Tuore tutkimus hämmentää kiivaana käyvää keskustelua pikkulasten hoidosta.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan pitkään kotihoidossa olleet lapset saivat neuvolan kognitiivisia, tiedollisia taitoja mittaavissa testeissä keskimäärin huonompia tuloksia kuin varhaiskasvatukseen osallistuneet lapset. Tutkimuksen mukaan 1–2-vuotiaille lapsille kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus on tällä perusteella parempi vaihtoehto kuin kotihoito.
Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professorin Kaija Puuran mukaan tiedollisten taitojen kehitys on pienen lapsen hyvinvoinnissa yksi asia muiden joukossa.
– Meidän ei pitäisi tuijottaa vain siihen, miten lapset kehittyvät tiedollisesti, vaan myös siihen, miten he kehittyvät tunne-elämän ja motoriikan kannalta ja millaiset mahdollisuudet heillä on esimerkiksi leikkiä vapaasti ilman aikuisten johtamista.
Kaija Puuran mukaan tutkimustiedon perusteella ei voida yksiselitteisesti sanoa, kehittyvätkö lapsen taidot paremmin kotona vai päivähoidossa.
Tunteiden säätelyn kehittymisessä on tärkeää, että lapsi voi harjoitella sitä yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Tyhjä aika, jossa aikuinen ei ohjaa tekemistä, on puolestaan Puuran mukaan tärkeää lapsen luovuuden kehittymiseksi. Silloin aikuinen huolehtii turvallisuudesta, mutta lapsi saa itse keksiä, miten haluaa leikkiä.
Sama ympäristö voi stressata tai kehittää
Varhaiskasvatuksen vaikutuksia koskevan tutkimustiedon tulkitseminen on lastenpsykiatrian professori Kaija Puuran mukaan monimutkaista. Perheiden olosuhteet ovat vaihtelevia ja lasten temperamentit erilaisia.
Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella varhaiskasvatuksen vaikutukset lasten kehitykseen vaihtelevat. Esimerkiksi herkille lapsille voi olla raskasta olla ryhmässä, jossa on paljon hälinää ja aikuiset saattavat vaihtua.
– Se saattaa hidastaa joidenkin lasten puheen kehitystä ja aiheuttaa liian suurta stressiä niille lapsille, joiden on vaikeaa tulla toimeen kovin monen henkilön kanssa yhtä aikaa, Puura sanoo.
Keskiviikkona julkaistussa tutkimuksessa kotihoidossa pitkään olleiden lasten taidot kognitiivisia, tiedollisia taitoja mittaavissa testeissä olivat heikompia kuin varhaiskasvatuksessa olleiden. Tiedollisten taitojen kehittyminen kertoo osittain lapsen muustakin kehityksestä.
– Kognitiivinen kehitys on helpompaa silloin, jos ympäristö on koko kehityksen ajan ollut sellainen, että lapsen tarpeisiin on osattu vastata riittävällä herkkyydellä ja esimerkiksi fysiologiset tarpeet on turvattu. Mutta ihan yksi yhteen se ei mene, Kaija Puura sanoo.
Joka lapselle ei sovi sama ratkaisu
Puura vierastaa vastakkainasettelua kotihoidon ja kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen välillä. Hänen mukaansa yhtä, kaikille lapsille sopivaa hoitoratkaisua ei ole. Sen sijaan vanhempia olisi tuettava tekemään valintoja, joiden he itse ajattelevat sopivan omille lapsilleen.
– Ulkopuolelta emme voi sanoa, että kaikkien lasten täytyy ehdottomasti mennä varhaiskasvatukseen tietyssä iässä, Puura sanoo.
Hänen mielestään perheille olisi hyvä tarjota enemmän mahdollisuuksia räätälöityihin ratkaisuihin niin työssä kuin lastenhoidossa.
– Kun vanhemmat haluavat yhdistää työelämän ja lastenhoidon, lyhyemmät hoitopäivät saattaisivat olla joillekin lapsille ja vanhemmille ihan optimaalinen vaihtoehto, Puura sanoo.
ABC-televisioyhtiö on päättänyt lopettaa suositun Roseanne-komediasarjan. Syynä on sarjan tähden Roseanne Barrin tviitti, jossa hän vertasi Obaman hallinnossa työskennellyttä virkailijaa apinaan.
– Roseannen Twitter-lausunto on inhottava, vastenmielinen ja vastoin arvojamme, ABC-yhtiön viihteestä vastaava päällikkö Channing Dungey sanoi lausunnossaan.
Nyt jo tuhotussa tviitissään Barr kirjoitti, että Obaman entinen avustaja Valerie Jarret vastaa samaa kuin islamistinen muslimiveljeskunta ja apinoiden planeetta saisivat lapsen.
Tummaihoisen Jarretin vanhemmat ovat amerikkalaisia, mutta hän on syntynyt Iranissa.
Barr pyysi myöhemmin twitterissä anteeksi huonoa vitsiä.
Paluun tehnyt Roseanne on ollut suuri hittisarja, jolla on keskimäärin 18,7 miljoonaa katsojaa.
Alkuperäistä sarjaa näytettiin vuosina 1988-1997. Sarja kertoo työväestöön kuuluvasta Connerin perheestä. Uusissa jaksoissa Roseanne on vahva presidentti Trumpin kannattaja, mitä hän on tosielämässäkin.
HELSINKI/PEKING EU-maat ovat rahdanneet jo vuosia tonnikaupalla muovijätettä Kiinaan. Nyt jäteralli on pysähtynyt ainakin hetkeksi. Kiina ilmoitti nimittäin vuoden alussa, ettei se enää vastaanota muovijätettä ulkomailta.
Kiinan päätös on pakottanut EU:n miettimään entistä enemmän oman muovijätteen käsittelyä ja vähentämistä. EU ei voi enää kiillottaa kuvaansa vihreänä kierrättäjänä viemällä jätemuovia Kiinaan, kirjoittaa Politico-lehti.
EU lähetti toissa vuonna Kiinaan kahdeksan miljoonaa tonnia kansalaistensa paperijätettä ja 1,6 miljoonaa tonnia muovijätettä. Viime vuoden lopulla viedyn muovijätteen määrä romahti, kun Kiinan kieltopäätöstä ennakoitiin.
Kiina perustelee kieltoa ympäristö- ja terveyssyillä. Se ei halua enää olla maailman kaatopaikka.
– Kiinan hallitus haluaa kiellon avulla parantaa muovin kierrätystä Kiinassa, sanoo kiinalainen Greenpeacen kampanjoija Liu Hua Ylelle.
Rannoilla kertakäyttöastiota – EU yrittää vähentää muovijätettä
Kiinan päätös vauhditti todennäköisesti myös Euroopan komission päätöstä kieltää joukko kertakäyttöisiä muovituotteita meriin päätyvän muoviroskan vähentämiseksi. Komissio kertoi asiasta maanantaina.
Euroopassa syntyy vuosittain 25,8 miljoonaa tonnia muovijätettä. Suuri osa EU:n muovijätteestä syntyy elintarvikkeiden muovipakkauksista. Jopa puolet EU:n rannoille kertyvästä muovijätteestä on kertakäyttömuovia.
Komission mukaan tavoitteena on, että vuonna 2030 kaikki muovipakkaukset olisivat kierrätettäviä.
Maailman meret ja rannat täyttyvät muovista.Made Nagi / EPA
Pahimmassa liemessä ovat nyt EU-maat, jotka ovat antaneet Kiinan hoitaa suuren osan muovistaan. Tällaisia ovat muun muassa Britannia ja Irlanti. Britannia on laivannut Kiinaan 500 000 tonnia jätettä vuosittain.
– He ovat hoitaneet asiaa aika paljon vain niin, että lastit laivaan ja liikkeelle. Esimerkiksi Suomi ja Saksa ovat aina pitäneet tärkeänä, että muovit käsitellään lähellä ja niitä ei rahdata merien ja maiden taakse, sanoo Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.
Kiina saattaa lieventää vielä kantaansa
Kiinan päätös kieltää muovintuonti ei ole välttämättä lopullinen. Muoviteollisuuden Kärhä muistuttaa, että Kiina on kieltänyt jätteiden tuonnin maahan useasti aiemminkin.
– Tämän nykyisen operaation nimi on kansallinen miekka. Edellinen vastaava oli vihreä muuri. Se ei jäänyt pysyväksi, vaan se muuri murtui vuodessa.
Kärhä arveleekin, että kielto laimenee ajan myötä. Kiina tarvitsee myös muiden maiden muovia tuotantoonsa. Se ei itse kierrätä vielä tarpeeksi tehokkaasti.
Tällä hetkellä Kiinassa ei ole palautuspulloja tai edes yksin muoville tarkoitettuja keräysastioita. Esimerkiksi kotitalousmuovin kierrätys perustuu pitkälti yksittäisiin kerääjiin.
Yksi heistä on Song Liansheng. Songin työ on ajaa päivät Pekingissä ympäri asuinaluetta tonkimassa roskia. Hän poimii pahvin, lasin, metallit ja muovipullot. Roskapussien ulosviejät ovat tottuneet vanhaan tapaan päästä eroon niistä.
– He eivät lajittele, vaan laittavat kaikki jätteet samaan, kertoo Song Ylelle.
Nainen kerää muovipulloja Pekingissä.ROMAN PILIPEY / EPA
Kiinan kiellolla on pienempi vaikutus Suomeen
Suomesta vietiin Kiinaan reilut 2 000 tonnia muovijätettä viime vuonna. Muovijäte sisältää muovipakkauksia ja erilaista käsiteltyä muovijätettä.
Tullin tilastojen mukaan tämän vuoden tammikuun aikana Kiinaan on viety muovia edelleen yli 200 tonnia. Jos sama tahti jatkuu, vuoden lopussa Suomi on vienyt Kiinaan muovijätettä yhtä paljon kuin aiempina vuosina.
Suomen vientiluvut ovat kuitenkin vain murto-osa esimerkiksi Britannian luvuista. Muoviteollisuuden Kärhän mukaan Kiinan asettamalla kiellolla on ollut siksi vähäinen vaikutus täällä.
– Suomi on ollut aika omavarainen muovien kierrätyksessä. Suomessa pullojen kierrättäminen vähentää muovijätteen määrää. Lisäksi osa muovijätteestä poltetaan.
Suomen virallinen kanta on, että jätteiden kierrätys ja talteenotto ovat parempi vaihtoehto kuin kaatopaikat tai jätteiden polttaminen.
Ympäristöministeriö pohtii parhaillaan muoviin liittyviä ongelmia ja muovin kierrätystä. Siltä odotetaan muovitiekarttaa syksyksi eli Suomikin saattaa aloittaa muovinkulutuksen entistä tehokkaamman suitsimisen pian.
Suomessakin valmistellaan suunnitelmaa muovin käytön vähentämiseksi.Henrietta Hassinen / Yle
Muovivirta jatkuu tai kääntyy?
Kiinan kielto saattaa merkitä myös muovivirtojen kääntymistä uusiin maihin. Politico-lehden mukaan tästä on jo viitteitä.
Malesiaan, Vietnamiin, Thaimaahan, Indonesiaan ja Intiaan vietiin viime vuoden lopulla reilusti enemmän jätemuovia kuin vielä vuoden 2016 lopulla. Samoja merkkejä on myös Suomessa, kertoo jätevientejä valvova viranomainen Suomen ympäristökeskus (Syke).
– On tullut joitain kyselyjä viennistä muihin maihin Aasiassa Kiinan sijaan, sanoo Sykeen ylitarkastaja Hannele Nikander.
Näitä maita ovat esimerkiksi Kambodža, Indonesia, Malesia, Thaimaa ja Vietnam.
– Tietenkin täytyy katsoa, että siellä on asianmukainen laitos, joka sitä pystyy hyödyntämään, sanoo Nikander.
Euroopasta on viety Kiinaan muun muassa likaista jätemuovia, mikä on Sykeen Nikanderin mukaan saattanut olla vaikuttamassa Kiinan kieltomuurin pystyttämiseen. Sykeen mukaan Suomesta ei tiettävästi ole yritetty kuljettaa epäpuhdasta jätemuovia Kiinaan ja näin rikkoa jätevientisääntöjä.
WASHINGTON Tv-kanava ABC teki tiistaina pikavauhtia kovan päätöksen hyllyttäessään Roseanne-televisiosarjan. Kanava olisi voinut yrittää keplotella skandaalin yli, antaa ehkä varoituksen anteeksipyyntöjen kera ja jatkaa sarjan markkinointia kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sen sijaan ABC antoi monoa Roseanne Barrille. Potkujen välitön vaikutus on kymmenien miljoonien dollareiden mainostulojen menettäminen.
Välilliset vaikutukset ovat mahdollisesti paljon suuremmat, sillä maaliskuussa vuosikausien tauon jälkeen eetteriin palannut Roseanne on ollut kanavan vetonaula. Uuden 13 jakson tuotantokauden piti alkaa syyskuussa.
Yhdysvallat on muuttunut. ABC:n emoyhtiö Disney ottaa mieluummin kunnolla takkiinsa mainostuloissa kuin riskeeraa joutuvansa aktivistien boikotin kohteeksi.
Me too -kampanja on osoittanut, millainen voima kansanliikkeellä Yhdysvalloissa voi olla. Se voisi kaataa yhden maan kolmesta valtakanavasta ja aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa Disneylle.
Keskeinen henkilö päätöksessä oli ABC:n viihdepäällikkö Channing Dungey. Hänet valittiin tehtäväänsä helmikuussa 2016 ensimmäisenä mustana naisena.
Roseannen rasistinen twiittailu on käsittämätöntä jo sen takia, että hän tiesi olevansa pomonsa tarkkailussa. Hänen some-käytöksensä on ollut jo pidemmän aikaa arveluttavaa. Hän ilmeisesti luuli olevansa korvaamaton tai sitten on vain niin paha rääväsuu, ettei pysty hillitsemään itseään.
Yhdysvalloissa presidenttiä on pidetty moraalisena johtajana, jonka voisi nytkin kuvitella paheksuvan Roseannen käytöstä. Donald Trump on kuitenkin odotetusti pysytellyt hiljaa tapauksesta. Aiemmin hän on kertonut tykkäävänsä Roseannesta, jonka kanssa hän jakaa samanlaisen konservatiivisen maailmankuvan.
Trump on erilainen presidentti, joka on jättänyt moraalisen johtajuuden muille, muun muassa yrityksille. Yhdysvalloissa onkin käynnissä täysin ennenkokematon yritysten yhteiskuntavastuun buumi.
Samaan aikaan, kun ABC kertoi päätöksestään, piti kahvilaketju Starbucks rasisminvastaista koulutusta työntekijöilleen. Starbucks myönsi, ettei rasismia neljän tunnin sessiolla kitketä ja että 8 000 liikkeen sulkeminen tukkii pahasti yhtiön kassavirtaa.
Starbucksin oli kuitenkin pakko osoittaa tekevänsä asialle jotain. Yhdysvalloissa yrityksillä ei ole enää varaa ottaa sitä riskiä, että ne leimattaisiin rasistisiksi.
Oli aurinkoinen päivä. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. 15-vuotias Senni Antopolskaja istui auton takapenkillä vanhempiensa kyydissä matkalla Kuopiosta Helsinkiin tapaamaan kavereita. Matkaa oli taitettu puolitoista tuntia. Senni kumartui kaivelemaan jaloissaan olevasta käsilaukusta cd-levyä.
Se on viimeinen asia, jonka hän muistaa.
– Kun nostin katseeni laukusta, näin yhtäkkiä sinistä taivasta ja samassa menetin tajuntani. En tiedä kuinka kauan olin tajuttomana, Antopolskaja muistelee.
– Kun virkosin, tajusin jotenkin alitajuisesti, että olemme olleet kolarissa. Ja pahassa sellaisessa, sillä olin yltäpäältä veressä.
Sekavassa tilassaan Antopolskaja ryhtyi kyselemään äitiään ja isäänsä: Oletteko kunnossa? Hän sai vastaukseksi epämääräistä mutinaa.
– Totesin, että ainakin hengissä ovat. Yritin löytää laukkuni, jotta voisin soittaa ambulanssin. En löytänyt, sillä kaikki tavaramme olivat levinneet ympäriinsä.
Katsoessaan ympärilleen Antopolskaja näki useita ihmisiä kännykät kädessä soittamassa apua paikalle. Hän yritti avata auton oven noustakseen ulos, mutta ovi oli jumittunut kiinni.
– Kampesin itseni ulos ikkunan kautta. Muistan, että olimme jonkinlaisella pellolla.
Joku nainen tuli, otti minua hartioista kiinni ja laittoi minut istumaan nurmikolle. Hän sanoi, että istu vaan siinä ja hengitä. Senni Antopolskaja
Auto, Honda Civic, oli lentänyt katon kautta ympäri ulos tieltä. Myöhemmin selvisi, että vastakkaista kaistaa ajanut turisti oli nukahtanut rattiin ja törmännyt Antopolskien auton keulaan kovassa vauhdissa.
Sennin isä sai kolarissa avomurtuman jalkaansa. Äidilta katkesi kylkiluita, tämän maha puhkesi ja selkäranka murtui, eikä alkuun tiedetty, kävelisikö äiti enää. Myös nilkka musertui niin pahasti, että se lopulta ruuvattiin kasaan. Senni itse sai lasinsirpaleista haavoja ylt’ympäriinsä. Kasvot vuosivat verta, ja Senni oli shokissa kävellessään pellolla auton ympärillä.
– Joku nainen tuli, otti minua hartioista kiinni ja laittoi minut istumaan nurmikolle. Hän sanoi, että istu vaan siinä ja hengitä, kaikki järjestyy.
Antopolskaja ei tänäkään päivänä tiedä kuka nainen oli, mutta tämän läsnäolo onnettomuuden hetkellä on säilynyt mukana läpi vuosikymmenen. Tuntemattoman naisen apu oli teini-ikäisen Antopolskajan kauhun hetkissä niin merkittävä, että nyt, 11 vuotta myöhemmin, Antopolskaja etsii naista sosiaalisessa mediassa.
– Hän oli ainoa ihminen onnettomuuspaikalla, joka lähestyi minua kun apua odotettiin. Hänen avullaan rauhoituin sen verran, etten ollut aivan paniikissa, Antopolskaja kertoo.
Muistan sen tunteen, kun en tiennyt selviytyvätkö äiti ja isä, olenko orpo. Senni Antopolskaja
Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalmeen mukaan Antopolskajan kokemus korostaa, miten tärkeää on uskallus ja kyky pysähtyä ja auttaa onnettomuuden hetkellä. Onnettomuuspaikalle sattuessa ambulanssin soiton jälkeen tärkeintä on turvallisuuden takaaminen.
– Ensimmäinen asia on rauhoitella uhria. Meistä jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu kun on tapahtunut jotain, mitä ei edes itse käsitä. Ihmistä ei saa jättää yksin, se on iso asia, Ruishalme sanoo.
Uhrin koskettaminen tai lohduttava silittely voi helpottaa. Kylmällä säällä lämmin takki voi rauhoittaa uhrin oloa. Olennaista ei ole se, mitä uhrille puhuu. Itse pitäisi kuitenkin pystyä olemaan rauhallinen, vaikka tilanne olisi kauhea.
– Ei pidä ruveta itse kauhistelemaan tilannetta, ettei aiheuta autettavassa vielä enemmän paniikkia. Voi vaikka kysyä, kuka olet ja mitä tapahtui. Kertoa, että apua on tulossa, ja odotan tässä sinun kanssasi, Ruishalme sanoo.
Senni Antopolskaja 15-vuotiaana vuonna 2007. Antopolskaja etsii nyt häntä auttanutta naista saattaakseen onnettomuuden prosessoinnin päätökseen.Senni Antopolskajan kotialbumi
Antopolskaja muistaa, että häntä auttaneella naisella oli vaalea tukka ja äidilliset otteet. Hän ei muista ambulanssia eikä matkaa sairaalaan. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että naisen sanat ja läsnäolo rauhoittivat oloa niin paljon, että Antopolskaja pystyi sairaalassakin odottamaan tietoja vanhempiensa voinnista ilman paniikkia.
– Muut vaan pällisteli siinä onnettomuuspaikalla, mutta hän tajusi, että tuolla nuorella on hätä. Muistan sen tunteen, kun en tiennyt selviytyvätkö äiti ja isä, olenko orpo. Hän nappasi minut kiinni ja oli vaan siinä.
Haluaisin sanoa hänelle kiitos. Kertoa, miten paljon hän on vaikuttanut hänelle täysin tuntemattoman ihmisen elämään. Senni Antopolskaja
Antopolskaja sanoo, että ilman tuntematonta auttajaa hän olisi hajonnut yltiöpäiseen paniikkiin. Naisen paikalle sattuminen on kulkenut Antopolskajan mielessä läpi tähänastisen elämän.
– Onnettomuuden jälkeen ajattelin ensin vain, että olipa mukava nainen. Vuosi vuodelta on kuitenkin kasvanut kiitollisuus naista kohtaan. Olen ajatellut, millainen tilanne se oli ja miten se muovasi itseäni.
Mielenterveysseuran Ruishalmeen mukaan on yksilöllistä, millainen trauma onnettomuudesta jää. Toisen ihmisen rauhoittava läsnäolo ja tieto siitä, että apua on tulossa, voi lieventää traumaa, kun paniikki ei välttämättä ylly niin pahaksi kuin voisi.
–Shokki ja pelästyminen kuolemanvaarasta voivat kuitenkin aiheuttaa sen, että ihminen voi esimerkiksi ruveta karttamaan autolla ajoa tai sitä tiettyä kohtaa, missä onnettomuus on tapahtunut. Toisaalta toiset ravistelevat pahatkin tapahtumat nopeasti pois psyykeä rasittamasta, toisille kynnys on isompi, Ruishalme sanoo.
Antopolskaja on hankkinut ajokortin ja autoilee päivittäin. Hänen äitinsä ei ole ajanut autoa 11 vuoteen.
Ruishalme kannustaa onnettomuuden uhreja kohtaamaan traumaattiset tapahtumat, etteivät ne jäisi rasittamaan elämää. Auton rattiin kannattaa nousta pian tapahtuneen jälkeen ja edetä pikkuhiljaa. Kerta kerralta tapahtumapaikan ohittaminen ja autoilu on helpompaa.
Onnettomuus toi kiitollisuuden
Antopolskaja kokee, että onnettomuudella on ollut hänen elämässään suuri merkitys. Joka päivä autoillessaan töihin hän muistuttaa itseään olemaan varovainen liikenteessä. Onnettomuus on tuonut elämään myös kiitollisuuden.
– Olen kiitollinen siitä, että kävelen ja että vanhempani kävelevät. Osaan arvostaa elämäni ihmisiä ihan eri tavalla. Että he ovat elossa ja kaikki on hyvin, Antopolskaja sanoo.
Kun Antopolskaja on muistellut onnettomuutta vuosien varrella, muistot suodattuvat aina häntä auttaneen naisen kautta.
– Haluaisin sanoa hänelle kiitos. Kertoa, miten paljon hän on vaikuttanut hänelle täysin tuntemattoman ihmisen elämään.
Pälkäneläinen eläinsuojeluneuvoja Hanna al-Saedi haluaa esittää avunpyynnön eläinten puolesta. Kuiva ja kuuma toukokuu koettelee kaikenlaisia eläimiä.
– Tämä ei ole leikin asia. Pitäisi julistaa eläinten hätätila, al-Saedi sanoo.
Esimerkiksi siili- ja oravaemot ovat kovilla.
– Kun eläin kuivuu, se jää kyhjöttämään ja nyhjöttämään jonnekin tai sitten se vain pyörii ympyrää, al-Saedi sanoo.
Al-Saedi harmittelee, että keväästä tuli näin kuiva juuri nyt, kun siilikantaa oli saatu hieman elpymään.
Myös Facebookin Oulun siiliapu -yhteisössä on havaittu siilien nestehukka. Yhteisöä ylläpitävä Tiina Mansikka kertoo, että heille on tullut muutamia kyselyjä janoisista siileistä Oulun seudulta.
– Voit olla avuksi luonnonvaraisille siileille ja muille eläimille laittamalle pihoille matalia astioita, joissa on puhdasta juomavettä. Autetaan yhdessä, Oulun siiliapu kirjoittaa julkaisussaan.
Puhdas vesi kelpaa kaikenlaisille eläimille
Eläinten auttaminen olisi aika helppoa. Al-Saedin neuvot ovat yksinkertaiset: Puhdasta vettä laakeissa astioissa sekä näkyville paikoille että puskien juurille. Vesi kannattaa vaihtaa vähintään päivittäin, mieluummin aamuin illoin.
Al-Saedi itse pitää vettä esimerkiksi vadeissa. Niistä vesi kelpaa monenlaisille eläimille, muun muassa eri linnuille.
– Linnut tykkäävät laskeutua siihen reunalle. Ne käyvät peseytymässä ja juomassa. Sitä on tosi kiva seurailla, al-Saedi sanoo.
Isoon astiaan kannatta laittaa apulauta tai -keppi, jotta oravat tai muut pääsevät tarvittaessa myös pois astiasta. Siilille parempi on toki matala lautanen.
– Esimerkiksi savinen kukkaruukun alunen on hyvä. Siili saattaa mennä siihen uimaan, käydä viilentämässä masuaan. Saattaa nähdä tosi mahtavia luonnonnäytelmiä, kun sen pienen vaivan näkee, al-Saedi sanoo.
Museoamanuenssi tapasi lepäilevän siilin
Myös Tampereen luonnontieteellisen museon museoamanuenssi Tomi Kumpulainen on tavannut tänä keväänä siilin, jota epäili janon uuvuttamaksi. Siili oli poikkeuksellisesti liikkeellä päiväsaikaan puistomaisessa ympäristössä. Mieluiten siili liikkuu yöllä ja iltahämärässä.
Siili meni kasvillisuuden joukkoon, oli selvästi hereillä, mutta ikään kuin lepäili.
– Koska se oli hyvin kuuma paikka, kävi myös mielessä, että oliko siinä siilille vain liian kuuma olla. Vaikea sanoa, mutta luulisin, että jos se olisi sille kuuma, se olisi mennyt varjoisampaan paikkaan, joita siinä oli lähellä, Kumpulainen pohtii.
Kumpulainen arvioi, että periaatteessa siili on sopeutunut lämpimään ilmastoon, koska siilejä esiintyy Etelä-Eurooppaa myöten. Paikallisesti siili voi toki joutua olosuhteisiin, joissa janon sammuttaminen vaikeutuu.
Pääskyiltä loppuu pesäsavi
Viime viikolla Birdlife tiedotti, että pitkä helteinen jakso aiheuttaa vaikeuksia pääskyille. Sopivaa pesänrakennussavea on huonosti saatavilla, koska lätäköt ja savikot ovat kuivuneet.
Birdlifen mukaan pääskyjä voi auttaa kastelemalla tai tekemällä lätäköitä sopiviin avoimiin savisiin paikkoihin tai tuomalla pihapiiriin pesänrakennusaineeksi savea, joka pidetään kosteana.
20 vuotta terveyskeskuslääkärinä toiminut Outi Seppälä kaivaa vastaanottohuoneessa vanhaa matkalaukkua. Pyörillä kulkevassa laukussa on Seppälän mukaan kätevämpi kuljettaa tarvittavat välineet ja paperit eri työpisteisiin kuin pienissä ostoskoreissa.
Helmikuussa avatussa Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa lääkärit vaihtavat paikkaa päivittäin. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut kuin tanssi.
– Ideahan tässä on ihan hyvä eli integroidaan yksiköitä, poistetaan päällekkäisyyksiä ja tehdään enemmän yhteistyötä. Idea ja käytäntö eivät kuitenkaan kohtaa nyt kovin hyvin. En usko, että kukaan, joka täällä aikoisi itse työskennellä, olisi suunnitellut taloa näin, sanoo Seppälä.
Moitteita henkilökunta antaa muun muassa rakennuksen pitkistä käytävistä, kolkoista vastaanottohuoneista ja alati vaihtuvista työpisteistä.
– Yleislääkärin pahin vihollinen on aikapula ja kaikki ylimääräinen, mikä vie aikaa, on poissa varsinaisesta hoitotyöstä. Päivittäin vähintään muutamaa potilasta saa etsiä käytäviltä tai haalia huoneisiin sieltä kadonneita instrumentteja, sanoo Seppälä.
Seppälä myöntää, että osa keskuksen ongelmista on varmasti vain alkukankeutta, mutta ei kaikki.Derrick Frilund / Yle
Keskuksen tilat on aseteltu kolmelle kehälle kiertämään rakennusta. Ulkokehällä sijaitsevat asiakaskäytävät, joista potilaat kutsutaan toisella kehällä sijaitseviin vastaanottohuoneisiin. Rakennuksen sisimmässä osassa sijaitsevat puolestaan henkilökunnan taustatilat.
Talon rakenne mahdollistaa hyvin uudenlaisen tavan työskennellä. Eri ammattilaiset pystyvät konsultoimaan toisiaan ja muodostamaan potilaiden tarvitsemia moniammatillisia tiimejä. Kehämäinen rakenne leikkaa tiloista kuitenkin myös tehokkasti luonnonvaloa.
Tove Hertzberg hakeutui töihin muualle oltuaan kahdeksan viikkoa Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa.Derrick Frilund / Yle
Psykiatrian erikoislääkärinä toimivalle Tove Hertzbergille päivänvalon jatkuva puute oli lopulta yksi painavimmista syistä hakeutua töihin muualle.
– Tämä on outo ratkaisu, että yli kahdeksantuntisia päiviä tekevä työntekijä ei näe ulos ollenkaan, mutta vastaanottoa viisi minuuttia odottava asiakas kylpee päivänvalossa, sanoo tällä hetkellä Espoossa työskentelevä Hertzberg.
Keskellä sijaitsevissa vastaanottohuoneissa ei ole lainkaan ikkunoita ja osa potilaista on Hertzbergin mukaan verrannut niitä kuulusteluselleihin.
Myös työpisteiden vaihto osoittautui käytännössä odotettua hitaammaksi.
– Olin kahdeksan viikkoa siellä töissä ja tein saman verran potilastyötä kuin aikaisemminkin. Silti minulle tuli 37 tuntia ylitöitä ihan vaan siitä, kun pitää jatkuvasti siirtyä paikasta toiseen.
– Kyllähän sitä näinkin voi päivänsä viettää, mutta mieluummin minä hoitaisin potilaita, sanoo Hertzberg.
Sisimpänä sijaitseviin lääkäreiden taustatyöskentelytiloihin tulee valoa vain rakennuksen keskellä sijaitsevan valokuilun kautta.Ronnie Holmberg / Yle
Tekeillä ulkopuolinen arviointi asiakas- ja henkilöstökokemuksista
Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskukseen siirtyivät helmikuussa muun muassa Kallion, Vallilan ja Herttoniemen terveysasemien ja hammashoitoloiden palvelut sekä fysioterapia- ja toimintaterapiapalveluja. Lisäksi keskukseen siirrettiin eteläisen piirin psykiatria- ja päihdepalveluja.
Myös kaupungin taholta myönnetään, että muutos on henkilökunnalle iso ja kevään aikana on tullut vastaan joitakin haasteita.
– Tässä ei ole taustalla se, että me säästäisimme neliöissä, vaan tilaratkaisu mahdollistaa uuden toimintamallin. Nyt tietenkin arvioidaan, miten toimintamalli sujuu ja mitä parannuksia tulee tehdä, sanoo terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen Helsingin kaupungilta.
Leena Turpeisen mukaan Kalasataman kokemuksia seurataan, mutta vielä kaupunki ei ole valmis luopumaan uudesta toimintamallista.Elise Tykkyläinen / Yle
Myös kaupungin maaliskuussa henkilöstölle tekemässä kyselyssä nousi esille se, että henkilöstö olisi halunnut osallistua enemmän tilojen suunnitteluun. Asiasta on kirjoitettu myös lääkärilehdessä, jossa arveltiin, ettei lääkäreiden työhyvinvointia arvosteta tarpeeksi.
– Tällainen viesti täytyy tietysti ottaa hyvin vakavasti. Paikallisesti siellä on tätä esimiesten kanssa jo käytykin läpi. Tietenkin haluamme huolehtia kaikkien ammattiryhmien hyvinvoinnista, sanoo Turpeinen.
Turpeisen mukaan henkilöstöä pyrittiin kuulemaan suunnittelun aikana ja esimerkiksi päivänvalo ei noussut näin paljon esille koehuoneiden testauksen aikana.
Joitakin parannuksia esimerkiksi psykiatrisen puolen huoneisiin on jo tehty. Kaupunki on parhaillaan teettämässä uuden keskuksen käyttöönotosta myös ulkopuolista arviointiraporttia.
Uusi toimintamalli karkotti lääkäreitä
Osa lääkäreistä ja hoitajista on kokenut uuden toimintamallin myös hyväksi. Työyhteisöissä on sekä Ylen jututtamien lääkäreiden että kaupungin selvityksen mukaan hyvä yhteishenki.
Joillekin muutto täysin vieraaseen toimintakulttuuriin oli kuitenkin jo ajatuksena liikaa, osa puolestaan on lähtenyt sitä kokeiltuaan.
– Kalasataman aukeamisen jälkeen meillä oli jopa yhdeksän lääkärin vaje, mutta nyt kesän kynnyksellä ollaan saatu kaikki täytettyä. Kyllä siihen osaltaan varmasti vaikutti se, etteivät kaikki ole halunneet lähteä mukaan uuteen kokeiluun, sanoo Turpeinen.
Lääkärivajeesta johtunut kiire on myös osaltaan väsyttänyt Kalasataman henkilöstöä kevään aikana. Pitkän terveyskeskusuran tehnyt Seppälä näkee kuitenkin talossa paljon potentiaalia, kunhan se saadaan toimimaan oikein.
Kalasataman huoneisiin on tässä vaiheessa mahdoton enää saada ikkunoita, mutta lääkärit toivovat, ettei samoja virheitä toistettaisi muualla. Vastaavanlaisia keskuksia on perustettu myös muihin kaupunkeihin ja sellainen on suunnitteilla myös Helsingin keskustaan.
– Jos henkilökuntaa kuunneltaisi jo suunnittelun aikaisessa vaiheessa, syntyisi parempia ratkaisuja ja se helpottaisi myös sopeutumista ja rekrytointia, sanoo Seppälä.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus selvitti lasten kotihoidon tuen vaikutusta lasten hoitomuotoon ja lasten suoriutumiseen neuvolan kognitiivisissa testeissä. Kognitiivisia taitoja ovat tietojenkäsittelytaidot, kuten ajattelu, oppiminen, muistaminen ja ongelmanratkaisu.
Tulokset osoittivat, että kotihoidon tuen nostaminen kuntalisien avulla pidensi äitien kotihoitojaksoja. Lapsiin pitkä kotihoito vaikutti siten, että he saivat keskimäärin huonompia tuloksia neuvolan kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä kuin varhaiskasvatuksessa olevat ikätoverinsa.
– Tulosta voi tulkita siten, että varhaiskasvatuksessa opetetaan pienillekin lapsille jotain hyödyllistä, sanoo tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.
Erot suurimmillaan hieman ennen esikouluikää
Suurimmillaan erot kognitiivissa taidoissa olivat 4–5-vuotialla lapsilla. Heidän kognitiivisia taitojaan mitataan neuvolassa Lene-testillä (leikki-ikäisten neurologisen kehityksen seurantatesti). Testissä pitää esimerkiksi tunnistaa päävärit ja piirtää ihminen, jolla on pää, vartalo ja raajat.
Erot kuitenkin hävisivät lasten kasvaessa siten, että peruskoulun päättötodistuksen arvosanoissa tai ylioppilastutkinnon arvosanoissa vaikutusta ei enää ollut.
– Vaikka varhaiskasvatus näyttää neuvolatestien perusteella oleva eduksi yllättävän nuorille lapsille, niin erojen myöhempi häviäminen ehkä vaimentaa huolta siitä, jos ei laita lapsia varhaiskasvatukseen, sanoo tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen.
Suomessa lapset muita Pohjoismaita pidempään kotihoidossa
Tutkimus ei ota kantaa päiväkodin tai kotihoidon muihin vaikutuksiin kuin kognitiivisissa testeissä menestymiseen. Siinä ei tutkittu hoitomuodon vaikutusta esimerkiksi kiintymyssuhteiden muodostumiseen tai stressiin, jota lapsiryhmä voi päivähoidossa aiheuttaa.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen kuitenkin arvioi, että stressi tai lapsen muu paha olo todennäköisesti näkyisi jollakin tavalla myös neuvolatesteissä negatiivisesti.
Pikkulasten hoitamismuodon valinta herättää vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Vanhemmat haluavat antaa lapsilleen parhaan mahdollisen alun elämään, joten valinta kotihoidon tai päivähoidon välillä on tärkeä. Uusi tutkimus antaa lisää tietoa tämän päätöksen tueksi.
Suomessa alle 3-vuotiaita on kotihoidossa selvästi enemmän kuin monessa muussa OECD-maassa. Kotona hoidetaan paljon myös yli 3-vuotiaita varsinkin verrattuna muihin Pohjoismaihin. Vasta esikouluiässä eli 6-vuotiaina suomalaislapset tulevat yhtä paljon varhaiskasvatuksen pariin kuin muissa Pohjoismaissa.
Yksi syy kotihoidon suureen suosioon on lasten kotihoidon tukijärjestelmä, joka kannustaa monia vanhempia hoitamaan lapsia pitkään kotona. Päätökset tuen määrästä ovat poliitikkojen käsissä.
Onko sinulla tapana kikkailla kaupassa irtokarkkien punnituksessa? Tai ajeletko usein autolla, jota ei ole katsastettu?
Jos vastaus on kyllä, tämä juttu kannattaa lukea.
Jos lisäät irtokarkkipussiin punnitsemisen jälkeen karkkeja, ja päädyt poliisin puheille, poliisi kirjoittaa sinulle sakon lievästä petoksesta. Kun jäät kiinni niin sanotusta punnituspetoksesta seitsemättä kertaa vuoden aikana ja päädyt poliisilaitokselle, tällöin et selviäkään enää poliisin antamalla sakolla.
Sakon sijaan edessä on reissu käräjäoikeuteen.
Näin käy myös esimerkiksi katsastamattomalla autolla ajelevalle tai näpistelijälle, joka on saanut poliisilta vuoden aikana kuusi sakkoa, ja joka syyllistyy saman vuoden aikana seitsemännen kerran samankaltaiseen rikokseen.
Nämä esimerkit ovat todellisuutta, jos hallituksen kaavailema lakimuutos nykyiseen sakotusjärjestelmään toteutuu. Oikeusministeriössä valmistellaan lakia, joka määräisi sakkorajan, jonka jälkeen poliisi ei voisi enää kirjoittaa päiväsakkoja, vaan juttu pitäisi viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Hallitus on esittänyt, että tuo raja olisi kuusi sakkoasiaa vuodessa. Käytännössä poliisi voisi antaa vain kuusi sakkoa vuodessa, ja seitsemäs samankaltainen sakkojuttu olisi vietävä tuomioistuimeen.
Näpistys on tilastoykkönen poliisin sakkojutuissa
Oikeusministeriön suunnittelema lakimuutos on hyvin merkittävä, koska tällä hetkellä poliisi kirjoittaa ja syyttäjä vahvistaa vuodessa satoja tuhansia sakkorangaistuksia.
Poliisi on laskenut, että se kirjoittaa vuodessa noin 10 000 sakkoa sellaisille henkilöille, jotka syyllistyvät vähintään seitsemän kertaa samankaltaiseen rikokseen vuoden aikana.
Mitkä sitten ovat niitä rikoksia, joita sama ihminen tekee vähintään seitsemän kertaa vuodessa, ja jotka tulevaisuudessa päätyisivät tuomioistuimiin?
Tilastoykkönen on näpistys.
Poliisi kirjoittaa joka vuosi 5500 sakkoa näpistyksestä henkilölle, joka syyllistyy vuodessa vähintään seitsemän kertaa näpistykseen.
Ilman ajokorttia ajaminen toistuvasti on myös hyvin tavallista. Kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta syyllistyy vuosittain 2200 henkilöä, jotka jäävät kiinni vähintään seitsemän kertaa vuoden aikana samasta rikoksesta. Nämä jutut käsiteltäisiin tulevaisuudessa tuomioistuimissa.
Myös lievät petokset ovat niitä, joita samat henkilöt tekevät usein.
Poliisi kirjoittaa vuosittain 900 sakkoa lievästä petoksesta. Näissä tapauksissa tekijä syyllistyy seitsemään tai useampaan lievään petokseen vuoden aikana. Lievät petokset ovat esimerkiksi kaupassa tehdyt punnituspetokset, tai netissä tehdyt huijaukset, joissa joku kaupittelee tavaraa, jota ei ole olemassa.
Myös ajoneuvorikkomukset kuten katsastamattomilla autoilla ajaminen ja huumausaineen käyttörikokset ovat niitä, joissa tekijä syyllistyy vuoden aikana toistuvasti samaan rikokseen.
Tulevaisuudessa tuomioistuimiin siis tulisi nykyistä enemmän näpistyksiä, lieviä petoksia, ajoneuvorikkomuksia, huumausaineen käyttörikoksia ja juttuja, joissa autoa ajetaan ilman ajokorttia.
Maksamattomista sakoista vankeutta
Lain mukaan maksamattomat sakot voidaan mukaan muuntaa vankeudeksi. Mutta vain sellaiset sakot, jotka on määrätty tuomioistuimessa.
Noin 15 prosenttia poliisin antamista ja syyttäjien vahvistamista sakoista jää maksamatta, mutta niitä ei voida muuntaa vankeudeksi. Ei silloinkaan, vaikka sama henkilö saisi kuinka monet sakot vuodessa. Moni kokeekin, että näissä tapauksissa sakon saaja jää ilman todellista rangaistusta.
Valmisteilla oleva lakimuutos toisi tähän tilanteeseen muutoksen. Kun tuomioistuimeen päätyisi nykyistä useampi sakkojuttu, niin myös nykyistä useampi maksamaton sakko muunnettaisiin vankeusrangaistukseksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että sakkovankien määrä vankiloissa lisääntyisi. Se tiedetään hallituksessa, joka on varannut lakimuutoksen tuomiin kustannuksiin 10,8 miljoonaa euroa. Vankeinhoidon lisäksi kustannuksia tulee tuomioistuimiin, syyttäjille ja poliisille.
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) pitää hyvin tärkeänä valmisteilla olevaa lakimuutosta. Hän sanoo siirtäneensä tämän lain valmisteluun resursseja oikeusministeriössä.
– Me etenemme aika nopeasti. Lakiesitys lähtee muutaman päivän päästä lausuntokierrokselle, Häkkänen sanoo.
"Kaupan liitto on varmaankin kuunnellut mielipiteitäni"
Sakon muuntamista vankeudeksi on arvosteltu siksi, että maksamattomien sakkojen takia vankilaan voisi joutua myös sellaisista rikoksista, joista rangaistuksena voidaan tuomita ainoastaan sakkoja.
Kaupan liitto on kovaan ääneen ollut vaatimassa Suomeen lakia, jota oikeusministeriö valmistelee. Kokoomusministeri kiistää, että Kaupan liitto olisi päässyt sanelemaan uudet lakipykälät.
– Kaupan liitto on varmaankin kuunnellut minun mielipiteitäni, koska minä olen ajanut tätä lakia jo ollessani kansanedustajana. Olen tietysti tyytyväinen, että Kaupan liitto on tukenut tätä lakihanketta, koska siellä on koettu, että yrittäjiltä varastamisesta täytyy tulla joku seuraamus, Häkkänen sanoo.
Lakimuutos on tarkoitus viedä eduskuntaan heti syksyn alussa. Häkkänen uskoo, että eduskunta hyväksyy lain.
– Uskon, että tälle hankkeelle on laaja tuki kansalaisten keskuudessa ja täällä eduskunnassa.
Yhdysvalloissa oikeus on päättänyt, että taikuri David Copperfieldin ei tarvitse maksaa korvauksia brittituristille, joka loukkaantui vuonna 2013 osallistuttuaan Copperfieldin katoamistemppuun Las Vegasissa. Tapauksesta kertoo uutistoimisto AP.
Turisti Gavin Cox ja hänen vaimonsa Minh-Hahn Cox syyttivät huolimattomuudesta paitsi taikuri Copperfieldia, myös tämän kahta yritystä, hotelli MGM Grandia, jossa Copperfield esiintyi, sekä hotellia remontoinutta rakennusfirmaa.
Gavin Cox kertoi oikeudessa saaneensa aivovamman ja muita vammoja, kun hän kaatui kulisseissa taikatempun aikana. Coxin asianajajan mukaan temppu oli lähtökohtaisesti vaarallinen. Neljä vuotta sitten asianajajat arvioivat, että Coxille oli aiheutunut loukkaantumisesta yli 400 000 dollarin kulut.
Valamiehistö katsoi, että Copperfield ja tämän yritys olivat olleet huolimattomia, mutta Gavin Cox on itse vastuussa vammoistaan. Päätös tarkoittaa, että Coxin pariskunta ei voi vaatia rahallisia korvauksia miljonääritaikurilta.
Oikeudessa kuullut todistajanlausunnot kestivät viikkoja, mutta valamiehistö mietti päätöstään vain kaksi tuntia.
Oikeudessa selostettiin, miten katoamistemppu tehtiin
Copperfieldin lakimiehet olivat yrittäneet saada oikeussalin suljettua yleisöltä, jotta katoamistempun sisältö ei paljastuisi. Tämä ei onnistunut.
Valamiehistö sai kuulla, että Copperfieldin taskulampuin varustautuneet avustajat olivat yllyttäneet yleisöstä poimitut vapaaehtoiset – jopa 13 henkilöä – nopeasti tummien verhojen ohi, käytäviä pitkin, kulmien ympäri, ulos, sisään ja keittiön läpi ennen dramaattista lavalle paluuta.
Tarkoituksena oli luoda illuusio, jossa ihmiset katoavat lavalta ja ilmestyvät hetken kuluttua takaisin.
– Minulla oli hauskaa, kunnes loukkaannuin, Gavin Cox todisti oikeudessa.
Hän kertoi, että avustajat olivat usuttaneet vapaaehtoisia juoksemaan käytävällä, joka oli hänen mukaansa rakennuspölyn peitossa.
Cox sanoi, että hän kaatui kovaa oikealle kyljelleen eikä muista, miten hän pääsi ylös.
Copperfieldin ja hänen show'nsa tuottajan mukaan katoamistemppuun on 17 vuoden aikana osallistunut ainakin 55 000 vapaaehtoista. Copperfield kertoi lopettaneensa tempun esittämisen vuonna 2015.
Kaksi ja puoli vuotta sitten vuonna Karibianmerestä paikallistettu hylky on vahvistettu laivaksi, jonka löytyminen on iso osuma historiantutkimukselle ja täyttymys maailman aarteenetsijäyhtiöiden vuosikymmenien haaveille.
Brittilaivaston vuonna 1708 upottaman espanjalaisaluksen San Josén kulta-, hopea- ja smaragdilastin arvoa on veikkailtu niiden lastien perusteella, jotka pääsivät perille Eurooppaan. Pieninkin arvio on lähes miljardin euron verran, suurin peräti 15 miljardia.
San Josén lastissa oli myös paljon sellaista kulttuuri- ja historiallista esineistöä, jonka odotetaan antavan elävää ajankuvaa Euroopan tuolloisesta taloudellisesta, poliittisesta ja sosiaalisesta ilmastosta.
Delfiinikuviot todistivat alkuperän
Kolumbian laivasto, yhdysvaltalainen Woods Holen merientutkimusinstituutti WHOI sekä brittiläinen ja sveitsiläisen etsintäyritys löysivät hylyn marraskuussa 2015, mutta etsinnät valtuuttanut Kolumbian kulttuuriministeriö antoi luvan tiedon julkaisemiseen vasta nyt.
WHOI kertoo, että hylky löytyi Kolumbian vesiltä Barún saaren lähistöltä. Tarkkaa paikkaa ei edelleenkään kerrota.
Näköhavainnon sai WHOI:n miehittämätön piensukellusvene Remus, joka lähetettiin 600 metrin syvyyteen katsomaan, mistä tutkan lupaavat reaktiot johtuivat.
Remusin kamera kuvasi ratkaisevan yksityiskohdan: kanuunan kylkien delfiinikuviot todistivat, että löytö oli vuosikymmeniä etsitty San José, Espanjan tuolloisen laivaston ylpeys ja suurin kaljuuna.
Matka ilman saattuetta oli kohtalokas
Juuri ylpeys ehkä kävi lankeemuksen edellä. Eurooppalaista suursotaa, Espanjan perimyssotaa, käytiin myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan vesillä. San Josén arvolasteilla oli aiempina vuosina ollut vahva sotalaivasaattue brittien hyökkäysten torjumiseksi.
Vuonna 1708 saattue oli myöhässä. San Josén kapteeni päätti luottaa aluksen omiin 62 pronssikanuunaan ja suunnata yksin kohti Eurooppaa.
Matkaan lähdettiin Panamasta kesäkuun alussa. Ensimmäisenä määränpäänä oli Kolumbia, mutta brittilaivaston neljä alusta pysäytti San Josén matkan rannikolle. Miehistö pani hyökkääjille vastaan, kunnes aluksen ruutivarastoon osui ammus.
Alus räjähti tuleen ja upposi nopeasti. 600 ihmisestä vain 11 selvisi hengissä, eivätkä britit ehtineet hakea aluksesta himoamaansa sotasaalista.
Kenen oma?
Britannia ei ole vaatimassa käsistään lipsahtanutta aarretta, mutta sillä on paljon muita ottajia. Hylkylöytöä pitävät omanaan Kolumbian lisäksi myös aluksen omistanut Espanja ja tietysti etsintäyhtiöt.
Omaa oikeudenkäyntiään Kolumbiaa vastaan käy edelleen sekin yhdysvaltalaisyhtiö, joka väittää paikallistaneensa hylyn jo vuosikymmeniä sitten. Yhtiö sanoo Kolumbian hallituksen allekirjoittaneen tuolloin sopimuksen, jonka mukaan puolet aarteesta kuuluu etsijäyhtiölle.
YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on muistuttanut, että löytö on aarrelaiva myös muussa kuin rahallisessa mielessä. Kolumbia on luvannut nostaa hylyn esineistön, kunnostaa esineet varta vasten rakennettavassa konservointilaboratoriossa ja rakentaa niille museon.
Sää lämpenee viikonloppuna jopa hellelukemiin. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan loppuviikko on pääosin poutainen ja kesäisen lämmin, mutta kuurosateisiin kannattaa varautua.
Perjantaina lämpimintä on ennusteiden perusteella maan länsiosassa ja etelässä, jossa voidaan yltää hellelukemiin. Kuurosateet ovat mahdollisia maan etelä- ja keskiosassa.
Pohjoisessa on epävakaisempaa ja lämpötilat ovat 10–20 asteessa, muualla maassa on pääsääntöisesti 20–25 astetta.
Valmistujaisjuhliin valmistautuvien kannalta lauantai näyttää hyvältä päivältä, ainakin jos tykkää kuumuudesta. Kotakorven mukaan maan eteläosassa lämpötilat ovat laajalti yli 25 asteessa ja jopa lähellä 30 astetta.
Pohjoisessa on viileämpää. Lämpötilat liikkuvat vajaassa 20 asteessa.
– Kuurosateiden riski on suurin maan itäosassa. Rannikolla on luultavasti aurinkoisinta, sanoo Kotakorpi.
Sunnuntaista on tulossa maan eteläosassa lauantaina vieläkin lämpimämpi päivä, mutta muualla Suomessa viileämpi.
– Aivan eteläosassa maata voi olla 25–29 astetta, Lapissa 5–15 astetta ja muualla lämpötilat ovat siltä väliltä, tiivistää Kotakorpi.
Yle
Ensi viikolla selvästi viileämpää
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla helteet voi unohtaa, sillä sää viilenee selvästi. Toukokuu on ollut mittaushistorian helteisin.
Ennustemallien perusteella eteläisessäkin Suomessa on ensi viikolla 10–15 astetta lämmintä. Virtaus kääntyy puhaltamaan pohjoisesta ja sateitakin ennusteissa näkyy.
– Vaikka sää viilenee niin lämpötilat ovat vain muutaman asteen kesäkuun keskimääräisiä lämpötiloja viileämpiä, muistuttaa Kotakorpi.
Tuomas Tahvanainen kertoi keskiviikkona Facebookissa, että hänen rakas vaimonsa ja lapsensa äiti Marja on menehtynyt tiistaina. Syynä oli yllättävä sairauskohtaus. Perhe toivoo saavansa surra rauhassa, eikä tahdo kommentoida asiaa enempää.
Marja Tahvanainen oli vuosina 2002–2013 toimineen joensuulaisen Stella-yhtyeen solisti. Suosittu bändi ehti tehdä viisi albumia. Niistä viimeinen oli viidellä uudella kappaleella ryyditetty kokoelmalevy Siinä kaikki.
Stellan suurimpiin hitteihin kuului Piste, joka julkaistiin uudelleen sinkkuna Katri Ylanderin esitettyä sen Idols-kilpailussa vuonna 2005.
Yhtyeen lopettamispäätökseen ei aikanaan liittynyt dramatiikkaa, vaan se oli jäsenten yksimielinen päätös.
Marja Tahvanainen opiskeli jo Stella-aikoinaan ruotsin- ja englanninopettajaksi. Musiikkiuransa jälkeen hän keskittyi opettajantyöhön.
Kävin hiljattain matkalla. Se oli maininnan arvoinen tapahtuma, sillä en juurikaan matkustele, joten jokainen piipahdus Tampereen ulkopuolelle on minulle eksoottinen elämys. Näin naisen joka ulkoilutti jänistä enkä ymmärtänyt, mitä ympärilläni puhuttiin.
Suureksi harmikseni samassa airbnb-kohteessa majoittui toinen ihminen, muuan nuori kanadalainen mies, jota kutsutaan nyt vaikka Bobiksi. Bob oli valinnut Islannin matkakohteekseen syystä, jota en juuri nyt muista. En muista myöskään hänen oikeaa nimeään, mutta sillä ei ole tämän kirjoituksen kannalta suurta merkitystä, sillä “Bobin” tehtävä on tässä kertomuksessa toimia lähinnä esimerkkihenkilönä, joka todistaa, että hän oli väärässä ja minä oikeassa.
“Bob”, tai kuka hyvänsä, oli ollut tovereidensa kanssa ajelemassa ympäri Islantia. Matka kehätietä pitkin maan ympäri oli ollut seurueelle hienoinen pettymys. Jossain vaiheessa mahtaviin maisemiin alkoi kyllästyä, ja koko reitti oli niin hyvin opastettu, ettei se oikeastaan “ollut mikään seikkailu”.
Tällaista on kuulkaas nykyajan globaali anonyymi nuoriso! Nurisee siitä, että asiat ovat liian hyvin!
Toisin kuin kuvitella saattaa, lomamatkailu ei ole pelkkää rentoutumista ja lystinpitoa. “Reissussa” punnitaan myös ihmisen identiteetti.
Siltä se on ainakin viime vuosien aikana vaikuttanut, kun on seurannut länsimaisen nuorison matkailutottumuksia. Jos vuosituhannen alussa arveluttavan pirteiden kielten oppikirjojen Jürgen, Mårten ja kumppanit suuntasivat Erasmus-vaihtoon, käy 2010-luvun nuoriso rinkat selässä initiaatioriitillä ja itsensäetsintäreissulla Kaakkois-Aasiassa.
Tavallisessa matkailussa ei ole enää mitään haastetta.
Teoriani on seuraava: Kun matkailusta on esimerkiksi halpalentöyhtiöiden ja älypuhelinten ansiosta tullut halvempaa ja helpompaa, voi lähes kuka tahansa matkustaa lähes mihin tahansa. Tavallisessa matkailussa ei ole enää mitään haastetta. Berliinissä tai Tallinnassa käyminen on nykyään niin helppoa ja nopeaa, ettei se oikeastaan edes tunnu ulkomailta. Google Mapsista näkee lyhimmän reitin ja nopeimman joukkoliikennevälineen majapaikkaan, ja ulkomailla asuminenkin on jo niin normaalia, että kulttuuri”shokeillaan” leveileville naureskellaan.
Jotta Facebook-kavereiden leuat vääntyisivät säälivän hymistelyn sijaan aitoon ihmettelyyn, tarvitaan jotain äärimmäisempää. Oikeaa matkailua.
Tällainen äärimmäisempimatkailu perustuu illuusiolle siitä, että kärsiminen on mukavaa. Siinä illuusiossa matkustamisen kuuluukin olla vähän hankalaa: rahaa on liian vähän tai ei ollenkaan, rinkka hiertää hartiat verille ja arvoesineet jäävät matkamuistoksi paikallisille taskuvarkaille. Ruokamyrkytys ja malaria ovat juuri ja juuri somepäivityksen arvoisia tapahtumia.
Kurjuuden ystävät ovat monessa asiassa oikeilla jäljillä. Tietenkin turismiin liittyy paljon ongelmia, ja on busseilla ja junilla hinkuttaminen on ehdottomasti ekologisempaa toimintaa kuin ympäri Eurooppaa lenteleminen. Matkailun valtavaa eettis-ekologista ongelmaa on käsitellyt esimerkiksi Reetta Räty viimeisimmässä Image-lehdessä julkaistussa esseessään Lentävä vegaani.
Niin ikään on myös hieman naiivia kuvitella, että jostain maasta, sen kansasta ja kulttuurista voisi saada kattavan kuvan, jos lähinnä hengailee muiden suomalaisten kanssa karaokebaarissa. Mutta se voi silti olla kivaa.
Me nössöt kyllä tiedämme, että vasta eteläamerikkalaisessa sairaalassa ihminen todella tuntee elävänsä, mutta meistä on paljon mukavampaa katsoa hotellihuoneessa ampumahiihtoa.
Ja tässä kovaksikeitetyt ammattireissaajat tuppaavat menemään vikaan. He unohtavat tyystin hiljaisten nössöjen enemmistön.
Me nössöt nautimme siitä, että matkalla ei tarvitse tehdä mitään erityistä eikä mennä minnekään, ellei sinne helposti pääse. Me nössöt kyllä tiedämme, että vasta eteläamerikkalaisessa sairaalassa ihminen todella tuntee elävänsä, mutta meistä on paljon mukavampaa katsoa hotellihuoneessa ampumahiihtoa.
Eikä naapurin Sirpaa edes kiinnosta kuunnella naapuruston päivystävän abiturientin omahyväistä luentoa siitä, miten pitäisi matkustaa. Sirpa haluaa nähdä kivoja maisemia, humaltua vähän liian aikaisin allasbaarissa ja nauttia elämästä.
Palatakseni vielä niin kutsuttuun Bobiin.
Seuraavana päivänä Bob oli poistunut asunnolta ennen kuin heräsin. Hänen ja monien minua enemmän matkustelevien ihmisten kokemukset inspiroivat minua harkitsemaan auton vuokraamista ja ympäri saarta ajelemista. Sinä päivänä kuitenkin satoi tosi paljon vettä eikä minua totta puhuen huvittanut tehdä mitään, joten menin uimahalliin, baariin ja nukkumaan.
Peiton alla katselin kuvia jylhistä vuonoista.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja, joka haaveilee lomamatkasta hotelli Tammeriin.
Kadonneen nunnan etsinnät Heinävedellä eivät tuottaneet tulosta. Etsintöihin osallistui alkuviikosta neljä poliisin ruumiskoiraa ohjaajineen. 73-vuotias nunna on ollut kadoksissa jo lähes vuoden ajan.
– Ei ole yhtään uutta havaintoa. Joitakin yksittäisiä merkkauksia koirilta tuli, mitkä tarkistettiin. Yhden hajujäljen koiranohjaaja kävi uimalla katsomassa, mutta mitkään merkkaukset eivät antaneet uutta tietoa, sanoo rikoskomisario Harri Hauhia.
Ruumiskoira on koulutettu löytämään vainaja.
– Koira haistaa vielä pitkänkin ajan päästä, jos maastossa on jäänteitä, toteaa Hauhia.
Viimeisin varmistettu havainto nunnasta on katoamisillalta heinäkuussa 2017, jolloin hänet nähtiin kävelemässä Honkaniementiellä Purnunmäki-Löytömäki –risteyksessä kohti Honkaniemeä. Uusia vihjeitä kadonneesta ei ole tullut viime lokakuussa löydetyn hiusnauhan jälkeen.
Etsintää jatketaan jossain muodossa myöhemmin
Katoamiseen ei edelleenkään epäillä liittyvän rikosta. Tällä viikolla etsinnät aloitettiin uudelleen, koska näin oli syksyllä päätetty. Etsintöjä on helpompi tehdä maastossa, kun heinä ei vielä ole kasvanut pitkäksi.
– Tapaus on edelleen auki. Ihminen katsotaan kadonneeksi niin kauan, kunnes hänet löydetään. Etsintää tehdään jossain muodossa niin pitkään kuin se inhimillisesti on mahdollista ja järkevää, toteaa rikoskomisario Harri Hauhia.
Etsitty alue käsitti kymmeniä kilometrejä metsäautoteitä sekä rantaviivaa kymmenkunta kilometriä. Poliisi tekee vielä lisätarkastuksia alueella myöhemmin, mutta laajamittainen etsintä harkitaan erikseen.
– Nyt vedetään etsinnän tulokset yhteen ja vedetään henkeä. Mietitään, onko mahdollista tässä muodossa etsintöjä vielä jatkaa vai tehdäänkö yksittäisiä, pienimuotoisia tarkistuksia, kertoo Hauhia.
Poliisille ei ole tullut tuoreita vihjeitä kadonneeseen liittyen, joten yleisöltä pyydetään edelleen tapaukseen liittyviä havaintoja.
– Ainahan on mahdollista, että kadonnutta ei koskaan löydetä, pohtii Hauhia.
Miyagin hallintoalue, Japani 2018. Ulkoa se näyttää vain tehtaalta. Sony ei kuitenkaan enää valmista täällä puolijohteita laitteisiinsa. Nyt halli kätkee sisäänsä puolikkaan jalkapallokentän kokoisen kasvitehtaan. Lehtisalaattia. Maanjäristysten ja Fukushiman jälkimainingeissa Mirai-yritys tuottaa japanilaisille ruokaa eristetyissä, puhtaissa oloissa.
Detroit, Yhdysvallat 2018. Suuret kasvimaat kukoistavat porkkanoista, kurkuista ja parsakaalista tuhansien kotikeittiöiden iloksi aivan metropolin keskustan tuntumassa. Talouskriisin autioittama kaupunki on luovuttanut puistoja ja jättömaita yhdistysten ja viherpeukaloiden viljeltäviksi. Uutta omenasatoa korjataan vain kilometrin päässä jo loistonsa nähneistä pilvenpiirtäjistä.
Linköping, Ruotsi 2018. Stångån-joen varteen kohoaa hiljalleen 60 metriä korkea lasinen jyrkänne. Kun viistoseinäinen tornitalo on valmis, sen kerroksissa vuorottelevat konttorit ja kasvihuoneet. Salaatteja ja yrttejä tursuavat vesiviljelmät saavat lämpönsä läheisestä jätteenkäsittelylaitoksesta.
"Urban agriculture" on eräs viime vuosien trendeistä kaupunkien suunnittelussa ja ruokastrategioissa.
Helpoimmillaan se tarkoittaa betonikorttelien vihreyttämistä kattoviljelmillä. Villeimmissä ideoissa puhutaan ruoan alkutuotannon palauttamisesta osaksi ruutukaavaa, tai ainakin kehätien sisäpuolelle.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO perustelee nykyistä mittavampaa kaupunkiviljelyä iskusanalla resiliessi. Se tarkoittaa toimintakykyä ja huoltovarmuutta.
Maapallon koko väestöstä puolet asuu kaupungeissa ja osuus kasvaa parissa vuosikymmenessä 70 prosenttiin.
Nälkäisiä suita riittää ruokittaviksi, mikä edellyttää valtavien ruokamäärien rahtaamista kaupunkeihin päivittäin.
FAO:n teeseissä resilienssi tarkoittaakin myös jonkinasteista omavaraisuutta: Jos öljykriisi nostaa tuontiruoan hinnan pilviin, tai jos sota tai äärimmäiset sääolot estävät kuljetukset, kaupungeissa on syytä kasvaa muutakin kuin asvalttia.
Sweco
Etelä-Euroopassa kaupunkikasvatuksen tarve on hiljattain jo koettu. Esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa talouskriisi on pakottanut vailla kunnon toimeentuloa olevat ihmiset ryhtymään katto- tai parvekeviljelijöiksi saadakseen ruokapöytäänsä täydennystä.
Kaupunkilaiset ovat aktivoituneet, vaikka maissa ei ole samanlaista aarimaiden kuokkimisen historiaa kuin esimerkiksi Suomessa.
Suljetut salit vai paljaat pellot?
Helsinki, Suomi 1943. Nälkäiset kaupunkilaiset muokkaavat Kumpulaa käsivoimin viljelysmaaksi nykyisen urheilupuiston paikalla. Sama urakka on meneillään Ruoholahden suolla. Sota-aika muistuttaa helsinkiläisiä siitä, mistä ruoka lopulta tulee. Kaupunki opettaa asukkaille perunoiden kasvattamista, perustetaan siirtolapuutarhoja – ja siemenperunat saadaan lahjoituksena Tukholmasta.
Sotien jälkeen moni vihreä maatilkku on jäänyt rakentamisen alle ja maaseudulla maatalous on vastaavasti tehostunut. Nyt ruoan kasvattaminen kaupungeissa on taas oraalla.
Perinteisiä puutarhapalstoja vuokrataan ja kerrostalojen parvekkeilta pilkottaa tomaatteja, mutta suoranaisiin viljelykaupunkeihin on vielä matkaa.
Kaupunkiviljelyn uudelle tulemiselle on perusteita, aihetta tutkiva Krista Willman sanoo. Ruoantuotanto kasvukeskusten sisällä ei hänestä uhkaa maaseudun elinvoimaa.
– On arvioitu, että kaupunkien oma viljely voisi kattaa noin kolmanneksen asukkaiden vihannesten ja hedelmien kulutuksesta. Kyse olisi siis nimenomaan täydentämisestä. Suomalaiskaupunkien tyhjilleen jääneissä rakennuksissa olisi varmasti puitteita viljelylle.
Yle
Niin sanottuja kasvuhuoneita, ilman auringonvaloa pärjääviä sisäviljelmiä, on suurikokoisina jo maailmalla, Kanadasta Kiinaan. Englanninkielinen termi plant factory kuvaa niiden mittaluokkaa, mutta suomeksi kasvitehdas ei ehkä kalskahda kaikkien korvaan pelkästään houkuttelevalta.
Willman tekee ympäristöpolitiikan väitöskirjaa kaupunkiviljelystä ja tietää, että suurempi merkitys vanhoihin tehdashalleihin perustettavilla tuotantolaitoksilla olisi vaikka kuivuuden piinaamassa Pohjois-Afrikassa kuin Suomessa.
Juuri niin! pamauttaa johtava tutkija Kari Jokinen Luonnonvarakeskuksesta. Meillähän ei ole puutetta vedestä. Sisäviljely on Suomessa riippuvaista sähköstä.
Siksi Jokinen ei usko scifihenkisiin visioihin kasvuhuoneiden tuomasta resilienssistä kriisinkään aikana. Miten sähkö silloin taattaisiin?
Sitä paitsi kasvuhuoneissa ei vielä juuri proteiininlähteitä verso: Eniten energiaa ihmiselle antavat viljelykasvit täytyy edelleen kasvattaa pelloilla.
– Suomalaiset tarvitsevat jatkossakin hiilihydraatteja ja proteiinia. Viljaa, perunaa, sokerijuurikasta, öljykasveja ja härkäpapua. On hyvin vaikea kuvitella, ettei meille jatkossa kelpaisi se lähes 2,5 miljoonaa hehtaaria peltoa, joita auringonvalo ilmaiseksi lämmittää, Kari Jokinen sanoo.
Suomessa maaseutu on lähellä. Mikäli rekkarallia halutaan vähentää, rakennetaan ensin vaikka lisää perinteisiä kasvihuoneita aivan kaupunkien reunamille, kuten kehäteiden varsille, Jokinen ehdottaa.
Tulevaisuus on jo täällä?
Turku, Suomi 2016. Skeittiaukion keskellä, Kakolanmäellä, Aurajoen rannalla ja varsinkin asuinkerrostalojen tuntumassa korjataan satoa. Ruokasieniä, sipulia, pinaattia, punajuuria, maissia. Asukkaat ovat saaneet itse toivoa, minne kaupungin tarjoamat viljelylaatikot sijoitetaan. Oranssi kuorma-auto on kiertänyt jakamassa 350 kehikkoa ja toinen kyyti on täyttänyt ne mullalla.
Kaupunkisuunnittelun ympäristötrendit leviävät myös Suomeen, vaikka se toistaiseksi tarkoittaa vähintään yhtä paljon omistautuvia viherpeukaloita kuin suureellisia kasvitehtaita.
Tärkeintä on tavallisten kaupunkilaisten into, ylläpitopäällikkö Mari Helin pohtii.
Helin on se "irrotteleva virkamies", joka päästi viljelyintoiset turkulaiset sijoittelemaan laatikoita kaupungin maille. Usein kaupungeissa viljeleminen tyssää juuri kaavoitukseen ja maankäyttölupiin.
– Pitäisi höllentää sääntelyä. Kaupunkitila kuuluu kuitenkin kaupunkilaisille. Ja kun teimme selväksi nimikylteillä, että nämä ovat ihmisten omia, ilkivallalta vältyttiin. Tuomaansillan tarhurit ja Suikkilan somat saivat viljellä rauhassa.
Samuli LaurikainenJaani Lampinen / Yle
Vantaa, Suomi 2018. Loisteputkivalojen aallonpituutta on peukaloitu. Ne seisovat tehdasmaisessa tilassa kuin pylväinä, aurinkoa korvaamassa. Alfalfan, puna-apilan ja retikan versot kasvavat päällekkäin, monessa hyllykerroksessa, ilman multaa. Sumuttimet suhahtavat käyntiin, sillä tietokone aistii, että nyt on aika kastella.
Snafu-niminen yritys on kehittänyt suljetun kasvuympäristön, jonka voi periaatteessa siirtää sekä liian kuumalle että liian kylmälle seudulle. Tai vaikka keskelle kaupunkia, kunhan on sähköä.
Luomuviljelijä Samuli Laurikainen arvioi, että aivan ruutukaavan sisällä firman olisi kannattavaa sijaita silloin, jos tuotantolaitosta ympäröisi parin miljoonan asukkaan kaupunki.
Sisäviljelyn asialla on myös Robben Pikku Puutarha Lapinjärvellä sekä tamperelainen Evergreen Farm, joka koetehtaassaan Lielahdessa kasvattaa muun muassa mansikoita, ravintoliuoksessa ledien alla.
Mainittujen lisäksi useat muutkin suomalaisyritykset rakentavat tulevaisuuden kasvattamoja. Vaikka bisnesmahdollisuudet ehkä sijaitsevat Sörnäisten sijaan Saudi-Arabiassa, myös tällä tavoin Suomi on mukana urbaanissa maataloudessa.
Riittääkö kuhina ruohonjuuritasolla?
Helsinki, Suomi 2018. Ryhmä naisia tutkii kohti aurinkoa ojentuvaa kesäkurpitsaa ja kurkkii yrttipenkkeihin. On tarhan ensimmäinen kasvukausi Jätkäsaaren kattojen yllä. Vieressä avautuvalta Suomenlahdelta puhaltaa navakka tuuli ja Tallinnan-lautta mylväisee. Noinkohan pölyttäjät, kuten perhoset, löytävät tiensä tänne uuden asuintalon kattopuutarhaan?
Jätkäsaaren talo on koetalo. Rakentamisessa on säästetty julkisivun näyttävyydestä ja keskitytty katon kuormituslaskelmiin, eikä suotta, sillä jo yksi neliömetri kattoniittyä painaa märkänä jopa 150 kiloa.
Vähintään yhtä paljon kuin sato ja kantavuus, talon suunnittelijoita kiinnostaa ihmisten käytös. Sen suhteen katto kantaa jo hedelmää.
Viljelyoppien kartuttaminen on lähentänyt naapureita toisiinsa. Asukkaiden lukupiirin teokset ovat puutarhaoppaita. Ruokaa kasvattaessa palautuu viljelytaidoista sellaista tietoa, joka oli jo katoamassa elämän siirryttyä kaupunkeihin ja ostetun ruoan varaan.
Krista WillmanJaani Lampinen / Yle
Vaikka ravinnon turvaaminen huoltovarmuuden nimissä ei ehkä Suomessa riitäkään kaupunkiviljelyn perusteeksi, myös arkinen puuhastelu on siis tärkeää, tutkija Krista Willman muistuttaa.
– Kun aivan pienimuotoistakin kasvattamista näkyy aidosti katukuvassa, se totuttaa sekä kaupunkilaisia että päättäjiä ajatukseen alkutuotannosta kaupungissa. Jokin suljettu, sisätilojen tuotantolaitos, voi olla bisneksenä varsin hyvä, mutta samaan aikaan se on katseilta piilossa, eikä se silloin edistä urbaanin viljelyn ilosanomaa.
Pienimuotoista, siis ei-ammattimaista ruoan kasvattamista omaan käyttöön, kutsutaan kotitarvetuotannoksi. Ja sille riittää kysyntää.
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen uusi kyselytutkimus tavoitti yli 650 kotiviljelijää eri puolilta Suomea, ja iso osa heistä halusi laajentaa harrastustaan. 58 prosenttia kaipasi lisää aikaa kotitarvetuotannolleen, 49 prosenttia kaipasi lisää tilaa satonsa varastoinnille ja 34 prosenttia haluaisi isomman maatilkun.
Nopeasti ajateltuna kyse voisi olla vain vuodenaikojen tiukasti rajoittamasta keinosta terapoida itseä, "paluusta maalle", mitä modernit ihmiset hakevat aineettoman työnsä vastapainoksi.
Mutta mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, kiinnostus ruoan alkuperää kohtaan ei ole laantumassa – eikä Pohjolan asukkien kasvatusintoa kaamos entiseen tapaan rajoita.
Esimerkiksi suuri ruotsalainen sisustustavaratalo on suunnitellut kotikäyttöön ledeihin tukeutuvan vesiviljelyjärjestelmän ja toinen puutarhamyymälä visioi myyvänsä tulevaisuudessa keittiöihin jääkaapinkokoista "food factorya".
Kaupunkioloissa versova kasvuhuoneiden tarjonta siis hyvinkin pian täydentää marketista hakemaamme perusruokaa.
Juttua varten on haastateltu myös arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuksen professoria Ari Hynystä Tampereen teknillisestä yliopistosta, yliopistotutkija Ari Jokista Tampereen yliopistosta, teknistä johtajaa Hannu Saarta Rakennusliike Reposesta, tutkija Marja Mesimäkeä Helsingin yliopistosta, toimitusjohtaja Annika Järvensivua Plantagen Finlandista sekä Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttia Samu Nyströmiä Helsingin yliopistosta.
Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteisprojektissa kehitetään vakioauton sisään mahtuvaa rallihirmua. Auton runko kasataan laserhitsatusta erikoisteräksestä, ja sen koneesta revitään sähkömoottorin avulla 25 prosenttia lisätehoa.
Testi- ja opetustarkoituksiin valmistuvassa autossa kokeillaan erikoisterästä ja uudenlaista moottoritekniikkaa.
Ultraksi nimetystä hankkeesta odotellaan tulevaisuudessa sovelluksia myös muuhun metalliteollisuuteen. Esimerkiksi jarrutusenergian varastoimista akkujen sijasta lyhytaikaisesti kondensaattoreihin voisi hyödyntää esimerkiksi hisseissä ja nostureissa.
– Energiaa kerättäisiin silloin alaslaskujen yhteydessä ja hyödynnettäisiin heti perään nostojen aikana, kertoo Oulun ammattikorkeakoulun auto- ja kuljetusyksikön lehtori Janne Ilomäki.
Kuoriksi kelpaavat pikkufoordin tai toyotan kuosit
Oululaisen teollisuusalueen vuokratiloihin sisäilmaongelmien takia evakkoon joutuneen auto-osaston opiskelijoiden rakentama auto on vielä raakile: neljän pyörän päälle nostettu metallilaatikko, jonka ilme muistuttaa enemmän toisen maailmansodan aikaista amerikkalaista Jeepiä tai saksalaista Kübelwagenia kuin huippu-uudenaikaista menopeliä.
Insinööriopiskelijoiden käsissä syntyvä auto on mitoitettu niin, että sen päälle voidaan istuttaa periaatteessa minkä tahansa nykyaikaisen pienen vakioauton kuoret.
– Jos haluaa ajaa Fordilla, Toyotalla tai Volkswagenilla niin se onnistuu, kun vain laitetaan rungon päälle sen mukaiset kuoret päälle, lehtori Janne Ilomäki kertoo.
Uuden auton kehittämisessä on lähtökohtana ollut N-sarjan mitoitus.Paulus Markkula / Yle
Insinöörikoulutuksen opetus- ja tutkimushankkeessa tavoitteena on rakentaa kaksi prototyyppiä, joista toisen valmistus alkaa kesälomien jälkeen ensimmäisestä prototyypistä saatujen kokemusten siivittämänä.
Laserhitsattua terästä ja kondensaattorihybridin tehoa
Uuden ajan ralliauton runko on valmistettu hitsaamalla laserin avulla ohuista puolen millin erikoislujista teräslevyistä kennomainen levy, joka muistuttaa paksua aaltopahvia.
Viitisen senttiä paksu kennolevy jäykistää auton rakenteen niin, ettei siihen tarvita lainkaan esimerkiksi turvakaarta. Samalla auton painoa on voitu pudottaa nykyisiin ralliautoihin verrattuna muutamalla kymmenellä kilolla, Janne Ilomäki kertoo.
Tavallista paksumpi runko tuo toisaalta eteen myös omat ongelmansa. Sisätilat ovat selvästi pienemmät, kun milleissä mitattavan pellin sijasta ympärillä on senteissä mitattavan paksuinen erikoisrakenne.
Nokalla hyrisee satojen hevosten voima
Auton nokalla hyrrää kaksilitrainen turbo, joka kehittää reilut 300 hevosvoimaa. Sen ja vaihteiston väliin on asennettu sähkömoottori. Sillä voidaan hetkellisesti nostaa auton tehoa vielä neljänneksen verran lisää, kertoo auton rakentamista johtava projekti-insinööri Aimo Karjalainen.
Sähkömoottori toimii tavallisen hybridiauton periaatteella: energia kerätään jarrutuksen yhteydessä ja puretaan ajon aikana. Tavallisesta hybridimoottorista testiauton kone eroaa kuitenkin siinä, ettei jarrutusenergiaa varata akkuihin, vaan ainoastaan lyhytaikaisesti kondensaattoreihin.
Alusasuinen ralliauto ei juuri muodoilla mahtaile. Tehoja testiautossa sen sijaan riittää: 300 hevosvoimaa + hybridivoimalla vielä 25 prosenttia lyhytaikaista lisätehoa.Paulus Markkula / Yle
Kun kuljettaja jarruttaa menopeliään ennen kaarretta, energia pakkautuu kondensaattoreihin, joista se purkautuu lisäpotkuna heti, kun kuljettaja painaa kaasun pohjaan kaarteen päätteeksi.
– Se on juuri se, millä ne voitot tehdään, Karjalainen sanoo.
Koulutuksen ja tutkimuksen yhteishanke
Vaikka ideavaiheessa ilmoille heiteltiinkin ajatuksia aivan uudenlaisesta ralliautojen tuotannosta, painopiste on käytännössä painottunut koulutuksen ja opetukseen sekä tekniikan tutkimiseen.
Uuden ralliauton huippumoderni tekniikka kiinnosti, kun Aimo Karjalainen esitteli tiiminsä projektia Oulun teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1968 valmistuneille autoteknikoille.Paulus Markkula / Yle
Oulun ammattikorkeakoulun auto- ja kuljetustekniikan yksikön ultra-auto on yhteistyöprojekti, jossa testataan myös Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin tulevaisuuden tuotantoteknologioita tutkivan ryhmän kehittämiä erikoisteräksen käsittelytapoja.
Valmistuvan prototyypin avulla kerätään myös runsaasti reaaliaikaista tietoa siitä, miten materiaalit ja teknisten ratkaisut toimivat rajuissa ajo-olosuhteissa. Sen avulla voidaan myös analysoida reaaliaikaisesti auton kuljettajan ajotapaa ja sen vaikutuksia autoon.
Paluu kivikaudelle, kuvaa lastentarhanopettaja Saara Kettunen tunnetta, kun päiväkoti siirtyi sähköisestä viestijärjestelmästä takaisin vanhemmille lähetettäviin paperilappusiin ja sähköpostiviestehin.
Helsinkiläispäiväkoti Kaleva, jossa Kettunen työskentelee, oli muutama vuosi sitten mukana pilotissa, jossa kokeiltiin Muksunettiä.
Järjestelmän kautta lähetettiin viestejä vanhemmille, ja he puolestaan pystyivät viestimään lapsen asioista päiväkotiin.
Sinne ladattiin kuvia lapsista ja pidettiin blogia, jossa kerrottiin viikon tapahtumista. Vanhempien kanssa käydyt varhaiskasvatuskeskustelut kirjattiin samaan paikkaan.
Siis aivan kuten kuin kouluissa hoidetaan asioita vanhempien kanssa Wilman välityksellä.
Sitten kokeilu loppui, ja päiväkodissa siirryttiin takaisin tapaan, jota käytetään edelleen suuressa osassa maan päiväkoteja.
Lasten kuulumiset vaihdetaan pääosin kasvotusten ja tulevista tapahtumista tiedotetaan sähköpostilla. Esimerkiksi lapsen lomailmoitukset ja ruokavaliot kiikutetaan päiväkotiin paperilapuilla.
Kuvia lapsista ei saa välittää vanhemmille sähköpostilla. Päiväkodin Facebook-ryhmässä taas niiden pitää olla tunnistamattomia.
Syy on voimassa oleva laki: lapsen päiväkotipaikka on ollut tähän saakka tiukasti salassapidettävää tietoa.
Laki on rajoittanut muun muassa juuri sähköisiä viestijärjestelmiä päiväkodeissa.
– Kuntien mukaan se on hankaloittanut kouluista tutun Wilman tai vastaavien järjestelmien käyttöä, sanoo opetusneuvos Kirsi Alila opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Kouluissa opettajat lähettävät vanhemmille viestejä ja muuta tietoa Wilma-nimisen tietojärjestelmän kautta.Markku Pitkänen / Yle
Tähän on luvassa muutos, jos uusi varhaiskasvatuslaki hyväksytään eduskunnassa. Sen myötä päiväkotipaikan salassapitosäädös poistuu.
Alilan mukaan laki mahdollistaakin jatkossa nykyistä joustavamman tiedonsiirron.
Käytännössä se tarkoittaa, että päiväkodit ja vanhemmat voivat viestiä aiempaa enemmän sähköisten järjestelmien kautta, jos kunnat niin haluavat.
Päiväkotipaikan salassapito on jäänne ajalta, jolloin päivähoito oli osa sosiaalihuoltoa.
Meillä on tavoite purkaa päivähoidosta sosiaalihuollon kytkökset. Kirsi Alila, opetusneuvos, OKM
Päivähoito siirrettiin opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen jo vuonna 2013, mutta osa sosiaalihuollon lainsäädännöstä on jäänyt voimaan.
– Sosiaalihuolto on erityinen alue, jossa asiakkuuteen liittyvät tiedot ovat usein hyvin arkaluontoista. Nyt meillä on tavoite purkaa varhaiskasvatuksesta sosiaalihuollon kytkökset, uutta lakia ministeriössä valmistellut Alila sanoo.
Salassapidon poistuminen helpottaa tiedon siirtämistä myös viranomaisten välillä. Päiväkodeista ja perhepäivähoidosta voidaan antaa tietoa terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon ja kouluun aiempaa vapaammin.
Alilan mukaan esimerkiksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa jää kuitenkin lakimuutoksenkin jälkeen salaiseksi, sillä siihen saatetaan kirjata erityistarpeisiin tai sairauksiin liittyvää tietoa.
Varhaiskasvatuslaki tulee voimaan elokuun alussa, jos eduskunta hyväksyy sen.
Helsinki haluaisi saman järjestelmän kouluihin ja päiväkoteihin
Monissa kunnissa mietitäänkin parhaillaan, millaisia viestijärjestelemiä päiväkodeissa voitaisiin jatkossa käyttää.
Sähköiset viestintätavat ovat tällä hetkellä kirjavia. Kunnat ovat myös tulkinneet lakia paikoin eri tavoin.
Kuntaliiton mukaan joidenkin kuntien päiväkodeissa on jopa käytetty kouluista tuttua Wilmaa.
Osa taas käyttää järjestelmiä, Daisya tai Päikkyä, joilla vanhempi kirjaa lapsen mobiililaitteella aamulla sisään päiväkotiin ja illalla ulos.
– Näihin on usein liitetty myös jokin viestinvaihtoon liittyvä ominaisuus, sanoo varhaiskasvatuksesta vastaava kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen.
Esimerkiksi Helsinki on monen muun kunnan tavoin tulkinnut, että vaikkapa kouluissa käytettävän Wilman tietosuoja ole ollut riittävä voimassa olevan lain salassapitovaatimuksiin nähden.
Kyse ei ole siitä, mitä kenellekin näkyy vaan siitä, miten tietoa säilötään ja liikutellaan. Lea Juvonen, ict-palvelupäällikkö, Helsinki
Wilmassa vanhemmalle näkyvät pääsääntöisesti vain oman lapsen tiedot.
– Kyse ei ole siitä, mitä kenellekin näkyy vaan siitä, miten tietoa säilötään ja liikutellaan, sanoo kasvatuksen ja koulutuksen ict-palvelupäällikkö Lea Juvonen Helsingin kaupungilta.
Juvosen mukaan Helsinki selvitti mahdollisuuksia laajentaa Wilman käyttöä päiväkoteihin muutama vuosi sitten.
Tuolloin järjestelmän toimittajalla ollut suunnitelmia tietosuojan parantamiseksi, Juvonen sanoo.
Jos uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan elokuun alussa, Helsinki alkaa kartoittaa uudelleen, millainen viestijärjestelmä päiväkoteihin sopisi.
Kysymykseen, voisiko järjestelmä salassapitovaatimuksen poistuttua olla juuri koulujen Wilma, Juvonen vastaa:
– Millään valmistajalla ei ole suoraan hyllyssä sellaista järjestelmää, jonka voisimme ostaa ja alkaa käyttää sitä heti.
Helsinki aikoo sen sijaan etsiä valmistajan, joka alkaisi kehittää kaupungin kanssa sopivaa järjestelmää.
Tähtäimessä on, että samaa järjestelmää voitaisiin jatkossa käyttää päiväkotien lisäksi myös kouluissa.
"Olisi selkeämpää, jos olisi vain yksi kanava"
Lastentarhanopettaja Nelli Eskelinen päiväkoti Franzéniasta sanoo, että Wilman tyyppinen järjestelmä helpottaisi viestien vaihtoa päiväkodeissa.Berislav Jurišić / Yle
Päiväkoti Franzénian pihalla Helsingin Kalliossa lakiuudistusta ja sen mahdollistamaa uutta viestijärjestelmää pidetään askeleena parempaan.
Tällä hetkellä viestintä koteihin on lastentarhanopettajan näkökulmasta "moninaista", kuvailee Nelli Eskelinen.
On sähköpostia, tekstiviestejä ja paperilappuja ja toisaalta sähköinen asiakastietojärjestelmä Effica, johon kirjataan lapsen tietoja sisäisesti päiväkodissa.
– Olisi selkeämpää, jos olisi vain yksi kanava, sanoo Eskelinen.
Eskelinen tietää tapauksia, jossa esimerkiksi vanhemman muuttuneesta sähköpostista on unohdettu ilmoittaa, ja päiväkodin viestit ovat jääneet kenenkään huomaamatta matkalle.
Muksunettiä kokeilemaan päässyt lastentarhanopettaja Saara Kettunen taas muistaa, että vanhempien sitouttaminen uuteen tapaan vaihtaa sähköisiä viestejä oli aluksi vaikeaa.
Lopussa seisoi Kettusen mukaan kiitos – sähköisen viestijärjestelmän kokeilun jälkeen kaikki jäivät päiväkodissa odottamaan, milloin vastaavaa päästäisiin käyttämään uudelleen.
Jos varhaiskasvatulaki menee läpi, jokin järjestelmä voisikin Helsingissä olla käytössä jo vuoden päästä syksyllä, arvioi ict-palvelupäällikkö Lea Juvonen.
Muutos olisi myös Juvosen mukaan tervetullut.
– Päivähoito on ollut sosiaalipalvelua yli sata vuotta. Tosiasiassa se on ollut neutraalia palvelua 80-luvulta saakka, kun subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli. Sillä ei ole enää mitään syytä olla salaista.
Etelä-Savossa, Juvan Summalassa kulkeva tieosuus on päällystetty 1970-luvulla. Seitsemän kilometrin osuus on kulunut kehnoon kuntoon ja se alkaa olla täynnä monttuja ja reikiä.
Kun määrärahoja tien kunnostamiseen ja uudelleen päällystämiseen ei ollut luvassa, päädyttiin Pohjois-Savon ELY-keskuksessa päällysteen purkamiseen. Sorapäällysteisen kunnossapito olisi käytännössä helpompaa.
– Muuttaminen soratieksi maksaa karkeasti arvioiden vain kolmasosan siitä mitä uudelleen päällystäminen, Pohjois-Savon tie- ja ympäristövastuualueen johtaja Tommi Huttunen sanoo.
Tiepäällysteen purkamisesta oli jo sovittu pioneerien kanssa. Työn oli määrä alkaa syyskuussa. Keskiviikkona asiassa tapahtui kuitenkin yllättävä käänne. ELY-keskus sai tiedon, että päällystettä ei tässä vaiheessa pureta. Asiaan palataan aikaisintaan vuoden kuluttua.
– Kyllä tämä aika harvinaista on, että tällainen ohjeistus tulee. Liikennevirasto kirjelmöi meille keskusteltuaan asiasta ministeriön kanssa, Tommi Huttunen kertoo.
"Kyläläiset järkyttyneitä"
Juvalla päällysteen purkupäätöksen peruminen otettiin vastaan ilolla. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Jaakko Hänninen (kesk.) kertoo, että päällysteen purkamatta jättämisen puolesta taisteltiin viimeiseen saakka.
– Tieto purkamisesta tuli aivan yllättäen ja suorastaan järkytti kyläläiset. Meillä Juvalla oli ollut käsitys, että tiestä 85 prosenttia on kunnossa ja tarvitaan vain paikkausta muutamaan paikkaan, Hänninen kuvailee.
Juvan kunnanhallitus sai tiedon purkupäätöksestä kuukausi sitten. Juva käynnisti voimakkaan lobbauksen Summalantien puolesta. Alustava tieto päällysteen säilyttämisestä kiiri Juvalle jo pari viikkoa sitten. Keskustavetoisen Juvan edustajat olivat yhteydessä suoraan oman puolueen ministereihin, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppään ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriin.
– Olimme suoraan yhteydessä Leppään ja hänen kautta myös Berneriin. Näin päätös saatiin muutettua. Tie on tärkeä kyläläisille ja puutavarakuljetuksille, joita alueella on paljon, Hänninen perustelee.
Hännisen saaman tiedon mukaan päällysteen purkamisesta olisi käytetty armeijan kalustoa ja joukkoja.
– Se olisi tietääkseni ollut jonkunlainen panssareiden avulla tehtävä sulutusharjoitus. Päällyste olisi murskattu ja sitten kerätty pois.
Alempi tieverkko rapistuu
Vanhoja, huonokuntoisia öljysorapäällysteitä puretaan harvakseltaan kaikkein hiljaisimmilla tieosuuksilla. Taustalla on rahapula, joka on kalvanut vähäliikenteisen tieverkon kuntoa jo useita vuosia.
Itä-Suomessa eli Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueella tämän vuoden ohjelmassa on ollut kaksi öljysorapäällysteen purkukohdetta.
– Nyt vain toinen toteutuu. Rautavaaralla on sellainen Kainuun suuntaan menevä kymmenkilometrinen korpitaival, joka on huonossa kunnossa ja jossa on liikennettä vähän, Tommi Huttunen kertoo.
Huttunen muistuttaa, että Itä-Suomessa tieverkon pitäminen nykyisessä kunnossa edellyttäisi 20 miljoonan euron kunnossapitomäärän rahan korottamista. Nykymenolla alemman tieverkon kunto rapistuu.
– Sellaiset 25-30 miljoonaa riittäisi siihen, että korjausvelan kasvu saataisiin pysähtymään.
Summalantiellä päällyste säilyy toistaiseksi. Suuria remontteja ei ole luvassa.
– Liikenneturvallisuuden kannalta välttämättömät hätäapupaikkaukset tehdään, muuhun raha ei riitä, Tommi Huttunen sanoo.
Sata lasissa hommia ja uusia, isoja hankkeita työn alle viime hetkeen asti ennen lomaa. Vähän vielä viesteihin vastailua ja muiden työasioiden hoitoa loman alettua, kunnes alkaa kiirehtiminen tiukan aikataulun mukaan, täytyy ehtiä muun muassa vierailulle kaikille sukulaisille.
Loman odotetaan olevan täydellinen ja korvaavan kaikki työelämän uhraukset, sen jälkeen ollaan uusia, ihania ihmisiä.
Tällaiseksi kuvaili mahdollisimman virheellistä loman aloitusta johtaja Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta.
Jos lomalle haluaa rentouttavammissa tunnelmissa, Ahola vinkkasi katsomaan jo hyvissä ajoin ennen lomaa, mitkä asiat ehdottomasti on saatava tehtyä ja aikatauluttamaan niitä. Ennen lomaa on hyvä tehdä yhteenveto asioista, joista loman jälkeen töitä pitää jatkaa.
Aamu-tv:n lähetyksessä torstaina vieraillut Ahola kuvaili keskimäärin noin kahdeksan päivän loman jo parantavan hyvinvointia. Hyvä loman pituus on ainakin kahdesta kolmeen viikkoa, jotta elpymisen lisäksi ehtii virkeänä kerätä kokemuksia ja virkistää mieltä.
Hän ei suosittele lataamaan yhdelle lomalle liikaa odotuksia. Palautumista olisi oltava myös arkisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin.
Jos töistään ei voi loman ajaksi kokonaan irtautua, voi työasioille varata jonkin tietyn ajankohdan viikosta, jotta niitä ei tarvitsisi miettiä jatkuvasti.
Paluu keskelle viikkoa, digipaastoa aivoille ja muita vinkkejä
Miten raivata lomaa itselleen jos on pätkätyöläinen, eikä uskalla toivoa vakituisille työntekijöille kuuluvia lomamääriä?
Tällöin Ahola suosittelee huolehtimaan, että iltaisin ja viikonloppuisin pääsee irti työasioista, jotta mieli saa lepoa ja virkistystä.
Töihinpaluun keventämiseksi Ahola suosittelee loman lopettamista keskelle viikkoa, jolloin ensimmäinen viikko alkaa lyhyempänä.
Ylen uutisissa on annettu vinkkejä hyvään lomakokemukseen aiemminkin.
Aivojen kuormitusta pahentaa ihmisten tapa multitaskata eli tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Lehteä lukiessa ei kannata samalla vilkuilla, mitä puhelin tai jokin muu päätelaite tuuttaa, vaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, suositteli työterveyspsykologi Tanja Lappi viime kesäkuussa julkaistussa jutussa.
Akkuja lataavaan lomaan kuuluu sekä lepoa että liikuntaa. Unirytmiä ei kannata muuttaa liikaa ja alkoholia käyttää vain maltillisesti. Yle listasi talvella kaikkiaan kymmenen vinkkiä, miten voi rentoutua viikon kestävällä lomallakin.
Jos työelämä tuntuu jatkuvasti raskaalta ja uuvuttavalta, voi taustalla olla työuupumusta. Arviolta joka neljäs työikäinen suomalainen kärsii erilaisista työuupumusoireista. Tästä jutusta voi katsoa, mitkä ovat tyypillisiä työuupumuksen oireita.
– Hirveän kova vaatimus itseään kohtaan ja pyrkimys aina täydelliseen toimintaan uuvuttaa, kommentoi puolestaan psykoterapeutti Maaret Kallio työuupumusta käsitelleessä jutussa maaliskuussa.
