Klaudia Rahikainen on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Hän syntyi vuonna 1913 Salmissa, Suomen suuriruhtinaskunnassa.

– Mulla oli ihana lapsuus. Äiti oli oikein iloinen luonteeltaan.

Äiti oli käynyt kansakoulun, isä työskennellyt Lappeenrannassa ratsuväessä rakuunana. Klaudia kuvailee vanhempiaan sen ajan ihmisiksi varsin valistuneiksi. Kahdeksasta lapsesta pidettiin hyvää huolta.

– Isä teki minulle leikkimökin. Siinä leivottiin leipää kesäisin. Musta multa oli kauraleipää, punamulta ruisleipää ja savensekainen multa vehnäleipää. Ja tiedättekös, oltiinko kovin siistejä!

Lapsilla oltava vapautta kasvaa

8-lapsisessa perheessä lapset otettiin maalaistalon töihin heti, kun kynnelle kykenivät. Työnteko ja ahkeruus opittiin jo pienestä pitäen. Se ei kuitenkaan tuntunut taakalta, Klaudia muistelee.

– Meillä oli vapaus. Oli pihaa, missä juosta ja vettä missä uida.

Lapset kasvatettiin ottamaan vastuu omasta elämästään. Liikaa eivät vanhemmat päsmäröineet. Samaa kasvatusfilosofiaa Klaudia toteutti omien lastensa kanssa.

– Ei meillä lapsia komennettu. Siinä kasvettiin vaan!

Äidiksi jatkosodan varjossa

Klaudian oman perheen perustaminen alkoi sotien melskeissä. Postiautossa toisiinsa tutustuneet Klaudia ja Lasse menivät naimisiin välirauhan aikana 1941 Helsingin Tuomiokirkossa.

Vihkitilaisuuden muisteleminen kirvoittaa yhä hymyn Klaudian huulille.

– Meitä oli vihittävänä kuusi paria. Sakastissa suntio neuvoi, että "pitäkää toisistanne kiinni, etteivät morsiamet sekoitu!"

Nuori pari ei ehtinyt kauan nauttia onnestaan. Kesäkuussa 1941 syttyi jatkosota, ja Lasselle tuli lähtö rintamalle.

Aviomies piti hyvästellä parissa minuutissa. Klaudia oli raskaana. Huoli vauvasta oli suuri.

– Voi, jos minun vauva syntyy ettei ole isää... Lasse siihen, että "ennen kuin vauva syntyy, on sodat sodittu ja tullaan kotiin." Ja kuulkaa: minulle vauva syntyi, toinen syntyi ja isä vaan sotaa iskee.

Miten ihmeessä nuori äiti pärjäsi kahden pienen lapsen kanssa sodan jaloissa? Klaudia ei halua valittaa. Ihminen tottuu kaikkeen, hän sanoo päättäväisesti.

Evakkoperhe saa lämpimän vastaanoton

Rauhan tultua nuori perhe päätyi Lieksan kautta Kiteelle, vauraan Peräpihan maatalon peräkamariin. Esikoistytär oli tuolloin alle 3-vuotias ja nuorimmainen 11 kuukautta vanha.

Evakkojen asuttaminen vieraiden ihmisten koteihin aiheutti usein riitoja, mutta Klaudialla kävi hyvä tuuri.

– Talon emäntä oli oikein upea nainen. Minä olin kuin itätuulen surkastuttama naatti hänen rinnallaan. Silti meistä tuli niin hyvät ystävät, Klaudia muistelee lämmöllä.

Perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi vuonna 1946. Elämä oli ehkä materiaalisesti niukkaa, mutta toisista pidettiin huolta.

Klaudia liikuttuu muistellessaan, miten kyläläiset toivat rotinoita vastasyntyneelle ja hänen äidilleen.

– Koreissa kantoivat mustikkapiirakkaa, pullaa, kermapulloja, vaikka mitä. Niin lämmitti se tunne, että vieraan ihmisen ottivat ystäväksi.

Kasvattajan työkalut: ahkeruus ja kunnioitus

Entä minkälaisia neuvoja nykyäideille Klaudia antaisi yli sadan vuoden elämänkokemuksella?

– Lapsia kasvatetaan omalla esimerkillä, ei komentamalla.

Nykyisin monet vanhemmat tuppaavat tekemään asioita lastensa puolesta ja tekemään lasten elämästä mahdollisimman helppoa. Niin sanottu curling-vanhemmuus ei saa Klaudialta ymmärrystä.

– Työnteko opitaan kotona. Lasta pitää kunnioittaa ja hänelle pitää antaa omaa elämää.

Ahkeruus ja työn arvostaminen ovat Klaudialle niin tärkeitä, että hän hieman kiihtyy pohtiessaan nykyaikaa.

– Suomalaiset ovat nykyään äärettömän ahneita ja kateellisia! Kaikki pitäisi saada, mutta töitä ei olla valmiita tekemään sen eteen.

Lasten seurasta kannattaa Klaudian mielestä nauttia silloin, kun he vielä pyörivät jaloissa. Sen jälkeen on aika päästää irti.

Juttua on korjattu 14.5. kello 12.31. Siitä on poistettu kohta, jonka mukaan Karjalasta olisi lähdetty evakkoon jatkosodan syttymisvuonna 1941.

Marko Kaarron kädenpuristus on jämerä. Puheista kuultaa, että nelikymppinen mies on lukenut tarkkaan menestysoppaita.

Kaarto aloitti asuntosijoittajan uransa liikunnanopettajan työnsä ohella vuonna 2009.

– Ensimmäisenä vuonna hurjastelin hullun riskillä. Aloitin asuntosijoittamisen kaasu pohjassa.

Kaarto asui omassa, velkaisessa kaksiossa Tampereen Hervannassa. Omia pääomia ei ollut. Käytännössä persaukinen mies marssi pankkiin ja osti ensimmäisen sijoitusasuntonsa sadan prosentin velkavivulla.

Tässä on ollut onneakin matkassa. Marko Kaarto

– Ajattelin, että kun ostan asunnon ja vuokraan sen, vuokralainen ennen pitkää maksaa sijoitusasuntoni kokonaisuudessaan. Se tuntui mielenkiintoiselta yhtälöltä.

Kaarto osti sijoitusuransa alkutaipaleella vuoden aikana kymmenkunta asuntoa kokonaan velkarahalla. Riskit eivät realisoituneet.

– Tietysti tässä on ollut onneakin matkassa.

– Vuodesta 2009 alkaen asuntojen hinnat varsinkin kasvukeskusten keskusta-alueilla ovat olleet nousussa. Tämä on pienentänyt velkavivun määrän noin puoleen asuntosalkkuni kokonaisuudesta.

Kilpaurheilusta vetoapua yrittäjän uralle

Kaarron nuoruus Pohjois-Pohjanmaalla, Ylivieskassa, meni painien. Hän on voittanut vapaapainissa seitsemän miesten Suomen mestaruutta.

Urheilutaustasta on ollut paljon apua sijoittajan uralla.

– Huippu-urheilija tietää, että täytyy treenata ja asettaa tavoitteita, että pääsee eteenpäin. Sama asia pätee sijoittamisessa.

En pidä itseäni minään riistäjänä tai vuokrakiskurina. Marko Kaarto

Kaarto toistaa useaan otteeseen, että yrittäminen on kovaa puurtamista, jossa ei lasketa työtunteja.

– Mitä enemmän opiskelee ja mitä paremmin verkostoituu, sitä parempia asuntosijoitusdiilejä on mahdollista löytää. Ensin pitää sijoittaa omaan ymmärrykseen.

Innostuneesta keltanokasta kasvoi päätoiminen sijoittaja

Kaarto on koulutukseltaan liikunnanopettaja. Hän jätti palkkatyönsä tamperelaisessa koulussa vuosi sitten.

– Minulla on aina ollut monta rautaa tulessa. Sijoittaminen oli minusta järkevä aloittaa oman työn ohessa.

Tätä nykyä Kaarron salkussa on "kaksinumeroinen määrä" vuokra-asuntoja. Tarkemmin hän ei halua sanoa. Hän laskee ostaneensa kahdeksan vuoden aikana yli sata sijoitusasuntoa.

– Suurimman osan niistä olen myynyt eteenpäin.

Kaarto on tehnyt asuntokauppoja ympäri Suomen, pääasiassa Jyväskylän eteläpuolella. Virheitäkin on tullut tehtyä.

– Joitakin lähiöalueiden kaksioita on pitänyt realisoida reilullakin tappiolla.

"Kokeneet sijoittajat höristelevät jo korviaan"

Asuntosijoittamisen suosio on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana. Liikkeellä ovat olleet niin institutionaaliset sijoittajat kuin Kaarron kaltaiset yksityisetkin sijoittajat.

– Asuntosijoittaminen on trendikästä ja kasvaa edelleen.

– Kun kadulla törmää tuttuihin, niin moni heistä kertoo ostaneensa sijoitusasunnon.

Kaarto uskoo, että kuhina jatkuu vielä ainakin muutaman vuoden. Kokeneet sijoittajat ovat silti tarkkoina.

– Valppaana pitää olla koko ajan. Suuri taloudellinen isku jossain päin maailmaa saattaa romahduttaa markkinat Suomessakin.

Huippu-urheilija tietää, että täytyy treenata ja asettaa tavoitteita, että pääsee eteenpäin. Sama pätee sijoittamisessa. Marko Kaarto

Asuntojen hinnat ovat romahtaneet viimeksi 1990-luvun laman aikaan.

Suomessa on yli 900 000 vuokra-asuntoa. Niistä joka kolmannen omistaa yksityinen vuokranantaja.

"Ei asuntosijoittaminen mitään riistoa ole"

Kaarto kertoo, että hänen tavoitteensa on löytää asuntoihinsa pitkäaikaisia vuokralaisia.

– Vuokraan asuntoni markkinahintaan. En yritä periä mahdollisimman kovia vuokria. Silloin vuokralaisetkin viihtyvät pitempään.

– En pidä itseäni minään riistäjänä tai vuokrakiskurina. Tavoitteeni on tarjota vuokralaiselle hyvä koti kohtuuhintaan.

Kaarto myöntää, että vuokrien jatkuva nousu on vuokralaiselle sietämätöntä.

– Jos vuokrat nousevat inflaation verran vuodessa, se on mielestäni kohtuullista. Mutta kun pienten asuntojen vuokrat keskusta-alueilla ovat nousseet lähemmäs neljä prosenttia, niin se on kyllä pidemmällä aikavälillä kestämätöntä.

Ministeri Kimmo Tiilikainen on kovistellut vuokranantajia siitä, että asumistuet valuvat heidän taskuihinsa. Kaarto ymmärtää huolen.

– Kyllähän se on ihan tutkittu asia, että asumistuet nostavat vuokratasoa.

– Syksyllähän on tulossa voimaan muutoksia, jotka hiukan hillitsevät tätä ilmiötä. Aika näyttää kuinka siinä käy.

Lue myös: Sijoittajat kahmivat kasvukeskusten pienet asunnot – kokonaisia kerrostaloja myyty päivässä

Muuttoliikekriisi, talouskriisi, Brexit ja muut uhkat ovat kaikonneet EU-myönteisten poliitikkojen ja vaikuttajien puheessa taka-alalle. Vielä muutama kuukausi sitten he uskoivat EU:n syvenemisen pysähtyvän ja yhteisön olevan uhanalainen.

Sitten tulivat Ranskan vaalit ja Emmanuel Macronin voitto.

Nyt EU:hun myönteisesti suhtautuvat odottavat toiveikkaina uudistuksia ja entistä tiiviimpää rahaliittoa.

– Syksyllä odotetaan Saksan vaalit, ja varmaan nopeasti sen jälkeen lähtee etenemään tämä uudistusprosessi ja keskustelu, ja siihen meidän on hyvä valmistautua, Henna Virkkunen (kok. / EPP) arvioi.

–Tämä on nyt mahdollisuuksien ikkuna ennen seuraavia vaaleja – että se tulee käytetyksi hyväksi integraation syventämiseen, sanoo Sirpa Pietikäinen (kok. / EPP).

Hautala: Suomen hallitus kaatuu EU-riitelyyn

Myös vihreiden Heidi Hautala uskoo, että nyt EU liikkuu pitkästä aikaa eteenpäin. Ja kun se alkaa, Suomen hallitus ei sitä kestä; perussuomalaisten ja kokoomuksen kuilu EU-asioissa kasvaa liian suureksi, Hautala ennustaa.

– Suomen hallitus hajoaa siihen, kun Saksan vaalien jälkeen alkaa EU:n tiivistäminen, ennustaa Hautala (vihr.) ja muistuttaa, että hänen näkemyksensä on oppositiopoliitikon näkemys.

Mepit kertoivat näkemyksistään Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston tilaisuudessa.

Ranskan vaalit olivat kääntöpiste

Näkemykset ovat yllättäviä, sillä usko Euroopan yhteistyöhön oli vielä kovalla koetuksella viime syksynä. Bratislavassa EU-maat yrittivät koota itseään brittien Brexit-äänestyksen jälkeen. Tuolloin Euroopan maat päättivät keskittyä vaalimaan yhtenäisyyttä ja toteuttamaan jo tekemiään päätöksiä.

Syksyn jälkeen maailma on mennyt eteenpäin: Trumpin vaalivoitto Yhdysvalloissa on saanut Euroopan tarkastelemaan itseään. Talous näyttää vakaalta, eikä maahanmuuttajista ole Euroopan rajoilla samanlaista ruuhkaa kuin pari vuotta sitten.

Roomassa maaliskuun lopussa unionimaat saivat päätetyksi, että yhteistyössä voidaan edetä. Silloin johtajien yhteiskuvaan osallistui väistyvät Ranskan presidentti François Hollande.

Ratkaiseva oli Macronin voitto EU-kriittisestä äärioikeistosta Ranskan presidentinvaaleissa.

–Haluaisin käyttää termia game changer. Hän on muuttanut asioita Ranskassa ja tulee muuttamaan asioita EU:ssa, uskoo entinen EU-suurlähettiläs, nykyinen viestintätoimisto Milttonin johtaja Jan Store.

Tiivistymistä eri tahtiin, mutta joka tapauksessa?

Roomassa EU-maat päätyivät siihen, että unionimaat voivat edetä yhteistyössä eritahtisesti. Toisin sanoen, jotkut maat voisivat edetä nopeammin kuin toiset.

Eteneminen tarkoittaisi esimerkiksi Emun eli Euroopan rahaliiton tiivistämistä. Asia ei ole uusi; se on nostettu esiin eri yhteyksissä. Tuorein suunnitelma on vuodelta 2015, jolloin viiden presidentin raportti esitti askelet "rahaliiton lopulliseen päämäärään". Siinä vaiheittain edettäisiin rahaliittoon, jolla olisi esimerkiksi yhteinen valtiovarainministeri. Liitto vahtisi valtioiden budjetteja nykyistä tiukemmin, mutta vastineeksi maat jakaisivat vastuuta enemmän kuin nyt.

Historia opettaa: se tarkoittaa tiivistyvää liittoa

Euroopan yhteisön ja unionin historia on edennyt yskien mutta edennyt kuitenkin. Aika ajoin on jumiuduttu kriisiin, sitten on taas edetty.

Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimuksen johtaja Juha Jokela tunnistaa ilmiön Euroopan viime vuosikymmeniltä.

– Eriytyvä unioni tuntuu integraation historiassa nousevan esille aina silloin, kun yhteistyötä halutaan suurten jäsenvaltioiden toimesta syventää, mutta riittävää yksimielisyyttä syventämisestä ei ole, Jokela arvioi.

Ilmiöllä on EU-tiedon historiassa monta nimeä – eritahtinen tai eriytyvä integraatio, sisäkkäisten kehien Eurooppa tai epäsymmetrinen yhdentyminen.

Jo nykyisellään Euroopan maat ovat yhtyneet eri tahtiin. Tästä näkyvin esimerkki on juuri rahaliitto, jonka jäseniksi kaikki eivät ole halunneet tai päässeet.

Poliittinen realismi voi hidastaa vauhtia

Kiireisimmät arvioivat, että Euroopan yhteistyön kierroksia lisätään heti Saksan vaalien jälkeen niin, että jo joulukuun huippukokouksessa maiden pitäisi tietää, kenen joukoissa ne seisovat.

Ylen kuulema EU-diplomaattilähde suhtautuu asiaan maltillisemmin. Ajatukset esimerkiksi yhteisestä euromaiden valtiovarainministeristä ja budjetista tai tiiviistä puolustusyhteistyöstä eivät ole uusia, vaan niitä on luonnosteltu jo vuosia – eikä silti ole päästy vielä kovin pitkälle.

Saksan ja Ranskan yhteistä näkemystä etsitään jo huomenna, kun Ranskan tuore presidentti Macron sujahtaa ensimmäiselle virkamatkalleen tapaamaan Saksan liittokansleri Merkeliä.

Saksan vaalit syksyllä eivät pelota EU-mielisiä, sillä molemmat kärkipuolueet – kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit – ovat Euroopan yhteistyön tiivistämisen kannalla. Äärioikeiston äänimäärä ei tällä tietoa uhkaa enemmistöä.

Tähän asti Saksa on suhtautunut nihkeästi talouden yhteisvastuuseen. Diplomaattilähteen mukaan Saksan talouspolitiikan arvioidaan vaalien jälkeen pysyvän ennallaan, vaikka valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen tilalle tulisi uusi nimi. Vaikka Ranskan näkemyksen suuntaan tehtäisiin pieniä myönnytyksiä, suuri linja tuskin muuttuu.

Luonto, meri ja kaukokaipuu kuuluvat luvialaisen kitaristin ja lauluntekijän sanoituksissa. Mikko Laakso hakee helpotusta kaukokaipuulle hyppäämällä loistoristeilijöiden kyytiin juuri silloin, kun Suomessa on pimeää ja kylmää. Toukokuisen aamun kylmyyteen hän ei osannut varautua, kun palasi muutama kuukausi sitten edelliseltä matkaltaan. Kokemäenjoen äärellä, Harjavallan padon lähistöllä värjötellessä jäykistyvät kokeneimmankin kitaristin sormet.

Nämä sormet ovat vieneet häntä pitkälle. Mikko Laakso on viihdyttänyt risteilymatkustajia viime vuosien aikana muun muassa Karibian ja Aasian merillä, viimeksi maailman suurimmalla laivalla.

– Siellä esitettiin Grease-musikaalia 1 500 henkeä vetävässä teatterissa. Musikaali on kitaravetoinen, joten sitä oli kiva rapsutella. Sen lisäksi vedin amerikkalaista humppakeikkaa, eli cha-cha-cha ja swing-tyyliä sekä funkkia big band -meiningillä.

Vegasin tyyliin

Esiintymiset loistoristeilijällä, kuten Harmony of the Seas -laivalla ovat olleet Mikko Laakson mukaan muusikolle hyvin opettavaisia. Eri kokoonpanoissa soittaminen, jatkuvasti uusiutuva musiikki ja lukuisat vierailevat artistit ovat saaneet hänet ymmärtämään, miten kunnon show rakennetaan.

– Vierailevat artistit tulevat usein Vegasista. Heidän kanssaan on mukava soitella. Showmeiningistä oppii paljon ja näkee, miten isossa maailmassa soitetaan.

Potkut ovat herkässä

Ison maailman tyyli näkyy myös armottomuudessa. Mikko Laakso muistelee, että yksi risteilijöiden musiikkipuolesta vastaavista johtajista antoi potkut 35 muusikolle seitsemän kuukauden aikana. Ainakin yksi hänen tietämistään tapauksista liittyi pukukoodiin. Kun laivalla on formal night on kaikilla esiintyjillä oltava smokki päällä kuuden jälkeen.

Se oli niin merkittävä asia, että rumpalia pyydettiin poistumaan laivasta seuraavassa satamassa. Mikko Laakso

– Soitti tai ei, smokki on oltava, jos vain on julkisella puolella. Yhdellä rumpalilla oli kyllä smokki, mutta rumpujen takaa vilkkuivat jalassa olleet tennarit. Se oli niin merkittävä asia imagon kannalta, että rumpalia pyydettiin poistumaan laivasta seuraavassa satamassa.

Vaikka säännöt ovat tiukat, ovat ne selkeät. Mikko Laakso ei ole kokenut niiden noudattamista ongelmalliseksi. Säntillisesti asioita hoitanutta suomalaista on jopa kosiskeltu musiikkipuolen johtoon.

– Siihen en ole lähtenyt. Olen sanonut, että lähden laivoille vain soittamaan, en aikatauluja pyörittelemään.

Pienet kalat ja huoleton elämä

Tulevan talven Mikko Laakso saattaa viettää Suomessa, sillä hän on juuri julkaissut uuden levyn kotimaista musiikkia ja aikoo esiintyä jonkin aikaa lähiseudulla. Suuren maailman menoon tottuneen miehen sanoitukset kuvaavat yllättävän arkisia asioita ja haaveita.

Toukokuisena aamuna Mikko Laakso on lähtenyt kalaan jo kuudelta, vaikka ei vanha olekaan. Tunnin odottelun jälkeen ensimmäinen kala nappaa kiinni. Olisihan niitä pieniä tai vähän isompiakin kaloja mukava saada, mutta saaliin koolla ei todellisuudessa ole väliä, kun joki virtaa vieressä, makkara käristyy nuotiolla ja nokipannu kuumenee.

– Ei elämä tämän paremmaksi voisi mennä.

Perjantaina alkanut poikkeuksellisen laaja kyberhyökkäys on tehnyt tuhoja jo 150 maassa. Hyökkäys on iskenyt 200 000 kohteeseen, kertoo EU:n poliisiviranomainen Europol.

Europolin johtaja Rob Wainwright kuvasi kiristysohjelmahyökkäystä ennennäkemättömän laajaksi.

– Meillä on vuosittain noin 200 maailmanlaajuista kyberrikollisuuden vastaista operaatiota, mutta tämän kaltaista emme ole koskaan nähneet, Wainwright hämmästeli.

Poliisin tietoon tulee myös jatkuvasti uusia tartuntoja. Europolin mukaan suuri osa uhreista on yrityksiä.

Europolin mukaan määrä todennäköisesti vielä nousee, kun ihmiset maanantaina palaavat töihin ja käynnistävät vapaiden jälkeen tietokoneitaan.

Tietojärjestelmien haittaohjelma WannaCry iskee Windows-käyttöjärjestelmään ja lukitsee tietokoneen. Ohjelma yrittää kiristää käyttäjältä 300 dollarin maksua, jotta koneen saisi jälleen toimimaan. Summa maksettava virtuaalivaluutta bitcoineina.

Europolin mukaan hyökkäyksen takana olevat rikolliset ovat saaneet toistaiseksi niukalti rahaa.

– Maksuja on tehty yllättävän vähän toistaiseksi, eli suurin osa ihmisistä ei ole suostunut maksamaan.

Rikolliset hyödyntävät Windows-käyttöjärjestelmissä olevia haavoittuvuuksia.

Lähteet: Reuters, STT, AFP

Kyykäärmeet alkavat vetreytyä kohmeestaan ja ovat jo lähteneet liikkeelle. Kankeus tekee kuitenkin sen, että kyy on herkästi puolustusasemissa.

Kevät onkin vilkasta aikaa eläinlääkäreille, sillä kyyn puremia hoidetaan pahimmillaan kymmeniä viikossa. Eläinlääkäri Johanna Koponen Koira-kissaklinikalta Turusta saa hoidettavakseen enimmäkseen koiria.

– Koira ei ymmärrä vaaraa. Sillä herää kiinnostus ja usein se menee nenällään tutkimaan asiaa.

Käärme on nopea, joten utelias koira voi saada pureman nopeammin kuin omistaja edes huomaa koiran ja kyyn kohtaamisen. Kissa sen sijaan on vikkelämpi.

– Koira häviää kyylle, mutta suurimmassa osassa tapauksia kissa voittaa. On vastaanotolla toki ollut kissojakin, jotka ovat saaneet puremia. Usein kissa kuitenkin ehtii ottamaan käärmeen hengiltä.

Koiran koko ei suojele pureman aiheuttamilta oireilta

Koiran ja kyyn kohtaaminen on yleensä nopea. Koira saattaa pysähtyä ja jäädä tuijottamaan jotain.

– Usein ihminen ei ehdi siihen väliin. Purema tapahtuu ennen kuin ihminen ehtii reagoida.

Tyypillisiä paikkoja puremalle ovat kuono ja etujalat. Koira reagoi yleensä puremaan kiljahduksella. Oireet näkyvät nopeasti. Turvotus nousee ja usein koira myös menee vaisummaksi.

Aina tarvitaan eläinlääkärin hoitoa, eli nesteytystä ja kivunlievitystä. Johanna Koponen

Eläinlääkäri Johanna Koponen painottaa, että lemmikki on aina saatava eläinlääkärin tarkistettavaksi.

– Ensimmäiseksi pyritään pitämään lemmikki rauhallisena ja selvitetään, missä on lähin eläinlääkäri. Aina tarvitaan eläinlääkärin hoitoa, eli nesteytystä ja kivunlievitystä.

Mikäli eläinlääkäriä ei ole lähettyvillä, on suositeltavaa arvioida lemmikin tilanne puhelimen välityksellä. Riippuen pureman paikasta ja koiran kunnosta, tilanne voi muuttua nopeastikin.

Kyytablettia ei suositella, sillä se rasittaa sisäelimiä. Jos purema on alueella, jossa turvotus haittaa hengitystä, voidaan kyytabletti ottaa avuksi.

Koiran koko ei suojele pureman aiheuttamilta oireilta. Riski on yhtä iso pienellä ja suurella koiralla. Pahimmassa tapauksessa lemmikki voi menehtyä puremaan.

– Purema johtaa kuolemaan harvoin, ehkä yksi kymmenestä menehtyy, Johanna Koponen arvioi.

Eräänä päivänä vuoden 1989 lopussa tuolloin Jyväskylän terveyskeskuksessa työskennellyt Arja Lyytikäinen sai puhelinsoiton. Soittaja oli kaupungin eläinlääkäri, jolla oli hämmästyttäviä uutisia.

Suomalaisissa tutkimuksissa oli paljastunut, että maksan, erityisesti sianmaksan, ja maksaa sisältävien elintarvikkeiden A-vitamiinipitoisuudet olivat selvästi odotettua suurempia. Pitoisuudet olivat niin korkeita, että valvontaviranomaiset puuttuivat asiaan ja odottaville äideille asetettiin rajoituksia maksan käyttöön.

Siitä tuli Lyytikäiselle kiireinen päivä. Hän vastaili maakuntalehti Keskisuomalaisen toimittajan kysymyksiin, neuvolaan piti tehdä asiasta tiedote, henkilökuntaa ja äitejä oli informoitava tilanteesta.

Voi vain kuvitella, millainen haloo siitä olisi noussut sosiaalisen median aikakaudella.

– Ehkä yksi syy, miksi se hätkäytti ammattilaistakin, oli se, että suomalaiset söivät mielellään maksalaatikkoa ja maksamakkaraa. Niitä myös pidettiin yleisesti ravintorikkaina ruokina, esimerkiksi hyvänä raudan lähteenä, Lyytikäinen pohtii.

Maksan maine meni käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä. Elintarvike, jota vielä samana vuonna oli suositeltu raskaana oleville naisille sen sisältämän folaatin, A-vitamiinin ja raudan vuoksi, joutui hetkessä mustalle listalle.

Asian saamasta suuresta huomiosta kertoo myös Raviolin toimitusjohtaja Pirjo Hakala-Lahtinen suomalaista ravitsemuspolitiikkaa käsittelevässä Food for Health -teoksessa.

– Yhdeksän uutisissa kerrottiin, että maksan A-vitamiinitasot ovat liian korkeita sikiölle ja pam – seuraavana päivänä meidän piti varmistaa, ettei maksaa ollut missään, Hakala-Lahtinen kuvailee uutisen aiheuttamaa reaktiota Kätilöopiston sairaalassa.

Syynä maksan suuriin A-vitamiinipitoisuuksiin oli se, että tuotantoeläinten rehua oli täydennetty suurilla A-vitamiiniannoksilla. Kun tämä lopetettiin, pitoisuudet laskivat nopeasti.

Vaikka maksan A-vitamiinipitoisuudet ovat sittemmin laskeneet, edelleen nykyisten suositusten mukaan maksaruokien käyttöä on syytä rajoittaa koko raskauden ajan.

Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia niin sanotussa retinoidi-muodossa, joka voi suurina annoksina lisätä sikiövaurioiden ja keskenmenon riskiä.

Kansantauteja ehkäistään jo kohdussa

Äitien ravitsemukseen on kiinnitetty Suomessa huomiota jo varhain, vaikka vanhimmat viralliset lapsiperheitä koskevat ruokasuositukset ovatkin melko tuoreita, 1980-luvun lopusta.

Kun tutkimustieto on karttunut, aiemmin odottaville äideille suositeltuja elintarvikkeita on joutunut vältettävien listalle, kuten maksan tapauksessa kävi. Toisaalta monet perusasiat ovat säilyneet vuodesta toiseen.

Nykyisin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerinä toimivan Arja Lyytikäisen mukaan olennaisin asia, johon tutkimukset ovat tuoneet lisävaloa, on se, kuinka äidin ravitsemus vaikuttaa lapsen terveyteen pitkälle tulevaisuuteen.

– Rakennamme lapsen elinikäistä terveyttä jo raskauden alussa, hedelmöittymisvaiheessa ja itse asiassa jo vähän ennen sitä. Kun haluamme vaikuttaa väestön terveyteen ja ehkäistä kansantauteja, se pitää tehdä jo siinä vaiheessa, kun seuraavaa sukupolvea suunnitellaan.

Kieltolistat historiaan

Uusimmissa ravitsemussuosituksissa painotetaan raskausajan ruokavalion monipuolisuutta. Erityisen suositeltavaa ravintoa ovat marjat, hedelmät, kasvikset, täysjyvävilja, rasvattomat maitotuotteet, vähärasvaisimmat lihavalmisteet ja kala.

D-vitamiinia suositellaan kaikille raskaana oleville ja imettäville äideille ympäri vuoden. Arja Lyytikäisen mukaan D-vitamiinin saanti on parantunut muun muassa D-vitaminoitujen maitotuotteiden ja margariinin ansiosta.

– Fokus on siirtynyt ravinnon folaattiin, foolihapon käyttöön valmisteena, jodin riittävän saannin turvaamiseen, välttämättömiin rasvahappoihin, oman kulutuksen mukaiseen energiansaantiin ja ylipäänsä mahdollisimman monipuoliseen, kasvispainotteiseen ruokavalioon, Lyytikäinen tiivistää.

Enää ei myöskään puhuta kieltolistoista, vaan vältettävistä elintarvikkeista. THL:n erikoistutkija Heli Kuusipalon mukaan tämä johtuu siitä, että varovaisuusperiaatteen mukaisesti ihmisille halutaan kertoa kaikki mitä tiedetään. Toisaalta tutkimustietoa ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa yksilöön.

– Ihmiset rakastavat kieltolistoja, vaikka mikään tutkimusnäyttö ei antaisikaan aihetta totaalikieltoon. Asiat halutaan ilmaista siten, että ihmiset söisivät mahdollisimman monipuolisesti mutta eivät silti huolestuisi, jos ovat syöneet esimerkiksi satunnaisesti lakritsia tai lakritsijäätelöä.

Lakritsi ja salmiakki lisättiin viime vuonna julkaistuissa uusissa ohjeissa "ei suositella" -kategoriaan, kun aiemmissa suosituksissa niiden käyttö oli rajattu 50 grammaan päivässä. Muutos johtui siitä, että lakritsi- ja salmiakkimakeiset sisältävät glysyrritsiiniä, joka korkeina pitoisuuksina voi lisätä keskenmenon vaaraa ja on mahdollisesti yhteydessä lapsen kehityshäiriöihin.

Asiantuntijat kuitenkin muistuttavat äitejä maalaisjärjestä: vältettävien tai suositeltavien yksittäisten ruoka-aineiden sijaan pitäisi keskittyä kokonaisuuteen.

– Moni kuvittelee huolehtivansa parhaiten terveydestään syömällä ravintolisiä ja superfoodia ja imaisemalla smoothieita sen sijaan, että söisi lautasmallin mukaisesti pääaterioilla ja lisäksi terveellisiä välipaloja, yhteensä viisi ateriaa päivässä. Näin tehtiin ennen pääsääntöisesti, nyt siitä pitää muistuttaa, Kuusipalo toteaa.

Riisitaudista foolihappoon

Äitien terveyttä koskevat huolenaiheet ovat vaihdelleet vuosien mittaan: 1930–40-luvuilla mietittiin, kuinka riisitauti saadaan kuriin, kansantauti anemiaa vastaan kamppailtiin pitkään, huoli folaatin saannin riittävyydestä nousi esiin 90-luvulla.

Selvitimme, minkälaisia ohjeita odottavat äidit ovat saaneet ravitsemuksesta eri vuosikymmenillä.

1920: Terveitä elintapoja ja kohtuullista liikuntoa

Kotilieden lääkärikirjassa vuodelta 1929 ei puhuta raskausajan ravitsemuksesta juuri ollenkaan. Teoksen kirjahyllystään löytänyt, neuvolan osastonhoitajana Helsingissä työskentelevä Kirsi Otronen kertoo, että kirjassa kehotetaan "yksinkertaiseen ja terveeseen elintapaan, raittiiseen ilmaan, kohtuulliseen liikuntoon ja yleiseen ruumiinhoitoon".

Raskauden kuudeksi viimeiseksi viikoksi suositeltiin suolen toiminnan vuoksi "hedelmärikasta" ruokavaliota, vaikkei ravitsevammista ravintoaineistakaan saanut luopua.

1930–40: Kalanmaksaöljyä ja D-vitamiinia

Vatsan toimintaa ja liiallista täyttymistä lienee ajatellut myös Helsingin yliopiston Lastensairaalan apulaisopettaja A. Ruotsalainen, kun hän vuonna 1948 ilmestyneessä teoksessaan suositteli odottaville äideille lihansyönnin vähentämistä ja sen kokonaan pois jättämistä raskauden yhden tai kahden viimeisimmän kuukauden aikana.

– Kirjan mukaan vältettävien joukossa olivat myös happamat tuotteet, kuten etikka. Myös viini ja alkoholi kehotettiin jättämään pois raskauden aikana, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen kertoo.

Ihmiset rakastavat kieltolistoja, vaikka mikään tutkimusnäyttö ei antaisikaan aihetta totaalikieltoon. Heli Kuusipalo

Terveen naisen ei tarvitse raskausaikana noudattaa erityistä ruokavaliota, vaan sekaruoka on paras, Ruotsalainen neuvoi teoksessaan. Naisilla tuskin oli tuohon aikaan edes muita mahdollisuuksia. Raskauteen suhtauduttiin myös hyvin eri tavalla kuin nykyisin: töitä oli tehtävä synnytykseen saakka eikä raskautta pidetty mitenkään hoitamisen arvoisena asiana.

– Naiset huolehtivat perheiden ruuanlaitosta, joten 30–40-luvulla raskaana olleet söivät samaa ruokaa kuin muukin perhe eli perunaa, kastiketta ja rasvaista lihaa, Otronen huomauttaa.

Joitakin suosituksia annettiin kuitenkin jo tuolloin. Kalanmaksaöljyä ja D-vitamiinivalmisteita alettiin suositella neuvoloissa jo 1930–40-luvulla, sillä riisitauti vaivasi pieniä lapsia ja sen ajan käsityksen mukaan aiheutti myös synnytystä vaikeuttavaa lantion ahtautta.

1960–80: Raudanpuute vaivasi

Kun riisitauti saatiin hallintaan 1950-luvulla, oven takana kolkutteli jo uusi pulma. 1960-luvulle tultaessa tutkimuksissa saatiin yhä enemmän näyttöä siitä, että raudanpuutteessa johtuva anemia oli suomalainen kansantauti.

Vielä niinkin myöhään kuin 1980-luvun lopussa apulaisprofessori Martti A. Siimes oli sitä mieltä, että suomalaisista naisista vain viidenneksellä oli riittävät rautavarastot raskauden alussa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä raskaudenaikaisen rautalääkityksen tarpeesta.

Nykyään rautavalmisteita suositellaan yleensä vain niille odottajille, joilla on raudanpuuteanemia.

1990–luvulta tähän päivään: Lisää foolihappoa

Foolihapon merkitys raskaudessa nousi esille 1990-luvulla. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suositteli vuonna 1998 foolihappoa niille hedelmällisessä iässä oleville naisille, joilla oli riski sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön muodostumiseen.

Nykyisin kaikille raskautta suunnitteleville ja odottaville äideille suositellaan 400 mikrogramman foolihappolisäannosta päivässä. Lisän ottaminen pitäisi uusimman suosituksen mukaan aloittaa noin kaksi kuukautta ennen kuin ehkäisy jätetään pois ja sitä pitäisi jatkaa raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajan.

– Suomalaisten naisten folaatin saanti keskimäärin on selvästi alle suosituksen. Sen vuoksi foolihappolisän käyttösuositusta muutettiin, Lyytikäinen kertoo.

Lähteet: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille, Auli Suojanen: Suomalaista ravitsemuspolitiikkaa vuosina 1939–1999, Food for Health, Finnish Nutrition Policy in Action, Hilkka Helsti: Kotisynnytysten aikaan – etnologinen tutkimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista, Elinkeinohallituksen maksaa koskevat tiedotteet vuodelta 1990

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump paljasti huippusalaisia tietoja Venäjän ulkoministerille ja suurlähettiläälle tavatessaan nämä Valkoisessa talossa viime viikolla. Asiasta kertoo Washington Post nimettömiin lähteisiin nojaten.

Lehden lähteiden mukaan Trump kertoi venäläisille asioita, jotka Yhdysvallat oli pitänyt salassa jopa läheisiltä liittolaisiltaan ja useimmilta Yhdysvaltojen omassa hallinnossa työskenteleviltä.

Kyse oli Isisiin liittyvistä tiedoista, jotka oli saatu osana tiedonvaihtoyhteistyötä Isisin sisäpiiriä tuntevan liittolaisen kanssa. Tiedot hankkinut taho ei ollut antanut lupaa jakaa niitä venäläisten kanssa, ja Washington Postille puhuneet virkamiehet pelkäävät, että yhteistyö tärkeän Isis-lähteen kanssa voi olla vaarassa Trumpin puheiden vuoksi.

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää pitää Ylen Terrafame-uutisointia poikkeuksellisena tapauksena. Hänen mielestään Yleisradio mukautui pääministeri Juha Sipilän (kesk.) pommitukseen.

– Pääministeri sai erikoiskohtelun tässä journalistisessa prosessissa, Mäenpää sanoo.

Yleisradiolla on vastuu sananvapauden toteutumisesta. Mäenpään mukaan Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on korostanut oikeudellista vastuuta.

– Hän korostaa virheettömyyttä ja rikosoikeudellista vastuuta. Yleisradiolla on kuitenkin vastuu siitä, että sananvapaus turvataan. Se edellyttää sitä, että epävarmoja ja vallanpitäjiä kriittisesti kohteleviakin asioita voidaan tuoda esille.

Miksi mennään käräjäoikeus edellä?

Selvitysmies Mäenpään mukaan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen toimi juridisesti valtuuksiensa puitteissa, mutta se ei kuitenkaan riitä.

– Mutta oliko se juridiikan hengen mukaista? Turvattiinko siinä sananvapautta? Siinä minulla on iso kysymysmerkki.

Mäenpää löysi Ylen uutis- ja ajankohtaisjournalismin johtamisessa ongelmallisia piirteitä.

– Tämä ei koske pelkästään Terrafamen tapausta. Ajankohtaisjournalismin johtamisessa korostuu virheiden välttäminen. Mennään käräjäoikeus edellä, vaikka pitäisi mennä sananvapaus ja journalismi edellä.

Tällainen johtamistapa voi selvitysmies Mäenpään mielestä johtaa siihen, että ollaan ylivarovaisia ja jätetään kiusallisia asioita kertomatta silloin, kun ne kohdistuvat yhteiskunnan vallankäyttäjiin.

– Ei pidä loukata kenenkään kunniaa eikä yksityiselämää, mutta pelkästään pykäliin tuijottamalla ei saada kunnollista journalismia aikaiseksi.

Mäenpää pitää huolestuttavana, jos Yle mukautuu ulkopuoliseen vaikuttamiseen.

– Terrafamen tapaus oli poikkeustapaus, mutta jos tälläinen yleistyy, niinkuin nyt näyttää käyneen, niin silloin tulee ongelmia sananvapauden kanssa. Se voi rapauttaa Ylen luottamusta katsojien silmissä.

Lue tästä selvitysmiehen koko Yle-arviointiraportti

Mäenpään raportti: Ylen vahvistettava riippumattomuuttaan ja vahtikoiran rooliaan

Ylen hallitus: Päätoimittaja Atte Jääskeläisellä hallituksen luottamus

Miten taataan Ylen riippumattomuus? Selvitysmies Olli Mäenpään Yle-raportti on Suomen suurimman keskusteluohjelman käsittelyssä keskiviikkona. A-teema: Ylen riippumattomuus TV1 17.5. klo 21.05-22.35 #ateema

Mikkelin Päämajamuseo käsittelee ensi vuonna uusin tavoin vuoden 1918 tapahtumia Suomessa.

Kansalaissota oli juuri itsenäistyneelle maalle traumaattinen kokemus. Sota jakoi maan kahtia. Samoin tekee kansalaissodasta kertova näyttely.

– Näyttelyssä voi kääntyä oikealle tai vasemmalle, sanoo Päämajamuseon amanuenssi Olli-Pekka Leskinen.

Sodan voi siis nähdä joko valkoisten tai punaisten näkökulmasta. Aivan yhdessä kuplassa kävijä ei silti ole, vaan puolet kohtaavat toisensa. Päämajamuseon näyttely vie sotakokemuksen ennen kaikkea ihmisen ja kokemuksen tasolle.

Hieman vanhempien mielipiteet saattavat jakautua hyvinkin selvästi. Tämä nähtiin viimeksi juhlarahakohun yhteydessä. Olli-Pekka Leskinen

Vuoden 1918 sisällissotaa käsittelevälle näyttelylle on Leskisen mukaan edelleen tarve.

– Ensi vuonna sodasta tulee kuluneeksi sata vuotta. Nuorempia sukupolvia nuo tapahtumat eivät juuri enää kosketa, mutta hieman vanhempien mielipiteet saattavat jakautua hyvinkin selvästi. Tämä nähtiin viimeksi juhlarahakohun yhteydessä.

Päämajamuseo on Mikkelissä toimiva museo, joka perinteisesti esittelee talvi- ja jatkosotaa ja näiden sotien suomalaisia päälliköitä.

Ihminen kokee sodan

Näyttelyn tyyli, tunnelma ja esitystapa ovat tavanomaisesta poikkeavia. Vuoden 1918 tapahtumista kertova näyttely on tyylinsä puolesta jatkoa Päämajamuseossa parhaillaan esillä olevalle Jos se olisin ollut minä -näyttelylle.

Jos se olisin ollut minä -näyttely tuo esille Suomen ja Neuvostoliiton väliset sodat esimerkiksi hevosmiehen, saamelaistytön, desantin ja lotan näkökulmista. Esillä oleva näyttely on esimakua siitä, mitä tarjoaa Mikkeliin perustettava Sodan ja rauhan keskus Muisti. Uuden keskuksen on tarkoitus aueta vuoden 2019 lopulla.

Muistin tarkoitus on esitellä sotaa henkilökeskeisyyden ja kokemuksen lisäksi vahvasti ajan ja paikan kautta. Leskisen mukaan Muistin näyttelyissä voi kokea vaikkapa, minkälaista on olla aidossa sotatilanteessa rintamalla.

Päämajamuseon Jos se olisin ollut minä -näyttely on avoinna 31.12.2017 asti.

Hevoskärpänen puraisi seinäjokelaista Veera Vekolaa jo taaperona sukulaisten tallilla.

Aluksi Veera kävi ratsastustunneillakin, mutta raviurheilu vei voiton.

– Ensimmäisiä ponistartteja ajoin 10-vuotiaana ja siinä pääsin lajiin sisälle, silloin muistan ajatelleeni, että tämä on kivaa hommaa, tästä minä tykkään.

Heppatytöstä huippuohjastajaksi?

Veera Vekola kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä. Lukion jälkeen hän päätti pitää välivuoden.

– Halusin nähdä ja kokeilla millaista tämä hevoshomma on, kun sitä oikein oikeasti tekee.

Startteja kertyi viime vuonna sata, joista voittoja tuli kymmenen. Veera pitää saldoa hyvänä, varsinkin, kun joukossa oli jo muutama isompikin lähtö.

Vaikka kokemusta ja kilometrejä kaviouralla tulee koko ajan lisää, ei ole itsestäänselvyys, että ura jatkuu poniraveista huippuraviohjastajaksi.

– Tavallaan sitä on vähemmistössä, kun on nuori ja nainen ja raviohjastaja.

Veera Vekola kiittelee, että ammattikuskit ovat ottaneet hyvin vastaan. Häntä ei ole "tytötelty".

– Ala on kuitenkin vielä vanhakantainen, että yhä ajatellaan että naiset on enemmän niitä hoitajia ja miehet ohjastajia. On ollut aika haastavaa saada itsensä läpi, että saa ohjastettavia ja valmennettavia.

Hevonen voi innostua naisohjastajasta

Ohjastajien eliittiin pääseminen vaatii kovaa työtä. Veera Vekola arvelee, että naisen on ponnisteltava vielä kaksin verroin.

– Jos olisin mies vois olla että mulla olis jo enemmän ajettavia. Nyt joutuu vaan tekemään kovasti töitä. Kun lähtölistat tulee nettiin, perehtyy vastustajiin niin, että tietää kaiken niistä, että pystyy sitten ajaa mahdollisimman hyvin, vaikkei se kovin hevonen itsellä lähtöön olisikaan.

Veera Vekola saattaa olla paitsi lähtönsä, myös toisinaan koko ravien ainoa naisohjastaja. Hän sanoo, että nainen pärjää ohjaksissa siinä missä mieskin.

– Hevoset painaa keskimäärin 500 kiloa, niin eihän niiden kanssa voi tappelemaan ruveta. Toki voi ajatella, että miehellä on enemmän voimaa, jos on meneväinen hevonen. Mutta ei siinä pelkästä voimasta ole kysymys.

– Joskus vanhemmat kilpahevoset voi ihan hirveästi innostuakin naisesta rattailla, kun se ei pitele niin ronskisti.

Joskus vanhemmat kilpahevoset voi ihan hirveästi innostuakin naisesta rattailla, kun se ei pitele niin ronskisti. Veera Vekola

Siihen, että tie kuskien eturiviin aukeaisi, eivät ohjastajan taidot yksin riitä.

– Melkein kaikilla nuorilla kuskeilla on ollut joku hyvä hevonen, jolla on ajanut ja pärjännyt. Joku sellainen oikein hyvä hevonen pitäisi ajettavaksi saada, Veera Vekola pohtii.

Haaveena pääsy "kovempaan sakkiin"

Tähän mennessä Veera Vekola pitää parhaana saavutuksenaan ravinaisten suomenmestaruutta.

Haaveena on voittaa omalla hevosella 76-raveissa ja päästä ajamaan suurkilpailuja huippuravureilla.

– Jossain vaiheessa haluaisin päästä haastamaan muita Suomen naisohjastajia niin, että voisin olla Suomen paras naisohjastaja ja miksei myös haastaa niitä miesohjastajia, että pääsisin mukaan siihen kovempaan sakkiin.

Veera sanoo, että kädet eivät tutise, vaikka lähtöauton takana viereltä starttaisi koviakin nimiä.

– Raviurheilu on siitä mielenkiintoista, että siellä ei mitään ikätasoituksia eikä mitään muitakaan kokemustasoituksia saa, vaan kaikki ajaa samoissa lähdöissä.

– Suomen tämän hetken kärkiohjastajaa Mika Forssia vastaan on tullut ajettua aika monta kertaa. Jos mulla on yhtä hyvä hevonen kuin hänellä, niin voin pärjätä ihan yhtä hyvin.

Hän myöntää kuitenkin, että mukavalta tuntuu, kun saa kokeneen ohjastajan päänahan.

– Oon mä Mikan joskus voittanutkin. Olihan se hienoa olla maalissa ennen sitä.

"Onnistumisen elämyksiä, joita ei muualta saa"

Tällä hetkellä Veera Vekola ohjastaa ja valmentaa päätoimisesti, mutta samalla hän valmistautuu yliopiston pääsykokeisiin. Mielessä siintävät opinnot eläinlääketieteellisessä ja hevoseläinlääkärin ammatti.

Kärryille pitää silti päästä, vaikka ovet yliopistoon aukeaisivatkin.

– Kyllä tämä tulee ehdottomasti mukana kulkemaan aina. Tässä lajissa saan sellaisia onnistumisen elämyksiä, joita en muualta saa.

Eläkkeelle syksyllä jäävän Helsingin piispan Irja Askolan seuraajaehdokkaat on valittu. Helsingin hiippakunnan piispanvaaliin asetettiin määräaikaan mennessä kolme ehdokasta.

Piispan paikkaa tavoittelevat Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori, teologian tohtori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri, teologian tohtori Kaisamari Hintikka sekä Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherra, kasvatustieteiden tohtori Teemu Laajasalo.

Vaalin ensimmäinen kierros järjestetään elokuun puolessa välissä ja mahdollinen toinen kierros syyskuun ensimmäisenä perjantaina. Uuden piispan on määrä aloittaa tehtävässään marraskuun alussa.

Piispanvaalit ovat nostaneet pinnalle tasa-arvokysymykset kirkon johdossa. Askola oli Suomen ensimmäinen naispiispa ja edelleen ainoa lajissaan.

Ehdokkaat tavattavissa vaalipaneeleissa

Kaikki piispaehdokkaat ovat tavattavissa kolmessa vaalipaneelissa, joista ensimmäinen järjestetään keskiviikkona 24.5. Helsingin Agricolan kirkossa.

Jaana Hallamaa, 59, vihittiin papiksi vuonna 1993 ja hän on toiminut teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professorina vuodesta 2002.

Kaisamari Hintikka, 50, on puolestaan vaikuttanut viime vuodet Genevessä muun muassa Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä. Papiksi Hintikka vihittiin vuonna 2000.

Kallion kirkkoherrana vuodesta 2013 tunnettu Teemu Laajasalo, 43, sai pappisvihkimyksensä vuonna 1997. Virkansa ohella hän toimii myös Helsingin seurakuntayhtymän johtajana.

Helsingin piispanvaalissa on vajaa 1800 äänioikeutettuja. Heistä puolet on Helsingin hiippakunnan pappeja ja lehtoreita, toisen puolen muodostavat maallikkoäänestäjä kuten kirkolliskokoukseen valitut maallikkoedustajat.

Rovaniemellä kyllästyttiin viime vuonna lopullisesti TeliaSoneran nihkeyteen rakentaa kaupunkiin kattavaa valokuituverkkoa. Uusille asuinalueille kuitua oli kyllä tarjolla, mutta muualle ei tätä kaikista luotettavinta ja nopeinta verkkoyhteyttä saanut vaikka minkä olisi tehnyt.

Rovaniemellä kävi neuvottelemassa yhteistyöstä kuiturakentamisessa silloisen Telia Soneran korkeaa johtoakin, mutta asia ei edennyt eteistä edemmäs.

Ja muita operaattoreita Rovaniemi kiinnosti vieläkin vähemmän.

Mutta kohta kuituyhteyksiä saa. Kaupungin konserni Napapiirin energia ja vesi perusti vuosi sitten oman valokuituyhtiön, joka sai tehtäväksi tarttua toimeen.

– Meillä on tehty ratkaisu, että verkkoa pyritään rakentamaan joka paikkaan mahdollisimman laajasti ja tarkoitus on rakentaa verkkoa myös vanhoille alueille, Napapiirin kuituverkot osakeyhtiön toimitusjohtaja Jukka Rinne sanoo.

Valon aika koittaa koko kaupungissa seitsemän vuoden sisällä

Parhaillaan Rovaniemen kaupunki rakentaa omakotialueen yhdyskuntarakenteita Länsikankaalla vajaalle sadalle omakotitontille. Alueelle tehdään samaa vauhtia joka tontille ulottuva valokuituverkko.

Ja mikä parasta, kuituyhteyden saa tämän vuoden aikana vanhoista asuinalueista muun muassa Vennivaaran omakotialueella, Sahanperällä, Lapinrinteellä, Rakkatien ympäristössä ja Korkalovaaran laella. Valokuitua on 2017 luvassa myös Teerikadun ympäristöön, osalle Etelärinnettä ja Santamäkeä sekä Ala-Korkaloon.

– Periaatteessa koko kaupungin osalta verkko on valmis aikataululla 6-7 vuotta, Napapiirin kuituverkot osakeyhtiön toimitusjohtaja Jukka Rinne sanoo.

– Totta kai kysyntähän viime kädessä ratkaisee, minne verkko rakentuu, mutta kyllä suunnitelmia ollaan tehty ihan koko alueelle käsittäen sekä keskusta-alueet että haja-asutusalueet.

Liiketoimintaa, ei hyväntekeväisyyttä

Napapiirin kuituverkot oy tulee tarjoamaan valokuituyhteyttä selvästi halvemmalla kuin mitä Rovaniemellä sellaisesta on tähän asti joutunut maksamaan. Millään verorahoilla ja tukieuroilla hintoja ei kuitenkaan tulle polkemaan. Bisnes se on kaupunginkin bisnes.

– Kyllä me on tietysti lähdetty omassa hinnoittelussa siitä, että pyritään kustannukset huomioimaan mutta markkinatilanne myös, Napapiirin kuituverkot osakeyhtiön toimitusjohtaja Jukka Rinne sanoo.

– Meillä on aika hyvä käsitys siitä, millä hintatasolla valokuituliittymä menee kaupaksi niin Lapissa kuin koko Suomessakin, ja sen perusteella me on tehty oma hinnoittelumme.

Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström arvioi terävästi Suomen pakolaispoliittista linjaa. Ulkoministeri Wallström muistuttaa Suomea siitä, että toisen maailmansodan aikaan Ruotsi otti vastaan yli 70 000 suomalaista sotalasta.

EU:n ulkoministerikokouksen alla toimittajille puhunut Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström arvioi kipakasti Suomen valitsemaa pakolaispoliittista linjaa.

– Kannattaisi muistaa oma historiansa, sanoo Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström.

Suomen – Ruotsiin verrattuna – nihkeä suhtautuminen turvapaikanhakijoihin saa Wallströmin opastamaan Suomea kädestä pitäen. Historialla Wallström viittaa toiseen maailmansotaan.

– Tuolloin otimme Suomesta turvaan yli 70 000 sotalasta.

Wallström muistuttaa, että toisen maailmansodan aikana Ruotsistakin lähti suuria määriä ihmisiä Kanadaan ja Yhdysvaltoihin leveämmän leivän perään.

Pirkkalassa Haikanvuoressa otettiin luvatta käyttöön kaksi kuukulkijaa eli ajettavaa henkilönostinta viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Luvaton ajelu on tapahtunut noin kello 22 ja 02 välisenä aikana.

Poliisin tiedotteen mukaan toisen nostimen matka päättyi kolmen metrin päähän ojaan ja toisella jatkettiin matkaa törmäten rakenteilla olevan teollisuusrakennuksen rakenteisiin ja lisäksi useampaan katuvalotolppaan. Toinen kuukulkija löytyi aamulla lähistöltä vaurioituneena.

Ilkivallasta aiheutui vaurioita yhteensä useiden kymmenen tuhansien eurojen edestä.

Poliisi tutkii tapahtumia mm. törkeänä vahingontekona ja luvattomina käyttöinä.

Alueella on nähty liikkuvan valkoinen porrasperäinen henkilöauto. Autossa on ollut ainakin kuljettaja ja yksi matkustaja. Epäillyn tekijän epäillään tulleen kyseisellä autolla paikalle. Toistaiseksi on selvinnyt, että koneita on käyttänyt sama nuorehko mieshenkilö, kertoo poliisi tiedotteessaan.

Paikalta ei ole anastettu mitään, joten poliisi uskoo teon motiivina olevan pelkästään omaisuuden vahingoittaminen. Poliisi pyytää vähäisiäkin tapahtumiin liittyviä havaintoja puhelinnumeroon 0295415051 tai sähköpostiin vihjeet.pirkanmaa@poliisi.fi.

Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron matkusti maanantaina ensimmäiselle virkamatkalleen presidenttinä tapaamaan Saksan liittokansleria Angela Merkeliä.

Macron haluaa Ranskan ja Saksan yhteistyöstä veturin EU:n uudistamiselle.

Merkel on tukenut Macronia Ranskan presidentiksi, mutta tapaamisen edellä hän kasasi paineita Macronille. Merkelin mukaan Saksan talous ajoi Ranskan ohi sen jälkeen, kun liittokansleri Gerhard Schröder käynnisti työmarkkinuudistuksen vuonna 2003.

– Se ei tarkoita, että saksalaiset olisivat jotenkin parempia. Se tarkoittaa, että Ranska voi tehdä sen myös, Merkel sanoi Düsseldorfissa torstaina taloussivusto Bloombergin mukaan.

Eurooppaa on vahvistettu useasti aiemminkin, kun Saksan ja Ranskan johtajat ovat kohdanneet. Samalla myös maiden väliset hiertymät ovat näkyneet.

Kohl ja Mitterrand käsi kädessä sankarihaudoilla

Euroopan kahden valtiomahdin johtajat etsivät sodan kokeneiden sukupolvien sovintoa vuonna 1984 Verdunissa. Ranskan presidentti François Mitterrand ja Saksan liittokansleri Helmut Kohl seisoivat Verdunissa Douaumontin hautausmaalla käsi kädessä. Yhdessä ensimmäisen maailmansodan tuhoisimmista ja pisimmistä taisteluista kuoli arviolta 250 000 sotilasta ja puoli miljoonaa haavoittui. Kuolleet saksalaiset ja ranskalaiset sotilaat on haudattu Verduniin.

Vuonna 1984 Euroopan yhteisössä oli kymmenen jäsenmaata. Nyt EU-jäseniä on 28 ja Britannia on lähdössä unionista.

Chirac ja Schröder lämpimissä yhteiskuvissa

Epäiltiin, että Ranskan presidentti Jacques Chiracin ja Saksan liittokanslerin Gerhard Schröderin henkilökemiat eivät olleet parhaalla mahdollisella tolalla. Miehet nähtiin kuitenkin toimivaa suhdetta korostavissa yhteiskuvissa useasti. Vielä vuonna 2001 raportoitiin, että johtajat eivät pystyneet sopimaan edes yhteisestä menusta illalliselle. Vuonna 2003 herrat joivat jo yhdessä olutta Dresdenissä epävirallisten Irak-neuvottelujen jälkeen.

Sekä Saksan liittokanslerin Angela Merkelin että Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn poliittiset juuret ovat keskusta-oikeistossa.

– Aluksi epäiltiin, että tyyliltään hyvin erilaiset johtajat eivät välttämättä löydä toisiaan, EU-tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista arvioi.

– Merkille pantavaa on minusta se, että Merkelin ja Sarkozyn aikana ryhdyttiin puhumaan jopa ”Merkozy-ilmiöstä”, Jokela toteaa.

Niinpä alkuhankauksesta huolimatta valtiojohtajat löysivät toisensa eurokriisin hoidossa. Merkel otti käyttöön myös Sarkozyn elekielen ja pystyyn osoittavan sormen. Kehonkielen tutkijat tulkitsevat Sarkozyn ottavan sormellaan tilan ja johtajuuden haltuun.

Kriisit lujittivat Merkelin ja Hollanden yhteistyötä

Ranskan presidentin François Hollanden valinnan yhteydessä vuonna 2012 uumoiltiin, että hänen taustansa sosialistipuolueessa ja poliittinen ohjelmansa aiheuttaisivat haasteita Saksan ja Ranskan yhteistyölle. Eurokriisi oli päällä.

Merkelin ja Hollanden välinen yhteistyö toimi kuitenkin mukaan kohtalaisen hyvin, mikä näkyi sekä Ukrainan sodan puhjettua että Kreikan kriisin kärjistyessä kesällä 2015.

– Saksa ja Ranska olivat avainasemassa yön yli kestäneessä eurohuippukokouksessa heinäkuussa 2015, jolloin Kreikan pysyminen euroalueella oli vaakalaudalla, tutkija Juha Jokela sanoo.

Pariisi ja Berliini vakavissaan lujittamassa EU:ta

Saksan ja Ranskan suhteista on vaikea tehdä pitkälle meneviä ennusteita, koska Saksassa järjestetään liittopäivävaalit jo syyskuussa. Merkelin kristillisdemokraatit ovat tosin voittaneet kolmet osavaltiovaalit tänä keväänä ja siksi lähtöasetelmat vaikuttavat tässä vaiheessa Merkelille suotuisilta.

– Saksan ja Ranskan eriäviä näkemyksiä erityisesti talous- ja rahaliitto Emun uudistuksista ja talouspolitiikasta pidetään hyvinkin mahdollisina myös jatkossa, Jokela arvioi.

– Yhteistyöhön ja EU:n lujittamiseen suhtaudutaan kuitenkin vakavasti sekä Pariisissa että Berliinissä, Jokela sanoo.

Leijonien taistot jääkiekon MM-kisojen alkusarjassa päättyvät tiistaina, kun Suomi haastaa Kanadan Pariisissa. Päävalmentaja Lauri Marjamäki myöntää, että tulossa on hikinen ilta, mutta sellaisiin Marjamäki ja kumppanit ovat jo tottuneet.

Suomella ei ole ollut kisoissa vielä yhtään helppoa ottelua, kun ns. kääpiömaatkin ovat piinanneet Leijonia.

- Kaikki tietävät, että vastustajaksi tulee kivikova Kanada. Toisaalta tämä turnaus on osoittanut, että on ihan sama, tuleeko sieltä Intia tai Kanada, kun ottelut ovat niin tiukkoja. Saimme itseluottamusta, kun pystyimme kaatamaan hyvällä pelillä Sveitsin. Sveitsi oli kuitenkin lyönyt Kanadan, Marjamäki mietti.

Taktiikkaa Kanada-otteluun mietitään maanantaina ja vielä pelipäivänä tiistaina.

- Kaikki on mahdollista, mutta varmasti lohkomme kovin joukkue on vastassa. Emme ole hirveästi vielä ehtineet miettiä sitä, miten Kanada pelaa. Norja ja Sveitsi olivat meille hyviä testejä ja toivat uutta potkua pelaamiseemme, Marjamäki arvioi.

Kanadalaiset ovat vahvoja isossakin kaukalossa, vaikka viihtyvät parhaiten pienessä kaukalossa.

- Kanadalaiset ovat täysverisiä ammattilaisia. He ovat maailmanmestareita ja olympiavoittajia, jotka osaavat pelata isossa kaukalossa. Haastehan on kovin mahdollinen, mutta meillä on kaikki eväät Kanadan kaatamiseen, Marjamäki uskoi.

Pelkkä puolustuspeli ei riitä ja rangaistuksia on saatava vähennettyä.

- Meidän pitää pystyä puolustamaan kovassakin temmossa, mutta hyökkäyspeliäkin vaaditaan, ettei ottelu mene vain puolustamiseksi. Meille on tullut liikaa rangaistuksia, siinä on parannettavaa. Muutamat jätkät ovat jääneet liian pitkäksi ajaksi penkille, jolloin pelirytmiin on vaikea päästä, Marjamäki sanoi.

Suomi ja Kanada kohtaavat tiistai-iltana kello 21.15.

Kotkaan tulee tänä kesänä satapäin risteilyturisteja. Kaupunkiin saapuu suurten purjealusten kilpailutapahtuma Tall Ships Races, ja samaan aikaan järjestetään maankuulut Kotkan Meripäivät.

Uutta, suurta ostoskeskusta turistit eivät kuitenkaan näe. Samoin alueelle kaavaillut hotellit, kahvilat, merenranta-asunnot ja ammattikorkeakoulun kampus ovat vielä suunnitteluvaiheessa.

Hankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu jopa 500 miljoonaa euroa. Lopullista summaa ei tiedetä, mutta toistaiseksi ainoa näkyvä muistutus Kantasatamaan suunnitellusta tulevaisuudesta on suuri mainoslakana.

Moni kotkalainen epäilee lehtien yleisönosastoissa hankkeen toteutumista ja järkevyyttä. Sille on myös naureskeltu keskustelupalstoilla ja toriporukoissa.

Tämä muistuttaa hylättyä Sunny Car Centeriä, jonka piti kai saada rahoitusta Sambian ex-presidentin leskeltä. Sijoittaja Kauppalehdessä

Hankkeen eteneminen on jo viivästynyt.

Myöskään Kauppalehden alkuvuodesta haastattelemat asiantuntijat eivät usko hankkeen toteutumiseen.

– Tämä muistuttaa Hämeenlinnan hylättyä Sunny Car Centeriä, jonka piti kai saada rahoitusta Sambian ex-presidentin leskeltä, arvelee eräs Kauppalehden haastattelema sijoittaja.

Selvitimme Kantasataman massiivisen hankkeen nykytilaa ja taustoja.

Miten ostoskeskus etenee?

Vaikka pitkään suunniteltu ja ihmisiä puhuttanut hanke on hyvin vähän näkyvissä, vakuuttaa hankkeen kehittäjä Cameron Sawyer useiden ihmisten paiskivan jatkuvasti töitä hankkeen eteen.

Sawyer lupaa rakennustöiden alkavan pian, mahdollisesti tulevana kesänä.

Useita sijoittajia on jo mukana. Cameron Sawyer

Vuokrasopimus Sawyerin kehittämisyhtiön ja kaupungin välillä syntynee, kun kantasataman alueen siivoustyöt ja hallien purkaminen pääsevät liikkeelle.

Sawyer kertoi viimeksi helmikuun lopulla, että vuokrasopimuksen yksityiskohtien parissa työskennellään parhaillaan ja se allekirjoitettaisiin pian. Toistaiseksi nimet paperista vielä puuttuvat.

Hankkeen alkuperäinen aikataulu on joustanut moneen otteeseen. Ei vähiten sen vuoksi, että tonttikaupoista käytiin kiistaa Kantasatamassa toimivan yrittäjän kanssa. Kaupunki pääsi yrittäjän kanssa sopuun, mutta aikataulu ehti venähtää yli puolella vuodella.

– Hankkeen alkaessa vuonna 2014 ajateltiin Tall Ships Races -tapahtumaa, niin onhan se myöhässä, Lindelöf toteaa.

– Minulla on tunne, että asiat menevät joka kuukausi eteenpäin. Pitäisi vain olla malttia odottaa. Hankkeistus vie oman aikansa. Tapaamiset ovat vahvistaneet uskoa siitä, että me tulemme tämän tekemään. Pitää kuitenkin vuosi pari odottaa, että näemme sen rakentuvan, Lindelöf sanoo.

Miten ostoskeskus rahoitetaan?

Julkisuuteen ei ole vielä kerrottu hankkeen päärahoittajan nimeä. Sawyerin mukaan rahaa kuitenkin virtaa sisään.

– Useita sijoittajia on jo mukana. Kartutamme pääomaa jatkuvasti. Yli kymmenen miljoonaa euroa on jo käytetty, Sawyer sanoo.

Outlet-ostoskeskuksen ensimmäisen vaiheen hintalappu on yhteensä noin 60 miljoonaa euroa. Mahdollinen hotelli tulee vielä tämän päälle. Sawyerin mukaan Kantasatama-projektin parissa työskentelee yli sata henkilöä, vaikkei työ vielä näykään kotkalaisille Kantasatamassa.

Pitäisi vain olla malttia odottaa. Henry Lindelöf

Rahoittajien ohella ostoskeskukselle on etsitty operaattoria, joka vastaisi kauppakeskuksen käytännön johtamisesta ja hallinnoinnista sen valmistuttua. Varsinainen omistaja sen sijaan jättäytyy kasvottomaksi taustavaikuttajaksi.

Cameron Sawyer kertoo, että neuvottelut yhden operaattorin kanssa olivat alkuvuonna jo pitkällä, mutta neuvottelut keskeytettiin, kun yhtiö päätti panna jäihin kaikki Euroopan investointinsa vähintään puoleksi vuodeksi.

– Toistaiseksi jatkamme projektin hallinnointia itse. Apunani on John Mulligan ja hänen firmansa Lontoossa. Saatamme myöhemmin löytää operaattorin tai sitten emme, se ei ole kokonaisuuden kannalta tärkeää, Sawyer sanoo.

Pääasia ovat vuokralaiset.

– Kun meillä on vuokralaisia, muu tulee luonnostaan.

Mitä yrityksiä ostoskeskukseen tulee?

Italialaiset muotimerkit ovat pääosassa outlet-kauppakeskuksessa. Vuokrasopimuksista vastaa Milanossa sijaitseva DEA-yhtiö, jota johtaa Luca de Ambrosis. Kantasatamaan jo lupautuneita vuokralaisia ovat muun muassa Baldini, Missoni ja John Ashfield. Neuvotteluja käydään edelleen muun muassa Hugo Bossin ja Levis'in kanssa.

– Etupäässä vuokralaiset ovat italialaisia brändejä, mutta myös saksalaisia, amerikkalaisia, englantilaisia ja suomalaisiakin. Italialaiset brändit eivät välttämättä niin vetoa kotkalaisiin, mutta odotamme asiakkaita Helsingistä ja Venäjältä sekä aasialaisia turisteja myös, Sawyer sanoo.

Sawyerin mukaan Kantasatamassa on jo tarpeeksi vuokralaisia. Vapaata tilaa ei juuri enää ole. Osaa sopimuksista viimeistellään vielä.

Deadlinet ovat turhia. Markku Hannonen

Helmikuun puolivälissä Kantasatama-hankkeen tiimoilta järjestettiin markkinointitilaisuus Suomen Italian-suurlähetystössä Roomassa. Paikalla oli viisikymmentä kutsuvierasta: vuokralaisiksi jo ilmoittautuneiden muotitalojen edustajia, lehdistön edustajia, sekä niitä brändejä, jotka vielä pohtivat mukaan lähtöä.

Tilaisuuteen osallistui myös Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf, joka kehui tilaisuuden tunnelmaa estoitta.

– Muotibrändien edustajat pääsivät ääneen yleisöstä ja he toinen toisensa perään todistivat kiinnostustaan ja innostustaan hankkeeseen. Se oli menestys!

Tuhlataanko hankkeeseen verorahoja?

Ulkomaisten kutsuvierastilaisuuksien into ei kuitenkaan säteile Kotkaan saakka. Kaupunkilaisten nurina on kantautunut myös kaupunkisuunnittelujohtaja Markku Hannosen korviin. Hannonen kertoo saaneensa jatkuvasti kotkalaisten epäilevää palautetta kaupungin rahankäytöstä hankkeessa. Hän korostaa, että kyseessä on yksityinen hanke.

– Hanke rahoitetaan yksityisellä rahalla. Kaupungin tilanne on rauhallinen, eikä meillä ole kiire minnekään. Deadlinet ovat turhia, sillä olemme oman osuutemme tehneet, Hannonen toteaa.

Kaupunki on satsannut outlet-keskukseen kaavoitustyötä sekä osallistunut markkinointiin, viestintään ja suunnitteluun. Kotka on myös laatinut sopimuksia esimerkiksi sataman ja sen nykyisten toimijoiden kanssa.

Täysin ilmaista Kotkan tekemä työ ei tietenkään ole. Kaavoitus vei parisen vuotta ja sen laskennallinen kustannus kaupungille on noin 400 000 euroa. Lisäksi esimerkiksi kaupunginjohtaja Henry Lindelöf on matkustanut Euroopassa markkinoimassa ja kokoustamassa hankkeen ohjausryhmän kanssa.

– Asemakaavan laatiminen tuon kokoiselle alueelle on pitkä prosessi. Se ei ole rahaa rahana niin, että se olisi jostain muualta pois. Tämä on ihan arkista kaupunkisuunnittelutyötä, Lindelöf toteaa.

Samoilla linjoilla Lindelöf on matkakuluistaan hankkeen suhteen. Niille ei tosin ole laskettu rahallista arvoa.

– Tämä on kokonaisvaltainen hanke, jollaista varten kaupunginjohtaja on olemassa. Varmasti on mennyt rahaa, mutta eikö se ole sitä työtä, mihin minut on palkattu.

Suurin investointi kaupungin osalta on infran rakentaminen. Kadut, tiejärjestelyt, lämmöt, vedet, tapahtumatori ja puisto istutuksineen maksavat Lindelöfin arvion mukaan muutamia miljoonia euroja.

– Täytyy nähdä metsä puilta. Tämä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Puhumme miljoonaluokan tulovirroista kaupunkiin. Se tuo kiinteistöveroja, osa henkilöstöstä maksaa palkkatuloista verot Kotkaan ja jo pelkästään vuokrista tulee satoja tuhansia euroja vuodessa.

Infran rakentaminen tulee ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun kaupunki ja Sawyer allekirjoittavat vuokrasopimuksen kantasataman tontista. Vuokrasopimuksen allerkirjoittamisen jälkeen koko hankkeen on määrä lähteä kunnolla käyntiin. Tontti vuokrataan useiksi kymmeniksi vuosiksi.

Kotka ei kustanna infraa kokonaan, vaan Sawyer yhtiöineen maksaa kauppakeskusalueen sisäpuolella tehtävistä töistä yli puolet.

Mitä muuta Kantasatamaan on suunnitteilla?

Outlet-ostoskeskukseen tulee mukaan valikoituneiden brändien omia pieniä liikkeitä, joissa muotikaupat myyvät poistomyyntituotteita. Sen lisäksi Outlet-keskukseen on tulossa ainakin kahviloita ja ravintoloita.

– Keskuksen tarkoitus on tarjota ratkaisua ajanviettoon, viihtymiseen ja matkailuun, Kotkan kaupunkisuunnittelujohtaja Markku Hannonen sanoo.

Kaupungin laatima asemakaava mahdollistaa kauppakeskuksen lisäksi paljon muutakin. Rakennusoikeutta on ruokakaupalle, kahdelle hotellille ja muulle kaupalliselle toiminnalle kuten viihde- ja kulttuuripalveluille. Myös merenranta-asuminen on merkitty kaavaan. Kantasatamaan onkin suunniteltu myytäviä asuntoja.

Kaava sallii myös toimistot ja oppilaitoksen. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on pitänyt kantasatamaa yhtenä vaihtoehtona uudelle kampukselleen. XAMK:n odotetaan päättävän asiasta syksyllä. Uusi kampus on osa koulun viisivuotissuunnitelmaa, joten koulu rakennettaisiin muutaman vuoden sisällä.

Pienvenesatama on myös mukana kaavassa sekä risteilysatamakäyttö rahti- ja matkustajaliikenteelle. Kaupungin ja kehittämisyhtiö Cursorin hanke risteilijöiden tuomiseksi Kotkaan ei kuitenkaan ole osa Cameron Sawyerin Kantasatama-hanketta.

Miten suhtautuisit hallituksen esitykseen laiksi hyvästä elämästä?

Kukaan muu kuin ihmisvihaaja ei voi vastustaa näin nimettyä lakia, mutta laki on tietysti mahdoton toteuttaa. Tämä pätee myös lakiin sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta.

Kaikki haluavat valintoja ja vapautta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeet ovat kuitenkin äärettömiä, joten valinnat ja vapaus ovat aina rajoitettuja. Siksi jää myös kysymys siitä, mitä tuon nimisellä lakiesityksellä todellisuudessa tavoitellaan.

Sote-uudistuksen veturia, peruspalveluministeri Juha Rehulaa (kesk.), tentattiin A-studion Talk –ohjelmassa siitä, miksi marraskuun 2015 hallituskriisin jälkeen hallitus päätti siirtää sote-palvelut 18 maakunnalle sekä toteuttaa valinnanvapauden uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Hallitusohjelmassa valinnanvapaus oli uudistuksen kolmas vaihe.

Käytännössä lähes kaikki muut paitsi suoraan mainitusta lakiehdotuksesta hyötyvät tahot vastustavat sen toteuttamista esitetyssä muodossa

Hallituksen ja puolueen uskollisena soturina Rehula ei voinut ohjelmassa myöntää, että kyse oli vaihtokaupasta, jossa keskustapuolue sai himoitsemansa maakuntamallin ja kokoomus valinnanvapauden. Toisaalta Rehula oli rehellinen siinä, ettei tapahtunutta suoraan kiistänytkään.

Sote-uudistuksessa on viime kädessä raadollisesti kyse vallasta – ei siitä, että haluttaisiin ensisijaisesti parantaa sote-palveluita. Keskusta halusi käyttää valtaa saadakseen itselleen mieluisen aluehallintomallin, jossa sille on odotettavissa vahva asema. Kokoomus halusi parantaa yksityisten sote-tuottajien asemaa suhteessa julkisiin tuottajiin. Perussuomalaisilla ei ollut ilmeisesti vahvaa mielipidettä kummastakaan kysymyksestä.

Kyse ei ole siis siitä, että maakuntamalli tai valinnanvapaus toteutettaisiin suomalaisten tai mainittujen puolueiden kannattajien hyväksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että asiasta tehtiin puolueiden kesken sopimus.

Tähän sopimukseen on syytä palata uudelleen ja uudelleen, sillä se on ainoa selitys sille, miksi hallitus ajaa laajasta kritiikistä huolimatta valinnanvapautta kuin käärmettä pyssyyn. Maakuntamalli ei ollut paras vaihtoehto sote-palveluiden järjestämiseksi. Palveluja järjestäviä tahoja on edelleen liikaa. Malli on kuitenkin parempi kuin nykyinen, ja sen kanssa voidaan elää.

Sen sijaan valinnanvapaus on vaarassa heikentää dramaattisesti julkista sote-järjestelmää. Käytännössä lähes kaikki muut paitsi suoraan mainitusta lakiehdotuksesta hyötyvät tahot vastustavat sen toteuttamista esitetyssä muodossa. Myös jotkut kokoomuslaiset sote-asiantuntijat ovat kääntäneet selkänsä omalle puolueelleen.

Kolmen puolueen sopimus raukeaa, kun Sipilän hallituksen valtakausi päättyy

Suuri kysymys onkin se, miksi kokoomus haluaa valinnanvapauden ja mitä sillä todellisuudessa tavoitellaan. Jälkimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Kyse on yksityisten yritysten – ennen muuta suuryhtiöiden – roolin tuotannon kasvattaminen julkisesti rahoitetuissa sote-palveluissa suhteessa julkisiin tuottajiin.

Siksi onkin harhaanjohtavaa puhua sote-palveluiden valinnanvapauslaista. Ehdotan, että lakiehdotusta kutsuttaisiin laiksi sote-palveluiden julkisesta ja yksityisestä tuottamisesta.

Ei ole itsestään selvää, että julkisesti rahoitettujen palveluiden tulisi olla myös julkisesti tuotettuja. Joissain tapauksissa on järkevää tuottaa julkiset palvelut yksityisesti. Sote-palvelut eivät ole kuitenkaan samanlaisia kuin vaikkapa jätehuolto tai kouluruokailu. Tutkimus ja käytäntö ovat osoittaneet, että julkisten sote-palveluiden markkinoilla tulisi edetä hitaasti ja varovasti. Näyttö on esitetty moneen kertaan myös Suomessa käydyssä keskustelussa.

Miksi kokoomus haluaa lain, jonka seuraukset julkiselle sote-palvelujärjestelmälle voivat olla kohtalokkaita. Onko puolueen sisällä yksityisten palveluntuottajien viides kolonna? Siihen viittaisi näkyvien kokoomuspoliitikkojen loikkaaminen hoivapalveluyrityksiin.

Vai onko kysymys sokeasta uskosta vapaiden markkinoiden ideologiaan? Tähän en osaa vastata.

Kolmen puolueen sopimus raukeaa, kun Sipilän hallituksen valtakausi päättyy. Sen jälkeen valinnanvapaudelle tuskin löytyy muista puolueista uusia palkkasaarnaajia.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.

Aseman puodin ovi käy taajaan. Uusi kauppa ja sen valikoima kiinnostavat kyläläisiä. Ostoskärryt täyttyvät ja kassalle muodostuu jono.

Koululaiset Robin ja Jimi ovat asioimassa jo toistamiseen samana päivänä. Pojat ovat mielissään, kun karkkia voi kahden kuukauden tauon jälkeen ostaa kotinurkilta.

Vanhemmatkin kyläläiset iloitsevat kaupan avautumisesta.

– Kauppamatka lyheni vajaaseen neljään kilometriin. Kun kauppaa ei ollut, kävimme joko Simpeleellä tai Vuoksenniskalla reilun 20 kilometrin päässä, kertoo Raili Tervonen.

Oma kauppa on reilun 300 asukkaan kyläyhteisölle tärkeä. Tuumaustauon jälkeen uudelleen aloitettu, jo kertaalleen haudattu palvelu viestii elinvoimasta ja tulevaisuudenuskosta.

Jäätelötötteröään kuoriva Jorma Mäkelä toivoo, ettei kyläkaupasta tule pelkkä hätävara, vaan että ihmiset kävisivät ostoksilla päivittäin.

– Nythän täällä näyttää olevan puoli kylää, hän naurahtaa.

– Vaikka isosta marketista saa halvemmalla, niin se erotus menee polttoainekuluihin, muistuttaa Kalevi Nupponen.

– Kun kauppa on omalla kylällä, niin autottomat ja iäkkäätkin asukkaat pääsevät omin voimin ostoksille ja ihmisten ilmoille, sanoo Raili Tervonen.

M-ketjun 75. myymälä

Rautjärven Aseman puoti kuuluu itsenäisten kauppiaiden perustamaan M-ketjuun. Ketjulla on 75 myymälää eri puolilla Suomea. Etelä-Karjalan kaksi muuta M-kauppaa toimivat Taipalsaaren kirkonkylässä ja Lappeenrannan Rauhassa.

Yksityiset kauppiaat ovat perustaneet useita M-kauppoja Keskon lakkauttamien Siwojen ja Valintatalojen tilalle. Kuluvan vuoden aikana on avattu 14 M-kauppaa, joista kahdeksan on perustettu Keskon lakkauttamien myymälöiden tilalle ja kuusi yrittäjien hankkimiin muihin tiloihin.

Asemanseudullakin on Keskon lakkauttama Siwa. Se seisoo tyhjillään muutaman kymmenen metrin päässä uudesta myymälästä, joka toimii Rautjärven kunnan omistamassa huoneistossa.

Kesko ei halunnut jatkaa vanhan myymälän toimintaa, koska myymälärakennusta olisi pitänyt kunnostaa. Alueen ostovoimakaan ei Keskon mukaan olisi riittänyt kattamaan investointikuluja.

Asemanseudun kyläyhdistys ryhtyi taisteluun kaupan säilymisen puolesta, mikä oli tärkeää myös kunnalle. Kylälle alettiin etsiä uutta kauppiasta.

Kunta remontoi kaupalle tilat entiseen kirjastoon. Samaan aikaan kyläläiset hyvin tunteva entinen palvelukotiyrittäjä Jarmo Kinnunen haaveili omasta pienestä kaupasta jossain päin Suomea. Kyläläisten iloksi Kinnunen perusti kauppansa lopulta tuttuun kylään.

"Tarkoitus jatkaa eläkeikään asti"

Jarmo Kinnunen pyörittää myymälää yhdessä puolisonsa Maisan kanssa. Kolmantena kaupassa työskentelee Kinnusen sisar, jolla on 30 vuoden kokemus päivittäistavarakaupasta.

Maisa ja Jarmo Kinnunen ovat toimineet eri alojen yrittäjinä vuosikausia. Kauppiaina he kuitenkin ovat noviiseja.

– Oma pieni kauppa oli meidän yhteinen haaveemme. Asemanseudun ja sen aktiivisen kyläyhteisön tunsimme entuudestaan, sanoo Jarmo Kinnunen.

Yrittäjäpariskunta uskoo vahvasti siihen, että kauppa pienelläkin kylällä kannattaa. Siitäkin huolimatta, että Kesko sulki oman kauppansa noin 300 asukkaan yhteisössä.

– Tavoitteenamme on jatkaa tässä eläkeikään asti, Jarmo Kinnunen sanoo.

Asiakkaiden toiveita Kinnuset kartoittivat etukäteen kyselylomakkeilla ja lupaavat täydentää kauppansa valikoimia jatkuvasti mahdollisuuksien mukaan.

"Esimerkillistä toimintaa kunnalta"

M-ketjun hallituksen puheenjohtaja, hyvinkääläinen kauppias Timo Pyrhönen, pitää Rautjärven kunnan toimintaa esimerkillisenä.

– Kunnissa on vähitellen herätty siihen, että syrjäkylien palvelut pitävät asukkaat paikoillaan ja houkuttelevat myös paluumuuttajia, hän sanoo.

Ketju kannustaa kyläkauppiaita hankkimaan kauppoihin muitakin maaseudulta lopetettuja palveluja. Aseman puodissa toimii posti.

Rautjärven Asemanseudulla uudesta kaupasta riemuitsevat myös kesäasukkaat. Kauppias Jarmo Kinnunen laskee, että kyläyhteisön asukasmäärä vähintään kaksinkertaistuu kesäaikana.