Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi TV1:n Ykkösaamussa lauantaina, että hän toivoo syksyn myllerryksen jälkeen vakautta ja rauhallisuutta politiikkaan.

Uutissuomalaisen kyselyn perusteella puolet suomalaisista uskoo pääministeri Marinin onnistuvan tehtävässään. Myös Ilta-Sanomien kyselyn vastaajista niukka enemmistö uskoo, että Marinin johtama hallitus istuu vaalikauden loppuun.

Marin sanoi, ettei voinut ajatellakaan kuukausi sitten olevansa pääministeri.

– Kun annoin tiedonannon hallituksen toiminnasta tänä maanantaina ja katsoin pääministerin paikalta ministeriaitiosta eduskuntasalia, voin ihan rehellisesti sanoa: tuntui siltä, että mitenkäs tässä näin kävi.

Marinilta kysyttiin, miten hänen tapansa johtaa eroaa edeltäjästä, Antti Rinteestä (sd.). Marin sanoi hakevansa sopua, yhteistyötä ja ratkaisuja, mutta korosti heti perään, ettei halua arvioida Rinteen toimia.

Marin huomiota herättäneistä sanoistaan: Puheeni tuli sydämestä

Marin jatkoi Ykkösaamussa myös oppositiopuolue kokoomuksen al-Hol-linjan arvostelua.

Marin kysyi kokoomukselta eduskunnan tiistain al-Hol-välikysymyskeskustelussa ”eikö teitä hävetä”, mitä kokoomus on moittinut tyylittömäksi.

Marin toisti Ykkösaamussa, että kokoomuksen pitäisi hävetä kahta asiaa. Marinista kokoomuksen linja ei ole se, että lasten etu olisi ensisijainen, mitä hän moitti vääräksi. Marinin mukaan kyse on myös vallan kolmijako-opin kunnioittamisesta.

– Hallitus ei tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, se on viranomaisten tehtävä. Olin ihmeissäni, että tämä kokoomuksen taholta kyseenalaistettiin ja sanottiin, että hallitus piilottelee virkamiesten selän takana, Marin kummasteli.

– Me emme tee lastensuojelupäätöksiä, se on viranomaisten tehtävä.

Marin vakuutti, ettei hänen huomiota herättäneessä häpeä-sanavalinnassaan ollut kyse retorisesta keinosta.

– Puheeni tuli sydämestä, Marin sanoi Ykkösaamussa.

Lapsilla ollut al-Holin leirillä läheltä-piti tilanteita

Marin sanoi toivoneensa, että al-Hol-kysymys olisi ratkennut jo aiemmin, kuten Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella, koska olosuhteet al-Holin leirillä ovat vaikeat.

– Minun tietojeni mukaan suomalaisille lapsille ei ole vielä mitään vakavampaa käynyt, ehkä läheltä-piti tilanteita on jonkin verran ollut.

Marin ei vastannut suoraan siihen, oliko ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) al-Hol-toiminnassa parantamisen varaa. Marin korosti, että Haavistolla on hallituksen luottamus.

– Toimintalinja, jonka hallitus valitsi, on hyvin samankaltainen kuin se, joka Haavistolla on ollut. Ei tapahtunut suurta linjanmuutosta, hän sanoi.

Al-Hol-kiistassa media on saanut käsiinsä useita vuodettuja asiakirjoja viranomaisilta.

– Suhtaudumme jyrkästi ja tuomitsevasti vuotoihin. Ei voi olla niin, että salaisia asiakirjoja vuotaa. Se voi vaarantaa yksilöiden oikeusturvan, Marin totesi.

Marinilla ymmärrystä pienipalkkaisille, mutta "hallitus ei sotkeudu"

Marin toivoi myös, että teollisuuden palkoista syntyisi sopu. Teollisuuden työriidan sovittelu kariutui perjantaina, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus hylkäsivät valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan sovintoesityksen.

Marin korosti, että järjestöt käyvät neuvottelut eikä halunnut ottaa niihin tarkemmin kantaa.

Hoitoalan ammattiliitto Tehyn puheenjohtaja Milla-Riikka Rytkönen vetosi keskiviikkona suoraan Mariniin ja sanoi, että Tehyn naiset tarvitsevat valtiolta apua. Tehy on hakemassa 1,8 prosenttia suurempia korotuksia kuin muut alat kymmenen vuoden ajan.

Marin sanoi ymmärtävänsä Tehyn ja muiden järjestöjen tavoitteita, mutta korosti jälleen, että "hallitus tekee itsenäisesti omat päätöksensä, eikä ota käskyjä Etelärannasta tai Hakaniemestä".

– Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ja sydäntä Suomen pienipalkkaisille naisille, jotka tekevät kovaa työtä aika pienellä korvauksella, mutta tämä on totta kai työmarkkinajärjestöjen käsissä sopia. Ei hallitus tule tilanteeseen sotkeutumaan tai puuttumaan, hän vakuutti.

Marin hallitusohjelmaa suopeampi sukupuolen korjaamiselle

Marin on ajanut voimakkaasti translain uudistamista, mutta ihmisoikeusjärjestö Seta on moittinut, että hallitus eväsi alaikäisten itsemääräämisoikeuden sukupuolen korjaamiseen.

Seta on arvostellut, että 15-vuotias ei voi muuttaa sukupuolimerkintää haluamakseen samaan tapaan kuin nimensä voi. Hallitusohjelman mukaan sukupuolen voivat hakemuksesta korjata täysi-ikäiset suomalaiset.

Marin pohdiskeli Ykkösaamussa, että sukupuolen juridinen vahvistaminen voisi olla mahdollista alle 18-vuotiaille, mutta sanoi kysymystä erittäin hankalaksi.

– Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että tämä voisi olla mahdollista. Se voisi auttaa lasten kasvua, kun saisi tunnustusta sille mitä kokee olevansa, Marin sanoi.

– Toinen kysymys ovat fyysiset toimenpiteet. Tässä pitäisin tärkeänä, että täysikäisyysrajasta pidettäisiin kiinni.

Marin sanoi kuitenkin pitävänsä kiinni hallitusohjelmasta, jossa ihmisen itsemääräämisoikeus sukupuolesta tunnustetaan, mutta alaikäisten osalta asia ei muutu.

Lue myös:

Analyysi: Sanna Marinin pikainen nousu sekoitti maailman lehdistön – Suomi on outo lintu, joka herättää Britanniassa kateutta

Analyysi: "Nouseva tähti" ja "maailman nuorin" – Sanna Marinin on palattava pääministerin arkeen kansainvälisestä hypetyksestä

Lähes päivälleen 40 vuotta sitten Mikkelissä juhlittiin yhtä aluepolitiikan riemuvoittoa. Helsingissä toiminut painotalo muutti Mikkeliin, jonne yritykselle rakennettiin uudet hulppeat tilat.

Helprintin omistajia olivat muun muassa suuret lehtikustantajat, tunnetun lehtikuninkaan Urpo Lahtisen Lehtimiehet sekä Lyytikäisen suvun A-lehdet. Paino erikoistui isolevikkisiin tuotteisiin, joiden painosmäärät olivat mielellään 100 000 kappaleesta ylöspäin.

Painokoneet jauhoivat vaurautta omistajille ja tarjosivat hyväpalkkaista työtä tekijöille. Aikakauslehdet elivät kultakauttaan.

– Muistan hyvin, miten Hymy-lehdestä otettiin lisäpainoksia, Helprintillä 31 vuotta työskennellyt varapääluottamusmies Aki Immonen kertoo

Myöhemmin yritys lähti menestyksellä mainospainotuotteiden markkinoille. Painotuotteiden kysyntä kasvoi ympäri maailmaa ja Helprint vastasi parhaina vuosinaan peräti neljäsosasta graafisen teollisuuden viennistä.

Työntekijöitä Mikkelin painossa oli enimmillään reilut 350.

– Helprint oli hyvä työnantaja, joka piti huolta työntekijöistään. Meillä kävi oma työterveyslääkäri, oli oma työterveyshoitaja ja jopa oma työfysioterapeutti, Aki Immonen kertoo.

–Mutta tästä viimeisestä vuodesta jäi paska maku, Immonen harmittelee.

Pohjoismaiden suurimman syväpainon synty

Kymmenessä vuodessa Helprint oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että toimintaa oli laajennettava. Vuonna 1990 Mikkelissä juhlittiin Pohjoismaiden suurimman syväpainon syntyä.

Painon tuotannosta yli puolet meni vientiin ja Helprintin koneet jyskyttivät neljänneksen Suomen graafisen alan viennistä.

Vielä 2000-luvun alkuvuosina Mikkelissä painettiin sylinterit punaisina. 2010-luvun aikana toimialan murros on vähentänyt painajien töitä vauhdilla. Kysyntä on vähentynyt ja työtä on siirtynyt edullisempien tuotantokustannusten maihin.

– Meillä yt-neuvotteluita on käyty käytännössä joka vuosi, Aki Immonen kertoo.

Helprintin työntekijämäärä putosi 350:stä reiluun sataan.

Viimeinen omistajavaihdos tapahtui vuoden 2019 alkupuolella. Circle Media Group myi Mikkelin painon ja toiveet jatkosta olivat korkealla. Toisin kuitenkin kävi.

– Heti aluksi uusi omistaja Erki Katkosild ilmoitti palkkapäivien siirtämisestä. Palkanmaksussa alkoivat ongelmat kasvaa. Vain osalle maksettiin palkka, Aki Immonen kertoo.

Maksuvaikeudet tulivat julki viimeistään toukokuun lopulla, kun paperintoimittaja UPM Sales Oy toimitti konkurssihakemuksen käräjäoikeudelle. Toinen, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen hakemus seurasi reilut kaksi viikkoa myöhemmin.

Aki Immosen mukaan viimeiset painotyöt tehtiin elokuun lopulla. Sähköyhtiö katkaisi tehtaassa pian sähköt. Viranomaiset saivat tietää ympäristölle vaarallisista kemikaaleista lokakuussa ja määräsi ne poistettavaksi marraskuun alussa.

Alan työmahdollisuudet heikot

Viimeksi lopputilin saaneiden oman alan työmahdollisuudet näyttävät heikoilta.

– Ehkä viidesosa on löytänyt työ- tai opiskelupaikan. Loput ovat työttöminä, Immonen laskeskelee.

Helprintin sulkeminen on kova isku myös Mikkelin kaupungille, joka on kärsinyt muuttotappiosta ja kiristyvästä kuntataloudesta. Työpaikoista on lähes huutava pula.

– Meillä ei ole montaa satoja ihmisiä työllistäviä yrityksiä. Tämä on paha takaisku, Mikkelin elinkeinoyhtiön Miksein toimitusjohtaja Juha Kauppinen harmittelee.

– Teollisuuden työpaikat ovat halutuimpia, sillä ne tuovat hyvinvointia ja työtä myös alihankkijoille ja palvelusektorille, Kauppinen sanoo.

Mikseillä tiedettiin Helprintin viimeisten kuukausien vaikeudet ja niihin mietittiin yhdessäkin lääkkeitä, mutta alamäki oli liian jyrkkä.

– Olimme auttamassa vuokralaisten etsinnässä tiloihin, joita painamiselta olisi ehkä vapautunut, mutta aika loppu. Toiveissa oli, että painotoimintaa olisi voinut jossakin mittakaavassa jatkaa. Lopulta tehtäväksemme jäi olla työntekijöiden tukena ja yrittäjyysvaihtoehdoista kertominen.

Etelä-Savon käräjäoikeus käsittelee paperintoimittajan ja vakuutusyhtiön jo kesällä jättämiä konkurssihakemuksia todennäköisesti vuoden 2020 puolella. Helprintin jättämä yrityssaneeraushakemus hylättiin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa jo marraskuussa.

Etelä-Savon käräjäoikeudesta kerrotaan, että konkurssihakemukset ovat haastemiehillä tiedoksiannettavina.

Etelä-Savon ELY-keskus joutui siivoamaan tehdasrakennuksen valtion piikkiin saatuaan tiedon, että painotalossa lojuu ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. ELY toimitti lopulta 63 000 kiloa myrkkykemikaaleja Riihimäen ongelmajätelaitokseen. 150 000 euron siivouslaskua karhutaan yritykseltä.

– Sen jälkeen tehtaasta oli katkaistu sähköt, eikä siellä tapahtunut enää mitään. Ikkunat ovat pimeinä, lähistöllä asuva Aki Immonen kertoo.

Yrityksen keväällä ostanut Erki Katkosild on ollut elo-syyskuuhun huonosti tavoitettavissa. Esimerkiksi ELY-keskus tavoitteli yrityksen edustajaa turhaan ennen siivousurakkaa.

Poliisi tutkii kemikaalien osalta mahdollista ympäristörikosta. Poliisi tutkii myös mahdollisia talousrikoksia.

– Asia on meillä tutkinnassa edelleen ja tutkintaa tehdään koko ajan. Tarkemmin en vielä avaa rikosnimikkeitä tai muuta tutkintaa liittyvää, koska tutkinta on vielä pahasti kesken, Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jarkko Timonen kertoo sähköpostitse.

Naisten rooli suuryritysten huipulla on edelleen hyvin perinteinen

Vaikka naiset ovat tehneet kirin yritysten johtoryhmiin, jää heille yleensä perinteinen rooli: henkilöstö- tai viestintäjohtaja. Harvemmin naisilla on vastuullaan järeämpi salkku, kuten liiketoimintojen johtaminen tai toimitusjohtajan pesti. Tämä selviää Ylen tekemästä selvityksestä, jonka mukaan suurimpien yritysten johtoryhmissä vain joka viides jäsen on nainen.

Politiikan vuosi tullaan muistamaan epävakaista puolueista ja ”tunteiden asemasodasta”

Vuonna 2019 Suomella oli kolme pääministeriä. Lisäksi maassa käytiin kahdet vaalit, yhdet hallitusneuvottelut ja nähtiin ainakin pari hallituskriisiä. Tutkijat arvioivat, että sosiaalisen median kiihdyttämä moraalikamppailu ja entistä epävakaammat puolueet tekevät politiikasta hengästyttävää seurattavaa.

Anu Pentik loi imperiuminsa keskelle erämaata

Keramiikkataiteilija Anu Pentik valmistelee uransa merkittävintä näyttelyä. Hän tuntee olevansa uransa huipulla nyt 77-vuotiaana. Hänellä riittää silti energiaa olla mukana luomansa yrityksen arjessa. Viiden vuosikymmenen yritystaipaleelle riittää nousuja ja laskuja. Välillä perhe joutui jopa asumaan keramiikkatehtaalla.

Kuubalaiset saivat uuden pääministerin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel on nimittänyt maalle uuden pääministerin ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen. Pestissä aloitti lauantaina Manuel Marrero, joka työskenteli pitkään turismista vastaavana ministerinä. Edellinen maan pääministeri oli Fidel Castro. Hän johti Kuubaa lähes 50 vuoden ajan.

Britannian parlamentti hajoaa, mutta ei brexitin takia

Britannian parlamenttitalo on vuosisataisilla perinteillä kuorrutettu instituutio. Historiallisen rakennuksen kellarissa näkee, että se on myös kipeästi remonttia tarvitseva LVI-insinöörin painajainen. Sukella artikkelimme mukana tämän Unescon perintökohteen uumeniin.

Joulun ajan sää jatkuu epävakaisena

Sunnuntaina pilvinen sää jatkuu. Maan keskiosaan leviää lounaasta lumi-, räntä- ja vesisateita. Pohjoisen lumisateet vähenevät. Joulun ajan sää jatkuu melko lauhana ja epävakaisena.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Maapallon pohjoispuoliskon päivä on tänään talvipäivänseisauksena lyhimmillään. Monet intiaaniyhteisöt viettävät tätä vuodenkierron ja aurinkojumalan merkkipäivää yhä tavoilla, joiden juuret ovat jopa tuhansien vuosien takana menneisyydessä.

Montanan yliopiston ympäristötutkimuksen apulaisprofessori Rosalyn La Pier kuuluu Montanan mustajalkaheimoon. Sille talvipäivänseisaus tarkoittaa Auringon, Naatosin, paluuta vuosittaisella matkallaan, La Pier kertoo The Conversation -lehdessä.

Talvi ei ollut uskonnollisen juhlinnan aikaa, vaan talven juhlissa pelattiin ja tanssittiin, La Pier muistelee lapsuudessaan omaksumiaan perinteitä. Isoäitinsä hän kertoo muistaneen, miten kullakin yhteisöllä oli ollut omat talviset kokoontumisensa tansseineen, lauluineen ja rummutuksineen.

Tutkijan työssä La Pierille on selvinnyt, että reservaatteihin jouduttuaan mustajalat säätivät juhlakalenteriaan Yhdysvaltain viranomaisten mielen mukaiseksi. Naatosin juhlinta siirrettiin jouluun tai uuteenvuoteen.

Yhdysvalloissa on ollut vasta 40 vuoden ajan liittovaltiotasoinen laki, joka pyrkii takaamaan alkuperäisasukkaille oikeuden harjoittaa uskontojaan perinteisin menoin perinteisillä paikoilla.

Talvipäivänseisaus pohjustaa satovuotta

New Mexicon osavaltion länsilaidalla asuvat zuni-pueblointiaanit kokoontuvat talvipäivänseisauksen paikkeilla päiviä kestävään uskonnolliseen juhlaan, jota he kutsuvat shalakoksi.

Ulkopuolisia ei juuri päästetä mukaan, joten tutkijat eivät tiedä paljoakaan juhlamenoista, mutta lopussa portit avataan.

Silloin kuusi jättiläislintujen henkihahmoiksi pukeutunutta miestä esittää rukouksen sateiden saamiseksi maailman kaikille kolkille. Sillä tavoin uskotaan taattavan siunaus ja tasapaino tulevalle satovuodelle. Zunit ovat viljelijäkansaa.

He pitävät seremonioitaan välttämättöminä eivät vain itsensä takia vaan koko maailman hyvinvoinnin takaamiseksi, kertoo Yalen yliopiston uskontotutkija Tisa Wenger pueblojen uskonnonvapaustaistelua käsittelevässä We Have a Religion -kirjassaan.

Intiaanikielissä ei rajattu riittejä uskonnoksi

Pueblojen seremoniat kiellettiin 1800-luvulla, ja 1900-luvulla he kävivät oikeustaistelua pyhistä alueistaan. Yhdysvaltain viranomaiset eivät pitäneet heidän tai muidenkaan intiaaniheimojen perinteitä uskontoina, joita perustuslaki olisi suojellut.

1920-luvulla pueblot onnistuivat vakuuttamaan New Mexicon viranomaiset ja lähetyssaarnaajat siitä, että heidän rituaalitanssinsa olivat uskonnon veroisia.

Samalla he kuitenkin joutuivat hyväksymään länsimaisen käsityksen uskonnoista, millä on ollut syvät vaikutukset heidän maailmankuvaansa, kirjoittaa Wenger.

Aiemmin he ajattelivat rituaaleistaan tavalla, jota länsimaalaisen on vaikea hahmottaa. Intiaanikielissä ei vanhastaan ollut edes uskonto-sanaa, Wenger kertoo.

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

21. Joulu näkyy yhdeksän kuukauden päästä syysvauvoina

20. Jouluaattoilta kello 22 on monelle vuoden pahin hetki

19. Suu makeaksi joulukuusen neulasilla

18. Joulun jälkeen alkaa kwanzaa

17. Joulun henki näkyy vipinänä jouluihmisten aivokuvissa

16. Brittien savupiipuista laskeutui myös jotakin kamalampaa kuin joulupukki

15. Mikä saa jouluvalot säilytyksessä solmuun?

14. Tanskan kuuluisat joulukuuset kärsivät paljaista olkapäistä

13.Yhdysvaltain joulupadat ovat kattiloita, ja nyt niiden kyljessä on älysiru

12.Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

11. Puistokävely saa somen käyttäjät yhtä hyvälle tuulelle kuin joulu

10. Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

9. Piparkakkuhan on suorastaan terveystuote

8. Musiikin professorin tekemästä täydellisestä joululaulusta ei kumma kyllä tullut hittiä

7.Vaikka Maa oli suuri lumipallo, merissä sinnitteli alkeellista elämää

6. Yli kolmasosa aikuisista toivoo, että voisi yhä uskoa joulupukkiin

5. Onko Betlehemin tähdelle tieteellinen selitys?

4. Yhdysvaltain joulu täyttää 480 vuotta

3. Kaikki lumihiutaleet eivät olekaan erilaisia

2. Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus

Espanjaa, Portugalia ja eteläistä Ranskaa koettelevissa myrskyissä on kuollut ainakin kahdeksan ihmistä.

Viranomaiset vahvistivat lauantaina, että kolmekymppinen eteläkorealainen nainen kuoli Madridin keskustassa, kun rakennuksesta irronneet kappaleet putosivat hänen päälleen.

Viranomaiset vahvistivat myös, että Andalusian rannikolla perjantaina kadonneeksi ilmoitettu hollantilainen purjelautailija on löydetty hukkuneena.

Espanjalaismedian mukaan lisäksi Andalusian Huéscarissa menehtyi mies, kun tulvavesi vei hänen autonsa mukanaan.

Myrsky on aiheuttanut kuolemia sekä Espanjassa että Portugalissa. Lauantaina saapunut Fabien-myrsky on tuonut esimerkiksi Espanjan luoteisosiin paikoin jopa lähes 50 metriä sekunnissa puhaltavia tuulia.

Galician ja Asturian alueilla viranomaiset antoivat neliportaisen asteikon korkeimman varoituksen myrskytuulista ja korkeista aalloista.

Fabienia edeltänyt Elsaksi nimetty myrsky teki tuhojaan Etelä-Euroopassa aiemmin tällä viikolla. Elsa-myrsky laantui perjantaina.

Myös Etelä-Ranskassa tuulet ovat yltyneet likelle 40 metriä sekunnissa ja useille alueille on annettu myrskyvaroituksia.

Viranomaisten mukaan Ranskalle kuuluvan Korsikan saaren kaikki lentokentät suljetaan sunnuntain ajaksi, jolloin myrskyn uskotaan siirtyvän Välimerelle ylle.

AccuWeather-sääpalvelun mukaan Fabienin sateita saadaan sunnuntaina laajalti läntisessä Euroopassa.

Junaraiteille tulvinut vesi katkaisi hetkellisesti Portugalin pääkaupungista Lissabonista Portoon johtavan yhteyden. Ranskan itä- ja eteläosissa sadattuhannet ovat olleet ajoittain sähköttä.

Kynttilöin valaistussa joogasalissa soi rauhoittava pianomusiikki ja ilmassa leijailee eteeristen öljyjen tuoksu. Meditaatioon painottuvaan Yin-joogatuntiin Vaajakosken Tulitikkutehtaalla virittäytyy kymmenkunta kolmekymppistä naista ja yksi mies.

Joogaopettaja Sari Rito ohjaa pehmeällä äänellään ryhmäläisiä hengittämään syvään. Hän on ennen joogaopettajaksi ryhtymistään opiskellut kansainvälistä kauppaa ja toiminut toista kymmentä vuotta muun muassa sijoittajana.

Sairastuttuaan vakavasti kahdeksan vuotta sitten hän vaihtoi suuntaa elämässään ja kiinnostui henkisyydestä.

– Arvomaailmani muuttui, kun sairastuin. Lähdin etsimään sitä ihmistä, joka todella olen jättäessäni roolit ja suorittamisen pois. Aloin myös opettelemaan lempeämpää asennetta itseäni kohtaan.

Samalla Riton näkemys hyvinvoinnista muuttui myös kokonaisvaltaisemmaksi ja pehmeämmäksi.

Kirkosta eroavien määrän kasvaessa on kiinnostus henkisyyteen samaan aikaan lisääntynyt.

Aiemmin keski-ikäiset, mutta nykyisin myös alle 35-vuotiaat naiset, ovat usein innostuneita muusta kuin perinteisten kirkkouskontojen tarjoamasta hengellisyydestä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaiseman kyselyn mukaan liki puolet 25–34-vuotiaista naisista määrittää itsensä mieluummin henkiseksi kuin uskonnolliseksi.

Uushenkisyys on Helsingin yliopiston tutkijan mukaan kasvava ilmiö kaikkialla länsimaisissa kulttuureissa.

– Ylipäätään kirkon ote kansalaisista on heikentynyt. Mutta kun puhutaan henkisyyden noususta, suurempi trendi on uskonnottomien määrän kasvu. Osa heistä on innostunut uushenkisistä asioista, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta.

Shamanismia, meditaatiota ja luonnon voimaa

Uushenkisyys ei ole yksi yhtenäinen ilmiö, vaan kirjo erilaisia henkisyyden muotoja: se on sekoitus mennyttä ja nykyisyyttä. Uushenkiset ihmiset eivät usko välttämättä yhteen totuuteen, vaan ammentavat asioita valikoiden esimerkiksi buddhalaisuudesta, luonnon mystiikasta tai muinaisuskonnoista.

Erilaisten henkisten palveluiden tarjonta on laajentunut. Tarjolla on monia erilaisia meditaatio-, shamanismi-, enkeli- ja luonnonvoimaryhmiä. Tairan mukaan nykypäivänä ihmiset eivät ole enää innostuneita sitoutumaan yhteen instituutioon, vaan ovat kiinnostuneempia kokeilemaan monia erilaisia asioita.

Monet testaavat erilaisia henkisyyden muotoja ja sitten päättävät, että kokeilevatko niitä uudelleen.

– Kaikessa uushenkisyydessä ja myös uskonnottomuudessa oma kokemus on keskeinen kriteeri. Yksilöllinen harkinta ja ratkaisu ovat tärkeässä asemassa. Karikatyyrisesti voisi verrata, miten uskonnoissa auktoriteetit kertovat mitä tulee ajatella ja missä yhteisössä tulee olla mukana, sanoo Taira.

Joogaopettaja Rito jakaa tutkijan näkemyksen.

– Yksilöllinen tapa uskoa on minun ajattelumaailmani. Uskon, että jokaisella on oikeus valita, mihin uskoo ja millä tavalla. Minun tapani uskoa kumpuaa monista lähteistä, kuten luonnonkansojen opeista ja buddhalaisuudesta.

Ritolla kaiken pohjalla on syvä usko kaiken elämän, luonnon sekä toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Joissakin uushenkisyyden muodoissa palataan tutkijan mukaan niin sanottuun pakanalliseen aikaan, esimerkiksi suomalaiseen muinaisuskoon. Toisaalta palaaminen on huono sanavalinta, koska kyse on valikoivasta menneisyyden tuomisesta nyky-yhteiskuntaan.

– Esimerkiksi muinaisuskoissa tietyt paikat olivat pyhiä ja vaikka uskoa niihin haluttaisiin elvyttää, halutaan samalla edelleen pitää kiinni esimerkiksi modernista lääketieteestä. Aina ei tiedetä, miten menneisyydessä on toimittu, joten se on itselle sopivaa valikointia menneestä. Näin tekevät uuspakanalliset tai modernit luonnonuskonnot, pohtii Taira.

Kirkko muuttumassa ja vapautumassa

Myös evankelis-luterilaisessa kirkossa on pantu merkille uushenkisyyden kasvu.

Yhteiskuntavastuun pappi Kirsi Pohjolan mukaan kirkolla on ollut pitkään paremmin tietämisen asenne, joka karkottaa ihmisiä. Nyt asenne on murtumassa, eikä kirkko esimerkiksi halua lähteä julistamaan olevansa huolissaan uushenkisyyden suosiosta.

– Aiemmin kirkolla oli yhteiskunnan rakentajan rooli, joka kertoi, mitä tulee tehdä ja mikä on oikein. Nyt se on muuttumassa. Minusta on hyvä asia, että ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita hengellisyydestä. Kirkko haluaa tulla uushenkisyydestä kiinnostuneiden kanssa keskustelemaan siitä, mitä he kaipaavat.

Ihmiset puhuvat helpommin seksistäkin kuin uskon asioista ja siksi keskustelu kaikista henkisistä asioista on Pohjalan mukaan toivottua.

Kirkko on Pohjolan mukaan nykyisin myös menossa enemmän takaisin niiden luo, joita on potkittu päähän.

– Kirkosta lähti Lutherin mukana paljon mystiikkaa. Nyt kirkko on palaamassa takasin ydintehtäväänsä: olemaan heikomman puolella. Kirkon juttu on Kristus ja siitä on alettu nyt uskaltaa puhua jälleen rohkeammin.

Uskontotieteen tutkijan mukaan kirkollinen toiminta koetaan uushenkisyyteen verrattuna passiivisena: kirkossa ollaan ikään kuin istumassa penkissä vastaanottamassa sanomaa. Vaihtoehdoissa ollaan usein itse kehollisesti aktiivisia.

Opit eivät sen sijaan tutkijan mukaan selitä uushenkisyyden suosion kasvua. Uushenkisyydessä ei ole perinteisiä oppeja, jotka vetoaisivat paremmin kuin esimerkiksi kristilliset opit. Kiinnostuksen lisääntymisen taustalta saattaa hänen mukaansa löytyä auttamisen halu.

– Enkeliusko toistui tutkimuksissa yhtenä hyvänä esimerkkinä. Kun lukee kuvauksia siitä, miksi ihmiset kertovat olevansa mukana, niin halu auttaa ja tulla autetuksi nousee usein esiin, sanoo Taira.

Kouluttaja, psykologi Riitta Wahlström on toiminut parikymmentä vuotta uushenkisyysasioiden parissa. Hän näkee uushenkisyyden nousun taustalla kaipuuta henkisyyteen.

– Ihmisillä saattaa olla halua tuntea kokemuksellista yhteyttä. Uteliaisuus ja kiinnostus henkisiin asioihin ravitsee aina myös tunteita. Tunne- ja kokemusyhteys on uushenkisyydessä merkittävä asia.

Salailusta askeleita avoimuuteen

Asenteet uushenkisyyttä kohtaan ovat muuttuneet Wahlströmin mielestä viime aikoina huomattavasti sallivammiksi ja avoimemmiksi. Erityisesti tänä vuonna on hänen mukaansa tapahtunut suuri muutos.

– Aiemmin uushenkisyydestä kiinnostuneita leimattiin hörhöiksi ja heitä vähäteltiin. Nyt uushenkisyys hyväksytään helpommin. Muutosta ovat vauhdittaneet lukuisten julkisuuden henkilöiden kertomat henkisyyskokemukset. Myös suurten taiteilijoiden, kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Sibeliuksen historiaa kuvatessa kerrotaan myös heidän kiinnostuksestaan henkisiin asioihin.

Myös uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Tairan mukaan tietyt asiat ovat normalisoituneet. Esimerkiksi kirkon sisällä saatetaan puhua joogasta myönteisesti ja kehittää joogamuotoja, jotka istuvat kirkon sisälle kristilliseen kehykseen. Aikaisemmin se ei olisi ollut hyväksyttävää.

– Ylipäätään elämme katsomuksellisesti moninaisemmassa yhteiskunnassa kuin parikymmentä vuotta sitten. Ihmiset alkavat ymmärtää, että emme kaikki ole samanlaisia. Asioista voidaan aina kiistellä ja niitä voidaan kritisoida, mikä on myös ihan hyvä juttu.

Joogaopettaja Sari Rito ei vielä kymmenen vuotta sitten olisi uskaltanut avata itseään ja omaa ajattelumaailmaansa samalla tavalla kuin nyt.

– Elin vielä roolien maailmassa enkä uskaltanut olla kaikissa tilanteissa ja kaikille oma itseni. Silloin saatettiin vielä pitää eri lailla ajattelevaa ”vääränlaisena”. Onneksi iän mukana rohkeus olla oma itsensä kasvaa, eikä ulkopuolelta tulevat mielipiteet ohjaa enää elämää.

Jos Ritoa nykyisin vielä kutsutaan hörhöksi, se ei enää osu häneen: hän elää omassa totuudessaan sydämensä kautta eikä muiden sanomisella ole merkitystä.

Rahastuksen ja huiputuksen leima

Uushenkisyyttä on usein pidetty hyväuskoisten rahastuksena ja höynäytyksenä.

Uskontotieteen tutkija ei halua olla se, joka varoittelee uushenkisyyteen liittyvistä asioista julkisuudessa. Hänen mukaansa se sisältyy oletus, että on hyväksyttyä maksaa veroja kirkkoon, mutta epäilyttävää maksaa kertakorvaus henkisyyteen liittyvistä toimista.

– Näillä uushenkisyysryhmillä ei ole verotusoikeutta. Monilla jooga-, meditaatio- tai luontojutuilla ihmiset ostavat koettua hyvinvointia ja se on usein jotain muuta kuin mitä saadaan terveydenhuollosta. Jos ihminen kokee saavansa siitä apua, on se silloin hyvin käytettyä rahaa, sanoo Teemu Taira.

Taira kuitenkin haluaa muistuttaa, että henkisyyteen liittyvien palveluntarjoajien toisinaan katteettomat ja ylioptimistiset lupaukset voivat olla riski. Varsinkin jos ihmiset olettavat lupausten olevan näyttöön perustuvia.

Tutkijan mukaan uushenkisyydessä on keskeistä, että siinä tavoitellaan hyvinvointia.

Joogatunti on päättymässä vanhan tulitikkutehtaan tiloissa. Osallistujat nousevat matoilta raukeasti venytellen. Jyväskyläläinen Lotta Heikkilä aloitti joogan viisitoistavuotiaana ja on sen jälkeen käynyt muun muassa monissa meditaatio- ja shamaaniryhmissä.

– Helposti stressaantuvana pystyn näissä ryhmissä pysähtymään itseni äärelle ja sitä kautta löytämään vastauksia stressaantumisen syille.

Heikkilällä on aina ollut tunne, että on olemassa muutakin kuin mitä silmät näkevät ja korvat kuulevat. Hän uskoo korkeamman voiman olemassaoloon, mutta ei vielä tiedä mikä se on tai onko se ainoastaan yksi asia.

Joulupukki kantaa lahjasäkin rekeen, istahtaa itse kyytiin ja pian poron vetämä reki viistää eteenpäin idyllisessä talvimaisemassa.

Tältä näyttää Ylen kuvaama joulupukin matkaanlähtö, joka lähetetään aina joulun alla Euroopan yleisradioyhtiöiden unionin EBUn kautta ympäri maailmaa.

Ensimmäistä kertaa joulupukin matkaanlähtö videoitiin 1960-luvulla, ja maailmalle videotervehdys on lähetetty yhtäjaksoisesti joka vuosi 80-luvun puolivälistä alkaen. Ylen Elävästä arkistosta voit myös katsoa yhden varhaisemmista pukkivideoista.

Eurooppalaiset tv-yhtiöt tiedustelevat pukkivideon lähetysajankohtaa joka vuosi hyvissä ajoin ennen joulua. Video lähetetään aina päivää tai kahta ennen aattoa, ja kaikki saavat sen käyttöönsä samanaikaisesti.

Euroopan lisäksi Yleisradion kuvaama pukki on nähty tv-lähetyksissä ympäri maailmaa aina Yhdysvaltojen ja Japanin tv-kanavia myöten.

Perinteet jatkuvat tänäkin vuonna: jutun pääkuvaa klikkaamalla näet tämänvuotisen joulupukin tervehdyksen. Hyvää joulua!

Kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä valmistaudutaan joulun viettoon. Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasan astronautit muistelevat tärkeimpiä jouluperinteitä Maahan toimitetulla videolla.

Nasan välittämällä videolla kerrotaan myös, että astronautit nauttivat tänä jouluna muun muassa savustettua lohta ja hedelmäkakkua. Voit katsoa videon täältä tai klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

– Parasta lomakaudessa on se, että kun maailma hiljentää tahtiaan, saamme kaikki mahdollisuuden muistella oikeasti tärkeitä asioita, eli ihmisiä, joita rakastamme ja mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä, sanoo Nasan astronautti Christina Koch videolla.

Videolla esiintyvät myös tutkimusmatka 61:en komentaja Luca Parmitano Euroopan avaruusjärjestö ESA:sta sekä Nasan astronautit Jessica Meir ja Drew Morgan. Tutkimusryhmään kuuluu myös kaksi muuta henkilöä

Lue myös:

Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

Lehden mukaan susi raateli miestä Tohmajärven Riikolan kylässä varhain lauantai-aamuna.

Peto puri miestä käteen ja reiteen sekä raapi hänen rintaansa verille.

Puremajälkiä uhri joutui hoidattamaan Tohmajärven terveyskeskuksessa.

Mies sanoo olevansa varma, että hänen kimppuunsa hykännyt eläin oli todella susi.

Tohmajärven Riikolan kylällä liikkuu asukkaiden mukaan kolmen suden lauma.

Riistapäällikkö Juha Kuittinen Pohjois-Karjalan Riistanhoitopiiristä sanoo, että jos eläin oli susi, on tapaus erittäin poikkeuksellinen.

Ainakaan tällä vuosisadalla ei suden tiedetä hyökänneen Suomessa ihmisen kimppuun.

Kuittinen sanoo Riistanhoitopiirin ryhtyvän tänään selvittämään tapausta.

Ensin on yritettävä varmistaa, että miehen kimppuun hyökännyt peto oli todella susi.

Pohjois-Karjalan Radio

• Suomen viranomaisten hoiviin saadut kaksi suomalaislasta on tuotu Suomeen.
• Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lapset saattavat olla traumatisoituneita. Heidän kasvunsa ja kehityksensä tullaan turvaamaan mahdollisimman hyvin.
• Leirillä on edelleen 30 suomalaislasta. Voi olla, että lapsia tuodaan Suomeen lisää. Toimenpiteitä kuitenkin arvioidaan.
• Viranomaiset eivät vahvista, että lapset olisivat kaksi orpolasta, joista on viime aikoina uutisoitu. Viranomaiset olivat muutenkin vaitonaisia yksityiskohtien suhteen, kuten odottaa saattoi. Voit katsoa aiemmin lauantaina järjestetyn tiedotustilaisuuden aiheesta skrollaamalla tätä juttua alas päin.

Suomen viranomaiset ovat ottaneet hoiviinsa kaksi suomalaista lasta al-Holin leiriltä.

Itä-Uudenmaan poliisi kertoi illalla Twitterissä, että lapset ovat saapuneet Suomeen suunnitelmien mukaisesti ja ovat nyt sosiaali- ja terveysviranomaisten hallussa.

Kone saapui Helsinki-Vantaalle lauantai-iltana hieman ennen kello 23, noin tunnin aikataulustaan myöhässä.

Viranomaiset järjestivät aiemmin illalla tiedotustilaisuuden lasten kotiuttamiseen liittyen. Tilaisuudessa oli paikalla väkeä ulko-, sisä- ja sosiaali- ja terveysministeriöistä. Yle näytti tilaisuuden suorana ja seurasi sitä hetki hetkeltä.

Lasten turvallisuuden ja yksityisyyden suojan säilyttämiseksi heistä ei anneta tunnistettavia tietoja julkisuuteen. Myöskään yksityiskohita kotiuttamisesta ei kerrottu. Suomessa lapset ohjattiin terveystarkastukseen ja lastensuojelun piiriin.

Ulkoministeriö tiedotti torstaina valmistelevansa kahden suomalaislapsen kotiuttamista leiriltä. Lapset olivat tuolloin kurdiviranomaisten kanssa. Aiemmin samana päivänä Yle oli saanut leirillä olevilta suomalaisnaisilta vahvistuksen, että kurdiviranomaiset olivat hakeneet kaksi orpolasta pois leiriltä jo tiistaina.

Lue lisää: Suomi päätti kotiuttaa al-Holin lapset, mutta milloin ja tulevatko äidit mukaan? Tämän tiedämme hallituksen linjauksesta

Leirillä ollut henkilö kertoi omaiselleen, että kurdiviranomaiset kokosivat kaikki al-Holin leirin suomalaiset yhteen jo viime maanantaina. Tuolloin heitä valokuvattiin ja otettiin sormenjäljet tunnistusta varten. Vielä keskiviikkona Ylelle kerrottiin tekstiviesteissä leiriltä, ettei operaation seuraavista vaiheista ollut tarkempaa tietoa.

Leirin lapsista kerrottiin jo syksyllä

Yle kertoi ensimmäisenä uutisvälineenä syyskuussa al-Holin leirillä olleista orpolapsista. Ulkoministeriöltä ei ole toistaiseksi saatu vahvistusta siihen, että Suomen viranomaisten hoivissa olevat lapset olisivat nämä kaksi lasta.

Ylen saamien tietojen mukaan alle kouluikäisten lasten äiti sai surmansa Isisin hallitsemalla alueella pari vuotta sitten.

Vanhempi lapsista on tiettävästi kokonaan orpo, sillä hänen molemmat suomalaiset vanhempansa ovat kuolleet. Nuoremmalla lapsella on eri isä, jonka kohtalosta on ristiriitaista tietoa. Eräiden tietojen mukaan hän olisi kuollut. Toiset tiedot kertovat, että hän olisi kurdihallinnon vankina Syyriassa.

Lue myös:

Näin al-Holin lapset aloittavat elämänsä Suomessa – sodan keskellä opitun ideologian purkaminen voi viedä vuosia

Ruotsiin tuotiin Syyriasta kesällä seitsemän Isis-terroristin orpoa – Näin heitä on kotoutettu: lapsille uudet henkilöllisyydet ja perheet

Suomi päätti kotiuttaa al-Holin lapset, mutta milloin ja tulevatko äidit mukaan? Tämän tiedämme hallituksen linjauksesta

Al-Hol-leiriläisen omainen kertoo Ylelle: Nainen pyysi apua ulkoministeriöstä jo vuosia sitten päästäkseen Isisistä – on tarvittaessa valmis salakuljetuksiin

Ainakin viisi al-Holin leirillä olevaa naista haluaisi palata Suomeen, kertovat Ylen tavoittamat omaiset ja leirillä olevat naiset

Onko Suomi palauttamassa “terroristeja”? 5 olennaista kysymystä al-Holin suomalaisten synnyttämästä turvallisuusuhasta

Kansanedustaja Mika Niikko: Supon mukaan Isis-leirin äitejä ja lapsia ei pidä tuoda Suomeen – Supo: "Emme ota kantaa Niikon lausuntoihin"

KRP tekee jokaisesta al-Holin leiriltä palaavasta esiselvityksen

Janne Saarikiven kolumni: Joulun lapset

Putoan unessa ja herään paniikkikohtaukseen. Sydän hakkaa rintaa vasten kuin tyrmään teljetty apina. On pimeää. Kestää hetken, että saan rauhoitettua itseni. ”Olen turvassa, en putoa, olen turvassa”, hoen kuin hypistelisin rukousnauhan helmiä. Vähitellen tunne tasaantuu ja lasken pään takaisin tyynylle.

Kun painan silmät kiinni tuntuu kuin sänky alkaisi keinua. Se keinuu kuin olisin merellä. On kuin maistaisi suolan kielellä. On kuin joku olisi painanut simpukan korvaan. On kuin kuulisi hankainten äänen. Kuulen ihmisten ääniä.

Sänky oli vene. Uni oli meri.

Avaan silmäni ja olen veneessä. Veneessä, jos tätä purkkia voi veneeksi sanoa. Tämä on se kuuluisa yhteinen vene; se, jossa olimme kaikki samassa veneessä. Se oli ennen sitä aikaa, kun rikkaat alkoivat ostaa itselleen luksuspaatteja. He sanoivat, että miksi me panostaisimme teidän yhteiseen veneeseenne kun meillä on oma huolehdittavana. Niin tämä purkki alkoi rapistua. Ei se vielä vuoda, mutta se on vanha ja heikko. Hankaimet lonksuvat. Airoista tulee tikkuja käsiin.

Mutta tässä veneessä me olemme. Me, jotka jäimme jäljelle. Miltä me näytämmekään. Väsyneitä miehiä ja uupuneita naisia. Lapset mutustavat ranskanleipää veneen pohjalla äitiensä polvien välissä. Luusereiksi olemme liian ylpeitä ja siksi meillä on nyrkki pystyssä. Soudamme eteenpäin, tietämättä minne olemme menossa, kaikki suunnat samanarvoisia.

Vasemmalta meidät ohittaa luksusvene. Puimme sille nyrkkiä: ”Painu sinne Monacoon veropakolainen”, huudamme ja sadattelemme.

Oikealta meitä lähestyy punainen kumivene. Siellä kurjalisto Angolasta, Irakista mistä lie ojentelee tummia käsiään. Kumivene on hörpännyt vettä ja he vetoavat meihin kielellä, joka on pakokauhua. ”Emme ole maailman sosiaalitoimisto”, me huudamme ja puimme heillekin nyrkkiä.

Meri on musta ja pilvet tiputtavat räntää. Emme kestä pelkoa heidän silmissään, sillä se muistuttaa meitä omastamme, ja se tuntuu kylmemmältä kuin meri.

Kaikkien sydän on nyrjähtänyt paikaltaan.

Nykyaikaiseen merenkulkuun kuuluu, että kylmän pelon voi muuttaa kuumaksi vihaksi, ja siitä me saamme voimaa soutaa. Paatti nitisee. Hiki haisee. Hengästyneitä, väsyneitä soutajia. Hengitys huuruaa savuna pimenevään iltaan ja haihtuu kuin toivo paremmasta. Vasemmalla luksusvene on kadonnut näköpiiristä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Oikealla kumivene näyttäytyy himmeänä punertavana pisteenä, kuin Mars-planeetta. Onko se ylösalaisin? Vaikea sanoa. On tulossa yö.

Köyhä on nokkinut köyhän silmää. Kaikkien sydän on nyrjähtänyt paikaltaan. Eikä ihmisikä riitä saamaan sitä takaisin jengoilleen. Selkämme ovat kumarat, kämmeniä pakottaa.

Mitä nyt? Aurinko paistaa. Veneemme tulee rantaan trooppisella saarella. Pitkä mies auttaa minut veneestä ja istuutuu vierelleni rantahiekalle. ”Nimeni on Karabas”, hän sanoo. ”Olen rosvojen suojeluspyhimys. Mutta älä pelkää, olen ollut kuollut vuodesta 1997. Salamurhaajan luodista. Tulin tänne vain kertomaan sinulle jotakin.”

”Olet siis huolissasi hyvinvointivaltiosta”, Karabas sanoo ja piirtää risulla rantahiekkaan. ”Katsos, kysymys on viime kädessä vain siitä, kuka käyttää voimaa ja miten. Westfalenin rauhasta lähtien oikeus voimankäyttöön on ollut yksin valtiolla. Mutta enää ei ole ole niin. On kansainvälisiä tuomioistuimia, joiden tuomioita valtioiden on noudatettava. On monikansallisia yhtiöitä, jotka vetävät valtioita välimiesoikeuteen ja pakottavat ne maksamaan itselleen miljardeja, Ja sitten on meitä, rikollisjärjestöjä. Me käytämme omaa voimaamme ja joudumme siten vastakkain valtion kanssa. Mutta se ei haittaa jos valtio on heikko, kuten silloin, kun minä pidin valtaa Odessassa.”

”Olemme nyt Jamaikalla. Täällä hyvinvointivaltio on paikallinen rikosjengi. Jengi on myös laki ja järjestys. Meillä on oikeussali kadunkulmassa ja putka vanhassa kanakopissa. Jengimme kerää ”veroa” paikallisilta yrittäjiltä ja jos he eivät maksa, hyökkäämme heidän kimppuunsa. Maksamme lasten koulumaksuja, kustannamme köyhille lapsille kouluaterioita ja järjestämme työttömille työtä. Aiemmin nämä velvollisuudet kuuluivat valtiolle, mutta se säästää joka asiassa, joten me korvaamme heidät.”

”Jos et usko minua, voit lukea ylläolevan Foreign Affairs -lehden touko-kesäkuun numerosta vuodelta 2006.”

”Meillä oli täällä kaveri, huumepomo, nimeltä Dudus Coke. Tosi iso tekijä. Kun sitä haettiin vankilaan, paikalliset eivät halunneet auttaa viranomaisia. Heidän huolenaan oli, että jos Dudus viedään pois, kuka maksaa lasten kouluateriat. Jos joku köyhä joutuu sairaalaan, kuka muu maksaisi sairaalamaksut. Voit lukea siitä CNN:stä.”

”Entä muistatko viime vuodelta sen brasilialaisen jengin tapauksen? Ne kidnappasivat sairaalasta kaksi sairaanhoitajaa ja sulloivat kassit täyteen keltakuumerokotteita. Sitten hoitajat ajettiin slummiin ja siellä lapset odottivat jonossa, että saisivat rokotteen. Hoitajat antoivat rokotteita niin kauan kuin niitä riitti ja sitten jengi vei hoitajat takaisin. Sitä voi kai sinunkin mielestäsi sanoa julkiseksi palveluksi.”

”Kaipaatko lisää esimerkkejä. Kolumbian FARC-sissit ovat rahoittaneet toimintaansa kokaiinikaupalla, kidnapanneet ihmisiä ja ryöstelleet ympäriinsä. Silti monet paikalliset, etenkin naiset, halusivat liittyä FARCiin. Miksi? He tarjosivat taistelijoille sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmän sekä sairaalahoitoa taistelussa haavoittuneille.”

”Entä Meksikon huumesota – yksi verisimmistä, mitä koskaan on käyty. Miksi luulet paikallisten suorastaan itkeneen kun huumepomo El Chapo pidätettiin? El Chapo oli ja on varmasti julma rikollinen. Mutta siellä, missä hän asui, hän oli tae jonkinlaisesta yhteiskuntarauhasta. Sama päti minuun. En ollut enkeli. Mutta minun aikanani Odessassa pysyi rauha. Kun minut ammuttiin, paikalliset muistivat minua kuin olisin ollut pyhimys.”

”Se, mitä halusin sinulle sanoa, on tämä: Kun seuraava lama pyyhkäisee maasi ylitse ja tajuat, että sinulla ei enää ole mahdollisuuksia, liity meihin. Me olemme globaali toimija. Liikevaihtomme on miljardeja. Meillä on kansainvälinen yritysverkosto. Meillä on innovatiivisia bisnesratkaisuja. Olemme soluttautuneet paikkoihin, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Tarjoamme joustavuutta ja mahdollisuuden edetä uralla. Sinusta voi tulla rikas.”

”Huomaa, että minä en kysy sinun hyväksyntääsi. Me tarvitsemme vain panoksesi.

Me emme ole hyviksiä, mutta näytä minulle valtio, jota ei ole rakennettu verilammikkoon. Kuten sanoin, kyse on siitä, kuka käyttää voimaa ja miten. Me käytämme voimaa, sinä olet voimaton. Me olemme syvästi kiitollisia jokaisesta IMF:n pakotteesta ja jokaisesta neoliberalismin aallosta, jotka jättävät ihmiset täydellisen voimattomuuden tilaan. Se helpottaa rekrytointiamme.”

”Lopulta me voitamme.”

Karabas oli puhunut ja hän käveli pois. Silloin näin, mitä hän oli kirjoittanut hiekalle. ”Jani, me tarjoamme turvan. Sinulle ja perheellesi.” Etsin katseellani veneporukkaani. Voipuneet, raskasmieliset miehet istuivat puun alla, joivat palmuviinaa ja nukkuivat.

Nousin yksin vanhaan purtiloon ja työnsin sen vesille. Ajelehdin autiolle merelle ja aloin havahtua hereille. Sänky oli vene. Uni oli meri. Koetin muistaa kuka olen, mistä tulen. Punainen kumivene lipui ohitseni ylösalaisin, kaikki kuolleina meren pohjassa. Taivas oli musta, pilvet tiputtivat räntää ja putoamisen pelko oli kylmä, kylmempi kuin meri.

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Lue myös:

Jani Kaaron kolumni: Painakaa lisää rahaa!

Pekka Juntin kolumni: Pitäisi soittaa Kaaron Janille

Kuusivuotiaan lontoolaistytön avaamasta kaupan joulukorttipaketista paljastui odottamaton viesti.

Brittilehti Sunday Timesin mukaan paketissa oli mukana pakkotyöhön viittaava käsin kirjoitettu avunpyyntö.

– Olemme ulkomaisia vankeja Shanghain Qingpun vankilassa. Kiina pakottaa meidät työskentelemään vastoin tahtoamme. Auttakaa meitä ja ilmoittakaa ihmisoikeusjärjestölle, kirjoituksessa luki.

Joulukorttipaketti oli hankittu päivittäistavaraketju Tescosta. Britannian yleisradioyhtiö BBC julkaisi kuvan jouluisesta kissanpentukortista ja siihen kirjoitetusta viestistä sivuillaan.

Tesco ilmoitti sunnuntaina seisauttaneensa tuotannon kortteja valmistaneella kiinalaistehtaalla ja käynnistäneensä tutkinnan väitteistä. Tescon mukaan se ei hyväksy vankityövoimaa toimitusketjussaan.

Tesco ilmoitti myös lopettavansa korttien tilaamisen kiinalaishankkijalta, jos epäilyt pakkotyöstä pitävät paikkansa.

Tesco on Britannian suurin päivittäistavaroiden kauppaketju. Yhtiö kertoi, ettei se ole saanut muita valituksia korteista.

Tescon oli ollut tarkoitus ohjata korttipakettien tuotto hyväntekeväisyyteen.

Kiinalaisyritykseen oli tehty tarkastus marraskuussa

Tescon mukaan tuotantolaitokseen oli tehty riippumaton tarkastus marraskuussa eikä pakkotyöhön viittaavia epäkohtia ollut paljastunut.

Korttiin kirjoitetussa viestissä oli lisäksi kehotettu olemaan brittitoimittajaan, joka oli ollut vangittuna Qingpun vankilassa. Toimittaja Peter Humphreyn mukaan hänet oli passitettu vankilaan tekaistujen syytteiden perusteella.

Humphrey, joka oli kirjoittanut Sunday Timesin jutun, kertoi, että viestin löytäneen tytön perhe oli ollut häneen yhteydessä. Hän oli vuorostaan ottanut yhteyttä eräisiin vankilan entisiin vankeihin, jotka vahvistivat vankien joutuneen pakkotyöhön ja muun muassa pakkaamaan tavaroita.

Humphrey on tunnettu väärinkäytösten ja talousrikosepäilyjen tutkijana, jonka yritys on auttanut Kiinassa toimivia ulkomaisia yrityksiä toimimaan vastuullisesti ja välttämään sudenkuoppia. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa uutistoimisto Reutersille.

Kiina karkoitti Humphreyn ja hänen yhdysvaltalaisen vaimonsa vuonna 2015.

Taloussanomat kertoo tänään Instrumentarium-optiikkoja pyörittävän Instru optiikka oy:n marraskuisesta koulutustilaisuudesta Savoy-teatterissa, jossa työntekijät kastitettiin kolmeen värikoodattuun ryhmään.

Paikalla olleiden työntekijöiden mukaan vihreää ryhmää kehuttiin ja punaista työnantaja uhkasi jopa irtisanomisilla ja kehotti osaa hakemaan toiseen alan työpaikkaan. Pääosa kuului keltaisiin, joiden arvoa yhtiön tulevaisuudessa painotettiin, mutta samalla kritisoitiin tiimityötä ja varoitettiin ajautumasta mukaan punaisten toimintaan.

Taloussanomien haastattelemat työntekijät ovat kuvailleet tilaisuuden osuuksia muun muassa häpeäkulkueeksi ja julkiseksi nöyryytykseksi. Tunnelma oli heidän mukaansa epäuskoinen ja itkuinen.

Aggressiivisella ja suorapuheisella viestinnällä oli Instru Optiikan toimitusjohtaja Pasi Anttilan mukaan tarkoitus "panna stoppi huonolle käytökselle", kuten ovien paiskomiselle, haistattelulle ja fyysiselle väkivallalle.

– 90 prosenttia lähtee tilaisuudesta hymyssä suin, viisi prosenttia jää miettimään viestiä ja viisi prosenttia miettii että ’hetkinen, minun täytyy itsekin ottaa vastuuta ja muuttua’, Anttila sanoi Taloussanomien haastattelussa.

Anttila totesi tapahtuman olleen käsikirjoitettu sekä harjoiteltu ja kielsi pyytäneensä punaista työntekijäryhmää kategorisesti irtisanoutumaan. Hän toivoi eroamista vain, jos käytös ei muutu.

Anttilan kerrotaan sanoneen tilaisuudessa antaneensa luvan myymäläpäälliköille irtisanomisiin ja todenneen punaiseen ryhmään kuuluneiden työntekijöiden myrkyttävän yritystä sisältä päin ja aiheuttavan pahoinvointia työyhteisön sisällä.

Hän sanoi, että voimme ottaa yhteyttä luottamusmiehiin ja liittoon, häntä ei kiinnosta koska hän on toimitusjohtaja ja tämä on hänen firmansa. Nimetön työntekijä

Ryhmäjaon todelliset kriteerit jäivät työntekijöille kuitenkin hämärän peittoon. Keltaiseen ryhmään kuulunut haastateltu sanoi, että punaisen ryhmän kohtelu vaikutti enemmänkin siltä, ettei heidän myyntipanoksensa olisi tyydyttänyt yritystä. Ryhmää olisi siis haluttu rangaista heikosta tuloksesta.

Toinen työntekijä sen sijaan kuvaili työnantajan toimia välinpitämättömiksi.

– Hän sanoi, että voimme ottaa yhteyttä luottamusmiehiin ja liittoon, häntä ei kiinnosta koska hän on toimitusjohtaja ja tämä on hänen firmansa. Mitään työsuorituksen puutteisiin liittyvää ei ole käyty läpi missään vaiheessa, eräs punaiseen ryhmään sijoitettu työntekijä kommentoi Taloussanomille.

Taloussanomat kertoi Anttilalle haastattelussa, etteivät kaikki työntekijät kokeneet Instrun toimintaa kannustavana vaan pikemminkin ahdistavana. Anttila puolustautui toteamalla, että tärkeää on se, mitä tilaisuuksien jälkeen on tapahtunut myymälöissä.

Erto tuomitsee jyrkästi: "Todennäköisesti laitonta"

Roadshow-nimellä kulkeneita koulutustapahtumia on järjestetty yhteensä kymmenen, ja myös tuolloin työntekijöitä on koodattu eri tavoin.

Anttila väitti Taloussanomille, että koulutustilaisuuden toimiin oli luottamusmiesten tuki sekä Palvelualojen ammattiliitto Pamista että toimihenkilöliitto Ertosta.

Erton puheenjohtaja Juri Aaltonen toteaa lauantaisessa tiedotteessaan, ettei työnantajan toimille ole todellisuudessa ollut Ertolta miltään osin tukea. Anttilalle on Aaltosen mukaan ilmoitettu, etteivät luottamusmiehet hyväksy henkilöstön luokittelua eri väreihin.

Liiton mukaan kahteen kymmenestä roadshow-tilaisuudesta osallistui luottamusmies. Erton optikoita edustava luottamusmies osallistui viimeisen kerran kahdeksanteen tilaisuuteen, jonka jälkeen osallistuminen kahteen viimeiseen kiellettiin.

Aaltonen sanoo liiton saamien tietojen työnantajan toimista viittaavan laittomaan toimintaan, tässä tapauksessa työturvallisuuslain rikkomiseen.

Erto selvittää asian viemistä työsuojeluviranomaisten käsittelyyn ja luottamusmiehet ovat tänään sopineet johdon kanssa asian pikaisesta selvittämisestä.

Erton mukaan ainakin yksi niin kutsuttuun punaiseen ryhmään marraskuisessa tilaisuudessa kuulunut optikko on jälkikäteen irtisanottu. Toimen laillisuutta selvitetään, mutta Erto kertoo sen näyttävän tällä hetkellä "ilmiselvän laittomalta".

Myös Pam on pöyristynyt Instrumentariumin toiminnasta. Liitto kertoo Taloussanomien haastattelussa reklamoineensa koulutuksista.

Anttila nyt: "Otan virheistä opikseni"

Instru optiikka julkaisi nyt Taloussanomien uutista kommentoivan tiedotteen. Toimitusjohtaja Pasi Anttila kertoo tänään pahoitelleensa yhtiön toimintaa koko henkilökunnalleen.

Anttilan mukaan roadshow-tilaisuuden ratkaisut ovat joiltain osin epäonnistuneet. Hän katuu sanavalintojaan.

– Ymmärrän henkilöstölle aiheutuneen mielipahan, joka johtuu huonoista sanavalinnoistani ja tilaisuuksissa käyttämistäni esimerkeistä. Myönnän, että valintamme toteuttaa ryhmäjako tällä tavalla oli epäonnistunut. Pyydän anteeksi ryhmäjaon toteutusta ja kovia sanavalintojani tilaisuuksissa ja otan virheistä opikseni, Anttila sanoo tiedotteessa.

Yhtiö sanoo, että tilaisuuksien tavoitteena oli esitellä yrityksen tulevien vuosien strategia. Anttilan kerrotaan kokeneen tärkeänä, että johto kohtaa jokaisen tiimiläisen henkilökohtaisesti.

Instru optiikka kertoo teettävänsä heti ensi vuoden alussa henkilöstökyselyn, jossa kerätään palautetta muun muassa roadshow-tilaisuuksista. Yhtiön johto on ehdottanut liitoille ja luottamusmiehille tapaamista heti tammikuulle.

Aihetta tullaan Anttilan mukaan käsittelemään jatkossa sisäisesti, ja toteaa jokaisen työntekijän olevan yhtiölle tärkeä.

Juttua päivitetty 21.12.2019 kello 17.45: Lisätty Pamin tviitti.

Ylinopeuksien määrä vaihtelee todella jyrkästi kameratolpittain. Poliisin tilastojen mukaan käryjen määrä vilkkaimmalla tolpalla on yli 300-kertainen verrattuna hiljaisimpaan, kun välähdysmäärät suhteutetaan tolpan ohittaneeseen autoliikenteeseen.

Uudenmaan Siuntiossa, tiellä 51, seisoo peltipoliisi, jonka kohdalla useampi kuin joka kymmenes on tänä vuonna ajanut ylinopeutta. Poliisin tietojen mukaan ylinopeutta ajaneiden autoilijoiden osuus on maan korkein tänä vuonna.

Muita kärkipään välähdyspaikkoja ovat valtatie 9 Liperin Käsämässä, Pohjois-Karjalassa, ja Valtatie 23 Pohjois-Savon Leppävirralla Näätänmaan kameratolpalla.

Harvimmin kameratolppa on tänä vuonna välähtänyt Raumalla valtatie 12:lla. Kuvia ylinopeudesta on otettu vain 14 kappaletta, kun tolpan on ohittanut lähes 300 000 ajoneuvoa.

Hyvin matala välähdysprosentti on mitattu myös Asikkalan Vääksyssä ja Oulussa.

Vilkas Kehä I lukeutuu myös maan malliteihin ylinopeuksien vähyydellä mitattuna.

Ylinopeudet vähentyneet

Suomalaisten ajamat ylinopeudet ovat vähentyneet jo monta vuotta peräkkäin, kun sakot ja huomautukset suhteutetaan kaikkeen liikennevirtaan. Tänä vuonna päästään taas viime vuotta parempaan tulokseen.

Vielä vuonna 2015 ylinopeutta ajoi noin 13 ajoneuvoa tuhannesta kameran ohittaneesta. Tänä vuonna kamera on välähtänyt vain alle kuudelle autolle tuhannesta.

Poliisin mukaan kohentunut tilanne johtuu aktiivisesta valvonnasta ja suomalaisten ajotapojen siistiytymisestä.

– Automaattivalvonnan osalta se johtuu varmasti siitä, että nykyiset valvontajaksot, noin 3 500 kilometriä, ovat olleet käytössä monta vuotta ja niitä on valvottu erittäin aktiivisesti. Se näkyy nyt tilastoissa, että ylinopeudet on saatu kohtalaiselle tasolle, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein Helsingin poliisilaitokselta.

Pasterstein arvioi myös, että turvallisuushakuisuus on kasvanyt yhteiskunnassa ja se näkyy myös liikenteessä.

– Ei haluta ottaa samanlaisia riskejä kuin aikaisemmin ja tiedetään, mitä siitä voi seurata. Ja se on hyvä asia. Ajotavat ovat parantuneet. Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu edelleen.

710 000 käryä

Ylinopeussakkojen ja huomautusten kokonaismäärä nousee tänä vuonna noin 710 000:een, missä on laskua viime vuoteen yli 80 000. Pasterstein arvelee, että ensi vuonna ylinopeuksien määrä luultavasti pysyy aika samana.

Pääosa tämän vuoden ylinopeuskäryistä (535 000) kirjataan automaattivalvonnan mittauksista. Perinteisen nopeusvalvonnan (konstaapeli ja käsitutka) kautta ylinopeuksia paljastuu noin 175 000 kappaletta eli neljäsosa kaikista.

Poliisin tolppavalvonnan määrä on nousut muutamassa vuodessa huimasti. Päällä olevan tolpan ohittaa tänä vuonna noin 185 miljoonaa ajoneuvoa, kun niitä 2016 oli 84 miljoonaa.

– Kasvu johtuu osittain siitä, että Kehäteille Helsingissä on tullut automaattivalvontaa viime vuosien aikana. Kun liikennemäärät Kehäteillä ovat suuria, samalla tietysti valvontamittari raksuttaa kiivaasti, Pasterstein selittää.

Chicagossa on viety sairaalahoitoon kolmetoista ihmistä, jotka ovat haavoittuneet ampumavälikohtauksessa pian puolen yön jälkeen paikallista aikaa. Ensitietojen mukaan uhreistä neljä on kriittisessä tilassa.

Uhrit ovat iältään 16 ja 48 vuoden väliltä. Poliisin mukaan ammunta alkoi sisätiloissa ja jatkui ulkona.

Poliisi on kuulustellut kahta paikalla olijaa. Toisella heistä on löydetty ase.

Kuluvan viikonlopun aikana Chicagossa on ammuskeluissa haavoittunut jo 34 ihmistä. Kaupunki on yksi Yhdysvaltain väkivaltaisimpia.

Perjantai on varkautelaisen Repokankaan koulun ekaluokkalaisten mielestä huippukiva koulupäivä.

Perjantaisin luokanopettaja Tiina Rossin mukana luokkaan saattaa tulla kasvatuskoiraksi harjoitteleva Ruuti. Vasta seitsenkuisella Ruuti-koiralla on luokassa tärkeä tehtävä.

Ruutin kanssa harjoitellaan lukemista.

– Vuorotellen joku oppilas menee lukemaan. Ruuti on oppinut kuuntelemaan lukemista ja nuolaisee joskus kiitokseksi, ekaluokkalainen Eelis Rosti kertoo.

Kasvatuskoira ei saa nuolla oppilaita, mutta nuorella Ruutilla lipsahtaa aina välillä.

Repokankaan koulun ekaluokassa on 22 oppilasta. Luokalla on kaksi opettajaa ja koulunkäynninohjaaja.

Oppilailla on monenlaisia tarpeita, jotka liittyvät tunteiden säätelyyn, oppimiseen ja ryhmässä työskentelemiseen.

Kasvatuskoiraksi harjoittelevan Ruutin vaikutus vilkkaaseen ryhmään on huomattava.

– Kun koira on paikalla, se selvästi rauhoittaa oppilaita, Tiina Rossi kertoo.

Koiran läsnäolo lisää hyvää mieltä ja vähentää stressiä. Koira lisää myös kommunikointia ja koskettamista.

– Joillakin lapsilla on vaikeuksia ottaa toiseen lapseen kontaktia ja koira auttaa niissä tilanteissa se on tavallaan syy alkaa jutella ja koiraa voi myös koskettaa, Rossi kertoo.

Hyvä kasvatuskoira ei ole rodusta kiinni

Kasvatuskoiraksi soveltuu koira, jolla on perustottelevaisuustaidot. Se ottaa kontaktia ihmiseen, nauttii yhteistyöstä vieraiden ihmisten kanssa ja kestää erilaista kosketusta ja ympäristöä.

Soveltuvuus ei ole kiinni rodusta vaan yksilöstä.

Työnäytön suorittaneita kasvatuskoiria on tällä hetkellä Suomessa 61. Eniten koiria on kouluissa Helsingissä, Turussa ja Tampereella.

Kasvatuskoiria on jo niin paljon, että niitä varten laaditaan kouluille ohjeistus tämän talven aikana. Ohjeistus laaditaan opetushallituksessa yhteistyössä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n, Kenneliiton ja Allergia- ja astmaliiton kanssa. Tavoitteena on turvallinen ja kaikille sopiva kasvatuskoira-toiminta.

Rossi on tyytyväinen tulossa oleviin ohjeisiin. Hänen mielestä on tärkeää, että eläinavusteinen opetus on suunnitelmallista ja sitä arvioidaan.

– Koira ei ole missään päivähoidossa ja ei ole ihan sama minkä koiran tänne tuo. Koira on kuitenkin eläin ja se on tietysti ohjaajansa vastuulla, Rossi sanoo.

Myös koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n näkökulma on, että toiminnan täytyy olla tavoitteellista myös koululuokassa.

– Koira ei voi vain hengailla luokassa ja se on kivaa. Sillä pitää olla selkeä tehtävä, puheenjohtaja Paula Leppänen sanoo.

Yhdistys on koira-avusteisen kasvatuksen ja kuntoutuksen aloilla työskentelevien ammattilaisten perustama järjestö.

Sekä koirat että opettajat koulutetaan

Kasvatuskoirat käyvät läpi soveltuvuuskokeen aikaisintaan yksivuotiaana. Ennen roolin virallistamista koira ja luokanopettaja antavat työnäytön. Soveltuvuuskokeen ja työnäytön arvioivat Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä yhdistyksen asiantuntijat.

Luokanopettajia koulutetaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa yhteistyössä yhdistyksen kanssa. Koulutus on nimeltään koira-avusteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutus.

Repokankaan koulun luokanopettaja Tiina Rossi kävi koulutuksen ennen kuin alkoi harjoittaa Ruutia kasvatuskoiraksi.

Opetushallituksen jakamilla opetusalan henkilöstön täydennyskoulutukseen suunnatulla valtionavustuksella on rahoitettu tähän mennessä muutamia eläinavusteiseen opetukseen liittyviä koulutuksia.

Lue lisää:

Tiina Rossi, Ruuti-koira ja oppilaat olivat mukana Ylen aamussa 11.12.2019.

"Se voi auttaa, jos keskittyminen ei meinaa pysyä" – Koulukoira Vinski on vakuuttanut oppilaat ja opettajat

Kasvatuskoira Emma auttaa erityislapsia koulussa – tutkijan mukaan koiralla on iso merkitys

Taloussanomat kertoi eilen Instrumentarium-optiikkoja pyörittävän Instru optiikka oy:n marraskuisesta koulutustilaisuudesta Savoy-teatterissa, jossa työntekijät kastitettiin kolmeen värikoodattuun ryhmään. Haastatellut nimettömät työntekijät kertoivat, että monet kokivat tulleensa nöyryytetyksi toimitusjohtaja Pasi Anttilan toimesta. Osaa työntekijöistä kehotettiin jopa irtisanoutumaan.

Muun muassa optikkoja edustava toimihenkilöliitto Erto kertoi samana päivänä, että heidän tietojensa mukaan ainakin yksi työntekijä on tilaisuuden jälkeen irtisanottu tavalla, joka vaikutti liiton silmissä "ilmiselvän laittomalta".

Nyt Instru optiikka ja Anttila tiedottavat, että heidän tietojensa mukaan irtisanominen on tehty työlainsäädäntöä noudattaen. Anttila kertoo käyneensä tapauksen taustat läpi uudelleen.

Instru optiikasta kerrotaan, että he käsittelevät asiaa jatkossa sisäisesti.

Lue Ylen eilinen juttu aiheesta täältä:

Instrumentariumin toimitusjohtaja pyytää anteeksi käytöstään koulutustilaisuudessa – Työntekijät kertoivat Taloussanomille kastittamisesta ja irtisanoutumiskehotuksista

Sivellin piirtää varmasti kukan terälehtiä keramiikkalautaseen. Liike ei pysähdy, vaikka Anu Pentik, 77, kertoilee samalla tarinoita Pentikin vaiheista lähes viiden vuosikymmenen ajalta.

– Tässä auttaa kokemus. Tiedän miten värit reagoivat. Tiedän, miten paljon väriä on syytä olla, jotta lopputulos on hyvä. Tämä maalaaminen on ehdottomasti työn mukavin osuus. Siksi olen jättänyt sen viimeiseksi.

Pieni huone Posion tehtaan kyljessä on nyt täynnä suuria keraamisia lautasia, joista suuri osa on jo koristeltu valmiiksi. Anu Pentik, oikealta nimeltään Pentikäinen, on jo kahden vuoden ajan valmistellut elämänsä suurinta taidenäyttelyä. Ensi kesänä hänen teoksensa valtaavat Wäinö Aaltosen museon eli WAM:n Turussa.

Työtä riittää yhä, sillä keraamisten teosten on täytettävä museon isot huoneet. Jättimäisiä, lähes puoli metriä halkaisijaltaan olevia lautasia on valmistumassa 15 kappaletta. Niitä on kuitenkin tehtävä muutama enemmän, sillä aina on vaarana, että teokset halkeavat poltettaessa.

Outo keramiikkamöltti upposi kansaan

Posiolle, keskelle eteläisen Lapin erämaata, on noussut vuosien saatossa oikea Pentik-imperiumi. Tehtaan ympärillä on toimistorakennus, valtava myymälä, museo ja galleria. Yritys työllistää Posiolla noin 30 ja valtakunnallisesti yli 250 henkeä. Lisäksi Pentik-mäellä vierailee vuosittain noin 100 000 turistia. Se on huikea määrä runsaan 3 000 asukkaan kunnassa. Ilman Pentikiä Posiolle ei poikkeaisi juuri kukaan.

Törmätäkseen Pentikiin ei tarvitse kuitenkaan matkustaa Lappiin saakka. Myymälöitä löytyy nykyään lähes joka kaupungista ja ostoskeskuksesta. Ensimmäiset Anu Pentikin keramiikkatuotteet myytiin kuitenkin hieman vaatimattomammin. Ne olivat hyllyssä Posion Essolla c-kasettien ja lasinpesunesteiden vieressä. Elettiin 1970-luvun alkua.

Itse tuotekin oli hieman erikoinen. Se oli röpelöinen möltti, joka toimi kynttilänjalkana. Asiakkaita outo esine ei hirvittänyt. He ihastuivat Kaamoskiviin.

Pentik uskalsi tarjota niitä myös Stockmannille myyntiin. Häntä oli neuvottu, että kannatti antaa tuotteita myyntiin vain parhaimmille. Stockmannin sisäänostaja ei peitellyt reaktioitaan. Kaamoskivet olivat hänen mielestään aivan hirveitä, mutta “otetaan nyt muutama kokeeksi myyntiin”. Kokeilu kannatti, sillä Kaamoskivet myytiin heti loppuun.

– Stockmann teki meiltä jatkuvan tilauksen. Lähetin heille monen vuoden ajan kaikki Kaamoskivet, jotka tein. Ne myivät ihan hirveästi.

Idea outoihin kynttilänjalkoihin syntyi yksinkertaisesti siitä, että Pentik halusi tehdä jotain rujoa, jotain sellaista, mitä muut eivät tee.

Keramiikkapaja valtasi lapsilta huoneen

Ensimmäiset keramiikkatyöt Pentik teki kotonaan. Lapset joutuivat luopumaan huoneestaan, kun sen valtasi polttouuni. Pikku hiljaa ajanvietteestä alkanut puuhastelu paisui.

– Ajattelin, että nyt kun itselläni on työ, täytyy sitä tarjota muillekin, edes parille ihmiselle. Siitä se lähti.

Astiastoja ei enää voinut valmistaa lastenhuoneessa. Piti rakentaa teollisuuslaitos. Kun sekään ei enää riittänyt, rakennettiin tehdas, jota on sittemmin laajennettu useamman kerran.

Pentikin maanläheiset astiat ja esineet osuivat yksiin suomalaisten maun kanssa, sillä kauppa kävi.

– Alussa mentiin tuulen mukana, vailla järkeä. Pikku hiljaa opimme hallinnointia. Mutta yrittäjän intohimoa ja innostunutta hulluutta ei sovi kadottaa missään vaiheessa.

Perhe joutui asumaan tehtaalla

Pentikissä ollaan oltu aina kunnianhimoisia. Yritystä on uudistettu ja uutta suuntaa haettu. Välillä on menty metsäänkin. 80-luvulla haluttiin panostaa designiin ja yritykseen palkattiin uusia muotoilijoita. He suunnittelivat tyylikkäitä ja virtaviivaisia esineitä. Mutta kansa ei tykännyt. Myynti hiipui ja 90-luvun alussa iski lama.

– Se oli kauheaa aikaa. Kaikki rahat oli loppu, velkaa oli hirveästi, korot olivat pilvissä. Se oli aivan toivotonta.

Pentikäiset joutuivat myymään talonsa, mökkinsä ja autonsa. Perhe asui tehtaalla yhdessä huoneessa. Pankki, vakuutusyhtiö ja kunta olivat sitä mieltä, että konkurssi olisi ainut vaihtoehto.

Anu Pentik ei halunnut kuitenkaan vielä luovuttaa. Hän taivutteli muita odottamaan vielä hetken. Hän uskoi, että parempi aika tulisi.

Ja niin kävi. Yhtäkkiä vaatimaton Aino-astiasto rupesi myymään hyvin. Sitä myytiin niin paljon, että muutaman vuoden kuluttua yritys oli kuivilla.

– Siinä sisukkuus palkittiin. Oli hyvä, että jaksettiin.

Äidin kuolema sysäsi vastuuta 6-vuotiaalle Anulle

Sinnikkyyttä Anu Pentik oppi jo lapsuudessaan Kuusankoskella 1940-luvulla. Hän oli 6-vuotias, kun äiti kuoli.

Oli kiirastorstai, kun isä kertoi, ettei äiti tule enää kotiin. Anu muistaa tapahtuman yhä pikkutarkasti.

He istuivat veljen kanssa korva kiinni radiossa ja kuuntelivat Markus-sedän lastentuntia. Se tuli joka torstai.

Isä tuli sisään kainalossaan äidin vihreä takki, jossa oli punakettupuuhka. Sattumoisin juuri tuona torstaina kauppaan olivat tulleet ensimmäiset appelsiinit. Isä kaivoi paperipussista appelsiinit lapsille kerrottuaan suru-uutisen.

– Me vain pyöriteltiin niitä appelsiineja ja mietittiin, että äiti on kuollut. Saimme ensimmäistä kertaa appelsiinit, emmekä tienneet lainkaan, mitä niille olisi pitänyt tehdä.

Isä sanoi 6-vuotiaalle Anulle, että “sinusta tulee nyt perheen emäntä”. Äiti oli kuollut raskausmyrkytykseen ja jonkin ajan kuluttua sairaalasta kotiutui pieni keskosena syntynyt vauva.

– Kyllä äidin kuolema on vaikuttanut siihen, etten anna helpolla periksi. Olen ruvennut 6-vuotiaana pärjäämään.

Anu oppi keittämään puurot ja siivoamaan. Leikille ei oikein ollut aikaa, joten Anu houkutteli naapuruston lapset luokseen leikkimään kotia. Siinä leikin varjolla puristeltiin matot ja siivottiin taloa.

– En halua surkutella itseäni. Asioissa on aina hyvät puolensa. Jos olisin kasvanut pumpulissa, en olisi tässä.

Posiolle oli helppo kotiutua

Posiolle Pentikäiset ajautuivat sattumalta. Anu oli tavannut Topin ja ottanut miehensä sukunimen, josta myöhemmin muotoutui taiteilijanimi ja yksi Suomen kuuluisimmista brändeistä. Pariskunta eli Siilinjärvellä Savossa, mutta he halusivat muuttaa vielä lähemmäs luontoa. Topi Pentikäinen lähetteli työhakemuksia Lapin kouluihin sai opettajan viran Posiolta, joten perhe muutti sinne.

Anu Pentik kotiutui heti. Hän piti kansalaisopistossa keramiikka- ja kudontakursseja, joilla paikkakunnan naiset kävivät innokkaasti.

– Ihmiset olivat niin ihania. Maalaismammat tulivat kovillakin pakkasilla järven poikki kursseille. Heillä oli aina mukanaan rieskoja, joita sitten välillä syötiin. Kyllä tämä Posio on minun kotini, jos kysytään.

Lapin luonto on ollut tärkeä innoittaja Anu Pentikille. Posiolla luonto on läsnä koko ajan, sinne ei tarvitse erikseen lähteä.

Tulevaisuudessa luonto ja Lappi ovat entistä enemmän esillä Pentikin tuotannossa. Yrityksessä aloitti elokuussa ensimmäinen perheen ulkopuolinen toimitusjohtaja Riikka Wulff. Hän haluaa korostaa yrityksen kotimaisuutta ja Posion keramiikkatehtaan ainutlaatuisuutta.

– Tämä taitaa nykyään olla Pohjoismaiden ainut tämän mittaluokan keramiikkatehdas. Kaikki ovat siirtäneet tuotantonsa muualle, huokaa Anu Pentik.

Joulu on huippusesonki Pentikille

Anu Pentik kiertelee tottuneesti tehtaassa ja juttelee työntekijöille. Monet ovat tehneet koko työuransa Pentikin tehtaassa. Teekuppeja vilisee liukuhihnalla ja työntekijät kiinnittävät niihin korvat ja lasittavat astiat.

Koneet louskuttavat tasaiseen tahtiin. Vuodessa tehtaasta tulee myyntiin noin 300 000 astiaa. Tehdashallissa on myös pari robottikonetta, mutta työntekijät ovat yhä korvaamattomia.

Hiljaisella puolella maalataan käsin astioita ja esineitä. Työvaihe vaatii tarkkuutta ja kokemusta, sillä esineiden on oltava samannäköisiä. Saman sarjan lautaset eivät voi olla sävyltään erilaisia.

Vaikka ulkona on synkkä kaamos, tehdashallissa vallitsevat pastellisävyt. Nyt tehdään kevätsesonkia. Myös Pentikissä suunnitellaan muotitalojen tavoin useita eri mallistoja vuoden aikana. Sen huomaa Pentik-liikkeissä, joita on noin 50.

Joulu on ehdottomasti kulta-aikaa. Moni suuntaa kulkunsa Pentik-myymälään, kun ei oikein tiedä mitä veisi joulutervehdykseksi kaukaiselle sukulaiselle tai puolitutulle.

– Raporteista huomaa, miten paljon ihmiset käyvät jouluostoksilla liikkeissämme. Jos ei muuta keksi, niin kauniisti pakattu joulukahvi on aina hyvä tuliainen.

Anu Pentik on mukana ryhmässä, jossa suunnitellaan muutoksia myymäläketjuun. Verkkokauppa on vaikuttanut astioiden ja esineiden myyntiin, eivätkä asiakkaat enää etsi tuotteita kaupasta.

– Nyt on katsottava tulevaisuuteen. Aiomme liikkeissämmekin tuoda enemmän esiin tarinaamme ja ennen kaikkea luonnon merkitystä. Sen antamaa rauhaa ja hyvää oloa.

Suhteessa on kolmas pyörä

Vaikka Anu Pentik ei ole enää vuosikausiin ollut mukana yrityksen johdossa, on hän silti täysin rinnoin mukana kehitystyössä. Vapaa-aikanaan hän yhä tekee ja suunnittelee tehtaalla uniikkimallistoja ravintoloille tai yksityisille tilaajille. Lähes joka päivä Anu Pentik pakkaa miehensä Topin kanssa koirat autoon ja ajaa tehtaalle.

Topi Pentikäinen oli yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 2004 asti, jolloin perheen poika Pasi Pentikäinen siirtyi johtoon. Nykyään Pasi on hallituksen puheenjohtaja. Hän on luvannut pitää keramiikkatehtaan Posiolla ainakin niin kauan, kun hän on hallitusvastuussa.

Jouluna perhe aikoo kokoontua yhteen, rauhoittua ja levätä. Anu Pentikille muutaman päivän lepo voi tehdä tiukkaa, sillä hänellä on palava himo valmistaa suurnäyttelyään kesäksi.

– Topi nauraa, että meidän suhteessa on nyt kolmas pyörä, WAM:n näyttely. Hän lukee parhaillaan tuoretta elämäkertaa Aino Sibeliuksesta ja on löytänyt sielunkumppaninsa hänestä. Täytyy kyllä heti sanoa, että en ole yhtään niin kamala, kuin Jean oli Ainolle.

Anu Pentikin askeleet suuntaavat jälleen omalle studiolle. Hän haluaa vielä näyttää, miltä keramiikkainstallaatiot tulevat näyttämään sitten kesällä Wäinö Aaltosen museossa.

Studion huoneen täyttää keraaminen voikukkapelto. Keltainen väri tuntuu häikäisevän kirkkaalta ja valoisalta, kun ikkunoista hyökyy Lapin kaamos.

Voikukat ja niistä leviävät siemenet ovat tulevan näyttelyn kantava ajatus.

– Lapsesta saakka olen rakastanut voikukkaniityn väriä. Kun siemenet kypsyivät, puhalsimme hahtuvia ja toivoimme.

Näyttelyssä voikukat kuvastavat koko elämää. Jotkut siemenet löytävät heti muhevan kasvupaikan, toisille käy kehnommin.

Studiolla on koottuna pieniä osia näyttelyyn tulevista installaatioista. Perheen unkarinvizslat jolkottelevat teosten seassa ja huiskivat pitkää häntäänsä. Koirat ovat kuitenkin ilmeisen tottuneita ympärillä olevaan keramiikkaan, sillä mitään ei hajoa. Anu Pentik rapsuttelee koiriaan ja kertoo uransa suurimmasta näyttelystä.

– Tästä tulee paljon parempi kuin Helsingin Taidehallin näyttelystä, hän uhoaa.

Kolme vuotta sitten Taidehallissa pidetty näyttely oli yleisömenestys, mutta nyt Pentik aikoo näyttää todelliset taitonsa.

– Nyt haluan näyttää, mitä todella osaan. Kun on tällainen mahdollisuus, kunnianhimo vain kasvaa. Kilpailen vähän itseni kanssa.

"Saan ja osaan olla ylpeä työstäni"

Anu Pentikistä on vaikea uskoa, että hän on 77-vuotias. Hän on energinen ja innoissaan ja aivan selvästi nauttii työstään.

– Tämä on kuin terapiaa minulle. Usein tulen tänne tehtaalle ennen aamuviittä maalaamaan. Laitan musiikkia hiljaiselle ja nautin. Ette usko, miten ihanaa on, kun voin olla täällä rauhassa kahden kesken teoksen kanssa. Kun tekee uniikkia, pitää olla se oikea fiilis.

Vielä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tällainen taiteellinen luomisvimma ei olisi ollut mahdollista.

– Vasta nyt olen sinut itseni kanssa. On niin helppo olla nyt. Haluan näiden teosten välityksellä antaa onnistumisen iloa ja energiaa muillekin.

Itsensä voi löytää vasta vanhemmallakin iällä, joten Pentik armahtaa elämänvalintojen kanssa tuskailevia nuoria.

– Ei hätää. Elämässä saa kompuroida. Ei kaiken tarvitse olla heti selvää. Jos joku suunta ei vedä, niin sitten otetaan toinen. Periksi ei saa antaa.

Ei Anu Pentik ole aina ollut yhtä itsevarma. Yhä vieläkin mielessä häilähtää välillä, että "enhän minä nyt mitään". Kun hän kuuli, että Kouvolaan ollaan tekemässä hänestä näytelmää, ajatus tuntui aluksi hassulta.

Syksyllä ensi-iltansa saaneen näytelmän katsominen tuntui loppujen lopuksi ihan hyvältä. Vain harva elossa oleva nainen on päässyt näytelmän aiheeksi.

– Olen opetellut ja päättänyt, että saan ja osaan olla ylpeä työstäni ja tekemisistäni.

Puhe pysähtyy. Pentikiä huolettaa, ettei vain ole rasittava, kun on niin positiivinen.

Hänellä on kuitenkin vahva usko, että nyt jos koskaan maailmassa tarvitaan myönteistä mielialaa.

Puhe jatkuu.

– Täytyy paljastaa, että joskus lauantaiaamuisin ollessani yksin täällä tehtaalla, minä aivan huudan, että “voi kun tämä elämä on ihanaa”.

Sitä se varmasti on, kun saa tehdä rauhassa taidetta ja takana on huikea ura yrittäjänä.

Näyttely tulee olemaan Anu Pentikille uran kohokohtia. Se ei kuitenkaan ole joutsenlaulu. Kaukana siitä.

– Haluan tehdä WAM:n jälkeen vielä jotain suurta. Lopputyö on vielä tekemättä.

Jenni Janakka, 33, puhuu seksistä.

Hän puhuu siitä ystävien, tuttujen ja puolituttujen kanssa. Ja noin vuoden ajan hän on puhunut seksistä koko kansan kuullen.

Kirjoittajana ja puhetaiteilijana työskentelevä Janakka on suositun Himocast-podcastin toinen tekijä. Siinä hän keskustelee seksistä, hyvinvoinnista, seksuaalisuudesta ja panetuksesta yhdessä bloggaaja-yrittäjä Kaisa Merelän kanssa.

– Seksin ja seksuaalisuuden sanallistamisesta voi olla apua muille. Puhun, jotta joku toinen uskaltaa puhua sen jälkeen, Janakka sanoo.

Olisinko sittenkin sub?

Kävi esimerkiksi niin, että 15 vuotta parisuhteessa ollut mies löysi itsensä kuunneltuaan podcastia.

Hän oli kuunnellut Janakan ja Merelän Himocastia työmatkallaan ja törmännyt jaksoon BDSM:stä. Lyhenne viittaa sadomasokistiseen seksiin.

Jaksoa kuunnellessaan mies oli ymmärtänyt olevansa sub eli alistuva osapuoli seksissä.

– Miellämme helposti, että mies on sängyssä se, joka ottaa vastuun. Hän tajusi, ettei ole se.

Mies oli lähettänyt linkin jaksosta kumppanilleen ja kertonut ajatuksistaan.

Tullessaan työmatkalta illalla kotiin, asunto oli pimeänä ja lapset jo nukkumassa. Makuuhuoneesta kuului lyhytsanainen käsky: “Kengät pois ja tule tänne”.

– He olivat olleet yhdessä 15 vuotta ja tuota keskustelua ei ollut hoksattu käydä! Pari kuukautta myöhemmin sieltä tuli vielä kiitosviesti, että täällä on uusi kuherruskuukausi päällä, Janakka kertoo.

Podcastissaan Janakka ja Merelä kertovat intiimejä asioita. Kuuntelijat tietävät esimerkiksi, että Janakalla on ollut ruotsalainen rakastaja, ja että hän on harrastanut ryhmäseksiä – eikä se aina mene putkeen.

Koska he kertovat podcastissa henkilökohtaisia ja intiimejä asioita, myös kuuntelijat uskaltavat jakaa heille omia henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Moni palautteen antaja kertoo, että podcast on auttanut esimerkiksi puhumaan seksistä parisuhteessa. Kuuntelijat kokevat saavansa välineitä oman seksuaalisuuden kohtaamiseen.

Lisää seksipuhetta, kiitos

Seksipositiivisuus. Se on termi, josta Janakka ei juuri välitä.

Ei vaikka hän on itse yksi seksipositiivisuuden sanansaattaja.

– Siitä on tullut jotenkin ällösana. Raivostuttava.

Termillä tarkoitetaan muun muassa sitä, että seksistä puhumisesta pyritään tekemään normaalia ja seksiin liittyviä tabuja puretaan vaikkapa tutkimustiedon avulla.

Viime vuosina seksipositiivisuutta on viljelty enenevässä määrin julkisuudessa.

Janakan mielestä se, että tarvitsemme erikseen termin seksipositiivisuus, kertoo kuinka stigmatisoitu, häpeällinen ja ankea asia seksi on kulttuurissamme. Hän kokee, että sana on kääntynyt itseään vastaan.

– Se on kääntynyt lällättely-sanaksi, jolla haukutaan ja vieroksutaan niitä ihmisiä, jotka uskaltavat ja haluavat puhua seksistä ilolla.

Mutta toki hän on samaan aikaan innoissaan kaikesta seksipuheesta, jota ympärillään kuulee.

– Ollaan yhdessä rintamassa ulvomassa, että seksihän voi olla kivaakin.

Rintama on tosiaan olemassa.

Esimerkiksi marraskuussa tubettaja ja tunnettu somekasvo Sita Salminen julkaisi esikoiskirjansa Lupa – Eroottisia novelleja, jonka ensimmäinen painos myytiin loppuun kirjan ensimmäisenä ennakkomyyntipäivänä. STT:n tiedotteessa Salmisen kirjan kuvataan olevan ”nautinnollinen puheenvuoro seksipositiivisuuden puolesta”.

Sita Salminen myös puhuu seksistä POKS-nimisessä podcastissa yhdessä toisen suositun tubettajan ja somepersoonan Veronica Verhon kanssa.

Seksiä sivutaan muissakin tällä hetkellä suosituissa podcasteissa kuten Ylen Kaverin puolesta kyselen -ohjelmassa ja tosi-tv-tähti Niko Saarisen luotsaamassa Nikotellen-podcastissa.

Kaikki edellä mainitut keikkuvat Himocastin tavoin Spotifyn kuunnelluimpien podcastien joukossa. Himocastin uusi jakso kerää ensimmäisen vuorokauden aikana yleensä 2 000–3 000 kuuntelukertaa.

Myös perinteisessä mediassa seksi ja seksuaalisuus ovat viime vuosina nousseet framille. Olemme voineet lukea juttuja aseksuaalisuudesta, liikuntavammaisten harrastamasta seksistä ja eroottisesta sitomisesta.

Aina seksi ei myy

Kun Jenni Janakka täytti 30 vuotta, hän irtisanoutui myyntiedustajan työstä ja ilmoitti kaikille, että hänestä tulee merkittävä suomalainen kirjailija.

Hän kirjoitti eroottisen romaanin, mutta ei saanut kirjallaan kustannussopimusta vaan nipun hylkäyskirjeitä.

Janakka ei kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä. Hän kehitteli Röyhkeyskoulun ja alkoi luennoida terveestä röyhkeydestä ja uskalluksesta havaittuaan, että varsinkin naisilla on taipumusta vähätellä osaamistaan. Röyhkeyskoulussa Janakka ravistelee rakenteita ja kannustaa naisia toimimaan. Hän on ollut myös paljon esillä mediassa aiheen kanssa.

Himocastia Janakka tekee samalla päättäväisyydellä, vaikka podcast ei juuri tuo rahaa yrittäjän taskuun. Seksi ei nimittäin – yllättävää kyllä – houkuttele sponsoreita.

Silti Janakka ja Merelä virittävät joka viikko äänityskaluston ja kertovat koko kansalle ajatuksiaan ja havaintojaan seksistä.

– Haluamme, että seksi ja seksuaalisuus nähtäisiin oikeasti kehon ja mielen hyvinvointina.

Lisäksi he haluavat vähentää kaikkea häpeää – myös seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää. Vaikka Janakka luennoi röyhkeydestä ja puhuu avoimesti seksistä, häntäkin hävettää.

Hävettää oma huijarisyndrooma. Flirttailun aloittaminen baarissa. Sen ymmärtäminen, että on vähän pervo. Lukihäiriö, joka hänellä todettiin lapsena.

– Ja harmittaa, että jätämme asioita tekemättä häpeän vuoksi.

Iso O

Orgasmi ei ole ihan yksinkertainen juttu.

Vaikka Janakka on aina suhtautunut mutkattomasti seksiin, hän oli 27-vuotias, kun viimein ymmärsi, että hänellä on yhtäläinen oikeus orgasmiin seksissä kuin kumppanilla.

Hän viittaa niin sanottuun kiltin tytön syndroomaan.

– Seksissä ei osata sanoittaa ja kohdata omia tarpeita ja rajoja, vaan laitetaan helposti toisen etu oman edun edelle.

Janakan persoonassa on kuitenkin ristiriitaa.

Kiltin tytön syndrooma saattaa jäädä havaitsematta, koska hän on seksuaalinen ja flirtti. Niin flirtti, että #metoo-kampanjan myötä hän ymmärsi katsoa peiliin ja puntaroida omia toimintamallejaan

– Jouduin pohtimaan, olenko esimerkiksi nuorempana ylittänyt muiden rajoja. Nyt osaan niissä tilanteissa kysyä toiselta, onko tämä liikaa? Ja oikeasti kuunnella sitä vastausta.

Hän iloitsee, että #metoo-liikkeen ansiosta ihmiset ovat alkaneet sanoittaa omia rajojaan.

Olisiko tänään masturbointia vai Netflix?

“Jenni ja Kaisa suosittelevat, että jokainen masturboisi päivittäin.”

Otsikko komeili iltapäivälehdessä.

Ajatus otsikkoon oli napattu eräästä Himocastin jaksosta, jossa Janakka ja Merelä olivat heittäneet ilmoille ajatuksen, että olisi hyvä, jos jokainen voisi masturboida päivittäin.

Heitto, jolla he olivat pyrkineet painottamaan seksin ja seksuaalisuuden hyvinvointipuolta, oli käännetty liioitellun ronskiksi ohjeeksi. Seksistä puhuttaessa viestin perille saaminen ei ole aina helppoa.

Janakka kertoo esimerkkinä, että hänellä itsellään on ajoittain taipumus vaipua synkkyyteen.

– Mummoni sanoisi, että mieleni menee mustiin. Kaikki tuntuu tyhjältä ja ankealta eikä ympäristössä ole muita sävyjä kuin tummanharmaita.

Noina hetkinä hän pitää kiinni neljästä asiasta: nukkumisesta, terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja masturboinnista.

– Vaikka minun ei tekisi yhtään mieli, niin tuottamalla itselleni orgasmin annan sisäisesti kehon omia lääkkeitä.

Ensi vuonna Janakka pääsee Merelän kanssa oikomaan lisää seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä vääriä luuloja, kun he julkaisevat Himokirjan. Seksikeskustelu on vasta aluillaan.

– Ja en todellakaan masturboi joka päivä, ei minulla ole aikaa, hirveä vaiva ja sitä paitsi Netflix.

Ruotsin viranomaiset eivät tiedä, missä ovat Syyrian Isis-leirin ruotsalaislapset, kertoo SVT. Ruotsi kertoi muutama viikko sitten olevansa valmis tuomaan useita orpolapsia pois Syyrian al-Holin leiristä.

Viranomaiset eivät nyt tiedä, missä nämä lapset ovat, kertoo ulkoministeri Ann Linde Ruotsin radion Ekot-ohjelmalle.

Linden arvion mukaan lasten sukulaiset ovat piilottaneet lapset.

– Leirissä asuu lähes 70 000 ihmistä. Kaikki äidit ovat pääosin pukeutuneita niqabiin, joten jos he haluavat pitää lapset piilossa, heitä ei ole helppo löytää, Linde sanoo radiolle uutissivusto Omnin mukaan.

Linden mukaan kaikki tarvittavat valmistelut oli jo tehty lasten hakemiseksi kotiin. Viranomaiset jatkavat lasten etsintää.

Tarkkaa lasten lukumäärää ei ole kerrottu, mutta heitä on tiettävästi vähemmän kuin viisi.

Lue myös:

Aftonbladet: 20–30 eurooppalaista on paennut al-Holin leiriltä – Mukana useita ruotsalaisia