Koronan myötä mainosmyynti mediassa romahti. Lehdet ovat reagoineet tilanteeseen lomauttamalla työntekijöitä. Etenkin moni paikallislehti on jopa keskeyttänyt toimintansa kokonaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka asetti selvityshenkilön selvittämään, miten journalismin tukia voisi jakaa.

Elina Grundströmin laatima Journalismin tukeminen koronakriisin aikana -ehdotus on luettavissa tästä linkistä kokonaisuudessaan.

Hallituksen suunnittelema mediatuki tulee ainakin mediayhtiöiden mukaan tarpeeseen. Sen ehdotettuja muotoja sen sijaan on myös kritisoitu.

Elina Grundström ja Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen keskustelivat journalismin tuista Viimeinen sana -osiossa Ylen aamussa. Voit katsoa ohjelman tämän jutun pääkuvasta tai tästä linkistä.

Iltalehden päätoimittaja: Lautakunnat eivät ratkaise ongemaa

Iltalehden Perttu Kauppinen sanoo pettyneensä tukiratkaisuihin. Hän kritisoi tukia tuoreeltaa jo Twitterissä. "Journalismi ei ole kriisissä eivätkä journalistiset sisällöt olet kriisissä. Korona on vaikuttanut dramaattisesti mainosmyyntiin ja vaikeuttaa sen takia mediayhtiöiden tilannetta", hän kirjoitti.

Se että valtiovalta pitää mediaa tärkeänä, on Kauppisen mukaan tervetullutta. Hänen mielestään nyt suunniteltu nopea tuki ei ratkaise mainosmyynnin laskun aiheuttamaa ongelmaa.

– Jos joku lautakunta miettii, millainen laadukas journalismi saa tukea, se saattaa kohdistua ihan eri medioihin kuin niihin, jotka kärsivät, Kauppinen sanoo.

– Journalismin ja valtiovallan suhde on jännitteinen. Tämänkaltainen lautakunta sotkee suhteen.

Kauppisen mukaan tuki pitäisi kohdentaa suoraan koronasta kärsiville mediayrityksille. Journalistista sisältöä ja mediayrityksiä ei voi erottaa toisistaan.

Elina Grundström taas sanoo, että tuki olisi hyvä kohdistaa nimenomaan journalismiin.

– Ei ole perusteltu tukimuoto kompensoida mainosmyynnin menetyksiä, Grundstöm sanoo.

Hänen mukaansa mediayritykset voivat hakea muunlaisia yritystukia mainosmyynnin tappioihin. Nyt haluttiin tukea journalismia.

– Asiantuntijoista koostuva lautakunta on normaali tapa jakaa tämänkaltaisia tukia.

Elina Grundström: Tuki auttaa niitä, jotka ovat vaikeuksissa

Kaikissa muissa pohjoismaissa ja melkein kaikissa muissa Euroopan maissa on edelleen mediatukea, Elina Grundstöm muistuttaa. Se olisi myös Suomessa tarpeen ja perusteltua.

Grundström sanoo, että selvitystä tehdessään hän keskusteli koronan vuoksi suurissa vaikeuksissa olevien medioiden päätoimittajien kanssa. He sanoivat, että sisältötuki tulisi tarpeeseen.

– Isot mediat, kuten Iltalehti, ja isot mediayritykset, kutea Alma Media, toivoisivat valikoimatonta tukea, mutta sitä ei ihan tässä välissä ole mahdollista antaa, Grundström sanoo.

Tällainenkin tuki on suunnitelmassa mukana, hän muistuttaa.

– Toivoisin, että isot mediat, turvallisissa työpaikoissa pääkaupunkiseudulla olevat toimittajat tukisivat sitä, että saataisiin nämä pienet mediat kriisin yli, Grundström sanoo.

Kauppinen: Facebook ja Google kiertävät verotusta ja tekevät kilpailusta epäreilua

Tuen pitäisi olla sellaista, joka on yhtäläinen kaikille. Se pitäisi hoitaa verotuksen kautta, Iltalehden Perttu Kauppinen sanoo. Ideaalitilanteessa tukia ei tarvitsisi jakaa. Toisaalta esimerkiksi Facebook ja Google jakavat medioiden sisältöä, mutta välttävät verot ja tekevät kilpailusta epäreilua. Myös Yle vääristää median kilpailua, hän sanoo.

Sama todetaan Grundströmin raportissa. Tosin ei Ylestä, vaan alustayhtiöistä:

Tärkein mediapoliittinen kysymys on kuitenkin alustayhtiöiden verottaminen. Laadukkaintakaansuomenkielistä journalismia on vaikea saada kannattavaksi niin kauan kuin kansainväliset sosiaalisenmedian alustat ja hakukoneet jakavat journalistien työtä ilmaiseksi ja välttelevät veroja.

– Valtion tulee tukea journalismia, mainosalustana olemista sen ei tarvitse tukea, Grunström sanoo.

Katso tämä sekä kaikki Viimeisen sanan jaksot tästä linkistä.

Miten media on pärjännyt koronavirus-uutisoinnissa? “Auktoriteettien horjuttaminen ei saa olla medialle itsetarkoitus”, sanoo Helsingin Sanomien päätoimittaja

Suomi jatkaa kakkosena lehdistönvapaudessa – pandemia kaventaa sananvapautta, arvioi toimittajajärjestö

Vielä maaliskuun alussa janakkalalainen 16-vuotias Markus Virtanen tähtäsi innolla kevään flipperikilpailuihin. Suomen ja Hollannin kisat olisivat hyvää harjoittelua varsinaista unelmaa varten: toukokuussa koittaisivat vihdoin MM-kisat Yhdysvalloissa. Hän olisi nuorin koskaan kisoihin osallistunut suomalainen.

Tulikin koronapandemia, lentokoneet jäivät maahan ja rajat sulkeutuivat. Lopulta tuli tieto, että flipperin MM-kisat siirretään marraskuun lopulle. Markus on odottanut kisoja.

– Mä oon aina halunnut päästä sinne [MM-kisoihin]. Se on ollut tavoitteena mulla jo useamman vuoden.

Huoneessa kolme flipperiä

Harjoittelemista varten Markuksen ei tarvitse matkustaa mihinkään. Omassa huoneessa on kolme 1990-luvun flipperiä. Sänky mahtuu ikkunan ja yhden flipperi väliin. Vapaan seinän viereen on sijoitettu pöytä. Mitää muuta huoneeseen ei sitten mahdukaan.

Markuksen ei siis tarvitse kuin käynnistää peli, pistää hanskat käsiinsä ja ryhtyä pelaamaan. Mutta miksi hanskat?

– Mulla on aina kisoissakin hanskat käsissä. En tiedä, se on jäänyt tavaksi.

Kotioloissa kelpaavat mustat neulesormikkaat, kisoissa Markus pelaa valkoisilla puuvillakäsineillä.

Flippereistä Virtasilla ei ole pulaa. Niitä on 15. Kaikkia ei toki ole tuotu kotiin sisälle. Markuksen omat suosikkipelit ovat uudempia kuin kotoa löytyvät pelit. Uudet koneet maksavat useita tuhansia euroja, joten sellaisesta ei voi kuin haaveilla toistaiseksi.

“Sitten tuli into”

Markus Virtasen lisäksi Suomesta on lähdössä MM-kisoihin Olli-Mikko Ojamies. Hän on edustanut Suomea MM-tasolla jo pitkään. Hän on maailmanlistalla tällä hetkellä sijalla 21. Markus löytyy sijalta 114.

Marco Suvanto Suomen Flipperinpelaajat -yhdistyksestä kertoo, että parin viimeisen vuoden aikana flipperin pelaajien uusi sukupolvi on noussut vahvasti esiin maailmalla. Maailmanlistan kymmenen parhaan joukossa on jopa kolme alle 20-vuotiasta pelaajaa.

Flipperin MM-kisat kokivat uuden tulemisen vuonna 2008. Sitä ennen niitä pelattiin 1990-luvun alussa.

Markuksen innostus flippereihin juontuu ruotsinlaivalle.

– Siellä pelailin hedelmäpelejä, ja sitten halusin sellaisen itselle.

Paikassa, josta hedelmäpeli ostettiin, oli myös flippereitä. Ja olihan niitä testattava.

– Sitten tuli into, että pitää hommata flipperi. No, ei siinä kauaa mennyt, kun samalta kaverilta kävin ostamassa yhden.

Oriveden peli-ilta herätti kilpailuvietin

Markus Virtanen kiinnostui kilpailemisesta eräässä peli-illassa, joka pidettiin Orivedellä. Siellä järjestettiin myös kilpailu, jonka finalistit valittiin karsintakilpailujen kautta. Markus osallistui karsintoihin ja pääsi finaaliin.

– Siitä sitten innostuin. Netistä huomasin, että näitä on paljon muitakin kisoja.

Jos Markuksen huoneesta kantautuukin mitä äänekkäämpiä peliääniä, kiihkeää pelaamista ja valojen välkettä, muu perhe ymmärtää.

– Itsekin tykkään pelailla, mutta en kisailla, kertoo Markuksen äiti, Kati Virtanen.

Vanhemmat reissaavat Markuksen mukana pelimatkoilla. Kisat ovat vieneet perhettä Suomen lisäksi eri puolille Eurooppaa.

Viime vuoden EM-kisoissa Tanskassa Markus sijoittui sijalle 21. Ei ollenkaan huonosti, kun kilpailijoita oli yli 360. Vaikka MM-kisat antavat odottaa itseään marraskuulle. Tavoite on selvä: nuoren taiturin mieli halajaa jatkopeleihin.

Lue myös

Perheenisän flipperiharrastus alkoi harmittomasti, nyt perheen autotalli on peliluola – "Auto pärjää hyvin ulkonakin"

Varusmiesten palvelusrytmiä muutettiin maaliskuussa koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Samalla varusmiehet jaettiin kolmeen ryhmään, jotka eivät kohtaa toisiaan. Palveluksessa ollaan siis neljä viikkoa putkeen, jonka jälkeen varusmiehet pääsevät kahden viikon lomalle.

– Vähän on tullut rajoituksia myös tuohon kasarmielämään. Meillä on sotkuvuorot, sinne ei enää voi mennä omin päin ja meillä on myös Heikinhallilla, eli tuolla liikuntahallilla, omat vuorot, kertoo Kainuun prikaatin pioneeriNuutti Vänskä.

– Tuntuu aika raskaalta olla neljä viikkoa täällä putkeen, mutta kyllä ne kaksi viikkoa kotonakin tuntuu aika mukavalta, verrattuna niihin kahden päivän lomiin, mitä ollaan normaalisti saatu, Vänskä jatkaa.

Samoilla linjoilla on Kainuun prikaatin upseerikokelas Rasmus Uistamo. Hän ymmärtää, että järjestelyillä halutaan suojella varusmiehiä pysymään mahdollisimman terveinä.

Tässä on myös onnistuttu. Sotilaslääketieteen kenttälääkinnän palveluyksikön johtajan, lääkintäeverstiluutnantti Jari Autin mukaan vappuviikon alkuun mennessä koronavirustartunnan on todennetusti saanut vain kolmetoista varusmiestä ja heistä vain kaksi on saanut tartunnan toiselta varusmieheltä varuskunnassa. Muut ovat saaneet viruksen vapaa-ajallaan. Sairastuneista varusmiehistäyksitoista on jo todettu terveeksi.

Autti on vakuuttunut, että määrätyt toimenpiteet – palvelusryhmät ja loma-palvelusrytmin muuttaminen – ovat auttaneet tartuntojen rajaamisessa.

Vaikka suoraan koronaviruksen torjuntaan sopivaa epidemiasuunnitelmaa ei ollut, tehtiin tautikohtainen suunnitelma ripeästi aiempien kokemusten pohjalta. Valmiita suunnitelmia siis päivitettiin muun muassa sikainfluenssasta ja kausi-influenssista saatujen kokemusten perusteella.

Viruksen torjunnasta on huolehdittu muutenkin kuin palvelusrytmiä muuttamalla, muun muassa hygieniaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Kasarmeilla hygieniasta on helpompi huolehtia kuin metsässä, mutta myös leiriviikkojen aikana kaikki on toiminut hyvin, Uistamo sanoo.

– Meille järjestetään käsidesiä jatkuvasti ja pestään käsiä ennen kuin syödään täällä maastossa ja järjestetään huoltopäiviä. Kyllä me yritetään mahdollisimman hygienisesti elää täällä.

Sekä Uistamo että Vänskä ovat muistaneet noudattaa annettuja ohjeita myös loma-aikoina.

– On sanottu, että noudattakaa niitä THL:n ohjeita ja ilmoittakaa yksikköön, jos tulee kipeäksi ja jatko-ohjeilla sitten siitä eteenpäin. Eihän siinä ole muuta kuin noudattaa ohjeita, joillekin se on vähän vaikeampaa ja toisille helpompaa, Vänskä pohtii.

Koti-ikävä vaivaa ja palvelusmotivaatio laskee

– Omasta joukkueesta olen huomannut sen, että neljän viikon kiinniolo laskee palvelusmotivaatiota aika paljon - ainakin tietyillä henkilöillä. Osa selviää siitä paremmin ja osa huonommin. Se riippuu niin paljon omasta asenteesta, Uistamo arvelee.

Vaikka motivaation puutetta onkin ollut havaittavissa, ei varusmiespalveluksen keskeytyksiä ole Puolustusvoimien tilastojen mukaan ollut korona-aikana tavanomaista enempää. Vuoden takaiseen verrattuna keskeytykset ovat lisääntyneet alle prosenttiyksiköllä. Toissavuoteen verrattuna keskeytyksiä on ollut nyt jopa vähemmän.

Tammikuussa palvelukseen astuneista varusmiehistä toistaiseksi palveluksen keskeyttäneitä on alle 15 prosenttia. Keskeyttämisiin tuli pieni nousu viikkojen 11–13 aikana, mutta se ei ole ollut merkittävää.

Varusmiehet kokevat tilanteen tilastoihin verrattuna toisin.

– Mitä nyt olen itse seurannut, niin kyllä meillä on tuvastakin keskeyttänyt yksi jo, vaikka ollaan puolen vuoden (palvelusajan) miehiä vaan. Hänellä nyt oli sellainen, että ei vaan voinut olla neljää viikkoa putkeen täällä. Mutta omasta mielestäni kyllä nyt on keskeyttänyt palveluksen enemmän porukkaa kuin normaalisti. Joillekin se on vaan vähän rankempaa kuin toisille, Vänskä arvioi.

Puolustusvoimat on käynyt keskustelua varusmiesten kanssa siitä, miten koronaviruksen leviämisen estämiseksi tehdyt toimenpiteet, kuten lomarytmin muuttaminen, ovat vaikuttaneet mielialoihin ja toimintaan. Pääosa varusmiehistä on sopeutunut tilanteeseen hyvin ja uudesta rytmistä on löytynyt myös positiivisia puolia.

– Parhaimmat puolet on ehdottomasti nuo kahden viikon lomat. Siinä ehtii olla kotona ja olla perheen kanssa ja harrastaa liikuntaa ja palautua tästä neljän viikon putkesta. On se ollut myös vaikeaa. Tyttöystäväkin on tuolla siviilissä ja kun häntä ei kuukauteen näe, niin vähän harmittaa, mutta sellaista se elämä on, Uistamo toteaa.

Neljän viikon yhtenäiset palvelusjaksot samassa porukassa ovat myös lähentäneet porukkaa. Toisaalta samalla porukalla koetaan myös ne ikävät asiat, Vänskä naurahtaa.

– Mukavaahan täällä on. Hyvät kouluttajat ja meillä on hyvä yhteishenki ja heitetään vähän vitsiäkin välillä, niin ei ole liian vakavaa tämä touhu, Uistamo sanoo ja jatkaa, että myös kasarmin kokelastuvassa saa hyvää vertaistukea.

– Keskenään jutellaan asioista ja käydään harrastamassa liikuntaa ja tuetaan toisiamme, niin sillä selvitään kaikesta.

Tulevaisuus huolettaa

Nuutti Vänskä aloitti varusmiespalveluksensa tammikuussa ja vapautuu palveluksesta kesäkuussa. Varusmiespalveluksessa koronavirus on aiheuttanut tuntuvia muutoksia arkeen. Vaikka nyt varusmiespalvelus on päällimmäisenä mielessä, mietityttää myös jo sen jälkeinen aika.

– Omaan elämään tämä nyt vaikuttaa sillä tavalla, että vähän niin kuin pelottaa, tuleeko niitä töitä kesällä. Minulla kuitenkin työt odottaisi siellä, mutta en tiedä, miten nuo lomautukset tulee sinne iskemään. Ja muutenkin ei pysty näkemään kavereita ja käymään kaikkialla, missä haluaisi. Vähän rajoitettua elämää, mutta tyttöystävän kanssa ollaan sitten kotona.

Myös Rasmus Uistamo on huolissaani kesätyöpaikoista, mutta myös yhteiskunnasta laajemmin.

– Kyllä se tietysti mietityttää koko yhteiskunnan puolesta, miten tämä vaikuttaa ihmisten terveyteen, talouteen ja omiinkin kesätyöpaikkoihin.

Lääkintäeverstiluutnantti Jari Autti näkisi mielellään, että koronavirusepidemiasta opittaisiin jotain. Viruksen leviämisen torjunta on estänyt tehokkaasti myös muiden hengitystieinfektioiden ja influenssojen leviämistä Puolustusvoimissa. Vaikka muut rajoitteet ja toimet purettaisiin, toivoo Autti, että rutiinit hygienian ylläpitoon säilyisivät myös tämän jälkeen – ei vain Puolustusvoimissa, vaan koko yhteiskunnassa.

Lue myös:

Varusmiesten lomakäytäntöihin isoja muutoksia koronaviruksen takia – kertausharjoitukset perutaan

Puolustusministeri Kaikkonen: Varusmiehille aletaan maksaa ylimääräistä ruokarahaa – syynä koronan aiheuttamat muutokset lomakäytäntöihin

Poikkeusvapun juhlinta rauhallista, vanhemmat miettivät loman anomista koululaisille – katso täältä uusimmat tiedot koronaviruksesta Kymenlaaksossa

Britannian pääministerin Boris Johnsonin ja hänen morsiamensa Carrie Symondsin poikavauva on saanut nimen. Symonds paljasti lauantaina Instagram-tilillään, että vauvan nimeksi on annettu Wilfred Lawrie Nicholas.

Symonds kertoi, että Wilfred tulee Johnsonin isoisältä, Lawrie hänen isoisältään ja Nicholas kahdelta Johnsonia sairaalassa hoitaneelta lääkäriltä, Nick Priceltä ja Nick Hartilta, joita Symonds kiitteli miehensä hengen pelastamisesta.

Johnson joutui viime kuussa St Thomasin sairaalaan koronaviruksen vuoksi. Hän palasi töihin maanantaina. Poikavauva syntyi keskiviikkona – hieman yllättäen, sillä vauvan luultiin syntyvän vasta parin kuukauden päästä.

– En voisi olla onnellisempi. Sydämeni on täynnä, sanoi Symonds lauantaina.

Symonds julkaisi samassa yhteydessä yksityisellä Instagram-tilillään kuvan, jossa hän pitelee vauvaa. Vauvasta näkyy lähinnä tuuhea tukka, joka muistuttaa isänsä hiustöyhtöä.

Johnson, 55, ja Symonds, 32, ilmoittivat helmikuussa odottavansa lasta. Samalla he ilmoittivat kihlautuneensa. He ovat ensimmäinen naimaton pääministeripari Britanniassa.

Johnsonilla on viisi aiempaa lasta, joista neljä hänen aiemmasta avioliitostaan.

Aiheesta aiemmin:

Britannian pääministerin Boris Johnsonin kumppani synnytti poikalapsen

Hallitus siirtyy koronakriisissä rajoituksista uuteen vaiheeseen: tehostettuun epidemian hallintaan.

Neuvottelut rajoitusten purkamisesta alkavat sunnuntaina aamukymmeneltä Säätytalossa ja niiden odotetaan jatkuvan iltaan saakka.

Hallituksen neuvotteluissa ovat mukana ministerien lisäksi muun muassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijat ja asioita esittelevät virkamiehet.

Tarkoitus on käsitellä niin kutsutun korona exit -ryhmän raporttia. Ryhmää johtaa valtiosihteeri Martti Hetemäki. Varapuheenjohtajana ryhmässä toimii sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila.

Hetemäen ryhmää on ohjeistanut tiedepaneeli, jossa on mukana sosiaalipolitiikan, koulutuksen, talouden sekä ympäristön ja ilmasto-alan asiantuntijoita.

Oikeuskansleri: Päätökset rajoituksista ensi viikolla

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoi lauantaina TV1:n Ykkösaamussa odottavansa, että hallitus päättää rajoitusten purkamisesta ensi viikolla. Pöysti ei halunnut ennakoida, voiko hallitus päättää, että poikkeusolot yhä voimassa.

– Ensi viikon aikana hallituksen on tarve linjata, miten tästä toukokuun puolesta välistä mennään eteenpäin. Eli kyllä päätöksiä on luvassa: sekä purkuja että jatkamisia, Pöysti sanoo.

Purkupäätökset koskevat jokaista suomalaista. Ensimmäisenä on käsiteltävä rajoitukset, joista päätettiin maaliskuun puolessa välissä ja jotka ovat voimassa toukokuun puoleenväliin saakka.

Näihin kuuluu esimerkiksi yli kymmenen hengen kokoontumisrajoitus.

Aiemmin on jo päätetty, että festivaalit ja muut yli 500 euron yleisötapahtumat on kielletty heinäkuun loppuun saakka.

Rajoituksia ei pureta kerralla

Hallitus pohti myös kirjastojen ja uimarantojen avaamista. Viro on halunnut myös avata Suomen ja Viron välisen rajan, mutta päätös ei ole asialistan kärjessä.

Mitään koronarajoitusten purkamisen kertarysäystä ei ole tulossa. Ravintolat ja kahvilat ovat kiinni toukokuun loppuun asti. Ruokaa voi myydä vain ulos.

Näillä näkymin viimeisenä luovutaan ikäihmisten suojelusta. Hoivakodeissa on vierailukielto ja yli 70-vuotiaille on suositeltu karanteeninomaisia oloja. Ulkona voi käydä, mutta sukulaisten ja ystävien tapaamista pitää välttää.

Valtiosihteeri Martti Hetemäki valmistelee hallitukselle myös suunnitelman koronakriisin jälkihoitoon. Siinä on mukana myös työryhmä, jossa on työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakennukseen keskittyvän raportin on tarkoitus valmistua kuun loppuun mennessä.

Tavaranvaihto Tornion rajanylityspaikalla kielletään maanantaiaamuna kello 8 lähtien yksityishenkilöiden välillä, sanotaan Rajavartiolaitoksen ja Länsi-Suomen merivartioston tiedotteessa.

Valtioneuvosto päätti rajoittaa tavaranvaihtoa koko rajanylityspaikan alueella.

Rajavartiolaitos valvoo rajoituksen toteutumista ja henkilöliikennettä rajanylityspaikalla.

Länsi-Suomen merivartiolaitos palautti sisärajatarkastukset alueelleen sen jälkeen kun valtioneuvosto päätti rajoittaa sisärajaliikennettä.

Merivartiosto painottaa tiedotteessaan, että jos vastaavia hyödykkeitä on saatavilla ylittämättä valtakunnanrajaa, silloin katsotaan, ettei rajan ylittäminen ole välttämätöntä.

– Tällöin henkilön rajanylitys voi kuulua valtioneuvoston rajoituspäätöksen piiriin, vaikka tavaran liikkumista sinällään ei olekaan rajoitettu, tiedotteessa todetaan.

Rajanylityksen luvallisuus arvioidaan tapauskohtaisesti matkustajan esittämien ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella.

Aiemmin lauantaina Länsi-Pohjan tartuntatautiviranomaiset vaativat asiattoman oleskelun lopettamista Suomen ja Ruotsin rajalla.

Tartuntatautiviranomaiset vetosivat alueen väestöön asiattoman rajankäynnin kitkemiseksi, Länsi-Suomen Merivartioston välittämässä tviitissä.

Siiman päässä tuntui petokalan voimakas nykäisy. 2,5-kiloinen hauki iski terävän hammasrivistönsä uistimeen, nousi vastahakoisesti veden syleilystä. Siinä se oli. Ensimmäinen saalis vei pojan sydämen.

Nyt tuo kyseinen kalastajapoika on aikamies. Mutta mikä mies? Todennäköisesti sinäkin olet osallistunut Heinosen Pasin kanssa hurmokselliseen kansanjuhlintaan.

Heinonen istahtaa Huikon kylässä sijaitsevalle laavulle ja alkaa avata puukolla makkarapakettia. Miehen kotikunnassa Toivakassa on rapiat 2 000 asukasta ja yksi baari, jonka tiskiltä hän tilaa mieluiten lonkeron.

Heinosen Pasin tarinan voisi aloittaa Frederikin salatusta pojasta, jääkiekosta, saunanlauteilta tai tutulta huoltoasemalta.

Nyt ei tarvitse heittää kruunaa ja klaavaa, koska valinta on selvä. Hänen kanssaan puhe löytää kuitenkin lopulta polkunsa korpeen tai uomansa vesille. Juuri siksi on loogisinta aloittaa sieltä, missä miehen mieli lepää.

– Puolikas lapsuudesta tuli istuttua Vaajavirran niemennokassa. Urheilukaverit kalastivat ja piti kuulua porukkaan. Kesäpäivinä ajoin polkupyörällä virveli selässä virralle.

Mies jutustelee viiluttaessaan makkaraa.

– Kalastus on iskostunut veriin varmaan mummon puolelta, Heinonen arvioi.

Nykyisin energiantuotantoon valjastetut Vaajavirran vedet virtasivat vielä kahlitsemattomina, kun Heinosen mummo narrasi isänsä kanssa taimenta ja lohta vuosikymmeniä ennen Pasia. Samoilta apajilta sai tuolloin myös rapuja, jos osasi asettaa mertansa oikeaan paikkaan.

– He kävelivät pitkospuilla ja nostivat mertoja virrasta. Saalis pakattiin laatikoihin. Papan velipoika taas kalasti paljon Päijänteellä. Tarina kertoo, että siellä oli parhaimmillaan yli 30 verkkoa pyynnissä.

Keski-Suomen arvokalat ja saksiniekat kelpasivat häävimmillekin herkuttelijoille.

– Ne menivät Helsingin herroille, Heinonen sanoo.

Sen hän on vuosien varrella oppinut, ettei herrojen mielipide ole aina linjassa sen kanssa, mikä kolahtaa suurempaan väkijoukkoon.

Palataan siihen myöhemmin.

1140 kilometriä

Laavun lähettyville asettuva korppi ei ole mielissään, kun rikomme sen kotirauhaa.

Kro, kro, lintu marmattaa vaativasti, aina kun Heinonen avaa suunsa. Touhu käy niin koomiseksi, että miestä alkaa hymyilyttää.

– Oo nyt hiljaa siellä, hän katsahtaa puuhun.

Korppi levittää siipensä ja vaihtaa maisemaa.

Heinonenkin kaipaa välillä etäisyyttä, vaikka asuu korvessa. Hän pakkaa asuntoautoonsa kaksi isoa koiraansa ja häipyy aina heinäkuussa 1 140 kilometrin päähän Pohjois-Norjaan kalaan kuukaudeksi. Perhokalastus on fyysinen laji.

– Kun heittää päivän, ruuan jälkeen väsyttää mukavasti. Jätän ikkunan auki ja nukahdan kosken pauhuun. Mutta kaikki ei ole niin romanttista. Sadepäivänä majapaikka on aivan kaameassa kunnossa ja asuntoautossa haisee märkä koira.

Reissun ensimmäisen lohen kunniaksi keitetään aina kalasoppa. Siitä alkaa kalaruokien ilotulitus. Halstrattua kalaa! Lohimedaljonkeja!

Heinonen on oppinut matkoillaan, että norjalaiset ovat kovaa hodarikansaa.

– Ostamme hodarisämpylät ja kunnon majoneesin. Sitten halstrataan lohi nuotiolla. Sitä revitään käsillä hodarisämpylän väliin ja sitten majoneesit päälle, niin avot.

Muisteleminen tuo veden kielelle. Ja muistoilla on pakko elää todennäköisesti ainakin tuleva kesä, kun rajat Norjaan ovat kiinni.

Onneksi kotikylän kaveriporukalla on kalastusrinki, jonka Whatsapp-ryhmässä joku on aina valmis kalahommiin. Samalla porukalla talvikalastetaan, pilkitään ja käydään verkoilla.

– Sekä nauraa rätkätetään, Heinonen lisää.

Leo, Pepe, Veli ja Topi

Tänä keväänä mikään ei ole kuten ennen.

Uskollinen kalakaveri, Leo-irlanninsetteri, kuoli hiljattain. Heinonen valvoi sen vierellä viimeiset hetket tunnustellen koiran pulssia ja katsoen tuttuihin ruskeisiin silmiin. Menetys oli niin kova paikka, että arki tuntui pysähtyvän niille sijoilleen.

– Olin hukassa, eikä mikään oikein kiinnostanut.

Kaikki Heinosen tuntevat tietävät, että koirat ovat miehelle henki ja elämä. Siksi hänelle tarjottiin pitkäaikaisen luottoystävän poismenon jälkeen uutta nelijalkaista kaveria, arkaa aikuista kodinvaihtajaa.

– Se on samaa rotua ja nimikin on Leo. Ajattelin, että tämä on tarkoitettu.

Uuden Leon lisäksi Heinosen jengiin kuuluvat Pepe, Veli ja Topi.

Koirille on nyt aikaa, sillä täyteen bookattu kalenteri on tyhjä töistä.

Vaikka Heinosen oli jo vuodenvaihteessa tarkoitus hidastaa, katsella eläinten jälkiä ja käydä viemässä syöttöpaikoille jyviä, on tilanne silti absurdi.

Kaikki on peruttu.

Hetkittäin hän kaipaa värivaloja, baarin hyrinää ja naurua, joka syntyy salin lattian täyttyessä.

Poika saunoo

Elettiin MM-jääkiekkokevättä 2011.

“VENÄLÄISPELAAJAT KATSOVAT KENTÄLLÄ, ETTÄ HERRRRRANJESTAS, MITÄ SIELLÄ TAPAHTUI! GRANLUND OTTAA KIEKON, OTTAA LÄTYN MAILAN LAVALLE JA TEKEE YHDEN MM-HISTORIAN HIENOIMMISTA MAALEISTA!”

“JA KONSTANTIN BARULIN KATSOO, ETTÄ TAIVAS VARJELE, MIKÄ SIELTÄ TULEE!”

Antero Mertaranta selostaa Mikael Granlundin ilmaveiviä ja Pasi Heinonen tuulettaa kotisohvallaan kuin viimeistä päivää. Päällä Suomi-paita ja kädessä huurteinen. Hurmoksen täyttämä mieli olisi vetänyt torille ja siitä baariin, koska juhlinta jäi välistä vuonna 1995.

Pasi passitettiin kuitenkin pistämään pää tyynyyn.

Aamulla saattaisi tulla puhelu.

Ja niin tulikin. Slovakiasta soitettiin. Sinuhe Wallinheimo kertoi, että Leijonat haluavat Pasi Heinosen torille.

– Kehätielle tultaessa katselin takapenkillä ikkunasta, kun ihmiset ajoivat ikkunat auki ja Suomen liput liehuvat. Mun biisi soi niiden radioissa täysillä. Kosketinsoittaja kertoi, että espoolaiselle bussipysäkille oli spreijattu Poika saunoo.

Pasi Heinonen ei muista juuri mitään siitä hetkestä, kun hänet, artisti Poju, kuulutettiin lavalle valtavan ihmismeren eteen. Liput liehuivat. Maailmanmestareiden joukossa oli Heinosen entinen joukkuekaveri Jyrki Välivaara.

Ensin tahdit haitarista ja sitten mentiin.

Nyt poika saunoo se kylpee, se laulaa ja huutaa,

kannusta samppanjaa,

meidän poika on tullut kotiin.

Kansa otti alun perin jyväskyläläiselle Liiga-joukkueelle JYPille tehdyn rallin omakseen. Lopulta siitä tuli 2010-luvun myydyin biisi.

Heinonen katsoo nuotiota, jonka hiillos alkaa jo tummua.

Kalastuksen lisäksi musiikki on ollut aina hänen intohimonsa. Polte. Sillä sanalla hän sitä kuvailee.

Kotistudion nurkassa könöttää edelleen Heinosen ensimmäinen soitin. Hän sai Korg-merkkisen syntikan vanhemmiltaan sillä ehdolla, että menee soittotunneille. Soitin painaa kuin ristus, Heinonen kuvailee.

– Nuoteista en tiedä tänäkään päivänä yhtään mitään. Opin ne neljä sointua, joilla hittibiisit tehdään, niin tällä tiellä ollaan, hän sanoo ja kasvoille nousee veijarimainen hymy.

Innostus kiekkoa kohtaan hiipui B-juniori-iässä, mutta musiikkia kohtaan se ei ole koskaan sammunut.

Lauluissa kannut ja kalsarikännit

Heinosen biisien sanat kertovat normisuomalaisista.

Verkkarimiehistä, jotka arkena painavat niska limassa töitä ja kuljettavat lapsia harrastuksiin. Sitten saapuu viikonloppu, on päästeltävä paineita, juhlittava kuin Jukka Tammi. Kantabaarin tiskille lyödään naarmuinen pankkikortti tai tehdään turhapurot.

“Kruunalla kotiin, ja klaavalla Esson baariin.”

Jos baariin asti ei pääse, vedetään kalsarikännit ja parannetaan maailmaa.

“Paskasta saadaan kyllä puhtaaksi rännit, saa huominen hetken odottaa.”

Lyriikoissa ihastellaan kaunokaista, jonka kannut ovat suuret ja ylitsevuotavaiset. Tyttö Tirolin laulaa ja juo. Pitonaisella taas on multaa kynsiensä välissä ja haulikko pysyy kädessä.

Sävelet muistuttavat alppihumppaa. Heinonen haluaa, että ihmisillä on hauskaa.

– Ei mennä laulamaan mitään virsiä. Vaikka ei nyt virsissäkään mitään vikaa ole.

Salattu poika

Kansa on napannut syötin. Yhteensä Pojun kappaleita on kuunneltu suoratoistopalveluissa yli 55 miljoonaa kertaa. Silti biisien takana oleva artisti ei patsastele Emma-gaaloissa ja hänen radiossa soitetuin sävellyksensä on Ylen merisäätunnari.

– Koko Emma-gaala on ihan höpöhöpö-hommaa. Sinne valitaan yleisöäänestyksiinkin ne, jotka raati haluaa. Hyvänä esimerkkinä 2011, kun Poika saunoo oli vuoden myydyin kappale, Pojua ei voinut edes äänestää yleisöäänestyksessä. Bisnestähän se on.

Hän kertoo tottuneensa siihen, etteivät edes levy-yhtiöt saa kiinni siitä, mitä hänen biiseilleen tulisi tehdä.

– He ovat niin sisällä helsinkiläisessä kuplassa, etteivät ymmärrä tällaista Frederik-tyyppistä musiikkia. Olen monesti vitsaillutkin olevani Frederikin salattu poika.

Koronan aikana oma tyyli on ollut Heinosen pelastus. Vaikka peruuntuneet keikat tuovat loven lompakkoon, toimeentulo on taattu Spotifyn toistojen ansiosta.

– Tilanne pakottaa meidät kaikki pysähtymään. Toisaalta välillä on hyvä miettiä, mikä on oikeasti itselle tärkeää ja millä on väliä.

Herää kysymys, kumpi mies kokee itse olevansa: Ylen luontoiltaa fanittava Heinosen Pasi Toivakan Huikon kylältä vai artisti, jonka kanssa tavikset haluavat ryypätä ja rellestää?

– Poju on yhtä kuin Pasi Heinonen. Ei tarvi, eikä kannata, teeskennellä mitään, mies pohtii.

Laavulle olisi helppo unohtua. Korppi on antanut tilaa pikkulintujen sirkutuskonsertille.

Maha on täynnä lämmintä makkaraa, mutta Heinosen reseptien kuunteleminen herättää nälän uudelleen. Puhe palaa jäntevään petokalaan, haukeen. Kalaruokaa on saatava vähintään kerran viikossa.

Haukiwokin hän oppi Bogart Co.:n Vekke Mäeltä Sandön saaristossa.

Ensin fileoidaan hauki ruodottomaksi. Kalasta tehdään pientä lastua, vähän kuin broilerisuikaletta, joka laitetaan teriyaki-marinadiin vetäytymään. Sitten hauki paistetaan pannulla rapeaksi ja lisätään wokkivihannekset sekä katkaravut. Koko komeuden päälle lorautetaan vielä teriyaki-soijaa.

– Vie kielen mennessään, Heinonen lupaa.

Lisää aiheesta:

Yle Jyväskylä välitti kotikatsomoihin Pojun livekeikan

Koronavirustartuntojen jäljittävän puhelinsovelluksen testaaminen käynnistyy tässä kuussa Suomessa. Vaasan keskussairaalassa toteutettavassa pilottihankkeessa selvitetään, miten hyvin puhelimien Bluetooth-teknologia selviää lähikontaktien kartoituksesta.

Hankkeessa ryhmä Vaasan keskussairaalan työntekijöitä lataa puhelimilleen testisovelluksen, joka kirjaa ylös heidän väliset kohtaamiset.

– Testissä simuloidaan, kuinka järjestelmä käytännössä toimii ja kuinka hyvin se tukee altistumisketjujen kartoitustyötä, sanoo hankkeeseen osallistuvan ohjelmistoyhtiö Reaktorin Suomen toimitusjohtaja Sampo Pasanen.

Reaktorin lisäksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan hankkeeseen osallistuvat sairaanhoitopiirien omistama ict-yhtiö 2M-IT, ohjelmistoyhtiö Futurice ja tietoturvayhtiö Fraktal.

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että altistumisia jäljittävä sovellus voisi olla käytettävissä kesäkuussa. STM ei ole mukana Vaasan kokeilussa, mutta ministeriö seuraa hankkeen edistymistä.

Aikataulu riippuu nyt lainsäätäjistä, joiden pitää ennen käyttöönottoa pohtia muutoksia muun muassa henkilötietojen käsittelyä koskeviin lakeihin.

– Teknologia ei ole tällä hetkellä aikataulun kannalta määräävin tekijä. Toki siihenkin menee oma aikansa, mutta se ei ole ratkaiseva tekijä, Futuricen liiketoimintajohtaja Paavo Punkari sanoo.

Singaporen sovelluksesta ei tullut kaikkien esikuvaa

Puhelimen avulla tapahtuvaa lähikontaktien jäljittämistä pidetään yhtenä edellytyksenä yhteiskunnan avaamiselle. Tartuntaketjuja jäljittäviä sovelluksia on jo julkaistu muutamissa maissa, muun muassa Etelä-Koreassa, Australiassa ja Norjassa.

Lue tästä, miten toimii tartuntaketjujen jäljittämiseen kehitetty koronasovellus.

Ensimmäinen altistumisia kartoittava sovellus esiteltiin jo maaliskuussa, kun Singaporen hallitus julkaisi TraceTogether-sovelluksen. Maan terveysministeri lupasi tuolloin, että Bluetooth-teknologiaa hyödyntävän sovelluksen lähdekoodi olisi pian kaikkien maiden käytettävissä. Toiveena oli, että jokainen maa voisi nopeasti muokata Singaporen sovelluksesta käyttöönsä omanlaisensa version.

Yli kuukausi myöhemmin tilanne on kuitenkin se, että jäljityssovelluksia on julkaistu maailmassa vain joitakin kymmeniä. Singaporen lupaus avata sovelluksensa kaikkien tarkasteltavaksi lykkääntyi viikoilla, mikä sai monet epäilemään, että ehkä maan kehittämä sovellus ei ollut niin valmis kuin oli annettu ymmärtää.

Punkari huomauttaa, että millään maalla ei ole pitkäaikaista ja laajamittaista kokemusta siitä, miten hyvin kontaktitilanteiden tunnistus Bluetooth-teknologian avulla onnistuu. Singaporessa teknologiaa oli testattu usean vuoden ajan laboratorio-olosuhteissa hyvin tuloksin, mutta sovelluksen todellinen vaikutus selviää vasta nyt.

Tätä samaa vaikutusta selvitetään nyt myös Vaasassa. Ollaan yhä siis perusasioiden äärellä. Kun mukaan tulevat potilastietojärjestelmät, tilanne mutkistuu. Vielä pilottijärjestelmä ei ole yhteydessä potilastietoihin ja tartuntadiagnoositkin ovat tekaistuja.

Kiista tunnistetietojen säilyttämisestä roihahti Euroopassa

Kun myöhemmin Ketjuksi nimetty sovellus yhdistetään potilastietojärjestelmiin, terveysviranomaisten pitää päättää, missä kohtaamistiedot säilytetään. Tämän kysymyksen ympärille on kehkeytynyt kiivas keskustelu Euroopassa.

Vielä huhtikuun alussa tilanne näytti yksinkertaiselta. Saksalainen teknologiavaikuttaja Hans-Christian Boos oli perustanut yhteiseurooppalaisen hankkeen turvallisen ja ihmisten yksityisyyttä suojelevan jäljitysprotokollan rakentamiseksi.

Pan-European Privacy Preserving Proximity Tracing (PEPP-PT) -hankkeeseen oli ilmoittautunut mukaan noin 200 tutkijaa, sovelluskehittäjää ja asiantuntijaa kahdeksasta eri EU-maasta. Mukana oli merkittäviä toimijoita, muun muassa Saksan virustorjunnasta vastaava Robert Koch -instituutti, Lausannen teknillinen yliopisto, Euroopan tekoälytutkimukseen keskittyvä ELLIS-yhteisö sekä Tanskan teknillinen korkeakoulu.

Suomalaisia yliopistoja tai yrityksiä ei ollut mukana PEPP-PT:ssä, mutta projektin edistymistä seurattiin täällä tiiviisti. Hankkeen odotettiin tuottavan valmista teknologiaa oman kehitystyön pohjaksi.

Huhtikuun puolivälissä Twitteriin alkoi ilmestyä lausuntoja, joissa asiantuntijat ilmoittivat vetäytyvänsä hankkeesta. PEPP-PT sai kritiikkiä siitä, ettei se ollut avannut malliaan ulkopuolisten tarkasteltavaksi. Edes kaikki mukana olleet asiantuntijat eivät olleet perillä siitä, miten protokollan oli määrä toimia. Kovimmat arvostelijat syyttivät koko hanketta Troijan hevoseksi.

PEPP-PT:n sivuilta alkoi kadota yhteistyökumppanien nimiä.

Hankkeen sisällä oli syntynyt kiista siitä, missä kohtaamisista kertyvät tiedot säilytetään. Boosin ja useiden suurten EU-maiden näkemys oli, että tiedot tulisi säilyttää keskitetysti viranomaisten hallitsemilla palvelimilla. Tämä ratkaisu antaisi viranomaisille mahdollisuuden käyttää tietoja hyväksi myös perinteisessä jäljittämisessä, jossa terveydenhuollon henkilökunta ottaa yhteyttä altistuneisiin.

Moni tutkija näki tämän ratkaisun ongelmallisena sovelluksen käyttäjien yksityisyyden suojan kannalta. He vaativat, että kohtaamistiedot säilytettäisiin hajautetusti, eli käyttäjien omissa puhelimissa. Tässä mallissa, jota kutsutaan DP-3T:ksi (Decentralised Privacy-Preserving Proximity Tracing), viranomaisilla ei olisi mahdollisuutta selvittää, kuka on altistunut tartunnalle.

Muutaman päivän väännön jälkeen ranskalainen tutkimuslaitos Inria ja saksalainen tutkimuslaitos Fraunhofer julkistivat oman jäljitysprotokollansa, ROBERT:in (ROBust and privacy-presERving proximity Tracing protocol). PEPP-PT:ssä mukana olevat tutkimuslaitokset linjasivat, että puhtaasti keskitettyä tai hajautettua järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Kukaan ei ole rakentamassa puhdasta vertaisverkkoa altistumisien jäljittämiseen, eikä kukaan voi rakentaa järjestelmää pelkästään keskitetysti, kirjoittaa Inrian johtaja Bruno Sportisse.

Nyt siis tarjolla on ainakin kolme lähestymistapaa: PEPP-PT, DP-3T ja ROBERT.

Ja jotta valitseminen ei olisi liian helppoa, viikko sitten ryhmä Inrian tutkijoita julkaisi kannanoton, jossa he suhtautuvat skeptisesti koko yritykseen jäljittää altistumisia puhelimien avulla. Kannanotossa tutkijat kuvailevat anonyymiä jäljittämistä “vaaralliseksi mahdottomuudeksi”.

Apple ja Google päätyivät puolustamaan käyttäjien yksityisyyttä

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Boosin luotsaama PEPP-PT on ajautumassa karille. Keskitetyllä mallilla on yhä Ranskan ja Britannian tuki, mutta esimerkiksi Saksa on päätynyt kannattamaan hajautettua järjestelmää keskitetyn sijaan. Myös Euroopan komissio on ilmoittautunut hajautetun mallin kannattajaksi.

Lopulta viimeinen sana on Piilaakson teknologiayhtiöillä. Apple ja Google ovat tehneet selväksi, etteivät ne suostu heikentämään käyttäjiensä yksityisyyden suojaa jäljityssovelluksen kehittämiseksi.

Yhtiöt ovat viimeiset viikot kehittäneet yhteistä käyttöjärjestelmätason ratkaisua altistumisten jäljittämiseen. Yhtiöt eivät tosin enää puhu tartuntaketjujen tai lähikontaktien jäljittämisestä, vaan altistumisilmoituksista. Jäljittäminen on jotain, mihin teknologiayhtiöt eivät halua ihmisten mielissä yhdistyä.

Käyttöjärjestelmän tasolla tapahtuvaa päivitystä tarvitaan, jotta kontaktit tallentuvat luotettavasti myös Android- ja iOS-puhelimien välillä.

Päivitys on tarpeen myös siksi, että tällä hetkellä Bluetooth-seuranta ei onnistu Applen puhelimissa tausta-ajossa. Tämä on tehnyt esimerkiksi Singaporen kehittämän TraceTogether-sovelluksen käyttämisestä työlästä. Jotta sovellus tallentaa lähikontaktit Applen puhelimella, käyttäjän on pidettävä puhelin auki ja sovellus päällä. Tämä kuluttaa akkua ja on muutenkin sangen epäkäytännöllistä.

Saadakseen uudet ominaisuudet käyttöönsä jäljityssovelluksen kehittäjien on tuettava hajautettua mallia.

Tämä ei kuitenkaan estä kaikkia yrittämästä runnoa läpi keskitettyä mallia. Australiassa viime viikolla julkaistu COVIDSafe-sovellus kerää kohtaamistiedot keskitettyyn tietokantaan. Englannissa terveysviranomaiset kehittävät vastaavaa sovellusta, joka toimisi myös tausta-ajossa. Viranomaisten mukaan järjestelmä toimii “riittävän hyvin”.

Kansallisen sovellus ei riitä, kun rajat aukeavat

Reaktorin Suomen toimitusjohtaja Sampo Pasasen mukaan Vaasan pilottia varten kehitettävä sovellus perustuu hajautettuun malliin. Samalla kuitenkin mietitään, voisiko sovelluksessa olla mahdollista antaa viranomaisille lupa kontaktoida altistuneita.

– Keskeisin kysymys on, pystyvätkö terveysviranomaiset kontaktoimaan altistuneita vai eivät, Pasanen sanoo.

Terveydenhuollon asiantuntijat ja tutkijat ympäri maailmaa ovat toivoneet, että mobiilijäljittäminen voisi tarjota tukea perinteiseen jäljitystyöhön. Keskitetyn järjestelmän lisäksi tähän voidaan päästä, jos käyttäjät luovuttavat tietojaan vapaaehtoisesti sovellukselle (huom. koko sovelluksen lataaminen perustuu vapaaehtoisuuteen). Käyttäjä voisi esimerkiksi jakaa vapaaehtoisesti puhelinnumeronsa ja tietonsa oireista terveysviranomaisille.

Muun muassa tätä kysymystä pohditaan Suomessa tällä hetkellä.

Pasanen huomauttaa, että työ ei lopu kansalliseen sovellukseen. Sen jälkeen aletaan hakea yhteistä kansainvälistä mallia tunnistetietojen välittämiseen ja käsittelyyn. Sitä tarvitaan, kun rajat taas avautuvat.

– Toivotaan, että se menee kohtuullisen kivuttomasti. Mutta jos ollaan realisteja, niin ei se ihan helppo juttu ole, Pasanen sanoo.

Jos edellä kuvattu vääntö protokollasta antaa minkäänlaista esimakua tulevasta, yhteiseurooppalainen ratkaisu ei todellakaan ole ihan helppo juttu.

Lue myös:

Analyysi: Koronatartuntoja jäljittävä sovellus ei ole hopealuoti, joka vapauttaa meidät karanteenista

Kuinka lähellä olit ja kuinka kauan – altistuitko? Näin toimii virallinen koronasovellus, jollainen voi kohta olla sinunkin puhelimessasi

Euroopassa tehdään yhteistyötä tartuntaketjuja jäljittävän mobiilisovelluksen kehittämiseksi, mutta lopulta Suomi luo oman sovelluksensa

Koronavirus teki puhelimesta vahdin ja varoittajan – Pandemia on nostanut ihmisten valvonnan uudelle tasolle

Suomalainen Henna myy seksiä ikkunassa Amsterdamissa – EU-maat vastakkaisilla linjoilla prostituution sääntelyssä

Hollanti sallii seksityön tietyin ehdoin, Ruotsi kieltää. Ihmiskaupan ehkäisyn näkökulmasta molemmissa malleissa on ongelmia.

Paula Takion kolumni: Asenteemme työttömiä kohtaan on kieroutunut

Työttömistä julkisuudessa liian usein esitetty kielteinen kuva ei ole totta. Ihmiset eivät ole laiskuuttaan työttöminä, kirjoittaa Paula Takio.

Lääkärin työhön liittyy neljä myyttiä, joista ei paljon puhuta korona-aikanakaan – infektiolääkäri odotti kauan ennen kuin uskalsi ottaa ne esille

Infektiolääkäri Reetta Huttunen julkaisi esikoisrunokokoelman sairaalamaailmasta. "Mietin pitkään, voiko näistä kirjoittaa, ovatko nämä liian arkoja asioita", hän sanoo.

"Emme tienneet, kuinka vaarallinen ja tarttuva se voi olla" – Kiinalaislääkäri kertoo, millaista koronaepidemian syntypaikassa Wuhanissa oli pahimpaan aikaan

Lääkäri Ding Xinmin kertoi Ylelle kahden kuukauden työpestistään wuhanilaisessa koronasairaalassa. Potilaiden kuolema teki kipeää – ja samoin se, että hän joutui estämään perheenjäseniä tapaamasta kuolevaa sukulaistaan.

Marshallinsaaret sulki rajansa nopeammin kuin muut – paratiisin porttien taakse jäivät sekä virus että sukulaiset

Koronavirus on pysynyt loitolla Tyynenmeren piskuisesta saarivaltiosta, kun paratiisirantojen yhteys muuhun maailmaan katkaistiin. Kuinka pitkään se voi onnistua?

Amsterdamin punaisten lyhtyjen alue on vielä hiljainen, kun Hennan työpäivä on alkamassa. Ensimmäiseksi hän levittää parisänkyyn puhtaat lakanat. Sen jälkeen hän vaihtaa vaatteet ja meikkaa sekä laittaa lempimusiikkiaan soimaan, lujalla.

Saatuaan itsensä valmiiksi Henna avaa ikkunaa peittävät paksut verhot ja katsoo kadulla käveleviä ihmisiä arvioiden, kuka heistä voisi olla mahdollinen asiakas. Edessä on yhdeksän tuntia seksityöntekijänä Amsterdamissa. Tosin juuri nyt eletään poikkeustilannetta, koska ikkunat on hallituksen määräyksestä koronaviruksen takia suljettu.

Henna on suomalainen transnainen, joka on työskennellyt viisi kuukautta ikkunassa Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Hän kertoo, ettei tullut Alankomaihin ensisijaisesti rahan vaan turvallisuuden takia.

– Minulle Hollannissa on turvallista tehdä seksityötä. Suomessa työskentelin yksin ja se tuntui turvattomalta. Aloin tuntea itseni kissaksi, joka on käyttänyt kahdeksan henkeä ja yksi on enää jäljellä.

Hollannissa seksityö on tietyin ehdoin laillista ja sitä voi tehdä julkisesti. Seksityöntekijät, joilla on EU- ja ETA-maiden passi, voivat työskennellä Hennan tavoin vaikka ikkunassa tai bordellissa.

Eri EU-maiden suhtautuminen seksityöhön ja siihen liittyvä lainsäädäntö vaihtelevatkin suuresti, mutta miten erilaiset mallit käytännössä toimivat?

Hollanti sallii, Ruotsi kieltää

Hollannin kaltainen melko salliva lainsäädäntö on käytössä myös muualla Keski-Euroopassa, muun muassa Saksassa ja Itävallassa.

Toista ääripäätä edustaa Ruotsin malli, jossa seksin ostaminen on laitonta ja siten rangaistavaa. Tällainen malli on voimassa Ruotsin lisäksi Ranskassa, Irlannissa ja Norjassa.

Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaatii vapaaehtoisen seksityön dekriminalisointia. Järjestö painottaa, että seksityön kieltäminen ei ole hyvä keino taistella alan ongelmia kuten ihmiskauppaa vastaan.

Päinvastoin kiellot ovat Amnestyn mukaan painaneet ongelmat entistä visummin piiloon sekä lisänneet turvattomuutta ja seksityöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa. Myös Henna pitää Ruotsin ja Ranskan ostokieltoa seksityöntekijöille vaarallisena mallina.

– Käytännössä väkivalta osuu heikoimmassa asemassa oleviin kuten aina: transseksityöntekijöihin, EU:n ulkopuolelta tuleviin paperittomiin siirtolaisiin ja tosi nuoriin seksityöntekijöihin, Henna sanoo.

Suomessa seksikaupan säätely kulkee jossain Hollannin ja Ruotsin mallien välimaastossa. Suomessa seksin myyminen ja ostaminen täysikäisiltä vapaaehtoisesti seksuaalisia palveluja myyviltä on laillista, mutta alaa säännellään monin rajoituksin, kuten markkinointi- tai tilanvuokrauskielloin. Suomessa seksin ostaminen on laitonta ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevilta.

Mikään malli ei estä hyväksikäyttöä

Seksityöstä puhuttaessa on erotettava toisistaan vapaaehtoisesti tehty seksityö ja toisaalta siihen pakottaminen. Ensimmäisessä on kyse ihmisen oikeudesta päättää omasta kehostaan ja sen käyttämisestä rahan ansaitsemiseen, jälkimmäisessä on kyse rikoksesta.

Eri sääntelymalleilla on pohjimmiltaan yhteinen päämäärä, niillä pyritään ehkäisemään ihmisten hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa. Tähän pyritään hyvin erilaisin keinoin, eikä mikään maa ole täysin onnistunut estämään ihmiskauppaa, sanoo valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth.

– En näe, että ihmiskauppaa voidaan ehkäistä pelkästään rikosoikeudellisin tai laillistamisen keinoin. Siten prostituutiopolitiikan malli ei ole ainoa ratkaiseva tekijä.

Hollannin malli voi olla toimiva niille EU-maista tuleville vapaaehtoisesti seksityötä tekeville, jotka ovat kielitaitoisia ja osaavat toimia länsimaisessa yhteiskunnassa.

– Ihmisen sosio-ekonomisesta asemasta ja muista yksilöllisistä taustatekijöistä riippuu, pystyykö hän tekemään aitoja ratkaisuja. Hollannin malli jättää merkittävän osan ihmisistä pimeille markkinoille, alttiiksi hyväksikäytölle ja myös ihmiskaupalle.

Ongelma liittyy nimenomaan EU:n ulkopuolelta tuleviin, joilla ei ole oleskelulupaa. Siksi monet tahot mukaan lukien Roth suhtautuvat Hollannin malliin varauksellisesti.

– Hollannin mallia en toivoisi Suomen lähtevän seuraamaan. Olen sitä mieltä, että Ruotsi on onnistunut ehkäisemään vakavaa ihmiskaupparikollisuutta paremmin kuin Hollanti. Hollannissa jo tunnistettujen ihmiskaupan uhrien määrä on merkittävästi suurempi.

Ruotsin malli, jossa seksin ostaminen on kriminalisoitu, ei sekään suojele aukottomasti kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevia. 20 vuotta voimassa ollut ostokielto on itse asiassa pahentanyt alan ongelmia ja sysännyt sen lähes kokonaan ihmiskauppiaiden käsiin.

Vapaaehtoinen seksityö on eri asia kuin ihmiskauppa

Venla Rothin mukaan huomion keskittäminen ainoastaan erilaisiin prostituutiopolitiikkoihin vie huomion pois muista kysymyksistä, joilla ongelmiin voidaan myös vaikuttaa.

– Haluaisin ottaa keskusteluun mukaan myös yhteiskunnalliset rakenteet: naisten aseman työmarkkinoilla, luottamuksen viranomaisiin, sotelainsäädännön ja hyvinvointipalvelut. Näillä tekijöillä on keskeinen merkitys myös Suomessa prostituutiossa toimivien asemaan ja oikeuksien toteutumiseen.

Rothin mukaan Suomessa moni näistä asioista toimii ja tämä yhteiskunnallinen kokonaisuus auttaa myös ihmiskaupan vastaisessa työssä.

On syytä muistaa, että ihmisten hyväksikäyttöä esiintyy myös muilla aloilla, kuten ravintoloissa ja rakennustyömailla. Tällaisen ihmiskaupan määritelmät täyttävän toiminnan vähentämiseksi tarvitaan eri viranomaisten yhteistyötä ja aktiivista väärinkäytösten etsimistä.

Ihmiskaupan uhrit eivät useinkaan uskalla puhua tai eivät luota viranomaisiin apua hakeakseen. Myös ihmiskaupan pohjimmainen motiivi pitäisi saada poistettua.

– Ihmiskauppa on äärettömän kannattavaa bisnestä ja sen kannattavuus pitäisi saada kuriin. Siksi on tärkeää, että ihmiskauppatapauksissa rangaistaan ihmiskauppiaan lisäksi myös uhria hyväksikäyttäneet, Venla Roth sanoo.

Henna kokee ikkunatyön turvalliseksi

Koronaviruspandemia on hiljentänyt punaisten lyhtyjen alueen. Tulevia parempia aikoja odotellassaan Henna tietää EU-kansalaisena olevansa etuoikeutettu, koska hän kokee hyötyvänsä Hollannin sallivasta seksityömallista.

– Minulle tämä toimii. Ikkunatyö ei ole hempeää tyttöystävämeininkiä vaan nopeaa ja suoraa toimintaa. Päivän päätteeksi minulla on paljon enemmän energiaa jäljellä, kun minun ei tarvitse pelätä turvallisuuteni puolesta, hän kuvailee.

Myös Amsterdamissa työskentelevä Bear-nimellä esiintyvä seksityöntekijöiden tukihenkilö arvioi ikkunassa työskentelyn olevan yksi turvallisimmista tavoista tehdä seksityötä, koska se on niin julkista.

– Ihmisillä on paljon enemmän päätäntävaltaa työhönsä, kun he tekevät sitä laillisesti ikkunassa kadun sijaan, hän sanoo.

Ikkunassa työskennellään usein vieri vieressä toisten seksityöntekijöiden kanssa. Heistä on toisilleen turvaa. Ikkunoiden ulkopuolella on turvakamerat ja sisällä olevissa huoneissa turvanappeja. Apu on lähellä, jos asiakas käyttäytyy uhkaavasti.

Omien kokemustensa perusteella Henna uudistaisi Suomen seksityön sääntelyä kahdella tavalla.

– Seksin myyntiä pitäisi saada suoraan mainostaa, ettei tarvitse keksiä kiertoteitä. Toiseksi tärkeintä olisi, että toimitilat voisi vuokrata vapaasti seksityöhön vaikka yhdessä toisen seksityöntekijän kanssa, Henna sanoo.

Henna ja Bear esiintyvät jutussa seksityössä käyttämillään nimillä aiheen arkaluontoisuuden takia.

Kaksikymppinen Sini on käynyt koronan vuoksi kuoleman porteilla.

Hän makasi 12 päivää tajuttomana hengityskoneessa. Sen jälkeen hän on joutunut opettelemaan uudelleen syömään ja kävelemään.

Tämä on Sinin tarina.

Sen piti olla tavallinen tiistai. Perusterve Sini oli mennyt 17. maaliskuuta töihin pikkupakkasessa ja hieman pilvisessä säässä. Aamun aikana hän alkoi tuntea olonsa huonoksi.

Kuumeen mitattuaan hän päätti lähteä kotiin lepäämään. Hänellä ei ollut muita flunssan oireita.

Yöllä Sinin kuume kipusi yli 40 asteeseen.

Hän sinnitteli kotona kovassa kuumeessa neljä päivää, kunnes soitti päivystykseen. Hänet määrättiin päivytykseen tarkastettavaksi.

Hengitys ja kaikki muut arvot olivat kunnossa, ja Sini passitettiin kotiin.

Koronatestiä ei otettu.

Hän virui edelleen parin päivän ajan korkeassa kuumeessa ja luki uutisia Levillä koronaan sairastuneista.

Maanantaina 23. maaliskuuta Sini soitti uudelleen päivystykseen. Ennen sairastumistaan hän oli myös ollut Levillä laskettelemassa.

Tällä kertaa häneltä otettiin koronatesti keskussairaalassa. Seuraavana iltana infektiolääkäri soitti ja kertoi tuloksen olevan positiivinen.

Sinin nimi on muutettu. Hän ei halua leimaantua sairauden vuoksi.

Käsky sairaalaan

Nuori nainen tunsi lääkärin soittaessa olonsa kovasta kuumeesta huolimatta tyydyttäväksi.

Lääkäri kuitenkin kuuli puhelimessa hänen hengityksestään, ettei kaikki ollut kunnossa.

– Itse olin jo sokaistunut niihin hengitysoireisiini. Minut käskettiin tulemaan heti sairaalaan.

Kämppäkaveri vei Sinin sairaalan päivystykseen iltayhdeksältä.

Sairaalassa hänet vietiin infektio-osastolle eristykseen. Siellä hänen tilansa alkoi yhtäkkiä heiketä. Yöllä hänelle jouduttiin asentamaan ensin happiviikset ja sen jälkeen happinaamari.

Aamulla lääkäri päätti, että Sini oli siirrettävä teho-osastolle. Hänellä oli keuhkokuume.

Teho-osastolle hoitoon

Teho-osastolla Sinillä oli koko ajan hoitaja vierellään valmiina intuboimaan eli asentamaan hengitysputken.

Hänen tilansa heikkeni edelleen nopeasti, eivätkä hänen jalkansa enää kantaneet. Pian hän ei pystynyt edes kääntämään kylkeään.

Torstaina iltapäivällä 26. maaliskuuta nuori nainen nukutettiin ja laitettiin hengityskoneeseen.

– Yritin ensin taistella nukutusta vastaan. Teho-osastolla ei saa olla puhelinta, ettei se aiheuta häiriötä elektronisille laitteille. Tunsin oloni yksinäiseksi ja pelkäsin.

Sini kehuu teho-osaston hoitohenkilökuntaa erittäin ystävälliseksi ja ammattitaitoiseksi.

– Hoitajat toivat minulle puhelimen ja sain vaihtaa muutaman sanan äitini kanssa ennen nukutusta. Se paransi oloani.

Teho-osaston hoitohenkilökunta sai Sinin rauhoiteltua niin, että nukutus tuntui jokapäiväiseltä perusasialta.

Tiedottomana 12 päivää

Seuraavista 12 päivästä Sini ei muista mitään. Hän oli koko sen ajan nukutettuna hengityskoneessa.

Nuori nainen taisteli hengestään.

Hänellä oli kaksi keuhkokuumetta, toinen bakteerin ja toinen koronaviruksen aiheuttama. Bakteerin aiheuttamaan tautiin vahvat antibiootit alkoivat pikkuhiljaa tehota.

Maanantaina 6. huhtikuuta Sini voitiin herättää nukutuksesta. Hänen oli oltava hereillä, kun hengitysputki poistettiin hänen keuhkoistaan.

Seuraavista kahdesta päivästä hänellä on hyvin hatarat muistikuvat.

– Minulle pidettiin puhelinta korvalla ja pystyin puhumaan muutaman sanan äidilleni.

Äiti tunnisti tyttärensä olevan puhelimessa. Kaksi ensimmäistä päivää nukutuksen jälkeen Sini oli sekava ja näki harhoja.

Toipuminen alkaa

Sinin lihakset olivat nukutuksen aikana heikenneet. Osa lihasmuistista oli myös kadonnut.

– En pystynyt tekemään mitään. Lihasvoimani olivat niin vähissä, ja jalkanikin olivat kaventuneet.

Tiistai-iltana hän kykeni ensimmäistä kertaa istumaan sängyn laidalla kahden hoitajan avustamana.

– Tunsin suurta, pakahduttavaa kiitollisuutta hoitohenkilökuntaa kohtaan. He olivat onnistuneet pelastamaan henkeni.

Sini halusi tavata hänet nukuttaneen ja herättäneen lääkärin kiittääkseen häntä hyvästä hoidosta.

Seuraavana päivänä hän pääsi kahden hoitajan avulla seisomaan. Hoitajat kannattelivat heikkoa nuorta naista.

Illalla hän pääsi siirtymään takaisin infektio-osastolle eristykseen. Siellä hän onnistui ensi kerran seisomaan telineen avulla, ja sitten kävelemään sen tukemana.

Ensimmäiset päivät osastolla Sini itki vuolaasti. Hän alkoi vasta silloin ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

– Tajusin kuinka lähellä kuolemaa olin käynyt saatuani läheisiltäni ja ystäviltäni viestejä, joissa he iloitsivat säilymistäni hengissä.

Kotiin voimistumaan

Sini ajatteli toipuvansa nopeasti, koska oli nuori. Virus oli kuitenkin vienyt hänet todella heikkoon kuntoon.

Koska Siniltä oli kadonnut lihasmuistia, hän ei pystynyt ensimmäisinä päivinä edes laittamaan lusikkaa suuhunsa. Se kolahti otsaan.

Häntä kuntoutettiin sairaalassa fysioterapeutin avustuksella.

Sunnuntaina 12. huhtikuuta Sini pääsi vihdoin kotiin. Hän oli ollut sairaalassa 20 päivää.

– Toivoin jo pääseväni kotiin. Onneksi minulla on kämppis, joka pystyi auttamaan minua kaikessa. Muuten en olisi saanut vielä lupaa lähteä.

Suurimmat itkut tulivat vasta kotona.

– On hirveä tunne tajuta ettei olekaan kuolematon kaksikymppinen. Sairaalamuistoihin palaaminen on edelleen raskasta.

Sini on saanut traumoihinsa psykologin apua.

Traumat jäävät

Sini tuntee nyt olonsa yllättävänkin hyväksi sekä henkisesti että fyysisesti.

Hän pystyy jo toimimaan yksin, kuten käymään suihkussa hengästymättä. Mutta edelleen lähes kahden kuukauden jälkeenkin pitkään puhuminen on hankalaa.

Vaikka Sini joutui kestämään kipua sairaalassa, esimerkiksi valtimokanyylin laittaminen ranteeseen oli erittäin kivulias toimenpide, hän ei usko, että hänelle jää neulakammoa.

Mutta sairauskammon hän sen sijaan pelkää jäävän. Nuori nainen ei halua enää koskaan joutua sairaalaan.

– En toivo kenenkään joutuvan kokemaan tätä helvettiä. Tämä oli niin rankka ja pelottava kokemus.

Se, ettei päässyt vappuna baariin, tuntuu hänestä naurettavan pieneltä valittamisen aiheelta. Ihmisten koronaa vähättelevät kommentit somessa saavat Sinin vihaiseksi.

Polte elämään

Sini odottaa tietoa keuhkokuvista. Vasta niistä selviää, onko hänen keuhkoihinsa jäänyt vammoja.

Hän todennäköisesti myös tarvitsee kaksi negatiivista koronatestitulosta ennen kuin pääsee karanteenista. Ensimmäinen tulos tulee lähipäivinä.

Kaikki koronaan liittyvä yhä pelottaa häntä. Pahinta on epätietoisuus: tuleeko jälkitautia ja voiko tautiin sairastua uudelleen?

48 päivään Sini ei ole nähnyt muita kuin hoitohenkilökuntaa ja kämppistään.

Kämppäkaveri sairasti koronan lievänä samaan aikaan kuin hänkin. Äiti kävi tapaamassa kerran tytärtään suojavarusteet päällä.

Ainoa hyvä asia sairastumisessa on, että kuolemaa lähellä käyneellä naisella on jäänyt tupakointi, kuten myös hänen kavereillaan.

Sini odottaa jo kovasti töihin pääsyä ja paluuta takaisin normaaliin nuoren naisen elämään.

– Eniten odotan perheeni ja kavereitteni tapamista. Ihan sitäkin, että voi mennä kauppaan ja ulos. Saa nauttia kevätauringosta.

ISTANBUL Moni puhuu koronapandemian "pysähdyttävästä" vaikutuksesta, mutta harva on kokenut sitä yhtä konkreettisesti kuin Norman Yelle.

Kanadalaismotoristi oli keskellä kunniahimoista maailmanympärysmatkaa moottoripyörällä, kun hän jämähti hostelliin Istanbulin keskustassa.

Nyt Yelle, 54, viettää päiviään Turkissa ummikkona, tietämättä koska pääsee maasta pois.

Turkissa tartuntaluvut nousevat nopeasti ja lääkärit odottavat epidemiahuippua toukokuun alkuun. Suljettuja eivät ole vain maan ulkorajat: Turkissa myös kaupunkien välinen matkustaminen on rajoitettu.

Moottoripyörä on nyt odottanut lukittuna hostellin edustalla jo neljä viikkoa.

Pohjois-Euroopassa matkustellut Yelle oli palannut syksyllä Puolaan, jatkanut sieltä Romaniaan ja Bulgariaan ja talvella Kreikasta Turkkiin.

– Olin kuullut viruksesta jo viikkoja sitten, mutta en ajatellut, että se vaikuttaisi matkaani, Yelle kertoo istanbulilaisen hostellin edustalla.

Hän oli ajanut Keski-Turkin Kappadokiaan ihastelemaan kuuluisia luolakirkkoja, kun hän huomasi perillä, että yöpymispaikat olivatkin kiinni.

Sitten tuli tieto, että maan rajat oli suljettu koronan vuoksi.

– Olin ällistynyt. Minusta poliitikot todella ylireagoivat, Yelle sanoo.

Matkailijoita yhä jumissa maailmalla

Kanadalainen Yelle on vain yksi lukemattomista, koronarajoitteiden vuoksi maailmalle jumiin jääneistä matkailijoista.

Tarkkoja lukumääriä ei tiedetä, mutta esimerkiksi Britannia arvioi lomamatkoille jämähtäneiden kansalaisiaan olevan mitä tahansa 300 000:n ja jopa miljoonan välillä. Saksassa maailmalle jääneiden saksalaisturistien lukumääräksi on arvioitu kymmeniä tuhansia, Der Spiegel -lehti kirjoitti kuun alussa.

Maailmalta Suomeen pyrkiviä suomalaisiakin on yhä vajaa 1 500, ulkoministeriö sanoi keskiviikkona. Vaikka kotiutuslentoja tehdään yhä, osa joutuu odottamaan matkakohteessa kaupallisten lentojen alkamista.

Koska halukkaita kerääntyi Turkissa tarpeeksi monta, Turkista järjestettiin Suomeen vielä yksi kotiutuslento Antalyasta keskiviikkona.

"Grandioso suunnitelma" jäi kesken

Kanadalaiselle motoristille paluu kotiutuslennoilla ei ole onnistunut, koska moottoripyörän järjestäminen mukaan viime hetkellä ilmoitetuille lennoille oli vaikeaa.

Viisumi on umpeutumassa, mutta Turkkiin jämähtäneitä ulkomaalaisia ei tämänhetkisen tiedon mukaan tulla sakottamaan.

Ontariossa Yelle on kuorma-automekaanikko – työtäänkin hänelle on tullut ikävä. Lomillaan Yelle on reissannut moottoripyörällään kierrellen vuosia sitten myös Pohjoismaissa ja Suomessa.

Tällä reissulla tarkoitus oli ollut matkustaa Turkista Georgiaan ja Azerbaidjaniin, jatkaa Kazakhstaniin lautalla – ja sieltä vielä Intiaan, Thaimaahan ja Australiaan.

– Tämä oli se "grandioso suunnitelma", jos kaikki olisi mennyt nappiin. Jonain päivänä vielä teen sen, Yelle sanoo.

Nyt hän odottaa rajojen aukeamista suunnatakseen kotiin.

Maailmalle jääneillä on edessä sopeutuminen koronan tuomiin muutoksiin kotona, sitten kun pääsee takaisin. Niin myös Yellellä. Koronapandemian aikana Kanadassa melkein miljoona ihmistä on jäänyt työttömäksi.

Hän on myös huolestunut syöpää sairastavasta äidistään. Riskiryhmään kuuluvan äidin täytyy käydä tiuhaan hoidoissa sairaalassa.

– En itse pelkää sairastuvani täällä, mutta perhettäni täällä oloni huolestuttaa, hän sanoo.

Hostellin työntekijät ja hänen kohtaamansa muut istanbulilaiset ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita, Yelle kertoo.

Istanbul vetäytyi kuoreensa

Tavallisesti jännittävässä Istanbulissa on korona-aikana varsin yksitoikkoista ja hiljaista.

Välillä Turkissa määrätään täysi ulkonaliikkumiskielto. Tällä viikolla sisällä pitää pysytellä neljä päivää peräkkäin.

Joskus ohikulkijat tutkiskelevat pyörää ja eri maista kerättyjä muistotarroja, toisinaan joku poikkeaa kyselemään pyörästä ja sen omistajasta.

Noin kerran viikossa pyörä saa suihkun, kun kaupungin huppuasuiset huoltoajomiehet ajavat desinfioimassa katuja.

– Olin yksinasuja ja matkustellut paljon yksin, joten yksinäisyys ei ole niin vaikeaa. Soittelemme paljon veljeni kanssa. Puhuminen helpottaa aina. Vaikeinta on epätietoisuus. Koska pääsen pois? Yelle miettii.

Paljon reissanneelle motoristille pysähtyminen on ollut myös positiivista. Tavallaan.

Se on opettanut kärsivällisyyttä ja aloillaan olemista, hän sanoo.

– Täytyy elää päivä kerrallaan ja ottaa rauhallisesti. Muutaman vuoden päästä tämäkin on enää vain muisto ja tarina kerrottavaksi, Yelle sanoo.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Kymmenet palaavat tänään Suomeen Turkin etelärannikolta – "Haluaisin jäädä Turkkiin, mutta sairaalat mietityttivät"

Turkissa väitellään koronakuolemien todellisesta lukumäärästä – hallitus kieltää kaunistelevansa lukuja

Ihmistenkin kimppuun hyökkäileviä hulluja metsoja esittelevät videot ovat sosiaalisen median ja verkkouutisten jokakeväinen kevennys. Eläinvideot vetoavat meihin ja viihdyttävät, mutta taustalla on kuitenkin vakavia asioita, jotka kertovat metsojen elinolosuhteiden heikentymisestä.

Aggressiivinen käytös kertoo muun muassa pariutumiskumppanin puutteesta eli metsokannan harventumisesta ja elinympäristöjen hupenemisesta.

Tänä keväänä yksi somen suosituimmista metsovideoista on ollut sauvolaisen Mikael Aholan kuvaama video, jossa ärhäkkä ukkometso yrittää käydä mönkijällä liikkuvan Aholan kimppuun. Samoilla seuduilla on myös toinen vielä ärhäkämpi metsokukko, joka myös hyökkäili hänen kimppuunsa.

– Muutaman kerran naksuttelin ja suhahtelin kutsuääniä, niin tämä vähän vanhempi metsokukko tuli heti esille pyrstö levällään.

Videota ensimmäisestä kohtaamisesta on jaettu ainakin Facebookissa, Redditissä, Twitterissä ja Instagramissa.

Luontaisen kukkoilukumppanin puute saa metson sekaisin

Video Aholan ja Ukko-metson kohtaamisesta on hauska, mutta sen takana on ahdistavampi todellisuus. Aggressiivisen käytöksen taustalla on metsokannan paikallinen väheneminen ja puute soidinkumppaneista.

Metsojen elinympäristöistä väitellyt Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Janne Miettinen sanoo, että hullujen metsojen esiintyminen voi seurata metsokannan vahvuutta ja liittyä siihen palanneeseen sykliseen vaihteluun.

– Tällä hetkellä metsokanta on elpymässä, mutta hulluja kukkoja vaikuttaisi olevan enemmän juuri silloin, kun metsokanta on huono.

Aggressiivisen käyttäytymisen taustalla on Miettisen mukaan ennen kaikkea luontaisen kilpakumppanin puute. Osa kukoista tulee “hulluiksi”, kun ei pääse mukaan metsoille luontaiselle ryhmäsoitimelle, jossa kukot ottavat mittaa toisistaan.

– Jos ei ole kilpakumppania olemassa, metso käy jonkun muun kimppuun, vaikkapa ihmisen.

Metsäpalveluyrittäjänä työskentelevä ja metsästystä harrastava Mikael Ahola on hänkin miettinyt syytä metsojen käytökselle.

– Metsokanta on melko harva tällä alueella, en ole aiemmin tässä metsoja juuri nähnyt. Voi olla, että sitä tappelukaveria ei löytynyt ja sillä tulivat minun ja mönkijän luo pullistelemaan.

Kun kylä tulee metson luo

Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Janne Miettisen mukaan monet erityisesti asutuksen lähellä olevat metsoreviirit ovat usein jo niin “rajoilla”, että pienikin muutos voi vaikuttaa soitimen tasapainoon.

Kun metsometsää raivataan esimerkiksi asutuksen tieltä, voi joidenkin kukkojen reviiri jäädä asutuksen alle. Metso on melko paikkauskollinen ja joissain tapauksissa ukkometsot saattavat jäädä alueelle, vaikka soidinta ei olisikaan. Hullut metsot eivät tavallaan tule kylille elvistelemään, vaan kylä tulee metson reviirille.

– Mitä lähempänä asutusta ollaan, sitä pirstaleisempia metsojen elinympäristöt ovat ja sitä herkemmin metsolle sopivan pinta-alan väheneminen vaikuttaa, Miettinen sanoo.

Miettisen mukaan metsokannan ongelmat ovat näkyneet myös esimerkiksi korpimetsojen yleistymisenä. Korpimetso on teerikukon ja metsonaaraan eli koppelon risteymä.

– Molemmat ovat epätoivottavia ilmiöitä ja jos niitä esiintyy paljon, se kertoo ongelmista, Miettinen sanoo.

Somessa leviävien metsovideoiden yleisyyteen vaikuttaa toki myös se, että kanavat niiden jakeluun ovat nyt tehokkaat ja kaikkien ulottuvilla. Ihmisen kimppuun käyviä lintuja on ollut kautta rinnakkaiselon, mutta nyt niistä saa parilla näppäyksellä videon Instagramiin.

Metsänkäsittelyn ohjeet suojaavat reviirejä

Tutkimustietoa ei ole suoraan siitä, ovatko esimerkiksi metsänkäsittelyssä tapahtuneet muutokset vaikuttaneet häirikkömetsojen esiintymiseen. Metson soidinpaikkoja kuitenkin pyritään suojaamaan hakkuilta metsäkeskus Tapion julkaisemilla metsänkäsittelyohjeilla.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ari Nikulan mukaan suositusten tiukkuus riippuu sijainnista tunnettuun metsojen soidinpaikkaan: noin 300 hehtaarin laajuisen soidinalueen reunoilla voi toimia vapaammin kuin muutaman hehtaarin soidinkeskuksessa, jossa itse soidin tapahtuu.

– Jokaisella kukolla on ikäänkuin oma viipaleensa isosta soidinalueesta. Jos siinä tapahtuu muutoksia ympäristössä, esimerkiksi metsä muuttuu metsolle liian aukeaksi, metso voi hakeutua muualle.

Metsänkäsittelyohjeet ovat vain ohjeita: niiden noudattaminen on periaatteessa metsänomistajan tahdon asia. Jos ohjeet tunnetaan ja niitä noudatetaan, menee metsänhoito metsonkin kannalta kohtuullisen hyvin.

Sekä Nikula että Janne Miettinen ovat toiveikkaita ja luottavaisia sen suhteen, että yhä useampi metsänomistaja pyrkii ottamaan toimissaan huomioon myös metsäkanalintukannat. Esimerkiksi lintukannoille suotuisampi jatkuvan kasvatuksen malli on yleistymässä.

– Tavoitetila metsissä olisi se, että järeä puu olisi arvossaan ja kiertoajat pitkiä, se olisi myös metsäkanoille hyvä, Miettinen sanoo.

Keskustele aiheesta sunnuntaihin klo 23 asti.

Lue myös:

Luonnon köyhtymistä hillitään miljoona-ohjelmalla – "Luonnonsuojelun resurssit ovat paremmat kuin koskaan"

Mikä riivaa metsoja Keski-Suomessa? Käyttäytyvät kuin soitimella

Metsästys ei ole suurin uhka metsäkanalinnuille, muu ihmisen toiminta on – luonnon muuttaminen ja ilmastonmuutos koituu yhä useamman linnun kohtaloksi

Vappua on juhlittu kohtalokkain seurauksin Kaakkois-Suomessa. 1980-luvulla syntynyt mies menehtyi Haminassa vappujuhlissa tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena.

Vappupäivän illan aikana kahden 1980-luvulla syntyneen haminalaisen miehen välille syntyi riitaa, joka johti toisen miehen pahoinpitelyyn. Pahoinpitelyn seurauksena mies kuljettiin Kymenlaakson keskussairaalaan, jossa tämä menehtyi. Asunnossa oli juhlittu vappua seitsemän hengen seurueessa.

Poliisi otti epäillyn tekijän kiinni tämän omasta asunnostaan myöhemmin. Poliisi tutkii asiaa tässä vaiheessa törkeänä pahoinpitelynä ja törkeänä kuolemantuottamuksena.

Kotkassa nainen yritettiin tappaa vappupäivänä

Kaakkois-Suomesa vappuviikonloppuna on sattunut lisäksi tapon yritys ja useita pahoinpitelyjä. Kotkassa poliisi hälytettiin vappupäivänä yksityisasuntoon Kotkansaarelle, josta poliisi löysi sisälle päästyään elottoman naisen.

Naista elvytettiin paikan päällä ja hänet kuljettiin Kymenlaakson keskussairaalaan. Naisessa oli pahoinpitelyyn viittaavia kuristusvammoja. Poliisi otti asunnosta kiinni miehen, jota epäillään tapon yrityksestä.

Mies on pidätetty ja häntä esitetään vangittavaksi alkuviikosta. Molemmat henkilöt ovat syntyneet 1990-luvulla.

– Tämä on kuin olisi häkissä.

Ruudulla näkyy vakava naama. On maanantai-iltapäivä, taas yksi raskas viikko alkamassa.

Viikko numero 8.

Alessandro Tricarico vastaa videopuheluun Foggiasta Etelä-Italiasta. Hän on italialaisittain harvinaisuus: 34-vuotias mies, joka asuu yksin.

Korona-aikana se on ollut traumaattista.

– En ole koskettanut ketään kahteen kuukauteen. Se painaa todella, todella paljon, hän sanoo.

– Joinakin hetkinä vain kävelen ympäri kämppää. Pari kertaa olen myös huutanut, valokuvaajana työskentelevä Tricarico kertoo.

700 kilometriä pohjoisempana, Cordignanossa Trevison maakunnassa, Chiara Coan on sulkeutuneena asuntoonsa kahden poikansa kanssa. Hän on yksinhuoltaja ja opettaa työkseen viidettä luokkaa.

Arki nahistelevien teini-ikäisten ja etäopettamisen kanssa on vienyt 45-vuotiaasta Coanista mehut.

– Alussa yritin esittää normaalia ja pitää yhteyttä ystäviin Zoomissa. Sitten tajusin, että se syö liikaa energiaa. On hullua pitää yllä normaaliutta tilanteessa, joka ei ole normaali, hän sanoo.

–Siksi olen vähän tarkoituksella kääntynyt sisäänpäin, jotta jaksan.

Tässä jutussa kolme italialaista kertoo, miten he ovat jaksaneet pitkää koronaeristystä.

Absurdi ihmiskoe

Italialaiset pitävät tällä hetkellä hallussaan eristäytymisen Euroopan ennätystä.

Koronavirus iski Kiinan jälkeen Pohjois-Italiaan, jossa ensimmäiset paikkakunnat suljettiin jo helmikuussa. Lukuisten maakuntien asukkaat määrättiin kotiin 8. maaliskuuta ja loputkin maasta pari päivää myöhemmin.

Covid-19-tautiin on kuollut tämän viikon loppuun mennessä yli 28 000 italialaista, valtaosa iäkkäitä. Italiassa on Euroopan vanhin väestö.

Seurallisille, perhekeskeisille italialaisille isovanhempien menettäminen ja kanssakäymisestä pidättäytyminen on ollut kivuliasta.

– Me jotka sopeudumme kaikkein huonoimmin tällaiseen, joudumme olemaan erossa toisistamme pisimpään. Se on absurdia, sanoo Marco Lovisolo, yksi piemontelaisen Nizza Monferraton kaupungin johtajista.

Lovisolo, 41, on päivätöissä Siemensillä mutta hoitaa sivutoimenaan pikkukaupungin hallintoa yhdessä viiden muun luottamushenkilön kanssa. Nizza Monferrato sijaitsee Astin viinialueella Italian koillisosissa.

Poikkeustilan alettua Lovisolon vuorokaudessa ei ole ollut tarpeeksi tunteja: hän on joutunut vastaamaan kaupunkilaisten viestipommitukseen päivin öin.

Saanko käydä ostamassa leikkeleet naapurikylän lihakaupasta? Onko ok viedä vanhemmat maaseutuasunnolle? Voinko jättää verot maksamatta, jos pankkiin ei saa mennä? asukkaat kyselevät Lovisololta.

"Kuolettepahan kauniimpina"

Joka ilta Marco Lovisolo kiipeää pormestarin kanssa kaupungintalon torniin ja soittaa sieltä Italian kansallishymnin. Samassa Facebook-livessä he tiedottavat kaupunkilaisia koronatilanteesta.

– Valeuutiset leviävät kulovalkean tavoin. Valitettavasti ihmiset täällä ovat menettäneet uskoaan instituutioihin, hän sanoo.

Kerran Lovisolo antoi turhautumisensa tulla ulos omassa videossaan. Paikallinen apteekkari oli kertonut joidenkin tulleen jonottamaan selluliittivoidetta, punnitsemaan itsensä ja vaihtamaan maskinsa värin.

– Tiuskaisin että kuolettepahan sitten kauniimpina. Se oli pahasti sanottu, mutta jos pystyin sillä pelastamaan edes yhden hengen, videon aiheuttama kuohunta oli sen arvoista, Lovisolo sanoo.

Lovisolon mukaan kaikki olettivat, että neljän seinän sisälle lukkiutuminen olisi hankalinta lapsille, mutta se onkin ollut sitä vanhuksille.

Kun hymni lähtee iltaisin soimaan, harmaantuneet rouvat ilmestyvät ikkunoihin ja seisovat koko laulun ajan.

– Kun laulu on ohi, he taputtavat ja sulkevat taas ikkunaluukut. Se on liikuttava hetki, Lovisolo sanoo.

Parvekkeella ei tee mieli laulaa, jos naapuri itkee

Maaliskuun puolivälissä maailmalle levisi kuvia parvekkeillaan laulavista italialaisista.

Pitkään aikaan ei ole enää laulattanut, Chiara Coan kertoo.

– Kyllä minäkin soitin silloin vähän pianoa, mutta se alkoi nopeasti häiritä minua, hän sanoo.

Myös Alessandro Tricarico seurasi parvekemusisointia ristiriitaisin mielin. Hän asuu Apulian alueella, lähellä Italian "saappaan" korkoa.

– Siinä vaiheessa kun alkoi olla tuhat ruumista päivässä, tuli tunne, että pitäisikö jättää tämä tähän. Joku voi itkeä seinän takana samaan aikaan kun naapurit hoilaavat "Splendido splendentea", Tricarico sanoo.

Parvekkeilla on syntynyt myös rakkaustarinoita ja yhteisiä illallisia. Kerrostalojen seinään on heijastettu elokuvia. Tätä puolta italialaisuudesta Tricarico rakastaa.

Toinen puoli on se, että kaikki eivät kanna vastuuta samalla tavalla kuin toiset. Vapaamatkustajia riittää.

Tricarico ei esimerkiksi ole nähnyt siskonsa perhettä, joka asuu vain 50 metrin päässä.

– Mutta naapurini pitää 2–3 kertaa viikossa juhlat sukulaistensa kanssa, hän kertoo.

– Tulemme kaikki niin sairastamaan sen taudin.

Aurinkoa autotallin edessä

Chiara Coan ei löydä korona-arjestaan juurikaan hyvää sanottavaa.

Hän opettaa luokkaansa videolla kolmessa vuorossa, paimentaa poikiaan keskittymään tehtäviin ja yrittää loihtia heille jääkaapista syötävää. Hän ei lue uutisia ollenkaan jotta pysyisi pirteänä lasten edessä.

Coan ei ole nähnyt oppilaitaan sen jälkeen, kun Cordignanon koulut menivät kiinni 20. helmikuuta.

– Meiltä jää nyt viimeinen oppivuosi yhdessä päättämättä, hän sanoo ja alkaa itkeä. Viitosluokalta siirrytään Italiassa yläkouluun.

On varoiteltu, että myös syyslukukausi aloitetaan etänä.

Siitä Coan on kiitollinen, että hän erosi miehestään jo viime vuonna. Onnettomassa parisuhteessa olisi vielä tuskallisempaa olla loukussa.

Hän saa voimaa koululaisten ääniviesteistä ja siitä, että kaiken huutamisenkin jälkeen pojat pyytävät nukkumaan mennessään äidin hetkeksi peiton alle.

– Joskus menen istumaan puoleksi tunniksi autotallin eteen, kun aurinko paistaa siihen iltapäivällä, hän kertoo.

Coan on tottunut lenkkeilemään Cordignanon ympärillä kohoavilla kukkuloilla, mutta nyt niitä on ihailtava ikkunan läpi.

Kun ulkonaliikkumiskielto julistettiin ja piazzat tyhjenivät, se tuntui täysin epätodelliselta, Coan sanoo.

Hän kertoo olleensa koko ajan enemmän huolissaan ihmisten reaktioista kuin viruksesta.

– Tiedätkö ne painajaiset, joissa ei ole päätä eikä häntää? Lapset eivät saa edes poistua asunnosta, hän sanoo.

Riitelyä metrin päästä

Marco Lovisolo on kiinnittänyt huomiota tapaan, jolla koronan uhreista puhutaan monissa maissa: kansaa ikään kuin valmistellaan menettämään vanhuksensa.

Hänen mukaansa Italiassa ei hyväksyttäisi, että vanhan henki olisi vähemmän arvokas kuin muiden.

Alessandro Tricarico kertoo perheen suojelevan 100-vuotiasta isoäitiään. Hänet on eristetty asuntoonsa kotiavustajan kanssa.

– Hän on hauras kuin kristalli. En ikinä antaisi anteeksi sitä, jos tartuttaisin äitini, isäni tai isoäitini, hän sanoo.

Siksi Tricarico on päättänyt edetä harkiten, vaikka lähisukulaisia saakin tavata tulevasta viikosta alkaen.

– Juuri puhuimme perheen Whatsapp-ryhmässä, että ei nyt mokata tätä. Siskoni on töissä apteekissa ja saa sieltä kaikki pöpöt. Miten voi pitää 7- ja 4-vuotiaat lapsenlapset irti mummista ja ukista, jos he eivät ole nähneet viikkokausiin? Tricarico päivittelee.

Hän on karannut pari kertaa vanhemmilleen maalle koska ei kestänyt olla yksin. Auton pysäyttäneelle poliisille hän valehteli menevänsä dokumentoimaan covid-tilannetta. Tricarico on erikoistunut valokuvaajana muraaleihin, seiniin kiinnitettäviin jättimäisiin teoksiin.

Etäisyyden pito vanhempien pihalla aiheutti myös koomisia tilanteita. Isä ja poika ryhtyivät rakentamaan puuvajaa, mutta vasaroinnin lomassa tuli riitaa.

– Yleensä menisin ottamaan vasaran suurieleisesti isän kädestä ja näyttäisin, miten homma pitää hoitaa. Nyt riitelimme kiivaasti metrin päästä, Tricarico nauraa.

Sydän sanoo: anna mennä

Toukokuun alussa italialaisille on luvattu joitakin vapauksia. Ulkoilla saa enemmän kuin 200 metriä ja ruokaakin mennä noutamaan ravintoloista.

Paluuyritys kohti normaalia huolettaa Marco Lovisoloa, Chiara Coania ja Alessandro Tricaricoa. Osaavatko italialaiset pidättäytyä iholle menemisestä? Ollaanko pian taas samassa jamassa?

Lovisolo ei usko, että kaikki ryntäävät kahviloihin, kun ne aukeavat.

– Olemme säikähtäneet. Ihmiset ovat alkaneet kokata ja juoda espressot kotona. Ajatus siitä, että menee ravintolaan syömään pleksilasin läpi, ei viehätä, hän sanoo.

Chiara Coan pohtii, muuttaako turvavälien ja maskien pitopakko italialaisia. Hän huomaa jo muutosta omassa käytöksessään.

Aluksi, kun Coan vei ostokset vanhemmilleen ja tädilleen, hän teki ilmassa eleen suukon antamisesta.

– Nyt en tee enää sitä. On tullut ihan normaalia sanoa heipat ilman mitään, hän huokaa.

Kolmekymppinen Alessandro Tricarico ei aio palata heti baariin, ainakaan pieneen.

– Vaikka en itse pelkää sairastumista, tämä on eettisesti tosi monimutkainen kysymys, hän pohtii.

Ennen liikkumisrajoituksia Tricarico vietti vilkasta elämää: kierteli kuvaamassa ja tapaamassa ihmisiä aamusta iltaan. Nyt pelko töiden loppumisesta ja rahahanojen kiinni menosta on niin suuri, ettei hän pysty tekemään juuri muuta kuin makaamaan sohvan pohjalla.

Välillä hän laittaa pois talvivaatteita ja kaivaa kaapeista kesävaatteita.

Tricarico kertoo ajattelevansa usein, miltä ensimmäinen suudelma koronan jälkeen tuntuu.

– Kun tämä on ohi, menen pussaamaan poskelle ensimmäistä ihmistä jonka tapaan, hän sanoo.

– Sen on pakko olla ihanaa ja pelottavaa. Sydän sanoo, että anna mennä, mutta aivot sanovat: odota.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump iloitsi viestipalvelu Twitterissä Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin paluusta julkisuuteen.

– Minä ainakin olen iloinen, että hän on tullut takaisin ja voi hyvin, Trump kirjoitti jakaen malesialaisen yliopiston tutkimusassistentin Lokman Karadagin twiitin.

Kim Jong-un osallistui perjantaina lannoitustehtaan avajaisiin pääkaupungin Pjongjangin lähellä. Häntä ei oltu nähty julkisuudessa kolmeen viikkoon ja hänen on epäilty kärsivän vakavista terveysongelmista.

Valtiollinen uutistoimisto KCNA välitti julkisuuteen kuvan Kimin vierailusta, ja myöhemmin valtiollinen televisio julkaisi videomateriaalia tehtaalla järjestetystä seremoniasta.

Presidentti Trump ja Kim Jong-un ovat tavanneet toisensa kolme kertaa Trumpin presidenttikauden aikana. Ensimmäisen kerran miehet tapasivat kesäkuussa 2018 Singaporessa ja viime vuonna kahdesti: helmikuussa Vietnamissa ja kesäkuussa Koreoiden välisellä demilitarioidulla vyöhykkeellä.

Alkuviikosta Trump sanoi, että heillä on Kimin kanssa hyvät välit keskenään ja toivoi Kimin olevan kunnossa, kertoi muun muassa Politico.

Varautuminen Kimin kuolemaan heikkoa

Uutistoimisto Reuters kertoo, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ei ole pystynyt vahvistamaan Kimistä saadun kuvamateriaalin aitoutta, mutta uskoo vahvasti hänen olevan hengissä.

Huolimatta Trumpin kauniista sanoista Pohjois-Korean ydinaseohjelmasta luopumisen suhteen ei ole tapahtunut edistystä.

– Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean neuvottelut eivät ole edenneet. Kim Jong-un on koetellut rajoja lyhyen kantaman ohjustesteillä ja Trump toivoo, että mitään ei tapahtuisi ainakaan ennen marraskuun vaaleja, Yhdysvaltain entinen Pohjois-Korean-lähettiläs Joseph Yun kommentoi Reutersille.

Yun toimi Yhdysvaltain Pohjois-Korean-lähettiläänä Barack Obaman aikana sekä Trumpin presidenttikauden alussa.

Kimin mahdolliset terveysongelmat ovat herättäneet huolia Pohjois-Korean ydinaseohjelman ja pitkänmatkan ohjusten suhteen. Kim Jong-un ei ole palannut näiden kehittelyyn sitten vuoden 2017.

Reutersin haastatteleman asiantuntijan mukaan Kimin kuolemaan tulisi varautua huolella.

– En usko, että saamme koskaan tietää, mitä Kim teki viime viikkojen aikana. Se jännite, mikä hänen poissaolostaan syntyi, herätti kysymyksiä siitä, kuinka hyvin olemme varautuneet tällaiseen. Kukaan ei tunnu valmistautuneen mahdolliseen poliittiseen kriisiin Pohjois-Koreassa, sanoo Pohjois-Koreaan keskittyvän ajatushautomon North 38:n varajohtaja Jenny Town.

Kimin terveys edelleen kysymysmerkki

Huolimatta paluusta julkisuuteen, Kimin terveydentilasta leijuu edelleen kysymyksiä. Ahkerasti tupakoivalla ja ylipainoisella Kimillä on sukurasitteena huono sydän. Sekä hänen isänsä Kim Jong-il että isoisänsä Kim Il-sung kuolivat sydänkohtauksiin.

Eteläkorealainen Pohjois-Korean asioihin erikoistunut Daily NK -uutissivusto raportoi viime viikolla, että Kimille olisi tehty sydänleikkaus 12. huhtikuuta. Reuters taas kertoi Kiinan lähettäneen lääkäreitä Pohjois-Koreaan tarkastamaan 36-vuotiaan Kimin terveyden.

NK News, yhdysvaltalainen Pohjois-Koreaan erikoistunut uutissivusto, kiinnitti huomionsa tuoreissa kuvissa Kimin kädessä olleeseen tummaan pisteeseen, jota ei näkynyt vielä 11. huhtikuuta, jolloin Kim oli edellisen kerran julkisuudessa.

NK Newsin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tumma piste voisi olla jälki sydänoperaatiosta. Esimerkiksi pallolaajennus voidaan tehdä rannevaltimon kautta.

Lue lisää:

Pohjois-Korean viestimet julkaisivat kuvamateriaalia: Kim Jong-un kävi vihkimässä lannoitetehtaan – yleisö räjähti hurraa-huutoihin(2.5.)

Uudenmaan sulku päättyi jo ja peruskoulutkin avautuvat neljästoista toukokuuta. Mutta mitä seuraavaksi? Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus neuvottelee sunnuntaina koronaviruksen vuoksi määrättyjen rajoitusten lieventämisestä.

Kansalaisilla on jo ojentaa hyvä rajoitusten purkulista päättäjille ja myös ajatuksia siitä minkä rajoituksen purkamisella ei ole niin kiire.

Elina Kolehmainen, Helsinki

– Mielestäni kirjastoja ja julkisia paikkoja voi ruveta avaamaan. Urheilupaikoissa ihmiset hikoilee ja hengästyy ja voi tulla pärskeitä suusta helpommin, mutta niissäkin voisi olla turvaväliajattelua ja ei sitten saunota ja suihkutella yhdessä vaan mennään kotiin peseytymään.

– Massatapahtumissa taas rajoitukset pitää säilyttää voimassa viimeiseen asti, koska ne ovat riskitapahtumia, missä voi syntyä useita tartuntaketjuja eikä pystytä pitämään turvallisuustoimia samalla tavalla yllä, kun ihmisiä jonottaa massiivisesti.

Mika Sihvola, Helsinki

– Nuoret pitäisi saada takaisin liikkeelle ja toistensa pariin eli harrastuksiin.

– Ja jos epidemia on kaikkialla, niin onko hyötyä pitää rajoja kiinni? Ruotsiin pääsy pitäisi ainakin saada auki, jotta ihmiset pääsevät perheiden luokse ja ehdottomasti Viro myös samalla tavalla.

Arto Piispa, Helsinki

– Rajoitusten purkamisen voisi aloittaa ravintoloista ja elokuvateattereista ja nopeasti: viikon kahden sisällä.

– Rajoitukset on syytä pitää yllä lentomatkustamisessa, koska siellä virus leviää herkästi. Lentokoneissa on voimakkaat ilmastoinnit.

Eija Salmi, Helsinki

– Minusta voisi seuraavaksi lähteä miettimään julkisten kansalaispalvelujen, kuten kirjastojen, museoiden ja taidelaitosten avaamista, koska ne vähän avaisivat ihmisille arjen elämisen mahdollisuuksia.

Salmi pitäisi voimassa rajoitukset, joilla suojataan riskialttiita ihmisiä, joilla on on suuri riski saada viruksesta vaarallinen tilanne itselleen. Yli 70-vuotiaiden kotikaranteeniin hän ehdottaa jo pieniä lievennyksiä.

– Siinä voisi pikkuhiljaa alkaa miettimään, voisiko olla jonkinlaisia sävyjä tavoissa, joilla rajoitetaan elämää. Esimerkiksi isovanhemmat voisivat käydä ulkona jäätelöllä lastenlastensa kanssa vähän vähemmän huonolla omalla tunnolla.

Tietoja valtioneuvoston määräämistä rajoituksista saat täältä.

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta.

Lue myös:

Hallitus aloittaa sunnuntaina neuvottelut koronarajoitusten purkamisesta: saako yli 10 henkilön ryhmä kokoontua ja avataanko Viron raja?