– En olisi uskonut, että ihan tuommoiseen hullunmyllyyn joutuu.

Heidi Viljanen (sd.) on yksi viime vaaleissa Arkadianmäelle nousseista ensikertalaisista. Heitä on paljon: Viime vaaleissa eduskuntaan nousi 83 uutta tai tauon jälkeen palannutta kansanedustajaa.

Kommentillaan Viljanen viittaa hallituskauden alkutaipaleen kiivaisiin tapahtumiin. Hallitus kaatui rytisten vain puoli vuotta istuttuaan.

Kun kevätistuntokausi pyörähtää käyntiin, viime vuoden tapahtumien jäljiltä tutkitaan edelleen sekä ulkoministerin toimien että yhden perussuomalaisen kansanedustajan salipuheiden laillisuutta.

– On surullista, kun politiikka kulkee kohusta kohuun ja pitää miettiä, mihin se huomio taas ensi viikolla kiinnittyy. Kun kuitenkin täällä päätetään asioista, jotka oikeasti koskevat ihmisten elämää ja arkea, Viljanen sanoo.

Jututimme tätä juttua varten seitsemän kansanedustajaa, jotka ovat harjoitelleet uutta ammattiaan nyt reilun yhdeksän kuukauden ajan.

Mikä heitä on eduskuntatyössä hämmästyttänyt ja miten he kokevat tulokasedustajan mahdollisuudet todelliseen vallankäyttöön?

Suuren salin teatteri katkeaa kuppilassa

Eduskunnan keskustelukulttuurin raaistumisesta on kannettu huolta jo jonkin aikaa.

Uudet kansanedustajat opettelevat vielä tavoille, mutta moni on tehnyt saman havainnon: Valiokunnissa ja eduskunnan kahvilassa keskustellaan sivistyneesti, mutta puheenparsi muuttuu rajummaksi, kun poliitikot astuvat istuntosaliin, kameroiden eteen.

– Eduskuntatyö näyttäytyy ulkopuolisille erilaisena, kuin mitä se todellisuudessa on. Täällä kuppilassa jutellaan ystävällisesti toisille ja täysistunnossa kommentit saattavat sitten kärjistyä, kuvaa keskustalainen Pekka Aittakumpu.

Kaikkia uusia edustajia salikeskustelun räväkkyys ei häiritse, mutta jotkut puhuvat julkisuushakuisesta mölinästä ja ala-arvoisesta joukkohuutamisesta.

Vihreiden Mirka Soinikoskea täysistuntojen keskustelukulttuuri yllätti aidosti.

– Täällä on tiukka etiketti, kuka mitäkin tekee, missä on pukukoodi ja miten kuljetaan. Sitten kun mennään täysistuntosaliin, niin käytös onkin kuin areenalla. Ei se nyt ihan show-painiareena ole, mutta ei paljon puutu.

Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen vertaa täysistuntoa teatteriin.

– Sehän on esiintymistä medialle. Itse olen kokenut valiokuntatyön tärkeäksi. Paikaksi, jossa vaikuttaa. On hyvä, että valiokuntatyöskentely on suljettujen ovien takana, jotta asioista pystytään keskustelemaan rauhassa, eivätkä mediaroolit siirry sinne.

RKP:n Mikko Ollikainen sanoo presidentin ja eduskunnan puhemiehen tehneen hyvän työn nostaessaan yhteiskunnan keskusteluilmapiirin esiin puheissaan valtiopäivien avajaisissa.

Hän sanoo ystävystyneensä jo moneen yli puoluerajojen ja toivoo, että salityöskentelykin rauhoittuisi.

– Täällä eduskunnassa on kuitenkin hienoa, että me sittenkin kättelemme toisemme, osoitamme kunnioitusta ja henkilöiden sijaan asiat riitelevät.

Valiokuntatyö vaikutusvallan ytimessä

Uusi kansanedustaja joutuu rakentamaan vaikutusvaltaansa hitaasti. Natsat on ansaittava sekä omassa eduskuntaryhmässä että valiokunnissa, joihin on päässyt tai päätynyt.

Istuntosalissa voi yrittää kerätä irtopisteitä huomiota herättämällä, mutta varsinainen vaikutusvalta asuu eduskunnan muissa huoneissa ja osin käytävillä, tuoreet kansanedustajat kertovat.

Siviilitöistä hankittu erityisosaaminen voi olla asemaansa rakentavalle riviedustajalle suureksi avuksi. Se lisää itseluottamusta ja arvostusta, jotka helpottavat verkostoitumista yli puoluerajojen ja nousua vastuullisiin tehtäviin.

– Valiokunnassa se työ ei ole niin räiskyvää, mutta siellä vaikutetaan ja saadaan omia ideoita läpi, sanoo perussuomalaisten Minna Reijonen.

Käsiteltävät kokonaisuudet ovat valtavan suuria ja edistysaskeleet usein pieniä. Reijonen vertaa kansanedustajan vallankäyttöä omenapuun kasvattamiseen: hedelmistä pääsee nauttimaan vasta pitkän ja huolellisen työn päätteeksi.

– Pienin askelin, vähä kerrassaan.

Vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho uskoo muiden tavoin yksittäisen kansanedustajan aitoon vaikutusvaltaan.

– Miten asiat perustelee, kuinka hyvin ne tuntee, niin sillä voi vaikuttaa. Valiokuntien ja oman ryhmän kautta. Myös istuntosalissa voi nostaa asioita julkiseen keskusteluun.

Yrttiaho tuumaa tovin ennen kuin vastaa kysymykseen onnistumisen elämyksistä lyhyellä edustajanuralla.

– Olen koittanut pitää esillä hävittäjähankintojen suuria kustannuksia. Hirveän väännön jälkeen onnistuin saamaan talousvaliokunnan talousarviolausuntoon lauseen, joissa hankinnan todetaan kasvattavan valtion velkaa ja alijäämää.

Rituaaleja, yllätyksiä ja raakaa työtä

Vaikka useimmilla eduskuntaan nousevilla on jo kokemusta kuntapolitiikasta, jotkut asiat pääsevät yllättämään Arkadianmäellä.

Poliittiset skandaalit ovat vyöryneet yli eduskunnan, mutta myös edustajien arkityöhön kuuluu erikoisuuksia. Kaksisataa kansanedustajaa tekee työtään julkisuuden paineessa ja arkea värittävät valtiopäivärituaalit.

Esimerkiksi viime tiistaina edustajien tehtävänä oli käydä pudottamassa lippunsa uurnaan puhemiesvaalissa, jonka lopputuloksen kaikki tiesivät etukäteen.

Kokopäiväpoliitikoksi siirtynyttä perinteiset prosessit voivat aluksi turhauttaa tai ihmetyttää.

– Budjettikäsittelyssä ennen joulua käytiin satoja äänestyksiä läpi, eikä yhdelläkään opposition esityksistä ollut mahdollisuutta mennä läpi. Se vähän ihmetytti, toteaa Minna Reijonen(ps.).

Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen on havainnut, että uusien edustajien on hankalampaa saada puheenvuoroja istuntosalin väittelyissä. Myös julkinen kilpailuasetelma kansanedustajien välillä voi johtaa tehottomuuteen.

– Täysistunnoissa ihmiset puhuvat samoja asioita moneen kertaan. Osin se johtuu siitä, että puheenvuorot tilastoidaan ja ihmiset haluavat näitä tilastomerkintöjä.

RKP:n Mikko Ollikainen tunnustaa yllättyneensä työn ja kokousten valtavasta määrästä. Pienen puolueen edustajan on revettävä moneen.

– Olen ympäristövaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa, opetushallituksen neuvottelukunnassa, jatkuvan oppimisen seurantaryhmässä, liikennepuolella ja niin edelleen. Sitä kautta on tullut myös luottoa, vaikka olen ensimmäisen kauden edustaja.

Myös demariedustaja Heidi Viljanen kuvaa työtä yllättävän hektiseksi.

– Asioita käsitellään moneen kertaan ja kuullaan asiantuntijoita, mutta sitten edellisenä päivänä voi tulla tärkeiden kokonaisuuksien asiakirjat luettavaksi. Tätä työtä voisi tehdä ihan tauotta.

Kansanedustajuus on rakennettava itse

Vain harva työtehtävä on kansanedustajalle kuitenkaan pakollinen. Uusien edustajien on itse luotava oma roolinsa.

– Tässä työssä on iso vapaus. Työtä voi olla loputtomiin, ja se täytyy rajata itse, keskustalainen Pekka Aittakumpu toteaa.

Kutsuja, pyyntöjä, viestejä ja kysymyksiä sataa kansanedustajille. Työmaata riittää eduskuntatalon lisäksi omassa vaalipiirissä ja oman puolueen riennoissa.

Pihla Keto-Huovinen (kok.) luonnehtii työtä paitsi äärimmäisen kiinnostavaksi, myös raskaaksi ja jopa yksinäiseksi.

– Kenenkään toisen kalenteri ei ole samanlainen kuin oma kalenterisi. Siellä on aika kova kilpailu ja omat ratkaisut on tehtävä itse.

Kansanedustajan työssä myös varjopuolineen on ainutlaatuista imua ihmiselle, joka on innostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

– Täytyy osata priorisoida, koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Levätäkin pitäisi ja palautua innostavista työtehtävistä. Täytyy osata johtaa itseään, Mirka Soinikoski (vihr.) kuvaa.

Pitkä "lomat" tulevat tarpeeseen

Entä miltä ensikertalaiselle maistuvat paljon puhutut kansanedustajien jättilomat?

Viime vaalien jälkeen aloittanut eduskunta on ehtinyt olla kolme ja puoli kuukautta istuntotauoilla. Niiden pituus päihittää kirkkaasti lomaoikeudet uusien kansanedustajan siviilihommissa.

Totuus kuitenkin on, että poliittisesta kannatuksesta riippuvaisilla kansaedustajilla ei ole varaa ottaa liian rennosti.

– Silloin kierretään maakuntaa ja tehdään työtä vaalipiirissä. On kaikenlaisia tilaisuuksia ja tapaamisia, toteaa vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho.

– Jos joku osaa pitää sen ihan täysin lomana, niin ihailen. Kyllä velvollisuuden tunne on tosi kova, että pitää tavata ihmisiä ja tehdä työtä maakunnassa, säestää SDP:n Heidi Viljanen.

Puoluekohtaiset ja kansainväliset edustustehtävät ulottuvat myös istuntotauoille ja erilaiset työryhmät istuvat.

– Nyt on huomattu mediastakin, että paljon on tullut valmisteltuja asioita istuntotauon aikana myös ulos, keskustan Pekka Aittakumpu huomauttaa.

RKP:n Mikko Ollikainen kertoo pitäneensä kesällä kolme viikkoa varsinaista lomaa perheen parissa ja vuodenvaihteessa pyhäkauden. Mirka Soinikoski sanoo ihmisten yllättyneen tavatessaan hänet istuntotaukojen aikana toistuvasti töistä.

– Tapaamiset ja kokoukset jatkuivat koko tauon ajan. Loma on aika suhteellinen käsite.

Pihla Keto-Huovinen sanoo, että eduskunnan varsinaiset istuntokaudet ovat niin kovan työpaineen aikaa, että varsinkin joulutauko tuli todelliseen tarpeeseen.

– Todella paljon on tullut uutta asiaa, mikä piti oppia syysistuntokaudella. Ja edelleenkin on paljon opittavaa.

Eduskuntaan viime vaaleissa nousseet uudet sekä sinne palanneet kansanedustajat:

SDP, 15: Eveliina Heinäluoma (Helsinki), Aki Lindén (Varsinais-Suomi), Marko Asell (Pirkanmaa), Kim Berg (Vaasa), Seppo Eskelinen (Savo-Karjala), Paula Werning (Kaakkois-Suomi), Niina Malm (Kaakkois-Suomi), Johannes Koskinen (Häme), Kimmo Kiljunen (Uusimaa), Johan Kvarnström (Uusimaa), Hussein al-Taee (Uusimaa), Timo Suhonen (Savo-Karjala), Piritta Rantanen (Keski-Suomi), Raimo Piirainen (Oulu), Heidi Viljanen (Satakunta).

Perussuomalaiset, 24: Jussi Halla-aho (Helsinki), Mauri Peltokangas (Vaasa), Vilhelm Junnila (Varsinais-Suomi), Sebastian Tynkkynen (Oulu), Jenna Simula (Oulu), Lulu Ranne (Häme), Juha Mäenpää (Vaasa), Riikka Purra (Uusimaa), Sanna Antikainen (Savo-Karjala), Kaisa Juuso (Lappi), Jussi Wihonen (Savo-Karjala), Kristian Sheikki Laakso (Kaakkois-Suomi), Ari Koponen (Uusimaa), Minna Reijonen (Savo-Karjala), Sakari Puisto (Pirkanmaa), Veikko Vallin (Pirkanmaa), Mikko Lundén (Varsinais-Suomi), Jari Koskela (Satakunta), Riikka Slunga-Poutsalo (Uusimaa), Jukka Mäkynen (Vaasa), Veijo Niemi (Pirkanmaa), Ano Turtiainen (Kaakkois-Suomi), Mari Rantanen (Helsinki), Jouni Kotiaho (Keski-Suomi).

Kokoomus, 11: Marko Kilpi (Savo-Karjala), Anna-Kaisa Ikonen (Pirkanmaa), Heikki Vestman (Uusimaa), Terhi Koulumies (Helsinki), Heikki Autto (Lappi), Matias Marttinen (Satakunta), Ruut Sjöblom (Uusimaa), Janne Heikkinen (Oulu), Ville Kaunisto (Kaakkois-Suomi), Pihla Keto-Huovinen (Uusimaa), Janne Sankelo (Vaasa).

Keskusta, 9: Eeva Kalli (Satakunta), Pasi Kivisaari (Vaasa), Mikko Kärnä (Lappi), Mikko Kinnunen (Oulu), Jouni Ovaska (Pirkanmaa), Pekka Aittakumpu (Oulu), Hanna Huttunen (Savo-Karjala), Hilkka Kemppi (Häme), Joonas Könttä (Keski-Suomi).

Vihreät, 14: Maria Ohisalo (Helsinki), Mari Holopainen (Helsinki), Pirkka-Pekka Petelius (Uusimaa), Inka Hopsu (Uusimaa), Iiris Suomela (Pirkanmaa), Atte Harjanne (Helsinki), Noora Koponen (Uusimaa), Saara Hyrkkö (Uusimaa), Bella Forsgrén (Keski-Suomi), Sofia Virta (Varsinais-Suomi), Tiina Elo (Uusimaa), Jenni PItko (Oulu), Hanna Holopainen (Kaakkois-Suomi), Mirka Soinikoski (Häme).

Vasemmistoliitto, 7: Merja Kyllönen (Oulu), Mai Kivelä (Helsinki), Veronika Honkasalo (Helsinki), Juho Kautto (Keski-Suomi), Jussi Saramo (Uusimaa), Johannes Yrttiaho (Varsinais-Suomi), Pia Lohikoski (Uusimaa).

RKP, 3: Mikko Ollikainen (Vaasa), Anders Norrback (Vaasa), Sandra Bergqvist (Varsinais-Suomi).

Kun Australia paloi, monet toivoivat sateita.

Nyt sateet ovat saapuneet, ja Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa on saatu parissa vuorokaudessa yli 300 millimetriä vettä. Maan rannikolla on mitattu jopa kahdeksan metrin korkuisia jättiaaltoja.

Sateet ovat sammuttaneet lopullisesti muun muassa miljoonakaupunki Sydneyn eteläpuolella pari kuukautta raivonneen laajan maastopalon, joka ehti tuhota lähes 500 000 hehtaaria maata sekä 312 kotia.

Rankkasateet tuovat kuitenkin mukanaan uusia ongelmia. Vedentulo on saanut aikaan vaarallisia tulvia ja maanvyörymiä, Sydney Morning Herald -sanomalehti raportoi.

Uuden Etelä-Walesin alueella ei ole satanut yhtä paljon vettä sitten 90-luvun lopun. Alueen pelastushenkilökunta on jo pelastanut kymmeniä ihmisiä tulvien tieltä ja kehottanut asukkaita eri puolilla osavaltiota jättämään kotinsa.

Rankkasateiden lisäksi myös myrskytuulet ovat piiskanneet Uutta Etelä-Walesiä. Kovat tuulet ovat katkoneet puita ja vaurioittaneet rakennuksia.

Maastopalot riehuvat edelleen Australian länsiosissa, jossa lämpötilat ovat monin paikoin nousseet yli 42 asteen.

Vuosi 2019 oli mittaushistorian kuivin vuosi. Kuivuus teki kausittaisista maastopaloista vaarallisempia ja laajempia. Paloissa sai surmansa 33 ihmistä ja yli 3 000 kotia tuhoitui.

Lue myös:

Palojen korventamassa Australiassa sataa vihdoin – ja rankasti: Melbournessa kuukauden sateet puolessa tunnissa

Yle Australiassa: Rekat toivat kärsiville lehmille ja lampaille satoja tonneja heinää halki maan: “Kun kaveri on hädässä, silloin autetaan”

Toimittajalta: Maa palaa, mutta päästöhirmu Australia neuvottelee uusia kaivos- ja öljysopimuksia – ilmastotoimia vaativien tyrmistys kasvaa

"Täällä on epäuskoa, että voiko näin tapahtua" – Australian maastopaloalueen tuntumassa asuvan suomalaisen mukaan tuulet puhaltavat kovaa, päivästä ennakoitu tuhoisaa

Suomalaislääkärit joutuivat palojen saartamiksi Australiassa, toinen päätti jäädä, toinen pakeni lentämällä – “Mietin vain, koska tapaan kihlattuni uudestaan"

Australiassa kiista: Onko maastopalokatastrofin aikaan sopivaa puhua ilmastonmuutoksesta – katso videot valtavista paloista

Kiinan Wuhanista alkunsa saanut uusi koronavirus jatkaa leviämistään alati kiihtyvällä vauhdilla.

Vuorokauden aikana tautiin kuoli 86 ihmistä – enemmän kuin kertaakaan sitten taudin puhkeamisen joulukuussa 2019. Yhteensä 722 ihmisen on raportoitu menehtyneen virukseen, johon ei vielä ole keksitty parannuskeinoa.

Toistaiseksi kaikki tautiin kuolleet ovat olleet kiinalaisia, lukuun ottamatta Wuhanissa menehtynyttä Yhdysvaltain kansalaista, joka hänkin oli syntyperältään kiinalainen.

Kiinan keskusjohto on kiristänyt maan sisäisiä turvallisuusmääräyksiä entisestään. Esimerkiksi satojen kilometrien päässä epidemian keskuksesta perheestä vain yksi saa poistua kotoa ruokakauppaan.

Viisi brittia sai tartunnan Ranskassa

Koronavirus on levinnyt 27 maahan.

Tuorein tapaus löytyy Ranskasta, jossa viisi Britannian kansalaista sai tartunnan hiihtokeskuksessa. Tartuttajaksi epäillään brittimiestä, joka oli vastikään vieraillut Singaporessa.

Ranskalaislähteiden mukaan yksi positiiviseksi testattu lapsi ehti osallistua paikallisen koulun oppitunneille.

Lue myös:

Koronaviruksen takia eristetyssä Wuhanissa vallitsee "sotatila" – Varapääministeri: "Rintamakarkurit naulitaan historiallisen häpeän pylvääseen"

Kiina esittää avointa, mutta pimittää tietoa koronaviruksesta: "Sitä ei tulla näyttämään, millaisissa oloissa ihmiset sairastavat", sanoo Ylen entinen kirjeenvaihtaja

Koronavirukseen on nyt kuollut enemmän ihmisiä kuin sars-virukseen kuoli maailmanlaajuisesti vuosituhannen alussa.

Koronavirukseen kuolleita on 811, kun sarsiin kuoli 774 ihmistä vuosina 2002–2003. Kiinan kansallinen terveyskomissio kertoi 89 uudesta kuolleesta eilisen jälkeen. Viruskriisin keskiössä olevassa Hubein maakunnassa kuolemantapauksia oli näistä valtaosa, 81 ihmistä.

Kiinassa on terveysviranomaisten mukaan lähes 2 700 uutta tartuntaa. Kaiken kaikkiaan tartunnan saaneita on Kiinassa reilut 37 000.

Paikalliset viranomaiset kertoivat tuoreet luvut päivittäisissä tilannepäivityksissään varhain sunnuntaina Suomen aikaa.

Maailman terveysjärjestö WHO kertoi lauantaina, että Kiinasta päivittäin ilmoitetut luvut tartuntatapauksista ovat tasaantumassa. Järjestö kuitenkin varoitti, että on liian aikaista todeta, onko virus saavuttanut jo huippunsa.

Vuorokausi sitten kuolleita ilmoitettiin olevan 86 ihmistä, mikä oli enemmän kuin kertaakaan taudin puhkeamisen jälkeen. Nyt lukumäärä ylittyi jälleen.

Kaikki kuolonuhrit ovat olleet kiinalaisia

Koronavirus on levinnyt jo 27 maahan.

Toistaiseksi kaikki tautiin kuolleet ovat olleet kiinalaisia, lukuun ottamatta torstaina Wuhanissa kuollutta Yhdysvaltain kansalaista, joka hänkin oli syntyperältään kiinalainen.

Kaksi kuolemantapausta on tapahtunut Manner-Kiinan ulkopuolella. Yksi kiinalaismies kuoli tautiin Filippiineillä ja yksi mies Hongkongissa.

Ensimmäiset tiedot ennestään tuntemattomasta koronaviruksesta saatiin Hubeissa sijaitsevasta Wuhanin miljoonakaupungista joulukuun lopulla. Viruksen uskotaan lähteneen leviämään Wuhanin torilta, jolla oli myynnissä villieläimiä.

WHO on julistanut koronaviruksen kansainväliseksi terveysuhaksi.

WHO:n johtaja varoitti väärien tietojen levittämisestä

WHO:n päjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus varoitti virukseen liittyvästä, tarkoituksellisen harhaanjohtavasta tiedosta. Pääjohtajan mukaan väärien tietojen levittäminen tekee terveydenhuollon työntekijöiden työstä entistä hankalampaa.

– Vastassamme ei ole vain virus vaan myös trolleja ja salaliittoteoreetikkoja, jotka levittävät väärää tietoa ja horjuttavat ponnisteluja viruksen leviämistä vastaan, Tedros sanoi.

Koska viruksen pelätään laittavan kapuloita Kiinan talouden rattaisiin, öljynviejämaiden yhteistyöjärjestö Opecin nimittämä komitea on suositellut leikkauksia öljyn tuotantoon. Kiina on maailman johtavia öljyn tuojia ja kuluttajia.

– Koronaviruksen leviäminen on vaikuttanut negatiivisesti taloudelliseen aktiivisuuteen erityisesti kuljetuksissa, turismissa ja teollisuudessa ja nimenomaan Kiinassa, Opecin lausunnossa sanottiin.

Lue lisää:

Koronavirus leviää maailmalla koko ajan kovempaa vauhtia

Koronaviruksen takia eristetyssä Wuhanissa vallitsee "sotatila" – Varapääministeri: "Rintamakarkurit naulitaan historiallisen häpeän pylvääseen"

Kiina esittää avointa, mutta pimittää tietoa koronaviruksesta: "Sitä ei tulla näyttämään, millaisissa oloissa ihmiset sairastavat", sanoo Ylen entinen kirjeenvaihtaja

Thaimaan turvallisuusjoukot ovat ampuneet joukkoampujan, joka oli linnoittautunut paikalliseen ostoskeskukseen tuntien ajan. Viranomaiset vahvistivat asian uutistoimistoille aamuyöllä kello neljän jälkeen Suomen aikaa.

Lähde turvallisuusjoukoista kertoi Reutersille myös, että kahdeksan panttivankia pelastettiin ostoskeskuksesta. Heistä osa oli haavoittunut. Ampujalla oli vahvistamattomien tietojen mukaan useita panttivankeja.

Thaimaan armeijan sotilas tappoi tuoreimpien viranomaistietojen mukaan 26 ihmistä ammuttuaan useissa eri paikoissa Thaimaassa Nakhon Ratchasiman kaupungissa lauantain ja sunnuntain aikana lähes 17 tuntia kestäneessä välikohtauksessa.

Paikallinen terveysviranomainen kertoi medioille varhain sunnuntaina, että virallisten tietojen mukaan kuolonuhreja on ampuja mukaanlukien 27 ja haavoittuneita on 57. Haavoittuneista puolet on yhä sairaalahoidossa, mutta puolet on jo kotiutunut.

Viranomaiset kertoivat aiemmin, että joukkoampumisessa oli kuollut ainakin 21 ihmistä. Bangkok Post kertoi sunnuntaina viranomaistietojen mukaan, että rakennuksesta löytyi neljä ruumista lisää, mikä olisi nostanut kuolonuhrien määrän 25:een.

Rynnäkössä autettiin satoja ihmisiä ulos ostoskeskuksesta

Viranomaiset olivat eristäneet ostoskeskuksen jo lauantai-iltana, kun ampuja oli linnoittautunut sinne. Sotilaan äiti oli mediatietojen mukaan tuotu paikalle vetoamaan poikaansa tilanteen ratkaisemiseksi.

Sotilailla ja poliisilla oli useita kerroksia ostoskeskuksesta hallinnassaan monen tunnin ajan pattitilanteen jatkuttua yli 10 tunnin ajan.

Yksi kuolleista on maan turvallisuusjoukkojen jäsen, joka kuoli ostoskeskukseen tehdyssä rynnäkössä. Lauantaina alkuillasta Suomen aikaa poliisit ja sotilaat tekivät rynnäkön ostoskeskukseen ja auttoivat satoja ihmisiä ulos rakennuksesta.

Lauantaina iltakymmeneltä Suomen aikaa poliisien piirittämästä rakennuksesta alkoi kuulua useita laukausten sarjoja. Puolen yön jälkeen rakennuksesta kuului lisää ammuskelua sekä räjähdyksiä uutistoimisto Reutersin mukaan.

Viranomaiset ovat olleet vaitonaisia siitä, mitä ostoskeskuksessa tapahtui piiritystilanteen aikana.

Sotilas surmasi ensimmäisenä komentajansa

Epäilty ampuja oli Thaimaan armeijan sotilas, joka varasti aiemmin päivällä ajoneuvon ja aseita kasarmiltaan, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Mediatietojen mukaan ampujan ensimmäinen uhri oli tämän komentaja. Tiettävästi ampuja tappoi kasarmilla myös toisen sotilaan.

– Emme tiedä miksi hän teki tämän. Hän näyttää seonneen, kommentoi puolustusministeriön tiedottaja Kongcheep Tantrawanit uutistoimisto Reutersille.

Verilöylyn tapahtumapaikka tunnetaan myös nimellä Korat, ja se sijaitsee noin 250 kilometriä koilliseen pääkaupungista Bangkokista. Poliisin mukaan kaupungin alueella on ammuttu useissa paikoissa, muun muassa temppelissä ja ostoskeskuksessa.

Lehti: Sotilas aiheutti räjähdyksen

Ostoskeskuksen ulkopuolella kuvatulla videolla näkyy, kuinka ihmiset juoksevat paniikissa karkuun ampujaa. Mies aiheutti paikalla myös räjähdyksen ampumalla kaasusäiliötä, kertoo Bangkok Post -sanomalehti.

Ampujan motiivista ei ole toistaiseksi tietoa. Mediatietojen mukaan motiivina on ollut raha-asioihin liittyvä riita.

Lehden mukaan ampujaksi epäilty sotilas on julkaissut Facebookissa kuvan itsestään aseen kanssa ja kirjoittanut, ettei kukaan voi välttää kuolemaa. Lehden mukaan hän myös lähetti ampumispaikalta suoraa kuvaa Facebookissa.

– Pitäisikö minun luovuttaa, ampujan sanotaan kysyneen Facebookissa.

Facebook-sivu on sittemmin poistettu.

Suomalaisia ei tiettävästi uhrien joukossa

Suomen ulkoministeriöstä kerrottiin lauantaina Ylelle, ettei sen tietoon ole tullut, että uhrien joukossa olisi suomalaisia.

Muutama suomalainen on tehnyt matkustusilmoituksen Nakhon Ratchasiman kaupunkiin. Tämä ei sulje pois sitä, että kaupungissa voisi olla useampia suomalaisia.

Kaikkiaan matkustusilmoituksen Thaimaahan on tehnyt yli 3 700 suomalaista.

Suomen Thaimaan-suurlähetystö seuraa tilannetta.

Pakistanin armeija on pelastanut helikopterien avulla maailman 12. korkeimmalle vuorelle yrittäneen suomalaiskiipeilijän. Uutistoimisto AP:n mukaan pelastettu suomalainen on Lotta Hintsa, entinen Näkyvä.

Samalla pelastettiin Hintsan kanssa kiipeilemässä oleva yhdysvaltalainen Donald Bowie.

Lotta Hintsa on vuoden 2013 Miss Suomi. Vuorikiipeilyä harrastava Hintsa on jo kiivennyt Alppien korkeimmalle vuorelle, Mont Blancille ja Italian korkeimmalle vuorelle, Gran Paradisonille. Nyt tavoiteltu vuori on useita kilometrejä korkeampi kuin nuo kaksi ovat.

Missivuoden jälkeen Hintsa on osallistunut useisiin tosi-tv-ohjelmiin.

Lotta Hintsan isä oli urheilulääkäri Aki Hintsa.

AP:n mukaan pelastustoimiin ryhdyttiin kiipeilijän sairastumisen takia.

Don Bowien viestin mukaan pelastusoperatioon ryhdyttiin häneen iskeneen keuhkokuumeen takia. Samalla Lotta Hintsa päätti luopua omasta yrityksessään ja tulla alas vuorelta. Kaksikko oli tässä vaiheessa ehtinyt jo vajaan seitsemän kilometrin korkeuteen.

Broad Peak on maailman 12. korkein vuori. Se sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla Karakoramin alueella ja sillä on korkeutta 8 051 metriä. Vuori valloitettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa 1957.

Broad Peakin nimi oli ennen K3, mutta nimi vaihdettiin. Vuorelta on vain noin kahdeksan kilometrin matka maailman toiseksi korkeimmalla vuorelle, K2:lle.

Tehtaan läheisyydessä on kirkko ja kirkon vieressä tori. Arkipäivänä on hyvin tilaa pysäköidä. Metsä Tissuen tehtaan työntekijät ovat lakossa, ja Mänttä-Vilppulan keskusta on hiljainen.

Torin kupeessa galleristi ja kuraattori Veikko Halmetoja, 42, jättää kerrostalon alaoven auki vieraille. Fred-koiran ei tarvitse haukkua ovikelloa.

Helsingissä asuvat Halmetoja ja hänen puolisonsa Jussi Perämäki ostivat syksyllä kakkosasunnon Mänttä-Vilppulan keskustasta.

He eivät ole ainoita. Halmetoja laskee, että kaupungissa asuu jopa parikymmentä taidealan ihmistä.

Tämä on melkoinen käänne, sillä Pirkanmaalla sijaitseva Mänttä-Vilppula on yksi Suomen muuttotappiokunnista. Alle 10 000 hengen kaupungin väkilukuennusteet ovat karua luettavaa: 20 vuodessa väkiluvun on ennustettu putoavan jopa neljänneksellä.

Autotallin hinnoissa

Mänttä-Vilppulan myyntivaltti ovat halvat hinnat. Kiinteistönvälittäjä Hannu Vehosalmi arvioi, että hissillinen asunto maksaa Mäntän taajamassa 650–700 euroa neliöltä. Hissittömät asunnot maksavat tätä vähemmän. Sijainti ja asunnon kunto vaikuttavat paljon hintaan.

Taiteilijoiden kiinnostuminen ei näy vielä piikkinä myynnissä, mutta kiinteistönvälittäjä on toiveikas.

– Jos työt eivät vaadi sitä, että pitää asua Helsingissä, täällä asunnot ovat huomattavasti halvempia.

Sen ovat huomanneet myös Jussi Perämäki ja Veikko Halmetoja. He maksoivat 110 neliön asunnosta 450 euroa neliöltä.

– Ehkä autotallin saisi näillä hinnoilla Helsingistä, mutta siirtolapuutarhamökkiä ei enää, Veikko Halmetoja sanoo.

Mänttä-Vilppulan hintoihin vaikuttaa yhä sellutehtaan lakkautus 1990-luvulla. Sen jälkeen paikkakunnalta muutti pois paljon ihmisiä, ja monet menettivät rahaa asuntokaupoissa. Osa asunnoista on niin edullisia, ettei niitä edes myydä julkisesti. Halmetoja ja Perämäkikin törmäsivät asuntoonsa tuttavan kautta.

"Uudenlaista pörinää on ilmassa"

Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtaja Antti Korkka on juuri tullut isoilta rakentamisen Asta-messuilta. Siellä hän vastaili muutamalle taiteilijalle talon tai asunnon ostamisesta.

– Muutamia taiteilijoita on muuttanut Helsingistä ja Tampereelta ja lisäksi on paluumuuttajia. Yritämme etsiä tiloja, jotka sopivat asumiseen ja taiteen tekemiseen. Eilen tuli muutamia kyselyitä, uudenlaista pörinää on ilmassa, Korkka sanoo.

Korkan mukaan taiteilijoita kiinnostavat esimerkiksi vanhat koulut ja tilat, jotka sopivat ateljeiksi.

– Taiteilijat voivat olla minuun yhteydessä, hän mainostaa.

Ei todellakaan kuollut

Yksi muuttajista on tamperelainen taiteilija Janne Laine. Hän on vasta ostanut kumppaninsa kanssa Mäntästä satavuotiaan talon ja perustaa sinne myös työhuoneen. Grafiikanpaja Studio Janne Laine on auki kesällä matkailijoille.

– Mänttä oli lähin paikka, mistä sai riittävän edullisesti ison talon. Tampereen keskustan kämppäni hinnalla saimme kuusi kertaa enemmän tilaa.

Tampereella on Laineen mukaan kalliit ja riittämättömät työtilat taiteilijoille.

– Muuttoliike ympäryskuntiin on alkanut ja Mänttä on ehdottomasti houkuttelevin taidekaupunki.

Rahan lisäksi Mänttään houkuttivat rauha ja hiljaisuus, jotka auttavat keskittymään taiteen tekemiseen. Laineen mukaan kaupunki on myös yllättävän vilkas taide-elämältään.

– Luulin, että kaupunki on kuollut talvella, mutta ei todellakaan ole.

Patruunat loivat taidekaupungin

Tehtaat ja taide ovat aina kytkeytyneet kaupungissa yhteen. Mänttä-Vilppulassa on Serlachius-museot, Kuvataideviikot ja aktiivinen taiteilijayhteisö.

G. A. Serlachius perusti Mäntänkoskelle vuonna 1868 puuhiomon ja onnistui tekemään siitä kannattavan teollisuusyrityksen. Hän tunsi taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin ja rakasti taidetta.

Vuorineuvos Gösta Serlachius jatkoi setänsä työtä. Hän kasvatti paperiyhtiön yhdeksi Suomen tärkeimmistä metsäteollisuusyhtiöistä. Hän oli jo 1920-luvulla tunnettu taiteen keräilijä ja mesenaatti. Museo oli hänen suuri unelmansa, jota hän ei ehtinyt nähdä ennen kuolemaansa.

Taidetta on aina arvostettu Mänttä-Vilppulassa.

– Myös muutamat nykyiset patruunat ovat innostuneet taiteesta ja jopa tekevät itse taidetta, kulttuurijohtaja Antti Korkka sanoo.

Viime vuonna Serlachius-museoissa vieraili 83 000 ihmistä. Tämä on kahdeksan kertaa niin paljon kuin Mänttä-Vilppulassa on asukkaita.

Serlachius-museoiden kehitysjohtaja Päivi Viherkoski sanoo, että myös ensi kesä näyttää hyvältä. Näytteille on tulossa Oscar-palkittuja puvustuksia ja tunnetun Rodney Grahamin töitä.

Viherkoski iloitsee taiteilijoiden kiinnostuksesta.

– Meillä on myös taiteilijaresidenssi, joka tukee tällaista. Taiteilijoita tulee ulkomailta tai kotimaasta muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi tekemään töitä.

"Olin ensin tyrmistynyt"

Veikko Halmetoja on paluumuuttaja, sillä hän vietti lapsuutensa Mäntässä. Hän on kuratoinut näyttelyjä paikkakunnan omassa Serlachius-museossa ja johti toiminnanjohtajana vuosien ajan Kuvataideviikkoja, joka kerää nykytaiteilijat yhteen.

Koulutus- ja tapahtumatuotannon erityisasiantuntijana työskentelevä Jussi Perämäki ei ollut aluksi asunnon ostosta yhtä innoissaan kuin puolisonsa.

– Olin ensin tyrmistynyt. Asumme Helsingissä kerrostalossa ja minusta vaikutti järjettömältä, että hankkisimme vapaa-ajan asunnoksi kerrostaloasunnon maalaiskaupungista.

Perämäki tottui ajatukseen nopeasti. Neliöhinnat tuntuivat uskomattomilta, ja Mäntän tunnelma on nostalginen.

– Viihdyn Mäntän asunnossa todella hyvin. Olen suunnittelemassa ystävien ja sukulaisten kanssa yhteisiä reissuja Mänttään. Aiomme katsoa taidetta, tavata kaupungissa asuvia ystäviä, pelata lautapelejä, lukea kirjoja ja kokata yhdessä, Jussi Perämäki kertoo.

Tehdaskaupungissa on paljon tekemistä ja pariskunta on viihtynyt siellä joka toinen viikonloppu.

– Esimerkiksi eilen kävimme kiertämässä Serlachius-museolla Nanna Hännisen valokuvanäyttelyn. Kokkailemme ja taloyhtiössä on hyvä sauna. Täällä voi tehdä koiran kanssa lenkkejä ehkä jopa mukavammin kuin Helsingissä ja nähdä kavereita. Teen välillä töitä myös viikonloppuna, sillä täällä pystyy rauhoittumaan, Veikko Halmetoja sanoo.

Hän kehuu myös paikkakunnan baareja.

– Baarihyppelyä voi harrastaa kuten Helsingissä. Lauantaina kiersimme Kestikeitaassa ja Kolossa ja päädyimme yökerhoon sinkkubileisiin, vaikka kukaan meistä ei sinkku olekaan.

Kerran kuussa yökerhossa on esiintyjä, viimeksi he olivat Laura Voutilaisen keikalla.

Vaihtoehto kesämökille

Automatka Helsingistä Mänttään kestää hyvällä kelillä kolme tuntia. Tai sitten voi tulla junalla Vilppulan asemalle, kymmenen minuutin päähän Mäntästä. Tampereelta puolestaan pääsee Serlachius-bussilla Mänttään.

Kerrostaloasunto on huoleton ja helppo verrattuna moneen kesämökkiin. Se korvaa ulkomaanmatkat.

– Ei tarvitse miettiä vesiputken jäätymistä tai lumitöitä, vaikka asunto olisi hetken käyttämättäkin. Minusta tärkeää on miettiä kohdetta valittaessa, miten haluaa vapaa-aikaa viettää. Maalaiskaupungin vapaa-ajan asunto voi hyvin sijaita lähellä vaikka julkista rantasaunaa, luontopolkuja, ratsastuskoulua tai vaikka golfkenttää, Jussi Perämäki sanoo.

Veikko Halmetoja sanoo, että osaa taideihmisistä kiehtoo järvenranta ja pelto. Näitäkin paikkoja on tarjolla, koska Mänttään liittynyt Vilppulaa on maaseutua.

Seinätilaa tauluille

Veikko Halmetoja nauttii siitä, että huoneistossa on ikkunat monet suuntaan. Galleristille on tärkeää, että kakkosasunnossa on paljon seinäpintaa.

– Kierrätyskalusteista huolimatta uuden paikan laittamiseen saa uppoamaan rahaa vähän liikaa, mutta yhden teoksen ostin varta vasten tänne, Veikko Halmetoja sanoo ja näyttää Peetu Liesisen työtä eteishallissa.

Veikko Halmetoja sanoo, että tehdaskaupunki on vastaanottanut uudet asukkaat hyvin. Vaikka kaikki eivät piittaa nykytaiteesta, ymmärretään, että sillä on iso merkitys kaupungin elinkeinorakenteelle.

On mukava törmätä vanhoihin tuttuihin kaupungilla.

– Vanha kuvisopettaja piti vähän aikaa sitten pitkän pöydän illalliset ja oli mukava saada sinne kutsu.

Lue lisää:

Kun tehdaskaupungista tuli nykytaiteen mekka – Mäntässä taideturismi on miljoonabisnes

Asuntojen hinnat kääntyneet laskuun myös maakuntakeskuksissa – omakotitaloissa pudotus erityisen jyrkkää

Mänttä-Vilppula myy soterakennuksia, jos kunnon kauppa syntyy

Syntyvyys hiipui alimmilleen sitten 1800-luvun nälkävuoden – kokonaishedelmällisyysluku myös mittaushistorian alhaisin

Tyhjät vuokrakerrostalot halutaan panna matalaksi entistä nopeammin – kohta talo voidaan purkaa lähes kokonaan valtion tuella

Lapsiperheen vaikea valinta ulkosaaristossa: muutto mantereelle tai yläkoululainen viikoiksi sijaisperheeseen

Vuoden 2014 tangokuningatar Maria Tyyster elää elämänsä onnellisinta aikaa. Perheeseen syntyi reilu viikko sitten tyttövauva.

Lapsi on Tyysterin toinen. Lisäksi perheessä on entuudestaan hänen puolisonsa lapsi, joten iloista hulinaa kolmelapsisessa perheessä riittää.

Raskausaikana oli kuitenkin toisin. Maria Tyyster joutui kokemaan piinallisia ja kiusallisia hetkeä, kun täysin tuntemattomat ihmiset tulivat taputtelemaan ja silittämään hänen raskausvatsaansa.

– Kerran yksi mies tuli selän takaa ja laittoi kätensä minun vatsalleni. Siinä kohtaa jouduin repäisemään hänen kätensä pois ja sanomaan, että nyt päästä irti. Kerran taas kesken keikan päihtynyt mies tuli tanssilattialta suoraan lavalle koskettamaan vatsaani. Siinä kohtaa teki mieli vaan lyödä käsille, kertoo Tyyster.

Vessaan piiloon

Raskausaikana Tyyster huomasi, miten täysin tuntemattomienkin ihmisten katseet alkoivat kääntyä entistä enemmän hänen vatsaansa kohti.

– Kuopiossa olin kahvilassa yksin syömässä. Huomasin, miten läheisessä pöydässä vanhempi rouva tuijotti minua. Raskaus oli silloin puolivälissä ja raskausvatsan jo huomasi. Pariskunta alkoi lähteä pois kahvilasta, kun minun kohdallani mies sanoi rouvalleen: "No on sillä maha".

Välillä Maria Tyysterille tuli hetkiä, ettei hän olisi halunnut liikkua julkisilla paikoilla ollenkaan.

– Lappeenrannassa olin teatterissa. Katseita oli niin paljon, että olisi väliajalla tehnyt mieli mennä vessaan piiloon. Harva uskaltaa tulla juttelemaan, mutta katseet kertovat paljon, sanoo Tyyster.

Tyyster on ihmeissään, miten niin monet ihmiset kokevat raskausvatsan kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi.

– Jotkut tulevat taputtamaan vatsaa ja onnittelemaan. Tiedän, että se on vanha perinne, mutta jotenkin siinä haluaisi pitää oman tilansa ja rajat.

Tyysterin mukaan hänellä ei ole mitään sitä vastaan, jos oman perheen jäsen tai joku läheinen koskettaa vatsaa. Hän kuitenkin uskoo, että ihmiset tulevat ehkä tavallista herkemmin koskemaan julkisessa ammatissa työskenteleviä raskaana olevia naisia.

– Kyllä ihmiset varmaan tarkoittavat hyvää. Tuntuu silti jotenkin liian intiimiltä, että joku aivan ventovieras tulee taputtelemaan. Enhän minäkään kenenkään vatsaa taputtele.

Monen äidin murhe

Maria Tyyster avautui raskausajan kokemuksistaan myös Facebook-sivuillaan. Päivitys keräsi lähes 80 kommenttia. Monilla äideillä on samanlaisia kokemuksia kuin Tyysterillä.

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola tunnistaa Maria Tyysterin kokemukset. Vatsalle taputtelu ja erilaiset kysymykset äideille ovat hänen mukaansa hyvin tavallisia.

– Siinä varmaan tulee muille sellainen olo, että keho olisi yhteistä omaisuutta. Mutta kyllä äidin pitää saada itse päättää kehostaan, sanoo Jaakkola.

Minna Jaakkola on Tyysterin tavoin sitä mieltä, että pohjimmiltaan ihmiset tarkoittavat hyvää. He ikään kuin haluavat kannustaa äitiä.

– Varmasti osa ajattelee enemmänkin silittävänsä vauvaa kuin vatsaa, vaikka se vauva vielä siellä vatsan sisässä piilossa onkin, pohtii Jaakkola.

Jaakkolan mukaan pitää muistaa, että ihmiset kokevat läheisyyden ja koskettelun eri tavoin: toiset tykkäävät esimerkiksi halailla paljon ja toiset eivät pidä siitä ollenkaan.

Ennustajia ja päivittelijöitä riittää

Nykyään isät ja äidit haluavat tietää ennakolta lapsen sukupuolen ultraäänitutkimuksissa. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan halua kertoa sitä muille, edes omille lapsilleen.

Maria Tyyster sai huomata, että tulevan lapsen sukupuoli kiinnosti monia. Hän ei halunnut sitä tietoa jakaa.

– Ihmiset melkein jopa loukkaantuivat, kun en sitä paljastanut. He yrittivät kaikin mahdollisin tavoin udella. Sanoivat, että poika se varmaan on ja sitten katsoivat ilmeestäni, että mitä ja miten vastaan.

Jos ei tietoa sukupuolesta herunut, ihmiset alkoivat ennustaa. Ja ennustuksia Tyysterin mukaan riitti.

– Kaikki olivat sukupuolesta aivan varmoja. Minullekin ainakin 90 prosenttia sanoi, että poika on tulossa. Sitten vain myhäilin, että juu, juu, kertoo juuri tyttären synnyttänyt Tyyster.

Maria Tyyster kertoo nauttineensa toisesta raskaudestaan. Hän osasi paremmin syödä ja liikkua kuin ensimmäisen raskauden aikana.

– Joka kerta kun menin kauppaan, ihmiset alkoivat ihmetellä että vieläkin olet yhtenä kappaleena.

Tyyster kertoo, että hänellä vatsa ei kasvanut erityisen suureksi. Siitäkin ihmiset olivat huolissaan.

– Vähän väliä kysyttiin, että miten sinä olet noin pieni ja etkö ole syönyt tarpeeksi. Ihminen on kuitenkin yksilö, ja raskauden aikana kenelläkään ei minun mielestäni pitäisi olla oikeutta tulla sanomaan toiselle mitään ulkonäköön liittyviä asioita, sanoo Tyyster.

Maria Tyyster tietää, että hänen julkisuuden henkilönä pitää kestää sitä, että tuntemattomat ihmiset tulevat lähelle. Kaikkea ei hänenkään tarvitse omasta mielestään kestää. Varsinkin iholle tuleminen menee Tyysterin mukaan jo liian pitkälle.

Pitää osata sanoa ei

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola kertoo, että raskausaika on monille äideille herkkää aikaa ja äidit myös suhtautuvat raskauteen eri tavoin. Jotta pahalta mieleltä vältytään, olisi Minna Jaakkolan mukaan hyvä, että annettaisiin äitien itse ottaa raskautensa puheeksi, jos niin haluavat.

Jaakkola kysyisi äidiltä esimerkiksi, että mitä kuuluu. Jos äiti tai tuleva äiti haluaa alkaa puhua raskaudestaan, niin silloin keskustelua raskaudesta voi jatkaa.

– Sama pätee myös siihen vatsan koskettamiseen. Jos hirveästi tekee mieli silittää tai tunnustella vatsaa, niin sitten pitää kysyä äidiltä lupa, sanoo Jaakkola.

Tulevien äitien pitää Jaakkolan mukaan myös uskaltaa sanoa, jos silittely ei käy.

– Se on yksi tapa opetella sanomaan, ettei halua, kertoo Jaakkola.

Toisaalta on hyvä, jos esimerkiksi pienten lasten annetaan kokeilla raskausvatsaa. Ainakin tutuille lapsille äidit usein rohkaisevatkin tulla kokeilemaan, miltä esimerkiksi sikiön jalka tai liikkeet vatsan läpi tuntuvat.

– Silloin siitä tulee yhteinen ihmetyksen aihe ja jaettu tosi kiva asia, sanoo Minna Jaakkola Väestöliitosta.

Jaakkola haluaa muistuttaa myös ennustajia, että vatsan ulkomuodosta harvoin pystyy ennustamaan vauvan sukupuolen.

– Varmaan tämäkin on sellaista, että ihminen haluaa jakaa omia kokemuksiaan ja osallistua jollain tavalla raskauteen.

Jaakkola pohtii myös nykyajan vaatetusta. Aiemmin raskaana olevat naiset usein pukeutuivat esimerkiksi mekkoihin, jolloin raskausvatsaa ei herkästi huomannut. Nykyään muoti on toisenlainen.

– Äitiysvaatteet ovat sellaisia, että raskautta tuodaan enemmän esiin. Se on tietysti kiva juttu, ja jokainen äiti päättää miten pukeutuu. Tiukoista vaatteista saattaa ulkopuolisille kuitenkin tulla sellainen ajatus, että vatsaa halutaankin esitellä, sanoo Jaakkola.

Ei muidenkaan mahoja taputella

Maria Tyyster tunnustaa kokeneensa monta ärtyisää hetkeä, kun hänen mahaansa on tunnusteltu luvatta. Julkisuuden henkilönä hän kokee, ettei voi sanoa yhtä pahasti kuin esimerkiksi joku muu. Purkaus säästyy kotiin.

– Julkisesti en ole räjähtänyt kertaakaan, mutta puolisolle kyllä. Olen sanonut puolisolle, että nyt suututtaa, tuhahtaa Tyyster.

Myös Tyyster haluaa antaa ihmisille neuvoja.

– Jos haluaa koskettaa ja toivottaa sillä hyvää onnea, niin kysy rohkeasti, että saako koskettaa. Jokaisella äidillä on oikeus sanoa kyllä tai ei.

Pelkästään miehiä hän ei syytä. Samalla tavalla uteliaita ovat naisetkin.

– Ei ole koskaan kohteliasta kysyä naiselta, että oletko pieniin päin. Minulla on ollut joskus ihan naiseuden takia vähän turvonnut maha. Siitä tulee tosi hassu olo, kun sellaista kysellään. Usein vielä kysyjät ovat naisia, joilla on itsellään lapsia, sanoo Tyyster.

Kesällä keikoille

Nyt 31-vuotias Maria Tyyster viettää äitiyslomaansa kotonaan Säkylässä. Tangokuningattareksi kruunaamisen jälkeen hän on kouluttautunut personal traineriksi, psyykkiseksi valmentajaksi ja ravintovalmentajaksi. Niiden ja laulukeikkojen lisäksi aikaa vie tulevaisuudessa myös tuore kulta-alan yritys.

– Äitiyslomalla olen nyt tangomarkkinoille saakka. Sen lisäksi olen kesällä laulamassa ainakin elokuussa, kun alkaa Hamina tattoo, sanoo Maria Tyyster.

– Mitä äijä!

Mies tulee ja läimäisee hartioihin. Sitten hän kehuu televisiosarjat. Kertoo, miten on ollut Venäjällä tai menossa sinne. Ehkä haluaa puhua kalastuksesta ja saunoista.

Ville Haapasalo on tottunut selkään taputtajiin ja ihmisiin, jotka tulevat juttelemaan kuin vanhalle tutulle.

Niin tapahtuu tänäkin iltana hänen omistamassaan ravintolassa Helsingissä.

– Villee, hei Ville. Ville, tuu tänne!

Haapasalo kiertää pöydissä kyselemässä, miltä ruoka maistuu.

– Kaikki hyvin?

Tuhansien yhteiskuvien julkkis

Niin kauan kaikki on hyvin, kun pelataan avoimin kortein. Ville Haapasalo ei voi sietää salakuvaajia, jotka luulevat, ettei hän huomaa, ja ottavat kännykällään kuvan ruokakaupassa kävelevästä julkkiksesta kysymättä lupaa.

Niin käy usein.

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus julkisuudesta on koulinut näkemään heidän aikeensa.

– Näen heistä jokaisen. Salakuvaaminen on ärsyttävää ja raukkamaista. Halveksin sitä suunnattomasti.

Aina ei edes vessassa saa olla rauhassa.

– Kun menen yleiseen vessaan, ihmiset koputtavat oveen. Heillä on jotain asiaa, jonka haluavat kertoa minulle.

– Tai olen pisuaarilla, niin joku tulee sanomaan, että otetaan yhteiskuva.

Venäjällä on toisin. Siellä Ville Haapasalo on suuri tähti. Suurempi kuin Suomessa ymmärretään. Venäläiset teitittelevät häntä.

– He eivät uskalla tulla häiritsemään ja lähestyvät varovasti. Jo kaukaa pyydetään anteeksi ja pahoitellaan, että jos mitenkään...

Menee kolme minuuttia ennen kuin he saavat kysyttyä, voitaisiinko ottaa yhteiskuva.

Kun pyydetään lupa, Haapasalo ei koskaan sano "ei”.

– Eikös se ole isossa kirjassakin sanottu, että niin kuin haluat ihmisten tekevän sinulle, niin tee sinä heille.

– Kun menet ihmisen luokse hymyillen, hyvää tahtoen, niin yleensä he vastaavat myös niin.

Haapasalo on eksynyt, mutta hengissä

– Ihme, että olet vielä hengissä, äiti sanoi, kun oli lukenut elämästäni kirjoitetun kirjan.

Kauko Röyhkän kirjoittamassa Ville Haapasalo, "Et kuitenkaan usko…” -kirjassa kerrotaan, kuinka 19-vuotias, venäjää taitamaton nuorukainen muutti Hollolasta Pietariin, silloiseen Leningradiin, opiskellakseen näyttelijäksi.

– Vanhemmillani oli kova luotto minuun jo pienestä ihmisestä asti. Olen saanut mennä ja tulla ja tehdä lain puitteissa mitä huvittaa.

– He eivät estelleet Venäjälle lähtemistä. Kysyivät vaan, että pärjäätkö.

Menestys räjähti elokuvaroolista venäläiskomediassa Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia vuonna 1995.

Sen jälkeen elämässä on riittänyt vauhtia ja oikeasti vaarallisia tilanteita. Venäjällä Haapasalo on useita kertoja ryöstetty ja pahoinpidelty.

Eksyksissä hän on ollut vielä useammin.

Musta pipo on merkki ja muistutus

Aamupäivällä on muutama pakkasaste. Helsingin Vanhankaupunginkoskella vesi hohkaa kylmää ja pärskeet kastelevat vaatteet.

Ville Haapasalo tulee tapaamiseen polkupyörällä. Hänellä on jalassaan pohkeet paljaaksi jättävät shortsit.

– Voin hyvin istua kiviportailla. Ei yhtään palella. En tule kipeäksi, hän vastailee.

Päässä on tuttu musta pipo. Se on merkki, joka kertoo, että hän on töissä. Koska nyt tehdään haastattelua ja se on työtä, pää pysyy peitettynä.

– Klovni laittaa punaisen nenän, minä laitan päähäni pipon, kun lähden ihmisten ilmoille.

Sitä hän alkoi käyttää jo vuosia sitten, kun pipot eivät olleet yhtä suosittuja kuin nykyisin.

– Se kuuluu tähän hommaan ja helpottaa muistamaan työni. Kotonani en ole pipo päässä.

Ennen esitystä hampaiden pesu

Ville Haapasalo on esiintynyt kymmenissä elokuvissa ja televisio-ohjelmissa sekä näytellyt teatterissa.

Nyt hän on antanut äänensä muumipapalle Muumilaakso-animaatiossa. Televisiosarjan toinen tuotantokausi alkaa Ylellä maaliskuussa.

– On kunniatehtävä olla Muumeissa. Heti lähdin, kun kysyttiin, en miettinyt hetkeäkään.

Ensi viikolla hänet nähdään Lahden kaupunginteatterissa Karnevaali 2020:n kantaesityksessä. Lähes sadan hengen musiikkiteatteri-spektaakkeli yhdistää teatteria, musiikkia, tanssia ja sirkusta.

Haapasalo myöntää, että jännittää. Sitä lievittääkseen hän toistaa tietyt rutiinit aina ennen teatteriesityksiä.

– Tulen ajoissa teatteriin. Käyn tekstin läpi mielessäni miljoonaan kertaan. Pesen aina hampaat juuri ennen esitystä.

Vaikeinta oli selvitä jännityksestä ennen Maaseudun tulevaisuus -näytelmää Kansallisteatterissa kuusi vuotta sitten. Sitä edelsi pitkä teatteritauko.

–Se oli kauheaa. "Pelotti" on oikea sana.

– Näyttelemisestä oli kasvanut hirveä mörkö. En luottanut itseeni lainkaan. Ajattelin, että on pakko sanoa ohjaajalle, että rooliin pitää ottaa joku toinen, koska en pysty näyttelemään.

Lähes paniikinomainen tunne kumpusi suuresta arvostuksesta teatteria ja näyttelemistä kohtaan.

– Se on syy, miksi en käy paljon teatterissa. Jos näen näytelmän, josta en pidä, minulle tulee niin paha mieli, että menee yöunet.

Ville, oma isä ja tytär samassa näytelmässä

Karnevaali 2020 -esityksessä ovat mukana myös Haapasalon oma isä ja 16-vuotias tytär Saima.

– He eivät ole aiemmin olleet lavalla niin paljon kuin minä. Huolestuttaa, vaikka uskon, että he pärjäävät minua paremmin.

Haapasalo kuvailee, että nyt jännitys on samanlaista kuin jännittäisi oman lapsensa koulun aloitusta.

Hän yrittää olla neuvomatta, "koska ohjaaja on sitä varten”.

– Vähän olemme jauhaneet tekstiä yhdessä, mutta aika lailla jokainen on hoitanut oman leiviskänsä itse.

Näyttelijä varoitti ammatistaan

Tytär on jo kallellaan teatterin suuntaan, vaikka isä on yrittänyt sanoa, että kannattaisi miettiä jotain muuta ammattia.

– Kaikkeni olen tehnyt, ja nyt näyttää, että olen siinä pahasti epäonnistunut. Olisi pitänyt valita toinen taktiikka ja pakottaa Saima teatteriin, niin ehkä hänelle olisi tullut päinvastainen reaktio.

Haapasalo on kertonut tyttärelleen, että näytteleminen on kovaa työtä ja voi kuulostaa hienommalta kuin lopulta onkaan.

– Totta kai lapset tekevät, mitä he haluavat.

Ville Haapasalolla on myös lämmin ja läheinen suhde isäänsä.

– Tuntuu, että minulta jäi murrosikäkin väliin. Emme silloinkaan tapelleet, vaikka jääräpäitä olemme kumpikin. Ei haluta antaa periksi.

Näyttelijä toivoo, että pystyisi opettamaan lapsilleen samaa, mitä oppi omilta vanhemmiltaan.

– Suvaitsevaisuutta, toisen ihmisen kunnioitusta ja huomioon ottamista, empaattisuutta ja rehellisyyttä itseä kohtaan.

– Jos ne saan annettua, niin se on ihan jees.

Ville Haapasalo on keksitty brändi

Lähes minne tahansa maailmassa Ville Haapasalo meneekään, hän törmää suomalaisiin, venäläisiin tai ylipäätään ihmisiin, jotka tunnistavat hänet.

Heihin hän suhtautuu kuin palkkansa maksajiin.

Siksi Haapasalo poseeraa hymy kasvoillaan tuhansissa valokuvissa ja juttelee Venäjät, kalastukset ja saunat. Pääasiassa kuuntelee, koska ihmiset haluavat sitä.

Moni tietää hahmon Ville Haapasalo, mutta harva tuntee ihmisen.

Haapasalo-hahmon ja brändin hän suunnitteli itse itselleen jo parikymmentä vuotta sitten.

– Moskovassa oli tunkua sliipattujen ja kalliilla autolla ajavien näyttelijöiden kaartiin, mutta juntiksi ei niinkään. Se on mietitty ja suunniteltu kansanmies, yksi roolihahmo muiden joukossa, jota näyttelen elämässäni.

– Hyvä jätkä, se olen ehdottomasti.

Näyttelijä vakavoituu ja sanoo, ettei voi olla ihmisten keskellä oma itsensä, vaan hänellä on suojakuori.

– Oikeasti olen ujo ja hiljainen. En ole mikään hauska seuramies muulloin kuin töissä. Silloin voin puhua vaikka kuusi tuntia putkeen, mutta yksityiselämässä olen mieluummin yksin ja hiljaisuudessa.

Jos on huono päivä eikä hän kestä ihmisiä, hän pysyy kotonaan.

Koska julkisuus on ruokkiva käsi, kotiin ei voi kuitenkaan jäädä loputtoman pitkäksi aikaa.

– Julkisuus on iso osa ammattiani. Ilman sitä minulla ei varmasti olisi töitä.

Pää ei pysy kasassa

Television matkailuohjelmia tehdessään Haapasalo on kolunnut Venäjää miljoonakaupungeista kaukaisimpiin syrjäkyläpahasiin. Edelleen on monta kolkkaa, joista olisi halu kertoa.

– Teenkin varmasti vielä lisää tv-ohjelmia Venäjältä. Haluaisin näyttää Ukrainaa ja Karjalaa.

– Karjala on hankala teema. Sanoo siitä mitä vaan, niin aina on väärässä ja joku pahoittaa mielensä.

Tiedossa on myös elokuvarooli Venäjällä. Elokuvien suhteen hän on valikoiva eikä enää tartu jokaiseen tarjottuun tilaisuuteen.

– Minusta on tullut nirso leffojen kanssa, koska olen tehnyt niitä niin paljon. En viitsi enää lähteä mukaan vain siksi, että pääsen tekemään leffaa. Sen täytyy olla sellainen, että itseäkin vähän kutittelee.

Mahdollisesti Ville Haapasaloa nähdään jatkossa useammin näyttelijänä teatterissa. Vakituisesta teatterikiinnityksestä hän ei kuitenkaan haaveile eikä usko, että viihtyisi näyttämöllä kuutena päivänä viikossa.

Hän on perustanut parin vuoden aikana kahdeksan yritystä, joista ravintola on yksi.

– Miten pää pysyy kaiken keskellä kasassa?

– Ei se aina pysykään. Yritän käydä joka aamu uimahallissa uimassa 1–2 kilometriä. Siinä on tunnista puoleentoista omaa aikaa. Saan olla vedessä ja miettiä asioita, Haapasalo vastaa.

Vesi liittyy muihinkin tärkeisiin asioihin. Sellaisia ovat kalastus, veneily ja sukellus sekä mökki Puumalassa Saimaan rannalla.

– On ollut vähän kiirettä pari vuotta. Mökki on ollut paikka, missä mieli lepää.

Siellä hän ottaa pipon pois päästä.

TALLINNA Mitä tekisit, jos saisit tähän mennessä kertyneen työeläkkeesi kerralla käyttöösi?

Halutessasi voisit sijoittaa rahat osakkeisiin tai rahastoihin, mutta yhtä hyvin voisit esimerkiksi lyhentää asuntolainaasi, maksaa pikavippivelat pois tai lähteä lomamatkalle.

Sadattuhannet virolaiset ovat pian tämän valinnan edessä, mikäli kiistelty eläkeuudistus astuu voimaan suunnitellusti ensi vuoden alussa.

Tallinnalainen 28-vuotias Jüri Käosaar aikoo nostaa rahat ja sijoittaa ne rahastoihin kasvamaan korkoa tulevaisuuden varalle.

Sijoittaminen on kiinnostanut Käosaarta jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt ajatukset ovat tavallistakin enemmän tulevaisuudessa, sillä kuukausi sitten hänestä tuli pienen pojan isä.

– Mietin tällä hetkellä paljon sekä omaa että lapseni tulevaisuutta. Viron väestö vanhenee enkä tiedä, tuleeko minun sukupolveni koskaan saamaan kunnon eläkettä. Haluan säästää ja sijoittaa, jotta voin olla vanhana riippumaton valtion rahoista, hän sanoo.

Läheskään kaikki virolaiset eivät suunnittele elämäänsä yhtä pitkäjänteisesti kuin Käosaar.

Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että noin 20 prosenttia virolaisista kuluttaisi työeläkkeensä saman tien, jos saisi ne käyttöönsä.

Juuri tätä taloustieteilijät pelkäävät.

Jos ihmiset syövät työeläkkeensä etukäteen, he ovat tulevaisuudessa entistä riippuvaisempia valtion kansaneläkkeistä. Tämä johtaa veronkorotuksiin, jotka kuormittavat tulevia sukupolvia, asiantuntijat varoittavat.

Uudistuksen piirissä yli 700 000 virolaista

Virossa on ollut 2000-luvun alkupuolelta saakka käytössä niin sanottuihin kolmeen pilariin perustuva eläkejärjestelmä.

Ensimmäisellä pilarilla tarkoitetaan valtion maksamaa vanhuus-, työkyvyttömyys- tai muuta vastaavaa eläkettä.

Toinen pilari eli työeläke muodostuu palkansaajan kuukausitulojen perusteella. Pilariin kertyy joka kuukausi kuusi prosenttia palkansaajan bruttotulosta. Kaksi prosenttia maksaa palkansaaja itse, loput neljä prosenttia valtio.

Kolmas pilari on vapaaehtoinen lisäeläke. Virolainen voi halutessaan säästää itselleen ylimääräistä eläketurvaa esimerkiksi hankkimalla vakuutusyhtiöltä yksityisen eläkevakuutuksen.

Suunniteltu eläkeuudistus koskee toista pilaria eli työeläkkeitä – muihin pilareihin ei ole tulossa muutoksia.

Uudistus ei hajottaisi järjestelmää, mutta tekisi toisesta pilarista kokonaan vapaaehtoisen. Ennen vuotta 1983 syntyneille se on ollut valinnainen tähänkin saakka. Valtaosa Viron työikäisistä on kuitenkin valinnut pilariin kuulumisen.

Noin 1,3 miljoonasta virolaisesta yli 700 000 kuuluu toisen pilarin piiriin. Eläkeuudistus koskettaa siis reilusti yli puolta virolaisista.

Virolainen kerryttää pottia itselleen

Suomalaiseen eläkejärjestelmään verrattuna virolaisen systeemin erikoisuus on, että työssäkäyvä virolainen säästää itselleen konkreettista rahaa omia eläkevuosiaan varten.

Siinä missä suomalaisten eläkemaksut käytetään nykyeläkkeisiin, virolainen kerryttää siis työvuosinaan pottia itselleen.

Suomalaisen työeläkeotteella näkyvä summa on aina arvio tulevasta eläkkeestä, mutta virolainen voi milloin tahansa käydä tarkistamassa henkilökohtaiselta työeläketililtään tarkan summan, joka hänelle on kertynyt.

Suomessa eläkerahoja hoitavat työeläkeyhtiöt, mutta Virossa toiseen pilariin kertyneitä rahoja ovat tähän saakka hallinnoineet pankit. Pankit ovat sijoittaneet rahat suhteellisen matalan riskin – ja matalan tuoton – rahastoihin.

Uudistuksen jälkeen virolaiset voivat halutessaan jatkaa kuten ennenkin eli antaa pankkien sijoittaa työeläkkeensä. Uutena vaihtoehtona he voivat nyt siis myös nostaa toiseen pilariin kertyneet rahat ja tehdä niillä mitä haluavat.

Useimmille virolaisille on kertynyt työeläkettä muutama tuhat euroa, mutta joitakuita odottaa toisessa pilarissa jopa reilusti yli 10 000 euron summa.

Uudistusta perustellaan yksilönvapaudella

Eläkeuudistuksen alullepanija on kansalliskonservatiivinen Isänmaa-puolue. Sen mukaan pankit ovat hoitaneet virolaisten eläkevaroja huonosti.

– Rahat on sijoitettu matalatuottoisiin rahastoihin, joiden hallinnointikulut ovat suuret. Pankit eivät ole ajatelleet ihmisten etua, sanoo parlamentin talousvaliokunnan puheenjohtaja Aivar Kokk Isänmaa-puolueesta.

Puolue perustelee eläkeuudistusta yksilönvapaudella: jatkossa jokainen saa päättää itse, mitä omilla työeläkerahoillaan tekee.

Kokk ei näe ongelmaa siinä, että osa ihmisistä kuluttaisi rahansa saman tien vaikkapa kodin remonttiin tai ulkomaanmatkaan – päinvastoin. Lisääntynyt kulutus toisi hänen mukaansa toivotun piristysruiskeen kansantalouteen.

– Virolaisissa eläkerahastoissa on kiinni reilusti yli neljä miljardia euroa. Jos esimerkiksi neljäsosa tästä summasta irrotetaan kulutukseen, se saa talouden kukoistamaan. Syntyy uusia työpaikkoja, yrityksillä menee paremmin ja ihmiset voivat toteuttaa haaveitaan, Kokk sanoo.

Hän painottaa, ettei yksikään virolainen jää ilman eläkettä, sillä ensimmäisestä pylväästä maksetaan edelleen vanhuuseläkettä kaikille. Tänä keväänä Viro nostaa keskimääräistä eläkettä 483 eurosta 528 euroon.

Eläkeuudistus oli Isänmaan tärkein vaalilupaus viime kevään parlamenttivaaleissa, joten puolue ajoi sen läpimenoa painokkaasti.

Tammikuun lopussa Viron 101-jäseninen eduskunta eli riigikogu äänesti uudistuksesta, ja se menikin odotetusti läpi äänin 56–45.

Isänmaa muodostaa Viron hallituksen yhdessä keskustapuolueen ja oikeistopopulistisen Ekren kanssa. Hallitus on seissyt yksimielisesti uudistuksen takana.

Ekonomisti varoittaa talouskuplasta

Eläkeuudistus tulee luomaan Viroon kulutuspiikin, kun ihmisillä on yhtäkkiä käytettävissään aiempaa enemmän rahaa, ennustaa myös Viron keskuspankin ekonomisti Kaspar Oja.

Tämä todennäköisesti piristääkin taloutta hetkellisesti.

Ojan mukaan kyseessä on kuitenkin kupla, joka puhkeaa nopeasti.

– Uudistus lisää inflaation riskiä ja talouden heiluriliikettä. Tilanne muistuttaa Viron vuosien 2006–2007 talousbuumia, jota seurasi syvä lama. Nytkin uhkana on taantuma tai ainakin talouskasvun hidastuminen, Oja sanoo.

Vaikka suurin osa virolaisista on kerryttänyt työeläkettä vain muutaman tuhannen euron verran, rahoilla voi Ojan mukaan olla yllättävän pitkäkantoisia vaikutuksia kansantalouteen. Esimerkkinä hän mainitsee asuntomarkkinat.

– Jos ihmiset käyttävät eläkevaransa käsirahana ostaessaan uusia asuntoja, pankit myöntävät heille suurempia asuntolainoja, mikä nostaa asuntojen hintoja.

Oja varoittaa myös virolaisen rahan valumisesta pois kotimaasta. Tähän saakka pankit ovat sijoittaneet ihmisten työeläkkeet nimenomaan virolaisiin rahastoihin. Uudistuksen myötä virolainen voi alkaa sijoittaa eläkerahojaan vaikka kiinalaisten tai yhdysvaltalaisten yhtiöiden osakkeisiin.

Yksittäisen kansalaisen näkökulmasta uudistuksen suurin riski on Ojan mukaan eläkkeiden pienentyminen, kun yhä useampi joutuu tukeutumaan tulevaisuudessa ensimmäiseen pilariin eli valtion maksamiin vanhuuseläkkeisiin.

Tämä johtaa väistämättä veronkorotuksiin sekä mahdollisesti eläkeiän nostamiseen. Eläkeikä on Virossa nyt 63 vuotta, mutta se on jo nousemassa 65:een vuoteen 2026 mennessä.

Yhä useampaa eläkeläistä saattaa myös uhata köyhyys.

– Monet Viron eläkeläisistä elävät jo nyt suhteellisessa köyhyydessä. Kun vanhuksia on yhä enemmän ja valtion eläkevaroja vähemmän, köyhyysriski lisääntyy, Oja sanoo.

Suurin riski on niillä, jotka eivät ole saaneet koulutusta talous- ja raha-asioissa.

Kritiikki ei hetkauta Isänmaa-puoluetta

Valtaosa taloustieteilijöistä on Kaspar Ojan kanssa samoilla linjoilla.

Joukko virolaisia tutkijoita, dekaaneja ja professoreja julkaisi viime vuonna avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat eläkeuudistusta kovin sanoin.

Kritiikkiä on tullut myös Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä sekä Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestöltä OECD:ltä.

Isänmaa-puoluetta asiantuntijoiden moitteet eivät ole hetkauttaneet. Puolueen mukaan esimerkiksi Viron keskuspankin kritiikki kumpuaa puhtaasti pankkiirien halusta pitää toistensa puolia.

Isänmaa on viestinyt, että nykyinen eläkejärjestelmä hyödyttää ennen kaikkea liikepankkeja, kun taas uudistus on tavallisen ihmisen puolella.

Presidentti jätti uudistuksen allekirjoittamatta

Vaikka eläkeuudistus on jo mennyt läpi eduskunnassa, sille tarvitaan vielä presidentin hyväksyntä.

Perjantaina uudistusprosessiin tulikin uusi käänne, kun Viron presidentti Kersti Kaljulaid ilmoitti kieltäytyvänsä allekirjoittamasta uudistusta nykymuodossaan.

Presidentti vaatii uudistukseen muutoksia, sillä hänen mukaansa se on monilta osin ristiriidassa perustuslain kanssa.

Kaljulaid palauttaa uudistuksen eduskuntaan eli riigikoguun uudelleen käsiteltäväksi, minkä jälkeen riigikogulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko se muokkaa uudistusta presidentin haluamalla tavalla tai jättää uudistuksen presidentille uudelleen allekirjoitettavaksi ilman muutoksia.

Jos Kaljulaid kieltäytyy vielä toisellakin kierroksella allekirjoittamasta uudistusta, sen perustuslaillisuutta saatetaan arvioida korkeimmassa oikeudessa.

Isänmaa-puolueen puheenjohtaja Helir-Valdor Seeder totesi perjantaina puolueensa olevan valmis tekemään uudistukseen pieniä muutoksia presidentin vaatimuksesta.

Seeder vakuutti kuitenkin, että perusolemukseltaan uudistus tulee pysymään entisellään.

Presidentin esittämä kritiikki oli Seederin mukaan odotettavissa, sillä Kaljulaid on ollut aikoinaan itse mukana luomassa nykyistä eläkejärjestelmää. Kriiikki ei yllättänyt Seederiä senkään vuoksi, että samanlaista arvostelua on kuultu aikaisemmin jo muiden suusta.

Esimerkiksi Viron oikeuskansleri Ülle Madis epäili tammikuun lopussa eläkeuudistuksen perustuslaillisuutta.

Madiksen mielestä uudistus loukkaa periaatetta ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Tulevien eläkkeiden rahoittamiseen tarvittavien veronkorotusten maksumiehiksi joutuvat sekä ne, jotka ovat tuhlanneet omat eläkesäästönsä että ne, jotka ovat jatkaneet tunnollisesti säästämistä toiseen pilariin, Madis perusteli kritiikkiään.

Lisäksi uudistus syrjii Madiksen mielestä niitä, jotka eivät ole alunperinkään valinneet toiseen pilariin liittymistä.

Toisessa pilarissa on kiinni sekä työntekijöiden omaa että valtion rahaa, ja jatkossa pilariin kuuluvat voivat nostaa itse säästämiensä osuuksien lisäksi itselleen myös valtion maksamat osuudet.

Eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden ensimmäisenä päivänä. Nähtäväksi jää, kuinka paljon presidentin käyttämä veto-oikeus hidastaa prosessia – ja tuleeko uudistus presidentin vaatimuksesta muuttumaan.

"Tajuan olevani poikkeus"

Tallinnalainen Jüri Käosaar kuuluu niihin, jotka todennäköisesti hyötyvät suunnitellusta eläkeuudistuksesta. Hän on nuori ja korkeakoulutettu, ja hänellä on vakituinen työpaikka Tallinnan yliopiston koulutuskonsulttina.

Kaiken lisäksi hän on kiinnostunut raha-asioista.

– Tajuan olevani poikkeus. Eivät kaikki nuoretkaan tiedä sijoittamisesta mitään, eikä se kiinnosta heitä. Monet tuttuni kyselevät hämmentyneenä, mitä eläkeuudistus oikeastaan tarkoittaa ja miten sen kanssa pitäisi toimia, Käosaar kertoo.

Eläkeuudistus suosiikin Käosaaren mielestä niitä, joilla on talousosaamista jo valmiiksi. Ne, jotka tarvitsisivat tukea talousasioissa, uudistus jättää yksin.

– Pelkään, että meillä on neljän- tai viidenkymmenen vuoden päästä yhteiskunta, jossa osa ihmisistä on ajautunut köyhyyteen nyt tehdyn lyhytnäköisen päätöksen vuoksi, hän sanoo.

Periaatteessa Käosaar haluaisi pitää rahansa valtion toisessa eläkepilarissa, sillä hän vastustaa eläkeuudistusta. Viron tämänhetkinen poliittinen tilanne on hänen mielestään kuitenkin niin epävakaa, että rahojen vetäminen pois järjestelmästä tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

– Luottamukseni hallitukseen on heikentynyt eläkeuudistuksen myötä. Uudistuksen taustalla ovat selvästi poliittiset motiivit, ei kansalaisten etu, hän sanoo.

Huolestuttavaa hänestä on etenkin se, ettei hallitus ole kuunnellut talousasiantuntijoiden eikä oikeuskanslerin kritiikkiä. Käosaar pelkää, että tätä menoa nykyinen tai joku tulevista hallituksista tuhlaa kansalaisten eläkerahat. Siksi hän sijoittaa mieluummin rahat omalla riskillään.

Sijoituspäätöksissään Käosaar aikoo todennäköisesti seurailla pankkien nykyistä linjaa ja sijoittaa rahansa nimenomaan virolaisiin rahastoihin.

– Lopulliset päätökset teen kuitenkin vasta sitten, kun rahat ovat tililläni.

Voit keskustella jutusta Yle Tunnuksella. Toimittaja Silja Massa osallistuu keskusteluun ja vastaa kysymyksiin Viron eläkeuudistuksesta kommenttiosiossa kello 10–12. Keskustelu on avoinna 10.2. kello 23 asti.

Lähteet:

• Tuglas-seura: Viron eläkejärjestelmä murroksessa
• Juttua varten on haastateltu Suomen Tallinnan-suurlähetystön talousasioiden neuvonantajaa Hannu Arhinmäkeä.

Syyttäjä vaatii 44-vuotiaalle espoolaismiehelle seitsemän ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeän ryöstön yrityksestä ja törkeästä ampuma-aserikoksesta.

Kyse on vuonna 2002 Turussa Prisman pihalla tapahtuneen arvokuljetusryöstön yrityksestä.

Syyttäjän mukaan rangaistusta mitattaessa on sovellettava koventamisperustetta, koska rikos on tehty vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen rikollisryhmä Batsin jäsenenä ja osana sen rikollista toimintaa.

Syytetty kiistää törkeän ryöstön yrityksen. Hän myöntää syyllistyneensä ampuma-aserikokseen, mutta kiistää sen olleen törkeä. Syytetty kiistää myös kuuluneensa syytteessä mainittuun järjestäytyneen rikollisuuden ryhmään.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee tapausta maanantaina. Rikos tapahtui Turussa yli 17 vuotta sitten, mutta poliisi aloitti aktiiivisen tutkinnan uudelleen viime keväänä. Syytetty vangittiin lokakuussa.

Oikeudessa kuullaan useita todistajia: muun muassa poliiseja ja Prisman pihalla ryöstöhetkellä olleita ihmisiä.

Ryöstön yritys tapahtui marketin pihalla keskellä päivää

Ainakin neljä naamioitunutta ja konetuliasein varustautunutta ryöstäjää yritti tunkeutua arvokuljetusajoneuvoon Tampereentien Prisman parkkipaikalla Turussa keskellä kirkasta päivää ja väenpaljoutta elokuussa 2002. Autossa oli tapahtumahetkellä noin 400 000 euroa.

Vartijat olivat sisällä marketissa.

Yksi tekijöistä oli kiivennyt pakettiauton katolle sarjatuliaseella varustautuneena, yksi oli aloittanut arvokuljetusauton kyljen avaamisen rälläkällä, kun toinen oli suojannut tämän työskentelyä. Yksi tekijöistä oli liikkunut piha-alueella sarjatuliaseella varustautuneena vahdissa.

Ryöstäjät olivat osoitelleet ja uhkailleet sarjatuliaseilla useita piha-alueella olleita henkilöitä ja käskyttäneet heitä poistumaan. Samalla he olivat estäneet kaupan sisätiloissa olleita arvokuljettajia puuttumasta tapahtumiin.

Syyttäjä esitteli oikeudessa useita valokuvia, jotka oli otettu Prisman pihalla ryöstön hetkellä. Kuvissa näkyy, kun tummiin pukeutuneet henkilöt yrittävät tunkeutua arvokuljetusautoon. Syyttäjän mukaan syytetyn ruumiinrakenne vastaa kuvissa olevan henkilön ruumiinrakennetta.

Puolustuksen mukaan kuvassa olevaa henkilöä ei voida liittää vastaajaan tai hänen ruumiinrakenteeseensa.

Hanskoista löytyi DNA:ta

Ryöstäjät eivät päässeet sisälle autoon, mutta onnistuivat pakenemaan. Syyttäjän mukaan ryöstön keskeytymisen syynä oli se, että tekijät luulivat auton olleen rakenteeltaan erilainen. Syyttäjät viittasivat Ruotsissa noihin aikoihin tapahtuneisiin arvokuljetusryöstöihin, joissa käytettiin erilaisia autoja kuin tässä tapauksessa. Syyttäjän mukaan tekijöillä oli ollut tiedossaan ruotsalaisten autojen pohjapiirros, joka ei kuitenkaan täsmännyt Turussa käytettyyn autoon.

Auton sisälle pääsemiseen kului liikaa aikaa, ja tekijät joutuivat jättämään ryöstön kesken.

Pakomatkan aikana arvokuljetusryöstöä yrittäneet yrittivät pysäyttää heitä takaa-ajaneen poliisiauton heittämällä tielle piikkipalloja. He myös ampuivat kohti poliisiautoa. Kukaan ei loukkaantunut tilanteessa. Puolustuksen mukaan poliisiautosta ei ole löytynyt ampumisen jälkiä.

Tekijät jatkoivat pakoa ja lopulta polttivat pakoautonsa. Tekijät pääsivät pakenemaan.

Pakoauton lähistöltä oli löytynyt näppylähanskat, joista oli löydetty DNA:ta. Se vastaa syytetyn DNA:ta. Ryöstön kohteena olleesta arvokuljetusautosta oli myös löydetty kuituja, jotka vastaavat näppylähanskojen kuituja.

Puolustuksen mukaan DNA-löydös osoittaa enintään sen, että vastaaja on jossain vaiheessa ja jossain paikassa ollut kontaktissa näiden hanskojen tai jonkun henkilön kanssa, joka on myöhemmin käsitellyt hanskoja. Puolustuksen mukaan merkitystä on myös sillä, että näppylähanskoista ei ole löydetty kuituja, jotka olisivat olleet peräisin arvokuljetusautosta.

Syyttäjän mukaan teossa on käytetty erittäin vaarallisina ampuma-aseina pidettäviä sarjatuliaseita ja muita ampuma-aseita. Syyttäjän mukaan teko on ollut erityisen suunnitelmallinen ja toteutettu yleisellä paikalla ja paikassa, jonka välittömässä läheisyydessä on ollut tekohetkellä lukuisia ihmisiä teon ollessa myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Järjestäytynyttä rikollisuutta?

Syyttäjän mukaan vastaaja on tehnyt teon järjestäytyneen rikollisryhmä Batsin jäsenenä, Batsin nimissä ja lukuun ja osana Batsin rikollista toimintaa. Syyttäjä vetoaa muun muassa syytetyn kädessä olevaan tatuointiin, jota pidetään rikollisryhmä Batsin tunnuksena.

Puolustuksen mukaan vastaaja on aikoinaan Thaimaassa ottanut kyseisen tatuoinnin eikä se liity mainittuun rikollisjärjestöön.

Rikollisjärjestön toimintaa ja vastaajan siihen kuulumista käsitellään tarkemmin oikeudenkäynnin toisena päivänä tiistaina.

Turun Tampereentien ryöstöyritys aloitti Varsinais-Suomessa arvokuljetusautoihin kohdistuneiden rikosten sarjan. Seuraavan kerran ryöstäjät iskivät onnistuneesti Suomen Pankin konttorin takapihalle helmikuussa 2007. Saman vuoden lokakuussa poliisi keskeytti ryöstövalmistelun Liedossa. Yrityksen asteelle jäivät myös Loimaalla huhtikuussa 2011 ja Salossa helmikuussa 2016 tapahtuneet rikokset.

Lue lisää:

Turun arvokuljetusryöstön yrityksestä syyte yhdelle – naamiomiehet yrittivät ryöstää arvokuljetusauton Prisman pihassa vuonna 2002

Turun vanhan arvokuljetusryöstön yrityksen poliisitutkinnassa vihdoin läpimurto: 17 vuotta tapauksen jälkeen yksi mies vangittu

Poliisi aloitti tutkinnan vuosien jälkeen uudelleen – Turussa tapahtui vuonna 2002 arvokuljetusryöstön yritys, jonka tekijät edelleen kateissa

Suomalaiset ovat pyöräilykansaa ja pyöräilytaidot ovat hallussa myös lapsilla ja nuorilla. Osalta puuttuu kuitenkin into ajella läpi talven kouluun tuulessa ja tuiskussa.

Tämän on huomannut ja sitä harmittelee aktiivipyöräilijä ja Winter Cycling Federation ry:n puheenjohtaja, oululainen Timo Perälä. Hänkorostaa koulumatkojen tärkeyttä lasten kunnon ylläpitäjänä.

– Koulumatka omalla lihasvoimalla ja pyörällä olisi äärettömän tärkeää, kun lasten liikkuminen on muutoin vähentynyt ja peruskunto heikentynyt. Se on tärkeä osa fysiologista kehittymistä.

Timo Perälä on sitä mieltä, että pyöräily koulumatkalla vuodenajasta riippumatta on koulupäivän parasta antia, jonka aikuiset usein pilaavat.

– Vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselle kun hänet viedä päräytetään autolla koulun portille. Olisi lapsen koko elämän kannalta tärkeä investointi, että lapset oppisivat liikkumaan itsenäisesti.

Timo Perälä matkaa kotimaassa ja maailmalla puhumassa pyöräilystä. Hän on sitä mieltä, että Suomessa vanhemmat pelkäävät aivan liikaa lapsen turvallisuuden puolesta, jos hän kävelee tai ajaa pyörällä kouluun.

– Aikuiset itse luovat sen vaaratilanteen, kun autoilla kuskailevat lapsia. Onnettomuuksista tapahtuu juuri koulujen lähialueilla.

Koululaisten pyöräilemistä matkoista suurin osa on lyhyitä matkoja. Pitempiä matkoja poljetaan harvemmin.

Koululaisten pyöräilyä on seurannut LIKES eli Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö.

Tutkimuskeskuksen muutaman vuoden takainen tutkimus kertoo, että tuolloin joka kuudes alakoululainen pyöräili kouluun yli viiden kilometrin matkan.

– Aikalailla samoissa mennään nykyisinkin. Matkan etäisyys ja vuodenaika määrää. Talvella pyöräilevät useimmiten pojat, tytöt sensijaan jättävät pyörän useammin varastoon talven ajaksi, kertoo tutkija Jouni Kallio.

Pohjoisessa poljetaan ahkerasti

Tutkimusten mukaan pyöräilyolot ja into kulkea pyörällä vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Aktiivisimpia pyöräilijöitä ovat lapset, nuoret ja nuoret naiset.

– Liikkuva koulu-tutkimuksessa todetaan, että mitä pohjoisemmaksi mennään niin sitä aktiivisempaa talvipyöräily on. Ilmeisesti pohjoisessa on parempi pyöräillä kun siellä on lumisempi talvi. Etelän vesisade ei houkuttele pyöräilemään, arvelee Koululiikuntaliiton liikunta-asiantuntija Sari Turunen.

Myös Itä-Suomesta löytyy koululaisista ahkeria pyöräilijöitä. Esimerkiksi Joensuussa kouluun pyöräily on arkipäivää, kertoo Tulliportin normaalikoulun luokanopettaja, lehtori Päivi Ruotsalainen.

– Noin puolet vitosluokkalaisista pyöräilee ympäri vuoden kouluun. Se on lisääntynyt kun Joensuussa on hyviä reittejä ja ne on pidetty hyvässä kunnossa.

Pyörällä ja äidin kyydillä

Myös oppilaat ovat opettajan kanssa samaa mieltä pyöräilyn hyödyllisyydestä, vaikka joskus onkin hankalat kelit ja liukasta.

– Pyöräilen joskus kouluun alle kilometrin matkan. Näin pääsee nopeammin kouluun talvellakin, kertoo Aada Piironen.

Kerttu Silvennoisella puolestaan on hieman pidempi koulumatka kuin Aadalla.Hän polkee pyörällä vajaat 4 kilometriä.

– Ajelen keskustan läpi ja on se reitti aika turvallinen. Paitsi sillalla, jossa on liukasta, mutta minulla on nastarenkaat. Lyhyitä matkoja on kiva pyöräillä talvellakin ja välillä pääsee äidin kyydillä.

Kouluun pyöräilee ympäri vuoden myös Max Karvinen. Hänellä matkaa on 3,5 kilometriä. Hänkin ajelee kaupungin läpi.

– Ei siinä ole oikeastaan vaaran paikkoja, jos osaa ajaa hyvin. Mutta joissakin tien ylityksissä ne tyypit autoilla ei välttämättä varo.

Max Karvinen antaa kiitosta Joensuun kaupungille, jossa löytyy paljon hyviä pyöräteitä.

Matikkaa pyörän selässä

Koululaisten pyörät ovat telineissään koulupäivän ajan, mutta näin ei välttämättä tarvitsisi olla.

Koululiikuntaliitto kannustaa Pyöräsankareiden avulla ottamaan ilon irti pyörästä myös eri aineiden opetuksessa.

Esimerkiksi matematiikan tehtäviä voi tehdä pyörän selästä.

– Tehtävä voi olla sellainen, että ajaa mahdollisimman hitaasti 10 metrin matkan ja mittaa siihen käytetyn ajan. Sen jälkee laskee, että miten paljon koulumatkan ajaminen kestäisi sillä vauhdilla, havainnollistaa liikunta-asiantuntija Sari Turunen.

Viime syksynä ja keväällä Koululiikuntaliiton työntekijät eli Pyöräsankarit kiersivät parissakymmenessä, lähinnä yläkoulussa eri puolilla Suomea. Tälle keväälle on tulossa muun muassa videokisa 7-9 luokkalaisille sitä, miten he pyörää käyttävät.

Joensuulainen opettaja Päivi Ruotsalainen on tyytyväinen Koululiikuntaliiton suunnitelmiin.

– Meidänkin pojat aina tykkäävät tehdä temppuja. Hyvä, että opettajat ovat saaneet materiaalia siitä, että miten liikkumista voi koululla lisätä.

Aiheesta voi keskustella 10.2.2020 klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Moni koulu kieltää pyöräilyn ekaluokkalaisilta:"Karhunpalvelus turvallisuudelle"

"Pönttöön vain sitä itseään!" Vesi- ja viemärilaitosten tuttu patistus on meille paikallaan, mutta arkeologit ovat iloisia, ettei se koskenut entisajan ihmisiä. Käymäläjätteestä löytyy autenttista tietoa ajoista, joista muut läheet voivat olla hyvin niukkoja tai olemattomia.

Trafalgar Squarelta kohti Cityä kulkeva Strand on yksi Lontoon pääkaduista. Nykyisin sitä reunustavat teatterit, ravintolat ja kaupat. Puoli vuosituhatta sitten alueella oli äveriäitä kartanoita.

Niistä oli säilynyt tietoa vain muutaman tekstirivin ja yhden epävarman piirroksen verran – kunnes tutkijat iskivät kätensä arkeologiseen aarteeseen, jota kansankielellä nimitettäisiin joksikin muuksi.

Strandin varrella sijaitsevan Courtauldin taideinstituutin uudistustyöt antoivat Lontoon arkeologisen museon MOLA:n tutkijoille tilaisuuden selvittää, mitä rakennuksen kellarin alla oli. Sieltä löytyi metrien paksuudelta vihreää tahmaa; tutkijat olivat osuneet keskiaikaisen vessan jätekuoppaan.

Mönjästä paljastui satakunta esinettä: keraamisia astioita, viinipulloja, luukahvainen haarukka ja muita aterimia. Jotkin esineet oli varmasti hylätty rikkinäisinä, mutta ainakin sormus lienee luiskahtanut kädestä vahingossa. Käymälän löytöjen joukossa oli myös kaulakoru, vyönsolki ja kannus.

Ulosteen joukkoon oli päätynyt myös keraamisia lattialaattoja, joiden kuviointi oli tyypillistä keskiajan palatseille ja luostareille.

Saaliinsa perusteella tutkijat tulivat siihen tulokseen, että he olivat sattuneet paikalle, jossa oli seisonut yksi Thamesjoen varren ökyrakennuksista, Chester Inn. Se oli yksi kartanoista, joissa maakuntien piispat pitivät majaa käydessään Lontoossa hoitamassa asioitaan.

– Se oli hämmästyttävä yhteensattuma. Juuri samalta paikalta, johon rakennetaan uudistetun gallerian käymälät, löytyi kaksi vessan edeltäjää, sanoo MOLA:n arkeologi Antoniette Lerz Courtauldin tiedeinstituutin tiedotteessa.

1600-luvulla jätekuoppa osittain täytettiin ja päälle tehtiin kellari. Myöhemmin lattia sai useita uusia tiilikerroksia. Yksi oli kuitenkin pysyvää: käymälälle oli tarvetta kaikkina aikakausina. Vielä 1700-luvulla, viimeistä lattiakerrosta ladottaessa, kellarin nurkkaan tehtiin pieni latriini.

Kuoppaan on tallentunut yli 400 vuotta luksuselämän vähemmän loistokasta puolta, mutta samalla löydöt ovat uskomattoman tärkeitä alueen historian ymmärtämiseksi, Lerz summaa.

Käymälät, kuten tunkiotkin, ovat arkeologeille erittäin mieluisia löytöjä, sillä niiden avulla päästään niin äveriäiden piispojen kuin rahvaan elämän tosijäljille. Ruoansulatuksen tuotteet ja suolistossa eläneet loiset kertovat omaa tarinaansa ravinnosta ja taudeista.

Esimerkiksi Kööpenhaminasta Kultorvetin torin alta löytyi pari vuotta sitten kaksi tynnyriä, jotka osoittautuivat satoja vuosia vanhoiksi vessanpöntöiksi. Ne olivat olleet kaupunkitalon pihalla puumökissä mutta jääneet tien alle 1680-luvulla.

Ulosteiden perusteella pönttöjen käyttäjien ruokalistalla oli ollut paikallisen leivän, lihan ja kalan lisäksi eksoottisia asioita. Välimeren alueelta oli tullut kuivattuja hedelmiä ja Indonesiasta asti neilikkaa ruoan mausteeksi.

Heisi- ja piiskamatojen ja suolinkaisten munat todistivat, että vessasta mentiin ruokapöytään käsiä pesemättä eikä ruoka aina ollut kunnolla kypsennettyä.

Ulosteen ja ruoanjätteiden lisäksi tynnyreistä löytyi sammalta, luultavasti aikansa vessapaperia. Käymälään oli päätynyt myös kuollut kissanpoikanen, tutkimus kertoo.

Vessanpöntöllä on ikää ainakin 4 500 vuotta

Niin kauan kuin ihmiset vaelsivat ruokansa perässä, vakinaista asutusta ei ollut eikä siis tarvetta käymälöillekään. Kun maanviljelys sai ihmiset asettumaan paikoilleen, alkoi syntyä kyliä ja kaupunkeja ja samalla myös jäteongelma.

Kuten monet olennaiset keksinnöt, myös käymälät näyttävät juolahtaneen ihmisille mieleen eri puolilla maailmaa toisistaan riippumatta. Niiden iän määritteleminen riippuu tosin siitä, mitä pidetään käymälänä.

Neandertalinihmisten jäljiltä löydetty 50 000 vuoden takainen fossiloitunut ulostekasa ei täytä määritelmää, mutta riittääkö jätekuoppa, jonka päällä kykittiin?

Noin 4 500 vuotta sitten Mesopotamian kaupungeissa käymälät olivat jo varsin edistyneitä. Arkeologit ovat löytäneet muun muassa Eshnunnasta jätekuoppien ylle rakennettuja tiili-istuimia, jotka oli käsitelty kosteutta hylkivällä bitumilla. Istuimesta jätekuoppaan johti savesta tehty putki.

Vain viitisensataa vuotta myöhemmin Indusjoen laaksossa nykyisissä Intiassa ja Pakistanissa sekä Kreetan saarella minolaisilla oli vesivessoja, joiden viemäröinti veti joidenkin tutkijoiden mukaan vertoja antiikin Rooman tuhansia vuosia nuoremmille kuuluisille yhteiskäymälöille, ellei peräti 1800-luvun keksinnöille.

Haju parani, hygienia ei

Roomalaisten vesivessat on laskettu jopa yhdeksi ihmiskunnan suurista oivalluksista. Kaikki tutkijat eivät tosin pidä niitä erityisessä arvossa.

Cambridgen yliopiston paleopatologi Piers Mitchell tuli omassa tutkimuksessaan siihen tulokseen, että terveyttä rassaavien loisten määrä ei ollut antiikin Roomassa pienempi kuin aiemmin pronssi- ja rautakausilla.

Hygienialle eduksi ei ollut ainakaan se, että pyyhkimisväline oli yhteiskäytössä. Pyyhkimiseen käytettiin keppiin kiinnitettyä sienenkappaletta. Se huuhdottiin sangossa viinietikka- tai suolavedessä, johon jätösten mikrobit jäivät muhimaan.

Madonluvut Mitchelliltä saavat myös roomalaisten kuuluisat kylpylät. Niistä huolimatta kirppuja ja täitä kuhisi aivan yhtä lailla kuin ennenkin. Ehkä ne suorastaan hyötyivät kylpylöistä, sillä altaiden vesi vaihdettiin vain silloin tällöin, Mitchell sanoo.

Yhden myönnytyksen hän tekee: Vaikka vessat ja viemärit eivät parantaneet roomalaisten terveyttä, he luultavasti haisivat paremmalta kuin aiemmat sukupolvet.

"Kaksitoista jumalaa ja jumalatarta sekä Jupiter, suurin ja mahtavin, raivostuvat jokaiselle, joka tähän virtsaa tai ulostaa." Roomalainen seinäkirjoitus varoitti tekemästä tarpeita kadulle.

Antiikin Rooman käymälät olivat kokoontumispaikkoja, joissa istuttiin vieri vieressä kuulumisia vaihtamassa tai vakavassa neuvonpidossa, mutta yksityisyydelläkin on pitkät juuret myös yleisissä käymälöissä.

Sudanissa, Nubiassa, joitakin vuosia sitten kaivauksia tehneet arkeologit luulivat olevansa keskiaikaisen luostarin hautausmaalla, mutta maasta paljastuikin 15 vessanpöntön rivistö. Keraamisia pönttöjä erottivat väliseinät.

Vessapaperin sijasta siistiytymiseen käytettiin rikkoontuneiden keramiikka-astioiden palasia, jotka oli hiottu pyöreiksi kaapimiksi. Sellaisia oli löytynyt muualtakin, eikä ole kauankaan siitä, kun niitä vielä luultiin jonkinlaisiksi pelinappuloiksi.

Nubialaiskäymälän suuri koko kertoo, että luostari oli iso ja siellä kävi paljon vierailijoita, mutta hygienian päälle ymmärrettiin maallakin, osoittaa puolestaan viikinkiaikainen löytö Stevnsistä Tanskasta.

Sielläkin arkeologit olivat etsimässä jotakin aivan muuta kuin käymälää. Tavoitteissa oli löytää osittain maan alle kaivettu työpaja. Sen sijaan löytyikin parin metrin syvyinen kuoppa, jossa tuhannen vuoden ikäinen uloste oli säilynyt hapettomissa olosuhteissa.

Aiemmin oletettiin, ettei maalla asuneilla viikingeillä ollut käymälöitä, vaan tunkio tai talli riitti eläinten lisäksi myös ihmisten tarpeille. Jätekuopassa oli kuitenkin merkkejä paaluista, joiden uskotaan kannatelleen kuopan päällä jonkinmoista rakennusta.

Saattaa olla, että Stevnsissä oltiin aikaansa edellä, mutta löytö osoittaa, että siisteydellä oli viikingeille arvoa, sanoo tutkimusta johtanut Kaakkois-Tanskan yliopiston arkeologi Anna Beck.

– Löytyneet kammat, neulat, pinsetit ja nyt myös käymälä osoittavat, että viikingit välittivät ulkonäöstään ja ehkä jopa hygieniastaan, vaikka eivät mieltäneetkään sitä samalla tavoin kuin me, Beck kommentoi Mental Floss -lehdelle.

Irlannin lauantaisten parlamenttivaalien ääntenlaskenta on jatkunut maanantain vastaiseen yöhön asti. Kansallismielinen vasemmistopuolue Sinn Féin on saanut 24,5 prosenttia ensisijaisista äänistä ja on noussut yllättäen maan suosituimmaksi puolueeksi. Puolueen ensisijaisten äänien määrä lähes tuplaantui sitten viime vaalien vuonna 2016.

Oppositiossa nyt oleva keskustaoikeistolainen Fianna Fáil -puolue on saanut 22,2 prosenttia ensisijaisista äänistä. Pääministeri Leo Varadkarin keskustaoikeistolainen Fine Gael -puolue on vasta kolmantena 20,9 prosentilla.

Irlannin vaalijärjestelmässä äänestäjä voi antaa ensisijaisen äänen lisäksi useita toissijaisia ääniä eri puolueiden ehdokkaille. Tämän vuoksi lopullisten tulosten saamisessa voi mennä vielä useita päiviä. Virallinen vaalitulos voidaan saada mahdollisesti maanantain aikana.

Lauantaina vaalihuoneiden sulkeutumisen jälkeen julkaistujen ovensuukyselyiden perusteella maan kolme suurinta puoluetta ennakoitiin päätyvän lähes tasapeliin reilulla 22 prosentin kannatuksella.

Muutos on merkittävä, sillä keskustaoikeistolaiset puolueet ovat johtaneet maan politiikkaa hallituksessa vuodesta 1922 asti. Varadkarin Fine Gael -puolueen vähemmistöhallitus on ollut vallassa vuoden 2016 vaaleista alkaen, ja Fianna Fail on tukenut sitä oppositiosta.

Sinn Féinillä oli kuitenkin lauantain vaaleissa vain 42 ehdokasta, joten se ei välttämättä nouse maan suurimmaksi puolueeksi. Irlannin parlamentissa on 159 paikkaa. Sinn Féinin arvioidaan saavan korkeintaan tukipuolueen paikan hallituksessa, jos kumpikaan valtapuolueista suostuu tehdä yhteistyötä nationalistipuolueen kanssa.

Sekä Fianna Fáil että Fine Gael ilmoittivat jo vaalikampanjan aikana, etteivät ne aio tehdä hallitusyhteistyötä Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n poliittisena siipenä alkunsa saaneen Sinn Féinin kanssa. Pääministeri Leo Varadkar toisti kantansa sunnuntaina.

Kahta vanhaa valtapuoluetta hiertää myös vasemmistopuolueen ajama talouspolitiikka. Hallituksen muodostamisesta onkin ennakoitu haastavaa.

Ensisijaiset äänet on laskettu kaikissa 39:ssä vaalipiirissä, mutta muiden äänien laskeminen jatkuu yhä. Irish Timesin mukaan kaikki äänet on laskettu vasta kahdeksassa vaalipiirissä. Yhdeksän vaalipiiriä jatkoi laskemista vielä aamuyöllä Suomen aikaa, ja loput 22 vaalipiiriä jatkaa urakkaa maanantaiaamuna.

Lue myös:

Irlannin vaalit lähes tasapeli – Fianna Fáilin johtaja uskoo puolueensa olevan suurin, Sinn Féinin johtaja ei hyväksy puolueensa paitsiota

Irlannin kolme suurinta puoluetta lähes tasoissa ovensuukyselyissä – ääntenlasku alkaa vasta aamulla

Irlanti äänestää tänään parlamentista – Voiko terroristijärjestö IRA:n poliittinen siipi Sinn Féin nousta maan johtoon?

Teknologiateollisuus ja Ammattiliitto Pro päässeet sopuun työriidassa – nevottelutulos vielä hyväksyttävä

Teknologiateollisuus ja Ammattiliitto Pro ovat saavuttaneet neuvottelutuloksen toimihenkilöiden uudesta työehtosopimuksesta, liitot kertovat verkkosivuillaan. Liittojen hallintojen pitää vielä hyväksyä neuvottelutulos maanantaina pidettävissä kokouksissa. Jos ratkaisu hyväksytään, puolenyön jälkeen alkanut Ammattiliitto Pron lakko päättyy.

Yhä useampi joutuu pakkoyrittäjäksi ja yhä useammalla työpaikalla jylläävät tunteet – nämä ovat työelämän trendit 2020

Työelämä mullistuu: Vakityöt ja keskipalkkaiset hommat vähenevät, osaajapula iskee ja jokainen on oman itsensä pomo. Listasimme kuusi työelämän megatrendiä – luvassa on sekä kipeää että kivaa.

Mietitkö alan vaihtoa? Duunibotti auttaa!

Missä on nyt työvoimapulaa? Mitä tilastot kertovat eri alojen työllistymismahdollisuuksista? Selvitimme tilanteen 400 eri alalla.

Joaquin Phoenix ja Renée Zellweger voittivat pääosien Oscarit

Elokuva-alan suurimmat palkinnot Oscarit on jaettu Yhdysvalloissa. Parhaimman miespääosan palkinnon sai odotetusti Joker-elokuvan päätähti Joaquin Phoenix. Parhaan naispääosan palkinnon sai Renée Zellweger elokuvasta Judy. Lisää palkituista täällä.

Itä-Afrikassa heinäsirkkaparvet syövät satoa

Valtavana punaisena pilvenä liikkuvat heinäsirkkaparvet syövät satoja Etiopiassa, Somaliassa, Ugandassa ja Etelä-Sudanissa. Aavikkoheinäsirkkoja lisää se, että alueella on ollut tänä talvena erityisen runsas ja pitkäkestoinen sadekausi. Torjunta on vaikeaa, sillä esimerkiksi Keniassa on vain muutama torjunta-aineiden levittämiseen soveltuva lentokone ja sateet ja tuulet estävät myrkytyksiä.

Maanantaina myrskytuulta ja sadetta

Maanantaina tuuli on merellä myrskyisää ja maa-alueillakin tuuli on puuskissa myrskylukemissa etelä- ja keskiosassa maata. Matalapaine pitää sään pilvisenä ja suurimmaksi osaksi sateisena. Etelässä ja lännessä sateet tulevat vetenä, idässä myös räntänä tai lumena ja pohjoisessa lumena.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kaikkihan sitä miettivät nyt: mitä pitäisi tehdä autoasialle? Useimmilla ei ole varaa tuliterään Teslaan, joten kokosimme kolme tapaa, joilla itse kukin voi vähentää liikenteen päästöjä. Tällä hetkellä suomalaisten autoilu saastuttaa yhtä paljon kuin tekemämme lentomatkat ulkomaille. Jotain kannattaa siis tehdä. Tässä Ilmasto-Jennin vinkit!

Ajotyyli

Vaikutus päästöihin: -5 – -15 prosenttia

Plussat: Mahdollista jokaiselle autoilijalle.

Miinukset: Taloudelliseen ajoon pitää keskittyä.

Pienetkin asiat vaikuttavat.

Lämmitä auto talvella ennen käynnistystä, jos suinkin mahdollista. Jos käynnistät auton aina kylmänä, saattaa polttoainetta kulua hukkaan jopa parin tankillisen verran yhden talven aikana.

Älä huudata moottoria vaan vaihda vaihdetta isommalle mahdollisimman pian. Jos moottori käy kovilla kierroksilla, polttoainetta kuluu hukkaan.

Suosi moottorijarrutusta eli nosta mieluummin jalka kaasulta ajoissa äkillisen jarrutuksen sijaan.

Seuraa kulutusta! Pelkästään tämänhetkisen kulutuksen tarkkailu voi vähentää omaa polttoaineen kulutusta merkittävästi. Joissakin autoissa on mittari, joka näyttää kulutuksen automaattisesti. Toinen vaihtoehto on pitää päiväkirjaa siitä, milloin tankkaa, kuinka paljon tankkaa ja kuinka monta kilometriä tankillisella pääsi eteenpäin.

Yhteiskäyttöauto

Vaikutus päästöihin: -10 – -15%prosenttia

Plussat: Mahdollista jokaiselle autoilijalle.

Miinukset: Taloudelliseen ajoon pitää keskittyä.

Uusien autojen valmistaminen kuormittaa huomattavasti ympäristöä, joten on tehokkaampaa jakaa autoa usean ihmisen kesken.

Yhteiskäyttöautoa on kokeiltu esimerkiksi Tampereen Kalevassa Koskentien isossa taloyhtiössä. Asunto Oy Koskentiellä on 300 huoneistoa.

Isosta taloyhtiöstä huolimatta vain alle kymmenen asukasta maksoi syyskaudella autosta säännöllistä kuukausimaksua. Kovin moni ei ole halunnut käyttää yhteiskäyttöautoa säännöllisesti. Toisaalta ne, jotka sitä ovat käyttäneet, ovat olleet melko aktiivisia käyttäjiä. Asukkaat ovat ajaneet autolla viiden kuukauden aikana yhteensä yli 10 000 kilometriä.

Koskelantiellä auto on maksanut mukana oleville asukkaille 28 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi käytöstä on pitänyt maksaa erikseen. Autoa on vuokrattu myös ulkopuolisille.

Uusi auto

Vaikutus päästöihin: -10 – -60 prosenttia

Plussat: Pudotus päästöihin voi olla dramaattinen.

Miinukset: Vaatii paljon rahaa.

Jos uuden auton osto on nyt ajankohtaista, ympäristön näkökulmasta kannattaa valita sähköauto. Tuoreiden laskelmien mukaan se muuttuu bensa-autoa ekologisemmaksi muutaman vuoden kuluttua hankinnasta.

Sähköautossa on vain kaksi ongelmaa. Hinta kaupassa on monille autoilijoille ylitsepääsemättömän suuri. Jos ajaa vuodessa vain hieman yli 10 000 kilometriä, sähköauto ei käytännössä maksa itseään koskaan takaisin. Suomalaiset ajavat keskimäärin noin 14 000 kilometriä vuodessa.

Suurin taloudellinen hyöty bensa- tai dieselautoon verrattuna syntyy, jos ajaa joka päivä tai useasti viikossa säännöllisiä useiden kymmenien kilometrien matkoja.

Toinen ongelma on ajomatka. Sähköauto, jolla voisi ajaa puoli Suomea läpi ilman pitkää latausaikaa maksaa helposti 50 000 euroa.

Ladattavat hybridiautotkaan eivät ole bensa- tai dieselautoon nähden taloudellisia, vaikka ne ovatkin hyvin ekologisia – ellei aja paljon pitkiä matkoja, jolloin kaikki säästö polttoainelaskuun on eduksi.

Vähän autoilevalle paras ratkaisu luonnon ja lompakon kannalta on biokaasulla käyvä auto tai hybridiauto. Nämä molemmat vähentävät liikenteen päästöjä huomattavasti, mutta maksavat lähes yhtä paljon kuin bensa-auto.

Kaasuautoissa on syytä huomioida tankkausverkosto. Kaasua voi tankata 33 paikassa eri puolilla Suomea, mutta ei lainkaan Oulun pohjois- tai itäpuolella. Verkosto laajenee koko ajan, eikä kaasuauto tietenkään koko ajan vaadi tankkaamista. Parhaimmillaan kaasuautolla voi ajaa Suomen päästä päähän.

Hybridiauto on puolestaan huoleton ajettava siinä mielessä, että se käyttää ajon aikana syntyvää sähköä ja bensaa kulkemiseen.

Lue myös:

Kaksi naista muutti maalle ja ihastui kaasuautoon – nyt he suosittelevat valintaa kaikille

Tämä juttu on osa Ilmasto-Jenni-sarjaa, jossa Jenni Frilander etsii (ja löytää) kahdeksan tapaa torjua ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta.

Keskustelu on avoinna 10.2. klo 23 asti.

Koivusaaren metroaseman betonilattia uusitaan halkeilemien myötä kesällä. Asema on nykyisten suunnitelmien mukaan suljettuna 1.6. – 5.8.

Länsimetro Oy:n mukaan asema halutaan sulkea liikenteeltä, jotta remontti saadaan tehtyä mahdollisimman nopeasti.

HSL lisää remontin aikana bussiliikennettä Katajanharjun ja Isokaaren alueilta Lauttasaaren metroasemalle. Myös bussilinja 104 ja Länsiväylää liikennöivät bussit palvelevat matkustajia kesän aikana. HSL tiedottaa vaihtoehtoisista yhteyksistä lisää kevällä.

Koivusaaren metroasemalla oli viime vuoden heinäkuussa arkipäivisin noin 1500 matkustajaa päivässä.

Saksassa kristillisdemokraattien Annegret Kramp-Karrenbauer ei ole käytettävissä seuraavaksi liittokansleriksi.

Asiasta kertovat uutistoimistot nimettömään puoluelähteeseen viitaten.

Saksalaismedioiden mukaan Kramp-Karrenbauer ei myöskään aio luotsata CDU-puoluettaan ensi vuonna pidettäviin vaaleihin.

Lähteen mukaan nykyinen liittokansleri Angela Merkel toivoo Kramp-Karrenbauerin kuitenkin jatkavan puolustusministerinä.

57-vuotias Kramp-Karrenbauer valittiin puoluejohtoon joulukuussa 2018, mutta hänellä on ollut vaikeuksia puolueen johtamisessa.

Lue lisää: Äärioikeiston antama tuki johti poliitikkojen eroihin Saksassa

Britteinsaarilta lähestyvä talvimyrsky tuivertaa myös Suomessa keskiyöstä alkaen niin merellä kuin maalla.

Lounaasta lähestyvä laaja matalapaine nostaa merialueilla tuulet paikoin myrskylukemiin. Myös maalla puhaltaa puuskissa kovaa, eteläosissa maata matalapaine aiheuttaa paikoin myrskypuuskia.

– Puuskatuulet voivat aiheuttaa yksittäisiä puiden kaatumisia ja sähkökatkoja, Ylen meteorologi Matti Huutonen arvelee sulan maan aikana saapuvan talvimyrskyn vaikutuksia.

Etelän ja lounaanpuoleiset tuulet nostavat Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan aallonkorkeuden kuuteen metriin Itämeren pohjoisosissa. Yksittäiset aallot voivat olla selvästi korkeampia.

Läntisillä merialueilla on laajasti kovaa yli neljän metrin aallokkoa. Etelästä ja lounaasta puhaltava tuuli nostaa merenpinnan erittäin korkealle Saaristomerellä.

Pahimmat tyrskyt osuvat aamuyön alkutunneille.

– Yöstä alkaen on odotettavissa kaikkea mahdollista, Huutonen kertoo tuulista ja sateista.

Matalapaine tuo mukanaan melko runsaita sateita maan etelä- ja länsiosiin. Sateet tulevat suurimmassa osassa maata vetenä, pohjoisessa räntänä tai lumena.

Vettä voi tulla paikoin 30 millimetriä vuorokauden aikana.

Porin kaupungin arvion mukaan tulvaherkällä Kokemäenjoella matalapaine ja joen voimakas virtaama voivat aiheuttaa padoista huolimatta tulvavaaraa ja paikoin vahinkoja myös vapaa-ajan asunnoille.

Sää lauhtuu maanantaihin mennessä ja lämpötilat nousevat maanantaina koko maassa plussan puolelle. Matalapaine siirtyy Suomen yli keskiviikkoon mennessä ja loppuviikosta on odotettavissa vähän viilenevää.

Lue myös:

Myrskytuuli lennätti lentokoneen etuajassa New Yorkista Eurooppaan – video näyttää myrskyn voiman Britanniassa

Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut: Sähkön hinta kääntyy ensi yönä negatiiviseksi