Panssariprikaatin koulutustiloissa ohjusjoukkueen vaunumiehet käyvät taistelua tietokoneiden ääressä. Pelkästä pelaamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan se on merkittävä osa koulutusta, sanoo Puolustusvoimien virtuaalikoulutusympäristön pääkäyttäjä, insinöörimajuri Lasse Lahdenmaa.

– Tällä pyritään kouluttamaan meidän varusmiehiämme kriisiajan tilanteisiin ja tehtäviin. Yritämme tehdä heille kaikenlaisia tilanteita, mitä vain eteen voi tulla.

– Pelaamiseen verrattuna meillä on tarkat säännöt ja tavoitteet. Täällä ei voi sooloilla, vaan täällä tehdään sitä, mitä kouluttaja sanoo.

Simulaattorit elävöittävät ja motivoittavat koulutusta, mutta se ei yksinään riitä, myöntää insinöörimajuri Lasse Lahdenmaa.

– Simulaattorit edesauttavat koulutusta huomattavan paljon, mutta ampumaan pitää päästä myös oikeilla aseilla. Hyvää on kai sekin, että täällä kukaan ei pääse nukkumaan niin kuin tavallisessa luokkaopetuksessa usein käy.

Pelisalista maastoon

Lahdenmaa on toiminut virtuaalikouluttajana kymmenen vuotta. Hän on huomannut, että ensimmäinen tunti pojilla menee vähän leikkiessä, mutta toiminta vakavoituu pian.

– Jos motivaatio on ollut heikossa, pienellä ulkolenkillä se kyllä palautuu.

Simulaattoreissa käytettävät 3D-mallit maastoista, ajoneuvoista ja aseista on tehty itse räätälöiden. Kun maisemat ovat oikeista harjoitusmaastoista, voidaan mielikuvaharjoittelu siirtää käytäntöön ulkona aidossa maastossa.

– Tämäkin joukko lähtee tekemään tämän saman harjoituksen livenä oikeilla ampumatarvikkeilla.

Käytössä kaikissa varuskunnissa

Panssariprikaati Hattulan Parolannummella toimii edelläkävijänä simulaattorikoulutuksessa. Panssariprikaatissa on käytössä kaikkiaan 35 erilaista simulaattorijärjestelmää.

Viime vuonna viimeisetkin varuskunnat saivat virtuaalisimulaattorinsa. Koko maassa Puolustusvoimissa on jo 35 simulaattoriluokkaa ja niissä on käytössä 1 300 tietokonetta.

Virtuaalisimulaattorien lisäksi varusmieskoulutuksessa käytetään live- eli taistelusimulaattoreita. Niitä riittää 2 000 miehelle.

– Taistelijoille puetaan liivit päälle ja rynnäkkökivääriin asennetaan laser-lähetin. Liivissä on puolestaan GPS-laite, jolla seurataan sotilaan liikkeitä reaaliaikaisesti, kuten kilpailijoita seurataan suunnistuskisoissa. Lisäksi panssarivaunuihin ja erityyppisiin aseisiin on omat täsmäsimulaattorinsa, esittelee Lahdenmaa.

Turha säätäminen vähenee

Panssarijääkärikomppanian ohjusjoukkueen virtuaaliharjoituksessa on mukana 18 miestä. Heidän edessä on mallinnettuna Hätilän harjoitusalue, jolla harjoitellaan vaunujen sijoittumista ja ammuntoja. Jokainen mies harjoittelee omalla koneella juuri omaa tehtäväänsä.

– "Kaksi ryhmää jalkaväkeä – kaksisataa – asemasta – lamauta!", komentaa Panssariprikaatin Panssarijääkärikomppanian luutnantti Pekka Tirri.

Simulaattorikoulutus tekee maastokoulutuksesta sujuvampaa, kun kaikki tietävät, mitä siellä pitää tehdä. Turha säätäminen jää pois, Tirri korostaa.

– Tässä voi parhaiten harjoitella joukkueen yhteistoimintaa, mikä saattaisi olla hankalampaa kommunikaatioyhteyksien takia maastossa. Ne asiat, mitä tänään harjoitellaan virtuaalisena, sidotaan ensi viikolla ampumaharjoituksessa käytäntöön maastossa.

Näkee, mitä muut tekevät

Venäläisvalmisteisessa kuljetuspanssarivaunussa vaununjohtajana toimiva alikersantti Erik Kihn näkee simulaattorikoulutuksessa samankaltaisia hyötyjä kuin Tirri.

– Tässä näkee taistelumuotoja – tulppaa ja iskuja – ja miten niihin pitää asemoitua hyvin. Maastossa ei näe niin hyvin, missä muut menevät.

Panssariprikaatin vaunumiehille kertyy kymmenkunta simulaattoriharjoituskertaa. Puolet niistä tapahtuu yhdessä jalkaväkijoukkojen kanssa.

Työtodistuksesta hyötyä siviiliin

Simulaattoreihin on mallinnettu ajoneuvot, aseet ja oikeat maisemat muun muassa varuskunta-alueista. Simulaattoriohjelmia kehittämässä ovat omat joukot. Joka saapumiserästä nelisenkymmentä varusmiestä koodaa ja mallintaa uutta virtuaalimaailmaa.

Panssarihuoltomies Oskari Pahkala on varusmiespalveluksensa aikana mallintanut simulaattoreihin jo venäläisvalmisteisen SU-25lentokoneen ja nyt työn alla on BMP-2:n naamioverkko.

– Minulla oli aikaisempaa kokemusta vastaavasta tekemisestä. Lisäksi tästä saa työtodistuksen ja se voi auttaa siviilissäkin hyviin hommiin.

Vain mielikuvitus rajana

Suomen Puolustusvoimat onkin maailman kärkeä virtuaalisessa sotilaskoulutuksessa, uskoo insinöörimajuri Lasse Lahdenmaa.

– Tällä hetkellä tämä taitaa olla meillä maailman huippua. Meidän kaikki simulaattorijärjestelmät ovat isolla volyymillä käytössä. Näin ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten. Simulaattorien kehittämistä on tehty laajalla rintamalla tiimityönä.

Lahdenmaa myöntää, että ulkomaalaiset kollegat ovat kateellisia suomalaisille.

– Meillä on näitä varusmiehiä, jotka ovat valikoituneet kehittämään järjestelmää. Heidän pohjaosaamisensa on huippua. He ovat osanneet ratkaista asioita, joita edes järjestelmän valmistaja ei ole osannut. Muut maat eivät ole hyödyntäneet varusmiehiä ainakaan tässä mittakaavassa.

Simulaattorimaailmassa kehitettävää riittää silti vielä paljon. Vain mielikuvitus on rajana, katsoo Lahdenmaa.

– Mennään vaikka 20 vuotta eteenpäin, niin silloin taistelijat eivät olekaan tällaisessa luokassa, vaan heillä on puoliläpäisevät virtuaalilasit päässään ja heille heijastetaan omiin silmikkoihinsa niitä tilanteita, mitä tässä nyt näkee.

Presidentti Donald Trumpin Valkoisen talon lääkäri on julistanut hänet "erinomaisen terveeksi" sen jälkeen, kun presidentille tehtiin ensimmäinen terveystarkastus Walter Reedin sotilassairaalassa perjantaina.

Valkoisen talon tiedotteessa lääkäri Ronny Jackson sanoo, että tarkastus meni poikkeuksellisen hyvin ja että hän aikoo antaa lisää tietoja tiistaina. Tarkastuksen kerrotaan kestäneen noin kolme tuntia.

Aiemmissa presidentin terveystarkastuksissa on katsottu muun muassa presidentin pituus, paino, painoindeksi, leposyke ja verenpaine. Tarkastuksessa voidaan myös tutkia tarkemmin esimerkiksi sydäntä, keuhkoja ja näköä.

Trumpin henkinen tila ei tarkastelussa

Valkoinen talo kertoi aiemmin tällä viikolla, ettei Trumpin henkistä tilaa arvioida presidentin terveystarkastuksessa. Valkoinen talo otti asiaan kantaa sen jälkeen, kun amerikkalaisviestimet olivat tiedustelleet useaan otteeseen Trumpin mahdollisesta psykiatrisesta arviosta.

Trump vitsaili terveystarkastusta edeltävänä iltana Twitterissä, että tarkastuksen on parasta mennä hyvin, tai osakemarkkinat eivät ole tyytyväisiä. Trump myös sanoi uskovansa tarkastuksen menevän hyvin. Vuoden 2016 presidentinkampanjansa aikana Trump julkisti lääkärinsä kirjoittaman kirjeen, jossa hänen fyysistä kuntoaan kehuttiin erinomaiseksi.

Yhdysvalloissa selvitetään parhaillaan, pitäisikö maahan perustaa lääkäriryhmä, joka tutkii istuvan presidentin terveyden säännönmukaisesti.

Tulevaisuudessa sään aiheuttama sähkökatkos saa kestää taajamissa korkeintaan kuusi tuntia ja haja-asutusalueillakin sähköjen pitää olla kunnossa 36 tunnissa. Sähkömarkkinalain mukainen siirtymäaika ulottuu portaittain aina vuoden 2028 loppuun saakka.

Lakimuutoksen myötä verkkoyhtiöillä on mahdollisuus hakea enintään 8 vuoden siirtymäaikaa lain vaatimalle tasolle pääsemiseksi.

Siirtymäaikaa Energiavirastolta ovat jo hakeneet Savon Voima, Järvi-Suomen Energia, PKS Sähkönsiirto, Leppäkosken sähkö, KSS Verkko, Vatajankosken sähkö, Lankosken sähkö ja Rantakairan Sähkö.

Suomen sähkönsiirrosta vastaa 77 yhtiötä, joten lisäaikaa anoo joka kymmenes firma. Lisäaikaa hakeneiden yhtiöiden verkoista suuri osa on haja-asutusalueilla.

– Jos kaupungeissa verkkoa on asiakasta kohden 10–15 metriä, niin maaseudulla se on 150 metriä. Sen myötä uudet vaatimukset tulevat niille kalliimmiksi, Energiaviraston Veli-Pekka Saajo toteaa.

Monia eri keinoja

Maakaapelin nimiin vannotaan etenkin kaupunki- ja taajama-alueilla, mutta muitakin keinoja on olemassa.

– Asiakkaan kannalta on aivan sama, miten sähkönsaanti varmistetaan. Johtoalueen reunojen hoitaminen parantaa sähkönsaannin varmuutta, sähkölinjoja tuodaan tienvarsiin ja automatiikka kehittyy koko ajan. Paikallisen varavoiman avulla voidaan välttää asiakaskohtaiset pitkät sähkökatkot, johtaja Kenneth Hänninen Energiateollisuudesta pohtii.

Suurin osa kuluttajien kokemista sähkökatkoista syntyy ilmassa kulkevissa kaapeleissa keskijänniteverkossa. Vuoden 2016 lopussa keskijänniteverkoista oli maan povessa 19 prosenttia. Tavoite on 47 prosenttia vuoteen 2029 mennessä.

– Kovia tavoitteita ne ovat, mutta verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmien perusteella tavoitteiden toteuttaminen on mahdollista. Maakaapeloinnin lisäksi muitakin toimenpiteitä on tehty. Laissa ei ole lähdetty rajoittamaan sitä, millä keinoin tavoitteisiin päästään, huomauttaa Veli-Pekka Saajo.

Maakaapeli kallis investointi

Sähköverkon toimintavarmuuden takaamiseksi maakaapeli on varma vaihtoehto, mutta ongelmaksi nousevat kustannukset. Keskimäärin maakaapelointi maksaa noin 55 000 euroa kilometriltä, mutta hankalissa olosuhteissa kustannukset voivat tuplaantua.

– Osa yhtiöistä on jo ilmoittanut, että he uudistavat jatkossa verkkoja ainoastaan maakaapeloinnilla. Parhaissa olosuhteissa se on hyvinkin edullinen ratkaisu. Vastaavasti harvaan asutulla reuna-alueella ja huonossa maastossa maakaapelin rakentaminen tulee todella kalliiksi, Energiateollisuuden Kenneth Hänninen arvioi.

– Eri yhtiöillä on erilaisia strategioita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Sähköyhtiöt kaapeloivat ensisijaisesti taajamia ja varmistavat sähkön toimitusvarmuuden siellä, Hänninen jatkaa.

Sähkönsiirtoverkon hinnoittelua ja toimintaa valvova Energiavirasto seuraa verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmia ja toteutuneita investointeja. Vuotta 2029 kohti mentäessä suoritetaan myös "välitilintarkastuksia".

– 2019 katsotaan, ovatko yhtiöt päässeet 50 prosentin tasoon annetuista tavoitteista. Vuonna 2023 pitää yhtiöiden olla jo 75 prosentin tasossa. Investoinnit suunnitellaan ja toteutetaan pitkällä aikataululla, johtaja Veli-Pekka Saajo huomauttaa.

Lue myös

Kainuun 5 miljoonan euron sähkökaaoksen taustalla muutakin kuin tykkylumi – Sähköyhtiö tulevasta: "Pistää pelottamaan"

Kuplahallit helposti sortumavaarassa lumen vuoksi - "Omakotitalossa lumen pudottelu on turhaa"

Kymmeniätuhansia ihmistä kokoontui lauantaina Itävallan pääkaupunkiin Wieniin vastustamaan maan oikeistohallituksen tiukkaa maahanmuutto- ja sosiaalipolitiikkaa. Protestoijat piirittivät kaupungin keskustassa useita ministeriöitä vaatien äärioikeistolaisen Vapauspuolueen erottamista Itävallan hallituksesta.

Itävallassa konservatiivisen Kansanpuolueen ja Vapauspuolueen muodostama hallitus astui valtaan viime joulukuussa. Kyseessä oli toinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun äärioikestolaiseksi luonnehdittu puolue on päässyt Itävallan hallitukseen.

Mielenosoituksessa nähtiin kylttejä, jotka rinnastivat uuden hallituksen kannattajat natsi-Saksan tukijoihin. Monia protestoijia huolestutti nationalismin kasvu.

– On huolestuttavaa nähdä nahdä nationalismin leviävän kaikkialle, ei pelkästään Itävaltaan, mielenilmaukseen osallistunut Tobias Grettica kertoi uutistoimisto AFP:lle.

Kipinänä mielenosoituksille toimi sisäministeri Herbert Kicklin torstainen kommentti, jonka mukaan hallituksen tulisi "keskittää" turvapaikanhakijoiden käsittely. Vapauspuoluetta edustavan ministerin sanavalinta yhdistettiin keskitysleireihin.

Arviot protesteihin osallistuneiden ihmisten määristä vaihtelevat. Järjestäjien mukaan Wienin kaduilla nähtiin 50 000 mielenosoittajaa, poliisin mukaan marssiin osallistui noin 20 00 ihmistä. Rauhallisesti sujunutta mielenosoitusta oli turvaamassa noin 1 000 poliisia.

Yli 50 Afrikan maata vaatii Yhdysvaltain presidentiltä Donald Trumpilta anteeksipyyntöä liittyen Trumpin väitettyyn kommenttiin Afrikan maista. Muun muassa BBC:n ja CNN:n mukaan Afrikan maita edustavan Afrikan unionin edustusto Washingtonissa julkaisi tiedotteen, jossa se myös vaatii, että Trump pyörtää sanansa.

Myös Afrikan maiden YK-suurlähettiläät ilmoittivat tuomitsevansa Yhdysvaltain presidentin uutisoidut "törkeät, rasistiset ja ulkomaalaisvihamieliset" kommentit.

Alun perin New York Times ja Washington Post kertoivat lähdetietoihin nojautuen Trumpin kysyneen torstaisessa maahanmuuttoa käsitelleessä tapaamisessa, miksi Yhdysvallat ottaa maahanmuuttajia "persläpimaista" (engl. 'shithole countries'). Trumpin kerrottiin viitanneen Afrikan maihin ja Haitiin.

Trump yritti perjantaina tukahduttaa kasvavaa arvostelumyrskyä, jonka hänen väitetty kommenttinsa Afrikan maista ja Haitista on nostattanut. Twitterissä Trump sanoi käyttäneensä tapaamisessa kovaa kieltä, mutta ei sellaista kuin on kerrottu.

Kuitenkin samassa tapaamisessa mukana ollut demokraattisenaattori Dick Durbin kertoi Trumpin käyttäneen "rasistista" kieltä ja useaan otteeseen ilmausta "persläpi". Afrikan unioni on aiemmin kuvaillut vertausta loukkaavaksi ja järkyttäväksi.

Afrikka ja Haiti pöyristyivät Trumpin kielenkäytöstä, myös norjalaiset vaivaantuneita

Uusi maksupalveludirektiivi tulee tänään voimaan koko Euroopan unionin alueella. Tavoite on lisätä pankki- ja maksualan kilpailua ja vähentää pankkien ylivaltaa maksujen välittäjinä.

Uuden direktiivin on tarkoitus antaa pankkien asiakkaille enemmän palveluja ja mahdollisuuksia käyttää maksutilejään. Tavoitteena on EU:n komission mukaan tehdä maksamisesta entistä turvallisempaa ja varmempaa.

Lisäksi Euroopan maksuliikennealueesta pitäisi tulla entistä yhtenäisempi ja tehokkaampi.

Samalla kauppiaan mahdollisesti veloittamat lisäkulut poistuvat maksettaessa luottokorteilla. Nordea muistuttaa myös, että kuluttajan vastuu lievästä ja tavallisesta huolimattomuudesta aiheutuvasta korttiväärinkäytöksestä laskee 150 eurosta 50 euroon.

Yksi käytännön tavoite on myös, että tilinpitäjäpankit eivät enää saa estää kolmansia osapuolia tarjoamasta uusia maksupalveluja. Asiakas voi siis pitää tiliä pankissa A, mutta hoitaa talousasioitaan jonkin kolmannen osapuolen sovelluksella. Asiakkaan ei silloin tarvitse kirjautua erikseen pankin palveluihin maksun suorittamiseksi.

Finanssivalvonta linjasi muita tiukemmin

PSD2-direktiivin nimeä kantava säännöstö otetaan Suomessa käyttöön vasta puolentoista vuoden kuluttua, koska turvallisuuden takaavat tekniset määräykset ovat vielä työn alla. Ne pitää hyväksyä vielä Euroopan unionin parlamentissa.

Euroopassa laajalti käytössä ollut ns. screen scraping -tekniikka kiellettiin Suomessa, koska se Finanssivalvonnan mukaan päästää kolmannen osapuolen katsomaan asiakkaan sellaisia tilitietoja, jotka eivät ole direktiivin piirissä.

Screen scraping -tekniikassa asiakkaan tunnuslukukortti kopioidaan koneellisesti luettavaan muotoon taulukoksi. Näin asiakkaan tililtä voidaan tehdä toimeksiantoja ilman, että asiakas itse tunnistautuu pankin järjestelmään.

Esimerkiksi Euroopan pankkiviranomainen EBA sallii screen scraping -menetelmän käyttämisen.

Lue lisää:

"Pankin tiedosta tulee asiakkaan omaa tietoa" – 5 pointia, miten uusi maksupalveludirektiivi vaikuttaa sinuun

Fiva otti tiukan kannan tilitietojen raavintaan – "Ei voida pitää riittävän turvallisena"

Perämeren rannikolla Kokkolan pohjoispuolella viime sunnuntaina kelluneet suuret jääpallot ovat monelle outo ilmiö. Kyse lienee pitkälti siitä, että pallojen syntymistä satutaan todistamaan harvoin. Vedenalaisvalokuvaaja Teemu Lakka Vääksystä on kuitenkin seurannut pallojen muodostumista jo useana talvena lähivesistöissään Vesijärvessä ja Päijänteessä.

Lakan havainnot vahvistavat sen, että pallojen synty vaatii juuri oikeat olosuhteet: veden on oltava aavistuksen verran pakkasen puolella ja ilman reippaasti pakkasella. 5–8 metrin tuuli on olennainen tekijä, sillä ilman tuulta pallon "siemen" ei muutu pyöreäksi, vaan jäätyy. Kun tuuli tyyntyy yöksi, seuraavana päivänä pallosta on jäljellä enää sohjomatto. Senkin Lakka on itse seurantakäynnillä havainnut.

Jääpalloja muodostunee siis säännöllisesti, mutta olosuhteet ovat kohdallaan harvoin. Vedenalaiskuvaajan näkökulmasta sopivia päiviä on vain yksi tai kaksi talvea kohti. Täksi talveksi Lakka opetteli ennakoimaan sopivat ajankohdat seuraamalla veden lämpötilaa, pakkaslukemaa ja tuuliennustetta.

– Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun pääsin ennusteen pohjalta kiinni oikeaan hetkeen, sanoo Lakka.

Niinpä mies vietti kaksi tuntia vedessä jouluaattona. Toisen järven h-hetki osui viime viikonloppuun.

Rannikolla ennustaminen on Lakan mukaan vaikeampaa kuin sisävesissä, joissa veden lämpötila on tasaisempi.

Pallon sisällä kasvillisuutta tai hiekkaa

Jääpallot syntyvät Teemu Lakan kokemuksen mukaan kahdella tavalla: siemenenä voi olla vesikasvin osanen, joka alkaa kertyä palloksi ja nousee pintaan. Pallo voi syntyä myös kivien tai pikemminkin hiekan ympärille. Jääpallo kasvaa vauhdikkaasti: 3–4 sentin aihio ehtii parissa tunnissa parikymmensenttiseksi.

Vielä pohjassa pallo pysyy hahtuvaisena ja melko pehmeänä, kuten Lakan videosta näkyy. Vasta pintaan noustuaan se alkaa kerryttää ympärilleen kovempaa jäätä.

Ohtakarin pallojen synty riippuu Lakan arvion mukaan pohjanlaadusta. Hän uskoo kuitenkin, että pallojen sisällä on todennäköisimmin kasvin osia.

Lakan kotijärvistä Vesijärvellä on hiekkapohja, joten pallot muodostuvat kasvillisuuden ympärille. Päijänteellä taas kivipohja luo olosuhteet kiven ympärille kasvavalle jääpallolle. Ohtakarin pallojen hän veikkaa syntyneen kasvien ympärille.

Talvisin mies sukeltaa yksin

Teemu Lakka on kala- ja ympäristötalouden asiantuntija, koulutukseltaan iktyonomi. Kiinnostusta vedenalaiseen luontoon on vahvistanut työ veden lämpötilojen ja ominaisuuksien seuraamisen parissa.

Lakka sukeltaa kameroineen siis myös talvisin. Kun jääkansi ei ole vielä muodostunut, sukellukset voivat kestää parikin tuntia. Jääkannen tultua aika jää alle tuntiin. Sukelluspäiviä on talvella silti vain saman verran kuin talvioloissa vedenalaiskuvaajia Suomessa: kourallinen.

Sukelluspuvun alla miehellä on lämpöliivi ja paksu lämpöhaalari.

– Ei siellä muuten tarkene. Vähänhän sitä on kuin Michelin-mies, luonnehtii Lakka.

Talvireissut hän tekee yksin.

– Ei kukaan muu ole niin hullu, että viitsisi lähteä.

Yksinäisyys ei pelota, sillä kokemus on tuonut taitoa ja tiedon siitä, missä menee hölmöilyn raja.

Palkinto tekee hommasta kannattavaa, vaikka vesi vie voimat

Ennen veteen pääsyä tarvitaan pohjatyöt. Sukelluspäivänä pelkästään jääkappaleiden välistä vääntäminen painavien kamojen ja omien painojen kanssa saa välillä kyseenalaistamaan koko harrastuksen.

– Että onko tämä sen ryynäämisen arvoista? Mutta kyllä se on.

Parin tunnin sukellus hyisessä vedessä vie voimat. Palkinto odottaa vasta kotikoneella.

– Kyllä siinä on fyysisesti ja henkisesti loppu, kun pääsee ylös. Mutta kun pääsee kotiin lämpimään katsomaan, mitä kameraan tarttui, niin tulee voittajafiilis. Varsinkin, jos on löytänyt jotain uutta.

Ohtakarilla nähty palloaihioita jo joulukuussa

Elisa Lindgren bongasi jääpalloja Ohtakarin rannassa joulukuun puolivälissä. Ne olivat tuolloin nyrkin kokoisia ja Lindgren pohti aluksi, voisiko kyse olla samoista palloista. Vedenalaiskuvaaja Teemu Lakka ei teoriaan usko. Pallot tuskin ovat samoja, mutta ilmiö toki on.

– En jaksa uskoa, että samat pallot kelluvat kolme viikkoa. Ehkä ilmiö on alkanut aiemmin, mutta katkennut jostain syystä, esimerkiksi tuulen suunnan muututtua. Sitten se on alkanut myöhemmin uudelleen ja olot ovat sillä kertaa mahdollistaneet pallojen kasvamisen suuriksi.

Lindgren on opiskellut geofysiikkaa, joten hänellä on fysikaalinen lähestymistapa vesistöihin: veteen, lumeen ja jäätiköihin. Jääpalloihin hän törmäsi ensi kertaa. Palloissa ei ollut näkyvissä juurikaan jäätymistä, vaan lähinnä ensijääkiteitä. Lindgren arvelee pallojen kasvaneen lähellä rantaa ja pyörineen sopivasti hiljalleen liikkuvassa vedessä.

Lindgren kulkee erityisesti merenrannalla, missä kohtaa usein iloisia yllätyksiä. Melko yleisiä ovat niin sanotut pannukakkulautat, joita löytää liikkuessaan rantojen suuntaisesti meren alkaessa jäätyä.

– Merenrannat vetävät puoleensa erityisesti silloin, kun jää on muodostumassa, sanoo Lindgren.

Jääpalloilmiö on tuttu myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, paljon Suomea laajemmassa mittakaavassa. Yhdysvalloissa sijaitsevalla Michiganjärvellä palloja on nähty jopa satamäärin. Myös tälle talvelle havaintoja on tehty, kertoi paikallislehti Muskegon News uudenvuodenaattona.

Artikkelissa todetaan järven jääpallojen syntyvän kahdella tapaa: kun jäälautoista hajoaa kimpaleita tai kun jääsohjo tai vastasatanut lumi tiivistyvät vedessä.

Lue lisää: Omituiset ilmiöt saavat jatkoa Perämeren rannoilla: nyt kummastuttivat kelluvat jääpallot

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan aktiivimallin arvosteluun liittyy samanlaista pelottelua, kuin työttömien haastatteluiden lisäämisen yhteydessä vuosi sitten. Sipilä viittaa hallituksen päätökseen muuttaa TE-toimistojen toimintaa viime vuoden alussa niin, että työttömät pyritään haastattelemaan kolmen kuukauden välein.

– Tähän kauteen on liittynyt tällainen pelottelu, että jokaista asiaa käydään läpi hyvin pelonsekaisin tuntein. Esimerkiksi sitä, että työttömiä haastatellaan kolmen kuukauden välein ja tehdään henkilökohtainen työllistämissuunnitelma. Ei siitä kukaan enää puhu, koska se havaittiin hyväksi, Sipilä sanoi keskustan puheenjohtajapäivillä Helsingissä.

Sipilän mukaan työttömyysturvan aktiivimallin tavoitteena on saada jokainen työtön työmarkkinoiden käytettäväksi.

– Tämä on yksi osa niin sanottua kymppilistaa, jossa on useita toimia. Osa toimista helpottaa esimerkiksi työttömästä yrittäjäksi siirtymistä, työttömänä opiskelua ja niin edespäin.

Kymppilistalla tarkoitetaan niitä toimia, joihin hallitus sitoutui syksyllä 2016 neuvotelleen kolmikantaisen työryhmän työn pohjalta. Työryhmä ei saavuttanut yksimielisyyttä, mutta hallitus päätti silti ajaa työryhmässä esillä olleita uudistuksia, joihin myös aktiivimalli kuului.

Aktiivimallin vaikutuksia seurataan

Ykkösaamussa vieraillut oikeuskansleri Tuomas Pöysti huomautti tänään, että hallituksen pitää olla valmis tekemään aktiivimalliin korjauksia, jos siinä ilmenee ongelmia. Lakiin liittyy huolia siitä, että kaikille työttömille aktiivisuusvaatimuksen täyttäminen ei välttämättä ole yrityksestä huolimatta mahdollista.

Aktiivimallissa työttömän on tehtävä kolmen kuukauden aikana joko 18 tuntia töitä, ansaittava vähintään 241 euroa omalla yritystoiminnallaan tai osallistuttava viiden päivän ajan työllistämistä edistäviin palveluihin välttääkseen tuen leikkauksen.

Sipilän mukaan aktiivimalliin tehdään muutoksia, mikäli tarve vaatii.

– Jo eduskunnan ponsi velvoittaa meitä siihen, että me katsomme kolmen kuukauden päästä ensimmäisen kerran miten tämä on käytännössä toiminut. Sitten sitä säädetään, jos tarvetta on, Sipilä sanoi.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on väläyttänyt aiemmin Ykkösaamussa mahdollisuutta ottaa myös vapaaehtoistyö mukaan aktiivimallin kriteereihin.

Sipilän mukaan asiaa katsotaan tarkemmin kolmen kuukauden kuluttua, mutta hän painottaa tavoitteen olevan ensisijaisesti työllistymisen palkkatöihin.

Missä Niinistö tietää olevansa huono? Kuka on vaikuttanut eniten Huhtasaaren ajatteluun? Presidenttiehdokkaat avaavat elämäänsä

Ylen presidenttikortit kertovat ehdokkaiden arvoista ja myös sellaisista yksityiskohdista, jotka eivät tavallisesti nouse presidenttitenteissä esiin.

Pohjois-Korean olympiaurheilijoilla on kovat paineet: voittajista tehdään elokuvia, häviäjät häpäistään

Pohjoiskorealaiset taitoluistelijat saattavat olla ainoat urheilijat, jotka edustavat maata Pyongchangin talviolympialaisissa. Huhujen mukaan epäonnistuneita pohjoiskorealaisia urheilijoita olisi aiemmin suljettu vankileireille, mutta ainakaan viime vuosilta tästä ei ole vahvistettua tietoa.

Neljä kannabissuklaata, kiitos! Marihuanan myynti viihdekäyttöön tuli lailliseksi Kaliforniassa – Eläkeläinen Bill Gibson jonotti "syötävää" futismatsin kotikatsomoon

Vuoden alusta voimaan astunut lakimuutos toi kannabistuotteet Kaliforniassa yli 21-vuotiaiden ulottuville. Osavaltio odottaa mojovia verotuloja.

Meri Pitkälä, 30, on entinen nenäsuihkeriippuvainen – "Apteekki kieltäytyi lopulta myymästä minulle"

Tukkoisen nenän avaamiseen tarkoitettujen suihkeiden väärinkäyttäjät ovat yleinen näky apteekeissa. Flunssaan apua hakenut Meri Pitkälä onnistui katkaisemaan nenäsuihkeriippuvuutensa 1,5 vuoden käytön jälkeen, kun eräällä apteekkikäynnillä farmaseutti puuttui asiaan.

Pyöveli mestasi, poltti ja piiskasi, mutta saattoi silti jäädä historiaan kilttinä ja lapsirakkaana

Kuolemanrangaistuksia entisaikaan toimeenpanneiden pyövelien paikka oli kirkon perällä, sillä virkaa ei arvostettu. Miehet tekivät kuitenkin pitkiäkin työuria oikeudenpalvelijoina, joiksi moni pyöveli itsensä mielsi. Joukossa oli pukareita, mutta myös rauhan miehiä, joiden polvella oli lapsen hyvä istua.

Oikeushammaslääkärin pöydällä voi maata hirttäytynyt, hukkunut tai Turun puukotusten uhri – "Arvostan kuollutta yhtä lailla kuin elävää"

Oikeushammaslääkäri tekee tutkimuksia sekä kuolleille että eläville. Hän avustaa poliisia esimerkiksi vainajan henkilöllisyyden varmistamisessa. Turun joukkopuukotuksen ja Oulun vauvasurmien tutkintaan osallistunut ammattilainen sekä alalle erikoistuva henkilö kertovat suhteestaan kuolemaan.

Samaan aikaan kun mielentilatutkimusten määrä on jatkanut laskuaan, psykoottisten ja skitsofreenisten vankien määrä on moninkertaistunut.

Vielä vajaat kolmekymmentä vuotta sitten mielentilatutkimuksia tehtiin vuosittain 200–300.

Viime vuonna rikoksesta epäiltyjen syyntakeisuustutkimuksissa tehtiin lähivuosikymmenten pohjanoteeraus – vain 73. Heistä valtaosa oli epäiltynä henkirikoksesta tai muusta väkivaltarikoksesta.

Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Alo Jüriloo on kehityksestä huolissaan.

– Se johtaa helposti siihen, että sormien läpi voi mennä sellaisia rikoksentekijöitä, jotka tarvitsisivat hoitoa eivätkä vankeustuomiota, Jüriloo sanoo.

Mielentilatutkimuksen aikana selvitetään rikoksesta epäillyn terveydentila monipuolisesti. Siinä käydään läpi tutkittavan elämänkulkua mahdollisimman tarkasti ja tehdään lukuisia fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista tilaa mittaavia tutkimuksia.

Tutkimus kestää keskimäärin kaksi kuukautta ja se kustantaa yhteiskunnalle noin 20 000 euroa. Jüriloon mukaan suomalainen mielentilatutkimus on kattavin ja kallein koko maailmassa.

Kaikista mielentilatutkimukseen määrätyistä vuosittain reilut 30 todetaan syyntakeettomaksi eli kyvyttömäksi ymmärtämään tekonsa seurauksia. Heidän määränsä on lisääntynyt hieman viime vuosina.

Vakavat psykiatriset sairaudet lisääntyneet

Jüriloo on tehnyt yhdessä ryhmänsä kanssa vastikään tutkimuksen, jonka perusteella psykoottisten ja skitsofreenisten vankien määrä on moninkertaistunut Suomessa kymmenen viime vuoden aikana. Tutkimus julkaistiin Nordic Journal of Psychiatry -lehdessä.

Vuonna 2017 psykoottisia vankeja oli Suomessa 160 ja skitsofreniasta kärsiviä 84, mikä on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin vielä vuonna 2006.

Lisäksi Turun psykiatrisen vankilan ylilääkäri Hannu Lauerma on laskenut, että vankeudenkeskeytykset psykiatrisista syistä ovat kaksinkertaistuneet. Viime vuosina keskeytyksiä on ollut vuosittain 4–5.

Samaan aikaan vankien kokonaismäärä on laskenut vain hiukan. Suomessa oli vuonna 2017 runsaat 3 000 vankia.

Psykoottisten vankien keskimääräiset tuomiot ovat osoittautuneet tutkimuksen jälkeisessä, alustavassa selvittelyssä huomattavan pitkiksi.

– Mikä herättää kysymyksen, että ovatko he lainkaan oikeassa paikassa vai olisiko siinä kuitenkin kannattanut tehdä mielentilatutkimus, Jüriloo kysyy.

Psykiatrisista sairauksista kärsivien suomalaisvankien määrän lisääntymisestä on valmistumassa jatkotutkimus vielä tänä vuonna.

Ovatko pakkohoitoon määräämisen mekanismit puutteelliset?

Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin Alo Jüriloon mukaan selittävänä tekijänä psykoottisten ja skitsofreenisten vankien määrän lisääntymiseen lienee muun muassa kasvava päihteiden käyttö, mutta myös psykiatristen hoitopalvelujen toimimattomuus ainakin osalle potilasryhmistä.

– Oikeuspsykiatriset potilaat laajemminkin eivät ole pelkästään rikoksentekijöitä, vaan he ovat myös riittämättömän hoitojärjestelmän uhreja.

Suomesta on vähennetty viime vuosikymmeninä tuhansia psykiatrisia vuodepaikkoja. Avohoitoon määräämisen mekanismit ovat Jüriloon mukaan Suomessa puutteelliset.

– Ei voi olla niin, että 'vasta vankilassa sain hoitoa'. Sitäkin joskus kuulee, Jüriloo sanoo.

Viimeksi tällä viikolla Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki Toivonsa menettänyt omainen kysyi, onko Suomessa enää jäljellä muuta hoitopaikkaa hoitokielteiselle psykiatriselle potilaalle kuin vankimielisairaala.

Mielentilatutkimusten laskuun voi olla useita syitä

Mielentilatutkimusten järjestämisestä vastaavan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuspsykiatrian ylilääkäri Aulikki Ahlgrén-Rimpiläinen ei halunnut tässä vaiheessa lähteä arvailemaan syitä mielentilatutkimusten vähenemiselle.

THL on käynnistämässä selvitystä laskun syistä.

Jüriloo näkee, että mielentilatutkimusten vähentyminen voi johtua vakavien rikosten määrän vähenemisestä tai rahasta, mutta myös juridisista muutoksista.

Tuomarit eivät enää määrää automaattisesti henkirikoksen tekijöitä mielentilatutkimukseen.

Ei voi olla niin, että vasta vankilassa sain hoitoa. Alo Jüriloo

Lisäksi vielä muutama vuosikymmen sitten rikoksesta epäilty saattoi haluta mielentilatutkimukseen alentuneen syyntakeisuuden toivossa. Nykyään luokituksen saa ani harva, ja tilanne on kääntynyt Jüriloon mukaan toisin päin.

Jüriloon mukaan epäillyt saattavat jättää kertomatta oikeudelle, että taustalla on vakava psyykkinen diagnoosi.

– Sillä tavalla pyritään välttämään oikeuspsykiatrinen sairaalahoito, joka voi olla paljon pidempi kuin mahdollinen vankeustuomio.

Tahdosta riippumaton oikeuspsykiatrinen hoitojakso kestää THL:n mukaan tyypillisesti 7–9 vuotta.

Lue myös:

Mielentilatutkimus yrittää etsiä ihmisen todellisen luonteen – apuna jopa neuvolakortti ja synnytyskertomus

Oikeuspsykiatri lisäisi tahdosta riippumatonta hoitoa – "Väkivaltaisia tapahtumia ei pystytä sataprosenttisesti estämään"

Merenpinta nousi viime vuonna Hollannissa korkeammalle kuin koskaan ennen mitatussa historiassa. Tutkijoiden mukaan selitys löytyy myrskyistä ja jään sulamisesta.

– Merenpinta on noussut vuodesta 1890 lähtien keskimäärin 0,2 senttiä vuodessa. Syynä on jään sulaminen ja meren lämpeneminen, arvioi asiantuntija Fedor Baart Deltares-tutkimusinstituutista.

– Tämä tarkoittaa, että odotusarvona on merenpinnan kohoaminen joka vuosi, Baart jatkoi.

Instituutti mittasi merenpinnan olleen Hollannin rannikolla viime vuonna keskimäärin 11 senttiä normaalia korkeammalla. Aikaisempi ennätys oli vuodelta 2007, jolloin vesi oli yhdeksän senttiä odotusarvon yläpuolella.

Tutkijoiden mukaan viime vuosi oli poikkeuksellisen myrskyinen. Myrskyt saattavat hetkellisesti nostaa merenpintaa jopa metrillä, mikä heijastuu edelleen vuotuiseen keskiarvoon.

Myös vuorovesien muuttuminen vaikuttaa merenpinnan nousuun. Insitituutin mukaan keskimäärin joka 19. vuosi muutokset vuorovedessä nostavat vedenpintaa hetkellisesti noin kahdella sentillä. Viimeksi tämä nousu koettiin vuonna 2004, ja seuraavan nousun arvioidaan osuvan alkuvuoteen 2023.

Hollannissa merenpinnnan vaihtelua seurataan tarkasti, sillä suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella. Vesi pidetään loitolla patojen ja erilaisten pumppausjärjestelmien avulla. Vuonna 1953 maan vedenestojärjestelmät pettivät johtaen tulviin, joissa kuoli arviolta 1 800 ihmistä.

Mikkelin Rahulassa vietettiin perjantaina tavanomaisen rauhallista iltaa. Rauhan rikkoi hevostarhasta, aivan maalaistalon nurkalta kuuluva viiltävä huuto.

– Se oli niin kova ääni, jonka joku hevosista päästi, että tajusin heti, että jotain poikkeavaa tapahtuu, perheen äiti Terhi Saarinen kertoo.

Saarinen puki nopeasti ulkovaatteet päälle ja meni pihalle. Tilanne oli kuitenkin rauhoittunut.

– Ajattelin, että ne ovat nahistelleet keskenään.

Kahakan tausta selvisi hieman myöhemmin, kun talonväki meni laskemaan hevoset ja aasit talliin. Yksi hevosista, islanninhevonen Diisa, oli ilkeän näköinen. Sillä oli haavoja ja verinaarmuja molemmissa kyljissä ja takajaloissa. Myös turvassa oli taistelun jälkiä.

– Onneksi se selvisi näinkin vähällä. Eläinlääkäri tulee lauantaina käymään ja antaa varmaan lääkkeitä tulehduksia vastaan.

Tekijöinä ilmeisesti kolmen ilveksen lauma

Hevosten hoidosta vastaava Veera Saarinen arvelee, että lauma kävi puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta lauman jäsentä.

– Diisa on vielä lauman johtaja. Uskon, että kyllä ilveksetkin osat saaneet osansa kavioista.

Saariset kutsuivat illalla paikalle kylän riistaihmisiä.

– He kumusivat aika pitkään pimeässä metsässä valojen kanssa ja päätyivät siihen, että tarhassa oli käynyt hevosten kimppuun kolme ilvestä, Terhi Saarinen kertoi.

Suomen Riistakeskuksen Etelä-Savon riistapäällikkö Ohto Salo pitää tapausta erikoisena ja äärimmäisen harvinaisena.

– Ei ole ollenkaan ilvekselle tyypillistä käytöstä. Kyseessä saattaisi olla emo ja kaksi pentua, mutta tosi hätä niillä pitää olla, että ne hevosten kimppuun käyvät, Ohto arvioi.

Virtuaali- eli kryptovaluuttojen huima arvonnousu oli yksi vuoden 2017 talousilmiöistä. Kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo monikymmenkertaistui viime vuoden aikana.

Esimerkiksi tunnetuimman kryptovaluutan bitcoinin vaihtokurssi nousi rakettimaisesti tammikuun noin tuhannesta dollarista lähes 20 000 dollariin joulukuussa. Huipun jälkeen kurssi on heilunut suurin piirtein 13 000–15 000 dollarin välillä.

Bitcoinin siirryttyä jäähylle vuoden lopussa monet muut vaihtoehtoiset kryptovaluutat kuten esimerkiksi Ripplen XRP ja Litecoin kävivät kaikkien aikojen kurssiennätyksissään.

Kaikkien kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli Coinmarketcap-sivuston mukaan perjantaina 690 miljardia dollaria eli yli 560 miljardia euroa. Sillä maksaisi Suomen valtionvelan viiteen kertaan.

Kryptohuuma sai useiden maiden keskuspankit ja viranomaiset varoittelemaan bitcoiniin ja muihin virtuaalivaluuttoihin sijoittamiseen liittyvistä riskeistä.

Varoituksista huolimatta tämän vuoden alussa alan kasvu on jatkunut vahvana. Tammikuussa osa suurimmista kryptovaluuttapörsseistä keskeytti väliaikaisesti uusien käyttäjätilien rekisteröimisen palveluihinsa suuren kysynnän vuoksi.

Pyysimme kolmea alan asiantuntijaa arvioimaan, mitä kryptovaluuttamarkkinoilla ja lohkoketjuteknologia-alalla tapahtuu tänä vuonna.

Valaat ja pumppaushuijarit vaanivat aloittelijoita

Erilaisia virtuaalivaluuttoja on yli tuhat. Niiden voimakkaasti vaihtelevat vaihtokurssit perustuvat toistaiseksi lähes täysin spekulaatioon, koska useimpien kryptojen taustalla olevat teknologiat ja palvelut ovat vasta suunnitteluasteella.

Säätelemättömät kryptovaluuttamarkkinat ovat tällä hetkellä kuin villi länsi. Lohkoketjuasiantuntija Teemu Päivinen toteaa, että kryptovaluuttamarkkinoilla käydään monenlaista hämärää kauppaa.

Päivinen on suomalaisen bitcoin-kauppapaikka Coinmotionin alkuperäinen perustaja. Hän toimii tällä hetkellä muun muassa suomalaisjohtoisen start-upin Zipperin neuvonantajana. Hong Kongista käsin toimiva yritys kehittää turvallista kryptovaluuttalompakkoa älypuhelimeen.

Sosiaalisessa mediassa leviävä hype ja huhut, yksittäisten alan vaikuttajien Twitter-viestit sekä spekulaatio lohkoketjufirmojen yhteistyökuvioista suuryritysten kanssa voivat heiluttaa virtuaalivaluuttojen kursseja useita kymmeniä prosentteja vuorokaudessa.

Samalla valaiksi kutsutut suursijoittajat, automaattista kauppaa käyvät botit ja niin sanotut pump and dump -ryhmät voivat manipuloida kursseja ja repiä voittoja pahaa aavistamattomien sijoittajien selkänahasta.

Päivisen mukaan ongelmana on, että tällä hetkellä hämärä kaupankäynti ei ole varsinaisesti laitonta, koska kryptovaluutat ei ole arvopapereita. Siten arvopaperikauppaa säätelevät lait eivät koske kryptoja.

Professori pitää bitcoinia kuplana

Oxfordin yliopiston Oxford Internet Instituten professori Vili Lehdonvirta toteaa, että kryptomarkkinoilla on meneillään kova buumi. Vaihtokurssit kasvavat kohisemalla, kun ostajia tulee lisää.

– Samaan aikaan varsinaisella sovelluspuolella ei ole edetty yhtään samassa tahdissa, Lehdonvirta sanoo.

Lehdonvirran mukaan bitcoinia mainostettiin alun perin digitaalisena vaihdonvälineenä, jota käytetään valuuttana nettikaupassa. Bitcoinin arvon noustua ja vaihtokurssin heiluessa sen maksuvälinekäyttö on kääntynyt laskuun.

Lehdonvirta katsoo, että bitcoin-sijoittamisesta on tullut spekulointia ja uhkapeliä, jossa kaikki huomio keskittyy vaihtokursseihin.

– Se valuuttakurssi ei perustu potentiaaliin maksuvälineenä tai mihinkään muuhunkaan käyttöön. Se perustuu puhtaasti yksityisten ja jonkin verran institutionaalistenkin sijoittajien innostukseen. Se kestää niin kauan kuin se innostuskin kestää.

Professori ei halua arvioida, miten kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo tai bitcoinin vaihtokurssi tulee kehittymään jatkossa.

– En minä eikä kukaan muukaan mielestäni pysty sitä arvioimaan. Se on ihan arvailua.

Lehdonvirran mielestä bitcoin on vahvasti yliarvostettu ja kryptovaluuttamarkkinoilla on meneillään kupla.

Hänen mukaansa aiempiin kupliin verrattuna tässä on erona se, että bitcoinia voi ostaa periaatteessa kuka tahansa. Aiemmissa osakepörssikuplissa potentiaalisten ostajien joukko oli paljon rajatumpi.

Siksi professorin mukaan kryptokuplassa kasvun rajat ovat paljon korkeammalla, koska ihmiset ympäri maailmaa voivat laittaa rahojaan kiinni virtuaalivaluuttoihin.

Lainarahalla kryptokasinolle pelaamaan

Lehdonvirta toivoo, että viranomaiset lisäisivät kryptomarkkinoiden sääntelyä, koska osa ihmisistä on jo alkanut ottaa lainoja ostaakseen kryptovaluuttoja.

Hän ei ole huolissaan asiaan paneutuneista alan harrastajista, jotka pelaavat kryptovaluutoilla ja tietävät riskit.

– Häviäjiä usein ovat, ikävä kyllä, vähän huonosti informoidut ihmiset, jotka unelmoivat suurista rahoista ja siitä, että saisivat kerralla rahahuolensa korjattua. Vähän niin kuin tällainen lottokansa, Lehdonvirta arvioi.

Professorin mukaan tietoteknisesti valveutumattomilla ihmisillä ei välttämättä ole kykyä erottaa esimerkiksi legitiimiä sijoitusta pump and dump -ryhmän tekemästä vaihtokurssin pumppaushuijauksesta (Business Insider).

– Kun WinCapita-kansa lähtee siihen mukaan, niin niitähän viedään ihan 6-0. Toivoisin, että regulaattorit vähän asiaan paneutuisivat.

Lehdonvirta arvioi, että kun suuret massat tulevat kryptomarkkinoille, niin syntyvillä tappioilla voi olla merkitystä monien ihmiselämien ja koko finanssijärjestelmän kannalta.

– Sillä voi olla mahdollisia systeemisiä vaikutuksia, kun kyseessä ei ole enää vain eristynyt peli. Ihmisten velkaantumisen ja rahastojen kautta sillä voi olla kasvaessaan vaikutuksia muihin rahoitusjärjestelmän osiin.

Ethereum-verkko ylikuormittumassa

Teemu Päivisen mielestä bitcoinin arvonnousu ei ole alan suurin ongelma, koska bitcoin toimii arvonsäilyttäjänä.

Sen sijaan hän on huolestunut avoimeen lähdekoodiin ja lohkoketjuun perustuvan hajautetun Ethereum-älysopimusalustan toimivuudesta.

Päivinen katsoo, että Ethereumin päälle rakennettavat lukuisat kuluttajapuolen sovellukset ja niihin liittyvät kryptovaluutat ovat kuplassa.

Valtaosa markkina-arvoltaan suurimmista kryptovaluutoista on tällä hetkellä Ethereumin teknologiaan perustuvia ERC-20-rahakkeita.

– Monet tällaiset projektit ovat suurten lupausten takia nousseet tosi arvokkaiksi. Mutta niillä ei ole tällä hetkellä mitään selkeää reittiä siihen, että ne saataisiin toteutettua, Päivinen arvioi.

Ongelmana on Ethereumin hidastuminen ja transaktiokulujen huima nousu liikenteen kasvaessa verkossa.

CryptoKitties nosti kissan pöydälle

Päivinen mainitsee esimerkiksi Ethereumin päällä toimivan CryptoKitties-pelin, joka julkaistiin viime vuoden loppupuolella. Siinä pelaajat keräävät ja jalostavat erilaisia yksilöllisiä kissoja.

He voivat myydä ja ostaa kissoja kryptovaluutta etherillä. Kalleimmista virtuaalikissoista on maksettu useita tuhansia euroja vastaavia summia.

CryptoKitties jumitti pahasti Ethereum-verkon. Päivinen arvioi, että nykyinen Ethereum-verkko ei tule kestämään, jos sen päälle rakennetaan kuluttajapuolen maksuverkkoja ja muita raskaita palveluja.

Päivisen mukaan Ethereumin skaalautumisongelmat on pakko ratkaista ennen kuin mikään lohkoketjusovelluksista tulee toteutumaan.

Skaalautumisella tarkoitetaan verkon mukautumista kasvavaan tietovirtaan ja lisääntyviin transaktioihin.

– Uskon, että kun Ethereumin päälle tuotteitaan rakentaneet projektit alkavat tuomaan tuotteitaan ulos, niin huomataan, että ei tämä toimi. Siinä kohtaa sattuu jotakuta.

Päivisen mukaan tilanne voi johtaa siihen, että Ethereumin oman kryptovaluutan etherin ja muiden virtuaalivaluuttojen vaihtokurssit laskevat ja sijoittajien innostus laimenee.

Sääntelyä odotettavissa

Suomalaisjohtoisen kryptoalan start-up-yrityksen ETHLendin edustaja Martin Wichmann arvioi, että tänä vuonna alan sääntely tulee lisääntymään.

Wichmann ennustaa, että varsinkin digitaalisiin joukkorahoituskierroksiin eli ICO:ihin tullaan puuttumaan.

Yhdysvaltain arvopaperivalvontaviranomaiset ovat jo tarttuneet ICO:ihin, mutta EU-komissio on toistaiseksi ollut odottavalla kannalla. Suomen pankkivalvoja Finanssivalvonta varoitti marraskuussa sijoittajia ICO:jen riskeistä.

Kiina ja Etelä-Korea puolestaan kielsivät viime vuonna ICO-rahoituskierrosten järjestämisen.

Ethereumin päälle hajautettua vertaistason luotonantopalvelua kehittävä ETHLend toimii tällä hetkellä Virosta käsin.

Wichmannin mukaan yritys keräsi viime vuoden loppupuolella järjestämällään ICO-kierroksella 16,5 miljoonaa euroa vastaavan summan kryptovaluutta etheriä. Yrityksen ICO:ssaan myymällä LEND-rahakkeella saa alennusta ETHLend-palvelun käyttömaksuista.

Wichmannin mukaan kryptoalan ICO-tilanne ei voi jatkua loputtomiin nykyisen kaltaisena.

– Jengi kerää satoja miljoonia rahoitusta, vaikka heillä ei ole periaatteessa mitään tuotetta tai palvelukonseptia. Todennäköisesti suurimmalla osalla yrityksistä ei ole minkäännäköistä business modelia eli logiikkaa, millä ne tulevat tekemään rahaa, Wichmann sanoo.

Sveitsiin nousee Kryptolaakso

Myös Päivisen mielestä viranomaisten pitäisi alkaa säännellä kryptovaluuttakauppaa paljon tarkemmin. Hänen mukaansa lohkoketjuyritysten on ongelmallista navigoida nykyisessä regulatiivisessa ympäristössä.

– Missään ei ole selkeyttä sen suhteen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kuinka paljon esimerkiksi ICO:issa täytyy saada osallistujilta henkilöllisyystietoja? Sitten kun tähän tulee selkeät säännöt, niin uskon, että se helpottaa kaikkien toimintaa, Päivinen sanoo.

Hän toivoo, että myös Suomi päättäisi, mitä kryptoalan projekteilta vaaditaan.

– Haluaisin, että tällaiset projektit pystyisivät olemaan Suomessa. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki menevät Sveitsiin, mikä on vähän harmillista.

ETHLendin Wichmann arvioi, että nykyisten verotuskäytäntöjen takia Suomessa ei tulla näkemään yhtään ICO:a. Siksi ETHLendkin toimii Virossa, jossa yritys voi käyttää ICO:lla kerätyn rahoituksen omiin kuluihinsa.

–Jos suomalaisen firman kautta tekee ICO-joukkorahoituskierroksen, niin se voidaan käsittää yrityksen kassavirtana. Silloin me maksaisimme sijoittajien alkupääomasta 20 prosenttia yritysveroa. Tämä on ihan naurettava malli, Wichmann sanoo.

Hän kertoo, että ETHLend on avaamassa toimiston Sveitsiin, josta on muodostumassa lohkoketjuyritysten keskus Euroopassa. Zugin kanttonia kutsutaan jo Kryptolaaksoksi (Crypto Valley) ja Chiasson kaupunkia Kryptopolisiksi (Cryptopolis).

Esimerkiksi Ethereum-alustan taustalla vaikuttava Ethereum Foundation sijaitsee Sveitsissä. Myös suomalaisjohtoinen Streamr pitää kotipaikkanaan Zugia. Yritys kehittää älylaitteiden tuottamien tietovirtojen kaupallistamiseen tähtäävä palvelua.

– Sveitsissä kantonit ovat ottaneet lähestymistavan, että ne haluavat tukea tätä uutta digitaalista revoluutiota ja lohkoketjuteknologian kehitystä. Ne ovat muovanneet ympäristöt sellaisiksi, että sinne kannattaa mennä, Wichmann sanoo.

Myös Aasiaan on kehittymässä lohkoketjuyritysten keskittymiä. Esimerkiksi Hong Kongissa Zipperin lisäksi päämajaansa pitää suomalaisjohtoinen mobiilidatapakettien markkinapalvelua kehittävä Dent.

Lue myös:

Bitcoin on tuomittu kuplaksi, mutta samaa teknologiaa käytetään pian asuntokaupassa, kuljetuksissa, viennin rahoituksessa ja jopa sotessa

Bitcoin-huuma kasvaa – helsinkiläinen kauppias myi "satojen tuhansien eurojen" polkupyöriä

Moni sijoittaja jättää ilmoittamatta verottajalle kryptovaluutoista saamansa tulot – Bitcoin-yrittäjä pitää verokäytäntöä epäreiluna

Tienaatko kryptovaluutoilla? Näin pidät verokarhun tyytyväisenä

Väärä varoitus lähestyvästä ohjuksesta on säikäyttänyt ihmisiä Havaijilla.

Havaijilaisten puhelimiin saapui pian kahdeksan jälkeen lauantaiaamuna viranomaisviesti, jossa varoitettiin saaria lähestyvästä ballistisesta ohjuksesta. Viestissä ihmisiä kehotettiin hakeutumaan suojaan ja korostettiin, että kyseessä ei ole harjoitus. Varoitus annettiin myös televisiossa. Tv-lähetyksen päälle ajetulla ääninauhalla ihmisiä kehotettiin muun muassa pysymään sisätiloissa ja kaukana ikkunoista.

Väärää tietoa ei heti korjattu. Havaijin pelastusvirasto kertoi parikymmentä minuuttia viestin saapumisen jälkeen Twitterissä, ettei saariin kohdistu ohjusuhkaa.

Väärä hälytys

Amerikkalaismedian mukaan vasta varttia vaille yhdeksän viranomaiset lähettivät saman järjestelmän kautta viestin, jossa kyseessä kerrottiin olleen väärä hälytys. Uutiskanava CNN:n haastattelussa Havajin kuvernööri David Ige sanoi, että korjausviesti lähetettiin heti kun saatiin selville, että kyseessä oli väärä hälytys.

Kuvernöörin mukaan kyse oli inhimillisestä virheestä.

– Kyseessä on toimenpide, joka suoritetaan työntekijän vuoron vaihdon yhteydessä, kun he varmistavat, että järjestelmä toimii. Työntekijä painoi väärää nappia, Ige sanoi CNN:lle.

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin sanasota ydinaseista on kiristänyt jännitteitä Tyynellämerellä. Pohjois-Korea on myös viime aikoina testannut useasti ballistisia ohjuksia.

Senaattori Mazie Hirono korosti, että tällaisina aikoina ihmisille pitää antaa oikeaa tietoa.

– Meidän pitää selvittää perinpohjaisesti mitä tapahtui ja varmistaa, ettei näin käy enää koskaan, hän kirjoitti Twitterissä.

Viestintävirasto tutkii

Yhdysvaltain viestintävirasto FCC sanoi lauantaina aloittavansa "täyden tutkimuksen" väärän hälytyksen johdosta. Viraston johtaja kertoi tutkinnasta tviitissään.

Espoon kaupungin kotihoidon asiakkaan epäillään kuolleen kotihoidossa tapahtuneen laiminlyönnin takia viime keväänä, kertoo Helsingin Sanomat.Lehden mukaan tapauksesta on tehty heitteillejättöilmoitus kaupungille.

Vanhus oli kotiutunut hiljattain sairaalasta, ja kotihoitajan tullessa paikalle vanhus ei avannut ovea. Hoitajalla ei ollut mukana asunnon avainta, ja hän jätti käynnin väliin. Seuraavana päivänä omaiset löysivät lehden mukaan vanhuksen asunnosta kuolleena.

Espoon kaupungin mukaan kohtalokasta tai vakavaa haittaa asiakkaalle aiheuttavia tilanteita kirjattiin kaupungin kotihoidossa 60 viime vuonna. HS:n haastattelemien kotihoidon työntekijöiden mukaan asiakkaiden terveyttä tai jopa henkeä uhkaavia vaaratilanteita tapahtuu kuitenkin enemmän kuin tilastot osoittavat.

Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Postitalon tiloissa käy tohina. Entisen Posti- ja telelaitoksen tiloihin on avautunut tällä viikolla nykyaikaista työskentelyä edustavat coworking-tilat eli yhteisölliset työtilat.

Muutaman neliön kokoiset työhuoneet odottavat vuokralaisia, joista ensimmäiset muuttavat viikonlopun aikana.

– Meidän tuotanto siirtyi viime kesänä Helsingistä Parkanoon ja siinä vaiheessa tarve niin isolle tilalle poistui, kertoo suomalaista teetä valmistavan Nord-T -yrityksen yrittäjä Mirka Olin.

Postitalon työtilat on suunnattu erityisesti Olinin kaltaisille aloitteleville kasvuyrittäjille. Työhuoneiden lisäksi tarjolla on myös paljon yhteisiä tiloja, esimerkiksi seminaarien pitämiseen.

Toimistohotelli on avaimet käteen -ratkaisu

Postitalon lisäksi Helsingin Itäkeskukseen avautui tällä viikolla toinen, hiukan perinteisempi toimistohotelli.

Vaikka viimeistelytyöt ovat vielä käynnissä, on konttorinsa ehtinyt jo pystyttää viime vuoden lopulla perustetun jätelaitteiden huolto-, korjaus- ja asennustöihin keskittyvän Waste2M-yritys.

– Yksinkertaisesti kyllästyin tekemään töitä kotona. Työnteko on tehokkaampaa ja vedetään vähän rajaa sille, mikä on vapaa-aikaa ja mikä on työtä, kertoo toimitusjohtaja Mats Väisänen.

Väisänen yritti etsiä työtilaksi myös niin sanottua perinteisempää toimistoa, mutta sijaintivaatimukset täyttävää tilaa ei ollut tarjolla

– Me olemme sen verran pieni yritys ja olen sen sen verran paljon yksin toimistolla eli tarvetta suurille huoneille ei ole. Pieniä toimistoja, sellaisia 20–50 neliötä olevia ei ollut täällä idän suunnalla oikein tarjolla

Tarjolla on viiden neliön huoneita, mutta myös parinkymmenen neliön kokoisia työskentelytiloja. Työpisteen voi vuokrata muutamaksi kuukaudeksi tai vaikkapa vain tunniksi, jokaisen tilanteen mukaan. Kyse on niin sanotusta avaimet käteen paketista. Tarvittava välineistö, tietokonetta lukuunottamatta, on tarjolla vuokrana.

– Tokihan tällainen toimistohotelliratkaisu voi olla vuokran puitteissa kalliimpi, mutta tässä on niin paljon muita etuja. Ei tarvitse investoida kalusteisiin tai hankkia kahvikoneita. Neuvotteluhuoneet voi varata tarpeen mukaan, eikä turhista neliöistä tule maksettua, Väisänen luettelee.

"Se, että sulla on työkavereita, on tosi tärkeää"

Joustavuuden lisäksi monelle yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvalle yhdeksi tärkeimmäksi perusteeksi on noussut työyhteisöön kuuluminen. Monen yrittäjän arki kun on hyvin pitkälle yksinäistä aherrusta.

– Pelkkä ajatus siitä, että olet jossain toimistossa yksikseen tai meidän tapauksessa kaksikseen, niin kyllä siinä haluaa jossain vaiheessa tavata muitakin ihmisiä. Se, että on työkavereita, vaikkei ne olisikaan samassa yrityksessä töissä, on tosi tärkeää, painottaa yrittäjä Mirka Olin.

Olin on iloinen, että kun muutkin yritykset ovat saaneet muutettua Postitaloon, on tarjolla myös sparraajia.

– Mahdollisuus, että sä voit koputtaa jonkun toisen oveen ja kysyä, että miten sinä tekisit tämän asian, niin se on älyttömän tärkeää erityisesti meidän kaltaiselle pienelle yritykselle, jolla ei ole isoa tiimiä taustalla auttamassa kaikessa.

Sijainti on kaiken a ja o

Alati kehittyvä teknologia ja muuttuvat työelämän tarpeet ovat lisänneet entisestään etätyön tekemistä sekä tarvetta toimistohotellien kaltaisille, nopeasti ja helposti saatavilla oleville työtiloille. Niitä onkin avautunut tasaiseen tahtiin Helsingin lisäksi ympäri Suomen viime vuosina.

Sekä Postitalon että Itäkeskuksen toimistohoteilleista vastaavan yrityksen mukaan kysyntää riittää.

– Markkinat ovat hyvät siinä mielessä, että kilpailijat ovat keskenään aika erilaisia eli asiakkaat eivät ole välttämättä kiinnostuineita ihan kaikista tarjolla olevista tiloista, kertoo Regus Managment Finlandin aluepäällikkö Hanna Olkanen.

Esimerkiksi Itäkeskuksen 120 työpisteestä on Olkasen mukaan varattu puolet helmikuun alkuun mennessä. Postitalon kohdalla on jouduttu jopa miettimään, riittävätkö juuri avautuneet tilat alkuunkaan.

– Sijainti on oikeastaan se kaikkein tärkein asia, mikä asiakkaan päätökseen loppujen lopuksi vaikuttaa. Pitää olla hyvät kulkuyhteydet niin julkisilla kulkuvälineillä kun autollakin, Olkanen tiivistää

Tammikuu on hyvä aika ostaa mutta huono aika myydä käytettyä autoa.

Parhaiten rahoilleen saa nyt vastinetta, jos käytetyn pääsee ostamaan suoralla kaupalla tai vaihdossa annettava auto on todella edullinen.

Omasta käytetystään saa juuri nyt huonon hinnan muun muassa siksi, että esimerkiksi kolmivuotiaita autoja on lähipäivinä tulossa runsaasti myyntiin. Taustalla on se, että suuri määrä leasingsopimuksia päättyi joulukuussa.

Laakkonen-konsernin vaihtoautoista vastaava kenttäjohtaja Eero Koivula tietää, että liikkeisiin nyt tulevista entisistä leasingautoista "parhaat viedään päältä". Näiden autojen matkamittarissa on yleensä 60 000–100 000 kilometriä.

– Jos autolla on ajettu 60 000 kilometriä, niin siinä on kesärenkaat jo vaihdettu ja talvirenkaat ovat vielä käyttökelpoiset.

Suomen vaihtoautojen hinnankehityksen tuntee tarkimmin informaatiopalveluja autokauppiaille myyvän Autovistan pääanalyytikko Markus Halonen. Hän näkee muun muassa myyntiajoista, mikä liikkuu ja mihin hintaan.

– Esimerkiksi viime kuukausina alle 40 000 kilometriä ajetut autot ovat käyneet melko selvästi nopeammin kaupaksi kuin enemmän ajetut.

Halosen mukaan kysyntä ja tarjonta sanelevat autojen markkinahinnat. Hintojen pitäisi ainakin teoriassa asettua sellaisiksi, että kaikenlaiset autot menevät kaupaksi suurin piirtein yhtä nopeasti riippumatta iästä ja kilometrimäärästä.

Jos siis alle 40 000 kilometriä ajettujen autojen kauppa käy vielä jatkossakin huomattavasti ripeämmin kuin muiden, tasataan markkinoita niin, että näiden hyvin menevien autojen hintoja nostetaan hieman.

150 000 kilometrin jälkeen pelkkää pudotusta

Eniten vaihtoautoja Suomessa myy Kamux. Ostojohtaja Tero Törmänen kertoo, että heillä halutuin vaihtoauto on sellainen alle 50 000 kilometriä ajettu, joka jää merkittävästi halvemmaksi kuin uusi vastaava.

– Toinen on edullisemmat alle 15 000 euron autot, joilla on ajettu alle 150 000 kilometriä.

Voi melkein sanoa, että jos on 200 000 ajettu, niin kannattaa ajaa satatuhatta lisää. Eero Koivula, kenttäjohtaja, Laakkonen

Kamuxin Törmäsen mukaan arvon jyrkin lasku alkaa 150 000 ajokilometristä. Laakkosen Eero Koivula on samoilla linjoilla.

Koivula sanoo, että muutama vuosi sitten 100 000 kilometriä ajetun ja 150 000 kilometriä ajetun hinnat olivat vielä lähellä toisiaan. Tässä on tapahtunut suuri muutos. Paljon ajetusta ei saa enää kunnon hintaa.

– Voi melkein sanoa, että jos on 200 000 ajettu, niin kannattaa ajaa satatuhatta lisää.

Avoauto pitää hankkia talvella

Nykyään neliveto löytyy lähes joka automerkiltä ja joka autoluokasta. Ennen nelivetoinen auto kannatti ostaa kesällä, sillä myöhemmin syksyllä talviautoiksi miellettyjen nelivetojen hinta nousi selvästi.

Vuodenajoilla on kuitenkin enää hyvin vähän vaikutusta autohintoihin. Aiemmin autokauppa teki huippumyyntiä kesäkuukausina ja myynti hyytyi syksyllä. Nykyään lokakuu on yksi parhaista myyntikuukausista.

– Avoautoissa on konkreettisin kysyntäero. Avoauto kannattaa ostaa talvella. Kysyntä nostaa yleensä hintoja kesällä hintaluokasta riippuen kalliimmissa autoissa jopa tuhansia euroja, Kamuxin Törmänen sanoo.

Autoanalyytikko Markus Halosen mukaan auton pyyntihinta ja se hinta, jolla se lopulta menee kaupaksi, eivät ole täysin sidoksissa toisiinsa.

– Pyyntihinnan ja myyntihinnan välillä oleva alennus kyllä vaihtelee merkeittäin ja malleittain. Prosentuaalinen alennus yleensä kasvaa vanhempiin ja halvempiin autoihin mentäessä, mutta euromääräinen alennus vähän pienenee.

Väärin ostettu tietää vaikeuksia autoa myytäessä

Pienemmissä autoissa tehdaslisävarusteiden ja varustelun merkitys hintaan on Kamuxin Törmäsen mukaan vähentynyt, koska näiden autojen vakiovarusteet ovat jo hyviä. Isompien ja kalliimpien autojen ostajat taas nimenomaan hakevat lisävarusteita.

– Ostaessa vähän käytetyn, hyvin varustellun auton, hintaero uuteen voi olla todella merkittävä etenkin kalliimmissa autoissa.

Laakkosen Koivula kääntäisi katseen myös uuden auton ostajaan. Joitakin lisävarusteita täytyy ostajalle "melkein tuputtaa", jotta tämä ei joutuisi vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun hän on tarjoamassa autoaan vaihdossa. Tyypillinen tuputettava on metalliväri.

– Jos jokin tietty varuste puuttuu, autolla ei ole kysyntäarvoa. Jos esimerkiksi on E-sarjan Mercedes manuaalivaihteisena, niin se alkaa nyt olla myymätön paikka.

Jos auto on alennuksessa, on myyjä myyntituulella

Suomessa myytävistä käytetyistä Skodat menevät tällä hetkellä nopeimmin kaupaksi.

Ostajat pelkäsivät pitkään pienempiä moottoreita, mutta nyt niitä kysytään vaihtoautomarkkinoilla. Automaattivaihteet ovat erittäin haluttuja.

Jos nyt ostaa uuden tai uudehkon auton, menettää kolmen vuoden aikana vähiten rahaa ostamalla perusvarusteisen ja pienellä moottorilla varustetun auton. Suosittujen pikkuautojen kuten Ford Fiestan tai Skoda Fabian arvo putoaa tietenkin prosenteissa laskettuna paljon, mutta euromääräisesti parhaimmillaan vain muutama tuhat euroa.

– Se on käsittämätöntä, miten vähän se joissakin autoissa tulee laskemaan, toteaa Laakkosen Eero Koivula.

Käytetyn ostoa mielivien kannattaa opetella lukemaan intiaanimerkkejä. Jos myynnissä olevaan käytettyyn tarjotaan netti-ilmoituksessa tai mainoksissa alennuksia, lahjakortteja, kimppakauppoja tai cash-back –kampanjoita, on suoran kaupan ostajalla todellinen iskun paikka.

Alennusmyynti on merkki, että autosta pitää päästä eroon. Kyse ei aina ole edes siitä, että auto on ollut myynnissä liian pitkään, vaan autokauppiaalla saattaa olla pino laskuja odottamassa. Kassaan pitää saada jostakin rahaa.

H&M:n kohumainoksessa mustaihoinen pikkupoika esiintyy pukeutuneena huppariin, jossa lukee Coolest monkey in the jungle – Siistein apina viidakossa. Kuva on levinnyt lyhytviestipalvelu Twitterissä ympäri maailman.

H&M pyysi jo alkuviikosta anteeksi mainoksen julkaisemista ja veti sen pois käytöstä. Se veti myös kohun aiheuttaneen hupparin pois myynnistä.

H&M:n toimet eivät kuitenkaan ole sammuttaneet eteläafrikkalaisten vihaa.

H&M:n liikkeitä vandalisoitu

Paikallinen uutissivusto News24 kertoo, että H&M:n liikkeisiin on hyökätty Johannesburgissa ja Pretoriassa, ja niitä on vandalisoitu. Hyökkääjät ovat esiintyneet oppositiopuolue Economic Freedom Fightersin (EFF) väreissä.

– Vaikuttaa siltä, että EFF on suunnitellut ja koordinoinut tapahtumat, arvioi Ruotsin television Afrikka-kirjeenvaihtaja Johan Ripås SVT:lle.

EFF on Etelä-Afrikan kolmanneksi suurin puolue. Sitä kuvaillaan vallankumoukselliseksi sosialistipuolueeksi. Sen perustaja, Julius Malema, erotettiin ANC:n nuorisojärjestöstä vuonna 2013.

EFF haluaa H&M:n pois Etelä-Afrikasta

EFF pitää H&M:n mainosta rasistisena ja haluaa, että vaatejätti vetäytyy kokonaan pois Etelä-Afrikan markkinoilta.

– Mustia on rinnastettu apinoihin siirtomaa-aikoina, ja EFF on sitä mieltä, että H&M:n olisi pitänyt ymmärtää se. Se, että H&M on vetänyt mainoksen pois, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että mainos alun perin julkaistiin, kertoo Afrikka-kirjeenvaihtaja Johan Ripås.

EFF:n parlamenttiedustaja Floyd Shivambu on julkaissut Twitterissä kuvia H&M:n liikkeiden tuhoista.

– H&M joutuu nyt kohtaamaan rasisminsa seuraukset. Kaikkien järkevien ihmisten pitäisi myöntää, että myymälöiden toiminnan jatkamista Etelä-Afrikassa ei pidä sallia, Shivambu kirjoittaa ja kiittää puolueen jäseniä rasismin fyysisestä vastustamisesta.

H&M sulkee liikkeet toistaiseksi

H&M on lähettänyt Ruotsin medioille sähköpostin, jossa se kertoo sulkevansa myymälät toistaiseksi.

– Henkilökuntamme ja asiakkaidemme turvallisuus on meille kaikista tärkeintä ja olemme protestien vuoksi sulkeneet kaikki liikkeemme Etelä-Afrikassa. Henkilökuntamme seuraa tilannetta tarkasti paikan päällä, H&M kirjoittaa sähköpostitiedotteessa.

H&M:n mainosta on arvosteltu eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi kanadalainen artisti The Weeknd on ilmoittanut lopettavansa yhteistyönsä H&M:n kanssa, kertoo SVT.

– Heräsin tänä aamuna järkyttyneenä ja hämmentyneenä tästä kuvasta. Olen erittäin loukkaantunut, enkä aio enää työskennellä H&M:n kanssa, The Weeknd twiittasi.

Kohusta kirjoittavat muun muassa Sveriges television, Dagens Nyheter ja Aftonbladet. Myös kansainväliset uutistoimistot AFP, AP ja Reuters ovat noteeranneet kohun.

Suomen pitkäaikaisimpaan presidenttiin Urho Kekkoseen (1956–1981) liittyy runsaasti uskomuksia, tarinoita ja anekdootteja, joiden todenperäisyydestä vallitsee poikkeavia käsityksiä. Esimerkiksi samaa, juuri kyseisellä paikkakunnalla tapahtunutta tarinaa, saatetaan kertoa totena eri puolilla maata.

Seuraavassa tietoa viidestä Kekkoseen liitetystä käsityksestä ja tarinasta.

Syntyikö Kekkonen savupirttiin?

Kekkosen kerrotaan syntyneen savupirtin poikana. Tämä käsitys lanseerattiin yleiseen tietoisuuteen jo vuoden 1950 presidentinvaalien yhteydessä kirjasessa nimeltä Urho Kekkonen.

Kyseessä on Kustaa Vilkunan vuonna 1949 kirjoittama vaalikirja, josta maalaisliitto otti 60 000 kappaleen painoksen. Kekkosen elämäkerran kirjoittajan Juhani Suomen mukaan kirja edustaa vielä tänäkin päivänä poliittisen propagandakirjallisuuden huippua. "Sen tekstiin sisältyvät myöhemmän Kekkosmyytin ainekset", hän arvioi kirjassaan Vonkamies.

Suomen mukaan Vilkuna onnistui kirjassa yhdistämään "savupirtin pojan" ja suurten linjojen miehen, joka näki laajemmalti ja kauemmas kuin toiset. Kertomusta savupirtin pojasta ryyditettiin valokuvalla, jossa pieni Urho-poika seisoo syntymäkotinsa Lepikon torpan ovella Pielavedellä.

Sama kuva oli mukana myös vuoden 1956 presidentinvaalikampanjassa, mutta nyt torpasta puuttui savupiippu. Näin siksi, ettei savupiippu sopinut mielikuvaan savupirtistä.

Kuvaa retusoineelle sattui kuitenkin harmittava virhe: kuvaan jäivät rakennuksen seinustalla olevat tikapuut.

Poliittisen propagandakirjallisuuden huippua. Juhani Suomi

Tikapuut ja retusoinnin paljastuminen veivät pohjaa ajatukselta Kekkosesta "savupirtin poikana". Aikaa myöten syntyi myös yleinen käsitys siitä, ettei Lepikon torppa ollut mikään savupirtti – tai ei ainakaan silloin, kun Kekkonen siinä syntyi.

Kiistely savupirtin olemuksesta jatkui lähes 50 vuoden ajan. Uutta tietoa asiasta löytyi vasta vuonna 2003, jolloin maaninkalaisessa kylähistoriikissa julkaistiin kirje, jossa Kekkosen isä Juho Kekkonen tilaa itselleen tiiliä. Kyseessä oli 29. huhtikuuta 1901 tehty tilaus, joka koski tuhannen tiilen toimittamista Pielavedelle.

Kirjan toimittaneen, Kekkosen miehenä tunnetun Seppo Sarlundin mielestä kirje päätti pitkään kestäneen kiistelyn. Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta 1900, kun taas tiilet toimitettiin Lepikon torpalle vasta vuoden 1901 toukokuussa.

Tamminiemen myyttinen sauna

Urho Kekkosen museona toimiva Tamminiemi oli Kekkosen valtakaudella presidentin virka-asunto, josta tuli poliittisessa elämässä suorastaan käsite.

Huvilan yhteydessä on vuonna 1956 valmistunut saunarakennus, johon vuonna 1969 rakennettiin uima-allas. Monen nykyisen museokävijän mielestä juuri tässä saunassa tehtiin Kekkosen ajan kaikki suuret päätökset.

– Se on varsin yleinen käsitys, sanoo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa.

Toinen yleinen käsitys on hänen mukaansa se, että saunassa ryypättiin paljon Kekkosen kaudella.

Kekkosen lähipiiriin pitkään kuulunut tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja Jouko Loikkanen antaa tyystin erilaisen kuvan Tamminiemen saunailloista.

Saunaporukasta ei kukaan lähtenyt huonon kohtelun takia. Urho Kekkonen

Loikkanen oli yksi Tamminiemen vakiosaunojista neljännesvuosisadan ajan. Hänen mukaansa saunassa oli yleensä puolen tusinaa miestä, joista presidentin lisäksi useimmiten hänen poikansa Matti Kekkonen, joskus myös toinen poika Taneli, Kustaa Vilkuna, Arvo Korsimo, Reino Kuuskoski, Lauri Posti, Eino S. Repo, Ahti Karjalainen, Matti Valtasaari, Paavo Kastari, Reino Lindroos, Pentti Sorvali, Olavi Lahtela, Kauno Kleemola ja Matti Tuovinen.

Saunaillan ohjelma oli yleensä aina sama. Vieraat kokoontuivat Tamminiemen eteishalliin, johon Kekkonen saapui täsmällisesti klo 17. Vastoin yleistä käsitystä löylyssä ei puhuttu politiikkaa, ja vilvoittelunkin aikana juotiin pelkästään Pyynikin puolukkaporetta tai korkeintaan yksi olut. Tarjolla oli toki myös pilsneriä.

– Saunaporukasta ei kukaan lähtenyt huonon kohtelun takia, vitsaili Urho Kekkonen vuonna 1977 valmistuneessa Presidentin päivä -dokumentissa.

Saunomisessa oli tauko klo 17.30, jolloin seurue kuunteli uutiset radiosta. Tilaisuus päättyi ennen iltakuutta, sillä silloin oli siirryttävä ruokapöytään.

Löylyttikö Kekkonen neuvostojohtajia?

Toki Tamminiemen saunassa puhuttiin myös politiikkaa ja ryypättiin, mutta lähinnä silloin, kun siellä kävi Neuvostoliiton korkeinta johtoa. Neuvostojohtajien saunottaminen alkoi vuoden 1957 kesäkuussa, jolloin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluejohtaja Nikita Hruštšov ja pääministeri Nikolai Bulganin olivat vierailulla Suomessa.

Neuvostojohtajat olivat nauttineet Suomen presidentin kanssa päivällisen Tehtaankadun suurlähetystössä, kun aterian loppuvaiheessa, kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä, Kekkonen yllättäen kutsui vieraat Tamminiemeen saunaan. Bulganin ja muun muassa varaulkoministeri Andrei Gromyko kieltäytyivät lähtemästä, kun taas Hruštšov lähimpine miehineen suostui.

Hruštšovia näyttää kuitenkin vaivanneen ajatus siitä, voiko neuvostojohtaja näyttäytyä ulkomaan edustajille tällä tavoin alastomana. Seurauksena oli se, että puoluejohtaja istui lauteilla leveissä satiinisissa alushousuissa. Ja kauan istuikin: yösaunominen kesti aamuviiteen.

Saunomista seurasivat ankarat jälkilöylyt Kremlissä. Vain muutama päivä kotiinpaluun jälkeen Hruštšovin vastustajat yrittivät keskuskomitean puhemiehistön kokouksessa syrjäyttää puoluejohtajan.

Keskeisenä toimijana salaliitossa oli Vjatšeslav Molotov, jonka syytöspuheessa tuli yhtenä seikkana esille myös taannoinen saunaepisodi: Hruštšov oli erään iltavastaanoton ja juominkien jälkeen lähtenyt Suomen tasavallan presidentin kanssa saunaan kello kolmelta yöllä ja ollut siellä kello kuuteen asti.

Otettiin tuopista olutta ja laulettiin. Nikita Hruštšov

Kekkosen entinen adjutantti, valtiotieteen tohtori Esa Seppänen on kuvannut käytyä keskustelua kirjassaan Miekkailija vastaan Tulivuori. Seppäsen mukaan Hruštšov kävi vastahyökkäykseen kertomalla Bulganinin olleen epäkohtelias, kun tämä oli kieltäytynyt vierailun isännän esittämästä saunakutsusta. Omasta roolistaan Tamminiemen saunassa puoluejohtaja sen sijaan kertoi näin: "Otettiin löytyä, minäkin otin löylyä. Otettiin tuopista olutta ja laulettiin. Kekkonen tanssahteli hieman. Vitsailtiin ja naurettiin."

Hruštšovia asettui kokouksessa puolustamaan Anastas Mikojan, jonka mukaan Hruštšov meni saunaan peseytymään kunnioituksesta Kekkosta kohtaan. "Hän todellakin uhrasi terveytensä, koska tiesi, että kyseessä on harvinainen tapaus, emme me joka päivä käy Suomessa." Keskuskomitean täysistunto kesti yli viikon ja päättyi lopulta Molotovin johtaman opposition tappioon. Molotov itse passitettiin suurlähettilääksi Mongoliaan.

Hruštšovin syrjäyttäminen onnistui lopulta vuoden 1964 syksyllä. Saunasta oli välillisesti kyse myös silloin, sillä neuvostojohtajaa syytettiin muun muassa "ylellisistä elintavoista".

Kekkonen koki, että syytös oli osin hänen vikansa. Suomi oli näet lahjoittanut Hruštšoville saunan ja myöhemmin neuvostojohtajalle syntymäpäivälahjaksi tälle varta vasten Suomessa valmistetun lasikuituisen moottoriveneen. Kekkosen luovutustilaisuudessa pitämän puheen mukaan vene oli "niitä tarkoituksia varten, joita saunaranta vaatii."

Väite: 73-vuotiaana alle nelikymppisen kunto

Kertomukset Kekkosen hyvästä fyysisestä kunnosta ja varsinkin hänen pitkät hiihtomatkansa ovat kasvaneet lähes pohjoiskoreamaisiin mittoihin. Kertomuksille on kuitenkin helppo löytää katetta, sillä Kekkonen tarkkaili jatkuvasti omaa kuntoaan.

Kekkonen keräsi myös hiihtokilometrejä. Niitä kertyi hänen presidenttikaudellaan joka vuosi satoja, joskus jopa tuhansia. Talven hiihdot päätti yleensä hiihtomatka Lappiin.

"Lapissa hiihdin niin paljon, että lopputulos on 980 km. Jos olisi ollut parempi keli olisi 1 000 mennyt rikki", hän kirjoitti päiväkirjaansa 28. päivä huhtikuuta 1974.

Kekkonen merkitsi hiihtomatkansa omaan päiväkirjaansa. Tuhat kilometriä meni ensimmäisen kerran rikki vuonna 1963. Pisimmät hiihtomatkat tulivat vuonna 1966, jolloin Kekkonen laski hiihtäneensä kaikkiaan 1 300 kilometriä. Viimeinen yli tuhannen kilometrin hiihtovuosi oli 1977, jolloin Kekkonen oli jo 76-vuotias.

Kansamme kunto on sietämättömän huono. Urho Kekkonen

Kekkoselle tehtiin vuoden 1974 kesällä perusteellinen kuntotesti Keski-Suomen Kuntoutumislaitoksessa Laukaan Peurungalla. Kolme päivää kestäneiden mittausten tulokset olivat Kekkosen kannalta erinomaiset: 73-vuotias, eturauhasvaivoja poteva presidentti oli fyysiseltä kunnoltaan lähempänä 30-vuotiasta kuin 40-vuotiasta.

Kekkosta haastatelleen Maarit Tyrkön mukaan presidentti piti omaa tulostaan suomalaisten kannalta huonona.

– Mielestäni tuo 40-vuotias, jonka kunnon minä hakkaan, on aika heikko. Mutta heitäkin on olemassa – raukkoja.

– Kansamme kunto on sietämättömän huono. Ihan totta. Suomalaiset ovat laiskoja ja välinpitämättömiä, Kekkonen tylytti.

Hyväkin hiihtäjä kuitenkin väsyy jossain vaiheessa, niin myös Kekkonen.

Juhani Suomen mukaan Peurungan tulokset vauhdittivat Kekkosen terveyden heikentymistä, kun "uuden fyysisen ikänsä" sokaisema Kekkonen avasi pellit lopullisesti. Hiihtokilometreistä tuli silloin fetissejä ja mieskuntoisuuden todisteita.

Presidentin viimeinen Lapin hiihtoretki suuntautui keväällä 1981 Saariselälle. Mukana oli – kuten aina ennenkin – joukko "perässähiihtäjiä", vuorineuvoksia ja vanhoja ystäviä.

Mauri Soikkasen mukaan presidentin latu kulki pitkin tasamaata, mutta Kekkonen lepäili silti tuon tuosta ja istui moottorikelkan perässä. Lapin viimeinen hiihto oli sinä keväänä hiihdetty. Kilometrejä kertyi tosin sinäkin vuonna yli 360.

Kahvipöydän kuuluisa "toinen tohelo"

Yksi yleisimpiä ja maantieteellisesti levinneimpiä Kekkos-anekdootteja on kertomus "toisesta tohelosta". Tarinassa Kekkonen vierailee presidenttinä perheessä, jossa hän kahvia juodessaan läikyttää sitä myös pöytäliinalle. Kekkonen pahoittelee heti tapahtunutta, mutta emäntä sivuuttaa asian tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Pian kuitenkin myös isäntä läikyttää kahvia liinalle.

– No siinä toinen tohelo, emäntä tokaisee.

Tarinaan kuuluu jälkinäytös, jossa presidentti lähettää jälkeenpäin hyvitykseksi uuden pöytäliinan, jonka lähettäjänä on "ensimmäinen tohelo".

Tarinasta on olemassa useita hieman erilaisia versioita. Tapahtumapaikkana pidetään useimmiten Vihtori ja Elina Vuorelan tupaa Sallan Naruskassa, mutta tarinan on kerrottu tapahtuneen myös esimerkiksi Lieksan Nurmijärvellä.

Joissakin tarinoissa pöytäliinojen määrä lisääntyy, jolloin Kekkosen kerrotaan lähettäneen emännälle peräti kaksi valkoista pöytäliinaa. Variaatiota on myös läikkyneen nesteen laadussa. Yhdessä versiossa kyse oli "teollisuuspohatan" luona tapahtuneesta alkukeiton läikyttämisestä, toisessa taas maidosta, jolloin Kekkonen tietysti lähettää taloon uuden maitokannun.

Ei sitä ole tapahtunut. Vihtori Vuorela

Entä mikä on oikea versio? Montako pöytäliinaa ja kenelle?

Vastaanottajien joukosta voi poistaa ainakin Vihtori Vuorelan. Kekkosen lähipiiriin kuulunut toimittaja Maarit Tyrkkö haastatteli kyseisen poroisännän vuoden 1975 keväällä ja sai silloin nauhalle Vuorelan näkemyksen asiasta.

– Ei sitä ole tapahtunut, se on vain sellainen vitsi, Vuorela naureskeli.

Alkuperäistä tarinaa onkin etsittävä siltä "toiselta tohelolta". Kekkosen versio tapahtuneesta löytyy hänen vuonna 1977 ilmestyneestä kirjastaan Matkakuvia Kainuusta ja Lapista.

Kekkonen ei ollut tapahtuma-aikaan vuoden 1952 lokakuussa vielä presidentti vaan pääministeri. Tapahtumapaikaksi puolestaan osoittautuu Tarsarannan Pekan tupa Rovaniemen Hirvaskairassa:

"Istuimme kahvipöydässä ja minä läikäytin vahingossa kahvia pöytäliinalle. Emäntä lohdutteli, ettei sellaisesta kannata välittää, sattuuhan sitä... Mutta kun isännälle tuli sama vahinko, niin jo emäntä torui: "No, siinä on mulla kans toinen tohelo!"

Jouluna laitoin Tarsarantaan paketin, jossa oli tusinan verran kahvikuppeja. Tervehdyksessä luki: "Siltä toiselta tohelolta."

Entä miksi Kekkonen lähetti hyvitykseksi kahvikuppeja eikä uutta pöytäliinaa? Kekkonen oli itse alun perin kertonut tarinan eri tavalla vuonna 1952 ilmestyneessä Uusi Kuvalehti -lehdessä:

"Tarsarannasta olimme pyytäneet ja saaneet mukaamme muutaman kahvikupin, ja kun niistä ei otettu maksua, lähetin Helsingistä tilalle eräitä kuppeja."

Kekkonen paljastaa vuonna 1977 matkakirjansa esipuheessa, että hän oli aikoinaan "kirjoittajan vapautta käyttäessään" korvannut "lainattujen kahvikuppien" tarinan aiemmin kerrotulla tavalla.

Olisiko muisti kuitenkin tehnyt Kekkoselle tepposet? Urho Kekkosen arkistosta löytyy näet kirje, joka ei ole ollut aiemmin esillä tai tutkijoiden tiedossa. Pääministeri Urho Kekkonen kirjoitti 23. lokakuuta 1952 maanviljelijä Pekka Tarsarannalle sanatarkasti näin:

"Vierailin talossanne lokakuun alussa ja sain sieltä puutteeseeni kaksi kahvikuppia. Olen lähettänyt Teille paketin, jonka sisällöllä pyrin maksamaan lainani takaisin. Teiltä saamani kupit ovat menneet maailman tuuliin.

Parhain terveisin

Urho Kekkonen"

Kirjettä ei ole lähettänyt "toinen tohelo", mutta lainatuista kupeista siinäkin puhutaan. Olisiko siis niin, että "toinen tohelo" on legendaa sanan varsinaisessa merkityksessä? Vai onko Kekkonen yhdistänyt kaksi erillistä episodia? Tarina on joka tapauksessa hyvä, ja ainakin sen kertoja on tiedossa: Urho Kekkonen.

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti ja Pohjois-Savon UKK-Seuran puheenjohtaja.

Hirvaskairan sijainti korjattu Rovaniemeksi klo 23.50.

Lue lisää: Laaja Kekkos-kooste uutisineen ja Areena-videoineen löytyy täältä.

Lähteet ja kirjallisuus:

Jouko Loikkasen kolumnit Suomenmaa-lehdessä

Maarit Tyrkön arkisto

Urho Kekkosen arkisto

Kekkonen, Urho: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista. Otava 1977.

Kekkosen saunakirja. Toim. Pekka Tuomikoski. Wanhatkirjat.fi 2014.

Loikkanen, Jouko: Herrojen kanssa saunassa. UKK-Seuran vuosikirja N:o 22. Toim. Seppo Sarlund. UKK-Seura 2010. S. 52–59.

Seppänen, Esa: Miekkailija vastaan Tulivuori. Urho Kekkonen ja Nikita Hruštšev 1955–1964. Tammi 2004.

Soikkanen, Mauri: Urho Kekkonen – "Kovettu kalamies". Presidentit erämiehinä . Gummerus 1998.

Suomi, Juhani: Vonkamies. Urho Kekkonen 1944–1950. Otava 1988.

Suomi, Juhani: Liennytyksen akanvirrassa. Urho Kekkonen 1972–1976. Otava 1998.

Tavinsalmen Kuninkaankartanosta Käärmelahteen. Kotiseutukirja ja historiikki Maaningalta Haapamäen, Kinnulanlahden, Käärmelahden ja Tavinsalmen kylistä. Toim. Seppo Sarlund. Sinikivi-työryhmä 2003.

Tyrkkö, Maarit: Tyttö ja nauhuri. WSOY 2014.

Urho Kekkosen päiväkirjat 3. 1969–1974. Toim. Juhani Suomi. Otava 2003.

Vilkuna, Kustaa: Urho Kekkonen. Keskimaa 1949.

Markus Heiskanen (40) astelee isiensä mailla. Markus edustaa sukunsa 11. polvea matkailuyrittäjänä Haukiveden rannalla, Savonlinnan pohjoispuolella Rantasalmella.

Markus Heiskanen astui Lomakylä Järvi-Sydämen johtoon reilut 10 vuotta sitten. Sen jälkeen Porosalmelle on investoitu lähes 15 miljoonaa euroa. Se on moninkertaisesti yritysryppään vuoden 2016 liikevaihto (4 Me).

– Meillä on perinne, että velkamäärä seuraavalle sukupolvelle pitää tuplata, Heiskanen virnistää.

Heiskanen on perinyt paikan keskellä kauneinta Saimaata Haukiveden rannalta. Linnansaaren kansallispuisto on vieressä. Perintöä tai ei, Markuksesta on kehkeytynyt tarinaniskijä ja keskiajan ja järviluonnon nimeen vannova yrityksensä mainoshahmo.

Alueelle on rakennettu lisää majoitustiloja, kallioon on louhittu kylpylä, joka avasi ovensa maaliskuun lopulla 2017. Kylpylän rakentaminen vei reilut kolme vuotta ja kysyi uskoa myös yrittäjältä itseltään. Epäileviä tuomaita riitti matkan varrella.

– En minä näitä velkoja aio koskaan maksaa. Pitää saada poikien nimet kiireesti paperiin ennen kuin ehtivät lähteä maailmalle, Heiskanen vitsailee.

Kylpylän rakennusvaiheessa matkailunäkymät näyttivät varsin vaatimattomilta. Talouden virkistyminen osui Järvi-Sydämen kannalta mahdollisimman hyvän ajankohtaan.

– Olen ollut huolissani ja olen edelleen joka päivä. Myös pankki on huolissaan, Heiskanen kuittaa.

Majoittujia +50 %, liikevaihto +35%

Kylpylän ensimmäinen vuosi on ollut menestys. Heiskanen laski avajaisten kynnyksellä, että keskimäärin 60 kylpyläasiakasta päivässä pitäisi pään pinnalla. Ensimmäisen 9 kuukauden keskiarvo on 88 asiakasta.

Majoitusvuorokausia yritys keräsi viime vuonna 30 000 eli 50 prosenttia edellisvuotta enemmän. Heiskasen yritysten liikevaihto kasvoi kylpylän avausvuonna 35 prosenttia yli viiteen miljoonaan euroon. Yrittäjä ei aio tyytyä vielä nykytilaan.

– Jatkossa meidän pitää pystyä vielä parantamaan asiakaskokemusta. Myös majoitustiloja tarvitaan lisää, mutta niiden vuoro on hieman myöhemmin, Heiskanen muotoilee.

Lomakylä Järvi-Sydän tekee tiivistä yhteistyötä Haukiveden vastarannalla, vajaan 20 kilometrin vesimatkan päässä sijaitsevan oravilaisen yritysryppään kanssa. Yhteistyö on erittäin tiivistä Saimaa Holiday -nimen alla.

Heiskanen omistaa poikansa kanssa yhtiöt, jotka pyörittävät alueen matkailutoimintaa. Kiinteistöt omistaa yritys, jossa Heiskanen on vähemmistöomistaja ja Pekka Vettenranta omistaa enemmistön. Siihen liittyy oma tarinansa.

– Pekka tuli aikoinaan osuuskaupan johtajakoulutuksen jälkeen laittamaan Oravin kyläkauppaa kuntoon. Pekka löysi sieltä sitten vaimon. Muuten hän toimii Tampereen seudulla.

Kokemuksia tarjoava matkailu vetoaa

Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen tutkimuspäällikkö Juho Pesonen on seurannut Heiskasen suvun matkailukokonaisuuden rakentumista pitkään. Pesonen poimii Järvi-Sydämenä tai Porosalmena tunnetun yrityksen usein esimerkiksi myös opetustyössään.

– He ovat onnistuneet monessa sellaisessa asiassa, joissa yhdistyy monta tämän hetken matkailutrendiä ihan globaalisti, Juho Pesonen sanoo.

Massamatkailu aurinkorannoilla ja kaupunkikohteeseen kasvaa, mutta entistä useampi hakee samanaikaisesti aivan uudentyyppisiä kokemuksia.

– Matkailussa on tosiaan kaksi avainvetovoimatekijää. Massaturismin lisäksi ihmiset hakevat ainutlaatuisuutta. Sellaista, mitä ei kukaan muu ole vielä kokenut, mikä tuottaa itselle uudenlaisia fiiliksiä ja tuntemuksia. Matkustetaan sen vuoksi, että voidaan kokea uusia tuntemuksia, ei siksi, että voidaan näyttää, että on käyty tällaisissa paikoissa, Juho Pesonen tiivistää.

Maailman matkailuelinkeino kasvaa hurjaa vauhtia. Perinteinen matkailu vetää suurempia joukkoja kuin koskaan aiemmin. Ihmiset haluavat nähdä perinteiset matkakohteet ympäri maailmaa.

– Sitten on nämä toisenlaiset kohteet. Eksoottiset, autenttiset ja erilaisia matkakohteita. Ainutlaatuisuus on ehdottomasti yksi kuumimmista matkailutrendeistä.

Tarinat vetoavat matkailijaan

Suomessa ja ympäri maailmaa tapahtunut kaupungistuminen on synnyttänyt kysyntään tarjonnalle, joka tarjoaa vastapäivään kaupunkilaisen puuduttavalle arkipäivälle.

– Hieman syrjäisemmät kohteet pystyvät tarjoamaan sitä. Poronsalmen kulttuuri ja historia on sellainen, että sellaista ei ole missään muualla. Se, miten ne tuovat sen ainutlaatuisuuden esille, miten kylpylä on rakennettu ikivanhoista järven pohjasta nostetuista tukeista ja miten järvivesi kulkee kylpylässä.

– He ovat keksineet jotain sellaista, mitä ei missään muualla ole. Ja sitä ympäröi puhdas luonto, jota vastaavaa saa maailmalla etsiä.

Kotimaan matkailu on vuosikymmeniä hakenut keinoja pidentää sesonkia ja muutamien juhlapyhien ulkopuolelta. Pääkaupunkiseutu ja Lappi ovat jo onnistuneet jatkamaan sesonkia, mutta itäsuomalaiset ovat jääneet pitkään nopen osalle.

– He ovat myös tarinallistaneet sen mielenkiintoisella tavalla ja vievät sen jokaiseen asiakaskohtaamiseen aamiaisesta, majoitukseen, kylpylään, nettisivuille ja graafiseen ilmeeseen saakka. Heillä tarinaa johtaa sitä yrityksen liiketoimintaa.

– Kylpylä on heillä loistava lisä nimenomaan seniorimatkailija-segmenttiä ajatellen. He pystyvät matkailemaan koulujen loma-aikojen ulkopuolella.

– Siis onhan se ihan pähkähullu ajatus rakentaa kylpylä keskelle ei mitään, mutta pähkähullujakin ihmisiä tarvitaan.

Juho Pesonen muistuttaa, että aivan maailmanlaajuisesti ihmiset ovat valmiita sijoittamaan rahaa tavaroiden ostamisen sijasta ainutlaatuisten kokemusten hankkimiseen.

– Mutta onhan se iso riski rakentaa kylpylä keskelle ei mitään. Nostan hattu yrittäjälle täältä tutkijan pallilta, että uskaltavat tehdä tuollaisia peliliikkeitä. Tuollaista me tarvitaan, ei ihmiset tule maaseudulle, ellei heille ole antaa ainutlaatuisia kokemuksia, jotka kerrotaan ja markkinoidaan hyvin.

Tutkijan vinkkelistä järvikylpylän ensimmäisen vuoden menestys ei ole yllätys, vaan pikemminkin välttämättömyys.

– Alussa pitää ehdottomasti pitää mennä pitkäaikaisen tavoitteen yli. Uutuuden viehätyksestä pitää lypsää kaikki mahdollinen irti.

Viiden tähden luksus muuttaa muotoaan

Matkailija etsii koko ajan uutta ja ilman jatkuvaa investoimista viehätys katoaa. Toisaalta heillä on sellaista ainutlaatuista kokemusta, mitä ei muualla ole.

- Jos kansainvälistä matkailua ajatelaan, eihän missään muualla saa vastaavaa kokemusta kuin retkiluistella kovasssa pakkasessa tähtitaivaan alla. Ei meidän tar itse kovin kovasti yrittää, että matkailija kokee lähtemättömän vaikutuksen.

Tutkimuspäällikkö Juho Pesosen mukaan matkailussa puhutaan ainakin tutkijoiden keskuudessa termistä "uusi luksus".

– Viiden tähden hotellin sijasta uusi luksus on luonnonläheisyyttä ja ainutlaatuisuutta, meille hyvin arkiselta tuntuvia asioita.