Saksan puolustusvoimat kamppailee sotilaiden lisääntyvän ääriajattelun kanssa. Kasvavan ongelman aiheuttavat Welt am Sonntag -lehden mukaan äärioikeistolaiset sotilaat.

Saksan sotilastiedustelupalvelua MADia johtava Christof Gramm sanoo lehden haastattelussa, että noin 550 äärioikeistolaiseksi epäiltyä sotilasta on tutkinnan kohteina. Pelkästään viime vuonna uusia epäiltyjä paljastui 360.

Erityisen paljon äärioikeistolaisiksi epäiltyjä sotilaita on paljastunut armeijan KSK-erikoisjoukoista. Sotilaiden määrään suhteutettuna on erikoisjoukoissa äärioikeistolaisiksi epäiltyjä viisinkertaisesti koko Bundeswehriin verrattuna.

Grammin mukaan tutkinnassa on tällä hetkellä 20 KSK:n sotilasta, mikä on kaksinkertaisesti vuoden takaiseen verrattuna.

Gramm sanoo haastattelussa, että sotilaillakin on ilmaisunvapaus, vaikkakin rajatumpi kuin keskivertokansalaisilla.

– Luonnollisesti sotilas voi äänestää Die Linkeä [laitavasemmisto] tai AfD:tä [laitaoikeisto]. Se ei kuulu meille, Gramm painottaa.

Sotilastiedustelupalvelua on Saksassa aiemmin syytetty sotilaiden ääriyhteyksien heikosta valvonnasta. Saksassa paljastui esimerkiksi vuonna 2017 pitkään valmisteltu äärioikeistolainen terrorisuunnitelma, jossa Bundeswehrin sotilas oli tekeytynyt syyrialaiseksi turvapaikanhakijaksi.

Lue myös:

Saksassa juutalaisviha vahvistuu ja joukkomurha jäi vain yhden oven päähän – "Minulle sanotaan: Totu siihen"

Eurooppa-kirje: Saako Saksassa puhua enää mistään, vai puhutaanko kaikesta edelleen ihan liikaa?

Saksa heräsi uuteen todellisuuteen poliitikkomurhan jälkeen – Myös berliiniläispoliitikko Anne Helm oli tappolistalla, ja bussipysäkillä hänen viereensä istui kaksi miestä

Saksassa kahdeksaa äärioikeistoon kuuluvaa miestä syytetään terroristiryhmän muodostamisesta

Melcher de Wind ei säästele sanoja kuvatessaan isäänsä.

– Isäni oli zombi. Hän oli kuollut jo kertaalleen keskitysleirillä, ja sodan jälkeen hän heräsi uudelleen henkiin Hollannissa.

Melcher de Windin isä oli lääkäri ja traumaterapeutti Eddy de Wind (1916–1987).

Haagissa syntynyt De Wind oli nuori lääkäri, kun Hollannin saksalaismiehittäjät alkoivat ajaa juutalaisia Westerborkin kokoomaleirille. Siellä elämä sujui miten kuten. Perheet asuivat yhdessä, ja uusia suhteita solmittiin.

Eddy de Wind toimi Westerborkissa lääkärinä ja rakastui työtoveriinsa, leirisairaalan sairaanhoitajaan. Nuoret menivät nopeasti naimisiin. Kahden avioliittokuukauden jälkeen syksyllä 1943 molemmille kävi käsky astua junaan ja ajaa uudelle leirille Puolaan, Auschwitziin.

Kirja syntyi hurjalla vimmalla SS-miesten teloitusvihkoon

Keskitysleireistä, varsinkin Auschwitzista, on kirjoitettu paljon. Kirjoja ja tutkimuksia on niin runsaasti, että on vaikea tietää mistä aloittaa, jos haluaa perehtyä aiheeseen. Pääteasema Auschwitz on kuitenkin poikkeus kirjojen joukossa. Eddy de Wind kirjoitti sen paikan päällä välittömästi leirin tyhjentämisen jälkeen.

Kun neuvostojoukot lähestyivät Auschwitzia 1945, keskitysleireistä vastaavat SS-joukot alkoivat ajaa vankeja kohti muita leirejä. Tuhoamisleirien toiminta haluttiin salata.

Matkaan lähdettiin marssimalla. Oli talvi ja osalla vangeista ei ollut edes kenkiä. Lähtö tiesi suurimmalle osalle kuolemaa.

Eddy de Wind piiloutui vaatekasaan. Hän ja muutama muu vanki hakeutuivat leirin lähelle autiotaloon. Muutaman päivän kuluttua de Wind palasi. Leirille oli jätetty tuhansia sairaita vankeja oman onnensa nojaan.

De Wind yritti parhaansa mukaan auttaa sairaita. Lääkkeitä tai sidetarpeita ei ollut. Ruokahuolto ei enää pelannut. Sairas toisensa jälkeen menehtyi, mutta de Wind yritti tehdä lähdön hetkestä paremman.

Myöhemmin puna-armeija saapui paikalle ja pyysi de Windiä jatkamaan työtään.

– Iltaisin hän kirjoitti vimmaisesti. Hänen tekstinsä on ainutlaatuista, sillä se kertoo Auschwitzista suoraan, ilman reflektointia, ilman jälkeen päin tulleita käsityksiä ja vaikutteita. Teksti ikään kuin ottaa lukijaa kädestä ja vie sisään keskitysleirille, Melcher de Wind sanoo.

Eddy de Wind tutki leirin varastoja. Yhdestä löytyi muistivihkoja, joihin SS-miehet olivat kirjanneet vangit, jotka piti marssittaa kaasukammioon tai lähettää Birkenaun tuhoamisleirille. Tällaisen vihkon lehdille de Wind kirjoitti muistiinpanonsa. Muistivihko on edelleen de Windin perheen hallussa. Kun Melcher de Wind oli nuori, hän saattoi välillä ottaa vihkon hyllystä ja lehteillä sitä.

Keskitysleirisyndrooman ydin – sielusi kuolee leirillä, mutta palaat elämään

Melcher de Wind haluaa näyttää kuvia isästään. Nuoruuden kuvia on säilynyt kohtalaisen paljon. Eddy de Wind rakasti purjehtimista. Vesi kimmeltää purjehduskuvassa kilpaa nuoren miehen tuikkivien silmien kanssa.

Terävä nuorukainen pääsi opiskelemaan lääketiedettä Leidenin yliopistoon. Vapaa-aika kului paitsi purjehdusreissuilla myös jazzia soittaen. De Wind puhalsi saksofonia ja klarinettia eri kokoonpanoissa.

Kun Saksa miehitti Alankomaat ja miehitysjoukot alkoivat kerätä juutalaisia leireille, hollantilaisten keskuudessa vallitsi vielä toiveikas tunnelma. Monet ajattelivat, että sota on pian ohi ja sitten palataan normaaliin. Ja että huhut Puolassa tapahtuvista kauheuksista olivat vahvasti liioiteltuja.

Eddy de Windistä on olemassa myös kuvia, jotka on otettu Auschwitzissa. Yhdessä niistä hän pitää kiitospuhetta leirin vapauttaneelle puna-armeijalle.

– Katso isäni silmiä tässä! Säihke on sammunut, silmät ovat täysin tyhjät.

– Isän silmät eivät koskaan enää iloinneet. Auschwitz jätti häneen pysyvän jäljen. Hän ei enää pystynyt olemaan onnellinen.

Melcher de Wind kertoo isänsä tehneen kaikkensa. Hän julkaisi kirjan, perusti perheen, menestyi traumaterapeuttina ja hoiti toisia leireiltä selviytyneitä. De Wind lanseerasi kansainvälisesti tunnetun termin, keskitysleirisyndrooma. Silti hän eli sammunein silmin.

– Keskitysleirisydrooman ydin on se, että leirillä vanki on tietoinen siitä, että hän tulee kuolemaan hetkenä minä hyvänsä. Hänet marssitetaan kuopan reunalle tai kaasukammioon. Hän sairastuu tai vartija hakkaa hänet hengiltä.

Auschwitz 1 oli työleiri. Suurin osa vangeita teki fyysisesti raskasta työtä ulkona, tehtailla ja kaivoksissa. SS laski, että vanki kesti työtä huonolla ravinnolla ja kehnoilla varusteilla keskimäärin kuusi kuukautta. Sen jälkeen otettiin sisään uudet vangit ja romahtaneet tapettiin.

– Kun sielu kuolee leirillä, se ei koskaan palaa ennalleen. Tämän isäni näki selvästi, kun hän hoiti muita selviytyjiä, Melcher de Wind sanoo.

– Selviytyjät menivät illalla nukkumaan Auschwitz mielessään ja ajattelivat sitä aamulla ensimmäisenä herätessään.

Katsomme kuvaa Eddy de Windistä vuonna 1986. Hän on 70-vuotias. Muuten hyvinvoivan miehen silmät ovat yhä muissa maailmoissa. Seuraavana vuonna hän kuoli sydänkohtauksen jälkiseurauksiin.

Trauma periytyy uusille sukupolville

Auschwitzissa menehtyi yli miljoona ihmistä. Suurin osa heistä oli juutalaisia, mutta leirissä oli myös muun muassa poliittisia vankeja ja sotavankeja useista maista.

Kaikkiaan natsit murhasivat holokaustin aikana arviolta kuusi miljoonaa juutalaista.

Luvut ovat niin suuria ja hirvittäviä, että ihmismielen on vaikea käsittää niitä.

– Juutalaisten tuhoaminen on yksittäisen ihmisen mielessä kuin vesilasi, johon kaadetaan lisää vettä, vaikka se on jo täysi. Pakostakin vesi läikkyy yli. Keskitysleiriltä selvinneistä läikkyi tuskaa jälkipolviin, Melcher de Wind sanoo.

Eddy de Wind joutui Auschwitziin vastavihityn vaimonsa kanssa. Kuin ihmeen kaupalla myös Friedel-vaimo selvisi leiriltä hengissä. Friedell oli joutunut leirillä natsilääkäri Josef Mengelen johtamien ihmiskokeiden uhriksi, ja hänet oli steriloitu.

– Eddyn ja Friedellin kokemukset eivät tarjonneet sellaista pohjaa, jolle voisi rakentaa kestävä ihmissuhde tai perustaa perhe.

Pari päätyi avioeroon vuonna 1957.

Eddy de Wind meni uudelleen naimisiin ja sai kolme lasta. Pariskunta yritti elää tavallista perhe-elämää, mutta jokin siinä oli vinksallaan.

– Kotona vallitsi pelon ilmapiiri. Me lapset emme tietenkään tienneet, mitä piti pelätä, mutta vaarantunne oli koko ajan läsnä.

– Vasta nelikymppisenä aloin tajuta, mitä olin kokenut. Aloin rakentaa omaa persoonallisuuttani ilman pelkoa, Melcher de Wind sanoo.

Myös isä-de Wind ymmärsi, että jälkipolvia on suojeltava. Hän käytti vertauskuvaa, jossa öljytankkeri haaksirikkoutuu avomerelle. Tankkeria ei ehkä voi pelastaa, mutta sen ympärille on asetettava puomit, jotka estävät öljyn ajautumisen rantaan. Ranta kuvaa trauman saaneiden lapsia.

Jopa helvetissä on rakkautta, naurua ja toveruutta

Melcher de Wind on historioitsija ja hoitaa isänsä kirjan oikeuksia. Hän kiertää kertomassa isästään ja Pääteasema Auschwitz -kirjasta ympäri maailmaa. Kirja on käännetty 24 kielelle. Suomeksi se ilmestyy ensimmäistä kertaa nyt, kun Auschwitzin vapauttamisesta tulee kuluneeksi 75 vuotta. Kirjan kustantaa WSOY.

Teoksen alkutaival ei ollut menestyksekäs. Eddy De Wind sai kirjalleen nopeasti kustantajan ja ensipainos julkaistiin jo 1946. Alkuun juutalaiset olivat innoissaan siitä, että se kertoi heidän tarinansa, mutta pian kiinnostus hiipui.

– Pitää ymmärtää, millaisessa tilanteessa silloin elettiin. Alankomaissa kaikilla oli oma sotatraumansa. Kaikki olivat menettäneet läheisiään. Maa piti jälleenrakentaa, ja se vaati paljon voimia.

Ihmiset halusivat suunnata katseensa eteenpäin eivätkä muistella kauheuksia. Keskitysleireistä kirjoitettua kirjallisuutta alettiin nimittää "piikkilankakirjallisuudeksi".

Pääteasema Auschwitz nousi suosioon vasta myöhemmin, Eddy de Windin kuoleman jälkeen. Silti Melcher de Wind kokee työnsä kirjan parissa tärkeäksi.

– Tämä aika tarvitsee tätä kirjaa. Keskitysleirejä ja samanlaista terroria ihmisyyttä vastaan on yhä joka puolella maailmaa.

– Alankomaissa on noussut jälleen esiin ajatus siitä, että pohjoiseurooppalainen valkoinen kulttuuri olisi muita kulttuureita ylivertaisempi.

Melcher de Wind ei kuitenkaan halua kutsua tämän päivän äärioikeistolaisia natseiksi. Hänen mielestään on vaarallista verrata historiaa tähän päivään. Hänen tulkitsee, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä maailmassa on meneillään ja ovat hädissään. He eivät näe, millaisia seurauksia heidän toimillaan ja mielipiteillään voi olla.

Melcher De Windistä on tärkeää, että ihmiset saavat lukea ja kuulla Auschwitzistä yksilön näkökulmasta. Tilastot ja numerot tuntuvat kaukaisilta, mutta ihminen on yhä sama.

– On tärkeä tajuta, että jopa Auschwitzin kaltaisessa helvetissä ihminen pystyy nauramaan, rakastamaan, tuntemaan toveruutta ja toivomaan parasta. Se on isän kirjan sanoma.

Melcher de Wind katsoo kuvaa isästään jazzorkesterin saksofonistina. Hän kertoo Eddy de Windin tuoneen Auschwitzista muistivihkon lisäksi joitakin erillisiä muistiinpanoja, Friedelin lähettämiä lappusia sekä puna-armeijan univormun ja klarinetin. De Wind soitti Auschwitzin orkesterissa, mutta pojan mukaan tarina on liian pitkä. Hän ei ehdi kertoa sitä tällä kertaa.

Lappuset ovat kadonneet, univormun söivät hiiret kellarissa, mutta saksofoni on tallella.

Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotismuistopäivää vietetään 27. tammikuuta 2020.

– Eikö 30 markkaa ole naisille vähän liikaa?

Lause on suoraan pääministerin suusta.

Pääministeri oli Juho Kusti Paasikivi ja vuosi 1945. Nykyrahassa 30 markan tuntipalkka tarkoittaisi vajaata neljää euroa.

Paasikiven sanat kuulostavat karuilta, mutta myös tutuilta.

Kun kunta-alan työmarkkinaneuvottelut viime viikolla alkoivat, samalla alkoi myös keskustelu naisten palkoista.

Se ajautui nopeasti usein nähtyyn asetelmaan.

Hoitajat vaativat korotusta, että naisvaltaisen alan palkkakuoppa saataisiin kurottua umpeen. Ja työnantaja vastasi, ettei sellaisia rahoja ole.

Mutta miksi naisten pitää vielä 2020-luvulla erikseen pyytää samaa palkkaa kuin miesten?

Paasikivellä oli siihen seitsemän vuosikymmentä sitten selitys.

Sodat olivat ohi ja työntekijöistä kova pula. Palkat ja hinnat uhkasivat karata käsistä.

Siksi istuva hallitus paini palkkasäännöstelyn parissa.

Sotien aikana naisia oli tullut lisää palkkatyöhön. Heitä oli yhä enemmän myös perinteisissä miesten töissä, eli toisin sanoen fyysistä voimaa vaativissa urakkatöissä.

Kysymys siitä, pitikö naisille maksaa samaa palkkaa kuin miehille, oli kuplinut jo pitkään työntekijöitä edustavien ammattiliittojen ja työnantajien välillä.

Nyt nainen saattoi saada vaikkapa 23 markkaa tunnissa samasta työstä, josta mies kuittasi kymmenen markkaa enemmän.

Keskustelua käytiin esimerkiksi siitä, kuinka tehokkaita naiset olivat verrattuna miehiin.

Toisaalta pohdittiin sitä, miten korkeammat palkat vaikuttaisivat halpana pidetyn naisvoiman käyttöön.

Työntekijäleirissä naisille vaadittiin samaa palkka kuin miehille. Työnantajat taas linjasivat, että naisten palkka voisi olla enintään 70 prosenttia miesten tilipussista.

Työnantajan kädenjälki näkyikin työehtosopimuksissa. Esimerkiksi paperiteollisuudessa naisten palkka oli noin 60 prosenttia miesten palkasta.

Metalliteollisuudessa taas paras naispalkka oli noin puolet.

– Oli sellainen ajatus, että vain yksinelävät naiset käyvät töissä, ja jos nainen on naimisissa ja käy töissä, kyllä mies hänet elättää, historioitsija ja dosentti Tapio Bergholm Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Hallitus halusi saada palkkavaihtelun kuriin ja nuiji sen suoraan lakiin.

Käytännössä virkamiehet laativat palkkataulukon, jossa oli eri palkat miehille ja naisille. Sitä piti noudattaa, kun työehtosopimuksia laadittiin.

Alkuperäinen aikomus oli hyvä, ja se myös toteutui: naisten palkat paranivat.

Kokoomuslainen pääministeri Paasikivi nimittäin äänestettiin kumoon. Hän ajoi naisille pienempää palkkaa.

Uudessa palkkasäännöksessä palkat nousivat 80 prosenttiin miesten palkoista. Se oli paljon enemmän kuin monella alalla siihen aikaan.

Hallituksen iltakoulussa käytiin kesäkuisena iltana vuonna 1945 ajalle tyypillistä keskustelua.

Kun Paasikivi piti 30 markan tuntipalkkaa liioitteluna, hänelle vastattiin työntekijöitä edustavasta SAK:sta, että vaikkapa “laastinkannossa” miehet eivät olleet sen parempia kuin naiset.

Toisaalta pelättiin, että naiset jättäisivät työt, joista maksetaan liian huonosti.

Niin paikoin kävikin. Palkkasäännöksen jälkeen kotiapulaiset lähes hävisivät. Heille oli maksettu lähinnä ruuan ja majoituksen muodossa.

Kun eduskunnassa keskusteltiin uudesta palkkarajasta, vain yksi puolue – SKDL – kummasteli suoraan, miksi naisille ja miehille ei haluttu maksaa samaa palkkaa.

Kokoomuslaiset, maalaisliittolaiset ja sosiaalidemokraatit olivat sen sijaan huolissaan naisten palkankorotuksesta.

Lopulta palkkasäännös osoittautui kuitenkin karhunpalvelukseksi naisille.

Sen myötä palkkasyrjinnästä tuli käytännössä laillista.

Korotukseksi aiotusta 80 prosentista muodostui muutamassa vuodessa naisten palkkakatto. Sukupuolten välinen ero lähti uuteen kasvuun.

Syvin jälki jäi kuitenkin siitä, että laki teki naisten pienemmistä palkoista pysyvän rakenteen työmarkkinoille.

– Se loi sellaisen ymmärryksen, että naisen ja miehen työ on eriarvoista, Bergholm sanoo.

Joillakin aloilla palkkaero jopa palasi, vaikka sopimus samasta palkasta oli jo aiemmin saavutettu.

Näin kävi vaatturialalla, jossa räätälit ja ompelijat valmistivat täsmälleen samoja vaatekappaleita. Takin tai korjauksen hinta oli sama kaikille.

Lain myötä työn hinnan määräsikin tekijän sukupuoli.

Palkkasääntely purettiin 1960-luvulla, kun Suomi ratifioi eli hyväksyi kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen.

Se on ihmisoikeussopimus, jonka mukaan naisille ja miehille pitää maksaa samanarvoisesta työstä samaa palkkaa.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus hyväksyttiin vuonna 1963.

Palkkasyjinnästä tuli laitonta vasta paljon myöhemmin, 1970 luvulla, kun työsopimuslakia muutettiin.

Siihen aikaan naisten palkka otti Bergholmin mukaan myös oikeita harppauksia, kun huonoimpia palkkaluokkia poistettiin kokonaan.

Matalapalkkaisimpien naisten palkat saattoivat jopa kaksinkertaistua.

Kaikki hyvin siis?

Kun tilastoja tarkastelee nyt, naisen euro on keskimäärin 84 senttiä.

Seitsemässä vuosikymmenessä Paasikiven aikaisesta minimistä on päästy eteenpäin siis kokonaista 4 senttiä.

Tutkijat ovatkin laskeneet, että tätä tahtia palkkaero kuroutuu Suomessa umpeen ehkä vuonna 2090.

Vauhti ei ole jäänyt huomaamatta ILO:n sopimusta valvovilta elimiltä.

– Suomi saa tasaisin väliajoin huomautuksia naisten ja miesten palkkojen välisistä eroista, sanoo tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara.

ILO:n asiantuntijakomitea antoi Suomelle kriittistä palautetta viimeksi kolme vuotta sitten.

Silloin huomautettiin siitä, etteivät palkkaerot ole vähentyneet vuoden 2011 jälkeen juuri lainkaan.

Vaatimus naisten ja miesten välisestä palkkatasa-arvosta on kirjattu nykyään myös tasa-arvolakiin.

Naispalkkoja tutkinut Paula Koskinen Sandberg kertoo, kuinka lakia yritettiin uudistaa viitisen vuotta sitten.

Lakiin yritettiin kirjata entistä tiukempaa muotoilua siitä, ettei samanarvoisista töistä saisi maksaa erilaista palkkaa.

Pöydällä oli ehdotus, joka olisi vaatinut esimerkiksi kuntia vertaamaan yhtä vaativien töiden palkkoja eri ammattiryhmien ja työehtosopimusten välillä.

Siis niin, että vaikkapa miesinsinöörin ja naissairaanhoitajan palkkaa verrattaisiin keskenään.

Muotoilu kuitenkin vesitettiin. Sitä vastustivat erityisesti työryhmässä istuneet työnantajan edustajat, sanoo Koskinen Sandberg.

– He saivat sen, että työehtosopimusta ei laissa nyt mainita.

Koskinen Sandberg laski kollegojensa kanssa hiljattain, että kunnalla voi tienata samalla koulutuksella hyvin erilaisia summia.

Jäljet näyttävät johtavan sukupuoleen.

Tutkijat vertailivat "Sari Sairaanhoitajaa" ja "Ilkka Insinööriä", joilla molemmilla oli alempi korkeakoulututkinto ja saman verran työvuosia.

Ero oli huima: Ilkka tienasi vuodessa parhaimmillaan lähes 14 000 euroa enemmän kuin Sari.

Rikkovatko kunnat siis tasa-arvolakia?

– Miehillä on kunta-alalla paremmat palkat. Pidän hyvin todennäköisenä, että jos lähdettäisiin kunnolla setvimään, maksetaanko samanarvoisesta työstä samaa palkkaa, niin ei makseta, Koskinen Sandberg sanoo.

Tasa-arvolaki määrää, että naisten ja miesten palkkaeroja pitää myös valvoa. Ja työnantajien pitää tehdä se itse.

Tällä hetkellä valvonta toimii heikosti. Työnantajien palkkaselvityksissä on tasa-arvovaltuutetun mukaan havaittu puutteita.

Niitä kyllä laaditaan, mutta tyypillisesti palkkoja verrataan saman ammattiryhmän sisällä vaikkapa katsomalla, eroavatko naissairaanhoitajan ja miessairaanhoitajan palkat toisistaan.

Silloin todellisen palkkaerot jäävät piiloon työehtosopimusten väliin.

Sari Sairaanhoitajan työehdot määritellään naisvaltaisessa, kuntien yleisessä työehtosopimuksessa. Ilkka Insinööri taas kuuluu teknisten alojen sopimukseen. Siellä valtaosa on miehiä.

Kun kunta-alalla neuvotellaan, silloin väännetään ennen kaikkea naisten palkoista.

Kuntien yli 400 000 työntekijästä valtaosa, 80 prosenttia, on naisia.

Työnantajan perustelut palkankorotuksia vastaan eivät ole Paasikiven ajoista juuri muuttuneet.

Silloinkin pelättiin, että naisten palkat nostaisivat samalla kaikkien muidenkin palkkoja.

Kuntatyönantaja laski viime viikolla nopeasti kalliin hintalapun sille, mitä sairaanhoitajien vaatimus palkkakuopan kuromisesta maksaisi, jos se leviäisi koskemaan muita aloja.

Hoitoalan ammattijärjestöt ovat ilmoittaneet tavoittelevansa tänä keväänä nimenomaan palkkatasa-arvoa. He haluavat nostaa palkkojaan 1,8 prosenttia muita aloja enemmän kymmenen vuoden ajan.

– Rahaa ei selvästikään ole koskaan. Kuntatyöntantajan mantra on sama. Jos palkkoja nostetaan, maksaahan se. Kaikennäköisiin juttuihin tuntuu kuitenkin olevan varaa, Paula Koskinen Sandberg sanoo.

Sitä on riittänyt esimerkiksi lääkäreille, jotka saivat hiljattain jopa tuhannen euron palkakorotuksen Helsingissä.

Myös varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja lopulta nostettiin, kun Yle paljasti kuntien palkkakartellin, ja kansanliike piti sen jälkeen kunnolla meteliä palkkavaatimuksista.

Maailmalta löytyy myös esimerkkejä systemaattisesta naisten palkkojen korjaamisesta. Saksassa päätettiin tehdä roima korotus pelkästään julkisen sektorin palkkoihin.

Koskinen Sandbergin mielestä historian jättämät jäljet olisi Suomessakin aika korjata. Ja siihen pitää myös varata rahaa.

– Tasa-arvolain noudattaminen ei perustu vapaaehtoisuuteen, hän sanoo.

Yritystä on, taas kerran. Istuvan, Sanna Marinin (sd) hallituksen pöydällä odottaan niin sanottu palkkajulkisuuskysymys.

Työnantajien velvollisuus julkistaa työntekijöidensä palkat tekisi syrjivät käytännöt näkyviksi.

– Nyt eriarvoisuudet ovat piilossa ja ihmiset eivät tiedä, mitä missäkin työssä maksetaan ja mihin palkka ja erot perustuvat, Koskinen Sandberg sanoo.

Jutussa on käytetty lähteenä Tapio Bergholmin artikkelia "Suomen säädeltyjen työmarkkinoiden synty: palkkapäätös 19.6.1945" (2005) sekä Paula Koskinen Sandbergin, Satu Ojalan ja Armi Mustomäen artikkelia "Ilkka Insinöörille yli 13 000 euroa Sari Sairaanhoitajaa enemmän? Sukupuolten ansioeron kaventaminen vaatii aktiivista ohjausta" (2019).

Keskustelu on avoinna 27.1. klo 23 asti.

Mustikan ja puolukan varvut seisovat metsämättäällä ilman lumihiutaleen hiventäkään. Voisi kuvitella, että olisi lokakuu, mutta on tammikuu. Lumiraja on karannut Kainuun korkeudelle. Eteläinen sekä keskinen Suomi ovat pysyneet pitkälle talveen ilman lumivaippaa.

Lumettomalla talvella on vaikutuksensa luontoon.

– Sillä on iso vaikutus, ettei ole lunta. Esimerkiksi kanervat ja mustikat odottavat ja toivovat suojaavaa lumipeitettä. Voi olla, että ensi kesänä mustikkaa on vähemmän, sanoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Tulevan suven kehnon mustikkasadon syynä voi olla varpujen paleltuminen, koska lumi ei anna niille suojaa kylmältä.

– Nyt on kylmä ja mustikoille tulee vilu. Ne paleltuvat helposti. Siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa puskea uutta kukkaa ja lehteä, niin varvut ovat ruskeina. Ruskeasta varvusta tulee niukasti marjaa, kertoo Saarinen.

Ensi kesänä vähän hyttysiä

Eteläisen Suomen lumeton talvi tietää todennäköisesti sitä, että ensi kesänä hyttysiä on vähemmän.

– Jos talvi jatkuu loppuun asti tällaisena, niin minä lupaan, ettei ensi kesänä ole hyttysiä, vannoo Saarinen.

Hyttyset lisääntyvät lumen sulavesilammikoissa. Näin ollen vähälumisen jälkeen hyttysillä ei ole lisääntymisympäristöjä.

Inisijöden vähyys tietää myös kehnoa kesää linnuille.

– Hyttyset, mäkäräiset ja muut hyönteiset ovat syy siihen, miksi linnut lentävät takatalviseen pohjolaan kesäksi.

Leuto talvi on tuonut myös jo ensihavainnot punkeista.

– Lounais-Suomessa on löydetty jo ensimmäiset punkit kintuissa kiinni. Leuto talvi lähes kymmenen asteen lämpötiloineen saa aikuisena talvehtivat otukset liikkeelle, kertoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Mustarastas jo pesäpuuhissa

Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi ei ole huolissaan, vaikka hyttysmäärät vähenisivät ensi kesänä.

– Vaihtoehtoja ravinnoksi on paljon, vaikkei hyttysiä olisikaan, Lehtiniemi toteaa.

Linnut syövät mielellään surviaissääskiä, jotka eivät ole riippuvaisia sulavesistä lisääntyäkseen. Ne lisääntyvät mutapohjilla vesistöissä. Lisäksi perhosen toukat ovat parasta ravintoa linnunpoikasille.

Lehtiniemi on huomannut yhden erikoisuuden lumettomassa talvessa. Espoossa yksi mustarastas on alkanut hautoa muniaan jo tammikuussa.

– Näin lauha sää taisi tehdä tepposet. Ennuste ei ole kuitenkaan hyvä näille poikasille. Helmikuukin vasta tulossa.

Muuten lumeton talvi on ollut suhteellisen helppo linnuille. Luonnosta on löytynyt ravintoa.

– Energian tarve on lauhalla säällä on pienempi kuin kovalla pakkasella, joten linnut eivät ole tarvinneet ravintoa niin paljon, Lehtiniemi sanoo.

Sinivuokot kukassa tammikuussa

Vaikka lumeton talvi saattaa vaikuttaa erikoiselta ja ilmastonmuutoksen takia pelästyttääkin. Pelkoon ei Kimmo Saarisen mukaan ole välttämättä syytä.

– Olosuhteet ovat nyt poikkeukselliset, mutta eivät tavattomat. Onhan Suomessakin ollut lauhoja ja leutoja talvia aiemminkin. Esimerkiksi Lounais-Suomessa on ollut 2000-luvulla talvia, ettei termistä talvea ole tullut ollenkaan.

Lämpötila on yksi tärkeimpiä tekijöitä kasvin kasvussa. Näin ollen yksittäiset kasvit ovat talvesta huolimatta alkaneet kukkia tammikuussa.

– Nyt kun on ollut leutoa ja lauhaa, jotkut yksittäiset kasvit ovat hairahtuneet jo kukkasille. Esimerkiksi sinivuokot ja muut yksivuotiset ovat saattaneet alkaa kukkia, sanoo Saarinen.

Silti suurin osa kasveista on vielä levossa tammikuussa, vaikka pakkasta ja lunta on vain vähän tavanomaiseen verrattuna. Kasvit tajuavat valon määrästä, että on vielä talvi.

– Kasvit mittaavat tarkasti päivän pituutta. Päivä on edelleen aika lyhyt, Saarinen toteaa.

Siitepölykausi alkoi tammikuussa

Turun yliopiston aerobiologisen yksikön mukaan Lounais-Suomessa on havaittu yksittäisiä kukkivia pähkinäpensaita tammikuussa. Siitepölytiedotuksen norkko.fi-palvelussa kerrotaan, että aurinkoisina ja lämpiminä päivinä pähkinäpensaan kukkivien kasvustojen läheisyydessä ilmassa voi olla siitepölyä.

– Lisäksi ensimmäiset lepät ovat alkaneet jo kukkia Helsingin Kaisaniemessä. Normaalisti leppien kukinta alkaa maaliskuussa eli kukinta on pari kuukautta aikaisemmassa tavanomaiseen verrattuna, kertoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Saarisen mukaan leppien kukinta jää tänä keväänä vaisuksi, mutta koivut kukkivat voimakkaammin kuin viime vuonna.

Miksi koivujen siitepölykausi on vahvempi tänä keväänä?

– Viime vuonna koivujen kukinta jäi vähän vähäisemmäksi. Kasveilla ei ole joka vuosi yhtä paljon resursseja pukata norkkoja ja siitepölyä, Saarinen vastaa.

Tänä talvena saadaan vielä lunta

Saarisen mukaan lumettomasta talvesta ei löydy voittajia. Mikään laji ei hyödy leudosta talvesta.

– Lumettomat olosuhteet ovat meidän pohjoisille lajeillemme haastavat. Myös eteläisille uusille tulokkaille kylmän kosteat olosuhteet ovat vaikeat.

Vähälumisesta alkutalvesta huolimatta luontoasiantuntija Kimmo Saarinen uskoo, että lunta saadaan vielä tänä talvena eteläiseenkin Suomeen.

– Luontomies turvaa tässäkin pitkäaikaiseen tilastoihin. Veikkaan, että lumipeite on vahvimmillaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Silloin lunta voi olla 40 senttimetriä.

Kuuntele Kimmo Saarisen ja Elli Sormusen retki metsään lumetonta talvea ihmettelemään.

Paperikoneet sulkevan lakon oli aluksi määrä kestää kaksi viikkoa, mutta sunnuntai-iltana Paperiliitto ilmoitti pidentävänsä lakko kolmannella viikolla. Näin ollen lakko kestäisi aina 17. helmikuuta asti

Paperiliitto kertoi kuitenkin tiedotteessa neuvottelujen Metsäteollisuuden kanssa olevan yhä kesken valtakunnansovittelijan toimistossa.

Lakon piiriin kuuluu noin 9 000 paperiliittolaista. Tehtaiden alasajo on alkanut jo viikonloppuna.

Työnantajain Metsäteollisuus ja palkansaajien Paperiliitto aloittivat tapaamisen valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan johdolla kello 15.

Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala kertoi juuri ennen neuvotteluja, että tavoitteena on edelleen tehdä sopimus.

– Sen täytyy joku päivä tulla, ja toivon, että se päivä on tänään.

Metsäteollisuus ilmoitti sunnuntaina iltapäivällä kolmen vuorokauden työsulusta paperi-, kartonki- ja selluteollisuudessa. Sulku järjestetään 10. helmikuuta alkaen 12 tuotantolaitoksessa.

Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmen ei lupaillut paljoa sunnuntain neuvotteluilta.

– Aina on toivoa, mutta tilanne näyttää erittäin hankalalta.

Kiky-tunnit jakavat edelleen osapuolia

Paperiliitto on jo aiemmin sanonut, että kiky-tunnit saavat jäädä menneisyyteen. Metsäteollisuuden Hollmen on taas tyrmänyt palkansaajapuolen vaatimukset kiky-tuntien poistamisesta, ja sama linja pysyi sunnuntaina.

– Emme voi luopua siitä edusta, jonka olemme niistä tunneista saaneet, Hollmen sanoi iltapäivällä.

Teknologiateollisuudessa kiky-tunneista luovuttiin vuodenvaihteessa. Metsäteollisuuden mukaan Teollisuusliiton sopimuksesta ei voi ottaa mallia.

UPM Kymin tehtaalla työntekijät jännittävät lakkovalmiudessa

UPM Kymin tehtaalla Kuusankoskella on jännittynyt ja odottava tunnelma. Meneillään on vuoronvaihto.

Tehtaan porteilla ei tiedetä seisotaanko aamulla lakkovahteina vai kävelläänkö sisään käynnistelemään koneita.

Paperitehtaan pääluottamusmies Pasi Untolahti toivoo, että neuvottelutulos vielä kalkkiviivoilla syntyisi.

– Kieltämättä ehkä vähän ollaan pettyneitäkin, että tilanne on näin pitkälle päässyt, että koneiden alasajo on jo hyvässä vauhdissa.

Untolahden mukaan tärkeintä on kiky-tuntien postaminen, vaikka muitakin heikennyksiä työantaja on esittänyt.

– Kikyn merkitys on henkisesti äärimmäisen suuri.

Hänen mukaansa paperitehtaiden sulkemisista ei voi syyttää työntekijöiden palkkatasoa.

– Ollaan oltu työsulussa, tehty nollakorotuksia työsehtosopimukseen ja oltu mukana kikyssä, jossa ostovoima jopa pieneni. Siitä huolimatta tehtaita on suljettu viimeisten 20 vuoden aikana täällä 40, kun lasketaan sekä paperitehtaat ja jalostusyksikköjen linjat

Perityöntekijä Kim Joutjärvi on ollut aamulla aloittamassa paperikoneiden alasajoa.

– Henkilökohtaisesti ja mitä kentältä on kuullut, niin kiky pitää saada pois.

Kireä tilanne poikinut myös muita lakkoja ja lakonuhkia

Oman lisänsä tilanteeseen tuo paperiteollisuuden noin 2 300 toimihenkilön lakko. Sekin alkaa maanantaina ja kestää kaksi viikkoa. Toimihenkilöjärjestö Pro ja Metsäteollisuus eivät ole sopineet neuvotteluiden aloittamisesta.

Maanantaina alkaa myös lakko mekaanisessa metsäteollisuudessa. Työntekijöiden Teollisuusliitto ilmoitti sunnuntaina iltapäivällä, että se pidentää työnseisausta kahdesta viikosta kolmeen. Mekaanisen metsäteollisuuden lakko koskee noin 6 000:ta työntekijää mm. sahoilla ja vaneritehtailla.

Kemian alan ja teknologiateollisuuden toimihenkilöiden lakon piti alkaa myös maanantaina, mutta työministeri Tuula Haatainen (sd.) siirsi lakkoja kahdella viikolla.

– Minä kutsun sitä vakoojavaliokunnaksi, vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen tokaisee.

Hän on yksi uuden tiedusteluvalvontavaliokunnan 11:sta jäsenestä. Valiokunnan virallinen nimi on kieltämättä sanahirviö, joka voi johdattaa ymmärtämään sen tehtävät väärin.

Tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajan Mika Karin mukaan valiokunnan päätehtävä löytyy sen nimen keskeltä sanasta “valvonta”. Valiokunta ei tiedustele, vaan se on eduskunnan elin, joka valvoo tiedustelijoita. Se vahtii heitä yhdessä laillisuusvalvojien kanssa, joista keskeisin kumppani on tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen.

Viime kesäkuussa voimaan tulleet tiedustelulait avasivat siviilitiedustelua tekevälle Suojelupoliisille ja Puolustusvoimien sotilastiedustelulle aiempaa laajemmat toimivaltuudet.

Valtuuksien lisäämistä edelsi kiivas keskustelu ja epäily siitä, mitä kaikkea Supo ja sotilastiedustelu pääsevät uuden tietoteknologian avulla urkkimaan ja analysoimaan.

Voiko tavallisen kansalaisen yksilönsuoja vaarantua, kysyttiin.

– Ei se ollut mitään sairasta epäluuloa, vaan tervettä kriittisyyttä. Minä en luota mihinkään organisaatioon täysin varauksetta, en mihinkään. Kyllä kansanedustuslaitoksen suhde Suojelupoliisiin on oltava selkeä. Sillä pitää olla pelimerkit ja oikeudet, mutta myös tarkoin määritellyt vastuut, tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi (vas) sanoo.

Ihmisten perusoikeudet ja ihmisoikeudet haluttiin turvata. Niitä valvomaan luotiin tutkapari: tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tiedusteluvalvontavaliokunta.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen valvoo tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta. Hänen tonttinsa poikkeaa muista erityisvaltuutetuista kuten esimerkiksi tietosuojavaltuutetusta tai tasa-arvovaltuutetusta. Uuden valtuutetun tehtävä on muita rajatumpi, mutta hän saa porautua siinä syvemmälle.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo vain kolmea viranomaista eli Suojelupoliisia, Pääesikunnan tiedusteluosastoa ja Puolustusvoimien tiedustelulaitosta. Syvyys näkyy siinä, että tiedusteluvalvontavaltuutetun tarkastettaviksi tulevat kaikki tiedusteluviranomaisten menetelmien käyttöä koskevat ja tiedustelun suojaamiseen liittyvät päätökset.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi käyttää työssään pitkälle omaa harkintaa.

Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta on puolestaan parlamentaarinen valvoja, joka vahtii tiedustelutoiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta yleisemmällä tasolla.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki tiedusteluvalvontavaltuutetun saama yksityiskohtainen tieto ei tule valiokunnan jäsenten tietoon. Siksi valtuutetun omat havainnot ylilyönneistä tai rikkomuksista ovat valiokunnalle elintärkeitä.

– Valiokunnan kanssa pitäisi myös käydä myös käytännön tapauksia läpi, Mustajärvi toivoo.

– En tarkoita mitään tirkistelyä. Kerrottaisiin yleisesti, että henkilö A on toiminut näin ja siihen kiinnitettiin huomiota ja sitten viranomaiset toimivat näin.Tällainen prosessikuvaus selventäisi työkaluna meidän roolia.

Valtuutetulle jo 11 tutkimispyyntöä

Henkilö, joka epäilee, että häneen on kohdistettu tiedustelua, voi pyytää tiedusteluvalvontavaltuutettua tutkimaan häneen kohdistuneen tiedustelumenetelmän lainmukaisuuden.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulle on tullut tähän mennessä 11 lähinnä tutkimispyynnöksi tulkittavaa kirjoitusta. Mitä ne ovat ja miksi ne on tehty, siitä ei valtuutettu kerro.

– Tutkimispyyntöjen tekijöiden suojaamiseksi ja valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi en anna julkisuuteen tietoja tutkimispyyntöjen sisällöistä. Kun tiedustelutoiminnan osalta on rajoitettu myös asianosaisjulkisuutta, ei valtuutettu voi lähtökohtaisesti paljastaa edes tutkimispyynnön tekijälle itselleen, onko tämä mahdollisesti ollut tiedustelumenetelmän käytön kohteena.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on myös erittäin tärkeä rooli seuratauuden lain sallimia lisävaltuuksia, joita tiedusteluviranomaiset voivat tapauskohtaisesti hakea oikeusistuimesta. Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on läsnäolo- ja puheoikeus käräjäoikeuden istunnossa.

– Ainakin tässä uuden lainsäädännön soveltamisen alkuvaiheessa pyrin osallistumaan kaikkiin tiedustelumenetelmiä koskeviin tuomioistuinkäsittelyihin. Varsinkin alkuvaiheessa, kun voidaan tehdä sellaisia laintulkintalinjauksia, joilla saattaa olla vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen, Hakonen kertoo.

Tiedustelutoiminnan osalta ovat salassa pidettäviä paitsi yksittäiset operaatiot myös tiedusteluviranomaisten suorituskyky. Sen vuoksi Hakonen ei voi myöskään antaa tietoja tuomioistuinkäsittelyiden lukumääristä.

Tiedusteluvalvontavaliokunnan kansanedustajajäsenet voivat vaikuttaa myös valtuutetun työhön ja saamaansa tietoon.

Heillä on oikeus saada tiedusteluvalvontavaltuutetulta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa selvitykset. Siten valiokunta voi vaikuttaa siihen, mihin valtuutetun toiminta suuntautuu.

Hommassa on hohtoa, mutta sen arki on tylsää

Tiedusteluvalvontavaliokuntaa voi hyvällä syyllä kutsua eduskunnan salaisimmaksi valiokunnaksi. Valtaosa sen kokouksista on pidetty maanalaisessa turvatilassa. Turvaluokitellut paperit, jos niitä on jaossa, on jätettävä huoneeseen lukittuihin kaappeihin.

Paperit, puhelimet ja Ipadit eivät ole paikalla viemässä kansanedustajien huomiota, kun he kuuntelevat vaikkapa Suojelupoliisin päällikköä Antti Pelttaria tai sotilastiedustelun päällikköä, kenraalimajuri Pekka Toveria.

Syksyn valiokunnan kokouksissa edustajia ovat perehdyttäneet uuteen rooliinsa alan ykkösvirkamiehet ja juristit sekä tiedusteluorganisaatioiden kerma.

– Listasta ei puutu enää kuin presidentti, hymähtää valiokunnan jäsen Pauli Kiuru (kok.).

Jäsenillä ei ole paperipinoja luettavana kuten muissa valiokunnissa. Työ on hänen mukaansa perustunut alusta pitäen enemmän kuulemiseen kuin lukemiseen.

Kiuru, niinkuin muutkin kansanedustajat kävivät läpi poikkeuksellisen selvitysprosessin. Tietosuojavaltuutettu tutki heidän kelpoisuutensa valiokuntaan suojelupoliisin tietojärjestelmästä. Odotukset valiokunnan roolista saattoivat olla korkealla, korkeammalla kuin miksi sen tehtävä yksittäisen kansanedustajan kannalta lopulta osoittautuu.

Vajaa puolivuotinen taival salaisessa valiokunnassa on ollut lähinnä uusien käytäntöjen opettelua, valvojakumppaneihin ja valvottaviin tutustumista. Valvojakumppaneita tai valvontaketjun osia ovat valtuutetun lisäksi oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeusistuimet.

Bunkkeri, lukitut kaapit ja turvaluokitukset

Salamyhkäisyys varjostaa kaikkia uusia toimijoita valtuutetusta valiokunnan kansanedustajajäseniin. Vaitiolovelvollisuuden ja turvaluokitettujen tietojen takia heidän on vaikea löytää keskustelukumppania kaikelle kuulemalleen tai näkemälleen, paitsi toisensa.

– Tiedustelutoimintaan liittyvistä salassapitovelvoitteista johtuen työstä on mahdollista käydä julkista keskustelua vain hyvin yleisellä tasolla, tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen kirjoittaa Ylelle.

Valtuutetulla on vähän sellaisia keskustelukumppaneita, joiden kanssa voi käydä ammatillista keskustelua konkreettisista laintulkintakysymyksistä.

Varovaisuuden astetta kuvannee se, että Hakonen antoi vastauksensa tähän juttuun sähköpostilla “ aiheeseen liittyvien salassapitonäkökohtien vuoksi”.

Valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari sanoo valiokunnan toimivan tehtävästään johtuen tietyllä tavalla aivan päinvastoin kuin muut avoimen eduskunnan valiokunnat.

– Asioiden julkisuus kulkee toisinpäin kuin muissa valiokunnissa. Normaalisti asiat ovat julkisia ellei valiokunta toisin päätä. Meillä kaikki on lähtökohtaisesti salaista paitsi ne asiat, jotka valiokunta erikseen päättää julkaista.

Turvaluokitettuja papereita ja tietoa liikkuu myös muissa valiokunnissa, kuten puolustus-, ulkoasian- tai hallintovaliokunnissa. Niiden jäsenet voivat kertoa työstään eduskuntaryhmissä ja toisaalta saada sieltä evästyksiä tai yksityiskohtaisiakin ohjeita työhönsä.

Tiedusteluvalvontavaliokunta on tarkoituksella pieni, vain 11 jäsentä. Edustajat tulevat kaikista eduskuntapuolueista, vain yhden henkilön Liike Nyt puuttuu. Valiokunnan puheenjohtajan Mika Karin mukaan alkuvaiheen jälkeen yritetään miettiä, miten joukko voisi hengittää myös ulospäin, ei vain sisään.

Yksi julkisen keskustelun testi on keväällä julkistettava tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomus, josta valiokunta tekee mietinnön. Siinä koetellaan miten avoimesti paitsi eduskuntasalissa, myös ylipäätään julkisuudessa voidaan puhua tiedustelusta ja sen valvonnasta. Kari toivoo, että keskustelu vähentää myös valiokunnan työhön liittyvää mystifiointia.

Toistaiseksi ohjakset ovat tiukalla. Tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseniä on muistutettu tehtävän arkaluontoisuudesta. Omalle eduskuntaryhmälle ei voi jakaa tietoa valiokunnasta.

– Tämä on hyvin ainutlaatuista. Pitkälti on kyse siitäkin, että me valiokuntana opetellaan käytäntöjä ja etenkin julkisuuden ja salaisuuden välistä rajaa, missä se kulkee, sanoo Heli Järvinen.

Järvinen sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että alkuvaiheessa pidetään mieluummin suppeata kuin laajaa julkisuutta. Mikään ryhmistä ei ole toistaiseksi purnannut valiokunnan jäsenten vaitonaisuutta. Lörpöttelystä eli vaitolovelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistus.

Kansanedustajat lukivat salatut tiedot sanomalehdestä

Markus Mustajärvi on tottunut salaiseksi luokiteltuun tietoon puolustusvaliokunnassa.

– Siinä saa olla tarkkana joka suuntaan, ettei petä luottamusta.

Kokemus on kuitenkin tuonut arjen ironiaa sinänsä vakavaan touhuun.

– Muistan viime kaudelta tapauksen, kun meillä puolustusvaliokunnassa kerrottiin ehdottomalla vaitiolovelvollisuudella Itämeren turvallisuustilanteesta. Papereissa oli punainen leima. Seuraavan viikon alussa silloinen puolustusvoimain komentaja kertoi iltapäivälehdessä omalla nimellään ja kasvoillaan kaikki ne asiat, jotka valiokunnan jäsenille oli määrätty muutamaa päivää aikaisemmin luottamukselliseksi, salassapidettäviksi.

Mustajärvi, Kiuru ja Järvinen ovat yhtä mieltä siitä, että kansanedustajan pitää voida kertoa yleisellä tasolla tehtävästään salassapitovelvollisuutta loukkaamatta.

– Eihän kansanedustaja voi amputoida itseään, Mustajärvi sanoo.

Se ei ole kuitenkaan helppo rasti heistä kenellekään. Pitää olla äärimmäisen tarkkana sen suhteen, mistä tiedon on saanut.

– Joutuu miettimään, mistä jonkin asian on kuullut. Voin käyttää tietoa, jos se on esimerkiksi mietinnössä tai asiantuntijan suulla todettu julkisuudessa. Ongelmana on se, että kuulija voi ajatella, että olemme kuulleet siitä tässä valiokunnassa. Tässä pitää olla tarkkana. Pauli Kiuru kertoo kokemuksistaan.

Rooleja vasta haetaan

“Vakoojavaliokunnan” jäseniä saatetaan vetää hihasta kotikulmilla ja kysyä, mitä se Suomen salaisin porukka oikein tekee. Kansanedustajan vastauksen pitää olla helppotajuinen, jotta äänestäjä jaksaa kuunnella tiedusteluvalvontavaliokunnan nimeä pidemmälle. Heli Järvisellä on valmis vastaus. Se saattaa joidenkin mielestä olla aika korkealentoinen.

– Simppeli esimerkki on se, että olisi epäily siitä, että jokin korkea virkamies, ministeri tai presidentti vehkeilisi ulkovaltojen kanssa tavalla, joka ylittää hänen toimintansa laillisuuden.

Tai meidän pöydälle voisi viiveellä tulla sekin, jos saadaan tietää terroristihyökkäyksen suunnitelmasta Suomeen.

Suomalaisia puhuttaneen al-Holin leirin tilanteita on käsitelty hallinto- ja ulkoasiainvaliokunnassa, eivätkä ne valiokuntaneuvos Heikki Savolan mukaan kuulu uuden valiokunnan tontille.

– Vanhat valiokunnat hoitavat näitä perinteisiä tehtäviä. Tässä yritetään myös hakea sitä, ettei mennä sinne toisten hiekkalaatikolle sotkemaan vakiintunutta ja toimivaa eduskuntatyötä.

Tiedusteluvalvontavaliokunta on pantu vahtimaan, etteivät Supo ja sotilastiedustelu ylitä valtuuksiaan tai riko perusoikeuksia. Sen lisäksi valiokunnan jäsenillä on selvästi haluja saada alkuharjoittelun jälkeen myös laajempia tilannekatsauksia toivomistaan asioista. Suurimmat tiedustelun tulokset eivät kuitenkaan tule valiokunnan tietoon. Salaisuudet jäävät valtiojohdolle ja tiedustelijoille itselleen.

Taliban on väittänyt ampuneensa alas tiedustelutehtävissä olleen Yhdysvaltain ilmavoimien koneen. Vuoristoinen turmapaikka sijaitsee Keski-Afganistanissa Ghaznin provinssissa ja on Talibanin hallussa.

Uutistoimistojen mukaan ääriliikkeen tiedottaja Zabihullah Mujahid on kertonut asiasta lausunnossaan.

Yhdysvallat on vahvistanut, että turmakone oli pieni yhdysvaltalainen sotilaskone. Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat kuitenkin sanoneet uutistoimisto Reutersille, ettei mikään toistaiseksi viittaa siihen, että vihollinen olisi pudottanut koneen.

Taliban on sanonut, että kaikki koneessa olleet henkilöt olisivat kuolleet. Yhdysvaltalaislähteet ovat arvioineet, että koneessa olisi ollut alle 10 henkilöä. Vahvistettua tietoa kuolonuhreista tai koneessa olleista henkilöistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole olemassa.

Iranilainen uutistoimisto Fars on julkaissut Twitterissä videon, jonka se väittää olevan turmakoneesta. Koneessa näyttäisi olevan merkintä, joka muistuttaa Yhdysvaltain ilmavoimien tunnusta. Videon alkuperää ei ole vahvistettu.

Paikallisen kuvernöörin tiedottaja Arif Noori sanoo uutistoimisto AP:lle, että kone putosi noin kello yhdeltä iltapäivällä paikallista aikaa Deh Yakin alueelle keskisessä Afganistanissa.

Tiedot onnettomuudesta ovat olleet sekavia. Viranomaiset kertoivat heti onnettomuuden jälkeen, että turmakone kuuluu Afganistanin valtiolliselle lentoyhtiölle Ariana Airlinesille. Reutersin mukaan kaksi Ghaznin alueen viranomaista kertoi kuitenkin myöhemmin, että kone kuulusi jollekin ulkomaalaiselle yhtiölle.

Myös Ariana Airlines on julkaissut tiedotteen, jonka mukaan kaikki yhtiön koneet ovat kunnossa.

Uutinen päivittyy.

Mari Myllymäen keittiössä käy kuhina, kun Nipsu-koira ajaa takaa kahta Myllymäen kissaa, Masaa ja Nimetöntä. Molemmat kissat hyppäävät keittiön pöydälle koiraa karkuun. Miku- ja Pepsi-kissa katsovat uteliaana tilannetta tiskipöydältä.

Nipsun ja kissojen omistaja Mari Myllymäki haki ulko-oveensa pelastuslaitoksen Eläimiä talossa -tarran, kun törmäsi siihen sosiaalisessa mediassa.

– Hassua, että en tullut asiaa aikaisemmin ajatelleeksi, Myllymäki toteaa.

Pelastuslaitokset ympäri maan ovat jakaneet Eläimiä talossa -tarroja nyt muutaman vuoden ajan. Jakaminen on perustunut pelastuslaitosten omaan aktiivisuuteen.

– Ei tässä mitään varsinaista ongelmaa ole, mutta muutaman kerran vuodessa hälytyksen yhteydessä törmätään yksin asunnossa olevaan eläimeen, sanoo palomestari Antti Kätevä Kokkolan ja Pietarsaaren pelastuslaitokselta.

Eläin on arvaamaton

Keski-Pohjanmaan alueella sattuu joka vuosi kymmeniä hälytyksiä, joissa kohdataan eläimiä.

Tulipalotilanteissa on tapahtunut myös vahinkoja, kun asunnossa olevista eläimistä ei ole tietoa.

– Sammutuskeikalla yksi palomies lähti tarkistamaan viereistä asuntoa. Koira puri pelastajaa käteen, Antti Kätevä kertoo.

Eläimet käyttäytyvät eri tavoin henkeä uhkaavassa tilanteessa.

Mari Myllymäki tietää, että hänen koiransa ja kissat käyttäytyvät eri tavalla, jos pelkäävät tai kokevat tilanteen uhkaavana.

– Nipsu juoksentelee ilotulitteiden ääniä pakoon, joten se varmaan menisi piiloon tulipalon sattuessa. Kissat taas voisivat ihan hyvin mennä etuovelle pelastajia vastaan, Myllymäki arvelee.

Nimetön menee nukkumaan pahvilaatikkoon, mistä Nipsu yrittää vetää sen pois. Touhu keskeytyy, kun raksut ropisevat koiran ruoka-astiaan.

Tarpeen etenkin kerrostaloissa

Kokkolassa pelastuslaitos painoi Eläimiä talossa -tarrat itse ja ne ovat asiakkaille ilmaisia, mutta internetistä löytyy myös kahdeksan euroa maksava kaupallinen versio.

Suomen pelastusalan keskusliiton (SPEK) viestinnän asiantuntija Sanna Räsänen kertoo, että käytännöt vaihtelevat pelastuslaitoskohtaisesti.

– Mitään koordinoitua Eläimiä huoneistossa -tarrojen painatusta tai jakelua ei ole, vaan kaikki pelastuslaitokset toimivat omina yksikköinään, Räsänen sanoo.

Vaikka tilastoja tai tietoa tarrojen yleisyydestä ei ole, Räsänen toteaa kuitenkin, että oli aika jolloin tarroja ei ollut ollenkaan – ja nyt on.

– Siinä mielessä on tapahtunut parannusta.

SPEKin mukaan olisi hyvä, että eläimistä varoittava tarra yleistyisi etenkin kerrostaloissa, missä eläinten läsnäoloa ei voi päätellä esimerkiki pihalla olevista koirankopista tai muista varusteista.

Mari Myllymäki leikittää kissoja lahjanarulla. Nipsu-koira ottaa sen suuhun ja pureskelee sitä. Naru voisi olla vaikka sähköjohto.

– Tuossa muutaman korttelin päässä paloi pari vuotta sitten talo. Palossa menehtyi yksi eläin, Myllymäki muistelee.

Tulipalo oli syttynyt koiran pureskellessa sohvalla olevaa sähkölaitetta, jonka akku räjähti. Koko talo paloi maan tasalle.

– Se saattaisi toteutua myös meidän kotona, koska Nipsu yltyy joskus pureskelemaan tavaroita, Myllymäki sanoo

Kaikki lemmikit mainittu

Elämiä talossa -tarra kiinnitetään ovenpieleen tai ikkunaan.

Kiinnityskohta pitää valita niin, että tarra on hyvin esillä mahdollisen pelastusoperaation aikaan. Tällä hetkellä tarra ilmoittaa vain sen, että talossa on eläimiä, mutta muutos on tulossa.

– Tarran seuraavan painoksen teemme niin, että siihen voi yksilöidä kotona asuvat eläimet, sanoo palomestari Antti Kätevä.

Muutos on Mari Myllymäen mieleen.

– Se on hyvä. Mahdollisen vahingon sattuessa tiedetään pelastaa kaikki eläimet.

Kerran kirpaisu vai pysyvät talkootunnit? Mitä kiky-tunneista oikein sovittiin?

Kiky-tunneista käydään nyt Suomessa suurta vääntöä. Kiistaa on siitä, olivatko ne tarkoitettu väliaikaiseksi kilpailukyvyn parantamiseksi vai eivät.

Kilpailukykysopimuksessa sovittiin 24 lisätyötunnista ilman korvausta. Kikyn yhteydessä vuonna 2016 sovittiin myös, että sosiaaliturvavakuutusmaksuista aiempaa suuremman siivun maksavat palkansaajat. Tähän ei enää neuvotteluilla voi puuttua, osin sen takia kiky-tunneista onkin nyt noussut niin suuri haloo.

Tampereen yliopiston työelämän tutkija, professori Harri Melin sanoo, että kiistassa on kyse isosta rahasta ja taustalla ovat isot periaatteelliset kysymykset. Ratkaisu heijastuu muille aloille ja kiistasta on tulossa ennakkoratkaisu.

– Päädyttiin sitten kikyjen poistamiseen tai säilymiseen, se ratkaisu toistuu muissa tämän kevään työehtosopimuksissa, professori uskoo.

Professori tulkitsee kertaluonteisiksi

Teknologiateollisuudessa kiky-tunneista luovuttiin vuodenvaihteessa. Tilanne on kuitenkin eri liitoissa Melinin mukaan erilainen.

– Teknologiasopimuksessa kiky-tunnit laitettiin erilliseen pöytäkirjaan, muissa työehtosopimuksissa kiky-tunnit oli leivottu sopimuksen sisään.

Siksi asia ei ole ihan yksinkertainen.

Kiky-sopimus tehtiin vuonna 2016. Tarkoitus oli parantaa Suomen kilpailukykyä. Työntekijöille tuli puoli tuntia viikossa lisää työaikaa. Ajatukset siitä, mitä sovittiin, ovat erilaiset.

Tämä paljastui nyt neljä vuotta jälkeenpäin. Professorin mukaan työnantajat selvästi ajattelevat, että järjestely on toistaiseksi voimassa. Ammattiliitot taas kokevat kikyn ainutkertaiseksi järjestelyksi, joka on nyt päättynyt.

Mitä tutkija on aiheesta mieltä?

– Pitäisi ensin katsoa sopimusten sisältö ja tapa, millä ne on tehty. Oma tulkintani kiivaasta keskustelusta on, että kiky-tunnit oli sovittu kertaluonteiseksi.

Melin perustelee tätä sillä, että neljä vuotta sitten puhuttiin kikyn-tuomasta sisäisestä devalvaatiosta. Markka-aikana devalvointi meni vientiteollisuuden hyväksi, muut olivat maksajina.

Toisaalta kikystä päinvastoin hyötyivät professorin mukaan kaikki toimialat.

– Työntekijät tekivät ilmaista työtä, nyt käydään keskustelua, kuinka kauan talkootyö on voimassa.

Tuhansia ihmisiä lakossa

Kiista on saanut kovat mittasuhteet. Paperitehtaiden tuotanto pysähtyi maanantaina aamulla, kun Paperiliiton työntekijät menivät lakkoon. Lakon piiriin kuuluu 9 000 Paperiliiton jäsentä. Lakon on määrä kestää kolme viikkoa.

Metsäteollisuus ilmoitti puolestaan sunnuntaina kolmen vuorokauden työsulusta paperi-, kartonki- ja selluteollisuudessa. Sulku järjestetään 10. helmikuuta alkaen 12 tuotantolaitoksessa.

Riitaa on juuri kiky-tunneista. Paperiliitto on jo aiemmin sanonut, että kilpailukykysopimuksen mukaiset kiky-tunnit saavat jäädä menneisyyteen. Metsäteollisuus on puolestaan tyrmännyt palkansaajapuolen vaatimukset kiky-tuntien poistamisesta. Metsäteollisuuden mukaan Teollisuusliiton sopimuksesta ei voi ottaa mallia.

UPM Raflatacin työntekijät aloittivat myös lakon maanantaina. Pääluottamusmies Pertti Niemi sanoo, että Metsäteollisuus on avaintekijä, koska kemian lakkoa siirrätettiin.

– Julkinen puoli tulee kovaa ja katsoo, miten kikyn kanssa käy. Kun rouvat lähtevät kadulle, siitä on leikki kaukana, Niemi sanoo.

Niemen mukaan kiista on mennyt ideologiseksi. Hän arvioi, että lakko maksaa lopulta enemmän kuin kiky-tunnit. Hänen mukaansa paperialalla palkkojen osuus on tuotteesta pieni.

Professori: Työnantajat vaikuttavat yksimielisiltä

Professori Harri Melin ymmärtää, miksi Metsäteollisuus ei halua luopua kiky-tunneista.

– Samalla tavalla työntekijät eivät ole valmiita luopumaan kerran saavutetuista eduista. Työehdoista neuvotellaan kuitenkin joka ikinen kerta erikseen.

Paperiteollisuus on perinteisesti suhdanneherkkä ala ja nyt talouden näkymät ovat professorin mukaan lyhyellä aikajänteellä synkät. Perinteinen sanoma- ja aikakauslehtipaperin kulutus on laskemassa, mutta verkkokaupan ansiosta kartongilla menee paremmin.

Professorin mielestä neuvottelukierroksella on mielenkiintoista, että työnantajaliitot näyttävät sopineen yhteisestä linjasta.

– Työnantajien suhtautuminen on ollut hyvin koordinoitua ja yksimielistä.

Lue lisää:

Paperitehtaat pysähtyivät aamulla – Stora Enson pääluottamusmies: "Lähdemme siitä, että kiky-tunnit poistuvat"

Paperitehtaiden lakko alkoi, viime hetken neuvotteluissa ei päästy sopuun – Paperiliitto ilmoitti laajentavansa lakkoa kolmannelle viikolle

Metsäteollisuutta uhkaa kahden viikon lakko, lakon hintalapusta kiistellään jo: miljardi vai 70 miljoonaa?

Kiky-sopimuksen pysyvin muutos on hyödyttänyt työnantajia lähes 6 miljardilla eurolla

Maansiirtokoneiden keltaiset vilkkuvalot valaisevat aamuhämärää Harjavallan Torttilassa.

Satakuntalainen suurteollisuuspuisto on laajenemassa kohti luodetta, kun läheiselle peltomaalle rakennetaan täyttä vauhtia uutta akkumateriaalitehdasta.

– Tällä hetkellä teemme suunnitellun tuotantolaitoksen valmistelutöitä, kuten paalutuksia ja perustusten valmistelua, kertoo Tor Stendahl.

Stendahl on kemian alan jättiyhtiö BASF:n Suomen maajohtaja.

BASF aikoo tuottaa Harjavallassa sähköautojen akkumateriaalia. Tehtaan lopputuote on katodiaktiivisen materiaalin esiaste, jota kutsutaan nimellä pCAM.

BASF on jättänyt viranomaiselle ympäristölupahakemuksen, jossa se on määritellyt lopputuotteen vuosituotannoksi 30 000 tonnia. Yhtiö odottaa saavansa ympäristöluvan toiminnalleen ensi kesänä.

– BASF toimii laissa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti, joiden mukaan uuden tehtaan voi rakentaa ja käynnistää, kun tarvittavat luvat on saatu.

BASF etsii parhaillaan tehtaanjohtajaa ja muita avainhenkilöitä Harjavaltaan. Rekrytoinnit jatkuvat myöhemmin tuotantohenkilökunnan palkkaamisella.

– Suunnitellun tuotantolaitoksen ansiosta BASF aikoo olla alueella merkittävä työnantaja, Stendahl kertoo.

Sulfaatti suurin päästö – tutkittua tietoa vain vähän

BASF jätti lokakuun lopussa 86-sivuisen ympäristölupahakemuksen viranomaisille. Ympäristöluvan lisäksi yhtiö hakee toiminnan aloittamislupaa.

Ympäristöluvan käsittelyn yksi keskeisimpiä kysymyksiä on tehtaan aiheuttama sulfaattipäästö Kokemäenjokeen.

Sulfaatti on aine, jonka vaikutuksia erilaisissa vesistöissä ei ole juurikaan tutkittu. Meri- ja murtovesissä sulfaattia on jo luonnostaan runsaasti. Sulfaatti on rikkihapon suola, joka aiheuttaa vesistön suolaantumista ja sillä tiedetään olevan vaikutuksia myös eliöstöön ja vesistöjen rehevöitymiseen.

Akkumateriaalitehtaan jätevesissä poistoputkea pitkin Kokemäenjokeen laskettaisiin sulfaattia 115 200 kiloa joka päivä.

Esimerkiksi Talvivaaran ympäristöön päästämä sulfaatti aiheutti isoja tuhoja ympäristölle. Kuopiossa Finnpulpin sellutehdas jäi ilman ympäristölupaa, kun Korkein hallinto-oikeus määritteli, että tehdas saattaa vaarantaa Kallaveden ekologisen tilan. Sellutehtaan sulfaattipäästö olisi ollut noin kolmannes vähemmän kuin akkumateriaalitehtaan.

Sulfaattien vaikutuksia erilaisiin vesistöihin ei voi kuitenkaan vertailla keskenään. Virtaavassa vesistössä vaikutus on erilainen kuin järviympäristössä.

EU:n vesipuitedirektiivin mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena vesistön tila heikkenisi.

Miten käy Kokemäenjoen uhanalaisille eläimille?

Ympäristölupahakemuksen mukaan BASF:n akkumateriaalitehdas yli kaksinkertaistaisi suurteollisuuspuistosta tulevan sulfaattipäästön Kokemäenjokeen.

Vuositasolla suurteollisuuspuiston sulfaattipäästöt ovat nyt noin 25 000 tonnia ja akkumateriaalitehdas lisäisi päästöä 36 000 tonnilla vuosittain.

BASF:n mukaan päästön vaikutukset pysyisivät silti vähäisinä.

Korkean sulfaattipitoisuuden ekologisia vaikutuksia ei voida arvioida varmalta tieteelliseltä pohjalta, koska tutkimustietoa on niukalti.

Kokemäenjoessa elää muun muassa uhanalaiset vaellussiian ja vuollejokisimpukoiden kannat. Vuollejokisimpukat ovat vasta toipumassa Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n nikkelipäästöstä vuonna 2014.

Luvan myöntäjä joutuu arvioimaan sitä, onko tehtaan lisäämällä sulfaattipitoisuudella todellista merkitystä uhanalaisten eläinten lisääntymiselle vai ei.

Ely-keskus ei nähnyt ongelmia YVA:ssa

Tehtaan ympäristövaikutusten arvioinnissa Ely-keskus päätyi siihen lopputulemaan, että 30 000 tonnin vuosituotannolla ympäristöriskiä ei ole olemassa.

Päätelmä perustuu sulfaattipäästön osalta siihen ajatukseen, että sulfaattipitoisuus laimenee joessa tehokkaasti, eikä siitä ei ole haittaa joen eliöstölle.

Ympäristölupahakemuksessa esitellyt laskelmat perustuvat Pohjois-Amerikassa käytettyyn kriteeristöön. On epäselvää, miten kyseiset kriteerit soveltuvat Suomeen ja Kokemäenjokeen. Ely-keskus pitää raja-arvoa perusteltuna, mutta luvan myöntäjä on pyytänyt tästä lisäselvityksiä hakijalta.

Arviota vaikeuttaa se, että Suomessa vesieliöiden suojelun takaavia vedenlaatukriteerejä ei ole määritelty sulfaatin osalta.

Joen virtaamalla suuri vaikutus laskelmiin

Jokiveden sulfaattipitoisuuteen vaikuttaa myös se, kuinka paljon joessa virtaa vettä ja miten sulfaattipäästö veteen laimenee.

Kokemäenjoen alajuoksun virtaamaa säädellään Harjavallan vesivoimalaitoksessa. Sen on lupaehtojen mukaan päästettävä vettä läpi padosta aina vähintään 40 kuutiota sekunnissa.

Virtaamat vaihtelevat vuosittain paljon. Esimerkiksi kuivien kesäkuukausien aikana virtaamat saattavat jäädä pieniksi pitkienkin jaksojen ajaksi. Pienellä virtaamalla joen sulfaattipitoisuus nousee korkeammaksi.

BASF:n teettämien laskelmien mukaan pitoisuus ei kuitenkaan nouse lähelle pohjoisamerikkalaista vedenlaatukriteerin raja-arvoa edes voimalaitoksen lupaehdon alittavalla 30 kuution virtaamalla.

Mahdollinen laajennus lisää ympäristöriskiä

Tilanne kuitenkin muuttuu, jos BASF aikoo laajentaa tehdasta, jolloin sulfaattipäästöt kasvaisivat yli nelinkertaisiksi nykyiseen verrattuna.

Mahdollisten alivirtaamien aikana joen sulfaattipitoisuus nousisi selvästi pohjoisamerikkalaisen raja-arvon yläpuolelle.

Suunniteltuun 80 000 tonnin vuosikapasiteettiin BASF tarvitsee kuitenkin uuden ympäristöluvan, johon yhtiö on ilmoittanut valmistautuvansa tilaamalla lisää tutkimustietoa sulfaatin vaikutuksista muun muassa siian lisääntymiselle.

Vielä tällä hetkellä yhtiö ei osaa sanoa, toteutuuko laajennus tulevaisuudessa.

– Tarkkailemme jatkuvasti Euroopan akkumarkkinoita. Tällä hetkellä on kuitenkin liian aikaista kommentoida Harjavaltaan suunnitellun tuotantolaitoksen tulevia laajennuksia, Tor Stendahl kertoo.

Aluehallintovirasto odottaa mielipiteitä

Ympäristöneuvos Anna Laiho pitää ympäristölupahakemusta työmäärältään suurena. Aluehallintovirasto pyrkii tekemään päätöksen asiassa syksyyn mennessä.

– Tähän on kyllä varattu asiantuntijoiden kuukausien työpanos,

Ympäristöluvan käsittelyssä ei oteta huomioon tehtaan mahdollista laajentumista myöhemmässä vaiheessa.

Hakemus on kuulemisvaiheessa, jolloin siihen on mahdollista jättää mielipiteensä.

Vilkasta kansalaiskeskustelua odotettavissa

Eri vesistöjen päästöt ovat herättäneet Satakunnassa runsaasti keskustelua. Norilsk Nickelin nikkelivuodon, Fortumin tuhkankäsittelylaitoksen ja JVP-Euran jätevedenpuhdistamon ympärille on kehittynyt kansalaisryhmittymiä, jotka haluavat suojella aktiivisesti vesistöjä.

Myös BASF:n akkumateriaalitehtaan ympärille odotetaan vilkasta keskustelua.

Esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri on ilmoittanut todennäköisesti lausuvan BASF:n ympäristölupaan oman kantansa. Piirin puheenjohtaja Ilpo Koppila ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa halua täsmentää mikä liiton lopullinen kanta on.

Kirjallisten mielipiteiden jättämiselle on vielä vajaa kuukausi aikaa.

Aiheesta aiemmin:

BASF hakee Harjavaltaan ympäristölupaa – tehdas tuottaisi vuosittain akkumateriaalin 300 000 täyssähköautoon

Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) odottaa Veikkaukselta selvitystä keskuspelijärjestelmän sopimuksesta.

Ylen MOT paljasti maanantaina, että Veikkaus on jättänyt kilpailuttamatta kymmenien miljoonien sopimuksen.

Hankintalain mukaan valtionyhtiön pitäisi kilpailuttaa näin suuret sopimukset. Järjestelmässä pyörivät Veikkauksen tunnetut arvonta- ja urheilupelit.

Ministeri Tuppurainen ei tässä vaiheessa kommentoi asiaa sen keskeneräisyyden vuoksi. Tuppuraisen valtiosihteeri Olli Koski kertoo Ylelle, että Veikkaus selvittää parhaillaan asiaa ja ohjelmassa esitettyjä väitteitä.

"Valtio-omistajalle raportoidaan tästä ja tulemme käymään asian läpi normaalissa menettelyssä yhtiön hallituksen ja johdon kanssa piakkoin", Koski kirjoittaa.

Tieto pimitetystä sopimuksesta ei tullut ministerille yllätyksenä. Koski kertoo, että tapauksesta on informoitu ministeriä omistajaohjausosaston virkamiehen toimesta siinä vaiheessa kun MOT alkoi tehdä asiasta ohjelmaa.

Veikkauksen hallitus tiesi riskeistä

Veikkauksen hallitus päätti sopimuksesta pelijärjestelmäyhtiö IGT:n kanssa kesäkuussa 2018 ja se solmittiin syyskuussa 2018. MOTin mukaan asia salattiin valvojilta siihen asti kunnes puolen vuoden valitusaika oli kulunut umpeen.

Veikkauksen laki- ja vastuullisuusjohtaja Pekka Ilmivalta myöntää ohjelmassa "matalan profiilin" pitämisen sopimuksesta.

MOT on saanut haltuunsa Veikkauksen sisäisen asiakirjan, joista selviää tietoja yhtiön hallituksen päätöksenteosta.

Ulkopuolinen lakiasiaintoimisto oli nostanut esiin kilpailuttamatta jättämisen juridiset riskit. Veikkauksen hallitukselle esiteltiin kaksi vaihtoehtoa, joissa sopimusta ei kilpailuteta. Lakiasiaintoimiston selvityksessä vaihtoehtoja kuvailtiin seuraavasti: "ilmeisen laiton" ja "todennäköisesti kokonaistarkastelussa laiton".

Asiakirjassa todetaan, että Veikkauksen riskejä voidaan pienentää, jos muutokset toimeenpannaan vasta kuuden kuukauden kuluttua eli valitusajan umpeuduttua.

Veikkauksen hallitukselle ei esitetty laillista vaihtoehtoa, hankintalain mukaista kilpailutusta.

Veikkaus kiistää ohjelmassa, että IGT:n sopimus olisi sääntöjen vastainen.

Pekka Ilmivalta perustelee sopimuksen kilpailuttamatta jättämistä sillä, että kyseessä oli jatkosopimus aiempaan IGT:n kanssa solmittuun sopimukseen. Kyseessä oleva sopimus on kahdeksanvuotinen, ja sitä on mahdollista jatkaa neljän vuoden optiokausilla.

Lintilä ei ollut tietoinen Veikkauksen sopimuskuvioista

Nykyinen elikeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) toimi sopimuksen solmisen aikaan omistajaohjausministerinä Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa.

Lintilä kertoo sähköpostilla Ylelle, ettei hän tiennyt Veikkauksen pelijärjestelmäsopimuksesta. Lintilän mukaan asia on ollut yhtiön johtamiseen liittyvä niin kutsuttu operatiivinen asia, eikä se tästä syystä ole päätynyt ministerin pöydälle.

Ministeri vastaa valtion omistajapolitiikan linjauksista ja periaatteista, ei yksittäisistä yhtiön liiketoimintaan liittyvistä päätöksistä.

Veikkaus joutui viime syksynä myrskyn silmään, koska yhtiön katsottiin keskittyneen voiton tuottamiseen pelihaittojen ehkäisyn sijaan.

Pelihaittojen ehkäisy on yksi Veikkauksen pelimonopolin perusteluista. Kohu sai alkunsa pelaamista ihannoineesta ja pelaamiseen yllyttäneestä pelimainonnasta.

Veikkaus kertoi viime lokakuussa useamman kohdan ohjelmasta, joilla peliongelmia pyritään ehkäisemään. Veikkaus vähentää muun muassa rahapeliautomaattiensa määrää tuntuvasti ja aikaistaa niihin tunnistautumista.

Vuoden 2021 alusta peliautomaateilla voi pelata vain omilla tunnuksilla. Pelaaja voi myös asettaa itselleen pysyvän tai määräaikaisen pelikiellon.

Peliautomaattien määrää vähennetään vuoteen 2025 mennessä 8 000:lla kappaleella. Automaatteja on kioskeissa, kaupoissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla noin 18 500.

Päivitetty 16.40. Lisätty tieto, että ministeriä on informoitu tapauksesta siinä vaiheessa kun MOT alkoi tehdä asiasta ohjelmaa.

Lue lisää:

Veikkaus teki kilpailuttamatta kymmenien miljoonien sopimuksen ulkomaisen peliyhtiön kanssa – 20 vuoden sopimus salattiin valvojilta

MOT:n selvitys: Veikkauksen todellinen liikevaihto on 13 miljardia

Veikkaus jakaa pelituottoja ulkomaille ja hakee uusia kumppaneita – poliisi ei ole saanut yhtiön strategiaa

Kilpailuviranomainen: Veikkauksen tuotot valtion budjettiin ja peliautomaatit pois näkyviltä

Veikkaus vähentää 3 500 peliautomaattia ensi vuonna, viiden vuoden aikana häviää 8 000 – Yle seurasi

Analyysi: Kaikki haistavat nyt Veikkauksen veren, mutta mitä monopolin murtamisesta seuraisi? Ulkomaiset peliyhtiöt takovat kiihkeinä ovea

Mänttä-Vilppulan kaupunginvaltuusto hyväksyi Suomen mittakaavassa harvinaisen asuin- ja yritysalueen rakentamisen maanantaina. Valtuusto sallii kaupungin osallistumisen Sassin pienlentokentän ympärille suunniteltuun 250 miljoonan euron Lakeside Airpark Finlandiin.

Äänestyksessä hanketta kannatti 28 valtuutettua ja vastusti 7 valtuutettua. Päätökseen jätettiin useita eriäviä mielipiteitä.

Tulevaa aluetta on mainostettu muun muassa siten, että lentokoneella voisi rullata kotioven eteen. Hankkeen nettisivujen mukaan asuintonteille voi rakentaa joko vakituisen tai vapaa-ajan asunnon sekä lentokonehangaarin.

Hankkeen toteuttaa mänttävilppulalainen Lakeside Airpark Finland Oy ja sen rahoittaa italialaisen Osanna Group Srl:n suomalainen tytäryhtiö Osanna ACI Finland Oy.

Italialaiset rahoittajat olivat maanantaina Mänttä-Vilppulassa kertomassa osallistumisestaan hankkeeseen. Osanna Groupin hallituksen puheenjohtajan Francesco Osannan mukaan rahoitus tulee luxemburgilaisesta sijoisturahastosta. Osanna kertoi, että rahaa olisi aluksi tulossa 100 miljoonaa euroa.

Kaupunginjohtaja Markus Auvinen kuvaili maanantaina Lakeside Airpark Finlandia Mänttä-Vilppulan kaupungin historian suurimmaksi yksittäiseksi hankkeeksi.

Kylpylähotelli ja yrityspuisto

Sassin lentopaikan ympäristöön on Auvisen mukaan mahdollista rakentaa muun muassa lentoasema, asuntoja, yrityspuisto, kylpylähotelli ja toimistokeskittymä.

Mittavan kiinteistökehityshankkeen pitäisi alkaa toteutua aivan Mäntän pienlentokentän viereen tulevana kesänä. Samalla kenttää on tarkoitus uudistaa. Koko alueen rakentaminen kestää useita vuosia.

Kaupunginjohtaja puolusti hanketta sen tuomilla työpaikoilla ja verotuloilla. Myös kansainvälistä näkyvyyttä on hänen mukaansa luvassa, koska aluetta markkinoidaan ulkomaille.

– Uskon, että olemme sytyttämässä monia uusia valoja tähän kaupunkiin, Auvinen sanoo.

Taloudelliset riskit puhuttivat valtuutettuja

Enemmistö suurimman puolueen SDP:n valtuustoryhmän jäsenistä kannatti Airparkia. Puolueen ryhmäpuheenvuoron pitänyt Lasse Siltanen kuvaili hanketta pitkään valmistelluksi ja massiiviseksi.

– Hankkeella on kaikki edellytykset olla valtaisa elvytys- ja piristysruiske, jota alueelle tarvitaan, Siltanen sanoi.

Myös keskustassa ja kokoomuksessa riittää uskoa hankkeeseen. Riskit on kannattajien mielestä punnittu riittävän tarkasti.

Riskit liittyvät kaupungin omiin velvoitteisiin. Mänttä-Vilppula vastaa muun muassa kaavoituksesta, kunnallistekniikasta ja tarvittavien maa-alueiden hankkimisesta yksityisiltä omistajilta.

Sopimuksen mukaan kaupunki tallettaa niin sanotulle sulkutilille 10 miljoonaa euroa siltä varalta, että se ei täytä velvoitteitaan.

Hankkeen arvostelijat pitävät taloudellisia riskejä liian suurina. Kriitikoiden mukaan lentoliikenteeseen nojaava rakentaminen on kestämätöntä myös ympäristön ja ilmaston näkökulmasta.

Joissakin puheenvuoroissa hanketta kuvailtiin utopistiseksi. Osa valtuutetuista kaipasi lisätietoa kaupungin ja rahoittajan välisistä sopimuksista.

Vihreiden valtuustoryhmässä mielipiteet jakautuivat. Osa vihreistä piti riskejä mahdollisuuksia suurempina.

Vasemmistoliiton koko valtuustoryhmä vastusti hanketta. Sen mielestä kaupungin ja rahoittajan välisissä sopimuksissa on liikaa tulkinnanvaraisuuksia eikä hanke ole kaupungille riskitön. Vasemmistoliiton mielestä rahoituksen taustat pitäisi selvittää nykyistä paremmin.

Kaupungin mukaan rahoituksen taustat on selvitetty huolellisesti ja riskit ovat harkitut ja rajalliset.

Lue lisää:

Lentokoneella voi rullata kotipihaan tulevaisuudessa Mänttä-Vilppulassa – poikkeuksellisen yritys- ja asuinalueen rahoittaja tulee Italiasta

Turun juutalaisen seurakunnan synagogaa on tuhrittu punaisella maalilla, kertoo Åbo Underrättelser. Maalinjälkiä on synagogan pääovessa ja seinillä. Jäljet huomattiin maanantaina aamulla.

Yle Åbolandiin yhteyttä ottanut Turun juutalaisen seurakunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja Harry Serlo sai tiedon ilkivallasta matkalla lomalle. Hänen mukaansa asia viedään poliisille.

Turun synagoga on toinen Suomen synagogeista. Toinen sijaitsee Helsingissä. Turun synagoga on valmistunut vuonna 1912.

Katolinen kirkko toistuvasti töhrinnän kohteena

Myös Turun katolisen seurakunnan kirkkorakennus on joutunut viime aikoina toistuvan ilkivallan kohteeksi.

Rikosylikomisario Jari Riiali Lounais-Suomen poliisista kertoo, että katolisen kirkon töhrinnästä on jätetty kaksi rikosilmoitusta tammikuun loppupuolella. Poliisi on jo tehnyt Ursininkadulla teknistä tutkintaa.

Kirkon tiilimuuriin oli maalattu pedofiliaan viittaava iskulause viime perjantain vastaisena yönä.

– Kuulostaa huolestuttavalta, jos seurakunnan tiloihin kohdistuu järjestelmällisesti ilkivaltaa. Tekijän tarkoitusperiä ei tiedä, mutta jotain voi päätellä siitä, mitä katolisen kirkon seinään on kirjoitettu, sanoo Riiali.

Juutalaisen seurakunnan synagogaan kohdistuneesta töhrinnästä ei vielä maanantaina iltapäivällä ollut kirjautunut ilmoitusta poliisin järjestelmiin.

– Ei näitä kauhean usein ole, mutta silloin tällöin. Jos kaksi kertaa katoliseen kirkkoon ja nyt synagogaan kohdistuu tällainen, voisi päätellä, että asialla on sama tekijä tai tekijäkunta, toteaa rikosylikomisario Jari Riiali.

Maanantaina vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Tänään on kulunut 75 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta.

Lisätty 27.1.2020 kello 15:36 tieto katolisen kirkon töhrinnästä.

Lue lisää:

Auschwitzissa syntynyt Angela Orosz Richt: Äiti pelkäsi, että rotat söisivät minut – katso tallenne kuolemanleirin vapauttamisen vuosijuhlasta

Roope Lipastin kolumni: Kun muut pelottavat

Aurinkovuoren koulussa Asikkalassa käytävät ovat jo iltapäivällä hiljentyneet koululaisista. Siivooja saa rauhassa tehdä työtään. Siivooja on aikaisemmin valmistanut ionisoitua vettä seinään asennetulla laitteella, ja nyt pöydät, lattiat ja peilit pyyhitään tuolla samalla aineella.

Asikkalan kunta päätti luopua kaikista perinteisistä pesuaineista. Nyt kunnan siivoojat antavat lialle kyytiä aineella, jota kutsutaan Aktiivivedeksi. Aktiivivettä tehdään tavallisesta hanavedestä puhdistamalla ja sen jälkeen lisäämällä siihen sähkön avulla hengitysilmasta otsonia.

Uuteen ratkaisuun Asikkalan kunnan ajoivat monissa kaupungeissa ja kunnissa tutut sisäilmaongelmat. Vaikka aktiiviveden käyttäminen on hieman kalliimpaa kuin entiset aineet, toivotaan kunnalla päätöksen tuovan lisää hyvinvointia sekä muun muassa vähemmän sairaspoissaoloja.

Kemikaaliuskoiset suomalaiset luottavat mainoksiin

Otsonoitu vesi kuulostaa ihmeaineelta: siivoojille ei enää tarvitse opettaa pesuaineiden laimennusta, eivätkä siivoojat tai tilojen käyttäjät altistu terveydelle haitallisille aineille. Aktiivivettä käytetäänkin jo lukuisissa paikoissa.

Läheskään kaikkialla ei ole luovuttu synteettisistä pesuaineista, vaikka tutkimuksissa pesuaineet levittävät ilmaan terveyteen vaikuttavia kemikaaleja.

Aktiiviveden maahantuojan OZOCleanin toimitusjohtaja Timo Kantolan mukaan perinteisistä aineista ei olla luovuttu, koska suomalaiset ovat kemikaaliuskollisia. Pelkällä käsitellyllä vedellä puhdistaminen herättää epäluuloja, kun mainoksissa on vuosia kehuttu pesuaineiden tehoa.

– Kuusikymmentä vuotta on opetettu, että Fairy tekee kädet ihmeen hellävaraisiksi tai tämä ihmeaine räjäyttää lian pois. Ihmiset eivät ajattele ollenkaan. Suurilla toimijoilla on tehokkaat markkinointikoneistot, mutta meillä ei ole sataa miljardia lompakossa, jolla markkinoida.

Aalto-yliopiston valmistumassa oleva tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa perinteisten pesuaineiden pahuuden. Lukemattomien kemikaalien ympäröimässä maailmassa pesuaineet ovat kuin pisara meressä.

Pesuaineiden terveysvaikutuksia on tutkittu, mutta tulokset jakavat yhä tutkijoiden mielipiteitä. Voi olla, että väittely siitä, miten pääsemme turvallisimmin eroon mikrobeista, on täysin turha. Ehkä meidän täytyisi viimein tehdä rauha kaikkialla olevien mikrobien kanssa.

Ruotsissa puhdistettu vesi on kuumentanut tutkijoiden tunteita

Kokonaan otsoniveden käyttöön siirtynyt Asikkalan kunta testasi tuotetta usean kuukauden ajan ennen päätöstään. Siivoojat olivat hyvin tyytyväisiä päätökseen.

Aktiiviveden rinnalla markkinoilla on myös toinen veteen uskova vaihtoehto: OrcoTechin suodatinpullolla valmistetaan Ultrapuhdasta vettä, jossa vesi puhdistetaan, mutta siihen ei lisätä otsonia kuten Aktiiviveteen.

Ruotsissa keskustelu puhdistetun veden siivoustehosta käy kuumana tutkijoiden kesken. Heidän mukaansa ei ole tieteellistä teoriaa siitä, miten tekniikka tuhoaisi mikrobeja (Motiivi).

ISS Palvelut on suuri siivousalantoimija, ja heillä on käytössään sekä otsonoitua Aktiivivettä sekä puhdistettua Ultrapuhdasta vettä. Yrityksen tuotejohtaja Minna Konttila kertoo, ettei heillä ole huomattu eroa näiden kahden aineen lopputuloksessa.

Aktiiviveden hyödyistä kaivataan kuitenkin lisää suomalaista tutkimusta, jossa hyötyjä tutkittaisiin pitkällä aikavälillä. Aalto-yliopiston uudessa pesuaineiden vaikutuksia huoneilmaan kartoittaneessa SIBI-hankkeessa tutkijana ollut Leila Kakko vetoaa siihen, että ulkomailla pesuaineet voivat olla hyvin erilaisia kuten myös veden laatu.

Sisäilmatutkija Elisa Aattela on vakuuttunut siitä, että perinteisistä nestemäisistä pesuaineista täytyy luopua ja Aktiivivesi voi olla siihen yksi keino. Aattela on toiminut esimerkiksi terveystarkastajana sekä sisäilma-asiantuntijana. Hän tutki Aktiiviveden vaikutusta sisäilman myrkyllisyyteen Åbo Akademiassa. Tulosten mukaan sisäilman myrkyllisyys putosi Aktiiviveden avulla. Tärkeää olisi myös verrata otsonoidun veden tehoa tavalliseen veteen.

Nestemäiset pesuaineet saivat siivoojat sairastumaan astmaan

Elisa Aattela tutki Aktiivivettä Åbo Akademiassa huurrevesimenetelmällä. Menetelmällä selvitetään ilmassa olevien aineiden myrkyllisyyttä soluille laittamalla bakteereja ilmasta kerättyyn veteen. Jos vedessä on myrkkyjä, bakteerit kuolevat.

Aattela pitää tutkimiskeinoa hyvänä, sillä pesuaineiden vaarallisuutta tutkitaan yleensä yksittäin. Silloin ei saada selville, millaisia yhdisteitä huoneessa syntyy, kun erilaiset pesuaineet reagoivat keskenään ja huoneen muiden materiaalien kanssa.

Pesuaineiden vaarallisuus perustuu Aattelan mukaan biosideihin, joiden on tarkoitus tappaa mikrobeja tuhoamalla niiden soluja. Biosidi ei kuitenkaan osaa erottaa vaarallista bakteeria ihmisen solusta, joten hengitettynä se tuhoaa myös keuhkoissa olevia soluja.

Biosidejä käytetään nestemäisissä pesuaineissa. Biosidit estävät aineiden pilaantumista tuhoamalla mikrobeja.

Vesihöyryn mukana myrkyt pääsevät syvälle keuhkoihin. Keuhkojen kautta hengitetyt haitalliset aineet voivat olla terveydelle vaarallisia jopa sata kertaa pienempinä määrinä kuin syötynä (Puhtausalan asiantuntijapäivien luento).

Nykyään pesuaineita ei juurikaan pestä pois, vaan pinnat pyyhitään vain kerran pesuainetta sisältävällä liinalla. Pääosa siivoustuotteiden kemikaaleista ei haihdu, joten käytössä ne kertyvät sisätiloihin, kunnes ne hitaasti sekoittuvat vesihöyryyn. (Mirja Salkinoja-Salosen julkaisu "Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan).

Kukaan ei ole siivousaineiden kanssa niin paljon tekemisissä kuin siivoojat. Silti lähes jokainen viettää aikaa tiloissa, jotka on puhdistettu pesuaineilla. Siivoojien terveysongelmat voivat antaa kuvaa siitä, kuinka voimakkaita aineita puhdistusaineet ovat.

Aattelan mukaan nestemäisten pesuaineiden käyttöönoton jälkeen siivoojien astmat yleistyvät räjähdysmäisesti. Siivoamista tekevillä laitoshuoltajilla oli kunnissa viime vuonna kaikkein eniten sairaspoissaoloja muihin ammatteihin verrattuna Työterveyslaitoksen tilastossa. Osa sairaspoissaoloista johtuu rasituksesta, mutta monet siivoojat kärsivät esimerkiksi ihon ja silmien ärsytyksestä.

Aalto-yliopiston uudessa tutkimuksessa puhdistusaineita ei kuitenkaan olla valmiita täysin tuomitsemaan. Niiden käyttöä voidaan vähentää, mutta heidän tutkimuksen mukaan kaikista pesuaineista ei tarvitse luopua.

Siivousaineita annostellaan väärin

Pesuaineiden vaikutuksia sisäilmaan tutkineen SIBI-hankkeen loppuraporttia vasta kirjoitetaan, mutta tutkimuksessa mukana ollut Leila Kakko pitää pesuaineita suurempana ongelmana niiden käyttäjiä.

Kakko on Tampereen ammattikorkeakoulussa palvelu- ja liiketoiminnan lehtori eli hän opettaa myös tulevia siivoojien esimiehiä. Hänestä alalle tarvitaan lisää päteviä siivoojia. Kaikissa paikoissa ei ole automaattista pesuaineiden annostelua, jolloin on riski, että aineita käytetään liikaa.

Kakko laski, että yhteen siivouspyyhkeeseen tulee ainetta oikein annosteltuna noin 0,008 millilitraa. Moni ei myöskään hänen mukaansa tiedä kauhistellessaan, että monet vaaralliset aineet ovat jo kiellettyjä.

Kaikki tuovat oman osuutensa sisäilman kemikaalicocktailiin

SIBI-hankkeen tutkimusryhmä huomasi kokeissaan, että on mahdotonta saada selville pesuaineiden vaikutusta huoneilmaan tutkimalla normaalia ympäristöä.

Tutkimuksessa otettiin näytteitä kahdesta lukiosta ja yhdestä päiväkodista. Näytteet otettiin siivoamalla tiloissa normaalisti pesuaineilla ja sen jälkeen vaihdettiin siivoamaan vesijohtovedellä.

Tutkimuksessa ilman VOC-pitoisuudet eli haihtuvien orgaanisten yhdisteiden määrä ei juuri noussut pesuaineilla pestessä verrattuna pelkkään veteen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ilmassa olisi ollut myrkyllisiä yhdisteitä. Kakkon mukaan ilman laatuun vaikuttivat paikalla käyneet ihmiset.

Pesuaineet ovat vain pieni pisara kemikaalicocktailissa, joka ympäröi meitä sisätiloissa. Ilman myrkyllisyyteen vaikuttavat esimerkiksi käyttämämme kosmetiikkatuotteet ja ulkoa tulevat saasteet.

– Jos luokan siivouksessa käytetään viisi milliä pesuainetta, ja luokassa on yli kaksikymmentä oppilasta, joista jokainen on oletettavasti käynyt suihkussa ja käyttänyt yli viisi milliä shampoota, silloin kemikaalikuorma tulisi enemmän shampoosta. Siihen vielä lisätään hiusmuotoilutuotteet ja hajuvedet ja muut.

Aattelan kokeissa ilman myrkyllisyys väheni, kun tiloissa käytettiin Aktiivivettä. Hän uskoo syyksi sen, että siivojat vähensivät pesuaineiden käyttöä.

Pesuaineiden pahuus ei ole siis vieläkään täysin selvää. Voi kuitenkin olla, että ihminen on täysin väärillä jäljillä kiistellessään siitä, mikä on paras tapa päästä mikrobeista eroon. Tutkija suositteleekin vähentämään hygieniavaatimuksiamme.

Sota mikrobeja vastaan on väärä tie

Ihminen on käynyt sotaan bakteereja vastaan perinteisten pesuainein ja nyt uusilla tavoilla. Sisäilmatutkija Aattelan mielestä koko sota on aivan turha.

– Ihmiskunta on ajatellut, että pitää tappaa bakteereja ja mikrobeja, mutta se on väärä tie. Luonto hoitaa tilanteen.

Suurin osa bakteereista on meille hyödyksi. Kun emme puutu mikrobitasapainoon, hyvät mikrobit pitävät huolta, etteivät haitalliset saa ylivaltaa, Aattela selittää.

Maaperän on todettu vaikuttavan mieleen samalla tavalla kuin masennuslääkkeet sen sisältämien hyvien mikrobien avulla.

Kun olemme käyneet tavallisia mikrobeja vastaan, jäljelle ovat jääneet erittäin vahvat mikrobit, jotka ovat pystyneet käyttämään ihmisen kehittämiä pesuaineita ravinnokseen. Esimerkiksi sairaaloissa desinfiointi on kehittänyt erittäin vastustuskykyisiä ja ihmiselle vaarallisia MRSA-bakteereja. Nyt MRSA tappaa Yhdysvalloissa joka vuosi enemmän ihmisiä kuin murhat,väkivallanteot, aids, Parkinsonin tauti ja keuhkoahtaumatauti yhteensä.

Liiallisen hygienian on tutkittu aiheuttavan esimerkiksi astmaa, 1 tyypin diabetestä ja reumaa. HITEA-tutkimuksessa huomattiin, että suomalaiset lapset sairastivat enemmän sisäilmaongelmiin liitettyjä oireita, vaikka ilman pienhiukkaspitoisuudet ovat suomalaiskouluissa murto-osan siitä mitä Espanjassa ja Hollannissa.

Bakteerit jopa ehkäisevät homeiden leviämistä pinnoilla. Liiassa desinfioinnissa saattaa olla siis yksi syy valtavaan määrään sisäilmaongelmia Suomessa (Mirja Salkinoja-Salosen julkaisu "Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan).

Aattela ehdottaa, että nestemäisten pesuaineiden sijaan voitaisiin käyttää vaikka palasaippuaa, jossa ei ole säilyvyyden takia lisätty mikrobeja tuhoavia biosidejä. Myös tavallinen vesijohtovesi toimii hänestä monessa tilanteessa. Mukaan voi lisätä soodaa, etikkaa tai muita aineita, joissa ei ole biosidejä.

Myös SIBI-tutkija ja lehtori Kakko uskoo, että vesi riittää, jos pinnat eivät ole pinttyneitä. Kokonaan pesuaineista ei hänestä täytyisi luopua, mutta niitä olisi mahdollista vähentää. Keinona tähän on kiinnittää enemmän huomiota siivoamiseen: täytyisi miettiä, millä välineillä, miten ja milloin on parasta siivota.

Aalto-yliopiston tutkimuksessa Kakko huomasi, että riippumatta käytettävistä aineista, tiloissa voitaisiin siivota enemmän.

– Pitkään fokuksessa on ollut aineet, mutta kuinka paljon asioita aiheuttaa se, että siivotaan liian vähän? Väitän, ettei ole kohteita, joissa ylisiivottaisiin nykypäivänä.

Millaisia pesuaineita sinä käytät oman kotisi siivouksessa? Voit keskustella aiheesta kello 22:00 saakka.

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vapauttamisen 75-vuotispäivän muistotilaisuudet alkoivat maanantaiaamuna seppeleenlaskulla.

Iltapäivällä muistotilaisuudet jatkuivat keskitysleirin museoalueella. Tilaisuuden voit katsoa myös jälkikäteen alla olevasta videosta.

Nykyisin museona toimivassa Auschwitz-Birkenaussa järjestettävään tilaisuuteen odotettiin saapuvaksi noin 200 leiriltä selviytynyttä. Monet ovat olleet paikalla lapsineen, lastenlapsineen ja lastenlastenlapsineen jo eilisillasta saakka.

– Haluamme, että seuraavat sukupolvet tietävät, mitä koimme ja ettei sitä tapahtuisi koskaan enää, sanoi Auschwitzista selviytynyt David Marks, 93.

Marksin romanianjuutalaisesta perheestä 35 sukulaista kuoli keskitysleirillä.

Natsit murhasivat Auschwitzin keskitysleirillä kaikkiaan noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Suurin osa uhreista oli juutalaisia. Leirillä tapettiin myös muun muassa romaneja, venäläisiä sotavankeja, puolalaisia ja seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Minulla ei ole hautoja, joilla vierailla. Yvonne Engelman

Natsit perustivat Auschwitzin tuhoamisleirin vuonna 1940. Puna-armeijan sotilaat vapauttivat leirin 27. tammikuuta 1945.

Monille vierailu haudoilla

Joillekin keskitysleirin alue on myös heidän vanhempiensa, isovanhempiensa ja muiden sukulaisten hauta. Monet lausuivat kaddishia, juutalaisten rukousta kuolleille.

– Minulla ei ole hautoja, joilla vierailla. Tiedän, että vanhempani murhattiin täällä ja poltettiin. Minä muistelen heitä siis näin, sanoi 92-vuotias Yvonne Engelman.

Engelman itse säästyi kuolemalta Auschwitzissa hiuskarvan varassa. Hänet tuotiin Tshekkoslovakiasta karjavaunuissa, riisuttiin alasti, ajeltiin kaljuksi ja vietiin kaasukammioon. Kuin ihmeen kaupalla, kaasukammio ei kuitenkaan toiminut.

Engelman oli orjatyössä ja kuolemanmarssilla, mutta jäi henkiin. Nykyisin hän asuu Australiassa, ja mukanaan hänellä oli kolme sukupolvea sukulaisia ympäri maailmaa.

Angela syntyi Auschwitzissa

Angela Orosz Richtin äiti oli niin aliravittu, että keskitysleirin vartijat eivät koskaan saaneet tietää hänen olleen raskaana.

– Hänestä ei näkynyt kolmannella kuulla, eikä hänestä näkynyt paljon yhdeksännelläkään kuulla. Minä olin niin pieni, painoin vain paunan (puoli kiloa) syntyessäni, Orosz Richt kertoi uutistoimisto AFP:lle.

Angela Orosz Richt syntyi Auschwitzissa 21. joulukuuta 1944, vain viikkoja ennen kuin leiri vapautettiin. Hänen äitinsä oli kuljetettu leiriin Unkarista puoli vuotta aikaisemmin. Hänet lähetettiin Josef Mengelen, "kuoleman enkelin" parakkiin. Vakavasta aliravitsemuksestaan huolimatta hän onnistui kantamaan vauvan täysiaikaiseksi.

– Hän käytti mitä tahansa löytämiään papereita päälläni, hän piti minua piilossa.

Oli Jumalan ihme, että hänen onnistui imettämään minua. Hän sai vain vettä juodakseen, mutta maitoa tuli silti. Angela Orosz Richt

– Hänen suurin huolensa oli, kun hänen oli pakko seistä nimenhuudossa, että rotat söisivät minut eikä hän löytäisi minua, kun hän tulee takaisin sisälle.

– Oli Jumalan ihme, että hänen onnistui imettämään minua. -- Hän sai vain vettä juodakseen, mutta maitoa tuli silti.

Nyt 75-vuotias isoisoäiti Montrealista Kanadasta vierailee Auschwitzissa. Hän on päättänyt puhua taustastaan, koska nouseva antisemitismi huolettaa.

– Olen peloissani lastenlasteni vuoksi. Olen isoisoäiti, ja siksi olen päättänyt kertoa äitini tarinasta, ehkä ihmiset oppivat siitä, Angela Orosz Richt sanoo.

Lisää aiheesta:

Auschwitzin eloonjääneiden helvetti päättyi 75 vuotta sitten – katso video vapauttamisen hetkistä ja miltä keskitysleirillä näyttää nyt

Auschwitz oli läsnä ruokapöydässämme joka päivä, sanoo keskitysleiriltä selvinneen lääkärin poika – leiri vapautettiin 75 vuotta sitten

Saksassa juutalaisviha vahvistuu ja joukkomurha jäi vain yhden oven päähän – "Minulle sanotaan: Totu siihen"

Rakennusalan työnjohto ja työntekijöihin kuuluvat lattianpäällystäjät tekevät Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin pisintä työpäivää tuntipalkkaisista palkansaajista.

Kokoaikaisista kuukausipalkkaisista palkansaajista taas eniten työtunteja kertyy vesiliikenteen työntekijöille sekä laiva-, lento- ja satamaliikenteen päälliköille ja ohjaajille.

Tulokset selviävät Tilastokeskuksen keräämistä vuoden 2018 työtuntitiedoista ylitöineen. Tiedot yli miljoonan kuukausipalkkaisen palkansaajan työtunneista voi katsoa tämän jutun lopussa olevasta listauksesta. Tuntipalkkaisten työtuntikärki löytyy oheisesta taulukosta.

Kuukausipalkkaisista eniten työtunteja kertyy kuussa vesiliikenteen työntekijöille, mm. kansimiehistölle. He tekevät 184 tuntia kuukaudessa. Laivaväen työrupeamat poikkeavat normaalista sikäli, että yleensä töissä ollaan päiviä tai viikkoja kerrallaan ja toisaalta vapaat ovat sitten pidemmät.

Rakennusalan työnjohtajat huhkivat töitä toissavuonna keskimäärin 182 tuntia kuukaudessa, siis noin 45 tuntia viikossa tai 9 tuntia päivässä.

Professori, työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Harri Melin Tampereen yliopistosta sanoo, että niin rakennuksilla kuin liikenteessä on perinteisesti paiskittu pitkää työpäivää ja sama jatkuu.

– Työaikojen pituus sekä rakentamisessa että liikenteessä selittyy sillä, että molemmilla aloilla on ollut työvoimapulaa. Siksi näiden alojen työntekijät tekevät selvästi muita enemmän ylitöitä, Melin toteaa.

Jakajilla vähiten tunteja

Tuntipalkkaisista vähiten työtunteja kertyi sanomalehtien jakajille, läheteille ja kantajille: 128 tuntia. Se tekee viikossa 31–32 tuntia, päivässä noin 6–7 tuntia. Työpäivä on siis keskimäärin pari tuntia lyhyempi kuin esimerkiksi rakennustyömaan työnjohtajalla.

Kokoaikaisista kuukausipalkkaista lyhintä työaikaa tekevät eläinlääkärit ja yliopisto- ja korkeakouluopettajat. Eläinlääkärit työskentelevät 150 tuntia kuukaudessa, yliopisto- ja korkeakouluopettajat 156 tuntia kuukaudessa.

Tilastokeskuksen laskelmista puuttuvat osa-aikaiset kokonaan ja alle 5 hengen yrityksissä työskentelevät. Mukaan on otettu vähintään 100 tuntia kuukaudessa työskennelleet ja ammattiluokassa on pitänyt olla vähintään 200 palkansaajaa.

Työ läikkyy kotiin

Ammattien tuntierojen sijaan Melin nostaa päähuomioksi tuntitilastoista sen, että Suomessa on hyvin samankaltainen työaikarakenne alasta riippumatta: 7–8 tunnin työpäivä on liki normi.

– Valtaosa palkkatyöläisistä tekee hyvin samanmittaisia työviikkkoja ja työkuukausia.

Toinen iso huomio: tilastoidut työajat eivät Melinin mukaan suinkaan kerro kaikkea ihmisten työajoista.

– Useampi sata tuhatta suomalaista palkansaajaa tekee töitä varsinaisen työajan ulkopuolella kotona ja vapaa-aikanaan. Tutkijat ovat jo pidemmän aikaa kiinnittäneet huomiotaan tällaiseen työn läikkymiseen: vastataan iltaisin sähköposteihin ja valmistellaan seuraavan päivän työtehtäviä ja niin edelleen.

Melinin mukaan on arvioitu, että keskimääräinen työajan ulkopuolella tehtävän työn määrä on puolesta tunnista tuntiin joka ikinen päivä. Se lisää työaikaa 10–20 tuntia kuukaudessa.

– Työpäivä on monella työntekijällä selkeästi pidempi, kuin mikä työaikakirjanpidossa näkyy.

Melinin mukaan ammattiliitot ovat kiinnittäneet huomiota kotona tehtävän palkattoman työn määrään, mutta sitä ei ole kirjattu sopimuksiin.

– Ilmiö on tiedetty ja tunnistettu, mutta sen määritys palkanosana on vielä tekemättä.

Yrittäjillä pitkiä päiviä

Oheinen listaus koskee vain palkansaajia, ei yrittäjiä. Suomessa on lähes 290 000 yritystä. Näistä alle 10 työntekijän yrityksiä on yli 90 prosenttia. Näissä yrittäjä tekee monesti samoja töitä kuin palkansaajakin.

Työpäivä on kuitenkin monesti reilusti pidempi. Se selviää Suomen Yrittäjien Yrittäjägallupista, jonka järjestö teetti syksyllä 2017.

Yrittäjäkyselyn mukaan vajaa puolet vastanneista eli 44 prosenttia tekee yli 50-tuntista tai sitä pidempää työviikkoa, kuukaudessa siis yli 200 tuntia.

40–49-tuntista työviikkoa teki 28 prosenttia haastatelluista ja alle 40-tuntista työviikkoa tekee 27 prosenttia haastatelluista. Tutkimukseen vastasi yli tuhat yrityksen edustajaa. Kyselyn toteutti Kantar.

Kyselyn mukaan puolet vastanneista kokee joskus ylirasitusta. Jatkuvasti ylirasittunut tai lähellä loppuunpalamista ilmoitti olevansa 12 prosenttia vastanneista.

Oheisesta taulukosta voi näppärästi tarkistaa ammattien maksetut työtunnit kunta-, valtio- ja yksityiseltä sektorilta. Taulukkoon on kirjattu kokoaikaisten palkansaajien säännöllinen työaika kuukaudessa + maksetut ylityötunnit. Taulukon voi järjestää ammateittain tai työtuntien mukaan klikkaamalla sarakkeen yläreunaa. Yksittäisen ammatin voi hakea kirjoittamalla ammatin tai sitä lähellä olevan sanan hakukenttään.

Kiina on ryhtynyt poikkeuksellisen rajuihin toimiin estääkseen koronaviruksen leviämisen. Kiinan viranomaiset ovat käytännössä saartaneet lähes 60 miljoonaa ihmistä Hubein maakunnassa.

Miljoonien ihmisten laittaminen karanteeniin on herättänyt ihmetystä. Esimerkiksi useat The New York Times -lehden haastattelemat asiantuntijat pitävät karanteeneja ylimitoitettuina.

Kiinan keskusvallan päätöksellä myös Hubein maakunnan miljoonien ihmisten liikkumista on rajoitettu.

– Kokonaisten kaupunkien sulkemiset ja julkisen liikenteen pysäyttämiset ovat toimina sellaisia, ettei niitä olisi esimerkiksi Euroopassa käytetty, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen sanoo.

– Vaikea lisäksi kuvitella, että täällä sellainen edes onnistuisi.

Suomalaisessa käytännössä juuri Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on keskeinen toimija tautiepidemioiden iskiessä. THL neuvoo lääkäreitä, sairaaloita ja muita asianosaisia sekä pitää tilanneseurantaa yllä.

Hubei on nyt karanteenilaboratorio

Esimerkiksi Hubein maakunnan pääkaupungissa Wuhanissa on yli kymmenen miljoonaa asukasta. Juuri Wuhanissa on ollut eniten koronavirusepidemiaan sairastuneita ja altistuneita. Nyt koko kaupunki on karanteenissa.

The New York Timesin haastattelema Vanderbiltin yliopiston infektiotautien tohtori William Schaffner sanoo, että "nyt on meneillään laajin koskaan toteutettu terveydenhoito-operaatio".

William Schaffner äimistelee myös sitä, kuinka nopeasti operaatio saatiin logistisesti jalkeille.

Monet lehden haastattelemat asiantuntijat pitävät Kiinan eristystoimia turhina siksikin, että niillä ei saada virusta pysäytettyä. Karanteenit ja rajoitukset tulevat liian myöhään.

– Nyt katsotaan kaikkialla kiinnostuksella, miten epidemia onnistutaan pysäyttämään. Viikon kuluttua ollaan viisaampia, alkavatko toimet näkyä tautitapausten määrissä, Mika Salminen sanoo.

Koronavirus on tappanut jo yli 80 ihmistä ja tartunnan on saanut yli 2 000 ihmistä. Epäiltyjä tapauksia on jopa noin 6 000.

Onko eristyksestä enemmän haittaa kuin hyötyä?

Kiina on keskusvaltaisesti johdettu ja hyvin autoritaarinen valtio. Siellä miljoonien ihmisten laittaminen karanteeniin onnistuu. Sama ei ole mahdollista vapaissa yhteiskunnissa, joissa vapaus liikkua on syvällä perustuslaeissa.

– Tällaiset karanteenit ja liikkumisrajoitukset aiheuttavat yhteiskunnille vaikeuksia. Niistä saattaa olla lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.

THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen muistuttaa, että oman erityisen ongelman muodostaa se, että liikkumis- ja liikennerajoitukset rampauttavat ruoan, lääkkeiden ja muiden elintärkeiden tarvikkeiden kuljetuksia.

– Kukaan ei ole esittänyt aiemmin, että kokonaisia kaupunkeja eristettäisiin. Sellaista on ollut vain tieteiskirjallisuudessa.

Meillä karanteeni koskee enemmän yksilöitä kuin kaupunkeja

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen sanoo, että Suomessa ajatus karanteenista on aivan toisenlainen kuin Kiinassa nyt nähdyt operaatiot.

– Karanteenia voi käyttää pienessä suhteessa. Se tehdään täydessä yhteisymmärryksessä ihmisten kanssa.

Mika Salmisen mukaan karanteeni tarkoittaa yleensä kotona tai jossakin muussa tilassa olemista. Tarkoitus on pitää ihmiset omissa oloissaan sen aikaa, mitä taudin ajatellaan kehittyvän.

Lue lisää:

Koronavirus on aiheuttanut paljon huolta, vähän kuolemantapauksia – THL: Tavallinen kausi-influenssa Suomessa paljon suurempi ongelma

Ranska, Espanja ja Britannia alkavat lennättää kansalaisiaan kotiin Kiinan virusalueelta – UM: Suomella ei ole evakuointisuunnitelmaa

Kasvosuojusten myynti räjähti koronavirusuutisten jälkeen – kirurginmaski suojaa ehkä kaveria, mutta ei käyttäjäänsä

Koronavirukseen kuollut Kiinassa jo 80 – tartuntoja vahvistettu ainakin yli 2  400

Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan klo 23.00 asti.

Kiinassa leviävän koronaviruksen etenemistä on seurattava tarkoin, mutta Suomessa sen aiheuttama riski on toistaiseksi suhteellisen vähäinen, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane Ylen haastattelussa.

Koronaviruksen vaara näyttää olevan pieni verrattuna tavalliseen influenssaan.

– On hyvä suhteuttaa näitä riskejä siten, että meillä pohjoisella pallonpuoliskolla ja Suomessakin on influenssakausi käynnistymässä. Influessa aiheuttaa tuhansia tapauksia, paljon sairaalakuormitusta ja satoja kuolemia, Sane toteaa.

THL:n tilastojen mukaan 5–10 prosenttia suomalaisista aikuisista sairastuu vuosittain kausi-influenssaan. Lapsista sairastuu vieläkin useampi. Tauti aiheuttaa vuodessa keskimäärin 500–1 000 kuolemantapausta.

Näin laskien kausi-influenssa koituu kuolemaksi noin kahdelle promillelle tartunnan saaneista.

Koronaviruksen tiedot täydentyvät vähitellen ja Sane kehottaakin odottamaan rauhassa tarkempia tutkimustuloksia.

Sane muistuttaa, että Kiinasta 2000-luvun alkuvuosina liikkeelle lähtenyt sars-virus surmasi kymmenkunta prosenttia rekisteröidyistä potilaista. Koronaviruksen osalta kuolleisuus on tämän hetken tietojen mukaan pienempi, muutama prosentti.

Lähi-idässä muutaman viime vuoden aikana levinnyt MERS-virus ja Kiinasta alkanut lintuinfluenssa ovat tämänhetkisten tietojen valossa olleet selvästi vaarallisempia. MERS-virus tappoi noin 35 prosenttia sairastuneista ja lintuinfluenssa vieläkin useamman.

Tautitapausten kuolleisuuden vertailu ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole mielekästä, Sane toteaa.

Lue myös:

Näin Kiina rajoittaa koronaviruksen leviämistä: kaupunkeja eristetty, ryhmämatkat jäihin ulkomailla

Yle seuraa: Koronavirus voi tarttua jo itämisaikanaan, ja sen kyky levitä on kiinalaisviranomaisten mukaan vahvistumassa

Outo tauti pelottaa

Jussi Sane arvelee, että koronaviruksen aiheuttama valtava häly maailmalla johtuu ennen muuta siitä, että kyseessä on uusi virus.

– Uusi asia, uusi pelottaa. Se tässä on varmaan keskeistä. Samalla unohdetaan se suhteellinen riski, kun keskitytään vain siihen, että on uusi tilanne, uusi virus, joka tulee jostain kaukaa.

– Keskeistä on, että me teemme rauhassa analyysiä Euroopan tautikeskuksen tietojen perusteella emmekä vedä mutkia suoraksi. Riskiarviota muutetaan tarvittaessa, Sane lisää.

Lue lisää:

Ulkoministeriö kehottaa välttämään matkustusta koronavirusalueelle Kiinassa – THL:ltä ohjeet epidemia-alueelta Suomeen saapuville

Koronavirukseen kuollut Kiinassa jo 80 – tartuntoja vahvistettu ainakin yli 2 400

Näin Kiina rajoittaa koronaviruksen leviämistä: kaupunkeja eristetty, ryhmämatkat jäihin ulkomailla

Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan klo 23.00 asti. Kuinka huolissasi olet koronaviruksesta? Onko aiheen uutisointi lietsonut pelkoa?

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin virkarikosoikeudenkäynti jatkuu jälleen yhden välipäivän jälkeen. Tänään republikaanien puolustus saa jatkaa omia puheenvuorojaan.

Puolustus sai ensimmäisen puheenvuoronsa lauantaina sen jälkeen, kun demokraattisyyttäjillä oli ollut kolme päivää aikaa eritellä syytteet.

Tällä viikolla luvassa on todennäköisesti kiivaita puheenvuoroja todistajien kuulemisesta, sillä sanomalehti The New York Times kertoi sunnuntaina Trumpin entisen turvallisuusneuvonantaja John Boltonin tulevan muistelmanteoksen sisällöstä.

Paljastusten mukaan Bolton kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten presidentti halusi jäädyttää sotilastuen, kunnes Ukraina tutkii demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Joe Bidenin perheen toimet.

Trumpin puolustuksen pääargumentti on tähän asti ollut, ettei presidentti ole sitonut sotilasapua Biden-tutkintaan.

Demokraatit ovat saaneet tietojen julkitulon jälkeen uutta pontta vaatia Boltonia ja muita todistajia kuultaviksi virkarikosoikeudenkäyntiin.

Republikaanit ovat tähän mennessä suhtautuneet uusien todistajien kuulemiseen pääosin nihkeästi. Republikaanisenaattori Susan Collins kertoi kuitenkin maanantaina Twitterissä, että Bolton-tietojen julkitulo tukee todistajien kutsumista oikeudenkäyntiin. Collins on jo aiemmin kertonut olevansa todistajien kuulemisen puolella.

Voit seurata Trumpin virkarikosoikeudenkäynnin tämänpäiväistä istuntoa suorana tässä artikkelissa.

Lisää aiheesta:

Trumpin ex-neuvonantaja tulevassa kirjassaan: Presidentti halusi jäädyttää tuen Ukrainalle, kunnes maa tutkii Bidenien toimintaa

Historiallinen oikeudenkäynti alkaa tänään – Neljä asiaa, jotka on hyvä tietää Trumpin virkasyytteiden käsittelystä

Trumpin virkarikosoikeudenkäynnissä puolustuksen vuoro: Presidentti ei ole tehnyt mitään väärää

"Trumpille ei ole Amerikka ensin, vaan Donald Trump ensin" – Kuusi nostoa virkarikossyytteiden esittelijöiden pääargumenteista