Tänä talvena merivesi on noussut, joet ovat tulvineet ja tulvavesi kohonnut teille etelärannikolla. Laskiaissunnuntai pulkkamäessä oli harvojen herkkua, mutta vedessä pääsi halutessaan kahlaamaan monin paikoin.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtavan hydrologin Bertel Vehviläisen mukaan tällaisiin talvitulviin tulee tottua, sillä niitä on luvassa vastaisuudessakin.

– Talven muuttuessa tällaiseksi, että sade tulee vetenä, on meno tämänkaltaista aina kun saadaan samanlaisia matalapaineita kuin viime viikkoina, Vehviläinen sanoo.

Myös Ilmatieteen laitoksen ilmasto-oppaassa kerrotaan, että ilmaston lämmetessä sademäärien arvioidaan Suomessa kasvavan ja rankkasateiden voimistuvan, ja muutos on suhteellisesti suurempi talvella kuin kesällä.

– On esitetty arvioita, että tulvariski kasvaisi tulevaisuudessa 2-3-kertaiseksi Suomessa. Kevättulvat vähenevät, mutta ajatellaan, että talvitulvat, rankkasateiden aiheuttamat tulvat ja myrskyisyydestä aiheutuvat merivesitulvat lisääntyisivät, kertoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Ville Keskisarja.

Lapin ja muun Suomen välillä iso ero

Etelä-Suomessa ei ole talven mittaan juuri lunta näkynyt, minkä vuoksi myöskään lumen aiheuttamia kevättulvia ei ole luvassa. Näin käy luultavasti myös jatkossa.

– Kevättulvien sijaan tulee monenlaisia tulvia, joiden ennustettavuus on hieman hankalampi, Keskisarja sanoo.

Lapissa on puolestaan täysin erilainen tilanne, sillä siellä lunta on tupruttanut. Ilmatieteen laitokselta kerrottiin viikonloppuna, että Keski- ja Pohjois-Lapin rajoilla lunta on paikoin 100-120 senttiä.

– Lapissa sateisuuden lisäys näyttäytyy näin. Siellä on sitten huippulumet, ja kevättulvat kyllä säilyvät siellä. Varsinkin tänä keväänä siellä on aika kovat tulvat tulossa, jos kaikki lumet päättävät sulaa kerralla, Vehviläinen kertoo.

"Muutoksia täytyy tehdä"

Nyt nähdyt talvitulvat eivät ole Vehviläisen mukaan harvinaisuus, vaan niitä on ollut viimeisten 10-20 vuoden aikana.

– Näihin sopeudutaan pikkuhiljaa kantapään kautta. Esimerkiksi maanviljelyssä tämä vaikuttaa viljelylajikkeisiin ja viljelytapoihin. Talvella ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin ja mereen on kovimmillaan. Kokonaiskuormitus ei välttämättä kasva kauheasti kevättulvan jäätyä pois, mutta on epäilty, että se kasvaa.

– Keski-Euroopassa ja Baltiassa tällaiset säät ovat olleet normi. Kyllä siihen keinot keksitään, miten jatkossa viljellään, mutta muutoksia täytyy tehdä. Tiestölle puolestaan on paha juttu, että ensin on märkää, sitten jäätyy ja taas sulaa, Vehviläinen pohtii.

Keskisarjan mukaan nykytilanne vaatii sopeutumistoimia yhteiskunnan eri sektoreilta.

– Vaikka onnistuisimme ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteissä, on jo nähtävissä, että sopeutuminen on välttämätöntä.

Keskisarja kertoo yhden sopeutumistoimista liittyvän vesien hallinnan parantamiseen kaupungeissa sekä maa- ja metsätalousalueilla.

Kaupungeissa lisääntyviä vesimääriä voidaan hallita erilaisten vettä läpäisevien pintojen ja pidettävien tulvapainanteiden avulla. Pelloilla ja metsäojitusalueilla toimet liittyvät kuivausjärjestelmien eli sala- ja valtaojien toimintaan.

– Kuivatuksen säätömahdollisuuksia lisäämällä voitaisiin sää- ja vesioloista riippuen joko lisätä valuntaa ja päästää vettä pois alueelta tai pidättää vettä siellä. Näin voitaisiin varautua sekä runsasvetisiin että kuiviin kausiin, koska on ennustettu, että tulevaisuudessa kesäisin voi olla pitkiäkin kuivia jaksoja.

Tulvavahingot lisääntyvät rannikolla

Meriveden pinta jatkaa tulevaisuudessa nousua, mikä tarkoittaa Vehviläisen mukaan myös tulvariskin tasaista kasvua.

– Merenpinta tulee nousemaan pikkuhiljaa niin paljon, että tulvavahingot tulevat kasvamaan rannikolla. Uskoisin, että kaupunkirakentaminen saadaan niin ylös, etteivät tulvat tule ainakaan uusille alueille, mutta vanhat alueet ja loma-asutus saattavat olla varassa.

Suomessa on 22 merkittävää tulvariskialuetta, joista suurimmat riskit ovat Rovaniemellä ja Porissa.

Porin teknisen toimialan infrayksikön päällikkö Markku Koppelomäen mukaan tulvariskien ehkäisemiseksi työskennellään päivittäin.

– Patojen eteen on tehty pitkäjänteistä työtä viime vuosina. Joka vuosi tehdään uutta patoa tai peruskorjataan jo olemassa olevia rakenteita. En sano, että tilanne olisi sen enempää huolta aiheuttanut, mutta en tiedä, miten esimerkiksi viikonlopun tulvissa kastuneiden mökkien omistajat tilanteen näkevät.

Koppelomäen mukaan jäiden lähteminen ja patoutuminen ei ole enää suurin tulvien aiheuttaja.

– Tilanne näyttää muuttuneen siten, että hyydetulvariski on suurempi.

Lue myös:

Raumalla tulvi kanaali, Loimaalla jokivesi nousi pelloille – pelastuslaitos raivasi myrskyn kaatamia puita ympäri Satakuntaa

Talven tulvat eivät ole vielä mitään – Suomen historian pahin tulva vei mennessään ihmisiä ja paperitehtaita yli 100 vuotta sitten

Tuhansia koulutettuja ja motivoituneita työntekijöitä ei palkata töihin

Suomessa on tuhansia koulutettuja ja motivoituneita työntekijöitä, joita ei palkata töihin. Kehitysvammaliiton mukaan tällä hetkellä on noin 6 000 kehtiysvammaista, jotka olisivat oikeanlaisella tuella heti palkattavissa esimerkiksi työvoimapulasta kärsiville aloille. Työllistymisen esteenä ovat liiton mukaan omaisten ja vammaispalvelujen johdon liian varovaiset asenteet.

Sisua on kahdenlaista: hyvää ja huonoa

Sisu ja sisukkuus ovat käsitteinä suomalaista kansallisomaisuutta. Monitieteellinen tutkimusryhmä lähti selvittämään, mitä käsite tarkoittaa. VTT ja Helsingin yliopisto pureutuivat Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa sisun olemukseen ja merkitykseen työelämässä pärjäämisen. Kävi ilmi, että on olemassa sekä hyvää että pahaa sisua.

Kanariansaarten lentoliikenne palaamassa ennalleen

Hiekkamyrskyn takia lamaantunut Kanariansaarten lentoliikenne on normalisoitumassa ainakin toistaiseksi. Espanjan ilmaliikenneviranomainen Aena kertoi yöllä Twitterissä, että kaikki Kanariansaarten lentokentät ovat taas toiminnassa Teneriffan eteläistä Reina Sofían lentoasemaa lukuun ottamatta.

Julian Assangen luovutusoikeudenkäynti alkaa

Tietovuotaja Julian Assangen odotettu luovutusoikeudenkäynti alkaa maanantaina Lontoossa. Käräjillä puidaan sitä, onko Assangen luovuttamiselle Yhdysvaltoihin oikeudellisia perusteita. Yhdysvallat esittää 18:aa syytekohtaa. Erityistä arvostelua herättänyt se, että perusteissa käytetään sata vuotta vanhaa vakoilulainsäädäntöä.

Etelässä paistaa, pohjoisessa tulee lunta

Pilvisyys vaihtelee tänään ja sää kylmenee. Pohjoisessa ja maan keskiosissa sataa lunta, etelässä paistaa aurinko. Tuuli lisää pakkasen purevuutta varsinkin lännessä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ritva Hämäläinen makaa sängyllään Etelä-Karjalan keskussairaalan sisätautien ja kardiologian vuodeosastolla. Hän tuli sairaalaan viisi päivää sitten sydämen rytmihäiriöiden takia.

Saman oireen vuoksi hän on ollut täällä ennenkin, mutta päässyt vielä samana päivänä hoidon jälkeen takaisin kotiinsa, reilun 100 kilometrin päähän Parikkalaan.

– Lauantaiaamuna sydämen rytmi käännettiin täällä normaaliksi, mutta sitten siinä tapahtuikin jotain ja minut siirrettiin tänne osastolle, kertoo Hämäläinen.

Parin osastolla vietetyn päivän jälkeen Hämäläiselle asennettiin sydämentahdistin. Vaikka Hämäläisellä on takanaan jo viisi yötä sairaalassa, ei aika ole tullut pitkäksi.

– Niin hyvää huolta pitävät. Syömistä on tullut ja palvelu pelaa. Hoitajat ja lääkärit ovat tosi mukavia, jopa hauskoja. Täällä on viihtynyt erittäin hyvin.

Viihtyvyyttä on parantanut etenkin se, että hänellä on sairaalassa oma huone. Hänen yksiönsä onkin kuin hotellissa konsanaan: oma TV, WC, suihku, pesuallas sekä ikkunasta avautuva näkymä Saimaalle.

– Minulla on tässä hieno yksiö, jossa on kaikki mukavuudet. Mikäs tässä on ollessa. Tämä on aivan loistava keksintö, kertoo Ritva Hämäläinen.

Etelä-Karjalan keskussairaalan uusi sisätautien ja kardiologian vuodeosasto otettiin käyttöön vuonna 2018. Isoja potilashuoneita ei enää ole.

– Suurin osa potilashuoneista on yksiöitä. Meillä on vain 5–6 huonetta, joihin sijoitetaan pysyvästi kaksi potilaspaikkaa, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Potilaspaikkoja osastolla on 32.

Isoista huoneista eroon

Vaikka Etelä-Karjalan keskussairaalan uudessa sairaalasiivessä potilaat pääsevätkin yksiöihin, on Suomessa vielä lukuisia sairaaloita, joissa potilaat odottavat toipumista usean hengen huoneessa. Silloin vaarana on potilaiden yksityisyyden suoja.

Naapurisängyssä makaavan vaivat ja yksityiset tiedot tulevat helposti muiden huoneessa olevien tietoon. Omaisten ja potilaan keskustelut kantautuivat kaikkien korviin. Myös silloin, kun sairaanhoitajat käyvät jakamassa lääkkeitä tai tekemässä hoitotoimenpiteitä, niiden laatu paljastuu muille. Näin ei kuitenkaan saisi tapahtua.

Tähän on kiinnittänyt huomiota myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies.

– Potilaan terveystiedot ovat salaisia. Niitä ei saa luovuttaa sivullisille, millä tarkoitetaan muun muassa muita potilaita, kertoo eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Jo vuonna 2018 antamassaan lausunnossa eduskunnan oikeusasiamies totesi, että terveydenhuollon toimintayksikössä tulee huolehtia potilaan yksityisyyden suojasta niin, etteivät salassa pidettävät potilastiedot paljastu sivullisille.

Juuri usean potilaan potilashuoneet olivat oikeusasiamiehen ongelmallisia, koska niissä potilaan yksityisyyttä ei yrityksistä huolimatta pystyä täysin turvaamaan.

Trendi kohti yksiöitä

Useat Suomen sairaalat on rakennettu aikakaudella, jolloin tapana oli laittaa monta potilasta samaan huoneeseen. Nyt trendinä on rakentaa yhden hengen potilashuoneita.

– Viime vuosina kun keskussairaaloita on uudistettu, ja niihin on rakennettu pääsääntöisesti vain yhden hengen huoneita, kertoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Parhaillaan esimerkiksi Kuopiossa on menossa Puijon sairaalan peruskorjaus. Siellä lähes kaikki 400 sairaansijaa tulevat olemaan yksiöitä. Jyväskylään valmistuvaan Keski-Suomen keskussairaalaan tulee vuodeosastolle noin 360 yksiötä.

Yhden hengen huoneita ei Keistisen mukaan tehdä vain yksityisyyden takia, vaan ne ehkäisevät tehokkaasti myös infektioiden leviämistä.

Suomessa menee kuitenkin vielä kauan siihen hetkeen, kun kaikissa sairaaloissa olisi tarjota potilaille täydellinen yksityisyys oman yksiön muodossa.

Keistisen mukaan sairaalarakennuksen ikä on reilut 50 vuotta, minkä takia monella paikkakunnalla joudutaan vielä uudistuksia odottamaan.

– Muutos on hidas. Tosin nyt on menossa iso sairaalarakennuskannan muutos. Viidessä vuodessa Suomessa on käytetty 5 miljardia euroa uusiin sairaalarakennuksiin, kertoo Keistinen.

Potilaskierrokset uusiksi

Potilaiden yksityisyyden turvaaminen ja tautien leviäminen on ollut ensisijainen lähtökohta myös Lappeenrannassa, kun uusia potilashuoneita on suunniteltu. Yksityisyys toteutuu parhaiten silloin, kun jokainen voi olla yksin omassa huoneessaan.

– Jos meillä jostain syystä on kaksi potilasta samassa huoneessa, ammattilaisten tulee katsoa, mitä tietoa me kerromme toisen kuullen. Intimiteetti ja tietosuoja pitää pystyä turvaamaan, kertoo Etelä-Karjalan keskussairaalan vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Tapiola-Huomo kertoo, että mikäli samassa huoneessa on kaksi potilasta, voidaan potilas viedä äänieristettyyn huoneeseen, jossa henkilökohtainen asia hänelle kerrotaan. Myös huoneessa oleva toinen potilas voidaan keskustelun ajaksi siirtää toiseen huoneeseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan sairaaloissa yritetään nyt monin tavoin parantaa potilaiden yksityisyyttä.

Esimerkiksi useilla paikkakunnilla on luovuttu perinteisistä potilaskierroista. Niissä lääkäri on käynyt isossa potilashuoneessa jokaisen potilaan luona, jolloin naapurisängyssä makaava on kuullut, mitä lääkäri toisen potilaan terveydestä kertoo.

Nyt pyrkimys on viedä potilas rauhalliseen paikkaan kuulemaan hoidostaan.

– Perinteisissä potilaskierroissa on kuitenkin hyvät puolensa, kun niissä yksinkertaiset asiat hoituvat nopeasti. Syvällisemmät keskustelut kannattaa kuitenkin käydä esimerkiksi lääkärin kansliassa, kertoo Keistinen.

Intimiteettisuoja oli koetuksella

Etelä-Karjalan keskussairaala on alkujaan yli 60 vuotta vanha. Parhaillaan sairaalan vanhaa A-siipeä puretaan uusien sairaalarakennusten tieltä.

– A-siivessä valtaosa huoneista oli kolmen hengen potilashuoneita. Emme pystyneet millään tavalla turvaamaan potilaiden intimiteettisuojaa, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Vanhassa A-siivessä potilaita jouduttiin välillä pitämään jopa käytävillä, jolloin yksityisyys oli enemmän kuin koetuksella.

Aivan kaikkialla Etelä-Karjalan keskussairaalassakaan ei ole täydellistä yksityisyyttä pystytty turvaamaan. Esimerkiksi päivystykseen saapuvat potilaat joutuvat ilmoittautumaan niin, että aulassa odottelevat ihmiset saattavat kuulla päivystykseen ilmoittautuvien ihmisten yksityisiä asioita.

Tilannetta on yritetty korjata akustiikkalevyillä, mutta siinä ei ole täysin onnistuttu.

Heräämössä vierekkäin

Leikkaussalit ovat Etelä-Karjalan keskussairaalassa toiminnassa ympäri vuorokauden.

Operaation jälkeen potilaat saapuvat heräämöön, joita täällä on kaksi. Toisessa on 13 potilaspaikkaa ja toisessa 10. Usein kaikki paikat ovat käytössä.

– Tämä on yhtä yhteistä tilaa. Potilaspaikat erotetaan väliverhoilla, erillisiä huoneita ei ole, kertoo toimintayksikön esimies Susanna Niinimäki.

Avonaisesta tilasta johtuen täydelliseen yksityisyyteen ei täällä pystytä.

– Pyrimme siihen, että ihmisten tunnistetietoja ei kerrota ääneen. Yritämme myös puhua hiljaisella äänellä. Joskus kuitenkin tulee nopeita tilanteita, jolloin tarkkakorvainen potilas voi kuulla muiden asioita, kertoo Niinimäki.

Sänkyjen välissä olevilla väliverhoilla pyritään heräämöön luomaan yksityisyyttä. Ääntä ne eivät kuitenkaan estä.

– Naapurisängyn potilas voi vaikka kuulla, että verhon takana olevalla potilaalla on esimerkiksi matala verenpaine. Hän ei kuitenkaan tiedä kuka tai millainen ihminen verhon takana on, kertoo Niinimäki.

Niinimäki myös muistuttaa, että heräämössä valvonnan tarve on suuri. Siksi potilaita ei edes kannata laittaa yksittäisiin huoneisiin.

– Järkevämpää olisi, että olisi jaettavat tilat. Maailmalla on esimerkiksi lasiseinillä tai lasiovilla jaettuja heräämöitä ja tehovalvontatiloja.

Omaiset samaan huoneeseen

Omassa potilashuoneessaan makaava Ritva Hämäläinen kuluttaa aikansa ratkomalla ristikoita ja katsomalla TV:tä. Välillä hän puhuu puhelimessa ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Vieraitakin on käynyt.

Hän muistelee aikaa, jolloin sairaalassa oli vielä useita potilaita samassa huoneessa. Niitä aikoja ei ole ikävä.

– Saa olla omassa rauhassa, eikä tarvitse väkisin jutella kenenkään kanssa. Kukaan ei kuule, mitä minä hoitajien tai vierailijoiden kanssa juttelen. Eikä tarvitse kuunnella kenenkään muun sairauksia tai henkilötietoja. Tämä on tosi loistava keksintö, sanoo piakkoin kotiutusta odottava Ritva Hämäläinen.

Jos aika käy pitkäksi, voi aulassa käydä tapaamassa muita potilaita. Sen lisäksi omaisille on annettu mahdollisuus yöpyä sairaalassa. Tarkkoja vierailuaikoja vuodeosastolla ei ole, vaan omaiset voivat tulla milloin vain.

– Mahdollisuuksien mukaan voidaan tuoda toinen sänky omaiselle. Potilaspalautteista olemme lukeneet, miten potilaat ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat saaneet rauhassa sairastaa ja levätä, kertoo vuodeosaston palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo.

Jos sairaalassa kokee, ettei oikeus yksityisyyteen toteudu, kannustaa Etelä-Karjalan keskussairaalan palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo potilaita olemaan aktiivisia ja vaatimaan yksityisyyttä.

– Potilas helposti kokee, että tämä on laitos ja hän vain menee laitokseen sisään. Hän saattaa luulla, että hän muka jotenkin menettäisi itsemääräämisoikeutensa, kertoo Tapiola-Huomo.

Lounais-Suomen poliisi kertoo Twitterissä turvanneensa näkyvästi Silja Linen Baltic Princess –laivan käynnin Turun satamassa sunnuntaina.

Poliisin mukaan toiminnan taustalla oli aiemmin päivällä esitetty uhkaus, joka on nyt ohi.

Tallink–Siljan viestintäpäällikön Marika Nöjdin mukaan uhkauksesta ei aiheutunut vaaraa matkustajille eikä miehistölle.

– Laiva saapui illalla kello 19.15 Turkuun ja lähti jälleen kohti Tukholmaa kello 20.15, kertoo Nöjd.

Asiasta on kirjattu rikosilmoitus laittomasta uhkauksesta. Tässä vaiheessa poliisi ei tiedota enempää asiasta.

“Sisu on sitä, kun selkäänsä saa eikä itke.”

Vuonna 1942 piti määriteltä paras sisun määritelmä. Uuden Suomen järjestämän kisan voitti 11-vuotias Jouko Jokinen yllä olevalla ehdotelmalla.

Muita palkittuja ehdotuksia olivat:

Sisu on ”tappelua tupella, kun puukko on katkennut”.

Sisu on ”tunne, joka pakottaa yrittämään kolmannen kerran ravintolaan, mistä jo kaksi kertaa on heitetty ulos”.

Sisu on ”kuin auton pienin vaihde: se pakottaa pyörät pyörimään vaikka paikallaan”.

Sisu ja sisukkuus ovat käsitteinä suomalaista kansallisomaisuutta. Monitieteellinen tutkimusryhmä lähti selvittämään, mitä käsite on oikein syönyt.

VTT ja Helsingin yliopisto pureutuivat Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa sisun olemukseen ja merkitykseen työelämässä pärjäämisen ja työhyvinvoinnin kannalta.

Ja tutkimus on ensimmäinen laatuaan: tiettävästi koskaan ennen sisua ei ole tutkittu yhtä järjestelmällisesti ja monella menetelmällä.

Ensin piti määritellä sisu.

Sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa: sisulla on kansainvälinen verrokki

Kielitoimiston sanakirja määrittelee sisun näin.
sisu

1. sitkeä, hellittämätön tahdonvoima, sinnikkyys, lannistumattomuus; uskallus, rohkeus. Suomalainen sisu. Voimat loppuivat, mutta sisulla vielä jatkettiin. Hänellä ei ollut sisua kertoa totuutta. Onko sinulla sisua siihen? Sisu petti kesken yrityksen. Sisu meni kaulaan rohkeus petti.
2. (kiivas, paha, kova) luonto, luonteenlaatu. Jklla on paha sisu. Komentelu kävi hänen sisulleen. Sisuni kuohahti. Sisuni ei antanut myöten pyytää apua. Purkaa sisuaan työhön.

Sisun tutkiminen kuulostaa suomalaiskansalliselta ja sisäänpäin kääntyvältä.

Helsingin yliopiston tutkija Ilmari Määttänen sanoo, että tarkoitus on kuitenkin tehdä kansainvälistä tutkimusta.

Maailmalla on sisua vastaavia termejä.

Sisun oletettiin myös olevan jotain lahjakkuudesta riippumatonta, ihmisen ominaisuus.

Kansainvälisiä verrokkisanoja olivat henkinen vahvuus, resilienssi, tehokkuus ja toivo sekä grit.

Grit on maailmalle Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Angela Duckworthin lanseeraama termi, joka kuvaa sinnikkyyttä ja tavoitteiden määrätietoista, pitkäjänteistä ja intohimoista tavoittelua. Siis jonkinaista sisua. Sitä on maailmalla tutkittu samoin kuin nyt sisua Suomessa.

Tutkimusryhmän sisumäärittelyn perustana oli Emilia Lahden aeimmin tekemä kyselytutkimus, jossa yli tuhannelta suomalaiselta kysymällä määriteltiin, mitä sisu oikein on.

Yllättävää kyllä myös tutkijat löysivät sekä hyvän että pahan sisun.

Hyvä sisu ja paha sisu

Kun tutkijat olivat saaneet Emilia Lahden kyselytutkimuksesta määritelmiä sisulle, he jatkoivat uusilla kyselyillä.

Tutkijat kysyivät tuhannelta ihmiseltä, mitä sisu on ja voiko sitä olla liikaa. Kysymyksiä oli 18 ja niillä selvitettiin, millaista sisua ihmisillä on.

Sisu osoittautui moniulotteiseksi ominaisuudeksi. Parhaimmillaan se saa työntekijän käyttämään piileviä voimiaan ja etenemään sinnikkäästi kohti tavoitteitaan jopa itsensä ylittäen.

Pahimmillaan sisu voi taas johtaa haitallisiin käyttäytymis- ja toimintamalleihin. Se voi saada esimerkiksi ottamaan vastaan liian suuria haasteita, vaatimaan liikaa itseltä ja läheisiltä tai pyrkimään jääräpäisesti väärään suuntaan.

Positiivinen sisu muodostuu tutkijoiden mallin mukaan kolmesta osasta.

Ne olivat piilevä voima, toimintasuuntautuneusuus ja sinnikkyys.

Näistä siis syntyy positiivinen sisu+.

Sisu- taas on huono sisu.

Sen kolme osaa ovat haitta ajattelulle, itselle ja muille.

Ihmisillä voi olla joko haitallista että hyödyllistä sisua. Tai molempia.

Pahimmillaan sisu on haitaksi ajattelulle. Näyttäisi siltä, että väärällä tavalla sisukas ihminen ei kykene priorisoimaan haasteita eikä näe kokonaiskuvaa. Siksi hän ei saa asioita aikaiseksi, vaan kuormittuu, stressaa ja väsyy.

Sisulla selviää elämästä

Sisu selittää hyvinvointia: hyvä sisu tuo sekä tyytyväisyyttä elämään että parempaa terveyttä. Huono sisu taas merkitsee hyvinvoinnin laskua.

Sisua tutkittiin kyselyiden, laboratoriokoeasetelmien ja fysiologisten mittausten kautta. Sisua tutkittaessa on mitattu esimerkiksi yksilöiden stressireaktioita ja suoriutumista sisua vaativissa tehtävistä.

Esimerkiksi VTT:n erikoistutkija Johanna Närväinen teki tutkimusryhmänsä kanssa monimutkaisia ihmiskokeita, joissa koehenkilöille annettiin tehtäviä, kuten mahdottomia sanallisia pulmia. Yhdessä osassa koetta ihmisen käskettiin pitää kättään jäävedessä niin kauan kuin tämä pystyi. Heti sen jälkeen hänen piti suorittaa hankalia laskutoimituksia.

Kokeiden aikana mitattiin stressiä ja kuormitusta.

Sen jälkeen selvitettiin, miten kyselytutkimuksella mitattu sisu vaikutti siihen, miten tehtävien aiheuttama ärsytys koettiin.

Sisusta oli koehenkilöille hyötyä, mutta aika monimutkaisella tavalla. Ne jotka oli aiemmassa kyselyssä osoittautuneet sisukkaiksi, olivat tyytyväisiä suoritukseensa. Myös pahan sisun koehenkilöt hyötyivät ominaisuudestaan. He kokivat olevansa vahvoja sekä hallitsevansa tilanteen. Hyvän sisun koehenkilöt kokivat olevansa kuormituksesta huolimatta rauhallisia.

Ensin pitää mitata sisua, vasta sitten siihen voi vaikuttaa

Sisun selvittämisen ja tutkimisen seuraava vaihe on selvittää, voiko sisuun vaikuttaa, hyvää lisätä ja pahaa poistaa.

Arjessa sisu vaikuttaa elimistön kuormitukseen ja palautumiskykyyn. Myös suorituskyky paineen alla vaihtelee sisupiirteiden mukaan. Sisukkuus vaikuttaa myös stressiin ja mielialaan, kertoo VTT:n tutkija Anita Honka.

Sisun määrä voi vaihdella tilanteen mukaan.

Tutkijat haluaisivat seuraavaksi selvittää, voidaanko joillain keinoin sisua vahvistaa. Tämä auttaisi arjen kuormittavissa tilanteissa.

Sisu ei ole mitään huuhaata – vai onko?

Suomalainen sisu on sillä tavalla myyttinen käsite, että hyvällä syyllä voi kysyä, onko sitä oikeasti edes olemassa.

Toimittaja Oskari Onninen kirjoitti Imagessa 2017, että suomalainen sisu on suuri vedätys.

Sisu joutaa mennä. Paras satavuotislahja Suomelle olisi päästä yli sisusta, hän kirjoitti.

Sisun ainoa erityislaatu on, että se on sisua. Topeliaanis-runebergiläinen kansallisaarre, jonka vain suomalaiset ymmärtävät. Osa pyhää kolminaisuutta, saunaa, sisua ja Sibeliusta, kuten huumoriyhtye Kivikasvot 1970-luvulla lauloi, ilman, että siinä enää muistetaan olleen mukana huumoria.

Sisusta on tullut banaalia nationalismia, kansallinen itsestäänselvyys, lepattava siniristilippu viraston pihassa, mutta yhtälailla myös kornia nationalismia, jonka nimissä hekumoidaan kyydityksillä ja fiilistellään puhdistuksia.

Sinnikkyys, periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys ovat hyviä ominaisuuksia. Mutta tarvitaanko niitä kuvaamaan sanaa sisu? Olisiko tutkimuksen olisi voinut tehdä ilman sisu-sanaa?

Esimerkiksi Ruotsissa ruotsinsuomalaista ohjelmaa lähettäneen sisuradion nimi muuttui.

Uusi nimi on Sveriges Radio Finska. Muutos on osa laajempaa kanavauudistusta, ja perustuu muun muassa kuuntelijakyselyn tuloksiin.

Sana sisu koettiin kyselyn mukaan Ruotsissa usein vanhanaikaisena ja Suomeen liittyvänä sanana.

Ehkä sisu silti tekee tämän tutkimuksen kautta kansainvälisen läpimurron. Tai sitten tutkimus jää suomalaiseksi erikoisuudeksi.

Sisu-tutkimusta laajennetaan parhaillaan Australiaan ja Saksaan. Joka tapauksessa tutkimus tuottaa uutta tietoa sisun olemuksesta.

Aiheesta voi keskustella tiistaihin kello 23.00:een asti.

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta lentäminen ei ole maineensa veroinen pahis. Se, kumpi on ympäristön kannalta pahempi juttu lentäminen vai maata pitkin matkaaminen, riippuu kohteesta ja reitistä.

On muutamia nyrkkisääntöjä. Jos matkustaa Helsingistä Tukholmaan, kannattaa lentää sen sijaan, että matkustaisi laivalla. Lentäminen on tällä välillä suurin piirtein yhtä haitallista tai jopa hieman ympäristöystävällisempää kuin laivalla matkustaminen, jos voi lentää potkurikoneella.

Kaikki lentäminen tuottaa hiilidioksidia ilmakehään. Lentäminen noin kymmenen kilometrin korkeudessa saattaa jopa kaksinkertaistaa lentämisestä aiheutuvat ilmastovaikutukset. Samalla tämä tarkoittaa, että matalalla lentävät koneet eivät ole yhtä saastuttavia.

Tosin Vihreä lanka huomautti jutussaan viime vuonna, että potkurikoneen valitseminen ei ole ihan yksinkertaista. Lentoja myyvät sivustot eivät yleensä kerro, millaisella koneella matka taitetaan ja jos kertovatkin, lopullinen kone saattaa muuttua viime hetkellä.

Länsi- ja Keski-Euroopassa kannattaa liikkua lentokoneen sijaan junalla. Itä-Euroopassa on sen sijaan hyvä huomioida, että sähköä tuotetaan siellä monin paikoin hiilivoimalla. Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n mukaan sähköntuotanto Puolassa aiheuttaa jopa 10 kertaisen määrän hiilidioksidipäästöjä verrattuna Ruotsiin. Jos on vain läpikulkumatkalla, kannattaa maata pitkin matkustaessa kiertää Itä-Eurooppa.

Kaukolentojen ohella kaikkein pahin tapa saastuttaa on ajaa bensa-autolla pitkiä matkoja yksin. Vastaavasti jos on liikkeellä laivalla, kannattaa suosia nesteytetyllä maakaasulla kulkevia laivoja.

Pyysimme VTT:n tutkijaa Juhani Laurikkoa laskemaan, mikä olisi pariskunnalle ympäristöystävällisin tapa matkustaa Espanjaan lomalle.

Tässä esimerkissä matkustaminen Espanjaan siten, että menee ensin laivalla Saksaan, voi olla loppujen lopuksi paljon paljon saastuttavampaa kuin lentäminen. Kaikkein ympäristöystävällisin reitti kulkee Ruotsin tai Baltian kautta junalla.

Lentomatkojen hiilidioksidipäästöt on laskettu ilmailualan omalla laskurilla. Se antaa tyypillisesti parempia lukemia kuin monen kansalaisjärjestön laskurit. Ilmailualan kattojärjestön ICAO:n mukaan tiedeyhteisö ei ole vielä päässyt tarpeeksi hyvään lopputulokseen siinä, miten muut päästöt pitäisi huomioida.

Lue myös:

Suomalaisten lentämisen päästöistä näkyy vain murto-osa – lentokoneet saastuttavat jo saman verran kuin autot

Asiantuntija: Vapaaehtoisuus ei tule ratkaisemaan lentomatkustamisen ilmastovaikutuksia – Suomesta lennetään nyt ilman huolta huomisesta

Ilmastoahdistus ei näy Suomen lentokentillä – matkustajamäärät kasvoivat

Tämä juttu on osa Ilmasto-Jenni-sarjaa, jossa Jenni Frilander etsii (ja löytää) kahdeksan tapaa torjua ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta.

Keskustelu on auki 25.2. klo 23 asti.

Katso kaikki Ilmasto-Jenni-videot:

Seinäjoella toimiva Houm Church -seurakunta oli nuorten Tanja ja Niklas Niemelän unelma. Tai näky.

Niin vahva, että se piti toteuttaa.

– Me molemmat, mutta varsinkin minä, olemme aina unelmoineet suuria. Jo lapsena sanoin, että minusta tulee hiihtäjä tai pastori, Niklas Niemelä naurahtaa.

Niklaksesta tuli pastori omaan seurakuntaansa, sillä olemassaolevista yhteisöistä ei löytynyt sitä, mitä hän puolisonsa kanssa etsi.

Nyt Houm Church on viisivuotias. Se on todistanut vääräksi tulevaisuutensa epäilijät, sillä pikku hiljaa toimintaa laajennetaan Seinäjoelta myös Tampereelle, missä Houm Sunnuntait on tarkoitus aloittaa ensi syksynä.

Niemelät vakuuttavat, että seurakuntayhteisön eteen tehty työ on kannattanut, vaikka palkkaa siitä ei saa kuin nimeksi eivätkä kuluneet vuodet ole muutenkaan olleet pelkkää ruusuilla tanssimista.

Ystäväpiirin vaihtuminen ja yksinäisyys, kiire, uupumus ja masennus on koettu.

Puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kantaa hengellistä ja taloudellistakin vastuuta muista ihmisistä.

– Kyllä se pelottaa. Se ja ihmisten silmitön luottamus. Olen kuitenkin ihan samanlainen ihminen kuin muutkin enkä yhtään muiden yläpuolella. Ja silti he luottavat silmittömästi, Tanja Niemelä sanoo.

Lue myös: Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Kolmansilla treffeillä yhteen

Niemelät ovat olleet naimisissa kymmenen ja tunteneet 12 vuotta.

16-vuotias soinilaistyttö ja 18-vuotias neljännen polven helluntailaispoika tapasivat Seinäjoella kauppaoppilaitoksessa.

Parin viikon kuluttua, jo kolmansilla treffeillä Niklas muutti Tanjan luo, vaikka avoliitto ei ollutkaan niiden arvojen mukaista, mihin hänet oli kasvatettu.

Ensimmäiset vuodet nuoret opettelivat elämää ja riitelivät. Ystävien kanssa tehdyn mökkireissun yhteydessä Tanja tuli uskoon, pariskunta muutti erilleen ja aloitti seurustelun alusta. Niklas oli käyttänyt päihteitä, mutta luopui niistä muutoksen myötä.

Kaikki muuttui, he kertovat.

Olen kuitenkin ihan samanlainen ihminen kuin muutkin enkä yhtään muiden yläpuolella. Ja silti he luottavat silmittömästi. Tanja Niemelä

Naimisiin mentiin Tanjan täyttäessä 18.

Näky omasta seurakunnasta alkoi elää pian naimisiinmenon jälkeen. Niemelät huomasivat, että uskonnollisista yhteisöistä puuttuivat 20-30 -vuotiaat nuoret aikuiset. Omalle ystäväpiirillekään ei löytynyt sopivaa yhteisöä.

Niklas Niemelä kertoo, että he halusivat erityisesti irti sääntölähtöisestä uskonnosta ja vääräksi kokemastaan jumalakuvasta.

– Ainoa asia mistä me saarnataan varmana on, että Jumala rakastaa jokaista.

Yksinäiset vuodet

Niemelät keräsivät rohkeutta oman kirkon perustamiseen jonkun aikaa, mutta irtautuminen vanhasta kävi lopulta nopeasti.

Syyskuussa 2014 he esittelivät visionsa helluntaiseurakunnille, joissa olivat töissä, ja jo tammikuussa 2015 Houm Church oli toiminnassa.

– Meidän piti tehdä päätös irtisanoutumisesta tai koko asian unohtamisesta nopeasti, sillä ajatus oli heille [helluntaiseurakunnissa] jotenkin niin pelottava. Me taas tiesimme, että emme voi kuopata unelmaa, Niklas Niemelä sanoo.

Niemelät uskovat, että helluntaiseurakunnissa pelättiin erityisesti nuorten aikuisten siirtyvän heidän mukaanaan uuteen yhteisöön. Näin ei käynyt. Oikeastaan tilanne kääntyi lopulta lähes toisinpäin:

– Moni jäi sinne ja se näkyi meidän elämässämme yksinäisyytenä jonkin aikaa. Ensimmäiset vuodet olivat yksinäisyyden leimaamia, Tanja Niemelä sanoo.

Niklaksen isoisoisä oli pastori ja perusti seurakuntia. Isoisä on pastori edelleen. Kuitenkin myös osa sukulaisista ja parhaista ystävistä katkaisi välinsä pariskuntaan.

Siinä, missä Tanja kertoo, miten vaikeaa oli kestää yksinäisyyttä ja pitkiä katseita, Niklas toteaa, että vaikka alku oli raskas, oli se myös innostava.

– Niklas on meistä ehkä suuruudenhullumpi. Hänelle se löi vain vettä myllyyn. Minulle tuli tunne, että mitä jos tämä olikin virhe, Tanja Niemelä sanoo.

– Huomasimme, että ne, jotka vastustivat, olivat uskonnollisia ihmisiä. Ei-uskonnollisten ihmisten vastaanotto asiallemme oli todella mahtavaa, mikä innosti; tämän takia tätä tehdään, Niklas Niemelä muistelee.

Avoimuus ja epätäydellisyys vahvuudeksi

Houm Church aloitti toimintansa tammikuussa 2015.

Se on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, jonka määrittely on vaikeaa jopa Niklas Niemelälle. Uuskarismaattinen seurakunta se ei kuitenkaan ole, Niemelä toteaa.

– Haluamme tavoittaa nimenomaan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet käymään kirkossa, ja siksi pysyä aiemmin määriteltyjen tunnustuskuntien ulkopuolella, Niklas Niemelä sanoo.

Houm vetoaa erityisesti nuoriin aikuisiin, mutta oletettu keskittyminen nuoriin on koettu joskus jopa rasitteeksi. Ovet ovat auki kaikenikäisille.

Tanja ja Niklas Niemelä ovat seurakuntansa johtavia pastoreita.

– En ikinä haaveillut olevani pastori. Soinissa pappi oli aina 50-60 -vuotias mies eikä sillä tavalla mikään samaistuttava kohde, 28-vuotias Tanja Niemelä sanoo.

Tanja kertookin piiloutuneensa aluksi pastorin roolin taakse. Oletus oli, että pitää olla tietynlainen ja vahva. Vahvuus ja kulissit kuitenkin murenivat unettomuuden, vakava-asteisen masennuksen ja paniikkihäiriön myötä.

– Minun oli joko vedettävä totaalinen maski päälle tai oltava täydellisen avoin. Oireiluni meni lopulta niin pahaksi, että minun oli vaan tunnustettava avoimesti, että tiedättekö, nyt mun pönttö leviää.

Pariskunta on pyrkinyt kääntämään avoimuuden vahvuudekseen. Sillä, että kertovat elämästään ja ongelmistaankin, nuoret pastorit haluavat laskea myös omia paineitaan.

– Me yritämme romuttaa täydellisyyden kuvaa, koska se ei millään tavalla pidä paikkaansa. Se on laskenut paineita itseltä ja lisännyt luottamusta meihin, Niklas Niemelä sanoo.

Sunnuntaisissa kokoontumisissa käy Niemelän mukaan Seinäjoella säännöllisesti pari sataa ihmistä ja Tampereella saman verran. Vapaaehtoisia tiimiläisiä Seinäjoella on noin 120, Tampereella 50-60. Seurakunnan budjetti tälle vuodelle on 250 000 euroa, mikä kootaan täysin vapaaehtoisin lahjoituksin.

Kaikkiin yliopistokaupunkeihin ja kasvukeskuksiin

Tanja ja Niklas Niemelä eivät ainakaan tunnusta olevansa yllättyneitä siitä, että Houm on viisivuotias. Laajenemista kohti on tehty tietoista työtä, sillä se on kuulunut unelmaan alusta asti.

– Epäilijöitä on kyllä ollut, Niemelät vastaavat.

Eniten kuluneissa vuosissa heitä itseään yllättää se, miten moni ihminen on sitoutunut heidän unelmaansa ja sen rakentamiseen. Niemelöiden visio on, että Houm löytyisi jokaisesta yliopistokaupungista ja kasvukeskuksesta.

– Voi olla, että se on työmaa, johon meidän elinikä ei riitä, Niklas sanoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori, uskonnontutkija Jussi Sohlberg oli yksi kolmesta tutkijasta, joita Yle haastatteli vuonna 2015 Houm-seurakuntaan liittyen. Hän ei ole yllättynyt, että Houm toimii edelleen.

– Itsenäisistä uusista kristillisistä seurakunnista suuri osa toimii vielä esimerkiksi 10 vuotta perustamisen jälkeen, vaikka yhteisöjä myös häviääkin.

Toiminnan laajentaminen Sohlbergia vähän yllättää, sillä nämä seurakunnat ovat usein hyvin pieniä ja paikallisia yhdistyksiä. Toisaalta Tampere kuulostaa hänestä Houmille luontevalta laajenemispaikkakunnalta.

Sohlbergin tilastoissa Houm on luokiteltu uuskarismaattisten yhteisöjen joukkoon, vaikka Niemelät eivät itse sitä haluakaan sinne luokitella. Houm ei kuitenkaan edusta äärikarismaattisuutta, mutta karismaattisuudelle on tilaa, Sohlberg toteaa.

– Kyllä se kuuluu selvästi protestanttiseen herätyskristillisyyden jatkumoon. Se yhdistää modernia toimintakulttuuria ja melko konservatiivista teologista sisältöä. Johtajien taustan kautta myös helluntailainen perinne näkyy, Sohlberg perustelee.

Kirkon tutkimuskeskuksen tietokannassa on noin 120 toimivaa uuskarismaattista itsenäistä yhteisöä ja noin 50 muuta uudempaa ja luokittelematonta kristillistä yhteistöä. Moni niistä on syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kiinnostavaa on nähdä, tapahtuuko teologiassa ajan myötä jotain muutosta ja mitä se aiheuttaa, jos näin käy. Jussi Sohlberg

Uskonnollisuuden muutosta tutkinut Sohlberg arvelee, että tietty modernin ja konservatiivisuuden yhdistelmä, kodinomaisuus ja yhteisöllisyys kiehtovat niissä toimivia.

Sohlbergin mukaan on aivan todennäköistä, että Houm Church on toiminnassa vielä seuraavan viiden vuoden kuluttua. Onko se laajentunut lisää, on vaikeampi kysymys. Se, mikä tutkijaa erityisesti kiinnostaa, on kuitenkin yhteisön teologian muuttuminen.

– Kiinnostavaa on nähdä, tapahtuuko teologiassa ajan myötä jotain muutosta ja mitä se aiheuttaa, jos näin käy.

"Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää"

Viiden vuoden toiminnan jälkeen Tanja Niemelä laittaa rohkeuden perustaa seurakunta nuoruuden piikkiin.

1980- ja -90 -lukujen laman lapset tietävät, että elämästä selviää aina jotenkin, hän sanoo. Hyppy palkattomaan työhön ja siitä selviäminen ei ehkä siksi koskaan ollutkaan Niemelöille se pelottavin asia. Enemmän jännittivät ihmissuhteet ja ihmisiin liittyvät vastuut.

– Hengellinen vastuu on todella suuri. Sitten on johtajan vastuu ja nykyään meillä on myös henkilökuntaa. Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää, Niklas Niemelä sanoo.

Kolmikymppisiltä odotetaan yleisesti perheen perustamista. Lapsihaaveita on kyselty myös Niemelöiltä, mikä vähän ärsyttää Tanjaa, jonka seurakuntanäkyyn kuuluu halu muuttaa esimerkiksi juuri perinteisiä perhekäsityksiä ja sukupuolirooleja. Niemelöillä ei ole lapsia, eikä niitä suunnitella. Ainakaan nyt.

Hengellinen vastuu on todella suuri. Sitten on johtajan vastuu ja nykyään meillä on myös henkilökuntaa. Kaikilla osa-alueilla on iso vastuu ja se hirvittää. Niklas Niemelä

Tällä hetkellä elämä pyörii Seinäjoen Houm Churchin ja Tampereen laajennuksen ympärillä.

Kysymys siitä, mitä pariskunta tekisi, jos huomaisivat, että seurakunta ei enää riitäkään elämänsisällöksi, saa Tanjan ja Niklaksen hiljaisiksi. Hetken miettimisen jälkeen he toteavat, että toistaiseksi se riittää, vaikka varmaksi tulevaisuutta ei koskaan voi sanoa.

– On meillä henkilökohtaisiakin unelmia, mutta ne ovat semmoisia, että ne voidaan täyttää seurakunnan kautta, Tanja Niemelä jatkaa.

Sitä, miten yhdessä johdetulle seurakunnalle kävisi, jos Tanja ja Niklas eivät enää olisikaan yhdessä, he eivät myöskään ole miettineet. Tämän seurakunnan rikkaus on juuri se, että he johtavat sitä yhdessä.

– Ajattelen, että jos minun pitäisi jatkaa yksin, varastaisin monelta sen parhaan kokemuksen seurakunnasta, Niklas Niemelä sanoo.

Lisää aiheesta:

Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Näkökulma: Citykirkon sudenkuopat

Ajankohtainen kakkonen: Rokkaava citykirkko puree nuoriin aikuisiin Seinäjoella

Nuorten kannattama uusi seurakunta ponnistaa Seinäjoelta

Yle Perjantai (10.2.2017): Seuraa johtajaa

Työtä tehdään ihmisten parissa ja välillä koneiden ja laitteiden ääressä. Työ on mielenkiintoista, monipuolista ja erittäin vaihtelevaa. Näin luonnehtivat osastonhoitaja Kirsti Kangas sekä laboratoriohoitaja Leena Pyykölä bioanalyytikon koulutuksen saaneen laboratoriohoitajan työtä.

Työ kuulostaa siis kiinnostavalta. Kuitenkin kymmenissä terveydenhuollon laboratorioissa kautta maan painiskellaan juuri nyt osaajapulan kanssa. Bioanalyytikoita ei ole riittävästi kaikkiin tarjolla oleviin työpaikkoihin.

Alalle pystyy kouluttautumaan vakituisesti kuudessa kaupungissa, muun muassa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Jo usean vuoden ajan koulutusta on viety myös maakuntiin, sillä juuri esimerkiksi Kemissä, Jyväskylässä tai Porvoossa työvoimapula on suuri.

Pääkaupunkiseudun Metropolia ammattikorkeakoulu on 2015 ja 2018 tarjonnut verkkopainotteista koulutusta, jossa osa opinnoista tehdään opiskelijan kotipaikkakunnalla, kuten Kokkolassa. Ajatuksena on, että väki jää koulutuspaikkakunnalle ja on sieltä ehkä kotoisinkin.

Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana kouluttamassa laboratorioalan ammattilaisia Jyväskylään sekä Seinäjoelle. 2019 alkanut koulutusryhmä on jo neljäs. Lisäksi Savonia ammattikorkeakoulu on kouluttanut nuoria Lappeenrannassa, Kymenlaaksossa ja Porissa.

Ei mikään pika-apu

Bioanalyytikoksi opiskeleminen kestää kuitenkin 3,5 vuotta, joten 2018 alkaneet lisäkoulutukset eivät ole ehtineet helpottaa vakituisen henkilökunnan vajetta. Sen sijaan alan opiskelijat ovat voineet lievittää pahinta osaamisvajetta tekemällä sijaistuksia.

Kokkolassa Metropolian alaisuudessa parhaillaan opiskelevat seitsemän kouluttautujaa valmistuvat vasta kesällä 2021.

Tutkintovastaava Riitta Lumme Metropolia Ammattikorkeakoulusta toteaa, että kunta-alalla on eletty jo pari vuotta neljän prosentin vuosittaista eläkepoistumaa, mikä jatkuu vielä pari vuotta ja näkyy työntekijöiden vähenemisenä.

Keskussairaalassa Kokkolassa osastonhoitajana työskentelevä Kirsti Kangas kertoo vielä Lumpeen mainitsemia eläköitymislukuja pahemmasta tilanteesta:

– Alueen laboratorioissamme työskentelee kuutisenkymmentä ihmistä. Heistä 25 eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se tarkoittaa 2-3 ihmisen vajetta joka vuosi.

Metropolian Riitta Lumme tuo vielä yhden osaajapulaa selittävän tekijän: Työvoimatarpeen ennakoinnissa on tehty virhelaskelmia laboratorioiden automaation vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen.

– Vähennys oli odotettua pienempi. Laboratorioissa on aina myös näytteenottoa, eikä sitä voi viedä kauas asiakkaista. Siksi lisäkoulutuksia on tarvittu.

Aina paikkakuntakohtaisella täsmäkoulutuksellakaan ei ihan osuta maaliin. Vaikka koulutus on järjestetty osittain tietyllä paikkakunnalla, opiskelija on saattanut valmistuttuaan muuttaa kasvukeskuksiin.

– Kokkolassa järjestetyssä ensimmäisessä satelliittikoulutuksessa aloitti seitsemän ihmistä. Heistä kolme valmistui. Yksi tuli meille töihin, osa meni esimerkiksi Ouluun.

Etelä-Pohjanmaalla on Keski-Pohjanmaata paremmat kokemukset ihmisten paikkauskollisuudesta. Maakuntaan on koulutettu bioanalyytikoita jo useamman kerran yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Suurin osa valmistuneista työskentelee Etelä-Pohjanmaalla edelleen.

Metodille kiitosta

Hoitotyön lehtori Hanna Peltoniemi työskentelee Kokkolassa Centria-ammattikorkeakoulussa, joka järjestää bioanalyytikon koulutusta yhdessä Metropolian kanssa.

Peltoniemi ohjaa Kokkolassa bioanalyytikoiksi opiskelevia ja on huomannut, että perheelliselle aikuisopiskelijalle verkkopainotteinen koulutus on ihan paras vaihtoehto.

– On hienoa, että niin harvalla paikkakunnalla annettavan sosiaali- ja terveysalan pienen erityisalueen koulutus voidaan viedä sinne, missä osaajista juuri on pulaa. Perheellisen olisi vaikea opiskella kovin kaukana.

Viime vuonna tästä koulutuksesta valmistunut Leena Pyykölä on samaa mieltä verkkopainotteisista opinnoista. Sen sijaan Helsingissä tehtävät jaksot olivat ajallisesti ja rahallisesti haasteellisia.

Pyykölän ponnistelu kuitenkin palkittiin. Vastavalmistunut sai heti laboratoriohoitajan työpaikan Nordlabin Kokkolan pisteestä. Työ on mieluista.

– Työ on monipuolista! Koskaan ei ole samanlaista päivää. Melkein joka päivä työvuoro on eri työpisteessä.

Aiheesta voi keskustella tiistaihin kello 23.00:een asti.

Suomalainen Sanna Lapiolahti perheineen on ollut perjantaista asti karanteenissa kotonaan Pohjois-Italiassa, Casalpusterlengon kylässä noin 50 kilometrin päässä Milanosta. Toinen Italiassa koronavirukseen kuolleista uhreista on myös kotoisin tältä paikkakunnalta.

Lapiolahti kertoo Ylelle puhelimitse, että kylän koulut, ravintolat, kirkot sekä suurin osa kaupoista ja apteekeista on suljettu.

Italiassa kymmenen kuntaa ja 50 000 ihmistä on eristyksissä koronatartuntojen vuoksi – katso video tyhjistä kylistä

Karanteeni kestää viranomaisten tämänhetkisten arvioiden mukaan kaksi viikkoa, minkä aikana hän ei käy töissä eivätkä hänen 7- ja 11-vuotiaat lapsensa koulussa.

– Olimme lähdössä perheeni kanssa laskettelulomalle perjantaina, mutta se peruuntui. Soitimme ennakolta hotelliin ja kerroimme tilanteesta. He sanoivat, etteivät voi ottaa meitä vastaan, Lapiolahti sanoo.

Lapiolahti kertoo, että hänen oli lähdettävä tänään ulos ensimmäistä kertaa sitten perjantain. Hän haki autolla vettä kylän vesipisteeltä ja maitotuotteita automaateista. Liikkeellä oli karanteenista huolimatta jonkin verran ihmisiä, hän kertoo.

– Harvojen auki olevien kauppojen pihalla oli ihmisiä parinkymmenen metrin pituisissa jonoissa. Paikalle on tullut myös poliiseja säännöstelemään sitä, että montako ihmistä pääsee kerrallaan sisään, kun ihmiset ovat yrittäneet hamstrata ruokaa.

Lapiolahden mukaan tunnelma on kylässä toimenpiteistä huolimatta suhteellisen rauhallinen. Viranomaisten päivityksiä tilanteesta hän seuraa verkossa.

– Mutta kyllä tämä on ahdistava tilanne, ja vaikka itsellä ei ole mitään oireita, niin ei voi koskaan tietää. Moni tutun tuttukin on saanut tartunnan, hän sanoo.

Lue uusimmat tiedot koronavirustilanteesta: Kiina antaa terveiden vieraspaikkakuntalaisten poistua eristetystä Wuhanista

Kun Antti Rinne (sd.) sai viime kesänä hallitusneuvottelunsa päätökseen, otettiin suunta Korpilammelle. Legendaariselle kokoushotellille lähti mukaan tuore ministerijoukko, avustajakatras sekä kaikki hallituspuolueita edustavat kansanedustajat.

Korpilammessa paikkana haluttiin nähdä paljon symboliikkaa. Syntyihän juuri siellä talouspoliittista konsensusta vaaliva Korpilammen henki vuonna 1977, kenenkäs muun kuin demaripääministeri Kalevi Sorsan johdolla.

Reissu herätti myös hämmennystä. Lehdistössä ihmeteltiin, miksi koko sakki piti kuskata jonnekin Korpilammelle. Hallitusohjelmahan oli jo valmis! Nytkö pitää sen kunniaksi vielä ryypätä veronmaksajien piikkiin? Kuinka te kehtaatte!

Rinne tuntee tietysti symboliikan, mutta Helsingistä katsottuna Korpilampea voi pitää myös järkivalintana. Näillä main se on suurin piirtein paras mahdollinen paikka, jonne viedä iso, toisilleen vielä tuntematon porukka, joka pitäisi saada puhaltamaan yhteen hiileen.

Huoneita on riittävästi ja etäisyys sopiva. Matka kaupungista on toisaalta lyhyt mutta samalla juuri sen verran pitkä, ettei kukaan lähde yöksi kotiin. Ikkunoista näkyy kaunis luontomaisema.

Ryhmästä tehdään porukka sopivan kaukana kaupungin vilskeestä. Yöllä lauletaan yhdessä karaokea.

Se on se todellinen Korpilammen henki.

Myös politiikassa olisi hyvä tuntea työtoverit – ja vielä parempi olisi tulla heidän kanssaan toimeen.

Edellisen hallituksen alkutaipale oli toisenlainen, mutta myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi luoda yhteishenkeä.

Sipilä puhui avokonttorista, jossa hallituspuolueiden puheenjohtajat istuisivat. Näin tieto kulkisi ministereiden välillä eikä kukaan tulisi yllätetyksi. Myöhemmin avokonttorilleehkä naureskeltiin, kun kaunis ajatus tuntui käytännössä vesittyvän kerta toisensa jälkeen.

Mutta Korpilammen meiningin ja avokonttorin takana on tärkeä, usein unohtuva periaate: myös politiikassa olisi hyvä tuntea työtoverit – ja vielä parempi olisi tulla heidän kanssaan toimeen.

Joulua edeltävän hallituskriisin alla politiikassa puhuttiin paljon luottamuksesta.

Keskustalta meni luottamus Rinteeseen pääministerinä, ja sen jälkeen luottamuksen käsitettä analysoitiin oikein olan takaa.

Luottamus, luottamus. Mitä se oikeastaan on?

Luottamuksella on tietysti aivan oma, parlamentaarinen merkityksensä. Mutta poliittisen jargonin lisäksi luottamuksella tarkoitetaan myös sitä tuttua, tavallisten ihmisten välistä luottamusta, jota tarvitsemme päivittäin toistemme kanssa asioidessa. Olipa kyse sitten työelämästä tai vapaa-ajasta.

Ja miten tuo luottamus syntyy? Ei se synny hokemalla ”luottamus” tai konsultin kalliilla luottamusharjoituksella työpaikan tyky-päivänä.

Luottamus syntyy lounailla ja afterworkeilla. Työpaikan juhlissa ja kavereiden välisissä illanvietoissa. Silloin, kun puhutaan ihan kaikesta muusta paitsi itse asiasta.

Avustaja muisteli konkaripoliitikon pohtineen, ettei eduskunnan kuppilassakaan porukka enää sekoitu kuten joskus. Silloin on helpompi puhua täysistunnossa rumia toisista.

Hallitus on ehkä matkallakohti luottamusta, mutta toisinaan meno on töksähtelevää.

Mediassa toiselta puolueelta tulee avaus, jota toisessa puolueessa ei osattu odottaa. Se säikäyttää, sitä hämmästellään.

– Kävisikö niin harvemmin, jos viettäisin enemmän aikaa yhdessä muiden puolueiden avustajien kanssa?

Näin pohti eräs hallituspuolueen avustaja. Voi hyvin olla.

Sama avustaja muisteli konkaripoliitikon pohtineen, ettei eduskunnan kuppilassakaan porukka enää sekoitu kuten joskus. Silloin on helpompi puhua täysistunnossa rumia toisista.

Mitäpä sitä välittämään, jos kollega ei ole tuttu, vaan ainoastaan toinen nimi istumajärjestyksessä.

Politiikkaa ei usein ajatella tavallisena työpaikkana, eikä se sitä olekaan.

Politiikan erityispiirtet eivät kuitenkaan kumoa tavallisia, ihmisten välisen vuorovaikutuksen lainalaisuuksia.

En siksi tiedä teistä, mutta kyllä minä olisin valmis verovaroistani kuittaamaan muutamat Korpilampi-konferenssit ja karaokesessiot poliitikoille – jos se tarkoittaa enemmän luottamusta ja vähemmän sekoilua.

Suomi kiittää.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja, joka haluaisi laulaa joskus karaokessa ”Huopikkaat”.

Voit keskustella aiheesta 26.2. klo 23 saakka.

Hartwall lopettaa perinteikkään Lapin Kullan kolmosoluen valmistamisen. Taloussanomien mukaan kauppoihin sitä ei enää toimiteta ja ravintoloihinkin olutta toimitetaan enää huhtikuun loppuun saakka.

Lapin Kulta -keppanan taru loppui kuluttajien alettua suosia saman merkin vahvempaa nelosolutta ja gluteenitonta kolmosolutta.

Hartwallin mukaan kuluttajien valinnat näkyvät myös myyntiluvuissa, joten yhtiö panostaa Lapin Kullan nelosolueeseen ja kolmosen vahvuisena gluteenittomaan luomulagervaihtoehtoon.

Lapin Kullan valmistui alkoi Torniossa jo vuonna 1873. Sittemmin Hartwall osti Lapin Kulta -panimon. Nykyisin Hartwall on osa tanskalaista Royal Unibrew -konsernia.

Ihmisillä on kaapeissaan suuret määrät käyttämättä jääneitä lääkkeitä, joita palautuu apteekkien lääkehävitykseen.

Apteekit toimittavat vanhentuneet lääkkeet asianmukaiseen lääkehävitykseen.

Apteekkariliitossa ei tehdä joka vuosi arvioita lääkejätteen määristä, mutta viimeksi vuonna 2016 arvioiduista lääkemääristä voi päätellä, että määrä on rahallisesti valtava.

– Emme osaa arvioida kuinka paljon ihmisillä on kotona vanhoja lääkkeitä. Apteekkeihin palautetun lääkejätteen määrä oli vuonna 2016 arvoltaan noin 100 miljoonaa euroa. Tämä kyllä yllätti, paljon lääkkeitä jää käyttämättä, sanoo apteekkariliiton proviisori Elina Aaltonen.

Nyt pohditaan, kuinka lääkejätteen määrää voidaan vähentää. Asiaa auttaisi, että ihmiset ostaisivat vain tarpeelliset lääkkeet ja aluksi pienissä pakkauksissa.

Reseptilääkkeitä päätyy eniten hävitettäväksi

Apteekkariliitossa pohdittiin jätteen suurta määrää. Reseptillä määrättyjen lääkkeiden osuus jätteestä on isompi kuin itsehoitolääkkeiden määrä.

– Paljastui sellaisia syitä, että oli aloitettu uusi lääkitys ja lääke ei sopinutkaan, jolloin lääkäri on vaihtanut sen uuteen. On tavallista, että monessa lääkkeessä joudutaan kokeilemaan useampaa vaihtoehtoa.

Pakkauskoot ovat tietyissä lääkkeissä isoja. Uutta lääkettä kokeillessa isoja pakkauksia ei kannata ostaa.

– Apteekeissa suositellaan aluksi pieniä pakkauksia, etteivät sopimattomat lääkkeet jää käyttämättä, jatkaa Elina Aaltonen.

Kaappiin vanhenevat myös lääkkeet, joita käytetään vain tarvittaessa, mutta ei säännöllisesti.

– Tällaisia ovat esimerkiksi adrenaliinikynät tai nitrot.

Lapualainen Hanna Tarhanen tuo apteekkiin ruskessa pahvilaatikossa edesmenneen miehen lääkkeitä, jotka ovat jääneet kaappiin Hän on pakannut ne oikeaoppisesti läpinäkyviin muovipusseihin ja osaa lajitella ne oikein.

– Miesvainajan lääkkeitä jäi vuosien saatossa kaappeihin, enkä hoksannut tuoda niitä tänne. Itse en tarvitse lääkkeitä, silloin ehkä palauttaminen unohtuu, pohtii Hanna Tarhanen.

Lääkejätettä palautuu erityisesti joulu- ja juhannussiivousten aikaan

Lääkkeitä palautetaan nykyään jo suhteellisen hyvin apteekkeihin, mutta vieläkään palautus ei ole täydellistä. Siksi apteekit ja Apteekkariliitto muistuttavat palauttamisesta: sekajätteenä tai vessapöntön kautta hävitettävät lääkkeet ovat vaarallisia ympäristöön päästessään.

– Meillä on kolmenlaisia astioita joihin mahtuu yhteensä 60 kiloa vanhoja lääkkeitä ja nesteitä. Välillä ne ovat ihan täynnä ja välillä jätettä tulee vähemmän. Ihan kiitettävästi palautetaan, sanoo lääketyöntekijä Kirsi Jäätteenmäki Lapuan Lakeus-apteekista.

Myös saman apteekin proviisori Jukka Risikko on melko tyytyväinen palauttavien lääkkeiden määrään.

– Tähän on tullut viime vuosina selvää parannusta, mutta muutos ei ole ole ollut kovin vauhdikas. Tietoisuus ympäristöasioista on kuitenkin parantunut. Joulu- ja juhannussiivojen aikaan palautusmäärät kasvavat paljon.

Lääkkeet kaadetaan liian herkästi vessanpyttyyn

Palautetut tuotteet päätyvät apteekeista Fortumille, jossa ne hävitetään. Apteekeissa on omat säiliönsä kiinteille ja nestemäisille lääkkeille. Lisäksi lääkeneuloille on oma paikkansa.

– Tämä on lukittu kaappi ja lääkkeet tippuvat putkea pitkin syvälle astiaan. Me käymme säännöllisesti katsomassa että kaikki on ok, jatkaa Kirsi Jäätteenmäki.

Lääkepiste on avoinna vain silloin, kun apteekkikin on auki. Lukittu kaapisto on turvallinen käyttää ja henkilökunnalta saa apua lajittelussa. Astiat on jaettu: kiinteän myrkyllisen lääkeaineen ja nestemäisen myrkyllisen lääkeaineen astioihin ja tartuntavaaran eli neulojen astioihin. Erikseen on on vielä elohopealle ja jodille tarkoitettu astia.

– Jossain lääkkeissä joutuu pohtimaan, kuuluko lääke nestemäisiin vai kiinteisiin ja sisältääkö lääke jodia. Silloin opastamme, summaa Jukka Risikko.

Hanna Tarhanen allekirjoittaa palauttamisen tärkeyden.

– Helposti tulis ajateltua ja laitettua viemäriinkin, mutta omatunto sanoo ettei niitä voi sinne laittaa. Tässä tulee tehtyä se, ettei saastuta luontoa ja vesistöä.

Lue lisää:

Vesistön lääkejäämiä voisi pienentää tehostamalla sairaaloiden jätevesien käsittelyä.

Turun kauppatorin liukkaudentorjunta- ja lämmitysjärjestelmä on hiertänyt Turun päätöksentekoa viime syksystä lähtien. Maanantai-iltana Turun valtuusto sai vihdoin päätettyä torin sulanapidosta pitkän ja polveilevan keskustelun jälkeen.

Valtuusto hyväksyi sopimuksen sulatusjärjestelmästä Tori Energian kanssa kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, kristillisdemokraattien ja Sinisen tulevaisuuden äänillä. Ryhmittymän takana oli 34 valtuutettua Turun 67-paikkaisessa Turun kaupunginvaltuustossa.

Sopimuksen mukaan Tori Energia pitää kauppatorin sulana aurinkoenergiaan perustuvan lämpöakkuratkaisun avulla. Turun kaupunki maksaa tästä hyvästä yhtiölle 4,13 miljoonaa euroa kertakorvauksena. Lisäksi päälle tulevat vuotuiset energia-, huolto- ja ylläpitomaksut.

Vasemmistoliitto repesi äänestyksessä

Sopimuksen hyväksymisestä käytiin kolme äänestystä. Tiukin äänestys käytiin ensimmäisenä.

Vihreät jätti vastaehdotuksen, jossa kauppatorin sulanapito otettaisiin uudelleen valmisteluun. Esityksen takana olivat myös keskusta ja vasemmistoliitto sekä osa perussuomalaisista ja Järjen äänen Pauli Kossila. Esitys kaatui äänestyksessä luvuin 34 - 31. Perussuomalaisten Mikael Miikkola ja Juha Anttila äänestivät tyhjää.

Vasemmistoliiton Johannes Yrttiahon muutosehdotus Torin sulanapidosta Turun kaupungin omana hankkeena kaatui äänin 34 - 12. Tyhjää äänesti 21 valtuutettua. Vain puolet vasemmistoliitosta meni Yrttiahon esityksen taakse.

Perussuomalaisten Juha Anttilan ja Mikael Miikkolan esitys Turun kaupungin ja Tori Energian välisen sopimuksen hylkäämisestä hylättiin äänin 34 - 18. Tyhjää äänesti 15 valtuutettua.

Turun kauppatorin sulatusjärjestelmä otetaan käyttöön kun kauppatorin kokonaisremontti valmistuu vuoden 2021 lopulla.

Lue lisää:

Turun poliittiset ryhmät etsivät kompromissia kauppatorin lämmityssopimuksen kustannuksista – haussa koko paketti: tekniikka, rakenteet ja yksi sitova hinta

Turun kauppatorille tulee sulatusjärjestelmä – kaupunginhallitus väänsi kättä kolmesti

Turun kauppatorin talvikunnossapito ei onnistu hiekoituksella tai aurauksella – kaupunginhallitus päättää sulatusjärjestelmästä

Turkin armeija ilmoitti syksyllä toimittavansa 30 autonomista taisteludroonia Syyrian vastaiselle rajalle tämän vuoden aikana. Tekoälyllä ja kasvojentunnistusteknologialla varustettujen lennokkien on tarkoitus partioida rajalla ja tarvittaessa tehdä iskuja havaitsemiinsa kohteisiin.

Turkkilaisen asevalmistaja STM:n kehittämä Kargu-drooni kykenee kantamaan muutaman kilon painoisen ammuksen tai räjähteen. Tämä riittää tuhoamaan isommankin ajoneuvon tai taistelujoukon.

Asevalmistajan markkinointivideoilla droonit lentävät muodostelmassa ja tekevät kamikaze-hyökkäyksiä. Ne etsivät kohteensa, tunnistavat sen ja hyökkäävät. Kaikki päätökset voi antaa algoritmin tehtäväksi.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch pitää Kargun kaltaisia sotakoneita täysin autonomisten asejärjestelmien, eli niin kutsuttujen tappajarobottien, esiasteena.

Tähän kategoriaan kuuluu Israelin valtiollisen ilmailuteollisuuden IAI:n kehittämä Harpy 2 -lennokki, joka kykenee itsenäisesti etsimään ja tuhoamaan tutka-asemia. Tappajarobottien esiasteeksi lasketaan myös eteläkorealaisen elektroniikkajätti Samsungin rakentama raskaasti aseistettu SGR-A1 -robotti, joka pystyy omatoimisesti avaamaan tulen havaitessaan lähestyvän kohteen.

Molemmat näistä asejärjestelmistä on jo käytössä.

Neuvottelut eivät pysy aseteknologian perässä

Itsenäisesti toimivia sotakoneita kehitetään täyttä häkää ympäri maailmaa. Asevalmistajilla ja armeijoilla on kehitystyön suhteen vapaat kädet, sillä tällä hetkellä näiden järjestelmien kehitystä tai käyttöä ei säännellä lainkaan.

Autonomisten aseiden käytön rajoittamisesta on väännetty YK:ssa jo usean vuoden ajan. Tällä hetkellä valmistelussa on lisäpöytäkirja YK:n tavanomaisia aseita rajoittavaan yleissopimukseen, mutta työ on vielä pahasti kesken.

Tällä hetkellä 29 valtiota vaatii täysin autonomisille asejärjestelmille kieltosopimusta, mutta monelle valtiolle riittäisi asejärjestelmien käytön periaatteita ohjaava asiakirja. Euroopan parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, jossa vaaditaan itsenäisesti toimivien autonomisten aseiden kieltämistä. Samalla kuitenkin useat jäsenmaat vastustavat kieltoa. Suomen hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on edistää autonomisten aseiden globaalia sääntelyä.

Kansainvälisiä neuvotteluja on vaikeuttanut teknologian kehityksen vauhti. Kankeasta päätöksenteosta tunnettu YK on joutunut useaan otteeseen päivittämään autonomisia asejärjestelmiä koskevan tilannekuvansa.

Etenkin suuret sotilasvallat ovat tehneet rajoitusten sorvaamisesta haastavaa. Ongelmia on tuottanut etenkin autonomisten asejärjestelmien määrittely. Kuinka paljon ja minkälaisia ominaisuuksia asejärjestelmässä pitää olla, että se päätyy sääntelyn piiriin? Miten itsenäisesti päätöksen tekevä asejärjestelmä eroaa itsenäisesti räjähtävästä miinasta?

Yhdysvaltain ja Iso-Britannian kaltaisen suurvaltojen vastustus tekee sääntelyn saavuttamisesta YK:n tasolla vaikeaa. Rajoitusten on löydettävä toinen reitti. Sellainen on avautunut tekoälytutkijoiden ja ohjelmistokehittäjien suunnalta.

Innovointi siirtyi Pentagonista Piilaaksoon

Sotavoimien ja teknologiayritysten väliset suhteet ovat pitkään olleet tiiviit. Ne ovat yhä tiiviit, mutta 2000-luvulla vetovastuu on vaihtunut.

Kun ennen uudet teknologiat, kuten esimerkiksi internet, GPS-paikannus tai mikroaaltouuni, valuivat sotavoimista siviilielämään, nykyään uudet keksinnöt ja sovellukset syntyvät yksityisten yritysten laboratorioissa.

Koneoppiminen, uusin kamerateknologia, hahmontunnistus ja kevyet droonit ovat kaikki kehittyneet suoraan kaupallisille markkinoille. Armeijoista on tullut asiakkaita muiden joukossa. Toisilla valtioilla yhteistyö yritysten kanssa sujuu paremmin kuin toisilla.

Yhdysvalloissa niin Amazon, Microsoft kuin Google ovat kaikki tehneet yhteistyötä maan puolustusvoimien kanssa. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä yhtiöiden työntekijöiden keskuudessa ja synnyttänyt uudenlaista aktivismia Piilaaksossa.

Kun Google kertoi maaliskuussa 2018 yhteistyöstään Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa, hetkessä yli 3 000 työntekijää allekirjoitti vetoomuksen yhteistyön lopettamiseksi. Yhteistyöstä oli huhuttu Googlen käytävillä jo kuukausien ajan ja kun yhtiö vahvisti asia, moni googlelainen huolestui työnsä seurauksista. Oliko heistä tullut osa koneistoa, joka tappaa ihmisiä toisella puolella maailmaa?

Googlen Maven-projektin tarkoituksena oli parantaa ja nopeuttaa ihmisten ja kohteiden tunnistamista miehittämättömien lennokkien kuvaamista videoista. Projektin parissa työskennellyt ohjelmistoinsinööri Laura Nolan sanoo, että Mavenin päämääränä oli korvata ihmisanalyytikko koneella.

Nolanin mukaan Googlen työntekijät huolestuivat, että Maven johtaa valvonnan lisääntymiseen. Kun videomateriaalia pystytään analysoimaan tehokkaammin, taivaalle voidaan laittaa enemmän lennokkeja.

– Jo valvonta itsessään on tuhoavaa. Se on psykologisesta rankkaa yhteisöille, jotka joutuvat sen kohteeksi. Valvonta tuhoaa yhteisöllisyyden, kun ihmiset eivät uskalla kokoontua yhteen. Mielestäni se on ihmisoikeusrikkomus, Helsingissä vieraillut Nolan toteaa.

Google lopetti yhteistyön painostuksen alla

Useat työntekijät jättivät Googlen vastalauseena Maven-projektille. Nolan oli yksi heistä. Ennen irtisanoutumistaan hän oli työskennellyt amerikkalaisyhtiön Irlannin toimipisteessä neljä vuotta.

Nolanin mielestä Maven oli osa armeijan tappoketjua, joka alkaa tiedustelusta ja päättyy iskuun.

– Projekti Maven oli ongelmallinen, koska se raivasi tietä autonomisille asejärjestelmille, Nolan sanoo.

Google ilmoitti kesäkuussa 2018, ettei se jatka yhteistyötä Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa. Työntekijöiden painostus sai yhtiön luopumaan sopimuksesta, joka olisi tuonut Googlelle vuosittain jopa 250 miljoonaa dollaria.

Nolan puolestaan on Google-uransa jälkeen kiertänyt maailmaa kampanjoimassa autonomisia asejärjestelmiä rajoittavan sääntelyn puolesta Campaign to Stop Killer Robots -verkoston nimissä. Useista järjestöistä (mm. Amnesty International, Human Rights Watch ja International Committee for Robot Arms Control) koostuvan verkoston tavoitteena on estää tekoälyä saamasta lupaa tappaa. Se haluaa autonomisille asejärjestelmille samanlaisia rajoituksia kuin mitä YK on määritellyt kemiallisten aseiden käyttöön.

– Uskon, että voimme voittaa tämän taistelun. Maailmassa on selkeä moraalinen konsensus siitä, että näitä autonomisia asejärjestelmiä ei haluta nähdä. Ihmiset pitävät moraalisesti vääränä delegoida päätös jonkun tappamisesta koneelle, Nolan sanoo.

Sodan sääntöjä noudattava robotti voisi tappaa lapsen

Itsenäisesti päätöksiä tekevät robottiaseet synnyttävät moraalisia kysymyksiä siitä riippumatta, toimivatko ne niin kuin pitää tai eivät. Nolan ei usko, että autonomiset sotakoneet toimisivat oikein koko ajan.

– Keskityn työssäni pääsääntöisesti ohjelmistojen luotettavuuteen ja voin sanoa, että järjestelmät eivät koskaan toimi niin kuin niiden pitäisi.

Täysin autonomisten asejärjestelmien tekemien virheiden hinta voi olla ihmishenkiä. Tappajarobotti ei välttämättä osaa erottaa sotilasta metsästäjästä tai kepillä leikkivästä lapsesta. Tekoälylle voi olla vaikeaa arvioida iskun aiheuttamat sivulliset uhrit. Se ei välttämättä osaa ottaa huomioon, että isku tuhoaisi samalla ihmisille tärkeän vedenpuhdistamon.

Entä jos virhe tapahtuu, kuka on vastuussa? Onko se komentaja, joka on lähettänyt lennokin konfliktialueelle? Onko se koneen valmistaja tai algoritmin kirjoittanut ohjelmoija? Entä jos tekoäly vioittuu vihollisen ampumasta luodista ja kääntää aseensa omia joukkoja vastaan?

Asevalmistajat mainostavat robottejaan eettisinä vaihtoehtoina ihmissotilaille. Robotit eivät tee virheitä, koska ne ovat väsyneitä tai peloissaan. Ne eivät janoa kostoa, minkä ansiosta ne eivät sorru sotarikoksiin samalla tavalla kuin tunteelliset ihmiset.

Sodankäyntiä varten on määritelty paljon yhteisiä kansainvälisiä säännöksiä ja lakeja, kuten Geneven sopimukset ja humanitääriset oikeudet. Asevalmistajien mukaan sodan säännöt voidaan ohjelmoida näihin tappokoneisiin, jolloin ne itse asiassa vähentävät vääryyksiä taistelukentällä.

Yhdysvaltain armeijan entinen ammattisotilas ja autonomisten asejärjestelmien asiantuntija Paul Scharre kyseenalaistaa kirjassaan Army of None: Autonomous Weapons and the Future of War robottiaseiden moraalisen paremmuuden. Hän huomauttaa, että aina sodassa sääntöjen mukaan toimiminen ei ole moraalisesti oikea ratkaisu.

Esimerkkinä tästä Scharre kertoo tarinan Afganistanin-komennukseltaan. Taliban-taistelijat olivat havainneet hänen ryhmänsä ja lähettäneet 6-vuotiaan tytön tarkkailemaan amerikkalaissotilaita. Tytön tehtävänä oli kertoa Scharren ryhmän sijainti radiopuhelimen välityksellä talibaneille. Scharre huomauttaa, että sotaa koskevien sääntöjen mukaan amerikkalaissotilaat olisivat voineet ampua tytön, koska tämä osallistui sotilasoperaatioon. Sotia koskevat säännöt eivät sisällä alaikärajaa taistelijoille.

Sotilaat eivät ampuneet tyttöä. Kansainvälisiä sääntöjä noudattamaan ohjelmoitu tappajarobotti olisi voinut näin tehdä.

Lue myös:

Tulevaisuuden Rokka voi olla robotti – Kauko-ohjattavat aseet ovat jo sotakentillä ja älyaseet ovat tulossa

Jouni Hynynen tunnetaan parhaiten Kotiteollisuus-yhtyeen kitaristi-laulajana. Kohta 30 vuotta täyttävän bändin keulakuva on ollut varsinkin aiempina vuosina tunnettu melkoisesta äijä-imagostaan. Hynynen kertoo Puoli seitsemän -ohjelmassa mihin tarpeeseen rooli syntyi.

– Se pullistelu mitä on joskus ollut, ja on kyllä silloin tällöin vieläkin, se oli vain suojakerroin. Se että mie tässä viime aikoina olen joka ohjelmassa ollut, niin ei tämä helppoa ole. Miutahan pelottaa ihan pirusti, tälläkin hetkellä. Jännittää ja tekis mieli olla vaan kotona peiton alla. Se on helppoa tapella jännitystä vastaan sillä, että ottaa jonkun roolin.

Hynysen mukaan pullistelu on käynyt aina vaan turhemmaksi, kun ikää ja itseluottamusta on kertynyt.

– Nyt kun on tullut ikää lisää, niin tuntuu vaan siltä, ettei mun tarvitse enää pullistella tai esittää mitään. Että jos ei tällainen ukko kelpaa, niin olkoon sitten kelpaamatta.

Omaa muuttumistaan 50 vuotta juuri täyttänyt Hynynen pitää myös iän tuomana viisastumisena.

– En tiedä onko se uusi Hynynen pehmeämpi, se on ehkä vähän fiksumpi vaan. Se uskaltaa paremmin puhua asioista, niin kuin ne oikeasti ovat. Ettei tarvitse valehdella, tai esittää.

Tekstien aiheita lähibaareista

Hynysen uusi musiikkiprojekti on Maanalainen Armeija, levy jossa on mukana myös Mira Luoti. Levyn tarinat kertovat esimerkiksi parisuhteesta, joka on vääjäämättä matkalla kohti tuhoa. Tarinoiden aiheita Hynynen keräsi muun muassa lähibaarista.

– Miulla on hirveen hyvä lähikuppila Lappeenrannassa, jossa tulee silloin tällöin käytyä. Sieltä tulee revittyä aika paljon materiaalia. Jos juttelee ihmisten kanssa ravintolassa, niin kyllä sieltä saattaa tulla aika rajua avautumista.

Musiikin tekijälle tullaan usein myös ehdottamaan aiheita uusiin lauluihin.

– Tosi moni tulee, tai laittaa viestiä, että tee biisi tästä ja tästä. Sitten on ihmisiä, jotka laittavat minulle omia sanoituksiaan. Mutta enhän mie sellaista voi tehdä, koska en mie tiedä mitä se sanoittaja on kelannut siinä.

Mieluummin kirjoittaa ikävistä asioista, en tiedä miksi. 

Joitakin yhdistäviä tekijöitä Hynynen tarinoista löytää.

– Ne ovat kaikki vähän surullisia. Se miten kaunis paikka tämä maailma on, ja miten kaunis maa on Suomi, ja miten paljon on hyviä ihmisiä. Mutta kaikilla on omia heikkoja kohtia, ja hirveästi suruja. Toki myös iloja, mutta niistä on vaikeampi kirjoittaa. Mieluummin kirjoittaa ikävistä asioista, en tiedä miksi.

Katso Jouni Hynysen koko haastattelu Yle Areenasta:

Vantaan kaupunginvaltuusto päätti maanantaina, että Vantaa lähtee mukaan Suomi-Rata Oy -hankeyhtiöön enintään 12 miljoonalla eurolla. Käytännössä Vantaan osuus on 11, 1 miljoonaa euroa, joka on sovittu hankeyhtiön neuvotteluissa. Sijoituksella kaupunki sitoutuu ainoastaan hankkeen suunnitteluun.

Päätös ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan sitä edelsi pitkä kriittinen keskustelu. Kaiken kaikkiaan päätös hankeyhtiöön mukaan lähtemisestä syntyi Vantaalla lopulta äänin 45-21.

Suomi-rata mahdollistaisi noin tunnin junayhteyden Tampereen ja Helsingin välille ja samalla kaukojunille tulisi suora yhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lentoradaksi kutsutun ratayhteyden ensimmäinen osuus kulkisi lähes kokonaan tunnelissa ja se nopeuttaisi myös hieman lentoaseman ja Helsingin keskustan välistä matkaa.

Juuri Lentorata olikin se hiertävä kivi kengässä, kun Vantaan valtuusto käsitteli osakkuuttaan maanantaina. Osa valtuutetuista oli vahvasti sitä mieltä, että tunnelin sijaan panokset olisi pantava ennemmin pääradan kunnostamiseen.

– Tässä pusketaan väkisin läpi kallista hanketta, eikä haluta edes tarkastella merkittävästi halvempaa vaihtoehtoa eli lisäraidetta välille Pasila-Kerava. Jos nyt sanotaan kyllä Lentoradalle, sanotaan samalla hei hei nopealle työmatkaliikenteelle 15 vuodeksi, sanoo Vaula Norrena (vihr.).

– Arkielämässä hälytyskellojen pitäisi soida, jos joku tulee kovassa kiireessä vaatimaan nimeä takauspapereihin. Juuri tällaiseen nurkkaan Vantaata on nyt ajettu. Kysymyksessä on vantaalaisten kannalta hukkaputki, jonka toinen pää on veronmaksajien taskussa ja toinen Kankkulan kaivossa, totesi Antero Eerola (vas.).

Osakkuudesta kehkeytyi tuntien keskustelu ja monta äänestystä

Kritiikkiä sai valtuutettujen puheenvuoroissa myös ratahankkeen valmistelu virkamiestasolla, tunnelin louhinnan ilmastovaikutukset sekä hankkeen mahdolliset negatiiviset vaikutukset muiden käynnissä olevien ratahankkeiden rahoitukseen.

Valtuutettu Eerola esitti asian palauttamista valmisteluun, mutta esitys kaatui äänestyksessä äänin 19-43.

Puolustavissa puheenvuoroissa esille nousivat muun muassa Aviapoliksen saavutettavuuden paraneminen ja liikenteen suuntaaminen autoteiltä raiteille. Kannattavia puheenvuoroja Suomi-rata hankeyhtiöön lähteminen sai etenkin SDP:n ja kokoomuksen riveistä.

– Tämä on valtuustoryhmän mielestä luonnollinen jatkumo jo aiemmin tekemäämme päätökseen. Meidän on edistettävä vantaalaisten liikkumista kaikin keinoin ja kannatamme lähtemistä mukaan hankeyhtiöön, totesi SDP:n Minna Räsänen omassa puheenvuorossaan.

– Olen itsekin harmissani, että tässä tuli näin kiire. Näiden nykyisten tietojen valossa radasta olisi kuitenkin Vantaalle selvästi hyötyä, joten siihen nähden tämän hankkeen puoltaminen on mielestäni enemmän kuin järkevää, totesi Sari Multala (kok.) omassa puheenvuorossaan.

Radan suunnittelu on pitkä projekti

Nyt käydyissä neuvotteluissa on sovittu suunnittelusta rakentamisvalmiuteen saakka, ja rakentamisvaiheeseen siirtyminen edellyttää liikenne- ja viestintäministeriön mukaan uusia neuvotteluita.

Suomi-radan linjausvaihtoehtojen esisuunnittelu aloitettaneen loppuvuodesta, mutta valmistelu tulee viemään aikaa.

Nykytiedon varassa liikennöinti mahdollisella uudella Lentoradalla voisi alkaa vuonna 2033 ja Helsingin ja Tampereen välinen nykyistä nopeampi liikenne vuonna 2036.

Hankeyhtiöiden osakassopimukset käsitellään valtion osalta talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa maaliskuussa.

Suomi-radalle haetaan EU-rahaa 11,7 miljoonaa

Yhteensä Suomi-radan hankeyhtiön suunnitteluun tarvitaan 150 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 78,9 miljoonaa. Alustava hinta koko radalle on jatkoyhteyksistä riippuen 4,6-5,75 miljardia euroa.

Valtio hakee EU:lta 11,7 miljoonaa euroa Helsinki-Tampere-radan kehittämiseen. Tukea haetaan Helsinki-Tampere-selvitykselle, johon kuuluu Pasilan ja Keravan välinen Lentorata sekä yhteys Tampereelle.

Yhteys Tampereelle voidaan toteuttaa joko uutena ratalinjauksena Helsinki-Vantaan lentoasemalta tai kehittämällä nykyistä päärataa Riihimäen ja Tampereen välillä.

Euroopan komission alustavan ilmoituksen mukaan rahoituspäätökset tehdään kesä-heinäkuussa 2020.

Lue myös:

Selvitys: Pääradan kunnostaminen parempi vaihtoehto kuin uusi Helsinki–Tampere-rata

Analyysi: Tampereelta Helsinkiin kaavaillun nopean oikoradan EU-rahan saanti kysymysmerkki

Valtio hakee EU-tukea Tunnin junan ja Suomi-radan suunnitteluun

Oikorata Tampereelta Helsinkiin on hidas projekti: valmistuisi aikaisintaan 2036

Suomiradan hankeyhtiö perustetaan – mukana on myös Kanta-Hämeen radanvarsikuntia

Tunnin junan ja Suomi-radan hankkeista sopu valtion ja kuntien kesken – EU-rahoituksen hakemisella kiire

Valamiehistö totesi entisen elokuvatuottajan Harvey Weinsteinin, 67, syylliseksi seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksesta.

Tuomari langettaa tapauksesta tuomion 11. maaliskuuta. Tuomio voi olla jopa 29 vuotta.

Weinsteinia vastaan oli nostettu viisi syytettä, joista kolmesta hänet vapautettiin. Jos Weinstein olisi tuomittu myös kaikista vakavimmista syytteistä, häntä olisi odottanut elinkautinen.

Tuomiot tulivat tuotantoassistentin seksuaalisesta ahdistelusta vuonna 2006 ja naisnäyttelijän raiskaamisesta vuonna 2013. Weinstein on kiistänyt kaikki syytteet.

Oikeutta käytiin tuomioistuimessa New Yorkissa. Yleinen syyttäjä Cyrus Vance Jr. kuvaili Weinsteiniä häijyksi seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi, joka käytti valtaansa väärin.

– Tämä on uusi alku seksuaalisesta ahdistelusta selvinneille Amerikassa, Vance Jr. arvioi uutistoimisto AP:n mukaan.

Yhteensä yli 80 naista syyttää Weinsteinia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Weinsteinia odottavat vielä syytteet ainakin Los Angelesissa, jossa häntä syytetään kahden naisen raiskaamisesta ja ahdistelusta vuonna 2013.

Weinstein on kiistänyt kaikki syytteet.

– Yhtä varmasti kuin olen kalju mies, me tulemme valittamaan, ex-elokuvatuottajan puolustusasianajan Arthur Aidala sanoi AP:n mukaan.

Lue lisää:

Harvey Weinsteinia raiskauksesta syyttänyt näyttelijä romahti kesken kuulemisen – oikeudenkäynti jatkuu tänään

Auto on syöksynyt karnevaalikulkueeseen Volkmarsenin pikkukaupungissa Hessenin osavaltion pohjoisosassa Saksassa.

Saksan poliisi on vahvistanut, että loukkaantuneita on jopa 30. Saksalaislehti Bild kirjoittaa, että heistä seitsemän on vakavasti loukkaantuneita. Poliisi ei ole kertonut mahdollisista kuolonuhreista.

Sanomalehti Frankfurter Rundschau kertoo, että loukkaantuneiden joukossa on myös lapsia. Lehden mukaan silminnäkijät ovat kertoneet, että auto olisi kiertänyt kulkuetta suojanneet tie-esteet ja kiihdyttänyt kohti kulkuetta. Tietoa ei ole vahvistettu.

Teko oli tahallinen

Poliisi otti tekijän kiinni paikan päältä. Poliisi on vahvistanut Hessenin osavaltion yleisradiolle, että kuljettaja ajoi väkijoukkoon tahallaan. Poliisi on kertonut pitävänsä välikohtausta "hyökkäyksenä", mutta on sanonut medioille, ettei teko vaikuta poliittiselta.

Virallisessa tiedotteessaan poliisi kertoo, ettei tekijän motiivista voida vielä sanoa mitään. Poliisi tutkii kaikkia mahdollisuuksia.

Poliisin mukaan autoa kuljettanut henkilö oli 29-vuotias saksan kansalainen. Tekijä on otettu kiinni, ja myös hän on sairaalassa. Häntä kuulustellaan heti, kun hän vapautuu sairaalahoidosta. Häntä epäillään murhan yrityksestä.

Paikalla oli tapahtuman jälkeen kymmeniä pelastustyöntekijöitä.

Saksassa on tällä hetkellä meneillään perinteinen karnevaalikausi. Länsi-Hessenin poliisi on kertonut Twitterissä, että kaikki Hessenin osavaltioon laskiaismaanantain kunniaksi kaavaillut karnevaalikulkueet perutaan varotoimenpiteenä.

Muun muassa Hessenin osavaltion yleisradio on kertonut onnettomuudesta Twitterissä

Koronavirustartuntojen määrä lähti jyrkkään nousuun Italiassa viikonloppuna. Pohjois-Italiassa neljä ihmistä on kuollut koronavirukseen. Lombardian maakunnassa useita paikkakuntia on eristetty koronaviruksen takia.

Ryanair lentää kahdesti viikossa Lappeenrannasta Italian Bergamoon. Bergamon lentokenttä sijaitsee Lombardian maakunnassa. Viimeisin lento Bergamosta Lappeenrantaan laskeutui lauantaina.

Seuraavan lennon Bergamoon on tarkoitus lähteä ylihuomenna keskiviikkona. Ryanair tiedotti maanantaina iltapäivällä Twitterissä, että lennot jatkuvat normaalisti. Yhtiö vahvisti tiedon sähköpostitse myös Ylelle.

Yhtiö kertoo seuraavansa terveysviranomaisten ohjeita. Jos lentoihin tulee muutoksia, asiakkaat saavat lisäohjeita tesktiviestillä ja sähköpostilla.

Lappeenrannan lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joron mukaan lentoasemalla on oltu viikonlopun aikana yhteydessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:ään.

– Tietojemme mukaan tartunta-alueet ovat Italiassa tällä hetkellä rajallisia. Tilannetta seurataan tarkasti, mutta suurempaa paniikkia ei kannata lietsoa.

Lappeenrannan lentokentällä lisätään matkustajille annettavaa ohjeistusta käsihygieniasta.

– Henkilökunnalla on lisäksi voimassa tehostetut hygieniaohjeet, jotka koskevat käsihygieniaa ja suojakäsineiden käyttöä turvatarkastuksessa, Lappeenrannan lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro sanoo.

Myös Finnair lentää edelleen normaalisti Milanoon. Yhtiö lentää Helsinki–Vantaalta Milanoon useita kertoja päivässä.

– Seuraamme tilannetta ja viranomaisten ohjeistusta, kertoo Mari Rouvi Finnairin viestinnästä.

Suomen ulkoministeriö kehottaa Italiaan matkustavia seuraamaan tarkasti maan koronatilannetta ja viranomaisten ohjeita.

Lennoilla saapuvilta ei mitata kuumetta

Myös Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa seurataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeistusta, sillä Bergamosta saapuu matkustajia kaksi kertaa viikossa Lappeenrantaan.

Eksoten infektioylilääkäri Suomalainen pitää varsin epätodennäköisenä, että Etelä-Karjalassa olisi jo lennoilla saapuneita koronavirustartunnan saaneita turisteja tai paikallisia.

– Suomessa toimitaan yhteisten kansallisten pelisääntöjen mukaan, jotka laatii THL. Mitään erityisiä alueellisia erikoisohjeita ei ole syytä tehdä, sanoo Eksoten infektioylilääkäri Pekka Suomalainen.

Italiaa ei ole toistaiseksi THL:n ohjeiden mukaan listattu koronaviruksen sellaiseksi epidemia-alueeksi, että sieltä palaaville ihmisille tarvitsisi tehdä erityisiä toimenpiteitä, kuten terveystarkastusta.

– Eksotessa ja koko Suomessa on valmistauduttu hyvin mahdollista epidemiaa varten jo useiden viikkojen ajan. Tärkeintä on ohjeiden laatiminen terveydenhuollon työntekijöille, kuinka koronavirusepäilyjen suhteen pitää toimia.

Suomalainen neuvoo matkustajia seuraamaan THL:n ja ulkoministeriön suosituksia ulkomaanmatkoja suunnitellessa.

THL:n mukaan Euroopan koronavirustilannetta arvioidaan tänään EU:n tartuntatautiasiantuntijoiden kesken.