On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio suljettiin vankeuteen epäiltynä törkeistä virkarikoksista, lahjusrikoksesta ja törkeistä huumausainerikoksista.
– Ensimmäisestä yöstä Porvoon poliisivankilassa muistan vain, että koruttomasti kundi heitettiin selliin. Siellä alkaa katsella ympärilleen, että mitä sellissä on. Vessa ja sänky. Sitten alkaa kuunnella ääniä sellissä. Äänieristys on heikkoa, joten äänet kuuluvat selliin läpi osastojen, Aarnio muistelee.
Hän on alusta saakka vakuuttanut olevansa syytön, mutta oikeus on ollut toista mieltä. Kakkua on tullut 13 vuotta. Nykyisin Aarnio viettää 15,5 tuntia vuorokaudessa sellissä Helsingin vankilan eli niin sanotun Sörkan suljetulla osastolla B32.
Vuonna 1881 käyttöön otetun vankilan vanhimmassa siivessä olevalle osastolle on sijoitettu alle kymmenen hengen joukko Suomen tunnetuimpia vankeja. Suurin osa heistä on elinkautiseen vankeuteen tuomittuja murhaajia, joiden nimet ovat tuttuja julkisuudesta.
Koronavirustilanteen takia mediaa ei päästetä kuvaamaan vankilaa sisältä tai tapaamaan vankeja. Vankeihin saa yhteyden vankilan yleisen sähköpostin kautta, jonka jälkeen heillä on mahdollisuus soittaa osaston seinällä olevasta puhelimesta.
Muutamien päivien päästä sähköpostin lähettämisestä Aarnio tarttuu luuriin ja näppäilee hänelle lähetetyn numeron.
Aarnio: Vankeinhoito tsaarinaikaisessa kunnossa
Aarnio on odottanut, että muut osaston vangit lähtevät ulkoilemaan voidakseen soittaa puhelun rauhassa. Hän puhuu pitkään ja painokkaasti. Stadin slangisanat värittävät Helsingissä syntyneen tuomitun ex-poliisin puhetta.
– Haluan muuttaa vankien kohtelua ja kuntoutusta. Se on aivan tsaarinaikaisessa kunnossa, Aarnio sanoo.
Osaston B32 toiminta on rajoitettua etenkin vankien oman turvallisuuden vuoksi. Siitä puhutaan myös niin sanottuna nimivankien osastona.
Arki pyörii rutiinien varassa. Herätys ja sellien ovien avaus on kello 7. Sen jälkeen vangit hoitavat aamutoimet ja käyvät aamiaisella. Lounas on kello 10, jonka jälkeen vangit voivat ulkoilla kello 11–12.30. Päivällinen on kello 15. Sellien ovet sulkeutuvat arkisin kello 16.30 ja viikonloppuisin tuntia aiemmin.
Vielä reilu vuosi sitten osaston sellien ovet olivat auki vain noin kaksi tuntia vuorokaudessa, joten vankien olot ovat nyt huomattavasti vapaammat.
Useissa muissa suljetuissa vankiloissa suljettujen osastojen vangit joutuvat edelleen pysymään lukituissa selleissä jopa 23 tuntia vuorokaudessa. Oikeusasiamies on huomauttanut useita kertoja, että sellien tulisi olla auki vähintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.
B32-osastolla olevat eivät ole tekemisissä muiden Helsingin vankilan vankien kanssa eivätkä he osallistu yhteisiin aktiviteetteihin. Opiskelu muualla kuin omassa sellissä, työn tekeminen tai vapaaehtoistyö jäävät näiden vankien kohdalla haaveiksi.
Suljetulla osastolla järjestetään viikoittain toimintaryhmä, jossa voidaan esimerkiksi kokkailla tai askarrella. Kerran viikossa pääsee kirjastoon, kirkkoon, kuntosalille ja saunaan.
Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti tuoreessa raportissaan huomiota etenkin turvallisuussyistä eristettyjen vankien oloihin. CPT:n mukaan vangeille oli tarjolla hyvin vähän järjestettyä ohjelmaa ja sosiaalisia kontakteja.
CPT teki tarkastuksen Oulun ja Turun vankilaan, mutta Rikosseuraamuslaitoksen kehitysjohtajan Riitta Karin mukaan samat haasteet koskevat kaikkia suljettuja vankiloita.
Lain mukaan vankiloiden tulee antaa vangeille tukea rikoksettoman elämäntavan rakentamisessa. Heille pitäisi taata mahdollisuus ylläpitää toimintakykyään ja terveyttään, mutta useiden osaston B32 vankien mukaan vankeinhoidon todellisuus on hyvin kaukana sen tavoitteista.
– Tiedän, että vankeinhoidossa on kauniita ajatuksia vankien tukemisesta opiskelussa ja työnteossa, mutta sitä tukea joutuu kiikareilla katsomaan eikä siitä huolimatta näe. Täällä maataan aivan turhan pantteina selleissä. Yhdellekään jätkälle ei ole mitään tekemistä, vaikka motivaatiota olisi, Aarnio toteaa.
Murhasta tuomittu: Hakemuksiini ei vastata
Haastattelupyyntöön vastasi Aarnion lisäksi murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomittu mies. Hän on elänyt vankeudessa lähes kolme vuotta, josta suurin osa on kulunut osastolla B32.
Noin 40-vuotias mies esiintyy jutussa nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi.
Miehen saaminen haastatteluun ei ollut helppoa, koska vankilasta soittaminen maksaa vangille ja hänen rahansa ovat vähissä.
Elinkautisvanki vaikuttaa puhelimessa ahdistuneelta. Hän ei tunne oloaan turvalliseksi B32-osastolla.
Hän pelkää samalle osastolle sijoitettuja vankeja eikä luota vartijoihin.
– Kenenkään ei pitäisi tietää, keitä tällä osastolla on. Tieto kuitenkin leviää vartijoiden puheiden vuoksi, mies toteaa.
Nimivankien osastosta ja siellä olevista tunnetuista vangeista on kerrottu aiemminkin mediassa.
Miehellä on itsetuhoisia ajatuksia. Päivällä aika vankilassa kuluu rutiinien parissa, mutta illalla yksin sellissä synkkyys valtaa mielen. Yöllä uni ei tule.
Hän keskustelee säännöllisesti vankilan papin ja psykologin kanssa tilanteestaan.
– Minun täytyy auttaa itseäni, mutta en tiedä pystynkö siihen. Pidän musiikista. Se teki minut ennen onnelliseksi. Nyt, jos kuulen musiikkia, en tule onnelliseksi, vanki kertoo.
Hän tuskailee sen kanssa, että osastolla B32 ei voi tehdä työtä ja ansaita rahaa. Hänen rangaistusajan suunnitelmansa eli ransun mukaan työn tekeminen voisi toimia kuntoutuksena.
Vangin kokemus kuitenkin on, että vankilassa suunnitelman seuraamisesta ei välitetä. Lain mukaan vankilan työntekijän pitäisi keskustella sen etenemisestä vangin kanssa kolme kertaa vuodessa.
– Olen nähnyt suunnitelman seurannasta vastaavan työntekijän vain kerran lähes kolmen vuoden aikana. Olen pyytänyt saada tavata hänet lähettämällä hakemuksia, mutta niihin ei ole vastattu, mies kertoo.
Myös oikeusasiamies on kiinnittänyt erityistä huomiota puutteisiin rangaistusajan suunnitelman seurannassa Helsingin vankilassa. Syyskuussa aloittaneen Helsingin vankilan uuden johtajan Eeva Säisän mukaan tilanne on kohentunut huomautuksen myötä.
Haastattelun jälkeen hän tarkisti kaikkien Helsingin vankilan vankien suunnitelmat.
– Löysin kaksi rangaistusajan suunnitelmaa, joissa seurannan määräaika on mennyt yli. Nyt sitten hoidetaan nuo puuttuvat kaksi ajan tasalle, Säisä toteaa.
Rangaistusajan suunnitelman pitäisi olla valmis kolmessa viikossa vangin saavuttua arviointikeskukseen.
Todellisuudessa tämä ei aina toteudu rajallisten resurssien vuoksi.
– Meillä on vaikeuksia täyttää kaikki odotukset ja vaatimukset. Olemme joutuneet tekemään rangaistusajan suunnitelmia ilman riski- ja tarvearviointia. Tällöin vanki ei saa mahdollisuutta keskustella asioistaan. Työmäärä on suuri, ja mietimme koko ajan, mitä teemme ja kuinka paljon, Etelä-Suomen arviointikeskuksen johtaja Annamari Räisänen kertoo.
"Vankila tekee opiskelusta hankalaa"
Haastattelupyyntöön vastasi sähköpostilla myös toinen Aarnion osastonaapuri. Tämä murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomittu noin 40-vuotias mies on ollut vankeudessa yli kahdeksan vuotta.
Myös hän esiintyy jutussa nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Mies on melko tyytyväinen sijoitukseensa osastolle B32 oman turvallisuutensa takia.
Mies kertoo joutuneensa lievän pahoinpitelyn kohteeksi vankeutensa alkuaikoina Vantaan tutkintavankilassa. Hänen selliinsä ryntäsi joukko miehiä, jotka löivät häntä.
Sen jälkeen vanki siirrettiin korkeamman turvallisuustason osastolle. Pelko pahoinpidellyksi tulemisesta vaivaa häntä yhä.
Kukaan Ylen haastattelemista vangeista ei ole kohdannut väkivaltaa osastolla B32, joten ainakin siinä Helsingin vankila on onnistunut.
– Nykyinen osasto on rauhallinen, eikä vankien välisiä riitoja juurikaan ole. Itse tulen kaikkien osaston vankien kanssa toimeen, mies kertoo.
Säisän mukaan vankien välinen väkivalta jää usein henkilökunnalta piiloon. Myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on kiinnittänyt huomiota siihen, että vankien ruhjeita tulisi tarkastaa vankiloissa useammin.
Suurimmat vangin kokemat epäkohdat vankeudessa liittyvät opiskelumahdollisuuksiin ja netin käyttöön. Hänen tavoitteenaan vankeusaikana on opiskelu.
Mies on suorittanut vankilassa ylioppilastutkinnon niin sanottuna selliopiskeluna eli opiskelemalla itsenäisesti ilman opettajan apua.
Viime keväänä hän olisi halunnut osallistua yhteishakuun saadakseen opiskelupaikan. Ongelmaksi osoittautui se, että yhteishakua varten vangin täytyy päästä nettiin.
Helsingin vankilassa vangit voivat hakea anomuksella nettiaikaa. Vanki sanoo hakeneensa nettiaikaa neljä kertaa saamatta vastausta.
– Olen saanut yhden nettiajan, kun olen hakenut sitä viisi kertaa, vanki toteaa.
Myös muut B32-osaston vangit kertovat, että netin käyttö on heidän osastollaan lähes utopiaa. Helsingin vankilassa johtaja Eeva Säisän tietojen mukaan ei ole havaittu vankien kuvailemia ongelmia netin käytössä.
Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vuosittain keskimäärin 2 000 vankia eli noin neljäsosa kaikista vangeista osallistuu johonkin koulutukseen. Usein koulutus voidaan järjestää vankilan sisällä.
– Tosiasiallisesti Helsingin vankila tekee kaikkensa, jotta opiskelu olisi mahdollisimman hankalaa, vanki sanoo.
Suljetussa vankilassa on mahdollista suorittaa myös vankilan ulkopuolisten oppilaitosten tarjoamia kursseja. Silloin vanki opiskelee itsenäisesti koulutuksen järjestäjältä saadun materiaalin ja erilaisten oppimisalustojen avulla.
– Näihin oppimisalustoihin on liittynyt jotain pulmia noin teknisesti ja tietoturvan näkökulmasta, Säisä kertoo.
Helsingin vankilassa on kaksi opinto-ohjaajaa, joiden kanssa vanki voi laatia itselleen opintosuunnitelman. Vankeuden loppuvaiheessa myös koevapaus tai avovankilaan siirtyminen voivat avata opintomahdollisuuksia vangille.
– Mikäli vanki omatoimisesti tekee suunnitelmia, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia toteutua, ollaan ristiriitatilanteessa. Se ei ratkea vangin haluamalla tavalla. Näkemykset siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei, eivät aina kohtaa, Säisä toteaa.
Harkintavallassa aina vaarana mielivaltaisuus
Reilun vuoden suljetulla osastolla elänyt Jari Aarnio on toivonut jo pitkään siirtoa avovankilaan.
– Helsingin vankila on puoltanut siirtoani avovankilaan, mutta arviointikeskus estää siirron. En ymmärrä, miksi minä ensikertalaisena olen suljetussa vankilassa. Olen käyttäytynyt moitteettomasti, minulla ei ole päihdeongelmaa, suhtaudun kunnioittavasti läheisiini ja ihmisiin ympärilläni, Aarnio kertoo
Osa vangeista toivoo itse sijoitusta suljetulle osastolle, osa määrätään sinne.
– Kukaan ei ole suoranaisesti hakeutunut juuri tälle osastolle. Osa on siirretty sinne rauhoittumaan avoimilta osastoilta toistuvan häiriökäyttäytymisen vuoksi. Jokaiselle vangille tulee taata häiriötön ja turvallinen mahdollisuus suorittaa rangaistusaikansa vankilassa, kertoo Säisä.
Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehet eivät voi ottaa julkisesti kantaa yksittäisen vangin asioihin. Ratkaisun siitä, mihin vankilaan kukin vankeuteen tuomittu sijoitetaan, tekee jokin Suomen kolmesta arviointikeskuksesta.
Niissä tehdään vuosittain vajaat 10 000 päätöstä vankien sijoittamisesta tai siirtämisestä. Käytännössä päätösvalta on arviointikeskusten kolmella johtajalla ja heidän henkilöstöllään.
Aarnio ei allekirjoita hänestä tehtyä riski- ja tarvearviointia eikä sen pohjalta tehtyä rangaistusajan suunnitelmaa.
– Se on naurettava suunnitelma. Ihmistä arvioidaan tavalla, mikä ei perustu mihinkään. Se on mielivaltaa. Riski- ja tarvearvio laaditaan tarvittaessa sellaiseksi, että avolaitokseen sijoittaminen papereiden perusteella on mahdollisimman hankalaa, Aarnio uskoo.
Vankien arvioinnissa ongelmana on, että heille tehtävää pisteytystä ei ole normitettu eli pisteille ei ole vertailuarvoja. Nyt annettavat pisteet eivät kerro vertailukelpoisesti vangin ongelmien tasosta.
Arviointikeskusten suunnitelmana oli alun perin normittaa pisteet. Tämä jäi kuitenkin tekemättä resurssipulan vuoksi. Siksi vankien arvioinnissa käytetään useita eri menetelmiä, joiden pohjalta tehdään kokonaisarvio vangin tilanteesta.
– Sijoituspäätös ei perustu vain yhden virkamiehen näkemyksiin, vaan se tehdään usean virkamiehen ja vangin yhteistyönä, tarkentaa Itä- ja Pohjois-Suomen arviointikeskuksen johtaja Petteri Autio.
– Vangin toiveilla ei ole sijoituspäätöksessä kokemukseni mukaan merkitystä. Kaikki on harkinnanvaraista: se on todella vaarallista. Vankiin voidaan kohdistaa laitosvaltaa, joka peitetään päätöksissä sanahelinällä, Aarnio kritisoi.
Vankien sijoituspäätöksiä tekevän Etelä-Suomen arviointikeskuksen johtajan Annamari Räisäsen mielestä on hyvä, että vangit voivat tuoda mielipiteitään julkisuuteen.
– Kun käytetään paljon harkintavaltaa, on aina vaarana mielivaltaisuus. Siksi pyrimme toimimaan mahdollisimman läpinäkyvästi. Kerromme, miten arviointi on tehty ja miten asiat etevät, Räisänen sanoo.
Aarnio on johdonmukaisesti kiistänyt kaikki häntä koskevat rikosepäilyt alusta alkaen. Oikeudessa syytetyllä on niin sanottu itsekriminointisuoja. Sen mukaan rikoksesta epäiltyä tai syytettyä ei saa pakottaa tai painostaa tunnustamaan omaa syyllisyyttään eikä hänen tarvitse edistää syyllisyytensä osoittamista.
Itsekriminointisuoja mainitaan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jota Suomi on sitoutunut noudattamaan.
Vankilassa rikosta ja siitä tuomittua vankia lähestytään kuitenkin eri näkökulmasta kuin oikeudessa. Tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen jälkeen henkilö ei ole enää syytettynä, ja syyllistyminen rikokseen on todettu.
– Rikosseuraamuslaitoksessa ei enää käydä uutta oikeudenkäyntiä, vaan toiminnan lähtökohtana on tuo lainvoimainen tuomio. Emme voi pakottaa ketään ihmistä muuttumaan. Voimme koettaa tarjota apua, mutta on ihmisiä, jotka systemaattisesti kiistävät rikoksensa. Katsomme, ettei hän siten ota vastuuta teoistaan. Vangin olisi pystyttävä käsittelemään tilannettaan ennen avoimempiin oloihin siirtymistä, Räisänen kertoo.
Näin ollen vangin suhtautuminen tuomioonsa saattaa vaikuttaa vangin sijoituspaikkaan.
– On mielipuolista, että minun pitäisi arviointiviranomaisille myöntää kiistämäni rikos saadakseni oikeudenmukaista kohtelua. Se seikka, onko vanki samaa mieltä tuomiosta, ei tietenkään saisi vaikuttaa millään tavalla rangaistuksen täytäntöönpanoon. Vankeinhoidossa pitäisi katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen, Aarnio toteaa.
Oikeusasiamies: Päätösten perusteissa puutteita
Vankeuslain mukaan vangilla on oikeus saada tietoonsa häntä koskevien päätösten perusteet, kuten tiedot siitä, miksi hänet on sijoitettu suljettuun vankilaan.
Eduskunnan oikeusasiamies on todennut vuonna 2017 tekemässään ratkaisussa, että rikosseuraamuslaitoksessa tehtävissä vankia koskevissa päätöksissä ei esitetä kaikkia perusteita eivätkä esitetyt perusteet usein ole riittävän konkreettisia.
Oikeusasiamies on joutunut puuttumaan asiaan toistuvasti. Aarniolta perustelut saavat tylyn tuomion.
– Perusteet ovat pelkkää sanahelinää. En voi kertoa niistä julkisuuteen. Ne ovat mielivaltaisia päätöksiä, jotka eivät perustu asiakirjoihin, Aarnio arvostelee.
Aarnio olisi halunnut saada nähtäväkseen Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten ohjeistuksen, jonka mukaan vankeja arvioidaan pisteytyksen muodossa.
– En ole saanut pisteytyksen taustalla olevaa ohjeistusta nähtäväkseni, vaikka olen sitä pyytänyt arviointikeskuksesta. Sen pitäisi lain mukaan olla julkinen. Oletan, että yksikään vanki ei ole koskaan niitä ohjeita nähnyt, Aarnio sanoo.
Etelä-Suomen arviointikeskuksen johtajan Annamari Räisäsen mukaan viranomaisten ohjeistusten tarjoaminen vankien luettavaksi ei ole hänen työssään ykköstavoitteena.
Rikosseuraamuslaitos luovutti käytössä olevat ohjeet vankien arvioinnista Ylelle huolellisen tarkastuksen jälkeen.
– Olemme tarkkoja asiakirjojen julkistamisen kanssa, jotta niiden mukana ei paljastu salaisia turvallisuustietoja esimerkiksi vankilan valvonnasta, kertoo Itä- ja Pohjois-Suomen arviointikeskuksen johtaja Petteri Autio.
Aarnio ei ole siirtotoiveensa kanssa yksin. Pelkästään suljetuista vankiloista on epävirallisen tilaston mukaan Etelä-Suomen alueella tullut vireille tänä vuonna yhteensä noin 2 000 vangin siirtoa koskevaa asiaa.
Osa niistä koskee myös tutkintavankeja ja siirtoja toiseen suljettuun vankilaan. Noin 580 hakemusta on johtanut vangin siirtoon avovankilaan. Koko Suomessa suljetusta vankilasta siirretään avovankilaan vuosittain noin 1 700–1 800 vankia.
Vankien sijoittamisesta suljetulle osastolle kannellaan oikeusasiamiehelle 10–20 kertaa vuodessa. Oikeusasiamiehen mukaan perusteet vangin sijoittamiseen tietylle osastolle ovat kaikissa kanteluissa olleet olemassa.
Rikosseuraamuslaitoksen elokuun lopussa tehdyn laatumittauksen mukaan 60 prosenttia vangeista on sijoitettu vangin itsensä toivomaan vankilaan.
Aarnio: Kun vapaudun, minulla on vain tuulen huuhtoma perse
Rikosseuraamuslaitoksen mukaan suljettujen osastojen ongelmien taustalla on se, että vankiloissa on liian vähän henkilökuntaa. Rise joutui vähentämään vuosina 2006–2016 noin 500 henkilötyövuotta. Nyt Risessä työskentelee noin 2 600 henkilöä.
– Ei eristäminen ja erillään oleminen tee kenellekään hyvää. Tiukka henkilöstömitoitus aiheuttaa sen, että emme voi järjestää kaikkea, mitä vangit tarvitsevat, myöntää Helsingin vankilan johtaja Eeva Säisä.
– Toivomme lisää resursseja, mutta en tiedä kuinka mahdollisia ne tässä julkisen talouden tilanteessa ovat, Rikosseuraamuslaitoksen kehitysjohtaja Riitta Kari sanoo.
Ylen haastattelemat vangit eivät pidä Risen selitystä henkilöstöpulasta riittävänä perusteena sille, että vankien oikeudet eivät toteudu.
– Oikeusasiamies on todennut päätöksissään jo vuosikausia, että resurssit eivät voi olla selitys vankeinhoidon puutteille, Aarnio toteaa.
Edessä on aika, jolloin osaston B32 vangit kävelevät ulos vankilan portista ja jättävät kivitalon taakseen. Jos vankeusaika on tehnyt tehtävänsä, he eivät enää syyllisty rikoksiin. Kunnollinen vankeinhoito on siten yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeää.
Ylen haastattelemat vangit kertovat elävänsä päivä kerrallaan. Suljetulla osastolla vankien on vaikeaa kuvitella tulevaisuutta vapaudessa. Osalle vapautuminen on mahdollista vasta vuosien päästä.
Vankien tulevat vuodet suljetuissa vankiloissa saattavat sujua nykyistä paremmin, jos Rikosseuraamuslaitoksen kehitystavoitteet muuttuvat käytännöksi.
Tarkoituksena on muassa kouluttaa vartijat tekemään vankien kanssa lähityötä. Nykyisin vartijat jäävät vankien näkökulmasta etäisiksi eikä heistä saa juttukaveria.
– Kun tiedämme, että lisää resursseja ei tule, niin pyrimme kehittämään toimintaamme täydennyskouluttamalla vartijoita. Ideana on, että jokainen vanki saa oman vastuuvirkamiehen, joka tukee häntä vankeuteen liittyvissä asioissa, Säisä kertoo.
Moni vanki aloittaa elämänsä vapaudessa täysin tyhjän päällä. Varsinkin suljetulla osastolla eläneille vangeille hyppy vapauteen on raju muutos.
Siksi vangit pyritään usein vapauttamaan asteittain, avovankilan tai valvotun koevapauden kautta. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, ja osa vapautuu suoraan kiven sisästä. Aarnio ei luota vankeinhoitoon.
– Kaikki omaisuuteni on mennyt ulosottoon. Aikanaan alan palikoita rakennella uudelleen. Toivoin, että vankeinhoito olisi ollut mukana tulevaisuuden rakentamisessa, mutta niin ei ole käynyt. Kun vapaudun, minulla ei ole muuta kuin tuulen huuhtoma perse.
