Lue myös:

Weekend Festival alkoi tänään kahden vuoden tauon jälkeen – artistijärjestelyt menivät uusiksi vielä viime metreillä: "Ei voi olla tämmöistä karmaa"

1800-luvulla isot kolmipäiväiset kruunuhäät olivat näkyvä osa läntistä hääperinnettä.

Pohjalaismaakunnissa kruunuhäitä vietettiin vielä pitkään 1900-luvulle.

Kruunuhäät olivat yhteisöllinen iso tapahtuma, jonka valmisteluihin kyläläiset osallistuivat monin eri tavoin, esimerkiksi tarjoiluja valmistellen, penkkejä ja pöytiä pihoille keräillen ja hääpaikkaa koristellen.

Ohjelmaa hoitolaitoksiin

Entisaikojen kruunuhäät, ja häät ylipäänsä, ovat tunteita herättäviä tapahtumia.

Niinpä kaustislaiset serkukset muusikko, näyttelijä Tuija Hanhikoski ja musiikkipedagogi Vuokko Korva päättivät toteuttaa kiertueen, jossa kahden hengen voimin tuotiin vanhaa hääperinnettä asumisyksiköihin Keski-Pohjanmaalla.

Kiertue toteutettiin Suomen kulttuurirahaston Keskipohjanmaan rahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apurahalla.

Ei Tinder-apuja

Kaikki tietysti alkaa siitä, että nuoripari löytää toisensa.

– Ei ollut Tinderiä, oli piiritanssit. Vanha väki ei paritansseja kovin hyvällä katsonut siihen aikaan, kertoo Vuokko Korva.

Kun sopiva kumppani löytyi, lähdettiin kihloille. Kihlakaupungista tultaessa paria odotti vastaanpanijaiset eli kylän nuoriväki oli vastaanottamassa tulijoita jekutellen ja hassusti pukeutuneina, miehet naisiksi, naiset miehiksi.

Suvun muistista apua

Hanhikoski ja Korva ovat taustatyönä esityksensä käsikirjoitukseen haastatelleet muun muassa isotätiään, joka vietti kolmipäiväisiä kaksoishäitään vuonna 1946 Kaustisella. Niissä samoissa häissä vihittiin myös Hanhikosken ja Korvan isovanhemmat.

Korvan mukaan esitys tuntui henkilökohtaiselta, kun käsikirjoitukseen laitettiin mukaan asioita isotädin häistä:

– Kokkolasta haettiin ostonisua eli -pullaa, kun se oli parempaa. Oikeastaan kokkolalaiseen leipomoon vietiin omien lehmien maito nisua varten, että olisi ostoiseksi laskettavaa. Kylän emännät toivat kaikki leipäjuustot juustopaistiin, joka oli hääruoka. Mustasta pörssistä hommattiin sokeria.

Fiulit soi

Olennainen osa häätunnelmaa on pelimannimusiikki.

Koska se on liittynyt vahvasti häihin, se on myös säilynyt hyvin, erityisesti Perhonjokilaaksossa. Soitto-osaamista on siirretty tuleville polville ja fiulin eli viulun soitto pelimannisävelmineen on edelleen tärkeä osa arkea ja juhlaa.

Häiden musiikki on noudatellut häiden etenemistä, on ollut häihintulomarssia, kättelymarssia, fatimarssia...

– Pelimannimusiikin lisäksi on eri kunnissa saatettu laulaa virsiä tai soittaa muuta vanhaa häämusiikkia. Tämä on huomioitu esityksessä, kertoo Korva.

Palautetta on tullut niin keskusteluissa kuin esitykseen reagoinneissa.

– On voinut huomata, että kuulijat voivat olla muissa maailmoissa, mutta todella keskittyneesti seurataan ja tippaa tulee linssiin tutusta musiikista monelle. Tuntuu, että se saavuttaa, kuvailee Vuokko Korva.

– Olipa Teerijärvellä kuulija, joka muisteli 1930-luvulla Kaarlelassa pidettyjä kolmipäiväisiä kruunuhäitä, joissa oli ollut mukana.

Kruunu-Marjaanan avustuksella

Kolmipäiväisten häiden morsian puettiin pukijan avustuksella hääpaikan naapuritalossa, jos oma koti oli kauempana. Pohjanmaalla tunnettu morsianten pukija oli kaustislainen Kruunu-Marjaana.

Valkoiseen hääpukuun puettu morsian haettiin enimmäisenä kruunuhääpäivänä hääkulkueessa häätaloon.

Ensimmäisissä hevoskieseissä oli sulhanen, toisissa pelimannit, perässä tulivat vihkiliinan pitäjät, jotka sitten häähuoneessa eli morsiaintaivaassa pitivät vihkiliinaa moriusparin yllä. Jonon jatkona oli hääväkeä.

Ensimmäisenä päivänä morsian oli pukeutunut valkoisen pukuun ja hopeakruunuun. Toisena päivänä asu muuttui mustaksi juhlapuvuksi ja päähän laitettiin korkea koristeellinen kruunu, jonka koristeisiin liittyi symboliikkaa.

Koskemattomuuskurkistus

Vanhempi väki saattoi pyytää morsianta hieman kumartumaan ja samalla kurkistaa kruunun sisään. Jos morsian oli neitsyt, ison kruunun sisälle oli saatettu piilottaa pienempi kunniankruunu.

Häätalossa pari vihittiin häähuoneessa eli morsiaintaivaassa. Keskellä huonetta oli pikkutaivas eli morsiustaivas. Se oli koristeellinen katos, jossa oli hääfransulakana, tumma lakana ja värikkäitä huiveja merkitsemässä neljää vuodenaikaa. Lisäksi oli yhdeksän liinaa ja keskellä kaksitoistasakarainen tähti. Vihkiliinaa pidettiin vihittäessä morsiusparin yllä.

Vihkimisen jälkeen olivat onnittelukättelyt pihalla. Tämän jälkeen syötiin, juotiin ja sitten oli purppurin vuoro.

Purppuri on moniosainen häätanssi, jonka soitto- ja tanssityylit vaihtelevat paikkakunnan, jopa kylän mukaan.

Asumisyksikköjä kiertävän esityksen ote tanssiperinteeseen on typistetympää.

– Minä pyörin ja hypin, nauraa Tuija Hanhikoski kuvaillen yhden naisen purppuriaan.

Perinne kuolee ja elää

Monet hääperinteet ovat hiipuneet ja häätavat yhtenäistyneet. Purppuriperinnettä on silti pidetty yllä varsinkin kansantanssitoiminnassa näihin päiviin asti.

– Joskus harvoin vielä tanssitaan häissä purppuria, mutta juustopaisti on pitänyt pintansa hääruokana jo toista sataa vuotta, kertovat Hanhikoski ja Korva.

Perinteisiin kruununhäihin ja purppuriin liitetty musiikki soi edelleen monissa häissä, vaikka ei enää purppuria tanssittaisikaan.

Puikkaukset ovat myös jääneet elämään eli siinä morsiusparia ja ainakin lähisukua nostetaan tuoleilla hihkuen ilmaan. Saatetaanpa siellä yläilmoissa tarjota suutelumahdollisuutta tuoleja tärisellen.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 3. heinäkuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

Kruunuhääperinne elää enää muutamien sukujen voimin.

Häätapoja ja -uskomuksia

Jyrki Karppinen on syystäkin ylpeä. Vielä kolmisen vuotta sitten Kotkan keskustan urheilukentän tuntumassa oli tavallinen nurmikenttä.

Nyt se samainen puisto on täynnä mitä erilaisimpia pioneja.

– Moni ohikulkija on kysynyt, että voiko näitä olla näin paljon. On totuttu siihen, että pioneja olisi vain punainen, valkoinen ja se vaaleanpunainen mummon pioni.

Jyrki Karppinen on Suomen pioniseuran hallituksen jäsen ja Kotkan pionipuiston isä. Nyt täällä on yli 700 pionia ja noin 200 eri pionilajiketta.

Istutettavaa vielä riittäisi.

– Pionilajikkeita on tuhansia. Täällä olevista suurin osa on harvinaisuuksia, joita ei esimerkiksi puutarhaliikkeistä löydä, kertoo Karppinen.

Kotkan Pionipuisto on Jyrki Karppisen mukaan Suomen suurin ja myös yksi Euroopan suurimmista. Lukuisiin muihin pionipuistoihin verrattuna tämä pionipuisto poikkeaa siinä, että tänne on kaikilla vapaa pääsy.

– Tämä on ehdoton ykkönen, enkä vähättele yhtään, kertoo lukuisia eri pionipuistoja kiertänyt Karppinen.

Pionihuuma kukoistaa

Pioneja vaivasi pitkään vanhahtava imago. Se miellettiin entisaikojen kukaksi, jota kotiin ei haluttu.

Mutta kun sosiaalinen media jokunen vuosi sitten alkoi täyttyä valtavien pionien kuvista, ponkaisi pionikin varsinaiseen villitykseen.

– Pionin suosio alkoi kasvaa viitisen vuotta sitten, ja viime vuosina se on ollut entistä kysytympi. Kukkaa on näkynyt paljon Pinterestissä ja Instagramissa niin hääkimpuissa kuin sisustustileilläkin, ja tämä on varmasti moninkertaistanut suosiota, kertoo Kauppapuutarhaliiton viestintäpäällikkö Minna Rantala.

Pionin suosiosta kertoo sekin, että niitä on tullut ruusujen ja tulppaanien rinnalle myyntiin myös lähimarketteihin.

Minna Rantala uskoo, että pioni sopii juuri nyt ajan henkeen.

– Pionissa kiehtovat varmasti sen näyttävyys ja hempeät, viime vuosien sisustustrendeihin sopivat värit. Myös sen muuttumista maljakossa pienestä pallosta valtavaksi runsaaksi kukaksi on kiehtova seurata, sanoo Rantala.

Ei vain keskikesällä

Pioniharrastaja Jyrki Karppinen kertoo, miten Kotkan pionipuistossa kukat on aseteltu tarkkaan, jotta tietynväriset ja -korkuiset pionit pääsevät ansaitsemaansa arvoon.

– Skaala lähtee syvänpunaisesta vaaleata kohti, tai päinvastoin. Puistotien puolelta kun katsoo, kaikki penkit nousevat ikään kuin taivaaseen.

Pionipuiston hoitaminen on pääasiassa Pioniseuran harteilla.

– Kotkan kaupunki hoitaa nurmikon hoidon, mutta esimerkiksi pionipenkit ja niiden kitkeminen kuuluu yhdistykselle, kertoo Jyrki Karppinen.

Juuri nyt pionipuisto on parhaimmassa loistossaan. Karppinen kuitenkin muistuttaa, että pioneista pystyy nauttimaan aina keväästä syksyyn saakka.

– Luonnonlajit aloittavat kukinnan jo heti toukokuun puolivälin jälkeen, ja jalostetut jatkavat elokuun alkuun saakka. Kukinta on kuitenkin hyvin kesän säistä riippuvainen, ja siihen vaikuttaa myös kasvuvyöhyke.

Karppinen itse nauttii pioneista myös kukinta-ajan ulkopuolella.

– Minusta pionilla on myös kauniit lehdet. Osalle pioneista tulee syksyllä myös ruskan värit.

Kotkan pionipuisto on rakentunut Suomen pioniseuran ja Kotkan kaupungin yhteistyönä. Kaikki kasvit on saatu lahjoituksena.

Kohta tulee gerbera

Jyrki Karppinen uskoo, että juuri nyt pioniharrastus on Suomessa kiivaimmillaan.

Trendit kuitenkin vaihtuvat viimeistään kahden–kolmen vuoden välein. Kauppapuutarhaliitoin viestintäpäällikö Minna Rantala kertoo, että paitsi pionit, myös muut näyttävät kukkijat kuten daaliat, ovat alkaneet olla entistä suositumpia.

– Koska 1990-luku ja 2000-luvun alku ovat nyt muodissa, uskon että sieltä alkavat tulla sen ajan kukkatrenditkin isommin takaisin. Esimerkiksi kirkkaan väriset gerberat, joita saa sekä ruukussa että leikkona, voivat olla kohta taas haluttuja, uskoo Rantala.

Jos viime kesän suosikkimakusi ei heti löydy jäätelökioskista tai kaupan kylmäaltaasta, niin sille on selkeä selitys.

– Satoja uutuusjäätelöitä tulee joka vuosi, jos kaikki valmistajat lasketaan, kertoo Suomen suurimman jäätelövalmistajan Fronerin markkinointipäällikkö Minna Brunberg.

– Kuluttajat ovat erittäin vaihtelunhaluisia. Pelin henki on paljon uutuuksia ja paljon vaihtelevuutta, komppaa Valion kategoriapäällikkö Mira Appelqvist.

Kesän ja hyvän sään merkitys koko liiketoiminnalle korostuvat ammattilaistermein "impulssi-tuotteissa", jotka kansankielellä tarkoittavat esimerkiksi jäätelötötteröitä ja tikkujätskejä.

– Kesä on kriittinen koko myynnille. Huonoa kesää ei loppuvuoden ponnistuksilla pysty paikkaamaan, Brunberg kiteyttää.

Suomen jäätelömarkkinoiden volyymiksi on arvioitu noin 400 miljoonaa euroa, virallista markkina-dataa ei löydy.

Kolmen koon jäätelökauppiaita

Suomalaisilla jäätelömarkkinoilla toimijat voidaan jakaa karkeasti kolmeen kastiin. Kansainväliset suuryhtiöt kuten Froneri ja Unilever omistavat lukuisia tunnetuimpia jäätelöbrändejä.

Esimerkiksi Valio Jäätelöfabriikki ja 3 Kaveria ovat pienempiä elintarviketeollisuuden toimijoita.

Kolmas luku ovat vain paikallisesti tunnetut, usein maitotilojen yhteydessä toimivat jäätelön valmistajat.

– Vuonna 2006 maataloudessa oli taas yksi vaikea aika. Oli enemmän menoja kuin tuloja ja ratkaisuja piti hakea. Minulla oli ollut aina haaveena maidon jatkojalostus. Maatalousnäyttelystä löydettiin sitten tämä kansainvälinen maatilajäätelöiden konsepti, kertoo Kyytselän jäätelön perustaja Juha Putkonen.

Vanhempiensa Pieksämäen Virtasalmelle perustamalta maitotilalta lehmät lähtivät kolme vuotta myöhemmin.

Putkonen perheineen muutti päivätyön perässä 300 kilometrin päähän, mutta jäätelön valmistus kotitilalla on jatkunut aina loma-aikoina.

– Kerma on oikeaa kermaa eikä mitään valmistetta, ja mansikkajäätelöstä 56 prosenttia on mansikkaa. Meidän jäätelölitra painaa 800 grammaa, kuvailee Putkonen lopputuotetta.

Vuoden aikana Kyytselän jäätelökone tuuttaa 1000–3000 litraa ja noin 30 erilaista makua.

Kansainvälisessä yhteisössä on mukana satoja maatiloja. Jokainen on velvoitettu jakamaan yhden omaperäisen reseptin. Virtasalmen anti maailmalle oli salmiakkijäätelö.

– Kalliit raaka-aineet, pienet tuotantoerät ja kuljetuskustannukset ovat haasteena. Useat pienvalmistajat ovatkin siirtyneet ostoskeskuksien auloihin. Itse pidän kovasta kilpailusta, tuleepahan makuerot esille, Putkonen virnistää.

Suuret keskittävät tuotantoa

Maailmanlaajuinen elintarvikejätti Unilever osti vuosikymmen sitten Ingmanin jäätelöt ja nyt yhtiö lopettaa jäätelön teon Suomessa. Heinäkuun lopussa Ingmanin jäätelötehdas Sipoossa suljetaan, tehtaan 62 työntekijää on irtisanottu.

Nestlé puolestaan osti Valion Turengin jäätelötehtaan jo vuonna 2004. Kaksitoista vuotta myöhemmin elintarvikejätti perusti englantilaisen jäätelövalmistaja R&R:n kanssa Fronerin, josta tuli jäätelömaailman suurtoimija, myös Suomessa.

– Jäätelön maailmassa on kolme globaalia päämakua eli vanilja, mansikka ja suklaa. Suomessa päämakujen joukkoon voidaan laskea myös neljäs maku eli lakritsi, paljastaa Brunberg.

Valion jäätelötehtaan mukana omistajaa vaihtoi myös suomalaisen jäätelön vanhin liikemerkki, Pingviini. Moni kuluttaja luuleekin Fronerin jäätelökääreissä eskimon korvanneen etelämantereen asukin tarkoittavan yhä Valion tuotetta.

Kun Valio palasi jäätelöfabriikiksi vuonna 2018, yhtenä kiihokkeena oli Venäjän markkinat. Jäätelö kuului niihin elintarvikkeisiin, jotka eivät olleet vientipakotteiden piirissä.

– Samoilla Valion tuotemerkeillä silloin yritettiin, oli vientiä ja paikallista valmistusta, mutta se ei osoittautunut hintapisteiltään tai muuten toimivaksi ratkaisuksi, kuittaa Appelqvist Valiolta.

Valio luopui kaikesta liiketoiminnastaan Venäjällä pian Ukrainan sodan käynnistyttyä. Jäätelöbisnes oli lopetettu jo aiemmin.

Kuluttajien hinku jatkuviin maku-uutuuksiin ja kova kilpailu voivat olla osaltaan syynä myös jäätelönvalmistajien vastuullisuusvalvonnan puutteisiin.

Finnwatchin seitsemälle jäätelönvalmistajille ennen korona-aikaa lähettämä kysely paljasti ongelmia jäätelön raaka-aineiden vastuullisessa käytössä.

Maistuuko jäätelö sinulle? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3.7.2022 kello 23:een asti.

Älysormuksistaan tunnettu Oura kertoi torstaina aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut.

Suomalainen jätteiden käsittelyyn robotteja kehittävä Zen Robotics kertoi perjantaina hakeutuvansa konkurssiin. Yhtiö keräsi paljon rahoitusta pääomasijoittajilta, mutta tappiot kasvoivat vuosi vuodelta. Asiasta kertoi ensin tietotekniikan alan lehti Tivi.

Käytettyjä älypuhelimia korjaava ja myyvä Swappie uhkasi pari viikkoa sitten irtisanoa Suomessa jopa neljäsosan työntekijöistään.

Vaikuttaa siltä, että startupien juhlat ovat ohi.

Muualla Euroopassa mennään edellä. Esimerkiksi ruotsalainen maksuja välittävä Klarna aikoo vähentää kymmenesosan väestään. Sähköpotkulautoja vuokraava Voi suunnittelee irtisanovansa 10 prosenttia pääkonttorin väestään Tukholmassa.

Myös esimerkiksi ruokakuljetuksiin erikoistuneet yhtiöt Gorilla ja Zapp kaavailevat henkilöstön vähentämistä.

Ouran hallituksen jäsen Timo Ahopelto kertoo, että Ouralla on mennyt alkuvuosi hyvin. Liikevaihto on kasvanut 60 prosenttia verrattuna vuoteen 2021. Kulujen karsinta on kuitenkin välttämätöntä tässä markkinatilanteessa.

– Kyseessä on prosessi, jollaista tekevät vastuulliset kasvuyhtiöt tämän vuoden alussa nopeasti muuttuneessa markkinatilanteessa, Ahopelto kommentoi Ylelle sähköpostitse.

Mahdollinen henkilöstön vähennystarve globaalisti selviää Ahopellon mukaan noin kuuden viikon aikana. Ouran yt-neuvotteluista uutisoi ensin Talouselämä.

Kasvun lisäksi katsotaankin kannattavuutta

Pääomasijoittaja Artturi Tarjanne, yksi Nexit Ventures -pääomasijoitusyhtiön perustajista sanoo, että teknologiayhtiöiden arvostustasot ovat pudonneet ja niiden rahansaanti on vaikeutunut.

Hän arvelee, että moni hyväkin yhtiö päättää nyt hidastaa kasvuvauhtiaan ja parantaa kannattavuuttaan.

– Rahan hinta on niin kova, että ei ole järkevää kasvaa äärimmäisen lujaa, koska se äärimmäisen kova kasvu vaatisi kauheasti lisää uutta pääomaa, joka maksaisi paljon.

Startupien rahoitus tulee yleensä pääomasijoittajilta, jotka ottavat rahoitusta vastaan yhtiön osakkeita. Rahan kova hinta tarkoittaa sitä, että pääomasijoittaja haluaa entistä enemmän osakkeita vastineeksi rahoituksestaan.

Yhtiön perustajat eivät välttämättä halua omistuksen valuvan kovin paljoa ulkopuolelle. Siksi yhtiöt saattavat tyytyä pienempään kasvuun ja vähentää kustannuksia, jotta nykyinen rahoitus riittäisi pitempään.

Rahoitusta on tarjolla varsinkin hyville yhtiöille, mutta nykyisessä markkinatilanteessa rahan hinta on noussut.

– Hyvässä markkinatilanteessa huonommatkin yhtiöt ovat voineet saada rahaa. Voi olla, että ne eivät nyt saa rahaa ollenkaan.

Samaan aikaan pääomasijoittajien alkaa olla vaikeampi päästä yhtiöiden osakkeista eroon. Yrityskauppojen määrä on laskussa.

Sijoittajat odottavat startupeilta varsinkin hyvässä suhdanne- ja rahoitustilanteessa kovaa kasvua, kun taas kannattavuus on toissijaista. Alkukeväällä tässä tapahtui Tarjanteen mukaan käänne.

– Kun rahan hinta nousee ja tulee heikompi suhdannetilanne se kääntyykin toisin päin. Yhtiötä arvioidessa kiinnitetään huomiota kykyyn tehdä tulosta ja vähemmän siihen, kuinka nopeasti yhtiö kasvaa.

Rahamarkkinat seurailevat pörssiä

Startupien rahoitusmarkkinat seurailevat pörssiä. Kun Yhdysvaltain teknologiaosakkeiden indeksi Nasdaq kipuaa kovaa ylöspäin, niin teknologiayhtiöiden markkina-arvo Yhdysvalloissa kasvaa.

– Nasdaq oli kaikkien aikojen huipussaan marraskuun puolivälissä viime vuonna, ja siitä se on pudonnut noin kolmanneksen alaspäin. Yhdysvaltalaiset venture-rahastot vähensivät aktiviteettiaan voimakkaasti alkuvuonna ja nyt näyttää siltä, että viime kuukausina sama ilmiö on tullut Eurooppaan.

Startupeissa pieni porukka tekee suuren kasvun

Suomessa on 11 yksisarvista eli yhtiötä, joiden arvo ylittää miljardi euroa sijoituksilla mitattuna. Joukossa on esimerkiksi Oura.

Suuriksi kasvaneet menestyjätkään eivät ole immuuneja markkinatilanteelle.

Pääomasijoittajat ry:n toimitusjohtaja Pia Santavirta sanoo, että startupien on nyt syytä miettiä rahoituksen riittävyyttä.

– Turvallinen rahoituksen määrä olisi 1–2 vuotta eli rahoituksen pitäisi riittää toimintaan kahdeksi vuodeksi.

Hän korostaa, että rahoitusta on nytkin erittäin hyvin saatavilla. Venture Capital -yhtiöillä on ennätysmäärä rahaa sijoitettavaksi.

– Sijoittajien nyörit ovat kuitenkin tiukemmalla ja nyt arviodaan tarkemmin, mitkä yhtöt ovat menestyjiä. Hyvillä yhtiöillä on mahdollisuus harpata eteenpäin

Laajoja irtisanomisia ei startupeista yleensä kuulu, sillä henkilökuntaa on vähän.

– Usein pienellä joukolla tehdään suuri kasvu. Teknologiayrityksen koko idea on se, että liiketoiimntamalli on skaalattava. Kasvupotentiaali ei rakennu ihmisten määrään vaan teknologiaan.

Ihmisten määrä kasvaa, kun toimipisteita tulee myös ulkomaille. Uusille markkinoille menoa saatetaan nyt jarrutella.

Suomalaiset startupit keräsivät viime vuonna kaikkien aikojen ennätyksen 1,2 miljardia euroa sijoituksia.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3.7. klo 23:een asti.

Lue myös:

Startupeille kaikkien aikojen rahoituspotti: 1,2 miljardia euroa – jatkossa korkojen nousu saattaa vähentää sijoittajien riskinottohaluja

Poikkeuksellisen helteinen sää on piinannut ja hellinyt suomalaisia viime viikot. Kuumalla tekee mieli keventää pukeutumista myös töissä.

Pitkät housut ja pikkutakit vaihtuvat toimistotöissä kevyempiin materiaaleihin, housujen lahkeet ja hameenhelmat lyhenevät. Mutta missä menee raja, mikä on sopivaa työpukeutumista?

Helteisenä tiistaina Helsingissä oli iltapäivälläkin lämpöasteita vielä noin 25. Toimistotyöstään kotimatkalla ollut Eliisa Sivula hyväksyisi työpaikalle puettavaksi napapaidankin. Töihin voi hänen mielestään pukeutua kuten muutenkin pukeutuisi.

– Kunhan ei tule ihan ilkosillaan tai muuten sopimattomasti.

Helsinkiläinen Sampsa Laamanen sanoo törmänneensä urallaan lähinnä vain ylipukeutujiin. Musta puku ja kravatti kuuluvat hänen nähdäkseen menneeseen aikaan. Itse hän oli helteisenä iltapäivänä pukeutunut kevyeen t-paitaan ja pellavasortseihin.

– En paljoa enempää tästä paljastaisi miehenäkään. Naisella on pikkaisen kevyempää. Kyllä jokainen itse tietää, mikä on sopivaa pukeutumista.

Helsinkiläistä Marko Kortesaloa puolestaan ei uima-asuunkaan pukeutuminen haittaisi.

– Mua ei haittaisi ollenkaan, vaikka ihmiset olisivat uikkareissa töissä. Ei se vaikuttaisi minuun asiakkaana tai sivustaseuraajana, että miten ihmiset on töissä pukeutunut.

Lapsensa kanssa liikkeellä ollut Esa Tiusanen puolestaan suosii järkevää ja siistiä pukeutumista, joka ei häiritse muita. Helsingissä asuvan Tiusasen kuuman kesäpäivän asuksi oli valikoitunut tumma pikeepaita ja pitkät housut. Niin hän sanoo yleensä töihinkin pukeutuvansa.

Naisten pukeutumista on kontrolloitu pitkään

Sopivan ja häiritsevän pukeutumisen rajoista on viime viikkoina puhuttu suoraan ja epäsuorasti.

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola totesi kirjoituksessaan juhannuksen alla, että "mielenkiintoinen kysymys on, että milloin toisen ihmisen pukeutuminen voi alkaa olla häirintää tai seksuaalista häirintää".

Juhannuksen alla kansanedustaja Iiris Suomelasta (vihr.) lisättiin Twitteriin eduskunnassa salaa otettu kuva, jossa hän oli pukeutunut mekkoon. Kuvan julkaissut VKK-puolueen varapuheenjohtaja Jarno Vähäkainu sanoi saatetekstissä kokeneensa "aikamoista seksuaalista häirintää". Vähäkainulle annettiin tapauksesta porttikielto eduskuntaan.

Voiko omalla pukeutumisellaan häiritä toista? Helsingin yliopiston työelämän tasa-arvon tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen professori Marjut Jyrkisen mukaan naisten pukeutumisen kontrolloinnilla on pitkät perinteet.

Hänen mukaansa keskustelussa on kaikuja menneiden vuosikymmenten raiskauskeskusteluista.

– Ajatuksenjuoksu saattoi kulkea jotenkin niin, että henkilö itse kerjäsi seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumista esimerkiksi pukeutumisellaan tai liikkumalla väärässä paikassa väärään aikaan.

Samankaltaisia ajatuksia esiintyy nykypäivänäkin.

Jyrkinen muistuttaa, että edelleen saatetaan ajatella, että naisten pukeutumista täytyy rajoittaa, jotta miehet eivät joutuisi erilaisten kiusausten viettelemäksi. Jyrkisen mukaan ajattelutapa aliarvioi miehiä ja uusintaa perinteisiä sukupuolirooleja.

Ulkonäkö painaa työpaikoilla

Professori Jyrkinen tutki brittikollegansa Linda McKien kanssa johtavassa asemassa olevien naisten kokemuksia sukupuolittuneisuudesta ja seksualisoinnista työpaikoilla Suomessa ja Skotlannissa. Naisten kertomuksissa kävi ilmi, että he miettivät tarkkaan ulkoista olemustaan ja käytöstään.

– Moni kertoi, että yritti etenkin nuorempana olla antamatta vääriä signaaleja ja kontrolloi omaa tekemistään, puhettaan ja ulkoista olemustaan tarkoin. Ulkonäön nähdään ilmentävän pätevyyttä.

Ulkonäköön liittyvät odotukset ovat naisten osalta ristiriitaisia, Jyrkinen sanoo. Toisaalta oletetaan, että pukeutumisellaan tulisi osoittaa naisellisuutta ja olla viehättävä, toisaalta liian paljastavaa pukeutumista pidetään huonona.

– Lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että identiteettiään ja minuuttaan voisi rauhassa tuoda esiin kaikilla elämän osa-alueilla ilman tuomituksi joutumista, Jyrkinen sanoo.

Myös johtavissa asemassa olevilla miehillä ulkonäköön ladatut odotukset voivat olla jyrkkiä. Treenattu triathlonisti saatetaan nähdä kollegaansa uskottavampana.

– Voidaan ajatella, että tuo osaa pitää myös työelämän hanskassa, kun pystyy kontrolloimaan omaa kehoaankin.

Keveämpää ja väljempää

Ylen haastattelemien suomalaisten vinkit helteisten päivien työpukeutumiseen ovat selvät. Toimistotöihin päälle halutaan sujauttaa jotain kevyttä, väljää ja luonnonkuiduista valmistettua.

Suomalaisten työpukeutuminen on kesällä selkeästi rennompaa kuin talvella. Vaatteiden ei tarvitse olla erilaisia kuin muina vuodenaikoina, mutta kokonaisuutta on hyvä pohtia tarkkaan, muistuttaa henkilöstöhallinnon ammattilainen Pia Igoni.

– Tärkeää on ottaa toiset huomioon. Ei työpaikalle oikein voi pukeutua samalla tavalla kuin pukeutuisi lähtiessään kesäpäivää rannalle viettämään. On hyvä näyttää siistiltä ja asialliselta.

Igonin mukaan liika paljastavuus ja esimerkiksi vatsan näyttäminen ovat yleisesti olleet sopimatonta työpaikalle. Alusvaatteet tai uima-asu tulisi työpaikalla pitää hänen mukaansa piilossa.

– Pukeutuminen on osa käyttäytymiskulttuuria. Siinä voi tehdä itselleen karhunpalveluksen, jos pukeutuu epäasiallisesti. Osaaminen ja kyvykkyys voivat jäädä huomiotta, jos huomio kiinnittyy vääriin asioihin.

Igoni muistuttaa, että pukukoodit vaihtelevat toimialasta ja jopa työpaikasta riippuen. Kesäaikaan toimistossa työskenteleviä helpottaa usein ilmastointi. Vaikka ulkoilma on lämmintä, sisällä saattaa kaivata pitkähihaista.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3. heinäkuuta kello 23:een saakka.

Koronarajoitusten ja etätöiden aiheuttama hiljaiselo vaatekaupoissa on päättynyt.

– Olemme tosi onnellisia, että asiakkaat ovat kevään aikana palanneet. Selvästi on ollut tarvetta ostaa sekä arkeen että juhlaan sopivia vaatteita ja kosmetiikkaa. Paluu on jatkunut alennusmyynneissä. Piikkiä myyntiin on tullut tässä ensimmäisinä viikkoina selvästi, sanoo Sokosten ketjujohtaja Sanna Mäenpää.

Kauppa on käynyt jo takavuosien tahtiin.

– Vaatekauppa on kivunnut koronaa edeltävälle tasolle urheilukauppapainotteisesti, sanoo Muoti- ja urheilukauppa ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää.

Ostoksille on lähdetty nimenomaan kivijalkakauppoihin. Muodin osalta verkkokauppa on ollut kevään aikana jopa laskussa.

Helsingin keskustan Sokoksessa jo aamusta ostoksilla olleet asiakkaat vahvistavat ilmiön. Eedit Leinonen on tullut etsimään alennusmyynneistä kesämekkoja ja housuja.

– Verkko-ostoksista ei ikinä tiedä sopivatko vaatteet. On paljon parempi kokeilla paikan päällä, Leinonen sanoo.

Omaa ostosprojektiaan käynnisteli myös Kaarina Komu.

– Etsin häihin pukua tai mekkoa. Ensimmäistä kertaa läksin katselemaan, mutta onneksi on vielä muutama viikko aikaa löytää jotakin. Tuntuu oikein kivalta olla liikkeissä ostoksilla.

Viime viikkoina kysyntä on ollut kovinta helle- ja juhlavaatteille.

– Ihan selvästi hellesää näkyy ja se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on todella paljon juhlia, Sokoksen Mäenpää sanoo.

Korona-aika kotoilun ja etätöiden merkeissä jätti kuitenkin pukeutumiseen jäljen.

– Pukeutuminen on siirtynyt rennompaan tyyliin. Esimerkiksi juhlamekon kanssa voi nyt pitää vaikka tennareita. Kosmetiikassakin menevät parhaiten nyt sellaiset "helposti huolitelluksi" tuotteet.

Vaatteiden ja kenkien hinnat nousevat talvella

Kevään aikana kiihtynyt inflaatio ei ole alan asiantuntijoiden mukaan ehtinyt iskeä vielä koko voimallaan muotikauppaan.

– Pahin vaatteiden ja kenkien hintojen nousu ajoittunee syksyyn ja ensi talveen, sanoo Muoti- ja urheilukaupan yrityksiä edustava Kankaanpää.

Syynä on se, että hankintaketjut ovat vaatteissa ja kengissä pitkiä. Mäenpää vahvistaa asian.

– Nämä tuotteet pitää ostaa jo vuottakin etukäteen. Ne tuotteet mitä tällä hetkellä myydään, on hinnoiteltu jo ennen tämän kevään epävarmuuksia.

Nousupaineita kuitenkin on, koska energia- ja kuljetuskustannusten lisäksi myös raaka-aineet ovat kallistuneet.

– Puuvillan hinta on kivunnut vuodessa 70 prosenttia ja öljyjohdannaisten tekstiilikuitujen hinnat jopa tätäkin enemmän, Kankaanpää sanoo.

Tieto tulevasta innosti shoppailuasiakkaita.

– Hyvä vinkki! Tulin ostamaan kesävaatteita, mutta kannattaisikin ostaa myös syksyä varten villavaatteita... Nehän on nyt aika hyvässä alennuksessä, sanoo Tiina Krigsman.

– Jos hyviä löytöjä tulee, niin kyllä varmaan syksyllekin valmiiksi voisi jotain ostaa, toteaa myös Eedit Leinonen.

Tutkija ei usko muodin kuluttamisen palaavan enää entiselleen

Viime vuosina etenkin pikamuodin ympäristöhaitoista ja vastuullisuudesta on puhuttu paljon. Trendien seuraamisen sijaan on suositeltu vaatteiden pitkäaikaista käyttöä ja kierrättämistä.

Muotikaupan myynnin paluu koronaa edeltäville tasoille herättää kysymyksen – onko mitään opittu?

Kuluttajatutkimusta vastuullisesta muodista tehnyt Aalto-yliopiston tutkijatohtori Linda Turunen on toiveikas.

– En oikein usko, että kuluttajat palaavat enää kertakäyttöiseen ja yltiöpäiseen ostamiseen, hän sanoo.

– Uskoisin, että useimmissa on kotoilu- ja etätöiden aikana tapahtunut muutos. Kun on ensin tyhjennetty kodit hyllynlämmittäjistä ja kaapintäyttäjistä, niin ei sellaista heti halua takaisin. Samalla on havahduttu, että trendikkyyttä tärkeämpää on vaatteiden mukavuus ja monikäyttöisyys.

Ostointoa voi Turusen mielestä selittää paljon se, että monilla on aitoa vaatekaapin päivittämisen tarvetta.

– Se, että pieneksi tai tarpeettomaksi jääneitä laitetaan kiertoon tarkoittaa tietysti sitä, että joskus uuttakin on ostettava tilalle. Uskon myös, että ostoksia tehdä nyt harkiten jo talouden epävarmuudenkin takia. Ei siis ihme jos alennusmyynnit houkuttelevat.

Hirvittääkö hintojen nousu? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3.7.2022 kello 23:een asti.

Lue lisää:

Maksuton poistotekstiilien keräyskokeilu on käynnistynyt Oulussa "lupaavasti" – tavaroiden joukkoon eksyy kuitenkin yhä sinne kuulumatonta

Konkurssikypsä Revlon ajautui syöksykierteeseen – ikoninen meikkiyhtiö jäi pienempien brändien jalkoihin

Tältä näyttää muodin tulevaisuus: valmistuneet opiskelijat inspiroituvat Britney Spearsin karkkimaailmasta, suomalaisesta mytologiasta ja alppihiihdosta

Sami Sykkö: "Tämä on ollut kauhujen vuosi muotikaupoille" – kaupunkikeskustojen elinvoima hiipuu, mutta ravintolat selviytyneet odotettua paremmin

Monella työpaikalla kärvistellään nyt helteen takia.

Juhannuksen jälkeen työsuojeluviranomainen on saanut noin kymmenen soittoa päivässä helteiden vaikutuksista töissä ympäri Suomen.

Ravintolat, erityisesti pikaruokalat ja jäätelökioskit sekä sote-ala ja päiväkodit ovat Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun ylitarkastajan Jarkko Niemen mukaan kärsineet kuumuudesta.

– Pahimmillaan ravintoloissa, joissa on uuneja ja muuta, lämpötila kohoaa 50:een asteeseen, Niemi kertoo.

Helsinkiläisen Thai-ravintolan keittiössä todellakin on kuuma. Rasva tirisee pannulla, mutta melkein se voisi kohta jo käristä kokki Yanin Phiwphongin iholla: niin kuuma keittiössä on. Kolmekymmentä astetta, Phiwphong sanoo.

Vettä ja jäätä kuluu paljon, vahvistaa yhtiökumppani Sunantha Nuankun.

– Kun on liian kuuma, enkä voi hengittää, menen ulos, jos ei ole asiakkaita, sanoo Nuankun.

Ovia ei silti olla sulkemassa, vaikka ihan tämän ravintolan vieressä sijaitseva kioski pantiin kuumuuden takia kiinni.

– Emme voi lopettaa. Juodaan vain vettä pullosta, Nuankun sanoo.

Työntekijän tulee ilmoittaa kuumuudesta

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Niemi kertoo ohjeistaneensa juuri puhelimessa erästä työntekijää, että tällä on oikeus keskeyttää työt, jos ei kykene työhön kuumuuden takia.

– Ei kenenkään tarvitse pyörtyä työpisteelleen, Niemi muistuttaa.

Ylitarkastaja Niemi muistuttaa, että myös työntekijällä on velvollisuuksia. Laki sanoo, että jos työntekijä havaitsee vakavaa vaaraa työssään, työ pitää keskeyttää ja asia tulee kertoa työnantajalle.

Niemi rohkaisee erityisesti nuoria kesätyöntekijöitä ilmoittamaan epäkohdista työnantajalle.

– Nyt monen kesätyöntekijän vanhemmat soittavat meille, kun nuori ei itse uskalla puhua asioista työpaikalla.

Niemi sanoo, että kun lämpötila töissä nousee 28 asteeseen, silloin pitää pitää joka tunti 10 minuutin tauko viileämmässä tilassa.

Jos lämpötila nousee yli 33 asteen, silloin joka tunti pitää mennä 15 minuutiksi viileämpään tilaan.

– Monesti ongelma on, että taukohuoneet ovat vielä kuumemmat kuin itse työpaikka, Niemi sanoo.

Työnantajat jo varautuneet

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun ylitarkastajan Jarkko Niemen mukaan moni työnantaja onkin alkanut selvästi varautua kuumempiin kesiin. Ensisijaisesti kuumilla työpaikoilla pitää yrittää madaltaa lämpötilaa, ja vasta sen jälkeen ottaa tauot käyttöön.

– Jos työntekijä menettää työkykynsä, silloin kukaan ei tee työtä, Niemi sanoo.

Kuumuuden takia kiinni menneen kioskin työnantaja on Niemen mukaan toiminut heidän näkökulmastaan oikein.

– Jos vuokranantaja ei anna asentaa kylmälaitteita, siinä ei jää työnantajalle vaihtoehtoja, Niemi sanoo.

Viileä vesi on nyt suosiossa kampaamossa

Aina kuumuuden alentaminen tai tauotkaan kerran tunnissa eivät ole mahdollisia. Työpaikoilla onkin keksitty erilaisia keinoja pitää olot kunnollisina.

Helsinkiläinen parturi-kampaaja Susanna Kaukua kertoo, että heillä on kaksi tuuletinta käytössä ja läpiveto. Silti väriaineet liukenevat nyt helteellä helpommin asiakkaiden päästä kuumuuden takia. Vaatteita väriaineet eivät sentään Kaukuan mukaan sotke, mutta kostea päänahka saa väriaineet liukenemaan normaalia helpommin.

Parturi-kampaaja Kaukua yrittääkin aina helpottaa asiakkaiden oloa helteellä.

– Viileä vesi on nyt kova sana. Viileällä pestään nyt kaikki. Ei tarvita lämmitystä, eikä tarjoilla kahvia, Kaukua nauraa.

Helteestä selviytymisestä työpaikoilla oli puhetta Yle Uutisten radio- ja tv-lähetyksissä sekä Yle Helsingin iltapäivälähetyksessä Radio Suomessa torstaina 30.6.2022.

Miten kuumuus on vaikuttanut sinun elämääsi? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2.7.2022 kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Tukala helle voi tehdä 100 kilometrin SM-juoksusta selviytymistaistelun - ennakkosuosikki ei pidä kisaa vaarallisena, vaikka olosuhteet ovat äärimmäiset

1) Työntekijät maataloudessa ovat matalasti koulutettuja, pitääkö paikkansa?

Omaa osaamista kehitetään nykyään jatkuvasti, ja se näkyy myös maataloudessa. ProAgria Etelä-Savon yritysasiantuntija ja työnohjaaja Minna Laitinen näkee, että etenkin nuoret kouluttautuvat yhä enemmän.

– Alan opintojen, kuten agrologin tai agronomin tutkintojen lisäksi haetaan myös muuta osaamista tilalla työskentelyn tueksi, Laitinen toteaa.

Myös emäntä ja sosiaalisen median vaikuttaja Anna Länsisalmi-Keisala on päätynyt maitotilalle eri koulutustaustasta huolimatta.

– Itse olen koulutukseltani tradenomi. Se kuitenkin tukee muissa tilan töissä ja esimerkiksi sometyössä, kun kerron arjestamme sosiaalisessa mediassa, Länsisalmi-Keisala toteaa.

Laitisen mukaan monipuolisesta koulutuksesta ja kokemuksesta on maataloudessa hyötyä.

– Maataloustuottajat ovat usein monitaitoisia, sillä heidän on tiedettävä työssään niin biologiasta kuin johtamisesta.

Maatalous kehittyy nopeasti. Minna Laitinen toteaa, että itsensä johtamisen taito edistää sopeutumaan kehitykseen ja auttaa näkemään mahdollisuuksia eteen tulevissa muutoksissa.

2) Tilojen koot ovat Suomessa suuria, totta vai tarua?

Tilojen keskikoko Suomessa oli viime vuonna 51 hehtaaria. Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Jaana Kyyrä toteaa, että tilakoot kotimaassa ovat osittain varsin isoja verrattuna Eurooppaan, jossa on suurien lisäksi hyvin pieniä tiloja.

Kyyrä kertoo tämänhetkisen kehityksen ja tehokkuuden ohjaavan tilojen koon kasvuun Suomessa.

– Esimerkiksi uudet työkoneet ovat kalliita. Tarvitaan isompia tuotantoaloja, jotta saadaan tulot ja menot tasapainoon.

Keisalan tilalla on 150 lehmää ja melkein saman verran nuorta karjaa. Anna Länsisalmi-Keisala kertoo tunnistavansa ne nimeltä, sillä jokainen eläimistä on yksilö.

– Jos vaikka mietitään isoa työporukkaa, niin kyllä senkin jäsenistä jokaisen oppii tuntemaan, kun työskentelee yhdessä joka päivä. Minulle lehmät ovat työkavereita, Länsisalmi-Keisala hymyilee.

3) Maatiloilla työvälineinä on talikko ja lypsyjakkara?

Lypsyjakkaran sijaan maitotiloilla on nykyään käytössä automatisoituja lypsyrobotteja. Anna Länsisalmi-Keisala kertoo, että lehmät haluavat käydä lypsyllä monta kertaa päivässä.

– Joku haluaisi käyädä vaikka 20 kertaa, kun se tietää saavansa sieltä herkkuja, hän naurahtaa.

Jos lehmä on käynyt päivän aikana lypsyllä riittävän monta kertaa, tunnistin kaulassa ilmoittaa siitä robotille ja se päästää lehmän pois.

Länsisalmi-Keisala toteaa lehmien tottuneen hyvin robotin käyttöön ja kertoo sen säästävän aikaa itse lypsämisestä. Säästynyt aika kuluu eläinten hyvinvoinnin varmistamiseen ja tarkkailuun, että navetassa kaikki toimii.

Älymaatalous hyödyntää maataloudessa nykyaikaisia digitaalisia järjestelmiä ja antaa työkaluja tilan johtamiseen. Järjestelmät ovat yleistyneet suomalaisilla maatiloilla niiden kannattavuuden myötä.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun älymaatalouden asiantuntija Konsta Sarvelan mukaan teknologian hinta kuitenkin hidastaa sen käyttöönottoa.

– Teknologia on vielä melko arvokasta, mutta esimerkiksi automaattiohjatut traktorit ovat jo aika yleisiä eivätkä vain isojen tilojen laitteita.

Älymaatalouden tarkoituksena on vähentää tilallisen työkuormaa ja tarjota mitattua tietoa, jonka perusteella voi miettiä kannattavien ratkaisujen tekoa.

– Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kulkueeseen vuonna 2015, Jari sai minut mukaan, kertoo Harri Leppänen (pääkuvassa vasemmalla).

– Tänä päivänä on järkyttävän erilaista, kaksikymmentä vuotta sitten asenteet olivat perseestä, toteaa Jari Kiviranta.

Pride-viikko huipentui lauantaina Helsingissä järjestettyyn kulkueeseen eli Helsinki Prideen. Kulkue järjestettiin läsnätapahtumana kahden koronavuoden jälkeen. Helsinki Pride -yhteisön hallituksen puheenjohtajan Panu Mäenpään mukaan tapahtuma sujui hyvin. Häiriöitä ei ollut, vaikka niitä etukäteen pelättiin.

Yle seurasi kulkueen matkaa Senaatintorilta Kaivopuistoon. Kysyimme myös vanhemman polven edustajilta, miten asenteet ovat heidän mielestään muuttuneet tämän vuosituhannen aikana.

Lue lisää aiheesta:

Pääministeri: Translaki etenee syksyllä – seurasimme Helsingin Pride-kulkuetta, johon osallistui valtavasti ihmisiä

Kaikki kehot ja kunnot tervetulleita

Sateenkaariliput liehuvat lauantaina Inarissa, jossa nuoret järjestävät Suomen pohjoisimman Priden: "Tästä tuli suurempi kuin suunnittelimme"

Puolustusvoimat valmistautuu ottamaan vastaan uuden saapumiserän varushenkilöitä poikkeuksellisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Sota Ukrainassa näkyy Puolustusvoimissa esimerkiksi keskustelukulttuurin muutoksena.

– Keskustelemme Venäjästä ja Venäjän uhasta aikaisempaa avoimemmin, kertoo pääesikunnnan koulutuspäällikkö, eversti Kari Pietiläinen.

Pietiläisen mukaan Puolustusvoimat on läpinäkyvä organisaatio, jossa asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä.

Osa aiemmin asepalveluksen suorittaneista saattaa muistaa palvelusajaltaan, että Venäjästä ei ole puhuttu suoraan. Varusmiehille on saatettu oppitunneilla puhua esimerkiksi Suomea uhkaavasta "keltaisesta valtiosta".

Nyt kiertoilmaisusta ollaan luopumassa.

– Tällainen keltainen valtio, sellaista ei meidän opetuksessa jatkossa tule olemaan, Pietiläinen sanoo.

Suorasta puheesta huolimatta Puolustusvoimista muistutetaan, että Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa.

Palvelusta suorittavien mielialoja seurataan tehostetusti

Ensi maanantaina palveluksensa aloittaa noin 12 000 varusmiestä ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista.

Yksi tulevista alokkaista on rovaniemeläinen Samuel Vuolo, 18, joka on lähdössä Sodankylään suorittamaan palvelustaan.

Vuolo kertoo astuvansa palvelukseen hyvissä tunnelmissa.

– Ei minua oikeastaan pelota sota tai nämä, ei niitä oikeastaan kannata miettiä. Nyt käydään armeija ja sen jälkeen katsotaan, mikä on maailman tilanne ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Vuolo pohtii.

Ukrainan sodan myötä varusmiesten mielialoja on ryhdytty seuraamaan tehostetusti, eversti Pietiläinen kertoo. Palautetta saadaan esimerkiksi kyselyiden sekä jokaisessa joukko-osastossa toimivan varusmiestoimikunnan kautta.

– Palautetta saadaan myös Varusmiesliitosta, jonka kanssa pääesikunnan koulutusosastolla on säännöllisiä tapaamisia, Pietiläinen sanoo.

Ukrainan sodan takia on lisätty myös viestintää asepalveluksen suorittajille.

– Joukko-osastot tiedottavat aktiivisesti ja nostavat asioita esille säännöllisesti eri puhutteluissa ja koulutustilaisuuksissa.

Lisäksi Maavoimissa on laadittu niin kutsuttu sotilaan kortti, joka kertoo perusasioista tilanteeseen liittyen. Varushenkilöitä on myös kannustettu keskustelemaan huolta herättävistä asioista aktiivisesti.

Henkilökunnan ja vertaistuen lisäksi palvelustaan suorittavilla on käytettävissään sosiaalikuraattorien ja sotilaspappien verkosto sekä vertaistukena joukko-osastokohtaiset varusmiestoimikunnat.

– Meillä on koulutuksessa käytössä taistelijan mieli ja keho -ohjelma. Koulutuksissa käsitellään muun muassa sotaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, Pietiläinen kertoo.

Itse varsinaiseen koulutukseen ei Ukrainan sodalla tai Suomen Nato-hakemuksella ole vaikutusta.

– Olemme kehittäneet koulutusta pitkäjänteisesti ja omista lähtökohdistamme Suomen tarpeisiin, Pietiläinen sanoo.

Varusmiesten maanpuolustustahto on korkea

Helsinkiläinen Elias Kellman, 20, on maanantaina lähdössä suorittamaan varusmiespalvelustaan Santahaminaan.

Kellman näkee varusmiespalveluksen suomalaisia yhdistävänä elämänvaiheena. Hän kertoo pitävänsä Puolustusvoimia tärkeänä Suomelle.

Puolustusvoimista kerrotaan, että kotiuttamisen yhteydessä pidettävien loppukyselyjen tuloksissa maanpuolustustahto ja palvelusmotivaatio ovat nousseet.

– Laajentunut Ukrainan sota on kirkastanut varusmiehille asevelvollisuuden ja varusmiespalveluksen merkitystä sekä tärkeyttä. Sama ilmiö havaittiin Venäjän hyökättyä Krimille ja Ukrainan sodan alettua vuonna 2014, Pietiläinen sanoo.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan suomalaisille teettämän kyselyn mukaan maanpuolustustahto oli tänä vuonna mittaushistorian korkein. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa: "Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?"

Tähän kysymykseen myönteisesti vastasi 83 prosenttia vastaajista. Vuonna 2021 vastaava luku oli 68 prosenttia.

Voit keskustella aiheesta 3.7.2022 kello 23:een asti.

Lue lisää:

Sotkujen koronarajoitukset poistuivat – Säkylän sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja: "Munkkeja pitäisi riittää jokaiselle"

Niinistö lippujuhlan päivässä: "Olemme kaikissa olosuhteissa vastuussa oman maamme puolustuksesta"

Lopella syttyi lauantaina iltapäivällä maastopalon alku, jossa oli aineksia pahempaan. Kanta-Hämeen pelastuslaitos sai ilmoituksen keskisuuresta maastopalosta Räyskälän lentokentän alueelta, jossa on parhaillaan koolla vanhoillislestadiolaisten Suviseurat.

Alueelle on leiriytynyt noin 76 000 ihmistä.

– Heti ilmoituksen tultua meillä oli tieto, että maastoa palaa. Palorintaman leveys oli alle 30 metriä, mutta liekit olivat metrejä korkeita ja tuli levisi kävelyvauhtia tai nopeamminkin, kertoo Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Eero Hellgren.

Paikalle lähti kymmenen pelastuslaitoksen yksikköä Forssasta. Hellgren tiesi, että Suviseurojen organisaatio on varautunut hyvin myös tämänkaltaiseen tilanteeseen. Silti ensimmäinen ajatus oli, että tuli leviää vauhdilla, jos se pääsee tuulisessa säässä valloilleen rutikuivaan kangasmaastoon.

– Tällaisen kelin takia palo lähtee nopeasti leviämään, jos alkusammutus paikan päällä ei ole tarpeeksi tehokasta.

Tuli levisi seuroista vastakkaiseen suuntaan

Suviseurat on oma pieni kaupunki, jossa on 6 650 asuntovaunua, 2 000 asuntoautoa ja 6 500 telttaa.

– Toki kun on tällainen iso ihmismäärä ja paljon asuntovaunuja sekä asuntoautoja, se tuo oman mietintänsä tilanteeseen. Mutta tulen leviämissuunta oli poispäin alueesta, joten akuuttia vaaraa ei ollut, Hellgren kertoo.

Pelastuslaitoksella tehtiin riskianalyysi heti hälytyksen tultua.

– Aina kun hälytys tulee, tiedämme jo melko hyvin tulipohjan tarkan sijainnin, tulen leviämissuunnan ja tuulen suunnan. Osaamme sen mukaan tehdä ennakoivia toimenpiteitä jo ennen kuin pääsemme kohteeseen.

Suviseuroissa on huolehdittu turvallisuudesta myös määrittelemällä tarkasti, kuinka monta metriä asuntovaunujen väliin täytyy jättää.

– Jos yksi vaunu syttyy tuleen, tuli ei leviäisi seuraavaan. Järjestelyt on hyvin organisoitu, Hellgren kiittää.

Suviseuroilla on oma paloasema

Suviseuroilla on oma paloasema, jonne on tapahtuman ajaksi palkattu kolme ammattipalomiestä ja paloesimies. He kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin ja työskentelevät tavallisesti omien kotipaikkojensa pelastuslaitoksilla.

Suviseurojen palokunta päivystää vuorokauden ympäri, ja sen käytössä on paloauto, joten alkusammutus sujui tehokkaasti tälläkin kertaa. Alkusammutuksen merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa, toteaa palomestari Eero Hellgren.

– Karkeasti sanottuna alkusammutus ratkaisee, pääseekö tulipalo leviämään vai ei. Tässä tapauksessa meidän pelastuslaitoksen yksiköillä oli kohteeseen matkaa 20–25 kilometriä, jolloin matkaan menee vähintään viisitoista minuuttia. Alkusammutustoimenpiteiden tekeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Räyskälässä tuli saatiin nopeasti hallintaan, ja maastoa paloi lopulta vain parikymmentä neliömetriä.

Kalajoen suurpalo muistutti riskistä

Viime kesänä keskisuuri maastopalo levisi Kalajoella suureksi roihuksi, joka työllisti pelastuslaitoksia pari viikkoa. Heinä–elokuussa alueella paloi noin 230 hehtaaria metsää.

Tällä hetkellä olosuhteet eteläisessä Suomessa ovat tulen leviämiselle yhtä otolliset kuin Kalajoella vuosi sitten.

– Rutikuiva sää, metsäpaloindeksi on huipussaan. Jos tulta ei saada ajoissa kiinni, pahimmassa tapauksessa meillä on Kalajoelta hyvä huono esimerkki. Maastopalot voivat olla todella pitkäkestoisia, palomestari Hellgren sanoo.

Jos arvelit, että helteet saavat ihmiset kyttäämään kaikkein eniten sähköisiä sääpalveluja olit väärässä.

Kuumuus pyörii kyllä ihmisten mielissä ja päivittäisissä puheissa, mutta esimerkiksi sääpalveluja tarjoavan Forecan kävijäpiikit ajoittuvat hellettä enemmän myrskyihin ja pyryihin, kertoo Forecan kuluttajapalveluista vastaava kaupallinen johtaja Tuomas Reivinen.

Sama ilmiö näkyy myös Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa. Suurin viime aikojen kävijäpiikki nähtiin vuosi sitten juhannuksena Aatu-rajuilman aikoihin, kertoo verkkopäätoimittaja Tuija Vuorinen Ilmatieteen laitokselta. Tuolloin Ilmatieteen laitoksen sivuilla oli liki 700 000 kävijää vuorokaudessa.

Reivisen mukaan Forecankin sääpalveluilla on Suomessa miljoonaluokan käyttäjämäärät.

– Moni tuntuu kesää kohden hellettä odottavan ja toiset pelkäävän, mutta helteet eivät sääpalveluissa näy niinkään suurena piikkinä. Pitkän tasaisen jakson aikana saattaa olla tavanomaista vähemmän käyttäjiä. Sateet, vaihtelevat säät ja voimakkaat myrskyt kiinnostavat enemmän, kuvailee Reivinen

Kiinnostus säätä kohtaan kasvaa kuitenkin kesän lomakaudella. Sääseuranta vilkastuu jo ennen juhannusta ja jatkuu elokuulle saakka, arvioi Reivinen.

– Hellejaksot vähän kasvattavat kävijämääriä, mutta yleisestikin kesä on sääennusteiden seuraamisessa aktiivista aikaa. Silloin on joka tapauksessa eniten käyttäjiä, sanoo myös Vuorinen.

Ilmatieteen laitoksen palvelussa eniten ihmisiä kiinnostavat oman alueen paikallissää sekä tutkakuvat, joiden avulla voi seurata esimerkiksi sadealueita. Kesällä myös varoituksia, kuten metsäpalovaroitusta, seurataan tarkoin.

Reivinen toteaa, että sadetutka on monille todella tarpeellinen, koska se näyttää kesän kuurosateet parhaiten ja sen avulla voi ennakoida sateen alkua ja loppua.

Sadetta, pilvisyyttä, tuulta ja lämpötilaa tarkkaillaan

Moni tarkastaa säätiedot useamman kerran päivässä.

– Kannattaa muistaa, että ihmiset katsovat säätietoja moniin eri tarkoituksiin, Vuorinen sanoo.

Eniten ihmisiä aktivoivat sääpalvelujen pariin olosuhteet, joilla on suurin vaikutus omaan arkeen.

Tavallisimmin seurataan Reivisen mukaan sadetta, lämpötilaa, tuulta ja pilvisyyttä ja niiden symbolit ovat yleensä sääsovelluksissa selkeimmin esillä. Palveluiden näkymää voi usein myös räätälöidä.

Eri ammattiryhmille ja harrastajille tietyt säätiedot ovat perustietojen lisäksi merkityksellisiä. Esimerkiksi ilmanpaine, -kosteus tai kastepiste eivät herätä massoissa suuria intohimoja.

– Veneilijät ovat kiinnostuneita tuulesta ja kiinteistönhuoltajat lumipyryistä, samoin sähköverkon ylläpitäjät. Monia kiinnostaa sadetutka ja kovat myrskyt, joissa voi puita kaatua. Myös kuurosateet, jotka voivat tulla yllättäen ja sataa runsaasti tiettyyn paikkaan, vilkastuttavat sääpalveluja, luettelee Reivinen.

Kun isompia myräköitä on näköpiirissä, sääpalvelujen tarjoaja varautuu jo ennalta kasvavaan kävijämäärään lisäämällä esimerkiksi serverikapasiteettia, ettei käyttäjätulva tuki palveluja.

Jyväskylän keskustassa Kaisu Noronen ja Aino Noronen kertovat seuraavansa säätä netistä päivittäin, Aino jopa harvemmin. Kummallakaan ei ole ladattuna sääsovelluksia. Sateet ajavat poutaa herkemmin säätietojen ääreen, koska se vaikuttaa muun muassa pukeutumiseen.

– Jos on luvattu sadetta, niin se saa hakeutumaan säätietojen ääreen. Katson netistä yleensä eri toimijoiden ennusteita, siitä on tullut tapa, sanoo Kaisu Noronen.

– Katson, onko aurinkoista ja mikä on lämpötila, kiteyttää käyttötottumuksensa 14-vuotias Aino Noronen.

Niin ikään Jyväskylän keskustassa jututettu Kirsi Ruohonen kertoo pärjäävänsä iltapäivälehden sivuilta löytyvillä säätiedoilla. Hän kurkkii ennusteita kännykästä harvakseltaan. Ruohosta kiinnostaa erityisesti lomasää, varsinkin, jos on osallistumassa tapahtumiin.

Torikahvilta tavatut Mikael Mäkinen ja Tero Tarvainen ovat sääpalvelujen käyttäjinä erilaisia.

Mikael kertoo, ettei hänellä ole puhelimessa sovellusta ja säätä hän tutkailee lähinnä Forecan sivuilta. Hellettä enemmän Mikael Mäkistäkin kiinnostavat sateet ja säästä pysyy hänen mukaansa kärryillä myös uutisia seuraamalla.

Terolla on aktiivisessa käytössä puhelimen oma sääsovellus ja hän tarkastelee sitä päivittäin.

– En ole sääaddikti, mutta päivittäin tulee katsottua, mitä on tarjolla. Talvioloissa sää kiinnostaa enemmän, vaikkapa silloin kun lämpötila on nollan lähellä. Silloin haluaa tietää, onko pakkasta vai loskaa. Kesäsää on minusta aina yleensä hyvä, summaa Tarvainen.

Sääpalvelujen mobiilikäyttö kasvaa

Säätä seuraavat kaikki ihmiset kaiken aikaa, kuvaa Forecan Tuomas Reivinen. Muutoksia sääpalvelujen käyttötottumuksissa on kuitenkin tapahtunut ja tapahtuu edelleen.

– On siirrytty seuraamaan säätä mobiililaitteista tietokoneiden sijaan ja sanomalehdistä käyttäjät ovat siirtyneet verkkoon.

Kovin vauhdikkaita trendejä ei kuitenkaan ole nähtävissä. Reivisen mukaan kyse on lähinnä siitä, kuinka nopeasti koko kansa siirtyy mobiiliin. Siirtymää siihen suuntaan on tapahtunut jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Reivinen tietää, että sään seuraaminenkin voi koukuttaa. Sadetutkan seuraajat ja myrskybongarit tarkistavat tilanteen monta kertaa päivässä. Vanhemmille ihmisille sääpäiväkirjan pitäminen voi olla harrastuksen tasoista toimintaa.

– Säätutkan käyttö voi olla addiktoivaa, kun on mahdollista seurata pilvien liikkeitä ja ennakoida, mihin sateet ovat menossa.

Sää tulee tarkistettua tosi usein, koska se on niin helppo vain kaivaa kännykkä taskusta ja nopeasti vilkaista säätiedot, Reivinen arvelee.

Tamperelainen Oskari Laamanen saa joskus hulluja ideoita.

Viime kesänä, kaveriporukalla vietetyn mökkiviikonlopun aikana, mies heitti ilmoille ajatuksen eukonkantokisoihin osallistumisesta. Pikku hiljaa läppä alettiin ottaa tosissaan.

– Ja täällä sitä nyt ollaan, Laamanen virnistää eukonkannon MM-finaalin alla Pohjois-Savon Sonkajärvellä.

Laamasen kanssa kisamatkalle on lähtenyt hänen vaimonsa Sani, kolme kaveripariskuntaa ja yksi kannustaja. Pareista kaksi on avioitunut tänä kesänä, mutta rakkauden testaamisesta tempauksessa ei ole kuulemma kyse.

– Onpahan jotain muisteltavaa vanhempana! Varasimme ensi yöksi mökin, joten tästä tulee kiva yhteinen reissu, Sani Laamanen kertoo.

Hassuttelevat kaveriporukat ovat eukonkannon maailmanmestaruuskisojen kantavia voimia, sanoo lajin kokenein MM-edustaja Joni Juntunen.

– Usein aloitteen tekijänä on näissä ryhmissä joku kannettavista, Juntunen toteaa.

Menestystä tavoittelee pieni osa

Eukonkannon MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1996 lähtien. Ison osan kilpailijajoukosta muodostavat Suomeen ihastuneet ulkomaalaiset, jotka palaavat uskollisesti kisaamaan kerta toisensa jälkeen.

Virolaisille Janno ja Anu Sildille matka Sonkajärvelle oli tänä vuonna seitsemäs peräkkäinen.

– Täällä tsempataan ja ollaan todella hyväntahtoisia kaikille, jotka laittavat itsensä tällä tavalla likoon. Monesta sonkajärveläisestä on tullut meille ystävä, Janno Sild kuvailee.

Harrastuksensa alkuvuosina Sildeille oli tärkeää, että he eivät vain osallistu MM-kisoihin, vaan pärjäävät niissä. He arvioivat, että nykyään maailmanmestaruutta jahtaa tosissaan 3-5 paria.

Seinäjokelaiset Olli-Pekka Perttu ja Sonya Zouiter olivat tänä vuonna yksi noista pareista.

– Meillä on tervettä kilpailuhenkeä! Olemme treenanneet suunnitelmallisesti, koska harvoin tulee mahdollisuus voittaa minkään lajin maailmanmestaruus, Zouiter sanoo.

Mestaruus ratkesi sadasosilla

Tämän vuoden kilpailut päättyivät Pertun ja Zouiterin osalta nelossijaan. Maailmanmestaruuden voitti lajin kestomenestyjä Taisto Miettinen yhdessä parinsa Katja Kovasen kanssa.

Miettinen ja Kovanen kukistivat tiukassa finaalissa liettualaisparin Vytautas Kirkliauskas - Neringa Kirkliauskiene 0,4 sekunnilla. Mitalikolmikon täydensivät Ilpo Haalisto ja Jenni Piippo.

Lauantain pääkisaa seurasi kisa-areenalla runsaat 2 500 katsojaa.

Eukonkannon MM-kisat järjestettiin nyt 25. kertaa. Koronapandemia perui vuosien 2020 ja 2021 kilpailut.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 3.7. klo 23:een saakka.

Lue myös:

Eukonkannon MM-kisat järjestetään tulevana kesänä vuoden tauon jälkeen – videolla Sonya Zouiter ja Olli-Pekka Perttu näyttävät, millaista treeniä "hupilaji" vaatii

New York Times -lehtikin sen tietää: suomalaiset ovat outoa urheilukansaa

Eukonkantoa Ylen Elävässä arkistossa

Tavarataloketju Kärkkäinen on tyytymätön Lahden päätökseen Fazerin makeistehtaan tonttivarauksesta.

Lahden kaupunginhallitus käsittelee perjantaina Kärkkäinen Oy:n oikaisuvaatimusta, jossa hallitusta vaaditaan kumomaan päätös kaupungin ja Fazerin yhteistyösopimuksesta. Sopimus sisältää Kujalan yritysalueella sijaitsevan tontin varauksen.

Oikaisuvaatimuksen mukaan tontti olisi ollut jo varattu Kärkkäiselle. Kaupunki ei kuitenkaan ole tehnyt minkäänlaista sopimusta tontin varaamisesta tai luovuttamisesta yhtiölle.

Kaupungin mukaan neuvotteluja käytiin ja ne etenivät varaussopimuksen luonnoksen tekemiseen. Tontin varaamisesta ei silti ole tehty mitään päätöstä, eikä mitään sopimusta ole allekirjoitettu.

Kärkkäisellä on tavaratalo Lahden Renkomäessä. Yhtiö kertoi vuonna 2021 kaavailevansa laajennusta, jonne tulisi muun muassa verkkokaupan varastotilaa.

Lisää Päijät-Hämeen uutisia Yle Areenassa: kuuntele, katsele ja lue mitä lähelläsi tapahtuu.

Venäjän iskut ukrainalaisiin siviilikohteisiin osoittavat, ettei Venäjällä ole ollut käytössään iskuihin vaadittavia täsmäaseita. Näin arvioi sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.

– Todennäköisesti välitön syy siviilikohteisiin osuneisiin iskuihin on se, että Venäjältä puuttuu täsmäaseita, Käihkö sanoo puhelinhaastattelussa.

– Venäjä yrittää kohdistaa iskuja rintamalinjojen taakse kohteisiin, jotka liittyvät Ukrainan sodankäyntiin – esimerkiksi asevarikkoihin, aseteollisuuteen ja öljyvarastoihin. Täsmäaseiden puutteen takia he osuvat aika lailla väistämättä myös siviilikohteisiin.

"Iskut ovat osoitus terrorista"

Siviilikohteisiin osuneet iskut ovat Käihkön mukaan merkki myös terrorista ja siitä, ettei Venäjä piittaa ukrainalaisten siviilien hengestä.

– Siviilikohteisiin osuminen ei tunnu haittaavan Venäjää. Voidaankin sanoa, että Venäjä on sodan aikana syyllistynyt aika paljon myös terroriin. Kohdistamalla iskuja siviilikohteisiin tai osumalla niihin, Venäjä yrittää pakottaa Ukrainaa polvilleen.

Toissa yönä Odessan alueella Serhiivkan kaupungissa ainakin 21 ihmistä kuoli ja kymmeniä haavoittui, kun Venäjän ohjuksia osui kerrostaloon ja vapaa-ajan keskukseen.

Maanantaina Venäjän ilmaiskussa Krementšukin kaupungissa sijaitsevaan ostoskeskukseen kuoli 18 ihmistä.

Käihkön mukaan on vaikea arvioida, ovatko iskut osuneet siviilikohteisiin vahingossa.

– Esimerkiksi Krementšukin iskussa ostoskeskuksen lähellä oli ilmeisesti korjauspaja. Todennäköisesti Venäjä on yrittänyt kohdistaa iskujaan siihen mutta on osunut ostoskeskukseen.

Venäjä on kiistänyt iskut.

– Kyllähän me tiedämme, että Venäjä on jatkuvasti ja toistuvasti syyllistynyt sodan aikana sotarikoksiin, Käihkö jatkaa.

Odessan iskuja hän arvioi näin:

– Odessassa voi olettaa, että siellä on jokin sotilaskohde lähettyvillä tai sitten Venäjä ampui kaupunkiin sen takia, että he muistuttavat Venäjän kyvystä siviilien rankaisemiseen. Kyseessä on terrori, kun Venäjä yrittää pakottaa Ukrainaa tälläkin tavoin polvilleen.

Myös Britannian sotilastiedustelu on arvioinut, että Venäjä on käyttänyt Ukrainassa ohjuksia, joilla ei pysty tekemään tarkkoja iskuja.

Britannian sotilastiedustelun mukaan Venäjällä on pulaa tarkoista ja moderneista ohjuksista. Sotilastiedustelun mukaan Krementšukin iskussa käytettiin todennäköisesti Kh-32-ohjusta, joka on päivitetty versio neuvostoaikaisesta Kh-22-ohjuksesta.

Kh-32 ei ole optimaalinen tarkkoihin iskuihin maakohteissa, varsinkaan kaupungeissa, Britannian sotilastiedustelu toteaa.

Lue täältä tuoreimmat tiedot Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa

Lisää aiheesta:

Venäjä teki ohjusiskun Krementšukin kaupunkiin Ukrainassa – isku osui täpötäyteen ostoskeskukseen, useita kuoli ja haavoittui

Hellettä on piisannut ympäri Suomea juhannuksen jälkeisellä viikolla. Kesän toistaiseksi korkein lämpötila mitattiin tiistaina Porin lentoasemalla: 32,9 astetta. Lauantain korkein lämpötila jäi asteen verran tiistaina mitatusta ennätystä. Heinolassa mittari näytti 31,9 astetta.

Huomennakaan lämpöennätys tuskin enää rikkoutuu. Ylen meteorologi Anne Borgström kertoo, että yön aikana Suomeen virtaa lännestä kuivempaa ilmaa.

Tukala ilma siis väistyy, vaikka hellettä on yhä laajalti. Vain Itä-Suomessa koetaan enää yli 30 asteen lämpötiloja sunnuntaina.

– On selvästi helpompi olla, kun tukaluus on hävinnyt ja ilma on kuivempaa. Eikä ole niin hiostavaa, Borgström kuvailee.

Lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä liikkuu ukkoskuuroja lännestä itään. Huomenna nuo ukkoskuurot ovat Päijänteen itäpuolella: aamulla itä-Suomessa ja illalla itärajalla.

Tiistain jälkeen helteet ovat hetkeksi ohi

Maananantaina Suomeen virtaa taas lämmintä ilmaa. Hellettä on laajalti. Länsirannikolla voi tulla jokunen sadekuuro.

Tiistaina tapahtuu tuntuvin muutos säässä. Silloin lämpötilat jäävät lännessä paikoin kahteenkymmeneen asteeseen. Säästä tulee epävakaista.

– Tiistain jälkeen helteet ovat näillä näkymin ohi joksikin aikaa, Borgström sanoo.

Loppuviikosta lämpötilat ovat 20 asteen paikkeilla.

– Itse olen niin sanottu maan hiljainen tai sellainen ihan tavallinen, johon tuolla törmää ja ei kauheasti siitä asiasta kuuluta tai puhu, kertoo Petri Karvinen.

Karvinen on yksi vapaaehtoisista, joka osallistuu tänä viikonloppuna Joensuun herättäjäjuhlille. Tapahtumassa on talkoissa monia, joilla ei ole aiempaa yhteyttä luterilaisen kirkon herätysliikkeeseen.

Körttien herättäjäjuhlille odotetaan noin 20 000 vierasta. Tapahtumaan tarvitaan satoja talkoolaisia monenlaisiin tehtäviin kolehdinkerääjistä majoitus- ja ruokailujärjestelyihin sekä erilaisiin myyntitehtäviin.

Karvinen tuli tapahtumaan vapaaehtoiseksi vaimon töiden kautta. Hän on juhlilla muutenkin ensikertalainen ja kertoo odottavansa mielenkiinnolla, mitä juhlilla tapahtuu. Hän ei ole pitkään aikaan nähnyt niin paljoa ihmisiä yhtä aikaa samassa paikassa.

– Menen korvat auki ja tuntosarvet pystyssä, että mitä tapahtuu ja mikä juttu tämä on.

Yökahvila on kohokohta

Joensuulainen Naomi Mgaya tuli herättäjäjuhlille, koska hänen äitinsä on työntekijänä tapahtumassa.

Mgaya pitää itseään seurakunta-aktiivina. Hän on ollut paljon mukana niin kerhotoiminnassa kuin myös leireillä.

– Usko on julkinen, mutta myös jollakin tapaa henkilökohtainen asia.

Ihmisten kohtaaminen tuntuu hänestä kivalta. Hänellä on yksi vastaus siihen, mitä hän odottaa eniten.

– Yökahvilaa.

Pastillit kuuluvat asiaan

Joensuulainen Iiris Makkonen pyydettiin vapaaehtoiseksi tapahtumaan. Hän työskentelee lasten ja nuorten toimikunnassa muun muassa yökahvilassa. Työt jatkuvat aamukolmeen asti.

Herättäjäjuhlat eivät ole hänelle entuudestaan tuttu tapahtuma.

– Odotan paljon ihmisiä ja aurinkoa, yhdessätekemistä ja katsotaan mitä muuta. Ilmeisesti pastillit kuuluvat asiaan.

Nonna-Omena Helojoki työskentelee Joensuun seurakunnalla nuorisotyönohjaajana ja on nyt mukana nuorten ohjelmaa tekemässä.

– Eilen minun toinen tiimiläinen sanoi, että kun joku sanoo, että nämä tehdään talkoilla, niin nämä todellakin tehdään talkoilla. Täällä on mieletöntä asiantuntijuutta, Helojoki tietää.

Hän odottaa sitä, että kaikilla on herättäjäjuhlilla mukavaa.

– Toivottavasti Joensuu näyttäytyy ihanana kaikille. Ensimmäiset nuoret ovat jo majoittautuneet. Oulusta, Turusta, Helsingistä tulleilla nuorilla oli hyvä meno.

Eräs juhlille osallistunut oli sanonut ohjenuoraksi, että tapahtumassa kannattaa tutustua uusiin ihmisiin.

– Älä ole vain vanhojen kavereiden kanssa.

Helle on paha

Iisalmelainen Muilun pariskunta tapasi aikoinaan Helsinkin körttiopiskelijapiireissä. Sirkku Muilu on käynyt juhlilla vuodesta 1973, Simo Muilu vuodesta 1955.

Herättäjäjuhlilla puhutaan ja veisataan paahtavan kuumassa säässä. Järjestäjät pelkäävät jopa pesäpallostadionille rakennetun juhlakentän jäävän tyhjäksi, kun ihmiset hakeutuvat varjoisammille paikoille.

Simo Muilu toivoi, ettei helteestä muodostu ongelmaa.

– Helle on yksi paha. Se on jonkunlainen ongelma, mutta toivotaan nyt, ettei aurinko liikaa porota.

Simo Muilun mielestä tärkeintä tapahtumassa ovat virret sekä ystävät, joita on parin vuoden aikana nähnyt harvoin, kun tapahtumia on jäänyt väliin. Samoilla linjoilla on Sirkku Muilu.

– Toivottavasti saamme sananruokaa ja näemme runsaasti ystäviä ja tuttavia.

Voit keskustella aiheesta 2.7. klo 23 asti.

Lue myös:

Herättäjäjuhlat rakentuu Joensuun Mehtimäelle satojen käsiparien voimin

Lestadiolaiset oppivat korona-aikana uusia keinoja sanan levittämiseen ja nyt ne ovat käytössä Suviseuroilla

Yle seurasi mukana, kun Puolassa kerättiin todisteita Venäjän sotarikoksista

Ukrainan viranomaiset ovat avanneet yli 16 000 tutkintaa Venäjän joukkojen mahdollisista sotarikoksista. Se on enemmän kuin yhden maan viranomaiset pystyvät yksin tutkimaan. Moni Euroopan maa, Puola mukaan lukien, on tullut avuksi. Historiallista on se, että todisteita kerätään samaan aikaan kun Venäjän hyökkäyssota vielä jatkuu. Tutkimuksia tehdään eri maissa yhteistyönä, rinnakkain ja osin päällekkäin.

Keski-Euroopan kaupungeissa lentotaksit ja rahtidroonit ovat pian arkipäivää

Keski-Euroopassa droonit alkavat lentää jo lähivuosina säännöllisesti kaupungeissa kuljettaen tavaroita ja ihmisiä. Sähköllä toimivat droonit voivat olla vähähiilinen vaihtoehto monissa kuljetuksissa. EU vauhdittaa kehitystä muuttamalla ilmailun lainsäädäntöä, jotta miehittämättömien ilma-alusten käyttöä voidaan lisätä turvallisessti.

Remonttikohteetkin kävisivät maaseudulla kaupaksi, niiden löytäminen vain on vaikeaa

Syrjäseuduilla on paljon tyhjiä tai vähällä käytöllä olevia kiinteistöjä, jotka eivät ole julkisessa myynnissä. Nyt kiinteistöjen tarjonta halutaan näkyväksi. Landemia-hankkeen projektipäällikkö Tarja Vuorinen vakuuttaa, että ostajat hakevat myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita maaseudulta.

Sunnuntaina ollaan yhä hellelukemissa

Ukkosia liikkui yöllä lännestä itään, ja länteen virtaa jo kuivempaa ilmaa. Sunnuntaina on idässä ukkosia, etelässä ja lännessä on laajalti aurinkoista.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.