Tampereen Sorsapuistossa raikaavat mitä erilaisimmat klassisen musiikin tulkinnat Tampere Filharmonian ilmaisessa puistokonsertissa perjantai-iltana.
Keräsimme sen kunniaksi kirjailija Minna Lindgrenin avustuksella 13 kinkkistä kysymystä historian suurimpien säveltäjien oudoista tavoista ja sattumuksista.
Testaa tietosi ja jaa tuloksesi aihetunnisteella #ylesäveltäjät.
Lähteet: Kirjailija Minna Lindgren, classicfm.com
Turkin valuutan, liiran heikkeneminen on jatkunut tänään perjantaina, joskaan ei yhtä nopeana kuin parin edellispäivän aikana.
Perjantain aikana liiran arvo on heikentynyt noin 7,5 prosenttia. Aamukaupankäynnissä romahdus oli nopea, mutta päivän aikana valuutan arvo on osittain palautunut lähelle eilispäivän lukemia.
Alkuvuoden aikana liira on menettänyt arvostaan yli 35 prosenttia.
Vuoden alussa eurosta piti maksaa noin 4,55 liiraa, kun tänään sen hinta oli enimmillään 6,90 liiraa.
Turkin talousongelmien taustalla vaikuttaa erityisesti presidentti Recep Tayyip Erdoğanin politiikka ja hänen tekemänsä henkilövalinnat.
Hän on heikentänyt Turkin keskuspankin itsenäistä asemaa ja nimittänyt vävynsä Beret Albayrakin maan uudeksi talousministeriksi.
Albayrakin on määrä lähiaikoina esitellä uudet ajatuksensa maan tulevasta. Markkinat eivät usko, että ne muuttaisivat tilannetta.
– Markkinat ovat menettäneet luottamuksensa presidentti Erdoğanin triumviraattiin, hänen vävyynsä talousministerinä ja [keskuspankin] kykyyn tehdä tarvittavia toimia, sanoi Financial Times -lehden haastattelema Renaissance Capital -sijoitusyhtiön pääekonomisti Charles Robertson.
Erdoğan on vienyt Turkin törmäyskurssille Yhdysvaltain kanssa ja maat ovat asettaneet toisilleen pakotteita. Välit ovat kireät myös esimerkiksi Saksaan.
Markkinoita huolettaa Erdoğanin omintakeinen talouspolitiikka. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että matalat korot ehkäisevät inflaatiota. Maan inflaatio laukkaa 16 prosentin vuosivauhdilla. Hän on myös syyttänyt Turkin talousvaikeuksista ulkomaiden "kampanjoita".
Markkinat eivät ole vakuuttuneet hänen uhoavista lausunnoistaa, joissa hän sanoo talousongelmien ratkeavan isänmaallisuudella ja uskonnolla.
– Jos heillä on dollarinsa, meillä on ihmisemme, oikeamielisyytemme ja Allah!
Euroopan keskuspankki pohtii, missä määrin Turkin kriisi vaikuttaa eurooppalaisiin rahamarkkinoihin. Stoxx Europe 600 -indeksiin sillä on ollut jo pientä vaikutusta, kertoo talousuutistoimisto Bloomberg.
Turkin velkakirjamarkkinoilla kymmenen vuoden korko on pompannut jo yli 20 prosentin, kertoo Financial Times.
On mahdollista, että Turkin pankkisektori joutuu vaikeuksiin ulkomaisten lainojensa kanssa, jotka kattavat 40 prosenttia pankkisektorin varoista.
Eniten rahaa Turkkiin ovat lainanneet espanjalainen BBVA, italialainen UniCredit sekä ranskalainen BNP Paribas.
Euroopan keskuspankin mukaan tilanne ei ole hälyttävä, mutta sitä tulee seurata tarkoin.
Lue lisää:
Von Nottbeckin aatelissuku on entinen suomalainen aatelissuku, joka tunnetaan parhaiten Tampereen Finlaysonin puuvillatehtaan omistajina 1800-luvulla.
Suku rakennutti itselleen myös Näsilinnan, josta käydään nyt Tampereella kovaa keskustelua. Yle kertoi torstaina, että kaupunki harkitsee museosta luopumista 270 000 euron säästöjen saamiseksi.
Suku on surullinen Tampereen kaupungin suunnitelmista. Yle tavoitti Kanadasta suvun jäsenen Cindy Lee de Nottbeckin. Wilhelm Von Nottbeck oli hänen esi-isänsä ja Heinz Von Nottbeck isoisänsä. Cindy Lee de Nottbeck oli paikalla, kun suvun elämää esittelevä Museo Milavida avattiin.
– Perheeni on hyvin surullinen ja teemme kaikkemme, mitä voimme auttaaksemme.
Carl Samuel Nottbeck hankki Finlaysonin omistukseensa ja hänen pojastaan Wilhelmistä tuli tehtaan johtaja. Suku tunnettiin Tampereen kosmopoliitteina. Von Nottbeckin suku rakennutti tehtaiden työntekijöille oman koulun ja kirkon sekä perusti oman kirjaston, palokunnan, poliisin ja seurakunnan.
Myös Tampereen ja Suomen ensimmäisen sähkövalon saaminen on suvun ansiota.
Sukuun kuulunut Peter von Nottbeck osti kaupungin omistaman kallion laelta tontin vuonna 1893. Milavidaksi nimetty palatsi valmistui muutamaa vuotta myöhemmin. Perheeseen syntyi neljä pientä lasta, jotka jäivät pieninä orvoiksi.
Von Nottbeckit jättivät Tampereen vähitellen vuoteen 1917 mennessä. Palatsi myytiin Tampereen kaupungille 1905.
Aatelissuvun luultiin jo kuolleen 1990-luvulla, kun suvun jälkeläinen Sveitsissä kuoli. Joitakin vuosia sitten selvisi, että sukulaisia asuu Kanadassa, jossa he käyttävät nimeä de Nottbeck.
Komea talo oli parikymmentä vuotta tyhjänä Tampereen paraatipaikalla odottamassa korjausta, joka siirtyi vuosi toisensa jälkeen. Viimein museo aukeni vuonna 2015, ja Nottbeckin suku kävi katsomassa sitä Suomessa.
Nottbeckin suku käyttää Kanadassa nimeä de Nottbeck. Heillä ei ole aatelissuvun asemaa, vaan he elävät tavallista elämää.
Cindy Lee de Nottbeckilla on kaksi veljeä ja yksi sisko ja muutama serkku isän puolella.
– Me olemme viimeiset, hän kertoo.
Cindy Lee de Nottbeck järkyttyi Tampereen kaupungin suunnitelmista. Hän sanoo, että koko suku on surullinen.
– Olemme hyvin surullisia. Jos joku tietää, miten Näsilinna voidaan pitää auki, kertokaa kaupungille. Antakaa kaupungin tietää, mitä mieltä olette.
– Nimi Nottbeck merkitsee monelle paljon siitä syystä, mitä isoisoisäni teki Tampereen puolesta.
Cindy Lee de Nottbeck sanoo, että museo menestyisi paremmin, jos sitä mainostettaisiin enemmän. Nyt museossa käy vuodessa 30 000 ihmistä.
– Olen varma, että jos sitä mainostaisi, se kukostaisi. Kun olin Suomessa, taksikuskikaan ei tiennyt, missä Näsilinna on.
Museon sulkeminen on yksi säästöehdotuksista, jotka tulivat julki torstaina.
Tampereen kaupunginhallitus käsittelee maanantaina vuoden 2019 talousarviokehystä. Kaupunginvaltuusto päättää talousarviosta 19. marraskuuta.
Sukututkimusta kaukana kotoa – matka herkisti tehdaspatruuna Nottbeckin jälkipolvet
Museo Milavida avaa ovensa 1800-luvun Tampereen yläluokan elämään
Tampereen upeimmasta palatsista tuli epäonnen koti, mutta remontti toi uuden elämän
Keravalaisen Marjaana Koskisen lapset tekivät elokuun alussa harvinaisen löydön Häklin uimalammesta Tuusulassa.
– Meidän 9-vuotias Aaron-poikamme hoksasi vedestä, että "Äiti täällä on meduusoja". Vähän olin epäuskoinen, että Suomen vesistöissä ei ole meduusoja, mutta menimme katsomaan ja niin niitä vain oli siellä, Koskinen kertoo.
– Sanoin ensin, että älkää koskeko, mutta tietenkin lapset olivat jo koskeneet, koska lapsen uteliaisuus voitti. Itsekin kokeilin ja ne olivat geelimäisen pehmeitä, mutta mitään haittaa niistä ei ollut. Ne eivät pistäneet tai mitään muutakaan, Koskinen jatkaa.
Lasten löytö herätti rannalla laajempaakin ihmetystä ja pienen pieniä meduusoja kerättiin kymmenittäin ämpäreihin, lapioihin ja uimalaseihin ihmeteltäviksi. Koskinen myös lähetti meduusoista kuvan Tuusulan kunnalle ja lopulta vastaus lasten kysymykseen löytyi: Uimalammen oli ottanut valtaansa Suomessa harvinainen lammikkomeduusa.
Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen selvitysten mukaan lammikkomeduusoita on aiemmin tavattu Suomessa kerran vuonna 1992 Lammin Evolta ja toisen kerran vuosina 1999 ja 2001 Tuusulasta Urheilupuiston uimalammesta.
– Urheilupuiston uimalampi on hyvin samantapainen pohjavesilampi kuin tämä Häklin lampikin. Vuonna 1999 meduusoja tavattiin näihin samoihin aikoihin eli lämpimän kesän jälkeen. Silloin niitä havaittiin kahtena päivänä, minkä jälkeen ne hävisivät, kertoo ympäristösuunnittelija Paula Luodeslampi Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksesta.
Tällä kertaa meduusat ovat kuitenkin viihtyneet Häklin lammessa jo ainakin viikon verran.
Kyseessä on Kiinasta lähtöisin oleva meduusalaji, jota esiintyy nykyään Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa etenkin keinotekoisissa pienvesissä, louhos- ja sorakuopissa sekä puistolammikoissa. Suomessa tehdyt havainnot ovat tiettävästi pohjoisimpia luonnonvesistä tehtyjä.
Mutta miten meduusat ovat päätyneet juuri Häklin pieneen uimalampeen Tuusulassa?
– Lajista on sanottu, että se voi helposti siirtyä lepomuotoina akvaariokasvien mukana. Toki meduusat ovat voineet levitä uimareidenkin mukana, kun toinenkin paikka, missä niitä on havaittu, on Tuusulassa. Yksi vaihtoehto on maansiirto, pohtii johtava tukija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksesta.
Varmaa lähtöpaikkaa on Lehtiniemen mukaan mahdotonta selvittää ilman geneettistä tutkimusta.
– Todennäköisempää on, että meduusat ovat lähtöisin jostakin Euroopan lammikosta kuin Kiinasta asti. Mutta tietysti akvaariokasveja voi tilata netistä helpostikin vaikka Aasian perukoilta.
Lehtiniemi pyytää ilmoittamaan vastaavista havainnoista vieraslajiportaaliin.
Lämmön lisäksi veden pH on Lehtiniemen mukaan lammikkomeduusalle tärkeä. Veden tilasta ei hänen mukaansa kuitenkaan kannata tehdä esiintymän perusteella suuria päätelmiä.
– Vieraslajit ovat kovia kilpailemaan ja nopeita lisääntymään. Kun ne sattuvat paikkaan, jossa niille on hyvät olosuhteet, ne alkavat nopeasti runsastua. Vaikutuksia ei silloin aina tiedetä. Jos ne alkavat olla joka kesä yleisiä, voivat ne jollain lailla muuttaa lammen muuta eliöstöä.
Lehtiniemi muistuttaa, että pienikin meduusa on peto, joka käyttää ravinnokseen vesistön muita eliöitä.
– Meduusoilla on aina polttiaissoluja pyyntilonkeroissaan, joilla ne lamauttavat saaliinsa, vaikkapa jonkin pienen planktoneliön.
Lammikkomeduusoilla polttiaissolut ovat kuitenkin niin heikkoja, etteivät ne polta ihmistä.
Itämeressä esiintyy alkuperäislajina korvameduusa, jonka määrät vaihtelevat vuosittain. Viime vuonna niitä oli rannikolla runsaasti, tänä vuonna ilmoituksia on tullut vasta vähän. Ne vaativat selviytyäkseen suolaista vettä, joten järviin ne eivät siirry lainkaan.
– Se voi olla, että niitä alkaa kuukauden sisällä tulla enemmän tai sitten niitä ei tänä vuonna olekaan. Osa niistä virtaa eteläisemmältä Itämereltä meille pohjoiseen ja määrät riippuvat myös virtauksista ja tuulista, Merikeskuksen Lehtiniemi kertoo.
Olet innoissasi kertomassa ideastasi tai uudesta mahdollisuudesta, jonka toisen kyyninen vastaus tyhjentää merkityksettömäksi.
Kyyninen vastaus koetaan herkästi pahantahtoisena tai loukkaavana, koska se leimaa toisten intoa tai asiaa lapselliseksi.
Kun puhutaan kyynisestä ihmisestä, ajatellaan herkästi, että hän suhtautuu kaikkeen kyynisesti. Psykologi-psykoterapeutin Sami Kivikkokankaan mukaan ihminen ei ole yleiskyyninen vaan on aina kyyninen jostain asiasta.
Kyynisyyteen kuuluu myös varoittelu, jossa ennustetaan itkua pitkästä ilosta. Sami Kivikkokangas
Kivikkokankaan mukaan kyynisyys voi muodostua ihmiselle suojaavaksi toimintatavaksi. Tärkeää on silloin kysyä, miltä ihminen suojautuu.
Kyynisyyden taustalla voi olla jokin menetys tai pettymys, mitä ei ole kyetty käsittelemään.
– Tähän liittyy usein kipua ja surua, jota ei halua tai pysty ajattelemaan. Sen takia kyynisyyden alkujuuri ikään kuin piiloutuu, Psykologi-psykoterapeutti Sami Kivikkokangas kertoo.
Tyypillisiä suhtautumistapoja kyyniselle mielelle voi olla ettei asia kiinnosta tai se teilataan arvuutteluilla ettei asia toteudu. Kyynisyyteen kuuluu myös varoittelu, jossa ennustetaan itkua pitkästä ilosta.
Kyynisyyden hyötynä ajatellaan yleisesti, että se on eräänlainen realiteetin ääni, joka pitää epärealistista tavoittelua aisoissa.
– Toiset ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisempia kriittiseen ajatteluun. Tällainen kriittinen asenne voi olla positiivista ja rakentavaa, sanoo psykologi Ari-Pekka Skarp.
Skarpin mukaan kyynisyys muuttuu negatiiviseksi silloin, kun ei ole mahdollista tehdä muutosta.
– Silloin kyynisyys voi muuttua itseään vahvistavaksi noidankehäksi, josta on hankalaa löytää ulospääsyä. Tämä voi olla tilanne etenkin silloin, kun ihmisellä on masennus- tai uupumusoireita, sanoo psykologi Ari-Pekka Skarp.
Negatiivisen kyynisyyden ytimessä on kaksi tahtimoottoria. Ensimmäinen tahti tunnistaa mahdollisuuden tai innon, toinen tyhjentää ilon mahdollisuuden ja leimaa toiveikkaan yrittämisen hölmöksi.
– Toiveikkuus, ilo ja into ovat kyyniselle mielelle vaaran merkkejä, joille on tehtävä jotain. Jos niitä seuraisi, ne voisivat johtaa sellaiseen uhkaavaan tilanteeseen, missä paljastaisi oman toiveensa ja halunsa itselle ja muille, kertoo psykoterapeutti Sami Kivikkokangas.
Jo pelkästään oman kyynisyyden tunnistaminen ja tiedostaminen voi olla merkityksellistä. Ari-Pekka Skarp
Omaa kyynisyyttä voi oppia tunnistamaan havainnoimalla ja kuuntelemalla itseään.
– Kun tulee ensin tutuksi sen kanssa, miten asioihin usein suhtautuu tai mitä ne itsessä herättää, voi tämän kautta alkaa muodostua uudenlaisia ja vaihtoehtoisia tapoja suhtautua.
Negatiivinen kyynisyys on signaali, joka kertoo ettei kaikki mene niinkuin pitäisi. Sen sijaan, että koettaisi muuttaa omaa ajatusmaailmaa tai asennetta, voi olla hyödyllistä miettiä syitä kyyniseen ajatteluun.
– Jo pelkästään oman kyynisyyden tunnistaminen ja tiedostaminen voi olla merkityksellistä. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia kyynisyyden syitä ja alkuperää, sekä pohtia onko kyynisyyteen oikeasti syytä, kertoo psykologi Ari-Pekka Skarp.
Mikäli syitä löytyy, Skarpin mukaan omaa energiaa voi tietoisesti kohdistaa siihen, miten tilannetta voi omalta osaltaan muuttaa, sen sijaan että jäisi negatiivisen noidakehän vangiksi.
Joskus saattaa olla hyvä sanoa myös ääneen mitä ajattelee, koska sillä keinoin asettuu myös itse sanojensa kuulijaksi.
– Paras tapa voi olla elellä elämäänsä ihan normaalisti kiinnittäen huomiota niihin pieniin suhtautumisiin, mitä päivän mittaan sanomme joko ääneen tai ihan vain omassa mielessä, sanoo psykologi-psykoterapeutti Sami Kivikkokangas.
– On se jännä, että kaikkeen tottuu, mutta ei se silti hyvältä tunnu. Miltä se teistä tuntuu, viihdetaiteilija Jari Sillanpää kysyi hänet piirittäneiltä kuvaajilta oikeussalissa keskiviikkona ennen istunnon alkua.
Salamavalot Sillanpään ympärillä räiskyivät. Miehen ja tämän asianajajan Riitta Leppiniemen pöydän eteen oli asettautunut toistakymmentä kuvaajaa.
Sillanpää on tottunut salamavalojen välkkeeseen. Vuoden 1995 tangokuninkuuden jälkeen hän on ollut suomalaisten rakastama iskelmätähti, jonka jokaista liikettä on seurattu tarkkaan.
Tilanne oli kuitenkin uusi.
Tällä kertaa "koko kansan Siltsu" oli saapunut Helsingin käräjäoikeuteen vastaamaan syytteisiin kahdesta huumausainerikoksesta. Viime vuoden lopun rattikäry oli hoidettu kirjallisella menettelyllä, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun mies joutui kohtaamaan syytteet kasvotusten.
Sillanpää on myöntänyt syytteessä kuvatut asiat eli sen, että hän on ostanut itselleen ja tarjonnut kavereilleen vuosien 2014–2018 aikana yhteensä 118 grammaa metamfetamiini-nimistä huumetta.
Lisäksi Sillanpää on myöntänyt ostaneensa 10 grammaa samaista ainetta helmi-maaliskuussa Thaimaassa. Siitä puoli grammaa on päätynyt hänen ja miesystävänsä matkatavaroissa Suomeen saakka.
Sillanpäätä odottaa siis tuomio kahdesta huumausainerikoksesta. Käräjäoikeuden ratkaisu tulee ensi viikolla.
Syyttäjän mukaan oikea rangaistus olisi jopa puolitoista vuotta ehdollista vankeutta. Puolustuksen mukaan omasta käytöstä pitäisi selvitä sakoilla tai korkeintaan muutaman kuukauden ehdollisella.
Suomalaiset seurasivat oikeudenkäyntiä median välityksellä tarkkaan.
Mediat tekivät oikeustalolta suoraa lähetystä, raportoivat hetki hetkeltä ja kaivoivat esitutkintamateriaalista likaisia yksityiskohtia siitä, miten yksi metamfetamiinia Thaimaasta ja Hollannista Suomeen tuonut mies oli myynyt ainetta Sillanpäälle ja 10 muulle miehelle.
Miksi oikeudenkäynti nousi otsikoihin?
Kihlakunnansyyttäjä Niina Keskinen kiteytti istunnon lounastauolla oleellisen.
– Tällainen huumausainerikosjuttu ei olisi mediassa ollut lainkaan, jos yksi henkilöistä ei olisi ollut julkisuuden henkilö, Keskinen sanoi.
Syyttäjän näkemyksen mukaan pääsyytetty toi Suomeen noin puoli kiloa metamfetamiinia.
Yleensä uutiskynnyksen ylittävät vain tapaukset, joissa puhutaan useiden kilojen huumausaineiden maahantuonnista. Sillanpään tapauksessa kyseessä oli siis suhteellisen pieni huumerinki.
Sillanpää on yksi ahkerimmin Suomea kiertävistä artisteista, ja hän on jatkanut keikkailua läpi koko tiedossa olevan huumehistoriansa.
Yleisö ei ole hylännyt Sillanpäätä edes sen jälkeen, kun artisti kärähti metamfetamiinipäissään ajelusta Helsingin keskustassa ja nyt käräjäoikeudessa olevat syytteet huumausainerikoksista tulivat julki.
Faneja ei ole häirinnyt se tosiasia, että heidän ihailunsa kohde on vapaa-ajallaan syyllistynyt rikokseen. Suomen rikoslaissa huumeiden käyttö on kriminalisoitu ja huumausainerikoksesta voi saada jopa kaksi vuotta vankeutta.
Sillanpään tapauksessa kyse ei ole mistä tahansa huumausaineesta, vaan tavallista kovaa amfetamiiniakin vahvemmaksi luonnehditusta metamfetamiinista.
Toisaalta julkisuuteen ei ole noussut huhuja, että Sillanpään huumeidenkäyttö olisi vaikuttanut hänen työhönsä. Maksava yleisö on saanut palasen ihailemastaan artistista hänen yksityiselämän koukeroista huolimatta – tai juuri niiden takia.
Amfetamiini on suosituin kova huume Suomessa, ja se vaikuttaa käyttäjäänsä piristävästi. Amfetamiinijohdannaisten avulla sotilaat eri puolilla maailmaa ovat taistelleet pitkiä aikoja putkeen.
Sotilaiden elämä on rankkaa, mutta niin on keikkailevan artistinkin.
Yle kävi läpi ne kerrat, kun Sillanpää oli ottanut yhteyttä huumeita hänelle myyneeseen mieheen ja vertasi niitä artistin keikkakalenteriin. Selvisi, että Sillanpää osti huumeita erityisesti pitkien keikkarupeamien päätteeksi.
Kaikki syytteessä olevat kaupat oli sovittu viestien välityksellä.
Ensimmäiset kaupat sovittiin esitutkinnan mukaan lokakuussa 2014. Sillanpään keikkakalenterin mukaan hänellä oli samana iltana keikka Turussa. Pian keikan jälkeen Sillanpää lähetti myyjälleen viestin.
– Hyvin potkii! :)
Pitkät keikkaputket ja Sillanpään yhteydenotot myyjään seurasivat toinen toistaan. Sillanpää osti syyttäjän mukaan metamfetamiinia yhteensä 35 kertaa. Kertamäärät olivat 1–10 grammaa, ja yhteensä viihdetaiteilijan haltuun päätyi syyttäjän mielestä 118 grammaa.
Esimerkiksi heinäkuussa 2016 Sillanpää oli myyjältään vailla muutamaa grammaa metamfetamiinia ja oli valmis maksamaan siitä jopa tuplahinnan. Edellisenä päivänä oli päättynyt neljän päivän keikkaputki. Kauppoja ei tuolla kertaa esitutkinnan mukaan syntynyt, sillä myyjällä ei ollut yhtään myytävää.
Pääsääntöisesti Sillanpää otti myyjäänsä yhteyttä ja sopi kaupat keikkojen jälkeen. Toisinaan hän otti yhteyttä myös samoina päivinä, kun oli menossa keikkailemaan tai konserttiputki oli vasta edessä päin.
Useimpien ostokertojen osalta jää epäselväksi, milloin Sillanpää lopulta ainetta käytti. Nyt mies vakuuttaa olevansa jo kuivilla.
Ylen vertailu antaa kuitenkin viitteitä siitä, että viihdetaiteilija rentoutui pitkän työrupeaman päätteeksi nauttimalla metamfetamiinia.
Jos kyseessä olisi ollut alkoholi, vastaavaa mylläkkää ei olisi noussut.
Näin siitä huolimatta, että alkoholi tappaa Suomessa vuosittain paljon enemmän ihmisiä kuin huumeet. Esimerkiksi vuonna 2016 alkoholiperäisiin tauteihin ja tapaturmaisiin alkoholimyrkytyksiin menehtyi 1 700 suomalaista, kun taas huumausainemyrkytyksiin kuoli 245.
On sosiaalisesti hyväksyttyä "rentoutua" raskaasta työviikosta alkoholin äärellä. Sen sijaan rentoutuminen koukuttavan metamfetamiinin avulla ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa ok.
Metamfetamiini on neurotoksinen stimulantti eli piriste, joka tuhoaa aivojen dopamiinisoluja. Jo lyhytaikainen käyttö voi aiheuttaa pitkäkestoisen psykoosin.
Huumausaineiden käyttö on Suomessa kriminalisoitu, ja jo käyttö johtaa rangaistukseen. Vatsahuuhteluun itsensä kännäävä suomalainen on puolestaan osa "kansallismaisemaa".
Tavallaan on typerää verrata alkoholia ja huumeita toisiinsa. Mutta Sillanpään tapauksessa vertaus on siinä mielessä perusteltu, että viihdetaiteilija itse on kertonut vaihtaneensa alkoholin huumeisiin.
Jos Sillanpää on hoitanut työnsä kunnolla, miksi hänen huumeiden käyttönsä kuuluu yhtään kellekään?
Sillanpää on monelle ihailun kohde, roolimalli. Ja sillä on merkitystä, millaisiin ihmisiin samaistumme.
Toisaalta fanit ovat tarjonneet Sillanpäälle tämän elämäntavan. He käytännössä maksavat artistin laskut, tuovat ruoan pöytään – ja mahdollistavat tämän huumeidenkäytön.
Artistin ihailijoilla on oikeus tietää, millainen "koko kansan Siltsu" oikeasti on.
Fanit äänestävät lopulta jaloillaan, voiko artisti vapaa-ajallaan vaikka syyllistyä rikokseen, jos tämä on lavalla valmis antamaan kaikkensa.
Puolueiden kisassa on näkynyt kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen mielenkiintoisia käänteitä.
Juha Sipilän keskusta voitti eduskuntavaalit ja pääministeripuolueena keskusta pysyi kannatusmittausten kärkipaikalla marraskuuhun 2015 saakka.
Syksyn 2015 politiikan myrskyt, joissa Sipilän hallitus joutui törmäyskurssille SAK:n ja muiden palkansaajajärjestöjen kanssa, nostivat eduskuntavaaleissa neljänneksi pudonneen ja oppositioon joutuneen SDP:n suosituimmaksi puolueeksi joulukuussa 2015.
Antti Rinteen riemua kesti kevääseen 2016, jolloin keskusta palasi ykköseksi. Elokuussa 2016 demarit nousivat keskustan rinnalle ja porhalsivat syksyllä taas ohi.
Kokoomus nousi uuden puheenjohtajan Petteri Orpon johdolla kärkipaikalle ensimmäisen kerran maaliskuussa 2017. Huhtikuun kuntavaaleissa kokoomus oli ykkönen, SDP kakkonen ja keskusta pettyi kolmoseksi.
Kuntavaalien jälkeen kokoomus pysyi suosituimpana puolueena viime talveen saakka, jolloin SDP nousi haastamaan kärkipaikkaa. Suurimman oppositiopuolueen johtoasema vahvistui toukokuussa, kun kokoomuksen kannatus tipahti alle 20 prosentin.
Näyttää siltä, että tällä hetkellä SDP:n kärkipaikkaa selittää enemmän kokoomuksen ja keskustan kannatuksen alavire kuin SDP:n kannatuksen selkeä nousu. Kesän aikana SDP on vahvistanut asemaansa myös muiden oppositiopuolueiden kustannuksella.
Politiikan syksystä on tulossa jännittävä. Valtiovarainministerinä Petteri Orpo hallitsee politiikan keskikenttää elokuussa. Pääministeri Juha Sipilä tukee valtiovarainministeriä, mutta yrittää samalla erottua kokoomuksesta.
Antti Rinne ja koko oppositio pääsee haastamaan hallitusta täysillä taas syyskuun alussa, kun eduskunta palaa kesätauolta. Budjetin lisäksi keskustelua riittää ainakin hallituksen maakunta-sotesta.
Syksyn aikana puolueet virittelevät eduskuntavaalitaistelua. Tasainen kisa ratkeaa lopulta Manner-Suomen 12 vaalipiirissä, missä viimeisistä paikoista käydään ankaraa taistelua.
Puolueiden suuruusjärjestys ratkaistaan eduskuntapaikoilla. Kevään 2015 vaaleissa kokoomus keräsi enemmän ääniä kuin perussuomalaiset, mutta perussuomalaiset sai yhden paikan enemmän ja marssi hallitukseen keskustan jälkeen kakkosena.
Keskusta onnistui keräämään hyvin vaalipiirien viimeisiä paikkoja ja 21 prosentin ääniosuus toi 49 kansanedustajan paikkaa. Kokoomuksen 18 prosentin ääniosuus riitti 37 kansanedustajan tuoliin.
Vaalipiireissä puuolueen menestykseen vaikuttaa vahvasti, miten se onnistuu löytämään listalleen äänestäjiä innostavia ehdokkaita. Ehdokaskuviot selviävät hyvin pitkälle jo syksyn aikana.
SDP:n johtopaikan toukokuussa 2014 vallannut Antti Rinne on eduskuntavaaleissa kovan paikan edessä. Vain voitto ja ykkössija kelpaavat.
Rinne epäonnistui kevään 2015 eduskuntavaaleissa, eikä kuntavaalien kakkossija hieman yli 19 prosentin ääniosuudella vielä riemua nostattanut.
Kesällä 2017 Rinteen ja SDP:n tilanne oli tukala, kun vihreät pomppasi SDP:n ohi ja nousi opposition ykköseksi.
Viime syksyn ja talven aikana eduskunnassa Rinne ja SDP onnistuivat kuitenkin paremmin haastamaan hallitusta, eikä vihreiden Touko Aallosta ollut enää vastusta.
Kokoomusjohtaja Petteri Orpon tilanne on hieman helpompi kuin Antti Rinteen.
Orpo palautti jo kokoomusväen luottamuksen puoluejohtoon. Kuntavaalien kärkisija oli vahva näyttö kokoomusjoukkueen yhtenäisyydestä.
Kuntavaalien jälkeen kokoomus oli jo etenemässä riemumarssia kohti eduskuntavaaleja. Orpo nousi pääministerikisan ennakkosuosikiksi, talous kasvoi ja työllisyys parani.
Kokoomuksen riemumarssi katkesi kuitenkin puolueen sisäisiin riitoihin. Elina Lepomäki ja Jan Vapaavuori kaatoivat maakunta-sotea ja Harry Harkimo lähti omille teilleen.
Tulevan syksyn ja ensi talven aikana Orpon pitäisi palauttaa kokoomuksen yhtenäisyys. Pääministerikisassa tulee muuten vaikeuksia ja kokoomus on silloin vaarassa pudota myös hallituksesta.
Keskustan Juha Sipilä hakee toista pääministerikautta. Lähtötilanne on vaikea, sillä keskusta sai siipeensä kevään 2017 kuntavaaleissa, ja Ylen mittauksissa keskustan kannatus on sen jälkeen jumittunut 17 prosentin tuntumaan.
Viime eduskuntavaaleissa keskustan voittoa vauhditti Sipilä-ilmiö. Politiikan uusi kasvo hurmasi äänestäjiä.
Tänään kaikki on toisin. Pääministerikausi on kuluttanut kasvoja, eikä talouden kasvu tai työllisyyden paraneminen vielä riitä turvaamaan jatkovaltakirjaa.
Politiikan kovan lain mukaan äänestäjät eivät palkitse menneistä teoista vaan odottavat uutta ihmettä.
Vaalitaistelussa pääministeri voi kuitenkin yllättää. Sipilän taustavaikuttajiin lukeutuva Esko Aho kävi keväällä 1995 hyvän vaalitaistelun, vaikka SDP:n Paavo Lipposen voittokulkua oli silloin mahdoton voittaa.
Sipilän lähtökohdat ensi kevään eduskuntavaalitaisteluun ovat paljon paremmat kuin Esko Aholla keväällä 1995. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ratkaisevaa on, pystyykö Sipilä vai Orpo nousemaan Rinteen ykkösvastustajaksi.
Lämpötila nousee vielä perjantaina laajalti 30 asteeseen tai sen lähelle. Koko Suomeen on Lappia lukuun ottamatta annettu joko tukalan tai erittäin tukalan helteen varoitus.
– Taitaa olla viimeinen 30 astetta meille tälle kesälle. Täytyy muistaa, että joka kesä ei edes ole 30 asteen lämpötiloja, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.
Ruotsista saapuu Suomeen ukkosrintama, ja lounais- sekä länsirannikolla voi ukkostaa iltapäivästä lähtien.
Ilmatieteen laitos on antanut varoituksen rajusta ukonilmasta Lappia lukuun ottamatta koko Suomeen.
– Ukkosrintama liikkuu nopeasti, ja se varmaan heikkenee aika paljon meren yli tullessaan. Ukkosrintama tuskin myöskään säilyy yhtenäisenä, vaan se katkeilee ja tulee sellaisia kohtia, joissa ei ukkosta ollenkaan.
Ukkoset hiipuvat yöksi ja sää viilenee. Pohjois-Suomessa sataa läpi yön.
Lauantai on poutainen, aurinkoinen ja tuulinen. Elohopea nousee laajalti 20–25 asteeseen, mutta pohjoisessa jäädään alle 20 asteen. Helleraja voi ylittyä Kaakkois-Suomessa.
– Tuuli voimistuu perjantai-illasta alkaen lännessä. Lauantaina on myrskyvaroitus Perämerelle ja Merenkurkkuun. Puuskat ovat voimakkaita myös maa-alueilla, Kotakorpi kertoo.
Etelä-Suomeen on annettu varoitukset rajuista ukkoskuuroista lauantaille.
Sade- ja ukkoskuuroja esiintyy myös sunnuntaina. Lämpötilat liikkuvat ovat koko maassa 15–20 asteessa.
Alkuviikosta pohjoisvirtaus viilentää säätä. Pohjois-Suomessa elohopea kohoaa noin 10 asteeseen ja Etelä-Suomessa 20 asteeseen.
Viikon edetessä korkeapaine nostaa lämpötilaa sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa, mutta laajamittaisia helteitä ei ole luvassa.
Lue lisää:
Kaupunkitulviin on syytä tottua: Ilmastonmuutos tuonee mukanaan yhä rankempia sadekuuroja
Kaipaatko pitkiä kesiä? Ilmastonmuutos voi tuoda ne sinulle – talven kustannuksella
Tervapääskyt hyppivät pesistään hengenhädässä – helle nostanut pesien lämpötilan jopa 70 asteeseen
Reipas ukkosrintama ylitti Skandinavian viime yön ja tämän aamun aikana. Rintama on tänään puolilta päivin keskisessä Ruotsissa ja etenee kohti koillista hieman heikentyneenä.
Ruotsin ilmatieteen laitos SMHI yllättyi ukkosrintaman voimakkuudesta.
– Eilen torstaina emme uskoneet, että sadealueessa olisi noin paljon aktiviteettia. Se on yllättävän voimakas kylmä rintama, joka tuo mukanaan paljon ukkosta, sanoi meteorologi Tora Tomasdottir Ruotsin television SVT:n haastattelussa.
Varsinkin Etelä-Ruotsissa saatiin aamun aikana paikoin voimakasta sadetta. Esimerkiksi Malmössä satoi 23,1 millimetriä vettä.
– Se on voimakas sade, kun ajatellaan, että vesi tuli suunnilleen yhdessä tunnissa, sanoi Tomasdottir.
Saderintama saapui Ruotsiin Tanskasta ja Saksasta, missä se ehti aiheuttaa vahinkoja. "Nadine"-nimen saanut myrsky aiheutti Pohjois-Saksassa henkilövahinkoja, vaurioitti taloja ja katkaisi monia rautatieyhteyksiä.
Tanskassa salamointi oli voimakasta ja esimerkiksi Kööpenhaminassa satoi puolessa tunnissa 18 milliä vettä.
Säätieteilijät varoittavat, että matalapaineen alueen jälkeen tuuli voimistuu uudelleen Pohjanmeren rannikolla. Tanskan länsirannikolla ja Norjassa varoitetaan myrskylukemiin yltävästä tuulesta.
Sama matalapaine on tuonut sadetta ja ukkosta myös Latviaan.
Säärintama saapuu illaksi läntiseen Suomeen tuoden mukanaan sadetta ja ukkosta.
"Taitaa olla viimeinen 30 astetta tälle kesälle" – ukkonen siivittää tukalan helteen väistymistä
Tästä pääset Ylen sääsivuille.
Liki jokaisen häitä järjestävän pariskunnan lähtökohta juhlille on nykyään samankaltainen. Halutaan omannäköiset häät. Pönötyksen sijaan rennot bileet, joissa morsiusparillakin on hauskaa.
Monen toivelistalta löytyy tätä nykyä myös sellaisia asioita kuten vihkiminen turkoosina kimaltavan meren äärellä tai viiniköynnösten katveessa. Takuuauringosta nyt puhumattakaan.
Kyseessä on destination weddingiksi kutsuttu Yhdysvalloista lähtöisin oleva ilmiö, jossa morsiuspari ja vieraat matkustavat viettämään häitä ulkomaille. Edelleen valtaosa juhlii rakkauttaan Suomessa, mutta kotimaan rajojen ulkopuolelta löytyvät pitopaikat kasvattavat voimakkaasti suosiotaan varteenotettavina vaihtoehtoina. Yleensä kohteeksi valikoituu Etelä-Eurooppa.
– Destination weddingin suosio liittyy koko ajan vahvistuvaan suuntaukseen siitä, että nykyään parit uskaltavat rohkeasti järjestää omannäköisiään juhlia, Mennään Naimisiin -lehteä päätoimittava ja saman nimisiä messuja järjestävä Paula Kirvesmäki sanoo.
Siinä missä ennen tukeuduttiin perinteisiin, tänä päivänä pariskunnan omat mieltymykset luovat puitteet hääpäivälle.
– Jos hääpari matkustelee paljon, on luontevaa myös järjestää häät ulkomailla. Häät ovat aina elämys, mutta tälla tavalla elämyksellisyys korostuu entisestään, kun vieraiden kanssa koetaan matka yhdessä.
Helsinkiläiset Linda ja Lauri Tuohimaa sanoivat "tahdon" seitsemänkymmenen läheisensä ympäröimänä Fratticciola di Cortonassa Toscanan maaseudulla Italiassa torstaina 5. heinäkuuta 2018.
He eivät oikeastaan olleet edes tajunneet unelmoida sellaisesta postikorttimaisemasta oman hääjuhlansa näyttämöksi, ennen kuin Linda kuuli ystävältään sattumalta Italia-häistä, joissa tämä oli ollut vieraana.
Vaihtoehto alkoi kiinnostaa, sillä Ruotsin Lapista kotoisin olevan Lindan ja helsinkiläisen Laurin häihin tulisi joka tapauksessa kuulumaan satoja matkakilometrejä. Tästä syystä pari oli harkinnut juhlien pitopaikaksi myös sukujen kotipaikkojen puoleen väliin sijoittuvaa Jyväskylää.
Ajatus Keski-Suomesta sai väistyä, kun he tapasivat Häämessuilla Italiaan häitä järjestävän yrittäjän.
– Aloimme sitten ynnäilemään kustannuksia ja tulimme siihen lopputulokseen, että häät ulkomailla eivät tulisikaan niin kalliiksi kuin luulimme, Linda kertoo.
Aluksi pariskunta yritti järjestää itse Helsingistä käsin ulkomaanhäitään, mutta tuli aika nopeasti törmänneeksi kielimuuriin.
– Apu oli tärkeää, emme olisi pystyneet järjestämään tällaisia häitä. Osaan tilata oluen italiaksi, mutta siihen se jää, Lauri nauraa.
Joulukuussa he lähettivät sukulaisille ja ystäville save the date -kortit, joissa kehotettiin pitämään silmällä edullisia lentoja Roomaan.
Mari Mattilan Järvenpäässä toimiva yritys Toscanan Tuuli on järjestänyt yhdentoista vuoden aikana lähes sadat häät saapasmaassa.
Töitä riittää nyt enemmän kuin koskaan, sillä tänä vuonna Mattila avittaa 30 pariskuntaa naimisiin italialaiseen tyyliin. Luku on liki kaksinkertaistunut viime vuodesta, joten Mattila on palkannut itselleen työntekijän.
– Noususuhdanne näkyy siinä, että häihin ollaan valmiita panostamaan aiempaa enemmän rahaa. Samaan aikaan pariskunnat myös vaalivat vapaa-aikaansa kiireisen työelämän vastapainoksi ja kääntyvät mielellään ammattilaisen puoleen, Mattila kertoo.
Italiassa aiemmin pitkään asunut Mattila toimii suomalaisten asiakkaidensa ja italialaisten yritysten välikätenä. Hääsuunnittelijan hoidettavien asioiden listan pituus riippuu siitä, kuinka stressittömät häät pariskunta itselleen tahtoo.
Täyden palvelun pakettiin kuuluvat kaikki järjestelyt vihkimiseen liittyvästä byrokratiasta ja tulkkaamisesta lähtien. Hääparin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle, jossa Mattila tai hänen työntekijänsä Minna pitävät langat käsissään.
Häiden suunnitteleminen aloitetaan tapaamisella Mattilan työhuoneella, jossa hän kysyy millaisia toiveita asiakkailla on suuresta päivästään.
– Moni saapuu luokseni kokeilemaan, mitä he saisivat tehtyä Italiassa sillä budjetilla, joka heillä on häitä varten varattuna. Yleensä rahaa on käytössä 10 000 – 20 000 euroa, Mattila sanoo.
Melkein kaikki toivovat, että häät järjestettäisiin meren tai järven rannalla. Siinä tapauksessa reilumpikin budjetti voi olla liian pieni, sillä esimerkiksi Como-järven rannalla sijaitsevasta huvilasta saattaa joutua maksamaan useita kymmeniä tuhansia euroja viikko.
– Siinä sitten keskustellaan, että kuinka tärkeä veden läheisyys oikeasti on. Todella hyvän juhlapaikan voi saada yllättävänkin edullisesti, jos on valmis tinkimään toiveesta viettää häänsä veden äärellä.
Yleinen tapa on vuokrata viikoksi tai pitkäksi viikonlopuksi huvila, joka toimii samanaikaisesti häämiljöönä ja ainakin osan vieraista majoituspaikkana.
Mattila kertoo, että moni hänen asiakkaistaan on Italia-fani jo entuudestaan. Ennen kaikkea heitä yhdistää kuitenkin se, että he ovat nähneet jo niin monet perinteisellä kaavalla juhlitut suomalaiset häät, että eivät enää jaksa sitä samaa; Jonottamista buffet-pöytään kun osa väestä on jo syönyt tai kiusallisia seuraleikkejä nyt ainakaan.
– Ei haluta mitään erityistä ohjelmaa. Toki jotain puheita on aina, mutta sen lisäksi ohjelmaksi riittää se, että jutellaan vaan ja syödään hyvin. Moni toivoo nimenomaan pöytiintarjoilua.
Lauri ja Linda Tuohimaa myöntävät, että heitä jännitti, miten sukulaiset ja ystävät ottavat poikkeuksellisen hääkutsun vastaan.
– Mietin, että pääsevätköhän kaikki frendit paikalle, kun se on kuitenkin niin iso satsaus niin taloudellisesti kuin ajallisestikin, Lauri sanoo.
Kutsuja lähti 100 ja häitä juhli Toscanassa 66 ihmistä. Moni yhdisti häihin oman kesäloman ulkomaanmatkansa.
– Kaikkien ei ollut ymmärrettävästi mahdollista tulla paikalle, mutta olemme todella kiitollisia, että niin moni kuitenkin saapui ja sanoi, että meidän häämme olivat parhaat ikinä, Linda kertoo.
Koska parin siviilisääty oli virallisesti muuttunut jo ennen saapumista Italiaan, hääjuhla alkoi symbolisella sormusseremonialla. Sen jälkeen juhlaväki jäi huvilalle nauttimaan proseccosta ja antipastopöydästä samalla kun italialainen valokuvaaja ikuisti hääparia läheisellä heinäpellolla.
Herra ja rouva Tuohimaan saavuttua takaisin huvilalle, illallinen nautittiin ulkona pitkän etelä-eurooppalaisen kaavan mukaan.
Pimeän laskeuduttua kengät potkaistiin sivuun (pikkutakit olivat lähteneet jo tunteja aiemmin) ja juhlaväki tanssi uima-altaalla aamuviiteen asti. Toscanan yössä soi ainakin Karri Koira ja Avicii.
– Halusin sellaiset Kummisetä-elokuvan tyyliset häät, joissa on paljon väkeä, viini virtaa, nauru raikaa ja kaikilla on rento fiilis, Lauri kertoo ja lisää hymyillen:
– Ja sellaiset ne kyllä olivat!
Kaikkiaan Tuohimaiden häihin kului noin 18 000 euroa.
– Halvemmallakin olisi päässyt. Meillä kävi esimerkiksi niin, että laskelmat menivät pielen ja viiniä jäi yli 60 pulloa juomatta, mutta mikäs siinä. Vieraat eivät tosin panneet pahakseen, kun annoimme heille pulloja kotiinviemisiksi, Linda kertoo.
Lukuisia ja lukuisia morsiamia yli vuosikymmenen kestäneen hääsuunnittelijan uransa aikana tavannut Mari Mattila sanoo, että jos hääparilla (yleensä morsiammella) on pakonomainen tarve kontrolloida järjestelyjen etenemistä ja tiukka mielipide jokaisesta yksityiskohdasta, destination wedding ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
– Silloin on parempi järjestää häät Suomessa, niin pystyy sitten osallistumaan itse enemmän. Kun ostaa palvelun, joka järjestää häät ulkomailla, on pakko luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Mennään Naimisiin -lehden päätoimittaja Paula Kirvesmäki sanoo saman vielä suoremmin:
– Ei voi alkaa bridezillaksi. On jätettävä vastuu muille. Se voi olla vapauttavaakin, kun kaikesta ei voi pitää huolta. Siinä on itsekin sitten vieraiden kanssa enemmän samalla viivalla ja voi keskittyä nauttimaan päivästä.
Kirvesmäki muistuttaa, että hääparin ilo tarttuu vieraisiin, mistä syntyy juhlan tunnelma. Jos morsian ja sulhanen ovat stressaantuneita, sekin välittyy vieraille.
– Se on niin ikimuistoinen päivä, että toivottavasti hääpari muistaisi nimenomaan nauttia siitä!
Linda Tuohimaa myöntää, että tuhansien kilometrien välimatka ja kielimuuri aiheuttivat sen, että stressitasoja oli pakko laskea ja luottaa ammattilaisiin. Hän kertoo olleensa sähköpostitse yhteydessä hääsuunnittelijaan, joka lähetti morsiamen valitsemat referenssikuvat kukista, kakuista ja muista yksityiskohdista eteenpäin Italiaan.
– Päätökset oli tehty jo hyvissä ajoin ennen reissua, joten piti olla vaan sillä asenteella että tulee, mitä tulee. Olihan se vähän jännittävää tietysti, Linda sanoo.
– Ei se olisi ollut nökönuukaa jos ei olisi mennyt ihan suunnitelmien mukaan, Lauri jatkaa.
– Olisitpa kuule nähnyt mun Pinterestin inspiraatiokansiot. Niitä oli vaikka kuinka paljon, Linda heittää leikkisästi.
– No, ehkä puhun sitten vaan omasta puolestani.
Italialaista mentaliteettia kuvastaa Tuohimaiden mielestä hyvin se, että järjestelyjä tehtiin suomalaiseen silmään verkkaaseen tahtiin.
– Asenne oli italialaiseen huolettomaan tyyliin, että kaikki kyllä hoituu hötkyilemättäkin. Ja lopulta itse asiassa vielä paremmin kuin osasimme toivoa.
Lue lisää:
Perjantai 13. oli Kemiönsaarella mökkeilevälle yhdeksänvuotiaalle Raakelille todellinen epäonnen päivä. Aktiivinen kesäloma vaihtui viikon lepoon sairaalavuoteessa kesken sulkapallopelin, kun kyy iski hampaansa tytön nilkkaan.
Puremia tuli neljä. Raakel ei niitä ensin huomannut. Hän tunsi vain pientä kipua jalassaan ja katsoi, mistä se johtuu. Silloin hän näki nurmikolla pienen kyykäärmeen.
– Ei se paljoa sattunut, mutta kun huomasin kyyn, säikähdin ja juoksin pois kiljuen.
Raakel rauhoittui aika pian saatuaan äidiltään kyytabletit. Äiti, Nina Rihte ajatteli ensin lähteä kuljettamaan tyttöä omalla autolla sairaalaan, mutta jäi hätäkeskuksen ohjeiden mukaan odottamaan ambulanssia.
– Se yllätti. En osannut odottaa, kuinka vakava tilanne olisi, Rihte kertoo.
Jokainen reagoi käärmeenpuremiin yksilöllisesti. Sen Nina Rihte kertoo oppineensa muutaman viime viikon aikana.
Raakel hikoili, mutta tuntui silti kylmältä. Häntä alkoi väsyttää. Raakelin jalat turposivat useiden päivien ajan ja varpaat näyttivät äidin mukaan pulleilta nakkimakkaroilta. Yksi puremista oli osunut varpaiden väliin.
Meiltä alkoi jo loppua tusseista värit, kun mustelmat vain levisivät. Nina Rihte
Loput puremajäljistä olivat nilkoissa. Niiden ympärille levisi mustelmia, joiden rajat piti merkitä päivittäin tussilla.
– Merkkien avulla seurattiin, leviävätkö mustelmat vai alkavatko ne parantua. Meiltä alkoi jo loppua tusseista värit, kun mustelmat vain levisivät. Raakelin jalat olivatkin muutaman päivän ajan aika riemunkirjavat, Rihte kertoo.
Raakel joutui viettämään sairaalassa seitsemän yötä. Ensimmäisen yön hän oli tehovalvonnassa, seuraavina osastolla jalat kohti kattoa.
Pureman saanutta raajaa ei saisi liikuttaa ja se olisi hyvä pitää kohoasennossa. Näin todetaan muun muassa Tyksin potilasohjeissa. Niissä neuvotaan, mitä pitää tehdä, jos käärme puree.
Samat ohjeet saa Myrkytystietokeskuksesta, jonne moni kyynpureman saanut soittaa ensitöikseen. Puheluja tulee ylilääkäri Leena Soinisen mukaan vuosittain alle 50. Luku ei kerro kokonaiskuvaa siitä, kuinka montaa ihmistä kyy vuosittain Suomessa puree. Osa ihmisistä soittaa suoraan esimerkiksi hätänumeroon, osa ei mihinkään.
Ohjeistamme kaikkia ottamaan puhelimitse yhteyttä terveydenhuoltohenkilöstöön, vaikka purema ei näyttäisi vaaralliselta. Leena Soininen
Yleisesti on arvioitu, että kyyt purevat Suomessa vuosittain noin sataa ihmistä.
– Kaikille ei tule puremasta oireita, jolloin tilannetta voi seurata kotona. Ohjeistamme kuitenkin kaikkia ottamaan puhelimitse yhteyttä terveydenhuoltohenkilöstöön, esimerkiksi päivystykseen, vaikka purema ei näyttäisi vaaralliselta, Soininen toteaa.
Jos pureman saanut on lapsi, raskaana oleva, vanhus, hänellä on perussairauksia tai purema on osunut pään tai kaulan alueelle, on silloin syytä hakeutua aina lääkäriin.
Pienillä lapsilla kyynpurema otetaan aina vakavasti. Siksi ambulanssi haki Raakelin sairaalaan. Hän sai hoitoa nopeasti, vaikka aivan ensimmäiset hoito-ohjeet eivät muistuneetkaan alkujärkytyksessä kotona mieleen.
– En tiedä, olisiko se muuttanut mitään, jos Raakel olisi pysynyt paikoillaan heti puremat saatuaan. Lapselle se olisi ollut aika vaikeaa.
Jos Raakel ei olisi juossut mökin terassille, ei äiti olisi välttämättä pystynyt reagoimaan puremiin yhtä nopeasti. Jossittelu lieneekin turhaa.
Nyt Raakel on jo toipunut lähes täysin. Edes trampoliinilla hyppiminen ei enää tunnu pahalta, vaikka jalkojen taivuttaminen olikin hetken aikaa vaikeaa. Kunhan hemoglobiiniarvot nousevat toivotulle tasolle, voi koko koettelemuksen fyysisesti unohtaa.
Se on varmaa, että perjantaita, 13.7. Raakel ei unohda koskaan.
– Yhtä kokemusta rikkaampi hän nyt on. Vaikka olisihan tämä ihmeellinen tapaus saanut jäädä kokematta, Nina Rihte toteaa.
Rihte aikoo jatkossa varmistaa, että jalat tömisevät mökkitontilla riittävästi, jotta käärmeet ehtivät pois alta.
Raakelille itselleen ei jäänyt koettelemuksesta käärmekammoa.
– Ei jäänyt kammoa. Uskallan mennä takaisin samalle nurmikentälle. Oli vain outo sattuma, että käärme oli silloin siinä paikassa.
Helsingin pääpostin vastaanotossa postivirkailija ottaa vuoronumerolla asiakkaan tiskille. Asiakkaalle on tullut paketti, ja sen noutamiseksi pitää näyttää saapumisilmoitus. Sen jälkeen virkailija pyytää henkilötiedot asiakkaalta. Henkilöllisyystodistuksena asiakas näyttääkin muovikortin sijaan puhelimensa näyttöä. Allekirjoituksen jälkeen paketti lähtee asiakkaan kainaloon.
Toistaiseksi moinen tapahtumasarja on vielä harvinainen. Mobiiliajokortti on niin uusi keksintö, ettei Helsingin pääpostissa ole näkynyt niitä oikeastaan yhtään. Mobiiliajokortteja on testikäytössä vasta joitakin tuhansia, mutta syksyllä uuden tunnistusvälineen pitäisi tulla kaikkien saataville.
Mobiiliajokortti on Trafin julkaisema ilmainen palvelu, jonka saa älypuhelimeen iOS- ja Android- käyttöjärjestelmille. Sen voi ladata puhelimeen kehittäjien mukaan aikaisintaan ensi syksynä osana Autoilija-sovellusta.
Henkilöllisyystieto on tuotu palveluna kännykkään hyödyn ja helppouden vuoksi. Mobiiliajokortti ei kuitenkaan korvaa tavallista ajokorttia ajossa aivan vielä.
Asia voi tuntua ristiriitaiselta, mutta lainsäädännössä mobiiliajokortti ei ole lainmukainen, fyysinen esine. Sovelluksella tunnistaminen voi kuitenkin tulla mahdolliseksi myöhemmin. Tavoitteena on, että mobiiliajokortilla voisi tunnistautua samoissa paikoissa kuin perinteisellä kortilla mutta lakimuutosta odotetaan vielä.
Mobiiliajokortin käyttäminen autoiluun vaatisi lainmuutoksen, johon Trafin mukaan voisi kansallisesti tehdä lisäyksen. Muutosta harkitaan, mutta vielä mobiiliajokortti ei ole fyysisen ajokortin korvike liikenteessä.
Sitä ennen monet paikat voivat jo hypätä mobiiliajokortin käyttäjiksi. Posti ja useat liikkeet ovatkin ilmoittaneet, että kännykältä vilautettava tunnistusväline käy heillä.
Tunnistautuminen on hyväksytty myös Valvirassa, ja sen lisäksi sitä on suositeltu MaRa:n eli majoitus- ja ravintola-alan jäsenyrityksille ikärajavalvontaan. Kaupan ikärajavalvonnassa tai alkoholia ostaessa baareissa voi siis käyttää mobiiliajokorttia.
Jokaisessa paikassa mobiiliajokorttia ei kuitenkaan voi käyttää. Trafi aikoo pitää sivustolla tulevaisuudessa tietoa kaikista yrityksistä ja toimijoista, joille uusi ajokortti sopii.
Pystyssä oleva ajokortti. Tämä on ensimmäinen ajatus, joka mobiiliajokortista tulee mieleen, koska kännykän ruutu on pysty- eikä vaakatasossa.
Lisätoiminnot erottavat mobiiliajokortin perinteisestä. Kuvan voi suurentaa puhelimen näytölle täyttämään koko ruudun. Silloin kaupan kassalla on helpompi nähdä ikä, ja tarkistaa henkilöllisyys. Toiminnolle on käytännön syy: puhelinta ei tarvitse antaa kassalla pois, vaan sen voi näyttää kädestä etäältä.
Trafin ajo-oikeudet ja kortit -yksikön päällikön Simo Karppisen mukaan sovelluksessa on lähdetty siitä, että se on mahdollisimman turvallinen tunnistuskeino. Turvatekijöitä on mobiiliajokortissa liike- ja tunnistusmerkintöinä.
– Tässä on hologrammimaisia kuvioita, jotka muuttuvat, kun puhelinta kääntelee. Ja sen lisäksi ehkä kaikkein näkyvin ominaisuus on tämä kosketukseen reagointi, näyttää Karppinen.
Kosketettaessa kuva hajoaa erilliseksi palikoiksi. Ominaisuus on tahallinen osa tunnistustekijöitä.
Mobiiliajokortin ajoneuvotieto on jatkuvasti ajan tasalla ja kortin tiedot ovat laajemmat kuin perinteisen fyysisen ajokortin. Moottoripyörä- ja mopokortin omistajilla ajoneuvotietojen ruudulla näkyvät kaikki ajo-oikeudet. Esimerkiksi henkilöauton ajokortin suorittaneilla näkyy oikeus kuljettaa mopoa (AM/120 ja AM/121 –luokat)ja niiden tarkemmat suoritustiedot vain henkilöautokortin luokan sijaan.
Autoilija-sovellusta myös laajennetaan uusien ideoiden pohjalta. Siitä aiotaan tehdä helppo tapa tehdä ajoneuvotietojen päivityksiä: esimerkiksi auton käyttöönotto tai käytöstä poistaminen voitaisiin tehdä puhelimella.
– Mielestäni esimerkiksi opetuslupa voitaisiin tuoda tähän yhtä lailla kuin ajokorttikin, pohtii Simo Karppinen.
Syksyn sovellusversiossa puhelimeen saa viestejä, jotka kertovat ajoneuvotietoja ja päivityksiä omasta ajokortista Trafilta. Ajoneuvoverojen maksaminen älypuhelimen sovelluksella on myös yksi idea, josta kehittäjät haaveilevat.
Mitään ratkaisevaa muutosta mobiiliajokortti ei kuitenkaan tee ajajalle, koska sen käyttö on rajoitettu vain niihin toimijoihin, jotka sen jatkossa ottavat käyttöön. Esimerkiksi Alko arvioi, ottaako se sovelluksella tunnistautumisen käyttöön syksyllä liikkeissään.
Mobiiliajokortti on kätevä palvelu niille, jotka tekevät muutenkin ison osan arkisesta asioinnistaan puhelimella. Trafin Karppisen mielestä on mukavaa, ettei hän ole koko ajan lompakkoon sidottu.
– Käytän puhelinta aika paljon esimerkiksi kaupassa maksamiseen, eli minusta on luonnollista, että se mahdollisuus tulee myös ajokorttiin.
Viime joulukuussa alkaneesta testauksesta saatu palaute on ollut positiivista sekä käyttäjiltä että yrityksiltä. Trafin käyttötestissä oli 3000 lataajaa.
– Olemme saaneet paljon palautetta ja kehitysehdotuksia, eli hyvin aktiivista testaajajoukkoa meillä on ollut.
Turvallisuuden takaamiseksi sovellukseen on tehty useita turvallisuustarkistuksia ulkopuolisilla, eli sovellus on auditoitu. Erityisen varmaksi on tehty QR-koodi. QR-tunnistuksen voi valita mobiiliajokortista ja näyttää toiselle. Koodi on kertakäyttöinen, ja se on rajatun ajan voimassa. Sen avulla vaikka pelkän henkilön iän voi näyttää toiselle laitteelle.
Vastauksena on tarkistajan näytöllä kuva, tai ajoneuvotieto, jollaisena se Trafilla on alkuperäisenä rekisterissä. Vahvistus on Trafin mukaan erittäin vaikea tai lähes mahdoton väärentää.
Mobiiliajokortin kännykkäänsä haluava joutuu siis tulevaisuudessa lataamaan Autoilija-nimisen sovelluksen sovelluskaupasta omasta puhelimestaan.
Viranomainen halusi kutsua mobiiliajokorttia jollakin nimellä, jota yritettiin keksiä nimikilpailussa Trafin verkkoyhteisöissä sosiaalisessa mediassa.
Autoilija -nimen perusteella moottoripyörät ovat vain sivuosassa. Eikö sovellus ole tarkoitettu muiden ajoneuvojen ajajille?
Huoli on kuitenkin turha. Autoilija sopii myös moottoripyöräilijöille ja muille ajoneuvojen omistajille.
Kiireessä voi sattua virheitä.
Tätä Julia Hakala, 29, pohti odottaessaan toisen lapsensa synnytyksen käynnistystä.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa kätilöt kertoivat odottavalle äidille päivän olevan synnytysosastolla todella vilkas: hänen edelleen menivät luonnollisesti ne naiset, joiden synnytys oli käynnistynyt itsestään.
Hakala synnytti ensimmäisen lapsensa puolisonsa kotipaikkakunnalla Oulaisissa, nyt hän oli kuitenkin Oysin pelkopolilla, sillä ensimmäisen lapsen synnytys oli raju ja pelko synnytyksestä jäi Hakalan mieleen.
Toinen synnytys oli tarkoitus käynnistää Oysissa niin, että Hakalan pelot otetaan huomioon synnytyksen jokaisessa vaiheessa.
– Yksi peloistani oli se, että mitä jos en saa tarpeeksi nopeasti kipulääkettä. Pelkäsin, että joudun synnyttämään ilman kivunlievitystä. Menin Oyssiin niin sanotusti pakolla, sillä siellä on pelkopoli.
Kymmenen tuntia odotettuaan synnytyksen käynnistämistä ja kiireisen hoitohenkilökunnan työtä seurattuaan Hakala soitti aviomiehelleen.
– Pakkaa esikoinen mukaan, nyt lähdetään Oulaskankaalle synnyttämään.
Niin sanottua synnytysshoppailua tapahtuu lähinnä kahdella alueella: Pohjois-Pohjanmaan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Muissa sairaanhoitopiireissä ei ole kuin yksi synnytyssairaala.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä voi valita, synnyttääkö Oulun yliopistollisessa sairaalassa vai Oulaskankaan sairaalassa. Puolestaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella voi synnyttää neljässä eri sairaalassa: Naistenklinikalla Helsingissä sekä Hyvinkään, Espoon ja Lohjan sairaaloissa.
Lisäksi esimerkiksi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri houkuttelee synnyttäjiä Hämeenlinnaan muun muassa Pirkanmaalta. Synnyttäjiä houkutellaan muun muassa Synnytä Hämeenlinnassa -verkkosivuilla, joilla kerrotaan, miten synnytyssairaalansa voi valita.
Mutta jos helsinkiläinen haluaa lähteä synnyttämään vaikkapa Kuopioon, onnistuu sekin.
– Se on täysin mahdollista ja siihen on synnyttäjällä lain mukaan oikeus. Synnyttämisen kuitenkin toivotaan olevan mahdollista kohtuullisen matkan päässä kotoa ja ihmiset kokevat sen turvalliseksi, sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo.
Harva kuitenkaan lähtee omalta paikkakunnalta toisaalle synnyttämään.
Husin linjajohtaja Mika Nuutilan mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä lähdetään harvoin synnyttämään alueen ulkopuolelle. Poikkeuksena on Itä-Uusimaa, josta on lähdetty Porvoon sairaalan synnytysten loppumisen jälkeen jonkin verran Kotkaan.
Enemmistö Oulaskankaan synnyttäjistä on pohjoispohjalaisia ja heistä suurin osa asuu Oulun eteläisellä alueella. Pohjois-Pohjanmaan ulkopuolelta synnyttäjiä Oulaskankaalle tuli vuoden 2016 alusta tämän vuoden heinäkuun lopulle noin 10 paikkakunnalta. Synnyttäjiä oli yhteensä noin 15.
– Pääasiallisesti synnyttäjien syyt tänne tuloon ovat pienen sairaalan kiireettömyys ja se, että hoitajilla on aikaa. Muita syitä ovat mahdollisuus synnyttää veteen sekä meidän maineemme luomusynnytyssairaalana, Oulaskankaan synnytys- ja naistentautien osaston osastonhoitaja Päivi Perttu sanoo.
Synnyttämään 100 kilometrin päähän
Julia Hakala synnytti aikanaan myös esikoisensa Leon Oulaskankaan sairaalassa vuonna 2013. Samassa sairaalassa, vuonna 2015, syntyi perheen toinen lapsi Amelia.
Hakala lähti siis synnyttämään molemmat lapsensa noin sadan kilometrin päähän Oulaskankaalle, vaikka Oulun yliopistollinen sairaala oli kahden kilometrin päässä perheen kotoa.
Oulaskankaan synnytystoiminta on ollut useita vuosia suurennuslasin alla. Synnytystoimintaa ollaan oltu lakkauttamassa useampaan kertaan. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin myönsi heinäkuussa Oulaskankaan sairaalalle poikkeusluvan jatkaa synnytystoimintaa vuoden 2021 loppuun saakka.
Miksi Julia Hakala halusi synnyttää kaukana olevassa sairaalassa, jonka toiminnasta on väännetty kättä vuosia?
Odottava äiti oli tietoinen Oulaskankaan synnytystoiminnan monista vaiheista, kun hän lähti synnyttämään esikoisensa Oulaskankaalle. Neuvolassa oli kuitenkin tullut puheeksi, että Julian mies on kotoisin Oulaisista ja siellä vinkattiin, että Julia voisi mennä synnyttämään Oulaskankaalle.
– Eniten minua epäilytti se, onko järkevää lähteä synnyttämään niin kauas Oulusta.
Hakala oli kuullut tuttaviltaan sairaalaan rauhallisuudesta ja sieltä saatavasta hyvästä hoidosta. Päätös oli sillä selvä.
Oulaskankaan sairaala ei ole ainoa paikka, jossa synnytystoiminta on ollut liipaisimella. Synnytystoiminta on loppunut vuoden 2010 jälkeen seitsemästä eri sairaalasta.
Lakkautusten vuoksi synnytykset ovat keskittyneet pääosin isoihin kaupunkeihin. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointi- ja palveluosaston osastopäällikkö Markku Tervahauta kertoo, että synnytyssairaaloiden keskittäminen ei juuri aiheuta ruuhkia
– Takavuosina ruuhkia oli hieman Uudellamaalla. Silloin synnyttäjiä jouduttiin ohjaamaan alueella muihin sairaaloihin kun suurimmat olivat jo täynnä.
Sekä Turun että Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta kerrotaan, ettei synnytystoiminnan keskittäminen ole aiheuttanut ruuhkia.
Tampereen yliopistollisen keskussairaalan vastuualuejohtaja Kirsi Kuismanen kertoo, ettei keskittäminen ole syynä siihen, että ruuhkatilanteita joskus syntyy.
– Synnytystoiminnan luonteesta johtuen ruuhkatilanteita esiintyy edelleen, arviolta noin pari kertaa kuukaudessa. Ruuhkatilanteet kuitenkin purkaantuvat yleensä nopeasti.
Myös Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo, että synnytysyksiköissä on aina kausivaihtelua, joka aiheuttaa toisinaan ruuhkatilanteita.
Julia Hakala uskoo, että synnytys olisi sujunut myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hän kuitenkin luotti, että pienemmässä sairaalassa hän saa paremmin tarvittavan tuen ja avun synnytykseen sekä omiin pelkoihinsa.
– Minulla oli mahdollisuus valita ja valitsin rauhallisen paikan synnyttää.
Hakalaa huolettaa synnytystoiminnan keskittäminen.
– Minun kohdallani synnytykset ovat olleet nopeita, joten tuntuisi hirveältä, jos pitäisi ennakoida hyvissä ajoin se, että meneekö synnyttämään kauemmas tai vain toivoa, että lapsi ei synny matkalla.
Sekä Oulun, Kuopion ja Turun yliopistollisista keskussairaaloista kerrotaan matkasynnytysten olevan suhteellisen harvassa. Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä Oysissa on ollut kolme matkasynnyttäjää. Puolestaan Tyksissa tämän vuoden aikana matkasynnyttäjiä on ollut yhdeksän ja Kysissa viisi.
– Matkasynnytysten määrä on meillä keskimäärin 10 vuodessa, Oulun yliopistollisen sairaalan viransijainen johtajaylilääkäri Päivi Laurila kertoo.
Jos Hakalan perheeseen ilmaantuu kolmas lapsi, haluaa Julia Hakala synnyttämään Oulaskankaalle.
Hakalan lapset, Leo ja Amelia, pärskivät kumisessa uima-altaassa hymyssä suin. Kirkas kiljahdus kajahtaa omakotitalon pihalla, kun Leo tähtää vesipyssyllä pikkusiskoaan.
– Tuollaisia niistä tulee, syntyipä ne sitten Oulussa tai Oulaisissa, Julia Hakala naurahtaa.
Lue lisää:
Äitien viidakkorumpu tehokkainta mainosta – Kainuussa synnytykset jäävät tavoitteesta
Vuokramarkkinoilla törmää yhä useammin jopa vuodeksi sitouttaviin sopimuksiin ja yli tuhannen euron vuokravakuuksiin.
Vuokra-asuntoa ilman vuoden sitoutumispakkoa voi etenkin suurista kaupungeista olla hankala löytää kesän ja alkusyksyn ruuhka-aikaan, kun opiskelijat muuttavat uusille opiskelupaikkakunnilleen.
Kilpailu vuokra-asunnoista on raadollista. Asuntonäytöissä vuokralaisehdokkaat joutuvat perustelemaan miksi juuri he olisivat parhaita vuokralaisia ja asuntojen sopimusehdoissa voi piillä yllätyksiä.
Tilanne asettaa vuokra-asunnon etsijän tukalaan asemaan.
Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita kritisoi asunnonhaun muuttumista entistä suorituskeskeisemmäksi. Monesti asuntoa joudutaan hakemaan kuin työpaikkaa ja verkko on pullollaan erilaisia vinkkejä vuokra-asunnon saamiseksi.
– Minua suoraan sanottuna riipii. Opiskelukaupungeissa on trendi, että yritä erottua ja pärjäät paremmin, Viita puuskahtaa.
Vuokralainen saa asuntoa hakiessaan olla tarkkana jo ennen varsinaisen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.
Julkisuuteen nousi heinäkuussa tapaus, kun Turussa vuokralaisehdokkailla oli haluttu maksattaa laiton 200 euron toimistomaksu. Heidän asuntonäytössä allekirjoittamansa vuokrahakemuksen alalaidassa oli ollut maininta, että mikäli vuokralainen ei mahdollisen asuntotarjouksen jälkeen tulekaan tekemään vuokrasopimusta, joutuu hän maksamaan välitysfirmalle toimistokuluja.
Asuntonäytössä käyneitä ihmisiä pyrittiin sitouttamaan asunnon ottamiseen.
Anne Viidan mielestä vuokramarkkinat ovat epätasapainoiset eikä vuokralaisella ole paljoa pelivaraa. Hän korostaa, että vuokralaisen ei tulisi allekirjoittaa sopimuksia tai muita papereita ennen kuin ymmärtää täysin mihin on sitoutumassa.
– Tällä hetkellä vuokranantajat tarjoavat irtisanomisaikaa mikä on siirretty vuoden määräajan päähän, eli sopimus toimii samalla tavalla kuin vuoden määräaikainen sopimus. Ensisijaisesti se on vuokranantajien elämän helpottamiseksi markkinoille kehitetty, Viita toteaa.
Eri vuokrasopimustyypeistä tulee Vuokralaiset ry:lle säännöllisesti yhteydenottoja. Usein vuokralaisten kysymykset koskevat sitä, onko vuodeksi sitouttavaan vuokrasopimukseen pakko suostua.
– Kauhean kätevä kysymys, kauhean ikävä vastaus. Usein käy niin, että jos vuoden määräaikaiseen sopimukseen ei suostu, ei myöskään saa sitä asuntoa.
Vuokralaisenkaan elämä ei aina mene kuten on suunniteltu. Toisinaan asuntovälittäjille ja -vuokraajille tulee neuvottelupyyntöjä pitkän määräaikaisen vuokrasopimustyypin muuttamisesta.
Suur-Savon OP-Kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Maija Skönin mukaan neuvottelupyynnöt käsitellään tapauskohtaisesti.
– Silloin yritetään selvittää vuokralaisen elämäntilannetta ja tulevaisuudennäkymiä sekä sitä, kuinka kauan hän asunnossa asuisi. Tavoitteena on yleensä mahdollisimman pitkäaikainen vuokralainen, Skön kertoo.
Määräaikaisten ja vuodeksi sitouttavien vuokrasopimusten lisääntymisen syynä on niiden vaivattomuus vuokranantajille. Ne säästävät vuokranantajalta uuden vuokralaisen etsimisen työmäärän ja mahdollisen vuokravälittäjän palkkion sekä takaavat pysyvät vuokratuotot.
Suomen Vuokranantajat ry:n jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan yksi kolmasosa on määräaikaisia vuokrasopimuksia. Loput ovat toistaiseksi voimassaolevia. Kyselyyn vastasi yli 3200 vuokranantajaa.
Kysymyksenasettelu voi kuitenkin vääristää tilastoa. Juridisesti sopimukset, joiden ensimmäinen mahdollinen irtisanomisaika on siirretty vuoden päähän sopimuksen solmimisesta ja jotka jatkuvat vuoden jälkeen toistaiseksi voimassaolevana vuokrasopimuksena, eivät ole määräaikaisia vuokrasopimuksia.
Käytännössä ne kuitenkin toimivat samalla tavalla kuin vuoden määräaikainen vuokrasopimus.
Heinäkuussa Helsingin Sanomat uutisoi isojen vuokrayhtiöiden luopuneen takuuvuokrista, koska kaikilla ei ole niihin varaa. Samaa kehityssuuntaa ei ole ainakaan toistaiseksi nähtävissä yksityisten tai asuntovälitysfirmojen tarjoamissa vuokra-asunnoissa.
Suomen Vuokranantajien kyselytutkimuksen mukaan yli kaksi kolmannesta vuokranantajista haluaa vuokralaiseltaan kahden kuukauden summan arvoisen takuuvuokran.
Maksettava vuokravakuus voi olla pitkälti yli tuhat euroa.
– Olkoonkin että yleensä vuokravakuuden saa takaisin, mutta kyllähän se etenkin opiskelijan tukirahoista tai kesätienesteistä lohkaisee suuren osan, asianajaja Pekka Tuppurainen pohtii.
Vuokra-asuntoa etsivä saattaa sopimusvaiheessa törmätä vaatimuksiin henkilötakauksesta.
Henkilötakausta voi verrata pankkilainan takaukseen. Jos vuokralaiselta jää esimerkiksi vuokria maksamatta, on takaajan maksettava vuokrarästit. Takaajalta voidaan vaatia myös esimerkiksi rikkoutuneen asunnon remonttikulujen maksamista.
Helsingin Sanomien heinäkuisessa uutisessa Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola sanoo, että joissain tilanteissa takaussitoumus voi auttaa erottautumaan vuokralaisten joukosta silloin kun kilpailu asunnosta on kova.
Asianajaja Pekka Tuppurainen ja Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita eivät kumpikaan suosittele omavelkaisen takaussitoumuksen eli henkilötakauksen tekemistä.
– Mikäli takaukselle ei ole määritelty ylärajaa tai tiukkaa rajausta siitä mitä se kattaa, niin se on avoin asianajajan valtakirja esimerkiksi vahingonkorvaukseen, Tuppurainen kertoo.
Takaussumman rajauksen sopiminen jää molempien sopimusosapuolien eli vuokralaisen ja vuokranantajan vastuulle. Takauksen yläraja on osattava määritellä ja kirjata sopimuksessa itse.
– Jos asunnossa sattuu pienikin vahinko, voivat korvaussummat nousta suuriksi, varoittaa Tuppurainen.
Takaussitoumusten käyttö on lisääntynyt viime vuonna tulleen Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen jälkeen. Silloin KKO linjasi, että henkilötakaus on omavelkainen ilman ylärajaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että takaajan vastuulle saattaa päätyä esimerkiksi asunnossa sattuneen 50 000 euron arvoisen vesivahingon maksaminen.
Aiemmin lakia tulkittiin niin, että takausvastuu päättyi kolmen kuukauden vuokraa vastaavaan summaan. Mikäli asunnon vuokra olisi 650 euroa kuukaudessa, olisi takaussumma ollut maksimissaan 1950 euroa riippumatta vahingon suuruudesta.
Lähtökohtaisesti sopimuspaperin allekirjoittaminen tarkoittaa sitä, että sopimuksen ehtoihin on sitouduttu. Sopimus sitoo molempia osapuolia eli vuokranantajaa ja vuokralaista.
– Mihinkään ei pidä sitoutua ennen kuin on aikuisten oikeasti sitä mieltä, että haluaako sen vai ei, asianajaja Pekka Tuppurainen toteaa.
Suomen lainsäädännössä on määritelty, että mikäli vuokralainen syystä tai toisesta haluaa irtisanoa vuodeksi sitouttavan vuokrasopimuksen ennen vuoden määräajan täyttymistä, joutuu hän maksamaan vuokranantajalle kohtuullisen korvauksen.
Yleensä kohtuullinen korvaus eli sopimussakko on määritelty niin, että se on kahden kuukauden vuokraa vastaava summa.
– Viime kädessä kohtuullisen korvauksen ratkaisee tuomioistuin, Tuppurainen toteaa.
Sopimussakko toimii myös toisin päin. Vuokranantaja ei ole sen oikeutetumpi irtisanomaan vuokrasopimusta ennen määräajan täyttymistä kuin vuokralainenkaan.
Pekka Tuppurainen kertoo, että hänen työpöydälleen vuokrasuhteeseen liittyviä tapauksia päätyy harvoin. Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtajalla Anne Viidalla on tästä selkeä näkemys.
– Jos riidan aiheena oleva vuokravakuus on 1000 euroa ja vuokralainen tarvitsee asianajajan, niin aika nopeasti ollaan siinä pisteessä, että asiamiehen palkkio on suurempi kuin vakuuden määrä.
Riitatilanteessa vuokralaiset monesti luovuttavat, eivätkä kuluriskin pelossa vie asioita käräjäoikeuteen.
Yksi räikeimmistä Anne Viidan tietoon tulleista tapauksista liittyy vuoden määräaikaiseen vuokrasopimukseen. Viranomainen oli asettanut asuintalon käyttökieltoon.
– Vuokranantaja olisi halunnut vuokralaisen maksavan sopimussakkoa, koska vuokrasuhde ei jatkunut kokonaista vuotta. Vaikka asunto oli käyttökiellossa eikä siinä viranomaisten päätöksestä saanut asua.
Tuusulalaisen perheenäidin Minna Kuusiston työnantaja tarjosi työntekijöilleen ensimmäistä kertaa palkallista perhevapaata lapsen koulunaloituksen tueksi.
– Esikoiseni aloitti tänään ensimmäisen luokan, ja tilanne oli koko perheelle uusi, Kuusisto kertoo.
Kouluunlähtöä oli Kuusiston perheessä jännitetty jo viime talvesta lähtien.
– Mikäli työnantaja ei olisi tarjonnut tätä mahdollisuutta, olisin harkinnut palkatontakin vapaata. Koulupäivät ovat alussa vain kolmituntisia ja uudenlaisen arjen harjoittelua, joten tällainen vaihtoehto oli nyt erityisen hyvä, Kuusisto iloitsee.
– Ennen koulun alkua sain siis kertoa lapselleni, että vien hänet kouluun ja haen hänet sieltä ja vietän koko ensimmäisen iltapäivän hänen kanssaan kotona. Jos olisin nyt tällä hetkellä töissä, pohtisin jatkuvasti, miten lapsen koulupäivä on mennyt. Ollessani itse tässä läsnä tilanne on aivan erilainen, Kuusisto mietti torstaina iltapäivällä.
Kuusisto kertoo, että osalla hänen tuttavaperheistään on ollut hankaluuksia lapsen koulun aloituksen järjestymisen kanssa. Osa on voinut hyödyntää joustavia työaikojaan ja osa saanut isovanhempia avuksi.
– Koen, että tämänkaltainen vapaatarjous on viesti ja signaali työnantajalta siitä, että arjen ja työelämän haasteellisuus ymmärretään, eli sikäli sillä on myös symbolista merkitystä, toimitilapäällikkönä Espoossa suunnittelu- ja konsulttiyritys Rambollissa toimiva Kuusisto pohtii.
Samassa yrityksessä työskentelevän töölöläisperheenisän Fredrik Winqvistin perheessä koulutiensä aloitti tänään sisaruksista toiseksi vanhin.
– Lapsen koulunaloitus on tunteellinen ja ainutkertainen hetki. Turvallinen aloitus on tärkeää, nyt sen saa tehdä ihan luvan kanssa, Winqvist painottaa.
Erityisen tyytyväinen hän oli päästessään hakemaan tytärtänsä jo ennen kolmea iltapäiväkerhosta verrattuna siihen, että töistä paikalle olisi ehtinyt vasta viiden maissa.
– Tuttavapiirissä työnantajani toimintaan on suhtauduttu ehkä jopa vähän kadehtien. Uskonkin, että tästä leviää viestiä tuttavienkin työpaikoille ja tämmöisiä ajatuksia voisi myös muualla herätellä. Vuorokaudessa on 24 tuntia, ja jollakin tavalla siinä pitää sekä työ- että muun arkielämän pyöriä, Winqvist naurahtaa.
Koulunaloitusvapaata tarjonneen Rambollin viestintäjohtajan Karoliina Lehmusvirran mukaan ajatus syntyi siitä, että haluttiin hakea joustoa perhe-elämän ja toisinaan kiireisen ja hektisen asiantuntijatyön välille.
– Aloite tuli talon sisältä, ja arviomme mukaan se koskee noin sataa työntekijäämme 2 300 ihmisen organisaatiossamme. Palkallista vapaata voi käyttää 1–3 päivää syksyn aikana, Lehmusvirta kertoo.
Palkalliset ylimääräiset vapaat ovat toki työtuntimääriä kasvattaneen kiky-hengen vastaisia, mutta Lehmusvirran edustama yritys uskoo kyseessä olevan satsauksen, joka maksaa itsensä takaisin.
– Asiantuntijamme ovat yrityksemme suurin voimavara, ja sitä kautta on intressiemme mukaista tehdä tekoja, jotka kasvattavat työntekijöiden sitoutumista ja helpottavat työelämän ja perhearjen yhdistämistä.
– Tämä on tarkoitettu osaltaan helpottamaan ruuhkavuosien taakkaa. Toisaalta projektityö vaatii joskus pidempää päivää myös työntekijöiltä, joten uskomme, että investointi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, Lehmusvirta summaa.
Vastaavanlaisia tekoja ovat tehneet muun muassa Joensuun kaupunki ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa tarjotessaan työntekijöidensä kouluikäisille lapsille kesähoitoa tai puhelinoperaattori DNA antaessaan tuoreelle isovanhemmalle viikon palkallisen vapaan.
Väestöliitto käynnisti pari vuotta sitten Perheystävällinen työpaikka -ohjelman, jonka tarkoituksena on tukea työssäkäyviä vanhempia. Kampanjassa on kyse sekä asenteista että teoista, joilla työteon ja perhe-elämän sujuvuutta arjessa helpotetaan ja samalla tuetaan työntekijän työkykyä ja toisaalta työnantajan tavoitteita.
Talouselämä-lehden haastattelema EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk arvioi vapaa-ajasta tulleen työntekijöille entistä tärkeämpää, vaikka Suomi ottaakin vasta askeleita samaan suuntaan kuin muut Pohjoismaat. Vastatessaan Tanskassa toimineen yrityksen työterveyshuollosta, työntekijät eivät Schugkin mukaan olisi millään halunneet tehdä viikonlopputyötä, vaikka se tarkoittikin parempaa palkkaa.
Kuinka paljon iloa voi olla yhdestä muumimukista? Paljon, kun on suomalaisista kyse.
Ensin suomalaiset jonottivat yötä myöten Muumin päivä -erikoismukia. Tove Janssonin syntymäpäivän kunniaksi valmistettu muki oli myynnissä vain torstaina, ja rajoitettu erä loppui käsistä.
Nyt mukia on myyty kalliilla hinnalla kirpputoreilla ja netissä. Tämä on saanut suomalaiset riehaantumaan ja vitsailemaan internetissä. Osa ihmisistä on alkanut taiteilla omia mukeja.
Hämeenkyrössä asuvaa Tapio Meroa koko villitys huvitti. Hän piirsi Muumin kuvan tavalliseen valkoiseen paperipahvimukiin ja laittoi myyntiin Tori.fi-palveluun.
– Ajatus lähti siitä, kun minua huvitti, millainen suksee tämä muumimuki on.
Mero pyytää uniikista mukista 3 000 euroa. Vielä ei ole tullut tarjouksia.
– Mutta olen saanut tekstiviestejä ja mukista on tykätty.
Vaikka Mero ei voikaan ymmärtää kohua, hänellä itsellään on myös kotona muumimukeja, kuten suurimmalla osalla suomalaisista.
– Kotoa löytyy ikävä kyllä joitakin vanhoja muumimukeja hän naurahtaa.
Tapio Mero ei ole ainoa tuore Muumi-taiteilija. Twitterissä löytyy useita yrittäjiä.
Tori.fi kertoi torstaina, että kalleimmillaan Muumin päivä -erikoismuki maksoi sen palvelussa 1 200 euroa. Keskimääräinen pyyntihinta oli noin 175 euroa. Erikoismukin ohjevähittäishinta oli myymälöissä 29,90 euroa.
Hinnat kiinnostivat, koska torstaina puoleenpäivään mennessä muumimukin hintaa oli haettu Tori:stä yhteensä yli 95 000 kertaa.
Sosiaalisessa mediassa suomalaiset esittelivät kaapista löytyneitä mukejaan ja irvileuat olivat irti. Somen arvailujen mukaan Suomi olisi enemmän sekaisin vain, jos joku keksisi jakaa Muumi-ämpäreitä.
Tuomas Pakkanen esitteli Muumiomukin, jossa muki on kääritty vessapaperiin ja siitä pyydetään 3 200 euroa.
– Carpe diem -hengessä äkkiä verkkokauppa pystyynn. Jonoon järjesty! hän kirjoittaa Twitterissä.
Ihmiset hullaantuivat erikoisesta muumimukista - Lappeenrannassa kauppaan yli sadan metrin jono
Designmuseon amanuenssi: Jos joku pyytää muumimukista kaksi tonnia, joku sen oletettavasti maksaa
Tunnettu feministi Saara Särmä kirjoitti hiljattain kolumnin siitä, kuinka häntä – ja monia muita feministejä – yritetään vaientaa vain sen takia, että he puhuvat heille tärkeistä asioista julkisesti.
Särmä kertoi saavansa julkisten esiintymisten ja kirjoitusten jälkeen kehotuksia tappaa itsensä ja toiveita siitä, että hänet raiskattaisiin. Linkitin Särmän kolumnin twiittiin ja – ei kovin yllättävää – anonyymit äärioikeistotrollit kiiruhtivat heti paikalle lokakommentteineen.
Olen seurannut pitkään vierestä kaverini, toimittaja Jessikka Aron kokemaa paskamyrskyä, lokaamista ja uhkailua netissä. Anonyymit miehet jatkavat Aron kimppuun käymistä kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen netin vihasivustoilla kuin pahimmat koulukiusaajat. Tai noh, koulukiusaajat käyvät uhrinsa kimppuun yleensä sentään kasvotusten – nämä anonyymit piiloutuvat nimimerkkien taakse.
Nimimerkkien touhu on ihan sitä itseään: uuninpankkopoikien pelkoa ja silkkaa naisvihaa. Joukolla käydään nimettömyyden suojista yhteiskunnallista ääntä käyttävän naisen kimppuun tohkeissaan kuin ensimmäisen pornolehtensä löytäneet finninaamaiset koulupojat. Siinä on jotain hyvin perverssiä.
Särmässä ja Arossa ärsyttää se, että he eivät istu perinteiseen naiskuvaan. Särmä puhuu feminismistään avoimesti, kutsuu itseään läskiaktivistiksi ja kritisoi miehistä hegemoniaa. Aro luennoi ympäri maailmaa, kirjoittaa parhaillaan kirjaa Venäjän trolleista ja käy oikeutta MV-lehteä vastaan.
Nämä naiset eivät vaikene, vaikka netti-idiootit tekisivät mitä.
Mutta naisten aliarvioimiseen eivät syyllisty pelkästään elämässään syrjäytyneet miehet. Myös naiset - myös feministeiksi itseään nimittävät naiset – osaavat oikein hyvin toisten, omaan ideologiaan sopimattomien naisten kyykyttämisen ja vihanlietsonnan. Samalla he kaventavat itse julkista tilaa, joka naisille sallitaan. Katsokaa vaikka myrskyä, joka somessa repeää joka kerta, kun Ulla Appelsin julkaisee uuden kolumnin. Tai kun Susanna Koski esiintyy televisiossa liian “ylimielisesti”.
Ongelma on se, että naisille sallittu julkinen tila on huomattavasti miesten tilaa kapeampi.
En pidä naiskorttien heiluttelemisesta. En pidä siitä, että naisia uhriutetaan, me emme ole mitään uhreja. Uskon myös, että naisten ja miesten pitää tulla toimeen samoilla areenoilla, ja naisten pitää kestää kritiikkiä siinä missä miestenkin.
Mutta todellinen ongelma on se, että naisille sallittu julkinen tila on huomattavasti miesten tilaa kapeampi. Naisen pitää edelleen taipua yhteiskunnan meille määrittelemiin ahtaisiin normeihin. Naisen pitää olla hymyilevä, kiltti ja pehmeä, sirosti sipsutteleva äitihahmo tai lehtien palstoilla miehestään tai lapsistaan puhuva hengetär.
Jos nainen ei näihin normeihin taivu, jos hän on aggressiivinen, tekee paljon töitä tai ei hymyile nätisti – hän herättää edelleen osassa kansaa suunnatonta raivoa.
Tätä on tutkittukin. Esimerkiksi Arizonan yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella naisten vihamielisyys kääntyi heitä vastaan, mutta miehet pystyivät vihan avulla suostuttelemaan muut puolelleen. Työpaikalla assertiivista ja dominoivaa naista pidetään helposti sosiaalisesti kömpelönä, hankalana tyyppinä. Mieheltä taas odotetaan dominoivaa, vahvaa käytöstä.
Kun 24-vuotias Ronja Salmi nousi Suomen merkittävimpien kulttuurivaikuttajien joukkoon Helsingin kirjamessujen johtajaksi ja kertoi hurjasta työtahdistaan Hesarin haastattelussa, hän sai netissä paheksunnan aallon: uupumus ja loppuunpalaminen odottivat kommentaattoreiden mukaan nurkan takana – ja paikkansakin hän sai tietysti vain sen takia, että oli nuori nainen.
Saman koki Marimekon henkilöstöjohtaja Tanya Strohmayer, joka kertoi haastattelussa kymmentuntisesta työpäivästään ja siitä, kuinka paljon hän työskentelee vapaa-ajallakin. Some täyttyi pahastuneista kommenteista – Strohmayerin terveyttä ja mielenterveyttä kyseenalaitettiin, hänet julistettiin huonoksi johtajaksi.
Ehkä karuin kohtaamani esimerkki vahvan naisen pelosta on yhdysvaltalainen tv-juontaja Megyn Kelly. Hän edustaa vahvan naisen tyypeistä kaikkein vihatuinta: hänessä yhdistyvät huippumallin ulkonäkö, korkea älykkyysosamäärä ja bulldogin ärhäkkyys.
Yhdysvaltain presidentin masinoima vihakampanja Kellyä kohtaan oli jotain sanoinkuvaamatonta: Trumpin kannattajat kävivät sankoin joukoin toimittajan kimppuun jokaisella vastaantulevalla foorumilla. Lopulta hän joutui palkkaamaan henkivartijan.
Ehkä naisten pitäisi suhtautua sovinistiseen vihapostiin kuten seksipositiivisuuden sanansaattaja Iris Flinkkilä omilla FB-sivuillaan julkisessa päivityksessään kuvaa: “Staying fabulous, ärsyttävän kauniina, viisaana, upeena ja päräyttävän kuumana, enkä ole muuten menossa yhtään minnekään. Meitä ei hiljennetä. Me huudetaan kovempaa. Ollaan entistä viisaampia, loogisempia ja oikeudentuntoisempia.” Word!
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen juontaja ja sanomalehtitaustainen toimittaja, jonka kirjoituskaipuuta blogit lieventävät. Livenä lempeämpi kuin kolumninsa.
Demareissa on nyt täysin eri tunnelma kuin vuosi sitten kesällä. Puolueen suosio heikkeni viime vuoden elokuussa 15,6 prosenttiin ja puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) joutui vastaamaan kysymyksiin uransa jatkosta puolueen johdossa.
Tällä kertaa kesähelteet näyttävät vaikuttaneen myönteisesti puolueen kannatukseen. Demarit nostavat suosiotaan Ylen heinäkuun mittauksessa 0,9 prosenttiyksikköä aina 21,2 prosenttiin.
– Nyt voitaneen sanoa, että SDP on tällä hetkellä Suomen suosituin puolue. Demareiden kasvu tulee lähinnä peruskannattajakunnasta, sillä heidän suosio työväestön keskuudessa on kasvanut, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja sanoo.
Turjan mukaan demareihin valuu kannattajia muista puolueista. Aiemmin oppositiopuolue vihreitä, vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia kannattaneet suomalaiset olisivat nyt valmiita äänestämään SDP:tä.
– SDP:n kannatuksen kasvussa saattaa osin olla kyse voittajien vankkureihin hyppäämisestä. Kun SDP on selkeästi opposition suurin puolue, niin sitten on helppo ajatella, että SDP:tä kannattaa äänestää, Turja sanoo.
Tutkimuksen tausta-aineistosta näkyy, että vihreistä, vasemmistoliitosta ja perussuomalaisista on siirtynyt nimenomaan työväestöksi luokiteltuja kannattajia demareiden pariin.
Hallituspuolueiden yhteinen kannatus nousee tasan prosenttiyksiköllä 38,4 prosenttiin. Kokoomuksen kannatuksessa ei tapahdu suurta muutosta, eikä mittauksen tausta-aineistosta ole havaittavissa suuria liikkeitä.
Sen sijaan keskustassa voidaan hieman hengähtää, sillä puolueen kannatus nousee 1,2 prosenttiyksiköllä 17,8 prosenttiin.
– Keskustan kannatus on noussut jälleen samalle tasolle kuin toukokuussa. Varttunut väki on innostunut kannattamaan keskustaa.
Turja arvioi, että hyvät talousluvut saattavat olla syynä keskustan toipuneeseen kannatukseen.
"Sininen tulevaisuus taitaa olla aika blues-voittoinen" Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja
Sen sijaan sinisten tulevaisuus ei näytä valoisalta. Puolueen kannatus tippuu alle prosenttiin.
– Sininen tulevaisuus taitaa olla aika blues-voittoinen. Kysymys on siitä, millaisen ehdokasasettelun puolue saa etenkin Uudellamaalla. Siellä ratkaistaan puolueen olemassaolo eduskuntapuolueena.
Puolueaktiivit odottavat, millaisen ratkaisun ulkoministeri Timo Soini (sin.) tekee tulevaisuutensa suhteen. Soini voisi saamilla äänillään vetää muitakin sinisiä mukaan seuraavaan eduskuntaan.
Kansanedustaja Maria Lohelan (sin.) viimeviikkoinen ilmoitus toi ikäviä uutisia puolueelle. Sinisten yksi valovoimaisimmista edustajista kertoi, ettei hän asetu seuraavissa vaaleissa ehdolle.
Kaksi eduskuntapuoluetta, vihreät ja perussuomalaiset ovat olleet viime viikkoina otsikoissa, eivätkä aina myönteisellä tavalla.
Ensin otsikoihin nousivat perussuomalaisten kansanedustajien Teuvo Hakkaraisen ja Ville Vähämäen asumisjärjestelyt ja eduskunnalta saamat kulukorvaukset.
Samassa yhteydessä uutisoitiin myös vihreiden kansanedustaja Olli-Poika Parviaisen asumisjärjestelyistä, eivätkä vihreät kadonneet lööppien kansista kulukorvausuutisten jälkeen. Viime viikon perjantaina media julkaisi kuvia, joissa vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto esiintyy paidatta tukholmalaisella homoklubilla.
Perussuomalaisten kannatus laskee 1,6 prosenttiyksiköllä ja palaa samalle tasolle, kuin se on ollut aiemmin tänä vuonna. Vihreiden kannatus putoaa 0,3 prosenttiyksiköllä.
Turjan mukaan kohut näkyvät vain vähän puolueiden kannatuksessa.
– Perussuomalaisten kannatus on ollut koko mittausajan alamaissa. Saunajupakat eivät näy luvuissa niin paljon, kuin voisi olettaa.
– Vihreillä on onnekas tilanne, että kohut tapahtuivat ajanjaksossa, jolloin ne eivät hirveästi ehtineet vaikuttaa tähän mittaukseen. Kohujen vaikutus nähdään myöhemmin.
Turja kiinnittää huomiota siihen, että vihreiden kannatus on laskenut aina huhtikuusta lähtien, jolloin se oli noin prosenttiyksikön korkeampi kuin nyt.
Muista puolueista vasemmistoliiton kannatus putoaa lähes prosenttiyksikön verran, RKP:n kasvaa prosenttiyksiköllä ja kristillisten kannatus pysyy lähes samana.
Suomessa myydään noin 600 000 käytettyä autoa vuodessa. Uusia autokauppoja on paljon, mutta automyynnin kokonaismäärissä ei ole nousua näkyvissä.
Autoalan uudet ja ärhäkät haluavat päästä tähän kakkuun kiinni ottamalla etäisyyttä perinteiseen tapaan tehdä autokauppaa.
Kooltaan pienet haastajat ovat näkyvyydeltään suuria. Monilla saattaa olla myös suuri suu, koska mainoksissa ja tiedotteissa luvataan jollakin tavalla mullistaa autokauppaa.
– Ehkä se mullistus on vähän liian rajusti sanottu, sanoo Suomen ensimmäisen digitalisoidun autohuutokaupan Honkin toimitusjohtaja Sami Pöllänen.
Huutokauppasäännöillä pelkkiä autoja kuluttajille myyviä yrityksiä ei Suomessa vielä muita ole. Autonvalmistajia Suomessa edustavan Autotuojat- ja teollisuuden toimitusjohtaja Tero Kallio arvelee, että parin kolmen vuoden päästä on.
– Ruotsista se tulee. On niitä sitten se kymmenen tai enemmän, mutta tämä on tietysti vain pelkkä heitto. Varmaan perinteiset nykyiset autokaupatkin lähtevät siihen mukaan, mutta pari vuotta siinä menee.
Suomen suurin käytettyjen autojen myyjä on Kamux. Toimitusjohtaja Juha Kalliokosken mukaan he ovat mullistaneet käytettyjen autojen kaupan muun muassa keksimällä ensimmäisenä toimittaa autoja asiakkaille kotiin. Nyt Kalliokoski ei tiedä, mikä ihmeen mullistus voisi olla meneillään.
– Kuka tahansahan voi huutaa, että mullistamme autokaupan. Kaipaisin itse alan toimijana tai kuluttajana konkretiaa. Mikä on se konkreettinen asia, mikä muuttuu?
Autojen toimittaminen asiakkaalle kotiin on nyt muidenkin autoliikkeiden valikoimissa.
Siihen on pakkokin mennä, sillä trendi osoittaa, että auton sijainnilla on yhä vähemmän merkitystä asiakkaiden ostokäyttäytymisessä. Käytettyjä autoja etsitään netistä. Se kiva voi löytyä vaikka Hampurista.
Suomen Autokauppa Saka:n toimitusjohtaja Eero Poukkula sanoo yhtiönsä tulleen alan ulkopuolelta haastamaan muita. Mullistavaa täytyy siis keksiä. Poukkulan mukaan paljon on jo keksittykin, mutta kertoa siitä ei vielä haluta.
Sen verran kuitenkin kerrotaan, että Suomen Autokauppa on teettänyt markkinatutkimuksen. Sen tuloksena yhtiö sanoo jo tuoneensa uuden tavan palvella.
– Jokainen ihminen, joka on käynyt autokaupoissa, tietää, mikä niissä mättää. Se on palvelu. Palvelu on se vallankumous. Perinteisessä autokaupassahan kun menet liikkeeseen, niin aika rauhassa saat kävellä. Meidän kaupassa puolen minuutin sisään joku myyjä on kiinni sinussa, Poukkula sanoo.
Omaan huutokauppabisnekseen lähtemisestä Kamux tai Saka eivät sano mitään. Mutta se tiedetään, että molemmat ovat mukana Lempäälän Ideaparkiin lauantaina avattavassa Pohjoismaiden suurimmassa autokauppakeskittymässä Autoareenassa.
Ideaparkin kauppakeskusjohtaja Visa Vainiola kertoo, että 15 000 neliömetrin tiloissa aloittaa Kamux, Vaihto+ sekä Mobila. Ja Vainiolan mukaan tällainen jättikeskittymä on autokaupan mullistus.
– Saka aloittaa syyskuussa, ja viides syksyllä aloittava ei ole vielä julkinen. Lisäksi tulee vielä erilaisia autohuolto- ja katsastuspalveluja tarjoava laajennus, jotta kaikki autoiluun liittyvät asiat pystyy hoitamaan kauppakeskuksessa.
Ylen tietojen mukaan viidettä ei kuitenkaan ole tulossa. Muutama autoliike on lähinnä tunnustellut mahdollisuuksia lähteä Autoareenaan mukaan.
Ideaparkissa uskotaan vanhaan tuttuun autokuumeeseen, joka puhkeaa autojen välissä kävellessä. Ainakin kauppakeskusjohtaja Visa Vainiolalle itselleen kävi niin: auto tuli ostettua, vaikka mitään aikomustakaan autonvaihtoon ei ollut.
Autokaupan mullistus voikin tarkoittaa useita erilaisia kehityssuuntia samaan aikaan.
Autohuutokauppa Honkilla ei omia myytäviä autoja ole. Se tarjoaa huutokauppa-alustan heille, joilla on. Toimitusjohtaja Sami Pöllänen uskoo, että ostajat ovat nyt valmiita ostamaan autoja digitaalisesti ja uusilla pelisäännöillä.
– Autot ovat olleet netissä 15–20 vuotta, mutta ei niitä ole voinut sieltä ostaa. Ja autoala on jäänyt tilanteeseen, että näitä ei verkosta osteta. Ihmiset on opetettu siihen, että autosta saa alennusta. Hintaneuvottelu on ollut ratkaiseva.
Pitkään eri autoliikkeiden johtotehtävissä ollut Pöllänen tietää, että juuri siksi digitaalinen kaupankäynti kiinnostaa pian myös kauppiaita.
– Ei kukaan kauppias halua antaa alennusta.
Autojen myynti huutokaupassa voi tarkoittaa myös sitä, että osamaksusopimus tehdään suoraan verkossa ennen kuin edes tiedetään, mikä auto ostetaan. Asiakas hakee siis ensin luottopäätöstä ja ryhtyy sitten huutamaan.
Huutokauppa voi mullistaa kauppaa, mutta varmempi mullistus liittyy Autotuojat ja -teollisuuden Tero Kallion mukaan autojen omistamiseen. Omalla rahalla auton ostaminen näyttäisi menevän muodista.
– Suomi alkaa valua kohti yksityisleasingia. Autokauppias ei välttämättä saa omalla rahallaan ostavista enää sitä samaa hyötyä kuin rahoituksesta, koska autokauppiaasta on tullut myös rahanmyyjä.
Vähän samaa arvelee myös Kamuxin toimitusjohtaja Juha Kalliokoski.
– Muutos on sen suuntainen, että ihmiset maksavat tietyn määrän euroja kuukaudessa siitä, että heillä on auto käytössään. Se on se muutos verrattuna siihen, että omistat ja vastaat auton jälleenmyyntiarvosta, huollosta ja muusta. Rakenteellinen muutos tullee tapahtumaan.
Kalliokoski lupaa, että Kamux on tässä muutoksessa mukana, mutta ei vielä kerro, milloin se tapahtuu.
Ylen saamien tietojen mukaan useampikin suomalainen autoketju on tuomassa markkinoille käytettyihin autoihin perustuvan leasing-mallin jo seuraavan puolen vuoden aikana.
– Auton jakamisen piti mullistaa markkinat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska ihmiset eivät ole tutkimusten mukaan valmiita jakamaan omaa autoaan, Kamuxin Kalliokoski sanoo.
Lue lisää teemasta:
Oikeutta eläimille -järjestö vaatii, että suomalaiset laboratoriot lopettavat asioinnin ruotsalaisen Lidköpingin koe-eläinkasvattamon kanssa.
Suomalaiset yliopistot ovat hankkineet kaniineja ruotsalaiselta kanikasvattamolta, jonka olosuhteet ovat huonot, kertovat suomalainen eläinoikeusjärjestö Oikeutta eläimille ja ruotsalainen Djurrättsalliansen.
Järjestöt mainitsevat Lidköpings Kaninfarmin puutteina esimerkiksi ahtaat häkit ja puutteellisen hygienian.
Järjestöt perustavat tietonsa Länsi-Götanmaan läänin viranomaisten tarkastusraporttiin. Kesäkuulle päivätyssä raportissa listataan useita kasvattamossa olevia puutteita, muun muassa liian pienet häkit, jotka eivät mahdollista kaneille luontaista käyttäytymistä.
Kaneja farmilta tilanneet Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto ja Jyväskylän yliopisto kertovat, että kyseisestä kasvattamosta tulleet kanit ovat olleet hyväkuntoisia. Yliopistoilla ei ollut syytä epäillä väärinkäytöksiä.
Esitettyjen väitteiden johdosta ne tulevat arvioimaan tilannetta uudelleen.
Itä-Suomen yliopisto ei ole ollut tietoinen esitetyistä syytöksistä, sanoo yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja Hanna Miettinen.
Ennen eläintilauksia yliopiston eläinlääkäri tarkastaa eläinten terveystarkkailuraportit. Yliopisto ei käytä tavaran- tai palveluntuottajia, jotka eivät noudata lainsäädäntöä ja yleistä eettistä ohjeistusta.
– Esitettyjen väitteiden johdosta yliopisto tulee arvioimaan tilanteen, Miettinen sanoo.
Jyväskylän yliopisto taas ei ole enää kevään jälkeen tilannut kaneja kyseiseltä toimittajalta, sillä eläinten terveystarkkailutiedoissa oli havaittu erästä bakteeria.
– Ja tietenkään tämän nykytiedon valossa emme sieltä enää tilaa kaneja, sanoo akatemiatutkija Miriam Nokia Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta.
Turun yliopiston koe-eläinkeskuksen johtaja, nimetty eläinlääkäri Emrah Yatkin sanoo, että EU-maissa vallitsee yhdenmukainen lainsäädäntö, joka antaa yksityiskohtaukset määräykset koskien eläinten hoito-olosuhteita. EU ja kansalliset viranomaiset valvovat tiloja säännöllisesti.
– Meidän on voitava luottaa viranomaisten suorittamaan valvontaan. Lidköpingin eläinten terveystarkkailuraportit ovat olleet Ruotsin kansallisen eläinlääkärijärjestön hyväksymiä raportteja, hän sanoo.
Yatkinin mukaan yliopisto seuraa viranomaisten kantoja kasvattamosta.
– Aiomme seurata tilannetta ja sitä, mitä viranomaiset farmista sanovat. Eläinten tulotarkastuksissa emme ole havainneet Lidköpingin kaniineissa merkkejä eläinten huonosta hoidosta, hän lisää.
STT ei tavoittanut kanikasvattamoa kommentoimaan asiaa.
