Miten säätiedotus menee viron kielellä? Kokeile lukea itse!

Tässä ensin versio suomeksi:

Viron itsenäisyyttä juhlitaan kylmässä säässä.
Säähän vaikuttaa Skandinaviassa oleva laaja korkeapaineenalue.
Koillisesta virtaa lähipäivinä hyvin kylmää ilmaa Baltiaan.
Sää on pääosin poutaista, tosin lumikuurojen mahdollisuus kasvaa päivä päivältä.

Lauantain sää:

Aamulla pakkasta voi olla15…25 astetta. Päivällä lämpötila kohoaa -10 asteen tienoille. Sää on pääosin poutaista ja osin aurinkoistakin. Suomenlahden rannikolle ajautuu kuitenkin ajoittain lumikuuroja mereltä

Sunnuntain sää:

Sunnuntaiyö on jälleen kylmä.
Päivällä pilvisyys on runsasta ja paikoin tulee lumikuuroja.
Päivälämpötila vaihtelee vähän -10 asteen molemmin puolin.

Ja viroksi:

Eestis tähistatakse vabariigi aastapäeva külmas ilmas.

Mõjub Skandinaavia peal olev ulatuslik kõrgrõhuala.

Kirdest libiseb Baltiasse järgmiste päevade jooksul väga külma õhku.

Ilm on peaaegu kuiv, aga lumehoogude võimalus kasvab päev-päevalt.

Ilm laupeäval:

Hommikul külma võib olla 15 kuni 25 kraadi.

Päeval temperatuur tõuseb umbes miinus kümne kraadini.

Ilm on peaaegu kuiv, paiguti ka päikseline.

Soome lahe rannikule lisab kohati mere pealt veidi lund.

Ilm pühapäeval:

Pühapäeva öö on ikka külm.

Päeval on pilvisusega ilm ja kohati puistab natuke lund.

Päeval temperatuur on miinus kümne kraadi ümbruses.

Pohjoisessa VR on jälleen joutunut turvautumaan poikkeusjärjestelyihin aasialaisen junamatkailijan matkan onnistumiseksi. Kemin rautatieasemalle jäi torstaina yöjunasta malesialaismies, joka ei yrityksestään huolimatta päässyt takaisin junaan sisälle. Hän oli matkustajana Rovaniemeltä Helsinkiin menevässä junassa.

Miehellä oli jalassaan yöpuvunhousut ja lipokkaat. Hänen tarkoituksenaan ei ollut jäädä Kemissä pois junan kyydistä.

Asemalla iltamyöhällä ollut kemiläinen Susanna Chazalmartin huomasi hätääntyneenä junan vieressä juoksevan miehen. Mies yritti avata junan ovia tuloksetta. Lopulta juna lähti liikkeelle kohti etelää ja mies jäi lipokkaissaan parinkymmenen asteen pakkaseen.

Junalta tytärtään hakemassa ollut Chazalmartin meni miehen luokse tarjoamaan apua.

Poliisi tarjosi putkapaikkaa – lopulta tilattiin taksi

Miestä pysähtyi Chazalmartinin lisäksi auttamaan nuorimies. Yhdessä he yrittivät selvittää, kuinka saada yhteys kohti etelää matkaavaan junaan. Lopulta he soittivat hätäkeskukseen ja Chazalmartin vei malesialaismiehen autoon lämmittelemään.

– Oli epäselvää mitä oli tapahtunut. Soitin kiinaa puhuvalle kaverilleni ja hän tulkkasi puhettamme, kertoo Chazalmartin.

Tulkin avulla heille selvisi, että matkailijan muu perhe oli edelleen Helsinkiin menevässä junassa. Perheen piti olla Helsingissä aamu yhdeksältä jatkoyhteyttä varten. Kemin rautatieasemalle tuli poliisi, joka ei voinut tehdä muuta kuin tarjota matkailijalle lämmintä putkapaikkaa.

Putkaan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, koska paikalle tuli pian malesialaista varten soitettu taksi. Matka jatkui Kemistä kohti etelää taksin kyydissä.

"Onneksi löytyi onnellinen loppu"

Viimeksi tämän viikon alussa aasialaisturistit olivat pulassa yöjunassa. Kemiin matkalla ollut perhe ei tunnistanut asemaa ajoissa. Yöjuna jatkoi matkaansa Rovaniemelle, jossa perheellä ei olisi ollut majapaikkaa. Tilanteen kuullut myötätuntoinen konduktööri sai perheelle nopeasti apua pysäyttämällä pohjoisesta tulevan junan ja perhe hyppäsi keskellä metsää Kemiin menevään junaan.

VR sai myös malesialaismiehelle apua nopeasti. VR:n mediasuhdejohtaja Mika Heijari sanoo, että he saivat tiedon Kemin asemalle jääneestä miehestä nopeasti.

– Sydän sykähti kun kuulin tapauksesta. Hän oli Rovaniemeltä lähtenyt junalla kohti etelää ja meille tuntemattomasta syystä poistunut Kemin aseman laiturille, Heijari sanoo.

VR oli ottanut yhteyttä taksiin ja järjestänyt miehelle kyydin Kemistä Ouluun. Juna odotti Oulun asemalla parikymmentä minuuttia, että mies saatiin takasin kyytiin.

– Tosi ikävä tapaus ja olemme pahoillamme. Onneksi löytyi onnellinen loppu, sanoo Heijari.

Junan henkilökunta pyrkii katsomaan, onko junaan vielä tulossa joku tai onko joku laiturilla. Pitkässä yöjunassa on lukuisia vaunuja, joten konduktööri tarkistaa tilanteen silmämääräisesti.

– Henkilökunta ei ollut havainnut miestä. Onko juuri siinä kohdassa ollut pimeää. En tiedä, miksi häntä ei ole havaittu öiseltä laiturilta, Heijari jatkaa.

VR on pahoillaan matkailijan kokemuksesta ja Heijari kertoo tilanteen olleen heille opiksi.

– Nyt on ollut paljon aasialaisturisteja junissa, Heijari sanoo.

Kylmää ilmaa on edelleen leviämässä Suomeen idästä ensi viikon alkupuolella, mutta kaikista arktisin ja kylmin ilmamassa menee maan eteläpuolitse Baltian yli kohti Länsi- ja Keski-Eurooppaa sekä Etelä-Ruotsia, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Se kaikista kylmin ei meille osu, mutta kyllä hyvin kylmää ilmaa joka tapauksessa on tiistain ja keskiviikon tienoilla Etelä- ja Keski-Suomen yllä. Ei se ennuste lämpöiseksi ole muuttunut, Huutonen sanoo.

Tulossa on poutainen pakkasviikonloppu. Napakat pakkaslukemat vaihtelevat pilvisyyden mukaan. Suurempia sateita ei ole näillä näkymin odotettavissa.

– Laajalti on selkeää. Kelpo hiihtolomasää jatkuu viikonloppunakin.

Pakkanen paukkuu koko maassa

Huutosen mukaan viikonloppuna pakkaslukemat vaihtelevat päivisin yleisesti 10 pakkasasteen molemmin puolin.

Yölämpötilat vaihtelevat 15-25 pakkasasteen välillä. Pohjoisessa voi olla hetkittäin kylmempääkin. Aamutuimaan voi olla etelässäkin parikymmentä astetta pakkasta.

Ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona etelässäkin lämpötila voi aamulla olla -20 ja -30 asteen välillä. Tuuli lisää pakkasen purevuutta.

Huutonen kertoo, että vuodenajan keskilämpötiloihin nähden seuraavan viiden vuorokauden aikana Etelä-Suomessa on noin kymmenen astetta tavanomaista kylmempää. Pohjoisessa on samaan aikaan noin viisi astetta tavallista kylmempää.

– Ei tämä nyt ihan joka vuotista ole. Viimeksi 2013 taisi olla vastaavantyyppinen tilanne, Huutonen muistelee.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin entinen kampanja-avustaja Rick Gates on tunnustanut valehdelleensa rikostutkijoille.

Gates sanoo antaneensa vääriä tietoja tutkinnassa, jossa selvitetään hänen ja hänen liikemiesystävänsä Paul Manafortin viiden vuoden takaisia liiketoimia ja yhteyksiä Ukrainassa.

Gatesin arvioidaan tunnustuksilla siloittavan tietään yhteistyöhön erikoistutkija Robert Muellerin tutkimusten kanssa, jossa selvitetään Gatesin ja sittemmin Donald Trumpin kampnjapäällikkönä toimineen Paul Manafortin yhteyksiä Venäjän mahdollisiin vaikutusyrityksiin Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

Rick Gatesin odotetaan antavan Muellerille lisätietoja juuri Paul Manafortin mahdollisista Venäjä-yhteyksistä.

Lievempi tuomio lehmänkauppana

Vastalahjaksi erikoistutkija Robert Muellerin odotetaan hakevan Gatesille lievempää tuomiota tekemistään rikoksista. Normaalissa oikeudenkäynnissä hänen arvioidaan saavan noin viiden vuoden vankeustuomion.

Toistaiseksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, millaisia tietoja Gatesillä on Muellerille tarjota.

Muellerin Venäjä-tutkinnassa Gatesiä ja Manafortia vastaan esittämät syytenimikkeet ovat salaliitto ja valehtelu.

Mueller nosti torstaina syytteet sekä Gatesiä että Muelleriä vastaan myös vero- ja pankkipetoksista.

Suvi Lindén on ollut Egyptissä edistämässä sijoitusyhtiö NxtVn:n suurta datakeskushanketta Aleksandriassa, ilmenee egyptiläisen ministeriön tiedotteesta viime vuodelta.

NxtVn on hollantilainen sijoitusyhtiö, jonka tavoitteena on yhteysteknologian, kuten merikaapelien, ja datakeskusten avulla luoda uuden sukupolven pilvi-infrastruktuuria. Yhtiöllä on toimintaa useissa eri maissa.

Lindén on NxtVn Finlandin hallituksen puheenjohtaja.

Viime vuoden maaliskuussa Lindén osallistui Egyptin viestintä- ja IT ministerin (The Minister of Communications and Information Technology) kanssa aiesopimuksen allekirjoitustilaisuuteen.

Aiesopimuksen mukaan egyptiläinen, teknologiakeskuksiin erikoistunut Silicon Waha ja NxtVn perustavat osakeyhtiön datakeskusten rakentamiseksi Egyptin Alexandriaan. Egyptiin aiotaan investoida noin 40 miljoonaa euroa.

Suvi Lindén oli muutama päivä sitten uudelleen Egyptissä panelistina naisyrittäjien kansainvälisessä konferenssissa. NxtVn Finlandin toimitusjohtaja Seppo Lindénin mukaan se oli matkan päätarkoitus.

– Toki jos hän on tavannut jonkun NxtVn:n Egyptin hankkeissa, siinä ei ole mitään ihmeellistä tai salattavaa.

Suvi Lindén oli toissaviikolla Ugandassa edistämässä älypuhelinten arkikäyttöön liittyviä sosiaalisia hankkeita. Samalla matkalla ollut suomalaismies löytyi kuolleena hotellista. Suvi Lindén ei ole kertonut tarkemmin matkansa syystä mutta Seppo Lindénin mukaan Ugandassa ei ole vireillä NxtVn:n datakeskushankkeita.

– Voin vastata siihen, että ei ole, Seppo Lindén sanoo.

NxtVn Finland osti vuonna 2015 lakkautetun varuskunnan tilat Jämsän hallista tarkoituksenaan perustaa sinne useita datakeskuksia. Datapuistohanke ei ole kuitenkaan vielä toteutunut. Suvi Lindénin veli Seppo Lindén on hallituksen varajäsen ja NxtVn Jämsän operatiivinen johtaja.

Kysytty panelisti

Suvi Lindén oli viestintäministerinä 2007–2010. Hän putosi eduskunnasta vuonna 2011.

Lindén oli YK:n alaisen laajakaistakomission erityislähettiläs vuosina 2010–2015. Sen jälkeen hän on ollut elokuusta 2016 lähtien vapaaehtoinen edustaja.

Vuonna 2010 perustettu YK:n laajakaistakomissio pyrkii edistämään laajakaistayhteyksiä kaikkialla maailmassa. Komission tavoitteena on myös tuoda esille internetyhteyksien merkitys kehitykselle.

Ministerivuosiensa jälkeen Lindén on ollut kutsuttuna panelistina ja osallistujana useissa tietotekniikan tai telealan kongresseissa eri puolilla maailmaa. Alla olevaan listaan on kerätty tietoja julkisista pöytäkirjoista ja tiedoista.

2012 ID World Award, Yhdistyneet Arabiemiraatit

2013 Mobile World Congress, Etelä-Afrikka

2013 Global Education and Technology Health Summit, New York USA

2013 ITU Telecom World Bangkok, Intia

2015 Digital Broadcasting Switchover Forum, Tansania

2015 Workshop on future of mobile broadband in Viet Nam, Hanoi

2015 Festival de Télévision de Monte Carlo, Monaco

2015 ITU Asia-Pacific Regional Development Forum 2015, Bangkok

2016 Global Forum, Hollanti

2017 NxtVn aiesopimuksen allekirjoitustilaisuus, Egypti

2018 Business women of Egypt, Egypti

Yle ei ole tavoittanut NxtVn:n toimitusjohtajaa Khaled Sedrakia tai NxtVn Egyptin maajohtajaa Nagui Anis Khalilia eikä Suvi Lindéniä.

Lue myös:

Suvi Lindén palasi Suomeen: "Ei ole mitään lisättävää"

19- ja 16-vuotiaat Malia ja Sasha Obama kuuluvat maailman mahtimiesten lapsiin, jotka eivät voi valita tavallisen lapsen elämää. Heidän vanhempansa Barack ja Michelle Obama ovat määrätietoisesti varjelleet tyttöjään pahimmalta salamavalojen ja kännykkäkameroiden räiskeeltä.

Michelle on luonnehtinut People-lehden haastattelussa julkisuutta " hirviöksi, jota useat ihmiset tavoittelevat".

Tytöt olivat 10- ja 7-vuotiaita heidän isänsä ensimmäisen presidenttikauden alkaessa.

Malia on aloittanut opinnot maineikkaassa Harvardin yliopistossa. Hän säätelee julkisuuttaan nyt itse. Helppoa se ei ole.

Rikkaiden, kuuluisien ja älykkäiden suosimissa opinahjoissa Yhdysvaltain presidentin tytär on sosiaalisessa arvoasteikossa kermojen kermaa, halutuista halutuinta seuraa. Jopa kampuksella hänelle tulee tunnistettaessa 20–30 yhteiskuvapyyntöä päivässä. Selfiejulkisuus ei tiettävästi kuitenkaan Maliaa suuremmin kiinnosta.

Malian poikaystävä löytyi kampukselta

Malian kerrotaan tapailevan opiskelukaveriaan, Harvardissa niin ikään opiskelevaa Rory Farquharsonia. 19-vuotias britti on varakkaan investointipankkiirin perillinen. Rory harrastaa rugbya ja golfia. Urheilullinen ja eläväinen nuorukainen on suosittu kavereiden keskuudessa. Hänen sanotaan olevan kiinnostunut seuraamaan isänsä jalanjälkiä.

Malia tutustui perinpohjaisesti useisiin yliopistoihin ennen opiskelupaikkansa valintaa. Musikaalisesti ja kielellisesti lahjakas Malia vieraili muun muassa Columbian ja Pennsylvanian yliopistoilla ja länsirannikolla Stanfordissa ja Berkeleyssä.

Sasha oli Valkoisen talon nuorin asukas

Sasha käy korkeatasoista Sidwell Friends Schoolia Washingtonissa. Koulua luonnehditaan yksityiskoulujen Harvardiksi. Sidwell kasvattaa presidenttien jälkeläisiä. Siellä ovat opiskelleet Richard Nixonin ja Bill Clintonin tyttäret ja Al Goren poika.

Sashan tulevaisuudensuunnitelmia opintojen suhteen ei ole tiedossa. Hän on kuitenkin kokeillut myös jo työelämää käytännössä. Sasha on työskennellyt kassana kalaravintolassa Martha's Vineyardilla, suositulla lomanviettosaarella.

Politiikka kiinnostaa sisaruksia

Obaman tyttäret ovat seuranneet isänsä työtä maailman vaikutusvaltaisimmassa virassa suuren osan nuoruudestaan.

He osallistuivat presidentin historialliseen Kuuban matkaan maaliskuussa 2016, kun Yhdysvallat ja Kuuba sopivat suhteiden normalisoimisesta vuosikymmenten pakotteiden ja kauppasaarron jälkeen.

Malia osallistui myös pakistanilaisen rauhanaktivistin Malala Yousafzain tapaamiseen. Tyttöjen ja naisten oikeuksia puolustava Malala sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2014.

Malia on ilmaissut vastustavansa öljyputken rakentamista alkuperäiskansojen asuinseudulle. Hän osallistui sioux-intiaanien tukitapahtumaan Sundance-filmifestivaaleilla vuonna 2017.

Varmaa on, että Obaman tyttäristä kuullaan vielä, valitsevatpa he sitten minkä elämänuran tahansa.

Työeläkeyhtiöt seuraavat nyt vahvasti tulevia työkyvyttömyyseläkehakemuksia.

Hakemusten seuraaminen johtuu aktiivimallista, johon on jäänyt porsaanreikä. Työttömän aktiivisuutta ei seurata, mikäli hänellä on työkyvyttömyyshakemus vireillä.

Tämän vuoden helmikuussa työeläkeyhtiö Ilmariselle hakemuksia on tullut kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

– Olemme tehneet havainnon, että jonkin verran on alkanut tulla hakemuksia, joissa ei ole mukana lääkärinlausuntoa, joka voi viitata tekaistuihin hakemuksiin, kertoo osastopäällikkö Niina Bruun Ilmariselta.

Ilmariselta kerrotaan, että kahteen hakemukseen hakijat ovat itse kirjoittaneet, että hakemus on vetämässä pelkästään aktiivimallin takia.

Vihreiden kansanedustaja, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja Heli Järvinen kehotti tammikuussa Uutisvuoksessa ja Itä-Savossa työttömiä hakemaan työkyvyttömyyseläkettä välttyäkseen aktiivimallin aiheuttamalta työttömyyspäivärahan leikkaamiselta.

Maaliskuussa hakemusten määrä kasvaa?

Kela ja eläkeyhtiö Varma kertovat, ettei porsaanreikä näy vielä heidän hakemusmäärissään. Tilannetta kuitenkin seurataan.

– Ihan tukkimiehenkirjanpidolla hakemusten määrää nyt seurataan, sanoo ylilääkäri Jukka Kivekäs työeläkeyhtiö Varmasta.

Hakemusten määrän odotetaan kasvavan maaliskuussa, koska aktiivimallin ensimmäinen tarkastelujakso päättyy. Jos työtön ei ole osoittanut maaliskuun loppuun mennessä aktiivisuutta tai laittanut vireille työkyvyttömyyseläkehakemusta, työttömyystuet laskevat.

Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittely kestää noin kaksi kuukautta.

– Jos sopivan harvakseltaan toimittaa liitteitä hakemukseen, niin käsittelyaika voi olla jopa kolme, neljä kuukautta, kertoo ylilääkäri Jukka Kivekäs Varmalta.

Ylilääkäri Kivekäs näkee tekaistuissa hakemuksissa ongelmia, jotka kuormittavat oikeasti työkyvyttömiä.

– Jos tulee turhia hakemuksia aktiivimallin takia, käsittelyajat pitenevät. Silloin pitkittyy heidän odotus, jotka oikeasti tarvitsevat työkyvyttömyyseläkkeen.

Jos hakija valittaa hylkäävästä työkyvyttömyyseläkepäätöksestä, valituksen aikana eläkkeen hakija ei pysty pakoilemaan aktiivimallin toimia.

Aktiivimalli lisännyt kyselyitä työttömän vanhuuseläkkeistä

Aktiivimallin tulo on lisännyt kyselyitä työttömän vanhuuseläkkeestä. Ilmarista on lähestynyt ikääntyneet työttömät, jotka ovat lähellä 62 ikävuotta.

– Työttömien vanhuuseläkkeitä meillä on nyt myönnetty enemmän kuin aiemmin, sanoo osastopäällikkö Niina Bruun Ilmariselta.

Bruun kertoo, että Ilmarisella aletaan seurata aktiivisesti hakemuksia, joissa lääkärinlausuntoja ei ole mukana. Vaikka hakemuksen voi tehdä ilman lääkärinlausuntoa, silti usein lääkärinlausunto tulee myöhemmin.

– Ajan saatossa näemme tekaistujen hakemusten määrän siitä, jos hylkäävien päätösten määrä kasvaa, ynnää osastopäällikkö Niina Bruun Ilmariselta.

Hedelmäteen ja muiden hapokkaiden juomien nauttiminen kuluttaa hampaita, muistuttaa Lontoon King's Collegessa tehty tutkimus.

Erityisen huono asia hammaskiilteen kannalta on, jos teetä, hapokkaita hedelmäjuomia tai makuvesiä litkii pikkuhiljaa pitkin päivää.

Myöskään hapokkaan hedelmän, kuten omenan syöminen pienissä paloissa vähitellen ei ole hyväksi hampaille.

Kiilteen kulumiseen voi kuitenkin itse vaikuttaa, British Dental Journal -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomautetaan.

Jos hapokasta juomaa pyörittelee tai pitää muuten pitkään suussa, happohyökkäys on pahempi, kuin jos juoman nielaisee kerralla.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että hedelmäteetä aterioiden välillä juovilla oli 11-kertainen riski hammaskiilteen rajuun tai kohtalaiseen kulumiseen verrattuna niihin, jotka eivät nauti juomia lainkaan.

Riskin voi puolittaa, jos juomia nauttii vain aterioiden yhteydessä.

– Jos otat lasin viiniä illalla, älä juo hedelmäteetäsi aamulla, kehottaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, tohtori Saoirse O'Toole BBC:n jutussa.

Myös hedelmäpohjaiset smoothiet kuluttavat hampaita. Aiemmassa tutkimuksessa todettiin, että hedelmäsmoothieissa on jopa nelinkertainen hapokkuus kevytkokikseen verrattuna.

Hapokkaiden juomien nauttimisen on todettu jo aiemmissa tutkimuksissa kuluttavan hampaita.

Aiheesta muualla:

BBC: Sipping acidic fruit teas can wear away teeth, says study

Verotus tuppaa olemaan hyvinkin vakava ja asiapitoinen aihe. Perjantaina Twitterissä kuitenkin ilmeni, että viikonlopun kynnyksellä verottajallakin alkaa huumorin kukka kukkia.

Kaikki sai alkunsa torstaina, kun henkilö kohdisti verohallinnon Verouutiset-nimiselle Twitter-tilille kysymyksen jossa pohti puhelinpalvelussa viljeltävää sanontaa ”kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja”.

Pian Verouutiset vastasi, että asiakaspalvelun "sinkkuusasteesta" on käynnistetty sisäinen selvitys.

Perjantaina Verouutiset twiittasi: ”Tiedoksi: Kaikki asiakaspalvelijamme eivät ole varattuja. Neljännes on sinkkuja.” Oheen on liitetty tilastokuva verottajan asiakaspalvelijoiden sinkkuusasteesta:

Taustalla luultavasti "läppäperjantai"

Verohallinnon viestintäjohtaja Mikko Mattinen ei ole nähnyt Twitter-keskustelua, mutta tavoitti perjantaina vuorossa olleen.

– Hän kertoi, että intrassa oli ihan oikeasti tehty kysely ja 336 ihmistä oli vastannut. Jos meitä on noin 5000, niin otanta on ihan kohtuullisen kattava, Mattinen toteaa.

Perjantaina alkuiltaan mennessä twiitti näytti saavan osakseen varsin tirskahtelevaa palautetta. Mattinen kuvailee Twitter-tilin viestintää pääsääntöisesti asiapitoiseksi ja informatiiviseksi.

– Toki jotkut jaksavat sitä asiapitoista, mutta luulen että toiset saattavat kokea myöskin elähdyttäviä hetkiä, jos viesti välillä tuodaan kohderyhmäuskollisesti lähemmäs käyttäjiä.

Viikonloppua kohden kuitenkin voi nähdä vähän kevyempää otetta verottajan suunnalta. Mattinen kertoo, että kun kyseinen Twitter-tili pantiin pystyyn noin neljä vuotta sitten, niin ideoitiin kolme sisältöideaa. Yksi oli esimerkiksi tilastotiistai.

– Läppäperjantai oli yksi. Twitteriä en ole vielä saanut auki, mutta todennäköisesti siellä on ollut tällaista läppäperjantai-tyyppistä viestinvaihtoa.

On kuitenkin yksi aihe, johon huumorilla ei ole sijaa.

– Verotus on meille vakava asia ja sillä ei koskaan kevennetä tunnelmaa.

KAMPALA Entebben kansainvälisellä lentokentällä kuumuus lyö heti iholle, kun tulee Suomen talvesta. Lämpöä lienee kolmisenkymmentä astetta.

Koneesta terminaaliin ei ole pitkä matka. Sisällä vielä yhdet liukuportaat alas, ja sitten on jo passintarkastuksessa.

Tuloaulassa on kymmenkunta tiskiä. Vaikka osa niistä on kiinni, jono liikkuu, ja saan viisumin ja leiman nopeasti. Pienen hymynkin saan virkailijalta.

Edellisviikolla juuri tässä kohtaa tyssäsi suomalaisen liikemiehen ja hänen kanssaan matkustaneen entisen kokoomusministerin Suvi Lindénin matka.

Lindén ja liikemies saapuivat Ugandaan maanantaina 5. helmikuuta Dohan kautta Qatar Airwaysin lennolla. Seuraavana päivänä Lindénin matkakumppani löydettiin kuolleena luksushotellista Kampalasta vajaan 50 kilometrin päästä.

Olen tullut Ugandaan, koska liikemiehen kuolema on nostanut maan otsikoihin Suomessa. Sama pätee myös toisin päin: suomalaisesta liikemiehestä ja Lindénistä on kirjoitettu Ugandassa paljon.

Onko täällä mahdollista saada selkoa siitä, mitä oikein tapahtui?

Tähän juttuun on koostettu tietoja liikemiehen ja Suvi Lindénin liikkeistä Ugandassa useista eri lähteistä paikan päällä. Lähteet ovat puhuneet sillä ehdolla, että heitä ei nimetä jutuissa.

Valtaosa on ugandalaisia viranomais- tai turvallisuuslähteitä, joilla on omat intressinsä puhua.

Lähteiden mukaan suomalainen liikemies esitti Entebben lentokenttävirkailijoille kutsukirjeen, joka näytti olevan Ugandan turvallisuuspalvelun johtajan Frank Kaka Bagyendan allekirjoittama.

Liikemies kertoi tulleensa tapaamaan Bagyendaa, joka on Ugandassa vaikutusvaltainen ja pelätty mies.

Turvallisuuspalvelun johtajalle ilmoitettiin asiasta. Johtajan kerrotaan ihmetelleen, mistä on kysymys. Hän ei odottanut vierailijoita Suomesta.

Liikemies ja Lindén ohjattiin ensin odotustilaan ja sieltä VIP-tiloihin, koska ex-ministeri matkusti diplomaattipassilla.

Liikemies kertoi turvallisuuspalvelun kuulustelijoille tulleensa Ugandaan bisnesasioissa. Hän sanoi, että neuvottelut koskevat muun muassa valvontalaitteita.

Matkalaukussaan hänellä oli myös puolustustarvikeyhtiö Patrian esitteitä.

Ylen saamien viranomaistietojen mukaan mies ei tiennyt esittämänsä kutsukirjeen olevan väärennös. Asia tuli ilmeisesti täytenä yllätyksenä, kun turvallisuuspalvelu sen hänelle kertoi.

Liikemies oli itse lähettänyt ugandalaisen yhteyshenkilönsä kautta maan turvallisuuspalvelulle ISO:lle kirjeen, jossa hän ehdotti vierailua. Mies halusi tulla markkinoimaan muun muassa valvontalaitteita ja kyberturvallisuuteen liittyviä tuotteita.

Pysäytys passintarkastuksessa ja ohjaaminen sivuhuoneeseen voivat olla tuntemattomassa maassa pelottava kokemus.

Ylen lähteen mukaan tässä kohtaa Suvi Lindén vetosi virkailijoihin, että hänet päästettäisiin menemään.

Hän sanoi myös, että liikemies on hoitanut heidän matkajärjestelynsä, eikä hänellä ole niistä tietoa.

Saman hän sanoi kaksi päivää myöhemmin ainoalle toimittajalle, jonka kanssa on dramaattisten tapahtumien jälkeen puhunut. Toimittaja Charles Etukuri kertoi tästä Ylelle. Mutta palataan Etukurin ja Lindénin tapaamiseen myöhemmin.

Lindén kertoi kentällä kuulustelijoille, ettei hän tunne ketään Ugandassa. Liikemies tunsi ainakin Faridah-nimisen naisen.

Heti lentokentän tuloaulan oven takana alkaa vilske. Siellä odottavat vastassa olijat ja taksikuskit. Moni pitelee nimikylttiä.

Panen merkille, että lähes ensimmäisessä näkemässäni kyltissä on kahden suomalaisen miehen nimet.

Vajaat kolme viikkoa sitten ugandalainen nainen nimeltä Faridah odotti täällä suomalaista liikemiestä ja Lindéniä. Ylen lähteiden mukaan juuri Faridah oli välittänyt liikemiehelle väärennetyn kutsukirjeen.

Hänelle liikemies oli toimittanut aiemmin oman kirjeensä, joka oli tarkoitettu turvallisuuspalvelun korkeimmille päätöksentekijöille.

Liikemies ja ja Faridah tunsivat toisensa entuudestaan tavattuaan Dubaissa.

Faridahilla oli lentokentällä seuranaan ainakin turvallisuuspalvelussa työskentelevä mies sekä Carol-niminen nainen. Ulkopuolella odotti heidän kuljettajansa.

Turvallisuuspalvelun miehellä, Apollolla, sanotaan olevan yhteyksiä korkealle.

Aikaa kului eikä suomalaisia kuulunut. Vastassa olijat tajusivat, että suomalaiset olivat joutuneet ongelmiin. He lähtivät pakenemaan, mutta Carol jäi kiinni.

Liikemies ja Suvi Lindén olivat olleet VIP-tiloissa kaksi tuntia, kun Kampalasta lähetetty turvallisuuspalvelun ryhmä saapui paikalle.

Liikemiestä lähdettiin kuljettamaan kuulusteltavaksi turvallisuuspalvelun tiloihin. Suvi Lindén vietiin eri autossa lentokentältä hotellille Kampalan keskustaan.

Korkea-arvoisen lähteen mukaan Lindénin ja liikemiehen huonevarauksista luksushotelli Pearl of Africaan oli huolehtinut sama Faridah, joka pakeni lentokentältä.

Toisen version mukaan turvallisuuspalvelu olisi ohjannut seurueen hotelliin.

Pearl of African aula ammottaa tyhjyyttään. Kristallikruunu loistaa ja kaikkialla kimaltaa. Sohvat ovat hopean väriset, aulasta lähtevällä käytävällä istuimet kiiltävät kultaa.

Hotellin nimi, Afrikan helmi, on myös koko Ugandan kutsumanimi, jonka Britannian pääministeri Winston Churchill teki tunnetuksi.

Hotelli on aivan Kampalan ydinkeskustan tuntumassa, mutta eristettynä kuin toisessa maailmassa. Ensimmäinen turvatarkastus on hyvän matkaa ennen hotellia, toinen odottaa ovella.

Koko lähialue on erittäin tarkasti valvottu ja vartioitu, sillä Pearl of Africa sijaitsee kivenheiton päässä turvallisuuspalvelun päämajasta ja presidentinlinnasta. Hotelliin ei mennä eikä sieltä poistuta huomaamatta.

Pearl of African omistaa Ugandan presidentin Yoweri Musevenin lähipiiriin kuuluvan liikemiehen yhtiö. Vasta viime syksynä avatun hotellin piti alun perin liittyä Hilton-ketjuun, mutta rakennustöiden valmistuessa havaittiin, että rakennus ei ollutkaan Hiltonin laatuvaatimusten mukainen. Esimerkiksi hissikuiluissa oli puutteita.

Nytkään osa hisseistä ei ole käytössä.

Jalkapalloteemaisessa aulabaarissa ei ole tiistai-iltana juuri muita asiakkaita. Henkilökuntaa sen sijaan riittää. Baarin liepeillä on enemmän prostituoituja kuin asiakkaita.

Keski-ikäinen valkoihoinen mies taluttaa nuoren afrikkalaisnaisen pois baarista. Taustalla soi Toto Cutugnon L’italiano.

Aulabaarissa tuskin oli toisenlainen tunnelma sinä maanantai-iltapäivänäkään, kun suomalainen liikemies tuotiin hotellille muutaman tunnin kuulustelujen jälkeen.

Hän ei jäänyt aulabaariin oluelle vaan meni suoraan huoneeseensa hotellin kahdeksanteen kerrokseen. Suomalaisille oli annettu huoneet numero 810 ja 816.

Iltayhdeltätoista lentokentältä paennut Faridah saapui hotelliin. Hän käveli vastaanottotiskin ohi hissille ja painoi kahdeksannen kerroksen nappulaa.

Kerroksessa nainen meni suoraan suomalaisen liikemiehen huoneeseen. Jos Faridah oli tehnyt huoneen varauksen, hän tiesi myös sen numeron.

Kaksi tuntia myöhemmin nainen poistui. Turvakamerat kertovat, että hänellä oli mukanaan musta laukku.

Yksi lähteistä sanoo Ylelle, että hän olisi palannut takaisin huoneeseen myöhemmin aamuyöllä.

Seuraavana päivänä ovea ei avattu koputuksista huolimatta. Iltapäivällä huonesiivoojat soittivat turvamiehille. Mies löytyi huoneestaan kuolleena.

Lehdistöhuone Kampalan pääpoliisiaseman toisessa kerroksessa alkaa täyttyä, kun saavumme paikalle. Väkeä on niin paljon, että osa joutuu seisomaan.

Kun poliisin tiedottaja Emilian Kayima astuu saliin, paikalle on tunkenut jo viitisenkymmentä toimittajaa ja kuvaajaa.

Olemme tulleet kuulemaan, mitä uutta Ugandan poliisi kertoo kuolleen suomalaisen liikemiehen tapauksesta.

Minä ja italialainen valokuvaaja olemme ainoat länsimaalaiset paikalla. Se ei herätä kummempaa huomiota.

Seinällä tuijottaa presidentti Yoweri Musevenin kuva.

Tiukkailmeinen tiedottaja Kayima ei paljasta järisyttäviä uutisia. Tilaisuuden anti on, että hän vahvistaa suomalaisen ruumiista löytyneen sinne kuulumattomia aineita.

Kun tiedottaja ei pidä englanninkielisestä kysymyksestä, hän vaihtaa kieltä tai kohauttaa kulmiaan ja jättää kokonaan vastaamatta.

Seuraavana päivänä maan korkein poliisijohto pitää tiedotustilaisuuden, joka televisioidaan suorana. Nyt kerrotaan jo enemmän: liikemiehen ruumiista on löytynyt kokaiinia ja hyönteismyrkkyä sekä ruskeaa tunnistamattomaksi jäänyttä ainetta. Suomalaistulkinnoissa ainetta arvellaan nuuskaksi.

Miehen kuolinsyy oli myrkytystilasta johtuva hapenpuute, hypoksia.

– Ettekö voisi jo lakata soittelemasta sieltä Suomesta? Etkö sinä voi kertoa muillekin sen, mitä minä nyt sanon, tiedottaja Emilian Kayima parahtaa tiistain tiedotustilaisuuden jälkeen.

Haastattelu ei oikeastaan ole haastattelu. Kayima käskee latelemaan kysymykset ensin ja sanoo jo ennalta, että hän vastaa mitä vastaa.

Useimpiin kysymyksiin Kayima ei sitten vastaakaan.

Tämä on esimerkki siitä, ettei suomalaisliikemiehen kuolemasta ole helppoa saada tietoa. Ainakaan luotettavaa tietoa.

Asiaa mutkistaa se, että turvallisuuspalvelun korkea-arvoisiakin upseereita on mahdollisesti sotkeutunut tapaukseen.

Lisäksi poliisi ja turvallisuuspalvelu käyvät keskenään valtataistelua. Molemmat tutkivat tapausta omilla tahoillaan. Suomalaisen kuolemaa tutkitaan murhana.

Tällä hetkellä pidätettynä on neljä tai viisi ihmistä. Heidän joukossaan ovat ainakin väärennetyn kutsukirjeen välittänyt Faridah, lentokentällä kiinni jäänyt Carol sekä turvallisuuspalvelun Apollo.

Pidätetyt ovat turvallisuuspalvelun suojissa. Tiettävästi poliisi on vaatinut heitä kuultavakseen.

Ugandassa ymmärtää nopeasti, että suomalaisen kuoleman ympärillä leijuu paljon pelkoa ja epäluuloa.

Joka käänteessä minulle korostetaan, että asia on erittäin arkaluontoinen.

Ugandan johdolle laajaa huomiota herättänyt kuolemantapaus on kiusallinen. Yhtenä huolena on, että tämäntyyppinen julkisuus pelottaa turistit ja sijoittajat.

Poliisi ja turvallisuuspalvelu tutkivat myös, liittyykö tapaukseen petos ja valtion vastainen kumouksellinen toiminta. Syytteitä ei ole vielä nostettu.

Suomalaisen huijaus voisi liittyä turvallisuuspalvelun valvontalaitekauppoihin.

Ylen lähteen mukaan turvallisuuspalvelussa olisi käynnissä kilpailutus miljoonien eurojen seurantalaitehankinnasta.

Liikemies oli kertonut kauppaavansa Ugandassa myös tällaista tekniikkaa. Turvallisuuspalvelulle osoittamassaan kirjeessä suomalainen oli tarjonnut valvontalaitteita, mutta paljon muutakin.

Olisiko huijarien tarkoituksena ollut vaatia kauppoihin pääsemiseksi lahjuksia yrityksiltä, joita suomalainen oli väittänyt edustavansa?

Kumouksellista toimintaa koskeva teoria taas liittyy siihen, että ulkomainen liikemies olisi murhattu hallituksen horjuttamiseksi. Murhan tuoma kielteinen julkisuus vähentäisi ulkomaisia sijoituksia ja turismista saatavia tuloja.

Vain päivää ennen suomalaisen liikemiehen kuolemaa oli toisesta luksushotellista, Sheratonista löydetty niin ikään epäselvissä olosuhteissa kuollut ruotsalaismies. Kummankin miehen kuolinsyy oli poliisin mukaan myrkytystilasta johtuva hapenpuute.

Ugandan suurimman sanomalehden New Visionin kaksikerroksinen toimitus sijaitsee rauhallisella kadulla vähän Kampalan keskustan ulkopuolella. Lehden omistaa Ugandan valtio.

On vaikea kuvitella, että näin tavanomaisessa ympäristössä tehtäisiin aseellinen sieppaus keskellä päivää.

Mutta viime viikon tiistaina turvallisuuspalvelun miehet odottivat New Visionin tutkivaa toimittajaa Charles Etukuria toimituksen ulkopuolella ja veivät hänet mukanaan.

Paria päivää aiemmin hän oli kirjoittanut laajan artikkelin suomalaisliikemiehen kuolemasta epäselvissä olosuhteissa.

Etukuri pääsi vapaalle jalalle maanantaina. Olen tullut tapaamaan häntä, sillä hän on ainoa toimittaja, jolle Suvi Lindén on puhunut traagisten tapahtumien jälkeen.

New Visionin toimitukseen mennään sisään metallinpaljastimien läpi. Minulta kysytään, olenko toimittaja. Sanon olevani ja pääsen sisään.

Etukuri ei kättele. Hän sanoo oikean kätensä olevan yhä kipeä, sillä häntä kohdeltiin kaltoin pidätyksen yhteydessä.

Leppoisan oloisella Etukurilla tiedetään olevan läheiset suhteet poliisiin, turvallisuuspalvelun vastustajaan.

Se ei ole täällä poikkeuksellista. Ugandan toimittajakunnasta osalla on yhteyksiä poliisiin, osalla puolestaan turvallisuuspalveluun ja armeijaan.

Etukuri istuu työpisteellään maisemakonttorissa ja kertoo tavanneensa Lindénin Pearl of African aulassa torstaina 8. helmikuuta, kaksi päivää liikemiehen kuoleman jälkeen.

Hän oli saanut vinkin Kampalan poliisilta ja rientänyt paikalle. Lindén oli juuri lähdössä lentokentälle ugandalaisen miehen kanssa, kun toimittaja yhytti hänet luksushotellin aulassa yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Etukurin on kerrottu esiintyneen tilanteessa poliisina. Hän kiistää sen.

– Hän näytti siltä, että halusi todella pois maasta, Etukuri kuvailee Lindéniä.

Hän sanoo tunteneensa Lindéniä kohtaan myötätuntoa.

– Hän näytti siltä, ettei vieläkään uskonut, mitä on tapahtunut.

Etukurin käsityksen mukaan Lindén oli nähnyt matkakumppaninsa ruumiin hotellihuoneessa, jossa tämä kuoli.

Myöhemmin Lindén joutui kuultavaksi sekä hotellilla että poliisiasemalla. Lindén sai diplomaattipassin takia tavallista hienovaraisempaa kohtelua.

Lindén kertoi Etukurille tulleensa Ugandaan liikeasioissa. Entinen kokoomusministeri ei maininnut olevansa YK:n laajakaistakomission erityislähettiläs, kuten hän myöhemmin kirjoitti Facebook-sivulleen.

Laajakaistakomissio kiisti Lindénin väitteet Ylelle.

Etukurin mukaan vierailulla ei ollut mitään tekemistä YK:n kanssa.

– He tulivat Ugandaan käymään kauppaa, hän sanoo.

Toimittaja näyttää puhelimestaan kuvan kirjeestä, jonka liikemies oli lähettänyt Ugandaan. Siinä tämä muun muassa sanoo tekevänsä bisnestä kyberturvallisuuden ja valvontalaitteiden parissa.

Etukurin ja Lindénin kohtaamisesta on kirjoitettu Suomessa ja Ugandassa todella paljon siihen nähden, että se Etukurin mukaan kesti vain viitisen minuuttia.

Sen jälkeen Lindén lähti kohti lentokenttää. Hän sanoi vievänsä kuolleen liikemiehen matkatavarat mukanaan Suomeen.

Suomalaismiehen kuolema jäi osaksi Ugandan sisäisiä juonitteluja.

Lue myös:

Suvi Lindén edistää Afrikassa kansainvälisen sijoitusyhtiön suurta datakeskushanketta, ei liity Ugandaan – katso lista Lindénin seminaarimatkoista

Kaksi nuorta naista istuu yhdessä lääkärin puheilla. On joulukuu 2017 ja 31-vuotias Hanna Pahlsten oli kuumeillut koko syksyn, tänäänkin mittari näyttää yli neljääkymmentä.

Ystävä Sanna Lipponen seuraa taaempana mietteliäänä. Kumpikaan ei odota hyviä uutisia.

Vaikka tästä ei voi selvitä, niin jotenkin me selviämme tämän uutisen kanssa. Sanna Lipponen

Kun lääkäri kertoo, että kahden lapsen äidin vuosia kestäneelle leukemialle ei ole enää mitään tehtävissä, maailma sumenee hetkeksi. Hoidot lopetetaan. Ääneen sanottuna se tuntuu musertavammalta kuin koko syksyn ajan hiipineet aavistukset tulevasta.

– Pelkällä katseella yritin viestiä Hannalle, että olen tässä ja toivoisin, että tätä ei tapahdu. Ja vaikka tästä ei voi selvitä, niin jotenkin me selviämme tämän uutisen kanssa, Lipponen kertaa ajatuksiaan.

Samana päivänä hän teki omasta mielestään ainoan mahdollisen ystävän päätöksen. Hänen oma elämänsä Helsingissä jäisi nyt tauolle. Lipponen kulkisi ystävänsä rinnalla loppuun saakka.

Arpapeliä kahdella elämällä

Kun jyväskyläläisen Hanna Pahlstenin leukemia löydettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2014, hän odotti toista lastaan. Raskaus oli edennyt normaalisti kuudennelletoista raskausviikolle.

Nuori äiti oli väsynyt ja huonovointinen, mutta kaiken arvioitiin johtuvan raskaudesta. Verikokeet kertoivat tilanteen olevan huomattavasti vakavampi.

Akuutin myelooisen leukemian hoitaminen sytostaateilla aloitettiin heti. Lapsen kohtalo oli arpapeliä.

– Jos raskaus olisi ollut alummassa, se olisi keskeytetty. Siinä vaiheessa lähdettiin kuitenkin yrittämään, Pahlsten muistelee.

Kukaan ei osannut kertoa, kuinka hoidot tulisivat vaikuttamaan vauvaan. Lääkärit arvioivat, että äidin mahdollisuudet selviytyä olivat paremmat kuin lapsen.

Tässä syöpätyypissä noin joka toinen potilas selviää. Aiempaa kokemusta raskaana olevien hoitamisesta ei Pahlstenin lääkäreillä ollut. Hän itse oli shokissa.

– Kaikkea tietoa tuli niin paljon, että menin vain johonkin kuplaan ja yritin selvitä jokaisesta päivästä ja hetkestä.

Ihmevauva

Talven kuluessa hoidot etenivät, Pahlstenin hiukset tippuivat ja vatsa kasvoi.

Huhtikuun lasketun ajan lähestyessä vauvan tilannetta seurattiin tiiviisti, mutta täyttä varmuutta lapsen kunnosta oli mahdotonta saada.

– Siinä vaiheessa kun lähdin synnyttämään, en vieläkään uskaltanut ajatella, mitä sieltä tulee.

Monien mielestä tulos oli ihme. 11. huhtikuuta 2015 syntyi 3050 g painanut terve poika.

– Vuosien myötä nähdään, ovatko hoidot jättäneet häneen jälkiään. Mutta nyt kaikki on hyvin.

Uuden elämän iloa varjosti kuitenkin päivää ennen synnytystä tullut tieto siitä, etteivät sytostaattihoidot olleet tappaneet leukemiaa kokonaan. Jäljellä oli mikroskooppinen määrä jäännöstautia ja edessä raskas kantasolusiirto.

Painajaisen yhdistämät

– On saatu viettää paljon laatuaikaa! Hanna Pahlsten nauraa, kun puhe siirtyy ystävän Sanna Lipposen rooliin sairauden aikana.

Parikymmentä vuotta sitten Nightmare-nimisen hevosen hoitajina tutustuneiden naisten ystävyys on tiivistynyt viimeisen kolmen vuoden aikana saumattomaksi.

Taudin eri vaiheissa Lipponen on yrittänyt olla ystävä, joka on läsnä, mutta ei lässytä.

Käytännössä se on tarkoittanut esimerkiksi kymmenien sairaalaan tilattujen pitsojen syömistä yhdessä hoitojen lomassa.

Kantasolusiirron ja siihen liittyvän pidemmän eristysjaksojen aikana Lipponen vieraili Meilahden sairaalassa lähes joka päivä. Vaikka pelolle ja tunteillekin oli tilaa, enimmäkseen juteltiin ihan arkisista asioista.

– Koen, että Hannalle on ollut iso apu siitä, kun ystävät ovat tuoneet normaalin elämän mukanaan sairaalaan, Lipponen miettii.

Ja kun jokaisen rankan hoitojakson jälkeen syöpä palasi uudelleen kummittelemaan verikokeisiin ja luuydinnäytteisiin, Lipposen tukeen saattoi luottaa.

– Ei me siellä itketä ja surra. Enemmän töröillään menemään samalla tavalla kuin muutenkin ja sivutoimisesti hoidetaan siinä jotain sairaala-asioita, Pahlsten kuvailee ystävysten sairaalaelämää.

Myrskyn silmässä

Hoitojen lopettamisesta on kulunut nyt yhdeksän viikkoa.

Kun Hanna Pahlsten katsoo itseään peilistä, hän ei enää tunnista ihmistä, joka tuijottaa takaisin. Kasvot ovat kortisonin turvottamat ja kaatuminen muutti toisen puolen kasvoista violetin kirjavaksi.

Sairaus on muuttanut paitsi suhdetta omaan itseen, myös ystävyyttä. Tuttujen tapaaminen jäänyt vähemmälle, mutta tosiystävien rinki tiivistyy.

– Ei voi odottaa että ihminen tietäisi, miten tässä tilanteessa pitää olla ystävä. Yritän olla samalla tavalla kaveri kuin aiemminkin ja tukena Hannalle niin kuin hän on ollut vuosien saatossa minulle. Sama Hanna se on silti, vaikka onkin sairas, Sanna Lipponen miettii.

Perheen lisäksi tärkein tuki on kuuden lapsuudenystävän tiivis joukko, johon Lipponenkin kuuluu. Pahlsten uskoo, että hänen sairastumisensa on lähentänyt myös muiden naisten ystävyyttä keskenään.

Hannan lähellä olen itse ikään kuin myrskyn silmässä. Sanna Lipponen

Lipposen päätös jättää miehensä ja koiransa Helsinkiin ja muuttaa Pahlstenien kotiin viimeisiksi hetkiksi on monien mielestä poikkeuksellinen teko. Hänelle itselleen se ei ole uhraus, vaan pikemminkin ainoa mahdollinen ratkaisu.

– On vaikeaa nähdä toinen kivuissa ja peloissaan, mutta Hannan lähellä olen itse ikään kuin myrskyn silmässä. Jos olisin muualla, miettisin vain koko ajan kauhukuvia. Nyt näen jatkuvasti, kuinka hän pärjää.

Voiko kuoleman kanssa ystävystyä?

Pahlstenien kotiin jyväskyläläiseen kerrostalokolmioon on muodostunut uusi, tiivis perhe. Hannan miehen ja lasten lisäksi heidän luonaan asuu suuren osan ajasta myös Hannan äiti ja veli, sekä tietysti Sanna Lipponen.

– Minullahan on asiat on valtavan hyvin. Se on aika hurjaa menoa, jos on vain yhden ihmisen varassa. Tai jos ei ole ketään, Pahlsten pohtii.

Saattohoidon tässä vaiheessa hyvä päivä on lähes kivuton. Silloin Pahlsten jaksaa leikkiä lasten kanssa Ryhmä Hau-leikkejä, pelata lautapelejä ja katsoa elokuvia.

Huonona päivänä koko pään valtaa lamaava painekipu, johon on haettava apua sairaalasta. Juuri sillä hetkellä kuolema tuntuu lähes kaverilta.

– Mutta en mä kyllä vieläkään kuolemasta tykkää! hän huudahtaa.

Viimeinen lahja

Kukaan ei tiennyt, eläisikö Pahlsten 32-vuotiaaksi asti.

Kun tammikuun 28. oleva syntymäpäivä lähestyi, ystäväpiirin naiset miettivät, mitä voisi antaa lahjaksi saattohoidossa olevalle kahden lapsen äidille.

– Mikään tavara ei tunnu tässä tilanteessa kovinkaan osuvalta, Lipponen hymähtää.

Sairauden myötä luonto on tullut Pahlstenille koko ajan tärkeämmäksi. Ajatus oman luonnonsuojelualueen perustamisesta hänelle alkoi tuntua parhaalta mahdolliselta lahjalta.

Luonnon kiertokulku konkretisoituu metsässä hyvin. Kun kasvaa uutta ja kuolee vanhaa ja kaikki on yhteydessä toisiinsa. Se on voimaannuttava ajatus. Hanna Pahlsten

Ystäväpiiri perusti Luonnonperintösäätiön avulla keräyksen, jonka tavoitteena on ostaa pala ikimetsää. Siitä tulisi Hannan muistometsä.

Syntymäpäivänä he esittelivät ideansa päivänsankarille.

– En ollut osannut ajatellakaan mitään tälläistä! On koskettava ajatus, että metsä jää elämään minun jälkeeni, Pahlsten hehkuttaa silminnähden innostuneena.

Suru vie suomalaisen metsään

Suomalaisten läheinen suhde metsään näkyy elämän käännekohdissa ja erityisesti kuoleman lähestyessä. Se on huomattu myös Luonnonperintösäätiössä, jolle annettujen lahjoitusten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Erilaiset merkkipäiväkeräykset ja joululahjaksi ostetut metsäosuudet ovat suosittuja. Oma lukunsa ovat myös kymmenisen vuotta sitten alkaneet muistokeräykset.

– Usein hautajaistilaisuudessa kerrotaan että on kerätty näin paljon rahaa ja kukkien sijaan voidaan antaa pala metsää, kuvailee Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila.

Merkittävä osa Luonnonperintösäätiön varoista saadaan myös testamenttilahjoituksina. Jussila näkee kuoleman ja metsän yhdistämiselle monia syitä.

– Metsä edustaa elämää ja ikimetsä on pysyvä. Moni toivoo myös että heidän tuhkansa sirotellaan metsään.

Samat syyt saivat myös Hanna Pahlstenin ihastumaan ideaan omasta muistometsästä. Ajatus siitä, että hänestä tulee pian osa luonnon kiertokulkua on auttanut hyväksymään lähestyvää kuolemaa.

– Luonnon kiertokulku konkretisoituu metsässä hyvin. Kun kasvaa uutta ja kuolee vanhaa ja kaikki on yhteydessä toisiinsa. Se on voimaannuttava ajatus, Pahlsten pohtii.

Hannan näköinen metsä

Hannan muistometsäksi haluttaisiin ostaa useamman hehtaarin kokoinen luonnontilainen metsäalue Keski-Suomesta.

Sijainti on tärkeä, sillä keräyksen aloittaneet ystävät toivovat metsän olevan lähellä Pahlstenin omaisia.

– Toivon että läheiseni kävisivät siellä vaeltamassa, miettimässä ja voimaa hakemassa. Erityisesti lapset, Hanna Pahlsten visioi.

Ei sitä joka äidillä ole omaa ikimetsäplänttiä. Ehkä se on aika mukavakin ajatus. Hanna Pahlsten

Hän toivoo poikiensa löytävän läheisen ja kunnioittavan suhteen luontoon. Ystävien näkökulmasta muistometsä on lahja myös Pahlstenin lapsille. He toivovat alueen muodostuvan lasten kasvaessa merkitykselliseksi paikaksi, jonka hankkiminen oli myös äidille tärkeää.

– Ei sitä joka äidillä ole omaa ikimetsäplänttiä. Ehkä se on aika mukavakin ajatus, Pahlsten jatkaa.

Jos Hannan muistometsän varat saadaan kasaan, myös ystävät aikovat vierailla siellä mahdollisimman usein. Sanna Lipponen uskoo luonnossa liikkumisen muuttuvan entistä erityisemmäksi, kun sen voi tehdä paikassa, joka muistuttaa rakkaan ystävän mielen maisemaa.

Haluaisin päätyä sinne metsiin luuhuamaan ja saaristoon tuulena suhisemaan. Tokkopa siellä arkussa niin paljon tekemistä on kuitenkaan Hanna Pahlsten

Mutta minkälainen paikka olisi erityisesti Hannan näköinen?

– Se olisi tietenkin valtavan kaunis metsä. Ja siellä olisi tosi ihana olla. Kun itselläni on aina ollut tosi hyvä olla Hannan lähellä, niin toivoisin että sellainen fiilis olisi myös siellä metsässä, Sanna Lipponen haaveilee.

Pahlsten itse toivoisi, että hänen läsnäolonsa voisi aistia muistometsässä – tai luonnossa ylipäätään. Jos kuolemaa ajatellaan matkana, hän ei toivo sen loppuvan umpikujaan.

– Kyllähän mä haluaisin päätyä sinne metsiin luuhuamaan ja saaristoon tuulena suhisemaan. Tokkopa siellä arkussa niin paljon tekemistä on kuitenkaan!

Ugandan poliisi on ottanut kiinni kolme naista Kampalassa kuolleen suomalaisen liikemiehen tapauksen takia, kirjoittaa ugandalainen Observer-lehti. Yksi naisista näkyy hotellin valvontakamerakuvissa saapumassa miehen huoneeseen ja poistumassa sieltä.

Suomalaismies löydettiin kuolleena hotellihuoneesta Kampalassa kaksi viikkoa sitten.

Ugandassa tehdyssä ruumiinavauksessa miehen ruumiista löytyi kokaiinia ja hyönteismyrkkyä. Miehen kuolinsyy oli myrkytystilasta johtuva hapenpuute, hypoksia.

Lue lisää:

Yle Ugandassa: Liikemies ja entinen ministeri tulivat Afrikan helmeen – nyt tutkitaan murhaa, petosta ja kumouksellista toimintaa

Toimittajalta: Afrikan helmi vai pimeyden sydän? Keskustelu Ugandasta tuo mieleen vanhat kliseet Afrikasta

Kevään avajaiskeskustelu eduskunnassa alkoi viime viikolla pääministerin ilmoituksella – ja kansanedustajien äänihuulet olivat taas koetuksella.

Pelkästään omalla vuorolla puhuminen ei kaikille riitä. Nopeimmat ja kokeneimmat iskevät myös muiden puheiden väliin.

Yksi lause eriarvoisuudesta!

Huudahti SDP:n Jukka Gustafsson kesken pääministeri Juha Sipilän (kesk.) puheen, kun Sipilä mainitsi professori Juho Saaren eriarvoisuuden vähentämistä pohtivan työryhmän.

Kuulostaa selittelyltä!

Huusi puolestaan kokoomuksen Ben Zyskowicz, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen avasi keskustan näkemystä perhevapaauudistuksen kaatumisen syistä.

Välihuudot ovat erottamaton osa eduskunnan salikeskustelua. Ne ovat lyhyitä ja teräviä kommentteja, jotka tuovat lisää väriä muuten puuduttavaan keskusteluun.

Puhemiehen paikan jättäneen Maria Lohelan (sin.) mielestä hyvät välihuudot ovat kuitenkin eduskunnassa harvassa. Onnistuneisiin välihuutoihin kuuluu tietty tyyli ja tekniikka, joka Lohelan mukaan ei ole monella hallussa.

– Lyhyiden, oivaltavien välihuutojen sijasta täysistuntosalissa usein huudetaan ja huudellaan omia pitkiäkin näkemyksiä toisten puheenvuorojen päälle ja joskus jopa säestetään viestiä nauramisella. Tämä ei ole hyvä asia, työmatkalla ollut Lohela vastaa sähköpostitse, kun Yle kysyi väistyneen puhemiehen arviota eduskunnan välihuutokulttuurista.

Kokeneet miesedustajat eniten äänessä

Varapuhemiehen paikalta suuren valiokunnan johtoon siirtynyt kokoomuksen Arto Satonen ei ole entisen puhemieskollegansa kanssa samaa mieltä.

– Se on totta, että välihuuto ei saa mennä liian pitkäksi, mutta aika hyvin tässä on mielestäni toimittu. Se kuuluu tähän suomalaiseen kulttuuriin ja se on puhemiehen tehtävä puuttua silloin, kun kyse ei ole enää välihuudosta vaan puhujaa häiritsevästä yleisestä mölinästä, Satonen kertoo Ylelle.

Satosen mielestä eduskunnassa on useita välihuutojen taitajia. Terävimmät huutajat löytyvät kokeneimpien kansanedustajien riveistä.

Satonen nostaa esiin kokoomuksen Zyskowiczin, keskustan Olavi Ala-Nissilän sekä SDP:n Eero Heinäluoman. Nuoremmasta polvesta maininnan saa sinisen tulevaisuuden Simon Elo.

– Välihuutelu on taitolaji. Sillä voidaan muistuttaa puhujaa jostain toisesta näkökulmasta ja tuoda sopivaa kontrastia tilanteeseen, Satonen kuvailee.

Ahkera välihuutelija ja itsekin puhemiehenä toiminut SDP:n Heinäluoma arvioi, että välihuutojen taso saattoi lipsua eduskunnan toimiessa Sibelius Akatemian väistötiloissa.

– Silloin oli tällaista ylipitkää puhetta ja mölinää, mutta nyt kun ollaan palattu suureen saliin, on mielestäni menty parempaan suuntaan. Välihuudot ovat salikeskustelun suola, niissä saa olla myös huumoria mukana.

Välihuutajien kapea kärki koostuu hyvin kokeneista kansanedustajista. Lisäksi suurin osa välihuudoissa kunnostautuneista on miehiä.

– Viime vuosina tämä on ollut enemmän miesten laji. Pia Viitanen (sd.) on hyvä, mutta lisää naisia toivottaisiin mukaan, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma arvelee, että salikeskustelun merkitys on ylipäätään vähentynyt, mikä näkyy myös välihuutojen osaamisessa.

– Aika suosii some- ja nettiviestintää, eikä salikeskustelu ole enää niin tärkeässä roolissa mitä se joskus oli. Se voi vaikuttaa siihen, että siihen ei satsata enää niin paljon.

Välihuudot kirjataan muistiin jälkipolville

Välihuutoja kuuluu sitä enemmän, mitä kuohuttavampi aihe on pöydällä.

Esimerkiksi työttömyysturvan aktiivimallia koskevassa ensimmäisessä eduskuntakäsittelyssä pöytäkirjoihin päätyi vasemmistoliiton kansanedustajan Paavo Arhinmäen toteamus siitä, miltä useiden välihuutojen myräkkä kuulostaa:

Arvoisa rouva puhemies! Oli niin kova meteli, etten kuullut edes omaa ääntäni.

Aktiivimalli-keskustelun aikana kärppänä oli erityisesti Heinäluoma, joka höykytti laista vastanneita ministereitä:

Kasvojenpesua!

Heinäluoma kuittasi sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalle (sin.), kun ministeri vetosi puheenvuorossaan eduskunnan lausumaan, joka velvoittaa seuraamaan aktiivimallin vaikutuksia.

Siinä on vaalimainokseen valmis sitaatti!

Sai kuulla puolestaan työministeri Jari Lindström (sin.), kun hän kuvaili hallituksen lain valmistelua koko joukkueen peliksi.

Tyypillisesti välihuudoissa oppositio höykyttää hallitusta tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Oppositiolta puolestaan vaaditaan omia vaihtoehtoja tai muistutetaan menneiden hallituskausien synneistä.

Välihuudot kirjataan myös eduskunnan virallisiin pöytäkirjoihin sillä tarkkuudella, kuin keskustelua seuraava pöytäkirjasihteeri sen kuulee. Usein merkintä voi olla vain pelkkä maininta välihuudosta, ilman tietoa sisällöstä tai välihuudon esittäjästä.

Helsingin Sanomat kävi pöytäkirjoista läpi välihuutoja edellisellä vaalikaudella. Kansanedustajien 31 637 puheenvuoron joukosta HS löysi silloin lähes 6 000 merkintää välihuudosta. Vaalikauden 2007–2011 välihuudoista puolestaan on tehty tutkimus Turun yliopistossa, jonka mukaan suurimmasta osasta välihuutoja vastasi vain kymmenen edustajan joukko.

Samojen konkareiden nimet esiintyvät eri vaalikausilla tehdyissä kartoituksissa. Ahkerimmaksi välihuutajaksi nousee aina kokoomuksen Ben Zyskowicz.

Puhujalta pasmat sekaisin

Nopeasti reagoiva puhuja voi itse kuitata välihuudon lyhyellä vastauksella kesken puheen. Kesken puheenvuoron voidaan siis käydä eräänlainen minidebatti. Keskustelu ei saa kuitenkaan lähteä liikaa rönsyilemään tai puhemiehen nuija paukkuu.

Välihuudoilla voidaan pyrkiä myös häiritsemään puhujaa.

– Välillä välihuudolla on saatettu saada puhujan konseptit sekaisin, mutta kaikki täällä ovat niin kokeneita puhujia, että he eivät helpolla hämmenny, kokoomuksen Satonen kuvailee.

Satosella on myös omakohtaisia kokemuksia välihuutojen kohteeksi joutumisesta. Kun hän piti ensimmäistä puhettaan eduskunnassa löylyä löi ahkerana välihuutelijana kunnostautunut keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä.

– Puhujapönttöön nouseminen on uudelle kansanedustajalle jännittävä paikka. Ala-Nissilä sitten ajatteli, että nyt on vähän arkuutta puhujalla ja jäi saliin huutelemaan.

Satosen mielestä välihuudot kuitenkin esitetään usein hyvässä hengessä.

– Välihuudothan kannustavat puhujaa pysymään tarkkana.

Mictecacihuatlin taival maan päällä oli hyvin lyhyt. Hän kuului ihmisiä edeltäneeseen muinaiseen rotuun ja olisi varmaan viihtynyt silloisessa olomuodossaan, mutta manalalla ja sen olennoilla oli kyltymätön ruokahalu. Niinpä Mictecacihuatl uhrattiin jo pikkutyttönä alisen maailman tarpeita varten.

Vähitellen, hyvin hitaasti ja lukuisten jälleensyntymien lopputuloksena Mictecacihuatlista kehkeytyi atsteekkien jumalatar, joka hallitsi kuolleiden valtakuntaa Mictlaa puolisonsa Mictlantecuchtlin kanssa. He asuivat Pimeyden temppelissä, jossa ei ollut ovia tai ikkunoita.

Mictecacihuatlin tehtävänä oli vartioida kuolleiden luita, mikä oli hyvin tärkeää – luista nimittäin luotiin uusia ihmisiä. Hän myös luotsasi ja suojeli kuolleille järjestettyjä juhlallisuuksia maan päällä.

Kuoleman jumalattaren ulkonäkö oli pelottava – tai ainakin sellainen, että se sopi hänen rooliinsa. Mictecacihuatlin kasvoina oli pääkallo, liha oli syöpynyt hänen vartalostaan kokonaan pois ja uumia koristi käärmeistä tehty hame. Mictecacihuatlin suu oli jatkuvasti auki: aina aamuisin sinne katosivat kaikki tähdet.

Helvettiä ei ole

Lahden taidemuseon tuore Hymyilevä kuolema -näyttely edustaa nykypäivää, mutta muinaisen jumalattaren henki ja ulkonäkö ovat siellä vahvasti läsnä. Näyttelyssä on yli sata julistetta, joiden teemana on Meksikon värikkäin juhla, Dia de los Muertos eli Kuolleiden päivä. Karnevaali linkittyy suoraan Keski-Amerikan alkuperäiskansojen ja etenkin atsteekkien vanhoihin rituaaleihin ja uskomuksiin.

– Atsteekkien uskonnosta puuttui käsitys helvetistä, joten tuonpuoleiseen ei liittynyt ajatusta rangaistuksesta. Rajantakainen oli valoisampi paikka kuin esimerkiksi meidän kulttuurissamme. Tästä myös osittain johtuu Kuolleiden päivän nykyinen värikkyys, tutkija Hanna Suihko Lahden taidemuseosta kertoo.

Atsteekkikalenterissa juhlaa vietettiin alun perin elokuussa, mutta kristinuskon saavuttua uudelle mantereelle se siirrettiin marraskuulle ja siihen yhdistyi myös katolisia perinteitä. Kuolleiden päivän viettoon kuuluu oleellisena osana omaisten ja muuten tärkeiden ihmisten muisteleminen – useimmiten riehakkaalla tavalla.

– Kuolleille katetaan pöytä, heille tarjotaan heidän mieliruokiaan ja siinä sivussa juodaan vähän tequilaa. Meksikossa kuolleiden muistelemiseen liittyy ajatus, että ihminen kuolee vasta, kun hänet unohdetaan, Hanna Suihko sanoo.

Viettelevä kuolema

Kuolleiden päivän nykyisenä symbolina paistattelee Mictecacihuatlin jalanjäljissä La Calavera Catrina -hahmo, aikakautensa muotihattuun pukeutunut naispuolisen luuranko, jonka meksikolaistaiteilija José Guadalupe Posada loi yli sata vuotta sitten. Alun perin Catrina oli satiirinen hahmo, joka kritisoi muun muassa eurooppalaisittain pukeutuneita Meksikon alkuperäisasukkaita. Ikoniseen asemaan Catrina nousi viimeistään 1940-luvulla, jolloin se esiintyi taiteilija Diego Riveran kuuluisassa muraalissa.

– Meillä Suomessa ja länsimaisessa kulttuurissa puhutaan viikatemiehestä, kun taas Meksikossa kuolemaa edustaa nainen. Meksikolaisuskomusten mukaan Catrina nimenomaan viettelee ihmisen rajan toiselle puolelle, jotta siirtyminen olisi miellyttävämpää, Hanna Suihko kertoo.

Kuoleman käsite on Meksikossa muutenkin huomattavasti valoisampi ja vähemmän ahdistava kuin esimerkiksi Suomessa.

– Meillä kuolemasta ei juuri puhuta. Kuolema-sanan pelkkä mainitseminenkin vaikuttaa manaamiselta. Toisaalta esimerkiksi Hugo Simbergin teoksissa kuolema ei ole millään tavalla paha hahmo, vaan sillä on pikemminkin lohduttava ja ystävällinen olemus. Ehkä sekä Catrinalla että Simbergin hahmoilla voi olla jonkinlainen terapeuttinen vaikutus, Hanna Suihko toteaa.

Nyky-Meksikon ongelmia

Kuolleiden päivästä kertovat julisteet ovat saapuneet Lahteen Méxicon MUMEDI-museosta, jossa järjestetään vuosittain kansainvälinen julistekatselmus teemalla A la muerte con una sonrisa eli Kuolemalle hymyillen.

Suurin osa Lahden taidemuseossa olevista julisteista on meksikolaistaiteilijoiden tekemiä. Joissakin niistä on selkeitä viittauksia myös nyky-Meksikon yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten väkivaltaan ja huumeisiin. Esimerkiksi René Zubieta Méndezin Perinne jatkuu, Meksiko kuolee -julisteen sanoma on varsin synkkä. Toisaalta yksi teoksen graafisista elementeistä on oranssi tekstuuri, joka viittaa samettikukkiin. Niillä taas on voimakas symbolinen merkitys Kuolleiden päivän juhlinnassa.

Hector Bayona Acostan Kuoleman kahtiajakoisuus -julisteessa atsteekkiperinteet sekoittuvat kristilliseen käsitykseen taivaasta ja helvetistä, kun taas Guerrero Moralesin juliste on meksikolaisversio da Vincin Mona Lisasta.

Kuolleiden päivän kuvastoihin on tuotu myös uudenlaisia kulttuurisia ulottuvuuksia: taiwanilaisen Lien Chia Linin Kuolema on yleistä -julisteessa poimitaan pääkalloja syömäpuikoilla.

Pääkalloista ei näyttelyssä ole muutenkaan pulaa.

– Pääkalloon on nykyisin totuttu, koska kyseistä symbolia näkee niin paljon. Tuskin se enää ketään kauhistuttaa, Hanna Suihko summaa.

Kansainvälinen avustusjärjestö Punainen Risti on havainnut seksuaalisia väärinkäytöksiä järjestön sisällä, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC. Järjestön mukaan 21 sen työntekijää on jättänyt työpaikkansa epäiltyjen seksuaalisten väärinkäytösten vuoksi.

Punaisen Ristin pääjohtaja Yves Daccord kertoo, että työntekijät olivat ostaneet "seksuaalisia palveluja".

– Nämä työntekijät ovat joko eronneet itse tai heidät on irtisanottu järjestön palveluksesta, Daccord toteaa.

Useat avustusjärjestöt ovat kertoneet työntekijöidensä tekemistä hyväksikäytöistä sen jälkeen, kun brittilehti Times pari viikkoa sitten paljasti hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin työntekijöiden epäillyt hyväksikäyttötapaukset.

Punainen Risti teki oman sisäisen selvityksen asiasta viime aikoina humanitaarisissa järjestöissä julkisuuteen tulleiden väärinkäytösten vuoksi. Pääjohtaja Daccord painottaa, että järjestön käytössäännöissä seksin ostaminen on ollut yksiselitteisesti kiellettyä vuodesta 2006.

Lastenoikeusjärjestö Plan International on vahvistanut kuusi lasten hyväksikäyttötapausta heinäkuusta 2016 kesäkuuhun 2017. Planin mukaan yhdessä tapauksessa tekijänä on ollut järjestön henkilöstöön kuuluva ja viidessä tapauksessa avustaja, kertoo STT.

Perjantaina Plan International ja 21 muuta organisaatiota ilmoittivat yhdessä, että ne lupaavat tehdä enemmän suojellakseen ihmisiä, joiden auttamiseksi yhteisöt on perustettu.

Suomessa asiasta uutisoivat myös Helsingin Sanomat ja MTV.

Lue myös:

Haiti keskeytti Oxfamin työt, haluaa selvyyden seksisyytöksiin

Oxfamin työntekijä myöntää selvityksessä maksaneensa seksistä Haitissa

Avustustyöntekijöiden väärinkäytökset Haitissa eivät yllättäneet suomalaisasiantuntijoita – "Olen nähnyt maailmalla huorissa käyviä kehitysyhteistyöntekijöitä"

Seksikandaali ajaa Oxfamin yhä ahtaammalle – Näyttelijä Minnie Driver hylkää järjestön haitilaisten hyväksikäytön takia

Seksiskandaali Haitissa ravistaa hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamia – apulaisjohtaja erosi ja hallitus uhkaa viedä rahat

Imatrankosken koulun neljäsluokkalaiset juoksevat kireästä pakkasesta huolimatta sisävaatteissaan koulun viereiselle luistelukentälle. Opettaja on kertonut, että koulun entinen oppilas Jussi Markkanen on luistelemassa lapsuuden kotikentällään. Oppilaat pyytävät muun muassa NHL:ssä pelanneelta ammattilaisurheilijalta nimikirjoitukset sekä yhteiskuvia.

Markkanen hymyilee jokaiselle ja kyselee koulupäivästä.

– Pian tämä loppuu, naurahtaa jääkiekkoilija lapsilauman lähdettyä.

Tällä Markkanen viittaa tänä keväänä päättyvään ammattilaisuraansa. Se ura alkoi lappeenrantalaisessa SaiPassa 26 vuotta sitten ja päättyy saman joukkueen paidassa. Paluu Lappeenrantaan ja SaiPaan tapahtui viisi vuotta sitten. Aluksi tarkoitus oli pelata vielä kaksi vuotta, mutta pelaaminen oli niin kivaa, ettei mies hennonnut lopettaa.

Uran upein ja katkerin muisto samassa

Yhdeksi ehdottomasti upeimmaksi muistoksi pitkällä urallaan maalivahti nostaa pelaamisen Stanley Cupin finaaleissa kauden 2005–2006 päätteeksi. Edmonton Oilersin maalivahti Dwayne Roloson loukkaantui finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa, ja Markkanen sai kuulla pelaavansa loput ottelut. Vastassa oli Carolina Hurricanes.

– Kyllä se on jokaisen jääkiekkoilevan pikkupojan unelma päästä pelaamaan sinne seitsemänteen otteluun. Sama vastaus pätee siihen, että mikä on uran pahin pettymys. Kun pääset niin lähelle, mutta et voita.

Mentaalinen valmistautuminen finaalipeleihin alkoi heti, kun valmentaja kertoi hänen olevan maalilla loput ottelut. Markkanen muistutti itseään tilaisuuden ainutkertaisuudesta ja päätti nauttia siitä.

– Tuollaisessa tilanteessa sitä oppii itsestään paljon. Osasin nauttia ja tarttua hetkeen. Aina kaikki ei kuitenkaan pääty kuten haluaisi.

"Vanhemmat löysivät meidät aina kentältä"

Jussi Markkasen perhe muutti Imatralla Imatrankosken koulun läheisyyteen Markkasen koulun alkaessa. Koulun viereisestä kentästä ja sen ympäristöstä tuli lasten toinen koti.

– Meitä oli hieno urheilevien lasten porukka. Tapasimme aina kentällä, ei siitä tarvinnut sopia erikseen. Ja vanhemmat tiesivät, että sieltä meidät löytää, jos on asiaa.

Lapsena vapaa-ajan peleissä Markkanen halusi olla pelaaja, koska harjoituksissa hän oli aina maalilla.

– Ulkojääluistimet oli pelaajan luistimet, ne oli vähän mitä sattuu. Ehkä iskä halusi vähän ostaa kasvunvaraa, naurahtaa Markkanen lapsuutensa kotijäällä.

Isällä on ollut suuri merkitys miehen uralla. Tie, tai ainakin mahdollisuus jääkiekkoilijaksi annettiin kotoa. Jussi Markkasen isä on itsekin pelannut ja valmentanut.

Syvempiin uransa muisteluihin Jussi Markkanen ei vielä ole valmis. Ensin pelataan meneillään oleva kausi loppuun.

– Halusin nähdä, että pystynkö auttamaan joukkuetta niin, että se pärjäisi. Vielä ei ole saatu mitalia, mutta yksi mahdollisuus on jäljellä.

Markkasen uran tietynlainen ympyrä sulkeutui, kun hän palasi viimeisiksi kausiksi SaiPaan.

– Ehkä sen kuului mennä näin.

Jussi Markkanen ilmoitti 18.2.2018, että kuluva kausi on hänen viimeinen. SM-liigassa Markkanen on pelasi SaiPan lisäksi myös Jokereissa ja Tapparassa. NHL:ssä hän pelasi viisi kautta. Sen lisäksi hän on näyttänyt taitojaan myös KHL:ssä sekä Sveitsin liigassa. Leijonia Markkanen edusti kaksissa MM-kisoissa sekä Salt Lake Cityn olympiaturnauksessa.

Markkasen uraa SaiPa juhlistaa 9.3.2018 kotiottelussaan Mikkelin Jukureita vastaan.

Berliinin filmifestivaalien Kultainen karhu -palkinnon on voittanut romanialainen elokuva Touch Me Not. Sen on on ohjannut ja käsikirjoittanut Adina Pintilie.

Lauantaina jaetun palkinnon arvo on 50 000 euroa.

Voittajaa on kuvattu kokeelliseksi ja tositapahtumiin perustuvaksi elokuvaksi, joka tarkastelee seksuaalista läheisyyttä ja siihen liittyviä pelkoja. Elokuvan ohjaaja Pintilie kertoi, että filmin tarkoituksena on "kutsua katsoja vuoropuheluun" sen seksistä, vammaisuudesta ja estoista antamien avoimien tulkintojen kanssa.

Yksi ennakkosuosikki oli yhdysvaltalainen Isle of Dogs, joka sai Hopeisen karhun parhaasta ohjauksesta. Elokuvan ohjaaja on Wes Anderson.

Elokuva on nukkeanimaationa toteutettu koiraseikkailu ja fantasia, jonka vertauskuvallisuus liittyy muun muassa poliittiseen populismiin. Koirien kohtelu muistuttaa myös pakolaisten asemasta.

Andersonin puolesta hopeakarhun otti vastaan näyttelijä Bill Murray, joka on antanut äänensä yhdelle elokuvan koirista.

– En koskaan ajatellut meneväni töihin koirana ja tulevani kotiin karhuna, hän kommentoi. Ich bin ein Berliner Hund (Olen berliiniläinen koira), hän jatkoi viitaten Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn Berliinissä kesäkuussa 1963 pitämään kuuluisaan puheeseen.

Isle of Dogs on tulossa Suomen elokuvateattereihin keväällä.

Norjalaisfilmi kertoo murhenäytelmästä vuonna 2011

Toinen Berliinin filmifestivaalien vahva voittajasuosikki oli norjalainen Utöya 22. juli (englanninkielisen version nimenä on U - July 22), mutta se jäi vaille palkintokarhuja.

Elokuva kertoo heinäkuussa 2011 Utöyan saarella tapahtuneesta murhenäytelmästä. Anders Behring Breivik surmasi saarella 69 ihmistä, joista lähes puolet oli alaikäisiä. Lisäksi noin 60 ihmistä haavoittui.

Elokuvan on ohjannut Erik Poppe. Hän kertoi aiemmin lehdistötilaisuudessa halunneensa muistuttaa, miltä äärioikeiston väkivalta voi näyttää.

Rooleissa on lähes yksinomaan ensikertalaisia. Elokuva etenee reaaliajassa ja näennäisesti yhdellä otoksella, jossa kuvitteellinen Kaja etsii suojaa ja siskoaan.

Berliinin elokuvafestivaaleilla nähtiin puolentoista viikon 15.–25. helmikuuta kaikkiaan noin 400 elokuvaa. Kultaisesta karhusta kilpaili 19 ehdokasta. Berliinin elokuvafestivaali on yksi vanhimmista ja arvostetuimmista alan tapahtumista maailmassa.

Viron virtuaaliasukasohjelman puuhaväki suunnittelee oman kryptorahakkeen luomista. Toteutuessaan estcoin-nimisellä kryptotokenilla eli -rahakkeella olisi Viron valtion tuki.

Estcoinin toiminta perustuisi muun muassa kryptovaluutta bitcoinin taustalla vaikuttavaan lohkoketjuteknologiaan.

Estcoinin ideoija on Viron virtuaaliasukasohjelman toimitusjohtaja Kaspar Korjus. Ajatus valtion kryptorahakkeesta sai maailmanlaajuista mediahuomiota, kun Korjus toi ideansa julkisuuteen blogikirjoituksessaan viime elokuussa.

Virtuaaliasukkaat voisivat ostaa estcoineilla esimerkiksi erilaisia palveluita erityisen yhteisöllisen verkkoalustan sisällä. Kryptohankkeen voi nähdä myös virtuaaliasukasohjelman ovelana markkinointina.

Korjuksen visiossa Viro järjestäisi maailman ensimmäisenä valtiona ICO:n (initial coin offering) eli digitaalisen joukkorahoituskampanjan, jossa se myisi estcoin-kryptorahakkeita sijoittajille.

ICO:lla kerättyjä varoja Viro voisi sijoittaa julkista sektoria tukevien digitaalisten innovaatioiden kuten tekoälyn ja älysopimusteknologian hyödyntämiseen. Korjuksen mukaan näin Viro toimisi mallina digiaikakauden yhteiskunnille.

Lisäksi osa rahoista voitaisiin sijoittaa virolaisiin ja Viron virtuaalikansalaisten perustamiin yrityksiin.

Keskuspankki jyrähti

Korjus linjasi alkuperäisessä ehdotuksessaan, että estcoin voisi toimia myöhemmin myös maailmanlaajuisena maksuvälineenä.

Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi pillastui Korjuksen ehdotuksesta ja jyrähti syyskuussa, että yksikään euromaa ei voi perustaa omaa valuuttaa. Draghi totesi, että euroalueen valuutta on euro.

Viron virtuaaliasukasohjelman viestintäpäällikkö Arnaud Castaignet kertoo Ylelle puhelimitse, että he ovat jatkokehitelleet estcoinin konseptia saamansa kritiikin perusteella ja yhdessä eri sidosryhmien kanssa.

Castaignet toteaa, että estcoinia ei ole vielä hyväksytty Viron kansalliseksi hankkeeksi. Heidän mielestään kyseessä on kuitenkin idea, jota kannattaa harkita.

– Estcoinin tarkoituksena ei ole koskaan ollut uuden kryptovaluutan julkaiseminen. Kryptorahakkeen käyttötarkoitus on erilainen verrattuna digitaaliseen valuuttaan, Castaignet sanoo.

Castaignetin mukaan estcoin toimisi toteutuessaan Viron digiasukasohjelman sisäisenä vaihdon välineenä. Ohjelma julkaisee myöhemmin tänä vuonna yhteisöllisen verkkoalustan, jonka sisällä kryptorahakkeita voisi hyödyntää ja tienata.

– Bitcoin ei ole malli meille. Valitettavasti kysymys bitcoinista vääristää keskustelua kryptorahakkeiden ja lohkoketjuteknologian tarjoamista mahdollisuuksista.

Tässä vaiheessa estcoinille on hahmoteltu kolme erilaista mallia. Ne olisi voitava toteuttaa ilman, että Euroopan keskuspankki puhaltaa pelin poikki.

1. Kannuste ja maksuväline

Yksinkertaisimmillaan valtiollinen kryptorahake voisi toimia virtuaalikansalaisten kannusteena ja maksuvälineenä.

Kaspar Korjus linjasi joulukuussa julkaistussa blogitekstissään, että yhteisömallissa estcoineja voisi tienata esimerkiksi värväämällä uusia virtuaaliasukkaita tai tarjomalla töitä virolaiselle yritykselle tai toiselle digiasukkaalle.

– Ideana olisi saada virtuaaliasukkaat auttamaan meitä mainostamisessa, Castaignet sanoo.

Lisäksi virtuaaliasukkaat voisivat ostaa estcoineilla esimerkiksi pankki- ja kirjanpitopalveluja perustamilleen yrityksille.

Korjus kirjoittaa, että yhteisömallissa myös sijoittajien pitäisi hyötyä estcoineihin laittamistaan rahoista. Siksi rahakkeita pitäisi pystyä ostamaan ja myymään kryptovaluuttapörsseissä.

Arnaud Castaignetin mukaan he ovat hyvin tietoisia siitä, että kryptovaluuttoihin liittyy paljon keinottelua. Hän toteaa, että keinottelu on heille suuri huolenaihe.

– Emme halua, että estcoineilla keinoteltaisiin. Siksi ehdotamme, että yhteisömallissa rahakkeet olisi lukittu tietyksi ajaksi. Siten vähentäisimme mahdollisuutta, että lyhyen aikavälin keinottelijat ostaisivat estcoineja pelkän voitontavoittelun vuoksi.

2. Identiteetti lohkoketjussa

Toinen vaihtoehto "virokolikolle" olisi identiteettimalli, joka liittyisi vahvasti digitaalisiin henkilöllisyyksiin, jollaiset Viron valtio myöntää kaikille maan kansalaisille ja virtuaaliasukkaille.

Tässä mallissa estcoinit olisivat lohkoketjuteknologiaan perustuvia rahakkeita, joita voisi käyttää esimerkiksi asiakirjojen digitaaliseen allekirjoittamiseen, verkkopalveluihin kirjautumiseen ja älysopimusten toimeenpanoon.

Kaikki virolaiset ja virtuaaliasukkaat saisivat tietyn määrän henkilökohtaisia rahakkeita, jotka olisivat sidoksissa heidän digitaalisiin henkilöllisyyksiinsä.

Estcoineja saisi lisää tarpeen mukaan. Tässä mallissa rahakkeita ei voisi vaihtaa tai myydä, koska ne olisivat osa käyttäjän digitaalista henkilöllisyyttä.

Castaignetin mukaan identiteettimallissa estcoinien hyöty olisi se, että niiden hyödyntäminen muun muassa laskisi julkisten palveluiden kustannuksia ja parantaisi tunnistautumisen luotettavuutta verkkopalveluissa.

3. Estcoinin arvo kiinni euroon

Kiistanalaisimmassa kolmannessa mallissa estcoinin arvo olisi sidottu euroon. Viron valtio sitoutuisi ostamaan jokaisen estcoinin yhdellä eurolla.

Kyseessä olisi maailman ensimmäinen tapaus, jossa jokin valtio lupaisi muuttaa kryptorahakkeen viralliseksi valuutaksi. Estcoinin arvon sitominen euroon estäisi varsinaisia virtuaalivaluuttoja vaivaavan suuren kurssivaihtelun.

Korjuksen mukaan tässä versiossa pankkeja tarvittaisiin muuttamaan eurot estcoineiksi ja estcoinit euroiksi. Varsinaiset arvonsiirrot digiasukkaiden verkkopalvelussa tapahtuisivat estcoineilla lohkoketjuteknologian avulla ilman pankkeja.

Euromallissa kryptorahakkeilla voisi maksaa palveluista verkkoalustan sisällä kuten yhteisömallissakin.

– Mielestämme arvonsiirron pitäisi tapahtua yhteisöpalvelussamme ilman välikäsiä nopeasti ja ilmaiseksi, Castaignet linjaa.

Castaignet vakuuttaa, että estcoinin tavoitteena ei olisi toimia vaihtoehtona eurolle. Hän toteaa, että on maan hallituksen asia päättää, eteneekö estcoin-projekti vai ei.

Viron valtiovarainministeriön edustaja Siim Sikkut kertoi tammikuussa uutistoimisto AFP:lle, että ministeriö toivottaa tervetulleeksi aloitteen estcoinista.

Virtuaaliasukasohjelma keskittyy tänä vuonna julkaisemaan digiasukkaiden yhteisöpalvelun. Lisäksi Viron valtio on kehittämässä lainsäädännöllisiä puitteita turvallisten ja läpinäkyvien ICO:jen järjestämiseksi.

Castaignetin mukaan näiden kahden asian on toteuduttava ennen kuin he voivat edetä estcoinin toteuttamisessa.

– Tiedämme, että kryptorahakkeet ovat tulleet jäädäkseen. Hallitusten täytyy ennen pitkää keksiä, kuinka ottaa vastaan tämä digitaalinen disruptio, hän toteaa.

Viron hanke ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun valtio kokeilee virtuaalivaluutan käyttöä. Venezuela aloitti tiistaina petro-kryptovaluutan ennakkomyynnin (Helsingin Sanomat).

Petron arvo perustuu presidentti Nicolás Maduron mukaan Venezuelan öljyvarantoihin.

Suomen Pankki varovaisella linjalla

Viron kryptohanketta seurataan mielenkiinnolla ulkomailla. Suomen Pankin digitalisaation neuvonantaja Aleksi Grym arvioi, että toistaiseksi estcoinissa on kyse ideasta, jota pyöritellään paperilla ja yleisenä käsitteenä.

Grymiä mietityttää se, mitä ongelmaa estcoinilla ollaan ratkaisemassa. Hänen mielestään kuulostaa uskottavalta, että kyse on markkinointiviestinnästä enemmän kuin oikeasta toteutuksesta.

Grymin mukaan toistaiseksi kenelläkään ei ole kovin selkeää käsitystä siitä, mitä valtion kryptorahake voisi edes tarkoittaa. Hän katsoo, että estcoinissa ei ole kyse vielä mistään kovin konkreettisesta.

– Luulen, että Virossa on lähinnä haluttu avata keskustelua, mitä tällainen käsite voisi tarkoittaa. Luen sieltä rivien välistä, että siellä ollaan hyvin avoimia erilaisille innovaatioille ja suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin positiivisesti kaikenlaiseen ideointiin, Grym sanoo.

Grymin mukaan varsinkin euroon sidotussa estcoinissa on paljon avoimia kysymyksiä. Hän arvioi, että virolaisten idea ei ole teknisesti yksiselitteinen.

Hän muistuttaa, että rahaa luovat ja ylläpitävät ainoastaan pankit. Kyseessä on lainsäädännöllisesti tarkkaan valvottu tehtävä.

– Jos Viroon tulisi tällainen niin sanottu kryptoeuro, niin jonkun pankinhan siitä täytyy vastata. Minun on vaikea nähdä, miten se eroaa tavallisesta pankkitilistä, jos se kerran on euroon sidottu.

Grymin mukaan euro on euromaiden yhteinen asia, joten ei ole järkevää, että yhdessä maassa tehtäisiin pitkälle meneviä suunnitelmia koskien yhteistä valuuttaa.

– Kyllä siinä pitää kaikkien maiden yhdessä osallistua tällaiseen mietintään ja suunnitteluun jo aikaisessa vaiheessa.

Lue myös:

Pakkaa läppärisi, lähde maailmalle ja anna Viron hoitaa loput – Kiertävät yrittäjät ryhtyvät virtuaaliasukkaiksi

Lohkoketjut demokratisoivat internetin ja mullistavat maailman – mutta huomaammeko mitään?

Kun kiusatuksi tullut nuori uskoutuu kokemuksistaan, kuulija sortuu helposti painamaan kaiken villaisella.

– Moni kiusattu kertoo ottaneensa vaikka 15-vuotiaana esille, että ei esimerkiksi saa unta kiusaamisen vuoksi. Hänelle sanotaankin: mennyt on mennyttä, kertoo kokemusasiantuntija Katri Salmi.

Salmi tietää mistä puhuu, sillä hän on itse kokenut kiusaamista lapsena ja nuorena. Nykyisin Salmi työskentelee kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa, ja keskustelee paljon nuorten ja nuorten aikuisten kanssa.

– Käännän sen niin, että mitä jos me aikuiset olisimme vuosia olleet työpaikkakiusattuja ja sinun pitäisi mennä sanomaan asiasta. Kollega sanoisikin, että älä välitä. Miltä se sinusta tuntuisi, Salmi heittää.

Hän muistuttaa, että kiusaamisella voi olla vakavia seurauksia.

– Kiusaaminen vaikuttaa paljon identiteetin muovaantumiseen ja tunne-elämään. Se voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Ryhmästä syrjityllä ihmisellä stressitasot alkavat nousta. Ne ovat aika vakavia asioita, ja sen takia emme saa ikinä vähätellä henkisen ja fyysisen väkivallan, syrjinnän ja yksinäisyyden seurauksia, Katri Salmi napauttaa.

Salmi kertoi kokemuksistaan Ylelle kolme vuotta sitten.

Kostonhalu on käytävä läpi

Salmi on kerännyt pari vuotta talteen nuorten omia näkemyksiä siitä, miten he toivovat kiusaamiskokemuksiaan käsiteltävän. Hän kehitti keskustelujen ja tukikeskus Valopilkun julkaiseman oppaan pohjalta vertaistukimallin, jota voidaan käyttää apuna jälkihoidossa.

Malli tarjoaa työkaluja kokemuksista keskusteluun ja kiusatun tunteiden käsittelemiseen. Myös epämiellyttävät tunteet, kuten viha ja häpeä, on kohdattava.

– Kiusattujen pitää päästä puhumaan vihasta ja vaikkapa kostoajatuksista niin, että heitä ei tuomita. Ne ovat aika isoja juttuja, kun niitä aletaan sanoittaa ja niitä puretaan. Siten voidaan mahdollisesti päästää siitä vihasta irti, Salmi kuvailee.

Salmi on kehittänyt myös keinoja, joilla tuetaan itsetuntoa. Se on tärkeää, koska kiusatun käsitys omasta itsestä voi olla hataralla pohjalla.

– Monet kiusatut ovat hukassa itsensä kanssa, missä he ovat hyviä, minkälainen heidän minäkuvansa ja persoonallisuutensa on.

Mallin sisältämät työkalut sopivat kelle tahansa aikuiselle, joka työskentelee nuorten kanssa: nuoriso-ohjaajalle, opettajalle, terveydenhoitajalle.

Salmi haaveilee, että tulevaisuudessa opasta myydään koulutuksen kera. Mahdolliset tuotot menisivät kiusaamista kokeneiden nuorten virkistystoimintaan.

Ryhmässä oma kokemus ei olekaan enää ainoa

Keräämiensä ohjeiden pohjalta Katri Salmi vetää Lahdessa vertaistukiryhmää, joka koostuu kiusatuiksi tulleista 14–30-vuotiaista nuorista. Kokoontumiskertoja on seitsemän.

Ryhmässä edetään askel askeleelta. Ensin puhutaan mielenterveydestä ja tunteista, joita kiusaaminen herättää. Loppua kohti edetään tilanteeseen, jossa vähennetään kiusaamisen käsittelyä ja aletaan etsiä nuoren omia vahvuuksia sekä puhua tulevaisuudesta.

Monelle kiusatuksi tuleminen on niin henkilökohtainen kokemus, että he kokevat olevansa ainoita, jotka ovat joutuneet henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi.

– Ryhmässä he pääsevät kuuntelemaan toisten tarinoita ja saavat ehkä jopa ahaa-elämyksiä, että hei minä en olekaan yksin, vaan meitä on muitakin. Tämä ei olekaan häpeän asia, ja me pystymme kääntämään elämämme, Salmi kuvailee.

Palapeli ehjäksi

Katri Salmi toivoo, että hajallaan olevat palaset alkaisivat ryhmässä loksahdella paikalleen. Tärkeä tavoite on, että kiusatut löytävät keinoja tehdä hyviä asioita oman elämänsä eteen.

Niin on käynyt aiemmin pilottiryhmään osallistuneille nuorille, joita Salmi on tavannut jälkeenpäin.

– On ollut ihana huomata, että yksi on lähtenyt työelämään, yksi on alkanut seurustella ja opiskella yliopistossa, hän iloitsee.

Muutama vertaistukea saanut nuori on muuttanut toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Salmen mukaan tämä kertoo siitä, miten paljon esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko on heillä pienentynyt.

Hän vertaa voimaantuneita nuoria tuhkasta nousevaan Fenix-lintuun.

– Olen vuodattanut satoja kyyneleitä, kun olen ollut niin ylpeä siitä, minkä työn he ovat tehneet itsensä eteen, Salmi sanoo onnellisena.

Palju õnne, Eesti!

Pyysimme muutama viikko sitten suomalaisia lähettämään onnentoivotuksia sata vuotta täyttävälle Virolle. Terveiset sai välittää joko valokuvan tai onnittelukirjoituksen muodossa.

Ja tehän innostuitte. Verkkolomakkeen kautta kerättyjä valokuvia ja onnittelutekstejä kertyi yli 350. Julkaisemme juhlapäivän kunniaksi koko joukon lämpimiä onnentoivotuksia ja kauniita muistoja Virosta.

Olemme kääntäneet onnittelut myös viroksi, jotta etelänaapurimme voivat tutustua saamiinsa onnitteluhin.

Siit saad lugeda õnnitlusi eesti keeles.

Aloitetaan onnitteluviestit vehreistä kesämuistoista ja Tallinnan vanhan kaupungin kujilta. Viro on onnentoivottajien mielestä kerrassaan ihana ja kaunis maa.

Suuren suuret onnentoivotukset teille, Viron kansa! Olette upeita ja maanne on kaunis. En voisi ajatella parempaa naapuria ja ystävää kuin te.

Jakestus-HKI

Viron matkoista ei ole mitään ikävää kerrottavaa. Talvellakin siellä on niin siistiä, kaunista ja tunnelmallista. Olen jopa harkinnut Viroon muuttamista. Onnea ja rauhallisia tulevia vuosia!

Janttu

Oikein lämpöiset onnittelut 100-vuotiaalle Virolle! Ja paljon kauniita, helkkyviä lauluja, jotka tuovat onnellista tulevaisuutta koko ihanalle kansalle. Teidät muistetaan.

Leenukka

Kun Euroopasta tulee Latvian kautta Viroon, niin Virossa tuntuu kuin olisi jo kotona.

A-P

Virossa yhdistyvät kauniisti ja dramaattisesti pohjoinen luonne ja mannermainen historia. Onnittelut vahvalle maallenne!

HSu

Moni meille kirjoittaneista on löytänyt Virosta rakkaita ystäviä, jotkut onnekkaat elämänkumppaninkin.

Paljon onnea Viro! Kiitos ihanasta poikaystävästäni. Rakastan kieltänne enkä malta odottaa, että osaisin puhua sitä sujuvasti. Olen ylpeä, kun voin juhlistaa tätä merkkipäivää yhdessä virolaisten kanssa.

aurinkonorsu

Viro on minulle tärkeä, koska siskoni perhe asuu siellä. Olen käynyt Virossa yli kaksikymmentä vuotta. Maan luonto on kaunis. Palaan Viroon aina uudestaan ja uudestaan sekä siskon perheen luo että muutenkin. Palju õnne, Eesti!

Sarkka

Viro on tullut läheisemmäksi kuin aiemmin, koska mieheni on virolainen. Hänen kauttaan olen saanut tutustua Viron kulttuuriin syvällisemmin, ja olen siitä onnellinen.

Sari

Juhlin Tallinnassa ystävieni kanssa. Rakastan teitä kaikkia.

Eeva-Kaarina Harju

Paljon onnea Eestin kansalle ja erityisesti ystävillemme Helmessä Törvan kunnassa Etelä-Virossa ja ystävyysseurakuntalaisille Taageperan seurakunnassa.

Veikko ja Mirja Hauholta

Viro on minulle rakas ja tärkeä. Paljon jo poisnukkuneita hienoja ystäviä. Tallinnan kybernetiikan instituutti tuli myös tutuksi ja pidetyksi. Onnea ystäväni Viro – ja näyttäkää Suomelle, mihin ennakkoluulottomalla politiikalla ja ahkeruudella päästään!

Seppo Nikkilä

Tutustuin virolaisiin 2000-luvun alussa internetin välityksellä. Aika pian jutellessa tulimme tutuiksi ja sain kutsun saapua Viroon kyläilemään. Sen jälkeen matkoja Viroon onkin tullut useita kymmeniä. Virolaiset nimesivät minut Lapivanaksi (Lapin ukko), koska heidän näkökulmastaan olin vanha mies Lapista.

Lapivana

Onnittelut 100-vuotiaalle Virolle! Hieno maa ja hienot ihmiset. Saimme yli 12 vuotta sitten ihanan virolais-suomalaisen lapsenlapsen, joka on tuonut iloa ja valoa elämäämme.

Mummo ja Pappa Rovaniemeltä

Kun Viro ja virolaiset alkavat kiinnostaa oikein tosissaan, on luonnollista opetella kieltä. Osa onnittelijoista lähettikin terveisensä viroksi (nämä onnittelut oli kirjoitettu alun perinkin viroksi).

Palju õnne, Eesti! Me oleme alati sõbrad!

(Paljon onnea, Viro! Olemme aina ystäviä!)

Paavo Helsinki

Me kõik soomlased rõõmustame koos eestlastega! Sinine, must ja valge ovad meie südametes ka!

(Kaikki me suomalaiset iloitsemme virolaisten kanssa! Sininen, musta ja valkoinen ovat myös meidän sydämissämme!)

Aleksi

Jussi soovib õnne 100-aastasele Eestile. Tõeline tähistämine ja rõõmuga tähistamine.

(Jussi toivottaa onnea 100-vuotiaalle Virolle. Todellista juhlimista ja ilolla juhlimista.)

Jussi

Palju õnne Eesti Vabarik, 100 aastat! Eesti on ilus ja hea maa, rahvas on armas meil.

(Paljon onnea, Viron tasavalta, 100 vuotta! Viro on kaunis ja hyvä maa, kansa on ihana meille.)

Ettevotja Soomest

Palju õnne Eesti, mu lemmik bändi Metsatöllu kodumaa! (Paljon onnea, Viro, lempibändini Metsatöllin kotimaa! Pauliina

Edu! Edu! Edu!

(Onnea! Onnea! Onnea!)

Ritva Merilä

Päikesepaisteline tulevik!

(Aurinkoinen tulevaisuus!)

Noored soomlased

Soovin teile väga palju õnne ja rõõmu teie riigi sajanda sünnipäeva puhul. Olge õnnelikud ja uhked oma hea maa üle!

(Toivotan teille oikein paljon onnea ja iloa maanne satavuotispäivän johdosta. Olkaa onnellisia ja ylpeitä hyvästä maastanne!)

Erja Tenhonen-Lightfoot

Eesti vabariik, palju õnne eluteel, ela tuhat aastat veel!

(Viron tasavalta, paljon onnea elon tiellä, elä tuhat vuotta vielä!)

Panu

Palju Õnne minu kodumaa.

(Paljon onnea, kotimaani.)

Jukka Muhonen

Soovin teile palju õnne, meie kallile hõimurahvale!

(Toivotan paljon onnea teille, rakkaalle heimokansallemme!)

Siru

Elagu Eestimaa ja selle vapper ja tubli rahvas!

(Eläköön Vironmaa ja sen urhea ja reipas kansa!)

Tuula

Jotkut onnittelijat tuntevat syvästi, että suomalaisten ja virolaisten välillä on erityinen yhteys: olemme samalla aaltopituudella.

Kävin tammikuisena viikonloppuna Viro-Suomi-valokuvanäyttelyssä Helsingissä, ja siellä taas sain kokea, kuinka samankaltaisia olemme. Luonnon monimuotoisuus sekä kauneus ja ihmisten ystävällisyys tulevat mieleeni Virosta. Opiskelen myös itse viron kieltä, jotta voisin keskustella ja tutustua virolaisiin lähemmin. Palju õnne Eesti!

Jaana Peltonen

Muistan edelleen hyvin Viron "uuden" itsenäistymisen. Olin silloin työmatkalla muistaakseni Turussa ja kuulin radiosta Viron julistautuneen itsenäiseksi. Minulle tulivat onnenkyyneleet niin voimakkaasti, että oli pakko pysäyttää auto. Olen useasti muistellut virolaisten rohkeaa tekoa.

Matti Salmela

Monia vuosia itsenäiselle Virolle. Olen saanut kokea vapaassa Virossa ystävällisyyttä, merkityksellisiä kohtaamisia ja olen oppinutkin paljon. Palju aastait!

Markku Salminen

Virolaisilla on loistava huumorintaju, he ovat lämminsydämisiä ja heidän kanssaan on hyvin helppo päästä yhteiselle aaltopituudelle, olemmehan veljeskansoja. Viro myös kehittyy hirveää vauhtia, ja sitä on ilo seurata. Virolaiset voivat olla täysin syystä ylpeitä isänmaastaan. Palju õnne kallis Eesti ja eestimaalased!

Noora

Matkakohteena Viro on suomalaisten mielestä mahtava tai ehkä jopa paras. Suomalaiset käyvät Virossa useammin kuin missään muualla.

Viro on ihana ja kaunis maa. Minulla on paljon hyviä muistoja Tartosta, Muhulta, Matsalusta, Haapsalusta, Kuressaaresta ja Tallinnasta. Virosta tulee ensimmäisenä mieleen vanhat rakennukset, pienet kylät, tuulimyllyt, maaseutu ja luonnon rauha. Kiitos ja paljon onnea Viro!

Elina

Onnea ihana Viro, rosoinen, rento ja yllättävä maa! Viime kesän kohokohdat olivat taidemuseo Kumun näyttelyt, kasvitieteellinen puutarha ja mahtava ravintolaillallinen Tallinnassa. Kun ottaa auton mukaan, pääsee minne vaan, vaikkapa kartanokierrokselle.

Eeva B.

Tallinna on Itämeren kaunein kaupunki ja Tartto vehreä ja ikimuistoinen yliopistokaupunki. Onnittelut laulajakansalle, ja monta vapauden vuotta tulevaisuudessa.

Saksan suomalainen

Jatkukoon laivaliikenne kansojemme välillä yhtä taajaan ja vailla havereita kuin tähänkin asti. Tapani Kittelä

Jo pikapaatilla lähestyttäessä Viron maaperää sydämessäni läikähtää – on kuin tulisi toiseen kotiinsa. Jokaisella reissulla aika loppuu aina kesken. On niin paljon nähtävää, kiehtovia vanhoja paikkoja ja tapahtumia, mainiota paikallista ruokaa, shoppailua, historiaa ja nykyaikaa, maisemia. Sydänlämmin onnentoivotus ihanalle ja nuorekkaalle 100-vuotiaalle naapurille!

sarkku

Toivotan paljon onnea Virolle! Käyn Virossa usein, varsinkin Pärnussa. Mutta monta muuta aluetta on vielä nähtävänä. Virossa on kaunista ja erityisesti luonto ja ihanat käsityöt ovat mieleeni.

Eeva Kangasniemi

Olen matkustanut Viroon 1970-luvulta lähtien vaimoni ja joskus ystäviemme kanssa. Joka kerta olen tuntenut oloni hyvin kotoisaksi siellä. Minulle Viro on maailman paras matkailumaa. Paljon onnea sata vuotta täyttävälle Virolle!

Tapani Karjalainen

Rakastan pyöräilyä Virossa. Maasto on tasaista, ja Virosta löytyy erilaisia teitä tutkailla ympäristöä rauhallisesti ajellen. Yöpyminen telttaillen onnistuu hyvin hoidetuilla ilmaisilla telttailupaikoilla, jotka yleensä sijaitsevat kivoilla paikoilla. Virolaiset ihmiset ovat ystävällisiä – etenkin, jos osaa muutaman sanan viron kieltä.

Pyöräilijä

Lämmin kesäilta Tallinnan vanhassa kaupungissa on parasta. Onnea Viro!

Terhi

Jaan Kross, Georg Ots ja monet muut virolaiset kirjailijat ja laulajat ovat tehneet suuren vaikutuksen myös Suomenlahden pohjoisrannalla. Eikä pidä unohtaa käsityöperinnettä tai kuorolaulua. Kiitämme taiteestanne!

Onnea lempinaapurilleni Virolle. Viron kirjallisuus ihastutti jo silloin, kun Viroon ei päässyt matkailemaan. Onneksi sitä on vuosien varrella käännetty suomeksi paljon. Väike Illimar sulatti ensimmäisen kerran sydämeni ja sen jälkeen virolaista kirjallisuutta onkin tullut luettua. Sylikaupalla onnea Virolle ja sen kansalaisille.

Marja Eliisa

Palju õnne, Eesti! Kuorolaulu on itselleni rakas harrastus, joten Viron laulava vallankumous ja virolaisten erityinen suhde kuoromusiikkiin sykähdyttää. Samoin se lämmittää, että Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi huomioitiin Virossa niin hyvin.

Kakkosbasso

Rikas ja elävä virolainen käsityöperinne nojaa vahvasti perinteeseen ja tuottaa samalla runsaasti ideoita nykypäivään. Se ilahduttaa kovasti. Lisäksi taidemaailma, varsinkin veistotaide on rohkeaa, leikkisää ja yllättävää. Nautinto!

Muhun puree

Kiitos ihanasta ja sydämeen menneestä laululahjasta, Georg Otsista, jonka äänestä me suomalaisetkin saimme iloita ja nauttia. Toivon kaikkea menestystä ja hyvää tulevaisuutta.

Anneli Airaksinen Suomesta, Kuopiosta

Palju õnne, Eesti! Hienoa kuorokansaa. Lennart Meri johti Eestin upeasti takaisin itsenäisyyteen.

Kimmo Silvo

Paljon onnea Jaan Krossin kotimaalle!

Veli

Virolainen musiikkikulttuuri on lahja meille naapureille. Kiitos siitä! Ja kiitos, että olette ystäviä. Toivon, että maailman myllerrykset jättävät teidät rauhaan, jotta kulttuurinne voi kukoistaa ja tehdä tätä maailmaa valoisammaksi jatkossakin.

Leena Kylliäinen

Paljon onnea naapurillemme! Teillä on monta hyvää syytä olla ylpeitä pitkästä historiastanne ja kulttuuristanne. Olkaa meille suunnannäyttäjiä seuraavatkin sata vuotta.

Elizabeth

Viro on monien mielestä Suomen läheisin naapuri. Suomalaisilla on hyvässä muistissa, että apua on saatu niin sodan aikana kuin Euroviisuissakin.

Onnea Virolle! Olette paras naapuri, mitä Suomi voi toivoa. On Ruotsikin ihan ok, mutta silti teillä on aina aivan erityinen paikka suomalaisten sydämissä.

Juha Vuorela

Kiitos eestiläiset aina yhtä lämpimistä terveisistä ja kannustuksesta euroviisuissa ja kauniista Suomi 100 -juhlallisuuksista. Mievaan

Onnittelut veljeskansalle juhlapäivänään ja kiitokset erityisesti Suomen puolesta taistelleille Suomen pojille, joihin olen saanut henkilökohtaisesti tutustua.

Jukka Vaaja

Lämpimimmät onnittelut sinnikkäälle kansalle! Ja toivomme teille voimia jatkaa eteenpäin. Myös suurkiitos virolaisille vapaaehtoisille Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi silloin aikoinaan.

Eero-setä

Hei, ja palju õnne, Eesti. Autoitte meitä vaikeina sotavuosina. Sitä emme unohda.

Pekka

Itsenäistä ja turvallista seuraavaa tuhatta vuotta 100-vuotiaalle Eestille! Olette paras naapurimme lahden toisella puolella.

rmjs

Onnea seuraavalle sadalle vuodelle! Kiitos Suomessa tehdystä työstä, joka on hyödyttänyt kumpaakin maata. Olette uudistuneet niin nopeasti, että nyt on ehkä hyvä hetki vain nautiskella ja iloita kaikesta.

Arja-Liisa Kankaanpää

Onnittelijat ihailevat Viron nopeaa kehitystä. Monet sanovat, että Suomen pitäisi ottaa mallia Viron tavasta hyödyntää uusinta teknologiaa.

Virossa kiehtoo maan kauneus. Ihailen Viron kehitystä ja sitä, miten maa menee eteenpäin. Virolaiset ovat rohkeita ja sinnikkäitä. Upea maa ja upea kansa.

Sofia

Palju õnne, Eesti! Aina kun Virosta kuulee uutisia, siellä on kehitetty jotain uutta ja hienoa, josta kaikki voivat hyötyä. On hienoa saada olla tällaisen kansan naapuri ja ystävä.

Sille

Virossa käydessä on aina kotoisa ja tervetullut olo suomalaisesta näkökulmasta. On upeaa, että pieni kansakunta on puskenut tiensä koulutuksen huipulle ja teknologian mallimaaksi. Joskus Viro saattoi ottaa mallia Suomesta – nyt meillä on opittavaa Virolta. Sydämelliset onnitteluni satavuotiaalle Virolle!

Veera S

Paljon onnea rohkealle, päättäväiselle ja innovatiiviselle veljeskansallemme, Virolle.

Reijo Lammi

Kukapa voisi olla rakastumatta Viroon. Virolainen hyväntuulisuus, innovatiivisuus ja arkipäivän elämänmyönteisyys jaksavat ihastuttaa. Viro on saavuttanut 25 vuodessa enemmän kuin moni maa sadassa vuodessa. Kauan eläköön Viro!

Päivi

Käy selväksi, että kaikkein parasta Virossa ovat itse virolaiset. Kuten Pertti kirjoitti: virolaisilla on aina toivoa ja huumoria.

Palju õnne Eesti! Iloisten ihmisten ystävällinen maa. Vuonna 1991 sain ensimmäisen työkaverin Virosta, ja nyt monen kontaktin jälkeen olen iloinen hyvästä naapurimaasta!

Kesällä taas kylään!

Lämpimät onnittelut rakkaalle naapurille! Olen seurannut maanne ja kansanne nousua kymmeniä vuosia. Olen myös saanut olla kanssanne samoissa työyhteisöissä, joissa on aina ollut mukana toivoa ja huumoria. Veljeskansa, paras suomalaisille.

Pertti

Pidän teistä niin paljon, että opiskelen kieltänne neljättä vuotta. Jaakko Teppo

Muistan, kun ensimmäisiä kertoja kävin Eestissä 1990-luvulla. Jo silloin mieleen jäivät mukavat ja iloiset ihmiset. Aivan mahtava maa, jossa olisi hienoa ehtiä vierailemaan enemmän. Palju õnne, Eesti!

Jormuli

Paljon onnea 100-vuotiaalle Virolle. Rakastan maatanne ja ennen kaikkea teitä, rakkaat virolaiset. Olkoon tulevaisuus onnellinen kauniille ja rauhaa rakastavalle maallenne.

Kalle K

Viro ja virolaiset – parasta maailmassa. On ilo ja kunnia asua naapurissanne.

Heli ja Antti