Periksiantamaton, kova neuvottelija, päämäärätietoinen. Valtaa hamuava, jääräpäinen, ovela pelaaja.

Näin puoluetoverit, poliittiset haastajat ja virkamiehet kuvailevat Krista Kiurua (sd.) ministerinä ja poliitikkona.

Perhe- ja peruspalveluministeri Kiurun ja kumppaneiden korona-ajan päätökset ja suositukset ovat koskettaneet jokaista suomalaista. Nyt kaksi vuotta koronarajoitusten alkamisen jälkeen koronaviruksen kanssa on opittu elämään.

Rajoituksista on jäljellä vain maskisuositus.

On siis aika summata sitä, miten Kiuru toimi johtavana koronaministerinä Säätytalon neuvotteluissa, tiedotustilaisuuksissa ja ministeriön uumenissa.

Yle pyysi myös Krista Kiurulta kahteen otteeseen haastattelua, mutta hän ei äitiysvapaan vuoksi halunnut antaa kommentteja juttuun.

Kiurun ympärillä on suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat hänen toimineen koronatilanteessa oikealla tavalla ja allekirjoittavat korona-aikana tehdyt päätökset ja toimenpiteet. Soraääniäkin on. Paljon.

Kova luu

Krista Kiuru ei ole todellakaan politiikan untuvikko. Porilainen ilmaisutaidon ja filosofian opettaja Kiuru nousi eduskuntaan vuonna 2007 ja on toiminut eri ministeripesteissä vuodesta 2011. Vain Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa vuosina 2015–2019 hän ei ollut mukana.

Ministerin virkaa Kiuru on toimittanut noin seitsemän vuotta. Se on pitkä aika. Vuodet valtakunnan politiikan huipulla koulivat ketä tahansa, mutta Kiuru on ollut kiistakumppanina kova vaalikaudesta riippumatta.

Hänet tuntevat kuvailevat Kiurua ihmiseksi, joka jyrää mielipiteillään neuvotteluissa ja joka tulee neuvottelupöytään lopputuloksen jo päättäneenä.

Jos Kiurun kanssa on samalla puolella, se on sujuvaa ja kiitollista, mutta vastapelurina hänen kanssaan ei ole helppoa olla, vasemmistoliiton kansanedustaja ja sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 2019–2021 toiminut Aino-Kaisa Pekonen aloittaa.

– Kun on eri puolella ja joutuu väittelytilanteeseen, se vaatii voimia. Hän on siinä tosi taitava.

– Kiuru voi puhua vaikka tunnin tai kaksi, sillä hän ei ilmeisesti vaan väsy. Hän on tosi sinnikäs. Hallituksessa osa ministereistä kokee sen raskaaksi, Pekonen toteaa.

Toisaalta Pekonen kuvaa Kiurua peräänantamattomaksi ja asioihin perusteellisesti perehtyväksi. Hän ei esitä vastalauseita vailla tietopohjaa. Pitkät monologit ja sitkeä neuvottelutapa voivat olla myös vahvuus.

Osa haastateltavista sanoo, että Kiuru on korona-aikana ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän on ministeriaikana hoitanut paitsi koronakriisiä, myös sote-uudistusta.

– Arvostelijoita riittää aina, mutta kuka omasta mielestään olisi hoitanut tämän postin paremmin. Sanon, että jotkin tähtikartat ovat olleet Suomessa kohdallaan, sanoo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa Kiurun toimintaa seurannut puoluetoveri Heidi Viljanen (sd.).

Monet ovat kuitenkin tyytymättömiä Kiurun toimintatapoihin. Useat Ylen haastattelemat lähteet epäilevät, että oman tahdon läpi saaminen on ollut korona-asioissa Kiurulle ja hänen edustamalleen sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) niin tärkeää, että hallituskumppaneille ei ole aina jaettu kaikkea koronaan liittyvää tietoa ennen päätöksentekoa.

Yle on keskustellut kolmen toisistaan riippumattoman lähteen kanssa, jotka kaikki ovat olleet keskeisesti mukana koronaneuvotteluissa.

He arvostelevat STM:ää siitä, että ministeriö on jättänyt useita kertoja näyttämättä kaikkea saatavilla olevaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijatietoa neuvotteluissa. Tai THL:n kannasta näytettiin vain “oma tulkinta siitä”.

THL on ollut koko koronakriisin ajan tärkein asiantuntijatietoa tuottava laitos, ja sen näkemyksellä on ollut paljon painoarvoa. Varsinkin kun hallitus on omien sanojensa mukaan pyrkinyt rajoittamaan perusoikeuksia tarkkarajaisesti, oikeasuhtaisesti ja välttämättömistä syistä.

Kaksi lähdettä kertoo, että “valikoidun tiedon esittämistä” tapahtui silloin, kun STM ehdotti koulujen sulkemista korkeiden koronatartuntalukujen vuoksi tai esitti, että mahdollisuutta tulla Suomeen ulkomailta tiukennettaisiin selvästi. THL ei pitänyt tiukennusta pandemian hillitsemisen kannalta järkevänä.

STM:n ylin virkamies, kansliapäällikkö Kirsi Varhila, kiistää väitteen tiedon valikoinnista. Hänen mukaansa kaikki THL:n tuottama tieto on ollut avoimesti saatavilla koko ajan, ja useat ministerit ovat olleet myös itse suoraan yhteydessä THL:ään eri käänteissä.

Syytökset THL:n lausuntojen panttaamisesta ovat Varhilalle tuttuja. Hän sanoo, että STM:ää on syytetty “valikoidun tiedon esittämisestä” erityisesti silloin, kun THL:n poikkeava kanta olisi vastannut paremmin syyttäjän omia poliittisia tavoitteita. Välillä neuvotteluissa on myös sivuutettu THL:n näkemyksiä, jos ne eivät ole olleet sen hetkisten tavoitteiden mukaisia, Varhila kommentoi.

Yksi lähteistä pohtii Ylen haastattelussa, ettei ministeriön toiminta ole välttämättä aina ollut tahallista. Hän sanoo, että monesti STM:ssä on ollut vain niin kiire, ettei kaikkia oleellisia tietoja ole ehditty lähettää muille hallituskumppaneille.

– Nyt puhutaan yksittäisistä kerroista, jolloin on saattanut tulla fiilis, että jotakin jätetään tahallaan toimittamatta, lähde sanoo.

– Kiire on ollut melkoinen, mutta päätöksenteon on aina perustuttava tietoon, ja silloin kyllä omaa toimintaamme on tarkasteltava kriittisesti, Varhila kommentoi.

Varhila on ministeriön ylin virkamies ja ministereiden oikea käsi. Hänellä ja Kiurulla on myös yhteinen tausta: molemmat ovat porilaisia demareita.

Asiantuntijat jäivät jalkoihin

Aino-Kaisa Pekonen oli Kiurun läheinen työkaveri sosiaali- ja terveysministeriössä kahden vuoden ajan. Kun pandemia alkoi runnella Suomea, hallitus keskitti voimansa iäkkäiden ja riskiryhmien terveyden suojelemiseen.

Pekosen mukaan jokainen ministeri pyrki toimimaan oudossa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.

– Tilanne oli hirveän uusi ja koko ajan kartutettiin tietoa. Kuten kaikki muutkin, Krista Kiuru halusi pitää oman tonttinsa puhtaana.

Uudenlaisesta tilanteesta kertoi myös se, että vain hyvin harvat kiistivät koronakriisin alussa rajoitusten tarvetta. Paine koronarajoituksia kohtaan alkoi kasvaa vasta, kun kriisi ei mennyt nopeasti ohi.

Pekonen arvioi, että Kiurun toimintaa selittää vahva tahto tehdä asiat omalla vastuualueella oikein ilman isoja virheitä.

– Jos analysoin Kristaa, niin hän ottaa todella vakavasti oman vastuunsa. Se on näkynyt tässä, että hän on pitänyt terveydenhuollon ja kantokyvyn puolia kynsin ja hampain, Pekonen sanoo.

Kiurun toiminta on ollut niin tarmokasta, että esimerkiksi asiantuntijoiden eriävät näkökannat ovat jääneet välillä jalkoihin.

– Jos ministerillä on oma agenda, ei ole mitenkään poikkeuksellista, että sitä (asiantuntijoiden tallomista) tapahtuu, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila sanoo suoraan.

– Pitäisi verrata muihin ministereihin. Eikö jokainen ministeri tallo? hän lisää.

Palautevyöry on osunut Kiuruun joka suunnasta

Asiantuntijat eivät ole ainoita, joita Kiuru on voinut töytäistä koronalinjauksillaan. Välillä Kiuru on keulinut muiden ministereiden ohi.

Moni asia on tullut julkisuuteen siten, ettei hallituskumppaneille ole kerrottu etukäteen asiasta, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) sanoo.

Henrikssonilla on tästä omakohtaista kokemusta, sillä STM linjasi Kiurun johdolla pakkokaranteeneista elokuussa 2020. Se tarkoitti, että riskimaista saapuvien olisi pakko jäädä kahdeksi viikoksi karanteeniin Suomeen tultuaan.

Ahvenanmaasta vastaavana ministerinä pakkokaranteeni osui Henrikssoniin, sillä hän joutui selittämään Kiurun yhtäkkistä linjausta ilman parempaa tietoa ollessaan vierailulla juuri Ahvenanmaalla

Matkustusrajoitukset ja toiminta raja-alueilla ovat Henrikssonille läheisiä, koska RKP:llä on ollut aina tiiviit suhteet Suomen länsinaapuriin. Tämän lisäksi Ahvenanmaan terveydenhuollolle Ruotsista tulevat lääkärit ja hoitajat ovat erittäin tärkeitä. Yhteistä rajaa on myös pohjoisessa Suomessa pitkästi Ruotsin ja Norjan kanssa, eikä raja ole alueen asukkaille kummoinen asia.

– Suomi on hyvin moninainen maa ja eri osissa maata eletään arkea eri tavalla. Tämä one size fits all -ajattelu ei sopinut ollenkaan karanteeneista päätettäessä, Henriksson sanoo.

Hallitus kävi Kiurun ilmoituksen jälkeen iltakoulussa pelisääntökeskustelun siitä, miten rajoituksista kerrotaan julkisuuteen.

Kiuru on puolustanut omaa kotipesäänsä kovillakin rajoitustoimilla ja -päätöksillä: peruspalveluista vastaavana ministerinä – ja varsinkin pandemian keskellä – hän on halunnut pitää kiinni siitä, että kaikille tarvitseville riittää sairaalapaikkoja.

Kilpailevan hallituspuolueen edustaja kuitenkin arvioi, että Kiurulla ja STM on "näkökulma kaventunut" korona-asioissa.

Julkisuudessa on arvosteltu varsin laajasti hallituksen, viranomaisten ja Kiurun sekavaa viestintää korona-ajan toimenpiteistä ja rajoituksista. Myös SDP:n kansanedustaja Heidi Viljanen myöntää, että viestinnässä olisi ollut parantamisen varaa.

Kansliapäällikkö Varhila kiinnittäisi viestinnän sijaan huomiota Suomen lakeihin. Hänen mukaansa Kiuru on onnistunut hyvin koronatoimisssa kankeasta lainsäädännöstä huolimatta.

Tammikuun alussa hallituskumppanit keskusta ja RKP halusivat siirtää Kiurun pois koronaministerityöryhmän johdosta ja korvata hänet pääministeri Sanna Marinilla (sd.). Heitä hermostutti Kiurun viestintä etäkoulusuosituksesta.

Kiuru kertoi pitkäaikaista koronatautia koskevassa tiedotustilaisuudessa, että kouluihin palaaminen ei ole turvallista joululoman jälkeen. Useat halllituskumppanit pitivät tätä uhkakuvien maalaamisena ja pelotteluna.

Aino-Kaisa Pekosen mukaan Kiuru puolustaa välillä oman hallinnonalan asioita loppuun asti jopa sillä kustannuksella, että ei näe riittävästi toisen ministerin ja ministeriön puolta asioista.

– Hän ei aina pysty näkemään sitä, miten asia tulee vaikuttamaan toisen sektoriministerin asioihin.

Ministerin oikea käsi, Kirsi Varhila, on tästä eri mieltä. Hänen mukaansa erityislaatuisinta Kiurun päätöksenteossa on se, kuinka monisyisesti hän osaa niitä tehdä.

– Hän ymmärtää, miksi jokin päätös kannattaa tehdä tietyssä ajankohdassa. Hän ennakoi, millaisia vaikutuksia sillä on johonkin asiaan. Hän pitää tiukasti tekemistään päätöksistä kiinni.

Varhilan mukaan tiukka päätöksissä pysyminen voi olla myös heikkous. Kiuru voi olla jääräpäinen, ja se on näkynyt myös ministeriön virkakunnalle.

– Hänen kanssaan saa käydä useampiakin keskusteluja, jos virkanäkemys on toisenlainen, Varhila myöntää.

STM:n ja THL:n välillä on kipinöinyt korona-aikana useaan otteeseen. Hallituspuolueista arvioidaan, että koronasta johtuva turnausväsymys on hetkittäin leimahtanut julkisiksi kiistoiksi.

Yksi hallituslähde sanoo, että keskinäisessä miekkailussa ei ole mitään mieltä.

– Molemmissa on väsyneitä ihmisiä, joilla varmasti olisi muussa tilanteessa tahansa enemmän järkeä päässä säilyttää kasvonsa.

Yhteistyö on yksi asia, jossa Kiuru on jossain määrin epäonnistunut korona-aikana, arvioi kansliapäällikkö Varhila.

– Muut hallituspuolueet ja poliitikot eivät ole aina olleet hänen tavoitteissaan mukana, ja tämä on varmasti tuottanut pettymyksiä, hän toteaa.

Ongelmia yhteistyössä pohtii myös Henriksson.

– Yhteistyö tarkoittaa sitä, että istutaan yhdessä pöydässä ja mietitään ratkaisuja, eikä sitä, että myöhään illalla tai saman päivän aikana pyydetään päätettäviin asioihin kommentteja, joita ei kuitenkaan oteta huomioon.

Myöhään illalla vääntäminen on näkynyt myös virkakunnalle, Varhila kertoo.

– Välillä Kiurun kanssa on pitänyt käydä keskustelua siitä, mihin kaikkeen ministeriön virkakunta taipuu, ja onko asioiden tekeminen mahdollista annetussa aikataulussa.

Kiuru koki olleensa isossa vastuussa

Krista Kiurulla on ollut peruspalveluministerinä vastuu huolehtia oikeudesta elämään ja terveyteen. Ministerivastuussa olleelle Kiurulle pahin skenaario olisi ollut sairaaloiden toiminnan romahtaminen.

Monet hallituskumppanit ymmärtävät Kiurun toimintaa tästä näkökulmasta.

– Hän on sanonut monesti suoraan, että kamerat eivät osoita keitään muita hallituksen ministereitä, kun kysytään, miksi mummoille ei ole riittänyt hengityskoneita sairaalassa, kilpailevan hallituspuolueen edustaja sanoo.

Oikeusministeri Henriksson ei täysin allekirjoita tätä analyysiä koronavastuusta. Hänen mukaansa kriisistä suoriutumisesta on vastuussa koko hallitus.

– Kiuru on joskus unohtanut, että me kaikki kannamme vastuuta päätöksistä. Joskus on tullut tunne, että hän ajatteli olevansa yksin vastuussa, Henriksson sanoo.

Kirsi Varhila kokee, että STM on jäänyt yksin koronasotkussa.

– Sillä perusteella, että kyseessä on tartuntatauti, kaikki kaatuu meille. Olemme poliittisessa vastuussa, virkavastuussa, median pyöritettävänä ja kaikki kura kaatuu meidän niskaamme. Ymmärrän hyvin, ettei tähän rooliin kukaan muu halua, Kirsi Varhila sanoo.

STM:n ja perhe- ja peruspalveluministerin asema on noussut lähes ennennäkemättömälle tasolle tällä hallituskaudella. Emeritusprofessori Heikki Paloheimo hakee esimerkkejä 50 vuoden takaa.

– Sosiaali- ja terveysministeriön rooli on korostunut yhtä paljon viimeksi 1970-luvulla, kun politiikan kuumana perunana oli uuden kansanterveyslain säätäminen.

Ministeriön roolia on nostanut paitsi koronakriisi, myös sote-uudistuksen läpivienti.

Mikä muuttui, kun Kiuru poistui näyttämöltä?

Irvileuat ovat sanoneet, että hallitus uskalsi purkaa rajoituksia vasta, kun Krista Kiuru jäi sairauslomalle ja sen jälkeen äitiyslomalle helmikuun alkupuolella.

Koronarajoituksia oli kuitenkin mahdollista purkaa myös siksi, että koronatilanne helpotti. Tehohoidon tarve laski, eikä sairaaloissa ollut hoidossa koronapotilaita yhtä paljon kuin aiemmin.

Suomen koronaluvut esimerkiksi kuolemien suhteen ovat olleet varsin matalia koko pandemian ajan. Yhdysvaltalaisen mediataloBloombergin tammikuun lopussa tekemän analyysin mukaan Suomi on hoitanut koronaa lukujen valossa kolmanneksi parhaiten koko maailmassa.

Suomi on menestynyt hyvin myös muissa kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi saksalaislehti Der Spiegel nosti Suomen kärkeen, kun se vertaili eri maiden koronarajoituksia, ylikuolleisuutta, kansantaloutta ja rokotuskattavuutta.

Tilanne on kääntynyt huolestuttavampaan suuntaan jälleen maaliskuussa, kun potilaita on virrannut varsinkin osastohoitoon.

Ylen haastattelemien lähteiden mukaan rajoitusten purkamisessa oli kuitenkin oma merkityksensä sillä, että Kiuru jäi pois töistä. Yksi hallituskumppaneista sanoo, että pääministeri näytti kaapin paikan hallituksessa, kun hän ilmoitti rajoitusten purkamisesta.

Nyt Kiuru ei ole pitämässä pitkiä ja vaikeita monologeja siitä, miten asioita ei voi tehdä, kilpailevan hallituspuolueen edustaja huomauttaa.

Harva kuitenkaan uskoo, että koronapolitiikassa tapahtuu mitään radikaalia. Kiuru palaa syksyllä takaisin perhevapaaltaan, ja eri arvioiden mukaan Aki Lindén (sd.) jatkaa Kiurun jalanjäljissä sijaisuutensa ajan.

Äitiyslomansa aikana Kiuru ehtii hetken hengähtää jatkuvasta koronaväännöstä. Kiurun henkinen sietokyky ja palautuminen on ollut varmasti kovilla parin vuoden ajan, toteavat muun muassa Varhila ja Pekonen.

– Hän on ottanut kaiken sen vihan niskaansa vastaan, mitä on tullut. Kaikki sen takia, jotta hän on voinut hoitaa oman ministeripestinsä kunnialla, Pekonen sanoo.

– En tiedä mistä hän henkisen voimavaransa ammentaa, mutta paljon sitä on, Varhila sanoo.

Voit keskustella aiheesta 28.3. klo 23 asti.

Lue myös

Ministeri Krista Kiuru sai lapsen: "Kaikki meni hyvin, ja voimme hyvin"

Krista Kiuru tilasi raportin pitkäaikaisesta koronasta – kirjoittajat kertovat olleensa erimielisiä ja pettyneitä tapaan, jolla raportti julkaistiin

Analyysi: Kiuru vastaan muut – hallitus riitelee, kannattaako koronan leviämistä torjua entistä tiukemmin vai pitääkö tartunnat hyväksyä

Oli varhainen aamu, kun Darja Heikinen, 18, heräsi kotonaan Pietarissa ulko-ovelta tuleviin ääniin. Joku yritti murtautua sisään.

Ovikamerasta hän näki, että oven takana oli joukko kypäriin ja naamioihin varustautuneita miehiä. Kypärissä luki SOBR, joka on Venäjän poliisin erikoisjoukkojen lyhenne.

Heikinen viestitti heti muille oppositioaktivisteille ja vanhemmilleen, mitä tapahtui. Sitten hän avasi oven.

– He alkoivat potkia ovea ja päätin avata, jotta ei tarvitsisi asentaa uutta, Heikinen kertoo Ylen videohaastattelussa.

Erikoisjoukot iskivät Heikisen kotiin lauantaina 6. maaliskuuta. Venäjä oli aloittanut hyökkäyksensä Ukrainaan yhdeksän päivää aiemmin. Nyt se oli alkanut ottaa kiinni sodanvastustajia.

Seuraavat kaksi tuntia poliisit tekivät kotietsintää. Sen päätteeksi he veivät Heikisen kuulusteluihin tutkintavankilaan. Heikinen sai tietää, että häntä epäiltiin "puhelinterrorismista" eli siitä, että hän olisi tehnyt aiheettoman pommiuhkauksen kauppakeskukseen.

Maksimirangaistus teosta on viisi vuotta vankeutta.

Heikistä alkoi pelottaa, kun hän kuuli rikosepäilystä. Se oli hänen mukaansa täysin perätön. Mitään pommiuhkausta hän ei ollut järjestänyt.

Ennen sotaa rikosjutuilla oli Heikisen mukaan edes jokin side todellisuuteen. Aktivisteja syytettiin äärijärjestön perustamisesta tai laittoman mielenosoituksen järjestämistä.

– Nyt he vain keksivät koko jutun, Heikinen sanoo.

Heikisen mukaan tekaistu rikosjuttu häntä vastaan on vain yksi esimerkki siitä, kuinka paljon Venäjä on muuttunut sodan alkamisen jälkeen. Hallinto yrittää nyt vaientaa sodan vastustajia kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Heikinen haluaa antaa haastattelun omalla nimellään. Yle on arvioinut, että näin voidaan toimia.

Darja Heikisen mukaan "puhelinterrorismiin" liittyvässä rikosjutussa on epäiltyinä ainakin 30 pietarilaisaktivistia.

He edustavat eri liikkeitä ja maailmankatsomuksia, Heikinen kertoo. Epäiltyjä yhdistää ainoastaan se, että kaikki ovat vastustaneet Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Poliisin erikoisjoukot ottivat Heikisen kiinni vain päivää ennen kuin Venäjällä oli suuri mielenosoituspäivä. Sen oli kutsunut koolle vangitun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin liike.

Samaan aikaan poliisi vieraili yli 80 aktivistin luona.

Heikinen uskoo, että kiinniottojen ja rikosjutun tarkoitus oli paitsi hillitä mielenosoituksen osallistujamäärää, myös takavarikoida aktivistien puhelimet ja muut laitteet. Puhelinterrorismitutkinnan takia Heikisen puhelin, tietokone ja muistikortit ovat yhä poliisilla.

– Nytkin puhun isoveljeni vanhalla puhelimella. Minulla ei ole varaa uusiin laitteisiin.

Näin Heikinen kuvailee nöyryyttävää tilannetta, jonka hän kohtasi heti tutkintavankilaan saavuttuaan. Epäillyt käskettiin riisuutumaan alasti ja kyykistymään.

Venäjän tutkintavankilat ovat pahamaineisia paikkoja. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan poliisit ovat hakanneet sodan vastustajia ja käyttäneet jopa vesikidutusta.

Heikinen sanoo olevansa onnekas. Hän vietti tutkintavankilassa lopulta kaksi pitkäveteistä päivää asianajajatapaamista ja kuulustelua odoteltaessa. Kuulustelu oli ylimalkainen ja kohtelu pääosin asiallista.

– Poliisit osoittivat jopa jonkinlaista huolenpitoa aluksi. Ehkä siksi, että he ymmärsivät hyvin, ettei syytteillä ollut mitään yhteyttä siihen, mitä he kirjoittivat kuulustelupöytäkirjaan.

Rajuimman uhkauksen Heikinen kuuli jo aiemmin, kotietsinnän aikana.

Tuolloin eräs poliiseista oli tullut Heikisen luokse. Hän sanoi kertovansa terveiset Venäjään kuuluvan Tšetšenian johtajalta Ramzan Kadyrovilta.

Heikinen tulkitsi viestin varoitukseksi. Hän oli tehnyt vain muutamaa viikkoa aiemmin videoita, joilla tuotiin esille brutaalin johtajan uusimpia väärinkäytöksiä.

Pelätty tšetšeenijohtaja on murhauttanut ja kiduttanut vastustajiaan, mistä muun muassa riippumaton Novaja Gazeta -lehti on kertonut. Juuri nyt hänen joukkojaan sotii Ukrainassa.

Kadyrovin lonkerot ulottuvat syvälle Venäjän lainvalvontakoneistoon.

– Tietenkään varoitus ei tee minuun vaikutusta enkä aio noudattaa sitä, Heikinen sanoo.

Venäjän hyökkäys on ajanut oppositioaktivistit hyvin ahtaalle.

Duuma eli Venäjän parlamentti on säätänyt pikavauhtia uusia lakeja, jotka ovat tehneet asevoimia koskevan "väärän" tiedon levittämisestä rangaistavaa.

Vääräksi tiedoksi on tulkittavissa mikä vain valtion virallisesta propagandasta poikkeava väite. Jopa sota-sanan käytöstä on mahdollista rangaista, sillä virallisesti Ukrainassa on meneillään "erikoisoperaatio".

Maksimirangaistus on 15 vuotta vankeutta. Lain perusteella on jo aloitettu ensimmäiset tutkinnat, sanomalehti The Guardian kertoo.

– Ne, jotka ymmärtävät mitä tapahtuu, ovat peloissaan ja epätoivoisia. Monet oppositioliikkeet ovat lopettaneet tai keskeyttäneet toimintansa, Heikinen sanoo.

– Tämän on kamalaa ja ikävää totta kai, mutta meidän pitää löytää tapoja käyttää somea ja välittää ihmisille tietoa. Tiktokissakin löysimme kiertoteitä.

Heikisen Majak-liike pohtii vielä, miten se voi jatkaa toimintaansa, kun sodasta puhuminenkin on kielletty.

Instagramissa se on neuvonut ihmisiä lahjoittamaan rahaa riippumattomalle medialle ja piirtämään rauhaa vaativia graffiteja. Päivityksissä ei käytetä sanaa sota.

Puhelinterrorismista voidaan tuomita 3–5 vuoden vankeusrangaistuksen. Lievin rangaistus on puolen miljoonan ruplan sakko, joka vastaa noin 4 400 euroa. Summa on valtava rahapulasta kärsivälle Darja Heikiselle.

Heikinen itse uskoo, että koko oikeusjuttu kaatuu tulevina kuukausina, eikä häntä tuomita lainkaan.

– Oikeuslaitos ei ole vielä ihastunut niin paljon ideaan, että ihmiset voidaan vain lavastaa syyllisiksi ilman mitään todisteita.

Tähän viittaa ehkä myös se, että lopulta Heikinen päästettiin vapaaksi ilman tutkintavankeutta tai sen suurempia matkustuskieltoja tai kotiarestia.

Silti mahdollisuus vankilatuomioon on olemassa. Monet Venäjän poliittiset vangit, kuten oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi, on tuomittu mielivaltaisin perustein.

Tilanne on aktivistille hyvin stressaava.

– En tiedä, missä olen huomenna. Silloin kodissani voi taas olla etsintä ja voin kadota moneksi päiväksi muilta. Näissä oloissa on ylipäätään vaikea tehdä mitään hyödyllistä.

Tällä viikolla paine kasvoi jälleen. Torstain ja perjantain välisenä yönä joku oli käynyt töhrimässä hänen oveensa tekstin "petturi" ja tuonut lantaa oven eteen. Seuraavana yönä lantaa ilmestyi lisää. Tuolloin oveen oli kiinnitetty muun muassa lappu, jonka mukaan asunnossa asuu "suomalainen natsi".

Vastaavilla tavoilla on vandalisoitu monien sotaa vastustavien aktivistien ovia.

Töhrijää on saattanut innoittaa presidentti Vladimir Putin. Hän vaati viime viikon puheessaan, että Venäjän on puhdistettava itsensä roskaväestä ja pettureista.

Heikinen sanoo, ettei hän kiinnitä juuri huomiota Putinin sanomisiin, koska pitää niitä absurdeina.

– En tunne itseäni petturiksi, hän varmaan puhuu jostakusta muusta.

Heikinen on pyytänyt seuraajiltaan rahaa uusiin laitteisiin ja miettii uusia tapoja jatkaa aktivismiaan. Eteenpäin häntä ajaa kiukku.

Monet oppositioaktivistit ovat lähteneet Venäjältä viime viikkojen aikana. Heikinen aikoo jäädä.

– En tietenkään halua joutua vankilaan, mutta en näe itseäni missään muualla kuin Venäjällä. Tiesin alusta alkaen, mihin aktivismi voi johtaa.

Heikinen ei pidä ajatuksesta, jonka mukaan kaikki venäläiset olisivat jollain tavalla vastuussa sodasta, koska he eivät ole pysäyttäneet Putinin hallintoa.

– Se on lannistava ajatus ja epäreilua meitä kohtaan, jotka pysymme täällä ja yritämme tehdä kaiken voitavamme Putinin hallintoa vastaan.

Lue myös:

Tuoreimmat uutiset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Andrei, 33, menetti äitinsä Venäjän sotapropagandalle – "Meille opetettiin jo Neuvostoliitossa, että kaikki ovat meitä vastaan", äiti sanoo

Kirjeenvaihtajan analyysi: Kreml tekee kaikkensa, jottei venäläinen joutuisi valitsemaan sodan vastustamisen ja Putinin tukemisen väliltä

"Olen syntynyt Putinin kaudella, enkä halua kuolla Putinin kaudella" – Darja Heikinen, 17, ei pelkää haukkua Venäjän johtoa Tiktokissa (17.9.2021)

Natoon liittyvä keskustelu käy Suomessa nyt vilkkaana poliittisella tasolla ja mielipidekyselyjen ryydittämänä.

Suomen puolustusvoimat on kuitenkin ottanut pieniä Nato-askelia jo vuosia. Vuodesta 2011 puolustusvoimat on huomioinut hankinnoissaan, onko kalusto yhteensopivaa Naton järjestelmien kanssa.

Uusi askel samaan suuntaan on puolustusvoimien uusien tarkkuuskiväärien hankinta.

Hankinnan myötä hirvenmetsästäjien yleisesti käyttämän patruunatyypin "kolme-nolla-kasin" sotilasversio on tulossa myös armeijan tarkka-ampujien lippaisiin.

Suomalaiset rynnäkkökiväärit käyttävä yhä lyhyempää patruunaa, mutta nyt tilatut tarkkuuskiväärit ja tukiaseet toimivat 7.62 NATO -patruunalla.

Nato-yhteensopivuus on muutakin kuin kalustoa

– Jo puolustusministeriön materiaalipoliittisessa strategiassa vuodelta 2011 todetaan, että materiaalihankinnoissa pääsääntönä on Nato-yhteensopivuus. Pitkästä linjasta on siis tosiaan kysymys, toteaa puolustusministeriön erityisasiantuntija Tommi Nordberg Ylelle.

Yhteensopivuus perustuu suurelta osin standardeihin, joita ylläpitää Naton Brysselissä sijaitseva standardointitoimisto. Standardit ovat paikoin hyvin yksityiskohtaisia, mutta toisin kuin luulisi, osa niistä on julkisia.

Yhteensopivuus tarkoittaa muutakin kuin kalustoa. Myös toimintatavat ja -kulttuuri ovat osa sitä.

– Siihen kuuluvat molemmat puolet. On standardipuoli, se että olemme kalustossa yhteentoimivia, mutta totta kai sieltä tulee myös ajatusmaailma. Olemme toimineet yhteisissä kriisinhallintaoperaatioissa, ja tiedämme, miten sellaisten suunnitteluprosessi menee. Olemme molemmissa hyvällä tasolla, sanoo Upseeriliiton puheenjohtaja, everstiluutnantti Ville Viita.

Puolustusvoimat on tilannut Sakolta itselataavia tarkka-ampujan kivääreitä ja tukiampujan kivääreitä. Näiden käyttötarkoitus on erilainen kuin perinteisen rynnäkkökiväärin, jota ne eivät korvaa.

– Kaliiperivalinta oli ihan puhtaasti puolustusvoimien tekemä. Meille sillä ei ole valmistusmielessä kovin suurta eroa. Varmaan se on varsin sopiva tähän käyttötarkoitukseen, johon he ovat päätyneet, kertoo Sakon toimitusjohtaja Raimo Karjalainen.

Käytännössä 7,62 x 51, eli siviiliversiona paremmin nimellä .308 Winchester tunnettu patruuna on muutoinkin Sakon valmistamien yli 30 kaliiperin valikoimasta suosituimpia.

Tarkalleen ottaen 7.62 NATO:n ja .308 Win patruunoiden välillä on pieniä eroavuuksia, joten ennen käyttöä on syytä varmistaa, että kyseiset patruunat soveltuvat kulloiseenkin aseeseen.

Uutistoimistotietojen mukaan nyt myös Venäjällä kehitetään uutta tarkkuusasetta, ja sielläkin on kallistuttu Naton kaliiperiin.

Sako tekee tuloksensa yhä harrasteaseilla

Metsästysaseet pysyvät edelleen Sakolle sotilas- ja viranomaisaseita merkittävämpinä tuotteina.

– Pääliikevaihto tulee metsästystuotteista, mutta kyllä viranomaistuotteiden paino on meille varmasti merkityksellisempi, kuin mitä liikevaihtoluvuista voi päätellä. Niin kuin tämä uusi logistiikkalaitoksen asetilaus. Me arvostamme sitä suuresti.

Sakon odotukset kuluvalle vuodelle ovat hyvät.

– Kyllä me tälle vuodelle reipasta kasvua ennustamme, ja tällä hetkellä näyttää, että se myös toteutuu, Karjalainen arvioi.

Riihimäellä aseita valmistava Sako kuuluu italialaiseen Beretta-konserniin.

Lisää aiheesta:

Mikä muuttuisi puolustusvoimien arjessa, jos Suomi olisi Nato-maa?

Puolustusministeriön tiedote kiväärihankinnasta

Venäjällä kehitetään uutta tarkkuusasetta

Puolustus­voimat harkitsee rynnäkkö­kivääri RK62:n vaihtamista kokonaan uuteen malliin

Ainakin viisi ihmistä on loukkaantunut useiden ohjusten iskeydyttyä Lvivin kaupunkiin Ukrainassa lauantai-iltana.

Ohjukset osuivat muun muassa polttoainevarastoon ja puolustusvoimien laitokseen, kertoo Lvivin alueen kuvernööri Maksim Kozytskyi. Lisäksi koulurakennuksen kerrotaan kärsineen iskussa.

Kuvernöörin mukaan Lviviin iskeneet ohjukset oli ammuttu Sevastopolista Krimin niemimaalta. Krimin alue on Venäjän hallinnassa.

Venäjän puolustusministeriö kertoi sunnuntaina Reutersin mukaan, että Venäjä käytti iskuissa risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia.

Lviv sijaitsee Ukrainan länsiosassa, lähellä Puolan rajaa. Perjantaina Venäjä kertoi keskittyvänsä seuraavaksi Donbasiin alueeseen, joka sijaitsee aivan maan toisessa päässä.

Lvivin pormestarin Andrei Sadovin mielestä iskut kaupunkiin olivat viesti Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenille, joka oli lauantaina vierailulla Puolassa.

– Iskuilla hyökkääjät halusivat tervehtiä presidentti Bidenia. Lviv sijaitsee vain 70 kilometrin päässä Puolan rajalta ja mielestäni maailman pitäisi ymmärtää, että uhka on todella vakava, Sadov sanoi BBC:n mukaan.

Varsovassa pitämässään puheessaan Biden arvoisteli jyrkästi Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia, jota hän pitää syyllisenä sotaan. Puheensa lopuksi Biden sanoi: "Luojan tähden, ei tämä mies saa pysyä vallassa", tarkoittaen Putinia.

Puheen jälkeen Valkoinen talo täsmensi Bidenin tarkoittaneen, ettei Putinin sallita pitää valtaa Venäjän naapurimaissa tai alueellisesti. Hän ei tarkoittanut, että Venäjän hallinto pitäisi vaihtaa, Valkoinen talo tiedotti.

Lue seuraavaksi:

Tuoreimmat tiedot Ukrainan tilanteesta

Venäläisjoukot tulittivat Harkovan kaupunkia ja Volynin aluetta – tässä kolme keskeistä tapahtumaa illalta ja yöltä

Darja Heikinen, 18, heräsi kotonaan, kun poliisin erikoisyksikkö murtautui sisään – näin Putinin Venäjä painostaa ja pelottelee nyt sodanvastustajia

Kiovan autioilla kaduilla kuuluu sodan kaukainen jylinä.

Miljoonakaupungin laitamilla taistellaan, mutta todellista uhkaa piirityksestä ei tunnu olevan.

Venäjän joukot eivät ole viikkoihin edenneet, päinvastoin ne ovat Kiovan ympäristössä joko joutuneet perääntymään tai sitten joukot kaivautuvat puolustusasemiin.

Venäjän kenraalit maalasivat mustaa valkoiseksi näyttävässä tiedotustilaisuudessa. Venäjän tavoitteena onkin Ukrainan hallituksen kaatamisen ja maan täydellisen valtaamisen sijaan eteneminen Itä-Ukrainan Donbasissa.

Venäjän hallinnon sanaan ei tietysti ole ollut uskomista koko presidentti Vladimir Putinin yli kahdenkymmenen vuoden valtakauden aikana.

Venäjän hyökkäyksen painopiste vaikuttaa silti, ainakin hetkellisesti, siirtyneen Itään Donbasin suuntaan. Mariupolin valtaus on viimeinen askel kohti Asovan meren täydellistä hallintaa.

Olemme kaikki nähneet järkyttävät kuvat Venäjän raakalaismaisesta hyökkäyksestä Mariupoliin. Itä-Ukrainan sodan rintamalinjojen tuntumassa on monia muitakin paikkoja, joissa Venäjä armotta tulittaa siviilejä.

Kuvia näistä paikoista ei juuri välity. Viime yönä Ukrainan armeijan sotilas jakoi kuvan Avdiivkasta, jossa Venäjän fosforiammus valaisee yötaivaan.

Venäjän tavoitteena on Ukrainan joukkojen motittaminen Donbasissa.

Yksi ratkaisevista taisteluista käydään Izjomin kaupungin ympäristössä. Venäläiset haluavat murtautua sieltä etelään, jotta joukot voisivat kohdata pohjoiseen pyrkivät aseveljensä. Tällä tavalla Venäjän joukot pystyisivät motittamaan Itä-Ukrainan rintamaa puolustavat ukrainalaiset sotilaat.

Vuosikausia olen kiertänyt Itä-Ukrainan kyliä ja pikkukaupunkeja raportoiden Venäjän hybridisodasta Ukrainaa vastaan.

On raskasta ajatella, mitä kaikkea näissä kylissä ja pikkukaupungeissa tapahtuu. Sieltä ei juuri välity kuvia, mutta Mariupolin tapahtumat antavat osviittaa Venäjän sodankäynnin taktiikoista.

Tämä on Ylen päivittäinen analyysi Venäjän hyökkäykseen liittyvästä ajankohtaisesta teemasta. Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan 28. maaliskuuta kello 23:een.

Lue lisää: Analyysi: Voiko Ukraina voittaa sodan tai saada ”torjuntavoiton”? Ukrainalle Putinin nöyryytys ja maailman ihailu eivät vielä riitä mihinkään

Analyysi: EU ja Venäjä taistelevat myös afrikkalaisten mielipiteistä – kun leipä loppuu, aukeaa uusi informaatiosodan rintama

Analyysi: Eurooppa voi päästä eroon Venäjän energiasta jo tänä vuonna, mutta se vaatii entistä hurjemman vihreän siirtymän – näin se saataisiin aikaan

Aino Marjamaa hymyilee leveästi: hän on vihdoin päässyt osallistumaan lähiopetukseen Turun yliopistolla.

– Se on ollut ihanampaa ja inspiroivampaa kuin osasin ajatellakaan.

Vielä viime syyskuussa sosiaalitieteitä toista vuotta opiskeleva Marjamaa haaveili pääsevänsä edes joskus luentosaliin.

Toive toteutui, kun Turun yliopisto on vaiheittain purkanut lähiopiskelurajoituksiaan ja maaliskuun alussa palattiin lähes normaaleihin lähiopetusjärjestelyihin. Maskit, etäisyydet ja hygieniaohjeet ovat edelleen päällä, mutta henkilömääriä ei enää rajoiteta.

Marjamaan mielestä ihmiskontaktit virkistivät koko opiskelua.

– Etäaikana ehti jo miettiä, onko tämä alani. Sitten luentosalissa mahtavat proffat ja kiinnostavat aiheet palauttivat uskon.

Marjamaan mielestä mikään ei korvaa lähiopetusta.

Hänen mukaansa korona-ajan ja etäopiskelun vaikutukset voi nähdä Helsingin yliopiston vuonna 2020 tekemässä kyselyssä. Sen mukaan 60 prosenttia opiskelijoista on joko hyvin uupuneita tai suuressa uupumusriskissä. Lisäksi Marjamaan mukaan lähiopetus on pedagogisista syistä laadukkaampaa.

– Tiedän että henkilökuntakin on kärsinyt valtavasti, kun joutuu tuijottamaan mustia ruutuja. Sama kokemus on myös opiskelijoilla. On hyvin vaikeaa innostua omasta alasta, kun tuijottaa yksin läppärin ruutua, pahimmillaan tallennetta. Lähiopetuksessa parasta ovat ihmiset ja mahdollisuus oppia yhdessä.

Toisille yksin opiskelu voi olla parempi vaihtoehto. Turun yliopiston koulutuksesta vastaavan vararehtori Piia Björnin mukaan jatkossa etämuotoista opetusta on enemmän kuin ennen pandemia-aikaa.

– Uudessa opetussuunnitelmaohjeessa suhdeluku on 70/30. Olemme pääosin lähiopetuksessa, mutta on myös ajasta ja paikasta riippumatonta, monikavanavaista opetusta.

Björn komppaa Marjamaan ajatusta lähiopetuksen tärkeydestä. Hänen mukaansa yliopistolla on laajempi sivistystehtävä, ja vuorovaikutustaitoja opitaan vain muiden kanssa.

Kynnys lähteä lähiopetukseen voi olla korkea

Vaikka lähiopetusta on kaivattu, kaikki eivät ole kampukselle lähteneet. Turun yliopistossa joillakin luennoilla paikalla on saattanut olla vain kourallinen opiskelijoita. Kymmeniä on ollut etäyhteyden päässä.

Turun yliopiston vararehtori Piia Björnin mukaan keväällä on joustettu suoritustavoista.

Björn arvelee, että etäopiskelun jatkamiseen on useita syitä. Parin vuoden etäopiskelun takia jotkut opiskelijat eivät ole hankkineet asuntoa Turusta, joten kulkeminen luennoille voi olla vaikeaa. Toiset saattavat kuulua koronan riskiryhmään ja välttävät kontakteja.

Vaikein tilanne on heille, joiden mielenterveyttä korona-aika on koetellut. Kotoa lähteminen voi olla vaikeaa.

Helsingin Sanomissa julkaistun mielipidekirjoituksen mukaan Itä-Suomen yliopiston lehtori oli havainnut ilmiön, että lähiopetuksen vapautuessa, opiskelijat eivät saavu paikalle. He mahdollisesti jopa keskeyttävät kurssin.

Björnin mukaan asiasta on keskusteltu ja samaa on havaittavissa Turun yliopistossakin.

– Tarkkoja määriä on vaikea sanoa, mutta jonkun verran ole kuullut tiedekunnista, että opiskelijoita ei tavoiteta. Kyllä se huolestuttaa.

Aino Marjamaan mukaan opiskelijoidenkin keskuudessa on puhuttu lähiopetuksesta pois jääneistä opiskelutovereista. Marjamaalla ei tosin ole suoraan tiedossa, että joku olisi lopettanut kurssin.

Hän muistuttaa, että poikkeusaikana kaksi vuosikurssia ei välttämättä ole yliopiston sisätiloissa ennen maaliskuuta edes käynyt.

– Meillä on ennätysmäärä opiskelijoita, jotka täytyy saada kiinnittymään akateemiseen yhteisöön. Haluan kannustaa kaikki lähtemään lähiopetukseen ja kampukselle.

Marjamaa näkee kevään, tulevan syksyn ja siitä jatkuvan tulevaisuuden hyvin valoisana. Hän haluaa luottaa siihen, että yliopiston hallinnon tukemana ainejärjestötoimijat ja muut aktiivit luovat tilanteita, joilla opiskelijat saadaan osaksi tiedeyhteisöä.

Apua pitäisi löytyä

Poikkeusajat ovat vaikuttaneet laajasti opiskelijoiden mielenterveyteen.

Mikäli apua kaipaa, Piia Björnin mukaan yliopistolla on erinomaiset hyvinvointipalvelut. Hiljattain on rekrytoitu toinen esteettömyyssuunnittelija, OpintoVartu pyrkii ennaltaehkäisemään ja löytämään tukea tarvitsevat henkilöt ja Turun yliopiston ylioppilaskunnan Mielen Päällä -tukiopiskelijat tarjoavat matalan kynnyksen vertaistukea.

Lisäksi käytössä ovat Ylioppilaiden terveydehoitosäätiön palvelut. YTHS on muun muassa julkaissut muistilistan kampukselle palaajalle.

Turun YTHS:n mielenterveyspuolella kysyntä on hyvin suurta. Mielenterveyden alueylilääkäri Noora Scheininin mukaan mielenterveyden ongelmiin liittyvien asiointien määrä on tuplaantunut vuodesta 2019. Joihinkin hoitomuotoihin voi olla useiden kuukausien jonoja.

Psykiatrian erikoislääkärille ei sen sijaan ole juurikaan viivettä päästä.

– Eli mikäli todetaan mielenterveyden häiriö, johon tarvitaan erikoislääkärin kannanotto, se saadaan kyllä toteutumaan onneksi kohtuullisessa ajassa.

Ylioppilaskunnan edustajistossa oleva Aino Marjamaa toivoisi YTHS:lle lisää resursseja.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 28.3. kello 23.

Lue myös:

Yle kysyi yliopistoilta, miten etäopetus muuttaa pysyvästi opiskelua – pakolliset massaluennot jäävät osin historiaan, itsenäinen opiskelu lisääntyy

Marja Puustinen, 21, missaa luentoja, koska ei pääse paikalle rollaattorin kanssa: "En todellakaan aina tunne kuuluvani yliopistoyhteisöön"

Paula Wegelius, 32, halusi saada asioita päivällä aikaiseksi, mutta mistään ei tullut mitään. Syöminen, ruoanlaitto ja siivoaminen jäivät pois. Hän ei saanut illalla nukutuksi ja valvoi öisin, kun vauva nukkui. Pojan yöimetykset olivat juuri loppuneet.

Elettiin vuotta 2015. Wegelius soitti terveysasemalle ja pyysi apua, mutta masennustesteissä ei löytynyt mitään.

Kun Wegeliuksen esikoinen oli yhdeksän kuukautta, tuli pohjakosketus.

Wegelius oli äitinsä luona yötä, kun äiti soitti tyttärelleen seuraavana päivänä ambulanssin. Tämä johtui siitä, että unettomuuden seurauksena Wegelius oli sekava ja harhainen, vieraantunut todellisuudesta.

– Siinä vaiheessa en tietenkään halunnut apua ja se tuntui siltä, että väkisin laitetaan jonnekin ja itsellä ei ollut käsitystä, olenko jotenkin sekava.

Hänet vietiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan arviointiin ja siitä edelleen KYSin Julkulan sairaalaan psykiatriselle osastolle. Näistä ajoista Wegeliuksen omat muistikuvat ovat hatarat.

– Olin Julkulassa kolme päivää osastohoidossa, ennen kuin pääsin ulos. Ihmettelin tosi paljon, miksi en pääse ulos ollenkaan. Kuitenkin se on henkireikä päästä ulos raittiiseen ilmaan.

Wegelius ei muista ensimmäisestä viikosta oikein mitään.

– Vasta toisella viikolla aloin muistamaan asioita. Perussyöminen, nukkumaanmeno ja suihkussa käyminen piti opetella uudestaan. Siitä se eheytyminen lähti.

Vietettyään kaksi viikkoa osastohoidossa, Wegelius pääsi avohoitoon Kuopion psykiatrian keskukseen, mikä kesti seitsemän kuukautta.

Ennen tervehtymistään hän kuitenkin koki uupumusta ja väsymystä.

– Aamulla heräsin, vein lapsen hoitoon, nukuin, hain lapsen ja päivä oli siinä.

Lääkityksen ja hoidon myötä unettomuuskin katosi.

Wegelius kokee saaneensa apua hyvin ja nopeasti psykoosiinsa ja oli siksi onnekkaassa asemassa.

– Se oli helpotus siinä vaiheessa, että sai tiedon, miksi käyttäydyin näin. Ennen kaikkea, että pystyin jälleen nukkumaan.

Diagnoosia ei aina saa

Paula Wegeliuksen kohdalla psykoosi puhkesi synnytyksen jälkeen vauva-aikana, mutta diagnoosia lapsivuodepsykoosista eli niin sanotusta vauva-ajan psykoosista hän ei ole saanut. Wegeliuksella diagnosoitiin määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö.

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n toiminnanjohtaja Laura Piirainen ei ota kantaa Wegeliuksen tapaukseen, mutta kertoo, että suurin osa äideistä ei saa lapsivuodepsykoosin eikä vauva-ajan psykoosin diagnoosia, vaan se on juuri määrittämätön psykoosi.

– Tämä on juuri se ongelma, että kun vauva-ajan psykoosin diagnoosia ei saa eikä sitä myöskään diagnosoida oikein, niin äideilläkin kestää itsellä hyväksyä tilanne ja päästä vertaistuen ääreen. Meillä on paljon jäsenistössä tällaisia äitejä.

Äimä ry:n Äpsy-ryhmä auttaa psykoosin vauva-aikana kokeneita äitejä.

– Äpsy-ryhmässä on ollut pyyntö, että voidaanko puhua vauva-ajan psykoosista, koska heitä ei ole osattu diagnosoida.

Harvinainen sairaus

Synnytyksen jälkeisestä psykoosista tai lapsivuodepsykoosista puhutaan silloin, kun se puhkeaa korkeintaan kuuden viikon sisällä synnytyksestä.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Siun soten osastonylilääkäri Anu Kinnunen kertoo, että lapsivuodepsykoosia esiintyy Suomessa 1–2 tapausta tuhatta synnytystä kohden. Se ei ole yleistynyt aikaisemmasta.

– Raskaana olevien ja synnyttäneiden mielenterveyshäiriöistä puhutaan yleisesti enemmän. On hyvä, että tietoisuus ja avoimuus on lisääntynyt.

Kuopion yliopistollisen sairaalan KYSin osastonylilääkäri Juha Haatainen kertoo, että KYSin psykiatrisessa sairaalassa on kahden vuoden aikana ollut kaksi tapausta.

– Terveydenhuolto ja neuvolatoiminta seuraavat äidin hyvinvointia tiiviisti, niin kaikkeen kyllä hyvin puututaan. Olen ollut melkein neljäkymmentä vuotta lääkärin tehtävissä, niin kyllä näitä oli enemmän 80-90-luvulla.

Lapsivuodepsykoosi vaatii aina lääkitystä ja sairaalahoitoa.

60 prosentilla siihen sairastuneista on Siun soten Anu Kinnusen mukaan aikaisempaa psykiatrista historiaa. Noin puolella sairastuneista perinnöllliset tekijät vaikuttavat taustalla. Myös hormonaaliset muutokset synnytyksen jälkeen ja kuormittavat tekijät elämässä voivat vaikuttaa sen puhkeamisen taustalla.

Lapsivuodepsykoosiin liittyy yleensä mielialan muutoksia – joko masennusta tai maanista oireilua.

– Äiti kokee hyvin monesti unettomuutta ja ihan tyypillisiä psykoosioireita. Voi olla kuuloharhoja, näköharhoja, pelkotiloja ja sekavaa käytöstä.

Psykoosissa todellisuudentaju pettää ja ihminen itse ei siksi usein huomaa sairastumistaan.

– Läheiset ovat auttamisessa tärkeässä roolissa.

Kinnusen mukaan sairauteen liittyy myös riski äidin itsemurhaan tai harvinaiseen lapsen surmaan, mutta tämä on hyvin harvinaista.

Lapsivuodepsykoosi on toipumisennusteeltaan erittäin hyvä. Useimmat toipuvat muutaman kuukauden sisällä.

– Kynnystä ei kannata pitää liian korkealla, jos on huolissaan omasta tai läheisensä hyvinvoinnista. Aina voi ottaa yhteyttä ensisijaisesti neuvolaan. Jos herää isompi huoli, niin omaiset voi ottaa yhteyttä tehostettuun avohoitoon tai suoraan päivystykseen.

Psykoosi puhkesi uudestaan

Paula Wegeliuksella psykoosi puhkesi uudestaan vuonna 2016 eli vuosi siitä, kun hän oli toipunut edellisestä. Hän oli tuolloin jo työelämässä ja kiillotti työkseen hopeakoruja tehtaassa.

– Minulla oli stressitila päällä, aikaiset aamut ja paine töissä. En kokenut, että olisin ollut soveltuva työhön. Oksensin joka aamu, kun lähdin töihin. Sekin on voinut vaikuttaa psykoosin puhkeamisen taustalla.

Wegelius koki itkuherkkyyttä, hänen puheensa oli sekavaa ja unettomuus astui jälleen kuvioihin. Wegeliuksen mies tunnisti hälytysmerkit ja vei hänet KYSin päivystykseen ja sieltä Wegelius pääsi Julkulan sairaalaan.

– Aika nopeasti olen päässyt sairaalahoitoon näiden sairauksien puhkeamisten jälkeen.

Wegelius oli viikon osastohoidossa, minkä jälkeen avohoidossa pari vuotta.

Toisen lapsen kohdalla Wegelius sai keskusteluapua jo raskausaikana. Esikoista odottaessaan Wegeliuksella ei ollut mitään oireita tai perinnöllistä sairautta, jotka olisivat ennakoineet psykoosia.

– En myöskään itse kokenut esikoista odottaessani, että tarvitsisin keskusteluapua.

Oivallus siitä, mikä elämässä on tärkeää

Paula Wegelius voi nyt hyvin. Hän nauttii nykyisestä työstään huoltoalalla sen vaihtelevien työtehtävien ja fyysisyyden vuoksi.

Hänelle käännekohta oli myös sen oivaltaminen, mikä elämässä on tärkeää.

– Se, että osaa lukea ja kuunnella itseään, milloin on kykeneväinen tiettyihin asioihin. Ei tee omien äärirajojen yli tiettyjä asioita. Muistaa laittaa oman hyvinvoinnin etusijalle.

Ennen psykoosin puhkeamista Wegelius koki riittämättömyyttä äitinä.

– Kun tulin äidiksi, mietin omaa lapsuuttani ja sitä, olenko tarpeeksi hyvä äiti omalle lapselle.

Nyt nämä ajatukset eivät enää vaivaa häntä. Sairastuminen on laittanut myös kaveripiirin uusiksi. Hän on saanut uusia ystäviä.

– Ne ystävät, jotka olivat aiemmin ennen sairastumista, ovat jääneet kokonaan pois elämästä. Ensin se tuntui aika pahalta. Nyt olen miettinyt, että jos minun sairautta ei hyväksytä, niin ystävyys on sitten siinä.

Wegelius on hyvin avoin kokemistaan psykooseista ja on kertonut kokemuksestaan julkisuudessa ennenkin.

Wegelius rohkaisee muita vastaavien asioiden kanssa kamppailevia kertomaan tuntemuksistaan lähipiirilleen jo hyvissä ajoin.

– Ennen kaikkea se, että hakisi apua ja ottaisi sen avun vastaan, koska kaikki eivät halua ottaa apua vastaan.

Mitä ajatuksia uutinen herättää? Voit keskustella aiheesta 29.3. klo 23:een asti.

Lue myös:

Henna-Mari Luolamo piti vauvaansa sylissä vain siksi, että niin kuuluu tehdä – Tutkimus: hormonihoito auttaa osaa masentuneista äideistä

Hyvinvointialueiden luominen on kivaa ja helppoa! Motivaatio ja asennekin on kaikilla kohdillaan!

Tällaista kuvaa viranhaltijat ja päättäjät nyt mielellään antavat, kun aluevaltuustot ovat olleet koolla ensimmäisen kerran. Vielä voi tuntua helpolta, mutta arki koittaa pian.

Yle kertoi viime viikolla Päijät-Hämeen hyvinvointialueen alkuvaikeuksista. Valtaa jaetaan vaalien jälkeen nyt uudelleen, kun viranhaltijat ja poliittiset päättäjät hakevat omaa paikkaansa.

Aluevaltuutetuilla on päätösvallan lisäksi valmisteluvaltaa, jolloin poliittinen veivaus tulee aiempaa näkyvämmin esille ennen päätöksiä. Se voi hidastaa päätöksentekoa.

Samaan aikaan palvelujen pitää toimia sujuvasti. Kyse on ihmisten hengestä ja terveydestä. Vaikeuskertoimet lisääntyvät, kun vuoropuheluun osallistuvat kansalaiset.

Hyvinvointialueita edeltäneissä kuntayhtymissä valtuusto kokoontui kerran tai pari vuodessa. Valtavat asiakokonaisuudet hyväksyttiin kahvin ja pullan kera. Päättäjälle saattoi syntyä illuusio omasta vaikutusvallasta, mutta valtuutetulla ei välttämättä ollut edes kaikkea tietoa asiasta eikä tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Totuus paljastui, kun lähiterveysaseman lakkauttamisen jälkeen valtuutettu kävi kotikylillä kyselemässä, mitä kansalle kuuluu.

Kuntayhtymän valtuutettu saattoi perustella vastenmielisiä päätöksiä niin, että ison kunnan päättäjät jyräsivät eikä tiedossa ollut toista vaihtoehtoa. Pienen kunnan asukkaalle oli turha selittää, että palveluiden keskittäminen kilometrien päähän ison kunnan uumeniin on järkevää. Siitä huolimatta päättäjälle ei langennut kuntalaisten rangaistusta, sillä kuntayhtymien päättäjän paikalle ei tarvittu vaalimenestystä.

Nyt on toisin. Kansalaiset ovat ensimmäisen kerran saaneet itse valita, ketkä sote-asioista päättävät. Koko homman tarkoituksena on saada kansalaisten ääni paremmin kuuluviin ja parhaimmassa tapauksessa saada heidät mukaan päätöksentekoon.

Uusille aluevaltuutetuille on puolestaan tolkutettu, että hyvinvointialueen päättäjät edustavat koko aluetta, eivät vain omaa kuntaansa. Hyvinvointialueilla on siis kansalaiset, jotka ajavat omaa asiaansa ja valtuutetut, joiden tehtävänä on vastata koko alueen hyvinvoinnista, ja että raha riittää edes lakisääteisiin palveluihin. Miten tämä vuoropuhelu saadaan toimimaan?

Eikä tässä vielä kaikki. Aluevaltuutetuista noin kolmannes on sote-alan ammattilaisia. Asiantuntemuksesta on hyötyä, mutta entä jos vastakkain on ammattilaisen ja potilaan etu? Jos asukkaat haluavat iltavastaanottoa, mutta terveysaseman työntekijät kavahtavat työaikoja ja uhkaavat vaihtaa alaa? Jos asukkaat haluavat tavata lääkärin kasvokkain, mutta lääkärin mielestä hoitajan etäarviointi riittää?

Entäs sitten kolmella jakkaralla istuvat kansanedustaja-aluevaltuutettu-kunnanvaltuutetut? Siinä saa hattua vaihtaa. Ajaako valtuutettu kuntalaisen vai hyvinvointialueen asukkaan etua? Vai onko hän vain varmistamassa, että valtion budjettirahat jakautuvat kaikille alueille oikeudenmukaisesti? Äänestäjänkin on vaikea selvittää, kenen suulla valtuutettu kulloinkin puhuu.

Koko sote-uudistus tehtiin siksi, että suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän syöksyminen kriisiin pysähtyisi. Se on nyt uusien valtuutettujen käsissä.

Toivottavasti uudet aluevaltuutetut ovat tienneet, mihin ovat lähteneet. Kahvit, pullat ja kokouspalkkiot ovat pieni palkka. Valtuutetun pitäisi tehdä päätöksiä, jossa alueen asukkaat saavat parempaa palvelua yhdenvertaisesti, työntekijät voivat hyvin ja heitä on tarpeeksi sekä annetut rahat riittävät. Kaikki tämä niin, että vielä seuraavissakin vaaleissa menestyy.

Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan klo 23:een saakka.

Suomessa asuvien venäjänkielisten into puolustaa Suomea tarvittaessa ase kädessä on kasvanut. Syykin on ilmeinen: Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Monet haluavat parantaa valmiuksiaan ja ovat siksi päättäneet liittyä Reserviläisliittoon, joka järjestää erilaisia maanpuolustustaitoja ylläpitäviä koulutuksia ja tapahtumia.

– Kävin Suomen armeijan noin 20 vuotta sitten enkä ole sen jälkeen ollut suuremmin kiinnostunut sotilasasioista, kertoo 48-vuotias Robert Pellja Vantaalta.

– Venäjän hyökättyä Ukrainaan ilman mitään loogista syytä aloin vakavasti miettiä, että sama voisi tapahtua missä tahansa Venäjän naapurimaassa. Siksi minulla heräsi halua valmistautua sen varalta, että tännekin tulisi yhtäkkiä "vapauttajia".

Pellja haki Reserviläisliiton jäsenyyttä, ja puolentoista viikon päästä saapui myönteinen vastaus. Nyt hän saa kutsuja liiton järjestämiin koulutuksiin.

– Tarjolla on ammuntoja, verkkokursseja ja niin edelleen, kertoo Pellja.

Tietoinen valinta kansalaisena

36-vuotias espoolainen Maksim Semenov on pitänyt armeijan jälkeen aktiivisesti yllä sotilastaitojaan ja käynyt säännöllisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) järjestämissä koulutuksissa.

– Se on tietoinen valintani kansalaisena. Olen vannonut sotilasvalan Suomelle, ja se tarkoittaa, että minun täytyy osata puolustaa sitä.

Ensimmäisen kerran Semenov pohti Reserviläisliittoon liittymistä jo kaksi vuotta sitten, mutta pandemia laittoi asian jäihin. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Semenov ei enää jäänyt odottamaan, vaan laittoi hakemuksen vireille.

– Haluan parantaa omia maanpuolustusvalmiuksia. Kansainvälinen tilanne kehittyy nopeasti – vielä kuukausi sitten emme olisi voineet kuvitella edes pahimmissa painajaisissa, mitä nyt tapahtuu.

Semenov ei ole vielä saanut vastausta Reserviläisliitosta. Onko käsittely viivästynyt kenties sen takia, että Semenov on venäjänkielinen?

– En usko. Tällä hetkellä monet haluavat liittyä liittoon, ja luulenpa, etteivät he vain ehdi käsitellä nopeasti kaikkia hakemuksia.

Reserviläisliitto vahvistaa tämän näkemyksen. Tiedottaja Antti Pynttäri kertoo, että venäjänkielisten hakijoiden hakemukset käsitellään täysin samalla tavalla, kuin muutkin hakemukset.

– Kun meille hakee jäsenyyttä, niin kysymme vain, että onko äidinkieli suomi, ruotsi vai muu. Ja kun valitsee vaihtoehdon muu, niin emme kysy sen tarkemmin. Venäjänkielisten kohdalla heitä käsitellään samalla tavalla kuin esimerkiksi suomenkielisiä.

Pynttärin mukaan sen jälkeen kun Venäjä aloitti sodan Ukrainassa, hakijamäärät ovat nousseet merkittävästi.

– Meillä jokainen hakemus käsitellään erikseen, joten siitä syystä nyt on poikkeuksellista ruuhkaa. Alkuvuodesta oli jo selvää kiinnostusta reserviläistoimintaa kohtaan, mutta suurin kasvu on tapahtunut 24.2. jälkeen, kertoo Pynttäri.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta.

Myös 36-vuotias Julia K Helsingistä odottaa jäsenhakemuksensa hyväksyntää. Hän ei ole käynyt armeijaa, eikä hänellä ole minkäänlaisia sotilastaitoja, mutta nykyisessä maailmantilanteessa hänen mielestään on parempi osata puolustautua kuin olla osaamatta.

– Ei minusta välttämättä sotilasta tule, mutta en kyllä aio kotonakaan istua hienoissa hepenissä. Minulla on sen ikäinen poika, että hän saattaa joutua puolustamaan kotimaataan, jos mahdoton tapahtuu. Siinä kauheassa tilanteessa en aio istua kotona, vaan jos vain voin jotenkin auttaa maatani, niin autan, sanoo Julia.

Asenne koulutuksissa kohdallaan

Sota Ukrainassa on koskettanut suoraan Luhanskista kotoisin olevaa 36-vuotiasta Ihor Chabania.

Ukrainaan on jäänyt isä ja muita sukulaisia. Joihinkin heistä hän ei ole saanut yhteyttä sodan alettua.

Ihor aloitti sotilaskoulutuksen vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin ja tuki Itä-Ukrainan kapinallisalueiden syntyä. Hän meni Suomen armeijan varusmiespalveluksen 29-vuotiaana, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus jättää palvelus väliin.

Armeijan jälkeen hän on käynyt aktiivisesti MPK:n koulutuksissa.

– Olen pitänyt reserviläisiä kouluttavien ja vapaaehtoisia maanpuolustuskoulutuksia vetävien ihmisten asenteesta. He eivät erottele, oletko ulkomaalaistaustainen vai paikallinen. Kun tulet esimerkiksi uuteen ampumakerhoon, kaikki ovat ystävällisiä ja haluavat tutustua.

Ihor ei pidä mahdottomana, että jonain päivänä hän joutuisi käyttämään oppimiaan taitoja.

– Ymmärrän sen hyvin, ja voi sanoa, että lähden ilomielen puolustamaan maatani.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkytti

Helsinkiläinen 45-vuotias Kirill ei ole käynyt armeijaa, ja edellisen kerran hän on pitänyt kädessään rynnäkkökivääriä koulun sotataidon tunneilla Venäjällä.

Uutinen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan järkytti häntä kuitenkin niin suuresti, että hän päätti liittyä Reserviläisliittoon.

– Olin järkyttynyt ja suunnattoman raivoissani Venäjän oikeudettomasta hyökkäyksestä Ukrainaan. Äitini on syntynyt Lvivissä. Sosiaalisessa mediassa joka kolmas ystäväni on ukrainalainen. Voisi sanoa, että meillä kävi tuuri, että kyse on Ukrainasta eikä Suomesta. Mutta kuka on seuraavana vuorossa? Haluan tietää paikkani mahdollisessa kriisitilanteessa.

Kirill korostaa, ettei hän missään tapauksessa pala halusta päästä sotimaan, eikä hän halua tappaa ketään.

– Olen saanut Suomen kansalaisuuden vasta aikuisena. Minun täytyy puolustaa maata, jota rakastan. Koko perheeni kannattaa tätä ratkaisua. Kaikki ottavat aseen käteen ja lähtevät puolustamaan Suomea. Siinä mielessä asia on selvä meidän perheessämme.

Venäjänkielisen jutun suomensi Heli Jormanainen.

Yhdysvaltain johdon lausunnot Venäjästä jyrkkenivät jälleen pykälän lauantaina.

Presidentti Joe Biden puhui Puolassa pitämässään puheessa Venäjän presidentistä Vladimir Putinista tavalla, joka kuulosti vallanvaihdon vaatimiselta Venäjällä. Aiemmin samana päivänä Biden kutsui toimittajille antamissaan kommenteissa Putinia "teurastajaksi".

Uutta vettä Kremlin myllyyn?

Bidenin puhe tyrmättiin odotetusti Venäjällä, mutta sai kritiikkiä myös Bidenin kotimaassa. Entinen diplomaatti, Council on Foreign Relations -ajatushautomon johtaja Richard N. Haass kirjoitti Twitterissä, että lausahdus teki tilanteesta entistä vaikeamman ja vaarallisemman. Haassin mukaan Putin tulkinnee Bidenin sanojen vahvistavan omat epäilyksensä.

Samoilla linjoilla olivat monet USA Today -lehden siteeraamat asiantuntijat. Transatlanttisiin suhteisiin erikoistunut tutkija Garret Martin American University -yliopistosta arvelee, että Kreml voi käyttää Bidenin lausuntoja hyväkseen omassa propagandassaan ja väittää, että Yhdysvallat ei oikeasti pyrikään auttamaan Ukrainaa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteistyötä edistävän ajatushautomo GMF:n johtaja Heather Conley puolestaan arvioi, että Bidenin ja Putinin kahdenkeskiset keskustelut käyvät lähes mahdottomiksi.

Varoituksen sanoja kuultiin myös ainakin yhdestä liittolaismaasta. Ranskan presidentti Emmanuel Macron totesi sunnuntaina pitävänsä päätavoitteina Ukrainassa diplomaattisin keinoin saavutettavaa tulitaukoa ja sitten Venäjän joukkojen täydellistä vetäytymistä.

– Jos haluamme päästä tähän, emme voi kiihdyttää tilannetta sanoin emmekä teoin, Macron sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan Ranskan televisiolle.

Mitä Biden sanoi?

Presidentti Joe Biden vieraili lauantaina Puolassa. Hän tapasi Ukrainan ulko- ja puolustusministerit Puolan pääkaupungissa Varsovassa, ja illalla Biden piti puheen Varsovan kuninkaallisen linnan edustalla.

Biden aloitti puheensa siteeraamalla puolalaista entistä paavia Johannes Paavali II:ta sanomalla "Älkää pelätkö." Itsekin katolinen Biden muistutti paavin tuoneen saman viestin kommunistiseen Puolaan 70-luvun lopulla.

Myöhemmin puheessaan Biden muistutti, miten Putin vakuutti vielä runsas kuukausi sitten, ettei Venäjä hyökkäisi Ukrainaan. Hän varoitti myös jälleen, ettei Venäjän pidä yrittää tuumankaan vertaa Naton alueelle.

Biden suuntasi viestinsä myös tavallisille venäläisille, ja sanoi, että nämä eivät ole Yhdysvaltojen vihollisia. Puheen lopussa kuultiin uutisotsikoihin noussut, Putiniin viitannut lausahdus:

– Luojan tähden, tämä mies ei voi jatkaa vallassa.

Valkoinen talo ja ulkoministeri pehmensivät lausuntoa

Heti puheen jälkeen Valkoisesta talosta täsmennettiin Bidenin kommenttia. Presidentin avustajien mukaan Bidenin kommentti ei tarkoittanut, että Yhdysvallat vaatisi vallanvaihtoa Venäjällä.

– Presidentti tarkoitti, että Putinin ei voida sallia käyttää valtaa naapurimaissa tai lähialueilla. Hän ei puhunut Putinin vallasta Venäjällä tai vallanvaihdosta, Valkoisesta talosta selitettiin uutistoimisto Reutersille.

Sunnuntaina ei ollut täysin selvää, oliko Biden improvisoinut tilanteessa. Uutiskanava CNN:n tietojen mukaan Bidenin kommentti oli tullut avustajille yllätyksenä, eikä sitä ollut ollut valmiiksi kirjoitetussa puheessa.

Myös Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sai selittää Bidenin sanoja sunnuntaina. Israelissa vieraileva Blinken sanoi Bidenin tarkoittaneen, että "Putinin ei voida sallia käyvän sotaa tai ryhtyä aggressiivisiin toimiin Ukrainaa tai ketään muutakaan vastaan".

Blinkenin mukaan Yhdysvallat ei pyri vaihtamaan valtiojohtoa "Venäjällä tai missään muuallakaan", vaan asia kuuluu kyseisen maan asukkaille.

Venäjä varoittaa suhteiden vaikeutuvan entisestään

Venäjältä tyrmättiin Bidenin puhe nopeasti. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov totesi, että "Yhdysvaltain presidentti tai yhdysvaltalaiset eivät päätä, kuka Venäjää hallitsee". Peskovin mukaan Yhdysvaltojen presidentin kommentti oli "sopimaton".

– Jokainen tällainen lausunto kaventaa mahdollisuuksia kahdenvälisiin suhteisiin nykyhallinnon kanssa, Peskov muotoili.

Uutista on päivitetty klo 14.23 Ranskan presidentin kommenteilla.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3. klo 23:een asti.

Lue täältä uusimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Keskustan eduskuntaryhmä, puoluehallitus ja meppiryhmä kokoontuvat torstaina valitsemaan seuraajaa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle (kesk.). Leppä ei ole asettumassa enää ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleissa, vaan ilmoitti olevansa valmis tekemään tilaa uusille kasvoille.

Uusi ministeri aloittaa työnsä keskellä maatalouden ankaraa kustannuskriisiä. Tuottajat ovat pinteessä, kun energian ja lannoitteiden hinnat nousevat voimakkaasti, mutta tuotteista saatava hinta ei ole pysynyt perässä. Samalla Venäjän sota Ukrainassa sotkee maailmankauppaa ja koko maailman elintarvikehuoltoa.

Keskustavaikuttaja arvioi STT:lle, että tässä tilanteessa maatalousministerin osaaminen ja uskottavuus ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä. Kokemus maatalouspolitiikasta ja maatalousyrittäjän tausta ovat olennaisia. Samalla valinnassa painavat myös vaikutukset eduskuntavaaliasetelmiin.

Ministeriryhmässä nyt vain yksi nainen

Seuraaja löytyy joko eduskuntaryhmästä tai keskustan europarlamenttiryhmästä. Naisehdokkaat ovat vahvoilla, koska keskustan viisihenkisen ministeriryhmän ainoa nainen on tällä hetkellä puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Annika Saarikko.

Keskustanaisten hallitus tukee tehtävään Keski-Suomen vaalipiirin kansanedustaja Anne Kalmaria, joka toimii maatalousvaliokunnan puheenjohtajana. Hän on koulutukseltaan agronomi ja kasvattaa maatilallaan Kivijärvellä ylämaankarjaa.

Keskustavaikuttaja kertoo, että Kalmarin lisäksi myös europarlamentaarikko Elsi Kataisella on nostetta. Pohjoissavolainen Katainen on koulutukseltaan agrologi-AMK. Lypsykarjatila Pohjois-Savon Pielavedellä on siirtynyt sukupolvenvaihdoksessa Kataisen pojalle.

Kataisen mahdollisuuksia kohentavat kokemus ja verkottuneisuus EU-politiikassa, joka on maatalousministerin tehtävässä keskeisessä roolissa. Hän on parlamentissa toista kautta ja on päässyt maatalousvaliokunnan varapuheenjohtajaksi.

Jos Katainen jättäisi europarlamentin siirtyäkseen ministeriksi, hänen tilalleen parlamenttiin tulisi oululainen Mirja Vehkaperä.

Arvailuissa ovat olleet esillä myös puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Petri Honkonen Keski-Suomen vaalipiiristä sekä Pohjois-Pohjanmaalta valittu ryhmänjohtaja Juha Pylväs.

Maatalousministerin prototyyppi on maalaisliiton tai keskustan mies

Maa- ja metsätalousministereinä on Suomen itsenäisyyden aikana ollut useimmiten keskustan tai sen edeltäjän eli maalaisliiton miehiä.

Ainoa nainen, joka on tähän mennessä toiminut varsinaisena maatalousministerinä, on Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), joka oli maatalousministerinä Matti Vanhasen (kesk.) ja Mari Kiviniemen (kesk.) hallituksissa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien massiiviset vihreän siirtymän investoinnit kaipaavat valtakuntien rajat ylittävää yhteistä teollista strategiaa. Kyse on valtavista investoinneista, jotka vaativat myös valtavasti osaavaa työvoimaa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyön merkitys kasvoi helmikuussa hetkessä entistäkin suuremmaksi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti myös arktisen alueen kansainvälisen yhteistyön kentän, ja Venäjä-yhteydet jäädytettiin.

– Vastapainoksi vahvistetaan yhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan. Yhteinen teollinen strategialle on tarve, sanoo Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Liisa Ansala.

Osaavan työvoiman löytäminen pohjoiseen on suorastaan kohtalonkysymys.

– Pohjoisen hankkeet ovat niin isoja, että meiltä loppuvat tekijät koko Barentsin alueelta. Työllisyyttä on tarkasteltava rajat ylittävänä kokonaisuutena, Ansala sanoo.

Työntekijöitä tarvitaan tuhansia ja taas tuhansia

Myös Norrbottenin kauppakamarin projektijohtajan Robert Forsbergin mielestä alueelliset strategiat tulisi pystyä yhdistämään arktisen Euroopan eli Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteiseksi teolliseksi visioksi.

– Yhteinen strategia olisi viisas tapa toimia, kun etsimme työvoimaa maailmanlaajuisesti.

Lapin kauppakamari on esittänyt elinkeinoministeriölle yhteisen strategian laatimista. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kertoo jo ennen tätä keskustelleensa ruotsalaiskollegansa kanssa siitä, että yhteisen näkemyksen kirjaaminen teolliseksi strategiaksi olisi tarpeen. Asia on nyt virkamiesvalmistelussa, ja Lintilä lupaa, että tulosta saadaan jo kevään aikana.

– Erityisesti Suomen ja Ruotsin pohjoisosien hankkeiden kannalta on tarpeen hahmottaa kokonaisuus ja tilannekuva. Esimerkiksi juuri työvoimakysymyksen ratkaiseminen vaatii tätä, Lintilä sanoo.

Strategian pohjalta voitaisiin vauhdittaa hankkeiden toteutumista, tukea työvoiman etsimistä, poistaa rajaesteitä ja luoda yrityksille käytännönläheisiä reittejä osallistua naapurimaiden investointeihin.

Pelkästään Ruotsin Jällivaaraan, Skellefteåån ja Bodeniin nousevien tuotantolaitosten arvioidaan työllistävän noin 10 000 työntekijää. Ennakkoarvioiden mukaan kahden pohjoisimman läänin, Norrbottenin ja Västerbottenin, asukasluku voisi nousta (siirryt toiseen palveluun) nykyisestä noin 500 000:sta jopa viidenneksellä eli noin 100 000:lla.

Pohjois-Ruotsi on vihreän siirtymän veturi

Investoinnit Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa ovat kasvaneet suorastaan hätkähdyttävälle tasolle. Lapin kauppakamarin hiljattain julkaiseman selvityksen mukaan Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan lähivuosien investointipotentiaali yltää noin 160 miljardiin euroon.

Kirkkaimpana tähtenä loistaa Pohjois-Ruotsi, jossa on meneillään Ruotsin historian suurin investointiaalto. Käsillä on investointeja lähes 78 miljardin euron arvosta – eivätkä luvussa ole edes kaikki infrahankkeet. Kaiken lisäksi kyseessä eivät ole vain toiveet tai kaavailut; pääosa potista, yli 65 miljardia, koostuu jo käynnissä olevista tai vahvistetuista hankkeista.

Valtaosa hankkeista toteuttaa vihreää siirtymää teollisuudessa ja kaivostoiminnassa.

Pohjois-Suomessa lähivuosien tekeillä tai vireillä olevien investointien arvo on Lapin kauppakamarin listauksessa 47 miljardia euroa. Vaikka sekin on kova lukema, Ruotsille siis hävitään selvästi.

Pohjoisen Suomen lukemassa osa on varmistuneita tai jo toteutuksessa olevia investointeja, mutta paljon on myös hankkeita, joiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Pohjois-Suomen euromäärä koostuu muun muassa lukuisista tuulivoima-, kaivos- ja liikennehankkeista, Kemiin nousevasta Metsä Groupin uudesta sellutehtaasta ja yli seitsemän miljardin euron Pyhäjoen ydinvoimalasta, jonka toteutuminen on nyt täysin hämärän peitossa Venäjän aloittaman sodan vuoksi.

Kauppakamarin selvityksen mukaan Pohjois-Norjassa vireillä on investointeja 35 miljardin ja Pohjois-Venäjällä 18 miljardin euron arvosta.

Ruotsin kantava teema on hiilineutraalius

Miksi Ruotsi on näin paljon naapurimaitaan edellä vihreässä siirtymässä?

– Ruotsi on saanut hienosti pyörän pyörähtämään, siellä on osattu napata kiinni ja nostaa hiilineutraalius kantavaksi teemaksi, sanoo Liisa Ansala.

Ansala arvioi, että taustalta voi löytyä ruotsalaisten lähestymistapa. Hänen mielestään Ruotsissa lähdetään siitä, että investoinneilla ratkaistaanongelmia ja ehkäistään ilmastonmuutosta.

– Isoissa hankkeissa yleisön vastustus on Ruotsissa pienempää. Hankkeissa nähdään positiivisia puolia, esimerkiksi työpaikkojen lisääntyminen.

Suomessa keskustelu lähtee Ansalan mukaan usein ympäristöön liittyvistä haitoista.

– On tärkeää, että lupaprosessit ovat kattavia ja tiukkoja, eikä ympäristövaikutusta vaatimuksista sinällään saa luopua, mutta on eri asia, lähdetäänkö investointien negatiivisia vaikutuksia yhdessä pohtimaan, vai torpataanko investoinnit jo lähtöporteille.

Lapilla on tanakat tukijalat

Lapilla on Ansalan mielestä yhtä hyvät lähtökohdat kuin Norrbottenilla. Tukijalkoja on useita, luonnonvarojen käyttö, kaivostoiminta, matkailu, teollisuus ja yhä vahvistuva energiantuotanto.

Lapin kauppakamarin mielestä nyt tarvittaisiin yritysten toimintaympäristön kohentamista, sallivaa suhtautumista, keskustelua osaavan työvoiman saatavuudesta, käytännön asioiden järjestämistä kuntoon.

– Esimerkiksi lupaprosessit ovat meillä aivan liian pitkiä, Ansala sanoo.

Ansala toteaa, että lappilaisilla ja ylipäätään suomalaisilla yrityksillä on täydet mahdollisuudet päästä mukaan naapurimaiden töihin. Aivan ongelmatonta se ei kuitenkaan ole – ja näihinkin esteisiin voitaisiin löytää ratkaisuja yhteisellä teollisella strategialla.

– Esimerkiksi toiminta Ruotsissa edellyttää oman ruotsalaisen yhtiön perustamista ja sopeutumista kaikkiin Ruotsin lainsäädännön vaatimiin edellytyksiin.

Työvoimaa on etsittävä ympäri maailman

Norrbottenin kauppakamarin projektijohtaja Robert Forsberg sanoo, että tekijöitä Pohjois-Ruotsiin ja -Suomeen on etsittävä ympäri maailmaa.

– Norrbottenissa työttömyysaste on jo Ruotsin pienin eikä suurten investointien tuoma työvoiman kysyntä ole vielä edes käynnissä. Koko Euroopassa on työvoiman tarvetta, joten meidän ei ole mahdollista löytää riittävästi työntekijöitä omalta alueeltamme tai omasta maastamme.

Forsberg sanoo, että työvoimaa pitää etsiä maailmanlaajuisesti, kaukaakin, esimerkiksi Kaakkois-Aasiasta, Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta.

– Tärkeää on löytää ihmisiä, jotka ovat halukkaita muuttamaan ja rakentamaan elämänsä uudessa maassa. Eikä voida ajatella vain työhön palkattavaa henkilöä ja työn houkuttelevuutta – on ajateltava myös mukana muuttavia perheenjäseniä ja varmistettava, että uudet pohjoisen asukkaat kotiutuvat ja saavat täällä hyvän elämän, Forsberg sanoo.

Forsberg varoittaa myös Suomea, Ruotsia ja Norjaa kilpailemasta keskenään työvoimasta rahalla.

– Pitkällä aikavälillä se vain johtaisi kustannusten kasvuun ja kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Lue myös:

Lapin ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa leikataan – Lapin liitto vaatii perumaan heikennykset: "Näköalatonta ja kohtuutonta"

Teräsyhtiöt investoivat miljardeja hiilettömään teräkseen – Metallinjalostajat ry:n toimitusjohtaja Kimmo Järvinen: "Varmasti sille syntyy markkinat"

Barentsin alueella mahdollisuuksia jopa 178 miljardin euron investointeihin – pohjoisen rooli ilmastonmuutoksen ratkaisijana kasvaa

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 28.3. kello 23 saakka.

Lauantain myrskytuulet ovat väistyneet odotusten mukaan, mutta uusi matalapaine tekee jo tuloaan lännestä Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan.

Länsirannikolle lumisade on jo saapunut. Sadealueen reuna etenee puoleen yöhön mennessä Lappeenrannan ja Oulun väliselle linjalle, samalla sade muuttuu lännessä vetiseksi.

Maanantaiaamuun mennessä lunta voi sataa paikoin yli viisi senttimetriä maan etelä- ja keskiosissa.

Ajokeli muuttuu huonoksi maan etelä- ja keskiosissa. Maan keskiosissa ajokeli on paikoin jopa erittäin huono.

Etelässä tuuli on voimakasta aamuyöstä alkaen, ja tuulen nopeus on puuskissa jopa 20 metriä sekunnissa.

Maanantaina sataa lunta jopa kymmenen senttiä

Maanantaina lunta voi tulla paikoin jopa kymmenen senttiä Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savosssa sekä Keski-Suomessa. Iltapäivällä lumisateet jo hellittävät.

Myös etelässä voi tulla vähän lunta ja räntäkuuroja vielä illan suussa.

Lapissa lunta ei juuri tule lukuun ottamatta Länsi-Lappia, jossa satelee hieman.

– Maanantaipäivä menee pakkassäässä Lapissa, jossa on melko aurinkoista.

Etelä-Suomessa on maanantaina tilapäisesti lauha päivä, mutta muutoin mittari pysyy pääosin pakkasen puolella huhtikuun alkuun saakka.

– Vaikka kesäaikaan on siirrytty, aika talvista säätä on, Borgström toteaa.

Kun matalapaine väistyy itään maanantai-iltana, pohjoisesta virtaa jälleen kylmä ilmaa. Pohjoisvirtauksessa liikkuu ajoittain lumikuuroja.

– Pakkaslunta se kuitenkin on. Se ei aiheuta mitään suuria lumimääriä, Borgström kertoo.

KIOVA Pavel yrittää saada järjestystä elämäänsä Kiovan kantakaupungin laitamilla.

Se on mahdotonta, koska hänen kaksionsa seinä puuttuu kokonaan. Se romahti Venäjän ilmaiskussa.

– Kuului vihellys ja sitten räjähti. Käännyin veljeni puoleen ja huusin: Oletko elossa? Pavel kertoo.

Kuin ihmeen kaupalla sekä Pavel että veli selvisivät lievin vaurioin iskusta, joka tuhosi kolmikerroksisen kerrostalon.

Roskakatoksella ollut henkilö sen sijaan menehtyi. Edelleen on epäselvää, oliko kuollut mies vai nainen. Ruumis silpoutui niin pahasti, ettei sukupuolta ole pystytty selvittämään.

Vinohradar on Kiovan kantakaupungin laitamilla oleva asuinalue, joka ei ole sodan etulinjaa. On epäselvää, miksi Venäjä päätti iskeä juuri tänne.

– Huusin veljelleni, että etsi henkilöpaperit, meidän on paettava, Pavel kertoo kauhistuttavan aamun tapahtumista.

Kiovan kantakaupungissa suurin osa rakennuksista on kunnossa, mutta siellä missä Venäjä on iskenyt, tuho on täydellistä.

Kiovan kovat taistelut ovat kaupungin laitamilla lounaassa, koillisessa ja idässä. Kiovan kantakaupunkiin Venäjä sen sijaan iskee kaukaa pääosin ohjuksilla ja raketeilla.

Obolonin ostoskeskus Retroville antaa esimerkin ohjusiskun tuhoista. Ostoskeskuksesta ja viereisestä kerrostalosta ei ole juuri mitään jäljellä.

"Me voitamme tämän sodan"

Kotinsa raunioissa Pavel käy läpi kaunokirjallisuuttaan. Pääosin venäläisten kirjailijoiden teokset ovat säilyneet ehjinä.

– Venäjä haluaa tuhota meidät, vaikka lähes kaikki kirjani on venäläisten kirjailijoiden teoksia, Pavel tuhahtaa.

Hän palveli yli kaksikymmentä vuotta Neuvostoliiton laivastossa. Silti hän ei ikinä tule antamaan anteeksi Venäjälle.

– Me voitamme tämän sodan. Heidän sotilaansa on pelkkiä poikia. Meidän joukkomme ovat harjoitelleet jo kahdeksan vuotta sotaa Venäjää vastaan Itä-Ukrainassa.

Pavel peräänkuuluttaa ilmatilan sulkemista, kuten käytännössä kaikki ukrainalaiset.

– Olemme riippuvaisia läntisten ystäviemme tuesta. Taivas on edelleen auki. Jos saamme paljon aseapua, voitamme tämän sodan nopeasti, sanoo Pavel.

Igorin kodissa ikkunat pamahtivat sisään Venäjän ilmaiskun seurauksena, vaikka hänen talonsa on jonkin matkan päässä räjähdyspisteestä.

– Asunnossani on kylmä, kun ikkunat ovat vaurioituneet. Olin kotona iskun aikaan. Onneksi selvisin hengissä, sanoo Igor.

Sodan alussa oli välitön uhka, että Venäjä piirittää Kiovan ja tunkeutuu keskustaan. Piirityksen vaara on hetkellisesti vähentynyt jonkin verran, mutta ilma- ja ohjusiskut jatkuvat.

Keskustassakin kuulee sodan jylinän etulinjasta. Jatkuvat ilmahälytykset muistuttavat alituisesta vaarasta.

"Teen ristinmerkin, koska olen elossa"

Parin kilometrin päässä Pavelin kotitalolta kadunkulmassa lojuu tuhoutunut bussi.

Irina myy lihatuotteita lähellä tuhoutunutta bussia. Joka aamu hän tulee sodan etulinjasta Irpinistä kojulleen Kiovan kantakaupunkiin.

– Nukun vaatteet päällä. Havahdun öisin monta kertaa. Nousen istumaan ja teen ristinmerkin, koska olen elossa, sanoo Irina.

Kiovan kantakaupungissa sotatilasta muistuttavat autiot kadut, lukuisat tarkastuspisteet ja myyntikojut, joissa myydään ruokaa. Kaupoista suuri osa on kiinni.

Irina kertoo, että hän vie ruokaa sotilaille. Hän maksaa lihatuotteet omasta taskustaan.

– Kaikki haluamme auttaa sotilaita, jotka suojelevat meitä, sanoo Irina ja puhkeaa kyyneliin.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3. klo 23:een asti.

Lue lisää:

Tuoreimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan

Analyysi Kiovasta: Miljoonakaupungin laidalla siirrytään asemasotaan, kun Venäjä sanoo kääntävän huomionsa Itä-Ukrainaan

Kokkolalainen Jukka Hynynen ei vielä vuosi sitten olisi voinut arvata, millainen osa elämää juoksusta hänelle tulee.

– Ajattelin, että ei ihmistä ole tehty juoksemaan. Lintu lentää, ihminen kävelee ja hevonen juoksee. Että se ei ole ihan täyspäisten hommaa – mutta se oli silloin se, sanoo Hynynen.

Jotain tapahtui: Hynynen tapasi työn merkeissä Minna Hänninen-Koskelan, joka on juossut lapsesta asti, ja alkoi kysellä tämän harrastuksesta. Ja jopa miettiä, olisiko hänestäkin juoksijaksi.

Hänninen-Koskela vei Hynysen ensin porraskävelylle, ja siitä se lähti. Ensimmäisellä kerralla mies jaksoi kävellä portaat kahdesti ylös ja alas. Määrä kasvoi vähitellen, ja kun kymmenen kertaa sujui vaivatta, parivaljakko suuntasi pururadalle.

Kävelyn sekaan lisättiin hiljalleen juoksupätkiä, ja kunto kasvoi entisestään. Nykyään Hynynen juoksee kuutena päivänä viikossa.

– Juoksu näyttelee elämässä iso osaa. On ilo lähteä ulos juoksemaan, kun saa terveenä olla ja mennä. Käsitykset ovat muuttuneet, sanoo Hynynen.

Ulkolajit ampaisseet kasvuun korona-aikana

Hynynen ei ole ainoa, joka on löytänyt juoksusta oman lajinsa. Heti koronaepidemian alettua suomalaiset lähtivät lenkille isolla joukolla, kertoo kotimaisen urheilusovellus Sports Trackerin data.

Vaikka huippukuukausista on tultu hieman alaspäin, harrastajamäärät ovat yhä selvästi korkeammalla kuin ennen koronaa.

Juoksutreenien määrä on laskenut hieman, mutta polkujuoksu on kasvattanut suosiotaan. Samoin retkeily ja pyöräily ovat lievässä nousussa.

Sovellusta käyttävien suosituimmat lajit ovat kävely, juoksu ja pyöräily. Eniten on kävelijöitä. Vaikka juoksijoita on enemmän kuin pyöräilijöitä, polkien kirjataan enemmän harjoituksia. Sitä selittänee osaltaan työmatkapyöräily.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus selvitti vuonna 2018 aikuisväestön liikkumista. Selvityksen mukaan kävely on suomalaisten selvä ykköslaji. Vähintään kerran viikossa harrastavien keskuudessa juoksulenkkeily oli tuolloin sijalla viisi.

Sekä kroppa että pää kiittävät

Hynynen ajatteli pitkään, että juoksijat ovat oma lajinsa eikä hänestä siihen leikkiin ole. Hän tuskin on ainoa.

– Moni ajattelee, että juokseminen on vain niitä varten, jotka ovat juosseet aiemminkin. Se on kuitenkin aika helppo ja edullinen tapa pitää itsestään huolta. Uskon, että ajatukset muuttuisivat, kun vain ottaisi ja lähtisi, sanoo Minna Hänninen-Koskela.

Hän muistuttaa, että fyysisten vaikutusten lisäksi juoksu hellii henkistä terveyttä ja antaa luontokokemuksia. Hänninen-Koskela ei kokemuksestaan huolimatta koskaan juokse enempää kuin mikä tuntuu hyvältä

– Ei tarvitse harrastaa verenmaku suussa, vaan juoksu voi olla iloinen osa päivää – elämäntapa, niin kuin itsellenikin on.

Jukka Hynyselle alku oli toki raskas. Vaikutuksiin hän havahtui, kun jo portaisiin jäi kymmenen kiloa. Sen jälkeen työn tuomat jalkavaivat ovat kadonneet, veriarvot parantuneet ja harrastus tuntuu myös pääkopassa.

– Tuntuu että tässähän lähtee lentoon koko ajan. Mieli on kevyempi, ja luontoa on oppinut katsomaan eri tavalla. Voi nähdä vaikka joutsenia pesimässä lammella. Se on aivan mahtavaa!

Yhdessä juostessa voi puhua asiat läpi

Minna Hänninen-Koskelalle malli tuli vanhemmilta, jotka arvostivat liikkumista, erityisesti luonnossa liikkumista ja harrastivat sitä paljon.

Minnalle juoksu on luontainen tapa liikkua, ja se on siirtynyt eteenpäinkin: sekä mies että valtaosa viidestä pojasta harrastaa lenkkeilyä. Kotoa löytyy oma kaappi perheen juoksuvaatteille ja -kengille, joita onkin melkoinen määrä.

Hänninen-Koskela juoksee sekä yksin että ystävien kanssa.

– Siitä on tullut henkireikä. On tosi tärkeää päästä lenkille purkamaan päätään. Kavereiden kanssa juostessa jaetaan asioita, ja matka menee huomaamatta. Haluan tsempata siihen, että liikunta vaikuttaa kehoon ja mieleen, ja sen avulla voi päästä yli masentavistakin asioista yli, sanoo Hänninen-Koskela.

Jukka Hynysen kohdalla tsemppaus onnistui, ja hän toivoo, että muutkin uskoisivat itseensä.

– Kyllä kaikista on tähän. Pitää vain olla tahto, usko ja luottamus. Ja iso on asia on, että joku tsemppaa ja vetää mukanaan. Yksin ei olisi tullut lähdettyä.

Kultaharkot hehkuvat kirkkaina myyntitiskillä K. A. Rasmussenin kivijalkaliikkeessä Helsingin Etelärannassa.

Venäjän hyökkäyssodasta johtuvat epävarmat ajat ovat saaneet monet ihmiset lähtemään kultaharkko-ostoksille.

– Nyt on kova kysyntä. Helmikuun loppupuolesta lähtien on tehty niin paljon kauppaa kuin henkilökunnan puolesta pystytään, sanoo yhtiön toimitusjohtaja Niklas Sundman.

Edellinen piikki jalometallikaupan myynnissä tapahtui keväällä 2020, kun koronapandemia rantautui Suomeen.

– Myyntiä oli yli tuplasti verrattuna normaalivuosiin. Sama ilmiö on nyt. Ihmiset hakevat turvaa.

Osakkeissa paremmat voitot

Sundmanin mukaan kultaharkot eivät ole osakkeisiin verrattava sijoituskohde, koska jalometallit eivät yleensä tuota yhtä isoja voittoja. Käsin kosketeltava, painava kultaharkko tuo kuitenkin turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta ostajalleen.

– Se on sinun harkkosi, kun olet ostanut sen. Se ei ole mitään elektronista tavaraa tietokoneessa vaan likviditavaraa, joka on arvossaan ympäri maailmaa.

Tämän vuoden aikana liike on myynyt jopa neljän miljoonan arvoisia kultaharkkoja, mutta tyypillisin ostos on sadan gramman harkko, joka maksaa nykyään noin 5 900 euroa.

Kullan hinta on nyt noin kaksituhatta dollaria per unssi, mikä on aika lähellä pandemian alkuaikojen tasoa vuonna 2020.

Kulta on sijoituksena "turvasatama"

Nordean varallisuudenhoidon päästrategi Antti Saari on samaa mieltä Sundmanin kanssa sen suhteen, että kullan kaltainen raaka-aine ei ole kovin tuottava sijoitus pitkällä aikavälillä.

– Yleensä olisi toivottavaa sijoittaa sellaiseen, missä on kassavirtaa, että sieltä voi odottaa kasvua ja tuottoa. Kulta on enemmän turvasatamatyyppinen sijoitus. Siinä ei ole mitään kassavirtaa.

Kassavirralla Saari tarkoittaa esimerkiksi osinkoja, joita osakkeen omistajat saavat yhtiöistä.

– Kun yhtiöiden tulokset kasvavat, ne kasvattavat myös osinkoja, mikä nostaa osakekurssia ja myös kassavirtaa.

Kullasta saatava tuotto perustuu lähinnä siihen, että sen hinta on myytäessä korkeampi kuin ostaessa.

Epävarmassa markkinatilanteessa kultaan sijoitetut varat voivat myös tuoda varmuutta osakesalkkuun, jos osake- ja valuuttakurssit heittelehtivät. Viime aikoina pörsseissä on ollut laskua, mutta kullan hinta on noussut.

Lisäksi kulta voi olla hyvä suoja inflaatiota eli rahan arvon laskua vastaan.

– Jos ostan tänään kultaharkon ja myyn sen vuoden päästä, ja inflaatio on nakertanut samassa ajassa kymmenen prosenttia dollarin arvosta, kultaharkon arvon voi vastaavasti odottaa nousevan hieman reilut kymmenen prosenttia, Saari selventää.

Kriisit lisäävät kullan arvoa

2010-luvun vaihteen jälkeen kultaunssin hintataso on vaihdellut noin tuhannen ja kahdentuhannen dollarin välillä Saaren mukaan.

Taloudellisesti epävarmat ajat, kuten euro- ja finanssikriisit ovat nostaneet kullan hintaa. Sama kehitys on nähty myöhemmin pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aikana.

Saaren mukaan kullan hinta on noussut yli seitsemän prosenttia tämän vuoden aikana. Osakkeet ovat puolestaan olleet maailmanlaajuisesti pikkuisen miinuksella, ja Helsingin pörssissä huomattavasti enemmän.

– Kullan epävarmuussuoja on toiminut jossain määrin tänä vuonna, mutta siinä on aina riski, että kun markkinatilanne alkaa selkiytyä, kullan hinta lähtee laskuun. Tämä on vaarana erityisesti nyt, kun hinta on aika korkealla tasolla.

Joukkovelkakirjoissa riski on pieni

Saari suosittelee sijoittamaan pitkällä, noin 5–10 vuoden tähtäimellä mieluummin osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin.

– Kannattaa muistaa riittävän hyvä hajautus, että ei sijoita vain muutamaan kotimaiseen yhtiöön vaan esimerkiksi rahastojen kautta maailmanlaajuisesti. Riskitasoa voi säätää niin, että sijoittaa enemmän joukkolainoihin, joihin liittyy huomattavasti pienempi riski. Nyt jopa euroalueen valtioiden lainoista saa jälleen plusmerkkistä korkoa.

Kullan turvallisuudesta kertoo jotain kuitenkin se, että keskuspankit sijoittavat osan valuuttavarannoistaan siihen, koska kulta suojaa varoja valuuttakurssien välisiltä heilahteluilta.

Oletko sijoittanut kultaan? Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3. klo 23:een asti.

Aiheesta lisää:

Osa ihmisistä voi hyötyä maailman epävakaudesta – Etu-Töölössä opetetaan lukiolaisille, miten siinä onnistuu parhaiten sijoittamalla

Kuusi syytä, miksi kullan hinta on ennätyskorkealla – Varoitus: jos oikein hyvin käy, kullan arvo voi pudota nopeasti

Piensäästäjät innostuivat kullasta: "Myyty enemmän kuin normaalisti"

Oppikirjat pitää opetella ulkoa. Kaikista kokeista pitää saada kymppi.

Ari Lahtonen ajatteli niin alakoululaisena. Perfektionismi ja pelot alkoivat piinata alle kymmenvuotiaana, ja koulu haukkasi valtaosan vapaa-ajasta. Ystävien saaminen oli hankalaa, ja Lahtonen eristäytyi ikätovereistaan.

Myöhemmin tunteet muuttuivat diagnooseiksi: ahdistus, masennus, pakko-oireet.

Nyt 32-vuotiaana Lahtonen opettelee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

– Ihannetilanne olisi, että ei tarvitsisi hävetä toisten ihmisten edessä sitä, millainen olen. Oppisi, että riitän tällaisena kuin olen. Matka on ollut pitkä ja hidas, mutta toivon todella, että lopussa odottaa palkinto.

Yksi Lahtosen haaveista toteutui tällä viikolla.

Hän on haaveillut vuosia radiouutisten lukemisesta. Nyt hän pääsi kokeilemaan sitä Ylen suorassa lähetyksessä.

– Olen kiitollinen, että sain tällaisen huippuhetken. Tällaiset hetket ovat arjen suola, ja niistä saa voimaa tavalliseen taivallukseen ja tulevaisuuden haasteisiin.

Erityisen tärkeitä ne ovat Lahtosen mielestä mielenterveyskuntoutujille.

– Toivon yhteiskuntaan hyväksyvää ilmapiiriä, jossa kaikki saisivat mahdollisuuksia toteuttaa haaveitaan.

Erilainen kuin muut

Hankaluudet alkoivat syntymässä.

Lahtonen tuli maailmaan etuajassa ja joutui keskoskaappiin, koska ei pystynyt hengittämään itse.

Kaksivuotiaana hänellä diagnosoitiin lievä cp-vamma. Se näkyy yhä jäykkyytenä ja puutteellisina liikeratoina vasemmalla puolen. Vähän myöhemmin huomattiin lievät oppimisvaikeudet esimerkiksi matikassa.

Alakoulussa Lahtosesta alkoi tuntua, että hän on erilainen kuin muut. Silloin alkoivat myös pelot ja perfektionismi.

– Tiedostin hyvin varhain, että maailma on aika monimutkainen paikka, hän sanoo.

Vanhemmat ottivat yhteyttä lastenpsykiatrian poliklinikalle, kun Lahtonen oli 11-vuotias. 13-vuotiaana hän aloitti kuntoutuspsykoterapian.

Burn out lukiossa

Tuntui kuin olisi veitsi kurkulla.

Se alkoi yläasteella, kun vaatimustaso koulussa nousi.

– Tuli tunne, että pitäisi onnistua täydellisesti, jotta olisin hyväksytty muiden ihmisten silmissä, Lahtonen kuvaa.

Hän ajoi itsensä burn outin partaalle jo yläasteella.

Totaalinen loppuunpalaminen iski lukion ensimmäisen vuoden keväällä. Vaatimustaso kiristyi taas. Lahtonen teki koulutehtäviä ja luki kokeisiin yömyöhään asti.

– Ahdistus oli koko ajan läsnä, Lahtonen sanoo.

Silloin hän päätyi hoitojaksolle nuorisopsykiatrian osastolle ja sai psyykenlääkkeet.

Lahtonen oli pois koulusta puolisen vuotta, mutta palasi lukio-opintojen pariin seuraavana syksynä.

Sitten iski paniikkihäiriö. Ahdistus purkautui fyysisenä oirehdintana. Kädet ja jalat puutuivat välillä täysin, eikä hän pystynyt liikuttamaan niitä lainkaan.

Lahtonen eristäytyi yhä ikätovereistaan. Mielenterveyden ongelmat ottivat koville, ja kaikki voimat menivät kouluun.

– Minut pelasti se, että näin koulussa päivittäin omanikäistä porukkaa. Muuten olisi mennyt tosi heikosti. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää olisi ollut olla enemmän tekemisissä omanikäisten kanssa.

Kaikesta huolimatta hän suoritti lukion neljässä vuodessa ja lähti sitten kotitalousoppilaitokseen kotityö ja puhdistuspalveluiden perustutkinnon opintoihin. Sittemmin hän opiskeli myös hoitoalaa Karstulan evankelisessa opistossa.

Häpeä johti salailuun

Valtava häpeä iski täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Se johtui erilaisuuden tunteesta. Lahtonen ei pystynyt kantamaan vastuuta eikä ottamaan aikuisuuden askelia samaa tahtia ikätovereidensa kanssa.

Hän alkoi salailla ongelmiaan. Hän ei uskaltanut tunnustaa vaikkapa sitä, ettei hänellä ollut kesätyöpaikkaa, vaan keksi mieluummin valheita kyselijöille.

– Minua nolotti itseni ja oma olemiseni niin paljon, että aloin kärsiä salailun kierteestä.

Elämänhallinta petti, kun Lahtonen muutti pois vanhempiensa luota. Hän ei nukkunut öitä, vaan siivosi huonettaan ja teki koulutehtäviä.

Lahtonen sinnitteli vuoden Karstulan evakelisen opiston asuntolassa ja sen jälkeen kaksi vuotta aivan omillaan.

Sitten oli pakko hakea apua.

Hän muutti Jyväskylään tuetun asumisen piiriin 2017. Kolme viikkoa sitten hän vaihtoi kevyemmin tuettuun asumiseen, jossa henkilökunta on paikalla vain päivisin.

– Rakastavat vanhemmat ovat olleet kantava voima kaikki nämä vuodet. Lisäksi apuna on ollut ammattilaisten verkostoja, Lahtonen kiittelee.

Hän on käynyt fysioterapiassa ja toimintaterapiassa, psykiatrien juttusilla ja kuntoutuspsykoterapiassa. Hän on osallistunut kuntouttavaan työtoimintaan ja sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan. Hän on mukana myös ryhmätoiminnassa.

– Olemme onnekkaassa asemassa Suomessa, koska täällä pidetään huolta niistä, jotka eivät itse pärjää.

Parannettavaakin olisi. Lahtosen mielestä mielenterveyspuolen avun piirin pitäisi päästä nykyistä nopeammin, joten työntekijät tarvitsisivat lisää aikaa ja resursseja.

– Uskon, että se maksaisi itsensä takaisin yhteiskunnalle, jos mielenterveys- ja sosiaalipalvelut saisivat lisää määrärahoja.

Kaverit eivät käännä selkäänsä

Nyt Lahtonen harjoittelee arjen hallintaa pienin askelin ja opettelee puhumaan vaikeuksistaan rehellisesti.

– Mielenterveyspuolen asiat ovat monesti hyvin pitkiä prosesseja. Niihin täytyy suhtautua niin, että nopeaa ratkaisua ei usein ole, hän huomauttaa.

Yhteiskunta on muuttunut Lahtosen mielestä parempaan suuntaan. Mielenterveysasiat ovat yhä enemmän esillä ja niistä on aiempaa helpompi puhua.

Lahtonen on itsekin löytänyt ikäisiään ystäviä, jotka eivät kavahda hänen tilannettaan.

– Olen kiitollinen, että ikäiseni kolmikymppiset eivät käännä selkäänsä. Suurin osa reagoi positiivisesti, kun uskallan olla rehellinen tilanteestani.

Silti hän arvelee, että moni mielenterveyskuntoutuja häpeää edelleen tilannettaan eikä uskalla kertoa siitä avoimesti.

– Tämä on pitkä prosessi yhteiskunnankin tasolla, hän sanoo.

Lahtonen toivoo, että voisi joku päivä asua itsenäisesti. Hän haluaa läheisiä ihmisiä ja elämänkumppanin.

Hän haluaa myös löytää oman juttunsa, jota opiskella ja johon työllistyä. Radion uutistoimittajan työ voisi olla unelmien täyttymys, mutta Lahtonen ottaa päivän kerrallaan.

– Katsotaan, mihin elämä vie. Minulla on ihan arkipäiväisiä toiveita, samanlaisia kuin varmasti jokaisella ihmisellä. Me kuntoutujat haluamme elää rauhallista ja tasapainoista elämää, joka tuntuu merkitykselliseltä.

EU-maat tekivät maaliskuun alussa historiallisen päätöksen, kun ne päättivät ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön tilapäisen suojelun direktiivin Ukrainasta saapuvien ihmisten auttamiseksi.

Päätös tarkoittaa, että EU:n alueelle saapuvat ukrainalaiset saavat automaattisesti vuoden oleskeluluvan, jota on mahdollista pidentää kaikkiaan kolmeen vuoteen.

Direktiiviä ei ole koskaan aiemmin otettu käyttöön, vaikka EU:hun tuli 1,3 miljoonaa turvapaikanhakijaa vuonna 2015. Suuri osa pakolaisista tuli tuolloin Syyriasta, jonka vuosia kestänyt sota on ollut 2000-luvun tähän asti suurin pakolaiskriisi.

Ukrainalaisten mahdollisuus saada nopeasti oleskelulupa on hämmentänyt osaa Suomeen aiemmin tulleista turvapaikanhakijoista.

Suuri osa suomalaisista puoluejohtajista sanoo silti, että puolueen suhtautuminen ukrainalaispakolaisiin ei eroa aiemmista, kuten vuoden 2015 kriisin aikana tulleista pakolaisista.

Näin vastaavat SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen sekä puheenjohtajat Iiris Suomela (vihr.), Li Andersson (vas.), Anna-Maja Henriksson (r.) ja Sari Essayah (kd.).

SDP:n Mäkynen: Vuoden 2015 kriisistä opittu

SDP:n Mäkysen mukaan ei kysymys ei ole siitä, että suhtautuminen muuttuisi sen perustella, mistä pakolaiset tulevat, vaan siitä, että vuoden 2015 kriisistä opittiin paljon.

– Nyt kapasiteettia pystyttiin nostamaan nopeammin kuin silloin, ja toisaalta on käytössä EU:n laajuinen päätös siitä, että ihmiset pääsevät töihin ja palveluiden piiriin nopeammin, ja se on oikein hyvä, Mäkynen sanoo Ylen haastattelussa.

Vasemmistoliitto on Li Anderssonin mukaan edustanut koko ajan periaatetta, että maat kantavat yhdessä vastuuta, olipa pakolainen tai turvapaikanhakija mistä maasta tahansa. Myös RKP kertoo lähtevänsä siitä, että jokaisen ihmisarvo on jakamaton.

– Emme tee eroa sen välille mistä ihminen tulee, jos hän on hädässä. Jos hän on pakolaisen asemassa, häntä tulee kohdella yhdenvertaisesti, Anna-Maja Henriksson sanoo.

Iiris Suomelan mukaan myös vihreiden linja on ollut aina sama, että apua tarvitsevia pitää auttaa. Vihreät iloitsee, että tuki ukrainalaisille on ollut voimakasta ja selvää, ja moni suomalainen on ollut halukas auttamaan.

– Se on todella hienoa. Toki toivomme, että vastaavaa nähdään myös, jos joku muu tilanne tulee tulevina vuosina vastaan, Suomela sanoo.

Myös Sari Essayah sanoo, että ukrainalaiset vastaanotetaan Suomessa kuten aiemmatkin tulijat.

– Tilapäisen suojelun direktiivi on tietysti ensimmäistä kertaa erilainen menettelytapa, jossa on nopeutetusti mahdollisuus käsitellä hakemukset. Mielestäni se auttaa tällaisessa tilanteessa, Essayah kiittelee.

Purra ja Harkimo: Täysin eri tilanne

Perussuomalaiset ja nyt-liike sen sijaan sanovat, että tilanne on nyt nyt täysin erilainen kuin vuonna 2015.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra toteaa, että vuonna 2015 Suomeen saapui yli 30 000 siirtolaista tuhansien kilometrien päästä.

– He halusivat Euroopan unioniin ja hakivat täältä turvapaikkaa. Hyvin suuri osa jäi riippumatta siitä saivatko he kansainvälistä suojelua vai eivät. Pääasiassa kyse oli nuorista miehistä, hän luettelee.

Purra sanoo, että Ukrainasta sen sijaan pakenee naisia ja lapsia, kun miehet ovat jääneet taistelemaan.

– Kyseessä on tilapäinen suojelu. Uskon, että ukrainalaiset, isänmaalliset ihmiset haluavat lähteä kotiin heti kun se on jälleen mahdollista, kun jälleenrakennus on käynnistynyt ja karmeasta sodasta päästy.

Liike Nytin puheenjohtajan Harry Harkimon mukaan Venäjän hyökkäyksen aiheuttama pakolaiskriisi eroaa vuodesta 2015 "totaalisesti".

– He tulevat sodasta suoraan, ovat hädässä, eivätkä voi jäädä sinne. Meidän on autettava. Tämä on täysin eri asia kuin edellinen kriisi, Harkimo sanoo.

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mukaan ero on se, että Ukraina on osa Eurooppaa.

– Suomessa on ollut tuhansia ukrainalaisia työntekijöitä, he ovat intergroituneet tänne. Heidän on helppo kotoutua tänne ja työllistyä. Pohjakoulutus on monesti kunnossa ja on kielitaitoa. Heidän kotoutumisensa on helpompaa. Tämä on fakta ja lähtökohta, Orpo sanoo.

Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon mukaan erityisen huomionarvoista on, että sota saanut liikkeelle naiset ja lapset.

– Kriisin luonne on tärkeää huomioida. Lasten ja nuorten asia on iso tulevaisuusasia, ja sitä kautta tilanne on hyvin toisenlainen kuin vaikkapa 2015 maahanmuuttotilanteen yhteydessä.

Orpo: Euroopassa puhuttava, mihin eri maiden kantokyky riittää

Puolueet uskovat, että Ukrainasta sodan jaloista tulevat pakolaiset kotoutuvat Suomeen nopeasti.

Sisäministeriö arvioi, että Suomeen saapuu Ukrainasta tämän vuoden aikana jopa 80 000 pakolaista.

Puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen tulee ottaa vastaan kaikki pakolaiset, joita Ukrainasta tulee.

SDP:n varapuheenjohtaja Mäkynen korostaa, että yhdessä muiden EU-maiden kanssa on jo sovittu, että kaikki Ukrainasta tulevat otetaan vastaan, joten tähän Suomi on sitoutunut.

Puoluejohtajat kuitenkin muistuttavat, että vielä ei ole tiedossa, miten paljon pakolaisia Suomeen lopulta tulee.

– On aivan selvää, että Suomi auttaa Ukrainasta pakenevia naisia ja lapsia. Se, kuinka paljon heitä lopulta on ja miten he jakautuvat emme vielä tiedä, perussuomalaisten Purra sanoo.

Kokoomuksen Orpo sanoo, että eurooppalaisittain pitää puhua siitä, mihin kunkin maan kantokyky riittää.

– Emme pysty määräänsä enempää Suomeen ottamaan. Luvut, joissa nyt mennään ja miltä nyt näyttää, ovat mielestäni hoidettavissa, hän arvioi.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3. klo 23:een asti.

Lue lisää:

Analyysi: Eurooppa pelkäsi uutta pakolaiskriisiä vuosikausia – nyt Ukrainasta tuli enemmän pakolaisia kuin Syyriasta, eikä kukaan ole huolissaan

Analyysi: Sotaa pakenevat ukrainalaiset otetaan vastaan avosylin – taustalla kytee kuitenkin vanha riita EU:n maahanmuuttopolitiikasta

Venäjän hyökkäys Ukrainaan saattaa aiheuttaa pahemman pakolaiskriisin Euroopassa kuin mikä koettiin 2015 – moni asia on nyt toisin

Ukrainan sota on herättänyt suomalaisissa huolta ydinaseiden käytöstä tai uudesta Tšernobylin kaltaisesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Säteilyturvakeskus STUK:n verkkosivuilla kerrotaan, että vaikka Ukrainan käytössä olevat ydinvoimalaitokset vaurioituisivat pahoin, vakavat säteilyvaikutukset eivät yltäisi Suomeen.

Myöskään ydinaseen aiheuttama räjähdys Ukrainassa ei STUK:n mukaan vaikuttaisi Suomen säteilytilanteeseen niin, että ihmisten tarvitsisi sen takia suojautua.

Mikäli lähempänä Suomea sattuisi suojautumista vaativa ydinonnettomuus, väestönsuojapaikkoja ei ole kaikille. Erityisesti maaseudulla omakotitalossa asuva joutuu todennäköisesti suojautumaan kotiinsa.

1996 julkaistussa Lahtelaisen turvaoppaassa kuvataan, kuinka omakotitalon kellarista voi rakentaa tilapäisen säteilysuojan. Ohjeet ovat edellisen pelastuslain ajalta, lakia uudistettiin vuonna 2011.

Suojan ilmanvaihto on kuin tee-se-itse nikkarin unelmista: se hoituu kätevästi pölynimurin, kahden muoviämpärin ja muovisten ilmanvaihtoputkien avulla.

"Periaatteessa idea jopa toimii"

Rakennusohjeet tuovat ensisilmäyksellä mieleen puolustusvoimien legendaarisen ohjeen, että varusmies voi maastossa suojautua radioaktiiviselta laskeumalta armeijan sadeviitan alle, sanoo fysiikan professori Jorma Keskinen. Hän työskenteleeTampereen yliopistolla aerosolifysiikan laboratorion johtajana.

– Armeijan sadeviitta ei edes pitänyt kunnolla vettä. Ohjeessa oli silti hiukan järkeä. Kaikki keinot, joilla altistusta radioaktiivisiin hiukkasiin yritetään pienentää, auttavat jonkin verran.

Säteilysuojan ilmanvaihto on vihkosen mukaan tarkoitus toteuttaa materiaaleilla, joita löytyy monen varastoista. Suomalaisten rakastamille ilmaisille ämpäreillekin on käyttöä.

– Jos kotona on kellari, niin ämpäreitäkin löytyy. Suomalaisittain ämpäriteema tässä on todella koukuttava, mutta periaatteessa idea jopa toimii, jos käytössä on hyvä pölynimuri, pohtii Keskinen.

Talon alla sijaitseva kellari on hyvä turvapaikka. Suojaan tulevaa ilmaa pitäisi suodattaa, jotta ulkona leijuvat radioaktiiviset hiukkaset eivät joudu ihmisen elimistöön hengitysilman mukana.

Imuri on tehokkaampi kuin ilmanvaihto

Uudemmissa omakotitaloissa on koneellinen ilmanvaihto, mutta kellaria ei ole aina liitetty systeemiin. Tehokkaammat suodattimet aiheuttavat melua, joten kodin ilmanvaihdossa käytetään yleensä maltillisempia perussuodattimia. Ne karsivat ilmasta lähinnä isommat siitepölyhiukkaset.

Laadukkaammissa pölynimureissa on hyvä hepa-suodatin. Jos imurin valjastaa ilmanvaihtoon, suodatin poistaa ulkoa otetusta ilmasta radioaktiivisia hiukkasia.

– Pölynimurin hepa-suodatin on tehokkaampi kuin kodin ilmanvaihtoon tavallisesti asennettu suodatin. Imurista tulee ulos kohtuullisen puhdasta ilmaa, vaikka sisälle syötetään hyvin pölyistä ilmaa, summaa professori Jorma Keskinen.

Teho riippuu imurista, mutta systeemi on parempi kuin ei mitään.

– Säteilyltä suojautumisen idea on vähentää annostusta niin paljon kuin mahdollista. Tällöin terveysriskit pienenevät huomattavasti. Nollaan ei tarvitse päästä.

Viritys vaatii sähköä toimiakseen

Imurin täytyy olla käynnissä, jotta se imee ilmaa ulkoa. Eli systeemi ei toimi, jos sähköt ovat poikki. Mutta jos paha ydinonnettomuus tapahtuisi ulkomailla, se ei todennäköisesti aiheuttaisi Suomessa kaaosta infrastruktuuriin.

– Silloin meillä olisi sähköt ja todennäköisesti jonkin verran aikaa valmistautua mahdolliseen laskeumaan. Pitää aina seurata viranomaisten ohjeita ja toimia sen mukaan, sanoo Jorma Keskinen.

Jos sähköä ei ole, toimii ainoastaan painovoimainen ilmanvaihto. Tällöin korvausilmaa tulee venttiilien lisäksi muun muassa ikkunoiden raoista. Painovoimaisiin korvausilmaventtiileihin on saatavana suodattimia, mutta ne ovat melko tehottomia.

– Jos seinään tekee reiän ja laittaa siihen tehokkaan hepa-suodattimen, korvausilma ei kulje kunnolla läpi. Sitä tulee sitten raoista joka puolelta.

Koronapandemian takia monesta kodista löytyy FFP2- tai FFP3-hengityssuojaimia. Niitä voi käyttää säteilyn torjumiseen, koska suodatusteho riittää myös radioaktiivisiin hiukkasiin.

– Silti on järkevintä yrittää estää hiukkasten pääsy ulkoa sisälle kodin pinnoille. Mutta maskia on syytä käyttää, jos on pakko pistäytyä ulkona säteilyvaaran aikana, toteaa Keskinen.

Ilmanvaihtoon kaivataan tehokkaampia suodattimia

Imuriviritys siis toimii, mutta fysiikan professori Jorma Keskinen varautuisi mieluummin hankkimalla varastoon tehokkaan hepa-suodattimen koneelliseen ilmanvaihtoon. Jos niitä olisi saatavilla. Hän harmittelee, että kaupoista löytyy lähinnä F7-luokan suodattimia, joiden teho ei riitä radioaktiivisiin hiukkasiin.

Tehokkaamman suodattimen voisi vaihtaa tarvittaessa perussuodattimen tilalle. Silloin ei tarvitsisi vetäytyä imurin kanssa kolkkoon kellariin, vaan voisi pysytellä asunnon keskiosassa kauempana ulkoseinistä.

– En ehkä hirveän pitkään jaksaisi olla pienessä kellarissa, jos imuri huutaa vieressä, naurahtaa Jorma Keskinen.

Suojassa ei onneksi välttämättä tarvitse olla useita vuorokausia. Keskisen mielestä ilmassa ei todennäköisesti ole hiukkasmaisia epäpuhtauksia kovin kauaa. Sen sijaan maaperässä laskeuma säilyy pitkän aikaa.

Esimerkiksi Fortumin sivuilta löytyy toimintaohje säteilyvaaran varalle. Onnettomuustilanteessa viranomaiset kehottavat ihmisiä siirtymään sisätiloihin ja sulkemaan tiiviisti ikkunat, ovet ja tuuletusaukot. Myös ilmanvaihtolaitteet sammutetaan. Sitten odotetaan ohjeita radiosta tai televisiosta.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3.2022 klo 23:een saakka.