Pertti Väisänen, 65, muutti puoli vuotta sitten asumaan leirintäalueelle Hollolan Messilään. Takana oli yli 40 vuoden työura Oululaisen leipomolla, mutta asumiskulut tuntuivat liian isoilta eläkkeeseen nähden. Vuokrankorotukset aiemmasta 45 neliön asunnosta rokottivat tuloja niin paljolti, että jotain piti tehdä.

Ratkaisuksi löytyi muutto asuntovaunuun, vaikka karavaanarielämästä Pertillä ei ollut minkäänlaista kokemusta. Edes asuntovaunuun hän ei ollut koskaan aiemmin astunut jalallaan.

– Asuin Jalkarannassa ja siellä vuokrat olivat aika korkeat. Jäin eläkkeelle ja tulot sitten väheni, niin ajattelin laskea elinkustannuksia tällä tavalla. Erään ystävän kanssa käytiin hakemassa vaunu Siilinjärveltä, Väisänen kertoo.

Vaunu oli edullinen, mutta sillä oli ikää jo 30 vuotta, joten talven tullen alkoi asuminen tuntua vaunussa hieman viileältä. Hengitys höyrysi. Pitääkseen kylmyyttä loitolla Väisänen tiivisti vaunua polyuretaanilevyillä monta päivää.

Tämä on koti siinä missä kaikki muutkin kodit Pertti Väisänen

Tätä eivät oikein vaununaapurit kestäneet katsella, vaikka mies itse arvelikin pärjäilevänsä näin pari vuotta mukavasti.

– He olivat katsoneet, kun eristin vanhaa vaunuani ja tuumanneet, että eihän tällainen oikein ole sopivaa.

Joulu toi jättiyllätyksen

Jouluna Perttiä odotti yllätys, mihin hän ei ollut osannut varautua. Muutama Messilän karavaanariperhe oli järjestänyt porukalla keräyksen, jolla Pertille hankittiin huomattavasti uudempi vaunu kuin mitä vanha oli.

Vaunu varusteltiin myös upouudella mikroaaltouunilla ja kahvinkeittimellä. Olipa pöydällä odottamassa pienoinen joulukuusikin. Vaunu lahjoitettiin Pertille.

– Olin lähdössä joulukahveille tuonne ravintolaan, niin siellä oli 20 hengen ryhmä odottamassa minua. He esittivät ensin laulun ja sitten lähdettiin tänne, missä odotti uusi vaunu silkkinauhoin koristeltuna, Väisänen ihmettelee vieläkin tapahtunutta.

– Sain uuden kodin ja vaunun. Se oli niin shokeeraava yllätys, että vieläkin Suomessa tapahtuu tällaista lähimmäisenrakkautta, jos tällaista sanaa voi käyttää, Pertti muistelee jouluista hetkeä.

Yhteisöllistä asumista

Karavaanarielämä tuntuu sopivan Pertti Väisäselle hyvin, sillä hän tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja viihtyy porukassa. Messilässä karavaanarialue on varsin tiivis pieni yhteisö, missä talviaikaan on noin 160 vakituista vaunupaikkaa.

Tulevaisuus tuo varmasti elämänkumppanin tullessaan Pertti Väisänen

Camping Messilä sijaitsee laskettelurinteiden vieressä Vesijärven rannalla. Alueella on myös mainio latuverkosto. Tosin Pertti ei näitä palveluita käytä, vaikka hänellä onkin kilpaurheilutausta.

Oma laji nuoruudessa oli juoksu. Päivittäiset kävelylenkit Hollolan kuntakeskukseen ja takaisin riittävät hyvin kunnon ylläpitämiseen.

Messilä Campingin yrittäjä Päivi Saarela kertoo, että monet tulevat pääkaupunkiseudulta viettämään viikonloppua joko laskettelemaan, hiihtämään tai muuten vaan viettämään aikaa tutussa, rennossa porukassa.

Vakituisia asukkaita Pertin tavoin alueella on vajaat kymmenen, mukana yksi pariskuntakin.

– Karavaanariporukka on aika sellaista yhteisöllistä. Ne tykkää viihtyä yhdessä ja ne on sosiaalisia. Ei tää oikein erakolle sovi, Saarela sanoo.

Vaunussa tilaa toisellekin

Pertti Väisäselle yksin asuminen asuntovaunussa sopii, sillä hän on perheetön sinkku. Seurustelusuhteita on takana, mutta edes kihloihin saakka Pertti ei ole koskaan ehtinyt.

Päivät kuluvat kävelylenkeillä, juoksulenkeillä, uimahallissa ja ystäviä tapaamassa. Sisko ja veli asustelevat myös lähistöllä.

– Tulevaisuus tuo varmasti elämänkumppanin tullessaan, Väisänen uskoo.

– Minulle on tullut tässä muutamien kuukausien aikana uusia ystäviä ja muutamista oikein sydänystäviäkin. Erittäin suuri yllätys oli myös, että täällä on ympäri vuoden kaikenlaista toimintaa.

– Oikeastaan voi sanoa, että elämä muuttui paremmaksi muuton myötä joka suhteessa. Tämä on koti siinä missä kaikki muutkin kodit, Väisänen toteaa.

Apteekit ovat huolissaan itsehoitolääkkeiden jatkuvasta väärinkäytöstä. Apteekkariliiton mukaan jopa puolet apteekkien työntekijöistä näkee vähintään kerran viikossa, että ilman reseptiä saatavia valmisteita ostetaan vääriin tarkoituksiin.

Joka neljäs työntekijä havaitsee väärinkäyttöä ainakin kerran päivässä.

Apteekkariliitosta arvioidaan, että osa asiakkaista suhtautuu itsehoitolääkkeisiin turhan huolettomasti.

– Jotkut farmaseutit kokevat, että vaikka he kuinka neuvovat asiakkaita, väärinkäyttö silti vain jatkuu. Ei pysähdytä ajattelemaan sitä, että ne ovat voimakkaasti vaikuttavia aineita, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen Apteekkariliitosta.

Monet luulevat, että itsehoitolääkkeitä voi käyttää jatkuvasti. Joitakin itsehoitovalmisteita käytetään myös päihteinä.

Kokosimme Apteekkarilehden selvityksen pohjalta listan yleisimmistä itsehoitolääkkeistä, joita suomalaiset käyttävät väärin.

1. Yskänlääkkeet

Lähes 70 prosenttia apteekkien työntekijöistä on havainnut asiakkaiden joukossa yskänlääkkeiden väärinkäyttäjiä. Osa näistä asiakkaista käyttää lääkettä päihteenä. Monet yskänlääkkeet sisältävät keskushermostoon vaikuttavia aineita kuten kodeiinia.

– Jos apteekki havaitsee päihdekäyttöä, yskänlääkkeet siirretään pois asiakkaiden ulottuvilta ja niitä myydään vain tiskin takaa. Samalla voidaan tapauskohtaisesti arvioida, kannattaako asiakkaalle myydä lääkettä, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen Apteekkariliitosta.

Yskänlääkkeitä käytetään väärin myös yskän hoidossa. Aaltosen mukaan lääkettä otetaan esimerkiksi flunssan yhteydessä turhan rutiininomaisesti. Lisäksi yskänlääke valitaan usein väärin.

– Virusflunssan aiheuttamaan yskään valitaan usein limaa irrottavaa yskänlääkettä, vaikka yleensä kyseessä on ärsytysyskä. Lisäksi limaa irrottavien lääkkeiden teho on tutkimusten mukaan aika heikko.

Jos limaa erittyy jatkuvasti, pitäisi Aaltosen mukaan mennä lääkäriin eikä apteekkiin.

– Taustalla voi olla esimerkiksi runsas tupakointi tai keuhkoahtaumatauti. Jos hakee vain lisää lääkettä, jokin muu sairaus voi jäädä muuten huomaamatta.

Kolmas yskänlääkkeitä väärin käyttävä ryhmä ovat astmaatikot. Heille ei suositella yskänlääkkeitä itsehoitoon lainkaan, vaan heidän pitäisi neuvotella ensin lääkärin kanssa inhalaattorin annostuksen nostosta.

2. Nenän limakalvoja supistavat tipat tai suihkeet

Tukkoisen nenän avaamiseen tarkoitettujen nenäsuihkeiden tai -tippojen väärinkäyttö on lähes yhtä yleistä kuin yskänlääkkeiden. Nenäsumutteita ei voi käyttää päihteenä, mutta ne koukuttavat pitkäaikaisessa käytössä toisella tavalla – tukkoinen nenä ei pysykään lopulta auki ilman lääkettä.

Avaavien suihkeiden pitkäaikaiskäytön ongelma on, että ne voivat pilata nenän limakalvon. Jos suihketta käyttää pidempään, nuhaoireet ja limakalvon turvotus voivat ilmaantua hoidon lopettamisen yhteydessä uudelleen. Suihkeita saisi ohjeistuksen mukaan käyttää korkeintaan kymmenen päivää kerrallaan.

Apteekeissa voidaan jopa kieltäytyä myymästä lääkettä, jos epäillään, että asiakkaan suihkeen käyttö on riistäytynyt käsistä.
Yle Uutiset kertoi aiemmin tällä viikolla yhdestä tällaisesta tapauksesta.

3. Kipulääkkeet

Monet suomalaiset käyttävät tulehduskipulääkkeitä ja parasetamolia liian pitkään tai liian suurina annoksina. Asiakas voi valita apteekissa myös väärän kipulääkkeen, joka ei välttämättä lainkaan auta hänen vaivaansa.

– Kipulääkkeen käyttöön suhtaudutaan aika huolettomasti, koska niiden käyttö on niin yleistä. Lääkkeen valinnassa ei oikein haluta ottaa neuvoja vastaan, koska asiakas on usein käyttänyt niitä aikaisemminkin, toteaa Apteekkariliiton viestintäproviisori Elina Aaltonen.

Lääkkeiden turvallisuutta valvova Fimea on arvioinut aiemmin, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat satoja kuolemia vuosittain. Monet asiakkaat esimerkiksi luulevat, että tulehduskipulääkkeet auttavat vatsakipuun. Yle Uutiset kertoi vuonna 2013, että noin kolmasosa vatsahaavan aiheuttamista verenvuodoista ja kuolemista liittyy tulehduskipulääkkeiden käyttöön.

– Sydänpotilailla myös sydäninfarktin riski kasvaa, ja viimeisimpien tutkimusten mukaan pitkäaikainen käyttö heikentää miesten hedelmällisyyttä, Aaltonen sanoo.

Tulehduskipulääkkeet eivät myöskään sovi yhteen verta ohentavan lääkityksen kanssa.

Parasetamoli ei ärsytä vatsaa, mutta voi tehdä suurina annoksina hallaa maksalle. Joulun välipäivinä monet tiedotusvälineet uutisoivat 16-vuotiaasta pojasta, joka oli kuollut mahdollisesti alkoholin ja parasetamolin yhteisvaikutuksesta johtuneeseen myrkytykseen.

– Ne ovat vaarallisia, jos niitä ottaa erittäin suuria määriä tai monta päivää putkeen tai käyttää yhdessä alkoholin kanssa. Oikein valittuna ja ohjeen mukaisilla annoksilla lääkkeet ovat turvallisia.

4. Flunssalääkejuomat

Flunssan hoitoon käytettäviin lääkejuomiin liittyy yhteiskäytön vaara. Jos esimerkiksi ibuprofeenia sisältävää juomaa käyttää yhdessä jonkin muun tulehduskipulääkkeen kanssa, lääkeaineen kokonaisannostus voi nousta liian suureksi. Silloin särkylääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten (ks. edellinen kappale) riski lisääntyy.

– Juomaa ei ehkä aina mielletä lääkkeeksi, Aaltonen toteaa.

Flunssalääkejuomista liikkuu myös sellaisia vääriä käsityksiä, että ne ehkäisisivät flunssan puhkeamista. Näin ei ole.

– Flunssan aiheuttaa virus, jota ei voi tappaa eikä estää tulemasta, vain sen oireita voi lievittää.

Lämmin lääkejuoma voi houkutella kylmänä talvipäivänä myös makunsa vuoksi, jos olo tuntuu hiukan flunssaiselta.

– Jos kuumetta tai päänsärkyä ei ole, kannattaa valita ennemmin vaikkapa lämmin marjamehu.

5. Laksatiivit

Ummetukseen on tarjolla kahdenlaisia itsehoitolääkkeitä. Apteekeissa on havaittu, että monet kroonisesta ummetuksesta kärsivät käyttävät akuuttiin tilanteeseen tarkoitettuja lääkkeitä, koska ne ovat helpompia käyttää.

– Akuuttiin ummetukseen tarkoitetut laksatiivit ovat tablettimuodossa, kun taas kroonisen ummetuksen lääkkeet ovat jauhemuodossa ja ne pitää liottaa nesteeseen.

Kroonisen ummetuksen lääkeainetta tarvitaan yhteen annokseen niin paljon, ettei sitä voi puristaa tablettimuotoon. Laksatiivien väärinkäyttö voi aiheuttaa suolen toiminnan laiskistumista, jolloin ummetus voi pahentua.

– Silloin voidaan tarvitaan järeämpiä keinoja kuten peräruiskeita, joilla vatsa saadaan toimimaan.

6. Kortisonivoiteet

Lääkevoiteet kuten kortisoni on tarkoitettu esimerkiksi auringon polttaman ihon ja hyttysenpuremien hoitoon. Niiden ongelma on Aaltosen mukaan siinä, että niitä käytetään helposti "varmuuden vuoksi".

– Voiteita ostetaan helposti kaikenlaisiin rohtumiin, nirhaumiin ja jopa lihassärkyyn. Monet ajattelevat, että lääkevoide auttaa kaikkiin iho-oireisiin.

Jos voide on valittu väärin eikä se auta vaivaan, käyttö voi pitkittyä. Kortisonivoiteet ohentavat ihoa, jos niitä käyttää liian pitkään.

– Niistä voi tulla pysyviäkin vaurioita. Ihoon voi tulla pigmenttihäiriöitä ja sidekudosarpia. Ihon puolustuskyky voi myös laskea, jos voidetta käyttää väärään vaivaan. Rikkinäinen iho voi esimerkiksi tulehtua herkemmin.

7. Antibioottivoiteet

Antibioottivoiteita käytetään väärin samaan tapaan kuin kortisonivoiteitakin.

– Yksi niistä on sellainen, että se saattaa allergisoida. Lisäksi turhien antibioottien käyttöä pitäisi aina välttää, myös voidemuodossa. Voide ei paranna esimerkiksi naarmua, joka ei ole tulehtunut.

Aaltonen sanoo, että sekä kortisoni- että antibioottivoiteita käytetään väärin esimerkiksi sieni-infektion ja rikkirevittyjen hyttysenpuremien hoidossa.

– Sieni-infektion hoitoon kannattaa hankkia sienilääke ja rikkirevittyyn hyttysenpuremaan puolestaan valita voide, jossa on mukana myös desinfiointiaine.

8. Matkapahoinvointilääkkeet

Matkapahoinvointilääkkeiden väärinkäyttö on aina päihdekäyttöä. Yhdessä valmisteista on lääkeaineena keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, josta voi saada samanlaisen päihdyttävän vaikutuksen kuin yskänlääkkeiden kodeiinista.

– Lääke aiheuttaa väärin käytettynä sekavan olon. Myös nämä lääkkeet on usein sijoitettu tiskin taakse niin, että niitä pitää pyytää apteekin henkilökunnalta erikseen, Aaltonen kertoo.

Aaltosen mukaan yskänlääkkeitä ja matkapahoinvointilääkkeitä on käytetty päihtymistarkoitukseen jo pitkään. Lääkkeiden turvallisuutta valvovan Fimean mukaan niitä ei olla siirtämässä reseptivalmisteiksi. Fimeasta arvioidaan, että päihdekäyttötapaukset ovat harvinaisia.

9. Pieniannoksiset veren hyytymistä estävät lääkkeet

Asetyylisalisyylihappo eli "aspiriini" on monille tuttu kipulääke, mutta pieninä annoksina sitä käytetään estämään veren hyytymistä. Ongelma on, että lääkkeiden käyttö aloitetaan usein omin päin, vaikka pitkäkestoisesta lääkityksestä pitäisi aina keskustella lääkärin kanssa.

– Naapuri tai joku tuttu on saattanut vinkata, että se ehkäisee infarkteja. Reseptiä lääkkeeseen ei sitten haeta, koska siitä ei saa Kela-korvausta.

Veren hyytymistä ehkäisevät lääkkeet altistavat käyttäjänsä mustelmille ja voivat ohentaa verta liikaa. Silloin ne kasvattavat sisäisen verenvuodon riskiä.

Alusvaatteet ovat portaiden askelmasta löytyvässä vetolaatikossa ja teekupit rivissä lasiseinämässä. Reilun 15 neliön yksiöissä jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Tämä on tullut selväksi Vantaalle vastavalmistuneiden studiokotien uusille asukkaille.

– Minä muutin tänne tyttäreni kanssa Turusta ja täytyy myöntää, että tavaran määrä lähes puolittui. Esimerkiksi huonekaluja pistin kiertoon ja yksi tuoli on naapurilla, kun ei itselle mahtunut, kertoo Janina Riikonen.

Ensimmäistä kertaa yksi asuva Juho Kauppi puolestaan toi asuntoonsa vain tärkeimmät tavarat. Alakerrassa on kitara sekä vahvistin ja parvelta puolestaan löytyvät patja, yövalo ja kannettava tietokone.

– Täällä on kaikki tarvittava, eikä yhtään enempää. Ihmiset luulee, että 15,5 neliötä on sama kuin asuisi koirankopissa. Käydessään täällä he ovat kuitenkin yllättyneet positiivisesti, sanoo Kauppi.

Monessa asunnossa televisio on löytänyt paikkansa parvelta ja vaaleita seiniä on koristeltu kasveilla sekä sisustustarroilla. Huonekaluja asunnoissa on vain muutamia ja persoonallisuutta on haettu tekstiileillä. Pienessä keittiössä myös mausteista tulee sisustuselementtejä.

– Ei ihminen lopulta tarvitse kovin paljon tavaraa ympärilleen. Oli oikeastaan aika helpottavaa käydä esimerkiksi vaatteet läpi ja säilyttää vain tärkeimmät, toteaa Riikonen.

Lauantaina asukkaat kiersivät toistensa kodeissa hakemassa sisustusvinkkejä. Käytävillä kaikuivat ihastuneet huuhdahdukset, kun ideoita napattiin mukaan.

”Pieni, mutta yllättävän toiminnallinen”

Kun asuntosijoitusyhtiö Sato aikoinaan esitteli idean minikodeista, ilmassa leijui kysymys, kuka haluaisi muuttaa näin pieneen asuntoon. Myös asuntojen 500 euron kuukausivuokraa pidettiin kovana, sillä se tarkoittaa yli 30 euroa neliöltä.

Asuntoihin tuli kuitenkin lopulta yli 700 hakemusta ja nykyiset asukkaat ilmoittavat yhteen ääneen, ettei vuokra tunnu lainkaan suurelta.

– Pienet asunnot ja yksiöt ovat Helsingissä ihan tuhottoman kalliita. Se, että 500 eurolla saa täysin uuden asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa, on ennemminkin edullista, sanoo Ida Helman.

Helmanin mukaan vanha isompi asunto Töölössä oli paljon epäkäytännöllisempi kuin nykyinen pikkuyksiö.

– Vanhassa talossa oli paljon turhia hukkaneliöitä ja esimerkiksi hyvin pieni pesuhuone. Onhan tämä pieni asunto, mutta yllättävän toiminnallinen.

Ideana talossa on se, että asukkaat viettävät aikaa asuntojensa lisäksi myös talon yhteistiloissa. Ylimmässä kerroksessa on asukassauna ja alimmassa kerroksessa yhteinen oleskelutila.

– Asun yksin, koska lapset ovat jo aikuisia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse olla yksinäinen. Eräs päivä menin alas pesemään pyykkiä niin nuoret pyysivät minut mukaansa shoppailemaan, naurahtaa Eija Palosaari.

Joku on saanut jo naapureilta apua sohvan kokoamiseen, kun taas toiselle löytyi naapurista uusi antenninjohto muutossa hävinneen tilalle. Myös suunnitelmia yhteisistä retkistä on jo tehty.

Kaupunkien tiivis tunnelma houkuttelee pieniin neliöihin

Asumisväljyys on Suomessa lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä. Nyt kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen tai ainakin hidastuneen pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Keskimäärin suomalaisella on nykyään asumispinta-alaa noin 40 neliömetriä. Uudellamaalla asuva joutuu kuitenkin jo tyytymään vajaaseen 37 neliömetriin. Myös alueelliset erot asumisväljyydessä ovat kasvaneet.

Asunnon koosta ollaan selvästi valmiita tinkimään keskeisen sijainnin vuoksi.

– Ihan viime vuosina on ollut nähtävillä, että nimenomaan sijainnista on tullut se ensisijainen tekijä asunnonvalinnassa. Samalla uusien rakennettujen asuntojen keskikoko on pienentynyt selvästi, sanoo ekonomisti Lauri Vuori Pellervon taloustutkimuskeskuksesta.

Pieniin asuntoihin houkuttelee sijainnin lisäksi myös asuinkustannusten nousu ja yksin asumisen lisääntyminen. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta pienten asuntojen kysyntä on kasvanut myös muualla maassa.

Asiantuntijat odottavat nyt mielenkiinnolla säilyykö kuluttajien kiinnostus pieniä asuntoja kohtaan myös talouden elpyessä ja varallisuuden noustessa.

Lumi leijailee hiljalleen maahan. Suuren hallin pihalla on autoja jonoksi asti. Hallin oven avaa partasuinen mies, joka huikkaa kahvin olevan tippumassa. Kohta hänen on lähdettävä hakemaan vielä yhtä autoa korjaamolle.

Kiire painaa päälle, vaikka tänään piti olla vapaapäivä.

– Tämän päivän ihminen on sellainen, että auto pitäisi saada mieluusti laitettua heti, kertoo näyttelijä ja autokorjaamoyrittäjä Esko Vatula ja kehottaa tulemaan lumisateesta sisälle, hallin puolelle.

Vuonna 2013 perustetulla Telakan Autolla korjataan ja huolletaan kaikenmerkkisiä ja -mallisia autoja. Pienelle pajalle päätyvät yleensä iäkkäimmät autot, joita ei enää viedä merkkiliikkeisiin tai suurempiin korjaamoihin.

– Niitä on totta kai myös vähän helpompi laittaa, koska tekniikka on yksinkertaisempaa. Vanhoissa autoissa on vähemmän elektroniikkaa, kauhean isoja komponentteja ei tarvitse vaihdella, Vatula kertoo.

Kaikki pitäisi pystyä korjaamaan itse

Autokorjaamolla vastaan tulevaa partasuuta ei välttämättä yhdistetä heti teatteriin, vaikka 62-vuotias Esko Vatula on tehnyt pitkän uran Kainuun ainoan ammattiteatterin, Kajaanin kaupunginteatterin näyttämöllä.

Usein asiaa ihmetellään ääneen vasta, kun autoa on käytetty korjaamolla toisen tai kolmannen kerran.

– Samalla tavallahan minulle käy, kun kaupan kassat tulevat siviilissä vastaan. Joudun pitkään miettimään, kun tuntuvat niin tutulta ja morjestavat niin tuttavallisesti. Toki se on myös sitä, että kaikki tuntevat apinan ja apina ei ketään, Vatula naurahtaa.

Ensimmäisenä kysyn, mitä mieltä elektroninen tietokoneyksikkö on, mikä autossa on vialla. Esko Vatula

Mikä sai näyttelijän perustamaan autokorjaamon? Vatula hymyilee kysymykselle: se on melkein elämää suurempi – miksi olen, miksi elän?

– Kai se on jostain sellaisesta lähtenyt liikkeelle, että muksuna piti kaikki lelut purkaa ja koota. Kun olin 13–15 -vuotias, teki mieli laitella omaa mopoa, mutta silloin ei ollut työkaluja. Kai sitä silloin tuli tehtyä päätös, että kun olen iso, niin sitten minulla on.

Nyt Vatulalla on omien sanojensa mukaan kimpettä ja kampetta riittämiin. Korjaamon seinillä on rivitolkulla erilaisia työkaluja. Vuosien varrella myös taitoa on tullut lisää. Harrastus on lähtenyt hieman lapasesta.

– Olen joutunut perehtymään jopa sellaiseen asiaan, mitä ilman kuvittelin eläväni koko loppuelämäni: tietokoneisiin. Tänä päivänä mitään korjaustoimintaa ei voi tehdä ilman skannereita ja tietokoneita. Ensimmäisenä kysyn, mitä mieltä elektroninen tietokoneyksikkö on, mikä autossa on vialla, Vatula sanoo.

Autoja rassatessa vasta luova on oltava

Yli 30 vuotta kestäneen näyttelijän uransa aikana Esko Vatula on tehnyt lukuisia suuria päärooleja. Hän on esiintynyt muun muassa näytelmissä Eeli, shamaani (1985), Zorbas (1994), Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1995), Viulunsoittaja katolla (1997), Cabaret (1999) ja Huutavan ääni korvessa (2002).

Vatula nostaa itse esille Kajaanin kaupunginteatterin Tuntemattoman sotilaan (2016), missä hän esitti alikersantti Rokkaa. Tänä vuonna Vatula on mukana Mehiläiskoodissa ja maaliskuussa ensi-iltansa saavassa Meidän isä -näytelmässä (Kajaanin kaupunki).

Vatula sanoo, että hän on saanut kokea upeita tapoja tehdä teatteria, mutta jokin palo, tekemisen vimma on pikkuhiljaa hiipumassa.

– Teatteri on niin suuri mahdollisuus, mutta jos jotakin menee vikaan, se harmittaa suunnattomasti.

– Toisaalta taide on siinä mielessä jumalaista, että monta kertaa vikaan meno onkin sen jutun siunaus. Sitä ei vain tahdo enää millään jaksaa. Varmasti ikä tuo sen, että olen kärsimättömämpi, Vatula jatkaa.

Vatula katsoo puhuessaan tiivisti silmiin. Hän sanoo olevansa tolstoilainen ihminen. Vatulan pitää pystyä näpräämään vähän käsillään, mutta hän tarvitsee myös älyllisiä ja fyysisiä haasteita.

Kaikki nivoutuu yhteen, koska ihminen on kokonaisuus.

– Tämä on konkreettista. Pidän tärkeänä sitä, että ihminen osaa tehdä käsillään jotain. Käsityötä näyttelijän työkin viime kädessä on, mutta siinä luovuus on jossain mielessä ihan prosentuaalista. Rutiinit ovat kaiken perusta ja pohja. Tänä päivänä en pelkää mitään rutiineja, me tarvitsemme niitä, jotta pystymme saavuttamaan jonkinlaisen luovan mielentilan.

Taide on siinä mielessä jumalaista, että monta kertaa vikaan meno onkin sen jutun siunaus. Esko Vatula

Luovuutta tarvitaan myös autojen rassaamisessa. Ratkaisuteitä kun on heti alkuunsa rajaton määrä.

– Tämä vasta ajattelua vaatiikin, kun mennään tietokoneiden kautta auton elektroniseen tietokeskukseen. Se antaa klusterillisen vikakoodeja, joten järkikin jo sanoo, että kaikki ei voi olla yhtä aikaa rikki. Monesti kyse on mekaanisesta viasta.

– Kaikki ratkaisuhakuinen toiminta on mielestäni luovaa. Siihen tarvitaan vähän laiskuutta, rauhaa ja aikaa, jotta löytää helpoimman tavan ratkaista ongelma. Toki aina ei käy näin, joskus joudutaan menemään vaikeimman kautta ja se käy myös kaalin päälle, Vatula jatkaa.

"Paaliin vaan", isä ja poika nauravat

Autokorjaamon hallissa on työn alla yhtä aikaa kolme autoa. Autoasentaja Ali Magd Ali vaihtaa yhdestä autosta koiranluita, osakas Petri Piirainen työskentelee otsalampun valossa toisen auton alla ja Esko Vatula nostaa kolmannen auton konepellin ylös.

Autolla on ajettu 335 000 kilometriä. Sen moottori on puhdas, mutta kaipaa lisää puhtia. Vatula vie autosta suuttimen korjattavaksi paikalliseen liikkeeseen, mikä maksaa yhden kolmasosan uuden suuttimen hinnasta.

– Jos ostaisimme sen tehdaskunnostettuna, se tehtäisiin Latviassa halvalla ja saksalainen myisi sitä. Kaikki rahavirta olisi Suomesta ulospäin. Moni asiakas on kauhean mielissään, että ostamme suomalaista työtä, Vatula kertoo.

Korjattavaa riittää. Kainuun autokanta on maan toiseksi iäkkäintä. Usein pieniin autokorjaamoihin tuodaan lähes 20-vuotiaita autoja, jotka on ostettu 300–500 eurolla.

– Sitten niihin pitäisi vaihtaa esimerkiksi iskunvaimentimet, ja kun mekin tarvitsemme siitä oman osamme, niin siitä tulee lähestulkoon auton hinta.

– Monesti sitä on tosi vaikea selittää asiakkaille, että näillä hinnoilla tänä päivänä huoltotyötä tehdään, Vatula jatkaa.

Ikääntyvän auton tappaja on ruoste. Vaikka tekniikka olisi kunnossa, pahasti ruosteista autoa ei Vatulan mukaan kannata harsia pellillä kokoon. Työmäärä olisi järkyttävän suuri.

Paaliin vaan, Vatula nauraa paikalle piipahtaneen korjaamon kolmannen osakkaan, poikansa Matin kanssa.

– Tänä päivänä ei ole varmoja autoja ja minusta tuntuu, ettei sellaisia ole tarkoitus edes tehdä. Autolle annetaan kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu, ja 10 vuoden iässä se on valmis romuttamolle. Autoista on tullut 10 vuoden kertakäyttötavaraa, Esko Vatula jatkaa harmitellen.

Hänen mukaansa kainuulaiset ajavat autonsa aika lailla loppuun. Romuttamolle ne päätyvät noin 22-vuotiaina.

– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se on ekoteko. Uuteen autoon käytetään niin paljon uusiutumattomia luonnonvaroja, että se ei ole koskaan mikään ekoteko, vaikka markkinamiehet voivat sen sellaiselta saada näyttämään, Vatula naurahtaa.

"Kuule, tämä auto on niin monivammainen"

Vatulat, isä ja poika, muistuttavat toisiaan. Puhe pulppuaa ja äänekäs nauru tarttuu. Molemmilla on törkyturpa, parrakkaat miehet veistelevät.

Nauru keskeytyy, kun isä-Vatulan puhelin soi. Autonsa korjaamolle jättänyt nainen ikävöi Passatiaan.

– Kuule, tämä auto on niin monivammainen, mutta me löysimme sellaisen perusvian, mikä sitä on varmaan vaivannut jo pidemmän aikaa. Ensinnäkin perän stefa vuotaa niin rajusti, että se on öljyyntynyt, mutta myös kampiakselin asentotunnistimen johto on sillä tavalla rikki, että se saa maakontaktin. Se aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä sähköisiä vikoja, Esko Vatula selittää puhelimessa ja jatkaa, että maanantaiksi kampiakselin asentotunnistin saadaan korjaamolle ja auto laitetaan kondikseen.

Puhelu päättyy ja Vatula heilauttaa kättään hallin viimeistä autopaikkaa kohden.

– Se on tämä punainen paholainen tässä.

Jos ihminen ei pysty tekemään näyttelijäntyötään, se tuntuu pahalta. Esko Vatula

Autoasentaja Ali Magd Ali on saanut sillä välin oman työnsä valmiiksi. Hänen mukaansa Irakissa autot – ja niissä olevat viat – ovat samanlaisia kuin Suomessa. Magd Ali hymyilee, ottaa auton avaimet pöydältä ja ajaa auton ulos hallista. Seuraava odottaa pihalla jo korjaamista.

– Ali on ollut seitsemän vuotta kiinteästi tässä mukana, mutta hän on nyt oppisopimuskoulutuksessa, koska tarvitsee todistuksen ammatistaan. Sitä kun mennään tänä päivänä sertifikaattien luvatussa maailmassa, Esko Vatula kertoo.

Vatulan tarkoituksena on päästä itse käytännön korjaustoiminnasta pois, koska työt alkavat tuntua jo kropassa. Auton vierelle hän voi vielä kyykistyä, mutta epäilee, että kohta tarvittaisiin jo nosturia nostamaan miestä pystyyn.

– Järjestelisin työt niin, että täällä olisi aamulla varaosia. Niitä yritetään saada monta kertaa kissojen ja koirien kanssa, että ne olisivat oikeita, mutta ne ovat kuitenkin vääriä. Ranskalainen on siitä tosi ihmeellinen, että saman mallivuoden aikana voi olla neljää eri kokoonpanoa. Siinä on aina semmoinen arvauskisa, että onko osa oikea, Vatula kertoo.

Autoista on tullut 10 vuoden kertakäyttötavaraa. Esko Vatula

Kropassa tuntuvat myös muiden murheet. Vatula sanoo olevansa huolissaan kaupunginteatterin upeista, nuorista näyttelijöistä, jotka tuntuvat uupuvan työtaakkansa alla.

– Olen varmaan kehittänyt itselleni sellaisen teatteriruumiin, joka reagoi työkavereitten vaikeuksiin. Jos ihminen ei pysty tekemään näyttelijäntyötään, se tuntuu pahalta.

"Se on loputon tie"

Esko Vatula kehottaa korjaamon väkeä kahville, toinen pannullinen on jo tippunut. Kahvikuppinsa äärellä mies kertoo, kuinka "pappa" on vielä vanhoilla päivillään ruvennut opiskelemaan: yrittäjän ammattitutkintoa. Tosin tutkinnon nimeä pitää hieman hakea, se kun ei tule heti mieleen.

Autokorjaamolla Vatula tuntuu olevan elämänsä roolissa. Hän sanoo toteuttavansa sitä, mikä on sytöksi pantu ihmiselle. Ja olevansa kauhean kiitollinen mahdollisuuksista ja siitä, että kipinää vielä riittää.

– Elää pitäisi tosissaan joka päivä, mutta ei mentäisi kauhean vakavasti. Nämähän ovat kaikki romuja, ne tulevat kuntoon tai eivät tule. Viime kädessä en näe muuta ammattitaitoa kuin oppimaan oppimisen. Se on loputon tie oikeaan ammattitaitoon.

– Samalla tavalla elämä on oppimaan oppimista. Ei kannattaisi ihan kauheasti luutua, vaan siinä pitää olla huumoria mukana. Muuten olemme ihan hukassa. Ja nyt puhun enemmän itselleni kuin sinulle, Vatula jatkaa hymyillen.

Jouni Karnasaaren kolmevuotias lyhytkarvainen collie Tara nukkuu sohvalla rauhallisena. Karnasaari on itse töissä, mutta näkee valvontakamerasta Taran levollisen olemuksen.

– Nyt on omistajan ikuinen huoli poissa, kun pystyn seuraamaan mitä koira päivät pitkät tekee. Tara on hyvin passiivinen koira yksin ollessaan, ja hyvä niin. Ja kyllähän tämä helpottaa myös omistajan eroahdistusta, Karnasaari nauraa.

Karnasaari hankki valvontakameran kotiinsa kolmisen vuotta sitten Taran ollessa pentu. Karnasaarella oli ollut koiria viimeksi parikymmentä vuotta sitten, ja silloin hänelle tuli yllätyksenä, kun hän kuuli koiriensa eroahdistuksesta naapureiltaan.

– Koirat olivat olleet minulla vuoden, ja vasta sitten sain tietää, että ne haukkuivat päivät minun ollessani töissä. Se oli aika järkytys. Silloin ajattelin, että olisipa jokin systeemi jonka avulla niitä valvoisi.

Kyllähän tämä helpottaa myös omistajan eroahdistusta Jouni Karnasaari

Kameravalvonta ei ole ainoa tekninen asia, jonka atk-suunnittelijana toimiva Karnasaari on koiransa hyvinvointia ajatellen hankkinut. Namiautomaatti, aktiivisuusmittari, gps-panta ja tavallista älykkäämpi palohälytin kuuluvat Jounin ja Taran arkeen. Namiautomaatiilla koiran voi palkita etäältäkin esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa ja aktiivisuusmittari kertoo omistajalle koiran aktiivisuudesta, levosta, unen määrästä ja laadusta.

– Sitä helposti touhuaa koiran kanssa päivästä päivään, mutta teknisillä härpäkkeillä saa lisää tekemiseen, Karnasaari luonnehtii kiinnostustaan koiralla käytettävää tekniikkaa kohtaan.

Turvallisuuden tunnettakin tekniset laitteet lisäävät, Karnasaari sanoo. Hän hankki kotiinsa älykkään palohälyttimen koiransa vuoksi. Hälytin lähettää ilmoituksen Karnasaaren kännykkään tulipalon sattuessa.

– Havahduin siihen, että mitä jos koira sytyttää tulipalon vaikka hellasta yksin ollessaan. Mietin kauanko kestäisi ennen kuin joku huomasi tilanteen ja olisiko koira silloin enää pelastettavissa. Nyt saan tiedon heti kännykkääni ja pystyn itse reagoimaan, Karnasaari kertoo.

Teknistä apua lajien väliseen vuorovaikutukseen

Maassamme on tällä hetkellä enemmän koiria kuin koskaan ennen, yli 800 000. Myös koiraharrastusten suosio on kasvanut huimasti viime vuosien aikana. Samalla on koiran ja ihmisen välinen suhde muuttunut.

– Koira on perheenjäsen, jonka terveydestä ja hyvinvoinnista halutaan pitää huolta kuten ihmisestä. Lisäksi koirien kanssa harrastetaan enenevässä määrin, jolloin hyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, kertoo tutkijatohtori Heli Väätäjä Tampereen yliopistosta.

Väätäjä on yksi niistä tutkijoista, jotka ovat mukana parhaillaan käynnissä olevassa kolmen yliopiston laajassa tutkimushankkeessa. Tavoitteena on selvittää millaista teknologiaa koiraperheet toivovat arkeensa. Lisäksi selvitetään millaisilla ratkaisuilla koirien fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia voidaan tukea sekä miten tekniikka vaikuttaa koiran ja ihmisen suhteeseen.

– Nyt markkinoilla olevat laitteet ovat vasta ensimmäinen askel lemmikkien terveysteknologian yleistymisessä. Koira ei osaa puhua tuntemuksistaan, mutta teknologia voi auttaa tulkitsemaan karvaista perheenjäsentä, tutkijatohtori Heli Väätäjä kertoo.

Panta kertoo pian, miltä koirasta tuntuu

Uusimpana markkinoille on tullut ratkaisu, joka havainnollistaa koiran tunnetilaa. Tätä mittaria ei ole vielä Suomesta saatavilla, eikä sen tuloksista ole tutkittua tietoa. Asia kiinnostaa kuitenkin suomalaistutkijoita.

– Jatkossa Suomessa tutkitaan sitä, miten ja mitä koiran tunnetilasta voidaan mitata teknologian avulla. Tutkimuksen kohteena on myös se, miten koiran tunteista voidaan omistajalle viestiä ja miten tietoa voidaan hyödyntää koiran hyvinvoinnin parantamiseksi, tutkijatohtori Heli Väätäjä kertoo.

Kaiken tutkimuksen ja teknisten apuvälineiden tavoite on luoda parempi ymmärrys koiran ja ihmisen välille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tiedeyhteisö on hyväksynyt sen, minkä moni koiranomistaja on tiennyt iät ja ajat. Koirat kokevat samankaltaisia perustunteita kuin ihmisetkin.

- Se, onko koiran ilo, suru, pelko tai viha samanlaista kuin ihmisten tuntema, sitä emme tällä hetkellä ainakaan tiedä. Mutta toisaalta, emmehän tiedä sitäkäään, tuntuuko sinun suru samalta kuin minun suruni, sanoo Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio.

Aiemmin ajateltiin, että koirat toimivat vaistojensa sekä viettiensä varassa. Nyt ainakin osa vaistotoiminnoista on pystytty nimeämään tunteiksi.

– Koira käyttää vaistojaan, tunteitaan ja kognitiivisia taitojaan eri tilanteissa. Esimerkiksi jos koira havaitsee ihmisen olotilasta jotain, voi se automaattisesti tai sen mukaan miten on opetettu, toimia, sanoo koirien käyttäytymistä tutkinut Vainio.

Koirat ovat kulkeneet ihmisen rinnalla noin 30 000 vuotta. Siinä ajassa niille on kehittynyt erinomaiset ihmistenlukutaidot. Erityisesti ihmisten kasvot kiinnostavat koiria.

– Koirat lukevat ihmisten kasvojen ilmeitä ja eleitä erittäin hyvin. Jotkin koirat lukevat ihmisiä paremmin kuin ihmiset itse, professori Outi Vainio kertoo.

Vainio on tutkinut erityisesti koirien hyvinvointia ja sen osa-alueita. Tällä hetkellä niin tutkimuksissa kuin teknologisten laitteiden tuotekehityksessä erityisesti koiran tunteet ovat lisääntyvän kiinnostuksen kohteena.

– Koiran hyvinvointiin kuuluu tunne-elämän tasapainoisuus. Samalla kun tutustuu omaan koiraansa, oli se sitten pentu tai aikuinen, on hyvä etsiä oikeita tapoja elää niin, että arki tuottaa mielihyvää niin koiralle kuin omistajallekin, professori Vainio kertoo.

Koira tarvitsee harrastuksia

Perustarpeiden, eli ravinnon, raikkaan veden, levon, liikunnan ja nenätyöskentelyn lisäksi koira kaipaa elämäänsä virikkeitä voidakseen hyvin.

– Koirissa on yksilöllisiä eroja aivan kuten meissä ihmisissäkin. Toinen tykkää juoksemisesta, toinen sohvalla köllöttelystä ja joku autoilusta. Jotkin koirat tarvitsevat paljon aktiviteetteja ja jotkin toiset vähän vähemmän. On kokeiltava juuri sen oman koiransa kanssa, mikä sille on mieluista, ja järjestettävä koiralle tilaisuuksia tehdä lempiasioitaan, professori Outi Vainio sanoo.

Koiran tunne-elämän ymmärtämisen lisäksi koiraperheet kaipaavat tekniikasta apua moniin arjen ongelmiin.

– Koiran yksinolo on selkeästi yksi sellainen asia, johon teknologiasta kaivataan apua. Myös koiran hyvinvointi ja terveydessä tapahtuvat muutokset ovat asioita joihin teknologiasta haluttaisiin apuvälineitä. Myös ongelmakäytökset on yksi tyypillinen asia, jossa toivotaan apua teknologiasta, tutkijatohtori Heli Väätäjä valottaa koiraonomistajien huolia.

Samaan hengenvetoon Väätäjä painottaa, etteivät erilaiset mittarit ja laitteet koskaan korvaa ihmisen ja koiran välistä suoraa vuorovaikutusta.

Oletko koirasi paras ystävä?

Vaikka tekniikan hyödyntäminen koiraperheissä on vielä melko vähäistä Suomessa, on se kasvava trendi. Yhä useampi hyödyntää hyvinvointisovelluksia kehittyäkseen paremmaksi koiranomistajaksi.

Jouni Karnasaari ajattelee koiransa Taran hyvinvointia joka päivä. Kolmen vuoden aikana parivaljakolle on kehittynyt arkirytmi, johon kuuluu vähintään 80 minuuttia liikuntaa päivässä, harrastuksia ja yhdessäoloa.

– Peruslenkkien lisäksi teemme etenkin viikonloppuisin pitkiä metsälenkkejä, tapaamme muita koiria tai käymme tulistelemassa nuotiolla. Kaksi kertaa viikossa harrastamme agilityä ja Tara on myös mukana ratsastusharrastuksissani, Karnasaari kertoo koira-arjestaan.

Se, että olen koirani paras ystävä, on vähintä mitä voin tehdä Jouni Karnasaari

Karnasaari kertoo kokeilleensa eri koiraharrastuksia Taran ollessa pieni. Erilaisten kurssien ja lajikokeiluiden jälkeen oli selvää, että vauhdikas agility on toimeliaan koiran, ja isännän, laji.

– Siinä se syttyy ja vauhtia riittää. Tavoitteita ei sen kummemmin olla asetettu, mutta nollarata olisi kiva, vasta kisauraansa Taran kanssa aloitteleva Karnasaari virnistää.

Jouni Karnasaaren mottona koiranomistamisessa on olla koiran paras ystävä.

– Koira antaa kaiken aikansa sinulle pyyteettömästi eikä se päätä yhtään mistään itse käytännössä. Kyllä sen pitää vastineeksi saada jotain siitä. Se, että olen koirani paras ystävä, on vähintä mitä voin tehdä, Karnasaari sanoo ääni värähtäen ja rapsuttaa Taraa korvan takaa.

Yle seurasi Helsingin yliopiston alaisen Viikin pieneläinsairaalan päivystystä kahdentoista tunnin ajan. Mutta minkä takia ja mikä on Yliopistollinen eläinsairaala, siitä lisää tässä jutussa: Kissoja ja koiria voitaisiin hoitaa kuin ihmistä, mutta jotkin asiat ovat silti poissuljettuja – "Siinä menee raja".

Kello 18.25. Pieneläinsairaalan päivystykseen tulee labradorinnoutajanpentu Mocca. Mocca oli päässyt syömään sälekaihtimia, ja sen isäntä, helsinkiläinen Jaakko Klemettilä oli säikähtänyt tilannetta. "Meiltä loppui ymmärrys, mihin hän ylettyy. Hän on kasvanut niin kovasti", Klemettilä sanoo hoitohenkilökunnalle.

Eläinlääkäri Emma Lagerstedt tekee Mocalle yleistutkimuksen. Siinä ei havaita mitään poikkeavaa, myöskään röntgenkuvissa ei näy sälekaihtimien palasia. Kolmikuinen Mocca pääsee kotiin. Klemettilää kehotetaan tarkkailemaan sen vointia.

Eläinlääkäri Thomas Björkenheim esittelee sairaalan kalustoa. Viikissä saatetaan joutua nopeastikin yllättäviin tilanteisiin: esimerkiksi joulukuussa eläinsairaalaan tuotiin sähköankerias Raipe, joka oli ahmaissut eläintenhoitajan taskulampun. Se saatiin keploteltua Raipesta ulos.

Kello 18.50. Tämä bullterrieri on ollut eläinsairaalassa tarkkailussa. Sillä oli ollut veristä ripulia ja se oli mennyt vaisuksi.

Viikissä bullterrieriä on nesteytetty ja se on muun muassa saanut antibioottia, eläinlääkäri Lagerstedt kertoo. Kolmessa tunnissa koira on piristynyt selvästi. Se jaksaa nyt nousta pystyyn ja heiluttaa häntää tuntemattomille.

Hoitaja ulkoiluttaa bullterrieripotilasta illan aikana.

Bullterrierin kaltaisia tapauksia saattaa tulla Viikkiin useitakin päivässä: pieneläinsairaalan potilaista noin kolmasosa on päivystyspotilaita eli ne voivat tarvita välitöntä hoitoa. Viime vuonna pieneläinsairaalassa hoidettiin liki 18 600:aa seura- ja harraste-eläintä.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteen opiskelijat harjoittelevat eläinsairaalassa käytännön työtä. Illan hiljaisina tunteina ehtii perehtyä tarkemmin yksittäisiin potilastapauksiin. Tässä tutkitaan kuvaa koiran vatsasta.

Sairaalan pukukoodi on selvä. Eläinlääkäreillä on kokovalkoinen asu, viidennen vuoden eläinlääkäriopiskelijoilla harmaa paita ja valkoiset housut. Hoitajien vaatteet ovat tummansiniset.

Kello 19.35. Kultainennoutaja Ruuti. Diagnoosi – kohtutulehdus. Ruuti on pian yhdeksänvuotias. Päivystyshuoneessa se on menossa häntä heiluen jokaisen vastaantulijan luo.

Iloinen Ruuti on niin hyväkuntoinen, että se päätetään leikata vasta seuraavana päivänä. Sen omistaja, helsinkiläinen Linnea Leinonen lupaa pitää Ruutia silmällä yön yli. Eläinlääkäri Emma Lagerstedtin mukaan päivystyksessä pyritään antamaan ensiapu ja tilan niin salliessa tutkimuksia jatketaan arkiaikaan. Silloin on paitsi enemmän väkeä myös halvempaa.

Kello 20.30. Pientä, parikiloista koiraa ollaan kotiuttamassa. Koira on ollut kaksi yötä teho-osastolla hoidossa, sillä se oli oksennellut kotona. Nyt se on taas virkeä ja sosiaalinen. Hoitaja tarkastaa koiran tietoja.

Kello 21.50. Tämä kissa oli viety paikallisen eläinlääkärin vastaanotolle kakomisen takia. Eläinlääkäri ei ollut havainnut mitään, mikä olisi selittänyt oireet. Lopulta kissa oli päätetty ohjata Yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin.

Kello 21.55. Kissa saa hengenahdistuksen ja tunnelma huoneessa sähköistyy. Kohtaus menee kuitenkin hetkessä ohi, mutta kissa jää päivystykseen tarkkailuun.

Pieneläinsairaalassa yhden potilaan keskimääräinen lasku oli viime vuonna hieman yli kolmesataa euroa.

Thomas Björkenheim on työskennellyt pieneläinsairaalassa vuodesta 2009. Mikä työssä on parasta? Ainakin monipuolisuus. "Ei ole yhtään samanlaista päivää eikä yötä. Mielenkiintoisia potilastapauksia on paljon", eläinlääkäri sanoo.

Kello 23.15. Pöydällä makaa pieni perhoskoira eli papillon Galla. Sillä on ollut kohtutulehdus ja se on leikattu aiemmin päivällä. Sen vointi on kuitenkin vielä huono, minkä vuoksi se on tuotu eläinsairaalan päivystykseen. Björkenheim sekä viidennen vuoden opiskelija Mariia Liljaniemi tutkivat potilasta.

Galla on yksi perheemme jäsenistä, espoolainen omistaja sanoo Ylelle. "Emme ymmärtäneet, mikä sillä on. Oireista ei osannut odottaa näin vakavaa tilannetta."

Kello 23.45. Perhoskoira on jäänyt sairaalaan yöksi. Se on viety teho-osastolle, jossa sen kuntoa tarkkaillaan jatkuvasti.

Aamuyöllä. Eläinsairaalassa joku valvoo aina. Tänä yönä puhelimitse on kysytty muun muassa sitä, mitä tehdä, kun koiralla on tärinäkohtaus.

Eläinsairaala alkaa heräillä uuteen aamuun.

Lue myös:

Kissoja ja koiria voitaisiin hoitaa kuin ihmistä, mutta jotkin asiat ovat silti poissuljettuja – "Siinä menee raja"

Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Kesäpäivä Kangasalla. Sadut Koivu ja tähti sekä Adalmiinan helmi. Rakastetut virret En etsi valtaa, loistoa ja Totuuden henki. Välskärin kertomukset, Lukemisia lapsille, Maamme-kirjan muovaama myytti suomalaisesesta kansanluonteesta ja heimojen ominaisuuksista - siinä osa kulttuuriperintöä, jonka uskomattoman uuttera Zachris Topelius jätti jälkeensä.

Topeliuksen sadut ja sadat runot ovat opettaneet lukuisille suomalaissukupolville, miten hyvä on nöyrä sydän, miten kaunis maamme luonto ja miten ahkera, rehellinen ja jumalaapelkäävä on suomalainen ihminen.

Topelius oli mahdollisesti Suomen ensimmäinen kokopäiväinen toimittaja. Hän teki tutkivaa journalismia köyhien asuinoloista, kirjoitti matkakertomuksia, joissa ennakoi Euroopan muutoksia. Hän opetti ja toimi yliopiston rehtorina. Kulttuurikodissa kasvanut Topelius vauhditti kuvataiteen asemaa ja opiskelua Suomessa. Hän perusti Suomen ensimmäisen luonnonsuojelujärjestön ja patisti äitejä opettamaan suomea lapsilleen.

Topelius uskoi vahvasti siihen, että suomen kieli nousee kulttuurin kieleksi ja teki hartiavoimin töitä sen eteen, vaikka itse oli ruotsinkielinen.

Hän myös puhui tyttöjen opiskelun puolesta, kunhan sivistykselliset pyrinnöt eivät vaarantaneet naisen tärkeimmän roolin täyttämistä kodin hengettärenä. Topelius oli monipuolisempi ja tuotteliaampi kuin kansallisrunoilijaksi kohotettu aikalaisensa Johan Ludvig Runeberg.

Kuitenkin hänet jo omana aikanaan typistettiin satusedäksi, jonka velvollisuus oli tunnollisesti vastailla lasten kirjeisiin. Merete Mazzarella kuvaa kirjassaanEi kaipuuta, ei surua, miten rasittavaa erilaisiin lastenjuhliin osallistuminen on kirjailijalle ollut. Tiettävästi Topeliusta harmitti jo elinaikanaan arvostuksen puute ja satutuotantoon keskittyminen. Oli kenties hyvä, että hän ei ollut enää itse paikalla todistamassa muistomerkkikiistaansa.

"Vaadimme parempaa patsasta!"

Satusetänä Topelius nimittäin haluttiin hakata myös kiveen kuolemansa jälkeen. Ensimmäinen muistomerkki vuonna 1898 kuolleelle runoilijalle pystytettiin ilman suurempaa julkista polemiikkia Hietaniemen hautausmaalle vuonna 1905.

Johan Ludvig Runebergin kuvanveistäjäpojan, Walter Runebergin teos Valoa kohti kuvaa taivaalle lehvä kädessään tähyävää naispuolista enkeliä. Rahat patsaaseen keräsi Suomen Naisyhdistys.

Toinenkin muistomerkki Topeliukselle pystytettiin ilman sen suurempaa kohinaa. Vaasassa paljastettiin Emil Wikströmin teos Zachris Topeliuksen patsas vuonna 1915. Koululaisten keräämillä rahoilla toteutetun patsaan suosio on kestänyt; paikalliset ylioppilaat pesevät ja lakittavat sen vappuisin. Teoksessa itsensä näköinen Topelius on lasten ympäröimänä, sivistystä ja kulttuuria satusetänä jakamassa.

Sellaisen patsaan, asiallisen, kohteensa näköisen ja realistisen halusivat myös helsinkiläiset kulttuuripiirit. Siitä sukeutuikin sitten lihava riita, yksi kiivaimmista patsastaisteluista Suomen julkisen taiteen historiassa.

Svenska Litteraturskällskapet i Finland, eli Suomen ruotsalainen kirjallisuusseura alkoi kerätä rahaa muistomerkkiä varten vuonna 1908.

Skandaliöösin, prostituoiduksi moititun _Havis Amandan_suunnitellut kuvanveistäjä Ville Vallgren oli hädin tuskin selvinnyt nostattamastaan kohusta, kun hän jo veisteli Topelius-muistomerkkiä.

Kirjailijan haudalle alkujaan kaavaillussa Topelius ja lapset –monumentissa ei ollut mitään kulmia nostattavaa. Siinä runoilija istui lasten kanssa hyvin samaan tapaan kuin Vaasassa satusetänä. Vallgren tarjosi teostaan sekä kirjallisuusseuralle että Helsingin kaupungille. Kumpikaan ei innostunut

.

Lopulta vuonna 1929 Svenska Litteraturskällskapet järjesti muistomerkkikilpailun. Sen voitti Gunnar Finnen modernistinen Taru ja Totuus. Siinä kaksi allegorista, alastonta naishahmoa seisoo rinnakkain eri suuntiin katsoen. Alun perin Totuus katsoi totuuden liekkiä kohottaen Pohjoisesplanadille, Taru puolestaan topeliaaninen lintu kämmenellään kohti puistokäytävää.

Finnen vertauskuvallinen teos ei kelvannut esimerkiksi kirjailija Maila Talviolle. Seura sai satojen kulttuurivaikuttajien allekirjoittaman vetoomuksen, jossa vaadittiin Topeliukselle parempaa patsasta. Seura ei kuitenkaan heltynyt.

Niinpä Talvio kokosi ympärilleen kokonaisen kansanliikkeen, jonka päämääränä oli Vallgrenin ihanteellista realismia edustavan teoksen valaminen pronssiin. Rahankeruun asialle valjastettiin koululaisetkin ja patsasvarat saatiin kokoon suhteellisen rivakasti.

Näköispatsas-puolueen edustajat pistivät muutenkin töpinäksi, sillä Vallgrenin perinteinen Topelius-monumentti haluttiin julkistaa ennen kuin Finnen modernistinen kauhistus paljastettaisiin.

Niin myös tehtiin.

Totuus ja Taru pyörähti ympäri

Topelius ja lapset paljastettiin toukokuussa 1932 Koulupuistikossa näyttävin menoin juhlassa, jota jopa presidentti P.E.Svinhufvud kunnioitti läsnäolollaan.

Esplanadin puistossa järjestettiin saman vuoden lokakuussa huomattavasti vaatimattomampi paljastustilaisuus. Myöhempien polvien taiteellinen maku muuttui ja vuosien varrella Finnen Topelius-teos osoittautui suositummaksi – vaikka se on pyörähtänyt aikojen saatossa ympäri.

Harva edes kiinnitti asiaan huomiota, kunnes tutkija Liisa Lindgren kertoi kirjassaan Monumentum, että Totuus ja Taru oli viety sodalta turvaan. Kun se palautettiin paikalleen, se asennettiin väärin. Vuodesta 1945 Totuus on tähyillyt kohti puistoa. Veistoksen palauttaminen alkuperäiseen asentoonsa voisi tärvellä sekä jalustan, että sillä seisovat naishahmot.

Finneä itseään koko juttu ei kiinnostanut. Joidenkin arvioiden mukaan hän oli pahoittanut patsasjupakasta mielensä siinä määrin, että ei halunnut koko asiasta enää kuullakaan.

Topeliuksen syntymästä tulee tänään sunnuntaina kuluneeksi 200 vuotta.

Elokuvatuotannon mekassa Hollywoodissa kuohuttavat jälleen sukupuolten väliset palkkaerot. Filmitähtien palkkiot voivat tunnetusti olla tähtitieteellisiä, mutta miesten tilinauha tulee vielä aivan eri planeetalta kuin naisten.

Tuorein viihdemaailmaa ravistava tapaus koskee elokuvaa All the Money in the World eli vapaasti suomennettuna Kaikki maailman rahat. Elokuva jouduttiin kuvaamaan osittain uusiksi, kun pääosaa esittänyt Kevin Spacey haluttiin poistaa kuvista. Syynä olivat Spaceyyn kohdistuneet ahdistelusyytökset.

USA Today -lehti paljasti aiemmin viikolla, että elokuvan miesnäyttelijöihin kuuluvalle Mark Wahlbergille maksettiin lisäkuvauksista 1,5 miljoonaa dollaria eli noin 1,3 miljoonaa euroa. Naispääosaa esittävä Michelle Williams taas sai vain 80 dollarin päivärahaa eli yhteensä noin 1 000 dollaria (vajaat 900 euroa).

Sopimusten sisällöstä ei tarkkaa tietoa

Washington Post -lehti kertoi jo syksyllä, että Wahlberg agentteineen oli neuvotellut edullisen sopimuksen itselleen. Williams puolestaan on kertonut olleensa valmis mihin vain, että elokuva saadaan valmiiksi.

Toistaiseksi julkisuudessa ei ole ollut varmaa tietoa siitä, mitä näyttelijöiden sopimuksiin oli kirjattu uusintakuvauksista. USA Todayn mukaan elokuvan ohjaaja Ridley Scott kertoi joulukuussa, etteivät hän tai näyttelijät olleet vaatineet lisää palkkaa.

Elokuva-alaa seuraava Variety-lehti kertoo, että elokuvanäyttelijöiden liitto tutkii tapausta. Wahlbergia, Williamsia ja Scottia edustaa sama agenttitoimisto. Yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin viimekesäisen listauksen mukaan Wahlberg on tätä nykyä Hollywoodin parhaiten palkattu näyttelijä.

Lauantaina Mark Wahlberg kertoi tiedotteella ja verkkopalvelu Twitterissä, että hän lahjoittaa saamansa palkkion seksuaalisen ahdistelun uhreja tukevan Time's Up -kampanjan rahastoon – Michelle Williamsin nimissä.

Lue lisää:

Ylen Kulttuuricocktail-sivusto: Ridley Scott selittää, miksi Kevin Spacey oli poistettava uutuuselokuvasta

Hollywoodia ravistelevat nyt paljastukset miehiin kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä – Kevin Spaceyn väitetään lähennelleen lapsitähteä

Uusi rynnäkkö työpaikkojen seksuaalista häirintää vastaan – filmitähdiltä miljoonien rahasto oikeuden hakemiseen

Suomen saamelaisnuorten yhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen ylioppilaskuntien liiton varapuheenjohtaja Petra Laiti on ahkera sosiaalisen median käyttäjä. Hän twiittaa ja kirjoittaa blogia, jossa jakaa ajatuksiaan saamelaispolitiikasta ja maailman menosta.

Viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi Laitista henkilökuvan, jossa hän tuo esiin ajatuksiaan saamelaisten sorrosta. Laitin mukaan Tenon sopimus ja Jäämeren ratahanke vaarantavat saamelaisten perinteiset elinkeinot ja kulttuurin.

Henkilökuva kiinnosti myös lappilaista kansanedustajaa Mikko Kärnää (kesk.), joka jakoi kirjoituksen sosiaalisessa mediassa Facebook-seinällään.

Tällaista huomionosoitusta ei Petra Laiti ollut odottanut kansanedustajalta.

– Ensimmäinen asia, jonka huomasin, oli että blogiini tuli liikennettä, vaikka en ollut kirjoittanut sinne mitään. Ajattelin, että sen täytyi johtua artikkelista, mutta sitten Twitter-tilillleni alkoi tulla paljon enemmän roskapostia kuin tavallisesti. Ja blogiini tuli myös hyvin paljon kommentteja ja lopulta jouduin sulkemaan kommentoinnin, koska sinne tuli niin paljon spämmiä.

Tässä vaiheessa Petra Laiti ei aavistanut, että hänen ajatuksiaan oli jaettu eduskunnan yhden innokkaimman somepoliitikon Facebook-seinällä.

Keskustapuolueen lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä ihmetteli Facebook-päivityksessään, että miten joku henkilö ylipäätään kokee olevansa sellaisessa asemassa, että kykenisi määrittelemään itse yhden etnisiteetin ja kulttuurin (saamelaiskulttuurin). Kärnä totesi myös, että Petra Laitin mielipiteet ovat Petra Laitin mielipiteitä eiväktä ne edusta yleismaailmallisesti saamelaisten kantoja, sillä saamelaisuus erityisesti on moninaista.

– Sitten kuulin kaveriltani, että minusta oli kirjoiteltu Facebookissa. Olen nähnyt, että mitä siellä on kirjoitettu.

Oli erikoista lukea, miten paljon heillä oli sanottavaa minusta. Petra Laiti

Laiti ihmettelee, miten henkilökuva herättikin niin vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.

– Siitähän kehkeytyi pitkä väittely. En edes tunne suurta osaa niistä ihmisistä, jotka siellä keskustelevat minusta. Oli erikoista lukea, miten paljon heillä oli sanottavaa minusta ja ajattelinkin, että sen täytyy olla eri Petra, josta he keskustelevat, koska en tunnistanut itseäni kommenteista.

Laiti ei myöskään ollut valmistautunut siihen, että ihmiset reagoisivat niin voimakkaasti.

– Monet ovat lähettäneet minulle viestejä, joissa he toteavat, että minä tai saamelaiset valitamme liikaa. Minua on myös käsketty lopettamaan puhumasta saamelaisten oikeuksista ja minulle on tullut kommentteja, joissa epäillään, olenko puhdas saamelainen, koska minulla on vaaleat hiukset ja siniset silmät.

Laitin mielestä erikoista tässä keskustelussa on ollut, että ihmiset kommentoivat hänen persoonaansa, sukutaustaansa ja ulkonäköään julkisesti, eikä Facebook-sivua ylläpitävä kansanedustaja puutu keskusteluun riittävän jämäkästi.

– Kommenteissa on ollut persoonaan kohdistuvia asioita minusta. Osassa niistä ei ole totuuden häivääkään. Hän ei ota vastuuta kommenteista, joita sinne on kirjoitettu ja jotka ovat selvästi epäasiallisia, sanoo Laiti.

"Esimerkki tavasta, jolla saamelaisten ääni yritetään pyyhkiä yhteiskunnallisesta ja julkisesta keskustelusta"

Saamelaisen sananlaskun mukaan sääsken ääni ei kuulu taivaaseen. Sananlaskun voi tulkita myös niin, että saamelaisia ei kuulla julkisessa keskustelussa.

Kauppatieteiden maisteri ja tuore yhteiskuntatieteiden maisteri Pirita Näkkäläjärvi London School of Economicsista tutki omassa opinnäytetyössään saamelaisten sananvapautta.

– Petra Laitin kokema somemyrsky on ilmiönä minulle tuttu henkilökohtaisesti ja opinnäytteeni kautta. Tämä on yksi esimerkki tavoista, joilla saamelaisten ääni yritetään vaientaa yhteiskunnallisests ja julkisessa keskustelussa, toteaa Näkkäläjärvi.

Näkkäläjärvi haastatteli tutkielmaansa saamelaisia aktivisteja, taiteilijoita ja poliitikkoja. Kaikissa 15 haastattelussa nousi esille sama teema, saamelaisten vaientaminen julkisessa keskustelussa, kertoo Näkkäläjärvi.

– Se oli ensimmäinen asia, joka tuli esiin Dissertation-työssäni, että saamelaiset kokevat vaientamista, josta tässäkin tapauksessa on kyse.

Näkkäläjärvi kertoo, että saamelaisia vaiennetaan monin tavoin: 1. Saamelaisista on lupa puhua miten sattuu eli vihapuheesta on tullut uusi normaali. 2. Retorisin keinoin kuten sanomalla “Sinun täytyy ymmärtää, että olemme aina eläneet täällä rauhanomaisesti”. 3. Hyökkäävällä kirjoittelulla, ahdistelemalla ja jopa tappouhkauksin. 4. Myös sisäistä vaientamista esiintyy.

Näkkäläjärvi toteaa opinnäytetyössään, että vaientamisella on yhteiskunnallista merkitystä.

– Sillä on suuri vaikutus Suomen puolen saamelaisiin, koska ihmiset alkavat pelätä ottaa kantaa. Se uhkaa saamelaisten sananvapautta Suomessa. Ihmiset alkavat harjoittaa itsesensuuria ja vaientaminen hiljentää myös sisäisen kritiikin, koska sitä voidaan käyttää kaikki saamelaisia vastaan. Tämä hidastaa saamelaisyhteisön sisäistä yhteiskunnallista kehitystä.

"Silloin kun julkisuuteen tullaan mielipiteineen, niin niistä on oikeus esittää kritiikkiä"

Tämän tarinan yksi osapuolista on yksi Suomi-Twitterin vaikutusvaltaisimmista keskustelijoista vuonna 2017 eli kansanedustaja Mikko Kärnä. Hän saattaa näppäillä jopa 50 twiittiä päivässä.

Kärnä on aktiivinen myös muilla sosiaalisen median alustoilla. Hänen Facebook-sivullaan on tämänkin viikon aikana keskusteltu monista eri aiheista, myös saamelaiset ovat olleet esillä pariinkin otteeseen. Ahkera sosiaalisen median käyttäjä nosti alkuviikosta myös Petra Laitista kirjoitetun henkilökuvan esille kärkkäin saatesanoin.

Kärnä puolustaa oikeuttaan keskustella julkisesti tärkeäksi katsomistaan aiheista.

– En missään nimessä ole kyseenalaistanut kenenkään oikeutta tuoda mielipiteitään julkisuuteen. Olen tuonut erilaisen katsontakannan mukaan tähän keskusteluun ja sanonut, että Petra Laiti ei itse noin yleismaailmallisesti edusta kaikkien saamelaisten mielipiteitä vaikka siitä Helsingin Sanomien artikkelista saakin sellaisen kuvan.

Kärnä muistuttaa, että sillä on merkitystä, että henkilö itse tulee julkisuuteen mielipiteineen.

– Petra Laiti meni itse mediaan, Helsingin Sanomiin, henkilönä. Totta kai kun tällaista artikkelia kommentoi, niin se henkilö, joka on mielipiteen esittänyt, nousee nimen tasolla esiin, mutta millään tasolla tässä ei ole sovellettu henkilöön käyvää argumentointia Petra Laitia kohtaan.

Mikä sitten on poliitikon vastuu sosiaalisessa mediassa ja onko hän vastuussa seuraajiensa käyttäytymisestä?

Mikko Kärnä toteaa, että on äärettömän ikävää, että jos jonkin yhteiskunnallisen kysymyksen esille nostaminen johtaa siihen, että henkilö saa epäasiallista palautetta. Omalta Facebook-seinältään Kärnä sanoo poistavansa epäasialliset kommentit.

– Tässä tapauksessa en osaa suoraan sanoa, mutta vajaat kymmenkunta kommenttia olen seinältäni joutunut poistamaan. Olen aina sanonut, että sivuillani keskustellaan asiallisesti, ei kohdenneta henkilöön käypää argumentointia, eikä mitään epäasiallisuuksia ja uhkauksia saa esittää.

Kärnän mukaan Laitin tapauksessa kommentoijat eivät ole uhkailleet, mutta epäasiallisia kommentteja on julkaistu.

– Ne olen poistanut ja laittanut tiedon kirjoittajille, Kärnä toteaa.

Politiikan tutkija: Päivitys tuo esiin aiheen ja persoonan

Yle Saame pyysi Lapin yliopiston valtiotieteen lehtoria ja politiikan tutkijaa Tapio Nykästä tarkastelemaan Mikko Kärnän Facebook-päivitystä, joka koski Suomen saamelaisnuorten puheenjohtajasta kirjoitettua artikkelia.

Tapio Nykänen tuo esiin pari huomioita.

– Päivityksen voi tulkita kahdella tavalla. Sen voi tulkita tavanomaiseksi poliittiseksi keskusteluksi, jossa poliitikko bongaa jostakin julkaisusta haastattelun, jonka hän nostaa esille ja kommentoi sosiaalisessa mediassa.

Toinen seikka, johon Nykänen tutkijana kiinnittää huomiota, on kirjoituksen tyyli.

– Ilmiö saa erilaisia ulottuvuuksia riippuen siitä, millainen kansanedustajan tai muussa korkeammassa poliittisessa valta-asemassa olevan henkilön päivitys on. Käydäänkö päivityksessä asioihin liittyvää debattia vai nostetaanko jollakin näkyvämmällä tavalla alkuperäisen kommentin esittänyt henkilö framille, Nykänen korostaa.

Keskustelu pyörii asioiden ympärillä, jossa arvioidaan jonkun henkilön saamelaisuuden astetta. Tapio Nykänen

Nykäsen mukaan keskustelunavauksessa on piirteitä molemmista.

– Kansanedustaja kävi siinä poliittista keskustelua aiheesta, josta hän on keskustellut monta kertaa aiemminkin. Toisaalta hän tosiaan nosti päivityksessä Petra Laitin henkilönä aika voimakkaasti esille ja toisteli nimeä pariinkin otteeseen.

Nykänen huomauttaa, että vaikka kirjoittajalla olisikin vilpitön halu käydä poliittista keskustelua, niin sosiaalisen median kyllästämässä maailmassa henkilön osoittaminen kritiikin kohteeksi saattaa tapahtua, vaikkei kommentoijalla sellaista aikomusta olisikaan.

– Varsinkin näin käy helposti jos päivitys korostaa henkilön persoonaa. Tästä kyseisestä jutusta voi löytää molempia ulottuvuuksia ja tämän tyyppiset päivitykset voivat helposti johtaa valitettavasti myös vihapostiin.

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusperiaate ja monenlaisia kärkkäitäkin mielipiteitä saa esittää. Nykänen toteaa, että poliitikon vastuun määritteleminen on monisyistä ja vastuukysymykset liittyvät lähinnä moraaliseen vastuuseen.

– Silloin pitää kysyä, että voidaanko olettaa poliitikon tienneen toimintansa seuraukset. Jos poliitikon voidaan järkevästi olettaa ymmärtäneen, että tällaistakin voi seurata, niin hän on jonkinlaisessa osavastuussa moraalisesti arvioiden.

Keskustelu saamelaisten oikeuksista on jatkunut vuosikymmeniä. Useat tutkijat ovat analysoineet keskustelua oman tieteenalansa näkökulmasta. Yhteiskuntatieteilijänä myös Tapio Nykänen on tutkinut aihetta muun muassa poronhoidon näkökulmasta. Nykänen on huomannut keskustelussa mielenkiintoisen piirteen joka näkyy tässäkin tapauksessa.

– Keskustelu pyörii asioiden ympärillä, jossa arvioidaan jonkun henkilön saamelaisuuden astetta, tai arvioidaan sitä, että onko hän juuri oikea ihminen puhumaan saamelaisyhteisön puolesta sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota saamelaisten kokemiin ongelmiin, joita ovat kielen, kulttuurin ja elinkeinojen elinvoimaisuus, Nykänen toteaa.

Keskustelu aiheesta jatkuu yhä somessa

Petra Laitin somemyrsky ei ole laantunut vieläkään, sillä Mikko Kärnän Facebook-sivulla aiheesta keskustellaan yhä vilkkaasti ja kommentteja sinkoilee puolin ja toisin. Sosiaalisessa mediassa saamelaisaktiivit ja Petra Laitin kannattajat ovat näyttäneet tukensa jakamalla päivityksiä aihetunnisteella #tuenPetraLaitia tai saamenkielisellä aihetunnisteella #mundoarjjunPetraLaiti.

Myös Suomen saamelaisnuoret on osoittanut tukensa puheenjohtajalleen julkaisemalla tiedotteen aiheesta. Tiedotteessaan yhdistys toteaa, että on hyvin arveluttavaa, että suomalainen kansanedustaja pyrkii kyseenalaistamaan saamelaisen Laitin tietoisuuden saamelaisyhteisön/tai yhteiskunnan kokemista haasteista ja hänen kokemuksensa saamelaisena.

Aihetta käsitellään Yle Saamen Dearvva! Tiõrv! Tiervâ! -lähetyksessä maanantaina 15. tammikuuta klo 11–13. Lähetys on kuunneltavissa myöhemmin Yle Areenassa Yle Saamen kanavasivulla.

14.1.2018 Klo 11:50 Tekstiä täydennetty sitaatein.

Jalasjärveläinen Antti Kiviniemi seisoo tammikuussa 2018 nuorisotalo Vilholan pihamaalla kotipitäjässään ja katsoo kuvanveistäjä Armas Hutrin pronssista hirvipatsasta. Vapautta symboloiva muistopatsas on seisonut jykevällä graniittijalustallaan pian 25 vuotta. Patsas kunnioittaa Suomen tasavallan vartioston muistoa ja sadan vuoden takaisia tapahtumia.

Antti Kiviniemi oli 25 vuotta sitten Jalasjärven kunnanvaltuuston keskustalainen puheenjohtaja. Hänkin sai taistella saadakseen 200 000 markkaa kokoon patsasrahoja. Patsaan puolustajia ei tahtonut löytyä lama-ajan Etelä-Pohjanmaalta.

Ensimmäinen jalkaväkiosasto

Hirvipatsas muistuttaa, että samalla paikalla, kunnantalo Vilholan pihamaalla, koulutettiin tammikuussa 1918 miehiä turvaamaan järjestystä. Tuolloin syntyi Suomen tasavallan vartiosto, jota pidetään itsenäisen maan ensimmäisenä jalkaväkijoukko-osastona.

– Tarkoitus oli perustaa koulutus-, sotilas- ja poliisiosasto, joka turvaisi maassa lujan järjestysvallan ja sen, että valta säilyisi senaatilla ja eduskunnalla. Tämä vartiosto oli määrä ”heittää” sinne , missä oli mellakointia, Antti Kiviniemi selittää.

Vartiostoa johti pääasiassa Vaasasta käsin entinen poliisimestari, eversti Karl Emil Berg.

”Ensimmäiset rauhanneuvottelut”

Jalasjärvelle saatiin kasaan toistasataa miestä, jotka majoitettiin Väinölän nuorisoseurantalolle ja jotka paikalliset emännät muonittivat Koski-Lammin talossa. Miehiä ei ehditty kouluttaa järjestyksenpitoon kuin parisen viikkoa, kun sotilaskomitean puheenjohtajaksi nimetty Carl Gustaf Emil Mannerheim määräsi vartioston naapuripitäjien suojelukuntalaisten vahvistamana Ilmajoelle riisumaan venäläistä varuskuntaa aseista.

Tehtävää lähti hoitamaan parisensataa miestä. Venäläisessä varuskunnassa oli vastassa viisinkertainen määrä miehiä. Aseistariisunta onnistui ilman verenvuodatusta, mistä syystä Antti Kiviniemi pitää vartioston toimia esimerkillisinä.

– Minä pidän tätä ensimmäisenä tuloksellisena rauhanneuvotteluna Suomessa, koska eversti Berg venäjänkielen taitoisena pystyi neuvottelemaan venäläisten kanssa. Varuskunnassa oli tuhat miestä ja paljon aseita. Jos nämä parisataa miestä olisivat lähteneet sinne voimalla yrittämään, siitä olisi tullut paha tilanne.

Vartiosto palasi Ilmajoelta vielä Jalasjärvelle, mutta se siirtyi pian Seinäjoelle. Siellä siitä muodostettiin Seinäjoen krenatööripataljoona, jona se osallistui valkoisen armeijan riveissä sisällissotaan.

Suomen tasavallan vartioston koulutuspaikaksi valikoitui puolivahingossa Jalasjärvi. Antti Kiviniemi tietää, että vartiosto haluttiin sijoittaa syrjäiselle paikalle, etäälle venäläisistä varuskunnista ja levottomuuksista.

– Eversti Berg tunsi aktivistiopettaja Artturi Leinosen Ylihärmästä ja kysyi häneltä mielipidettä koulutuspaikasta.

"Puoltajia ei vain tahtonut olla"

Antti Kiviniemi pitää vartioston perustamista ja käytännön asioiden organisointia mallikkaasti hoidettuina sadan vuoden takaisessa maalaispitäjässä. Miksi historiallisen vartioston muistoksi oli niin vaikeaa pystyttää patsasta Jalasjärvelle?

– Itse patsasta ei vastustettu, mutta poliitikkojen oli vaikea tukea yksittäisen poliitikon ajamaa hanketta. Tämä on yleinen ilmiö politiikassa. Niitä puoltajia ei vaan tahtonut olla. Muutamat vasemmistopuolueiden valtuutetut katsoivat, että kunta ei saisi antaa rahaa, vaan patsasrahoitus pitäisi kerätä muualta.

Jalasjärven kunta rahoitti kuitenkin hirvipatsaasta reilun kolmanneksen. Rahaa tuli myös seurakunnalta, muutamilta naapurikunnilta, Jalasjärven kotiseutuyhdistykseltä, opetusministeriöltä sekä muun muassa lukuisilta rahastoilta ja yhdistyksiltä.

– Tavoitteenani oli saada Jalasjärvelle paitsi muistopatsas myös samalla näyttävä taideteos, Antti Kiviniemi muistelee.

Antti Kiviniemi on tyytyväinen, että hirvipatsas seisoo Suomen tasavallan vartioston entisellä komentopaikalla. Hän arvioi, että patsaan rahoittaminen ei olisi nykyään yhtään sen helpompaa kuin 25 vuotta sitten.

– Nyt löydettäisiin vielä vankempia syitä sille, ettei rahaa muistopatsaille löydy.

Viime vuoden lopulla Etelä-Pohjanmaalla juhlittiin myös sata vuotta sitten perustettua Vimpelin sotakoulua, josta suomalainen reserviupseerikoulutus ja tavallaan koko puolustusvoimat sai alkunsa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan presidentinvaalien lopputulos voi vaikuttaa hänen jatkoonsa keskustan johdossa.

Sipilä on todennut olevansa valmis jatkamaan keskustan puheenjohtajana, jos kentältä tulee tukea.

– Se on kokonaisuus ja presidentinvaalien tuloksella voi olla vaikutusta kentän tukeen. Se selviää huhtikuuhun mennessä, kun puoluevaltuuston kokouksessa viimeistään oman ilmoitukseni teen, Sipilä sanoi Yle Radio Suomessa Pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina.

Sipilä painotti keskustan puheenjohtajana, että puolueella on vaaleissa vain yksi ehdokas, vaikka mukana on myös puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen kansanliikkeen ehdokkaana.

– Suomen keskustalla on vain yksi ehdokas presidentinvaaleissa ja hän on Matti Vanhanen, Sipilä sanoi pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa tehdyllä haastattelutunnilla.

Nykyiset gallupluvut ovat keskustan puoluejohdolle kiusallisia. Ylen viimeisimmässä gallupissa Vanhasen kannatus oli kaksi prosenttia, kun taas loppusuoralla mukaan liittyneellä Paavo Väyrysellä oli neljän prosentin kannatus.

Vanhasen tappio Väyryselle presidentinvaaleissa olisi keskustan puoluejohdolle suuri nöyryytys.

Sipilän mukaan Ylen vaalitentissä viime torstaina koettiin taitekohta Vanhasen presidentinvaalikampanjassa. Sipilä äityi kehumaan Vanhasen suoriutumista.

– Presidentinvaaleissa tehdään päätös aika viime tipassa, pääministeri lisäsi.

Sipilä aktiivimallikritiikistä: "Tämä ei ole mikään leikkaus"

Sipilää tentattiin myös kiistellystä työttömyysturvan aktiivimallista. Vuoden alussa voimaan tullessa aktiivimallissa työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei kolmen kuukauden jaksoissa osoita riittävää aktiivisuutta.

Aktiivimallia on arvosteltu rajusti muun muassa työttömien kyykyttämistä ja alueellista epätasa-arvoisuudesta. Aktiivimallia vastustavalla kansalaisaloitteella on jo yli 125 000 allekirjoittajaa.

Sipilä toisti eiliseen tapaan, että uudistuksiin liittyy turhaa pelottelua.

– Tavoitteena on se, että saisimme työttömän edes pieneksi ajaksi töihin työttömyysjakson aikana. Keikkaduuni, olipa se sitten mitä tahansa työtä, on askel kohti unelmaduunia. Kuten STTK:n pääekonomisti on todennut, tämä uudistus tuo lisää rahaa 70 prosentille työttömistä. Tämä ei ole mikään leikkaus, Sipilä muotoili.

– Tässä ei ole tarkoitus kyykyttää ketään, hän jatkoi.

Sipilä antoi viestin myös työnantajille.

– Mitä tämä tarkoittaa työttömän arjessa? Joka toinen viikko pitäisi löytää kolmen tunnin työjakso. Pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin tai yrityksiä ja työnantajia kyllä lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.

Suomen suurimman palkansaajajärjestön SAK:n hallitus on maanantaina koolla päättämässä mahdollista vastatoimista aktiivimallille. SAK on arvostellut mallia kovin sanoin. Sen mukaan aktiivimalli nöyryyttää työnhakijoita ja heikentää järjestön luottamusta hallitukseen sopijakumppanina.

– Haastan kaikkia suomalaisia siihen, että pelottelun sijaan lähdemme nyt hakemaan niitä malleja, joilla työtön saa aluksi kolmen tunnin työjakson kahden viikon välein, Sipilä sanoi.

Vuoden ensimmäinen haastattelutunti

Kyseessä oli vuoden ensimmäinen Pääministerin haastattelutunti. Toimittajilla riitti Sipilälle liuta kysymyksiä. Häntä tentattiin presidentinvaalien ja aktiivimallin lisäksi muun muassa EU-politiikasta, sotesta ja perustuslaista.

Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi keskiviikkona, että perustuslakituomioistuin saa tukea presidentti Sauli Niinistöltä. Presidentin mukaan tuomioistuimen perustamista pitää tutkia vakavasti ja rauhassa.

– Tämä on aika ajoin ollut esillä. Itse kannatan nykyistä mallia, perustuslakivaliokuntaa. Se on myös nopea malli. Jos joutuisimme odottamaan tuomioistuimen päätöstä jälkikäteen, se ehkä vaikeuttaisi isojen uudistusten käsittelyä.

Myös Suomi 100 -juhlavuoden vaihtuminen vuoden 1918 sisällissodan muistovuoteen nousi esille.

– Itse korostan muistelemisessa eheyden viestiä. Jos on jotain selvittämättä vielä, niistäkin pitää pystyä tämän vuoden aikana puhumaan.

Lisää aiheesta:

Keskusta patistelee tänään omiaan Vanhasen taakse – presidentinvaaleissa tappio Väyryselle olisi nöyryytys

Pääministeri Sipilä vastaa aktiivimallin arvosteluun: "Tähän liittyy pelottelua"

SAK:n Eloranta myrskyn silmään joutuneesta aktiivimallista: Työttömyyskassat kaipaavat tarkempia ohjeita – kentältä kovaa painetta toimiin

Oikeuskansleri: Hallituksen seurattava aktiivimallin vaikutuksia – korjauksia tehtävä tarvittaessa

Puolueiden puheenjohtajat halutaan koolle sisällissodan muistovuoden takia – "Aika, josta kukaan ei voi olla ylpeä"

Hillary Clinton huokaa syvään jyhkeän työpöytänsä takana Valkoisessa talossa. Suuri osa ensimmäisestä presidenttivuodesta tuntuu kuluneen kongressin kanssa taisteluun.

Aivan kuten edeltäjänsä Barack Obama, Hillary käyttää aikaansa estääkseen ne päätökset, jotka republikaanienemmistöinen kongressi on hänen ja hänen demokraattipuolueensa kannan vastaisesti tehnyt.

Jo Obaman presidenttikaudella kongressissa laadittiin noin 70 eri lakialoitetta, joiden tavoitteena oli kumota tai tehdä muutoin tyhjäksi suuri sairausvakuutusuudistus, Obamacare. Vaikka presidentti on vaihtunut, sama tahti jatkuu.

Hillary on saanut pari Obamacaren vastaista esitystä aina omalle työpöydälleen asti. Ne hän on joutunut torppaamaan käyttämällä veto-oikeuttaan.

Myöskään ympäristöasioissa Hillaryn presidenttivuosi ei ole tarkoittanut suuria muutoksia, vaan asiat ovat pysyneet ennallaan.

Obaman asettamat kiellot öljyputkien rakentamiselle pohjoisesta etelään pysyvät voimassa, samoin muut ympäristönsuojelumääräykset, joita Donald Trump oli vaalikampanjassaan luvannut kumota.

Koko maailman silmin tarkasteltuna Hillaryn vuosi on merkinnyt loppunäytöksen alkua pitkään kestäneessä ilmastonmuutosta koskevassa kiistassa. Enää ei ole vallankahvassa yhtään maailmanlaajuisesti merkittävää poliitikkoa, joka kiistäisi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan totta.

Hillary ei ole ensivuoteensa pelkästään tyytymätön. Hän on kokenut myös merkittävän poliittisen voiton: korkeimman oikeuden tuomariksi on nimitetty jo Obaman asettama ehdokas Merrick Garland, jonka vahvistamista virkaan senaatti viivytteli lähes kymmenen kuukautta.

Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä useimmat suuret poliittiset linjaukset viedään jossain vaiheessa korkeimpaan oikeuteen, joka ratkaisee, ovatko ne sopusoinnussa maan 230 vuotta vanhan perustuslain kanssa.

Hillary tietää erinomaisesti, että monet hänen vuoden aikana tekemistään päätöksistä eivät olisi menneet läpi, jos yksi yhdeksästä korkeimman oikeuden jäsenestä olisi Garlandin sijaan joku republikaaneille myötämielinen juristi.

Kun Hillary vannoi virkavalansa Yhdysvaltain kongressin edessä, moni kuvitteli, että presidentinvaalien voitto yhdistäisi demokraattisen puolueen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Puolueen aktivisteissa on monia, jotka eivät ole antaneet anteeksi sitä, että demokraattien presidenttiehdokkaaksi nousi Hillary eikä hänen radikaalimpi kilpakumppaninsa Bernie Sanders. Missä tahansa Hillary näyttäytyykin, siellä nähdään BERNIEKIN OLISI VOITTANUT -t-paitoja ja -kylttejä.

Äänestäjäkunnan väestöpohja liikkuu vasemmistohenkisen Sandersin kannalta suotuisaan suuntaan. Puolueiden presidenttiehdokkaistaan käymissä esivaaleissa hän sai alle 30-vuotiailta yli kaksi miljoonaa ääntä, kun Hillary ja Donald Trump saivat yhteensä vain alle 1,6 miljoonaa.

Sanders on pysynyt ehdokkuustaiston hävittyäänkin nuorten suurena sankarina, ja hän painostaa tämän tästä Hillarya edistämään lupauksiaan maksuttomasta korkeakoulutuksesta ja muista nuorille tärkeistä asioista.

Vaikka Yhdysvaltain talous kasvaa ja vuonna 2007 puhjennut finanssikriisi on ohi, se herättää yhä kuohuvaa vihaa monissa niistä vähäosaisista kansalaisista, joiden äänet olivat ratkaisevassa asemassa presidentinvaaleissa.

Heille Hillary on Wall Streetin pankkiirien ehdokas, jota on lupa äänestää korkeintaan nenäänsä pidellen, pienempänä pahana.

Sosiaalisessa mediassa kiertää yhä uudestaan tieto, että niiden puolentoista vuosikymmenen aikana, jotka kestivät Bill Clintonin presidenttikauden päättymisestä 2001 hänen vaimonsa presidenttikampanjan käynnistykseen 2015, Clintonin pariskunta nosti yli 153 miljoonaa dollaria palkkioita yksityisistä puhetilaisuuksista.

Niissä he esiintyivät pankkien, suuryritysten ja ajatushautomoiden johdolle. Goldman Sachs -pankilta Hillary laskutti 675 000 dollaria kolmesta puheesta vielä sen jälkeen, kun pankki oli tullut luokitelluksi finanssikriisin pääsyyllisten joukkoon.

Bernie Sandersin ohella Hillarylle aiheuttaa päänsärkyä myös toinen senaattori, Massachusettsin osavaltiosta valittu Elizabeth Warren. Hän on ulkomailla melko tuntematon, mutta Yhdysvalloissa eräs valtakunnallisesti näkyvimmistä demokraattisen puolueen poliitikoista.

Jos Warrenilla on jokin yksi viesti, se kuuluu, että pankkimaailma on moraaliton ja elää muun yhteiskunnan kustannuksella. Pankkiherrat on kerta kaikkiaan lyötävä maahan niin, etteivät he nouse pystyyn enää koskaan. Hillarylta kysytäänkin lähes jokaisessa lehdistötilaisuudessa, onko hän samaa mieltä Warrenin kulloisistakin uusimmista kannanotoista vai irtisanoutuuko hän niistä.

Hillary on juuri saanut kuulla ensimmäisen presidenttivuotensa lopun kannatusluvut. Hän ei ole erityisen suosittu verrattuna siihen, millaisia edellisten presidenttien kannatuslukemat ovat olleet virkakauden ensimmäisenä vuonna. Gallupin mukaan häntä kannattaa vuoden lopulla 48 prosenttia yhdysvaltalaisista.

Bill Clintonin lukema oli samassa virkakauden kohdassa aikoinaan 54 prosenttia ja Barack Obaman 51 prosenttia. Melko yleisesti uskotaan, että jos uuden presidentin kannatus ensimmäisen virkavuoden päättyessä on alle 50 prosenttia, se lupaa hänen puolueelleen huonoa vajaan vuoden päässä odottavissa välivaaleissa.

Niissä valitaan kongressin edustajainhuoneen kaikki 435 edustajaa sekä yksi kolmasosa sadasta kongressin toisen kamarin senaattorista, mutta ne toimivat samalla aina myös epäsuorana kansanäänestyksenä istuvan presidentin suosiosta.

Vaikka kausi on vasta alussa, Hillaryn on jo ajateltava jatkomahdollisuuksiaan. Vuoden 2017 vaaleissa hän symboloi jatkuvuutta, kun muut presidentiksi pyrkineet peräänkuuluttivat muutosta.

Hillaryn nosti presidentiksi pohjimmiltaan se, että puolet muutosta kaipaavista kannatti Trumpia ja puolet Sandersia. Jotta Hillary voisi olla varma valinnastaan toiselle kaudelle 2020, hänen pitäisi saada houkuteltua taakseen merkittävä osa niistä, jotka viimeksi tukivat jompaakumpaa näistä miehistä.

Vaikka Hillary onkin lukemattomia kertoja saanut kuulla erehtyneensä äänestäessään senaattorina Irakin sodan puolesta ja möhlineensä ulkoministerinä Libyan sisällissodan kanssa vuonna 2011, ulkopolitiikka ei nouse hänen presidenttiyttään hallitsevaksi asiaksi.

Syyrian sotaankaan hän ei pahemmin sotkeudu henkilökohtaisesti vaan delegoi vastuun enemmänkin Pentagonin kenraaleille.

Maailmanpoliittisesti Hillaryn vuosi on lopulta melko hiljainen verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan olisi voinut olla.

Varsinkin kun hän uskoo lähes ex-presidentti George W. Bushin kaltaisesti ajatuskuvioon, jonka mukaan Yhdysvallat on hyvyyden ja idealismin puolesta toimiva voima, jolla on arvomaailmansa korkealuokkaisuuden ansiosta moraalinen oikeus yksipuoliseen voimankäyttöön maailmanpolitiikassa.

Hillary uskoo pehmeään valtaan, siihen että yhdysvaltalainen kapitalismi on historian oikealla puolella.

Keskeinen osa hänen ulkopolitiikkaansa on, että hän näyttäytyy mielellään Applen, Amazonin ja Facebookin kaltaisten teknologiayritysten johtajien seurassa, nimittää heitä talouspoliittisiin neuvonantajaraateihinsa ja nyökyttelee heidän puheilleen, joissa uusien innovaatioiden takaama utopia, yltäkylläisyys ja onni ovat aivan seuraavan nurkan takana.

Yhtä tärkeää kuin se, kuka Hillary on, on se, kuka hän ei ole. Silkka helpotus siitä, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei ole päässyt johtamaan Donald Trump, on maailmalla suurta.

Vaikka Hillary ei vuotensa päätteeksi saakaan edeltäjänsä Obaman tavoin Nobelin rauhanpalkintoa, vedonlyöntitoimistojen matalat kertoimet osoittavat, että jopa sitä pidetään realistisena mahdollisuutena.

Hillary on eräs poliittisesti kokeneimmista henkilöistä, joka on koskaan toiminut Yhdysvaltain presidenttinä. Hänellä on takanaan kahdeksan vuotta presidentti Bill Clintonin poliittisesti aktiivisena puolisona, toiset kahdeksan vuotta senaattorina ja neljä vuotta ulkoministerinä.

Mikä Yhdysvalloissa on poliittisesti suosittua ja mikä epäsuosittua, on sinä aikana ehtinyt jatkuvasti muuttua. Hillaryn menneisyydestä löytyy omana aikanaan ymmärrettäviä kannanottoja, jotka arkistoista uudenlaisessa tilanteessa esiin kaivettuina syövät hänen suosiotaan omiensa parissa.

Yhdysvaltain sisäpoliittisessa keskustelussa eräs Hillaryn vuoden keskeisimmistä puheenaiheista on väkivaltarikosten hallinta- ja poliisitoimintalaki (Violent Crime Control and Law Enforcement Act); kolmenkymmenen miljardin dollarin lakipaketti, jonka kongressi sääti vuonna 1994 presidentti Bill Clintonin aloitteesta.

Se tiukensi rangaistuksia varsinkin uusintarikollisuudesta ja huumerikoksista, budjetoi 100 000 uutta poliisia ja käynnisti uusien vankiloiden rakennusohjelman.

Rikollisuus on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, ja sen äänestäjissä herättämä huoli on nykyään minimaalista verrattuna 1990-lukuun.

Nykyään keskustellaankin siitä, miten oikeuslaitoksen ankara suhtautuminen rikoksiin on mittasuhteiltaan riistäytynyt käsistä ja miten sekä Bill että Hillary Clintonin innokkaasti ajama vuoden 1994 laki on eräs keskeinen symboli tälle kehitykselle.

Eräs hätkähdyttävä tilastoluku on esimerkiksi, että Yhdysvalloissa vankien määrä on yli viisinkertaistunut parissa sukupolvessa.

Tämä on alettu nähdä epäkohdaksi, johon on puututtava jo siksikin, että pitkät vankeustuomiot tulevat veronmaksajille niin kalliiksi.

Poliisiväkivallan vastainen Black Lives Matter -liike on lisäksi kääntänyt huomion siihen, miten Clintonien kovasta politiikasta on joutunut kärsimään suhteettomasti juuri musta väestö. Mustien käyttämistä huumeista esimerkiksi on annettu paljon ankarampia tuomioita kuin valkoisten suosimista.

Ainoa asia, jota Hillary pyytää vuotensa aikana julkisesti ja yksiselitteisesti anteeksi, on hänen ja Billin osallisuus 1990-luvun rikollisuudella ratsastavaan tapaan tehdä politiikkaa. Hän sanoo, että tarkoitus oli hyvä, mutta kyseessä oli silti virhe.

Aivan toisenlainen esimerkki siitä, miten Hillaryn kaukainen menneisyys palaa kummittelemaan hänelle, liittyy syksyllä nopeasti nousevaan kansainväliseen keskusteluun seksuaalisesta häirinnästä. Siitä syntynyt #metoo-kampanja asettaa Hillaryn erittäin epämukavaan välikäteen.

Toisaalta hän nousee maansa ensimmäisenä naispresidenttinä automaattisesti seksuaalisen tasa-arvon erääksi keskeiseksi symboliksi. Toisaalta hänelle on kuitenkin raskaana rasitteena muisto siitä, miten hänen oma miehensä Bill oli presidenttinä vähällä kaatua omaan seksiskandaaliinsa.

Kuten keskustelussa on monta kertaa todettu, vielä 1990-luvulla valtaa käyttävien keski-ikäisten miesten sallittiin käyttäytyä itseään nuorempia naisia kohtaan tavoilla, joiden julki tuleminen olisi nykyään heille tuhoksi.

Hillaryn on monta kertaa tehnyt mieli sanoa tämä ääneen julkisesti silläkin uhalla, että hän repii vanhat haavat auki. Mutta hän on toki ollut riittävän älykäs ollakseen tekemättä niin.

Jo Hillaryn vuoden alkaessa hänen työpöydällään on nippu erittäin salaisia papereita, jotka käsittelevät äärettömän räjähdysherkkää aihetta. Kyseessä on tutkinta siitä, miten Venäjä yritti vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaalien tulokseen, ja mikä oli republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin osuus asiaan henkilökohtaisesti tai avustajiensa välityksellä.

Eräät poliittisesti kauaskantoisimmista päätöksistä, jotka Hillary joutuu vuotensa aikana tekemään, liittyvät siihen, mihin suuntaan tutkintaprosessia viedään ja keiden johdolla.

Se, mitä salaisissa papereissa tarkkaan ottaen lukee ja mitä ei, tulee kuitenkin julkisuuteen vasta kauan sen jälkeen, kun Hillaryn ensimmäinen presidenttivuosi on jo turvallisesti päättynyt.

Teksti: Tommi Uschanov
Trump-laatikot: Mika Mäkeläinen / Yle
Grafiikka: Stina Tuominen / Yle

Donald Trumpin vuotta koskevien kuplien lähteinä käytetty mm.

Obamacare
Trump alkoi purkaa Obamacarea omin voimin

Ympäristönsuojelu
Trump haluaa kutistaa kahta suojelualuetta Utahissa – Alkuperäiskansojen vastaus: "Oikeudessa tavataan"
Trump laajentaa voimakkaasti öljyn- ja kaasunetsintää merialueilla
A Running List of How Trump Is Changing the Environment

Ilmastonmuutos
Yhdysvaltojen lähtö Pariisin ilmastosopimuksesta varmistui – Trump kertoi kantansa Valkoisessa talossa

Tuomarivalinta
Trump sai suosikkinsa läpi – Neil Gorsuch korkeimman oikeuden tuomariksi

Republikaaninen puolue
How Donald Trump Is Splitting the Republican Party in Two
The GOP may be as divided across the nation as it is in Washington

Wall Street
Trump once again rises to Wall Street’s defense

Presidentin suosio
Trumpin suosio laskenut alimmilleen – 32 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy presidentin
How popular is Donald Trump?
President Trump Job Approval

Lähi-itä
A War Trump Won
Trump has scored some successes in foreign policy

Ulkopoliittinen linja
Real Foreign Policy Talk
5 Controversial Dictators and Leaders Donald Trump Has Praised

Yritysjohtajat
Trumpin kaksi neuvonantajaryhmää hajosi

Muun maailman suhtautuminen
Donald Trump’s Year of Living Dangerously

Vankien määrä
Trump plans massive private prison expansion to jail undocumented immigrants

Seksuaalinen ahdistelu
Yli 50 kongressin naisdemokraattia vaatii Trumpin ahdistelusyytösten tutkintaa
Donald Trump's Sexual Assault Accusers Demand Justice in the #MeToo Era: 'We Were Forgotten'

Venäjän vaikutus
Russia collusion inquiry faces a big 2018 – but will Trump let Mueller finish the job?
Obstruction Inquiry Shows Trump’s Struggle to Keep Grip on Russia Investigation
Trump Venäjä-tutkimuksesta: Ei aikomusta erottaa erikoistutkija Muelleria

Uudet rakennusmääräykset rajoittavat hanasta tulevan kuuman veden hyödyntämistä silloin, kun se vielä virtaa ja muhii putkistoissa.

Vuoden alussa voimaan tulleen asetuksen mukaan uusissa rakennettavissa kiinteistöissä ei saa olla lämpimän käyttöveden kierrossa lämpöä luovuttavia laitteita tai järjestelmiä.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa monesta kylpyhuoneesta tuttuja käyttövesikiertoisia rättipattereita ja pyyhekuivaimia.

Näiden pattereiden etuna on ollut, että ne ovat pitäneet märkätiloja kuivana silloinkin, kun talon varsinaisen lämmitysverkon kierto on ollut kokonaan katkaistuna, eli esimerkiksi kesäaikana.

Monessa taloudessa rättipatteri on myös saattanut olla ainoa riittävän kuuma paikka, jonka päällä on voinut turvallisesti kuivattaa vaikkapa hiihtolenkillä kastuneita pipoa ja lapasia.

Kiellolle vankat terveydelliset perusteet

Rättipatterissa kuuman käyttöveden lämpötila saattaa alentua niin paljon, että mikrobit, etenkin legionella-bakteerit, alkavat lisääntyä. Esimerkiksi suihkussa käydessä tai käsiä pestessä ilmaan nousevien pienenpienten pisaroiden mukana nämä voivat kulkeutua ihmisen keuhkoihin ja aiheuttaa hankalan keuhkokuumeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa paljastuu vuosittain noin 15 legionella-bakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetapausta. Vuosina 2014–2016 THL:n tilastoimista yhteensä 42 tapauksesta puolet oli saatu ulkomailla. Kotimaisista 21 tartunnasta 9 tapausta oli peräisin vesijohtovedestä.

Todennäköisesti sairastumisia on kuitenkin enemmän, sillä usein tauti tulee hoidetuksi tavallisena keuhkokuumeena.

– Euroopan alueella meillä on noin 7 000 tapausta vuosittain, ja monissa maissa on saatu huomattavan paljon enemmän näitä tapauksia kiinni kuin Suomessa, koska sitä ei niin usein tartunnan aiheuttajana selvitetä, sanoo THL:n erikoistutkija Jaana Kusnetsov .

Hänen mukaansa uusi asetus on legionellan torjunnan kannalta perusteltu. Jo aiemmin on kielletty lämpimän käyttöveden kierrolla toimivat lattialämmitykset. Uudiskohteiden rättipatterikielto on tälle luontevaa jatkoa.

Ilman rättipattereita on helpompi huolehtia siitä, että kuuman käyttöveden lämpötila pysyy määräysten mukaisella alueella eli 55–65 celsiusasteessa. Tuolloin vesi on legionellan lisääntymisen kannalta liian kuumaa, eikä bakteeriongelmaa muodostu. Toisaalta myös 65 asteen yläraja on palovammojen estämiseksi tärkeä.

LVI-alakin muutoksen takana

Myös putkiasennusalalla asetusta pidetään hyvänä.

– Itse pidän asiaa jopa aika fiksuna. Ihan sen takia, että puhutaan lämpimästä käyttövedestä. Se on kuluttajalle, ihmiselle tarkoitettua vettä, ei lämmitysjärjestelmän vettä. Lämmittäminen tapahtuu omalla järjestelmällänsä, toteaa erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI-tekniset urakoitsijat ry:stä.

Ongelmana kuitenkin on, että myös kesäaikana kuumana pysyviä ja kunnolla kuivattamaan pystyviä vesikiertoisia pyyhekuivaimia ja rättipattereita varten tarvitaan jatkossa oma lämmityskattilasta tai lämmönvaihtimesta saakka vedetty kiertoputkistonsa. Tämä lisää rakentamiskustannuksia.

Toisaalta tarjolla on myös sähkökäyttöisiä pyyhekuivaimia ja lattialämmitysjärjestelmiä. Niiden haittapuoli on, että sähkön kulutus kasvaa.

Pääsääntöisesti sähköllä tuotettu lämpö on myös esimerkiksi kaukolämpöä kalliimpaa. Lisäksi sähkölaskun maksaa yleensä asukas itse, kun taas käyttövesikierron lämmön hinta on saattanut sisältyä yhtiövastikkeeseen tai lämminvesimaksuuun.

Käyttövesikiertoisten rättipattereiden asennuskielto ei koske jo olemassaolevia ja remontoitavia kohteita. Niissä käyttövesikiertoon saa edelleen asentaa vanhan tilalle uuden patterin, kunhan kaikkien huoneeseen asennettavien pattereiden yhteenlaskettu lämpöteho on enintään 200 wattia.

Tavallisen rättipatterin asennus putkisaneerauksen yhteydessä voi siis olla sallittua, mutta niissä kylpyhuoneissa, joissa on ollut suuritehoisia käyttövesikiertoisia lämmittimiä voidaan joutua miettimään muita lämmitysratkaisuja. Kuivatuksen takia märkätiloja ei kuitenkaan liene hyvä jättää kylmiksi – ainakaan silloin, kun tilat ovat käytössä. Toisaalta, märkätiloja voi pitää kuivana myös riittävällä ilmanvaihdolla.

Espoon Oittaalla kävi sunnuntaina vilske, kun koko pääkaupunkiseudun hiihtäjät yrittivät mahtua samalle ladulle. Reilun kilometrin mittaisella ladulla hiihdettiin lähes jonossa ja törmäyksetkään eivät olleen kaukana.

– Kyllä oli ladulla tungosta, mutta ei passaa valittaa. Taitaa olla ainut latu, missä nyt pääsee hiihtämään, sanoo Ella Haapiainen hiihtolenkin jälkeen.

Hiihtomahdollisuudet pääkaupunkiseudulla ovat olleet tänä talvena onnettomat. Samaan aikaan Kainuussa painitaan tykkylumen kanssa ja Kittilässä saadaan tarpoa jo lähes metrin hangessa.

Lumi on tänä vuonna satanut maahan epätasaisesti ja lumen määrässä on nyt isoja alueellisia eroja. Suomineidon mekko alkaa kuitenkin muuttua sitä valkoisemmaksi, mitä pohjoisemmaksi rannikolta siirrytään.

– Olisihan se hienoa, jos olisi monta kymmentä kilometriä latua edessä, mutta tällä pitää nyt pärjätä. Kyllähän tässä joutuu vähän enemmän tekemään silmukkaa, sanoo Oittaalla rinkiä hiihtänyt Heidi Väkeväinen.

Jäät ovat vielä heikkoja isossa osassa maata

Ajankohdasta huolimatta jäätalvi on vasta aluillaan. Muutama uskaltautui kuitenkin sunnuntaina Espoossa jo järven jäälle.

Jäille menemistä on kehotettu vielä välttämään eteläisestä Suomesta aina Kainuuseen saakka. Kantavia jäitä on vasta Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosan järvissä.

–Tultiin katsomaan, että pääsisikö tuonne jäälle jo ja aluksi näytti ihan hyvältä. Jo rannassa jää alkoi kuitenkin rätistä jalkojen alla, joten taitaa luistelut jäädä tänään väliin, sanoo Bodominjärven rannalla ollut Pia Rahikainen.

Luistelemaan pääsee etelässäkin jo tekojäillä ja urheilukenttien jäädyttäminen aloitettiin monessa kaupungissa heti pakkasten tultua.

Myös lumitykit ovat huutaneet pakkasöinä ympäri Suomen. Ski.fi sivuston mukaan maan 64 hiihtokeskuksesta kiinni on vielä 19. Näistä suurin osa sijaitsee Etelä- ja Keski-Suomessa.

Laskemaan pääsee kuitenkin etelässäkin jo pienen ajomatkan päässä Helsingistä. Esimerkiksi Vihdin rinteillä riitti laskettelijoita sunnuntaina.

– Minä olen laskenut jo kolme tuntia ja on kyllä ollut kivaa, hihkaisee Vihdin rinteessä viilettänyt Juho Virtanen.

Pakkasjakson ennustetaan kestävän koko tammikuun ja myös Etelä-Suomeen saatetaan saada lunta ensi viikon puolivälin jälkeen.

Jykevässä hirsiseinässä on merkintä 1913. Hämärässä tilassa valtavien ikkuna-aukkojen kohdalla on pressut, lattian paikalla on sepeliä. Huone on noin kuusikymmentä neliötä ja huonekorkeus juhlallinen, melkein neljä metriä.

Anna Koskimäki osoittaa tulisijan tulevan paikan ja kertoo, että ikkunat palautetaan alkuperäisen kaltaisiksi risti-ikkunoiksi. Entinen luokkahuone yli satavuotiaassa kyläkoulussa on kuusihenkisen Koskimäen perheen tuleva olohuone.

– Tämä on ollut haave ja nyt se toteutuu, Anna Koskimäki huokaa.

Valtava urakka

Knuuttilan koulu Keski-Nurmossa jäi tyhjilleen kymmenisen vuotta sitten. Koulutyö oli siirtynyt uuteen kouluun ja tiloissa jatkanut varhaiskasvatustoiminta loppui sisäilmaongelmien vuoksi. Kyläkoulun kohtalo oli sama mikä monen muunkin kaltaisensa, kaupunki halusi siitä eroon. Koulun tulevaisuus ratkesi lopulta huutokaupassa, jonka Koskimäet voittivat reilu vuosi sitten.

– Onhan tämä aivan valtava urakka, eikä loppua näy. Tässä on yhteensä 390 neliötä ja siitä on vielä 150 purkamatta.

– Ja sitten se on vaan sormien napsautus, kun ollaan jo muuttopuuhissa, kun saa ruveta valmista ja uutta pintaa tekemään, Anna Koskimäki maalailee ja nauraa päälle.

Koskimäkien haaveena on, että he pääsevät muuttamaan, kun alakerran eteinen, kodinhoitohuone, makuuhuone, keittiö ja olohuone valmistuvat. Loput alakerrasta ja yläkerta, johon tulee mm. isompien lasten makuuhuoneet, tehdään pikku hiljaa asumisen ohessa.

– Meidän perhe mahtuu kyllä tuohon kuudenkymmenen neliön olohuoneeseen hetkeksi aikaa. Tavoite on, että yläkerran huoneet ovat valmiit ennen kuin isommat lapset muuttaa kotoa ja sinne on ehkä joku 8 vuotta aikaa, Anna velmuilee.

Hän myöntää, että vanhan talon uusille omistajille on jo vuodessa kirkastunut moni asia. Alun perin toiveissa oli muutto jo viime vuodenvaihteeksi, mutta nyt ajatuksissa on ensi vuodenvaihde.

Suuruudenhulluutta

Koskimäet tulivat pelastaneeksi vanhan kyläkoulun, vaikka ajatus vanhasta hirsitalosta kotitalona lähtikin omista intresseistä. He ehtivät etsiä sopivaa kohdetta yli kymmenen vuotta, ensimmäistä vanhaa pohjalaistaloa he kävivät katsomassa jo vuonna 2004.

– Ja sitten tuli tämä, joka oli sijainniltaan aivan loistava. Aluksi oli tarjouskauppaa ja sitten kaupunki laittoi tämän huutokauppaan, joka me päätettiin voittaa, Anna virnistää.

Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään. Anna Koskimäki

– Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään. Saatiin omasta mielestä sopuhinnalla. Anna Koskimäki kertoo, että vanhassa kyläkoulussa viehätti oikeastaan kaikki: isot luokkahuoneet, ulkorakennus, pihapiiri ja oma rauha.

– Meillä ei ollut edes lapsia silloin, kun sitä ensimmäistä taloa käytiin katsomassa. Ollaan oltu suuruudenhulluja jo kaharestaankin, nyt saatiin vielä tuplaten lisää, mitä siinä olisi neliöitä ollut.

"Ite tein ja säästin"

Vanhan talon hankinnassa ja kunnostamisessa avainasioita ovat kustannukset ja kunto. Anna Koskimäki painottaa, että vanhaa hankkiessa pitää olla tarkka. Heidän koulustaan ei kuitenkaan löytynyt mitään sellaista, mikä ei olisi ollut korjattavissa.

– Tiedettiin, että jotakin varmasti löytyy, mutta meillä oli ammattilainen katsomassa tätä meidän kanssa, kun tarjousta tehtiin. Hän näytti vihreää valoa, joten uskallettiin heittäytyä ja luottaa ammattilaisen sanaan.

– Ite tein ja säästin -tyyppisesti tätä nyt rakennetaan. Mieheni Lauri on putkimies ja minulla on restaurointi ja erikoismaalauksen koulutus, että pintatöitä pystyn tekemään.

Ammattilaisia käytetään tarvittaessa, mutta paljon opetellaan tekemään myös itse. Anna Koskimäki kertoo juuri ilmoittautuneensa tulisijan muurauskurssille.

– Tänne tulee seitsemän tulisijaa ja niitten teettäminen ulkopuolisella maksaisi aika paljon. Nyt kurssimaksun hinnalla saadaan tehtyä ne itse.

Anna Koskimäki pitää projektista Knuuttilanmäella –blogia. Hän kertoo, että blogin suosituimpia postauksia on ollut kirjoitus, jossa hän avaa kustannuksia. Yhden päädyn nosto tuli esimerkiksi maksamaan palkkakuluineen noin 10 000 euroa.

– Eihän tämä ilmaista ole, mutta pikkuhiljaa tätä tehdään. Itse tehdään niin paljon kuin pystytään ja osataan. Budjetti on varmaan sitä luokkaa, mitä uusi omakotitalokin tulisi maksamaan, Anna arvelee.

Mikä vanhassa viehättää?

Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä on jäseniä noin 40 000. Ryhmän perustaja ja ylläpitäjä Pia Kuurma kertoo, että määrä kasvaa noin 70-80 jäsenen päivävauhtia ja lisäksi sitä seurannee moninkertainen määrä, sillä ryhmä on julkinen. Pia iloitsee ryhmän suosiosta, mutta ei oikeastaan ihmettele sitä.

– Vaikka kuinka lukisit kirjoja ja yrittäisit etsiä tietoa netistä, mutta tuossa kun laitat kysymyksen, että mulla on tällainen ongelma, niin ei mene tuntia, kun tulee kymmenen vastausta. Ja vaikka kaikki ei olisikaan kunnon tietoa, niin kyllä se siitä seuloutuu. Tällainen avoin keskustelu on mielestäni ihan huippua.

Ryhmässä jaetaan tietoa ja kokemuksia vanhojen rakennusten kunnostamisesta ja on niitä vanhoja taloja pelastettukin. Vaikka vanhan korjaamisessa on kommervenkkinsä, sellaisen parissa värkkääminen tai kunnostuksen "harrastaminen" viehättää monia.

– Joka alkaa kunnostaa vanhaa, tietää jo lähtiessään, että se ei tapahdu hetkessä. Siitä ei synny valmista nopeasti, eikä se ole se juttu, vaan se tekeminen ja sen matkan kulkeminen on.

– Onnistumisen tunne ja se, että se voi olla vaikeaa, mutta ne on selvitettäviä asioita. Jos on uusi talo ja siellä tulee ilmastointiongelma, niin et välttämättä osaa tehdä itse mitään, mutta vanhassa talossa ongelmat ovat konkreettisia. Se on osa sitä viehtymystä, Pia Kuurma pohtii.

Vanhaa kunnioittaen

Koskimäet kunnostavat koulua kodikseen vanhaa kunnioittaen. Ikkunat palaavat alkuperäiseen asuunsa, sillä Anna Koskimäki haluaa eroon 60–70-lukujen ”kotkotuksista”. Sama pätee sisätiloihin.

–Vanhaa tulee. Me ollaan kierrätys– ja vanhan tavaran henkisiä, että ei tänne valkoisia korkeakiiltoisia keittiökaappeja tule.

Koulun henki tuntuu suurissa huoneissa, mutta jotain koulumaisia elementtejä säilyy myös perheen arjessa kellojen ja kaiutinjärjestelmän myötä.

– Eikö niillä jotain hauskuutta keksitä. Välituntikellolla olisi mahtava päräyttää lapset syömään, Anna hihittää.

Koulutyö alkoi Knuuttilassa vuonna 1908. 110 vuotta myöhemmin se saa uuden elämän Koskimäkien kotina. Vaikka urakka on iso, unelma kantaa.

– Sitten kun tämä unelma toteutuu, jos tämä remontti joskus valmistuu, niin täällä saa sitten olla rauhassa tekemättä mitään…mindfulnessia ja kotoilua ja mitä näitä nyt on…aika pysähtyy ja elämä on ihanaa, Anna visioi ja purskahtaa nauruun.

Zachris Topelius syntyi 14.1. vuonna 1818. Hänen tunnetuimpiin teksteihinsä kuuluvat muun muassa Maamme-kirja ja Välskärin kertomukset.

Testaa, kuinka hyvin tunnet hänen teostensa taustat!

Testi on koostettu yhdessä Svenska litteratursällskapet i Finland päätoimittaja Pia Forssellin, Itä-Suomen yliopiston kirjallisuustieteiden professori Risto Turusen sekä Pohjoisen oopperakomppanian taiteellisen johtajan Jenni Kinnusen kanssa.

Pitkään sinnitelleet lämpöiset säät ovat väistyneet ja nyt näyttää siltä, että alkanut pakkasjakso kestäisi koko tammikuun. Jopa ihan etelässä näyttää olevan pakkasta vielä useiden päivien ajan.

Tulevan viikon alku on kuitenkin hyvin tuulinen. Lisäksi tuuli alkaa koventua jo sunnuntaina varsinkin eteläisillä ja läntisillä merialueilla. Tuulisin päivä on tiistai, jolloin merialueilla voidaan puhua myrskystä. Myös aivan pohjoisessa voi tiistaina olla myrskypuuskia. Myrskytuulen raja on 21 metriä sekunnissa.

Sisämaassa tuulen nopeus pysyy navakkana. Sekin tekee ilmasta hyytävän, sillä pakkasta on Etelä-Suomeen luvassa paikoin jopa kymmenkunta astetta ja Lappiin hiukan enemmän.

Viikon puolivälin jälkeen satanee lunta

Ennusteen epävarmuutta lisää nyt Suomen yllä olevan korkeapaineen liikkuminen. Jos se antaa periksi, ja matalapaine pääsee vahvistumaan, niin ainakin Etelä-Suomeen voi sataa lunta viikon puolivälin jälkeen.

Ylen meteorologi Toni Hellinen muistuttaa, että loppuviikon sään ennustamista hankaloittaa juuri tuon korkeapaineen liikkuminen.

– Sanoisin silti, että lämpötila todennäköisesti pysyy muutamia asteita pakkasen puolella. Pohjoisessa on varsinkin loppuviikosta selvästi kylmempää.

Porin suomalaisen yhteislyseon seiskaluokkalaiset tytöt viilettävät tekojääradalla puna kasvoillaan. Iso ryhmä on jaettu neljään joukkueeseen. Meneillään on kaksi ringetteottelua.

Päällisin puolin perusasiat näyttävät olevan hyvällä tolalla. Jokainen osaa luistella ja kaikki osallistuvat peliin. Pelin sisäinen logiikka on tosin koetuksella, koska otteluissa ei lasketa maaleja.

– Uuden opetussuunnitelman mukaan ei katsella senttejä eikä minuutteja, sanoo liikunnanopettaja Kaisa Gardin.

Ringettepeliä on mukautettu niin, että jokaisen pitää koskea rinkulaan ennen kuin saa tehdä maalin. Osumia ei pelin loputtua ynnäillä. Gardin tietää silti, että kilpailullisimmat tytöt pitävät mielessään lukua maaleista.

Liikunnanopettajalta vaaditaan entistä enemmän

Samaan aikaan Porin Kuninkaanhaan koulussa seiskaluokkalaiset pojat etsivät vimmatusti omaa sykelukemaansa voimistelusalin valkokankaalta. Uusi teknologia mahdollistaa tehokkaamman kunnon arvioimisen liikuntatunneilla. Pojat kiertävät rastilta toiselle ja seuraavat kahvakuulailun ja matollajuoksemisen lomassa sykkeen kehitystä.

Poikien liikunnanopettaja Jaakko Räisänen on sitä mieltä, että uudessa opetussuunnitelmassa yritetään vähentää kilpailullisuutta.

– Kyllä siihen pyritään. Esimerkiksi nyt kun teemme kuntotestiä, oppilas vertaa sitä omaan tasoonsa eikä kaverin tuloksiin.

Tuloksia pitää aina verrata oppilaan omaan tasoon. Lisäksi pitää arvioida nuoren oppimista ja työskentelyä ryhmässä. Arviointi on haastavaa ja vastuullista työtä. liikunnanopettaja Jaakko Räisänen

Kollega Kaisa Gardin on jokseenkin eri linjoilla. Hänen mukaan kilpailullisuuden vähentyminen liittyy ajan henkeen eikä opetussuunnitelmaan. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että oppilaan arvioiminen on nykyään työläämpää.

– Absoluuttisia tuloksia ei voi käyttää arvioinnissa. Niitä pitää aina verrata oppilaan omaan tasoon. Lisäksi pitää arvioida nuoren oppimista ja työskentelyä ryhmässä. Arviointi on haastavaa ja vastuullista työtä, sanoo Räisänen.

Koululiikunnasta eväitä arjessa selviytymiseen

Uudessa opetussuunnitelmassa koululiikunnan tavoitteet ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Fyysisen toimintakyvyn osa-alueet liittyvät arkielämän tilanteisiin.

– Niitä ovat esimerkiksi harrastuskassin kantaminen, koulumatkan kulkeminen ja vedenpinnalla pysyminen, luettelee Jyväskylän yliopiston lehtori Timo Jaakkola.

Sosiaalisen toimintakyvyn tavoitteissa kiinnitetään huomiota yhdessä tekemiseen, toisen huomioimiseen ja vastuun ottamiseen yhteisistä oppimistilanteista. Psyykkinen toimintakyky liittyy taas henkilökohtaisen toiminnan kehittämiseen, kuten hygieniasta huolehtimiseen.

Nämä tavoitteet ovat alisteisia kahdelle päämäärälle: kasvattaminen liikuntaan ja kasvattaminen liikunnan avulla.

– Oppilaille on tarkoitus luoda tietoja ja taitoja, joiden avulla he voivat olla liikunnallisesti aktiivisia myöhemmin.

Mittaustulokset uuteen käyttöön

Liikuntatieteiden tohtori Jaakkola on päässyt seuraamaan läheltä uuden opetussuunnitelman valmistumista. Hän on istunut työryhmässä, joka kehitti opetussuunnitelmaan kirjatun Move-mallin. Move-mittauksella kerätään tietoa oppilaan fyysisestä toimintakyvystä.

Sinänsä voiman, kestävyyden tai liikkuvuuden mittaamisessa ei ole mitään uutta. Sen sijaan mittaustulosten käyttötarkoitus on ratkaisevasti muuttunut.

– Aiemmin mitattiin suorituskykyä ja se oli urheilulähtöinen ajattelumalli. Arvioitiin, että kuka onnistuu taulukon mukaan hyvin ja kuka huonosti. Sitten lätkäistiin liikunnan numero sen perusteella.

Aiemmin mitattiin suorituskykyä ja se oli urheilulähtöinen ajattelumalli. Arvioitiin, että kuka onnistuu taulukon mukaan hyvin ja kuka huonosti. Sitten lätkäistiin liikunnan numero sen perusteella. liikuntatieteiden tohtori Timo Jaakkola

Mittaustulokset jäivät opettajien kansioihin eikä niitä hyödynnetty oppilaan kehittämisessä tai motivoinnissa.

– Tämän takia monille on jäänyt erittäin negatiivisia kokemuksia liikuntatuntien fyysisistä mittauksista.

Nyt tuloksia käytetään sähköisen palautejärjestelmän avulla oppilaiden yksilölliseen kehittämiseen. Oppilaiden tuloksia ei vertailla keskenään. Uuteen opetussuunnitelmaan on yksiselitteisesti kirjattu, että fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa ei käytetä arvioinnin perusteena.

Kilpailullisuus kuuluu peleihin

Oppilaiden keskinäinen vertailu saattaa mielikuvatasolla sekoittua kilpailullisuuteen, vaikka ne ovat kaksi eri asiaa. Timo Jaakkola painottaa, että opetussuunnitelmassa ei ole missään nimessä pyritty vähentämään kilpailullisuutta.

– Opetussuunnitelmassa, puhumattakaan liikunnanopettajakoulutuksessa, ei pyritä karsimaan kilpailua pois. Kilpailu ja kilpailullisuus ovat sisäänleivottuina liikunnan yhteydessä.

Kilpailua ei kuitenkaan korosteta liikuntatunneilla.

– Huomiota kiinnitetään sen sijaan tehtäväsuuntautuneisuuteen. Siinä pääasioina ovat oppiminen, toisten huomioiminen, yhteistyö ja itsevertailu eli sellaiset asiat, jotka ovat oppilaan omassa kontrollissa.

Keski-ikään ehtineet, ja vähän nuoremmatkin, suomalaiset muistavat jakojen tekemisen raadollisuuden liikuntatunneilta: kaksi parasta olivat joukkueiden kapteenit ja vuorotellen valittiin pelaaja, heikoimmat viimeiseksi.

– Se on romuttanut monen ihmisen motivaation liikuntaan, sanoo Jaakkola.

Hän toteaa, että aikaisemmin koulujen liikuntatunnit olivat – tarkoituksensa vastaisesti – filosofialtaan urheilulajeja palvelevia.

– Uuden opetussuunnitelman myötä koululiikunnasta on pyritty tekemään hyvinvointioppiaine.

Suomi koululiikunnan edelläkävijä

Edelleen koululiikunta mainitaan toisinaan samassa yhteydessä suomalaisen huippu-urheilun kanssa. Kyvykkäiden lasten pelätään menevän hukkaan, jos koulussa ei kilpailla. Opetussuunnitelman tarkoitus on kuitenkin pitää kaikki lapset mukana eikä vahvistaa jo ennen vahvoilla olevia yksilöitä.

– Ehkä ennen koululiikunta on hengeltään ollut huippu-urheilua palveleva, mutta se on ollut väärä lähtökohta, toteaa Timo Jaakkola.

Koululiikunta otetaan uudessa opetussuunnitelmassa huomioon myös oppilaan terveyden arvioinnissa. Se on linkki liikunnanopetuksen, kouluterveydenhuollon ja kodin välillä. Tässä asiassa Suomi on edelläkävijä koko maailmassa.

– Oppilaalla on viiidennellä ja kahdeksannella luokalla laaja terveystarkastus. Siinä tarkastellaan myös move-mittauksen tuloksia yhdessä oppilaan, vanhempien ja kouluterveydenhoitajan kanssa. Se on täysin poikkeuksellista koko maailman mittapuulla.

"Lahjakkuus on hankala käsite"

On perusteltua pohtia, millainen on kovan kilpailuvietin tai muita lahjakkaamman oppilaan motivaatio liikuntatunneilla, joissa ei kilpailutuloksilla ole merkitystä. Timo Jaakkola suhtautuu epäillen käsitteisiin kilpailuvietti ja lahjakkuus.

– Tämän hetken tutkimustiedon valossa kilpailuvietti on opittu eikä synnynnäinen ominaisuus. Se syntyy siitä, millaisessa sosiaalisessa ympäristössä lapsi kasvaa, mitä arvoja korostetaan ja mitä pidetään tärkeänä.

Kun valmiiksi hyvin liikunnassa pärjäävä lapsi saa enemmän huomiota, hänen kilpailuviettinsä vahvistuu. Jaakkolan mukaan sama lumipalloefekti toteutuu lahjakkuudesta puhuttaessa. Lahjakkuus-sanan hän näkee erityisen ongelmallisena.

Kun me aikuiset näemme lapsen pitävän pelivälinettä toisia enemmän, meillä on suuri kiusaus pitää häntä lahjakkaana. liikuntatieteden tohtori Timo Jaakkola

– Kun me aikuiset näemme lapsen pitävän pelivälinettä toisia enemmän, meillä on suuri kiusaus pitää häntä lahjakkaana.

Jaakkola mainitsee esimerkkinä sen, että huippu-urheilijoista ylivoimainen enemmistö on syntynyt ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Tällaisilla ihmisillä on nuorina enemmän harjoittelua ja toistoja kuin muilla samana vuonna syntyneillä. He dominoivat lapsina harrastustaan ja aikuiset tukevat luontaisesti näiden yksilöiden kehitystä.

– Lahjakkuus on aikuisten luoma kupla.

Hänen mukaan lahjakkuus on sosiaalinen ja psykologinen ominaisuus eikä geneettistä.

– Motoristen taitojen oppimisesta ei ole tutkimuksissa löydetty mitään perimään liittyvää. Ne jotka ovat eniten harjoitelleet, osaavat myös eniten.

Lue lisää:

Tommi Kinnusen kolumni: Nuorisourheilu tappaa liikunnan ilon – “Vain treeniä ja koulua, muuta ei enää ole”

Järjestelmä hukkaa urheilijalahjakkuudet – voittajia tulee sattumalta

– Näin ohjusvaroituksen ja ajattelin, että ei, ei tällaista voi tapahtua, sanoo Jaime Malapit Honolulussa.

Havaijin osavaltion pääkaupungissa kampaamon omistava Jaime Malapit kertoi uutistoimisto AP:lle kertoi saman tien peruneensa kaikki päivän varaukset. Hän sanoi luulleensa, että kyseessä on tsunamivaroitus, kun hän heräsi puhelimensa piipitykseen.

Tsunamin sijaan viestissä varoitettiin ohjuksesta suurin kirjaimin: "Havaijia uhkaa ballistinen ohjus. Hakeutukaa suojaan välittömästi. Tämä ei ole harjoitus."

Honoluluun koulutukseen tullut Cherese Carlson soitti viestin saatuaan heti kotiin lapsilleen ja käski heidät sisätiloihin.

– Voi luoja, tässä se sitten oli. Jotain hirveää tapahtuu ja saatan kuolla, Carlson kertoo ajatelleensa.

Hälytyksen vääryys selvisi verkosta

Honolulussa niin ikään asuva Richard Ing oli hälytyksen saadessaan tekemässä rakennustöitä kotonaan. Ingin vaimo kertoi hänelle hälytyksestä ja hän huomasi itsekin saaneensa ilmoituksen kännykkään.

Televisiosta tai radiosta ei löytynyt lisätietoa, mutta viestipalvelu Twitteristä Ing huomasi, että kyseessä oli väärä hälytys. Samaan aikaan muu perhe valmistautui jo evakuoitumaan. Ing yritti löytää silti huumoria tilanteesta.

– Ajattelin, että jollakulla on varmaan viimeinen työpäivä tai joku suuttui esimiehelleen ja teki käytännön pilan. Vakavasti puhuen tämä osoittaa joka tapauksessa, että järjestelmässä on ongelmia, jotka voivat aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta havaijilaisissa, sanoi Richard Ing.

Vahingossa pieleen mennyt testi?

Havaijin kuvernööri David Ige kertoi tiedotustilaisuudessa, että virheellinen viesti oli lähtenyt Havaijin hätätilavirastosta vuoronvaihdon aikana hieman aamukahdeksan jälkeen lauantaina paikallista aikaa, kun "työntekijä painoi väärää nappia". Igen mukaan väärän hälytyksen perumista varten ei ole automaattista järjestelmää.

Kuvernööri aikoo tavata osavaltion viranomaisia selvittääkseen, mikä meni pieleen. Hänen mukaansa ihmisten täytyy voida luottaa hälytysjärjestelmään.

– Olen pahoillani aiheutuneesta tuskasta ja hämmennyksestä. Minäkin olen järkyttynyt ja teen kaikkeni järjestelmän parantamiseksi, kuvernööri Ige sanoi.

Jatkossa hälytyksen lähettämiseksi aiotaan vaatia kahden työntekijän hyväksyntä. Hätätilaviraston mukaan tälläkin hetkellä hälytysviestin lähetyksessä on kaksi vaihetta. Toisessa vaiheessa tietokoneen näytölle ilmestyy teksti, jossa kysytään: "Haluatko todella tehdä tämän?"

Virastoa johtava Vern Miyagi sanoi tiedotustilaisuudessa, että viestin lähettänyt työntekijä luuli testanneensa järjestelmää ja ymmärsi tilanteen vakavuuden vasta saatuaan viestin omaan puhelimeensa.

Tapauksesta on informoitu myös Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia. Uutistoimisto AP:n mukaan viesti tavoitti Trumpin golfkentällä, ja Valkoisen talon mukaan presidentille kerrottiin kyseessä olevan "pelkkä osavaltion harjoitus".

Huippugolffaritkin hätkähtivät

Ohjushälytys säikäytti myös PGA-kiertueen osakilpailuun valmistautuvalla golfklubilla. Huippugolffarit eivät vielä olleet saapuneet kentälle, mutta työntekijät suojautuivat keittiötiloihin.

Useat golffarit hämmästelivät väärää hälytystä verkkopalvelu Twitterissä. Kiertueen vuoden parhaaksi pelaajaksi valittu Justin Thomas kyseli, onko todellakin sattunut tämän mittaluokan virhe ja naurahti iloitsevansa, että kaikki ovat sitten turvassa.

Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean johtajat ovat viime kuukausien aikana vuorotellen uhitelleet muun muassa "ydinasenapeillaan". Yhdysvalloissa on myös uutisoitu kiivaasti Pohjois-Korean ydinohjelman kehityksestä ja sen ohjusten kantomatkan pitenemisestä.

Uutista on täydennetty klo 9.53: Lisätty tieto siitä, että presidentti Trumpia oli informoitu väärästä ohjushälytyksestä.

Vuoden 1918 sota jakaa yhä kansaa, vaikka enemmistö seisoo juoksuhautojen välissä – Ylen kysely kertoo, mitä Suomi ajattelee sisällissodasta

Yle Uutiset tutki, mitä suomalaiset ajattelevat vuoden 1918 sodasta. Valtaosa ei halua unohtaa, mitä sata vuotta sitten tapahtui.

Pieni Mocca-koira nakersi sälekaihdinta ja päätyi lääkärin pöydälle – Yle seurasi eläinsairaalan yötä 12 tuntia

Helsingin Viikissä sijaitsevan yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen saattaa päätyä vaikka taskulampun ahmaissut sähköankerias. Sairaalan potilasmäärä on ollut kovassa kasvussa. Kuvareportaasimme seuraa sairaalan menoa yhden yön ajan.

Tällainen olisi ollut Hillary Clintonin vuosi presidenttinä: kiusallinen #metoo, Monica Lewinskyn paluu ja omahyväinen Bernie Sanders

Jos Hillary Clintonista olisi tullut presidentti Donald Trumpin sijaan, Yhdysvalloissa puhuttaisivat nyt ylitäydet vankilat ja Bill Clintonin seksiskandaali. Silti uutisvuosi olisi ollut melko tylsä, kirjoittaa tietokirjailija Tommi Uschanov.

Kohtalokkaasta tehdasräjähdyksestä 55 vuotta – koko Oulun kaupunki vavahteli ja uhreja on vieläkin kateissa

Yksi Suomen historian tuhoisimmista tehdasräjähdyksistä tapahtui 9. tammikuuta vuonna 1963. Kymmenen Oulun Typpi Oy:n työntekijää kuoli ja loukkaantuneita oli toistakymmentä. Kaikkia menehtyneitä ei koskaan löydetty.

Näyttelijä Esko Vatula seurasi sydäntään ja perusti nyrkkipajan autovanhuksille – "Tämä vasta ajattelua vaatiikin"

Kajaanilainen näyttelijä Esko Vatula sanoo toteuttavansa sitä, mikä on sytöksi pantu ihmiselle. Elää pitäisi tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Autotkin ovat vain romuja.

"Hei ystävät ja perhe! Joudun pyytämään, ettette muista tulevaa valmistumistani lahjoilla postitse" – Posti muuttaa maksulliseksi kuitattavien lähetysten kotiinkuljetuksen haja-asutusalueilla

Postin tasavertaistaessa pakettipalveluitaan helmikuun alussa, tulee sevettijärveläisten pakettien toimitukseen jopa 15 euron lisäkustannukset. Pelkästään Sevettijärven asukkaille lähimpään postiin tulee noin 300 kilometrin mittainen edestakainen ajomatka.