Jo Rukan maailmancup-avauksessa loistanut norjalainen Johannes Hösflot Kläbo oli vakuuttavassa vireessä hiihdon maailmancupin miesten sprintin karsinnassa Lillehammerissa. Kläbo oli täysin omaa luokkaansa ja jätti toiseksi hiihtäneen venäläisen Aleksander Bolshunovin yli neljän sekunnin päähän.

Viisi suomalaismiestä selviytyi jatkoon perinteisen hiihtotavan sprintissä. Ristomatti Hakola hiihti karsinnassa neljänneksi, Anssi Pentsinen oli yhdeksäs, Iivo Niskanen hiihti 11:nneksi, Lauri Vuorinen oli 19:s ja Toni Ketelä 21:s.

Juho Mikkonen (51:s) jäi ulos jatkosta.

Norjalainen Petter Northug jäi 32. sijalle ja karsiutui pudotuseristä. 30 nopeinta pääsi jatkoon. Northug oli lauantaina ensimmäistä kertaa lähtöviivalla tämän kauden maailmancup-hiihdoissa.

Lue lisää:

Pärmäkoski avasi sprinttipäivänsä huippuajalla

Krista Pärmäkoski ja Aino-Kaisa Saarinen raivasivat tiensä naisten sprintin pudotuseriin hiihdon maailmancupissa Lillehammerissa. Pärmäkoski oli aamun karsinnassa toiseksi nopein. Venäläinen Natalia Neprjajeva hiihti saman ajan kuin Pärmäkoski.

Pärmäkoski ja Neprjajeva jäivät vain sadasosan karsinnan kärkiajan hiihtäneestä USA:n Sadie Bjornsenista. Saarisen vauhti riitti perinteisellä hiihtotavalla 18:nneksi.

Muut suomalaisnaiset karsiutuivat jatkosta. Anne Kyllönen oli 36:s, Kerttu Niskanen 37:s, Laura Mononen 38:s ja Leena Nurmi 40:s. Karsintojen 30 nopeinta pääsevät mukaan myöhemmin tänään hiihdettäviin pudotuseriin.

Norjalaisnaiset pettyivät raskaasti Rukan sprintissä, mutta nyt Norjan kirkkaimmat tähdet selvittivät karsinnat. Maiken Caspersen Falla hiihti parhaana norjalaisena karsinnan neljänneksi.

Lue lisää:

Viisi suomalaismiestä hiihti jatkoon – Northug ulos pudotuseristä

WASHINGTON Michael Flynnin tunnustus valehtelusta FBI:n Venäjä-tutkinnassa on Valkoiselle talolle kiperä paikka. Flynn ei ollut kuka tahansa ”vapaaehtoinen” ja rooliltaan ”mitätön”.

Flynn oli Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, Valkoisen talon yksi keskeisimmistä henkilöistä.

Tähän mennessä Valkoinen talo on etäännyttänyt itsensä Venäjä-tutkinnassa syytteet saaneista Trumpin entisestä kampanjapäälliköstä Paul Manafortista sekä hänen liikekumppanistaan Rick Gatesistä.

Heidän saamansa syytteet koskivat aikaa ennen Trumpin vaalikampanjaa ja lähinnä talousrikoksia.

Flynn ei ole ensimmäinen, joka tunnustaa valehdelleensa FBI:lle Venäjä-tutkinnassa. Palturia on tunnustanut puhuneensa myös Trumpin kampanjan ulkopoliittisena neuvonantajana toiminut George Papadopoulos. Hän oli kampanjan aikana yhteyksissä venäläistahoihin ”Hillary Clintonia tahraavasta” aineistosta.

Valkoisen talon mukaan Papadopoulos oli kuitenkin kampanjassa vapaaehtoinen ja roolinsa vähäpätoinen.

Flynnistä etäännyttäminen on Valkoiselle talolle hyvin vaikeaa. Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja briiffaa presidentin jokainen aamu. Hänestä ei saa mitätöntä millään.

Trumpin on tämän jälkeen myös hankalaa kutsua kampanjansa Venäjä-yhteyksien tutkintaa noitavainoksi ja ”fake newsiksi”, kun yksi entinen hallinnon jäsen on jo tunnustanut valehdelleensa Venäjä-tutkinnassa yhteyksistään ja keskusteluistaan.

FBI:lle valehtelu on rikos, josta voi saada viisi vuotta vankeutta. Oikeusoppineet ovat muistuttaneet, että tämänkaltainen tunnustus pitää yleensä sisällään ”diilin” yhteistyöstä. Molemmat osapuolet, syyttäjä- ja syytetty, saavat jotain, ja mitä isompi kala, sitä parempi ”diili”.

Diilistä kielii joidenkin yhdysvaltalaisten oikeusoppineiden arvioiden mukaan se, että Flynniä ei syytetty mistään muusta. Aineksia lisäsyytteisiin olisi ollut talousrikosepäilyjen, ja jopa Yhdysvalloissa maanpaossa elävän turkkilaisen uskonoppineen sieppaussuunnitelmaepäilyistä.

Flynn myönsi valehdelleensa FBI:lle Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa käymistään keskusteluista. Flynn ja Kisljak olivat puhuneet muun muassa Venäjä-pakotteista viime joulukuussa, vaalien ja virkaanastujaisten välisenä siirtymäaikana. Venäjän ilmeinen toive oli pakotteiden lieventyminen uuden hallinnon myötä.

Seuraava kysymys Venäjä-tutkinnassa kuuluu: saiko Flynn ohjeita Venäjä-keskusteluihinsa, ja jos sai, niin keneltä vai toimiko hän yksin?

Trump erotti Flynnin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan tehtävästä alle kuukauden virassaolon jälkeen, kun kävi ilmi, että hän oli valehdellut varapresidentti Mike Pencelle juuri Venäjä-yhteyksistä.

Trump erotti myöhemmin myös FBI:n johtaja James Comeyn, jonka johdolla Venäjä-tutkinta aloitettiin. Comeyllä näyttää olevan oma tulkintansa tilanteesta. Hän twiittasi Flynnin tunnustuksen jälkeen Raamatun jakeen Vanhan Testamentin Aamoksen kirjasta: ”Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”.

Lue lisää:"Yes, sir" – Trumpin entinen neuvonantaja myönsi oikeudessa valehtelusyytteet oikeiksi

New York Times: Tekeekö Trumpin ex-neuvonantaja yhteistyötä Venäjä-tutkinnan johtavan erikoissyyttäjän kanssa?

Lähteet: Valkoisen talon entiselle neuvonantajalle Michael Flynnille tarjottiin miljoonia Gülenin toimittamisesta Turkkiin

"Saat potkut!" – Donald Trumpin hallinnossa väki vaihtuu tiuhaan

Pterosaurusten eli lentoliskojen elämästä on paljastumassa aivan uutta tietoa Kiinasta tehdyn huiman löydön ansiosta. Aiemmin oli löydetty vain kahdeksan munaa, joista oli saatavissa kolmiulotteinen kuva pterosauruksen sikiöstä. Yleensä aika on mankeloinut munien fossiilit litteiksi.

Uiguurien alueelta Xinjiangista Luoteis-Kiinasta löytyneet 215 kolmiulotteista munaa ja satojen yksilöiden luut kuuluivat 120 miljoonaa vuotta sitten eläneille Hamipterus tianshanensis -lentoliskoille.

Kiinan tiedeakatemian paleontologi Shunxing Jiang sanoo, että paikka on todellinen "pterosaurusten Edenin puutarha". Hiekassa saattaa olla vielä satakunta munaa, tutkijat epäilevät.

Otukset olivat ilmeisesti järven rannalla elänyt yhdyskunta, joka joutui luonnonkatastrofin uhriksi: myrsky huuhteli ne ja niiden hiekkaan kaivamat pesät järveen, jossa ne myöhemmin kivettyivät.

Munat ovat runsaan seitsemän sentin mittaisia ja muistuttavat joidenkin tämän päivän liskojen ja käärmeiden pehmeitä munia. Pehmeytensä vuoksi ne olivat erityisen huonoja fossiloitumaan ja kestämään aikaa, mikä lisää entisestään Xinjiangin löydön arvoa.

Kasvu kesken vielä kaksivuotiaana

16 munan sisältä on löytynyt kerroskuvauksessa sikiöitä, jotka kehitys oli ehtinyt edetä eri asteille. Yhdellä sikiöllä on jo leukaluu ja osa muustakin kallosta sekä siipien alut.

Lentoliskot olivat ensimmäisiä selkärankaisia, joiden tiedetään osanneen lentää.

Munissa näkyvät pitkälle kehittyneet reisiluut viittaavat siihen, että poikasilla oli käyttöä vahvoille takajaloille. Rintalihaksien perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka poikaset osasivat kuoriuduttuaan kävellä, lentämään ne eivät vielä kyenneet.

Tutkijoiden hypoteesi on, että poikaset tarvitsivat aluksi emojensa hoivaa. Nuoren yksilön luista tutkijat totesivat kasvun olleen kaksivuotiaalla yhä kesken.

Tutkimus on julkaistu Science-lehdessä.

Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin surmattu velipuoli kantoi kuolinhetkellään mukanaan hermomyrkyn vasta-ainetta. Asia on tullut ilmi Kim Jong-namin surmasta käytävässä oikeudenkäynnissä.

Kim Jong-nam kuoli helmikuussa Malesiassa Kuala Lumpurin lentokentällä VX-hermomyrkkyyn, jota hän sai kasvoihinsa. YK on luokitellut VX:n joukkotuhoaseeksi.

Malesian hallinnon myrkkyasiantuntija todisti tällä viikolla, että Kim Jong-namilla oli selkärepussaan 12 tablettia atropiinia, jota käytetään muun muassa hermokaasujen vasta-aineena. Oikeudenkäynnissä ei ole selvinnyt, miksi hänellä oli atropiinia mukanaan.

Teosta syytetään kahta parikymppistä naista, jotka ovat kotoisin Indonesiasta ja Vietnamista. He ovat sanoneet, että luulivat osallistuvansa pilailuohjelmaan ja tulivat huijatuiksi tekoon.

Naisten asianajajat uskovat Pohjois-Korean agenttien olleen teon takana. Pohjois-Korea on kieltänyt junailleensa salamurhan.

Perheestään etääntynyt Kim Jong-nam vietti pääosin aikaansa muualla Aasiassa. Hän oli aiemmin arvostellut perheensä itsevaltaista hallintoa.

Lue lisää:

Malesian viranomaiset vahvistivat: Kim Jong-unin velipuolen murhasta epäillyt miehet olivat pohjoiskorealaisia

Kim Jong-namin murhasta syytettyjä naisia uhkaa kuolemantuomio – keitä he oikein ovat?

Liki kaksi vuotta Los Angelesissa asunut Ismo Leikola kiertää lähes jouluun saakka ympäri Suomea. Useissa kaupungeissa Ismon ”No niin” –show on loppuunmyyty. Kiertueen nimi pohjautuu Ismon havaintoon siitä, että no niin on suomen kielen tärkein ilmaisu. Sen hän todistaa lavalla monin esimerkein.

Suomen kielen toiseksi tärkeintä ilmaisua Ismo ei ole ehtinyt miettiä.

– Vitsi, minä käytin niin paljon aikaa tuohon tärkeimpään, että toiseksi tärkeimmälle ei jäänyt aikaa. Se on joko vai niin tai no höh. Kunhan siinä on noh tai niin, niin niillä pärjää aika pitkälle. Oikeastaan melkein vielä parempi on niin no eli no niin vastakohta. Sehän tarkoittaa että ai jaha, nii no, no joo… No höh kuvaa tietysti lievää pettymystä, velmuilee Leikola.

I-kirjain hoikentaa supersankaria

Maailman hauskimmaksi henkilöksi Amerikassa vuonna 2014 kruunattu koomikko Leikola leikkii mielellään sanoilla. Suomen kiertueella esiintymislavan yläpuolella lukee ”No niin” ja lavalla Ismon takana tönöttävät melkein ihmisen kokoiset styroxkirjaimet I S M O.

Logona I ei oikein toimi, kun se on vaan viiva. Ismo Leikola

– Ne on niin isoja kirjaimia, että niillä voisi olla sielutkin. I-kirjainta olen monesti hajoillut, sillä se on alkukirjaimena aika suoraviivainen. Esimerkiksi logona I ei oikein toimi, kun se on vaan viiva. Olen tykännyt enemmän S:stä, M:stä ja O:sta, mutta kyllä I:kin on hyvä, vaikka sekoittuu välillä pikku ällään.

Supermiehen asun rinnassa komeilee S-kirjain ja hassusti S komeilee myös sen suomennoksen eli Teräsmiehen rinnassa.

– Teräsmiehellä pitäisi tietysti olla T, mutta siihen ei saatu lupaa. Jos olisin supersankari ja rinnassa olisi vain I-kirjain, niin se näyttäisi yhdeltä pystyraidalta ja näyttäisin hoikemmalta. Ehkä minun pitäisi laittaa S, M, O tai kaikki. Onneksi nimi on sen verran lyhyt, että sen pystyy tunkemaan kokonaan melkein mihin vaan.

Oman etunimensä lempikirjaimeksi Ismo nostaa O-kirjaimen, koska siitä voi mennä läpi ja siitä voi laittaa asioita.

Ismo välttänyt Trumpin twiitit

Vaikka Ismo on asunut jo pari vuotta Amerikassa, hän ei ole joutunut Yhdysvaltain presidentin, Donald Trumpin, twiittihampaisiin.

– Täytyy pitää samaa linjaa, etten joudukaan. Se olisi pelottavaa. Onhan se, herranen aika, outoa, että voi joutua presidentin twiittihampaisiin. On mystistä, että Twitteristä on tullut valtioiden välisen kommunikoinnin väline. Ennen se oli punainen puhelin, nyt se on sininen lintu.

Tutut ovat siellä ihan romuna kaikesta politiikasta. Ismo Leikola

Leikola tunnustaa, että hän jää välillä tietoisesti uutispimentoon eikä jaksa yhtään seurata mitä ympärillä tapahtuu. Mediakähinä jopa välillä pelottaa.

– Monet tutut ovat siellä ihan romuna kaikesta politiikasta ja silti he paasaavat siitä koko ajan. Itse en ole siihen lähtenyt ollenkaan.

Kova kilpailu USA:ssa kehittää koomikkoa

Ismo Leikola tunnustaa, että voitto arvostetun amerikkalaisen komediaklubin Laugh Factoryn “Funniest Person in the World” –kilpailussa vuonna 2014 käänsi kokonaan uuden lehden hänen elämässään, kun Amerikka avautui.

– Totta kai olin realisti, vaikka siellä tuli pieni hype. Silti piti aloittaa ruohonjuuritasolta, tehdä hirveästi keikkoja ja kerryttää mainetta stand up –skenen sisällä.

Ismon ahkera työ on kantanut hedelmää ja nyt satelee runsaasti työtarjouksia klubeilta ja keikoilta. Suomen kiertueen jälkeen Ismo palaa Amerikkaan ja tekee laajan kiertueen pitkin maata.

Koen kehittyneeni Amerikassa koomikkona. Ismo Leikola

– Kaikenlaista muutakin on vireillä. Siitä olen tosi iloinen, että koen kehittyneeni Amerikassa koomikkona. Siellä ollaan samoilla keikoilla kuitenkin tosi kovien tekijöiden kanssa. Kyllä siinä kehittyy ja kasvaa. Ja uutta materiaalia on syntynyt hyvin. Tämänkin Suomen kiertueen koko illan shown materiaali on ihan uutta.

No niin – se turhin sana!

Nyt kun on arvioitu Ismon nimikirjainten merkitys ja listattu Suomen tärkein ja toiseksi tärkein ilmaisu, on aika selvittää minkä sanan Ismo poistaisi Nykysuomen sanakirjasta. Vastaus tulee sen kummemmin miettimättä: uusi muoti-ilmaisu jäätävä on todella turha.

Jäätävä on ihan peestä. Ismo Leikola

– On tosi ärsyttävää, kun joku sanoo, että olipa jäätävä keikka. Pitää itse käydä googlaamassa, että oliko se hyvä vai huono ja Googlekaan ei sitä tiedä. Veikkaan, että ihmiset, jotka käyttävät jäätävää, eivät itsekään tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ovat oppineet, että sitä voi käyttää missä vaan ja päästä pälkähästä, koska se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jäätävä voi tarkoittaa, että olipa ahdistavaa tai että olipa aivan mahtavaa. Jäätävä on ihan peestä, joten lopetetaan sen käyttö yhteisesti.

Syyskuun 26. päivänä televisio räpsähti kiinni Pohjois-Virginiassa sijaitsevassa Fat Tuesday's -grillibaarissa.

Ravintoloitsija R.L. Butlerin kuppi täyttyi sillä hetkellä, kun amerikkalaisen jalkapallon pelaajat polvistuivat Yhdysvaltain kansallishymnin aikana protestina mustien huonolle kohtelulle.

– Me emme tue urheiluasuihin sonnustautuneita miehiä, jotka polvistuvat ja häpäisevät maamme, Butler puhisi Facebookissa.

Kärkäs kirjoitus keräsi nopeasti satoja kommentteja, monet puolesta, monet vastaan. Kyse ei ollut mistään pikkujutusta, sillä Butlerin sporttibaarissa amerikkalaista jalkapalloa oli katsottu 35 vuoden ajan. Kohta sosiaalisessa mediassa kiisteltiin sananvapaudesta ja isänmaallisuudesta, lipunpolttajista ja Vietnamista, kunnon amerikkalainen riita siis.

Sen ytimessä oli rotu.

Amerikassa ruumishuoneet ovat täynnä nuoria mustia miehiä.

Mustat ovat edelleen köyhempiä, kipeämpiä ja huonommin koulutettuja kuin valkoiset amerikkalaiset. Näin on siitä huolimatta, että rasismin määrä Yhdysvalloissa on romahtanut viimeisen 50 vuoden aikana.

Vuonna 1958 vain neljä prosenttia amerikkalaisista kertoi hyväksyvänsä rotujen välisen avioliiton. Nykyään luku on lähes 90 prosenttia. Rasistiset asenteet tuomitaan julkisessa keskustelussa laajalti ja rotuja tasa-arvoinen kohtelu on yleisesti hyväksytty päämäärä. Sanakirjat kertovat nekin muutoksesta. Afroamerikkalaisia ei ole aina kutsuttu afroamerikkalaisiksi.

Miksi tämä valtava asennemuutos ei ole heijastunut mustien taloudelliseen asemaan?

Kysymys jakaa Atlantin takana niin sosiaalipolitiikan tutkijoita, poliitikkoja kuin äänestäjiäkin. Mustien tilanteesta itsessään ei ole Yhdysvalloissa erimielisyyttä. Se on huono. Riita syntyykin, kun kysytään miksi.

Monen valkoisen on vaikea uskoa, että Barack Obaman presidentiksi valinnut maa on todella niin rasistinen kuin Black Lives Matter -protestoijat väittävät. Marssijoiden mukaan poliisiväkivaltaa vähättelevä presidentti Donald Trump on elävä todiste maan rasistisuudesta.

Tämän artikkelin alussa oleva video kertoo Baltimoressa kuolleen Freddie Grayn tapauksesta. Gray kuoli sairaalassa viikko sen jälkeen, kun hänen selkärankansa oli murtunut pidätyksen yhteydessä.

Greyn kohtalo ei ole poikkeuksellinen tapaus. Amerikassa ruumishuoneet ovat täynnä nuoria mustia miehiä.

Pitkään kyteneen kiistan symboliksi on syksyn mittaan muodostunut amerikkalaisen jalkapallon pelaajien protesti kansallislaulun aikana. Pelikentälle polvistuneet pelaajat lähettävät viestin: rasismi on edelleen ongelma Yhdysvalloissa.

Kovat vankeusrangaistukset kohdistuvat rikoksiin, joihin syyllistyy useimmiten musta kuin valkoinen tekijä.

Amerikkalaisten suosima selitys mustien heikkoon asemaan on institutionalisoitunut piilorasismi.

Tunnetuin esimerkki tällaisesta rasismista on crackista ja kokaiinista annettavat erilaiset rangaistukset. Kummatkin huumausaineet ovat kemiallisesti lähes identtisiä, mutta yhden crackgramman hallussapidosta saa tuomioistuimessa saman rangaistuksen kuin 18 kokaiinigrammasta. Takavuosina suhdeluku oli 1:100.

Laki on kaikille sama, mutta kokaiinia halvempi crack on Yhdysvalloissa levinnyt etenkin mustien keskuuteen. Tutkijoiden mukaan monet instituutioiden omaksumat käytännöt paljastuvatkin lähemmässä tarkastelussa mustia syrjiviksi. Kovat vankeusrangaistukset esimerkiksi kohdistuvat rikostyyppeihin, joihin syyllistyy useimmiten musta kuin valkoinen tekijä.

Myös markkinavoimilla on taipumus vahvistaa syrjintää.

Kun autovakuutuksen hinta määritellään asuinalueen postinumeron perusteella, monet mustat kuljettajat ovat joutuneet maksamaan automaattisesti korkeimman riskiluokan maksun. Kriitikoiden mukaan kyseessä on niin sanottu "ghettovero".

Vakuutusmatemaatikko ei ehkä allekirjoittaisi tätä nimitystä, mutta seisoisi lukujensa takana. Niin kauan kun liiketoiminta perustuu todennäköisyyksiin, ihmisiä on järkevämpi kohdella ryhminä kuin yksilöinä. Slummissa auto kolhiintuu todennäköisemmin kuin hienostoalueella.

Sama yleistämisen logiikka pätee esimerkiksi mainoksiin. Tutkimusten mukaan mustille amerikkalaisille suunnataan enemmän roskaruokamainoksia kuin valkoisille.

Tällaisessa kohdentamisessa ei ole itsessään mitään väärää, sillä markkinatutkimukset kertovat, että mustat syövät enemmän pikaruokaa kuin valkoiset.

Ruokatottumuksilla ja ihonvärillä ei ole kuitenkaan mitään luonnollista yhteyttä. Niin valkoisten kuin mustienkin makutottumukset syntyvät mainonnan ja heille tarjottavien vaihtoehtojen kautta.

Mustien taipumus ostaa edullista ruokaa on alun perin syntynyt köyhyydestä, mutta vuosien kuluessa se on pikkuhiljaa muuttunut taloudellisista tekijöistä riippumattomaksi tottumukseksi.

Fiksu yrittäjä tietää tämän ja perustaa salaattibaarinsa valkoiselle asuinalueelle. Avoin kysymys on, voiko häntä syyttää rasismista.

Markkinoiden taipumus vahvistaa jo olemassa olevia ilmiöitä on ongelma etenkin Yhdysvalloissa, jossa kilpailu on nähty patenttiratkaisuna lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin.

Hampurilaiskaupan opeilla ei ole aina pärjätty. Koulujen ja opettajien entistä kovempi kilpailuttaminen on johtanut siihen, että koulut ovat nyt rodullisesti enemmän eriytyneitä kuin 1960-luvulla. Lähes täysin mustien peruskoulujen määrä on Yhdysvalloissa kaksinkertaistunut sitten 2000-luvun alun.

Tämä ei ole ollut kenenkään päämäärä.

Institutionalisoituneen piilorasismin koukku onkin juuri siinä, että se toimii monimutkaisten rakenteiden kautta ilman, että kukaan varsinaisesti haluaa syrjiä ketään. Sosiologi Eduardo Bonilla-Silva on kutsunut sitä "rasismiksi ilman rasisteja".

Kuulostaako vähän vaikealta? Sitä se onkin.

Köyhyys tarttuu Yhdysvalloissa mustiin valkoisia tiukemmin. Yli puolet köyhimpiin mustiin perheisiin syntyneistä lapsista on köyhiä aikuisenakin.

Piilorasismia on vaikea havaita ja ymmärtää. Sosiaalisen median aikakaudella rasistiset kommentit on helppo huomata, mutta järjestelmään juurtunutta rasismia täytyy etsimällä etsiä.

Tällä on merkitystä, sillä suuri yleisö ei pidä vaikeista asioista. Piilorasismi on akateeminen vastaus mustien heikolle asemalle. Se on myös selitys, johon yhä harvempi amerikkalainen uskoo.

Vuonna 2013 tehdyssä laajassa asennetutkimuksessa 83 prosenttia valkoisista arvioi, että mustien huonompi yhteiskunnallinen asema johtuu "jostain muusta kuin syrjinnästä".

Mielenkiintoista on, että vuosikymmenten saatossa yhä useampi musta amerikkalainen on alkanut näkemään asian samalla tavalla.

Mikä tämä toinen syy sitten voisi olla?

Yhdysvaltojen julkisessa keskustelussa demokraatit tarjoavat syyksi sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä, republikaanien syyttävä sormi taas osoittaa passivoivaa sosiaaliturvaa.

Kummatkin selitykset ontuvat.

Köyhyys tarttuu Yhdysvalloissa mustiin valkoisia tiukemmin. Yli puolet köyhimpiin mustiin perheisiin syntyneistä lapsista on köyhiä aikuisenakin. Valkoisista lapsista suuri osa nousee elämänsä aikana vanhempiaan ylempiin tuloluokkiin.

Syitä voi etsiä tilastoista. Lähes 70 prosenttia mustista perheistä on yksihuoltajatalouksia. Avioerot eivät taas ole tavattomia yhteiskunnassa, jossa joka kolmas musta mies joutuu jossain vaiheessa elämäänsä vangituksi. Tämä heijastuu edelleen elinikään. Esimerkiksi Baltimoressa valkoisten eliniänodote on kuusi vuotta pidempi kuin mustien.

Konservatiivien mukaan tällaiset tilastot ovat oire suuremmasta ongelmasta. Mustien ahdingon pohjimmainen syy on vastuuttomuuden ja passiivisuuden kulttuuri, jota valtion sosiaalituki ruokkii.

Republikaaniedustaja Paul Ryan sanoi asian muutama vuosi sitten kaunistelematta.

– Meillä on kaupungeissa sukupolvia miehiä, jotka eivät edes ajattele työntekoa tai työn kulttuurin oppimista tai arvostamista. Tässä on kyse todellisesta kulttuurisesta ongelmasta, johon on puututtava.

Ryanin kommentti tuomittiin laajalti rasistiseksi. Vain sana "musta" puuttui.

Tämä lukkiutunut asetelma jättää vain vähän tilaa yhdysvaltalaiselle köyhyyskeskustelulle. Sitä taas ei voi käydä puhumatta samalla mustien asemasta.

Mikään kansa ei ole ollut koskaan yhtä innokas etsimään ja julistamaan omia puutteitaan kuin amerikkalaiset.

Synkästä tilanteesta huolimatta amerikkalaiselle optimismille on kuitenkin vielä sijansa.

Kun ruotsalainen sosiologi Gunnar Myrdal teki uraauurtavaa tutkimustaan etelävaltioiden rasismista 1930-luvun lopulla, mustien asema Yhdysvalloissa ei juuri kiinnostanut suurta yleisöä maan rajojen ulkopuolella.

Euroopan suuri kysymys oli tuolloin juutalaisten asema Saksassa. Kuuluisana tutkijana Myrdal joutuikin usein vastaamaan, näkikö hän juutalaisten ja mustien kohtelussa yhtäläisyyksiä.

Hänestä suurin ero oli siinä, että amerikkalaiset häpesivät rotusortoa. Se soti vastoin tasa-arvoisen yhteiskunnan ihannetta. Tämän myönsivät jopa rotusorron kannattajat.

– Mikään kansa ei ole ollut koskaan yhtä innokas etsimään ja julistamaan omia puutteitaan kuin amerikkalaiset, Myrdal kiteytti.

Vääryydelle allerginen kansanluonne selittyy Yhdysvaltojen monimuotoisuudella. Kun ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin ideologia, yhteisistä opinkappaleista halutaan pitää tiukasti kiinni.

Amerikkalainen huomauttaa helposti, että maan perustuslaki lupaa tasaveroisen kohtelun ja antaa oikeuden osoittaa mieltään. Siksi sen henkeä ja puolustajia pitää myös kunnioittaa, toinen jatkaa.

Tämä ristiriita saa jalkapalloilijat polvistumaan urheilukentille ja presidentti Donald Trumpin vaatimaan heidän erottamistaan.

Erimielisyys ei koske ihanteita vaan sitä, miten kaukana Yhdysvallat on niistä.

Artikkelin toimittaja on Jani Parkkari. Minidokumentin toimittaja on Antti Kuronen, editoija Lauri Ylitalo.

Lisää minidokumentteja täällä:

Koulutyttö Autumn kertoo elämästään itsemurhien koettelemassa kylässä Kanadassa – "En halua, että kukaan kuolee"

Lisää aiheesta:

Orjien jälkeläiset eivät tingi vapaudestaan – Batesilla on ase eteisessä, sängyn alla ja vaatenaulakossa

Tamperelaisella Jari Pirhosella on monta titteliä: tutkijatohtori, lähihoitaja ja vapaaehtoistyöntekijä. Kaikki liittyvät tavalla tai toisella vanhojen ihmisten hoitoon.

Pirhosen mielestä poliitikot ja virkamiehet ovat syöttäneet yhteiskunnallemme ajatuksen, jonka mukaan vanhusten hoito maksaa liikaa ja siitä pitää leikata. Pirhosen mielestä asia on juuri päinvastoin.

– Meiltä jää huomaamatta, että jos katsotaan Suomen demografista kehitystä, se on päälle ysikymppiset, joiden määrä kasvaa eniten. Sitten meillä on kuitenkin kova vimma, että sieltä juuri pitäisi leikata.

– Laitoshoitopaikat on ajettu aika hyvin alas, ei ole kohta enää geriatrisia sairaaloita. Eli kaikkien pitäisi olla kotona tai tehostetussa palveluasumisessa.

– Se vain on kestämätön yhtälö, että raha otetaan pois, kun apua tarvitsevien ihmisten määrä lisääntyy, Pirhonen sanoo.

Lisää bileitä palvelutaloon

Jari Pirhonen on perehtynyt käytännön vanhustenhoitoon työssä lähihoitajana palvelutaloissa. Tänä vuonna hän väitteli Tampereen yliopistossa. Gerontologian alaan kuuluva väitöskirja perustuu havaintoihin ja haastatteluihin tehostetun palveluasumisen yksikössä.

Pirhonen törmäsi kummalliseen ilmiöön.

– Kun ihminen muuttaa omasta kodista palvelutaloon, siinä tapahtuu jotain merkillistä. Ihminen persoonana saattaa muuttua näkymättömäksi. Häntä aletaan kohdella hoidokkina, pahimmillaan jopa potilaana. Se syy, miksi ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, alkaa määrittää sitä ihmistä enemmän kuin se, mitä ihminen on ikänsä ollut.

Pirhonen kaipaa persoonallista otetta – esimerkiksi bileitä.

– Heti, kun ihminen muuttaa palvelutaloon, pitäisi pitää tuparit. Silloin kaikki tutut näkevät, että olen muuttanut ja tutustun uusiin ihmisiin siellä paikassa. Hyvänen aika, aikuinen ihminen muuttaa, pidetään tuparit!

Se vain on kestämätön yhtälö, että raha otetaan pois, kun apua tarvitsevien ihmisten määrä lisääntyy. Jari Pirhonen

Geriatrian professori Jaakko Valvanne on puhunut vanhustyön iloisesta vallankumouksesta. Pirhonen pitää ajatusta nerokkaana.

– Valvanteen motto on turvallisuuden maksimoinnista elämisen maksimointiin. Juuri tähän pitäisi mennä. Ei sillä tavalla, että jos asut palvelutalossa, et voi mennä keittiöön, jos sinulla ei ole hygieniapassia. Mikä ihmeen koti se sellainen on?

– Kerran puhuin hoitajien kanssa bileiden pitämisestä. He sanoivat, että he olisivat kerran tehneet popcorneja, mutta heille sanottiin, että ei saa tehdä niin, koska vanhat ihmiset voivat tukehtua niihin.

Kaiva kuvetta tai hoida itse

Jari Pirhonen ei hyväksy ajatusta, että Suomella ei olisi varaa hoitaa vanhuksia. Pirhosen mielestä se on arvovalintakysymys.

– Meillä ei ole mitään syytä ajatella, että voimme ulkoistaa vanhoista ihmisistä huolehtimisen hoitosektorille. Se on täysin kestämätöntä. Tai sitten meidän täytyy olla valmiita resurssoimaan lisää tosi rajusti. Jos ulkoistan isäni ja äitini hoidon yhteiskunnalle, minun pitää myös rahoittaa se ihan mukisematta.

Eli jos et ole valmis resurssoimaan lisää, alapa tehdä itse. Jari Pirhonen

Yhtenä ideana Pirhonen heittää väliaikaisen vanhustenhoitomaksun 20–30 vuotta eteenpäin, kunnes suuret ikäluokat ovat poistuneet keskuudestamme. Tai sitten pitää panna omat hihat heilumaan. Pirhonen toimii itse vapaaehtoisena tamperelaisessa Arvokas vanhuus ARVA ry:ssä.

– Ideana on, että kansalaiset ottavat vastuuta siitä, että vanhojen ihmisten hyvän elämän edellytykset vahvistuvat. Me teemme kaikenlaista – vedämme juhlia ja retkiä. Meillä on unelmatehdas, jossa toteutetaan ihmisten toiveita.

– Eli jos et ole valmis resurssoimaan lisää, alapa tehdä itse.

Aiheesta lisää:

Tutkijatohtori Jari Pirhosen radiohaastattelu Yle Areenassa

"Päätän päiväni itse ennen kuin joudun säästöjen heittopussiksi" – Läheiset kertovat iäkkäiden ahdingosta

“Ei minua uskottu, kun sanoin, ettei äiti pärjää enää kotona” – Tutkija: Vanhusten omaan tahtoon vedotaan Suomessa irvokkaalla tavalla

Uutisesta muualla:

Jari Pirhosen artikkeli Tampereen yliopiston Alusta-verkkolehdessä

Lohtajalaisessa parsinavetassa seisoo rintarinnan kolmisenkymmentä lehmää. Ne katsovat uteliaasti navetassa käyviä vieraita, ja muutama ammuu laiskasti. Pian ne jatkavat syömistä tai märehtimistä, mitä nyt kukakin. Näillä lehmillä on takanaan neljän kuukauden laidunaika ulkona. Nyt on alkanut sisäkausi ja uuden kevään odotus.

– Nämä meidän lehmät ovat kaikki olleet vasikasta asti ulkona. Vanhat lehmät tietävät omat paikkansa navetassa ja osaavat laitumelta mennä omiin parsiinsa, mutta uusia pitää aluksi opastaa, kertoo maitotilallinen Pekka Venetjoki.

Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. maitotilallinen Pekka Venetjoki, Lohtaja

Eläinsuojelulain mukaan parsinavetassa asuvien lehmien pitää saada ulkoilla kesällä 60 päivänä. Venetjoen tilalla laki ei ole vaatinut erikoisjärjestelyjä, koska vaatimus täyttyy helposti.

– Niin kauan kuin vain muistan, meillä on viety lehmät laitumelle. Yritämme pitää niitä ulkona nelisen kuukautta kesässä. Ensimmäiset viedään ulos kelien salliessa jo huhtikuussa, ja viimeiset haetaan pois ennen lumentuloa. Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. Se on mahdollista, jos tulee kunnon talvi: lunta ja pakkasta.

Tilallinen: Lehmien ulkoiluttaminen on halusta kiinni

Kaikissa parsinavetoissa ei ole yhtä hyvä tilanne kuin Venetjoen tilalla. Tänä kesänä Keski-Pohjanmaalla tehdyt valvonnat osoittavat, että kymmenillä tiloilla lehmät eivät pääse ulkoilemaan riittävästi. Lakia noudatettiin kiistatta vain 20 tilalla yli sadasta. Muilla tiloilla todettiin tai epäiltiin puutteita ulkoilussa.

En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka ei tätä nykylakia noudata. Pekka Venetjoki

Myös Itä-Suomessa aluehallintovirasto tehovalvoi maitotiloja kuluneena kesänä, koska sille tuli niin runsaasti yhteydenottoja epäilyistä, ettei lakia kaikilla tiloilla noudateta.

Pekka Venetjokea moinen lain laistaminen sapettaa:

– Siirtymäaikaa on ollut monta vuotta. Kyllä tähän mennessä olisi pitänyt jo saada asiat kuntoon, jos lehmiä aikoo pitää. En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka eivät tätä nykylakia noudata.

Venetjoen mielestä lehmien ulkoilun järjestäminen on halusta kiinni – vaikkakaan hän ei kiellä, etteikö laitumien tekemisessä olisi urakoitavaa.

– Se on parin päivän rutistus, kun laitumelle tehdään aitaukset, vedetään vesilinjat ja suunnitellaan laidunlohkot. Ensimmäiset viikko tai kaksi ovat työläämpiä ennen kuin lehmät oppivat kulkemaan ja tulemaan takaisin omiin parsiinsa, mutta sitten alkaa helpottaa.

Lehmät osaavat odottaa kevättä

Pekka Venetjoki silittää Illuusian turpaa. Illuusia on jo konkari ulkoilussa ja osaa palata itse omaan parteensa. Lehmät ovat omistajansa mukaan viisaita eläimiä: kevättä ja laidunkauttakin ne osaavat odottaa.

– Keväällä kun rupeaa ilmat lämpenemään ja aurinko paistamaan, niin joka kerta, kun ulko-ovi aukaistaan, lehmät katsovat sinne päin: "Eikö me jo päästä täältä pois?", Venetjoki hymyilee.

On lehmien oikeus päästä ulos! Pekka Venetjoki

Laidunkauden ensimmäisinä päivinä lehmillä on vauhti päällä, mutta pikkuhiljaa eläimet rauhoittuvat, kun huomaavat, että ulos ja sisälle pääsee joka päivä. Venetjoen tilalla ulkoiluttamisen suhteen ollaan ehdottomia, se tuo iloa myös tilalliselle.

– Laiduntamisesta tulee itsekin hyvällä mielelle. Me nähdään aivan tuosta keittiön ikkunasta, kun lehmät ulkoilevat. On lehmien oikeus päästä ulos!

Lahti on todellinen lottokaupunki.

Kun viikko sitten pelattiin Loton kaikkien aikojen jättipotista, täysosumaa ei saanut kukaan. Mutta ainoa kuusi ja lisänumero -tulos löytyi Lahden Liipolassa pelatulta kupongilta, ja sillä voitti peräti 350 000 euroa.

Myös kaikkien aikojen lottovoiton, 13,3 miljoonaa euroa, kaappasi lahtelainen pelaaja vuonna 2014.

Lymyääkö seuraava jättipotti pohjavedessä?

Lahden tavoitteena on viedä jopa 400 miljoonaa litraa Salpausselän pohjavettä vuodessa maailmalle. Rahoittaja, monacolaissijoittaja Guy-Alain Mierczuk julkisti suunnitelman vuosi sitten, ja investoinnin kooksi arvioidaan 36 miljoonaa euroa.

Hanke neljäsataakertaistaisi pulloveden viennin Suomesta ulkomaille.

Aikooko sijoittaja yhä toteuttaa hankkeensa? Sitä on vaikea saada selville. Soittoyritykset päättyvät järjestään ranskankieliseen vastaajaviestiin: "Olet soittanut Alain Mierczukin vastaajaan. Jätä viesti äänimerkin jälkeen."

Saksalainen pullovesi jyrää Suomessa

Puhtaasta vedestä Suomen mahdollisena vientivalttina on puhuttu vuosia, mutta teot eivät ole koskaan yltäneet puheiden tasolle.

Suomeen tuodaan yhä rutkasti enemmän vettä kuin meiltä viedään ulkomaille. Tuonti on lähes kokonaan saksalaisen Lidl-kauppaketjun pullovesiä, joita suomalaiset juovat jo lähes 20 miljoonaa litraa vuodessa.

Suomesta viedään vettä vain kolme miljoonaa litraa vuodessa, ja siitä karkeasti arvioiden noin puolet on pullovettä.

Ei ihme, että Lahden kaupungin vesiyhtiön Monaco-kuvio herätti huomiota.

Näin sen pitäisi mennä: Lahti Aqua myy Mierczukille eli H2O4U-yhtiölle pohjavettä korkeintaan miljoona litraa päivässä, Mierczuk pullottaa veden Lahdessa ja se laivataan Helsingistä Vuosaaren satamasta Aasian, Lähi-idän ja Pohjois-Amerikan markkinoille.

Lahtelaisille hanavesi maksaa 1,39 euroa kuutiolta eli tuhannelta litralta. Hienoon pulloon pakattuna samasta vedestä otettaisiin tuhatkertainen hinta.

Lahti Aqua on tehnyt osuutensa: se on vetänyt H2O4U:n maksamana 1,2 kilometrin vesiputken Kärpäsen vedenottamolta Kallio-Pietilään, johon on raivattu tyhjä tontti pullottamoa varten. H2O4U on ostanut tontin kaupungilta 600 000 eurolla, ja rakennuslupa myönnettiin syyskuussa.

Mutta rakentaminen on alun perin ilmoitetusta aikataulusta myöhässä, eikä Mierczukista ole vähään aikaan kuulunut. Lahti Aquan toimitusjohtaja Martti Lipponen ei ole huolestunut.

– Odotamme sijoittajan liikkeitä. Olen luottavainen että hanke toteutuu, koska sijoittaja on laittanut hankkeeseen jo yli miljoona euroa ostamalla tontin ja maksamalla vesijohdon vedenottamolta tontille, Lipponen sanoo.

Miksi Suomen pitäisi myydä vettään?

Onko veden tuonnissa ja viennissä ylipäätään järkeä? Pelkkää vettä kuljetetaan pulloissa ympäri maailmaa ja myydään isolta osin kalliina luksusvetenä ihmisille, joilla on muutenkin puhdasta vettä ulottuvillaan.

Ja toinen kysymys: mitä Suomi hyötyy siitä, että suomalaista pohjavettä myydään monacolaiselle sijoittajalle, joka pakkaa sen muotoiltuun lasipulloon ja vie maailmalle omalla nimellään?

Järkeä on ja ei, sanoo vesitekniikan yliopistonlehtori Marko Keskinen Aalto-yliopistosta.

– Ei pulloveden roudaamisessa ympäri maailmaa ole järkeä. Juomavesi kannattaisi tuottaa mahdollisimman lähellä kuluttajaa. Vettä sinänsä on Suomessa niin paljon, että sitä riittää tähänkin tarkoitukseen. Vedenmyynti on elintarvikebisnestä, eikä vaikuta maailman vesiongelmien ratkaisemiseen, Keskinen sanoo.

Samaa sanoo ympäristöjärjestö WWF Suomen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula. Luksusveden vienti Suomesta on ympäristön kannalta pitkälläkin aikavälillä kohtuullisen kestävää, kunhan paikallisia pohjavesivaroja ei ylitetä.

– Ympäristö kuluu todennäköisesti vähemmän, jos juo pullollisen ulkomaista pullovettä sen sijaan että juo pullollisen kotimaista sokerilimonadia. Sokerin tuottaminen rehevöittää vesistöjä, Nikula vertaa.

Esimerkkinä veden riittävyydestä Nikula ottaa Päijännetunnelin, jota pitkin Päijänteestä virtaa käyttövesi pääkaupunkiseudun miljoonalle ihmiselle. Tunnelissa virtaa noin kolme kuutiometriä vettä sekunnissa, kun Päijänteen laskujoen Kymijoen virtaama on lähes kolmesataa kuutiometriä.

Koko pääkaupunkiseudun vesihuolto hoidetaan siis määrällä, joka on vain noin prosentti Kymijoen koko virtaamasta.

Suomessa riittää vettä, mutta myös vesijalanjälki on iso

Tämä ei tarkoita sitä, että suomalaisten vedenkäyttö olisi ongelmatonta.

Vedenkulutustilastoihin perustuva ajatus siitä, että suomalainen käyttäisi vettä vain 100–150 litraa vuorokaudessa, on väärä.

Kun mukaan lasketaan hanasta valutettavan veden lisäksi ruoan, vaatteiden ja kulutustuotteiden tuotantoon käytetty vesi, saadaan todellista vuorokausikulutusta vastaava vesijalanjälki.

Se on hätkähdyttävät lähes 4 000 litraa vuorokaudessa.

Ja mikä yhtä yllättävää, puolet suomalaisten vesijalanjäljestä tulee ulkomailta ja vain puolet kotimaasta.

Isoilla vesimäärillä kastellaan tuontikasviksia ja -hedelmiä, kuten riisiä, appelsiineja ja avokadoja. Valtaosa maailman vedestä kuluu ruoan tuotantoon. Lisäksi puuvillan, kosmetiikan ja monien teollisuustuotteiden tekemiseen tarvitaan paljon vettä.

Talous- ja ympäristöarvot eivät käy yksiin. Yrityksiä ei rokoteta veden kestämättömästä käytöstä, eikä rajoituksia juuri ole.

– Järkevämpää olisi tuottaa tuotteita alueilla, joilla vettä on runsaasti, ja viedä niitä alueille joilla ei ole. Mutta talouden ehdot eivät seuraa tätä logiikkaa. Lyhyen aikavälin taloushyödyt korostuvat ympäristökuormituksen kustannuksella, Keskinen sanoo.

Vettä käytetään paljon maissa, jotka kärsivät jo valmiiksi vesipulasta. Lähimmät kuivuudesta kärsivät alueet ovat Espanjassa, Italiassa ja Lähi-idässä.

Ainakin Kiinassa ja Intiassa on suurisuuntaisia suunnitelmia jokien virtauksen kääntämiseksi veden niukkuudesta kärsiville alueille. Mutta keino on erittäin kallis ja hankala.

Ratkaisu: "Syö" vähemmän vettä

Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen.

Meidän pitää syödä vähemmän vettä, Aalto-yliopiston Keskinen tiivistää.

Lihantuotanto on ylivoimaisesti suurin vesisyöppö.

– Jos parikin kertaa viikossa vaihtaa lautasella eläimen kasvikseen ja valitsee riisin sijaan perunan, niin vaikutus on jo iso. Siinä valitsee konkreettisesti, lappaako lautaselleen vettä tuhansia litroja vai kymmeniä litroja, Keskinen sanoo.

Yksi kulutusvalinta voi siis tuottaa useita hyötyjä: isot vedensäästöt ja kotimaisen tuotannon tukeminen etunenässä.

– Parin liha-aterian vaihtaminen viikossa lähivesien kala-aterioiksi on oivallinen teko vesien kannalta, WWF Suomen Nikula jatkaa.

Nikula ja Keskinen eivät halua syyllistää kuluttajaa, vaan kannustaa ihmisiä ja yrityksiä vesitietoisuuteen. Veden ylikulutuksen yhteys suomalaisten lautasille on suora. Suomessa lanseerattiin juuri yritysten vesivastuusitoumus, jonka allekirjoittamalla omaa toimintaa voi kehittää kestävämmäksi.

– On hyvä ymmärtää vaikutuksia, joita ruoan tai kulutustuotteiden tuotannon takana on, Keskinen sanoo.

Kotimaisen broilerin tai naudan syöminen helpottaa, muttei pelasta. Suomalaisillakin tiloilla eläimille syötetään soijarehua, johon tarvitaan runsaasti kasteluvaroja esimerkiksi Etelä-Amerikassa.

Entä voisiko ratkaisu olla se, että runsasvetinen Suomi veisi käyttövettä kuiville alueille?

Sitäkin pohdittiin ulkoministeriössä muutama vuosi sitten. Ilmaan oli heitetty ajatus, että Suomesta tyhjinä arabivaltioihin palaavat öljytankkerit voitaisiin täyttää vientivedellä.

Kiehtovana pidettyä ideaa palloteltiin muutama päivä asiantuntijoiden välillä sähköpostitse. Asiantuntijat totesivat kuitenkin nopeasti, että vesi on liian halpa tuote tankkereilla rahdattavaksi. Tankkereihin olisi pitänyt myös kehittää pussitusratkaisut puhtaan veden suojaamiseksi.

Idea haudattiin vähin äänin.

Suunnittelija: Lahden hanke on uskottava

Mierczukin tavoittelussa seuraa käänne.

Pullottamon pääsuunnittelija, arkkitehti Esko Rautiola Arrak-arkkitehdeistä soittaa. Mierczuk on matkalla, mutta on pyytänyt Rautiolaa kertomaan miten hanke etenee.

Rautiola ei ole mukana itse vesibisneksessä, vaan suunnittelee rakennuksen toimeksiantona. Hänen mukaansa kaikki on mennyt kuten pitikin. Luvat on haettu ajallaan, tontti raivattu ja Mierczukin yhtiö laittanut pohjatöihin merkittävän summan rahaa.

– Tavoite on saada rakennustekniikan suunnittelu kevään aikana valmiiksi. Ellei mitään yllättäviä esteitä tule, pullottamoa päästään rakentamaan alkukesästä, Rautiola sanoo.

Hänen mukaansa ei ole ilmennyt mitään syytä epäillä Mierczukin sitoutumista projektiin, vaikka sijoittaja onkin julkisuudessa vastaillut kysymyksiin harvakseltaan.

– Minulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään syytä epäillä, etteikö tässä oltaisi menossa kohti maalia, Rautiola sanoo.

Vientiyrityksillä on vastassa jättien muuri

Lahden jättihankkeen lisäksi vientihaluja on puolella tusinalla muullakin yrityksellä.

On hotellimarkkinoille pyrkivä Veen ja kotimaan markkinoilla vahvasti kasvanut FinnSpring, jotka molemmat yrittävät läpilyöntiä muun muassa näyttävän lasipullomuotoilun avulla. Polar Spring on merkittävä tekijä kotimaassa, muttei ole lähtenyt isosti vientiin.

Toimialajohtaja Esa Wrang valtion vienninedistämisyhtiö Finprosta muistuttaa, että yksittäisiä onnistumisiakin on jo nähty.

– Suomalaiset vedet ovat esimerkiksi päässeet kiinalaisten verkkokauppojen valikoimiin. Vaihtamalla jakelukanavia voidaan pärjätä paremmin kuin kovasti kilpailluissa päivittäistavarakaupoissa, Wrang sanoo.

Vesi on sen sijaan hyvä nettikauppatuote, Wrang sanoo. Monissa maissa juomavesi on ostettava, ja nettitilaus helpottaa kanisterien saamista kotiin.

Hyllyillä onkin hankalaa.

Siellä ovat vastassa raudanlujan markkina-aseman betonoineet merkit, kuten Danonen omistama Evian, Nestlen omistamat S. Pellegrino ja Vittel sekä juomajättien kuten Coca-Colan omat merkit.

Vesibisnes on maailmanlaajuisesti jo lähes 300 miljardin euron ala ja kasvaa lähes 10 prosenttia vuodessa.

– Markkinointipanostuksilla on valtavan iso vetovoima, ja niiden takana ovat massiiviset kuluttajabrändit. Siinä leikissä suomalaisyritykset eivät pärjää, Wrang sanoo.

– Pitää satsata omaan designiin ja erilaisiin markkinointikanaviin, kuten esimerkiksi Veen Waters tekee hotellijakelun kanssa.

"Näkyyks pullo?"

Jos lahtelais-monacolaisen pullottamon rakennustyöt alkavat ensi kesänä, pullottamo olisi käytössä vuoden 2020 alussa.

Pulloille on jo suunniteltu alustava ilme. Muovipullossa myytäisiin Ailoa ja kalliimmassa lasipullossa Montecarloa. Ei kuulosta Lahdelta, mutta ei tarvitsekaan.

– Kokonaisuus lähtee markkinakanavasta ja brändistä, ja siihen tarvitaan ulkomaista osaamista. Sitä on turha yrittääkään paikallisella tulokulmalla, Aqua Lahden toimitusjohtaja Lipponen sanoo.

Lipponen ei paljasta, mihin hintaan yhtiö on sopinut myyvänsä vettä Mierczukin yhtiölle. Mutta Lahden saama tulo olisi hänen mukaansa noin 500 000 euroa vuodessa.

Suomalaispullottajien esikuva on norjalainen luksusvesi Voss, joka on yltänyt maailmanmaineeseen.

Vesi ei ole peräisin Vossin kunnasta, vaan 400 kilometrin päästä Ivelandista. Kun Ylen Kuningaskuluttaja vuonna 2007 maistatutti eri vesiä, Voss päätyi sokkotestin viimeiseksi häviten muun muassa Helsingin vesijohtovedelle.

Mutta markkinoilla on tärkeintä, että pullo näyttää hyvältä ja luo raikkaita mielikuvia.

Juttu on osa Ylen Tehtävänä tulevaisuus -sarjaa. Yle kertoo tänä syksynä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisten syömiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Löydät Areenasta myös Yle Draaman podcasteja ja audiovideoita aiheesta.

Yhdysvaltojen senaatti on hyväksynyt laajan verouudistuksen niukalla enemmistöllä, äänin 51–49. Kaikki republikaanit äänestivät lakipaketin puolesta senaattori Bob Corkeria lukuun ottamatta.

Presidentti Donald Trumpin ja republikaanisen puolueen verouudistus olisi suurin sitten 1980-luvun. Se leikkaisi merkittävästi yritysveroja ja maltillisemmin tuloveroja. Samalla se kasvattaisi valtiontalouden alijäämää.

Republikaanien mukaan verouudistus vauhdittaisi talouskasvua. Demokraattien mukaan se hyödyttäisi lähinnä rikkaita.

Onnistuessaan uudistus olisi presidentti Trumpin ja republikaanien ensimmäinen merkittävä lainsäädäntöuudistus presidentinvaalien jälkeen. He epäonnistuivat kesällä presidentti Barack Obaman terveydenhuoltolain korvaamisessa.

Verouudistus ei astu vielä voimaan. Seuraavaksi senaatin ja edustajainhuoneen on soviteltava lakipaketeistaan yhteinen lakiesitys.

Lue myös:

Yhdysvaltain republikaanit puskevat veronalennusta eteenpäin – alijäämä huolettaa

Harva suomalainen on kuullut rahastosta nimeltään Mint Capital. Silti se on aiheuttanut miljoonatappioita varakkaille suomalaisille sijoittajille ja eläkkeensaajille. Suomalainen työeläkeyhtiö Etera lähti mukaan tuohon suljettuun rahastoon sen alkutaipaleella.

Suomalaisten eläkerahoja kanavoitui myös kyseenalaiseen konsulttisopimukseen, jonka perusteella maksettiin satoja tuhansia euroja venäläisen liikemiehen panamalaiselle yhtiölle.

Eläkerahan ihmeelliset seikkailut paljastuvat kahdesta suuresta tietovuodosta eli Paratiisin ja Panaman papereista.

Vyyhdin keskiössä on Mansaarille rekisteröity rahastoyhtiö Mint Capital, joka on sijoittanut useisiin yrityksiin Venäjällä.

Rahaston sijoituskohteet vaihtelevat velanperinnästä ohjelmistoyhtiöön ja luksusleipomoista logistiikkaan. Vaikka yhtiöt toimivat Venäjällä, niiden omistukset ja rahavirrat kulkevat useiden veroparatiisien kuten Maltan, Kyproksen, Caymansaarten ja Bermudan kautta.

Etera teki rahastoon viiden miljoonan sijoitussitoumuksen. Työeläkeyhtiön mukaan se luopui sijoituksesta tämän vuodessa alussa, koska se ei sopinut Eteran “eettisiin periaatteisiin”.

– Etera on sijoittanut ko. rahastoon vuonna 2006, ja viimeisetkin sijoitukset on myyty pois alkuvuodesta 2017, sillä ne eivät vastanneet Eteran vastuullisen sijoittamisen periaatteita, Eteran viestinnästä kerrotaan.

Etera ei halunnut täsmentää millä tavoin sijoitus oli eettisten periaatteiden vastainen.

Yle alkoi selvittää sijoituksen yksityiskohtia suurten tietovuotoaineistojen sekä muiden tutkimusten avulla.

Työeläkeyhtiön vanavedessä rahastoon sijoitti myös toistakymmentä rikasta suomalaista sukua tai yksityishenkilöä.

Sijoituksesta tuli lopulta katastrofi.

Ehrnroothilta miljoona

Yle kertoi jo tammikuussa, kuinka Suomen rikkaimpien ihmisten ja työeläkeyhtiöiden taloudelliset edut ovat yhteneväiset. Tahot ovat tehneet mittavia sijoituksia samoihin suljettuihin rahastoyhtiöihin Suomessa.

Mint Capitaliin sijoittamisesta innostuivat Eteran vanavedessä myös yksityiset henkilöt, jotka panostivat yhtiöön yli 25 miljoonaa euroa - noin viidenneksen yhtiön kokonaispääomasta.

Mint Capitalin ympärillä pyörii nimekäs joukko ruotsalaisia. Esimerkiksi Ruotsin entinen Venäjän suurlähettiläs Sven Hirdman istuu rahaston neuvonantajakomiteassa.

Rahaston ruotsalaiset perustajat järjestivät sijoittajatilaisuuksia suomalaisten houkuttelemiseksi mukaan. Niitä pidetään edelleen: viimeisin Mint Capitalin sijoittajatapaaminen järjestettiin Tukholmassa marraskuussa 2017.

Tämä siitä huolimatta, että useat sijoittajat eivät enää usko sijoituksen tuottavan muuta kuin tappiota. Osa on jo myynyt omistuksensa tappiolla.

Suomesta rahastoon lähti mukaan eturivin talousvaikuttajia, kuten Alexander Ehrnrooth, sijoittajaveljekset Timo ja Juha Jouhki, Sinituotteen omistaja Ilkka Brotherus, ex-pankkiiri Peter Fagernäs sekä sijoitusyhtiö eQ:n toimitusjohtaja Janne Larma.

Esimerkiksi Ehrnroothin sijoitusyhtiö teki rahastoon miljoonan euron sijoitussitoumuksen.

Heistä monilla oli kokemusta työeläkeyhtiöiden kanssa sijoittamisesta jo kotimaassa.

Yksityisille sijoittajille työeläkeyhtiön tekemä sijoitus on vahva tae: mukana on isoilla muskeleilla varustettu jätti, joka kaihtaa liian suuria riskejä.

Suomalaisten Mint Capitaliin tekemät sitoumukset vaihtelevat puolen miljoonan ja kolmen miljoonan euron välillä. Silti Ylen tavoittamista sijoittajista kukaan ei tunnu tietävän tai muistavan rahaston asioista juuri mitään.

Aiheen arkuudesta kertoo sekin, että sijoittajat eivät halunneet kommentoida asiaa omalla nimellään.

Myös Etera on vaitelias eikä se vastannut valtaosaan Ylen kysymyksistä. Etera vetosi siihen, että kyse on “liikesalaisuuksista”.

Leivoskonsultaatiota Panamasta

Yksi Mint Capitalin - ja siten myös suomalaisten - sijoituskohteista on venäläinen suklaa- ja leivonnaisketju.

Sijoittajille yhtiötä kuvailtiin kauniilla sanankäänteillä: “Yhtiö tarjoaa korkeatasoisia kondiittorituotteita asiakkailleen”.

Yhtiön omistukset kulkevat venäläisten suosiman veroparatiisisaaren eli Kyproksen kautta. Saarivaltiossa ei ole varsinaista liiketoimintaa, vaan ainoastaan omaisuudenhoitoyhtiö nimeltä Montebianco.

Vuonna 2009 Montebianco teki konsulttisopimuksen panamalaisen yhtiön kanssa. Sopimuksen mukaan kyproslainen yhtiö maksaa panamalaiselle yhtiölle 225 000 euroa konsulttipalkkioita. Rahat maksettiin sveitsiläisen pankin tilille.

Tekaistut konsulttipalkkiot ovat yleinen tapa siirtää varallisuutta veroparatiiseihin. Onko myös tässä tapauksessa kyse vastaavasta järjestelystä?

Sopimus on vähintään erikoinen. Ylen selvityksen mukaan panamalaisen yhtiön takaa löytyy venäläinen energia-alan liikemies Pavel Sinjavski. Hän on johtajana monissa muissakin veroparatiisiyhtiössä.

Usein Sinjavskin yhtiökumppanina veroparatiisiyhtiöissä oli nyt jo edesmennyt venäläinen liikemies Vladimir Kondrachuck. Kaksikko on toiminut johtotehtävissä venäläisessä energia-alan yrityksessä nimeltä Trans Nafta.

Trans Naftan suurosakas Kondrachuck löydettiin kuolleena Moskovan toimistostaan vuonna 2010. Kuolinsyy oli ampumahaava päässä. Tutkinnassa päädyttiin siihen, että kyse oli itsemurhasta.

Etera ja muut suomalaiset sijoittajat kertoivat Ylelle, etteivät he tienneet mitään erikoisesta konsulttisopimuksesta.

– Tällaiset sopimukset eivät lähtökohtaisesti vastaa Eteran vastuullisen sijoittamisen periaatteita. Asiassa saadun tiedon perusteella ei ole mahdollista arvioida tehdyn sopimuksen lainmukaisuutta, Eterasta vastataan.

Mint Capitalin ruotsalainen johtaja Ulf Persson avaa mystisen konsulttisopimuksen taustoja Ylelle.

– Montebiancon venäläiset omistajat ovat mainitsemasi yhtiön - Trans Naftan - osakkeenomistajia ja johtajia, Persson kirjoittaa Ylelle lähettämässään sähköpostissa.

Perssonin mukaan Montebiancon – eli yhtiön johon suomalaisetkin ovat sijoittaneet – venäläiset omistajat ovat siis ostaneet konsulttipalveluita itse omistamaltaan yhtiöltä.

Myöhemmin Persson palaa vielä sähköpostilla asiaan. Perssonin mukaan palkkiot olivat “hyvitys” venäläiselle osakkaalle, joka oli hankkinut rahoitusta venäläisen yhtiön pyörittämiseen.

– Vuonna 2009 yhtiöllä oli kassakriisi. Yksi yhtiön venäläisistä suuromistajista lupasi hankkia rahoitusta yhtiölle. Löytämänne konsulttisopimus oli mekanismi, jolla muut osakkeenomistajat hyvittivät (venäläistä) osakkeenomistajaa, Persson kirjoittaa.

Perssonin vastaukset eivät kerro, miksi venäläisen osakkaan palkkioita kierrätettiin Panaman ja Sveitsin kautta.

“En aio enää sijoittaa Venäjälle.”

Suomalaisten sijoituksille kävi lopulta huonosti.

Sijoittajat eivät puhu tarkoista tappioidensa määrästä, mutta viesti on selvä.

– Surkeastihan se meni. En aio enää sijoittaa Venäjälle, sanoo siivoustuotteistaan tunnetun Sinituotteen omistaja Ilkka Brotherus.

Brotherus teki rahastoyhtiöön kolmen miljoonan euron sijoitussitoumuksen.

Etera kertoo myyneensä sijoituksensa alkuvuodesta 2017. Hintaa tai ostajaa Etera ei suostu kertomaan.

Alexander Ehrnrooth ja sijoitusyhtiö eQ:n toimitusjohtaja Janne Larma eivät halunneet puhua sijoituksistaan rahastossa. Rahastoa hoitanut ruotsalainen Ulf Persson ei hänkään halua kertoa rahaston tappioiden suuruutta.

– Kaikki rahaston sijoittajat ovat tietoisia sijoituksensa nykyisestä arvosta, Persson kirjoitti Ylelle lähettämässään sähköpostissa.

Suomalaisten tehdessä sijoituksensa yli kymmenen vuotta sitten siihen liittyvät riskit ovat olleet tiedossa. Sijoitussopimukseen on listattu avoimesti Venäjälle tyypillisiä poliittisia, taloudellisia ja juridisia riskejä.

– Vahva presidenttiys ja heikko lainsäädäntövalta leimaavat Venäjän nykyistä poliittista ilmapiiriä. Korruptio on laajalle levinnyttä. Demokraattisen monipuoluejärjestelmän puuttumisen takia päätöksenteko sekä päätösten toimeenpano on hyvin riippuvainen presidentistä, todetaan Mint Capitalin sijoitussopimuksessa.

Läntisten sijoittajien sijaan teksti voisi olla peräisin venäläisen toisinajattelijan kynästä.

Kansaneläkelaitos muutti marraskuussa tuhansien toimeentulotukihakemusten päätöksiä. Niissä ei ollut otettu huomioon veronpalautuksia, joten tuen määrä pienenee luvatusta.

– Muutokset koskevat jo tehtyjä toimeentulopäätöksiä, jotka ovat kuukautta pidempiä. Päätökset oli ulotettu yli marraskuun lopun, mutta nyt veronpalautukset muuttivat joulukuun maksatusta, myöntää toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskuksen päällikkö Pasi Pajula.

Joulu- ja tammikuu ovat muutenkin kiireistä aikaa. Tiina Norppa

Pajula kuvaa virheellisten toimeentulotukipäätösten määrää "suureksi". – Pelkästään Etelä-Suomessa käsiteltäviä päätöksiä on noin 12 000.

Kelan toimihenkilöstölle tilanne aiheuttaa ylitöitä, kerrotaan työsuojelusta.

– Joulu- ja tammikuu ovat muutenkin kiireistä aikaa, sanoo Kelan toimihenkilöiden työsuojelupäävaltuutettu Tiina Norppa.

Kiirettä vuodenvaihteessa aiheuttavat joulukuun virheelliset toimeentulotukipäätökset, vuokrien muuttuminen ja etuuslainsäädännön muutokset

Apteekkien asiakkaita jouduttiin käännyttämään

Kelalla on ollut ongelmia myös lääkemaksusitoumuksissa. Asiakkaat eivät ole saaneet lääkkeitä tietokoneongelmien vuoksi.

Tilanne on näkynyt esimerkiksi lahtelaisessa Kivimaan apteekissa.

– Muutama asiakas joutui perjantaina kääntymään pois. Jos asiakkaan tilanne on ollut tavattoman kiireinen, olemme ottaneet puhelimitse yhteyttä Kelaan, kertoo proviisori Olli Salin.

Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus koostuu kuudesta massiivisesta valotaideteoksesta, jotka toteutetaan eri puolille Suomea itsenäisyyden juhlavuoden aikana. Suomalaisille tutut maamerkit valaistaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan Saanalle tulevasta valotaidetoksesta. Suomen Akatemian tutkija Taarna Valtosen mielestä alueen alkuperäisasukkaat, saamelaiset on jätetty huomiotta projektissa.

– Saamelaisia ei mainita sanallakaan valotaideteoksen taustatiedoissa ja kuvauksessa. Aivan kuin saamelaisia ei edes olisi olemassakaan, toteaa Valtonen.

"Kritisoin ajattelutapaa, en taitelijaa"

Saana-tunturin valaisuprojektissa painotetaan, että Saana on tärkeä ja pyhä paikka suomalaisille.

– Tekstissä puhutaan suomalaisten pyhästä paikasta, merkityksestä suomalaisille, ja suomalaiset sitä ja tätä. Ihmettelenkin, että ketä nämä suomalaiset ovat, joille Saana-tunturilla on suuri merkitys ja keiden pyhä paikka se on, ihmettelee Valtonen.

Valtosen mukaan tämä on aika erikoista, sillä suomalaiset tulivat alueelle vasta sodan jälkeen, kun saksalaiset olivat tehneet tien Kilpisjärvelle.

– En halua kritisoida valotaiteilijaa, vaan tätä ajattelutapaa, että saamelaisia "ei ole olemassakaan", sanoo Taarna Valtonen.

Paikallinen näkökulma on unohtunut

Valtosen mielestä paikallinen saamelaisväestö olisi pitänyt ottaa mukaan projektiin heti alusta lähtien.

– Olisi voitu kysyä, että mitä Saana-tunturi merkitsee saamelaisille. Ongelmana on, että valotaideteoksen tiedoissa mainitaan vain suomalaiset. Saamelaisetkin olisi voitu edes mainita tekstissä, sanoo Suomen Akatemian tutkija Taarna Valtonen.

Vaikka Saana-tunturi onkin yksi Suomen pohjoisimmasta kolkista, eivätkä suomalaiset ole asuneet alueella vielä kovin pitkään, siitä on tullut suomalaisen kulttuurin symboli, sanoo Valtonen.

– Mutta tämä on tapahtunut vasta viimeisen 50-60 vuoden aikana. Jos avaa vähänkin vanhemman historian kirjan ja lukee tekstejä Kilpisjärvestä, on heti selvää, että ne ovat saamelaisten maita, toteaa Valtonen.

Valotaiteilija: Tarkoitus on nostaa saamelaiskulttuuria esille

Saana-tunturin valotaideteoksen suunnittelija, valotaiteilija Kari Kola myöntää, että sanavalinnat teoksen kuvauksessa eivät ehkä miellytä kaikkia.

– En muista miten teksti on muotoiltu aikanaan. Itse pidän tärkeänä, että tärkeätä paikkaa nostetaan esille ja se tulee myös kansainväliseen tietoisuuteen. Sitä kautta tulee myös saamelaiskulttuuri esille. Kyllä minä näen etuna tämän kaikille.

– Olen keskittynyt positiivisuuteen ja tähän, että saadaan tehtyä poikkeuksellinen valoteos, tämmöinen teossarja, joka hyödyttää kaikkia. En ehkä näihin sanamuotoihin niin takertuisi tässä kokonaisuudessa, sanoo Kola.

Keskustellut saamelaiskäräjien kanssa

Valotaitelija Kari Kola kertoo keskustelleensa Saana-tunturin valaisemisprojektista muun muassa Suomen saamelaiskäräjien kanssa jo pari vuotta sitten.

Kola kertoo, että Saana ja Kilpisjärven alue ovat hänelle hyvin tärkeitä. Hän on kulkenut alueella vanhempiensa matkassa jo lapsesta saakka.

– Ensimmäisen kerran vanhempani veivät minut sinne, kun olin neljän kuukauden ikäinen. Olen käynyt melkein joka vuosi Kilpisjärvellä. Se on tuttu paikka ja tärkeä paikka itselleni. Tottakai siinä on kolmen valtion raja lähellä. Monta asiaa sitoutuu Saanan, kertoo Kola.

Suomen itsenäisyyden juhliminen tärkeää saamelaisille

Saana-tunturin valaiseminen on osa Suomen itsenäisyyden juhlimista. Valtonen ei halua kritiikillään polkea niitä ihmisä, joille Suomen 100-vuotis itsenäisyysjuhlat ovat tärkeät.

– Tiedän, että vanhemmanpolven saamelaiset ovat hyvin isänmaallisia ja juhlivat Suomen itsenäisyyttä. Osa on ollut puolustamassa Suomea rintamallakin. Mutta tämän valoteoksen toteuttamistavassa on moitittavaa. Toki Enontekiöllä voi olla ihmisiä, joille tämä on ihan ok. Mutta tiedän, että siellä on monia, joiden mielestä tämä ei ole hyväksyttävissä sanoo Valtonen.

Tutkijan tehtävä tuoda asioita esille

Valtonen näkee, että hänen roolinsa tutkijana on tuoda myös epäkohtia esille. Asian eteenpäin vieminen on hänen mielestään saamelaisten oma asia.

– En ole itse saamelainen. Olen tutkijana tuonut näkökantani esiin, koska en voinut olla sitä tekemättä, sanoo Valtonen.

Valtosen mukaan asiaan littyy myös se, että saamelaiset mielletään helposti mielensäpahoittajiksi ja valittajiksi.

– Jos saamelaiset nostavat esille asioita, he ovat valittajia, vaikka yrittäisivätkin käydä asiallista keskustelua, sanoo Valtonen.

Vaikka Taarna Valtonen ei olekaan itse kovin innoissaan valotaideteoksesta, hän ei halua ottaa varsinaiseen teokseen kantaa. Valtosen mielestä asia kuuluu paikallisille.

– Mielestäni kuitenkin tästä projektista paikallinen näkökulma on unohtunut, sanoo Suomen Akatemian tutkija Taarna Valtonen.

Lue tästä Luminous Finland 100 / Saana, Enontekiö-tapahtuman kuvaus.

Viitisen tuhatta lääkäriä jakaa keskenään neuvoja suljetussa Facebook-ryhmässä. Potilaista ei puhuta nimillä, mutta neuvoa pyytävät lääkärit kuvailevat potilaiden oireita ja antavat taustatietoja.

Monet aloittelevat lääkärit pitävät palstaa hyödyllisenä ja näppäränä apuvälineenä. Palstassa on kuitenkin myös riskinsä, ja suurimmillaan riski on kuvissa.

Luottamuksellinen hoitosuhde lääkärin ja potilaan välillä turvataan lääkärin vaitiolovelvollisuudella. Potilaan täytyy voida puhua ongelmistaan lääkärille ilman pelkoa siitä, että ne joutuvat ulkopuolisten tietoon.

Potilas ei saa tunnistaa itseään

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen antaa peukalosäännön: konsultaatio sosiaalisessa mediassa on sopivaa, jos potilas ei tunnista kuvauksesta itseään. Lehtonen on kirjoittanut aiheesta Lääkärilehdessä.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju sanoo, että internetissä keskustelemiseen täytyy suhtautua kuin täysin avoimeen keskusteluun vaikkapa kahvihuoneessa. Tiedot eivät saa olla niin yksilöityjä, että ne voidaan yhdistää potilaaseen.

"Hyödyllinen kanava"

Parkkila-Harjun mielestä sosiaalinen media on ajasta ja paikasta riippumaton konsultaatiokanava, joka hyödyttää useampia osapuolia.

– Ei tarvitse yrittää tavoitella puhelimeen tiettyä kollegaa, vaan saa useamman mielipiteen ja vieläpä eri näkökulmista. Kaikkea tietoa ei saa kirjoista, vaan suuri osa tiedosta pohjautuu kokemukseen ja käytäntöihin. Vaihtoehdoista keskusteleminen edistää lääketiedettäkin.

"Taitolaji!"

Terveydenhuoltoa valvova virkamies pitää neuvojen pyytämistä sosiaalisessa mediassa taitolajina. Hallintoylilääkäri Mikko Floreen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo, että potilaan henkilöllisyys voi käydä ilmi tavoilla, joita ei tule ajatelleeksi. Esimerkiksi valokuvasta potilaan saattaa tunnistaa tatuoinnista tai erikoisesta vaatekappaleesta.

Myös digitaalisen materiaalin metatiedot ovat riski. Metatietoja ovat esimerkiksi valokuvan tai tekstidokumentin tunnistetiedot: kuka dokumentin omistaa, milloin se on tallennettu ja minne, yms. Tietoja ei näe suoraan dokumentista, vaan ne ovat ikäänkuin taustalla ja usein vaikeasti poistettavissa.

– Jos julkaistaan kuvia suoraan tutkimusvälineistä, niihin liittyy metatietoja, joiden avulla henkilö voi tulla tunnistetuksi. Jos taas jakaa netissä kuvan sydänfilmistä ja potilas on sattunut itsekin jakamaan oman sydänfilminsä, yhteys löytyy netin kuvahaulla helposti, Floreen kuvailee.

"Kuvia ei saa lähettää someen"

Lasse Lehtosen mukaan HUS on kuvien kanssa tarkka ja jyrkkä. Lehtosen mukaan potilasasiakirja on salassapidettävä dokumentti ja valokuvat ovat potilasasiakirjoja.

– Jos joku henkilökunnastamme lähettäisi valokuvan esimerkiksi Facebookiin, hän saisi heti varoituksen tai muun seuraamuksen. Sairaalan kuvia ei saa lähettää sosiaaliseen mediaan edes potilaan luvalla, Lehtonen kirjoittaa.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju sanoo, ettei ole Facebookin Lääkärit-ryhmän konsultaatiopalstaa selatessaan törmännyt vaitiolovelvollisuutta vaarantaviin tietoihin. Hänen kokemuksensa perusteella keskustelua käydään yleisellä tasolla.

Valokuvia ja sydänfilmejä

Toimituksemme saamissa kuvakaappauksissa kyseisillä sivuilla näkyy kuitenkin muun muassa valokuvia ja sydänfilmejä.

Mikko Floreenin tiedossa ei ole, että aluehallintovirastoon olisi tullut valituksia vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta sosiaalisessa mediassa. Floreen ounastelee kuitenkin, että ensimmäiset valitukset ovat vain ajan kysymys.

Valvovan virkamiehen neuvo lääkärille?

– Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, mistä kaikesta potilas on mahdollista tunnistaa. Lisäksi kannattaa miettiä, kuinka laajalla foorumilla konsultoi. Potilaan asioista pitäisi keskustella vain niiden henkilöiden kanssa, jotka osallistuvat hänen hoitoonsa.

5 000 lääkäriä on "iso yleisö"

Facebookin Lääkärit-ryhmässä on noin 9 000 jäsentä, mikä on lähes puolet Suomen 20 000 lääkäristä. Ryhmän konsultaatiopalstan käyttäjiä kerrotaan olevan noin 5 000. Palstan keskusteluilla on siis suhteellisen laaja yleisö.

– Jos sosiaalisen median alustalle olisi valikoitunut esimerkiksi vain pieni joukko sydänlääkäreitä eikä muuta yleisöä, niin keskustelu siellä olisi lain mukaista; jos siis potilaan henkilöllisyys ei paljastu, Floreen pohtii.

Floreenin mielestä laajan konsultaatioryhmän hyviä puolia on, että sieltä saattaa löytyä helposti joku, jolla on kokemusta pohdittavan kaltaisesta tapauksesta. Hän toivoisi, että olisi olemassa turvallinen, vahvan tunnistautumisen takana oleva kanava lääkäreiden konsultaatiolle.

Keltanokkien vertaistukea?

Lääkäriliitolla on jäsenille oma konsultaatiopalstansa, mutta se ei ole yhtä helppo ja kätevä käyttää kuin kaupallinen sosiaalinen media. Myös HUS:n piirissä on ollut puhetta omasta sisäisestä neuvontapalstasta. Hallintoylilääkäri Lasse Lehtosen mukaan isollakaan yksiköllä ei kuitenkaan ole ollut rahaa ja resursseja sellaisen rakentamiseen.

– Konsultaatiopalstojen haaste on, että sinne pitäisi saada oikeasti päteviä ihmisiä neuvomaan. Mutta pätevillä ihmisillä on paljon muutakin kysyntää, joten somepalstat tuppaavat jäämään opiskelijoiden vertaistueksi, missä kokematon neuvoo toista kokematonta.

Lue lisää: Lääkäriliiton someohjeet

Ilpo Tolonen seisoi satamalaiturilla Suomen suurimmassa vientisatamassa Kotkassa. Elettiin joulukuun loppua vuonna 2011, ja jouluun oli aikaa vain muutama päivä. Tolonen tuijotti epäuskoisena sisään konttiin, jonka oven hän oli juuri avannut. Edessä oli neljä vihreää, maastokuvioitua laatikkoa.

Kontin ovessa olleesta taskusta löytyi rahtikirja, jossa ilmoitettiin laatikoiden sisältö: “Patriot missiles”. Tolonen avasi toisen kontin oven, sitten kolmannen. Kaikissa odotti sama näky.

Tolonen oli juuri löytänyt 69 huolellisesti pakattua Patriot-ohjusta, joiden ei todellakaan pitäisi olla Suomessa. Ohjukset olivat paketeissaan laukaisuvalmiina – niissä oli räjähdysaine ja ajopanos sisällä.

Lastin arvo olisi kymmeniä, ellei jopa satoja miljoonia euroja.

Kontit olivat todella hyvännäköisiä ja oikein merkitty. Ilpo Tolonen

Kontteja kuljettaneen laivan kapteeni seisoi Tolosen takana hiljaa. Hän ei ollut sanonut koko aikana sanaakaan. Tolonen otti puhelimen taskustaan ja soitti puhelun, joka sekoitti Suomen joulunvieton. Ohjuslöytö nousi uutisiin myös maailmalla: siitä kertoivat esimerkiksi BBC, CNN ja The Guardian.

Samalla hetkellä alkoi Tolosen pitkän uran erikoisin työtehtävä. Läheltä tosin piti, että koko ohjuslasti olisi matkustanut Suomen läpi kenenkään huomaamatta.

Kettinkiä hakemassa

Pohjois-Saksasta Emdenistä lähtenyt M/S Thor Liberty oli saapunut Kotkan Mussalon satamaan joulukuun puolivälissä vuonna 2011. Siellä laivaan oli tarkoitus lastata kettinkiä – hyvin järeää sellaista, sillä yhden silmukan läpimitta oli noin metri. Se oli niin painavaa, että ahtaajat joutuivat nostamaan yhden kettingin laivaan kolmessa erässä.

Kesken lastauksen ahtaajat huomasivat, että kettinki kipinöi voimakkaasti laivan reunaa vasten. Lisäksi ruumassa pyöri irtonaisia pahvilaatikoita, joissa oli räjähteen kuva. Ahtaajat keskeyttivät työnsä eivätkä suostuneet jatkamaan lastausta. He ottivat yhteyttä työsuojelutarkastajaan, joka ilmoitti tilanteesta liikenteen turvallisuusvirastolle Trafille.

Trafi päätti pysäyttää laivan Kotkan satamaan. Selvisi, että laivan liki 160 000 kilon lasti louhintaräjähdettä ja tykkiruutia oli lastattu päin honkia.

Ilpo Tolosen puhelin soi.

Tolonen lähti Mussaloon heti.

– Räjähdelaatikoita oli 6 000, ihan käsittämätön määrä. Niiden väliin oli laitettu vain vaneriseiniä, jotta ne pysyisivät paikallaan, Tolonen kertoo.

Man-saaren lipun alla kulkenut laiva oli joutunut matkalla myrskyyn Saaristomerellä, minkä vuoksi osa räjähdelaatikoista oli lentänyt ympäriinsä ruumassa. Tolonen ihmetteli yhdessä merenkuluntarkastajan kanssa, kuinka Saksasta oli voitu päästää näin huonosti lastattu laiva merelle. Sen ei olisi pitänyt olla mahdollista.

– Se oli yllätys, sillä määräykset Saksassa ovat tiukat. He edellyttävät räjähteiden pakkaamista kontteihin ja vaativat räjähteistä aina myös kontitustodistuksen.

Katsoimme, että hetkinen, mitä nämä oikein ovat. Ilpo Tolonen

Jos räjähteet joutuisivat tekemisiin avotulen tai kipinöiden kanssa, seurauksena voisi olla katastrofi. Jos 160 000 kilon lasti räjähtäisi, jäljelle jäisi iso monttu.

– Totesimme yhdessä merenkuluntarkastajan kanssa, että räjähteet on pakattava turvallisesti kontteihin ennen kuin laiva voisi jatkaa matkaa.

Kontitus päätettiin tehdä joulunpyhinä, koska satama oli silloin hiljaisimmillaan. Laiva siirrettiin sataman kauimmaiseen kulmaan ja operaatiota varten valjastettiin iso joukko viranomaisia. Ahtausliikkeet alkoivat etsiä työntekijöitä, jotka saisivat täydellisen perehdytyksen ja koulutuksen räjähteiden kontitukseen. Räjähdysvaara olisi ollut todellinen, jos satamassa olisi syttynyt tulipalo.

– Yritimme estää sen, ettei kipinöitä tulisi. Siksi alueelle oli järjestettävä vartiointi.

Pelastusvalmiutta nostettiin myös naapurimaakunnissa ja sairaaloita tiedotettiin siltä varalta, että jotain tapahtuisi. Alue, jolla kontitus tapahtuisi, eristettiin.

Raketteja

Operaatio alkoi laivan tyhjennyksellä kolmen päivän kuluttua siitä, kun irtonaiset räjähdelaatikot oli löydetty. Silloin Tolosen huomio kiinnittyi ruumasta nostettuihin hyväkuntoisiin laivakontteihin. Nämä 18 konttia oli nostettu sataman kentälle A-laiturin päähän, jotta irtoräjähteiden kontitukselle olisi tarpeeksi tilaa. Konttien kyljessä oli teksti, jonka mukaan ne sisälsivät raketteja.

– Ne näyttivät normaaleilta laivakonteilta, mutta olivat lyhyempiä. Kontit olivat todella hyvännäköisiä ja oikein merkitty.

Kaikki näytti olevan mallillaan, mutta jokin konteissa jäi kaihertamaan Tolosen mieltä. Hän pohti satamissa vuosittain tehtäviä vaarallisten aineiden konttitarkastuksia, joissa jopa joka kolmannessa kontissa havaittiin sidontapuutteita.

– Mietin, että jos he eivät olleet lastanneet laivaa oikein, onko myös kontit lastattu väärin. Päätin avauttaa muutaman kontin.

Paikalle kutsuttiin merenkuluntarkastaja, satamakapteeni ja tullin edustaja. Lisäksi operaatiota seurasi Thor Libertyn kapteeni. Selvisi, että konttien sidonnassa ei todellakaan ollut puutteita.

– Katsoimme, että hetkinen, mitä nämä oikein ovat. Yhdessä kontissa oli neljä laatikkoa, jotka oli pakattu niin, että neljän laatikon paketti tuli kiskoilla ulos. Ne olivat kontissa niin tiukassa, että ne eivät olisi liikkuneet paikaltaan, vaikka konttia olisi pyöritelty trukilla.

Kontin sisällä olleesta muovitaskusta löytyi arkinen rahtikirja, josta selvisivät sekä kohdesataman nimi ja että se, minkä sortin raketteja laatikoissa oli. Asiakirjojen mukaan Tolonen oli löytänyt 69 Patriot-ohjusta, jotka olivat matkalla Etelä-Koreaan.

Liikkumis- ja lentokielto

Kaikki paikalla olleet ällistyivät – laivan kapteenia lukuun ottamatta.

– Tiesimme heti, mikä niiden määränpää oli, vaikka sitä ei kerrottu heti julkisuuteen. Laivan kapteeni ei sanonut koko aikana sanaakaan.

Tolonen soitti sisäministeriön päivystäjälle ja kertoi löydöstä. Sisäministeriöstä puolestaan otettiin yhteys puolustusministeriöön.

– Tunnissa tieto meni hallitukselle asti. Sitten aseiden kauttakulkuluvista vastaava ihminen puolustusministeriöstä soitti ja sanoi, ettei ohjuksilla ole kauttakulkulupaa.

Tolonen ryhtyi järjestämään ohjuksille aseellista vartiointia. Suomenlahden merivartioston suurin vartiolaiva Merikarhu oli jo paikalla turvaamassa aluetta, koska se oli hälytetty satamaan räjähdelöydön jälkeen. Lisäksi paikalle saapuivat sotilaspoliisit ja vähän ajan kuluttua poliisi.

– Siellä oli myös sataman vartiointiväkeä. Määrää en pysty sanomaan, mutta aseellista porukkaa oli paljon.

Puolustusvoimien ohjus- ja räjähdeasiantuntijat tarkastivat lastin. Keskusrikospoliisi ja tulli alkoivat tutkia tapausta. Thor Libertyn ukrainalainen kapteeni ja perämies otettiin kiinni epäiltyinä puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta. Poliisi kuuli myös useita miehistön jäseniä. Laivan miehistön vahvuus oli 32 henkeä.

Satama-alueelle julistettiin liikkumis- ja lentokielto kilometrin säteellä. Suomen suurten medioiden huomio kiinnittyi Kotkaan. Kymen Sanomien sivut täyttyivät Thor Libertyn seikkailuista. Ilpo Tolosen puhelin pirisi kymmeniä kertoja päivässä.

Salainen varasto

Ohjukset takavarikoitiin ja kuljetettiin puolustusvoimien alueelle salaiseen paikkaan, joka on tarkoitettu räjähdemateriaalin varastointiin. Puolustusvoimat, tulli ja poliisi olivat vaitonaisia kaikista yksityiskohdista liittyen ohjusten kuljetukseen ja säilytyspaikkaan.

Laivasta irrallaan löytyneiden räjähdelaatikoiden kontitus alkoi kahden työryhmän voimin jouluaatonaattona. Työ kesti kolme päivää.

– Täytimme kaksi konttia kerrallaan ihan käsipelillä. Rikkinäiset laatikot lähetettiin hävitettäviksi puolustusvoimien alueelle. Räjähteitä jouduttiin hävittämään satoja kiloja.

Tulli kumosi räjähteitä koskevan takavarikkopäätöksensä 4.1.2012. Samana päivänä hallitus myönsi Patriot-ohjuksille kauttakulkuluvan, ja ne palautettiin seuraavana päivänä Mussalon satamaan. Thor Liberty oli valmis jatkamaan matkaansa.

Laiva lähti Kotkasta loppiaisena aamuyöllä sen jälkeen, kun ohjukset oli lastattu. Saksan meripoliisi pysäytti vielä laivan Kielin kanavassa ja vaati kontitustodistuksia. Todistukset lähetettiin, ja laiva sai jatkaa matkaa.

Tolonen pitää koko tapausta erittäin poikkeuksellisena.

– Olisiko se ollut jonkinlainen hämäys. Haettiin kolmannesta maasta kettinkiä, että päästiin eteenpäin. Eihän tällaisia lasteja Suomen vesillä kulje. Tämä jäi kiinni vain siksi, että laiva joutui myrskyyn ja paketit lensivät sikinsokin.

Viranomaiset yhä vaitonaisia

Ohjusten tarkkaa varastointipaikkaa Suomessa tai niiden mallia ei kerrottu julkisuuteen – eikä kerrota vieläkään. Vielä viisi vuotta tapauksen jälkeen Puolustusvoimat ja tulli ovat tapauksesta vaitonaisia. Puolustusvoimat kehottaa kääntymään asiassa tullin puoleen. Tulli puolestaan vetoaa siihen, että sen tiedotusvastuu on päättynyt.

Tullista ei kommentoida myöskään sitä, kuinka arvokas ohjuslasti lopulta oli. Tullirikostorjunnan takavarikkotilastossa on kuitenkin valtava piikki vuonna 2011. Kun aiempina vuosina takavarikoidun tavaran arvo on ollut alle kymmenen miljoonaa euroa, vuonna 2011 se oli yli 90 miljoonaa euroa.

Yle pyysi myös pelastusviranomaisilta kuvaa ohjuslaatikoista, mutta viranomaiset eivät anna kuvia julkisuuteen.

Ohjuslaatikoita ei Tolosen tietojen mukaan avattu Suomessa lainkaan.

– Sain sen käsityksen, että niitä ei avattu, koska laatikko olisi ollut myös laukaisualusta.

Räjähteitä jouduttiin hävittämään satoja kiloja. Ilpo Tolonen

Seuraavana kesänä Thor Libertyn ukrainalainen päällikkö ja perämies tuomittiin sakkoihin siitä, että he olivat laiminlyöneet aluksen merikelpoisuudesta huolehtimisen. Sakkorangaistus kuitenkin kumottiin myöhemmin hovioikeudessa.

Ohjuslastin rikostutkinnassa selvisi, että ohjukset olivat osa Saksan ja Etelä-Korean välistä laillista asekauppaa. Esitutkinta lopetettiin joulukuussa 2015. Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan sen jatkaminen olisi ollut turhan kallista suhteessa siihen, että teosta olisi seurannut enintään lievä sakkorangaistus.

Tapaus kuitenkin paljasti, että meriliikenteen valvonnassa on Suomessa puutteita.

Harhautusoperaatio?

Valtiotieteiden tohtori, kriisinhallinnan asiantuntija Timo Hellenberg ihmettelee, miksei Thor Libertyn liikkeitä selvitetty tarkemmin. Hän sanoo, että laivan monimutkaisiin omistajarakenteisiin ja esimerkiksi laivan reititykseen liittyy hänen mielestään paljon kysymyksiä, joihin ei koskaan saatu vastausta.

– On täysin uskomatonta väittää, että Etelä-Koreaan matkalla oleva laiva risteilee Itämeren päästä päähän hakemaan ankkuriketjua. Toinen kysymys on, miksi laiva tuli Viron rannikolle, jossa argumenttina oli tankkaaminen. Kuitenkin sitä huollettiin useamman aluksen toimesta. On kummallista, ettei tapaus näytä johtaneen laajempaan ylimmän valtiojohdon keskusteluun, Hellenberg toteaa.

On täysin uskomatonta väittää, että Etelä-Koreaan matkalla oleva laiva risteilee Itämeren päästä päähän hakemaan ankkuriketjua. Timo Hellenberg

Hellenberg näkee Thor Libertyssä paljon samaa kuin Arctic Sea -laivan tapauksessa. Venäläistaustaisen suomalaisyrityksen laiva kaapattiin Itämerellä kesällä 2009. Alus oli puutavaralastissa, mutta tapausta tutkineen Hellenbergin mukaan siellä kuljetettiin todennäköisesti vaarallisia raaka-aineita.

– Alus pysähtyi tuntikausiksi Ruotsin aluevesille ja sinne lastattiin tavaraa, joka ei rahtikirjojen mukaan alukseen kuulunut. Laivaa käytettiin todennäköisesti muulina eli hankittiin sille Suomesta paperilla oleva lupa kulkea Euroopan läpi puutavaralastissa.

Hellenbergin mielestä myös Thor Libertyn logistinen ketju olisi pitänyt tutkia tarkemmin.

– Tapaus ei näytä lainkaan siltä, miltä sen on todettu näyttävän. Ei näin voi toimia, että haetaan oikeutusta keinoilla, jotka eivät kuulu merenkulkuun EU:n sisävesillä.

Ei kenenkään vastuulla

Ongelma on se, ettei tällaisten tapausten selvittäminen ole suoranaisesti kenenkään vastuulla. Hellenbergin mielestä EU:n tehtävä olisi kehittää jäsenmaiden keskinäistä tiedonvaihtoa epäilyttävissä tilanteissa, mutta silloin tullaan helposti kansallisen itsemääräämisoikeuden tontille. Tähän taas liittyy uusia uhkakuvia.

Hellenberg sanoo, että esimerkiksi terroristit ovat kiinnostuneet käyttämään meriliikenneverkkoa väärin. Kemialliset ja biologiset aseet sekä radioaktiiviset aineet, ydinmateriaalit ja räjähteet ovat kärjessä paitsi sotaa käyvien valtioiden myös terroristien hankintalistalla.

Siksi hänen mielestään pitäisi keskittyä tunnistamaan hienovaraisia signaaleja, joista voi päätellä, ettei kaikki ole kunnossa.

– Niitä ovat aluksen tai miehistön poikkeava käyttäytyminen sekä erilaiset rahtaukseen, logistiikkaan, tullaukseen ja kommunikaatioon syntyvät poikkeamat. Ne antavat viitteitä siitä, että jotain on pielessä.

Tässä onkin Suomessa petrattu Thor Libertyn ansiosta. HaminaKotkan satamassa ryhdyttiin tapauksen jälkeen tihentämään vaaralliseksi luokiteltujen aineiden konttitarkastuksia. Satamalla ei ole oikeutta tarkastaa laivoja, mutta yhteistyössä tullin kanssa tehtävät pistokokeet keskittyvät epäilyttäviin kontteihin.

– Konttien läpivalaisua on lisätty, samoin profilointia eli sitä, mistä tavara tulee ja minne se menee. Lisäksi turvamenettelyjä ja ilmoitusohjeistusta on kiristetty ja sovittu, mihin poikkeamiin reagoidaan mitenkin, kertoo ohjuskonttien avauksessa mukana ollut HaminaKotkan sataman liikennejohtaja Markku Koskinen.

En lähtisi sanomaan, ettemme tiedä, mitä siellä tapahtuu. Markku Koskinen

Koskisen mukaan konttikuljetuksia valvotaan Euroopassa hyvin ja tiedonvaihto satamien välillä toimii.

– Jos havaitaan jotain, ilmotetaan välittömästi viranomaisille kuten pelastuslaitokselle ja Trafille. Sitä kautta leviää tieto Eurooppaan muuallekin. Käytännössä laivaa seurataan seuraavissa satamissa ja katsotaan, että asiat ovat kunnossa.

Thor Liberty jäi nalkkiin valveutuneiden ahtaajien ansiosta. Ohjuskontit sen sijaan olivat hilkulla jäädä kokonaan avaamatta. Koskinen arvioi silti, että ns. pimeitä lasteja ei Suomen vesillä juuri liiku.

– En lähtisi sanomaan, ettemme tiedä, mitä siellä tapahtuu. Kyllä me ja viranomaiset aika hyvin tiedämme.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vakuuttaa, ettei hänen vaalikampanjansa tehnyt salaista yhteistyötä Venäjän kanssa. Tällaista ei Trumpin mukaan ole missään nimessä ollut: Uutistoimisto AP:n mukaan hän toisti tämän kolme kertaa toimittajille lähtiessään Valkoisesta talosta lauantaina.

Trump kommentoi asiaa ensi kertaa sen jälkeen, kun hänen entinen turvallisuusneuvonantajansa Michael Flynn sai perjantaina syytteen valehtelusta liittovaltion poliisille FBI:lle. Flynn myönsi valehdelleensa keskusteluistaan Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa.

Myöhemmin Trump kirjoitti verkkopalvelu Twitterissä joutuneensa erottamaan Flynnin, koska tämä valehteli varapresidentille ja FBI:lle.

– Hän on myöntänyt syyllistyneensä noihin valheisiin. Se on harmi, koska hänen toimensa siirtymän aikana olivat laillisia. Ei ollut mitään salattavaa, Trump kirjoitti.

Oikeusasiakirjojen mukaan Flynn oli keskustellut Yhdysvaltojen Venäjään kohdistuvista pakotteista sekä Kisljakin että Trumpin siirtymähallinnon kanssa. Keskustelut käytiin Trumpin vaalivoiton jälkeen mutta ennen virkaanastumista.

Trumpin lähipiirin yhteyksistä Venäjälle on meneillään tutkinta, jota johtaa FBI:n entinen johtaja Robert Mueller. Flynn on luvannut tehdä yhteistyötä tutkinnan kanssa. Trump sanoi lauantaina, ettei hän ole huolissaan siitä, mitä Flynn voi tutkijoille kertoa.

Uutista on täydennetty klo 19.25: Lisätty Trumpin Twitteriin kirjoittamat kommentit.

Lue lisää:

Kärähtääkö seuraavaksi joku Trumpin lähipiiristä? – Tämän tiedämme Michael Flynnin syytteistä

Analyysi: Flynnin tunnustus toi Venäjä-tutkinnan aimo loikan lähemmäksi Valkoisen talon ydintä

Sebastian Ahon ja Teuvo Teräväisen edustama Carolina juhli 3-2-jatkoaikavoittoa Aleksander Barkovin edustamasta Floridasta. Barkov (tehot 1+1) venytti kamppailun ratkaisun jatkoajalle 2-2-tasoituksellaan, joka syntyi kolmannen erän päätösminuuteilla (58.04).

Barkov ja kumppanit joutuivat kuitenkin pettymään, kun Noah Hanifin ratkaisi mittelön Carolinalle vain kaksi sekuntia ennen jatkoajan päättymistä. Aho ja Teräväinen juonivat avauserässä Hurricanesin 1-0-osumaa, jonka Elias Lindholm viimeisteli ylivoimalla.

Henrik Haapala jäi ulos Floridan kokoonpanosta ja seurasi ottelua katsomosta.

- (Maalivahti) James Reimer oli hyvä. Hän antoi meille mahdollisuuden voittaa, mutta oli sydäntäsärkevää hävitä kaksi sekuntia ennen loppua. Kaikki tietävät, että meidän joukkueemme on hyvä voittolaukauskisoissa. Mielestäni ansaitsimme pisteen tänään, Panthersin valmentaja Bob Boughner kehui 44 laukausta pysäyttänyttä maalivahtiaan.

Vancouverin Markus Granlund teki puolestaan maalin Torontoa vastaan pelatussa ottelussa. Ottelun avausmaali oli Granlundin kauden neljäs maali. Ottelu päättyi Vancouverin 2-1-voittoon.

Lue lisää:

Nyt löytyi maalijyvä – Puljujärvelle kaksi osumaa neljässä minuutissa

Penkkikomennus sisuunnutti Raskin - "Olisin tehnyt valmentajana samoin"

Eero Hirvonen pääsee 20. sijalta yhdistetyn maailmancup-osakilpailun hiihto-osuudelle Lillehammerissa. Hirvonen leiskautti mäkiosuudella 126,5 metriä ja lähtee reilun minuutin (1.14) päässä kärjestä iltapäivän hiihtoon.

Norjalaiset hankkivat kolmoisjohdon. Espen Andersen (138 metriä) oli mäkiosuuden ykkönen, Espen Björnstad (138 metriä) kakkonen ja Harald Johnas Riiber (137 metriä) hyppäsi mäkiosuuden kolmanneksi.

Ilkka Herola (134 metriä) hyppäsi 27. sijalle, Arttu Mäkiahon 127,5-metrinen hyppy riitti 33. sijalle ja Wille Karhumaa (98 metriä) jäi 50. sijalle.

10 km:n hiihto-osuus alkaa kello 15.00.

Yhdistetyn mäkiosuuden tulokset

1) Espen Andersen (NOR)
2) Espen Björnstad (NOR) + 0.18
3) Harald Johnas Riiber (NOR) + 0.27
4) Wilhelm Denifl (AUT) + 0.35
5) Go Yamamoto (JPN) + 0.36
6) Maxime Laheurte (FRA) + 0.46
7) Sindre Ure Sötvik (NOR) + 0.48
8) Akito Watabe (JPN) + 0.48
9) Jörgen Gråbak (NOR) + 0.54
10) Jarl Magnus Riiber (NOR) + 0.58

20) Eero Hirvonen (FIN) + 1.14
27) Ilkka Herola (FIN) + 1.34
33) Arttu Mäkiaho (FIN) + 1.44
50) Wille Karhumaa (FIN) + 4.38

Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter julkaisi alkuviikolla uutisen, jossa kerrottiin ruotsalaisen valtiopäiväedustajan (kansanedustajan) syyllistyneen seksuaaliseen häirintään.

Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski kertoi, että lehti ei aluksi julkistanut kyseisen poliitikon nimeä. Uutisen levittyä alkoi kuitenkin nimien arvailu verkon keskustelupalstalla, jossa syytettiin väärää valtiopäiväedustajaa.

– Tuotiin esiin ulkomaalaistaustainen henkilö, ja keskustelussa oli rasistista virettä. Tämä osoittaa, että internetin huhumyllyyn ei voi luottaa. Tämä on myös haaste kaikille ottaa järki käteen: ei pidä syyllistyä kunnianloukkaukseen vain sen takia, että verkkoon voi kirjoittaa.

Myöhemmin tällä viikolla se valtiopäiväedustaja, johon syytökset todellisuudessa kohdistuivat, jätti valtiopäiväryhmänsä. Tuolloin myös Dagens Nyheter julkisti nimen, koska tapauksesta tuli tuolloin yhteiskunnallisesti merkittävä.

Vastaavia tapauksia on Ruotsissa ollut paljon esimerkiksi mediajulkkisten ja -johtajien kohdalla.

Peter Wolodarski sanoo, että ylilyöntien mahdollisuus on olemassa.

– Meidän täytyy olla varovaisia, että tästä ei tule noitavainoja. On kuitenkin erittäin tärkeää, että nämä [naisten] kertomukset tulevat esiin. Tämä on hyvin voimakas liike. En muista edes, milloin viimeksi olisin nähnyt näin laajaa yhteiskunnallista mobilisoitumista.

Verkossa toimitaan vapaammin kuin muissa medioissa, vaikka laki on sama

Henkilöllisyystietojen, kuten nimen ja kuvan julkaisemista säätelevät sekä laki että journalismin eettiset ohjeet.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta kertoo, että rikoslaki on välineneutraali, eli verkkopalstoja ja sosiaalista mediaa koskevat aivan samat määräykset kuin perinteisiäkin tiedotusvälineitä, kuten sanomalehtiä tai televisiota ja radioa.

– Käytännössä verkossa toimitaan vapaammin, ja viestien lähettäjää on vaikea saada selville. Tiedotusvälineet ovat sitoutuneet hyvän journalistisen tavan noudattamiseen, joten ne joutuvat miettimään nimensuojaa jopa tarkemmin kuin laissa määrätään.

Korpisaari luettelee tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, voiko henkilöllisyyden paljastaminen uutisoinnissa tai kirjoittelussa tulla kyseeseen: näytön vahvuus väärinkäytöksistä tai rikoksista, henkilön yhteiskunnallinen asema, tapahtumista kulunut aika ja moniako asia koskettaa.

Peter Wolodarski konkretisoi, mitä tarkoittaa se, että henkilön yhteiskunnallinen asema vaikuttaa julkaisupäätökseen:

– Ministeritasolla ja pörssiyhtiöiden johtajien tasolla on helpompi päätyä nimen julkaisuun kuin tavallisten ihmisten tasolla.

Henkilöllisyys voi paljastua uutisten yksityiskohdista

Ruotsissa on tullut esiin myös tilanteita, joissa henkilö on häirintäsyytösten yhteydessä kuvailtu niin tarkasti, että kuka tahansa pystyy selvittämään hänen henkilöllisyytensä varsin helposti.

Dagens Nyheter kaivoi esiin Ruotsin Akatemiaa lähellä olevaan kulttuurivaikuttajaan kohdistuneita syytöksiä. Tästä "Kultuuriprofiiliksi" kutsutusta henkilöstä kerrottiin muun muassa, että hän on naimissa akatemian jäsenen kanssa sekä muita varsin yksityiskohtaisia tietoja. Vain hänen nimensä jätettiin julkistamatta.

– Tapauksella oli suurta yleistä mielenkiintoa. Emme julkistaneet miehen nimeä, koska hän oli tunnettu ainoastaan kulttuuripiireissä. Toisaalta emme voineet jättää kertomatta monia yksityiskohtia, koska koko jutun ydin oli miehen läheinen yhteys akatemiaan. Mutta saimme kuitenkin rajoitettua hänelle tapahtunutta julkisuusvahinkoa, koska eivät kaikki lukijat selvitä hänen henkilöllisyyttään.

Suomalaisia keskustelupalstoja siivotaan jälkikäteen

Vauva-lehden verkkosivujen keskustelupalsta vauva.fi ja Suomi24-palsta kuuluvat Suomen suosituimpiin ja railakkaimpiin keskustelufoorumeihin.

Vauva-lehden päätoimittaja Maija Koski kertoo, että sivuja valvotaan eli moderoidaan juuri ylilyöntien välttämiseksi. Tyypillisiä helposti vauva.fi-sivuilla laukkaamaan lähteviä keskustelunaiheita ovat maahanmuutto, äkilliset uutistapahtumat sekä miehen ja naisen rooleihin liittyvät kysymykset.

– Moderointi käy läpi asiattomia ilmoituksia ja poistaa epäasialliset ja herjaavat viestit sekä väärät ilmiannot ja nimispekuloinnit.

Koski ei halua ennustaa, olisiko myös Suomessa mahdollista, että keskustelut lähtisivät perättömien ilmiantojen linjalle kuten Ruotsissa.

– Miksipä se ei olisi mahdollista. Pitää huolehtia siitä, että tällaiset viestit poistetaan mahdollisimman nopeasti.

Koski muistuttaa, että kirjoittajilla on vastuu kirjoituksistaan ja että niistä jää jäljet, vaikka kirjoitettaisiin anonyymisti tai vaikka viestit poistettaisiin.

– Jos joku esimerkiksi uhkaa viesteissään, toimitamme ne poliisille.

Professori Päivi Korpisaari pitää ongelmallisena sitä, että vaikka jutut poistettaisiin verkosta, ne ovat voineet levitä jo muille kanaville.

– Uudelleen julkaiseminen on helppoa. Vaikka julkaisu olisi poistettu oikeuden määräyksellä, se voi ilmestyä toiselle palstalle. Olemme aika aseettomia tällaisia joukolla tapahtuvia henkilöllisyyden paljastamisia vastaan.

"Vääräkin ihminen voi joutua ryöpytykseen"

Myös Suomi24-palstalla on käytössä niin sanottu jälkimoderointi eli viestejä poistetaan tarvittaessa, jos ne osoittautuvat asiattomiksi tai jopa laittomiksi. Suomi24:n omistavan Aller Median Head of Engagement Kaisa Heinämäki kertoo, että palstalla ei saa syyttää ketään rikoksesta, jos henkilöä ei ole siitä tuomittu.

– Jos syytetään, moderoimme viestin pois. Meillä ei ole mitään ennakkosensuuria, joten vääräkin ihminen voi joutua ryöpytykseen.

Kaikenlaisia syytöksiä ei kuitenkaan Suomi24-palstalta poisteta.

– Jos henkilö kertoo oman kokemuksensa vaikka siitä, että baarissa joku julkkis tai poliitikko läpsäytti pyllylle, niin se saa olla. Ellei kyseinen henkilö tee siitä kunnianloukkausilmiantoa. Silloin teksti voidaan poistaa oikeuskäsittelyn kautta.