Venäjällä Moskovan pörssin kaupankäyntiä aiotaan maanantaina jälleen vapauttaa. Venäjän keskuspankki tiedotti lauantaina, että venäläisillä osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla voisi käydä kauppaa "normaalisti" maanantaina, kertoo uutistoimisto Reuters.

Kaupankäyntiaika on kuitenkin rajoitettu puoleen normaalista. Lisäksi ulkomaiset omistajat eivät edelleenkään voi myydä venäläisiä osakkeitaan. Rajoitus on voimassa tällä hetkellä ainakin huhtikuun ensimmäiseen päivään saakka.

Moskovan pörssi kääntyi perjantaina laskuun torstaisen nousun jälkeen.

Markkinatilannetta vääristävät ulkomaisille osakkeenomistajille määrätty myyntikielto ja se, että Venäjän jättimäinen hyvinvointirahasto tekee osakkeiden tukiostoja.

Keskuspankki on kertonut aiemmin, että se voi käyttää tuhat miljardia ruplaa osakeostoihin. Euroina summan kokoluokka on vajaat kymmenen miljardia.

Kaupankäynnin rajoituksilla ja keskuspankin tukiostoilla pyritään pehmentämään osakemarkkinoiden pudotusta.

Aeroflotin kurssi syöksyi perjantaina 18 prosenttia

Ruplina määritelty MOEX-indeksi oli perjantaina pörssin sulkeutuessa 3,7 prosenttia miinuksella. Dollarimääräinen RTS-indeksi puolestaan laski 2,7 prosenttia.

Laskussa oli esimerkiksi lentoyhtiö Aeroflot, jonka kurssi laski 18 prosenttia. Kauppaa käytiin rajoitetuilla aukioloajoilla ja vain 33 osakkeella.

Venäjä on pyrkinyt tukemaan omaa talouttaa ja ruplaa monin keinoin länsimaiden pakotteita vastaan. Maata johtava Vladimir Putin on muun muassa ilmoittanut, että ”ei-ystävällisten maiden” tulee maksaa Venäjän kaasutoimituksista ruplissa.

Ylen haastattelema asiantuntija tosin ihmetteli, mitä hyötyä vaatimuksesta on, sillä kaasumyyjä Gazpromilla on jo velvoite kotiuttaa ainakin 80 prosenttia tuloistaan Venäjälle ruplina. Näin kaasun ostajien pakottaminen ruplien käyttöön ei tukisi valuutan kysyntää juuri nykyistä enemmän.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 27.3. klo 23:een asti.

Lue myös

Euroopassa on oligarkkeja omastakin takaa – nyt EU-parlamentti haluaa heidän näppinsä irti yhteisistä varoista

Nokian Renkaat lisää tuotantoaan Nokialla ja Yhdysvalloissa – Venäjältä yhtiö ei lähde, muttei enää myöskään investoi sinne

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn inflaation torjunnasta: "Energian hintoihin ei rahapolitiikalla juurikaan pystytä vaikuttamaan"

Sodan keskellä syntynyt, kolmen viikon ikäinen ukrainalainen Alex Vietrov nukkuu tyytyväisenä päiväunia kajaanilaisessa kodissa. Äiti Olena Vietrova on helpottunut, mutta huolissaan. Ajatukset kääntyvät jatkuvasti Ukrainaan, jossa sodan keskellä on vielä useita läheisiä ja sukulaisia, osa heistä alueilla joilta eivät pääse pakenemaan.

Uudessa kodissa on rauhallista. Vietrova keittää kahvia ja teetä, kun ystävä Yana Suutari katsoo vauvan perään. Vietrovan 12-vuotias tytär on toista päivää kajaanilaisessa koulussa, jossa hän on aloittanut valmistavan opetuksen muiden Ukrainasta saapuneiden oppilaiden kanssa.

Vielä sodan alkaessa perhe asui Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Ensimmäisten pommitusten aikaan tunnelmat olivat epäuskoiset.

– Veljeni oli meillä yökylässä. Kun kuulin pommien ääniä, veli sanoi, että se on raskauteen liittyvää vainoharhaisuutta, kertoo Olena Vietrova.

Alex syntyi maaliskuun alussa Kiovassa keskellä sotaa, joka oli alkanut viikkoa aiemmin. Vietrova lähti synnyttämään sairaalaan yhden aikaan yöllä. Hän ei saanut ottaa 12-vuotiasta tytärtään mukaan sairaalaan, vaan joutui jättämään tyttären odottamaan vieraan naisen kanssa. Vietrova kertoo, että sairaalassa ei sodan vuoksi voinut pitää valoja päällä. Hän synnytti pimeässä huoneessa, jossa oli käytössä vain pieni valo.

Vuorokausi synnytyksen jälkeen äiti ja vastasyntynyt joutuivat lähtemään kotiin, sillä sairaalaan ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa ellei tarvinnut esimerkiksi leikkausta. Vietrova kertoo, että äitejä pyydettiin ruokkimaan lapsiaan rintamaidolla mahdollisimman paljon, koska äidinmaidonkorviketta oli vaikea saada.

Äiti ja lapsi palasivat kotiin, mutta eivät omaan asuntoonsa, sillä se sijaitsee 11. kerroksessa ja Vietrova pelkäsi pommituksia. He muuttivat asumaan asuinrakennuksen pohjakerroksessa olevaan kauppaan, jossa Vietrova oli töissä.

"Lasten ei pidä nukkua laatikoissa"

Alexin ollessa muutaman päivän ikäinen äiti päätti, että lapset on saatava turvaan.

– Lasten ei pidä nukkua laatikoissa tai lattialle levitetyllä huovalla. Hälytyksiä oli jatkuvasti, reppu oli aina valmiina. Kun hälytys tuli, piti hypätä nopeasti ylös, herättää lapset ja juosta vauva sylissä pakoon. Se oli pelottavaa.

Vanhinta lastaan, 18-vuotiasta poikaansa Vietrova ei voinut ottaa mukaan, sillä tämä ei olisi päässyt pois Ukrainasta liikekannallepanon vuoksi.

– Valitsin lähdön, vaikka olin synnytyksen jälkeen hyvin heikossa kunnossa. Kiitän tytärtäni, joka auttoi minua pakomatkassa.

Ensin perheen piti päästä pois Kiovasta. Automatka juna-asemalle kesti viisi tuntia, sillä matkalla oli paljon tarkastuspisteitä.

– En olisi ikinä uskonut, että joudun lähtemään viisipäiväisen vauvan kanssa. Asemalla istuin
portaille imettämään. Ei voinut pestä vauvaa, ei vaihtaa vaippoja tai vaatteita.

Kun perhe pääsi junaan Kiovassa, se oli niin täynnä, että siellä piti Vietrovan sanoin seistä yhdellä jalalla. Lvivistä matka jatkui rajanylityspaikalle.

– Se jäi mieleen, kun rajalle oli kolme jonoa: bussijono, henkilöautojono ja jono jalankulkijoista. Jalankulkijat olivat jonottaneet jo vuorokauden, oli miinus neljä astetta pakkasta, ja he nukkuivat lastensa kanssa asfaltilla.

Kylpyyn yhdeksän päivän jälkeen

Rajan ylityksen jälkeen Puolassa matka vei ensin Lubliniin ja sieltä junalla Varsovaan. Siellä vastaanottokeskuksessa perhe tutustui Suomessa asuvaan Yana Suutariin, joka on kotoisin Ukrainasta, mutta asunut Kajaanissa jo useamman vuoden. Suutari tarjosi perheelle mahdollisuutta lähteä bussilla Suomeen.

Suomi oli siis täysin satunnainen valinta.

– En olisi ikinä kuvitellut, että päädyn tällä tavalla Eurooppaan. Täällä on todella lämmintä ja kotoista, vaikka ulkona on lunta ja kylmä, Olena Vietrova toteaa tunnelmiaan nyt.

Jos sotaa ei olisi tullut, olisi elämä jatkunut Kiovassa. Vietrovalla oli vakituinen työ, ja hän odotti sitä, että palaisi lapsen synnyttyä takaisin töihin.

– Tytär kävi koulua ja sai harrastaa voimistelua, se oli hänen lempiharrastuksensa. Poika opiskeli yliopistossa. En olisi uskonut, että meillä alkaa sota, Vietrova kertoo.

Kun Alex pääsi Suomeen, perheellä oli edessä muodollisuudet ja haastattelut Suomen viranomaisten kanssa. Sen jälkeen vauva pääsi kylpyyn.

– Alexilla meni yhdeksän päivää ilman pesua, joten Kajaaniin saapumisen jälkeen edessä oli kylvetys. Sitten käärin hänet nukkumaan.

Kaksiossa on tyttärellä oma huone, ja äiti ja vauva nukkuvat olohuoneessa. Ensimmäiset yöt perhe nukkui patjoilla. Yana Suutari toi heille vuoteet ja lahjoituksina on saatu muun muassa lapsen rattaat ja kylpyamme. Olena kiittelee ihmisten avuliaisuudesta ja auttavaisuudesta. Arki etenee rauhallisesti.

– Tytär aloitti tällä viikolla koulun, ja hän tykkää siitä kovasti. Minun päiväni menevät ruoanlaitossa ja lasten hoitamisessa, kuvailee Vietrova uutta arkea.

Neuvolapalveluiden saatavuus vaihtelee

Suomessa äitiys- ja lastenneuvolapalvelut kuuluvat myös Ukrainasta saapuville raskaana oleville naisille ja alle kouluikäisille lapsille.

Neuvolapalveluja saadakseen Ukrainasta saapuvien äitien ja lasten tulee rekisteröityä esimerkiksi vastaanottokeskukseen tai poliisiasemalle tilapäisen suojelun oikeuksien saamiseksi. Jos näin ei tee, on oikeutettu vain kiirelliseen hotoon.

Neuvolapalveluiden saatavuus kuitenkin vaihtelee suuresti eri paikkakunnilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan haasteita on muun muassa henkilöstöresursoinnissa, rekrytoinnissa ja neuvolahenkilöstön työkuormassa. Osalla paikkakunnista koronapandemia on vienyt neuvolan henkilöstöä jäljitys- ja rokotustehtäviin. Tämä on saanut aikaan sen, että neuvolatarkastuksia on jouduttu jättämään tekemättä.

Syntynyt tarkastusvelka vaikeuttaa neuvolapalvelujen saatavuutta mahdollisesti pitkäänkin monilla paikkakunnilla, ja tilanne voi heijastua myös Ukrainasta saapuvien äitien ja lasten saamiin palveluihin, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Pia Suvivuo.

– On toivottavaa, että kunnat hakevat uusia ratkaisuja neuvolapalveluihin Ukrainasta saapuvien hoitamiseen. Vaihtoehtoina voisi olla esimerkiksi lisähenkilöstön rekrytointi, erilaiset henkilöstön osaamisen keskittämisen ja työkierron ratkaisut tai muu uudenlaisten työjärjestelyjen mahdollistaminen kunnissa, kertoo Pia Suvivuo.

Suvivuon mukaan paikkakunnilla, joilla on ennestään maahanmuuttajataustaista väestöä, on totuttu järjestämään myös tulkkipalveluja. Neuvoloissa henkilökunta, terveydenhoitajat ja lääkärit ovat tottuneet työskentelemään perheiden kanssa tulkin välityksellä ja palvelut hoituvat eri kielillä.

Erikielisten tulkkien määrästä riippuu, kuinka nopeasti ja minkä verran tulkattuja palveluita on saatavilla. Tästä löytyy isoja kuntakohtaisia eroja. Neuvolamateriaaleja on käännetty eri kielille eri kunnissa väestön tarpeiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Tukimateriaalia lapsille ja perheille on laadittu myös järjestöjen toimesta, osa ukrainan kielellä.

Niissä kunnissa, joissa maahanmuuttajataustaisia asiakkaita ei ennestään ole, ollaan enemmän uuden edessä.

– Näissä kunnissa kannattaa oppia niistä kunnista, joissa asiat ovat jo tuttuja ja oppia hyvistä käytännöistä, joita niissä on jo kehitetty.

"Toivon lapsilleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden"

Olena Vietrova kiittelee suomalaista terveydenhuoltoa siitä, että hän on saanut kaiken tarvitsemansa avun.

Alex heräilee päiväunilta syömään. Sen jälkeen hän jatkaa pötköttelyä ja rentoa syleissä olemista, kunnes on aika ulkoilla. Vietrova pukee lapsensa haalariin ja pakkaa sen jälkeen rattaisiin.

– Toivon ensisijaisesti, että sota Ukrainassa päättyy, ettei tulisi lisää uhreja. Ja toivon tietysti lapsilleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Tämä voi tuntua itsekkäältä, mutta viihdyn Suomessa hyvin ja toivon, että voisin asua vakituisesti täällä, kertoo Vietrova.

Ulkona perhe suuntaa kävelylle kaupungille. Koulusta kotiin saapunut perheen tytär totuttelee pyöräilemään uudella polkupyörällä ja tyytyväisen oloinen Alex käy rattaissa uusille päiväunille.

Voit keskustella jutusta lauantaihin 26.3. kello 23:een asti.

Suomi kartoittaa parasta aikaa, miten Nato-maat suhtautuisivat Suomen jäsenyyshakemukseen. Harkinta on vielä kesken, mutta pohjustusta tehdään jo nyt sen varalta, että eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti päätyisivät jäsenyyden kannalle.

Lähiviikkoina Suomessa käydään tiivistä keskustelua turvallisuuspolitiikan valinnoista.

Huhtikuun alkupuolella odotetaan hallituksen selontekoa, jonka pohjalta eduskunta käy oman punnintansa. Eduskunta ei näillä näkymin ota vielä kantaa Nato-jäsenyyteen puolesta tai vastaan.

Eduskunnan käsittely toimii sen sijaan evästeenä presidentille ja keskeisille ministereille, jotka vetävät johtopäätöksensä myöhemmin.

Näin jäsenyysneuvottelut voisivat edetä, jos Suomi päätyy jättämään hakemuksen:

1. Presidentti ottaa yhteyttä Naton pääsihteeriin

Ensimmäinen askel jäsenyysprosessissa on Suomen valtiojohdon yhteydenotto Naton pääsihteeriin. Puolustusliitto on tarkka siitä, että se ei kutsu tai houkuttele, vaan aloitteen on tultava jäsenkandidaatilta itseltään.

Juuri tähän Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on viitannut, kun hän on sanonut jokaisen maa valitsevan itse omat turvallisuusratkaisunsa.

Stoltenberg on arvioinut aiemmin, että läheisten kumppanimaiden Suomen ja Ruotsin liittyminen voisi tapahtua nopeasti. Ex-pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on puolestaan puhunut "suurin piirtein yhdestä yöstä".

2. Tärkein hetki: päätös neuvotteluiden aloittamisesta

Pääsihteeri antaa Suomen jäsenhakemuksen Nato-maiden suurlähettiläiden eli Pohjois-Atlantin neuvoston käsiteltäväksi.

Tämä on jäsenyysprosessin kriittisimpiä hetkiä. Jos suurlähettiläät näyttävät vihreää valoa ja ottavat hakemuksen käsittelyyn, tarkoittaisi se todennäköisesti sitä, että Suomesta lopulta myös tulee jäsen, arvioi Nato-virkamies Ylelle.

Jäsenyysprosessin aloittaminen olisi tärkeä poliittinen signaali, vaikka edessä onkin vielä tiiviitä neuvotteluita liittymisen ehdoista.

Nato-neuvosto tekee ratkaisunsa hiljaisuusmenettelyllä, joka voi kestää esimerkiksi joitakin päiviä, yleensä noin viikon. Jos sen aikana kukaan ei vastusta jäsenyysneuvotteluiden aloittamista, ne alkavat.

On tulkinnanvaraista, missä vaiheessa liittokunnalla on moraalinen velvoite antaa tukea, jos Suomi joutuisi aggression kohteeksi ja pyytäisi apua. Joidenkin arvioiden mukaan tähän olisi painetta sen jälkeen, kun neuvottelut on päätetty aloittaa.

Varsinaiset artikla 5:n turvatakuut eivät ole vielä voimassa – elleivät maat yksimielisesti toisin päätä. Suomi voi aina pyrkiä neuvottelemaan tuesta myös yksittäisten maiden kanssa.

3. Neuvottelut yksityiskohdista alkavat

Suomi on hitsautunut lähelle Natoa, ja keskeiset maat tuntevat sen puolustuskyvyn.

Sotilaallisista ja poliittisista neuvotteluista odotetaan sen takia huomattavasti helpompia kuin mitä esimerkiksi viimeksi liittyneet Pohjois-Makedonia ja Montenegro ovat käyneet.

Normaaliaikataululla neuvottelut voisivat kestää noin vuoden. Toisaalta juuri tähän vaiheeseen Naton pääsihteerit ovat todennäköisesti viitanneet lupaillessaan nopeaa liittymistä. Jokainen liittymisprosessi on erilainen, minkä takia tarkkaa kestoa on vaikeaa arvioida etukäteen.

Jäsenyysneuvotteluissa hahmottuu kuva siitä, miten ja millä aikataululla Suomen suorituskyky ja toiminta saadaan Nato-kelpoiseksi ja vastaamaan tulevaisuuden odotuksia.

Pöydässä puhutaan myös rahasta. Naton juoksevia menoja varten jokainen maa maksaa yhteiseen budjettiin tietyn prosenttiosuuden bruttokansantulostaan. Suomen osalta summa voisi olla alle 55 miljoonaa euroa, arvioitiin vuonna 2016 kirjoitetussa raportissa Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.

Kokonaishintalappu määrittyy myöhemmin sen mukaan, mihin operaatioihin, tehtäviin tai harjoituksiin Suomi päättää jäsenenä lähteä mukaan. Operaatioihin osallistuminen on vapaaehtoista ellei kyse ole artikla viiden eli keskinäisten turvatakuiden antamisesta.

Puolustusliitossa on patistelu liittolaisia jo pitkään nostamaan puolustusmenot kahteen prosenttiin bruttokansantulosta. Hävittäjä- ja korvettihankintojen myötä Suomi voi olla pitkään rauhallisin mielin.

Lisäksi ratkaistavana on joukko periaatteellisiakin kysymyksiä. Suomelta kysytään kantaa siihen, haluaako se maalleen Nato-johtoisia joukkoja kuten esimerkiksi Baltia on halunnut tai miten se suhtautuu ydinaseisiin.

Suomi voi valita Tanskan, Norjan ja Islannin ratkaisun ja olla ottamatta ydinaseita, tukikohtia tai joukkoja mailleen.

Jäsenyyden myötä Naton sotilaallisissa ja poliittisissa rakenteissa työskentelevien suomalaisten määrä kasvaisi. Julkisuudessa on arvioitu, että määrä voisi olla noin 80. Heistä suurin osa olisi todennakoisesti suomalaista upseerikuntaa.

Siviilitaustaisilla suomalaisilla olisi lisäksi mahdollisuus tyollistyä Naton julkisten tyonhakuilmoitusten kautta.

4. Jäsenyys vahvistetaan kaikissa maissa

Kun tekniset liittymisneuvottelut on saatu valmiiksi, ollaan karkeasti jäsenyysprosessin puolivälissä. Suomen liittymisasiakirja tarvitsee vielä hyväksynnän kaikilta 30 jäsenmaalta ja Suomeltakin, mihin voi vierähtää useita kuukausia.

Jokainen maa hyväksyy Suomen liittymisen omien kansallisten järjestelmiensä mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tarvitaan senaatista kahden kolmasosan enemmistö.

Nato-maat tekevät päätökset yksimielisesti, ja on mahdollista, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan johonkin yksittäiseen jäsenmaahan, kuten Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith totesi keskiviikkona A-studiossa. Yksittäinen jäsenmaa voisi näin viivyttää prosessia.

5. Paperit lähetetään Washingtoniin – Suomi tervetulleeksi

Jokainen maa lähettää ratifiointiasiakirjat Yhdysvaltain Washingtoniin, jossa ne talletetaan.

Viimeisenä askeleena Naton pääsihteeri lähettää Suomelle kirjeen ratifiointiprosessin saamisesta loppuun ja toivottaa Suomen tervetulleeksi.

Juttua varten on haastateltu Nato-jäsenyysprosessia tuntevia ja käytetty lähteenä Naton verkkosivuja.

Lue myös:

Suomalaiset Naton suurharjoituksessa Pohjois-Norjassa – prikaatikenraali Manu Tuominen: "Harjoitusolot haastavat"

Hallitus alkoi valmistella selontekoa Suomen turvallisuusaseman muutoksesta Venäjän hyökkäyksen vuoksi

Naton pääsihteeri Stoltenberg suomalaisten Nato-kannoista: "Olen pannut merkille kannatuksen vahvan kasvun"

Naton ex-pääsihteeri: Suomi ja Ruotsi voitaisiin hyväksyä jäseniksi lähes yhdessä yössä, mutta ikkuna voi sulkeutua pian

UPIn Aaltola Venäjän Nato-uhkailusta: Ei kannata hätkähtää tai lähteä mukaan Venäjän uhittelupeliin

EU etsii nyt kuumeisesti keinoja päästä eroon venäläisestä tuontienergiasta. Ensimmäinen iso askel Venäjän öljystä, kaasusta ja kivihiilestä irtautumisessa otettiin perjantaina, kun Yhdysvallat lupasi korvata sieltä tuotavan nestemäisen maakaasun käytännössä kokonaan.

Presidentti Joe Bidenin mukaan Yhdysvallat toimittaa EU:lle 15 miljardia kuutiometriä nestemäistä LNG-kaasua tänä vuonna. Se vastaa suurin piirtein LNG-kaasun määrää, joka Venäjältä tuotiin viime vuonna.

Digiloikasta ilmastoloikkaan

Siinä missä koronapandemia sysäsi EU-maat etätöihin ja digiloikkaan, Ukrainan sota ohjaa niitä aiottua nopeammin ilmastoloikkaan.

Venäjältä tuodaan fossiilisia polttoaineita, ja sodan seurauksena niistä siirrytään uusiutuviin energialähteisiin todennäköisesti nopeammin kuin EU on tavoitellut.

EU:n on tarkoitus irrottautua Venäjältä tuotavista fossiilisista polttoaineista kokonaan lähivuosina.

Jo kuluvan vuoden loppuun mennessä EU-komissio haluaa korvata suurimman osan Venäjältä tuotavasta maakaasusta. Kaikkein suurin työ on kaasuvarastojen täyttäminen syksyksi, jotta kotien lämmitys voidaan varmistaa ensi talvena.

Alla olevassa grafiikassa on kuvattu, millä venäläisen kaasun jättämää aukkoa voisi täyttää. EU-komissio ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA ovat tehneet uuden energian tarpeesta omat laskelmansa.

Venäjän hyökkäys nopeuttaa kaikkien sellaisten tekniikoiden käyttöönottoa, joilla fossiilista voidaan korvata uusiutuvalla energialla. Esimerkiksi lämmitystä vähentämällä tehtäisiin tarpeettomaksi iso osa Venäjän-tuontia.

Komission ja IEA:n pylväissä on kiinnostavia eroja. EU-komissio esimerkiksi uskoo, että nestemäistä kaasua pystytään hankkimaan muualta maailmasta peräti 50 miljardia kuutiometriä.

IEA taas suosittelee, että neljän alasajoa odottavan eurooppalaisen ydinvoimalan käyttöä jatketaan. Komissio ei hiiskahda ydinvoimasta mitään.

Komissio ei myöskään laske kivihiilen varaan lainkaan, kun taas IEA:n mukaan sitä pitää lisätä siirtymän aikana selvästi.

Teoria on toista kuin käytäntö

Kun yhdistelee EU:n ja IEA:n ehdotuksia maakaasun korvaamiseksi, päästään jo lähelle Venäjältä viime vuonna tuodun kaasun määrää. Ainakin teoriassa EU saattaisi siis pystyä katkaisemaan Venäjä-riippuvuutensa tänä vuonna.

Piuhojen riuhtaisu kerralla irti on kuitenkin hyvin hankalaa toteuttaa käytännössä. Ajatushautomo Bruegelin mukaan ilman Venäjän kaasua on mahdollista selvitä, mutta se vaatii vaikeita päätöksiä.

Esimerkiksi Saksa laskee pääsevänsä venäläisestä maakaasusta eroon ilman pahoja vaikeuksia vasta kesään 2024 mennessä, maan talousministeri sanoi perjantaina Handelsblatt-lehdelle. Öljystä ja kivihiilestä se aikoo eroon jo tänä vuonna.

Putinin hyökkäyksen vuoksi "kaikilla" on nyt intressi sijoittaa oman energian tuotantoon ja kysyntä on jo huipussaan, Suomen Energiateollisuus ry:ssä arvioidaan. Sen sijaan kyky tuottaa uudenlaisia energiateknologioita on rajallinen.

– Kaasu maksaa Euroopassa jo tosi paljon, ja sitä halutaan laajasti korvata. [Uuden teknologian] ostajia on, mutta ihmettelen, jos jossain on kapasiteettia asentaa Eurooppaan yhtäkkiä paljon lisää aurinkopaneeleita tai lämpöpumppuja, Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä sanoo.

Juttua korjattu 26.3. kello 15.05. Alun perin tekstissä puhuttiin nestekaasusta, kun kyse on nestemäisestä maakaasusta eli LNG-kaasusta.

Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan klo 23:een asti.

Aiheesta lisää:

Sodan takia jokaisen kannattaa vähentää energian kulutusta, arvioivat Sitra ja energiajärjestö – tutkijan mukaan käsillä on kauan odotettu käänne

Länsi pyrkii eroon Venäjän öljystä ja kaasusta, isku talouteen olisi kova molemmille – tutkija: "Euroopan pitää ymmärtää, että energia on sodan ase"

Helsinki voisi tuottaa energiansa kokonaan ilman Venäjää – näin se onnistuisi

Hätäkeskukseen ilmoitettiin kello 15.30 aikaan liikenneonnettomuudesta, jossa on osallisena jopa yli kymmenen ajoneuvoa, joissa parikymmentä ihmistä. Myöhemmin poliisi tiedotti, että osallisia ajoneuvoja on jopa 40.

Kolari ei aiheuttanut vakavia loukkaantumisia. Osa onnettomuuteen joutuneista on kuljettu hoidettavaksi Kuopion Yliopistosairaalaan.

Liikenne oli poikki molemmilta kaistoilta, mutta on saatu palautettua normaaliksi hieman vaille klo 18.

Onnettomuuspaikka on tiellä 5 Kallansilloilla, joka on Kuopion ja Siilinjärven välillä. Liikenne on tiellä vilkasta ja tien kulkee kannaksella vesistöjen välissä.

Onnettomuudessa osallisena olleita ihmisiä on siirretty linja-autolla lämpimään. Vakavia loukkaantumisia ei ole tiedossa.

Suomea vakoillaan jatkuvasti. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä ulkomaisen tiedustelun painopiste on kuitenkin muuttunut.

Suojelupoliisin mukaan ulkomailta kohdistettu valtiollinen tiedustelu liittyy tällä hetkellä erityisesti Suomen Nato-suhteeseen. Suomea vakoilevat ennen kaikkea Venäjä ja Kiina.

Tiedustelulla pyritään paitsi hankkimaan tietoa myös vaikuttamaan Suomen poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen.

– Suomen ulko- ja turvallisuuspolittinen päätöksenteko ja suhde Natoon ovat aina olleet Venäjän tiedustelun ja vaikuttamisen kohteita. Ukrainan tilanteen takia tämä on korostunut, myöntää Supon vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.

Kiristynyt turvallisuustilanne on näkynyt sekä siinä, millaista tietoa Suomesta halutaan että siinä, miten sitä etsitään. Valtiollisella tiedustelutoiminnalla ja vakoilulla pyritään hankkimaan informaatiota, jota tällä hetkellä ei muuten ole mahdollista saada.

– Erityisesti henkilötiedustelu on hyvin pitkäjänteistä toimintaa eli uusia tietolähteitä ei värvätä hetkessä. Mutta kun maailmanpolitiikan jännitteet kasvavat ja tavalliset diplomaattisuhteet eivät toimi normaalisti, salaisen tiedonhankinnan painoarvo kasvaa.

Haaksluodon mukaan Suomeen kohdistuu tälläkin hetkellä kaikkia tiedustelun ja vakoilun muotoja, kuten kybervakoilua ja henkilötiedustelua. Henkilötiedustelulla tarkoitetaan ihmisten välillä tapahtuvaa tiedonvaihtoa.

Näin suomalaisia yritetään "värvätä"

Kaikki tiedustelutoiminta ei ole vakoilua. Laveasti määriteltynä vakoilu on tiedustelua, joka tapahtuu kohteelta salassa ja luvattomasti.

Tietoa hankitaan sieltä, missä sitä käsitellään, joten vakoilu saattaa ulottua hyvinkin korkeille yhteiskunnan portaille. Esimerkiksi Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen liittyvässä päätöksenteossa tiedustelua ulotetaan paitsi virkamiestasolle myös sitä ylemmäs.

– Avoimissa lähteissä oleviin tietoihin ja lausuntoihin saatetaan haluta tarkennuksia: mitä päätöksentekijät tosiasiassa ajattelevat ja onko se yksi yhteen sen kanssa, mitä he lausuvat julkisuudessa, Pertti Haaksluoto selvittää.

Värvääminen on yksi yleisimmistä tavoista vakoilla Suomessa. Tiedustelupalveluille työskentelevät tiedustelu-upseerit pyrkivät värväämään suomalaisia henkilöitä, jotta nämä alkaisivat toimita tiedustelupalvelun lukuun.

Värväysyrityksen kohteeksi voi joutua esimerkiksi virkamies tai yrityksen edustaja, joka työssään käsittelee vakoilevaa valtiota kiinnostavaa tietoa.

Tiedustelupalvelun edustaja rakentaa värvättävään henkilöön luottamusta askel askeleelta usein arkipäiväisessä ympäristössä.

– Ensimmäinen kontakti on yleensä luonteva. Se voi olla vaikkapa työhön liittyvän seminaarin kahvitauolla tapahtuva kohtaaminen, Haaksluoto sanoo.

Värvääminen on hienovaraista ja salakavalaa. Se etenee usein kuin mikä tahansa uusi ystävyyssuhde. Värvääjä saattaa rakentaa luottamissuhdetta kohteeseen jopa vuosien ajan.

Varsinkaan alkuvaiheessa kohde ei edes välttämättä osaa epäillä vastapuolen vilpittömyyttä – siitä huolimatta, vaikka ennalta mahdollisesti täysin tuntematon henkilö on yhtäkkiä kiinnostunut hänen asioistaan.

– Prosessi saattaa edetä lopulta siihen, että tiedustelu-upseeri pyytää palvelusta, jota värväyksen kohteena oleva henkilö ei saisi tehdä: rikkoa esimerkiksi lojaliteettia työnantajaansa kohtaan tai kertoa salassa pidettäviä tietoja.

Viimeistään tässä vaiheessa hälytyskellojen tulisi soida.

Vakoilusta voi tulla vankeutta

Usein tiedustelijat käyttävät ihmisten sinisilmäisyyttä häikäilemättömästi hyväkseen, mutta joissain tapauksissa värvättävä henkilö tulee lopulta tietoiseksi pelin hengestä. Näin käy viimeistään silloin, jos hän saa palveluksia vastaan rahaa tai muita etuuksia, tai allekirjoittaa yhteistyösopimuksen.

Näissä tapauksissa saattaa olla kyse rikoksesta.

Suomessa yhteydenpito ulkomaalaisen tiedustelupalvelun edustajan kanssa ei sinänsä ole lainvastaista. Kynnys voi ylittyä, mikäli henkilö luovuttaa salassapidettävää tietoa ilman lupaa.

Useimmiten suojelupoliisi tulee väliin ennen kuin näin tapahtuu.

– Meidän tehtävämme on ensisijaisesti puuttua värväysyrityksiin ennen kuin ne etenevät liian pitkälle. Tavoitteemme ei ole missään tapauksessa päästää tilannetta siihen, että värväyksen kohde syyllistyy rikokseen. Ennaltaestävyys on meille kaiken a ja o, sanoo Supon vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.

Vakoilusta voidaan tuomita vankeusrangaistus vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Myös vakoilun yritys on säädetty rangaistavaksi.

Supo estää vuosittain useita värväystapauksia.

Suomessa on kymmeniä tiedustelu-upseereja

Suomessa on pysyvästi kymmeniä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen työntekijöitä eli tiedustelu-upseereja. Tarkempaa lukumäärää Supo ei voi kertoa.

Sen lisäksi täällä on suomalaisia tai ulkomaalaisia henkilöitä, jotka tekevät yhteistyöstä tiedustelupalveluiden kanssa. Tällöin kyse on agenteista.

Vakooja on väljä yleiskielinen nimitys, jota käytetään niin tiedustelu-upseereista kuin agenteista.

Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo on arvioinut, että joka kolmas Ruotsissa toimiva venäläinen diplomaatti on tiedustelu-upseeri, joka toimii diplomaattisen peiteroolin suojissa.

Suojelupoliisin mukaan myös Suomessa on väkilukuun suhteutettuna erityisen suuri määrä diplomaatteina esiintyviä tiedustelu-upseereja.

– Diplomaattipeitteellä toimimista suositaan, koska se takaa henkilöille muun muassa diplomaattisen koskemattomuuden, arvioi suojelupoliisin vastatiedusteluyksikön päällikkö Pertti Haaksluoto.

Haaksluodon mukaan Suomessa peiteroolissa toimivat diplomaatit ovat vuosien varrella päässeet toimimaan läheisesti korkeassa asemassa olevien päättäjien ja virkamiesten kanssa.

– Se ei tarkoita, että siinä sinänsä olisi ollut aina jotain epäilyttävää tai laitonta, hän huomauttaa.

Ulkovaltojen tiedustelu-upseereja toimii myös muissa peitetehtävissä.

Toimittajia paljastunut vakoojiksi

Supo on Pertti Haaksluodon mukaan todennut tapauksia, joissa toimittajina työskentelevät henkilöt ovat olleet ulkovaltojen tiedustelupalveluiden palveluksessa.

– Toimittajana esiintyvä on ollut tosiasiallisesti ulkovallan tiedustelupalvelun palveluksessa. Hän esiintyy joko kotimaassaan tai ulkomailla jonkin median toimittajana eli tekee haastatteluja ja juttuja, mutta samalla tiedustelee oikean työnantajansa hyväksi, Haaksluoto kuvailee.

Hänen mukaansa vakoilu on aina riski Suomen turvallisuudelle, mutta erityisesti se on sitä nykyisessä muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

– Pahimmillaan vääriin käsiin päätyneet tiedot voivat aiheuttaa mittavia vahinkoja Suomen turvallisuudelle ja suvereniteetille. Sen torjunta on jokapäiväistä ja jatkuvaa, niin sanottua hiljaista sodankäyntiä. Emme pelkästään varaudu pahan päivän varalle, vaan torjumme vakoilun uhkia koko ajan.

Lue myös:

Kansallinen turvallisuus on suuressa murroksessa, ja siksi suomalaisten kannattaa varautua nyt kyberhyökkäyksiin, varoittaa suojelupoliisin päällikkö

Kaksi viikkoa sitten 14-vuotias ukrainalainen Viktor Eyevleva oli elämänsä ensimmäistä kertaa Suomessa. Nyt sotaa paennut nuorukainen luistelee jäällä muiden Oulun Kärppien juniorikiekkoilijoiden kanssa.

– Tuntuu hyvältä. Tämä on Suomen paras joukkue, joten on kiva pelata Kärpissä, Eyevleva sanoo.

Oulussa hän on jo tutustunut suomalaisiin kavereihin, joista yksi puhuu hänen äidinkieltään venäjää. Pitkän pakomatkan jälkeen kotiutuminen Suomeen on alkanut nopeasti.

– Haluaisin, että elämä olisi täällä hyvää ja että voisin mennä kansainväliseen kouluun. Mutta sitä ennen haluaisin oppia Suomen kieltä.

Hän on pelannut jääkiekkoa kotikaupungissaan Dniprossa kuusivuotiaasta. Viikkoa ennen sodan alkamista Eyevlevan joukkue voitti maansa jääkiekkomestaruuden viidettä kertaa peräkkäin.

Ukrainaan jäivät oma koti, puutarha ja ystävät. Dniprosta sotaa paenneeseen Eyevlevan perheeseen kuuluu Viktorin lisäksi äiti Olga, tämän sisko, äiti ja isä.

– Hyvää on se, että Viktor pääsi heti mukaan Oulun Kärppien juniorijoukkueeseen. Saimme tarvittavat vakuutukset ja lisenssit kuntoon todella nopeasti. Tämä on hänelle paras mahdollinen terapiamuoto, perheen Suomeen auttanut Ilkka Pulkkinen kertoo.

• Yle seuraa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tässä artikkelissa.

Aikuisille arkea on helpottanut se, että Pulkkinen on järjestänyt heille ja neljälle muulle ukrainalaisperheelle vaivojaan säästämättä asunnot Suomesta.

Pulkkisen mukaan kaikkein työläintä on kuitenkin ollut eteen tulevan byrokratian selvittely. Erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttäminen esimerkiksi työluvan saamista varten ei ole ollut helppoa.

Lue myös: Ukrainan pakolaiset joutuvat matkustamaan jopa satoja kilometrejä lähimpään vastaanottokeskukseen Itä-Suomessa – johtaja pahoittelee tilannetta

Paperisodan hitaus sapettaa auttajaa

Pulkkinen on saanut järjestettyä osalle tulijoista myös työpaikat valmiiksi. Maahanmuuttovirasto Migristä kerrottiin kuitenkin, että työluvan saamisessa menee vähintään kuukausi tai kaksi.

Pulkkista hitaus tuohduttaa.

– Sanotaan, että tänne voi tulla opiskelemaan ja töihin. Mutta ennen sitä pitää käydä läpi koko byrokratia ja sen jälkeen joutuu odottamaan Migristä päätöstä.

Maahanmuuttovirason lupa- ja kansalaisuusyksikön vastuualueen johtaja Kaj Swanljungin mukaan tavalliseen työperusteiseen lupaan kuukausi–kaksi on normaali käsittelyaika.

Turvapaikkaa hakeneilla on oikeus aloittaa työt kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä, jos matkustusasiakirjat ovat kunnossa. Normaaleissa oleskeluluvissa oikeus työhön alkaa päätöksen saamisen jälkeen.

Swanljungin mukaan ukrainalaisilla on mahdollista hakea myös tilapäistä suojelua. Sen perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla saa työskennellä ja lisäksi samalla saa tuikitarpeellisen henkilötunnuksen.

Se tarvitaan, jotta voi saada verokortin ja pankkitilin palkanmaksua varten. Myös nettiliittymän avaamiseen tarvitaan henkilötunnus.

– Ukrainalaisilla tilapäisen suojelun prosessi on suhteellisen selkeä ja oikeus työntekoon pitäisi tulla muutamassa viikossa. Kaikkien intressissä on, että töihin päästään nopeasti, jos töitä on jo tarjolla, kertoo Swanljung.

Pulkkisen oma näkemys asioiden sujumisesta viranomaisten kanssa on kriittinen.

– Kun olemme saaneet asiakirjat tehtyä, niin seuraavana päivänä sanotaan, että ne pitää tehdä uudelleen. Se vaikuttaa yleisen mielialaan kovasti.

Lue myös: Viktoiia Zhulinska ei tiedä, milloin näkee sukulaisensa uudestaan – vastaanottokeskus Espoossa on vain välipysäkki matkalla tuntemattomaan

Kielikoulu auttaa suomen opinnoissa

Pulkkisen mukaan Suomeen tulleet ukrainalaiset ovat törmänneet ensimmäisenä kieliongelmiin. Osa perheistä puhuu vain venäjää ja vain harvat englantia. Perheet tarvitsevat tukea peruselämisestä virastoasioissa auttamiseen.

Pulkkisen ideoimana Oulussa ryhdytäänkin opettamaan Ukrainan pakolaisille suomen kieltä ensi viikosta alkaen. Koulutuksen järjestävät Oulun kaupunki ja Oulun yliopisto.

Mukana auttamassa on myös Suomessa asuva ukrainalainen vapaaehtoistyöntekijä.

– Aluksi kokeilemme kahdenkymmen hengen ryhmää. Suomen kielen opettajan antaman kieliopetuksen lisäksi ukrainalainen vapaaehtoistyöntekijä kertoo muun muassa elämästä, harrastusmahdollisuuksista ja käytännön asioista Suomessa.

Hän on hankkinut kaikille Ouluun tuomilleen pakolaisille ukrainalaisia tukiperheitä.

– On tärkeää, että he pystyvät puhumaan samaa kieltä keskenään, koska iso osa tulijoista puhuu vain venäjää, sanoo Pulkkinen.

Oleellista on löytää heille myös suomalaisia tukiperheitä paikallisen kielen ja kulttuurin oppimiseksi.

Toiveissa mestaruus ja hyvä elämä Suomessa

Pulkkinen on työskennellyt Venäjällä ja Ukrainassa yritys- ja kiinteistökonsulttina toistakymmentä vuotta. Hän on työnsä kautta tutustunut ukrainalaisiin ja on auttanut heitä asettumaan uuteen kotikaupunkiinsa Ouluun.

Viime aikoina Pulkkisen päivät ovat venyneet aamusta myöhäiseen iltaan.

– Asunnot on hommattu tyhjästä ja siellä on kaikki, ruoasta lähtien. Kiitos siitä kaikille suomalaisille auttajille, toteaa Pulkkinen.

Olga Eyevleva on kiitollinen, että hänellä oli mahdollisuus päästä pois sodan jaloista. Hän on ollut tyytyväinen elämäänsä Oulussa.

– Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan, en odottanut tällaista. Perheeni on saanut paljon tukea ja varsinkin Ilkka Pulkkinen on auttanut meitä kaikessa mahdollisessa.

Muita ukrainalaisia Olga Eyevleva ei ole ehtinyt vielä tavata. Viikonloppuna hän aikoo perheineen Ukrainaa tukevaan mielenilmaisuun vastustamaan sotaa. Siellä on tarkoitus tavata muita ukrainalaisia.

– Totta kai haluaisin palata takaisin Ukrainaan. Mutta nyt odotan tulevaisuudelta, että poikani joukkue voittaa jääkiekkomestaruuden ja että saan Suomessa hyvän elämän.

Lue vielä: Tässä on pentu nimeltä Slava Mariupol – koirien määrä lisääntyy kriiseissä ja ajankohtaiset ilmiöt voivat näkyä myös pentujen nimissä

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 27.3. kello 23 saakka.

Yusuf Muhammed Mubarak oli siinä toisessa junassa, joka ylitti Suomen rajan Neuvostoliitosta. Siinä, joka kuljetti somalialaispakolaisia Suomeen kesällä 1990.

– Somaliassa oli täysi sisällissota. Puoli vuotta lähtömme jälkeen koko valtio romahti, Yusuf kertaa.

Ensimmäisessä junassa oli Neuvostoliitossa opiskelleita somalialaisia. Somalia kun oli 1980-luvulla sosialistinen maa.

Yusuf pakeni, kun Somalian sisällissota saavutti pääkaupunki Mogadishun. Edellä tulleet opiskelijat olivat viestittäneet, että Suomeen voi tulla sotaa pakoon.

– Tulimme tänne kesäkuussa. Suomalaisittain oli kesä, mutta täällä oli silloin todella kylmä. Meillä ei ollut takkeja. Maa, ilmasto, ruoka – kaikki oli meille uutta.

Tulijat toivotettiin alussa tervetulleiksi. Heidät sijoitettiin Rauhan entiseen mielisairaalaan tehtyihin asuntoihin Joutsenossa.

– Myöhemmin oli paljon vaikeuksia ja rasistisia tekoja ja tappeluita. Oli vaikeaa mennä edes kauppaan ilman, että oli joku välikohtaus, Yusuf muistelee.

Nykyään tilanne ei hänen mukaansa onneksi ole enää sellainen, että pelottaa, kun lähtee kotoa. Tai että joutuisi tappeluun, kirotuksi, solvatuksi.

– Maa on muuttunut. On menty EU:hun, ja tänne on tullut ihmisiä muualta.

Mutta edelleen osa maahanmuuttajista saattaa joutua rasististen tekojen kohteeksi jopa päivittäin. Siitä on muistuttanut myös tällä viikolla vietetty rasisminvastainen viikko.

Yusuf, nyt reilu viisikymppinen perheenisä, opiskeli suomen pikavauhtia, noin vuodessa. Aluksi hän työskenteli tulkkina, mutta on myöhemmin opiskellut useamman tutkinnon. Hän työskenteli pitkään tietoliikenneyhtiö Nokialla spesialistina ja on nykyään ohjelmakoordinaattorina Helsingin Diakonissalaitoksen kansainvälisellä osastolla.

Mubarakin perheessä on aina arvostettu koulutusta. Myös hänen kaikki seitsemän lastaan ovat kouluttautuneet Suomessa, kaksi tyttäristä lääkäreiksi.

Yusuf kertoo, että perheen sisällä käydään leikkimielistä kisaa siitä, ehtiikö hän itse vai joku lapsista saada ensimmäisenä tohtorin tutkinnon valmiiksi.

Kuuntele, kun Yusuf kertoo kokemastaan rasismista omin sanoin:

Suomi on maailman onnellisin, mutta myös EU:n rasistisin

Viime viikolla uutisoitiin jälleen, että Suomi on viidettä kertaa putkeen maailman onnellisin maa.

Perusteluina olivat muun muassa vahva sosiaalinen yhteenkuuluvuus, erinomainen tasapaino työ- ja perhe-elämän välillä sekä ilmainen koulutus ja terveydenhuolto. Suomi on toisaalta arvioitu myös EU:n rasistisimmaksi maaksi.

Harvard Political Review nosti esiin vielä pari vuotta sitten Euroopan Unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan tutkimuksen, jonka mukaan merkittävä osa afrikkalaistaustaisista on kokenut rasistista häirintää ja väkivaltaa niissä 12 EU-maassa, jotka olivat mukana tutkimuksessa. Suomella oli kyseenalainen kunnia loistaa tämän tilaston kärjessä 63 prosentin osuudella.

Yusuf Muhammed Mubarakin mukaan Suomessa kukoistaa insitutionaalinen rasismi ja piilorasisimi. Tämä näyttäytyy esimerkiksi siinä, millaisille aloille maahanmuuttajien lapsia kouluissa ohjataan. Yleensä tarjolla on hoitoala, harvemmin yliopisto.

– Rehellisesti sanoen ihmiset eivät ole Suomessa tasa-arvoisia. On ilmiselvää, että työpaikan saaminen on mustaihoiselle ja vieraskieliselle huomattavasti vaikeampaa kuin kantaväestölle. Sen olen huomannut myös itse.

Suomen maahanmuuttohistoria on lyhyt. Vasta reilun 30 vuoden ajan maahan on tullut enemmän ihmisiä muualta.

Yusuf uskoo, että rasismin kitkemisessä toivo on tulevaisuudessa ja tällä hetkellä päiväkodeissa eriväristen ja erikielisten kanssa leikkivissä lapsissa.

– Uskon, että kun he sitten joskus ovat päättävissä asemissa, tilanne on paljon parempi. Kolmessakymmenessä vuodessa on menty eteenpäin. Kun kuluu toiset kolmekymmentä vuotta, tilanne voi olla aivan eri.

Toisaalta ihmisten välinen tasa-arvo on hänen mielestään iso kansallinen ja poliittinen kysymys. Suomen valtion pitäisi edistää tasa-arvoa voimakkaasti.

Valtio, oikeuslaitos ja poliisi voivat hänen mukaansa tehdä paljon institutionaalisen rasismin kitkemiseksi.

Nuoriso on kansainvälistä, vanhempi väki ei

Kolmevuotiaan Tawab Qaderzadan toi sotaa pakoon Suomeen Afganistanista omat vanhemmat.

Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, 24-vuotias Tawab on asunut suurimman osan elämästään Suomessa. Silti hän ei tunne itseään suomalaiseksi.

Hänen ulkonäöllään se ei hänen itsensä mukaan ole koskaan mahdollista.

– Se on sellainen sesonkijuttu, että olenko terroristi vai en, vai olenko raiskari. Se pohjautuu siihen, mikä mediassa jyllää. Yleisesti ottaen viereeni ei voi istua, koska olen mamu. Ennakkoluuloihin kuuluu tietysti myös, että en osaa puhua suomea, koska näytän tältä.

Siinä vaiheessa kun nuori mies oli tienannut tarpeeksi rahaa, hän osti auton. Lähinnä siksi, ettei tarvitsisi kulkea enää julkisella liikenteellä vastaanottamassa huonoa kohtelua.

– Olen aina halunnut auton, ja kuljen niin paljon, että se tuo myös vapautta.

Suomen kielen Tawab oppi jo päiväkodissa. Silti hänet pantiin maahanmuuttajataustaisena koulussa automaattisesti suomi toisena kielenä -opintoihin. Silloin hän ei ajatellut asiaa sen kummemmin. Pääsi helpommalla.

– Olen varmaan oppinut vähemmän kuin olisin voinut oppia, jos olisin ollut normaaleilla suomen kielen tunneilla, Tawab miettii nyt.

Hän työskentelee maapäällikkönä Levi’s-farkkubrändillä.

– Kansainvälisessä yrityksessä tulee puhuttua paljon englantia, ja suomen kieli on vähän jäänyt. Mutta uskon, että monelle tuo voi olla iso juttu.

Kuuntele, kun Tawab Qaderzada avaa rasismia haastattelussa:

Tawab ei koe, että rasistista käytöstä esiintyisi juurikaan enää hänen omassa sukupolvessaan. Hän sanoo, että maahanmuuttajuus ja erilaisuus ovat osa sukupolven identiteettiä.

– Kaikilla meillä juurtuu tavat ja käyttäytyminen siitä, mitä on opetettu kotona. Yleinen ennakkoluulo on, että kaikki minun näköiseni ovat turvapaikanhakijoita ja me olemme ongelma. Vaikka minä olen veronmaksaja niin kuin kuka tahansa suomalainen.

Onnellisuus riippuu näkökulmasta

Tawab muistuttaa, että tietysti Suomessa on paljon asioita, joista kannattaa olla onnellinen. Elintaso ja mahdollisuudet ovat maailman parhaita. Niistä voi olla ylpeä ja maksaa ilolla veroja.

– Maailman onnellisin kansa on perspektiivistä kiinni. Mistä näkökulmasta katsoo ja minkä näköisenä. Jos kysytään naisilta, maahanmuuttajilta tai seksuaalivähemmistöiltä, en usko, että kaikki vastaa, että he ovat maailman onnellisimpia.

Tawab näkee, että Suomessa ei osata vielä arvostaa erilaisia ihmisiä eikä oikeus tasa-arvoon koske kaikkia. Erilaisuus on enemmänkin taakka kuin rikkaus.

Hän tuntee maahanmuuttajia, jotka ovat korkeasti koulutettuja mutta jotka ovat nyt siivoamassa.

Tawab tietää kokemuksesta, millaista on elää kahden kulttuurin välissä. Hänelläkin oma minäkuva oli pitkään kateissa.

Identitettikriisi on Tawabin mukaan iso ongelma kahden kulttuurin nuorilla. Se voi olla iso kriisi myös niillä aikuisilla, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja entisen elämänsä sodan tai politiikan takia.

Uudessa maassa korkealla koulutuksella ja entisellä asemalla ei ole välttämättä enää merkitystä.

Oikaisu 26.3.2022 klo: 19.30 artikkeliin virheellisesti kirjoitettu muotoilu "Euroopan" korjattu EU:n. Artikkeliin myös lisätty kappale: "Harvard Political Review nosti esiin vielä pari vuotta sitten Euroopan Unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan tutkimuksen, jonka mukaan merkittävä osa afrikkalaistaustaisista on kokenut rasistista häirintää ja väkivaltaa niissä 12 EU-maassa, jotka olivat mukana tutkimuksessa. Suomella oli kyseenalainen kunnia loistaa tämän tilaston kärjessä 63 prosentin osuudella."

Lue seuraavaksi:

Shadia Raskin kolumni: Hei, olen Shadia, ruskea ja suomalainen

Ylen Marja Sannikka -ohjelma herätti keskustelun cancel-kulttuurista, wokesta ja callouttaamisesta – lue tästä, mistä termeissä on kyse

Osa asuntokannasta on aina tyhjillään esimerkiksi remonttien, muuttojen ja uudiskohteiden viimeistelyn vuoksi.

Helsingissä tyhjillään on keskimäärin 6–8 prosenttia asunnoista. Kaupungin arvoalueilla luvut ovat jotain täysin muuta.

Esimerkiksi Kruununhaassa tyhjien asuntojen osuus on 16 prosenttia, Kaivopuistossa 27 prosenttia, Kaartinkaupungissa 23 prosenttia, Kampissa 15 prosenttia, Ullanlinnassa 16 prosenttia ja Kluuvissa peräti 38 prosenttia.

Korona-ajan alussa tyhjien asuntojen määrä on kasvanut muutamilla arvoalueilla entisestään niin paljon, että Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus näkee taustalla uuden ilmiön.

– Tilastot kielivät siitä, että varakas väki ostaa Helsingin arvoalueilta kakkosasuntoja mutta jatkaa asumista ensisijaisesti muualla Suomessa.

Tyypillisimmin kyse on Brotheruksen mukaan esimerkiksi eläkeiän kynnyksellä olevista ostajista, jotka haluavat kakkosasunnon Helsingissä asuvien lastensa tai kulttuuripalveluiden läheltä.

– Eräänlaisista maakuntien varakkaan eliitin "ooppera-asunnoista", Brotherus sanoo.

Vastaava ilmiö on ollut voimissaan jo pitkään esimerkiksi Yhdysvaltain ja Kanadan asuntomarkkinoilla. Ostajina ovat useimmiten päälle 60-vuotiaat, joille on ehtinyt kertyä riittävästi varallisuutta kakkosasunnon ostamiseen.

Ylen soittokierroksen perusteella kakkosasuntojen ostajat on havaittu myös kiinteistönvälitysyhtiöissä.

Airbnb hiljeni, tyhjät asunnot yleistyivät silti

Tuoreimpia eli vuodenvaihteen 2019–20 ja 2020–21 asuntotilastoja verratessa tyhjien asuntojen osuus kasvoi tietyissä kaupunginosissa huomattavasti: esimerkiksi Kluuvissa 34 prosentista 38:aan, Kaivopuistossa 22 prosentista 27:ään ja Kruununhaassa noin 14 prosentista 16:ta.

Samaan aikaan korona hiljensi tyystin esimerkiksi lyhytaikaisvuokraamisen, kuten Airbnb:n markkinat, joten on hyvin epätodennäköistä, että nousu olisi tullut lyhytvuokrauskohteista. Perinteisen vuokramarkkinan hiljeneminen taas on tyhjentänyt asuntoja laajemmin vasta myöhemmin.

– Juuri nämä tilastot viittaavat vahvasti siihen, että kyse on nimenomaan kakkosasuntojen ostajista, Brotherus sanoo.

Suurin nousu on tapahtunut Helsingin kalleimmilla alueilla. Aiemmin mainittujen kaupunginosien lisäksi tyhjät asunnot ovat yleistyneet esimerkiksi Taka-Töölössä, muualla muutokset ovat vähäisiä tai tyhjät asunnot ovat vähentyneet.

Brotherus toteaa, että lisääntyvä kakkosasuntojen ostaminen on vielä pienehkö ilmiö. Tuoreiden tilastojen valossa se on kuitenkin nyt selkeästi rantautunut Suomeen.

– Lyhyessä ajassa tyhjiä asuntoja on tullut arvoalueille lisää ainakin satoja tai jopa tuhansia, Brotherus sanoo.

Brotherus arvioi, että kakkosasuntojen ostaminen Helsingistä ja muista kaupungeista on yleistynyt 2010-luvun kuluessa.

Ilmiön todentaminen on ollut aiemmin hankalaa, koska asuntoja on tyhjillään tietysti muistakin syistä. Pääosin tyhjillään olevia asuntoja on esimerkiksi säätiöillä, diplomaateilla, ulkomaalaisten sijoituksina ja työntekijöilleen satunnaisesti asuntoa tarvitsevilla yrityksillä.

Nämä syyt selittävät suurimman osan tyhjistä asunnoista, mutta eivät niiden selkeää lisääntymistä tietyillä arvoalueilla.

Tilastoissa tyhjiksi eli vailla vakinaista asukasta oleviksi kirjataan myös Airbnb-käytössä olevat asunnot. Niiden voimakas yleistyminen on osaltaan selittänyt tyhjiksi kirjattujen asuntojen korkeaa määrää ennen koronaa.

"Kaupunkitukikohta lähellä lapsenlapsia"

Kiinteistönvälittäjät ovat niin ikään huomanneet jonkin verran kakkosasuntojen ostajia.

– Kyllä meidän kiinteistönvälittäjämme ovat tähän silloin tällöin törmänneet Helsingin arvoalueilla. Kun on varallisuutta, kaupunkitukikohtia ostetaan, jotta voi olla lähellä lapsia ja lapsenlapsia, OP Koti Helsingin toimitusjohtaja Kirsi Tenhunen sanoo.

Tenhunen toteaa, että vaikka kakkosasunnon ostaja ei osta varsinaista sijoitusasuntoa eli vuokrattavaksi tarkoitettua asuntoa, kyse on samalla aina sijoituksesta.

– Jos jostakin ostaa asunnon pääosin tyhjillään pidettäväksi, niin arvonnousun kannalta harva paikka on niin varma kuin Helsingin keskusta.

Korona-aikana moni näyttää Tenhusen mukaan myös muuttaneen kaupungin ulkopuolelle niin, että entinen kaupunkikoti on jätetty kakkosasunnoksi.

Helsingin Kiinteistömaailma Ullanlinnan toimitusjohtaja Maarit Pietarila kertoo vastaavasta kehityksestä.

Pietarilan mukaan asunnonostajat ovat myyneet Helsingissä isompia kaupunkiasuntoja, ostaneet tilalle pienemmän kaupunkikodin ja muuttaneet maaseudulle tai ulkomaille tekemään etätöitä tai viettämään eläkepäiviä.

– Kaupunkiin tullaan sitten kulttuuririentoihin, ystäviä tapaamaan tai käymään toimistolla. Sitä varten isoa asuntoa ei pidetä, Pietarila arvioi.

Myös muualla vakituisesti asuvia asunnonostajia on Pietarilan mukaan tullut Helsinkiin.

– Asutaan maakunnissa, mutta lapset ovat muuttaneet kaupunkiin, joten vierailuja varten on ostettu kaupunkikoteja. Myös ulkomailla asuvat ovat hankkineet Etelä-Helsingistä asuntoja Suomen-visiittejä varten.

Sama on huomattu Huoneistokeskuksessa, liiketoimintajohtaja Marina Salenius kertoo.

– Viimeisten vuosien aikana tällaista on nähty, mutta on vaikea sanoa, onko se lisääntynyt. Eikä se rajoitu pelkästään Helsinkiin.

Yhtiöt arvioivat, että kakkosasuntojen ostaminen on nyt mahdollista selvästi aiempaa useammille, kun varallisuutta on alkanut kertyä riittävästi etenkin suurille ikäluokille.

Tappio muille asukkaille ja kaupungille

Tyhjissä asunnoissa on ongelmansa, Hypon Juhana Brotherus sanoo.

Helsinki ensinnäkin menettää verotuloja, kun kalliiden asuinalueiden asunnot ovat kakkoskäytössä. Asuntojen omistajat maksavat kunnallisveronsa siihen kuntaan, jossa he ovat kirjoilla.

– Keskustan arvoasunnoissa asuisi hyvätuloisia, jotka maksaisivat keskimäärin aika suurta kunnallisveroa ja käyttäisivät toisaalta melko vähän kunnallispalveluita, Brotherus toteaa.

Tyhjillään seisovat asunnot myös nostavat asuntojen hintatasoa, kun asuntoja on vähemmän tarjolla myyntiin. Helsinkiläisille tai kaupunkiin haluaville on samalla tarjolla vähemmän vapaita asuntoja ja muuttoliikekin voi hieman hidastua.

Haittaa on kivijalkaliikkeillekin. Mitä enemmän asuntoja on tyhjillään, sitä vähemmän on käyttäjiä kahviloille ja kaupoille.

Toistaiseksi vaikutus on todennäköisesti vähäinen, mutta esimerkit maailmalta osoittavat, että ongelma on todellinen.

– Esimerkiksi Lontoossa tämä on jo huomattavan iso ilmiö, koska siellä on kortteleita, joissa vakinaisia asukkaita voi olla hyvin vähän, Brotherus sanoo.

Kaupungilla olisi halutessaan keinoja puuttua tyhjänä pidettäviin asuntoihin.

Esimerkiksi Kanadan Vancouverissa se on tehty tyhjien asuntojen korotetulla kiinteistöverolla, mikä näyttää osin tepsineen ongelmaan.

Vancouverissa korotettu kiinteistövero otettiin käyttöön vuonna 2017. Vuoteen 2020 tullessa tyhjien asuntojen määrä oli vähentynyt kaupungissa jo yli neljänneksellä ja verotuloa kertynyt runsaasti.

Brotherus pitää tyhjien asuntojen korotettua kiinteistöveroa hyvänä ratkaisuna. Se kohdistuu varakkaimpiin, eikä se haittaa esimerkiksi työllisyyttä tai yrittämistä.

Byrokraattisesti sen toteutus on kevyt. Asunnon omistajan on itse ilmoitettava tyhjänä pitämästään asunnosta, kuten Suomessa esimerkiksi asunnon vuokratuloista.

Korotettua veroa piti vuoteen 2020 asti maksaa oli 1,25 prosenttia asunnon markkinahinnasta. Viime vuonna Vancouverin kaupunki korotti veroa vielä voimakkaasti entisestään: nyt tyhjistä ja puolityhjistä asunnoista on maksettava veroa jopa 3 prosenttia asunnon markkinahinnasta.

Voit keskustella aiheesta 27.3. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Ensiasunnon ostajan asema saattaa muuttua pian ainakin kolmella tavalla – näin hallitus aikoo uudistaa asp-järjestelmää

Vuokralaisten piti palata markkinoille, mutta pääkaupunkiseudulla asuntoja odottelee tyhjänä ennätysmäärin – vuokrat eivät silti näytä laskevan

Yksiöiden hinnat lähteneet Helsingissä paikoin laskuun – sijoittajien kiinnostus lopahtanut, kun vuokralaisia tarjolla vähemmän

Sotaa on jatkunut jo yli kuukauden, ja osaa Ukrainan kaupungeista ei tunnistaisi entisekseen.

Asuinlähiöiden valtavat kerrostalot, keskustojen kauppakadut ja historialliset rakennukset on tulitettu kivimurskaksi. Miljoonia ihmisiä palvelleesta infrastruktuurista, kuten maanteistä, vesijohdoista ja sähköverkoista, on tullut käyttökelvottomia. Kahvilat ja kauppakeskukset ovat hiljentyneet.

Tässä jutussa näytämme, miten sota on muuttanut Ukrainan kaupunkeja, joihin Venäjä on kohdistanut eniten pommi- ja ohjusiskuja.

Pahiten on kärsinyt Kaakkois-Ukrainassa Asovanmeren rannalla sijaitseva Mariupolin satama- ja teollisuuskaupunki. Venäjä aloitti sen tulittamisen heti hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä ja jatkaa sitä edelleen.

Mariupolin kaupunki on Venäjän joukkojen piirittämä, ja sen asukkailla ei enää viikkoihin ole ollut sähköä, kaasua, ruokaa tai puhdasta vettä. Venäjä on myös estänyt humanitaarisen avun kuljettamisen kaupunkiin.

Noin 450 000 asukkaasta valtaosa on paennut, mutta 100 000 ihmisen uskotaan olevan loukussa kaupungin raunioissa. Vielä aivan viime päivinäkin tuhannet ovat onnistuneet poistumaan piiritetystä kaupungista autoillaan.

Kaupungin viranomaiset kertoivat maaliskuun puolivälissä, että jo 2 400 kuollutta siviiliä oli tunnistettu. Todellinen menehtyneiden määrä arvioitiin tuolloin jopa kymmenkertaiseksi.

Joka tapauksessa ruumiita on niin paljon, ettei kaikkia ole voitu haudata.

The New York Timesin mukaan ainakin 23 sairaalaa tai muuta terveydenhuollon rakennusta, 330 koulua ja 27 kulttuurirakennusta on joutunut venäläisten kohteeksi Ukrainassa.

Venäjä on osoittanut, että se ei piittaa sodankäynnin säännöistä.

Ihan alkuun Venäjän ilmaiskut painottuivat sotilaallisiin kohteisiin ja hallinnollisiin rakennuksiin, mutta hyvin pian se alkoi kohdistaa enenevässä määrin ohjus- ja pommi-iskuja tarkoituksellisesti siviilirakennuksiin.

Mariupolissa yksi iskuista tapahtui maaliskuun 9. päivä, ja se kohdistui lasten- ja synnytysklinikkaan. Sairaalakompleksi oli hiljattain peruskorjattu ja sen laitteet modernisoitu.

YK kertoo noin 3,6 miljoonan ihmisen paenneen sotaa Ukrainasta. Lisäksi yli kuusi miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa mutta jäänyt kotimaahansa. Yhteensä noin kymmenen miljoonan ihmisen arvioidaan siis joutuneen pakenemaan Venäjän hyökkäystä.

Mariupolin lisäksi useat muut kaupungit ovat tuhoutuneet pahoin ilmaiskuissa.

Vaikka Venäjän joukot eivät toistaiseksi ole edenneet Kiovaan saakka, Venäjä kohdisti ohjuksia pääkaupunkiin jo hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä.

Venäjän ilmaiskut ovat tehneet tuhojaan myös Ukrainan toiseksi suurimmassa kaupungissa Harkovassa.

Kaupungin viranomaisten mukaan ohjus- ja raketti-iskuissa on menehtynyt satoja asukkaita ja vaurioitunut satoja rakennuksia.

Yksin maaliskuun 1. päivänä tehdyissä ilmaiskuissa menehtyi vähintään kymmenen ja loukkaantui 35 ihmistä. Myös Harkovan maamerkkinä ja kulttuurisena keskuksena tunnettu Vapaudenaukio vaurioitui osin korjauskelvottomaksi.

Vaikka Venäjän hyökkäys näyttää toistaiseksi pysähtyneen, sota ei ole vielä ohi. Sen inhimillisistä ja materiaalisista kustannuksista voi esittää vasta karkeita arvioita.

Jälleenrakennus vie joka tapauksessa vuosia, ja miljoonien elämä on muuttunut lopullisesti.

Voit keskustella aiheesta 27.3. klo 23 asti.

Sonja Karppanen, 28, oli sairauslomalla joka kuukausi. Kuukautiset olivat niin kipeät, että hän ei pystynyt kävelemään. Vatsaan, alaselkään ja palleaan sattui.

Särkyjä oli muulloinkin kuin menkkojen aikaan. Ne olivat päivittäinen piina viiden vuoden ajan. Kovat kipukohtaukset iskivät pahimmillaan kolme kertaa viikossa.

Lääkärit ja terveydenhoitajat kirjoittivat särkylääkkeitä ja sanoivat, että kuukautiskivut kuuluvat asiaan.

– Tuli olo, että olenko minä hullu, kun en kestä kipua, Karppanen kuvaa.

Sitten uusi lääkäri työterveydessä lähetti hänet tutkimuksiin naistentautien poliklinikalle.

Karppanen sai diagnoosin. Kivut johtuivat endometrioosista.

Hän ei ollut kuullut siitä ennen, vaikka oli ravannut piinansa takia lääkäreillä viisi vuotta.

Häpeän kulttuuri hiljentää menkkapuhetta

Endometrioosin diagnosointi kestää yleensäkin pitkään. Keskimäärin se vie 6–9 vuotta oireiden alkamisesta.

Silti sitä sairastaa joka kymmenes kohdun kanssa syntynyt eli noin 200 000 suomalaista.

– Diagnoosiviiveeseen johtaa osin sukupolvelta toiselle periytynyt häpeän ja hiljaisuuden kulttuuri. Koska kuukautisiin liittyvistä asioista ei puhuta, meille on muodostunut ihmeellinen käsitys, että kivut olisivat normaali asia, Karppanen sanoo.

Karppanen toimii nyt 28-vuotiaana gynekologisen potilasjärjestön Korento ry:n puheenjohtajana. Hän tietää monia ikäisiään, jotka eivät ole koskaan käyneet gynekologilla ja kärsivät kovista menkkakivuista.

Silti häpeän kulttuuri on Karppasen mukaan hälvenemässä. Sitä murtavat erityisesti häntä nuoremmat, jotka puhuvat endometrioosista avoimesti etenkin sosiaalisessa mediassa.

– Hiljaisuuden murtaminen on tosi yksinkertaista. Se vaatii vain yhden ihmisen, joka puhuu sinulle, ja alat itsekin puhua herkemmin.

Yhdistys murtaa hiljaisuuttaa muun muassa valtakunnallisella endometrioosiviikolla, jota vietetään parhaillaan. Sen tavoitteena on rohkaista puhumaan gynekologisesta sairaudesta avoimesti ja ilman häpää.

Karppasen mielestä epätyypillisistä kuukautiskivuista pitäisi puhua jo ala-asteella, kun menkkoja käsitellään koulussa ensimmäistä kertaa.

– Seuraava haaste yhteiskunnassa on vakuuttaa laaja yleisö siitä, että nämä asiat eivät kuulu pelkästään tytöille ja naisille vaan ihan kaikille, Karppanen toteaa.

Korennon toiminnanjohtaja Elina Purho uskoo, että endometrioosi otettaisiin vakavasti ja siitä puhuttaisiin nykyistä enemmän, jos se ei olisi naisten sairaus ja liittyisi pääasiassa kuukautisiin.

– Tietoa ei ole tarpeeksi, koska kuukautisiin liittyvällä sairaudella on ollut kautta historian ympärillään voimakasta häpeää. Sen takia siitä ei ole julkisesti paljon puhuttu, Purho kertoo.

Äidiksi parikymppisenä, koska myöhemmin ei ehkä voi

Charlotta Ekmanista, 21, tuli äiti parikymppisenä vastoin kaikkia odotuksia ja suunnitelmia.

Päätös johtui endometrioosista, joka on toiseksi yleisin kohdun kanssa syntyneiden lapsettomuuden syy.

– Sain lääkäriltä neuvon ryhtyä lapsentekoon ajoissa, kun ultrauksessa selvisi, että endometrioosi oli kiertynyt pahasti munasarjojen ympärille.

Ekman oli seurustellut puolitoista vuotta, eikä lisääntyminen tuntunut ajankohtaiselta.

Puoliso oli alusta asti sanonut haluavansa lapsia. Ekman kipuili omaa kelpaamistaan kumppaniksi, jos ei voisikaan tulla raskaaksi.

– Päätimme, että mitä me tässä odottelemme, mennään eikä meinata.

Endometrioosin aiheuttamaa lapsettomuutta hoidetaan usein hormoneilla. Jos se ei auta, endometrioosia saatetaan poistaa leikkaamalla.

Ekman halusi hoitoihin mahdollisimman nopeasti, mutta korona oli sulkenut lapsettomuusklinikat.

Sitten hän tulikin raskaaksi kolmessa kuukaudessa ennen hoitojen aloittamista.

Nyt perhe miettii, yritetäänkö 10-kuiselle Hugolle sisarusta.

– Endo voi levitä koko ajan. Toisen lapsen saaminen ei ole itsestäänselvää.

Kivut veivät päivystykseen kuukausittain

Tämä on ihan tavallista, ajatteli Sonja Karppanen. Hän pystyi tuskin kävelemään, kun menkat ja kivut alkoivat 14-vuotiaana.

Kaverit olivat kertoneet kuukautiskivuistaan.

– Olin ihan shokissa. Oikeastiko ihmiset käyvät läpi tällaista ja ovat silti koulussa, hän muistelee.

Diagnoosin hän sai viitisen vuotta myöhemmin. Se oli helpotus. Kivuille löytyi syy.

Silti krooniset kivut jatkuivat vielä vuosia. Karppanen söi särkylääkettä päivittäin melkein puolet kuukaudesta.

Lopulta löytyivät toimivat lääkkeet. Silloin menkat ja kivut jäivät hetkeksi kokonaan pois.

Charlotta Ekmanin kokemukset ovat samankaltaisia.

Särkylääkettä vaan, kuukautiskivut ovat aivan normaaleja. Niin sanoi kouluterveydenhoitaja, kun hän kuudesluokkalaisena valitti hirveitä menkkakipujaan terveystarkastuksessa.

Tavalliset särkylääkkeet eivät turruttaneet tuskia. E-pillerit auttoivat vähän.

Yläasteella kivut pahenivat lamaannuttaviksi ja veivät kuukausittain päivystykseen. Sitten tuli koulupäivä, jolloin vatsa tuli niin kipeäksi, että hän makasi luokan lattialla ja huusi tuskaansa.

– Päivystävä gynekologi totesi, ettei ole akuuttia leikattavaa. Hän ei kertonut, että epäili endometrioosia. Se selvisi potilastiedoistani vasta, kun seuraavan kerran jouduin kipujen takia päivystykseen, Ekman kertoo.

Silloin hän sai lähetteen endometrioosiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle gynekologian poliklinikalle. Vastassa oli vihdoin ihminen, joka otti tosissaan hänen kipunsa ja kokemuksensa.

Ekman sai diagnoosin 17-vuotiaana, ja monien kokeilujen jälkeen löytyi sopiva lääkitys. Raskauden jälkeen sairaus on pysynyt hyvin kurissa.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos menkat estävät elämistä

Endometrioosi maksaa yhteiskunnalle saman verran kuin diabetes, selviää kansainvälisistä tutkimuksista. Suomessa se tarkoittaa 1,5 miljardia euroa vuodessa. Iso hintalappu johtuu muun muassa sairauslomista ja hoitokustannuksista, joita diagnoosiviive kasvattaa.

– Diagnoosiviive johtuu muun muassa siitä, että se on vaikeasti diagnosoitava sairaus, koska oirekuva on tosi moninainen, Sonja Karppanen sanoo.

Endometrioosi tarkoittaa sitä, että kohdun limakalvon kaltaista kudosta on kohdun ulkopuolella esimerkiksi vatsakalvojen alueella, suoliston pinnassa tai palleassa.

Se aiheuttaa paitsi pahoja kuukautiskipuja myös selittämättömiä kipuja menkkojen ulkopuolella. Oireita ovat esimerkiksi virtsaongelmat, suolisto-oireet ja seksiin liittyvä kipu.

– Tyypillisin oire ovat kuukautiskivut. Sanomme aina, että menkat eivät saa estää elämistä. Jos niin käy, hälytyskellojen pitäisi soida, Karppanen kuvaa.

Endometrioosia hoidetaan hormoneilla eli e-pillereillä, minipillereillä ja kierukoilla. Joskus endometrioosipesäkkeitä ja -kudosta leikataan pois. Kipuihin auttavat usein särkylääkkeet, lämpöhoito ja tens-laite, jolla helpotetaan myös synnytyskipuja.

Krooniseen sairauteen ei ole parannuskeinoa

Nykyään Sonja Karppanen saa tunnin tai parin kipukohtauksia silloin tällöin, mutta särkylääke auttaa. Joskus vatsa turpoaa niin kuin hän olisi puolessa välissä raskautta.

– Endometrioosi näkyy arjessani aika vähän nykyään, mutta silti turhan paljon.

Karppanen tuskin pääsee sairaudestaan koskaan kokonaan eroon. Se on krooninen ja uusiutuva, eikä parannuskeinoa ole.

Sen takia hänen on pitänyt opetella myötätuntoa itseään kohtaan.

– Välillä olen vihannut omaa kroppaani, että miksi sinä et toimi.

Voit keskustella aiheesta 27. maaliskuuta kello 23.00 asti.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kiristää hiljalleen silmukkaa myös presidentti Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä naisten ympärille. Tähän saakka rakastajattaret ja tyttäret ovat saaneet elää leveää luksuselämää, mutta nyt rajoitukset ja pakotteet alkavat vaikuttaa myös heihin.

Kansainvälinen kansalaisvetoomus vaatii Putinin naisystäväksi väitettyä Alina Kabajevaa karkotettavaksi Sveitsistä, missä hänen arvellaan piileskelevän parin lasten kanssa.

Aiemmin tässä kuussa yhdysvaltalainen Page Six -julkaisu kertoi lähteisiinsä perustuen, että Kabajeva piileskelee luksusalppimajassa Luganon lähistöllä tiukkojen turvatoimien ympäröimänä.

Kabajevalla, 38, ja Putinilla, 69, on kerrottu olevan yhteensä neljä lasta: 2015 Sveitsissä syntyneet kaksostytöt sekä kaksi nuorta poikaa. Virallisesti lapsia ei ole koskaan vahvistettu. Lähteiden mukaan kaikilla lapsilla on Sveitsin kansalaisuus, ja oletettavasti sellainen on myös Kabajevalla salanimen turvin.

Vaikka Sveitsin viranomaiset ovat sanoneet, että Kabajevan maassa oleskelusta ei ole mitään näyttöä, vetoomuksessa vaaditaan maata karkoittamaan Kabajeva.

– On aika lähettää Eva Braun führerinsä luokse, sanotaan kolmikielisessä tiukkasanaisessa vaatimuksessa.

Change.org-sivustolla julkaistun kansalaisvetoomuksen oli allekirjoittanut perjantaina illansuussa vajaat 70 000 ihmistä.

Kabajeva on entinen huippuvoimistelija ja kaksinkertainen olympiamitalisti. Häntä on nimitetty "Venäjän notkeimmaksi naiseksi". Urheilu-uransa jälkeen hänestä tuli valtapuolue Yhtenäisen Venäjän duumaedustaja.

Vuonna 2014 Kabajeva irtisanoutui duumasta, ja hänestä tuli kansallisen mediayhtiön hallituksen puheenjohtaja miljoonien vuosipalkalla.

Vuodesta 2019 saakka hän on kuitenkin näyttäytynyt julkisuudessa vain harvaseltaan.

Britannia määräsi pakotteet Lavrovin tytärpuolelle

Britanniassa on puolestaan ällistelty 26-vuotiaan Polina Kovalevan luksuselämää.

Kovaleva omistaa kiinteistön Lontoon hienostoalueella. Mediatietojen mukaan Kovaleva osti 4,4 miljoonaa puntaa (noin 5,3 milj. euroa) maksaneen asunnon käteisellä 21-vuotiaana opiskelijana 2016.

Asuntokauppoja selittänee Polinan äidin Svetlana Poljakovan asema Venäjällä: hän on ollut ulkoministeri Sergei Lavrovin rakastajatar jo parikymmentä vuotta. Itsekin arvokiinteistöjä omistava Poljakova on seurannut ulkoministeriä jopa kymmenille valtiovierailuille.

Torstaina Britannia asetti pakotteet ulkoministeri Lavrovin tytärpuoleksi kutsumaansa Polina Kovalevaa vastaan.

– Tämä lähettää vahvan signaalin, että he, jotka hyötyvät Venäjän hyökkäykseen vastuullisista henkilöistä, ovat sanktioidemme piirissä, sanoi Britannian ulkoministeriö tiedotteessaan.

Pakotteet tarkoittavat muun muassa sitä, että Kovaleva joutuu poistumaan Britanniasta. Pakotteiden alaiset eivät myöskään voi käyttää asuntojaan Britanniassa tai maksaa mitään niiden kuluja, kuten siivousta tai sähkölaskua. Lisäksi kaikki Britanniassa oleva varallisuus jäädytetään.

Putinin tytärten urat hankaluuksissa

Myös Putinin aviolliset tyttäret ovat joutuneet kärsimään sodan kiristämästä tilanteesta.

Putin erosi vuonna 2014 pitkäaikaisesta vaimostaan Ljudmilasta – tietävästi juuri Kabajevan vuoksi – ja pariskunnalla on kaksi lasta: nyt 36-vuotias Maria ja 35-vuotias Jekaterina eli Katerina.

Vaikka perhettä on pidetty piilossa, venäläislehdet ovat viime vuosina kaivaneet esiin tietoja Putinin tyttäristä.

Vanhempi tytär Maria on opiskellut lääketiedettä Moskovan valtiollisessa yliopistossa nimellä Maria Vorontsova. Hän on väitellyt endokrologiasta ja erikoistunut lasten harvinaisten geneettisten sairauksien hoitoon.

Hänen oli määrä avata ulkomaisten raharikkaiden lasten hoitoihin erikoistuva kallis yksityisklinikka Moskovassa, kunnes sota sotki suunnitelmat ainakin toistaiseksi.

Maria on ollut naimissa hollantilaisen liikemiehen Jorrit Faassenin kanssa. Maanpaossa asuva venäläinen tutkiva journalisti Roman Dobrohotov kertoi Daily Mailille, että avioliitto on nyt päättynyt eroon. Ero olisi tiettävästi kuitenkin tapahtunut jo ennen sodan alkamista.

Pariskunta asui pitkään Hollannissa, mutta heidän raportoitiin muuttaneen pois pian sen jälkeen, kun Hollannista Malesiaan matkalla ollut MH17-matkustajakone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa.

Putin paljasti 2017 amerikkalaiselle elokuvaohjaaja Oliver Stonelle olevansa myös isoisä. Kyseessä on tiettävästi Marian tytär.

Nuorempi tytär Jekaterina Tihonova on puolestaan tullut tunnetuksi akrobaattisen rock'n'roll:n kilpailuidensa ansiosta. Viime vuosina hän on kuitenkin johtanut Moskovan valtiollisen yliopiston miljoonien arvoista Innopraktika-tiedeprojektia – ilman varsinaisia tieteellisiä meriittejä.

Viime vuonna Tihonova astui esiin puhumalla Pietarin kansainvälisessä talousforumissa, kenenkään kuitenkaan mainitsematta, että hän on Putinin tytär. Myös Katerinan nousujohteinen ura on nyt vaarassa ainakin lännen suuntaan.

Tihonovan entinen aviomies Kirill Šamalov on Venäjän nuorimpia miljardöörejä. Vuoden 2018 avioero-oikeudenkäynnin mukaan pariskunnan yhteisomaisuuden arvo oli noin kaksi miljardia euroa. Valtaosa varallisuudesta oli peräisin kaasu- ja petrokemianyritys Siburista, jonka osuuden Shamalov hankki Gennadi Timtšenkolta.

Tutkivaan journalismiin keskittynyt venäläisjulkaisu kertoi 2020, Šamaloville junailtiin yli 300 miljoonan euron arvoinen osuus Siburista. Selvityksen mukaan järjestely tapahtui sen jälkeen kun Šamalov oli nainut Tihonovan.

Timtšenko, Suomen kansalainen, on Putinin lähimpiä ystäviä ja lännen pakotelistalla. Myös Šamalov on lännen pakotelistalla Ukrainan sodan vuoksi. Sen sijaan kumpikaan Putinin tyttäristä ei ole pakotelistoilla.

Teini-ikäinen muotisuunnittelija vaikeuksissa

Tiettävästi kolmas Putinin tytär, joskaan ei tunnustettu sellainen, on 18-vuotias Luiza Rozova. Viime vuonna venäläinen tutkivan journalismin sivusto Proekt paljasti, että hän on tiettävästi Putinin ja Svetlana Krivonogikhin tytär.

Sivusto muun muassa pyysi asiantuntijoilta arviota kasvojentunnistuksella, jonka mukaan Luizan ja Putinin kasvonpiirteet ovat yli 70-prosenttisesti yhteneväiset.

Rozova ei ole vahvistanut mutta ei toisaalta myöskään kiistänyt olevansa Putinin tytär, kuten ei myöskään presidentin kanslia.

Muotisuunnittelijana ja dj:nä tunnettu, ja Pietarin lisäksi muun muassa Pariisissa ja Milanossa aikaansa viettänyt Rozova joutui sulkemaan suositun Instagram-tilinsä Venäjän hyökättyä Ukrainaan, kun sinne alkoi ilmestyä valtavasti vihaviestejä.

Viime vuonna Panaman papereiden tietovuoto paljasti äiti-Krivonogkhin kiinteistökaupan Monacossa.

Tietovuodon mukaan Krivonogikhille perustettiin veroparatiisiyhtiö vuonna 2003 vain pari kuukautta sen jälkeen, kun hän oli tullut äidiksi. Krivonogikhin veroparatiisiyhtiö osti Monacosta asunnon 3,6 miljoonalla eurolla.

Venäjän median mukaan Krivonogikh on entinen siivooja, joka tutustui Putiniin 2000-luvun alussa. Hänellä on nykyisin satojen miljoonien eurojen omaisuus.

Lue myös:

Valtava tietovuoto paljastaa Putinin lähipiirin salaiset omistukset – presidentin suomalaiselle ystävälle järjesteltiin miljardi euroa

Julkisuutta välttelevä Putinin vanhempi tytär kertoi investoivansa jättimäiseen terveyskeskukseen Pietarin lähellä

Putinin yksityiselämä, omaisuus ja vapaa-aika yhä suuria kysymysmerkkejä – mutta mitä niistä tiedetään?Putin puhui julkisuutta karttavista tyttäristään – "Pysyvät sivussa politiikasta ja liike-elämästä"

Huhumylly Putinin ympärillä kiihtyy

Putin eroaa vaimostaan

Legendaariselta kuoronjohtaja Marjukka Riihimäeltä kysyttiin kerran, mikä tekee yhdestä kuorosta paremman kuin toisen. Vastaus oli taikaverkko. Hyvä kuoro heittää taikaverkon yleisön ympärille.

Riihimäki tietää, mistä puhuu. Hän on laulattanut oman arvionsa mukaan noin 10 000:ta ihmistä opettajana ja huippukuorojen johtajana.

Mutta miten luodaan ryhmä, joka osaa taikoa? Miten ihmiset saadaan puhaltamaan yhteen hiileen niin, että lopputuloksena on jotain ainutlaatuista?

Riihimäki ajattelee, että kaikki lähtee hyvästä yhteishengestä ja turvallisesta ilmapiiristä. Tämä ei päde ainoastaan kuoroihin, vaan muihinkin työyhteisöihin.

– Luon sellaisen ympäristön, missä ihmisillä on turvallista olla, ettei ole minkäänlaista pelkoa johtajan ja kuoron välillä, hän sanoo.

Riihimäki kokee olevansa kuin delfiininkouluttaja. Hän ei heittele silakoita vaan kannustavia kommentteja.

– Jos kenelle tahansa sanotaan, että nyt meni tosi hyvin, se ruokkii ja rohkaisee.

Ihmiset ovat ryhmissä erilaisia, eikä ilmapiirin rakennus ole aina helppoa. Toiset vaativat enemmän tilaa kuin toiset ja jotkut viihtyvät omissa oloissaan. Tasapainon löytäminen voi olla joskus haastavaa.

Luotan, kuuntelen, olen läsnä

Riihimäellä on slogan: luotan, kuuntelen, olen läsnä.

Kuorolaiset luottavat johtajaansa ja johtaja kuorolaisiinsa. Ja toisten kuunteleminen, se se vasta tärkeää onkin.

– Tämä unohtuu monesti. Ajatellaan, että olen siellä vain itse laulamassa, mutta toisten kuunteleminen vaikuttaa yhteissointiin.

Riihimäki ajattelee, että esitystilanteessa on oltava täysin läsnä. Ainoa asia, jota silloin saa ajatella on hetki tässä ja nyt. Läsnäoloa korostaa se, että Riihimäen kuorot eivät laula kansioista, vaan ulkoa.

Kun kaikki kolme palikkaa on hallussa, taikaverkko on valmis heitettäväksi. Silloin kuoronjohtajankin on hyvä asettua ryhmänsä eteen.

– Minulla on sellainen tunne, että kuoro on tavallaan minun hyppysissäni ja jotenkin minun katseessani. Saan itsekin energiaa siinä syntyvästä vuorovaikutuksesta. Pelkkä ele tai ilme saattaa vaikuttaa siihen, että heiltä tulee juuri se oikea tapa laulaa kappaletta.

Kuski päättää suunnan

Riihimäki korostaa, että hän ei johtajana aseta itseään korokkeelle, vaan ajattelee olevansa ryhmänsä kanssa samalla viivalla.

Toisinaan kuorolaisilta saattaa tulla runsaasti erilaisia ehdotuksia, miten jokin asia pitäisi hoitaa, ja silloin hän joutuu muistuttelemaan, kuka istuu kuskin pukilla.

– Silloin sanon aina, että bussissakin melkein kaikilla matkustajilla on ajokortti, mutta se on aina kuljettaja, joka päättää, mihin suuntaan ajetaan.

Ja hyvään suuntaan on ajettu. Riihimäen naiskuoro Philomela ja sekakuoro Grex Musicus ovat molemmat voittaneet kuorokatselmus Tampereen sävelen Grand prix’n eli pääpalkinnon 2000-luvun alussa.

Philomela on voittanut lisäksi mestaruudet European Choir Games -kilpailuissa (2013) ja World Choir Games -kilpailuissa (2014).

Euroopan ja maailmanmestaruuden jälkeen Riihimäki tietää, miltä urheilijoista tuntuu.

– Kun Suomen lippu nostettiin salkoon ja lauloimme Mamme-laulun, niin oi hyvä ihme, se oli aikamoinen kokemus.

Muisti palautuu laulaessa

Riihimäki jäi eläkkeelle Sibelius-lukion musiikinopettajan virasta 2012. Sen jälkeen hän ryhtyi johtamaan Laulusta voimaa -seniorikuoroa ja asumispalvelukeskus Wilhelmiinan omaa Muistaakseni laulan -kuoroa.

Lisäksi Riihimäki laulatta muistisairaita helsinkiläisessä Wilhelmiinassa. Työ on osoittanut hyvin konkreettisesti, millainen voima musiikilla on.

– Siellä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät enää pysty kommunikoimaan normaalisti. He ovat omassa maailmassaan, mutta kun rupeamme laulamaan, heille syttyy innostus kasvoille ja posket alkavat punoittaa.

Riihimäki kertoo, että hänen kohtaamansa muistisairaat saattavat yhdestä sanasta muistaa koko laulun.

– Mikä voimavara heillä on muistoissa! Kun laulamme heidän nuoruudestaan tuttua laulua, he siirtyvät ajassa juuri siihen hetkeen.

Moni opettaja on pilannut lauluhalut

Seniorikuoronsa kanssa Riihimäki on törmännyt siihen, millaista hallaa luottamuksen ilmapiirin puuttuminen aiheuttaa.

– Moni kuoroon tulevista 60–70-vuotiaista on kertonut, että koulussa opettaja sanoi, että et osaa laulaa, eivätkä he sen koommin ole laulaneet. Se on ihan järkyttävää!

Seniorikuoroon ei ole pääsykoetta. Riihimäki on ohjeistanut jokaista laulamaan omalla äänellään. Ei ole merkitystä sillä, jos ääni ei enää tottele kuten ennen.

– Sitä tunnetta, minkä saa, kun laulaa itse, ei tavoita mitenkään muuten. On hirveän tärkeätä saada siihen rohkaisua.

Riihimäki jättää tänä keväänä molemmat pääkuoronsa Philomelan ja Grex Musicuksen jää eläkkeelle niiden kuoronjohtajan tehtävistä.

Kuoroon hän ei aio siirtyä laulamaan, ja siihen on hyvä syy.

– Kun olen tehnyt niin pitkään tätä työtä, saattaisin olla se hankala kuorolainen, joka rupeaa kommentoimaan.

Unohtaisit, että bussissa on aina kuski, joka näyttää suunnan?

– Niin, ja että tässä bussissa se en ole minä, Riihimäki nauraa.

Ikäihmisten kuorojen johtamista Riihimäki ei kuitenkaan jätä.

– En voisi parempaa viikko-ohjelmaa ajatella kuin se, että menen tuomaan ihmisille iloa. Minulla on sellainen tunne, että he heittelevät ruusun terälehtiä eteeni, kun siellä kävelen. Joka ikisen harjoituksen jälkeen tullaan aina kiittämään, että tämä on ihanaa. Palaute rohkaisee ja ruokkii.

Myös kuoronjohtajaa.

Marjukka Riihimäki johtaa pääkuorojaan vielä kolmesti. Grex Musicuksen konsertit ovat 19.5. Helsingin Sibelius-lukiolla ja 15.9. Helsingin Ritarihuoneella. Philomelan Uusi aika -konsertti esitetään 21.5. Helsingin Yliopiston juhlasalissa.

Nytkö se alkaa? Seitsemän hybridiasetta joilla Venäjä voi painostaa suomalaisia, jos aiomme liittyä Natoon

Jos Suomen Nato-jäsenyys alkaisi näyttää todennäköiseltä, Venäjä voisi luoda puheillaan ja teoillaan suomalaisiin hermostuneisuutta, pelkoa ja eripuraa monin eri tavoin. Suojelupoliisin mukaan Suomeen ei kohdistu juuri nyt merkittävää informaatiovaikuttamisen kampanjaa.

"Nyt on joustamiset joustettu", sanoo kätilö Eeva Hiila – kolme hoitajaa avaa palkkakuittinsa ja kertoo, miksi hoitoala on valmis lakkoon

Suurten sairaanhoitopiirien johtajat arvioivat, että toteutuessaan hoitajalakko aiheuttaisi suuremman hoitovelan kuin korona.

Arnold Schwarzeneggerin sodanvastainen puhe on "kuin oppikirjaesimerkki", sanoo professori – taidonnäyte ei jää venäläisiltäkään huomaamatta

Näyttelijälegenda Arnold Schwarzeneggerin venäläisille suunnattu videopuhe on levinnyt sosiaalisessa mediassa ympäri maailmaa. Viestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan puhe on kuin retoriikan oppikirjasta. Hänen arvionsa mukaan Schwarzenegger noudattaa täydellisesti Aristoteleen 2 500 vuotta sitten kehittelemiä hyvän puheen elementtejä.

Mikko Korhonen ei halua kuolla Suomen puolesta – armeijasta vapautettu 22-vuotias vaihtoi sivariin ja niin ovat nyt tehneet kymmenet muutkin

Ukrainan sota on saanut aikaan uuden ilmiön: nyt kymmenet asepalveluksesta terveyssyistä vapautetut ovat löytäneet keinon varmistua siitä, etteivät joudu mahdollisen sodan aikana tarttumaan aseisiin.

Etkö keksi, mihin ryhtyä isona? Tutki Ylen korkeakoulukoneesta, mille alalle on paikkoja, missä riittää töitä ja paljonko palkkaa saa

Ylen korkeakoulukoneesta löydät tietoja korkeakoulujen kevään toisen yhteishaun eri hakukohteiden opiskelupaikkojen määristä, alan palkoista ja työllistymisestä. Ne voivat auttaa opiskelupaikan valinnassa.

Tunnelma Salatut elämät -sarjan studioilla Helsingin Konalassa on tiheä ja sähköistynyt. Juuri nyt kuvataan kohtausta, jossa mukana ovat Jutta Korhonen, Aaro Vaalanne ja Dahlia Mustavaara.

Kertauksen vuoksi: Aarolla on aiemmin ollut Dahlian kanssa vakavahenkinen suhde, joka jäi katkolle, kun Dahlia lähti Roomaan, ja Jutta astui mukaan kuvioihin. Dahlia haluaa elämänsä ihastuksen takaisin hinnalla millä hyvänsä, ja niinpä Jutan ja Dahlian välinen suhde on ollut viime jaksoissa juonittelujen ja yhteenottojen kuorruttamaa tulta ja tappuraa.

Ei liene yllätys, ettei tämäkään kohtaus – josta sen enempää ei voi paljastaa – suju täysin harmonisissa tai seesteisissä merkeissä.

– Jutta ja Dahlia, no huh huh! He todellakin ovat suorastaan äärimmäiset vastakohdat, ja siellähän on tietenkin takana molemminpuolinen mustasukkaisuus, Dahlia Mustavaaraa näyttelevä Inkeri Mertanen toteaa ja ehkä vähän samalla huokaiseekin.

Itse asiassa Jutan ja Dahlian välinen sapelinkalistelu kulminoitui jo vuoden 2018 suorastaan klassisessa episodissa, jota Salkkarit-historiikissa kutsutaan “lihapullasodaksi”. Majatalo Amandan fiinissä ravintolassa tapahtuu yhteentörmäys, jonka seurauksena Jutta ja Dahlia ryhtyvät pommittamaan toisiaan – lihapullilla.

Teatterikärpänen puraisi sattumalta

Inkeri Mertanen sujahti teräväkielisen ja vaativan hienostorouva Dahlia Mustavaaran rooliin vuonna 2016. Koronapandemian takia elegantti ja elitistinen hahmo, jonka syliin “miehet vain tupsahtelevat”, oli jonkin aikaa tauolla, mutta on tänä keväänä jälleen palannut sarjaan pysyvästi.

Dahlia Mustavaarasta on vuosien mittaan kasvanut ristiriitaisia tunteita herättävä kulttihahmo, jonka ylimielisiä tölväisyjä innostunut fanikunta odottaa kuin kuuta nousevaa. Mutta analysoidaan Dahlia Mustavaaran ja Inkeri Mertasen välistä suhdetta hieman myöhemmin.

Ennen Salkkareita Mertanen teki yli 40 vuotta kestäneen uran Tampereen Teatterissa. Yllättävää kyllä, hän ei alun perin tuntenut sen suurempaa intohimoa näyttelijäntyötä kohtaan, vaan suuntautui alalle onnekkaan sattuman kautta.

– Olin nuorena kiinnostunut kuvataiteista ja pyrin Ateneumiin eli Kuvataideakatemiaan, mutta en sinne päässyt. Ryhdyin opiskelemaan taidehistoriaa, sosiaalipsykologiaa, kirjallisuutta ja suomen kieltä, mutta se tuntui vähän tylsältä. Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä Yhdysvaltojen Bostoniin au pair -tytöksi ja koin, että se oli hieno tilaisuus oppia englantia.

Bostonissa teatterikärpänen sitten puraisi ja kunnolla. Mertanen osallistui paikallisen teatteriryhmän toimintaan, ja sitä kautta hänet passitettiin pääsykokeisiin, joissa etsittiin näyttelijöitä oman aikansa klassikkomusikaaliin Hairiin. Pääsykokeet menivät hyvin, ja Mertaselle tarjottiin roolia.

– Au pair -pestini takia en luonnollisestikaan roolia voinut ottaa, eikä minulla tuolloin ollut oikein käsitystäkään siitä, mikä Hair oli ja mistä siinä oli kyse.

Suomeen palattuaan Mertanen haki silloiseen Teatterikouluun eli nykyiseen Teatterikorkeakouluun ja valmistui sieltä 1970-luvun puolivälissä. “Kapitalistista” Jenkkilää seurasi vahvasti politisoitunut ja vasemmalle kallellaan ollut kotimainen taidekenttä. Etenkin Teatterikoulua pidettiin taistolaisuuden eli silloista Neuvostoliittoa ja kommunismia ihannoineen kulttuuriliikkeen temmellyskenttänä.

– Aamulehden legendaarinen hirviö – anteeksi nyt vaan – eli toimittaja Olavi Veistäjä oli sitä mieltä, että Teatterikoulu oli Augiaan talli, varsinainen törkyläjä, joka pitää puhdistaa välittömästi. Koulua vastaan hyökättiin muutenkin jatkuvasti. Toki siellä oli niitä, jotka toimivat aktiivisesti poliittisessa laululiikkeessä, ja henkilökunnassakin oli taistolaisia, mutta itse halusin olla puolueeton humanisti.

Viime aikoina kovasti tapetilla ollut termi suomettuminen näkyi Mertasen mukaan silloisessa Teatterikoulussa esimerkiksi opettajavalintoina.

– Vierailevat opettajat palkattiin DDR:stä, Neuvosto-Virosta ja muista entisistä sosialistisista itäisen Euroopan maista. Tosin heidän metodeissaan ei ollut mitään valittamista, he olivat aivan loistavia opettajia.

Salkkareissa näytteleminen on erilaista

Koska kuvataiteet ovat aina olleet lähellä Inkeri Mertasen sydäntä, pitkän uran kohokohtiin ja suurimpiin haasteisiin on kuulunut Helene Schjerfbeckin elämään perustuva monologi eli soolonäytelmä Helene. Sitä esitettiin useana kesänä Ruotsinpyhtään kirkossa, jota koristaa Schjerfbeckin maalaama Ylösnousemus-niminen alttaritaulu.

– Helene-monologin tekee haasteelliseksi pitkä kaari: se etenee nuoresta tytöstä elämän loppuun saakka. Mielestäni ihan jokaisessa roolissa pitäisi olla haastetta, eikös vain? Se, että kannat tarjotinta tai tanssit jonkun musikaalin taustalla, ei välttämättä ole haasteellista.

Hyppääminen teatterirooleista Salkkarien kaltaiseen televisiosarjaan taas ei ole ollut Mertasellekaan täysin ongelmatonta: työmetodiikka on hyvin erilaista, ja instrumenttia eli näyttelijän kehoa käytetään eri tavalla.

– Äänen pitää teatterissa olla voimakas ja kuulua kauas. Gestiikaksi eli elekieleksi ei riitä se, että käännät vähän silmiä: koko kehon pitää liikkua. Ilmaisun täytyy olla isompaa ja kaikin tavoin V-A-H-V-E-M-P-A-A, Mertanen kiteyttää ja painottaa dramaattisesti yliartikuloiden viimeistä sanaa.

Televisiossa taas pärjätään pienemmällä ja hillitymmällä ilmaisulla. Läsnäolo ja kontakti vastanäyttelijöihin ovat luonnollisestikin peruskauraa kummassakin genressä.

– Toisaalta taas televisioilmaisussa falskius ja läsnäolon puute näkyvät heti. Myös identtisyys on haastavaa: ensin otetaan master eli kuvataan kohtaus alusta loppuun. Sen jälkeen pitää aina muistaa että voi luoja, kummassakohan kädessä se lasi olikaan. Onneksi meillä Salkkareissa joku aina katsoo, ettei tule klaffivirheitä.

Inkeri Mertanen on myös havainnut, että televisiomaailmassa näyttelijöiden keskinäistä kilpailua on vähemmän kuin teatterilavalla.

– Tämä johtuu siitä, että koska näyttelijöitä on jossakin teatteritalossa tietty määrä, siitä samasta porukasta valitaan henkilö kuhunkin rooliin. Tästä syntyy helposti mielistelyä ja klikkejä, ja ohjaajan ympärille kehkeytyy suosikkijärjestelmä. Tällainen vaikutti toisinaan työilmapiiriin negatiivisesti. Salkkareissa tilanne on toinen, koska jokainen on jo valittu siihen rooliin mitä näyttelee.

Dahlia Mustavaarasta on tullut nuorten suosikki

“Tuo lasi tai susta ei jää juurikaan kerrottavaa jälkipolville”. Dahlia Mustavaaran toisinaan törkeistäkin sutkautuksista on tehty useita koosteita Youtubeen, ja ne tuntuvat naurattavan etenkin Salkkareiden nuorempaa katsojakuntaa. Inkeri Mertasen mukaan Dahlian suosio perustuu muun muassa siihen, ettei sarjassa ole aiemmin tämänkaltaista hahmoa ollut.

– Voi olla, että Dahliaa rakastetaan vihata. Kannattaa kuitenkin huomata sellainen hiuksenhieno juttu, että hahmossa on kaikesta huolimatta huumoriakin mukana: Dahliaa ei tarvitse ottaa niin kauhean vakavasti.

Kun Mertasta pyydettiin Dahlia Mustavaaran rooliin, hän empi asiaa useamman kerran, eikä lähtenyt leikkiin mukaan ihan suorilta käsin. Tuottajaportaan usko Mertaseen oli kuitenkin vahva.

– Dahlialle oli jo hankittu vaatteita, vaikken ollut vielä edes allekirjoittanut sopimusta, Mertanen hymyilee.

Uuden aluevaltauksen kohdalla Mertasta mietitytti etenkin julkisuus ja oma jaksaminen.

– Ajattelin, että tuleeko tämä liian usein telkkarista ja saanko sitä kautta liikaa julkisuutta. Mietin myös, millaista on matkata jatkuvasti Tampereen ja Helsingin väliä, mutta eihän tämä matka loppujen lopuksi kestä kuin puolisentoista tuntia.

Julkisuutta Mertanen onkin Dahlian kautta saanut.

– Etenkin lapset ja nuoret tunnistavat minut aika usein, varsinkin jos kuvausmeikit ovat naamalla. Moikkaamaan ei kuitenkaan välttämättä uskalleta tulla. Aika usein ensin hihitellään porukassa, jonka jälkeen joku rohkaistuu ja tulee pyytämään nimmaria.

Voisi ehkä sanoa, että Dahlia rakentuu päivä päivältä moniulotteisemmaksi hahmoksi: aivan aluksi Mertanen teki rooliaan varovaisella otteella.

– Minulle kerrottiin perhesuhteiden lisäksi Dahliasta etukäteen, että hän on itsevarma ja rikas, ja että hänellä on kartano ja limusiini, ja että hän pitää kovasti rahasta. Kaikki tämä oli varsin pienimuotoista informaatiota ja minusta tuntui, että olin hieman heikoilla jäillä. Sittemmin rentouduin ja ajattelin, että mennään kohtaus kerrallaan, niinhän on se elämässäkin – eihän sitä tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Näytteleminen vaatii kovaa kuntoa

Seitsemänkymppisen Inkeri Mertasen ryhdikäs ja hoikka olemus kielii kurinalaisesta elämästä. Hän ulkoilee paljon, kävelee, ui ja hiihtää, harrastaa pilatesta ja myös toisinaan juoksee (“se on vain jotenkin niin tylsää”). Punttisalilla Mertanen ei käy (“vaikka varmaan pitäisi”). Treenaamisen peruspilarina toimii fyysisesti vaativa astangajooga.

– Astangajooga pitää erittäin hyvin yllä lihaskuntoa. Olen joogannut 20 vuotta ja saanut estettyä sen, etten ole aivan kokonaan kangistunut. Minähän toki vanhenen, mutta olen saanut pidettyä itseni jokseenkin samanlaisena kuin aiemminkin.

Mertasen kohdalla treenaaminen, urheileminen ja kunnon ylläpitäminen ovat liittyneet siihen, että jaksaa näytellä.

– Taide on luovuutta, urheilu enemmänkin suorittamista. Joukkueurheilussa, teatterissa ja Salkkareissa on kuitenkin paljon samaa: pitää aina lyödä kun toinen syöttää ja puhaltaa yhteen hiileen. Luovuutta ja suoritusta nostetaan yhteisvoimin. Isäni varoitti minua aikoinaan teatterialasta. Hän sanoi, että se on ihan kuin urheilua: voit päästä korkealle ja sitten putoat. Silloin vielä ajattelin että pöh, ei urheilulla ole mitään tekemistä teatterin kanssa.

Näyttelijätyön ulkopuolella Inkeri Mertanen tunnustautuu antiikin ajan, eli kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin ja taiteen ihailijaksi.

– Ehkä kyse on omien eurooppalaisten juurien etsimisestä. Eteläisessä Euroopassa antiikki näkyy lähes jokaisessa kaupungissa historiallisina rakennuksina ja raunioina. Minusta on hieno tunne kokea länsimaisen kulttuurimme kehto ilmielävänä. Jos suunnittelen matkaa jonnekin, tarkistan aina ensin, että onhan siellä varmasti raunioita.

Näin Putinin Venäjä painostaa ja pelottelee nyt sodanvastustajia

Venäläistä aktivistia Darja Heikistä uhkaa jopa viiden vuoden tuomio “puhelinterrorismista”. Hänen mukaansa rikosjuttu on tekaistu ja kertoo siitä, kuinka ahtaalle Venäjä ajaa Ukrainan sodan vastustajia.

Ukraina: Yhdysvallat ei enää vastusta hävittäjien lähettämistä Puolasta

Ukrainan mukaan Yhdysvallat ei vastusta hävittäjien siirtämistä Puolasta Ukrainaan. Asiasta kertoi Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba uutistoimisto AFP:lle. Ukraina aikoo nyt neuvotella asiasta Puolan kanssa. Yhdysvallat sanoi aikaisemmin tässä kuussa, että hävittäjien siirtäminen Puolasta Ukrainaan olisi liian riskialtista, koska se veisi sotilasliitto Naton liian lähelle suoraa taistelukosketusta Venäjään.

Metsästäjien patruunasta tehtiin armeijan uusin Nato-ase

Metsästyksen ja ampumaurheilun harrastajille yksi Nato-yhteensopiva tuote on ylitse muiden. Yhdysvalloissa kehitetty ja myös kaupallistettu kaliiperi kelpaa niin tarkka-ampujille kuin suurriistajahtiinkin.

Pitkän teatteriuran tehnyt Inkeri Mertanen vaihtoi suuntaa

Kulttuurivieras, näyttelijä Inkeri Mertanen empi, kun häntä pyydettiin mukaan Salattuihin elämiin. Nyt hän kertoo, mitä samaa on joukkueurheilussa, teatterissa ja Salkkareissa.

Myös etelään saadaan uutta lunta

Sunnuntaiaamu on aurinkoinen, iltapäivällä pilvistyy lännestä alkaen ja myöhemmin leviää lumisateita pääasiassa maan länsiosiin. Yöllä sataa lunta myös etelässä. Koko maassa on pakkasta.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kokosimme tähän juttuun eilisillan ja kuluneen yön keskeiset uutiset Ukrainan sotaan liittyen.

Venäläisjoukot tulittivat Harkovan kaupunkia ja Volynin aluetta

Venäläisjoukot tulittivat Harkovassa sijaitsevaa ydintutkimuslaitosta, kertoi Ukrainan parlamentti lauantai-iltana.

Paikallinen ydinenergiaviranomainen sanoi, että toistaiseksi on mahdotonta arvioida iskusta laitokselle aiheutunutta vauriota.

Myös Volynin alueella luoteisessa Ukrainassa raportoitiin räjähdyksistä lauantai-iltana, kertoivat paikalliset armeijalähteet uutiskanava CNN:n mukaan.

Räjähdykset kuultiin kello yhdeksän paikallista aikaa. Tätä ennen Valko-Venäjän suunnasta oli ammuttu neljä ilmalaukaistavaa ohjusta, armeijalähteet kertovat.

Paikallisen sotilasviranomaisen mukaan ohjuksista kolme saatiin ammuttua alas.

Volynin alue on lähellä sotilasliitto Natoon kuuluvan Puolan rajaa sekä Venäjän liittolaisen Valko-Venäjän rajaa.

Venäjän ohjusisku Lviviin osui polttoainevarastoon ja puolustusvoimien laitokseen

Lvivin kaupunkiin lauantaina iskeneet ohjukset osuivat muun muassa polttoainevarastoon ja puolustusvoimien laitokseen, kertoi Lvivin alueen kuvernööri Maksim Kozytskyi.

Lisäksi koulurakennuksen kerrotaan kärsineen iskussa.

Hän kertoi myös, ettei Venäjän iskussa syntynyt yhtään kuolonuhreja. Aikaisemmin viiden ihmisen vahvistettiin loukkaantuneen iskussa.

Kuvernöörin mukaan Lviviin iskeneet ohjukset oli ammuttu Sevastopolista Krimin niemimaalta. Krimin alue on Venäjän hallinnassa.

Lvivin pormestari Andrei Sadov kommentoi ohjusiskua arvelemalla, että se oli tarkoitettu viestiksi Puolassa vierailevalle Yhdysvaltain presidentille Joe Bidenille.

Lviv sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Puolan rajasta.

Ukraina: Yhdysvallat ei enää vastusta hävittäjien lähettämistä Puolasta

Ukrainan mukaan Yhdysvallat ei vastusta hävittäjien siirtämistä Puolasta Ukrainaan, jotta Ukraina pystyisi paremmin vastustamaan Venäjän hyökkäystä maahan.

– Washingtonin edustajat eivät vastusta lentokoneiden siirtämistä. Meidän ymmärryksemme mukaan pallo on nyt Puolalla. Tulemme ottamaan asian esille keskusteluissamme puolalaisten kollegoidemme kanssa, Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba kertoi kirjallisissa kommenteissaan uutistoimisto AFP:lle.

Yhdysvaltain ulkoministeriö totesi aikaisemmin tässä kuussa, että hävittäjien siirtäminen Puolasta Ukrainaan olisi liian riskialtista, koska se veisi sotilasliitto Naton liian lähelle suoraa taistelukosketusta Venäjään.

Puola on ilmoittanut tukevansa suunnitelmaa, jonka mukaan Ukrainaan voitaisiin lähettää neuvostoaikaisia Mig-29 -hävittäjiä Saksassa sijaitsevan Rammsteinin lentotukikohdan kautta.

Tuntui kuin venäläiset olisivat olleet talviunilla.

Meren jäälle auratulla tiellä kuorma-autot saivat kulkea rauhassa kohti viimeistä etappiaan ennen hyökkäystä. Perillä pikkuisella Lupin saarella otettiin jaloviinahuikat.

Yö lähestyi, ja suunnitelmat olivat selvät: seuraavien päivien aikana Suomi valtaisi Neuvostoliiton miehittämän Suursaaren takaisin itselleen.

27.–28. maaliskuuta vuonna 1942 jäivät voiton päiviksi Suomen sotahistoriaan.

Neuvostoliitto oli tammikuussa 1942 vallannut Suursaaren Suomelta korjatakseen erehdyksen, jonka se oli tehnyt joulukuussa: Silloin lähes 5 000 hengen venäläisjoukot olivat jättäneet saksalaisten hyökkäysten pelossa paniikin vallassa saaren tyhjilleen. Saari oli ollut Neuvostoliiton hallussa jo talvisodasta asti, ja nyt suomalaiset tarttuivat tilaisuuteen ja miehittivät tyhjän saaren vähin äänin.

Pian Neuvostoliitto tekikin U-käännöksen ja palasi häätämään saarella hetken oleilleen pikkuruisen, 70 hengen suomalaisjoukon. Jäätä pitkin karkuun pinkoneet suomalaiset päättivät, että takaisinvaltauksen suunnittelu alkaa välittömästi.

Hevosetkin saivat valkoiset asut

Jälleen Suursaaren menettäneet suomalaiset tekivät tarkat suunnitelmat seuraavaa valtausyritystä varten. Aikaa ei ollut loputtomiin, sillä jää tammikuussa menetetyn saaren ympärillä oli olennainen osa suunnitelmaa. Jos jäät ehtisivät sulaa, Neuvostoliitto voisi kuljettaa saarelle lisää aseita ja sotilaita.

Tammikuun alussa1942 perustetun Rannikkopataljoona 2:n sissipartiot tekivät ennen hyökkäystä lukuisia tiedusteluretkiä Suomenlahden jäälle, jotta käsitys tulevan vastustajan vahvuudesta olisi mahdollisimman tarkka. Osa pataljoonan jäsenistä oli suursaarelaisia vapaaehtoisia, joilla oli voimakas kipinä saada saari takaisin.

Operaatiota varten perustettiin parhaimmillaan 3 500 miehen vahvuinen Taisteluosasto P, joka otti valtauksen erityistehtäväkseen. Johtoon asettui talvisodassa menestynyt kenraalimajuri Aaro Pajari, joka sai käyttöönsä myös merkittävän osan Suomen ilmavoimista: operaatioon varattiin yhteensä 63 lentokonetta.

Saaren takaisinvalloitus ei ollut pelkkä periaatekysymys. Suomenlahdella sijaitseva saari oli suomalaisille sekä tärkeä tähystyspaikka että venäläisten merivoimien toiminnan rajoittaja.

Oli kuin mitään ei olisi jätetty sattuman varaan. Pataljoonat harjoittelivat taisteluryhmitysten muodostamista pimeässä, kalliokiipeilyä ja jopa varusteiden naamioimista. Yhteydenpito varmistettiin rekien päälle rakennetuilla puhelinkeskuskopeilla.

Lumenvalkea ja tasainen jääaavikko koituu sodan hetkellä kohtaloksi niille, jotka erottuvat siitä. Miehet pukivat ylleen lumipuvut, mutta myös autot, reet, sukset, sauvat ja aseet maalattiin liituvärillä valkoisiksi. Jopa hevoset peitettiin valkoisilla lakanoilla.

26. maaliskuuta joukot kuljetettiin jäälle aurattuja teitä pitkin Lupin saarelle alle 20 kilometrin päähän Suursaaresta.

Yö saapui, ja suomalaisjoukot lähtivät hiihtämään kohti Suursaarta pimeän turvin. Noin neljältä aamuyöllä ensimmäiset joukot saapuivat saarelle. Pikku hiljaa valkeita hiihtojoukkoja ilmestyi joka rannalle.

Saarta miehittänyt 518 venäläisen joukko ei osannut ennustaa, että puolet heistä pötkisi pian pakoon naapurisaarelle.

Ylivoimainen voittaja

80 vuotta myöhemmin Kotkan rannikkoalueen perinneyhdistyksen perinnetyöntekijä Kai Savolainen kertoo, että Suomen hyökkäyksen yllätyksellisyys säilyi loppuun asti.

Venäläiset tähystäjälentäjät olivat kyllä edellisenä iltana nähneet epätavallista liikehdintää Haapasaaren alueella eli suomalaisten reitillä, mutta mahdollista hyökkäystä ei jostain syystä otettu tosissaan.

– Hyökkäyksen onnistuminen on todiste siitä. Olihan saaressa kuitenkin niin paljon tykistöä, että niillä olisi saatu jää rikottua niin, että hyökkäys olisi ollut mahdotonta, Savolainen sanoo.

Kun suomalaiset saavuttivat Suursaaren, alkoi sataa lunta. Huonon näkyvyyden kanssa painivilla venäläisillä ei ollut tietoakaan siitä, että suomalaiset hiipivät saareen lähes kuusinkertaisella ylivoimalla ja sitäkin runsaammalla aseistuksella.

Aamuyhdeksän aikaan saaren lippusaloissa liehuivat jo useat siniristiliput. Seuraavana päivänä operaation johtaja Pajari käskikin jo joukot voitonparaatiin ja soitti ylipäällikölle eli itse Carl Gustaf Emil Mannerheimille Mikkeliin.

– Herra sotamarsalkka, ilmoitan suurin piirtein vallanneeni Suursaaren, vain joitakin pikkupesäkkeitä on vihollisen hallussa.

Voitonparaatin järjestäminen jäällä oli uskaliasta. Venäläiset ilmavoimat olisivat voineet vielä tulla pommittamaan suomalaisia.

– Tarina kertoo, että joukkojen alla olisi ollut miinakenttä. Yöllä lumisade oli jäädyttänyt lumen pinnan niin kantavaksi, että miinakenttä ei toiminut. Mutta ihan varmaa tietoa tästä ei ole, Kai Savolainen kertoo.

Suomalaisia kaatui hyökkäyksessä 61, venäläisiä 213. Peräti 265 venäläistä luikki jäätä pitkin pakoon noin 40 kilometrin päässä sijainneelle Neuvostoliiton hallussa olevalle Lavansaarelle.

Kai Savolaisen isoisä Vilho Savolainen haavoittui ensimmäisen päivän taistelussa. Jalkansa menettänyt isoisä kertoi monesti muistojaan taistelusta ja sodasta lapsenlapsilleen.

– Nyt sitä kertojaa ei enää ole. Tämän takia tästä pitää puhua. Muistot eivät saa unohtua, on tärkeää, että esi-isiemme tarina jatkuu.

Saari on edelleen sotilaskäytössä

Vaikka maaliskuiset tapahtumat vuonna 1942 olivat Suomelle voiton hetkiä, Suomi menetti Suursaaren Neuvostoliitolle lopullisesti Moskovan välirauhansopimuksen myötä syyskuussa vuonna 1944.

Suomen aluemenetykset sinetöitiin vielä Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947. Myös Lavansaari, Seiskari ja Someri ovat Suomenlahden ulkosaaria, jotka on sotien jälkeen luovutettu Neuvostoliitolle.

Suursaaren merkitys Venäjälle alkoi kasvaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun maa alkoi järjestää puolustustaan uudestaan. Baltian maiden liittyminen Natoon kasvatti saaren merkitystä entisestään.

Nykyään Suursaari on Venäjälle tärkeä meri- ja ilmavalvonnan kannalta, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija, everstiluutnantti Simo Pesu. Saari sijaitsee noin 180 kilometrin päässä Pietarista, ja siellä on selkeästi merenpinnan yläpuolelle nouseva tutka-asema.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan herättää kysymyksiä myös Suursaaren merkitysestä Venäjälle. Jos pohjoisessa olisi sotilaallinen konflikti, saarella olisi rooli Pietarin ja sen meri- ja lentoyhteyksien suojaamisessa.

– Pietariin johtavilla laiva- ja lentoväylillä oleva saari on heille iso juttu, ja mahdollisessa konfliktissa he varmasti pitäisivät siitä sotilaallisesti kiinni. Siellä ei kuitenkaan ole varsinaisia kiinteitä sotilaallisia rakenteita tämän tutka-aseman lisäksi, Pesu kertoo.

Saarella järjestetään myös sotilaallisia harjoituksia, kuten maihinnousuharjoituksia.

Vuonna 2019 Venäjä rakensi saarelle harjoituksessaan helikopterikentän, joka sisältää muun muassa viisi laskeutumisalustaa, komentotornin, sääaseman ja tankkausaseman.

– Tällainen infrastruktuuri luo valmiutta ja saareen voi tukeutua kevyemmillä sotilaallisilla valmisteluilla.

Suursaaren rooli ei ole Pesun mukaan muuttunut viime aikoina. Pietarin laivaliikenne kulkee saaren ohi, kansainvälisessä ilmatilassa kulkeva lentoliikenne lentää sen yli normaalisti ja sitä käytetään sotilaallisiin harjoituksiin.

Vaikka Suursaari oli maailmansodan aikana tärkeä sotilaallinen kohde Itäisellä Suomenlahdella, rauhan aikana saaren menetyksessä korostuu ihmisille lähinnä sieltä paenneiden asukkaiden kärsimys.

– Yksi saari ei kuitenkaan ole kohtuuton hinta kun se suhteutetaan siihen, että Suomi säilyi kokonaisena maana käytännössä viiden vuoden sotimisen jälkeen. Ei meidän kansakuntamme arki ole merkittävästi muuttunut 1940-luvun jälkeen sen takia, että Suursaari on Venäjällä, Pesu sanoo.

Saareen ovat päässeet vain harvat sen jälkeen, kun Venäjän armeija rakensi sinne tutka-aseman ilmavalvontaa varten vuonna 2010. Saareen pääsy edellyttää erikoislupia Venäjän viranomaisilta.

Lue lisää

Venäjälle menetetty mystinen saari avasi vihdoin verhonsa – astu suljettuun Suursaareen ja kasinoon, jossa Suomen kerma juhli

Venäjän armeija rakensi helikopterikentän aivan Suomen rajan tuntumaan – tutkija kertoo, miksi

Jutussa on käytetty lähteenä haastattelujen lisäksi myös Antero Uiton ja Carl-Fredrik Geustin teosta Taistelu Suomenlahden ulkosaarista, 2016.