EU:n komissio ei hyväksy Britannian uusinta ehdotusta Irlannin kysymyksen ratkaisemiseksi, kertoo brittiläinen uutissivusto Independent komission sisältä saamiinsa tietoihin vedoten.

Britannian pääministeri Theresa May oli ehdottanut, että Britanniaan kuuluva Pohjois-Irlanti noudattaisi EU:n tullimääräyksiä, kunnes löydettäisiin tapa, jolla Pohjois-Irlantikin saataisiin irti EU:n säädösten piiristä. Tällä tavoin vältettäisiin ns. kova brexit, eli tiukat rajamuodollisuudet EU:hin kuuluvan Irlannin tasavallan ja Britanniaan kuuluvan Pohjois-Irlannin välillä.

Tämä järjestely, jota kutsutaan nimellä "Irish backstop", olisi määräaikainen, pääministeri May esitti.

Independentin mukaan EU:n komissio ei voi hyväksyä ajatusta järjestelyn määräaikaisuudesta, sillä jos sopimusta ei ajoissa synny, seurauksena olisi hallitsematon tilanne.

EU pelkää myös, että Britannia käyttää hyväkseen tulliliittoa, vaikka hylkääkin EU:n muut periaatteet ja sitoumukset.

Pääministeri May on ajatuksellaan määräaikaisuudesta halunnut rauhoitella hallituksensa kiivaimpia brexitin puolustajia, jotka ovat pelänneet, että Pohjois-Irlannin pysyminen EU:n tulliliitossa tarkoittaisi käytännössä EU-eron vesittämistä. Ulkoministeri Boris Johnson on puhunut Mayn esityksen yhteydessä jopa "petoksesta".

Irlannin "backstop" hyväksyttiin asiapapereihin jo viime joulukuussa. Tuolloin Theresa Mayn ja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin välisissä neuvotteluissa todettiin, että Pohjois-Irlannin rajaa koskevien yhteisten ratkaisujen puuttuessa Britannia noudattaa täydellisesti EU:n sisämarkkina- ja tullisäädöksiä, tukee Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan yhteistyötä, tukee saaren yhtenäistä taloutta sekä vuoden 1998 rauhansopimusta.

Sittemmin EU ja Britannia ovat alkaneet tulkita em. lauselmaa eri tavoin. Britannian mielestä se koskee koko Britanniaa, EU:n mielestä vain pohjois-Irlantia.

Neuvotteluja on määrä jatkaaBrysselissä tiistaina.

Lue lisää:

Financial Times: UK ministers close to agreement on Irish border ‘backstop’

Sairaalat kamppailevat korkeuksia kohti kipuavien lääkekustannusten kanssa. Sairaalalääkkeiden hinnat ovat olleet nousussa jo jonkin aikaa, mutta alkuvuonna kustannusten kasvu on kiihtynyt selvästi.

Tammi-huhtikuussa sairaaloiden lääkekustannukset kasvoivat peräti 45 miljoonaa euroa viime vuodesta. Kokonaissumma on kasvanut viidesosalla. Luvut perustuvat lääketukun listahintoihin, eikä niissä ole huomioitu mahdollisia alennuksia. Luvuissa ei myöskään näy lääkkeitä, jotka sairaalat tuovat itse maahan.

Pääsyynä kustannusten kasvuun ovat uudet lääkehoidon indikaatiot. Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaalajohtaja Petri Virolainen avaa termiä näin:

– Tulee uusia lääkkeitä tai lääkkeille uusia käyttötarkoituksia. Jos me katsomme viime vuotta, uusia indikaatioita oli melkein satakunta. Kasvu on jatkunut tänä vuonna.

Uusia lääkkeitä syntyy, koska diagnostiikka on kehittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että tauteja löydetään jatkuvasti lisää.

– Jos meillä oli ennen vaikkapa joku tietty syöpä, nyt meillä on kahdeksan kappaletta sen syövän alatyyppejä, joita hoidetaan uusilla lääkkeillä, kertoo arviointipäällikkö Vesa Kiviniemi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta.

– Meillä on enemmän harvinaisia sairauksia, joihin pystytään valmistamaan lääkkeitä uutta geeniteknologiaa hyödyntämällä. Potilaan omasta syöpäkudoksesta voidaan tehdä analyysi, ja lääke voidaan kohdentaa nimenomaan hänen tautiinsa yhteensopivaksi, Petri Virolainen sanoo.

Lääkkeitä siis "räätälöidään" potilaskohtaisesti. Se on tietenkin kallista.

"Meidän täytyy sitten tinkiä muusta hoidosta"

Kalliita lääkkeitä käytetään esimerkiksi nivelreuman, Crohnin taudin, HIV:n ja etenkin erilaisten syöpien hoidossa.

Esimerkiksi virtsarakon syövän ja keuhkosyövän hoidossa käytettävä pembrolitsumabi maksaa yli 10 000 euroa potilasta kohden kuukaudessa. Voit tutustua kalliiden lääkkeiden kustannusarvioihin Fimean sivuilla.

Petri Virolainen pelkää, että kustannusten kasvu ei ole taittumassa lähivuosina.

– Riski siihen, että nousu on paljon suurempi, on ihan todellinen. Todennäköisesti meille tulee lähivuosien aikana huomattavasti aikaisempaa enemmän uusia valmisteita käyttöön. Olemme pelänneet tätä jo useamman vuoden ajan, Virolainen kertoo.

Kun rahan määrä ei sairaanhoitopiireissä ole lisääntymässä, on tehtävä valintaa. Kalliiseen lääkkeeseen upotettu raha on pois jostain muualta.

– Kärjistäen meillä on sama rahamäärä käytettävissä. Meidän täytyy sitten tinkiä muusta hoidosta. Yleensä se tarkoittaa sitä, että pyritään tinkimään vähemmän vaikuttavista hoidoista. Jos hyöty on kovin vähäinen hintaan nähden, meidän on uskallettava tehdä ratkaisu, että lääkkeen käyttöönotto ei kannata, Petri Virolainen sanoo.

Virolainen korostaa, että tämä ei tarkoita sitä, että potilaita jätettäisiin hoitamatta. Hän antaa esimerkin.

– Jos meillä on uusi kallis syöpälääke, me emme voi aloittaa sen käyttöä ennen kuin on koetettu, etteivät halvemmat lääkkeet toimi.

Fimean Kiviniemi on samoilla linjoilla. Hän puhuu lääkehoidon priorisoinnista.

– Käytetään näitä kalliita hoitoja vain sellaisille potilaille, joiden todennäköisyys hyötyä hoidosta on kaikkein suurin. Tavallaan rajataan hoitoa, Kiviniemi sanoo.

Lääkekulutuksen rajaamisen ja lääkealennusten neuvottelemisen lisäksi sairaaloilla on kovin vähän tehtävissä asian suhteen. Kiviniemelle tulee kolmantena keinona mieleen lääketeollisuuden kilpailun lisääminen.

Lääkehoidon priorisointi ei ole uusi asia

Lääkärit joutuvat tulevaisuudessa yhä useammin hankalaan tilanteeseen, kun heidän tulee päättää, kuka kallista lääkettä saa. Tämä voi johtaa eettisiin pulmatilanteisiin.

Vaikka lääkäri ei uskoisi kalliin lääkkeen tehoon, on vaikeaa olla määräämättä sitä esimerkiksi lapsipotilaalle, jolla on mahdollisesti kuolemaan johtava tauti.

Fimean Kiviniemi siirtäisi tällaisen vastuun pois hoitavan lääkärin harteilta.

– Hoitava lääkäri on todennäköisesti väärä henkilö tekemään laajamittaista priorisointia. Priorisointi pitäisi tehdä jossain muussa laajemmassa elimessä.

Kiviniemi huomauttaa, että tilanteessa ei sinänsä ole mitään uutta. Lääkehoitoa on priorisoitu aina.

– Onhan meillä paljon lääkkeitä, joille ei myönnetä esimerkiksi Kela-korvattavuutta. Sekin on eräänlainen priorisointivalinta: käytännössähän se tarkoittaa usein sitä, että kyseistä lääkettä ei voida määrätä, koska sitä ei korvata ja yksittäisellä henkilöllä ei ole varaa ostaa lääkettä.

"Potilaan kannalta iloinen asia"

Tyksin Virolainen ja Fimean Kiviniemi muistuttavat, että tilanne ei ole lähtökohtaisesti huono, vaikka kulut karkaavatkin.

– Osa näistä uusista lääkehoidoista voi tuoda merkittävää lisäarvoa hoitoon, Kiviniemi sanoo.

Virolainen kertoo, että yhä useampaan tautiin löytyy nykyään lääkehoito. Lisäksi moneen tautiin on kehitetty aiempaa tehokkaita lääkkeitä.

– Tämä on tietysti potilaan kannalta hirveän iloinen asia, Virolainen sanoo.

Päiväunilla olleen kyläpöllösen kuvasi Lammilla Leila Uotila, joka arveli lintua aluksi sarvipöllöksi sen pienten korvatupsujen vuoksi. Pöllö oli kuitenkin pienikokoinen, vain hieman varpuspöllöä isompi.

Uotila laittoi kuvan myöhemmin illalla Facebookista löytyvään linturyhmään. Pian lintuharrastajat määrittivät pöllön kuvista kyläpöllöseksi.

Kyläpöllönen (Otus scops) on havaittu Suomessa ainoastaan kerran aikaisemmin, kesällä 2011. Silloinkin vieras tavattiin Hämeessä samoilla seuduilla, nimittäin Hämeenlinnan Hauholla, vain runsaan 20 kilometrin päässä tiistaiselta havaintopaikalta.

Kyläpöllönen sekoitti Hämeenlinnan Hauhon Mustilan pienen kylän elämän seitsemän vuotta sitten. Nyt väkeä on virrannut myös Lammille.

Ilman kuvaa kyläpöllönen olisi jäänyt tunnistamatta

Kyläpöllönen pesii Etelä-Euroopasta itään Mongolian pohjoispuolelle, Suomea lähinnä Mustanmeren pohjoispuolella Ukrainassa ja Venäjällä.

Birdlife Suomi kertoo, että ennen kyläpöllöstä kevään harvinaisimmat linnut olivat puolitoista viikkoa sitten Loviisassa nähty Suomen neljäs valkosiipikiuru ja viime torstaina Tohmajärvellä nähty aavikkohaukka.

Ilman kuvaa havainto kyläpöllösestä olisi jäänyt varmistamatta. Birdlife Suomi muistuttaakin, että määrittäminen edes jonkinlaisesta valokuvasta on aina helpompaa kuin sanallisen kuvauksen tulkitseminen.

Lammin kyläpöllösestä on kirjoittanut muun muassa Iltalehti.

Eräänä päivänä heräsin, ja olin terve. Sairastettuani kolmekymmentä vuotta ei ollut helppoa ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

Olen sairastanut migreeniä koko aikuisikäni. Migreeni on voimakas päänsärky, jonka kautta nykyihminen pääsee lähimmäksi keskiaikaisen kidutuksen asiakaskokemusta ilman välitöntä kuolemanvaaraa.

Vaivani alkoi lukioikäisenä tunnollisen ihmisen viikonloppumigreeninä. Keski-iän työkurimuksessa se muuttui krooniseksi kivuksi. Jo vuosia päätäni on kivistänyt joka päivä.

Epäonnistuneiden estolääkekokeilujen jälkeen minusta tuli kohtauslääkkeiden suurkuluttaja. Triptaaneita, noita lääketeollisuuden kovia joulupaketteja migreenikoille, kului enemmän kuin maksa ja Kansaneläkelaitos sallisivat.

Kipuun ei totu. Siihen alistuu.

Välillä tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun silmää kaivettiin lusikalla päästä päivittäin. Myönteisinä hetkinä ajattelin, että voisihan tauti olla tappavakin. Harvoin uskalsin toivoa kivutonta elämää. Kipuun ei totu. Siihen alistuu.

Kunnes kolmisen kuukautta sitten heräsin. Tuntui oudon hyvältä. Mihinkään ei sattunut. Puolilta päivinkin olo oli ok. Iltapäivä kohteli minua hellästi, ja illalla oli käsissään silkkihansikkaat. Olin jättänyt kohtauslääkkeet kokeeksi pois kolmisen päivää aiemmin, ja odotin murhaavaa kaksintaistelua demoneja vastaan.

Demonit vaikenivat.

Merkillisiä, kivuttomia päiviä tuli kaksi, sitten kolme. Päivät muuttuivat viikoiksi, lopulta kuukausiksi.

Tässä kolumnin taitteessa, jos siirrytään yksityisestä yleiseen, ajatuksen langanpäät pakenevat. Onko kokemuksellani merkitystä muille ihmisille? Mitä ihmettä oli tapahtunut? Tai ellei ihmettä, mitä sitten?

Kysyin asiaa Facebook-kavereiltani. He kehottivat pohtimaan, mikä elämässäni oli muuttunut ennen tuota erikoista aamua. Olinko muuttanut elämäntapojani? Tai eikö selitys löytyisi väitöskirjan valmistumisesta tai miesten vaihdevuosista?

Jätin tekemättä sitä, mihin kannustaa pelkkä raha. Vietin säännöllisesti aikaa hiljaisuudessa.

Ystäväni olivat oikeassa. Olin muuttunut. Mutta ehkä hieman eri tavalla kuin he olettivat.

Olin alkanut tehdä enemmän asioita, joista pidän. Jätin tekemättä sitä, mihin kannustaa pelkkä raha. Vietin säännöllisesti aikaa hiljaisuudessa. Asetuin kuuntelemaan, mitä olisi tehtävä, ellen tekisi sitä, mistä oli tullut tapa.

Yhteiskuntatieteilijät puhuvat maailman kompleksisuudesta. Sillä tarkoitetaan ongelmia, jotka ovat liian monimutkaisia ratkaistavaksi yhtä osatekijää korjaamalla. Kompleksisena ongelmana voi pitää esimerkiksi globaalia kapitalismia. Tavoittelemme sen luomaa vaurautta, mutta samalla tuhoamme elämää ylläpitävän ympäristön.

Pääni oli jo vuosikymmeniä yrittänyt kertoa, että minun on etsittävä ratkaisuja elämäntapani ja arvojeni kompleksiseen ongelmavyyhtiin. Kova työnteko ja siitä saatavat palkinnot eivät enää lisänneet hyvinvointiani. Aloin tehdä kokeellisia muutoksia, jotka vahvistivat terveyttä ylläpitäviä ajatuksia ja tapoja. Matka oli jatkunut jo pari vuotta, kun tulin tunnelista ulos tuona kivuttomana päivänä.

Näin kompleksisten ongelmien asiantuntijat kehottavat toimimaan. On kuunneltava, mitä sisimpämme, toiset ihmiset ja ympäristö kaipaavat. On kokeiltava toimintavaihtoehtoja ilman varmuutta niiden toimimisesta ja toimintamekanismeista. Ratkaisu pätee yhtä lailla kansantauteihin, sosiaalisiin ongelmiin kuin ympäristökriisiin.

Tämä kaikki kuulostaa kenties järkevältä. Mutta huomaan palaavani ihmeen mahdollisuuteen.

Mistä tulee sykäys ja voima lähteä matkalle, jossa ainoa kartta on ympäristöstä ja sisimmästä tulevat moniselitteiset viestit? Järjen selitysyritykset ovat epätyydyttäviä.

En mainosta ihmeitä ratkaisuksi terveysongelmiinne. Rokottakaa lapsenne ja syökää ilmavaivalääkkeenne. Vaikka tein bänksit migreenilääkkeiden kanssa, ibuprofeeni ja minä olemme yhä läheisissä väleissä, enkä vaihtaisi käsikauppalääkkeitäni hopeaveteen.

Varastakaa kuitenkin aikaa myös järjettömyyksiin. Emme tunne kaikkia mekanismeja, joilla ihmisen elimistö alkaa parantaa itse itseään. Emme tunne lakeja, joilla tuo muutos pääsee valloilleen. Tunnemme vain lankakeriä, joiden päitä runoilijat, taiteilijat, tutkijat ja mystikot hamuavat.

Veisatkaa viis velvollisuuksista, joita pidätte ehdottoman välttämättöminä.

Kuunnelkaa lintuja ja hiljaisuutta. Ihmetelkää keväänvihreitä puita, jotka heräävät talven jälkeen. Veisatkaa viis velvollisuuksista, joita pidätte ehdottoman välttämättöminä. Veisatkaa ylipäätäänkin, sillä laulaminen rentouttaa ja suihkussa on hyvä akustiikka.

Jos huomaatte tekevänne itsellenne tai toisillenne hyvää, jatkakaa. Olette oikealla tiellä. Jonain päivänä saatatte herätä terveenä.

Taneli Heikka

Kirjoittaja on journalistiikasta väitellyt viestinnän tutkija, toimittaja ja yrittäjä. Hän on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita, kolumneja ja tietokirjoja, joista tunnetuin on suomalaista konsensusta analysoinut Lumedemokratia. Heikalla on pitkä kokemus yhteiskunnallisesta keskustelusta esimerkiksi politiikan toimittajana ja Alma Median Helsingin-toimituksen esimiehenä. Nykyään hän auttaa verkostoja luomaan uutta arvoa dialogin keinoin.

Tilastot näyttävät huolestuttavilta: Vuonna 2010 puolustusvoimat kutsui asepalvelukseen noin 34 000 nuorta. Heistä 2 032 vapautettiin tilapäisesti tai pysyvästi asepalveluksesta mielenterveysongelman vuoksi. Viime vuonna vapautuksen sai 2 501, vaikka kutsuntoihin saapuneita oli vähemmän, 30 700.

Vapautuksen saaneiden kokonaismäärä ei ole viime vuosina suuresti heilahdellut. Mielenterveyden ongelmista kärsivien osuus sen sijaan kasvaa tasaisesti.

Kun siviilipalvelukseen haluavat, jehovan todistajat ja muut laillisin perustein asepalveluksen välttävät jätetään pois laskuista, mielenterveydellisistä syistä vapautuksen saaneiden osuus on lähes yhdeksän prosenttia koko ikäluokasta.

Tilasto ei kuitenkaan ole todiste nuorten miesten mielenterveyden nopeasta heikkenemisestä, sanoo puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri Pekka Räisänen.

– Puolustusvoimat on koko ajan kouluttanut ennakkoterveystarkastuksia tekeviä lääkäreitä löytämään nuoret, joilla on mielenterveysongelmia. Se alkaa nyt näkyä.

Kutsuntoja edeltävän terveystarkastuksen tekee tavallisesti kunnan terveyskeskus. Puolustusvoimien kutsuntoja koskevassa koulutuksessa lääkäreille täsmennetään, minkä tyyppiset ihmiset ovat asepalvelukseen astuessaan riski itselleen tai muille. Lievä ahdistus, tai ADHD-diagnoosi ei vielä sellainen ole.

Ehdottomia sääntöjä kuitenkin on.

– Toistuva masennus, maanisdepressiivisyys tai yksikin vakava itsemurhayritys. Näiden katsotaan olevan semmoinen riski, että ei kannata suorittaa varusmiespalvelusta, Räisänen havainnollistaa.

Räisänen tuntee koulutuksen sisällön, sillä hän on itse vastuussa sen järjestämisestä. Sen lisäksi Räisäsen näkemystä tukevat nuorten mielenterveyttä koskevat tutkimukset. Mielenterveysongelmat ovat suomalaisilla nuorilla yleisiä, mutta eivät dramaattisessa kasvussa.

– 20–30 vuotta se on ollut sellaista, että kaupungissa asuvista 20–25 prosentilla havaitaan mielenterveysongelmia ja maaseudulla asuvilla 10–15 prosentilla.

Ennen oli toisin. Asepalvelukseen astui enemmän mielenterveysongelmaisia, koska varusmiesten henkisestä voinnista ei oltu niin kiinnostuneita. Nykyisin ideana on seuloa armeijaan soveltumattomat pois kutsunnoissa, jottei sitä tarvitse tehdä asepalveluksen jo alettua.

– Ei ole kenenkään etu, että henkilö astuu asepalvelukseen ja sitten parin viikon sisällä todetaan, että se on liian tiukka paikka.

Seulonta näyttäisi myös tepsivän, sillä asepalveluksen keskeyttäneiden määrä on lievässä, mutta tasaisessa laskussa. Mielenterveysongelmien vuoksi keskeyttäneitä oli viime vuonna 892. Vuonna 2013 heitä oli 991.

Lievästi oireileville armeijan säännöllinen elämänrytmi voi olla voimaannuttavakin kokemus, Räisänen huomauttaa. On kuitenkin vaarallista olettaa, että sääntö soveltuu kaikkiin.

– Armeijassa ollaan suljettujen porttien sisällä, on aikaiset aamuherätykset, fyysistä rasitusta. Jos on hauraampi psyyke, elämänmuutos voi olla sellainen, että mielenterveysongelmat voivat pahentua.

Entä jos kehitys johtuu siitä, että entistä useampi teeskentelee mielenterveysongelmia?

– Tätä ei ole koettu puolustusvoimissa minkäänlaisena ongelmana. Sellaisia on ollut toisaalta aina, ja sataprosenttista seulaa ei ole keksittykään.

Asepalveluksesta vapautettu ohjataan heti tukipalveluun

Mielenterveysongelmaiselle voi olla lannistavaa kuulla, että häntä ei kelpuuteta asepalvelukseen. Heille tarjotaan kuitenkin tukea opetusministeriön Time Out -toimintamallin kautta. Siinä asepalveluksesta kutsunnoissa vapautettu tai asepalveluksen keskeyttänyt ohjataan saman tien kunnan nuorisotyöntekijöiden avun äärelle.

– Aikalisä-ohjaajat tulevat paikan päälle jo kutsunnoissa. Tukitoiminta voidaan aloittaa heti kutsuntatilaisuudessa, sanoo pääesikunnan koulutusosaston johtava sosiaalipäällikkö Kari Seppänen.

Tavoitteena on hyödyntää kutsuntojen tarjoama viimeinen mahdollisuus tavoittaa nuorten miesten koko ikäluokka.

– Ajatus on, että nuorta ei jätetä yksin, jos hän jää puolustusvoimien ulkopuolelle.

Valkoisen tehdasrakennuksen tuotantosalissa reaktorilaitteet humisevat joka puolella. Suomessa kehitetty atomikerroskasvatustekniikka on käytössä Picosun-yhtiössä Kirkkonummen Masalassa. Tai oikeastaan yhtiö valmistaa huippureaktoreita maailmanmarkkinoille.

Tekniikan tohtori Tuomo Suntola on joutunut tuotantotilaan tullessaan pukemaan suojavaatteet päälleen, sillä puhtaus on tärkeä osa prosessia.

Tekniikan Akatemia –säätiön mukaan atomikerroskasvatuksella (ALD) valmistettuja ohutkalvoja käytetään lähes kaikissa tietokoneissa ja älypuhelimissa. Jatkuvasti kehittyvän ALD-teknologian ansiosta laitteet ovat pienempiä ja edullisempia, mutta samalla tehokkaampia.

Tekniikan tohtori Tuomo Suntolan jo 1970-luvulla keksimä atomikerroskasvatusteknologia on siis mahdollistanut elämämme älypuhelinten, tehokkaiden tietokoneiden ja sosiaalisen median keskellä.

Nyt hän sai miljoonan euron Millennium-palkinnon kahdeksantena palkituista teknologioiden kehittäjistä. Aiemmin palkittuja ovat muun muassa world wide webin, kantasolujen, aurinkokennojen kehittäjinä uraauurtaneet tutkijat.

Tuomo Suntola on toinen suomalainen palkinnonsaaja, Linus Torvalds oli ensimmäinen.

Suomessa uransa luoneen Suntolan innovaatio on yksi keskeinen tekijä siinä, että kuuluisa Mooren laki on jatkunut aina tähän päivään saakka: mikropiirien teho on kaksinkertaistunut parin vuoden välein hintojen kuitenkin samalla laskiessa.

Mutta palataanpa ensin 1970-luvulle ja Tuomo Suntolan silloiselle työpaikalle Instrumentariumin toimistoon.

Innovaatio syntyi selkeästä tavoitteesta

Elämänuransa teollisuuden parissa luonut 75-vuotias Tuomo Suntola kehitti uskomattoman ohuet ja kestävät kalvot ilman huippulaboratorioita.

– Kyllä se lähti ihan tunnistetun ongelman ratkaisemisesta, toteaa palkittu tekniikan tohtori.

Yleensä ohutkalvoja valmistettaessa kalvo pyrkii määrätyllä tavalla nukleoitumaan, pisaroitumaan, jolloin sinne jää heikkoja kohtia.

– Tämän välttämiseksi lähdin etsimään, voitaisiinko ohutkalvo rakentaa atomikerroksittain, Tuomo Suntola kertoo.

Hän työskenteli tuolloin 1970-luvulla Instrumentariumin tutkimusjohtajana.

– Istuin toimistossa, ja alkuaineiden jaksollinen järjestelmä oli seinällä vastapäätä. Sitä katsoessani oikeastaan ajatus syntyi, että kokeillaanpa tällaista mahdollisuutta.

Haasteellinen tekniikka

Atomikerroskasvatustekniikassa kaasumaiset yhdisteet suihkutetaan vuoron perään päällystettävälle pinnalle, johon ne tarttuvat vain atomin paksuisina kerroksina joka kohtaan. Tämä mahdollistaa erimuotoisten ja hyvin pienten kappaleiden pinnoituksen reaktoreissa.

Kun kyse on millimetrin tuhannesosien paksuisista kerroksista, operaatio pitää toistaa satoja, jopa tuhansia kertoja.

Yllättäen ensimmäinen kokeilu onnistui, mutta edessä oli pitkä tie, ennen kuin atomikerroskasvatusteknologia eli ALD (Atomic Layer Deposition) löi läpi. Piti rakentaa sen tekoon soveltuvat laitteistot ja odottaa, kunnes puolijohdetekniikan kehitys oli edennyt vuosituhannen vaihteeseen.

– Mehän tarjosimme tätä teknologiaa eräälle merkittävälle puolijohdevalmistajalle 80-luvun alussa, mutta he olivat silloin sitä mieltä, että nykyisillä tekniikoilla pärjätään oikein hyvin, Tuomo Suntola kertoo.

Atomikerroskasvatustekniikan edut oivallettiin

Nyt asiat ovat toisin. Miltei jokaisen taskussa kulkeva älypuhelin ei olisi mahdollinen ilman ALD-teknologian suomia pieniä puolijohteita.

Tuomo Suntola havaitsi jo kehityspolun alussa, että jännitteen kesto oli keskeinen ominaisuus, jonka vuoksi ALD:tä lähdettiin kehittämään elektroluminenssinäyttöihin.

Elektroniikkateollisuuden ohella tekniikkaa käytetään nykyään esimerkiksi hopeakorujen pinnoilla estämään metallin tummumista. Myös aurinkokennojen, led-valojen ja sähköautojen litiumakkujen suorituskykyä pystytään parantamaan näillä kalvoilla.

Tuomo Suntola on nykyään Picosun Oy:n neuvonantaja, hallituksen jäsen ja pienomistaja. Yhtiövalmistaa ALD-reaktoreita ja tähtää yhä laajempaan tuotantoon.

Tulevaisuuden mahdollisuudet

Picosunin hallituksen puheenjohtaja Kustaa Poutiainen näkee atomikerroskasvatusteknologian käytössä isoja mahdollisuuksia tulevaisuudessa muun muassa terveysteknologiassa.

– Meillä tulee todennäköisesti tulevaisuudessa olemaan vartalossamme paljon erilaisia osia, jossa on käytetty ALD:tä. Se joko mittaa meitä jollakin tavalla, annostelee jotain, hoitaa, varmistaa, estää jotain, tai suojelee, arvioi Kustaa Poutiainen.

Poutiaisen mukaan Tuomo Suntolan innovaation palkitseminen on ollut tavoitteena jo pitkään.

– Kun käynnistimme Picosunia yksi tavoitteista oli, että hän saisi Nobelin palkinnon, koska ymmärsimme ALD:n valtavan merkityksen. Silloin ei ollut vielä Millennium-palkintoja. Se on tullut tavoitetoivomuslistallemme myöhemmin, ja sen Tuomo todella on ansainnut.

Suomalaiset alan kärjessä

Suomessa on säilynyt alan osaamista, vaikka eri yrityskauppojen myötä teknologiaa on siirtynyt esimerkiksi hollantilaisen ASM Internationalin haltuun. ASM:llä on hallussaan noin puolet ALD-laitteiden tämänhetkisistä markkinoista.

Jo nyt ALD-kalvojen valmistukseen käytettävien laitteistojen ja kemikaalien maailmanmarkkinat ovat noin kaksi miljardia dollaria.

– Suomessa on maailmanluokan ALD-osaamista. Toivon palkinnon innostavan maamme tutkijoita ja yrityksiä panostamaan teknologian uusiin sovelluksiin, sanoo Millennium-palkinnon myöntäjän, Tekniikan Akatemia -säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Marja Makarow.

Millennium-palkinto

_Millennium-teknologiapalkinto_on suomalainen, joka toinen vuosi jaettava miljoonan euron kunnianosoitus uraauurtavalle teknologiselle innovaatiolle, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja edistää kestävää kehitystä.

Palkittavien innovaatioiden tulee olla yhteiskunnallisesti vaikuttavia, kaupallisesti elinvoimaisia ja ihmiskunnan hyvinvointia edistäviä.

Millennium-teknologiapalkinnon jakaa Tekniikan Akatemia -säätiö TAF.

Lue myös

Tuntemattomat suuruudet ovat muuttaneet maailmaa keksinnöillään ja saaneet palkinnoksi miljoonan – mitkä näistä kahdeksasta saavutuksesta tiedät?

Talouselämä: Keskustelu perhejuhlissa herätti Picosun-yrityksen henkiin

Liikennevirasto on selvittänyt, miten Länsimetron avautuminen vaikutti Länsiväylän liikenteen määrään tammi-huhtikuussa.

Kaikkiaan liikenne on vähentynyt Länsiväylällä 4,6 prosentilla. Henkilöautoliikenne on kuitenkin tipahtanut vain 0,9 prosentilla.

– Näiden tulosten pohjalta näyttäisi siltä, että ainakin osa autoilijoista on siirtynyt auton ratista metron kyytiin. Mitään valtavaa henkilöautoilusta luopumista Länsiväylällä ei ole kuitenkaan tapahtunut, Liikenneviraston analytiikka-asiantuntija Pekka Kinnunen toteaa viraston tiedotteessa.

Määrällisesti 0,9 prosentin tiputus henkilöautoliikenteessä tarkoittaa, että mittauspisteen ohi ajoi tämän vuoden tammi-huhtikuussa lähes 90 000 ajoneuvoa vähemmän kuin samoina kuukausina viime vuonna.

Kinnunen kommentoi puhelimitse, ettei hänellä itsellään ollut varsinaisia ennakko-odotuksia siitä, mihin suuntaan liikennemäärät muuttuisivat.

– Joillakin on arkikokemus, että henkilöautoliikenne Länsiväylällä on saattanut jopa nousta. Toiset taas ovat odottaneet, että määrät olisivat vähentyneet. Siellä voi olla myös alueellisia eroja, koska tässä mittauksessa seurattiin vain yhtä pistettä Länsiväylällä, jolloin se ei tietenkään kerro totuutta koko alueesta. Tämä oli aika maltillinen muutos.

Suurin vaikutus busseilla ja kuorma-autoilla

Suurin vaikutus liikennemäärien laskuun on ollut linja-autoliikenteen dramaattisella vähentymisellä, kun bussilinjat Espoosta Helsinkiin lähes loppuivat. Alkuvuonna mittauspisteen ohi ajoi yli 200 000 linja-autoa vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

Myös kuorma-autoliikenne on vähentynyt alkuvuonna Länsiväylällä voimakkaasti, reilulla 20 prosentilla, ja myös tämä näkyy kokonaisliikennemäärän laskussa.

– Kokonaisliikennemäärän lasku ei siis välttämättä kokonaan johdu Länsimetrosta, vaan liikennemäärät voivat olla muutenkin laskeneet, mistä kertoo esimerkiksi kuorma-autojen määrän vähentyminen. Siellä voi siis olla muutakin laskua kuin vain Länsimetron vaikutukset, Kinnunen toteaa.

Liikennevirasto selvitti Länsiväylän liikenteen muutokset liikenteen automaattisten mittauspisteiden (LAM) keräämän datan perusteella. Mittauspaikaksi valittiin Hanasaaren LAM-piste.

– Hanasaaren mittauspiste on sellaisella kokoomaväylällä, että siinä ei ole montaa reittivaihtoehtoa rinnakkain. Siinä mielessä sen luulisi kertovan liikennemäärästä hyvin.

Liikennevirasto aikoo mitata liikennemääriä uudestaan kesän jälkeen.

– Seurataan tilannetta. Voihan se olla, että ihmiset hakevat vielä niitä omia ajoreittejä siellä, Kinnunen sanoo.

Lue myös:

Metrossa on vielä tilaa – Länsimetron aloitus vähensi heti autoja lännen sisääntuloväylillä

Yle laski: Länsimetro veti tuhansia autoja pois Länsiväylältä – "Ei tarvitse olla aamuisin ruuhkissa auton kanssa"

Länsimetro hankaloittaa monien espoolaisten työmatkaliikennettä: "On alettava säästää autoon"

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ottivat tänään ensimmäistä kertaa mittaa toisistaan väittelyssä. Eduskuntavaaleihin on vuosi aikaa ja puolueet ovat kannatusmittauksissa lähes rinta rinnan.

Avauspuheenvuorossaan Orpo korosti sitä, että nykyinen hallitus on saavuttanut lähes kaikki keskeiset talouspolitiikan tavoitteensa ja haukkui SDP:n lupaukset menolisäyksistä. SDP on luvannut esimerkiksi lisää rahaa pienituloisille eläkeläisille.

– Meidän järjestelmämme ei kestä tämän tyyppisiä ratkaisuja, Orpo sanoi.

SDP:n vero-ohjelmassa on Orpon mukaan hyviä ajatuksia, kuten veropohjan tiivistäminen ja työn verotuksen keventäminen, mutta yrittämiseen kohdistuvat verot eivät miellytä.

Seuraavalle hallituskaudelle Orpo lupaa perusturvan selkeyttämistä ja sen jälkeen keskituloisten aseman parantamista verotusta uudistamalla. Lisäksi Orpo kaavailee koulutuksen uudistamista.

– Meillä on niin pienet ikäluokat, että emme voi hylätä ketään.

Rinteestä kolminkertainen ukki

Rinne aloitti avauspuheenvuoronsa kertomalla, että yöunet jäivät vähiin, sillä viime yönä hänen nuorimmalle tyttärelleen syntyi poika. Rinne on nyt kolminkertainen ukki.

Ilouutisten kertomisen jälkeen Rinne siirtyi käymään läpi SDP:n avauksia ja tavoitteita. Kokoomuksen suuntaan lähti pieni piikki:

– Olette nähneet, että aika paljon on tullut aloitteita. Kuten näkee Orpon puheenvuorosta, niin täytyy keskustella meidän aloitteista, kun ei ole omia, Rinne kuittasi.

Rinne löytää yhteistä Orpon kanssa siinä, että molemmilla on tavoitteena sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen.

– Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen, vanhentunut ja tähän aikaan sopimaton systeemi. Se tuottaa kannustinloukkuja ja epäoikeudenmukaisuutta. Se pitää uudistaa. Meillä on käsittääkseni yhteinen näkemys siitä, että yhdistetään eri tukilajeja.

Tiukkaa debattia sotesta ja veropolitiikasta

Väittelyssä siirryttiin välittömästi soten kimppuun. Rinne viittasi talouspolitiikan arviointineuvoston kriittiseen näkemykseen soten kustannussäästöistä.

– Tässä valtakunnassa taitaa olla kaksi ihmistä, jotka viran puolesta uskovat tähän: sinä ja Juha Sipilä, Rinne sanoi.

Orpon mukaan on olemassa myös asiantuntijoita, jotka pitävät hallituksen sote-mallia hyvänä, ja joiden mielestä nyt kannattaa edetä.

– Tänäkään päivänä meidän sosiaali- ja terveyspalvelumme eivät toimisi tällä tavalla, jos siinä ei olisi yksityistä puolta mukana. Tälläkin hetkellä julkinen puoli ostaa yksityiseltä, Orpo sanoi.

Puheenjohtajien väitellessä veropolitiikasta keskustelu siirtyi kierroksille, kun puheenjohtajat muistuttelivat toisiaan puolueidensa vanhoista synneistä. Rinne muistutti Orpoa siitä, että kokoomus vastusti peruskoulu-uudistusta 60-luvulla.

– Mennäänkö siitä vielä vuosikymmeniä taaksepäin ja mietitään mitä te silloin ajoitte jos tämä tähän menee, Orpo vastasi.

Verhottu viittaus sisällissotaan sai Rinteen selvästi tuohtumaan.

– Anteeksi, mitä tarkoitit? Mitä sä tolla tarkoitit? Rinne kysyi.

– Tarkoitin sitä, että jos mennään vuosikymmeniä taaksepäin, joka puolueelta löytyy asioita, mitä me ollaan vastustettu. Sinä olet muun muassa vastustanut yhteisöveron alennuksia, Orpo siirsi keskustelun seesteisemmille vesille.

Sinipunahallitukseen ei perussuomalaisilla olisi asiaa

Hallitusneuvotteluissa kokoomus ja SDP löytäisivät nopeasti yhteisen sävelen ainakin Eurooppa-politiikkaa koskevissa kysymyksissä, Orpo arvioi.

– Kun olen kuunnellut vaikkapa SDP:n Tytti Tuppuraisen linjauksia EU:n rahoituskehyksistä, niin sieltä löytyy paljon yhteistä näkemystä. Olemme vahvasti Eurooppa-orientoituneita ja haluamme kehittää Euroopan unionia, Orpo sanoi.

Lisäksi Orpo arvioi, että halu panostaa varhaiskasvatukseen ja veropolitiikan tavoite laajemmasta veropohjasta ja matalista verokannoista yhdistää puolueita.

Rinteen mukaan hallitustyöskentelyssä keskeistä on löytää luottamus hallituksessa työskentelevien puolueiden välille.

– Kaikista politiikan sisältöön liittyvistä näkemyseroista huolimatta, sekä Juha Sipilä että Petteri Orpo ovat sellaisia poliitikkoja, joiden kanssa luottamusta pystyy rakentamaan. Sen luottamuksen eteen vain pitää tehdä paljon töitä.

Sen sijaan luottamusta perussuomalaisiin ei löydy. Sekä Rinne että Orpo sanovat, että hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa näyttää erittäin vaikealta.

Lue myös:

Analyysi: Orpo, Rinne vai Sipilä?

Ylen puoluekannatusmittaus: Harkimo irrotti tapin kokoomusveneestä

Palaneesta autosta on löytynyt ruumis Lappeenrannassa.

Poliisi sai ilmoituksen Lauritsalan venesatamasta palaneesta henkilöautosta maanantaina. Ruumis löytyi autosta tiistaina.

Poliisi ei tutkinnallisista syistä kerro asiasta tässä vaiheessa enempää.

– Selvitämme tapahtumien kulkua, rikoskomisario Teemu Liikkanen Kaakkois-Suomen poliisista sanoo.

Täsmennetty tapahtumapaikka 23.5.2018 kello 11.17.

Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhaaja oli todennäköisesti yksi murhan silminnäkijöistä, kertoo ruotsalainen Filter-lehti.

Lehti on julkaissut toimittaja Thomas Pettersonin 12 vuotta kestäneen tutkimustyön tulokset. Tutkimusten perusteella Olof Palmen ampui mies, joka nousi julkisuuteen yhtenä murhan ensimmäisistä silminnäkijöistä.

Palmen murhatutkimusten yhteydessä mies on tunnettu nimellä ”Skandiamannen” eli Skandiamies, koska hän oli kävelemässä pois työpaikaltaan Skandialta ja kulki Palmen pariskunnan takana. Myöhemmin poliisi kuuli häntä silminnäkijänä.

Filterin mukaan mies oli Palme-vastainen ja hän osasi käyttää ampuma-asetta, koska oli jäsenenä ampumaklubilla. Skandiamiehellä oli jopa läheinen ystävä, joka oli asekeräilijä, ja jolla oli kokoelma Palmen murha-aseeksi sopivia revolvereja.

Selvityksiä tehneet toimittajat ovat jättäneet materiaalinsa murhaa tutkivalle Palme-ryhmälle, joka on lehden mukaan osoittanut johtopäätökseen suurta kiinnostusta.

Tapahtuma-aikaan vuonna 1986 noin 50-vuotias Skandiamies on kuitenkin kuollut jo useita vuosia sitten.

Pääministeri Olof Palme ja hänen Lisbet-vaimonsa olivat palaamassa elokuvista helmikuun 28. päivänä 1986, kun Palme ammuttiin kuoliaaksi Sveavägenillä Tukholman keskustassa. Lisbet Palme on ainoa, joka näki murhaajan kasvoista kasvoihin.

Käräjäoikeus tuomitsi teosta Christer Petterssonin, mutta hovioikeus vapautti hänet puutteellisten todisteiden takia. Pettersson kuoli vuonna 2004.

Filter-lehden tutkimuksista ovat uutisoineet tiedotusvälineet Ruotsissa laajalti. Muun muassa Ruotsin yleisradio SVT, Dagens Nyheter ja Expressen ovat kertoneet maan kuuluisimman salamurhan mahdollisista uusista käänteistä.

Kymmenen vuotta sitten radiohuumoria esittävä koomikkoryhmä Alivaltiosihteeri loi sketsin, joka on legenda. Se esitteli radion Viikon Luontoäänen tapaan kaikilta työpaikoilta tutun linnun, muutosvastarinnan.

Sketsin mukaan muutosvastarinta (Konservatiivikus Konservatiivikus) pystyy haistamaan lähestyvän organisaatiomuutoksen jo 200 metrin etäisyydeltä. Työpaikkojen kahvihuoneissa viihtyvä lintu ääntelee kimein huudoin: ”Ei käy, ei tule onnistumaan, ei ole toiminut ennenkään...” Voit kuunnella sketsin tämän jutun lopusta.

Moni tunnistaa työkaverinsa, tai ehkä jopa itsensä alivaltiosihteerin sketsistä. Mutta hupailun ohella koomikkoryhmä tuli esittäneeksi jotain oleellista suomalaisen työelämän hengestä.

Muutosvastarinta on työpaikoilla paljon käytetty, mutta vaarallinen sana. Sillä on helppo leimata perusteltukin epäily jurputukseksi. Jos kritiikki laitetaan muutosvastarinnan piikkiin, työpaikan johto pyyhkii helposti sivummalle huolen, jota henkilöstö aidosti kipuilee työelämän muutoksissa.

Erilaisille konsulteille ja yritysvalmentajille muutosvastarinta on bisnes. Johdolle on tarjolla koulutuksia, joissa kerrotaan, kuinka muutosvastarinta on ihmisluontoon kuuluva luonnollinen asia. Siihen pitää suhtautua kärsivällisesti ja ymmärryksellä.

Vähän niin kuin vanhemmille opetetaan, että teini-ikäisen lapsen kapinointi ja kiukuttelu kuuluu ikävaiheen kehitykseen – ja että siitä selvitään yli, vaikka tuntuu, ettei marmattajalle nyökkäily lopu koskaan.

Kriittinen ajattelu ei ole enää taito – se on huono luonteenpiirre

Helsingin yliopistossa työelämän murrosta tutkiva Mira Karjalainen sanoo, että muutosvastarinnan käsite on paradoksi – looginen ristiriitaisuus.

Kaiken rakentavan ajattelun perusta on kriittisyys. Kun yritykset tai organisaatiot rakentavat itselleen esimerkiksi valmiussuunnitelmia kriisiaikoja varten, on ihan luonnollista ja järkevää pohtia, mikä voi mennä pieleen.

– Mutta kun kyseessä on iso työpaikan mullistus, samaa pohdintaa kutsutaan muutosvastarinnaksi, Karjalainen sanoo.

Yrityskoulutuksissa on nykyään muotia puhua alaistaidoista. Niillä tarkoitetaan yhteistyötaitoja, joilla alaiset voivat auttaa johtoa johtamaan työpaikkaa fiksummin. Näin alaistaitoihinkin kätkeytyy oletus, että kaiken kattava yhteisymmärrys on yrityksen ihannetila.

Toisin on esimerkiksi tieteen ja tutkimuksen maailmassa. Tieteellisen ajattelun perustaan kuuluu, että totuudesta ja sen tulkinnasta riidellään tai vähintään väitellään. Se kilvoittaa kaikkien ajattelua parempaan lopputulokseen

– Muualla työelämässä kriittinen ajattelu on usein huono luonteenpiirre. Se ei ole enää taito, vaan kertoo, että ihminen ei ole yhteistyökykyinen. Joskus on ajateltu, että kriittisyys on ihmisyyden, tieteen ja kansankunnan kehityksen ytimessä, Mira Karjalainen pohtii.

Etsitään itsenäistä, rohkeaa lammasta

Seuraava työelämän legendaarinen radiosketsi voisikin syntyä siitä, mitä työntekijältä nykyään odotetaan. Odotukset ja arki ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.

Työpaikkailmoituksissa etsitään usein superihmistä, joka on ominaisuuksiltaan epätodellinen ihmelahjakkuus: huippuluova, rohkea ideoija, rautainen ajattelija, visionääri ja peloton heittäytyjä.

– Saman tien, kun nämä tyypit on palkattu yritykseen, johto odottaa heidän kuitenkin kiltisti leikkivän johdon leikkejä. Kaikki toitottavat, miten tärkeää on nähdä asiat ”out of the box” – laatikkonsa ulkopuolelta. Usein se käytännössä tarkoittaa, että asiat on nähtävä johdon laatikosta, Karjalainen sanoo.

Mitä muutosvastarinta on tutkimuksen silmin?

Jyväskylän yliopistossa valmistui toissa vuonna opinnäytetyö, joka perkasi muutosta käsittelevää tutkimusta.

Selvisi, että ylivoimainen osa akateemisesta tutkimuksista pitää muutosvastarintaa yritysten kehitystä haittaavana ilmiönä ja jarruna.

Mutta muutoksen tuuli puhaltaa suhtautumisessa muutosvastarintaankin. Viime aikoina ilmiö on alettu nähdä monipuolisemmin.

Tuore filosofian tohtori Eeva Kiiskinen tiivistää asian sanomalla, että oikeastaan muutosvastarintaa ei ole. Sitä ei ole ainakaan sellaisena, kuin mistä olemme tottuneet puhumaan.

– On monia tapoja suhtautua muutokseen. Ei ole mitään yhtä ja yleistä muutosvastarintaa, Tampereen teknillisessä yliopistossa väitellyt Kiiskinen sanoo.

Teollisuusyritys loikkaa palvelutuotantoon

Väitöstutkimuksessaan Kiiskinen selvitti, miten muutos ja muutoksesta puhuminen näkyi teollisuusautomaation järjestelmiä valmistavassa yrityksessä. Yhtiö on suomalainen, mutta toiminnoissaan hyvin kansainvälinen.

Tampereella majaa pitävä yritys uusi koko strategiansa: se suuntautui palveluliiketoimintaan ja teki samalla valtaisan organisaatiomuutoksen, joka ravisteli koko henkilöstöä.

Kiiskinen löysi yrityksestä neljä erilaista suhtautumistapaa muutokseen.

– Johto näyttää tietä -tavassa henkilöstö luotti ja hyväksyi muutoksen sellaisena, kuin johto sen esitti.

– Aika näyttää -tapa oli epäilevämpi. Siinä muisteltiin, miten edelliset organisaatiomuutokset olivat menneet, ja verrattiin meneillään olevaa niihin.

– Muutokseen ulkopuolisesti suhtautuvat olivat passiivisia ja vain odottivat, mitä tapahtuu.

– Seuraaja näyttää tietä -ajattelutavassa henkilöstö osallistui muutokseen ja ratkoi sen ongelmia.

Muutosvastarintaa ei voi karsinoida

Kiiskinen teki tutkimuksessaan kaksi erityisen mielenkiintoista havaintoa muutosvastarinnasta.

Ensinnäkin, ihmisiä ei voi jakaa ryhmiin sen mukaan, mitä he muutoksesta ajattelevat. Perinteisesti on ajateltu, että ihmiset asettuvat erikseen muutosvastarintaisiin, seurailijoihin, välinpitämättömiin, sivustakatsojiin ja niin edelleen.

Tällaisen ryhmittelyn sijaan Kiiskinen huomasi, että asenteet vaihtelivat koko ajan. Sama henkilö saattoi suhtautua muutokseen innoissaan tai tuskissaan, ja suhtautumistavat seurasivat toisiaan salamannopeasti.

– Samakin ihminen voi ottaa eri roolin eri hetkinä. Roolit saattoivat elää tilanteesta riippuen henkilössä jopa rinnakkain ja yhtä aikaa, Kiiskinen sanoo.

Mutta vielä mielenkiintoisempaa oli, mitä tutkimus oivalsi Seuraaja näyttää tietä -ajattelutavasta. Siinä suhde johtoon oli haastava ja erimielinen – eli juuri sellainen, joka olisi helppo leimata perinteiseksi muutosvastarinnaksi. Silti juuri näillä kritiikkiä esittävillä työntekijöillä oli halu viedä muutosta yrityksen kannalta hyvään suuntaan.

Voisivatko nämä johtonsa haastavat ihmiset olla ihan oikeasti niitä työpaikkailmoituksissakin etsittyjä itsenäisiä, rautaisia ajattelijoita?

– Kyllä voisivat. Erilaiset näkemykset synnyttävät rakentavaa kritiikkiä. Dialogisuus, vuoropuhelu, ei edellytä samanmielisten kuoroa tai pomon myötäilijöitä, Kiiskinen sanoo.

Vieläkö muutosvastarinta naurattaa?

Entä mitä kuuluu Alivaltiosihteerin muutosvastarinta-sketsille kilpailukykysopimuksen ja työttömien aktivoinnin Suomessa? Vitsi on hengissä, voi hyvin ja leviää edelleen.

Yle osti jokunen vuosi sitten kokoelman Alivaltiosihteerin parhaita hupailuja. Muutosvastarinnankin voi kuulla Yle Areenasta. Jotkut huvittuneet kansalaiset ovat ladanneet sketsin omin luvin myös verkkoon, Youtubeen, vaikka se tekijänoikeusrikkomus onkin.

Koomikkoryhmän jäsen Simo Frangén sanoo, että vuosien varrella myös yrityksistä on tipahdellut yhteydenottoja. Niissä pyydetään lupaa soittaa sketsiä seminaareissa ja johdon vetäytymisissä.

Alivaltiosihteeri esittää Muutosvastarintaa edelleen live-keikoillaan.

– Yleisö repeää viimeistään silloin, kun sketsissä tullaan kohtaan, jossa kuunnellaan muutosvastarinnan ääntelyä, Frangén sanoo.

Sketsin voit kuunnella alla olevasta koomikkoryhmän kuvasta.

Juttu on osa työn murroksesta kertovaa sarjaa. Lue myös aiempi osa:

Työ vaatii nyt kaiken – yksityisyytesi, jopa tunne-elämäsi

Tuulivoimayhtiö TuuliWatti rakentaa Perämeren rannalle Iihin viiden tuulivoimalan uuden tuulivoimalapuiston.

Ensi vuonna valmistuva Viinamäen puisto on yhtiön mukaan niin kannattava, että sen rakentamiseen ei tarvita yhteiskunnan tukea.

TuuliWatti ostaa puistoon Vestasin 4,2 MW:n voimaloita. Yhtiön mukaan puisto on tähän mennessä Pohjoismaiden suurin tuulivoimainvestointi, joka toimii ilman yhteiskunnan tukea.

Yhtiön laskelmien mukaan 250 metrin korkeuteen yltävä voimalan lapa mahdollistaa sen, että tuulivoiman sähköntuotanto jopa kaksinkertaistuu aikaisempiin voimaloihin verrattuna. Uusilla myllyillä tuulivoiman tuotantokustannus laskee arviolta alle 30 euron megawattitunnilta.

Tuulivoima muuttumassa kilpailukykyiseksi

TuuliWatin arvion mukaan tuulivoimassa ollaan siirtymässä uuden tekniikan myötä markkinaehtoiseen tuotantoon. Aikaisemmin uusi tuulivoimarakentaminen on saanut tuotantotukea, mutta syöttötariffijärjestelmään ei oteta enää uutta tuotantoa.

Eduskunta käsittelee uuttaa uusiutuvan energiatuotannon tukimallia, jossa tuotantomuodot kilpailevat keskenään tuesta.

Uusi halvempi malli otetaan käyttöön vuoden 2020 alussa ja tuulivoima on siinä yksi vahva tuotantomuoto.

TuuliWatti on investoinut satoja miljoonia tuuleen

Suomen suurin tuulivoimatuottaja on laajentanut tuulivoimaansa viime vuosina. Viime vuonna yhtiö sai valmiiksi Raahen tuulipuistonsa.

Raahen puiston avajaisten yhteydessä viime syksynä St1:n ja SOK:n omistama yhtiö ilmoitti saaneensa valmiiksi monivuotisen investointiohjelmansa. Yhtiö tuottaa tällä hetkellä noin neljänneksen Suomen tuulivoimasta 131 voimalalla.

Raahessa yhtiö käyttää Vestaksen 3,45 megan tuulimyllyjä. Raahen myllyt ovat useita kymmeniä metrejä matalammat kuin Iin uudet voimalat. Mitä korkeammalle lapa nousee, sitä enemmän voimala tuottaa.

Yhtiö sanoo investoineensa tuuleen viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana 650 miljoonaa euroa. TuuliWatin tarkoituksena on laajentaa toimintaansa muihin Pohjoismaihin ja tuulivoiman huoltoon.

Imperiumin iskujoukkojen valkoiset haarniskat kimaltelevat auringossa, kun he seisovat muodostelmassa Cannesin festivaalipalatsin portailla. Punaisella matolla astelee Solo: A Star Wars Story -elokuvan tähtiä.

Valkopukuisten scifi-sotilaiden lomassa he näyttävät valloittajilta. Tai vangeilta.

Epäonnisten tähtien alla syntynyt uusi Tähtien sota -elokuva saa Suomen ensi-iltansa keskiviikkona. Kyseessä on sarjasta irrallinen itsenäinen tarina, joka kertoo sarjan sankarin Han Solon nuoruudesta.

Tässä elokuvassa ei ole valomiekkoja, jedi-ritareita eikä Voimaa. Imperiumin osuus tarinassa on mitätön. Kaiken kukkuraksi Solon trailerissa nuori Han Solo (Alden Ehrenreich) kääntää nurin yhden sarjan rakastetuimmista repliikeistä.

– Minulla on tosi hyvä tunne tästä, hän huudahtaa aluksensa Millennium Falconin ohjaksissa.

Tunnelma Solon ympärillä on kuitenkin ollut päinvastainen. Hollywood-tähti Woody Harrelson pukee sen sanoiksi ensi-iltaa seuraavan aamun haastattelussa.

– Toivottavasti tämä elokuva ei tuhoa koko sarjaa, hän sanoo.

Episodi 1: Pimeä uhka

Fanien pahat vibat eivät ole tuulesta temmattuja. Yli 200 miljoonaa euroa maksaneesta Solo-elokuvasta on uumoiltu katastrofia siitä asti, kun sen alkuperäiset ohjaajat Phil Lord ja Chris Miller (mm. Lego Elokuva, 21 Jump Street) saivat potkut viime kesäkuussa.

Siinä vaiheessa parivaljakko oli ehtinyt kuvata elokuvaa jo melkein viisi kuukautta.

– On sääli, ettei heidän näkemystään elokuvasta tulla koskaan näkemään, elokuvan päätähti Ehrenreich harmittelee.

Potkujen syyksi on julkisuuteen kerrottu luovat erimielisyydet tuotantoyhtiö Lucasfilmin kanssa. Lordin ja Millerin on kerrottu käyttäneen kuvauksissa paljon improvisaatiota, poikenneen käsikirjoituksesta ja tehneen elokuvasta liian paljon komediaa.

Muutkaan uudet Star Wars -tähdet eivät arvostele parivaljakkoa.

– Olemme heille paljon velkaa. He valitsivat meidät näihin rooleihin. Olimme pöyristyineitä, kun he yhtäkkiä lähtivät, Harrelson muistelee.

Heti potkujen jälkeen alkoi kuulua huhuja, joiden mukaan elokuvan uudeksi ohjaajaksi palkattaisiin menestynyt Hollywood-ohjaaja Ron Howard.

– En uskonut sitä hetkeäkään. Sitten hän vain tuli ja – boom! – teki sen, Harrelson sanoo.

Episodi 2: Uusi toivo

Kaksi päivää potku-uutisen jälkeen elokuvalla oli uusi ohjaaja. Vajaa vuosi myöhemmin Ron Howard istuu jo Cannesissa sviitissä ja puhuu supernopealla aikataululla valmistuneesta elokuvasta. Ohjaajalla on päässään musta lippalakki, johon on kirjailtu tutulla fontilla vaaleansiniset sanat: ”Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa…”

Solo ei ollut ensimmäinen kerta, kun Howardia pyydettiin ohjaamaan Tähtien sota -elokuvaa. Sarjan isä George Lucas houkutteli häntä mukaan elvyttäessään sarjaa 1990-luvun lopulla. Kyse oli silloisen trilogian ensimmäisestä osasta (Pimeä uhka, 1999). Howard kieltäytyi.

– Solossa pidin siitä, että se ei ole jatko-osa. Sen tunnelma on erilainen kuin muissa Tähtien sota -elokuvissa. Siinä on western-elementtejä ja 70-lukulaista cooliutta, ohjaaja kuvailee.

64-vuotias Howard on ohjannut kymmeniä elokuvia palkintomagneeteista Kaunis mieli ja Frost/Nixon lippuluukun hitteihin kuten Apollo 13 ja Da Vinci -koodi. Hollywoodissa hänet tunnetaan duunarina, jolle elokuvan tekeminen on kaikesta mystiikasta riisuttua käsityötä.

– Tässä projektissa tulin mukaan keskelle kaaosta eikä minulla ollut juuri aikaa valmistautua. Jouduin ohjaamaan vaiston varassa, Howard kertoo.

Ohjaaja sanoo haluavansa kuvatessaan puhua ihmisten kanssa ja kosketella kuvauspaikalla olevaa tarpeistoa – olla osa tarinaa. Sen lisäksi hän pitää tärkeänä yhteistyötä.

– Keräsin ympärilleni kourallisen luottohenkilöitä. Sanoin heille, että lähdemme tähän seikkailuun yhdessä, minä olen teidän filtterinne.

Howardin on kerrottu kuvanneen uusiksi paljon enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Solon työryhmästä kukaan ei kuitenkaan suostu erittelemään, miten paljon lopullisesta elokuvasta on hänen käsialaansa. Lopputeksteissä Howard mainitaan ohjaajana, Lord ja Miller vastaavina tuottajina.

Ohjaaja itse kertoo olevansa erityisen ylpeä muutamasta tuomastaan lisäyksestä. Niihin kuuluu muun muassa Joonas Suotamon esittämän Chewbaccan roolin korostaminen.

– Rakastan Chewbaccaa. Vaadin häntä lisää ja lisää. Mielestäni Joonas tekee roolin fantastisesti. Halusin myös nuorelle Han Sololle lisää mahdollisuuksia olla karismaattinen ja viihdyttävä. Tärkeintä oli kuitenkin, että kuvaamamme kohtaukset eivät olleet vain cooleja, vaan että ne myös testaavat nuorta Han Soloa ja vaikuttavat häneen.

Episodi 3: Ikonin paluu

Jazz-rytmit raikavat Mos Eisleyn tavernassa, kun Han Solo ylvästelee taidoillaan nuorelle Luke Skywalkerille ja hänen oppi-isälleen Obi-wan Kenobille. Kun nämä kysyvät hänen aluksensa nopeudesta, Solo hymyilee viistosti.

– Ettekö ole kuulleet Millennium Falconista? Se lensi Kessel Runin alle kahdessatoista parsekissa.

Aivan ensimmäisen Tähtien sodan (1977) baarikohtaus esitteli yleisölle populaarikulttuurin kuuluisimman lainsuojattoman. Harrison Fordin esittämä Solo on sankari ja lurjus samassa ruumiissa. Hahmosta tuli välittömästi yleisön suosikki.

Solon kohtalo uusimman Tähtien sota -trilogian ensimmäisen osan (The Force Awakens, 2015) lopussa hiljensi monen kyynisemmänkin fanin.

Ehrenreich tapasi Fordin saadakseen neuvoja rooliinsa.

– En halua kertoa liian tarkkaan, mitä eleitä otin Fordilta, koska en halua ihmisten katsovan esitystäni sillä tavalla, näyttelijä sanoo.

– Han on elokuvassa kuitenkin hyvin erilainen. Hän on nuori, idealistinen tyyppi, joka yrittää saada itselleen hyvän elämän.

Solo-elokuva sortuu paikoin kuvittamaan aiemmissa elokuvissa mainittuja Han Solon elämän etappeja, kuten Millennium Falconin voittamista uhkapelissä tai jo mainittua Kessel Runin ennätystä. Ongelmana on, että nuo tarinat ovat eläneet fanien kuvitelmissa jo neljä vuosikymmentä. Niitä on vaikea tehdä paremmin kuin miltä ne näyttävät mielikuvituksen silmin.

Yksi odotettu kohtaus on Solon ja hänen taisteluparinsa Chewbaccan mutainen ensikohtaaminen. Elokuva antaa Joonas Suotamolle huomattavasti enemmän tilaa kuin aiemmat Tähtien sodat - hänen nimensä on lopputeksteissä heti toisena. Myös suomalaisen Chewbaccan otteita on kehuttu jo arviossa jos toisessakin.

– Olen alusta asti tehnyt omaa juttuani Chewbaccan puvussa. Olen halunnut tehdä sen uskollisena sille, millainen hahmo alkuperäisissä elokuvissa on. Se on ollut vähän itseni turmioksi, koska kukaan ei tiedä, että esitän tätä roolia, Suotamo kertoo.

Enemmän kuin kuvakirja nuoren Han Solon seikkailuista, Solo on kasvutarina. Kiitos siitä kuuluu paitsi Howardille, myös elokuvan käsikirjoittajalle Lawrence Kasdanille, jonka kynästä on syntynyt kaikkiaan neljä Tähtien sota -elokuvaa, mukaan lukien kaikkein suosituin osa, Imperiumin vastaisku (1980).

Elokuvan pääpointti onkin siinä, miten nuoren Han Solon hihkaisema "minulla on hyvä tunne tästä" muuttuu vanhemman Solon tunnetuksi hokemaksi pahasta tunteesta.

Episodi 4: Lasi puoliksi täynnä

Solo-elokuvan tarina on kuin Han Solo avaruusaluksen ohjaksissa: kuoppainen, vauhdikas ja täynnä läheltä piti -tilanteita. Koko elokuvan tekijäryhmä vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä lopputulokseen.

– Kaikki elokuvaa tehneet halusivat tehdä siitä parhaan mahdollisen. Tämä koskee niin Philiä ja Chrisiä kuin Roniakin. Kyse on niin valtavasta elokuvasta, että siihen mahtuu useampia näkemyksiä. Pitäisin ihan mahdollisena, että tulevatkin Tähtien sodat tehdään näin, sanoo elokuvassa esiintyvä Westworld-tähti Thandie Newton.

Myös elokuvan saamat kritiikit ovat olleet paljon pelättyä parempia. Niiden arvio on vaihdellut keskiverrosta hyvään. Brittilehti The Guardian antoi elokuvalle neljä tähteä kehuen sen näyttelijöitä ja alkuperäisiä elokuvia muistuttavaa henkeä.

Näin isoissa elokuvissa menestys merkitsee aina mahdollisia jatko-osia. Ehrenreich on kertonut tehneensä Disneyn kanssa kolmen elokuvan sopimuksen, mutta se ei vielä tarkoita, että elokuvat tehdään. Näyttelijän mukaan nuoren Han Solon tulevista seikkailuista ei ole vielä päätetty.

– Olisi hauska nähdä, miten hänen seikkailunsa jatkuvat ja mitä hänen ihmissuhteistaan tulee, Ehrenreich sanoo.

Varmaa on, että Tähtien sota -elokuvat jatkuvat vielä vuoden 2019 joululle ajoitetun yhdeksännen episodin jälkeenkin. Seuraavan trilogian tekijäksi on jo palkattu kehutun kahdeksannen episodin (The Last Jedi, 2017) ohjaaja Rian Johnson.

Entä onko jo yhden Tähtien sodan pelastanut Ron Howard kiinnostunut jatkamaan töitä kaukaisessa galaksissa?

– Tämän elokuvan tekeminen oli paljon hauskempaa kuin kuvittelin. Oletin tunnelman olevan paljon pingottuneempi. En odota tekeväni enää yhtään Tähtien sotaa, mutta en myöskään pidä sitä täysin mahdottomana ajatuksena.

Eläkkeellä oleva rikoskomisario, tutkija Heikki Mansikka-aho silmäilee tilastoja Etelä-Savon kuntien rikosilmoituksista.

Kangasniemen rikosilmoitusten määrä on pudonnut lähes 60 prosentilla vuosikymmenessä.

Käyrä on laskenut lähes yhtä reippaasti Juvalla ja Mäntyharjulla – selvästi jyrkemmin kuin maakunnan keskuksessa Mikkelissä.

Siellä laskua on noin neljännes, kuten keskimäärin koko maassa. Asukasluvun muutos on otettu luvuissa huomioon.

Kehitys näyttää hyvältä. Rikokset ovat vähentyneet, ja maaseutu entistä turvallisempi. Vai kuinka?

Entinen rikoskomisario tulkitsee tilastoa toisin.

– Kun siellä ei ole poliisia, kenelle teet rikosilmoituksen, Heikki Mansikka-aho toteaa.

“Poliisi ei tarvitse seiniä”

Poliisin asemia ja palvelupisteitä suljettiin kymmenittäin ympäri Suomea, kun poliisin hallintorakenteen uudistus Pora käynnistyi vuonna 2009.

– Ajateltiin että poliisi ei tarvitse seiniä, riittää että poliisilla on pyörät, Mansikka-aho kuvaa.

Poran tavoite oli turvata kansalaisille tasapuoliset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Tutkijan mukaan se ei ole toteutunut.

– Turvallisuutta on heikennetty nimenomaan pienissä kunnissa, jotka ovat etäällä keskuspoliisiasemasta.

Mansikka-aho toimi aiemmin rikoskomisariona Itä-Suomen poliisilaitoksessa. Nyt hän tekee väitöskirjaa poliisiuudistus Poran vaikutuksista.

Tutkimuksen ohessa hän on käynyt läpi rikosilmoitustilastoja, joilla mitataan myös rikosten määrää.

Selvitimme Etelä-Savon ilmiötä laajemmin. Vaikuttaako poliisin lähtö paikkakunnalta rikosilmoitusten määrään?

“Näin maalaispoliisin nousun ja tuhon”

Eteläsavolaisen Juvan poliisiasema hiljeni kokonaan viime vuonna.

Sähköjä tyhjältä asemalta ei ole vielä katkaistu. Eläkkeellä oleva poliisi Jukka Kietäväinen napsauttaa valot päälle.

– Täällä oli aina poliisi vastaanottamassa rikosilmoituksia. Kuulustelut olivat tuolla käytävän perällä, jossa oli tutkintapuoli, hän muistelee.

Kietäväinen työskenteli vuosia Juvan poliisiasemalla.

– Näin maalaispoliisin nousun ja tuhon. Parhaimmillaan täällä oli parikymmentä miestä töissä.

Samaan aikaan kun poliisi on vetäytynyt Juvalta, rikosilmoitusten määrä on pudonnut lähes 60 prosentilla vuodesta 2008 lähtien.

Pahin ongelma Kietäväisen mielestä on se, että poliisi koetaan kaukaiseksi ja sen lähestyminen on hankalaa.

– On hirmuinen kynnys soittaa 112:een. Jos jonkin muun numeron saa, se ei välttämättä vastaa.

Tutkija Heikki Mansikka-ahon mukaan Etelä-Savon kunnat, kuten Juva, kuvastavat yleistä kehitystä maaseudulla.

– Näissä kunnissa on ollut ensin poliisiresurssien alasajo ja myöhemmin poliisiasemien sulkeminen.

Mansikka-aho arvioi, että rikosilmoitusten määrä on vähentynyt eniten juuri tällaisissa, etäällä poliisin keskuspaikoista olevissa kunnissa.

– Maakuntien pääkaupungeissa rikosilmoitusten määrä ei ole vähentynyt läheskään samassa määrin.

Väestö vanhenee, rikokset vähenevät

A-studio selvitti muun muassa Etelä-Savon kunnissa havaittua ilmiötä koko maan tasolla vuosina 2008–2017. Sama ilmiö tuli esiin muuallakin.

Rikosilmoitusten määrä laski eniten niissä kunnissa, joista poliisi on lähtenyt. Ero esimerkiksi maakuntien keskuksiin ei ollut silti niin iso kuin Etelä-Savon esimerkkikunnissa.

Ilmiötä ei ole tutkittu eikä varmoja vastauksia sen syistä ole.

Poliisin lähtö todennäköisesti vaikuttaa ilmi tulleeseen rikollisuuteen näillä alueilla, arvioi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) suunnittelija Hannu Niemi.

– Se voi vaikuttaa sekä rikosilmoitusten tekokynnykseen että poliisin valvontaan.

Taustalla jylläävät muutkin tekijät kuin poliisin lähtö.

– Niillä paikkakunnilla, joissa väestö vanhenee, rikollisuus oikeastikin vähenee, Niemi sanoo.

Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrä on laskenut pikku hiljaa muutaman vuosikymmenen ajan Suomessa. Niin on käynyt muun muassa varkauksien osalta.

Rikollisuuden väheneminen on Niemen mukaan todellista. Ilmiö on havaittu myös piilorikollisuutta selvittävissä tutkimuksissa.

Pääsyynä pidetään väestön vanhenemista. Eniten rikoksia tekevät 15–30-vuotiaat miehet. Kun heidän osuutensa väestössä laskee, niin rikollisuus vähenee.

A-studio tarkasteli nyt vain poliisiuudistus Poran jälkeisiä vuosia, eikä pitempiaikaista väestömuutoksen aikaa.

“Netissä tehtävä rikosilmoitus ei korvaa poliisia”

Tutkija Mansikka-aho arvioi, että rikosilmoitusten iso lasku poliisittomissa maaseudun kunnissa ei selity ensi sijassa rikollisuuden vähenemisellä.

– On ilmeistä, että siellä on piilorikollisuutta.

Se voidaan Mansikka-ahon mukaan päätellä esimerkiksi siitä, että liikennerikkomukset ovat laskeneet samaa vauhtia kuin muut rikokset – jos kunnassa ei ole liikenteen automaattivalvontaa. Se kielii poliisin vähentyneestä valvonnasta.

Mansikka-aho havaitsi lisensiaattitutkimuksessaan, että poliisin partiointi väheni Pora-uudistuksen jälkeen merkittävästi etäisemmällä maaseudulla, esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lähes 40 prosenttia ja Keski-Suomessa neljänneksen.

Poliisihallituksen mukaan poliisin lähtö ei yksin selitä rikosilmoitusten määrän laskua maaseudulla.

– Yksiselitteisesti ei voi hakea syytä etäisyyksien kasvamisesta poliisin toimipaikkaan. Ilmoituksen poliisille voi tehdä myös muutoin kuin poliisiasemalla käymällä, poliisiylitarkastaja Heikki Lausmaa sanoo.

Mansikka-ahon mukaan sähköinen rikosilmoitus ei näytä paikanneen poliisin poistumista.

– Ihmiset ovat varovaisia kirjoittamaan rikosilmoitusta netissä. Ja tietysti on vanhempia ihmisiä, jotka eivät hallitse sähköisen rikosilmoituksen tekoa.

Krimon suunnittelija Hannu Niemi huomauttaa, että iän myötä ihmiset yleensä tekevät rikosilmoituksia herkemmin kuin nuorena. Siitä huolimatta esimerkiksi poliisin tietoon tullut varkauksien määrä vähenee.

Ilmoitukset pikkurikoksista ehkä karsiutuneet

Poliisihallitus arvioi, että rikosilmoitusten laskuun vaikuttaa myös alueen rikollisuuden rakenne. Rikosilmoitus voidaan jättää herkemmin tekemättä vähäisistä rikoksista, jos ilmoituksen teko koetaan liian vaivalloiseksi.

– Niillä harvaanasutuilla alueilla, joissa poliisipalveluja ei enää ole, kynnys on saattanut nousta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelija Hannu Niemi sanoo.

.

Niemen mukaan rikosilmoituksen teon kynnys on yleisemminkin noussut ainakin sellaisissa omaisuusrikoksissa, joista ei saa vakuutuskorvauksia.

– Voihan sillä olla vaikutusta, jos ihmiset rupeavat ajattelemaan, että jostain polkupyörävarkaudesta ei kannata ilmoittaa, koska se menee mappi ööhön.

Pienempien rikosten ilmoitusten karsiutuminen voi ilahduttaa poliisia, mutta kansalainen voi kokea toisin

– Hän tekee sen johtopäätöksen, että ei kannata tehdä rikosilmoitusta, kun sille ei todennäköisesti tehdä mitään, tutkija Heikki Mansikka-aho sanoo.

Onko näin? Kysyimme asiaa eteläsavolaisilta yrittäjiltä niissä pitäjissä, joissa rikosilmoitusten määrä on laskenut jyrkästi.

Rautakauppias: Paras apu on ottaa tekijät itse kiinni

Jani Tyyskä pitää rautakauppaa Pertunmaan Kuortissa, vilkkaan 5-tien varressa.

Tyyskä aloitti kaupanteon 2000-luvun alussa. Hän kuvaa silloista aikaa villin lännen menoksi. Kauppias ajoi useasti murtomiehiä takaa.

Murtoja ei ole tehty enää vuosiin, mutta varkaita on riittänyt.

– Tällaista näpistelyä, tavaroiden häviämistä varastotiloista. Se on lisääntynyt ihan radikaalisti, Tyyskä kertoo.

Varastosta on viety tavaraa hitsauskoneesta ja perämoottorista lähtien. Sitä mukaa kun lukkoja on paranneltu, varastettu tavara on muuttunut pienemmäksi.

Rikosilmoituksia varkauksista Tyyskä ei ole tehnyt enää pitkään aikaan.

– Kun ei niistä koskaan mitään kuulu ja mitään ei löydy, niin sitä vaan nuolee haavojaan ja antaa olla.

Tyyskä ei epäröi ottaa varkaita itse kiinni. Silloin poliisikin tulee yleensä nopeasti paikalle.

– Ainut apu on, että saisi tekijät itse kiinni.

Kahvilayrittäjä: Varkauden tutkinta kestää turhan kauan

Nina Reinikainen pitää kahvilaa Kangasniemellä Puulaveden rannalla. Varkaita on käynyt täälläkin.

– Sellaisia pikkujuttuja, muutaman satasen tappioita. Yrittäjä joutuu ne omissa nahoissaan kärsimään. Ne jäävät vakuutuksissa omavastuuseen. Eipä näiltä tekijöiltä yleensä mitään saa.

Reinikainen on tehnyt rikosilmoitukset, ja poliisi on käynyt paikan päällä.

– Vähän tarjottiin sitä vaihtoehtoa, että painetaanko villaisella, mutta en sitä halunnut. Ei voi antaa semmoista käsitystä, että tekijät pääsevät kuin koira veräjästä.

Viime kesän torikahvilavarkauden tekijät olivat pian Reinikaisen tiedossa ja siitä ilmoitettiin poliisille. Vasta tänä keväänä poliisilta tuli kuitenkin tieto, että asian tutkinta on edennyt.

– Hirmu kauan asian käsittely kestää. Se on vähän turhauttavaa, Nina Reinikainen sanoo.

Ylikonstaapeli Reinikainen: Kyläpoliisi tiesi kenet kannattaa pysäyttää

Kangasniemeltä lähti poliisi vuonna 2009. Paikkakunnalla asuu kuitenkin virassa oleva poliisi, ylikonstaapeli Toni Reinikainen. Hänen asemapaikkansa on Mikkeli.

– Rikoksia jää varmasti pimeäksi aiempaa enemmän, kun tutkintaa tehdään kaupungista käsin. Jos tekijä ei ole ilmoitushetkellä tiedossa, niin riski on isompi, ettei sitä löydykään, Reinikainen sanoo.

Poliisipartio käy kyllä Kangasniemelläkin, jos muut tehtävät sallivat. Yleensä paikkakunnalle tullaan kuitenkin hälytystehtävien perässä.

Millaisten asioiden vuoksi poliisi ei Kangasniemelle lähde?

– Valitettavasti esimerkiksi liikenteen häiriöt ovat usein sellaisia. Joku ilmoittaa epäilyttävästä autosta, että kuljettaja saattaa olla humalassa. Kun puhutaan kolmen vartin viiveestä, ei semmoista tavoita enää mistään, Reinikainen kertoo.

Ylikonstaapeli myöntää, että poliisin viipyminen tai tulematta jääminen nostaa kansalaisten ilmoituskynnystä.

– Ainakaan häiriökäyttäytymisestä tai liikenteen häiriöistä ei enää samalla lailla ilmoiteta, muuallakin kuin Kangasniemellä.

Ylikonstaapeli arvioi, että esimerkiksi rattijuopot ja kortitta ajavat jäivät aiemmin herkemmin kiinni Kangasniemellä. Kylän tunteva poliisi tiesi, kenet kannattaa pysäyttää.

Rikosilmoitusten karsiutumisen voi nähdä poliisin kannalta hyvänä asiana. Turhat keikat jäävät.

– Toivottavasti mitään oleellista ei jää piiloon, esimerkiksi perheväkivaltaa, tällaisia joista ei kovin herkästi kerrota ulos, ylikonstaapeli Reinikainen miettii.

“Ohikiitävä poliisiauto ei riitä”

Poliisin keskittäminen on kansainvälinen trendi. Ruotsi on tehnyt samanlaisen poliisiuudistuksen kuin Suomi.

Poliisiuudistusta tutkivan Heikki Mansikka-ahon mukaan Ruotsissa on ilmennyt samoja ongelmia kuin Suomessa.

– Ruotsissa tosin puhutaan voimakkaammin poliisikriisistä. Kansalaiset ottavat oman käden oikeuden, jättävät rikosilmoituksia tekemättä ja kokevat, että demokratia ei toteudu.

Eläkkeellä oleva poliisi, juvalainen Jukka Kietäväinen kertoo, että vanhat ihmiset soittavat yhä silloin tällöin hänelle.

– Että enkö minä voi mitään noille kaahailijoille, kun ne ajavat pakoputkettomilla mopoilla edestakasin ja kumi huutaa.

Kietäväisen näkemyksen mukaan perustuslain takaamaa tasa-arvoa ei ole ollut poliisipalveluissa vuosiin.

– Siihen pitäisi kyllä lainsäätäjänkin reagoida. Myös sisäiseen turvallisuuteen tulee panostaa, olipa maailmantilanne mikä hyvänsä.

Heikki Mansikka-ahon mukaan Suomessa pitäisi ottaa pari askelta taaksepäin.

– Ruotsissakin on nyt todettu, että poliisi tarvitsee seinät, jonne kansalaiset voivat tulla kertomaan luottamuksellisesti asiansa. Ei riitä, että on ohikiitävä poliisiauto.

Lisää aiheesta keskiviikon A-studiossa TV 1:ssä klo 21.05.

Voit ladata jutussa käytetyn aineiston Google Drive -palvelusta.

Lahden saama voimakkaan kielteinen huumejulkisuus johtaa pikakokoukseen.

Kaupungin, poliisin ja hyvinvointiyhtymän viestintäihmiset kokoontuvat ensi viikolla pohtimaan, kuinka tilanteeseen reagoidaan. Kaupungin viestintäjohtaja Heini Moisio sanoo, että lehtien luoma kuva Lahdesta on perusteettoman kielteinen.

– Mistä tahansa suuresta kaupungista pystyisi tekemään vastaavia huumeraportteja viikonlopun katukuvasta.

Lahdesta kertovissa jutuissa on kuvailtu huumetilannetta katastrofaaliseksi (HS 8.5.), kuinka osa kaupunkilaisista on jo luopunut toivosta (IL 22.5.) ja miten huumeita saa Lahdessa ostettua jo ensimmäiseltä vastaantulijalta (IL 18.5.).

Maineella on merkitystä muun muassa uusia asukkaita, yritystoimintaa ja turisteja houkuteltaessa.

Huumepääkaupungin stigma kyseenalaistetaan

Lahden kaupungin viestintäjohtaja Heini Moisio ei halua vähätellä Lahden huumeongelmaa, mutta korostaa, ettei Lahtea voi pitää Suomen huumepääkaupunkina.

Jätevesitutkimusten mukaan huumejäämät ovat Lahdessa väestömäärään suhteutettuna samaa tasoa kuin pääkaupunkiseudulla, kertoi Yle lauantaina. Asiaa jutussa kommentoivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laboratorioasiantuntija sekä huumetutkija.

Epäillyt huumerikokset vähenivät Lahdessa tammi-huhtikuussa kuusi prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Vuodesta 2010 vuoteen 2017 huumerikokset ovat lisääntyneet Lahdessa 71 prosenttia. Valtakunnallisesti kasvu on 29 prosenttia. Poliisin mukaan osaltaan Lahden korkeaa prosenttiosuutta selittää se, että virkavalta paljastaa Lahdessa tehokkaasti rikoksia.

Lahden kaupunginsairaalan päihdepalveluissa käy parikymmentä hoitoon hakeutuvaa ihmistä päivässä. Määrä on pysynyt tasaisena jo pitemmän aikaa.

Kaupungin viestintäjohtaja Heini Moisio sanoo, että Lahdessa tehdään koko ajan toimivaa huumeiden vastaista työtä.

– Ensi viikon kokouksessa mietimme, kuinka voimme tehostaa huumevalistukseen liittyvää viestintää vielä nykyisestä.

Valistusta annetaan perusopetuksessa, lukioissa, nuorisopalveluissa ja terveyspalveluissa.

Korjattu 23.5.2018 kello 6.36 pohjavesitutkimukset jätevesitutkimuksiksi

Keväisin voi tulla samaan perheeseen useita juhlakutsuja. On ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia, kesähäitä ja syntymäpäiviä. Kutsukorteissa käytetään eri kutsukoodeja.

V.P. eli vastausta pyydetään on monille tuttu ja se tunnetaan yleisesti. Juhlakutsussa voi olla myös ranskankielinen R.S.V.P. eli "olkaa hyvä ja vastatkaa" (Répondez s'il vous plaît).

Joskus kutsussa on kirjaimet P.M. Se tulee myös ranskasta (pour mémoire). Tätä, muistukseksi -koodia voidaan käyttää, kun juhlajärjestäjä on jo aiemmin puhunut kutsutun kanssa tulevasta juhlasta.

Smart casual -termi kutsukortissa on yleistynyt viime vuosina. Miehillä se tarkoittaa rentoa ja huoletonta pukeutumista. Usein tummahkoa pukua ja pukupaitaa, mutta ilman solmiota. Naisilla smart casual -asu voi olla esimerkiksi jakkupuku tai siisti housuasu.

"Oudot" kirjainkoodit voivat herättää hämmennystä

Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mukaan kutsukortteihin liittyvät eri kirjainkoodit tunnetaan Suomessa yllättävän huonosti.

– En lähtisi leikkimään ranskankielisillä koodeilla. P.M. ei tarkoita, että oma pullo mukaan. Suosittelen suomenkielisiä kutsutekstejä, sanoo Suonperä.

Tapaseuran puheenjohtajana yli kymmenen vuotta ollut Kaarina Suonperä painottaa, että kun kutsussa on kirjaimet V.P., niin kutsuun on aina vastattava. Vieras ilmoittaa kutsujalle, pääseekö juhlaan vai ei. Vastata voi joko soittamalla tai sähköpostiviestillä.

Myös Savon Marttojen kotitalousasiantuntija Heta Nykänen painottaa vastauksen tärkeyttä juhlakutsuun.

– Monet voisivat terävöityä siinä, ettei vastaus juhlakutsuun unohdu. On kohteliasta ilmoittaa, tuleeko vai ei.

Nykäsen mukaan hääkutsu on syytä lähettää yhdestä kolmeen kuukautta ennen juhlaa. Syntymäpäiväjuhliin kutsu puolestaan on hyvä olla perillä viimeistään kuukautta ennen juhlapäivää.

Kesäkuun alussa vietetään ylioppilasjuhlia taas tuhansissa kodeissa. Valkolakkia voi mennä juhlimaan pienellä kynnyksellä.

– Ylioppilasjuhlat ovat niitä harvoja juhlia, joihin ei tarvitse odottaa kutsua. Kun huomaa, että naapurilla on Suomen lippu salossa niin siellä pidettäviin ylioppilasjuhliin saa mennä ilman kutsukorttia, sanoo Suonperä.

Vietä juhlissa vain hetki

Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaa, että yo-juhlissa pistäydytään. Juhliin ei pidä jäädä "lojumaan". Vieraalla saattaa olla monta juhlapaikkaa käytävänä lakkiaispäivän aikana. Kokeneen tapakouluttajan mukaan noin puoli tuntia on sopiva vierailuaika.

– Yo-juhlissa vieraiden on muistettava esittäytyä suvun vanhimmille. Jos on kovin ahdasta niin tervehtiä voi nyökkäämällä. Mahdollisista omista ruoka-aineallergioista ei kannata tehdä numeroa.

Kuumalla säällä juhlavaatetusta voi keventää lakkiaisjuhlissa, mutta vasta kun isäntäväki "antaa luvan" pikkutakin riisumiseen.

Suonperän mukaan solmio ei ole välttämätön miesvierailla. Farkuissa tai t-paidassa lakkiaisiin ei ole sopivaa tulla.

– Ylioppilaalle valkolakki on monen vuoden työn tulos. Naisvieraat voivat pitää myös hattua, se nostaa juhlatunnelmaa.

Yksi ylioppilasjuhliin liittyvistä kysymyksistä on sopiva lahja. Mikä olisi hyvä lahja tai montako euroa lahjakorttiin pitää käyttää?

– Rahasta ei pidä tehdä pääroolia juhlaan. Hyvä lahja voisi olla vaikka pieni rahasumma ajokorttiin. Se olisi kädenojennus nuorelle. Kukkana riittää yksi ruusu ja loput muistamiseen varatusta summasta sitten kirjekuoreen, linjaa Suonperä.

Uutta ylioppilasta tapakouluttaja muistuttaa hankkimaan äidille lyyran. Lyyra kiinnitetään jo ennen juhlia äidin asun rintaan sydämen puolelle. Lyyra on ylioppilaan kunnianosoitus omalle äidille huolenpidosta ja kasvatuksesta.

Ylioppilasjuhlien jälkeen vieraille on kohteliasta lähettää kiitoskortti perinteisenä kirjepostina eikä sähköisesti.

– Se on mukavaa huomaavaisuutta, jos kiitoskortissa on ylioppilaan kuvan lisäksi myös kuva juuri tästä vieraasta ylioppilaan kanssa lakkiaisissa, sanoo tapakouluttaja Kaarina Suonperä.

Etelä-Ranskan Perpignanissa on annettu tuomio vuosi sitten keväällä sattuneesta tapauksesta, jossa parikymppinen ranskalaismies laittoi puolisonsa vauvan pesukoneeseen.

Mies laittoi tekohetkellä 14 kuukauden ikäisen vauvan ensin kuivausrumpuun, sitten pesukoneeseen – taaperon vastustuksesta huolimatta, ranskalaislehti Le Figaro kertoo. Mies jätti pesukoneen luukun auki ja pyöritti sen rumpua käsin useiden kierrosten verran. Tapaus sattui pesulassa.

Oikeudessa mies kertoi halunneensa "huvitella". Hän sai kolmen vuoden vankeustuomion alaikäiseen kohdistuneesta väkivallanteosta.

Paikalla pesulassa oli myös vauvan 19-vuotias äiti. Hän sai, avomiehensä lyönneistä huolimatta, vuoden vankeustuomion kykenemättömyydestään estää väkivallanteko.

Juttua korjattu klo 10:56 Kyseessä ei ollut miehen, vaan tämän avopuolison lapsi.

Oikeustaistelu New Yorkin osavaltion tuomioistuimessa oli lyhyt, mutta värikäs.

Tiistaina käydyssä kuulemisessa 30-vuotias Michael Rotondo ei onnistunut saamaan tuomaria puolelleen kumoamaan vanhemmiltaan saatua häätömääräystä synnyinkodistaan.

Kertaalleen jo kotoaan lähtenyt Rotondo oli muuttanut takaisin vanhempiensa luo kahdeksan vuotta sitten. Vanhempien mitta tuli kuitenkin täyteen alkuvuonna, kun poika ei näyttänyt tekevän mitään päästäkseen omilleen.

Helmikuun 2. päivänä vanhemmat, Christina ja Mark Rotando, lopulta ryhtyivät oikeustoimiin saadakseen poikansa muuttamaan vihdoin kotoaan. Tuomioistuimen kirjaamassa häätökehotuksessa vanhemmat antoivat pojalleen 14 päivää muuttaa pois. Vanhemmat myös varoittivat ryhtyvänsä kaikkiin mahdollisiin toimiin häädön toteuttamiseksi.

"Äiti auttaa uuden asunnon etsinnässä"

Muuttohaluton poikamies kuitenkin sivuutti kaikki vanhemmiltaan saadut häätökirjeet, joissa jopa luvattiin rahaa.

Yksi kirjeistä sisälsi jopa nelikohtaisen vinkkilistan: vanhemmat tarjosivat 1 100 dollaria uuden asunnon etsimiseen, kehottivat poikaa ryhtymään työnhakuun ja myymään rahaksi muutettavaa omaisuutta kuten stereot. Äidin apua tarjottiin myös asunnonmetsästykseen.

Rahalla houkutteleminen tai voimatoimilla uhkaaminen eivät kuitenkaan johtaneet toimintaan.

Oikeudenkäynnissä Michael Rotando vaati puolen vuoden lykkäystä häätöön. Tuomari kuitenkin piti vaatimusta törkeänä ja määräsi häädön toimeenpantavaksi samantien.

Rotondo niin ikään kutsui tuomarin päätöstä törkeäksi.

Aikoo valittaa häädöstä

Rotandon vanhemmat olivat läsnä oikeudenkäynnissä, mutta poika ei suostunut puhumaan suoraan heidän kanssaan tuomarin pyynnöstä huolimatta. Tuomari kehotti vanhempien asianajajaa laatimaan häätömääräyksen ja sisällyttämään siihen kohtuullisen toimeenpanoajan, jonka hän aikoi vahvistaa.

Oikeudenkäynnin jälkeen Michael Rotando kertoi toimittajille, että hän ei ole vielä valmis muuttamaan pois vanhempiensa luota ja aikoo valittaa häätöpäätöksestä.

Tuomari mainitsi oikeudenistunnon aikana jopa Airbnb:n esimerkkinä siitä, kuinka helppoa väliaikaisen asunnon löytäminen olisi nopeastikin.

Vanhan kerrostalon neljännessä kerroksessa oleva 23 neliön yksiö näyttää nopealla vilkaisulla ihan tavalliselta ikäihmisen asunnolta. Ovella on rollaattori, sängyssä vaaleansininen päiväpeitto, pöydällä dosetti ja kukkia.

Kun katsoo tarkemmin, asunnosta löytää paljon sellaista, jota monessa kodissa ei ole – vaikka ehkä pitäisi.

Tässä asunnossa ei kuitenkaan asu kukaan. Kyseessä on esittely- ja koulutuskäyttöön tehty muistiystävällinen ja paloturvallinen asunto. Tarkoituksena on, että kuka tahansa voi käydä hakemassa asunnosta oppia ja vinkkejä siihen, miten vanhastakin asunnosta saadaan toimiva ja turvallinen muistisairaalle asukkaalle.

– Paljon puhutaan esteettömästä rakentamisesta, mutta on tosi tärkeä löytää keinoja, joiden avulla jo olemassa olevia asuntoja voidaan parantaa. Ikäihmiset haluavat usein asua siinä tutussa asunnossaan, kertoo vs. vanhuspalvelujen johtaja Salla Lindegren Salon kaupungilta.

Muistisairaiden määrä kasvaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa on yli 190 000 muistisairasta henkilöä ja joka vuosi muistisairauteen sairastuu noin 14 500 ihmistä. Valtaosa sairastuneista on yli 80-vuotiaita, mutta myös työikäisistä ihmisistä yli 7 000 henkilöllä on todettu etenevä muistisairaus.

Kun ihmiset elävät yhä pidempään, muistisairauksien lukumäärä kasvaa. Ihmiset myös haluavat asua kodeissaan entistä kauemmin.

Muistisairaiden kotona asumista on alettu viime vuosina tukea erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi Lapinjärvellä kehitetään muistiystävällistä keskustaa ja Helsinkiin suunnitellaan muistisairaiden kylää.

Monet ottavat kuulokojeen yöksi pois eivätkä välttämättä enää kuule normaalia palovaroitinta. palotarkastaja Eerik Virtanen

Salon muistiystävällinen ja paloturvallinen esittelyasunto on tiettävästi ainoa laatuaan. Sen ovat toteuttaneet Salon Muistiyhdistys, Salon kaupungin vanhuspalvelut ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos.

Asunnossa käytettävät apuvälineet on saatu lahjoituksena yrityksiltä. Sisustuksen ovat suunnitelleet Muistikylä-projektissa työskentelevä Maija Haapakoski ja Salon seudun ammattiopistosta sisustussuunnittelijaksi pian valmistuva Anne-Maj Sibelius.

– Minulla ei ollut aiemmin mitään tietoa muistisairauksista. Tätä tehdessä on huomannut, miten yksinkertaisia ja helppoja ovat ne pienet ideat, joilla saadaan selkeytettyä asunto sellaiseksi, että muistisairaalla on hyvä olla, Sibelius sanoo.

Muistisairaan asunnossa kannattaa suosia ennen kaikkea selkeää sisustusta. Salon seudun vanhuspalveluiden muistikoordinaattori Kaisa Niinistö kertoo, että on tärkeää, että lattiat ovat turvallisia eikä niissä ole värivaihteluita. Muistisairaus saattaa tuoda mukanaan hahmottamishäiriön, ja esimerkiksi tumma kohta lattiassa voi näyttää kuopalta.

Kylpyhuoneessa kannattaa käyttää kontrastivärejä, joilla voi merkitä esimerkiksi vessanpöntön, lavuaarin ja kaiteet. Valkoinen pönttö valkoista lattiaa ja seinää vasten voi olla vaikea erottaa.

Selkeys ja yksinkertaisuus pätee myös esimerkiksi astioissa. Mannapuuro ja maito valkoiselta lautaselta valkoisen pöytäliinan peittämältä pöydältä ei ole monelle paras ratkaisu.

Paloturvallisuutta voi helposti parantaa

Ikäihmisten ja etenkin muistisairaiden asunnoissa myös paloturvallisuudella on suuri rooli. Palotarkastaja Eerik Virtanen Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta kertoo, että hän törmää työssään usein siihen, että ikäihmisten ja etenkin muistisairaiden kotona on puutteita paloturvallisuudessa.

– Vaaratilanteita tapahtuu. Kun kierrämme asuntoja, niistä löytyy sulaneita leikkuualustoja, pohjaan palaneita kattiloita ja muita asioita, joissa on tapahtunut vaaratilanteita lieden kanssa, Virtanen sanoo.

30 prosenttia kaikista huoneistopaloista lähtee liedestä ja erityisesti muistisairaiden kohdalla juuri liesi on suuri tulipalojen aiheuttaja. Palotarkastaja neuvoo asentamaan lieteen lämpötiloja mittaavan liesivahdin, joka tarvittaessa katkaisee liedestä virran ennen kuin tulipalo pääsee syttymään.

Paloturvallisuutta voi parantaa myös esimerkiksi erilaisten huoneistokohtaisten sammutusjärjestelmien avulla. Eerik Virtanen kehottaa kiinnittämään huomiota myös siihen, että kuuleeko kotonaan asuva ikäihminen enää palovaroitinta.

– Monet ottavat kuulokojeen yöksi pois eivätkä välttämättä enää kuule normaalia palovaroitinta. Se on asia, jota ei välttämättä osata ottaa huomioon.

Tällaisessa tilanteessa voi hankkia kuulovammaisille tarkoitetun palovaroitinjärjestelmän. Kun palovaroitin aistii savua, se antaa efektiä vilkkuvaloilla ja äänenvoimistin voimistaa varoittimen ääntä. Laitteeseen voidaan liittää myös tyynytäristin. Se toimii niin, että kun palovaroitin hälyttää, tyynyn sisään laitettu palikka tärisee voimakkaasti. Se herättää nukkuvan ja voi pelastaa hengen.

Täältä saa vinkkejä siihen, mitä kannattaisi tehdä, jotta tulevaisuudessa pystyy asumaan kotona mahdollisimman pitkään. muistikoordinaattori Kaisa Niinistö

Kaikkea eivät voi asuntojen omistajat tai vuokralaiset itse tehdä paloturvallisuuden eteen. Eerik Virtanen katsahtaa myös taloyhtiöiden suuntaan.

– Pelastuslaitos suosittelee, että taloyhtiöt tarkastelisivat asuntojen ja porraskäytävän välisten ovien tiiviyttä ja tarvittaessa vaihtaisivat ovet.

Kerrostaloasunnoissa käytetään usein kaksiovijärjestelmiä. Virtasen mukaan yhteen oveen vaihtaminen parantaisi sekä paloturvallisuutta että asuinviihtyvyyttä. Myös oveen laitettava suljinlaite parantaa koko talon turvallisuutta.

– Usein huoneistopalossa ihminen on hätääntynyt ja jättää poistuessaan oven auki. Silloin porrashuone täyttyy savusta ja estää muilta asukkailta poistumisen porraskäytävän kautta.

Vinkkejä jokaiselle

Saloon avattu muistiystävällinen ja paloturvallinen esittelyasunto on jo etukäteen kiinnostanut ihmisiä. Asuntoa tekemässä olleet uskovat, että katsojia riittää.

Asunto auttaa muun muassa kotihoidon hoitajien ja muiden sosiaali- ja terveysalan toimijoiden, pelastuslaitoksen ja sisustussuunnittelijoiden koulutuksessa. Toisaalta asuntoon toivotaan tutustujia myös muistisairaista ja heidän läheisistään.

– Kannattaa miettiä asioita ennen kuin sairastuu. Täältä saa vinkkejä siihen, mitä kannattaisi tehdä, jotta tulevaisuudessa pystyy asumaan kotona mahdollisimman pitkään, muistikoordinaattori Kaisa Niinistö Salon kaupungilta sanoo.

Ateenalainen Katerina Triantafillou puhkuu laskupinon äärellä. Hänen perheellään on pieni etikettejä valmistava yritys.

Yli 30 vuotta vanha yritys on Kreikkaa koetelleesta talouskriisistä huolimatta yhä pystyssä. Se on maan viime vuosien oloissa aikamoinen saavutus, mutta vaatinut myös hintansa. Perhe on velkaa pankeille ja valtiolle.

Yrityksen tuoton tulisi Triantafilloun mukaan kaksinkertaistua, jos perhe haluaa selvitä kuukausittaisista menoistaan.

Kreikan vasemmistohallitus on muun muassa rajoittanut menoja ja korottanut veroja saavuttaakseen vaaditun perusylijäämän. Budjetin 3,5 prosentin perusylijäämätavoitteesta on sovittu maan nykyisessä, kolmannessa tukiohjelmassa.

Katerina Triantafilloun yrittäjäarki on kamppailua juuri verojen kanssa.

– Yritysverotuksemme on 29 prosenttia. Meillä ei ole myöskään verotonta ansiotuloa, ja maksamme vuoden tuoton kaksinkertaisesti ennakkoverona. Tämä kaikki on yrityksiä kohtaan rikollista, Katerina Triantafillou sanoo.

Budjettiylijäämästä verohelpotuksia

Yritysten "yliverotuksena" Triantafillou pitää myös sitä, että sosiaali- ja eläkekassaan on maksettava tuoton mukaan. Vielä viime vuoteen saakka summa oli vakio.

Perusylijäämätavoitteen odotetaan ylittyvän tänä vuonna. Hallitus arvioi, että se mahdollistaa verohelpotuksia. Vähävaraisille ihmisille on kyetty jakamaan ennakoitua suuremmasta budjettiylijäämästä ylimääräinen sosiaalituki jo kahtena viime vuotena.

Katerina Triantafilloun mukaan jonkinlaista Kreikan julkisen talouden tasapainottumista on viimeisen vuoden aikana ollut jo havaittavissa.

Nuoret passivoituneet työtilaisuuksien puutteessa

Triantafilloun perheen kolmekymppinen poika Dimitris on eri mieltä olojen paranemisesta.

Dimitris on palannut Kreikkaan kolmen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen. Hän on yksi sadoista tuhansista tukiohjelmien aikana ulkomaille muuttaneista nuorista kreikkalaisista.

– Kreikan huono taloustilanne ja rajoitetut työmahdollisuudet ovat poissaollessani passivoineet nuoria. He joutuvat luottamaan liikaa vanhempiensa tukeen. Kaikille nuorille tekisi hyvää päästä vähäksi aikaa pois Kreikasta ja tuntea, mitä on selviytyä omillaan, Dimitris Triantafillou sanoo.

Välttämättömin askel olisi saada nuorille paremmat palkat.

Yhdysvalloissa 15–25 dollarin tuntipalkkoihin tottunut Dimitris Triantafillou saa unohtaa samat tienestit kotimaassaan. Mutta se ei haittaa, koska hän haluaa kokeilla Kreikassa nyt jotain aivan muuta.

– Yritän elättää itseni oliivien ja hedelmien poiminnalla. Maataloudessa on työtilaisuuksia, Dimitris Triantafillou kertoo.

Talouskriisi pakotti ajattelumuutokseen

Kahden pikkulapsen kotiäiti Maria Leontaridou ei tiedä, mihin tukipakettien edellyttämä säästö kreikkalaisten palkkakuluissa on lopulta mennyt.

– Palkkojen nousu merkitsisi kulutuksen kasvua ja talouden paranemista, Leontaridou sanoo.

Leontaridoun mies työskentelee ilmavoimissa, missä palkat ovat typistyneet nykyisen lainaohjelman aikana. Isovanhemmat auttavat perheen menoissa, joista suurin ovat asumiskulut.

Maria Leontaridou näkee, että lainaohjelmien vuodet ovat opettaneet kreikkalaiset vähintään ajattelemaan uudella tavalla.

– Nyt ymmärrämme, että jos taskussa on tietty summa, sitä ei voi ylittää. Olemme oppineet arvostamaan sitä vähääkin, mitä meillä on.

Palkka on pienentynyt ja leipä kallistunut

Kaupungin virkailija Ioanas Nanouris ei koe, että tukiohjelmaan kuuluvat Kreikan julkisen sektorin hallintomuutokset olisivat parantaneet hänen työympäristöään millään lailla.

Vaikka Kreikan talous kasvaa tänä vuonna 2 prosenttia, Nanourisin mielestä viimeisin ohjelma ei ole onnistunut auttamaan perheellisiä eikä perheettömiä.

– Lainapaketit veivät meidät pohjalle, Ioanas Nanouris tiivistää.

Hänella itsellään on nelihenkinen perhe.

– Ennen tukiohjelmia palkkani oli ylityölisineen 2 300 euroa ja leipä maksoi Kreikassa 30 senttiä. Nyt saan 1 300 euroa ja leipä maksaa melkein euron. Poikani onkin alkanut purnata, että taasko meillä on ruokana linssisoppaa, isi.

Seuranta jatkuu tukiohjelman jälkeenkin

Kreikan tukiohjelma päättyy pian. Sen jälkeen alkaa kahdeksan vuotta odotettu arki ilman lainaohjelmia.

"Uuteen aikaan" kuuluvat velkojien kanssa heti ensi vuodeksi sovitut lisäeläkeleikkaukset. Niiden vastapainoksi hallitus lupaa kreikkalaisille korvaavia toimia.

– Eläkkeiden lisäsaksiminen on väärin, Nanouris jyrähtää.

Hän suhtautuu epäilevästi maan tulevaisuuteen, jossa varmaa on vain seurannan jatkuminen.

– Seuranta voisi olla hyväksi, jos Kreikan nykyinen ja seuraava hallitus käyttäytyvät rehdisti kansaa ja velkojia kohtaan. Mutta samalla lainoittajienkin tulisi olla rehtejä meitä kohtaan. Tähän kaikkeen en valitettavasti usko, Ioanas Nanouris summaa.