Osa apteekeista ei saanut lääketoimituksia ollenkaan syyskuussa 2017, lääketukkuri Oriola ei ollut huolehtinut kylmäketjusta kriittistenkään lääkevalmisteiden osalta, asiakkaille ei ilmoitettu toimituskatkoksista ja huumaavien lääkkeiden käsittelyssä sekoiltiin.

Näin listaa lääkealan turvallisuusvirasto Fimean lokakuulle 2017 päivätty tarkastusraportti.

Oriola on Suomessa merkittävä lääketukkukauppa, jonka osuus Suomen lääkemarkkinoista on suuri. Sen asiakkaita ovat muun muassa apteekit ja sairaalat.

Syyskuun alussa 2017 useat asiakkaat jäivät kuitenkin ilman lääketoimituksia ja vain 72 prosenttia lääkkeistä pystyttiin toimittamaan apteekkeihin ja sairaaloihin normaalisti. Taustalla olivat ainakin uuteen toiminnanohjausjärjestelmään liittyvät pulmat.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) varoitti pian ongelmien alkamisen jälkeen, että toimitusvaikeudet voivat uhata potilasturvallisuutta, ellei järjestelmää saada pikaisesti toimimaan.

Se, ettei ongelmista tiedotettu, vaikeutti raportin mukaan lääkehoitojen ja lääketieteellisten toimenpiteiden toteutumista. Kaiken kaikkiaan Fimea arvioi, ettei Oriola täyttänyt lain lääketukkurille asettamia vaatimuksia.

– Tarkastuksen perusteella Oriola Finland Oy ei täytä lääkelain ja sen nojalla annettujen säädösten vaatimuksia, mukaan lukien EU:n ja GDP:n vaatimukset.

Tarkastajat eivät kuitenkaan esittäneet esimerkiksi toimiluvan perumista isolle lääketukulle. Syynä oli raportin mukaan se, ettei lääkejakelua haluttu vaarantaa enempää.

Oriola yritti estää tarkastushavaintojen julkisuuden

Kun lääkkeiden toimitusongelmat nousivat julkisuuteen, STT pyysi tarkastuspöytäkirjaa Fimealta, joka olisikin pöytäkirjan pääosin toimittanut.

Oriola haki kuitenkin Pohjois-Savon käräjäoikeudesta marraskuussa 2017 päätöksen, joka kielsi Fimeaa luovuttamasta raporttia medialle 50 000 euron uhkasakolla ja valitti Fimean päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Kun hallinto-oikeus määräsi raportin julkiseksi, Oriola haki valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO). Viime viikon keskiviikkona KHO kuitenkin päätti, ettei se ota asiaa käsiteltäväkseen. Fimea toimitti raportin STT:lle tänään keskiviikkona noin kahden vuoden väännön jälkeen.

Lääkkeiden toimitusongelmat ja niiden ratkominen aiheuttivat yhtiölle miljoonien lisäkustannukset. Yhtiö vaihtoi toimitusjohtajaa joulukuussa 2017 syksyn ongelmien jälkeen.

Tarkastusraportin mukaan Oriolalla ei ollut syksyllä 2017 löytyneisiin tarkastushavaintoihin huomautettavaa.

Oriola: Pöytäkirjan ei kuulunut olla julkinen

Oriola vastasi tänään keskiviikkona julkaisemassa tiedotteessaan, ettei se pidä "pöytäkirjoihin liittyvää prosessia" pyrkimyksenä peitellä asiaa.

– Mielestämme Fimean tarkastuspöytäkirjan ei kuulunut olla julkinen, koska kyseessä oli keskeneräistä tarkastusta koskenut viranomaispöytäkirja, joka käsittelee tarkastettuja toimintoja hyvin yksityiskohtaisesti, sanoo Oriolan viestintäjohtaja Tuula Lehto tiedotteessa.

– Pöytäkirja perustuu viranomaisille antamiimme tietoihin, jotka sisälsivät liikesalaisuuksia. Näkemyksemme mukaan asiakirjajulkisuutta koskevien eri viranomaiskäytäntöjen tulisi olla yhdenmukaisia, Lehto jatkaa.

Lisäksi Oriolan mukaan yhtiö kyllä varmisti yhdessä viranomaisten ja muiden ketjuun kuuluvien toimijoiden kanssa, että lääkkeet kulkevat niitä tarvitseville kriisin aikana.

Yhtiö huomauttaa, että sen lääketoimitus on ollut erinomaisella tolalla yli vuoden ja täyttää kaikki viranomaisten vaatimukset. Yhtiö muistuttaa, että sen toimintaa on tarkastettu vuoden 2017 jälkeen ja viranomainen on myöntänyt uuden toimiluvan viideksi vuodeksi.

Lue myös:

Oriola saa mojovat korvaukset varastojärjestelmän pettämisestä

Väitös: Valtaosalla apteekeista saatavuusongelmia lähes päivittäin

Lääketoimitusongelmista kärsinyt Oriola vaihtaa toimitusjohtajaa – yhtiöltä myös tulosvaroitus

Lääkekriisin suuri kysymys: Miksi kaikki munat ovat Suomessa samassa korissa?

Hus: Jos Oriola ei pian saa lääketoimituksiaan toimimaan, olemme ongelmissa – "potilasturvallisuus alkaa olla uhattuna"

Isolla lääketukkukaupalla ongelmia lääketoimituksissa – Apteekkariliitto: Tärkeitä lääkkeitä jäänyt saamatta

Töölöläisessä neuvolassa yhtä vauvaa puetaan toppahaalariin, toista heijaillaan kiikkustuolissa. Yhdellä on jo nälkä, toista varmaan vain väsyttää.

Moni helsinkiläinen perhe tulee sairaalasta ilman tietoa siitä, miten vauvaa ruokitaan. Entistä useamman kanssa joutuu aloittamaan imetyksen opastuksen ihan alusta. Helsingin kaupungin neuvola- ja perhetyön ylihoitaja Kirsi Otrosen mukaan ongelmat ovat kärjistyneet viimeisten parin vuoden aikana.

– Osalla perheistä näkyy se, että he eivät ole ehtineet saada tarvitsemiansa neuvoja ja ohjausta. He ovat hyvin hämillään vauvan kanssa ja heillä on paljon kysymyksiä vauvan hoidosta, Otronen sanoo.

Neuvoloiden mukaan Naistenklinikalla on kuitenkin vastuu vastasyntyneistä ja äideistä kaksi viikkoa.

Naistenklinikan ylihoitaja Katja Koskinen puolestaan sanoo, ettei ole nähnyt mustaa valkoisella siitä, että sairaalalla olisi vastuu kaksi viikkoa. Akuuteissa tapauksissa vastuu hänen mukaansa toki on.

– Mutta kyllä me otamme hyvin herkästi tänne vauvan näytille, jos on epäilystä siitä, että vauva ei voi hyvin tai että äidillä on haasteita, hän sanoo.

Eli jos vauva on hyvin keltainen, ei syö ollenkaan tai äiti epäilee esimerkiksi kohtutulehdusta tai keisarinleikkaushaavan tulehdusta, Naistenklinikalle voi ottaa yhteyttä.

– Lievissä oireissa me ohjaamme ensisijaisesti perusterveydenhuollon puolelle.

Neuvolalla ei ole kuitenkaan resursseja mennä tuoreen vauvan luokse kotikäynnille useinkaan ennen kuin vasta reilun viikon päästä kotiutumisesta.

– Meillä ei ole akuuttiaikoja, emmekä me voi ajoiksi muuttua, Töölön neuvolan terveydenhoitaja Matilda Liuksiala sanoo.

Liuksiala näkee tilanteen surullisena: äitiä ja vauvaa pompotellaan kuin rantapalloa sairaalan ja neuvolan välillä.

– Ja kenellä on vastuu? Kun sairaalasta lähdetään kotiin, niin sairaalan vastuulla pitäisi olla, että perhe tietää mitä pitää tehdä, jos tulee ongelmia ja että missä tapauksissa pitää olla yhteydessä sairaalaan ja milloin, hän sanoo.

Vienna-vauvaa ja äitiä pompoteltiin päivystyksen, Naistenklinikan ja neuvolan välillä

Yle on haastatellut useita viime aikoina Naistenklinikalla synnyttäneitä äitejä. Useat heistä kertovat, että imetyksen opastamiseen ei tahdo löytyä aikaa sairaalassa. Eräs heistä kertoo, että sai imetykseen vinkkejä lähinnä huonetoverilta, toinen puolestaan kertoo, että keisarinleikkauksenkaan jälkeen vauvaa ei ehditty nostaa sängystä öisin rinnalle saati neuvoa siinä.

Myös epäselvyys perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon eli neuvolan ja synnytyssairaalan välillä heijastuu haastateltavien puheissa.

Jouluna Naistenklinikalla synnyttänyt Susanna Vaittinen sai tuta pompottelun nahoissaan kotiuduttuaan vaikean synnytyksen jälkeen. Parin päivän päästä kotiin päästyään maito nousi vauhdilla rintoihin. Samaan aikaan myös kuume nousi hyvin korkeaksi lyhyessä ajassa.

Äiti ohjattiin Haartmanin sairaalan päivystykseen. Perheen mukaan Naistenklinikalla oli painotettu jo heti vauvan syntymän jälkeen, että jos äidille tulee joitakin vaivoja, niin hänen pitää ottaa yhteyttä Haartmanin päivystykseen.

Isä ja vauva odottivat autossa sillä välin kun äiti asioi lääkärissä, koska he eivät halunneet viedä vastasyntynyttä päivystykseen odottelemaan. Yleislääkäri ei määrännyt Susannalle antibioottia, vaan neuvoi pumppaamaan rinnat tyhjiksi.

Kuume laski, mutta imetys ei lähtenyt kotona sujumaan.

Äiti otti yhteyttä neuvolaan päivällä. Sieltä kerrottiin, että kaikki vauvan ja äidin hoitoon liittyvät asiat kuuluvat Naistenklinikalle kahden viikon ajan.

– Soitin sitten Naistenklinikalle. Sieltä taas sanottiin, että minun pitää ottaa neuvolaan yhteyttä. Sanoin, että neuvolasta kerrottiin, että vastuu on synnytyssairaalalla kaksi viikkoa. Sain lopulta ajan neljän tai viiden päivän päästä sairaalaan.

Syöttäminen alkoi kuitenkin sujua ja Vaittinen perui ajan. Aika äitiyspoliklinikalle olisikin ollut vauvan ja äidin kannalta myöhään: yli viikon päähän kotiutumisesta.

– Siinä olisi ehtinyt tulla pitkä odotus nälkäiselle vauvalle, isä Valtteri Vaittinen toteaa Vienna-tytärtä Lauttasaaren kodissa sylitellessä.

Naistenklinikka: Ensisynnyttäjien määrä lisääntynyt – ei kokemusta imetyksestä

Naistenklinikan ylihoitaja Katja Koskinen ei myönnä, että sairaalassa jätettäisiin äitejä oman onnensa nojaan imetysasioissa, vaikka monet äidit ovat Ylelle ja neuvoloille niin kertoneet.

Myöskään Kätilöopiston synnytyssairaalan sulkeminen ja synnytysten siirtyminen Naistenklinikalle ja Espooseen Jorvin sairaalaan pari vuotta sitten eivät Koskisen mukaan suoraan ole vaikuttanut siihen, että kätilöillä olisi entistä vähemmän aikaa paneutua imetysohjaukseen. Nykyisin Naistenklinikalla syntyy eniten vauvoja vuosittain Suomessa (THL).

Ylihoitaja toteaa, että yksi syy entistä suurempaan ohjauksen tarpeeseen on se, että synnyttäjät ovat entistä vanhempia ja entistä useammin ensisynnyttäjiä, jolloin imetyksestä ei ole kokemusta.

– Myös raskausajan diabetes on todella rajussa nousussa. Se johtaa vastasyntyneiden verensokeriseurantaan ja vastasyntyneille annetaan entistä enemmän lisämaitoa. Tämä taas lisää imetysongelmia, Koskinen sanoo.

Myös neuvoloissa on huomattu, että entistä enemmän sairaalasta tullaan kotiin lisämaitopullojen kanssa, mutta vanhemmilta puuttuu tietoa, mitä niiden kanssa tehdään, kertoo terveydenhoitaja Matilda Liuksiala.

– Maitojen kanssa pitäisi olla selkeä ohje, jotta myös imetys lähtisi sujumaan.

Pitäisikö sairaalassa olla pidempään?

Pitäisikö äitien sittenkin olla pidempään sairaalassa, jolloin imettämistä ehtisi opetella siinä vaiheessa, kun se luonnollisesti lähtee käyntiin ja sitä ehtisi opetella? Nykyisellään äidit nostavat kytkintä kahden ja puolen vuorokauden päästä synnytyksestä.

– Imetysohjaus ja imetyksen opettelu on aina haastavaa ja se vie aikaa. Vaikka hoitoaika olisi viikonkin, niin ei se imetys olisi siinäkään kohtaa täysin käynnissä, ylihoitaja Katja Koskinen Naistenklinikalta sanoo.

Perheet eivät hänen mukaansa edes halua olla sairaalassa kovin pitkään.

– Pidän tärkeänä, että me kehitämme sairaalan ulkopuolelle vietäviä palveluita ja digitaalisia yhteydenottokanavia. Useimmilla perheillä kysymykset ovat pieniä, ja tärkeää on, että niihin saa vastauksia.

Koskisen mukaan perheillä ei ole yleensä sairaanhoidollista tarvetta, vaan enemmän tarvetta lepoon, ohjaukseen ja tukeen kotona.

– On helpompaa, jos me saamme tuen kotiin tai lähelle kotia. Se on parempi vaihtoehto kuin olla sairaalassa.

Onko se myös halvempi vaihtoehto?

– Sitä en osaa sanoa. Ei välttämättä.

Lentävä kotikätilö punnitsee "Kultakutrin", ja kertoo isälle ja äidille miten häntä pitää syöttää

Entäs jos perheet eivät menisi kätilön luokse, vaan kätilö tulisikin kotiin neuvomaan ruokinnassa?

Naistenklinikka on aloittanut kotikätilötoiminnan pari vuotta sitten, silloin kun Kätilöopisto suljettiin.

Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli se, että kätilö on mennyt nopeasti kotiutuvien perheiden luokse tarkistamaan, että vauva on kunnossa ja ottamaan verikokeita.

Kartanonkosken värikkäässä idyllissä Kultakutriksi nimetyn muutaman päivän ikäisen vauvan ääni nousee korkeaan vaatimusfalsettiiin heti kun nälkä yllättää.

– Huomenta! kotikätilö Annukka Kostiainen huikkaa saapuessaan matkavaakoineen sisään aamuvarhaisella.

Lentävä kotikätilö Kostiainen kysyy paljonko vauva on syönyt ja mitä. Isä, Juho Immonen kertoo, että kirjaa on syömisestä pidetty.

Vastasyntyneen talossa lasketaan kalkulaattorin kanssa paljonko vauva syö ja kuinka usein. Pääruokana vauva hotkaisi aamutuimaan 50 milliä korviketta pullosta ja jälkiruokana maistui maito äidin rinnasta.

Anna Immonen kuvailee ensimmäisiä päiviä kotona näin:

– Aika maagisia! On tässä kuitenkin paljon uuden opettelemista.

Kostiainen on tullut kotikäynnille, koska neuvolasta ajan olisi saanut vasta seuraavalle viikolle, eli kun vauva olisi ollut lähemmäs kahden viikon ikäinen.

Yleensä kotikätilöillä ei ole aikaa perehtyä tavallisiin imetysongelmiin, mutta tämä käynti on varta vasten järjestetty siksi, että varmistetaan, että Kultakutri saa tarpeeksi ruokaa.

– Saanko laittaa vaa'an tuohon keittiön pöydälle, Kostiainen kysyy.

Kätilö vetäisee matkakassinsa vetoketjut riuskoin ottein auki ja asettaa vaa'an keittiön pöydälle. Pöydällä on kahvikuppeja, suklaata, vauvanhoitotarvikkeita – kaikkea mitä vastasyntyneiden kodeissa aina on.

Nyytti riisutaan ja kätilö punnitsee vauvan. Kaikki ihastelevat sitä, kuinka paljon hän on saanut painoa lisää.

Kostiainen neuvookin nyt vaihtamaan järjestystä, jotta imetys lähtisi kunnolla sujumaan: ensin tissi, sitten pullo.

Annukka Kostiainen on yksi Naistenklinikan kymmenestä kätilöstä, jotka tekevät kotikätilökeikkoja.

– Yleensä perheet ovat hiffanneet näitä imetykseen ja ruokintaan liittyviä asioita jo itsekseen kotona. Kun arki tapahtuu kotona, niin on hyvä, että harjoittelukin tapahtuu siellä, kätilö sanoo.

Perheet ovat yleensä hyvin tyytyväisiä käynteihin.

– Minun mielestäni tämä on hirveän kivaa työtä, Kostiainen kertoo.

Kymmenen vuotta kätilönä työskennellyt Kostiainen kertoo, että hän on todellakin huomannut kiireen lisääntyneen Naistenklinikalla, joten kotikäynnit ovat kätilöillekin mukavaa vaihtelua.

Isä kysyy vielä miten vauvan kuivia kantapäitä voisi hoitaa.

– Siihen voi laittaa sitä perusvoidetta, joka on keltaisessa purkissa, kätilö Annukka Kostiainen sanoo.

Isä nyökyttelee ja tietää heti, mistä rasvasta on kysymys.

Artikkelin kommentointimahdollisuus on auki torstaihin klo 23:een saakka.

Korjattu 22.1.2020 klo 10.28: Jutun alaotsikossa ja lopussa oli nimitys "neuvolantäti". Molemmista kohdista sana vaihdettu.

Nelisenkymmentä valtionjohtajaa Euroopasta ja muualta maailmasta on saapunut Israeliin Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-vuotispäivän muistotilaisuuksiin.

Jerusalemissa muistotilaisuudet alkavat keskiviikkona Israelin presidentin Reuven Rivlin valtionjohtajille isännöimällä vastaanotolla ja illallisella.

Torstaina holokaustin uhrien muistokeskuksessa Yad Vashemissa järjestetään foorumi, jonka teemana on taistelu antisemitismia eli juutalaisvastaisuutta vastaan.

Tilaisuuteen osallistuvat muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Venäjän presidentti Vladimir Putin, Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier, Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Foorumin tarkoituksen on esiintyä yhtenäisenä rintamana nykyajan antisemitismia vastaan.

Israelin ulkoministeriön mukaan kyseessä on kautta aikain kolmanneksi suurin valtionjohtajien kokoontuminen maassa Yitzhak Rabinin ja Shimon Peresin hautajaisten jälkeen.

Puolan presidentti boikotoi tilaisuutta

Särön Jerusalemin muistotilaisuuteen tuo se, ettei Puolan presidentti Andrzej Duda ole osallistujien joukossa. Duda ei saavu muistotilaisuuteen, koska häntä ei kutsuttu puhujaksi.

Israelin mukaan Dudaa ei kutsuttu puhujaksi, koska Puola ei kuulunut toisessa maailmansodassa vapauttajien joukkoon.

Varsinaisena syynä on kuitenkin pidetty Israelin ja Venäjän suhteita ja toisaalta Venäjän ja Puolan riitaisia välejä ja kiistelyä historiantulkinnasta.

Venäjä on muun muassa syyttänyt Puolaa osallisuudesta toisen maailmansodan alkamiseen. Väitteet ovat raivostuttaneet Puolassa.

Israelin ja Puolan suhteita puolestaan häiritsee Puolassa kaksi vuotta sitten säädetty laki, joka teki rikolliseksi arvostella Puolaa holokaustista. Puola kuitenkin perui rangaistavuuden laista

Väkivaltainen antisemitismi on yleistynyt

Kiistely historiantulkinnasta leimaa jossain määrin Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-vuotismuistopäivää.

– Esimerkiksi Puolassa kiistetään oma osallisuus natsi-Saksan toiminnassa. Se liittyy oman kansallisen identiteetin rakentamiseen, mikä on siellä vallassa oleva poliittinen suuntaus, toteaa vanhempi tutkija Teemu Tammikko Ulkopoliittisesta instituutista.

– Se leima, että on osallistunut juutalaisvainoihin on räjähdysherkkä teema. Sitä pyritään kaikin keinoin välttelemään.

Viidettä kertaa pidettävä juutalaisten kansanmurhaa koskeva kansainvälinen foorumi järjestetään samaan aikaan, kun väkivaltainen antisemitismi näyttää maailmassa yleistyvän.

– Viimeisen 20 vuoden aikana väkivallanteoissa on ollut selkeää kasvua. Terrori-iskuja ja joukkoampumisia on tämän tästä kohdistettu synagogia ja juutalaisia vastaan eri puolilla maailmaa, sanoo poliiittista väkivaltaa ja ekstremismiä tutkiva Teemu Tammikko.

Antisemitistisiä iskuja on tehty viime vuosina muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Taustalla on sekä ääri-islamismia että äärioikeistolaisuutta.

– Antisemitismia on sekä ääri-islamistisessa propagandassa että osassa äärioikeistolaista propagandaa. Se yhdistyy näissä molemmissa, Tammikko toteaa.

Auschwitz-Birkenaussa Puolassa järjestetään toinen muistotilaisuus ensi maanantaina.

Muistotilaisuuksiin osallistuu myös Auschwitzin keskitysleiristä selviytyneitä ihmisiä. Puolaan odotetaan saapuvaksi 200 leiriltä selviytynyttä.

Maailman terveysjärjestö WHO ei lupauksista huolimatta ottanut keskiviikkoiltana kantaa siihen, onko uusi koronavirus kansainvälinen kansanterveysuhka.

WHO:n mukaan se tarvitsee lisää tietoa tilanteesta ja tekee arvionsa vasta torstaina. WHO kiitteli Kiinaa nopeista toimista tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi.

Wuhanin juna- ja lentoasemat suljetaan

Virus sai alkunsa Wuhanin kaupungissa Kiinan Hubein provinssissa. Wuhanin viranomaiset ovat tänään vedonneet asukkaisiin, jotta nämä eivät poistuisi kaupungista.

Kiinan valtion media kertoo, että Wuhanin paikallisliikennettä rajoitetaan, ja juna- sekä lentoasemat suljetaan lähtevälle liikenteelle huomisesta torstaista lähtien.

Lisäksi muita kiinalaisia välttämään matkustamista Wuhaniin, jossa asuu yhdeksän miljoonaa asukasta. Kiinassa vietetään lauantaina uuttavuotta, ja ihmiset matkustavat silloin yleensä paljon.

Kiinassa leviävään koronvirukseen on sairastunut lähes 500 ihmistä. Tartuntoja on todettu Kiinan eri kaupunkien lisäksi Etelä-Koreassa, Japanissa, Thaimaassa ja Yhdysvalloissa.

Lisäksi Pietarissa Venäjällä on todettu kaksi epäiltyä tartuntatapausta.

WHO:n kanta siirtyi huomiselle

Maailman terveysjärjestö WHO ottaa huomenna torstaina kantaa siihen, onko uusi koronavirus kansainvälinen kansanterveysuhka. Aiemmin julistus on tehty esimerkiksi sikainfluenssan ja ebolan yhteydessä.

Ensimmäiset tartunnat todettiin joulukuussa. Sairauden oireita ovat kuume, yskä ja hengenahdistus. Kiinan terveysviranomaisten mukaan virukseen on kuollut ainakin 17 ihmistä.

Lue lisää:

Miksi maailma pelkää uutta koronavirusta? Kertooko Kiina totuuden taudista? WHO pohtii toimia, kokosimme vastaukset keskeisiin kysymyksiin

Voiko Wuhanin koronavirus levitä Suomeen? THL:n johtava asiantuntija: "Ei syytä radikaaleihin toimenpiteisiin"

Wuhanin koronavirus: Tauti voi levitä ihmisestä toiseen, myös terveydenhuollon henkilöstöä sairastunut

Helsingissä Salmisaaren kiipeilyareenalla sattui tiistaina onnettomuus.

Kiipeilijän kiivetessä noin kolmen metrin korkeudessa automaattivarmistinlaite petti. Kiipeilijä loukkaantui lievästi laitteen laskiessa hänet liian suurella nopeudella.

– Kyseessä on erittäin harvinainen onnettomuus, sillä aiemmin vastaavanlaisia ongelmia ei laitteissa ole havaittu, sanoo Salmisaaren Kiipeilyareenan toimitusjohtaja Henrik Suihkonen.

Automaattivarmistinlaitteen valmistaja on Safety Engineering LTD, joka kuuluu samaan konserniin maailman suurimman kiipeilyseinien valmistajan Walltopia LTD:n kanssa. Vastaavia laitteita on käytössä lukuisissa kiipeilyhalleissa ympäri maailman.

Valmistajan vastaavat laitteet on asetettu operaattorin toimesta käyttökieltoon. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes selvittää onnettomuuden syytä.

Salmisaaren kiipeilykeskuksessa kiipeilijät tekevät vuosittain automaattivarmistinlaitteen turvin noin 150 000 nousua.

– Salmisaaren kiipeilyareenalla nousuja automaattivarmistimilla jatketaan edelleen, mutta toisen valmistajan laitteilla, Suihkonen sanoo.

Salmisaaren onnettomuudesta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Kolme teini-ikäistä poikaa esiintyi liikennepoliiseina Kirkkonummen Veikkolassa tiistai-iltana. He olivat asentaneet yhden pojan isän autoon siniset ja punaiset vilkut, joita käyttämällä he saivat auton näyttämään siviilimalliselta poliisiautolta.

Länsi-Uudenmaan poliisi kertoo, että pojat olivat onnistuneet pysäyttämään sivullisen autoilijan noin puoli kahdentoista aikaan yöllä.

Pojat nähtyään autoilija oli kuitenkin pian tajunnut, ettei kyseessä ollut oikea poliisiauto. Autoilija oli seurannut karkuun lähteneitä poikia, muttei uskaltanut ajaa yhtä kovaa.

Paikalle hälytetty poliisipartio löysi valepoliisiauton ja kääntyi sen perään, jolloin auto kaasutti karkuun. Karkuun ajaneet kuitenkin pysähtyivät, hylkäsivät auton ja juoksivat metsään. Hetken päästä poliisi tavoitti kuljettajana toimineen teinin.

Auton kuljettajana toimineella nuorella miehellä oli ainoastaan kevytmoottoripyörän kuljettamiseen oikeuttava ajokortti. Hän kertoi, että oli ottanut auton ilman omistajan lupaa. Hän pääsi poliisin suojiin yöksi.

Tämän jälkeen karkuteille jääneet kaverit soittivat hätäkeskukseen. He yrittivät peittää tekoaan ilmoittamalla, että kyseisen auto olisi anastettu Veikkolasta aiemmin.

Tapausta tutkitaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena, virkavallan anastuksena, kulkuneuvon kuljettamisena oikeudetta ja moottoriajoneuvon käyttövarkautena. Tapauksesta on tehty myös lastensuojeluilmoitus.

Floridassa Kansallinen sääpalvelu NSW on antanut perin erikoisen säävaroituksen osavaltion eteläosiin. Sääpalvelun mukaan lämpötila on niin alhainen, että asukkaita on varoitettu puista putoavista iguaaneista.

Iguaanit ovat vaihtolämpöisiä liskoja ja kylmän sään vuoksi ne kangistuvat. Sää on nyt noin 10–15 astetta normaalia kylmempää Floridassa.

– Tämä ei ole se, mitä yleensä ennustamme, mutta älä ole yllättynyt jos näet iguaanien putoavan puusta tänä iltana, sillä lämpötila putoaa 40–30 asteeseen (Fahrenheit, noin +4– -1 Celsius-asteikolla), NWS Miami tweettasi.

Iguaanit eivät kuitenkaan välttämättä kuole kylmyyteen vaan vaipuvat horroksen ja heräävät, kun lämpötilat taas nousevat.

Iguaanit eivät ole vaarallisia tai aggressiivisia ihmisiä kohtaan, mutta ne ovat ongelmallisia muun muassa kaivamiensa tunneleiden takia. Urosiguaani voi kasvaa 1,5 metrin mittaiseksi ja painaa lähes yhdeksän kiloa.

Iguaanit ovat kotoisin Keski-Amerikasta. Yhdysvaltain Floridaan vieraseläiminä kotiutuneet iguaani-liskot ovat lisääntyneet viime aikoina räjähdysmäisesti.

Naarasiguaani saattaa munia jopa 80 munaa vuodessa. Etelä-Floridan lämmin ilmasto onkin ihanteellinen iguaanin lisääntymiseen eikä niillä ole juuri luontaisia vihollisia.

Lue myös:

Floridan viranomaiset kehottavat asukkaita tappamaan vauhdilla sikiäviä iguaaneja

Floridassa käydään taistoon iguaaneja vastaan

Digitaaliset pelit ovat arkipäivää suurimmalle osalle suomalaisista. Tilastokeskuksen vuosi sitten julkaiseman tilaston mukaan yli puolet suomalaisista pelaa digitaalisia pelejä ainakin kerran vuodessa. Reilut 40 prosenttia suomalaisista pelaa tietokone-, konsoli- tai mobiilipelejä vähintään kerran kuussa.

Pelaamisesta on vuosien saatossa tullut koko kansan ajanvietettä, mutta pelaamisesta keskustelu on yhä paikoin jumiutunut puolesta ja vastaan -väittelyksi. Näin käy etenkin silloin, kun esille nousevat pelihaitat.

Pelikasvatuksen tutkijan Mikko Meriläisen mukaan ongelmista keskusteltaessa usein unohdetaan, kuinka monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse. Sen sijaan pelaamisesta huolissaan olevat tahot dramatisoivat puhumalla addiktiosta samalla kun osa pelaajista ei suostu näkemään mitään haittoja harrastuksessaan.

– Keskustelussa ei nähdä sitä, että me voidaan varsin hyvin suhtautua pelaamiseen myönteisesti, mutta kuitenkin pyrkiä ehkäisemään pelihaittoja. Pelihaittojen ehkäisy on myös myönteisen, kestävän pelikulttuurin rakentamista, Tampereen yliopistossa tutkijana työskentelevä Meriläinen sanoo.

Meriläinen pohtii paremman pelikulttuurin rakentamissa tuoreessa väitöskirjassaan, Kohti pelisivistystä. Yli 3 000 nuoren vastauksiin perustuva tutkimus piirtää kuvan monimuotoisesta ilmiöstä, jonka mukanaan tuomiin haasteisiin ei ole vain yhtä ratkaisua.

Pelihaitat korostuvat, jos taustalla on huonovointisuutta

Meriläinen keskittyy väitöskirjassaan 13–30-vuotiaiden suomalaisten pelaamisen. Yleisesti tarkasteltuna pelaaminen ei ole riski suomalaisnuorille, vaikka yksilötasolla voi esiintyä huomattaviakin haittoja.

Usein pelaaminen on nuorelle hauskaa ja viihdyttävää ajanvietettä. Joillekin pelaaminen toimii stressin lievittäjänä kuormittavan arjen keskellä.

Osa nuorista taas hakee peleistä hetkellistä helpotusta pahaan oloonsa. Tämä ryhmä on Meriläisen mukaan suurimmassa riskissä pelihaittojen suhteen.

– Pelihaitat korostuvat pelaajilla, joilla on taustalla jo valmiiksi huonovointisuutta, jota he yrittävät hoitaa pelaamisella, Meriläinen kertoo.

Yksinäisyys, masennus tai vanhempien ero saattaa muuttaa myös pelaamisen ongelmalliseksi. Tällöin pelaaminen voi alkaa vaikuttaa ihmissuhteisiin, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Enemmän pelaavilla nuorilla esiintyy enemmän pelihaittoja, mutta pelkkä pelaamisen määrä ei Meriläisen mukaan selitä ongelmien ilmenemistä.

Meriläinen muistuttaa, että kaikki pelihaitat eivät ole henkisiä. Yleisimmät haitat ovat samoja, joista kärsivät toimistotyöntekijät, eli niska- ja hartiakipuja, väsyneitä ranteita ja silmiä sekä päänsärkyä.

Tämä lisäksi pelihaitoiksi lasketaan syrjintä, häirintä ja muunlainen asiaton käytös verkkopeleissä.

Pelikasvatus vaatii kiinnostusta, empatiaa ja nuoren kuuntelemista

Viime vuosina pelihaitoista on puhuttu paljon mediassa niin Suomessa kuin maailmalla. Tämä keskustelu ei ole mennyt ohi nuorilta, jotka Meriläisen mukaan ovat hyvin kartalla tilanteesta. Nuoret osaavat tunnistaa, kun pelaaminen on mennyt liian pitkäksi.

– Nuoret pyrkivät itse ehkäisemään näitä haittoja eri tavoilla, esimerkiksi tarkastelemalla omaa pelaamistaan, pitämällä taukoja, huolehtimalla liikunnasta ja syömällä terveellisemmin, Meriläinen listaa.

Myös nykyvanhemmat ymmärtävät pelaamiseen liittyviä asioita aikaisempia sukupolvia paremmin. Tähän auttavat vanhempien omat pelikokemukset. Meriläinen muistuttaa, että suurin pelaajaryhmä ovat aikuiset. Aktiivipelaajien mediaani-ikä on 35 vuotta.

– Jos olet itse harrastanut pelaamista pitkään ja sinulla on kattava kokemus siitä, niin todennäköisesti pelaamiseen liittyvien kysymysten käsittely on helpompaa, Meriläinen pohtii.

Kaiken keskiössä on kiinnostuminen nuoren asioista. Meriläinen kannustaa vanhempia kyselemään lapsiltaan heidän suosikkipeleistään – mitä niissä tehdään, mikä niissä kiinnostaa, kenen kanssa peliä pelataan. Jos vastauksen saaminen on vaikeaa, tietoa voi aina hakea netistä.

– Tämä ei vaadi valtavia ihmetekoja, vaan avointa mieltä ja kiinnostusta. Riittää, että vanhempi miettii, miten näihin peleihin suhtautuu ja mihin omat käsitykset perustuu.

Mikko Meriläinen väittelee lauantaina 25.1. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Kohti pelisivistystä - Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä”.

Monty Python -ryhmän perustajajäsen, koomikko ja käsikirjoittaja Terry Jones on kuollut. Asiasta kertoi hänen perheensä keskiviikkona.

– Terry menehtyi 21. tammikuuta illalla vierellään hänen vaimonsa Anna Söderström, perhe kertoi lausunnossaan.

Jo 2016 Jonesin kerrottiin sairastuneen harvinaiseen dementian muotoon.

Brittiläinen Jones oli syntynyt vuonna 1942. Monty Python on brittiläinen komediaryhmä, johon kuuluivat Jonesin lisäksi Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle sekä Michael Palin.

Ryhmä tuli tunnetuksi BBC:n komediasarjasta Monty Pythonin lentävä sirkus. Lisäksi ryhmä on tehnyt muun muassa neljä elokuvaa.

Koomikosta ohjaajaksi

Kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa opiskellut Terry Jones oli mukana legendaarisessa Monty Pythonin lentävässä sirkuksessa sen alkuajoista eli vuodesta 1969 lähtien.

Anarkistinen ja kokeellinen televisiosarja edusti täysin uudenlaista huumoria ja se kuuluu edelleen BBC:n menestyneimpiin ohjelmiin, joka inspiroi edelleen uusia koomikko- ja katsojasukupolvia.

Näyttelemisen ohella Jones alkoi kiinnostua myös ohjaamisesta. Hän ohjasi Monty Pythonin hullu maailma -elokuvan (1971) yhdessä Terry Gilliamin kanssa. Brianin elämän (1979) hän ohjasi kokonaan itse.

Oli keskiajan historian asiantuntija

Jones tunnetaan myös useita kirjoja kirjoittaneena historioitsijana, joka erikoisalaa oli keskiaika. Hän teki BBC:lle sarjat Crusades (1995), Terry Jones' Medieval Lives (2004) ja Terry Jones' Barbarians (2006), joista jälkimmäisin tarkasteli Rooman valtakunnan kaataneita barbaareja positiivisemmassa valossa.

2000-luvun alussa Jones ryhtyi arvostelemaan kovin sanoin Irakin sotaa. Lukuisten sodanvastaisten kolumnien lisäksi hän kirjoitti vuonna 2004 Terry Jones's War on the War on Terror -kirjan.

Terry Jonesin tunnetuin komediahahmo lienee hyvin isokokoinen Mr. Creosote, joka ahmii niin paljon ruokaa, että räjähtää kappaleiksi kesken ravintolaillallisen. Mr. Creosote esiintyy Monty Pythonin vuoden 1983 Elämän tarkoitus -elokuvassa, jonka Jones myös ohjasi.

Monty Python -koomikko Terry Jones sairastui dementiaan

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko puolusti eduskunnassa tarmokkaasti sähkötupakointia muun muassa porttina pois tupakoinnista, mutta jätti ilmoittamatta yhteytensä Finnsolid Export -nimiseen yritykseen. Yritys suunnitteli sähkötupakan maahantuontia.

Asiasta kertoo Suomen Kuvalehti. Yrityksen aputoiminimeksi on rekisteröity "Suomen lääkekannabis".

Niikko piti sähkötupakkaa puolustavat puheenvuoronsa eduskunnan lähetekeskustelussa maaliskuussa 2016, kun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tupakkalakiuudistusta käsiteltiin. Perussuomalaiset istui tuolloin hallituksessa.

– Joidenkin arvioiden mukaan 95 prosenttia sähkösavukkeiden käyttäjistä on entisiä tai vielä nykyisiä tupakoitsijoita. Sähkösavukkeet eivät siis näytä olevan portti tupakointiin vaan päinvastoin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat päässeet irti tupakka- ja nikotiiniriippuvuudesta sähkötupakan avulla, Niikko sanoi eduskunnan täysistunnossa.

– Toki on niinkin, että sähkösavukkeen käyttö ei välttämättä ole täysin vaaratonta. Silti THL:n mukaan sen käytössä muodostuu vähemmän haitallisia aineita kuin savukkeiden käytössä ja palamisreaktion yhdisteitä ei luonnollisesti ole, hän jatkoi.

Vielä samana iltana Niikko julkaisi blogikirjoituksen otsikolla "Tupakkalain uudistus uhkaa sähkötupakkaa, eikä suojele lasta".

SK kertoo, että samalla, kun eduskuntakeskustelu oli käynnissä, Niikko lähetti puheenvuorojensa välissä eduskunnan keskuskansliaan sähköpostin. Siinä hän pyysi poistamaan kansanedustajan sidonnaisuusilmoituksesta merkinnän yhteyksistä tai omistusosuuksista Finnsolid Exportiin.

Lehden mukaan Niikolla oli yrityksessä nimenkirjoitusoikeus marraskuuhun 2018 asti.

Niikko: Luovuin osakkeistani vuonna 2015

Niikko on nykyään eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Tänään hän kertoo tiedotteella luopuneensa Finnsolidin osakkeista neljä–viisi vuotta sitten.

– Jutussa mainittu Finnsolid Export Oy on täysin poikani omistama yritys. Luovuin osakkeistani vuonna 2015 täysin riippumatta eduskunnassa käsiteltävistä asioista. Yritys ei ole lainkaan harjoittanut kauppaa sähkötupakka-alalla eikä mitään muutakaan liiketoimintaa ennen syksyä 2018, Niikko sanoo tiedotteessaan.

Kansanedustaja myöntää, että tupakkatuotteita on myyty kuitenkin toisen yrityksen, Eurosolidin kautta.

– Poikani myi muutaman kuukauden ajan sähkösavuketuotteita yritykseni Eurosolid Oy:n kautta, jonka osake-enemmistön olen omistanut vuodesta 1994. Tupakkalain eduskuntakäsittelyn aikoihin myyntityö oli jo lopetettu. Minä itse tai kukaan lähipiirissäni ei suunnitellut sähkötupakan myyntiä, saati maahantuontia, eduskuntakeskustelun aikaan tai sen jälkeen.

Viime viikolla julkisuuteen nousivat Niikon kytkökset kiinalaiseen yritykseen, jonka toimintaa hän on poliitikkona edistänyt.

Maantaina Suomen Kuvalehti kertoi myös vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Niikolle vaalitukea antaneeseen, Sanoista tekoihin -yhdistykseen liittyvistä epäselvyyksistä. Sen rahoituksen lähteitä ei ole eritelty asianmukaisesti, ja yhdistyksen osoitteeksi on merkitty Niikon vaalipäällikön osoite ja puheenjohtajaksi Niikon vaimo.

– Omistamani yritykset on ilmoitettu sidonnaisuusilmoituksella, mutta inhimillisen virheen vuoksi omistusosuustiedot olivat osittain puutteelliset ja ne korjataan, Niikko tiedotti keskiviikkona.

Niikon mukaan kaiken kaikkiaan toiminnassa on kyse yrittäjyydestä, ja hän kertoo toimineensa yrittäjänä vuodesta 1992.

– Kansanedustajalla on oikeus olla yrittäjä siinä missä muillakin.

Lue myös:

Niikko selvitti Kiina-kytköksiään valiokunnalle – Selvitystä vaatinut Virolainen on tyytyväinen vastauksiin

SK: Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja salasi aiempia Kiina-bisneksiään – Eduskunnan pääsihteeri: Ei aiheuta toimia

MOT – Vaalirahaa ja salarahaa

Ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvien viharikosten yleisyydessä on suuria alueellisia eroja. Varsinkin itäisen Suomen maakunnat korostuvat rikosilmoitusten määrässä.

Tämän jutun lopusta voit katsoa, minkä verran uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan liittyviä viharikoksia on ilmoitettu sinun kotikunnastasi.

Tavallinen esimerkki viharikoksesta on pahoinpitely, jonka motiivi on epäluulo tai vihamielisyys uhrin etnistä taustaa kohtaan. Muita tyypillisiä tapauksia ovat kunnianloukkaukset ja vahingonteot. Kiihottamiset kansanryhmää vastaan ovat harvinaisempia.

Suurin osa viharikosten uhreista on Suomen kansalaisia, jotka ovat enimmäkseen ulkomaalaistaustaisia tai romaneita. Rikoksia kohdistuu myös suomalaistaustaiseen valtaväestöön, mutta harvemmin. Ulkomaalaisista ryhmistä rikoksia kohdistuu muun muassa irakilaisiin, afganistanilaisiin, venäläisiin ja somaleihin.

Viime vuosina ulkomaalaistaustaisiin kohdistuvat viharikokset ovat vähentyneet – varsinkin, jos ne suhteutetaan maahanmuuttajien määrään. Viharikoksen määrittelystä voit lukea tarkemmin Poliisiammattikorkeakoulun raportista.

Tuore vertailu: Kolme maakuntaa erottui muista

Rasistisia viharikoksia ei tapahdu suhteellisesti eniten siellä, missä maahanmuuttajia asuu eniten. Ulkomaalaisten määrään suhteutettuna ilmoituksia kirjattiin vuosina 2008–2017 eniten Pohjois-Karjalassa, Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Ne ovat kaikki alueita, joissa ulkomaalaistaustaisia on asunut verrattain vähän.

Maakunnittaisen vertailun mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalasta on kirjattu ulkomaalaistaustaisten määrään suhteutettuna moninkertaisesti enemmän viharikoksia kuin muualta maasta keskimäärin.

Vertailu julkaistiin maanantaina osana työ- ja elinkeinoministeriön kotouttamisraporttia. Se perustuu Poliisiammattikorkeakoulun keräämään tilastoon.

• Lue myös: Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa

Yle vertaili etniseen tai kansalliseen taustaan perustuvia rikoksia hieman tarkemmin eli kunnittain vuosilta 2009–2018.

Kuntavertailussa nousevat esille Lieksan, Iisalmen ja Siilinjärven kaltaiset itäsuomalaiset paikkakunnat. Niistä kaikista ilmoitettiin viharikosepäilyjä selvästi muuta maata enemmän, kun määrä suhteutetaan väkilukuun tai ulkomaalaistaustaisten määrään.

Pienten kuntien tapauksessa kannattaa muistaa, että yksittäiset tapahtumasarjat saattavat korostua tilastossa kohtuuttoman paljon. Yksittäisten kuntien välisiä eroja voi selittää myös erilainen ilmoituskynnys.

Monia listan kärjessä olevia kuntia yhdistää kuitenkin paikkakunnalla asuvien ulkomaalaisten pieni määrä ja toisaalta kunnassa toiminut vastaanottokeskus.

Esimerkiksi Siilinjärvellä ja Forssassa jännitteet leimahtivat lyhytaikaisesti vuosina 2015–2016. Tuolloin Suomeen tuli kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita ja kuntiin perustettiin vastaanottokeskukset. Sittemmin rikosilmoitukset ovat vähentyneet kummallakin paikkakunnalla selvästi.

Lieksan rikossuma ajoittuu 2010-luvun alkuun

Lieksan kyseenalainen menestys selittyy varsinkin 2010-luvun alun roturistiriidoilla. Maahanmuuttajien kohtaama häirintä oli näkyvää ja johti myös oikeustuomioihin. Sen jälkeen viharikokset ovat Lieksassa harvinaistuneet, joskaan eivät yhtä selvästi kuin monilla muilla paikkakunnilla.

Varsinkin 2010-luvun alussa Lieksan ulkomaalaisista harvinaisen suuri osa oli somaleja. Somalit ovat yleensäkin kertoneet kokevansa uhkailua ja häirintää enemmän kuin maahanmuuttajat keskimäärin. Kaupunki on kärsinyt myös hyvin korkeasta työttömyydestä.

Yleensä viharikoksissa epäilty kuuluu johonkin enemmistöryhmään ja uhri vähemmistöryhmään. Viharikoksia tehdään kuitenkin myös vähemmistöjen kesken ja niin, että uhri kuuluu valtaväestöön. Yleensä vähemmistöjen valtaväestöön kohdistuvia rikoksia ei kuitenkaan tilastoida viharikoksiksi, koska poliisi ei pidä etnisyyteen kohdistuvaa vihaa niissä motiivina.

Katso, miltä alueilta ilmoituksia on eniten

Alla olevasta taulukosta voit katsoa etniseen taustaan kohdistuvien viharikosten määriä kunnittain. Ulkomailla ja tuntemattomassa sijainnissa tehdyt ilmoitukset on jätetty pois. Mukana ei myöskään ole uskontoon tai elämänkatsomukseen perustuvia viharikoksia.

Luvut perustuvat Poliisiammattikorkeakoulun seurantaan vuosilta 2009–2018. Poliisihallituksen antaman ohjeen mukaan poliisi kirjaa rikosepäilyn aina viharikokseksi, kun mikä tahansa tilanteen osapuoli epäilee vihamotiivia. Tämän taulukon luvut kertovat rikosilmoitusten, ei tuomioiden määristä.

Lue myös: Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia

Lahdessa Keijutiellä sattui keskiviikkona iltapäivällä liikenneonnettomuus, joka vaati polkupyöräilijän hengen, kertoo Lahden poliisi.

Onnettomuus tapahtui henkilöauton törmätessä polkupyöräilijään, joka lähti ylittämään suojatietä pyöräillen. Kyseinen suojatie sijaitsee poliisin mukaan Keijutien suoralla osuudella kevyen liikenteen väylän jatkeena. Henkilöauto saapui Mustamäenkadun suunnasta.

Pyöräilijä lensi törmäyksen voimasta tielle. Hän kuoli tapahtumapaikalla.

Pyöräilijä oli 1950-luvulla syntynyt lahtelaisnainen. Myös henkilöautoa ajoi lahtelainen nainen.

Poliisi tutkii onnettomuutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Tutkinnan lähtökohtana polkupyöräilijän nähdään vaarantaneen liikenneturvallisuutta, sillä poliisin mukaan väistämisvelvollisuus kyseisellä suojatiellä on pyöräilijällä. Poliisi ja tieliikenteen tutkijalautakunta selvittävät onnettomuuteen johtaneita seikkoja.

Juttua muokattu 22.1. Poliisin tiedotteessa ja jutussa luki alun perin virheellisesti, että henkilöautoa kuljetti mies. Kuljettaja oli nainen. Myös Mustanmäentie korjattu Mustanmäenkaduksi.

Suomussalmelainen Päivi Ahola-Anttonen kantaa parin päivän ikäisen karitsan lampolasta omakotitalon vessaan. Vauvaksi kutsutun karitsan jalat eivät jostain syystä kanna, ja sen vuoksi se tuodaan sisälle, jotta sitä voidaan ruokkia säännöllisemmin.

Perheen 8-vuotias uroskoira Naava tunkeutuu väkisin vessaan pienen karitsan viereen ja alkaa puhdistamaan sitä samalla tavalla kuin emä puhdistaa jälkeläisiään. Siitä hetkestä lähtien koira ei ole poistunut karitsan vierestä kuin ulos – ja sekin on ollut houkuttelun takana.

– Lenkillä Naava uikuttaa hirveästi karitsan perään ja heti, kun pääsemme kotiin, se juoksee kiireellä hoitamaan Vauvaa, Ahola-Anttonen kertoo.

Koira ei malta poistua karitsan luota edes syömään tai juomaan, joten sille on kannettu kipot vessaan.

Välillä perheen toinen koira on tullut kuikuilemaan vessan kynnykselle uteliaana uudesta asukkaasta, mutta Naavan murina ja hampaiden vilauttelu on saanut sen pysymään pienen välimatkan päässä.

– Samaa Naava teki aluksi myös miehelleni, mutta nyt kun se on tajunnut, että karitsalle tuodaan maitoa ja sitä hoidetaan, niin se antaa ihmisten tulla. Samalla, kun juotamme Vauvaa tuttipullolla, se nuolee ja vartioi karitsaa.

Mutta mistä syystä uroskoira hoivaa toisen eläimen jälkeläistä?

Harva uroskoira hoitaa jälkeläisiä

Naava ei ole ainoa koira, joka hoitaa jonkin muun lajin poikasta. Esimerkiksi Instagram ja Youtube ovat täynnä videoita, joissa koira hoitaa milloin ankanpoikaa ja milloin kania.

Helsingin yliopiston eläinkäyttäytymistieteen dosentti ja tutkija Katriina Tiiran mukaan ei ole lainkaan poikkeuksellista, että eri lajit muodostavat vahvojakin kiintymyssuhteita toisiaan kohtaan. Hyvänä esimerkkinä toimii koiran ja ihmisen välinen kiintymys.

Puolestaan erikoista on se, että uroskoiran hoivavietti on näin voimakas kuin se Naavalla on.

Tiiran mukaan koirien hoivaviettiä on tutkittu hyvin vähän. Yksi harvoista tutkimuksista (Plos One) onkin Tiiran tekemä. Siinä tutkittiin sitä, miten emän hoivavietti vaikuttaa jälkeläisten luonteeseen.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että jos emä hoitaa pentujaan huonosti, on jälkeläinen pelokkaampi.

Tiiran mukaan voi siis olla mahdollista, että Naavan emä on ollut hyvä hoitaja, koska Naavalla on vahva kyky hoivata. Rottatutkimuksissa on havaittu, että hyvien hoitajien jälkeläiset hoitavat myös itse omia jälkeläisiään hyvin.

Hän on varma, että myös koiran rodulla voi olla väliä, mutta asiaa ei ole tutkittu. Naavassa on suomenlapinkoiraa ja suomenpystykorvaa.

Vaikka on melko harvinaista, että uroskoira hoitaa pentuja tai muiden eläinten jälkeläisiä, osallistuvat kuitenkin niiden esi-isät jälkikasvunsa hoitoon. Sudet hoitavat pentujaan esimerkiksi hankkimalla niille ruokaa. Kun myös uros osallistuu hoitoon, pysyy pennut todennäköisemmin hengissä ja uroksen geenit periytyvät eteenpäin.

– Hoivavietti on tipahtanut nykyajan uroskoirilta pois, koska nykyään emän lisäksi myös ihminen hoitaa koiranpentuja.

Tiira muistuttaa myös, että koiran ei tarvitse hankkia ruokaa samalla tavalla kuin suden.

– Koiralla on keskimäärin aika tylsää päivisin. Tämä voi olla yksi syy, miksi koira on ottanut karitsan hoitaakseen.

Tiiran mukaan myös karitsan kävelykyvyttömyys voi olla osasyy siihen, että Naava on niin kiinnostunut hoitamaan pienokaista.

Mikäli karitsa ei piakkoin pääse jaloilleen ja opi kävelemään, se joudutaan lopettamaan.

Keskustele aiheesta kello 23:een saakka!

Täysin utopistisia odotuksia työelämälle.

Epälojaaleja työpaikanvaihtajia.

Eivät jaksa uurastaa työuran eteen. Haluavat kaiken heti.

Eivät pysty olemaan työpäivääkään erossa puhelimestaan.

Ovat itsekeskeisiä, eivätkä kunnioita vanhempia työntekijöitä, saati esimiehiä.

Tekevät mitä tahtovat.

Nämä ovat väitteitä millenniaaleista, nuorista, 1980-luvulla tai sen jälkeen syntyneistä työntekijöistä.

Ja ne pitävät osin paikkansa, sanovat Atte ja Karoliina Mellanen. Etenkin stereotypiat millenniaaleista kertovat vaikeasti johdettavista, itsekeskeisistä ja laiskoista työntekijöistä.

Pariskunta on tutkinut millenniaalien suhdetta työelämään ja kirjoittanut yhdessä kirjan Hyvät, pahat ja millenniaalit – miten meitä tulisi johtaa.

Mutta.

Kolikolla on toinen puoli.

Millenniaaneilla on suuria odotuksia työelämälle, koska he ovat kunnianhimoisia ja haluavat työltä eri asioita kuin esimerkiksi suuret ikäluokat.

He ovat epälojaaleja, koska massairtisanomiset ovat murentaneet heidän luottamuksensa työnantajiin.

He ovat kärsimättömiä, koska ovat syntyneet maailmaan, jossa kaikki on heti saatavilla.

He ovat teknologiariippuvaisia, koska ovat kasvaneet digitalisoituneeseen maailmaan, jossa kaikki treffeistä maksamiseen tapahtuvat puhelimella.

He ovat syntyneet tasa-arvoiseen maailmaan. Siksi heistä kaikki ovat samalla rivillä ikään, sukupuoleen, titteliin, etniseen alkuperään tai seksuaaliseen suuntautumiseen riippumatta. Esimies on sidosryhmä, ei auktoriteetti.

Näin Atte Mellanen ja Karoliina Mellanen julistavat. Atte Mellanen on muutosjohtamisen konsultti EY:llä ja Karoliina Mellanen työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut yritysvalmentaja Generoi Developmentilla. He ovat molemmat itsekin millenniaaleja. Molemmat ovat syntyneet vuonna 1990.

Millenniaalit valtaavat työelämän omilla säännöillään

Millenniaali-sukupolveksi kutsutaan vuosina 1980–2000 syntyneitä.

Tämän hetken työelämässä muita sukupolvia ovat sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat sekä x-sukupolvi, joka on millenniaaleja edeltävä, pienempi sukupolvi.

Usein millenniaalit jaetaan vielä ennen vuotta 1980 syntyneeseen y-sukupolveen ja vuoden 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneisiin z-sukupolven edustajiin. Toiset jaottelut pitävät z-sukupolvea jo eri sukupolvena kuin millenniaaleja.

Juuri nyt työelämässä on käytännössä kolme sukupolvea. Z-polven esikoiset kun ovat vastikään tulleet täysi-ikäisiksi, ja moni heistä ei vielä ole työelämässä.

Koska suuret ikäluokat jäävät pian loputkin eläkkeelle ja x-sukupolvi on pieni, millenniaalit ovat nyt työelämän suurin ikäpolvi.

Myös heidän johtamisensa on toisenlaista kuin ennen.

– Me haluamme enemmän ihmislähtöistä johtamista. Haluamme myös yksilölähtöistä johtamista. Olemme tottuneet että saamme kaiken tässä elämässä kustomoidusti, Atte Mellanen sanoo.

Jokainen haluaa olla yksilö, ainutlaatuinen

Nuoret työntekijät eivät tavoittele yhtä hanakasti esimerkiksi uraa yhdessä paikassa kuin edelliset sukupolvet. Samalla myös he kyllästyvät, jos joutuvat olemaan monta vuotta samassa työtehtävässä ilman vaihtelua.

Jopa 37 prosenttia millenniaaleista suunnittelee jo uuteen työtehtävään astuessaan seuraavaa ura-askelta.

Toisaalta eihän kaikille ole nykyään edes tarjolla koko elämänmittaisia vakitöitä. Jos sotien jälkeinen sukupolvi saattoi viihtyä koko uransa yhdessä työpaikassa, millenniaaneilla on arveltu olevan uransa aikana keskimäärin 16 eri työpaikkaa.

Heitä seuraavalla sukupolvella niitä voi olla jopa 32.

Millenniaali siis harrastaa niin sanottua job hoppingia eli hyppää työpaikasta toiseen. Joskus se tulkitaan väärin uralla etenemisen himoksi.

– On virhetulkinta, että haluamme edetä nopeasti organisaatiossa. Kyse on siitä, että kyllästymme nopeasti työhön, mutta haluamme leventää ja syventää työtehtäviä ja tuoda uusia haasteita nykyiseen työhön, Atte Mellanen sanoo.

Hän korostaa, että tarkoittaa tietotyöläisiä ja asiantuntijoita, ei esimerkiksi suorittavaa työtä tekeviä. Kirjaa varten on tutkittu asiantuntijatyössä ja tietotyössä työskenteleviä.

Oikeudenmukainen työ ja onnistuminen ovat tärkeitä

Mellaset perustavat näkemyksensä paitsi kirjallisuuteen ja syvähaastatteluihin myös kyselytutkimukseen, jonka he tekivät kirjaansa varten. He kysyivät muun muassa sitä, mitä työntekijät toivovat työltä ja johtamiselta. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 317 henkilöä, joista 1 109 oli millenniaaleja.

Kyselyn mukaan millenniaalit arvostavat eniten työssä seuraavaa:

Oikeudenmukaisuus työyhteisössä

Onnistumisen kokemukset

Mieluisa työyhteisö

Hyvä esimies

Mielekkäät ja innostavat työtehtävät

Avoimuus ja läpinäkyvyys kommunikoinnissa

Aitous työilmapiirissä

Oppiminen ja itsensä kehittäminen.

Neljänkymmenen tärkeimmän asian listalla loppupäässä olivat:

Kilpailuhenkisyys henkilöstön välillä

Organisaation koko

Mahdollisuus matkustella

Esimiesasema

Titteli

Työntanajan järjestämät ulkopuoliset tapahtumat

Toisin sanoen nuoret työntekijät haluavat mielekästä työtä.

Työn ennustettavuus, yrityksen brändi, työsuhdeautot ja jopa korkea palkka kuuluivat toissijaisiin asioihin.

Millenniaalia pitää kuunnella

Atte Mellanen korostaa, että jokainen millenniaali ja työntekijä haluaa olla yksilö, ja jokaista pitää kohdella yksilönä.

– Johtajalle sanoisin, että anna aikaa millenniaalille ja kuuntele, Mellanen muistuttaa.

Millenniaalit uskovat itseensä, heitä on kannustettu ja heitä on kuunneltu. He haluavat samaa myös työelämässä.

Työpaikalla ei kuitenkaan tarvitse olla ylikivaa, eikä pomon tarvitse olla kaveri.

Kun millenniaaleilta kysyttiin, vain kaksi prosenttia vastanneista halusi, että esimies on kaveri.

Esimiehiltä millenniaalit odottavat luottamusta, reiluutta ja tasapuolisuutta sekä selkeitä tavoitteita.

– Kyse ei siis ole mistään rakettitieteestä, vaan ihan perusasioihin palaamisesta: toisen ihmisen kohtaamisesta ihmisenä ja perustarpeisiin palaamisesta, Karoliina Mellanen muistuttaa.

Mitä seuraava sukupolvi haluaa?

Tulevaisuudessa maailma millennialisoituu. Tai siis nykyiset arvot työelämässä vahvistuvat.

Kirjassaan Atte ja Karoliina Mellanen antavat ennusteen seuraavastakin sukupolvesta.

Millenniaalien seuraajat tulevat hekin olemaan entistäkin koulutetumpia. Ja mitä nuorempi sukupolvi, sitä itsestään selvempää teknologian käyttö on.

Virikkeitä tulee yhä enemmän ja nopeampaan tahtiin, samoin tietoa.

Samalla mielenterveysongelmat ja niistä puhuminen lisääntyvät.

Nuori polvi ottaa ympäristökysymykset ja sosiaalisen vastuun tosissaan, Mellaset ennustavat. Nuoret arvostavat tasa-arvoa ja väestön monimuotoisuutta.

Rahan merkitys vähenee: tärkeämpää on merkityksellinen työ kuin hyvä palkka. Luottamus instituutioihin rapistuu ja epäluottamus työnantajia kohtaan kasvaa. Samaan aikaan keikkatalous leviää joka paikkaan: kaikille ei riitä vakitöitä.

Työntekijöiden odotukset työnantajia ja organisaatioita kohtaan tulevat muuttumaan. Vakityösuhde ei tarkoita elämän mittaista työsuhdetta. Toisella puolella on keikkatalous: vakitöitä ei kaikille riitä eikä kaikki niitä edes halua.

Kirjassaan Mellaset siteeraavat työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakasta:

“Nuorilla on korkeita odotuksia työlle ja johtamiselle eikä siinä ole mitään väärää. Tyhmäähän olisi olla odottamatta hyvää. Eikä niitä odotuksia tule tulkita epärealistisiksi vain sen takia, etteivät ne vielä täyty tai koska maailma ei vielä ole sellainen.”

Naista epäillään alle kouluikäisen lapsensa murhasta Espoon Suurpellossa, kertoo poliisi. Poliisin mukaan teko tapahtui sunnuntai-iltana asunnossa.

– Teon tapahtuessa he ovat olleet asunnossa kaksin, eikä tekoon liity muita osallisia, poliisin tiedotteessa sanotaan.

Poliisin mukaan sekä äiti että lapsi ovat Britannian kansalaisia. Käräjäoikeuden vangitsemistietojen mukaan nainen on 35-vuotias. Väestötietojen mukaan häneltä löytyy osoite Espoosta.

– Teon tapahtuessa he ovat olleet asunnossa kaksin, eikä tekoon liity muita osallisia, poliisin tiedotteessa sanotaan.

Nainen on poliisin mukaan tunnustanut teon ja hänet on keskiviikkona vangittu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa.

– Esitutkintamateriaalin julkisuutta rajoittavan lainsäädännön vuoksi emme voi antaa asiasta tämän tarkempia tietoja tässä vaiheessa ja tuskin myöhemminkään, sanoo tiedotteessa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Ilmari Hallamaa.

Jo lähes 500 henkilöä on sairastunut uuteen koronavirukseen, kertovat Kiinan viranomaiset. Suurin osa sairastuneista on Kiinassa, mutta yksittäistapauksia on todettu myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Thaimaassa ja Japanissa.

Maailman terveysjärjestö WHO ilmoittaa keskiviikkoiltana Suomen aikaa, aikooko se julistaa nyt leviävän viruksen kansainväliseksi uhaksi kansanterveydelle.

Kokosimme tähän juttuun seitsemän keskeistä kysymystä ja vastausta viruksesta, joka on ollut paljon otsikoissa.

1. Mitä tiedämme viruksesta?

Kiinan Wuhanissa todettiin joulukuun lopussa keuhkokuumetapauksia, joiden aiheuttajaksi paljastui uusi koronavirus.

Monet sairastuneista olivat oleskelleet Wuhanin torilla, jossa myydään eläviä eläimiä. Virus on voinut tarttua ihmiseen eläimestä, mutta varmuutta asiasta ei vielä ole.

Koronaviruksia on monenlaisia. Nyt löydetty on geneettisesti samanlainen kuin vuonna 2003 Kiinasta levinnyt sars-koronavirus. Siihen sairastui noin 8 000 ihmistä, joista vajaa 800 menehtyi.

Virus voi tarttua ihmisestä toiseen kuten influenssa: pisaratartuntana tai kosketuksesta. Leviämisen tehokkuutta ei vielä tunneta tarkasti. Käsienpesu on tehokas keino ehkäistä viruksen leviämistä.

2. Mitä tiedämme sairastuneista?

Sairastuneita on tuoreimman tiedon mukaan 481, joista 471 on todettu Kiinassa. Tautiin on kuollut 17 ihmistä.

Kiinassa valmius on nostettu "kriittisimmälle tasolle", sanoo kansallisen terveyskomission johtaja Li Bin.

Kiinan viranomaiset ovat määränneet karanteeniin kaikki epäillyt sairastuneet ja heidän kanssaan tekemisissä olleet. Valtaosa sairastuneista on Wuhanissa, mutta tauti on levinnyt myös muualle Kiinaan.

Sairauden oireita ovat kuume, yskä ja hengenahdistus.

3. Miksi viruksesta on noussut kohu?

Uudet koronavirustapaukset palauttavat ikävällä tavalla mieleen vajaan 20 vuoden takaisen sars-epidemian. Sekin alkoi Kiinasta, mutta Kiinan viranomaiset yrittivät alkuun salata epidemian.

Hidastelu koitui monen sairastuneen kohtaloksi ja oli osasyy siihen, että virus levisi ympäri maailman. Kiinan toiminta aiheutti kansainvälisen protestiaallon.

Sarsin jälkeen Kiina on satsannut voimakkaasti terveydenhuoltoon.

4. Voinko luottaa siihen, että Kiina kertoo nyt totuuden?

Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Jenny Matikaisen mukaan viranomaisten toiminta näyttää erilaiselta kuin sarsin aikaan. Mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen, että Kiina olisi pimittänyt tietoja tai valehdellut uuteen koronavirukseen liittyen.

– Ylemmän tason keskusviranomaiset ovat varoitelleet paikallisviranomaisia, että kaikesta salailusta rangaistaan. Toisaalta tiedetään, että pääkaupungissa määrätään yhtä ja maakunnissa tehdään toista, Matikainen sanoi keskiviikon Ykkösaamussa.

Positiivista on, että Kiinan media uutisoi tapahtumista ja aiheesta keskustellaan myös verkossa. Matikainen muistuttaa, että Kiina kuitenkin yleensä jakaa tietojaan harkitusti.

5. Entä jos WHO julistaa globaalin kansanterveysuhan?

WHO päättää keskiviikkona siitä, luokitteleeko maailmanjärjestö koronaviruksen kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Yleensä näin on tehty vain vakavien tartuntatautien kuten sikainfluenssan ja ebolan yhteydessä.

Luokittelu ei tarkoittaisi sitä, että tilanne on katastrofaalinen, mutta se antaisi WHO:lle mahdollisuuden käyttää voimavaroja ja rahaa koronaviruksen torjuntaan.

– Esimerkiksi polio julistettiin joitakin vuosia sitten tällaiseksi kansanterveysuhaksi. Ei ehkä ajateltu, että se leviäisi maailmanlaajuiseksi uhaksi, mutta haluttiin varmistaa, että polion viimeistenkin tapausten hävittämiseen riittää resursseja, THL:n infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikön päällikkö Taneli Puumalainen kertoi Ykkösaamussa.

6. Mitä Kiinassa tehdään viruksen pysäyttämiseksi?

Kiina viettää uutta vuotta lauantaina, ja uuden koronaviruksen pelätään leviävän juhlaan liittyvän matkailun myötä. Sen vuoksi Kiinan terveysviranomaiset ovat suositelleet välttämään matkustamista Wuhaniin ja sieltä pois.

– Junalipuista Wuhaniin on luvattu rahat takaisin. Suurimmat lentoyhtiöt ovat sanoneet, että matkan Wuhaniin voi peruuttaa ilman kuluja, Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen kuvailee.

Käytännössä miljoonakaupunki Wuhanin eristäminen on kuitenkin vaikeaa.

Riski sairastumiseen kasvaa tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä. Matikainen kertoo uudenvuoden olevan aikaa, jolloin Kiinassa mennään yhdessä elokuviin. Sen vuoksi viranomaiset ovat kehottaneet myös teattereita antamaan lipuista rahat takaisin.

Kiinan terveysviranomaiset ovat kehottaneet laittamaan epäillyt taudinkantajat karanteeniin.

7. Kiinasta lennetään paljon Suomeen. Onko se riski?

On totta, että Suomen ja Kiinan välillä on paljon lentoyhteyksiä. Suomesta ei kuitenkaan lennetä suoraan Wuhaniin. Toistaiseksi WHO ei myöskään ole suositellut mitään liikkumisen ja matkustamisen rajoituksia ihmisille, eläimille tai tavaroille.

Kuitenkin joillain Intian, Nigerian, Japanin ja Yhdysvaltojen lentokentillä mitataan jo varotoimena maahansaapuvien matkustajien kuume. Puumalainen suosittelee matkailijoita käyttämään tervettä järkeä.

– Matkoilla pestään käsiä, vältetään eläimiä ja toreja, joissa myydään siipikarjaa ja tuoretuotteita. Jos lähipiirissä on yskivä ihminen, kannattaa kääntyä toiseen suuntaan, Puumalainen ohjeistaa.

Markkinoille nyt jylläävä koronavirus on kuitenkin riski. Maailman pörssit ovat lähteneet laskuun, ja etunenässä kärsii matkailuala. Esimerkiksi Aasian reiteistä riippuvaisen Finnairin kurssi on ollut viime päivinä laskussa.

Lisää aiheesta:

Pitääkö uudesta koronaviruksesta olla huolissaan? Maailman terveysjärjestö kertoo kello 20 –seuraa lähetystä Ylestä

Kiinassa jo yhdeksän koronavirukseen kuollutta, sairastuneita vahvistettu yli 400

Voiko Wuhanin koronavirus levitä Suomeen? THL:n johtava asiantuntija: "Ei syytä radikaaleihin toimenpiteisiin"

Yhdysvalloissa havaittiin ensimmäinen Wuhanin koronavirukseen sairastunut

Ensin metsäpaloja, sitten golfpallon kokoisia rakeita, ukkosmyrskyjä ja tulvia. Nyt australialaisten kiusana on seuraava luonnonilmiö: tappavan myrkyllisten hämähäkkien räjähdysmäinen lisääntyminen.

Asiantuntijat varoittavat, että viime aikojen sääolot ovat aiheuttamassa sydneyntunneliverkkohämähäkkien kannan valtavan lisääntymisen. Asiasta kertoi Uuden Etelä-Walesin osavaltion Sommersbyssä toimiva Australian Reptile Park -matelijapuisto keskiviikkona.

– Viime aikojen sateiden ja nyt kokemiemme kuumien päivien vuoksi verkkohämähäkit alkavat liikkua, sanoi puiston edustaja Daniel Rumsey Facebookissa julkaistussa videossa.

– Sydneyntunneliverkkohämähäkit ovat mahdollisesti yksiä vaarallisimpia hämähäkkejä planeetallamme, jos siis puhutaan ihmisiin kohdistuvista puremista, ja meidän on otettava se erittäin vakavasti, hän jatkoi.

Puisto kerää myrkkyä

Matelijapuisto on Australian ainoa, joka kerää sydneyntunneliverkkohämähäkkien myrkkyä vastamyrkyn valmistamiseksi. Yhtään ihmistä ei ole kuollut näiden hämähäkkien puremaan sitten ohjelman aloittamisen 1980-luvun alussa.

Asiantuntijat pyytävätkin nyt ihmisiä toimittamaan hämähäkkejä puistoon vastamyrkkyä varten.

– Tähän aikaan vuodesta hämähäkkiurokset, jotka ovat ihmiselle vaarallisempia, vaeltelevat yössä etsimässä naaraita, sanoi puolestaan Sydneyn yliopiston professori Dieter Hochuli.

Sydneyntunneliverkkohämähäkin (atrax robustus) myrkky voi tappaa ihmisen 15 minuutissa. Sitä esiintyy Australiassa noin 150 kilometrin säteellä Sydneystä.

Hämähäkki viihtyy kosteissa, varjoisissa ja viileissä oloissa, ja sitä löydetään usein esimerkiksi uima-altaista. Australialaisia onkin nyt kehotettu puhdistamaan uima-altaitaan usein hämähäkkien vuoksi. Hämähäkki saattaa piiloutua myös kenkiin.

Aiheesta muualla:

News.com.au: Warnings over deadly funnel-web spider ‘bonanza’

Guardian: Funnel-web spiders: 'bonanza' of sightings expected due to hot and wet weather

CNN: First fires, then floods. Now Australians need to watch out for deadly funnel-web spiders, experts say

Vihreät poliitikot ovat kautta vuosien arvostelleet poliittisia virkanimityksiä. Puolueen nykyinen puheenjohtaja Maria Ohisalo, edelliset puheenjohtajat Touko Aalto ja Ville Niinistö, keskeisistä poliitikoista myös Satu Hassi ja Emma Kari ovat erottaneet vihreät muista puolueista sillä, että vihreät ei taivu poliittisiin virkanimityksiin.

Nyt sisäministeri Maria Ohisalo on Ylen tietojen mukaan nimittämässä kansliapäällikön, jonka tausta on vihreiden eduskuntaryhmän ja ministerin avustajana. Asia on valtioneuvoston käsittelyssä huomenna torstaina.

Ohisalon ehdokas on Kirsi Pimiä, joka työskentelee yhdenvertaisuusvaltuutettuna. Hänen uralleen on mahtunut paljon muutakin kuin aiempia töitä vihreiden parissa, esimerkiksi valiokuntaneuvoksena ja valtioneuvoston EU-yksikön vetäjänä.

Pimiän tulevaa nimitystä on vaikea nähdä muuna kuin poliittisena virkanimityksenä siinä merkityksessä, kuin suomalaiset puolueet ovat tehneet vastaavia nimityksiä.

Tällainen on suomalaisen poliittisen nimityksen malli

Suomessa poliittiset virkanimitykset ovat yleensä sellaisia, joissa ministeri poimii kärkiehdokkaista omaa puoluetta lähellä olevan ehdokkaan.

Näin näyttää käyvän myös sisäministeriössä. Tämä olisi vihreiden historiassa ensimmäinen kerta, kun vihreä valitsee korkeaksi virkamieheksi omaa puoluetta lähellä olevan ehdokkaan.

Sisäministeriössä hakijoita oli kaikkiaan 16, joista Ylen tietojen mukaan on erottunut niin sanottu kolmen kärki.

Vihreä ministeri on ehdottanut henkilöä, joka on pätevä kuten muukin kärkiehdokkaiden kolmikko, mutta edustaa samaa arvomaailmaa kuin ministeri. Pimiän uran suuntaa määrittää perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien korostaminen.

Kansliapäällikkö on ministeriön korkein virkamies. Hän vastaa lainvalmistelusta.

Kuuluuko sisäministeriö poliiseille?

Pimiän johtoasemasta kertoi ensin Iltalehti. Uutinen herätti saman tien oppositiopuolue kokoomuksen, jonka kansanedustajat ja avustajat riehaantuivat kommentoimaan nimitysasiaa maanantaina twitterissä. Esimerkiksi pitkäaikainen kansanedustaja Sari Sarkomaa arveli, että jos hallitus nimittää avustajien lisäksi vielä virkamiehetkin "umpipoliittisin perustein ja pätevyyden sivuuttaen", se rapauttaa julkista vallankäyttöä.

Kokoomuslaisten kritiikin taustalla voi olla huolta julkisesta vallankäytöstä. Ehkä enemmän juuri nyt heitä ärsyttää se, että valinta ei osu kärkikolmikossa olevaan Supon päällikköön Antti Pelttariin.

Vielä paremmaksi pani perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio, jonka mielestä Ohisalon ehdokkaan valinta vaarantaa turvallisuuden.

Pelttarilla on vankka kokemus sisäministeriön hallinnonalasta ja kokoomuslaisten mielestä ylivertainen pätevyys tehtävään. Toisaalta Pelttari on rakentanut uraansa esimerkiksi kokoomuksen poliittisena valtiosihteerinä, kun Anne Holmlund oli sisäministeri.

Pimiää ja Pelttaria voi pitää ehdokkaina, joilla molemmilla on vankka virkamiestausta mutta jotka molemmat ovat edenneet myös puolueiden tuella.

Pimiää ja Pelttaria voi ulkopuolelta arvioiden pitää ehdokkaina, joilla molemmilla on vankka virkamiestausta mutta jotka molemmat ovat edenneet myös puolueiden tuella. Useiden politiikassa toimivien lähteiden mukaan nimenomaan Pelttarin ura nojaa vahvasti kokoomuksen tukeen.

Pimiän uran perus- ja ihmisoikeuspainotus sopii yksiin Maria Ohisalon ajatusten kanssa. Ohisalo on sanonut, että Suomen suurimpia turvallisuusuhkia ovat syrjäytyminen ja eriarvoisuus. Valintaa puolustavat ajattelevat, että poliisin nostaminen jälleen ministeriön johtoon jättää huomiotta sisäministeriön muut tehtävät.

Valintaa kritisoivat ihmettelevät, miten Pimiän valintaa voi perustella, kun tällä ei ole lainkaan kokemusta sisäministeriön alalta. Tosin tällaisia valintoja on tehty ennenkin.

Politiikka on liittynyt samaan tapaan myös edellisiin sisäministeriön kansliapäällikkönimityksiin.

Edellisen sisäministeriön kansliapäällikön, kokoomuslaisena pidetyn Ilkka Salmen nimitti kokoomus. Salmi nousi tehtävään Suposta ja oli aiemmin tehnyt töitä kokoomukselle Ville Itälän ja Anne Holmlundin erityisavustajana. Salmea edelsi kristillisdemokraatteihin kuulunut Päivi Nerg, jonka nimitti kristillisdemokraattien Päivi Räsänen.

Nämä nimitykset sopivat hyvin suomalaisen poliittisen virkanimityksen kaavaan.

"Muut puoleet" tekevät poliittisia nimityksiä

Puolueista tosin yksikään ei myönnä tekevänsä poliittisia virkaminityksiä. Niitä tekevät aina muut.

Taustakeskusteluissa kansliapäällikkövalintoja tehneet poliitikot tai läheltä seuraavat poliittiset avustajat ovat erimielisiä siitä, mitkä nimitykset ovat olleet poliittisia.

On myös hyvin vaikea sanoa ihan tarkkaan, mikä nimitys ylipäänsä on poliittinen. Ehdokkaita on joskus mahdotonta panna absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, jolloin kuka tahansa kärkiehdokkaista voi tulla valituksi.

Kansliapäällikkövalintoja tehneet poliitikot tai läheltä seuraavat poliittiset avustajat ovat erimielisiä siitä, mitkä nimitykset ovat olleet poliittisia.

Jos sen sijaan joku ehdokas nostetaan kärkikolmikon ulkopuolelta, ministeri yrittää todennäköisesti tehdä niin sanotusti oman valinnan. Tosin ei ole mahdotonta, että ministeri vaikuttaisi taustalla siihen, keitä kärkeen nousee. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tai kerro, onko tällaista tapahtunut.

Tuoreita esimerkkejä poliittiseksi leimatuista nimityksistä viime vuodelta ovat Kelan pääjohtajan nimitys ja Sitran johtajanimitys.

Kelan nimitys on perinteisesti ollut keskustan tontilla. Viime vuonna keskustalaiset saivat äänestyspäätöksellä valittua ehdokkaan, joka oli lähellä heidän arvopohjaansa, Outi Antilan. Samalla he onnistuivat torjumaan sosiaalidemokraattisen ehdokkaan mahdollisen nousun johtajaksi.

Tulevaisuustalo Sitran johtajaksi oli loppusuoralla kaksi ehdokasta, joista toinen oli tulevaisuuden tutkimuksen professori ja toinen entinen pääministeri ja työtään lopetteleva EU-komissaari. Valituksi tulleen Jyrki Kataisen (kok.) valintaa tukivat isojen puolueiden hallintoneuvostojäsenet. Toista, ei-poliiittista ehdokasta tukivat perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton jäsenet. Heidän mielestään valtapuolueiden ehdokas voitti asiantuntijan.

Myös toisen puolueen ehdokkaita on tullut valituksi

Puolustusministeriön kansliapäällikön valinta vuonna 2015 oli eri mieltä olevien puolueiden mielestä poliittinen. Vuonna 2015 Jussi Niinistö (ps.) nosti virkaan Jukka Juustin, vaikka myös virassa oleva kansliapäällikkö olisi halunnut jatkaa. Hallituksessa kokoomus yritti torjua Juustin valintaa mutta ei onnistunut. Kokoomus pitää Juustin nimitystä poliittisena.

Vuonna 2013 vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistö nimitti kansliapäälliköksi jatkokaudelle Hannele Pokan, vaikka tämä oli tunnettu keskustalainen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä kokoomuksen aikanaan valitsema kansliapäällikkö olisi halunnut jatkaa, mutta vasemmistoliiton ministeri valitsi tehtävään sosiaalidemokraatin. Kirsi Varhilan nimitystä arvosteli kuitenkin julkisesti vain valitsematta jäänyt entinen kansliapäällikkö, jonka mielestä valinta oli poliittinen.

Liikenneministeriössä Harri Pursiainen on johtanut kansliapäällikkönä ministeriötä vahvoin ottein vuodesta 2006, riippumatta siitä kuka on ollut ministeri.

Ulkoministeriössä perussuomalaisten Timo Soini puolestaan nimitti tehtävään uradiplomaatin, jota ei pidetä puolueisiin sitoutuneena.

Liikenneministeriössä Harri Pursiainen on johtanut kansliapäällikkönä ministeriötä vahvoin ottein vuodesta 2006, riippumatta siitä kuka on ollut ministeri.

Suomen pankin pääjohtajaksi vuonna 2018 nousi viime hallituskaudella Olli Rehn. Rehniä voidaan pitää kokemukseltaan vähintään yhtä pätevänä muihin hakeneisiin verrattuna. Silti nimitys oli keskustan pääministerikaudella myös poliittinen, muut puolueet arvioivat.

Painaako puoluekanta seuraavissa nimityksissä?

Sanna Marinin (sd.) hallituksella on tulossa useita virkanimityksiä, joista osassa ministereillä on mahdollisuus nimittää omaa puoluetta lähellä oleva ehdokas kansliapäälliköksi.

Ensimmäisenä jonossa on todennäköisesti valtiovarainministeriön kansliapäällikkönimitys, joka on roikkunut työlistalla jo Rinteen hallituksen ajoilta. Ennakkoon selviä suosikkeja ei erottunut ja sosiaalidemokraatit pohtivat myös viran panemista uuteen hakuun. Nyt haastatellaan virkaan hakeneita.

Valtiovarainministeriön nimitys aiheuttaa pientä kitkaa puolueiden välille. Ehdolla on niin sosiaalidemokraatteihin, kokoomukseen kuin kristillisdemokraatteihin liitettäviä ehdokkaita – mutta ei keskustalaista, jonka valtiovarainministeri Katri Kulmuni voisi valita.

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg voi olla tehtävään vahvoilla, sillä hän oli mukana rakentamassa keskustan maakunta-sotea. Siksi sosiaalidemokraatit haluaisivat virkaan jonkun muun. Nerg on kristillisdemokraatti. Viime hallituksen sote-taistelun loppuajalta Nergin ja muutaman muun valtiovarainministeriön virkamiehen toimia tutkii oikeuskansleri.

Myös ympäristöministeriö tarvitsee uuden kansliapäällikön, kun Hannele Pokka jättää tehtävän. Tässäkin valinnassa joudutaan keskustelemaan siitä, onko valinta poliittinen, sillä ehdokkaina on vihreisiin ja keskustaan sitoutuneita ansioituneita ehdokkaita.

Lisäksi uudet virkamiesjohtajat on valittava työ- ja elinkeinoministeriöön, opetus- ja kulttuuriministeriöön, puolustusministeriöön ja liikenne- ja viestintäministeriöön.

Hallituspuolueet kieltävät, että mitään pakettia olisi sovittu. Useiden lähteiden mukaan on sovittu, että ministeri päättää – kerrottuaan muillekin puolueille, kuka tehtävään on tulossa.

Pinna palaa, ääni nousee tai rajoja on vaikea asettaa. Seuraa ikävä tunne – olen epäonnistunut vanhempana. Kamalat äidit -vertaistukiryhmä syntyi tarpeesta keskustella ja jakaa kokemuksia vanhemmuuden haasteista.

Muutaman vuoden aikana äitejä on tullut mukaan ryhmiin jo useita satoja ympäri Suomen. Toiminta laajenee koko ajan, sillä nyt ryhmiä on jo 30 eri paikkakunnalla.

Marjut Lauronen vetää Haminassa tammikuussa käynnistynyttä vertaistukiryhmää. Hän itse on työskennellyt aikaisemmin lastensuojelun parissa vuosia. Lisäksi Lauronen on kahden teini-ikäisen nuoren äiti.

– Tällaiselle äitiryhmälle on tarvetta, koska äidit eivät näe ja kohtaa toisia äitejä välttämättä missään. Pienten lasten kanssa tulee hiekkalaatikolla vaihdettua ajatuksia. Ehkä kulttuurikin on sellaista, ettei uskalleta ja kehdata puhua perheen asioista, jos on vaikeaa kotona.

Keskustelua äitiryhmissä käydään luottamuksellisesti niin nukkumaanmenoajoista, somen käytöstä, pelaamisesta kuin kotiintuloajoistakin.

Aseta nuorelle rajoja

Rajojen ja sääntöjen asettaminen lapselle voi olla vaikeaa. Marjut Laurosen mukaan on tärkeää, että pelisäännöt ovat olemassa. Tämä onkin yksi aihe, joka äitiryhmässä puhuttaa.

– Olen nähnyt paljon sitä, että vanhemmuus on hukassa. Vanhempi pelkää, että tuottaa pettymyksen lapselle ja yrittää siksi välttää konflikteja. On hyvä olla rohkeutta olla se kamala äiti ja kamala iskä, vaikka lapselle tulee paha mieli. Joistain asioista voidaan neuvotella, mutta ei kaikista.

Väestöliiton sosiaalipsykologi Milla Sinnemäki onsamoilla linjoilla siitä, että rajojen asettaminen voi olla hankalaa.

– En ajattele, että vanhemmuus on hukassa, vaan monella vanhemmuuteen liittyy riittämättömyyden tunnetta.

Sinnemäen mukaan on tärkeää kysellä nuoren omista mielipiteistä. Miten hän näkee asian ja perustella, miksi nuorella on hyvä olla esimerkiksi kotiintuloajat.

– Jos oma nuori stressaa koulujutuista, on tärkeää kuunnella. Jos nuori ei halua mennä kouluun, siitäkin pitää pystyä keskustelemaan.

Äitiryhmässä puhutaankin esimerkiksi siitä, miten nuorelle perustellaan, miksi asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

– Nuorelta kuulee sitä, että "kaikki muutkin saavat ja kaikki muutkin tekevät", mikä ei pidä paikkaansa. Arjen sujumiseen tarvitaan rajoja, Lauronen sanoo.

On normaalia, että pinna palaa

Marjut Lauronen sanoo pistäneensä merkille, että on tärkeää myös puhaltaa yhteen hiileen vanhempina.

– Lapset ovat älyttömän fiksuja ja lukevat meitä kuin avointa kirjaa. He tietävät, kumpi on heikompi lenkki ja mistä langasta kannattaa vetää. Sitä ei kannata ikinä aliarvioida. Lapset ja nuoret osaavat käyttää hyväkseen tilannetta, jos he tietävät, kummalta vanhemmalta kannattaa kysyä. Se on vaarallinen tie.

Lauronen sanoo, että pinnan palaminen on normaalia – sekä nuorella että vanhemmalla.

– Silloin voi perustella, että "anteeksi, äidillä paloi pinna. Minua loukkasi, että sanoit näin." Minun mielestäni lapsen pitää nähdä, että äiti ja isäkin on ihminen. Myös nuorella saa palaa pinna.

Laurosen mukaan huumorikin on kasvatuksessa tärkeää ja se auttaa jaksamaan vaikeina päivinä.

– Teinit heittävät myös sarkastista huumoria. On tärkeää, että ymmärtää sitäkin, eikä ota kaikkea niin vakavasti.

Vertailu toisiin on vahingollista

Yksi keino kehittää itseään vanhempana on jutella läheisen tai muun tuttavan kanssa ääneen kamaluuden kokemuksesta. Siksi myös vertaistukiryhmillä on Väestöliiton Sinnemäen mukaan merkitystä.

– Usein auttaa jo paljon, kun kuulee, että muillakin on samantyyppisiä ongelmia. Jos pystyy olemaan kiinnostunut lapsen asioista, niin kyselee ja keskustelee niistä ja viettää aikaa yhdessä nuoren kanssa.

Sinnemäen mukaan on tärkeää pohtia, mistä huonommuuden kokemus tulee. Vertailu toisiin voi olla vahingollista, koska kukaan ei ole täydellinen.

– Todennäköisesti kukaan ei ole vanhempana niin huono kuin itsestä tuntuu. Ihmisillä voi olla rima aika korkealla. Kun ikäviä puolia ei jaeta, voi tulla olo, että on kamala äiti.

Kamalien äitien Marjut Lauronen muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä painiskelemaan asioiden kanssa yksin. Sekä äitien että isien on tärkeää puhua asioista ääneen.

– Se riittää, että on rakkautta omaa lasta kohtaan ja halua yrittää tehdä parhaansa.

Minkälaisia haasteita vanhemmuuteen liittyy? Mitä ajatuksia Kamalat äidit -ryhmä herättää? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 23.1. klo 23 asti.

Lue myös:

Kuka kasvattaa lapset, kun koko perhe hajoaa omiin nurkkiinsa näpläämään älylaitettaan? 4 keinoa, joilla ryhti palautuu

Heli Mikkola uupui markkinointialan töihin ja löysi ilon uudesta roolista – "Sijaisvanhempana saan jakaa hoivaa, lämpöä ja välittämistä"

Kolme naista kertoo, millaista oli tulla äidiksi nelikymppisenä – "Olen tajunnut, etten olekaan uraihminen"

Kolme työntekijää eteläsuomalaisesta päiväkodista lähetti toimitukseen tuoreita kuvia väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen aiheuttamista kolhuista. Lapsi on lyönyt esineellä tahallaan päähän. Lapsi on purrut. Lapsi on raapinut. Työntekijät ovat neuvottomia, uupuneita.

Lastenhoitajien mukaan tämä lapsi on käytökseltään rajuin, mutta päiväkodin jokaisessa ryhmässä on vähintään yksi niin pahoin oireileva lapsi, että aikuisen pitäisi olla hänen vierellään kaiken aikaa.

Myös kielenkäyttö on sellaista, mitä ei alle kouluikäiseltä odottaisi kuulevansa.

Ääritapauksessa 4-vuotias on huutanut ruokapöydässä: “Mä haluaisin ostaa sellaisen puukon, millä mä saisin teidät kaikki hakattua kuoliaaksi. Teistä jäis vaan verisiä klimppejä".

Työntekijät ovat tehneet esimiehelle useita ilmoituksia tämän lapsen aiheuttamista väkivaltatilanteista, mutta ne eivät tunnu johtavan mihinkään.

Yli 400 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa kertoo samasta ilmiöstä tuoreessa kyselyssä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kysyi joulukuussa 2019 jäseniltään kokemuksia väkivaltatilanteista työpaikalla.

Väkivaltakyselyyn vastanneista joka neljäs ilmoitti, että lasten fyysistä väkivaltaa oli päivittäin tai viikoittain. He kokivat, että lasten väkivaltaisuus ja uhmakas käytös on selvästi lisääntynyt viime vuosina.

Vastaajien mukaan isoissa ryhmissä on mukana hyvin haastavia lapsia, jotka purkavat pahaa oloaan työntekijöihin sekä muihin lapsiin:

“Pienistä suutahduksista lapset lyö, potkii ja haukkuu. Vaikeita, moniongelmaisia lapsia on yhä enemmän.”

“Tuntuu hullulta, että 10-vuotisen työuran jälkeen 3-5-vuotiaat lapset pelottavat käytöksensä takia."

Usein väkivaltatilanteet kasaantuvat johonkin päiväkotiin ja ryhmään, jossa työntekijät vähitellen uupuvat.

Päiväkodeissa lasten aiheuttamat mustelmat ja hampaanjäljet aiheuttavat työntekijöissä ensin hämmennystä - voiko näin tapahtua ja miksi?

"Ei kestetä tylsyyttä ja pettymyksiä"

Hämeenlinnassa työskentelevä työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti näkee, että lasten väkivaltaisten purkausten taustalla on muun muassa digitalisaation aiheuttama muutos lasten arjessa.

– Yhä pienemmille lapsille on helpompi antaa multimedialaite tuottamaan valmiin stimulaation hyvään oloon. Lapsen ei tarvitse ehkä käsitellä tylsyyttä, jolloin tietty sinnikkyys ja pettymyksen sieto puuttuvat.

Rajua käytöstä selittää hänen mukaansa usein se, ettei pienillä lapsilla välttämättä ole kykyä ilmaista puheella pahaa oloaan. On myös vaikeuksia tunteiden hallinnassa ja vuorovaikutuksessa.

– Meillä on ehkä vähän heikonlaisesti osaamista siihen, miksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, varsinkin kun kyse on alle kouluikäisestä.

Parikka-Nihti saa tietää tapauksista, kun varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät niistä työturvallisuusilmoituksia.

JHL:n kyselyssä monet lastenhoitajat olivat huolissaan siitä, että osa vanhemmista ei nykyään aseta lapsilleen riittäviä rajoja:

“Enemmän ja enemmän saa kuulla lapsen kertomana, ettei hän tee kotona muuta kuin pelaa ja että hän saa tehdä mitä haluaa.”

Kaikenlaiset lapset isoissa ryhmissä

Myös olosuhteet päiväkodeissa ovat muuttuneet, mikä monien työntekijöiden mukaan pahentaa tilannetta. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja säästöjä hakevat kunnat tarjoavat lapsille erityistä tukea hyvin vaihtelevasti.

Moni lastenhoitaja arvostelee kyselyssä myös niin sanottua inkluusiota, joka on aiemmin herättänyt ristiriitaisia tunteita koulumaailmassa.

Inkluusiolla tarkoitetaan kasvatuksessa sitä, että lapsia ei varhain erotella niin, että hitaammin kehittyneet ja aggressiivisesti käyttäytyvät laitettaisiin yhteen paikkaan ja tyypillisesti kehittyneet toiseen.

Sen sijaan lapsen tarvitsema tuki tuodaan tavalliseen ryhmään, jossa toimii kokoaikainen erityisopettaja.

Usein inkluusio ymmärretään kuitenkin väärin, sanoo erityispedagogiikan yliopistotutkija, dosentti Päivi Pihlaja puhelimessa.

– Se ei ole lapsen näkökulmasta inkluusiota, jos lapsi tarvitsisi erityistä tukea, eikä sitä saa. Inkluusio pitää sisällään pienempiä ryhmiä ja erityisiä palveluja lapselle sinne, missä lapsi on.

Inkluusio on toteutunut niin sanotuissa integroiduissa erityisryhmissä, joita monet kunnat ovat viime aikoina lakkauttaneet. Niiden pito on kallista, eikä erityisopettajiakaan tällä hetkellä riitä joka kuntaan.

– Kun erityisryhmiä ei enää ole, kaikki tuen tarvitsijat ovat isoissa ryhmissä. Haasteet tulevat siitä, saadaanko ryhmään riittävä tietotaito, sanoo JHL:n pääluottamusmiehenä Kirkkonummella toimiva Katja Juuti.

Työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti kaipaa varhaiskasvatuksen tuesta selkeää lainsäädäntöä. Siinä määriteltäisiin lapsen oikeus saada oikea-aikaista tukea, erityisopetusta ja psykologipalveluja.

– Niin kauan kuin meillä ei ole varsinaista lainsäädäntöä, tämä on vähän tuuliajolla olemista. Kunnat tekevät jokainen omia ratkaisujaan, Parikka-Nihti sanoo.

"Työhön kuuluu saada pientä potkua"

Lasten aiheuttama väkivalta on työpaikoilla hankala ja vaiettu asia. Useat JHL:n kyselyyn vastanneet lastenhoitajat kertoivat uupumuksesta ja sairauslomista, kun työnantaja heidän mukaansa vain vähättelee koettua väkivaltaa.

Työnantajalla on työturvallisuuslain mukaan velvollisuus puuttua asiaan, joka uhkaa vaarantaa työntekijän terveyden tai turvallisuuden.

– Pidetään itsestäänselvänä, että työhön kuuluu saada pientä potkua. Se, että tekijä on lapsi, ei tee siitä vähemmän vakavaa, eikä anna työnantajalle oikeutta olla puuttumatta, toteaa JHL:n sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi.

Hänen mukaansa naisvaltaisilla aloilla ajatellaan yhä, että työssä vain kuuluu sietää ja jaksaa.

Kunta-alalla väkivaltaa koetaan eniten hoiva-ammateissa. Mutta uusimmassa Kunta10-tutkimuksessa myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajista peräti 61 prosenttia ja lastentarhanopettajista 67 prosenttia oli kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Kokemukset olivat lisääntyneet selvästi vuosina 2016 ja 2018 tehtyjen tutkimusten välillä.

Kertooko se siitä, että myös erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on huomattavasti kasvanut?

"Lapset ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat"

Lastenhoitajien kokemusten perusteella näyttäisi, että yhä useampi lapsi olisi erityisen tuen tarpeessa. Turun yliopiston tutkijan Päivi Pihlajan mukaan näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on Pihlajan mukaan aina ollut lapsia, joilla on ongelmia käyttäytymisessä, sosiaalisissa taidoissa tai tunne-elämässä. Nyt käytös näyttäytyy ehkä aiempaa rajumpana, koska elämme väkivallan ja yliseksuaalisuuden kyllästämää aikaa, Pihlaja pohtii.

– Lapsethan ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat. Väkivaltapuhe ja uhkailu ovat lisääntyneet valtavasti ja muuttuneet jollain tapaa sallituiksi. Ja kaikki tämä, väkivaltainen ympäristö ja pelit, häiritsevät lapsen kehitystä.

Vanhemmat tarvitsisivat Pihlajan mielestä lisää tietoa siitä, mitä esimerkiksi vahvojen väkivaltapelien pelaaminen tekee lapsen psyykelle. On perusteet sille, miksi kuusivuotiaan ei tulisi pelata K12-pelejä.

Pihlaja kiinnittäisi huomiota myös siihen, millä tavoin lapselle asetetaan rajoja kotona ja päiväkodissa. Olisi arvioitava myös aikuisen toimintaa, ei pelkästään lasta.

– Oppiiko lapsi sen, että on hankala tapaus vai sen, että hänessä on ollut tänään jotain hyvää? Kyse ei ole pelkästään siitä, että joku lapsi on haasteellinen, vaan lapsi on aina osa ympäristöä. Sillä on vaikutusta, mihin suuntaan lasta joka päivä ohjataan.

Nurmijärvi kokeili säästöjen sijaan lisäpanostusta

Nurmijärven varhaiskasvatuksessa katse käännettiin pari vuotta sitten juuri aikuisten toimintaan. Miten aikuisten osaamista vahvistettaisiin lapsiryhmissä, joissa oli esiintynyt väkivaltaista käytöstä? Yhä useampi lapsi tarvitsi aikuista vierelleen päiväkodin arjessa kaiken aikaa.

Yhteen esiopetusryhmään palkattiin kokeiluna tueksi psykiatrinen sairaanhoitaja ja pienennettiin ryhmää. Toimivaksi ryhmäkooksi osoittautui neljä kasvattajaa ja 16–17 lasta. Näin hyvästä tilanteesta useimmissa kunnissa voi vain unelmoida.

Työntekijät oppivat tukemaan lapsia sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittämisessä, kertoo Nurmijärven varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Marita Käyhkö. Hänen mukaansa kokeilu oli onnistunut, ja hyviä oppeja on voitu jakaa myös muihin lapsiryhmiin.

- Jos lapsi saa onnistunutta arkea, pääsee leikkeihin, saa kokemuksen, että pärjään täällä, tietää saavansa aikuiselta tukea, saa kavereita eikä jää yksin - siihen tässä ryhmässä on ollut mahdollisuus panostaa.

Kunnalle lapsiryhmän pienentäminen 21 lapsesta 16:een maksoi vuodessa 140 000 euroa enemmän. Nurmijärvellä ajatuksena kuitenkin oli, että lasten ongelmien hoitoon kannattaa satsata mahdollisimman varhain, sillä kustannukset saattavat myöhemmin kasvaa moninkertaisiksi.

Lisää aiheesta 22.1. A-studiossa TV 1 klo 21.05. Voit katsoa jutun aiheesta tästä Yle Areenasta.

Lue myös:

"Älylaitteilla tapahtuva ihmiskoe tuottaa jo hedelmää", "lapset oireilevat vuosi vuodelta pahemmin" – opettajat kertovat Ylelle peloistaan