Saksalaisnainen on tuomittu kuolemaan Irakissa terroristijärjestö Isisiin kuulumisesta. Naisella on marokkolaiset juuret.
Oikeusistuimen edustajan mukaan nainen myöntää liittyneensä Isisiin matkustettuaan kahden tyttärensä kanssa Saksasta Syyriaan ja sen jälkeen Irakiin. Tyttärien kerrotaan avioituneen järjestön jäsenien kanssa. Edustaja sanoo uutistoimisto AFP:lle, että tuomitun naisen katsotaan tukeneen Isisin toimintaa ja auttaneen ryhmää rikoksien tekemisessä.
Uutistoimisto Reutersin mukaan tapaus on ensimmäinen kerta, kun ulkomaalainen nainen tuomitaan kuolemaan Isis-järjestöön kuulumisesta. Tuomio on tarkoitus panna toimeen hirttämällä. Nainen voi valittaa tuomiosta.
Elise Anttinen ajatteli aina, että hän ei voisi asua sisämaassa. Meren pitää olla lähellä.
Nyt hän on asunut Jokioisissa Lounais-Hämeessä kohta 14 vuotta, ja merelle on matkaa. Jokioisten laajat ja sievästi kumpuilevat pellot saavat nyt hoitaa meren virkaa, eikä Anttinen ole lainkaan pahoillaan.
– Luulin, että tukehdun kuoliaaksi, jos olen sisämaassa. Ajatuksena se tuntui jokseenkin sellaiselta, että en saa happea. Mutta täällähän ollaan ja hyvin saan [happea]. Täältähän en pois lähde. Onhan tässä avaraa maisemaa ympärillä. Ei ole mitään hätää.
Se miten Anttinen päätyi Helsingistä Jokioisille oli sattumaa. Ennen muuttoa Lähin kosketus Jokioisiin oli kakkostie, jota Anttinen oli ajanut Helsingistä Poriin. Forssan ja Humppilan välissä kakkostie halkoo tovin myös Jokioisten kunnan aluetta.
Talon tarina alkaa vuodesta 1920
Tie toi lopulta kunnolla Jokioisille, kun Elise Anttinen oli etsimässä itselleen taloa, jonka voisi kunnostaa. Anttinen halusi talon, jonka voisi remontoida juuri sellaiseksi kuin itse haluaa.
Forssan seudulle Anttinen tuli erään kyläkoulun perässä, mutta rakennus ei herättänyt vastakaikua. Pian astui Jokioinen kuvioon entisen sokeri- ja siirappitehtaan johtajan talon muodossa.
Elise Anttinen on remontoinut Hunajakotoa mieleisekseen vuodesta 2004 lähtien.Tiina Kokko / Yle
Tehdas oli rakennuttanut talon vuonna 1920 silloiselle johtajalleen. Seitsemän vuotta myöhemmin talo siirtyi tehtaan toisen omistajan, Vilho Koskelon viisilapsisen perheen asunnoksi.
Talossa oli tilaa temmeltää, sillä neliöitä ylä- ja alakerrassa on yhteensä 300.
Koskeloiden käytössä talo oli 1970-luvun alkuun. Sen jälkeen Hunajakodoksi nimetyn talon omistajat vaihtuivat. Siinä on asuttu, mutta järjestetty myös kokouksia ja koulutuksia.
Ennen Anttista talon yläkerrassa oli tukiasuntoja entisille alkoholisteille ja alakerrassa järjestettiin hengellisiä tilaisuuksia.
Nätisti sanottuna "pahan näköinen"
Kun Elise Anttinen löysi talon, oli entinen johtajan talo alkuperäisessä kunnossaan. Hunajakoto oli lohduton näky niin sisältä kuin ulkoakin, kertoo Anttinen tuntemuksistaan, kun näki vaaleaksi maalatun talon ensimmäistä kertaa.
– Talo oli pahan näköinen – sanotaanko näin nätisti.
Anttinen kuitenkin näki loistonsa menettäneen talon rapistuneen kuoren alta helmen, jonka talosta voisi kunnostamalla saada.
Tykästyin talon arkkitehtuuriin, yksinkertaisuuteen ja tiloihin. Elise Anttinen
– Tykästyin talon arkkitehtuuriin, yksinkertaisuuteen ja tiloihin.
Tärkeää oli myös se, että Hunajakotoa ei ole pilattu remonteilla, vaan hirsirunkoinen talo oli saanut hengittää ja pysyä terveenä.
Ja onneksi talon kaakeliuunit olivat valkoiset. Niitä oli ja on edelleen kuusi kappaletta. Liian koristeelliset ja värikkäät kaakeliuunit olisivat saaneet Anttisen hylkäämään koko Hunajakodon.
Kimpsut nurkkaan ja töihin
Vuonna 2004, heinäkuun ensimmäisenä päivänä Anttinen ja muuttokuorma saapuivat Hunajakotoon. Alkoi mittava urakka palauttaa talo kukoistukseensa.
– Aloin tutustua taloon ja pistin kimpsut johonkin nurkkaan. Siitä se alkoi pikku hiljaa, Anttinen kertoo talon ja naisen yhteisen matkan alkutaipaleesta.
Anttinen on floristihortonomi ja yrittäjä, joten remonttia hän on joutunut tekemään oman päivätyönsä ohessa.
Tiina Kokko / Yle
Ammattilaiset ovat tulleet apuun välttämättömimmissä töissä, kuten putki- ja sähkötöissä, mutta muuten Anttinen on halunnut itse purkaa, rapsuttaa, maalata, tapetoida, naulata, asentaa, sisustaa ja kaikkea mahdollista.
– Olen käsityöläinen. Jo ihan pienestä asti olen vanhempien kanssa tehnyt remonttia.
Omia korjausurakoita Anttinen oli tehnyt muutaman kukkakaupan ja yhden asunnon verran ennen Hunajakotoa.
Se, että Anttinen haluaa remontoida itse johtuu myös siitä, että hän voi ryhtyä toimeen heti, kun saa päähänsä jonkin ajatuksen.
– Ja kuka muu sen voi tehdä heti kuin minä itse.
Kolme huonetta aamiaismajoitukseen
Hunajakodon kunnostus alkoi alakerran keittiöstä, joka oli Anttisen mielestä hyvin epäkäytännöllinen. Edes haarukoille ja veitsille ei löytynyt sopivaa laatikkoa.
Keittiö ei ole kovin iso ottaen huomioon, että talolla on kokoa, mutta nyt se on toimiva kokonaisuus. Siellä mahtuu laittamaan aamiaista muillekin kuin vain itselle ja kahdelle kissalle. Elise Anttinen avasi Hunajakodossa B&B-palvelun vuonna 2010.
Elise Anttinen valmistelee valkoista huonetta yöpyjille.Tiina Kokko / Yle
Anttinen kertoo ajatelleensa, että hän mahtuu aivan mainiosti itse asumaan pelkästään talon alakertaa. Yläkerran kolme huonetta ja keittiön voi aivan hyvin vuokrata aamiaismajoittujien tarpeeseen.
Vanhan talon puulattiat natisevat ystävällisesti, kun Anttinen lähtee kuljettamaan vierasta alakerran keittiöstä olohuoneen läpi eteiseen ja edelleen punaisella matolla verhottuja askelmia yläkertaan tutustumaan yöpyjien tiloihin.
"Ei samanlaista tule vastaan"
Portaiden yläpäässä vasemmalla on majoittujien käytössä oleva keittiön ja olohuoneen yhdistelmä. Käytävällä vessa ja sitä vastapäätä kylpyhuone ammeella varustettuna.
Tiina Kokko / Yle
Portaista oikealle löytyvät huoneet. Jokaisella huoneella on oma värinsä ja tunnelmansa. Kutsuttakoon niitä, punaiseksi, valkoiseksi ja turkoosiksi huoneeksi.
– Tämä on omanlaisensa paikka, ja olen hulluuteen asti hieronut näitä yksityiskohtia ja omia kotkotuksia täällä. Ei samanlaista tule vastaan. Pytinkinäkin talo on sillä tavalla ainutkertainen, että kahden vuoden päästä saadaan viettää satavuotisjuhlia.
Kaksonen Ruukissa
Elise Anttinen on kuullut, että Hunajakoto ja Pohjois-Pohjanmaalla Ruukin kylässä Siikajoella sijaitseva Ruukinkartano olisivat kaksosia. Keltaisen Ruukinkartanon on suunnitellut arkkitehti Wivi Lönn.
Jos talot ovat kaksosia, silloin Hunajakotokin on Lönnin käsialaa.
Vaikka Anttinen on Hunajakotoaan remontoinut ahkerasti, tekemistä vielä riittää. Tai oikeastaan tekeminen ei lopu koskaan.
Vaaleasävyinen Hunajakoto tarvitsisi uuden ulkomaalin ja ulkoikkunatkin pitäisi yksi kerrallaan irrottaa ja kunnostaa.
Voi sitä vanhan maalin rapsutuksen määrää ja uuden sutimista. Tästä kaikesta Anttinen aikoo jossain vaiheessa selvitä.
Toppatakkiin pukeutunut nainen katselee joessa virtaavaa vettä. Joki on tulvinut syksyllä Turun moottoriteille saakka. Nainen, Milla, epäilee, että se on ilmastonmuutoksen seurausta.
Juuri ympäristön tila on se syy, jonka vuoksi Milla ei ole tehnyt yhtään lasta. Päätös syntyi jo alle 20-vuotiaana.
Milla on ollut kipeän tietoinen maapallon laajuisista ympäristöongelmista teini-ikäisestä saakka. Lehdet ja televisio kertoivat kasvihuoneilmiöstä ja maapallon asukasluvun huolestuttavasta kasvuvauhdista jo silloin.
– Päätin, että minusta ei lähde yhtään lasta, yhtään kuluttajaa, lisää maapallolle, Milla kertoo nuoruuden päätöksestä.
Nyt toimistotöitä tekevä nainen täyttää pian 50 vuotta.
Milla kävelee usein espoolaisen joen varrella. Runsaiden sateiden aikana joki tulvii valtatielle saakka.Kimmo Hiltunen / Yle
"Suojelemalla luontoa suojelen ihmistä"
Lapseton nainen esiintyy jutussa muutetulla nimellä “Milla” eikä näytä kasvojaan. Hän haluaa suojautua tuttujen ja tuntemattomien vihamielisiltä reaktioilta.
– Monet kokevat päätökseni lapsivihamielisenä, vaikka se ei ole sitä.
Millan mielestä kysymys on oikeastaan ihmiskunnan pelastamisesta. Hän tietää, että maapallon väestö, pian 8 miljardia ihmistä, koettelee luonnon kantokykyä jo nyt.
Jos esimerkiksi ilmastonmuutos toteutuu ennakoidusti, ihmisen elämä nykymuodossaan voi pahimmassa tapauksessa käydä mahdottomaksi.
– Suojelemalla luontoa suojelet myös ihmistä.
"Lapsi on kuluttaja jo ennen syntymää"
Milla juo vihreää teetä espoolaisessa kauppakeskuksessa, pienen ajomatkan päässä joelta. Ostoksilla olevat kaupunkilaiset kulkevat kahvilan ohi muovipussiensa kanssa.
Lisää lapsia tarkoittaa naisen mielestä lisää kuluttajia. Tavaroiden, ruuan ja energian kuluttaminen taas aiheuttaa ilmastopäästöjä, vähentää luonnonvaroja ja vie tilaa metsiltä sekä eläimiltä.
– Kun lapsi on tulossa, hänelle haetaan kaupasta hirveä röykkiö tavaraa, hoitopöytää, kantokoppaa ja muuta, Milla kuvailee.
Siitä alkavat liialliset ilmastopäästöt ja luonnonvarojen kuluttaminen.
– Lapsesta tulee kuluttaja jo ennen syntymäänsä, hän harmittelee.
"Lapset ovat ihania ja suloisia"
Päätös lapsettomuudesta on pitänyt 30 vuotta. Milla kertoo, että päätöksessä pysyminen ei ole ollut joka hetki helppoa.
– Lapset ovat mielestäni ihania ja suloisia, hän puhuu teekuppinsa äärellä ääntään pehmentäen.
Elämän varrelle on mahtunut myös useita parisuhteita miesten kanssa. Rakkauden huumassa mieleen on tulvahtanut ajatus siitä, kuinkahan ihania lapsia sen hetkisen miehen kanssa mahtaisikaan saada.
– Onneksi ikä tekee sen, että sitä ei tarvitse miettiä enää, Milla sanoo helpottuneena.
Milla on sitä mieltä, että yksikään parisuhde ei ole kuitenkaan kaatunut hänen päästökseensä lapsettomuudesta. Suhteet ovat loppuneet muista syistä.
Nykyisessä parisuhteessa asiasta ei ole joutunut keskustelemaan.
"Maailmassa on liikaa ihmisiä"
Kirsti lenkkeilee lähimetsässä lähes joka päivä. Siellä hän pystyy unohtamaan kaikki murheensa.Derrick Frilund / Yle
Metallinen maailmankartta koristaa olohuoneen seinää eteläsuomalaisen kaupungin lähiössä. Myyntityötä tekevä 35-vuotias Kirsti (nimi muutettu) on ripustanut sen siihen.
Kirsti aikoo merkitä kartalle kaikki maat, joissa hän on käynyt. Hän haluaa, että niitä kertyy paljon.
– Minä haluan nähdä tämän maapallon ennen kuin se tuhoutuu, Kirsti kertoo.
Omia lapsia ei ole tullut eikä tule hänellekään.
– Maailmassa on liikaa ihmisiä, hän perustelee päätöstään lapsettomuudesta.
Lentäminen aiheuttaa tunnetusti runsaasti ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Lapseton nainen ei kuitenkaan pode siitä syyllisyyttä.
– En näe lentämistä niin suurena ongelmana kuin liikakansoitusta.
"Toivon, että länsimaiset ihmiset adoptoisivat"
Kirsti on tehnyt töitä usealle kansainväliselle lasten hyväntekeväisyysjärjestölle Suomen rajojen ulkopuolella. Työ on tuonut silmille etenkin köyhien maiden liikakansoituksen.
– Toivoisin, että ihmiset harkitsisivat adoptoimista sen sijaan, että synnyttävät itse lisää lapsia, Kirsti kertoo viestinsä varakkaiden maiden asukkaille.
Sosiaalinen paine tehdä lapsia tuntuu raskaana naisen mielessä. Kirsti kertoo, että jopa asiakkaat töissä pitävät sopivana kysellä lasten hankkimisesta. Siksi hänkin saa esiintyä tässä jutussa muutetulla nimellä ja kasvottomana.
– On huono nainen, jos ei synnytä.
Soile Rajamäki nauttii omasta rauhastaan.Derrick Frilund / Yle
"Lapsen teko kuormittaa ilmastoa"
Asia tulee selväksi nopeasti.
– Minä en pidä vauvoista.
Soile Rajamäki asettelee kyynärsauvansa seinää vasten ja istuu keittiön pöydän äärelle. Perjantai-ilta on vietettävä kotona murtuneen nilkan takia.
Lapsettomuus on ollut selvääkin selvempi Rajamäelle jo lapsuudesta saakka. Nyt, 37-vuotiaana, hän toimii Vapaaehtoiset lapsettomat -yhdistyksen puheenjohtajana.
– Ympäristöheräämisen olen kokenut viime vuosina, Rajamäki kertoo.
"Lapsettomuuden taustalla tunnesyyt"
Ilmaston ja muun ympäristön huono tila on vahvistanut Soile Rajamäkeä lapsettomuuspäätöksessään. Ympäristöherääminen on vakuuttanut Rajamäkeä siinä, että päätös oli oikea.
Rajamäki kertoo, että sosiaalisessa mediassa vapaaehtoisesti lapsettomat jakavat usein ympäristön kuormittumisesta kertovia uutisia. Ne vahvistavat monen muunkin päätöstä lapsettomuudesta.
"Vapaaehtoisesti lapsettomat jakavat somessa ympäristön kuormittumisesta kertovia uutisia. Ne vahvistavat päätöstä lapsettomuudesta." Soile Rajamäki
Rajamäen kokemusten mukaan perimmäinen syy voi tulla hyvin syvältä ihmisen omasta mielestä.
– Ekologisista syistä vain yhden lapsen tehneitä löytyy helpommin kuin täysin lapsettomia, Rajamäki uskoo.
Tutkimustietoa asiasta ei oikein löydy. Väestöliiton tutkija Venla Berg arvelee, että ympäristösyyt voivat todella toimia ikään kuin hyvänä selityksenä lapsettomuudelle. Tutkimuksissakin on todettu, että lapsettomina pysyttelevät ihmiset joutuvat puolustautumaan usein heitä syyllistävien ihmisten edessä.
"Yhdistys ei syyllistä lapsiperheitä"
Puheenjohtaja Soile Rajamäki ei missään tapauksessa halua syyllistää lapsia hankkineita ihmisiä. Sen sijaan hän haluaa Vapaaehtoiset lapsettomat -yhdistyksen puheenjohtajana tuoda uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Me emme halua vastakkainasettelua lapsettomien ja lapsia hankkineiden välille, Rajamäki sanoo painokkaasti.
Rajamäki ajatteli itsekin kaksikymppiseksi saakka perustavansa perheen.
– Asuin lapsena Etelä-Pohjanmaalla ja siellä lisääntyminen oli normi.
Sitä normia Rajamäki ei kuitenkaan toteuttanut väkisin.
– Jouduin kipuilemaan asian kanssa ja miettimään, onko minussa jokin vika.
Lopulta sisäinen rauha löytyi ja Rajamäki päätti hankkiutua strerilisaatioon.
"Peruin strerilisaatioon varaamani ajan"
Yksi Soile Rajamäen tuskallisimmista kokemuksista liittyy sterilisaatiopäätöksen jälkeiseen aikaan.
Hän oli täyttänyt 30, jolloin Suomessa pääsee strerilisaatioon niin halutessaan. Rajamäki varasi ajan heti iän tultua täyteen.
Pian sen jälkeen hän tapasi baarissa mitä mukavimman miehen.
– Löin faktat heti ensitreffeillä pöytään, suorapuheinen nainen sanoo.
Rajamäki kertoo miehen hämmentyneen, kun juuri tavattu nainen kertoi, ettei halua lapsia. Asia oli liian vaikea käsiteltäväksi saman tien.
Rajamäki päätti antaa miehelle lisäaikaa.
– Peruin ajan strerilisaatioon.
Asia ei kuitenkaan ratkennut sillä. Rajamäen päätös lapsettomuudesta piti. Mies taas huomasi, että hän haluaa lapsia.
Tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin erilaiset, että parin oli erottava.
"Oikeus sterilisaatioon nykyistä nuoremmille"
Sterilisaatioon Soile Rajamäki pääsi 32-vuotiaana.
Nyt hän tekee työtä sen eteen, että Suomessa saisi strerilisaation tämän hetkistä nuorempana. Rajamäen johtaman yhdistyksen yksi tärkeimmistä vaatimuksista on se, että lainsäätäjät laskevat ikärajan 25 vuoteen.
"Valtio haluaa lisää vauvoja"
Naisten lapsettomuuspäätöksen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä vallitsee ristiriita.
Kaikki kolme naista näkevät lapsettomuutensa hyvänä tekona ihmiskunnan kannalta. Suomalainen yhteiskunta taas tuntuu syyllistävän heitä.
– Valtio on sitä mieltä, että lapsia pitää tehdä lisää, 35-vuotias Kirsti sanoo.
Vaikka maapallon väkiluku kasvaa kovaa tahtia, Suomessa lapsia syntyy vähän. Vauvojen määrä pienenee vuosi vuodelta.
Vauvapula tietää sitä, että työikäisiä suhteessa työn ulkopuolella oleviin lapsiin ja vanhuksiin on pian liian vähän. Suomi uhkaa köyhtyä tulevaisuudessa.
Ilmiö huolestuttaa jopa valtiovarainministeriön virkamiehiä. Heidän laskemissaan valtion tulot eivät riitä vanhenevan yhteiskunnan menoihin etenkään tulevina vuosikymmeninä.
"Päättäjät eivät näe maapallon tilaa"
Äärimmäisen esimerkin huolenilmauksesta esitti SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne viime kesänä. Hän halusi Suomeen synnytystalkoita. Se vihastuttaa vieläkin haastattelun naisia.
– Päättäjät eivät näe kokonaiskuvaa Suomen ja maapallon tilasta, espoolainen Milla huokaa.
Uusia ihmisiä ennustetaan syntyvän tulevina vuosikymmeninä etenkin Afrikkaan.
"Lapsilisä ei saisi maksaa enää kolmannen lapsen jälkeen." Milla
Lapsiluvun on huomattu pienenevän yleensä sitä mukaa, kun tytöt pääsevät kouluihin. Opiskelu vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa ja lapsia syntyy vähemmän.
Espoolainen Milla pelkää, että tyttöjen kouluttaminen on liian hidas konsti.
– Ongelmat ovat niin suuria, että ratkaisujenkin pitää olla radikaaleja.
Millan mielestä Suomessakin valtion pitäisi rajoittaa syntyvyyttä eikä kannustaa siihen.
– Lapsilisää ei saisi maksaa enää ainakaan kolmannen lapsen jälkeen, hän sanoo.
"Missä viipyy syntyvyyttä rajoittava sopimus"
Kirsti ihmettelee ihmiskunnan saamattomuutta.
Hän muistaa omasta kouluajastaan yli 20 vuoden takaa, kuinka oma opettaja kertoi väestöräjähdyksestä. Maapallon väkiluku oli silloin alle 6 miljardia – kaksi miljardia vähemmän kuin nyt.
– Me olemme yhteisesti vastuussa tästä maapallosta.
Myös Milla ihmettelee, että valtioiden johtajat eivät ole saaneet aikaan syntyvyyttä rajoittavaa maailmanlaajuista sopimusta.
– Pariisin ilmastosopimus ei riitä pelastamaan maapalloa.
"En halua tänne lasta kärsimään"
Yhteisen vastuun kantaminen maapallosta ei ole onnistunut, Kirsti ajattelee.
– En halua tuoda tänne yhtään ihmistä kärsimään.
Naisen käsitys luonnon tulevaisuudesta on lohduton.
Etsimme miehiä ja pariskuntia, jotka ovat päättäneet elää lapsettomina ympäristö- tai muista syistä. Oletko sinä etsimämme henkilö? Ole hyvä ja kirjoita jutun toimittajalle tarinasi. Haluamme haastatella sinua.
Juttu on osa Ylen Tehtävänä tulevaisuus -sarjaa. Sarjassa kerrotaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisten syömiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Löydät Areenasta myös Yle Draaman podcasteja ja audiovideoita aiheesta.
Kuolema on minulle tuttu. Olen tehnyt poliisina sen kanssa tiiviisti töitä parikymmentä vuotta.
Olen käsitellyt kuoleman jäljiltä valtavan määrän ihmisiä, jotka vielä hetki sitten olivat hengittäviä, ajattelevia, tuntevia olentoja. Ja sitten he lakkasivat olemasta.
Olen kirjoittanut romaanisarjaa viitisen vuotta, jossa kuolema on merkittävässä roolissa, sitä voisi pitää jopa yhtenä tarinan hahmoista. Vaikka minulla on pitkä kokemus kuolemasta, jouduin kirjoitustyötä varten syventämään tuota kokemusta vielä enemmän. Kuljin sairaalan ruumishuoneella, tein jopa työvuoroa hauturin apurina, sukkapoikana mustan auton vänkärin paikalla. Kuvittelin tietäväni kuolemasta kaiken.
Me riehumme oravanpyörässä, kehittelemme toinen toistaan merkillisempiä ongelmia ja juoksemme loputtomasti kiiltävän perässä.
Äitini kuoli joulun alla vasta 68-vuotiaana. Sain huomata, etten ollut tiennyt kuolemasta juuri mitään.
Lohdutuksen sanat, joita olen toistellut vuosien aikana lukemattomilla vainajakeikoilla, juuri läheisensä menettäneille ihmisille, tuntuivat yhtäkkiä korneilta ja kummallisen merkityksettömiltä.
Kuolema on osa elämää, varsinkin sitä on tullut viljeltyä loputtomasti. Eihän se ole totta. Kuolemalla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa. Elämässä kaikki jatkuu, etenee, kasvaa, selviytyy. Kuolemassa mikään ei jatku. Ei kasva. Ei selviydy. Silloin kaikki loppuu hyvin tyhjentävällä tavalla ja sen ymmärtää vasta sitten, kun riittävän läheinen ihminen kuolee. Kuten nyt tapahtui.
Äiti on ainoa ihminen, joka on ollut elämässäni mukana aivan alusta lähtien. Hän on ollut iso osa elämääni ja arkeani. Olin pitänyt hänen olemassaoloaan itsestäänselvyytenä, enkä ollut osannut kuvitella, millaista elämä olisi ilman häntä.
Nyt tiedän. Se on outoa. Vierasta. Epätodelliseltakin tuntuvaa. Me ympäröimme itsemme asioilla, joista elämämme pohjimmiltaan koostuu.
Kanssaihmiset ovat merkittävin tekijä siinä yhtälössä, sillä meidät on rakennettu olemaan yhteydessä toisiimme. Kun siitä yhtälöstä poistetaan olennainen pala, yhtälöön tulee häiriö. Se ei enää toimi kuten ennen. Se ontuu ja kun pala on riittävän iso, vioittaa se yhtälöä niin pahasti, ettei mikään enää tunnu toimivan.
Yhdestä asiasta olen ainakin suhteellisen varma: Aikaa ei ole yhtään haaskattavaksi.
Mutta elämä jatkuu. Se on puolestaan totta. Tyhjä kohta paikkautuu tavalla tai toisella tai sen kanssa oppii elämään.
Aika parantaa haavat. Jälleen lausahduksia, joita on tullut vainajakeikoilla viljeltyä. Se onkin seuraava asia, joka on tuottanut päänvaivaa kuoleman suhteen – aika.
Se kulkee eteenpäin vastustamattomasti ja sen ansiosta meillä kaikilla on lopulta vain yksi ja sama päämäärä. Kuolema. Sille ei kukaan pysty mitään. Me riehumme oravanpyörässä, kehittelemme toinen toistaan merkillisempiä ongelmia ja juoksemme loputtomasti kiiltävän perässä. Kun kuolema tulee, niiden merkitys yhtäkkiä katoaa. Kaikki pyyhkäistään naurettavan kevyesti syrjään.
Kun lopputulos on aina sama ja noinkin lohduton, miksi edes yrittää?
Aika on säälimätön vastustaja, sillä jokainen hetki on historiaa. Jokainen hetki on jo menneisyyttä.
Nyt. Mitä se tarkoittaa? Onko sellaista olemassakaan? Me emme voi elää siten, että päämäärämme on kuolema. Tyhjyys. Loppu. Jos ihminen kadottaa tähtäimensä tulevaisuuden suhteen, kaikki menettää merkityksensä ja ihminen hiipuu nopeasti pois niin henkisesti kuin fyysisestikin. Juuri tästä syystä suurin osa itsemurhistakin tehdään. Tulevaisuudessa ei ole mitään mitä kohti kulkea.
Pitää elää hetkessä. Nauttia siitä mitä on. Jälleen kuluneita kliseitä. Mutta kuinka totta ne ovatkaan? Mikä elämässä on lopulta tärkeintä? Onko se rakkaus? Rikkaus? Ilo? Vapaus? Mikä on lopulta elämän tarkoitus?
Ihminen kuolee vasta sitten, kun hän katoaa muistoistamme.
Yhdestä asiasta olen ainakin suhteellisen varma: Aikaa ei ole yhtään haaskattavaksi. Ällistyttävän nopeasti se nimittäin loppuu ja elämässä on niin paljon selvittämättömiä asioita ja kysymyksiä, joihin on löydettävä vastauksia.
Voihan olla, että elämän tarkoitus on elämä itse. Silloin jokainen hetki on korvaamattoman arvokas, täysin merkityksettömältäkin tuntuva. Kuinka usein tulee elämästä ajateltua siten?
Asia saattaa olla niinkin, että kaikki ei lopukaan kuolemaan.
Jos ajatellaan, kuinka monimutkaisesti elämä on syntynyt, miten jokaisessa elävässä olennossa on jostain syystä sisäänkirjattuna samanlaista logiikkaa, selvää tarkoitusta - monimutkaisia käskyjä selviytyä, elää ja kehittyä – tuntuisi kuolema kaiken loppuna sellaiseen verrattuna käsittämättömän mielikuvituksettomalta ja epäloogiselta vaihtoehdolta.
Siinä on samanlaista epäloogisuutta kuin väittämässä, että ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään, ei edes aikaa ja yhtäkkiä oli kaikki.
Ja toisaalta, kyllähän elämä jatkuu tietyllä tavalla vielä kuolemankin jälkeen. Ihminen kuolee vasta sitten, kun hän katoaa muistoistamme. Tätä en olekaan vielä käyttänyt vainajakeikoillani. Kenties on aika päivittää lohdutussanastoa.
Siellä se äitinikin vielä elää. Muistoissamme, siinä yhtälössä, jossa hän oli olennainen ja itsestään selvä pala arkeamme. Se on ainakin totta.
Marko Kilpi
Kirjoittaja on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta.
Parikymmentä vuotta sitten perustettu Disco Ensemble kertoi tänään tiedotteessaan lopettavansa. Yhtyeen mukaan päätökseen ei liity dramatiikkaa.
Lopettamisuutinen on silti pienoinen yllätys. Bändi julkaisi viime vuonna kuudennen albuminsa Afterlife, joka sai kiittävän vastaanoton. Muun muassa Soundi kehui levyä edeltäjäänsä Warriors-levyä virkeämmäksi.
Afterlife on myös ehdolla parhaan rocklevyn Emma-palkinnon saajaksi.
Ulvilalaislähtöinen Disco Ensemble ehti tehdä yli 800 keikkaa 24 maassa. Bändi niitti suosiota erityisesti Saksassa, jossa se nousi hetkellisesti stadion-luokkaan kiertämällä paikallisen suuruuden Die Toten Hosenin kanssa.
Bändille povattiin kansainvälistä läpimurtoa, joka kuitenkin jäi toteutumatta.
Disco Ensemble soittaa viimeiset keikkansa joulukuun alussa Helsingin Tavastialla.
Kaksikymmentä vuotta voimassa ollut lukiolaki on saamassa uuden version. Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnos uudeksi lukiolaiksi lähetettiin tänään lausuntokierrokselle.
Hallituksen tavoitteena on saada uusi lukiolaki voimaan ensi vuoden aikana. Lukioiden arjessa uudistus alkaisi näkyä elokuussa 2021.
Yle listasi neljä merkittävintä lakiluonnoksen esittämää muutosta.
1. Enemmän yhteistyötä korkeakoulujen kanssa
Lakiluonnoksessa lukioita patistetaan yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa. Tulevaisuudessa osa lukio-opinnoista on järjestettävä yhdessä korkeakoulujen kanssa. Se miten yhteistyö toteutetaan, jää lukioiden ja korkeakoulujen päätettäväksi. Korkeakouluyhteistyön lisäksi lukioiden on järjestettävä opiskelijalle "mahdollisuus kehittää kansainvälistä osaamistaan sekä työelämä- ja yrittäjyysosaamistaan".
2. Kurssien tilalle opintopisteet
Tällä hetkellä opiskelijan on täytynyt suorittaa vähintään 75 kurssia valkolakkia varten. Uudessa laissa kurssit korvataan opintopisteillä, joita opiskelijan on suoritettava vähintään 150. Siirtyminen opintopisteisiin mahdollistaa monipuolisempien opintokokonaisuuksien muodostamisen. Muutoksen tarkoituksena on myös helpottaa yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.
3. Oikeus opinto-ohjaukseen myös lukion jälkeen
Uuden lain myötä opiskelija voi ryhmämuotoisen opinto-ohjauksen lisäksi saada halutessaan säännöllistä, henkilökohtaista ohjausta lukio-opintoihin ja jatko-opintoihin liittyen. Ohjaukseen ovat oikeutettuja myös opintonsa keskeyttävät opiskelijat ja ilman jatko-opintopaikkaa jääneet ylioppilaat.
4. Ylioppilaskokeen voi uusia rajoittamattomasti
Tällä hetkellä hyväksytyn ylioppilastutkinnon kokeen voi uusia vain kerran ja hylätyn kokeen kaksi kertaa. Uudessa laissa näistä rajoituksista luovutaan ja kokeen voi uusia niin monta kertaa kuin haluaa. Samalla lukioille tulee velvollisuus järjestää kokeet uusijoille tai tutkintoaan täydentäville opiskelijoille.
Mikä sitten ei muutu?
Lukion oppimäärä säilyy lakiluonnoksessa nykyisellään, eli kolmivuotisena. Myös opetuksen määrä jää ennalleen.
Uudessa laissa ei myöskään puututa pakollisiin ja valinnaisiin oppiaineisiin. Tällä hetkellä pakollisena olevat oppiaineet säilyvät myös jatkossa pakollisina.
Oppilas- ja opiskelijahuolto säilyy niin ikään ennallaan.
Ella Jäppinen on tavattoman innoissaan, eikä ihme, sillä harva 13-vuotias pääsee ensimmäisenä elokuvaroolinaan esittämään pääosaa Suomen eturivin näyttelijöiden rinnalla.
– Emilia saa tietää saavansa oman lemmikin. Eläinkaupasta löytyy ihana marsu, joka kuitenkin puree sitä sormesta. Elokuvassa on koko ajan vauhti päällä, kertoo näyttelijä elokuvan alusta.
Marsunpureman ansiosta Emilia pääsee marsutaksin kyytiin ja pääsee tapaamaan Lahden Suurmäen alla asuvaan jättiläismarsua.
Tapahtumat johtavat siihen, että Emilia pystyy halutessaan muuntautumaan Supermarsuksi, jonka supervoimilla hän pystyy lentämään ja ratkomaan ongelmia. Uudet kyvyt tuovat mukanaan myös haasteita.
Elokuvassa on koko ajan vauhti päällä.
– Emilia saa kuulla, että hänen täytyy pelastaa Itämeren silakat ja ystävyys parhaan kaverin kanssa, selittää Ella rooliaan.
Perjantaina ensi-iltaan tuleva Supermarsu pohjautuu Paula Norosen Finlandia Junior -ehdokaskirjaan Emilian päiväkirja – Supermarsu pelastaa silakat.
– Sen verran uskaltaa kertoa, että elokuvassa on onnellinen loppu, paljastaa Ella.
Koekuvaukset veivät tähtien seuraan
Ella on harrastanut teatteria lahtelaisessa Timotei-teatterissa ja ollut mukana myös Lahden kaupunginteatterin näytelmässä. Supermarsuun hän päätyi koekuvauksien kautta.
– Sähköpostissa tuli muutama viikko etukäteen tekstejä, joita piti lukea kameralle ja sitten piti ottaa itsestä kuvia, muistelee Ella.
Nuorelle näyttelijänalulle oli melkoinen kokemus päästä työskentelemään Suomen eturivin näyttelijöiden kanssa. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Essi Hellèn, Jukka Rasila ja Esko Salminen.
– Eka kerta, kun Essi tuli sinne, niin mä olin, että mä näin sut viimeksi telkkarissa, naurahtaa Ella.
– Oli hienoa seurata ammattilaisten työskentelyä. Siinä sai samalla arvokasta oppia siitä, miten he eläytyvät ja ovat kameran edessä.
Uusi teknologia teetti lisätöitä
Supermarsu on siitä erikoinen elokuva, että sen tekemisessä käytettiin poikkeuksellista tuotantotekniikkaa, jossa yhdistetään perinteistä elokuvakerrontaa ja animaatiota. Vastaavaa ei ole tehty Suomessa tässä mittakaavassa aiemmin.
– Oli aika hassua, että vaikka kuvaukset oli ohi, niin silti käytiin tekemässä kaikenlaisia jälkiäänityksiä. Kerrankin jouduin huohottamaan minuuttitolkulla, muistelee Ella.
Supermarsu-kirjojen lisäksi Paula Noronen on kirjoittanut etsiväsarjaa lapsille.Nella Nuora / Yle
Myös oman äänen kuuleminen kuulokkeista oli melkoinen yllätys.
– Se oli tosi hämmentävää ekalla kerralla, kun äänitettiin. Ajattelin, että tältäkö minä kuulostan, kun täällä höpötän. Jännittää vielä sekin, miltä se näyttää, kun en ole vielä nähnyt leffaa valkokankaalla.
Jatko-osia, kiitos!
Ella ihastui elokuvan tekemiseen ja näyttelemiseen niin, että toivoo Supermarsu-elokuvalle jatko-osia.
– Oikein harmitti, kun kuvaukset loppuivat, sitä toivoi koko ajan, että voi kun olisi vielä jotain kuvattavaa, huokaa Ella.
Oli hienoa seurata ammattilaisten työskentelyä.
Näyttelijän ura kiinnostaa ihan tosimielelläkin, mutta Ella ei vielä ole valmis lyömään tulevaisuuden suunnitelmia lukkoon.
– On pari muutakin ammattia, jotka kiinnostavat. Näyttelijän työ on tosin tällä hetkellä aika pinnalla.
Ensi-iltaviikolla nuorella näyttelijällä on vientiä, kun elokuvan media- ja markkinointitilaisuudet vievät Ellaa ympäri maata. Lauantaina on jännittävä päivä, kun Ella nousee lavalle Lahden Pikkuteatterissa. Ella esittää pääroolia Timo Parvelan kirjoittamassa näytelmässä Ella ja kaverit teatterissa, jota Lahden Nuorisoteatteri esittää.
Rikosprofessori pitää odotettuna Helsingin käräjäoikeuden tänään antamaa hylkäystuomiota syytteistä, jotka kolme suomalaismiestä olivat saaneet epäillyistä terrorismirikosten valmisteluista.
– Hylkäys ei ole yllätys. Tiedossa on entuudestaan, että tämäntyyppiset rikokset ovat erittäin vaikeasti toteennäytettävissä ja tämäkin tuomio sen vahvistaa, toteaa rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.
– Tässä on ihan sama pulma, kuin on ylipäätään rikoksen valmistelun näyttämisessä. On ollut erittäin vaikea näyttää toteen, että on ollut tarkoitus tehdä vakava rikos.
Tuomioistuin hylkäsi kaikki terrorismirikoksiin kohdistuneet syytteet. Oikeus katsoi, että näyttö ei riittänyt terroristisen tarkoituksen osoittamiseen.
– Hylkäykseen on perusteensa. Niin kauan kuin henkilö ei konkreettisesti tee jotain rikosta, esimerkiksi tapa, pahoinpitele tai räjäytä, niin terrorismirikosten toteennäyttäminen on erittäin vaikeata.
Aihetodistelu ei riittänyt
Tolvasen mukaan jutun syyttäjät pyrkivät lähinnä aihetodisteilla näyttämään toteen syytteiden väitteet: epäiltyjen erinäköisistä toimista yritettiin päätellä varsinainen aikomus.
Tuomio olisi edellyttänyt paljon konkreettisempaa todistelua.
– Esimerkiksi olisi pitänyt olla näyttö siitä, että on suorastaan jo värväytynyt tekemään terroristisia tekoja tai on ollut värväytymässä. Selvintä tietysti on, jos henkilö hankkii välineitä terroristisen rikoksen tekemistä varten, tai jos saadaan henkilöiden viestittelystä näyttöä siitä, että tiettynä aikana ja tietyssä paikassa tehdään teko, jonka laki terroristiseksi määrittelee.
Pohjana tuleville
Alioikeuden päätökset eivät yleensä saa ennakkoratkaisun asemaa, mutta nyt tehdyn hylkäyspäätöksen Tolvanen uskoo toimivan hyvänä pohjana myös tuleville ratkaisuille, koska vastaavia juttuja on niin harvoin.
– Kyllä päätöksellä on merkitystä laajemminkin, koska siinä on erittäin monipuolisesti ja seikkaperäisesti käyty läpi sekä tunnusmerkistöjä että niiden tulkintaan vaikuttavia seikkoja. On myös arvioitu, millaista näyttöä edellytetään, jotta nämä rikokset tulisivat toteennäytetyiksi.
Tolvasen mielestä nyt tehdyt päätökset olisi silti hyvä vielä puida ylemmissä oikeusasteissa.
– Tuomio vaikuttaa hyvin perustellulta, mutta kun syytteisiin tuli niin sanotusti täyskaato eli menivät nurin, niin saattaisi olla perusteita tarkastella asiaa myös muissa valitusasteissa.
Helsinki-Vantaan lentoaseman lähtevissä ja saapuvissa lennoissa on viivästyksiä ja peruutuksia keskiviikkoiltaan asti. Lentoasema toimii normaalisti, mutta lentoliikennettä joudutaan rajoittamaan huonon sään vuoksi.
Esimerkiksi Finnair on perunut parisenkymmentä lentoa Helsinki-Vantaan lentoasemalta lumentulon vuoksi. Lentokentällä oli aamu yhdeksän ja iltapäivä kahden välisenä aikana käytössä vain yksi kiitotie normaalin kolmen sijaan.
– Kun tuo säätilanne ei tuosta näytä kirkastuvan, niin on todennäköistä, että tilanne on päällä myös kaikkein kiireisimmän liikenteen aikaan, arvioi Päivyt Tallqvist Finnairin viestinnästä.
Tällä hetkellä, klo 16, kiitoteitä on käytössä kaksi. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja Finavia kehottaa lentomatkustajia seuraamaan oman lentoyhtiönsä tiedotusta mahdollisten viivästyksien ja peruutuksien varalta.
Junat ja raitiovaunut myöhässä, tiet muuttuvat liukkaiksi
Myös juna- ja raitiovaunuliikenne on hankaluuksissa. Liikenneviraston rataliikennekeskuksen mukaan junia ovat viivästyttäneet lumesta johtuvat rataverkon vaihteisto-ongelmat eri puolilla Suomea. Ongelmia on ilmennyt esimerkiksi Helsingin Ilmalassa ja Keravalla.
Helsingin kaupungin liikennelaitokselta kerrotaan, että raitiovaunut kulkevat parhaillaan myöhässä. Koko kunnostuskalusto on kuitenkin käytössä, ja lunta poistetaan vaihteista koko ajan.
Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin huonosta ajokelistä koko maassa lumisateen ja sään lauhtumisen vuoksi. Liikenneviraston liikennekeskuspäällikkö Mika Jaatinen varoittaa niin ikään petollisista ajo-olosuhteista.
– Tie voi olla hyvinkin liukas, vaikka auton lämpömittari näyttäisi plusasteita. Tierunko on edelleen hyvin kylmä, koska pakkasta on ollut niin pitkään. Tilanne on erityisen hankala varsinkin, jos tiellä ei ole suolaa tai se on kulunut pois.
Torstaille Jaatinen ennakoi ongelmia lumen päälle satavan ja jäätyvän veden takia. Etelä-Suomessa päätiet pysyvät torstaina todennäköisesti sulana, mutta pienemmillä teillä ajokeli voi olla hyvinkin liukas.
Uudellamaalla on parhaillaan kaikki mahdollinen kunnossapitokalusto tien päällä.
Juttua muokattu 24.1.2018 klo 17:35. Lisätty viimeinen lause.
Juttua muokattu 24.1.2018 klo 16:38. Lisätty Jaatisen kommentti.
Poliisi on siirtänyt eilisen Wäinö Aaltosen koulun luistinkentällä tapahtuneen räjähdysonnettomuuden tutkinnan nuorten tekoihin erikoistuneelle ryhmälle.
Jutussa aiemmin tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario Jari Riiali kertoo, että tutkinnassa on tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella pommin asettamisesta epäillään nyt alaikäisiä henkilöitä.
Kolme lukiolaispoikaa loukkaantui sunnuntai-iltana, kun omatekoinen pommi räjähti luistinkentän pukuhuoneessa. Pommi oli tehty ilmeisesti puolen litran muoviseen juomapulloon.
Onnettomuudessa loukkaantuneet lukiolaiset saivat kuulo- ja palovammoja.
Poliisi on tutkinut asiaa valvontakameroiden kuvista.
Epäiltyjen alaikäisyydestä kertoi ensimmäisenä Turun Sanomat.
Jyväskylän kotihoito saa tiukkaa kritiikkiä työntekijöiltä sanomalehti Keskisuomalaisen keskiviikon mielipidepalstalla.
–Työtahtimme on muuttunut jatkuvaksi kiireeksi, joudumme tekemään työmme ns. juosten kusten. Sairaslomat ovat lisääntyneet ja sijaisia on vaikea saada. Olemme väsyneitä ja surullisia, koska emme saa tehdä työtämme kunnolla, joukko kotihoidon työntekijöitä kirjoittaa lehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessa.
Kirjoittajien mukaan kaupungin tuottama kotihoito on kaaoksessa, kun töitä ei ole saatu kotihoidon asiakasmäärän kasvaessa jaettua järkevästi.
Samalla hoitajilta on kirjoituksen mukaan kadonnut mahdollisuus oman työnsä suunnitteluun.
"Kotihoito on ollut käymistilassa jo vuosia"
Ammattijärjestö Superin Jyväskylän pääluottamusmies Sari Puikkonen sanoo, että kirjoituksen viesti on tuttu. Sitä on hänen mukaansa myös viety eteenpäin.
– Kotihoito on ollut Jyväskylässä jo vuosia käymistilassa. Asiakaskäynnit ovat lisääntyneet ja asiakkaiden hoitoisuus on noussut, mutta henkilöstön määrää ei ole lisätty, Puikkonen luonnehtii.
Kotihoidon tehtäviin kuuluu muun muassa lääkkeiden jako.Petri Aaltonen / Yle
Syyksi tilanteeseen työntekijät nimeävät runsas vuosi sitten käyttöön otetun toiminnanohjausjärjestelmän, joka jakaa päivittäiset kotikäynnit töissä oleville hoitajille.
Asiakkaiden määrä voi muuttua vaikkapa sairastapauksen sattuessa päivän aikana, ja yhdellä hoitajalla saattaa olla samanaikaisesti "jonossa" useita asiakkaita.
– Päivää on mahdoton tietää etukäteen. Pahimmillaan hoitajalla voi olla kolmekin asiakasta samaan aikaan ja sitten on ruvettavaa priorisoimaan, Puikkonen kuvailee.
"Viesti otetaan vakavasti"
Töiden huono suunnittelu aiheuttaa Puikkosen mukaan työpäivien venymisen usein jo heti aamusta.
– Asiakaskäyntejä lyhennetään, jotta ne saadaan työaikana hoidettua. Voi olla niin, että hoitajan työaika alkaa kello seitsemältä, ja ensimmäinen asiakaskäynti on kello 7.04. Se on aika epäreilu aika kelle tahansa meistä lähteä työpaikalta seuraavaan paikkaan, Puikkonen sanoo.
Jyväskylän kaupungin vanhuspalveluiden palvelujohtaja Maarit Raappana kertoo, että toiminnanohjausjärjestelmän kanssa on tehty töitä sen käyttöönotosta saakka.
Raappanan mukaan uusi järjestelmä ei vielä toimi täysin, kuten sen pitäisi. Hänen mukaansa kotihoidon henkilöstöä on Jyväskylässä laatusuositusten mukaisesti, mutta käytännössä väki ei aina riitä.
– Viesti pitää ottaa vakavasti. Järjestelmän pitäisi jakaa hoitajat asiakkaille tasaisesti, mutta haasteena on, että kun tulee sairauspoissaolo, ohjelma jakaa käynnit muille hoitajille, Raappana kuvailee.
Näkymäksi voi siis tulla, että hoitajaa kohden olisi useita päällekkäisiä käyntejä, mikäli sijaista ei ole saatu järjestettyä.
Voi tuntua haastavalta, kun asioita, joita ennen tehtiin toimistolla, tehdäänkin asiakkaan kotona. Maarit Raappana, palvelujohtaja
Osasyynä purkaukseen on Raappanan arvion mukaan kuitenkin myös uuden järjestelmän tuoma työtapojen muutos. Ennen uuden järjestelmän käyttöönottoa hoitaja käytti työajastaan potilaskäynneillä noin 40 prosenttia.
Nyt aikaa on kasvatettu 50:een prosenttiin, kun muun muassa kirjaukset tehdään asiakaskäynneillä.
– Se voi tuntua työntekijästä haastavalta, kun asioita, joita ennen tehtiin toimistolla, tehdäänkin nyt asiakkaan kotona, Raappana sanoo.
Mielipidekirjoituksessa kotihoidon työntekijät viittaavat myös jopa kiireen aiheuttamiin hoitovirheisiin. Niitä Raappanan tietoon ei kuitenkaan ole tullut.
Jyväskylä sai kuitenkin aiemmin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolta moitteita kotihoidon asiakkaiden puutteellisista hoito- ja palvelusuunnitelmista.
– Omaisten huomioimiin epäkohtiin tartuttiin. Meillä on omavalvontajärjestelmä, joka toimii napakasti, Raappana sanoo.
Henkilöstön kuulemistilaisuuksia tulossa
Toiminnanohjausjärjestelmän ja uusien työtapojen käyttöönotto liittyvät vanhuspalvelujohtajan mukaan tulevaan sote-uudistukseen varautumiseen.
Tavoitteena on muun muassa luoda kotihoitoon henkilöstöpooli, josta työvoimaa voidaan kohdistaa kotihoidon alueille tarpeen mukaan.
– Muutos vaatii paljon töitä, niin esimiehiltä kuin kentältä, Raappana luonnehtii.
Hän lupaa, että kotihoidon henkilöstön kuulemiseksi ollaan lähiaikoina järjestämässä henkilöstötilaisuuksia.
Lisäksi kevään aikana halukkailla on mahdollisuus päästä kokeilemaan uudenlaista työaikamallia, jossa hoitajien päivittäinen työaika pitenee, mutta myös vapaat rytmittyvät toisin. Mallia on kokeiltu muun muassa pääkaupunkiseudulla.
– Henkilöstön kuuleminen otetaan vakavasti. Uusia asioita ja toimintamalleja käydään heidän kanssaan läpi. Jos näyttää siltä, että resurssien kanssa on haasteita, meidän on mietittävä sitä, miten asioihin puututaan, Raappana vakuuttaa.
Jyväskylän kaupungin kotihoidossa on noin 1000 asiakasta, lisäksi ostopalvelujen piirissä on 500 vanhusta. Kaupungin kotihoidossa työskentelee 300 työntekijää.
Luottamusmies Sari Puikkonen toivoo, että työaikojen säätö saataisiin nopeasti kohdalleen.
– Ennen aamun ensimmäistä käyntiä pitää olla sen verran aikaa, että ehtii käynnistää mobiililaitteet, ottaa avaimet ja siirtyä potilaan luo. Estetään se, että päivän venyminen alkaisi heti aamusta, Puikkonen sanoo.
Hän luonnehtii kotihoidon tilannetta työntekijöille henkisesti hyvin kuormittavaksi.
– Hoitajana haluaisi tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy, mutta se jää jalkoihin. Ja päälle tulee huoli siitä, miten kotonaan hoitajaa odottava asiakas pärjää.
Ilmajokelainen Pekka Mansikkamäki huvittelee eläkepäivillään potkukelkalla, johon on asennettu moottori, kaasukahvat ja mönkijän pyörä piikkiketjuilla. Aivan tavalliseen potkukelkkaan moottoria ei pysty laittamaan eli runko on rakennettu niin sanotusti mittatilaustyönä.
– Näin kaverilla tämmöisen kelkan ja samanlainen piti heti saada. Hän rupesi sitä pikkuhiljaa rakentelemaan ja toi sen sitten minulle valmiina ja sanoi, että siitä vaan ajelemaan.
Tänään Mansikkamäki kruisailee kaverinsa pellolle lingotulla reitillä. Kelkka kulkee kevyttä juoksuvauhtia ja aliohjautuu rajusti mutkissa, eli sillä kannattaa ajaa vain suoraan.
Kelkalla jarrutetaan polkaisemalla piikki maahan, ja moottoripotkukelkan rakentanut Mansikkamäen tuttu on asentanut kelkkaan lisäksi rajoittimen.
– En mene ottamaan sitä pois, kun olen kuitenkin vanha mies ja jään pian kyydistä, nauraa Mansikkamäki.
Kultainen kotka koristaa Pekka Mansikkamäen "Jääkoneen" keulaa.Pasi Takkunen/Yle
Mansikkamäellä on ollut kelkka nyt parisen vuotta ja hän säilyttää sitä mökillään.
– Yleisille teille tällä ei ole asiaa, eli tulee ajeltua mökin pihamaalla ja jäällä esimerkiksi. Tätähän ei saa rekisteröityäkään. Pilkkimiehet käyttävät näitä jäällä ja sinnehän se on oikein hyvä. Minulla tämä on ihan huviajossa, eihän tästä mitään hyötyä ole. Tämä on tämmöinen eläkeläisen leikkikalu, Mansikkamäki velmuilee.
– Minä kerran kaverille mietin, että saakohan tällä pian kylähullun maineen. Hän siihen totesi, että on jo. Mutta eihän siinä mitään, menee se tuokin titteli muiden mukana, mies nauraa ja karauttaa kelkalla matkaan.
Yöllä on satanut lunta, mutta kiire töihin on kova. Pyyhkäiset auton ikkunat puhtaiksi, mutta et koske katolla olevaan märkään lumikerrokseen.
Kannattaisi, sanoo Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen.
Katolla oleva lumi saattaa lähteä liikkeelle kesken ajon. Se voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun jarrutat risteykseen. Katolta oman tuulilasin päälle humpsahtava lumikerros estää näkyvyyden ja voi johtaa pahimmillaan tieltä suistumiseen.
Tapio Heiskanen tietää, että tästä syystä on tapahtunut liikenneonnettomuuksiakin.
– Voit myös vaarantaa muita tiellä liikkujia. Lumi voi lentää katolta takanasi ajavan tuulilasiin ja peittää häneltä näkyvyyden. Se voi myös rikkoa takana tulijan autoa, sillä kuutio märkää lunta voi painaa jopa 300 kiloa, Heiskanen sanoo.
Lumi voi ylittää sallitun kattokuorman
Auton katolta poistamatta jätetty lumi saattaa rikkoa myös lakia. Ajoneuvolain neljännen pykälän mukaan ajoneuvon rakenne, varusteet, ulkopuolinen muoto ja materiaali eivät saa aiheuttaa vaaraa.
Tapio Heiskasen mukaan katolla oleva lumi voi tehdä autosta vaaraa aiheuttavan.
Lisäksi auton rekisteriotteessa on mainittu auton suurin sallittu kattokuorma. Märkä ja loskainen lumi saattaa helposti painaa enemmän kuin mitä auton sallittu kattokuorma on.
– Rikesakon paikka on aika nopeasti, Heiskanen sanoo.
Lumisade on huonontanut ajokeliä keskiviikkona lähes koko maassa. Keskiviikkoillan aikana lännestä saapuu uusi sadealue, jonka sateet tulevat etelässä vetenä, pohjoisempana räntänä ja lumena.
Oikeusministeriö on päätynyt ehdottamaan, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen irtisanotaan virastaan. Oikeusministeriö kertoo tiedottessaan, että irtisanomisen taustalla on Nissisen saama virkarikostuomio. Tarkemmat perustelut ministeriö julkaisee huomenna.
Korkein oikeus tuomitsi Nissisen sakkoihin joulukuussa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Nissisen katsottiin toimineen esteellisenä syyttäjälaitoksen koulutushankinnoissa. Syyttäjälaitos on hankkinut koulutusta työntekijöilleen Nissisen veljen perustamasta yhtiöstä.
Yle tapasi Nissisen viime viikolla. Nissinen sanoi tuolloin, että hän haluaisi jatkaa virassaan. Hän katsoi, että hänellä olisi vielä paljon annettavaa syyttäjälaitokselle, ja hän haluaisi olla kehittämässä syyttäjälaitosta.
Yle keskusteli Nissisen kanssa keskiviikkona aamupäivällä sen jälkeen, kun oikeusministeriö oli ilmoittanut haluavansa irtisanoa Nissisen. Nissinen totesi, ettei halua tänään kommentoida asiaa, koska valtioneuvosto tekee ratkaisun huomenna.
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) on luvannut kommentoida Nissisen irtisanomista huomenna sen jälkeen, kun valtioneuvosto on käsitellyt asian.
Yhdysvalloissa lähellä Kanadan rajaa sijaitseva Jackmanin pikkukaupunki joutui kansainvälisen huomion keskelle, kun selvisi, että sen johtaja oli perustanut kiistellyn New Albion- nimisen järjestön.
Verkkosivujensa mukaan järjestö muun muassa kannattaa "vapaaehtoista rotuerottelua".
Tavoite on myös aktiivisesti estää "eri kulttuureista tulevia ihmisiä" muuttamasta Yhdysvaltojen itärannikolle New Englandin alueelle.
37-vuotiaan kaupunginjohtajan Tom Kawczynskin näkemykset kulttuurista, uskonnosta ja rodusta herättivät paikallista sekä kansallista huomioita, kertoo sanomalehti Washington Post.
Moni kaupunkilainen oli sitä mieltä, että tuhannen asukkaan Jackman oli joutunut huonoon valoon.
Myös useat paikalliset ja kansalliset järjestöt ilmoittivat, että eivät pitäneet Kawczynskia sopivana kaupungin virkamieheksi.
– Jackman on jälleen suuri, totesi yksi kaupungintalon eteen erottamisuutista kuulemaan kokoontuneista kaupunkilaisista Bangor Daily Newsin mukaan.
Kiistää rasismisyytökset
Alunperin Arizonasta kotoisin oleva Kawczynski allekirjoitti sopimuksen, joka takasi hänelle noin 30 000 dollarin erorahan. Sopimuksen mukaan hän ei haasta kaupunkia oikeuteen erottamisesta.
Hän itse sanoo eronneensa vain, jotta Jackman pääsisi pois julkisuuden valokeilasta. Hänen mukaansa julkisuuteen on annettu epätarkkoja tietoja hänen näkemyksistään.
Virallisesti New Albion sanoo kannattavansa "perinteisiä länsimaisia arvoja ja eurooppalaisen perinnön hyviä puolia".
– Kiistän väitteet, että olisin rasisti, natsi tai mikään niistä hulluista nimityksistä, joita minulla ja vaimolleni on annettu, Kawczynski sanoi Bangor Daily Newsin mukaan.
– En vihaa mitään rotua, ja rakastan kaikkia ihmisiä. Mutta rakastan valkoisia ihmisiä valkoisina ihmisinä.
Lehti kertoo, että Kawczynskin New Albion- nimisen järjestön sivuilla oli vielä viime viikolla julkaisu, jossa todettiin muun muassa, että "Yhdysvallat pärjäisi paremmin, jos eri rotuiset ihmiset eläisivät vapaaehtoisesti erillään". Lausunnot on sittemmin poistettu.
Sen sijaan Kawczynski julkaisi tällä viikolla järjestön sivuilla varainkeruupyynnön itselleen ja vaimolleen.
Suomi aikoo tutkia väitteet, joiden mukaan suomalaiset sotilaat olisivat saattaneet osallistua juutalaisten tappamiseen holokaustin aikana toisessa maailmansodassa. Asian vahvistaa Ylelle tasavallan presidentin kanslian viestintäpäällikkö Katri Makkonen.
Natsirikollisia metsästävä Simon Wiesenthal -järjestö pyysi aiemmin tammikuussa presidentti Sauli Niinistöä teettämään suomalaisten SS-vapaaehtoisten toimista virallisen selvityksen.
Taustalla ovat tutkija André Swanströmin esittämät tiedot, joiden mukaan suomalaiset SS-miehet ovat saattaneet osallistua juutalaisten murhiin Ukrainassa.
Simon Wiesenthal -järjestön Jerusalemin-toimiston johtaja, tohtori Efraim Zuroff sai vastauksen pyyntöönsä presidentin kansliasta tänään keskiviikkona.
– Suomen hallitus teettää viimeaikaisten huolenaiheiden perusteella riippumattoman selvityksen Waffen-SS:n vapaaehtoisten pataljoonan toiminnasta ja tarkastelee erityisesti sen toimintaa Ukrainassa, kirjoittaa presidentin kanslian kansliapäällikkö Hiski Haukkala kirjeessä Zuroffille.
– Jos toiminnasta paljastuu jotain rikollista, siitä seuraa asianmukainen prosessi, Haukkala lisää.
Makkonen tarkentaa, että kyseessä on arkistoselvitys, jonka tilaa valtioneuvoston kanslia. Se tehdään yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa.
– Periaatepäätös on tehty, mutta yksityiskohdat ovat vielä sopimatta, Makkonen viestittää.
Suomen toimista kertoi ensimmäisenä israelilainen Haaretz-lehti.
Ohjaaja Timo Vuorensolalla pitää kiirettä. Iron Sky -kuunatsitrilogian toinen elokuva The Coming Race saa ensi-iltansa elokuussa ja Turussa kuvataan parhaillaan hieman erilaista Iron Sky -tuoteperheen elokuvaa.
Iron Sky: The Ark -elokuvassa kiinalaisopiskelijat yrittävät selvittää kuusta tullutta mystistä viestiä. Jäljet johtavat salaseura Illuminatiin. The Ark on tehty humoristisella tieteistoimintatyylillä, mutta ottaa myös kantaa ihmiskunnan aikaansaamaan ekologiseen kriisiin.
Ennen Suomeen tuloa elokuvaa kuvattiin Kiinassa noin neljän kuukauden ajan. 25 miljoonan dollarin budjetti on kokonaan kiinalaista rahaa, ja elokuva on tehty kiinalais-suomalais-kanadalaisyhteistyönä.
Ohjaaja Timo Vuorensolalle yhteistyö kiinalaisten kanssa on pitkäaikainen unelma. Kiina on nouseva elokuvamaa ja Iron Sky: The Ark suunnataankin kiinalaisyleisölle.
Iron Sky: The Ark -elokuvan näyttelijöinä nähdään muun muassa Andy Garcia ja kahdessa ensimmäisessä Iron Sky -kuunatstrilogian elokuvassa esiintyvä Udo Kier. Valkokankaalla nähdään myös Malla Malmivaara. Iron Sky: The Ark -seikkailun pääkolmikkona nähdään nuoret Lin Yi, Vivienne Tien ja Wang Lian.
– Kokemukseni Kiinassa ovat ylittäneet odotukseni moninkertaisesti. Minulla on mahtavat näyttelijät ja tehokas työryhmä, ohjaaja Timo Vuorensola summaa Länsi-Suomen elokuvakomission tiedotteessa.
Tuotantokannustin houkutteli Suomeen
Turussa elokuvaa kuvataan Akatemiatalolla. Siellä kuvataan elokuvaan keskeinen kohtaus, jossa salaperäinen Illuminati-järjestö kokoontuu punomaan juoniaan. Turun Akatemiatalo esittää elokuvassa Saksan Alpeilla sijaitsevan luksushotellin juhlasalia.
Kohtaus piti alun perin kuvata Keski-Euroopassa. Business Finlandin hallinnoiman audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen sekä Länsi-Suomen elokuvakomission rahoituksen turvin kuvaukset saatiin kuitenkin Suomeen.
Vuoden 2017 alussa Suomessa käyttöön otetun av-alan tuotantokannustin tarjoaa tuotantoyhtiölle jopa 25 prosenttia palautusta kaikista Suomen alueella maksetuista palkoista ja palveluostoista. Tuotantokannustimen avulla on kuvattu jo kaikkiaan 20 elokuvaa.
– Tuotantokannustin on parasta, mitä alalla on tapahtunut vuosiin. Isot studiot ja tuotantoyhtiöt ovat vihdoin kiinnostuneita Suomen tarjoamista mahdollisuuksista, sanoo Länsi-Suomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Raninen komission tiedotteessa.
– Olen nähnyt itse kiinalaista elokuvantekotapaa ja kulttuuria, joten minulle on tärkeää esitellä kiinalaisille Suomea. Tuotantokannustimen kautta oli helpompi perustella, että meidän kannattaa tulla nimenomaan Turkuun, Timo Vuorensola kertoo Ylelle.
Wang Liang ja Lin Yi Iron Sky The Ark -elokuvassa.Iron Sky Universe
Iron Sky: The Ark on jo kolmas elokuva Iron Sky -maailmasta, mutta ensimmäinen, jonka tarina on lähtöisin Kiinasta.
Iron Sky Universe tuotantoyhtiön omistavat Tero Kaukomaa ja Timo Vuorensola sekä yli 500 osakkeenomistajaa yli 30 maasta. Iron Sky -elokuvan tekijät tulivat tunnetuksi joukkoistamisesta ja yhtiö on kerännyt joukkorahoituksella noin 2,5 miljoonaa euroa.
Seuraavaksi työn alla on kuunatsitrilogian päätösosa Iron Sky: Endgame sekä usean tuotantokauden mittainen Iron Sky -maailmaan sijoittuva tv-sarja. Iron Sky: The Ark julkaistaan vuoden 2019 alkupuoliskolla.
– Iron Sky on minulle aina ollut sellainen leikkikenttä, jossa scifi-visiot, ihmiskunnan kohtalo ja salaliittoteoriat kohtaavat. Kuunatsi-trilogia oli se ensimmäinen palanen, mutta samalla avaamme toisen polun, ja tutkimme enemmän ympäristökatastrofeja käsittelevää maailmaa. Henkisesti pyöritään kuitenkin vähän samoissa maailmoissa, Vuorensola sanoo.
Kaikki sähköyhtiöt tallentavat tulevaisuudessa asiakas-, sopimus- ja mittaustietonsa yhteiseen tietovarastoon eli datahubiin. Siksi yhtiöistä suurin osa on jo alkanut tarkistaa asiakkaiden tietoja esimerkiksi kirjeitse. Asiakkaiden on annettava myös täydellinen henkilötunnus.
Esimerkiksi Kokkolan Energia tarkistaa joitakin tuhansia asiakastietoja, työ on aloitettu viime vuonna. Kirjeitä lähetetään muutaman sadan erissä. Tarkistaminen on herättänyt kummasteluakin, sanoo liiketoimintapäällikkö Jouko Haapoja Kokkolan Energiasta:
– Henkilötunnus on sen verran herkkä tieto, että sen pyytäminen herättää kysymyksiä. Siitä on soiteltu jonkin verran, mutta kaikki on saatu hyvässä hengessä hoidettua.
Asiakkaiden yhteystietoja päivitetään normaalin asioinnin yhteydessä ja tarvittaessa kirjeitse, kertoo liiketoimintapäällikkö Jouko Haapoja Kokkolan Energiasta.Raila Paavola / Yle
Mitä kuluttaja sitten hyötyy yhteisestä tietovarastosta?
Yksi käytännön hyöty näkyy silloin, kun asiakas vaihtaa sähköntoimittajaa. Jatkossa tieto muutoksesta kulkee välittömästi, nyt siinä voi vielä kulua pisimmillään päiviä, koska tieto on hajautetusti eri yhtiöiden järjestelmissä.
Keskitetty järjestelmä lisää Fingridin mukaan kuluttajan mahdollisuuksia osallistua itse aktiivisesti kehittyvien sähkömarkkinoiden toimintaan.
Datahub-projektin erikoisasiantuntija Marjut Puukangas Fingridistä ottaa esimerkin: kuluttajalla on sähkölämmitteinen omakotitalo, jossa varaaja lämmitetään sähköllä ja sähköä kuluu tyypillisesti eniten silloin kun se on kalleinta. Jos kuluttaja valtuuttaa palveluntarjoajan seuraamaan datahubissa kulutusta tuntitasolla asti, se voi ohjata varaajan toimimaan silloin kun sähkö on halpaa.
Tietosuojan kanssa on oltu alusta asti tarkkana Datahub-projektin erikoisasiantuntija Marjut Puukangas, Fingrid
Puukangas muistuttaa, että energiamarkkinat ovat suuressa murroksessa esimerkiksi älykkään sähköverkon edessä.
Toisaalta Fingridin on jatkossa aiempaa haastavampaa ylläpitää sähkön tuotannon ja kulutuksen tasapainoa uusiutuvan tuotannon kuten tuulivoiman ja muun pientuotannon lisäännyttyä.
Kalle Niskala / Yle
Liiketoimintapäällikkö Jouko Haapoja Kokkolan Energiasta ottaa myös esiin kysyntäjouston: asiakas voi lisätä tai vähentää kulutusta sopivina aikoina tiettyä hintaa vastaan, kun tieto on standardoidusti yhdessä paikassa.
Kuluttaja voi tulevaisuudessa hyötyä kootusta tiedosta tulevaisuudessa myös niissä tapauksissa, että koti on vaikkapa Kokkolassa ja mökki Muoniossa.
Jos ei henkilötunnusta anna, voi olla vaikea olla sähkömarkkinoilla asiakkaana. Kyllä sillä oman sähkönsaantinsa turvaa Liiketoimintapäällikkö Jouko Haapoja, Kokkolan Energia
– Voisi kuvitella uusia sovelluksia ja palveluita: että yhdessä mobiilisovelluksessa voisi nähdä molempien paikkojen kulutustiedot yhdestä paikasta, pohtii Haapoja.
"Tietojen antaminen ei ole riski"
Ajantasaiset tiedot kerätään kaikilta asiakkailta, joilla on voimassa oleva sähkösopimus. Yksilöivinä tunnuksina ovat jatkossa yritysasiakkailla y-tunnukset ja yksityisillä henkilötunnukset. Jos sopimusosapuolena on monen osakkaan kuolinpesä, tarvitaan yhden henkilötunnus. Jos molemmat aviopuolisot haluavat säilyä osapuolina, molempien henkilötunnukset kirjataan, muuten riittää toinen.
– Jos ei henkilötunnusta anna, voi olla vaikea olla sähkömarkkinoilla asiakkaana. Kyllä sillä oman sähkönsaantinsa turvaa, summaa Haapoja.
Marjut Puukangas Fingridiltä vakuuttaa, ettei tietojen kerääminen rekisteriin ole kuluttajalle riski.
Fingrid
– Alkumetreiltä saakka on pidetty kirkkaana mielessä, että tiedot ovat asiakkaan tietoja. Niitä voivat hakea vain niihin sopimuksen tai määräaikaisen valtuutuksen perusteella siihen oikeutetut datahubin rekisteröidyt osapuolet. Tietosuojan kanssa on oltu alusta asti tarkkana, sanoo Puukangas.
Aikataulu on venynyt suunnitellusta
Kantaverkkoyhtiö Fingrid sai vuonna 2013 sähkömarkkinalain uudistuessa vastuun alan tiedonvaihdon kehittämisestä. Yhtiö selvitti erilaisia tapoja hoitaa asia ja päätyi suosittelemaan keskitettyä ratkaisua. Datahubin käynnistelytyötä on siis tehty joitakin vuosia, ja yhä ainakin osa sähköyhtiöistä luulee keskitetyn tiedonvaihtojärjestelmän olevan käytössä jo ensi vuonna.
Tuosta aikataulusta on kuitenkin jouduttu tinkimään, sillä asiaa koskeva lainsäädäntö on vielä kesken ja järjestelmätoimittaja saadaan valittua tänä keväänä tai kesänä. Työ- ja elinkeinoministeriön pitää siis ensin muuttaa sähkömarkkinalakia niin, että Fingrid saa oikeuden pitää henkilörekisteriä ja sähkömarkkinaosapuolet velvoitetaan osallistumaan tietojen ylläpitoon siinä.
Yhtiöille järjestelmän hyötyjä on esimerkiksi tiedon tasainen laatu. Nykyään kaikilla on omat tietojärjestelmänsä, joissa ylläpidetään sellaista tietoa, mitä itse tarvitaan ja sellaisessa muodossa kuin on totuttu.
Kokkolan Energian liiketoimintapäällikkö Jouko Haapoja uskoo, että muutos tuo pitkällä tähtäimellä säästöä sähköyhtiöiden tietojärjestelmäkustannuksiin, kun kaikki tieto keskitetään.
Suomen sisällissota sata vuotta sitten vaati kaikkiaan 38 000 uhria. Ihmisiä menehtyi rajujen taisteluiden lisäksi teloituksissa ja vankileireillä nälkään ja tauteihin.
Kaikkialla ei kuitenkaan taisteltu. Joissakin Suomen kunnissa osapuolet kuitenkin pyrkivät ratkaisemaan asiat rauhanomaisesti ilman taisteluita.
Yksi näistä kunnista oli Vesanto Pohjois-Savossa. Se oli kunta, jossa ei perimätiedon mukaan ammuttu laukaustakaan sisällissodan aikana.
Juhani Jäntti.Toni Pitkänen / Yle
Vesantolaisen Juhani Jäntin isoisä oli yksi rauhantekijöistä Vesannolla. Jäntti kertoo, miten "viisi viisasta miestä ja yksi viisas nainen" kunnan päättävissä elimissä kokoontuivat yhden pöydän ääreen sodan syttyessä. Aiheena oli, että mitäs nyt tehdään, kun on sovussa eletty tähänkin asti.
– Päätettiin, että kerätään pitäjän aseet yhteen paikkaan. Avaimet annettiin kirkkoherralle. Silloin oli isommat asiat kyseessä, mutta sopu löytyi, Juhani Jäntti tarinoi.
Yksittäisiä vesantolaisia lähti taisteluihin muualle, mutta kotipitäjässä taisteluja ei käyty.
Nuori kirkkoherra oli rauhan pääarkkitehti
Vesannon rauhansopimuksen pääarkkitehti oli nuori kirkkoherra Niilo Kinos, joka oli tuolloin vain 26-vuotias. Vesannon nykyinen kirkkoherra Jarmo Paananen on myös hyvin perehtynyt rauhansopimuksen taustoihin.
– Täällä ei ole ollut koskaan merkittävästi teollisuutta, että sen myötä kasvaneet poliittiset asenteet olisivat ehtineet täällä vaikuttaa. Torppareita ei ole ollut kovin paljon ja jos olikin, eivät he ehtineet täällä vielä orientoitua poliittisesti.
Jarmo Paananen.Toni Pitkänen / Yle
Paananen pohtii myös, että Vesanto on aina ollut salliva pitäjä, koska asutusta on tullut muinaisen verovapauden houkuttelemana runsaasti naapurimaakunnista.
– Omatoimisuus on ollut pakollista ja se on kasvattanut hyvin vahvan kulttuuriharrastuksen. Kaikki tämä suojelee kärjistyksiltä.
Moni kunta yritti samaa – sodan todellisuus iski kuitenkin silmille
Vesannon kotiseutuarkisto
Historiantutkija Kimmo Kontio sanoo, että sisällissodassa tehtiin kolmisenkymmentä paikallista rauhansopimusta. Osa niistä oli taktisia, mutta suuressa osassa pyrittiin aidosti välttämään aseisiin turvautuminen.
Kontion mukaan punaisella puolella taustalla oli aatteellista pasifismia, jota sosiaalidemokraattinen nuorisoliike ja erityisesti naisliitto levittivät aktiivisesti ympäri maata vuonna 1917. Valkoisella puolella taas esimerkiksi Arvid Järnefelt toivoi tilaisuuksissaan väkivallasta pidättymistä.
– Käytännössä luvattiin olla perustamatta kaarteja ja luvattiin riisua kaartit aseista tai pysyä aloillaan, hän sanoo.
Alueelliset rauhansopimukset kuitenkin yleensä epäonnistuivat sodan melskeessä. Esimerkiksi Kuopiossa oltiin aluksi rauhassa, mutta taistelut kuitenkin alkoivat. Samoin kävi Kajaanissa, kun rauhansopimuksen tehneen suojeluskunnan päällikkö vaihtui 31.1.
Ruovedellä Pohjois-Hämeessä tehdyn rauhansopimuksen sinetiksi laulettiin yhdessä sovintohengessä kokouksen päätteeksi "Juokse porosein". Sopimus tuli kuitenkin pian pätemättömäksi, kun Ruovesi joutui rintamalinjan keskelle, Kimmo Kontio kertoo.
Sovintosopimuksia tehtiin myös Satakunnassa Parkanossa, Oulussa Limingassa, Savossa Juvalla ja Savonrannalla sekä Leppävirran syrjäkylillä. Muualla rauhansopimuksia oli helmikuun alussa paikoin Peräpohjolassa, Karjalassa Korpiselällä ja Kiteellä sekä Pihtiputaan Muuraisjärvellä. Muhoksella suojeluskunta kävi työväen järjestyskaartin kanssa yhteistoimintaneuvotteluja vielä 30.–31.1.
Kimmo Kontio kertoo edelleen, että neuvottelukosketuksia ilman varsinaista sopimusta tehtiin ainakin Sysmässä, Sumiaisissa, Oulussa ja Mikkelissä.
"Viimeistään keväällä 1918 jaettiin väki luotettaviin ja ei-luotettaviin"
Käytännössä sotimattomuudella ei kuitenkaan ollut paljoakaan merkitystä, sanoo tutkija ja Suomen historian dosentti Marko Tikka. Hänen mukaansa keväällä 1918 Suomen kaikissa kunnissa perattiin punaisia tukeneet henkilöt.
– Tässä yhteydessä niin sanotuissa valtiorikosoikeuksissa tuomittuja taitaa löytyä melkein jokaisesta Suomen kunnasta. Vaikka sodan alussa olisi tehty aselepo, viimeistään valtiorikosoikeuden prosessin takia kunnassa jaettiin väki keväällä 1918 valtiollisesti luotettaviin ja ei-luotettaviin, Tikka sanoo.
On ollut karmeaa. Veikko Matilainen
Kimmo Kontio huomauttaa, että valkoisella sodan voittaneella puolella väkivallan käytöstä pidättäytyminen tai edes aikomukset siihen eivät olleet mikään meriitti. Se oli päinvastoin osoitus vaarallisesta ajattelutavasta.
– Yritykset rauhaan rikollisena pidetyn ja sellaisena tuomitun vastapuolen kanssa eivät olisi voineet saada minkäänlaista ymmärtämystä.
Punaisten mielenkiinto puolestaan kohdistui Kontion mukaan siihen, miksi vallankumous epäonnistui. Silloin rauhantekijät tai rauhantavoittelijat eivät suinkaan olleet sankareita, vaan paremminkin luokkapettureita.
"Sovinnon tie on paras"
Vesannon vanhin mies Veikko Matilainen ei ollut vielä sisällissodan raivotessa syntynyt. Hän muistaa kuitenkin vanhempiensa tarinat sodasta.
– On ollut karmeaa. Ei ainakaan sisällissotia pitäisi tulla. Sille ei mahda mitään, jos joku hyökkää Suomeen, 97-vuotias Matilainen pohtii.
Laajamittaista seksuaalista häirintää harrastanut ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt lääkäri Larry Nassar sai 175 vuoden vankeustuomion keskiviikkona Michiganissa.
Nassar toimi Yhdysvaltain naisvoimistelijoiden lääkärinä yli kaksi vuosikymmentä, jolloin hän oli hyväksikäyttänyt yli 150 nuorta naista tai tyttöä.
Kun Nassar oli kuullut todistajien lausunnot, hän sanoi olevansa sanoinkuvaamattoman pahoillaan tapahtuneesta. Hän oli jo aiemmin tunnustanut syyllisyytensä.
