Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luetuimmat
Viewing all 108153 articles
Browse latest View live

Suvi Saarni, 23, on huono nukkuja: "Turhauttaa, että usein syytä ei ole"– tietokirjailija kertoo, miten unettomuudelle voi laittaa hanttiin

$
0
0

Raumalainen Suvi Saarni, 23, opiskelee logistiikkainsinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Hän on jatkuvasti huonouninen.

Välillä hän havahtuu huomaamaan maatessaan, ettei nuku, toisinaan hän on voinut nousta istumaan sängyn reunalle unissaan.

Miten nukuit viime yönä, Suvi Saarni?

– Huonosti. Heräsin taas noin viisi kertaa. Tunsin jo illalla, että kierrokset eivät laskeneet.

Yöllä herääminen harmittaa.

– Jo nukkumaan mennessä on raskas olo, jos seuraavana päivänä on tiivis koulu- tai työpäivä.

Eniten Saarnia hämmentää, ettei hän oikein tiedä, miksi ei nuku kunnolla.

– Jos olen nähnyt painajaista tai poikaystävä kuorsaa, on heräämiseen jokin syy. Turhauttaa, että usein syytä ei ole.

Nuori nainen merenrannalla katsoo olkansa yli kohti kuvaajaa. Taustalla näkyy vuoristoa ja purjeveneitä.
Tunsin jo illalla, että kierrokset eivät tipu, Suvi Saarni kuvailee edellistä yötään.Suvi Saarni

Hänellä on myös unilääkkeet, mutta iltakymmeneltä otettu puolikas lääke aaltoilee vielä tokkuraisuutena seuraavana keskipäivänä. Ja toisaalta hän pystyy nukkumaan vaikka kellon ympäri.

– Se kertoo, että univelkaa on. Sitä aina luulee, että selviää vähällä unella, mutta jossain vaiheessa keho alkaa kärsiä. Se tuntuu kauhealta.

Toimittaja söi unilääkkeitä 25 vuotta, mutta oppi sitten nukkumaan

Toimittaja Leeni Peltonen on sukeltanut syvästi uneen ja kirjoittanut siitä kaksi tietokirjaa: Valvomo – kuinka uneton oppi nukkumaan (2016) sekä Uni ja unettomuus – näe nukkuminen uusin silmin (2022), jonka tekijöinä on työryhmä.

Univaikeudet ovat yleisiä. Peltonen kertoo, että ajoittaisesta unettomuudesta kärsii joka kolmas suomalainen ja pitkittyneestä unettomuudesta 10–12 prosenttia.

Omat univaikeudet ovat syy siihen, että Peltonen kiinnostui aikoinaan aiheesta. Hän oli jo lapsena huonouninen.

– Vaikka opiskeluaikoinakin oli vaikea nukkua, en ajatellut olevani uneton: aiheesta ei tuolloin juurikaan puhuttu, Peltonen kertoo.

Sitten tulivat ruuhkavuodet: pienet lapset, stressiä, vaativa työ toimituspäällikkönä. Arkeen kuului uutisten seuraaminen jatkuvalla syötöllä. Unettomuus paheni. Tuli pelko, ettei nuku. Unettomuutta alettiin lääkitä unilääkkeillä, joita Peltonen söi 25 vuotta.

Työterveyslääkäri sanoi hänelle kahdeksan vuotta sitten, ettei ole terveellistä syödä unilääkkeitä pitkään.

– Ammattini on tiedonhankinta. On uskomatonta, miten vähän unettomuuden muusta hoidosta kuin unilääkkeistä aikaisemmin puhuttiin.

Onneksi tilanne on muuttunut. Lääkkeettömiä keinoja löytyi lopulta myös Peltoselle.

Miten nukut nyt, Leeni Peltonen?

– Melko tavallisesti. Opin nukkumisen vasta viisikymppisenä, mutta voin kuitenkin lohduttaa, että ihminen oppii.

Vaaleatukkainen keski-ikäinen nainen katsoo kameraan ja hymyilee. Henkilökuva.
Nukun nykyään normaalisti eli välillä hyvin ja välillä huonosti, Leeni Peltonen muistuttaa realismista.Otava

Opiskelija yliajattelee ja turhautuu öisin

Katja Piilinen, 28, asuu Porissa ja opiskelee toista vuotta Satakunnan ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristötekniikkaa. Valmistuttuaan hän voi työskennellä esimerkiksi energiasuunnittelijana.

Energiasuunnittelua hän joutuu tekemään nytkin arjessaan, mutta eri mielessä kuin tulevassa työssä. Rikkonaiset yöt vaikuttavat elämänhallintaan. Huono yö rokottaa päivää.

Millainen oli yösi, Katja Piilinen?

– Otin migreenilääkkeen kolmelta. Nukahdin uudestaan. Heräsin, kun kello oli puoli kuusi.

Oranssitukkainen nuori nainen seisoo koulurakennuksen edessä silmät kiinni.
Viime yönä heräsin kolmen aikaan migreeniin, kertoo Katja Piilinen.Soila Ojanen / Yle

– Se on turhauttava tunne: taas mennään. Valvon kaksi tuntia. Samalla tiedän, etten pysty seuraavana päivänä väsyneenä lukemaan kokeisiin, Piilinen kuvaa.

Vaikka yöuni hajoaa pirstaleiksi, on parasta yrittää pitää normaali päivärytmi. Piilinen ei nuku päiväunia, eikä muuta herätysaikaa, vaikka yöllä olisi valvonut.

Toisaalta koulu mahdollistaa ihmeellisiin aikoihin heräämisen ja torkuttamisen. Yöllä mielessä pyörivät kouluasiat.

– Yliajattelen. Mietin kokeita: pitää saada asioita aikaiseksi. Paine on kova.

Jos uni on kaikonnut ja Katja Piilinen on täysin virkeä, hän nousee ylös ja katsoo televisiota. Parin tunnin kuluttua voi taas yrittää nukkua.

– On ihmeellistä, kun välillä nukkuu kunnon yön. Miten pirteä silloin aina onkaan?

Väsytä itsesi

Miten unettomuudelle saa pistettyä hanttiin? Leeni Peltonen kertoo, että jos yöllä tai illalla ei saa unta, ei kannata jäädä sänkyyn. Pakkoyrittäminen ei unta houkuttele.

– Väsytä itseäsi, kunnes tulee unelias olo. Mikä rentouttaa sinua? Älä tee mitään aktiivista. Jopa syöminen antaa elimistölle vinkin, että on päivä.

Kännykkä on yöllä pahis, koska sen sisältöä on vaikea rajata: sieltä voi tupsahtaa raju uutinen tai vaikkapa ystävän somepäivitys, joka alkaa surrata päässä. Kännykän sininen valo harhauttaa aivot päiväasentoon.

Yön sujumiseen vaikuttavat asiat tapahtuvat usein päivällä. Kroppa tykkää rytmistä. Herää ja mene nukkumaan samaan aikaan. Tankkaa valoa päivällä. Ole toimelias eli väsytä itseäsi erityisesti myös päivällä.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 28.3. kello 23.

Lue myös:

Näillä aivotutkijan vinkeillä voi saada paremmin unen päästä kiinni: illan oma soittolista ja villasukat jalkaan tunti ennen nukkumaanmenoa

Jo kolme ilta- tai yövuoroa kuussa voi johtaa jatkuvaan väsymykseen vapaallakin – joka viides vuorotyötä tekevä kärsii työn aiheuttamasta unihäiriöstä


Analyysi: Jatkuuko Oscareiden hidas lässähtäminen ensi yönä? Gaala ei tiedä, haluaako se olla suositun vai taiteellisen elokuvan puolella

$
0
0

Oscar-palkinnot jaetaan maanantaina 28.3. Suora lähetys gaalasta Ylen verkkosivuilla, Teemalla ja Areenassa kello 1.30 alkaen.

Varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa jaetaan Oscarit vuoden parhaille elokuville. Tuo virke on enemmän totta nyt kuin koskaan ennen.

Oscar-gaalan ehdokasasettelua on viime vuosina rikastettu huomattavasti. Iso syy tähän on ollut #OscarsSoWhite-kampanja, joka kiinnitti vuodesta 2015 lähtien huomiota näyttelijäkategorioiden valkoisuuteen.

Keskustelun seurauksena Yhdysvaltain elokuva-akatemia on lisännyt jäsenistöönsä tuhansia uusia jäseniä. Naisten, ei-valkoisten ja kansainvälisten jäsenten osuus on kasvanut huomattavasti.

Se näkyy ehdokkaissa ja voittajissa. Nopea reaktio nähtiin heti 2017, kun Barry Jenkinsin musta queer-draama Moonlight palkittiin vuoden parhaana elokuvana. Sittemmin gaalassa on nähty entistä enemmän muiden kuin valkoisten miesten ohjaamia elokuvia.

Myös kielimuuri on murtumassa. Alfonso Cuarónin Roma, jossa puhuttiin espanjaa ja misteekkien kieltä, sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta vuonna 2019. Vuotta myöhemmin Bong Joon-hon korealainen Parasite palkittiin neljällä Oscarilla, joista yksi oli vuoden parhaan elokuvan pysti.

Bong Joon-ho håller i en Oscarsstatyett.
Bong Joon-hon ohjaamasta Parasitesta tuli vuonna 2020 ensimmäinen vieraskielinen parhaan elokuvan Oscar-voittaja.John Angelillo/UPI/Shutterstock/All Over Press

Koska akatemian jäsenistä yhä isompi osa tulee Yhdysvaltojen ulkopuolelta, ovat levittäjien palkintokampanjat entistä kansainvälisempiä. Se näkyy: tänä vuonna useampia ehdokkuuksia ovat saaneet japanilainen Drive My Car, espanjalainen Rinnakkaiset äidit, norjalainen The Worst Person in the World ja tanskalainen Flee.

Elokuvaharrastajat voivat iloita tilanteesta, sillä tietenkään vuoden parhaat elokuvat eivät aina tule Yhdysvalloista tai Britanniasta. Oscarit ovat ottaneet askeleen kohti Cannesia ja muita kansainvälisen laatuelokuvan merkkitapahtumia.

Mutta suunnanvaihdoksella on myös kääntöpuolensa.

Kielimuuri murtuu

Viihdemarkkinat ovat 2020-luvulla entistä kansainvälisemmät. Netflixin kaltaiset isot studiot tuottavat ja levittävät yhä enemmän muuta kuin englanninkielistä sisältöä. Uuden EU-direktiivin varjolla monet Euroopan maat vaativat jo suoratoistopalveluilta investointeja kotimaisiin tuotantoihin.

Ranskalainen rikossarja Lupin ja eteläkorealainen scifi-sarja Squid Game ovat olleet myös Yhdysvalloissa ilmiöitä. Maa, jonka asukkaiden innokkuutta tekstitysten lukemiseen on vähätelty, on ottanut kieliharppauksen, vaikka toki sarjoja katsotaan paljon myös dubattuna.

Sama muutos näkyy popmusiikin puolella, missä hittilaulun voi laulaa espanjaksi tai vaikka koreaksi.

Toimittaja Alissa Wilkinson huomautti Voxiin kirjoittamassaan artikkelissa, että Oscarien täytyy pysyä ajassa kiinni, ja tämä tarkoittaa nyt muiden kielialueiden huomioimista. Sosiaalisen median ääreen syntynyt sukupolvi välittää paljon muustakin kuin amerikkalaisista Hollywood-tähdistä.

Ne kansainväliset tuotannot, joita Oscareissa nyt juhlitaan, eivät kuitenkaan ole Squid Gamen kaltaisia superilmiöitä. Todennäköinen Oscar-voittaja Drive My Car on kolmetuntinen Tšehov-elokuva.

Jos Oscarit haluaa oikeasti olla iso, massoja puhutteleva gaala, sen pitäisi palkita squidgameja ja spidermaneja.

En kvinna springer leende mitt på en bred gata i en stad.
Norjalainen draamakomedia The Worst Person in the World on ehdolla kahdessa Oscar-kategoriassa.Oslo Pictures

Oscar-gaala kärsii identiteettikriisistä

Televisioidut palkintogaalat ovat auringonlaskun ala. Yhdysvalloissa Emmyt, Grammyt ja Oscarit ovat vuosia painineet laskevien katsojalukujen kanssa.

Golden Globeja ei tänä vuonna edes televisioitu. Tähän vaikuttivat tosin ennen kaikkea lukuisat kohut.

Oscarien katsojaluvut romahtivat vuosi takaperin melkein 60 prosentilla alle kymmeneen miljoonaan. Lukuja selitti osittain pandemia-ajan karsittu esillepano, mutta katsojamäärät tuskin tulevat nousemaan koronaa edeltäneelle tasolle.

Televisioinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Oscareissa on ehdolla katsojille tuttuja elokuvia. Parhaan elokuvan kategoriasta ainoastaan Dyyniä ja Don't Look Upia voi pitää isoina hitteinä. Jälkimmäinen julkaistiin tosin valtaosassa maailmaa Netflixissä, ja Dyyniäkin on katsottu paljon HBO Maxista, joten lukujen vertailu on vaikeaa.

Elokuvien lisäksi myös tutut kasvot ovat elintärkeitä. Se, että Oscarit asettavat ehdolle willsmithejä ja scarlettjohanssoneja, näkyy suoraan katsojaluvuissa.

Zendayan ja Tom Hollandin kaltaiset isot nuoret nimet tekisivät gaalalle hyvää. Heidän tähdittämänsä Spider-Man: No Way Home oli viime vuoden isoin elokuva, mutta Oscareissa se noteerattiin yhdellä efektiehdokkuudella.

Jos näiden amerikkalaisten starojen paikkoja alkavat viedä tuntemattomat japanilaiset ja norjalaiset, jaksaako katsojia kiinnostaa?

Nainen ajaa autoa, mies istuu takapenkillä.
Japanilaista Drive My Caria pidetään ennakkosuosikkina parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-kategoriassa.Future Film

Oscar-gaala kärsiikin nyt identiteettikriisistä: Ottaako se askeleen kohti populaaria massaviihdettä, vai keskittyykö se yhä vahvemmin pienempään arthouse-elokuvaan?

Valintaa vaikeuttaa entisestään elokuvateollisuuden polarisoituminen. Elokuvateattereissa pyörii jättimäisiä supersankariseikkailuja ja piskuisia tuotantoja. Keskikokoisen budjetin "laatuelokuvia", joista yleisö on pitänyt ja joita Oscareissa on palkittu, ei enää juuri tehdä.

Akatemia tietää, että näkyvyys on tv-gaalan kannalta tärkeä tekijä, mutta gaalan fanit eivät välttämättä niele viihteellisempää linjausta. Muutama vuosi takaperin lanseerattu "suositun elokuvan" kategoria kuopattiin äänekkään vastustuksen myötä nopeasti.

Tänä vuonna palkitaan yleisön suosikki Twitter-äänestyksen pohjalta. Ideaa on kritisoitu, ja äänestysprosessia kuvailtu kaoottiseksi. Yleisön äänestämien finalistien joukossa ovat muun muassa yleisesti lytätty Cinderella sekä MinamataJohnny Deppin tähdittämä elokuva, jota juuri kukaan ei ole nähnyt, ja jota pidetään protestiäänenä internetin cancel-kulttuuria kohtaan.

Gaalan kannalta huojentavaa on, että voittajaksi on ennustettu Spider-Mania.

Voit keskustella tästä jutusta 28.3. klo 23 saakka.

Lisää Oscareista:

Sankareita ja pässinpäitä unelmatehtaalla – miten sota näkyy Oscar-gaalassa?

Kuningasroolien Denzel, rajoja rikkova Maggie, kamelionttimainen Kenneth – seuraa heitä Oscar-gaalassa!

Kulttuuriykkönen: Ovatko Oscar-ehdokkaat vuoden parhaita elokuvia?

Oscar-palkinnot jaetaan 28.3. (sunnuntain ja maanantain välisenä yönä). Voit seurata gaalaa Ylen verkkosivuilla, Teemalla ja Areenassa kello 1.30 alkaen. Teemalla ja Areenassa lähetystä kommentoivat elokuva-asiantuntija Anna Möttölä, toimittaja J.P. Pulkkinen ja elokuvatuottaja Emilia Haukka.

Suoran lähetyksen aikana voit myös itse osallistua keskusteluun Oscar-chatissa. Chatissa päivystävät Yle Kioskin toimittaja Matti Riitakorpi ja kulttuuritoimittaja Janne Sundqvist.

Suomeksi tekstitetyn Oscar-gaalan voi katsoa Teemalla maanantaina kello 21.

Tässä päiväkodissa rikottiin lakia joka kolmas päivä – johtajan päivä alkoi toistuvasti ahdistuksella

$
0
0

– Välillä vastuu pelottaa, sanoo Iisa Itävuori, 20, joka on kolmatta viikkoa työelämässä.

Itävuori on juuri valmistunut lastenhoitajaksi ja palkattu suoralta kädeltä töihin Arabian päiväkotiin. Harjoittelujaksoilla Itävuori on ollut päiväkodeissa töissä, mutta on eri asia seurata muiden ohjeita kuin kantaa itse vastuuta.

Itävuori pelkää epäonnistumista. Entä jos en ehdi katsoa näiden lasten perään?

– Tuntuu, että olen tippunut talon kymmenennestä kerroksesta ja täällä ollaan, Itävuori sanoo.

Päiväkodin johtaja Mari Immonen kuuntelee vierestä juuri aloittaneen työntekijänsä tuntoja ja taputtaa tätä olkapäähän.

– Kyllä sinä saat katsottua niiden kaikkien perään. Pitää vain luottaa itseensä, Immonen sanoo.

On päiväkodin johtajan onni, että Itävuori on juuri täällä. Arabian päiväkodista on puuttunut kolme työntekijää elokuusta saakka.

Henkilöstömitoituksissa on rikottu toistuvasti lakia, kun sairastuneiden kasvattajien tilalle ei ole saatu sijaisia.

Varhaiskasvatuslain mukaan alle kolmevuotiaiden ryhmässä pitäisi olla neljää lasta kohden yksi kasvattaja, yli kolmevuotiaiden ryhmässä suhdeluku on seitsemän lasta yhtä aikuista kohti.

Ylen tietojen mukaan Arabian päiväkodissa rikottiin tätä lakia viime syksynä noin joka kolmas päivä. Se oli tilanne jo ennen koronaviruksen omikronmuunnosta, joka entisestään syvensi työntekijäpulaa.

Suurissa vaikeuksissa syys–lokakuussa olivat myös Helsingin päiväkodit Alku, Floora ja Torpparinmäki.

Immonen kertoo, että myös tammi–helmikuussa on ollut laittomia henkilöstövajauksia, kun sijaisia ei ole saatu.

– Ahdistus, huoli henkilökunnan jaksamisesta, lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, Immonen kuvailee tuntojaan noina aamuina.

Nyt Immonen kuitenkin toivoo, että pahin on ohi: yksikköön on viimein saatu rekrytoitua uudet tekijät. Vastavalmistunut Itämeri on yksi heistä.

– Voi että, kun olen odottanut kuusi kuukautta, että me saisimme työrauhan, Immonen sanoo.

Tänäänkin päiväkodin johtajan puhelin on soinut heti aamusta. “Normipäivä” eli kaksi työntekijää on ilmoittanut poissaolosta, mutta nyt tilalle on saatu myös sijaiset. Tänään, eräänä maaliskuisena torstaina, päiväkodissa on tarpeeksi henkilökuntaa paikalla.

Se tarkoittaa, että osa ryhmistä pääsee retkelle metsään.

Kahdesti työsopimukset oli jo kirjoitettu, mutta sijaiset eivät ilmaantuneet paikalle

Päiväkodin johtajan keinot ovat vähäiset sijaisten hankkimisen suhteen.

Kun henkilökuntaa ei tule tarpeeksi paikalle, Immonen laittaa viestiä pääkapunkiseudulla sijaisia välittävään henkilöstöpalvelu Seureen ja lähipäiväkoteihin sekä tiedon alueen päällikölle. Hän menee itse mukaan ryhmään, ja välillä myös naapuripäiväkodin johtaja on ollut ollut hoitamassa Arabian lapsia.

Silti paikalla on ollut toistuvasti laittoman vähän kasvattajia.

Päiväkoti on pysynyt auki laittomasta mitoituksesta huolimatta, eikä vanhempia ole pyydetty hakemaan lapsia aikaisemmin kotiin. Päiväkodin johtaja ei voi tehdä päätöstä toimiajan supistamisesta, vaan siihen tarvitaan lupa alueen päälliköllä. Sellaista ei ole Arabian päiväkodissa saatu.

Miksi päiväkoti on pidetty toiminnassa, vaikka henkilöstöä on ollut paikalla laittoman vähän?

– Toiminnan sulkemisella on suuri vaikutus lapsille ja perheille, sanoo Arabian päiväkodista vastaavaa aluepäällikköä Sirpa Juuri.

Helsingin va. varhaiskasvatuksen johtaja Ulla Lehtosen mukaan päiväkodin toiminta-aikaa olisi pitänyt supistaa, jos henkilökuntaa ei ole paikalla lain vaatimaa määrää.

– En tähän yksittäiseen tapaukseen puolen vuoden takaa osaa sanoa, miksi näin ei ole tehty. Siihen on meillä ihan selkeä ohje, että näin olisi pitänyt tehdä, Lehtonen sanoo.

Päiväkodin sulkeminen tai aukioloajan supistaminen on viimeinen keino, jos lakisääteistä mitoitusta ei muuten saada täytettyä.

Entä jos laittomalla mitoituksella pyörivässä päiväkodissa olisi tapahtunut onnettomuus? Kuka kantaa vastuun, kun johtaja on ilmoittanut asiasta eteenpäin ja toiminut ohjeistusten mukaan?

– Päiväkodin johtaja vastaa omasta toiminnastaan. Aluepäällikkö vastaa omastaan ja varhaiskasvatusjohtaja vastaa koko kaupungin tasolla, Lehtonen sanoo.

Arabian päiväkodissa henkilökunta on tarkkana sanoissaan, eivätkä monet heistä tahdo kuvaansa juttuun. Kaikki kehuvat työkavereidensa panosta ja tsemppihenkeä, mutta työntekijät ovat väsyneitä.

Myös johtajaa jännittää puhua asiasta toimittajalle, mutta Immonen tahtoo nostaa päiväkotien asiaa julkiseen keskusteluun.

Rekrytointi on tuntunut välillä epätoivoiselta ja siihen on kulunut “järkyttävästi” työaikaa. Kaupungin henkilöstöpalveluista ei ole ollut hyötyä. Kahdesti Immonen kirjoitti työsopimukset tekijöille, jotka eivät lopulta ilmaantuneet paikalle.

– Siitä tulee sellainen olo, että ei oikein pysty. Missä kohtaa uskallan sanoa vanhemmille ja muille ihmisille täällä, että meillä on työntekijä? Vasta maanantaina, kun sellainen ilmaantuu töihin?

Päiväkodinjohtajat: sijaiset valitsevat helpommat työpäivät

Kun koronatilanne paheni sydäntalvella, räjäytti se nopeasti tarpeen työhön kutsuttaville sijaisille. Henkilöstöpalveluyhtiö Seuresta kerrotaan, että jo syksyllä 2021 sijaisten tarve kasvoi Helsingissä hetkittäin jopa 70 prosenttia viikossa.

Päiväkodit ostavat Seurelta sijaispalveluita. Vapaat työntekijät tarkistavat aamulla puhelimestaan, missä päiväkodeissa on sijaiselle tarvetta. Alalla on työntekijöiden markkinat, sanovat monet Ylen tavoittamat päiväkodin johtajat.

Päiväkodin johtajat kokevat, että tekijät valitsevat tietoisesti rennommat työpäivät: jos sovellus kertoo, että yhteen päiväkotiin haetaan viittä sijaista, mutta ensimmäistäkään ei ole saatu. Se on sijaisille merkki, että työpäivästä tulee vaikea. Siksi suurimmassa pulassa olevat päiväkodit jäävät toistuvasti ilman sijaisia.

Seuresta vahvistetaan, että sijaiset valitsevat itse työpaikkansa. Jos jossain paikassa ei ole mukavaa työskennellä, ei sinne tarvitse palata.

– Työntekijöillä pitää olla valinnanvapaus siitä, että milloin ja minne he ovat menossa. Jos me lähdemme sitä rajoittamaan, se rajoittaa voimakkaasti myös henkilöstön saatavuutta ja muuttaisi keikkailun perusajatuksen ja hyödyt työntekijälle, Seuren asiakaskokemuksen ja myynnin johtaja Kaarina Liimatainen sanoo.

Seuren kautta sijaisuuksia tekevä Nina Sirén mielestä jokaisen pitää katsoa työtilannetta omien voimavarojensa mukaan. Sirén on tehnyt useampia vuoroja Arabian päiväkodissa ja palannut paikalle kiireestä huolimatta.

– Valitsin tuurilla aluksi, että tulen tänne, mutta on ihana olla apuna sellaisessa paikassa, jossa on työntekijöistä pulaa.

Vähemmän henkilökuntaa tarkoittaa käytännössä enemmän vaipanvaihtoja, enemmän pukemista ja enemmän vastuuta yksittäisten lasten turvallisuudesta. Kun lapsia ei voida jakaa pienryhmiin, siirtymät ja ruokailutilanteet ovat työläämpiä. Suunnitelmat menevät jatkuvasti uusiksi.

Arabian päiväkodissa ei ole omaa vakituista varahenkilöä, vaikka sellaista on yritetty rekrytoida myös Seuren kautta puolen vuoden ajan. Kun Immonen kysyi asiasta toistamiseen, Seurelta vastattiin, että johtaja voi kouluttaa itse sijaisensa.

– Aika moninainen tämä työnkuvani. Maksan Seurelle työvoimasta, jonka itse koulutan. Ihan kuin joku tässä yhtälössä ei täsmäisi, Immonen ihmettelee.

Seurella on Kaarina Liimataisen mukaan ollut poikkeuksellinen tilanne siinä, että kaikkia varahenkilöitä ei ole määräaikaan mennessä saatu rekrytoitua, joten käytössä on ollut myös rekrytointi “tutustumisen mallin kautta”.

– On harmillista kuulla, että sitä on tällä tavalla kuvattu, Liimatainen sanoo.

Lähtökohtaisesti Seure rekrytoi vain koulutukseltaan kelpoisia varahenkilöitä, mutta kun sellaisia ei löydy, on hakua laajennettu ensin ihmisiin, joilla on aikaisempaa kokemusta varhaiskasvatuksesta. Nyt näilläkään kriteereillä ei ole löytynyt työntekijöitä, joten Seure on rekrytoinut varahenkilöitä, joilla on edes vähän kokemusta lasten kanssa työskentelystä.

Käytännössä Seure haastattelee potentiaalisen työntekijän, joka lähetetään päiväkotiin kahden päivän tutustumisjaksolle. Mahdollisten työntekijöiden rikostausta tarkistetaan. Liimataisen mukaan varhaiskasvatustyön tutustumisen mallista on sovittu Helsingin kaupungin kanssa yhteisymmärryksessä.

– Heistä voi tulla oikein hyviä työntekijöitä, jotka jatkokouluttautuvat alalle. Sieltä monesti löytyy tosi sitoutuneita tyyppejä, Liimatainen sanoo.

Kahdesta helsinkiläisestä päiväkodista kerrotaan, että kun pitkäaikainen sijainen saatiin lopulta töihin, vakituisia tekijöitä jäi uupumuksen tai muun syyn vuoksi sairauslomalle.

– Alalla on paljon tunnollisia ihmisiä, jotka sinnittelevät loppuun asti. Kun tulee se sijainen ja helpotus, sitten vakituinen sairastuu, sanoo yksi Ylen haastattelemista päiväkodin johtajista.

Moni johtajista tahtoo pysytellä nimettömänä.

– Olen arkahousu, mutta haluan ajatella henkilökohtaisesti myös uraani ja kehitysmahdollisuuksia, päiväkodin johtaja sanoo.

"Ei se ole kaikki niin kurjaa, mitä mediassa puhutaan"

Helsingissä on myös päiväkoteja, joissa sijaisjärjestelyt toimivat ja vakituista henkilökuntaa on mitoitusten mukaisesti.

Herttuan päiväkodissa alle 3 kilometrin päästä Arabiasta tilanne on erittäin hyvällä mallilla. Jokaisella vakituisella tekijällä on tehtävän edellyttämä kelpoisuus ja uusimpiin avoimiin tehtäviin on saatu useita päteviä hakijoita.

– Meillä on pian voimassa jo vuoden 2030 mukainen henkilöstömitoitus eli kaksi kolmasosaa kasvattajista on varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus, varhaiskasvatusyksikkö Herttua-Kumpulan johtaja Hannele Roponen kertoo.

Myös Latokartanossa sijaitsevassa päiväkoti Auringonkukassa henkilöstötilanne on nyt hyvä.

– Ei se ole kaikki niin kurjaa, mitä mediassa puhutaan, sanoo päiväkoti Auringonkukan johtaja Marja-Liisa Kärkkäinen.

Alkuvuodesta pahojen koronapiikkien aikana Auringonkukassakin oli “tiukkia päiviä”. Sijaisia on viime aikoina saatu hyvin, koska Auringonkukalla on omia varahenkilöitä ja alueen päiväkotien kanssa saadaan tehtyä yhteistyötä.

Kärkkäisen mukaan olennaista on, ettei vaikea tilanne jatku liian pitkään.

Toisessa päiväkodissa nimettömänä pysyttelevä päiväkodin johtaja sanoo, että hankala tilanne voi osua yllättäen mihin tahansa. Tässä päiväkodissa todella monta työntekijää jäi samaan aikaan äitiyslomalle. Johtajan mielestä henkilöstön tilanne elää jatkuvasti ja siihen on alalla totuttu.

– Jos itsellään on helppo olo ja kaikki on hyvin, niin se kapsahtaa jossain kohtaa. Tällä alalla ihmiset ei ihan pienistä hätkähdä, johtaja sanoo.

Helsingissä on noin 350 päiväkotia ja yleiskuvassa henkilöstötilanne on hyvä, arvioi varhaiskasvatusjohtaja va. Ulla Lehtonen.

– Monessa paikassa on pysyvä henkilökunta ja arki sujuu mallikkaasti. Sitten meillä on pyöreästi noin 20 päiväkotia, joissa tilanne on heikompi, Lehtonen sanoo.

Lehtosen mukaan ongelmat kasaantuvat, kun esimerkiksi useampi työntekijä kerrallaan muuttaa toiseen kaupunkiin tai jää hoitovapaalle.

Vaikka kokonaiskuvassa varhaiskasvatus pyörii, yksittäiset päiväkodit voivat joutua nopeasti syviin vaikeuksiin henkilöstön riittävyyden kanssa. Kun pulaa on koulutetuista vakituisista tekijöistä, on vaikeampaa saada myöskään nopeasti sairastapauksiin sijaisia.

– Henkilöstön saatavuuden ongelma pirullinen ja kaksitasoinen, Lehtonen kommentoi.

Kaupunki on koittanut ratkaista henkilöstöongelmia monella tavalla.

Museo- ja kirjastotyöntekijöitä siirrettiin päiväkoteihin töihin pahimpien koronapiikkien aikana. Pitkien sijaisuuksien ostoja Seurelta on lisätty. 20 uudesta paikasta yli puolet on saatu täytettyä, ja rekry on jatkuvasti käynnissä.

Uusien vakituisten varhaiskasvatuksen opettajien rekrypalkkiota nostettiin. Uusi opettaja saa 1 000 euroa työsuhteen alussa ja toiset 1 000 euroa koeajan päätyttyä.

Tammikuusta alkaen Helsingin päiväkodeissa on kiertänyt nopean avun joukkoja, jotka lähetetään aamukohtaisesti juuri niihin kohteisiin, joissa tilanne on akuutti. Nopean avun tekijöitä on tarkoitus rekrytoida 20, joista 14 oli haastatteluhetkellä saatu palkattua.

– Tästä on tullut tosi hyvää palautetta. Tämä malli on sovittu tälle vuodelle, ja jos tulokset näyttävät hyvältä, sitä mahdollisesti laajennetaan, Lehtonen sanoo.

Nopean toiminnan joukkoja ei ole kuitenkaan kaikilla alueilla. Arabian päiväkodissa ei ole näkynyt nopeaa apua, eikä museotyöntekijöitä, vaikka akuutti kriisi jatkui puolen vuoden ajan.

Päiväkodin johtaja oli jo yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun, mutta uusia rekryjä saatiin lopulta tehtyä ennen kuin asia ehti edetä.

Ikäviä tilanteita: Lapset katsoivat ikään sopimatonta videota

Ciao! Konichiwa! Labas! Moi!

Arabian päiväkodissa portaikon seinällä on niiden maiden lippuja ja tervehdyksiä, joita täällä puhutaan.

Kieli- ja kulttuuritietoinen toiminta, kaveritaidot ja lapsilähtöinen vuorovaikutus ovat asioita, joista ei kiireen keskelläkään tingitä, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Outi Ahjos.

Silti rimaa on pakko laskea joissain asioissa, kun henkilökuntaa ei ole riittävästi. Yksilöllinen oppiminen kärsii, kun joukkoa ei voida jakaa pienryhmiin.

Ahjos opettaa esikouluryhmää, jossa osa lapsista osaa jo lukea, mutta toiset tunnistavat vain oman nimensä.

Nimettömänä haastattelun antanut päiväkodinjohtaja toisesta päiväkodista puhuu suoremmin:

– Kaikki pedagoginen työ heitetään pois, kun tulee akuutteja tilanteita. Mennään ulos ja ollaan siellä, mutta suunniteltua sisältöä ei voida toteuttaa ison porukan kanssa. Lapsilla on turvallista, mutta ei siinä ole mitään ylimääräistä.

Arabian päiväkodissa pitkään varhaiskasvatuksen opettajana työskennellyt Heli Ihalainen sanoo, että kauan jatkunut henkilöstöpula väsyttää.

Ihalainen päätyi lasten kanssa tilanteeseen, jossa eskarilaiset katsovat tabletilta ikään sopimatonta videota. Mainos ehti pyörähtää käyntiin, kun paikalla oli vähemmän väkeä, ja Ihalainen oli katsomassa toisten lasten perään.

– Ne ovat juuri niitä ikäviä hetkiä, Ihalainen sanoo.

Tilanne on käyty läpi henkilökunnan ja vanhempien kanssa. Lasten turvallisuus on aina kaikkein tärkein asia, työntekijät sanovat. Vanhemmat ymmärtävät hyvin, jos ei viikkokirjettä tule vähään aikaan tai digitaalinen portfolio jää päivittämättä, Ihalainen kertoo.

Arabian päiväkodissa tehdään maailman tärkeintä työtä

Sattumalta juttukeikka osuu juuri kansalliselle varhaiskasvatuksen päivälle, jonka vuoden 2022 teema on maailman tärkein työ.

Varhaiskasvatuksen yhteiskunnallinen vaikutus tulee näkymään pitkään.

Talouden Nobelilla palkittu amerikkalaistutkija James Heckman sanoo, että yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tulee seitsenkertaisena takaisin.

– Tämä ei ole vain meidän kasvatustieteilijöiden höpinää, vaan ihan taloustiedettäkin, Immonen sanoo.

Isossa kuvassa Immosella on “huolta tulevaisuudesta”, mutta tänään oman päiväkodin ikkunasta paistaa kevään aurinko ja johtaja uskoo, että nyt alkaa työrauha. Arabian päiväkodissa toistellaan, että se mihin kiinnitetään huomiota, kasvaa. “Huomaa hyvä” on pedagoginen keino lasten kanssa, mutta myös henkilökunta pitää asennetta yllä.

Immonen sanoo, että vaikeina hetkinä oma porukka on kannatellut.

– Jengi on venynyt ja paukkunut. Täällä näkyy äärimmäinen ammattitaito ja rakkaus työtä kohtaan. Aina otetaan lapset hymyssä suin vastaan ja katsotaan, että heillä on hyvä olla, Immonen sanoo.

Voit keskustella aiheesta 28.3. klo 23 asti.

Lue myös:

Varhaiskasvatuksen työvoimapula syvenee – opettaja: "Kuka tätä työtä tekisi, jos minä kävelen ulos päiväkodista?"

Työntekijät loppuvat Helsingin päiväkodeista ja ongelmia aletaan nyt ratkoa asiantuntijaryhmässä – Vartiainen: Toimia tarvitaan välittömästi

Nainen surmasi kouluikäisen lapsensa ja itsensä Latokartanossa Helsingissä, epäilee poliisi

$
0
0

Helsingin poliisi epäilee naisen surmanneen kouluikäisen lapsensa ja itsensä Latokartanossa Helsingissä.

Helsingin poliisi sai viime perjantaina iltapäivällä yksilön suojaan kohdistuvan tarkastustehtävän. Poliisi tarkisti yksityisasunnon ja löysi sieltä kaksi henkilöä kuolleena.

Tämänhetkisten tietojen perusteella poliisi epäilee äidin surmanneen kouluikäisen lapsensa ja itsensä. Tapaukseen ei epäillä liittyvän muita henkilöitä.

Tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Marja Väätti on muista asiaan liittyvistä yksityiskohdista vaitonainen.

– Olemme valinneet tarkkaan tiedot, jotka tapauksesta tässä vaiheessa julkisuuteen kerrotaan, Väätti sanoo.

Kun esitutkinta aikanaan valmistuu, tulee harkittavaksi esitutkintapöytäkirjan salaaminen kokonaan tai osittain, ja tässä yhteydessä poliisi arvioi, minkä verran tapauksesta on syytä tiedottaa.

Asiaa tutkitaan epäillyn henkirikoksen osalta murhana ja äidin kuoleman osalta kuolemansyyntutkintana.

Lapsiin kohdistuvat henkirikokset Suomessa harvinaisia

Lapsi joutuu Suomessa henkirikoksen uhriksi suhteellisen harvoin, mutta tekoja paljastuu silti lähes joka vuosi. Kun lapsi surmataan, tekijänä on useimmiten lapsen oma äiti. Toiseksi yleisin tekijä on lapsen oma isä.

Kun Yle selvitti 2000-luvun perhesurmien taustoja keväällä 2020, tapauksia löytyi yli 80. Lähes kaikissa tekijä oli ollut lapsen äiti tai isä. Vain yhdessä tapauksessa tekijä on ollut uhrille tuntematon mies.

Useimmiten tekojen taustalla ovat vanhempien mielenterveysongelmat.

Helsingin kaupungin kriisipäivystys tarjoaa kriisiapua järkyttävissä tilanteissa osallisina olleille numerossa 09 310 44222 joka päivä ympäri vuorokauden.

Lue lisää:

Lapsen surmaaja on Suomessa useimmiten oma äiti – Vantaalla nuori äiti vangittiin epäiltynä kaksivuotiaan lapsensa murhasta

Psykiatri Hannu Lauerma: Lapsensa tappavat vanhemmat ovat usein syvästi masentuneita, moni jää vaille hoitoa

Piskuinen Salomonsaaret ja suuri Kiina lähentyvät, eivätkä Tyynenmeren valtiot pidä siitä

$
0
0

Turvallisuuspoliittiset rakenteet ovat murroksessa kautta maailman, myös Tyynenmeren alueella.

Australiaa ja Uutta-Seelantia huolestuttaa Salomonsaarten ja Kiinan läheneminen.

Julkisuuteen vuotaneen dokumentin perusteella Kiina saattaa olla lisäämässä sotilaallista läsnäoloaan eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevassa saarivaltiossa. Salomonsaaret kaavailee tiettävästi laivastovierailujen sallimista.

Australian pääministeri Scott Morrison on keskustellut suunnitelmasta kollegansa Jacinda Ardernin kanssa viikonvaihteessa. Keskusteluja aiotaan käydä myös muiden alueen valtioiden kuten Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa.

– Paineiden lisääntyminen kansallista turvallisuutta kohtaan alueella ei ole yllätys. Olemme olleet tietoisia tästä kauan, sanoi pääministeri Morrison toimittajille.

Kartalla Salomonsaaret, Kiina, Australia ja Uusi-Seelanti.
Harri Vähäkangas / Yle

Kiinan Vyö ja tie -hanke yltää myös Tyynellemerelle

Salomonsaaret ilmoitti torstaina allekirjoittaneensa yhteistyösopimuksen Kiinan kanssa. Sen perusteella Kiina voi lähettää saarille poliiseja ja armeijan henkilökuntaa. Laajemman, julkisuuteen vuoden dokumentin perusteella suunnitteilla olisi laajempaakin turvallisuusyhteistyötä.

Kiinan mukaan kyse on normaalista valtioiden välisestä yhteistyöstä.

Toistaiseksi ei ole tietoa, milloin sopimus allekirjoitetaan ja tulee voimaan.

Noin 700 000 asukkaan Salomonsaaret on vuodesta 2019 lähentynyt Kiinan kanssa ja ottanut etäisyyttä Taiwaniin, jota Kiina pitää kapinallisena maakuntanaan. Australian poliisi on ollut valvomassa järjestystä pääkaupungissa Honiarassa marraskuusta lähtien. Kaupungissa puhkesi levottomuuksia loppuvuodesta.

Tyynenmeren perinteiset kumppanit Yhdysvallat, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti ovat pyrkineet tarjoamaan vaihtoehtoja Kiinan suurelle Vyö ja tie -infrastruktuurihankkeelle. Viime vuonna Australia allekirjoitti alueellisen AUKUS-sopimuksen yhdessä Yhdysvaltain ja Britannian kanssa.

Lue myös:

Voimakas sykloni aiheuttaa tuhoa Tyynenmeren pienissä saarivaltioissa

Ranska ja USA saivat soviteltua kiistansa – Ranskan suurlähettiläs palaa Washingtoniin

Saksa yrittää irtautua Venäjän öljystä vielä tänä vuonna – asiantuntijan mukaan raakaöljyn saaminen sisämaan jalostamoille tuottaa ongelmia

$
0
0

Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainassa on saanut Euroopan pyrkimään vauhdilla eroon Venäjältä tulevasta energiasta, jolla maa voi rahoittaa sotatoimiaan.

EU-maiden johtajien kokouksessa perjantaina oli yhteinen näkemys siitä, että Euroopan on irtauduttava venäläisestä energiasta ja panostettava muihin energialähteisiin. EU-alue on suurin venäläisen kaasun ja öljyn ostaja.

Saksan hallitus tiedotti menneellä viikolla, että Venäjältä tulevasta kivihiilestä ja öljystä irrottautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Niistä irtautuminen on hieman helpompaa kuin Venäjältä tuotavasta maakaasusta.

Lähiviikkoina Saksaan tulee 25 prosenttia aiempaa vähemmän öljyä Venäjältä. Kesällä öljyntuonti puolittuu, ja vuoden loppuun mennessä öljyn tuonnin Venäjältä Saksaan on tarkoitus olla päättynyt, ministeriön tiedotteessa ennakoitiin.

Venäjän tuontia on tarkoitus korvata ostamalla raakaöljyä muista öljyntuottajamaista, joista öljy kuljetetaan Saksaan säiliöaluksilla.

Raakaöljy muodostaa lähes kolmanneksen Venäjän koko viennistä. Vuonna 2019 Venäjän raakaöljyvienti oli arvoltaan 123 miljardia dollaria eli 112 miljardia euroa.

Raakaöljyä löytyy muualta, mutta miten sen saa jalostettavaksi?

Talousmedia Bloombergin energia-asiantuntija ennakoi kuitenkin kirjoituksessaan, että Saksan käännös öljyntuonnissaan ei tule olemaan yksinkertaista.

Vaikka entistä kalliimpaa raakaöljyä onnistutaan hankkimaan muualta kuin Venäjältä, sen saaminen saksalaisille jalostamoille tuottaa logistisia ongelmia.

Kartta
Venäjältä tulevien Druzhba-öljyputkien kartta.Ilkka Kemppinen / Yle

Itäisessä Saksassa Leipzigin läheisessä Leunan kaupungissa on yksi maan merkittävistä öljynjalostamoista. Sinne öljy tulee toistaiseksi putkessa suoraan läntisestä Siperiasta. Itäisessä sisämaassa on toinenkin iso öljynjalostamo.

Bloombergin mukaan Saksa neuvottelee parhaillaan Puolan kanssa siitä, että Gdanskiin menevän putken avulla raakaöljyä voitaisiin purkaa laivoista ja kuljettaa myös Saksan sisämaahan.

Myös Puola on irtautumassa Venäjän öljystä, jolloin se tarvitsee putkea myös omille öljykuljetuksilleen satamasta sisämaahan. Silloin putkiston kapasiteetti ei riitä enää tarjoamaan merkittävää apua Saksalle.

Saksa voi myös purkaa öljyä tankkereista putkiverkostoon Rostockissa, mutta tämänkään putken kapasiteetti ei Bloombergin mukaan riitä kuljettamaan kuin vajaan kolmanneksen siitä öljymäärästä, joka Venäjältä tyypillisesti tulee kahdelle suurelle jalostamolle itäisessä Saksassa.

Öljyä voi kuljettaa myös junakuljetuksilla. Se vaatisi päivässä jopa 500 vaunun kuljetukset, joihin ei nopeasti löydy kalustoa eikä satamissa tilaa niiden lastaamiselle.

Saksan tilannetta toisaalta helpottaa se, että jalostamot maan etelä- ja länsiosissa eivät ole tähänkään asti olleet riippuvaisia Venäjältä tulevasta öljystä. Lähivuosina putkiverkoston suuntia myös voi muuttaa ja niiden kapasiteettia kasvattaa.

Jo aiemmin on ollut esillä vastaavia ongelmia venäläisen maakaasun korvaamisessa. Vaikka kaasua voidaan ostaa Euroopan ulkopuolelta, ei käytössä ole riittävästi terminaaleja, joista sen saa purettua kaasuverkostoon.

Lue myös

Analyysi: Eurooppa voi päästä eroon Venäjän energiasta jo tänä vuonna, mutta se vaatii entistä hurjemman vihreän siirtymän – näin se saataisiin aikaan

Sodan takia jokaisen kannattaa vähentää energian kulutusta, arvioivat Sitra ja energiajärjestö – tutkijan mukaan käsillä on kauan odotettu käänne

Entä jos autoon tankkaisi muuta kuin kallista bensaa? Tuontiöljylle on vaihtoehtoja, tässä niistä neljä

Ovatko ennennäkemättömät polttoaineen hinnat tulleet jäädäkseen? Ekonomisti: Kovimmat hinnat on voitu jo nähdä, ainakin hetkeksi

Kaisa Kuitunen ja ikätoverinsa eivät juuri puhu uskonnosta perheensä kanssa – tutkimuksen mukaan uskonnosta vaikenevat erityisesti miehet

$
0
0

– Perheeni ei ole kovin uskonnollinen. Kunnioitamme kyllä juhlapyhiä ja ihmisiä, jotka ovat uskovaisia, mutta emme juuri kotona aiheesta puhu, sanoo helsinkiläinen opiskelija Kaisa Kuitunen.

Hänen mukaansa uskonnosta voi olla vaikea puhua perheen ulkopuolisen kanssa.

– Mitä uskaltaa sanoa, kun ihmisillä on nykyään niin vahvoja mielipiteitä, hän pohdiskelee.

Elämänkatsomukselliset asiat, uskonto ja elämän syvät kysymykset ovat osa ihmisen kokonaisvaltaista minuutta. Jos näistä ei keskustella perheessä, keskeisiä ihmisyyteen liittyviä asioita jää puhumatta. Professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että puhumattomuudessa on riskinsä.

– Uskonto on keskeinen elämänalue, jossa ihmiset miettivät elämän tarkoitusta. Jos siihen liittyvät osa-alueet suljetaan keskustelun ulkopuolelle, ihmisellä jää pois paikka reflektoida omaa minuuttaan kokonaisvaltaisesti.

Kati Tervo-Niemelä on mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan uskonnollista perinteensiirtoa. Suomalaisille tutkijoille tuli yllätyksenä, kuinka vahva ja keskeinen rooli puhumisella on uskonnollisten perinteiden siirtymisessä sukupolvelta toiselle.

Selvisi, että suomalaisissa perheissä uskonnosta, uskosta ja elämänkatsomuksesta puhutaan huomattavasti vähemmän kuin tutkimuksen muissa maissa Italiassa, Saksassa, Unkarissa ja Kanadassa. Tutkimuksessa haastateltavat olivat perheitä, joissa oli edustajia kolmesta sukupolvesta, isovanhempia, lapsia ja lapsenlapsia. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin laaja kyselyaineisto.

Uskonnosta ei puhuttu erityisesti vanhemmissa ikäpolvissa. Siitä on vaiettu, koska se on ollut tabu tai koettu niin pyhänä, ettei siitä ole tullut puhua. Puhumattomuus liittyy suomalaisessa kulttuurissa kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin, eikä uskonto ole poikkeus.

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa

Viidestä tutkimukseen osallistuneesta maasta eniten uskonto oli esillä italialaisissa perheissä. Kun taas suomalaisissa perheissä puhumattomuutta esiintyi ainakin jossain sukupolvessa.

Suomalaiset miehet erottuvat puhumattomuudella naisista sekä kaikkien muiden maiden miehistä.

– Ajatus siitä, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, kyllä se puhumattomuus tässäkin tutkimuksessa näkyy, Tervo-Niemelä toteaa.

Yleisesti naiset ovat tutkimuksissa osallistuneissa maissa jonkin verran avoimempia kuin miehet. Suomalaisten muita maita vähäisempää puhumista uskonnosta ja muista tärkeistä asioista selittää ennen kaikkea miesten puhumattomuutta. Kuitenkin tutkimuksen mukaan nuoret puhuvat avoimemmin uskonnoista ja muista elämän syvistä kysymyksistä kuin vanhempansa.

Verna Niskakangas, lukiolainen. Kuvattu keskustakirjasto Kaisassa 24.03.2022
Lukiolainen Verna Niskakangas ei ole puhunut uskonnosta isovanhempiensa kanssa.Jouni Immonen / Yle

Kirkkonummella asuva lukiolainen Verna Niskakangas kertoo, että uskonnosta ja elämänkatsomuksista puhuminen ei tunnu perheen kesken luontevalta, eikä se kuulu hänen perheensä puheenaiheisiin.

– Aika vähän olen puhunut perheeni kanssa. Meillä tai perheelläni ja suvullani on vanhoillislestadiolainen vakaumus, mutta en oikeastaan puhu mitenkään erityisen paljon.

Uskonnollisista aiheista puhumisen helppous vaihtelee Niskakankaan mielestä keskustelukumppanista riippuen.

– Kavereiden kanssa helpompi kuin perheen kanssa. Tuntuu, että kaverit yleisesti ymmärtävät asioita paremmin, hän toteaa.

Uskonnollisessa perheessä vaiettiin uskonnosta

Merkille pantavaa on, että Suomessa uskonnosta ei puhuta välttämättä edes uskonnollisissa perheissä. Isovanhempien sukupolven edustajat kertoivat, että uskonto oli kotona läsnä voimakkaasti ja kirkon tilaisuuksiin osallistuttiin, mutta uskonnosta ei silti puhuttu kotona.

Puhuminen ja puhumattomuus kulttuurissa liittyvät myös siihen, mistä aiheista on sopivaa puhua ja keiden kanssa. Erityisesti uskontoa suomalaiset ovat pitäneet yksityisasiana.

– Haastatteluissa tuli ilmi, että monelle se oli ensimmäinen tilanne, kun perhe puhui uskonnoista, ja se koettiin tervehdyttävänä, Tervo-Niemelä sanoo.

Uskonto on Suomessa ammattilaistunut

Syitä suomalaisten vaiteliaisuuteen uskontopuheessa on useita. Ensinnäkin suomalainen yleinen puhumattomuus, kun vaikeista ja syvällisistä asioista ei puhuta. Jäljet ovat historiassamme, kokemuksissamme. Sotatraumoista ei ole ollut tapana puhua, sillä ajateltiin, että ei ollut hyvä jäädä vellomaan niihin liikaa. Tutkimukset tosin osoittavat, että puhuminen onkin parempi keino selvitä.

Toiseksi, Suomessa uskonto on ammattilaistunut. Kati Tervo-Niemelän mukaan luterilaisen kirkon ja vanhojen valtiokirkkojen dominoiville kulttuureille on tyypillistä uskonnon ammattilaisten vahva rooli.

– Ajatellaan, että uskonnon ammattilaiset hoitavat uskonnosta puhumisen, Tervo-Niemelä sanoo.

Hänen mukaansa tämä näkyy monissa perheissä ajatuksena, että nuori kyllä oppii uskontoon liittyvät asiat, kun hän menee rippikouluun. Suomalaisille on Tervo-Niemelän mukaan tyypillistä sekin, että uskonnottomankin perheen nuori menee rippikouluun. Monissa muissa maissa kirkon piiristä annettavaa uskontokasvatusta saavat vain uskonnollisten perheiden nuoret.

Luukas Pietiläinen, opiskelija. Kuvattu keskustakirjasto Kaisassa 24.03.2022
Luukas Pietiläisen mielestä uskonto ei ole mikään kevyt ruokapöytäkeskustelu.Jouni Immonen / Yle

– Viimeksi keskustelin uskonnosta eilen, kun puhuttiin alkoholismista ja AA-kerhojen toiminnasta ja siitä, miten ne osittain liittyvät uskontoon, pääsykokeisiin valmistautuva Luukas Pietiläinen Helsingistä sanoo.

Hän toteaa kuitenkin, että keskustelee yleisesti uskonnosta ja elämänkatsomuksesta perheensä kanssa hyvin vähän.

– Minun on helppoa henkilökohtaisesti puhua aiheesta, mutta uskon, että monelle ei. Se on ihmisille yksityinen aihe, eikä moni mielellään jaa kaikille niiden uskonnollisia asioita.

Pietiläinen sanoo, ettei itse ole kovin uskonnollinen ihminen. Uskontoon ja katsomukseen liittyvät asiat eivät vain tule puheeksi.

Nuoret rikkovat puhumattomuuden kulttuuria elämänkatsomuspuheessakin

Tänä päivänä nuoret rikkovat monia puhumattomuuden rajoja kaikessa keskustelussa. Nuoret kasvavat avoimempaan, ymmärtävämpään ja sallivampaan kulttuuriin, kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.

– Vanhemmilla sukupolvilla ollut se ajatus, että, “vain tietynlainen tapa olla ihminen on hyväksyttävää”, se näkyy myös uskonnollisuudessa, sanoo Tervo-Niemelä.

– Vanhemmalle ihmiselle vaatii omaa kasvuprosessia, että pääsee avoimempaan maailmaan, joka on nuorille lähtökohtaisesti jo paljon avarampi ja hyväksyvämpi kuin nuorilla aikaisemmin.

Silti, vaikka nuorille puhuminen elämänkatsomuksesta on helpompaa, näkyy yhä kasvatus, jossa pojat eivät puhu.

– Suomessa pitäisi kiinnittää huomio nuorten poikien ja miesten rohkaisemiseen, Kati Tervo-Niemelä sanoo.

– Rohkaista, että puhuminen sekä uskonnosta että muista itselle tärkeistä asioista on ihan ok. Näyttää siltä, että kodeissa nuoret miehet oppivat yhä, että puhuminen miehelle ei ole niin ok kuin se on naisille.

Lue lisää:

”Suomalaisten kanssa ei voi puhua jumalasta”

Herätys: Dyynille eniten Oscareita | Maailmantalouden näkymä heikentyi | Pakotteet iskevät Suomessa opiskeleviin venäläisiin

$
0
0

Venäjä tulitti useita kaupunkeja

Venäjän kerrotaan tehneen useita ohjusiskuja eri puolilla Ukrainaa sunnuntai-iltana. Ukrainan presidentin neuvonantajan Mihailo Podolyakin mukaan muun muassa Lutsk, Harkova, Žytomyr ja Rivne olivat iskujen kohteena. Lisäksi Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa ja Lvivissä raportoitiin ohjusiskuista.

Ukrainan ja Venäjän välisten rauhanneuvotteluiden on määrä käynnistyä tällä viikolla Turkissa. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi viimeöisessä puheessaan, että Ukraina vaatii neuvotteluissa alueellisen itsemääräämisoikeutensa ja koskemattomuutensa kunnioittamista.

Lue tästä Ylen päivittyvää artikkelia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Dyynille eniten Oscareita

Ryusuke Hamaguchi ja Oscar.
Parhaan kansainvälisen elokuvan palkinnon sai Drive My Car. Kuvassa ohjaaja Ryusuke Hamaguchi.EPA-EFE/All Over Press

Oscar-gaalassa eniten palkintoja on voittanut tieteiselokuva Dyyni. Elokuva on palkittu kuudessa kategoriassa muun muassa: leikkauksesta, äänisuunnittelusta, lavastuksesta, kuvauksesta ja erikoistehosteista.

Parhaan ohjauksen palkinnon sai Jane Campion lännendraamasta The Power of the Dog. Campion on kolmas nainen, joka on voittanut kyseisen palkinnon.

Yle seuraa Oscar-gaalaa tässä artikkelissa.

Sota tuo maailmantalouteen uuden shokin

Mies leipoo leipää kairolaisessa leipomossa.
Leivän hinta on noussut sodan seurauksena esimerkiksi Egyptissä, jonne tuodaan paljon vehnää Ukrainasta ja Venäjältä. Kuva Kairosta maaliskuulta.Khaled Elfiqi / EPA

Venäjän hyökkäyssodan seurauksena maailmantalouden näkymä on heikentynyt ja huolena ovat yhä vain nopeammin nousevat hinnat. Käsillä on siis uusi shokki, kun vasta ehdittiin toipua edellisestä. Se iskee voimakkaasti kehittyviin ja nouseviin talouksiin.

Pakotteet vaikeuttavat Suomessa opiskelevien venäläisten elämää

venäläinen opiskelija Arseni Baibakov.
– Kaikki tuntemani venäläiset opiskelijat sanovat nyt, että he eivät halua enää palata takaisin Venäjälle, Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa opiskeleva Arseni Baibakov sanoo.Kalle Schönberg / Yle

Venäjälle asetetut ankarat talouspakotteet iskevät myös Suomessa opiskeleviin venäläisiin. Talousvaikeudet kotimaassa voivat vaikeuttaa opiskelujen rahoittamista ja rahojen siirtäminen Suomeen on vaikeaa. Monet joutuvatkin etsimään nyt töitä.

Sateita ja lauhaa

Maanantai-iltapäivän sää.
Anniina Valtonen / Yle

Tänään maanantaina sataa vielä paikoin lunta. Eteläisessä Suomessa on lauhaa ja tuulista. Lapissa puolestaan on tänään aurinkoinen pakkaspäivä.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.


Maailmantalous ehti vasta toipua pandemiasta, ja nyt Venäjän hyökkäyssota tuo jälleen suuren shokin – isoin isku osuu köyhiin ihmisiin

$
0
0

Tämän vuoden piti olla koronaviruspandemiasta toipumisen ja talouskasvun aikaa.

Toisin kävi. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena maailmantalouden näkymä on heikentynyt ja huolena ovat yhä vain nopeammin nousevat hinnat.

Käsillä on siis jälleen uusi shokki, kun vasta ehdittiin toipua edellisestä. Se iskee voimakkaasti kehittyviin ja nouseviin talouksiin, joissa toipuminen koronaviruspandemian aiheuttamasta talousshokista on edennyt teollisuusmaita hitaammin.

Suomen Pankin vanhemman ekonomistin Heli Simolan mukaan sodan vaikutukset tuntuvat kehittyvissä ja nousevissa talouksissa pääasiassa kahden kanavan kautta. Nämä ovat elintarvikkeiden hinnat ja energian hinnat. Molemmat ovat sodan takia nousussa.

– Niissä maissa, jotka tuovat sekä energiaa että elintarvikkeita, vaikutukset ovat kaikista vaikeimpia.

Toisaalta ne kehittyvät ja nousevat taloudet, jotka ovat energian tai erityisesti viljatuotteiden viejiä, pärjäävät paremmin ja voivat jopa hyötyä hintojen noususta. Esimerkiksi Brasilia, Indonesia ja Nigeria ovat öljyn viejämaita ja Argentiina suuri viljanviejä.

Hintojen nousu osuu etenkin köyhiin

Maailman talouskasvu leikkaantuu Venäjän hyökkäyssodan seurauksena tänä vuonna yli yhdellä prosenttiyksiköllä, arvioi talousjärjestö OECD maaliskuussa julkaistussa ennusteessaan. OECD:n mukaan yleinen hintojen nousu eli inflaatio taas nousee jopa noin 2,5 prosenttiyksikköä suuremmaksi sodan takia.

Suomessakin on jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa puhuttu paljon inflaatiosta ja siitä, miten se kurittaa tavallisten ihmisten elämää. Kun esimerkiksi ruuan hinnat nousevat, jää vähemmän rahaa muihin asioihin.

Korkea inflaatio aiheuttaa suurimpia ongelmia nimenomaan köyhissä maissa ja köyhissä kotitalouksissa, joissa rahaa menee suhteellisesti eniten ruokaan ja energialaskuihin. Kun molemmat ovat kovassa nousussa, äärimmäinen köyhyys voi paikoin lisääntyä, sanoo Heli Simola.

"Sota Ukrainassa aiheuttaa nälkää Afrikassa"

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kertonut, että sen talouskasvuennustetta tullaan korjaamaan alaspäin. IMF julkistaa seuraavan ennusteensa ensi kuussa.

Viime viikolla järjestetyssä Foreign Policy -lehden keskustelutilaisuudessa IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva totesi, että "yksinkertaisimmillaan sota Ukrainassa tarkoittaa nälkää Afrikassa".

Hän – kuten monet muutkin päättäjät ja asiantuntijat – on huolissaan etenkin niistä kehittyvistä maista, jotka tuovat paljon elintarvikkeita, lannoitteita ja energiaa Venäjältä ja Ukrainasta.

Etenkin viljan tuottajina Venäjällä ja Ukrainalla on maailmanmarkkinoilla merkittävä rooli. Esimerkiksi suuria venäläisen ja ukrainalaisen vehnän tuojia ovat Turkki ja Egypti.

Joissakin köyhissä maissa, kuten Somaliassa, kaikki tuontivehnä on YK-järjestö UNCTAD:in tilastojen mukaan peräisin Ukrainasta ja Venäjältä.

Nyt viljatoimitukset takkuavat pahasti ja sodan takia myös ensi kesän sato on uhattuna. Koko maailman ruokaturva on vaarassa ja pelkona on, että ruokapula ja korkeat hinnat synnyttävät uusia konflikteja.

Velkatilanne heikkenee entisestään

OECD on suosittanut, että valtiot keventävät hintojen nousun aiheuttamaa iskua erilaisin tukipaketein, joita suunnataan haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille. Ongelma vain on, että useissa kehittyvissä maissa ei ole talouspoliittista liikkumavaraa juuri minkäänlaisiin tukitoimiin.

– Monissa kehittyvissä maissa velkatasot ovat nousseet hyvin korkealle, jolloin on vaikeampi käyttää julkisen sektorin tukitoimia, Simola sanoo.

Länsimaiden rahapolitiikan odotetaan kiristyvän tänä vuonna pitkään kestäneen nollakorkojen ajan jälkeen. Etenkin korkojen nousu Yhdysvalloissa aiheuttaa vaikeuksia kehittyvien maiden velkatilanteelle. Tämän seurauksena kehittyviltä mailta voi lähteä pääomaa pois ja niiden valuuttakurssit heikkenevät, Simola sanoo.

– Varsinkin niissä maissa, joissa on paljon ulkomaalaista velkaa, valuuttakurssin heikkeneminen lisää velkakustannuksia ja vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23 saakka.

Lue lisää:

Sota synnyttää ruokamarkkinoille tyhjiön, jota on vaikea täyttää – edessä on tutkijan mukaan shokki, joka jakaa maailman voittajiin ja häviäjiin

Tutkijat selvittivät, mikä sai viikingit hylkäämään Grönlannin: eivät kavahtaneetkaan kylmää, vaan kuivuutta

$
0
0

Ryhmä tutkijoita uskoo vihdoin selvittäneensä syyn sille, miksi viikingit jättivät Grönlannin taakseen 1400-luvun alkupuolella. Viikinkien on tähän asti uskottu hylänneen satojen vuosien asutuksensa Grönlannista kylmyyden takia, mutta tällä viikolla Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus esittää, että syy lähtöön olikin kuivuus.

Islannista saapuneet viikingit perustivat legendaarisen Erik Punaisen johdolla Itäisenä siirtokuntana (muinaisnorjaksi Eystribygð) tunnetun asutuksen eteläiseen Grönlantiin vuonna 985. Viikinkien asuttama alue laajeni nopeasti vuonojen rannoille lähellä nykyistä Qaqortoqin kaupunkia ja Itäinen siirtokunta kasvoi noin parin tuhannen ihmisen kokoiseksi asutukseksi.

Viikinkejä saapui myös Grönlannin länsirannikolle, nykyisen pääkaupunki Nuukin alueelle. Kumpikin siirtokunnista oli kuitenkin hylätty 1400-luvun alulle tultaessa, ja viikinkien saarelta poistumisen syy on askarruttanut tutkijoita tähän päivään asti. Nyt yhdysvaltalaisen Massachusetts Amherst -yliopiston tutkimusryhmä uskoo löytäneensä vastauksen: kylmyyden sijaan kuivuus ajoi maataloudella eläneet viikingit pois alueelta.

Pikku jääkausi alensi lämpötiloja

Grönlantiin saapuneet viikingit elivät pääasiassa maanviljelyllä ja karjankasvatuksella, ja sitä varten he raivasivat pöheikköä ja istuttivat esimerkiksi ruohoa laitumiksi.

Lampaita laiduntamassa, taustalla pieni kylä.
Asutusta ja lampaita Igalikussa, lähellä tutkimusryhmän tutkimuskohdetta.R. S. Bradley

Tähän asti on vallalla ollut käsitys, että viikingit jättivät asutuksensa Grönlannissa kylmyyden takia – eli pienenä jääkautena tunnetun ilmaston viilenemisen seurauksena, joka teki maatalouden harjoittamisesta eteläisessäkin Grönlannissa mahdotonta.

Pienenä jääkautena ajatellaan ajanjaksoa noin 1300-luvulta 1850-luvulle, jonka aikana ilmasto oli normaalia kylmempää. Kyseessä ei kuitenkaan ollut koko maapallon ilmastoa viilentänyt varsinainen jääkausi, vaan ilmasto-olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pikku jääkaudella myös Grönlannin lämpötilat laskivat selvästi. Ongelma viikinkiasutuksen mysteerin kannalta on kuitenkin ollut se, että Grönlannin lämpötiloja kartoittaneet jääpeitteen tutkimukset on tehty yli tuhannen kilometrin päässä Itäisen siirtokunnan sijainnista ja myös parisen tuhatta kilometriä korkeammalta merenpintaan verrattuna.

Järvi vuoristoisessa maisemassa.
Tutkijoiden kohteena ollut Järvi 578 eteläisessä Grönlannissa.R. S. Bradley

Tutkimuskohteena Järvi 578

Massachusetts Amherst -yliopiston tutkimusryhmän tutkimuskohteena oli Järvi 578, joka sijaitsi lähellä yhtä isoimmista Itäisen siirtokunnan kyläyhteisöistä. Aivan Järvi 578:n vieressä oli aikanaan sijainnut myös viikinkimaatila. Tutkijat keräsivät kolmen vuoden aikana näytteitä järven pohjakerrostumasta. Niiden avulla he pystyivät jäljittämään muutokset ilmastossa viimeisten 2 000 vuoden ajalta.

– Kukaan ei ole tutkinut juuri tätä aluetta aiemmin, kommentoi tutkimuksen johtaja, geotieteilijä Boyand Zhao.

Pari tuhatta vuotta historiaa sisältäneiden kairausnäytteiden avulla pystyttiin jäljittämään paitsi lämpötilan vaihteluja alueella, myös sitä miten kuivaa kunakin ajanjaksona oli.

Tutkija kairausnäytteiden kanssa vuoristoisessa maisemassa.
Tutkimusryhmän jäsen, tohtori Raymond Bradley kuvaa Igaliku-järven pohjasta otettuja näytteitä.Isla Castañeda

– Me havaitsimme näytteistä, että eteläisen Grönlannin lämpötila ei juuri vaihdellut viikinkiasutuksen aikana. Sen sijaan alue muuttui tasaisesti kuivemmaksi ajan kuluessa, Zhao jatkaa.

Tutkimusryhmän tiedotteessa mainitaan, että viikinkien karjan oli selvittävä talven yli säilötyllä rehulla, ja hyvänäkin satovuonna eläimet olivat usein niin heikkoja, että ne piti kantaa laitumelle lumien vihdoin sulettua keväällä.

Tällaisissa olosuhteissa kuivuuden seuraukset olisivat erittäin vakavia, joten pitkittynyt kuiva kausi, sekä muut taloudelliset ja sosiaaliset paineet ovat silloin saattaneet tehdä Itäisestä siirtokunnasta elinkelvottoman viikingeille, tutkijat esittävät.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 28.3. klo 23:een asti.

Lisää aiheesta:

UMass Amherst: Rewriting the History Books: Why the Vikings left Greenland

Science Advances: Prolonged drying trend coincident with the demise of Norse settlement in southern Greenland

Vaaratiedote Turkuun

$
0
0

I Åbo, Nedförsbacken sprids rök från en byggnadsbrand på området Korpolaisbacken och Majakkaranta mot Lillheikkilä

Alla i området uppmanas hålla sig inomhus och stänga av ventilationen.

Useisiin Ukrainan kaupunkeihin tehtiin ohjusiskuja sunnuntai-iltana – kolme keskeistä uutista illalta ja yöltä

$
0
0

Kokosimme tähän juttuun eilisillan ja kuluneen yön keskeiset uutiset Ukrainan sotaan liittyen.

Venäjä tulitti useita kaupunkeja sunnuntai-iltana

Sunnuntain hiljaisuus rikkoutui illalla hälytyssireenien pauhuun, kun useista kaupungeista Ukrainassa kantautui tietoja venäläisjoukkojen ohjusiskuista.

Ukrainan presidentin neuvonantajan Mihailo Podolyakin mukaan muun muassa Lutsk, Harkova, Žytomyr ja Rivne olivat iskujen kohteena, kirjoittaa uutiskanava CNN.

Lisäksi myös Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa ja Lvivissä raportoitiin ohjusiskuista, kirjoittaa brittiläinen Guardian.

– Venäjällä ei enää ole kieltä, inhimillisyyttä, sivistystä. Vain ohjuksia, pommejä ja pyrkimys pyyhkäistä Ukraina pois maan päältä, Podolyak kirjoitti tviitissään.

Britannian puolustusministeriö kertoi sunnuntaina tuoreessa tilannekatsauksessaan Venäjän laivaston joukkojen tekevän ohjusiskuja ympäri Ukrainaa.

Puolustusministeriö kertoo Venäjän myös pitävän edelleen yllä saartoa Ukrainan Mustanmeren rannikolla. Venäläisjoukkojen on onnistunut eristää Ukraina kansainvälisestä kauppamerenkulusta.

Ukraina vaatii rauhanneuvotteluissa itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta

Ukraina aikoo vaatia alueellisen itsemääräämisoikeutensa ja koskemattomuuden kunnioittamista seuraavissa neuvotteluissa Venäjän kanssa, kertoo Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.

Zelenskyi kertoi asiasta myöhään sunnuntaina julkaistussa puheessaan.

– Takeet turvallisuudesta ovat välttämättömyys. On sanomattakin selvää, että tavoitteemme on rauha ja paluu normaaliin elämään maassamme mahdollisimman pian, Zelenskyi sanoi.

Ukraina ja Venäjä ovat sopineet uuden rauhanneuvottelukierroksen aloittamisesta Turkissa ensi viikolla.

Saksa lupasi Ukrainalle aseita

Saksan liittokansleri Olaf Scholz sanoi sunnuntaina televisiohaastattelussa, että Saksa tekee kaikkensa auttaakseen Ukrainaa.

– Me teemme kaiken mikä on mahdollista ja järkevää. Tähän sisältyy aseiden toimittamista, Scholz kertoo saksalaisen yleisradioyhtiön ARD:n haastattelussa.

Hän viittasi myös Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin lauantaiseen puheeseen ja sanoi, ettei Nato-maiden tavoitteena ole vallanvaihto Venäjällä.

Biden sanoi puheessaan, ettei Venäjän presidentin Vladimir Putinin pysymistä vallassa voida sallia. Myöhemmin sunnuntaina myös Biden itse selvensi sanomisiaan ja vakuutti, ettei hän vaadi vallanvaihtoa Venäjällä.

Lisäksi Scholz sanoi Saksan harkitsevan ohjuskilven ostamista varokeinona Venäjän mahdollisen hyökkäyksen varalta.

Kuopion ketjukolarissa otettiin käyttöön harvoin sovellettu pelastuslain pykälä

$
0
0

Pelastustoiminnan johtaja käytti lauantaina Kuopiossa Kallansilloilla sattuneessa ketjukolarissa harvoin käytettyä pelastuslain kohtaa. Hän otti paikalle sattuneen tilausliikenteen linja-auton pelastustoimen käyttöön. Onnettomuuspaikalla oli pelastustoimen resursseihin verrattuna suuri määrä potilaita, joiden piti päästä tarkastettavaksi sairaalan päivystykseen.

Pelastuslain 36. pykälän mukaan pelastustoiminnan johtajalla on oikeus muun muassa vahinkojen rajoittamiseksi ja vaaran välttämiseksi määrätä antamaan pelastustoimen käyttöön kalustoa, välineitä ja tarvikkeita.

Bussilla kuljetettiin 15–20 ketjukolariin joutunutta Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Ketjukolarissa vältyttiin vakavilta loukkaantumisilta. Muutamia kolarissa olleita jäi KYSiin seurantaan. Kaikkiaan päivystyksessä joutui käymään tarkastettavana 33 henkilöä, joista parilla kymmenellä oli lieviä vammoja.

Onnettomuus sattui lauantaina kello 15.30 aikaan Kuopion moottoritiellä Kallansiltojen etelään johtavilla kaistoilla ja siinä oli osallisena noin 40 autoa. Sää oli kolarin aikaan tuulinen ja lumisateinen, näkyvyys huono ja tie liukas.

Kari Enqvistin kolumni: Tärkeää ei ole, onko Nato-ovi auki vai kiinni vaan se, onko pääsy ovelle esteetön

$
0
0

Viime viikkoina Nato-keskustelun retorinen kuvasto on muuttunut äkillisesti. Tämä näkyy erityisesti Natoon liittymistä vastustavien puheessa.

Ihmisten kielenkäytön tavat ovat aina kiinnostavia. Naton kannattajien retoriikassa ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään oleellista. Nyt vain myhäillään tyyliin ”Mitäs minä sanoin”. Naton vastustajista sen kannattajiksi muuttuneiden pragmatismi ei myöskään sisällä Aristoteleen kantapään arvoisia kielikukkasia.

Mutta vastustajien kieliopissa erottaa suuren muutoksen. Kiinnitän tässä siis huomioni puhetapaan, en niinkään sen sisältöön.

Tietenkin retoriikalla on aina reaalitodellisuuteen paalutettu ideologinen perustansa. Oman havaintoni mukaan Nato-vastaisessa puheessa se on usein amerikkalaisvastaisuus. Tämän ytimen ympärille on jo YYA-ajoista alkaen rakennettu suurta kertomusta Suomen turvallisuuspoliittisesta asemasta.

Nyt tämän narratiivin tukipilarit ovat murentuneet pois Venäjän hyökkäyssodan ansiosta. Vaikutus Nato-vastaiseen retoriikkaan on ollut dramaattinen, kun puhuja huomaa leijuvansa ilmassa.

Suomessa puhuttiin pitkään Nato-optiosta. En tiedä, ymmärsikö kukaan, mikä se oli.

Finanssimaailmassa optio tarkoittaa tavallisesti rahalla lunastettua lappusta, joka oikeuttaa ostamaan tai myymään vaikkapa tietyn osakkeen tiettyyn hintaan. Nato-option suhteen minulle ei koskaan selvinnyt, olimmeko ostamassa vai myymässä.

Optiomielikuva viittasi pikemmin eräänlaiseen etukuponkiin. Epäselväksi jäi, keneltä tuo kuponki oli saatu.

Nyt sanotaan, että Nato-ovi on auki. Tai Nato-ovi on vähintään raollaan, ellei se sitten ole kohta sulkeutumassa. 

Joka tapauksessa Venäjän hyökkäys korvasi optiokuvaston ovella. Nyt sanotaan, että Nato-ovi on auki. Tai Nato-ovi on vähintään raollaan, ellei se sitten ole kohta sulkeutumassa.

Tämä puhe herättää kuolemanrajakokemuksista tutun mielikuvan. Juuri ennen tajunnan sammumista nähdään kirkas käytävä, jonka toisessa päässä edesmenneet sukulaiset, kuten norjalaiset ja tanskalaiset, viittoilevat rohkaisevasti. Mielen täyttää rauha ja suunnaton levollisuus, kun paratiisi on enää parin askeleen päässä.

Vain muutamia kuukausia sitten Nato-oven avaamista vastustavat pilkkasivat sitä kolkuttelevia Nato-kiimaisiksi. Tämä oli harvinaisen halveksiva ilmaisu. Se leimasi kannattajat järjettömiksi, seksuaalisen kiihkon vallassa toimiviksi eläimiksi. Toivon, että moista retoriikkaa harrastaneet osaavat nyt hävetä.

Sillä yhtäkkiä puhe kiimasta on kadonnut. Pilkkakirveistä on sukeutunut Paasikiveä jäljitteleviä valtiomiehiä. Varoitetaan, että nyt ei saa hötkyillä. Nyt kaikkea pitää punnita huolella ja tarkasti.

Ulosantikin on muuttunut. Sanat putoavat möreinä, hitaina ja painokkaina. Epäselväksi jää vain se, miksei jo aiemmin punnittu ja harkittu.

Samalla Natoa vastustavaan retoriikkaan on hiipinyt jonkinlainen kiukkuinen epätoivo. Puhe idän ja lännen välillä keikkuvasta välittäjävaltiosta on unohtunut. Sen sijaan argumentteja kaavitaan jo tynnyrin pohjilta.

Väitetään, ettei Naton suuresta kannatuksesta kertoviin gallupeihin voi luottaa. Vähän aikaa sitten samat, silloin Naton vastustuksesta kertovat gallupit sen sijaan ilmaisivat vastustajien mielestä tilanteen äärimmäisen luotettavasti.

Sanotaan, ettei Natoon kannata liittyä, koska emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. On vaikea keksiä heiveröisempää perustelua.

Näiden tekosyiden lävitse häämöttää mörkö nimeltä Yhdysvallat. Perusteeton pelko, että Natossa joutuisimme taistelemaan amerikkalaisten sotia. Usko, että Naton ulkopuolella voisimme kyyristellä huomaamattomina sillä aikaa, kun Venäjä jauhaa läntisen maailman tuhkaksi.

Että sen jälkeen, kun kaikki olisi ohitse, avaisimme silmät, nousisimme pystyyn ja kävisimme saunan lämmitykseen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Edeltävä lause on tietysti esimerkki retoriikasta. Mutta viime kädessä Nato-kysymyskin tullaan päättämään mielikuvien perusteella. Ei ole olemassa mitään Nato-algoritmia, josta ulos pullahtaisi matemaattisen täsmällinen kyllä tai ei.

Niinpä on mielekästä keskustella Nato-ovesta, vaikka se merkitsee eri ihmisille eri asioita.

Mutta tärkeintä ei ole, onko Nato-ovi auki vai kiinni.

Kuten liikuntavammaiset tietävät, oleellisin kysymys on, onko pääsy ovelle esteetön.

Suomi on geopolitiikan liikuntarajoitteinen. Sen ymmärtää jokainen. Ilman invaluiskaa emme Nato-ovelle pysty kapuamaan. Toivottavasti sitä ollaan jo suunnittelemassa.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori ja kirjailija. Hän on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä ei kunnolla ymmärrä.

Kolumnista voi keskustella 29.3. klo 23.00 saakka.

Hollantilainen patoasiantuntija tuli Suomeen ja vaikuttui – Helsingin tunnetuin koski on esimerkki uudesta kansainvälisestä ilmiöstä

$
0
0

Tikkurilankoski, Hiitolanjoen padot, Nurmeksen Louhikoski, Sotkamon Sapsokoski... Suomessa on muutaman viime vuoden ajan tehty tasaisella tahdilla päätöksiä patojen purkamisesta.

Viimeisin päätös syntyi helmikuun alussa Helsingissä: kaupunkiympäristölautakunta päätti äänin 12–1, että kaupunki ryhtyy valmistelemaan Vantaanjoen suulla sijaitsevan historiallisen Vanhankaupunginkosken padon purkamista.

Vastaavia päätöksiä tehdään myös muualla kuin Suomessa. Alkuvuoteen 2020 mennessä Yhdysvalloissa oli purettu yli 1 700 patoa ja Euroopassa lähes 5 000.

Mistä maailmanlaajuinen patojen purkutrendi johtuu? Miksi aika on suotuisa sille juuri nyt?

Ilmiö piti tehdä näkyväksi

Herman Wanningen vastaa videopuheluun Groningenissa Hollannissa. Hän perusti vuonna 2014 voittoa tavoittelemattoman säätiön nimeltä World Fish Migration Foundation.

Hän oli työskennellyt aiemmin jokien kunnostusprojektien parissa Hollannissa ja törmännyt valitettavaan tosiasiaan: joet ovat täynnä patoja, pumppuasemia ja muita esteitä, jotka aiheuttavat vaelluskaloille ongelmia.

Taustalla oli yksinkertaisesti tarve saada vaelluskalojen olot paremmiksi ja levittää tietoa.

– Euroopassa oli paljon tahoja ja järjestöjä, jotka tekivät tätä työtä, mutta siitä ei pidetty ääntä. Osa ehkä pelkäsi, että vesivoimayhtiöt suuttuvat, Wanningen sanoo.

Hän alkoi listata säätiön verkkosivuille tietoja onnistuneista patojenpurkuprojekteista. Mitä enemmän esimerkkejä kertyi, sitä helpompi oli selittää ihmisille, mistä on kyse, hän sanoo. Liike kasvoi lumipalloefektin lailla.

– Kyse on tiedon jakamisesta, käytännöistä, viestinnästä. Esimerkiksi vuonna 2011 kun kävin Ruotsissa, jotkut pitivät minua rohkeana aktivistina, joka puhui outoja. Tänä päivänä Ruotsi on hyvä esimerkki maasta, jossa patoja puretaan onnistuneesti yhteistyössä.

This the removed dam in the Selune river at the town of Vezins (France). This dam has been dismantled in 2019-2020. In July 2020 the last remains were still visible and the complete dam was gone in September 2020
Sélune-joessa Ranskan Vezinsissa purettiin pato vuosina 2019–2020. Kuva on otettu heinäkuussa 2020, jolloin osa rakenteista oli näkyvillä.Herman Wanningen

Wanningenin mukaan pelkästään Euroopassa on noin 150 000 patoa ja muuta estettä, joille ei ole mitään käyttöä ja jotka voitaisiin poistaa kohtalaisen helposti. Jos kaiken kokoiset vaellusesteet ja myös käytössä olevat vesivoimalat lasketaan mukaan, luku on noin 1,2 miljoonaa.

Wanningen kävi viime syksynä myös Suomessa. Hän tutustui Hiitolanjoella meneillään oleviin patojenpurkuprojekteihin ja vaikuttui näkemästään.

– Se, mitä Suomessa nyt tapahtuu, on merkityksellistä muulle Euroopalle. Suomessa on hyviä esimerkkejä ja käytäntöjä siitä, miten vanhoja vesivoimaloita ostetaan ja poistetaan käytöstä.

Suomessa ilmapiiri muuttui 10 vuotta sitten

Suomessa patojen purkaminen liittyy suoraan hallitusohjelmaan. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ohjelman mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt Nousu-vaelluskalaohjelman, jonka tavoitteena on parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita.

Tärkeimmät keinot ovat vaellusesteiden purkaminen ja kalojen lisääntymisalueiden ennallistaminen.

Kari Stenholm on virtavesien hoitoyhdistys Virhon Vantaanjoki-vastaava.
Kari Stenholm on puhunut vuosikausia Vanhankaupunginkosken padon purkamisen puolesta.Vesa Marttinen / Yle

Virtavesien hoitoyhdistys Virhon Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm tunnistaa muutoksen yleisessä keskusteluilmapiirissä. Stenholm on ollut osallisena erilaisissa patokeskusteluissa yli kahden vuosikymmenen ajan. Hän ajoittaa suuren muutoksen 2010-luvun alkupuolelle.

– Sen jälkeen on alettu laajemmin ymmärtää, että vesivoima ei ole ekologinen energiamuoto, jos siihen ei liity toimivia kalateitä.

Stenholm käyttää esimerkkinä Helsingin Vanhankaupunginkoskea. Vuonna 2000 kosken vanha vesivoimalaitos käynnistettiin uudelleen, koska ympäristökeskustelu oli nostanut päätään, ja fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman rinnalle haluttiin lähellä tuotettua vesivoimaa.

Laitoksen energiateho oli pieni, mutta sillä oli suuri symbolinen merkitys. Monet ostivat Vanhankaupunginkoskessa tuotettua sähköä, vaikka hinta oli perussähkön markkinahintaa korkeampi.

Laitoksen käynnistämisen jälkeen vaelluskalojen nousu kosken itähaarasta lakkasi lähes kokonaan, ja Stenholm alkoi vaatia vesivoimalaitoksen käytön lakkauttamista.

– Silloin ymmärsin, että tässä on Vantaanjoen vaelluskalojen kohtalon kysymys.

Tuolloin laitosta ei kuitenkaan haluttu lakkauttaa, mutta Stenholm sai runnottua läpi muutoksen, jonka seurauksena vettä juoksutettiin voimalaitokseen vähemmän kuin ennen. Näin vettä saatiin ohjattua enemmän kaloille tärkeään itähaaraan, ja vuoden 2005 paikkeilla kaloja alkoi jälleen nousta paremmin ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat.

Jo entisestään pienen vesivoimalaitoksen teho oli kuitenkin pienentynyt, kun vettä juoksutettiin aiempaa vähemmän. Viimeistään tässä vaiheessa laitoksen haitat olivat suuremmat kuin hyödyt.

Juuri tällainen tilanne on monien Suomessa nyt lakkautettujen voimalaitosten ja purettujen patojen kohdalla.

– Suomessa on hiljalleen tajuttu, että ihan pieniä voimalaitoksia ei kannata ylläpitää, koska ne tuottavat vähän sähköä, ja haitat ovat siihen nähden valtavia. Esimerkiksi Hiitolanjoen pienet laitokset on päätetty purkaa juuri tästä syystä, Stenholm sanoo.

Padot eivät vaikuta vain kaloihin

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen viime toukokuussa julkaiseman raportin mukaan Suomen virtavesissä on yli 5 000 eri käyttötarkoituksiin rakennettua patoa. Niistä noin 700 liittyy vesivoimatuotantoon.

Patojen purkamisella on laajoja vaikutuksia myös muihin asioihin kuin vaelluskaloihin. Raportin mukaan patojen purkupäätöksiin vaikuttavat ekologisten tekijöiden lisäksi alueen maankäyttö, tulvasuojelu, virkistyskäyttö ja matkailu, taloudellinen merkittävyys, vesioikeudelliset edellytysharkinnat sekä kulttuuriperinnön säilyttäminen.

Dam removal in Tromso river (Norway). Local fisherman Tore Solbakken prepared this dam removal project during 5 years. This old hydropower dam was not used anymore. In January 2022 this dam was removed by using explosives.
Norjalainen kalastaja Tore Solbacken teki töitä vanhan padon poistamisen puolesta viiden vuoden ajan Tromssassa. Tammikuussa 2022 pato räjäytettiin ja kalojen vaellusreitti saatiin avattua.Rob Kleinjan Photography / WFMF

Ympäristöjärjestö WWF:n suojeluasiantuntija Manu Vihtonen on ollut mukana useissa patojen purkuprojekteissa sekä pienemmissä koskikunnostuksissa ja kalojen vaellusesteiden poistoissa.

Hän näkee purkutrendin luonnollisena jatkumona pitkälle kehityskululle, joka alkaa sotien jälkeisestä Suomesta.

– Kemijoki padottiin sotien jälkeen. Taustalla olivat valtavat sotakorvaukset, Suomessa tarvittiin energiaa teollisuuden pyörittämiseen. Samalla vesistöt kuormittuivat teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesillä.

Vihtosen mukaan kaloille jäi tässä kokonaisuudessa häviäjän rooli. Voimalaitosten kalatiet jätettiin rakentamatta kokonaan tai osittain, ja yleiseksi käytännöksi otettiin kalojen kasvattaminen viljelylaitoksissa.

Kesti vuosikymmeniä ennen kuin huomattiin tai myönnettiin, että laitoksessa kasvanut kala ei ole sama asia kuin villi kala ja että laitoskasvatuskin tarvitsee villejä, luonnonkierron läpikäyneitä emokaloja.

– Puhutaan laitostumisesta: kalat eivät pärjää luonnossa, kun ne sinne vapautetaan. Myös luonnon monimuotoisuus kapenee, eli luonnossa geenipohja pysyy monimuotoisempana ja vahvempana, Vihtonen sanoo.

Vihtosen mukaan nykyisin kalateiden rakentamisen kannattajia on paljon enemmän ja tarpeettomien patojen purkamiselle löytyy kannatusta ja ymmärrystä. Suomessa nyt puretut padot ovat pääosin sellaisia, joissa ei ole enää mylly- tai energiantuotantoa. Laitokset ovat käyttämättömiä, mutta padot on jätetty paikoilleen.

Hollantilainen Herman Wanningen pitää yhtenä suurimpana saavutuksenaan kirjausta, jota hänen säätiönsä ajoi voimakkaasti Euroopan komission biodiversiteetti- eli monimuotoisuusohjelmaan.

– Pyrkimyksemme oli saada sinne tähtäimeksi 25 000 kilometriä vapaana virtaavaa jokea Euroopassa vuoteen 2030 mennessä. Ja nyt tämä kirjaus on todella tehty, hän iloitsee.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 29. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

"Uimaranta tuhoutuu ja simpukat kuolevat" – Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta liikkuu virheellisiä väitteitä, tarkistimme faktat

Padon purkaminen noussut Kaustisella vaihtoehdoksi kalatielle – vaelluskaloille aukeaisi reitti Perhonjoen laajoille koskialueille

Jasper Pääkkönen ihastelee Vantaalla vapaana virtaavaa koskea, josta pato on nyt purettu – samalla hän kritisoi kovin sanoin Helsinkiä

Summanjoesta ryhdytään purkamaan Keisarinkosken patoa – kalat pääsevät kulkemaan paremmin

Suomi palauttaa jokia luonnontilaan kiihtyvällä vauhdilla – Tainionvirta vapautuu vesivoimasta Päijänteen taimenille


Aikooko Venäjä jakaa Ukrainan kahteen osaan? Tutkijat: Se on mahdollista, Länsi-Ukrainasta voi tulla länteen suuntautunut tynkä-Ukraina

$
0
0

Asiantuntijat peesaavat Ukrainan näkemystä, että Venäjä yrittää jakaa Ukrainan kahtia luodakseen maahan Moskovan hallinnoiman alueen.

Ukrainan sotilastiedustelun päällikkö Kyrylo Budanov sanoi sunnuntaina, että Venäjä pyrkii tekemään näin, koska se ei ole onnistunut ottamaan koko Ukrainaa haltuunsa.

– Tämä voi olla tulevaisuuden skenaario siitä, mihin sota voisi päättyä. Ukrainaan jäisi jonkinlainen pattitilanne, jossa Itä-Ukraina menee Venäjälle ja Länsi-Ukraina muodostaa länteen suuntautuneen tynkä-Ukrainan, sanoi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg Ylen aamussa maanantaina.

Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija, everstiluutnantti evp. Pentti Forsström muistutti, että Venäjän tavoitteena on saada käyttöönsä Ukrainan alueita idässä.

– On vaikea kuvitella tilannetta, että Venäjän poistuisi Donbasin alueelta tai Krimiltä ylipäänsä. Jää nähtäväksi, että millä mekanismilla ja edellytyksillä se onnistuu.

Forsbergin mukaan Ukrainan jakautuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoittaisi sitä, että maahan muodostetaan pysyviä valtiokokonaisuuksia ja tilanne stabilisoituisi kuten aikoinaan Koreoiden tai Saksojen rajoilla.

"Neuvotteluhalukkuutta on molemmilla osapuolilla"

Ukraina ja Venäjä ovat sopineet uuden rauhanneuvottelukierroksen aloittamisesta Turkissa ensi viikolla.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi myöhään sunnuntai-iltana pitämässään puheessa, että Ukraina aikoo vaatia neuvotteluissa itsemääräämisoikeutensa ja koskemattomuuden kunnioittamista. Zelenskyin mukaan Ukraina on valmis keskustelemaan puolueettomuudestaan.

Pentti Forsström arvioi, että myös Venäjältä voi nyt löytyä neuvotteluhalukkuutta.

– Näyttää siltä, että neuvotteluhalukkuutta on molemmilla osapuolilla. Tämä antaa tietynlaisen vinkin siitä, että voitaisiin päästä jonkinlaiseen ratkaisuun.

Forsströmin mukaan Venäjän tappioluvut antavat ymmärtää, ettei se pysty vaikuttamaan sotilaallisesti Ukrainan tilanteeseen paljoa enempää.

Voit keskustella aiheesta 29.3. kello 23:een saakka.

Katso koko keskustelu Ylen aamussa:

Lue myös:

Lue tästä Ylen päivittyvää artikkelia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Pienessä kylässä Liechtensteinissa varjeltiin vuosia Venäjän presidentin lähipiirin rahakätköä – kytkös myös salaperäiseen ”Putinin luksusjahtiin”

$
0
0

Syksyllä 2014 Vantaan käräjäoikeudessa käsiteltiin mitättömältä vaikuttavaa riitaa.

Venäläis-suomalainen liikemies Gennadi Timtšenko oli pääomistaja liikelentoyhtiössä nimeltä Airfix Aviation Oy. Yhtiö omisti kuusitoista lentokonetta. Niitä käyttivät etupäässä rikkaat venäläiset, jotka lensivät Moskovasta ja Pietarista Euroopan suurkaupunkeihin sekä lomakohteisiin.

Lentoyhtiön toiminta halvaantui maaliskuussa 2014, kun Gennadi Timtšenko asetettiin Yhdysvaltain pakotelistalle. Yhdysvallat kohdisti pakotteita Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiriin Venäjän miehitettyä laittomasti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan.

Pakotteiden takia Timtšenko luopui omistuksestaan suomalaisessa lentoyhtiössä.

Timtšenko ei kuitenkaan ollut yhtiön ainoa osakas, mistä aiheutui murheita. Murto-osan eli noin 0,3 prosenttia lentoyhtiöstä omistaneen pienosakkaan mielestä omistusjärjestelyssä oli rikottu Airfix Aviationin yhtiöjärjestystä. Riita sovittiin lopulta oikeuden ulkopuolella.

Käräjäoikeuteen toimitetut asiakirjat sisältävät kuitenkin tärkeän johtolangan, joka johdatti MOT-toimituksen valtavan venäläisen rahapiilon jäljille. Timtšenkon Airfix-omistukset kulkevat monimutkaisessa verkostossa eri veroparatiisien kautta.

Oikeuden asiakirjojen mukaan ketjun pää löytyy pienestä liechtensteinilaisesta kylästä. Kylässä toimiva pieni valmisyhtiöitä perustava yhtiö on Timtšenkon omaisuusjärjestelyjen keskiössä. Sen kautta Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiri on hallinnoinut miljardien eurojen omaisuutta.

Pakotteiden myötä viranomaisilla on edessään vaikea tehtävä etsiä oligarkkien varoja. Tässä jutussa kerrotaan, millaisilla järjestelyillä oligarkit kätkevät omistuksiaan.

Mystinen mies Pietarista

Rikkaiden venäläisten omistukset muistuttavat venäläistä maatuska-nukkea. Yhden nuken sisällä on toinen, jonka sisällä on kolmas.

Oligarkkien pelissä nukkejen tilalla on yhtiöitä. Yksi yhtiö omistaa toisen, joka omistaa kolmannen. Omistukset risteävät ja kiertyvät toisiinsa. Todellisen omistajan selvittäminen on usein lähes mahdotonta.

Näin oli myös Airfix Aviationin tapauksessa. Oikeudessa Airfix Aviation joutui poikkeuksellisesti kertomaan yhtiön omistajat. Asiakirjoista selviää, että Timtšenko luovutti omistuksensa lentoyhtiössä pitkäaikaiselle liikekumppanilleen. Hänen nimensä on Petr Kolbin.

Suurelle yleisölle Kolbinin nimi ei ole tuttu Suomessa tai edes Venäjällä. Putinin hallinnon korruptiota tutkineet sen sijaan törmäävät nimeen aina toisinaan monimutkaisissa omistusjärjestelyissä.

Vuonna 1952 syntynyt Kolbin oli Pietarista kotoisin oleva teurastaja, joka oli pitkän aikaa tyhjätasku. 2000-luvulla Kolbinista tuli kuitenkin rikas mies. Kansainvälisen toimittajajärjestö OCCRP:n tutkimusten perusteella hänen omaisuutensa arvo oli noin 500 miljoonaa euroa. Rikkauksistaan Kolbin sai kiittää perhetaustaansa ja ennen kaikkea lapsuudenaikaista ystäväänsä.

Yhdistelmäkuvassa kasvokuvat Petr Kolbinista ja Vladimir Putinista.
Pietarilainen teurastaja Petr Kolbin ja Vladimir Putin olivat lapsuudenystäviä. Tämä on ainoa kuva, joka Petr Kolbinista löytyy julkisista lähteistä. Se on peräisin venäläisen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin verkkosivuilta. Putin toimi Neuvostoliiton aikana turvallisuuspalvelu KGB:ssa muun muassa tiedustelu-upseerina.Navalny.com ja AOP

Kolbinin isä Viktor Kolbin ja Vladimir Putinin isä Vladimir Spiridonovich Putin tutustuivat 1950-luvun alussa. Myös pojista tuli ystäviä. Teini-ikäisenä Vladimir Putin ja Petr Kolbin joutuivat muun muassa yhdessä tappeluun yhden tanssimatkan päätteeksi. Kotiin kaksikko palasi mustelmilla ja huulet haljenneena. Brittilehti The Guardianin mukaan episodi kasvatti Vladimir Putinin intoa harrastaa judoa.

Kun Putinista tuli presidentti, Petr Kolbin äkkirikastui. Näin on käynyt monelle muullekin Putinin ystävälle.

Kolbinin tarina eroaa kuitenkin esimerkiksi Gennadi Timtšenkosta yhdellä ratkaisevalla tavalla. Timtšenko oli mukana liike-elämässä jo 1980-luvulla ja hänellä on myös liikemiestaitoja. Kolbinilla ei.

– Kolbin ei ollut liikemies, vaan Putinin pitkäaikainen ystävä. Hän on se kaveri, joka leikkeli lihaa. Todellisuudessa hän ei omistanut mitään, vaan hoiti varoja Putinin puolesta, sanoo venäläinen tutkiva toimittaja Roman Anin. Hän on tehnyt uransa tutkimalla Venäjän valtaeliitin korruptiota.

Kolbin sai kiittää vaurastumisestaan myös Gennadi Timtšenkoa, joka otti hänet mukaan omiin ja alati kasvaviin bisneksiinsä. Timtšenkon omaisuuden arvo on nykyisin Forbes-lehden arvion mukaan lähes 12 miljardia euroa.

Petr Kolbin kuoli vuonna 2018.

KGB koulutti veroparatiisien mestareita

Venäläisten rahakätköjä voi ajatella eräänlaisena häiveteknologiana. Siinä kohde eli tässä tapauksessa rahat ja muu omaisuus pyritään kätkemään niitä etsiviltä tahoilta.

Syy siihen, miksi venäläiset ovat hyviä taloudellisessa häivyttämisessä, johtuu osaltaan historiasta.

Neuvostoliiton pahamainen turvallisuuspoliisi KGB alkoi käyttää jo 1960-luvulla veroparatiisiyhtiöitä peiteoperaatioissaan. Yhtiöiden avulla rahoitettiin esimerkiksi vientikiellossa olevan läntisen teknologian ostamista tai kommunistipuolueiden tukemista eri maissa.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen veroparatiiseissa hiottuja taitoja alettiin käyttää toisenlaisissa operaatioissa.

Yksi KGB:n käyttämistä maista peiteyhtiöiden perustamiseen oli Liechtenstein. Pieni lilliputtivaltio sijaitsee keskellä Eurooppaa ja sieltä on vain parin tunnin ajomatka Sveitsiin, joka on tunnettu tiukasta pankkisalaisuudestaan.

Jäljet johtavat Liechtensteiniin

Palataan Timtšenkon suomalaiseen lentoyhtiöön.

Yhden ystävän eli Timtšenkon luopuessa omistuksistaan suomalaisessa lentoyhtiössä tuli tilalle toinen Putinin ystävä eli Petr Kolbin. Ilman Vantaan käräjäoikeudesta saatuja asiakirjoja tämä ei olisi selvinnyt.

Kolbinin omistukset kulkivat kolmen veroparatiisin kautta ketjussa Suomesta Kyprokselle, Brittiläisille Neitsytsaarille ja sieltä edelleen Panamaan. Ketjun viimeinen lenkki oli panamalainen Mischositos Investments S.A.

Panamalainen yhtiö on kuin jättikokoinen maatuska, jonka sisältä löytyy loputon määrä nukkeja. Se on omistanut ainakin noin sata yhtiötä, jotka omistivat osuuksia muissa yhtiöissä. Kun yhtiöistä piirtää verkoston, se muistuttaa useita keskenään sotkeutuneita hämähäkinseittejä.

Yksi asia yhdistää yhtiöitä: jokaisen postiosoitteeksi on ilmoitettu pieni kylä Liechtensteinissa.

Karttakuva Euroopan keskellä sijaitsevasta Liechtensteinista ja siellä sijaisevasta Ruggellin kunnasta
Asmo Raimoaho / Yle

Siellä sijaitsee Sequoia Treuhand Trust. Se on palveluntarjoaja, joka perustaa asiakkailleen yhtiöitä Panaman tai Brittiläisten Neitsytsaarten tapaisiin paikkoihin.

Palveluntarjoajat ovat veroparatiisitalouden verisuonisto, joka pitää järjestelmän liikkeessä. Vaikka palveluntarjoajat kilpailevat asiakkaista, ne tekevät myös yhteistyötä. Kun Sequoia Treuhand Trustin asiakas pyysi perustamaan yrityksen, hoiti käytännön työn usein pahamaineinen panamalainen asianajotoimisto Mossack Fonseca.

Tämä yhteistyö loi lopulta särön Sequoia Treuhand Trustin huolella rakentamaan salaisuuden muuriin. Panaman papereiden tietovuoto on peräisin Mossack Fonsecasta. Samalla tutkivien toimittajien käyttöön tuli suuri määrä Sequoia Treuhand Trustista peräisin olevia sähköposteja ja asiakirjoja.

Näin yhtiöiden omistajat piilotetaan

Sequoia Treuhand Trust on tehnyt yhtiöiden todellisten omistajien piilottamisesta suorastaan taidetta. Järjestely on tarkoituksella monimutkainen.

Perinteisesti veroparatiisiyhtiöissä käytetään eräänlaista normaalin maatuskan mallia. Siinä yksi yhtiö omistaa toisen, jonka omistaa kolmas. Kuka lopulta omistaa jonkin yhtiön on vaikeaa, mutta ei mahdotonta selvittää. Pitää vain tietää, kuka on ketjun viimeisen yhtiön omistaja.

Sequoia Treuhand Trust kehitti eräänlaisen turbomaatuska-mallin. Siinä avainasemassa on niin sanottu nominee shareholder -yhtiö. Termi on veroparatiisislangia. Sillä tarkoitetaan nimellisomistajien käyttöä, joka ei taas ole sama, kuin yhtiön todellinen omistaja.

Näin homma toimii.

  • Nominee shareholder -yhtiöt perustavat asiakkailleen yhtiöitä esimerkiksi Panamaan tai Brittiläisille Neitsytsaarille.
  • Yhtiön todellista omistajaa ei merkitä osakasrekisteriin, vaan ainoastaan nominee shareholder -yhtiön nimi.
  • Asiakas solmii Sequoian kanssa sopimuksen, jonka perusteella hän käyttää tosiasiallista omistajavaltaa yhtiössä ja sen omistuksissa, olivat ne sitten kiinteistöjä, varallisuutta tai huvijahteja.

Sequoia Treuhand Trust on ollut valmis tekemään lähes mitä vain salatakseen asiakkaittensa omistukset. Panamalainen asianajotoimisto Mossack Fonseca perusti Sequoian asiakkaille yhtiöitä, mutta ei tiennyt niiden omistajia.

Menettely herätti huomiota jopa Brittiläisten Neitsytsaarten viranomaisissa. Brittiläiset Neitsytsaaret on yksi pahamaineisimmista veroparatiiseista, joka on tunnettu erityisen löysästä valvonnasta.

Paikallinen Finanssivalvonta pyysi ainakin neljä kertaa tietoja Sequoian perustamien yhtiöiden omistajista ja niiden varojen alkuperästä. Panaman papereista löytyvien sähköpostien perusteella Sequoia ei näytä luovuttaneen tietoja.

Tammikuussa 2013 viranomainen pyysi turhaan tietoja kuudesta yhtiöstä. Yksi niistä oli nimeltään Southport Management Services Limited.

Vuotta myöhemmin Southport Management Services Limited asetettiin Yhdysvaltain pakotelistalle. Yhtiön salainen omistaja selvisi.

Hän oli Gennadi Timtšenko.

Pakotteiden tultua voimaan myös tämän yhtiön omistajaksi tuli Petr Kolbin.

Miten toimivatmaatuska-jaturbomaatuskamallit? Näin oligarkkien omaisuudet pidetään piilossa:

Miljardien eurojen omistukset

Panaman papereiden tietovuodosta vuonna 2016 selvisi, että Sequoia Treuhand Trust oli perustanut satoja yhtiöitä asiakkailleen. Niistä vain muutama kyettiin tuolloin yhdistämään suoraan Vladimir Putinin lähipiiriin.

Salaisuuden varjeleminen onnistui. Vantaan käräjäoikeudesta löytyneen johtolangan jälkeen MOT-toimitus alkoi tutkia uudestaan kymmenien veroparatiisiyhtiöiden taustoja.

Yhtiö toisensa jälkeen kytkeytyi Gennadi Timtšenkoon. Niiden kautta on omistettu useiden miljardien eurojen arvosta osakkeita isoissa venäläisissä yhtiöissä, lentokoneita, kiinteistöjä ja huvijahteja. Timtšenko oli uskonut Sequoia Treuhand Trustin haltuun myös kruununjalokivensä eli sijoitusyhtiönsä Volga Resourcesin asioiden hoidon.

Pelkästään tässä yhdessä yhtiössä oli huippuvuotena eli 2014 varallisuutta 4,7 miljardin euron arvosta.

Kollaasikuvitus. Valokuvassa Gennadi Timtsenko ja Vladimir Putin Sotsissa 2015.
Vladimir Putin on tunnettu jääkiekon ystävä. Suomessa Gennadi Timtšenko on rahoittanut jääkiekkojoukkue Jokereita ja Venäjällä hän on johtotehtävissä muun muassa KHL-liigassa. Kuva on otettu Sotšissa toukokuussa 2017.valokuva: Mikhail Svetlov / Getty, kuvitus: Riikka Kurki / Yle

Timtšenkon vai Putinin rahoja?

Liechtensteinin rahasampo osoittaa, kuinka vaikeaa oligarkkien rahojen jäljittäminen on. Vastaavia järjestelyjä on maailmalla kymmenittäin, arvioi venäläinen tutkiva toimittaja Roman Anin. Siis eräänlainen maatuskojen ja turbomaatuskojen saaristo, joka ulottuu eri puolille maailmaa.

Se, että salaisten omistusten takana on juuri Gennadi Timtšenkon ja Petr Kolbinin tapaisia Putinin ystäviä, on Roman Aninin mukaan tärkeä vihje. MOT:n löydökset viittaavat Venäjällä tunnettuun Putinin lähipiirin tapaan järjestellä raha-asioitaan.

– Ei pidä olettaa, että omistusten takana on vain yksi henkilö. Venäjällä kutsumme tätä ilmiötä uima-altaaksi tai obtshakiksi (yhteiskassa). Se tarkoittaa, että omistukset yhtiöissä ja niistä saatavat rahat ovat yhteistä omaisuutta, samaan tapaan kuin mafiassa.

– Näitä rahoja voidaan käyttää eri tarkoituksiin, kuten lahjontaan, kiinteistöjen hankkimiseen, osakkeiden ostamiseen strategisesti tärkeissä yhtiöissä Venäjällä ja Euroopassa, Anin sanoo.

Koska kyse on eräänlaisesta yhteiskassasta, ei lopulta ole väliä, kenen nimissä omaisuus on. Lähemmäs totuutta päästään katsomalla, kuka omaisuutta käyttää.

Kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Rahaa ”Putinin jahdin” rakentamiseen

Liechtensteinista löytyy vielä yksi johtolanka, jota MOT-toimitus alkaa seurata.

Jokaisesta suuresta tietovuodosta löytyy aina Putinin lähipiiriä, mutta ei mitään omaisuutta, joka olisi Venäjän presidentin omissa nimissä. Löydämme kuitenkin jotain, joka koskettaa suoraan Putinia.

Kansainvälisissä medioissa on julkaistu juttuja huvijahdista nimeltä Graceful, jonka väitetään olevan todellisuudessa Putinin omistama. Venäläinen tutkiva toimittaja Roman Anin, joka suhtautuu usein kriittisesti länsimedian juttuihin, pitää tätä uskottavana.

– Koskaan ei tietenkään löydy asiakirjaa, joka osoittaisi Putinin omistavan jahdin. Mutta on olemassa paljon todisteita siitä, että kyse on todella hänen jahdistaan, sanoo Roman Anin.

Jahdin hinnaksi on arvioitu lähes sata miljoonaa euroa. Huvijahdilla on myös kiinnostava historia. Se on rakennettu Venäjälle Sevmašin telakalla.

Telakan omistaa Venäjän valtio ja siellä on rakennettu yli 150 sukellusvenettä Venäjän armeijan käyttöön.

Jahdin sisätilat rakennettiin kuitenkin Saksan Hampurissa sijaitsevalla telakalla. Tietovuodosta löytyy laskukopioita. Yhdestä niistä selviää yli 120 000 euron maksu laivan osista.

Maksajana on Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity yhtiö. Sen puolestaan omistaa Mischositos Investments S.A. Siis sama yhtiö, jonka omistajaksi on kerrottu suomalaisessa oikeudessa Putinin lapsuudenystävä Petr Kolbin.

Yhteiskassan rahoilla on siis rakennettu luksusjahtia, jonka väitetään olevan Venäjän presidentin.

Graceful-huvijahti oli helmikuussa 2022 korjattavana hampurilaisella telakalla. Vain pari päivää ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, huvijahti vietiin kiireesti Venäjän Kaliningradiin. Sieltä länsimaiden viranomaiset eivät saa alusta takavarikoitua, toisin kuin esimerkiksi Timtšenkon jahtia. Italian poliisi takavarikoi Timtšenkon Lena-jahdin maaliskuun alussa Italian Rivieralla.

”Asiakkaidemme salaisuudet on tärkein asia”

Palataan Liechtensteiniin, jossa on varjeltu toistakymmentä vuotta Putinin lähipiirin salaisia omistuksia.

Ruggell on unelias noin kahden tuhannen asukkaan kylä Liechtensteinin pohjoisosassa. Kylää ympäröivät lumihuippuiset Alpit.

Kylän keskustassa on alppityyliin rakennettu toimistotalo. Siellä sijaitsee Sequoia Treuhand Trustin toimisto. MOT matkusti paikan päälle Ruggeliin maaliskuun alussa.

Halusimme esittää useita kysymyksiä Sequoia Treuhand Trustin edustajille. Onko yhtiö tietoinen siitä, keitä sen venäläiset asiakkaat ovat? Onko venäläisten asiakkaiden rahojen alkuperää selvitetty? Miksi Sequoia Treuhand Trust on auttanut Putinin lähipiriä piilottelemaan omaisuuttaan? Onko yhtiöllä edelleen rikkaita venäläisiä asiakkainaan?

Pääsemme yhtiön konttoriin sisälle. Puolen tunnin odottelun jälkeen Sequoia Treuhand Trustin toimitusjohtaja Roland Öhri saapuu kabinettiin, joihin meidät on ohjattu.

Nimi saa kasvot. Öhrin allekirjoitus on sadoissa asiakirjoissa, joita MOT-toimitus on tutkinut. Kun Öhri huomaa paikalla olevan kameran, hän vetäytyy nopeasti pois. Keskustelu jatkuu oven raosta. Öhri kätkee kasvonsa oven taakse.

Haastattelu ei onnistu.

– Asiakkaidemme salaisuudet on tärkein asia. Tämä tapaaminen on nyt loppu, toimitusjohtaja sanoo.

Lähetämme myöhemmin vielä sähköpostilla kysymyksiä yhtiölle. Emme saa niihin vastausta. Sen sijaan Sequoia Treuhand Trust toimittaa lyhyen saksankielisen lausunnon.

– Lainsäädäntö edellyttää tosiasiallisten edunsaajien tunnistamista ja varojen alkuperän selvittämistä kaikissa asiakassuhteissa. Tietenkin noudatamme näitä sääntöjä, lausunnossa todetaan.

Gennadi Timtšenko ei vastannut MOT-toimituksen haastattelupyyntöihin.

Katso uusin MOT: Putinin miesten pakotepeli Yle Areenassa:

Aiheesta voi keskustella tiistaihin 29.3.2022 kello 23:een saakka.

Teknisen virheen vuoksi juttu ei julkaisuhetkellään toiminut oikein. Pahoittelemme tapahtunutta. Juttua päivitetty 28.3.2022 klo 11.48: lisätty video, jossa MOT haastattelee Roland Öhriä.

Suomessa opiskelevat venäläiset joutuivat vaikeuksiin, kun Venäjä jäi pakotemuurin taakse: "En pystynyt maksamaan vuokraani"

$
0
0

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kääntänyt päälaelleen monen Suomessa opiskelevan venäläisen suunnitelmat.

– Kaikki tuntemani venäläiset opiskelijat sanovat nyt, että he eivät halua enää palata takaisin Venäjälle, Lappeenrannan-Lahden teknillisessä yliopistossa opiskeleva Arseni Baibakov sanoo.

Asiantuntijapako Venäjältä jo alkanut

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ulkomaisella tutkinnolla saattoi päästä Venäjällä käsiksi hyväpalkkaiseen työhön esimerkiksi ulkomaisessa yhtiössä.

Nyt nämä toiveet ovat valuneet hiekkaan.

– Työtä Venäjällä on kyllä tarjolla, koska monet asiantuntijat ovat jo lähteneet ulkomaille. Palkat ovat kuitenkin erittäin huonot. Ei sillä elä, Baibakov sanoo.

Asiantuntijoiden paosta Venäjältä tulee jo nyt tietoja. Venäläinen IT-alan etujärjestö RAEK ilmoitti äskettäin, että Venäjältä on lähtenyt ulkomaille helmi-tammikuun aikana jopa 70 000 it-alan asiantuntijaa. Järjestö uskoo, että huhtikuussa Venäjältä lähtee vielä 100 000 it-alan asiantuntijaa.

LUT-yliopiston Lappeenrannan kampuksen pääsisäänkäynti.
LUT-yliopistossa opiskelee 158 venäläistä. Kalle Purhonen / Yle

Suunnitelmat ennallaan

Moskovasta kotoisin olevalla Baibakovilla on konetekniikan opiskeluja jäljellä vielä tämä ja ensi lukuvuosi. Hänen suunnitelmiaan uusi tilanne ei ole muuttanut.

– Tarkoitukseni oli jo aikaisemmin suorittaa opiskeluni loppuun ja etsiä töitä Suomesta, Baibakov sanoo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuli hänelle täytenä shokkina.

– Vaikea edes uskoa, että jotain tällaista on tapahtunut, hän sanoo.

Rahaliikenne poikki Venäjälle

Venäjälle asetetut ankarat talouspakotteet ovat vaikeuttaneet erityisesti rahaliikennettä Venäjän ja muun maailman välillä. Venäjän suurimmat pankit on käytännössä suljettu pois kansainvälisestä rahaliikenteestä.

Venäjä on myös itse asettanut rajoitteita valuutan viennille pois maasta.

– Venäjän uusien sääntöjen mukaan rahaa ei voi siirtää Venäjältä ulkomaisten yhtiöiden tilille. Tämän vuoksi en voinut maksaa vuokraani Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiölle LOASille, Baibakov kertoo.

Hän on onnistunut hoitamaan asian naapurinsa avulla, joka maksaa vuokran omalta tililtään. Baibakov puolestaan maksaa naapurille rahat takaisin käteisellä. Käteistä hän sai hankittua juuri ennen kuin rajoitukset tulivat voimaan.

– Nostin pankkiautomaatista mahdollisimman paljon rahaa silloin, kun se oli vielä mahdollista, Baibakov kertoo.

Hän pyrkii nyt avaamaan tilin suomalaisessa pankissa voidakseen hoitaa maksuja. Sekään ei ole helppoa.

– Olen odottanut jo kuukauden päätöstä pankista tilin avaamisesta, Baibakov sanoo.

Opiskelijat etsivät nyt työtä

Vanhempiensa rahoituksella opiskeleva Arseni Baibakov uskoo voivansa kustantaa opiskelunsa loppuun Suomessa. Hänen venäläisillä opiskelijaystävillään on kuitenkin jo ongelmia laskujen maksamisessa.

– Jotkut heistä etsivät nyt nopeasti työtä voidakseen elättää itsensä, Baibakov sanoo.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksan mukaan yliopisto ei ole saanut juurikaan ilmoituksia venäläisopiskelijoiden talousvaikeuksista. Tämä johtuu luultavasti siitä, että esimerkiksi lukukausimaksut ja osin myös vuokrat on maksettu jo etukäteen.

Yliopisto ei aio tarjota mitään erityishelpotuksia venäläisille uuden tilanteen vuoksi.

– Kyllä me lukuvuosimaksu peritään ihan normaalisti EU:n ja ETA -alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Mitään poikkeuksia siltä osin ei olla tekemässä, Saksa sanoo.

Vähintään kaksi vuotta Suomessa opiskeleva EU- tai ETA-maiden ulkopuolelta tuleva ulkomaalainen opiskelija voi olla Suomessa osittain sosiaaliturvan piirissä.

– Jos tulee ongelmia, opiskelija voi tukeutua Kelan toimeentulotukeen, Juha-Matti Saksa sanoo.

Korjaus 28.3 klo. 9.57: Täsmennetty ulkomaalaisen opiskelijan sosiaaliturvaan liittyvää tietoa. Ulkomainen opiskelija voi olla sosiaaliturvan piirissä vain osittain.

Analyysi: Kun Oscareissa lyödään julkkista tv-kameroiden edessä, palkittuja elokuvia ei muista kukaan

$
0
0

Oscar-gaalassa nähtiin varhain maanantaiaamuna jotain hätkähdyttävää. Filmitähti Will Smith nousi lavalle ja löi koomikko Chris Rockia. Paikalleen palattuaan hän huusi vielä Rockille kirosanoilla kuorrutettuna, että tämä jättäisi Smithin vaimon rauhaan.

Smith näytti kimpaantuvan Rockin vitsistä, joka koski Smithin vaimoa Jada Pinkett Smithiä. Rock sanoi, että Pinkett-Smith näyttää siltä kuin hän valmistautuisi uuteen G.I. Jane -elokuvaan.

Pinkett Smith on kalju, mikä johtuu ilmeisesti hänen sairastamaan alopeciasta, eli hiusten ja karvojen lähdöstä.

Vitsi oli mauton, mutta Smithin reaktio oli poikkeuksellisen raju. Katsojat spekuloivat Twitterissä ja Ylen Oscar-chatissa, olisiko kohtaus mahdollisesti käsikirjoitettu, mutta Rock vaikutti aidosti hämmästyneeltä. Lehtitietojen mukaan Smithiä lohdutettiin mainoskatkolla.

Välikohtauksen jälkeen gaalan tunnelma muuttui. Omituinen ilta jatkui, kun Smith hetkeä myöhemmin pokkasi parhaan miespääosan palkinnon elokuvasta King Richard: Williamsien tarina. Kiitospuheessaan kyynelehtinyt Smith puhui naispuolisten kanssanäyttelijöidensä suojelemisesta, Jumalan kutsumana ja johdattamana.

Hän pyysi välikohtausta anteeksi kollegoiltaan ja elokuva-akatemialta.

– Rakkaus saa tekemään hulluja asioita.

Sosiaalinen media oli ja on täynnä Will Smithiä. Muita gaalassa palkittuja ei niinkään.

Codan tekijäryhmä lavalla.
Kuurosta perheestä kertova musiikkidraama Coda palkittiin vuoden parhaan elokuvan Oscarilla.Rob Latour/Shutterstock/All Over Press

Gaalan tiivistäminen ei onnistunut

Kirjoitin eilen siitä, kuinka Oscar-gaala potee identiteettikriisiä. Juhlistaako se taiteellisesti kunnianhimoista elokuvaa vai ison yleisön viihdettä? Oscareissa palkittiin Ryusuke Hamaguchin kolmetuntinen japaninkielinen draama Drive My Car, mutta noteerattiin myös yleisön suosikkeja Spider-Manista Justice League -elokuvaan.

Lisäksi järjestäjät tekivät kritisoidun ratkaisun jakaa osa palkinnoista ennen televisioidun gaalan alkua. Näitä palkintoja ja palkintopuheita sitten saksittiin lähetyksen lomaan.

Viesti oli selvä: Tv-gaalasta täytyy saada löysät pois, koska tapahtumalla on ollut tapana venyä yliajalle. Se onnistuu parhaiten saksimalla vähemmän tärkeät kategoriat (kuten paras musiikki) suorasta lähetyksestä.

Vaan gaala venyi ja vanui tänäkin vuonna. Paras elokuva, kuurosta perheestä kertova musiikkidraama Coda, kruunattiin, kun gaalaa oli takana yli kolme ja puoli tuntia.

Muistetaanko voittajia?

Oli gaalassa paljon hyvääkin. Viime vuonna tilaisuus toteutettiin pandemian vuoksi riisutummin. Tuntui hyvältä katsoa taas perinteistä palkintogaalaa, jossa alan isoimmat julkimot istuvat lavan ääressä ja nauravat heitä lempeästi ivaaville vitseille.

Gaalalla oli pitkästä aikaa myös juontajat, mikä sekin vahvisti tunnetta siitä, että nyt on palattu takaisin normaaliin. Amy Schumer, Regina Hall ja Wanda Sykes suoriutuivat tehtävästään mallikkaasti.

Ja palkintojen osalta tapahtui kaikenlaista kiinnostavaa! Kuten nämä:

Netflix ei vieläkään saanut parhaan elokuvan Oscaria. The Power of the Dogin 12 ehdokkuudesta realisoitui vain yksi, Jane Campionin paras ohjaus. Sen sijaan Apple nousi sisäkaarteessa ohi.

Lady Gaga ja Liza Minnelli.
Lady Gaga ja Liza Minnelli jakoivat parhaan elokuvan Oscarin.Rob Latour/Shutterstock/All Over Press

Applen levittämä musiikkidraama Coda oli hyvä ja turvallinen valinta: yleisöä kautta linjan miellyttänyt draama, joka oli sentimentaalinen, mutta hyvin tehty. Lisäksi se jatkoi viime vuoden linjaa, jolloin kuuroutumista kuvannut Sound of Metal oli ehdolla useammassa kategoriassa, ja rikasti kuurojen representaatioita elokuvissa. Troy Kutserista tuli toinen Oscarin voittanut kuuro näyttelijä. Edellinen, Marlee Matlin, näytteli Codassa Kutserin rinnalla. Kutserin puhe oli illan koskettavimpia.

Dyyni hallitsi "teknisiä kategorioita" ja pokkasi illan isoimman palkintosaaliin: kuusi Oscaria. Hans Zimmer sai ensimmäisen Oscarinsa sitten Leijonakuninkaan (1994).

Monet kategorioista olivat tasaisempia kuin vuosiin, mikä on gaalan kiinnostavuuden kannalta hyvä asia. Belfast voitti parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, mutta yhtä hyvin palkinto olisi voinut mennä Don't Look Upille tai Licorice Pizzalle. Naispääosasta taas kisasivat palkinnon voittaneen Jessica Chastainin kanssa ennakkoarvioissa ainakin Penélope Cruz ja Nicole Kidman.

Mutta näitä asioita tuskin tullaan lähitunteina ja päivinä puimaan, koska kuuma puheenaihe on nyt se, että julkimoa lyötiin lavalla. Suurin tarinankerrontaan liittyvä kysymys gaalan jälkeen kuuluu: oliko välikohtaus aito vai ei?

Oscarit saattoivat voittaa, sillä mottaus varmasti nosti tapahtuman katsojalukuja. Mutta tuntuu siltä, että elokuva hävisi jälleen.

Voit keskustella jutusta 29.3. kello 23:een asti.

Lue lisää:

Coda voitti parhaan elokuvan Oscarin, Will Smith löi lavalla juontajaa – katso jutusta gaalan kohokohdat

Katso koko Oscar-gaala täältä.

Coda voitti parhaan elokuvan Oscarin, Will Smith löi lavalla juontajaa – katso jutusta gaalan kohokohdat

$
0
0
Oscar-gaalan kohahduttavin episodi nähtiin, kun Will Smith suuttui Chris Rockin vitsistä ja kävi lavalla mottaamassa tätä. Vitsi koski Smithin vaimoa Jada Pinkett Smithiä.
Viewing all 108153 articles
Browse latest View live


<script src="https://jsc.adskeeper.com/r/s/rssing.com.1596347.js" async> </script>