myynyt iso yhtiö oli Thomas Cook, jonka lennot loppuivat konkurssiin tänä vuonna.

– Tilanne on muuttunut paljon 20:ssa vuodessa. Aiemmin suurin osa brittituristeista oli päivämatkalaisia, kertoo Rovaniemen lentoaseman päällikkö Johan Juujärvi.

Nyt kirkkaasti suurin osa briteistä tulee useammaksi yöksi. Rovaniemellä tilastoitiin viime vuonna lähes 300 000 majoitusvuorokautta brittien nimiin. Pikapiipahduksia tehdään lähinnä joulukuun viikonloppuina.

Päivämatkat ovat aina olleet brittien erikoisuus, joka juontaa vuonna 1984 alkaneisiin Concorde-lentoihin. Yliäänikoneella pääsi Lontoosta kahdessa tunnissa pitkälle, vaikka Suomen Lappiin. Lennoista alkoi Lapin nousu kansainväliseksi lomakohteeksi ja vaikka lennot hidastuivat, britit jatkoivat omintakeisia joulumatkojaan.

Päivämatkalaiset lähtevät kotoaan lentokentälle aamuyöllä ja yöllä he myös palaavat. Rovaniemen kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Tuula Rintala-Gardin pitää hämmentävänä, että näin raskas ja "erikoislaatuinen" paketti yhä kiinnostaa. Itsekin aikoinaan Concorde-matkalaisia opastanut Rintala-Gardin ei usko, että matkat kokonaan loppuvat, mutta hiipuvat kyllä ilmastotietoisuuden kasvaessa.

– Päivämatkat eivät ole tätä aikaa siinä mielessä, että kyllä ihmisten suhtautuminen ilmastonmuutokseen panee miettimään niitä uudelleen.

Lapin päivä vietetään yhdellä neliökilometrillä

Joulukuun toisena lauantaina Rovaniemen kentälle laskeutuu puolen tunnin sisällä neljän lentokoneellisen verran päivämatkalaisia. TUI:n koneet tuovat heitä Bristolista, Newcastlesta, Lontoosta ja Glasgow’sta.

Tehokasta peliaikaa perillä on seitsemisen tuntia.

– Odotamme innolla huskyajelua ja porojen ja joulumuorin näkemistä, kertoo miehensä ja kahden pikkupoikansa kanssa Birminghamista matkaan lähtenyt Catherine Cartwright.

– Ja tietysti vierailua joulupukin luona. Hän on aina käynyt meillä, joten on korkea aika meidän matkustaa joulupukin luokse.

Sadat päivämatkalaiset kuljetetaan busseilla muutaman kilometrin päähän Santa Parkiin eli joulupukin luolaan, jossa päivä kuluu. Huskyajelut järjestetään luolan pihapiirissä. Santa Parkin yrittäjä Ilkka Länkinen tietää kokemuksesta, että aikataulu on tiukka eikä pelivaraa juuri ole.

– Se on pitkä ketju, kun on kuljetukset, vaatetukset, aktiviteetit ja kaikki. Jotain voi aina sattua, voi olla lento myöhässä tai linja-auto myöhässä. Ja jos on ruuhkaa kentällä, niin siitä se aikataulun myöhästyminen lähtee kertautumaan. Me sitten toisessa päässä joustamme niin paljon kuin pystymme.

Santa Parkissa onkin totuttu seuraamaan netistä, onko lento lähtenyt ajallaan ja missä kohtaa ollaan tulossa.

– Sisäisessä radiossa menee heti viesti, että tämä ja tämä kone on myöhässä. Tieto menee myös joulupukille. Joulupukkihan ei meiltä poistu ennen kuin kaikki vieraat ovat ehtineet jutella hänen kanssaan.

Joulukuun alussa tosin kaikki ei mennyt nappiin. Osa TUI:n asiakkaista ei tavannut ruuhkien vuoksi pukkia lainkaan, ja pettyneet antoivat TUI:n kuulla kunniansa muiden muassa Daily Mailin sivuilla. Länkinen sen enempää kuin TUI eivät halua asiasta enempää kertoa, mutta TUI on luvannut joka tapauksessa maksaa korvauksia matkasta, jonka hinta aikuiselta on yli 600 euroa.

Tiivistahtisiin päivämatkoihin oman lisähaasteensa tuo tulevaisuudessa brexit, joka pakottaa perusteellisempiin rajatarkastuksiin lentokentällä.

Päästötön lentokone voisi pelastaa päivämatkat

Muutaman vuoden ikäisen Jack Robinsonin isovanhemmat ovat toisella Lapin matkallaan ja suunnittelevat jo kolmatta.

– Toimme sisarenlapset tänne kolmisen vuotta sitten, joten meillä on jo kokemusta päivämatkoista. Lapset nauttivat ja meillä oli hauskaa, Mike Day kertoo.

Nyt on Jackin vuoro ja jonain päivänä Jackin muutaman kuukauden ikäisen pikkuveljen.

– Neljän vuoden kuluessa olemme toivottavasti taas täällä, Day innostuu.

Matkailututkija Maria Hakkarainen uskoo ja toivoo päivämatkojen vähenevän, ellei sitten käy niin että lentoliikenteestä onnistutaan kehittämään päästötöntä.

– Se voisi heilauttaa tilanteen toiseen suuntaan.

Näissä olosuhteissa päivämatkat ovat kaukana kestävästä matkailusta, mutta kokonaan Hakkarainen ei niitä tuomitse.

– Pitää muistaa esimerkiksi se, että Lappiin tuodaan vakavasti sairaita lapsia Britanniasta ja Irlannista. Heille mikään muu kuin päivämatka ei ole mahdollinen.

Myös Santa Parkissa on vastaanotettu tämänkin joulun alla lapsia, joille Joulupukin tapaaminen on hetken valopilkku uuvuttavan sairauden keskellä. Mukana on omat hoitajat ja lääkärit, ja porojen perään laitetaan sellaiset reet, että niihin mahtuu myös pyörätuolilla.

Lue myös:

Moni suosikkikaupunki perii turistiveroa, voisiko Suomi tehdä samoin? "Lappiin tulo maksaa niin paljon, että euron vero ei tuntuisi missään"