QAMISHLI Abdulkarim Omar on selvästi närkästynyt Euroopan maiden toimettomuudesta. Koillis-Syyrian itsehallintoalueen ulkosuhteista vastaava Omar on kiertänyt puoli vuotta Euroopan maita vaatimassa kahta asiaa.

Ensinnäkin sitä, että eri maiden tulisi kotiuttaa kansalaisensa al-Holin leiriltä. Koillis-Syyrian kurdialueella sijaitsevassa al-Holissa on noin kymmenentuhatta ulkomaalaista naista ja lasta, joista osa on Euroopan unionin alueelta.

Toiseksi kurdihallinto on vaatinut kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista Koillis-Syyriaan. Kurdit ylläpitävät myös vankiloita, joissa on tuhansia ulkomaalaisia Isis-vankeja.

Kumpikaan tavoite ei ole edennyt.

– Siksi meillä on uusi suunnitelma, Omar toteaa.

Kurdihallinto suunnittelee nyt, että ulkomaalaiset miesvangit asetettaisiin syytteeseen paikan päällä Koillis-Syyriassa ilman kansainvälistä rikostuomioistuinta.

Myös al-Holin leirin naisista ne, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin tai ovat todistettavasti olleet mukana Isisin elimissä, esimerkiksi moraalipoliisi hisbassa, asetettaisiin oikeuteen kurdialueella.

– Aiomme edetä nopeasti suunnitelman suhteen. Haluamme alkaa nostaa syytteitä jo kahden kuukauden kuluttua, Abdulkarim Omar sanoo.

Omarin mukaan ne naiset, jotka eivät ole osallistuneet Isisin toimintaan, vapautettaisiin syytteistä. Omar toivoo, että lähtömaat kotiuttaisivat nämä naiset ja heidän lapsensa.

– Naisia, joilla on verta käsissään, emme luovuta kotimaihinsa ennen oikeudenkäyntiä. Naiset, jotka eivät ole syyllisiä, luovutamme kotimaihinsa lastensa kanssa.

Suostuvatko lähtömaat yhteistyöhön?

Suunnitelmaan liittyy kuitenkin suuri epävarmuustekijä. Omarin mukaan oikeudenkäynnit toteutettaisiin yhteistyössä syytettyjen lähtömaiden kanssa.

Uusi tuomioistuin olisi ikään kuin kevennetty versio kansainvälisestä tuomioistuimesta. Kun jonkin maan kansalaista tuomitaan, paikallinen tuomioistuin toimisi yhteistyössä lähtömaan kanssa, Omar selittää.

– Jos esimerkiksi asetamme syytteeseen suomalaisen naisen al-Holin leiriltä, haluamme, että suomalaiset lakimiehet tulevat puolustamaan kansalaistaan. Haluamme, että Suomi on myös syytteiden osalta yhteistyössä.

Käyttekö tästä neuvotteluja Suomen viranomaisten kanssa?

– Päätös syytteiden nostamisesta on uusi. Nyt aloitamme dialogin maiden kanssa, joilla on kansalaisia täällä. Yksi niistä on Suomi. Keskustelemme heidän kanssaan, miten edetään ja miten voimme nostaa syytteitä yhteistyössä Suomen kanssa.

Mitä kaikkea yhteistyö pitäisi sisällään, jää jokseenkin epäselväksi. Haastattelussa ei selviä, onko Suomeen oltu jo yhteydessä mahdollisista oikeudenkäynneistä, mutta ennen haastattelua Omar mainitsee, että hän tulee todennäköisesti myös Suomeen.

Omar sanoo, että jos Suomi kieltäytyy yhteistyöstä, suomalaisia tuskin voidaan tällä erää saattaa oikeuden eteen kurdialueella.

Kurdit haluavat lähettää myös tuomitut kotimaihinsa

Kurdihallinnolle on tärkeää, että syylliset tuomitaan, mutta myös se, että he palaavat kotimaihinsa. Kurdialueella ei ole resursseja ylläpitää ja vartioida heitä loputtomiin.

– Emme selviä tästä taakasta yksin. Kansainvälinen yhteisö, etenkin Euroopan maat, ovat pettäneet velvollisuutensa, Omar sanoo.

Hänen mukaansa paikalliset lait estävät perheiden hajottamisen, mikäli äidillä ei ole tuomiota. Kun äidit saavat tuomion, tilanne on eri, mutta siitäkin on neuvoteltava lähtömaiden kanssa.

– Toivomme, että myös tuomitut naiset palautettaisiin kotimaihinsa suorittamaan tuomioitaan.

Omar ei kommentoi suomalaisnaisten tilannetta

Abdulkarim Omar ei halua kommentoida sitä, olisiko joku suomalaisnaisista joutumassa oikeuteen, mikäli sellainen perustetaan.

– Meillä on yksiköitä, jotka tutkivat näitä asioita. Teidän on tiedusteltava heiltä asiasta, Omar toteaa.

Itsehallintoalueen armeija SDF sekä Yhdysvaltain puolustusvoimat ja tiedustelu ovat keränneet paljon todistusaineistoa Isisin toiminnasta Syyriassa.

Al-Holin leirillä on noin 40 suomalaista: kymmenkunta naista ja noin 30 lasta. Kaksi orpolasta evakuoitiin leiriltä Suomeen ennen joulua.

Ulkomaalaisia Isis-taistelijoita kurdit pitävät salaisissa paikoissa sijaitsevissa vankiloissa. Ylellä ei ole varmaa tietoa, onko näissä vankiloissa suomalaisia miehiä. Kahdesta henkilöstä on tietoja, joita ei ole pystytty varmentamaan.

Lisää aiheesta:

A-Studio: Tältä näyttää Isis-vankilassa

Ainakin viisi al-Holin leirillä olevaa naista haluaisi palata Suomeen, kertovat Ylen tavoittamat omaiset ja leirillä olevat naiset

Äiti vei Sumeyan Suomesta Isisin alueelle tokaluokkalaisena – tyttö päätyi naimisiin 13-vuotiaana ja kertoo nyt tarinansa Ylelle

Lemmikkieläimille on kehitetty oma sähköinen kanta-järjestelmä, johon voidaan kirjata esimerkiksi eläinlääkärikäynnit, laboratoriotulokset, lääkitykset ja hoito-ohjeet.

Kanta.pet-järjestelmää ollaan ottamassa vähitellen käyttöön eläinlääkäriasemilla ympäri Suomen. Palvelu on ollut saatavilla pari viikkoa, ja sillä on käyttäjinä yhteensä jo lähes kuusikymmentä eläinklinikkaa ja noin tuhat asiakasta.

Järjestelmän taustalla on keuruulainen eläinlääkäri Jukka Kuusisto. Hänellä oli tarvetta potilastietojärjestelmälle omalla klinikallaan. Ohjelmiston on kehittänyt ohjelmistoyritys, jonka hallituksessa hän on.

Heillä oli vaihtoehtoina kehittää lemmikkien potilastietojärjestelmä joko heidän omaan potilasohjelmistoonsa tai kaikille Suomen eläinlääkäreille ja asiakkaille avoimena palveluna. He päätyivät yhteiseen ja kaikille ilmaiseen sovellukseen, jolle Kuusisto näki olevan tilausta.

– Ajatuksena on, että kaikki tieto on yhdessä paikassa, sillä lemmikin omistajat ja lemmikit liikkuvat paljon.

Kuusiston mukaan eläinlääkärille voi tulla tarvetta esimerkiksi lomamatkoilla. Lisäksi eläinlääkäreillä on erikoistumisaloja, joten asiakas voi käydä useilla eri klinikoilla.

Oulun eläinklinikka on ottanut palvelun käyttöön ensimmäisten joukossa.

Klinikkaesimies Juha Rautio kertoo, ettei klinikalla ole ollut aikaisemmin vastaavaa palvelua käytössään.

– Käytännössä se on tarkoittanut, että omistaja on saanut paperit ja kuitit itselleen tai sähköpostiin, jotka hän on säilönyt kotonaan omassa arkistossaan.

Mikäli asiakkaan paperit ovat joutuneet hukkaan, aiemmin lemmikkien tietoja on yritetty saada muilta eläinlääkäreiltä esimerkiksi puhelimitse.

Raution mukaan heidän klinikalleen tulee paljon lemmikkejä lähetteellä muilta eläinlääkäreiltä, joten yhteinen järjestelmä helpottaa asiointia.

– Asiakas voi myös itse tarkistaa helposti lemmikin rokotustiedot omasta matkapuhelimestaan.

Suomen eläinlääkäriliitosta nähdään, että palvelu lisää potilasturvallisuutta ja helpottaa eläinlääkärien työtä, sanoo eläinlääkäriliiton toiminnanjohtaja Katri Kiviniemi.

– Kun tiedetään hoitohistoria, ei anneta lääkkeitä varmuuden vuoksi eikä tule väärinkäsityksiä, kun tietoa on saatavilla.

Kiviniemi arvelee, että kaikki lemmikkien omistajat eivät kuitenkaan ota palvelua käyttöön, vaikka se on maksuton.

Järjestelmän käyttöönotosta päättää lemmikin omistaja. Hän myös itse määrittää, mitä lemmikkiä koskevia tietoa järjestelmään laitetaan ja kenelle eläinlääkärille tietoa jaetaan, Jukka Kuusisto sanoo.

– Eläimen omistaja on tässä kuningas. Hän itse määrää miten tietoa jaetaan ja käytetään. Palvelussa olevaa tietoa ei myöskään jaeta ulkopuolelle tai käytetä markkinointiin.

Voit keskustella aiheesta kello 23:een saakka!

Virolaiset ammattirikolliset ovat saaneet Suomessa vahvan jalansijan uusilla kekseliäillä tavoilla. He tienaavat vuosittain miljoonia euroja erilaisilla petoksilla, joita tehdään netissä ja sähköistä asiointia käyttäen.

Virolaiset rikolliset tuovat Suomeen henkilöitä, joiden hankkimia henkilö- ja pankkitunnuksia he käyttävät rikosten tehtailuun.

Helsingin poliisilaitoksen nettipetostiimi törmäsi rikostutkinnassa näiden niin sanottujen muulien käyttöön kolmisen vuotta sitten.

– Tämä on järjestäytynyttä ja vakiintunutta, rajat ylittävää kansainvälistä rikollisuutta, sanoo nettipetostiimin tutkinnanjohtaja rikoskomisario Hannu Kortelainen.

He eivät tule perustamaan tänne kerhotiloja tai tekemään teatraalisia liivityksiä. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

Kortelainen korostaa, että nämä rikolliset haluavat pysyä piilossa, eivätkä käytä tunnuksia perinteisten liivijengien tapaan.

– He eivät tule perustamaan tänne kerhotiloja tai tekemään teatraalisia liivityksiä. He haluavat pysyä viranomaistutkan alapuolella ja ovat onnistuneet siinä hyvin.

Kortelaisen mukaan on vielä epäselvää, onko toiminnan takana yksi tai useampia liigoja. Muuleja on satoja ja uusia tulee lähes viikottain.

Muulit tuodaan maahan "mukamas työntekijöinä"

Kortelainen kertoo, että päätekijät ovat tavoittamattomissa ulkomailla, esimerkiksi Espanjassa tai Etelä-Amerikassa.

Virossa on tietynlainen välitaso ja Suomessa toimintaa pyörittävät "maajohtajat", jotka tietävät, miten suomalainen yhteiskunta toimii.

Suomeen värvätään muuleiksi lähinnä Viron ja muiden Baltian maiden kansalaisia väärennettyjen työsopimusten avulla.

Vilpillisin perustein Suomen tuotavia "mukamas työntekijöitä" on Kortelaisen mukaan vaikea seuloa pois rehellisin aikein maahan tulevien joukosta.

Henkilötunnus ja verkkopankkitunnukset ovat yleisavain, jolla pääsee melkein minne vain. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

Muuleja ohjaavat ja avustavat maajohtajat. Muulit rekisteröivät asumisensa EU-kansalaisina ja hankkivat sen jälkeen suomalaisen henkilötunnuksen. Sen jälkeen he avaavat pankkitilejä ja ottavat käyttöön verkkopankkitunnuksia useammassa pankissa.

– Sitten on tarvikkeet, joilla pystyy tekemään ihan mitä vaan. Henkilötunnus ja verkkopankkitunnukset ovat yleisavain, jolla pääsee melkein minne vain.

Maajohtajat hoitavat petostehtailun

Bulvaaneina toimivat muulit luovuttavat henkilötunnuksensa ja verkkopankkitunnuksensa maajohtajille. Sen jälkeen he palaavat kotimaihinsa.

Maajohtajat alkavat tehtailla tunnuksilla erilaisia petoksia, ottaa pikavippejä ja tilata tavaroita, joita ei ole tarkoituskaan maksaa. He perustavat myös bulvaaniyrityksiä.

Bulvaanien nimiin vuokrataan asuntoja, joita voidaan vuokrata edelleen tai käyttää rikolliseen toimintaan esimerkiksi huumekätköinä. Suomalainen osoite helpottaa myös tilauspetosten tekemistä netissä.

Yhdessä asunnossa voi olla kirjoilla jopa kymmenen ihmistä, mutta "kimppakämpässä" ei välttämättä asu ketään ja vuokrat jätetään maksamatta.

Tämä on loputon suo, aina löytyy ihmisiä. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

Yhden muulin avulla voidaan saada Kortelaisen mukaan jopa satojen tuhansien eurojen rikoshyöty. Maajohtajalla voi olla käytössä petostehtailussa kymmenien tai jopa satojen muulien identiteetit ja tunnukset.

Suomeen ujutettavista muuleista ei ole pulaa. Luottotietojen menettämisellä Suomessa ei ole heille merkitystä, eivätkä he välttämättä edes tiedä, mihin kaikkeen heidän hankkimiaan tunnuksia käytetään.

– Tämä on loputon suo, aina löytyy ihmisiä. Tämä on kuitenkin houkuttavaa. Meidän tietojen mukaan muuleille maksetaan muutama satanen tai tuhat euroa riippuen vähän tapauksesta.

Jopa miljoonia euroja tuottaneet rikokset paljastuvat vasta pitkän ajan päästä ja päätekijät voivat jäädä kokonaan pimentoon.

Muuleille maksetaan muutama satanen tai tuhat euroa. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

Helsingin poliisi on tutkinut ja paljastanut viime aikoina lukuisia tapauksia. Useita tapauksia on kyetty myös estämään.

Kiinni jääneet ovat Kortelaisen mukaan pääosin bulvaaneina toimineita muuleja. Heitäkin saadaan useimmiten kuultua vasta kotimaassaan eurooppalaisella tutkintamääräyksellä.

– Meillä on myös onnistumisia maajohtajatasolla, mutta sen pidemmälle ei ole päästy. Ne, jotka tästä varsinaisesti hyötyvät, eivät ole täällä Suomessa eikä tiedetä, missä maassa he asuvat. Virolaistaustaa on, mutta he eivät välttämättä ole Vironkaan poliisin tavoitettavissa.

Helsingin käräjäoikeus aloittaa maanantaina oikeudenkäynnin, jossa suomalaismiestä syytetään laajasta kansainvälisestä petoskokonaisuudesta, jossa on käytetty ulkomalaisille henkilöille haettuja tunnuksia ja pankkitilejä. Tutkinnan jutussa teki keskusrikospoliisi.

Yrityksiltä huijataan kymmenien tuhansien eurojen koneita

Rikoksia tehtaillaan myös käyttämällä yritysten tietoja. Rikollisorganisaatio "kaappaa" suomalaisen yrityksen identiteetin eli käytännössä tekee yrityksen nimeen viittaavan sähköpostiosoitteen.

Huijaussähköpostiosoitteesta lähetetään anonyymeillä laitteilla tarjouspyyntöjä esimerkiksi arvokkaista koneista ja laitteista. Yhteystiedoksi annetaan prepaid-puhelinliittymän numero.

Viime aikoina rikosten uhriksi on joutunut erityisesti konevuokraamoja ja rakennustarvikeyrittäjiä.

Bulvaanit hakevat koneen väärennetyllä valtakirjalla tai se pyydetään toimittamaan esimerkiksi rakennustyömaalle. Kun rikollisliiga on saanut koneen haltuunsa, se päätyy pääosin ulkomaille.

Suomalaisyritykselle voi selvitä aivan liian myöhään, että kallis kone ei olekaan paikassa, jonne se on kerrottu vuokrattavan, vaan matkalla Suomenlahden yli.

Liikenne lahden yli on niin vilkasta, että poliisi ei ehdi hätiin vaikka saisi tiedon, että varastettu kone on nähty Helsingin Länsisatamassa.

– Näissä rikoksissa puhutaan usein kymmenistä tuhansista euroista. Tyypillisiä vuokrattavia ovat henkilönostimet, kuormaajat ja kaivurit.

.

Väärillä sähköpostiosoitteilla voidaan myös tilata yrityksen nimiin kalliita tavaroita, esimerkiksi autoja. Niillä voi Kortelaisen mukaan ajaa jopa kuukausia, ennen kuin niiden perään aletaan kysellä.

Rikolliset voivat myös luoda yrityksen nimellä kotisivut. Yritysten nimissä tilauspetoksia tekevät myös suomalaiset järjestäytyneet rikollisliigat.

Rikostehtailua voidaan hillitä tietojen vaihdolla

Kortelainen arvioi, että rikostehtailu jatkuu.

– Nettirikollisuus on nousussa koko ajan, koska joka paikassa asioidaan entistä enemmän sähköisesti. Siinä mielessä ei ole mitään taittumista näkyvissä.

Kortelainen sanoo, että rikosten estäminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Yrityksille pitäisi saada hänen mielestään enemmän tietoa mahdollisista ansoista.

Rikos voi mennä mönkään jo yhdellä puhelinsoitolla, jos petosyrityksen kohteeksi joutunut yrittäjä soittaa firman viralliseen numeroon eikä rikollisten käyttämään prepaid-liittymään.

Yhteistyöllä saadaan tämä varmaan jollakin tavalla pidettyä aisoissa. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

– Uskon, että jos saadaan viranomaisten ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä toimimaan paremmin, niin yhteistyöllä saadaan tämä varmaan jollakin tavalla pidettyä aisoissa.

Nykyistä parempi tietojen vaihto pankkien, maistraattien, Patentti- ja rekisterihallituksen, yritysten ja poliisin kesken tekisi rikollisuutta näkyvämmäksi.

Kortelainen sanoo, että yritys ei voi tietää yksittäisen tilauksen perusteella, että sama taho pyörittää kymmenien, jopa satojen ihmisten tiedoilla ja tunnuksilla petosrulettia.

Ei normaalilla palkansaajalla tarvitse olla useita tilejä joka pankkiryhmässä. Rikoskomisario Hannu Kortelainen

Pankkien välisellä mahdollisimman laajalla tietojen vaihdolla olisi iso merkitys.

– Ei normaalilla palkansaajalla tarvitse olla useita tilejä joka pankkiryhmässä.

Suomeen suunnitellusta positiivisesta luottorekisteristä olisi Kortelaisen mukaan paljon hyötyä. Se on tietokanta, josta luotonantajayhtiöt voisivat nähdä reaaliaikaisesti luotonhakijan lainamäärät ja tulotiedot.

– Jos luotonantaja näkisi, että saman henkilön tai yrityksen nimissä on viikon sisään otettu luottoa esimerkiksi kymmenestä paikasta, se voisi nostaa kynnystä myöntää lisää.

Lue myös:

KRP epäilee: Rikosliiga hankki suomalaisia henkilötunnuksia ja pankkitilejä kuin liukuhihnalta kansainvälisessä petossarjassa

Kaikki alkoi isän kuolemasta. Ilmari Wärrille oli selvää, että hän haluaa tehdä arkun isälle itse.

Sen nikkaroiminen tuntui välttämättömyydeltä, vaikka hänellä ei ollutkaan erityisen läheisiä välejä Punkalaitumella asuvaan, syrjäänvetäytyvään isäänsä.

– Tuntui, että sitä kautta tutustuin isään taas paremmin. Arkkua tehdessäni kävin hänen elämäänsä läpi.

Wärri oli tottunut tekemään käsitöitä ja remontoimaan Pöytyän Yläneellä sijaitsevaa omakotitaloaan.

Arkku oli yksinkertainen, laatikkomallinen, parissa illassa rakennettu. Ei käsittelyaineita, sillä se tuhkattiin.

– Isän näköinen. Se puki häntä hyvin. Vanha jäärä ei tykännyt erikoisuuksista.

Kokeiliko Wärri itse maata arkussa?

– Pakkohan oli testata, miten siihen mahtuu. Isä oli suurin piirtein minun mittaiseni.

Kaikilla meillä on pääkallo

Olohuoneen lattialla on rykelmänä pieniä, omenan kokoisia ja isompia, liki todellisen kokoisia pääkalloja. Wärrin siskokset Sylvi, 9, ja Ulla, 6, tarjoilevat niille mehua pikkiriikkisistä posliinikupeista, jonka kyljessä on Pikku Myy.

Isoin kallo saa päähänsä langattomat kuulokkeet. Leukaluun ympärille lapset kietovat vielä huivin.

Tässä talossa pääkallot tai ruumisarkut eivät saa lapsia kavahtamaan. Sylvi ja Ulla tietävät, että kaikilla on kallo päänsä sisällä. Isäkin haluaa pitää asiat arkisina.

– Enhän minä 6- ja 9-vuotiaille rupea pitämään mitään filosofian tunteja, mitä kuolema on tai onko kuoleman jälkeistä aikaa. Vaikka olemme me puhuneet siitäkin, että vaihtelee, mihin uskoo, sanoo kirkkoon kuulumaton Wärri.

Luuranko edustaakin elämää

Pääkallot ja luurangot ovat kiehtoneet Ilmari Wärriä jo pitkään. Ennen kuin hän ryhtyi työstämään niitä taideteoksiksi, hänelle oli jo kertynyt monenlaisia kalloja.

Vissi vaikutuksensa lienee ollut Noidan käsikirjalla, joka julkaistiin samoihin aikoihin kuin Wärri syntyi. Teoksesta tuli niin hänen kuin monen muunkin 1980-luvulla syntyneen suosikkilukemistoa. Kulttiklassikoksikin nimetty kirja kertoi vampyyreista, aaveista ja oudoista voimista.

– Muistan hyvin mustan kannen: pääkallon, punaiset silmämunat ja vampyyrinhampaat. Ehkä se oli mieltymykseni primus motor, Wärri naureskelee.

Hän kerii ajatusta, kuinka tärkeä luusto onkaan ihmiselle. Mitä me olisimme ilman luurankoa?

– Se yhdistetään yleensä kuolemaan, mutta minusta se edustaa ihanasti elämää. Ilman sitä olisimme vain kasaan lässähtäneitä lihamöttejä.

Miestä häiritsee, että pääkalloista ja luurangoista tehdään piirretyissä aina niin ilkeän näköisiä.

– Näen ne tarpeellisina, myönteisinä ja lohduttavina. En yhtään painajaisten viikatemiehinä.

Ei siis ihme, että taidemaalari Hugo Simberg on aina ollut Ilmari Wärrin suosikki, etenkin hänen maalauksensa Kuoleman puutarha. Siinäkään luurangot eivät näytä pelottavilta.

– Puutarhan tyypit ovat niin täynnä elämää. Kuinka hellästi he hoivaavatkaan kukkiaan.

Wärri on valanut satoja pääkalloja betonista ja lateksista. Taideteoksissaan hän on käyttänyt pääkalloja reliefeinä, kohokuvina. Joko lattiaan kiinnitettyinä tai ulkona maahan upotettuina, kuten teoksessa Children of the Future Raision hautausmaan tuntumassa.

Niin Raisiossa kuin myös Tuska-festivaaleilla pääkallojen päällä sai kävellä.

– En haluaisi ikinä asettua yläpuolelle, polkea toisia maahan. Minustakin tuntui kamalalta kävellä niiden päällä paljain jaloin, vaikka olin itse tehnyt kallot ja tiesin niiden olevan betonia. Vaikutus oli armoton.

Teoksen nimellä Tulevaisuuden lapset Wärri haluaa suunnata ajatuksia siihen, että jos tämä välinpitämätön aika vain jatkuu, se johtaa toisten yli kävelemiseen. Ei välitetä, keitä he ovat.

Ei kuoleman, vaan elämän arkkuja

Jo ennen isänsä poismenoa Ilmari Wärri pohdiskeli mielellään kuolemaa. Tai oikeastaan elämää, sillä kuoleman hän näkee nimenomaan heijastuspintana elämälle. Hän mietti, mitä sitten kun kaikki loppuu.

– Siitä tuli vapautunut olo. Tajusin, että ihanimpia hetkiä on, kun teen aamupalaa perheelle. Muksut ovat pöydässä. Juttelevat ja vitsailevat, piereskelevät ja naureskelevat. Tajuan, että hetki on tosi siisti.

Kun Wärri mietiskelee kuolemaa, hän päätyy aina elämän pariin.

– Teen arkkuja, jotka kertovat vastatarinan elämästä. En näe niitä kuoleman arkkuina vaan elämän.

On esimerkiksi arkku, josta neljän tuuman rautanaulat sojottavat ulospäin kuin siilin piikit. Ne muistuttavat siitä, miten yritämme suojella itseämme kaikelta. Ihmiset menevät omaan kuoreensa ja piikittelevät sieltä. Wärrin mielestä viesti on selvä ja surullinen: älä tule tänne!

– Ennemmin pitäisi yrittää nauttia ja olla hyvä toisille. Muuta reittiä ei pääse eteenpäin.

Ensimmäisessä piikkiarkun versiossa naulat sojottivat sisäänpäin. Kuin fakiirin viimeisessä leposijassa.

– Mitä tuskaa meillä on koko ajan niin kauheasti? Vielä haudassakin se piinaa meitä.

Wärri on tehnyt myös arkun, joka on kuin tavattoman suuri Ikea-kassi. Verhottukin ulkoapäin samalla sinisellä muovilla. Neljä sinikeltaista kantokahvaakin, kuten esikuvassaan.

– Ostamme itsemme kuoliaaksi. Kaikkea uutta pitää saada koko ajan.

Hautajaisissa kantajat usein jännittävät, miten hihnojen kanssa toimitaan, kuinka pitkiksi ne jätetään. Tässä arkussa hihnat ovat valmiina, kantajilleen turvallisina ja tuttuina jo kaupasta.

Wärrin ruumisarkut ovat yleensä ilman kantta ja kokeiltavissa. Mutta yksi arkku on suljettu huolellisesti moninkertaisin rautakettingein. Sisälle ei pääse edes kurkistamaan. Selvää kuitenkin on, että siellä on kuumaa kamaa, koska se on polttanut lautojakin.

– Ehkä meillä kaikilla on jotain, mikä kannattaisi sulkea pois ja antaa olla siellä.

Kuoleman tiedostaminen kirkastaa arjen arvon

Kun Ilmari Wärri keskustelee kuolemasta, hän viittaa usein italialaiseen filosofiin Rosi Braidottiin. 39-vuotiasta taiteilijaa ja 65-vuotiasta filosofia yhdistää ajatus, jonka mukaan elämän dynamiikka tulee paremmin esille, kun puhutaan myös kuolemasta.

– Sitten vasta alkaa huomata arjen hienouden. Kuolema on siinä juuri se vastavoima.

Wärriä viehättää Braidottin kehotus: lopettakaa vouhkaaminen omasta kuolemastanne! Näin siitäkin huolimatta, että hänen omissa teoksissaan on paljon kuolemaa.

– Ensin on päästävä yli omasta kuolemasta. Se on käsiteltävä, jotta yltää seuraavalle tasolle. Kun oma kuolema on jätetty taakse, päästään käsiksi olennaiseen eli elämään.

Kun hyväksyy sen, että kaikki me lähdemme täältä, voi Wärrin mukaan keskittyä käyttämään jäljellä olevan ajan hyvin. Niin että siitä saa mahdollisimman paljon irti.

Braidotti on siis ajattelullaan johdattanut hänet tajuamaan aamiaishetkien arvon.

Elävältä arkkuun Etelä-Korean malliin

Isän hautajaisten jälkeen Ilmari Wärrin päässä alkoi muhia ajatus läpinäkyvästä arkusta. Akryylilasi on kuitenkin arvokasta materiaalia. Ilman Turkuhallista ilmaiseksi saatuja jääkiekkokaukalon pleksiylijäämiä taideteos olisi jäänyt toteuttamatta.

Taiteilijalle oli tärkeää, että arkun saa suljettua kannella. Sisällä piti voida hiljentyä itsekseen ja silti katsella ympärillä jatkuvaa elämää.

Pleksiarkku on kuin tehty meditaatiolle. Sisällä äänetkin suodattuvat. Kun painava kansi suljetaan, syntyy mahtipontinen kolahdus.

– On hyvä maata arkussa ja miettiä hetkeä, jolloin minua ei enää ole.

Mutta sitten: koetun hetken voi jättää arkkuun ja tulla pois – takaisin elämään.

Monet ovat sanoneet, että sisällä ei ollut ainoastaan rauhallista vaan myös rauhoittavaa. Wärrille oli yllätys, että kaikki eivät missään nimessä suostu kokeilemaan arkussa makaamista.

– Olen aina pitänyt tärkeänä, että taidetta voi kokea muutenkin kuin vain katsomalla. Tulla itse osaksi taideteosta.

Samankaltaisesta arkkumediaatiosta on kyse hämmästystä herättäneissä eteläkorealaisissa elävien ihmisten joukkohautajaisissa.

Omissa hautajaisissaan (fake funerals) henkilö kirjoittaa ensin viimeisen testamentin. Sitten hänestä otetaan hautajaispotretti, jonka kehys somistetaan mustalla silkkinauhalla. Lopulta osallistuja suljetaan puiseen ruumisarkkuun makaamaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Elävien ihmisten hautajaisia alettiin järjestää Soulissa vuonna 2012, ja niihin on osallistunut jo yli 25 000 ihmistä, teineistä eläkeläisiin.

Kuvitteellisen kuoleman toivotaan opettavan osallistujille arvostusta omaa elämää kohtaan. Taustalla ovat muun muassa Etelä-Korean huikeat itsemurhaluvut.

"Köyhällä on kiire kuolemaan"

Aina kun Ilmari Wärri on autolla liikkeellä tyttäriensä kanssa, hän ajaa tarkasti nopeusrajoitusten mukaan. Autoja menee ohi, ja takapenkiltä kuuluu: “Miksi ne ohittavat? Ohita sinäkin!”

Isällä on hyvä selitys: on niin arvokas lasti, että ei voi ottaa riskejä. On oltava aikaa reagoida, jos jotain sattuu.

Wärri ajaa autolla päivittäin Pöytyän Yläneeltä töihin Turun yliopistolle, jossa hän toimii verkkoviestinnän suunnittelijana. Matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 60 kilometriä. Hän tietää hyvin, miten autot ajavat Yläneen tiellä sataaneljääkymppiä, vaikka seutu on tunnettua peuroistaan ja hirvistään.

– Mitä ajallisesti säästää verrattuna siihen, mitä voi menettää? Aika köyhä pitää olla, jos ei anna arvoa elämälle.

Siitä on syntynyt lasten kanssa hokema: köyhällä on kiire kuolemaan. Se on päätynyt myös Wärrin viimeisen näyttelyn nimeksi.

– Ehkä juuri ratissa pitäisi miettiä kuolemaa. Tulisi helpommin kevennettyä kaasujalkaa ja keskityttyä olennaiseen.

Uskallammeko puhua kuolemasta?

Kuolema on monelle tabu, mutta ei Ilmari Wärrille.

– Jos puhuisimme kuolemasta enemmän, saisimme enemmän irti myös elämästä.

Samaa ajatusta on maailmalla levinneissä kuoleman kahviloissa (Death Cafe, Cafe Mortel). Niissä kokoonnutaan yhteen juomaan kahvia, syömään kakkua sekä keskustelemaan avoimesti ja elävästi kuolemasta. Ilmapiiri halutaan pitää viihtyisänä ja toisia kunnioittavana.

Kuoleman kahvilat ovat keskusteluryhmiä, eivät suru- tai terapiaryhmiä. Niitä on jo noin 70 maassa, Suomessakin ainakin Kuopiossa ja Lappeenrannassa.

Puhuminen kupposen äärellä voi opettaa hyväksymään kuoleman ajatuksen vähemmällä pelolla.

Tekeekö Ilmari Wärri taidetta pääkalloista ja ruumisarkuista, jotta kuolema olisi vähemmän tabu? Ettei se olisi meille kuin Harry Potter -kirjoissa Lordi Voldemort, jonka nimeä kielletään mainitsemasta: “tiedät-kai-kuka” tai “hän-joka-jääköön-nimeämättä”.

– Me kuolemme kaikki. Jutellaan siitä siis ihan avoimesti.

ODSHERRED Ylimääräisestä perjantaivapaasta tuskin kukaan haluaa kieltäytyä. Mutta entä jos perheessä on tasaista arkea vaativa erityislapsi? Tai jos pelkkä ajatus töiden saamisesta kasaan neljässä päivässä ahdistaa?

Näihin kysymyksiin löytyy vastaus pienestä tanskalaiskunnasta, jossa pääministeri Sanna Marinin (sd.) viime syksynä tekemä ehdotus lyhyemmästä työviikosta on jo täyttä totta.

Maan lounaisosassa sijaitsevassa Odsherredin kunnassa lähes 300 työntekijää toivottaa toisilleen hyvää viikonloppua jo torstaina.

– Uskon vahvasti, että kolme vapaapäivää peräkkäin tekee ihmeitä. Työntekijät saavat levättyä paremmin ja he tulevat maanantaina hyvällä mielellä ja tarmolla töihin, sanoo Odsherredin kunnanjohtaja Claus Steen Madsen.

Kyseessä on viime syyskuussa alkanut kokeilu, johon osallistuvat kunnan hallintotyöntekijät. Ratkaisuun päädyttiin, koska useat työntekijät tulevat töihin Kööpenhaminan alueelta noin 90 kilometrin päästä. Välimatka on koettu raskaaksi.

Nyt hallintotyöntekijät saavat tehdä työtunnit maanantaista torstaihin joustavasti, ja moni tuleekin töihin jo puoli kahdeksalta aamulla. Samalla kuntalaisten palveluaikoja on vastaavasti pidennetty samoina päivinä.

Kokeilussa mukana olevat työntekijät kertoivat Ylelle, miten uusi työtahti on muuttanut elämää.

"Olen perjantaisin parempi äiti"

Diana Bech, hallintovirkailija kunnan hoiva- ja terveysyksikössä. 3-, 7- ja 11-vuotiaat lapset.

"Hain tätä työtä nelipäiväisen työviikon takia. Rakastan vapaata perjantaita!

Heräämme perjantaiaamuisin kuudelta ja syömme yhdessä aamiaisen hitaasti ja nautiskellen. Juttelemme yhdessä. Oloni on onnellinen ja iloinen.

Perjantaisin minulla on aikaa tehdä tytöille kampaukset. Koululla on yhteinen aamunavaus ja pääsen siihen mukaan. Voin vaihtaa kuulumisia muiden vanhempien ja lasten kanssa. Pystyn olemaan läsnä lasten arjessa ilman kiirettä tai työhuolia.

Kun olen jättänyt lapset kouluun, tulen kotiin. Monesti kolmevuotias tyttäreni on kanssani kotona, sillä hän on vielä niin pieni ja kaipaa äitiä.

Jos olen yksin, saatan ommella tai vain nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Keväällä pääsen puutarhatöihin.

Perjantaisin minulla on mahdollisuus elää hetki omaa elämää. En ole äiti, en ole vaimo, en ole työkaveri, vaan vain Diana."

"Tekee tiukkaa saada tunnit kasaan"

Benjamin Dyre, ympäristösuunnittelija. 11- ja 14-vuotiaat lapset.

"Minulla tekee tiukkaa joka viikko ehtiä saada vaadittavat tunnit kasaan neljässä päivässä. Perheessämme on kaksi lasta, joista toinen on erityislapsi. Minun on oltava tiettyinä päivinä hakemassa häntä koulusta iltapäivisin.

Joudun usein tekemään perjantaisin muutaman tunnin töitä saadakseni saldon täyteen. Tällä viikolla saldoni on viisi tuntia miinuksella.

Tästäkin huolimatta valitsen mieluummin nelipäiväisen kuin viisipäiväisen työviikon. Tässä mallissa on joustoja enemmän ja ennen kaikkea pitkä viikonloppu on mahtava asia! Saan levättyä kunnolla.

Tänään oli upea sää ja päätin lähteä pariksi tunniksi kalaan. Yritän napata meritaimenia.

Puolisoni on vähän ärsyyntynyt siitä, että minulla on perjantaisin vapaata. Yritän hyvitellä tilannetta tekemällä päivän aikana myös kotitöitä.

Toivon, että saamme jatkossakin säilyttää vapauden päättää itse, miten käytämme itsensä kehittämiseen varatut kaksi viikoittaista työtuntia oman ammattitaitomme kehittämiseen.

Olen huolissani siitä, tehdäänkö meille valmis lista asioista, joista valitsemme.

Minulle esimerkiksi luonnossa kävely tai kalastaminen liittyvät työhöni. Opetan ja koulutan työssäni, ja voin huomata asioita esimerkiksi ympäristönsuojelurikkeistä, joista on hyötyä.

Kaikista parhaiten minulle toimisi sellainen rytmi, että teen kaksi viikkoa lyhyempää päivää ja yhden viikon todella pitkää päivää. Siten saisin työn ja perhe-elämän parhaiten tasapainoon."

"Sunnuntaiahdistus on poissa"

Tinnie Møller, työharjoittelija. 1,5-, ja 10-vuotiaat lapset.

"Aiemmin minua ahdisti sunnuntaisin se, että työviikko oli taas pian alkamassa. Nyt minulla on kolme päivää vapaata ja pystyn palautumaan aivan eri tavalla. Minusta tuntuu hyvältä mennä maanantaisin töihin.

Viikonloppuni alkaa torstai-iltana. Olen silloin väsynyt työviikosta mutta silti hyvin onnellinen. Hauskaa on, että viikkoni on tiistaisin jo puolivälissä!

Perjantaisin pääsen ratsastamaan hyvän ystäväni kanssa. Se on minulle erittäin tärkeää. Nämä päivät ovat minulle kuin terapiaa.

Mieheni vie lapset aamulla hoitoon ja kouluun ja pääsen itse aikaisin talleille. Perjantaihin on myös helppo sopia vaikkapa lääkäri tai tapaamisia.

Menen maanantaista torstaihin töihin puoli kahdeksaksi. Tämä sopii perheellemme hyvin, sillä puolisoni lähtee kanssani samoihin aikoihin ja autamme toisiamme aamutoimissa.

Puolisoni on vähän kateellinen nelipäiväisestä työviikostani. Hän haluaisi samanlaisen myös itselleen."

"Koko Tanskalla ei ole tällaiseen luksukseen varaa"

Claus Roldsted, yrityskonsultti. Leski, aikuinen poika.

"Jos olisin Tanskan valtiovarainministeri, en antaisi koko Tanskalle lupaa siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon. Olen työskennellyt paljon ulkomailla ja nähnyt, miten kova tahti esimerkiksi Aasiassa on.

Olen huolissani siitä, miten pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Se, että ollaan huipulla ei tarkoita sitä, että huipulla pysytään. Nokia romahti, samoin on käynyt tanskalaiselle Bang & Olufsenille. Työn määrä ei ole mikään vakio.

Meidänkin tuottavuuttamme mitataan ja pidän sitä hyvänä. Olen itse kiinnostunut kuulemaan, miten valoisa vuodenaika vaikuttaa tuottavuuteen.

Tiedän, että joillakin kokeiluun osallistujilla on kovia paineita, saavatko he tehtyä kaikki vaadittavat työt torstaihin mennessä.

Minun työni on luonteeltaan erilaista. Autan yrityksiä, jotka toimivat kunnassa tai haluavat asettua kuntaan. Puhelimeni on aina päällä, mutta voin valita, vastaanko siihen.

Torstaista on tullut uusi perjantai. Minulla on mahdollisuus lähteä matkoille jo torstai-iltaisin. Se on mahtavaa!

Matkustan usein viikonloppuretkille. Minulla asuu sukulaisia eri puolilla Eurooppaa.

Tällä viikolla lähden venemessuille Düsseldorfiin. Harrastan purjehdusta, ja kesällä on upeaa pystyä olemaan vesillä kolme päivää peräkkäin työviikoilla.

Viime vuonna sain sydänkohtauksen, ja minun pitää käydä lääkärissä kontrolleissa. Lääkärinaika oli helppo sopia perjantaille."

Ulkoministeri Pekka Haavisto suhtautuu myönteisesti kurdien suunnitelmiin tuomita itse ulkomaalaisia Isis-rikollisia.

Haaviston mukaan tilanteessa pitää päästä eteenpäin. Ihmisiä ei voida pitää loputtomasti leireillä tai vangittuina ilman oikeudenkäyntiä.

– Jossain vaiheessa oikeudenkäyntejä täytyy olla siellä tai näiden ihmisten kotimaissa. Minusta ei ole huono asia, jos siellä saadaan toimivat tuomioistuimet käyntiin. Se vaatii tietysti aika paljon ponnistuksia vielä.

Hänen mukaansa oikeusprosessin kulusta on kuitenkin vasta vähän tietoa.

– Suomen raja menee siinä, että emme hyväksy kuolemanrangaistusta. Jos se on tarjolla tai mahdollinen, niin sellaiseen oikeudenkäyntiin tulemme omien kansalaistemme osalta vahvasti puuttumaan.

Haaviston mukaan tiedossa ei ole, kohdistuuko suomalaisiin leirillä oleviin aikuisiin syytöksiä tai epäilyjä tai onko suomalaisia kohtaan suunnitteilla oikeudenkäyntejä.

Haavisto arvioi, että juuri taistelualueilla on vierastaistelijoiden rikoksista parhaiten tietoa. Kurdien, syyrialaisten ja kansainvälisten toimijoiden yhteistyö toisi Haaviston mukaan esiin tietoa, mitä oikeudenkäyntiin tarvitaan.

Haaviston mukaan joihinkin kysymyksiin voi tulla vastauksia, kun hän tapaa Koillis-Syyrian itsehallintoalueen ulkosuhteista vastaavan Abdulkarim Omarin, joka vierailee Suomessa keskiviikona ja torstaina.

Suomalaisten kokemukset yhteistyöstä kurdihallinnon kanssa ovat olleet hyviä liittyen esimerkiksi orpolasten kotouttamiseen al-Holista.

Kurdien oikeuslaitos voi kuitenkin pohdituttaa. Ei esimerkiksi ainakaan vielä tiedetä, missä kansainvälisissä sitoumuksissa oikeuslaitos on mukana. Asiaa ei helpota sekään, että kurdialue sijaitsee Syyriassa eikä Syyria tunnusta sen olemassaoloa.

– Kurdeillahan ei oikeastaan ole ollut kovin systemaattista oikeuslaitosta siellä. Sehän on autonominen osa Syyriaa. On selvitettävä, käytetäänkö Syyrian lainsäädäntöä vai onko kurdeilla jokin oma lainsäädäntö.

Pohjoismaat ovat toivoneet kansainvälistä tuomioistuinta käsittelemään Isis-rikoksia, mutta asia ei ole edennyt.

– Ehkä kansainvälinen yhteisö on ajatellut, että kun puhutaan tuhansista ihmisistä, niin on aikamoinen urakka varsinkin perheenjäsenten osalta selvittää kaikki mitä on tapahtunut.

Päähuomio on vielä ollut taisteluissa Isisin nujertamiseksi eikä oikeudenkäynneissä.

Professori: Huono ratkaisu, mutta jotain täytyy tapahtua

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi ei usko, että kurdiviranomaisten aloite etenee heidän ehdottamassaan muodossa. Hänen mukaansa kurdihallinnon perustamaa tuomioistuinta ei voitaisi pitää luotettavana.

– Tässä toimitaan tavattoman hankalassa tilanteessa, jossa poliittisia paineita on monelta suunnalta. Tämä on huono ratkaisu, mutta ei sen huonompi kuin se, että annetaan leirillä olevien kuolla sinne, Koskenniemi sanoo.

Koskenniemen mukaan päätöksiin kykenemätön kansainvälinen yhteisö ja Suomen poliittinen johto muiden mukana kantaa vastuun siitä, että viime vuoden aikana al-Holin leirillä on kuollut yli 500 ihmistä, näistä pääosa tilanteeseen syyttömiä lapsia.

Hän pitää kurdien aloitetta tuomioistuimen perustamisesta puutteistaan huolimatta tärkeänä.

– Toivottavasti tästä kurdien aloitteesta syntyy kansainvälistä keskustelua ja asia saadaan jollain tavalla eteenpäin. Toivoisin, että Suomessa oltaisiin valmiita keskustelemaan siitä, millä tavalla voitaisiin saada aikaan kansainvälisesti hyväksyttävä tuomioistuin.

Koskenniemi toivoo, että leiri tyhjennetään ja rikoksiin syyllistyneet tuomittaisiin joko erikseen perustettavassa kansainvälisessä tuomioistuimessa, jo olemassa olevassa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa tai yksi kerrallaan kansallisissa tuomioistuimissa.

Al-Holin leirillä on noin 30 suomalaislasta ja kymmenkunta naista. Kaksi orpolasta evakuoitiin leiriltä Suomeen ennen joulua.

Lue myös: Päätyykö al-Holin leirin naisia oikeuteen Syyriassa? Kurdihallinnon "ulkoministeri" Ylelle: Alamme tuomita ulkomaalaisia Isis-rikollisia

Finnair tekee uudenlaisen koronaviruksen takia muutoksia Kiinan-lentojensa muutos- ja perumisehtoihin, yhtiö kertoo tiedotteessa.

Jos asiakkaalla on ennen 25. tammikuuta ostettu Finnairin lentolippu Kiinaan tai Kiinasta ajalle 25.1.–23.2.2020, hän voi halutessaan siirtää matkaa niin, että uusi matkustuspäivä on viimeistään 31.5.2020. Toinen vaihtoehto on perua matka ja hakea lipun hinnan hyvitystä Varaukseni-palvelussa.

Asiakas voi siirtää matkan ottamalla yhteyttä Finnairin asiakaspalveluun tai omaan matkatoimistoon. Yhtiö palvelee myös Twitterissä, omilla Facebook-sivuilla ja nettisivujen chat-palvelussa.

Finnair jatkaa lentoja Kiinaan normaalisti

Koronaviruksen leviäminen Kiinassa ei vaikuta Finnairin lentoihin, koska viranomaisilta ei ole tullut matkustusrajoituksia, kertoo yhtiön mediasuhteista vastaava johtaja Päivyt Tallqvist. Tällä haavaa Finnair lentää Pekingin lisäksi Guangzhouhun, Shanghaihin, Hongkongiin ja Nanjingiin.

Matkustamohenkilökuntaa Finnair on ohjeistanut pitämään huolta käsihygieniasta ja välttämään kosketusta eläimiin. Lisäksi yhtiö on tehnyt poikkeuksen normaaliin käytäntöön ja sallii nyt matkustamohenkilökunnan käyttävän halutessaan hengityssuojaimia. Kiinnostus suojainten käyttöön tuli Tallqvistin mukaan lähinnä yhtiön kiinalaiselta henkilökunnalta.

– Meillä on ollut normaalikäytäntönä, että matkustamohenkilöstö ei käytä hengityssuojaimia työtehtävissä, koska niitä eivät terveysviranomaiset ole suositelleet. Mutta nyt olemme tehneet toistaiseksi poikkeuksen normaalikäytännöstä, kun Kiinan viranomaisilta on tullut sellainen suositus, että asiakasrajapinnassa työskentelevät henkilöt voisivat halutessaan käyttää hengityssuojaimia.

Matkustajille ei ole Finnairin lennoilla tarjolla hengityssuojaimia.

– Tyypillisesti aasialaisillahan on hengityssuojaimia. Ne jotka niitä käyttävät arjessa, niin heillä on niitä mukana muutenkin, Tallqvist sanoo.

Koronaviruksen takia matkustajilta on hänen mukaansa tullut jonkin verran kyselyjä.

UM: Mihinkään erityistoimiin ei ole ryhdytty

Matkustusilmoituksen tehneitä suomalaisia on Wuhanin alueella alle kymmenen, kerrotaan ulkoministeriön viestinnästä.

– Pekingin suurlähetystö seuraa tilannetta yhdessä EU-maiden kanssa, mutta tällä hetkellä ei ole mitään erityistoimenpiteitä, mihin olisi ryhdytty, viestinnästä sanotaan.

Jos joihinkin toimiin ryhdytään, niin ne tehdään koordinoidusti muiden EU-maiden kanssa.

Aika ajoin 12-vuotiaan tamperelaisen Johannes Jarvan labradorinnoutaja Late kipittää isäntänsä luokse ja alkaa tökkiä tätä reiteen. Koira ei lopeta ennen kuin pelikoneen tai telkkarin ääreen jumahtanut poika on noussut ylös ja pistänyt sekä omaan että koiran suuhun jotakin syötävää.

Johannes on ykköstyypin diabeetikko ja parivuotias Late yksi Suomen 83 hypokoirasta. Sen tehtävänä on haistaa hypoglykemia, eli alhainen verensokeri ja ilmoittaa siitä sekä diabeetikolle että tarvittaessa tämän läheisille. Late osaa jopa kiikuttaa isännälleen pussismoothien keittiöstä.

– Late on paras ystäväni ja samalla sekä henkinen että fyysinen tuki, Johannes kuvailee apuriaan ja rapsuttaa sitä korvan takaa.

Late käy “ilmaisemassa” eli antamassa hälytyksen myös Johanneksen äidille Sanna Jarvalle. Koirasta on diabeetikon äidille valtava apu, sillä lapsen verensokereiden heilahtelu ei ole leikin asia.

– Kun koira on rauhallinen, voin itsekin olla rauhallisin mielin. Laten ei tarvitse olla edes samassa kerroksessa Johanneksen kanssa, ja silti se haistaa tarkasti jos tarvitaan välipalaa.

Johannes viettää usein aikaansa kellarikerroksessa olevassa autotallissa. Late saattaa torkkua talon toisessa kerroksessa, mutta ilmaisee silti hajuhavaintonsa. Silloin Sanna Jarva tarkistaa pojan verensokeritilanteen puhelimen sovelluksen avulla – ja huomaa Laten olleen oikeassa.

Koulutettu hypokoira huomaa hämmästyttävän pienen määrän hajua. Havainnon tekemiseen tarvitaan vain muutama molekyyli, Sanna Jarva ihmettelee.

– Meillä oli kerran kylässä toinen hypokoira. Late tuli hälyttämään, ja samalla toisen koiran omistaja kyseli missä Johannes on kun omakin koira ilmaisee, vaikka itsellä ovat sokerit kunnossa.

Lapsen diabetes muuttaa perheen elämän

Lapsen ykköstyypin diabetes vaikuttaa valtavasti myös ympärillä olijoiden elämään. Kun Johannes sairastui kolmisen vuotta sitten, kuusihenkisen Jarvan perheen arki muuttui täysin.

– Olimme juuri ehtineet ajatella, että Johannes ja hänen kaksosveljensä täyttävät kohta yhdeksän, elämä alkaa helpottua ja miehen kanssa oli etelänmatkakin varattu. Yhtäkkiä tuntuikin siltä kuin vauva-arki olisi alkanut uudelleen, Sanna Jarva kuvailee.

Hoidon opetteleminen oli aluksi haastavaa kaikkine yöheräilemisineen ja päivärutiineineen. Vasta vuoden jälkeen elämä tasoittui ja tilanne alkoi olla hallinnassa.

– Diabetes on todella yksilöllinen sairaus, ja meillä tilanne oli aika haasteellinen. Vuoden jälkeen kuitenkin palasin töihin ja normaalimpi arki alkoi taas.

Johanneksen verensokerit heittelivät kuitenkin niin rajusti, että äidin huoli oli kova. Pojan lähtiessä koulusta sokeriarvot saattoivat pudota parissakymmenessä minuutissa valtavalla vauhdilla.

Sanna Jarva törmäsi ensimmäistä kertaa ajatukseen hypokoirista nähdessään Facebookissa ilmoituksen, jossa tarjottiin suomalaiseen diabeetikkoperheeseen ruotsalaista hypokoiraa, jonka omistaja oli menehtynyt.

– Tajusin ensimmäistä kertaa, että tällainenkin mahdollisuus on. Vähän aikaa sen jälkeen mieheni löysi lehtiartikkelin hypokoirista, ja siitä ajatus lähti. Noin puoli vuotta Johanneksen sairastumisen jälkeen aloimme selvitellä, miten hypokoiran kouluttaminen Suomessa onnistuisi.

Koiran kouluttaminen vaativaan avustustehtävään on iso projekti, joka maksaa tuhansia euroja. Pennun hankintahinnan ja koiran tavallisten ylläpitokulujen lisäksi hypokoiran omistajalle lankeavat koulutus- ja matkakulut.

– Ajattelimme kuitenkin alusta asti etujen olevan niin isot, että homma kannattaa, Sanna Jarva sanoo.

Laten saavuttua perhe alkoi matkustaa säännöllisin väliajoin Tampereelta Raaseporin Karjaalle koulutukseen. Puolentoista vuoden aikana tehtiin 10-12 reissua, jotka otettiin kuluerän sijasta matkustelun kannalta.

Osa koulutuksesta tähtää diabeetikon ja koiran suhteen vahvistamiseen, ja Johannes muistaakin koulutusmatkoja hyvällä.

– Lähdin mukaan mielelläni. Oli kivaa käydä metsissä pennun kanssa. Late on tosi positiivinen koira, ja oli kiva nähdä kuinka onnellinen se oli metsissä juoksennellessaan, Johannes hymyilee muistellessaan alkutaivalta kaverinsa kanssa.

Hypokoiralta vaaditaan jääräpäisyyttä

Diabetesliiton alaisen Hypokoirayhdistyksen mukaan kiinnostus koira-apulaisia kohtaan kasvaa koko ajan. Yhdistys on toiminut kymmenen vuotta, ja Raaseporin koulutuskeskuksen lisäksi hypokoiria koulutetaan nyt myös Oulussa.

Aikuisenkin koiran voi opettaa hypokoiraksi, mutta moni aloittaa pentuna. Late tassutteli oppitunneille jo 12-viikkoisena.

– Mitä pienempänä pentu lähtee koulutukseen sitä helpommin asiat menevät. Kun on kouluttanut koiran, niin on heti oikeat välineet ja tavat, Sanna Jarva sanoo.

Perheessä on ennenkin ollut lemmikkikoiria, mutta Lateen eivät edeltäjien kanssa käytetyt opit päde. Hypokoiran koulutus ei myöskään noudata samankaltaisia lainalaisuuksia kuin esimerkiksi näkö- tai liikuntavammaisten henkilöiden opas- ja avustajakoirien koulutus.

Siinä missä opas- tai avustajakoiran tulee olla nöyrä ja totella kaikkia käskyjä, vaaditaan hypokoiralta tietynlaista röyhkeyttä. Vaikka verensokerit alhaalla kiukutteleva diabeetikko huitoisi koiraa pois, täytyy eläimen jääräpäisesti pitää kiinni havainnostaan.

Vaikka Late olisi käsketty istumaan paikoilleen, mutta Johanneksen sokerit heittelisivät, pitää koiran uskaltaa uhmata käskyä. Koirilla on olemassa konstinsa.

– Erään ystävän hypokoira heitteli yöllä kirjoja kirjahyllystä lattialle kun tökkiminen ei riittänyt. Meillä Late on tiukan paikan tullen hypännyt valoja räpsyttelemään, sellainenkin taito tuli opetettua sille, Sanna Jarva kuvailee.

Sikeäuninen Late saa pian tottua yöherätyksiin

Late “valmistui” hypokoiraksi pitkän ja tiiviin opintorupeaman jälkeen, mutta valmis se ei ole koskaan. Seuraavaksi jatko-opinnoissa häämöttävät yöilmaisun alkeet.

– Late on rauhallinen luonne, joka kaipaa kauneusunensa. Siksi yötyöskentelyä ei ole tullut opeteltua vielä. Seuraavaksi aiomme laittaa paukkuja siihen, että Late alkaisi monen muun hypokoiran tavoin turvaamaan myös yöaikaa.

Sikeäunisuus on Laten ainoa miinuspuoli – mutta hyvin pieni sellainen, Sanna Jarva muistuttaa. Joskus nuori koira on myös antautunut ahneuden vietäväksi.

– Mies paisteli joskus makkaraa takassa, ja Late kävi muutaman kerran kokeilemassa herkeäisikö sillekin pala jos tässä nyt ilmaisisi. Eläin on eläin ja Late on fiksu, Sanna Jarva nauraa.

Koira ei korvaa teknisiä apuvälineitä

Epäuskoon törmää välillä muuallakin kuin makkaraa paistaessa. Hypokoirista on olemassa yllättävän vähän tieteellistä tutkimusta, ja siksi osalla terveydenhuoltohenkilökunnasta on Sanna Jarvan kokemuksen mukaan voimakkaastikin kyseenalaistava asenne.

Diabeetikon arjessa auttavat monet elintärkeät laitteet ja sovellukset, eikä hypokoiran ole tarkoituskaan korvata modernia teknologiaa, Sanna Jarva muistuttaa.

Toisaalta laitteet eivät aina toimi, ja Laten on usein havaittu ehtivän reippaasti tekniikan edelle.

Makkara-opportunismista, sikeäunisuudesta ja olemassaolevasta laitearmadasta huolimatta luotto karvaisen kaverin kirsuun on siis Jarvan perheessä kivikova.

– Joskus kun Late tulee ilmaisemaan sen jälkeen kun olemme hetkeä aiemmin mitanneet verensokerit, saatamme epäillä sen havaintoa. Tarkistusten myötä on kuitenkin todettu, että Late on oikeassa ja päihittää tekniikan.

Lue lisää:

Hypokoiran superkuono diabeetikon apuna

Juttua päivitetty 25.1.2020 klo 12.17: Tarkennettu eri kohtiin termejä avustajakoira ja avustava koira.

Kiinan Wuhanissa asuva suomalainen vaihto-opiskelija Markus Tietäväinen kertoo, että tilanne hänen yliopistonsa kampuksella on edelleen rauhallinen koronaviruksesta huolimatta.

Tietäväinen asuu opiskelija-asuntolassa kampuksella, joka sijaitsee syrjässä kaupungin keskustasta. Keskustassa Tietäväinen ei ole käynyt, sillä julkinen liikenne on poikki ja ihmisiä kehotettu pysymään sisätiloissa. Hän on kuitenkin käynyt hakemassa kaupasta välillä ruokaa, jota on toistaiseksi riittänyt ja pitäisi viranomaisten mukaan riittää jatkossakin.

– Yliopisto on ruvennut mittaamaan asuntoloiden ovilla asukkailta kuumetta. Joka kerta, kun käy ulkona, joutuu takaisin tullessa mitattavaksi, Tietäväinen kertoo Ylelle puhelimitse Wuhanista.

Kampusalue on hiljaista seutua, eikä Tietäväinen ole huolissaan koronaviruksen leviämisestä kotinurkilleen. Enemmän häiritsee jumissa oleminen.

Tietäväisen oli tarkoitus matkustaa Suomeen kiinalaisen uudenvuoden lomalle, mutta hänen lentonsa peruttiin. Ei ole tietoa, milloin matkaan voisi seuraavan kerran päästä.

Kaksi sairaalaa rakentuu pikavauhtia

Koronaviruksen leviämisen uskotaan saaneen alkunsa Wuhanin kaupungissa sijaitsevalta torilta. Kiina raportoi ensimmäisistä, tuolloin vielä tuntemattoman viruksen tautitapauksista 31. joulukuuta.

Noin 11 miljoonan asukkaan kaupunki on nyt karanteenissa ja julkisen liikenteen yhteydet kaupungin sisällä ja sieltä ulos ovat pääosin poikki. Esimerkiksi lähtevistä lennoista suuri osa on peruttu. Sunnuntaista lähtien yksityisautoilua kaupungissa rajoitetaan.

Yhdysvallat järjestää sunnuntaina evakuointilennon Wuhanista kansalaisilleen, muun muassa Wuhanin-konsulaatin diplomaateille. Yhdysvallat sai luvan lennolle Kiinan ulkoministeriöltä, kertoo Wall Street Journal (maksumuurin takana).

Kiinan valtionmedia kertoo, että Wuhaniin rakennetaan kaksi erikoissairaalaa koronaviruspotilaiden hoitoon. Elementeistä rakennettavien sairaaloiden on tarkoitus valmistua rivakkaan tahtiin, reilussa viikossa.

Kiina on myös lähettänyt 450 armeijan lääkintäammattilaista Wuhaniin, kertoo People's Daily -lehti.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin kello 23.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Yle seuraa: Tutkijat povaavat koronavirukseen sairastuvan Wuhanissa jopa 190 000 ihmistä, Kiina keskeyttää ryhmämatkat ulkomaille

Suomalainen vaihto-opiskelija jäi jumiin viruskaranteenissa olevaan Wuhaniin: "Pitää toivoa, että kaupoista löytyy ruokaa"

Näin Ivalon tautitutkinta eteni: Koronavirusepäily osoittautui vääräksi – säikähdys vaihtui huojennukseksi

Finanssikonserni Sammon ja metsäyhtiö UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos kommentoi lauantaiaamun Ykkösaamussa Paperiliiton mahdollisesti alkavia lakkoja.

– Tylsä juttu, ja se ei ole erityisen viisasta, hän kommentoi lakkouhkaa.

Wahlroosin mielestä kyse on suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukyvystä ja siitä, pysyvätkö suomalaiset paperikoneet Suomessa.

– Suomen metsäteollisuus yrittää puolustaa suomalaisia työpaikkoja, Wahlroos sanoi.

Wahlroosin mukaan metsäteollisuuden näkökulmasta eri työpaikat, alueet ja koneet kilpailevat keskenään.

– Jos hyväksymme ay-liikkeen vaatimukset, täältä lähtee työpaikkoja ja niitä lähtee paljon, hän sanoi.

Myös Suomen kilpailukyvyssä olisi talousvaikuttajan mielestä parantamisen varaa.

– Suomeen ei synny investointeja, jollei Suomi puolusta kilpailukykyään, hän sanoi.

Palkankorotusvaraa voi olla vaikka kuinka paljon, jos samalla suljetaan kymmenen paperikonetta, Wahlroos sanoi kysyttäessä mahdollisesta paperiteollisuuden palkankorotusvarasta.

Lue myös:

Paperiliiton lakonuhan sovittelua jatketaan huomenna

Paperiliitto pitää lakon toteutumista entistä todennäköisempänä – Teollisuusliitto omasta työtaistelustaan: "Lakko alkaa suunnitellusti"

"Pitääkö mennä ihan kalkkiviivoille?" – Jos sopua ei synny, tehtaita aletaan ajaa alas sunnuntaina ja maanantaista alkaen tuotanto seisoo

Moni Star Trek -sarjan ja -elokuvien katsoja hieraisi silmiään, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump perjantaina esitteli ylpeänä uusien avaruusvoimien logoa Twitterissä.

Trumpin mukaan logoa suunniteltaessa on konsultoitu sekä sotilasjohtoa että suunnittelijoita.

Star Trekiä katsoneet Twitter-kommentoijat huomauttivat kuitenkin nopeasti, että logo on kuin suora kopio avaruussaagan Tähtiliiton logosta. Kyseinen logo on muun muassa kapteeni Kirkin ja Mr. Spockin univormuissa.

Yksi logoon huomionsa kiinnittäneistä oli uutiskanava CNN:n toimittaja Jim Acosta.

Star Trekissä näytellyt George Takei puolestaan kirjoitti viestissään, ettei mikään ole enää pyhää.

Yhdysvaltain avaruusvoimien tiedotus on kuitenkin näpäyttänyt kopiointisyytöksiä esittäviä huomauttamalla, että logo pohjautuu ilmavoimien eri avaruusorganisaatioiden jo vuodesta 1961 lähtien käyttämään tunnukseen. Star Trek -sarjan ensimmäinen jakso esitettiin televisiossa vasta vuonna 1966.

Presidentti Trumpin aloitteesta perustettu avaruusvoimat on Yhdysvaltain asevoimien kuudes puolustushaara. Kyseessä on ensimmäinen uusi puolustushaara Yhdysvalloissa sitten ilmavoimien perustamisen vuonna 1947.

Avaruusjoukkojen tehtävänä on turvata Yhdysvaltain intressejä avaruudessa ja suojella esimerkiksi yhdysvaltalaisia satelliitteja.

Aiemmin internetin syövereissä on jo naureskeltu avaruusjoukkojen maastokuvioiselle univormulle.

Lisää aiheesta:

Trumpin avaruusvoimat saivat rahoituksen – Yhdysvalloille uusi puolustushaara

Trumpin hanke Yhdysvaltain omista avaruusjoukoista etenee – uusi puolustushaara olisi tasavertainen ilmavoimien kanssa

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo on ajautunut sanasotaan julkisen palvelun radiokanavan NPR:n toimittajan kanssa. Ulkoministeriä haastatellut Mary Louise Kelly kertoo joutuneensa Pompeon raivon kohteeksi esitettyään kysymyksiä, joista tämä ei pitänyt.

Kysymykset koskivat Ukrainaa ja presidentti Donald Trumpin hallinnon suhtautumista entiseen Yhdysvaltain Ukrainan-suurlähettilääseen Marie Yovanovitchiin. Trumpin hallinnon on väitetty savustaneen Yovanovitchin pois tehtävästään.

Toimittajan mukaan purkaus tapahtui haastattelun jälkeen ja nauhurin sulkeuduttua. Kelly kertoo ministerin huutaneen ja kiroilleen käyttäen muun muassa useita kertoja f-kirjaimella alkavaa sanaa. Pompeo ei ole kiistänyt huutaneensa Kellylle.

Kelly väittää Pompeon todenneen, etteivät yhdysvaltalaiset välitä tippaakaan Ukrainasta ja vaatinut toimittajaa näyttämään kartalta missä Ukraina sijaitsee. Kelly osasi näyttää Ukrainan sijainnin kartalta, johon ei ollut merkitty maiden nimiä.

Pompeo on vastannut Kellyn kertomukseen kutsumalla toimittajaa valehtelijaksi ja nimittämällä tämän käytöstä häpeälliseksi. Pompeon mukaan Kelly valehteli sekä sopiessaan haastattelusta että luvatessaan haastattelun jälkeisen keskustelun olevan "off the record" eli ei-julkinen.

Toimittajan mukaan mitään sopimusta "off the record"-keskustelusta ei ollut.

Ministerin mukaan Kellyn toiminta on uusi esimerkki siitä miten media pyrkii vahingoittamaan presidentti Trumpia ja tämän hallintoa.

NPR on ilmoittanut tukevansa toimittajaansa.

Ministeri Matti Ahde siunattiin haudan lepoon Kallion kirkossa tänään kello 12.

Ahde saatettiin kirkosta viimeiselle matkalleen Helsingin Työväentalon, Valtioneuvoston linnan, Eduskuntatalon ja Suomen Kansallisoopperan kautta.

Eduskunta ja valtioneuvosto kunnioittavat ministeri Ahteen muistoa suruliputuksella. Liputus Eduskuntatalolla ja Valtioneuvoston linnassa alkoi kello kahdeksalta ja päättyy auringon laskiessa.

Yksityinen muistotilaisuus järjestetään Kansallisoopperan Alminsalissa.

SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja, eduskunnan entinen puhemies ja ministeri Ahde kuoli 20. joulukuuta 73-vuotiaana. Keväällä 2017 tuli julki tieto siitä, että Ahde oli sairastunut syöpään.

Lue myös:

Matti Ahde siunataan lauantaina haudan lepoon

Erkki Liikanen muistelee edesmennyttä ystäväänsä Matti Ahdetta: "Suurten ikäluokkien yksi suurimmista nimistä"

Mobiilidatan käyttö on lisääntynyt voimakkaasti 2010-luvun aikana. Tämä on ollut suuri haaste teleoperaattoreille.

– Käyttö on lisääntynyt selvästi. Tiedonsiirtonopeuteen vaikuttaa tietenkin verkon käyttäjien lukumäärä ja se, kuinka paljon dataa verkossa liikkuu samanaikaisesti, Elisan aluejohtaja Niklas Granholm kertoo.

Jokainen, joka surffaa netissä lähellä tiettyä tukiasemaa, jakaa 4G-verkon muiden lähialueella olevien kanssa. Kun yhden tukiaseman alueella on paljon aktiivisia käyttäjiä, jokaisen käyttäjän yhteys saattaa heikentyä verkon kuormituksen vuoksi.

4G-verkon kasvanut käyttö tarkoittaa, että operaattoreiden pitäisi lisätä tukiasemia ja laajentaa verkkoa, jotta nopeus ei hidastuisi.

Alla olevasta kartasta näet 4G-verkon keskimääräisen huippunopeuden jokaisessa kunnassa. Näet myös, kuinka monella prosentilla kunnan kotitalouksista on mahdollisuus saada käyttöönsä kiinteä verkkoyhteys, jonka nopeus on vähintään 100 megabittiä sekunnissa.

Grafiikassa käytetyt tiedot perustuvat mittauksiin, jotka on tehty suomalaisen Netradar-verkkopalvelun kautta. Nopeuteen voi vaikuttaa se, missä kunnassa mittaus on tehty. Lisäksi siihen voi vaikuttaa se, mikä 4G-liittymä ja laite käyttäjällä on. Luvut viittaavat latauksiin ja antavat realistisen kuvan tilanteesta varsinkin kunnissa, joissa mittauksia on tehty suhteellisen paljon.

Alhaiset nopeudet

Koko maan tasolla 4G-yhteyksien keskimääräinen huippunopeus oli lähes sama vuosina 2018 ja 2019.

Mutta kun katsotaan pidemmällä aikavälillä, selviää, että nopeudet ovat laskeneet merkittävästi.

Vuonna 2015 nopeudet olivat keskimäärin yli 30 megabittiä sekunnissa, kun vuonna 2019 nopeus oli keskimäärin noin 23 megabittiä sekunnissa.

Tiedonsiirtonopeudet ovat siis laskeneet neljän vuoden aikana jopa neljänneksellä.

Tämä selviää laajasta materiaalista, jonka Svenska Yle kokosi Netradar-verkkopalvelusta.

• Lue: Svenska Ylen alkuperäinen artikkeli 4G-verkon nopeudesta.

Esimerkiksi Turussa ja Helsingissä saavutettiin viime vuonna keskimäärin huippunopeus, joka ylitti koko maan keskiarvon. Toisaalta Vaasassa ja Porvoossa nopeudet olivat koko maan keskiarvoa alhaisemmat.

Suuria alueellisia eroja: Ahvenanmaa pahnan pohjimmainen

Erot kuntien välillä ovat erittäin suuria, kuten artikkelin alussa oleva kartta osoittaa.

Hitaimmat nopeudet löytyvät Ahvenanmaalta Föglöstä, jossa huippunopeus oli viime vuonna keskimäärin vain 7,7 megabittiä sekunnissa. Suurin nopeus – keskimäärin 45,9 megabittiä sekunnissa – mitattiin Enonkoskella lähellä Savonlinnaa.

Telian verkosta vastaava johtaja Sami Siiki arvioi, että Föglö Ahvenanmaalla on erityistapaus, koska ohi ajavat ruotsinlaivat saattavat aiheuttaa ongelmia.

– Föglö on pieni paikka, joka sijaitsee lähellä laivareittiä, ja sen tukiasema joutuu suuren käyttäjäjoukon kohteeksi useita kertoja päivässä. Nopeus ei kerro tässä yhteydessä koko totuutta siitä, kuinka hyvä verkkoyhteys on, hän sanoo.

Ålands radion ”Teknikmagasinet” -radio-ohjelman juontaja Fredrik Granlund vahvistaa, että turisteilla on paljon vaikutusta Ahvenanmaan 4G-verkkoon.

Kaikki kuusi kuntaa, joiden huippunopeudet olivat vertailussa hitaimmat, ovat Ahvenanmaan kuntia.

– Esimerkiksi Sottungassa asuu 95 asukasta, joten tietenkin sillä on suuri vaikutus, jos yhtäkkiä ohitse kulkee alus, jossa on 2 000 matkustajaa. Heistä useat surffaavat netissä erittäin aktiivisesti matkan aikana ja esimerkiksi jakavat kuvia sosiaaliseen mediaan, Granlund sanoo.

Monet ahvenanmaalaiset käyttävät edelleen omaa matkapuhelinoperaattoria, Ålcomia, eivätkä siis vaikuta suoraan Telian verkon kuormittumiseen.

Granlund arvioi, että verkon nopeutta Ahvenanmaalla mitataan varmaan nimenomaan ruotsinlaivoilta käsin: tällöin puhelin ilmoittaa automaattisesti kunnan sen mukaan, mikä on lähinnä.

Esimerkiksi Kökar on pinta-alaltaan valtavan suuri: sen pinta-alasta noin 65 neliökilometriä on maata ja noin 2 100 neliökilometriä on merta. Suurin osa matkustajaliikenteestä Ruotsin ja Suomen välillä liikennöi kunnan vesillä.

– Olet hytissä avovedellä – mutta Kökarin kunnassa – ja yrität tarkistaa verkon nopeutta, niin se on uskomattoman huono. Ja näin myötävaikutat Kökarin tilastoihin, halusit tai et, huomauttaa Granlund.

Mutta ongelmia ilmenee myös useilla muilla alueilla. Esimerkiksi Yle Östnyland kertoi aiemmin tässä kuussa paikallisista ongelmista 4G-yhteyksissä Sipoossa. Koko kunnan keskimääräinen 4G-yhteyden huippunopeus on kuitenkin kutakuinkin sama kuin muualla mantereella.

Telia: "Tietyissä osissa maata maksiminopeus voidaan saavuttaa"

Sami Siiki Telialta toteaa, että joissakin paikoissa 4G-verkon laajentaminen on haastavaa.

– Mutta seuraamme tilannetta ja suuntaamme investointimme sinne, missä tiedonsiirtonopeudet ovat alhaisimmat, hän sanoo.

Siikin mielestä on tärkeää, että asiakkaat saavat heille luvatun nopeuden.

Kuluttajan teleoperaattorin kanssa tekemästä sopimuksesta käy ilmi, että todellinen nopeus voi vaihdella suuresti.

Operaattorista riippuen todellinen huippunopeus voi olla niinkin alhainen kuin 5 tai 10 megabittiä sekunnissa, vaikka liittymäsopimuksessa teoreettisen maksiminopeudenvoidaan luvata olevan jopa 600 megabittiä sekunnissa.

– Tietyissä osissa maata liittymäsopimuksen maksiminopeus voidaan saavuttaa, kun muualla maassa nopeus saattaa olla hieman alhaisempi, Siiki sanoo.

Viranomaiset: Vaihda operaattoria, jos olet tyytymätön

Liikenne- ja viestintäministeriö ja liikenne- ja viestintävirasto Traficom eivät halua kommentoida 4G-nopeuksien suuria alueellisia eroja.

Viranomaiset huomauttavat, että teleoperaattoreiden tehtävänä on laajentaa verkkoa. He myös muistuttavat, että asiakkaiden, jotka ovat tyytymättömiä saavutettuun nopeuteen, tulisi olla yhteydessä omaan teleoperaattoriin tai vaihtaa toiselle toimijalle.

Vuodesta 2015 lähtien kaikilla suomalaisilla on ollut oikeus vähintään kahden megabitin vähimmäisnopeuteen.

Nopea laajakaista kaikille vuoteen 2025 mennessä

Seuraavan viiden vuoden aikana kaikilla kotitalouksilla EU:n alueella pitäisi olla mahdollisuus nettiliittymään, jonka nopeus on vähintään 100 megabittiä sekunnissa, joko kiinteällä laajakaistayhteydellä tai langattomalla. Lisäksi Euroopan komissio haluaa, että nopeus pitää pystyä kasvattamaan 1 000 megabittiin, eli yhteen gigabittiin, sekunnissa.

– Vuoden 2025 lähestyessä on selvää, että meidän pitää seurata asiaa suuremmalla intensiteetillä myös täällä ministeriötasolla ja katsoa, mitä voimme tehdä. Juuri alueelliset erot tulevat olemaan erittäin tärkeitä, osastopäällikkö Sabina Lindström liikenne- ja viestintäministeriöstä toteaa.

Vuoden 2018 lopussa 58 prosentilla suomalaisista kotitalouksista oli mahdollisuus saada käyttöön kiinteä laajakaistayhteys, jonka nopeus on vähintään 100 megabittiä sekunnissa. Laajentuminen on ollut paljon hitaampaa kuin 2000-luvun alkupuolella odotettiin.

Artikkelin alussa olevassa interaktiivisesta kartasta näet, kuinka monella prosentilla kotitalouksista sinun kunnassasi on mahdollisuus tällaiseen nopeaan kiinteään laajakaistaan. Osuudet vaihtelevat 0 ja 100 prosentin välillä: jossakin kunnassa osuus voi olla nolla prosenttia, kun jossain toisessa kunnassa päästään täyteen 100 prosenttiin.

Lindström huomauttaa, ettei teleoperaattoreilla ole kiinnostusta laajentaa kiinteää laajakaistaa alueille, jossa asuu vain muutama ihminen. Hän arvioi, että valtion ja kuntien olisi pitänyt ehkä auttaa vielä aktiivisemmin.

– Ehkä jossain määrin kyllä. Mutta vuonna 2010 käynnistimme nopean laajakaistan tukiohjelman ja sen jälkeen kiinteän laajakaistaverkoston laajentamiseksi on jaettu arviolta noin 70 miljoonaa euroa. Tavoitteena on ollut saada laajakaista 130 000 kotiin ja olemme nyt arviolta 80 000 kodissa.

Tältä vuodelta käyttämättä on vielä 2 miljoonaa euroa. Ensi vuoden kehysbudjettiin on ehdotettu noin 5 miljoonaa euron valtiontukea kiinteän laajakaistan laajentamiseksi

Lindström kuitenkin myöntää, ettei tämä riitä koko maan varustamiseen kiinteällä laajakaistalla.

5G-verkko on nopea ja vähentää 4G:n kuormitusta

Nopean nettiyhteyden laajentaminen useammalle alueelle voi tulla kannattavaksi uuden 5G-verkon myötä.

5G mahdollistaa nopeuksien kasvattamisen langattomasti, jolloin maahan ei esimerkiksi tarvitse kaivaa yhtä paljon valokuitua. Toisaalta 5G-tukiasemat tarvitsevat yleensä nopeita kuituyhteyksiä.

Teleoperaattorit rakentavat parhaillaan kiivaalla tahdilla viidennen sukupolven matkapuhelinverkkoa. 5G-liittymät tarjoavat yhä enemmän mahdollisuuksia nopeaan surffaukseen netissä.

– Se on itse asiassa jo ihan kulman takana. Ja kuten operaattorit ovat meille asian selittäneet, niin sellaiset kotitaloudet, joilla on hyvä 3G- ja kohtalainen 4G-peitto, voivat saada erittäin pian tämän 5G-ratkaisun, Lindström sanoo.

Toisaalta 5G:llä on lyhyempi kantama, joten se tarvitsee tuntuvasti enemmän tukiasemia, eikä 5G tule peittämään koko maata vielä moneen vuoteen.

Siksi 4G:llä tulee olemaan tärkeä rooli seuraavien vuosien aikana.

Lindström muistuttaa lisäksi, että Suomessa internetyhteydet ovat kansainvälisesti vertailtuna erittäin hyvät – ja lisäksi nopeammat ja halvemmat kuin monessa muussa maassa.

– Usein unohdetaan, kuinka äärettömän hyvät meidän tietoverkkomme todella ovat. Ulkomaille matkustaessa huomaa pitävänsä itsestään selvyytenä sitä, että yhteydet toimivat vähän siellä sun täällä.

Speedtest-sivuston tekemässä kansainvälisessä nopeusvertailussa Suomen kiinteät internetyhteydet ovat 36. sijalla ja langattomat yhteydet 25. sijalla.

Lue myös:

5G-verkko on vihdoin jo ovella – kohta markkinoille tulevalla tekniikalla voidaan siirtää vaikka hologrammi

Suomen ensimmäinen 5G-puhelin myytiin asiakkaalle Helsingissä

Kuopio rakentaa sata kilometriä tyhjää putkea maan alle tulevaisuuden 5G:tä varten – asiantuntija kiittää, sillä valokuitua on Suomessa liian vähän

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26.1.2020 klo 23 saakka.

Kun ääniraudan kopauttaa pöytää vasten tai sitä napauttaa nuijalla, se alkaa värähdellä.

Värähtely ei ole sattumanvaraista, vaan raudan haarat väpättävät puolelta toiselle juuri tietyllä nopeudella. Värähdysmäärää per sekunti kutsutaan taajuudeksi, sen yksikkö on hertsi.

Yleisin äänirauta värähtelee tasan 440 kertaa sekunnissa. Ihmiskorva kuulee tuon värähtelyn tuottamat ääniaallot sävelenä.

Tuolle sävelelle on annettu nimi: a.

A on sävel, josta kuoronjohtaja laskee äänet laulajille

A on muusikon tärkein sävel.

Voit kuunnella sen tästä:

Mikäli luet juttua Uutisvahdissa, näytteet toimivat selainnäkymässä. Pääset siihen jutun lopusta.

A on pianon valkoisista koskettimista muodostuvan a-molli-asteikon perussävel ja myös kirjainaakkosten ensimmäinen kirjain.

Jo keskiajalla sävelten niminä alettiin käyttää aakkosten kirjaimia. Luonnollista a-mollia eteenpäin laskemalla kaava alkaa hahmottua: a, b, c, d, e, f, g.

Tosin Suomessa käytössä on saksalaisella kielialueella vakiintunut tapa nimittää asteikon toista säveltä b:n sijaan aakkosten seuraavalla vapaalla kirjaimella h.

Tarve h:lle syntyi aikoja sitten. B-säveltä käytettiin usein alennettuna, ja saman nimen käyttäminen kahdesta eri sävelestä aiheutti sekaannusta.

Monelle tutumpi tapa luetella säveliä on a-mollin rinnakkaissävellaji C-duuri. Myös C-duuri muodostuu pianon valkoisista koskettimista: c, d, e, f, g, a, h.

Mutta merkittävin kaikista on a.

A:n avulla kaikki muut sävelet voidaan virittää värähtelemään oikeilla taajuuksillaan. Sävelten suhteet ja etäisyydet toisiinsa määrää viritysjärjestelmä. Länsimaisessa musiikissa käytössä on tasavireinen järjestelmä.

A on sävel, josta sinfoniaorkesterit virittävät soittimensa, ja josta kuoronjohtaja laskee äänet laulajille.

Kuoronjohtaja kopauttaa äänirautaa ja kuuntelee a-sävelen, laskee siitä kappaleen sävellajin mukaiset aloitusäänet ja hyräilee ne kuorolle. Sinfoniaorkesterissa oboisti ottaa a:n viritysmittarista ja soittaa sen sitten muille muusikoille.

A on kuin yleisavain länsimaisen musiikin saloihin.

Mikäli luet juttua Uutisvahdissa, näytteet toimivat selainnäkymässä. Pääset siihen jutun lopusta.

Prince kertoi kantansa a-sävelen värähtelystä Facebookissa

Syksyllä 2014 faneille siunaantui tilaisuus kysyä legendaariselta muusikolta, Princeltä (1958–2016), mitä tahansa. Prince oli liittynyt Facebookiin ja lupasi vastata kysymyksiin sitä mukaa, kun niitä tulisi.

Salaperäinen rocktähti ei ensin pitänyt lupaustaan. Sessio jatkui kolmatta tuntia ja kysymyksiä sateli, mutta Prince ei reagoinut yhteenkään.

Lopulta tärppäsi.

Yksi osallistujista kehotti idoliaan ottamaan kantaa a-sävelen viritykseen. Hän toivoi Princen komppaavan ajatusta, että ainut oikea värähtelytaajuus tuolle sävelelle olisi 432 hertsiä.

Prince teki työtä käskettyä. Vastaus jäi päivän ainoaksi, ja siinä oli kolme sanaa:

– The Gold Standard.

Kultainen standardi tai taso. Siis yksiviivaiselle a-sävelelle täydellinen määrä värähtelyjä sekunnissa?

Vastaus rikkoi rajoja, sillä a-sävel standardoitiin vuonna 1955 ja värähtelymääräksi sekunnissa sovittiin 440. Sopimuksen myötä vaikkapa oikein viritetty piano kuulostaa samalta Helsingistä Pekingiin. Ja jos ei kuulosta, piano on epävireessä joko tarkoituksella tai tahattomasti.

Prince antoi tukensa liikkeelle, joka vastustaa nykyistä standardia. Hätkähdyttävän suuri joukko julistaa 432 kertaa sekunnissa värähtelevän a-sävelen mukaan viritetyn musiikin paremmuutta. Debatti voimistui sosiaalisessa mediassa 2010-luvulla ja jatkuu edelleen.

Vastauksensa jatkoksi Prince linkkasi aihetta käsittelevälle sivustolle. Netti on pullollaan sisältöä 432-hertsisen a:n paremmuudesta standardiin verrattuna.

Mikäli luet juttua Uutisvahdissa, näytteet toimivat selainnäkymässä. Pääset siihen jutun lopusta.

Vire on sopimuskysymys – kuuletko eron?

Standardista lipsutaan tarkoituksella jatkuvasti. Maailman sinfoniaorkesterit soittavat jopa 444-hertsisestä a-sävelestä viritetyillä soittimilla. Suomessa kaikki ammattimaiset sinfoniaorkesterit käyttävät 442-hertsistä a:ta.

Klassisen musiikin ammattilainen ostaakin musiikkikaupasta yleisimmän 440-ääniraudan sijaan 442-ääniraudan, joita on yhtä lailla saatavilla.

Harjaantunut korva erottaa kahdenkin hertsin muutoksen, mutta 432-hertsinen a on jo ilmiselvästi standardia matalampi.

Testaa, kuuletko itse eron (ääninäytteet on tästä lähtien verrattavuuden vuoksi otettu viritysmittarista):

Miksi sinfoniaorkesterit sitten soittavat standardia korkeammalta?

Syy on orkesterin soinnissa. Etenkin teräskieliset ja synteettisillä kielillä varustetut jousisoittimet kuulostavat sitä kirkkaammilta, mitä kireämmiksi eli korkeammalta soiviksi kielet on viritetty.

Kielten kiristäminen kirkkaamman soinnin perässä on historiallinen ilmiö, jolla on nimikin: pitch inflation.

Pohjimmiltaan kysymys on kilpasoitannasta. Konserttilavojen valtaamista yrittävä tulokas saattoi aikoinaan saada hieman etua viulusta, joka oli viritetty soimaan korkeammalta kuin kilpailevan virtuoosin soitin.

Erityisesti laulajat kärsivät pitch inflationista ja ylipäänsä vaihtelevista viritystasoista. Huonolla tuurilla kappale muuttui toisessa kaupungissa tai maassa laulukelvottomaksi poikkeavan viritystason vuoksi.

Yksi syy a-sävelen hertsimäärän standardiin olikin musiikkialan kansainvälistyminen 1900-luvulla. Mitä enemmän muusikot alkoivat matkustaa paikasta toiseen, sen tärkeämpänä alettiin pitää sitä, että musiikki soi kaikkialla samalta korkeudelta.

A:ta ei tunnu pidättelevän mikään

Viritystaso ja käytössä oleva viritysjärjestelmä vaikuttavat merkittävästi siihen, miltä musiikki kuulostaa. Harmonioiden sävy riippuu monen muun asian lisäksi siitä, millaiseen a-säveleen ne perustuvat.

A-sävelelle ei ole oikeaa värähtelytaajuutta, vaan "oikea" viritystaso ja sen myötä musiikin kuulokuva on tottumiskysymys.

Sen on huomannut myös Radion sinfoniaorkesterin kosketinsoittaja Jouko Laivuori, joka on työnsä puolesta ja silkasta intohimosta perehtynyt soittimien viritykseen. Erityisen lähellä hänen sydäntään on vanha musiikki.

Juuri barokkiorkesterin konsertti on nykypäivänä paras tilaisuus kuulostella käytännössä, miltä muuhun kuin standardi-a:han perustuva musiikki kuulostaa.

Barokkiorkesterit käyttävät usein a:ta, joka värähtelee 415 kertaa sekunnissa. Voit kuunnella sen tästä.

Matalampi a ja siitä soitettu musiikki on ihan eri väristä verrattuna standardi-a:sta soitettuun musiikkiin, Laivuori toteaa.

– Soittajalle tietty vire alkaa tuntua hyvältä, kun soundiin tottuu kappaletta harjoitellessa. Kuulijoiden kohdalla en tiedä, mistä tunne tietyn vireen miellyttävyydestä johtuu.

A-sävelen 415 hertsiä ei ole täsmällinen ajanmukainen vire kaikelle barokkimusiikille, mutta soittimet viritettiin 1600- ja 1700-luvuilla keskimäärin matalammalle kuin nykypäivänä.

Esimerkiksi säveltäjä Georg Friedrich Händellin (1685–1759) a-äänirauta värähteli sittemmin tehtyjen testien mukaan 422,5 kertaa sekunnissa. Kuuntele A422:

Barokkiorkestereiden käyttämän 415-hertsisen a:n etuja on se, että taajuus on lähes tarkalleen puoli sävelaskelta nykystandardia matalampi. Barokki-a vastaa siis nykypäivän säveltä as tai gis.

– Se on kätevä kompromissi. Kosketinsoittimien koskettimet voi siirtää pykälää vasemmalle, ja virityksen jälkeen ei muuta tarvita, Laivuori sanoo.

Urut soivat korkeammalta rahasyistä

A-sävel on soinut eri korkeuksilta vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Tosin ennen 1900-lukua ei liiemmin ajateltu hertsejä. Fyysikko Heinrich Rudolf Hertzin (1857–1894) mukaan nimetyn taajuuden yksikön käyttö vakiintui vasta 1930-luvulla. Sitä ennen puhuttiin sykleistä sekunnissa.

Äänirauta keksittiin Englannissa jo vuonna 1711, mutta viritystaso vaihteli ennen sitä ja myös sen jälkeen.

Laivuori toteaa, että musiikkia soitettiin siltä korkeudelta, mistä se kuulosti hyvältä – ja usein soittimien ehdoilla. Yksi ratkaisevista soittimista oli kirkon urut.

– Niiden vire vaihteli hirveän monta hertsiä jo lämpötilan mukaan, Laivuori huomauttaa.

Toisinaan säästettiin rahaa rakentamalla lyhyempiä urkupillejä. Materiaalia kului vähemmän. Niinpä joissain paikoissa vire oli pelkästään rahasyistä hätkähdyttävän korkea.

Osansa on myös kirkon akustiikalla ja ihmisen mieltymyksellä kirkkaaseen sointiin.

Iso ja kaikuinen tila vaatii isoa ja kirkasta ääntä, tiedettiin jo aikoja sitten. Saksassa Freibergin katedraalissa urkujen a on 476 hertsiä ja Hampurissa Pyhän Jaakobin kirkossa 495 hertsiä.

Poikkeuksellinen vire tarkoitti urkurille lisätöitä: soitettava musiikki piti transponoida sopivaan sävellajiin. Transponointi on musiikin esittämistä eri sävellajista kuin mitä nuotteihin on kirjoitettu.

Uruista mutta myös muista syistä johtuen a on todistetusti värähdellyt paikoitellen reippaasti alle 400 kertaa sekunnissa ja toisaalta jopa yli 500 kertaa sekunnissa. Yleinen vaihteluväli on ollut noin 390–460 hertsiä.

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) käytti ainakin 421-hertsistä a:ta, kun taas esimerkiksi Ludwig van Beethovenin (1770–1827) aikaan Wienissä viritettiin a-sävelestä, joka on hyvin lähellä nykyistä standardia.

Kun nykypäivän barokkiorkesteri soittaa klassismin ajan musiikkia, esimerkiksi Joseph Haydnin tai Mozartin musiikkia, a viritetään usein 430 hertsin taajuudelle.

Verdi ja Prince olisivat a:n korkeudesta samaa mieltä

Oopperoistaan tunnettu italialaissäveltäjä Giuseppe Verdi (1813–1901) tympääntyi aikoinaan vireeltään poukkoilevaan a-säveleen.

Hän alkoi tehdä töitä sen eteen, että a vakiinnuttaisi paikkansa siellä main, missä musiikki hänen mielestään soi parhaiten. Säveltäjä päätti, että a:n on hyvä värähdellä noin 430 kertaa sekunnissa.

Verdiä kiinnosti 1700-luvulla kehitetty "tieteellinen viritystaso" eli scientific pitch (c1 = 256 hz ja a1 = 430,54 hz), mutta erikseen hän on todennut, että orkestereiden kannalta paras vire olisi 432 kertaa sekunnissa värähtelevä a.

Oopperagurun mielipide ei painanut seuraavalla vuosisadalla, kun standardiksi sovittiin 440 hertsiä, mutta nyt Verdin a:lla lienee kannatusta enemmän kuin koskaan. Sävelkorkeudesta kinaaminen on saanut mystisiä sävyjä.

Esimerkiksi Princen linkkaama sivusto julistaa, että A432 olisi yhteydessä värispektriin ja hindutradition energiakenttiin eli chakroihin. 432 kertaa sekunnissa värähtelevä a ja sen pohjalta viritetty musiikki olisi ääniaaltoina etenevä jatke valolle, ajalle, aineelle ja tietoisuudelle.

Moni sivusto maalaa 432-hertsisestä a:sta rauhoittavaa viretasoa, jolla olisi jopa parantavia vaikutuksia.

Paljon sanottu – eikä väitteille ole tieteellisiä perusteita.

Lukuna 432 on kieltämättä kiinnostava. Se on muun muassa neljän peräkkäisen alkuluvun summa: 103 + 107 + 109 + 113.

Se on kiinnostava luku myös geometriassa.

Päivässä on 86 400 sekuntia, kun taas 432 x 2 = 864.

432-sivustoilta ei jää huomaamatta edes urheiluvarustevalmistaja Wilson, joka laski 1980-luvulla, että oikea määrä kuoppia golfpallon pinnassa olisi 432.

– Hertsimääristä saa hirveän nättiä matematiikkaa, mutta mitään muuta se ei ole, Laivuori summaa.

– Toisaalta lukumystiikka tässä yhteydessä on ok, sillä monet säveltäjät olivat lukumystikkoja, hän myöntää.

Salaliittoteoria: natsit kaiken takana?

Lukuisista viretasojen salaliittoteorioista tunnetuin lienee natsiteoria. Sen mukaan 440-hertsinen a olisi natsien propagandaa, suorastaan joukkotuhoase.

Salaliittoteorian mukaan natsit huomasivat tutkimuksissa, että 440-hertsinen a kylvää ympärilleen pelkoa ja aggressiota. Siinä missä 432 on foliohattujen mielestä "luonnon oma taajuus", 440 on "aivojen, ajatusten ja manipuloinnin" taajuus.

Niinpä natseilla ja erityisesti propagandaministeri Josef Goebbelsilla oli salaliittoteorian mukaan motiivi kampanjoida 440-hertsisen a:n puolesta 1930-luvun lopulla, jolloin aihetta ihan oikeasti pohdittiin kansainvälisesti.

Salaliittoteoreetikoilta jää mainitsematta, että A440 oli ollut monin paikoin käytössä jo aiemmin, muun muassa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Laivuori repeää nauruun kuullessaan natsiteoriasta.

– Tuota en ollut kuullut. Todennäköisesti 440 hertsiä oli helpoin kompromissi ja ehkä yleisin käytössä olleista a-sävelistä silloin, kun standardista sovittiin.

Aivomme janoavat musiikkia

Monien mielestä 415-hertsiseen a:han perustuva barokkimusiikki hengittää omalla, kiinnostavalla tavallaan, ja yksi syy siihen on standardia matalampi viritystaso.

Vastaavasti 432-musiikki soi standardia matalammalta ja kuulostaa siihen verrattuna erilaiselta – monien mielestä kiehtovalta.

Ylivoimainen enemmistö on sitä mieltä, että ihan tavallinen 440-musiikki on elämän suola: äänet ja harmoniat kuuluvat korvissa ja tuntuvat kehossa.

Tärkein huomio hertsejä laskiessa lieneekin se, ettei taajuuden yksikön nimittäjä, sekunti, ole luonnonlaki vaan ihmisen tekemä sopimus tietystä aikayksiköstä. Sekunnin kesto määritellään cesium-133-atomin säteilyn avulla.

Musiikin vaikutus ihmiseen on yksilöllistä mutta todistettua, viritettiinpä se mille taajuudelle tahansa: aivomme suorastaan janoavat musiikkia, ja esimerkiksi markkinat ohjailevat meitä musiikilla.

Fyysikko ja keksijä Nikola Tesla on sanonut, että universumin salaisuudet on kätketty energiaan ja värähtelyyn. Häntä lainaa myös Princen linkkaama sivusto, joka pyrkii kääntämään ajatuksen 432-hertsisen a:n ja sen mukaan viritetyn musiikin hyväksi.

Tässä toinen näkökulma lähestyä aihetta.

Entäpä jos suuri mysteeri onkin värähtelystä ja ääniaalloista syntyvä musiikki itsessään?

Viritystasosta riippumatta.

Korjaus 25. tammikuuta kello 12.05: Korjattu soittimen yksiköt millihertseistä hertseiksi.

Kiina päätti tänään keskeyttää koronaviruksen vuoksi ryhmämatkat Kiinasta ulkomaille.

Lapin matkailun kannalta Kiina teki päätöksensä juuri vilkkaimman sesongin kynnyksellä.

– Rovaniemen seudulla ollaan juuri käynnistämässä kiinalaisen uudenvuoden matkailukautta, joka on kaikkein vilkkain matkailukausi talvesta. Pääasiakkuus tulee tuolloin Kiinasta. Me odotamme juuri saapuvaksi ryhmämatkailijoita ja yksittäisiäkin matkaajia, kertoo Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen.

Kärkkäinen arvioi, että sesongin aikana Rovaniemellä vierailee 7 000 - 8 000 kiinalaisturistia tai enemmän. Suurin osa heistä tulee ryhmämatkoilla. Yksittäisiä matkustajia päätös ei koske.

Kärkkäisen mukaan tällä hetkellä on vielä vaikea arvioida Kiinan tekemän päätöksen kaikkia vaikutuksia, kuten sitä, paljonko matkoja tullaan perumaan. Tilanne selvinnee lähipäivien aikana.

– Tässä vaiheessa peruutuksista ei ole oikein tietoa. Joitakin keskusteluja on käyty viime päivinä matkanjärjestäjien kanssa, mutta he ovat tietysti odottaneet tätä virallista päätöstä Kiinalta.

– Nyt kun päätös on annettu, alamme saada tietoa siitä, miten ryhmien siirto esimerkiksi seuraavalle kaudelle onnistuu.

Kärkkäinen toivoo, että mahdollisimman paljon ryhmämatkoja onnistuttaisiin siirtämään perumisten sijaan.

Kärkkäinen ei osaa arvioida, millaisia taloudellisia vaikutuksia ryhmämatkojen mahdollisesta peruuntumisesta aiheutuu Lapin matkailulle. Hän kuitenkin toteaa, että tyypillisesti kiinalaiset matkailijat käyttävät paljon rahaa kohteessa.

"Ei kovin suurta vaikutusta meidän yritykselle"

Lapland Hotelsin toimitusjohtaja Ari Vuorentausta ei lähde arvioimaan, kuinka paljon peruuntumisia on näkyvissä. Hänen mukaansa tällä hetkellä vain joitain yksittäisiä peruutuksia on tullut, mutta ainakaan vielä ei mitään merkittävämpää ole tapahtunut.

Varausten perusteella helmikuussa, kiinalaisturistien sesongin vilkkaimpana kautena, hieman alle 2 000 kiinalaisen on määrä yöpyä ketjun hotelleissa. Jos he jäisivät tulematta, se ei Vuorentaustan mukaan olisi kohtalon kysymys.

– Kokonaisuudessaan tämä 2 000 (kiinalaisturistia) on meidän tapauksessa hyvin pieni osa kokonaisvolyymia. Sillä ei ole kovin suurta taloudellista vaikutusta juuri meidän yritykselle.

– Lapin matkailussa hyvä puoli on se, että asiakaspohja on hyvin laajaa. Ihmisiä tulee eri puolilta maailmaa.

Vuorentaustan mukaan kiinalaisturistien suosiossa ovat yleensä Rovaniemi, Saariselkä ja Luosto.

"Pieniä harmaita hiuksia on aiheuttanut"

Hotelliyrittäjä Marko Jääsköä Kiinan päätös ja koronavirustilanne on stressannut. Jääskö arvioi, että tällä hetkellä hänen hotellissaan, Santa Claus Holiday Villagessa, puolet asiakkaista on kiinalaisia turisteja. Lukuna se tekee pari sataa.

– Kyllähän tämä huolestuttava uutinen on, varsinkin näin vilkkaimman sesongin keskellä. Hieman on harmaita hiuksia aiheuttanut, Jääskö toteaa.

Yrittäjä kertoo, että peruutuksia on tullut tähän mennessä vain muutamia yksittäisiä. Ne ovat tulleet nimenomaan Wuhanin alueelta, jossa virustartunnat alkujaan tulivat ilmi.

– Sieltähän eivät ole ihmiset päässeet lähtemään.

– Mutta toisaalta, Kiina on iso maa.

Jääskö arvioi, että koko vuoden mittakaavaan asetettuna kiinalaisten matkailijoiden merkitys Lapin ja Rovaniemen seudun matkailusta on noin 10-15 prosenttia. Tällä hetkellä heidän merkitys korostuu kiinalaisen uudenvuoden vieton vuoksi.

Mikäli ryhmiä peruuntuu, hotellille jää kuitenkin ennakkomaksut.

– Periaatteessa ennakot näistä ryhmistä on meille maksettu jo, eli rahat on meillä jo kiinni täällä. Mutta loppukuluttaminen, se mitä asiakkaat täällä kuluttaisivat, se jää pois, Jääskö sanoo.

Lue myös: Yle seuraa: Tutkijat povaavat koronavirukseen sairastuvan Wuhanissa jopa 190 000 ihmistä, Kiina keskeyttää ryhmämatkat ulkomaille

Etelä-Karjalassa Luumäellä viime viikon torstaina sattuneesta lapsen riepottelutapauksesta on tehty kaksi tutkintapyyntöä poliisille.

Lapsen äiti on tehnyt riepotteluun syyllistyneestä lastentarhanopettajasta rikosilmoituksen Kaakkois-Suomen poliisille. Luumäen kunta on puolestaan jättänyt tapauksesta tutkintapyynnön.

Riepottelutapaus sattui viime viikolla Luumäen keskustassa, kun ryhmä Taavetin päiväkodin lapsia oli palaamassa kirjastosta.

Sosiaalisessa mediassa levisi viikko sitten perjantaina video, jossa päiväkodin työntekijä vetää mahallaan maassa makaavaa lasta perässään pitkin jalkakäytävää. Videon perusteella raahaaminen jatkui useita metrejä.

Lapsi oli vastustellut matkantekoa samassa tahdissa muiden kanssa.

– Mieheni haki tuona päivänä lapsen päivähoidosta. Hänelle oli kerrottu, että lapsi oli ollut retkellä niin hankala, ettei häntä ehkä seuraavana päivänä oteta retkelle mukaan, lapsen äiti kertoo.

Äiti esiintyy tässä jutussa anonyyminä lapsen henkilöllisyyden suojelemiseksi ja asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Video paljasti totuuden

Äiti sai tiedon videosta ystävältään. Vasta videon nähtyään hänelle selvisi, mitä kirjastoretken paluumatkalla oli tapahtunut.

– Kun katsoin sen, oli päivänselvää, että teen työntekijästä rikosilmoituksen. Ammatti-ihmisellä pitäisi olla muita keinoja lapsen rauhoittelemiseen kuin retuuttaminen, äiti sanoo.

Taavetin päiväkodin johtaja Outi Kiviranta ja Luumäen sivistystoimenjohtaja Kai Könönen soittivat äidille lauantaina ja kertoivat, mitä oli tapahtunut.

Virkamiehet kutsuivat äidin käymään palaverissa, jossa asiaa selvitettiin. Hänellä olisi ollut mahdollisuus kuulla työntekijää.

– Olin jo siihen mennessä päättänyt, että poliisit saavat selvittää asian. En henkilökohtaisesti halunnut tavata kyseistä päiväkodin työntekijää, sanoo äiti.

Lastentarhanopettaja ei enää työskentele päiväkodissa. Päiväkoti ei kerro, irtisanottiinko määräaikaisessa työsuhteessa ollut henkilö vai lopettiko hän omatoimisesti.

Äiti on helpottunut.

– Asia hoidettiin lasten edun mukaisesti. Turvallisesti, sanoo äiti.

Hoitaja soitti apua

Päiväkodin johtaja Outi Kiviranta osallistui itsekin kirjastoreissulla käyneiden päiväkotilasten paluumatkaan.

– Kyseinen lastentarhanopettaja soitti minulle ja pyysi apuun, Kiviranta kertoo.

Hän lähti ryhmää vastaan ja tavoitti sen päiväkodin lähellä.

– Koko ryhmä käveli siinä vaiheessa sulassa sovussa. Noin vartin päästä tämä lastentarhanopettaja kertoi minulle, mitä oli tapahtunut, ja tunnusti toimineensa väärin, sanoo Kiviranta.

Yle ei tavoittanut lastentarhanopettajaa kommentoimaan tapausta.

Sivistystoimenjohtaja Kai Könönen on tapahtuneesta pahoillaan. Hän sanoo, että asiaa tulee käsitellä hienovaraisesti siitäkin huolimatta, että tapahtumien kulku selvitetään perin pohjin.

Sosiaalisessa mediassa tapausta on kuitenkin puitu vilkkaasti. Osa keskustelijoista tuomitsee lastentarhanopettajan toiminnan, mutta monet myös ymmärtävät sen. Jotkut keskusteluihin osallistuneista vanhemmista myöntävät itsekin joskus käyttäneensä kovempia otteita, jos tarkoituksena on ollut esimerkiksi suojella lasta liikenteessä.

Keittäjienkin omaksuttava pelisäännöt

Yle Uutiset kertoi keskiviikkona, kuinka lasten käyttämä väkivalta ja kielenkäyttö on käynyt yhä raaemmaksi päiväkodeissa. Kun fyysinen kuritus on lailla kielletty, niin millaisia keinoja ammattilaisella on näissä tilanteissa?

– Lapset vasta opettelevat tunnetaitoja ja ryhmässä toimimista. Niiden opettelu on varhaiskasvatuksen keskeistä ydintä. On ok olla vihainen, mutta kyse on siitä, miten sen purat ja käsittelet. Näiden taitojen opettelu tulee kasvattajien koulutuksen ja osaamisen kautta, sanoo erityisasiantuntija Kaisu Muuronen Lastensuojelun keskusliitosta.

Onko lapsen raahaaminen tiellä kuritusväkivaltaa, jos on tarkoitus suojella häntä esimerkiksi autoilta?

– Jos päiväkodista lähdetään retkelle, tärkeintä on ennakointi. Että tunnetaan lapset ja tiedetään, miten he lähtökohtaisesti käyttäytyvät ja että on riittävästi aikuisia mukana estämässä tällaisten tilanteiden syntymistä, sanoo Muuronen.

Muuronen muistuttaa, että päiväkodeissa pitää aina toimia lasta kunnioittavalla tavalla huomioiden lapsen vahvuudet, tuentarve ja myös koko ryhmän hyvinvointi. Johtajan rooli on hänen mielestään tässä äärimmäisen tärkeä, koska puhutaan päiväkodin koko toimintakulttuurista.

– Johtajan tulisi käydä säännöllisesti keskustelua ja järjestää yhteisiä pysähtymisen hetkiä siten, että koko henkilökunta keittäjiä myöten omaksuu samat pelisäännöt.

Paperiliitosta kajahtaa ärhäkkä vastaus finanssikonserni Sammon ja metsäyhtiö UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroosin arvostelulle ammattiyhdistysliikettä kohtaan Ylen Ykkösaamussa.

Wahlroos varoitti metsäteollisuutta uhkaavan lakon vaikutuksista ja sanoi, että jos ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset hyväksytään, Suomen paperikoneet voi sulkea.

Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala pitää Wahlroosin puheita osin vanhan jauhamisena. Vanhala kuitenkin kummeksuu sitä, että Wahlroos arvostelee palkankorotusvaraa ja niin sanotuista kiky-tunneista irtautumispyrkimyksiä juuri neuvottelujen viime metreillä.

– Johtaja Wahlroosin ulostulo oli uhmakas eikä loppuun saakka hiottu. Maa kaipaa nyt enemmän rakentajia kuin uhmakkuutta.

Kokoonnuttu 42 kertaa ja puhuttu pelkästään kikystä

Paperiliiton puheenjohtaja tyrmää Björn Walroosin puheet siitä, että työntekijöiden kilpailukykytuntien poistovaatimukset tuhoavat paperiteollisuuden Suomesta.

Vaikka neuvotteluista ei niiden kuumimmassa vaiheessa oikein voi puhua eikä pukahtaa, Vanhala kertoo, että kiky-tunnit ovat olleet lähes ainoa puheenaihe.

– Olemme kokoontuneet työantajan kanssa 42 kertaa. Keskustelu on pyörinyt kiky-tuntien ympärillä. Kyllähän tilanne on ratkaistavissa. Jos molemmat osapuolet haluavat sopia, se on täysin mahdollista.

Vanhala jatkaa Wahlroosin puheiden perkaamista ja panee matalaksi väitteet siitä, että Ruotsissa ja Saksassa paperityöntekijöillä olisi Suomea pienemmät palkat.

– Sama mantra on toistunut pitkään. Niissä ei isoja eroja ole.

Iso kunniakysymys

Paperiliiton puheenjohtaja myös kyseenalaistaa kilpailukykysopimuksen hyödyt.

– Pitää muistaa, että näiden kilpailukykytuntien aikaan Suomesta on sammutettu kaksi paperikonetta. UPM:n paperikone Raumalta on jo sammutettu, ja Stora Enson paperikone Oulusta on sammumassa tulevana syksynä. Ja kyllähän me haluamme, että paperia tehdään Suomessa. Mutta pääjohtaja Wahlroosin ajatusmaailmassa kaikki on kiinni työläisen palkasta.

Vanhala kertoo laskelmistaan:

– Kiky-sopimuksen hyöty johtaja Wahlroosin UPM.n tehtaille vuorokaudessa on 450 euroa per yksikkö. Ja siitä ollaan valmiita ottamaan vaikka miljardi takkiin. Tämä ongelma on nyt ratkaistava.

Yhdessä asiassa paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala on samaa mieltä kuin UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin kanssa: kuumentuneella työmarkkinakentällä kyse on isoista periaatteellisista asioita.

– Kilpailukykysopimuksesta on tullut työnantajapuolellakin iso kunniakysymys sen jälkeen, kun teknologiateollisuudessa päästiin sopuun kiky-tuntien poistosta. Tämä on periaatekysymys. Kuten johtaja Wahlrooskin totesi: vaikka miljardin maksaisi, niin ei ole mitään väliä.

Lue myös: Björn Wahlroos lakon uhkasta: "Jos hyväksymme ay-liikkeen vaatimukset, täältä lähtee työpaikkoja ja niitä lähtee paljon"

Suomen ydinenergialaki on menossa täysremonttiin. Yhtenä tavoitteena on avata portit pienille, esimerkiksi vain kaukolämpöä tekeville ydinvoimaloille. Kooltaan ne voivat olla monenlaisia, mutta käytännössä usein vaikka rekan lavalla kulkevia.

VTT:n tutkimusryhmäpäällikkö Ville Tulkki arvioi, että jos Suomessa kaukolämpöä haluttaisiin alkaa tehdä pienillä, niin sanotuilla SMR (Small Modular Reactor) -voimaloilla, niitä voisi olla reaktorin käytöstä ja koosta riippuen "jopa kymmenen tai kymmeniä".

Tulkin mukaan ne voisivat olla ratkaisu, kun suuret ja keskikokoiset suomalaiskaupungit etsivät hiilen, hakkeen ja turpeen polttamisen tilalle uusia keinoja tuottaa lämpöenergiaa. Erityisesti kaukolämpöverkostoon pienoisreaktori sopisi Tulkin mukaan hyvin.

– Jos Suomen on oltava 15 vuodessa hiilineutraali ja sen jälkeen hiilinegatiivinen, niin ei näitä mahdollisuuksia hirveän paljon ole. Siksi kaikki keinot kannattaa selvittää ja tehdä mahdollisiksi.

Suomessa Lappeerannan-Lahden teknillisessä yliopistossa kehitetään omaa 20-30 megawatin pienydinvoimalaa erityisesti kaukolämmön tuotantoon.

Pienten SMR-laitosten teho on usein kymmeniä tai muutama sata megawattia. Esimerkiksi Olkiluodon kolmosreaktorin sähköteho on 1 600 MW kunhan laitos saadaan käyntiin. SMR-laitosten idea on pienen koon lisäksi modulaarisuus eli kokonaisuuteen on mahdollista kytkeä myöhemmin useampikin reaktori.

Ydinvoimaa on tarjottu kaukolämmön lähteeksi jo 1970-luvulla. Ruotsissa virinneet ajatukset tyssäsivät lopulta vuoden 1981 ydinvoimakansanäänestykseen.

– Nyt voidaan kysyä, onko aika kypsä kaukolämpöreaktoreille. Ydinenergia voisi toimia hyvin yhteen nykyisen kaukolämpöinfrastruktuurin kanssa, Tulkki pohtii.

SMR – avainsana kautta maailman

Hiilen käytön vähentämistavoitteet eri puolilla maailmaa ovat nostaneet pienet SMR-voimalat vilkkaaseen keskusteluun. Tehdasvalmisteiset pienet yksiköt houkuttelevat myös teollisuutta enemmän kuin joka kerta erikseen suunniteltavat jättilaitokset. Ne myöhästyvät usein paljon ja kalliisti.

Tulkki haluaa pitää pienten ydinvoimaloiden mahdollisuutta esillä ja on ollut perutamassa muun muassa Think Atom -ajatushautomoa, joka kertoo tavoitteekseen muistuttaa ydinvoimasta keinona päästä energian tuotannossa hiilettömyyteen.

Keksintö ei ole aivan uusi. Venäjällä on jo toiminnassa pieni, sähköteholtaan 70 megawattin kelluva Akademik Lomonosov -ydinvoimala Itä-Siperiassa. Lisäksi käynnistymässä on kahden lautalle tulevan reaktorin rakentaminen. Kiinassa pienvoimalahankkeita on käynnistymässä tänä ja lähivuosina.

Kiinnostusta on muuallakin. Kanadassa SMR-voimaloita hyödynnetään syrjäisillä alueilla, Yhdysvalloissa haetaan viranomaishyväksyntää kolmelle pienoisreaktorille.

Iso-Britannian monialainen teknologiayhtiö Rolls Royce on sekin nähnyt merkkejä, jotka vihjaavat ydinvoiman uudesta aikakaudesta.

Rolls Royce uskoo, että sarjatuotantona valmistettavat pienet ydinvoimalat ovat kaikin puolin parempi vaihtoehto, kuin erikseen suunniteltavat ja rakennettavat suuret laitokset.

Rolls Royce kertoo esitelehtisessään uskovansa, että uudet SMR-voimalat tulevat olemaan teholtaan nykyisiin ydinvoimaloihin verrattuna noin seitsemäsosan eli 220-440 megawattia. Sen tuottaman sähkön hinta jäisi silti suuria laitoksia edullisemmaksi.

Reaktori kulkee rekan lavalla. Lieriön pituus on 16 ja halkaisija neljä metriä.

Suomessa laki suosii suurta – ainakin vielä

Pienvoimaloita alkaa olla tarjolla, mutta lainsäädäntöä tulee eri maailmasta.

Näin tunnutaan ajateltavan myös Työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa lokakuun lopussa asetettiin työryhmä päivittämään koko ydinenergian lakipakettia. Työn yhtenä tavoitteena on selvittää, miten lupajärjestelmä voisi palvella muun muassa SMR-voimaloiden rakentamista.

Työryhmän puheenjohtajan teollisuusneuvos Liisa Heikinheimon mukaan tavoitteena on käydä läpi 1980-luvulta alkaen rakenneltu ja tilkkutäkiksi kehittynyt lainsäädäntö.

– Nykyinen laki on toiminut sillä perustalla, että se ei ole ainakaan estänyt ydinvoiman rakentamista, Heikinheimo heittää.

Leimallista kuitenkin on, että sillä on pyritty ohjaamaan suuria voimalahankkeita, jotka tuottavat sähköä ja sijaitsevat kaukana asutuksesta ja teollisuudesta.

Sääntelyssä riittää yksityiskohtia ja usein puututaan lopputuloksen lisäksi myös siihen, mikä on oikea tapa tehdä laitoksen ja siihen liittyvien laitteiden suunnittelutyötä.

Alan asiantuntijat tuskaillevat esimerkiksi sitä, että jos diesel-moottoria käytetään ydinvoimalaa tukevana varavirtalähteenä, on sen suunnittelusta säädetty erikseen. Jos samaa moottoria käytetään vaikkapa sairaalan varavirtalähteenä vaatimukset ovat huomattavasti lievemmät. Tämän takia kaikki moottorivalmistajat eivät tee ydinvoimaloille varavirtamoottoreita ja se moninkertaistaa niiden hinnan.

Sama tilanne voi olla esimerkiksi tavallisissa venttiileissä, joiden vaihtamiseen saatetaan tarvita kymmeniä erilaisia viranomaisdokumentteja, jos kyseessä on ydinvoimalaan kytkeytyvä osa. Muussa käytössä saman venttiilin voisi vaihtaa ilman lupakäsittelyjä.

Suomalaiset ydinvoimatoimijat Fortum, TVO ja Fennovoima yrittävät löytää omassa kehityshankkeessaan keinoja sarjavalmisteisten osien käyttämiseksi

Kymmeniä voimaloita? "Haasteellista"

Heikinheimon työryhmällä on aikaa kesäkuuhun saakka, mutta jo nyt hän arvelee, että ydinvoimalait vaativat perusteellisen "kokonaisuudistuksen".

Heti ensimmäisessä työryhmän kuulemistilaisuudessa suomalaiskaupungit kertoivat kiinnostuksestaan SMR-lämpövoimaloihin. Heikinheimo on hyvin tietoinen energia-alan pienreaktori-innosta.

Hän ei ainakaan lisää höyryä keskusteluun.

– Kyllä kymmenet SMR-laitokset toisivat ainakin viranomaisille haasteita, hän muotoilee diplomaattisesti.

Myös lähelle asutusta tuleva ydinvoima vaatisi hänen mielestään "turvallisuuden ajattelemista uudelleen". Jätekysymyksen hän nostaa esiin painokkaasti.

– Ainakaan ydinjätettä tai käytetyn polttoaineen varastointialtaita ei voisi olla kymmenillä paikkakunnilla.

Onko SMR-keskustelu lähtenyt liian koville kierroksille, kun polttamisesta halutaan eroon kaikkialla ja nopeasti? Heikinheimo miettii pienreaktorien taloudellista kannattavuutta.

– Varmaan niitä on jossain tehty, mutta ihan toimivia kannattavuuslaskelmia en ole vielä nähnyt.

VTT:n Ville Tulkin mukaan kunnon keskusteluun pienistä muunneltavista voimaloista päästään vasta kun lait on uusittu.

– Jo nykyisilläkin laeilla pienvoimalat ovat mahdollisia, mutta ne tuovat epävarmuutta pienreaktorien kohteluun. Se tekee keskustelusta haastavaa.

Lue myös:

Leikkaavatko pienydinreaktorit Suomen kaukolämmön päästöt murto-osaan jo 2020-luvulla? – "Kaupallistaminen kahden vuoden päässä"

Suomessa kehitetään omaa ydinreaktoria – pieni ydinvoimala voisi tulla vaikka joka kaupunkiin