NGOMENI, KENIA Kello lähentyessä puolta päivää lämpötila alkaa nousta. Aamupäivän on satanut, ja siitä miljoonat Kamusiliun kylässä yöpyneet heinäsirkat eivät pidä. Nyt auringon energia saa ne liikkeelle.
Hetkessä valtava punainen pilvi nousee akaasiapuusta ja lähtee kohti Ruth Kamene Musyokan peltoa. Kuuluu humina, kun sirkat läpättävät hänen korviensa ohi.
Musyoka huutelee ja lyö epätoivoisesti vanhaa ruostunutta peltipalasta kepillä. Heinäsirkat eivät pidä kovista äänistä.
Musyoka on ollut ylhäällä jo kuudesta ja yrittänyt hätistää sirkat pois viljelmistä. Lapsetkin saivat jäädä kotiin koulusta ja auttaa äitiään.
– Heinäsirkat ovat maistelleet kaikkea, hirssiä ja papuja. Mieheni on kuollut ja tämä on ainoa ruokaa, mitä minulla on antaa lapsilleni, Musyoka tuskailee.
Heinäsirkat siirtyvät pian kohti seuraavaa peltoa, mutta ne saattavat tulla takaisin myöhemmin.
Ei tarpeeksi lentokoneita myrkyttämiseen
Keniassa ei ole ollut näin paljon aavikkoheinäsirkkoja 70 vuoteen. Ne tulivat maahan Etiopiasta ja Somaliasta, missä on myös ollut eniten heinäsirkkoja vuosikymmeniin.
Somaliassa niiden pysäyttäminen on ollut hankalaa maata repivän konfliktin takia. Nyt sirkat leviävät ympäri Keniaa, ja uhkaavat myös Ugandaa ja Etelä-Sudania, maata, jossa puolella väestöstä on jo nyt liian vähän ruokaa.
Syy heinäsirkkojen runsauteen on erityisen runsaat ja pitkät jatkuneet sateet. Itä-Afrikkaa ja Afrikan sarvea joulukuussa riepotelleet hirmumyrskyt lisäsivät nekin kosteutta ja toivat sirkat tuulien mukana.
Kenian lyhyt sadekausi on ollut tänä vuonna poikkeuksellinen. Yleensä se kestää noin lokakuusta marraskuuhun, mutta nyt sateet jatkuvat edelleen helmikuussa.
Musyoka ja moni muu tällä alueella uskoo heinäsirkkoja kiroukseksi tai rangaistukseksi. Kuivuus pilasi kaksi aikaisempaa satokautta, mutta tänä vuonna sato oli runsas. Sitten tulivat heinäsirkat.
Aavikkoheinäsirkkoja esiintyy luontaisestikin muun muassa Arabian niemimaalta ja Sudanissa, Eritreassa ja Djiboutissa. Yleensä määrät pysyvät kuitenkin pieninä.
Kenia yrittää nyt ruiskuttaa hyönteismyrkkyä ilmasta, mutta koko maassa on vain muutama torjunta-aineiden levittämiseen soveltuva lentokone.
Myrkytystä hankaloittaa myös se, että olosuhteiden pitää olla kohdallaan. Jos sataa tai tuulee liikaa, ei voi ruiskuttaa. Jos sirkat ovat asutuksen lähellä, ei voi levittää liikaa myrkkyä.
Ja tärkeintä: pitää tietää täsmälleen, missä sirkat yöpyvät. Siihen viranomaiset saavat apua Joseph Githinjin kaltaisilta miehiltä. Hän toimii alueen maatalousvastaavana ja seuraa vierestä, kun heinäsirkat lähtevät lentoon Ruth Kamene Musyokan pellolta.
– Ne ovat ihan sekaisin. Näyttää siltä kuin ne menisivät joka suuntaan, hän sanoo.
Suurin osa tästä parvesta näyttää kuitenkin olevan menossa kohti etelää, joten Githinji hyppää moottoripyöränsä selkään ja lähtee perään.
Pelkästään tällä alueella on kuitenkin neljä eri parvea, jotka saattavat liikkua ihan eri suuntiin.
Sirkat tulossa sukukypsään ikään
Githinji ajaa koko iltapäivän pitkin kuoppaisia hiekkateitä. Kaukana ilmassa näkyy sumuinen, punainen sirkkaparvi. Pieni kuorma-auto on ajanut tieltä ojaan.
– Katso nyt, mitä heinäsirkat saavat aikaan. Ensinnäkin lapset jäävät pois koulusta ja toiseksi ihmiset ajavat tieltä, kun ihmettelevät sirkkoja, Githinji sanoo.
Kun kuuluu huutoa ja kolahduksia, tietää, että heinäsirkat ovat lähellä. Ihmiset yrittävät kaikin keinoin saada ne pois juuri omalta pelloltaan.
Kun kello lähenee viittä, Githinji pysähtyy. Ilma on sakeana sormenpituisista heinäsirkoista. Määrää on vaikea edes käsittää. Vastaantuleva moottoripyöräilijä tööttää ajaessaan läpi parven, jotta sirkat siirtyisivät. Se ei auta.
– En voi edes ajaa tuosta läpi, ne puhkaisisivat silmäni, Githinji toteaa.
Hänen kypärässään ei ole visiiriä.
Näyttää siltä, että sirkat aikovat yöpyä tällä alueella. Valtavat sirkkaparvet tulevat, istuutuvat pikku hiljaa akaasiapuihin ja alkavat mutustella vihreitä lehtiä. Jos seisoo puiden alla, päähän putoaa sekä lehtiä että sirkan jätöksiä.
Lähellä oleva pusikko on muuttunut punaruskeaksi sirkoista. Siellä täällä näkyy kellertävää.
– Ne muuttavat nyt väriään punaisista keltaisiksi, ne tulevat siis lisääntymisikään. Se tarkoittaa sitä, että pian tulee munia. Ja lisää sirkkoja! Githinji sanoo ja nauraa ääneen absurdille tilanteelle.
Yhdellä neliökilometrillä voi olla jopa 150 miljoonaa heinäsirkkaa. Kenian suurin parvi peittää satoja neliökilometrejä. Tässä vaiheessa tuhon laajuutta on vielä hankala hahmottaa.
Määrä voi kasvaa rajusti
Pääkaupungissa Nairobissa YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO seuraa sirkkoja tarkasti ja kasvavalla huolella. Mennyt satokausi ei niin suuresti huoleta vaan tuleva.
– Jos tätä ei saada hallintaan, niin jokainen heinäsirkka voi saada 20 jälkeläistä, ja ne puolestaan voivat saada toiset kaksikymmentä. Kesäkuussa meillä voi siis olla 400 kertaa enemmän heinäsirkkoja Keniassa, kertoo FAO:n vastustuskyvyn tiiminvetäjä Cyril Ferrand.
Ferrand sanoo, että Keniassa koko seuraava sato voi tuhoutua täysin niillä alueilla, jotka kärsivät sirkoista. Se puolestaan vaikuttaa huomattavasti ruokaturvaan.
Sirkat syövät paitsi ihmisten ruoan myös ruohoa, jota eläimet tarvitsevat. Pahiten kärsivät pienviljelijät ja paimentolaiset.
– Tästä voi vielä kehittyä monen tekijän täydellinen katastrofi, Ferrand toteaa
Sirkat ovat periaatteessa hyvä proteiininlähde, mutta Keniassa ei ole perinteisesti juurikaan syöty sirkkoja. Ihmisten voi olla vaikea totutella siihen. Myös eläimille, kuten kanoille, sirkkojen syöttäminen on mahdotonta, jos sirkat ovat kuolleet myrkkyruiskutuksen seurauksena.
Vaikka Kenia onnistuisikin pysäyttämään maata nyt kiertävät heinäsirkat, se ei vielä ratkaisisi ongelmaa. Lisää tuholaisia voi olla tulossa sekä Etiopiasta että Somaliasta, sillä Punaisen meren toisella puolen syntyy parhaillaan uusia sirkkasukupolvia.
– Kiinnostava kysymys on, miten ilmastonmuutos vaikuttaa. Jos hirmumyrskyt yleistyvät tällä alueella, niin saatamme nähdä sirkkakatastrofeja paljon useammin kuin muutaman vuosikymmenen välein, Ferrand sanoo.
Lue lisää:
