Italian mutkistunut poliittinen tilanne on edelleen sysännyt maan valtiolainojen korkoja nousuun. Kaksivuotisen valtionlainan korko nousi 1,27 prosenttiin eli ylimmilleen neljään vuoteen.

Kymmenvuotisen valtionlainan korko on noussut eilisestä ja korkoero Saksan lainoihin on revähtänyt yli kolmeen prosenttiyksikköön. Milanon pörssi oli kolmen prosentin laskussa.

Markkinoilla on herännyt huolta, että Italiassa joudutaan uusiin vaaleihin, joissa parlamenttiin voi syntyä vielä tukevammin eurovastainen enemmistö.

Tilanne on näkynyt myös pörsseissä, ja lasku Aasian markkinoilla on ollut tuntuvaa. Euron kurssi suhteessa dollariin heikkeni. Helsingissä kurssit olivat puolenpäivän vaiheilla liki 1,7 prosentin alamäessä. Kurssit olivat selvässä laskussa myös Lontoossa, Frankfurtissa ja Pariisissa.

Riskit euroalueen ongelmista huolettavat

OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen kommentoi Twitterissä, että viime viikkojen korkojen nousun pidemmän ajan kustannus Italian valtiolle olisi lähemmäs pari prosenttia BKT:sta.

Koska Italian valtiolla on merkittävästi velkaa, kasvavat sen kustannukset korkojen noustessa. Italian talous on euroalueen kolmanneksi suurin.

Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich kuvailee Twitterissä joidenkin Italian lainakustannusten hypänneen jopa eurokriisiaikoja kiivaammin.

Hän kommentoi jo viime viikolla Nordean blogissa, että vaikka euroeroa ei luonnoksessa hallitusohjelmaksi mainittu, olivat monet hallituksen muodostamista yrittäneiden puolueiden tavoitteista mahdottomia muille euromaille.

Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus toteaa, ettei eurokriisi ole vielä päällä, mutta Italia on säikäyttänyt sijoittajat.

– Vähän ehdittiin jo tuudittautua siihen, että euroeroteema oli jo kuopattu, mutta nyt se tullee tekemään paluun. Ja jos näin käy, tulee se asettamaan luottamuksen koko euroalueeseen uudestaan paineen alle, kommentoi puolestaan varainhoitoyritys Taaleri tilannetta.

Keskuspankin johtaja: Tilanne vakava

Italian keskuspankin johtaja Ignazio Visco ei pidä markkinareaktioita oikeutettuna, vaan sanoi sen olevan tunteisiin perustuva. Hän kuvaili tilannetta silti vakavaksi ja sanoi valtion olevan vain muutaman askeleen päässä sijoittajien luottamuksen menettämisestä.

Visco epäilee, että uusintavaalit tulevat käytännössä muodostumaan äänestykseksi Italian jäsenyydestä euroalueessa.

Lisää aiheesta

Italiaan nimitettiin uusi hallituksenmuodostaja: Nyt yrittää Carlo Cottarelli

Neljän päivän pääministeri ja virkasyytteellä uhattu presidentti – Mistä Italian hallituskriisissä on kyse?

Italiassa ei syntynyt hallitusta – Conte luopui viime hetkillä hallituksen muodostamisesta

Joensuulainen 17-vuotias Valtteri Mäkelä on tyypillinen Paysafecardin asiakas: alaikäinen, joka ostaa pelejä tai niiden lisäosia netistä. Ensimmäiset Paysafecardit hän osti yläkoulussa.

– Ihan kaikki ostamani pelit on ostettu Paysafecardilla: CS:GO, GTA ja niin edelleen. Aika paljon rahaa niihin on mennyt vuosien aikana. Monta sataa euroa, sanoo Mäkelä.

Äiti on yleensä aika kiireinen, joten hän ei ehdi olla maksamassa minun ostoksiani netissä. 17-vuotias Valtteri Mäkelä

Mäkelä kertoo, kuinka maksaminen käy Paysafecardilla eli tuttavallisemmin Paysafella: Kioskilta ostetaan esimerkiksi 10 euron Paysafecard-maksukuitti, jossa on koodi. Koodin avulla voidaan sitten maksaa 10 euron edestä erilaisia nettipalveluita, kuten pelejä, rahapelejä sekä musiikki- ja viihdepalveluita.

Maksu hoituu anonyymisti eikä se vaadi luotto- tai muuta maksukorttia. Paysafen suosio nuorten keskuudessa selittyy sillä, että sen ostamiselle ei ole ikärajaa.

Miksi Mäkelä ei ole pyytänyt vanhempiaan maksamaan maksukortillaan? Käytännön syistä.

– Äiti on yleensä aika kiireinen, joten hän ei jaksa tai ehdi olla maksamassa minun ostoksiani netissä. Helpompi se on silleen, että minä käyn itse ostamassa. Kyllä äitini tietää, että ostan pelejä, eikä se häntä haittaa.

– Nykyään pelaaminen on jäänyt vähemmälle, Joensuun lyseon lukiossa opiskeleva Mäkelä jatkaa.

Vedonlyöntiin parikymmentä euroa

17-vuotias Tuomas Hartikainen on taas hieman epätyypillisempi Paysafen asiakas. Hän on siirtänyt sen avulla rahaa ulkomaalaisille vedonlyöntisivustoille. Tili on hänen isänsä, sillä tilin omistajan tulee olla täysi-ikäinen. Isä on perillä poikansa vedonlyönnistä ja siihen käyttämistä rahasummista.

– Jalkapalloon meni pari kertaa kymppi, sanoo Joensuussa asuva Hartikainen.

– Oli paljon helpompi, että minä siirsin rahan suoraan Paysafellä. Muuten olisin ensin joutunut maksamaan iskälle ja hän olisi sitten laittanut rahan vedonlyöntitilille.

Hartikainen kertoo pelaavansa melko pienillä panoksilla, mutta hänen mukaansa hurjimmat nuorten nettirahapeleihin käyttämät summat liikkuvat tuhansissa euroissa. MTV uutisoi, että ulkomaisten nettirahapelien ikärajojen valvonta ei ole ollut aukotonta.

Nuoriso-ohjaaja Petja Hamuselle Paysafecard on tullut tutuksi Pyhäselän alueen nuorisotyössä Pohjois-Karjalassa. Hamunen on perillä pelimaailmasta, sillä vielä muutama vuosi sitten hänkin vietti paljon aikaa tietokoneella örkkejä mäiskien ja kilpa-auton ratissa.

Hamusen mukaan nuoret käyttävät Paysafea juuri sen helppouden takia: harvalla nuorella on omaa maksukorttia, jolla voisi maksaa verkossa. Voi myös olla, etteivät vanhemmat halua antaa luottokorttitietojaan ulkomaisille nettisivuille.

– Minusta on ihan fiksua, että nuoret käyttävät Paysafea maksamiseen, koska se on turvallinen maksuväline esimerkiksi pelikauppa Steamiin, sanoo Hamunen.

– Pelit maksavat muuten todella paljon. Hyvä peli voi olla 30 euroa, sanoo Hamunen.

Emme ota kantaa Paysafecardin myynnin ikärajaan. Valvonta kuuluu vanhemmille Sanna Toijonen

Yläkoululaisten suosiossa

R-kioskin palveluiden kategoriapäällikkö Sanna Toijonen arvioi, että Paysafecard on erityisen suosittu pelaavien nuorten keskuudessa. Myös nuoriso-ohjaaja Hamusen kokemuksen mukaan tyypillinen Paysafecardin ostaja on 13–16-vuotias poika, joka käyttää rahan pelien ostamiseen.

Näettekö yhtään ongelmallisena sitä, että alaikäiset käyttävät Paysafecardeja maksamiseen, mahdollisesti ilman vanhempien valvontaa?

– R-kioski toimii jälleenmyyjänä, emmekä ota kantaa Paysafecardin ikärajaan. Valvonta kuuluu vanhemmille, sanoi Toijonen haastattelussa.

Jutun julkaisun jälkeen Toijonen halusi lisätä, että R-kioskin ohjeituksen mukaan myyjän on syytä kieltäytyä myymästä Paysafecardeja ja nettipalveluiden lahjakortteja alle 18-vuotiaille, mikäli kertaostos on yli 50 euroa.

Keskon myyntipisteissä ei myöskään ole asetettu ikärajaa Paysafen myymiselle, mutta konsernin sisäinen vastuullisen myynnin ohjeisto koskee myös Paysafecardeja ja lahjakortteja.

– Jos on pienistä ostoksista kyse, niin silloin se on lapsen päätösvallassa oleva asia. Jos lapsi taas ostaa isolla summalla tai jos sama lapsi ostaa toistuvasti, myyjän tulisi kysyä, että onko lapsella lupa ostokseen, sanoo Keskon palvelujohtaja Petri Toivonen.

Pelin ikärajan kiertäminen onnistuu ilmankin

Anonyymi maksaminen ei ole täysin ongelmatonta. Itävallasta ja Lontoosta käsin toimiva Paysafe Holdings UK Limited rajoittaa, kuinka paljon yksi myyntipiste saa päivässä myydä Paysafe-maksukoodeja. Toijonen ei halua paljastaa tarkkaa myyntirajaa, mutta Ylen tietojen mukaan ainakin Joensuun keskustan R-kioskeissa Paysafecardeja saisi myydä enintään 500 euron edestä päivässä.

Toijosen mukaan myyntirajalla halutaan estää rahanpesua sekä muita väärinkäytöksiä. Tarkkoja myyntimääriä Toijonen ei halua paljastaa.

– Sanotaan nyt, että Paysafecard on ihan merkittävä tuote meidän valikoimassamme ja on edelleen erittäin kiinnostava. Se on ollut meillä myynnissä jo useamman vuoden, ja tälle palvelulle näyttää edelleen olevan kysyntää, sanoo Toijonen.

Muun muassa Aamulehti on kirjoittanu siitä, kuinka Paysafecardia käytetään pelien ikärajojen kiertämiseen. 17-vuotiaan Mäkelän mukaan tämä kritiikki on turhaa, koska iän valehteleminen on niin helppoa muutenkin.

– Iästä ei vaadita mitään todistuksia missään, kun pelin ostaa, sanoo Mäkelä.

Yle Uutiset ei tavoittanut Paysafecardin edustajaa kommentoimaan asiaa.

Uutista täydennetty 29.05.2018 klo 9:28: Lisätty Keskon kommentti. 29.05.2018 klo 10:24: Lisätty R-kioskin ohjeisto Paysafecardien myynnistä alaikäisille.

Lue lisää:

Jopa 7-vuotiaalle voi hankkia pankin maksukortin – helpottaa elämää, tuo myös riskejä

Viisikymppisiään juhliva kukkakauppias Tiina Soini-Nurminen päätti tempaista ja järjestää isot juhlat ystäville, sukulaisille ja oman alan väelle.

Syntymäpäivien kantavaa ideaa ei tarvinnut kauan miettiä, kukkateemalla mentiin.

– Ilmoitin, että ei sitten mitään kukkamekkoja ja –paitoja, jotain mielikuvituksellisempaa pitää olla.

Oman perheen miehille Soini-Nurminen suunnitteli kukista irokeesit.

– Mies ja vanhempi poika ovat kaljuja. Halusin heille jotakin pään koristeeksi. Itselleni tein kukilla koristellun kruunun, jonka kampaaja asetteli päähän vähän kenolleen.

Mies kauhistui aluksi, mutta oli tyytyväinen, kun näki lopputuloksen.

- Kyllä tätä kehtaa käyttää, oikein miehekäs. Tulee mieleen Jasper Pääkkönen Viikingeissä, Mika Nurminen velmuilee, ja antaa kiitosta tekijälle.

Leikkokukista rakennetut ja ihoteipille erikoisliimalla kiinnitetyt koristeet kestävät Soini Nurmisen mukaan kovaakin menoa.

– Olen rakennellut kukista itselleni yläselkään ihotatuoinnin. Se kesti pitkän illan, tanssilattialla jytäämisen ja yöllä ihosta irti repimisen todella hyvin. Kukkalaite oli vielä seuraavana aamunakin aivan täydellinen!

Vaatenäytökset ja liiketilat somistetaan kukilla

Myös stylistit tarvitsevat nykyään floristin taitoja.

Kampaajana, meikkaajana ja stylistinä työskentelevän Riia Koiviston mukaan kukilla stailaaminen on nyt vahva trendi. Hän on toiminut alalla parikymmentä vuotta.

– Vaate- ja kauneuspuolella se alkoi näkyä noin vuosi sitten. Maailmalla eläviä kukkia on käytetty catwalkeilla asuissa ja hiuksissa, niistä on tehty näyttäviä lavasomistuksia ja vaikkapa kukkaportteja.

Koivisto kertoo tekevänsä asiakkailleen paljon muun muassa koristeita ja koruja kukista.

– Asusteita, hiussolkia, kransseja, palmikoita, isoja pantoja, kaula- ja rannekoruja… Kaikkea mahdollista.

Leikkokukkia näkyy Riia Koiviston mukaan entistä enemmän myös julkisten tilojen ja näyteikkunoiden somistuksissa.

– Tapahtumiin rakennetaan kukkainstallaatioita. Kauppojen sisätiloissa ja näyteikkunoissa näyttäviä kukkasomistuksia on paljon, kertoo Koivisto.

Riia Koivisto näkee, että kukilla koristautuminen on jatkoa viherkasvi- ja ruukkukukkabuumille.

Tiina Soini-Nurminen puolestaan uskoo, että luonto- ja ympäristötietoisuutta halutaan ilmentää monella tavalla.

– Elävillä kukilla luodaan elämyksiä ja wau-efektejä. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa, että kukkasormus tai –somiste ei kestä ikuisuuksia, hän korostaa.

Kaupungit kukkivat

Kukat ovat päässeet myös kokonaisten kaupunkitapahtumien keskiöön.

Tampereen kukkaisviikoilla on pitkät perinteet. Tapahtuma aikaistuu tänä vuonna heinäkuusta kesäkuulle ja muuttaa hieman luonnettaan ajan henkeä vastaavaksi.

Seitsemättä kertaa järjestetty Ihana Helsinki -kaupunkifestivaali toi vastikään kukkateoksia muun muassa Esplanadille kadun kulkijoiden ihailtavaksi.

Pikkuputiikeissa, ravintoloissa ja tavarataloissa pääsi ihastelemaan kukkakimppuja ja näyttäviä kukkainstallaatioita.

– Olemme vuosien varrella lisänneet tietoisesti kukkien osuutta muuta ohjelmaa unohtamatta. Siitä on tullut valtavasti hyvää palautetta. Saattaa olla, että osa kukkateoksista lähtee kiertoon muualle Suomeen, tapahtuman tuottaja Hanna Arkio-dos Santos vihjaa.

Arkio-dos Santosin mukaan monessa tapahtumassa näkee nykyään elviä kukkia jossakin muodossa.

– Viime vuonna Flow-festivaalilla pääsi sitomaan kukkaseppeleitä. Niitä näkyi sitten kävijöiden hiuksissa ja asuissa. Se näytti hienolta.

Kuva pikkulapsen korvan taakse kiinnittyneestä kaksivuotiasta punkista eli nymfistä kiinnostaa suomalaisia Facebookissa.

Espoolainen Maria Merra löysi mustan täplän 10 kuukautta vanhan poikansa korvan takaa sunnuntaina iltapesun yhteydessä tehdyn punkkitarkastuksen yhteydessä.

Aluksi hän ei arvannut, että täplä oli punkki, vaikka hän olikin aiempina kesinä poistanut punkkeja vanhempien lastensa iholta.

– Siinä vaiheessa kun se ei sormilla rapsuttamalla hievahtanut, niin osasin epäillä, että siinä on punkki pienoisvaiheessaan. Sitten kun sen sai irti ja se lähti paperin päällä kävelemään, niin ei siitä siinä vaiheessa enää erehtynyt, Merra kertoo Ylelle.

Merran mukaan vauva ei ollut lainkaan nurmikolla, vaan tämä oli istunut ulkoilun ajan rattaissa.

Merra kertoo, että hän halusi havainnollistaa muille ihmisille, kuinka pieniä nymfit voivat olla. Siksi hän jakoi kuvan otuksesta Facebookissa.

Maanantaina kello 18 maissa päivitystä oli jaettu eteenpäin yli 4 400 kertaa.

– Olen yllättynyt tästä postauksen levinneisyydestä, Merra toteaa.

Purema sairastuttaa harvoin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Jussi Sane toteaa, että puutiaisen pienimmät muodot eli nymfit on hyvin vaikea tunnistaa iholta.

Sane muistuttaa, että puutiaisen kaikki eri kehitysmuodot voivat levittää tauteja, joten punkin puremassa on aina olemassa riski.

– Jos puutiaisen löytää, niin se ei suoraan tarkoita, että on jonkun taudin saanut. Paljon todennäköisempää on, että ei ole saanut mitään tautia, Sane sanoo.

Hänen mukaansa ihoon kiinnittyneen punkin löytymisen takia ei tarvitse mennä lääkäriin. Jos pureman jälkeisinä päivinä tai viikkoina tulee kuumeilua, flunssaoireita tai rengasmaista ihottumaa, niin sitten on syytä mennä lääkärin selvittämään, mistä on kyse.

Punkin levittämistä taudeista borrelioosi on yleisin. Sitä esiintyy monissa osissa Suomea, mutta yleisimmin rannikkoalueilla ja saaristossa.

Lisäksi punkit voivat levittää TBE-virusta eli puutiaisaivotulehdusta. Riskialueita ovat erityisesti Parainen, Turun ja Kotkan saaristot sekä Kemin ja Simon rannikkoalueet.

Rokote, vaatteet ja hyönteiskarkote suojaavat

Markkinoilla on saatavilla puutiasaivokuumeelta suojaavaa rokote. Sanen mukaan rokotteen kutsuminen punkkirokotteeksi on harhaanjohtavaa.

– Rokote ei suojaa punkin puremilta eikä borrelioosilta. Tätä rokotetta suositellaan etenkin alueille, jossa puutiaisaivotulehduksen tapausmäärät ovat korkeita suhteessa väestöön.

Sanen mukaan maastossa punkeilta kannattaa suojautua pukeutumalla pitkälahkeisiin ja -hihaisiin vaatteisiin. Lisäsuojana voi käyttää hyönteiskarkotteita, joissa vaikuttavana aineena on dietyylitoluamidi eli DEET.

– Borrelioosin ehkäisemiseksi punkkisyyni on todella tärkeä. Aina iltaisin voi katsoa läpi ihoalueet, että ei ole missään puutiaisia.

Jos löytää puutiaisen ihoon kiinnittyneenä, niin se pitää poistaa mahdollisimman pian. Apuna voi käyttää esimerkiksi punkkipihtejä.

Sane toteaa, että punkkien aiheuttamat riskit kannattaa tiedostaa, mutta tilanteesta ei silti kannata panikoitua ja sen takia välttää ulkoilua.

Lue lisää:

Nymfi on punkeista petollisin

Ensi vuonna Helsingin seudun liikenteen HSL:n ratikoissa voi käyttää pankkikortin lähimaksuominaisuutta, jos HSL onnistuu toteuttamaan kokeilunsa.

– Tavoitteena on, että matkustaja voi maksaa matkan maksukortin debitillä tai creditillä niin, että näyttää sen kortinlukijalle. Maksukorttia ei tarvitse näyttää kuljettajalle, HSL:n asiakkuus- ja myyntiosaston johtaja Mari Flink.

Lähimaksu toimii aluksi kertamaksuna uudella AB-vyöhykkeellä. HSL yrittää saada vyöhykeuudistuksen voimaan vuoden loppuun mennessä.

Vyöhykeuudistus edellyttää kaikkien yli miljoonan matkakortin vaihtamista. HSL:n tavoitteena on käynnistää matkakorttien vaihto-operaatio kesällä, mutta on vielä epävarmaa, onnistutaanko tässä.

Flinkin mukaan lähimaksun käyttöönotto ei kuitenkaan ole kytköksissä vyöhykeuudistukseen, vaan se voidaan ottaa käyttöön riippumatta siitä, saadaanko vyöhykeuudistus maaliin tavoiteaikataulussa.

Lähimaksu sopii hyvin harvoin matkustaville ja turisteille

Lähimaksussa HSL on ottanut mallia maailmalta. Pelkkä pankkikortti riittää maksamiseen.

– Se on muun muassa Lontoossa paljon käytetty ja tulee nyt Madridiin. Myös monissa Itä-Euroopan kaupungeissa on lähimaksu käytössä. Se on äärettömän helppo satunnaisille liikkujille, myös turisteille, kun ei tarvitse matkakorttia eikä mitään joukkoliikennesovellusta, Flink sanoo.

Ratikkapilotin jälkeen HSL haluaa laajentaa lähimaksun kaikkiin liikennevälineisiin ja aikuisten kertalippuihin vuosien 2019–2020 aikana.

Myöhemmin lähimaksulla voisi maksaa myös kausilippuja.

Lähimaksun lisäksi HSL haluaa tulevaisuudessa lisätä muitakin tunnistepohjaisia maksutapoja, kuten älypuhelimella tai -kellolla maksamista.

Tavoitteena on rakentaa yhteinen joukkoliikenteen taustajärjestelmä Helsingin seudun, Tampereen, Turun ja Oulun kanssa.

Kun oikein tarkkaan katsoo, omakotitalon terassin vieressä näkyy pensaassa ruskea sorsa. Sinisorsanaaras on valinnut erikoisen pesäpaikan olohuoneen ikkunan alla Rovaniemen keskustassa.

Höyhenpeitteessä on mustan, ruskean, harmaan ja valkoisen eri sävyjä – juuri samoja, joita ruusupensaan läpi siilautuva auringonvalo luo pensaan juureen. Lintua on melkein mahdoton huomata.

Se luottaa viimeiseen asti suojaväriinsä.

– Suojaväri on niin hyvä, että se luottaa siihen, että häntä ei havaita. Kuten olet huomannut, se ei häiriinny vaikka tässä liikkuu, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Ismo Kreivi sanoo.

Pedot pysyvät poissa sieltä, missä ihminen on. Ismo Kreivi, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja

Paikka on erikoinen. Pesä on omakotitalon terassin reunassa maassa, vain reilun metrin päässä olohuoneen ikkunoista.

Terassilla grillataan, juodaan kahveja ja otetaan aurinkoa, mitä milloinkin. Sorsanaaras ei siitä välitä. Ainoan kerran se lähti pakoon, kun ruusun alustaa putsattiin vanhoista lehdistä. Tuolloin pesä huomattiin ensimmäisen kerran.

Asiantuntijan mukaan se on valinnut pesälleen paikan, jossa se kokee olevansa turvassa.

– Se voi hakea ihmisen turvaa. Se tietää, että pedot pysyvät poissa sieltä, missä ihminen on. Ja tietenkin tuossa pensaassa on sille hyvä, suojaisa paikka olla. Siinä on varmaan kaksi tärkeintä syytä pesäpaikan valinnalle, Ismo Kreivi sanoo.

Joskus pesä voi olla vaikka parvekkeella

Linnuissa on monia sellaisia lajeja, jotka viihtyvät ihmisen läheisyydessä, mahdollisesti turvaa saadakseen tai ravinnon takia.

Västäräkki pyrstönkeikuttaja on yksi näkyvimpiä esimerkkejä pihoilla viihtyvistä linnuista. Jo alkukesästä se napsii hyönteisiä talojen tuntumasta ja myöhemmin kesällä se voi tuoda koko tuoreen pesueensa kärpäsjahtiin.

Vakioasukas oppii myös seuraamaan ihmisen toimia. Kun ruohonleikkuri käynnistyy, västäräkki saattaa hyökätä paikalle; se on huomannut, että leikatun ruohon seasta löytää helposti toukkia ja tainnuksissa olevia hyönteisiä.

Pesä on joskus löytynyt jopa traktorin moottoritilasta.

Harmaasieppo puolestaan on lintu, joka saattaa tehdä pesänsä hyvinkin näkyvään tai hankalaan paikkaan – hankalaan ihmisen kannalta. Halkopino on yksi vakiopaikka, mutta harmaasiepon pesä on joskus löytynyt jopa traktorin moottoritilasta.

Sinisorsallakin on aina toisinaan nähty hyvin erikoisia pesimäpaikkoja. Esimerkiksi Turussa sorsa, todennäköisesti aina sama yksilö on pesinyt useana vuonna kerrostalon parvekkeella kukkapurkissa. Helsingissäkin on tänä keväänä sorsa aloittanut pesinnän kerrostalon viidennen kerroksen parvekkeella.

Isojen kaupunkien kivierämaassa kunnon pesäpaikoista on ilmeisen kova puute.

Poikaset lähtevät liikkeelle heti kuoriuduttuaan

Sinisorsa saattaa pesiä joskus hyvinkin kaukana vesirajasta. Kuvia vettä kohti marssivista sorsaperheistä näkee usein alkukesästä. Emo johdattaa poikaset veden äärelle heti kun ne ovat kuoriutuneet.

–Kkunhan ne kuivuvat tuossa pesässä ne lähtevät. Sorsaemo ei ruoki poikasia, vaan ne syö heti itse, ja silloin pitää lähteä vesistön ääreen nopeasti ruokaa hakemaan, Ismo Kreivi sanoo.

Sorsaemo tietää luonnostaan suunnan mihin päin pitää pesuetta johdattaa.

– Tässä on joki lähellä, että sinne ne todennäköisesti katoaa sitten. Sillä on suuntavaisto sen verran hyvä, että kyllä se sen löytää.

Lahti on leimaantunut julkisuudessa Suomen huumepääkaupungiksi, vaikka Ylen poliisihallitukselta saamien tilastojen valossa kaupunki ei ole huumerikollisuudessa ykköskaupunki.

Lahti on kuitenkin merkittävä solmukohta huumeliikenteessä ja Hämeen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki uskookin, että panostamalla Lahden ja koko Hämeen poliisin resursseihin voitaisiin vaikuttaa huumeiden liikkumiseen koko maassa.

Tänään kaupungin edustajat ja sisäministeri neuvottelivat Lahden huumetilanteesta. Lahtelaisten toiveena on muun muassa poliisin resurssien kasvattaminen.

Mykkänen: Huumeet ovat iso haaste

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) avasi tilaisuuden muistuttamalla siitä, että vaikka alkoholin käyttö ja tupakointi vähenevät nuorten keskuudessa ovat huumeet vakava asia.

– Huumeiden vastaista työtä pyritään tehostamaan muun muassa helpottamalla viranomaisten välistä tiedon vaihtoa.

Ongelma vaatii moniammatillista puuttumista esim. sosiaali- ja koulutusalan ammattilaisilta, mutta tämä ei riitä, sillä vaaditaan lisäätoimenpiteitä myös poliisilta, kuten Lahdessa on jo tehty.

Mykkänen muistutti myös järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta toiminnasta, esimerkiksi moottoripyöräjengien vastaisesta työstä.

– On huolestuttavaa, että tällaiset tahot esiintyvät jopa hyväntekijöinä julkisuuden henkilöiden kanssa. Tähän pitää puuttua myös lainsäädännön puolelta.

– Tarvitaan etenkin moniammatillista yhteistyötä. Poliisien resurssien kasvattaminen ei riitä. Viranomaiset eivät saa ummistaa silmiään huumerikollisuuteen liittyvistä asioista siitä syystä, että sille ei lainsäädännön vuoksi voida tehdä mitään, vaikka rikos tehtäisiin viranomaisen nähden.

Avainasemassa ovat poliisin lisäksi muun muassa sairaanhoitohenkilöstö ja oppilaitosten henkilöstö.

Mykkänen: Paikkakunnista ei tehdä rankinglistaa

Sisäministeri painotti sitä, että Lahden huumetilannetta ei pidä korostaa, sillä Suomessa on useita paikkakuntia, joilla on vakavia huumeongelmia.

– Ei ole syytä lähteä tekemään ranking-listoja huumeongelmien mukaan.

Poliisien määrän väheneminen on onneksi onnistuttu pysäyttämään, mutta poliisien määrä ei ratkaise kaikkea. Poliisille tarvitaan myös välineet esimerkiksi tekniseen valvontaan, joilla pysäyttää huumerikollisuus, muistutti Mykkänen.

– Kyse on myös rajaturvallisuudesta. On tärkeää, että Suomi koetaan rikollispiireissä maaksi, johon ei tulla niin vain.

Ongelma on monitahoinen – Yksi toimenpide ei riitä ratkaisemaan sitä

Myös Suomen huumelainsäädäntö vaatii uudistamista. Mihin vedetään raja esimerkiksi kannabiksen käytön suhteen, kysyi Mykkänen.

Lahden kaupunginjohtaja Mika Mäkinen muistutti siitä, että vaikka ongelma on vakava ei yhteiskunnan pidä nostaa käsiä pystyyn, vaan huumeiden vastaista työtä pitää jatkaa ja muistaa se, että avainasemassa on lasten ja nuorten parissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ.

– Tämä ei ole mikään leikin asia - Puheet huumepääkaupungista ovat mielestäni asiattomia. Tämä on vakava asia ja negatiivinen asia Lahden kannalta, totesi Mäkinen.

Lahden johtavat virkamiehet totesivat yhdessä, että kyse ei ole erityisesti Lahden ongelmasta. Ongelma koskettaa koko maata.

– Avainasemassa ovat esimerkiksi koululaisten parissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ sekä se, että apua ja tukea on saatavilla silloin, kun apua tarvitaan, sanoi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän toimialajohtaja Mika Forsberg.

Sisäministeri Mykkänen kiteytti tilaisuuden annin nostamalla avainasemaan eri viranomaisten mahdollisuuden vaihtaa tietoja sekä sen, että poliisi saisi paremmat valmiudet puuttua järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan sekä tehdä esimerkiksi valeostoja netissä.

Hämeen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki toivoi resursseja etenkin verkossa tapahtuvien rikosten torjumiseen, niihin voitaisiin Koskimäen mukaan puuttua muun muassa tekemällä valeostoja.

Helsingin Etelärannassa satama-altaan samea vesi kiiltelee auringossa. Palacen edessä, laivalaiturin kupeessa, vedenpinnan alla, sijaitsee viemäriputken pää, josta purkautuu ajoittain puhdistamattomia jätevesiä mereen Helsingissä eniten.

– Jätevesi sekoittuu niin hyvin huleveteen, että palautetta vessapapereista tai pökäleistä ei ole tullut, kertoo jätevedenpuhdistuksen osastonjohtaja Mari Heinonen HSY:stä.

Kotitalouksien jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen Etelärannan lisäksi noin 50 eri paikassa Helsingin kantakaupungin alueella. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana, kun viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle.

– Tapahtuma on ajoittainen, voimakas, hyvin paikallinen ja lyhytkestoinen, kertoo pääkaupunkiseudun vesistöjen tilaa seuraava tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Tutkija: Jätevesistä ei ole haittaa ihmisille

Kotitalouksien jätevedet ovat sitä itseään - virtsaa, ulosteita ja pesuvesiä. Ne sisältävät käytännössä orgaanista lika-ainetta, typpeä ja fosforia sekä taudinaiheuttajabakteereja.

– Jätevedessä on aina mukana myös taudinaiheuttajia, kertoo osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Tästä huolimatta ylivuotopaikkojen välittömässä läheisyydessä ei tutkita vedenlaatua tai vaikutusta eläimistöön ja kasvistoon. Tutkija Emil Vahtera Helsingin ympäristöpalveluista kertoo, että syynä on resurssien vähyys. Vahteran mukaan merellä olevien seurantapisteiden tulosten perusteella jätevesien aiheuttamat haitat ovat kuitenkin vähäisiä.

Kaupunkirakenteita on hankala muuttaa. Esimerkiksi Eteläranta on lähes tulkoon pyhä alue. Mari Heinonen

– Kaikki kuormittavat tekijät huomioon ottaen, jätevesien ei ole todettu merkittävästi heikentävän vedenlaatua, eikä siitä ole ollut suoranaista haittaa ihmisille, sanoo tutkija Vahtera Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Vedenlaatua halutaan parantaa lisääntyneen virkistyskäytön vuoksi

Helsingissä jätevesiä pääsee vuosittain puhdistamattomina mereen noin 3000 kuutiota. Jos se lastattaisiin 10 kuutio säiliöautoihin, se tarkoittaisi 300 kuormaa jätevettä.

– Määrä vaihtelee vuosittain hieman. Se riippuu siitä, onko voimakasta lumen sulamista tai rankkasateita, kertoo osastonjohtaja Heinonen.

HSY:n jätevedenpuhdistuksesta vastaava johtaja pitää ylivuotamista pienenä ongelmana, mutta ymmärtää asian merkityksen paikallisesti.

– Olemme merellisen Helsingin keskustassa ja tahtotilamme on toteuttaa omistajan tahtoa, joka tarkoittaa sitä, että merellinen Helsinki on yhä enemmän kaupunkilaisten virkistyskäytössä.

Viemäriverkon eriyttäminen maksaa satoja miljoonia

Syy kotitalouksien jätevesien mereen johtamiseen löytyy reilu sata vuotta sitten rakennetusta kantakaupungin viemäriverkosta. Jätevedet ja hulevedet eli sade- ja sulamisvedet laitettiin kulkemaan samassa putkessa. Näin tapahtuu edelleen, koska viemäriverkon eriyttäminen on valtava urakka, joka maksaa paljon.

– Sekaviemäriverkot ovat yleisiä kaikkialla maailmassa. Niitä ollaan muuttamassa, myös Helsingissä, mutta siihen menee kymmeniä vuosia ja se maksaa satoja miljoonia euroja, arvioi osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Jätevesi ja hulevesi eriytetään kantakaupungissa osastonjohtaja Heinosen mukaan pääasiassa silloin, kun vanhat viemärit vaativat muutakin kunnostusta.

– Viimeisten viiden vuoden aikana saatiin pois kaksi ylivuotopistettä pääministerin virka-asunnon lähellä Rajasaaressa. Se vaati suuren tunneli-investoinnin. Seuraavan viiden vuoden aikana poistuu myös muutama ylivuotopiste, kertoo osastonjohtaja Heinonen.

Aalto-yliopistossa tutkitaan paikallista käsittelyä

Viemäriverkon eriyttämisen lisäksi keinot vähentää kantakaupungin kotitalouksien jätevesien ylivuotamista mereen ovat Heinosen mukaan olemattomat. Jotain on kuitenkin tekeillä. Aalto-yliopistossa tutkitaan jätevesien paikallista käsittelyä, mutta sen toteuttaminen käytännössä, esimerkiksi Etelärannassa, tuntuu Heinosesta lähes mahdottomalta.

– Kaupunkirakenteita on hankala muuttaa. Esimerkiksi Eteläranta on lähes tulkoon pyhä alue. Jos haluaisit sijoittaa tänne puhdistuskontin, se olisi todella vaikeaa, sanoo osastonjohtaja Heinonen HSY:stä.

Lue lisää:

Presidentinlinnan edustalla löyhkää viemäri –"Ei näin saisi haista missään, varsinkaan Helsingin paraatipaikalla"

Miltä kuulostaisi maksaa lasku tai laittaa kaverilta vipattua rahaa Facebookin Messengerissä tai WhatsAppissa viestittelyn lomassa yhdellä täppäyksellä?

Helpolta ja vaivattomalta. Melkein kuin maksaisit huomaamattasi.

Tällaista maksamisen pitäisi olla, koska pankkien tutkimustenkin mukaan asiakkaat kokevat sen tylsäksi puuhaksi. Laskun maksu myös unohtuu helposti, jos se on tehty liian monivaiheiseksi.

Käyttäjät pysyvät samassa sovelluksessa

Jo lähitulevaisuudessa kortit, avainlukulistat ja useat klikkaukset tai pin-koodin naputtelut alkavat olla historiaa ja maksaminen tapahtuu älypuhelimella tai esimerkiksi älykellolla.

Ostaja tai maksaja tunnistetaan oikeaksi biometrisesti sormenjäljestä, kasvoista, silmän iiriksestä, verisuonista, äänestä tai liikkeestä eli sinä olet se tunnistautumiskeino.

Nämä uudet “näkymättömät” eli ilman kontaktia tapahtuvat maksut on kehitetty ensivaiheessa henkilöltä henkilölle maksamiseen eli "kaverimaksamiseen", laskujen maksamiseen tai pienkauppiaille, mutta samoja alustoja voivat käyttää tulevaisuudessa myös suuremmat yritykset.

Maksaminen kokee suuren myllerryksen lähivuosina. Kilpailu asiakkaista kovenee, kun EU-direktiivi avaa markkinat ja suuret digijätit laajentavat toimintaansa myös maksamiseen.

Kehitystä vauhdittaa “PSD-kakkosena” tunnettu direktiivi, joka vapautti maksamisen markkinat Euroopassa tammikuussa. Pankkien maksuliikenteen rajapintojen avaamisen eli kilpailun mahdollistavien teknisten järjestelmien tulee olla valmiit uusille palveluntarjoajille ensi vuoden syksyyn mennessä.

Samaan aikaan myös amerikkalaiset verkkojättiläiset, kuten Facebook, Google ja Amazon kehittävät palveluihinsa kilvan maksutoimintoja. Matkapuhelinvalmistaja Applella ja Samsungilla on tietysti myös omat maksusovelluksensa.

Suuryritykset haluavat pitää käyttäjänsä ja heidän rahansa saman sovelluksen sisällä, mitä voi pitää liiketoiminnallisesti fiksuna liikkeenä.

Facebookin Messengerillä pystyy maksamaan Euroopassa jo Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Suosittu pikaviestisovellus WhatsApp taas on testannut maksamista Intiassa alkuvuodesta lähtien ja siellä toiminto on ollut menestys.

Sometilissä on lisätoiminto, johon käyttäjät laittavat kortti -tai tilitietonsa. Oman pankin pitää tietysti olla mukana pikaviestipalvelun maksujärjestelmässä. Tämän jälkeen laskut ja maksut ilmestyvät viestien sekaan, josta käyttäjä ne hyväksyy.

Kiinalaiset haastavat jenkkipalvelut

Ei sovi unohtaa amerikkalaisten kiinalaisia vastineita: Alibaballa on Alipay, WeChatilla oma maksupalvelunsa WeChat Pay. Kiinan suurin hakukone Baidukin haluaa osansa rahavirroista omalla sovelluksella. Suomessa ja Euroopassa nämä palvelut ovat olleet käytössä vain kiinalaisilla turisteilla, mutta mikään ei estä niiden avaamista lähiaikoina myös muille kansallisuuksille.

Asiantuntijat pitävät tätä siirtoa erittäin todennäköisenä. Esimerkiksi Alipaylla on jo EU-alueella maksulaitos. Kiinalaisten sovellusten tulee tietysti täyttää PSD2:n vaatimukset ennen kuin ne voidaan ottaa käyttöön Euroopassa laajemmin.

Mitä tulee mobiilimaksamiseen, muu maailma on noviisi Kiinan rinnalla. Viime vuonna kiinalaiset maksoivat puhelimillaan 5,5 biljoonan dollarin arvosta. Vertailun vuoksi, yhdysvaltalaiset taas maksoivat 112 miljardin dollarin edestä. Yksi biljoona on tuhat miljardia.

Kiinassa mobiilimaksaminen on kasvanut vauhdilla, koska maassa ei ole perinteistä pankkijärjestelmää hidastamassa nopeaa kehitystä. Länsimaiset maksupalvelut on rakennettu luottokorttien tai pankkitilien päälle, joita monilla kiinalaisilla ei ole.

Miten luovia sovellusviidakossa?

Myös Suomessa kuluttajan valinnanvara lisääntyy runsaasti viiden vuoden sisään, kun maksamisen markkinat pirstaloituvat yhä enemmän uusien palveluiden myötä.

Jo tällä hetkellä Suomessa käytössä olevista mobiilimaksusovelluksista ja -palveluista saa pitkän ja sekavan listan.

Samaan aikaan pohjoismaiset pankit ja muut toimijat kehittävät koko ajan lisää uusia maksusovelluksia. Ruotsissa on Swish, Tanskassa MobilePay, Suomessa Siirto...

Mitä järkeä on laittaa rahaa useaan maksujärjestelmään?

Nordean yritysdigipalveluiden johtajan Sampsa Laineen mielestä panostus on kannattanut. Swishillä ja MobilePayllä on johtavat asemat kotimaissaan, vaikka Suomeen ei ole syntynyt selkeää markkinajohtajaa.

Laine kutsuu kansallisia maksujärjestelmiä tärkeäksi välivaiheeksi. Hän korostaa, että kaikki maksuvälineet muodostavat tulevaisuudessa globaalin ekosysteemin.

Lähivuodet ovat joka tapauksessa hämmentäviä kuluttajille, kun uusia sovelluksia ilmestyy kuin sieniä sateella.

Netsin maajohtaja Sirpa Nordlund näkee maksamisessa saman kehityskaaren kuin viestittelyssä.

– Jos lähetät nyt jollekin viestin kännykästä, pitää aina miettiä laitatko sen tekstiviestillä, WhatsAppilla, Messengerillä vai Twitterin yksityisviestillä. Vähän sama tilanne on edessä maksamisessa, Nordlund vertaa.

Kuka sitten voittaa kisan kuluttajien sieluista ja virtuaalisesta lompakosta, ja millä keinoilla tämä tehdään?

Sampsa Laine korostaa kuluttajien lopulta ratkaisevan, mitkä uusista maksutavoista jäävät käyttöön.

– Kuluttajat hakevat helppoutta ja sitä, että se maksaminen tulee niihin järjestelmiin, joita he muutenkin käyttävät. Me taas mennään sinne, missä asiakkaatkin ovat, Laine toteaa.

Sirpa Nordlund taas korostaa luottamuksen merkitystä, kun kyse on rahasta.

– Aina se helppous tai yksinkertaisuus ei ole se, joka voittaa vaan pitää olla ehdottoman turvallinen ja luotettava, Nordlund sanoo.

Molemmat myöntävät, että suurilla matkapuhelinyhtiöillä, verkkokauppiailla tai sosiaalisen median yrityksillä on tietty etulyöntiasema kilpailussa: asiakkaat ovat jo valmiiksi niiden palveluissa.

– Tätä asiakkaatkin toivovat. He haluavat vain muutaman sovelluksen puhelimeen, ei montaa erilaista, Laine kertoo.

Asiakkaat omaksuvat pikana uudet maksutavat

Nordealla on käynnissä Norjassa maksukokeilu Facebookin Messengerillä ja palvelun suosio on ollut kova. Milloin Suomessa voi maksaa Messengerillä tai WhatsAppilla?

– Sitten kun on riittävästi kysyntää tämän tyyppiselle palvelulle, olemme kyllä kiinnostuneita olemaan mukana. Nyt näyttää, että Apple Pay ja muut paikalliset maksamispalvelut kasvavat kovaa vauhtia, joten tällä hetkellä ei ole selkeää tarvetta, Sampsa Laine sanoo.

– Voi olla, että nämä tulevat jo tämän vuoden puolella, hyvinkin pian, arvioi puolestaan Netsin Sirpa Nordlund.

Nordea toi Suomen markkinoille vajaa vuosi sitten Apple Payn, ja maksusovelluksen suosion kasvu on yllättänyt pankin.

Laine ei paljasta tarkkoja lukuja, mutta sovelluksella on jo yli satatuhatta aktiivista käyttäjää, ja vielä useampi suomalainen on ladannut sovelluksen iPhoneensa. Hän kertoo pankin saaneen paljon lisää uusia asiakkaita pelkästään yhden sovelluksen ansiosta.

Laine ei koe verkkojättejä perinteisten pankkien markkinat valtaavina uhkina vaan yhteistyökumppaneina. Kokemukset yhteistyöstä Apple Payn kanssa ovat olleet myönteisiä.

– Meidän havainto on, etteivät he sysää paikallisia syrjään vaan valitsevat heille oikeat toimijat kumppaneiksi. Kumppanuuksia luomalla he saavat sen oman mallinsa toimimaan eri alueilla, Laine kertoo.

Hups, yksi täppäys ja rahat lähtivät rikollisten matkaan

Verkkorikolliset keksivät koko ajan lisää viekkaita tapoja viedä rahaa ihmisiltä. Maksamisen turvallisuus korostuu, kun uusia sovelluksia tulee markkinoille kiihtyvällä tahdilla.

Mistä kuluttaja sitten tunnistaa oikeat toimijat, jotta rahat eivät häviä tililtä bittiavaruuteen?

Finanssivalvonta ennakoi, että huijaus- ja petosyritysten määrä kasvaa murrosvaiheessa.

Johtava digitalisaatioasiantuntija Hanna Heiskanen vertaa tilannetta matkapuhelinalan murrokseen 2000-luvun alkupuolella, jolloin asiakkaan siirtymistä operaattorilta toiselle helpotettiin. Kovan kilpailun takia alalla tuli ylilyöntejä, joihin viranomaiset puuttuivat kytkykaupan kiellolla.

– Huijausyrityksiä tulee aina, mutta on eri asia, miten ne onnistuvat. Tämä uusi sääntely lisää maksamisen turvallisuutta entisestään ja kuluttajat voivat hyvin luottavaisin mielin käyttää toimiluvallisia palveluntarjoajia, Heiskanen sanoo.

Hän huomauttaa, että maksaminen on erittäin tiukasti säänneltyä liiketoimintaa. Maksupalveluihin vaaditaan aina toimilupa Suomesta tai muusta EU-maasta. Lupaprosessissa katsotaan hyvin tarkkaan, että yrityksen riskienhallinta, kuten maksutapahtumien monitorointi ja tietoturva-asiat ovat kunnossa.

– Maksuja ei voi mennä kuluttajan huomaamatta. Uudistus edellyttää, että käytetään vahvaa tunnistamista eli kuluttaja aina vahvistaa ne maksutapahtumat pankin myöntämillä tunnistusvälineillä, Heiskanen muistuttaa.

– Oma neuvoni on toimia mieluummin sellaisten yritysten kanssa, joiden toiminnan tuntee ja on aiemmin käyttänyt heidän palvelujaan. Oli kyse sitten globaaleista tai lokaaleista toimijoista, Nordean Sampsa Laine toteaa.

Finanssivalvonnalta on tulossa ensi vuoden aikana valistuskampanja, jossa kerrotaan miten suomalaiset tunnistavat turvalliset maksupalvelut ja kuinka toimia ongelmatilanteissa.

Maksudata auttaa asuntolainan tai sähkösopimuksen kilpailutuksessa

Yritykset saavat maksusovellusten ja palveluiden käyttäjistä paljon yksityiskohtaista tietoa heidän maksudatansa perusteella. Näiden henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava viime perjantaina voimaan astunutta EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR).

Tätä maksudataa voidaan käyttää myös kuluttajien hyödyksi. Kun ostaminen on vain yhden täppäyksen tai klikin takana, monelta ihmiseltä voi hävitä tuntuma omaan rahankäyttöön.

– Dataa voidaan käyttää esimerkiksi sovelluksissa, jotka auttavat käyttäjää arjen taloudenpidossa.Voi tulla vaikka varoituksia: Olet nyt shoppaillut liikaa, kohta ei enää riitä raha vuokraan, Fivan Hanna Heiskanen sanoo.

Pankit työstävät parhaillaan verkkopankkiin lisäsovellusta oman budjetin seurantaan. Nordea ottaa palvelun käyttöön jo loppuvuonna. Myös toisella suurella suomalaispankilla OP Ryhmällä on kehitteillä samanlainen sovellus.

Ruotsissa toimii jo palvelu, jossa pystyy vertailemaan asuntolainojen marginaaleja eli pankin veloittamaa osuutta lainakorosta tietyllä alueella ja tuloprofiililla. Asiakas voi käyttää tietoa marginaalinsa kilpailuttamiseen.

– Maksudataa voisi käyttää myös esimerkiksi kotitalouksien matkapuhelin- ja nettiliittymien tai sähkösopimuksen hintojen vertailuun ja kilpailuttamiseen, Heiskanen kertoo.

Maanantaina Ranska kohisi 22-vuotiaan malilaisen siirtolaisen, Mamoudou Gassaman teosta. Hän oli lauantaina kiivennyt kerrostalon viidenteen kerrokseen ja nostanut turvaan parvekkeen kaiteesta roikkuvan lapsen.

Gassama vieraili eilen presidentinpalatsissa tapaamassa presidentti Emmanuel Macronia, joka lupasi hänelle Ranskan kansalaisuuden ja töitä palokunnasta.

Ranskalaismedia selvitti, missä nelivuotiaan pojan vanhemmat olivat tapahtumahetkellä.

Samalla on todettu, että somesankarin saama kohtelu on toisenlaista kuin muiden laittomasti maahan saapuneiden siirtolaisten.

Isä kaupassa ja Pokemonia pelaamassa

Isä oli jättänyt poikansa yksin kotiin siksi aikaa, kun kävi kaupassa. Pariisin syyttäjän François Molinsin mukaan isä pelasi kotimatkalla kännykällä Pokémon GO -peliä, minkä takia ostosreissu venyi.

Äiti sen sijaan on yli yhdeksäntuhannen kilometrin päässä Réunionin saarella. Hän kiitti Gassamaa paikallisen televisiokanavan haastattelussa:

– Ei voi kuin kiittää tätä henkilöä siitä, että hän reagoi. Odotan, että löydän hänet ja otan selvää, voimmeko tavata. Poikani oli onnekas, sanoi äiti.

Äiti kertoo miehensä soittaneen hänelle ja hakeneen pojan takaisin kotiin vastaanottokodista. Perhe on nyt sosiaaliviranomaisten valvonnassa. Isää odottaa syyte valvonnan laiminlyönnistä ja oikeuteen asia etenee näillä näkymin syksyllä.

Spidermanille erikoiskohtelu

Mamoudou Gassamaa presidentin antama lupaus Ranskan kansalaisuudesta varmasti lämmittää. Uutistoimisto AP:n mukaan hän oli tehnyt pitkan matkan Malista Libyan kautta Italiaan.

Ensin hän vietti vuoden Libyassa, jossa häntä hakattiin. Libyasta hän vuonna 2014 matkusti Välimeren ylitse veneellä Italiaan.

Gassamalla on oleskeluoikeus Italiassa, mutta hän siirtyi sieltä Ranskaan viime syyskuussa. Ranskassa hänellä oli entuudestaan vanhempi veli, joka on asunut maassa jo vuosikymmeniä.

Ilman lauantaista sankaritekoa Gassama tuskin olisi saanut Ranskan kansalaisuutta, vaan hän olisi viettänyt vuosia yhteiskunnan laitamilla, paperittomana siirtolaisena.

Pariisin viranomaiset aikovat evakuoida noin 2 300 Gassaman tavoin laittomasti maahan tullutta siirtolaista telttaleireistä.

Evakuoinneista on puhjennut kova kädenvääntö Pariisin pormestarin, Anne Hidalgon sekä sisäministerin Gérard Collombin välillä. Hidalgo haluaa sijoittaa evakuoidut uudelleen majoituskeskuksiin, Collomb vaatii kaupungilta toimia telttaleirien muodostumisen estämiseksi.

Presidentti Macron on tiukentanut maahanmuuttosäädöksiä, mutta silti hän lupasi Gassamalle kansallisuuden. Ristiriitaa ei Macronin mukaan ole:

– Poikkeuksellinen teko ei luo poliittista linjaa, sanoi Macron toimittajille.

Lue lisää: Katso video, josta miljoonat puhuvat: Malilaismies kiipesi uhkarohkeasti pelastamaan 4. kerroksessa roikkuneen pikkulapsen

Lapsen pelastanut malilaismies saa Ranskan kansalaisuuden – Macron kehui: "Hyvin tehty"

Malilainen siirtolainen kiipesi pelastamaan parvekkeen kaiteesta roikkuvan nelivuotiaan – Ranska kohisee Spidermanista

Verkkoyhteisöissä "tölkkiksestä" keskustelevat pelaajat varoittelevat aloittelijoita: peli on kivulias ja sitä pelatessa saattaa tulla paljon verta.

Se on myös pelin juttu – mitä haavaisemmat kädet, sen uskottavampaa pelaamista. Hanskat kädessä hakkaavia pidetään luusereina.

Tölkkikseen voi törmätä useassakin sosiaalisen median sovelluksessa. Niihin ladatuista videoista voi päätellä, että pelillä on harrastajia eri puolilla maata.

Psykologi Katja Myllyviita muistuttaa, että erilaisia kipu- ja rohkeuspelejä on ollut aiemminkin. Hän neuvoo kuitenkin vanhempia kysymään, mitä lapset hommaavat. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimessa kivulias peli ei ainakaan vielä ole noussut puheenaiheeksi.

15-vuotias kokkolalainen Tinka Pelttari kuuli pelistä tänä keväänä sosiaalisen median kautta.

– Seurailen erästä sovellusta, koska alakouluikäinen pikkusiskoni on siellä. Haluan vähän katsoa, mitä lapset hommailevat. Sovelluksessa levitettiin hashtagia, jonka kautta löytyi kuvia ja videoita, Tinka Pelttari kertoo.

Pelttari tai hänen pikkusiskonsa eivät itse pelaa tölkkistä. Hänen seuraamassaan yhteisössä on porukkaa ympäri Suomen. Näyttää siltä, että tölkkikseen ovat hurahtaneet etenkin 3.–4.-luokkalaiset eli 9–11-vuotiaat, mutta pelaajien joukossa on myös yläkouluikäisiä. Erityisesti tytöt ovat innostuneet.

– Varmaan osa pojistakin pelaa, mutta tytöt laittavat peleistään ja ruhjeistaan videoita ja kuvia someen, Pelttari kertoo. Hän itse ei ole tölkkistä kokeillut, koska pitää peliä hölmönä.

"Aina joku keksii seuraavan hölmön buumin"

Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita toivoo, että tölkkis jäisi hetkelliseksi ilmiöksi, kuten rohkeus- ja kipupeleille on usein käynyt.

Esimerkiksi 1990-luvulla nuoriso pidätteli hengitystä ja yritti saada itseä tai kaveria pyörtymään erilaisilla kiinnipito-otteilla. Aikansa ilmiö oli myös verikolikko-peli. Pöydän päällä nyrkissä lepäävä käsi oli kovilla, kun toinen läimi vauhdilla kolikkoa rystysiä vasten. Vaaraa on uhmattu myös kiipeilemällä kiellettyihin paikkoihin ja hyppimällä korkealta.

Myllyvirta toteaa, että peli-ilmiöt ovat yleensä yhteistä koheltamista. Porukassa kokeillaan jännittävää ja kiellettyä. Halutaan hätkähdyttää, provosoida ja herättää huolta aikuisissa.

– Se on myös vähän riitinomainen rituaali. Uskallanko? Olenko riittävän kova tyyppi päästäkseni tähän ryhmään mukaan? Aina on kuitenkin riski, että joku käyttää kipua helpottamaan pahaa oloaan.

Myllyviita neuvoo vanhempia pitämään silmällä, mitä alakoululaiset puuhaavat. Lapsi ei saa vahingoittaa itseään eikä muita.

– Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi vastuu aikuisella on asettaa rajat: tuota leikkiä ei enempää leikitä. Kannattaa olla hereillä, koska aina joku keksii seuraavan hölmön buumin.

Vanhan pelin uusi versio?

Katja Myllyviidan mukaan yleensä yläkouluikäiset pojat ovat kilpailleet siitä, kuka sietää eniten kipua tai kuka on rohkein. Häntä hämmästyttää, että kovuuden kilpailu on nykyään myös tyttöjen juttu.

– Onko tämä nyt merkki siitä, että ollaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa? Onko pojilla ja tytöillä nykyään sama vaatimus kovuudesta? Myllyviita miettii.

8-luokkalainen Tinka Pelttari pitää tölkkistä yläkouluikäisten poikien aikaisemmin harrastaman tölkkipelin uutena versiona.

– Siinä lyötiin pystyssä oleva tölkki nyrkillä kasaan, tässä käännellään kyljellään olevaa tölkkiä ja hakataan kämmensyrjällä halki. Lapset ovat nähneet videoita ja apinoivat hommaa omalla tyylillään.

Aina on riski, että joku käyttää kipua helpottamaan pahaa oloaan. Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita

Tinka uskoo, että tölkkis on tämän hetken tapa näyttää, että on rohkea ja cool. Tölkkejä hakataan ajattelematta sen kummemmin, että pelissä voisi tulla oikeaa vahinkoa.

– En usko, että kaikki edes tajuavat, että hommassa voisi olla joku vaara, ja kädelle käydä huonosti, Pelttari sanoo.

Rohkeusleikki voi muuttua riippuvuudeksi

Tölkkisvideot ovat herättäneet kommentointia puolesta ja vastaan. Toiset ihailevat, toiset pitävät järjettömänä touhuna. Osa epäilee, onko tölkkis itsensäviiltelyn uusi muoto.

Psykologi Katja Myllyviita on kirjoittanut itsehoito-oppaan viiltelystä ja sen hoidosta. Hänelle oli yllätys, että kipupeliä pelaavat varsinkin alakouluikäiset .

– Toisaalta myös viiltelyn aloittamisen ikä on laskenut. Kirjani ilmestyessä 2014 meillä viiltelijät olivat lähinnä yläkouluikäisiä, nyt nuorimmat viiltelijätytöt ovat alakoulussa ja myös jakavat viiltelystään kuvia sosiaalisessa mediassa.

Onko pojilla ja tytöillä nykyään sama vaatimus kovuudesta? Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviita

Myllyviita ei silti vedä yhtäläisyysmerkkejä viiltelyn ja tölkkiksen välille. Yhteistä molemmille on kuitenkin tarttuminen: ilmiö leviää ryhmässä.

– Kun porukan johtaja tai arvostettu jäsen tekee jotakin kiellettyä tai pelottavaa, muutkin haluavat kokeilla ja kilvoitella tällä tavoin ryhmään pääsystä. Myös viiltely on usein ryhmässä leviävä ilmiö, sanoo Myllyviita.

Ruhjeiden ja arpien vertailu sosiaalisessa mediassa on hänen mielestään huono merkki. Rohkeusleikki voi joidenkin kohdalla muuttua huomionhakuiseksi riippuvuudeksi, josta on vaikea päästä irti.

– Jos tölkkisjäljistä ruvetaan kilpailemaan, vaarana on, että leikistä tulee samantapainen asia kuin anorektikoilla ja viiltelijöillä. Toiset kilpailevat kuka on laihin, toiset kenellä on hienoimmat arvet.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä oli maanantain ja tiistain välisenä yönä laaja tietoliikennehäiriö. Tietoliikenne ei toiminut Tampereen yliopistosairaala Taysin, Coxan, Tays Sydänsairaalan ja Fimlab Laboratorioiden toimipisteissä kello iltayhdeksästä aamukolmeen.

Taysissa olisi ollut valmius siirtää osa potilaista muihin sairaaloihin, jos häiriö olisi jatkunut pidempään.

Taysin johtajaylilääkäri Kari-Pekka Hiltunen sanoo, että tilanne oli hyvin vakava. Hän ei ole urallaan kokenut vastaavaa.

Tietoliikennekatko vaikeutti erityisesti päivystyksen toimintaa. Potilaiden hoito ja lääkitseminen hidastuivat.

– Tilanne oli hyvin vakava. Tietoliikenne oli pois pelistä. Laboratoriovastaukset ja -pyynnöt eivät esimerkiksi tulleet perille, Hiltunen kertoo.

Lääkärin piti käydä katsomassa röntgenkuvia suoraan laitteesta, koska kuvat eivät liikkuneet.

Tietoliikennehäiriö vaikutti myös esimerkiksi automaattiovien toimintaan.

Potilaiden siirtoa pohdittiin

Tietoliikennehäiriön osuminen yöaikaan helpotti tilannetta, koska potilaita oli vähemmän. Tiedossa ei ole, että häiriöstä olisi aiheutunut potilaiden terveyttä tai henkeä uhanneita vaaratilanteita.

Tays keskusteli neljän sairaalan takapäivystäjän kanssa. Tarvittaessa yksittäisiä potilaita olisi siirretty Poriin, Turkuun, Helsinkiin ja Lahteen.

Hiltusen mukaan häiriö heijasteli myös Hämeenlinnan ja Keski-Suomen sairaaloihin, joten sen takia siirtoja ei olisi tehty niihin.

Potilaita oli ensiapu Acutassa paljon, mutta tilanne oli sairaalan mukaan rauhallinen.

Vika johtui kytkimestä

Tietojärjestelmien toiminnassa on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin mukaan edelleen lieviä yksittäisiä häiriöitä.

Tietoliikennehäiriö johtui sairaanhoitopiirin mukaan runkokytkimessä ilmenneestä viasta. Viallinen runkokytkin häiritsi toisen runkokytkimen toimintaa. Tilanne korjaantui, kun viallinen kytkin poistettiin tietoliikenneverkosta. Syytä vikaan ei vielä tiedetä.

Sairaanhoitopiiri raportoi häiriöstä valvoville viranomaisille.

Kari-Pekka Hiltusen mukaan tilanne käydään läpi, että siitä voidaan oppia.

Syyrian siirtyminen YK:n aseriisuntakonferenssin vaihtuvaksi puheenjohtajaksi on nostattanut vastalauseita länsimaissa.

Kukin maa on puheenjohtajana vuorollaan vain neljä viikkoa, mutta muun muassa Yhdysvalloille ja Britannialle sekin on liikaa Syyrian osalta..

Yhdysvaltain edustaja, suurlähettiläs Robert Wood protestoi Syyrian puheenjohtajuutta marssimalla tänään tiistaina ulos istunnosta, kun Syyrian edustaja piti avauspuheenvuoron. Wood palasi istuntoon myöhemmin.

Woodin mukaan Syyrian puheenjohtajuus on pilkantekoa.

– Hallitus, joka on käyttänyt kemiallisia aseita omaa kansaansa vastaan ei sovi johtamaan konferenssin työtä, hän sanoo.

– Maanantai 28. toukokuuta on yksi synkimmistä päivistä konferenssin historiassa, kun Syyria aloittaa puheenjohtajakautensa. Damaskoksen hallituksella ei ole uskottavuutta eikä moraalista arvovaltaa johtaa konferenssia. Kansainvälinen yhteisö ei saa vaieta, Wood tviittasi loppuviikolla.

Myös Britannia pitää Syyrian puheenjohtajuutta valitettavana, koska maan hallitus ei piittaa kansainvälisistä aseriisuntasopimuksista.

Uutistoimisto AFP:n diplomaattilähteen mukaan myös useat muut maat aikovat protestoida Syyrian puheenjohtajuutta vastaan.

Puheenjohtajajärjestelmän muuttaminen hankalaa

Länsimaat syyttävät Syyriaa kemiallisista iskuista maan sisällissodassa. Syyria on kiistänyt syytökset.

Syyria suostui vuonna 2013 tuhoamaan kemialliset aseensa, kun Yhdysvallat uhkasi sitä ilmaiskuilla Damaskoksen lähellä tehdyn kemiallisen iskun takia.

Tämän vuoden huhtikuussa Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekivät kostoiskun Syyrian väitettyjä kemiallisten aseiden kohteita vastaan, kun Duman kaupungissa oli tehty tuhoisa myrkkykaasuisku.

Britannian suurlähettiläs Matthew Rowland huomauttaa, että aseriisuntakonferenssin puheenjohtajuusjärjestelmän muuttamiseen tarvitaan kaikkien jäsenmaiden, siis myös Syyrian suostumus. Puheenjohtajuus vaihtuu neljän viikon välein aakkosjärjestyksessä.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres toteaa, ettei hänellä ole valtaa järjestelmään. Guterres toivoo, ettei Syyrian puheenjohtajuudella ole kielteistä vaikutusta konferenssin työhön.

Aiheesta muualla:

What we’re asking democracies to do as Syria begins presidency of UN disarmament forum

Sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä on tuomittu hovioikeudessa 2,5 vuoden vankeuteen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Lisäksi Penttilä velvoitettiin maksamaan uhrille 4 000 euroa korvausta kärsimyksestä.

Hovioikeus katsoi, käräjäoikeuden tuomiosta poiketen, että Penttilä oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman kuristaakseen 17-vuotiasta nuorta naista, ja suunnitellut siten törkeän pahoinpitelyn sisältävän teon tekemistä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen

Käräjäoikeudessa esitellyn syytteen mukaan Penttilä oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman tavata nuori nainen, ja joko tappaa tai pahoinpidellä nainen kuristamalla.

Penttilä oli pyrkinyt kahdella eri kerralla uhrin kanssa tekemisiin. Tammikuussa 2017 Penttilä yritti tunkeutua luvattomasti samassa taloyhtiössä asuvan uhrin kotiin tämän ollessa yksin asunnossa. Saman vuoden huhtikuussa Penttilä pudotti uhrin postiluukusta kirjeen, jossa hän pyysi naista ottamaan yhteyttä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, koska asiassa jäi näyttämättä toteen, että asuntoon yritti tunkeutua juuri Penttilä. Kirjeestä taas jäi näyttämättä, että Penttilällä olisi ollut suunnitelma tehdä henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos.

MTV:n juttu käräjäoikeuden tuomiosta

Hovioikeus: Penttilän perversio "henkeä uhkaava"

Hovioikeuteen valittivat sekä syyttäjä että asianomistaja.

Hovioikeus arvioi "Penttilän rikoshistoriasta sekä vaarallisuusarviosta saatujen tietojen, hänen seksuaalisesta perversiostaan saadun selvityksen sekä ulkoisesta toiminnasta saatujen tietojen perusteella" sitä, oliko Penttilällä yksityiskohtainen suunnitelma nuoreen naiseen kohdistuvasta teosta.

Hovioikeus totesi, että Penttilän seksuaalinen perversio, "asfyksofilia", johon kuuluu voimakasta kuristamista ja hapensaannin kontrollointia, oli henkeä uhkaava, eikä Penttilä kyennyt hallitsemaan omaa käyttäytymistään.

Hovioikeus myös katsoi, että Penttilällä oli vakaa pyrkimys päästä kanssakäymiseen juuri kyseessä olleen nuoren naisen kanssa, ja että kanssakäymisen oli määrä johtaa uhrin kuristamiseen ja hapensaannin kontrollointiin. Uhrin kuolemaa ei kuitenkaan voitu pitää Penttilän suunnitelman päämääränä, vaikka se olisikin voinut olla kuristamisen seuraus.

Hovioikeus siis totesi, että Penttilän suunnitelma piti sisällään törkeän pahoinpitelyn sisältävän teon, mutta ei syytteen mukaista uhrin tappamiseen ulottuvaa tekoa. Penttilän rangaistukseksi tuomittiin 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeus sekä uhrille kärsimyskorvausta 4 000 euroa.

Tuomittu aiemmin lukuisia kertoja

Penttilä on parhaillaan vangittuna murhasta epäiltynä. Poliisi epäilee, että Penttilä surmasi Helsingin Kalliossa 52-vuotiaan naisen 13. huhtikuuta. Vainaja löydettiin omasta asunnostaan kolme viikkoa myöhemmin, 4. toukokuuta. Poliisi otti Penttilän kiinni kaksi päivää kestäneiden tutkimusten jälkeen.

Penttilä on tuomittu 1980-luvulla äitinsä kuristamisesta. Tuolloin hänet tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta.

1980-luvun loppupuolella hän houkutteli kaksi 12-vuotiasta tyttöä kotiinsa ja kuristi toisen nahkaisella vyöllä ja hupparin narulla. Toinen tytöistä onnistui pakenemaan asunnosta. Penttilä tuomittiin taposta, väkisinmakaamisen yrityksestä ja lapseen kohdistuvasta haureudesta.

Penttilä on tuomittu myös 1990-luvun alkupuolella tehdystä taposta. Tuolloin hän oli houkutellut naisen tyhjillään olleeseen isoäitinsä asuntoon. Hän tappoi naisen kuristamalla tätä kangasvyöllä tai narulla.

Kun Penttilä vapautui vankilasta marraskuussa 2008, hänet todettiin vaarallisuusarviossa soveltumattomaksi siviilielämään. Hänet on tuomittu tämän jälkeen törkeästä pahoinpitelystä, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, törkeästä raiskauksesta ja vapaudenriistosta, pahoinpitelystä ja törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Aiempia tuomioita on kaiken kaikkiaan yhdeksän. Lähes kaikissa on ollut kyse kuristamisesta.

Penttilä vapautui viimeisestä tuomiostaan joulukuussa 2016 eli vain noin kuukausi ennen kuin alkoi oikeuden mukaan suunnitella nuoreen naiseen kohdistunutta uutta tekoa.

Lue lisää:

Poliisi: Sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä on myöntänyt henkirikoksen

Sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä on vangittu murhasta epäiltynä

Sarjakuristajan asianajaja: Vaaralliseksi arvioitua ihmistä ei voida eristää pelon vuoksi

Poliisi esittää sarjakuristajana tunnetun miehen vangitsemista – epäillään taas henkirikoksesta

Sää lämpenee parin viileämmän päivän jälkeen uudelleen viikonlopuksi. Tänään tiistaina maan etelä- ja keskiosassa ylletään monin paikoin hellelukemiin. Lapissa sen sijaan ilma viilenee, kun kylmää ilmaa virtaa pohjoisesta.

Ylen meteorologin Seija Paasosen mukaan viileämpi ilmavirtaus yltää huomenna keskiviikkona jo maan keskiosiin. Lämpötilat liikkuvat vajaassa 20 asteessa. Pohjoisessa jäädään 10 asteeseen.

– Lähinnä lounaassa lämpötilat ovat 20-25 asteen välillä, sanoo Paasonen.

Torstaina säässä ei tapahtu suuria muutoksia. Sateita ei ole ennusteen perusteella tiedossa. Lämpötilat ovat Lapissa 10-15 asteen välillä ja muualla maassa 15-20 asteessa. Lounaassa on lämpimintä ja lämpötilat ovat 20 asteen tienoilla.

– Sää on silti sunnuntaihin asti keskimääräistä lämpimämpää, vaikka välissä onkin viileämpiä päiviä, huomauttaa Paasonen.

Viikonlopuksi lämpenee

Perjantaina Suomeen virtaa uudestaan lämmintä ilmaa, mutta sen mukana tulee myös sateita. Lämpötilat liikkuvat perjantaina maan etelä- ja keskiosassa 20 asteen molemmin puolin. Myös pohjoisessa lämpötila on 20 asteen tuntumassa.

Valmistujaisjuhliaan viettäville on hyviä uutisia lauantaille, sillä päivästä on luvassa pääosin poutainen.

Ennusteen perusteella lämpötilat ovat maan eteläosassa reilussa 20 asteessa ja hellelukematkin ovat lauantaina mahdollisia. Pohjoisessa ollaan vajaassa 20 asteessa. Sateita voi tulla lauantaina maan etelä- ja keskiosassa.

Sunnuntaina kesäiset lämpötilat jatkuvat. Eteläisessä Suomessa helleraja voi rikkoutua ja päivä on poutainen koko maassa.

– Ei viikonloppu näytä ennusteiden perusteella ollenkaan pahalta ainakaan juhlien kannalta, sanoo Paasonen.

Lue myös:

Se on siinä! Nyt on mittaushistorian helteisin toukokuu

Gazan alueelta ammuttiin tänään tiistaiaamuna lukuisia kranaatinheittimen ammuksia Israeliin.

Israelin asevoimien mukaan kranaatteja ammuttiin kaikkiaan 28. Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä Iron Dome onnistui torjumaan niistä suurimman osan. Maassa räjähtäneet ammukset eivät aiheuttaneet henkilövahinkoja.

Israelin armeija uskoo, että iskun takana on islamilainen Jihad -äärijärjestö, mutta Gazaa hallitseva Hamas-järjestö oli antanut sille hyväksyntänsä, kertoo Haaretz-lehti.

Kranaatti-isku oli suurin sitten vuoden 2014 sodan, jossa Israel tunkeutui Gazan alueelle.

Vaikka kukaan ei loukkaantunut aamun tulituksessa, se aiheutti paniikkia rajan tuntumassa asuvien siviilien joukossa.

Yksi kranaatti räjähti lastentarhan pihassa. Israelin armeija uskoo, että ampujat ajoittivat iskunsa hetkeen, jolloin kohteina olevissa taajamissa lapset olivat menossa kouluun.

Kranaatti-iskun jälkeen palestiinalaisjärjestöt tyhjensivät tärkeimpiä rakennuksiaan Israelin vastaiskun pelossa.

Israelin ilmavoimat tekikin myöhemmin päivällä iskuja, jotka oli suunnattu Hamas-järjestön ja islamilaisen Jihadin tukikohtia vastaan. Armeija on vahvistanut, että sillä on meneillään operaatio Gazassa, mutta ei ole kertonut yksityiskohtia.

Israelin ja palestiinalaisten välillä on ollut erittäin levotonta sen jälkeen, kun Yhdysvallat päätti siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin. Israelin asevoimat on surmannut yli sata palestiinalaista, joista suurin osa on ollut mielenosoittajia.

Aiheesta muualla:

Israeli jets hit militant bases in Gaza after shells fired from strip

"Kaverini hässii työkseen", on lause, jota en olisi voinut sanoa vielä pari vuotta sitten, koska en yksinkertaisesti tuntenut yhtäkään seksityöntekijää. Nyt tunnen. Tehdessäni dokumentaarista tv-sarjaa pornosta pääsin tapaamaan ympäri maailmaa lukuisia pornonäyttelijöita sekä strippareita, maksullisia seuralaisia ja seksipalveluita myyviä henkilöitä.

Pääsin keskustelemaan itsevarmojen ja älykkäiden persoonien kanssa. Etenkin kohtaamani naiset tekivät minusta vahvemman ja viisaamman. Silti edelleen seksityöntekijät ovat ympäri maailmaa halveksituin ammattiryhmä. Heidät kaikki niputetaan samanlaisiksi alistetuiksi uhreiksi ja kakkosluokan kansalaisiksi.

Seksityötä kohtaan liittyvistä ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä pitää päästä eroon. Mitä meidän jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä?

Valtaosa seksityöntekijöistä on naisia, mutta seksityötä on monenlaista, ja jokaisen seksityöntekijän tausta, tilanne ja syyt tehdä työtä ovat erilaiset. On eri asia olla kuuluisa nuori pornotähti Hollywoodissa kuin seksiä myyvä keski-ikäinen äiti Etelä-Afrikassa, tai seuralaispalveluita tarjoava transnainen Brasiliassa. Olen tavannut nämä kaikki, eikä mieleeni tulisikaan niputtaa näitä naisia johonkin yhteen kategoriaan.

Seksityö ei ole sama asia kuin ihmiskauppa.

Jotkut päätyvät tekemään seksityötä taloudellisesta pakosta, vaikka heitä ei suoranaisesti siihen kukaan pakotakaan. Joillekin seksityö on täysin oma valinta, intohimoammatti, josta he nauttivat. Tämän hetken yksi suosituimmista yhdysvaltalaisista räppäreistä nimeltään Cardi B on taustaltaan strippari. Hän on painottanut, ettei homma todellakaan sovi kaikille, mutta itse hän pääosin piti työstä ja sai sen avulla mahdollistettua unelmiaan.

Seksityö ei ole sama asia kuin ihmiskauppa. Siksi asenteiden näitä kahta kohtaan ei pitäisi olla samanlaiset. Jos ihminen on ihmiskaupan uhri, se on aina halveksittavaa sekä tuomittavaa. Halveksittavaa niitä kohtaan, jotka siihen pakottavat, ei koskaan uhrien suhteen. Mutta jos ihminen haluaa itse omasta tahdostaan tehdä seksityötä, sen ei pitäisi olla halveksuttavaa. Meillä jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus omaan kehoomme.

Maksulliseen seksiin suhtautuminen on hyvin sukupuolittunut kysymys. Vaikka nykyään Suomessa Väestöliiton tekemien tutkimusten mukaan miesten ja naisten seksuaaliasenteissa ei ole yleisesti ottaen kovinkaan suuria eroja, maksullista seksiä koskevat asenteet ovat kuitenkin merkittävä poikkeus. Enemmistö miehistä hyväksyy seksin myymisen, kun taas enemmistö naisista vastustaa sitä.

Sukupuolittuneet asenteet eivät toki yllätä. Monia naisia puistattaa ajatus seksin harrastamisesta rahaa vastaan, ja kun kuvittelee itsensä tilanteeseen, on reaktio aiheeseen helposti negatiivinen. Miehet puolestaan ovat se pääsiallinen asiakasryhmä, joten suopeampi suhtautuminen on loogista. Suomessa noin joka kymmenes mies kertoo joskus elämänsä aikana ostaneensa seksiä. Naisista vain alle puoli prosenttia. Naiset hässivät suomalaisia, mutta miehetpääosin ulkomaalaisia. Toisaalta, vaikka miehet hyväksyvät seksin myymisen helpommin kuin naiset, ei se kerro suoraan ammatiryhmän kunnioittamisesta.

Muutos alkakoon huorittelusta. Se, että kaikkia naisia ammatista riippumatta haukutaan alentavaan sävyyn huoriksi, lutkiksi ja horoiksi kertoo asenteestamme seksityötä ja laajemmin naisen seksuaalisuutta kohtaan. Naisen suurin häpäisy tapahtuu seksualisoimalla.

Ideaalissa maailmassa horo ei ole haukkumasana, vaan ammattinimike, josta voi olla ylpeä kuten mistä tahansa ammattinimikkeestä.

Seksuaalisesti aktiivinen tai seksuaalisuutensa esiin tuova nainen, oli se hänen ammattinsa tai vain tapansa elää, olla tai pukeutua, nähdään edelleenkin halveksuttavana, vaikka asenteemme ovatkin vuosikymmenien mittaan tulleet avoimimmaksi. Ideaalissa maailmassa horo ei ole haukkumasana, vaan ammattinimike, josta voi olla ylpeä kuten mistä tahansa ammattinimikkeestä. Ideaalissa maailmassa naisia ei ylipäätään haukuta huorittelemalla.

Seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä vastustava #metoo-kampanja koskettaa eniten seksityöntekijöitä, koska he ovat moninkertaisessa vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi. Siksi onkin hyvä tiedostaa, että jos keskustelukulttuurissamme kaikkien naisten kokemuksia hyväksikäytöstä ammatista riipumatta vähätellään, on tilanne seksityöntekijöiden kohdalla vieläkin huonompi. Seksityöntekijöitä koskevat täysin samat oikeudet kuin muitakin ihmisiä, oikeus turvalliseen työympäristöön ja omien rajojen kunnioittamiseen. "Ei" tarkoittaa ei, myös seksityöntekijän suusta.

Tapaamiani seksityöntekijöitä on suivaannuttanut eniten se, ettei valtiotason päättäjät tai muut ihmiset aidosti kuuntele heidän toiveitaan ja ajatuksiaan.

Fanaattisen yksinkertainen seksityön vastustaminen ei auta seksityöntekijöitä. Heitä auttaa liikkumavaran ja päätäntävallan antaminen omista asioistaan. Eri puolilla maailmaa tapaamiani seksityöntekijöitä on suivaannuttanut eniten se, etteivät valtiotason päättäjät tai muut ihmiset aidosti kuuntele heidän toiveitaan ja ajatuksiaan.

Tämä aiheuttaa pahimmassa tapauksessa sen, että kun pyritään “kitkemään ihmiskauppaa”, saatetaankin luoda seksityöntekijöille vaarallisia systeemejä. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä ovat Yhdysvalloissa laaditut seksin myymiseen käytettäviä verkkoalustoja rajoittavat lakiesitykset SESTA ja FOSTA. Lait ovat seksityöläisiä ja heitä edustavien henkilöiden näkemyksien vastaisia, koska lakien seuraukset voivat olla hengenvaarallisia.

Suomessa Pro-tukipiste on huomauttanut, että myös Pohjoismaissa tuotetuissa prostituutiolainsäädännön arvioissa on epäonnistuttu tekemällä liian yksinkertaisia johtopäätöksiä monimutkaisesta sosiaalisesta kysymyksestä.

Ei ole yksinkertaisia vastauksia, ratkaisuja ja malleja monimutkaiseen kysymykseen. Ympäri maailman niin pornon tekemiseen ja kuluttamiseen, strippiklubeihin, seuralaispalveluihin kuin seksin myymiseen ja ostamiseen liittyy hyvin erilaisia säännöksiä. Ei ole helppoa tai edes mahdollista löytää kaikkialla maailmassa toimivia ratkaisuja, koska ympäröivä yhteiskunta kaikkine eri muuttujineen vaikuttaa niin vahvasti siihen, miten jotkut ratkaisut voivat kyseisessä kontekstissa toimia.

Samaan aikaan globaali maailma hälventää maiden välisiä rajoja ja myös seksityöhön liittyvät kysymykset ovat entistä enemmän yhteisiä kuin maiden sisäisiä. Suomi on maailman mittakaavassa varsin tasa-arvoinen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja korruptiovapaa maa. Eikö tässä yhteiskunnassa olisi oiva maaperä kehittää ideaali seksityön toimintamalli? Se on ainakin varmaa, että meidän pitää Suomessa avata tämä keskustelu kunnolla ja kehittää lainsäädäntöämme.

Pitää hyväksyä ajatus, että tämä “maailman vanhin duuni” on kaikessa moninaisuudessaan olemassa ja tuskin tulee katoamaan mihinkään. Stigmatisoinnin ja totaalisten kieltojen sijaan pitäisi keskittyä kysymään ainoastaan seuraavia kysymyksiä: mitä seksityöntekijät itse haluavat? Mikä takaisi heille aidosti parhaat, turvalliset, miellyttävät ja toimivat työolosuhteet?

Ina Mikkola

Ina Mikkola on toimittaja, juontaja, sisällöntuottaja ja dj. Hän on toiminut mm. Ylen Hullu juttu-ohjelman toimittajana ja Bassoradion juontajana. Mikkolan Ideoimaa ja toimittamaa dokumentaarista tv-ohjelmaa Ina <3 Porno esittettiin Subilla ja on nähtävissä Katsomossa. Ina rakastaa vintage-vaatteita ja on intohimoinen elokuvien kuluttaja action-elokuvista art house teoksiin.

”Mitä? Miten kesken biisin voi tulla mainoskatko?” Simo Repo, 33, kertoo hätkähtäneensä kymmenen vuotta sitten kuunnellessaan radiosta Samuli Putron iskelmää Älä huuda mulle. Kyse ei ollut katkosta. Putron kappaleeseen oli sisälle sanoitettu Kotipizza.

Turkulainen musiikkitieteen opiskelija alkoi tutkia tuotesijoittelua 2010-luvun alun populaarimusiikista.

Vaikka brändätty musiikki edustaa Suomessa vielä verrattain uutta markkinoinnin muotoa, Repo löysi monien nykymuusikoiden tuotannosta piilomainonnalta vaikuttavaa toimintaa tai ainakin runsasta tuotesijoittelua.

Erityisen paljon sitä esiintyi kolmen artistin, Robinin, Cheekin ja Jukka-Pojan musiikissa ja videoissa.

Tuotteiden näyttävää sijoittelua esiintyy myös muun muassa Antti Tuiskun, Sannin, JVG:n, Arttu Wiskarin ja Petri Nygårdin musiikkivideoissa.

Robin ja kannattava diili Hesburgerin kanssa

Remu Aaltonen ja Hurriganes herättivät pahennusta 1970-luvulla mainostamalla kiertueillaan leveästi Beavers-farkkumerkkiä.

Sittemmin tuotesijoittelu populaarimusiikissa on ryöpsähtänyt. Nykymusiikki videoineen tuntuu pursuavan mainonnalta haiskahtavaa tavaravaikuttamista.

Nuorisotähti Robinin ura ponnahti pilviin alkuvuonna 2012 yhteistyössä Hesburger-hampurilaisketjun kanssa.

Tuolloin 13-vuotiaan Robinin ensilevy Koodi oli viikon ajan ostettavissa vain Hesburgereista. Ketju myös myi Robin-ateriaa, johon kuului hampurilainen ja levy.

Koodi -albumi myi saman tien yli 60 000 kappaletta. Montako ateriaa Hesburger myi, siitä ei ole tietoa. Määrä ei liene vähäinen sekään.

Levyn Faija skitsoo -biisissä Robin laulaa Hesburgerista, sen sijaan biisin videolla puhutaan enää burgerista yleensä. Robinin Frontside Ollie –hitin musiikkivideossa hampurilaiset myös vilahtavat.

Simo Repo sanoo Hesburgerin kiistäneen, että se olisi vaatinut Robinilta brändinsä mainitsemista musiikissa.

Robinin ja Universal Musicin tiedottaja Heidi Nupponen sanoi Yle X:n haastattelussa tuoreeltaan, "että musiikkiteollisuudessa otetaan ilolla sponsoreita mukaan, kunhan ne eivät ole päälleliimatun näköisiä".

Cheek ja imagoa pönkittävät luksustavarat

Rap-artistit maailmalla ja meillä ovat tuotesijoittelun malliesimerkkejä. He esittelevät merkkituotteita yhtä hanakasti kuin joulukuusessa on koristeita.

Maamme suurituloisimpiin muusikoihin kuuluvan Cheekin imagoon kuuluvat ylellisyystavarat ökyautoista designvaatteisiin.

Hän on esiintynyt tuhannen euron merkkifarkuissa, ja designlenkkareissa, Cartierin kultaisissa aurinkolaseissa Rolex-kello kädessään. Videoilla näkyvät ökyautot Bentleystä Mersuihin, merkkituotteet Guccista Versaceen, kallis samppanja virtaa.

Onko kyse brändien ja artistin yhteistyöstä, maksetusta mainonnasta, siitä ei ole tietoa. Cheekin, eli Jare Tiihosen, sosiaalisen nousun tarinaan kuuluu myös vauraudella leveily.

– Ehkä tavarat ovat mukana oikeasti vain hyvältä näyttävänä kulissina, rekvisiittana, Simo Repo pohtii. Tietoa siitä, onko Cheek tehnyt tuotesijoitteluun liittyviä sopimuksia brändien kanssa, ei ole.

Suomalaisartisteista ainoa, joka on myöntänyt saaneensa sponsoreiltaan rahaa tuotesijoittelusta, on Suomi-poppari ja reggaemies Jukka-Poika.

Viestii -kappaleessaan vuodelta 2013 hän laulaa Cumulus-hotellista. Biisin videossa hotellin logo loistaa yössä ja Jukka-Poika nukkuu hotellin huoneessa. Hän syö Reissumies-ruisleipää ja Soneran miehet touhuavat teleoperaattorin logo näyttävästi esillä.

Videota paheksuttiin aikanaan ankarasti somessa. Artistin katsottiin myyneen sielunsa mainosmiehille. Jukka-Pojan mukaan hän ei rikastunut tuotesijoittelulla, kunhan kattoi videon kulut. Hän vakuutti, ettei toiste sorru moiseen kaupallisuuteen.

Viranomaiset valppaina? Gyproc-levyt huomattiin, Cumulusta ei

Tuotesijoittelua musiikissa valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Reilu vuosi sitten kuluttaja-asiamies kiinnitti ensimmäisen kerran huomiota tuotesijoitteluun musiikkivideossa. Kyseessä oli Arttu Wiskarin Ystävän remppa -kappale. Artisti oli tehnyt mainonnasta yhteistyösopimuksen Gyproc-levyjä valmistavan Saint-Gobain -konsernin kanssa.

Ennen artistiuraansa rautakaupassa työskennellyt Wiskari laulaa Gyproc-rakennuslevyistä hartaasti: "Siitä tunnet sä ystävän/ jos remppapäivänä paikall' on hän/ Gyproc-levyjä kantamassa/ vuosituhannen krapulassa".

Musiikkivideolla kipsilevyjä kannetaan sinne tänne ja Gyproc-logo näkyy moneen otteeseen muun muassa työhaalarin selkämyksessä.

Kuluttaja-asiamiehen mukaan ongelma oli siinä, että yleisölle ei tehty riittävän selväksi, että kyseessä on mainonta. Heti videon alussa olisi pitänyt olla selkeä maininta kaupallisesta yhteistyöstä Gyprocin kanssa. Nyt se puuttui.

Mitä tästä seurasi? Eipä paljon mitään. Kuluttaja-asiamiehellä ei ole seuraamusoikeuksia.

Saint-Gobain -konsernilta pyydettiin kirjallinen sitoutumus, että se vastaisuudessa artistin kanssa yhteistyötä tehdessään huolehtii sopimuksen asianmukaisesta kertomisesta. Lisäksi Ystävän remppa -videon alkuun lisättiin maininta kaupallisesta yhteistyöstä.

Sopimuksen toinen osallinen, artisti Arttu Wiskari, ei saanut edes huomautusta.

Kilpailu-ja kuluttajaviraston lakimiehen Kristiina Vainion mukaan yrityksellä on vastuu mainonnasta, jota he toteuttavat. Ei artistilla.

– Vielä ei ole ennakkotapausta, voisiko myös artistilla olla vastuu, Vainio sanoo.

Musiikkivideoiden lisäksi levynkansissa tulee aina olla selkeä merkintä mahdollisesta mainonnasta. Mutta miten ilmaista tuotesijoittelu musiikissa, jonka kuulee esimerkiksi radiosta? Vainion mukaan asia on ongelmallinen, ratkaisukäytäntöä kun ei vielä ole.

Tuisku ja Adidakset, Nygård ja Jägermeister

Poppari Antti Tuiskun Swäg -kappaleesta (2017) ei ole musiikkivideota, mutta sanoissa on reipasta Adidas-markkinointia: "...Jalas uudet addut, himmeet addut/ Etsä tiiä mitkä o addut?/Anna mä kerron, se on klassikko brändi..."

Adidaksissa usein päästä varpaisiin viihtyvä Antti Tuisku ja merkkiä hanakasti myös käyttävä laulaja-lauluntekijä Sanni ovat esimerkkejä artisteista, jotka liikkuvat määritelmällisesti harmaalla alueella. Onko heidän pukeutumisessaan kyse piilomainonnasta vai esimerkiksi fanien miellyttämisestä hittimuotivaatteilla?

Tuiskun levy-yhtiöstä Warner Musicista kerrotaan, että heillä ei ole tietoa yhteistyöstä Tuiskun ja Adidaksen välillä.

– Jos yhteistyötä on, se on Antin ja Adidaksen suoraan keskenään sopimaa, artistin kaupallisista yhteistyökuvioista vastaava Roope von Alftan kommentoi.

Tuisku on parhaillaan ulkomailla tavoittamattomissa.

Von Alftan kertoo, että artistilla on sopimus Prisman kanssa. Kauppaketjun tuotteet eivät von Alftanin mukaan kuitenkaan näy eivätkä kuulu Tuiskun musiikissa.

Kuluttajaviraston Kristiina Vainion mukaan artistilla on oikeus kantaa merkkivaatteita, kunhan pukeutumisen takana ei ole kytköstä brändiin ja tarkoitusta vaikuttaa kuluttajien ostopäätökseen.

Lady Gagalla lienee tuotesijoittelun ennätys

Simo Revon keräämään listaan musiikin tuotesijoittelijoista kuuluu myös Petri Nygård. Hän esittelee videoillaan hanakasti alkoholituotteita. Näkyvillä ovat useaan otteeseen ainakin Jägermeister-likööri, Jameson-viski, Jaloviina ja paljon olutta.

Myös Rap-duo JVG:n Takajeejee -kappaleen musiikkivideolla on Revon mukaan aivan selkeä esimerkki tuotesijoittelusta.

Kesken videon tarinaan pöllähtävät teleoperaattori Saunalahden tv-mainoksista tutut hintasaarnaajat. Aivan puskista, Repo sanoo, ja ihmettelee, mistä muusta kuin piilomainonnasta voi olla kyse.

Suuren maailman tuotesijoittelumeininkiin verrattuna suomalaisartistit ovat kuitenkin vasta amatöörejä.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisen megatähden Lady Gagan yli yhdeksänminuuttinen, seksiä tihkuva Telephone -musiikkivideo tihkuu myös tuotesijoittelua. Simo Repo on laskenut videolla vilahtavan kaikkiaan 19 eri brändiä, Polaroidista, Gucciin ja Coca Colasta McDonald'siin.

Tulevaisuuden mainonta tapahtuu äänillä?

Simo Revon populaarimusiikin tuotesijoittelu -tutkimus on alan tähän asti laajin selvitys Suomessa. Hän kirjoitti sen viime vuonna graduksi. Opinnäyte palkittiin vuoden parhaana musiikkitieteellisenä graduna.

Seuraavaksi Repoa kutkuttaa tutkia laajemmin äänellä ja äänimaisemilla ihmisiin vaikuttamisesta.

– Me ihmiset haluamme tulla vaikuttuneiksi musiikista. Haluamme haltioitua ja tunnelmoida musiikin äärellä. Samalla mekanismilla meihin on helppo musiikilla myös vaikuttaa.

Repo kertoo vierailustaan pääkaupunkiseudun suuressa ruokamarketissa. Sen alkoholiosastolla vallitsi muuhun kauppaan verrattuna aivan poikkeava äänimaisema. Kattoon asennetuista laadukkaista äänentoistolaitteista kuului janoa kasvattavaa, kuplivan juoman kaatamisääntä ja kuin oluen vaahdon sihinää.

– Alkoholin markkinointia on rajoitettu, mutta sitä kierretään muun muassa näin, Repo sanoo.

Ihminen tiedostaa Revon mukaan silmillään tarkemmin kuin korvillaan. Osaamme olla melko analyyttisia kuvien kanssa, mutta olemme vielä "kömpelöitä" tiedostamaan ääntä.

Musiikilla ja äänellä voidaankin vaikuttaa kohteen huomaamatta, nuori tutkija uskoo, aina tämän elämänvalintoihin asti.

Kiiltävältä kiveltä tai nahalta näyttävässä olohuoneen lattiassa lukee: "Sydäntäsi kuuntele ja tee parhaasi".

Teksti on peräisin talon emännän, Riikka Sireniuksen kynästä – ja hän on noudattanut tuota ohjetta kirjaimellisesti.

Äänekoskelainen 41-vuotias Sirenius ei tyytynyt talopakettiin eikä ammattilaisten apuun, vaan yksinhuoltajaäiti päätti suunnitella ja rakentaa omin käsin juuri sellaisen talon, mikä tuntuu omalta.

Sirenius rakensi vuorotyön ohessa kolmessa vuodessa mutterinmuotoisen talon, josta ei persoonallisia ratkaisuja puutu: esimerkiksi terassin kaidetolpat on päällystetty spraymaalatuilla säilykepurkeilla.

– Olisi niitä tolpansuojia saanut kaupastakin, mutta syötiin rakentamisaikana paljon tonnikalapizzaa, niin oli sitten materiaalia omasta takaa, Sirenius virnistää.

Hartiapankkirakentamisen suosio hiipuu

Reilut 3 000 tuntia omasta selkänahasta talonrakentamista ja sen päälle perehtyminen jokaiseen rakentamisen työvaiheeseen unohtamatta työtä hätäkeskuspäivystäjänä ja perhettä.

Siihen ei moni lähtisi, eikä edes pystyisi. Riikka Sirenius pystyi, vaikka matkan varrella oli monia vaikeita hetkiä, joiden edessä moni olisi murtunut.

Tämä näkyy myös rakentamisen tilastoissa: avaimet käteen -talot ylittivät perinteiset talopaketit, joihin liittyy osittain omaa työtä, ensimmäistä kertaa vuonna 2016 (Rakennustutkimus RTS Oy).

Viime vuonna omakotitaloja rakennettiin jopa vähemmän kuin 1990-luvun laman jälkeisenä vuonna 1995. 2000-luvun huippuvuonna 2005 uusia rakennuslupia myönnettiin peräti 14 250.

Suomalaisten talovalmistajien perustaman Pientaloteollisuus PTT ry:n johtaja Kimmo Rautiaisen mukaan voi sanoa, että omakotitaloja rakennetaan tällä hetkellä historiallisen vähän.

Omakotitalorakentaminen on pienen piristymisen jälkeen kääntynyt uudestaan laskuun. Viime vuonna tammi-maaliskuussa (Tilastokeskus) uusia pientalojen rakennuslupia myönnettiin 1 459, mutta tänä vuonna samalla ajanjaksolla 1 254.

– Siitä huolimatta, että asumistoivetutkimusten mukaan oma talo on edelleen selvästi toivotuin asumismuoto, Rautiainen sanoo.

Kimmo Rautiainen pitää huomionarvoisena myös sitä, että omakotitaloasujat ovat tyytyväisempiä (Pientaloteollisuus PTT ry) asumismuotoonsa kuin muut.

Riikka Sirenius ei edes voisi kuvitella asuvansa muualla kuin maalla ja talossa, joka tuntuu ja näyttää omalta.

– Oma tupa tarkoittaa omaa lupaa sisustusratkaisuissa ja pintamateriaaleissa. Kodilla täytyy olla sydän: minun tapauksessani uuni.

Saako tällaisen tehdä?

Kevättalvella 2013 yövuorossa ajatus 8-kulmaisesta talosta yhtäkkiä pulpahti Riikka Sireniuksen mieleen ja samana yönä syntyivät lähes valmiit mittakaavapiirustukset.

Siihen saakka Sirenius oli selannut talokirjoja väsymiseen asti, mutta mikään ei oikein tuntunut omalta.

Heti yövuoron jälkeen hän ajoi suoraan Äänekosken kaupungin rakennusvalvontaan, iski paperinsa rakennustarkastajan nenän alle ja kysyi: "Saako tällaista tehdä?"

– Rakennustarkastaja innostui kovasti.

Oikealta tuntuva pohjapiirustus oli vaatinut pitkän kypsyttelyn. Jo viisi vuotta aiemmin Sirenius osti pienen tilan juuri siksi, että pihapiirissä oli tilaa niin hevosille kuin uudelle talolle.

Ensimmäiset vuodet hän asui silloin 12- ja 14-vuotiaiden lastensa kanssa "vanhassa tuvassa" eli pienessä kahden huoneen ja tuvan (tai 50-neliöisessä) mummonmökissä, jonka mukavuudet olivat mökin luokkaa: ulkohuussi ja ei viemäröintiä, joten esimerkiksi pyykkikone valutti vedet saaviin, jolla ne kannettiin ulos.

Kun rakentaminen alkoi, vuorotyötä tekevä yksinhuoltajaäiti oli 36-vuotias.

Rakentaminen – ja vaikeudet – alkoivat

Puun työstäminen ja rakentamisessa käytettävät sähkölaitteet olivat Riikka Sireniukselle tuttuja, koska hän oli aikaisemmin rakentanut hevosilleen pihattoja, pieniä siirtotalleja, askartelumökin ja remontoinut vanhaa taloa.

– Kaikki muu olikin sitten ihan vierasta. Aloitin jokaisen työvaiheen opiskelemalla: luin kirjoja ja etsin tietoa netistä. Sen jälkeen pääsin vasta töihin käsiksi.

Kevättalvella 2013 ystävän mies kaatoi puut ja kesällä kenttäsahuri sahasi ne sekä höyläsi runkotarpeet ja raakalaudat paikanpäällä. Myöhemmin saapui siirtohöylä, joka teki paneelit ja lattialankut.

– Minulle oli kunnia-asia, että talon puut tulevat omasta metsästä, ja että ne myös käytetään mahdollisimman tarkasti.

Isä lupautui tyttärensä avuksi ja syksyllä tontilla mylläsi kaivinkone. Samana päivänä, kun kone lähti tontilta, vaikeudet alkoivat: Sireniuksen isä kaatui ja loukkasi päänsä. Seuraavat viikot Sirenius istui isänsä sängynlaidalla.

Isä selvisi, mutta aivoverenvuodon jättämät vauriot olivat niin laajat, että avuksi tyttären projektiin hänestä ei ollut.

– Jos kaivinkone ei olisi ehtinyt tulla, olisin jättänyt koko homman.

Vaikka Sirenius jäi projektinsa kanssa yksin, hän sai perustukset muurattua ennen talvea. Kevääseen mennessä tuttavien kautta löytyivät ammattilaiset niihin töihin, joita ei voi tehdä itse, kuten sähkö- ja putkitöihin.

Nuoret eivät halua omistaa

Valtakunnallisesti asumisessa on käynnissä jonkinlainen sukupolven vaihdos: keski-ikäistyvä x-sukupolvi voi vielä haikailla talon ja väljän asumisen perään, mutta 1980-luvulla syntyneiden y-sukupolvi ja varsinkin sitä seuraava z-sukupolvi eivät välttämättä halua enää omistaa (Uusi Suomi). Heille omaa kotia tärkeämpää on vapaus liikkua ja elämykset.

Toisaalta on myös tutkimustuloksia, jonka mukaan peräti 81 prosenttia 18–28 -vuotiaista haluaisi asua omistusasunnossa 20 vuoden kuluttua (Pientaloteollisuus PTT ry), samaan päätyivät myös Danske Bankin ja Nordean teettämät kyselyt (Maaseudun Tulevaisuus).

Vielä enemmistö suomalaisista haluaa asua mieluiten omakotitalossa (Maaseudun Tulevaisuus), mutta tilanne voi muuttua. Omakotirakentamisen suosion hiipuminen näkyy jo suurissa kaupungeissa.

Omakotirakentamisen huippuvuonna 2005 pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Vantaa) rakennettiin 1 059 taloa ja Oulussa 503. Viime vuonna pääkaupunkiseudun luku oli 822 ja Oulun 308. Tilastokeskus räätälöi uusille, yhden asunnon omakotitaloille haettujen rakennuslupien tilaston Ylen pyynnöstä.

PTT:n johtaja Kimmo Rautiaisen mukaan suurissa kunnissa omakotitaloja rakennettaisiin nykyistä enemmän, jos tonttejakin kaavoitettaisiin enemmän.

– Kaupungistuminen ei ole sama kuin kerrostaloistuminen.

Maaseutukaupungeissa pudotus on tilastoissa suuria kaupunkeja jyrkempi: esimerkiksi Äänekoskella rakennettiin vuonna 2007 peräti 77 omakotitaloa. Tonttipäällikkö Petri Konttimäen mukaan viime vuosina on pitänyt olla tyytyväinen noin 15 taloon.

– Muutos on ollut merkittävä. Ehkä siinä on sitäkin signaalia, että asumismuodon houkuttelevuus on kärsinyt, mutta toisaalta kaikki eivät halua uutta taloa.

Konttimäen mukaan erityisesti palvelujen läheisyys on omakotirakentajille tärkeää: kouluun pitäisi olla kävelymatka.

Ajatukseen hyvästä elämästä liittyy monenlaisia ristiriitoja, sillä alkuvuodesta julkaistun ruotsalaistutkimuksen ihmiset asuvat suurkaupungeissa usein työn ja rahan takia (Kauppalehti).

Vuosi sitten Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) tekemän tutkimuksen mukaan suomalainen haluaa väljää asumista, vaikka suuntaus on tiiviiseen (Maaseudun Tulevaisuus).

Vastaava mestari hävisi vedon

Rakentaminen on suhdanneherkkää, mutta vaikka Riikka Sireniuksen nykyiset poliisityöt ovat edelleen määräaikaisia pätkiä, se ei estänyt talonrakentamista.

Laina pysyi yhdestä tilipussista maksettavana ja täydellisesti budjetissa persoonallisten ratkaisujen takia. Sirenius oli niin varma budjetissa pysymisestä, että hän löi asiasta jopa vetoa: vastaavan mestarin mielestä ylitystä tulisi 20 000 euroa.

Ainoastaan säästösyistä Sirenius ei erikoisia ratkaisuja tehnyt, vaan hänelle oli tärkeää saada omalta tuntuva koti.

– Pidän siitä ajatuksesta, että voi antaa parhaat päivänsä nähneille, mutta vielä käyttökelpoisille tavaroille uuden elämän.

Esimerkiksi keittiön liesituulettimeksi pääsi spraymaalilla uuden pinnan saanut teollisuuskäytössä olleen syväsäteilijän kupu.

Olohuonetta koristavat roskalavalta löydetyt designvalaisimet kevyesti tuunattuina ja makuuhuoneessa on vanha mallinukke, jonka Sirenius pelasti, kun yrittäjä oli kantamassa sitä liikkeestään pihalle.

Selkänahkaa ja luonnonkiviä

Riikka Sirenius piti kulujen ohella tarkkaa kirjanpitoa myös työtunneista.

– Omasta selkänahasta revittiin reilut 3 000 tuntia siihen asti, kun muutettiin. Sen jälkeen lopetin laskemisen.

Koko talon sydämeksi suunniteltu uuni nieli merkittävästi työtunteja. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Sirenius muurasi myös sen itse – ja pinnoitti pyöreillä luonnonkivillä.

Tekniikkaa hän oli kokeillut ulkosaunan muurissa, ja ratkaisu oli osoittautunut säänkestäväksi.

Työmäärä oli huikea: Sirenius lapsineen keräsi kiviä päiväkausia pääasiassa ratsastuskentältään, pesi ne puhtaaksi ja asetteli yksitellen paikoilleen. Uunin, puuhellan ja hormin pelkkä päällystäminen vaati 60 työtuntia.

– Rappaaminen olisi ollut päivän homma. Mutta kun halusin luonnonkiviuunin, myös sain sen.

Kaikkien töiden tekemiseen kaksi kättä eivät yksinkertaisesti riitä. Sirenius sai ystäviltään, naapureiltaan ja sukulaisiltaan talkooapua noin 300 tuntia. Myös lasten, erityisesti tyttären apu – ja seura – olivat Sireniukselle tärkeitä.

Kyyneleet nousevat herkästi äidin silmiin, kun hän muistelee tiukkoja tilanteita, joista lapset auttoivat hänet yli.

– Jos oli homma, jossa en päässyt ilman apua eteenpäin, lapset laittoivat rukkaset käteen ja tulivat auttamaan. Tai jos minua väsytti lähteä raksalle, toinen tuli seuraksi.

Runo- ja hevostyttö

Riikka Sireniuksen mieltymykset näkyvät kaikessa jo ulkona: kuistille johtavat betonilaatat, joiden muoto on saatu raparperinlehdistä. Luonnonläheinen on myös talon tummanruskea väri.

Ulkoseinässä näkyy kissojen kynnenjälkiä, jotka ovat syntyneet, kun ne ovat kavunneet seinää pitkin yläkerran terassille.

Sirenius harmittelee, ettei niitä saa piiloon ilman koko talon maalaamista.

Maalin hän nimittäin keitti vanhassa muuripadassa punamultatekniikalla (Keskisuomalainen). Hän ainoastaan korvasi punamullan toisella väriaineella, mutta täsmälleen saman sävyn saaminen uudestaan on mahdotonta.

Sirenius rakastaa rouheita pintoja, esimerkiksi olohuoneen ja kodinhoito-kylpyhuoneen välinen kantava seinä on muurattu kevytsoraharkoista ja sen jälkeen vain pohjamaalattu. Liukuovena toimii vanhasta navetasta löytynyt vanha puuovi.

Yläkerran porraskaiteet on puolestaan tehty ystävältä saaduista heinäseipäistä ja perustuksista ylijääneestä betoniverkosta.

Keittiön lattian pinnaksi pääsivät rakentamisaikaiset suojapaperit, jotka Sirenius värjäsi ja kiinnitti decoupage-tekniikalla (Kierrätyskeskus) vaneriin.

Pinnassa on vahva lakkakerros, jossa niin sanotulla permanent-tussilla Sireniuksen kirjoittamat, omalta runosivustoltaan valitsemat värssyt ja ystävien jättämät tervehdykset antavat viimeisen silauksen.

Sireniuksella ei ole koskaan ollut kotia, jonka pintoihin hän ei olisi piirtänyt tai kirjoittanut. Yläkerran kattolistoissakin lukee laulunsanoja ja porrasaukkoa koristaa maalaus, jossa on puu muistuttamassa läheisestä suhteesta luontoon.

Liikunnan ohella hevoset ovat Sireniukselle tärkeitä. Ensimmäisen ostoon hän sai isältään luvan sillä ehdolla, että hän maksaa sen itse.

Koska säästöjä ei ollut, 14-vuotiaan Sireniuksen oli nopeasti keksittävä keino, jolla voisi hankinnan rahoittaa. Hän piirsi pääsiäisen alla postikortteja ja kulki niitä myymässä ovelta ovelle.

Parissa kuukaudessa hevosrahat olivat kasassa.

– Jotkut kyselevät vieläkin, että oletko sinä se postikorttityttö, kun käyn kotipuolessa Lievestuoreella.

Tällä hetkellä Sireniuksella on hevosia kaksi: suomenhevonen Keijo ja friisiläinen Sälli.

Oma vapaus

Riikka Sireniuksen mielestä jokaisen hartiapankkirakentajan pitää käydä etukäteen tarkka keskustelu läpi itsensä ja perheensä kanssa: mihin oikeasti pystyy, minkä osaa ja jaksaa tehdä itse. Isän sairastumisesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Sirenius oli varautunut henkisesti hyvin.

– Ajattelin, että rakentaminen kestää niin kauan kuin kestää. Jos viisi vuotta ei riitä, haen rakennuslupaan jatkoaikaa.

Toisaalta itse tekeminen antaa myös vapautta: kun ulkopuolista työvoimaa ei ole, ei tule paineita saada jotain tiettyjä työvaiheita valmiiksi tietyssä aikataulussa.

Samassa pihapiirissä rakennustyömaan kanssa asumisessa oli valtava etu.

– Jos on tunti aikaa, silloin rakennukselle viitsii lähteä, kun matkaan ei mene aikaa. Mutta sitten on se toinen puoli: asua perheen kanssa rakennustyömaalla kolme vuotta.

Lopulta Sireniuksen projektia joudutti se, kun vanhassa tuvassa kaikki ylläpitotyöt jäivät uuden rakentamisen vuoksi tekemättä, joten mökissä ei tahtonut enää perhe pärjätä.

Kaiken se kestää

Isän sairastuminen, työläät asuinolosuhteet, työpaikan vaihtuminen hätäkeskuksesta poliisilaitokselle, jatkuva univaje ja monet pienet, toivottomat hetket koettelivat periksi antamattoman rakentajan kestävyyttä.

Epätoivon ympyrä sulkeutui loppumetreillä tammikuussa 2016. Pitkä ja kireä pakkasjakso sai aikaan sen, että Sireniuksen ajasta suurin osa meni vanhan, vetoisen mökin ja uuden talon lämmittämiseen ja kahdeksan kertaa jäätyneiden putkien sulattamiseen.

Ja samalla olisi pitänyt jaksaa tehdä niitä viimeisiä, näkyviä, tarkkuutta vaativia viimeistelytöitä.

Sireniuksen mukaan ihmiset vielä pärjäävät, vaikka hanasta ei tule vettä, mutta kahden hevosen kanssa yhtälö on hankala.

– Silloin olin niin väsynyt, että menin itkun kanssa nukkumaan. Lopulta kysyin lapsilta, että otetaanko aikalisä ja muutetaan vuokralle muutamaksi kuukaudeksi. Lapset olivat sitä mieltä, että ei muuteta, vaan jaksetaan loppuun asti.

"Ei rakastumista kuulu pelätä, vaan rakkaudetonta elämää", lukee Sireniuksen olohuoneen lattiassa. Rakkaus on Sireniukselle elämän kantava voima, joka näkyy kodin sisustuksessa.

Ystävien, sukulaisten ja ennen kaikkea omien lasten rakkaus kannatteli Sireniusta uskomatonta sitkeyttä vaatineen rakennusprojektin aikana.

Vaiva hänen mielestään kannatti: lopputulos on hyvin mieleinen.

Tekisitkö saman uudestaan?

– Kyllä, varmuudella.

Belgiassa Liègen kaupungissa neljän ihmisen hengen vaatinutta ampumavälikohtausta tutkitaan terrorismina, syyttäjä kertoo.

Ampuja tappoi kaksi naispuolista poliisia ja sivullisen miehen. Useita poliiseja haavoittui. Poliisi surmasi ampujan.

Syyttäjän mukaan tämä hyökkäsi ensin kahden poliisin kimppuun takaapäin veitsi aseenaan. Hän anasti toisen poliiseista aseen ja ampui molemmat. Hän myös ampui pysäköidyssä autossa matkustajana olleen miehen.

Sen jälkeen ampuja pakeni läheiseen kouluun, jossa hän otti naisen panttivangikseen. Koulun oppilaat saatiin vietyä turvaan.

Poliisi tappoi miehen laukaustenvaihdossa, jossa haavoittui useita poliiserja, syyttäjä kertoo.

Ammuskelu tapahtui Liègen keskusta-alueella, Boulevard d'Avroy'lla.

Tapauksen tutkinta on siirretty terrorismista vastaaville syyttäjille. Syyttäjänviraston edustajan mukaan tapauksessa on piirteitä, jotka viittaavat terrorismiin.

Ampuja oli ollut vankilassa

Belgian yleisradioyhtiön RTBF:n mukaan ampuja oli syntynyt vuonna 1982. Mies oli ollut vankilassa tavallisista rikoksista ja päässyt päiväksi lomalle maanantaina.

Toisten vankien mukaan mies oli väkivaltainen ja syrjäytynyt, mutta hänen ei tiedetä olleen radikalisoitunut. Viranomaiset tutkivat nyt, radikalisoituiko hän vankilassa.

Vuonna 2011 Liègessä tapahtui myös ammuskelu, jossa neljä ihmistä kuoli ja yli sata haavoittui ennen kuin ampuja surmasi itsensä.

Liège on teollisuuskaupunki ranskankielisessä Valloniassa ja se sijaitsee Saksan rajalla.

Yle seuraa tapauksen selvittelyä.