Vuoden ikäinen koira Nala kirmaa Rajasaaressa kauniissa kesäsäässä. Katukoira tuotiin Suomeen koiratarhalta Venäjältä.

– Nalalla on täällä paljon kavereita ja minullakin on paljon kavereita eli omistajia täältä, jotka tunnen, koiran omistaja Laura Laukka kertoo innoissaan Rajasaaren koirapuistosta.

Venäjältä tuodaan nykyään eniten koiria Suomeen EU:n ulkopuolisista maista. Venäjältä tuoduista koirista suurin osa tulee Vaalimaan rajatarkastusaseman kautta. Rajalla koirille tehdään rajaeläinlääkärin tarkastus. Myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla tarkastetaan EU:n ulkopuolelta tuotuja koiria.

Rajalla eläimistä tarkastetaan asiakirjat ja mikrosirut. Mikrosiru on koiran pakollinen tunnistusmerkintä. Koiralla pitää myös olla EU:n vaatimusten mukaiset rokotukset. Vesikauhu- eli rabiesrokotus on pakollinen kaikkiin EU-maihin tullessa.

Maahan tuoduista koirista testataan tautiriskejä

Maahan saapuvien koirien maahdollisesti aiheuttamasta tautiriskistä ei Eviran mukaan tiedetä vielä tarpeeksi. Evira tekee parhaillaan tutkimusta, johon haastatellaan asiantuntijoita, eläinlääkäreitä ja lisäksi tehdään laboratoriotutkimukset Suomeen tulleista koirista.

– Tutkimukseen voi ilmoittaa kaikenlaisia tuontikoiria jotka on joko lähikuukausina tulossa maahan tai aivan juuri tuotu Suomeen. Taustasta riippumatta kaikki koirat voivat osallistua tutkimukseen, erikoistutkija Heidi Rossow selittää.

Tutkimukseen haetaan yhteensä sata koiraa vapaaehtoisilta, jotka ryhmä valitsee vapaahehtoiseten joukosta. Riskikartoitusta kaivataan esimerkiksi mahdollisista ihmisille vaarallisista bakteereista ja loisista.

Suomalaisia koiranomistajia on syystäkin pidetty tarkkoina ja lääkitsemistä tehokkaana. Suomessa esimerkiksi rabiesta ei ole ollut kohta kolmeen vuosikymmeneen, vuodesta 1991 lähtien. Rossow kertoo, että kaikki tutkimuksessa testattavat taudit ovat ihmiselle vaarallisia ja voivat tarttua ihmisiin.

– Echinococcus multilocularis on mahdollisesti maailman vaarallisin loinen ihmisille. Myös nämä monille antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit MRSA:ta tai ESBL ovat sellaisia, jotka voivat mahdollisesti tarttua muihin ihmisiin.

Rajasaari on suosittu leikkipaikka

Rajasaari on täynnä koiria, ja Nalakin hyppii muiden koirakaverien kanssa riehakkaasti. Muiden koirien kanssa Nala ei ole kahinonut muuta kuin leikillään, muutamilta nirhaumilta leikeissä on saattanut tulla.

Laura Laukka löysi koiran Facebookissa katukoiria välittävän sivun kautta ja päätti muutaman viikon pohdinnan jälkeen hankkia koiran. Nala-koiran ilmoitus oli Venäjän katukoirat -yhdistyksen sivulla. Ensimmäiseksi hän harkitsi kasvattajalta hankittua koiraa.

– Tärkeätä oli, että oli toimiva yhdistys ja tutkin toki asiaa hyvin tarkkaan silloin koiraa hankkiessa, heillä on ollut paljon toimintaa. Vaikutti ainakin minun silmin luotettavalta yhdistykseltä, kertoo Laukka.

Kotona elämä kadulta pelastetun koiran kanssa on sujunut Laukan mukaan hyvin melkein alusta lähtien. Koiran hankkiminen on kuitenkin hänen mukaansa vastuullista. Laukka käytti paljon aikaa koiran totuttamiseen.

– Aluksi piti saada ne tietyt tavat selkärankaan. Tuohan on elänyt kadulla, joutunut taistelemaan ruoasta ja jopa joskus on puolustanut ruokaa. Eli maltin opettaminen siihen että ruokaa on riittävästi ja makuupaikka löytyy, Laukka tiivistää.

Norjassa tutkittiin rabiesta

Euroopassa koirien tautitilanteesta on aikaisemmin kerätty tietoa Norjassa, jossa testattiin rabieksen rokotevasta-aineita koirilla. Norjalaisessa tutkimuksessa selvisi, että jopa puolella ulkomailta tuoduista koirista ei löytynyt tarvittavia rokotevasta-aineita.

Suomessa tutkittavien tautien kirjo on laajempi nyt toteutettavassa tutkimuksessa.

– Me ollaan aikamoinen lintukoto, kuten Norjakin näiden tarttuvien tautien suhteen, eli meillä ei esiinny monia samoja tauteja joita maailmalla esiintyy hyvin yleisesti.

Vastustuskykyisiä bakteereita on esiintynyt Suomessa jo ennestään. Tiettyjen kantojen yleistyminen kuitenkin huolestuttaa Eviraa. Laajemmalle keskustelulle on tarvetta sekä omistajille, viranomaisille kuin ihmisille jotka tuovat koiria Suomeen.

Tutkimuksesta julkaistaan artikkeleita ja kansankielinen esittely. Lisäksi tehdään riskinarviointi, jossa kuvataan tautien maahantulon ja maassa leviämisen riskiä koirien mukana.

Heavy metal -yhtye Panteran rumpalina tunnettu Vincent Paul Abbott, taiteilijanimeltään Vinnie Paul, on kuollut, kerrotaan Panteran Facebook-sivulla. Hän oli kuollessaan 54-vuotias ja toimi Hellyeah-yhtyeen rumpalina.

Kuolinsyytä tai muita yksityiskohtia Abbottin kuolemasta ei ole kerrottu.

Abbott perusti Panteran vuonna 1981 kitaristiveljensä Darrell Lance Abbottin kanssa. Yhtye nousi suursuosioon 90-luvulla ja hajosi lopullisesti vuonna 2003 sen jälkeen, kun solisti Phil Anselmo irrottautui yhtyeestä vuonna 2001.

Panteran hajoamisen jälkeen veljekset jatkoivat Damageplan-yhtyeessä vuoteen 2004, jolloin Darrell Abbott ammuttiin yhtyeen keikalla.

Kaksi vuotta veljensä kuoleman jälkeen Abbott liittyi Hellyeah-yhtyeeseen, jossa hän soitti kuolemaansa asti.

Mäntsälän suurlavan ulko-oven pieleen on nostettu juhannuskoivut. Juliste kertoo, että täällä on Wanhan ajan juhannustanssit.

Illan tähti kuulutetaan lavalle. Sen reunaan, laulajan jalkojen juureen muodostuu heti ihailijoiden muuri.

– Jos pelkistetysti sanoisin; kukaan ei minulle taputa, jos laulan kotona yksin. Vaimon taputus on vain yksi aplodi. Esiintymispaikoissa taputtajia on satoja, Markku Aro sanoo ja nauraa itselleen.

Nokialainen, 68-vuotias laulajakonkari aloittaa juhannussettinsä kappaleella Hyvännäköinen.

Yleisö haluaa kuulla sen ja muut tutut suosikit: Keskiyön Aikaan, Ollaan Lähekkäin tai Etsin kunnes löydän sun.

Laulajan ensilevytyksestä on tänä vuonna kulunut 50 vuotta. Aro arvioi viettäneensä lähes yhtä monta juhannusta suomalaisilla tanssilavoilla.

– Laulajalle normaali elämä on sitä, että ollaan keikalla. Saunassa ja uimassa käydään, kun muut ovat töissä, hän sanoo.

Viitisensataa juhannusjuhlijaa täyttää vuonna 1952 perustetun Mäntsälän suurlavan tanssilattian. Miehet ovat pukeutuneet kesäpaitoihin, naisten kukkahelmat lähtevät liitoon.

Ihmiset tanssivat enemmän ja paremmin kuin vuosikymmeniä sitten. Markku Aro

– Nykyään ihmiset tanssivat enemmän ja paremmin kuin vuosikymmeniä sitten. Ennen seisottiin rykelmänä edessä ja innokkaimmat tanssivat takana. Musiikin suuri Grand old man, Toivo Kärki sanoi minulle, että laula myös niille, jotka ovat takarivissä, älä vain eturiviläisille.

– Se oli viisas neuvo.

Vauhti päällä 1970-luvulla

Markku Aro on nähnyt suomalaisen tanssilavakulttuurin muutoksen. Hurjinta meno oli juhannuksina 1970-luvulla. Samana iltana saattoi olla neljä esiintymistä eri puolilla maata.

– Se oli hektistä. Enää en siihen touhuun lähtisi. Iltapäivällä oltiin esiintymässä Mustikkamaalla Helsingissä. Sieltä noustiin vesitasoon. Pelotti, sillä laineet olivat hirveät. Sitten laskeuduttiin Yläneelle, missä vedettiin puolen tunnin setti. Seuraavaksi lennettiin Vääksyyn.

– Oli sellaisia juhannuksia, ettei enää ehditty viimeiselle, neljännelle keikalle lainkaan. Tai kun tultiin, siellä ei ollut enää ketään.

Laulaja muistelee myös Porin pienlentokoneiden kentällä viettämäänsä juhannusta. Sää oli niin huono, ettei kone voinut nousta ilmaan. Aro nukkui lentoasemalla juhannuksen ja kaksi esiintymistä piti perua.

– Kyllä on kiva, kun nykyään saa tehdä yhden keikan illan aikana ja se on siinä.

Muusikoille takahuone ja vessa

Yksi myönteisistä muutoksista tanssilavoilla on esiintyjille tarkoitettu takahuone. Ennen sellaista ei ollut lainkaan.

Jos lavalle tuli iso fanijoukko, piti paeta ikkunasta ulos. Markku Aro

– Aloittaessani keikkailun takahuone saattoi olla yhtä kuin kulissin puolikas, jonka takana vaihdettiin esiintymisvaatteet. Vessoista ei ollut tietoakaan. Jos lavalle tuli iso fanijoukko, piti paeta ikkunasta ulos. Nyt asiat ovat ihan toisin, mikä on muusikoille mukavaa.

Viinapullo piilossa halkopinossa on lähinnä katoavaa kansanperinnettä. Lavoilla ollaan nykyisin selvin päin.

– Korkki on mennyt tiiviimmin kiinni. Totta kai saa ottaa pienet näkäräiset, jos tekee mieli, mutta nykyään käyttäydytään paremmin kuin 1970-luvulla. Yleisö on paljon raittiimpaa ja pysyy kohtuuden rajoissa.

Erityisesti nuorille miehille riittäisi kysyntää, sillä usein enemmistö tanssilavoilla kävijöistä on naisia.

– Toivottavasti miehet piristyisivät ja tulisivat, koska täällä on ihana tavata ihmisiä. Tanssi tuo ihmiset yhteen. Lavat ovat hienoja paikkoja ihmisen kohdata toinen ihminen.

Markku Aro, oikealta nimeltään Markku Puputti, kiertää yhä ahkerasti esiintymässä. Tänä kesänä häntä kuullaan liki parillakymmenellä eri lavapaikkakunnalla.

– Kanssakäymisestä yleisön kanssa tulee hyvä fiilis ja tietysti musiikki on kaikkien näiden vuosienkin jälkeen kaiken a ja o.

On etuoikeus laulaa muille

Tanssilavojen määrä on viime vuodet tasaisesti vähentynyt. Lava toisensa jälkeen lopettaa kannattamattomana.

Jos iskelmämusiikkia kuristetaan, myös väki lavoilla vähenee ja ovet menevät kiinni. Markku Aro

– Olen siitä vähän huolissani. Iskelmän soittaminen radiossa, ja uusien levyjen tekeminen vähenee. Jos iskelmä- ja tanssimusiikkia koko ajan kuristetaan, myös väki lavoilla vähenee ja ovet menevät kiinni.

– Toivottavasti niin ei käy. Toivon, että lavat säilyvät, viime vuonna Iskelmä Finlandia -palkinnon saanut Markku Aro sanoo.

Ainakin vielä ensi juhannuksen hän aikoo viettää lavatunnelmissa. Aron mielestä on etuoikeus, kun saa laulaa toiselle ihmiselle.

– Jos terveyttä riittää, en näe mitään syytä, miksen keikkailisi tulevinakin vuosina. Juhannuksena on kiva esiintyä, koska ihmiset ovat herkistyneet juhannustunnelmaan ja kesä on parhaimmillaan.

Lue myös:

Tanssilavojen viimeinen sukupolvi

Ruotsalaisella huippuohjaajalla Ruben Östlundilla on pelkkää hyvää sanottavaa Elisabeth Mossista, ainakin melkein.

– Huippumukava, erittäin ammattimainen. Sitten kun viimein saapuu kuvauspaikalle. Hän on nimittäin aina myöhässä, Östlund nauraa.

– Ehkä tätä tapahtui vain minun kanssani, mutta aina viitisentoista minuuttia myöhässä.

Amerikkalaista Mossia, 35, on sanottu television huippukauden kuningattareksi. Valtaistuimelle hänet ovat nostaneet palkitut roolit Ylellä paraikaa pyörivissä The Handmaid’s Tale- ja Top of the Lake -sarjoissa sekä vuonna 2015 päättyneessä Mad Menissä, jossa Moss näytteli kahdeksan vuoden ajan. Mad Meniä ennen tv-draamakuningatar nähtiin myös yhdessä kaikkien aikojen sarjoista, The West Wingissä.

Miksi Moss on juuri nyt niin kuumaa kamaa? Asiaa piti kysyä naapurista eli ruotsalaiselta Ruben Östlundilta, joka ohjasi tähteä The Square -elokuvassaan. Göteborgilaisohjaaja vastaa puhelimeen Mallorcalla, jossa on kirjoittamassa seuraavaa elokuvaansa. Ja ehkä vähän myös lomailemassa.

Östlundin mielestä hyvä näyttelijä on sellainen, jonka kasvoilta näkee, että hahmo kamppailee sisäisesti.

– Aina kun katsot Elisabethia, näet, että ok, tämän tyypin pään sisällä tapahtuu jotain. Et ole ihan varma, mitä se jokin on, mutta seuraat häntä lumoutuneena.

Juuri sellaisia hahmoja Moss näyttelee Top of The Lakessa ja The Handmaid’s Talessa. Murhamysteeri Top of the Lakessa seksuaalirikoksiin erikoistunut etsivä Robin Griffin joutuu kohtaamaan menneisyytensä haamut. The Handmaid’s Talessa synnytyskoneeksi alistettu ”orjatar” Offred kokee kammottavia asioita, mutta on päättänyt selviytyä.

Vahvoja rooleja, mutta Östlund muistuttaa, että Mossista on paljon muuhunkin.

– Hänen koominen ajoituksensa on fantastinen. The Handmaid’s Talessa ja Top of the Lakessa ei sitä puolta hänestä ehkä nähdä niin paljon.

Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla palkitussa The Squaressa Moss näyttelee amerikkalaistoimittajaa, jolla on kiusalliseksi äityvä yhden illan juttu fanittamansa tanskalaisen museonjohtajan kanssa. Rooli vaati heittäytymistä.

– Hahmo todella kiehtoi Elisabethia. Hän ajatteli, että ”voi luoja, tämä tyyppi on outo”, mutta pisti itsensä likoon sataprosenttisesti ja täysin häpeilemättä. Kaikki tähtinäyttelijät eivät pysty siihen.

Moss vei ruotsalaiselle tarkoitetun roolin

Takavuosina televisiotähdet lähtivät hittisarjoista yrittämään uraa elokuvissa, usein kehnolla menestyksellä. Suoratoistopalvelujen yleistymisen myötä alkaneella television uudella kultakaudella monet tähdet kuitenkin viihtyvät paremmin televisiodraaman puolella.

Elisabeth Mosskin valitsee elokuvaroolinsa harkiten. Hän on esiintynyt viime vuosina lähinnä pienemmissä, mutta laadukkaissa tuotannoissa. Hänestä on muun muassa tullut kehutun nuoren polven indie-tekijän Alex Ross Perryn luottonäyttelijä.

Östlundin The Squareen Moss päätyi amerikkalaisen agenttitoimiston kautta. Ohjaaja sai listan näyttelijöistä, jotka olisivat mahdollisesti käytettävissä ja vapaina tulemaan Lontooseen koekuvauksiin.

Östlund oli pitänyt Mossin työstä Mad Men -sarjassa ja halusi tavata tämän. Näin hän loi itselleen pienen ongelman. Rooli oli nimittäin kirjoitettu alun perin ruotsalaiselle näyttelijälle.

– Pelkäsin vähän sellaista ”vieraileva tähti” -fiilistä, mikä olisi voinut helposti käydä tunnetun näyttelijän kanssa. Mutta Elisabeth vain oli niin hyvä koekuvauksissa, että en löytänyt pohjoismaalaista näyttelijää, joka olisi tehnyt roolin paremmin. Minun oli pakko antaa se hänelle.

Mossin rooliin ruotsalaiselokuvassa liittyy Östlundin mukaan mielenkiintoinen yhteensattuma.

– Hänellä on sukulaisia, jotka ovat kotoisin Göteborgin alueelta. Kuvasimme elokuvaa siellä ja oli totta kai iso bonus hänelle nähdä vähän paikkaa, mistä hänen sukulaisensa tulevat.

Feministien vastahakoinen ikoni

Mossista on tullut vahvojen naisrooliensa myötä feministinen ikoni, vaikka hän on itse toistuvasti vähätellyt rooliensa feminismiä ja sanonut lähestyvänsä hahmojaan, kuten The Square -rooliaankin, ennen kaikkea mielenkiintoisina ihmisinä.

Moss on kuitenkin sanonut Hollywoodissa vallitsevaa seksismiä syyksi naisohjaajien vähäiseen määrään: naisohjaajia kyllä on, mutta heitä ei palkata. Hän haluaa itse olla vaikuttamassa asiaan ja istuu siksi The Handmaid’s Talessa myös tuottajan pallilla.

Moss ei enää tässä vaiheessa uraansa olisi kuulemma edes lähtenyt monivuotiseen sarjaprojektiin, jos ei olisi saanut olla vaikuttamassa myös luovaan prosessiin.

Ruben Östlund toivoo, että saisi mahdollisuuden työskennellä kiireisen tähden kanssa uudestaankin. Hän kirjoittaa parhaillaan muodin maailmaan sijoittuvaa elokuvaa, johon yrittää löytää tarpeeksi mehukkaan roolin myös Mossille.

Östlund ei ole tehnyt televisiota ja suhtautuu varauksella usein kuultuun väitteeseen televisiosta laatudraaman uutena kotina. Hänen mielestään laatua eivät välttämättä edusta pitkät sarjat, jossa jokaisen jakson päätteeksi katsoja pitää jekuttaa jatkamaan katselua, vaikka poikkeuksiakin toki on.

Hän pitää myös siitä, että elokuvissa hän saa ohjaajana olla tuotannon kuningas, kun taas sarjoissa pääkäsikirjoittajilla on isoin valta.

Tämän sanottuaan Östlund haluaa kuitenkin kertoa päässään pyörittelemänsä sekavan, mutta mielenkiintoiselta kuulostavan idean sarjasta, jossa uskollisuuden käsite asetetaan historialliseen kontekstiin.

– Meistä on tullut omien viettiemme hämmentyneitä uhreja. Me teemme niin typeriä ja järjenvastaisia tekoja. Tätä olisi mielenkiintoista ja hauskaa käsitellä.

Kuulostaa ihan projektilta, joka voisi sopia heittäytymiskykyiselle tv:n kuningattarelle?

– Ehdottomasti, Östlund nauraa.

Lue myös: Näyttelijäkuningatar Elisabethin valtakausi - Top of the Lake ja The Handmaid's Tale Ylen kanavilla

Kambodžassa poliisi löysi lauantaina 33 raskaana olevaa naista kahdesta asunnosta, joissa epäillään toimivan laiton kohdunvuokrausta harjoittava yritys.

Poliisi kertoi pidättäneensä ratsiassa pääkaupunki Phnom Penhissä kiinalaisen yrityksen johtajan ja neljä muuta ihmistä. Kiinalainen johtaja ja ainakin yksi kambodžalainen nainen on pidätetty epäiltynä ihmissalakuljetuksesta ja kohdunvuokrauksen välittämisestä.

Raskaana olevia naisia ei syytetä mistään. Poliisin mukaan naiset ovat raskaana kiinalaisille tilaajille.

Jokaiselle naiselle oli luvattu 10 000 dollaria (noin 8 700 euroa) kohtunsa vuokraamisesta. Tultuaan raskaaksi naiset ovat saaneet rahaa 500 dollaria ja synnytettyään lapsen 300 dollaria kuussa kunnes 10 000 dollaria täyttyy, kertoi poliisi.

Poliisin mukaan kohdunvuokraustoiminnan aikana oli syntynyt 20 lasta, Kiinassa tai Kambodžassa.

10 000 lasta kiinalaispareille

Kohdunvuokraus on ollut Kambodžassa laitonta vuodesta 2016, mutta silti sinne suunnataan hakemaan apua lapsettomuuteen.

Kohdunvuokrausta tarjoavat klinikat Aasiassa yrittävät tavoitella erityisesti kiinalaisasiakkaita, sillä noin 90 miljoonaa paria on saanut mahdollisuuden toiseen lapseen Kiinan höllennettyä yhden lapsen sääntöä vuonna 2015.

Tarkkoja lukuja sijaiskohtujen avulla syntyneistä kiinalaislapsista ei ole, mutta arvion mukaan jopa 10 000 lasta syntyy vuosittain sijaiskantajan synnyttämänä.

Thaimaa ja Intia ovat kieltäneet kohdunvuokrauksen. Moni thaimaalainen klinikka on siirtynyt vuoden 2015 jälkeen Kambodžaan.

Suomalaiset eivät juuri vilkuile väkijoukossa olan yli, sillä ylivoimainen enemmistö luottaa kanssaihmisiinsä. Eurobarometrin mukaan samaa ei voi sanoa kaikista EU-maista.

Oikeudenmukaisuutta, epätasa-arvoa ja sukupolvien välistä liikkuvuutta koskevaan barometriin haastateltiin EU-maissa 28 000:ta ihmistä ja Suomessa runsasta tuhatta.

Suomi nousi luottamuskyselyn ykköseksi. Useampi kuin neljä viidestä suomalaisesta luottaa maanmiehiinsä ja -naisiinsa.

– Kyllähän Suomen tulokset kertovat siitä, että meillä myös tuntemattomiin luotetaan. Ihmiset ajattelevat, että vieraskaan ihminen ei tietoisesti pyri tuottamaan heille harmia, kuvailee Antti Kouvo, joka johtaa Itä-Suomen yliopiston sosiaaliseen hyvinvointiin keskittyvää KWRC-tutkimuskeskusta.

Suomen jälkeen luottavaisimpia ihmisiä asuu Tanskassa, Ruotsissa, Irlannissa ja Hollannissa. Häntäpään maista esimerkiksi Slovakiassa luottamusprosentti on vain 23 ja Kreikassa sekä Kyproksella 24.

Luottavaisuutta edesauttaa taloudellinen hyvinvointi sekä tunne siitä, että elämä kohtelee oikeudenmukaisesti. Näin kokee moni esimerkiksi Irlannissa. Vastakkainen esimerkki on Kreikka, jossa monilla on epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Luottamusta nakertavat myös huono terveys ja tunne siitä, ettei ole onnellinen.

Tasa-arvo lisää luottamusta

Tutkimusten mukaan luottamukseen vaikuttavat yksilöllisten luonteenpiirteiden lisäksi yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät, kuten kansalaisaktiivisuus. Kouvon mukaan vielä merkittävämpi syy luottamuksen ilmapiirille ovat reiluiksi koetut julkiset instituutiot. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuslaitos, terveys- ja hyvinvointipalvelut ja poliisi, joihin niin ikään luotetaan Suomessa paljon.

Pohjoismaat ovat pärjänneet hyvin erilaisissa luottamuskyselyissä, kun esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa luottamus on ollut laskussa 1970–1980-luvun taitteesta lähtien.

– Pohjoismaissa korkeaa luottamusta selittää hyvinvointimalli, joka perustuu tasa-arvoon ja universaaleihin hyvinvointipalveluihin. Niillä estetään ihmisten jakoa meihin ja muihin, huomauttaa politiikan tutkija Maria Bäck Åbo Akademista.

Tutkijat ovat yrittäneet selvittää, vähentävätkö maahanmuutto ja etninen moninaisuus yleistä luottamusta. Yksiselitteistä näyttöä tästä ei ole saatu. Sen sijaan korruptio ja eriarvoisuus liittyvät matalaan luottamukseen.

– Suomessakin puhutaan paljon ihmisryhmien välisten kuilujen kasvamisesta. Jos tällainen kehitys toteutuu, vaarana on epäluottamuksen lisääntyminen.

Perusmukavia ihmisiä riittää

Aikuiskouluttajana työuransa tehnyt Päivi Pusa on siitä tyypillinen suomalainen, että hän suhtautuu luottavaisesti muihin ihmisiin.

– Jos ajattelee vaikkapa niitä satoja ihmisiä, joita olen tavannut työssäni, suurin osa on perusmukavia suomalaisia. Ihmisiä ihmisille. Tietyissä uusissa tilanteissa tarvitaan kuitenkin epäileväisyyttä, vaikka kaikki lopulta menisi hyvin.

Pusa muistuttaa, että ystävällisiä ihmisiä riittää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, sillä ihmisen perusolemukseen kuuluu auttamisenhalu. Kun reissussa seisoo kartan kanssa kadunkulmassa, usein joku tulee tarjoamaan apuaan.

Korkeaa luottavaisuutta Suomessa selittää Pusan mielestä moni asia, kuten toimiva ja läpinäkyvä yhteiskunnan organisaatio ja vähäinen korruptio.

– On tärkeää, että myös valtio luottaa ihmisiin. Niin metsä vastaa, kuin sille huudetaan, tamperelainen Pusa summaa.

Valkoisen talon tiedottajan Sarah Huckabee Sandersin ilta ei mennyt suunnitelmien mukaan perjantaina. Kun hän yritti perheineen illallistaa Virginian Lexingtonissa, ravintolan omistaja pyysi häntä lähtemään.

Sandersin mukaan hänet käännytettiin, koska hän työskentelee presidentti Donald Trumpin hallinnossa.

– Omistajan teot kertovat hänestä enemmän kuin minusta. Yritän aina parhaani mukaan kohdella kaikkia kunnioituksella, vaikka he olisivat eri mieltä kanssani, ja teen niin jatkossakin, Sanders kirjoitti Twitterissä.

Tapaus on herättänyt laajaa keskustelua Yhdysvalloissa, jonka poliittista tunnelmaa kiista siirtolaisperheiden erottamisesta on kiristänyt entisestään.

Ravintolan nettisivuille on tulvinut arvosteluja

Tapaus on tehnyt Red Hen -ravintolan sivuista poliittisen taistelutantereen Facebookissa ja arvostelupalvelu Yelpissa. Presidentin vastustajat ja kannattajat ovat rynnänneet jättämään ravintolasta ylistäviä ja lyttääviä arvioita.

Presidentin vastustajat kiittivät arvioissaan ravintolan henkilökuntaa ja ylistivät omistajan rohkeutta. Heidän mielestään Sanders on tiedottajana osallinen Trumpin hallinnon päätöksiin, joita he pitävät moraalittomina.

–- Mahtavaa, että tällä paikalla on omatunto. Kiitos, että vastustatte syrjivää hallintoa, joka on Amerikan suurin häpeäpilkku. Toimitatteko New Yorkiin? eräs viisi tähteä antanut arvostelija kirjoitti Facebookissa.

Presidentin kannattajien mielestä ravintola taas syrji Sandersia hänen poliittisten mielipiteidensä ja työpaikkansa takia. He kutsuivat ravintolan päätöstä ahdasmieliseksi ja epäisänmaalliseksi.

– Luokatonta. Silkkaa vihaa ja syrjintää. Hävetkää! eräs yhden tähden antanut arvosteilija kirjoitti Facebookissa.

Tämän artikkelin julkaisuhetkellä Trumpin kannattajat näyttävät olevan johdossa ainakin ravintolan Facebook-sivuilla. Yhden tähden arvioita oli annettu 15 402, kun taas viiden tähden arvioita oli jätetty 7 972.

Trumpin avustajille ei löydy treffiseuraa

Viime aikoina Yhdysvaltain poliittista ilmapiiriä ovat kiihdyttäneet Trumpin hallinnon linjaukset, joiden seurauksena yli 2 000 siirtolaislasta erotettiin vanhemmistaan. Laajan arvostelun jälkeen hallinto joutui muuttamaan linjauksiaan tällä viikolla.

Aiemmin tällä viikolla siirtolaisasioista vastaava turvallisuusministeri Kirstjen Nilsen joutui keskeyttämään päivällisensä meksikolaisessa ravintolassa Washingtonissa, kun mielenosoittajat häiritsivät hänen ruokailuaan.

Tyly kohtelu on ulottunut myös Valkoisen talon riviavustajiin. Politico-uutissivustolle nimettömänä puhuneet nuoret avustajat ovat kertoneet, että heidän on ollut hyvin vaikea löytää treffiseuraa pääkaupungista Washingtonista, jossa on perinteisesti äänestetty demokraatteja.

Lue myös:

"En todellakaan välitä" luki Melania Trumpin takissa, kun hän tapasi siirtolaislapsia – 4 asiaa, mitä vaatevalinta saattaa tarkoittaa

Perheiden hajottaminen rajalla loppuu, mutta Yhdysvaltain siirtolaispolitiikassa riittää ratkaisemattomia kysymyksiä

Miksi Yhdysvallat erottaa siirtolaislapset vanhemmistaan? Keräsimme viisi kysymystä ja vastausta ihmetystä herättävästä rajapolitiikasta

Juhannusaattona Suomea riepotellut ja laajoja sähkökatkoja aiheuttanut myrsky on nimetty Pauliinaksi. Ilmatieteen laitos valitsee myrskyn nimen suomenkieliseen kalenteriin merkittyjen nimipäivien mukaan. Yleensä päädytään myrskypäivän ensimmäiseksi merkittyyn käyttämättömään nimeen. Se olisi tällä kertaa ollut Paula.

Ilmatieteen laitos puntaroikin ensin Paulan ja Pauliinan välillä.

– Tässä kävi niin, että joku oli jo kerinnyt käyttää Pauliinaa. Me myötäilimme niin, että otimme sen täälläkin käyttöön, päivystävä meteorologi Nina Karusto Ilmatieteen laitokselta sanoo.

Ilmatieteen laitoksella arveltiin, että viranomaistiedotuksessa ja mediassa levinneen Pauliinan vaihtaminen Paulaksi olisi aiheuttanut turhan rumban.

– Nimi katsotaan tapauskohtaisesti. Pääasia, että käytetään nimiä, joita ei ole aiemmin käytetty, Nina Karusto sanoo.

Jos myrskyn tai rajuilman ennakoidaan selvästi aiheuttavan monenlaista harmia, sille voidaan antaa nimi jo etukäteen. Tavallisesti nimeäminen tapahtuu kuitenkin tapahtumapäivänä, kun vahinkoja nähdään syntyvän.

Myrsky nimetään, kun vahingot ovat merkittäviä

Milloin myrsky sitten on niin raju, että se tarvitsee nimen?

– Enimmäkseen silloin, jos maa-alueilla tapahtuu merkittäviä vahinkoja tai tuulet ovat olleet oikeasti kovia. Yleensä kova myrsky merellä aiheuttaa myös maa-alueilla tuulivahinkoja, joten läheskään kaikkia matalapainemyrskyjä ei toki nimetä, Nina Karusto sanoo.

Myös rajuilmoja nimetään silloin, kun on ollut voimakkaita ukkosia, joista on tullut paljon vahinkoja.

– Sellainen oli esimerkiksi Kiira viime elokuussa, Nina Karusto sanoo.

Myrskystä puhutaan Suomessa silloin, kun kymmenen minuutin keskituuli on vähintään 21 metriä sekunnissa. Maa-alueilla keskituulet eivät kuitenkaan pääse yhtä koviksi kuin merialueilla, ja silloin puhutaan myrskypuuskista. Juuri lyhytkestoiset puuskat aiheuttavat vahinkoja.

– Maa-alueilla lyhytkestoisempikin mittaus riittää, Nina Karusto sanoo.

Juhannusaattona Helsinki-Vantaalla mitattiin puuskia, jotka olivat voimakkuudeltaan 21,9 metriä sekunnissa. Merialueilla kovimmat tuulen puuskat puhalsivat Kaskisissa Pohjanmaalla, jossa lukemat olivat 33,5 metriä sekunnissa. Keskituuli Kaskisissa ylsi 27,2 metriin sekunnissa.

Ei löytynyt Jimi Hendrixin plektraa eikä hippitytön helmiä, mutta Woodstockin kuuluisan mutaisen pellon arkeologisissa kaivauksissa saatiin tässä kuussa määriteltyä tarkka paikka, jossa artistit ja bändit esiintyivät kesällä 1969.

Juuri se olikin Binghamtonin yliopiston tutkijoiden tavoitteena, kun he aloittivat viisipäiväiset kaivauksensa aivan samoilla menetelmillä kuin millä arkeologisilla kaivauksilla tahansa.

Esinelöydöt olivat vaatimattomia, vain pullonsirpaleita ja tölkkien avausrenkaita. Kaivausten johtaja Josh Anderson on kuitenkin oikein tyytyväinen kuopista, jotka kertovat, mistä esiintyjät ja satojen tuhansien ihmisten yleisön erottanut aita tarkalleen kulki.

– Ihmiset voivat jatkossa seisoa tässä, katsoa kukkulalle ja sanoa, että juuri tuolla Hendrix soitti kitaraa puoli yhdeksältä aamulla, Anderson maalailee.

Woodstock-museon johtajan Wade Lawrencen mukaan arkeologien työ auttaa suunnittelemaan 50-vuotisjuhliksi aidot kävelyreitit Woodstock-faneille, niin kuusikymmenlukulaisille kuin nuorelle polvelle, jota alueella myös vierailee.

Vanhat ilmakuvat eivät riittäneet osoittamaan, missä vuoden 1969 lava, valotornit ja kaiuttimet tarkalleen sijaitsivat. Oikeaa sijoittelua haittasi myös se, että aluetta muokattiin 1990-luvulla pidettyjä konsertteja varten. Alkuperäisen lavan pohja jäi silloin täytemaan alle.

Arkeologit uskovat kuitenkin löytäneensä kohdan, jossa lavan sivuitse kulkenut metalliaita yhtyi lavan edustan puiseen "rauhanaitaan". Löydöstään ja aikalaiskuvista he laskivat, missä lavan kulmat sijaitsivat 49 vuotta sitten. Työ oli osittain tiedettä ja osittain arvailua, kertoo arkeologi Paul Brown.

Myös tölkkien renkailla oli arvoa arkeologeille, sillä niiden sijainnin perusteella he saattoivat päätellä kaivaneensa esille konsertin aikaisen maakerroksen.

Tutkimusraportti puolestaan on hyödyksi museolle, kun se päättää, kannattaisiko lava rakentaa uudelleen, sanoo Lawrence. Päätöksiä ei tehdä hätiköiden, sillä alue on monille melkein pyhä.

Suomen yllä ollut matalapaine on väistymässä pohjoiseen. Sadekuuroja voi kuitenkin tulla vielä sunnuntaiaamuna Itä- ja Pohjois-Lapissa, mutta muutoin sää on poutaista ja suurelta osin myös selkeätä.

– Parempaan suuntaan siis mennään. Kylmin ja sateisin hetki osui tuohon juhannusaatolle, jolloin esimerkiksi Vaasan tienoilla satoi vuorokaudessa 50–60 mm eli periaatteessa koko kuukauden sademäärä, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Juhannuksen paluuliikenne soljuu pääosin kuivilla teillä, mutta Suomeen kaakon suunnalta tuleva matalapaine saattaa tuoda huomisiltana sateita itärajan tuntumaan ja myöhään illalla myös maan eteläosiin.

Lomalle juhannukselta jääville Huutonen tarjoaa ensi viikoksi mukavan aurinkoista lomasäätä.

– Maanantaina voi ripotella vielä vähän vettä, mutta sitten lämpenee laajalti yli 20 asteeseen Etelä-Lappia myöten ja hellelukemiakin voi olla näköpirissä maan etelä- ja keskiosissa. Torstai on viikon lämpimin päivä.

Pientä hallanriskiä on Huutosen mukaan alkuviikosta Pohjanmaan suunnalla.

Yle Lapin toimittaja Vesa Vaarama kertoo olleensa kävelyllä metsäautotiellä, kun vaimo huomasi metsän laidassa ison eläimen.

– Vaimo sanoi yhtäkkiä, että tuolla on karhu, Vaarama kertoo.

Luontokuvausta harrastava Vaarama ei itse heti huomannut karhua, joka ilmestyi hiljaa metsän laitaan. Eläin tuli ilmeisesti uteliaisuuttaan katsomaan, mitä tiellä tapahtuu.

– Kuiskimme vaimon kanssa toisillemme ja välillä olimme aivan hiljaa, koska nauhoitimme lintujen ääniä. Karhu ei ilmeisesti kuullut meitä kunnolla ja ilmakin oli tyven, joten se ei haistanut meitä.

Oliko naaraskarhulla pentuja?

Vaaraman mukaan kyseessä oli ilmeisesti naaraskarhu, mutta pentuja ei näkynyt.

– Pari kertaa se katsoi metsään, mutta en tiedä oliko sillä pentuja.

Pariskunta seisoi arviolta sadan metrin päässä karhusta.

– Vaimo käveli heti rauhallisesti pois. Itse jäin kuvaaman noin minuutiksi.

Vaarama kertoo, että karhu otti muutaman askeleen häntä kohti, mutta se vaikutti rauhalliselta.

Karhun kohtaaminen ei säikäyttänyt

Pariskunnan ja karhun kohtaaminen tapahtui Niinilahdella viikko ennen juhannusta.

Paikallisten mukaan lähistöllä on karhu pentueineen. Sitä ei tiedetä, onko karhu sama, minkä Vaarama vaimoineen näki.

– Siellä on kuulemma karhu käynyt jonkun talon roskapönttöäkin kaivamassa ihan äskettäin, Vaarama kertoo kuulleensa.

Karhun kohtaaminen ei Vaaraman mukaan säikäyttänyt häntä.

– Vaimo sanoi, että hän säikähti helvetisti, mutta itse en ihme kyllä säikähtänyt vähääkään. Eläin vaikutti niin rauhalliselta ja siinä kuvatessa en ymmärtänyt pelätä.

Kohtaaminen päättyi rauhallisissa merkeissä.

– Kävelin rauhallisesti taaksepäin mutkan taakse pois karhun näköpiiristä ja kävelimme pois.

Pakko mennä salille. Kunnon treeni saa veren virtaamaan lihaksiin ja olon tuntumaan vahvalta. Tyytyväinen olo kaikkoaa kuitenkin nopeasti kuntosalisession jälkeen. Mieleen hiipii ahdistus, joka helpottaa vasta, kun pääsee uudelleen nostelemaan painoja.

Kuulostaako tutulta? Jatkuva treenaamiseen ja omaan ulkonäköön liittyvä ahdistus on usein merkki siitä, etteivät liikuntatottumukset ole terveellä pohjalla. Joskus kyse voi olla jopa häiriintyneestä kehonkuvasta.

Liiallinen kehon tarkkailu voi viedä ilon liikunnasta

Liikunta on tutkitusti hyvästä ja ylläpitää terveyttä, mutta pakkomielteisestä treenaamisesta ja ulkonäön muokkaamisesta liikunnan avulla voi pahimmillaan tulla mielelle vankila. Silloin liikunta ei enää tuokaan hyvää oloa, vaan muuttuu stressaavaksi suorittamiseksi.

– Kun treenaaminen alkaa hallita arkea ja treenaamaan on pakko päästä, vaikka oman terveyden kustannuksella, on syytä huolestua, toteaa personal trainer ja liikuntabiologi Timo Haikarainen.

Toisinaan treeni nähdään ainoastaan porttina kohti tietynlaista kehoa, ei kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vallitsevien kauneusihanteiden mukainen keho on lihaksikas ja äärimmäisen timmi. Timmi kroppa mielletään usein terveeksi ja elinvoimaiseksi, mutta mieli saman vartalon sisällä voi joskus olla solmussa.

Haikaraisen mukaan ulkonäkö ei itsessään ole huono motivaattori treenaamiselle, mutta peilikuva ei saisi olla ainoa motiivi lähteä liikkeelle. Pakonomainen tarve näyttää samalta kuin Instagramin motivaatiokuvissa voi pikku hiljaa muuttaa suhteen treenaamiseen kieroutuneeksi.

– Olon ei pitäisi olla jatkuvasti ahdistunut ja hätäinen treenin ja ulkonäön vuoksi, Psykoterapeutti ja Syömishäiriökeskuksen johtaja Pia Charpentier muistuttaa.

Lihasten kasvattamisesta voi tulla pakkomielle

Lihaksikasta kehoa on tavoiteltu treenisaleilla jo vuosikymmenet, mutta 2010-luvun fitnessbuumi on kasvattanut intoa isoihin lihaksiin entisestään.

Toisinaan hurjaan treenitahtiin ja lihaksikkaan kehon tavoitteluun voi liittyä kehonkuvan vääristymä, jossa oma keho koetaan pieneksi ja hinteläksi, vaikka todellisuudessa lihasta olisi kertynyt runsaastikin.

Tällaista pakonomaista lihasten kasvattamista ja kieroutunutta suhdetta omaan kehoon kutsutaan lihasdysmorfiaksi. Kyseessä ei ole syömishäiriö, mutta lihasdysmorfiaan voi liittyä myös syömishäiriöoireilua.

– Lihasdysmorfia on aika spesifi ruumiinkuvan häiriö, joka ilmenee yleisimmin miehillä. Kyse on usein kehon viestien väärintulkinnasta. Jäädään koukkuun treenin jälkeiseen pumppiin ja tunnetaan olo aina muulloin heikoksi ja ruipeloksi, Charpentier kertoo.

Charpentierin mukaan lihasdysmorfian yleisyyttä on vaikea arvioida, sillä sitä esiintyy niin eri asteisena. Vakava lihasdysmorfia lienee melko harvinainen, mutta häiriölle ominainen oireilu on yleisempää.

Vallitsevat kauneusihanteet, joissa korostuu lihaserottuvuus ja alhainen rasvaprosentti, voivat altistaa lihasdysmorfiselle oireilulle.

Lihasdysmorfikko on jatkuvasti tyytymätön omaan kehoonsa

Usein lihasdysmorfiasta kärsivä on huomattavan lihaksikas, mutta kykenemätön näkemään itse itseään niin. Vääristynyt kehonkuva aiheuttaa usein valtavaa ahdistusta, ja kovasta treenaamisesta tulee helposti keino sietää pahaa oloa.

Lihasdysmorfian yleisimpiä oireita on erittäin tiukka ja rankka treeniohjelma, kurinalainen ruokavalio sekä jatkuva tyytymättömyys omaan kehoon.

– Tyypillistä on pakkomielle treenata mahdollisimman usein ja mahdollisimman kovaa. Käytännössä elämä usein muuttuu kovin rajoittuneeksi, kun arjen suunnittelu tähtää vain mahdollisimman suureen lihaskasvuun, Charptentier toteaa.

Pahimmillaan yhä suurempien lihasten tavoittelu voi johtaa siihen, että lihaskasvua haetaan kielletyistä aineista, kuten steroideista.

Haikarainen ei näe työssään lihasdysmorfiaa jatkuvasti silmille hyppäävänä ilmiönä, vaan enemmän marginaalisena ongelmana. Haikarainen kuitenkin myöntää kohdanneensa uransa aikana ihmisiä, joille lihasten kasvattamisesta on tullut jonkinasteinen pakkomielle.

– Olen törmännyt tilanteisiin, joissa olen huomannut, että asiakkaalla on epäterveitä ajatuksia, pakkomielteistä treenaamista tai kehonkuvan vääristymiä, Haikarainen kertoo.

Mieti miksi treenaat

Treenaaminen ja tietyn ulkonäön tavoittelu liikunnan kautta voi lipsua pikku hiljaa yhä hallitsevammaksi osaksi arkea, eikä sitä yleensä huomaa itse kovin helposti.

– Kun ystävät alkavat kommentoida sitä, että treenaaminen on mennyt överiksi, on syytä pysähtyä pohtimaan omia liikuntatottumuksia, Charpentier sanoo.

Aina ei ole helppoa erottaa sitä, milloin treenaamisesta on tullut liian hallitseva osa arkea ja milloin taas kyse on terveestä innostuneisuudesta ja päämäärätietoisesta liikkumisesta.

– Rajanvedossa auttaa se, että miettii, miksi treenaa. Jos itsetunto määrittyy treenaamisesta ja treenatusta ulkonäöstä, ei kaikki ole ihan kohdallaan, Charpentier toteaa.

Motiivien lisäksi on hyvä pohtia myös sitä, millaisia ajatuksia herää, jos ei pääse liikkumaan suunnitellusti.

– Kannattaa miettiä, miltä ajatus treenittömästä viikosta tuntuu. Mikäli jo ajatus tuntuu sietämättömältä, on syytä pohtia, mitkä omat motiivit treenaamiseen ovat.

Myös Haikarainen on samoilla linjoilla. Ahdistus on usein merkki siitä, että suhteessa liikuntaan on jotain vinksallaan. Yhdeksi hälytysmerkiksi Haikarainen mainitsee tilanteen, jossa tuntee pakonomaista tarvetta lähteä tekemään edes pieni treeni, vaikka olisi kipeä tai kärsisi rasitusvammasta.

– Kaikki ei ole hyvin, jos ei pysty jättämään treeniä väliin, vaikka tietää treenaamisen haittaavan terveyttä.

Miten toimia, jos treeni menee överiksi?

Jos huomaa, että treenaamiseen suhtautuu turhan pakonomaiseksi, kannattaa yrittää tietoisesti muuttaa ajatus- ja käyttäytymismallejaan.

– Harvenna treenaamista tietoisesti ja kuulostele, miltä se tuntuu. Jos ahdistaa, pysähdy ja mieti, mistä ahdistus juontaa juurensa, Charpentier vinkkaa.

Charpentierin mukaan pakonomaisen treenaamisen kierteestä pääsee usein irti, kun asian tiedostaa ja alkaa suunnitella arkeaan muun kuin treenin ehdoilla. Esimerkiksi uudet harrastukset tai ihmissuhteisiin panostaminen voivat viedä ajatuksia pois treenaamisesta.

Jos ahdistus ja pakkomielteisyys ei hellitä, kannattaa ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.

– Yleensä jo muutama konsultaatiokäynti psykologilla saa haitallisen kierteen katkeamaan. Ja jos ajatusmallit istuvat tiukassa, myös siihen löytyy ammattilaisilta apua, Charpentier kertoo.

Tavoitteellinen treenaaminen ei aina tarkoita riippuvuutta

On hyvä muistaa, ettei kovakaan treeniohjelma aina tarkoita sitä, että treenaaminen olisi mennyt liiallisuuksiin. Oleellisia ovat treenaamisen motiivit ja se, onko liikunta tasapainossa esimerkiksi ihmissuhteiden ja työn tai opiskelun kanssa.

– Olen urallani törmännyt loppujen lopuksi paljon enemmän ihmisiin, jotka ovat tyytyväisiä treenisuorituksiinsa ja aidon innostuneita liikunnasta kuin ihmisiä, joille liikunta tuottaisi jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, Haikarainen sanoo.

Kunnianhimoisen tavoitteen erottaa pakkomielteestä se, että tietää olevansa arvokas ilman erottuvia vatsalihaksia tai muuta ulkonäköön tai suoritukseen liittyvää tavoitetta.

– Terveessäkin treenaamisessa voi olla hyvin kunnianhimoinen tavoite, esimerkiksi fitnesskisat. Silloin treeni voi olla kurinalaista ja iso osa elämää. Tärkeää on, ettei itsetunto ole kiinni siitä tavoitteesta, eikä epäonnistuminen vie pohjaa itsearvostukselta, Charpentier kiteyttää.

Lue myös:

"On koko ajan ahdistava ja syyllinen olo" – Näistä merkeistä tunnistat liiallisen treenaamisen

Kuihtuminen kuntosalilla oli himoharjoittelijan hiljainen avunhuuto – "Raja terveen ja sairaan välillä on hyvin häilyvä"

Fitnessura sekoitti hormonit ja jäädytti perhehaaveet vuosiksi: "Kova hinta maksettavaksi"

50 grammaa kurkkua, 150 grammaa kanaa, eikä tippaakaan vettä – bikini fitness -kisaaja kuivattaa itsensä: "Olo ei välttämättä ole seksikkäin"

Tulehdukselliset suolistosairaudet alkoivat yleistyä Suomessa 1990-luvulla. 2000-luvulla niiden lisääntymistä on kuvattu ”räjähdysmäiseksi” sekä Suomessa että maailmalla. Taudin esiintyvyys ja lisääntyminen on suurinta Pohjoismaissa.

Tulehduksillisia suolistosairauksia on kaksi. Toinen on haavainen paksusuolitulehdus ja toinen Crohnin tauti. Niiden yhteisnimitys on IBD, joka on lyhenne englanninkielisestä termistä Inflammatory Bowel Diseases.

IBD puhkeaa tavallisimmin 15–35-vuotiaana. Tulehduksellisten suolistosairauksien tyypillisiä oireita ovat pitkittyvä ripuli, veriripuli ja vatsakivut.

Paksusuolitulehduksen ja Crohnin taudin pääasiallinen oire on useita kertoja päivässä vaivaava ripuli. Se voi kestää monta viikkoa. Lisäksi potilaalla voi olla voimakkaita krampinkaltaisia vatsakipuja. Usein paino laskee ja yleisvointi heikkenee.

Oireiden pitkittyessä on syytä hakeutua lääkäriin – työterveyteen tai terveyskeskukseen – ja sitä kautta tutkimuksiin.

Syy tuntematon

Sairaus ei näy päällepäin, mutta sen oireet hankaloittavat elämää. Tautia sairastavan on esimerkiksi päästävä nopeasti WC:hen, mutta esimerkiksi ravintorajoituksia ei sairastuneelle yleensä anneta.

IBD:n syitä ei tunneta, joten myös keinot sairauden ehkäisemiseksi puuttuvat.

– Syy ei löydy geeneistä, sillä geenit eivät muutu näin nopeasti. Yksittäistä tekijää ei ole löytynyt ruuastakaan, vaikka syöminen on muuttunut, ruoka on jalostettua ja ruuan mukana syödään kemikaaleja, sanoo gastroenterologi Eija Hirsi Etelä-Karjalan keskussairaalasta.

Syyksi on epäilty muun muassa jotakin ympäristötekijää, joka muuttaa suoliston reagointia ja aiheuttaa hallitsemattoman tulehduksellisen reaktion.

– Viime vuosikymmeninä ympäristömme on muuttunut valtavasti. Kävelemme asfaltilla, oleskelemme sisätiloissa, teemme hermostuttavaa työtä, stressaannumme, antibiootit muuttavat suoliston bakteeristoa, luettelee Hirsi.

Kainuussa ja Etelä-Karjalassa kansantaudin raja rikki

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa 47 800 IBD-tapausta. Vuonna 2007 niitä oli 30 000. Viimeisen 10 vuoden aikana tulehduksellisia suolistosairauksia on diagnosoitu reilun 1 700 tapauksen vuosivauhdilla.

Suomessa IBD:tä esiintyy suhteutettuna väkilukuun eniten Kainuussa, Lapissa ja Oulun alueella sekä Kaakkois-Suomessa. Kainuussa ja Etelä-Karjalassa IBD voidaan jo luokitella kansantaudiksi, sillä sitä sairastaa yli prosentti väestöstä.

Vuoden 2017 lopussa IBD lääkekorvausta maksettiin 972 kainuulaiselle, mikä tarkoittaa, että noin 1,31 % kainuulaisista sairastaa jompaakumpaa IBD-tautia. Etelä-Karjalassa lääkekorvausta sai 1 297 eteläkarjaista, mikä on yksi prosentti maakunnan asukkaista.

IBD-sairauksia ei voida nykylääketieteellä kokonaan parantaa lääkkeillä tai leikkaushoidolla. Tauti todetaan suoleen tehtävällä tähystyksellä. Lääkkeillä tautien oireita voidaan lieventää, mutta kokonaan ne eivät oireita poista.

Mikäli paksusuolentulehdus tai Crohnin tauti äityy niin vaikeksi, että lääkkeet eivät riittävästi tautiin helpota, on edessä leikkaus. Siinä potilaalta poistetaan suolesta osa, mutta sekään ei tautia lopullisesti nujerra.

Lisää hoitajia

Gastroenterologi Eija Hirsi Etelä-Karjalan keskussairaalasta toivoo, että sairaaloilla olisi enemmän hoitajia, jotka voisivat auttaa potilasta taudin aikana.

– IBD-hoitajan osuus kroonisen sairauden hoidossa on tärkeä, kertoo osastonylilääkärinä toimiva Hirsi.

Sairastuneiden tukena on myös Crohn ja Colitis ry, joka tarjoaa monenlaista apua ja vertaistukea sairastuneille.

Koska tautien aiheuttajia ei tiedetä, on ihmisille vaikea antaa tautia ehkäiseviä elämänohjeita. Tupakointi lisää ainakin alttiutta sairastua Crohnin tautiin.

– Uusia menetelmiä, kuten potilaan omaseuranta on otettava käyttöön. Ja ilman muuta tutkimusta tarvitaan lisää, sanoo Hirsi.

Lue haavaisesta paksusuolitulehduksesta ja Crohnin taudista lisää Duodecimin terveyskirjastosta.

Niskavuorelaisessa maisemassa, peltojen ja metsien lomasta läikehtii vedenkimallusta. Ollaan Hauholla, jonka suurilla selkävesillä pesii monenlaisia, jopa uhanalaisia siipiveikkoja.

Pitkän linjan lintuharrastaja Ari Lehtinen sai keväällä tehtäväkseen selvittää, mitä lintulajeja elää Hauhonselällä ja Ilmoilanselällä. Ne ovat varsin laajoja vesialueita, jotka kuuluvat Vanajaveteen.

Kolmeen eri otteeseen rantoja, luotoja ja muita pesimäpaikkoja tutkaillut mies yllättyi iloisesti, sillä etenkin Hauhonselältä löytyi monia mielenkiintoisia lintulajeja.

– Hauhonselältä löytyi peräti kaksi erittäin uhanalaisen punasotkan reviiriä. Kahdesta punasotkan reviiristä vain toisessa oli pesintä onnistunut, sillä näin naaraan uivan kolmen palleroisen poikasen kanssa.

Tämä onnistunut pesintä saattaa jäädä tänä vuonna ainoaksi varmistetuksi punasotkan pesinnäksi Kanta-Hämeessä. Ari Lehtinen

Punasotka on yksi nopeimmin vähentyneitä lintulajeja Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Vielä parikymmentä vuotta sitten laji oli elinvoimainen, mutta nyt se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Punasotka on tänä vuonna BirdLife Suomen erityisseurannassa.

– Tämä onnistunut pesintä saattaa jäädä tänä vuonna ainoaksi varmistetuksi punasotkan pesinnäksi Kanta-Hämeessä.

Ruskosuohaukan ja sääksen kannat vahvistuneet

Punasotkan lisäksi Hauhon selkävesillä pesii myös petolintuja eli ruskosuohaukkoja ja kalasääskiä eli sääksiä. Linnustoselvitystä tehneen Ari Lehtisen mukaan erityisen hyvä uutinen on se, että niiden määrät ovat kasvaneet viime vuosina.

– Hauhonselällä pesii nyt viisi ruskosuohaukkaparia sekä neljä sääksipariskuntaa. Molempien osalta kyseessä on pinta-alaan suhteutettuna laajimmat kannat koko Kanta-Hämeessä.

Lehtinen teki havaintoja myös selkälokeista, jotka pesivät sekä Hauhon- että Ilmoilanselällä. Selkälokki on harvinaisuus kantahämäläisessä pesimälajistossa.

– Se onkin täällä meillä erityistarkkailussa ja sen poikastuottoa pyritään seuraamaan ja rengastamaan.

Tavanomaisimpia asukkeja ovat sinisorsat, tavit ja haapanat. Peruslajistoon kuuluu myös silkkiuikku, joita pesii useita kymmeniä pareja. Kaulushaikarakoiraat huutelevat kovasti Ilmoilanselällä, missä näyttää viihtyvän myös rastaskerttunen.

Linnustoselvitykseen Lehtinen kirjasi ylös myös kuikan, laulujoutsenen, kanadanhanhen, meriharakan ja kalalokin. Ari Lehtinen kertoo, että naurulokkeja ei hauholaisilla selkävesillä sen sijaan isommin ole.

Vedenkorkeus hankaloitti pesintää

Tänä vuonna erikoista on ollut se, että vedenpinta on Hauhon selkävesillä ollut poikkeuksellisen korkealla vielä kesäkuun alussa. Tietyt lintulajit ovatkin joutuneet etsimään uusia pesimäpaikkoja.

Noin viisikymmentä senttiä normaalia korkeammalla oleva vesi on vaikeuttanut Lehtisen mukaan erityisen paljon muun muassa kuikan pesintään.

– Etenkin niille lajeille, jotka tekevät kelluvan lauttapesän, korkealla oleva vesi on huono asia. Täällä pesii useampia kuikkapareja, mutta yksikään niistä ei ole vielä pystynyt hautomaan munia.

Myös kalalokit ovat joutuneet siirtymään uusille pesimäpaikoille, koska vanhat pesimäkivet ovat olleet niin lähellä vesirajaa, että ne eivät ole pystyneet tai uskaltaneet tehdä siihen pesää.

– Kalalokit ovatkin muuttaneet rantapuihin varisten pesiin.

Lintulajit selville tulevaisuuden kunnostuksia varten

Lehtisen urakoima linnustoselvitys liittyy Hämeessä käynnissä oleviin järvikunnostushankkeisiin, joita koordinoi Vanajavesikeskus yhteistyössä Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen kanssa.

Kanta-Hämeen sisävesien suojeluun tähtäävässä hankkeessa olivat tänä kesänä vuorossa Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä.

– Jos tulevaisuudessa tulee tarve järvikohtaiselle kunnostukselle, niin silloin tiedetään jo etukäteen, missä ovat linnustollisesti arvokkaat alueet ja niiden kohdalla voidaan miettiä toimenpiteiden vaikutuksia alueen linnustoon, kertoo lintuharrastaja Ari Lehtinen.

– Lähtökohtana on se, että ranta-asukkaat ja järvien suojelu- tai kunnostusyhdistykset ovat mukana hankkeessa. Järvien kunnostuksilla on pääasiassa vähennetty hajakuormituksia ja lisätty alueen virkistysarvoja.

Kohdekohtaisiin kunnostuksiin on mahdollista saada myös rahaa valtiolta.

Pitkiä työpäiviä, seksuaalista ahdistelua ja kuolema – Yle haastatteli Australiaan matkanneita nuoria karmeista työoloista

Joka vuosi tuhannet ulkomaalaiset nuoret reissaavat ja tekevät töitä Australiassa vuoden tai kahden oleskeluun oikeuttavalla työlomaviisumilla. Harva nousee vastustamaan kurjia työoloja.

Pienessä saaressa seisova tykki antoi kaikkensa pelastaakseen talvisodassa Suomen – nyt koko kalusto on myynnissä ja hinta tiettävästi maailman hurjin

Siinä se nyt on. Maailman tiettävästi suurin ja kallein myynnissä oleva rannikkotykki. Tykki siirtyi nykyiselle omistajalleen Rankin linnakesaaren kaupan yhteydessä kolme vuotta sitten. Nyt sille on isketty 199 000 euron hintalappu.

"Olen mökeistä hiukan kateellinen suomalaisille" - Bruce Oreck ja kolme muuta Suomeen muuttanutta kertoo, mikä pohjoisessa kesänvietossa ihmetyttää

Joku hämmästyy alastomuutta, toinen kummeksuu järjestelmällisyyttä. Perulaisen juhannuksen erikoisruoka on marsu.

Kukaan ei enää uskonut Brasilian työmyyrään, jonka rasistit ajoivat Euroopan rupusarjasta uran lopettamisen partaalle - sitten Lionel Messi pyysi häntä Barcelonaan

Moneen kertaa epäonnistuneesta Paulinhosta karvoi espanjalaisjätin avainpelaaja

Tämä on laki: parturin leikattava myös naisten hiukset – naisasiakkaista kieltäytyvä ”kympin” parturi voi joutua maksumieheksi

Osa miehille suunnatusta parturiliikkeistä leikkaa hiuksia niin halvalla, että naisetkin haluaisivat tasauttaa siellä latvat. Ja siihen heillä on täysi oikeus. Hiusalan yrittäjä ei saa valita asiakkaitaan sukupuolen mukaan. Parturileikkausta pyytävää naista on siis palveltava myös ”miesten” parturissa.

Kake Randelin laulaa nostalgiaa 1980-luvun lapsille – "Lapset istuivat takapenkillä ja oppivat vanhempiensa suosikkibiisit ulkoa"

1980-luvulla perhe istui autossa matkalla mökille. Autoradio soitti Kake Randelinin tuoretta kasettia, joka oli hankittu hetki sitten huoltoasemalta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin samat lapset ovat aikuisia ja osaavat vieläkin Kaken biisit ulkoa. Kun Randelin astuu lavalle, eturivissä autoradionostalgiaa kokevat kolme-neljäkymppiset ovat kovimpia bilettäjiä.

Psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio ratsastaa trendin harjalla. Hän on kirjoittanut täytettävän kirjan, jonka avulla lukija voi tutkailla mielensä liikkeitä.

– Ihmiset jumppaavat pakaraa ja miettivät kroppaa, lihaksia ja ulkonäköä. Kannattaisi muistaa, että myös mieltä voi treenata, Kallio sanoo.

Kallion kirja Lujasti lempeä - Mielen työkirja on jaettu kahteentoista teemaan ja sen on tarkoitus kulkea lukijansa rinnalla vuoden ajan. Tehtävänä voi olla vaikkapa löytää omanlaisensa ainekset hyvään elämään tai havainnoida asioita, jotka tuovat mieleen vakautta.

Kiltteyttä ei voi olla liikaa, mutta se voi olla väärin suunnattua. Maaret Kallio, Lujasti Lempeä - Mielen työkirja

Mielen työkirja perustuu Kallion kahteen aiempaan teokseen. Nyt mukaan ovat tulleet tehtävät.

– Tietokirja voi olla aika raskaskin lukea. Tässä on mukana ajatusärsykkeitä ja pohdinnan paikkoja, jotka jatkavat keskustelua kirjan ja sen lukijan välillä.

Vauvan ja hauvavauvan kirjat

Arvo Lehtovaaran ja Maija Karman Kulta-aika lapsuuden: Pienokaisen oma kirja ihastutti sotien jälkeisessä Suomessa. Kirjan ilmestymisvuonna 1949 lapsia syntyi paljon, mutta ainakin esikoisen ensiaskeleet ja hampaan puhkeamiset ehdittiin kirjata ylös vauvakirjaan. Kirjasta on otettu 50 painosta ja sitä myydään yhä.

Täytettävien kirjojen uusi tuleminen lähti nuorista.

– Tuhoa tämä kirja ilmestyi Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten.

– Julkaisimme sen suomeksi vuonna 2016. Se oli varmaan otollinen aika. Villitys lähti leviämään sosiaalisessa mediassa, kertoo WSOY:n kustantaja Henrikki Timgren.

Revi tämä sivu irti. Pane se taskuusi. Anna sen mennä pesuun. Kiinnitä sivu takaisin paikoilleen. Keri Smith, Tuhoa tämä kirja (suom. Maria Lyytinen)

Tuhoa tämä kirja on kanadalaisen kirjailijan ja käsitetaiteilijan Kerti Smithin ideoima. Hänen haluaa tehdä kirjoja, joiden täydentämiseen lukija voi aktiivisesti vaikuttaa. Nuorille suunnatulle tuhoamiskirjalle saa tehdä kaikkea sitä, minkä vanhemmat ja opettajat ovat kieltäneet. Kirjaa nuollaan, taitellaan, roiskitaan ja sen päältä kävellään. Lopulta kirja kehottaa ottamaan sen mukaan suihkuun. Monen mielestä kirjan tuhoaminen on vapauttavaa.

– Toki jokainen voi tehdä tällaisen vaikka tyhjästä vihosta, mutta on innostavampaa, että joku on tehnyt valmiiksi impulsseja, joiden mukana toimia.

– Siinä syntyy dialoginen suhde kirjan tekijän ja täyttäjän, tässä tapauksessa tuhoajan, välillä, Timgren sanoo.

Mustavalkoista Tuhoa tämä kirja -teosta ja sen jälkeen ilmestynyttä värillistä versiota on myyty yhteensä 80 000 kappaletta. Samassa imussa lähtivät menemään kaupaksi muutkin täytettävät teokset.

Mitä äitisi ehti kertoa ennen kuin kuoli?

Hollantilainen Elma van Vliet on kehittänyt suositun sarjan täytettäviä kirjoja. Ensimmäinen kirja syntyi omaan tarpeeseen. Van Vlietin äiti sairastui vakavasti ja tyttärelle iski paniikki. Hänelle oli käynyt, kuten monelle meistä. Van Vliet oli monesti ajatellut, että äidiltä pitää kysyä perheen ja suvun asioista, mutta koskaan ei tuntunut olevan sopiva hetki. Äidin menettämisen pelko sai hänet toimimaan. Hän antoi äidilleen kirjan täynnä kysymyksiä. Äidin tehtävänä oli kirjoittaa vastauksensa kirjaan ja ojentaa se sitten takaisin tyttärelleen muistoksi.

Kadutko joitakin elämäsi aikana tekemiäsi valintoja? Elma van Vliet, Äiti, kerro minulle (suom. Sanna van Leeuwen)

Saatuaan täytetyn kirjan äidiltään, van Vliet tuli ajatelleeksi, että monet muutkin voisivat hyötyä hänen ideastaan. Äiti - kerro minulle oli toukokuun myydyin tietokirja Suomessa.

On eri asia voida huonosti kuin olla huono

Kännykkään kiinni kasvaneet kaipaavat käsillä tekemistä eikä päiväkirjoista tuttu avautuminen mene muodista koskaan. Päinvastoin omien ajatusten jäsentely ja tutkiskelu on pinnalla juuri nyt.

– Ihmisillä on tarve jollain tavalla reflektoida itseään.

– Aina ei välttämättä tarvitse mennä terapiaan tai psykologin puheille, vaan voit käydä läpi asioita kirjan ohjaamana. Kynnys tällaiseen tekemiseen on madaltunut, Henrikki Timgren arvelee.

Maaret Kallio muistuttaa, että kirja ei voi koskaan korvata terapiaa. Sen sijaan kirja voi palauttaa ihmisen maan pinnalle. Näyttää, ettei olekaan aivan hullua ajatella tai tuntea näin. Tajuta, että monella muullakin on samoja ongelmia.

Täytettävän kirjan pariin voi palata uudelleen jälkeenpäin. Se antaa perspektiiviä. Kallion mukaan ihminen alkaa uskoa osanneensa ja tienneensä tietyt asiat aina. On terveellistä lukea, kuinka jokin asia on pohdituttanut ja tuntunut synkältä tai raskaalta. Ja siitäkin on selvitty.

– On hyvä oppia erottamaan, että en olekaan huono vaan vain voin huonosti. Niissä on hurjan suuri ero mielen kannalta, Kallio muistuttaa.

Raivolla ja ironialla ärsytyksiä päin

Monien kirjojen tavoitteena on tuottaa hyvää mieltä ja kannustaa ajattelemaan positiivisesti.

Otavan kustannustoimittajasta Lotta Sonnisesta homma alkoi maistua turhankin makealta.

– Teen kustannustoimittamisen rinnalla käännöstöitä. Käännettyäni muutaman täytettävän kirjan minua alkoi jo huvittaa se kaikki herttaisuus ja yletön kiitollisuus, Sonninen naurahtaa.

– Ja onhan se vähän rahastustakin. Näen tämän jatkumona aikuisten värityskirjoille.

Sonninen kokee, että täyttökirjat on suunnattu juuri hänen kaltaisilleen nelikymppisille naisille. Aivan kuin heillä olisi loputon velvollisuus tulla aina vain paremmiksi ja ihanammiksi ihmisiksi.

Luettele ihmisiä, jotka ovat sinua epäpätevämpiä ja menestyvät silti paremmin. Lotta Sonninen, Pieni pahan mielen kirja

Positiivisen ajattelun rummuttaminen tuntuu Sonnisen mielestä korreloivan sen kanssa, miten stressaantuneita ihmiset ovat. Taustalla kummittelee ajatus, että stressistä ja kiireestä selviää ajattelemalla myönteisemmin.

– Entä jos katkeruuskin voisi olla voimavara? Kiukunkin voi kääntää eteenpäin piiskaavaksi voimaksi, Sonninen pohtii

Tästä pohdiskelusta syntyi idea pahan mielen täyttökirjasta. Kirjaan voi piirustaa naapurien inhottavimmat piirteet tai luetella exän kaikki huonot puolet.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Lotta Sonninen on miettinyt, että, jos hänen tekemänsä Pienen pahan mielen kirjan täyttää edes puolitosissaan kirjan ohjeiden mukaan, siitä tulee erittäin salainen dokumentti.

– Kaikki kiukku on sitten siellä ja ehkä poissa mielestä. Voihan kirjan sitten vaikka polttaa tai jotenkin muuten rituaalinomaisesti hävittää. Vaikka kirja onkin tehty pilke silmäkulmassa.

Myös psykoterapeutti Maaret Kallion kirjaan avataan sielua siinä määrin, että monen tekee varmaan mieli kätkeä täytetty kirja vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan villapaitojen alle.

Jos käsin kirjoittaminen ei luonnistu, kirjan tehtävät voi tehdä koneella.

– Silloin itse kirja säilyy koskemattomana ja sen voi kierrättää, vinkkaa Kallio.

Rantasalmella kaksi moottorivenettä on ajanut yhteen sunnuntaina aamuyöllä.

Turmassa loukkaantui ainakin kaksi veneiden kyydissä ollutta ihmisiä. Heidän tarkemmista vammoistaan ei ole tietoa, mutta heidät on viety sairaalahoitoon. Veneissä oli yhteensä 14 ihmistä.

Kaikki onnettomuudessa mukana olleet pääsivät rantaan omin avuin, mutta paikalla oli myös kaksi pelastuslaitoksen venettä.

Turma tapahtui keskellä Haukivettä lähellä Linnansaarta.

Poliisin mukaan 1990-luvulla syntyneen enonkoskelaismiehen vene oli törmännyt edellä kulkeneeseen veneeseen, kun edellä kulkeneeseen veneeseen oli tullut jonkinlainen vika ja sen vauhti oli tyrehtynyt. Veneessä, johon törmättiin, oli yhteensä kahdeksan ihmistä.

Enonkoskelaismies puhalsi alkometriin noin yhden promillen lukemat.

Samalla järvialueella tapahtui veneturma kaksi päivää sitten juhannusaattona.

Lue lisää:

Iso vene kaatui Rantasalmella – yhden epäillään hukkuneen

Saksassa lähellä Düsseldorfia sijaitsevassa Wuppertalissa sattui lauantaina räjähdys, jossa loukkaantui 25 ihmistä, kertoi poliisi sunnuntaina. Neljä ihmistä loukkaantui kerrostaloräjähdyksessä vakavasti. Tiettävästi kukaan ei kuollut räjähdyksessä.

Poliisin mukaan räjähdys tapahtui Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa sijaitsevan kaupungin länsiosassa ja koko talo tuhoutui.

Syytä räjähdykselle ei ole kerrottu.

Uutinen täydentyy.

Keltainen labradorinnoutaja juoksentelee rannalla etsien uimapaikkaa. Kuuluu loiskahdus ja lasten naurua, kun koira hyppää veteen. Vantaalainen Natusen perhe aloitti mökkielämän jo ennen juhannusta.

Natuset menevät mökille aina kun se on mahdollista.

– Mökkeily on sellainen juttu, että aina sinne on lomilla päästävä. Metsänkaipuu, luonnonkaipuu, joku sellainen veri tänne vetää mökkeilemään, Pekka Natunen pohtii.

Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä ja niillä noin 2,4 miljoonaa aktiivista käyttäjää. Mökkivuorokausia kertyy mökkeilijälle vuoden aikana keskimäärin 79.

Luvut ovat korkeita Suomen kokoisessa maassa. Suomalainen on mökillä, satoi tai paistoi.

Mökkeily on tärkeä osa suomalaista kulttuuria

Mökkeily näkyy ja kuuluu suomalaisten puheissa ja kuvastoissa. Tutkija Manu Rantanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoo mökkeilyn olevan tärkeä osa suomalaista vapaa-aikaa ja kulttuuria.

Suomessa mökkeilykulttuuri on Rantasen mukaan erityislaatuista.

– Suomalaisille luontosuhde on tärkeä. Se, että täällä on paljon järven- ja merenrantoja tekee laajamittaisen mökkeilyn mahdolliseksi.

Pohjoismaissa jokamiehenoikeudet mahdollistavat luonnosta nauttimisen ja siellä liikkumisen. Rantanen uskoo tämän olevan keskeinen syy siihen, miksi Suomessakin ollaan innokkaita mökkeilijöitä. Monessa muussa paikassa luonnossa liikkuminen on rajoitetumpaa.

Mökkien varustelutason noustessa luontoa on alettu arvostaa entistä enemmän. Sieltä haetaan virkistystä ja elämyksiä sekä rauhoittumista hektisen arjen keskellä.

– Sitä minäkin aina mietin, että miksi tänne metsän keskelle tullaan hyttysten syötäväksi. Ehkä se on sellainen hyvä vastapaino kaupungissa elämiselle, Natunen naureskelee.

Vuokramökin helppous viehättää

Natuset ovat kokeneita mökkivuokraajia. Tällä kertaa punainen vuokramökki löytyi lapsuusajan kotiseuduilta Juvalta, Salajärven rannalta.

– Teen työkseni remontteja enkä missään nimessä halua tehdä niitä mökilläkin. Mökillä päiväohjelma koostuu laiskottelusta, saunomisesta, uimisesta ja syömisestä, Natunen toteaa.

Suomen suurimmat vuokramökkien välittäjät kertovat vuokrauskertojen määrän kasvavan vuosittain. Mikäli mökin käyttöaste jää pieneksi, on mökin vuokraaminen monesti ostamista halvempi vaihtoehto. Suurin osa mökkien vuokraajista on edelleen suomalaisia vaikka ulkomaalaisten vuokraajien määrä onkin kasvussa.

Manu Rantanen uskoo vapaa-ajan asuntojen vuokraamisen lisääntyvän tulevaisuudessa entisestään.

– Yhteiskunnan kehittyessä jakamistalous ja vuokraaminen ovat yleistyviä trendejä erityisesti nuorten keskuudessa.

Tutkijat ovat esittäneet, että nuoret ikäluokat eivät välttämättä saavuta suurten ikäluokkien tulotasoa. Pätkätyöt ja asumisen hintatason kehitys vaikuttavat kokonaisansioihin. Myös mökille liikkuminen maksaa. Tämä voi olla yksi syy, miksi mökin ostamista ainakin lykätään.

Suomalainen mökkeilee silti tulevaisuudessakin. Kyselytutkimuksen mukaan 82 prosenttia nuorista uskoo mökkeilyn olevan osa myös heidän elämäänsä.

Hätänumeroon 112 soitettaessa saattaa esiintyä häiriöitä Inarin kunnassa Näätämön alueella. Hätätilanteen sattuessa hakeudu häiriöalueen ulkopuolelle tai Inarin/Ivalon paloasemille, Ivalon poliisiasemalle tai Ivalon terveysasemalle.

Hätäkeskuslaitos

Varningsmeddelande 24.6.2018 kl. 13:30

Det kan förekomma störningar i Enare, Näätämö område, då man ringer 112. I händelse av nödsituation, sök er utanför störningsområdet eller till brandstationerna i Enare/Ivalo, Ivalo polisstation eller Ivalo hälsostation.

Nödcentralsverket.

VÁRALAŠVUOĐADIEĐÁHUS 24.6.2018 kl. 13:30

Heahtenummár 112-nummárii riŋgedettiin sáhttet leat hehttehusat Anára Njávdán guovllus. Jus heahtedilli šatta, ohcal hehttehusguovllu olggobeallái dahje lagamus dearvvašvuođaguovddážii, buollinstašuvdnii dahje bolesstašuvdnii.

Heahteguovddášlágádus

VAARÂTIÄĐÁTTÂS 24.6.2018 kl. 13:30

Jis suáittá etinummeer 112:tán täst pyehtih leđe vádisvuođah, Aanaar Njiävđám kuávlust. Jis puátá eeti, moonâ kuávlu ulguubel já suáti tobbeen iše, teikkâ moonâ aldemuu tiervâsvuođâ-, puálu-, teikkâ poolis kuávdášân.

Etikuávdášlájádâs

Vaarteâđtõs 24.6.2018 kl. 13:30

Jieʹttnââmra 112 soiʹttjeeʹl vuäiʹtte leeʹd stamldõõzz Aanar Njauddâm vuuʹdest. Jieʹttvueʹjjest ooʒʒõõđ stamldõsvuuʹd åålǥbeälla leʹbe ââldmõs tiõrvâsvuõtt-, čackkeem- leʹbe pååʹlespõʹrtte.

Jieʹttkõõskõs-stroiʹttel